17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 3 artiklassa säädetään, että lannoitteesta, joka kuuluu johonkin kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltuun lannoitetyyppiin ja joka täyttää asetuksessa säädetyt edellytykset, saadaan käyttää nimitystä ”EY-lannoite”.

(2)

Kalsiumformiaatti (CAS 544-17-2) on sivuravinnelannoite, jota käytetään lehtilannoitteena hedelmänviljelyssä yhdessä jäsenvaltiossa. Aine on vaaraton ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Jotta kalsiumformiaatti saataisiin nykyistä helpommin viljelijöiden saataville koko unionin alueella, se olisi hyväksyttävä ”EY-lannoitteeksi”.

(3)

Hivenravinteiden muodostamia kelaatteja ja hivenravinneliuoksia koskevia säännöksiä olisi mukautettava siten, että sallitaan useamman kuin yhden kelaatinmuodostajan käyttö, otetaan vesiliukoisen hivenravinteen vähimmäispitoisuuden osalta käyttöön yhteiset arvot ja varmistetaan, että merkinnässä ilmoitetaan jokainen kelaatinmuodostaja, joka kelatoi vesiliukoisesta hivenravinteesta vähintään yhden prosentin ja joka yksilöidään ja kvantifioidaan EN-standardeissa. Riittävän pitkä siirtymäaika on tarpeen, jotta talouden toimijat voivat myydä lannoitevarastonsa.

(4)

Sinkkioksidijauhe (CAS 1314-13-2) on sinkkilannoite, joka mainitaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevassa luettelossa. Jauhemaisen sinkkioksidin käytössä on mahdollinen pölyvaara. Tämä vaara vältetään käyttämällä sinkkioksidia stabiilina vesisuspensiona. Sen vuoksi sinkkilannoitesuspensio olisi hyväksyttävä ”EY-lannoitteeksi”, jotta sinkkioksidia olisi mahdollista käyttää turvallisesti. Jotta formulointiin saataisiin joustovaraa, tällaisissa vesisuspensioissa olisi voitava käyttää myös sinkkisuoloja ja yhden- tai useammanlaisia sinkkikelaatteja.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 23 artiklan 2 kohdassa annetaan hivenravinneseoslannoitteiden koostumusta ja merkitsemistä koskevat säännöt, mutta tällaisia seoksia ei vielä sisälly liitteessä I olevaan lannoitetyyppien luetteloon. Sen vuoksi hivenravinneseoslannoitteita ei voi myydä ”EY-lannoitteina”. Liitteeseen I olisi sen vuoksi lisättävä hivenravinnelannoitteen tyyppinimi kiinteitä ja nestemäisiä lannoitteita varten.

(6)

Iminodisukkiinihappo, jäljempänä ’IDHA’, on kelaatinmuodostaja, jonka käyttö on hyväksytty kahdessa jäsenvaltiossa lehtisumutteena, maahan levitettäväksi, vesiviljelyssä ja kastelulannoitteena. IDHA olisi lisättävä liitteessä I olevaan hyväksyttyjen kelaatinmuodostajien luetteloon, jotta sitä olisi helpommin viljelijöiden saatavilla koko unionin alueella.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 29 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että ”EY-lannoitteita” koskeva valvonta toteutetaan kyseisessä asetuksessa kuvattuja analyysimenetelmiä noudattaen. Joitakin menetelmiä ei ole kuitenkaan hyväksytty kansainvälisesti. Euroopan standardointikomitea on nyt laatinut EN-standardit, joilla kyseiset menetelmät olisi korvattava.

(8)

EN-standardeina julkaistuihin validoituihin menetelmiin sisältyy tavallisesti laboratorioiden välinen vertailutesti (ring-test), jossa tarkastetaan analyysimenetelmien uusittavuus ja toistettavuus eri laboratorioissa. Sen vuoksi olisi erotettava toisistaan validoidut EN-standardit ja validoimattomat menetelmät, jotta voitaisiin helpommin yksilöidä ne EN-standardit, joille on tehty laboratorioiden välinen testi, ja näin antaa valvonnan suorittajille oikeaa tietoa EN-standardien tilastollisesta luotettavuudesta.

(9)

Lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja sen myöhemmän tarkistamisen helpottamiseksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä IV olevat standardien tekstit kokonaisuudessaan viittauksilla EN-standardeihin, jotka Euroopan standardointikomitean on määrä julkaista.

(10)

Tämän vuoksi asetusta (EY) N:o 2003/2003 olisi muutettava.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 32 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/9

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä20 päivänä toukokuuta 2010 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuontia unioniin koskevan polkumyyntimenettelyn aloittamisesta.

(2)

Polkumyyntimenettely aloitettiin sen jälkeen, kun Saint-Gobain Vertex s.r.o., Tolnatex Fonalfeldolgozo es Muszakiszovetgyarto, Valmieras ’Stikla Skiedra’ AS ja Vitrulan Technical Textiles GmbH, jäljempänä ’valituksen tekijät’, olivat 6 päivänä huhtikuuta 2010 tehneet valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia tiettyjen seulakankaiden kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn aloittamiseksi.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa, Kiinan edustajille ja tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille. Komissio ilmoitti asiasta myös tuottajille Amerikan yhdysvalloissa, jäljempänä ’Yhdysvallat’, Kanadassa, Kroatiassa, Turkissa ja Thaimaassa, koska näitä maita harkittiin mahdolliseksi vertailumaaksi. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(4)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuottajien ilmeisen suuren määrän vuoksi vireillepanoilmoituksessa esitettiin polkumyynnin ja vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia, tuojia ja unionin tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 väliseltä ajalta. Lisäksi kuultiin Kiinan viranomaisia.

(5)

Kiinassa toimivilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatiin kuusitoista vastausta otantamenettelyyn, ja näiden tuottajien osuus tuonnista tutkimusajanjaksolla on 86 prosenttia, kuten jäljempänä olevassa johdanto-osan kappaleessa määritellään. Yhteistyössä toimimisen astetta voidaan siis pitää korkeana.

