a)

Ajoneuvon ominaisuudet

b)

Suoraan kilpailevien ajoneuvojen nimet ja hintaluokat hakemispäivää edeltävänä vuotena

c)

Sellaisten ajoneuvojen hinnasto, joiden on määrä kuulua poikkeuksen soveltamisalaan, hakemispäivää edeltävältä kalenterivuodelta tai hakemispäivää lähimpänä olevalta vuodelta

a)

unionissa tehdyt rekisteröinnit tai, ellei hakemisajankohtana ole saatavilla virallisia lukuja, todennettavissa oleviin tietoihin perustuva arvio lähimpänä vuotta 2007 olevalta kalenterivuodelta

b)

ajoneuvon ominaisuudet kaikkien autotyyppien osalta

c)

luettelo ajoneuvoista liitteen V ajoneuvoluokkiin ryhmiteltyinä.

—

Painoluokat vastaavat seuraavia painoja (lähimpään kokonaislukuun pyöristettynä):

—

Teho-painosuhteen luokitukset vastaavat seuraavia teho-painosuhteita (lähimpään kokonaislukuun pyöristettynä):

(1)

Rahoituksen tukkumarkkinoiden toiminta on häiriintynyt pahasti vuoden 2007 puolivälistä lähtien. Seurauksena on ollut pankkien likviditeetin ehtyminen ja pankkien haluttomuus myöntää lainoja toisilleen sekä muille yrityksille. Luottomarkkinoiden häiriötilan syventyessä viimeisten puolentoista vuoden aikana finanssikriisi on pahentunut ja maailmantalous on ajautunut syvään taantumaan.

(2)

On vaikea kuvitella, että finanssikriisi saataisiin ratkaistua ja maailmantalous voisi toipua ilman, että ensin turvataan pankkialan ja koko rahoitusjärjestelmän vakaus. Vain siten on mahdollista palauttaa sijoittajien luottamus, ja pankit voivat jatkaa tavanomaista lainanantoaan. ETA-valtiot ovat sen vuoksi toteuttaneet toimenpiteitä, joilla tuetaan niiden pankkisektorin vakautta ja vahvistetaan lainanantoa erityisesti sijoittamalla pankkialalle uutta pääomaa julkisista varoista ja myöntämällä pankkien ottamiin lainoihin valtion takauksia.

(3)

Eräät ETA-valtiot ovat ilmoittaneet aikovansa täydentää nykyisiä tukijärjestelmiään toimenpiteillä, jotka kohdistuvat arvoltaan alentuneisiin pankkien omaisuuseriin. Näiden ilmoitusten sekä Yhdysvaltain julkistaman vastaavan aloitteen johdosta ETA:ssa on käynnistynyt laaja keskustelu siitä, olisiko tällaisesta ongelmallisten omaisuuserien hoitoon (asset relief) suunnatusta valtion tukitoimenpiteestä pankeille hyötyä. Komission yksiköt ovat valmistelleet kyseisen keskustelun pohjalta ja yhteistyössä Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa komission tiedonannon, joka vastaa tätä EFTAn valvontaviranomaisten antamien valtiontuen suuntaviivojen lukua ja perustuu eurojärjestelmän 5 päivänä helmikuuta 2009 antamiin suosituksiin (ks. liite I).

(4)

Tässä luvussa keskitytään kysymyksiin, jotka EFTA-valtioiden on ratkaistava harkitessaan, suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi rahoitusalan vakautta ja pankkien lainanantoa tukevien toimenpiteiden perustelut, pankkialan elinkelpoisuuteen ja julkisen talouden kestävyyteen pitkällä aikavälillä liittyvät kysymykset, jotka on otettava huomioon ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden suunnittelussa, sekä tarve ottaa ETA:ssa käyttöön yhteinen, koordinoitu lähestymistapa ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuihin toimenpiteisiin erityisesti yritysten tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Tässä luvussa esitetään ETA:n yleisen lähestymistavan lisäksi tarkempia ohjeita siitä, miten valtiontukisääntöjä sovelletaan ongelmallisten omaisuuserien hoitoon erityisesti seuraavilta osin: i) läpinäkyvyys- ja tiedonantovaatimukset; ii) vastuun jakaminen valtion, osakkeenomistajien ja velkojien kesken; iii) tuensaajille tarjottavien kannustimien yhdenmukaistaminen julkisten poliittisten tavoitteiden kanssa; iv) ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden suunnittelussa sovellettavat periaatteet, jotka koskevat arvoltaan alentuneiden omaisuuserien tukikelpoisuutta, arvostusta ja hoitoa, sekä v) ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden, muiden valtion tukitoimenpiteiden ja pankkien rakenneuudistuksen suhde.

(5)

ETA-valtioiden vuonna 2008 julkistamien pelastuspakettien välittömänä tavoitteena oli varmistaa rahoitusalan vakaus ja vahvistaa luotonantoa reaalitaloudelle. Tässä vaiheessa on liian aikaista tehdä lopullisia päätelmiä elvytyspakettien tehokkuudesta, mutta on selvää, että niiden ansiosta on vältetty rahoitusalan täydellinen romahtaminen ja niillä on tuettu tärkeiden, pankkien välisten markkinoiden toimintaa. Toisaalta lainananto reaalitaloudelle on kehittynyt epäsuotuisalla tavalla elvytyspakettien julkistamisen jälkeen, sillä tuoreiden tilastotietojen mukaan luottojen kasvu on hidastunut huomattavasti. (2) Monissa ETA-valtioissa raportoidaan laajalti tapauksista, joissa yritykset eivät ole saaneet lainaa pankista. Näyttää siltä, että kiristynyttä luotonsaantia ei voida enää selittää pelkästään suhdannevaihteluilla.

