28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/1

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/1

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/2

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/2

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/3

(1)

Komissio vahvisti asetuksella (EU) N:o 1261/2010 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen tasoitustullin käyttöönoton tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa.

(2)

Menettely pantiin vireille, kun Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liitto (Eurofer), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt 15 päivänä helmikuuta 2010 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan, tässä tapauksessa yli 25 prosenttia, tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä, useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisesti huomautuksensa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista. Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(5)

Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tankojen tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tässä lopullisessa ilmoituksessa annettujen tietojen johdosta.

(6)

Koska huomautuksia menettelyn osapuolista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 5–22 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(7)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote ovat siis määritelmältään Intiasta peräisin olevat ruostumattomat terästangot, jotka eivät ole enempää valmistetut kuin kylmänä muokatut tai kylmänä viimeistellyt, muut kuin poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n tangot, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7222 20 21, 7222 20 29, 7222 20 31, 7222 20 39, 7222 20 81 ja 7222 20 89.

(8)

Yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoiset läpimitaltaan vähintään 80 mm:n ruostumattomat terästangot, jotka eivät kuulu toleranssirajoihin H6–H11, olisi suljettava tutkimuksen ulkopuolelle, sillä ne eivät kuulu tuotteen määritelmän piiriin.

(9)

Tämä väite hylättiin, sillä tuotteen määritelmässä ei viitata toleransseihin. Kyselylomakkeessa oleva tuotteen valvontakoodi (PCN) sisältää toleransseja koskevan kentän, joka on rajattu alueelle H6–H11, mutta tämä on ainoastaan vertailuja varten eikä sillä ole mitään sitovia vaikutuksia tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta. Tämän vuoksi pääteltiin, että toleranssialueen H6–H11 ulkopuolelle jääviä tuotteita ei pitäisi sulkea tarkastelun ulkopuolelle.

(10)

Olisi huomattava, että alustavien tuki- ja vahinkomarginaalien laskemista varten otettiin huomioon myös toleranssialueen H6–H11 ulkopuoliset tuotteet.

(11)

Koska samankaltaista tuotetta koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(12)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa viitattiin seuraaviin järjestelmiin, joiden väitettiin liittyvän tukien myöntämiseen:

(13)

Unionin tuotannonala tiedusteli, oliko komissio jättänyt huomiotta eräitä tukiohjelmia, joiden perusteella se uskoi, että Intian tuottajien saamat tuet oli aliarvioitu.

(14)

Vastauksena on todettava, että valitukseen sisältyi suuri määrä kansallisia ja alueellisia tukijärjestelmiä, jotka sisällytettiin vientiä harjoittaville Intian tuottajille suunnattuun kyselylomakkeeseen ja joita komissio tutki. Kuitenkin ainoastaan edellä 12 kappaleessa lueteltujen järjestelmien osalta voitiin todeta, että tutkitut otokseen kuuluvat vientiä harjoittavat tuottajat olivat saaneet tukea.

(15)

Unionin tuotannonala väitti myös, että komission päätelmät olivat ristiriidassa Yhdysvaltojen kauppaministeriön (Department of Commerce) sellaisten päätelmien kanssa, jotka oli saatu tuoreessa tasoitustullimenettelyssä, jossa oli todettu huomattavasti suurempia tukia Intiasta peräisin olevassa tiettyjen terästen tuonnissa. On kuitenkin todettava, että kyseessä on eri tuotetta koskeva päätelmä, joka koskee myös eri tutkimusajanjaksoa. Sen vuoksi kyseinen väite hylättiin.

(16)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–28 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(17)

Useat osapuolet väittivät, että tuontitullien hyvitysjärjestelmää ei pitäisi katsoa tasoitustoimenpiteiden alaiseksi tueksi, sillä järjestelmän tarkoituksena on hyvittää viennistä maksettuja tulleja. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa selvitetään, tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna verojen ja maksujen palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteessä III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) vahvistettujen sääntöjen mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia. Sen vuoksi nämä väitteet hylätään.

(18)

Yksi osapuoli väitti, että kun kyseessä on DEPB-lisenssi, todellinen myyntihinta oli lisenssin arvoa alhaisempi ja siksi etu oli pienempi. Tältä osin on huomattava, että järjestelmän mukainen etu laskettiin lisenssin yhteydessä myönnetyn hyvityksen määrän perusteella riippumatta siitä, käytettiinkö lisenssi tuontitullien kuittaamiseen vai myytiinkö lisenssi todellisuudessa. Katsottiin, että lisenssin myynti sen nimellisarvoa alhaisempaan hintaan on puhtaasti kaupallinen päätös, joka ei muuta järjestelmän mukaisesti saadun edun määrää. Näin ollen väite hylätään.

