24.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (ETY) N:o 2737/90 (2) käyttöön 33 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin, jota kannetaan Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan volframikarbidin ja sulatetun volframikarbidin tuonnissa. Komissio hyväksyi päätöksellä 90/480/ETY (3) toimenpiteiden kohteena olevaa tuotetta koskevat sitoumukset kahdelta merkittävältä viejältä.

(2)

Kun nämä kaksi kiinalaista viejää peruuttivat antamansa sitoumukset, komissio otti asetuksella (EY) N:o 2286/94 (4) käyttöön tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa kannettavan väliaikaisen polkumyyntitullin.

(3)

Neuvosto muutti asetusta (ETY) N:o 2737/90 asetuksella (EY) N:o 610/95 (5) ja otti käyttöön 33 prosentin suuruisen lopullisen tullin volframikarbidin ja sulatetun volframikarbidin tuonnissa. Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla vireille pannun tarkastelun, jäljempänä ’aiempi tarkastelu’, perusteella näiden toimenpiteiden voimassaoloaikaa jatkettiin uudeksi viisivuotiskaudeksi neuvoston asetuksella (EY) N:o 771/98 (6).

(4)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2268/2004 (7) käyttöön 33 prosentin suuruisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan volframikarbidin ja sulatetun volframikarbidin tuonnissa.

(5)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1275/2005 (8) tuotemääritelmää, jotta se kattaisi myös volframikarbidin ja metallijauheen seoksen.

(6)

Lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä julkaistiin ilmoitus (9), minkä jälkeen komissio vastaanotti 30 päivänä syyskuuta 2009 pyynnön panna vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esitti Euroopan metallialan järjestö Eurometaux, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 85 prosenttia volframikarbidin, volframikarbidin ja metallijauheen seoksen sekä sulatetun volframikarbidin kokonaistuotannosta unionissa.

(7)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistumiseen.

(8)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 30 päivänä joulukuuta 2009 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (10).

(9)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2006 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(10)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, vertailumaan tuottajille sekä Kiinan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(11)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan ja jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselyyn vastasi seitsemän unionin tuottajaa, yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja, yksi vertailumaassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja ja kolme käyttäjää.

(13)

Yksikään tuoja ei vastannut otantaa koskevaan kyselyyn eikä toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana. Koska ainoastaan yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimitti pyydetyt tiedot, otosta ei ollut tarpeen valita.

(14)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(15)

Tarkastelun kohteena ovat Kiinasta peräisin oleva volframikarbidi, volframikarbidin ja metallijauheen seos sekä sulatettu volframikarbidi, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin 2849 90 30 ja ex 3824 30 00.

(16)

Volframikarbidi, volframikarbidin ja metallijauheen seos ja sulatettu volframikarbidi ovat hiilen ja volframin yhdisteitä, jotka on valmistettu lämpökäsittelyllä (volframikarbidi hiilettämällä ja sulatettu volframikarbidi sulattamalla). Ne ovat välituotteita, joita käytetään kovametalliosien kuten kovametallisten terätyökalujen ja kovaan kulutukseen tarkoitettujen osien valmistuksessa sekä kulutusta kestävissä pinnoitteissa, öljyn- ja kallionporaukseen tarkoitettujen työkalujen terissä ja metallien vetämiseen sekä takomiseen tarkoitetuissa muoteissa ja kärjissä.

(17)

Tutkimus vahvisti, että vientiä harjoittavan tuottajan valmistamalla ja unioniin myymällä tarkasteltavana olevalla tuotteella on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin unionin tuottajien unionin markkinoilla tuottamalla ja myymällä tuotteella tai vertailumaassa tuotetulla ja myydyllä tuotteella, mistä syystä näitä tuotteita pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(18)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä kyseisellä hetkellä ja jos esiintyi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen. Mainitun artiklan mukaisesti tehdyissä tutkimuksissahan ei tarkastella markkinatalouskohtelua.

(19)

Kuten edellä on todettu, otanta kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut tarpeen.

(20)

Otantavaiheessa vaikutti siltä, että ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus Kiinasta unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä oli alle 5 prosenttia. Kiinan viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin, että koska vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli alhainen, tutkimuksessa sovellettaisiin mahdollisesti perusasetuksen 18 artiklaa. Komissio ei saanut mitään vastausta tähän ilmoitukseen.

(21)

Tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa toimittamassaan vastauksessa kyselylomakkeeseen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja kuitenkin korjasi unioniin suuntautunutta vientimyyntiään koskevissa tiedoissa olleen virheen ja tarkisti ylöspäin vientimääräänsä unioniin. Tarkasteltavana olevan tuotteen vientimääriä Kiinasta unioniin analysoitiin samanaikaisesti tarkemmin Eurostatin lukujen perusteella. Tämän tuloksena ja kyselylomakevastauksen tietojen tarkistamisen jälkeen todettiin, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osuus viennistä oli hyvin suuri (11). Näiden havaintojen perusteella pääteltiin, että yhteistyössä toimimisen aste oli korkea.

(22)

Kiinaa koskeva normaaliarvo vahvistettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska yhdellekään kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua aiemmissa tutkimuksissa.

(23)

Vireillepanoilmoituksessa ehdotettiin Yhdysvaltoja vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseksi Kiinalle. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkökantansa tämän vertailumaan sopivuudesta. Yksikään osapuoli ei esittänyt tältä osin huomautuksia tai vastaväitteitä. Yhdysvaltoja käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa, eikä sellaisia uusia tai muuttuneita olosuhteita, joiden perusteella vertailumaata olisi syytä vaihtaa, näyttänyt esiintyvän, eikä sellaisista myöskään ilmoitettu komissiolle. Yhdysvaltoja pidettiin edustavina viitemarkkinoina erityisesti siksi, että sen kotimarkkinat ovat avoimet ja kilpailuun perustuvat. Lisäksi yksi yhdysvaltalainen tuottaja suostui toimimaan yhteistyössä tässä tarkastelussa.

(24)

Sen vuoksi Yhdysvaltoja on käytetty tässä tarkastelussa markkinataloutta toteuttavana vertailumaana.

(25)

Normaaliarvo määritettiin yhteistyössä toimineelta vertailumaan tuottajalta saatujen varmennettujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti eli Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla sellaisista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, joiden myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(26)

Tämän tuloksena normaaliarvoksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla veloittamien hintojen painotettu keskiarvo.

(27)

Aluksi tutkittiin, oliko tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti eli oliko tuon myynnin määrä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä. Yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin todettiin olleen riittävän edustavaa tutkimusajanjakson aikana.

(28)

Tämän jälkeen selvitettiin, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus Yhdysvaltojen markkinoilla myydyn samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjakson aikana.

(29)

Koska samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli alle 80 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(30)

Kuten edellä selostettiin, tutkimuksessa yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osuus Kiinasta unioniin suuntautuvan tuonnin kokonaismäärästä oli yli 90 prosenttia, mistä syystä vientihintaa tarkasteltiin kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella ja vientihinnaksi vahvistettiin tarkasteltavana olevasta, unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava, asianmukaisesti oikaistu hinta.

(31)

Painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan noudettuna lähettäjältä -tasolla, samassa kaupan portaassa ja samalla verotuksen tasolla. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti ja tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin huomioon sellaisten tekijöiden eroavuudet, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintaan ja hintojen vertailukelpoisuuteen. Oikaisuja tehtiin kotimaan kuljetuskustannusten, merirahti-, vakuutus- ja pakkauskustannusten sekä pankkimaksujen huomioon ottamiseksi. Vientihintaan tehtiin lisäksi viiden prosentin oikaisu vientiveron ja normaaliarvoon oikaisu arvonlisäveron huomioon ottamiseksi.

(32)

Polkumyyntimarginaali määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti tuotelajikohtaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa samassa kaupan portaassa. Vertailun mukaan polkumyyntimarginaali oli tutkimusajanjakson aikana yli 80 prosenttia eli huomattavasti korkeampi kuin edellisessä tarkastelussa (31 %). Tarkkaa polkumyyntimarginaalia ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä. Laskelmat perustuvat yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ja yhden vertailumaan tuottajan toimittamiin tietoihin. Polkumyyntimarginaalin ilmoittaminen antaisi sekä kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle että vertailumaan tuottajalle mahdollisuuden päätellä toistensa normaaliarvo ja vientihinta, mikä loukkaisi selvästi molempien osapuolten oikeutta luottamukselliseen tietojen käsittelyyn.

(33)

Tähän jaksoon sisältyvät tiedot saatiin analysoimalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja Eurostatilta peräisin olevia tietoja sekä tarkastelupyyntöön sisältyneitä tietoja.

(34)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja käyttämättömästä kapasiteetista on tarkastelua varten mukautettu 20 prosenttia joko ylös- tai alaspäin luottamuksellisuuden säilyttämiseksi. Kiinan tuotantokapasiteetti oli vuosina 2006 ja 2007 noin 21 000 tonnia ja kasvoi sitten vuonna 2008 ja tutkimusajanjakson aikana merkittävästi eli noin 35 000 tonniin, mikä tarkoittaa yli 80 prosentin lisäystä tarkastelujakson aikana. Näitä lukuja voidaan pitää maltillisena arviona, sillä tarkastelupyynnössä tuotantokapasiteetiksi ilmoitettiin lähes 50 000 tonnia.

(35)

Lisäksi tutkimuksessa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti kapasiteettinsa kasvaneen merkittävästi tarkastelujakson aikana.

(36)

Tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen mukaan Kiinan kokonaistuotantokapasiteetti ylitti merkittävästi Kiinan tosiasiallisen tuotannon (vähintään yli 20 000 tonnilla vuonna 2008 ja tutkimusajanjakson aikana).

(37)

Tutkimusajanjakson aikana Kiinassa oli käyttämätöntä kapasiteettia kuusi kertaa unionin kulutusta vastaava määrä (25 000 tonnia, kun unionin kulutus oli 3 800 tonnia).

(38)

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä suuri osa Kiinan käyttämättömästä kapasiteetista voitaisiin hyödyntää unioniin suuntautuvan viennin lisäämiseen.

(39)

Tutkimuksen aikana toimitetuista tiedoista kävi lisäksi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen käytettävien raaka-aineiden markkinoilla esiintyy huomattavia vääristymiä. Kiinan viranomaiset ovat ensinnäkin ottaneet käyttöön raaka-aineita koskevia kiintiöitä. Lisäksi Kiinan viranomaiset rajoittavat raaka-aineiden saantia vientiveroilla ja alv-hyvityksiin liittyvillä toimenpiteillä, jotka koskivat myös tarkasteltavana olevaa tuotetta, kuten käy ilmi 31 kappaleesta edellä. Nämä tekijät viittaavat omalta osaltaan siihen, että polkumyynti todennäköisesti jatkuisi tarkasteltavana olevassa tapauksessa.

(40)

Vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat hintatiedot, joita ei voida paljastaa luottamuksellisuussyistä, osoittavat, että unionin markkinat ovat selvästikin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta kiinnostavat. Muiden kolmansien maiden markkinoilla veloitetut hinnat olivat koko tarkastelujakson ajan (vuotta 2007 lukuun ottamatta) alempia kuin unionin markkinoilla veloitetut hinnat (arviolta 10–20 prosenttia alempia tarkastelujakson eri vuosina).

(41)

Tämän perusteella voidaan päätellä, että unionin markkinat ovat saavutettavissa olevien hintojen suhteen ehdottomasti houkutteleva vaihtoehto kiinalaisille viejille.

(42)

Tämä voisi kannustaa kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia lisäämään vientiään unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumottaisiin. Unionin markkinoiden korkeat hinnat antaisivat kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden parempiin voittomarginaaleihin.

(43)

Toimenpiteiden soveltamisalaa laajennettiin vuonna 2005 sisällyttämällä siihen yksi CN-koodi lisää, koska kiinalaisten viejien todettiin kiertävän toimenpiteitä lisäämällä volframikarbidijauheeseen pieniä määriä muuta metallijauhetta (lähinnä kobolttia) (12). Tämä vahvistettu kiertämiskäytäntö on jälleen yksi osoitus siitä, että polkumyynti todennäköisesti jatkuisi. Se osoittaa selvästi, että Euroopan markkinat ovat edelleen houkuttelevat kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä todennäköisesti lisäisivät volframikarbidin vientiä EU:hun.

(44)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että kiinalaisia tuotteita tuotiin edelleen unionin markkinoille polkumyyntihinnoin ja että polkumyyntimarginaalit olivat erittäin korkeita. Kun otetaan erityisesti huomioon EU:n ja muiden kolmansien maiden markkinoiden hintatasot sekä Kiinassa käytettävissä oleva kapasiteetti, voidaan päätellä, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(45)

Samankaltaista tuotetta valmistaa unionissa seitsemän yritystä tai yritysryhmää.

