17.11.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 300/1

(1)

Asiasta tehdyn polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ”alkuperäinen tutkimus”, jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1467/2004 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tietyn polyeteenitereftalaatin tuonnissa, jäljempänä ”lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet”. Tullin suuruus Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”asianomainen maa” tai ”Kiina”, peräisin olevalle tuonnille oli enimmillään 22,9 prosenttia, joka vastasi 184:ää euroa tonnilta.

(2)

Perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisen uusia viejiä koskeneen tarkastelun jälkeen asetusta (EY) N:o 1467/2004 muutettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2167/2005 (3).

(3)

Lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen julkaisemisen (4) jälkeen komissio vastaanotti 13 päivänä toukokuuta 2009 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön. Tarkastelupyynnön esitti Polyethylene Terephtalate Committee of Plastics Europe, jäljempänä ”pyynnön esittäjä”, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa suurimman osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia polyeteenitereftalaatin kokonaistuotannosta unionissa.

(4)

Tarkastelupyyntöä perusteltiin sillä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(5)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille. Näin ollen komissio ilmoitti 18 päivänä elokuuta 2009 julkaistulla ilmoituksella (5), jäljempänä ”vireillepanoilmoitus”, tällaisen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta.

(6)

Komissio ilmoitti 3 päivänä syyskuuta 2009 perusasetuksen 5 artiklan mukaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käynnistämisestä (6) ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (7) 10 artiklan mukaisen tukien vastaisen menettelyn (8) vireillepanosta tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa.

(7)

Neuvosto otti 29 päivänä syyskuuta 2010 julkaistulla asetuksella (EU) N:o 857/2010 (9) käyttöön lopullisen tasoitustullin tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa yhteisöön. Samanaikaisesti komissio päätti polkumyynnin vastaisen menettelyn (10).

(8)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso”. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(9)

Komissio ilmoitti virallisesti polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta valituksen tehneille tuottajille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tuojille/kauppiaille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden yhdistyksille, vientiä harjoittaville tuottajille sekä asianomaisen viejämaan edustajille. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asiaan liittyville osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(11)

Koska unionissa toimii ilmeisen suuri määrä tuottajia, vientiä harjoittavia tuottajia ja tuojia, katsottiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti asianmukaiseksi tutkia, olisiko syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(12)

Neljätoista unionin tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio valitsi otokseen viisi unionin tuottajaa, joiden osuus kaikkien yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille on EU:ssa 65 prosenttia.

(13)

Koska ainoastaan kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot, ei ollut aiheellista valita otosta.

(14)

Ainoastaan yksi tuontiagentti toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Näin ollen etuyhteydettömistä tuojista ei tarvittu otosta.

(15)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille unionin tuottajille, vientiä harjoittaville tuottajille ja kaikille käyttäjille ja toimittajille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa ilmoittautuneille osapuolille. Kyselylomakkeet lähetettiin myös tiedossa oleville yhdysvaltalaisille tuottajille (Amerikan yhdysvaltoja on ehdotettu vertailumaaksi).

(16)

Vastauksia saatiin viideltä otokseen kuuluvalta unionin tuottajalta, seitsemältä käyttäjältä unionissa, kolmelta raaka-aineiden toimittajalta ja kahdelta yhdysvaltalaiselta tuottajalta. Lisäksi seitsemän yhteistyössä toiminutta unionin tuottajaa toimitti pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten. Kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ei sen sijaan saatu vastauksia.

(17)

Viidestä otokseen kuuluneesta unionin tuottajasta yksi ei kyennyt tutkimuksen aikana toimittamaan kaikkia pyydettyjä tietoja, ja otosta oli vastaavasti pienennettävä neljään tuottajaan, joiden myynti vastasi 47:ää prosenttia kaikkien yhteistyössä toimineiden tuottajien myynnistä.

(18)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(19)

Tarkastelun kohteena on sama tuote kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Kiinasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g ISO-standardin 1628–5 mukaisesti ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 39076020.

(20)

Alkuperäisen tutkimuksen tavoin tässäkin tutkimuksessa havaittiin, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, vientiä harjoittavien tuottajien kotimaan markkinoilla tuottamilla ja myymillä tuotteilla ja kolmansiin maihin myydyillä tuotteilla sekä unionin tuottajien tuottamilla ja myymillä tuotteilla on samat fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(21)

Kuten edellä on todettu, otanta kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut tarpeen.

