ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2011.061.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 61

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

54. vuosikerta
8. maaliskuu 2011


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission asetus (EU) N:o 224/2011, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, kiinteän korvauksen vahvistamisesta maatalouden kirjanpidon tietoverkkoon liittyvää maatilailmoitusta kohden tilivuodesta 2011

1

 

*

Komission asetus (EU) N:o 225/2011, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, huumausaineiden lähtöaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 273/2004 ja yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 111/2005 täytäntöönpanosäännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1277/2005 muuttamisesta

2

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 226/2011, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

5

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 227/2011, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, asetuksessa (EU) N:o 867/2010 markkinointivuodeksi 2010/11 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

7

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2011/29/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta etridiatsolin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta ( 1 )

9

 

*

Komission direktiivi 2011/30/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta fenbutatinaoksidin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta ( 1 )

14

 

*

Komission direktiivi 2011/31/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta ottamalla käyttöön pirimifossi-metyyli-nimistä tehoainetta koskeva käyttörajoitus ( 1 )

18

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös 2011/146/YUTP, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksiannon tehokasta täytäntöönpanoa tukevien toimenpiteiden uusimisesta annetun päätöksen 2010/145/YUTP muuttamisesta

21

 

 

2011/147/EU

 

*

Komission päätös, annettu 29 päivänä syyskuuta 2010, tukiohjelmasta C 4/09 (ex N 679/97), jota Ranska on toteuttanut radioviestinnän hyväksi (tiedoksiannettu numerolla K(2010) 6483)  ( 1 )

22

 

 

2011/148/EU

 

*

Komission päätös, annettu 2 päivänä maaliskuuta 2011, ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 574/2007/EY soveltamissäännöistä jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla täytäntöön pantavien hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta annetun päätöksen 2008/456/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1160)

28

 

 

2011/149/EU

 

*

Komission päätös, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, ilmailun aiemmista päästöistä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 4 kohdan mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1328)  ( 1 )

42

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/1


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 224/2011,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

kiinteän korvauksen vahvistamisesta maatalouden kirjanpidon tietoverkkoon liittyvää maatilailmoitusta kohden tilivuodesta 2011

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon verkoston luomisesta Euroopan yhteisön maatilojen tuloja ja taloutta koskevien kirjanpitotietojen keruuta varten 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1217/2009 (1),

ottaa huomioon tietyistä kirjanpitoon liittyvistä soveltamista koskevista säännöistä maatilojen tulojen selvittämiseksi 13 päivänä heinäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1915/83 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 1915/83 5 artiklan 1 kohdassa säädetään kiinteästä korvauksesta, jonka komissio maksaa jäsenvaltiolle jokaista asianmukaisesti täytettyä ja komissiolle mainitun asetuksen 3 artiklassa säädetyssä määräajassa toimitettua maatilailmoitusta kohden.

(2)

Kiinteän korvauksen vahvistamisesta maatalouden kirjanpidon tietoverkkoon liittyvää maatilailmoitusta kohden tilivuodesta 2009 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1264/2008 (3) vahvistetaan tilivuoden 2009 kiinteäksi korvaukseksi 155 euroa maatilailmoitusta kohden. Korvauksen tarkistaminen on aiheellista, kun otetaan huomioon kustannuskehitys ja sen vaikutukset maatilailmoituksen laatimiskuluihin.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden kirjanpidon tietoverkkoa käsittelevän yhteisön komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 1915/83 5 artiklan 1 kohdassa säädetty kiinteä korvaus vahvistetaan 157 euroksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan tilivuodesta 2011 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 328, 15.12.2009, s. 27.

(2)  EYVL L 190, 14.7.1983, s. 25.

(3)  EUVL L 338, 17.12.2008, s. 31.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/2


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 225/2011,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

huumausaineiden lähtöaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 273/2004 ja yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 111/2005 täytäntöönpanosäännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1277/2005 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöaineiden kaupan valvontaa koskevista säännöistä 22 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 111/2005 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1277/2005 (2) määritellään, tarvitaanko huumausaineiden lähtöaineiden Euroopan unionista tapahtuvassa viennissä erityisiä valvontatoimia. Mainitun asetuksen liitteessä IV luetellaan asetuksen (EY) N:o 111/2005 liitteessä olevissa luokissa 2 ja 3 luetellun kunkin luokitellun aineen osalta maat, joiden tapauksessa edellytetään vientiä koskevaa ennakkoilmoitusta. Luetteloissa luetellaan kolmannet maat, jotka ovat pyytäneet vastaanottaa vientiä koskevia ennakkoilmoituksia huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan vuonna 1988 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 12 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien huumausainetoimikunta päätti 8 päivänä maaliskuuta 2010 pidetyssä toisessa kokouksessaan lisätä fenyylietikkahapon huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan vuonna 1988 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen taulukkoon I. Kyseisen yleissopimuksen 12 artiklan 10 kohdan mukaan jokaisen sopimuspuolen, jonka alueelta viedään taulukossa I mainittua ainetta, on varmistettava, että sen toimivaltaiset viranomaiset toimittavat ennen tällaista vientitapahtumaa tuontimaan toimivaltaisille viranomaisille tiedot vientilähetyksestä.

(3)

Koska fenyylietikkahappo on lisätty Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen, on tarpeen muuttaa asetuksen (EY) N:o 1277/2005 liitettä IV sen varmistamiseksi, että fenyylietikkahapon viennistä Euroopan unionista lähetetään aina vientiä koskeva ennakkoilmoitus.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1277/2005 liitteessä IV ei luetella kaikkia kolmansia maita, jotka ovat pyytäneet saada vientiä koskevat ennakkoilmoitukset joistakin luokissa 2 ja 3 luetelluista luokitelluista aineista komission asetuksen (EY) N:o 297/2009 (3) voimaantulon jälkeen. Afganistan, Australia ja Ghana ovat esittäneet tätä koskevan pyynnön, ja ne olisi siksi lisättävä luetteloon.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1277/2005 olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 111/2005 30 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1277/2005 liite IV tämän asetuksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 22, 26.1.2005, s. 1.

(2)  EUVL L 202, 3.8.2005, s. 7.

(3)  EUVL L 95, 9.4.2009, s. 13.


LIITE

”LIITE IV

1.

Luettelo 20 artiklassa tarkoitetuista maista, joihin tapahtuvassa asetuksen (EY) N:o 111/2005 liitteessä esitetyssä luokassa 2 lueteltujen luokiteltujen aineiden viennissä edellytetään vientiä koskevaa ennakkoilmoitusta

Aine

Määrämaa

Etikkahappoanhydridi

Kaliumpermanganaatti

Fenyylietikkahappo

Mikä tahansa kolmas maa

Antraniilihappo

 

Afganistan

 

Antigua ja Barbuda

 

Australia

 

Benin

 

Bolivia

 

Brasilia

 

Caymansaaret

 

Chile

 

Costa Rica

 

Dominikaaninen tasavalta

 

Ecuador

 

Etelä-Afrikka

 

Etiopia

 

Filippiinit

 

Ghana

 

Haiti

 

Indonesia

 

Intia

 

Jordania

 

Kanada

 

Kazakstan

 

Kolumbia

 

Libanon

 

Madagaskar

 

Malediivit

 

Malesia

 

Meksiko

 

Moldova

 

Nigeria

 

Oman

 

Paraguay

 

Peru

 

Saudi-Arabia

 

Tadžikistan

 

Tansania

 

Turkki

 

Venezuela

 

Venäjä

 

Yhdistyneet arabiemiirikunnat

Piperidiini

 

Afganistan

 

Amerikan yhdysvallat

 

Antigua ja Barbuda

 

Australia

 

Benin

 

Bolivia

 

Brasilia

 

Caymansaaret

 

Chile

 

Costa Rica

 

Dominikaaninen tasavalta

 

Ecuador

 

Etiopia

 

Filippiinit

 

Ghana

 

Haiti

 

Indonesia

 

Intia

 

Jordania

 

Kanada

 

Kazakstan

 

Kolumbia

 

Libanon

 

Madagaskar

 

Malediivit

 

Malesia

 

Meksiko

 

Moldova

 

Nigeria

 

Oman

 

Paraguay

 

Peru

 

Saudi-Arabia

 

Tadžikistan

 

Tansania

 

Turkki

 

Venezuela

 

Venäjä

 

Yhdistyneet arabiemiirikunnat

2.

Luettelo 20 ja 22 artiklassa tarkoitetuista maista, joihin tapahtuvassa asetuksen (EY) N:o 111/2005 liitteessä esitetyssä luokassa 3 lueteltujen luokiteltujen aineiden viennissä edellytetään vientiä koskevaa ennakkoilmoitusta ja vientilupaa

Aine

Määrämaa

Metyylietyyliketoni (MEK)  (1)

Tolueeni  (1)

Asetoni  (1)

Etyylieetteri  (1)

 

Afganistan

 

Antigua ja Barbuda

 

Argentiina

 

Australia

 

Benin

 

Bolivia

 

Brasilia

 

Caymansaaret

 

Chile

 

Costa Rica

 

Dominikaaninen tasavalta

 

Ecuador

 

Egypti

 

El Salvador

 

Etiopia

 

Filippiinit

 

Ghana

 

Guatemala

 

Haiti

 

Honduras

 

Intia

 

Jordania

 

Kanada

 

Kazakstan

 

Kolumbia

 

Korean tasavalta

 

Libanon

 

Madagaskar

 

Malediivit

 

Malesia

 

Meksiko

 

Moldova

 

Nigeria

 

Oman

 

Pakistan

 

Paraguay

 

Peru

 

Saudi-Arabia

 

Tadžikistan

 

Tansania

 

Turkki

 

Uruguay

 

Venezuela

 

Venäjä

 

Yhdistyneet arabiemiirikunnat

Suolahappo

Rikkihappo

 

Bolivia

 

Chile

 

Ecuador

 

Kolumbia

 

Peru

 

Turkki

 

Venezuela


(1)  Tähän sisältyvät näiden aineiden suolat, mikäli kyseisenlainen suola voi olla olemassa.”.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 226/2011,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä maaliskuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

122,2

MA

45,1

TN

115,9

TR

93,9

ZZ

94,3

0707 00 05

TR

162,5

ZZ

162,5

0709 90 70

MA

32,9

TR

93,3

ZZ

63,1

0805 10 20

EG

55,8

IL

78,1

MA

57,1

TN

43,4

TR

65,8

ZA

37,9

ZZ

56,4

0805 50 10

EG

42,1

MA

45,9

TR

41,4

ZZ

43,1

0808 10 80

CA

99,3

CL

90,0

CN

75,4

MK

54,8

US

128,9

ZZ

89,7

0808 20 50

AR

89,0

CL

107,3

CN

54,8

US

79,9

ZA

94,0

ZZ

85,0


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/7


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 227/2011,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

asetuksessa (EU) N:o 867/2010 markkinointivuodeksi 2010/11 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2010/11 on vahvistettu komission asetuksessa (EU) N:o 867/2010 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EU) N:o 219/2011 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden asetuksessa (EU) N:o 867/2010 markkinointivuodeksi 2010/11 vahvistetut edustavat hinnat ja tuonnissa sovellettavat lisätullit ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä maaliskuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3)  EUVL L 259, 1.10.2010, s. 3.

(4)  EUVL L 59, 4.3.2011, s. 23.


LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodiin 1702 90 95 kuuluvien tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 8 päivästä maaliskuuta 2011

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta

1701 11 10 (1)

57,33

0,00

1701 11 90 (1)

57,33

0,00

1701 12 10 (1)

57,33

0,00

1701 12 90 (1)

57,33

0,00

1701 91 00 (2)

52,87

1,61

1701 99 10 (2)

52,87

0,00

1701 99 90 (2)

52,87

0,00

1702 90 95 (3)

0,53

0,20


(1)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa III kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3)  Vahvistetaan yhden prosentin sakkaroosipitoisuudelle.


DIREKTIIVIT

8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/9


KOMISSION DIREKTIIVI 2011/29/EU,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta etridiatsolin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja komission päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa oli mukana etridiatsoli.

(2)

Ilmoittaja peruutti tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 e artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (4) säädettiin, ettei etridiatsolia sisällytetä liitteeseen.