(19)

Yksi osapuoli väitti lisäksi, että vaikka DEPBS-järjestelmä katsottaisiinkin tasoitustoimenpiteiden alaiseksi, järjestelmästä saatavan edun ei pitäisi pohjautua vientiarvoon vaan DEPB-lisenssin todelliseen käyttöön. Tältä osin olisi muistettava, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajan oli todettu saaneen tutkimusajanjaksona. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Koska yritys tietää saavansa DEPBS-järjestelmän mukaista tukea, se on muita edullisemmassa asemassa, koska sen saamat tuet voivat kuvastua alhaisempina hintatarjouksina. Vientihetki on ratkaisevan tärkeä määritettäessä edun koituminen, mutta myöhemmällä käytöllä ei ole merkitystä, sillä etuun oikeutettu viejä on jo taloudellisesti paremmassa asemassa. Tästä syystä tämä väite hylätään.

(20)

Koska muita huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–41 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(21)

Yksi osapuoli väitti, ett AAS-järjestelmä pitäisi katsoa tullinpalautusjärjestelmäksi, sillä tuodut raaka-aineet käytetään vientitavaroiden tuotantoon. Tähän väitteeseen vastauksena väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa selitetään, että tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Katsotaan myös, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanoksia ja myyntiä koskevat vakionormit (SION-vakionormit) eivät olleet riittävän tarkkoja, eikä niitä sinällään voida pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska vakionormit on laadittu niin, että Intian viranomaiset eivät voi riittävän tarkkaan varmentaa niiden perusteella sitä, millaisia tuotantopanosmääriä vientituotannossa on kulutettu. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 kohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohta). Kyseinen alajärjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, ja näin ollen väite hylättiin.

(22)

Toisin kuin eräs osapuoli toimittamassaan näkemyksessä katsoi, tukimäärän laskemisessa oli otettava huomioon muun kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuoma AAS-etu, kun määritettiin tasoitustoimenpiteen alaisen edun määrää. AAS-järjestelmässä ei ole mitään velvoitetta, jolla rajoitettaisiin edun käyttö tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista AAS-eduista.

(23)

Koska muita huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42–58 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(24)

Koska huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(25)

Ennen kuin käsitellään huomautuksia, jotka esitti otokseen kuulunut yritys, jolla oli vientiin suuntautuneen yksikön asema, olisi muistettava, että olennaista kyseisille yksiköille on FT-policy 2004–2009- ja FT-policy 2009–2014 -asiakirjassa asetettu velvoite, jonka mukaan niiden on saavutettava niin sanotut nettovaluutta-ansiot, eli viennin kokonaisarvon on viiden vuoden viitekautena oltava suurempi kuin tuontituotteiden kokonaisarvo. Kaikki yritykset, jotka periaatteessa sitoutuvat viemään koko tavara- tai palvelutuotantonsa, voidaan perustaa EOUS-järjestelmän mukaisesti.

(26)

Vientiin suuntautuneilla yksiköillä on vastaavasti oikeus tiettyihin etuihin, jotka luetellaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 kappaleessa. Ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Vientiin suuntautuneen yksikön vientitavoite, joka esitetään FT-policy 2009–2014 -asiakirjan luvussa 6.1, on tukien saamisen olennainen edellytys.

(27)

Vientiin suuntautuneen yksikön saamat vapautukset ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia. EOUS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia.

(28)

Ei ole myöskään vahvistettu, että Intian viranomaiset olisivat soveltaneet tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta tai liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta sen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). Käytössä olevalla tarkistusjärjestelmällä valvotaan nettovaluutta-ansioita koskevaa velvoitetta eikä tuonnin kulutusta suhteessa vietyjen tuotteiden tuotantoon.

(29)

Vientiin suuntautuneen yksikön aseman saanut osapuoli katsoi, että etu mahdollistaa tasoitustullin käyttöönoton kahdella edellytyksellä: i) tarkistusjärjestelmää ei ole ja ii) liiallista tullinpalautusta esiintyy. Vastauksena tähän olisi huomattava, että Intian viranomaisten on tärkeää osoittaa, että ne ovat toteuttaneet toimivan tarkistusjärjestelmän, jolla selvitetään, millaista tuontia käytettiin tuotantoprosessissa ja missä määrin tuontia käytettiin. Jäljempänä käsitellään yksityiskohtaisemmin toimivan tarkistusjärjestelmän puuttumista. Mitä tulee liiallisiin tullinpalautuksiin, kysymys on merkityksellinen vain, jos on todettu, että järjestelmä (tässä tapauksessa EOUS) on tosiasiallinen tullinpalautusjärjestelmä, joka täyttää perusasetuksen liitteiden I, II ja III vaatimukset. Kuten 27 kappaleessa selitetään, EOUS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä.

