29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/1

(1)

Neuvosto otti lokakuussa 2005 asetuksella (EY) N:o 1631/2005 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan trikloori-isosyanuurihapon tuonnissa. Tullit olivat määrältään 7,3–42,6 prosenttia.

(2)

Vuonna 2009 komissio sai perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Pyyntö oli rajattu polkumyynnin tarkasteluun, ja sen esitti vientiä harjoittava kiinalainen tuottaja eli yritys nimeltä Heze Huayi Chemical Co., Ltd, jäljempänä ’Heze’ tai ’pyynnön esittäjä’. Pyynnön esittäjään sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on 14,1 prosenttia.

(3)

Pyynnön esittäjä väitti pyynnössään, että olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet oli otettu käyttöön, olivat muuttuneet ja että muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Pyynnön esittäjä on toimittanut alustavaa näyttöä siitä, että polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei enää edellytä nykytasoisen toimenpiteen soveltamista.

(4)

Pyynnön perusteena oli erityisesti väite, että pyynnön esittäjän trikloori-isosyanuurihapon yksikkökustannukset ovat laskeneet huomattavasti alkuperäisen tutkimuksen suoritusajankohdasta, koska

(5)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö tarkastelun vireille panemiseksi, ja se pani 2 päivänä heinäkuuta 2009 vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen tarkastelun (3), joka rajattiin koskemaan polkumyynnin tarkastelua pyynnön esittäjän osalta.

(6)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä asetuksessa kuvattu tuote eli Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva trikloori-isosyanuurihappo, jota nimitetään yhteisessä kansainvälisessä nimistössä myös ”symkloseeniksi”, ja siitä valmistetut tuotteet, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 2933 69 80 ja ex 3808 94 20.

(7)

Kiinassa valmistettu ja maan kotimarkkinoilla myytävä tuote sekä unioniin vietävä tuote ovat fyysisiltä, teknisiltä ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia, minkä vuoksi niitä on pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(8)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle sekä unionin tuotannonalalle ja viejämaan edustajille.

(9)

Asianomaiset osapuolet saivat tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle markkinatalouskohtelua koskevan hakulomakkeen sekä kyselylomakkeen ja sai vastaukset asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot, ja pyynnön esittäjän toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

(11)

Polkumyyntiä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(12)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritetään normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, eli jos osoitetaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti tapahtuu markkinatalousolosuhteissa. Nämä vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:

(13)

Tutkimuksesta ilmeni, että pyynnön esittäjä täytti kaikki viisi markkinatalouskohtelun edellytystä. Kävi ilmi, että tutkimusajanjaksolla Heze teki liiketoimintaa koskevat päätöksensä ilman, että valtio puuttui niihin millään tavalla ja ilman sellaisia vääristymiä, jotka eivät kuulu markkinatalousolosuhteisiin. Hezeen sovelletaan Kiinan kansantasavallan konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntöä ilman mitään poikkeuksia. Yrityksellä on vain yksi kirjanpito ja kirjanpitojärjestelmä, ja yrityksen toiminta on kansainvälisten kirjanpitoperiaatteiden ja IAS:n mukaista. Kustannukset ja hinnat ovat markkina-arvojen mukaisia, ja valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.

(14)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden pohjalta pyynnön esittäjälle voitiin myöntää markkinatalouskohtelu.

(15)

Aluksi tutkittiin, oliko Hezen samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuotteen kotimarkkinamyynti on edustavaa, kun myynnin kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia vastaavasta vientimyynnistä unioniin. Komissio tuli siihen tulokseen, että pyynnön esittäjän trikloori-isosyanuurihapon kotimarkkinamyynti oli määrältään edustavaa.

(16)

Tämän jälkeen yksilöitiin ne pyynnön esittäjän kotimarkkinoillaan myymät samankaltaisen tuotteen lajit, jotka ovat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(17)

Kunkin tuotelajin osalta, jota Heze oli myynyt kotimarkkinoillaan ja jonka oli todettu olevan suoraan verrattavissa unioniin vietäväksi myytyyn lajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut määrältään edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan, unioniin viedyn lajin koko myyntimäärästä.

(18)

Sen jälkeen selvitettiin, voitiinko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa tutkimusajanjakson aikana.

(19)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksolla riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(20)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen yksinomaan kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskihinta.

(21)

Kun normaaliarvon määrittämiseen ei voitu käyttää Hezen myymän tuotelajin kotimarkkinahintoja, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio käytti laskennallista normaaliarvoa. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen tuotelajien valmistuskustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat Hezen samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin keskimääräisiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittomarginaaliin.

(22)

Alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän mukaisesti valmistuskustannukset laskettiin kahdelle tuotelajille. Pyynnön esittäjän toimittamat tiedot huomioon ottaen yhdet valmistuskustannukset laskettiin rakeille ja tableteille ja toiset jauheelle.

(23)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan vientihinnan perusteella.

(24)

Keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin keskimääräiseen vientihintaan vapaasti tehtaalla ja samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tätä tarkoitusta varten tehtiin oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen osalta aina, kun se oli perusteltua. Lisäksi todettiin, että ALV oli palautettu osittain, kun tarkasteltavana oleva tuote myytiin unioniin suuntautuvaa vientiä varten. Sen seurauksena kotimarkkinamyynnistä maksettavaa ALV:tä oikaistiin vastaavasti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla.

(25)

Pakkauskustannuksia koskevan avustuksen osalta pyynnön esittäjä vaati hyvitystä sekä Kiinaan että unionin markkinoille suuntautuvan myynnin pakkauskuluista. Tarkastus osoitti, että mainitut kustannukset oli sisällytetty tasapuolisesti tuotteen tuotantokustannuksiin riippumatta siitä, oliko tuote tarkoitettu kotimaanmyyntiin vai vientiin. Vaadittua hyvitystä ei sen vuoksi hyväksytty kotimaan markkinoilla eikä vientimarkkinoilla.

(26)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi.

(27)

Hezen polkumyyntimarginaaliksi määritettiin vapaasti unionin rajalla -nettohinnasta prosentteina ilmaistuna 3,2 prosenttia.

(28)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voitiinko havaittuja olosuhteiden muutoksia perustellusti pitää pysyvinä.

(29)

Pyynnön esittäjä toimi täydessä yhteistyössä tämän välivaiheen tarkastelun yhteydessä, ja kerättyjen ja todennettujen tietojen perusteella voitiin määrittää sen unioniin suuntautuvan viennin hintoihin perustuva polkumyyntimarginaali. Laskelmasta käy ilmi, ettei toimenpiteen soveltamista nykyisen suuruisena ole perusteltua jatkaa.

(30)

Tarkastelun aikana saatu ja tarkastettu näyttö osoitti polkumyyntitason pienenemistä, joka selittyi yrityksen kustannusrakenteen pienenemisellä. Tärkeimmät tekijät, jotka johtavat pyynnön esittäjän kustannusrakenteen pienenemiseen, ovat tärkeimpien raaka-aineiden sisäinen tuotanto ja pyynnön esittäjän tuotantokapasiteetin laajeneminen.

(31)

Lisäksi todettiin, että alkuperäisen tarkastelun jälkeen Hezen vientihinnat olivat nousseet kaikilla markkinoilla. Erityisesti todettiin, että vientihinnat unioniin olivat yhdenmukaiset yrityksen muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen kanssa. Paikalla kerätty näyttö osoitti, että yrityksellä on useita unionin asiakkaita, joiden osalta hintataso on sama. Pyynnön esittäjän johdonmukainen markkinakäyttäytyminen osoittaa, että olosuhteiden muutokset ovat luonteeltaan pysyviä.

(32)

Edellä mainituista syistä voidaan olettaa, etteivät tämän tarkastelun vireillepanoon johtaneet olosuhteet todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi tarkastelun tuloksiin. Sen vuoksi voidaan todeta, että muutokset ovat pysyviä ja että toimenpiteen soveltaminen nykyisellä tasolla ei ole enää perusteltua.

(33)

Tämän tarkastelun tulosten perusteella katsotaan aiheelliseksi muuttaa Hezen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva polkumyyntitulli 3,2 prosentiksi,

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/5

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2022/1995 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jota sovelletaan Venäjältä peräisin olevan, CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuontiin. Kun perusasetuksen 12 artiklan mukaisesti tehdyssä lisätutkimuksissa todettiin, että viejät ottivat tullin kantaakseen, toimenpiteitä muutettiin asetuksella (EY) N:o 663/1998 (3). Sen jälkeen, kun perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevat pyynnöt oli saatu, neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 658/2002 (4) käyttöön Venäjältä peräisin olevan, CN-koodeihin 3102 30 90 ja 3102 40 90 kuuluvan ammoniumnitraatin tuonnissa lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 47,07 euroa tonnilta. Lopuksi suoritettiin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen tuotteen määrittelyyn rajoittunut välivaiheen tarkastelu ja otettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 945/2005 (5) käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, jonka suuruus oli 41,42–47,07 euroa tonnilta, tuotaessa Venäjältä peräisin olevia, CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91 kuuluvia kiinteitä lannoitteita, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia.

(2)

Sen jälkeen, kun perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiset toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’viimeisin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu’, vireillepanoa koskevat pyynnöt oli saatu, neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 661/2008 (6) viiden lisävuoden ajaksi käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jonka määrä oli 28,88–47,07 euroa tonnilta.

(3)

Sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuin oli tehnyt päätöksen asetuksen (EY) N:o 945/2005 osittaisesta kumoamisesta, neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 989/2009 (7) lopullista polkumyyntitullia siltä osin kuin se koski yritystä JSC Kirovo-Chepetsky Khimichesky Kombinat.

(4)

Komissio hyväksyi 4 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyllä päätöksellä 2008/577/EY (8) useiden vientiä harjoittavien tuottajien, mukaan lukien etuyhteydessä olevat venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat Joint Stock Company Acron ja Joint Stock Company Dorogobuzh (holdingyhtiö Acron), tekemät hintasitoumustarjoukset Venäjältä peräisin olevaa ammoniumnitraatin tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn yhteydessä.

(5)

Osittaista välivaiheen tarkastelua, jäljempänä ’tämä tarkastelu’, koskevan, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen pyynnön esittivät perusasetuksen holdingyhtiö Acroniin kuuluvat JSC Acron, JSC Dorogobuzh ja niihin etuyhteydessä oleva kauppayhtiö Agronova International Inc., jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö rajoittui toimenpiteen muodon tarkasteluun ja erityisesti siihen, olisiko Agronova International Inc. sisällytettävä JSC Acronin ja JSC Dorogobuzhin esittämään hintasitoumukseen.

(6)

Pyynnön esittäjä väitti, että hintasitoumuksen hyväksymisen aikaan vallinneet olosuhteet ovat muuttuneet ja ennen kaikkea että Yhdysvaltoihin äskettäin perustettu kauppias Agronova International Inc. on sisällytetty holdingyhtiö Acroniin. Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että nämä muutokset ovat luonteeltaan pysyviä.

(7)

Komissio tutki pyynnön esittäjän toimittaman alustavan näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanolle perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Komissio pani neuvoa antavaa komiteaa kuultuaan vireille (9) asetuksella (EY) N:o 661/2008 käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’, koskevan tarkastelun, joka rajoittui toimenpiteen muodon ja etenkin Agronova International Inc.:n sisällyttämisestä JSC Acronin ja JSC Dorogobuzhin hintasitoumukseen mahdollisesti johtuvien vaikutusten tarkasteluun.

(8)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin viimeisimmässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa eli Venäjältä peräisin olevat kiinteät lannoitteet, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on suurempi kuin 80 painoprosenttia, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja jotka luokitellaan nykyisin CN-koodeihin 3102 30 90, 3102 40 90, ex 3102 29 00, ex 3102 60 00, ex 3102 90 00, ex 3105 10 00, ex 3105 20 10, ex 3105 51 00, ex 3105 59 00 ja ex 3105 90 91.

(9)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja unionin tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Tilaisuus tulla kuulluksi annettiin kaikille niille asiaan liittyville osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(10)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeet, jotka palautettiin asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti kaikki tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio teki tarkastuskäynnin yrityksen Agronova International, Inc., Hallandale, Yhdysvallat, jäljempänä ’Agronova’, toimitiloihin.

(11)

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(12)

Tutkimuksessa varmistui, että Agronova on holdingyhtiö Acroniin kuuluva äskettäin perustettu kauppayhtiö.

(13)

Harkittaessa kauppayhtiön sisällyttämistä voimassa olevaan hintasitoumukseen kiinnitettiin huomiota ennen kaikkea sitoumuksen toimivuuteen eli sen valvonnan tehokkuuteen sekä erityisesti sen arvioimiseen, onko olemassa vaara ristiinkompensoinnista tai toimenpiteiden kiertämisestä eri myyntikanavien ja/tai mahdollisesti samalle asiakkaalle myytävien eri tuotteiden hinnoittelun kautta.

(14)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Agronovalla on vahvat henkilö- ja toiminnalliset yhteydet ainakin yhteen muuhun ilmoittamattomaan yritykseen, joka harjoittaa lannoitustuotteiden kauppaa ja markkinointia. Todettiin, että samat henkilöt, jotka harjoittavat Agronovan liiketoimintaa, ovat mukana myös kyseisen kauppayhtiön toiminnassa. Käytettävissä olleista tiedoista kävi ilmi ennen kaikkea, että yrityksillä oli yksi yhteinen johtaja ja yksi yhteinen toimihenkilö suurimman osan tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, ja lisäksi kolmas henkilö (jonka todettiin olleen samaan aikaan kyseisen kauppayhtiön toimitusjohtaja) käytännössä hoiti Agronovan päivittäistä kauppaa, vaikka ei muodollisesti ollutkaan yrityksen palveluksessa, ja johti Agronovan puolesta yritykseen tehdyn tarkastuskäynnin, jonka yhteydessä hänet esiteltiin Agronovan neuvonantajaksi. Vahvojen henkilöyhteyksien lisäksi todettiin, että kummankin yrityksen liiketoimintaa hoidettiin samassa toimistossa, niillä oli sama sihteeri ja niissä käytettiin samoja tietokoneita ja toimistolaitteita lähes koko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan. Agronova ei kertonut tämän toisen kauppayhtiön olemassaolosta ja toiminnasta kyselyvastauksissaan eikä tarkastuskäynnin yhteydessä. Pyynnön esittäjä antoi vain osittain tyydyttävän vastauksen komission esittämään pyyntöön saada lisätietoja tilanteen selvittämiseksi, sillä se ei ilmoittanut muun muassa kauppayhtiön täsmällistä omistussuhdetta eikä sen yksityiskohtaista toimintaa. Toimitetut tiedot katsottiin näin ollen riittämättömiksi.

(15)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että edellä tarkoitettu kauppayhtiö oli tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (10), jäljempänä ’tullikoodeksin soveltamisesta annettu asetus’, 143 artiklassa tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä Agronovaan ja siitä olisi pitänyt ilmoittaa pyynnön esittäjän kyselylomakevastauksissa. Komissio ilmoitti perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti pyynnön esittäjälle aikomuksestaan tehdä päätelmänsä käytettävissään olevien tietojen perusteella ja kehotti perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti pyynnön esittäjää esittämään asiaa koskevat huomautuksensa.

(16)

Pyynnön esittäjä kiisti, että Agronova olisi etuyhteydessä edellä mainittuun kauppayhtiöön tai mihinkään muuhunkaan yritykseen. Lisäksi se ei komission pyydettyä lisäselvityksiä toimittanut asetetussa määräajassa yksityiskohtaisia ja varmennettavissa olevia tietoja kyseisen kauppayhtiön omistussuhteesta ja toiminnasta.

(17)

Kun komission ilmoitti aikomuksestaan tehdä päätelmänsä perusasetuksen 18 artiklan perusteella, pyynnön esittäjä kiisti yhä Agronovan ja kyseisen kauppayhtiön välillä olevan mitään tullikoodeksin soveltamisesta annetun asetuksen 143 artiklassa tarkoitettua yhteyttä. Molemmissa yrityksissä mukana olevien henkilöiden tarkkojen tehtävien osalta pyynnön esittäjä kiisti, että yrityksillä olisi yhteisiä johtajia tai toimihenkilöitä. Pyynnön esittäjä jopa perui aiemmin antamiaan tietoja väittäen niitä vääriksi tai epätarkoiksi. Annettujen uusien tietojen tueksi ei kuitenkaan esitetty riittävää näyttöä. Kaiken kaikkiaan asiasta toimitetut tiedot ja näyttö olivat epäselviä ja osin ristiriitaisia, mikä asettaa toimitettujen tietojen luotettavuuden yleisesti kyseenalaiseksi.

(18)

Esimerkkinä voidaan mainita, että alun perin pyynnön esittäjä ilmoitti Agronovan toimitusjohtajan olevan myös kyseessä olevan kauppayhtiön johtaja, mutta myöhemmin tätä toteamusta muutettiin epätarkemmaksi selittämällä, että Agronovan toimitusjohtajan kyseisessä kauppayhtiössä hoitamiin tehtäviin ei sisältynyt valvontaa tai päätöksentekoa. Vastaavasti eräs toinen henkilö oli toimitetun näytön (tilinpäätöksen) mukaan ”toimihenkilö” molemmissa yrityksissä, mutta myöhemmin hänen väitettiin toimivan todellisuudessa lakimiesavustajana.

(19)

Voidaan siis todeta, että pyynnön esittäjä ei toimittanut riittävän luotettavia tietoja tai näyttöä siitä, että kunkin toimijan tehtävät ja vastuut olisi määritelty ja ne toteutuisivat siten, että etuyhteyden olemassaolo voitaisiin sulkea pois.

(20)

Pyynnön esittäjä kiisti myös sen, että kyseinen kauppayhtiö olisi katsottava kauppayhtiöksi, koska sen toimintaan kuului pääasiassa lannoitustuotteiden markkinointi eikä niinkään myynti. Sen lisäksi, että tämän väitteen tueksi ei esitetty näyttöä, kyseinen yritys väitti useassa yhteydessä osallistuvansa lannoitteiden myyntiin kauppiaana, mutta myyvänsä ainoastaan pieniä määriä, jotka on tarkoitettu Euroopan ulkopuolisille markkinoille. Näin ollen yritystä oli pidettävä kauppiaana, ja esitetty väite oli hylättävä.

(21)

Komissio katsoi, että pyynnön esittäjä vaikeutti tutkimusta perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska se toimitti merkittäviä tietoja vähitellen vasta kun niitä pyydettiin, ja useimmissa tapauksissa toimitettuja tietoja korjattiin, muutettiin tai kiistettiin jälkikäteen. Agronovan riittämättömän yhteistyön vuoksi komission ja yrityksen välille ei syntynyt luottamussuhdetta, joka on yleisen käytännön mukaan välttämätön edellytys sitoumuksen hyväksymiselle.

(22)

On huomattava, että ristiinkompensoinnin vaaraa analysoitaessa on välttämätöntä tuntea eri myyntikanavat ja näiden kanavien kautta kulkevat tavaravirrat. Agronovan ja toisen kauppayhtiön välisten erittäin tiiviiden henkilö- ja toiminnallisten yhteyksien vuoksi katsottiin, että myyntikanavien käyttöön perustuva ristiinkompensoinnin ja toimenpiteiden kiertämisen vaara oli liian suuri ja että sen vuoksi Agronovaa ei pitäisi sisällyttää voimassa olevaan sitoumukseen.

(23)

Asiasta ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että ristiinkompensoinnin vaara on olemassa ainoastaan silloin, kun yritykset ovat etuyhteydessä osakeomistuksen kautta. Ensiksikin olisi huomattava, että ristiinkompensoinnin vaara ei rajoitu tilanteisiin, joissa yritykset ovat etuyhteydessä osakeomistuksen kautta, koska ristiinkompensointia voi tapahtua monella tavalla. Näin ollen tässä nimenomaisessa tapauksessa katsottiin edeltävässä kappaleessa mainituista syistä, että ristiinkompensoinnin vaara on suuri, vaikka pyynnön esittäjä ja Agronova eivät ole etuyhteydessä osakeomistuksen kautta. Pyynnön esittäjä ei myöskään tuonut esiin mitään oikeudellista tai tosiasiallista perustaa eikä esittänyt näyttöä väitteensä tueksi. Väite oli sen vuoksi hylättävä.