(6)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti vientiä harjoittavista tuottajista otoksen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Valittu otos koostuu kahdesta yksittäisestä vientiä harjoittavasta tuottajasta ja yhdestä neljän etuyhteydessä olevan yrityksen muodostamasta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmästä; näiden osuus tuonnista unioniin oli 42 prosenttia tutkimusajanjakson aikana, joka määritellään jäljempänä johdanto-osan 13 kappaleessa. Asianomaisia osapuolia ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa.

(7)

Unionin tuotannonalalta kaksitoista tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Tältä pohjalta komissio valitsi otoksen, johon kuului neljä myynniltään ja tuotannoltaan suurinta unionin tuottajaa, joiden osuus jäljempänä johdanto-osan 59 kappaleessa määritellyn unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä oli 70 prosenttia.

(8)

Ainoastaan neljä etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot vireillepanoilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Sen vuoksi päätettiin, että otanta oli tarpeeton etuyhteydettömien tuojien osalta.

(9)

Jotta otokseen valitut Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat pystyisivät halutessaan esittämään markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti siihen tarvittavat lomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täytä markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä. Lisäksi yksi etuyhteydessä olevien yritysten ryhmästä koostuva vientiä harjoittava tuottaja, joka ei kuulunut otokseen, pyysi yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(10)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille sekä yksilöllistä tarkastelua pyytäneelle otokseen kuulumattomalle vientiä harjoittavalle tuottajalle, otokseen valituille neljälle unionin tuottajalle, neljälle yhteistyössä toimivalle etuyhteydettömälle tuojalle ja kaikille tiedossa oleville käyttäjille unionissa. Kyselylomakkeet lähetettiin myös tuottajille Yhdysvalloissa, joka oli ehdotettu vertailumaa, kuten vireillepanoilmoituksessa mainitaan, sekä tuottajille muissa mahdollisissa vertailumaissa. Kyselylomakevastaukset saatiin otokseen valituilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja yksilöllistä tarkastelua pyytäneeltä yhteistyössä toimivalta tuottajalta, yhdeltä tuottajalta Yhdysvalloista ja yhdeltä tuottajalta Kanadasta, jota harkittiin vertailumaaksi, kuten jäljempänä johdanto-osan 43 kappaleessa selitetään, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta ja neljältä etuyhteydettömältä tuojalta. Yksikään käyttäjä ei toimittanut tietoja tai ilmoittautunut komissiolle tutkimuksen aikana.

(11)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan analyysin sekä polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(12)

Niille Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, oli tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaana olevaa Kanadaa koskevien tietojen perusteella, mistä syystä seuraavan yrityksen toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti tässä tarkoituksessa:

(13)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin olevat lasikuidusta valmistetut seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 40 00, ex 7019 51 00, ex 7019 59 00, ex 7019 90 91 ja ex 7019 90 99.

(15)

Seulakankaat valmistetaan lasikuitulangoista, ja niiden silmäkoko ja paino neliömetriä kohti vaihtelee. Niitä käytetään pääasiassa vahvikemateriaalina rakennusalalla (ulkopuolinen lämmöneristys, marmori-/lattiavahvistus, seinäkorjaus).

(16)

Menettelyn aloittamisen jälkeen yksi Kiinassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja, joka valmistaa lasikuituvahvikekiekkoja (fibreglass discs), pyysi selvennystä siihen, sisältyykö kyseinen tuotelaji tuotteen määritelmään. Unionin tuotannonalaa kuultiin, ja sen mielipide oli, että tällaisia kiekkoja voidaan pitää jatkojalostustuotteena, eikä tuotteen määritelmä sen vuoksi välttämättä kata niitä. Koska tässä menettelyn vaiheessa komission käytettävissä olevien tietojen perusteella ei vielä voida tehdä lopullista päätelmää lasikuituvahvikekiekkojen perusominaisuuksista, päätettiin, että niitä käsiteltäisiin alustavasti osana tarkasteltavaa tuotetta odotettaessa lisätietoja ja huomautuksia asianomaisilta osapuolilta tutkimuksen kuluessa.

(17)

Tutkimus on osoittanut, että Kiinan kotimarkkinoilla ja alustavasti vertailumaana toimineen Kanadan kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä lasikuidusta valmistetuilla seulakankailla samoin kuin unionin tuottajien unionissa tuottamilla ja myymillä lasikuidusta valmistetuilla seulakankailla on olennaisesti samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(18)

Jäljempänä esitettyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu yhteistyössä toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa sen määrittämiseksi, harjoittivatko ne polkumyyntiä.

(19)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(20)

Tässä tutkimuksessa kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat hakivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palauttivat markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetut lomakkeet asetetun määräajan kuluessa.

(21)

Komissio hankki kaikista edellä mainituista otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot ja kaikki muut tarpeellisina pidetyt tiedot seuraavien yritysten tiloissa:

(22)

Tutkimuksessa todettiin aluksi, että kaksi otokseen valittua kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa täytti kaikki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset markkinatalouskohtelun myöntämiseksi, kun taas kolmas otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja, joka koostui etuyhteydessä olevien yritysten ryhmästä, ei täyttänyt edellytystä 2, joka koskee kansainvälisiä kirjanpitonormeja. Erityisesti todettiin, että tietyt kustannukset, tulot ja tilit eivät antaneet oikeaa kuvaa ryhmään kuuluvien yritysten todellisesta taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi tilien puutteellisuutta ei mainittu tilintarkastuskertomuksessa.

(23)

Komissio ilmoitti virallisesti markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista tuloksista asianomaisille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä valituksen tekijöille. Niille annettiin myös tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi, jos niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä.

(24)

Markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia saatiin ainoastaan otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta/ryhmältä, jolle ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Nämä huomautukset eivät kuitenkaan muuttaneet tuloksia tässä suhteessa, koska ne eivät kumonneet puutteellisuuksia vaan tarjosivat yleisiä selityksiä siitä, että ainoastaan yhdellä yksityishenkilöllä oli määräysvalta koko ryhmässä ja että ryhmän yritykset olivat käymässä läpi siirtymävaihetta ja yhdistämässä liiketoimintaansa.

