17.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/1

Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 28 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat äänimerkinantolaitteiden hyväksymistä ja moottoriajoneuvojen hyväksymistä niiden äänimerkkien osalta

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Säännön alkuperäisen version täydennys 3 – Voimaantulopäivä: 28. joulukuuta 2000.

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

Soveltamisala

I ÄÄNIMERKINANTOLAITTEET

Määritelmät

Hyväksynnän hakeminen

Merkinnät

Hyväksyntä

Vaatimukset

Äänimerkinantolaitteen tyypin muutos ja hyväksynnän laajentaminen

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

Seuraamukset vaatimuksenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

10.

Tuotannon lopettaminen

II MOOTTORIAJONEUVOJEN ÄÄNIMERKIT

11.

Määritelmät

12.

Hyväksynnän hakeminen

13.

Hyväksyntä

14.

Vaatimukset

15.

Hyväksytyn ajoneuvotyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

16.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

17.

Seuraamukset vaatimuksenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

18.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1 –

Ilmoitus moottoriajoneuvon äänimerkinantolaitetyypin hyväksynnän myöntämisestä (tai hyväksynnän epäämisestä tai peruuttamisesta taikka äänimerkinantolaitetyypin tuotannon lopettamisesta tai hyväksynnän laajentamisesta) säännön nro 28 nojalla

Liite 2 –

Ilmoitus hyväksynnän myöntämisestä ajoneuvotyypille (tai hyväksynnän epäämisestä tai peruuttamisesta taikka ajoneuvotyypin tuotannon lopettamisesta tai hyväksynnän laajentamisesta) sen äänimerkkien osalta säännön nro 28 nojalla

Liite 3 –

I	Äänimerkinantolaitteen hyväksyntämerkki

II	Äänimerkkien osalta annettu ajoneuvon hyväksyntämerkki

1. SOVELTAMISALA

Tämän säännön soveltamisalaan kuuluvat seuraavat:

1.1	joko tasa- tai vaihtovirralla taikka paineilmalla toimivat äänimerkinantolaitteet (1), jotka on tarkoitettu asennettaviksi luokkien L3–5, M ja N moottoriajoneuvoihin, mopedeita (luokat L1 ja L2) lukuun ottamatta (2)

1.2	moottoriajoneuvojen äänimerkit (3), moottoripyöriä lukuun ottamatta.

I. ÄÄNIMERKINANTOLAITTEET

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä eri tyyppisillä äänimerkinantolaitteilla tarkoitetaan laitteita, jotka eroavat toisistaan olennaisilta piirteiltään, kuten

2.1	kauppanimi tai tavaramerkki,

2.2	toimintaperiaatteet,

2.3	sähkövirran tyyppi (tasa- tai vaihtovirta),

2.4	kotelon ulkomuoto,

2.5	äänikalvojen muoto ja mitat,

2.6	äänilähteiden muoto tai laatu,

2.7	nimellistaajuudet,

2.8	nimellinen syöttöjännite,

2.9	nimellinen toimintapaine niiden laitteiden osalta, jotka saavat tehonsa suoraan ulkoisesta paineilmalähteestä.

2.10

Äänimerkinantolaite on tarkoitettu pääasiassa

2.10.1

moottoripyöriin, joiden teho on enintään 7 kW (luokka I).

2.10.2

luokkien M ja N ajoneuvoihin sekä moottoripyöriin, joiden teho on suurempi kuin 7 kW (luokka II).

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1

Kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava äänimerkinantolaitetyypin hyväksyntää.

3.2

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

3.2.1

äänimerkinantolaitetyypin kuvaus, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota kohdassa 2 mainittuihin seikkoihin

3.2.2

piirustukset, joissa on muun muassa merkinantolaitteen poikkileikkaus

3.2.3

luettelo valmistuksessa käytetyistä osista asianmukaisine tunnistustietoineen sekä ilmoitus käytetyistä materiaaleista

3.2.4

yksityiskohtaiset piirustukset kaikista valmistuksessa käytetyistä osista. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntänumerolle tarkoitettu paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden.

3.3

Lisäksi hyväksyntähakemukseen on liitettävä kaksi näytettä merkinantolaitetyypistä.

3.4

Toimivaltaisen viranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä todennettava, että on huolehdittu tyydyttävästi järjestelyistä, joiden avulla tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta voidaan varmistaa.

4. MERKINNÄT

4.1

Hyväksyttäväksi toimitetuissa äänimerkinantolaitetyypin näytteissä on oltava valmistajan tuotenimi tai tuotemerkki. Tämän merkinnän on oltava helposti luettava ja pysyvä.

4.2

Jokaisessa näytteessä on oltava hyväksyntämerkille riittävä paikka. Tämä paikka on merkittävä kohdassa 3.2.2 tarkoitettuihin piirustuksiin.

5. HYVÄKSYNTÄ

5.1

Jos hyväksyttäväksi toimitetut näytteet ovat kohtien 6 ja 7 mukaiset, merkinantolaitetyypille myönnetään hyväksyntä.

5.2

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00 säännön ollessa yhä alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle äänimerkinantolaitetyypille.

5.3

Sama hyväksyntänumero voidaan antaa merkinantolaitetyypeille, jotka eroavat hyväksytystä tyypistä ainoastaan nimellisjännitteeltään, nimellistaajuuksiltaan tai kohdassa 2.8 mainittujen laitteiden osalta nimelliseltä toimintapaineeltaan.

5.4

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta merkinantolaitetyypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, jonka mukana ovat hyväksynnän hakijan toimittamat enintään A4-kokoiset (210 × 297 mm) tai tähän kokoon taitetut ja mittakaavassa 1:1 olevat piirustukset äänimerkinantolaitteesta.

5.5

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyyn äänimerkinantolaitteeseen on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

5.5.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero ympyrän sisällä (4),

5.5.2

hyväksyntänumero,

5.5.3

roomalaisin numeroin merkitty lisätunnus, joka osoittaa äänimerkinantolaitteen luokan.

5.6

Hyväksyntämerkin ja lisätunnuksen on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä.

5.7

Tämän säännön liitteen 3 kohdassa 1annetaan esimerkki hyväksyntämerkistä.

6. VAATIMUKSET

6.1 Yleiset vaatimukset

6.1.1

Äänimerkinantolaitteen on tuotettava jatkuva ja yhdenmukainen ääni. Sen äänispektri ei saa merkittävästi vaihdella toiminnan aikana.

Vaihtovirralla toimivien merkinantolaitteiden osalta tätä vaatimusta sovelletaan ainoastaan generaattorin vakionopeudella kohdassa 6.2.3.2 määritetyllä alueella.

6.1.2

Merkinantolaitteen akustisten (äänienergian jakautuminen spektriin, äänenpainetaso) ja mekaanisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että se läpäisee osoitetussa järjestyksessä seuraavat testit.

6.2 Äänen ominaispiirteiden mittaus

6.2.1

Merkinantolaitetta on testattava mieluiten kaiuttomassa ympäristössä.

Testejä voidaan suorittaa myös puolikaiuttomassa tai avoimessa tilassa (5). Tässä tapauksessa on toteutettava varotoimia, jotta vältetään heijastumat maasta mittausalueen sisällä (esimerkiksi pystyttämällä absorboivia kaihtimia). On tarkastettava, että pallopoikkeama on 1 dB:n rajoissa vähintään 5 metrin säteellä ja enintään mitattavaan enimmäistaajuuteen asti, erityisesti mittaussuunnassa ja laitteen sekä mikrofonin korkeudella.

Ympäristön aiheuttaman melun on oltava vähintään 10 dB alhaisempi kuin mitattavan äänenpaineen tason.

Testattava laite ja mikrofoni on asetettava samalle korkeudelle. Tämä korkeus on 1,15–1,25 m. Mikrofonin maksimiherkkyyden akselin on oltava samansuuntainen laitteen äänenvoimakkuuden enimmäistason suunnan kanssa.

Mikrofoni on asetettava siten, että sen äänikalvo on 2 ± 0,01 m etäisyydellä tasosta, jolla laitteen äänilähde on. Jos kyseessä ovat laitteet, joissa on useita ulostuloja, etäisyys määritetään suhteessa mikrofonia lähinnä olevan äänilähteen tasoon.

6.2.2

Äänenpainetason mittaukset on tehtävä luokan 1 tarkkuuden antavalla äänentasomittarilla, joka on IEC:n julkaisussa nro 651, ensimmäinen painos (1979) annettujen määritysten mukainen. Kaikki mittaukset on tehtävä käyttämällä aikavakiota F. Yleisen äänenpaineen mittaukset on tehtävä käyttämällä painotuskäyrää A. Lähtevän äänen spektri on mitattava äänisignaalin Fourier-muunnoksen mukaisesti. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää terssisuodattimia, jotka ovat IEC:n julkaisun nro 225, ensimmäinen painos (1966) määritysten mukaisia.

Tässä tapauksessa äänenpaineen taso keskitaajuusalueella 2 500 Hz määritetään laskemalla yhteen taajuusalueiden 2 000, 2 500 ja 3 150 Hz neliölliset keskiarvot.

Kaikissa tapauksissa ainoastaan Fourier-muunnosmenetelmää voidaan pitää viitemenetelmänä.

6.2.3

Äänimerkinantolaitteelle on annettava virtaa jollakin soveltuvalla testijännitteellä.

6.2.3.1

Jos äänimerkinantolaite käyttää tasavirtaa, käytetään virtalähteen navasta jännitettä, joka on 13/12 nimellisjännitteestä.

6.2.3.2

Jos äänimerkinantolaite toimii vaihtovirralla, virta otetaan sähkögeneraattorista, joka on tämän tyyppisen äänimerkinantolaitteen kanssa yleensä käytettävää tyyppiä. Äänimerkinantolaitteen akustiset ominaisuudet on kirjattava generaattorin nopeuksilla, jotka vastaavat 50, 75 ja 100 prosenttia siitä enimmäisnopeudesta, jonka valmistaja on ilmoittanut generaattorin jatkuvaa käyttöä varten. Testin aikana generaattoria ei saa kuormittaa millään muulla sähkökuormalla. Kohdassa 6.3 tarkoitettu käyttökestävyystesti suoritetaan laitteen valmistajan ilmoittamalla nopeudella ja valitsemalla edellä mainitusta valikoimasta.

6.2.4

Jos tasavirralla toimivan äänimerkinantolaitteen testiä varten käytetään tasasuunnattua virtalähdettä, sen navoista mitattu virran aaltoisuus, kun merkinantolaitteet ovat toiminnassa, saa olla enintään 0,1 V, huipusta huippuun.

6.2.5

Tasavirtaa käyttävissä äänimerkinantolaitteissa johdinten ohmeina ilmaistun vastuksen, navat ja kytkennät mukaan luettuina, on oltava mahdollisimman lähellä arvoa (0,10/12) × voltteina ilmaistu nimellisjännite.

6.2.6

Merkinantolaite on valmistajan osoittamilla laitteilla asennettava lujasti alustalle, jonka massa on vähintään kymmenkertainen testattavan merkinantolaitteen massaan nähden ja vähintään 30 kg. Lisäksi on järjestelyin varmistettava, että heijastumat tuen sivuista ja sen omat värähtelyt eivät havaittavasti vaikuta mittaustuloksiin.

6.2.7

Edellä esitettyjen edellytysten täyttyessä käyrän A mukaisesti painotettu äänenpaine ei saa ylittää seuraavia arvoja:

a)	115 dB(A) äänimerkinantolaitteissa, jotka on pääosin tarkoitettu teholtaan enintään 7 kW:n moottoripyöriin

b)	118 dB(A) äänimerkinantolaitteissa, jotka on pääosin tarkoitettu luokan M ja N ajoneuvoihin sekä teholtaan yli 7 kW:n moottoripyöriin.

6.2.7.1

Lisäksi äänenpainetason on taajuusalueella 1 800–3 550 Hz oltava suurempi kuin minkään yli 3 550 Hz:n taajuisen komponentin, ja sen on aina oltava vähintään

a)	95 dB(A) äänimerkinantolaitteissa, jotka on pääosin tarkoitettu teholtaan enintään 7 kW:n moottoripyöriin

b)	105 dB(A) äänimerkinantolaitteissa, jotka on pääosin tarkoitettu luokan M ja N ajoneuvoihin sekä teholtaan yli 7 kW:n moottoripyöriin.

6.2.7.2

Äänimerkinantolaitteita, jotka ovat edellä kohdassa b mainittujen äänen ominaisuuksien mukaisia, voidaan käyttää kohdassa a tarkoitetuissa ajoneuvoissa.

6.2.8

Edellä esitettyjen teknisten vaatimusten on täytyttävä myös kohdassa 6.3 tarkoitettuun käyttökestävyystestiin toimitettujen laitteiden osalta; näiden syöttöjännite on 95–115 % nimellisjännitteestä, kun kyseessä ovat tasavirralla toimivat äänimerkinantolaitteet, tai 50–100 % valmistajan ilmoittamasta generaattorin enimmäisnopeudesta jatkuvassa käytössä, kun kyseessä ovat vaihtovirralla toimivat äänimerkinantolaitteet.

6.2.9

Viive hetkestä, jona laite aktivoidaan, hetkeen, jona ääni saavuttaa kohdassa 6.2.7 täsmennetyn vähimmäisarvon, saa olla enintään 0,2 sekuntia mitattuna lämpötilassa 20 ± 5 °C. Tätä vaatimusta sovelletaan muiden muassa pneumaattisiin ja sähköpneumaattisiin merkinantolaitteisiin.

6.2.10

Kun pneumaattisia tai sähköpneumaattisia merkinantolaitteita käytetään valmistajien tällaisille laitteille määräämällä virransyötöllä, niiden on täytettävä samat akustiset vaatimukset kuin sähkökäyttöisten äänimerkinantolaitteidenkin.

6.2.11

Jos laitteissa on useita sävyarvoja ja niiden kaikki lähettimet voivat toimia itsenäisesti, edellä täsmennetyt vähimmäisarvot on saatava kunkin laitteeseen kuuluvan lähettimen toimiessa erikseen. Äänen enimmäisvoimakkuuden kokonaisarvo ei saa ylittyä kunkin laitteeseen kuuluvan lähettimen toimiessa samanaikaisesti.

6.3 Käyttökestävyystesti

6.3.1

Äänimerkinantolaitteelle on syötettävä virtaa nimellisjännitteellä ja johdinten vastusten on oltava kohdissa 6.2.3–6.2.5 annettujen määritysten mukaiset, ja laitetta on käytettävä

10 000 kertaa, kun kyseessä on äänimerkinantolaite, joka on pääosin tarkoitettu teholtaan enintään 7 kW:n moottoripyöriin

50 000 kertaa, kun kyseessä on äänimerkinantolaite, joka on pääosin tarkoitettu luokan M ja N ajoneuvoihin sekä teholtaan yli 7 kW:n moottoripyöriin, kulloinkin yhden sekunnin ajan, jota seuraa neljän sekunnin tauko. Testin aikana äänimerkinantolaitetta tuuletetaan ilmavirralla, jonka nopeus on noin 10 m/s.

6.3.2

Jos testi tehdään kaiuttomassa huoneessa, sen on oltava riittävän tilava, jotta merkinantolaitteesta testin aikana lähtevän lämmön tavanomainen hajaantuminen voidaan taata.

6.3.3

Testihuoneen ilmanlämpötilan on oltava + 15 – + 30 °C.

6.3.4

Jos sen jälkeen, kun äänimerkinantolaitetta on käytetty puolet säädetyistä kerroista, sen äänentaso-ominaisuudet eivät enää ole samat kuin ennen testiä, äänimerkinantolaitetta voidaan säätää. Kun käyttökertoja on kertynyt säädetty määrä ja mahdollisesti tarvittavat lisäsäädöt on tehty, äänimerkinantolaitteen on läpäistävä kohdassa 6.2 kuvattu testi.

6.3.5

Tyypiltään sähköpneumaattisia merkinantolaitteita voidaan voidella valmistajan suosittelemalla öljytyypillä aina 10 000 käyttökerran jälkeen.

7. ÄÄNIMERKINANTOLAITETYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

7.1

Kaikista äänimerkinantolaitetyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

7.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta,

7.1.2

tai vaatia uuden testausselosteen testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

7.2

Hyväksynnän vahvistaminen, jossa eritellään muutokset, tai hyväksynnän epääminen on annettava tiedoksi kohdassa 5.4 tarkoitetulla menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

7.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

8. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) mukaisia seuraavien vaatimusten osalta:

8.1	Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävät äänimerkinantolaitteet on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät kohdan 6 vaatimukset.