(22)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(23)

Kiinasta unioniin tuleva tuonti ei ollut määrältään riittävän merkittävää kattavan arvion tekemiseksi polkumyynnistä. Tämän vuoksi polkumyyntilaskelmaa ei tehty Kiinasta tulevan viennin hintojen perusteella ja tutkimuksessa keskityttiin polkumyynnin toistumisen todennäköisyyden selvittämiseen.

(24)

Koska yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa, jäljempänä esitetyt päätelmät tehtiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti saatavissa olevien tietojen eli Eurostatin tietojen ja tarkastelupyynnön perusteella.

(25)

Koska yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan kotimaisia myyntihintoja verrattiin Kiinasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoihin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(26)

Koska Kiina on siirtymätalous, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo oli määritettävä asianmukaisessa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, jäljempänä ”vertailumaa”, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella taikka vertailumaasta muihin maihin, myös unioniin, suuntautuvan viennin hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.

(27)

Vireillepanoilmoituksessa Yhdysvaltojen katsottiin soveltuvan vertailumaaksi määritettäessä normaaliarvoa Kiinalle ja asiaan liittyviä osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa valinnan asianmukaisuudesta. Yksikään osapuoli ei esittänyt tältä osin huomautuksia tai vastaväitteitä. Yhdysvaltoja käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa. Tämän vuoksi Yhdysvaltojen katsotaan olevan soveltuva vertailumaaksi.

(28)

Normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti vertailumaassa toimivilta tuottajilta saatujen varmennettujen tietojen perusteella eli Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla sellaisista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, joiden myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(29)

Tämän vuoksi normaaliarvoksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yhdysvaltalaisten tuottajien etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla veloittamien hintojen painotettu keskiarvo.

(30)

Aluksi vahvistettiin, oliko kummankin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan yhdysvaltalaisen tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti eli oliko tuon myynnin määrä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä. Kummankin Yhdysvalloissa toimivan tuottajan kotimarkkinamyynti katsottiin riittävän edustavaksi tutkimusajanjaksolla.

(31)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä, kuinka suuri osuus samankaltaisen tuotteen yhdysvaltalaisten markkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjaksolla.

(32)

Koska samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli alle 80 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(33)

Koska Kiinasta Euroopan unioniin tuleva tuonti ei ollut määrältään riittävän merkittävää ja kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, vientihintaa tarkasteltiin kiinalaisen viennin määrästä ja arvosta Kiinan kolmella merkittävimmällä vientimarkkina-alueella (Japani, Ukraina ja Yhdysvallat) laadittujen Kiinan vientitilastotietojen perusteella. Nämä tiedot olivat perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja parhaita saatavilla olevia tietoja. Vienti näille markkinoille oli noin 50 prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä Kiinasta.

(34)

Kiinan vientitilastotiedoista kävi ilmi, että edellä mainittuihin kolmeen maahan suuntautuneen viennin hinnat olivat alhaisemmat kuin Kiinalle vahvistettu normaaliarvo. Tutkimuksessa kävi ilmi, että hintaero vaihteli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kaiken kaikkiaan 14 ja 38 prosentin välillä. Tämä saattaa merkitä polkumyynnin todennäköistä toistumista unioniin suuntautuvassa viennissä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan.

(35)

Koska tuotannosta ja kapasiteetista ei ollut muuta tietoa, tarkastelu tehtiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella.

(36)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella ja päinvastaiseen viittaavien tietojen puuttuessa todetaan, että Kiinan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla yli 16 prosentilla. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kapasiteetin käyttöaste oli noin 72 prosenttia. Varakapasiteettia oli siis runsaasti, yli 700 000 tonnia. Jos Kiina ottaisi varakapasiteetin käyttöön, se pystyisi toimittamaan 23 prosenttia unionin kuluttamasta määrästä.

(37)

Koska Kiinan tuotantokapasiteetin odotetaan kasvavan paljon nopeammin kuin kotimainen kysyntä, arvellaan suuren osan kaikesta tuotannon lisäyksestä suuntautuvan vientiin.

(38)

Koska tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientihinnat Kiinan tärkeimmille vientimarkkinoille ovat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana asetetun normaaliarvon alapuolella ja koska varakapasiteetti on lisääntynyt, on todennäköistä, että kiinalaisen polkumyyntihintaisen viennin määrä unioniin kasvaisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(39)

Tämän vuoksi polkumyynnin toistuminen on todennäköistä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan.

