23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/1

(1)

Neuvosto teki Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen, joka nimettiin myöhemmin uudelleen Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevaksi yleissopimukseksi, jäljempänä ’Barcelonan yleissopimus’, Euroopan yhteisön puolesta päätöksillä 77/585/ETY (1) ja 1999/802/EY (2).

(2)

Barcelonan yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat edistämään rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa sekä ottamaan huomioon ekologisesti ja maisemallisesti merkityksellisten alueiden suojelun ja luonnonvarojen järkevän käytön.

(3)

Rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa 30 päivänä toukokuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa (3) ja erityisesti sen V luvussa kannustetaan jäsenvaltioita rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamiseen voimassa olevien yleissopimusten puitteissa naapurimaiden kanssa, mukaan luettuina myös saman aluemeren alueella sijaitsevat kolmannet maat.

(4)

Euroopan unioni edistää rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa laaja-alaisesti horisontaalisten välineiden avulla, muun muassa ympäristönsuojelun alalla, sekä kehittämällä sitä varten vankkaa tieteellistä perustaa tutkimusohjelmiensa puitteissa. Nämä toimet edistävät näin ollen rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa.

(5)

Rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito on osa EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa, jonka Lissabonissa 13 ja 14 päivänä joulukuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi ja jota täsmennettiin myös komission tiedonannossa ”Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä” ja johon myös yleisten asioiden neuvosto suhtautui myönteisesti yhdennetystä meripolitiikasta 16 päivänä marraskuuta 2009 antamissaan päätelmissä.

(6)

Neuvosto allekirjoitti Barcelonan yleissopimukseen liittyvän Välimeren rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva pöytäkirjan, jäljempänä ’ICZM-pöytäkirja’, yhteisön puolesta 4 päivänä joulukuuta 2008 tehdyllä päätöksellä 2009/89/EY (4) edellyttäen, että ICZM-pöytäkirja tehdään myöhemmin.

(7)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 Euroopan unioni ilmoitti Espanjan hallitukselle, että Euroopan unioni on korvannut Euroopan yhteisön, jonka seuraaja se on.

(8)

Välimeren rannikkoalueiden ympäristöön kohdistuu edelleen suuria paineita, ja rannikoiden luonnonvarojen laatu uhkaa heikentyä. ICZM-pöytäkirjan muodostamissa puitteissa voidaan edistää yhtenäisemmän ja yhdennetymmän lähestymistavan toteuttamista, johon osallistuu myös julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmiä, kansalaisyhteiskunta ja taloudelliset toimijat mukaan lukien. Tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka perustuu parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin havaintoihin ja tietoihin, on tarpeen, jotta ongelmia voidaan ratkoa tehokkaammin ja Välimeren rannikkoalueiden kehitys saadaan kestävämmälle pohjalle.

(9)

ICZM-pöytäkirja sisältää lukuisia määräyksiä, jotka on pantava täytäntöön hallinnon eri tasoilla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet huomioon ottaen. Samalla kun unioni aiheellisesti tukee rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa ottaen huomioon muun muassa sen, että useimmat ympäristöongelmat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten vastuulla on suunnitella ja toteuttaa tietyt ICZM-pöytäkirjassa yksilöidyt rannikkoalueisiin liittyvät toimenpiteet kuten rakentamiskieltoalueiden määrittely.

(10)

ICZM-pöytäkirja olisi hyväksyttävä,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/3

(1)

Sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista 8 päivänä elokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (2) vahvistetaan kyseisiin hyödykkeisiin sovellettavat eläinlääkärintodistuksia koskevat vaatimukset. Vaatimuksissa otetaan huomioon, ovatko lisätakeet tai erityisedellytykset tarpeen kyseisten kolmansien maiden, alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden Newcastlen tautia koskevan tilanteen vuoksi.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 798/2008 vahvistetaan lisäksi edellytykset sen määrittämiseksi, onko jotakin kolmatta maata, aluetta, vyöhykettä tai erillisaluetta pidettävä Newcastlen taudista vapaana. Yksi tällainen peruste on, ettei kyseistä tautia vastaan ole rokotettu käyttäen rokotteita, jotka eivät vastaa mainitun asetuksen liitteessä VI olevassa I osassa esitettyjä, tunnustettuja Newcastlen taudin rokotteita koskevia perusteita. Kyseisen liitteen II osan 2 kohdassa esitetään Newcastlen taudin rokotteita koskevat erityiset perusteet myös inaktivoitujen rokotteiden osalta.

(3)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä käsikirjassa (OIE:n käsikirja) esitetään Newcastlen taudin vastaisia rokotteita koskevat vaatimukset, mukaan lukien turvallisuuden valvonta valmistusprosessin eri vaiheissa.

(4)

Unionin siipikarjan terveystilanteen turvaamiseksi ja siipikarjan ja siipikarjanlihan kaupan helpottamiseksi on aiheellista, että Newcastlen taudin vastaisia rokotteita ja niiden käyttöä niissä kolmansissa maissa, joista saatetaan tuoda siipikarjaa ja siipikarjanlihaa, koskevissa vaatimuksissa otetaan huomioon OIE:n käsikirjassa tällaisille rokotteille asetetut vaatimukset.

(5)

Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä VI olevassa I osassa esitettyjä, tunnustettuja Newcastlen taudin rokotteita koskevissa yleisissä perusteissa olisi viitattava OIE:n käsikirjan vaatimuksiin, jotka olisi säilytettävä dynaamisena viittauksena, jotta voidaan ottaa huomioon kyseiseen käsikirjaan uuden tieteellisen kehityksen vuoksi säännöllisesti tehdyt päivitykset.

(6)

Kun lisäksi otetaan huomioon Newcastlen taudin vastaisten rokotteiden tuotannossa tapahtunut tekninen kehitys erityisesti inaktivaatiotekniikoiden osalta sekä OIE:n käsikirjassa vahvistetut vaatimukset, olisi asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä VI olevan II osan 2 kohdassa esitetyt inaktivoituja Newcastlen taudin vastaisia rokotteita koskevat erityiset perusteet poistettava.

(7)

On tarpeen muuttaa tiettyjä asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä VII esitettyjä siipikarjanlihaa koskevia säännöksiä ja liitteessä I esitettyä siipikarjanlihaa koskevaa vastaavaa eläinlääkärintodistuksen mallia kyseisen asetuksen liitteeseen VI tehtyjen muutosten ottamiseksi huomioon.

(8)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 798/2008 olisi muutettava.

(9)

On aiheellista vahvistaa tämän asetuksen soveltamispäivä sen sovittamiseksi yhteen komission päätöksen 93/152/ETY (3), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/633/EU (4) soveltamispäivän kanssa; kyseisellä päätöksellä otetaan käyttöön vastaavat muutokset Newcastlen tautia vastaan käytettäviä inaktivoituja rokotteita koskevien perusteiden osalta.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/10

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistetaan eläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan sekä elävien eläinten että eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sekä tietyissä erityistapauksissa niiden vientiin.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä X olevan C luvun 4 kohdassa luetellaan naudoissa esiintyvän naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) ja lampaissa ja vuohissa esiintyvien TSE:iden valvonnassa käytettävät pikatestit.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) julkaisi 18 päivänä joulukuuta 2009 ja 29 päivänä huhtikuuta 2010 kaksi tieteellistä lausuntoa hyväksyttyjen TSE-pikatestien analyyttisestä herkkyydestä. Kyseiset lausunnot perustuivat Euroopan unionin TSE-vertailulaboratorion suorittamiin tutkimuksiin. Vertailulaboratorion tutkimuksien tarkoituksena oli arvioida kaikkien tällä hetkellä hyväksyttyjen TSE-pikatestien analyyttistä herkkyyttä, jotta saataisiin luotettavia tietoja analyyttisestä herkkyydestä; jokainen testi arvioitiin käyttämällä samoja näyte-eriä märehtijöiden kolmen pääasiallisen TSE-tyypin – BSE:n, klassisen scrapien ja epätyypillisen scrapien – osalta.