(6)

Tärkein syy riittämättömään luototukseen on epävarmuus arvoltaan alentuneiden omaisuuserien arvostuksesta ja sijainnista. Kyseiset omaisuuserät ovat aiheuttaneet pankkialalla ongelmia finanssikriisin alusta lähtien. Omaisuuserien arvostukseen liittyvä epävarmuus on paitsi nakertanut jatkuvasti luottamusta pankkialaan myös heikentänyt tähän mennessä toteutettujen valtiollisten tukitoimenpiteiden tehoa. Esimerkiksi pankkien pääomapohjan vahvistaminen on ehkäissyt omaisuuserien arvon alentumista, mutta toisaalta pankit ovat käyttäneet suuren osan pääomapuskurista siihen, että ne ovat varautuneet omaisuuserien tulevaan arvon alentumiseen. Pankit ovat pyrkineet jo jossain määrin ratkaisemaan arvoltaan alentuneiden omaisuuserien ongelmaa. Ne ovat tehneet huomattavia omaisuuserien arvonalennuksia (3), pyrkineet rajoittamaan tappiot luokittelemalla omaisuuseriä uudelleen taseessaan ja siirtäneet vähitellen syrjään ylimääräistä pääomaa vahvistaakseen vakavaraisuusasemaansa. Ongelmaa ei kuitenkaan ole ratkaistu tyydyttävästi. Ennakoitua syvemmän talouden taantuman vuoksi vaikuttaa siltä, että pankkien omaisuuseriin sisältyvien luottojen laatua uhkaa jatkuva ja arvioitua pahempi heikkeneminen.

(7)

Ongelmallisten omaisuuserien hoidolla pureuduttaisiin suoraan pankkien taseiden laatuun kohdistuviin epäilyihin ja edistettäisiin siten luottamuksen palautumista pankkialaan. Lisäksi näin vältettäisiin riski, että pankkien pääomapohjaa olisi vahvistettava useaan kertaan ongelmallisten omaisuuserien määrän kasvaessa ja reaalitalouden tilanteen huonontuessa. Tämän vuoksi useat ETA-valtiot harkitsevat aktiivisesti tukitoimia, jotka kohdistuisivat arvoltaan alentuneisiin pankkien omaisuuseriin ja joilla täydennettäisiin muita toimenpiteitä.

(8)

Ongelmallisiin omaisuuseriin suunnatut toimenpiteet on suunniteltava ja toteutettava siten, että niillä saavutetaan mahdollisimman tehokkaasti välittömät tavoitteet eli turvataan rahoitusalan vakaus ja vahvistetaan pankkien luotonantoa. Tässä yhteydessä on erityisesti varmistettava, että osallistuminen toimenpiteisiin on riittävän laajaa. Tähän päästään huolehtimalla, että hinnoittelu ja muut edellytykset ovat asianmukaisia, sekä tarvittaessa tekemällä osallistumisesta pakollista. Toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa ei kuitenkaan pitäisi keskittyä vain välittömiin tavoitteisiin. Myös pitkän aikavälin kysymykset on ehdottomasti otettava huomioon.

(9)

Jos ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä ei kyetä EFTAn valvontaviranomaisen antamien valtiontuen suuntaviivojen mukaisesti ehkäisemään riskiä pankkien välisen kilpailun vakavasta vääristymisestä (sekä EFTA-valtioiden sisällä että niiden välillä), tarvittaessa toteuttamalla tuensaajien rakenneuudistuksia, tuloksena on ETA:n pankkialan rakenteellinen heikkeneminen. Tällä puolestaan on haitalliset vaikutukset talouden tuotantopotentiaaliin. Lisäksi tämä saattaa johtaa jatkuvaan valtion tukitoimien tarpeeseen pankkialalla sekä siitä aiheutuvaan lisääntyvään taakkaan julkiselle taloudelle. Nämä riskit ovat vakavia, koska valtion rahoitusosuus on todennäköisesti suuri. Jotta pitkän aikavälin haittojen riskiä voitaisiin rajoittaa, olisi valtion tukitoimet pankkialalla kohdennettava asianmukaisesti. Niiden lisäksi tarvitaan pankkien toimintalinjoihin liittyviä suojatoimia, joiden avulla varmistetaan, että pankeille tarjottavat kannustimet ovat julkisen politiikan mukaisia. Näiden toimenpiteiden olisi oltava osa yleistä strategiaa, jolla pyritään palauttamaan pankkialan elinkelpoisuus tarpeellisten rakenneuudistusten pohjalta. Valtiontuen vastineeksi tarvittavaa pankkialan rakenneuudistusta käsitellään tarkemmin valtiontukisääntöjen yhteydessä 5 ja 6 jaksossa.

(10)

Ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on keskeistä, että EFTA-valtiot ottavat huomioon talousarviotilanteen. Arviot odotettavissa olevista yhteenlasketuista omaisuuserien arvonalennuksista viittaavat siihen, että ongelmallisten omaisuuserien hoidosta aiheutuvat kustannukset – todelliset tai ehdolliset tai molemmat – saattavat nousta korkeiksi sekä absoluuttisesti ilmaistuina että suhteessa EFTA-valtioiden BKT:hen. Ongelmallisten omaisuuserien hoidon (ja muiden toimenpiteiden) muodossa toteutettava valtion tuki ei saisi olla niin mittavaa, että se vaarantaa julkisen talouden kestävyyden ja aiheuttaa esimerkiksi ylivelkaantumista tai rahoitusongelmia. Nämä kysymykset ovat tärkeitä erityisesti nykyisessä taloustilanteessa, jossa julkisen talouden alijäämät ja valtioiden velat kasvavat ja joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuun liittyy haasteita.

(11)

EFTA-valtioiden talousarviotilanne on lisäksi otettava huomioon erityisesti siinä vaiheessa, kun päätetään toimenpiteiden kohteina olevien omaisuuserien hoitojärjestelyistä (4): omaisuuserien ostoista, vakuuttamisesta tai vaihtamisesta tai näiden yhdistelmästä. Valittavalla käytännön lähestymistavalla ei välttämättä ole suurta vaikutusta julkisen talouden uskottavuuden kannalta, sillä todennäköisesti rahoitusmarkkinat soveltavat samanlaista menetelmää mahdollisten tappioiden arvioimiseen. (5) Jos valtio kuitenkin ryhtyy ostamaan arvoltaan alentuneita omaisuuseriä, on sillä välitön vaikutus valtion budjettiasemaan ja rahoitukseen. Vaikka jokainen EFTA-valtio valitsee itse tavan, jolla se aikoo käsitellä arvoltaan alentuneita omaisuuseriä, on mahdollista soveltaa myös yhdistettyjä lähestymistapoja, joissa huonot omaisuuserät erotetaan pankkien taseista erillisyhtiöön (joko pankkien sisällä tai niiden ulkopuolella), ja sille myönnetään valtion takaus. Tällainen lähestymistapa on hyödyllinen, sillä se tarjoaa monia omaisuuserien ostoon liittyviä etuja: luottamus pankkijärjestelmään parantuu, mutta välittömät talousarviovaikutukset ovat kohtuulliset.