(40)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 17 tuottajaa unionissa. Näiden tuottajien tuotannon (joka määritettiin yhteistyössä toimineilta tuottajilta kerättyjen tietojen perusteella ja muiden unionin tuottajien osalta tarkastelupyynnöstä saatujen tietojen perusteella) katsotaan siksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(41)

Näistä 17 tuottajasta 12 toimi tutkimuksessa täydessä yhteistyössä. Kyseisten 12 tuottajan todettiin vastaavan suurimmasta osasta, tässä tapauksessa yli 80 prosentista, samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa. Yhteistyössä toimineiden 12 tuottajan katsotaan siksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ”unionin tuotannonala”. Jäljelle jäävistä unionin tuottajista käytetään jäljempänä nimitystä ”muut unionin tuottajat”. Kyseiset muut unionin tuottajat eivät ole aktiivisesti tukeneet tai vastustaneet valitusta.

(42)

Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(43)

On huomattava, että polyeteenitereftalaatin unionin markkinoilla on varsin suuri määrä tuottajia, jotka kuuluvat usein suurempaan yritysryhmään, jonka päätoimipaikka on EU:n ulkopuolella. Äskettäin tapahtuneiden yritysostojen ja toiminnan lopettamisten jälkeen markkinat ovat vakiintumisvaiheessa. Esimerkiksi vuodesta 2009 lähtien Tergal Fibers (Ranska), Invista (Saksa) ja Artenius (Yhdistyneet kuningaskunnat) ovat lopettaneet polyeteenitereftalaatin tuotantolaitokset ja Indorama on ottanut haltuunsa Eastmanin tuotantolaitokset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa.

(44)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin määrien ja Eurostatilta saatujen unionin markkinoita koskevien tuontimäärätilastojen sekä muiden unionin tuottajien osalta tarkastelupyynnössä esitettyjen arvioiden perusteella.

(45)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kulutus unionissa kasvoi vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia. Todettavissa oleva kysyntä kasvoi vuonna 2007 8 prosenttia, pieneni hiukan vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana (2 prosenttiyksikköä) ja kasvoi taas 5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 1

(46)

Tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntimäärät EU:hun pysyivät suhteellisen alhaisina ja jopa laskivat tarkastelujaksolla. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana määrä oli 13 483 tonnia, joka vastaa 0,4 prosentin markkinaosuutta. Kiinalaiset tuontihinnat pysyivät vakaina vuodesta 2006 vuoteen 2008, minkä jälkeen ne laskivat voimakkaasti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana CIF-tasolla 897 euroon tonnilta (eli 12 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2008 hintoihin).

Taulukko 2

(47)

Kuten 6 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todetaan, Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuontia koskeva polkumyyntimenettely ja tukien vastainen menettely toteutettiin yhtä aikaa tämän tarkastelun kanssa.

(48)

Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan tuonnin määrä EU:hun kasvoi tarkastelujaksolla tuntuvasti ja oli tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona 304 202 tonnia, joka vastaa 10,2 prosentin markkinaosuutta. Kyseiset vientihinnat olivat vieläkin alemmat kuin Kiinan vientihinnat.

Taulukko 3

(49)

Korean tasavaltaan on sovellettu polkumyyntitulleja vuodesta 2000. Kahteen korealaiseen yritykseen sovelletaan kuitenkin nollamääräistä polkumyyntitullia, ja tutkimuksessa todettiin, että tuonti Korean tasavallasta on edelleen huomattavaa ja lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Tuonti Korean tasavallasta lisääntyi lähes 150 prosenttia vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja sen vastaava markkinaosuus kasvoi vuoden 2006 3,5 prosentista 7,7 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 4

(50)

Korean tasavallasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta pysyi yleisesti hieman unionin tuottajien keskimääräisiä hintoja alhaisempana. Korealaisen tuonnin hinnat olivat kuitenkin korkeammat kuin Kiinan keskimääräiset hinnat.

(51)

Muista kolmansista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä EU:hun kasvoi tarkastelujaksolla hieman ja oli tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona 428 396 tonnia, joka vastaa 14,3 prosentin markkinaosuutta. Kyseisen tuonnin hinnat olivat suhteellisen korkeat ja ylittivät Kiinan ja samanaikaisen tutkimuksen kohteena olevien maiden vastaavat hinnat. Ne olivat myös korkeammat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat.

Taulukko 5

(52)

Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että muista kolmansista maista tuleva tuonti ei vaikuttanut negatiivisesti unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(53)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti on tarkasteltu kaikkia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana.

(54)

Unionin tuotanto laski 4 prosenttia vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotanto lisääntyi vuonna 2007 5 prosentilla noin 2 570 000 tonniin mutta laski vuonna 2008 jyrkästi 10 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja lisääntyi taas hiukan (1 prosenttiyksikön) vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin se oli noin 2 300 000 tonnia.