(24)

Voimassa oleva sitoumus koskee ammoniumnitraattia, ja lisäksi siinä otetaan käyttöön ryhmittymän myymiä muita tuotteita koskeva hintajärjestelmä, jotta ristiinkompensoinnin vaaralta vältyttäisiin. Pyynnön esittäjä ilmoitti kyselylomakevastauksissaan, että se aikoi myydä Agronovan kautta muun muassa tuotteita, jotka eivät sisälly mainittuun hintajärjestelmään, sekä muiden, Venäjällä tai muissa maissa toimivien tuottajien valmistamia lannoitteita. Sen vuoksi eri tuotteiden viennistä samoille asiakkaille johtuvaa ristiinkompensoinnin vaaraa pidettiin suurena.

(25)

Joillakin niistä tuotteista, joita Agronova aikoi myydä, ei ole noteerattua markkinahintaa, jota voitaisiin käyttää viitearvona valvonnassa. Tästä syystä sitoumuksen valvonta olisi myös käytännössä mahdoton toteuttaa.

(26)

Kun asiasta oli ilmoitettu, pyynnön esittäjä väitti, että komissio oli jättänyt huomiotta pyynnön esittäjän tarjouksen luopua sekoittamista ja muita tuotteita koskevista liiketoimintasuunnitelmistaan, jos komissio pitäisi sitä tarpeellisena. Tältä osin on huomattava, että komissio vastaanotti kyseiset muutetut tarjoukset vasta myöhemmin menettelyn kuluessa. Komissio katsoo, että pyynnön esittäjän jatkuvat liiketoimintasuunnitelman muutokset vastaamaan aina sitä, mitä komission ajateltiin odottavan, herättää epäilyksiä pyynnön esittäjän tarjouksen luotettavuuden suhteen. Lisäksi komissio piti Agronovan riittämätöntä yhteistyötä tässä tutkimuksessa esteenä luottamussuhteen syntymiselle komission ja Agronovan välillä. Siksi komissio ei ollut vakuuttunut siitä, että lupausta todellakin noudatettaisiin.

(27)

Sen vuoksi katsottiin, että Agronovan sisällyttäminen Acronin myyntikanaviin lisäisi merkittävästi ristiinkompensoinnin ja toimenpiteiden kiertämisen vaaraa ja vaikuttaisi sitoumuksen toimivuuteen ja sen tehokkaaseen valvontaan.

(28)

Tutkimuksen aikana holdingyhtiö Acron perusti toisen kauppayhtiön eli Agronova Europe AG:n, jäljempänä ’Agronova Europe’, jonka se väitti ottavan hoitaakseen suurimman osan eurooppalaisten asiakkaiden kanssa käytävästä kaupasta ja siten vähitellen korvaavan Agronovan. Menettelyn ollessa kesken pyynnön esittäjä pyysi myös tämän uuden kauppiaan sisällyttämistä tähän tarkasteluun, jotta molemmat kauppiaat voitaisiin sisällyttää voimassa olevaan hintasitoumukseen, tai vaihtoehtoisesti uuden tarkastelun vireillepanoa, jotta myös uusi kauppias voitaisiin sisällyttää hintasitoumuksen kattamiin myyntikanaviin. Tämä osoittaa, että ne muuttuneet olosuhteet, joiden perusteella tätä tarkastelua pyydettiin, eivät ole pysyviä.

(29)

Asiasta ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä väitti, että analyysi siitä, olivatko tämän tarkastelun vireillepanon perustana olleet muuttuneet olosuhteet luonteeltaan pysyviä, ei ole merkityksellinen tämän toimenpiteiden muotoon rajoittuvan välivaiheen tarkastelun yhteydessä. Pyynnön esittäjä väitti, että tällainen analyysi olisi tarpeen ainoastaan silloin, kun arvioidaan polkumyyntiä ja/tai vahinkoa.

(30)

Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, ettei se enää aikonut kanavoida ammoniumnitraatin myyntiä Agronova Europen kautta.

(31)

Pyynnön esittäjä ei toimittanut lainsäädännöllisiä perusteluja väitteelleen, jonka mukaan muuttuneiden olosuhteiden pysyvyyttä koskeva analyysi olisi merkityksetön tässä tarkastelussa. Tässä tarkastelussa katsottiin, että myyntikanavan/-kanavien pysyvyys on tärkeä tekijä päätettäessä, hyväksytäänkö äskettäin perustetun kauppiaan sisällyttäminen sitoumukseen, sillä ristiinkompensoinnin ja toimenpiteiden kiertämisen vaara kasvaa jokaisen hintasitoumukseen sisällytetyn uuden kauppiaan myötä. Lisäksi sitä varten tarvitaan asianmukaisia valvontatoimia. Näin ollen pääteltiin, että muuttuneiden olosuhteiden pysyvyys oli merkittävä tekijä, ja pyynnön esittäjän väite oli hylättävä.

(32)

Pyynnön esittäjän väite, jonka mukaan Agronova Europea ei käytettäisikään ammoniumnitraatin myynnissä Euroopan unionin markkinoille, puolestaan esitettiin tutkimuksen ollessa jo pitkällä (lopullisen ilmoittamisen jälkeen) ja se oli ristiriidassa aikaisemmin toimitettujen tietojen kanssa. Pyynnön esittäjä ei myöskään pystynyt antamaan riittäviä takeita tämän lupauksen noudattamisesta. Komissio katsoi myös tältä osin, että pyynnön esittäjän jatkuvat liiketoimintasuunnitelman muutokset vastaamaan aina sitä, mitä komission ajateltiin odottavan, herätti epäilyksiä pyynnön esittäjän tarjouksen luotettavuuden suhteen. Kuten 26 kappaleessa todetaan, komissio myös katsoi, että Agronovan tutkimusta vaikeuttava käyttäytyminen oli este sitoumuksen osapuolten välisen luottamussuhteen muodostumiselle. Tästä syystä pyynnön esittäjän väite oli hylättävä.

(33)

Kun otetaan huomioon sitoumuksen toimivuutta ja muuttuneiden olosuhteiden pysyvyyttä koskevat päätelmät, tutkimus olisi päätettävä muuttamatta pyynnön esittäjän voimassa olevaa sitoumusta.

(34)

Pyynnön esittäjälle ja asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tutkimus aiottiin päättää. Kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(35)

Pyynnön esittäjä totesi, että menettelyssä on loukattu sen puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen kuulemiseen. Pyynnön esittäjälle on annettu tilaisuus esittää huomautuksia, minkä se on myös useita kertoja tehnyt, ja sille on annettu riittävästi aikaa hankkia tietoja ja näyttöä menettelyn aikana. Lisäksi pyynnön esittäjälle annettiin useissa tilanteissa mahdollisuus pyytää kuulemista. Näin ollen sen väitteet ovat tältä osin aiheettomia,

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/10

(1)

Komissio otti asetuksella (EU) N:o 473/2010 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen tasoitustullin tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa.

(2)

Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun eurooppalaisten PET-tuottajien edunvalvontaelin Polyethylene Terephthalate Committee of Plastics Europe, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 20 päivänä heinäkuuta 2009 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tietyn PET:n kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Komissio otti rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä asetuksella (EU) N:o 472/2010 (3) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan PET:n tuonnissa.

(5)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä, useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisesti huomautuksensa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(6)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa.

(7)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan PET:n tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia kyseisen ilmoittamisen johdosta.

(8)

Asianomaisten osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa.

(9)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että EU:n tuottajista valittu otos ei ollut edustava eikä johdonmukainen, minkä vuoksi vahinkoa koskeva tarkastelu oli puutteellinen. Väitettiin erityisesti, ettei otantaa tarvittu, koska tuottajien lukumäärä ei ollut suuri. Lisäksi väitettiin, että jakamalla yrityskonsernit ”keinotekoisesti” yksittäisiksi oikeussubjekteiksi, otokseen ei voinut sisältyä tiettyjä markkinajohtajia (Artenius ja M&G Polimeri) ja että otoksen valinnassa käytetty menetelmä ei ollut johdonmukainen, koska otokseen sisältyi myös kaksi yrityskonsernia. Väitettiin niin ikään, että otos ei ollut edustava, koska siihen ei sisältynyt yhtään tuottajaa, joka myy riittäviä määriä etuyhteydessä olevalle PET:n jalostajalle. Väitteen mukaan toimielimet eivät edellä mainitusta syystä pystyneet arvioimaan unionin tuotannonalan todellista toimituskapasiteettia ja eivätkä ne ottaneet huomioon unionin tuotannonalaan liittyvää eturistiriitaa. Koska yksi yritys ei toimittanut kaikkia tarpeellisia tietoja, mistä syystä se jätettiin otoksen ulkopuolelle, otoksen edustavuuden väitettiin pienentyneen 28 prosenttiin EU:n tuotannosta. Samat osapuolet väittivät, että valittu otos ei ollut tilastollisesti edustava.

(10)

Kun kyse on väitteestä, jonka mukaan otantaa ei tarvittu, koska tuottajien lukumäärä ei ollut suuri, toistettakoon, että otokseen ilmoittautui 14 unionin tuottajaa, jotka kuuluivat kahdeksaan yrityskonserniin. Koska objektiivisesti katsottuna suuri määrä EU:n tuottajia eli 14 tuottajaa toimi yhteistyössä, otantaa sovellettiin perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimpaan mahdolliseen myynnin määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia ottaen huomioon käytettävissä oleva aika. Valittu otos koostui viidestä yksittäisestä yrityksestä, joilla oli tuotantoa kuudessa paikassa.

(11)

Ensimmäisen otoksen edustavuutta koskevan väitteen osalta on syytä todeta, että toimielimet voivat sisällyttää otokseen yksittäisiä yrityksiä, jotka kuuluvat yrityskonserniin, kunhan ne ovat edustavia ja niillä on erillinen tilinpäätös. Jos kaikki 14 EU:n tuottajaa, jotka kuuluivat kahdeksaan yrityskonserniin, olisi tutkittu, tutkimusta ei olisi saatu päätökseen ajallaan. Se, että otokseen on otettu mukaan kaksi yrityskonsernia, ei ole ristiriidassa tässä asiassa sovelletun otantamenetelmän kanssa, joka perustui EU:n asiakkaille tapahtuneen myynnin suurimpiin edustaviin määriin.

(12)

Indoraman osalta todettakoon, että kyseisellä konsernilla oli tutkimusajanjakson aikana kaksi eri tuotantolaitosta: yksi Alankomaissa ja toinen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän konsernin sisällyttäminen otokseen on sovelletun otantamenetelmän mukaista, koska kyseiset tuotantolaitokset muodostivat yhden kokonaisuuden oikeudelliselta ja taloudelliselta kannalta katsottuna. Equipolymersillä oli puolestaan tutkimusajanjakson aikana kaksi erillistä PET:tä tuottavaa yksikköä – yksi Italiassa ja toinen Saksassa – ja yritys ilmoitti konsolidoidut luvut molemmista yksiköistä. Koska näiden konsolidoitujen lukujen todentaminen oli mahdollista yrityksen pääkonttoriin tehdyn tarkastuskäynnin aikana, Equipolymersin PET:tä tuottavia yrityksiä päätettiin kohdella tässä menettelyssä yhtenä kokonaisuutena. Sen väitteen osalta, jonka mukaan Artenius ja M&G Polimeri olisi pitänyt sisällyttää otokseen, koska ne olivat markkinajohtajia, on todettava, että yhdessäkään niiden yksittäisessä yksikössä ei ollut kyse yrityksestä, jonka myynti EU:n asiakkaille edusti suurimpia määriä.

(13)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan otos ei ollut edustava, koska siihen ei sisältynyt yhtä tuottajaa, joka tuottaa pääasiassa sisäiseen kulutukseen, on todettava, että toimituskapasiteettia voidaan tarkastella osana unionin etua koskevaa analyysia, jos tällainen väite esitetään, ja tällaisessa tapauksessa kytkösmarkkinoiden kulutus voidaan vähentää tuotantomääristä. Näin ollen ei ole tarpeen sisällyttää tällaista tuottajaa otokseen, jossa tarkastellaan tiettyjä vahinkotekijöitä. Toiseksi, mahdolliset päällekkäiset edut, jotka johtuvat yrityksen asemasta samanaikaisesti sekä EU:n tuottajana että jalostajana, voidaan myös arvioida unionin etua koskevan analyysin yhteydessä. Yrityksen asemalla EU:n tuottajana ja jalostajana ei ole yhteyttä unionin tuotannonalan tulokseen, jossa vertailukohtana käytetään myyntiä riippumattomille asiakkaille EU:ssa. Näin ollen väite hylättiin.

(14)

Kun kyse on väitteestä, joka koskee otoksen yleistä edustavuutta, toistettakoon, että otoksen rajaaminen neljään yritykseen alensi otoksen edustavuuden 65 prosentista 47 prosenttiin kaikkien yhteistyössä toimineiden tuottajien myynnistä. Näiden neljän yrityksen osuus oli 52 prosenttia unionin tuotannosta. Otoksen katsotaan edustavan EU:n tuottajia hyvin siltä osin kuin kyse on myynnistä riippumattomille asiakkaille EU:ssa.

(15)

Väitteestä, että valittu otos ei ollut tilastollisesti edustava, todettakoon, että perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdassa selvästi sallitaan vaihtoehtona ”tilastollisesti edustavalle” otokselle, että otos perustuu myynnin sellaiseen suurimpaan mahdolliseen määrään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(16)

Koska otoksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 5–14 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(17)

Muistutettakoon, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleessa tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi määriteltiin tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20 luokiteltava asianomaisista maista peräisin oleva PET, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628–5 mukaisesti määritettynä vähintään 78 ml/g.

(18)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 kappaleessa todettiin lisäksi, että unionin tuotannonalan unionissa tuottama ja myymä PET ja asianomaisten maiden kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty ja unioniin viety PET olivat samankaltaisia tuotteita.

(19)

Koska tarkasteltavana olevaa tuotetta pidettiin homogeenisena tuotteena, sitä ei jaettu edelleen eri tuotetyypeiksi vahinkomarginaaleja laskettaessa.

(20)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vaati, että PET olisi jaettava edelleen eri tuotetyyppeihin niiden erilaisten viskositeettilukujen mukaisesti, koska viskositeettiluku on olennainen peruste määrittäessä tuotetun PET-tyypin erilaisia mahdollisia käyttötarkoituksia. Katsottiin, että vaatimus oli hyväksyttävä, minkä vuoksi vahinkomarginaalien laskemisessa sovellettavaa menetelmää mukautettiin.

(21)

Iranin hallitus ja yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esittivät huomautuksensa seuraavista tukijärjestelmistä, joita koskevia tasoitustoimenpiteitä otettiin käyttöön väliaikaista tullia koskevalla asetuksella:

(22)

Iranin hallitus kyseenalaisti sen, että vapaakauppa-alueille tullitta tapahtuvaan raaka-aineiden ja tuotantohyödykkeiden tuontiin voidaan soveltaa tasoitustoimenpiteitä. Vapaakauppa-alue ja erityistalousalueet määritellään alueiksi, joille tuonti ja joilta vienti tapahtuu tullitta, ja ne ovat WTO:n sääntöjen mukaisia. Sekä Iranin hallitus että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väittivät myös, ettei tuotantohyödykkeiden tulliton tuonti ole oikeudellisesti riippuvainen vientituloksesta, koska tätä vapautusta voivat hyödyntää myös yritykset, jotka ovat sijoittautuneet muualle Iranin alueelle.

(23)

Kun kyse on siitä, ovatko erityistalousalueet WTO:n sääntöjen mukaisia, todettakoon, että esitetyllä yleisellä väitteellä ei voida kiistää todettuja tosiasioita, joiden mukaan kyseisiin tukiin voidaan soveltaa tasoitustoimenpiteitä, koska asiasta ei toimitettu sellaista yksityiskohtaista analyysia, jolla olisi voitu todistaa vääräksi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetty analyysi. Siltä osin kuin kyse on tuotantohyödykkeiden tullittomasta tuonnista Iraniin, alustavien päätelmien ilmoittamiseen liittyvien huomautusten jättämisen aikana käytettävissä olleiden tietojen perusteella tätä mahdollisuutta voivat hyödyntää ainoastaan yritykset, jotka modernisoivat infrastruktuuriaan, eli kyseessä ei ole säännös, jota sovelletaan automaattisesti kaikkiin osapuoliin. Siksi edellä esitetyt väitteet oli hylättävä.

(24)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei noudattanut syrjimättömyysperiaatetta, koska samanlaisia sääntöjä ja menettelyjä sovelletaan myös muissa maissa. Yritys myös väitti, ettei komissio ollut ennen tarkastusta ilmoittanut sille asianmukaisesti tarkastuskäynnin laajuutta eikä tarkastuksen yhteydessä vaadittavia tietoja.

(25)

Kun kyse on yleisestä väitteestä, että syrjimättömyysperiaatetta olisi rikottu, muistutettakoon, että komissio pani vireille tämän valituksessa mainittuihin kolmeen maahan kohdistuvan tukien vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 10 artiklan säännösten mukaisesti. Niinpä komission suositus voi perustua ainoastaan tämän tutkimuksen yhteydessä tehtyihin päätelmiin. Siltä osin kuin kyse on väitteestä, ettei etukäteen annettu tietoja siitä, mitä on määrä tutkia, todettakoon, että komissio ilmoitti yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle hyvissä ajoin ennen tarkastuskäyntiä, että komissio etsisi tarkastuskäynnin aikana tietoja vientiä harjoittavan tuottajan ja sen osakkaan välisestä suhteesta. Tästä syystä nämä väitteet oli hylättävä.

(26)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja informoi toimielimiä kahdesta laskuvirheestä, jotka oli tehty laskettaessa yhden tuotantoprosessissa käytettävän raaka-aineen tuonnin tullittomuuden arvoa ja tullittomien tuotantohyödykkeiden tuonnin kokonaisarvoa. Nämä virheet on korjattu tässä säädöksessä. Korjatut tukitasot ovat 0,14 prosenttia tuotantopanosten tullittoman tuonnin osalta ja 0,72 prosenttia tuotantohyödykkeiden tullittoman tuonnin osalta. Tämän järjestelmän korjattu tukitaso on 0,86 prosenttia.

(27)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–44 kappaleessa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tämän asetuksen johdanto-osan 26 kappaleella, vahvistetaan.

(28)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja Shahid Tondguyan Petrochemical Co. (STPC) väitti, että sen merkittävin osakas National Petrochemical Company (NPC) ei ole julkisyhteisö ja että Iranin hallitus ei valtuuttanut eikä määrännyt NPC:tä suorittamaan maksuja STPC:lle. Lisäksi väitettiin, että NPC:n STPC:lle myöntämää rahoitusta on pidettävä takaisinmaksettavana eikä suinkaan tukena.

(29)

Näitä väitteitä tarkasteltaessa on muistettava, että arvioitaessa, olisiko yhteisöä pidettävä julkisyhteisönä tukien vastaisissa tutkimuksissa, seuraavat tekijät ovat merkityksellisiä: 1) valtion omistajuus; 2) valtion läsnäolo yhteisön johtokunnassa; 3) valtion ohjaus yhteisön toiminnan suhteen ja yhteisön pyrkimys noudattaa hallituksen politiikkoja ja etuja; ja 4) se, onko yhteisö perustettu säädöksellä. Kaikki nämä kriteerit on analysoitu, ja niitä käsitellään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa. NPC ei tarvitse valtion elimenä valtuutusta, joka käsitteenä liittyy yksityisoikeudellisiin yhteisöihin. Tutkimuksessa on itse asiassa ilmennyt, että NPC:n tehtävänä on kehittää Iranin petrokemian alaa ja huolehtia sen toiminnasta ja että yritys on saanut Iranin hallitukselta lisätehtäväksi hallinnoida valtion hallintoviranomaisena petrokemian alan erityistalousaluetta. Niinpä mahdolliset väitteet, joissa kiistetään NPC:n asema julkisyhteisönä, on hylättävä.

(30)

Kun kyse on väitteestä, että STPC:lle myönnetyt varat ovat takaisinmaksettavia, on syytä todeta, että tutkimuksesta on ilmennyt, että näiden varojen takaisinmaksu on ainoastaan hypoteettinen väite, koska missään vaiheessa menettelyä ei esitetty näyttöä siitä, että tällaista takaisinmaksua olisi tapahtunut. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa todetaan, se, että varoja, joita ei tarvitse maksaa takaisin, on kertynyt jo ainakin vuodesta 2004 lähtien, vahvista, että kyseessä on toistuva tuki, jolla on tarkoitus pitää yllä ainoan iranilaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimintaa. Edellä todettu huomioon ottaen kyseinen väite on hylättävä.