(25)

Juuri ennen polkumyyntiä koskevia tarkastuskäyntejä komissio vastaanotti joitain väitteitä, joiden tueksi esitettiin asiakirjoja, jotka koskivat niitä kahta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille alun perin ehdotettiin myönnettäväksi markkinatalouskohtelu. Nämä väitteet tutkittiin polkumyyntiä koskevien tarkastuskäyntien aikana.

(26)

Ensimmäisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta vastaanotetussa väitteessä väitettiin erityisesti, että se oli toimittanut väärennetyn yhtiöjärjestyksen markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetussa lomakkeessaan ja markkinatalouskohtelua koskevan tarkastuskäynnin aikana. Komissiolle toimitettiin jäljennökset aidoksi väitetystä yhtiöjärjestyksestä ja vastaavasta yhteisyrityssopimuksesta yrityksen osakkeenomistajien välillä. Polkumyyntiä koskevan tarkastuskäynnin aikana vientiä harjoittava tuottaja esitti oikeaksi todistetun jäljennöksen yhtiöjärjestyksestään, joka oli paikallisviranomaisen rekisteröimä; se oli sama päiväämätön asiakirja, jonka yritys oli esittänyt markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetussa lomakkeessaan ja paikalla tehdyn markkinatalouskohtelua koskevan tarkastuskäynnin aikana.

(27)

Vertailu tämän asiakirjan ja sen asiakirjan välillä, jonka komissio oli vastaanottanut edellä johdanto-osan 25 ja 26 kappaleessa kuvatulla tavalla, paljasti eroavaisuuksia päivämäärissä, asianomaisissa osapuolissa ja tietyissä kohdissa, jotka koskivat työvoiman palkkaamista koskevia rajoituksia. Lisää eroavaisuuksia löydettiin myyntirajoitusten osalta, kun verrattiin yrityksen markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen mukana toimitettua yhteisyrityssopimusta ja komission vastaanottamaa sopimusta.

(28)

Kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lähetettiin kirje, jossa sille ilmoitettiin, että nämä tiedot saattaisivat olla perusteena perusasetuksen 18 artiklan soveltamiselle, ja sitä pyydettiin esittämään huomautuksia. Vientiä harjoittavan tuottajan vastaus ei antanut eroavaisuuksille sellaista riittävää selitystä, joka olisi poistanut aitousepäilyt vientiä harjoittavan tuottajan markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetussa lomakkeessaan alun perin toimittamien asiakirjojen ja tietojen osalta.

(29)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta saadussa väitteessä viitattiin erityisesti väärennettyihin tarkastettuihin tileihin. Tämä väite tutkittiin paikan päällä, ja eroavaisuuksia havaittiin saldoissa, jotka siirrettiin vuoden 2006 tarkastamattomista tileistä vuoden 2007 ensimmäiseen tarkastettuun tilinpäätökseen. Lisäksi yrityksen kirjanpitoon ei ollut viety mitään tilintarkastuspalkkioihin liittyviä maksuja vuosilta 2007 ja 2008.

(30)

Myös tälle vientiä harjoittavalle tuottajalle lähetettiin kirje, jossa sille ilmoitettiin paikan päällä todetuista eroavaisuuksista ja sitä pyydettiin esittämään huomautuksia. Sille ilmoitettiin myös, että nämä uudet havainnot voivat olla perusteena perusasetuksen 18 artiklan soveltamiselle. Vientiä harjoittavan tuottajan vastaus ei tarjonnut mitään lisätietoa, joka olisi poistanut epäilyt sen tilinpäätöksessä esitettyjen lukujen oikeellisuudesta ja täydellisyydestä. Vientiä harjoittava tuottaja päinvastoin myönsi vastauksessaan kahden eri kirjanpitojärjestelmän olemassaolon, joissa vuoden 2006 luvut olivat erilaiset, ja että sen tilit vuosilta 2007 ja 2008 sisälsivät virheitä, joita ei ollut mainittu tilintarkastuskertomuksessa.

(31)

Edellä esitettyjen uusien havaintojen perusteella katsottiin, että ensimmäinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti harhaanjohtavia tietoja tutkimuksen aikana. Tällä perusteella päätettiin soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa ja perua alkuperäinen ehdotus markkinatalouskohtelun myöntämisestä sille.

(32)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla päätettiin evätä markkinatalouskohtelu sillä perusteella, että se ei täyttänyt markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin edellytystä 2.

(33)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(34)

Kolme otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Edellä esitettyjen päätelmien perusteella perusasetuksen 18 artiklaa sovellettiin ensimmäiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, ja sen vuoksi yksilöllinen kohtelu evättiin. Toisen vientiä harjoittavan tuottajan todettiin täyttävän perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan edellytykset, ja sille voitiin siten myöntää yksilöllinen kohtelu.

(35)

Kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan (yritysten ryhmä) osalta todettiin, että se ei täyttänyt markkinatalouskohtelun edellytyksiä, ja sille päätettiin myöntää yksilöllinen kohtelu, koska yrityksen todettiin täyttävän perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan edellytykset.

(36)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin alustavasti, että seuraavat kaksi otokseen valittua kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa täyttivät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllisen kohtelun vaatimukset:

(37)

Otokseen kuulumaton etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä, joka pyysi yksilöllistä tarkastelua, pyysi myös markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, jos tutkimuksessa todettaisiin, ettei se täyttänyt markkinatalouskohtelun edellytyksiä, ja palautti markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen asetetun määräajan kuluessa.

(38)

Tietoja, jotka yksilöllistä tarkastelua pyytänyt yritys toimitti markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetussa lomakkeessa, ei tarkastettu. Tarkastus tehdään myöhemmin.