(3)

Alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen ja pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Alankomaille, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Alankomaat arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti tämän kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 2 päivänä joulukuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen hakijalle ja muille jäsenvaltioille kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 24 päivänä syyskuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä etridiatsolia koskevat päätelmänsä (6) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja etridiatsolia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 28 päivänä tammikuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että etridiatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää etridiatsoli liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevat luvat voidaan myöntää mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

(7)

Rajoittamatta tämän päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Arvioidessaan hakemuksia, jotka koskevat etridiatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden käytön sallimista muihin käyttötarkoituksiin kuin koristekasveihin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavat tiedot toimitetaan ennen luvan myöntämistä. Näin ollen on aiheellista edellyttää, että hakija toimittaa lisätietoja, joilla vahvistetaan kaupallisesti valmistetun teknisen materiaalin määritelmä analyysitietojen pohjalta, epäpuhtauksien merkityksellisyys, kaupallisesti valmistetun teknisen materiaalin määritelmien ja ekotoksisuutta määritettäessä käytetyn testausmateriaalin vastaavuus, kasvienaineenvaihduntatuotteiden 5-hydroksi-etoksietridiatsolihapon ja 3-hydroksimetyylietridiatsolin merkityksellisyys, pohjaveden ja maaperässä elävien organismien epäsuora altistuminen etridiatsolille ja sen maaperässä oleville aineenvaihduntatuotteille dikloorietridiatsolille ja etridiatsolihapolle sekä etridiatsolihapon pitkän ja lyhyen matkan kulkeutuminen ilmakehässä.

(8)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Ilman, että tehoaineen sisällyttämisellä liitteeseen I rajoitettaisiin direktiivin 91/414/ETY velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset etridiatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (7) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä nykyisten lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan pidä aiheuttaa jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)

Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(12)

Päätöksessä 2008/934/EY säädetään, ettei etridiatsolia sisällytetä liitteeseen ja että kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat on peruutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa etridiatsolia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)

Sen vuoksi päätöstä 2008/934/EY olisi muutettava.

(14)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Poistetaan etridiatsolia koskeva rivi päätöksen 2008/934/EY liitteestä.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä joulukuuta 2011.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011 sellaisia kasvinsuojeluaineita koskevat voimassa olevat luvat, jotka sisältävät etridiatsolia tehoaineena.

Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että etridiatsolia koskevat mainitun direktiivin liitteen I edellytykset täyttyvät, kyseistä tehoainetta koskevan tekstin B osassa mainittuja edellytyksiä lukuun ottamatta, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on mainitun direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto mainitun direktiivin 13 artiklan edellytysten mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sellaiset sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät etridiatsolia joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki on viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011 sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I; arviointi on suoritettava direktiivin 91/414/ETY liitteessä VI säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti, mainitun direktiivin liitteessä III vahvistetut vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon etridiatsolia koskevan, mainitun direktiivin liitteessä I olevan tekstin B osa. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote direktiivin 91/414/ETY 4 artiklan 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa vahvistetut edellytykset.

Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on

a)

etridiatsolia ainoana tehoaineena sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

b)

etridiatsolia yhtenä monista tehoaineistaan sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka yhdessä tai useammassa direktiivissä, jolla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2)  EYVL L 55, 29.2.2000, s. 25.

(3)  EYVL L 224, 21.8.2002, s. 23.

(4)  EUVL L 333, 11.12.2008, s. 11.

(5)  EUVL L 15, 18.1.2008, s. 5.

(6)  European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance etridiazole. EFSA Journal 2010; 8(10):1823. [66 s.]. doi:10.2903/j.efsa.2010.1823. Saatavilla osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal.htm.

(7)  EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10.


LIITE

Lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevan taulukon loppuun seuraavat tiedot:

Nro

Nimi, tunnistenumerot

IUPAC-nimi

Puhtaus (1)

Voimaantulo

Sisällyttämisen päättymispäivä

Erityissäännökset

”332

Etridiatsoli

CAS numero: 2593-15-9

CIPAC-numero: 518

etyyli-3-trikloorimetyyli-1,2,4-tiadiatsol-5-yylieetteri

≥ 970 g/kg

1.6.2011

31.5.2021

A   OSA

Lupa voidaan myöntää ainoastaan sienitautien torjunta-aineena käyttöä varten, kun kyseessä on alustakasvatus kasvihuoneissa.

B   OSA

Arvioidessaan hakemuksia, jotka koskevat etridiatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden käytön sallimista muihin käyttötarkoituksiin kuin koristekasveihin, jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteisiin ja varmistettava, että tarvittavat tiedot toimitetaan ennen luvan myöntämistä.

Liitteessä VI vahvistettujen yhtenäisten periaatteiden täytäntöönpanemiseksi on otettava huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 28. tammikuuta 2011 valmiiksi saadun etridiatsolia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Tässä yleisarvioinnissa jäsenvaltioiden on

1.

kiinnitettävä erityistä huomiota käyttäjille ja työntekijöille aiheutuvaan riskiin ja varmistettava, että käyttöedellytykset sisältävät asiamukaiset riskinhallintatoimenpiteet;

2.

varmistettava, että käytetään asianmukaisia jätehuoltokäytäntöjä alustakasvatusjärjestelmien kastelusta aiheutuvien jätevesien käsittelyssä; jäsenvaltioiden, jotka sallivat jäteveden laskemisen viemärijärjestelmään tai luonnonvesistöihin, on varmistettava, että tehdään asianmukainen riskinarviointi;

3.

kiinnitettävä erityistä huomiota vesieliöille aiheutuvaan riskiin ja varmistettava, että käyttöedellytykset sisältävät asiamukaiset riskinhallintatoimenpiteet.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on edellytettävä vahvistavien tietojen toimittamista seuraavista seikoista:

1.

kaupallisesti valmistetun teknisen materiaalin määritelmä analyysitietojen pohjalta;

2.

epäpuhtauksien merkittävyys;

3.

kaupallisesti valmistetun teknisen aineiston määritelmien ja ekotoksisuutta määritettäessä käytetyn testausmateriaalin vastaavuus;

4.

kasvienaineenvaihduntatuotteiden 5-hydroksi-etoksietridiatsolihapon ja 3-hydroksimetyylietridiatsolin merkityksellisyys;

5.

pohjaveden ja maaperässä elävien organismien epäsuora altistuminen etridiatsolille ja sen maaperässä oleville aineenvaihduntatuotteille dikloorietridiatsolille ja etridiatsolihapolle;

6.

etridiatsolihapon pitkän ja lyhyen matkan kulkeutuminen ilmakehässä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa 1–3 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle viimeistään 1. joulukuuta 2011 ja 4–6 kohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään 31. toukokuuta 2013.”


(1)  Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja määritelmästä annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/14


KOMISSION DIREKTIIVI 2011/30/EU,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta fenbutatinaoksidin sisällyttämiseksi siihen tehoaineena ja päätöksen 2008/934/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 1490/2002 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa oli mukana fenbutatinaoksidi.

(2)

Ilmoittaja peruutti tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 1490/2002 11 e artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (4) säädettiin, ettei fenbutatinaoksidia sisällytetä liitteeseen.

(3)

Alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen, jossa se pyysi nopeutetun menettelyn soveltamista, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Belgialle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 451/2000. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/200815 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Belgia arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 1 päivänä joulukuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen pyysi muilta jäsenvaltioilta ja hakijalta kannanottoja lisäkertomuksesta ja toimitti saamansa kannanotot edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 23 päivänä elokuuta 2010 asetuksen (EY) N:o 33/200820 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä fenbutatinaoksidia koskevat päätelmänsä (6) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomuksen luonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja fenbutatinaoksidia koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 28 päivänä tammikuuta 2011.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että fenbutatinaoksidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää fenbutatinaoksidi liitteeseen I sen varmistamiseksi, että tätä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevien lupien myöntäminen voidaan järjestää kaikissa jäsenvaltioissa kyseisessä direktiivissä säädetyllä tavalla.

(7)

Rajoittamatta tämän päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Sen vuoksi on aiheellista edellyttää, että hakija toimittaa lisätietoja, jotka vahvistavat tuoreimman tieteellisen tietämyksen perusteella tehdyn riskinarvioinnin tulokset merkityksellisen epäpuhtauden bis[hydroksibis(2-metyyli-2-fenyylipropyyli)tina]oksidin (SD 31723) osalta. Kyseisten tietojen olisi liityttävä seuraaviin seikkoihin: genotoksikologinen potentiaali, ekotoksikologinen merkityksellisyys sekä spektri, epäpuhtauden varastointistabiilisuus ja analyysimenetelmät kasvinsuojeluaineiden osalta.

(8)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(9)

Ilman, että tehoaineen sisällyttämisellä liitteeseen I rajoitettaisiin direktiivin 91/414/ETY velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset fenbutatinaoksidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tapauksen mukaan muutettava voimassa olevia lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(10)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (7) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä nykyisten lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan pidä asettaa jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(11)

Sen vuoksi on aiheellista muuttaa direktiiviä 91/414/ETY.

(12)

Päätöksessä 2008/934/EY säädetään fenbutatinaoksidin sisällyttämättä jättämisestä ja kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa fenbutatinaoksidia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(13)

Sen vuoksi on aiheellista muuttaa päätöstä 2008/934/EY.

(14)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Poistetaan fenbutatinaoksidia koskeva rivi päätöksen 2008/934/EY liitteestä.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä joulukuuta 2011.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava fenbutatinaoksidia tehoaineenaan sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevat voimassa olevat luvat viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2011.

Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että fenbutatinaoksidia koskevat mainitun direktiivin liitteen I edellytykset täyttyvät, kyseistä tehoainetta koskevan tekstin B osassa mainittuja edellytyksiä lukuun ottamatta, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on mainitun direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto mainitun direktiivin 13 artiklan edellytysten mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät fenbutatinaoksidia joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki on viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011 sisällytetty direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I; arviointi on suoritettava direktiivin 91/414/ETY liitteessä VI säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti, mainitun direktiivin liitteessä III vahvistetut vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon fenbutatinaoksidia koskevan, mainitun direktiivin liitteessä I olevan tekstin B osa. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote direktiivin 91/414/ETY 4 artiklan 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa vahvistetut edellytykset.

Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on

a)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät fenbutatinaoksidia ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015; tai

b)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät fenbutatinaoksidia yhtenä monista tehoaineista, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2011.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2)  EYVL L 55, 29.2.2000, s. 25.

(3)  EYVL L 224, 21.8.2002, s. 23.

(4)  EUVL L 333, 11.12.2008, s. 11.

(5)  EUVL L 15, 18.1.2008, s. 5.

(6)  European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance fenbutatin oxide. EFSA Journal 2010; 8(9):1711. [73 pp.]. doi:10.2903/j.efsa.2010.1711. Saatavilla osoitteessa www.efsa.europa.eu.

(7)  EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10.


LIITE

Lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevan taulukon loppuun seuraavat tiedot:

Nro

Nimi, tunnistenumero

IUPAC-nimi

Puhtaus (1)

Voimaantulo

Sisällyttämisen päättymispäivä

Erityissäännökset

”338

Fenbutatinaoksidi

CAS-numero: 13356-08-6

CIPAC-numero: 359

bis(tris(2-metyyli-2-fenyylipropyyli)tina)oksidi

≥ 970 g/kg

Epäpuhtaudet:

bis[hydroksibis(2-metyyli-2-fenyylipropyyli)tina]oksidi (SD 31723): enintään 3 g/kg

1. kesäkuuta 2011

31. toukokuuta 2021

A   OSA

Lupa voidaan myöntää ainoastaan käyttöön punkkien torjunta-aineena kasvihuoneissa.

B   OSA

Liitteessä VI vahvistettujen yhtenäisten periaatteiden täytäntöön panemiseksi on otettava huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 28. tammikuuta 2011 valmistuneen fenbutatinaoksidia koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota

epäpuhtauksien tekniseen eritelmään,

jäämien määriin pienissä tomaattilajikkeissa (kirsikkatomaatit),

käyttäjien turvallisuuteen. Käyttöedellytyksiin on tarvittaessa kuuluttava asianmukaisten henkilönsuojainten käyttö,

vesieliöille aiheutuvaan riskiin.

Lupaedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on pyydettävä sellaisten tietojen toimittamista, jotka vahvistavat tuoreimman tieteellisen tietämyksen perusteella tehdyn riskinarvioinnin tulokset epäpuhtauden SD 31723 osalta. Kyseisten tietojen on liityttävä seuraaviin seikkoihin:

a)

genotoksikologinen potentiaali,

b)

ekotoksikologinen merkityksellisyys,

c)

spektri, varastointistabiilisuus ja analyysimenetelmät formulaatin osalta.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija toimittaa nämä vahvistavat tiedot komissiolle viimeistään 31. toukokuuta 2013.”


(1)  Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja määritelmästä annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/18


KOMISSION DIREKTIIVI 2011/31/EU,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta ottamalla käyttöön pirimifossi-metyyli-nimistä tehoainetta koskeva käyttörajoitus

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 5 kohdan mukaan liitteeseen sisällyttämistä voidaan tarkistaa milloin tahansa, jos on syytä epäillä, etteivät mainitun artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset enää täyty.

(2)

Pirimifossi-metyyli sisällytettiin tehoaineena direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I komission direktiivillä 2007/52/EY (2). Kyseistä ainetta koskevissa erityissäännöksissä edellytettiin kuitenkin, että ilmoittaja toimittaa tiedot lisätutkimuksista, jotka vahvistavat käyttäjien altistumista koskevan arvioinnin.

(3)

Ilmoittaja toimitti vaaditut tiedot 22 päivänä syyskuuta 2009 Yhdistyneelle kuningaskunnalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi komission asetuksella (EY) N:o 451/2000 (3).

(4)

Yhdistynyt kuningaskunta arvioi kyseiset tutkimukset ja toimitti komissiolle 25 päivänä helmikuuta 2010 arviointikertomusluonnokseen täydennyksen, josta pyydettiin lausuntoa muilta jäsenvaltioilta, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, jäljempänä ’EFSA’, ja ilmoittajalta. Jäsenvaltiot ja komissio ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa tarkastelleet täydennystä ottaen huomioon arviointikertomusluonnoksen, ja 16 päivänä maaliskuuta 2007 annetun pirimifossi-metyyliä koskevan komission tarkastelukertomuksen tarkistus saatiin valmiiksi 28 päivänä tammikuuta 2011.

(5)

Tammikuun 28 päivänä 2011 valmistuneeseen tarkastelukertomukseen sisältyvät tutkimukset osoittavat, että käyttäjille aiheutuva riski ei ole hyväksyttävissä silloin, kun käytetään kannettavia laitteita.

(6)

Kun otetaan huomioon arviointikertomusluonnos, siihen tehty täydennys sekä jäsenvaltioilta, EFSAlta ja ilmoittajalta saadut lausunnot, voidaan pitää voimassa päätelmä, jonka mukaan pirimifossi-metyyliä sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Pirimifossi-metyylin liitteeseen sisällyttämiseen on kuitenkin tarpeen asettaa rajoitus, jolla siitä suljetaan pois käyttö kannettavissa laitteissa.

(7)

Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/414/ETY liite I tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2011. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä marraskuuta 2011.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on direktiivin 91/414/ETY mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava 31 päivään lokakuuta 2011 mennessä sellaisia kasvinsuojeluaineita koskevat voimassa olevat luvat, jotka sisältävät pirimifossi-metyyliä tehoaineena.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

(2)  EUVL L 214, 17.8.2007, s. 3.

(3)  EYVL L 55, 29.2.2000, s. 25.


LIITE

Korvataan direktiivin 91/414/ETY liitteessä I oleva rivi 162 seuraavasti:

”162

Pirimifossi-metyyli

CAS-numero: 29232-93-7

CIPAC-numero: 239

O-2-dietyyliamino-6-metyylipyrimidiini-4-yyli

O,O-dimetyylifosforotioaatti

≥ 880 g/kg

1. lokakuuta 2007

30. syyskuuta 2017

A   OSA

Lupa voidaan myöntää ainoastaan hyönteisten torjunta-aineena käyttöä varten sadonkorjuun jälkeisessä varastoinnissa.

Lupaa ei saa myöntää kannettavia laitteita varten.

B   OSA

Arvioidessaan hakemuksia, jotka koskevat pirimifossi-metyyliä sisältävien kasvinsuojeluaineiden käytön sallimista muihin käyttötarkoituksiin kuin tyhjissä viljavarastoissa automaattijärjestelmillä tapahtuvaan käsittelyyn, jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteisiin ja varmistettava, että tarvittavat tiedot toimitetaan ennen luvan myöntämistä.

Liitteessä VI vahvistettujen yhtenäisten periaatteiden täytäntöönpanemiseksi on otettava huomioon elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 16. maaliskuuta 2007 valmiiksi saadun pirimifossi-metyyliä koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota

käyttäjien turvallisuuteen. Luvan mukaisiin käyttöedellytyksiin on kuuluttava asianmukaisten henkilön- ja hengityksensuojainten käyttö sekä riskinhallintatoimenpiteitä altistumisen vähentämiseksi,

ravinnon kautta tapahtuvaan kuluttajien altistumiseen enimmäisjäämäpitoisuuksien myöhempiä tarkistuksia varten.”


PÄÄTÖKSET

8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/21


NEUVOSTON PÄÄTÖS 2011/146/YUTP,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksiannon tehokasta täytäntöönpanoa tukevien toimenpiteiden uusimisesta annetun päätöksen 2010/145/YUTP muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO,

joka ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 8 päivänä maaliskuuta 2010 päätöksen 2010/145/YUTP (1).

(2)

Päätöksen 2010/145/YUTP mukaisia toimenpiteitä olisi jatkettava vielä 12 kuukauden ajan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2010/145/YUTP 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään. Sen voimassaolo päättyy 16 päivänä maaliskuuta 2012.”

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

CZOMBA S.


(1)  EUVL L 58, 9.3.2010, s. 8.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/22


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 29 päivänä syyskuuta 2010,

tukiohjelmasta C 4/09 (ex N 679/97), jota Ranska on toteuttanut radioviestinnän hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2010) 6483)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/147/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan (1),

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta (2) ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (3),

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Ranskan tasavalta ilmoitti 2 päivänä lokakuuta 1997 päivätyllä kirjeellä komissiolle tukiohjelmasta N 679/1997, toisin sanoen asetusluonnoksesta, jolla oli tarkoitus muuttaa jo olemassa olevaa radioviestinnän tukiohjelmaa (4). Komissio hyväksyi 10 päivänä marraskuuta 1997 tekemällään päätöksellä (5) kyseisen radioviestinnän tukiohjelman voimassaolon jatkamisen kymmeneksi vuodeksi.

(2)

Komissio hyväksyi 28 heinäkuuta 2003 tekemällään päätöksellä tukiohjelman muuttamisen (6). Ranskan viranomaisten ehdottamassa muutoksessa oli kyse muun muassa tukiohjelman rahoituksen muuttamisesta (7). Komissio totesi mainitussa päätöksessä, että ehdotetulla tavalla muutettu tukiohjelma soveltui sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kyseinen muutos tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003 kymmeneksi vuodeksi.

(3)

Euroopan unionin tuomioistuimen 22 päivänä joulukuuta 2008 antamassa tuomiossa todettiin 10 päivänä marraskuuta 1997 tehty komission päätös pätemättömäksi vuosien 1997–2002 osalta. Komissio on sen jälkeen toteuttanut tarvittavat toimenpiteet todetun lainvastaisuuden poistamiseksi ja tutkinut Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot uudelleen (josta yksityiskohtainen kuvaus kohdassa 3 ”Menettelyn aloittamisen syyt”).

(4)

Komissio ilmoitti Ranskan tasavallalle 11 päivänä helmikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely tästä tuesta.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (8). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(6)

Ranskan tasavalta toimitti huomautuksensa toimenpiteestä 23 päivänä huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Komissio ei ole saanut huomautuksia muilta asianomaisilta.

2.   TUEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

(8)

Kyseessä on tukiohjelma sellaisten pienten ranskalaisten paikallisradioasemien hyväksi, jotka täyttävät lähialuetta käsittelevää yhteiskunnallista viestintää koskevaa tehtäväänsä ja joiden liikevaihdosta enintään 20 prosenttia on peräisin mainos- tai sponsorointiviesteistä saadusta liiketulosta.

(9)

Tuki rahoitettiin varoilla, jotka saatiin radio- ja televisiolähetyksissä esitetyistä mainoksista kannetusta veronluonteisesta maksusta.

(10)

Toimivaltainen viranomainen eli radioviestinnän tukirahasto (Fonds de soutien à l'expression radiophonique, FSER) voi myöntää kolmenlaista tukea:

a)

Ranskan audiovisuaalialan neuvoston (Conseil supérieur de l'audiovisuel) valtuuttama, paikallisradioasemille myönnettävä perustamistuki, jonka enimmäismäärä on vahvistettu maksutaulukossa,

b)

yritystuki, jonka määrä vahvistetaan tukien myöntämisestä vastaavan tukirahaston lautakunnan laatiman (nousevan ja myöhemmin alenevan) maksutaulukon perusteella ja jota voidaan korottaa määritetyissä rajoissa ottaen huomioon palvelun ansiot aputoimien alalla, koulutus-, yhdistys- ja kulttuuritoiminnassa tai lähialuetta käsittelevässä yhteiskunnallisessa viestinnässä,

c)

investointituki, joka ei saa ylittää 50:tä prosenttia tukikelpoisen radioaseman laitteiden uudistamiseen käytetystä summasta ja jota voi myöntää vain kerran viidessä vuodessa ja jonka enimmäismäärä on vahvistettu maksutaulukossa.

(11)

Tukiohjelma otettiin käyttöön vuonna 1989, ja sitä on muutettu useita kertoja. Tukiohjelman muuttamisesta on aina ilmoitettu komissiolle, joka on hyväksynyt muutokset vuosina 1990, 1992, 1997 ja 2003.

2.1   Tukiohjelman edunsaajat

(12)

Ranskan viranomaisten ilmoittamalla luonnoksella pannaan täytäntöön tukiohjelma, josta säädetään viestinnän vapaudesta 30 päivänä syyskuuta 1986 annetun lain nro 86–1067 80 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna 17 päivänä tammikuuta 1989 annetun lain nro 89–25 25 §:llä ja 29 päivänä joulukuuta 1990 annetun lain nro 90–1170 27 §:llä. Kyseisessä pykälässä säädetään seuraavaa:

”Radiolähetystoiminnalle, jonka kokonaisliikevaihdosta enintään 20 prosenttia on peräisin radiossa esitetyistä mainos- tai sponsorointiviesteistä saadusta liiketulosta, myönnetään tukea Conseil d'Étatn asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Tämä tuki rahoitetaan radio- ja televisiomainonnasta saatavista tuloista kannettavalla maksulla.

Korvauksia, joita radiolähetystoiminta saa kollektiivisia tai yhteisen edun mukaisia toimenpiteitä tukevien viestien esittämisen johdosta, ei oteta huomioon tämän pykälän 1 momentissa asetetun enimmäismäärän määrittämisessä.”

2.2   Tukiohjelman rahoitustapa

(13)

Ranskan viranomaisten 2 päivänä lokakuuta 1997 ilmoittama tukiohjelman rahoitusta koskeva asetusluonnos hyväksyttiin 29 päivänä joulukuuta 1997 asetukseksi nro 97–1263, joka koskee veronluonteisen maksun käyttöönottoa radioviestinnän tukirahaston hyväksi (9). Kyseisen asetuksen 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Radio- ja televisiolähetyksissä esitetyistä mainoksista kannetaan 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen viiden vuoden ajan veronluonteista maksua [jäljempänä mainosvero], jolla rahoitetaan sellaisten radiopalvelujen lähetysluvanhaltijoiden tukirahastoa, joiden kokonaisliikevaihdosta enintään 20 prosenttia on peräisin radiossa esitetyistä mainos- tai sponsorointiviesteistä saadusta liiketulosta. Tämän maksun tavoitteena on radioviestinnän edistäminen.”

Saman asetuksen 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Maksun määrä lasketaan niiden summien perusteella, joita mainostajat maksavat mainostensa lähettämisestä Ranskan alueelle, lukuun ottamatta provisiota ja arvonlisäveroa.

Maksuvelvollisia ovat mainosajan myynnistä vastaavat henkilöt.

