1 LIITE

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKKI

Valonlähdemoduulit

MD E3 17325

Yllä olevalla tunnuskoodilla merkitty valonlähdemoduuli on hyväksytty yhdessä Italiassa (E3) hyväksyntänumerolla 17325 hyväksytyn valaisimen kanssa.

LIITE 3

VALON JAKAUTUMISEN VÄHIMMÄISKULMAT  (1)

Valon jakautumisen vähimmäiskulmat ovat kaikissa tapauksissa 15° vaakasuoran tason yläpuolella ja 15° sen alapuolella, paitsi jos kyse on lampuista, jotka saa asentaa enintään 750 mm maanpinnan yläpuolelle, jolloin kulmat ovat 15° vaakasuoran tason yläpuolella ja 5° sen alapuolella.

(1)  Näissä kuvissa esitetyt kulmat vastaavat ajoneuvon oikealle puolelle asennettaviksi tarkoitettuja laitteita. Nuolet osoittavat ajoneuvojen etuosaan.

LIITE 4

FOTOMETRISET MITTAUKSET

1.   MITTAUSMENETELMÄT

1.1   Fotometristen mittausten aikana on estettävä hajaheijastukset tarkoituksenmukaisella suojauksella.

1.2   Siltä varalta, että mittaustulokset kyseenalaistetaan, mittaukset on suoritettava siten, että ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

1.3   Jos laite voidaan asentaa ajoneuvoon useampaan kuin yhteen kohtaan tai eri kohtiin tietylle alueelle, fotometriset mittaukset on toistettava kussakin kohdassa tai valmistajan määrittämän vertailuakselin ääripisteissä.

2.   VALOVOIMAN JAKAUTUMISEN VAKIOTAULUKKO

2.1   Suunnat H = 0° ja V = 0° vastaavat vertailuakselia. (Ajoneuvossa se on vaakasuorassa ja yhdensuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason kanssa ja suunnattu haluttuun näkyvyyssuuntaan). Vertailuakseli kulkee vertailukeskipisteen kautta. Taulukon arvoista saadaan vähimmäisvalovoimat eri mittaussuuntiin prosentteina vähimmäisvaatimuksesta kunkin valaisimen akselilla (suunnassa H = 0° ja V = 0°).

2.2   Valokuvion on 2 kohdassa ruudukkona esitetyllä valonjakautumisalueella oltava lähes yhdenmukainen, ts. valon voimakkuuden on kunkin ruudukon viivan muodostaman alueen osan suunnassa täytettävä vähintään vähimmäisprosenttiarvo, joka näkyy kyseistä suuntaa ympäröivillä viivoilla.

2.3   Jos laite kuitenkin on tarkoitettu asennettavaksi enintään 750 mm korkeudelle maanpinnasta, fotometrinen voimakkuus tarkastetaan vain 5°:een kulmaan saakka alaspäin.

3.   VALAISIMIEN FOTOMETRINEN MITTAUS

Fotometrisen tehon tarkastus

3.1   Ei-vaihdettavat valonlähteet (hehkulamput ja muut):

Tarkastetaan valaisimessa olevista valonlähteistä tämän säännön kohdan 8.1. mukaisesti.

3.2   Vaihdettavat hehkulamput:

Jos valaisimet on varustettu 6,75 V:n, 13,5 V:n tai 28,0 V:n hehkulampuilla, niiden tuottamat valotiheysarvot on korjattava. Korjauskerroin on vertailuvalovirran ja käytettävän virtalähteen (6,75 V, 13,5 V tai 28,0 V) kohdalla mitatun valovirran keskiarvon välinen suhde. Minkään käytettävän hehkulampun todelliset valovirrat eivät saa poiketa enempää kuin 5 prosenttia keskiarvosta. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää vuorottain vertailuvalovirrallaan toimivaa standardihehkulamppua jokaisessa kohdassa ja laskea jokaisen kohdan yksittäiset mittaustulokset yhteen.

3.3   Kaikkien merkkivalaisimien, paitsi hehkulampuilla varusteltujen, yhden minuutin ja 30 minuutin toiminnan jälkeen mitattujen valotiheysarvojen on oltava vähimmäis- ja enimmäisvaatimusten mukaisia. Yhden minuutin toiminnan jälkeinen valovoiman jakauma voidaan laskea 30 minuutin toiminnan jälkeisestä valovoiman jakaumasta soveltamalla kuhunkin testauspisteeseen yhden minuutin ja 30 minuutin toiminnan jälkeen kohdassa HV mitattujen valovoima-arvojen suhdetta.

LIITE 5

SÄTEILEVÄN VALON VÄRI: VÄRIKOORDINAATIT

Valon väriä koskevien arvojen tarkastamisessa käytetään Kansainvälisen valaistustoimikunnan (CIE) valonlähdettä A vastaavaa valonlähdettä, jonka värilämpötila on 2 854 K. Valaisimissa, joiden valonlähde ei ole vaihdettava (hehkulamput ja muut), kolorimetriset ominaisuudet on kuitenkin tarkistettava siten, että valonlähteet ovat paikoillaan valaisimessa, tämän säännön kohdan 8.1 mukaisesti.

LIITE 6

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

1.   YLEISTÄ

1.1   Vaatimustenmukaisuutta koskevat mekaaniset ja geometriset vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa.

1.2   Sarjatuotantona valmistettujen valaisimien fotometrisiin ominaisuuksiin liittyvää vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos testattaessa fotometrisiä ominaisuuksia sattumanvaraisesti valitusta valaisimesta, joka on varustettu standardihehkulampulla taikka ei-vaihdettavalla valonlähteellä (hehkulamput ja muut), jolloin kaikki mittaukset tehdään tapauksen mukaan jännitteillä 6,75 V, 13,5 V tai 28,0 V,

1.3   Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä silloin, kun valaisin on varustettu standardihehkulampulla, tai niiden valaisimien, joiden valonlähde ei ole vaihdettava (hehkulamput ja muut), osalta silloin, kun kolorimetriset ominaisuudet tarkastetaan valonlähteen ollessa valaisimessa.

2.   VALMISTAJAN SUORITTAMAN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUKSEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Hyväksyntämerkin haltijan on suoritettava kullekin valaisintyypille asianmukaisin väliajoin ainakin seuraavassa esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön vaatimusten mukaisesti.

Jos näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava toimenpiteitä kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1   Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisia ja kolorimetrisia ominaisuuksia.

2.2   Testimenetelmät

2.3   Näytteenotto

Valaisinnäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien valaisimien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä kohdistuttava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoon. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadunhallintaa.

2.4   Mitattavat ja tallennettavat fotometriset ominaisuudet

Valaisimien näytekappaleista on tehtävä fotometrisiä mittauksia, joilla määritetään vähimmäisarvot liitteessä 4 lueteltujen pisteiden kohdalla ja vaaditut värikoordinaatit.

2.5   Hyväksyttävyysperusteet

Valmistaja vastaa siitä, että testituloksista laaditaan tilastollinen tutkimus ja toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella määritetään hyväksyttävyysperusteet valmistajan tuotteille, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastukselle tämän säännön kohdassa 12.1 asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 7 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäistodennäköisyys on 0,95.

LIITE 7

TARKASTAJAN SUORITTAMAA NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   YLEISTÄ

1.1   Mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat tämän säännön määräykset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

1.2   Sarjatuotantona valmistettujen valaisimien fotometrisiin ominaisuuksiin liittyvää vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos testattaessa fotometrisia ominaisuuksia sattumanvaraisesti valitusta valaisimesta, joka on varustettu standardihehkulampulla taikka ei-vaihdettavalla valonlähteellä (hehkulamput ja muut), jolloin kaikki mittaukset tehdään tapauksen mukaan jännitteillä 6,75 V, 13,5 V tai 28,0 V,

1.3   Värikoordinaatteja koskevien vaatimusten on täytyttävä silloin, kun valaisin on varustettu standardihehkulampulla, tai niiden valaisimien, joiden valonlähde ei ole vaihdettava (hehkulamput ja muut), osalta silloin, kun kolorimetriset ominaisuudet tarkastetaan valonlähteen ollessa valaisimessa.

2.   ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä valaisinta. Ensimmäinen kahden valaisimen näyte merkitään A:ksi ja toinen B:ksi.

2.1   Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.2   Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.3   Hyväksyntä peruutetaan

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 13 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvion 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä valaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.   TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

A3:n, B2:n ja B3:n osalta on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava toistettu näytteenotto (kahdesta sellaisesta valaisimesta koostuvat kolmas näyte C ja neljäs näyte D, jotka on valittu sen jälkeen valmistetusta erästä, kun valmistaja on saattanut tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi).

3.1   Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.2   Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.3   Hyväksyntä peruutetaan

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 13 on sovellettava, jos tämän liitteen kuvion 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä valaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

Kuvio 1

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIN JA HYVÄKSYNTÄTIETOJEN SIJOITTELU

(Ks. tämän säännön kohta 4.7)

a = vähintään 8 mm

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että hyväksyntä on annettu Alankomaissa (E4) säännön nro 90 mukaisesti. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä tarkoittavat, että hyväksyntää myönnettäessä sääntöön nro 90 sisältyi muutossarja 01. Seuraavat kolme numeroa ovat hyväksyntäviranomaisen jarrupäällystetyypille antamat numerot ja lisänumerot viranomaisen jarrukengälle tai tukilevylle antamat numerot. Kaikki kahdeksan numeroa muodostavat yhdessä kyseisen varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjatyypin hyväksyntänumeron.

Esimerkki jarrupala-asennussarjan merkinnästä

Esimerkki jarrukenkäasennussarjan merkinnöistä

Esimerkki rumpujarrupäällysteen merkinnästä

Huomautus: Merkintöjen sijainnin ja niiden keskinäisen sijoittelun ei tarvitse vastata esimerkeissä esitettyä.

LIITE 3

Luokkien M1, M2 ja N1 ajoneuvojen varaosana toimitettavia jarrupäällysteasennussarjoja koskevat vaatimukset

1.   Vastaavuus suhteessa sääntöön nro 13

Vastaavuus säännön nro 13 vaatimusten kanssa on osoitettava ajoneuvotestissä.

1.1   Ajoneuvon valmistelu

1.1.1   Testiajoneuvo

Niitä tyyppejä, joille varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen hyväksyntää haetaan, edustava ajoneuvo on varustettava hyväksyntähakemuksen kohteena olevan tyypin mukaisella varaosana toimitettavalla jarrupäällysteasennussarjalla sekä säännöissä nro 13 ja 13-H jarrutustestiä varten edellytetyillä välineillä.

Testattavat jarrupäällysteet on asennettava asianomaisiin jarruihin ja kiillotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, kunnes noudatettava kiillotusmenettely vahvistetaan.

1.1.2   Valmistelu (kiillotusmenettely)

1.1.2.1   Yleiset edellytykset

Testattavat jarrupäällysteasennussarjat on asennettava asianomaisiin jarruihin. Kun kyse on varaosana toimitettavista jarrupäällysteasennussarjoista, on käytettävä uusia jarrupäällysteitä. Rumpujarrupäällysteet voidaan työstää siten, että ne ja rummut ovat aluksi mahdollisimman hyvässä kosketuksessa toisiinsa. Testiajoneuvon on oltava täysin kuormitettu.