(4)

Scrapien osalta Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 18 päivänä joulukuuta 2009 julkaisemassaan lausunnossa, että ”Enfer TSE v2”-, ”Enfer TSE v3”-, ”Prionics®-Check LIA SR”- ja ”Prionics®-WB Check Western SR” -testit eivät mahdollisesti tunnista epätyypillisen scrapien tapauksia, jotka todettaisiin muissa validoiduissa testeissä, ja että pienten märehtijöiden TSE:n toteamiseen tarkoitettujen post mortem -pikatestien arviointia koskevien Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ohjeiden (EFSA, 2007b) mukaisesti niitä ei voida suositella käytettäviksi TSE-valvonnassa kyseisellä alalla. Sen vuoksi kyseisten menetelmien ei enää pitäisi sisältyä asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä X olevan C luvun 4 kohdassa esitettyyn luetteloon lampaiden ja vuohien TSE-valvonnassa käytettävistä pikatesteistä.

(5)

Idexx laboratories ilmoitti 2 päivänä heinäkuuta 2009 komissiolle, että sen ”IDEXX HerdChek BSE-Scrapie Antigen Test Kit, EIA” -yhdistelmätestiä, joka oli kehitetty sekä pienten märehtijöiden TSE-valvontaa että nautaeläinten BSE-valvontaa varten, ei ole koskaan sisällytetty unionissa suoritettavassa BSE-valvonnassa käytettävien pikatestien luetteloon, vaikka Euroopan unionin vertailulaboratorio on virallisesti hyväksynyt testin kyseiseen tarkoitukseen. Sen vuoksi testi olisi lisättävä asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä X olevan C luvun 4 kohdassa esitettyyn luetteloon BSE-valvontaan tarkoitetuista pikatesteistä.

(6)

Tällä asetuksella käyttöön otettuja muutoksia olisi käytännön syistä sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2011, sillä jäsenvaltiot tarvitsevat riittävästi aikaa muuttaakseen lampaiden ja vuohien TSE-valvonnassa käyttämänsä menettelyt uuden pikatestien luettelon mukaisiksi.

(7)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitettä X olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/13

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaan elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijat voivat toimittaa terveysväitteiden hyväksyntää koskevat hakemukset jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset eteenpäin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’.

(3)

Hakemuksen vastaanotettuaan elintarviketurvallisuusviranomaisen on ilmoitettava hakemuksesta viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä annettava lausunto kyseisestä terveysväitteestä.

(4)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon.

(5)

Tässä asetuksessa tarkoitetuista lausunnoista kaksi liittyy asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista sairauden riskin vähentämistä koskevista väitteistä tehtyihin hakemuksiin ja kolme asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavista terveysväitteistä tehtyihin hakemuksiin.

(6)

ATLAlta (Association de la Transformation Laitière Française) asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski jodin vaikutuksia lasten normaaliin kasvuun (kysymys EFSA-Q-2008-324) (2). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Jodi on välttämätöntä lasten kasvulle.”

(7)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen totesi komissiolle ja jäsenvaltioille 20 päivänä marraskuuta 2009 toimittamassaan lausunnossa, että jodin nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välinen syy-seuraussuhde oli osoitettu todeksi. Kyseistä päätelmää ilmentävän terveysväitteen olisi katsottava täyttävän asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimukset, ja se olisi lisättävä unionin sallittujen väitteiden luetteloon.

(8)

ATLAlta (Association de la Transformation Laitière Française) asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski raudan vaikutuksia lasten kognitiiviseen kehitykseen (kysymys EFSA-Q-2008-325) (3). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Rauta on välttämätöntä lasten kognitiiviselle kehitykselle.”

(9)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen totesi komissiolle ja jäsenvaltioille 20 päivänä marraskuuta 2009 toimittamassaan lausunnossa, että raudan nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välinen syy-seuraussuhde oli osoitettu todeksi. Kyseistä päätelmää ilmentävän terveysväitteen olisi katsottava täyttävän asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimukset, ja se olisi lisättävä unionin sallittujen väitteiden luetteloon.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 4 kohdan mukaan terveysväitteen hyväksymistä puoltavaan lausuntoon olisi sisällytettävä tiettyjä yksityiskohtaisia tietoja. Kyseiset tiedot olisi hyväksyttyjen väitteiden osalta esitettävä tämän asetuksen liitteessä I, ja niissä olisi ilmoitettava tapauksesta riippuen väitteiden tarkistettu sanamuoto, väitteiden käytön erityiset edellytykset ja tarvittaessa elintarvikkeen nauttimisen edellytykset tai rajoitukset ja/tai lisämaininta tai varoitus asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 vahvistettujen sääntöjen ja elintarviketurvallisuusviranomaisen antamien lausuntojen mukaisesti.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 yhtenä tavoitteena on varmistaa, että terveysväitteet ovat tosia, selkeitä ja luotettavia sekä kuluttajalle hyödyllisiä ja että väitteiden sanamuoto ja esitystapa otetaan huomioon tältä kannalta. Sen vuoksi väitteisiin, jotka sanamuotonsa mukaan merkitsevät kuluttajalle samaa kuin jokin hyväksytty terveysväite, koska ne kuvaavat samaa suhdetta jonkin elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai jonkin sen ainesosan ja terveyden välillä, olisi sovellettava samoja, liitteessä I esitettyjä käytön edellytyksiä.

(12)

Yritykseltä GP International Holding B.V. asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski valmisteen OPC PremiumTM vaikutuksia veren kolesterolin alentamiseen (kysymys EFSA-Q-2009-00454) (4). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”OPC:n on osoitettu alentavan veren kolesterolitasoja, ja se saattaa näin ollen vähentää sydän- ja verisuonitaudin riskiä.”

(13)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen totesi komissiolle ja jäsenvaltioille 26 päivänä lokakuuta 2009 toimittamassaan lausunnossa, että OPC PremiumTM:n nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei tulisi hyväksyä.

(14)

Yritykseltä Valosun A.S. asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski valmisteen Uroval® vaikutuksia virtsatieinfektioihin (kysymys EFSA-Q-2009-00600) (5). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Ravintolisän Uroval® tärkeimmät tehoaineet karpalouute ja D-mannoosi estävät haitallisten bakteerien kiinnittymisen virtsarakon seinämään. Haitallisten bakteerien kiinnittyminen virtsarakon seinämään on tärkein virtsatieinfektioiden kehittymisen riskitekijä.”

(15)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen totesi komissiolle ja jäsenvaltioille 22 päivänä joulukuuta 2009 toimittamassaan lausunnossa, että Uroval®:n nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei tulisi hyväksyä.

(16)

Yritykseltä Töpfer GmbH asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski bifidobakteerien (Bifidobacterium bifidum, Bifidobacterium breve, Bifidobacterium infantis, Bifidobacterium longum) yhdistelmän vaikutuksia mahdollisesti patogeenisten suoliston mikro-organismien vähentymiseen (kysymys EFSA-Q-2009-00224) (6). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Probioottiset bifidobakteerit johtavat terveeseen suolistoflooraan, jonka koostumus on verrattavissa rintaruokinnassa olevan pikkulapsen suolistoflooran koostumukseen.”

(17)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen totesi komissiolle ja jäsenvaltioille 22 päivänä joulukuuta 2009 toimittamassaan lausunnossa, että bifidobakteerien yhdistelmän nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei tulisi hyväksyä.

(18)

Tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä päätettäessä on otettu huomioon kannanotot, joita komissio on asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan nojalla saanut hakijoilta ja yleisöltä.

(19)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eivätkä Euroopan parlamentti ja neuvosto ole vastustaneet niitä,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/18

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaan elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijat voivat toimittaa terveysväitteiden hyväksyntää koskevat hakemukset jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’.

(3)

Hakemuksen vastaanotettuaan elintarviketurvallisuusviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja annettava lausunto kyseisestä terveysväitteestä.

(4)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon.