(39)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaan kotimarkkinahintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(40)

Komissio totesi vireillepanoilmoituksessa aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(41)

Neljä yhteistyössä toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa totesi, ettei Yhdysvallat soveltunut vertailumaaksi, koska lasikuitulangat, joita siellä käytetään ja jotka ovat tarkasteltavana olevan tuotteen pääraaka-aine, ovat eri lasityyppiä kuin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämä lasikuitulanka, ja siten kalliimpia. Ne ehdottivat myös, että Turkkia ja Thaimaata olisi käytettävä sen sijaan, koska näissä kahdessa maassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat käyttävät samantyyppisiä lasikuitulankoja kuin kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat.

(42)

Komissio selvitti, olisiko olemassa muita vertailumaaksi sopivia maita, ja lähetti tähän liittyen kyselylomakkeita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille Kanadassa, Kroatiassa, Turkissa ja Thaimaassa. Ainoastaan yksi tarkasteltavana olevan tuotteen yhdysvaltalaisista tuottajista ja ainoa kanadalainen tuottaja vastasivat kyselylomakkeisiin.

(43)

Sekä Kanadan että Yhdysvaltain markkinat tutkittiin, jotta voitiin määrittää niiden soveltuvuus vertailumaaksi. Kanadan suhteen todettiin, että vaikka siellä on vain yksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja, maalla on avoimet markkinat eikä lainkaan tuontitullia, ja kilpailu markkinoilla varmistetaan sillä, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuodaan merkittäviä määriä useista kolmansista maista. Lisäksi todettiin, että kanadalainen tuottaja valmistaa kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja toisin kuin yhdysvaltalainen tuottaja, joka valmistaa vain yhtä samankaltaisen tuotteen lajia, minkä johdosta on mahdollista laskea normaaliarvo kullekin tarkasteltavana olevan tuotteen lajille. Tutkimus osoitti, että Kanadaa voitiin alustavasti pitää soveltuvana vertailumaana normaaliarvon määrittämistä varten.

(44)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineen kanadalaisen tuottajan vastauksessa toimitetut tiedot tarkastettiin paikan päällä ja todettiin sellaisiksi luotettaviksi tiedoiksi, joiden pohjalta normaaliarvo voidaan määrittää.

(45)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Kanada on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti sopiva ja tarkoituksenmukainen vertailumaa.

(46)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin vertailumaan tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella jäljempänä esitettävällä tavalla.

(47)

Samankaltaista tuotetta valmistavan kanadalaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin todettiin olevan määrältään edustavaa verrattuna yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin viemään tarkasteltavana olevan tuotteen määrään.

(48)

Etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin todettiin tapahtuneen tutkimusajanjaksolla tavanomaisessa kaupankäynnissä kaikkien kanadalaisen tuottajan valmistamien samankaltaisen tuotteen lajien osalta. Koska Kanadassa tuotetun ja myydyn samankaltaisen tuotteen ja Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen välillä oli laatueroja, katsottiin kuitenkin asianmukaisemmaksi määrittää laskennallinen normaaliarvo, jotta voitiin ottaa huomioon nämä erot ja varmistaa tasapuolinen vertailu, kuten johdanto-osan 52 kappaleessa kuvataan.

(49)

Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto määritettiin kanadalaisen tuottajan tietojen perusteella.

(50)

Koska kaksi otokseen valittua tutkimuksessa yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, harjoitti vientimyyntiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(51)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(52)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Normaaliarvoa oikaistiin tuotantopanosten, kuten kemikaalien, päällystyksen ja raaka-aineiden (lankojen lasityyppi), laatuerojen huomioon ottamiseksi. Muita oikaisuja tehtiin tarvittaessa välillisten verojen, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(53)

Polkumyyntimarginaalit niille kahdelle otokseen valitulle tutkimuksessa yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla vertailumaan tietojen perusteella määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja kullekin yritykselle edellä kuvatun mukaisesti määritettyä unioniin suuntautuvan tarkasteltavana olevan tuotteen viennin hintojen painotettua keskiarvoa.

(54)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

(55)

Polkumyyntimarginaali niille kiinalaisille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille, joita ei valittu otokseen, laskettiin keskiarvona niistä kahdesta otokseen valitusta vientiä harjoittavasta tuottajasta, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(56)

Kaikkiin muihin yhteistyössä toimimattomiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä siihen vientiä harjoittavaan otokseen valittuun tuottajaan, johon sovellettiin perusasetuksen 18 artiklaa, sovellettavan koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi määritettiin ensin yhteistyössä toimimisen aste vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuneen viennin määriä Eurostatin tilastoihin.

(57)

Kun otetaan huomioon, että yhteistyöhön osallistumisen taso oli tutkimuksessa korkea – yhteistyössä toimineiden yritysten osuus kaikesta Kiinasta peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla oli noin 86 prosenttia – koko maata koskeva polkumyyntimarginaali määritettiin käyttämällä niille kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, vahvistettua korkeinta polkumyyntimarginaalia.

(58)

Väliaikainen otoksen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali sekä koko maata koskeva polkumyynnin taso ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ovat näin ollen seuraavat:

(59)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 19 tuottajaa unionissa. Näiden tuottajien tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko unionin tuotannonalan tuotannon. Koska tiedot kerättiin tai ne olivat saatavilla kaikista 19 tuottajasta, jotka tukivat valitusta, näistä tuottajista käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(60)

Kuten edellä johdanto-osan 7 kappaleessa esitetään, kaksitoista unionin tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Otokseen valittiin neljä tuottajaa, joiden osuus arvioidusta koko unionin tuotannosta on noin 70 prosenttia.

(61)

Unionin kulutuksen laskenta perustui lukuihin, jotka sisältyivät valitukseen ja joita täydennettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineilta tuottajilta ja tuojilta saaduilla tarkastetuilla luvuilla. Unionin kulutus määritettiin näin ollen seuraavien perusteella: unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen myyntimäärä unionissa sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä Kiinasta ja kolmansista maista.