Vertailutesteissä käytettyjä, jo testiajoneuvoon asennettuja alkuperäisiä jarrupäällysteasennussarjoja voidaan käyttää, kunhan ne ovat hyvässä kunnossa eivätkä ole kulumisen vaikutuksesta menettäneet yli 20:tä prosenttia alkuperäisestä paksuudestaan. Niissä ei saa olla merkkejä vaurioitumisesta, murtumisesta, liiallisesta korroosiosta tai ylikuumentumisesta. Ne on valmisteltava seuraavassa esitettävän menettelyn mukaisesti.

1.1.2.2   Menettely

Ajetaan vähintään 50 km ja tehdään vähintään 100 jarrutusta vaihtelevilla hidastuvuuksilla (ainakin 1–5 m/s2) siten, että lähtönopeus on välillä 50–120 km/h. Valmistelun aikana on saavutettava vähintään kolme kertaa 250–500 celsiusasteen lämpötila jarrupala-asennelmien osalta ja 150–250 celsiusasteen lämpötila rumpujarrupäällysteasennelmien osalta (mitattuna levyn tai rummun kitkapinnalta). Jarrupala-asennelmien lämpötila saa nousta enintään 500 celsiusasteeseen ja rumpujarrupäällysteasennelmien lämpötila enintään 250 celsiusasteeseen.

1.1.2.3   Jarrutehotesti

Jarrutetaan yhtä akselia kerrallaan viisi kertaa nopeudesta 70 km/h nopeuteen 0 km/h (etuakseli) ja nopeudesta 45 km/h nopeuteen 0 km/h (taka-akseli) siten, että johtopaine on 4 MPa (1) ja alkulämpötila kussakin pysäytyksessä 100 °C. Nämä viisi perättäistä ei-monotonista tulosta saavat vaihdella enintään 0,6 m/s2 (etuakseli) tai 0,4 m/s2 (taka-akseli) täysin kehittyneen hidastuvuuden keskiarvosta.

Jos vaatimus ei täyty, on jatkettava kohdan 1.1.2.2 mukaista valmistelua ja toistettava kohdan 1.1.2.3 mukainen jarrutustehotesti.

1.2   Ajoneuvon jarrujärjestelmä on testattava kyseistä ajoneuvoluokkaa (M1, M2 tai N1) koskevien säännön nro 13 liitteessä 4 olevien kohtien 1 ja 2 vaatimusten mukaisesti. Sovellettavat vaatimukset tai testit ovat seuraavat:

1.2.1.   Käyttöjarru

1.2.1.1.   Tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla ja ajoneuvo kuormitettuna

1.2.1.2.   Tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla ja ajoneuvo kuormittamattomana ja kuormitettuna säännön nro 13 liitteessä 4 olevien kohtien 1.4.3.1 (vakaustesti) ja 1.4.3.2 (ainoastaan testi alkunopeudella v = 0,8 vmax) mukaisesti

1.2.1.3.   Tyyppi I -testi

1.2.2.   Varajarru

1.2.2.1.   Tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla ja ajoneuvo kuormitettuna (tätä testiä ei tarvitse tehdä, jos on selvää, että vaatimukset täyttyvät esimerkiksi diagonaalisen piirijaon ansiosta)

1.2.3.   Seisontajarru

(Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos jarrua, jonka päällysteille hyväksyntää haetaan, käytetään seisontajarruna).

1.2.3.1.   Alamäkitesti 18 prosentin kaltevuudella ja ajoneuvo kuormitettuna

1.3   Ajoneuvon on täytettävä kaikki asiaankuuluvat vaatimukset, jotka kyseiselle ajoneuvoluokalle on vahvistettu säännön nro 13 liitteessä 4 olevassa kohdassa 2.

2.   Lisävaatimukset

Lisävaatimusten noudattaminen on osoitettava jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

2.1   Ajoneuvotesti (akselikohtainen testi)

Tätä testiä varten ajoneuvon on oltava täysin kuormitettu, ja jarrutukset on tehtävä vaihde vapaalla tasaisella tiellä.

Ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän on oltava varustettu järjestelmällä, jolla etu- ja taka-akselien jarrut voidaan erottaa toisistaan, jotta molempia voidaan käyttää toisistaan riippumattomina.

Jos jarrupäällysteasennussarjan hyväksyntää haetaan etuakselin jarrujen osalta, taka-akselin jarrujen on oltava pois käytöstä koko testin ajan.

Jos jarrupäällysteasennussarjan hyväksyntää haetaan taka-akselin osalta, etuakselin jarrujen on oltava pois käytöstä koko testin ajan.

2.1.1   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla testin tuloksia seuraavasti:

2.1.1.1   Jarrutetaan vähintään kuusi kertaa nostamalla poljintehoa tai johtopainetta tasaisin välein pyörien lukkiutumiseen saakka tai vaihtoehtoisesti siihen saakka, että saavutetaan 6 m/s2:n keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus taikka kyseiselle ajoneuvoluokalle vahvistettu enimmäispoljinvoima. Lähtönopeuden on oltava seuraavan taulukon mukainen:

Kutakin jarrutusta aloitettaessa jarrujen alkulämpötila saa olla enintään 100 °C.

2.1.1.2   Mitataan poljinvoima tai johtopaine sekä keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus ja esitetään ne graafisesti. Määritetään se poljinvoima tai johtopaine, jolla saavutetaan (jos mahdollista) 5 m/s2:n keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus etuakselin jarrujen osalta ja 3 m/s2:n keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus taka-akselin jarrujen osalta. Jos näitä arvoja ei voi saavuttaa suurimmalla sallitulla poljinvoimalla, määritetään se poljinvoima tai johtopaine, jolla saavutetaan enimmäishidastuvuus.

2.1.1.3   Varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen suoritusarvoja on pidettävä alkuperäisten jarrupäällysteasennussarjojen arvoja vastaavina, jos samalla poljinvoimalla tai johtopaineella saavutetut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet poikkeavat syntyneen käyrän ylimmällä kahdella kolmasosalla enintään 15 prosenttia alkuperäisillä jarrupäällysteasennussarjoilla saavutetuista hidastuvuuksista.

2.1.2   Nopeusherkkyystesti

2.1.2.1   Jarrutetaan kolme kertaa tämän liitteen kohdan 2.1.1.2 mukaista poljinvoimaa käyttäen siten, että jarrujen alkulämpötila on enintään 100 °C ja akselien alkunopeudet ovat seuraavanlaiset:

2.1.2.2   Lasketaan kunkin kolmen jarrutusryhmän keskiarvo ja esitetään nopeus graafisesti vastaavien keskimääräisten täysin kehittyneiden hidastuvuuksien funktiona.

2.1.2.3   Suuremmilla nopeuksilla mitatut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet saavat poiketa enintään 15 prosenttia pienimmällä nopeudella mitatusta hidastuvuudesta.

2.2   Inertiadynamometritesti

2.2.1   Testauslaitteet

Testattava ajoneuvon jarru varustetaan inertiadynamometrillä. Dynamometri varustetaan välineillä kierrosnopeuden, jarrutusmomentin, jarrujohdon paineen, jarrutuksen jälkeisen kierrosten määrän, jarrutusajan sekä jarrukiekon lämpötilan jatkuvaa tallentamista varten.

2.2.2   Testausolosuhteet

2.2.2.1   Dynamometrin pyörimismassan on vastattava puolta akselin osuudesta ajoneuvon enimmäismassasta jäljempänä esitettävän taulukon mukaisesti sekä suurimman kyseisille ajoneuvotyypeille hyväksytyn renkaan vierintäsädettä.

2.2.2.2   Dynamometrin alkupyörimisnopeuden on vastattava tämän liitteen kohdissa 2.2.3 ja 2.2.4 ilmoitettuja ajoneuvon lineaarinopeuksia ja perustuttava renkaan dynaamiseen vierintäsäteeseen.

2.2.2.3   Testattavaksi toimitetut jarrupäällysteet on asennettava asianomaisin jarruihin ja valmisteltava (kiillotettava) seuraavalla menettelyllä:

2.2.2.4   Jarrutetaan viisi kertaa nopeudesta 80 km/h nopeuteen 0 km/h siten, että johtopaine on 4 MPa ja alkulämpötila kussakin pysäytyksessä 100 °C. Nämä viisi perättäistä ei-monotonista tulosta saavat vaihdella enintään 0,6 m/s2 täysin kehittyneen hidastuvuuden keskiarvosta.

Jos vaatimus ei täyty, toistetaan valmistelumenetelmän ensimmäinen osa, kiillotusvaihe 1, kunnes teholta vaadittu vakaus saavutetaan.

2.2.2.5   Jäähdytysilman käyttö on sallittu. Ilman virtausnopeuden jarrulla on oltava

vair = 0,33 v

jossa

v = testiajoneuvon nopeus jarrutuksen alkaessa.

2.2.3   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla testin tuloksia seuraavasti:

2.2.3.1   Kun luokkien M1 ja N1 ajoneuvon alkunopeus on 80 km/h ja luokan M2 ajoneuvon alkunopeus on 60 km/h ja jarrujen lämpötila on enintään 100 °C kunkin jarrutuksen alussa, jarrutetaan vähintään kuusi kertaa nostamalla johtopainetta tasaisin välein, kunnes saavutetaan 6 m/s2:n keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus.

2.2.3.2   Mitataan ja esitetään graafisesti kunkin jarrutuksen johtopaine ja keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus ja määritetään 5 m/s2:n hidastuvuuden saavuttamiseksi vaadittava johtopaine.

2.2.3.3   Varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen suoritusarvoja on pidettävä alkuperäisten jarrupäällysteasennussarjojen arvoja vastaavina, jos samalla poljinvoimalla tai johtopaineella saavutetut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet poikkeavat syntyneen käyrän ylimmällä kahdella kolmasosalla enintään 15 prosenttia alkuperäisillä jarrupäällysteasennussarjoilla saavutetuista hidastuvuuksista.

2.2.4   Nopeusherkkyystesti

2.2.4.1   Jarrutetaan kohdan 2.2.3.2 mukaista poljinvoimaa käyttäen kolme kertaa, kun jarrujen alkulämpötila on enintään 100 °C ja pyörimisnopeudet vastaavat seuraavia ajoneuvojen lineaarinopeuksia:

2.2.4.2   Lasketaan kunkin kolmen jarrutusryhmän keskiarvo ja esitetään nopeus graafisesti vastaavien keskimääräisten täysin kehittyneiden hidastuvuuksien funktiona.

2.2.4.3   Suuremmilla nopeuksilla mitatut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet saavat poiketa enintään 15 prosenttia pienimmällä nopeudella mitatusta hidastuvuudesta.

(1)  Kun kyse on muista kuin hydraulisista jarrulaitteista, olisi käytettävä vastaavaa syöttöarvoa.