(46)

Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(47)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia Kiinasta Euroopan unioniin koskevat tiedot oli indeksoitava tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(48)

Taric-koodia 3824300010 käyttäen tuotujen tuotemäärien osalta olisi huomattava, että koska saatavilla oleviin Eurostatin tuontitietoihin, jotka perustuvat CN-koodeihin (CN-koodi 3824 30 00), sisältyy muitakin tuotteita kuin tarkasteltavana oleva tuote, seuraava analyysi on tehty Taric-koodeihin perustuvien tuontitietojen perusteella ja niiden lisäksi on käytetty perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti kerättyjä tietoja. Taric-tietoja pidetään luottamuksellisina, koska ne ovat niin yksityiskohtaisia, että osapuolet on niiden avulla mahdollista tunnistaa. Tästä syystä osa tiedoista esitettiin vaihteluväleinä.

(49)

Unionin tuotannonalaa koskevat tiedot ovat peräisin unionin seitsemän tuottajan kyselylomakkeeseen antamista vastauksista.

(50)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymän tuotemäärän ja Eurostatin tuontitietojen perusteella.

(51)

Vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä unionin kulutus väheni 62 prosenttia ja eniten se väheni vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä. Tutkimusajanjakson aikana kulutus väheni 63 prosenttia verrattuna vuoteen 2008.

Taulukko 1

Kulutus

(52)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskihinnat kehittyivät seuraavassa esitetyllä tavalla. Seuraavat määriä ja hintoja koskevat suuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

Taulukko 2

Tuonti Kiinasta

(53)

Tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta väheni 89 prosenttia tarkastelujaksolla ja oli tutkimusajanjakson aikana noin 80 tonnia. Myös markkinaosuus laski tutkimusajanjakson aikana 2,1 prosenttiin vuoden 2006 tasosta eli 7,1 prosentista.

(54)

Tuonnin lasku saattaa osittain johtua siitä, että tuotteen kulutus Kiinan kotimarkkinoilla kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla. Lisäksi Kiinan viranomaiset ovat ottaneet käyttöön vientikiintiöiden ja -tullien järjestelmän, jonka tavoitteena näyttäisi olevan Kiinan volframivarojen säilyttäminen.

(55)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alenivat 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä kehitys vastaa sitä yleistä suuntausta, joka oli havaittavissa myös unionin tuotannonalan hintojen kohdalla.

(56)

Vertailu osoitti myös, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat yli 10 prosenttia unionin tuotannonalan hintoja alempia, kun niistä oli vähennetty voimassa oleva polkumyyntitulli. Edellisessä tarkastelussa päädyttiin samoihin tuloksiin (13).

(57)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista maista tarkastelujaksolla. Määriä ja hintoja koskevat suuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

Taulukko 3

Tuonti muista maista

(58)

Kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä väheni tarkastelujaksolla 36 prosenttia. Tuonnin kehitys noudatti supistuvan kulutuksen (62 prosentin lasku) alulle panemaa yleistä markkinasuuntausta, vaikkakaan se ei edennyt samaa tahtia. Kyseisen tuonnin markkinaosuus on siten noussut 10,5 prosentista 17,9 prosenttiin. Kuten jäljempänä 85–88 kappaleessa osoitetaan, kyseinen tuonti ei kuitenkaan vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalaan.

(59)

Korean tasavallan, jäljempänä ’Korea’, markkinaosuus kaksinkertaistui tarkastelujakson aikana ja oli sen lopussa 4,4 prosenttia. Koreasta peräisin olevan tuonnin keskihinnat laskivat tarkastelujaksolla mutta pysyivät kuitenkin koko ajan korkeampina kuin kiinalaisten viejien keskimääräiset myyntihinnat.

(60)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(61)

Unionin tuotannonalan tuotanto kasvoi ensin 5,8 prosenttia vuonna 2007 ja 11,6 prosenttia vuonna 2008 vuoteen 2006 verrattuna ja väheni sitten tutkimusajanjakson aikana jyrkästi eli 56 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna.

Taulukko 4

Unionin kokonaistuotanto

(62)

Tuotantokapasiteetti lisääntyi 10,8 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Koska tuotanto väheni erityisesti tutkimusajanjakson aikana, kapasiteetin käyttö väheni kokonaisuutena katsoen 57 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja oli kyseisen jakson lopussa 39 prosenttia.

Taulukko 5

Tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(63)

Unionin tuotannonalan loppuvarastot lisääntyivät 20 prosenttia vuonna 2008 vuoteen 2006 verrattuna ja pienenivät sitten 26 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 6

Varastot

(64)

Unionin tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla kasvoi hieman vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana ja väheni sitten 61 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä. Myynnin määrä kasvoi vuosina 2007 ja 2008 mutta väheni voimakkaasti tutkimusajanjakson aikana. Tämä kehitys noudattelee kulutuksen supistumiseen liittyvää yleistä suuntausta unionin markkinoilla.

Taulukko 7

Myynti etuyhteydettömille asiakkaille

(65)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus säilyi melko vakaana vuodesta 2006 vuoteen 2008 ja kasvoi sitten neljä prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkastelujakson kokonaiskasvu oli 5 prosenttiyksikköä.

Taulukko 8

Unionin tuotannonalan markkinaosuus

(66)

Koska myynnin lasku oli hieman vähäisempää kuin kulutuksen lasku, unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi hieman.

(67)

Työllisyys väheni unionin tuotannonalalla 17 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työllisyys väheni myös vuosina 2006-2008, kun tuotanto hieman kasvoi, mikä osoittaa, että unionin tuotannonala pyrki tuolloin parantamaan tuottavuuttaan. Tutkimusajanjakson aikana tuotannon määrä kuitenkin laski jyrkästi, mikä johti myös työllisyystilanteen tuntuvaan heikkenemiseen.

Taulukko 9

Työllisyys

(68)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus ilmaistuna tuotantomääränä työntekijää kohti vuodessa nousi 7 prosenttia vuonna 2007 ja 15 prosenttia vuonna 2008 vuoteen 2006 verrattuna ja laski sitten 49 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 10

Tuottavuus

(69)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta (noudettuna lähettäjältä -tasolla) etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla laski tarkastelujaksolla. Kokonaisuutena katsoen unionin tuotannonalan oli alennettava hintojaan 15,4 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(70)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat kehittyivät samansuuntaisesti kuin unionin tuotannonalan hinnat mutta olivat jatkuvasti niitä alempia, kuten 55 ja 56 kappaleessa selitettiin. Tutkimusajanjakson aikana kiinalaisten viejien hinnat olivat yli 10 prosenttia unionin tuotannonalan hintoja alempia.

Taulukko 11

Yksikköhinta EU:n markkinoilla

(71)

Vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työntekijöiden keskipalkka nousi 4,8 prosenttia.

Taulukko 12

Työvoimakustannukset

(72)

Vuosien 2006 ja 2008 välillä unionin tuotannonalan vuotuiset investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kasvoivat 18 prosenttia. Vuodesta 2007 vuoteen 2008 investoinnit kasvoivat 103 prosenttia. Tutkimusajanjakson aikana investoinnit kuitenkin vähenivät 65 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna.

(73)

Investointeja tehtiin lähinnä uusiin tuotantolaitoksiin, joita rakennettiin, jotta volframia pystyttäisiin tuottamaan käytetystä materiaalista ja metalliromusta. Investointeja oli vähennettävä seuraavista syistä: i) tuotannon yleisen tason lasku unionin markkinoilla, ii) raaka-ainemarkkinoiden vääristymät (ks. 39 kappale) ja iii) talouskriisi.

(74)

Tutkimusajanjaksolla ei tehty merkittäviä investointeja. Tämä johtui ennen kaikkea talouskriisistä, joka alkoi vuonna 2008 ja oli pahimmillaan tutkimusajanjakson aikana ja joka vaikeutti entisestään uuden pääoman saantia.

Taulukko 13

Investoinnit

(75)

Voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja raaka-ainelähteiden monipuolistamiseen tähtäävien pyrkimystensä ansiosta unionin tuotannonala pystyi pitämään toimintansa kannattavana vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana, vaikka kannattavuus kokonaisuutena heikkenikin 26 prosenttia kyseisenä aikana. Tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan tulos oli kuitenkin selvästi heikompi, mikä osoittaa sen tilanteen tietynlaisen epävakauden tässä suhteessa.

(76)

Investointien tuotto kehittyi tarkastelujaksolla pääpiirteittäin samalla tavoin kuin kannattavuus.

Taulukko 14

Kannattavuus ja investointien tuotto

(77)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, pysyi positiivisena tarkastelujaksolla. Se heikkeni kuitenkin noin 35 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 15

Kassavirta

(78)

Polkumyynti Kiinasta jatkui tutkimusajanjakson aikana voimassa olevien toimenpiteiden tason huomattavasti ylittävillä marginaaleilla. Kun otetaan huomioon raaka-ainemarkkinoihin liittyvät vääristymät, Kiinan käyttämätön kapasiteetti ja Kiinasta tulevan tuonnin hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(79)

Tutkimuksessa selvitettiin, oliko unionin tuotannonala toipunut aiemman polkumyynnin vaikutuksista. Tältä osin pääteltiin, että tuotannonala oli suurelta osin pystynyt toipumaan näistä vaikutuksista voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tehokkuuden ansiosta. Talouskriisi kuitenkin pysäytti tämän kehityksen ja on jälleen lisännyt unionin tuotannonalan vaikeuksia.

(80)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus pieneni 7,1 prosentista 2,1 prosenttiin (ks. 52 kappale), kun kulutus unionissa supistui. Käytettävissä olevien tietojen mukaan tuonti tapahtui hinnoilla, jotka olivat alempia kuin unionin tuotannonalan hinnat ja myös alempia kuin muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat. Kuten edellä 56 kappaleessa todettiin, polkumyyntitullin vaikutuksen poissulkeva laskelma osoitti, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 10,7 prosentilla tutkimusajanjakson aikana. Tullin määrä on 33 prosenttia. Todettu hinnan alittavuuden taso osoittaa näin ollen toisaalta voimassa olevien tullien tehokkuuden ja toisaalta sen, että toimenpiteiden voimassaoloa on tarpeen jatkaa. Tätä päätelmää tukee se seikka, että hinnan alittavuus oli samalla tasolla kuin edellisessä tarkastelussa. Niinpä Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintojen vaikutus unionin tuotannonalaan pysyi samana ja todennäköisesti pysyy jatkossakin samana, koska tilanteen muuttumisesta ei ole esitetty mitään näyttöä.

(81)

Volframin jatkojalostusteollisuudessa, erityisesti teräs- ja kovametallituotteiden alalla, joka on volframin merkittävin kuluttaja unionissa, vallitsivat tutkimusajanjaksolla erittäin kielteiset taloudelliset olosuhteet, minkä vuoksi unionin tuotannonala vähensi voimakkaasti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja myyntiä.

(82)

Jatkojalostusyrityksillä oli ennen kriisiä runsaasti volframia varastoissaan, eivätkä ne kasvattaneet varastojaan tutkimusajanjakson aikana, mikä sekin vaikutti kielteisesti unionin tuotannonalan tuotantomääriin.

(83)

Koska tuotanto väheni ja koska unionin tuotannonalan pääomavaltaisuus edellyttää tiettyjä tuotantomääriä kiinteiden yksikkökustannusten kurissa pitämiseksi, tuotannonalan kannattavuus heikkeni oleellisesti.

(84)

Voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tehokkuus käy kuitenkin ilmi tarkastelusta, joka koski unionin tuotannonalan tilannetta ennen talouskriisiä. Tutkimuksen mukaan unionin suurimmat tuottajat tekivät merkittäviä investointeja välttääkseen raaka-ainemarkkinoihin liittyvät vääristymät ja pystyivät samalla kilpailemaan markkinoilla ja pitämään rahoitusasemansa vakaana.

(85)

Arvioiden mukaan muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä väheni 36 prosenttia eli 1 500 tonnista 675 tonniin vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Muista maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 10,5 prosentista 17,9 prosenttiin vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämän tuonnin keskihinta laski samaan aikaan 8,9 prosenttia. Tärkeimmät tuontimaat olivat Etelä-Korea ja Yhdysvallat.

(86)

Etelä-Koreasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus kaksinkertaistui tarkastelujaksolla (2,2 prosentista 4,4 prosenttiin). Käytettävissä olevien tietojen mukaan tämä tuonti tapahtui kuitenkin tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka olivat vain hieman alempia kuin unionin tuotannonalan hinnat (6,6 prosenttia) mutta korkeampia kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (9,8 prosenttia).

(87)

Yhdysvalloista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni 15,1 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla (4,2 prosentista 3,6 prosenttiin). Käytettävissä olevien tietojen mukaan kyseinen tuonti tapahtui tutkimusajanjakson aikana hinnoilla, jotka olivat korkeampia kuin unionin tuotannonalan hinnat ja siten myös merkittävästi korkeampia kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (31 prosenttia).