(12)

Jos julkisia varoja on käytettävissä vain vähän, saattaa olla aiheellista keskittää ongelmallisten omaisuuserien hoitoon suunnatut toimenpiteet tiettyihin pankkeihin, jotka ovat systeemisesti tärkeitä koko pankkijärjestelmän kannalta. Eräissä EFTA-valtioissa saattaa olla hyvin suppeat mahdollisuudet toteuttaa ongelmallisten omaisuuserien hoitoa sen takia, että käytettävissä on niukasti julkisia varoja ja/tai pankkien taseet ovat hyvin suuret suhteessa BKT:hen.

(13)

Kun harkitaan ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä, on sovitettava yhteen rahoitusjärjestelmän vakautta ja pankkien luotonantoa koskevat välittömät tavoitteet ja tarve ehkäistä pitkällä aikavälillä haitat ETA:n pankkialalle, ETA-markkinoille ja koko talouselämälle. Tähän päästään tehokkaimmin ottamalla ETA:ssa käyttöön yhteinen ja koordinoitu lähestymistapa, joka käsittää seuraavat yleiset tavoitteet:

(14)

ETA-valtioiden toimia olisi koordinoitava ainoastaan yleisellä tasolla, ja samalla olisi säilytettävä riittävä joustavuus, jotta toimenpiteet voidaan räätälöidä yksittäisten pankkien tilanteeseen sopiviksi. Ellei etukäteen huolehdita toimien riittävästä koordinoinnista, monet tavoitteista voidaan saavuttaa ainoastaan ottamalla jälkikäteen käyttöön ylimääräisiä valtiontuen valvontavaatimuksia. Tämän vuoksi ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden keskeisiä piirteitä käsittelevät suuntaviivat vähentäisivät osaltaan tarvetta toteuttaa korjaustoimia ja muutoksia valtiontukisääntöjen mukaisesti tehtävän arvioinnin jälkeen. Nämä suuntaviivat esitetään seuraavissa jaksoissa.

(15)

Pankkien on aina arvioitava hankkimiinsa omaisuuseriin liittyvät riskit ja huolehdittava siitä, että ne kykenevät kattamaan omaisuuseristä mahdollisesti aiheutuvat tappiot. (6) Ongelmallisten omaisuuserien hoitoa voidaan kuitenkin harkita rahoitusalan vakauden tukemiseksi. Ongelmallisiin omaisuuseriin suunnatut julkiset toimenpiteet ovat valtiontukea siltä osin kuin ne vapauttavat tuensaajapankin velvollisuudesta kirjata arvoltaan alentuneista omaisuuseristä aiheutuvat tappiot tai mahdollisia tappioita koskevat varaukset taseeseen (tai kun niillä kompensoidaan tappioiden kirjaamisen vaikutukset) ja/tai vapauttavat lakisääteistä pääomaa muihin käyttötarkoituksiin. Tämä koskee esimerkiksi tapauksia, joissa arvoltaan alentuneita omaisuuseriä ostetaan tai vakuutetaan markkinahintaa korkeammasta arvosta tai joissa takauksen hinta ei tarjoa valtiolle riittävää hyvitystä sen maksettavaksi mahdollisesti tulevasta enimmäiskorvauksesta. (7)

(16)

Ongelmallisten omaisuuserien hoitoon tarkoitetun tuen olisi kuitenkin oltava tuen tarpeellisuutta, oikeasuhteisuutta ja kilpailun vääristymisen minimointia koskevien yleisten periaatteiden mukaista. Tuki saattaa vääristää huomattavasti kilpailua tuensaajapankkien ja muiden pankkien välillä sekä tuensaajapankkien kesken silloin, kun niillä on erilaiset tarpeet. Muut kun tuensaajapankit, joiden toiminta on yleisesti ottaen terveellä pohjalla, saattavat katsoa, että niiden on pakko hakea valtiolta tukea säilyttääkseen kilpailuasemansa markkinoilla. Vastaavaa kilpailun vääristymistä voi esiintyä myös ETA-valtioiden kesken: vaarana on ETA-valtioiden välinen tukikilpailu (pyrkimys pelastaa omat pankit huomioimatta tukitoimien vaikutusta pankkeihin muissa ETA-valtioissa) ja ajautuminen kohti rahoitusalan protektionismia ja sisämarkkinoiden pirstoutumista. Tämän vuoksi ongelmallisten omaisuuserien hoitoa koskevaan ohjelmaan osallistumiselle olisi määritettävä selkeät ja objektiiviset ehdot, jotta yksittäiset pankit eivät pääse hyötymään tuesta perusteetta.

(17)

EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’ vahvisti rahoituslaitoksia koskevissa suuntaviivoissaan (8) periaatteet valtiontukisääntöjen ja erityisesti ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiselle tukitoimenpiteisiin, joita pankeille tarjotaan maailmanlaajuisen finanssikriisin yhteydessä. Valvontaviranomainen antoi tarkempia ohjeita kyseisten periaatteiden soveltamisesta pankin pääomapohjan vahvistamiseen valtiontuen suuntaviivoihin lisätyssä uudessa luvussa (9). Seuraavassa esitetyissä, edellä tarkoitettuihin periaatteisiin perustuvissa suuntaviivoissa esitetään ongelmallisten omaisuuserien hoitoon suunnattujen toimenpiteiden tai ohjelmien keskeiset piirteet, jotka määräävät paitsi toimenpiteiden tuloksellisuuden myös niiden vaikutuksen kilpailuun. Suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin pankkeihin, joille myönnetään tukea ongelmallisten omaisuuserien hoitoa varten, riippumatta niiden yksilöllisestä tilanteesta. Suuntaviivojen soveltamisen vaikutukset voivat kuitenkin vaihdella kunkin tuensaajan riskiprofiilin ja elinkelpoisuuden mukaan. Näiden suuntaviivojen periaatteita sovelletaan soveltuvin osin silloin, kun kaksi tai useampia ETA-valtioita koordinoi keskenään ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu useammassa kuin yhdessä maassa toimiville pankeille.