LIITE 4

Luokkien M3, N2 ja N3 ajoneuvojen varaosana toimitettavia jarrupäällysteasennussarjoja ja rumpujarrupäällysteitä koskevat vaatimukset

1.   Ajoneuvon testaus

1.1   Testiajoneuvo

Niitä tyyppejä, joille varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen tai rumpujarrupäällysteiden hyväksyntää haetaan, edustava ajoneuvo on varustettava hyväksyntähakemuksen kohteena olevan tyypin mukaisilla varaosana toimitettavilla jarrupäällysteasennussarjoilla tai rumpujarrupäällysteillä sekä säännössä nro 13 jarrutustestiä varten edellytetyillä välineillä.

Testattavat jarrupäällysteet on asennettava asianomaisiin jarruihin ja kiillotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, kunnes noudatettava kiillotusmenettely vahvistetaan.

1.2   Testit ja vaatimukset

1.2.1   Vastaavuus suhteessa sääntöön nro 13

1.2.1.1   Ajoneuvon jarrujärjestelmä on testattava kyseistä ajoneuvoluokkaa (M3, N2 tai N3) koskevien säännön nro 13 liitteessä 4 olevien kohtien 1 ja 2 vaatimusten mukaisesti. Sovellettavat vaatimukset tai testit ovat seuraavat:

1.2.1.2   Ajoneuvon on täytettävä kaikki asiaankuuluvat vaatimukset, jotka kyseiselle ajoneuvoluokalle on vahvistettu säännön nro 13 liitteessä 4 olevassa kohdassa 2.

1.2.2   Lisävaatimukset (akselikohtainen testi)

Seuraavia testejä varten ajoneuvon on oltava täysin kuormitettu, ja jarrutukset on tehtävä vaihde vapaalla tasaisella tiellä.

Ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmän on oltava varustettu järjestelmällä, jolla etu- ja taka-akselien jarrut voidaan erottaa toisistaan, jotta molempia voidaan käyttää toisistaan riippumattomina.

Jos jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteiden hyväksyntää haetaan etuakselin jarrujen osalta, taka-akselin jarrujen on oltava pois käytöstä koko testin ajan.

Jos jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteiden hyväksyntää haetaan taka-akselin jarrujen osalta, etuakselin jarrujen on oltava pois käytöstä koko testin ajan.

1.2.2.1   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteen ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteen kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla testin tuloksia seuraavasti:

1.2.2.2   Nopeusherkkyystesti

2.   Inertiadynamometritesti

2.1   Testauslaitteet

Testattava ajoneuvon jarru varustetaan inertiadynamometrillä. Dynamometri varustetaan välineillä kierrosnopeuden, jarrutusmomentin, jarrujohdon paineen, jarrutuksen jälkeisen kierrosten määrän, jarrutusajan sekä jarrukiekon lämpötilan jatkuvaa tallentamista varten.

2.1.1   Testausolosuhteet

2.2   Testit ja vaatimukset

2.2.1   Sääntöön nro 13 perustuvat testit

2.2.1.1   Tyyppi 0 -testi

Kun ajoneuvon alkunopeus on 60 km/h ja jarrujen lämpötila enintään 100 °C kunkin jarrutuksen alussa, jarrutetaan vähintään kuusi kertaa nostamalla johtopainetta tasaisin välein, kunnes saavutetaan ajoneuvotyypin jarrujärjestelmän takaama paine (esim. kompressorin kytkentäpaine). On saavutettava vähintään 5 m/s2:n keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus.

2.2.1.2   Tyyppi 0 -testi, suuri nopeus

Tehdään kolme jarrutusta jarrujen lämpötilan ollessa enintään 100 °C kunkin jarrutuksen alussa ja nopeus 100 km/h, kun hyväksyntä koskee luokan N2 ajoneuvoja, ja 90 km/h, kun se koskee luokkien M3 ja N3 ajoneuvoja, käyttäen kohdan 2.2.1.1 mukaista taattua johtopainetta. Kolmen jarrutuksen aikaansaaman keskimääräisen täysin kehittyneen hidastuvuuden keskiarvon on oltava vähintään 4 m/s2.

2.2.1.3   Tyyppi I -testi

2.2.1.3.1   Lämmitysmenettely

Tehdään 60 sekunnin mittaisessa syklissä 20 perättäistä lyhyttä jarrutusta siten, että v1 = 60 km/h ja v2 = 30 km/h ja jarrujen lämpötila on ensimmäisessä jarrutuksessa enintään 100 °C. Johtopaineen on vastattava hidastuvuutta 3 m/s2 ensimmäisessä jarrutuksessa ja pysyttävä vakaana seuraavissa jarrutuksissa.

2.2.1.3.2   Kuumajarrutusteho

Lämmityksen jälkeen mitataan kuumajarrutusteho kohdassa 2.2.1.1 vahvistetuissa oloissa käyttäen kohdan 2.2.1.1 mukaista taattua johtopainetta (lämpötilat voivat olla toiset). Lämmitetyn jarrun keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus ei saa olla pienempi kuin 60 prosenttia kylmillä jarruilla saavutetusta arvosta tai pienempi kuin 4 m/s2.

2.2.1.3.3   Palautuminen

120 sekuntia kuumajarrutuksen jälkeen tehdään kohdassa 2.2.1.3.1 käytetyllä johtopaineella viisi täysjarrutusta vähintään kahden minuutin väliajoin lähtönopeudesta 60 km/h. Viidennen jarrutuksen alussa jarrujen lämpötilan on oltava ≤ 100 °C, ja keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus saa poiketa enintään 10 prosenttia arvosta, joka on laskettu 60 km/h nopeudella tehdyssä tyyppi 0 -testissä mitatusta johtopaineen ja hidastuvuuden suhteesta.

2.2.1.4   Tyyppi II -testi

2.2.1.4.1   Lämmitysmenettely

Jarruja lämmitetään vakiojarrumomentilla, joka vastaa hidastuvuutta 0,15 m/s2, jatkuvalla nopeudella 30 km/h 12 minuutin ajan.

2.2.1.4.2   Kuumajarrutusteho

Lämmityksen jälkeen mitataan kuumajarrutusteho kohdassa 2.2.1.1 vahvistetuissa oloissa käyttäen kohdan 2.2.1.1 mukaista taattua johtopainetta (lämpötilat voivat olla toiset). Keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus lämmitetyllä jarrulla ei saa olla pienempi kuin 3,75 m/s2.

2.2.1.5   Staattinen seisontajarrutehon testi

2.2.2   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteen ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteen kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla kohdan 2.2.1.1 mukaisen tyyppi 0 -testin tuloksia.

2.2.2.1   Kohdassa 2.2.1.1 kuvattu tyyppi 0 -testi tehdään yhdellä sarjalla alkuperäisiä jarrupäällysteasennussarjoja tai rumpujarrupäällysteitä.

2.2.2.2   Varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen tai rumpujarrupäällysteiden suoritusarvoja on pidettävä alkuperäisten jarrupäällysteasennussarjojen tai rumpujarrupäällysteiden arvoja vastaavina, jos samalla johtopaineella saavutetut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet poikkeavat syntyneen käyrän ylimmällä kahdella kolmasosalla enintään 15 prosenttia alkuperäisillä jarrupäällysteasennussarjoilla tai rumpujarrupäällysteillä saavutetuista hidastuvuuksista.

2.2.3   Nopeusherkkyystesti

LIITE 5

Luokkien O1 ja O2 ajoneuvojen varaosana toimitettavia jarrupäällysteasennussarjoja koskevat vaatimukset

1.   Yleistä

Tässä liitteessä kuvattu testimenetelmä perustuu inertiadynamometritestiin. Testit voidaan tehdä testiajoneuvolla taikka ajomatolla varustetulla testipenkillä, jos saavutetaan samat testiolosuhteet ja mitataan samat parametrit kuin inertiadynamometritestissä.

2.   Testauslaitteet

Testattava ajoneuvon jarru varustetaan inertiadynamometrillä. Dynamometri varustetaan välineillä kierrosnopeuden, jarrumomentin, jarrujohdon paineen tai käyttövoiman, jarrutuksen jälkeisen kierrosten määrän, jarrutusajan sekä jarrukiekon lämpötilan jatkuvaa tallentamista varten.

2.1   Testausolosuhteet

2.1.1   Dynamometrin pyörimismassan on vastattava puolta akselin osuudesta ajoneuvon enimmäismassassa sekä suurimman kyseisille ajoneuvotyypeille hyväksytyn renkaan vierintäsädettä.

2.1.2   Dynamometrin alkupyörimisnopeuden on vastattava tämän liitteen kohdassa 3.1 ilmoitettuja ajoneuvon lineaarinopeuksia ja perustuttava pienimmän ajoneuvotyypeille hyväksytyn renkaan dynaamiseen vierintäsäteeseen.

2.1.3   Testattavat jarrupäällysteet on asennettava asianomaiseen jarruun ja kiillotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, kunnes noudatettava kiillotusmenettely vahvistetaan.

2.1.4   Mahdollisesti käytettävän jäähdytysilman virtausnopeuden jarrulla on oltava:

vair = 0,33 v

jossa

v = testiajoneuvon nopeus jarrutuksen alkaessa.

2.1.5   Jarruun asennetun käyttölaitteen on oltava ajoneuvon mukainen.

3.   Testit ja vaatimukset

3.1   Tyyppi 0 -testi

Kun alkunopeus on 60 km/h ja jarrujen lämpötila on enintään 100 °C kunkin jarrutuksen alussa, jarrutetaan vähintään kuusi kertaa peräkkäin nostamalla johtopainetta tai käyttövoimaa tasaisin välein johtopaineen enimmäisarvoon saakka taikka kunnes saavutetaan hidastuvuus 6 m/s2. Viimeisin jarrutus toistetaan käyttämällä alkunopeutta 40 km/h.

3.2   Tyyppi I -testi

3.2.1   Lämmitysmenettely

Jarrua lämmitetään käyttämällä sitä jatkuvasti säännön nro 13 liitteen 4 kohdan 1.3.2 vaatimuksen mukaisesti, kun jarrukiekon alkulämpötila on enintään 100 °C.

3.2.2   Kuumajarrutusteho

Lämmityksen jälkeen mitataan kuumajarrutusteho kohdassa 3.2.1 vahvistetuissa oloissa käyttäen samaa johtopainetta tai käyttövoimaa (lämpötilat saavat olla erilaiset), kun alkunopeus on 40 km/h. Lämmitetyn jarrun keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus ei saa olla pienempi kuin 60 prosenttia kylmillä jarruilla saavutetusta arvosta tai pienempi kuin 3,5 m/s2.

3.3   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla kohdassa 3.1 kuvatun tyyppi 0 -testin tuloksia.

3.3.1   Kohdassa 3.1 kuvattu tyyppi 0 -testi tehdään yhdellä sarjalla alkuperäisiä jarrupäällysteasennussarjoja.

3.3.2   Varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen suoritusarvoja on pidettävä alkuperäisten jarrupäällysteasennussarjojen arvoja vastaavina, jos samalla käyttövoimalla tai johtopaineella saavutetut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet poikkeavat syntyneen käyrän ylimmällä kahdella kolmasosalla enintään 15 prosenttia alkuperäisillä jarrupäällysteasennussarjoilla saavutetuista hidastuvuuksista.