(5)

Rudolf Wild GmbH & Co. KG toimitti 10 päivänä kesäkuuta 2008 asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski Immune Balance Drink -juoman vaikutuksia elimistön vastustuskyvyn vahvistamiseen (kysymys EFSA-Q-2009-00517) (2). Hakijan esittämä väite oli muun muassa seuraava: ”Immune Balance Drink -juoma aktivoi elimistön puolustuksen”.

(6)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 4 päivänä marraskuuta 2009 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella Immune Balance Drink -juoman nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi. Koska väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimusten mukainen, sitä ei tulisi hyväksyä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä päätettäessä on otettu huomioon kannanotot, joita komissio on asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan nojalla saanut hakijalta ja yleisöltä.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut terveysväitteet kuuluvat kyseisen asetuksen 28 artiklan 5 kohdassa vahvistettujen siirtymätoimenpiteiden piiriin ainoastaan, jos ne täyttävät kyseisessä kohdassa mainitut edellytykset, joihin kuuluu se edellytys, että niiden on oltava asetuksen mukaisia. Koska elintarviketurvallisuusviranomainen tuli siihen johtopäätökseen, että elintarvikkeen nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välistä syy-seuraussuhdetta ei ollut osoitettu todeksi tässä asetuksessa käsiteltävän väitteen osalta, väite ei näin ollen ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 säännösten mukainen, eikä se voi hyötyä kyseisen asetuksen 28 artiklan 5 kohdassa säädetystä siirtymäajasta. Näin ollen olisi säädettävä kuuden kuukauden siirtymäajasta, jotta elintarvikealan toimijat voivat mukautua tässä asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eivätkä Euroopan parlamentti ja neuvosto ole vastustaneet niitä,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/20

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/22

(1)

Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/2/EY (3) vahvistetaan luettelo elintarvikelisäaineista, joita Euroopan unionissa saa käyttää, sekä niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(2)

Elintarvikelisäaineiden alalla käytettävät tekniikat ovat kehittyneet direktiivin 95/2/EY antamisen jälkeen. Tätä direktiiviä olisi mukautettava kyseisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 31 artiklan mukaisesti siihen saakka, kun mainitun asetuksen 30 artiklassa tarkoitettu unionin elintarvikelisäaineiden luettelojen laadinta on saatettu päätökseen, direktiivin 95/2/EY liitteitä tarkistetaan tarvittaessa toimenpiteillä, jotka komissio hyväksyy.

(4)

Direktiivillä 95/2/EY hyväksytään eri käyttötarkoituksiin seuraavat stabilointiaineet: agar (E 406), karrageeni (E 407), johanneksenleipäpuujauhe (E 410), guarkumi (E 412), ksantaanikumi (E 415), pektiinit (E 440), selluloosa (E 460), karboksimetyyliselluloosa (E 466), hapetettu tärkkelys (E 1404), monotärkkelysfosfaatti (E 1410), ditärkkelysfosfaatti (E 1412), fosfatoitu ditärkkelysfosfaatti (E 1413), asetyloitu ditärkkelysfosfaatti (E 1414), tärkkelysasetaatti (E 1420), asetyloitu ditärkkelysadipaatti (E 1422), hydroksipropyylitärkkelys (E 1440), hydroksipropyyliditärkkelysfosfaatti (E 1442), natriumoktenyylisukkinaattitärkkelys (E 1450), asetyloitu hapetettu tärkkelys (E 1451) ja rasvahappojen mono- ja diglyseridit (E 471). Elintarvikealan tiedekomitea ei ole määrittänyt näille elintarvikelisäaineille hyväksyttävää päiväsaantia (ADI-arvo), mikä tarkoittaa, ettei niistä aiheudu vaaraa kuluttajien terveydelle. Nyt on tarve laajentaa niiden käyttöä maustamattomiin eläviin fermentoituihin kermatuotteisiin ja korviketuotteisiin, joiden rasvapitoisuus on alle 20 prosenttia, emulsion pysyvyyden ja hajoamattomuuden varmistamiseksi. Tästä käytöstä olisi hyötyä kuluttajille, koska heille tarjottaisiin vähärasvaisia fermentoituja kermatuotteita, joiden ominaisuudet olisivat samat kuin tavallisten tuotteiden. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen uusi käyttö.

(5)

Elintarvikealan tiedekomitea arvioi vuonna 1990 laktaattien (E 325 ja E 326), kaliumasetaatin (E 261), natriumasetaatin (E 262i) ja natriumvetyasetaatin (E 262ii) natrium- ja kaliumsuoloja ja päätteli, että ne kaikki ovat luonnostaan elintarvikkeissa olevia aineosia ja että niiden arvioitu saanti on todennäköisesti vähäinen verrattuna saantiin luontaisista lähteistä. Sen vuoksi ne luokiteltiin ryhmään ”ADI-arvoa ei määritetty”. Näiden elintarvikelisäaineiden käyttö sallitaan siis kaikissa elintarvikkeissa lukuun ottamatta direktiivin 95/2/EY 2 artiklan 3 kohdassa mainittuja elintarvikkeita. Näiden elintarvikelisäaineiden käyttöä on ehdotettu laajennettavan siten, että hyväksyttäisiin niiden käyttö tuoreesta jauhetusta lihasta tehdyissä esipakatuissa valmisteissa mikrobiperäisten patogeenien, esimerkiksi listeria E. coli O157:n kasvun estämiseen. Näiden teknisten perustelujen valossa ja ottaen huomioon, että tämä käyttö ei aiheuta turvallisuusriskiä, on aiheellista hyväksyä näiden elintarvikelisäaineiden uusi käyttö tuoreesta jauhetusta lihasta tehdyissä esipakatuissa valmisteissa.

(6)

Sorbaatit (E 200, E 202, E 203) ja bentsoaatit (E 210, E 211, E 212, E 213) ovat nykyään direktiivin 95/2/EY mukaan sallittuja elintarvikkeiden lisäaineina. Näille elintarvikelisäaineille ehdotetaan uutta käyttöä säilöntäaineena merileväpohjaisissa kalatuotteiden korvikkeissa (merilevästä tehdyissä kaviaarin korvikkeissa) eri elintarvikkeiden päällysteenä homeiden ja hiivojen kasvun sekä mykotoksiinien muodostumien estämiseksi. Hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on ensiksi mainituille suoloille määritetty 0–25 milligrammaa ja viimeksi mainituille 0–5 milligrammaa painokiloa kohti päivässä. Arvioitu saanti on pahimmassakin mahdollisessa tapauksessa eli enimmäispitoisuuksien käytön tapauksessa erittäin vähäinen ADI-arvoon verrattuna. Tällaisesta käytöstä johtuva kuluttajan altistuminen ei aiheuta turvallisuusriskiä. Sen vuoksi on aiheellista sallia sorbaattien ja bentsoaattien uusi käyttö merileväpohjaisissa kalatuotteiden korvikkeissa ottaen huomioon tekniset perustelut ja sen, että tämä uusi tuote täyttää markkinaraon.

(7)

Sorbaattien (E 200, E 202, E 203) ja bentsoaattien (E 210, E 211, E 212, E 213) käyttöä ehdotetaan tynnyrioluelle, johon on lisätty yli 0,5 prosenttia käymiskykyistä sokeria ja/tai hedelmämehua tai hedelmämehutiivistettä ja jotka tarjoillaan suoraan tynnyristä. Nämä oluttynnyrit voivat olla pitkän aikaa oluthanaan liitettyinä. Koska tynnyriä ei voi liittää hanaan steriilisti, tynnyriin voi joutua mikrobiologisia epäpuhtauksia. Tätä ongelmaa esiintyy oluttyypeillä, joissa on edelleen käymiskykyisiä sokereita, koska tämä saattaa aiheuttaa haitallisten mikro-organismien kasvua. Tämän vuoksi tynnyrioluessa ja oluessa, johon on lisätty käymiskykyistä sokeria ja/tai hedelmämehua tai hedelmämehutiivistettä, tarvitaan antimikrobiaineita. Aineiden saannin kannalta tällaisten tynnyristä otettavien hedelmäoluiden kulutus pysyy vähäisenä, ja sorbaattien ja bentsoaattien arvioitu saanti olisi pahimmassakin mahdollisessa tapauksessa niille asetettuja ADI-arvoja vähäisempi. Sen vuoksi on aiheellista sallia sorbaattien ja bentsoaattien uusi käyttö tynnyrioluessa, jossa on yli 0,5 prosenttia lisättyä käymiskykyistä sokeria ja/tai hedelmämehua tai hedelmämehutiivistettä.