(31)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että tuen määrä oli liioiteltu. Tähän liittyen väitettiin, että Iranissa on täysin normaali liikekäytäntö olla lisäämättä korkoa emoyrityksen (tässä tapauksessa NPC) ja sen tytäryrityksen (tässä tapauksessa STPC) välillä. Lisäksi väitettiin, että tuen tasoa laskettaessa NPC:n myöntämää kokonaisrahoitusta ja STPC:n kokonaisliikevaihtoa koskevat määrät eivät pitäneet paikkaansa, koska liikevaihtoa esittävä luku oli liian pieni, joten olisi pitänyt käyttää toista määrää, ja myönnettyjen varojen kokonaismäärä oli puolestaan liian suuri, koska tiettyjä määriä ei olisi pitänyt sisällyttää NPC:n STPC:lle myöntämiin varoihin.

(32)

Edellä esitetyt väitteet oli hylättävä. Kun kyse on ensiksi mainitusta korkoprosentin laskemista koskevasta väitteestä, on todettava, että saatu näyttö ei tue yrityksen väitettä siitä, että Iranissa on täysin normaali liikekäytäntö olla soveltamatta korkoa emoyrityksen ja sen tytäryrityksen välisissä rahoitustoimissa. Lisäksi tällainen käytäntö on selvästi ristiriidassa yksityisten sijoittajien tavanomaisen taloudellisen toiminnan kanssa.

(33)

Jälkimmäisen väitteen osalta on syytä todeta, että tuen määrä on laskettu käyttämällä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia rahoitus- ja liikevaihtolukuja, jotka on todennettu tarkastuskäynnin yhteydessä.

(34)

Kun kyse on väitetystä uudesta kokonaisliikevaihdosta, on syytä muistaa, että alustavien päätelmien ilmoittamiseen liittyvien huomautusten jättämisen aikana toimitetun luvun tueksi ei ole esitetty mitään todennettavissa olevaa näyttöä eikä luku vastaa sitä, mitä yritys on ilmoittanut ennen tarkastuskäyntiä tai sen aikana.

(35)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti myönnettyjen varojen kokonaismäärää kuvaavan luvun osalta, että tiettyjen määrien ei pitäisi katsoa muodostavan osaa NPC:n STPC:lle myöntämistä varoista. Toimitetuilla tiedoilla ei kuitenkaan pystytty tukemaan tätä väitettä, koska mitään näyttöä ei esitetty siitä, että kyseisillä määrillä ei ollut merkitystä NPC:n STPC:lle myöntämien varojen kannalta. Itse asiassa osasta annetuista selityksistä saatiin vahvistus sille, että NPC julkisyhteisönä huolehti velvollisuudesta, joka koski yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan rahoittamista korkoa perimättä ja jota toisella julkisyhteisöllä olisi ollut velvollisuus noudattaa. Koska todennettavissa olevaa näyttöä ei esitetty, myönnettyjen varojen kokonaismäärästä ei tämän vuoksi voi tehdä vähennystä.

(36)

Iranin hallitus väitti, että WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen, jäljempänä ’tukisopimus’, 14 artiklan mukaan ”hallituksen pääomasijoitusta … [ja] hallituksen myöntämää lainaa ei katsota edun myöntämiseksi …”, minkä vuoksi NPC:n STPC:lle myöntämiä varoja ei olisi pidettävä tukena. Tämä väite on hylättävä, sillä edellä mainitussa 14 artiklassa todetaan, että ”hallituksen pääomasijoitusta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei investointipäätöksen voida katsoa olevan vastoin tuon jäsenen yksityisten investoijien tavanomaista investointikäytäntöä”. Tarkasteltavana oleva käytäntö ei ole yksityisten investoijien tavanomaisen investointikäytännön mukainen, koska mikään WTO:n jäsenen alueella toimiva kaupallinen organisaatio ei jatkaisi sellaisen rahoituksen antamista, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Joka tapauksessa on syytä todeta, että Iran ei ole WTO:n jäsen.

(37)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–57 kappaleessa, vahvistetaan.

(38)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 21–37 kappale, perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien lopullinen määrä arvon perusteella ilmaistuna on ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan iranilaisen tuottajan osalta 51,88 prosenttia.

(39)

Pakistanin hallitus ja yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esittivät huomautuksensa seuraavista tukijärjestelmistä, joita koskevia tasoitustoimenpiteitä otettiin käyttöön väliaikaista tullia koskevalla asetuksella:

(40)

Pakistanin hallitus esitti alustavana huomautuksenaan, että komissio ei ollut ymmärtänyt hallituksen aikaisemmin tukijärjestelmistä esittämiä tietoja tai oli jättänyt ne huomiotta. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti alustavassa huomautuksessaan, että Pakistanin hallituksen aiemmin toimittamiin tietoihin sisältyi perusteltu oikeudellinen analyysi, jolla osoitettiin, ettei järjestelmiä saisi pitää ”kiellettyinä” tukina. Kyseinen osapuoli väitti myös, että komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esittämät päätelmät perustuivat paitsi tosiasioiden virheelliseen arviointiin myös virheelliseen oikeudelliseen analyysiin. Väitettiin myös, että Pakistanin hallituksen esittämä analyysi on oikea oikeudellinen analyysi.

(41)

Ennen väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamista esitettyjen huomautusten osalta todettakoon, että komissio on ottanut ne täysin huomioon tutkimuksen aikana, koska ne muodostivat yhdessä osapuolten kyselyyn antamien merkityksellisten vastausten ja myöhemmin toimittamien tietojen kanssa osan tiedoista, joiden perusteella väliaikaiset päätelmät tehtiin.

(42)

On myös todettava, että komissio on tarkasti luetellut merkityksellisten järjestelmien oikeudelliset säännökset ja niiden perusteella tapahtuneen käytännön täytäntöönpanon. Mitään näyttöä ei toimitettu siitä, etteivätkö luetellut oikeudelliset säännökset olisi pitäneet paikkaansa. Komission tekemä oikeudellinen analyysi perustui perusasetuksen asiaa koskeviin säännöksiin, ja analyysin tukena hyödynnettiin EU:n aikaisemmissa tuen vastaisissa tutkimuksissa käyttämää pitkäaikaista oikeudellista analyysia, kun analysoitiin esimerkiksi tullinpalautus-, vientiluotto- ja tuloverojärjestelmiä (4). Se, että osapuoli ei ole samaa mieltä esitetystä oikeudellisesta analyysista, ei tarkoita sitä, että analyysi olisi väärä, varsinkin kun mitään näyttöä ei esitetä väitteen tueksi. Tämä käy vielä paremmin ilmi siitä, että Pakistanin hallitus ilmaisi väliaikaista tullia koskevaan asetukseen liittyvissä huomautuksissaan haluavansa mahdollisuuksien mukaan muuttaa useita järjestelmiä. Edellä todetun perusteella johdanto-osan 40 kappaleessa olevat väitteet oli hylättävä.

(43)

Pakistanin hallitus ja yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toistivat näkemyksensä, joiden mukaan Manufacturing Bond Scheme -järjestelmää (tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen järjestelmää) hallinnoidaan asianmukaisesti, koska siihen liittyy toimiva täytäntöönpano- ja valvontajärjestelmä, jossa kirjataan kulutus/vähennykset ja valvotaan tullittomia raaka-aineita ja yrityksen tosiasiallista kulutusta yrityksen kokonaistuotantotietojen perusteella. Lisäksi ilmoitettiin, että panos-tuotossuhde perustuu järjestelmää hyödyntävän asianomaisen yrityksen tosiasialliseen kulutukseen ja että panostiedot todennetaan. Näiden väitteiden mukaan panos-tuotossuhde määritettiin todennetulla vertailuanalyysijärjestelmällä, jota päivitettiin säännöllisesti yrityksen tosiasiallisen kulutuksen mukaan. Jos suhdeluku muuttui, edellisen ajanjakson liiallinen tullinpalautus lisättiin takaisin varastorekisterin päivittämiseksi, millä saatiin määritettyä varaston tosiasiallinen tila. Yrityksen, joka hyödyntää järjestelmän etuuksia, on tämän tosiasiallisen varaston tilan perusteella osoitettava valmiiden tuotteiden vienti. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toimitti lisäksi kaksi kirjettä, joissa se toimitti tulliviranomaisille tiedot järjestelmässä jäljelle jääneistä raaka-aineista, mistä kävi ilmi, että yrityksen sallittiin käyttää ylimääräiset tuotantopanokset myöhemmin vietävien tavaroiden valmistukseen.

(44)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 kappaleessa todetaan, tässä järjestelmässä ei pidetty vastaanotetuista, valmistetuista ja viedyistä tuotantopanoksista kirjaa tosiasiallisen kulutuksen perusteella. Ainoastaan teoreettinen kulutus kirjattiin analyysitodistuksen mukaisesti ilmoittamalla panos-tuotossuhde kaikista raaka-aineista, joita tarvitaan tuottamaan 1 000 kilogrammaa tuotosta. Viranomaiset asettavat nämä panos-tuotosnormit, joita ne tarkistavat määräajoin yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta saamiensa tietojen perusteella, mutta tarkistusten suorittamisesta ei ole selkeitä sääntöjä eikä mitään näyttöä. Lisäksi sen jälkeen, kun tarkistuksia oli tehty analyysitodistukseen, josta ilmeni, että tullinpalautuksia oli maksettu liikaa, viranomaiset eivät toteuttaneet jatkotoimia todentaakseen aiemman todellisen kulutuksen kokonaismäärän ja pyytääkseen takaisinmaksuja aikaisemmille vuosille maksetuista palautuksista. Toisin sanoen sellaisista tulleista, joiden kantamisesta oli luovuttu, tehtyjä liiallisia tullinpalautuksia ei valvottu lainkaan. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että edellisellä ajanjaksolla todetut ylimääräiset raaka-aineet lisättiin takaisin varastorekisterin päivittämiseksi, millä tavalla saavutettiin varaston tosiasiallinen taso. On syytä todeta, että tämä käytäntö perustuu siihen, että vientiä harjoittava tuottaja ilmoittaa edellisen ajanjakson aikana kertyneet liialliset tullinpalautukset asianomaiselle viranomaiselle oma-aloitteisesti. On mielenkiintoista, ettei tällaisesta käytännöstä ole millään tavalla säädetty tätä järjestelmää sääntelevissä oikeudellisissa säännöksissä. Kaikki edellä esitetyt seikat tukevat sitä, ettei järjestelmässä ole toimivaa täytäntöönpano- ja seurantajärjestelmää. Näin ollen kaikki asiaa koskevat vaatimukset oli hylättävä.

(45)

Molemmat osapuolet väittivät myös, että tavanomaisen tuontimenettelyn mukainen tulli oli nollatulli tutkimusajanjakson aikana, joten valtiolta ei jäänyt saamatta tuloja Manufacturing Bond -järjestelmässä tapahtuneessa PTA:n tuonnissa.

(46)

Kyseinen väite oli hylättävä. Osapuolten toimittamista tiedoista käy selvästi ilmi, että PTA:n tuonnissa sovellettu tavanomainen tulli on 7,5 prosenttia. Tiettyjen edellytysten täyttyessä osapuolet voivat poikkeuksellisesti hyödyntää nollatullia. Se, että Pakistanin hallitus on ottanut käyttöön Manufacturing Bond -järjestelmän tai järjestelmän, jossa PTA:n ostoille myönnetään tullisuoja, ei suinkaan merkitse sitä, että kaikkeen PTA:n tuontiin sovelletaan nollatullia. Itse asiassa edellä mainittujen järjestelmien olemassaolo osoittaa sen, että valtion tuloista luovutaan, mistä syystä on otettu käyttöön erityisiä poikkeusjärjestelmiä, joihin liittyy erityisiä sääntöjä ja joiden käyttäjät määritellään.

(47)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että vuonna 2001 annettujen Pakistanin tullisääntöjen XV luvun 349 §:ää ei rikottu. Tämän osalta väitettiin, että Manufacturing Bond -järjestelmän soveltamisalaan kuuluu yrityksen koko tehdas, joten varastotilat täyttivät asianomaiset vaatimukset, joiden mukaan tilojen on sijaittava itsenäisellä alueella, jolle on oma sisään- tai uloskäynti julkiselta alueelta muttei muuta sisään- tai uloskäyntiä valmistusalueelta. Tiloissa on oltava selvästi merkityt erilliset varastot valmiille tavaroille, hylkytavaroille ja jätteille.

(48)

Edellä esitettyjen huomautusten osalta on syytä toistaa, että tutkimuskäynnin aika ilmeni, että ainoastaan tullitta tuodut raaka-aineet oli erotettu paikallisesti hankituista tuotantopanoksista. Varastotilat eli tullivarasto ja tullivalvonnassa oleva valmistusvarasto eivät sijainneet itsenäisellä alueella, jolle on oma sisään- tai uloskäynti julkiselta alueelta muttei muuta sisään- tai uloskäyntiä, kuten edellä mainitussa 349 pykälässä säädetään. Lisäksi osapuolen väite, että koko tehdas sisältyy Manufacturing Bond -järjestelmän soveltamisalaan, ei perustu mihinkään todennettavissa olevaan näyttöön (esimerkiksi nimenomainen lupa, jolla määritellään alue, jolla Manufacturing Bond -järjestelmää sovelletaan) lukuun ottamatta 349 pykälän sanamuodon analyysia. Tästä syystä asiaa koskevat väitteet oli hylättävä.

(49)

Pakistanin hallitus oli tehnyt tähän järjestelmään hallinnollisia muutoksia juuri äskettäin. Se on ottanut lainsäädännössä käyttöön Manufacturing Bond -järjestelmän yksityiskohtaisemman määritelmän ja toteuttanut toimia, joilla se on tehostanut asianomaisen viranomaisen suorittamaa järjestelmän valvontaa.

(50)

Siltä osin kuin on kyse viranomaisen Manufacturing Bond -järjestelmään kohdistamasta valvonnasta, tehdyt muutokset eivät tuoneet parannusta järjestelmän suurimpiin puutteisiin, jotka olivat tulleet ilmi tässä tutkimuksessa. Nämä puutteet ovat i) tuotujen raaka-aineiden tosiasiallista kulutusta koskevan raportoinnin puuttuminen ja ii) sellaisen todentamisjärjestelmän puuttuminen, jossa keskitytään tosiasiallisiin tuloksiin aiemmin asetettujen tasojen sijaan. Koska lisäksi tähän järjestelmään mahdollisesti tehtyjen muutosten täytäntöönpano on todennettava asianmukaisesti (havaitut ongelmat liittyvät myös järjestelmän hallinnointiin), tarvitaan tietty aika ennen kuin voidaan esittää lopullisia päätelmiä järjestelmään tehdyistä muutoksista ja siitä, kuinka viranomaiset ovat panneet nämä muutokset täytäntöön ja varmistaneet, että todentamisjärjestelmää hallinnoidaan asianmukaisesti.

(51)

Pakistanin hallitus ilmaisi myös haluavansa esittää komissiolle sitoumuksen, joka koskee Manufacturing Bond -järjestelmään sovellettavien sääntöjen tosiasiallista täytäntöönpanoa. Ehdotettiin, että tämä tapahtuisi esittämällä näyttö siitä, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja noudattaa uusia sääntöjä (esimerkiksi toimitiloja koskevat muutokset, panos-tuotossuhteiden tarkistaminen, tullinpalautukset) toimittamalla määräajoin raportteja ja sallimalla komission tehdä tarkastuskäyntejä.

(52)

Edellä esitetyn osalta on todettava, että tällä sitoumusehdotuksella Pakistanin hallitus epäsuorasti vahvistaa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esille tuodut järjestelmässä ilmenneet puutteet. Kuten johdanto-osan 50 kappaleessa todetaan, ei ole mahdollista hyväksyä järjestelmän hallinnointiin liittyvää sitoumusta sellaisen näytön perusteella, joka konkretisoituisi vasta tulevaisuudessa. Tällainen sitoumus ei toimi käytännössä, koska tarpeellinen valvonta tosiasiassa edellyttäisi tutkimuksen keskeisten osien toistamista säännöllisin väliajoin. Tässä yhteydessä olisi korostettava, että Pakistanin hallitus ja/tai yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja voivat/voi pyytää toimenpiteiden välivaiheen tarkastelua, jos perusasetuksen 19 artiklan asiaa koskevien säännösten edellytykset täyttyvät.

(53)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–80 kappaleessa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tämän asetuksen johdanto-osan 44–52 kappaleella, vahvistetaan.

(54)

Molemmat osapuolet väittivät Imports of plant, machinery and equipment in Manufacturing Bond -järjestelmän (laitteistojen, koneiden ja kaluston tuonti tullivalvonnassa tapahtuvaa valmistusta varten) osalta, että tukimarginaalin määrittämisessä käytettävän korkoprosentin on oltava asianomaiselle viejälle tutkimusajanjakson aikana tarjolla ollut korkoprosentti. Osapuolet myös väittivät, että koska laitteistoja, koneita ja kalustoja käytettiin sekä vietäväksi että kotimarkkinoilla myytäväksi tarkoitetun PET:n tuotantoon, tukimarginaali olisi määritettävä vientiä harjoittavan tuottajan kokonaisliikevaihdon perusteella.

(55)

Näihin väitteisiin vastattaessa on syytä todeta, että määrittämisessä käytetty korkoprosentti on Pakistanissa tutkimusajanjakson aikana sovellettu kaupallinen korko, jota koskeva tieto on saatu Pakistanin valtionpankin Internetsivustolta. Tämä korkoprosentti edustaa markkinoiden tavanomaista luottokorkotasoa. Tuen laskemisessa sovelletun nimittäjän osalta on syytä muistaa, että ehtona tämän järjestelmän hyödyntämiselle on se, että tuodut koneet asennetaan Manufacturing Bond -järjestelmässä, jossa raaka-aineet, jotka käytetään yksinomaan kyseisessä järjestelmässä tapahtuvaan vientiin tarkoitettuun tuotantoon, voidaan tuoda tullitta. Niinpä tuen määrä (osoittaja) on jaettava tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen viennin kokonaisliikevaihdolle, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta. Siksi kaikki edellä esitetyt väitteet oli hylättävä.

(56)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 81–92 kappaleessa, vahvistetaan.

(57)

Pakistanin hallitus väitti, ettei paikallisesti tuotetun PTA:n hintaa ole alennettu 7,5 prosenttia kansainväliseen hintaan verrattuna ja että tullinpalautusta ei ole myönnetty ainoastaan kotimarkkinoilla tuotetulle PTA:lle vaan myös tuodulle PTA:lle. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Tariff protection on purchases of PTA in the domestic market -järjestelmä (PTA:n ostojen tullisuoja kotimarkkinoilla) mahdollistaa tullien palauttamisen sekä paikallisesti hankitusta että tuodusta PTA:sta, mistä syystä järjestelmä ei suosi kotimarkkinoilla tuotetun PTA:n hankkimista. Väitettiin niin ikään, että lainsäädännössä ei rajoiteta tämän järjestelmän käyttöä.

(58)

Edellä esitetyt väitteet oli hylättävä. Tässä yhteydessä on huomautettava, että tässä järjestelmässä annetaan taloudellista tukea varojen suoran siirron muodossa, mistä koituu selvää etua vastaanottavalle yritykselle. Kun analysoidaan Pakistanin hallituksen toimittamia tietoa, on selvää, että järjestelmän käyttöön oikeutettu yritys voi i) ostaa kotimarkkinoilta PTA:ta ja saada tasaustukea, joka on 7,5 prosenttia paikallisesti valmistetun PTA:n ostohinnasta, tai ii) tuoda maahan PTA:ta ja saada palautus PTA:n tuontiin sovelletusta tullista (7,5 prosenttia). Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei kuitenkaan sallita, jos järjestelmän käyttöön oikeutettu yritys käyttää PTA:n tuonnissa tullinpalautusjärjestelmää (esimerkiksi Manufacture Bond -järjestelmää). Edellä todetun perusteella on selvää, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli oikeudellisesti pakotettu käyttämään tätä järjestelmää ainoastaan kotimarkkinoilta hankitun PTA:n ostoihin, koska se käytti tuomaansa PTA:han samanaikaisesti Manufacturing Bond -järjestelmää.