(88)

Yhteenvetona voidaan todeta, että volframikarbidin merkittävimpiin tuontimaihin kuuluvista Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista tapahtunut tuonti unioniin ei ole voinut vaikuttaa kielteisesti unionin tuotannonalan tilanteeseen lähinnä hintatasonsa vuoksi (hinnat olivat samaa tasoa tai jopa korkeampia kuin unionin tuotannonalan hinnat) ja Yhdysvaltojen tapauksessa myös siksi, että sieltä tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni.

(89)

Voimassa olevien tehokkaiden polkumyyntitullien ansiosta unionin tuotannonala pystyi jossain määrin toipumaan aiemman vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(90)

Ei kuitenkaan voida päätellä, että unionin tuotannonalan asema on nyt turvattu. Vaikka lähes kaikki unionin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vahinkoindikaattorit, kuten tuottavuus, investointien tuotto ja kassavirta, kohenivat tarkastelujakson ensimmäisinä vuosina, tutkimus osoitti myös, että tutkimusajanjakson aikana kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät kielteiseen suuntaan.

(91)

Vaikka kysynnän supistuminen tutkimusajanjakson aikana voi osittain johtua vallinneesta talouskriisistä, tutkimuksessa analysoitiin tarkoin Kiinasta alhaisin polkumyyntihinnoin tulevan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(92)

Kuten 52 kappaleessa todettiin, Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämän tuonnin hinnat laskivat samanaikaisesti 14 prosenttia, mikä vastaa unionin tuotannonalan hintojen kehitystä samalla neljän vuoden tarkastelujaksolla. Olisi kuitenkin huomattava, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat laskivat merkittävästi (15 prosenttia) vuoden 2006 ja 2007 välillä eli selvästi ennen talouskriisiä ja aikana, jolloin unionin tuotannonalan toipumisprosessi oli vielä kesken. Kiinasta polkumyynnillä tuotujen tuotteiden hinnat vakiintuivat tämän jälkeen ja laskivat finanssikriisin seurauksena nähtävästi vain vähän. Tämän merkittävän hintojen laskun ajankohta (ennen kriisiä) saattaa viitata siihen, että kiinalaiset viejät ottivat käyttöön keskitetymmän ja määrätietoisemman hintastrategian tavoitteenaan alittaa unionin tuotannonalan hinnat. Kiinalaisten tuotteiden vientihintojen ja unionin tuotannonalan hintojen välinen ero oli 27 prosenttia vuonna 2007 ja 22,8 prosenttia vuonna 2008.

(93)

Kiinasta peräisin olevien tuotteiden vientihinnat olivat 22,8 prosenttia alempia kun unionin tuotannonalan hinnat vuonna 2008. Tutkimusajanjakson aikana tämä ero supistui 15,7 prosenttiin. Kun kulutus supistui voimakkaasti, unionin tuottajien oli pakko alentaa hintojaan markkinaosuutensa säilyttääkseen.

(94)

Kuten 57 kappaleesta käy ilmi, tuonti muista kolmansista maista väheni kulutuksen supistumisen myötä 36 prosenttia. Vaikka tämän tuonnin markkinaosuus kasvoi, tuonnin ei kuitenkaan voida katsoa vaikuttaneen kielteisesti unionin tuotannonalan tilanteeseen, kuten edellä 88 kappaleessa osoitetaan.

(95)

Unionin tuotannonalan elinkelpoisuudesta tutkimuksen aikana kerätty näyttö osoittaa, että unionin tuotannonala pystyi kilpailemaan kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kanssa tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ja että vaikka kyseisen tuonnin hinnat olivat unionin tuottajien hintoja alempia, ero ei ollut yhtä merkittävä kuin Kiinasta tulevan tuonnin hintojen tapauksessa (ks. 85–88 kappale edellä).

(96)

Kun unionin tuotannonalan tilanne parani tutkimusajanjaksoa edeltävinä vuosina, se investoi uuteen huipputeknologiaan pystyäkseen tuottamaan tarkasteltavana olevaa tuotetta metalliromusta ja näin osittain kiertämään raaka-ainemarkkinoihin liittyvät vääristymät.

(97)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan kokonaistilanne ja joidenkin sitä kuvaavien indikaattoreiden myönteinen kehitys sekä tuonti Kiinasta vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, voidaan todeta, että unionin tuotannonalalle ei ole aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi tutkittiin, olisiko vahingon toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(98)

Kuten 89–97 kappaleessa selostettiin, polkumyynnin vastaiset toimenpiteet korjasivat yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa vain osittain. Kun unionin kulutus, joka oli ollut poikkeuksellisen suurta lähes koko tarkastelujakson ajan, väheni merkittävästi tutkimusajanjakson aikana, unionin tuotannonala päätyi vaikeaan ja riskialttiiseen tilanteeseen ja oli edelleen alttiina Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahinkoa aiheuttaville vaikutuksille.

(99)

Tarkastelun kohteena olevasta maasta tulevaa tuontia arvioitiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti sen määrittämiseksi, oliko vahingon toistuminen todennäköistä.

(100)

Tutkimuksen mukaan Kiinasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuneen vientimyynnin hinnat olivat kiinalaisten viejien unionin markkinoilla veloittamia hintoja alempia (noin 10–20 prosenttia alempia tarkastelujakson eri vuosina vuotta 2007 lukuun ottamatta). Kiinalaisten viejien myynti EU:n ulkopuolisiin maihin oli huomattavaa, sillä sen osuus näiden kokonaisviennistä oli yli 80 prosenttia. Tästä syystä katsottiin, että jos toimenpiteiden voimassaolon annettaisiin päättyä, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat saattaisivat siirtää merkittäviä määriä muihin kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistään näitä houkuttelevammille unionin markkinoille.

(101)

Kuten 34–42 kappaleessa selostetaan, tutkimuksen aikana kerätyt tiedot osoittivat, että Kiinassa on huomattava määrä käyttämätöntä kapasiteettia. Oli selviä viitteitä siitä, että suurta osaa tästä vapaasta kapasiteetista voitaisiin käyttää unioniin suuntautuvan viennin lisäämiseen, jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei olisi käytössä. Tätä päätelmää tukee erityisesti se seikka, että mikään ei osoita kolmansien maiden markkinoiden tai Kiinan kotimarkkinoiden voivan ottaa vastaan lisätuotantoa.

(102)

Unionin tuotannonala on kärsinyt Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista jo vuosien ajan ja sen taloudellinen tilanne on edelleen epävarma.

(103)

Kuten edellä todettiin, unionin tuotannonala pystyi toipumaan kiinalaisten viejien polkumyyntikäytännöistä voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ansiosta. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotannonala kuitenkin joutui vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen lähinnä talouskriisin vuoksi. Tässä tilanteessa on todennäköistä, että jos asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuva halpatuonti lisääntyisi, yhteisön tuotannonalan myynti, markkinaosuus ja myyntihinnat laskisivat ja sen taloudellinen tilanne heikkenisi tämän seurauksena.

(104)

Kuten edellä 56 kappaleessa todettiin, se seikka, että kiinalaisten tuottajien myyntihinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin lähes 11 prosentilla, näyttää myös osoittavan, että ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti veisivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille huomattavasti unionin tuotannonalan hintoja alemmilla hinnoilla.

(105)

Kun otetaan huomioon tutkimuksen yhteydessä tehdyt päätelmät Kiinassa olevasta käyttämättömästä kapasiteetista, raaka-ainemarkkinoilla esiintyvistä vääristymistä, asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien mahdollisuudesta lisätä vientiään ja/tai suunnata sitä muualta unionin markkinoille, kiinalaisten viejien hinnoittelukäytännöistä muiden kolmansien maiden markkinoilla ja muita kannattavampien unionin markkinoiden houkuttelevuudesta, on todennäköistä, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi vahingon toistumiseen. Tällä olisi entistäkin vakavammat seuraukset kun otetaan huomioon nykyinen talouskriisi.

(106)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kokonaisuutena katsoen unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(107)

Olisi muistettava, että toimenpiteiden käyttöönottoa ei aiemmissa tutkimuksissa pidetty unionin edun vastaisena. Koska tämä tutkimus lisäksi on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, siinä analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa. Sen avulla voidaan siis myös arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti ollut kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(108)

Tämän perusteella tutkittiin, onko olemassa pakottavia syitä, joiden nojalla olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen ei juuri tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan polkumyynti todennäköisesti jatkuu ja vahinko toistuu.

(109)

Kun otetaan huomioon edellä 89–97 kappaleessa esitetyt päätelmät unionin tuotannonalan tilanteesta sekä 102–105 kappaleessa selostetut perusteet, jotka liittyvät vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevaan analyysiin, voidaan myös katsoa, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi todennäköisesti vakavasti, jos polkumyyntitullien voimassaolon annettaisiin päättyä.

(110)

Toimenpiteiden voimassaolon jatkamisen katsotaan hyödyttävän unionin tuotannonalaa, jonka pitäisi sen ansiosta pystyä lisäämään myyntimääriä ja todennäköisesti korottamaan myyntihintoja, jolloin se pääsisi sellaiselle tuottotasolle, joka mahdollistaisi tuotantolaitosten uuteen teknologiaan tehtävien investointien jatkamisen. Toimenpiteiden voimassaolon päättyminen taas pysäyttäisi unionin tuotannonalan toipumisen, uhkaisi vakavasti sen elinkelpoisuutta ja vaarantaisi tämän myötä sen olemassaolon, mikä puolestaan vähentäisi tarjontaa ja kilpailua markkinoilla.

(111)

Yksi käyttäjä ilmoittautui ja vastasi kyselylomakkeeseen. Tämä yhteistyössä toiminut käyttäjä katsoi, että toimenpiteiden voimassaolon jatkamisella ei olisi kielteisiä vaikutuksia kilpailuun unionin markkinoilla vaan että se päinvastoin antaisi jatkojalostusteollisuudelle mahdollisuuden valita suuremmasta joukosta tavarantoimittajia, jotka kilpailevat keskenään markkinahinnoin.

(112)

Olisi muistettava, että edellisten tutkimusten mukaan toimenpiteillä ei olisi huomattavaa vaikutusta käyttäjiin (14). Polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä huolimatta unionin tuojat/käyttäjät pystyivät hankkimaan tarkasteltavana olevaa tuotetta edelleen myös Kiinasta. Ne eivät myöskään ilmoittaneet, että niillä olisi ollut vaikeuksia löytää muita lähteitä. Näin ollen voidaan päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden pitäminen voimassa ei todennäköisesti vaikuttaisi vakavasti unionin tuojiin/käyttäjiin.

(113)

On odotettavissa, että toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta on hyötyä yhteisön tuotannonalalle, mikä puolestaan vaikuttaisi myönteisesti kilpailuolosuhteisiin yhteisön markkinoilla ja vähentäisi sitä uhkaa, että tuotantolaitoksia suljetaan ja työpaikkoja menetetään.

(114)

Toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen hyödyttää oletettavasti myös käyttäjiä/tuojia, koska tavarantoimittajien määrä unionin markkinoilla pysyy tällöin suurena.

(115)

Edellä esitetyn analyysin perusteella voidaan päätellä, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen ei ole unionin edun vastaista.

(116)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiottiin suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(117)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta peräisin olevan volframikarbidin, volframikarbidin ja metallijauheen seoksen ja sulatetun volframikarbidin tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat arvotulleja,

24.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/13

(1)

Neuvosto antoi 2 päivänä maaliskuuta 2011 asetuksen (EU) N:o 204/2011 Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 17 päivänä maaliskuuta 2011 päätöslauselman 1973 (2011), jolla laajennettiin päätöslauselmalla 1970 (2011) määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa ja otettiin käyttöön uusia Libyaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 204/2011 liitteissä II ja III olevia luetteloita henkilöistä ja elimistä, joihin kohdistetaan rajoittavia toimenpiteitä, olisi muutettava vastaavasti,

24.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/21

(1)

Komission asetuksen (EU) N:o 1272/2009 (2) unkarinkielisessä toisinnossa on kaksi virhettä, jotka on oikaistava, ja oikaisujen on tultava voimaan asetuksen (EU) N:o 1272/2009 soveltamispäivästä.

(2)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

24.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/22

24.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/24

(1)

Neuvosto antoi Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 28 päivänä helmikuuta 2011 päätöksen 2011/137/YUTP (1), jolla pannaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1970 (2011).

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 17 päivänä maaliskuuta 2011 päätöslauselman 1973 (2011), jolla laajennettiin päätöslauselmalla 1970 (2011) määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltamisalaa ja otettiin käyttöön uusia Libyaan kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä.

(3)

Neuvoston päätös 2011/137/YUTP olisi muutettava vastaavasti.