8.2	Hyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tällaisia varmennuksia tehdään tavallisesti kerran kahdessa vuodessa.

8.3

Hyväksynnän haltijan on erityisesti

8.3.1

varmistettava, että tuotteiden laaduntarkastukseen sovellettavat menettelyt ovat riittäviä

8.3.2

voitava käyttää tarkastuslaitteita, joita tarvitaan kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen

8.3.3

varmistettava, että testitulosten tiedot talletetaan ja että liiteasiakirjat ovat saatavilla ajan, joka määritetään viranomaisten kanssa

8.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden, sallien kuitenkin teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut

8.3.5

varmistettava, että jokaista äänimerkinantolaitetyyppiä kohden tehdään riittävä määrä tarkastuksia, jotta voidaan varmistaa, että kaikki tuotannossa olevat äänimerkinantolaitteet vastaavat tyyppihyväksyttäväksi toimitetun äänimerkinantolaitteen määrittelyjä

8.3.6

varmistettava, että järjestetään uusi otanta ja uusi testi, jos todetaan, että jokin näyte tai testikappale ei ole vaatimusten mukainen. Kaikki tarpeelliset toimenpiteet on toteutettava, jotta vastaava tuotanto saadaan jälleen vaatimustenmukaiseksi.

8.4

Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kuhunkin tuotantoyksikköön sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

8.4.1

Kussakin tarkastuksessa testiä ja tuotannon valvontaa koskevat asiakirjat on esitettävä vierailevalle tarkastajalle.

8.4.2

Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä, jotka testataan valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrätä valmistajan omien tarkastusten tulosten perusteella.

8.4.3

Jos laatutaso ei ole tyydyttävä tai jos näyttää tarpeelliselta tarkistaa kohdan 8.4.2 mukaisten testien pätevyys, tarkastaja valitsee näytekappaleet, jotka toimitetaan tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tekniselle tutkimuslaitokselle.

8.4.4

Toimivaltainen viranomainen saa suorittaa kaikki tässä säännössä määrätyt testit.

8.4.5

Toimivaltaisen viranomaisen valtuuttamat tarkastukset tehdään tavallisesti kerran vuodessa. Jos jostakin tarkastuskäynnistä saadaan kielteisiä tuloksia, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan tuotannon palauttamiseksi vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman pian.

9. SEURAAMUKSET VAATIMUKSENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1

Äänimerkinantolaitetyypille tämän säännön nojalla myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 8.1 esitettyjä vaatimuksia ei noudateta tai jos äänimerkinantolaite ei läpäise kohdassa 8.2 tarkoitettuja tarkastuksia.

9.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lähettämällä niille hyväksyntälomakkeen jäljennös, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”HYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

10 TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn äänimerkinantolaitetyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Kun kyseinen viranomainen saa asiaa koskevan ilmoituksen, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille lähettämällä niille hyväksyntälomakkeen jäljennös, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”TUOTANTO LOPETETTU”.

II. MOOTTORIAJONEUVOJEN ÄÄNIMERKIT

11. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä tarkoitetaan

11.1

’moottoriajoneuvon hyväksynnällä’ ajoneuvotyypin hyväksyntää sen äänimerkin osalta

11.2

’ajoneuvotyypillä’ ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan olennaisilta piirteiltään, kuten:

11.2.1

ajoneuvoon asennettujen merkinantolaitteiden määrä ja tyypit

11.2.2

merkinantolaitteiden asennukseen ajoneuvossa käytetyt kiinnitykset

11.2.3

merkinantolaitteiden sijainti ajoneuvossa

11.2.4

niiden rakenneosien lujuus, joihin merkinantolaitteet on kiinnitetty

11.2.5

ajoneuvon etuosan korin muoto ja materiaalit, jotka voivat vaikuttaa merkinantolaitteiden äänen tasoon ja peittää sen.

12. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

12.1

Ajoneuvon valmistajan tai tämän asianmukaisesti valtuuttaman edustajan on tehtävä ajoneuvotyypin äänimerkkejä koskeva ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntähakemus.

12.2

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

12.2.1

kuvaus ajoneuvotyypistä kohdassa 11.2 mainittujen ominaisuuksien osalta

12.2.2

luettelo osista, joita sellaisten merkinantolaitteiden, jotka voidaan asentaa ajoneuvoon, tunnistaminen edellyttää

12.2.3

piirustukset, joista käyvät ilmi merkinantolaitteiden sijainti ajoneuvossa sekä niiden kiinnitykset.

12.3

Hyväksyttäväksi tarkoitettua ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo on jätettävä hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle.

13. HYVÄKSYNTÄ

13.1

Jos tämän säännön nojalla hyväksyttäväksi jätetty ajoneuvotyyppi täyttää kohdan 14 ja 15 vaatimukset, ajoneuvotyyppi on hyväksyttävä.

13.2

13.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopullisesta keskeyttämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, jonka mukana ovat hyväksynnän hakijan toimittamat enintään A4-kokoiset (210 × 297 mm) tai tähän kokoon taitetut ja sopivassa mittakaavassa olevat piirustukset.

13.4

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyä ajoneuvotyyppiä vastaavaan ajoneuvoon on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:

13.4.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, jotka ovat ympyrän sisällä

13.4.2

kohdassa 13.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella sijaitseva tämän säännön numero.

13.5

kohdassa 13.4 määriteltyä symbolia ei tarvitse toistaa, jos ajoneuvo vastaa ajoneuvotyyppiä, joka on sopimukseen liitetyn muun säännön nojalla hyväksytty samassa maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella; tällöin kaikkien niiden sääntöjen lisänumerot ja -tunnukset, joiden nojalla hyväksyntä on myönnetty siinä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön nojalla, sijoitetaan pystysuoriin sarakkeisiin kohdassa 13.4 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle.

13.6

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

13.7

Hyväksyntämerkki on sijoitettava lähelle kilpeä, jossa on tiedot ajoneuvon ominaisuuksista, ja se voidaan myös kiinnittää tähän kilpeen.

13.8

Tämän säännön liitteen 3 kohdassa II annetaan esimerkki hyväksyntämerkistä.

13.9

14. VAATIMUKSET

Ajoneuvon on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

14.1

Ajoneuvoon asennetun merkinantolaitteet tai -järjestelmän on oltava tämän säännön nojalla hyväksyttyä tyyppiä.

Tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettuihin ajoneuvotyyppeihin voidaan edelleen asentaa luokan II äänimerkinantolaitteita, jotka on hyväksytty tämän säännön nojalla sen ollessa alkuperäisessä muodossaan ja joiden hyväksyntämerkissä ei tämän vuoksi ole tunnusta II.

14.2	Testijännitteen on oltava tämän säännön kohdan 6.2.3 määritysten mukainen.

14.3	Äänenpainemittaukset on tehtävä tämän säännön kohdassa 6.2.2 määritetyissä oloissa.

14.4	Ajoneuvoon asennetun laitteen lähettämä A-painotettu äänenpainetaso on mitattava 7 m etäisyydeltä ajoneuvon edestä; ajoneuvo on asetettava avoimelle paikalle, mahdollisimman tasaiselle alustalle ja, jos kyseessä ovat tasavirtaa käyttävät laitteet, ajoneuvon moottori on pysäytettävä.

14.5	Mittauslaitteen mikrofoni on asetettava suunnilleen ajoneuvon pituussuuntaiseen keskiviivaan.

14.6	Taustamelun ja tuulen kohinan äänenpainetason on oltava vähintään 10 dB (A) mitattavaa ääntä pienemmät.

14.7	Äänenpaineen enimmäistaso on etsittävä 0,5–1,5 m maanpinnan yläpuolella.

14.8

Kohdissa 14.2–14.7 määritetyissä oloissa mitatun, kuuluvan testiäänen äänenpaineen enimmäistason (kohta 14.7) on oltava vähintään

a)	83 dB(A) ja enintään 112 dB(A) teholtaan enintään 7 kW:n moottoripyörien äänimerkeissä

b)	93 dB(A) ja enintään 112 dB(A) luokkien M ja N ajoneuvojen ja teholtaan yli 7 kW:n moottoripyörien äänimerkeissä.

15. AJONEUVOTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

15.1

Kaikista ajoneuvotyypin muutoksista on ilmoitettava ajoneuvotyypin hyväksynnän myöntäneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

15.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja ajoneuvo täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset tai

15.1.2

vaatia uuden testausselosteen testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

15.2

Hyväksynnän vahvistaminen, jossa eritellään muutokset, tai hyväksynnän epääminen on annettava tiedoksi kohdassa 13.3 tarkoitetun menettelyn mukaisesti tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

15.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

16. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) mukaisia seuraavien vaatimusten osalta:

16.1	Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävä ajoneuvo on valmistettava siten, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä ja täyttää kohdan 14 vaatimukset.

16.2	Hyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tällaisia varmennuksia tehdään tavallisesti kerran kahdessa vuodessa.

16.3

Hyväksynnän haltijan on erityisesti

16.3.1

varmistettava se, että on olemassa tehokkaita ajoneuvojen laadunvalvontamenetelmiä niiden seikkojen valvomiseksi, jotka ovat merkityksellisiä kohdassa 14 esitettyjen vaatimusten täyttymisen kannalta

16.3.2

varmistettava, että jokaista ajoneuvotyyppiä kohden tehdään riittävä määrä eri tyyppisten äänimerkinantolaitteiden tarkastuksia, jotta voidaan varmistaa, että kaikki tuotannossa olevat ajoneuvot vastaavat tyyppihyväksyttäväksi toimitetun ajoneuvon määrittelyjä

16.3.3

varmistettava, että kaikkiin tarvittaviin toimiin ryhdytään tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi, jos kohdan 16.3.2 mukaisesti tehdyt testit antavat näyttöä yhden tai useamman ajoneuvon vaatimustenvastaisuudesta kohdassa 14 esitettyihin vaatimuksiin nähden.

16.4

Tyyppihyväksynnän antanut toimivaltainen viranomainen voi määräämänään ajankohtana tarkastaa, että kuhunkin tuotantoyksikköön sovellettavat valvontamenetelmät ovat vaatimusten mukaiset. Viranomainen voi myös tehdä satunnaistarkastuksia sarjavalmisteisiin ajoneuvoihin kohdassa 14 esitettyjen vaatimusten osalta.

16.5	Jos kohdan 16.4 mukaisista tarkastuksista saadaan kielteisiä tuloksia, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimet toteutetaan tuotannon palauttamiseksi vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman pian.

17. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

17.1

Ajoneuvotyypille tämän säännön nojalla myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 16.1 esitettyjä vaatimuksia ei noudateta tai jos ajoneuvo ei läpäise kohdassa 16.2 tarkoitettuja tarkastuksia.

17.2

18. HYVÄKSYNTÄTESTIT SUORITTAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille on toimitettava lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1) Useista äänilähteistä koostuvaa äänimerkinantolaitetta, joka aktivoituu yhdestä voimalähteestä, pidetään yhtenä äänimerkinantolaitteena.

(2) Konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmien mukaisesti.

(3) Äänimerkinantojärjestelmänä pidetään äänimerkinantolaitetta, joka koostuu useista yksiköistä, joista kukin lähettää äänimerkin ja aktivoituu saman ohjaimen toiminnolla.

(4) 1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekki, 9 Espanja, 10 Jugoslavia, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sveitsi, 15 (antamatta), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24 Irlanti, 25 Kroatia, 26 Slovenia, 27 Slovakia, 28 Valko-Venäjä, 29 Viro, 30 (antamatta), 31 Bosnia ja Hertsegovina, 32 Latvia, 33 (antamatta), 34 Bulgaria 35-36 (antamatta), 37 Turkki, 38-39 (antamatta), 40 entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 41 (antamatta), 42 Euroopan yhteisö (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät omilla ECE-tunnuksillaan), 43 Japani, 44 (antamatta), 45 Australia, 46 Ukraina ja 47 Etelä-Afrikka. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

(5) Testipaikka voi olla esimerkiksi läpimitaltaan 50-metrinen avoin tila, jonka keskiosan on oltava lähes vaakasuora vähintään 20 metrin säteellä ja jonka pinta on betonia, asfalttia tai muuta vastaava materiaalia ja joka ei saa olla puuterimaisen lumen, korkeiden rikkakasvien, irtonaisen maa-aineksen taikka tuhkan peitossa. Mittaukset on tehtävä selkeänä päivänä. Instrumenttien lukemat kirjaavan tarkkailijan lisäksi kukaan muu ei saa olla äänimerkinantolaitteen tai mikrofonin lähellä, koska katsojien läsnäolo voi merkittävästi muuttaa mittausten tuloksia, jos katsojat ovat lähellä äänimerkinantolaitetta tai mikrofonia. Kaikki piikkiarvot, jotka eivät näytä liittyvät yleiseen äänen tasoon, on poistettava lukemista.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 ×297 mm))

Teksti kuva

LIITE 2

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Teksti kuva

LIITE 3

I. ÄÄNIMERKINANTOLAITTEEN HYVÄKSYNTÄMERKKI

(ks. tämän säännön kohta 5.5)

a = vähintään 8 mm

Edellä oleva äänimerkinantolaitteeseen kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen luokan I äänimerkinantolaite on hyväksytty Alankomaissa (E4) ja sen hyväksyntänumero on 002439. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 28 vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan.

Huomautus: Hyväksyntänumero on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien merkkien on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samansuuntaiset. Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

II ÄÄNIMERKKIEN OSALTA ANNETTU AJONEUVON HYVÄKSYNTÄMERKKI

(ks. tämän säännön kohta 13.4)

MALLI A

a = vähintään 8 mm

Edellä oleva ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 28 nojalla äänimerkkiensä osalta.

MALLI B

a = vähintään 8 mm

Edellä oleva ajoneuvoon kiinnitetty hyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen nro 28 ja 24 nojalla äänimerkkiensä ja dieselmoottoripäästöjensä osalta. Jälkimmäisen säännön osalta oikaistu absorptiokerroin on 1,30 m-1.

17.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/15

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 31 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen, eurooppalaisen epäsymmetrisen lähivalon tai kaukovalon tai molemmat tuottavien halogeeniumpioilla varustettujen ajovalaisimien tyyppihyväksyntää

Tarkistus 2

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarjan 03 lisäys 7 – voimaantulopäivä: 15. lokakuuta 2008

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

Soveltamisala

Määritelmät

Hyväksynnän hakeminen

Merkinnät

Hyväksyntä

Yleiset vaatimukset

Nimellis- ja testiarvot

Valaistus

Väri

10.

Haitan mittaaminen

11.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

12.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

13.

Ajovalaisimena käytettävän halogeeniumpiovalaisimen tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

14.

Tuotannon lopettaminen

15.

Siirtymäsäännökset

16.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1 –

Ilmoitus halogeeniumpiovalaisintyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta säännön nro 31 mukaisesti

Liite 2 –

Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä

Liite 3 –

Halogeeniumpiovalaisimien sähköiset kytkennät

Liite 4 –

Mittaustaso

Liite 5 –

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Liite 6 –

Toiminnassa olevien ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

Liite 7 –

Muovimateriaalista valmistettuja linssejä sisältäviä valaisimia koskevat vaatimukset – linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

Liite 8 –

Tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

1. SOVELTAMISALA (1)

Tätä sääntöä sovelletaan luokkien (2) M, N ja T ajoneuvojen ajovalaisimiin.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1

’Halogeeniumpiovalaisimella’ tarkoitetaan ajovalaisinyksikköä, jonka osat (mm. lasinen, metallinen tai muuta materiaalia oleva heijastin, optinen järjestelmä sekä yksi tai useampia halogeenivalonlähteitä) muodostavat näkymättömästi yhteenliitetyn kokonaisuuden, jota ei voida purkaa tekemättä koko yksikköä käyttökelvottomaksi. Nämä yksiköt kuuluvat

2.1.1

luokkaan 1, kun ne lähettävät vain kaukovaloa,

2.1.2

luokkaan 21, kun ne lähettävät vain lähivaloa,

2.1.3

luokkaan 22, kun ne lähettävät käyttäjän valinnan mukaan joko kaukovaloa tai lähivaloa.

2.2

’Linssillä’ tarkoitetaan ajovalaisimen (ajovalaisinyksikön) uloimmaista osaa, joka läpäisee valoa valaisevan pinnan kautta.