(62)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

(63)

Tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kulutus unionissa kasvoi tarkastelujakson aikana 12 prosenttia. Se kasvoi 26 prosenttia vuosien 2006 ja 2008 välillä ja laski sitten 17 prosenttia vuosien 2008 ja 2009 välillä. Tutkimusajanjakson aikana kulutus kasvoi jälleen hieman. Vuoden 2009 väliaikaisen notkahduksen voidaan katsoa johtuvan rakennusmarkkinoiden taantumasta.

(64)

Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä kasvoi tarkastelujakson aikana 48 prosenttia. Se notkahti hieman vuonna 2009 seuraten kulutussuuntausta ja rakennussektorin taantumaa. Tämän tuonnin noususuuntaus pitkällä aikavälillä on kuitenkin selvä, ja tuontimäärät kasvoivat paljon voimakkaammin kuin unionin kulutus.

(65)

Kiinasta tulevien tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärien kasvuun liittyi keskimääräisen tuontihinnan lasku, joka oli 12 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

(66)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 32 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä tarkoittaa lähes 13 prosenttiyksikön lisäystä. Tutkimusajanjaksolla asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli jopa 51 prosenttia.

(67)

Hinnan alittavuuden analysointia varten verrattiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintoja otokseen valittujen unionin tuottajien hintoihin tutkimusajanjakson aikana keskiarvoja vertaamalla. Otokseen valittujen unionin tuottajien hinnat oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle (netto) ja niitä verrattiin CIF-tuontihintoihin. Viimeksi mainittuja hintoja oikaistiin tuontitullin ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Kiinasta tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen ja unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuoteen laatuerojen vuoksi tehtiin lisäksi laatua koskeva oikaisu kiinalaisiin tuontihintoihin. Tämä oikaisu heijastaa eroja sellaisissa parametreissä kuin konesuunta ja poikkisuunta, vetolujuus ja venymä, joita tuotteen valvontakoodi ei täysin kattanut parametreinä.

(68)

Kun laatua koskeva oikaisu otettiin huomioon, todetut hinnan alittavuuden painotetut keskimääräiset marginaalit prosentteina unionin tuotannonalan hinnoista olivat 29,5–30,2 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(69)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(70)

Kuten edellä johdanto-osan 7 kappaleessa mainitaan, komissio valitsi otoksen, joka koostuu myynnin ja tuotannon suhteen neljästä suurimmasta unionin tuottajasta.

(71)

Makrotaloudellisia tietoja, kuten tuotantoa, kapasiteettia, myyntimäärää, markkinaosuutta yms., koskevat indikaattorit liittyvät koko unionin tuotannonalaan (jäljempänä olevissa taulukoissa viitataan makrotason tietoihin lähteenä). Muut indikaattorit perustuvat otokseen valituilta tuottajilta saatuihin tarkistettuihin tietoihin. Näihin indikaattoreihin viitataan mikrotason tietoina.

(72)

Tutkimuksen aikana todettiin, että osa unionin tuotannonalan myynnistä kanavoitiin etuyhteydessä olevien yritysten kautta. Yritykset väittivät, että näitä liiketoimia olisi käsiteltävä etuyhteydettömänä myyntinä, koska niiden mukaan yritysten välillä ei ollut suoria suhteita ja koska myynti tapahtui tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti. Alustavasti päätettiin kuitenkin jättää nämä liiketoimet vahinkomarginaalilaskelmien ja vahinkoindikaattorien ulkopuolelle, koska komissio aikoo jatkaa tämän nimenomaisen myynnin tarkempaa analysointia. Tässä suhteessa on tehty poikkeus niiden kahden otokseen valitun yrityksen välisen etuyhteysmyynnin osalta, joiden kohdalla jälleenmyyntimekanismi selitettiin ja voitiin todentaa.

(73)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotantomäärä laski 4 prosenttia. Yleisesti ottaen tuotannon määrä seurasi kulutuksen suuntausta eli kasvua vuosina 2006–2008 ja sitä seurannutta nopeaa laskua vuonna 2009 ja edelleen hienoista laskua tutkimusajanjaksolla. Näin ollen unionin tuotannonalan tuotanto ei kulutuksesta poiketen elpynyt tutkimusajanjaksolla vaan ennemminkin jatkoi laskuaan.

(74)

Unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla 10 prosenttiyksikköä 77 prosentista vuonna 2006 aina 67 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. On kuitenkin huomattava, että tämän voidaan katsoa johtuvan osittain siitä, että kapasiteetti itsessään kasvoi hieman unionin tuottajien investointien tuloksena.

Varastot

(75)

Unionin tuotannonalan varastot lähes kolminkertaistuivat tarkastelujakson aikana. Tämä suuntaus osuu yhteen myynti- ja tuotantomäärien laskun kanssa. Suhteessa tuotantomääriin ilmaistuna varastot kasvoivat alle 4 prosentista vuonna 2006 yli 11 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

Myyntimäärät ja markkinaosuus

(76)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä laski tarkastelujaksolla 11 prosenttia, minkä tuloksena markkinaosuutta menetettiin 12 prosenttiyksikköä 58 prosentista 46 prosenttiin unionin kokonaiskulutuksesta.

(77)

Myyntihinnat

(78)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta etuyhteydettömille osapuolille unionissa laski 3 prosenttia tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonala ei laskenut myyntihintojaan merkittävästi kilpaillakseen polkumyyntituonnin kanssa. Tämä kuitenkin oli osasyynä merkittävään markkinaosuuden menetykseen koko tarkastelujakson aikana.