Taulukko 6

(55)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti kasvoi 15 prosenttia tarkastelujaksolla. Se kasvoi 1 prosentin vuonna 2007, 5 prosenttiyksikköä vuonna 2008 ja vielä 9 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 7

(56)

Kapasiteetin käyttöaste oli 83 prosenttia vuonna 2006, kasvoi 87 prosenttiin vuonna 2007 mutta laski myöhemmin 75 prosenttiin vuonna 2008 ja edelleen vain 69 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Käyttöasteen lasku vuonna 2008 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tarkoittaa sitä, että kyseisenä ajanjaksona tuotanto laski ja tuotantokapasiteetti lisääntyi.

(57)

Unionin tuottajien myynnin määrä unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille laski hiukan tarkastelujaksolla. Myynti lisääntyi 5 prosenttia vuonna 2007 mutta laski seuraavana vuonna hiukan alle vuoden 2006 tason ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2006, eli noin 2 100 000 tonnia. Koska varastojen määrä oli rajallinen, myynnin kehitys noudattaa tarkasti tuotannon kehitystä.

Taulukko 8

(58)

Unionin tuottajat menettivät tarkastelujaksolla markkinaosuudestaan 10 prosenttiyksikköä; se supistui vuoden 2006 tasolta 85 prosentista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 75 prosenttiin. Markkinaosuuden menetys tarkoittaa sitä, että kulutuksen lisääntymisestä huolimatta unionin tuotannonalan myynti laski 3 prosenttia tarkastelujaksolla. On huomattava, että kehityssuuntaus oli laskeva myös otokseen valituilla unionin tuottajilla.

Taulukko 9

(59)

Unionin kulutus kasvoi vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 11 prosenttia, mutta unionin tuottajien myyntimäärä unionin markkinoilla laski 3 prosenttia, ja niiden markkinaosuus pieneni 10 prosenttiyksikköä. Näin ollen päätellään, että unionin tuottajat eivät hyötyneet markkinoiden kasvusta lainkaan.

(60)

Unionin tuottajien työllisyystaso laski 15 prosenttia vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työntekijöiden määrä, joka oli 2 400 vuonna 2006 ja 2 100 vuonna 2007, väheni merkittävästi (13 prosenttia) ja pysyi lähellä tätä tasoa vuonna 2008 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Määrän lasku vuonna 2007 johtui rakenteellisista muutoksista, joita monet unionin tuottajat tekivät.

Taulukko 10

(61)

Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus (ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa) kasvoi tarkastelujaksolla 12 prosenttia. Tuotanto laski siis hitaammin kuin työllisyystaso eli unionin tuottajien tehokkuus kasvoi. Tämä oli erityisen ilmeistä vuonna 2007, jolloin tuotanto lisääntyi vaikka työllisyystaso laski ja tuottavuus oli 21 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2006.

Taulukko 11

(62)

Unionin tuottajien keskimääräinen vuotuinen myyntihinta unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille pysyi vakaana vuosien 2006 ja 2008 välillä ja oli noin 1 100 euroa tonnilta. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla keskimääräinen vuotuinen myyntihinta laski 12 prosenttia ja oli 977 euroa tonnilta. Keskimääräinen vuotuinen myyntihinta ei heijasta polyeteenitereftalaatin kuukausittaisia tai jopa päivittäisiä hintavaihteluja Euroopan (ja maailman)markkinoilla, mutta sen katsotaan riittävän kuvaamaan tarkastelujakson kehityssuuntausta. Polyeteenitereftalaatin myyntihinnat noudattelevat yleensä sen pääasiallisten raaka-aineiden (lähinnä puhdistettu tereftaalihappo (PTA) ja monoeteeniglykoli (MEG)) hintakehitystä, koska kyseiset raaka-aineet muodostavat jopa 80 prosenttia polyeteenitereftalaatin kokonaiskustannuksista.

Taulukko 12

(63)

Polkumyyntilaskelmaa ei tehty, koska polyeteenitereftalaatin tuonti Kiinasta on nykyään hyvin vähäistä. Edellä 39 kappaleessa todetaan, että polkumyynnin toistuminen on todennäköistä kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen ja ylikapasiteetin perusteella. Aiemmasta polkumyynnistä toipumisesta on syytä muistaa, että sen jälkeen kun lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa, unionin tuotannonala kärsi Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olleesta tuetusta tuonnista, mikä johti väliaikaisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon kesäkuussa 2010 (11). Näin ollen unionin tuotannonalan ei voida katsoa toipuneen aiemmasta polkumyynnistä, ja siksi sen katsotaan olevan edelleen altis unionin markkinoille polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisille vaikutuksille.