Maksun määrä määritellään valtiovarain- ja viestintäministerien yhteisessä asetuksessa tulotasoittain maksuvelvollisten mainosajan myyjien neljännesvuosittain saamien tulojen perusteella seuraavien rajojen mukaisesti:

[…]”

Saman asetuksen 4 §:ssä säädetään, että verohallinto määrittää, panee maksuun ja perii 2 §:ssä mainitun veron radioviestinnän tukirahaston lukuun noudattamalla samoja sääntöjä, takuita ja seuraamuksia kuin arvonlisäveron osalta.

(14)

Näitä säännöksiä muokattiin komissiolle ilmoitetun tukiohjelman muuttamisen yhteydessä. Komissio hyväksyi tukiohjelman muuttamisen 28 päivänä heinäkuuta 2003 antamallaan päätöksellä (10). Uusien sääntöjen mukaan kyseinen veronluonteinen maksu kohdistuu vain Ranskan alueelle sijoittautuneisiin mainosajan myyjiin.

3.   MENETTELYN ALOITTAMISEN SYYT

(15)

Komissio hyväksyi vuonna 1997 antamallaan päätöksellä N 679/1997 tukiohjelman muuttamisen. Tukiohjelmaa rahoitetaan radiossa ja televisiossa esitetyistä mainoksista kannettavalla veronluonteisella maksulla. Kyseisessä päätöksessä ei arvioida rahoitusmenettelyä. Vuoden 1997 päätös oli voimassa vuoteen 2003, jolloin se korvattiin uudella päätöksellä NN42/2003 (11).

(16)

Régie Networks, suuren ranskalaisen radioaseman NRJ:n mainostoimintaan keskittynyt tytäryhtiö, nosti 3 päivänä elokuuta 2004 kanteen lyonilaisessa tuomioistuimessa vuonna 2001 suorittamastaan maksusta (152 524 euroa). Kyseessä on tuomioistuimelle jätetty ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee tuen hyväksymisestä 10 päivänä marraskuuta 1997 tehdyn komission päätöksen pätevyyttä.

(17)

Yhteisöjen tuomioistuimen 22 päivänä joulukuuta 2008 antamassa tuomiossa (12) vuoden 1997 päätös todettiin pätemättömäksi, koska komissio ei ollut arvioinut kyseisen tukiohjelman rahoitustapaa.

(18)

Tuomioistuin muistuttaa antamansa päätöksen 89 kohdassa, että komission suorittamassa tukitoimen arvioinnissa on välttämättä otettava huomioon tuen rahoitustapa silloin, kun se kuuluu erottamattomasti toimenpiteeseen. Tuomioistuin täsmentää antamansa tuomion 99 kohdassa, että maksu on erottamaton osa tukitoimenpidettä silloin, kun maksun ja tuen välillä on sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty varojen osoittamista koskeva sellainen sitova yhteys, jonka mukaisesti maksun tuotto osoitetaan väistämättä tuen rahoittamiseen ja se vaikuttaa suoraan tuen suuruuteen ja tämän seurauksena arviointiin tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

(19)

Varmistettuaan, että kaikki nämä ehdot täyttyvät, tuomioistuin toteaa antamansa tuomion 112 kohdassa, että mainosvero on erottamaton osa radioviestinnän tukiohjelmaa, joka kyseisellä verolla on tarkoitus rahoittaa. Komission on siis välttämättä otettava huomioon tuen rahoitustapa kyseistä tukiohjelmaa koskevassa arvioinnissa. Komissio ei tehnyt sitä asiassa N:o NN 42/03 antamassaan päätöksessä.

(20)

Sen jälkeen, kun tuomiossa todettiin 10 päivänä marraskuuta 1997 tehty komission päätös pätemättömäksi, komissio on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet todetun lainvastaisuuden poistamiseksi ja tutkinut Ranskan viranomaisten toimittamat tiedot uudelleen. Siitä seurasi, että komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn 11 päivänä helmikuuta 2009 numerolla C4/2009 (13).

4.   RANSKAN HUOMAUTUKSET

(21)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 23 päivänä huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä seuraavat huomautukset:

a)

Kyseisenä aikana kerättyjen ja maksettujen varojen määrä on vuosittain keskimäärin 20 miljoonaa euroa, joka jaetaan yli 500 tuensaajalle.

b)

Viranomaiset eivät kiistä sitä, että ulkomaiset operaattorit, jotka harjoittavat radiolähetystoimintaa Ranskassa muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta radioasemilta tai äänitarkkaamoista käsin, ovat myös maksaneet kyseisen veronluonteisen maksun, mutta kyseisiä operaattoreita ei pystytä tunnistamaan.

c)

Tukea ei voida periä takaisin kahdesta syystä. Ensinnäkin tuesta on ilmoitettu asianmukaisesti, ja komissio on sen hyväksynyt useaan otteeseen, mistä tuensaajille on syntynyt siihen perusteltu luottamus. Toiseksi Ranskan viranomaisten olisi mahdotonta periä maksetut summat takaisin tuensaajilta niiden tämänhetkisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

4.   TUEN ARVIOINTI

4.1   Tuen arvioinnin oikeusperusta

(22)

Tukiohjelman arviointi perustuu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohtaan.

4.2   SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki

(23)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(24)

Tapausta arvioidaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa esitettyjen edellytysten perusteella.

a)   Valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki

Tukiohjelma rahoitetaan varoilla, joita saadaan lainsäädännössä säädetystä veronluonteisesta maksusta, jonka veroviranomaiset perivät ja joka kannetaan radio- ja televisiolähetyksissä esitetyistä mainoksista.

Tuki on siis myönnetty Ranskan valtion varoista.

b)   Kilpailun vääristyminen tai uhkaava vääristyminen jonkin yrityksen tai tuotannonalan suosimisen vuoksi

Tukiohjelma koskee ainoastaan radiolähetystoimintaa. Tukiohjelmasta saavat tukea toimijat, joiden kokonaisliikevaihdosta mainostulojen osuus on enintään 20 prosenttia. Nämä palvelut kilpailevat kuulijamääristä ja mainostuloista erityisesti Ranskan alueella toimivien sellaisten muiden radioasemien kanssa, joiden liiketulot ylittävät tukikynnyksen ja jotka eivät saa valtiontukea tukiohjelmasta.

Tuki siis vääristää tai ainakin uhkaa vääristää tukea saavien palveluntarjoajien ja sellaisten palveluntarjoajien, jotka eivät kyseistä tukea saa, välistä kilpailua.

c)   Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Tukiohjelmasta tukea saavien toimijoiden Ranskan alueella lähettämät radiolähetykset voidaan kuulla myös muissa jäsenvaltioissa, tosin vain raja-alueilla. Joka tapauksessa näyttää siltä, että lainsäädännössä säädetty ja ilmoitettu veronluonteinen maksu kannetaan myös muista jäsenvaltioista Ranskan alueelle lähetettyjen radiolähetysten mainostuloista.

Siitä seuraa, että ilmoitettu tukiohjelma vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

d)   Päätelmä valtiontuesta

Edellä esitetyn perusteella komissio arvioi, että Ranskan viranomaisten ilmoittama radioviestinnän tukiohjelma kuuluu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamisalaan. Siltä osin kuin kyseinen tukiohjelma on valtiontukea komission on arvioitava sen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Edellä mainitun Régie Networksiä koskevan tuomion mukaisesti mainosvero, jolla kyseistä tukea rahoitetaan, on otettava huomioon arvioitaessa kyseisen tukiohjelman soveltuvuutta sisämarkkinoille.

4.3   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla

(25)

Ilmoitetun tukitoimenpiteen tavoite ja soveltamisala eivät selvästikään täytä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa eivätkä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa mainittuja edellytyksiä.

(26)

Tukiohjelman tavoitteena on tukea Ranskan alueella radiolähetyksiä lähettäviä radioasemia tukemalla erityisesti sellaisia radioasemia, joiden mainostulot ovat heikoimmat. Näin tukiohjelmalla pyritään takaamaan tiedotusvälineiden monimuotoisuus Ranskan alueella, mikä on oikeutettu yleinen tavoite. Tuensaajien saamaa tukea voitaisiin siis arvioida SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Siinä määrätään seuraavaa: ”Sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää: … tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla …”. Tässä tapauksessa komission on tasapainotettava toimenpiteen myönteiset ja kielteiset vaikutukset.

(27)

Aikaisemmissa päätöksissään komissio on todennut kyseisen tukiohjelman vaikutukset myönteisiksi ja todennut sen soveltuvan sisämarkkinoille lähinnä sen vuoksi, että tukiohjelmalla edistetään tarkoin määritetyn yhteisen edun tavoitetta. Sillä pyritään tukemaan Ranskan alueella radiolähetyksiä lähettävien radioasemien monimuotoisuutta. Tukiohjelmasta tuetaan pieniä radioasemia, joilla on paikallinen kuulijakunta, ja siinä otetaan huomioon yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja paikalliset edut, jotka muodostavat oikeutetun yleisen tavoitteen. Lisäksi paikallisia radioasemia suosivan tukiohjelman mahdollisesti aiheuttama kilpailun vääristyminen on pientä eikä muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Kun otetaan huomioon näiden radioasemien koko, kilpailun vääristyminen niiden ja toisessa jäsenvaltiossa vastaavia palveluja tarjoavien välillä on erityisen vähäistä. Sen vuoksi tukiohjelman vaikutus kaupankäyntiin on hyvin pieni.

(28)

Asetuksen nro 97–1263 3 ja 6 §:n tarkastelusta käy kuitenkin ilmi, että tukiohjelman rahoittaminen veronluonteisella maksulla on erottamaton osa toimenpidettä, kuten tuomioistuin totesi asiassa Régie Networks antamassaan tuomiossa (99–112 kohta).

(29)

Tuomioistuin muistuttaa asiassa Régie Networks antamansa tuomion 89 kohdassa seuraavaa: ”… tuen rahoitustapa voi tehdä koko tukiohjelman, joka sillä on tarkoitus rahoittaa, yhteismarkkinoille soveltumattomaksi. Näin ollen tukea ei voida tarkastella erillään sen rahoitustavan vaikutuksista. Päinvastoin komission suorittamassa tukitoimenpiteen arvioinnissa on välttämättä otettava huomioon tuen rahoitustapa silloin, kun se kuuluu erottamattomasti toimenpiteeseen (ks. vastaavasti mm. em. yhdistetyt asiat van Calster ym., tuomion 49 kohta ja asia C-345/02, Pearle ym., tuomio 15.7.2004, Kok. 2004, s. I-7139, 29 kohta).”

(30)

Tämän seurauksena komission on otettava edellä mainittu maksu huomioon tutkiessaan tukiohjelman soveltuvuutta sisämarkkinoille. Tältä osin mainosajan myyjiltä perittävä maksu näyttää olevan ristiriidassa sen komission säännöllisesti soveltaman ja yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 47/69, Ranska vastaan komissio (Kok. 1970, s. 487), 25 päivänä kesäkuuta 1970 vahvistaman yleisperiaatteen kanssa, jonka mukaan maahan tuotavat tavarat ja palvelut on vapautettava kaikista veronluonteisista maksuista, joilla on tarkoitus rahoittaa tukiohjelmaa, josta hyötyvät vain kotimaiset yritykset. Tuomioistuin totesi tämän asiassa Régie Networks antamansa tuomion 115 kohdassa.

(31)

Komission mukaan se, että muista jäsenvaltioista Ranskan alueella analogisia radiolähetyksiä lähettäviä radioasemia ei ole vapautettu kyseisestä maksusta, ja se, että ne eivät voi saada ilmoitetusta tukiohjelmasta myönnettyä tukea, muuttavat kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Vaikka ilmoitetun tukiohjelman tuen yleinen tavoite olisi oikeutettu ja tukiohjelman voitaisiin katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, samaa ei voida sanoa sen rahoitustavasta.

5.   PÄÄTELMÄT

(32)

Näistä syistä komissio päättelee, että kyseinen tukiohjelma voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi erityisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Sitä vastoin komissio ei voi hyväksyä tukiohjelman rahoitustapaa.