(18)

Näiden ohjeiden tarkoituksena on ottaa käyttöön yhteiset periaatteet ja edellytykset, joilla varmistetaan ETA-markkinoilla toteutettavien ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden mahdollisimman hyvä tuloksellisuus siten, että samalla otetaan huomioon pitkän aikavälin tavoite eli paluu tavanomaisiin markkinaolosuhteisiin. Ohjeiden on tarkoitus olla riittävän joustavia, jotta yksittäisten pankkien tai jäsenvaltioiden tasolla voidaan ottaa huomioon tiettyjä erityispiirteitä, toteuttaa lisätoimenpiteitä tai ottaa käyttöön ylimääräisiä menettelyjä, joilla turvataan rahoitusalan vakaus. Tehokkailla ongelmallisiin omaisuuseriin suunnatuilla toimenpiteillä olisi voitava turvata luotonanto reaalitaloudelle.

(19)

Ennen minkäänlaisia ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä on selvästi määritettävä pankin omaisuuseriin liittyvien ongelmien laajuus, pankin vakavaraisuus ennen tukea ja sen mahdollisuudet palauttaa elinkelpoisuus kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon ottaen. Tällä tavoin on tarkoitus helpottaa välttämätöntä rakenneuudistusta, ehkäistä vääristymät kaikille toimijoille tarkoitettujen kannustimien käytössä ja varmistaa, että valtion varoja ei tuhlata, vaan niillä edistetään paluuta reaalitalouden normaaliin luotonsaantiin.

(20)

Jotta voitaisiin minimoida riski, että samat tuensaajat tarvitsevat jatkuvasti valtion tukea, olisi ongelmallisten omaisuuserien hoitoon suunnattua tukea hakevan pankin ensiksi täytettävä seuraavat ehdot:

(21)

Periaatteessa pankkien tulisi itse vastata arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin liittyvistä tappioista mahdollisimman suurelta osin. Tämä edellyttää ensinnäkin täydellisten tietojen antamista läpinäkyvästi ja etukäteen, omaisuuserien oikeaa arvostusta ennen valtion tukitoimia sekä valtiolle jossakin muodossa maksettavaa asianmukaista korvausta ongelmallisiin omaisuuseriin suunnatuista toimenpiteistä. Näin varmistetaan osakkeenomistajien yhtäläinen vastuu ja kustannusten jakaminen valitusta mallista riippumatta. Nämä seikat yhdistämällä pyritään turvaamaan johdonmukainen vastuunjako kaikkien valtion tukitoimien osalta siten, että samalla otetaan huomioon eri tukimuotojen ominaispiirteet. (12)

(22)

Jos omaisuuserien asianmukaisen arvostuksen ja tappioiden määrittämisen (13) jälkeen todetaan, että pankki olisi ilman valtion väliintuloa teknisesti maksukyvytön, on pankki joko asetettava selvittäjän valvontaan tai likvidaatiomenettelyyn ETA:n ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa saattaa olla asianmukaista tarjota joukkovelkakirjojen haltijoille suojaa tai takeet (14), jotta voidaan turvata rahoitusalan vakaus ja luottamus.

(23)

Jos pankin asettaminen selvittäjän valvontaan tai likvidaatiomenettelyyn ei vaikuta hyvältä ratkaisulta rahoitusalan vakautta ajatellen (15), sille voitaisiin myöntää tukea välttämätön vähimmäismäärä joko takauksen muodossa tai ostamalla omaisuuseriä, jotta se voi jatkaa toimintaansa niin kauan, että ehditään laatia suunnitelma joko pankin rakenneuudistusta tai likvidaatiota varten. Tällaisessa tapauksessa osakkeenomistajien olisi vastattava tappioista ainakin siihen saakka, kun pankin omien varojen riittävyys on jälleen lakisääteisellä tasolla. Myös kansallistamisvaihtoehtoa voidaan harkita.

(24)

Jos täyttä vastuunjakoa ei voida varmistaa etukäteen, olisi pankkia pyydettävä kirjaamaan tappioita tai kattamaan riskit myöhemmin esimerkiksi soveltamalla takaisinperintälauseketta tai, jos on kyse vakuutusjärjestelystä, nk. first loss -lauseketta, joka koskee pankin vastattavaksi jäävää osuutta (yleensä vähintään 10 prosenttia), sekä muiden tappioiden jakamista koskevaa lauseketta, jonka mukaan pankki vastaa tietystä prosenttiosuudesta (yleensä vähintään 10 prosenttia) mahdollisista muista tappioista. (16)

(25)

Yleisesti ottaen mitä vähemmän pankki osallistuu kustannuksiin etukäteen, sitä suurempi on osakkeenomistajien korvausosuus myöhemmin. Korvaus on suoritettava joko muuttamalla valtion tappiot pankin osakkeiksi ja/tai toteuttamalla muita korvaavia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kilpailun vääristymistä tarvittavien rakenneuudistustoimien arvioinnin yhteydessä.

(26)

Arvoltaan alentuneiden omaisuuserien hoitoa koskeville ohjelmille olisi yleensä asetettava enintään kuuden kuukauden määräaika, jonka kuluessa ohjelmaan on ilmoittauduttava. Määräaika alkaa siitä, kun valtio on käynnistänyt ohjelman. Näin estetään pankkeja viivyttämästä välttämätöntä tietojen luovuttamista siinä toivossa, että myöhemmin tarjottaisiin vielä suurempia tukia. Samalla edistetään pankkien ongelmien nopeaa ratkaisemista, ennen kuin talouden taantuma pahentaa tilannetta edelleen. Kuusi kuukautta olisi pankeille riittävä aika esittää ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä varten tukikelpoiset omaisuuserät. Määräaikaa voidaan jatkaa myöhemmin (17).