2.3

’Pinnoitteella’ tarkoitetaan linssin ulkopinnalle yhtenä tai useampana kerroksena lisättävää tuotetta.

2.4

’Erityyppisillä halogeeniumpiovalaisimilla’ tarkoitetaan yksiköitä, jotka eroavat toisistaan olennaisilta ominaisuuksiltaan, joita ovat seuraavat:

2.4.1

kauppanimi tai tavaramerkki,

2.4.2

optisen järjestelmän ominaisuudet,

2.4.3

sellaisten osien sisältyminen tai puuttuminen, jotka voivat muuttaa optisia ominaisuuksia heijastumisen, taittumisen, absorboitumisen ja/tai käytön aikana tapahtuvan muodonmuutoksen vuoksi, Tyypin muuttumista ei kuitenkaan aiheuta sellaisten suodattimien asentaminen tai poistaminen, joiden tarkoituksena on vain valokeilan valon värin mutta ei valon jakautumisen muuttaminen.

2.4.4

nimellisjännite,

2.4.5

hehkulangan tai -lankojen muoto,

2.4.6

tuotettu valolaji (lähivalo, kaukovalo tai molemmat),

2.4.7

linssin ja mahdollisen pinnoitteen materiaalit.

2.5

’Laitteen lähettämän valon väri’. Tähän sääntöön sovelletaan valon väriä koskevia määritelmiä, jotka on vahvistettu säännössä nro 48 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa hyväksynnän hakuhetkellä.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1

Kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava hyväksyntää. Hakemuksessa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

3.1.1

onko halogeeniumpiovalaisin tarkoitettu tuottamaan sekä lähivaloa että kaukovaloa vai ainoastaan toista näistä,

3.1.2

jos halogeeniumpiovalaisin on tarkoitettu tuottamaan lähivaloa, onko valaisin suunniteltu sekä vasemman- että oikeanpuoleista liikennettä vai ainoastaan jompaakumpaa varten.

3.2

Jokaiseen hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat:

3.2.1

kolmena kappaleena riittävän yksityiskohtaiset piirustukset, jotka mahdollistavat tyypin tunnistamisen ja joissa esitetään halogeeniumpiovalaisin edestä päin (tarvittaessa siten, että linssin yksityiskohdat näkyvät) sekä leikkauskuva. Piirustuksissa on esitettävä hehkulangat ja heijastimet mittakaavassa 2:1 edestä ja sivulta katsottuna, ja niistä on käytävä ilmi hyväksyntänumerolle ja lisätunnuksille tarkoitettu paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden.

3.2.2

lyhyt tekninen kuvaus,

3.2.3

näytteitä seuraavasti:

3.2.3.1

valkoista valoa lähettävän halogeeniumpiovalaisimen hyväksyntää varten: viisi näytettä,

3.2.3.2

värillistä valoa lähettävän halogeeniumpiovalaisimen hyväksyntää varten: kaksi värillistä valoa lähettävää näytettä ja viisi valkoista valoa lähettävää samantyyppistä näytettä, joiden ainoa ero värillistä valoa lähettävään näytteeseen on se, että linssi tai suodatin ei ole värillinen.

3.2.3.3

Jos kyseessä on halogeeniumpiovalaisin, joka eroaa valkoista valoa heijastavasta valaisinyksiköstä vain valon värin osalta ja joka on aikaisemmin läpäissyt jäljempänä 6, 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut testit, riittää, että toimitetaan yksi näyte värillistä valoa heijastavasta tyypistä 9 kohdassa tarkoitettua testiä varten.

3.2.4

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten on toimitettava seuraavat:

3.2.4.1

Kolmetoista linssiä.

3.2.4.1.1

Kuusi näistä linsseistä voidaan korvata kuudella vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasomainen tai kupera ulkopinta ja keskellä olennaisilta osin tasomainen vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm).

3.2.4.1.2

Kunkin tällaisen linssin tai materiaalinäytteen on oltava valmistettu sarjatuotannossa käytettävällä menetelmällä.

3.2.4.2

Lisäksi on toimitettava heijastin, johon linssit voidaan kiinnittää valmistajan ohjeiden mukaan.

3.3

Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen pinnoite on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja pinnoitteiden ominaisuuksia koskeva testausseloste.

3.4

Ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä toimivaltaisen viranomaisen on todennettava, että on huolehdittu tyydyttävistä järjestelyistä, joiden avulla tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta voidaan varmistaa.

4. MERKINNÄT (3)

4.1

Hyväksyntää varten toimitetuissa halogeeniumpiovalaisimissa on oltava hakijan kauppanimi tai tavaramerkki.

4.2

Valaisimissa on oltava linssissä riittävän kokoiset tilat 5 kohdassa tarkoitetulle hyväksyntämerkille ja lisätunnuksille. Tämä tila on merkittävä edellä 3.2.1 kohdassa tarkoitettuihin piirustuksiin.

4.3

Valaisimien linssissä tai rungossa on oltava merkittynä kaukovalon hehkulangan nimellisjännite ja nimellisteho sekä tarvittaessa lähivalon hehkulangan nimellisteho.

5. HYVÄKSYNTÄ

5.1 Yleistä

5.1.1

Jos kaikki edellä 3 kohdan mukaisesti toimitetut halogeeniumpiovalaisintyypin näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, hyväksyntä myönnetään.

5.1.2

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useamman kuin yhden säännön vaatimukset, yksi kansainvälinen hyväksyntämerkki riittää edellyttäen, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista täyttää siihen sovellettavat vaatimukset.

5.1.3

Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 02) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle halogeeniumpiovalaisintyypille paitsi, jos kyseessä on hyväksynnän laajentaminen laitteeseen, joka eroaa edellä tarkoitetusta tyypistä ainoastaan säteilevän valon värin osalta.

5.1.4

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta optisen yksikön tyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tyypin tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.1.5

Edellä 4.1 kohdassa tarkoitetun merkin lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaiseen halogeeniumpiovalaisimeen on kiinnitettävä edellä 4.2 kohdassa tarkoitettuihin tiloihin jäljempänä 5.2 ja 5.3 kohdassa tarkoitettu hyväksyntämerkki.

5.2 Hyväksyntämerkin koostumus

Hyväksyntämerkki muodostuu seuraavista osista:

5.2.1

Kansainvälinen hyväksyntämerkintä, jonka osat ovat

5.2.1.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero ympyrän sisällä (4),

5.2.1.2

edellä 4.1.3 kohdassa tarkoitettu hyväksyntänumero.

5.2.2

Seuraavat lisäsymbolit tapauksen mukaan:

5.2.2.1

ainoastaan vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset täyttävissä halogeeniumpiovalaisimissa vaakasuora nuoli, joka osoittaa valaisimen edestä katsottuna oikealle, eli liikennesuunnan puolelle,

5.2.2.2

halogeeniumpiovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset ainoastaan lähivalon osalta, kirjaintunnus HSC,

5.2.2.3

halogeeniumpiovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset ainoastaan kaukovalon osalta, kirjaintunnus HSR,

5.2.2.4

halogeeniumpiovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset sekä lähi- että kaukovalon osalta, kirjaintunnus HSCR,

5.2.2.5

halogeeniumpiovalaisimissa, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset kaukovalon osalta, ilmoitus valon enimmäisvoimakkuudesta, joka ilmaistaan jäljempänä 8.3.2.1.2 kohdassa määritellyllä ja lähelle ympyrän sisällä olevaa E-kirjainta sijoitetulla viitemerkillä,

5.2.2.6

halogeeniumpiovalaisimissa, joissa on muovilinssi, kirjaintunnus PL, joka on merkittävä edellä 5.2.2.3–5.2.2.5 kohdassa tarkoitettujen tunnusten lähelle.

5.2.2.7

Hyväksyntänumeron kaksi merkkiä (tällä hetkellä 02), jotka ilmoittavat hyväksynnän myöntämishetkellä voimassa olevan, viimeisimmät sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset sisältävän muutossarjan järjestysnumeron, ja vaadittu nuoli (tarvittaessa) voidaan merkitä edellä lueteltujen lisätunnusten lähelle.

5.2.2.8

Hyväksyntätodistuksissa ja tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa on aina annettava tiedot liitteessä 6 olevan 1.1.1.1 kohdan mukaisen testausmenettelyn kuluessa käytetystä asiaankuuluvasta toimintamuodosta ja liitteessä 6 olevan 1.1.1.2 kohdan mukaisista sallituista jännitteistä.

Laite on merkittävä tapauksen mukaan seuraavasti:

Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa yksiöissä, jotka on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti muun valaisutoiminnon kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty,

hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

5.2.2.9

Edellä 5.2.1 ja 5.2.2 kohdassa tarkoitettujen merkkien ja tunnusten on oltava helposti luettavissa ja pysyviä silloinkin, kun ajovalaisin on asennettu ajoneuvoon.

5.3 Hyväksyntämerkin sijoittelu

5.3.1 Erilliset valaisimet

Tämän säännön liitteen 2 kuvissa 1–7 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkin ja edellä mainittujen lisätunnusten sijoittelusta.

5.3.2 Ryhmitetyt, yhdistetyt ja rakenteellisesti toisiinsa yhdistetyt valaisimet

5.3.2.1

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useiden sääntöjen vaatimukset, valaisimeen voidaan kiinnittää yksi kansainvälinen hyväksyntämerkki. Merkki koostuu ympyrästä, jonka sisällä on E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, sekä hyväksyntänumerosta. Tämä hyväksyntämerkki voidaan sijoittaa ryhmitetyissä, yhdistetyissä tai rakenteellisesti yhdistetyissä valaisimissa mihin tahansa valaisimien kohtaan edellyttäen, että

5.3.2.1.1

merkki näkyy valaisimien asennuksen jälkeen,

5.3.2.1.2

mitään ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien valoa läpäisevää osaa ei voida irrottaa irrottamatta samalla hyväksyntämerkkiä.

5.3.2.2

Kunkin valaisimen tunnus (joka vastaa sääntöä, jonka mukaisesti hyväksyntä on myönnetty) ja hyväksynnän myöntämishetkellä voimassa olevan, viimeisimmät sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset sisältävän muutossarjan järjestysnumero sekä vaadittu nuoli (tarvittaessa) on merkittävä

5.3.2.2.1

joko asianomaiseen valoa säteilevään pintaan

5.3.2.2.2

tai ryhmässä siten, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista on helposti tunnistettavissa (ks. liitteen 2 neljä esimerkkiä).

5.3.2.3

Yksittäisen hyväksyntämerkin osien koko ei saa olla pienempi kuin vähimmäiskoko, joka vahvistetaan pienimmälle yksittäiselle merkille säännössä, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty.

5.3.2.4

Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ryhmitetylle, yhdistetylle tai rakenteellisesti yhdistetylle valaisimelle.

5.3.2.5

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 8 annetaan esimerkkejä ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen ajovalaisimien hyväksyntämerkkien sijoittelusta edellä mainittujen lisätunnusten kanssa.

5.3.3 Valaisimet, jotka on mahdollisesti rakenteellisesti yhdistetty muihin valaisimiin tai ryhmitetty muiden valaisimien kanssa ja joiden linssejä käytetään myös muuntyyppisissä ajovalaisimissa

Sovelletaan edellä olevan 5.3.2 kohdan säännöksiä.

5.3.3.1

Lisäksi, jos käytetään samaa linssiä, siihen voidaan kiinnittää kaikki erilaiset, erityyppisiin ajovalaisimiin tai valaisinyksiköihin viittaavat hyväksyntämerkit, jos myös halogeeniumpiovalaisimen päärungolla, vaikka sitä ei voisi erottaa linssistä, on edellä 4.2 kohdassa kuvattu tila, jossa on hyväksyntämerkit varsinaisille toiminnoille.

Jos erityyppisillä halogeeniumpiovalaisimilla on sama päärunko, kaikki erilaiset hyväksyntämerkit voidaan kiinnittää siihen.

5.3.3.2

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 9 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkkien järjestelyistä edellä mainitussa tapauksessa.

6. YLEISET VAATIMUKSET

6.1

Jokaisen näytekappaleen on täytettävä tämän 6 kohdan ja jäljempänä olevan 7 ja 8 kohdan sekä tarvittaessa 9 kohdan vaatimukset.

6.2

Halogeeniumpiovalaisimet on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne toimivat tyydyttävästi tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja säilyttävät tässä säännössä tarkoitetut ominaisuudet huolimatta niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä.

6.2.1

Halogeeniumpiovalaisimien optiset yksiköt on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvoissa siten, että valaisimet täyttävät niitä koskevat määräykset. Halogeeniumpiovalaisimien optisia yksiköitä ei tarvitse varustaa tällaisella laitteella, jos niiden käyttö rajoittuu ajoneuvoihin, joissa ajovalaisimien asentoa voidaan säätää muilla keinoin.

Jos kaukovalon tuottava ja lähivalon tuottava halogeeniumpiovalaisin on asennettu yhdistelmäyksikköön niin, että valaisinyksiköt voidaan vaihtaa, säätölaitteella on voitava säätää kutakin valaisinyksikköä erikseen tarpeen mukaan.

6.2.2

Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta ajovalaisinyhdistelmiin, joiden heijastimet eivät ole jaettavissa ajovalaisimittain. Tämäntyyppisiin yhdistelmiin sovelletaan tämän säännön 8.3 kohdan vaatimuksia. Jos kaukovalon tuottamiseen käytetään useampaa kuin yhtä valonlähdettä, valaistuksen enimmäisarvon (EM) määrittämiseksi käytetään yhdistettyjä kaukovalotoimintoja.

6.3

Liittimet saavat olla sähköisessä kosketuksessa vain asianmukaisten hehkulankojen kanssa, ja niiden on oltava tukevia ja lujasti halogeeniumpiovalaisimeen kiinnitettyjä.

6.4

Halogeeniumpiovalaisimien sähköisten liitäntöjen on oltava tämän säännön liitteen 3 jonkin mallin ja liitteessä määriteltyjen mittojen mukaiset.

6.5

Täydentäviä testejä on suoritettava liitteen 6 vaatimusten mukaisesti sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät kohtuuttomasti muutu.

6.6

Jos halogeeniumpiovalaisimessa on muovimateriaalista valmistettu linssi, testit suoritetaan liitteen 7 vaatimusten mukaisesti.

7. NIMELLIS- JA TESTIARVOT

7.1

Nimellisjännite on 12 V (5).

7.2

Teho watteina mitattuna 13,2 V:n testausjännitteellä saa olla korkeintaan seuraava: kaukovalon hehkulanka 75 W, lähivalon hehkulanka 68 W.

8. VALAISTUS (6)

8.1 Yleiset vaatimukset

8.1.1

Halogeeniumpiovalaisimien on oltava sellaisia, että lähivalon antama valaistus on riittävä, eikä aiheuta häikäisyä, ja että kaukovalon antama valaistus on hyvä.

8.1.2

Halogeeniumpiovalaisimen tuottama valaistus määritellään käyttämällä pystysuoraa mittaustasoa, joka on 25 m:n etäisyydellä valaisimen etupuolella tämän säännön liitteen 4 mukaisesti (7).

8.1.3

Jäljempänä 8.2.5, 8.2.6 ja 8.3 kohdassa tarkoitetut valaistusarvot mittaustasolla on mitattava valokennolla, jonka tehoalueen on oltava sivuiltaan 65 mm:n suuruisen neliön sisällä.

8.2 Lähivaloa koskevat vaatimukset

8.2.1

Lähivalon on tuotettava tarpeeksi terävä valoraja, jonka avulla voidaan suorittaa asianukainen säätö. Valorajan on oltava vaakasuora viiva sen liikenteensuunnan vastakkaisella puolella, jota varten yksikkö on tarkoitettu. Toisella puolella se ei saa ulottua sen murtoviivan HV H1 H4 ulkopuolelle, joka muodostuu 45 asteen kulmassa vaakasuoraan nähden olevasta suorasta viivasta HV H1 ja 25 cm suoran hh yläpuolella sijaitsevasta suorasta viivasta H1 H4, eikä sen suoran viivan HV H3 ulkopuolelle, joka on 15 asteen kulmassa ylöspäin vaakasuoraan nähden (ks. tämän säännön liite 4). Valorajaa, joka ulottuu sekä viivan HV H2 että viivan H2 H4 ulkopuolelle ja joka on kahden edellä mainitun mahdollisuuden yhdistelmä, ei sallita missään olosuhteissa.