(33)

Komissio ottaa huomioon, että Ranskan viranomaiset väittävät 23 päivänä huhtikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että on mahdotonta tunnistaa (tukiohjelmaa rahoittavien veronluonteisen maksun suorittajien joukosta) niitä ulkomaisia operaattoreita, jotka ovat harjoittaneet radiolähetystoimintaa Ranskassa muissa jäsenvaltioissa sijaitsevilta radioasemilta tai äänitarkkaamoista käsin kyseisen tukiohjelman kattaman ajanjakson aikana. Komissio myöntää, että niiden tunnistaminen saattaa olla vaikeaa hallinnollisista syistä, koska tapahtumat ovat vanhoja. Ranskan viranomaisten toimittamien selvitysten perusteella ajan kuluminen ei kuitenkaan tässä tapauksessa näyttäisi olevan ylivoimainen este maksuvelvollisten tunnistamiselle. Sitä vastoin Ranskan viranomaiset ovat todenneet, ettei ole aina mahdollista määrittää niiden hallussa olevien tietojen perusteella, toimivatko maksuvelvolliset Ranskan alueelta vai toisesta jäsenvaltiosta käsin. Tällaisessa tapauksessa viranomaisten on ilmoitettava kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta jokaiselle maksun maksaneelle erikseen erityisoikeudesta saada korvausta siinä tapauksessa, että tämä on lähettänyt ohjelmaa Ranskaan toisesta jäsenvaltiosta käsin. Viranomaisten on hyödynnettävä kaikkia käytettävissään olevia keinoja maksuvelvollisten tunnistamiseksi. Koska ei kuitenkaan ole varmaa, että Ranskan viranomaiset pystyvät tunnistamaan kaikki maksuvelvolliset operaattorit, heidän on myös julkaistava ilmoituksia korvaustoimenpiteistä, jotta asianomaiset operaattorit voivat ilmoittautua.

(34)

Mikään ei estä Ranskaa huolehtimasta siitä, että tuntemattomat operaattorit voivat käyttää oikeuttaan saada korvaus perusteettomasti vuosina 1997–2002 maksetuista maksuista. Ranska voi korjata tukiohjelman rahoitustavan ristiriidan korvaamalla sisämarkkinoille soveltumattomien maksujen määrän seuraavia edellytyksiä noudattaen:

Ranskan on ilmoitettava erityisoikeudesta saada korvausta jokaiselle asianomaiselle operaattorille erikseen, silloin kun Ranskan viranomaiset pystyvät ne tunnistamaan, sekä laitettava ilmoituksia alan lehtiin Euroopan unionin alueella (14),

maksuvelvollisilla on oltava ilmoituksen julkaisemisesta kolme vuotta aikaa tehdä korvaushakemus (15),

korvaus on suoritettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämispäivästä (16),

korvattaviin määriin on lisättävä korot, jotka lasketaan maksun perimispäivästä korvauksen varsinaiseen maksamispäivään ja joiden laskennassa käytetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 9 artiklassa tarkoitettua korkoa (17),

Ranskan viranomaisten on hyväksyttävä kaikki kohtuulliset todisteet, jotka operaattorit toimittavat osoitukseksi maksun maksamisesta,

oikeuteen saada korvausta ei voida liittää muita ehtoja,

Ranskan viranomaiset lähettävät komissiolle säännöllisesti kertomuksen korvausmenettelyn edistymisestä joka kuudes kuukausi tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Ranskan toteuttama tukiohjelma soveltuu sisämarkkinoille, edellyttäen, että 2 artiklassa säädetyt ehdot täytetään.

2 artikla

Poistaakseen syrjinnän, joka on kohdistunut ulkomaisiin radio-ohjelmien lähettäjiin näiden jouduttua maksamaan mainosveroa Ranskan valtiolle tukiohjelmasta hyötymättä, Ranskan viranomaisten on korvattava ulkomaisille operaattoreille niiltä perityt veronluonteiset maksut vuosina 1997–2002. Viranomaisten on ilmoitettava korvausmahdollisuudesta kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä kaikille maksuvelvollisille operaattoreille, silloin kun operaattorit pystytään tunnistamaan, ja julkaistava ilmoituksia, jotta asianomaiset operaattorit voivat ilmoittautua, sekä annettava kolmen vuoden määräaika korvaushakemuksen tekemiselle (18). Tämän jälkeen Ranskan on viimeistään kuuden kuukauden kuluessa korvaushakemuksen jättämisestä korvattava operaattoreille niiden toimittamien todisteiden perusteella sisämarkkinoille soveltumattomien maksujen määrä lisättynä koroilla, joiden laskennassa käytetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 9 artiklassa tarkoitettua korkoa.

3 artikla

Ranskan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

Ranskan on lähetettävä komissiolle säännöllisesti kertomus 2 artiklassa tarkoitetun korvausmenettelyn edistymisestä joka kuudes kuukausi tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä kolmen vuoden määräajan päättymiseen asti 2 artiklassa mainittujen viimeisten ilmoitusten julkaisemisesta.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 29 päivänä syyskuuta 2010.

Komission puolesta

Joaquín ALMUNIA

Varapuheenjohtaja


(1)  Joulukuun 1 päivänä 2009 EY:n perustamissopimuksen 87 artiklasta tuli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen eli SEUT-sopimuksen 107 artikla ja perustamissopimuksen 88 artiklasta SEUT-sopimuksen 108 artikla. Kyseiset kaksi määräyskokonaisuutta ovat asiasisällöltään samanlaiset. Tässä päätöksessä SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaan tehtyjä viittauksia on tarvittaessa pidettävä viittauksina EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaan.

(2)  EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

(3)  EUVL C 223, 16.9.2009, s. 15. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri = OJ:C:2009:223:0015:0019:EN:PDF.

(4)  Asetus 92–1053, 30. syyskuuta 1992.

(5)  Ranskan viranomaisille lähetetty, 10. marraskuuta 1997 päivätty kirje valtiontuesta N 679/97, EYVL C 120, 1.5.1999, s. 2; http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri = OJ:C:1999:120:0002:0002:FI:PDF.

(6)  Valtiontuki N:o NN 42/03 (ex N752/02), EUVL C 219, 16.9.2003, s. 3. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri = OJ:C:2003:219:0002:0003:FI:PDF. http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/comp-2003/nn042-03.pdf.

(7)  Ks. johdanto-osan 14 kappale.

(8)  Katso alaviite 1.

(9)  Ranskan virallinen lehti, 30.12.1997, s. 19194.

(10)  Valtiontuki NN 42/03 (ex N752/02) (EUVL C 219, 16.9.2003, s. 3). Ks. alaviite 5.

(11)  Katso alaviite 10.

(12)  Asia C-333/07, Régie Networks, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri = Celex:62007C0333:FI:HTML.

(13)  Katso alaviite 1.

(14)  Vuoden 2003 tilanne.

(15)  Tämä on Ranskassa tavanomainen määräaika, kun on kyse veroviranomaisten ja verovelvollisten välisistä kysymyksistä, ja sitä voidaan pitää kohtuullisena.

(16)  Tämä määräaika on annettu komission päätöksessä, tehty 14 päivänä joulukuuta 2004, Ranskassa käyttöön otetusta lihanostosta perittävästä maksusta (renderointimaksu). Se vaikuttaa kohtuulliselta eikä tässä tapauksessa ole syytä poiketa siitä.

(17)  EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1.

(18)  Johdanto-osan 34 kappaleessa täsmennettyjen ehtojen perusteella.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/28


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 2 päivänä maaliskuuta 2011,

ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 574/2007/EY soveltamissäännöistä jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla täytäntöön pantavien hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta annetun päätöksen 2008/456/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1160)

(Ainoastaan bulgarian-, englannin-, espanjan-, hollannin-, italian-, kreikan-, latvian-, liettuan-, maltan-, portugalin-, puolan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, saksan-, slovakin-, sloveenin-, suomen-, tšekin-, unkarin- ja vironkieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(2011/148/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 23 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 574/2007/EY (1) ja erityisesti sen 25 artiklan ja 37 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ulkorajarahaston käynnistämisen jälkeen saadun kokemuksen perusteella on tarpeen selventää komission päätökseen 2008/456/EY (2) sisältyviä avoimuuteen, yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen liittyviä velvoitteita hankkeita toteutettaessa.

(2)

Jäsenvaltioiden on annettava selvitys vuosiohjelmien täytäntöönpanosta. Tämän vuoksi on syytä selventää, mitä tietoja jäsenvaltioiden on toimitettava.

(3)

Jäsenvaltioille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi ulkorajarahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla toteutettujen toimien menojen tukikelpoisuutta koskevia sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja selkiytettävä.

(4)

Useimpien tällä päätöksellä käyttöön otettujen muutosten olisi tultava voimaan välittömästi. Koska vuosien 2009 ja 2010 vuosiohjelmat ovat käynnissä, ulkorajarahastosta yhteisrahoitettavien toimien menojen tukikelpoisuutta koskevia muutettuja sääntöjä olisi sovellettava vuoden 2011 vuosiohjelmasta alkaen. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus soveltaa sääntöjä tietyin edellytyksin jo aiemmin.

(5)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska on saattanut päätöksen N:o 574/2007/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään, joten tämä päätös sitoo Tanskaa.

(6)

Tällä päätöksellä kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (3) ja myöhemmin Schengenin säännöstön osien voimaansaattamisesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/926/EY (4) mukaisesti. Tämän vuoksi päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä päätöstä sovelleta siihen.

(7)

Tällä päätöksellä kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (5) mukaisesti. Tämän vuoksi päätös ei sido Irlantia eikä päätöstä sovelleta siihen.

(8)

Islannin ja Norjan osalta päätöksellä N:o 574/2007/EY kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen (6) mukaisesti aloilla, joita tarkoitetaan tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (7) 1 artiklan A ja B alakohdassa.

(9)

Sveitsin osalta päätöksellä N:o 574/2007/EY kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen mukaisesti aloilla, joita tarkoitetaan kyseisen sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat päätöksellä N:o 574/2007/EY perustetun yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa käsittelevän yhteisen komitean lausunnon mukaiset.

(11)

Päätös 2008/456/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2008/456/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 9 artiklan 1 kohdan toinen virke seuraavasti:

”Ehdotuspyyntöjen sisältöön tehdyt olennaiset muutokset on julkaistava samalla tavalla.”

2)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat sopimukset

Valtio, alueelliset tai paikalliset viranomaiset, julkisoikeudelliset laitokset sekä yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamat yhteenliittymät tekevät hankkeiden toteuttamista koskevat hankintasopimukset voimassa olevien julkisia hankintoja koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti.

Muut kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tahot tekevät hankkeiden toteuttamista koskevat sopimukset asianmukaisen julkistamisen jälkeen avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteiden mukaisesti. Sopimukset, joiden arvo on alle 100 000 euroa, voidaan tehdä, mikäli asianomainen taho on pyytänyt vähintään kolme tarjousta. Sopimuksiin, joiden arvo on alle 5 000 euroa, ei sovelleta menettelyihin liittyviä velvoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten sääntöjen soveltamista.”

3)

Korvataan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Vastuuviranomainen ilmoittaa komissiolle virallisella kirjeellä olennaisista muutoksista hallinto- ja valvontajärjestelmässä ja lähettää komissiolle muutetun kuvauksen hallinto- ja valvontajärjestelmästä mahdollisimman pian ja viimeistään muutoksen toteutumisajankohtana.”

4)

Korvataan 24 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Väliselvityksiin ja loppukertomuksiin liittyvissä rahoitustaulukoissa esitetään määrien jaottelu painopisteiden ja erityisten painopisteiden mukaan, niin kuin ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty.”

5)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

a)

Lisätään 1 kohtaan seuraavat virkkeet:

”Perussäädöksen 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toimitetun ja komission hyväksymän tarkastusstrategian muutokset on lähetettävä komissiolle mahdollisimman pian. Muutettu tarkastusstrategia laaditaan liitteessä VI esitetyn mallin mukaan siten, että tehdyt muutokset merkitään.”

b)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tarkastusviranomaisen on laadittava vuotuinen tarkastussuunnitelma vuosittain ennen 15 päivää helmikuuta vuodesta 2010, paitsi silloin, kun komission antamat kaksi viimeisintä ohjelmaa vastaa vuotuista yhteisön rahoitusosuutta, joka on alle 1 miljoona euroa. Tarkastussuunnitelma on laadittava liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden ei tarvitse esittää tarkastusstrategiaa uudestaan vuotuista tarkastussuunnitelmaa esittäessään. Kun kyse on yhteisestä tarkastusstrategiasta, josta säädetään perussäädöksen 32 artiklan 2 kohdassa, voidaan toimittaa yhteinen vuotuinen tarkastussuunnitelma.”