LIITE 6

Luokkien O3 ja O4 ajoneuvojen varaosana toimitettavia jarrupäällysteasennussarjoja ja rumpujarrupäällysteitä koskevat vaatimukset

1.   Testausolosuhteet

Tässä liitteessä kuvatut testit voidaan tehdä myös testiajoneuvolla tai inertiadynamometrillä taikka ajomatolla varustetulla testipenkillä samoissa olosuhteissa kuin ne, jotka mainitaan säännön nro 13 liitteen 11 lisäyksen 2 kohdissa 3.1–3.4.

Testattavat jarrupäällysteet on asennettava asianomaisiin jarruihin ja kiillotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, kunnes noudatettava kiillotusmenettely vahvistetaan.

2.   Testit ja vaatimukset

2.1   Vastaavuus suhteessa säännön nro 13 liitteeseen 11.

Jarrut testataan säännön nro 13 liitteen 11 lisäyksen 2 kohdan 3.5 vaatimusten mukaisesti.

2.2   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen (tyyppi 0)

LIITE 7

Luokan L ajoneuvojen varaosana toimitettavia jarrupäällysteasennussarjoja koskevat vaatimukset

1.   Testausolosuhteet

1.1   Niitä tyyppejä, joille varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan hyväksyntää haetaan, edustavan ajoneuvon on oltava varustettu sitä tyyppiä edustavalla jarrupäällysteasennussarjalla, jolle hyväksyntää haetaan, sekä jarrutustestiä varten säännössä nro 78 edellytetyillä välineillä.

1.2   Testattavat jarrupäällysteet on asennettava asianomaisiin jarruihin ja kiillotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, kunnes noudatettava kiillotusmenettely vahvistetaan.

1.3   Kun kyse on jarrupäällysteasennussarjoista, jotka on tarkoitettu säännön nro 78 kohdassa 2.9 tarkoitetulla yhdistetyllä jarrujärjestelmällä varustettuihin luokan L ajoneuvoihin, on testattava etu- ja taka-akselille tarkoitetut jarrupäällysteasennussarjojen yhdistelmät, joille haetaan hyväksyntää.

Varaosana toimitettava jarrupäällysteasennussarja voidaan asentaa molemmille akseleille tai vain yhdelle akselille, jolloin toisella akselilla käytetään alkuperäistä jarrupäällysteasennussarjaa.

2.   Testit ja vaatimukset

2.1   Vastaavuus suhteessa sääntöön N:o 78

2.1.1   Ajoneuvon jarrujärjestelmät testataan kyseistä ajoneuvoluokkaa (L1, L2, L3, L4 tai L5) koskevien säännön N:o 78 liitteessä 3 olevan kohdan 1 vaatimusten mukaisesti. Sovellettavat vaatimukset tai testit ovat seuraavat:

2.1.1.1   Tyyppi 0 -testi vaihde vapaalla

Testi tehdään pelkästään kuormitetulla ajoneuvolla. Jarrutetaan vähintään kuusi kertaa nostamalla käyttövoimaa tai johtopainetta tasaisin välein pyörien lukkiutumiseen saakka tai siihen saakka, että saavutetaan keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus 6 m/s2 tai suurin sallittu käyttövoima.

2.1.1.2   Tyyppi 0 -testi vaihde kytkettynä

Koskee vain luokkien L3, L4 ja L5 ajoneuvoja.

2.1.1.3   Tyyppi 0 -testi jarrut märkinä

Ei sovelleta luokan L5 ajoneuvoihin eikä rumpujarruihin tai täysin koteloituihin levyjarruihin, joille ei tehdä tätä testiä säännön nro 78 mukaisen hyväksynnän yhteydessä.

2.1.1.4   Tyyppi I -testi

Koskee vain luokkien L3, L4 ja L5 ajoneuvoja.

2.1.2   Ajoneuvon on täytettävä kaikki asiaankuuluvat vaatimukset, jotka kyseiselle ajoneuvoluokalle on vahvistettu säännön nro 78 liitteessä 3 olevassa kohdassa 2.

2.2   Lisävaatimukset

2.2.1   Kylmäjarrutustehon vastaavuuden testaaminen

Varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan ja alkuperäisen jarrupäällysteasennussarjan kylmäjarrutustehon vastaavuutta testataan vertaamalla kohdassa 2.1.1.1 kuvatun tyyppi 0 -testin tuloksia.

2.2.1.1   Kohdassa 2.1.1.1 kuvattu tyyppi 0 -testi tehdään yhdellä sarjalla alkuperäisiä jarrupäällysteasennussarjoja.

2.2.1.2   Varaosana toimitettavien jarrupäällysteasennussarjojen suoritusarvoja on pidettävä alkuperäisten jarrupäällysteasennussarjojen arvoja vastaavina, jos samalla johtopaineella saavutetut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet poikkeavat syntyneen käyrän ylimmällä kahdella kolmasosalla enintään 15 prosenttia alkuperäisillä jarrupäällysteasennussarjoilla saavutetuista hidastuvuuksista.

2.2.2   Nopeusherkkyystesti

Testi tehdään vain luokkien L3, L4 ja L5 ajoneuvoille ajoneuvo kuormattuna ja vaihde vapaalla suoritettavan tyyppi 0 -testin olosuhteissa. Testausnopeudet ovat kuitenkin erilaiset.

2.2.2.1   Määritetään kohdan 2.1.1.1 mukaisen tyyppi 0 -testin tulosten perusteella käyttövoima tai johtopaine, joka vastaa ajoneuvoluokalta edellytettyä keskimääräisen täysin kehittyneen hidastuvuuden vähimmäisarvoa.

2.2.2.2   Jarrutetaan kolme kertaa kohdan 2.2.2.1 mukaista käyttövoimaa tai johtopainetta käyttäen siten, että jarrujen alkulämpötila on enintään 100 °C ja lähtönopeudet ovat seuraavanlaiset:

40 km/h, 80 km/h ja 120 km/h (jos vmax ≥ 130 km/h).

2.2.2.3   Lasketaan kunkin kolmen jarrutusryhmän keskiarvo ja esitetään nopeus graafisesti vastaavien keskimääräisten täysin kehittyneiden hidastuvuuksien funktiona.

2.2.2.4   Suuremmilla nopeuksilla mitatut keskimääräiset täysin kehittyneet hidastuvuudet saavat poiketa enintään 15 prosenttia pienimmällä nopeudella mitatusta hidastuvuudesta.

LIITE 8

Tekniset vaatimukset varaosina toimitettaville jarrupäällysteasennussarjoille, jotka on tarkoitettu ajoneuvon käyttöjarrujärjestelmästä riippumattomiin erillisiin seisontajarrujärjestelmiin

1.   VASTAAVUUS SUHTEESSA SÄÄNTÖÖN NRO 13

Säännön nro 13 vaatimusten noudattaminen on osoitettava ajoneuvotestissä.

1.1   Ajoneuvon testaus

Niitä tyyppejä, joille varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan hyväksyntää haetaan, edustavan ajoneuvon on oltava varustettu sitä tyyppiä edustavalla jarrupäällysteasennussarjalla, jolle hyväksyntää haetaan, sekä jarrutustestiä varten säännössä nro 13 edellytetyillä välineillä. Testiajoneuvon on oltava täysin kuormitettu. Testattavat jarrupäällysteet asennetaan asianomaisiin jarruihin. Niitä ei saa kiillottaa.

1.2   Ajoneuvon seisontajarru on testattava suhteessa kaikkiin säännön nro 13 liitteen 4 kohdassa 2.3 vahvistettuihin vaatimuksiin.

LIITE 9

KITKAKÄYTTÄYTYMISEN MÄÄRITTÄMINEN KONETESTAUKSELLA

1.   JOHDANTO

1.1   Varaosana toimitettavaa jarrupäällysteasennussarjatyyppiä edustavat näytteet testataan koneella, jolla voidaan tuottaa tässä lisäyksessä esitetyt testiolosuhteet sekä soveltaa tässä liitteessä esitettyjä testimenettelyjä.

1.2   Testitulokset arvioidaan näytteiden kitkakäyttäytymisen määrittämiseksi.

1.3   Näytteiden kitkakäyttäytymistä vertaillaan sen arvioimiseksi, ovatko ne varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan tyypille vahvistetun standardin mukaiset.

2.   LUOKKIEN M1, M2, N1, O1, O2 JA L AJONEUVOJEN VARAOSANA TOIMITETTAVAT JARRUPÄÄLLYSTEASENNUSSARJAT

2.1   Laitteet

2.1.1   Koneen on oltava sellainen, että se voidaan varustaa ja sitä voidaan käyttää sellaisella täysimittaisella jarrulla, joka on samanlainen kuin tämän säännön kohdan 5 mukaisessa hyväksyntätestissä käytettyyn ajoneuvon akseliin asennettu jarru.

2.1.2   Levyn tai rummun pyörimisnopeuksien on oltava 660 ± 10 rpm (1) ilman kuormitusta ja vähintään 600 rpm täydessä kuormituksessa.

2.1.3   Testisyklien sekä testisyklien aikana tehtyjen jarrutusten on oltava säädettävät ja automaattisesti toimivat.

2.1.4   Käyttömomentti tai jarrupaine (vakiomomenttimenetelmä) sekä työpinnan lämpötila on kirjattava.

2.1.5   Jarruun on voitava johtaa jäähdytysilmaa 600 ± 60 m3 tunnissa.

2.2   Testausmenettely

2.2.1   Näytteen valmistelu

Valmistajan sovitussuunnitelman on oltava sellainen, että jarrupala-asennussarjan kosketuspinta-ala on vähintään 80 prosenttia, jolloin pinnan lämpötila saa olla enintään 300 °C, ja pääjarrukenkäasennussarjan kosketuspinta-ala vähintään 70 prosenttia, jolloin pinnan lämpötila saa olla enintään 200 °C.

2.2.2   Testiohjelma

Testiohjelmassa on useita peräkkäisiä jarrutussyklejä, joissa kussakin on X jarrutusjaksoa ja joissa viiden sekunnin pituista jarrutusta seuraa kymmenen sekunnin pituinen jarrun vapauttaminen.

Voidaan käyttää jompaakumpaa seuraavista menettelyistä:

2.2.2.1   Testiohjelma, jossa käytetään vakiopainetta

2.2.2.1.1   Jarrupalat

Hydraulipaineen p on oltava jarrusatulan mäntien alla vakiosuuruinen seuraavan kaavan mukaisesti:

2.2.2.1.2   Jarrukengät

Jarrupäällysteiden kitkapinnan keskimääräisen kosketuspaineen on pysyttävä vakiona arvossa 22 ± 6 N/cm2, ja se lasketaan sellaisen staattisen jarrun osalta, joka ei ole itsetehostuva.