(30)

Osapuoli korosti lisäksi sitä, että EOUS-järjestelmä on luonteeltaan oletusarvoinen, sillä sen avulla voidaan tuoda tullitta raaka-aineita lopullisten tavaroiden vientiä varten. Osapuoli väitti, että EOUS-järjestelmä voidaan rinnastaa sisäisen jalostuksen mukaista helpotusta koskevaan erityiseen tullimenettelyyn eikä tullinpalautukseen. Väitettiin, että riippumatta siitä, onko näiden kahden järjestelmän tulos teoreettisesti sama (sellaisten tavaroiden vienti, johon sisältyvien raaka-aineiden tuonnissa luovutaan tullista), niiden välillä on merkittäviä eroja. Tämän väitteen tueksi osapuoli esitti, että tullinpalautusjärjestelmässä viejällä on oikeus hakea lopullisiin tavaroihin käytettyjen raaka-aineiden tullien palautusta. Sisäisen jalostuksen järjestelmässä viejä vapautetaan kaikista tuontitulleista mutta sillä on oikeudellinen velvoite maksaa tullia kaikista kotimaassa myydyistä lopullisista tavaroista. Osapuoli väitti, että viimeksi mainitussa järjestelmässä ei voi esiintyä liiallista tullinpalautusta.

(31)

Vastauksena tähän olisi ensinnäkin huomattava, että liiallinen maksu voidaan todeta ainoastaan, kun käytössä on tarkistusjärjestelmä, jolla pyritään valvomaan tuonnin kulutusta suhteessa vientitavaroiden tuotantoon. Mitä tulee osapuolen väitteeseen, jonka mukaan vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmä ei ole tullinpalautusjärjestelmä, olisi huomattava, että perusasetuksen liitteen I alaviitteessä 2 säädetään selvästi, että perusasetuksessa ilmaisulla ’palauttaminen’ tarkoitetaan tuontimaksuista vapauttamista tai niiden maksun siirtämistä kokonaan tai osittain. On selvää, että tullinpalautus- tai tullivapautusjärjestelmissä sovelletaan samaa peruskäsitettä eli että raaka-aineiden tuonnissa joko tullit jätetään maksamatta tai ne hyvitetään sillä edellytyksellä, että raaka-aineet käytetään myöhemmin vietävien tuotteiden valmistukseen. On myös selvää, että vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmän määrittely tosiasialliseksi tullinpalautusjärjestelmäksi edellyttää perusasetuksen liitteiden I, II ja III vaatimusten täyttymistä.

(32)

Osapuoli väitti lisäksi, että vientiin suuntautuneisiin yksiköihin sovelletaan asianmukaista tarkistusjärjestelmää ja että lisätarkastustoimia sovelletaan sekä vientiin että kotimaiseen myyntiin. Se väitti, että ulkomaankauppapolitiikan (FTP) ja menettelykäsikirjan (HOP), joilla määritetään vientiin suuntautuneisiin yksiköhin sovellettavat säädökset ja menettelyt, lisäksi myös muut tekijät ovat merkityksellisiä. Olisi myös tutkittava, onko Intiassa voimassa muita lakeja ja asetuksia, joilla luodaan kohtuullinen ja tehokas tarkistusjärjestelmä. Väitteensä tueksi osapuoli esitti, että HOP:n 6.10.1 kohdan mukaisesti sillä on oikeudellinen velvoite pitää asianmukaisesti tiliä ja toimittaa neljännesvuosittaiset ja vuotuiset sähköisesti allekirjoitetut raportit, jotka kuvaavat edistymistä tuonnin, kotimaisten hankintojen, viennin ja kotimaisen myynnin osalta. Osapuoli väitti lisäksi, että vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) mukaisesti sillä on kotimaan myynnissä oikeudellinen velvoite antaa verolasku, jossa esimerkiksi ilmaistaan selkeästi maksettavat verot. Mainitussa laissa säädetään lisäksi kuukausikohtaisista vaatimuksista, joiden mukaan osapuolen on toimitettava viranomaisille täydelliset tiedot kotimaan myynnistään. Vuoden 1956 yrityslain (Companies Act) ja sovellettavien kirjanpitonormien mukaisesti osapuolella on myös oikeudellinen velvoite antaa yksityiskohtaista tietoa tuonnista ja kotimaisista hankinnoista sekä viennistä ja kotimaan myynnistä tarkastetuissa tilinpäätöksissään.

(33)

Vastauksena tähän ei kiistetä sitä, että yrityslaki saattaa antaa puitteet Intian kirjanpitonormeille. Kun arvioidaan tasoitustoimenpiteiden soveltamista vientiin suuntautuneeseen yksikköön, merkityksellistä on kuitenkin se, ovatko viranomaiset luoneet järjestelmän, jonka avulla voidaan vahvistaa, onko tulleitta tai veroitta tapahtunut tuonti käytetty vietyjen tavaroiden tuotantoon ja missä määrin näin on käynyt.

(34)

Keskusvalmisteverolain mukaiset vaatimukset palvelevat tyystin eri päämäärää, sillä niillä varmistetaan, että Intian kotimaan markkinoilla tapahtuvasta myynnistä on maksettu sovellettavat verot. Sen avulla ei todenneta tulleitta tuotuja raaka-aineita, eikä sillä valvota yhteyttä tullittoman tuonnin ja siitä seurauksena olevan tavaroiden viennin välillä, jotta tullinpalautusjärjestelmille voitaisiin saada oikeutus.