6)

Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

1.   Todentamisviranomainen vastaa todentamisesta, joka liittyy perussäädöksen 41 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa toinen ennakkomaksu, ja vastuuviranomainen toimittaa sen komissiolle liitteessä VIII esitetyssä muodossa.

2.   Todentamisviranomainen vastaa todentamisesta, joka liittyy perussäädöksen 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa loppumaksu, ja vastuuviranomainen toimittaa sen komissiolle liitteessä IX esitetyssä muodossa.”

7)

Korvataan 37 artikla seuraavasti:

”37 artikla

Sähköinen asiakirjojen vaihto

Edellä 3 luvussa tarkoitettujen asiakirjojen asianmukaisesti allekirjoitettujen paperiversioiden lisäksi tiedot lähetetään sähköisesti.”

8)

Korvataan 40 artiklan 3 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

30 päivänä kesäkuuta vuonna N (8) +2, kun kyse on muista ylimääräisistä kustannuksista.

9)

Muutetaan liitteet tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Tämän päätöksen 1 artiklan 1–8 kohtaa ja liitteen 1–5 kohtaa sovelletaan päätöksen hyväksymispäivästä alkaen.

2.   Liitteen 6 kohtaa sovelletaan viimeistään vuoden 2011 vuosiohjelman täytäntöönpanosta alkaen.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa liitteen 6 kohtaa käynnissä olevissa tai tulevissa hankkeissa vuosien 2009 ja 2010 vuosiohjelmista alkaen avoimuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteita noudattaen. Tällöin jäsenvaltiot soveltavat kaikkia uusia sääntöjä asianomaisissa hankkeissa ja tarvittaessa muuttavat tukisopimusta. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa liitteen 6 kohtaa ainoastaan teknisen avun menoihin jo vuoden 2008 vuosiohjelmasta alkaen.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle, Bulgarian tasavallalle, Tšekin tasavallalle, Saksan liittotasavallalle, Viron tasavallalle, Helleenien tasavallalle, Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle, Italian tasavallalle, Kyproksen tasavallalle, Latvian tasavallalle, Liettuan tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Unkarin tasavallalle, Maltan tasavallalle, Alankomaiden kuningaskunnalle, Itävallan tasavallalle, Puolan tasavallalle, Portugalin tasavallalle, Romanialle, Slovenian tasavallalle, Slovakian tasavallalle, Suomen tasavallalle ja Ruotsin kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 2 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

Cecilia MALMSTRÖM

Komission jäsen


(1)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 22.

(2)  EUVL L 167, 27.6.2008, s. 1.

(3)  EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

(4)  EUVL L 395, 31.12.2004, s. 70.

(5)  EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.

(6)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(7)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(8)  ”N” tarkoittaa vuotta, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat.”


LIITE

Muutetaan päätöksen 2008/456/EY liitteet seuraavasti:

1)

Muutetaan liite III seuraavasti:

1.1)

Poistetaan 2 kohta.

1.2)

Poistetaan 4.2 kohta.

2)

Muutetaan liite IV seuraavasti:

2.1)

Korvataan A osan 1.2 kohta seuraavasti:

”1.2

Hankkeiden valintamenettelyjen (vastuuviranomaisen / valtuutetun viranomaisen tai asiaan liittyvien elinten tasolla) sekä niiden tulosten kuvaus”.

2.2)

Poistetaan A osan 2 kohdan taulukossa 1 olevasta viimeisestä sarakkeesta sana ”tukikelpoiset”.

3)

Muutetaan liitteessä V oleva A osa seuraavasti:

3.1)

Korvataan 1.2 kohta seuraavasti:

”1.2

Väliselvityksessä annetun hankkeiden valintamenettelyn (vastuuviranomaisen / valtuutetun viranomaisen tai asiaan liittyvien elinten tasolla) sekä tarvittaessa niiden tulosten kuvauksen päivitys”.

3.2)

Lisätään 1.8 kohta seuraavasti:

”1.8

Vahvistus siitä, että hallinto- ja valvontajärjestelmään ei ole tehty merkittäviä muutoksia komissiolle … ilmoitetun viimeisen tarkistuksen jälkeen”.

3.3)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   RAHOITUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus

Taulukko 1

Taloutta koskeva yksityiskohtainen kertomus

 

Jäsenvaltio: […]

 

Vuosiohjelma: […]

 

Tilanne [päivä/kuukausi/vuosi]:


(kaikki määrät euroina)

Jäsenvaltion suunnittelema (komission hyväksymässä vuosiohjelmassa)

Sidottu jäsenvaltion tasolla

Vastuuviranomaisen hyväksymät luvut

(tuensaajille aiheutuneet kustannukset ja EY:n lopullinen rahoitusosuus)

Toimet

Hankkeet

Painopisteen nro

Erityisen painopisteen nro (1)

Suunnitellut kokonaiskustannukset

(a)

EY:n rahoitusosuus

(b)

EY:n rahoitusosuus%

(c = b/a)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

(d)

EY:n rahoitusosuus

(e)

EY:n rahoitusosuus%

(f = e/d)

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

(g)

EY:n rahoitusosuus

(h)

EY:n rahoitusosuus%

(i = h/g)

Kolmansien osapuolten rahoitusosuus

(j)

Hankkeen tuotto

(k)

Vastuuviranomainen perii takaisin

(l)

Toimi 1: […]

Hanke 1: […]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hanke N: […]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimi 1 yhteensä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimi …: […]

Hanke 1: […]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hanke N: […]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimi […] yhteensä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimi N: […]

Hanke 1: […]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hanke N: […]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toimi N yhteensä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tekninen apu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muu toiminta (1)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

YHTEENSÄ

0

0

0 %

0

0

0 %

0

0

0 %

0

 

 

3.4)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.   LIITTEET

Hankkeen tukikelpoiset menot ja tulojen yhdenmukaisuus voitontavoittelun kiellon periaatteen kanssa ja yhteenveto hankkeesta.

Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus

Taulukko 6 A

Hankkeen tukikelpoiset kustannukset ja tulolähteet Liitteessä XI olevassa I.3 kohdan 3 alakohdassa esitetyn voitontavoittelun kiellon periaatteen noudattaminen

Tilanne päivä/kuukausi/vuosi


 

Tukikelpoiset kustannukset

Tulolähteet

 

Välittömät kustannukset

Välilliset kustannukset

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

EU:n rahoitusosuus

Kolmansien osapuolten rahoitusosuus

Hankkeen tuotto

Tulot yhteensä

(kuten esitetty liitteessä XI olevassa I.3 kohdan 3 alakohdassa)

 

(a)

(b)

c) = (a) + (b)

(e)

(f)

(g)

(h)= (e) + (f) +(g)

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

jne.

 

 

 

 

 

 

 

TOIMI 1 YHTEENSÄ

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

jne.

 

 

 

 

 

 

 

TOIMI 2 YHTEENSÄ

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

Hankkeen viite

 

 

 

 

 

 

 

jne.

 

 

 

 

 

 

 

TOIMI N YHTEENSÄ

 

 

 

 

 

 

 

TEKNINEN APU

 

 

 

 

 

 

 

VUOSIOHJELMA YHTEENSÄ

 

 

 

 

 

 

 

Image

4)

Muutetaan liite VIII seuraavasti:

4.1)

Korvataan otsikko seuraavasti:

4.2)

Poistetaan alaviitteestä 1 sana ”tukikelpoisten”.

4.3)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.

ilmoitetut menot ovat aiheutuneet vuosiohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti rahoitettaviksi valituista toimista;”.

5)

Liitteessä IX korvataan otsikko seuraavasti:

6)

Korvataan liite XI seuraavasti:

”LIITE XI

MENOJEN TUKIKELPOISUUTTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT ULKORAJARAHASTO

I   Yleiset periaatteet

I.1   Perusperiaatteet

1.

Perussäädöksen mukaisesti tukikelpoisten menojen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)

niiden on kuuluttava rahaston soveltamisalaan ja sen tavoitteiden piiriin perussäädöksen 1 ja 3 artiklassa kuvatulla tavalla;

b)

niiden on liityttävä perussäädöksen 4 ja 6 artiklassa lueteltuihin tukikelpoisiin toimiin;

c)

niiden on oltava tarpeellisia niiden toimien toteuttamiseksi, jotka sisältyvät komission hyväksymään monivuotiseen ohjelmaan ja vuosiohjelmiin liittyvään hankkeeseen;

d)

niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta;

e)

niiden on täytynyt aiheutua lopulliselle tuensaajalle ja/tai hankekumppaneille, jotka ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon ja rekisteröityneet siellä, lukuun ottamatta hallitustenvälisillä sopimuksilla perustettuja kansainvälisiä julkisoikeudellisia järjestöjä sekä niiden perustamia erityisjärjestöjä, Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa (ICRC) ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälistä liittoa. Tämän päätöksen 39 artikla huomioon ottaen lopulliseen tuensaajaan sovellettavia sääntöjä on sovellettava soveltuvin osin myös hankekumppaneihin;

f)

niiden on täytynyt aiheutua tukisopimuksen erityismääräysten mukaisesti.

2.

Perussäädöksen 16 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen monivuotisten toimien osalta ainoastaan vuosiohjelmasta yhteisrahoitusta saava osa toimista katsotaan hankkeeksi, johon näitä tukikelpoisuussääntöjä sovelletaan.

3.

Rahastosta tuettuja hankkeita ei saa rahoittaa muista yhteisön talousarviosta rahoitettavista lähteistä. Rahastosta tuetuille hankkeille on hankittava yhteisrahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä.

I.2   Hankkeen budjetti

Hankkeen budjetti on esitettävä seuraavasti:

Menot

Tulot

+

välittömät kustannukset

+

välilliset kustannukset (tukisopimuksessa määritelty kiinteä prosenttiosuus välittömistä kustannuksista)

+

EY:n rahoitusosuus (määritelty pienimmäksi niistä kolmesta summasta, jotka on ilmoitettu tämän päätöksen 12 artiklassa)

+

lopullisen tuensaajan ja hankekumppaneiden rahoitusosuus

+

kolmansien osapuolten rahoitusosuus

+

hankkeen tuotto

=

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset

=

Kokonaistulot

Budjetin on oltava tasapainossa: tukikelpoisten kokonaiskustannusten on vastattava kokonaistuloja.

I.3   Tulot ja voitontavoittelun kiellon periaate

1.

Rahastosta tuettujen hankkeiden on oltava voittoa tavoittelemattomia. Jos hankkeen päättyessä tulolähteet, tuotto mukaan luettuna, ovat menoja suuremmat, hankkeelle rahastosta myönnettävää rahoitusosuutta vähennetään vastaavasti. Hankkeen kaikkien tulolähteiden osuudet on kirjattava lopullisen tuensaajan tilikirjanpitoon tai veroasiakirjoihin, ja ne on voitava eritellä ja tarkastaa.

2.

Hankkeen tuloiksi on katsottava kaikki rahoitusosuudet, jotka on myönnetty sille rahastosta taikka julkisista tai yksityisistä lähteistä, mukaan luettuna lopullisen tuensaajan oma rahoitusosuus, sekä hankkeen mahdollinen tuotto. ’Tuotolla’ tarkoitetaan tämän säännön osalta hankkeelle I.4 kohdassa kuvattuna tukikelpoisuusaikana muodostuneita tuloja myynnistä, vuokrauksesta, palveluista, maksuista tai muista vastaavista lähteistä.

3.

Tämän päätöksen 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettu yhteisön rahoitusosuus, joka muodostuu voitontavoittelun kiellon periaatteen soveltamisen tuloksena, lasketaan vähentämällä ”tukikelpoisista kokonaiskustannuksista” sekä ”kolmansien osapuolten rahoitusosuus” että ”hankkeen tuotto”.

I.4   Tukikelpoisuusaika

1.

Hankkeeseen liittyvien kustannusten on täytynyt aiheutua ja niitä vastaavat maksut (poistoja lukuun ottamatta) on täytynyt suorittaa 1 päivän tammikuuta jälkeen sinä vuonna, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat. Tukikelpoisuusaika päättyy 30 päivänä kesäkuuta vuonna N (2) +2, mikä tarkoittaa, että hankkeeseen liittyvien kustannusten on täytynyt aiheutua ennen tätä päivämäärää.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukikelpoisuusaikaa koskee poikkeus jäsenvaltioille annettavan teknisen avun osalta (katso V luvun 3 kohta).

I.5   Menojen kirjaaminen

1.