(27)

Saattaa olla tarpeen kehittää asianmukaisia keinoja, joilla varmistetaan, että valtion toimenpiteistä hyötyvät juuri ne pankit, jotka eniten tarvitsevat ongelmallisten omaisuuserien hoitoa. Näihin keinoihin voisi kuulua pakollinen osallistuminen ohjelmaan, minkä lisäksi olisi määrättävä ainakin velvollisuudesta antaa tietoja rahoitusvalvontaviranomaisille. Kaikille pankeille asetettava velvollisuus ilmoittaa omaisuuseriin liittyvien ongelmien laajuus auttaa määrittämään ongelmallisten omaisuuserien hoitoa koskevan ohjelman tarpeellisuuden ja tarvittavan laajuuden EFTA-valtioiden tasolla.

(28)

Jos osallistuminen ei ole pakollista, ohjelmaan voidaan sisällyttää sopivia kannustimia pankeille (kuten merkintäoptioiden tai muiden oikeuksien antaminen nykyisille osakkeenomistajille, jotta nämä voivat tulevaisuudessa osallistua yksityisen pääoman hankkimiseen edullisin ehdoin), poikkeamatta kuitenkaan läpinäkyvyyden ja täydellisten tietojen ilmoittamisen, asianmukaisen arvostamisen ja vastuun jakamisen periaatteista.

(29)

Kuuden kuukauden määräajan päätyttyä ohjelmaan voi osallistua vain poikkeuksellisissa ja odottamattomissa tilanteissa, joista pankki ei itse ole vastuussa. (18) Tällöin sovelletaan ankarampia ehtoja, kuten valtiolle maksettavaa suurempaa korvausta ja/tai laajempia korvaavia toimenpiteitä.

(30)

Ongelmallisten omaisuuserien hoidon ehdoksi olisi aina asetettava toimintalinjoja koskevien rajoitteiden käyttöönotto. Tuensaajapankkeihin olisi erityisesti sovellettava suojatoimia, joilla varmistetaan, että tuen pääomavaikutuksia hyödynnetään luotonannossa ja näin vastataan asianmukaisesti kysyntään kaupallisia perusteita noudattaen ja ilman syrjintää. Sen sijaan tuella ei saa rahoittaa kasvustrategiaa (varsinkaan terveiden pankkien hankintaa), josta olisi haittaa kilpailijoille.

(31)

Lisäksi olisi harkittava osingonjaon ja johdon palkkioiden rajoittamista. Pankkien toimintalinjoja koskevat rajoitteet olisi suunniteltava oikeasuhteisuuden arvioinnin perusteella, ja samalla olisi otettava huomioon kaikki rakenneuudistustarpeeseen vaikuttavat tekijät (ks. 6 jakso).

(32)

Määritettäessä tukikelpoisia ongelmallisia omaisuuseriä on löydettävä tasapaino seuraavien tavoitteiden välille: rahoitusalan vakauden välitön turvaaminen ja markkinoiden normaalin toiminnan palauttaminen keskipitkällä aikavälillä. Näyttää siltä, että koko finanssikriisin käynnistäneet ns. ”myrkylliset” omaisuuserät (esim. Yhdysvaltain kiinnitysluottovakuudelliset arvopaperit sekä niihin liittyvät suojausinstrumentit ja johdannaiset), jotka ovat suurelta osin muuttuneet epälikvideiksi tai joiden arvoa on jouduttu huomattavasti alentamaan, näyttävät olevan suurin syy pankkien elinkelpoisuuteen kohdistuviin epäilyksiin. Rajaamalla tukikelpoiset omaisuuserät kyseisiin omaisuuseriin voidaan pienentää valtion mahdollisia tappioita ja ehkäistä kilpailun vääristymistä. (19) Jos ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattu toimenpide kuitenkin rajataan hyvin tiukasti, on olemassa riski, ettei luottamusta pankkialaan kyetä palauttamaan. Eri ETA-valtioilla ja pankeilla on omat ongelmansa, ja lisäksi maiden ja pankkien välillä on eroja siinä, miten laajalti omaisuuserien arvonalennuksiin liittyvät ongelmat ovat vaikuttaneet muihinkin omaisuuseriin. Sen vuoksi tarvitaan käytännöllistä ja joustavaa lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että muihinkin omaisuuseriin voidaan soveltaa ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattua toimenpidettä sopivassa määrin silloin, kun se on asianmukaisesti perusteltavissa.

(33)

ETA:ssa on otettava käyttöön yhteinen ja koordinoitu lähestymistapa ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuihin toimenpiteisiin tukikelpoisten omaisuuserien määrittämistä varten. Näin voidaan ehkäistä kilpailun vääristyminen ETA-valtioiden välillä ja ETA:n pankkialan sisällä sekä vähentää useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkien houkutusta harjoittaa arbitraasia ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen kansallisten toimenpiteiden välillä. Jotta kaikki ETA-valtiot määrittäisivät tukikelpoiset omaisuuserät yhdenmukaisella tavalla, olisi kehitettävä omaisuuserien luokat, jotka kuvastavat omaisuuserien arvonalennuksen suuruutta. Tarkempia ohjeita näiden luokkien määrittelystä esitetään liitteessä 3. Omaisuuserien luokkien avulla on helpompi vertailla pankkeja ja niiden riskiprofiileja koko ETA:n tasolla. EFTA-valtioiden olisi päätettävä, mitkä omaisuuserien luokat hyväksytään ja missä laajuudessa, kunhan valvontaviranomainen on ensin tarkistanut valittujen omaisuuserien arvonalennusten suuruuden.