(35)

Muiden valvontatoimien osalta muistutettakoon, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 69 kappaleessa mainitaan, vientiin suuntautuneella yksiköllä ei missään vaiheessa ole velvoitetta osoittaa kaikkien tuotujen lähetysten ja vastaavan tuloksena olevan tuotteen toimitusten välisiä yhteyksiä. Intian viranomaiset voisivat kuitenkin ainoastaan lähetyksiä tarkkailemalla saada riittävät tiedot tuotantopanosten lopullisista käyttötarkoituksista voidakseen varmistaa, että vapautus tullista/liikevaihtoverosta ei ole suurempi kuin vientituotannon tuotantopanosten arvo.

(36)

Osapuolen esittämien näkemysten huolellisesta tarkastelusta huolimatta vahvistettiin tämän vuoksi, etteivät Intian viranomaiset soveltaneet tehokasta tarkistusjärjestelmää tai -menettelyä varmistaakseen, käytettiinkö tulleitta ja liikevaihtoverotta hankittuja tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II luvun 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II luvun 2 kohta). Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista tavallisesti olisi vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallista tuontitullien palauttamista ei olisi tapahtunut.

(37)

Osapuoli väitti, että komission toteuttamaa tukimäärän laskemista varten olisi pitänyt ottaa huomioon lopullisten tuotteiden kotimaan myynnistä maksetut tullit. Vastauksena tähän väitteeseen on todettava, että vaikka vientiin suuntautuneen yksikön perustamisen tarkoituksena on saavuttaa nettovaluutta-ansioita, vientiin suuntautuneella yksiköllä on mahdollisuus myydä osa tuotannostaan kotimarkkinoille. Vientiin suuntautuneiden yksikköjen järjestelmässä tavaroita käsitellään tuontitavaroina, vaikka ainoastaan alennettu 50 prosentin tulli on maksettava. Vientiin suuntautunut yksikkö ei sinänsä ole eri tilanteessa kuin muut kotimarkkinoilla toimivat yritykset, eli sen olisi maksettava ostettavista tuotteista sovellettavat tullit ja/tai maksut. Tässä yhteydessä pitäisi olla selvää, että viranomaisten päätös verottaa kotimarkkinoilla kulutettavia tuotteita ei tarkoita, että vientiin suuntautuneen yksikön vapauttaminen tuontitulleista ja liikevaihtoveron palauttaminen eivät olisi etu tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnissä. Kotimarkkinamyynnillä ei myöskään ole vaikutusta yleisempään arviointiin siitä, onko asianmukaista tarkistusjärjestelmää käytössä tai onko se riittävä.

(38)

Osapuoli katsoi myös, että komissio käyttää väärää nimittäjää laskiessaan tuen määrää. Se väitti, että oikea nimittäjä on koko myynnin liikevaihto eikä vientimyynnin liikevaihto. Tämä väite on hylättävä. Ohjelman mukaisesti laskettu tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisviennin liikevaihdolle; se on soveltuva nimittäjä, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta. Se että vientiin suuntautunut yksikkö voi myydä osan tuotannostaan kotimaan markkinoilla ei muuta sitä, että vientiin suuntautuneiden yksiköiden järjestelmällä on selkeä vientitavoite.

(39)

Osapuoli väitti myös, että yrityksen saaman edun pitäisi olla yhtä suuri kuin Intian viranomaisten menettämät luottokustannukset raaka-aineiden tuonnin ja lopullisten ruostumattomien terästankojen Intiasta tapahtuvan viennin välisenä aikana. Väitteensä tueksi osapuoli viittasi Yhdysvaltain kauppaministeriön äskettäiseen alustavaan päätelmään uutta laivaajaa koskevassa tukien vastaisessa tarkastelussa, jossa maksamattomat tullit katsottiin yritykselle tuontihetkellä myönnetyksi korottomaksi lainaksi. Vastauksena tähän väitteeseen todetaan, että komissiota eivät sido mitkään Yhdysvaltain kauppaministeriön käyttämät laskentamenetelmät vaan perusasetuksen säännökset. Nyt käsillä olevassa tapauksessa käytetty laskentamenetelmä selitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen 75 ja 76 kappaleessa. Esitetty väite olisi joka tapauksessa pätevä ainoastaan, jos tulleja pelkästään lykättäisiin (perusasetuksen liitteen I alaviite 3) sen sijaan, että niistä myönnetään vapautus, kuten nyt käsillä olevassa tapauksessa tehdään.

(40)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–77 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(41)

Yksi osapuoli myönsi saaneensa edullisen luoton vientiään varten mutta väitti, että korko oli huomattavasti suurempi kuin EU:ssa vallitsevat luottojen korkotasot eikä sitä näin ollen pitäisi katsoa eduksi.

(42)

Vastauksena tähän on todettava, että tukimäärän laskeminen perustui eroon vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen välillä, jotka asianomaisen yrityksen olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista Intiassa. Tässä tapauksessa käytettiin kotimaista vertailuarvoa tuen määrän laskemiseen. Näin ollen väite hylättiin.