8.2.2

Halogeeniumpiovalaisimen on oltava siten suunnattu, että seuraavat vaatimukset täyttyvät lähivalolla:

8.2.2.1

Jos valaisin on suunniteltu täyttämään oikeanpuoleisen liikenteen vaatimukset, valoraja on vaakasuora mittaustason vasemmalla puolella (8), ja jos valaisin on suunniteltu täyttämään vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, valoraja on vaakasuora mittaustason oikealla puolella.

8.2.2.2

Valorajan vaakasuora osa sijaitsee mittaustasolla 25 cm tason hh alapuolella (ks. tämän säännön liite 4).

8.2.2.3

Valorajan ”taive” sijaitsee suoralla vv (9).

8.2.3

Näin suunnattuna ja jos hyväksyntää haetaan vain lähivalon osalta, halogeeniumpiovalaisimen tarvitsee täyttää vain jäljempänä 8.2.5 ja 8.2.6 kohdassa esitetyt vaatimukset (10). Jos valaisin on tarkoitettu käytettäväksi sekä lähivalon että kaukovalon tuottamiseen, sen on täytettävä 8.2.5, 8.2.6 ja 8.3 kohdassa esitetyt vaatimukset.

8.2.4

Jos näin suunnattu halogeeniumpiovalaisin ei täytä 8.2.5, 8.2.6 ja 8.3 kohdassa esitettyjä vaatimuksia, sen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että sädekimpun akselia siirretään sivuun oikealle tai vasemmalle enintään yhden asteen (= 44 cm) verran (11). Jotta suuntaus valorajan avulla helpottuisi, valaisinyksikkö voidaan osittain peittää valorajan terävöittämiseksi.

8.2.5

Kaukovalon mittaustasolle tuottaman valaistuksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Piste mittaustasolla		Vaadittu valaistusvoimakkuus lukseina
Oikeanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitetut halogeeniumpiovalaisinyksiköt	Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitetut halogeeniumpiovalaisinyksiköt	Vaadittu valaistusvoimakkuus lukseina
B 50 L	B 50 L	≤ 0,4
75 L	75 L	≥ 12
75 L	75 R	≤ 12
50 L	50 R	≥ 12
50 R	50 L	≤ 15
50 V	20 V	≥ 6
25 L	25 R	≥ 2
25 R	25 L	≥ 2
		≤ 0,7
		≥ 3
Mikä tahansa piste vyöhykkeellä III Mikä tahansa piste vyöhykkeellä IV Mikä tahansa piste vyöhykkeellä I		≤ 2 × (E50 R tai (*1) E50 L)

8.2.6

Hyvää näkyvyyttä haittaavaa sivuttaista vaihtelua ei saa esiintyä millään vyöhykkeistä I, II, III ja IV.

8.3 Kaukovaloa koskevat vaatimukset

8.3.1

Jos halogeeniumpiovalaisin on suunniteltu tuottamaan kaukovaloa ja lähivaloa, mittaukset kaukovalon mittaustasolle tuottamasta valaistuksesta on suoritettava niin, että valaisin on samalla tavoin suunnattu ja että jännite on sama kuin 8.2.5 ja 8.2.6 kohdassa tarkoitetuissa mittauksissa. Jos halogeeniumpiovalaisin tuottaa ainoastaan kaukovaloa, valaisin on säädettävä siten, että voimakkaimman valaistuksen alue keskitetään suorien hh ja vv leikkauspisteeseen HV. Tällaisen halogeeniumpiovalaisimen tarvitsee täyttää ainoastaan 8.3 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

8.3.2

Kaukovalon mittaustasolle tuottaman valaistuksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

8.3.2.1

Suorien hh ja vv leikkauspisteen HV on sijaittava alueella, jonka rajaa isoluksikäyrä, joka vastaa 80:tä prosenttia enimmäisvalaistuksesta. Tämän enimmäisarvon (EM) on oltava vähintään 48 luksia. Enimmäisarvo (EM) ei saa olla suurempi kuin 240 luksia. Lisäksi yhdistetyn lähi- ja kaukovaloa tuottavan halogeeniumpiovalaisimen osalta enimmäisarvo saa olla enintään 16-kertainen pisteessä 75 R (tai 75 L) mitattuun lähivalon valaistusvoimakkuuteen verrattuna.

8.3.2.1.1

Kaukovalon enimmäisvoimakkuus (IM), joka ilmaistaan tuhansina kandeloina, lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

IM = 0,625 EM

8.3.2.1.2

Kyseisen enimmäisvoimakkuuden viitemerkki (I'M), johon viitataan edellä 5.2.2.5 kohdassa, saadaan määrittämällä seuraava suhde: IM = IM/3 = 0,208 EM.

Tämä arvo pyöristetään lähimpään arvoon 7,5 - 10 - 12,5 - 17,5 - 20 - 25 - 27,5 - 30 - 37,5 - 40 - 45 - 50.

8.3.2.2

Pisteestä HV vaakasuuntaan vasemmalle ja oikealle valaistuksen on oltava vähintään 24 luksia 1,125 m:n etäisyydelle saakka ja vähintään 6 luksia 2,25 m:n etäisyydelle saakka.

9. VÄRI

9.1

Halogeeniumpiovalaisinyksiköiden säteilemän valon värin on oltava valkoinen.

10. HAITAN MITTAAMINEN

Halogeeniumpiovalaisimien lähivalon aiheuttama haitta on mitattava (12).

11. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

11.1

Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävät ajovalaisimet on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät 8 ja 9 kohdan vaatimukset.

11.2

Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta 11.1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan varmistaa.

11.3

Hyväksynnän haltijan on

11.3.1

varmistettava, että tuotteiden laaduntarkastukseen sovellettavat menettelyt ovat riittäviä,

11.3.2

voitava käyttää välineitä, joita tarvitaan kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen,

11.3.3

varmistettava, että testitulosten tiedot talletetaan ja että asiaan liittyvät asiakirjat ovat saatavilla hallinnollisen yksikön kanssa sovittavan ajan,

11.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden kuitenkin niin, että teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut sallitaan,

11.3.5

varmistettava, että kullekin tuotetyypille suoritetaan vähintään tämän säännön liitteessä 5 määrätyt testit,

11.3.6

varmistettava, että aina, jos näyte-erä ei vastaa kyseisen testityypin vaatimuksia, otetaan uudet näytteet ja tehdään uusi testi. Kyseisen tuotannon palauttamiseksi vaatimusten mukaiseksi on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet.

11.4

Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

11.4.1

Testejä ja tuotantoa koskevat asiakirjat on annettava vierailevan tarkastajan käyttöön kussakin tarkastuksessa.

11.4.2

Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten mukaisesti.

11.4.3

Jos näyttää siltä, että laatutaso ei ole tyydyttävä tai että 11.4.2 kohdan soveltamiseksi suoritettujen testien oikeellisuus on tarpeellista tarkastaa, tarkastajan on valittava liitteen 8 perusteiden mukaisesti näytteet, jotka toimitetaan tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tekniselle tutkimuslaitokselle.

11.4.4

Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa minkä tahansa tähän sääntöön perustuvan testin. Kyseiset testit tehdään satunnaisnäytteille, jotka otetaan valmistajan toimitussitoumuksia häiritsemättä ja liitteen 8 perusteiden mukaisesti.

11.4.5

Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä suorittamaan tarkastus joka toinen vuosi, mutta viranomainen voi päättää tästä oman harkintansa ja sen mukaan, miten se luottaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan tehokkuuteen. Jos tulokset eivät tyydytä, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan tuotannon saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman pian.

11.5

Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

11.6

Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

12. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

12.1

Halogeeniumpiovalaisintyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntävoidaan peruuttaa, jos edellä esitetyt vaatimukset eivät täyty tai jos hyväksyntämerkillä varustettu valaisinyksikkö ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

12.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13. AJOVALAISIMENA KÄYTETTÄVÄN HALOGEENIUMPIOVALAISIMEN TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

13.1

Halogeeniumpiovalaisintyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen valaisintyypin. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

13.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että halogeeniumpiovalaisin joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

13.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

13.2

Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä ja muutoksista on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille 5.1.4 kohdan mukaisella menettelyllä.

13.3

Hyväksynnän laajennuksen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajennukselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

14. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön nojalla hyväksytyn halogeeniumpiovalaisintyypin valmistuksen, hänen on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

15. SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

15.1

Tämän säännön muutossarjan 02 voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, perustuvia hyväksyntiä.

15.2

Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua edellä 15.1 kohdassa tarkoitetusta voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksyntiä ainoastaan, jos halogeeniumpiovalaisintyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, vaatimukset.

15.3

Tämän säännön nojalla ennen edellä 15.2 kohdassa mainittua ajankohtaa myönnetyt hyväksynnät pysyvät voimassa. Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kuitenkin kieltää sellaisten halogeeniumpiovalaisimien, jotka eivät täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, asentamisen

15.3.1

ajoneuvoihin, joiden tyyppihyväksyntä tai erillinen hyväksyntä on myönnetty yli 24 kuukautta edellä 15.1 kohdassa mainitun voimaantulon jälkeen, ja

15.3.2

ajoneuvoihin, jotka on ensimmäisen kerran rekisteröity yli viisi vuotta edellä 15.1 kohdassa mainitun voimaantulon jälkeen.

16. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa tapahtuneesta hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta.

(1) Tämän säännön vaatimukset eivät estä tätä sääntöä soveltavaa sopimuspuolta kieltämästä tämän säännön mukaisesti hyväksytyn halogeeniumpiovalaisimen, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi, ja mekaanisen (pyyhkimillä varustetun) ajovalaisimen puhdistuslaitteen yhdistelmää.

(2) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asiakirjalla Amend.4)

(3) Jos valaisinyksiköt on suunniteltu täyttämään ainoastaan joko oikean- tai vasemmanpuoleiselle liikenteelle asetetut vaatimukset, suositetaan lisäksi, että sen alueen ääriviivat, joka voidaan pimentää tienkäyttäjille aiheutuvan haitan estämiseksi niissä maissa, joissa liikenteen suunta on toinen kuin se, jota varten yksikkö on suunniteltu, olisi merkittävä pysyvästi etulinssiin. Tämä merkintä ei ole kuitenkaan välttämätön silloin, kun alue käy selvästi ilmi muotoilusta.

(4) 1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekki, 9 Espanja, 10 Serbia, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sveitsi, 15 (antamatta), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24 Irlanti, 25 Kroatia, 26 Slovenia, 27 Slovakia, 28 Valko-Venäjä, 29 Viro, 30 (antamatta), 31 Bosnia ja Hertsegovina, 32 Latvia, 33 (antamatta), 34 Bulgaria, 35 (antamatta), 36 Liettua, 37 Turkki, 38 (antamatta), 39 Azerbaidžan, 40 entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, 41 (antamatta), 42 Euroopan yhteisö (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät omilla ECE-tunnuksillaan), 43 Japani, 44 (antamatta), 45 Australia, 46 Ukraina, 47 Etelä-Afrikka, 48 Uusi-Seelanti, 49 Kypros, 50 Malta, 51 Korean tasavalta, 52 Malesia, 53 Thaimaa, 54 ja 55 (antamatta), 56 Montenegro, 57 (antamatta) ja 58 Tunisia. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.

(5) Vaatimuksia halogeeniumpiovalaisimille, joiden nimellisjännite on 24 V, käsitellään parhaillaan.

(6) Kaikki fotometriset mittaukset on tehtävä kohdassa 7.1 määritellyllä nimellisjännitteellä.

(7) Jos, kun kyseessä on halogeeniumpiovalaisin, joka on suunniteltu täyttämään tämän säännön vaatimukset ainoastaan lähivalon osalta, fokaaliakseli poikkeaa merkittävästi sädekimpun yleisestä suunnasta, käytetään sivuttaissuuntausta tavalla, joka tehokkaimmin täyttää valaistusta koskevat vaatimukset oikeanpuoleisen liikenteen osalta pisteissä 75 R ja 50 R ja vasemmanpuoleisen liikenteen osalta pisteissä 75 L ja 50 L.

(8) Mittaustason on oltava riittävän leveä, jotta valorajaa voidaan tarkastella vähintään 5°:n alueella suoran vv molemmilla puolilla.

(9) Jos valokeilan valorajassa ei ole selvää taivekohtaa, käytetään sivuttaissuuntausta tavalla, joka parhaiten täyttää valaistusta koskevat vaatimukset oikeanpuoleisen liikenteen osalta pisteissä 75 R ja 50 R ja vasemmanpuoleisen liikenteen osalta pisteissä 75 L ja 50 L.

(10) Halogeeniumpiovalaisin, joka on tarkoitettu tuottamaan lähivaloa, voi sisältää kaukovalon, joka ei ole tämän erittelyn vaatimusten mukainen.

(11) Uudelleensuuntauksen 1° asteen raja oikealle tai vasemmalle ei estä ylös- tai alaspäin suuntautuvaa pystysuuntaista uudelleensuuntausta. Pystyssäätöä rajoittavat ainoastaan 8.3 kohdan vaatimukset. Valorajan vaakasuora osa ei kuitenkaan saa ulottua suoran hh ulkopuolelle (8.3 kohdan vaatimukset eivät koske halogeeniumpiovalaisimia, joiden on tarkoitus täyttää tämän säännön vaatimukset ainoastaan lähivalon osalta).

(*1) E50R ja E50L ovat todelliset mitatut valaistusvoimakkuudet.

(12) Tästä vaatimuksesta annetaan suositus viranomaisia varten.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Teksti kuva

Teksti kuva

LIITE 2

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Kuva 1

Halogeeniumpiovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 2439, vastaa tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, sekä kauko- että lähivalon osalta ja on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Luku 30 ilmaisee, että kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 86 250 kandelan ja 101 250 kandelan välillä.

Huomautus: Hyväksyntänumero ja lisätunnus tai -tunnukset on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien merkkien on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samansuuntaiset. Roomalaisten numeroiden käyttämistä tyyppihyväksyntänumeroissa on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Kuva 2

Halogeeniumpiovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, vastaa tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, sekä kauko- että lähivalon osalta ja on tarkoitettu ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 3 a

Halogeeniumpiovalaisin, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, vastaa tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, vain lähivalon osalta ja on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 3b

Kuva 4	Kuva 5
Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetut halogeeniumpiovalaisimet, joissa on edellä esitetyt hyväksyntämerkit, vastaavat tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02,
ainoastaan lähivalon osalta, ja ne on tarkoitettu ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.	ainoastaan kaukovalon osalta.
	Luku 30 ilmaisee, että kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 82 500 kandelan ja 101 250 kandelan välillä.
Kuva 6	Kuva 7
Sellaisen halogeeniumpiovalaisimen merkintä, joka täyttää säännön nro 31 vaatimukset
sekä lähi- että kaukovalon osalta ja on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.	ainoastaan lähivalon osalta ja on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.
Lähivalon hehkulanka ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti kaukovalon hehkulangan ja/tai muun rakenteellisesti yhdistetyn valaisimen kanssa.

Kuva 8

Ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien yksinkertaistettu merkintä

(Pysty- ja vaakasuorat viivat esittävät kaavamaisesti laitteen muotoa. Ne eivät ole osa hyväksyntämerkkiä.)

MALLI A

MALLI B

MALLI C

MALLI D

Huomautus: Edellä esitetyt neljä hyväksyntämerkkiesimerkkiä vastaavat valaisinlaitetta, joka koostuu seuraavista osista:

etuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 01 mukaisesti,

halogeeniumpiovalaisin, jonka lähivalo on tarkoitettu oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa), joka on hyväksytty säännön nro 31 muutossarjan 02 mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin,

etusumuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 02 mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin,

luokan 1a etusuuntavalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 6 muutossarjan 02 mukaisesti.

Kuva 9

Halogeeniumpiovalaisimen kanssa rakenteellisesti yhdistetty valaisin

Esimerkki 1

Edellä oleva esimerkki vastaa erityyppisissä ajovalaisimissa käytettäväksi tarkoitetun muovimateriaalista valmistetun linssin merkintää. Kyseessä on

joko halogeeniumpiovalaisin, joka tuottaa kaukovaloa ja oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten suunniteltua lähivaloa, joka on hyväksytty Saksassa (E1) säännön nro 5 muutossarjan 02 mukaisesti ja joka on rakenteellisesti yhdistetty etuvalaisimeen, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 01 mukaisesti,

tai halogeeniumpiovalaisin, jonka lähivalo on suunniteltu oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa, joka on hyväksytty Saksassa (E1) säännön nro 31 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, ja joka on rakenteellisesti yhdistetty edellisessä kappaleessa tarkoitettuun etuvalaisimeen,

tai jompikumpi edellä mainituista ajovalaisimista, joka on hyväksytty yhtenä valaisimena.