(34)

Tarvitaan oikeasuhteinen lähestymistapa, jotta EFTA-valtio, jonka pankkisektoriin kohdistuu lisäksi muita, koko rahoitusalan vakauden vaarantavia riskitekijöitä (kuten kiinteistömarkkinoiden kuplan puhkeaminen), voi ilman määrällisiä rajoituksia laajentaa tukikelpoisuuden käsitettä tiettyihin selkeästi määriteltyihin ja edellä tarkoitetun systeemisen uhan kannalta keskeisiin omaisuuserien luokkiin asianmukaiset perustelut esitettyään.

(35)

Kun otetaan huomioon EFTA-valtioiden ja pankkien vaihtelevat olosuhteet, voitaisiin harkita myös lisäjoustoa eli pankeille annettaisiin mahdollisuus hankkiutua eroon arvoltaan alentuneista omaisuuseristä myös edellä esitetyn tukikelpoisuuden käsitteen ulkopuolella ilman, että niiden olisi esitettävä erityisiä perusteluja. Tämä jousto kattaisi enintään 10–20 prosenttia ohjelmaan osallistuvan pankin kokonaisvaroista. Sen sijaan ongelmallisten omaisuuserien hoitoa koskevaan ohjelmaan ei pitäisi hyväksyä sellaisia omaisuuseriä, joiden arvo ei ole tällä hetkellä alentunut. Ongelmallisten omaisuuserien hoidon ei ole tarkoitus olla rajoittamaton vakuutus taantuman mahdollisten tulevien seurausten varalta.

(36)

Yleisperiaatteena on oltava, että mitä väljemmin kelpoisuusvaatimukset määritellään ja mitä suurempi on tukikelpoisten omaisuuserien osuus pankin kokonaisvaroista, sitä perusteellisempia rakenneuudistus- ja muita toimia tarvitaan kilpailun tarpeettoman vääristymisen välttämiseksi. Joka tapauksessa valvontaviranomainen ei hyväksy ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä varten tukikelpoisiksi sellaisia omaisuuseriä, jotka on kirjattu tuensaajapankin taseeseen tietyn, ongelmallisten omaisuuserien hoitoa koskevan ohjelman julkistamista edeltävän ajankohdan jälkeen. (20) Muutoin riskinä olisi omaisuuserien arbitraasi ja arveluttava moraalikato, sillä pankit saattaisivat laiminlyödä luotonantoon ja muihin sijoituksiin liittyvien riskien asianmukaisen arvioinnin myös tulevaisuudessa. Tämä johtaisi niiden samojen virheiden toistumiseen, jotka ovat aiheuttaneet tämänhetkisen kriisin. (21)

(37)

Jotta voidaan ehkäistä kilpailun tarpeeton vääristyminen ja välttää ETA-valtioiden välinen tukikilpailu, on olennaista kehittää sopiva ja johdonmukainen menetelmä arvostaa omaisuuseriä, myös monimutkaisia ja vähemmän likvidejä omaisuuseriä. Arvostus olisi tehtävä noudattaen ETA:n tasolla vahvistettavia yleisiä menetelmiä, ja valvontaviranomaisen olisi koordinoitava toimintaa etukäteen EFTA-valtioiden kesken, jotta varmistetaan ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden maksimaalinen teho sekä vähennetään kilpailun vääristymisen riskiä ja haitallista arbitraasia erityisesti useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkien osalta. Lisäksi saatetaan tarvita vaihtoehtoisia menetelmiä, jotta voidaan huomioida erityiset olosuhteet, jotka liittyvät esimerkiksi keskeisten tietojen ajantasaiseen ilmoittamiseen. Myös vaihtoehtoisten menetelmien on kuitenkin täytettävä läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset. Tukikelpoisten pankkien olisi arvostettava omaisuuseränsä päivittäin ja annettava kansallisille viranomaisille ja rahoitusvalvontaviranomaisille tietoja säännöllisesti.

(38)

Jos omaisuuserien arvostus näyttää erityisen monimutkaiselta, voidaan harkita vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Esimerkiksi valtio voi ostaa arvoltaan alentuneiden omaisuuserien sijasta pankin kannattavat toiminnot. Toinen vaihtoehto voisi olla pankin julkinen omistus (myös kansallistaminen). Tällöin tavoitteena on toteuttaa omaisuuserien arvostus ajan mittaan rakenneuudistuksen tai likvidaation yhteydessä. Näin vältetään epävarmuus ongelmallisten omaisuuserien asianmukaisesta arvosta. (22)

(39)

Ensimmäisessä vaiheessa omaisuuserät olisi mahdollisuuksien mukaan arvostettava niiden tämänhetkisen markkina-arvon pohjalta. Kaikki tapaukset, joissa ohjelmaan kuuluvien omaisuuserien siirrossa on käytetty markkinahintaa korkeampaa arvoa, katsotaan yleisesti ottaen valtiontueksi. Tämänhetkinen markkina-arvo voi nykyoloissa kuitenkin poiketa huomattavasti omaisuuserien kirjanpitoarvosta, tai markkina-arvoa voi olla mahdotonta määritellä markkinoiden puuttuessa (eräiden omaisuuserien markkina-arvo voi käytännössä olla jopa nolla).

(40)

Toisessa vaiheessa arvoltaan alentuneille omaisuuserille ongelmallisten omaisuuserien hoitoa koskevan ohjelman puitteissa määritetty arvo (siirtoarvo) on luonnollisesti senhetkistä markkinahintaa suurempi, jotta saadaan aikaan tukivaikutus. Varmistaakseen tuen soveltuvuuden johdonmukaisen arvioinnin valvontaviranomainen katsoo, että siirtoarvo, joka kuvastaa omaisuuserien pitkän aikavälin taloudellista arvoa (todellinen taloudellinen arvo) ja joka on määritetty kassavirtojen ja laajempien ajallisten tekijöiden pohjalta, on sopiva vertailuperuste sen osoittamiseksi, että tuen määrä on rajattu välttämättömään vähimmäismäärään. Kun on kyse niin monimutkaisista omaisuuseristä, ettei niiden tulevasta kehityksestä ole mahdollista tehdä luotettavia ennusteita, on harkittava omaisuuserien luokkien yhtenäistä aliarvostusta, jotta omaisuuserille voidaan vahvistaa todellinen taloudellinen arvo.