(43)

Koska muita huomautuksia tästä järjestelmästä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–86 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(44)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvon perusteella ilmaistuna on 3,3–4,3 prosenttia. Koska nämä ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 kappaleessa vahvistetulla tasolla, kyseisen kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(45)

Menetelmä tukimarginaalien vahvistamiseksi otoksen ulkopuolisille yhteistyössä toimineille yrityksille esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa. Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 4,0 prosenttia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(46)

Koko maata koskevan tukimarginaalin laskentaperuste vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(47)

Koska unionin tuotannonalaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–93 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(48)

Koska huomautuksia vahingosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–122 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(49)

Koska huomautuksia syy-yhteydestä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–136 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(50)

Koska huomautuksia unionin edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–148 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(51)

Yksi osapuoli väitti, että vuoden 2007 tilanteeseen pohjautuva keskimääräinen voittomarginaali ennen veroja, jota käytettiin vahinkoa tuottamattoman hinnan laskemiseen vahinkomarginaalin määrittämistä varten, ei ollut tuotannonalan pitkän aikavälin voittomarginaalia edustava. Väitettiin, että vuosi, johon tällainen voitto perustui, oli poikkeuksellinen ja että vuodet 2005 ja 2006 edustivat paremmin tilannetta, sillä ne olivat tavanomaisia liiketoimintavuosia, joina voittomarginaalit olivat 4–6 prosenttia.

(52)

Voittotavoite, jota käytettiin alustavassa vaiheessa, perustui otokseen kuuluvien unionin tuottajien saavuttamaan keskimääräiseen painotettuun voittomarginaaliin vuonna 2007. Katsottiin, että tämä vuosi oli viimeisin edustava vuosi, jona unionin tuottajat eivät kärsineet vahingollisen tuetun tuonnin vaikutuksista. Tämän vuoksi väite hylättiin ja alustavassa vaiheessa käytetty voittomarginaali vahvistetaan.

(53)

Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei saatu, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149–153 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(54)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytetty menetelmä voidaan vahvistaa.

(55)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan perusteella olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli tasolla, joka on riittävä korjaamaan tuetusta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua tukimarginaalia.

(56)

Edellä esitetyn perusteella tasoitustullit on vahvistettu vertaamalla vahingon korjaavaa marginaalia ja tukimarginaalia keskenään. Ehdotetut tasoitustullit ovat seuraavat:

(57)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(58)

Kaikki yksilöllisten yrityskohtaisten tasoitustullien soveltamista koskevat pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta) on toimitettava viipymättä komissiolle (5), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(59)

Koska todetut tukimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten tasoitustullien vakuutena olevat määrät,

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/11

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään mahdollisuudesta muuttaa rehun lisäaineen hyväksyntää hyväksynnän haltijan pyynnöstä ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, lausunnon perusteella.

(2)

Kokkidiostaattien ja muiden lääkkeenkaltaisten aineiden ryhmään kuuluvan maduramisiiniammonium-alfan käyttö rehun lisäaineena hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti broilerien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 2430/1999 (3) ja kalkkunoiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 2380/2001 (4).

(3)

Hyväksynnän haltija toimitti hakemuksen hyväksynnän muuttamiseksi kyseisen rehun lisäaineen kantaja-aineen koostumuksen osalta. Hyväksynnän haltija toimitti olennaiset tiedot hakemuksensa tueksi.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 8 päivänä joulukuuta 2010 (5) antamassaan lausunnossa, että tämän lisäaineen uuden formulaatin käytön kalkkunoiden ruokinnassa ei odoteta lisäävän eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuvia vaaroja ja että lisäaine on tehokas kokkidioosin torjunnassa.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2380/2001 olisi muutettava.

(7)

Koska hyväksynnän ehtojen muuttaminen ei liity turvallisuuteen, on aiheellista sallia siirtymäaika, jotta esiseosten ja rehuseosten olemassa olevat varastot voidaan käyttää loppuun.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/13

(1)

Unioni on neuvoston päätöksellä 97/836/EY (2) liittynyt Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti myönnettyjen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista, jäljempänä ’tarkistettu vuoden 1958 sopimus’.

(2)

Unioni on päätöksellä 97/836/EY myös sitoutunut soveltamaan UNECE-sääntöjä nro 1, 3, 4, 6, 7, 8, 10, 11, 12, 13, 14, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 23, 25, 26, 28, 31, 34, 37, 38, 39, 43, 44, 46, 48, 58, 66, 73, 77, 79, 80, 87, 89, 90, 91, 93, 97, 98, 99, 100 ja 102.

(3)

Unioni on 28 päivänä helmikuuta 2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä sitoutunut soveltamaan UNECE-sääntöä nro 110, joka koskee paineistettua maakaasua (CNG) moottorin polttoaineena käyttävien ajoneuvojen erityisosien hyväksyntää ja tyyppihyväksytyillä erityisosilla varustettujen, paineistettua maakaasua (CNG) moottorin polttoaineena käyttävien ajoneuvojen hyväksyntää kyseisten osien asennuksen osalta.

(4)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2000/710/EY (3) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 67, joka koskee nestekaasua polttoaineena käyttävien moottoriajoneuvojen erityislaitteiden hyväksyntää.