(64)

Otokseen valittujen tuottajien loppuvarastot pienenivät vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 22 prosenttia. On huomattava, että varastot ovat alle 5 prosenttia vuosituotannosta, ja siksi tämän indikaattorin merkitys vahinkoa koskevassa tutkimuksessa on rajallinen.

Taulukko 13

(65)

Vuotuiset työvoimakustannukset nousivat vuosien 2006 ja 2007 välillä 11 prosenttia, ennen kuin ne vuonna 2008 laskivat 2 prosenttiyksikköä vuodesta 2007 ja edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 9 prosenttiyksikköä vuodesta 2008, jolloin ne olivat samalla tasolla kuin vuonna 2006. Kaiken kaikkiaan työvoimakustannukset pysyivät vakaina.

Taulukko 14

(66)

Otokseen valittujen tuottajien unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuvan samankaltaisen tuotteen myynnin kannattavuus (ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä) pysyi tarkastelujaksolla tappiollisena ja jopa laski –6,9 prosentista –7,5 prosenttiin. Otokseen valittujen tuottajien kannattavuuden tilanne parantui vuonna 2007, jolloin nettotappiot olivat vain –1,5 prosenttia nettomyynnistä, mutta tappiot lisääntyivät jyrkästi –9,3 prosenttiin vuonna 2008. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tilanne parantui hiukan.

Taulukko 15

(67)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se parantui vuosien 2006 ja 2007 välillä – 9,6 prosentista – 3,1 prosenttiin, Vuonna 2008 se laski – 16,8 prosenttiin ja parantui taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla – 12,3 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pysyi tappiollisena heiketen 2,7 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(68)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta oli negatiivinen vuonna 2006 (– 18,5 miljoonaa euroa). Se parantui merkittävästi vuonna 2007, jolloin se oli positiivinen (19,5 miljoonaa euroa), mutta heikentyi voimakkaasti vuonna 2008 (– 42 miljoonaa euroa) ennen kuin parantui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla – 11 miljoonaan euroon. Kaiken kaikkiaan kassavirta kehittyi tarkastelujaksolla myönteisesti vaikka pysyikin negatiivisena.

(69)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että osa tuottajista kuuluu isompiin yritysryhmiin.

Taulukko 16

(70)

Otokseen valittujen yritysten vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon vähenivät vuosien 2006 ja 2007 välillä 34 prosenttia, vuosien 2007 ja 2008 välillä 59 prosenttiyksikköä ja laskivat sitten vielä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hieman vuodesta 2008. Kaiken kaikkiaan investoinnit laskivat 96 prosenttia tarkastelujaksolla. Investointien jyrkkä väheneminen selittynee osittain sillä, että vuosina 2006–2007 hankittiin uusia tuotantolinjoja, joilla pyrittiin lisäämään kapasiteettia.

Taulukko 17

(71)

Investointien vähäisen määrän vuonna 2008 ja tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona katsotaan johtuvan unionin tuotannonalan nykyisestä heikosta taloudellisesta tilanteesta.

(72)

Makrotaloudellisten tietojen analyysistä käy ilmi, että unionin tuottajien tuotanto ja myynti laskivat tarkastelujaksolla. Havaittu lasku ei ollut sinänsä merkittävä, mutta on syytä huomata, että vaikka kysyntä kasvoi vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana, unionin tuottajien markkinaosuus laski 10 prosenttiyksiköllä 75 prosenttiin.

(73)

Samaan aikaan oleelliset mikrotaloudelliset indikaattorit osoittavat, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne heikkeni selvästi. Kannattavuus ja investointien tuotto pysyivät negatiivisena ja heikkenivät kokonaisuudessaan vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Myönteisestä kehityksestä huolimatta myös kassavirta pysyi negatiivisena tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(74)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että unionin tuotannonalalle on yhä aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa ja että tilanne on erittäin heikko ja vaikea sekä kaukana tasosta, jolla sen voisi olettaa olevan, jos se olisi toipunut alkuperäisessä tutkimuksessa todetusta vahingosta.

(75)

Kuten edellä 38 kappaleessa todettiin, kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on merkittävää varakapasiteettia ja selvästi mahdollisuuksia kasvattaa vientimääriään unionin markkinoille.