2.2.2.2   Testiohjelma, jossa käytetään vakiomomenttia

Tätä menetelmää sovelletaan ainoastaan jarrupala-asennussarjoihin. Jarrumomentin on oltava vakio ± 5 prosentin toleranssilla, ja se on säädettävä siten, että taulukossa esitetyt jarrukiekon enimmäislämpötilat saavutetaan.

2.3   Testitulosten arviointi

Kitkakäyttäytyminen määritetään testiohjelmasta valituissa kohdissa mitatusta jarrumomentista. Kun jarrutuskerroin on vakio, esimerkiksi levyjarrun tapauksessa, jarrumomentti voidaan muuntaa kitkakertoimeksi.

2.3.1   Jarrupalat

2.3.1.1   Toiminnallinen kitkakerroin (μop) on niiden arvojen keskiarvo, jotka kirjataan syklien 2–7 aikana (vakiopainemenetelmä) tai syklien 2–4, 6–9 ja 11–13 aikana (vakiomomentin menetelmä). Mittaus tehdään yhden sekunnin kuluttua kunkin syklin ensimmäisen jarrutuksen aloittamisesta.

2.3.1.2   Enimmäiskitkakerroin (μmax) on kaikkien syklien aikana kirjatuista arvoista suurin.

2.3.1.3   Vähimmäiskitkakerroin (μmin) on kaikkien syklien aikana kirjatuista arvoista pienin.

2.3.2   Jarrukengät

2.3.2.1   Keskimomentti (Mmean) on syklien 1 ja 3 viidennen jarrutuksen aikana kirjatun jarrumomentin enimmäis- ja vähimmäisarvon keskiarvo.

2.3.2.2   Kuumamomentti (Mhot) on syklien 2 ja 4 aikana kehittynyt vähimmäisjarrumomentti. Jos lämpötila on yli 300 °C näiden syklien aikana, Mhot on 300 °C:n lämpötilassa saavutettu arvo.

2.4   Hyväksymiskriteerit

2.4.1   Kussakin jarrupäällysteasennussarjatyypin hyväksyntähakemuksessa on ilmoitettava seuraavat:

2.4.2   Hyväksytyn jarrupäällysteasennussarjatyypin tuotannon aikana on osoitettava testausnäytteillä, että kyseinen tyyppi noudattaa tämän liitteen kohdan 2.4.1 mukaisesti kirjattuja arvoja seuraavin toleranssein:

3.   LUOKKIEN M3, N2, N3, O3 ja O4 AJONEUVOJEN JARRUPÄÄLLYSTEASENNUSSARJAT JA RUMPUJARRUPÄÄLLYSTEET

3.1   Laitteet

3.1.1   Testauslaitteeseen asennetaan kiinteällä jarrusatulalla varustettu levyjarru, jonka sylinterin halkaisija on 60 mm ja jonka umpinaisen (ei jäähdytettävän) levyn halkaisija on 278 ± 2 mm ja paksuus 12 ± 0,5 mm. Tukilevyyn kiinnitetään kitkamateriaalia suorakulmainen pala, jonka ala on 44 ± 0,5 cm2 ja paksuus vähintään 6 mm.

3.1.2   Levyn pyörimisnopeuden on oltava 660 ± 10 rpm ilman kuormitusta ja vähintään 600 rpm täydessä kuormituksessa.

3.1.3   Jarrupäällysteiden kitkapinnan keskimääräisen kosketuspaineen on pysyttävä vakiona arvossa 75 ± 10 N/cm2.

3.1.4   Testisyklien sekä testisyklien aikana tehtyjen jarrutusten on oltava säädettävät ja automaattisesti toimivat.

3.1.5   Käyttömomentti tai kitkapinnan lämpötila on kirjattava.

3.1.6   Jarruun on voitava johtaa jäähdytysilmaa 600 ± 60 m3 tunnissa.

3.2   Testausmenettely

3.2.1   Näytteen valmistelu

Valmistajan sovitusmenettelyssä on varmistettava vähintään 80 prosentin suuruinen kosketuspinta-ala, jolloin pinnan lämpötila saa olla enintään 200 °C.

3.2.2   Testiohjelma

Testiohjelmassa on useita peräkkäisiä jarrutussyklejä, joissa kussakin on X jarrutusjaksoa ja joissa viiden sekunnin pituista jarrutusta seuraa kymmenen sekunnin pituinen jarrun vapauttaminen.

3.3   Testitulosten arviointi

Kitkakäyttäytyminen määritetään testiohjelmasta valituissa sykleissä mitatusta jarrumomentista. Jarrumomentti muunnetaan kitkakertoimeksi μ.

Kunkin jarrutuksen kitkakerroin on viiden sekunnin jarrutuksen keskiarvo.

3.3.1   Toiminnallinen kitkakerroin μop1 on syklissä 1 tehdyissä jarrutuksissa mitattujen arvojen μ keskiarvo ja kerroin μop2 syklissä 9 tehdyissä jarrutuksissa mitattujen arvojen μ keskiarvo.

3.3.2   Enimmäiskitkakerroin μmax on suurin sykleissä 1–11 mitattu kertoimen μ arvo.

3.3.3   Vähimmäiskitkakerroin μmin on pienin sykleissä 1–11 mitattu kertoimen μ arvo.

3.4   Hyväksymiskriteerit

3.4.1   Kussakin varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjan tai rumpujarrupäällysteen tyypin hyväksyntää koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava arvot μop1, μop2, μmin ja μmax.

3.4.2   Hyväksytyn varaosana toimitettavan jarrupäällysteasennussarjatyypin tai rumpujarrupäällystetyypin tuotannon aikana on osoitettava testausnäytteillä, että kyseinen tyyppi noudattaa tämän liitteen kohdan 3.4.1 mukaisesti kirjattuja arvoja seuraavin toleranssein:

(1)  Luokkien L1 ja L2 ajoneuvoja testattaessa voidaan käyttää pienempää nopeutta.

(2)  Luokan L ajoneuvojen tapauksessa lämpötila saa olla enintään 350 °C.Jarrutusjakson aikana tehtävien jarrutusten määrää on tarvittaessa vähennettävä.Tällöin on kuitenkin lisättävä jaksoja, jotta jarrutusten kokonaismäärä pysyy vakiona.

(3)  Suluissa olevat arvot koskevat luokan L ajoneuvoja.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

TYYPPIHYVÄKSYNTÄMERKIN ASETTELU

MALLI A

(Ks. tämän säännön kohta 4.4)

MALLI B

(Ks. tämän säännön kohta 4.5)

(1)  Jälkimmäinen numero annetaan pelkästään esimerkkinä.

LIITE 3

TESTAUSMENETTELY

1.   AJONEUVON ASENTAMINEN JA VALMISTELU

1.1   Testausalue

Testausalueen on oltava riittävän suuri testirataa, estettä ja testissä tarvittavia teknisiä asennuksia varten. Radan loppuosan on oltava vaakasuora, tasainen ja sileä vähintään viiden metrin etäisyydeltä ennen estettä.

1.2   Este

Esteen etuseinämän on oltava tämän säännön liitteessä 9 olevan määritelmän mukainen muotoutuva rakenne. Muotoutuvan rakenteen etuseinämän on oltava kohtisuora ± 1 asteen tarkkuudella testausajoneuvon ajosuuntaa vastaan. Este on kiinnitettävä vähintään 7 × 104 kg:n painoiseen kappaleeseen, jonka etuseinämän on oltava pystysuora ± 1 asteen tarkkuudella. Tämä kappale on kiinnitettävä maahan tai asetettava maahan, jolloin sen liikkumista rajoitetaan tarvittaessa lisäpysäytyslaitteilla.

1.3   Esteen sijoitus

Este on aseteltava siten että ajoneuvon ensimmäinen kohtaaminen esteen kanssa tapahtuu ohjauspylvään puolelta. Jos testi voidaan toteuttaa joko oikealta tai vasemmalta puolelta ohjattavalla ajoneuvolla, testauksesta vastaavan tutkimuslaitoksen on valittava epäedullisempi asettelu.

1.3.1   Ajoneuvon kohdistus suhteessa esteeseen

Ajoneuvon leveydestä 40 % ± 20 mm on oltava limittäin esteen etuseinämän kanssa.

1.4   Ajoneuvon varustus

1.4.1   Yleistä

Testiajoneuvon on edustettava sarjavalmisteisia ajoneuvoja. Siinä on oltava kaikki sarjan vakiovarusteet, ja sen on oltava tavanomaisessa ajokunnossa. Tietyt osat voidaan korvata vastaavilla painoilla, jollei korvaamisella selvästi ole havaittavaa vaikutusta kohdan 6 mukaisesti mitattaviin tuloksiin.

1.4.2   Ajoneuvon massa

1.4.2.1   Testattavan ajoneuvon massan on oltava ajoneuvon kuormittamaton omamassa.

1.4.2.2   Polttoainesäiliö on täytettävä vedellä siten, että sen massa on 90 ± 1 prosenttia valmistajan ilmoittamasta täyden säiliön massasta.

1.4.2.3   Kaikki muut nestejärjestelmät (jarru-, jäähdytys- ym. järjestelmät) voivat olla tyhjiä, mutta nesteiden massa on kompensoitava huolellisesti muulla tavalla.

1.4.2.4   Jos ajoneuvossa olevien mittauslaitteiden massa ylittää sallitut 25 kg, se voidaan korvata massavähennyksin, joilla ei ole havaittavaa vaikutusta kohdan 6 mukaisesti mitattaviin tuloksiin.

1.4.2.5   Mittalaitteiden massa ei saa muuttaa minkään akselin viitekuormaa yli 5 prosentilla tai yli 20 kg:lla.

1.4.2.6   Kohdassa 1.4.2.1 tarkoitettu ajoneuvon massa on ilmoitettava selosteessa.

1.4.3   Matkustamo

1.4.3.1   Ohjauspyörän asento

Jos ohjauspyörä on säädettävä, se on asetettava valmistajan ilmoittamaan vakioasentoon tai muussa tapauksessa säätöalueen puoliväliin. Eteenpäin kuljetun matkan päätyttyä ohjauspyörä ei saa lukittua ja sen puolien on jäätävä asentoon, joka vastaa valmistajan ilmoittamaa asentoa ajoneuvon kulkiessa suoraan eteenpäin.

1.4.3.2   Ikkunat

Ajoneuvon liikutettavien ikkunoiden on oltava suljettuina. Ne voidaan valmistajan suostumuksella laskea alas mittauksia varten testin aikana edellyttäen, että säätökahva on samassa asennossa kuin ikkunan ollessa suljettuna.

1.4.3.3   Vaihdetanko

Vaihdetangon on oltava vapaa-asennossa.

1.4.3.4   Polkimet

Poljinten on oltava tavanomaisessa lepoasennossa. Jos ne ovat säädettävissä, ne on asetettava keskiasentoon, ellei valmistaja edellytä muuta asentoa.

1.4.3.5   Ovet

Ovien on oltava kiinni mutta ei lukittuina.