(5)

Unioni on 7 päivänä marraskuuta 2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 112, joka on annettu epäsymmetrisen lähivalon tai kaukovalon aikaansaavien, hehkulampuilla ja/tai LED-moduuleilla varustettujen moottoriajoneuvojen ajovalaisimien tyyppihyväksyntää koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista.

(6)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2001/395/EY (4) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 13 H, joka koskee henkilöautojen tyyppihyväksyntää jarrulaitteiden osalta.

(7)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2001/505/EY (5) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 105, joka koskee vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää niiden erityisten rakenneominaisuuksien osalta.

(8)

Unioni on 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 116, joka on annettu moottoriajoneuvojen suojelua luvattomalta käytöltä koskevista yhdenmukaisista teknisistä määräyksistä, ja UNECE-sääntöä nro 118, joka on annettu tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien sisärakenteissa käytettävien materiaalien palo-ominaisuuksien yhdenmukaisista teknisistä vaatimuksista.

(9)

Unioni on 14 päivänä maaliskuuta 2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 121, joka on annettu ajoneuvojen hyväksyntää hallintalaitteiden, merkkivalaisinten ja osoittimien sijainnin ja tunnistamisen osalta koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista, ja UNECE-sääntöä nro 122, joka on annettu luokkien M, N ja O ajoneuvojen hyväksyntää niiden lämmitysjärjestelmien osalta koskevista yhdenmukaisista teknisistä vaatimuksista.

(10)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2005/614/EY (6) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 94, joka on annettu ajoneuvojen hyväksyntää matkustajien etutörmäyssuojauksen osalta koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista, ja UNECE-sääntöä nro 95 ajoneuvojen hyväksynnästä matkustajien sivutörmäyssuojauksen osalta.

(11)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2006/364/EY (7) hyväksynyt UNECE-säännön nro 123, joka koskee moottoriajoneuvojen automaattisesti kääntyvien ajovalojärjestelmien (AFS-järjestelmien) hyväksymistä.

(12)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2006/444/EY (8) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 55, joka on annettu ajoneuvoyhdistelmien mekaanisten kytkinosien hyväksyntää koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista.

(13)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2006/874/EY (9) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 107, joka on annettu M2- tai M3-luokan ajoneuvojen yleisen rakenteen hyväksymistä koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista.

(14)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2007/159/EY (10) hyväksynyt UNECE-säännön nro 125, joka on koskee moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää kuljettajan etunäkyvyysalueen osalta.

(15)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2009/433/EY (11) sitoutunut noudattamaan UNECE-sääntöä nro 61, joka on annettu hyötyajoneuvojen hyväksyntää koskevista yhdenmukaisista säännöksistä ohjaamon takaseinän etupuolella olevien ulkonevien osien osalta.

(16)

Puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (12) (puitedirektiivi) mukaisesti ajoneuvojen valmistajat, jotka hakevat hyväksyntää järjestelmilleen, osilleen tai erillisille teknisille yksiköilleen, voivat valita joko tarvittavien direktiivien tai vastaavien UNECE-sääntöjen vaatimusten täyttämisen. Useimmat ajoneuvojen osia koskevien direktiivien mukaisista vaatimuksista on otettu vastaavista UNECE-säännöistä. Tekniikan kehittyessä UNECE-sääntöjä päivitetään jatkuvasti ja kyseisiä direktiivejä on päivitettävä säännöllisesti, jotta ne olisivat vastaavien UNECE-sääntöjen sisällön mukaisia. Jotta voitaisiin välttää tällainen päällekkäinen työ, korkean tason CARS 21 -työryhmä suositteli useiden direktiivien korvaamista niitä vastaavilla UNECE-säännöillä.

(17)

Direktiivillä 2007/46/EY tarjotaan mahdollisuus soveltaa UNECE-sääntöjä ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntään pakolliselta pohjalta ja korvata unionin lainsäädäntö kyseisillä UNECE-säännöillä. Asetuksen (EY) N:o 661/2009 mukaisesti pakollisesti sovellettavan UNECE-säännön mukaisesti myönnetty tyyppihyväksyntä on katsottava EY-tyyppihyväksynnäksi mainitun asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.

(18)

Kun unionin lainsäädäntöä korvataan UNECE-säännöillä, voidaan välttää päällekkäisyyttä paitsi teknisissä vaatimuksissa myös sertifioinnissa ja hallinnollisissa menettelyissä. Lisäksi kansainvälisesti hyväksyttyihin standardeihin suoraan perustuva tyyppihyväksyntä parantaa pääsyä kolmansien maiden markkinoille, erityisesti niiden, jotka ovat sopimuspuolia vuoden 1958 tarkistetussa sopimuksessa, ja näin vahvistetaan EU:n teollisuuden kilpailukykyä.

(19)

Tämän vuoksi asetuksessa (EY) N:o 661/2009 säädetään useiden sellaisten moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää koskevien direktiivien kumoamisesta, jotka olisi mainitun asetuksen mukaista EY-tyyppihyväksyntää varten korvattava vastaavilla UNECE-säännöillä.