(76)

Kolmansiin maihin Kiinasta suuntautuvan polyeteenitereftalaatin viennin CIF-hinnat olivat alemmat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. Ero ei ollut huomattava, joten koska tuontiin sovelletaan normaaleja tulleja ja joitakin tuonnin jälkeisiä maksuja, kyseinen tuonti ei olisi alittanut unionin tuotannonalan hintoja tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona. On kuitenkin korostettava, että 6 kappaleessa mainitussa rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä on käynyt ilmi, että tuettu tuonti Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista on merkittävästi laskenut unionin tuotannonalan hintoja tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona Vaikka varsinaista hinnan alittavuutta ei todettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona, se ei tarkoita, että hintataso ei aiheuttaisi vahinkoa tuonnin Kiinasta lisäännyttyä.

(77)

Kiinan todellisten vientihintojen ja vahinkoa aiheuttamattoman hintatason vertailu osoitti, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat olivat unionin tuotannonalan (vahinkoa aiheuttamattomia) hintoja alhaisemmat. Jos Kiinasta peräisin olevalle tuonnille ei olisi polkumyyntitulleja, Kiinasta peräisin olevat todennäköisesti polkumyynnillä tuotavat määrät aiheuttaisivat entistä voimakkaampia hintapaineita unionin tuotannonalalle ja aiheuttaisivat vahinkoa.

(78)

Koska Kiinalla on varakapasiteettia polyeteenitereftalaatin tuotantoon ja Kiinan viejät yrittäisivät mitä luultavimmin saada takaisin menettämänsä markkinaosuuden, toimenpiteiden kumoaminen johtaisi luultavasti vientihintojen alenemiseen. Tämä puolestaan lisäisi hintapaineita, jotka vaikuttaisivat odotettavasti negatiivisesti jo nyt haavoittuvassa asemassa olevaan ja merkittävää vahinkoa kärsineeseen unionin tuotannonalaan.

(79)

Vaikka Kiinasta peräisin olevan tuonnin vaikutukset unionin tuotannonalan nykyisessä vaikeassa tilanteessa olivat tarkastelujaksolla vähäisiä tuontimäärien pienuuden vuoksi, tilanne luultavasti muuttuisi, jos toimenpiteet kumottaisiin. Jos toimenpiteet kumottaisiin ja unionin tuotannonala joutuisi kilpailemaan asianomaisesta maasta tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisämäärien kanssa, sen vaikea taloudellinen tilanne heikkenisi edelleen ja se kärsisi lisätappioita.

(80)

Näin ollen päätellään, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden kumoaminen johtaisi erittäin todennäköisesti unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen.

(81)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, onko nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kaiken kaikkiaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(82)

Toimenpiteiden käyttöönottoa ei alkuperäisessä tutkimuksessa pidetty unionin edun vastaisena. Koska tämä tutkimus on tarkastelu, jossa siis analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa, voidaan arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti kohtuuttoman kielteinen vaikutus asiaan liittyviin osapuoliin.

(83)

Tämän perusteella tutkittiin, onko olemassa pakottavia syitä, joiden nojalla olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen ei juuri tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan vahingollinen polkumyynti todennäköisesti jatkuu tai toistuu.

(84)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkaminen asianomaisen maan osalta parantaisi unionin tuotannonalan mahdollisuuksia saavuttaa kohtuullinen kannattavuustaso, koska se auttaisi välttämään tilanteen, jossa Kiinasta polkumyynnillä tuotavat huomattavat tuotemäärät työntävät unionin tuotannonalan pois markkinoilta. On selvä todennäköisyys laajamittaiseen vahingolliseen polkumyyntiin, jota unionin tuotannonala ei kestäisi. Näin ollen unionin tuotannonala hyötyisi edelleen nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisestä.

(85)

Sen vuoksi päätellään, että Kiinan vastaisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassa pitäminen on selvästi unionin tuotannonalan ja unionin muiden tuottajien edun mukaista.

(86)

Kuten edellä todettiin, ainoastaan yksi tuontiagentti toimitti joitain tietoja otantamenettelyn yhteydessä. Kyseinen tuontiagentti vastusti voimakkaasti toimenpiteiden jatkamista, vaikka sen ilmoituksen mukaan sillä ei ollut tuontia Kiinasta. Tämän vuoksi pääteltiin, että toimenpiteiden voimassa pitäminen Kiinasta tulevaa tuontia vastaan ei vaikuta millään merkittävällä tavalla kyseisen tuontiagentin toimintaan.