(41)

Omaisuuserien ostoa tai vakuuttamista (23) koskevien toimenpiteiden yhteydessä niiden siirtoarvoksi olisi sen vuoksi määritettävä niiden todellinen taloudellinen arvo. Lisäksi on huolehdittava siitä, että valtio saa riittävän korvauksen. Jos EFTA-valtioiden mielestä on tarpeen erityisesti teknisen maksukyvyttömyyden välttämiseksi määrittää omaisuuserille siirtoarvo, joka ylittää niiden todellisen taloudellisen arvon, on toimenpiteeseen sisältyvä tukiosuus vastaavasti suurempi. Tämä on hyväksyttävää vain, jos sen lisäksi toteutetaan laajamittainen rakenneuudistus ja otetaan käyttöön ehdot, joiden mukaan ylimääräinen tuki voidaan periä takaisin myöhemmin, esimerkiksi takaisinperintälausekkeiden perusteella.

(42)

Omaisuuserien markkina-arvo ja todellinen taloudellinen arvo sekä valtiolle maksettava korvaus olisi määritettävä noudattaen liitteessä 4 lueteltuja periaatteita ja prosesseja.

(43)

Arvioidessaan arvostusmenetelmiä, joita EFTA-valtiot ovat esittäneet ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattuja toimenpiteitä varten, ja niiden soveltamista yksittäisiin tapauksiin valvontaviranomainen voi konsultoida arvonmäärityksen asiantuntijoita. (24) Lisäksi valvontaviranomainen aikoo hyödyntää EU:n tasolla toimivien nykyisten elinten asiantuntemusta varmistaakseen arvostusmenetelmien johdonmukaisuuden.

(44)

EFTA-valtiot saavat itse valita kaikista 4 jaksossa esitetyistä vaihtoehdoista sopivimman mallin, jonka mukaan pankkien annetaan siirtää arvoltaan alentuneita omaisuuseriä taseestaan. EFTA-valtiot tekevät valintansa arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin liittyvän ongelman laajuuden, yksittäisten pankkien tilanteen ja talousarviotilanteen pohjalta. Valtiontuen valvonnalla pyritään varmistamaan, että valittu malli takaa yhtäläisen kohtelun ja ehkäisee kilpailun tarpeetonta vääristymistä.

(45)

Vaikka tukitoimenpiteiden hinnoittelua koskevat järjestelyt saattavat vaihdella, eivät toimien erityispiirteet saisi juuri vaikuttaa valtion ja tuensaajapankkien väliseen asianmukaiseen vastuunjakoon. Omaisuudenhoitoyhtiön, vakuutuksen tai näiden yhdistelmän kokonaisvaltaisella rahoitusmekanismilla olisi kyettävä varmistamaan asianmukaisen arvostuksen pohjalta, että pankki ottaa yhtä suuren vastuun tappioista. Tässä yhteydessä voidaan harkita takaisinperintälausekkeita. Yleisesti ottaen kaikissa ohjelmissa on huolehdittava siitä, että tuensaajapankit vastaavat omaisuuserien siirrosta aiheutuvista tappioista (ks. 50 kohta ja alaviite 11).

(46)

Valittavasta mallista riippumatta on tarpeen varmistaa, että tuensaajapankki ja sen omaisuuserät, joiden arvo on alentunut, erotetaan toisistaan sekä toiminnallisesti että organisatorisesti erityisesti hallinnon, henkilöstön ja asiakaskunnan osalta. Tarkoituksena on auttaa pankkia keskittymään elinkelpoisuuden palauttamiseen ja ehkäistä mahdolliset eturistiriidat.

(47)

Näiden suuntaviivojen vaikutusta valtiontukimenettelyyn – alkuperäiseen tuki-ilmoitukseen ja mahdollisten rakenneuudistussuunnitelmien arviointiin – kuvataan yksityiskohtaisesti liitteessä 5.

(48)

Edellä esitetyt periaatteet ja edellytykset muodostavat kehyksen valtiontukisääntöjen mukaisten ongelmallisiin omaisuuseriin suunnattujen toimenpiteiden suunnittelulle. Valtiontukisäännöillä pyritään tässä yhteydessä varmistamaan, että tiettyihin omaisuuseriin liittyvien riskien poistoon tuensaajapankeilta annetaan tukea minimimäärä ja että kilpailun vääristyminen on mahdollisimman vähäistä, jotta voidaan luoda vankka perusta sellaisen tilanteen palauttamiselle, jossa pankit ovat pitkällä aikavälillä elinkelpoisia ilman valtiontukea. Arvoltaan alentuneiden omaisuuserien hoito edellä kuvailtujen periaatteiden mukaisesti on välttämätöntä pankkien elinkelpoisuuden palauttamiseksi, mutta se ei yksinään riitä kyseisen tavoitteen saavuttamiseen. Pankkien on oma-aloitteisesti toteutettava omaan tilanteeseensa ja omiin erityispiirteisiinsä sopivia toimenpiteitä, jotta vältetään samantyyppisten ongelmien toistuminen ja varmistetaan kestävällä pohjalla oleva kannattavuus.

(49)

Valtiontukea ja erityisesti pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien sääntöjen mukaan ongelmallisten omaisuuserien hoidossa on kyse rakenteellisesta toimenpiteestä, joka edellyttää seuraavien kolmen ehdon huolellista arviointia: i) tuensaajan riittävä osallistuminen arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin kohdistuvan ohjelman kustannuksiin; ii) asianmukaiset toimet, joilla varmistetaan elinkelpoisuuden palauttaminen; ja iii) tarvittavat toimenpiteet, joilla poistetaan kilpailun vääristymät.

(50)

Ensimmäinen ehto toteutuu yleensä silloin, jos ohjelma täyttää edellisissä luvuissa esitetyt vaatimukset, jotka koskevat erityisesti tietojen ilmoittamista, omaisuuserien arvostusta, tuen hinnoittelua ja vastuunjakoa. Näin varmistetaan, että tuensaaja vastaa ainakin niistä tappioista, joita aiheutuu omaisuuserien siirrosta valtiolle. Jos tämä ei ole olennaisilta osin mahdollista, tuki voidaan silti sallia poikkeuksellisesti, kunhan kahden muun ehdon kohdalla sovelletaan tiukempia vaatimuksia.