Lisäksi on ilmeistä, että jopa niissä tapauksissa, joissa yksi järjestelmän käyttöön oikeutettu yritys käyttää molempia tarjolla olevia vaihtoehtoja (kieltäytymällä mahdollisuudesta käyttää Manufacturing Bond -tullinpalautusjärjestelmää), on selvää, että palautukset, joita yritys odottaa saavansa, ovat erilaiset, koska yhdessä tapauksessa palautusprosentti lasketaan kotimarkkinoiden täysimääräisen kauppalaskuhinnan perusteella, kun taas toisessa tapauksessa laskenta perustuu tullille ilmoitettuun arvoon, joka ei välttämättä ole sama kuin täysimääräinen laskutushinta. Sellaista todennettavissa olevaa näyttöä ei esitetty, joka kumoaisi edellä esitetyt päätelmät. Kun kyse on väitteestä, jonka mukaan järjestelmän käyttömahdollisuutta ei ole rajoitettu, tutkimuksesta ilmeni, että asiaa koskevassa lainsäädännössä luetellaan selvästi nimeltä järjestelmän käyttöön oikeutetut osapuolet. Kotimarkkinoilla tuotetusta PTA:sta ei joka tapauksessa kanneta tullia, mistä syystä 7,5 prosentin suuruisessa ”palautuksessa” on kyse varojen suorasta siirrosta eli selvästä avustuksesta. Ainoa keino, jolla PET-tuottaja voi saada tämän tuen eli avustuksen, on ostaa kotimarkkinoilla tuotettua PTA:ta. Toisaalta tuotuun PTA:han sovelletun tullin ”palautuksessa” on kyse vapauttamisesta tavanomaisesti maksettavaksi tulevasta maksusta eikä varojen suorasta siirrosta. Tästä syystä nämä kaksi tilannetta eivät vastaa toisiaan.

(59)

Järjestelmästä koituu selvää etua kotimarkkinoilla toimivalle ostajalle eli PET:n tuottajalle varojen suoran siirron muodossa perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska tuki riippuu kotimarkkinoiden tavaroiden käytöstä tuotujen tavaroiden sijaan, sillä ainoastaan kotimarkkinoiden tavarat ovat oikeutettuja suoraan avustukseen. Lisäksi tukea voidaan pitää myös perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna erityisenä tukena, koska lainsäädännössä nimenomaisesti rajataan järjestelmän käyttömahdollisuus tietyille polyesteriteollisuuden yrityksille.

(60)

Pakistanin hallitus toimitti tähän järjestelmään liittyen yhdessä väliaikaista tullia koskevien huomautustensa kanssa 28 päivänä kesäkuuta 2010 hallituksen päätöksen, jossa todetaan, että SRO N:o 1045(I)/2008 on kumottu 1 päivästä heinäkuuta 2010 alkaen. Pakistanin hallitus ilmoitti, että tällä toimenpiteellä varmistetaan, ettei PTA:n käyttäjille enää myönnetä palautusta kotimarkkinoilta hankitusta tai tuodusta PTA:sta.

(61)

Lisäksi yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samasta asiasta toimittaman lehtileikkeen mukaan Pakistanin hallitus päätti kumota tätä järjestelmää koskevan säädöksen, jotta Pakistan täyttäisi asiaan liittyvät kansainväliset vaatimukset. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja varmensi Pakistanin hallituksen toimittamat tiedot vahvistamalla, ettei 1 päivästä heinäkuuta 2010 alkaen ole enää ollut mahdollista saada asianomaista avustusta kotimarkkinoilla tuotettua PTA:ta ostettaessa. Tältä osin on syytä muistaa, että perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti toimenpidettä ei oteta käyttöön, jos tuki peruutetaan tai osoitetaan, ettei tuesta enää koidu hyötyä asianomaisille viejille. Edellä olevien tietojen perusteella on ilmeistä, että Pakistan hyväksyy keskeisiltä osin sen, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tämän järjestelmän osalta esille tuodut seikat edellyttivät siltä korjaavia toimenpiteitä, että Pakistanin hallitus on lopettanut järjestelmän soveltamisen ja että yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei enää koidu etua tästä järjestelmästä. Näissä olosuhteissa katsotaan, että perusasetuksen 15 artiklassa luetellut edellytykset täyttyvät, minkä perusteella järjestelmään ei olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä.

(62)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–105 kappaleessa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tämän asetuksen johdanto-osan 58–61 kappaleella, vahvistetaan.

(63)

Molemmat osapuolet väittivät, että Final Tax Regime – FTR (lopullista veroa koskeva järjestelmä) muodostaa eri verojärjestelmän ja että siihen ei tulisi soveltaa tasoitustoimenpiteitä, koska Pakistan on täysivaltainen verotuksen suhteen, mistä syystä se voi vapaasti soveltaa haluamaansa verojärjestelmää. Väitettiin niin ikään, että FTR-järjestelmään ei liity mitään millekään yritykselle annettavaa taloudellista tukea ja että kyseessä on Pakistanissa yleisesti sovellettava verotussääntö (1 prosentin suuruinen lähdevero, joka kannetaan valuuttatulojen toteutumishetkellä), joka toimii eri toiminta-ajatuksella ja perusteella kuin Normal Tax Regime – NTR (tavanomainen verojärjestelmä), jossa kotimaisen tulon verokanta on 35 prosenttia. Näiden osapuolten mukaan ei ole mahdollista määrittää, kumpi järjestelmistä on edullisempi, mistä syystä FTR ei aiheuta tuloista luopumista eikä sellaisten tulojen kantamatta jättämistä, jotka muussa tapauksessa kannettaisiin.

(64)

Näiden väitteiden osalta on syytä todeta, että tässä ei kyseenalaisteta Pakistanin täysivaltaisuutta vaan tarkastellaan tukia, joita väitetään myönnetyn tietyille vientiä harjoittaville tuottajille. Lisäksi on syytä muistaa, että vientituloja verotetaan eri tavalla kuin kotimarkkinoilla saatuja myyntituloja. Siltä osin kuin tässä verojärjestelmässä vientituottoihin sovelletaan alhaisempaa verokantaa kuin kotimarkkinamyynnistä saatuihin tuottoihin järjestelmän katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuki eli valtion tuloa, josta on luovuttu, mistä koituu etua järjestelmän kohteena olevalle yritykselle. Kyseessä on myös perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu erityinen tuki, koska se riippuu vientituloksesta.

(65)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toimitti myös vuosilta 2008 ja 2009 tehtyjä Excel-muotoisia laskelmia sekä yrityksen vuoden 2008 tuloveroilmoituksen lukuja tarkistaneen tuloveroviranomaisen (Deputy Commissioner of Income Tax) antaman lisäveroa koskevan maksukehotuksen ja verotuspäätöksen. Pakistanin hallitus tuki yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan väitteitä toteamalla, että esitetyistä laskelmista ilmenee, että kyseinen tuottaja on maksanut FTR-järjestelmässä enemmän veroja kuin mitä se olisi maksanut, jos NTR-järjestelmää olisi sovellettu.

(66)

Nämä väitteet oli hylättävä. Ensiksikin esitetyt laskelmat eivät sisälly yrityksen tuloveroilmoitukseen eivätkä mihinkään muuhun viralliseen veroviranomaisen asiakirjaan. Näin ollen ei ole olemassa todennettavissa olevaa näyttöä siitä, että ne kuvastavat yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tuloverovelvoitteita paikkansa pitävästi.

(67)

Toiseksi, esitettyjen virallisten verotusasiakirjojen (lisäveroa koskeva maksukehotus ja verotuspäätös) analyysista ei saada mitään tukea osapuolten väitteille, jotka koskevat eri verojärjestelmien verotasoja.

(68)

Siltä osin kuin on kyse esitetyistä vuotta 2008 koskevista asiakirjoista osapuolet eivät ole pystyneet osoittamaan, miten esitetyt määrät voivat tarkasti täsmätä yrityksen vuotta 2008 koskevan tuloveroilmoituksen ja asianomaisten veroviranomaisten myöhemmin antamien kahden asiakirjan kanssa. Viimeksi mainituista asiakirjoista saa vahvistuksen sille, että yritystä on pyydetty maksamaan tietty määrä tuloveroa kotimaisesta tulostaan. Toimitettujen tietojen perusteella ei ole kuitenkaan lainkaan selvää, että tämä veron määrä (tai mikä tahansa muu veron määrä) tosiasiassa maksettiin tai onko yritys hakenut muutosta edellä mainittuun verotuspäätökseen. Niin ikään ei ole selvää, kuinka Excel-laskelmissa esitetyt määrät voisivat täsmätä joko yrityksen tuloveroilmoituksen tai veroviranomaisen verotuspäätöksen kanssa. Vaikka joka tapauksessa hyväksyttäisiin, että lisäveroa koskevassa maksukehotuksessa mainittu määrä on maksettu, tämä ei muuttaisi sitä päätelmää, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja maksoi vähemmän veroa kuin mitä se olisi maksanut, jos vientituloon olisi sovellettu 35 prosentin verokantaa.

(69)

Siltä osin kuin on kyse esitetyistä vuotta 2009 koskevista asiakirjoista on syytä todeta, että osapuolet eivät ole toimittaneet yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tuloveroilmoitusta vuodelta 2009. Virallisten veroselvitysten ja -ilmoitusten sijaan näyttönä esitettiin Excel-laskelma. Tällaiset tiedot eivät ole selvästikään todennettavissa eikä niillä voida tukea mitään väitettä, joka koskee tutkimusajanjakson jälkeen tuloverotuksessa tapahtuneita muutoksia. Tässä yhteydessä olisi korostettava, että Pakistanin hallitus ja/tai yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja voivat/voi pyytää toimenpiteiden välivaiheen tarkastelua, jos perusasetuksen 19 artiklan asiaa koskevien säännösten edellytykset täyttyvät.

(70)

Määritettäessä FTR-järjestelmän mukaista tuen määrää todettiin kuitenkin laskuvirhe, joka koski yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vuoden 2008 tuloveroilmoituksessa ilmoitettuja vientituloja. Virhe korjattiin. Tätä järjestelmää hyödyntäneelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu tutkimusajanjakson aikainen tukiprosentti on 1,97 prosenttia (1,95 prosentin sijaan).

(71)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–116 kappaleessa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tämän asetuksen johdanto-osan 70 kappaleella, vahvistetaan.

(72)

Molemmat osapuolet väittivät, että Export Long-Term Fixed Rate Financing Scheme – LTF-EOP -järjestelmän (viennin pitkäaikaisen kiinteäkorkoisen rahoitusjärjestelmän) tukimarginaalin määrittämisessä käytettävän korkoprosentin on oltava korkoprosentti, joka oli käytettävissä silloin, kun vientiä harjoittava tuottaja neuvotteli kiinteäkorkoisesta rahoituksesta, eli vuosina 2004–2005 vallinnut korkoprosentti. Lisäksi väitettiin, että väliaikaisen tukimarginaalin määrittämisessä käytetyn nimittäjän olisi pitänyt olla yrityksen kokonaisliikevaihto viennin kokonaisliikevaihdon sijaan, koska samoja tuotantovälineitä, jotka on rahoitettu LTF-EOP-järjestelmää hyödyntäen, käytetään sekä kotimarkkinoille tarkoitettujen että vietävien tavaroiden tuottamiseen.

(73)

Nämä väitteet oli hylättävä. Olisi ensiksikin selvennettävä, että määrittämisessä käytetty korkoprosentti on Pakistanissa tutkimusajanjakson aikana vallinnut kaupallinen korko, jota koskeva tieto on saatu Pakistanin valtionpankin Internetsivustolta. Asianomainen viejä nosti vuosina 2004 ja 2005 neuvotellun rahoituksen erissä. Tuen määrää laskettaessa käytettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamaa tutkimusajanjakson aikana nostetun luoton määrää. Kun tarkastellaan tukea, jonka osapuoli on saanut tietyn tutkimusajanjakson aikana, sovellettavaa tutkimusajanjakson aikana markkinoilla vallinnutta kaupallista korkoa verrataan yleensä tutkimusajanjakson aikana saadusta luotosta maksettuun korkoon. Näin toimittiin myös tässä tapauksessa. Tuen määrittämisessä käytetyn nimittäjän osalta on muistutettava, että jotta järjestelmää voidaan hyödyntää, yrityksen on vietävä suoraan tai välillisesti vähintään 50 prosenttia vuotuisesta tuotannostaan. Niinpä tuen määrä (osoittaja) on jaettava tutkimusajanjakson aikana tapahtuneelle tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihdolle, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(74)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–133 kappaleessa, vahvistetaan.

(75)

Pakistanin hallitus ilmoitti, että PET-sektori oli jätetty Export Finance Scheme from the State Bank of Pakistan- (EFS) -järjestelmän (Pakistanin valtionpankin vientirahoitusjärjestelmän) ulkopuolelle Pakistanin valtionpankin 28 päivänä kesäkuuta 2010 tekemällä päätöksellä. Näin ollen väitettiin, että järjestelmä oli perusasetuksen 15 artiklan säännösten mukainen ja että komission ei olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä, koska on osoitettu, että tuki on peruttu. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti tältä osin, että Pakistanin valtionpankin 28 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyn Circular-yleiskirjeen nro 09/2010 nojalla yritys on maksanut takaisin EFT-rahoituksen määrät kokonaisuudessaan, joten maksamattomia EFS-määriä ei ollut enää jäljellä 30 päivänä kesäkuuta 2010.

(76)

Tämän väitteen osalta muistutettakoon, että perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti toimenpidettä ei oteta käyttöön, jos tuki peruutetaan tai osoitetaan, ettei tuesta enää koidu hyötyä asianomaiselle viejälle. EFS-järjestelmään liittyvien asiakirjojen osalta todettakoon, että Pakistanin valtionpankin päätöksessä todellakin määrätään, etteivät pankit saa rahoittaa PET-tuotantoa tästä järjestelmästä. Kyseisessä tekstissä myös todetaan, että viejille myönnetyt rahoitusjärjestelyt säilyvät voimassa kunkin lainan erääntymiseen saakka ja että yritysten vientitulokset otetaan huomioon niiden lainanotossa vuosina 2009 ja 2010 ja oikeuksissa vuoteen 2011 saakka.

Toimittamalla tarvittavia asiakirjoja Pakistanin hallitus selvensi tältä osin, että yrityksillä, joilla ei ole tämän järjestelmän mukaisesti myönnettyjä lyhytaikaisia lainoja Pakistanin varainhoitovuonna 2009–2010 (joka päättyi 30 päivänä kesäkuuta 2010), ei ole oikeutta hyödyntää vuoteen 2011 jatkuvaa siirtymäkautta. Siltä osin kuin on kyse väitteestä, että yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ole EFT-järjestelmän mukaisesti myönnettyä takaisinmaksamatonta rahoitusta, on syytä todeta, että tämän väitteen tueksi on esitetty joukko asianomaisten pankkien toimittamia todisteita, joita yrityksen valantehnyt tilintarkastaja on täydentänyt. Edellä todetun perusteella esitetään päätelmänä, että osapuolet ovat kyenneet osoittamaan, ettei EFS-järjestelmästä enää koidu etua asianomaiselle viejälle. Näin ollen perusasetuksen 15 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja esitettyjä väitteitä pidetään perusteltuina. Sen vuoksi katsottiin, ettei tähän ohjelmaan olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä.

(77)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että tukimarginaalin laskemisessa käytettävän korkoprosentin on oltava tutkimusajanjakson aikana yritykselle tarjolla ollut lyhyt korko. Lisäksi väitettiin, että saatu rahoitus käytetään tyydyttämään yrityksen vaihto-omaisuuteen sekä kotimarkkina- että vientimyynnin osalta liittyviä yleisiä rahoitustarpeita, minkä vuoksi tukimarginaalilaskelmissa käytettävänä nimittäjänä olisi käytettävä yrityksen kokonaisliikevaihtoa.

(78)

Nämä väitteet oli hylättävä. Ensiksikin on muistettava, että laskemisessa käytetty korkoprosentti on Pakistanissa tutkimusajanjakson aikana sovellettu kaupallinen korko, jota koskeva tieto on saatu Pakistanin valtionpankin Internetsivustolta. Tämä korkoprosentti edustaa markkinoiden tavanomaista luottokorkotasoa. Tuen määrittämisessä käytettävän nimittäjän osalta todettakoon, että ehtona järjestelmän hyödyntämiselle on joko tiettyjen vientitapahtumien toteutuminen tai viennin kokonaistulos. Niinpä tuen määrä (osoittaja) on jaettava tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen viennin kokonaisliikevaihdolle, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(79)

Edellä todetun perusteella ja koska muita merkityksellisiä huomautuksia ei ole esitetty, tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–148 kappaleessa, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tämän asetuksen johdanto-osan 75–78 kappaleella, vahvistetaan.

(80)

Molemmat osapuolet väittivät, että Pakistanin valtionpankki ei osallistu tähän järjestelmään, että liikepankit tarjoavat valuuttarahoitusta ilman suotuisia korkoprosentteja ja että järjestelmä ei ole sidottu vientitulokseen, koska sekä viejät että tuojat voivat käyttää sitä.

(81)

Esitettyjä väitteitä analysoitiin ottaen asiaa koskevat oikeudelliset säännökset ja järjestelmän käytännön täytäntöönpano huomioon, ja ne todettiin perustelluiksi. Sen vuoksi katsottiin, ettei tähän ohjelmaan olisi sovellettava tasoitustoimenpiteitä. Koska Pakistanin valtionpankin F.E. Circular -yleiskirjeen nro 25 mukaiseen järjestelmään ei tulla soveltamaan tasoitustoimenpiteitä, ei ole tarpeen kommentoida alustavien päätelmien ilmoittamisen perusteella esitettyjä huomautuksia.

(82)

Edellä todettu huomioon ottaen perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien lopullinen määrä arvon perusteella ilmaistuna on ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan pakistanilaisen tuottajan osalta 5,15 prosenttia.

(83)

Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, jäljempänä ’Arabiemiirikunnat’, hallitus ja yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esittivät huomautuksensa seuraavista tukijärjestelmistä, joita koskevia tasoitustoimenpiteitä otettiin käyttöön väliaikaista tullia koskevalla asetuksella:

(84)

Arabiemiirikuntien hallitus väitti, että vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 mukainen järjestelmä on laajasti ja horisontaalisesti kaikkien Arabiemiirikunnissa toimivien tuotantoalojen ja yritysten käytettävissä ja että oikeus järjestelmän käyttöön myönnetään ilman poikkeusta. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kyseisen säädöksen nojalla myönnetty toimilupa on edellytys sijaita ja toimia Arabiemiirikunnissa.

(85)

Edellä sanotun osalta on todettava, että tutkimuksesta ilmeni, että teollisuusyritykset voivat toimia Arabiemiirikunnissa erityyppisten toimilupien turvin. Teollisuusyritys voi toimia vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 mukaisen toimiluvan lisäksi myös sen emiraatin alueellisten viranomaisten myöntämän toimiluvan turvin, jossa yritys on perustettu. Tämä pätee yhteistyössä toimineeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, jolla on Ras al Khaimahin emiraatin hallituksen myöntämä toimilupa. Teollisuusyritys voisi lisäksi toimia vapaakauppa-alueella, mihin ei edellä mainitun lain mukaan tarvita toimilupaa. Näin ollen ei pidä paikkaansa, että kaikki teollisuusyritykset toimivat Arabiemiirikunnissa vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 alaisuudessa. Näin ollen ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että oikeus järjestelmän käyttöön myönnetään automaattisesti, joten asiaa koskeva väite on hylättävä.

(86)

Molemmat osapuolet väittivät, että laissa säädetyt vaatimukset ovat ainoastaan tarpeellisia ehtoja, jotka on asetettu maassa toteutettaville teollisuushankkeille, ja että vaatimusten tarkoituksena ei ole hankkia vapautuksia tullien maksamisesta, mistä syystä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa liittovaltion laissa nro 1 olevista 12, 13 ja 21 pykälästä esitetty komission analyysi on virheellinen. Arabiemiirikuntien hallitus väitti myös säädöksen 13 pykälän osalta, että ilmaisulla ”considered” ei ole määräävää merkitystä säädöksen arabiankielisessä toisinnossa. Arabiemiirikuntien hallitus väitti niin ikään, ettei edellä mainitun säädöksen 11 ja 12 pykälää ollut koskaan sovellettu käytännössä, koska teknistä komiteaa, joka vastaa hakemusten esittelemisestä ministerille, ei ole koskaan perustettu. Väitettiin lisäksi, että teollisen kehittämisen osaston tehtävät on määritelty ministeriön julkaisemassa elektroniikkateollisuusjärjestelmän käyttöoppaassa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 artiklassa todetaan.