Kannattavuus

Investoinnit, sijoitetun pääoman tuottoprosentti, kassavirta ja pääoman saanti

(79)

Kuten edellä johdanto-osan 68 kappaleessa selitetään, tarkastelujakson aikana Kiinasta tuleva tuonti aiheutti huomattavaa hintapainetta unionin markkinoilla. Unionin tuotannonala kykeni kuitenkin ylläpitämään hyvää taloudellista tilannetta vuosien 2006 ja 2007 välillä, kun kannattavuus nousi 6 prosentista 18 prosenttiin. Sen jälkeen kannattavuus alkoi laskea ja oli 12 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Muut taloudelliset indikaattorit, kuten kokonaispääoman tuottoprosentti ja kassavirta, säilyivät positiivisina. Toisin sanoen unionin tuotannonala ei lähtenyt aggressiiviseen hintakilpailuun Kiinasta tulevan tuonnin kanssa. Sen sijaan se päätti ryhtyä rakenneuudistukseen ja investoi uusiin tuotantotekniikoihin tuotteiden laadun parantamiseksi ja tuotantokustannusten pienentämiseksi pitkällä aikavälillä. Tämän seurauksena kuitenkin myyntimäärä laski ja markkinaosuutta menetettiin kiinalaisille kilpailijoille. On syytä mainita, että edellä esitetyssä voiton laskennassa ei ole otettu huomioon poikkeuksellisia rakenneuudistuskustannuksia, joita jotkin otokseen valitut tuottajat ilmoittivat. Jos nämä kustannukset otettaisiin huomioon, unionin tuotannonalan kannattavuus olisi huomattavasti heikompi. Tämä vaikuttaisi kielteisesti muihin edellä lueteltuihin taloudellisiin indikaattoreihin.

(80)

Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonala kykeni pitämään yllä korkeaa investointitasoa pyrkimyksenään pienentää valmistuskustannuksia ja kehittää tehokkaampaa tuotantomenetelmää. Tutkimusajanjaksolla investoinnit yli kolminkertaistuivat vuoden 2006 lukuun verrattuna.

(81)

Unionin tuotannonala ei pitänyt pääoman saantia ongelmana tarkastelujaksolla.

(82)

Työllisyys, tuottavuus ja palkat

(83)

Samankaltaisen tuotteen tuotantoon osallistuvien unionin tuotannonalan työntekijöiden määrä pieneni huomattavasti eli 21 prosenttia tarkastelujakson aikana. Lisäksi unionin tuotannonala pienensi vuodesta 2008 alkaen keskimääräisiä työvoimakustannuksia työntekijää kohti korkeasta palkkatasosta huolimatta. Tämän tuloksena tuottavuus (ilmaistuna tuotoksena työntekijää kohti) kasvoi tarkastelujaksolla.

(84)

Kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutuksia unionin markkinoilla ei voida pitää vähäpätöisinä tutkimusajanjaksolla.

(85)

Kuten edellä esitetystä vahinkoa koskevasta analyysistä käy selvästi ilmi, tarkastelujakson aikana unionin tuotannonala kärsi merkittäviä menetyksiä, jotka koskivat myyntiä ja tuotantomäärää, kapasiteetin käyttöastetta, markkinaosuutta ja työntekijöiden määrää, joka pieneni merkittävästi eli 21 prosenttia tuotannonalan rakenneuudistustoimien johdosta. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt hyödyntämään markkinoiden kasvua, jonka Kiinasta tuleva tuonti valtasi kokonaan. Tuontimäärä kasvoi 48 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä oli paljon enemmän kuin unionin kulutuksen 12 prosentin kasvu.

(86)

Katsotaan, että kiinalaisen polkumyyntituonnin jatkuva merkittävä hintojen alittavuus unionin tuotannonalan hintoihin nähden vaikuttaa jatkossakin kielteisesti unionin tuotannonalan myyntimäärään ja siten väistämättä sen taloudelliseen tilanteeseen. Keskipitkällä aikavälillä eurooppalaisten yritysten kannattavuuden ja muiden taloudellisten indikaattoreiden odotetaan heikkenevän.

(87)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vahinkoa.

(88)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Muita polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa olisi pidetty polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista johtuvana.

(89)

Tarkastelujakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta polkumyynnillä kasvoi määrällisesti lähes 50 prosenttia ja saavutti merkittävän markkinaosuuden unionin markkinoilla. Samaan aikaan unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkeni vastaavasti; unionin tuotannonala on toinen merkittävä toimija unionin markkinoilla, koska tuonti muista lähteistä on vähäistä.

(90)

Polkumyyntituonnin määrän jatkuvaan kasvuun liittyi merkittävä unionin tuotannonalan hintojen alittavuus. Tarkastelujaksolla Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta Eurostatin tuontitilastoista johdettuna oli noin 50 prosenttia alempi kuin unionin tuotannonalan keskimääräinen hinta. Laatueroja koskevien oikaisujen jälkeenkin niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, lasketut hinnan alittavuuden marginaalit olivat noin 35 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi voidaan perustellusti päätellä, että polkumyyntituonti aiheutti jonkin verran hintojen alenemista vuonna 2009 ja tutkimusajanjaksolla, mutta ennen kaikkea unionin tuotannonalan markkinaosuuden merkittävää laskua tarkastelujaksolla.

(91)

Ottaen huomioon ajallinen yhteys toisaalta unionin tuotannonalan hinnat alittavan polkumyyntituonnin voimakkaan lisääntymisen ja toisaalta unionin tuotannonalan myynti- ja tuotantomäärän ja markkinaosuuden pienentymisen välillä, voidaan alustavasti päätellä, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(92)

Unionin tuotannonalan vientimäärä laski 25 prosenttia tarkastelujakson aikana, mutta viennin osuus kokonaismyynnistä oli keskimäärin vain noin 8 prosenttia. Sen vuoksi viennin vähentymisen vaikutus unionin tuotannonalan kokonaistulokseen oli melko vähäinen.

(93)

Kolmansista maista tuleva tuonti oli vähäistä tarkastelujakson aikana, eikä se voinut vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(94)

Talouskriisin vaikutus rakennusalaan voidaan nähdä selvästi kulutustiedoissa vuodesta 2009 alkaen. Kriisin olisi kuitenkin pitänyt vaikuttaa samalla tavoin sekä unionin tuotannonalaan että kiinalaisiin viejiin. Vahinkoa koskeva tutkimus osoitti kuitenkin, että Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus jatkoi kasvuaan unionin tuotannonalan kustannuksella jopa kriisin aikana.