Optisen yksikön päärungossa on oltava ainoa voimassa oleva hyväksyntänumero, esimerkiksi:

Esimerkki 2

Edellä oleva esimerkki vastaa sellaisen linssin merkintää, jota käytetään kahden halogeeniumpiovalaisimen yhdistelmässä, joka on hyväksytty Alankomaissa (E4) ja joka koostuu ajovalaisimesta, joka tuottaa sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitettua lähivaloa ja säännön nro 1 vaatimukset täyttävää kaukovaloa, sekä ajovalaisimesta, joka tuottaa säännön nro 31 vaatimukset täyttävää kaukovaloa.

LIITE 3

HALOGEENIUMPIOVALAISIMIEN SÄHKÖISET KYTKENNÄT

Kuva 1

Luokka 1 (vain kaukovalo)

Kuva 2

Luokka 21 (vain lähivalo)

Kuva 3

Luokka 22 (lähivalo ja kaukovalo)

LIITE 4

MITTAUSTASO

Oikeanpuoleisen liikenteen halogeeniumpiovalaisin

(Mitat mm)

h-h: halogeeniumpiovalaisimen keskipisteen kautta kulkeva vaakataso

v-v: halogeeniumpiovalaisimen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso

Vasemmanpuoleisen liikenteen halogeeniumpiovalaisin

(Mitat mm)

h-h: halogeeniumpiovalaisimen keskipisteen kautta kulkeva vaakataso

v-v: halogeeniumpiovalaisimen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso

LIITE 5

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

1. YLEISTÄ

1.1

Vaatimustenmukaisuutta koskevat mekaaniset ja geometriset vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa.

1.2

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta, jos minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun ja ajovalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia testattaessa

1.2.1

mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista. Arvojen B 50 L (tai R) ja vyöhykkeen III osalta kielteiset poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

B 50 L (tai R):	0,2 lx	eli 20 prosenttia
B 50 L (tai R):	0,3 lx	eli 30 prosenttia
Vyöhyke III	0,3 lx	eli 20 prosenttia
Vyöhyke III	0,45 lx	eli 30 prosenttia

1.2.2

tai jos

1.2.2.1

lähivalon osalta tässä säännössä määrätyt arvot täyttyvät pisteessä HV (sallittu toleranssi + 0,2 luksia) ja ajovalaisimen ollessa suunnattuna samalla tavalla vähintään yhdessä pisteessä kullakin niistä alueista, jotka säteeltään 15 cm:n suuruinen ympyrä rajaa mittaustasolle (etäisyys 25 m) pisteiden B 50 L (tai R) (1) (sallittu toleranssi + 0,1 luksia), 75 R (tai L), 50 V, 25 R ja 25 L ympärille, sekä lisäksi vyöhykkeen IV koko sillä alueella, joka on enintään 22,5 cm suoran 25 R–25 L yläpuolella,

1.2.2.2

ja jos kaukovalon osalta pisteen HV sijaitessa alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, missä tahansa tämän säännön 8.3 kohdassa määritellyssä mittauspisteessä fotometrisille arvoille saadaan + 20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja – 20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.3

Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että sädekimpun akselia siirretään sivuun oikealle tai vasemmalle enintään 1 asteen verran (2).

1.3

Lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää todennettaessa on sovellettava seuraavaa menettelyä:

Yksi ajovalaisinnäytteistä on testattava liitteessä 6 olevan 2.1 kohdan menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteessä 6 olevassa 2.2.2 kohdassa määritellyn syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4

Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä.

2. VALMISTAJAN SUORITTAMAA VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUSTA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Hyväksyntämerkin haltijan on suoritettava kullekin ajovalaisintyypille asianmukaisin väliajoin ainakin jäljempänä esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön määräysten mukaisesti.

Jos näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava tarvittavat toimet kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1 Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan valorajan pystysuuntaisen siirtymän todentamista.

2.2 Testausmenetelmät

2.2.1

Testit on yleensä suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2

Valmistajan suorittamissa vaatimustenmukaisuustesteissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia muita menetelmiä tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3

Edellä olevan 2.2.1 ja 2.2.2 kohdan soveltamisen edellytyksenä on, että testilaite kalibroidaan säännöllisesti ja että se vastaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamia mittauksia.

2.2.4

Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä, erityisesti hallinnollisten tarkastusten ja näytteenottojen osalta.

2.3 Näytteenotto

Ajovalaisinnäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien ajovalaisimien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä kohdistuttava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoon. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadunhallintaa.

2.4 Mitattavat ja tallennettavat fotometriset ominaisuudet

Ajovalaisimien näytekappaleista on tehtävä fotometrisiä mittauksia säännössä määrätyistä pisteistä. Lukemat otetaan kaukovalon osalta pisteistä Emax, HV (3), HL ja HR (4) ja lähivalon osalta pisteistä B 50 L (tai R), HV, 50V, 75 R (tai L) ja 25 L (tai R) (ks. liitteen 4 kuva).

2.5 Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden todentamiselle tämän säännön 11.1 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 8 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen todennäköisyys on vähintään 0,95.

(1) Suluissa olevat kirjaimet viittaavat vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajovalaisimiin.

(2) Uudelleensuuntauksen 1 asteen raja oikealle tai vasemmalle ei estä ylös- tai alaspäin suuntautuvaa pystysuuntaista uudelleensuuntausta. Pystysäätöä rajoittavat ainoastaan 8.3 kohdan vaatimukset. Valorajan vaakasuora osa ei kuitenkaan saa ulottua suoran hh ulkopuolelle (8.3 kohdan vaatimukset eivät koske halogeeniumpiovalaisimia, joiden on tarkoitus täyttää tämän säännön vaatimukset ainoastaan lähivalon osalta).

(3) Kun ajovalo on rakenteellisesti yhdistetty lähivalon kanssa, ajovalon piste HV on sama kuin lähivalon mittauspiste.

(4) HL ja HR: pisteet suoralla hh 1,125 metrin etäisyydellä pisteen HV vasemmalla ja oikealla puolella.

LIITE 6

Toiminnassa olevien ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

TÄYDELLISEN AJOVALAISIMEN TESTIT

Kun fotometriset arvot on mitattu tämän säännön määräysten mukaisesti pisteessä Emax kaukovalon osalta ja pisteissä HV, 50 R ja B 50 L lähivalon osalta (tai pisteissä HV, 50 L ja B 50 R vasemmanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltujen ajovalaisimien osalta), täydellistä ajovalaisinta edustavan näytekappaleen fotometristen ominaisuuksien vakaus on testattava valaisimen toimiessa. ”Täydellisellä ajovalaisimella” tarkoitetaan täydellistä valaisinta itseään ja niitä valaisimen ympärillä olevia korin osia ja valaisimia, jotka saattavat vaikuttaa testattavan valaisimen lämpöhäviöön.

1. FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

Testit on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C siten, että täydellinen ajovalaisin on kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon.

1.1 Puhdas ajovalaisin

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa 12 tunnin ajan 1.1.1 kohdan mukaisesti, ja ajovalaisin on tarkastettava 1.1.2 kohdan mukaisesti.

1.1.1 Testausmenettely

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa määrätty aika seuraavasti:

1.1.1.1

a)	Kun hyväksyttävänä on ainoastaan yksi valaisutoiminto (kauko- tai lähivalo), tätä toimintoa vastaavan hehkulangan on oltava toiminnassa määrätty aika (1).

Kun hyväksyttävänä on rakenteellisesti yhdistetty lähivalaisin ja kaukovalaisin (kaksoishehkulangalla varustettu halogeeniumpiovalaisin), on meneteltävä seuraavasti:

Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää siten, että vain yksi hehkulanka on toiminnassa kerrallaan (2), testi on suoritettava tämän edellytyksen mukaisesti niin, että kukin eritellyistä toiminnoista aktivoidaan (1) vuorollaan ajaksi, joka on puolet 1.1 kohdassa tarkoitetusta ajasta.

Kaikissa muissa tapauksissa (1) (2), ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:

15 minuuttia – lähivalo toiminnassa,

5 minuuttia, kaikki hehkulangat toiminnassa.

c)	Kun hyväksyttävänä ovat ryhmitellyt valaisutoiminnot, kaikkien yksittäisten toimintojen on oltava samanaikaisesti toiminnassa yksittäisille valaisutoiminnoille määritellyn ajan a) ottaen huomioon myös rakenteellisesti yhdistettyjen valaisutoimintojen käyttö ja b) valmistajan ohjeiden mukaisesti.

1.1.1.2 Testausjännite

Jännite on asetettava niin, että teho on 90 prosenttia kyseiselle halogeeniumpiovalaisintyypille tässä säännössä määritellystä suurimmasta tehosta.

1.1.2 Testitulokset

1.1.2.1 Silmämääräinen tarkastus

Kun ajovalaisimen lämpötila on tasaantunut ympäristön lämpötilaa vastaavaksi, ajovalaisimen linssi ja mahdollinen ulkolinssi on puhdistettava puhtaalla, kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen on suoritettava silmämääräinen tarkastus. Vääristymiä, muodonmuutoksia, ajovalaisimien linssien tai ulkopuolisten linssien murtumia taikka värimuutoksia ei saa olla havaittavissa.

1.1.2.2 Fotometrinen testi

Fotometristen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava seuraavista pisteistä:

Lähivalo:

50 R - B 50 L - HV oikeanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltujen ajovalaisimien osalta,

50 L - B 50 R - HV vasemmanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltujen ajovalaisimien osalta.

Kaukovalo:

Piste Emax

Muuta suuntausta voidaan käyttää lämmöstä aiheutuvan ajovalaisimen alustan muodonmuutoksen kompensoimiseksi (valorajan paikan muutoksesta kerrotaan tämän liitteen 2 kohdassa). Fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit.

1.2 Likainen ajovalaisin

Kun ajovalaisin on testattu 1.1 kohdan mukaisesti ja sitten valmisteltu 1.2.1 kohdan mukaisesti, sitä on pidettävä toiminnassa yhden tunnin ajan 1.1.1 kohdan mukaisesti. Tämän jälkeen se on tarkastettava 1.1.2 kohdan mukaisesti.

1.2.1 Ajovalaisimen valmistelu

1.2.1.1 Testiseos

1.2.1.1.1

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu lasista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (3) ja

sopiva määrä tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m.

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.1.2

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu muovimateriaalista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (3),

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m, ja

2 ± 1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta (4).

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.2 Testiseoksen levittäminen ajovalaisimelle

Testiseosta levitetään tasaisesti koko ajovalaisimen valoa säteilevälle pinnalle ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin kustakin seuraavassa mainitusta pisteestä mitatuista arvoista 1 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa:

Kaukovalon piste Emax – kauko/lähivalaisimen fotometrinen jakauma,

Kaukovalon piste Emax – ainoastaan kaukovalaisimena toimivan valaisimen fotometrinen jakauma,

50 R ja 50 V (5) – vain lähivaloa tuottava valaisin, joka on tarkoitettu käytettäväksi oikeanpuoleisessa liikenteessä,

50 L ja 50 V (5) – vain lähivaloa tuottava valaisin, joka on tarkoitettu käytettäväksi vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

1.2.1.3 Mittauslaitteet

Testeissä on käytettävä samanlaisia mittauslaitteita kuin ajovalaisimien hyväksyntätesteissä.

2. LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA TAPAHTUVAN VALORAJAN PYSTYSUUNTAISEN SIIRTYMÄN TESTAUS

Tässä testissä tarkastetaan, ettei lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ylitä toiminnassa olevalle lähivalaisimelle määriteltyä arvoa.

Kun ajovalaisin on testattu 1.1 kohdan mukaisesti, se on testattava 2.1 kohdassa määritellyssä testissä säätämättä ajovalaisinta testausalustaan nähden tai irrottamatta sitä testausalustasta.

2.1 Testi

Testi on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Ajovalaisin on testattava lähivalolla käyttämällä sarjavalmisteista halogeeniumpiovalaisinta, jota on poltettu vähintään tunnin ajan ennen testiä, eikä valaisinta saa irrottaa testausalustasta eikä säätää testausalustaan nähden. (Tätä testiä varten jännite on säädettävä 1.1.1.2 kohdan mukaisesti.) Valorajan vaakasuoran osan (suoran vv ja pystysuoran, oikeanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 L ja vasemmanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 R kautta kulkevan suoran välisen osan) sijainti on määritettävä 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r6o) valaisimen sytyttämisen jälkeen.

Valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittaamisessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa riittävän tarkat toistettavat tulokset.

2.2 Testitulokset

2.2.1

Milliradiaaneina (mrad) ilmoitettu testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos itseisarvo ΔrI = | r3 – r60 | ajovalaisimesta mitattuna on enintään 1,0 mrad (ΔrI ≤ 1,0 mrad).

2.2.2

Jos tämä arvo on kuitenkin yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad (1,0 mrad ΔrI ≤ 1,5 mrad), testataan toinen ajovalaisin 2.1 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on kolme peräkkäistä kertaa läpikäynyt jäljempänä määritellyn syklin, jonka tarkoituksena on vakiinnuttaa ajovalaisimen mekaanisten osien sijainti alustassa, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon:

lähivalo toiminnassa tunnin ajan (jännite säädetään 1.1.1.2 kohdan mukaisesti),

lähivalo sammutettuna tunnin ajan.

Ajovalaisintyyppi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ensimmäisestä näytteestä mitatun itseisarvon ΔrI ja toisesta näytteestä mitatun itseisarvon ΔrII keskiarvo on enintään 1,0 mrad.

(1) Jos testattava ajovalaisin on ryhmitetty ja/tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimen kanssa, merkkivalaisimen on oltava toiminnassa testin ajan. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkemisaikojen suhde on suunnilleen yhden suhde yhteen.

(2) Jos hehkulangoista kaksi tai useampia on toiminnassa samanaikaisesti ajovalaisimia vilkutettaessa, tätä ei katsota tavanomaiseksi hehkulankojen samanaikaiseksi käytöksi.

(3) NaCMC tarkoittaa natriumkarboksimetyyliselluloosan, johon tavanomaisesti viitataan lyhenteellä CMC, natriumsuolaa. Epäpuhtausseoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa on 200–300 cP.

(4) Määrän toleranssi johtuu siitä, että on saatava aikaan epäpuhtaan aineen seos, joka levittyy oikealla tavalla koko muovilinssille.

(5) 50 V sijaitsee 375 mm HV:n alapuolella 25 m:n etäisyydellä olevan mittaustason pystysuoralla viivalla vv.

LIITE 7

Muovimateriaalista Valmistettuja Linssejä Sisältäviä Valaisimia Koskevat Vaatimukset – Linssi- Tai Materiaalinäytteiden Ja Täydellisten Valaisimien Testaus

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1

Tämän säännön 3.2.4 kohdan mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä jäljempänä 2.1–2.5 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

1.2

Viidestä täydellistä valaisinta edustavasta näytteestä, jotka on toimitettu tämän säännön 3.2.3 kohdan mukaisesti ja jotka sisältävät muovimateriaalista valmistetut linssit, kahden on linssin materiaalin osalta täytettävä jäljempänä 2.6 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

1.3

Muovimateriaalista valmistettujen linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä sen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi (jos sovellettavissa), tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

1.4

Jos valaisimen valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt jäljempänä 2.1–2.5 kohdassa tarkoitetut testit tai vastaavat testit toisen säännön mukaisesti, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa. Ainoastaan lisäyksen 1 taulukossa B tarkoitetut testit ovat pakollisia.

2. TESTIT

2.1 Lämpötilanmuutosten sieto

2.1.1 Testit

Kolmen uuden näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

3 tuntia lämpötilassa 40 °C ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

15 tuntia lämpötilassa –30 °C ± 2 °C,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

3 tuntia lämpötilassa 80 °C ± 2 °C,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa vähintään neljän tunnin ajan.

Huomautus: Jakson ”yksi tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C” on sisällettävä ne siirtymäjaksot lämpötilasta toiseen, jotka ovat tarpeen lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi.

2.1.2 Fotometriset mittaukset

2.1.2.1 Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Nämä mittaukset on tehtävä seuraavissa pisteissä käyttäen vakiolamppua:

B 50 L ja 50 R lähivalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen lähivalon osalta (B 50 R ja 50 L vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta),

Kaukovalon Emax kaukovalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen kaukovalon osalta.