(20)

Tästä syystä on aiheellista sisällyttää UNECE-säännöt nro 1, 3, 4, 6, 7, 8, 10, 11, 12, 13, 13 H, 14, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 23, 25, 26, 28, 31, 34, 37, 38, 39, 43, 44, 46, 48, 55, 58, 61, 66, 67, 73, 77, 79, 80, 87, 89, 90, 91, 93, 94, 95, 97, 98, 99, 100, 102, 105, 107, 110, 112, 116, 118, 121, 122, 123 ja 125 asetuksen (EY) N:o 661/2009 liitteeseen IV, jossa luetellaan pakollisesti sovellettavat UNECE-säännöt.

(21)

Asetusta (EY) N:o 661/2009 olisi muutettava vastaavasti.

(22)

Tämän asetuksen liitteessä lueteltuja UNECE-sääntöjä olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 661/2009 13 artiklassa vahvistettujen täytäntöönpanopäivämäärien mukaisesti.

(23)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset,

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/21

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1185/2009 vahvistetaan uudet puitteet torjunta-aineiden myyntiä ja käyttöä koskevien vertailukelpoisten eurooppalaisten tilastojen tuottamiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1185/2009 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava tilastotiedot sähköisesti sellaisessa teknisessä muodossa, jonka komissio hyväksyy.

(3)

Ainetta, kemiallista luokitusta, tuoteluokkaa tai pääryhmää koskevat tiedot on toimitettavassa tiedostossa varustettava luottamuksellisuuden varmistamiseksi tunnuksella, josta ilmenee, onko tieto pidettävä salassa.

(4)

Tässä asetuksessa vahvistetut toimenpiteet ovat Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/23

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 619/2008 (2) avataan tuotekoodiin ex ex 0405 10 19 9700 kuuluvan kimpaleina olevan luonnollisen voin, tuotekoodiin ex ex 0405 90 10 9000 kuuluvan astioissa olevan voiöljyn ja tuotekoodiin ex ex 0402 10 19 9000 kuuluvan rasvattoman maitojauheen vientitukia koskeva tarjouskilpailu ja vahvistetaan menettelyn säännöt. Asetuksessa säädetään erityisesti tarjouskilpailujaksot, joina tarjouksia voidaan jättää.

(2)

Jotta pystyttäisiin vastaamaan paremmin maitotuotemarkkinoiden vuoden 2009 alussa tapahtuneeseen heikentymiseen, asetusta (EY) N:o 619/2008 muutettiin kahden tarjouskilpailujakson järjestämiseksi kuukaudessa. Koska markkinatilanne on sittemmin parantunut huomattavasti, tarjouskilpailuja voidaan järjestää jälleen yksi kuukaudessa.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 619/2008 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/24

(1)

Euroopan unionin tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa C-92/09 ja C-93/09 (2) annetussa tuomiossa, joka koskee velvollisuutta julkaista maatalousrahastojen varoja saaviin tuensaajiin liittyviä tietoja, että luonnollisiin henkilöihin liittyvien henkilötietojen julkaiseminen tekemättä eroa sellaisten merkityksellisten kriteerien mukaan kuin ajanjaksot, joina kyseiset luonnolliset henkilöt ovat saaneet tällaisia tukia, niiden toistuvuus tai niiden laji ja suuruus, ei ole oikeasuhteista. Tuomioistuin totesi myös asiaa koskevat säännökset pätemättömiksi. Koska on luonnollisten henkilöiden edun mukaista suojata heidän henkilötietonsa ja jotta voitaisiin yhteensovittaa eri tavoitteet, jotka liittyvät maatalouden tukirahaston (maataloustukirahaston) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) varoja saavia tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisvelvollisuuteen, sellaisena kuin siitä on säädetty komission asetuksessa (EY) N:o 259/2008 (3), olisi syytä säätää, ettei kyseistä velvollisuutta sovelleta luonnollisiin henkilöihin.

(2)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 259/2008 olisi avoimuuden varmistamiseksi muutettava muodollisesti siihen asti, kun Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät uuden järjestelmän, jossa otetaan huomioon tuomioistuimen vastaväitteet.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalousrahastojen komitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

2)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltiot voivat julkaista oikeushenkilöistä yksityiskohtaisempia tietoja kuin 1 kohdassa säädetään.”

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/26

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/28

(1)

Asetuksella (EY) N:o 327/98 avataan eräitä riisin ja rikkoutuneiden riisinjyvien tuontitariffikiintiöitä, jotka on jaettu alkuperämaittain ja useaan osakauteen mainitun asetuksen liitteen IX mukaisesti, ja vahvistetaan niiden hallinnointitapa.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 327/98 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen kiintiöiden toinen osakausi on huhtikuu.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 327/98 8 artiklan a alakohdan mukaisesti tehdyn ilmoituksen perusteella mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti huhtikuun 2011 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiössä, jonka järjestysnumero on 09.4130, jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on suurempi kuin käytettävissä oleva määrä. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava kyseisessä kiintiössä haettuihin määriin sovellettava jakokerroin.