(87)

Nämä väitteet oli hylättävä. On syytä todeta, että lain 13 ja 21 pykälä muodostavat osan vaiheisiin jakautuvasta prosessista, jota on tarkasteltu analysoitaessa vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 nojalla myönnettyä teollisuustoimilupaa. Vuodelta 1979 olevassa liittovaltion laissa nro 1 olevien 11 ja 12 pykälä osalta on todettava, että niissä määritellään sellaisten erilaisten valtion viranomaistahojen tehtävät ja vastuut, jotka myöntävät teollisuustoimilupia kyseisen lain nojalla. Se, että tiettyä viranomaistahoa ei ole koskaan perustettu, vaikka siitä on säädetty laissa ja vaikka sen tehtävänä on i) arvioida teollisen kehittämisen osaston esittämiä panoksia ja ii) suositella ministerille hakemusten hyväksymistä tai hylkäämistä, osoittaa, ettei lainsäädäntöä, jonka nojalla toimilupia myöntävä viranomainen toimii, ole koskaan noudatettu käytännössä, mistä syystä ei ole olemassa oikeudellista varmuutta siitä, millä tavoin tukea myönnetään. Arabiemiirikuntien hallituksen teknisestä komiteasta esittämä väite on lisäksi ristiriidassa sen aikaisemmin esittämien väitteiden kanssa, koska niiden mukaan ministeri on pyytänyt kyseistä komiteaa esittämään näkemyksiään lain mahdollisesta tarkistamisesta. Kun kyse on liittovaltion lain 13 pykälässä olevan käsitteen ”considered” määritelmästä, on syytä todeta, että englanninkielinen toisinto oli ainoa teksti, jonka Arabiemiirikuntien hallitus toimitti tutkimuksen aikana. Se ilmoitti vasta alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että englannin- ja arabiankielisen tekstin määritelmissä saattaa olla eroja. Se, että tekstin kaksi toisintoa herättävät tietyiltä osin kelpoisuuskriteereihin liittyviä epäilyksiä, on jälleen selvä osoitus siitä, että kriteereistä ja tukikelpoisuusedellytyksistä ei ole olemassa oikeudellista selvyyttä. Teollisen kehittämisen osaston aseman osalta on syytä todeta, ettei toimitettu uutta tietoa, jolla olisi ollut vaikutusta tutkimuksen päätelmiin.

(88)

Arabiemiirikuntien hallitus väitti, että sen teollisuustilastoista ilmenee, että vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 mukaisesti on rekisteröity yli 4 000 teollisuusyritystä. Molemmat osapuolet väittivät, että komissio ei ollut esittänyt myönteistä näyttöä siitä, että Arabiemiirikuntien viranomaiset ovat noudattaneet harkintaa hyväksyessään tai hylätessään järjestelmän käyttöä koskevia hakemuksia.

(89)

Nämä väitteet oli hylättävä. On todettava, että tutkimuksesta on käynyt ilmi, että vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 mukaisen teollisuustoimiluvan myöntäminen ei tapahdu automaattisesti ja että järjestelmän käyttöön oikeutettujen valintaprosessia koskevat säännöt eivät ole puolueettomat. Ottaen huomioon, että järjestelmän todettiin olevan perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan säännösten mukainen erityinen järjestelmä, Arabiemiirikuntien hallituksen velvollisuutena oli esittää perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen näyttö tukemaan väitettään, jonka mukaan siitä lähtien, kun vuodelta 1979 oleva liittovaltion laki nro 1 tuli voimaan, kaikkien osapuolten hakemukset, jotka ovat koskeneet kyseisen lain mukaista teollisuustoimilupaa, on hyväksytty. Asiasta ei koskaan esitetty todennettavissa olevaa tietoa.

(90)

Molemmat osapuolet väittivät, että kaikkien Arabiemiirikunnissa toimivien teollisuusyritysten tuotannolle myönnetään tullivapautuksia. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että Arabiemiirikuntien kauppapolitiikasta vuonna 2006 julkaistussa WTO:n katsauksessa analysoitiin vuodelta 1979 olevaa liittovaltion lakia nro 1, ja siinä todettiin, että tullivapautuksia myönnetään kaikille teollisuuslaitoksille. Väitettiin myös, että järjestelmää valvotaan, koska teollisuustoimiluvat uusitaan vuosittain, järjestelmään kuuluvat yritykset ilmoittavat materiaalien tullittomat tuonnit ja viranomaiset peruuttavat tuonnin tullittomuuden, jos panokset eivät liity tuotantoon.

(91)

Nämä väitteet oli hylättävä. On syytä todeta, että tullivapautuksia myönnetään yrityksille, jotka hyödyntävät vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 mukaista järjestelmää, ja että raaka-aineiden tavanomainen tullin määrä ei ole nolla. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei osoittanut, kuinka WTO:n kauppapoliittisessa katsauksessa esitetty yleinen toteamus pitää enemmän paikkansa kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetty tarkastuskäyntiin perustuva yksityiskohtainen analyysi, jossa tarkasteltiin erityisesti vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 kelpoisuussäännöksiä ja käytännön täytäntöönpanoa. Vielä tärkeämpää on se, että tutkimuksesta on ilmennyt, että viranomaisten toiminta on syrjivää, kun ne hallinnoivat tullittomien materiaalien tuontia järjestelmässä. Koska ei ole olemassa sääntöjä siitä, kuinka tuonnin tullittomuutta koskevat hakemukset hyväksytään tai hylätään, ja koska käytössä ei ole toimivaa järjestelmän hallinnoinnin valvontajärjestelmää, on epäselvää, miksi jonkin osapuolen sallitaan tiettynä ajankohtana tuoda tullitta, kun taas toisena ajankohtana se ei saa lupaa tullittomaan tuontiin. Itse asiassa tämä pätee yhteistyössä toimineeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, jota pyydettiin ajoittain maksamaan tulleja ilman, että toimiluvan myöntänyt viranomainen perusteli toimintaansa. Näin ollen asianomaiset kaksi osapuolta eivät ole esittäneet näyttöä järjestelmän hallinnointia ja tuonnin tullittomuuden myöntämistä koskevien väitteidensä tueksi.

(92)

Väitettiin myös, että järjestelmää hallinnoidaan puolueettomin kriteerein eli edellytetään, että vapautus tulleista voi koskea ainoastaan teollisuusyritysten tuotannossa käytettäviä tuontitavaroita. Väite oli hylättävä, koska kuten johdanto-osan 89 ja 91 kappaleessa todetaan, ei ole esitetty näyttöä puolueettomien kriteereiden olemassaolosta.

(93)

Arabiemiirikuntien hallitus väitti, että vuodelta 1979 olevaa liittovaltion lakia nro 1 oltiin parhaillaan tarkistamassa ja että tämä tieto oli toimitettu komissiolle. Väitettiin myös, että komissio oli jättänyt Arabiemiirikuntien hallituksen toimittamat tiedot ja asiakirjat huomioimatta ja että komissio ei esittänyt huomioita eikä myönteistä näyttöä tosi-asioista ja laista, joilla oli vaikutusta sen päätelmiin.

(94)

Edellä esitettyyn liittyen on todettava, että komissio on arvioinut ja analysoinut kaikki osapuolten toimittamat tiedot huolellisesti. Kun kyse on vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 tarkistamisesta, on syytä todeta, että Arabiemiirikuntien hallituksen toimittama teksti on valtiovarain- ja teollisuusministeriön sisäinen asiakirjaluonnos. Sellaisena sillä ei ole oikeudellista arvoa. Tutkimuksen toteuttavan viranomaisen on analysoitava tosiasiallisia oikeudellisia säännöksiä ja sitä, millä tavoin ne on pantu täytäntöön, eikä suinkaan ei-sitovaa luonnosta, jota Arabiemiirikuntien hallituksen hallinnosta ja lainsäädännöstä vastaavat tahot eivät ole hyväksyneet ja jolla ei ole vielä lainvoimaa. Vielä merkittävämpää on, että se, että Arabiemiirikuntien hallitus valmistelee parhaillaan vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 tarkistusta, osoittaa, että viranomaiset ovat ymmärtäneet, kuten Arabiemiirikuntien hallitus on todennut, että laista on tarpeen poistaa mahdolliset ristiriidat WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen kanssa.

(95)

Edellä todetun perusteella tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166–183 kappaleessa, vahvistetaan.

(96)

Molemmat osapuolet väittivät, että kaikille Arabiemiirikunnissa toimiville yrityksille myönnetään tullittomuus tuotantohyödykkeiden tuonnissa.

(97)

Tämän osalta on todettava, että tutkimuksesta on ilmennyt, että vapaakauppa-alueelle sijoittautuneille yrityksille myönnetään tullittomuus tuotantohyödykkeiden tuonnissa. Se, että osapuoli voi saada saman etuuden hyödyntämällä toista järjestelmää (eli vuodelta 1979 olevaa liittovaltion lakia nro 1), ei tarkoita, että kyseistä tukea ei pidetä tasoitustoimenpiteen käyttöönoton mahdollistavana. Lisäksi osapuolet eivät kyenneet esittämään tosiasioihin perustuvaa näyttöä, jolla vapaakauppa-alueesta tutkimuksessa tehdyt päätelmät olisi osoitettu vääriksi. Edellä todettu huomioon ottaen esitetty väite oli hylättävä.

(98)

Edellä todetun perusteella tätä järjestelmää koskevat päätelmät, jotka ovat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184–199 kappaleessa, vahvistetaan.

(99)

Edellä todettu huomioon ottaen perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien lopullinen määrä arvon perusteella ilmaistuna on ainoan Arabiemiirikunnista olevan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta 5,13 prosenttia.

(100)

Muistutettakoon, että kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Osapuolten huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin soveltuvilta osin huomioon, mutta ne eivät olleet luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat muuttaneet edellä esitettyjä päätelmiä.

(101)

Iranilainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esitti uudestaan analyysinsa asiaan liittyvistä tosiasioista, mutta se ei esittänyt mitään uutta ratkaisevaa näyttöä, jolla olisi ollut vaikutusta tutkimuksen päätelmiin.

(102)

Pakistanin hallitus ilmaisi tyytymättömyytensä siihen, että sen Manufacturing Bond -järjestelmää koskeva sitoumus oli hylätty, ja se toisti LTF-EOP- ja FTR-järjestelmiä koskevat huomautuksensa. Se myös toimitti 27 päivänä heinäkuuta 2010 annetun Federal Board of Revenue -elimen uuden päätöksen, jossa PTA:lle (PET:n raaka-aineelle) vahvistetaan 3 prosentin tuontitulli, ja väitti, että toimielimillä oli lakisääteinen velvollisuus määrittää uudelleen Manufacturing Bond -järjestelmän tukimarginaali. Väite oli hylättävä, koska ei ollut viitteitä siitä, etteikö tuki olisi edelleen olemassa. Pakistanin hallitus väittää, että sitä on alennettu. Manufacturing Bond -järjestelmän sääntöjen mukaan tuotantopanoksia voidaan kuitenkin käyttää vähintään kahden vuoden ajan tuonnista. Toisin sanoen hyödykettä, joka on tuotu heinäkuussa 2010 (jolloin tulli oli 7,5 prosenttia), voidaan käyttää heinäkuuhun 2012 saakka. Toimielimet ovat määrittäneet tuen määrän tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen perusteella, ja järjestelmän sääntöjen perusteella aikaisemmin sovelletulla tullilla saattaa olla vaikutusta vuoteen 2012 saakka. Niinpä tuki on selvästi olemassa ajankohtana, jona lopullinen tulli otetaan käyttöön. Lisäksi tulli on vain yksi osa tietokokonaisuutta, ja kuten johdanto-osan 43–53 kappaleessa esitetään, tuontimäärät olisivat saattaneet olla suuremmat, jos tullin määrä olisi ollut alhaisempi.

(103)

Pakistanilainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli eri mieltä FTR-järjestelmää koskevasta analyysista, mutta toimitetuilla tiedoilla ei ollut muutosvaikutusta tutkimuksen päätelmiin. Kyseinen tuottaja myös väitti, että on olemassa todennettavissa olevaa näyttöä, josta käy tarkasti ilmi sen tuloverovelvoitteet. Se esitti joukon asiakirjoja osoittaakseen, että komission havainnot eivät pitäneet paikkaansa. Tämän osalta on todettava, että toimitetut tiedot eivät ole merkityksellisiä eivätkä todennettavissa olevia, mistä syystä niitä ei voida ottaa huomioon.

(104)

Arabiemiirikuntien hallitus esitti uudestaan analyysinsa asiaan liittyvistä tosiasioista ja väitti, että toimielimet perustivat päätelmänsä vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 epäselvään tulkintaan ja että ne eivät tuoneet esiin mitään myönteistä näyttöä. Tämän osalta on syytä muistaa, että tuen erityisyys on todettu perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, että toimielinten tulkinta vuodelta 1979 olevasta liittovaltion laista nro 1 perustui toimitettuihin tietoihin ja näyttöön ja että sellaista ratkaisevaa näyttöä ei löytynyt, joka olisi muuttanut tutkimuksen päätelmiä. Arabiemiirikuntien hallitus selvensi, että vuodelta 1979 olevan liittovaltion lain nro 1 muutosprosessi oli edistynyt ja että voimaansaattaminen oli loppusuoralla. Tämän osalta todettakoon, että komissio suhtautuu myönteisesti Arabiemiirikuntien hallituksen pyrkimyksiin muuttaa asiaa koskevia oikeudellisia säännöksiään, mutta edellä mainitulla kehityksellä ei ole vaikutusta tutkimuksen päätelmiin, koska muutosprosessin päätökseen saattamiselle ja uuden lain voimaan saattamiselle ei ole vahvistettu selvää aikataulua.

(105)

Arabiemiirikunnista oleva yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toisti vuodelta 1979 olevaa liittovaltion lakia nro 1 koskevat väitteensä. Se myös väitti, että tukimarginaali oli väärin laskettu. Kyseinen tuottaja väitti, että se havaitsi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että Saudi-Arabiasta tehdyt raaka-ainehankinnat olivat tullittomia, koska Arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia kuuluvat Persianlahden yhteistyöneuvoston tulliliittoon, ja se toimitti joukon asiakirjoja väitteidensä tueksi. Tässä yhteydessä on todettava, että näissä huomautuksissa on kyse täysin uusista tiedoista, jotka olisi pitänyt esittää jo kyselyyn vastatessa tai viimeistään tarkastuskäynnin yhteydessä, jotta komissio olisi voinut tarkistaa väitteiden paikkansapitävyyden. Toimitettuja tietoja ei voida enää todentaa tutkimuksen näin myöhäisessä vaiheessa. Ei ole myöskään esitetty ratkaisevaa näyttöä näiden väitteiden tueksi. Väitettiin myös, että koitunut etu olisi laskettava tutkimusajanjakson aikana kulutettujen raaka-aineiden perusteella eikä ostettujen raaka-aineiden perusteella. Tämän osalta on todettava, että erottelulla kulutettuihin ja ostettuihin raaka-aineisiin ei ole merkitystä, koska tasoitustoimenpiteen kohteena oleva määrä on tutkimusajanjaksolle kohdennettavissa oleva kokonaismäärä, kuten johdanto-osan 84–95 kappaleessa todetaan.

(106)

Unionin tuotannosta, unionin tuotannonalasta ja unionin kulutuksesta ei ole esitetty huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 201–206 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(107)

Asianomaisesta tuonnista, asianomaisista maista tulleen tuonnin määristä ja niiden markkinaosuuksista ei ole esitetty huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207–213 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(108)

Koska, kuten johdanto-osan 20 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote päätettiin jakaa useisiin tuotetyyppeihin, hintojen alittavuus laskettiin uudelleen ottaen tämä muutos huomioon.

(109)

Hintojen alittavuutta analysoitiin vertaamalla tuotetyypeittäin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloitettuja painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, asianomaisista maista tulleen tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin vastaaviin painotettuihin keskimääräisiin tuontihintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten ja kaupan tason erojen huomioon ottamiseksi.

(110)

Vertailusta ilmeni, että Arabiemiirikunnista peräisin olevan tuetun tuonnin hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 3,2 prosentilla. Iranista peräisin olevan tuetun tuonnin hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 3,0 prosentilla. Pakistanista peräisin olevan tuetun tuonnin hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla 0,5 prosentilla. Asianomaisten maiden painotettu keskimääräinen alittavuusmarginaali tutkimusajanjaksolla on 2,5 prosenttia.

(111)

Iranilainen viejä huomautti, että sen vahinkomarginaali oli liioiteltu, koska painotettu keskimääräinen yksikkömyyntihinta oli määritetty liian alhaiseksi siitä syystä, että kaupan tasojen eron oikaisua koskeva määrä oli laskettu väärin. Tämän väitteen osalta on todettava, että alustavassa määrityksessä käytetty kaupan tasoa koskeva määrä oli tonnia kohti määritetty kiinteä määrä, joka on yhteistyössä toimineen tuontiasioitsijan veloittama palkkio, joka on noin 1 prosentti keskimääräisestä CIF-hinnasta. Koska vaihtoehtoista määritystä kaupan tasojen oikaisusta ei esitetty ja koska muuta tietoa tällaisesta oikaisusta ei ole saatavilla, väite hylätään.

(112)

Kyseinen osapuoli myös väitti, että tuonnin jälkeisiin kustannuksiin sovellettu 2 prosentin määrä oli liian alhainen.

(113)

Tässä yhteydessä on syytä toistaa, ettei yksikään tuoja toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, minkä vuoksi ei ollut mahdollista todeta todellisia tuonnin jälkeisiä kustannuksia. Koska muita tietoja ei ollut käytettävissä, sovellettiin aikaisemmissa menettelyissä käytettyä prosenttimäärää.

(114)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, ettei vahinkoa ollut olemassa, koska otos oli valittu väärin, minkä vuoksi tuloksia ei voitu ekstrapoloida koskemaan koko unionin tuotannonalaa. Väitettiin, että koska yksi yritys (joka ei sisältynyt otokseen) oli ilmoittanut kapasiteetin käyttöasteensa olevan yli 100 prosenttia, se olisi selvä merkki siitä, ettei vahinkoa ollut aiheutunut. On todettava, että toimitetut tiedot, joita ei ole todennettu, ovat ote kyseisen yrityksen kolmannen maan pörssiviranomaisille toimittamasta asiakirjasta. Tämä tieto ei myöskään ole linjassa tarkasteltavana olevan tapauksen tietojen kanssa. Yhden EU:n tuottajan kapasiteetin käyttöaste ei joka tapauksessa pysty yksinään muuttamaan otokseen valituille EU:n tuottajille ja muille EU:n tuottajille aiheutunutta vahinkoa koskevia päätelmiä.

(115)

Koska muita väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 218–237 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(116)

Koska muita erityisiä huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 238–240 kappaleessa olevat vahinkoa koskevat päätelmät vahvistetaan.

(117)

Koska asiaan liittyviä erityisiä huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 241–245 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(118)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että mahdollisesti todettu vahinko ei johdu tuetusta tuonnista vaan siitä, että tuotannonalan maailmanlaajuinen sykli ilmeni EU:ssa PET:n alhaisina hintoina ja että PET:n hinnat EU:ssa seurasivat raaka-öljyn alhaisia hintoja syyskuusta 2008 kesäkuuhun 2009. Tämän väitteen osalta tunnustetaan, että PET:n hinnat riippuvat tietyssä määrin raakaöljyn hinnoista, koska raakaöljyn johdannaiset ovat merkittävin PET:n tuotannossa käytettävä raaka-aine. Raakaöljyn hinnat eivät kuitenkaan olleet alhaisia koko tutkimusajanjakson ajan mutta ne olivat erittäin epävakaat, sillä hinnat romahtivat ensiksi, kunnes sitä seurasi hintatason elpyminen. Tällä raakaöljyn maailmanmarkkinahintojen epävakaudella ei voida selittää, miksi PET:n tuontia tuettiin, minkä vuoksi sen hinnat alittivat unionin tuottajien hinnat. Juuri tämä hintojen alittavuus, joka johtui mahdollisesti saaduista tuista, vaikutti alentavasti unionin tuotannonalan hintoihin pakottamalla EU:n tuottajat myymään tappiolla, jotta ne kykenivät säilyttämään asiakaskuntansa.