(8)

Sitrushedelmien sadonkorjuun jälkeinen käsittely torjunta-aineilla, kuten imatsaliililla ja tiabendatsolilla, hyväksytään homeen ehkäisemiseksi. Nämä torjunta-aineet voitaisiin sitrushedelmien käsittelyssä korvata osittain tai kokonaan sorbaateilla (E 200, E 202, E 203). Sorbaatteja voidaan levittää kuorellisten tuoreiden hedelmien pinnalle sekoitettuna hyväksyttyihin vahoihin, joita ovat mehiläisvaha (E 901), kandelillavaha (E 902), karnaubavaha (E 903) ja sellakka (E 904). Tällaisesta käytöstä johtuva kuluttajan altistuminen näille lisäaineelle ei aiheuta turvallisuusriskiä. Näin ollen on aiheellista hyväksyä sen uusi käyttö.

(9)

Kuluttajat saattavat haluta täydentää joidenkin ravintoaineiden saantia ravintolisillä. Tätä tarkoitusta varten ravintolisiin voidaan lisätä A-vitamiinia sekä A- ja D-vitamiinin yhdistelmiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY (4) määritellyllä tavalla. A-vitamiini sekä A- ja D-vitamiinin yhdistelmät on käsittelyn turvallisuuden vuoksi yhdistettävä tärkkelysten ja sokerien kanssa valmisteiksi menetelmällä, joka voi edellyttää suurta ilmankosteutta ja korkeaa lämpötilaa. Tällaisessa käsittelyssä saattaa syntyä suotuisat olosuhteet mikro-organismien kehittymiselle. Näiden mikro-organismien kasvun estämiseksi olisi hyväksyttävä sorbaattien (E 200, E 202, E 203) ja bentsoaattien (E 210, E 211, E 212 ja E 213) lisääminen A-vitamiiniin sekä A- ja D-vitamiinin yhdistelmiin, kun niitä käytetään kuivissa ravintolisissä.

(10)

Rikkidioksidit ja sulfiitit (E 220, E 221, E 222, E 223, E 224, E 226, E 227, E 228) ovat direktiivin 95/2/EY mukaisesti hyväksyttyjä elintarvikelisäaineita, jotka toimivat ennen kaikkea antimikrobiaineina ja torjuvat kemiallista pilaantumista. Tuoreiden hedelmien kuljetus, etenkin merirahtina, on viime aikoina lisääntynyt. Tällainen kuljetus saattaa kestää useita viikkoja. Tuoreet mustikat voidaan suojata sienien aiheuttamalta pilaantumiselta käyttämällä rikkidioksidia ja sulfiitteja. Tällainen rikkidioksidin ja sulfiittien uusi käyttö olisi hyväksyttävä, jotta voitaisiin torjua sienien aiheuttamaa pilaantumista tuoreissa mustikoissa ottaen huomioon, että tässä on todennäköisesti kyse markkinaraosta. Kun vielä otetaan huomioon vankat tekniset perusteet näille uusille hyväksynnöille, tarve edistää maailmanlaajuista kauppaa sekä aiotun käytön vähäinen vaikutus rikkidioksidin ja sulfiitin saantiin, on sen vuoksi aiheellista hyväksyä rikkidioksidin uusi käyttö mustikoissa tämän direktiivin liitteessä ilmoitettuna pitoisuutena.

(11)

Kanelitankojen (vain Cinnamomum ceylanicum) valmistukseen käytetään kanelipuun sisäkuoren tuoreita osia. Kuori joutuu alttiiksi mikrobikontaminaatiolle ja hyönteisille etenkin valmistusmaan trooppisissa ja kosteissa ilmasto-olosuhteissa. Rikkidioksidikaasutus on sopiva käsittely tällaisen mikrobikontaminaation ja hyönteisten torjumiseksi. Vuonna 1994 elintarvikealan tiedekomitea asetti ADI-arvoksi 0,7 milligrammaa painokiloa kohti ja katsoi, että rikkidioksidin ja muiden sulfiittien käyttöä olisi rajoitettava vakavien astmareaktioiden esiintymisen vähentämiseksi. Rikkidioksidin ja sulfiittien käyttöä pitäisi rajoittaa, mutta tämän erityiskäytön osuus on mitätön suhteessa rikkidioksidin ja sulfiittien saantiin. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä rikkidioksidin ja sulfiittien (E 220, E 221, E 222, E 223, E 224, E 226, E 227, E 228) uusi käyttö yksinomaan tämän yksittäisen kanelilajin osalta.

(12)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut tietoja, jotka koskevat nisiinin käytön turvallisuutta uudessa nestemäisen munamassan elintarvikeluokassa sekä muutetussa tuotantoprosessissa valmistetun nisiinin turvallisuutta. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti 26 päivänä tammikuuta 2006 antamassaan lausunnossa (5) aiemmin määritellyn ADI-arvon eli 0–0,13 milligrammaa painokiloa kohti nisiinille, joka on tuotettu käyttämällä uutta tuotanto- ja uuttamisprosessia, joka perustuu sokeripohjaisen liuoksen fermentointiin perinteisesti käytetyn maitopohjaisen liuoksen sijaan. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti lausunnossaan myös, ettei nisiinin käytöstä elintarvikkeissa pitäisi olla odotettavissa antibioottiresistenssin kehittymistä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan tähän mennessä ei ole raportoitu nisiiniresistenteistä bakteerimutaatioista, jotka osoittaisivat ristiresistenssiä terapeuttiselle antibiootille. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mielestä tämä voi johtua siitä, että terapeuttiset antibiootit ja nisiini vaikuttavat eri tavalla antimikrobisesti. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti lisäksi 20 päivänä lokakuuta 2006 antamassaan lausunnossa (6), että nisiinin uusi käyttö pastöroidussa nestemäisessä munamassassa aiotuissa käyttöolosuhteissa (enimmäismäärä 6,25 mg/l) ei aiheuta turvallisuusriskiä ja on perusteltua teknisestä näkökulmasta, jotta voitaisiin pidentää tuotteen säilyvyysaikaa ja myös estää elintarvikkeiden myrkyttymistä aiheuttavien ja mahdollisesti pastöroinninkestävien itiölajien, kuten Bacillus cereuksen, kasvu. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen nisiinin uusi käyttö pastöroidussa nestemäisessä munamassassa.

(13)

Dimetyylidikarbonaatti (DMDC, E 242) on direktiivillä 95/2/EY sallittu elintarvikkeiden lisäaine, jota käytetään säilöntäaineena alkoholittomissa maustetuissa juomissa, alkoholittomassa viinissä ja nestemäisessä teetiivisteessä. Tämän lisäaineen hyväksymisestä päätettiin elintarvikealan tiedekomitean vuonna 1990 antaman ja vuonna 1996 vahvistaman myönteisen lausunnon perusteella. Elintarvikealan tiedekomitea ei voinut asettaa ADI-arvoa, koska DMDC hajoaa nopeasti hiilidioksidiksi ja metanoliksi. Vuonna 2001 elintarvikealan tiedekomiteaa pyydettiin tutkimaan DMDC:n käytön turvallisuutta viinissä. Tuolloin elintarvikealan tiedekomitea katsoi, että alkoholijuomien ja viinin käsittelemisestä DMDC:llä aiheutuva metanolin ja muiden reaktiotuotteiden, kuten metyylikarbamaatin, muodostuminen vastaa niiden muodostumista alkoholittomissa juomissa ja ettei edes viinin runsas kulutus aiheuta metanolista ja metyylikarbamaatista johtuvaa vaaraa. DMDC:n käytön hyväksymistä on pyydetty, jotta voitaisiin estää käymisestä aiheutuva pilaantuminen muulla tavoin kuin steriilisti täytetyissä avaamattomissa pulloissa, jotka sisältävät siideriä, päärynäviiniä tai hedelmäviiniä, vähäalkoholisia viinejä, viinipohjaisia juomia tai kaikkia muita neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 (7) mukaisia tuotteita. Näiden uusien käyttöjen ei katsota aiheuttavan turvallisuusriskiä kuluttajille. Lisäksi DMDC:n käyttö voi vähentää rikkidioksidille altistumista. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä DMDC:n uusi käyttö siiderissä, päärynäviinissä ja hedelmäviinissä, vähäalkoholisissa viineissä, viinipohjaisissa juomissa ja muissa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 mukaisissa tuotteissa.