(4)

Unionin lisätoimet ovat tarpeen tiettyjen toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”3 a artikla

1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet estääkseen lainkäyttövaltaansa kuuluvien ilma-alusten lennot Libyan ilmatilassa, jotta siviilien suojelua voidaan helpottaa.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta lentoihin, joiden yksinomainen tarkoitus on humanitaarinen, kuten avun toimittaminen tai avun toimittamisen helpottaminen, mukaan lukien lääkkeiden, elintarvikkeiden, humanitaaristen työntekijöiden ja niihin liittyvän avun toimittaminen, tai ulkomaalaisten evakuointi Libyasta, eikä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 (2011) 4 tai 8 kohdan nojalla sallittuihin lentoihin eikä muihin lentoihin, joita YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 (2011) 8 kohdalla annetun valtuutuksen nojalla toimivat jäsenvaltiot pitävät tarpeellisina Libyan kansan hyväksi.”

2)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on tarkastettava alueellaan, myös merisatamissaan ja lentoasemillaan sekä avomerellä, kansallisten viranomaistensa määräysten ja lainsäädäntönsä mukaisesti sekä kansainvälistä oikeutta, erityisesti merioikeutta ja asiaan liittyviä kansainvälisiä siviili-ilmailua koskevia sopimuksia noudattaen Libyaan lähtevät ja sieltä saapuvat alukset ja ilma-alukset, jos niillä on tietoja, joiden nojalla on perusteltua syytä olettaa, että näiden alusten tai ilma-alusten rahti sisältää tuotteita, joiden toimitus, myynti, siirto tai vienti on kiellettyä tämän päätöksen nojalla.”

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”4 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä Libyassa rekisteröityjen tai Libyan kansalaisten tai yritysten omistamien tai operoimien ilma-alusten lentoonlähtö, laskeutuminen tai ylilento alueellaan, jollei pakotekomitea ole hyväksynyt lentoa etukäteen tai jollei kyseessä ole hätälasku.

2.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä ilma-alusten lentoonlähtö, laskeutuminen tai ylilento alueellaan, jos niillä on tietoja, joiden nojalla on perusteltua syytä olettaa, että ilma-aluksella on tuotteita, joiden toimitus, myynti, siirto tai vienti on kiellettyä tämän päätöksen nojalla, mukaan lukien aseellisen palkka-armeijan henkilöstön toimittaminen, jollei kyseessä ole hätälasku.”

4)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet estääkseen seuraavien henkilöiden tulon alueelleen tai kauttakulun alueensa kautta:

5)

Korvataan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäädytetään kaikki varat, muu rahoitusomaisuus ja taloudelliset resurssit, jotka ovat suoraan tai välillisesti seuraavien omistuksessa tai määräysvallassa:

olevan luettelon mukaisesti.”

6)

Lisätään 6 artiklaan kohta seuraavasti:

”4 a.   Tämän päätöksen liitteessä IV lueteltujen henkilöiden ja yhteisöjen osalta voidaan tehdä poikkeus myös sellaisten varojen ja taloudellisten resurssien osalta, jotka ovat tarpeen humanitaarisia tarkoituksia varten, kuten avun toimittaminen ja avun toimittamisen helpottaminen, mukaan lukien lääkkeiden, elintarvikkeiden, sähkön, humanitaaristen työntekijöiden ja niihin liittyvän avun toimittaminen, tai ulkomaalaisten evakuointi Libyasta.”

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Jäsenvaltioiden on vaadittava kansalaisiaan, lainkäyttövaltaansa kuuluvia henkilöitä ja alueelleen sijoittautuneita tai lainkäyttövaltaansa kuuluvia yrityksiä noudattamaan tarkkaavaisuutta niiden harjoittaessa liiketoimintaa Libyaan sijoittautuneiden tai Libyan lainkäyttövaltaan kuuluvien yhteisöjen kanssa sekä niiden puolesta tai johdolla toimivien henkilöiden ja yhteisöjen ja niiden omistuksessa tai määräysvallassa olevien yhteisöjen kanssa, jotta voidaan estää liiketoimet, jotka voisivat edistää väkivaltaa ja siviileihin kohdistuvaa voimankäyttöä.”

24.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/37

(1)

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 15 päivänä huhtikuuta 2008 antamallaan tuomiolla (3), jäljempänä ’tuomioistuimen tuomio’, komission 20 päivänä huhtikuuta 2004 tekemän päätöksen 2005/262/EY (4) Ranskan Coopérative d’éxportation du livre français’lle, jäljempänä ’CELF’ (5), myöntämästä valtiontuesta.

(2)

Tuomioistuimen tuomion perusteella komission on tehtävä uusi päätös.

(3)

Tuomiota edelsi pitkä tutkintamenettely, jonka päävaiheet kuvaillaan seuraavassa.

(4)

SIDE (Société Internationale de Diffusion et d’Édition) ilmoitti komissiolle 20 päivänä maaliskuuta 1992 päivätyllä kirjeellä, että Ranskan viranomaiset olivat myöntäneet CELFille myynninedistämis-, kuljetus- ja markkinointitukea, jota ei ollut ilmoitettu etukäteen komissiolle.

(5)

Komissio huomautti Ranskan viranomaisille 2 päivänä huhtikuuta 1992 päivätyllä kirjeellä, että komissiolle on ilmoitettava etukäteen kaikista tukien myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista, ja pyysi näiltä selvitystä SIDEn tarkoittamien tukitoimenpiteiden luonteesta ja tarkoituksesta.

(6)

Ranskan viranomaiset vahvistivat komissiolle 29 päivänä kesäkuuta 1992 päivätyllä kirjeellä, että CELFille oli myönnetty tukea. Ne täsmensivät, että tuen tarkoituksena oli edistää ranskan kielen ja ranskalaisen kirjallisuuden levittämistä muihin kuin ranskankielisiin maihin ja että tämän lisäksi CELF hallinnoi kolmea erityistukijärjestelmää, joilla niin ikään pyrittiin edistämään kaukaisissa maissa asuvien lukijoiden tutustumista ranskankieliseen kirjallisuuteen.

(7)

Komissio vahvisti SIDElle 7 päivänä elokuuta 1992 päivätyllä kirjeellä, että CELFille oli myönnetty tukea, täsmensi sen tarkoituksen ja myönsi, ettei tuesta ollut ilmoitettu komissiolle ennen sen toimeenpanoa. Se kuitenkin totesi, ettei riidanalainen tuki näyttänyt vaikuttaneen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio pyysi SIDEä esittämään huomautuksensa asiasta.

(8)

SIDE ilmoitti komissiolle 7 päivänä syyskuuta 1992 päivätyllä kirjeellä, että se aikoi riitauttaa toimenpiteet niiden syrjivän luonteen ja niistä yhteisön sisäiselle kaupalle koituvien seurausten perusteella, mutta ei kuitenkaan kiistänyt sitä, että kulttuuriministeriön myöntämän tuen kulttuurisena tavoitteena on ollut Ranskan kielen ja ranskalaisen kirjallisuuden levittäminen.

(9)

Komissio totesi 18 päivänä toukokuuta 1993 tekemässään päätöksessä (6), että kirja-alan erityinen kilpailutilanne ja kyseisten tukijärjestelmien kulttuurinen tavoite huomioon ottaen tuki täytti ehdot EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamiselle.

(10)

SIDE vaati kyseisen päätöksen kumoamista 2 päivänä elokuuta 1993 jätetyllä kanteella. Syyskuun 18 päivänä 1995 antamassaan tuomiossa (7) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisi asian osittain SIDEn hyväksi ja kumosi 18 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn komission päätöksen tietyiltä osin, kuitenkin vain pieniin tilauksiin liittyvien CELFille myönnettyjen toimenpiteiden osalta.

(11)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio oli päätöksellään perustellusti hyväksynyt seuraavat kolme tukijärjestelmää, joita CELF hallinnoi valtion lukuun:

(12)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio oli saanut Ranskan viranomaisilta näistä kolmesta tukijärjestelmästä riittävästi tietoja todetakseen, että tuilla oli ainoastaan vähäinen vaikutus kilpailuun. Lisäksi tuomioistuin katsoi seuraavaa: ”Riidanalaisten tukien kulttuuriin liittyvän tavoitteen osalta kukaan asianosaisista ei ole kiistänyt, että Ranskan hallituksen tavoitteena on ollut levittää ranskan kieltä ja ranskankielistä kirjallisuutta.” Tuomioistuimen oli todettava, ettei komissiolla ollut erityisiä vaikeuksia arvioida riidanalaisten tukien tavoitteita ja ettei komissio tarvinnut muita tietoja todetakseen, että tavoitteet liittyivät kulttuuriin.

(13)

CELFille yksinomaisesti myönnetyn, pienten tilausten käsittelyä koskevan tuen osalta tuomioistuin sen sijaan katsoi, että komission olisi pitänyt tutkia perusteellisesti kilpailuolosuhteet kyseisillä markkinoilla, ennen kuin se totesi, että tuki soveltuu sisämarkkinoille.

(14)

Tuomioistuin päätteli tuomion 76 kohdassa, että komission olisi pitänyt aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (nykyinen SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohta) mukainen menettely ja että 18 päivänä toukokuuta 1993 tehty komission päätös oli sen vuoksi kumottava siltä osin kuin oli kyse yksinomaan CELFille myönnetystä tuesta niiden lisäkustannusten korvaamiseksi, joita sille on aiheutunut ulkomaisten kirjakauppojen ranskankielistä kirjallisuutta koskevien pienten tilausten toimittamisesta.

(15)

Komissio päätti 30 päivänä heinäkuuta 1996 tekemällään päätöksellä aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 18 päivänä syyskuuta 1995 antaman tuomion mukaisesti. Asianomaisia osapuolia pyydettiin toimittamaan komissiolle huomautuksensa, jotka komissio sai joulukuun 1996 ja tammikuun 1997 välisenä aikana.

(16)

Tutkintansa päätteeksi komissio teki 10 päivänä kesäkuuta 1998 päätöksen 1999/133/EY (9). Siinä vahvistettiin pienten tilausten tukien kulttuuriin liittyvä tavoite ja todettiin perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan perusteella, että kyseiset tuet eivät muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä unionissa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla ranskankielisten kirjojen vientimarkkinoilla.

(17)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi kyseisen päätöksen 1 artiklan viimeisen virkkeen 28 päivänä helmikuuta 2002 (10) antamallaan tuomiolla. Tuomioistuin katsoi, että komission olisi pitänyt todentaa, oliko sen mahdollista saada sellaisia merkityksellisiä tietoja, joiden avulla se olisi voinut erottaa vientiagenttien markkinat ranskankielisten kirjojen yleisistä vientimarkkinoista.

(18)

Tuomioistuin totesi, että komissio oli markkinoita määrittäessään tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se oli jättänyt todentamatta tämän asian ja vahvistanut merkityksellisiksi markkinoiksi ranskankielisten kirjojen yleiset vientimarkkinat, vaikka riidanalainen tuki oli selvästi tarkoitettu vain vientiagenteille.

(19)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin sen sijaan hylkäsi 22 päivänä kesäkuuta 2000 annetulla tuomiolla (11) asiakysymystä tarkastelematta Ranskan viranomaisten kanteen 10 päivänä kesäkuuta 1998 tehdystä komission päätöksestä ja vahvisti, että myös silloin, kun tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, kyseinen seikka ei vaikuta ilmoitusvelvollisuuteen, ja tuen ennakkoilmoitusvelvollisuudesta seuraa velvollisuus keskeyttää tuen myöntäminen.

(20)

Kun komission 10 päivänä kesäkuuta 1998 tekemä päätös oli osittain kumottu, komissio pyysi Ranskan viranomaisilta ja SIDEltä 14 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyillä kirjeillä selvitystä näiden havainnoista päätöksen peruuttamisen syistä ja etenkin merkityksellisten markkinoiden toiminnasta.

(21)

Ranskan viranomaisia pyydettiin etenkin perustelemaan, mitä mahdollisia erityispiirteitä CELFin palveluihin liittyi markkinoiden muiden toimijoiden, kuten SIDEn, palveluvalikoimaan verrattuna. SIDEä pyydettiin selittämään tarkemmin pienten tilausten käsitettä ja perustelemaan, mitä erityispiirteitä sen palveluihin liittyi CELFin ja markkinoiden muiden toimijoiden palveluvalikoimaan verrattuna.

(22)

SIDE vastasi komissiolle 12 päivänä elokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset vastasivat 17 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä.

(23)

Komissio pyysi SIDEä 19 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä ilmoittamaan, sisälsikö sen vastaus luottamuksellisia tietoja, ja SIDEn vastattua kielteisesti 30 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä komissio lähetti SIDEn vastauksen liitteineen Ranskan viranomaisille huomautuksia varten 17 päivänä lokakuuta 2002 päivätyssä kirjeessä. Samalla se esitti niille lisää kysymyksiä.

(24)

Komissio esitti SIDElle jälleen lisää kysymyksiä 30 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, johon tämä vastasi 31 päivänä lokakuuta 2002 ja 9 päivänä joulukuuta 2002 päivätyillä kirjeillä. Vastaukseksi komission 16 päivänä joulukuuta 2002 päivättyyn tietopyyntöön SIDE selitti 23 päivänä joulukuuta 2002 päivätyssä kirjeessään, etteivät sen vastaukset sisältäneet mitään luottamuksellisia tietoja ja että ne voitiin toimittaa kommentoitaviksi Ranskan viranomaisille.