(119)

Iranilainen viejä väitti, että tiettyjä EU:n tuottajia vaivanneita taloudellisia ja teknisiä ongelmia ei ollut asianmukaisesti erotettu vahinkoanalyysista ja että niiden kohdentaminen Iranista tulleeseen tuontiin oli virheellistä, koska iranilainen viejä tuli markkinoille vasta vuoden 2006 jälkeen. Tämän osalta on todettava, että Iranista tuotiin jo vuosina 2006 ja 2007 määriä, joiden osuus oli alle 1 prosentti markkinaosuudesta. Vuodesta 2008 kyseisen tuonnin osuus oli yli 1 prosentin, ja koska tuonti tapahtui alhaisin hinnoin, sillä oli vaikutusta hinnankorotusten estymiseen EU:ssa. Lisäksi tässä tapauksessa kumulatiivista arviointia koskevat edellytykset täyttyivät, joten kaikista asianomaisista maista tulleen tuetun tuonnin vaikutuksia voitiin arvioida kumulatiivisesti. Vain yksi iranilaisen viejän mainitsemista yrityksistä sisältyi otokseen, ja tämän EU:n tuottajan tekniset ongelmat, joita ilmeni vain syyskuusta 2008 lokakuun puoliväliin 2008, ei vaikuttanut paljoakaan vahingon kokonaiskuvaan.

(120)

Sama osapuoli toisti väitteensä, että mahdollisesti todettu vahinko johtuisi kysynnän supistumisesta, mitä tapahtui erityisesti tutkimusajanjaksolla, jonka aikana vallitsi maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi. Tämä osapuoli ei kuitenkaan kiistänyt väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 254–256 artiklassa esitettyjä väitteitä, joiden mukaan talouden taantuma, joka alkoi vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä, ei voi millään tavoin pienentää EU:n markkinoille alhaisilla hinnoilla tapahtuneen tuonnin vahingollisia vaikutuksia koko tarkasteluajanjakson osalta ja että vaikka supistuva kysyntä vaikutti osaltaan aiheutuneeseen vahinkoon, se ei kuitenkaan poistanut syy-yhteyttä. Lisäksi todettakoon, että samalla kun kysyntä supistui, kyseinen tuettu tuonti jopa lisäsi asianomaisten tuottajien markkinaosuutta 7,6 prosentista 10,2 prosenttiin EU:n tuottajien vahingoksi.

(121)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että mahdollinen vahinko johtui siitä, että EU:n PET-tuottajat eivät olleet tehneet investointeja, minkä vuoksi niiden kustannukset olivat viejiä korkeammat.

(122)

On totta, että PET on pääomavaltainen tuotannonala ja että tietyntasoiset investoinnit ovat välttämättömiä kilpailukyvyn säilyttämiseksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Muistutettakoon, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 237 kappaleessa todetaan, tietyt otokseen valitut yritykset toteuttivat huomattavia investointeja vuosina 2006 ja 2007, mutta investoinnit olivat erittäin vähäisiä vuonna 2008 ja tutkimusajanjakson aikana.

(123)

Tässä yhteydessä on todettava, että koska unionin tuottajien tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste pienenivät vuonna 2008 ja tutkimusajanjakson aikana samalla kun niiden markkinaosuus supistui voimakkaasti, olisi kohtuutonta odottaa, että samaan aikaan olisi tehty merkittäviä uutta kapasiteettia synnyttäviä investointeja.

(124)

On myös toistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 233 ja 234 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne oli erittäin huono koko tarkastelujakson ajan ja ne tekivät suuria tappioita vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Niinpä tällaisessa tilanteessa olisi kohtuutonta odottaa, että unionin tuottajat olisivat tehneet merkittäviä investointeja.

(125)

Näin olleen päätellään, että vuonna 2008 ja tutkimusajanjakson aikana tehdyillä vähäisillä investoinneilla ei ollut huomattavaa vaikutusta unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon vaan se oli pikemminkin seurausta jälkimmäisestä.

(126)

Koska syy-yhteydestä ei esitetty muita väitteitä tai huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246–264 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(127)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomattava määrä EU:n jalostajia ja/tai pullottajia otti yhteyttä ja väitti, että unionin etua koskevasta analyysista eivät käyneet asianmukaisella tavalla ilmi väitteet, joita suuri määrä yhteistyössä toimineita käyttäjiä oli esittänyt, ja että päätelmät olivat ristiriidassa senhetkisen taloudellisen ympäristön kanssa. Asiaa ei kuitenkaan perusteltu tai selitetty tarkemmin. Kaikki kyseiset yritykset pyysivät kuulemista, mutta tosiasiassa vain kaksi yritystä tästä käyttäjien ryhmästä ja yksi Italian pullottajia edustava järjestö saapuivat kuulemistilaisuuteen. Merkityksellisempiä huomautuksia vastaanotettiin yhdeltä yhteistyössä toimineelta EU:n jalostajalta (ALPLA), valmistajien ryhmältä (Caiba SA, Coca-Cola-konserni, Danone Waters, Logoplaste, MFS Commodities, PepsiCO, Novara International ja Silico Polymers), yhteistyössä toimineelta tuontiasioitsijalta (GSI) ja muovijalostajien järjestöltä (EuPC). Kaikki osapuolet vastustivat voimakkaasti toimenpiteiden käyttöönottoa.

(128)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että EU:n tuottajat (väärin)käyttävät kaupan suojatoimenpiteitä suojellakseen unionin markkinoita ja pitääkseen hinnat keinotekoisen korkeina EU:ssa. Kyseiset osapuolet viittaavat polkumyynti- ja/tai tasoitustullitoimenpiteisiin, jotka ovat voimassa Etelä-Koreaa, Indonesiaa, Intiaa, Kiinan kansantasavaltaa, Malesiaa, Taiwania ja Thaimaata vastaan. On kuitenkin todettava, että millä tahansa EU:ssa tuotantoa harjoittavalla yrityksellä on oikeus tehdä valitus ja vaatia tilanteen korjaamista, jos se voi osoittaa vahingollisten tukikäytäntöjen olemassaolon. Se, että lukuisten maiden osalta on todettu tuki- ja polkumyyntikäytäntöjä, voidaan mahdollisesti selittää sillä, että tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä on kasvanut valtavasti 1990-luvulta lähtien vuosittaisten kasvulukujen ollessa tavallisesti kaksinumeroisia. Tämä on houkutellut huomattaviin investointeihin kaikkialla maailmassa, mikä on johtanut PET:n maailmanlaajuiseen rakenteellisen ylitarjontaan. On niin ikään todettava, että tietyt kolmannet maat soveltavat toimenpiteitä useita edellä mainittuja maita vastaan, mikä tuo hyvin esiin tämän rakenteellisen ongelman.

(129)

Useat asianomaisista osapuolista toistivat, etteivät unionin tuottajat pysty parantamaan tulostaan pitkällä aikavälillä, koska muissa kolmansissa maissa tehtävät investoinnit otetaan käyttöön pian ja ne alentavat EU:n keinotekoisen korkeita hintoja.

(130)

Tutkimuksesta ilmeni, että uusi investointi, joka otettiin vasta hiljattain käyttöön Omanissa, on kasvattanut Omanin tuontimääriä huomattavasti vuonna 2009, joten ei voida sulkea pois sitä, että tämä saattaa aiheuttaa vaikeuksia unionin tuotannonalalle tulevaisuudessa. Kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 270 kappaleessa todetaan, uudet investoinnit, joita saatetaan ottaa käyttöön ja jotka saattavat aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, eivät ole pätevä syy kieltää oikeutettua suojaa tässä menettelyssä.

(131)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että PET:n EU:n hintojen kohoamisen myötä EU:n tuottajat voisivat tuloksensa parantamiseksi investoida ainoastaan toimenpiteiden ulkopuolella oleviin kolmansiin maihin (Thaimaa, Venäjä ja Yhdysvallat) tai muihin kolmansissa maissa toimiviin PET-tuottajiin (Etelä-Korea). Osapuoli väittikin, että EU:n tuottajille koituva lyhytaikainen etu menetettäisiin vaurauden siirtyessä EU:n ulkopuolisille tuottajille.

(132)

Tämän osalta on todettava, ettei ole näyttöä siitä, että väitetty taloudellinen etu, joka siirtyisi kaupan suojatoimenpiteiden ulkopuolisille kolmansien maiden tuottajille tai yrityksille, joihin sovelletaan nollatullia, nollaisi unionin toimialalle koituvan hyödyn.

(133)

Väitettiin myös, että unionin tuottajat työllistävät vain noin 2 000 henkeä, kun taas PET:n jalostajat ja pullottajat, joihin millä tahansa tullilla olisi huomattava vaikutus, työllistävät jalostustehtävissä noin 20 000 ja pullotustehtävissä noin 60 000 henkeä.

(134)

On todettava, että PET:n tuottajien luomat työpaikat eivät ole marginaalisia, ja kysymystä siitä, onko toimenpiteiden käyttöönotto kokonaisuutena tarkasteltuna unionin edun vastaista, ei voida rajata pelkäksi työpaikkojen lukumäärää koskevaksi asiaksi. Tämän osalta erittäin merkityksellistä on myös se, että toimenpiteillä ei todennäköisesti olisi huomattavaa vaikutusta asianomaisiin käyttäjiin ottaen huomioon tullin taso sekä vaihtoehtoiset hankintalähteet, kuten johdanto-osan 141–156 kappaleessa todetaan.

(135)

Todettakoon toistamiseen, että yksikään etuyhteydetön tuoja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(136)

Yhteistyössä toiminut asioitsija vastusti voimakkaasti päätelmää, että tullien käyttöönotolla ei olisi suurempaa vaikutusta sen liiketoimintaan. Yritys väitti, että vaikka se toimi palkkioperusteisesti, vaikutus olisi suuri, koska merkittävä osa sen liiketoiminnasta liittyi asianomaisiin maihin. Jos lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön, se vaikuttaisi asianomaisten maiden tuottajilta saataviin palkkioihin, koska asianomaisista maista tuleva PET ei enää pystyisi kilpailemaan muiden tuottajien tuottaman PET:n kanssa.

(137)

Koska tullitaso on yleisesti alhainen, ei ole todennäköistä, että tulleilla olisi merkittävää vaikutusta asianomaisista maista tapahtuvaan PET:n myyntiin. Asioitsija voi lisäksi keskipitkällä aikavälillä mitä todennäköisimmin siirtyä käyttämään muita hankintalähteitä kuten Brasiliasta, Meksikosta, Omanista ja Yhdysvalloista tulevaa tuontia sekä niitä eteläkorealaisia yrityksiä, joiden polkumyyntitulli on nolla. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien myynnin pitäisi tasoittaa ne tappiot, joita asioitsijalle saattaa aiheutua toimenpiteiden käyttöönotosta. Näin ollen väite hylättiin.

(138)

Yksi asianomaisista osapuolista väitti, ettei ole oikeutettua suojella EU:n PET-tuottajien raaka-aineen toimittajia pakkausteollisuuden, pullottajien ja loppukuluttajien kustannuksella.

(139)

On todettava, että raaka-ainetta toimittavaan tuotannonalaan kohdistuvien toimenpiteiden vaikutusta koskeva analyysi on perusasetuksen 31 artiklan mukainen. Tällaisen analyysin tekeminen on vakiintunut käytäntö, erityisesti kun raaka-aineen toimittajien ja unionin tuottajien välillä on voimakas riippuvuussuhde.

(140)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 265–279 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(141)

Toistettakoon, että pullojen esimuottien valmistuksessa käytettävän PET:n kustannukset ovat 70–80 prosenttia jalostajien kokonaistuotantokustannuksista. Se on sen vuoksi erittäin merkittävä kustannuserä kyseisille yrityksille.

(142)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että EU:n pakkausteollisuudella on vastattavanaan koko ajan uusia haasteita, koska pullottajat vaativat uusia pullotyyppejä ja entistä ympäristöystävällisempiä pakkauksia. Tämän vuoksi eräät jalostajat näyttävät investoivan jatkuvasti tutkimukseen ja kehitykseen kehittääkseen uusia tuotteita ja malleja, joilla voidaan säilyttää kilpailukyky ja tuoda arvonlisäystä ketjuun.

(143)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että EU:n jalostusteollisuuteen kohdistuva vaikutus tulee olemaan hyvin voimakas, mikä heikentää sen resursseja investoida uusiin ympäristöystävällisiin pakkauksiin ja saattaa mahdollisesti johtaa jopa satojen pienehköjen yritysten toiminnan lakkaamiseen, koska niiden marginaalit ovat jopa pienemmät, koska jalostusmäärät ovat pienempiä ja niiden neuvotteluvoima on rajallinen.

(144)

Jos jalostajat ottavat kantaakseen toimenpiteistä aiheutuvan hinnankorotuksen kokonaisuudessaan, niihin kohdistuva vaikutus voisi olla merkittävä riippuen niiden hankintalähteistä, koska PET:n kustannukset muodostavat suurimman osan niiden kokonaiskustannuksista ja koska monet pienistä ja keskisuurista yrityksistä toimivat pienillä marginaaleilla.

(145)

Tästä johtuen toteutettiin tarkastuskäynti Italiassa sijaitsevaan pieneen muovinjalostajaan, jotta saatiin parempi käsitys tullien vaikutuksesta tähän käyttäjäryhmään. Tutkimuksesta ilmeni, että jalostajilla on yleensä tietyt, vaikkakin rajalliset, mahdollisuudet siirtää niille aiheutunut hinnankorotus eteenpäin, erityisesti jos hinnankorotus ei ole marginaalinen ja se voidaan ennakoida. Lisäksi eräillä PET:n jalostajilla on raaka-aineiden hintoja koskevissa sopimuksissaan mukautuslauseke, mikä saattaisi auttaa EU:n jalostajia siirtämään osan hinnankorotuksesta pullottajien kannettavaksi.

(146)

Näin ollen ja koska tullitaso on melko alhainen, päätelmänä esitetään, että tasoitustullien käyttöönotolla ei todennäköisesti olisi tuhoisaa vaikutusta jalostajien toimintaan.

(147)

Eräät asianomaiset osapuolet toistivat väitteen, jonka mukaan riski siitä, että PET:n jalostajien toiminta siirtyisi muualle, kasvaisi, jos lopulliset toimenpiteet otettaisiin käyttöön. Nämä osapuolet myös väittivät, että EU:n jalostajien toiminnan siirtymisen vuoksi EU:n tuottajille ei koituisi toimenpiteistä pitkäaikaista etua. Yksi yhteistyössä toimineista PET:n jalostajista väitti, että toiminnan siirtyminen oli jo käynnissä ja että tasoitustullien käyttöönotto nopeuttaisi tätä kehitystä entisestään. Tämä osapuoli väitti, että merkittävä osa EU:n jalostajista sijoittautuisi lähelle EU:n ulkorajoja (Bosnia, Kroatia, Serbia, Sveitsi, Turkki, Ukraina ja Venäjä) ja että eräät jalostajat voisivat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa kuvattua joustavammin siirtää tuotantonsa näille alueille.

(148)

Asiaa koskevien tietojen perusteella tuotannon siirtymistä on jo todellakin tapahtumassa, mistä syystä katsotaan, että tasoitustullien käyttöönotto saattaisi olla muiden joukossa yksi tekijä, jolla olisi vaikutusta yrityksen siirtymispäätökseen. Ei löydetty näyttöä siitä, että jos toimenpiteitä ei tässä tapauksessa otettaisi käyttöön, kyseiset yritykset olisivat valmiita pysymään EU:n alueella, koska tällainen päätös on yleensä sellaisen analyysin tulos, jossa otetaan huomioon joukko tekijöitä, jotka ovat muita kuin kaupan suojatoimenpiteitä; tällaisia tekijöitä ovat muun muassa sijainti lähellä asiakasta, ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuus tutkimus- ja kehitystoimintaan ja yleinen kustannusrakenne.

(149)

Todettakoon myös, että asiaa koskevista tiedoista käy ilmi, että EU:n jalostusteollisuudella on useita huomattavia haasteita, jotka johtuvat myötäsyntyisistä heikkouksista, jotka tulevat yhä selvemmin esille nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jossa kilpailu kiristyy koko ajan. On selvää, että koolla on merkitystä kyseisessä liiketoiminnassa ja että markkinoiden vakiintuminen, mukaan lukien yritysten toiminnan lakkaaminen ja siirtymiset, on jo käynnissä. Näin ollen katsotaan, että tasoitustoimenpiteestä johtuva PET:n mahdollinen hinnan nousu ei ole syy pelättyyn pienempien jalostajien toiminnan lakkaamiseen.

(150)

Niinpä päätellään, että tasoitustullien käyttöönotto ei ole ratkaiseva tekijä PET:n jalostusta harjoittavien yritysten päättäessä lopullisesti toimintansa siirtämisestä.

(151)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että toimenpiteillä olisi huomattava vaikutus useisiin pullottajiin, koska sopimusjärjestelyjen vuoksi PET-hartsin hinnankorotukset siirtyisivät (ainakin osittain) niiden kannettaviksi. Väitettiin myös, että eräät pullottajat eivät saattaisi pystyä siirtämään hinnankorotuksia asiakkaidensa eli supermarket- ja vähittäiskauppaketjujen kannettaviksi ja että ne eivät saattaisi selvitä korkeammista kustannuksista.

(152)

Nämä osapuolet väittivät, että niiden tuotetyppien määrä, joihin tullit vaikuttaisivat, oli aliarvioitu, koska tulleilla ei ole vaikutusta pelkästään pullotettuun veteen, virvoitusjuomiin ja ruokaöljyyn vaan myös olueen, maitoon ja meijerituotteisiin, mehuihin, ketsuppiin ja mausteisiin, kosmeettisiin ja henkilökohtaisen hygienian tuotteisiin, kotitalouksien puhdistusaineisiin sekä autojen öljyihin ja voiteluaineisiin.

(153)

On totta, että PET-pakkauksia käytetään moniin tarkoituksiin. Todettakoon kuitenkin, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa keskityttiin pullottajiin kohdistuvaan vaikutukseen, koska se perustui tietoihin, jotka oli saatu tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineilta yrityksiltä, jotka olivat pääasiassa vesien, virvoitusjuomien ja mehujen tuottajia. Käytettävissä ei ollut muuta yksityiskohtaista tietoa, josta olisi ilmennyt edellä mainittuihin käyttötarkoituksiin kohdistuva suurempi vaikutus.

(154)

Näin ollen katsotaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 291 kappaleessa olevat alustavat päätelmät voidaan vahvistaa lopullisesti. Koska ehdotettujen toimenpiteiden taso on lisäksi alhainen, niistä saattaa aiheutua enintään 1 prosentin suuruinen korotus kustannuksiin (pahimmassa tapauksessa eli jos pullotusyritykset joutuvat kantamaan itse toimenpiteiden koko vaikutuksen), mistä syystä toimenpiteillä on vain rajallinen vaikutus pullotusyritysten kokonaistilanteeseen, vaikka, kuten väitetään, ne eivät pystyisi siirtämään kustannusten nousua asiakkaidensa kannettavaksi.

(155)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että kaupan suojatoimenpiteet pahentavat tarjonnan puutetta unionin markkinoilla, mistä aiheutuu ongelmia erityisesti kesäkuukausina, jolloin vesien ja muiden juomien kysyntä on suurempaa. Väitettiin, että tuontitarve olisi vuonna 2010 jopa 900 000 tonnia. Ongelmaa pahentaisi huomattavasti se, että eräät EU:n tuottajista ovat myös PET:n jalostajia, joten ne myisivät tuotannostaan vapaille markkinoille vain oman sisäisen tarpeensa yli jäävän osan ja myynti tapahtuisi korkeampiin hintoihin.

(156)

Tämän osalta ei toimitettu uutta tietoa eikä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 294 ja 295 kappaleessa esitettyjä päätelmiä osoitettu vääriksi. Todettakoon myös, että koska Arabiemiirikunnista ja Pakistanista tulevaan tuontiin sovellettavien tullien taso on alhainen, niillä ei todennäköisesti olisi suurempaa vaikutusta kyseisistä maista tuleviin kaupan määriin. Näin ollen johdanto-osan 294 ja 295 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(157)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei huomioitu asianmukaisella tavalla vaikutuksia, jotka kohdistuvat kuluttajiin, jotka päivittäin ostavat PET-hartseja sisältäviä tuotepakkauksia. Näitä väitteitä ei perusteltu tarkemmin kuin väittämällä, että jos korotus olisi 50 euroa tonnilta, 3 miljoonan tonnin kulutus johtaisi siihen, että loppukuluttajan kannettavaksi tulisi 150 miljoonaa euroa vuodessa.