(95)

Lisäksi kriisillä oli tiettyjä negatiivisia vaikutuksia unionin markkinoihin verrattain lyhyellä ajanjaksolla, koska elpymisestä oli merkkejä jo tutkimusajanjaksolla.

(96)

Näin ollen kriisin vaikutus ei katkaissut syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(97)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä oli asianomainen polkumyynnillä tapahtunut tuonti.

(98)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi tarkasteltiin useita muita tekijöitä, mutta mikään niistä ei voinut selittää markkinaosuuden, tuotannon ja myyntimäärien huomattavia menetyksiä tarkastelujaksolla ja erityisesti tutkimusajanjakson aikana. Nämä unionin tuotannonalan menetykset osuivat samaan aikaan kuin tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrien kasvu.

(99)

Ottaen huomioon edellä esitetty analyysi, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan toisaalta kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Kiinasta tuleva tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(100)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollisen polkumyynnin esiintymistä koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että polkumyynnin vastaisten väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Tätä varten tarkasteltiin mahdollisten toimenpiteiden vaikutusta kaikkiin menettelyn osapuoliin samoin kuin toimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutuksia kaikkien esitettyjen todisteiden perusteella perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(101)

Vahinkoa koskeva tarkastelu osoitti selvästi, että unionin tuotannonala on kärsinyt polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista. Viime vuosina lisääntyneen polkumyyntituonnin johdosta unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla laski ja markkinaosuus pieneni merkittävästi.

(102)

Tutkimus on osoittanut, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus on kasvanut suoraan unionin tuotannonalan kustannuksella. On syytä korostaa, että tarkasteltavana oleva tuote on tärkeä tuote otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdon kannalta, koska sen osuus niiden liikevaihdosta on jopa 40 prosenttia. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen entisestään näyttää hyvin todennäköiseltä, kun otetaan huomioon Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttama pitkäaikainen hintapaine unionin markkinoilla. Lisäksi unionin tuotannonalan toimet rakenneuudistusten tekemiseksi ja tuotteen laadun parantamiseksi menisivät täysin hukkaan. Toimenpiteiden käyttöönotolla palautetaan tuontihinta vahinkoa aiheuttamattomalle tasolle, jotta unionin tuotannonala voi kilpailla hyvän kauppatavan mukaisissa olosuhteissa.

(103)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(104)

Toimenpiteiden todennäköinen vaikutus tuojiin on otettu huomioon perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tässä suhteessa on huomattava, että neljän tutkimuksessa yhteistyössä toimineen etuyhteydettömän tuojan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonti muodosti 15 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla.

(105)

Niiden tietojen perusteella, jotka koskevat suurinta yhteistyössä toiminutta tuojaa ja jotka tarkastettiin paikan päällä, toimenpiteillä ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta tähän yritykseen, koska tarkasteltavana olevan tuotteen osuus sen liikevaihdosta on pieni.

(106)

Yritys huomautti kuitenkin, että unionin tuotannonalan kokonaistuotantokapasiteetti on pienempi kuin nykyinen kysyntä, jonka odotetaan kasvavan. Yritys huomautti myös, että kolmansien maiden toimituslähteet ovat rajalliset. Sen vuoksi se odottaa toimituskatkoksia, jos tullien taso on liian korkea. Tässä suhteessa on todettava, että – merkittävä hintojen alittavuus huomioon ottaen – toimenpiteiden ehdotetun tason, jossa otetaan huomioon laatuerot Kiinasta tuotavan tarkasteltavana olevan tuotteen ja unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen välillä, ei odoteta poistavan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia Kiinasta unioniin.

(107)

Kyselylomakkeet lähetettiin kolmelletoista tiedossa olleelle käyttäjälle. Yksikään niistä ei kuitenkaan toimittanut kyselylomakevastausta eikä päättänyt toimia yhteistyössä menettelyssä. Myöskään kuluttajajärjestöiltä ei saatu kannanottoja menettelyn vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

(108)

Sen vuoksi tässä vaiheessa tutkimusta ei ole mahdollista arvioida toimenpiteiden vaikutusta näihin yrityksiin, kun otetaan huomioon tietojen puuttuminen tarkasteltavana olevan tuotteen osuudesta jatkojalostustuotteiden tuotantokustannuksissa ja jatkojalostustuotteiden myynnin osuudesta suhteessa käyttäjien kokonaisliikevaihtoon. Yhteistyön puuttumista voidaan kuitenkin pitää merkkinä melko vähäisestä vaikutuksesta käyttäjiin.

(109)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei yleisesti ottaen ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa.

(110)

Polkumyyntiä, siitä johtuvaa vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat edellä esitetyt päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön Kiinasta tulevaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(111)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva vahinko ylittämättä kuitenkaan todettuja polkumyyntimarginaaleja.

(112)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä pitäisi voida taata unionin tuotannonalalle mahdollisuus kattaa kustannuksensa ja saada sellainen ennen veroja laskettu voitto, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa. Tässä laskennassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 12 prosenttia liikevaihdosta. Tämä oli keskimääräinen voittotaso, jonka unionin tuotannonala saavutti vuosina 2006–2007. Kun otetaan huomioon, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikutti tarkasteltavana olevan tuotteen kannattavuuteen, kyseinen voittotaso on selvästi järkevä eikä liiallinen. Edellä mainitun perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Koska voittotavoite on sama kuin unionin tuotannonalan tosiasiallinen voitto tutkimusajanjaksolla, viitelukuna käytettiin painotettua keskimääräistä noudettuna lähettäjältä -hintaa.

(113)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen kullekin yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jolle oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä kyseiselle yritykselle määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymien tuotteiden keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tulokseksi saatu hinnanero ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(114)

Väliaikaiset vahinkomarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

(115)

Otokseen kuulumattomien kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vahinkomarginaali laskettiin polkumyyntimarginaalin laskennassa käytetyn menetelmän mukaisesti niiden kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan painotettuna keskiarvona, joille oli myönnetty yksilöllinen kohtelu.