(51)

Vaatimukset, jotka koskevat elinkelpoisuuden palauttamista ja kilpailun vääristymisen poistamiseksi toteutettavia toimia, määritellään tapauskohtaisesti. Toisen ehdon eli pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen osalta olisi huomattava, että ongelmallisten omaisuuserien hoidolla voidaan edistää tavoitteen saavuttamista. Elinkelpoisuuden kartoituksessa olisi vahvistettava, että pankilla on riittävästi omia varoja sekä tällä hetkellä että tulevaisuudessa, sen jälkeen kun kaikki mahdolliset riskitekijät on arvioitu ja otettu huomioon. (25)

(52)

Kun valvontaviranomainen on alustavasti hyväksynyt ongelmallisiin omaisuuseriin suunnatut toimenpiteet, se arvioi tarvittavan rakenneuudistuksen laajuuden seuraavien perusteiden mukaan: rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamista koskevissa valvontaviranomaisen antamissa valtiontuen suuntaviivoissa esitetyt perusteet, tuen kohteena olevien pankin omaisuuserien osuus kaikista omaisuuseristä, omaisuuserien siirtohinta suhteessa markkinahintaan, arvoltaan alentuneiden omaisuuserien hoitoon suunnatun tuen erityispiirteet, valtion rahoitusosuuden suuruus suhteessa pankin riskipainotettuihin omaisuuseriin, tuensaajapankin ongelmien luonne ja alkuperä sekä pankin liiketoimintamallin ja investointistrategian toimivuus. Lisäksi valvontaviranomainen ottaa huomioon mahdollisesti myönnetyt muut valtion takaukset tai valtion toteuttaman pääomapohjan vahvistamisen, jotta voidaan muodostaa kokonaiskuva tuensaajapankin tilanteesta. (26)

(53)

Pitkän aikavälin elinkelpoisuus edellyttää sitä, että pankki kykenee selviytymään ilman valtion tukea. Tämä tarkoittaa, että pankilla on oltava selvät suunnitelmat siitä, miten valtiolta mahdollisesti saatu pääoma maksetaan takaisin ja valtion takaukset lopetetaan. Arvioinnin tuloksesta riippuen rakenneuudistukseen on sisällytettävä perusteellinen pankin strategian ja toiminnan tarkastelu sekä ydintoimintoihin keskittyminen, liiketoimintamallien uudelleen määrittäminen, liiketoimintayksiköiden/tytäryhtiöiden lopettaminen tai myynti, varojen ja velkojen hallinnan muuttaminen ja muut muutokset.

(54)

Perusteellinen rakenneuudistus on oletettavasti tarpeen silloin, kun 5.5 jaksossa ja liitteessä IV esitettyjen periaatteiden mukaisesti suoritetun, arvoltaan alentuneiden omaisuuserien asianmukaisen arvostuksen tuloksena on negatiivinen pääoma / tekninen maksukyvyttömyys ilman valtion väliintuloa. Myös toistuva tuen pyytäminen ja poikkeaminen edellisissä jaksoissa esitetyistä yleisistä periaatteista kuvastavat yleensä sitä, että pankki tarvitsee perusteellista rakenneuudistusta.

(55)

Perusteellista rakenneuudistusta tarvitaan myös silloin, kun pankki on jo saanut valtiontukea missä tahansa muodossa tappioiden kattamiseen tai ehkäisemiseen tai kun aiemmin annetun valtiontuen kokonaismäärä ylittää 2 prosenttia pankin kaikista riskipainotetuista omaisuuseristä. Tällöin otetaan asianmukaisesti huomioon kunkin edunsaajan tilanteeseen liittyvät erityiset tekijät. (27)

(56)

Elinkelpoisuuden palauttamiseksi toteutettavien toimien ajoittamisessa otetaan huomioon paitsi kyseisen pankin asema myös koko pankkialan tilanne. Tarvittavia muutoksia ei kuitenkaan pitäisi tarpeettomasti viivästyttää.

(57)

Kolmanneksi olisi tarkasteltava tarvittavien korvaavien toimenpiteiden laajuutta tuen aiheuttaman kilpailun vääristymisen pohjalta. Tämä saattaa edellyttää kannattavien liiketoimintayksiköiden tai tytäryhtiöiden toiminnan supistamista tai myyntiä tai sitoumuksia, jotka koskevat luopumista liiketoiminnan laajentamisesta.

(58)

Korvaavia toimenpiteitä oletettavasti tarvitaan, jos tuensaajapankki ei täytä edellisissä kohdissa asetettuja edellytyksiä ja erityisesti niitä, jotka koskevat tietojen toimittamista, omaisuuserien arvostusta, tuen hinnoittelua ja vastuunjakoa.

(59)

Valvontaviranomainen aikoo arvioida tarvittavien korvaavien toimenpiteiden laajuutta tuen aiheuttamasta kilpailun vääristymisestä tekemänsä arvioinnin pohjalta ja ottaen huomioon erityisesti seuraavat seikat: tuen kokonaismäärä takaus ja pääomasijoitustoimenpiteet mukaan lukien, toimenpiteen kohteena olevien arvoltaan alentuneiden omaisuuserien määrä, omaisuuseristä aiheutuvien tappioiden osuus, pankin toiminnan vakaus, siirrettävien omaisuuserien riskiprofiili, pankin riskinhallinnan taso, vakavaraisuussuhdeluku ilman tukea, tuensaajapankin markkina-asema ja kilpailun vääristyminen siinä tapauksessa, että pankki jatkaa toimintaansa markkinoilla, sekä tuen vaikutus pankkialan rakenteeseen.

(60)

Tätä valtiontuen suuntaviivojen lukua sovelletaan päivästä, jona se hyväksytään, ottaen huomioon rahoitusmarkkinoiden tilan ja yleisen talouskehityksen edellyttämän välittömän toiminnan.