(158)

Todettakoon, että esitetty arvio ei ole realistinen, koska useimmat osapuolista olivat sitä mieltä, että PET:n jalostajat, pullottajat sekä supermarket- ja vähittäiskauppaketjut tulevat kantamaan osan vaikutuksista eli osa lisäkustannuksista siirtyy myyntiketjun eri osien kannettaviksi.

(159)

Loppukuluttajaan kohdistuva vaikutus olisi pahimmassa tapauksessa (eli epärealistisessa skenaariossa, jossa kuluttaja kantaisi yksinään hinnankorotukset) enintään 0,5 senttiä kulutetulta pullolta, ja vaikutus olisi mitä todennäköisimmin paljon pienempi, koska ehdotettujen toimenpiteiden taso on alhainen.

(160)

Edellä todettu huomioon ottaen ja sen jälkeen, kun kaikki asiaan liittyvät edut on analysoitu yksityiskohtaisesti, lopullisena päätelmänä esitetään, ettei ole olemassa pakottavia syitä, joiden vuoksi toimenpiteitä ei voitaisi ottaa käyttöön tarkasteltavana olevassa tapauksessa. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 280–298 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(161)

Sen jälkeen, kun oli ilmoitettu niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella komissio on ehdottanut lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa, eräät asianomaiset osapuolet esittivät lisähuomautuksia. Koska suurin osa näistä huomautuksista oli samoja kuin jo aikaisemmin esitetyt ja tarkastellut huomautukset, ne eivät muuttaneet edellä esitettyjä päätelmiä.

(162)

Kun kyse on jo toistetusta huomautuksesta, jonka mukaan Yhdysvaltain dollarin ja euron välisessä valuuttakurssissa hiljattain tapahtuneen muutoksen vuoksi PET:n tuontihinta kohosi huomattavasti, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei tarvitsisi kaupan suojatoimenpiteiden suojaa, on todettava, että polkumyyntitutkimuksissa ei tavallisesti oteta huomioon tutkimusajanjakson jälkeisiä tapahtumia, jollei voida poikkeustapauksissa osoittaa muun muassa, että ne ovat luonteeltaan pysyviä ja muuttaisivat huomattavasti asiasta tehtyjä päätelmiä. Yhdysvaltain dollarin ja euron välisen valuuttakurssin muutoksia ei voida pitää luonteeltaan tällaisina.

(163)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tutkimusajanjakson toista neljännestä koskeva 5 prosentin suuruinen tavoitetuotto oli liioiteltu, koska kyseisenä vuosineljänneksenä (vuoden 2008 neljäs neljännes) ei pelkästään kysyntä ollut heikompi (talvi) vaan myös maailmanlaajuisella talouskriisillä oli voimakas vaikutus PET:n tuottajiin. Näin ollen väitetään, että asiassa T-210/95 (5) kehitetyn periaatteen moitteettoman soveltamisen on johdettava 0 prosentin marginaaliin, kun tuettua tuontia ei esiinny. Osapuoli väitti myös, että koska kriisi vaikutti tutkimusajanjakson kaikkiin vuosineljänneksiin, myös muihin vuosineljänneksiin, 5 prosentin voittomarginaali vaikuttaisi epärealistiselta, koska jopa ennen talouskriisiä eli ajanjaksona 2006/2007 unionin tuotannonala ei päässyt lähellekään 5 prosentin tuottoa.

(164)

On totta, että oikeuskäytännön mukaan käytettävän tavoitetuoton olisi oltava tuotto, jonka unionin tuotannonala voi kohtuudella saavuttaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny tuettua tuontia. Muistutettakoon, että samaa tuotetta koskevissa aikaisemmissa tutkimuksissa oli käytetty 7 prosentin ja sitä korkeampaa tavoitetuottoa 5 prosentin sijaan, jota oli alustavasti käytetty tässä tutkimuksessa. Mainitun 5 prosentin suuruisen tavoitetuoton katsotaan olevan tuotto, jonka unionin tuotannonala voi odottaa saavuttavansa, kun tuettua tuontia ei esiinny. Näin ollen väite, jossa edellytettiin tavoitetuoton alentamista, hylätään.

(165)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 108–110 kappaleessa mainittu oikaistu hintojen alittavuutta koskeva laskelma vastaavat vahingon korjaavat tasot ovat seuraavat:

(166)

Tuesta, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen lopullisten päätelmien perusteella katsotaan, että perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti olisi Iranista, Pakistanista ja Arabiemiirikunnista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli alimman tuen ja vahingon korjaavan tason suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(167)

Edellä todetun perusteella ja perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti katsotaan, että Iranista peräisin olevassa tuonnissa lopullinen tasoitustulli olisi otettava käyttöön todetun vahinkomarginaalin suuruisena, kun taas Pakistanista ja Arabiemiirikunnista peräisin olevassa tuonnissa lopullinen tasoitustulli olisi otettava käyttöön todetun tukimarginaalin suuruisena.

(168)

Muistutettakoon, että PET:n kustannukset ja hinnat vaihtelevat voimakkaasti varsin lyhyiden ajanjaksojen kuluessa. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Kyseiset määrät on saatu soveltamalla tasoitustullin määrää CIF-vientihintoihin, joita käytettiin rinnakkaisen polkumyyntimenettelyn laskelmissa.

(169)

Edellä todetun perusteella ehdotetut tasoitustullien määrät ovat CIF unionin rajalla tullaamattomana -hintana ilmaistuina seuraavat:

(170)

Kaikki yksilöllisen yrityskohtaisen tasoitustullin soveltamista koskevat pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta) on toimitettava viipymättä komissiolle (6), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(171)

Sen jälkeen kun oli ilmoitettu niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten tuen vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, iranilainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumusta perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(172)

Tarjous tutkittiin ja ottaen huomioon, että yksittäisten tuotetyyppien hinnat vaihtelevat huomattavasti, todettiin, että yksi ainoa tarjottu vähimmäistuontihinta ei takaisi sitä, että vahingollinen tuki poistuisi kaikkien tuotteiden osalta.

(173)

Todettiin myös, että iranilainen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja myy tarkasteltavana olevaa tuotetta ja muita tuotteita EU:hun yksinomaan sellaisen etuyhteydessä olevan myyntiyrityksen kautta, joka vie lukuisten eri yritysten valmistamia monenlaisia tuotteita. Tähän myyntirakenteeseen liittyy hyvin korkea ristiinkompensoinnin riski, koska sitoumuksen kohteena olevaa PET:tä voitaisiin myydä yhdessä muiden tuotteiden kanssa samoille asiakkaille ja samalle asiakkaalle myytyjen eri tuotteiden hinnat voitaisiin hyvin helposti kompensoida tai korvata. Julkisesti saatavilla olevista lähteistä käy niin ikään ilmi, että Iranissa toimii ainakin yksi muu PET:n tuottaja. Edellä kuvattu myyntirakenne huomioon ottaen tilanne herättää vakavaa epäilyä siitä, pystyvätkö toimielimet ja tulliviranomaiset varmistamaan, että vain yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta tuleva PET myydään sitoumuksen ehtojen mukaisesti, koska tarkasteltavana oleva tuote on hyödyketuote, joka on helposti keskenään korvattavissa, sillä tällaisissa hyödyketuotteissa on vaikeaa tunnistaa tuottajaa fyysisesti.

(174)

Edellä todetun perusteella pääteltiin, että kyseisenlainen sitoumus ei toimisi käytännössä, mistä syystä sitä ei voida hyväksyä. Asiasta ilmoitettiin asianomaiselle osapuolelle, jolle tarjottiin myös mahdollisuus esittää huomautuksia. Osapuolelta saadut huomautukset eivät kuitenkaan muuttaneet edellä esitettyä päätelmää.

(175)

Koska todetut tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavat tuet ovat korkeat ja ottaen huomioon unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon taso, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisen väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät käyttöön otettujen lopullisten tullien suuruisina,

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/29

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 951/2006 (2) vahvistetaan sokerialan kiintiön ulkopuolista vientiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 951/2006 4 c artiklassa vahvistetaan asiakirjat, jotka ovat todisteena määräpaikkaan saapumisesta ja jotka on esitettävä, jos tietyt määräpaikat on jätetty kiintiön ulkopuolisen sokerin ja/tai isoglukoosin viennin ulkopuolelle. Kauppaa koskevien mahdollisten petosten riskit ovat kuitenkin melko vähäisiä, jos kyseessä on pieni sokerimäärä. Tarvittavan hallinnollisen työn yksinkertaistamiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää poikkeuksesta kyseiseen sääntöön, kun kyse on enintään 25 tonnin määristä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 951/2005 7 c artiklassa vahvistetaan kiintiön ulkopuolisen viennin tiedonantoa koskevat säännökset. Kiintiön ulkopuolista vientiä koskevan järjestelmän hallinnoinnin parantamiseksi on aiheellista selventää, että haettuja määriä koskevassa jäsenvaltioiden tiedonannossa olisi eriteltävä myös hakijat.

(4)

Kiintiön ulkopuolisen isoglukoosin ja sokerin viennin määrällisen rajoituksen vahvistamisesta markkinointivuoden 2010/2011 loppuun 7 päivänä toukokuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 397/2010 (3) 1 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan CN-koodiin 1701 99 eli kuusinumeroiseen koodiin kuuluvan valkoisen sokerin ilman vientitukea kiintiön ulkopuolella tapahtuvan viennin määrällinen rajoitus 650 000 tonniksi markkinointivuonna 2010/2011. Jos vientitodistuksia haetaan paljon ja vuotuinen määrällinen rajoitus käytetään nopeasti loppuun, eri CN-koodeihin kuuluvaa valkoista sokeria vievät toimijat eivät ehkä saa todistuksia riittäville määrille perinteisten markkinoidensa kattamiseksi. Kiintiön ulkopuolisen järjestelmän joustavuuden parantamiseksi on aiheellista sallia, että CN-koodiin 1701 99 kuuluvalle valkoiselle sokerille myönnettyjä vientitodistuksia voidaan käyttää myös samaan CN-koodiin kuuluvan muun valkoisesta sokerista valmistetun tuotteen vientiin.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 951/2006 8 a artiklan b alakohdan mukaan kiintiön ulkopuolisen sokerin tai isoglukoosin vientitodistukset, jotka myönnetty 1 päivästä huhtikuuta 2010 alkaen, ovat voimassa niiden myöntämispäivästä seuraavan viidennen kuukauden loppuun. Tästä voi kuitenkin aiheutua vakavia vaikeuksia tietyille viejille, jotka tekevät toimituksia perinteisille markkinoille koko markkinointivuoden ajan. Sen vuoksi on aiheellista, että markkinointivuotta 2009/2010 koskevia säännöksiä sovelletaan pysyvästi.

(6)

Maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2008 (4) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan mukaisesti CN-koodiin 1701 kuuluvien sokerituotteiden viennissä on esitettävä vientitodistukset. Mainitun asetuksen liitteessä II olevan II osan mukaisesti asetettavan vakuuden määräksi vahvistetaan 110 euroa tonnia kohden. Oikeusvarmuuden vuoksi ja jotta toimijoita kohdeltaisiin tasapuolisesti kaikissa jäsenvaltioissa, on aiheellista selventää asetuksen (EY) N:o 951/2600 12 a artiklan 1 kohdassa, että kyseinen vakuus on asetettava myös kiintiön ulkopuolisen sokerin viennissä.

(7)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 951/2006 olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään II a luvussa olevaan 4 c artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Kun kyse on 25 sokeritonnin enimmäismäärää koskevista vienti-ilmoituksista ja kun komission asetuksen (EY) N:o 612/2009 (5) 24 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on vapautettava viejät tämän artiklan 1 kohdan sekä 2 kohdan b ja c alakohdassa säädettyjen todisteiden esittämisestä. Asetuksen (EY) N:o 612/2009 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kuljetusasiakirja tai sen sähköinen vastine on esitettävä kaikissa tapauksissa.

2)

Muutetaan III luku seuraavasti:

3)

Muutetaan V luvussa oleva 12 a artikla seuraavasti:

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/31

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/33

(1)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä kesäkuuta 2007 yhteisen toiminnan 2007/405/YUTP (1) Kongon demokraattisen tasavallan turvallisuusalan uudistusta koskevasta Euroopan unionin poliisioperaatiosta ja sen oikeuslaitosta koskevasta osasta (EUPOL RD Congo), jäljempänä ’EUPOL RD Congo’ tai ’operaatio’.

(2)

Neuvosto hyväksyi 23 päivänä kesäkuuta 2008 yhteisen toiminnan 2008/485/YUTP (2) yhteisen toiminnan 2007/405/YUTP muuttamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta 30 päivään kesäkuuta 2009.

(3)

Neuvosto hyväksyi 15 päivänä kesäkuuta 2009 yhteisen toiminnan 2009/466/YUTP (3) yhteisen toiminnan 2007/405/YUTP muuttamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta 30 päivään kesäkuuta 2010.

(4)

Neuvosto hyväksyi 14 päivänä kesäkuuta 2010 neuvoston päätöksen 2010/329/YUTP (4) yhteisen toiminnan 2007/405/YUTP muuttamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta 30 päivään syyskuuta 2010.

(5)

EUPOL RD Congon voimassaoloa olisi edelleen jatkettava 30 päivään syyskuuta 2011.

(6)

Operaation johtamis- ja valvontajärjestelyllä ei saisi rajoittaa operaation talousarvion toteuttamista koskevia operaation johtajan sopimusvelvoitteita komissiota kohtaan.

(7)

Neuvoston pääsihteeristöön perustettu valvontavoimavara (Watch-Keeping Capability) olisi aktivoitava operaatiota varten.

(8)

Operaatio toteutetaan tilanteessa, joka saattaa huonontua ja joka voi vaikuttaa haitallisesti perussopimuksen 21 artiklassa määrättyihin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin,

a)

tukea yleisesti turvallisuusalan uudistusta strategisella tasolla sekä erityisesti Kongon kansallisen poliisin uudistusta ja sen vuorovaikutusta oikeuslaitoksen kanssa;

b)

tukea poliisiuudistuksen täytäntöönpanoa ja Kongon kansallisen poliisin operatiivisen toimintakyvyn ja poliisin vastuuvelvollisuuden parantamista ohjaamalla, valvomalla ja neuvomalla;

c)

tukea Kongon kansallisen poliisin päällystön, kouluttajien ja koulutusjärjestelmien osaamista ja valmiuksia muun muassa tarjoamalla strategiseen koulutukseen liittyviä kursseja;

d)

tukea rankaisemattomuuden torjuntaa ihmisoikeuksien loukkausten ja seksuaalisen väkivallan osalta.

1)

tukea yleisesti turvallisuusalan uudistusta strategisella tasolla sekä erityisesti Kongon kansallisen poliisin uudistusta ja sen vuorovaikutusta oikeuslaitoksen kanssa

2)

tukea poliisiuudistuksen täytäntöönpanoa ja Kongon kansallisen poliisin operatiivisen toimintakyvyn ja vastuuvelvollisuuden parantamista ohjauksen, valvonnan ja neuvonnan avulla

3)

edistää Kongon kansallisen poliisin päällystön, kouluttajien ja koulutusjärjestelmien osaamista ja valmiuksia muun muassa tarjoamalla strategiseen koulutukseen liittyviä kursseja

4)

tukea rankaisemattomuuden torjuntaa ihmisoikeuksien loukkausten ja seksuaalisen väkivallan osalta

5)

Operaation muina tehtävinä (hankeyksikkö) on

a)

Esikunta Kinshasassa. Esikuntaan kuuluvat operaation johtajan toimisto ja esikunnan henkilöstö, joka huolehtii kaikista tarvittavista neuvontatehtävistä strategisella ja operatiivisella tasolla, johtamis- ja valvontajärjestelystä sekä operaation ja hallinnon tukitehtävistä.

b)

Kenttätoimipiste. Kenttätoimipiste sijaitsee Gomassa. Operaation toimeksiannon maanlaajuiset vaikutukset saattavat myös edellyttää toimia muualla maassa ja mahdollisesti asiantuntijoiden tilapäistä (myös pitkäaikaista) läsnäoloa muilla paikkakunnilla, turvallisuustilanteen sen salliessa.

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/40

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä3 päivänä syyskuuta 2009 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta tietyn Iranista, Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa unioniin. Komissio otti käyttöön 1 päivänä kesäkuuta 2010 antamallaan asetuksella (EU) N:o 472/2010 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen polkumyyntitullin tietyn Iranista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa.

(2)

Menettely pantiin vireille sen jälkeen, kun Polyethylene Terephthalate Committee of Plastics Europe, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 20 päivänä heinäkuuta 2009 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tietyn polyeteenitereftalaatin tuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä komissio otti asetuksella (EU) N:o 473/2010 (4) käyttöön väliaikaisen tasoitustullin tietyn Iranista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa.

(5)

Sen jälkeen kun niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet, oli ilmoitettu, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, monet asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Lisäksi kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(6)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatuja osapuolten suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(7)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella menettelyn päättämistä ja käyttöön otettujen väliaikaisten tullien vakuutena olevien määrien vapauttamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia.

(8)

Osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(9)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että EU:n tuottajista valittu otos ei ollut edustava eikä johdonmukainen, minkä vuoksi vahinkoa koskeva tarkastelu oli puutteellinen. Erityisesti väitettiin, että otantamenettely ei ollut tarpeen, koska tuottajien määrä ei ollut suuri. Lisäksi väitettiin, että koska yritysryhmiä jaettiin keinotekoisesti yksittäisiksi oikeushenkilöiksi, otoksesta jäi pois eräitä markkinajohtajia (Artenius, M&G Polimeri) ja että otoksen valintamenetelmä ei ole johdonmukainen, koska otokseen kuului myös kaksi yritysryhmää. Lisäksi väitettiin, että otos ei ollut edustava, koska siihen ei kuulunut yhtään tuottajaa, joka myy tuotetta riittävän suuria määriä etuyhteydessä olevalle PET:n jalostajalle. Tästä syystä toimielimet eivät väitteen mukaan pystyneet arvioimaan unionin tuotannonalan todellista toimituskapasiteettia eivätkä ottaneet huomioon unionin tuotannonalaan liittyvää eturistiriitaa. Kun lisäksi yksi yritys jätettiin pois otoksesta, koska se ei toimittanut kaikkia tarvittavia tietoja, edustavuuden väitettiin olleen enää 28 prosenttia EU:n tuotannosta. Samat osapuolet väittivät, ettei valittu otos ollut tilastollisesti edustava.

(10)

Mitä tulee väitteeseen siitä, että otoksen valinta ei ollut tarpeen tuottajien vähäisen määrän vuoksi, todettakoon jälleen, että otantamenettelyyn tarjoutui osallistumaan 14 unionin tuottajaa, jotka kuuluivat kahdeksaan eri yritysryhmään. Koska objektiivisesti katsottuna suuri määrä eli 14 EU:n tuottajaa toimi yhteistyössä, otantaa sovellettiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimman mahdollisen myynnin määrän perusteella, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Valittuun otokseen kuului viisi yksittäistä yritystä (joilla oli tuotantoa kuudessa paikassa).

(11)

Ensimmäisen, otoksen edustavuutta koskevan väitteen osalta on syytä todeta, että toimielimet voivat sisällyttää otokseen yksittäisiä yrityksiä, jotka kuuluvat yritysryhmään, kunhan ne ovat edustavia ja niillä on erillinen tilinpäätös. Jos olisi tutkittu kaikki 14 EU:n tuottajaa, jotka kuuluivat kahdeksaan yritysryhmään, tutkimusta ei olisi saatu päätökseen ajallaan. Se, että otokseen on otettu mukaan kaksi yritysryhmää, ei ole ristiriidassa tässä asiassa sovelletun otantamenetelmän kanssa, joka perustui EU:n asiakkaille tapahtuneen myynnin suurimpiin edustaviin määriin.