(87)

Muut tuojat eivät toimittaneet oleellista tietoa. Koska tuonti muista maista, joihin sovelletaan tällä hetkellä polkumyyntitoimenpiteitä, ei loppunut ja koska tuotetta on mahdollista tuoda maista (esim. Oman, Yhdysvallat ja Brasilia), joihin ei sovelleta minkäänlaisia polkumyyntitoimenpiteitä, katsotaan, että tuojat voivat yhä tuoda tuotetta vaihtoehtoisista hankintalähteistä.

(88)

Koska ei ole todisteita siitä, että voimassa olevat toimenpiteet olisivat merkittävästi vaikuttaneet tuojiin, todetaan, että toimenpiteiden jatkaminen ei vaikuta unionin tuojiin merkittävästi.

(89)

Kolme raaka-aineiden toimittajaa (kaksi toimitti PTA:ta ja yksi MEGiä) toimi tutkimuksessa yhteistyössä ja vastasi kyselylomakkeeseen asetetussa määräajassa. Toimittajien palveluksessa oli noin 700 työntekijää, jotka toimivat niiden Euroopassa sijaitsevissa laitoksissa ja osallistuivat PTA:n/MEGin tuotantoon.

(90)

Yhteistyössä toimineet PTA:n tuottajat vastasivat noin 50 prosentista otokseen valittujen unionin tuottajien PTA-toimituksista. PTA:n tuottajat ovat erittäin riippuvaisia polyeteenitereftalaatin tuottajista, jotka ovat niiden pääasiakkaita. Polyeteenitereftalaatin hinnan ollessa alhainen myös PTA:n hinta ja PTA:n tuottajien marginaalit ovat alhaiset. Sen vuoksi katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto polyeteenitereftalaatin polkumyynnillä tapahtuvassa tuonnissa hyödyttäisi PTA:n tuottajia.

(91)

Yhteistyössä toimineen MEGin toimittajan kokonaisliikevaihdosta MEG muodosti alle 10 prosenttia. On huomattava, että polyeteenitereftalaatti ei ole MEGin ainoa tai edes pääasiallinen mahdollinen käyttötarkoitus, ja siksi MEGin tuottajat eivät ole yhtä riippuvaisia polyeteenitereftalaattiteollisuuden tilanteesta. Siitä huolimatta polyeteenitereftalaattiteollisuuden vaikeuksilla voi olla rajattua vaikutusta MEGin toimittajiin ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(92)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että toimenpiteiden voimassa pitäminen Kiinasta tulevassa tuonnissa olisi raaka-aineiden toimittajien edun mukaista.

(93)

Tämän menettelyn kohteena olevaa polyeteenitereftalaattia (jonka viskositeettiluku on vähintään 78 ml/g, ns. ”pullolaatu”) käytetään useimmiten vesi- ja muiden juomapullojen valmistuksessa. Sen käyttö muiden pakkausten (kiinteiden elintarvikkeiden tai pesuaineiden pakkauksissa) ja levyjen valmistuksessa on lisääntymässä, mutta vielä varsin vähäistä. Pullot valmistetaan polyeteenitereftalaatista kahdessa vaiheessa: i) ensin valmistetaan esimuotit ruiskuttamalla niihin polyeteenitereftalaattia ja ii) myöhemmin esimuotit kuumennetaan ja puhalletaan pulloiksi. Pullojen valmistus voi olla integroitu prosessi (sama yritys ostaa polyeteenitereftalaattia, valmistaa esimuotin ja puhaltaa sen pulloksi), tai se voi käsittää vain jälkimmäisen vaiheen (esimuotin puhaltamisen pulloksi). Esimuottien kuljettaminen on suhteellisen helppoa, koska ne ovat pieniä ja kestäviä, kun taas tyhjät pullot ovat särkyviä ja kokonsa vuoksi erittäin kalliita kuljettaa.

(94)

Pullotusyritykset (pullottajat) täyttävät polyeteenitereftalaattipullot vedellä ja/tai muulla juomalla. Pullotusyritykset ovat usein mukana polyeteenitereftalaattiin liittyvässä liiketoiminnassa joko integroidun pullonvalmistusprosessin kautta tai siten, että niillä on jalostuskorvaussopimus (tolling agreement) alihankkijoina toimivien jalostajien ja/tai pullonvalmistajien kanssa, joille ne neuvottelevat polyeteenitereftalaatin hinnat tuottajan kanssa (soft tolling) tai joille ne jopa ostavat polyeteenitereftalaatin omia pullojaan varten (hard tolling).

(95)

Käyttäjäryhmiä on siksi kahdenlaisia:

(96)

Tutkimuksessa otettiin yhteyttä yli 70 käyttäjään, joista ainoastaan seitsemän (jalostajaa ja pullottajaa) päätti toimia yhteistyössä ja täytti kyselylomakkeen.