(25)

Koska Ranskan viranomaiset eivät vastanneet määräajan kuluessa, komissio joutui lähettämään niille muistutuksen 27 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset pyysivät komissiolta uudelleen vastausajan pidennystä 19 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä.

(26)

Komissio toimitti 23 päivänä joulukuuta 2002 päivätyn SIDEn vastauksen kommentoitavaksi Ranskan viranomaisille 9 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset vastasivat komission 17 päivänä lokakuuta 2002 lähettämiin kysymyksiin 17 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(27)

Ranskan viranomaiset pyysivät jälleen 4 päivänä helmikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä komissiota pidentämään niille annettua vastausaikaa; tällä kertaa kyse oli pyynnöstä esittää huomautuksia 23 päivänä joulukuuta 2002 päivätystä SIDEn toisesta vastauksesta. Komissio myönsi osittain 11 päivänä helmikuuta 2002 päivätyllä kirjeellä pyydetyn pidennyksen. Ranskan viranomaiset vastasivat komissiolle 11 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(28)

SIDEn pyynnöstä komissio järjesti lisäksi 4 päivänä maaliskuuta 2003 kokouksen, jossa SIDE sai selvittää alusta alkaen oman näkemyksensä asiasta.

(29)

Menettelyn päätteeksi Euroopan komissio teki päätöksen 2005/262/EY, jossa se totesi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan perusteella riidanalaisen tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi erityisesti todettuaan, että tuki ei ollut lainkaan ylimitoitettu pienten tilausten käsittelystä aiheutuneisiin kustannuksiin nähden.

(30)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 15 päivänä huhtikuuta 2008 annetulla tuomiolla komission 20 päivänä huhtikuuta 2004 tekemän päätöksen.

(31)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen sen tuen osalta, joka CELFille oli maksettu ennen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantuloa 1 päivänä marraskuuta 1993. Komissio katsoi riidanalaisen tuen olevan 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuva, vaikka sen olisi pitänyt soveltaa ennen 1 päivää marraskuuta 1993 voimassa olleita aineellisia sääntöjä. Tuomioistuin otti erityisesti huomioon sen seikan, että Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ei määrätä siirtymäsäännöksistä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisen osalta ja että oikeusvarmuuden periaate poikkeuksia lukuun ottamatta estää sen, että yhteisön säädöksen soveltamisen alkamisajankohta määrättäisiin aikaisemmaksi kuin sen julkaisuajankohta.

(32)

Lisäksi tuomioistuin katsoi, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen tarkastellessaan riidanalaisen tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio oli yliarvioinut CELFille tosiasiallisesti pienten tilausten käsittelystä aiheutuneet kustannukset. Komissio ei siis ottanut 20 päivänä huhtikuuta 2004 tekemässään päätöksessä huomioon pienten tilausten tosiasiallisia kokonaiskustannuksia, vaan arvioi kyseiset kustannukset CELFin maksamien kokonaiskustannusten perusteella (komissio kohdisti osan kokonaiskustannuksista pienten tilausten käsittelykustannuksiin siten, että kuhunkin kuluryhmään käytettiin eri jakoperustetta). Tiettyihin kuluryhmiin on käytetty kertoimia sellaisten lisävaikeuksien huomioon ottamiseksi, joita pienten tilausten käsittely aiheuttaa CELFin muihin toimintoihin nähden. Tuomioistuin katsoi, että kyseiset ongelmat voisivat olla ratkaistavissa sähköisesti lähetetyillä tilauksilla, joita käytettiin kahdessa kolmasosassa pienistä tilauksista. Tuomioistuin katsoi, että komissio oli tehnyt arviointivirheen soveltaessaan kertoimia tiettyihin kustannuksiin (ja joka tapauksessa sähköisesti lähetettyihin tilauksiin), ja totesi, että ilman mainittuja kertoimia pienten tilausten käsittelyyn liittyvät kustannukset olivat vähentyneet ja pieniin tilauksiin liittyvän toiminnan tulos olisi ollut voitollinen (600 000 Ranskan frangia, joka vastaa 91 469 euroa). Tuomioistuimen mukaan komissio ei siis osoittanut, että kyse ei ollut ylimitoitusta tuesta.

(33)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antama tuomio johti siihen, että 30 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyllä komission päätöksellä aloitettu tutkintamenettely on edelleen kesken ja komission on annettava uusi päätös.

(34)

Ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antaman tuomion perustelut ja sen, että menettelyn aloittamista koskeva päätös oli tehty jo 30 päivänä heinäkuuta 1996, komissio kehotti uudelleen Ranskan viranomaisia ja asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa.

(35)

Komissio antoi 8 päivänä huhtikuuta 2009 päätöksen menettelyn laajentamisesta (12) (päätös K(2009)2481). Tällä menettelyn laajentamista koskevalla päätöksellä asetetaan huomautusten esittämiselle uusi määräaika ja täydennetään 1996 menettelyn aloittamisesta 30 päivänä heinäkuuta tehtyä päätöstä. Päätöksen mukaan näiden kahden päätöksen on katsottava muodostavan yhden kokonaisuuden ja koskevan yhtä ja samaa muodollista tutkintamenettelyä. Jos menettelyn laajentamisesta tehdyssä päätöksessä esitetty tosiasioiden ja oikeudellisten seikkojen kuvaus tai komission alustava arvio poikkeavat menettelyn aloittamisesta 30 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn päätöksen tiedoista, on syytä ottaa huomioon ainoastaan menettelyn laajentamista koskeva päätös.

(36)

Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä toimenpiteestä.

(37)

Komissio vastaanotti Ranskan viranomaisten huomautukset 9 päivänä kesäkuuta 2009 ja SIDEn huomautukset 23 päivänä heinäkuuta 2009. Komissio välitti SIDEn huomautukset Ranskan viranomaisille 24 päivänä elokuuta 2009 antaen näille mahdollisuuden esittää havaintojaan huomautuksista, ja se vastaanotti kyseiset havainnot 24 päivänä syyskuuta 2009.

(38)

Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet komission menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään pyytämiä yksityiskohtaisia tietoja, vaan toimittivat uudelleen samat 17 päivänä syyskuuta 2002, 17 päivänä tammikuuta 2003 ja 11 päivänä maaliskuuta 2003 toimittamansa tuen oikeasuhtaisuutta koskevat tiedot, joita komissio ei pystynyt hyödyntämään 15 päivänä huhtikuuta 2008 tehty tuomioistuimen päätös huomioon ottaen.

(39)

Komission yksiköt muistuttivat Ranskan viranomaisia 8 päivänä lokakuuta 2009 päivätyllä kirjeellä pyynnöstään toimittaa tietoja mainitsemistaan nimenomaisista seikoista ja ilmoittivat, että jollei komissio saa kyseisiä tietoja kymmenen työpäivän kuluessa, se joutuu tekemään lopullisen päätöksen saatavilla olevien tietojen perusteella menettelyasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tehtyään tarvittaessa tietojen antamista koskevan välipäätöksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 (13) 10 artiklan 3 kohdan perusteella.

(40)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 21 päivänä lokakuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, että CELF oli asetettu selvitystilaan Pariisin kauppatuomioistuimen (Tribunal de commerce de Paris) 9 päivänä syyskuuta 2009 antaman tuomion perusteella ja lopettanut toimintansa. Komission 8 päivänä lokakuuta 2009 päivätyssä kirjeessä pyydettyjen tietojen osalta Ranskan viranomaiset totesivat 9 päivänä kesäkuuta 2009 toimittamiinsa havaintoihin viitaten, ettei niillä ole toimittaa lisätietoja.

(41)

Komissio päätti 20 päivänä marraskuuta 2009 annetulla päätöksellä (tietojen antamista koskeva välipäätös K(2009)9256) vaatia Ranskan viranomaisia esittämään pyydetyt tiedot, koska toistuvista pyynnöistä huolimatta niitä ei ollut toimitettu.

(42)

Ranskan viranomaiset totesivat 2 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessä, ettei niillä ole toimittaa komissiolle lisätietoja, ja viittasivat 9 päivänä kesäkuuta 2009 toimittamiinsa havaintoihin.

(43)

Lisäksi Ranskan viranomaiset toimittivat 2 päivänä joulukuuta 2009 päivätyn kirjeen, joka koski ”Programme Plus” -nimellä tunnettua ”Programme de Livres Universitaires et Scientifiques” -ohjelmaa. Tämä päätös ei koske kyseistä tukiohjelmaa.

(44)

Komissio pyysi 22 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessään Ranskan viranomaisilta lisätietoja CELFin tilanteesta ja CELFiin sovellettavasta likvidaatiomenettelystä. Ranskan viranomaiset vastasivat 27 päivänä tammikuuta 2010 ja esittivät lisäksi täsmennyksiä myös 9 päivänä maaliskuuta ja 26 päivänä marraskuuta 2010.

(45)

On lisäksi syytä huomata, että Ranskan kansallisissa tuomioistuimissa on käynnissä menettelyjä, joiden perusteella unionin tuomioistuimessa on nostettu kanteita SEUT-sopimuksen 267 artiklan nojalla (ent. perustamissopimuksen 234 artikla). Näiden menettelyjen pääasialliset vaiheet kerrataan alla.

(46)

SIDE on saattanut Ranskan tuomioistuinten käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan välittömät oikeusvaikutukset. Pariisin korkein alueellinen hallinto-oikeus (Cour administrative d’appel de Paris) vahvisti 5 päivänä lokakuuta 2004 antamallaan tuomiolla Pariisin hallintotuomioistuimen (Tribunal administratif de Paris) 26 päivänä huhtikuuta 2001 antaman tuomion, jolla Ranskan valtiota vaadittiin käynnistämään CELFille maksetun tuen takaisinperintä.

(47)

Ranskan korkein hallinto-oikeus (Conseil d’État), jolle tehtiin asiasta kassaatiovalitus, vahvisti 29 päivänä maaliskuuta 2006 antamassaan tuomiossa Pariisin korkeimman alueellisen hallinto-oikeuden päätöksen tietyiltä osin, erityisesti sen seikan, että kyseiset tuet eivät olleet luonteeltaan puhtaasti julkisen palvelun velvoitteita korvaavia (14), että kansallinen tuomioistuin ei voinut katsoa niiden olevan olemassa olevia tukia ja että CELF ei voinut vedota perusteltuun luottamukseen.

(48)

Korkein hallinto-oikeus päätti kuitenkin 29 päivänä maaliskuuta 2006 antamassaan tuomiossa lykätä päätöksen tekemistä siihen saakka, että yhteisöjen tuomioistuin oli ottanut kantaa korkeimman hallinto-oikeuden esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin, jotka koskivat kansallisen tuomioistuimen velvoitteita sellaisen valtiontuen osalta, josta ei ole ilmoitettu, mutta joka on jälkikäteen komission päätöksellä todettu yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

(49)

Yhteisöjen tuomioistuin toteaa 12 päivänä helmikuuta 2008 (15) antamassaan tuomiossa seuraavaa:

”EY 88 artiklan 3 kohdan viimeistä virkettä on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen määräämään kyseisen määräyksen vastaisesti toteutetun tuen takaisin perimisestä, jos komissio on tehnyt lopullisen päätöksen, jolla mainitun tuen todetaan soveltuvan yhteismarkkinoille EY 87 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Se on yhteisön oikeuden perusteella velvollinen määräämään tuensaajan maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta. Kansallisen oikeutensa yhteydessä se voi tarvittaessa määrätä lisäksi sääntöjenvastaisen tuen takaisin perimisestä, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion oikeutta toteuttaa kyseinen tuki uudestaan myöhemmin. Se saattaa samoin joutua hyväksymään vaatimuksia, jotka koskevat tuen sääntöjenvastaisuudesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista.

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa menettelyllisessä tilanteessa EY 88 artiklan 3 kohdan viimeisestä virkkeestä seuraava velvollisuus korjata tuen sääntöjenvastaisuuden vaikutukset koskee laskettaessa niitä summia, jotka tuensaajan on maksettava, ja jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista, myös sitä ajanjaksoa, joka on kulunut Euroopan yhteisöjen komission tekemän päätöksen, jolla kyseinen tuki todetaan yhteismarkkinoille soveltuvaksi, ja sen välillä, kun yhteisöjen tuomioistuimet kumoavat mainitun päätöksen.”