(14)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi rosmariiniuutteen käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun sitä käytetään hapettumisenestoaineena elintarvikkeissa. Rosmariiniuute saadaan kasvista Rosmarinus officinalis L, ja se sisältää useita yhdisteitä, joilla on hapettumista estävä vaikutus (pääasiassa fenolihapot, flavonoidit, diterpenoidit ja triterpeenit). Vaikka rosmariiniuutteiden toksikologiset tiedot eivät elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan riittäneet numeerisen ADI-arvon määrittämiseen, se katsoi 7 päivänä maaliskuuta 2008 antamassaan lausunnossa (8) turvamarginaalin olevan riittävän suuri sen päättelemiseen, ettei ehdotettuihin käyttöihin ja käytettäviin määriin perustuva ravinnon välityksellä tapahtuva altistuminen aiheuta turvallisuusriskiä. Rosmariiniuutteet voidaan sen vuoksi hyväksyä silloin, kun niiden käyttö on teknisesti perusteltua. Rosmariiniuutteiden ehdotetut käytöt antioksidanttina olisi hyväksyttävä ja rosmariiniuutteille olisi annettava E-numeroksi E 392.

(15)

Hera on juuston valmistuksen sivutuote. Erityisen proteiinipitoista ruokavaliota varten on kehitetty heraproteiinia sisältäviä juomia. Jotta proteiinit pysyisivät suspensiossa tällaisten juomien lämpökäsittelyn aikana, näissä juomissa on oltava enemmän fosfaatteja kuin tavallisissa alkoholittomissa maustetuissa juomissa. Fosfaattien käyttö heraproteiinia sisältävissä urheilujuomissa olisi hyväksyttävä.

(16)

Nykyään hyväksytään mehiläisvahan käyttö pintakäsittelyaineena pienissä suklaapäällysteisissä konditoriatuotteissa. Tämä hyväksyminen ei kata jäätelövohveleita, jotka eivät ole suklaapäällysteisiä. Sen lisäksi, että mehiläisvaha voidaan katsoa suklaan vaihtoehdoksi esipakatuissa jäätelövohveleissa, vohvelien päällystäminen mehiläisvahalla estäisi veden imeytymisen vohveleihin, säilyttäisi niiden rapeuden ja pidentäisi näiden tuotteiden säilyvyysaikaa, joten sen käyttö katsotaan teknisesti perustelluksi. Mehiläisvaha olisi näin ollen hyväksyttävä suklaapäällysteen kokonaan tai osittain korvaavana pintakäsittelyaineena jäätelöä sisältävissä esipakatuissa vohveleissa.

(17)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi mehiläisvahan käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun mehiläisvahaa käytetään uudessa käytössä mausteiden kantaja-aineena alkoholittomissa maustetuissa juomissa. Vaikka itse mehiläisvahaa koskevat saatavilla olevat tiedot eivät olleet riittäviä ADI-arvon määrittämiseen, elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että koska mehiläisvahan toksikologiset ominaisuudet ovat vähäiset, ei mehiläisvahan nykyinen käyttö elintarvikkeissa eikä ehdotettu uusi käyttö aiheuta turvallisuusriskiä. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä tämä uusi mehiläisvahan käyttö mausteiden kantaja-aineena alkoholittomissa maustetuissa juomissa.

(18)

Trietyylisitraatin (E 1505) käyttö mausteiden kantaja-aineena ja kuivatussa munanvalkuaismassassa hyväksytään nykyään EU:ssa direktiivillä 95/2/EY. Elintarvikealan tiedekomitea määritti vuonna 1990 sen ADI-arvoksi 0–20 milligrammaa painokiloa kohti. On ehdotettu, että hyväksyttäisiin myös trietyylisitraatin käyttö ravintolisätablettien pintakäsittelyaineena. Trietyylistiraatti parantaisi päällysteen kalvonmuodostuskestävyyttä, suojaisi tablettia ulkoiselta ympäristöltä ja pidentäisi myös tuotteen myyntikelpoisuusaikaa. Pahimmassakin mahdollisessa tapauksessa tämä trietyylisitraatin saannin uusi lähde on merkityksetön (0,25 prosenttia ADI-arvosta) verrattuna ADI:n kokonaisarvoon. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä EU:ssa trietyylisitraatin uusi käyttö ravintolisätablettien pintakäsittelyaineena.

(19)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi polyvinyylialkoholin (PVA) turvallisuutta koskevat tiedot, kun sitä käytetään ravintolisien kalvopäällysteaineena, ja antoi lausuntonsa 5 päivänä joulukuuta 2005 (9). Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, ettei PVA:n käyttö kapseli- ja tablettimuotoisten ravintolisien päällystämisessä aiheuta turvallisuusriskiä. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, että mahdollisen ihmisten altistumisen PVA:lle aiotuissa käyttöolosuhteissa odotetaan olevan vähäinen. Tietojen mukaan PVA:n imeytyminen suun kautta saatuna on erittäin vähäistä. Käytön enimmäismääräksi on määritetty 18 grammaa painokiloa kohti pahimman mahdollisen tapauksen ja elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemän riskinarvioinnin perusteella. Koska polyvinyylialkoholilla on hyvät tarttuvuusominaisuudet ja sen muodostama kalvo on vahva, tällä uudella elintarvikelisäaineella odotetaan olevan tärkeä tekninen merkitys ravintolisien kalvopäällysteaineena, erityisesti sellaisissa käyttötarkoituksissa, joissa vaaditaan kosteutta estäviä ja kosteudelta suojaavia ominaisuuksia. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen käyttö EU:ssa. Tälle uudelle elintarvikelisäaineelle olisi annettava E-numero E 1203.

(20)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi kuuden polyeteeniglykoliryhmän (PEG 400, PEG 3000, PEG 3350, PEG 4000, PEG 6000, PEG 8000) käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun niitä käytetään kalvopäällysteaineina ravintolisätuotteissa, ja antoi lausuntonsa 28 päivänä marraskuuta 2006 (10). Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, ettei näiden polyeteeniglykoliryhmien käyttö pintakäsittelyaineena ravintolisätablettien ja -kapselien kalvopäällystevalmisteissa aiheuta aiotuissa käyttöolosuhteissa turvallisuusriskiä. Elintarviketurvallisuusviranomainen on riskinarvioinnissaan myös ottanut huomioon näille PEG-ryhmille altistumisen muun, farmaseuttisten tuotteiden käyttöön perustuvan lähteen ja katsonut, että lisäsaanti, joka saattaa aiheutua PEG 6000:n jo hyväksytystä käytöstä makeutusaineiden kantaja-aineena sekä PEG:n käytöstä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa, on vain vähäinen. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen uusi käyttö EU:ssa. Kun lisäksi otetaan huomioon PEG 6000:n vähäinen saanti sen käytöstä makeutusaineiden kantaja-aineena ja sen vastaavat toksikologiset ominaisuudet suhteessa muihin PEG-ryhmiin (näille kuudelle PEG-ryhmälle on määritetty koko ryhmän kattava siedettävä päiväsaanti (TDI-arvo)), on myös aiheellista hyväksyä elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioimien PEG-ryhmien käyttö PEG 6000:n vaihtoehtona makeutusaineiden kantaja-aineena. Kaikille näille PEG-ryhmille olisi annettava E-numeroksi E 1521.