2.1.2.2 Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat poiketa toisistaan enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2 Ilmakehässä vaikuttavien ja kemiallisten tekijöiden sieto

2.2.1 Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500 K–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm ja yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 W/m2 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 MJ/m2 ± 200 MJ/m2. Kotelon sisällä näytteiden kanssa samaan tasoon asetetusta mustasta levystä mitatun lämpötilan on oltava 50 °C ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 °C ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus	:	5 minuuttia,
kuivaus	:	25 minuuttia.

2.2.2 Kemiallisten tekijöiden sieto

Kun edellä 2.2.1 kohdassa tarkoitettu testi ja jäljempänä 2.2.3.1 kohdassa tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat on käsiteltävä 2.2.2.2 kohdassa tarkoitetulla tavalla 2.2.2.1 kohdassa määritellyllä seoksella.

2.2.2.1 Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava: 61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2 Testiseoksen levittäminen

Puuvillakankaan (ISO 105 -standardin mukaisen) palaa liotetaan 2.2.2.1 kohdassa määritellyssä seoksessa, kunnes se on kyllästynyt. Tämän jälkeen kangas levitetään 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle niin, että paine on 50 N/cm2, mikä vastaa 14 × 14 mm:n suuruiseen testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama kuin määritelty testiseos.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan kompensoida säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3 Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, niiden annetaan kuivua ilmassa. Tämän jälkeen näytteet pestään 2.3 kohdassa (puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C. Sitten näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia ja jonka lämpötila on 23 ± 5 °C. Tämän jälkeen näytteet pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3 Tulokset

2.2.3.1

Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sietotestin jälkeen näytteiden ulkopinnoissa ei saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia, ja valon läpäisyn keskivaihtelu Δt = (T2 – T3)/T2 mitattuna kolmesta testattavasta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,020 (Δtm ≤ 0,020).

2.2.3.2

Kemiallisten aineiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa olla jälkiä kemiallisista aineista, jotka voivat aiheuttaa poikkeaman valovirran hajontaan, jonka keskivariaatio Δ d = (T5 – T4)/T2 mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti ei saa olla suurempi kuin 0,020 (Δ dm ≤ 0,020).

2.3 Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1 Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat on lämmitettävä lämpötilaan 50 ± 5 °C ja upotettava sen jälkeen viiden minuutin ajaksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 ± 5 °C ja joka on koostumukseltaan seuraava: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin lopuksi näytteet on kuivattava lämpötilassa 50 ± 5 °C, ja näytteiden pinta puhdistettava kostealla kankaalla.

2.3.2 Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina), ja sen jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3 Tulokset

Kun edellä esitetyt kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, valon läpäisyn vaihtelun keskiarvo Δt = (T2 – T3)/T2 mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,010 (Δtm ≤ 0,010).

2.4 Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1 Mekaanisen kulutuksen testausmenetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille suoritetaan tasaisen mekaanisen kulutuksen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2 Tulokset

Tämän testin jälkeen vaihtelut

läpäisevyydessä Δt: (T2 – T3)/T2 ja

hajonnassa Δd: (T5 – T4)/T2

on mitattava lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti tämän säännön 3.2.4.1.1 kohdassa määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että Δtm ≤ 0,100; Δdm ≤ 0,050.

2.5 Mahdollisten pinnoitteiden pysyvyystesti

2.5.1 Näytteen valmistelu

Linssin pinnoitteen alueelle viilletään partakoneen terällä tai neulalla 20 × 20 mm:n kokoinen ruudukko, jonka ruudut ovat kooltaan noin 2 × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin pinnoitteen leikkaamiseksi.

2.5.2 Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakio-olosuhteissa mitattuna on 2 N leveyssenttimetriä kohti ± 20 prosenttia. Teippiä, jonka leveyden on oltava vähintään 25 mm, painetaan vähintään viiden minuutin ajan 2.5.1 kohdassa määritellyllä tavalla valmisteltua pintaa vasten.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima. Sitten teippi vedetään irti vakionopeudella 1,5 m/s ± 0,2 m/s.

2.5.3 Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Vauriot ruudukon risteyskohdissa tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos vaurioitunutta aluetta on enintään 15 prosenttia ruudutetusta alueesta.

2.6 Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetun täydellisen valaisimen testit

2.6.1 Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1 Testit

Valaisinnäytteen nro 1 linssille on tehtävä 2.4.1 kohdassa määritelty testi.

2.6.1.2 Tulokset

Testin jälkeen valaisimelle tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulokset saavat ylittää enintään 30 prosentilla pisteille B 50 L ja HV määritellyt enimmäisarvot ja alittaa enintään 10 prosentilla pisteelle 75 R määritellyt vähimmäisarvot. (Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien mittauspisteet ovat B 50 R, HV ja 75 L.)

2.6.2 Mahdollisten pinnoitteiden pysyvyystesti

Valaisinnäytteen nro 2 linssille on suoritettava 2.5 kohdassa määrätty testi.

3. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS

3.1

Linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta samaan sarjaan kuuluvat valaisimet katsotaan tämän säännön mukaisiksi, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

3.1.1

Näytteiden ulkopinnoissa ei kemiallisten tekijöiden sietotestin eikä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2 kohta).

3.1.2

Fotometriset arvot 2.6.1.2 kohdassa tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat 2.6.1.1 kohdassa määritellyn testin jälkeen tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määriteltyjen rajojen sisällä.

3.2

Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla ajovalaisinnäytteellä.

LISÄYS 1

TYYPPIHYVÄKSYNTÄTESTIEN AIKAJÄRJESTYS

Muovimateriaaleille suoritettavat testit (tämän säännön 3.2.4 kohdan mukaisesti toimitetut linssit tai materiaalinäytteet)

Näytteet Testit

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

1.1	Fotometriset ominaisuudet (2.1.2 kohta)

1.1.1

Lämpötilan muutos (2.1.1 kohta)

1.1.2

Fotometriset ominaisuudet (2.1.2 kohta)

1.2.1

Valon läpäisyn mittaus

1.2.2

Hajonnan mittaus

1.3	Ilmakehässä vaikuttavat tekijät (2.2.1 kohta)

1.3.1

Valon läpäisyn mittaus

1.4	Kemialliset tekijät (2.2.2 kohta)

1.4.1

Hajonnan mittaus

1.5	Puhdistusaineet (2.3.1 kohta)

1.6	Hiilivedyt (2.3.2 kohta)

1.6.1

Valon läpäisyn mittaus

1.7	Kuluminen (2.4.1 kohta)

1.7.1

Valon läpäisyn mittaus

1.7.2

Hajonnan mittaus

1.8	Pysyvyys (2.5 kohta)

Täydellisille valaisimille suoritettavat testit (tämän säännön 2.2.3 kohdan mukaisesti toimitetut valaisimet)

Testit

Täydellinen ajovalaisin

Näytteen numero

2.1	Kuluminen (2.6.1.1. kohta)

2.2	Fotometriset ominaisuudet (2.6.1.2 kohta)

2.3	Pysyvyys (2.6.2 kohta)

LISÄYS 2

Valon hajonnan ja läpäisyn mittausmenetelmä

1. VÄLINEET (ks. kuva)

Kollimaattorin K, jolla on puolihajoama β/2 = 17,4 × 10-4 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin DT, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen DT vastaanottimeen R. Linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β/2 = 14°.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat αo/2 = 1° ja αmax/2 = 12°, sijoitetaan linssin L2 kuvafokaalitasolle.

Himmentimen läpinäkymätön keskiosa on tarpeen suoraan valonlähteestä tulevan valon eliminoimiseksi. Himmentimen keskiosa on voitava irrottaa valonsäteestä siten, että se palaa täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa.

Välimatka L2 DT ja linssin L2 polttoväli F2 on valittava niin, että DT:n kuva peittää täysin vastaanottimen R.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan 1 000 yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 1 yksikkö.

2. MITTAUKSET

Seuraavat lukemat on otettava:

Lukema	Näytteen kanssa	DD:n keskiosan kanssa	Muuttuja
T1	ei	ei	Tulovalovirta alkulukemassa
T2	kyllä (ennen testiä)	ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T3	kyllä (testin jälkeen)	ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T4	kyllä (ennen testiä)	kyllä	Uuden materiaalin hajottama valovirta
T5	kyllä (testin jälkeen)	kyllä	Testatun materiaalin hajottama valovirta

LISÄYS 3

SUIHKUTUSTESTAUSMENETELMÄ

1. TESTAUSLAITTEISTO

1.1 Suihkutin

Käytettävässä suihkuttimessa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, jolla saadaan aikaan 0,24 ± 0,02 litran nestevirta minuutissa käyttöpaineella 6,0 bar – 0, + 0,5 bar.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm kulumiselle altistettavalla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

1.2 Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava:

silikahiekka, jonka kovuus on 7 Mohrin asteikolla, raekoko 0–0,2 mm, jakauma lähes normaali ja kulmakerroin 1,8–2,

vesi, jonka kovuus on enintään 205 g/m3, seoksessa, jossa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2. TESTI

Valaisimien linssien ulkopinnat on altistettava kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle. Suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Kuluminen tarkastetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on vertailua varten asetettu testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes vaihtelu näytteen tai näytteiden aikaansaaman valon hajotuksessa on lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä mitattuna sellainen, että

Δd = (T5-T4)/T2 = 0,0250 ± 0,0025

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti kulunut.

LISÄYS 4

TEIPIN PYSYVYYSTESTI

1. TARKOITUS

Tämän menetelmän avulla pystytään vakio-olosuhteissa määrittämään teipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden.

2. PERIAATE

Mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan teippi lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET

Ympäristön lämpötilan on oltava 23 ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 65 ± 15 prosenttia.

4. TESTIKAPPALEET

Ennen testiä teipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan määritellyissä ympäristöolosuhteissa (ks. 3 kohta edellä).

Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta. Testikappaleet otetaan rullasta sen jälkeen, kun teipistä on poistettu kolme päällimmäistä kerrosta.

5. MENETTELY

Testi on suoritettava 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa.

Teipistä otetaan viisi testikappaletta siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten testikappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavasti:

Teippi kiinnitetään lasilevyyn vähitellen kevyellä pituussuuntaisella sormen hankaavalla liikkeellä painamatta teippiä tai lasilevyä liian voimakkaasti ja niin, että teipin ja lasilevyn väliin ei jää ilmakuplia.

Yhdistelmä jätetään määriteltyihin ympäristöolosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleen akseliin nähden kohtisuorassa asennossa. Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallinen pää nostetaan 90 asteen kulmaan. Teippi kiristetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva on kohtisuorassa kiristysvoiman suuntaan ja levyyn nähden.

Teippiä vedetään irti levystä nopeudella, joka on 300 mm/s ± 30 mm/s, ja tähän tarvittava voima kirjataan.

6. TULOKSET

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen ja mediaanin arvo otetaan mittauksen tulokseksi. Arvo ilmaistaan newtoneina teipin leveyssenttimetriä kohti.

LIITE 8

TARKASTAJAN SUORITTAMAA NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. YLEISTÄ

1.1

Mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat tämän säännön määräykset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

1.2

1.2.1

mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista. Arvojen B 50 L (tai R) ja vyöhykkeen III osalta poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

B 50 L (tai R):	0,2 lx	eli 20 prosenttia
B 50 L (tai R):	0,3 lx	eli 30 prosenttia
Vyöhyke III	0,3 lx	eli 20 prosenttia
Vyöhyke III	0,45 lx	eli 30 prosenttia

1.2.2

tai jos

1.2.2.1

1.2.2.2

1.2.3

1.2.4

Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

1.2.5

Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

1.3

Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä.

2. ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä ajovalaisinta. Ensimmäinen kahden valaisimen näyte merkitään A:ksi ja toinen B:ksi.

2.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.1.1

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen kielteiset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1

Näyte A

A1	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
A1	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
A2	molemmat ajovalaisimet	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen B

2.1.1.2

Näyte B

molemmat ajovalaisimet

0 prosenttia

2.1.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen A osalta täyttyvät.

2.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.2.1

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1

Näyte A

A3	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	yli	20 prosenttia
	mutta	enintään	30 prosenttia

2.2.1.2

Näyte B

B2	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
B3	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
	yksi ajovalaisin	yli	20 prosenttia
	mutta	enintään	30 prosenttia

2.2.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen A osalta eivät täyty.

2.3 Hyväksyntä peruutetaan

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja 12 kohtaa sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1

Näyte A

A4	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
A4	yksi ajovalaisin	yli	30 prosenttia
A5	molemmat ajovalaisimet	yli	20 prosenttia

2.3.2

Näyte B

B4	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
B5	jos tulos on A2 ja
B5	molemmat ajovalaisimet	yli	20 prosenttia
B6	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
	yksi ajovalaisin	yli	30 prosenttia

2.3.3

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteiden A ja B osalta eivät täyty.

3. TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

Jos tuloksena on A3, B2 tai B3, on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava uusi näytteenottomenettely, jossa tarkastetaan kolmas näyte C ja neljäs näyte D, jotka koostuvat kahdesta valaisimesta, jotka on valmistettu sen jälkeen, kun valmistaja on saattanut tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi.

3.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.1.1

3.1.1.1

Näyte C

C1	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
C1	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
C2	molemmat ajovalaisimet	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen D

3.1.1.2

Näyte D

D1	jos tulos on C2 ja
	molemmat ajovalaisimet		0 prosenttia

3.1.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen C osalta täyttyvät.

3.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.2.1

3.2.1.1

Näyte D

D2	jos tulos on C2 ja
	yksi ajovalaisin	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia

3.2.1.2

tai jos 1.2.2. kohdan edellytykset näytteen C osalta eivät täyty.

3.3 Hyväksyntä peruutetaan

3.3.1

Näyte C

C3	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
C3	yksi ajovalaisin	yli	20 prosenttia
C4	molemmat ajovalaisimet	yli	20 prosenttia

3.3.2

Näyte D

D3	jos tulos on C2 ja
	yksi ajovalaisin	0 tai yli	0 prosenttia
	yksi ajovalaisin	yli	20 prosenttia

3.3.3

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteiden C ja D osalta eivät täyty.

4. VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää todennettaessa on sovellettava seuraavaa menettelyä:

Yksi näytettä A edustavista ajovalaisimista on tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteessä 6 olevan 2.1 kohdan menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteessä 6 olevan 2.2.2 kohdan mukaisen syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen näytettä A edustava ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad. Jos näyte A ei täytä edellä mainittua vaatimusta, on testattava näytteen B kaksi ajovalaisinta saman menettelyn mukaisesti. Kummankaan valaisimen arvo Δr ei saa olla suurempi kuin 1,5 mrad.

Kuva 1

(1) Suluissa olevat kirjaimet viittaavat vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajovalaisimiin.

17.7.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/56

Asiakirja saatavana osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 93 – Yhdenmukaiset määräykset, jotka koskevat seuraavien hyväksyntää:

I	Etualleajosuojat

II	Ajoneuvot hyväksytyn etualleajosuojatyypin asennuksen osalta

III	Ajoneuvot etualleajosuojauksen osalta

Voimaantulopäivä: 27 päivänä helmikuuta 1994

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

Soveltamisala

Tarkoitus

Määritelmät

Hyväksynnän hakeminen

I osa: Etualleajosuojien hyväksyntä

Etualleajosuojan hyväksyntä

Etualleajosuojia koskevat vaatimukset

II osa: Ajoneuvon hyväksyntä hyväksyttyä tyyppiä olevan etualleajosuojan asennuksen osalta

Hyväksytyn etualleajosuojan asennuksen hyväksyminen

Hyväksytyn etuajoallesuojan asennusta koskevat vaatimukset

III osa: Ajoneuvon hyväksyntä sen etualleajosuojauksen osalta

Etualleajosuojauksella varustetun ajoneuvon hyväksyntä

10.