(50)

Korkein hallinto-oikeus otti 19 päivänä joulukuuta 2008 antamassaan tuomiossa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 12 päivänä helmikuuta 2008 antaman tuomion ja edellä mainitun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antaman tuomion ja kumosi edellä mainitun 5 päivänä lokakuuta 2004 annetun Pariisin korkeimman alueellisen hallinto-oikeuden tuomion 2, 3 ja 4 artiklat. Tuomiossa todetaan seuraavaa:

(51)

Ensinnäkin on kulttuuri- ja viestintäministerin velvollisuus käynnistää korkojen takaisinperintä valtiontuesta, jota CELFille maksettiin vuodesta 1980 aina korkeimman hallinto-oikeuden tuomion antamispäivään saakka, komission asetuksessa (EY) N:o 794/2004 (16) esitetyn koronlaskentatavan mukaisesti. On niin ikään ministerin velvollisuus käynnistää myöhemmässä vaiheessa takaisinperintä sellaisten korkojen osalta, jotka ovat kertyneet korkeimman hallinto-oikeuden tuomion antamispäivästä siihen saakka, kunnes tuki on joko julistettu lopullisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi tai se on peritty takaisin.

(52)

Lisäksi korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan unionin tuomioistuin oli ottanut kantaa seuraaviin ennakkoratkaisukysymyksiin:

(53)

Unionin tuomioistuin vastasi kyseisiin ennakkoratkaisukysymyksiin 11 päivänä maaliskuuta 2008 antamassaan tuomiossa (17) ja totesi seuraavaa:

(54)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että kulttuuriministeriö päätti vuonna 1980 Ranskan hallituksen yleisen poliittisen linjan mukaisesti edistää ranskankielisen kirjallisuuden levittämistä myöntämällä tukea vientiagenteille, jotka ottaisivat vastaan kaikenlaisia tilauksia, olipa niiden arvo ja kannattavuus mikä tahansa. Tuen tarkoituksena olisi korjata markkinoiden puutteellista toimintaa ja edistää kannattamattomina pidettyjen pienten tilausten toimittamista vientiagenttien markkinoilla.

(55)

Ranskan viranomaisten mukaan pienillä kirjakaupoilla, jotka sijaitsevat pääasiassa muissa kuin ranskankielisissä maissa ja toisinaan hyvinkin syrjäisillä ja kaukaisilla alueilla, on usein vakavia hankintavaikeuksia, koska niiden tilauksia ei voida toimittaa perinteisten jakelukanavien kautta, jos tilausmäärä ei ole riittävä tai jos kirjan yksikköhinta ei ole tarpeeksi suuri tehdäkseen palvelusta kannattavan.

(56)

Ranskan viranomaisten mukaan tuen tarkoituksena oli, että vientiagentit voisivat toteuttaa kaikki ulkomaisten, lähinnä muilla kuin ranskankielisillä alueilla sijaitsevien kirjakauppojen tilaukset, olipa niiden arvo, kannattavuus ja määränpää mikä hyvänsä. Tavoitteena oli kulttuurin moninaisuutta tukevan Ranskan politiikan mukaisesti varmistaa ranskankielisten kirjojen mahdollisimman tehokas jakelu ja näin edistää ranskankielisen kirjallisuuden leviämistä kaikkialle maailmaan.

(57)

Ranskan viranomaisten kehittämä tukijärjestelmä, ns. pienten tilausten tukiohjelma, muodostui tuesta, jonka tavoitteena oli korvata Ranskan viranomaisten määrittelemien pienten, enintään 500 Ranskan frangin (FRF) eli noin 76 euron arvoisten tilausten käsittelystä aiheutuvat lisäkustannukset.

(58)

Ranskan viranomaisten mukaan tuensaajayrityksen piti sitoutua toimittamaan kulttuuriministeriön kirjallisuusosastolle kaikki yleiseen toimintaansa liittyvät tiedot (kokonaisliikevaihto, kirjanpito, alustava talousarvio, jäljennökset nämä tiedot vahvistavista päätöksistä, sekä tarvittaessa tilintarkastajan lausunto ja palkkataulukot) sekä kaikki tuettavaan liiketoimintaan liittyvät tositteet, kuten tuen käytön osoittava kirjanpitoaineisto, joka osoittaa edellisenä vuonna myönnetyillä tukivaroilla tuettujen palvelujen suorittamisen.

(59)

Käytännössä pienten tilausten tukiohjelmasta sai tukea vain yksi yritys eli CELF. Ranskan viranomaisten mukaan CELFiltä vaadittiin vuosittain pienten tilausten käsittelystä aiheutuneita lisäkustannuksia koskeva selvitys, joka liitettiin seuraavan vuoden tukihakemukseen. Käytännössä neljännes edellisenä vuonna myönnetystä tuesta maksettiin seuraavan vuoden alussa ja loput saman vuoden syksynä sen jälkeen, kun viranomaiset olivat tutkineet tuensaajayrityksen alustavan talousarvion sekä varainhoitovuoden alkupuoliskon suhdannemuutokset. Lisäksi oli sovittu, että jos tukea ei käytettäisi kokonaan, käyttämättä jääneet tukivarat vähennettäisiin seuraavan vuoden tuista. Kulttuuriministeriön edustajat oli kutsuttu osallistumaan tarkkailijoina CELFin hallintoneuvoston kokouksiin ja yhtiökokoukseen.

(60)

On syytä täsmentää, että tukea vähennettiin tasaisesti vuodesta 1997 lähtien, ja vuonna 2002 se lakkautettiin kokonaan. CELF sai vuodesta 1980 vuoden 2001 loppuun vuosittaista tukea, joka oli tarkoitettu Ranskan viranomaisten mukaan pienten, ulkomailta tulevien ranskankielisiä kirjoja koskevien tilausten käsittelykustannusten vähentämiseen. CELF sai kyseistä tukea vuodesta 1980 loppuvuoteen 2001 noin 4,8 miljoonaa euroa.

Taulukko

CELFille vuodesta 1980 pienten tilausten käsittelyyn myönnetty tuki

Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot

(määrät on pyöristetty euroiksi)

(61)

Ranskan viranomaiset esittivät 9 päivänä kesäkuuta 2009 antamassaan vastauksessa menettelyn laajentamista koskevaan päätökseen erityisesti seuraavat havainnot.

(62)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat yhtyvänsä komission analyysiin, jonka mukaan CELFille myönnetty tuki oli valtiontukea ja jonka mukaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voitu soveltaa.

(63)

Ranskan viranomaiset eivät toimittaneet uusia tietoja tukien oikeasuhtaisuudesta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen kriteerien osalta.

(64)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat lisäksi, että ne katsovat CELFille annetun tehtävän olevan SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu.

(65)

Viimeisenä ja tärkeänä seikkana Ranskan viranomaiset korostivat, että poikkeuksellisten olosuhteiden takia komission ei pitäisi periä tukea takaisin.

(66)

Kuten edellä todettiin, Ranskan viranomaiset eivät toimittaneet komission menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään pyytämiä yksityiskohtaisia tietoja, vaan toimittivat uudelleen vuosina 2002 ja 2003 toimittamansa tuen oikeasuhteisuutta koskevat tiedot, joita komissio ei pystynyt sellaisenaan hyödyntämään 15 päivänä huhtikuuta 2008 tehty tuomioistuimen päätös huomioon ottaen. Lähetettyään 8 päivänä lokakuuta 2009 päivätyn muistutuskirjeen komissio päätti 20 päivänä marraskuuta 2009 vaatia asetuksen (EY) N:o 659/1999 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti Ranskan viranomaisia esittämään pyydetyt tiedot. Ranskan viranomaiset vastasivat 2 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, ettei niillä ollut toimittaa komissiolle lisätietoja.

(67)

SIDEn 23 päivänä heinäkuuta 2009 päivätyissä havainnoissa tuodaan esiin erityisesti seuraavat seikat.

(68)

SIDE muistutti, että tukea oli myönnetty ainoastaan CELFille, vaikka CELFin toiminnassa ei ollut kysymys sille myönnetystä erityistehtävästä. SIDE totesi, että kaikki tilaukset on niiden koosta riippumatta toteutettava, myös pienillä kaukaisilla paikkakunnilla sijaitsevien kirjakauppiaiden pienet tilaukset, ja vientiagenttien toimenkuvan ydintehtäviin kuuluu koota nämä tilaukset yhteen, jotta kustantajalta voidaan tehdä suurempia tilauksia. SIDE totesi lisäksi, että kun sille ei myönnetty tukia, syynä ei ollut väitetty avoimuuden puute, vaan se, että SIDE on yksityinen yritys eikä kustantajien osuuskunta.

(69)

Lisäksi SIDE kiisti seikkaperäisesti sen, että tuet olisivat olleet tarpeellisia. Tässä yhteydessä se totesi erityisesti, että pienten tilausten käsite on mielivaltainen, ja se myös kiisti Ranskan viranomaisten esittämät luvut.

(70)

Lisäksi SIDE arvioi erityisesti, että tuki ei voinut olla kansallisten tuomioistuinten CELFin toimintaa koskevien tuomioiden nojalla perusteltavissa SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla.

(71)

Lopuksi SIDE totesi, ettei se katsonut olevan olemassa sellaista poikkeuksellista olosuhdetta, joka voisi rajoittaa tuen takaisinperimistä koskevaa velvollisuutta.

(72)

On määriteltävä, onko kyseisessä toimenpiteessä kyse valtiontuesta ja jos on, voidaanko kyseinen tuki katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi. Komission on arvioinnissaan otettava erityisesti huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antama tuomio.

(73)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(74)

Ensinnäkin komissio muistuttaa, että kuten menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä jo todettiinkin, komission päätelmää, jonka mukaan kyseinen toimenpide on perussopimuksessa tarkoitettua valtiontukea, ei ole kyseenalaistettu missään menettelyn vaiheessa komissiossa eikä liioin EU:n tuomioistuimissa (18) sen paremmin kuin kansallisissakaan tuomioistuimissa (19). Ranskan viranomaiset ovat menettelyn laajentamisesta tehtyyn päätökseen 9 päivänä kesäkuuta 2009 antamassaan vastauksessa ilmoittaneet olevansa samaa mieltä komission analyysista, jonka mukaan CELFille myönnetty tuki oli valtiontukea.

(75)

Komissio katsoo, että kyseinen toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa (ent. perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohta) tarkoitettua valtiontukea, seuraavista syistä.

(76)

Toimenpide tuotti CELFille kilpailuetua, koska sillä se pystyi vähentämään pienten tilaustensa käsittelystä aiheutuvia kustannuksia. Tuki oli luonteeltaan valikoivaa, koska käytännössä se hyödytti vain CELFiä.

(77)

Tuki rahoitettiin Ranskan budjettivaroista, toisin sanoen valtion varoista. Tuen toteuttamisesta päätti kulttuuriministeriö, joten kyse oli Ranskan viranomaisten toimenpiteestä.

(78)

Toimenpide voi lisäksi vaikuttaa jäsenvaltioiden kauppaan ja vääristää kilpailua. Tuki oli tarkoitettu (käytännössä CELFin) ranskalaisille vientiagenteille, jotka vievät ranskankielisiä kirjoja pääasiassa muihin kuin ranskankielisiin maihin. Kyseiset ranskalaiset vientiagentit kilpailevat – ainakin potentiaalisesti – Euroopan unionin muihin ranskankielisiin maihin (Belgiaan ja Luxemburgiin) sijoittautuneiden ranskankielisiä kirjoja välittävien vientiagenttien kanssa. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että toimenpiteen vaikutus kauppaan ja kilpailuun näyttää olevan vähäinen. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti komission ei tarvitse todeta, että tuki todella vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai vääristää kilpailua, vaan riittää, että tuki voi vaikuttaa kauppaan ja voi aiheuttaa kilpailun vääristymistä.

(79)

Komissio katsoo, että asiassa Altmark vahvistetun oikeuskäytännön soveltamisedellytykset eivät täyty. Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt kyseisessä 24 päivänä heinäkuuta 2003 antamassaan tuomiossa (20) edellytykset, joiden täyttyessä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää tehtävää hoitavalle yritykselle myönnettyä tukea ei voida luokitella valtiontueksi: ”ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi; toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi; kolmanneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto; neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei valita julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä kuljetusvälineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuu kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto”.

(80)

Koska ehdot ovat kumulatiivisia, niiden kaikkien täyttymistä ei ole tarpeen tarkastella jäljempänä. Komissio totesi, että CELFiä ei valittu julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä eikä korvauksen tasoa määritetty tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle, riittävillä tuotantovälineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuu.

(81)

Näissä olosuhteissa CELFille myönnettyä tukea voidaan pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, koska se täyttää kaikki artiklassa mainitut ehdot.

(82)

Ranskan viranomaiset eivät ilmoittaneet komissiolle kyseisestä toimenpiteestä. Tuki on siis myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Kohdassa määrätään, että komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Näin ollen tuki myönnettiin laittomasti.

(83)

Koska kyseinen toimenpide on valtiontukea, on syytä tarkastella sen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(84)

Komissio katsoo, että tässä tapauksessa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei voida soveltaa, koska kyseessä olevan tuen avulla ei ole tarkoitus saavuttaa mainitussa kohdassa määritettyjä tavoitteita.