(21)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi kassiakumin käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun sitä käytetään uutena elintarvikelisäaineena, joka toimii hyytelöimisaineena ja sakeuttamisaineena, ja antoi lausuntonsa 26 päivänä syyskuuta 2006 (11). Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, ettei hakemuksessa ilmoitettu kassiakumin käyttö siinä määritellyin edellytyksin aiheuta turvallisuusriskiä. Vaikka elintarviketurvallisuusviranomainen ei pitänyt kassiakumia koskevia saatavilla olevia toksikologisia tietoja riittävinä ADI-arvon määrittämiseksi, se katsoi, ettei olemassa olevien tietojen perusteella ole aihetta huoleen. Elintarviketurvallisuusviranomainen korosti erityisesti kassiakumin erityisen vähäistä imeytymistä ja sitä, että jos kassiakumi ylipäänsä hydroloituu, se hajoaa yhdisteiksi, jotka kulkeutuvat normaaleille aineenvaihduntareiteille. Kassiakumin käyttö on teknisesti perusteltua, koska sillä on synerginen hyytelöimisvaikutus, kun sitä lisätään muihin tavanomaisiin elintarvikekumeihin. Näin ollen on aiheellista hyväksyä nämä käytöt EU:ssa ja antaa kassiakumille E-numeroksi E 427.

(22)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut neotaamin turvallisuuden arominvahventeena ja antanut siitä lausuntonsa 27 päivänä syyskuuta 2007 (12). Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että neotaamin ehdotetut käyttötavat arominvahventeena eivät aiheuta turvallisuusriskiä, ja määritti sen ADI-arvoksi 0–2 milligrammaa painokiloa kohti päivässä. Sen vuoksi on tarpeen hyväksyä neotaamin käyttö arominvahventeena.

(23)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi L-kysteiinin (E 920) käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun sitä käytetään tietyissä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli 26 päivänä syyskuuta 2006 antamassaan lausunnossa (13), että L-kysteiinin ehdotettu käyttö imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa viljapohjaisissa valmisruoissa ja elintarvikkeissa (etenkin imeväisille tarkoitetuissa kekseissä) ei aiheuta turvallisuusriskiä. Imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen keksien rakenteen on oltava sopiva ja sokeri- ja rasvapitoisuuden on oltava vakaa. Vähärasvaiset keksit ovat kuitenkin tavallista hauraampia, joten ne voivat aiheuttaa tukehtumisriskin, kun keksi murenee lapsen suussa. L-kysteiini toimii taikinan parannusaineena, jolla parannetaan lopputuotteen rakennetta. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä L-kysteiinin käyttö imeväisille ja lapsille tarkoitetuissa kekseissä EU:ssa.

(24)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut nautaeläimistä ja/tai sioista saatua fibrinogeenia sisältävään trombiiniin perustuvan entsyymivalmisteen käytön turvallisuutta, kun sitä käytetään elintarvikelisäaineena elintarvikkeiden yhdistämiseen, ja päätteli 26 päivänä huhtikuuta 2005 antamassaan lausunnossa (14), että lausunnossa esitetyllä tavalla valmistetun entsyymivalmisteen kyseinen käyttö ei aiheuta turvallisuusriskiä. Euroopan parlamentti katsoi kuitenkin 19 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa, joka koski elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/2/EY liitteiden muuttamista koskevaa luonnosta komission direktiiviksi, että kyseisen entsyymivalmisteen sisällyttäminen direktiivin 95/2/ETY liitteeseen 4 elintarvikkeiden yhdistämiseksi käytettävänä elintarvikelisäaineena ei ole asetuksen (EY) N:o 1333/2008 tavoitteiden ja sisällön mukaista, koska se ei täytä asetuksen (EY) N:o 1333/2008 6 artiklassa ja erityisesti 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja yleisiä edellytyksiä.

(25)

Komission päätöksellä 2004/374/EY (15) keskeytettiin sellaisten minipikareihin pakattujen hyytelömakeisten markkinoille saattaminen ja tuonti, jotka sisältävät merilevästä ja eräistä kumeista saatuja hyytelöä muodostavia elintarvikelisäaineita (E 400, E 401, E 402, E 403, E 404, E 405, E 406, E 407, E 407a, E 410, E 412, E 413, E 414, E 415, E 417, E 418) näiden tuotteiden aiheuttaman tukehtumisriskin vuoksi. Direktiivi 95/2/EY on muutettu vastaavasti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/52/EY (16). Komission päätös 2004/374/EY olisi näin ollen kumottava, koska sen säännökset on sisällytetty direktiiviin 95/2/EY.

(26)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/32

(1)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten toimikausi päättyi 20 päivänä syyskuuta 2010.

(2)

Neuvosto teki 13 päivänä syyskuuta 2010 päätöksen 2010/570/EU, Euratom (1) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten nimeämisestä toimikaudeksi, joka alkaa 21 päivänä syyskuuta 2010 ja päättyy 20 päivänä syyskuuta 2015, lukuun ottamatta yhtä romanialaista jäsentä, jonka osalta Romanian viranomaiset varasivat itselleen mahdollisuuden tehdä ehdotuksen myöhemmin.

(3)

Neuvostoon 28 päivänä syyskuuta 2010 saapuneella kirjeellä Romanian viranomaiset ehdottivat neuvostolle henkilöä, jonka nimeämistä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäseneksi edellä mainituksi toimikaudeksi ne ehdottavat perussopimuksessa Romanialle määrättyjen jäsenten luettelon täydentämiseksi,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/33

(1)

Komission päätöksessä 93/152/ETY (2) vahvistetaan tietyt säännöt Newcastlen taudin torjumiseksi toteutettavissa rutiinirokotusohjelmissa käytettävistä rokotteista.

(2)

Kyseisessä päätöksessä esitetään erityisesti perusteet, jotka kyseisen taudin elävissä, heikennetyissä rokotteissa ja inaktivoiduissa rokotteissa käytettävän Newcastlen taudin viruskannan on täytettävä aivojen sisäisen (intrakerebraalisen) patogeenisuusluvun (ICPI) osalta.

(3)

Eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/82/EY (3) säädetään tietyistä immunologisille eläinlääkkeille asetetuista vaatimuksista, turvallisuuskokeita koskevat vaatimukset mukaan luettuina.

(4)

Kun otetaan huomioon rokotteiden valmistuksessa tapahtunut tekniikan kehitys erityisesti inaktivaatiotekniikoiden ja direktiivin 2001/82/EY ja Euroopan farmakopean vaatimusten osalta, on aiheellista poistaa päätöksen 93/152/ETY 1 artiklan b alakohtaan nyt sisältyvä, intrakerebraaliseen patogeenisuuslukuun (ICPI) liittyvä inaktivoiduissa rokotteissa käytettävää Newcastlen taudin viruskantaa koskeva erityisvaatimus.

(5)

Tämän vuoksi päätöstä 93/152/ETY olisi muutettava.

(6)

On aiheellista vahvistaa tämän päätöksen soveltamispäivä sen sovittamiseksi yhteen komission asetuksen (EY) N:o 798/2008 (4), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 955/2010 (5), soveltamispäivän kanssa; kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön vastaavat muutokset Newcastlen tautia vastaan kolmansissa maissa käytettäviä inaktivoituja rokotteita koskevien perusteiden osalta,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/34

(1)

Direktiivin 2003/87/EY 9 a artiklan mukaisesti koko unionille myönnettävien päästöoikeuksien lukumäärää olisi mukautettava siten, että siinä otetaan huomioon sellaisille laitoksille myönnettyjen päästöoikeuksien lukumäärä, jotka kuuluivat EU:n päästöoikeuksien kaupan järjestelmään mainitun direktiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaudella 2008–2012. Koko unionille myönnettävien päästöoikeuksien lukumäärää olisi mukautettava myös siten, että otetaan huomioon ne direktiivin liitteessä I lueteltuja toimintoja harjoittavat laitokset, jotka osallistuvat unionin järjestelmään vasta vuodesta 2013.