(4)

Edellä mainitusta ilmoituksesta käy myös ilmi, että asetuksen (EY) N:o 327/98 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti huhtikuun 2011 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiöissä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4127, 09.4128 ja 09.4129, jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on pienempi kuin käytettävissä oleva määrä.

(5)

Sen vuoksi olisi vahvistettava seuraavalla kiintiöosakaudella kiintiöissä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4127, 09.4128, 09.4129 ja 09.4130, käytettävissä olevat kokonaismäärät asetuksen (EY) N:o 327/98 5 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(6)

Tuontitodistusten myöntämismenettelyn tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/30

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman toisen ja kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa oli mukana syprokonatsoli.

(2)

Ilmoittaja peruutti tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 e artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (4) säädettiin, ettei syprokonatsolia sisällytetä liitteeseen.

(3)

Alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen ja pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Irlannille, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Irlanti arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 12 päivänä helmikuuta 2010. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen muille jäsenvaltioille ja hakijalle kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 8 päivänä marraskuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä syprokonatsolia koskevat päätelmänsä (6) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet arviointikertomuksen luonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja syprokonatsolia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 11 päivänä maaliskuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että syprokonatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt vaatimukset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on tarkoituksenmukaista sisällyttää syprokonatsoli liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevat luvat voidaan myöntää kaikissa jäsenvaltioissa mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla.

(7)

Rajoittamatta tämän päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Tämän vuoksi on aiheellista edellyttää, että hakija toimittaa vahvistavia lisätietoja epäpuhtauksien toksikologisesta merkityksestä teknisessä eritelmässä, määritysmenetelmistä, joiden avulla seurataan syprokonatsolin esiintymistä maaperässä, kehon nesteissä ja kudoksissa, triatsolijohdannaisten metaboliittien jäämistä pääasiallisissa viljelmissä, vuoroviljelykasvustoissa ja eläinperäisissä tuotteissa, kasvissyöjänisäkkäisiin kohdistuvasta pitkän aikavälin riskistä sekä isomeerien seoksen ensisijaisen hajoamisen ja/tai muuntumisen mahdollisista ympäristövaikutuksista.

(8)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Rajoittamatta niiden direktiivin 91/414/ETY mukaisten velvoitteiden soveltamista, jotka johtuvat tehoaineen sisällyttämisestä liitteeseen I, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset syprokonatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (7) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä voimassa olevien lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Lisävaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)

Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(12)

Päätöksessä 2008/934/EY säädetään, ettei syprokonatsolia sisällytetä liitteeseen ja että kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat on peruutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa syprokonatsolia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)

Sen vuoksi päätöstä 2008/934/EY olisi muutettava.

(14)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

syprokonatsolia ainoana tehoaineena sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

b)

syprokonatsolia yhtenä monista tehoaineista sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

28.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 108/34

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman toisen ja kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa oli mukana fluometuroni.

(2)

Ilmoittajat peruuttivat tekemänsä ilmoituksen kyseisen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 e artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (4) säädettiin, ettei fluometuronia sisällytetä liitteeseen.

(3)

Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti alkuperäiset ilmoittajat, jäljempänä ’hakijat’, toimittivat uuden hakemuksen ja pyysivät soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Kreikalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Kreikka arvioi hakijoiden toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti tämän kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 27 päivänä tammikuuta 2010. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen muille jäsenvaltioille ja hakijoille kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 14 päivänä joulukuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä fluometuronia koskevat päätelmänsä (6) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja fluometuronia koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 11 päivänä maaliskuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että fluometuronia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää fluometuroni liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevat luvat voidaan myöntää mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

(7)

Rajoittamatta tämän päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Tämän vuoksi on aiheellista edellyttää, että hakijat toimittavat lisätietoja, joilla vahvistetaan kasvien trifluorietikkahappo-metaboliitin toksikologiset ominaisuudet ja maaperässä ja vedessä olevan trifluorimetyylianiliini-metaboliitin seurannassa käytettävät määritysmenetelmät. Jos fluometuroni luokitellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1272/2008 (7) mukaisesti kategoriaan ”epäillään aiheuttavan syöpää”, asianomaisten jäsenvaltioiden on pyydettävä toimittamaan lisätietoja, jotka vahvistavat maaperässä olevien metaboliittien desmetyylifluometuroni ja trifluorimetyylianiliini merkityksen pohjaveden osalta.

(8)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Rajoittamatta niiden direktiivin 91/414/ETY mukaisten velvoitteiden soveltamista, jotka johtuvat tehoaineen sisällyttämisestä liitteeseen I, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset fluometuronia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston toimittamista ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (8) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä voimassa olevien lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Lisävaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)

Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(12)

Päätöksessä 2008/934/EY säädetään, ettei fluometuronia sisällytetä liitteeseen ja että kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat on peruutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa fluometuronia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)

Sen vuoksi päätöstä 2008/934/EY olisi muutettava.

(14)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

fluometuronia ainoana tehoaineena sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

b)

fluometuronia yhtenä monista tehoaineista sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai kyseiset aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.