(85)

Tuki ei myöskään täytä edellytyksiä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamiselle, sillä tuella ei ole tarkoitus kehittää niitä alueita, jotka mainitusta säännöksestä voisivat hyötyä. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, joka koskee Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämistä, ei voida soveltaa CELFille myönnettyyn tukeen, sillä kyseisellä tuella ei ollut tarkoitus edistää mainitun kaltaista hanketta. Tässä tapauksessa ei voida myöskään soveltaa 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan jälkimmäisessä osassa tarkoitettua poikkeusta, koska tuen tarkoituksena ei ole Ranskan taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen.

(86)

Komission on siis pohdittava SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdan (ent. perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdat) soveltamisedellytyksiä.

(87)

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antama tuomio huomioon ottaen on erotettava sellaisten tukien arviointi, jotka ovat tulleet voimaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulon (1 päivänä marraskuuta 1993) jälkeen, sellaisten tukien arvioinnista, jotka on maksettu ennen sopimuksen voimaantuloa ja joihin olisi pitänyt soveltaa kyseisenä aikana voimassa olleita aineellisia sääntöjä.

(88)

Komissio panee merkille, että neljännes edellisenä vuonna myönnetystä tuesta maksettiin seuraavan vuoden alussa ja loput saman vuoden syksynä sen jälkeen, kun viranomaiset olivat tutkineet tuensaajayrityksen alustavan talousarvion sekä varainhoitovuoden alkupuoliskon suhdannemuutokset. Jos tukea ei käytetä kokonaan, käyttämättä jääneet tukivarat vähennetään seuraavan vuoden tuista. Vuodelle 1993 myönnetty tuki maksettiin siis osittain vuoden 1993 alussa ja loput syksyllä 1993. Ranskan viranomaiset siis päättivät tuen myöntämisestä vuodelle 1993 vuoden 1992 lopussa tai vuoden 1993 alussa, joka tapauksessa ennen kuin Euroopan unionista tehty sopimus tuli voimaan. Näin ollen komissio katsoo, että vuodelle 1993 maksettua tukea on arvioitava niiden oikeussääntöjen mukaan, jotka olivat voimassa ennen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantuloa.

(89)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdassa (ent. perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohta) täsmennetään, että ”sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää […] tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä unionissa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(90)

On siis syytä tarkistaa, oliko tuilla, jotka CELFille maksettiin vuoden 1994 ja vuoden 2001 lopun välisenä aikana, kulttuurinen tavoite, ja muuttivatko kyseiset tuet kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä unionissa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(91)

Ensinnäkin komissio muistuttaa, että CELFille maksettujen tukien kulttuurinen tavoite on vahvistettu edellä mainitussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 18 päivänä syyskuuta 1995 annetussa tuomiossa. Lisäksi kyseinen tuomioistuin katsoi tuomionsa 62 kohdassa seuraavaa: ”Riidanalaisten tukien kulttuuriin liittyvän tavoitteen osalta yksikään asianosaisista ei ole kiistänyt, että Ranskan hallituksen tavoitteena on ollut levittää ranskan kieltä ja ranskankielistä kirjallisuutta. Tämän osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa myös, että komission tiedossa päätöksen tekoajankohtana olleet seikat, joihin kuuluivat myös kantajan edustajan 7 päivänä syyskuuta 1992 päivätyssä kirjeessä esittämät tiedot, tukivat komission arviota siitä, pyrittiinkö tuilla todella kyseiseen tavoitteeseen ja oliko tavoite hyväksyttävä. Sen vuoksi oli todettava, ettei komissiolla ollut erityisiä vaikeuksia arvioida riidanalaisten tukien tavoitteita ja ettei komissio tarvinnut muita tietoja todetakseen, että tavoitteet liittyivät kulttuuriin”.

(92)

Ranskan viranomaisten mukaan kyseisillä tuilla oli kulttuurinen tavoite eli sen edistäminen, että ranskankielisiä kirjoja levitetään muihin kuin ranskankielisiin maihin. Kyse siis oli tietoisesta politiikasta kulttuurisen moninaisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi kansainvälisesti.

(93)

Kulttuurin moninaisuuden suojelu ja edistäminen kuuluvat eurooppalaisen yhteiskuntamallin perusperiaatteisiin. Ne on kirjattu SEUT-sopimuksen 167 artiklan 1 kohtaan (ent. perustamissopimuksen 151 artiklan 1 kohta): ”Unioni myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä”. Sopimuksen 167 artiklan 4 kohdassa todetaan lisäksi, että ”unioni ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden perussopimusten määräysten mukaisessa toiminnassaan, erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi”.

(94)

Komissio katsoo, että tuilla, joita Ranskan viranomaiset ovat CELFille maksaneet varmistaakseen ranskankielisten kirjojen levittämisen, on todellakin tällainen kulttuurinen tavoite.

(95)

Komission on arvioitava, olivatko kyseiset toimenpiteet tarpeellisia ja oikeasuhteisia Ranskan viranomaisten kulttuuripoliittiseen tavoitteeseen nähden.

(96)

On muistettava, että edellä mainitun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn päätöksen mukaisesti kyseisiä toimenpiteitä on arvioitava ranskankielisten kirjojen vientiagenttien markkinoilla.

(97)

Ensinnäkin on syytä pohtia tuen tarpeellisuutta.

(98)

Ranskan viranomaisten mukaan kulttuuriministeriö käynnisti toimenpiteen vuonna 1980 siinä vaiheessa, kun tietyt alan toimijat (Hachette-konserni ja Messageries du livre) olivat aikeissa vetäytyä vientiagenttien markkinoilta. Ranskan viranomaisten mukaan riidanalainen tukijärjestelmä perustettiin kannustamaan kyseisiä toimijoita palaamaan markkinoille, jotta kaikki muilla kuin ranskankielisillä alueilla sijaitsevista kirjakaupoista tulevat ranskankielisten kirjojen tilaukset voitaisiin toteuttaa. Tämä takasi ranskankielisten kirjojen levityksen kaikkialle maailmaan, myös pienimpiin syrjäisissä maissa sijaitseviin kirjakauppoihin, vaikka kirjoja tilattaisiin vain muutamia kappaleita, ja vieläpä eri kustantajilta.

(99)

SIDE puolestaan on ilmoittanut menettelyn laajentamista koskevan päätöksen jälkeen toimittamissaan havainnoissa, että kyseinen tuki ei ollut tarpeellista. Vaikka tietyt vientiagentit lopettivatkin toimintansa vuonna 1980, SIDE muistuttaa, että juuri silloin SIDE itse aloitti toimintansa markkinoilla. Lisäksi SIDE kiistää, että CELFillä olisi erityistehtävä pienten tilausten käsittelyssä. SIDE kyseenalaistaa erityisesti Ranskan viranomaisten toimittamat luvut ja katsoo, että CELFin ja SIDEn luvut ovat oikeastaan varsin samankaltaisia mittasuhteiltaan, liikevaihdoltaan sekä tilausten määrän ja laskutuksen osalta. SIDE kyseenalaistaa laajemminkin pienten tilausten käsitteen sellaisena kuin Ranskan viranomaiset ovat sen määritelleet. SIDE katsoo, että käsite on mielivaltainen, koska tilauksen käsittelykustannukset eivät riipu tilauksen loppusummasta vaan siinä olevien kohtien määrästä.

(100)

Komissio katsoo, että ei ole tarpeen ratkaista lopullisesti kysymystä tuen tarpeellisuudesta, koska tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevat ehdot ovat kumulatiivisia, ja johdanto-osan 123 kappaleessa todetaan, että oikeasuhteisuutta koskevan ehdon täyttymistä ei näytetä.

(101)

Toiseksi komissio katsoo, että toimenpiteen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailun vääristymiseen on hyvin vähäinen, erityisesti kun otetaan huomioon toimenpiteessä kyseessä olevat summat, ranskankielisten ja muunkielisten kirjojen erittäin heikko keskinäinen korvattavuus sekä se, että Ranskasta muihin kuin ranskankielisiin maihin vietyjen ranskankielisten kirjojen määrä eroaa huomattavasti Belgiasta ja Luxemburgista vietyjen kirjojen määrästä.

(102)

Tarkemmin sanottuna komissio toteaa ranskankielisten kirjojen vientiagenttien markkinoiden osalta, että vientiagentteina toimivat CELF ja SIDE jakelevat kirjoja pääasiassa muualle kuin ranskankielisiin maihin ja alueille. Ranskankielisissä maissa suuret kustantajat kattavat paikalliset markkinat tytäryritystensä tai edustajiensa kautta. Vientiagenteilla on näin ollen vain hyvin rajallinen asema ranskankielisillä markkinoilla, vaikka ne ovat ranskankielisten kirjojen pääasiallinen markkina-alue.

(103)

Ranskankielisten kirjojen vientiagenttien kansallisilla markkinoilla on yleistä toimintaa harjoittavia vientiagentteja, kuten SIDE ja CELF, ja vähemmässä määrin tietylle alalle erikoistuneita vientiagentteja, jotka myyvät pieniä määriä tuotteita suoraan loppuasiakkaille ja tarjoavat siten vähäpätöisen vastuksen kahdelle suurimmalle yleistä toimintaa harjoittavalle vientiagentille. Lisäksi on tietty määrä kirjakauppoja, jotka ainakin satunnaisesti toteuttavat ulkomaisilta kirjakaupoilta tulevia tilauksia, ja verkkokirjakauppoja, joiden toiminta oli kuitenkin kyseisten toimenpiteiden aikana suhteellisen vähäistä.

(104)

Edellä esitetyn perusteella kantaja oli merkityksellisillä markkinoilla pääasiallinen toimija, johon kiistanalaiset toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Toisaalta Ranskan viranomaiset vakuuttavat, että periaatteessa pienten tilausten tukiohjelmasta olisi voinut hakea tukea mikä tahansa yritys, joka hyväksyy sen myöntämiseen liittyvät ehdot. Ranskan viranomaisten mukaan Ranskan kulttuuriministeriö hylkäsi vuonna 1991 SIDEn tukihakemuksen siksi, että yritys itse kieltäytyi tuen myöntämisen edellyttämästä avoimuusvelvoitteesta. SIDE puolestaan katsoo, että Ranskan viranomaiset hylkäsivät hakemuksen siksi, että se on yksityinen yritys eikä kustantajien osuuskunta. Sen jälkeen, kun toukokuun 18 päivänä 1993 tehty komission päätös oli kumottu vuonna 1996, kulttuuriministeriö yritti saada SIDEä vetämään kantelunsa takaisin muistuttamalla tätä siitä, ettei pienten tilausten käsittelyyn tarkoitettua tukijärjestelmää ollut varattu yksin CELFin käyttöön. Se ehdotti 3 päivänä syyskuuta 1996 päivätyllä kirjeellä SIDElle neuvottelua sen selvittämiseksi, kykenisikö SIDE täyttämään samat avoimuusehdot ja tarjoamaan samoja palveluja kuin CELF. Syyskuun 26 päivänä 1996 pidetyssä neuvottelussa SIDEn johto ilmoitti kulttuuriministeriölle, ettei se halunnut SIDEn osallistuvan ohjelmaan, jonka yhteensopivuuden yhteisön oikeuden kanssa komissio saattaisi myöhemmin kyseenalaistaa.

(105)

Edellä johdanto-osan 101 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetyt seikat näyttävät joka tapauksessa viittaavan siihen, että kyseiset toimenpiteet muuttivat kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä Euroopan unionissa suhteellisen vähän.

(106)

Sen määrittämiseksi, onko toimenpide oikeasuhteinen, komission on kolmanneksi myös verrattava maksettuja määriä niihin kustannuksiin, jotka CELFille koituivat Ranskan viranomaisten asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi.

(107)

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin tilausten käsittelyn eri vaiheet, joista osapuolet ovat yksimielisiä:

(108)

Ranskan viranomaisten mukaan CELFille aiheutui pienten tilausten käsittelystä tiettyjä kustannuksia. Ranskan viranomaisten mukaan tietyt tilaukset vientiagenttien markkinoilla aiheuttavat sellaisia lisäkuluja, ettei palvelu enää ollut kannattava. Ranskan viranomaiset ilmoittivat vahvistaneensa ”pienille tilauksille” 500 frangin (76,22 euron) ylärajan, joka oli määritetty empiirisesti. Ranskan viranomaiset kuitenkin täsmensivät, että jotkin alle 500 frangin tilaukset voivat olla kannattavia ja jotkin tätä suuremmat tilaukset taas eivät. Tavoitteena oli kehittää taloudellisesti hyväksyttävä menetelmä, jonka avulla CELF suostuisi toimittamaan myös sellaisia tilauksia, joita se ei pitänyt riittävän kannattavina.

(109)

Kuten komissio ilmoitti menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään, on Ranskan viranomaisten tehtävä määritellä kirjanpidon analyysin pohjalta CELFin maksamat määrät ja tosiasialliset kustannukset.