Menojen on vastattava lopullisen tuensaajan suorittamia maksuja. Niiden on oltava (käteis)maksutapahtumia, lukuun ottamatta poistoja.

2.

Pääsääntöisesti menot on todennettava virallisilla laskuilla. Jos tämä ei ole mahdollista, menojen tueksi on esitettävä vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat tai tositteet.

3.

Menot on voitava eritellä ja todentaa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että ne on

a)

kirjattu lopullisen tuensaajan kirjanpitoon;

b)

määritetty lopullisen tuensaajan sijoittautumisvaltiossa sovellettavien kirjanpitosäännösten ja lopullisen tuensaajan tavanomaisten kustannuslaskentakäytäntöjen mukaisesti; ja

c)

ilmoitettu sovellettavan vero- ja sosiaalilainsäädännön vaatimusten mukaisesti.

4.

Lopullisten tuensaajien on tarvittaessa säilytettävä oikeaksi todistetut jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joilla todennetaan hankekumppaneille kyseisen hankkeen yhteydessä muodostuneet tulot ja menot.

5.

Edellä 2–4 alakohdassa tarkoitetun asiakirja-aineiston säilytyksessä ja käsittelyssä on noudatettava kansallista tietosuojalainsäädäntöä.

I.6   Alueellinen kattavuus

1.

Perussäädöksen 4 ja 6 artiklassa kuvattuihin toimiin liittyvien menojen on täytynyt aiheutua jäsenvaltioiden alueella aiheutunut I.1 kohdan 1 alakohdan e luetelmakohdassa määritellyille lopullisille tuensaajille, seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta:

perussäädöksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyyn yleistavoitteeseen liittyvien toimien täytäntöönpanosta aiheutuvat menot; näihin toimiin liittyvät menot voivat aiheutua jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden alueella,

ulkorajojen valvontaan liittyvät toimet; nämä toimet voidaan toteuttaa sekä jäsenvaltioiden alueella että sen ulkopuolella.

2.

Kolmansiin maihin rekisteröityneet ja sijoittautuneet hankekumppanit voivat osallistua hankkeisiin ainoastaan ilman kustannuksia, lukuun ottamatta kansainvälisillä hallitustenvälisillä sopimuksilla perustettuja julkisoikeudellisia järjestöjä sekä niiden perustamia erityisjärjestöjä, Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa (ICRC) ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälistä liittoa.

II   Hankkeen tukikelpoiset menolajit

II.1   Tukikelpoiset välittömät kustannukset

Hankkeen tukikelpoisia välittömiä kustannuksia ovat kustannukset, jotka täyttävät I luvussa vahvistetut yleiset tukikelpoisuusedellytykset ja jotka voidaan yksilöidä hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyviksi erityiskustannuksiksi. Välittömät kustannukset on otettava huomioon hankkeen arvioidussa kokonaisbudjetissa.

Tukikelpoisia ovat seuraavat välittömät kustannukset:

II.1.1   Henkilöstökulut

1.

Hankkeen toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön kustannukset eli todelliset palkkakustannukset, joihin on lisätty sosiaaliturvamaksut ja muut palkkoihin liittyvät lakisääteiset kustannukset, ovat tukikelpoisia, jos tämä vastaa tuensaajan tavanomaista palkkauskäytäntöä.

2.

Kansainvälisten järjestöjen kohdalla tukikelpoiset henkilöstökustannukset voivat sisältää säännöksiä lakisääteisten velvoitteiden ja palkkaukseen liittyvien oikeuksien kattamiseksi.

3.

Vastaavat julkisten elinten henkilöstön henkilöstökustannukset ovat tukikelpoisia siltä osin, kuin ne ovat aiheutuneet toimista, joita julkinen elin ei toteuttaisi, ellei asianomaista hanketta olisi otettu toteutettavaksi; tämä henkilöstö siirretään tai nimetään toteuttamaan hanketta lopullisen tuensaajan kirjallisella päätöksellä.

4.

Henkilöstökulut on esitettävä budjetissa yksityiskohtaisesti siten, että ilmoitetaan tehtävät ja henkilöstön lukumäärä.

II.1.2   Matka- ja oleskelukulut

1.

Matka- ja oleskelukulut ovat tukikelpoisia välittöminä kustannuksina sellaisen henkilöstön tai muiden henkilöiden osalta, jotka osallistuvat hankkeen toimiin ja joiden matkustaminen on hankkeen toteuttamisen kannalta välttämätöntä.

2.

Matkakulut ovat tukikelpoisia toteutuneiden kustannusten perusteella. Korvauksen perustana on oltava halvin julkinen liikenneväline, ja lentomatkat on periaatteessa sallittava ainoastaan silloin, kun edestakaisen matkan pituus on yli 800 km, ja silloin, kun matkakohteen sijainti edellyttää lentämistä. Korvaus oman auton käytöstä lasketaan yleensä joko julkisten liikennevälineiden käytöstä aiheutuvien kustannusten perusteella tai kyseisessä jäsenvaltiossa julkaistujen virallisten sääntöjen mukaisten taikka lopullisen tuensaajan käyttämien kilometrikorvaustaksojen perusteella.

3.

Oleskelukulut ovat tukikelpoisia todellisten kustannusten tai päivärahojen perusteella. Jos organisaatiolla on oma päivärahojen korvaustaulukko, korvaukset eivät kuitenkaan saa ylittää jäsenvaltion lainsäädäntöön ja käytäntöön perustuvia ylärajoja. Oleskelukorvausten on yleensä katettava paikalliset matkat (taksimatkat mukaan luettuina), majoitus, ateriat, paikallispuhelut ja muut satunnaiset kulut.

II.1.3   Laitteet

II.1.3.1   Yleiset säännöt

Laitteiden hankintaan liittyvät kulut (jotka perustuvat ostetun omaisuuden vuokraamiseen, leasingiin, oston kokonaiskustannukseen tai osakustannukseen tai poistoihin) ovat tukikelpoisia ainoastaan, jos ne ovat olennaisen tärkeitä hankkeen täytäntöönpanoa varten. Laitteiden teknisten ominaisuuksien on täytettävä tekniset vaatimukset hankkeen toteuttamiseksi, ja niiden on vastattava asianmukaisia normeja ja standardeja.

II.1.3.2   Vuokraus ja leasing

Vuokraus- ja leasingtoimiin liittyvät menot soveltuvat yhteisrahoitukseen, jollei muuta johdu jäsenvaltiossa voimassa olevista säännöistä, kansallisesta lainsäädännöstä ja käytännöstä eikä hankkeeseen liittyvän vuokrauksen tai leasingin kestosta.

II.1.3.3   Ostaminen

1.

Laitteiden hankintaan liittyvät kulut (mm. perussäädöksen 5 artiklan 1 kohdan c–f alakohdassa tarkoitetut järjestelmät, toimintavälineet, kulkuneuvot) ovat tukikelpoisia kansallisten sääntöjen mukaan. Tällaiset kulut ovat kelpoisia yhteisrahoitukseen oston kokonaiskustannuksen tai osakustannuksen perusteella, jos

a)

ne liittyvät suoraan hankkeen täytäntöönpanoon;

b)

ne ovat aiheutuneet jäsenvaltiossa vahvistettujen kansallisten hankintasääntöjen mukaisesti;

c)

laitteen tekniset ominaisuudet täyttävät hankkeen täytäntöönpanoa koskevat tekniset vaatimukset ja vastaavat asianmukaisia normeja ja standardeja;

d)

laitetta käytetään hankkeella tavoiteltuun päämäärään edelleen ostopäivän jälkeen vähintään

kolmen vuoden ajan, kun kyse on tieto- ja viestintätekniikan laitteesta,

viiden vuoden ajan, kun kyse on muuntyyppisestä laitteesta, kuten toimintavälineestä ja kulkuneuvosta, edellä mainittuja lukuun ottamatta,

kymmenen vuoden ajan, kun kyse on helikopterista, laivasta tai lentokoneesta.

2.

Edellä mainituista laitteista aiheutuvat kulut voivat vaihtoehtoisesti olla tukikelpoisia kansallisten poistosääntöjen perusteella. Tällöin sovelletaan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä. Lisäksi on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

jos laitteet on ostettu ennen hankkeen aloittamista tai sen kestoaikana, tukikelpoista on se osuus laitteiden poistoista, joka vastaa laitteiden käyttöaikaa hankkeessa ja niiden tosiasiallista käyttöastetta hankkeessa;

b)

Jos laitteet on ostettu ennen hankkeen aloittamista, mutta niitä käytetään hanketta varten, ne ovat tukikelpoisia poistojen perusteella. Nämä kulut eivät kuitenkaan ole tukikelpoisia, jos laitteet ostettiin alun perin yhteisön avustuksella.

c)

laitteiden hankintakustannusten on vastattava tavanomaisia markkinoilla vallitsevia kustannuksia, ja kyseisiä kohteita koskevat poistot tehdään lopulliseen tuensaajaan sovellettavien vero- ja kirjanpitosääntöjen mukaisesti.

II.1.4   Kiinteä omaisuus

II.1.4.1   Yleiset säännöt

Kun kyse on kiinteistön ostamisesta, rakentamisesta, kunnostuksesta tai vuokrauksesta, sen on täytettävä hankkeen toteuttamisen edellyttämät tekniset vaatimukset ja vastattava asianmukaisia normeja ja standardeja.

II.1.4.2   Ostaminen, rakentaminen tai kunnostus

1.

Jos kiinteistön hankinta on olennaisen tärkeää hankkeen täytäntöönpanoa varten ja liittyy selkeästi sen tavoitteisiin, kiinteistön eli jo rakennettujen rakennusten ostosta tai kiinteistön rakentamisesta aiheutuneet kulut ovat kelpoisia yhteisrahoitukseen kokonaiskustannuksen tai osakustannuksen tai poistojen perusteella jäljempänä esitettyjen ehtojen täyttyessä. Tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta tiukempia kansallisia sääntöjä.

a)

Riippumattomalta pätevältä arvioijalta tai asianmukaisesti valtuutetulta viranomaiselta hankitaan todistus siitä, että hankintahinta ei ylitä markkina-arvoa; todistuksessa on joko todettava kiinteistö kansallisten määräysten mukaiseksi tai yksilöitävä epäkohdat, jotka lopullinen edunsaaja aikoo korjata osana hanketta.

b)

Kiinteistöä ei ole ostettu yhteisön avustuksella hankkeen toteuttamista edeltävänä aikana.

c)

Kiinteistöä on käytettävä yksinomaan hankkeen kuvauksessa määriteltyyn tarkoitukseen vähintään kymmenen vuoden ajan hankkeen päättymispäivästä, ellei komissio nimenomaisesti anna lupaa muuhun käyttöön, kun kyse on kokonaiskustannukseen tai osakustannukseen perustuvasta yhteisrahoituksesta. Poistoihin perustuvan yhteisrahoituksen tapauksessa tämä aika on viisi vuotta.

d)

Kiinteistön ostossa noudatetaan taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden periaatteita ja sen voidaan katsoa olevan oikeassa suhteessa hankkeen täytäntöönpanolla saavutettuun päämäärään.

e)

Poistoihin perustuvan yhteisrahoituksen tapauksessa tukikelpoista on ainoastaan se osuus tämän omaisuuden poistoista, joka vastaa omaisuuden käyttöaikaa hankkeessa ja sen tosiasiallista käyttöastetta hankkeessa; poistot lasketaan kansallisten kirjanpitosäännösten mukaisesti.

2.

Kiinteistön kunnostamisesta aiheutuvat kustannukset ovat kelpoisia yhteisrahoitukseen kokonaiskustannuksen tai osakustannuksen tai poistojen perusteella. Kunnostukseen sovelletaan ainoastaan 1 kohdan c ja e alakohdan edellytyksiä.

II.1.4.3   Vuokraus

Kiinteistön vuokraukseen liittyvät menot soveltuvat yhteisrahoitukseen, jos vuokrauksella on suora yhteys kyseisen hankkeen tavoitteisiin jäljempänä esitettyjen ehtojen täyttyessä; tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta tiukempia kansallisia sääntöjä:

a)

kiinteistöä ei ole ostettu yhteisön avustuksella;

b)

kiinteistöä on käytettävä ainoastaan hankkeen toteuttamiseen. Jollei näin tehdä, tukikelpoista on ainoastaan se osuus kuluista, joka vastaa käyttöä hanketta varten.