1.4.3.6   Kattoluukku

Mahdollisen kattoluukun tai irrotettavan katon on oltava paikoillaan ja suljettuna. Se voi valmistajan suostumuksella olla auki mittausten tekemiseksi testin aikana.

1.4.3.7   Häikäisysuojat

Häikäisysuojien on oltava käännettyinä ylös.

1.4.3.8   Taustapeili

Sisätaustapeilin on oltava tavanomaisessa asennossa.

1.4.3.9   Käsinojat

Edessä ja takana olevien liikuteltavien käsinojien on oltava ala-asennossa, paitsi jos testinukkien sijainti autossa estää sen.

1.4.3.10   Pääntuet

Korkeudensäädöllä varustetut pääntuet on asetettava ylimpään asentoonsa.

1.4.3.11   Istuimet

1.4.3.11.1   Etuistuinten asento

Pituussuunnassa säädettävät istuimet on asetettava siten, että niiden H-piste (määritellään liitteessä 6 vahvistetulla menettelyllä) on keskiasennossa tai sitä lähinnä olevassa lukitusasennossa ja valmistajan määrittelemällä korkeustasolla (jos istuimissa on erillinen korkeussäätö). Istuinpenkin viitepisteenä pidetään kuljettajan istuinpaikan H-pistettä.

1.4.3.11.2   Etuistuinten selkänojien asento

Säädettävät istuinten selkänojat säädetään siten, että testinuken ylävartalon kallistuma on mahdollisimman lähellä valmistajan tavanomaista käyttöä varten suosittelemaa asentoa tai, jos valmistaja ei ole antanut erityistä suositusta, 25 astetta taaksepäin.

1.4.3.11.3   Takaistuimet

Jos takaistuimet tai takapenkki ovat säädettävissä, ne asetetaan taimpaan asentoon.

2.   TESTINUKET

2.1   Etuistuimet

2.1.1   Molemmille uloimmille etuistuinpaikoille asetetaan asianmukaisten eritelmien mukaisesti ja liitteessä 5 vahvistettujen määräysten mukaisesti säädetty Hybrid III (1) -tyyppinen nukke, jossa on 45 °:n nilkka. Testinuken nilkan on oltava hyväksytty liitteessä 10 vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

2.1.2   Testausajoneuvossa on oltava valmistajan toimittamat turvajärjestelmät.

3.   AJONEUVON KÄYTTÖVOIMA JA KULKURATA

3.1   Ajoneuvon on liikuttava joko oman moottorinsa tai muun voimanlähteen voimalla.

3.2   Törmäyshetkellä ajoneuvoon ei saa enää vaikuttaa minkään lisäohjaus- tai lisävoimalaitteen toiminta.

3.3   Ajoneuvon radan on oltava sellainen, että se täyttää kohtien 1.2 ja 1.3.1 vaatimukset.

4.   TESTAUSNOPEUS

Ajoneuvon nopeuden on oltava törmäyshetkellä 56 (– 0/+ 1) km/h. Jos testi kuitenkin suoritetaan suuremmalla törmäysnopeudella ja jos ajoneuvo täyttää sille asetetut vaatimukset, testi katsotaan tyydyttävästi suoritetuksi.

5.   ETUISTUIMILLE SIJOITETUILLE TESTINUKEILLE TEHTÄVÄT MITTAUKSET

5.1   Kaikki arviointiperusteiden tarkistamiseksi tarvittavat mittaukset on tehtävä liitteessä 8 esitettyjen eritelmien mukaisilla mittalaitteistoilla.

5.2   Eri muuttujat on kirjattava käyttämällä erillisiä datakanavia, jotka kuuluvat seuraaviin taajuusalueluokkiin (CFC):

5.2.1   Testinuken pää

Painopisteeseen kohdistuva kiihtyvyys (a) lasketaan kiihtyvyyden kolmiaksiaalisista komponenteista mitattuna arvolla CFC = 1 000.

5.2.2   Testinuken niska

5.2.2.1   Aksiaalinen venytysvoima sekä niskaan ja kaulaan kohdistuva leikkausvoima niskan ja pään yhtymäkohdassa mitataan arvolla CFC = 1 000.

5.2.2.2   Niskan ja pään yhtymäkohdassa lateraalisen akselin ympärillä vaikuttava taivutusmomentti mitataan arvolla CFC = 600.

5.2.3   Testinuken rintakehä

Rintakehän painuma rintalastan ja selkärangan välillä mitataan arvolla CFC = 180.

5.2.4   Testinuken reisi- ja sääriluu

5.2.4.1   Aksiaalinen puristusvoima sekä taivutusmomentit mitataan arvolla CFC = 600.

5.2.4.2   Sääriluun siirtymä reisiluuhun nähden mitataan polvinivelestä arvolla CFC = 180.

6.   AJONEUVOSTA TEHTÄVÄT MITTAUKSET

6.1   Liitteessä 7 kuvatun yksinkertaistetun testin suorittamiseksi on määritettävä rakenteen hidastumiskäyrä B-pilarin juureen ajoneuvon törmäyspuolelle asennettujen pitkittäisten kiihtyvyysmittareiden antaman arvon perusteella liitteen 8 vaatimusten mukaisilla mittalaitteilla käyttäen CFC-arvoa 180.

6.2   Liitteessä 7 kuvatussa testausmenettelyssä käytettävä nopeuskuvaaja saadaan B-pilariin törmäyspuolelle asennetusta pitkittäisestä kiihtyvyysmittarista.

(1)  Hybrid III vastaa 50. persentiilin yhdysvaltalaisen miehen keskeisiä mittoja. Sen teknisiä eritelmiä ja yksityiskohtaisia piirroksia sekä eritelmiä, jotka koskevat nuken säätämistä tätä testiä varten, säilytetään Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeristössä, ja niihin voi tutustua pyynnöstä Euroopan talouskomissiossa, osoite Palais des Nations, Geneve, Sveitsi.

LIITE 4

SUORITUSARVOKRITEERIEN MÄÄRITTÄMINEN

1.   PÄÄN SUORITUSKYKYPERUSTE (HPC) JA PÄÄN KIIHTYVYYS 3 ms:n AIKANA

2.   NISKAVAMMA-ARVIOINTIPERUSTEET (NIC)

3.   RINTAKEHÄN KOKOONPURISTUMISEN ARVIOINTIPERUSTE (ThCC) JA VISKOSITEETTIARVIOINTIPERUSTE (V * C)

4.   REISILUUHUN KOHDISTUVAN VOIMAN ARVIOINTIPERUSTE (FFC)

5.   SÄÄRILUUHUN KOHDISTUVAN PURISTUSVOIMAN ARVIOINTIPERUSTE (TCFC) JA SÄÄRILUUINDEKSI (TI)

6.   HYBRID III -TESTINUKEN VISKOSITEETTIARVIOINTIPERUSTEIDEN (V * C) LASKEMINEN

LIITE 5

Testinukkien sijoittaminen ja asentaminen sekä turvajärjestelmien säätö

1.   TESTINUKKIEN SIJOITTAMINEN

1.1   Erilliset istuimet

Testinuken symmetriatason on yhdyttävä istuimen pystysuoraan keskitasoon.

1.2   Etupenkki

1.2.1   Kuljettaja

Testinuken symmetriatason on sijaittava ohjauspyörän keskipisteen läpi kulkevassa pystytasossa ja oltava ajoneuvon keskitason suuntainen. Jos istumapaikka määräytyy penkin muodon mukaan, on istuin katsottava erilliseksi istuimeksi.

1.2.2   Reunapaikalla oleva matkustaja

Matkustajanuken symmetriatason on oltava symmetrinen kuljettajanuken symmetriatason kanssa suhteessa ajoneuvon pitkittäiskeskitasoon. Jos istumapaikka määräytyy penkin muodon mukaan, on istuin katsottava erilliseksi istuimeksi.

1.3   Edessä istuvien matkustajien istuinpaikat (ei kuljettaja)

Testinukkien symmetriatasojen on osuttava yhteen valmistajan määrittelemien istumapaikkojen keskitasojen kanssa.

2.   TESTINUKKIEN ASENTAMINEN

2.1   Pää

Päähän asennetun poikittaisen mittalaitepaneelin on oltava vaakasuorassa 2,5 asteen tarkkuudella. Testinuken pään suuntaamiseksi vaakatasoon ajoneuvoissa, joissa on pystysuorat istuimet ilman säädettäviä selkänojia, on toimittava seuraavasti. Ensin säädetään H-pisteen asento kohdassa 2.4.3.1 esitettyjen rajojen sisällä mittalaitepaneelin asettamiseksi vaakatasoon. Jos se ei ole vielä vaakasuorassa, säädetään testinuken lantiokulmaa kohdan 2.4.3.2 mukaisissa rajoissa. Jos poikittainen mittalaitepaneeli ei ole vieläkään vaakatasossa, säädetään testinuken niskatukea mahdollisimman vähän paneelin saamiseksi vaakatasoon 2,5°:n tarkkuudella.

2.2   Käsivarret

2.2.1   Kuljettajan paikalla olevan testinuken olkavarret on asetettava kylkiä pitkin siten, että niiden keskilinjat ovat mahdollisimman lähellä pystysuoraa tasoa.

2.2.2   Matkustajan paikalla olevan nuken olkavarsien on kosketettava istuimen selkänojaa ja nuken ylävartaloa.

2.3   Kädet

2.3.1   Kuljettajan paikalla olevan nuken kämmenten on kosketettava ohjauspyörän kehän ulkoreunaa ohjauspyörän vaakasuoran keskilinjan kohdalla. Peukaloiden on oltava taivutettuna ohjauspyörän kehän päälle ja siihen kevyesti teipattuina siten, että jos testinuken käsi työntyy ylöspäin vähintään 9 N:n ja enintään 22 N:n voimalla, teippi päästää käden irtoamaan ohjauspyörän kehältä.

2.3.2   Matkustajan paikalla olevan nuken kämmenten on kosketettava reisien ulkopuolta. Pikkusormen on kosketettava istuintyynyä.

2.4   Ylävartalo

2.4.1   Istuinpenkeillä varustetuissa ajoneuvoissa kuljettajan ja matkustajan paikoilla olevien nukkien ylävartaloiden yläosan on nojattava istuimen selkänojaan. Kuljettajan paikalla olevan nuken keskisagittaalitason on oltava pystysuora ja samansuuntainen ajoneuvon pitkittäisen keskilinjan kanssa ja kuljettava ohjauspyörän keskipisteen kautta. Matkustajanuken keskisagittaalitason on oltava pystysuora ja samansuuntainen ajoneuvon pitkittäisen keskilinjan kanssa ja samalla etäisyydellä viime mainitusta kuin kuljettajanuken keskisagittaalitaso.

2.4.2   Erillisillä istuimilla varustetuissa ajoneuvoissa on kuljettajan ja matkustajan paikoilla olevien nukkien ylävartaloiden yläosan nojattava istuimen selkänojaan. Kuljettaja- ja matkustajanukkien keskisagittaalitason on oltava pystysuora ja yhtenevä yksittäisen istuimen pitkittäisen keskilinjan kanssa.