Etualleajosuojauksella varustettua ajoneuvoa koskevat vaatimukset

LIITTEET

Liite 1 –

Ilmoitus etualleajosuojatyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta säännön nro 93 (osa I) nojalla

Liite 2 –

Ilmoitus ajoneuvotyypin hyväksynnän myöntämisestä tai laajentamisesta tai epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta hyväksyttyä tyyppiä olevan etualleajosuojan asennuksen osalta säännön nro 93 (osa II) nojalla

Liite 3 –

Ilmoitus ajoneuvon hyväksynnän myöntämisestä laajentamisesta tai epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta sen etualleajosuojauksen osalta säännön nro 93 (osa III) nojalla

Liite 4 –

Hyväksyntämerkki

Liite 5 –

Testausolosuhteet ja -menettelyt

Liite 6 –

Tuotannon vaatimustenmukaisuus ja muut hallinnolliset menettelyt

1. SOVELTAMISALA

1.1

Tätä sääntöä sovelletaan seuraaviin:

1.1.1

OSA I: luokkien N2 ja N3 ajoneuvoihin asennettaviksi tarkoitettuihin etualleajosuojiin; (1)

1.1.2

OSA II: tämän säännön I osan mukaisesti tyyppihyväksyttyjen etualleajosuojien asennuksen luokan N2 ja N3 (1) ajoneuvoihin;

1.1.3

OSA III: luokan N2 ja N3 ajoneuvoihin niiden etualleajosuojauksen osalta, kun ajoneuvot on varustettu etualleajosuojalla, jota ei ole erikseen hyväksytty tämän säännön I osan mukaisesti, tai kun ajoneuvot on suunniteltu ja/tai varustettu niin, että niiden osien voidaan katsoa toimivan etualleajosuojana.

1.2

Luokan N2 ajoneuvojen, joiden enimmäismassa on enintään 7,5 tonnia, on ainoastaan täytettävä tässä säännössä määrätty 400 millimetrin maavaraa koskeva vaatimus.

1.3

Tämän säännön vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin:

1.3.1

luokkien N2G ja N3G (1) maastoajoneuvoihin;

1.3.2

ajoneuvoihin, joihin ei niiden käyttötarkoituksen vuoksi voida soveltaa etualleajosuojausta koskevia säännöksiä.

2. TARKOITUS

Tämän säännön tarkoituksena luokkien M1 tai N1 (1) ajoneuvojen tehokas suojaaminen alleajolta etutörmäystilanteessa tämän säännön 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen kanssa.

3. MÄÄRITELMÄT

3.1

Tässä säännössä:

3.1.1

Ajoneuvon ’enimmäismassalla’ tarkoitetaan valmistajan ilmoittamaa suurinta teknisesti sallittua massaa (tämä voi olla kansallisten viranomaisten määrittelemää ’sallittua enimmäismassaa’ suurempi).

3.1.2

Ajoneuvon ’enimmäispainolla’ tarkoitetaan sitä pystysuuntaista voimaa (newtoneina), joka tarvitaan saman ajoneuvon kannattamiseen silloin, kun se on kuormitettu enimmäismassaansa.

3.1.3

’Kuormaamattomalla ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa ajokunnossa kuormaamattomana ja ilman kuljettajaa ja matkustajia, mutta täydellisesti polttoaineella, jäähdytysnesteellä, voiteluöljyillä, työkaluilla ja vararenkaalla (jos se kuuluu ajoneuvon valmistajan toimittamiin vakiovarusteisiin) varustettuna.

3.1.4

’Etualleajosuojan hyväksynnällä’ tarkoitetaan kyseisen etualleajosuojatyypin hyväksyntää 7 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

3.1.5

’Etualleajosuojan tyypillä’ tarkoitetaan etualleajosuojia, jotka eivät eroa toisistaan sellaisten olennaisten ominaisuuksien kuten muodon, mittojen, kiinnityksen, materiaalien ja jäljempänä 4.2 kohdassa tarkoitettujen merkintöjen osalta.

3.1.6

’Etualleajosuojauksella’ tarkoitetaan,

3.1.6.1

että ajoneuvon etuosassa on erityinen etualleajosuoja tai

3.1.6.2

että ajoneuvon korin, alustan osien tai muiden osien katsotaan muotonsa ja ominaisuuksiensa puolesta täyttävän etualleajosuojan tehtävän.

3.1.7

’Ajoneuvon hyväksynnällä’ tarkoitetaan ajoneuvotyypin hyväksyntää

tämän säännön osan I mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä olevan etualleajosuojan asennuksen osalta (tämän säännön osassa II ) tai

sen etualleajosuojauksen osalta (tämän säännön osassa III).

3.1.8

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka eivät olennaisesti eroa toisistaan esimerkiksi seuraavien ominaisuuksien osalta:

etumaisimman akselin leveys renkaiden uloimmasta reunasta mitattuna lukuun ottamatta renkaiden pullistumia lähellä maanpintaa,

ajoneuvon etuosan rakenne, mitat, muoto ja materiaalit siltä osin, kuin ne vaikuttavat tämän säännön asianomaisen osan vaatimuksiin,

ajoneuvoon asennetut hyväksytyt etualleajosuojat, kun hakemus koskee hyväksyntää tämän säännön osan II mukaisesti,

ajoneuvotyypin enimmäismassa.

4. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

4.1

Tyypin (ajoneuvo/etualleajosuoja) valmistajan tai tämän asianmukaisesti valtuuttaman edustajan on haettava tämän säännön jonkin osan mukaista hyväksyntää.

4.2

Hakemukseen on liitettävä kunkin tyypin osalta seuraavat:

4.2.1

Kolmena kappaleena asiakirjat, joissa annetaan kuvaus tyypin (ajoneuvo/etualleajosuoja) teknisistä ominaisuuksista sen mittojen, linjojen ja rakennemateriaalien osalta siltä osin, kuin ne ovat tarpeen tämän säännön tarkoituksia varten.

4.2.2

Jos kyseessä on etualleajosuojan hyväksyntä, etualleajosuojatyypin näyte. Kaikissa näytteen tärkeimmissä ja etualleajosuojauksen kannalta merkittävissä osissa on oltava selvästi ja pysyvästi merkittynä hakijan toiminimi tai tavaramerkki ja tyyppinimi.

4.2.3

Hyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava kutakin testiä varten hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo tai hyväksyttävää laitetyyppiä edustava laite.

4.2.4

Tämän säännön osan II tai III mukaisten hakemusten osalta ajoneuvo, joka ei sisällä kaikkia tyyppiin kuuluvia osia, voidaan hyväksyä testattavaksi sillä edellytyksellä, että kyseisten osien puuttuminen ei vaikuta kielteisesti etualleajosuojaukseen.

4.2.5

Pisteiden P1, P2 ja P3 sijaintitiedot liitteen 5 määritelmän mukaisesti. Tämän säännön osan I mukaisissa hakemuksissa on otettava huomioon osan II vaatimukset.

4.3

Tämän säännön osan II mukaisiin hakemuksiin on liitettävä

4.3.1

ajoneuvotyyppiin asennettaviksi tarkoitettujen etualleajosuojien luettelo;

4.3.2

toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä on toimitettava myös tämän säännön liitteen 1 mukainen tyyppihyväksynnän ilmoituslomake kunkin etualleajosuojan osalta.

4.4

Tämän säännön II ja III osan mukaisiin hakemuksiin on liitettävä ajoneuvotyyppiä koskevat tiedot 3.1.8 kohdan määritelmän mukaisesti.

4.5

Toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava liitteen 6 mukaisista hallinnollisista menettelyistä, jotka koskevat seuraavia:

4.5.1

Ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä tarkastetaan sellaisten tyydyttävien järjestelyjen olemassaolo, joilla tuotannon vaatimustenmukaisuuden riittävät tarkastukset taataan.

4.5.2

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

4.5.3

Tyyppihyväksynnän muutos tai laajentaminen

4.5.4

Tuotannon lopettaminen

OSA I

ETUALLEAJOSUOJIEN HYVÄKSYNTÄ

5. ETUALLEAJOSUOJAN HYVÄKSYNTÄ

5.1

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu etualleajosuoja on jäljempänä olevan 6 kohdan vaatimusten mukainen, kyseiselle etualleajosuojatyypille myönnetään hyväksyntä liitteen 4 määräysten mukaisesti.

5.2

Tämän säännön mukaisen etualleajosuojatyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava vuoden 1958 sopimuksen tätä sääntöä soveltaville osapuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

6. ETUALLEAJOSUOJIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

6.1

Etualleajosuojan on tarjottava riittävä vastus ajoneuvon pitkittäisakselin suuntaisesti kohdistuville voimille sekä täytettävä tietyt mittavaatimukset. Nämä on osoitettava tämän säännön liitteessä 5 määriteltyjen testausmenettelyjen ja -olosuhteiden mukaisesti.

6.2

Etualleajosuojan poikittaisen palkin profiilin korkeuden on oltava vähintään 100 millimetriä luokan N2 ajoneuvojen osalta ja 120 millimetriä luokan N3 ajoneuvojen osalta. Poikittaisen palkin sivuääripäät eivät saa olla eteenpäin taivutettuja eivätkä ulkoreunoiltaan teräviä. Tämä edellytys täyttyy, kun poikittaisen palkin sivuääripäät on pyöristetty ulkopuolelta ja niiden kaarevuussäde on vähintään 2,5 mm.

6.3

Laite voidaan suunnitella siten, että sen paikkaa ajoneuvon etuosassa voidaan vaihdella. Tällöin laite on voitava lukita varmasti käyttöasentoonsa niin, että tahaton siirtyminen estyy. Laitteen käyttäjän on voitava vaihtaa laitteen paikkaa käyttämällä voimaa, joka on enintään 40 daN.

6.4

Kaikkien edessä olevien suoja-asennusten uloimpien pintojen on oltava olennaisilta osin sileitä tai vaakasuoraan aaltomaisia lukuun ottamatta kupumaisia pulttien tai niittien päitä, jotka saavat työntyä pinnasta esiin enintään 10 millimetriä.

OSA II

AJONEUVON HYVÄKSYNTÄ HYVÄKSYTTYÄ TYYPPIÄ OLEVAN ETUALLEAJOSUOJAN ASENNUKSEN OSALTA

7. HYVÄKSYTYN ETUALLEAJOSUOJAN ASENNUKSEN HYVÄKSYNTÄ

7.1

Jos tämän säännön tämän osan mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo on varustettu hyväksytyllä etualleajosuojalla ja se on jäljempänä olevan 8 kohdan vaatimusten mukainen, kyseiselle ajoneuvotyypille myönnetään hyväksyntä liitteen 4 määräysten mukaisesti.

7.2

Tämän säännön mukaisen ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava vuoden 1958 sopimuksen tätä sääntöä soveltaville osapuolille tämän säännön liitteessä 2 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

8. HYVÄKSYTYN ETUALLEAJOSUOJAN ASENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.1

Sen ajoneuvotyypin enimmäismassa, jolle hyväksyntää haetaan, ei saa olla suurempi kuin massa, joka on merkitty kunkin kyseiseen ajoneuvoon asennettavaksi tarkoitetun hyväksytyn etualleajosuojan tyyppihyväksynnän ilmoituslomakkeeseen.

8.2

Ajoneuvon, johon on asennettu etualleajosuoja, on täytettävä tietyt liitteessä 5 määritellyt mittavaatimukset ottaen huomioon testausolosuhteet ja etualleajosuojaa koskevaan, liitteessä 1 olevaan ilmoituslomakkeeseen merkityt tiedot.

8.3

Etualleajosuoja on asennettava ajoneuvoon siten, että ajoneuvon etumaisimmasta osasta taaksepäin etualleajosuojan etureunaan mitattu vaakasuora välimatka on enintään 400 millimetriä vähennettynä taipumalla, joka on mitattu mistä tahansa sellaisesta kohdasta (liitteessä 1 oleva 9 kohta), johon testivoimia on kohdistettu etualleajosuojan tyyppihyväksynnän aikana tämän säännön osan I määräysten mukaisesti, ja joka on merkitty tyyppihyväksynnän ilmoituslomakkeeseen (ks. kuvat 1 ja 2).

8.4

Kyseisiä välimatkoja mitattaessa ei oteta huomioon sellaisia ajoneuvon osia, jotka ovat yli 2 metriä maanpinnan yläpuolella.

8.5

Etualleajosuojan alareunaan mitattu suurin maavara saa olla enintään 400 millimetriä liitteessä 5 olevan 3 kohdan määräysten mukaisesti mitattuna kahden pisteen P1 välillä laitteen ollessa asennettuna. Kummankin pisteen P1 ulkopuolella kyseinen korkeus saa ylittää 400 millimetriä edellyttäen, että alareuna ei ole sellaisen tason yläpuolella, joka kulkee etualleajosuojan alareunan läpi suoraan pisteen P1 alapuolella ja muodostaa 15°:n kulman vaakasuoran tason yläpuolella (ks. kuva 3).

8.6

Niiden pisteiden, joihin etualleajosuojaan tämän säännön I osan mukaisesti käytettyjä ja tyyppihyväksynnän ilmoituslomakkeeseen (liitteessä 1 oleva 8 kohta) merkittyjä testivoimia on kohdistettu, korkeus maanpinnasta saa olla enintään 445 millimetriä liitteessä 5 olevan 3 kohdan määräysten mukaisesti mitattuna.

8.7

Etualleajosuojan alareunaan mitattu suurin maavara kahden pisteen P1 välillä saa olla enintään 450 millimetriä ottaen huomioon niiden liikkeen testikuorman kohdistamisen aikana I osan mukaisesti.

8.8

Etualleajosuojan leveys ei saa missään kohdin ylittää etumaisimman akselin pyöriä peittävien lokasuojien leveyttä eikä se myöskään saa kummallakaan puolella olla yli 100 millimetriä etumaisinta akselia pienempi renkaiden uloimmasta reunasta mitattuna lukuun ottamatta renkaiden pullistumia lähellä maanpintaa (ks. kuva 1) eikä se saa olla kummallakaan puolella yli 200 millimetriä pienempi kuin ohjaamon askelmien uloimmasta reunasta mitattu etäisyys.

OSA III

AJONEUVON HYVÄKSYNTÄ SEN ETUALLEAJOSUOJAUKSEN OSALTA

9. ETUALLEAJOSUOJAUKSELLA VARUSTETUN AJONEUVON HYVÄKSYNTÄ

9.1

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo on varustettu jäljempänä olevan 10 kohdan vaatimusten mukaisella etualleajosuojauksella, kyseiselle ajoneuvotyypille myönnetään hyväksyntä liitteen 4 määräysten mukaisesti.

9.2

Tämän säännön mukaisesta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava vuoden 1958 sopimuksen tätä sääntöä soveltaville osapuolille tämän säännön liitteessä 3 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

10. ETUALLEAJOSUOJAUKSELLA VARUSTETTUA AJONEUVOA KOSKEVAT VAATIMUKSET

10.1

Luokan N2 tai N3 ajoneuvon katsotaan täyttävän 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jos ajoneuvo on varustettu etualleajosuojalla, jota ei ole erikseen hyväksytty tämän säännön I osan mukaisesti, tai jos ajoneuvon etuosa on siten suunniteltu ja/tai varustettu, että osien voidaan muodon ja ominaisuuksien perusteella katsoa korvaavan etualleajosuojan. Osien, joiden yhdistetyt toiminnot täyttävät seuraavat vaatimukset, katsotaan muodostavan etualleajosuojan.

10.2

Etualleajosuojan on tarjottava riittävä vastus ajoneuvon pitkittäisakselin suuntaisesti kohdistuville voimille. Etualleajosuojan on myös täytettävä tietyt mittavaatimukset. Näiden vaatimusten täyttyminen on osoitettava tämän säännön liitteessä 5 määriteltyjen testausmenettelyjen ja -olosuhteiden mukaisesti.

10.3

Tämän säännön osan III mukaisen hakemuksen osalta etualleajosuojan poikittaisen palkin (jota ei ole erikseen hyväksytty osan I mukaisesti) profiilin korkeuden on oltava vähintään 100 millimetriä luokan N2 ajoneuvojen osalta ja vähintään 120 millimetriä luokan N3 ajoneuvojen osalta.

10.4

Laite voidaan suunnitella siten, että sen paikkaa ajoneuvon etuosassa voidaan vaihdella. Tällöin laite on voitava lukita varmasti käyttöasentoonsa niin, että tahaton siirtyminen estyy. Laitteen käyttäjän on pystyttävä vaihtamaan laitteen paikkaa käyttämällä voimaa, joka on enintään 40 daN.

10.5

Etualleajosuojauksen on oltava niin luja, että testivoimien (määritelty tässä liitteessä) kohdistamisen jälkeen ajoneuvon etumaisimmasta osasta taaksepäin testijuntan kosketuspintaan ajoneuvossa mitattu vaakasuora välimatka on enintään 400 millimetriä.

10.6

Kyseisiä välimatkoja mitattaessa ei oteta huomioon sellaisia ajoneuvon osia, jotka ovat yli 2 metriä maanpinnan yläpuolella.