II.1.5   Kulutushyödykkeet, tarvikkeet ja yleiset palvelut

Kulutushyödykkeistä, tarvikkeista ja yleisistä palveluista aiheutuvat kulut ovat tukikelpoisia, jos ne ovat yksilöitävissä ja välittömästi tarpeen hankkeen toteuttamiseksi.

II.1.6   Alihankinta

1.

Lopullisten tuensaajien on pääsääntöisesti kyettävä hoitamaan hankkeet itse. Määrä, joka vastaa hankkeessa alihankintana toteutettavia tehtäviä, on merkittävä selvästi tukisopimukseen.

2.

Seuraaviin alihankintasopimuksiin liittyvät menot eivät sovellu yhteisrahoitettaviksi rahastosta:

a)

hankkeen yleiseen johtamiseen liittyvien tehtävien suorittaminen alihankintana;

b)

alihankinta, joka lisää hankkeen kustannuksia tuomatta sille vastaavaa lisäarvoa;

c)

välittäjien tai konsulttien kanssa tehdyt alihankintasopimukset, joissa korvaus määritellään prosenttiosuutena hankkeen kokonaiskustannuksista, jollei lopullinen tuensaaja pysty perustelemaan maksua suoritetun työn tai palvelun tosiasiallisella arvolla.

3.

Alihankkijoiden on sitouduttava toimittamaan kaikille tilintarkastajille ja tarkastajille kaikki tarvittavat tiedot alihankintatoiminnasta kaikkien alihankintasopimusten osalta.

II.1.7   Unionin yhteisrahoituksen edellytyksistä suoraan aiheutuvat kustannukset

Unionin yhteisrahoitukseen liittyvien vaatimusten täyttämisestä kuten tiedottamisesta, avoimuudesta, hankkeen arvioinnista, ulkoisesta tarkastuksesta, pankkitakauksista ja käännöskuluista aiheutuneet kustannukset ovat tukikelpoisia välittöminä kustannuksina.

II.1.8   Asiantuntijoiden palkkiot

Oikeudellisten neuvonantajien, notaarien sekä teknisten ja talousasiantuntijoiden palkkiot ovat tukikelpoisia.

II.2   Tukikelpoiset välilliset kustannukset

1.

Toimen tukikelpoisia välillisiä kustannuksia ovat kustannukset, jotka täyttävät I.1 kohdan 1 alakohdassa tukikelpoisuudelle asetetut ehdot ja joita ei voida yksilöidä hankkeen toteuttamiseen välittömästi liittyviksi erityiskustannuksiksi.

2.

Poiketen siitä, mitä I.1 kohdan 1 alakohdan e luetelmakohdassa ja I.5 kohdassa säädetään, toimen toteuttamiseen liittyvistä välillisistä kustannuksista voidaan korvata kiinteämääräinen prosenttiosuus, joka on enintään 2,5 prosenttia tukikelpoisten välittömien kustannusten kokonaismäärästä.

3.

Unionin talousarviosta toiminta-avustusta saavat organisaatiot eivät voi sisällyttää välillisiä kustannuksia talousarvioonsa.

III   Kustannukset, jotka eivät ole tukikelpoisia

Seuraavat kustannukset eivät ole tukikelpoisia:

a)

arvonlisävero, paitsi jos lopullinen tuensaaja voi todistaa, ettei saa siitä palautusta;

b)

sijoitetun pääoman tuotto, lainoihin ja lainanhoitoon liittyvät kustannukset, ottolainauskorot, valuutanvaihtopalkkiot ja kurssitappiot, varaukset tulevia tappioita tai velkoja varten, korkokustannukset, epävarmat saatavat, sakot, taloudelliset seuraamukset, oikeudenkäyntikulut ja kohtuuttomat tai perusteettomat kustannukset;

c)

yksinomaan hankkeen henkilöstön kestitsemisestä ja viihdyttämisestä aiheutuvat kulut; vieraanvaraisuudesta aiheutuvat kohtuulliset kulut hankkeeseen liittyvissä sosiaalisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi hankkeen päätöstilaisuudessa tai ohjausryhmän kokouksessa, ovat sallittuja;

d)

lopullisen tuensaajan ilmoittamat, toiseen yhteisön tukemaan hankkeeseen tai toimintasuunnitelmaan liittyvät kustannukset;

e)

maa-alueiden osto;

f)

luontoissuoritukset.

IV   Tekninen apu jäsenvaltioiden aloitteesta

1.

Kaikki vastuuviranomaiselle, valtuutetulle viranomaiselle, tarkastusviranomaiselle, todentamisviranomaiselle tai muille 2 kohdassa lueteltujen tehtävien toteuttamisessa avustaville elimille aiheutuneet kustannukset, jotka ovat tarpeen rahaston täytäntöönpanemiseksi, ovat tukikelpoisia teknisenä apuna perussäädöksen 18 artiklassa säädetyissä rajoissa.

2.

Kyse voi olla seuraavista toimenpiteistä:

a)

toimien valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan liittyvät menot;

b)

toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin liittyvät menot;

c)

toimien tai hankkeiden arviointeihin liittyvät menot;

d)

toimiin liittyvään tiedotukseen, levitykseen ja avoimuuteen liittyvät menot;

e)

rahastojen hallintoa, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaan, asennukseen ja ylläpitoon liittyvät menot;

f)

toimien täytäntöönpanoon liittyvien seurantakomiteoiden tai alakomiteoiden kokousmenot; tähän menolajiin voidaan sisällyttää myös näiden komiteoiden käyttämien asiantuntijoiden ja muiden komitean työhön osallistuvien henkilöiden kulut, mukaan luettuina kolmansista maista tulevien osallistujien kulut, jos heidän mukanaolonsa on olennaisen tärkeää toimien tehokkaan täytäntöönpanon kannalta;

g)

menot toimenpiteisiin, joilla vahvistetaan rahaston hallinnollista täytäntöönpanokapasiteettia.

3.

Tekniseen apuun liittyvien toimien ja vastaavien maksujen on oltava suoritettu 1 päivän tammikuuta jälkeen sinä vuonna, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat. Tukikelpoisuusaika kestää vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen toimittamisen määräpäivään.

4.

Hankinnat on suoritettava jäsenvaltiossa vahvistettujen hankintoja koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti.

5.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tätä rahastoa koskevia teknisen avun toimenpiteitä yhdessä sellaisten teknisen avun toimenpiteiden kanssa, jotka koskevat joitakin neljästä rahastosta tai niitä kaikkia. Siinä tapauksessa tästä rahastosta voidaan kuitenkin myöntää rahoitusta ainoastaan tätä rahastoa vastaavaan osuuteen kuluista, jotka ovat aiheutuneet yhteisen toimenpiteen toteuttamisesta, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

osuus yhteisistä toimenpiteistä aiheutuneista kuluista veloitetaan vastaavalta rahastolta kohtuudenmukaisella ja todennettavalla tavalla; ja

b)

kuluja ei rahoiteta kahteen kertaan.

V   Erityinen kauttakulkujärjestely

Tämän päätöksen 40 artiklan 1 kohdan mukaisesti perussäädöksen ja tämän päätöksen säännöksiä, jotka koskevat vuosiohjelmien täytäntöönpanoa, sovelletaan soveltuvin osin tukeen erityisen kauttakulkujärjestelyn täytäntöönpanemiseksi. Tässä liitteessä esitettyjen tukikelpoisuutta koskevien sääntöjen osalta erityiseen kauttakulkujärjestelyyn sovelletaan kuitenkin seuraavia erityissääntöjä:

a)

menon tukikelpoisuusaika määräytyy tämän päätöksen 40 artiklan 3 kohdan mukaan;

b)

perussäädöksen 6 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti julkisten elinten henkilöstön henkilöstökustannukset ovat tukikelpoisia, mikäli ne perustuvat erityisen kauttakulkujärjestelyn täytäntöönpanoon liittyviin todellisiin ylimääräisiin kustannuksiin ja ne on ohjattu toimintaan asianmukaisesti perustellun ja oikeudenmukaisen menetelmän mukaisesti; menot on todennettava asiakirjalla, jonka avulla voidaan yksilöidä kyseisen julkisen elimen maksamat tosiasialliset erityiseen kauttakulkujärjestelyyn liittyvät kustannukset, jotka eivät kuulu sen lakisääteisiin tai tavanomaisiin tehtäviin”.


(1)  Tarvittaessa.”

(2)  ’N’ tarkoittaa vuotta, joka on mainittu rahoituspäätöksessä, jolla hyväksytään jäsenvaltioiden vuosiohjelmat.


8.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/42


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011,

ilmailun aiemmista päästöistä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 4 kohdan mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 1328)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/149/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) ja erityisesti sen 3 c artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklassa vahvistetaan se, miten määritetään ilma-alusten käyttäjille jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä. Määrä on tietty prosenttiosuus ilmailun aiemmista päästöistä. Ilmailun aiemmat päästöt määritellään direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan s kohdassa direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan käytettävien ilma-alusten vuosien 2004, 2005 ja 2006 keskimääräisiksi vuotuisiksi päästöiksi. Direktiivin 3 c artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan ilma-alusten käyttäjille myönnettävien ilmailun päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi laskettava tämän aiempien päästöjen keskiarvon perusteella.

(2)

Eurocontrol on antanut komissiolle apua direktiivin 2003/87/EY 18 b artiklan mukaisesti. Eurocontrolin lentoreittimaksujen keskustoimiston (CRCO) ja ilmaliikennevirtojen säätelykeskuksen (CFMU) tietokantoihin sisältyvien kattavien ilmaliikennetietojen katsottiin soveltuvan saatavilla olevista tiedoista parhaiten aiempien päästöjen laskemiseen. Mainittuja tietoja varten on laskettu muun muassa jokaisen yksittäisen lennon todellinen reitin pituus. Päästöt laskettiin lentokohtaisesti käyttämällä ANCAT 3 -menetelmää (Abatement of Nuisances Caused by Air Transport) ja CASE-menetelmää (Calculation of Emissions by Selective Equivalence). Tätä aiempien päästöjen laskentatapaa täsmennettiin vielä käyttämällä todellisesta polttoaineenkulutuksesta saatuja tietoja, jotka edustava joukko ilma-alusten käyttäjiä oli vapaaehtoisesti toimittanut tulosten oikeellisuuden varmistamiseksi, ja näin parannettiin mallinnukseen perustuvan lähestymistavan tarkkuutta. Lisälaskelmia tehtiin, jotta voitiin ottaa huomioon apuvoimalaitteiden (APU) käyttöön liittyvä polttoaineenkulutus. Ensimmäiseksi määritettiin eri ilma-alustyyppien apuvoimalaitteiden keskimääräinen polttoainekulutus. Tämän jälkeen ekstrapoloitiin apuvoimalaitteiden polttoainekulutuksen yksittäiset päästökertoimet, jotta voitiin laskea apuvoimalaitteiden kokonaispäästöt käyttämällä prosessia, jossa otetaan huomioon EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla lennoilla käytetyn polttoaineen todellinen osuus kunkin ilma-alustyypin osalta sekä maasähkön käyttö lentoasemilla. Apuvoimalaitteiden polttoaineen kulutuksesta johtuvat kokonaispäästöt sisällytettiin ilmailun aiempiin päästöihin vuosilta 2004, 2005 ja 2006.

(3)

Direktiivin 2003/87/EY liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan käytettävien ilma-alusten vuoden 2004 vuotuisten päästöjen on laskettu olevan 209 123 585 tonnia hiilidioksidia. Vastaavien ilma-alusten vuoden 2005 vuotuisten päästöjen on laskettu olevan 220 703 342 tonnia hiilidioksidia ja vuoden 2006 vuotuisten päästöjen 228 602 103 tonnia hiilidioksidia. Ilmailun aiemmat päästöt on määritelty laskemalla näiden päästöjen aritmeettinen keskiarvo, joka on 219 476 343 tonnia hiilidioksidia.

(4)

Komission on kuullut ilmastonmuutoskomiteaa, joka perustettiin järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY (2) 9 artiklan mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Ilmailun aiemmiksi päästöiksi vahvistetaan direktiivin 2003/87/EY 3 c artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista varten 219 476 343 tonnia hiilidioksidia.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

Connie HEDEGAARD

Komission jäsen


(1)  EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

(2)  EUVL L 49, 19.2.2004, s. 1.