(110)

Tämän osalta komissio oli menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään pyytänyt Ranskan viranomaisia toimittamaan tietoja, joiden avulla se voisi tehdä johtopäätöksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta ja päättää tuen oikeasuhteisuudesta. Komissio oli pyytänyt erityisesti seuraavien tietojen toimittamista:

(111)

Kuten komissio jo totesikin menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä, se tarvitsee Ranskalta lisäselvityksiä ja päivitettyjä tietoja, koska ilman niitä se ei voi käyttää Ranskan 17 päivänä tammikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä toimittamaa selvitystä pienille tilauksille myönnetyn tuen käytöstä vuosina 1994–2001 eikä myöskään 5 päivänä maaliskuuta 1998 päivätyssä kirjeessä toimitettuja kustannuslaskentaa koskevia tietoja.

(112)

Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet komission menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä pyytämiä yksityiskohtaisia tietoja, vaan toimittivat uudelleen 17 päivänä syyskuuta 2002, 17 päivänä tammikuuta 2003 ja 11 päivänä maaliskuuta 2003 toimittamansa tuen oikeasuhteisuutta koskevat tiedot, joita komissio ei pystynyt hyödyntämään 15 päivänä huhtikuuta 2008 tehty tuomioistuimen päätös huomioon ottaen.

(113)

Komission yksiköt muistuttivat Ranskan viranomaisia 8 päivänä lokakuuta päivätyllä kirjeellä pyynnöstään toimittaa tietoja tietyistä mainitsemistaan seikoista ja ilmoittivat, että jollei komissio saa kyseisiä tietoja kymmenen työpäivän kuluessa, se joutuu tekemään lopullisen päätöksen saatavilla olevien tietojen perusteella menettelyasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtyään tarvittaessa tietojen antamista koskevan välipäätöksen asetuksen (EY) N:o 659/99 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(114)

Ranskan viranomaiset totesivat 21 päivänä lokakuuta 2009 päivätyssä kirjeessä, ettei niillä ole toimittaa komissiolle lisätietoja, ja viittasivat 9 päivänä kesäkuuta 2009 toimittamiinsa havaintoihin.

(115)

Komissio päätti 20 päivänä marraskuuta 2009 tehdyllä päätöksellä (tietojen antamista koskeva välipäätös) vaatia Ranskan viranomaisia esittämään pyydetyt tiedot, koska toistuvista pyynnöistä huolimatta niitä ei ollut toimitettu.

(116)

Ranskan viranomaiset totesivat 2 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessä, ettei niillä ollut toimittaa komissiolle lisätietoja, ja viittasivat 9 päivänä kesäkuuta 2009 toimittamiinsa havaintoihin.

(117)

Menettelyasetuksen 13 artiklassa säädetään, että ”mahdollista sääntöjenvastaista tukea koskevan tutkinnan tuloksista on tehtävä päätös (…). Jollei jäsenvaltio noudata tietojen antamista koskevaa välipäätöstä, päätös tehdään saatavilla olevien tietojen perusteella.”

(118)

Kuten edellä todettiin, Ranskan viranomaiset eivät toimittaneet tietoja, joita komissio pyysi moneen kertaan, viimeksi 20 päivänä marraskuuta 2009 tekemässään tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä.

(119)

Menettelysääntöjen 13 artiklan mukaisesti komissio tekee päätöksen saatavilla olevien tietojen perusteella ja muistuttaa samalla, että on joka tapauksessa Ranskan viranomaisten tehtävä osoittaa tarkastelun kohteena olevan tuen soveltuvuus sisämarkkinoille ja näin ollen sen oikeasuhteisuus.

(120)

Tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antama tuomio ja komission saatavilla olevat tiedot huomioon ottaen näyttää siltä, että ei ole mahdollista perustaa tarkastelua vuoden 1994 pienten tilausten arvioitujen käsittelykustannusten ekstrapolaatioon. Ei myöskään ole mahdollista käyttää sellaisia kustannusten jakoperusteita, joille ei ole oikeutusta, eikä käyttää lähtökohtana tietoja, joihin on sovellettu perusteettomia kertoimia varsinkaan sähköisesti lähetettyjen tilausten osalta. Ottaen huomioon tuomioistuimen tuomiossa esitetyt laskelmat pienten tilausten käsittelykustannuksista ja koska Ranskan viranomaiset eivät toimittaneet komissiolle tietoja epäselvyyksistä, jotka komissio toi esiin menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä, ei ole osoitettu tuen oikeasuhteisuutta eikä sitä, että pienten tilausten käsittely olisi luonteeltaan tappiollista.

(121)

Näin ollen komissio katsoo, että ei ole osoitettu, että vuosina 1994–2001 maksetuissa tuissa olisi sovellettu suhteellisuusperiaatetta.

(122)

Kyseiset tuet eivät siis ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisia.

(123)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa (ent. perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohta) täsmennetään, että ”sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää […] tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(124)

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15 päivänä huhtikuuta 2008 antaman tuomion mukaisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdassa (EY 87 artiklan 3 kohdan d alakohta) tarkoitettua poikkeusta ei voida soveltaa CELFille vuosina 1980–1993 maksettuihin tukiin. On siis määriteltävä, voidaanko niihin soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa (ent. perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohta) tarkoitettua poikkeusta.

(125)

Samalla tavoin on tarkasteltava vuoden 1994 ja loppuvuoden 2001 välillä maksettuja tukia, joiden osalta komissio totesi edellä johdanto-osan 122 kappaleessa, että niihin ei voi soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdassa (ent. perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohta) tarkoitettua poikkeusta.

(126)

Sen määrittämiseksi, voidaanko em. tukiin soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, komission on varmistettava, että kyseiset tuet ovat yleisen edun mukaisia ja että ne eivät muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisössä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(127)

Komissio katsoo, että tuet tosiaankin vastasivat edellä mainitulla tavalla yleistä etua. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että se seikka, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen lisättiin entisessä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu poikkeus (SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohta), vahvistaa komission noudattaman politiikan entisen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisessa ennen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaatuloa. Komissio on aikaisemmin hyväksynyt kyseisen artiklan perusteella tukia, joilla on kulttuurinen tavoite. Tämä näkemys on vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä, esimerkiksi edellä mainitussa 18 päivänä syyskuuta 1995 annetussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa, jossa tuomioistuin katsoi, että komissio oli perustellusti hyväksynyt entisen perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla myönteisen päätöksen kolmesta CELFin hallinnoimasta tukijärjestelmästä (tuet lentorahtien, Page à page -ohjelman ja Plus-ohjelman kustantamiseksi).

(128)

Komissio kuitenkin katsoi, että tuet eivät olleet oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

(129)

Komissio pyysi menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä ja tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä Ranskan viranomaisia esittämään havaintojaan tuen oikeasuhteisuudesta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan osalta.

(130)

Kuten edellä todettiin, Ranskan viranomaiset eivät toimittaneet komission pyytämiä tietoja, joiden perusteella voitaisiin määritellä vuodesta 1980 lähtien maksetun tuen oikeasuhteisuus. Komissio pyysi kyseisiä tietoja viimeksi 20 päivänä marraskuuta 2009 tekemässään tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä.

(131)

Menettelysääntöjen 13 artiklan mukaisesti komissio tekee päätöksen saatavilla olevien tietojen perusteella ja muistuttaa samalla, että on joka tapauksessa Ranskan viranomaisten tehtävä osoittaa tarkastelun kohteena olevan tuen soveltuvuus sisämarkkinoille ja näin ollen sen oikeasuhteisuus.

(132)

Edellä esitettyjä perusteluja tuen oikeasuhtaisuudesta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla voidaan käyttää tässä soveltuvin osin.

(133)

Komissio katsoo näin ollen, että ei ole osoitettu, että tuissa olisi sovellettu suhteellisuusperiaatetta.

(134)

Johtopäätöksenään komissio katsoo, että kyseinen toimenpide ei ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuva.

(135)

Ranskan viranomaiset ovat moneen kertaan tuoneet esiin, että CELFille oli uskottu julkisen palvelun tehtävä ja että riitautettujen toimenpiteiden arvioinnissa on käytettävä perusteena SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaa (ent. perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohta).

(136)

Kyseisessä artiklassa määrätään, että ”yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa”.

(137)

Ensinnäkin on syytä pohtia, onko tässä tapauksessa kyse yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on ilmeistä, että jäsenvaltioilla on huomattava harkintavalta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä muilla kuin sellaisilla aloilla, joilla on jo annettu asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä. Komission tehtävänä on varmistaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä käytetään kyseistä harkintavaltaa ilman ilmeisiä virheitä.

(138)

Ranskan viranomaiset ovat moneen kertaan tuoneet esiin, että CELFille oli uskottu kulttuuriin liittyvä julkisen palvelun erityistehtävä, jossa on kyse kaikkien ulkomaisilta kirjakaupoilta tulevien ranskankielisten kirjojen tilausten toimittamisesta niiden määrästä ja luonteesta riippumatta. Komissio katsoo, että tämä tehtävä saattaisi todellakin kuulua yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen alaan.

(139)

Toiseksi on tutkittava, onko tällainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu todella annettu CELFin tehtäväksi. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valtion on täytynyt valtuuttaa yritys yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, jonka muodon kukin jäsenvaltio voi itse määrittää, tarjoamaan kyseistä palvelua.

(140)

Tässä tapauksessa Ranskan viranomaiset toimittivat useita CELFin ja Ranskan kulttuuriministeriön välisiä sopimuksia, jotka viranomaisten mukaan osoittivat, että kyseinen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu oli annettu CELFin tehtäväksi. Ranskan viranomaisten mukaan kulttuuriministeriön kirjallisuusosasto teki vuosittain sopimuksen CELFin kanssa vuoteen 2001 saakka.

(141)

Komission moneen kertaan, viimeksi tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä, esittämistä pyynnöistä huolimatta Ranskan viranomaiset eivät ole esittäneet kopioita julkisesta palvelusta tehdyistä sopimuksista.

(142)

Komission saatavilla olevissa sopimuksissa ei ole tarkkaan määritelty julkisen palvelun velvoitteiden luonnetta (eikä sopimuksessa esimerkiksi ilmoiteta hintarajaa, jonka perusteella tietyt tilaukset määritellään pieniksi tilauksiksi). Näin ollen edes kyseisiltä vuosilta ei ole asiakirjaa, jossa määriteltäisiin riittävän tarkasti CELFille kuuluva julkisen palvelun tehtävä.

(143)

Komissio katsoo tämän perusteella, ettei ole osoitettu, että CELF oli kunakin tarkasteltavana vuonna valtuutettu virallisella asiakirjalla suorittamaan kyseistä julkisen palvelun tehtävää.

(144)

Komissio katsoo lopuksi, että oikeasuhteisuutta koskeva ehto ei täyty, eikä tarpeellisuutta koskevaa ehtoa ole syytä tarkastella, koska ehdot ovat kumulatiivisia.

(145)

Komission saatavilla olevissa sopimuksissa ei mitenkään selitetä, millä tavoin tuen määrä laskettiin. CELFin velvoitteeseen antaa tuen käyttöä koskeva selvitys ei sisältynyt tarkkaa määritelmää laskuperusteista eikä siitä, kuinka julkisen palvelun kustannuksia valvottiin, jotta voitaisiin tarkistaa, ettei tukea maksettu liian paljon. Sopimusten perusteella oli mahdollista siirtää jonakin vuonna käyttämättä jäänyt tuki toiselle vuodelle, mutta järjestelyn toimintaa ei määritellä tarkemmin. Näyttää siltä, että kyseistä järjestelmää ei ole sovellettu. Kuten mainittiin tarkasteltaessa oikeasuhteisuuden kriteeriä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan kannalta, Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja tukien oikeasuhteisuudesta ottaen huomioon tuomioistuimen tuomiossa esitetyt kohdat.

(146)

Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet komission pyytämiä tietoja, joiden perusteella voitaisiin määritellä tuen oikeasuhteisuus SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan perusteella. Komissio pyysi kyseisiä tietoja viimeksi 20 päivänä marraskuuta 2009 tekemässään tietojen antamista koskevassa välipäätöksessä.

(147)

Menettelysääntöjen 13 artiklan mukaisesti komissio tekee päätöksen saatavilla olevien tietojen perusteella, ja samalla se muistuttaa, että on joka tapauksessa Ranskan viranomaisten tehtävä osoittaa tarkastelun kohteena olevan tuen soveltuvuus sisämarkkinoille ja näin ollen sen oikeasuhteisuus.

(148)

Samoista syistä, jotka jo mainittiin analyysissä tuen oikeasuhtaisuudesta SEUT-sopimuksen 3 artiklan d alakohdan perusteella, komissio katsoo, että maksettujen tukien oikeasuhteisuutta ei ole osoitettu.

(149)

Näin ollen komissio katsoo, että SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty.

(150)

Komissio toteaa johtopäätöksenään, että Ranskan valtion toteuttama pienten tilausten tukiohjelma, josta CELF sai tukea vuodesta 1980 loppuvuoteen 2001, ei sovellu sisämarkkinoille.

(151)

Jos valtiontuki on sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton, komission on periaatteessa määrättävä, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklassa säädetään seuraavasti: ”Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta”.