(2)

EU:n päästökauppajärjestelmässä koko yhteisölle vuotta 2013 varten myönnettävien päästöoikeuksien lukumäärästä 9 päivänä heinäkuuta 2010 annetussa neuvoston päätöksessä 2010/384/EU (2) vahvistettu päästöoikeuksien koko unionin absoluuttinen lukumäärä vuodelle 2013 perustuu direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan mukaisesti niiden päästöoikeuksien kokonaismääriin, jotka jäsenvaltiot ovat myöntäneet tai tulevat myöntämään kansallisista jakosuunnitelmista kaudeksi 2008–2012 tehtyjen komission päätösten mukaisesti. Koska mainitun päätöksen hyväksymisen jälkeen on saatu lisätietoja, olisi se kumottava ja korvattava.

(3)

Sen jälkeen kun jäsenvaltiot toimittivat hakemuksia muiden toimintojen ja kaasujen yksipuoliseksi sisällyttämiseksi unionin järjestelmään direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan 1 kohdan nojalla, sisällytettiin komission päätöksillä K(2008) 7867, K(2009) 3032 ja K(2009) 9849 unionin järjestelmään toimintoja, jotka eivät siihen aikaisemmin sisältyneet. Tämän päätöksen soveltamiseksi olisi direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan 1 kohdan nojalla toimitetut hakemukset otettava huomioon, jos komissio on hyväksynyt niissä tarkoitettujen toimintojen ja kaasujen sisällyttämisen ennen 31 päivää elokuuta 2010. Tämän päivämäärän jälkeen hyväksytyt toiminnot ja kaasut voidaan ottaa huomioon päästöoikeuksien lukumäärää koko unionissa vuonna 2013 koskevien tulevien mukautusten yhteydessä. Direktiivin 2003/87/EY 9 a artiklan 1 kohdan nojalla päästöoikeuksien lukumäärää koko unionissa mukautetaan direktiivin 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella kertoimella vuodesta 2010 alkaen.

(4)

Direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/29/EY (3) 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot ovat saattaneet voimaan kansallisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä sen varmistamiseksi, että sellaisten direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuja toimintoja harjoittavien laitosten, jotka osallistuvat unionin järjestelmään vasta vuodesta 2013, toiminnanharjoittajat ovat voineet toimittaa asiaa käsittelevälle toimivaltaiselle viranomaiselle asianmukaisesti perusteltuja ja riippumattomasti todennettuja päästötietoja. Tällaiset tiedot ovat tarpeen, jos näiden laitosten päästöt otetaan huomioon mukautettaessa päästöoikeuksien määrää koko unionissa. Jäsenvaltiot velvoitettiin ilmoittamaan asianmukaisesti perustellut päästötiedot 30 päivään kesäkuuta 2010 mennessä.

(5)

Jotta laitosten yhtäläiset toimintaedellytykset voitaisiin varmistaa, olisi jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittamia päästötietoja mukautettava siten, että otetaan huomioon ne ponnistelut päästöjen vähentämiseksi, joita olisi voitu odottaa sellaisilta laitoksilta, jotka osallistuvat unionin järjestelmään vasta vuodesta 2013, jos ne olisivat osallistuneet unionin järjestelmään jo vuodesta 2005 alkaen. Koko unionin päästöoikeuksien lukumäärää on myös mukautettava mainitun direktiivin 9 a artiklan 2 kohdan mukaisesti mainitun direktiivin 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella kertoimella vuodesta 2010 alkaen. Jos unioniin liittyy uusia jäsenvaltioita, voidaan uudet tiedot ottaa huomioon koko unionin päästöoikeuksien lukumäärää koskevissa myöhemmissä mukautuksissa.

(6)

Jos jäsenvaltiot ilmoittivat sellaisten ammoniakkia tai kalsinoitua soodaa tuottavien laitosten päästöt, jotka osallistuvat unionin järjestelmään vasta vuodesta 2013 alkaen, otettiin huomioon ne päästöt, jotka olivat perustana määriteltäessä tässä päätöksessä vahvistettavaa mukautettua koko unionin päästöoikeuksien määrää olettaen, että nämä päästöt ovat direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan b kohdassa tarkoitettuja päästöjä. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus unionin järjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärän ja niiden päästöjen, joiden osalta päästöoikeuksia on palautettava, välillä, voidaan koko unionin päästöoikeuksien määrää tarkistaa, jos direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdan nojalla annettava asetus poikkeaa tästä lähestymistavasta.

(7)

Jotta voitaisiin välttää päästöjen laskeminen kahteen kertaan, olisi koko unionin päästöoikeusmäärän mukauttamisessa otettava huomioon ainoastaan niiden direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltujen toimintojen ilmoitetut päästöt, jotka on sisällytetty unionin järjestelmään vuodesta 2013.

(8)

Direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat jättää tietyt laitokset unionin järjestelmän ulkopuolelle, jos ne ilmoittavat kunkin näistä laitoksista komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2011 ja jos komissio ei tätä vastusta. Komissio ei ole tähän mennessä saanut jäsenvaltioilta tätä koskevia ilmoituksia. Järjestelmän ulkopuolelle jättämistä koskevat ilmoitukset voidaan ottaa huomioon myös koko unionin päästöoikeusmäärää vuonna 2013 koskevien myöhempien mukautusten yhteydessä.

(9)

Direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan mukaisesti saattaa olla tarpeen ottaa huomioon koko unionin päästöoikeuksien lukumäärää koskevat lisätiedot, kun ne ovat saatavilla, kuten päätöksessä 2010/384/EU säädetään. Tällaisia lisätietoja voidaan käsitellä koko unionin päästöoikeusmäärää vuodelle 2013 koskevien myöhempien mukautusten yhteydessä.

(10)

Niiden tietojen perusteella, jotka ovat olleet käytettävissä päätöksen 2010/384/EU hyväksymisestä lähtien, on jäsenvaltioiden niiden kansallisia jakosuunnitelmia vuosille 2008–2012 koskevien komission päätösten mukaisesti myöntämien päästöoikeuksien vuotuinen kokonaismäärä, joka otetaan huomioon laskettaessa direktiivin 2003/87/EY 9 artiklan mukaisesti koko unionin päästöoikeuksien lukumäärää, keskimäärin 2 037 227 209.

(11)

Vuotta 2013 varten direktiivin 2003/87/EY 9 artiklassa tarkoitettu päästöoikeuksien koko unionin absoluuttinen lukumäärä on 1 930 883 949.

(12)

Vuoden 2013 osalta niiden päästöoikeuksien lukumäärä, jotka myönnetään sellaisille laitoksille, jotka sisällytettiin unionin järjestelmään vuosina 2008–2012 direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan 1 kohdan nojalla, ja jota mukautettiin mainitun direktiivin 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella kertoimella, on 1 328 218.

(13)

Vuoden 2013 osalta niiden päästöoikeuksien lukumäärä, jotka on myönnetty sellaisille laitoksille, jotka kuuluvat mainittuun unionin järjestelmään vuodesta 2013 alkaen, ja jota on mukautettu direktiivin 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella kertoimelle, on 106 940 715.

(14)

Direktiivin 9 ja 9 a artiklan perusteella vuodesta 2013 alkaen myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään vuosittain lineaarisesti 1,74 prosentilla, mikä vastaa 37 435 387 päästöoikeutta,

23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/36

(1)

Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklan mukaan jokaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle yleiset tiedot missä tahansa muodossa olevan radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista sen arvioimiseksi, aiheuttaako suunnitelman toteuttaminen veden, maaperän tai ilman radioaktiivista saastumista toisen jäsenvaltion alueella. Komissio antaa lausuntonsa kuuden kuukauden määräajassa kuultuaan 31 artiklassa tarkoitettua asiantuntijaryhmää.

(2)

Kokemusta on saatu perustamissopimuksen 37 artiklan soveltamisesta 16 päivänä marraskuuta 1960 annetun komission suosituksen (1) sekä saman artiklan soveltamisesta annettujen komission suositusten 82/181/Euratom (2), 91/4/Euratom (3) ja 99/829/Euratom (4) soveltamisesta.