(12)

Indoraman osalta todettakoon, että kyseisellä konsernilla oli tutkimusajanjakson aikana kaksi eri tuotantolaitosta – yksi Alankomaissa ja toinen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämän konsernin sisällyttäminen otokseen on sovelletun otantamenetelmän mukaista, koska kyseiset tuotantolaitokset muodostivat yhden kokonaisuuden oikeudelliselta ja taloudelliselta kannalta katsottuna. Equipolymersillä oli puolestaan tutkimusajanjakson aikana kaksi erillistä PET:tä tuottavaa yksikköä – yksi Italiassa ja toinen Saksassa – ja yritys ilmoitti konsolidoidut luvut molemmista tuotantopaikoista. Koska näiden konsolidoitujen lukujen todentaminen oli mahdollista yrityksen pääkonttoriin tehdyn tarkastuskäynnin aikana, päätettiin hyväksyä kyseinen konsolidoitu raportointi ja kohdella Equipolymersin PET:tä tuottavia yrityksiä tässä menettelyssä yhtenä kokonaisuutena. Väitteestä, jonka mukaan Artenius ja M&G Polimeri olisi pitänyt sisällyttää otokseen, koska ne olivat markkinajohtajia, on todettava, että yhdessäkään niiden yksittäisessä yksikössä ei ollut kyse yrityksestä, jonka myynti EU:n asiakkaille edusti suurimpia määriä.

(13)

Kun kyse on väitteestä, että otos ei ollut edustava, koska siihen ei sisältynyt yhtä tuottajaa, joka tuottaa pääasiassa sisäiseen kulutukseen, on todettava, että toimituskapasiteettia voidaan tarkastella osana unionin etua koskevaa analyysia, jos tällainen väite esitetään, ja tällaisessa tapauksessa kytkösmarkkinoiden kulutus voidaan vähentää tuotantomääristä. Näin ollen ei ole tarpeen sisällyttää tällaista tuottajaa otokseen, jossa tarkastellaan tiettyjä vahinkotekijöitä. Toisaalta mahdolliset päällekkäiset edut, jotka johtuvat yrityksen asemasta samanaikaisesti sekä EU:n tuottajana että jalostajana, voidaan myös arvioida unionin etua koskevan analyysin yhteydessä. Yrityksen asemalla EU:n tuottajana ja jalostajana ei ole yhteyttä unionin tuotannonalan tulokseen, jossa vertailukohtana käytetään myyntiä riippumattomille asiakkaille EU:ssa. Näin ollen väite hylättiin.

(14)

Otoksen yleistä edustavuutta koskevan väitteen osalta toistettakoon, että otoksen pieneneminen neljään yritykseen alensi otoksen edustavuuden 65 prosentista 47 prosenttiin kaikkien yhteistyössä toimineiden tuottajien myynnistä. Näiden neljän yrityksen osuus oli 52 prosenttia unionin tuotannosta. Otoksen katsotaan edustavan hyvin EU:n tuottajia siltä osin kuin on kyse myynnistä riippumattomille asiakkaille EU:ssa.

(15)

Väitteestä, että valittu otos ei ollut tilastollisesti edustava, voidaan todeta, että perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa selvästi sallitaan vaihtoehtona ”tilastollisesti edustavalle” otokselle, että otos perustuu myynnin sellaiseen suurimpaan mahdolliseen määrään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(16)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 3–10 kappaletta koskevia muita huomautuksia ei tehty, kyseisissä kappaleissa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(17)

Muistutettakoon, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi määriteltiin asianomaisista maista peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628–5 mukaisesti määritettynä vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan yleensä CN-koodiin 3907 60 20.

(18)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa todettiin lisäksi, että unionin tuotannonalan unionissa tuottama ja myymä PET ja asianomaisten maiden kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty ja unioniin viety PET olivat samankaltaisia tuotteita.

(19)

Koska tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta pidettiin homogeenisena tuotteena, sitä ei jaettu edelleen eri tuotelajeiksi polkumyynti- ja vahinkomarginaaleja laskettaessa.

(20)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vaati, että PET olisi jaettava edelleen eri tuotelajeihin niiden erilaisten viskositeettilukujen mukaisesti, koska viskositeettiluku on olennainen peruste määritettäessä tuotettujen PET-lajien erilaisia käyttötarkoituksia. Katsottiin, että vaatimus olisi hyväksyttävä, minkä vuoksi polkumyynti- ja vahinkomarginaalien laskemisessa sovellettavaa menetelmää mukautettiin.

(21)

Kuten kappaleessa 20 selostetaan, polkumyyntimarginaalin laskemisessa sovellettavaa menetelmää mukautettiin, ja polkumyyntimarginaalit on nyt laskettu jokaiselle tuotelajille erikseen kunkin asianomaisen maan osalta.

(22)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16–18 kappaleessa selostettu menetelmä.

(23)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa selostettu menetelmä.

(24)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa todettiin, että iranilainen viejä ei pystynyt määrittämään Iranin vastaisten pakotteiden väitettyä vaikutusta niin, että siitä voisi esittää näyttöä. Kyseinen yritys väitti väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta tekemissään huomautuksissa, että tasapuolisen vertailun varmistaminen ei ole viejän vaan tutkimusta suorittavan viranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaan oikaisu voidaan kuitenkin tehdä myös muiden tekijöiden erojen osalta, jos osoitetaan, että ne vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen ja erityisesti että asiakkaat maksavat pysyvästi eri hintoja kotimarkkinoilla tällaisten tekijöiden eron vuoksi. Koska mahdollisten muiden tekijöiden olemassaolon osoittaminen kuuluu vientiä harjoittavalle tuottajalle, väite hylätään ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–23 kappaleessa selostettu menetelmä vahvistetaan.

(25)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 kappaleessa selostettu menetelmä.

(26)

Irania koskeva lopullinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta on 26,8 prosenttia.

(27)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–29 kappaleessa selostettu menetelmä.

(28)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa selostettu menetelmä.

(29)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 ja 32 kappaleessa selostettu menetelmä.

(30)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa selostettu menetelmä.

(31)

Ainoaa pakistanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa Novatex Limitediä koskeva lopullinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta on 0,6 prosenttia, eli alle perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vähimmäistason.

(32)

Koska Pakistanissa ei ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia, lopullisia toimenpiteitä ei ole tarpeen ottaa käyttöön.

(33)

Koska 20 ja 21 kappaleessa selostettu menetelmä muuttui, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 ja 38 kappaleessa esitetyt tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin määrittämistä koskevat tulokset muuttuivat eräiden tuotelajien osalta. Näin ollen kun tuotelajin kannattava myynti oli enintään 80 prosenttia kyseisen lajin kokonaismyynnistä tai kun kyseisen lajin painotettu keskimääräinen hinta oli tuotantokustannuksia alhaisempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(34)

Jos jonkin tuotelajin kannattavaa myyntiä ei ollut, kyseistä tuotelajia katsottiin myytävän liian vähän, jotta sen kotimarkkinahinta soveltuisi normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(35)

Jos normaaliarvon määrittämiseen ei voitu käyttää vientiä harjoittavien tuottajien myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(36)

Kun normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa koskevat määrät perustuivat perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti tosiasialliseen tietoon tutkittavana olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(37)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39 kappaleessa selostettu menetelmä.

(38)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40 ja 41 kappaleessa selostettu menetelmä.

(39)

Koska 20 ja 21 kappaleessa mainittujen huomautusten lisäksi ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleessa selostettu menetelmä.

(40)

Ainoaa Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa JBF RAK LLC:tä koskeva lopullinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta on 0,6 prosenttia, eli alle perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vähimmäistason.

(41)

Koska Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ei ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia, lopullisia toimenpiteitä ei ole tarpeen ottaa käyttöön.

(42)

Unionin tuotannosta, unionin tuotannonalasta ja unionin kulutuksesta ei ole esitetty huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–50 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(43)

On syytä muistaa, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa katsottiin, että koska Pakistania koskevan polkumyyntimarginaalin todettiin olevan vähimmäistasoa, kyseisestä maasta tulevan tuonnin vaikutuksia ei voitu arvioida yhdessä Iranista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista tulevan ja alustavasti polkumyynnillä tapahtuvaksi todetun tuonnin kanssa.

(44)

Koska myöhemmät tutkimukset osoittivat myös Yhdistyneitä arabiemiirikuntia koskevan polkumyyntimarginaalin olevan vähimmäistasoa, katsotaan, että kyseisestä maasta tulevan tuonnin vaikutuksia ei voida arvioida yhdessä Iranista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa. Sen vuoksi tuonnin vaikutuksia ei arvioida kumulatiivisesti.

(45)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti EU:hun oli vielä vuonna 2006 määrältään melko vähäistä, mutta se lisääntyi vähitellen tutkimusajanjaksoon asti, jonka aikana sen määrä nousi 55 500 tonniin. Erityisesti Iranista tuleva tuonti kasvoi yli kaksinkertaiseksi vuosien 2006 ja 2007 välillä, minkä jälkeen se kasvoi edelleen yli 100 prosenttiyksikköä vuonna 2008 verrattuna vuoteen 2007 ja vielä lähes 130 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 1

(46)

Iranista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus vuonna 2006 oli 0,4 prosenttia ja kasvoi tasaisesti 1,5 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana. Markkinaosuus kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä vuosien 2006 ja 2007 välillä, 0,5 prosenttiyksikköä vuosien 2007 ja 2008 välillä ja 0,5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tutkimusajanjaksolla Iranista tulevan polkumyyntituonnin markkinaosuus oli 1,9 prosenttia.

(47)

Keskimääräinen tuontihinta laski 11 prosenttia tarkastelujaksolla, eniten vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Vuonna 2007 keskimääräinen hinta pysyi vakaana ja laski 2 prosenttiyksikköä vuonna 2008 ennen kuin se putosi vielä 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 2

(48)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen iranilainen viejä huomautti, että sen vahinkomarginaali oli liioiteltu, koska painotettu keskimääräinen yksikkömyyntihinta oli määritetty liian alhaiseksi siitä syystä, että kaupan tasojen eron oikaisua koskeva määrä oli laskettu väärin. Vaihtoehtoista määrää kaupan tasojen eron oikaisemiseksi ei kuitenkaan ehdotettu. Alustavassa määrityksessä käytetty peruste kaupan tasolle oli tonnia kohti määritetty kiinteä määrä, joka on yhteistyössä toimineen tuontiasioitsijan veloittama palkkio ja määrältään noin 1 prosentti keskimääräisestä CIF-hinnasta. Tällaista oikaisua varten ei ole käytettävissä muita tietoja, joten väite hylätään. Kyseinen osapuoli myös väitti, että tuonnin jälkeisiin kustannuksiin sovellettu 2 prosentin määrä oli liian alhainen. Tässä yhteydessä on syytä toistaa, ettei yksikään tuoja toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, minkä vuoksi ei ollut mahdollista todeta todellisia tuonnin jälkeisiä kustannuksia. Koska muita tietoja ei ollut käytettävissä, sovellettiin aikaisemmissa menettelyissä käytettyä prosenttimäärää.

(49)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan lopullisesti, että Iranista peräisin olevien, polkumyynnillä unionissa myytyjen tuotteiden hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 3,2 prosentilla.

(50)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, ettei vahinkoa ollut olemassa, koska otosta väitettiin väärin valituksi, minkä vuoksi tuloksia ei voitu ekstrapoloida koskemaan koko unionin tuotannonalaa. Väitettiin esimerkiksi, että koska yksi yritys (joka ei sisältynyt otokseen) oli ilmoittanut kapasiteetin käyttöasteensa olevan yli 100 prosenttia, se olisi selvä merkki siitä, ettei vahinkoa ollut aiheutunut. On syytä huomata, että toimitetut tiedot ovat ote kyseisen yrityksen pörssiviranomaisille toimittamasta asiakirjasta, eikä tietoja ole todennettu. Tämä tieto ei ole linjassa tarkasteltavana olevan tapauksen tietojen kanssa. Yhden EU:n tuottajan kapasiteetin käyttöaste ei missään tapauksessa pysty yksinään muuttamaan päätelmiä otokseen valituille EU:n tuottajille ja muille EU:n tuottajille aiheutuneesta vahingosta, jota lähes kaikki muut vahinkoindikaattorit osoittavat.

(51)

Koska muita väitteitä tai huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 63–82 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

(52)

Koska asiaan liittyviä huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83–85 kappaleessa olevat vahinkoa koskevat päätelmät vahvistetaan.

(53)

Iranista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvu lähes viisinkertaiseksi ja sen markkinaosuuden kasvu unionissa 1,5 prosenttiyksiköllä vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä sekä todettu hinnan alittavuus (3,2 prosenttia tutkimusajanjaksolla) yleisesti osuivat ajallisesti yksiin unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa. Sen vuoksi voidaan päätellä, että Iranista polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla oli vaikutusta vahinkoon, jota unionin tuotannonalan todettiin kärsineen.

(54)

On tärkeää korostaa, että yhtä aikaa käynnissä olleessa tukien vastaisessa menettelyssä todettiin Pakistanista, Yhdistyneistä arabiemiirikunnista ja Iranista peräisin olevan tuetun tuonnin kumuloidun määrän aiheuttavan merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(55)

Toisaalta koska Koreasta ja Pakistanista tulevan tuonnin määrät olivat huomattavia ja hinnat alhaisia, vahvistetaan myös kyseisen tuonnin osaltaan vaikuttaneen tietyssä määrin unionin tuotannonalan kärsimään vahinkoon, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 ja 96 kappaleessa todetaan.

(56)

Lisäksi tässä menettelyssä myös suuri määrä Yhdistyneistä arabiemiirikunnista tulevaa tuontia (noin 150 000 tonnia) alitti unionin tuotannonalan hinnat.

(57)

Samaan aikaan Iranista tulevan tuonnin markkinaosuus oli alle yhden prosentin vuosina 2006 ja 2007, ja tutkimusajanjaksolla se oli vain vähän alle 2 prosenttia, mikä vastaa 55 000:ta tonnia.

(58)

On myös huomattava, että iranilaisen tuottajan osalta todettu hintojen alittavuus oli pienempi kuin Yhdistyneistä arabiemiirikunnista ilman polkumyyntiä tulevan tuonnin hintojen alittavuus.

(59)

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka edellä oleva analyysi osoitti Iranista peräisin olevalla ja polkumyynnillä tapahtuneella tuonnilla ollen jonkin verran kielteistä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, kyseinen vaikutus yksinään ei ollut niin suuri, että sitä voitaisiin pitää merkittävänä perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa edellytetyn mukaisesti.

(60)

Tutkimus osoitti, että Pakistanista ja Yhdistyneistä arabiemiirikunnista tuotua tarkasteltavana olevaa tuotetta ei myyty polkumyyntihinnoin. Näin ollen menettely päätetään Pakistanin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien osalta ottamatta käyttöön toimenpiteitä.

(61)

Tutkimus osoitti, että Iranista tuleva tuonti tapahtui polkumyyntihinnoin ja vaikutti jossakin määrin unionin tuotannonalan kärsimään vahinkoon.

(62)

Kuitenkin kävi ilmi, kuten johdanto-osan 59 kappaleessa todetaan, että Iranista tulevan tuonnin kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen ei ollut niin suuri, että se voitaisiin luokitella merkittäväksi.

(63)

Koska Iranista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti ei edellä esitetyn perusteella aiheuttanut merkittävää vahinkoa, todetaan, että menettely olisi päätettävä myös Iranin osalta ottamatta käyttöön toimenpiteitä.

(64)

Asetuksen (EU) N:o 472/2010 mukaisesti käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi vapautettava,

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/46

(1)

Komissio antoi 12 päivänä kesäkuuta 2009 Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle (CESR) valtuutuksen, jossa siltä pyydettiin teknisessä lausunnossa arvioimaan Japanin oikeudellista ja valvontakehystä luottoluokituslaitosten osalta.

(2)

CESR ehdotti 21 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan lausunnossa, että luottoluokituslaitoksia koskeva Japanin oikeudellinen ja valvontakehys katsottaisiin asetusta vastaavaksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti on arvioitava kolmen edellytyksen täyttymistä, jotta kolmannen maan oikeudellinen ja valvontakehys voitaisiin katsoa asetusta (EY) N:o 1060/2009 vastaavaksi.

(4)

Ensimmäisen edellytyksen mukaan kolmannen maan luottoluokituslaitoksilla on oltava toimilupa tai niiden on oltava rekisteröityjä, ja niiden on oltava jatkuvasti tehokkaan valvonnan alaisia. Luottoluokituslaitoksia koskeva Japanin oikeudellinen ja valvontakehys koostuu seuraavista säädöksistä ja ohjeista: luottolaitosten sääntelyyn liittyvä rahoitusväline- ja arvopaperipörssilaki (laki N:o 25 vuodelta 1948), luottolaitosten sääntelyyn liittyvä valtioneuvoston kanslian määräys rahoitusvälineillä käytävästä kaupasta (määräys N:o 52 vuodelta 2007), luottolaitosten sääntelyyn liittyvä valtioneuvoston kanslian määräys arvopaperipörssilain 2 pykälän mukaisista määritelmistä (valtiovarainministeriön määräys N:o 14 vuodelta 1993), kattavat suuntaviivat rahoitusvälineillä kauppaa käyvien toimijoiden valvonnasta (täydennysosa) ja suuntaviivat luottoluokituslaitosten valvonnasta. Japanin parlamentti hyväksyi kesäkuussa 2009 lainsäädännön luottoluokituslaitoksia koskevasta uudesta valvontakehyksestä, minkä jälkeen joulukuussa 2009 annettiin valtioneuvoston ja valtioneuvoston kanslian määräykset kyseisen kehyksen yksityiskohtaisista ehdoista ja edellytyksistä. Huhtikuussa 2010 voimaan tulleessa kehyksessä edellytetään, että luottoluokituslaitos rekisteröityy Japanin rahoituspalveluvirastoon (Financial Services Agency, JFSA), jotta sen luottoluokituksia voidaan käyttää sääntelytarkoituksiin Japanissa. Lisäksi siinä asetetaan luottoluokituslaitoksille ja niiden valvojille oikeudellisesti sitovia jatkuvaluonteisia velvoitteita. JFSA:lla on laajat ja kokonaisvaltaiset valtuudet, ja se pystyy toteuttamaan useita toimenpiteitä, seuraamukset mukaan lukien, jos luottoluokituslaitokset rikkovat luottolaitosten sääntelyyn liittyvän rahoitusväline- ja arvopaperipörssilain säännöksiä.

(5)

Toisen edellytyksen mukaan kolmannen maan luottoluokituslaitoksiin on sovellettava oikeudellisesti sitovia sääntöjä, jotka vastaavat asetuksen (EY) N:o 1060/2009 6–12 artiklan ja liitteen I säännöksiä. Japanin järjestelmä perustuu seuraaviin: lojaalisuusvelvoite; luottoluokituslaitosten velvoittaminen ottamaan käyttöön toiminnalliset valvontajärjestelmät, jotta luottoluokitustoimintaa voidaan harjoittaa tasapuolisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, määrittämällä lukuisia yksityiskohtaisia ja normatiivisia vaatimuksia; kattavat määräykset eturistiriitojen välttämiseksi ja hallinnoimiseksi sekä niistä tiedottamiseksi; tietojen säilyttämistä ja niiden esittämistä JFSA:lle ja suurelle yleisölle koskeva velvoite. Japanilainen kehys täyttää seuraaviin seikkoihin liittyvät asetuksen (EY) N:o 1060/2009 tavoitteet: eturistiriitojen hallinta, organisatoriset prosessit ja menettelyt, jotka luottoluokituslaitoksella on oltava käytössään, luottoluokitusten ja luottoluokitusmenetelmien laatu, tietojen antaminen luottoluokituksista sekä tietojen yleinen ja säännöllinen julkaiseminen luottoluokitustoiminnasta. Japanilainen kehys antaa näin ollen vastaavan suojan, kun kyseessä on luottoluokituslaitosten luotettavuus, avoimuus ja hyvä hallintotapa sekä luottoluokitustoiminnan luotettavuus.

(6)

Kolmannen edellytyksen mukaan kolmannen maan sääntelyjärjestelmän on estettävä kyseisen kolmannen maan valvontaviranomaisia ja muita viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokituksessa käytettäviin menetelmiin. Tämä toteutuu, koska lainsäädäntö kieltää JFSA:ta puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokitusmenetelmiin.

(7)

Tarkasteltujen seikkojen perusteella voidaan katsoa, että luottoluokituslaitoksia koskeva Japanin oikeudellinen ja valvontakehys täyttää asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetut edellytykset. Luottoluokituslaitoksia koskevan Japanin oikeudellisen ja valvontakehyksen pitäisi sen vuoksi katsoa vastaavan asetuksella (EY) N:o 1060/2009 säädettyä oikeudellista ja valvontakehystä.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

29.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 254/48