(116)

Koko maata koskeva vahinkomarginaali, jota sovelletaan kaikkiin muihin kiinalaisiin yhteistyössä toimimattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä siihen otokseen kuuluvaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovellettiin 18 artiklaa, määritettiin polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmää noudattaen käyttämällä niille kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, vahvistettua korkeinta marginaalia.

(117)

Väliaikainen otoksen painotettu keskimääräinen vahinkomarginaali sekä koko maata koskeva vahinkomarginaalin taso ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ovat näin ollen seuraavat:

(118)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina, alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(119)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(120)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(121)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(122)

Polkumyynti- ja vahinkomarginaalit sekä väliaikaiset polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(123)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisia lopullisia päätelmiä varten,

17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/26

17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/28

(1)

Todistushakemusten jättäminen keskeytettiin asetuksen (EY) N:o 891/2009 mukaisesti järjestysnumeron 09.4320 osalta 28 päivästä syyskuuta 2010 jakokertoimen vahvistamisesta 8 päivän ja 14 päivän syyskuuta 2010 välisenä aikana haettujen sokerialan tuotteiden tuontitodistusten myöntämiseksi eräissä tariffikiintiöissä sekä tällaisten hakemusten jättämisen keskeyttämisestä 27 päivänä syyskuuta 2010 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 854/2010 (3).

(2)

Käyttämättömiä ja/tai osittain käytettyjä todistuksia koskevien ilmoitusten perusteella kyseisen järjestysnumeron osalta saatiin taas käyttöön määriä. Sen vuoksi olisi peruutettava hakemusten jättämisen keskeyttäminen,

17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/29

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2010/11 on vahvistettu komission asetuksessa (EU) N:o 867/2010 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EU) N:o 134/2011 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/31

(1)

Päätöksellä 2002/148/EY (4) saatettiin päätökseen AKT–EU-kumppanuussopimuksen 96 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla käydyt neuvottelut Zimbabwen tasavallan kanssa ja toteutettiin mainitun päätöksen liitteessä mainitut aiheelliset toimenpiteet.

(2)

Päätöksen 2002/148/EY liitteessä tarkoitettuja toimenpiteitä mukautettiin neuvoston päätökseen 2010/97/YUTP (5) ja niiden soveltamista jatkettiin 12 kuukaudella 20 päivään helmikuuta 2011 saakka.

(3)

Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostaminen Zimbabwessa todettiin tilaisuudeksi palauttaa rakentavat suhteet Euroopan unionin ja Zimbabwen välille ja tukea Zimbabwen uudistusohjelman täytäntöönpanoa.

(4)

Tätä vaikeuttaa kuitenkin se, että kansallisen yhtenäisyyden hallitus ei ole edennyt tiettyjen sellaisten AKT–EU-kumppanuussopimuksen olennaisten osien täytäntöönpanossa, joihin se oli sitoutunut poliittisessa kokonaissopimuksessa.

(5)

Päätöksessä 2002/148/EY tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista olisi sen vuoksi jatkettava. Toimenpiteitä olisi tarkasteltava jatkuvasti uudelleen konkreettisen paikan päällä tapahtuneen edistyksen valossa,

17.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 43/33

(1)

Kansallista rekisteriä (national vehicle register, jäljempänä ’NVR’) koskevasta direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY 14 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetystä yhteisestä eritelmästä 9 päivänä marraskuuta 2007 annetun komission päätöksen 2007/756/EY (2) liitteessä olevassa 2.2 kohdassa kuvataan koko Euroopan kattavan NVR-rakenteen täytäntöönpano ja edellytetään päätöksen päivittämistä tarpeen mukaan sitten, kun Euroopan rautatievirasto on arvioinut pilottihankkeen. Lisäksi siinä edellytetään päätöstä kaikkien NVR:ien yhdistämisestä keskitettyyn virtuaaliseen rekisteriin (Virtual Vehicle Register, jäljempänä ’VVR’). Euroopan rautatievirasto on toteuttanut ja arvioinut pilottihankkeen. Maaliskuun 26 päivänä 2010 se jätti komissiolle suosituksen ERA/REC/01–2010/INT, jossa esitetään päätöksen 2007/756/EY liitteen päivittämistä. Päätöstä 2007/756/EY olisi siksi muutettava.

(2)

Direktiivin 2008/57/EY 33 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että NVR sisältää muiden pakollisten tietojen lisäksi tiedot kalustoyksikön omistajasta ja haltijasta sekä kunnossapidosta vastaavasta yksiköstä. Siksi tarvitaan siirtymäkausi muiden kuin standardin mukaisten NVR:ien muuttamiseksi niin, että ne sisältävät rekisteröidylle yritystunnukselle tarkoitetun kentän 9.2 sekä omistajaa ja kunnossapidosta vastaavaa yksikköä koskevien tietojen päivittämiseksi NVR:ään jo rekisteröityjen kulkuneuvojen osalta.

(3)

Päätöksen 2007/756/EY liitteessä olevassa 4.3 kohdassa kuvattujen olemassa olevien kulkuneuvojen siirtymäkaudet ovat päättyneet tai päättymässä. Kulkuneuvon rekisteröinnistä aiemmin vastanneen rekisteröintielimen piti antaa käytettäväksi kaikki tarvittavat tiedot sen ja päätöksen 2007/756/EY 4 artiklan mukaisesti nimitetyn rekisteröintielimen välisen sopimuksen nojalla. Nämä tiedot piti siirtää 9 päivään marraskuuta 2008 mennessä. Kunkin jäsenvaltion rekisteröintielimen piti lisätä kansainvälisessä liikenteessä käytettävät kulkuneuvot NVR:äänsä 9 päivään marraskuuta 2009 mennessä. Kunkin jäsenvaltion rekisteröintielimen piti lisätä kotimaan liikenteessä käytettävät kulkuneuvot NVR:äänsä 9 päivään marraskuuta 2010 mennessä.

(4)

Tämän päätöksen edellyttämät toimet ovat direktiivin 2008/57/EY 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,