(3)

Euroopan unionin tuomioistuin määräsi asiassa 187/87 (5)22 päivänä syyskuuta 1988 antamassaan tuomiossa, että Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklaa on tulkittava siten, että yleiset tiedot on toimitettava Euroopan komissiolle ennen kuin asianomainen jäsenvaltio antaa luvan radioaktiivisen jätteen hävittämiseen, jotta komissio voi antaa lausuntonsa ennen tällaisen luvan myöntämistä ja sen lausunto voidaan ottaa huomioon.

(4)

Perustamissopimuksen 37 artiklan tavoitteena on estää radioaktiivinen saastuminen toisen jäsenvaltion alueella. Edellä mainittua asiantuntijaryhmää kuultuaan komissio on katsonut, että tiettyihin toimintoihin liittyvän radioaktiivisen jätteen hävittäminen ei todennäköisesti aiheuta radioaktiivista saastumista toisessa jäsenvaltiossa.

(5)

Komissio voi saamiensa tietojen perusteella poikkeustapauksissa vaatia yleisiä tietoja radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevasta suunnitelmasta, jonka ei muuten katsota tämän suosituksen perusteella todennäköisesti aiheuttavan radioaktiivista saastumista toisessa jäsenvaltiossa. Komission lausunto saattaa tällaisessa tapauksessa liittyä aiemmin myönnettyyn lupaan.

(6)

Hävittämistä koskevien suunnitelmien johdonmukaista arviointia varten on määritettävä, minkä tyyppinen toiminta voi aiheuttaa radioaktiivisen jätteen hävittämistä perustamissopimuksen 37 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja määritettävä eri toimintatyyppien osalta, mitkä tiedot on toimitettava yleisinä tietoina.

(7)

Sekaoksidipolttoaineen valmistuslaitoksissa käsitellään suuria määriä plutoniumoksidia, joten tällaisten laitosten purkamisesta olisi annettava yleiset tiedot samalla tavoin kuin ydinreaktoreiden ja jälleenkäsittelylaitosten purkamisesta.

(8)

Komissiolle ei ole syytä ilmoittaa vähäpätöisistä toiminnoista, joista ei aiheudu lainkaan tai aiheutuu vain hyvin vähäisiä säteilyvaikutuksia muissa jäsenvaltioissa.

(9)

Jäsenvaltiot voivat toimittaa yhdistetyt tiedot monimutkaisesta laitoksesta, jossa on tarkoitus tehdä pitkällä aikavälillä merkittäviä muutoksia, joissa on monia vaiheita ja joihin sisältyy uusien laitteistojen käyttöä. Alustavien yleisten tietojen olisi oltava riittävän kattavia, jotta komissio voi täyttää sille Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklassa asetetut velvollisuudet ja antaa perustellun lausunnon.

(10)

Koska on olemassa lukuisia laitoksia, joista ei ole vielä annettu perustamissopimuksen 37 artiklassa tarkoitettua lausuntoa ja joissa voidaan toteuttaa muutoksia tai purkutoimia, on tarpeellista määritellä, mitkä tiedot on toimitettava yleisinä tietoina, jotta komissio voi täyttää velvollisuutensa vaarantamatta tasapuolisuuden periaatetta sellaisten laitosten, joissa on toteutettu muutoksia, ja sellaisten laitosten, joissa niitä ei ole toteutettu, välillä.

(11)

Tapauksissa, joissa merkityksellisen laitoksen läheisyydessä asuvan väestön altistuminen on erittäin alhaista, tämä tieto saattaa riittää vaikutusten arvioimiseksi muissa jäsenvaltioissa.

(12)

Jotta onnettomuustilanteissa muihin jäsenvaltioihin kohdistuvia säteilyvaikutuksia voitaisiin arvioida johdonmukaisesti, yleisissä tiedoissa vaaditut tiedot ydinreaktoreiden ja jälleenkäsittelylaitosten suunnittelemattomista päästöistä olisi laajennettava suunnitteluperustaonnettomuuksista onnettomuuksiin, jotka on otettu huomioon laitokseen liittyvää kansallista valmiussuunnitelmaa laadittaessa.

(13)

Suositukseen on lisätty kaksi uutta liitettä, jotta voitaisiin selkeyttää ja rajata komissiolle annettavia tietoja, jotka liittyvät radioaktiivisen jätteen hävittämistä edeltävään huoltoon sekä sellaisen suunnitelman muutoksiin, josta komissio ei ole vielä antanut lausuntoa.

(14)

Kaikki jäsenvaltiot ovat nyt ilmoittaneet luopuneensa jätteen hävittämisestä mereen, eikä yksikään jäsenvaltio aio haudata radioaktiivista jätettä merenpohjan alle,

1.

Perustamissopimuksen 37 artiklassa tarkoitetun ”radioaktiivisen jätteen hävittämisen” olisi katettava kaikki seuraavassa lueteltuihin toimintoihin liittyvä kaasumaisten, nestemäisten tai kiinteiden radioaktiivisten aineiden suunniteltu tai onnettomuuden seurauksena tapahtuva pääsy ympäristöön tai leviäminen siellä:

2.

Perustamissopimuksen 37 artiklassa tarkoitettujen ”yleisten tietojen” olisi katsottava tarkoittavan:

3.

Edellä olevan 1 kohdan 12 alakohtaan kuuluvien toimintojen ei pitäisi katsoa todennäköisesti aiheuttavan terveyden kannalta merkittävää radioaktiivista saastumista toisessa jäsenvaltiossa, paitsi jos komissio jossakin erityistapauksessa vaatii yleisten tietojen toimittamista.

4.

Edellä olevan 1 kohdan 9 alakohtaan kuuluvien toimintojen osalta yleisten tietojen toimittamiseen olisi sovellettava seuraavia edellytyksiä:

5.

Jos jäsenvaltio aikoo muuttaa (10) radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevaa suunnitelmaa, yleisten tietojen toimittamiseen olisi sovellettava seuraavia edellytyksiä:

6.

Yleiset tiedot olisi toimitettava komissiolle:

7.

Jos jäsenvaltiot toimittavat yhdistetyt yleiset tiedot monimutkaisesta laitoksesta, jossa on tarkoitus tehdä pitkällä aikavälillä merkittäviä muutoksia, joissa on monia vaiheita ja joihin sisältyy muun muassa uusien laitteistojen käyttöä, aluksi toimitettavissa tiedoissa olisi annettava suunnitelluista toiminnoista kattava ja yksityiskohtainen kokonaiskuvaus, jota olisi täydennettävä myöhemmin, jos voimassa olevaa suunnitelmaa muutetaan. Aluksi toimitettaviin tietoihin sisältyvien onnettomuusskenaarioiden osalta yleisiin tietoihin olisi sisällyttävä vähintään tiedot kussakin laitoksen laitteessa olevien radionuklidien arvioidusta määrästä ja fysikaalis-kemiallisesta muodosta sekä määristä, joiden oletetaan vapautuvan kunkin laitteen osalta huomioon otetussa onnettomuudessa. Yleisissä tiedoissa voidaan antaa taustatietoja laitoksen aiemmista ja nykyisistä toiminnoista, pitäen kuitenkin mielessä, että komission lausunnot koskevat ainoastaan tulevia toimintoja.

8.

Koska radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevan suunnitelman toimittaminen on jäsenvaltion vastuulla, kyseisen jäsenvaltion olisi otettava vastuu kaikista tällaiseen suunnitelmaan liittyvistä komissiolle toimitetuista tiedoista.

9.

Lausunnon saatuaan kyseisen jäsenvaltion olisi ilmoitettava komissiolle kaikista toimista, joita se suunnittelee vastauksena niihin suosituksiin, joita on esitetty hävittämistä koskevasta suunnitelmasta annetussa komission lausunnossa.

10.

Lausunnon saatuaan kyseisen jäsenvaltion olisi annettava komissiolle tiedoksi päästölupa sekä siihen mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset, jotta niitä voidaan verrata niihin yleisissä tiedoissa esitettyihin seikkoihin, joiden perusteella komission lausunto on annettu.