(97)

On käynyt ilmi, että yhteistyössä toimivat käyttäjät toivat unioniin ainoastaan vähäisiä määriä polyeteenitereftalaattia asianomaisesta maasta ja että ne hankkivat tuotetta pääasiassa unionin tuottajilta ja/tai muista maista.

(98)

Koska vaihtoehtoisia hankintalähteitä on yhä ja käyttäjät tuovat nykyään ainoastaan vähäisiä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta, päätellään, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin vastaisten toimenpiteiden jatkamisella ei ole haitallisia vaikutuksia unionin käyttäjiin.

(99)

Muutamat asiaan liittyvät osapuolet, etenkin käyttäjät, esittivät huomautuksia sen jälkeen, kun ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella, että voimassa olevia toimenpiteitä jatkettaisiin.

(100)

Tarkastelua pyytäneet unionin tuottajat pääasiallisesti hyväksyivät tutkimuksen päätelmät ja erityisesti unionin etua koskevat päätelmät.

(101)

Toisaalta seitsemän käyttäjää ja yksi käyttäjäjärjestö ilmaisi vastustavansa voimakkaasti nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ottamista uudelleen käyttöön ja väittivät, että komission päätelmät unionin edusta olivat puutteellisia ja virheellisiä. Ne eivät kuitenkaan perustelleet väitteitään sen tarkemmin.

(102)

Koska ei ole mitään todisteita, jotka tukisivat väitettä komission päätelmien virheellisyydestä, väitteet hylätään perusteettomina.

(103)

Ilmoituksen jälkeen yhteistyössä toiminut tuontiagentti vastusti voimakkaasti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ottamista uudelleen käyttöön.

(104)

Kyseinen asiaan liittyvä osapuoli väitti, että komissio ei ollut asianmukaisesti ottanut huomioon polyeteenitereftalaattia käyttävän tuotannonalan etua ja että kyseinen tuotannonala kärsisi polyeteenitereftalaatin hinnan noususta, koska se ei pystyisi siirtämään hinnankorotusta eteenpäin.

(105)

Todetaan, että kyseinen asiaan liittyvä osapuoli ei kyennyt osoittamaan, miten ja missä määrin nykyisten toimenpiteiden voimassa pitäminen voisi johtaa polyeteenitereftalaatin hinnan kohoamiseen unionin markkinoilla.

(106)

Toistettakoon, että tässä tutkimuksessa käyttäjien suhteellisen vähäisen yhteistyössä toimimisen vuoksi ei ole tietoja, jotka osoittaisivat, että toimenpiteiden voimassa pitäminen vaikuttaisi käyttäjiin suhteettomasti.

(107)

Näin ollen todetaan, että käytettävissä olevien tietojen perusteella toimenpiteiden voimassa pitämisestä ei aiheudu suhteettomia vaikutuksia polyeteenitereftalaatin hintatasoon unionissa, joten tuontiagentin väite käyttäjiin kohdistuvasta negatiivisesta vaikutuksesta hylätään.

(108)

Sama asiaan liittyvä osapuoli väittää, että komissio ei tutkinut, mitä vaikutuksia nykyisten toimenpiteiden voimassa pitämisellä olisi polyeteenitereftalaattia käyttäviin pakkausyrityksiin, ja että unionin etua koskeva analyysi oli puutteellinen ja virheellinen.

(109)

Toistettakoon, että tämän tarkastelun vireillepanon jälkeen ainoastaan seitsemän käyttäjää ilmoittautui eikä tämän tutkimuksen yhteydessä käytettävissä olleiden tietojen perusteella voitu analysoida kyseisen unionin käyttäjäalaryhmän etua.

(110)

Huomautukset, jotka toimitettiin ilmoituksen jälkeen, mukaan lukien pakkausyrityksiltä saadut huomautukset (kuten edellä 101 ja 102 kappaleessa todetaan), eivät olleet perusteltuja eikä niitä voitu käyttää pakkausteollisuutta koskevaan laajempaan analyysiin.

(111)

Edellä mainitut tekijät huomioon ottaen päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä, jotka estäisivät voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisen.

(112)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella, että voimassa olevia toimenpiteitä jatketaan. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Toimitetut perustellut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon.

(113)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat siis erityistulleja.

(114)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavia yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan kyseisten yritysten, eli edellä mainittujen oikeushenkilöiden, valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(115)

Kaikki näiden yksittäisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle (12) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle,