3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1670/2006 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuki myönnetään niistä viljamääristä, jotka on tislattu ja tarkastutettu, korjattuna kertoimella, joka vahvistetaan vuosittain kullekin jäsenvaltiolle. Tämä kerroin ilmaisee kyseisten tislattujen alkoholijuomien vietyjen kokonaismäärien ja kaupan pidettyjen kokonaismäärien välisen suhteen kyseisen tislatun alkoholijuoman keskimääräistä ikääntymiskautta vastaavana aikana näiden määrien kehityksessä havaitun suuntauksen perusteella.

(2)

Irlannin toimittamien, 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2009 välistä jaksoa koskevien tietojen perusteella irlantilaisen viskin keskimääräinen ikääntymiskausi vuonna 2009 oli viisi vuotta.

(3)

Sen vuoksi on syytä vahvistaa kertoimet 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 väliseksi ajaksi.

(4)

Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevassa 10 artiklassa suljetaan vientitukien ulkopuolelle Liechtensteiniin, Islantiin ja Norjaan suuntautuva vienti. Unioni on lisäksi tehnyt joidenkin kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joihin sisältyy vientitukien poistaminen. Se olisi sen vuoksi otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 1670/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettaessa kertoimia jaksoksi 2010/2011.

(5)

Irlantilaisena viskinä vietyihin viljoihin sovellettavista kertoimista jaksolla 2009/2010 28 päivänä tammikuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 81/2010 (3) oikeusvaikutukset ovat lakanneet, koska se koskee vuonna 2009/2010 sovellettuja kertoimia. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi kyseinen asetus olisi kumottava,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Tämän asetuksen liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä varten jätettiin hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävän valmisteen hyväksymistä vieroitettujen porsaiden rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 25 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan lausunnossa (2), että liitteessä tarkoitetulla valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että kyseinen lisäaine saattaa lisätä kohdelajien kasvua ja parantaa rehun hyötysuhdetta. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla kyseinen lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/5

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Diklatsuriilin, CAS-numero 101831-37-2, käyttö rehun lisäaineena hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi direktiivin 70/524/ETY mukaisesti broilerien, enintään 16 viikon ikäisten kananuorikoiden ja enintään 12 viikon ikäisten kalkkunoiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 2430/1999 (3). Kyseinen lisäaine kirjattiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan yhteisön rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koski diklatsuriilin uudelleenarviointia broilerien rehun lisäaineena ja jossa pyydettiin, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”kokkidiostaatit ja histomonostaatit”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 23 päivänä kesäkuuta 2010 antamassaan lausunnossa (4), että diklatsuriililla ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että lisäaine on tehokas broilereissa esiintyvän kokkidioosin torjunnassa. Se totesi, että turvallisuusongelmia ei synny, kunhan asianmukaiset turvallisuustoimenpiteet toteutetaan. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla kyseinen lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Diklatsuriilin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Kun uusi hyväksyntä myönnetään asetuksen (EY) N:o 1831/2003 mukaisesti, diklatsuriilia koskevat säännökset olisi broilerien osalta poistettava asetuksesta (EY) N:o 2430/1999.

(7)

Koska luvan ehtojen muuttaminen ei liity turvallisuuteen, on aiheellista sallia siirtymäaika, jotta esiseosten ja rehuseosten olemassa olevat varastot voidaan käyttää loppuun.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/9

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Valmisteen Saccharomyces cerevisiae MUCL 39885 käyttö rehun lisäaineena emakkojen ruokinnassa hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi komission asetuksella (EY) N:o 896/2009 (3). Direktiivin 70/524/ETY mukaisesti valmisteen käyttö on hyväksytty ilman aikarajoitusta vieroitettujen porsaiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1200/2005 (4), lihanautojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 492/2006 (5) ja lypsylehmien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1520/2007 (6). Kyseinen lisäaine kirjattiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan yhteisön rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee Saccharomyces cerevisiae MUCL 39885 -valmisteen uudelleenarviointia lypsylehmien rehun lisäaineena ja kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti uutta käyttötapaa hevosten ruokinnassa ja jossa pyydettiin, että lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 22 päivänä kesäkuuta 2010 antamassaan lausunnossa (7) valmisteen käyttämisestä lisäaineena lypsylehmien rehussa, että Saccharomyces cerevisiae MUCL 39885 -valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että se saattaa lisätä lypsylehmien maidontuotantoa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla kyseinen lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 22 päivänä kesäkuuta 2010 antamassaan lausunnossa (8) valmisteen käyttämisestä lisäaineena hevosten rehussa, että valmisteen käyttö voi parantaa kuitujen sulavuutta kohdelajilla.

(6)

Saccharomyces cerevisiae MUCL 39885 -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Kun uusi hyväksyntä myönnetään asetuksen (EY) N:o 1831/2003 mukaisesti, Saccharomyces cerevisiae MUCL 39885 -valmistetta koskevat säännökset olisi poistettava asetuksesta (EY) N:o 1520/2007.

(8)

Koska luvan ehtojen muuttaminen ei liity turvallisuuteen, on aiheellista sallia siirtymäaika, jotta esiseosten ja rehuseosten olemassa olevat varastot voidaan käyttää loppuun.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/12

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Tämän asetuksen liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä varten jätettiin hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Pediococcus acidilactici CNCM MA 18/5M -valmisteen hyväksymistä vieroitettujen porsaiden rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ’eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet’.

(4)

Valmisteen Pediococcus acidilactici CNCM MA 18/5M käyttö on hyväksytty ilman määräaikaa broilerien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1200/2005 (2) ja lihasikojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 2036/2005 (3) sekä kymmeneksi vuodeksi lohikalojen ja katkarapujen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 911/2009 (4).

(5)

On toimitettu uusia tietoja, jotka tukevat hakemusta kyseisen valmisteen hyväksymiseksi vieroitettujen porsaiden ruokinnassa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 23 päivänä kesäkuuta 2010 antamassaan lausunnossa (5), että Pediococcus acidilactici CNCM MA 18/5M -valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käyttö parantaa huomattavasti kohdelajin kasvua tai rehu-hyötysuhdetta. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla kyseinen lisäaine määritetään rehusta.

(6)

Pediococcus acidilactici CNCM MA 18/5M -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/14

(1)

Alankomaiden hakemus nimityksen ”Edam Holland” rekisteröimisestä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Tšekki, Saksa, Suomi, Itävalta, Slovakia sekä Australian, Uuden Seelannin ja Amerikan yhdysvaltojen hallitukset ja Dairy Australia, Dairy Companies Association of New Zealand ja National Milk Producers Federation yhdessä Yhdysvaltojen maitotuotteiden vienninedistämisneuvoston kanssa ilmoittivat vastustavansa rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vastaväitteet katsottiin voitavan ottaa tarkasteltaviksi mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan nojalla, lukuun ottamatta Australian ja Dairy Australian esittämiä vastaväitteitä, joita ei katsottu voitavan ottaa huomioon, koska ne saapuivat määräajan päätyttyä.

(3)

Vastaväitteet koskivat sitä, etteivät asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklassa säädetyt edellytykset, erityisesti nimeä ja sen käyttöä, tuotteen erityisyyttä ja mainetta, maantieteellisen alueen rajaamista ja raaka-aineiden alkuperän maantieteellisiä rajoituksia koskevat edellytykset täyty. Vastaväitteiden mukaan kyseisen nimen rekisteröinti olisi lisäksi vastoin asetuksen (EY) N:o 510/2006 3 artiklan 3 kohtaa ja vaarantaisi nimet, tavaramerkit tai tuotteet, jotka ovat olleet laillisesti markkinoilla vähintään viiden vuoden ajan ennen vastaväitteen 6 artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaista julkaisupäivää, ja rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on yleisesti käytössä.

(4)

Komissio kehotti 21 päivänä lokakuuta 2008 päivätyillä kirjeillä Alankomaita ja vastaväitteiden esittäjiä sopimaan asiasta keskenään noudattaen sisäisiä menettelyjään.

(5)

Koska vastaväitteiden esittäjien kanssa ei päästy sopimukseen säädetyssä määräajassa, komission on tehtävä päätös asetuksen (EY) N:o 510/2006 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan nimeä, maantieteellistä aluetta, tuotteen erityisyyttä, tuotteen ominaispiirteiden ja maantieteellisen alueen välistä yhteyttä, mainetta ja raaka-aineiden alkuperän maantieteellisiä rajoituksia koskeneiden vastaväitteiden osalta toimivaltaiset viranomaiset vahvistivat, että kyseiset tekijät on otettu huomioon eikä niissä ole mitään ilmeisiä virheitä. On syytä todeta, että ”Holland” ei ole kyseisen jäsenvaltion nimi ja että nimitystä ”Edam Holland” pidetään asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 2 kohtaan sisältyvänä perinteisenä maantieteellisenä nimenä. Tältä osin mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimukset täyttyvät, sillä nimeen liittyvä maantieteellinen alue on rajattu maantieteellisen yhteyden ja tuotteen erityisyyteen liittyvien pääpiirteiden mukaan. Edam Hollandin erityispiirteet johtuvat maantieteelliseen alueeseen sidoksissa olevien tekijöiden yhdistelmästä, joihin kuuluvat maidon laatu (korkea rasva- ja valkuaisainepitoisuus), β-CN- ja γ-glutamyylipeptidistä peräisin olevat aminohapot, laiduntaminen pääosin niityillä, vasikan juoksutusmahasta saadun juoksutteen käyttö, luonnollinen kypsyminen sekä maanviljelijöiden ja juustonvalmistajien taitavuus.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 510/2006 3 artiklan 3 kohdan noudattamatta jättämistä koskevien vastaväitteiden osalta Alankomaat toimitti tietoja eroista rekisteröityä nimitystä ”Noord-Hollandse Edammer” käyttävän tuotteen ja tuotteen, jolle haetaan ”Edam Holland” -nimitystä, välillä. Vastaväitteissä ei esitetty mitään todisteita siitä, että kuluttajat joutuisivat mahdollisesti harhaan johdetuiksi tai että tuottajien kohtelu ei olisi tasavertaista.

(8)

Vaikuttaa siltä, etteivät vastaväitteiden esittäjät viitanneet koko nimeen ”Edam Holland” väittäessään, että rekisteröinti vaarantaisi nimet, tavaramerkit tai tuotteet ja että rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on yleisessä käytössä, vaan vastaväite kohdistui vain nimen osaan eli ”Edamiin”. Suoja myönnetään kuitenkin nimitykselle ”Edam Holland” kokonaisuudessaan. Asetuksen (EY) N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla nimitystä ”Edam” voidaan edelleen käyttää, kunhan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan. Selkeyden vuoksi eritelmää ja yhteenvetoa on muutettu tämän mukaisesti.

(9)

Näiden tietojen perusteella nimitys ”Edam Holland” olisi rekisteröitävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/22

(1)

Alankomaiden hakemus nimityksen ”Gouda Holland” rekisteröimisestä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Tšekki, Saksa, Ranska, Itävalta sekä Australian, Uuden Seelannin ja Amerikan yhdysvaltojen hallitukset ja Dairy Australia, Dairy Companies Association of New Zealand ja National Milk Producers Federation yhdessä Yhdysvaltojen maitotuotteiden vienninedistämisneuvoston kanssa ilmoittivat vastustavansa rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vastaväitteet katsottiin voitavan ottaa tarkasteltaviksi mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan nojalla.

(3)

Vastaväitteet koskivat sitä, etteivät asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklassa säädetyt edellytykset, erityisesti nimeä ja sen käyttöä, tuotteen erityisyyttä ja mainetta, maantieteellisen alueen rajaamista ja raaka-aineiden alkuperän maantieteellisiä rajoituksia koskevat edellytykset täyty. Vastaväitteiden mukaan kyseisen nimen rekisteröinti olisi lisäksi vastoin asetuksen (EY) N:o 510/2006 3 artiklan 3 kohtaa ja vaarantaisi nimet, tavaramerkit tai tuotteet, jotka ovat olleet laillisesti markkinoilla vähintään viiden vuoden ajan ennen vastaväitteen 6 artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaista julkaisupäivää, ja rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on yleisesti käytössä.

(4)

Komissio kehotti 4 päivänä marraskuuta 2008 päivätyillä kirjeillä Alankomaita ja vastaväitteiden esittäjiä sopimaan asiasta keskenään noudattaen sisäisiä menettelyjään.

(5)

Koska vastaväitteiden esittäjien kanssa ei päästy sopimukseen säädetyssä määräajassa, lukuun ottamatta Alankomaiden ja Ranskan välillä tehtyä sopimusta, komission on tehtävä päätös asetuksen (EY) N:o 510/2006 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan nimeä, maantieteellistä aluetta, tuotteen erityisyyttä, tuotteen ominaispiirteiden ja maantieteellisen alueen välistä yhteyttä, mainetta ja raaka-aineiden alkuperän maantieteellisiä rajoituksia koskeneiden vastaväitteiden osalta toimivaltaiset viranomaiset vahvistivat, että kyseiset tekijät on otettu huomioon eikä niissä ole mitään ilmeisiä virheitä. On syytä todeta, että ”Holland” ei ole kyseisen jäsenvaltion nimi ja että nimitystä ”Gouda Holland” pidetään asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 2 kohtaan sisältyvänä perinteisenä maantieteellisenä nimenä. Tältä osin mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimukset täyttyvät, sillä nimeen liittyvä maantieteellinen alue on rajattu maantieteellisen yhteyden ja tuotteen erityisyyteen liittyvien pääpiirteiden mukaan. Gouda Hollandin erityispiirteet johtuvat maantieteelliseen alueeseen sidoksissa olevien tekijöiden yhdistelmästä, joihin kuuluvat maidon laatu (korkea rasva- ja valkuaisainepitoisuus), β-CN- ja γ-glutamyylipeptidistä peräisin olevat aminohapot, laiduntaminen pääosin niityillä, vasikan juoksutusmahasta saadun juoksutteen käyttö, luonnollinen kypsyminen sekä maanviljelijöiden ja juustonvalmistajien taitavuus.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 510/2006 3 artiklan 3 kohdan noudattamatta jättämistä koskevien vastaväitteiden osalta Alankomaat toimitti tietoja eroista rekisteröityä nimitystä ”Noord-Hollandse Gouda” käyttävän tuotteen ja tuotteen, jolle haetaan ”Gouda Holland” -nimitystä, välillä. Vastaväitteissä ei esitetty mitään todisteita siitä, että kuluttajat joutuisivat mahdollisesti harhaan johdetuiksi tai että tuottajien kohtelu ei olisi tasavertaista.

(8)

Vaikuttaa siltä, etteivät vastaväitteiden esittäjät viitanneet koko nimeen ”Gouda Holland” väittäessään, että rekisteröinti vaarantaisi nimet, tavaramerkit tai tuotteet ja että rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on yleisessä käytössä, vaan vastaväite kohdistui vain nimen osaan eli ”Goudaan”. Suoja myönnetään kuitenkin nimitykselle ”Gouda Holland” kokonaisuudessaan. Asetuksen (EY) N:o 510/2006 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla nimitystä ”Gouda” voidaan edelleen käyttää, kunhan unionin oikeusjärjestyksen mukaisia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan. Selkeyden vuoksi eritelmää ja yhteenvetoa on muutettu tämän mukaisesti.

(9)

Näiden tietojen perusteella nimitys ”Gouda Holland” olisi rekisteröitävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/30

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/32

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 1112/2002 (2) ja (EY) N:o 2229/2004 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman neljännen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luetteloon kuuluu sinkkifosfidi.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2229/2004 24 e artiklan mukaisesti hakija peruutti tekemänsä ilmoituksen kyseisen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I kahden kuukauden kuluessa arviointikertomusluonnoksen vastaanottamisesta. Näin ollen hyväksyttiin eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 8 päivänä joulukuuta 2008 tehty komission päätös 2008/941/EY (4), joka koskee myös sinkkifosfidin sisällyttämättä jättämistä.

(3)

Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti uuden hakemuksen, jossa se pyysi yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa säädetyn nopeutetun menettelyn soveltamista.

(4)

Hakemus toimitettiin Saksalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 2229/2004. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja sallitut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/941/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Saksa arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kyseisen kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 20 päivänä heinäkuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen muille jäsenvaltioille ja hakijalle huomautusten esittämistä varten ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komission pyynnöstä 2 päivänä heinäkuuta 2010 komissiolle lausunnon (6) sinkkifosfidista. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntoa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja sinkkifosfidia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 28 päivänä lokakuuta 2010.

(6)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että sinkkifosfidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää sinkkifosfidi liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevat luvat voidaan myöntää kaikissa jäsenvaltioissa mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla.

(7)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen sisällyttämistä liitteeseen I, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua sisällyttämisestä johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(8)

Ilman, että tehoaineen sisällyttämisellä liitteeseen I rajoitettaisiin direktiivin 91/414/ETY velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltioilla olisi sisällyttämisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa nykyiset sinkkifosfidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat sen varmistamiseksi, että direktiivissä 91/414/ETY ja erityisesti sen 13 artiklassa säädetyt vaatimukset ja liitteessä I vahvistetut ehdot täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 91/414/ETY säännösten mukaisesti tarvittaessa muutettava, korvattava tai peruutettava nykyiset luvat. Edellä esitetystä määräajasta poiketen olisi säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston jättämistä ja arviointia varten direktiivissä 91/414/ETY säädettyjen yhtenäisten periaatteiden mukaisesti.

(9)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (7) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä nykyisten lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston saatavuuden. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aiheuteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu liitteen I muuttamiseksi.

(10)

Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(11)

Eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta tehdyssä päätöksessä 2008/941/EY säädetään sinkkifosfidin sisällyttämättä jättämisestä ja kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamisesta 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä. On tarpeen poistaa sinkkifosfidia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä.

(12)

Siksi on aiheellista muuttaa päätöstä 2008/941/EY.

(13)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

sinkkifosfidia ainoana tehoaineenaan sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava tai peruutettava lupa viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2015 tai

b)

sinkkifosfidia yhtenä monista tehoaineistaan sisältävien tuotteiden osalta tarvittaessa muutettava tai peruutettava lupa viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2015 taikka siinä direktiivissä tai niissä direktiiveissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/36

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (2) ja (EY) N:o 703/2001 (3) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman toisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luettelossa oli mukana haloksifoppi-R. Komission päätöksellä 2007/437/EY (4) haloksifoppi-R päätettiin jättää sisällyttämättä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(2)

Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti uuden hakemuksen, jossa se pyysi yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä 17 päivänä tammikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (5) 14–19 artiklassa säädetyn nopeutetun menettelyn soveltamista.

(3)

Hakemus toimitettiin Tanskalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 451/2000. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen määritelmä ja ilmoitetut käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, jotka olivat kyseessä päätöksessä 2007/437/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen. Kyseisessä hakemuksessa tehoaineesta käytetään ISO-nimeä ”haloksifoppi-P” eikä aikaisemmin käytettyä nimeä ”haloksifoppi-R”.

(4)

Tanska arvioi hakijan toimittamat uudet tiedot ja laati lisäkertomuksen. Se antoi kertomuksen tiedoksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 3 päivänä huhtikuuta 2009. Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi lisäkertomuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille ja hakijalle huomautuksia varten ja toimitti saamansa huomautukset komissiolle. Asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan ja komission pyynnön mukaisesti elintarviketurvallisuusviranomainen esitti päätelmänsä (6) haloksifoppi-P:stä komissiolle 9 päivänä lokakuuta 2009. Jäsenvaltiot ja komissio ovat tarkastelleet arviointikertomuksen luonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja haloksifoppi-P:tä koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 28 päivänä lokakuuta 2010.

(5)

Esittelijänä toimivan jäsenvaltion lisäkertomuksessa ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen uusissa päätelmissä keskitytään niihin huolenaiheisiin, joiden perusteella oli päädytty sisällyttämättä jättämiseen. Huolta aiheutti erityisesti pohjavesien – ja mahdollisesti juomaveden – mahdollinen saastuminen eräiden metaboliittien vaikutuksesta sekä nisäkkäille aiheutuva riski.

(6)

Hakijan toimittamista uusista tiedoista käyvät ilmi seuraavat seikat. Kyseessä olevat metaboliitit eivät ole toksikologisesti eivätkä biologisesti merkityksellisiä, ja niistä aiheutuu ympäristötoksikologiselta kannalta pieni riski.

(7)

Näin ollen hakijan toimittamien lisätietojen perusteella voidaan sulkea pois ne huolenaiheet, joiden vuoksi sisällyttämättä jättämiseen päädyttiin. Muita avoimia tieteellisiä kysymyksiä ei ole tullut ilmi.

(8)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että haloksifoppi-P:tä sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset etenkin tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista sisällyttää haloksifoppi-P liitteeseen I sen varmistamiseksi, että kyseistä tehoainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita koskevien lupien myöntäminen voidaan järjestää kaikissa jäsenvaltioissa mainitussa direktiivissä säädetyllä tavalla.

(9)

Rajoittamatta edellä esitetyn päätelmän soveltamista on kuitenkin aiheellista hankkia lisätietoja tietyistä seikoista. Direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen sisällyttämiselle liitteeseen I voidaan asettaa ehtoja. Sen vuoksi on aiheellista vaatia, että hakija toimittaa tiedot, jotka vahvistavat pohjaveden välityksellä tapahtuvan altistumisen arvioinnin tehoaineen ja sen maaperässä olevien metaboliittien DE-535 fenoli, DE-535 pyridinoli ja DE-535 pyridinoni osalta.

(10)

Sen vuoksi direktiiviä 91/414/ETY olisi muutettava.

(11)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/39

(1)

Direktiivissä 89/106/ETY säädetään, että rakennuskohteiden turvallisuuden tasossa kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla esiintyvien erojen huomioon ottamiseksi voi olla tarpeen vahvistaa perusasiakirjoissa luokat tuotteiden käyttäytymistasoille kunkin olennaisen vaatimuksen osalta. Nämä asiakirjat on julkaistu komission tiedonantona (2) direktiivin 89/106/ETY perusasiakirjoista.

(2)

Paloturvallisuuden olennaisen vaatimuksen osalta perusasiakirjassa N:o 2 luetellaan toisiinsa liittyviä toimenpiteitä, jotka yhdessä asettavat puitteet jäsenvaltioissa eri tavoin määriteltävälle paloturvallisuusstrategialle.

(3)

Perusasiakirjassa N:o 2 yksilöidään eräs näistä toimenpiteistä, joka perustuu palon syttymisen ja savun muodostumisen sekä näiden leviämisen rajoittamiseen tietylle alueelle rajoittamalla rakennustuotteiden alttiutta edesauttaa täyden palon syttymistä.

(4)

Tämän rajoittamisen taso voidaan ilmaista vain tuotteiden paloteknisen käyttäytymisen tasoerojen perusteella tuotteiden lopullisessa käyttösovelluksessa.

(5)

Luokitusjärjestelmä hyväksyttiin yhdenmukaistetulla ratkaisulla neuvoston direktiivin 89/106/ETY soveltamisesta rakennustuotteiden paloteknistä käyttäytymistä koskevan luokituksen osalta 8 päivänä helmikuuta 2000 tehdyllä komission päätöksellä 2000/147/EY (3).

(6)

Polyesterilla pinnoitettujen ja plastisolilla pinnoitettujen teräslevyjen osalta on tarpeen käyttää päätöksellä 2000/147/EY hyväksyttyä luokitusta.

(7)

Monien päätöksen 2000/147/EY luokitukseen sisältyvien rakennustuotteiden ja/tai tarvikkeiden palotekninen käyttäytyminen on tarkkaan määritelty ja riittävän hyvin jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten tiedossa niin, että tämän ominaisuuden testaamista ei vaadita,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/42

(1)

Direktiivissä 89/106/ETY todetaan, että rakennuskohteiden turvallisuuden tasossa kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla esiintyvien erojen huomioon ottamiseksi voi olla tarpeen vahvistaa perusasiakirjoissa luokat tuotteiden toimivuustasoille kunkin olennaisen vaatimuksen osalta. Nämä asiakirjat on julkaistu komission tiedonantona direktiivin 89/106/ETY perusasiakirjoista (2).

(2)

Paloturvallisuuden olennaisen vaatimuksen osalta perusasiakirjassa N:o 2 luetellaan toisiinsa liittyviä toimenpiteitä, jotka yhdessä asettavat puitteet jäsenvaltioissa eri tavoin määriteltävälle paloturvallisuusstrategialle.

(3)

Perusasiakirjassa N:o 2 yksilöidään eräs näistä toimenpiteistä, joka perustuu palon syttymisen ja savun muodostumisen sekä näiden leviämisen rajoittamiseen tietylle alueelle rajoittamalla rakennustuotteiden alttiutta edesauttaa täyden palon syttymistä.

(4)

Tämän rajoittamisen taso voidaan ilmaista vain tuotteiden paloteknisen käyttäytymisen tasoerojen perusteella tuotteiden lopullisessa käyttösovelluksessa.

(5)

Yhdenmukaistettuna ratkaisuna otettiin käyttöön luokitusjärjestelmä, josta säädetään neuvoston direktiivin 89/106/ETY soveltamisesta rakennustuotteiden paloteknistä käyttäytymistä koskevan luokituksen osalta 8 päivänä helmikuuta 2000 tehdyssä komission päätöksessä 2000/147/EY (3).

(6)

Kuituja sisältävien kipsilaastien osalta on tarpeen käyttää päätöksellä 2000/147/EY vahvistettua luokitusta.

(7)

Monien päätöksen 2000/147/EY luokitukseen sisältyvien rakennustuotteiden ja/tai -tarvikkeiden palotekninen käyttäytyminen on tarkkaan määritelty ja riittävän hyvin jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten tiedossa niin, että tämän ominaisuuden testaamista ei vaadita,

3.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/44