10.7

Etualleajosuojauksen alareunaan mitattu suurin maavara saa olla enintään 400 millimetriä liitteessä 5 olevan 2 kohdan määräysten mukaisesti mitattuna kahden pisteen P1 välillä. Kummankin pisteen P1 ulkopuolella kyseinen korkeus saa ylittää 400 millimetriä edellyttäen, että alareuna ei ole sellaisen tason yläpuolella, joka kulkee etualleajosuojauksen alareunan läpi suoraan pisteen P1 alapuolella ja muodostaa 15°:n kulman vaakasuoran tason yläpuolella (ks. kuva 3).

10.8

Etualleajosuojauksen alareunaan mitattu suurin maavara kahden pisteen P1 välillä saa olla enintään 450 millimetriä ottaen huomioon pisteiden liikkuminen testikuorman kohdistamisen aikana.

10.9

Etualleajosuojauksen leveys ei saa missään kohdin ylittää etumaisimman akselin pyöriä peittävien lokasuojien leveyttä eikä se myöskään saa kummallakaan puolella olla yli 100 millimetriä etumaisinta akselia lyhyempi renkaiden uloimmasta reunasta mitattuna lukuun ottamatta renkaiden pullistumia lähellä maanpintaa (ks. kuva 1) eikä se saa olla kummallakaan puolella yli 200 millimetriä lyhyempi kuin ohjaamon askelmien uloimmasta reunasta mitattu etäisyys.

Kuva 1

Etualleajosuojaus koostuu tavallisesti poikittaispalkista ja osista, joilla palkki kiinnitetään koriin tai muihin rakenteisiin.

Huom. Etualleajosuojan muoto on ainoastaan esimerkki.

Kuva 2

Kuva 3

(1) Ks. ajoneuvojen rakennetta koskeva konsolidoitu päätöslauselma (R.E.3, liite 7) (TRANS/SC1/WP29/78/Amend 3).

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Teksti kuva

Teksti kuva

LIITE 2

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A 4 (210 × 297 mm))

Teksti kuva

LIITE 3

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A 4 (210 × 297 mm))

Teksti kuva

LIITE 4

HYVÄKSYNTÄMERKKI

1. HYVÄKSYNTÄNUMERO

1.1

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sen ensimmäiset kaksi numeroa (tällä hetkellä 00) ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä. Sama sopimusosapuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tyypille.

1.2

Tämän säännön mukaisen tyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava vuoden 1958 sopimuksen tätä sääntöä soveltaville osapuolille tämän säännön liitteessä 1, 2 tai 3 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

1.3

Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaiseen sarjaan on kiinnitettävä näkyvästi ja teknisen yksikön ollessa kyseessä paikkaan, jossa laitteen ollessa asennettuna siihen ulottuu helposti ja joka ilmoitetaan hyväksyntälomakkeessa, kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:

1.3.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, jotka ovat ympyrän sisällä; (1)

1.3.2

edellä 1.3.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero;

1.3.3

lisämerkintä, joka on erotettu tämän säännön numerosta pystyviivalla ja joka koostuu säännön sen osan (I, II tai III) roomalaisesta numerosta, jonka mukaisesti laite tai ajoneuvo on hyväksytty.

1.4

Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, joka on hyväksytty sopimuksen liitteenä olevan yhden tai useamman muun säännön perusteella tämän säännön mukaisesti hyväksynnän myöntäneessä maassa, tämän liitteen 1.3.1 kohdassa määriteltyä merkintää ei tarvitse toistaa. Tässä tapauksessa kaikkien niiden sääntöjen, joiden perusteella hyväksyntä on myönnetty tämän säännön mukaisesti hyväksynnän myöntäneessä maassa, numerot, hyväksyntänumerot ja lisämerkinnät on sijoitettava pystysarakkeisiin tämän liitteen 1.3.1 kohdassa määritellyn merkinnän oikealle puolelle.

1.5

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

2. HYVÄKSYNTÄMERKKI

2.1 Malli A

a ≥ 8 mm

2.1.1

Edellä oleva hyväksyntämerkki osoittaa ajoneuvoon kiinnitettynä, että kyseinen ajoneuvotyyppi on törmäystilanteessa etualleajosuojauksen osalta hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön nro 93 osan II (hyväksyttyä tyyppiä olevan etualleajosuojan asennus) mukaisesti hyväksyntänumerolla 002439. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 93 osan II vaatimusten mukaisesti, sen alkuperäisessä muodossa.

2.2 Malli B

a ≥ 8 mm

2.2.1

Edellä oleva hyväksyntämerkki osoittaa ajoneuvoon kiinnitettynä, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Yhdistyneessä kuningaskunnassa (E11) säännön nro 93 osan II ja säännön nro 31 mukaisesti. (2) Hyväksyntänumerot osoittavat, että hyväksyntien myöntämispäivinä sääntö nro 93 oli alkuperäisessä muodossaan ja sääntö nro 31 sisälsi muutossarjan 02.

(1) 1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekki, 9 Espanja, 10 Jugoslavia, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 14 Sveitsi, 15 (vapaana), 16 Norja, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 22 Venäjän federaatio, 23 Kreikka, 24, 25 (vapaana), 26 Slovenia ja 27 Slovakia. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat sopimuksen moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien yhdenmukaisten hyväksymisvaatimusten ja hyväksymisen vastavuoroisesta tunnustamisesta tai liittyvät kyseiseen sopimukseen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.

(2) Jälkimmäinen numero annetaan ainoastaan esimerkkinä.

LIITE 5

TESTAUSOLOSUHTEET JA -MENETTELYT

1 ETUALLEAJOSUOJIEN TESTAUSOLOSUHTEET

1.1

Valmistajan pyynnöstä testi voidaan suorittaa joko

1.1.1

sen tyypin ajoneuvolle, johon etualleajosuoja on tarkoitettu; tässä tapauksessa on noudatettava 2 kohdassa määriteltyjä edellytyksiä; tai

1.1.2

sen ajoneuvotyypin alustan osalle, johon etualleajosuoja on tarkoitettu; mainitun osan on edustettava kyseisiä ajoneuvotyyppejä; tai

1.1.3

jäykässä testipenkissä.

1.2

Edellä 1.1.2 ja 1.1.3 kohdassa tarkoitetuissa testeissä niiden osien, joita käytetään etualleajosuojan kiinnittämiseksi ajoneuvon alustan osaan tai jäykkään testipenkkiin, on vastattava ajoneuvoon asennetun etualleajosuojan kiinnittämiseen käytettäviä osia.

1.3

Valmistajan pyynnöstä ja teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella jäljempänä 3 kohdassa kuvailtua testausmenettelyä voidaan simuloida laskutoimituksin tai muulla vastaavalla menetelmällä edellyttäen, että sen vastaavuus osoitetaan.

2 AJONEUVOJEN TESTAUSOLOSUHTEET

2.1

Ajoneuvoa voidaan pitää paikallaan jollakin ajoneuvon valmistajan määrittämällä menetelmällä, jos se on tarpeen 3.1 kohdassa edellytettyjen testivoimien saavuttamiseksi.

2.2

Mitat on otettava ajoneuvon ollessa seuraavassa tilassa:

2.2.1

ajoneuvo on kuormaamaton;

2.2.2

ajoneuvo lepää vaakasuoralla, tasaisella, jäykällä ja sileällä pinnalla;

2.2.3

etupyörät on suunnattu suoraan eteenpäin;

2.2.4

renkaat on täytetty ajoneuvon valmistajan suosittelemaan ilmanpaineeseen;

2.2.5

hydropneumaattisella, hydraulisella tai pneumaattisella jousituksella tai automaattisella kuorman mukaan toimivalla tasonsäätölaitteistolla varustetut ajoneuvot ovat ajoneuvon valmistajan määrittämässä tavanomaisessa ajokunnossa.

3 TESTAUSMENETTELY

3.1

Pisteet P1 sijaitsevat enintään 200 mm:n etäisyydellä etuakselin renkaiden uloimpia reunoja sivuavista pitkittäistasoista, kun huomioon ei oteta renkaiden pullistumia lähellä maanpintaa; pisteet P2 ovat symmetriset ajoneuvon pitkittäiskeskitason suhteen ja sijaitsevat 700–1 200 millimetrin päässä toisistaan. Tarkan sijainnin määrittää valmistaja.

3.2

Ajoneuvon valmistajan on määritettävä pisteiden P1 ja P2 korkeus maanpinnasta siten, että ne ovat laitteen etuosaa rajaavien linjojen sisäpuolella. Korkeus ei kuitenkaan saa ylittää 445:tä millimetriä ajoneuvon ollessa kuormaamattomana. P3 on ajoneuvon pystysuoralla pitkittäiskeskitasolla (ks. säännön kuva 1).

3.3

Jäljempänä määritetyt testivoimat on kohdistettava kaikkiin testipisteisiin samalle ajoneuvolle tai laitteelle tai valmistajan/edustajan pyynnöstä eri ajoneuvoille tai laitteen näytekappaleille tehtävissä erillisissä testeissä.

3.3.1

Jos etualleajosuojauksen kannalta tärkeät ajoneuvon rakenteet ja osat sijaitsevat huomattavan symmetrisesti ajoneuvon pitkittäiskeskitasoon nähden, pisteiden P1 ja P2 testit tehdään ainoastaan yhdelle sivulle.

3.3.2

Testattaessa voimat kohdistetaan mahdollisimman nopeasti, ja laitteen tai ajoneuvon on kestettävä seuraavissa kohdissa tarkoitettuja voimia vähintään 0,2 sekunnin ajan.

3.3.3

Vaakasuora voima, joka vastaa 50:tä prosenttia ajoneuvon tai tarkoitettujen ajoneuvotyyppien enimmäispainosta, mutta joka ei kuitenkaan ole suurempi kuin 80 x 103 N, on kohdistettava peräkkäin molempiin pisteisiin P1.

3.3.4

Vaakasuora voima, joka vastaa 100:aa prosenttia ajoneuvon tai tarkoitettujen ajoneuvotyyppien enimmäispainosta, mutta joka ei kuitenkaan ole suurempi kuin 160 x 103 N, on kohdistettava peräkkäin molempiin pisteisiin P2. Jos laite ei ole yhtenäinen ja sen poikkipinta-alaa kahden pisteen P2 välillä on pienennetty, testejä jatketaan kohdistamalla pisteeseen P3 samanlainen vaakasuora voima kuin pisteisiin P1.

3.4

Kaikkien testipisteiden suurimmat vaakasuorat ja pystysuorat siirtymät edellä mainittujen voimien kohdistamisen aikana on merkittävä ylös ja suurin on kirjattava ilmoituslomakkeeseen.

3.5

Kun tehdään käytännön testi edellä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi, seuraavien edellytysten on täytyttävä:

3.5.1

tämän säännön osan III mukaisten hakemusten osalta etualleajosuojan (jota ei ole erikseen hyväksytty osan I mukaisesti) on oltava kytkettynä ajoneuvon alustan sivupalkkeihin tai niitä korvaaviin osiin tai rakenteeseen, jolla on osoitettu olevan vastaavat suoritusominaisuudet;

3.5.2

määritetyt voimat on kohdistettava sopivasti (esimerkiksi kardaaninivelillä) nivellettyjen junttien avulla ajoneuvon pitkittäiskeskitason suuntaisesti pinnan kautta, jonka korkeus on enintään 250 mm (valmistajan on annettava tarkka korkeus ja leveys) ja leveys enintään 400 mm ja jonka kaarevuussäde on 5 mm ± 1 mm pystysuuntaisilla reunoilla; pinnan keskipiste asetetaan peräkkäin pisteisiin P1, P2 ja P3.

LIITE 6

Tuotannon vaatimustenmukaisuus ja muut hallinnolliset menettelyt

1. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

1.1

Tämän säännön mukaisesti hyväksytyt etualleajosuojat ja ajoneuvot on valmistettava tyyppihyväksyntää vastaavasti siten, että ne täyttävät tämän säännön vaatimukset.

1.2

Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta edellä 1.1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan varmistaa.

1.3

Hyväksyntätodistuksen haltijan on

1.3.1

varmistettava, että menettelyt ajoneuvon tai laitteen laadun tehokasta tarkastusta varten ovat olemassa;

1.3.2

saatava käyttöönsä kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastukseen tarvittava testauslaitteisto;

1.3.3

tallennettava tiedot testaustuloksista ja liitteenä olevista asiakirjoista, joiden on oltava saatavissa yhdessä hallinnollisen yksikön kanssa sovittavan jakson ajan;

1.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen ajoneuvon tai laitteen ominaisuuksien pysyvyyden, sallien kuitenkin teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut;

1.3.5

varmistettava, että kullekin ajoneuvo- tai laitetyypille suoritetaan riittävässä määrin tarkistuksia ja testejä, jotka koskevat etualleajosuojauksesta huolehtivien osien sekä etualleajosuojauksen asentamisessa ajoneuvoon tarvittavien osien mittoja, materiaaleja ja suorituskykyä;

1.3.6

huolehdittava, että kaikki näyte- tai testikappalesarjat, jotka testien perusteella näyttävät poikkeavan vaatimustenmukaisuudesta, johtavat uuteen näytteenottoon ja testiin. Kyseisen tuotannon palauttamiseksi vaatimusten mukaiseksi on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet.

1.4

Tyyppihyväksynnän antanut toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

1.4.1

Kussakin tarkastuksessa on vierailevalle tarkastajalle esitettävä testiä ja tuotannon valvontaa koskevat asiakirjat.

1.4.2

Tarkastaja voi valita satunnaisia näytekappaleita testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten perusteella.

1.4.3

Jos näyttää siltä, että laatutaso ei ole tyydyttävä tai että edellä olevan 1.4.2 kohdan soveltamiseksi suoritettujen testien oikeellisuus on tarpeellista tarkastaa, tarkastaja valitsee näytteet, jotka lähetetään tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tutkimuslaitokselle.

1.4.4

Toimivaltainen viranomainen saa suorittaa minkä tahansa tähän sääntöön perustuvan testin.

1.4.5

Toimivaltaisen viranomaisen valtuuttamat tarkastukset on tavallisesti suoritettava kerran kahdessa vuodessa. Jos jonkin tarkastuksen aikana saadaan negatiivisia tuloksia, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan, jotta tuotanto saadaan uudelleen vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

2. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

2.1

Tämän säännön mukaisesti etualleajosuojalle tai ajoneuvolle myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä asetetut vaatimukset eivät täyty tai jos suojaa ei ole hyväksytty tässä säännössä määrätyssä testissä.

2.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta tätä sääntöä soveltaville sopimuksen muille osapuolille tämän säännön liitteessä 1, 2 tai 3 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

3. HYVÄKSYNNÄN MUUTOS JA LAAJENNUS

3.1

Kaikista etualleajosuoja- tai ajoneuvotyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyypin hyväksyneelle hallintoviranomaiselle. Yksikkö voi sitten joko

3.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole merkittävää kielteistä vaikutusta ja että joka tapauksessa etualleajosuoja tai ajoneuvo on edelleen vaatimustenmukainen; tai

3.1.2

vaatia uutta testausselostetta testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

3.2

Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava muutokset eritellen tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1, 2 tai 3 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

3.3

Hyväksynnän laajennuksen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava kyseiselle laajennukselle sarjanumero ja ilmoitettava asiasta tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen muille osapuolille tämän säännön liitteessä 1, 2 tai 3 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

4. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija täysin lopettaa tämän säännön mukaisesti hyväksytyn etualleajosuojatyypin tai ajoneuvon etualleajosuojaustyypin valmistuksen, sen on ilmoitettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Asianmukaisen ilmoituksen saatuaan kyseisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen muille osapuolille tämän säännön liitteessä 1, 2 tai 3 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

5. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät tyyppihyväksynnän ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä tyyppihyväksynnästä tai sen laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta.

		ISSN 1725-261X doi:10.3000/1725261X.L_2010.185.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 185

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	53. vuosikerta 17. heinäkuu 2010

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	*	Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 28 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat äänimerkinantolaitteiden hyväksymistä ja moottoriajoneuvojen hyväksymistä niiden äänimerkkien osalta	1
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 31 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen, eurooppalaisen epäsymmetrisen lähivalon tai kaukovalon tai molemmat tuottavien halogeeniumpioilla varustettujen ajovalaisimien tyyppihyväksyntää	15
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 93 – Yhdenmukaiset määräykset, jotka koskevat seuraavien hyväksyntää: I Etualleajosuojat – II Ajoneuvot hyväksytyn etualleajosuojatyypin asennuksen osalta – III Ajoneuvot etualleajosuojauksen osalta	56