2.4.3   Alavartalo

2.4.3.1   H-piste

Kuljettajan ja matkustajan paikoilla olevien nukkien H-pisteiden on osuttava 13 mm:n tarkkuudella sekä vaaka- että pystysuunnassa yhteen pisteen kanssa, joka sijaitsee 6 mm liitteessä 6 kuvatulla menettelyllä määritetyn H-pisteen alapuolella. Kolmiulotteisessa H-pisteen määrityslaitteessa käytetyt sääri- ja reisiosien pituudet on kuitenkin säädettävä siten, että ne ovat 414 mm (sääriosa) ja 401 mm (reisiosa) eivätkä 417 ja 432 mm.

2.4.3.2   Lantiokulma

Lantiokulma mitataan nuken H-pisteen mittausaukkoon asetetulla lantiokulmamittarilla (GM-piirros 78051–532, osa 572). Mittarin 76,2 mm pitkältä litteältä pinnalta vaakatasoon mitatun kulman on oltava 22,5 ± 2,5°.

2.5   Jalat

Kuljettajan ja matkustajan paikalla olevien nukkien reisien on oltava istuintyynyä vasten siinä määrin kuin jalkojen asento sen sallii. Polvien ulkopintojen välisen etäisyyden on oltava alussa 270 ± 10 millimetriä. Kuljettajan paikalla olevan nuken vasen jalka ja matkustajan paikalla olevan nuken molemmat jalat on asetettava pitkittäiseen pystytasoon, jos mahdollista. Kuljettajan paikalla olevan nuken oikean jalan on oltava pystytasossa, jos mahdollista. Lopullinen säätö jalkaterien asettamiseksi kohdan 2.6 mukaiseen asentoon eri matkustamoratkaisuissa on sallittu.

2.6   Jalkaterät

2.6.1   Kuljettajan paikalla olevan nuken oikean jalkaterän on oltava lepoasennossa olevan kaasupolkimen päällä ja kantapään takaosan lattialla polkimen tasossa. Jos jalkaterää ei voida asettaa kaasupolkimelle, se on asetettava kohtisuoraan sääriluuta vasten ja mahdollisimman lähelle polkimen keskilinjaa siten, että kantapään takaosa on lattialla. Vasemman kantapään on oltava mahdollisimman kaukana edessä ja nojattava pohjalevyyn. Vasemman jalkaterän on oltava mahdollisimman tasaisesti jalkatilan etupaneelilla. Vasemman jalkaterän pitkittäinen keskilinja on asetettava mahdollisimman yhdensuuntaiseksi ajoneuvon pitkittäisen keskilinjan kanssa.

2.6.2   Matkustajan paikalla olevan nuken molemmat kantapäät on asetettava mahdollisimman kauas eteen, ja niiden on oltava lattialevyllä. Molemmat jalkaterät on asetettava mahdollisimman tasaisesti jalkatilan etupaneelille. Jalkaterien pitkittäinen keskilinja on asetettava mahdollisimman yhdensuuntaiseksi ajoneuvon pitkittäisen keskilinjan kanssa.

2.7   Asennetut mittauslaitteet eivät saa mitenkään vaikuttaa testinuken liikkumiseen törmäyksen aikana.

2.8   Testinukkien ja mittalaitteiden lämpötilan on annettava tasaantua ennen testiä, ja se on pyrittävä pitämään 19 °C:n ja 22 °C:n välillä.

2.9   Testinukkien vaatetus

2.9.1   Mittauslaitteilla varustetut testinuket on puettava vartalonmyötäisiin ja joustaviin puuvillavaatteisiin, joissa on lyhyet hihat ja pohkeen puoliväliin ulottuvat housut, jotka ovat eritelmän FMVSS 208, piirustusten 78051–292 ja 293 mukaisia tai vastaavia.

2.9.2   Testinukkien molempiin jalkoihin puetaan ja kiinnitetään kokoa 11XW oleva kenkä, joka vastaa Yhdysvaltain sotilasstandardin MIL-S 13192, muutos P, kengän koon sekä pohjan ja kannan paksuuden määritelmiä ja joka on painoltaan 0,57–0,1 kg.

3.   TURVAJÄRJESTELMIEN SÄÄTÖ

Kun testinukke on aseteltu kohtien 2.1–2.6. mukaisesti, sen ympärille asetetaan turvavyö, joka lukitaan. Lantiovyö kiristetään. Ylävartalon vyönauha vedetään ulos kelauslaitteesta ja sen annetaan palautua takaisin. Tämä toistetaan neljä kertaa. Lantiovyö kiristetään 9–18 N:n kireyteen. Jos vyöjärjestelmässä on kiristystä vähentävä laite, ylävartalon vyönauhaa löysätään niin paljon kuin valmistaja suosittelee ajoneuvon käsikirjassa enimmäismääräksi tavanomaiseen käyttöön. Jos vyöjärjestelmässä ei ole kiristystä vähentävää laitetta, olkavyön ylijäävän nauhan on annettava palautua kelauslaitteen avulla.

LIITE 6

Menettely moottoriajoneuvojen istumapaikkojen h-pisteen ja istuinpaikkojen todellisen ylävartalokulman määrittämiseksi

1.   TARKOITUS

Tässä liitteessä esitettyä menettelyä käytetään moottoriajoneuvon yhden tai useamman istumapaikan H-pisteen sijainnin ja todellisen ylävartalokulman määrittämiseksi sekä mitattujen tietojen ja ajoneuvon valmistajan antamien rakenne-eritelmien suhteen tarkistamiseksi (1).

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

3.   VAATIMUKSET

3.1   Tietojen esitystapa

Kustakin sellaisesta istumapaikasta, jonka osalta vaaditaan vertailutiedot tämän säännön vaatimusten noudattamisen osoittamiseksi, on esitettävä kaikki seuraavassa annetut tai niistä asianmukaisesti valitut tiedot tämän liitteen lisäyksessä 3 ilmoitetussa muodossa:

3.2   Mittaustulosten ja suunnittelueritelmien suhde

4.   MENETTELY H-PISTEEN JA TODELLISEN YLÄVARTALOKULMAN MÄÄRITTÄMISEKSI

4.1   Ajoneuvo on valmistajan harkinnan mukaan ilmastoitava lämpötilaan 20 ± 10 °C sen varmistamiseksi, että istuinmateriaali saavuttaa huoneenlämmön. Jos tarkastettavaa istuinta ei ole koskaan käytetty, istuimelle on sijoitettava 70–80 kg painoinen ihminen tai laite kaksi kertaa yhden minuutin ajaksi istuintyynyn ja selkänojan notkistamiseksi. Valmistajan pyynnöstä kaikki istuinasennelmat pidetään kuormittamattomina vähintään 30 minuuttia ennen kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen asentamista.

4.2   Ajoneuvon on oltava kohdassa 2.11 määritellyssä mittausasennossa.

4.3   Jos istuinta voidaan säätää, se on ensin säädettävä takimmaiseen ajoneuvon valmistajan sille määrittämään tavanomaiseen ajo- tai käyttöasentoon ottaen huomioon ainoastaan istuimen pituussuunnassa tapahtuva säätö, ei istuimen säätöä muihin kuin tavanomaisiin ajo- tai käyttöasentoihin. Jos istuimella on muita säätötapoja (korkeussäätö, kulmasäätö, istuimen selkänojan säätö jne.), ne asetetaan tämän jälkeen ajoneuvon valmistajan niille määrittelemään asentoon. Jousitettujen istuinten korkeussäätö on asetettava tarkasti valmistajan määrittelemää tavanomaista ajoasentoa vastaavaan asentoon.

4.4   Se istumapaikan alue, jota kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite koskettaa, on peitettävä riittävän suurella ja soveltuvaa kudosta olevalla sileällä puuvillakankaalla, jossa on 18,9 säiettä/cm2 ja jonka paino on 0,228 kg/m2, tai muulla kudotulla tai kuitukankaalla, jolla on vastaavat ominaisuudet. Jos istuin testataan ajoneuvon ulkopuolella, sen alustalla on oltava samat perusominaisuudet (2) kuin sen ajoneuvon lattialla, jolla istuin on tarkoitettu käytettäväksi.

4.5   Kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen kaukaloasennelma on sijoitettava siten, että määrityslaitteen keskitaso vastaa matkustajan keskitasoa (C/LO). Valmistajan pyynnöstä kolmiulotteista H-pisteen määrityslaitetta voidaan siirtää sisemmäksi matkustajan keskitasoon nähden, jos kone sijaitsee niin paljon ulompana, että istuimen reuna estää laitteen asettamisen vaakatasoon.

4.6   Jalkaterä- ja sääriosat kiinnitetään kaukaloasennelman istuinosaan joko erikseen tai käyttämällä T-tankoa ja sääriosaa. H-pisteen linjan kohdistuspisteiden kautta kulkevan linjan on oltava maanpinnan suuntainen ja kohtisuorassa istuimen pituussuuntaista keskitasoa vastaan.

4.7   Kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen jalkaterä- ja sääriosat asetetaan seuraavasti:

4.8   Asetetaan sääri- ja reisipainot ja säädetään kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite vaakatasoon.

4.9   Kallistetaan selkäkaukaloa etupidäkettä vasten ja vedetään kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite irti istuimen selkänojasta T-tangon avulla. Asetetaan kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite uudelleen istuimelle käyttäen yhtä seuraavista menetelmistä:

4.10   Kohdistetaan 100 ± 10 N suuruinen kuormitus kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen kaukaloasennelmaan lantiokulmaa osoittavan asteikon ja T-tangon hahlon leikkauspisteessä. Kuormituksen suunta pidetään edellä mainitun leikkauspisteen kautta reisitangon hahlon yläpuolella olevaan pisteeseen kulkevan linjan suuntaisena (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2). Sen jälkeen selkäkaukalo palautetaan varovaisesti takaisin istuimen selkänojalle. Menettelyn loppuosa on suoritettava varovaisesti, jottei kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite liu’u eteenpäin.

4.11   Asetetaan oikean- ja vasemmanpuoleiset lantiopainot ja sen jälkeen kahdeksan ylävartalopainoa yksi kerrallaan. Kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen on pysyttävä vaakatasossa.

4.12   Kallistetaan selkäkaukaloa eteenpäin istuimen selkänojaan kohdistuvan jännityksen vapauttamiseksi. Keinutetaan kolmiulotteista H-pisteen määrityslaitetta puolelta toiselle 10 asteen kaaressa (5 astetta pystysuoran keskitason kummallekin puolelle) kolme täyttä heilahdusta laitteen ja istuimen välille mahdollisesti syntyneen kitkan poistamiseksi.

Keinuttamisen aikana kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen T-tanko saattaa pyrkiä poikkeamaan määritetystä vaaka- ja pystylinjauksesta. T-tankoa on siksi pidettävä paikoillaan kohdistamalla siihen riittävä sivusuuntainen kuormitus keinutusliikkeiden aikana. T-tankoa pideltäessä ja kolmiulotteista H-pisteen määrityslaitetta keinutettaessa on oltava huolellinen, jottei siihen kohdistu tahatonta pystysuoraa tai eteen- ja taaksepäin suuntautuvaa ulkoista kuormitusta.

Kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen jalkaosia ei saa pidättää eikä pidellä tämän vaiheen aikana. Jos jalkojen asento muuttuu, niiden olisi annettava jäädä kyseiseen asentoon toistaiseksi.

Lasketaan selkäkaukalo varovasti istuimen selkänojaa vasten ja tarkistetaan, että molemmat vesivaa’at ovat vaakasuorassa. Jos jalat ovat liikkuneet kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen keinunnan aikana, ne on asetettava uudelleen seuraavasti:

Nostetaan vuorotellen kumpikin jalkaterä irti lattiasta juuri sen verran, ettei se enää pääse liikkumaan. Nostamisen aikana jalkaterät saavat kääntyä vapaasti, eikä niihin saa kohdistaa eteen tai sivulle suuntautuvia kuormia. Kun jalkaterät lasketaan takaisin alas, kantapäiden on kosketettava tähän tarkoitukseen suunniteltua rakennetta.

Tarkistetaan, että sivusuuntainen vesivaaka on keskiasennossa. Tarvittaessa kohdistetaan selkäosan yläosaan sivuttainen kuorma, joka riittää asettamaan kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen istumakaukalon vaakatasoon istuimelle.

4.13   Pidetään T-tangosta kiinni, jottei kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite pääse liukumaan istuintyynyllä eteenpäin, ja jatketaan seuraavasti:

4.14   Tehdään kaikki seuraavat mittaukset:

4.15   Jos kolmiulotteisen H-pisteen määrityslaitteen asennus halutaan toistaa, istuinasennelma olisi pidettävä kuormittamattomana vähintään 30 minuuttia ennen toistoa. Kolmiulotteista H-pisteen määrityslaitetta ei saisi jättää kuormitettuna istuimelle testin suorittamiseen tarvittavaa aikaa pitemmäksi ajaksi.

4.16   Jos saman istuinrivin istuimia voidaan pitää samanlaisina (penkki-istuin, identtiset istuimet jne.), riittää, että kullekin istuinriville määritetään yksi H-piste ja yksi ylävartalon todellinen kulma, jolloin tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvattu kolmiulotteinen H-pisteen määrityslaite sijoitetaan koko riviä edustavalle paikalle. Tämän istumapaikan on oltava

(1)  Etuistuimia lukuun ottamatta missä tahansa istumapaikassa, jossa H-pistettä ei voida määrittää kolmiulotteisella H-pisteen määrityslaitteella tai muita menettelyjä käyttäen, viitepisteenä voidaan toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan käyttää valmistajan ilmoittamaa R-pistettä.

(2)  Kallistuskulma, istuimen kiinnityksen korkeusero, pinnan rakenne jne.

LIITE 7

TESTAUSMENETTELY TÖRMÄYSVAUNUA KÄYTTÄEN

1.   TESTIN VALMISTELU JA TOTEUTUS

1.1   Törmäysvaunu

Törmäysvaunun on oltava rakenteeltaan sellainen, ettei siinä ilmene mitään pysyviä muodonmuutoksia testin jälkeen. Sitä on ohjattava niin, että törmäyshetkellä pystysuora poikkeama on enintään 5 astetta ja vaakasuora poikkeama enintään 2 astetta.

1.2   Testattava rakenne

1.2.1   Yleistä

Testattavan rakenteen on edustettava kyseisten ajoneuvojen sarjatuotantoa. Joitakin osia voidaan vaihtaa tai irrottaa, kunhan se ei selvästikään vaikuta testin tuloksiin.

1.2.2   Säädöt

Säätöjen on oltava tämän säännön liitteessä 3 olevan kohdan 1.4.3 mukaisia, ja niissä on otettava huomioon kohdan 1.2.1 määräykset.

1.3   Rakenteen kiinnitys

1.3.1   Rakenne on kiinnitettävä tukevasti vaunuun siten, ettei testin aikana pääse tapahtumaan suhteellista siirtymistä.

1.3.2   Rakennetta ei saa kiinnittää vaunuun tavalla, joka vahvistaa istuinten kiinnitystä tai kiinnityslaitteita tai aiheuttaa rakenteessa tavanomaisesta poikkeavan muodonmuutoksen.

1.3.3   Seuraavia kiinnitystapoja suositellaan: rakenne kiinnitetään suunnilleen pyörien akselille asetettujen tukien päälle tai, jos mahdollista, vaunuun ripustusjärjestelmän kiinnittimien avulla.

1.3.4   Ajoneuvon pitkittäisakselin ja kelkan liikkeen suunnan muodostaman kulman on oltava 0 ± 2°.

1.4   Testinuket

Testinukkien ja niiden sijoittelun on oltava liitteessä 3 olevan kohdan 2 eritelmien mukaisia.

1.5   Mittalaitteet

1.5.1   Rakenteen hidastuvuus

Rakenteen hidastuvuutta törmäyksen aikana mittaavien antureiden on oltava vaunun pitkittäisakselin suuntaisia liitteen 8 eritelmien mukaisesti (CFC 180).

1.5.2   Testinukeille tehtävät mittaukset

Kaikki lueteltujen arvojen tarkistamiseen tarvittavat mittaukset esitetään liitteen 3 kohdassa 5.

1.6   Rakenteen hidastuvuuskuvaaja

Rakenteen hidastuvuutta törmäysvaiheen aikana kuvaavan käyrän on oltava sellainen, että integroimalla saatu nopeuden vaihtelua ajan suhteen ilmaiseva kuvaaja ei missään vaiheessa eroa enempää kuin ± 1 m/s kyseisen ajoneuvon nopeuden vaihtelua ajan suhteen ilmaisevasta viitekuvaajasta, sellaisena kuin se on esitetty tämän liitteen lisäyksessä. Viitekuvaajan aika-akselia voidaan siirtää rakenteen nopeuden laskemiseksi ”käytävän” sisällä.

1.7   Testattavan ajoneuvon viitekuvaaja Δν = f(t)

Tämä viitekuvaaja saadaan integroimalla testattavan ajoneuvon hidastuvuuskuvaajasta, joka on mitattu etutörmäystestillä estettä vastaan tämän säännön liitteessä 3 olevan kohdan 6 eritelmien mukaisesti.

1.8   Vastaavat menetelmät

Testi voidaan suorittaa muillakin kuin kelkan hidastuvuuteen perustuvilla menetelmillä, jos ne ovat kohdassa 1.6 esitettyä nopeuden vaihteluväliä koskevien vaatimusten mukaisia.

LIITE 8

MITTAUSTESTEISSÄ KÄYTETTÄVÄ MITTAUSTEKNIIKKA: LAITTEET

1.   MÄÄRITELMÄT

1.1   Mittalaitteisto

Mittalaitteistoon kuuluvat kaikki laitteet mittausanturista (tai useista antureista, joiden lähtösignaalit on yhdistetty määritellyllä tavalla) analyysilaitteisiin, joilla voidaan muuntaa vastaanotetun signaalin taajuutta tai amplitudia.

1.2   Mittausanturi

Mittausanturi on mittalaitteiston ensimmäinen laite. Sen avulla muutetaan mitattava fysikaalinen suure toiseksi suureeksi (kuten jännitteeksi), jota voidaan käsitellä laitteiston muilla laitteilla.

1.3   Kanavan amplitudiluokka: CAC

Kanavan amplitudiluokan on vastattava mittalaitteistolle tässä liitteessä vahvistettua amplitudia. CAC-luku on sama kuin mittausalueen yläraja.

1.4   Ominaistaajuudet FH, FL, FN

Nämä taajuudet määritellään kuvassa 1.

1.5   Kanavan taajuusalueluokka: CFC

Kanavan taajuusalueluokka ilmoittaa, mille kuvassa 1 määriteltyjen rajojen sisällä olevalle taajuusalueelle taajuusvaste sijoittuu. Tämä luku on sama kuin taajuuden FH arvo hertseinä.

1.6   Herkkyyskerroin

Pienimmän neliösumman menetelmällä saatuja kalibrointiarvoja kanavan amplitudiluokan sisällä parhaiten kuvaavan suoran kulmakerroin.

1.7   Mittalaitteiston kalibrointikerroin

Logaritmiasteikolla välillä FL–FH/2,5 tasaisin välein sijaitsevilla taajuuksilla arvioitujen herkkyyskertoimien keskiarvo.

1.8   Epälineaarisuusvirhe

Kalibrointiarvon ja kohdassa 1.6 määritellyltä suoralta luettavan vastaavan arvon välinen suurin ero prosentteina kanavan amplitudiluokan ylärajalla.

1.9   Ristikkäisherkkyys

Lähtösignaalin suhde tulosignaaliin, kun anturiin syötetään impulssi kohtisuorassa mitta-akseliin nähden. Ristikkäisherkkyys ilmaistaan prosentteina herkkyydestä mitta-akselilla.

1.10   Vaiheviive

Mittalaitteiston vaiheviive on yhtä suuri kuin sinimuotoisen signaalin vaihesiirtymä (radiaaneina) jaettuna kyseisen signaalin kulmataajuudella (radiaaneina/s).

1.11   Ympäristö

Kaikkien mittalaitteistoon tietyllä hetkellä kohdistuvien ulkoisten olosuhteiden ja tekijöiden yhteisvaikutus.

2.   SUORITUSVAATIMUKSET

2.1   Epälineaarisuusvirhe

Mittalaitteiston epälineaarisuusvirheen absoluuttinen arvo kaikilla CFC:n taajuuksilla saa olla enintään 2,5 prosenttia CAC:n arvosta koko mittausalueella.

2.2   Amplitudi taajuuden funktiona

Mittalaitteiston taajuusvastekuvaajan on oltava kuvassa 1 esitettyjen rajojen sisällä. Kalibrointikerroin määrittelee nolladesibelin kohdan.

2.3   Vaiheviive

Mittalaitteiston tulo- ja lähtösignaalien välinen vaiheviive on määritettävä, ja se saa vaihdella enintään 0,1 FH s välillä 0,03 FH–FH.

2.4   Aika

2.4.1   Aikakanta

On kirjattava aikakanta, jolla on vähintään oltava 1 sadasosasekunnin jako yhden prosentin tarkkuudella.

2.4.2   Suhteellinen viive

Kahden tai useamman mittalaitteiston signaalien välinen suhteellinen aikaviive ei saa olla yli 1 ms riippumatta niiden taajuusluokasta, kun vaihesiirtymästä johtuvaa viivettä ei oteta huomioon.

Jos yhdistetään vähintään kahden mittalaitteiston signaalit, niillä on oltava sama taajuusluokka, eikä niiden suhteellinen aikaviive saa olla suurempi kuin 0,1 FH sekuntia.

Tätä vaatimusta sovelletaan analogisiin ja digitaalisiin signaaleihin sekä synkronointipulsseihin.

2.5   Mittausanturin ristikkäisherkkyys

Anturin ristikkäisherkkyyden on oltava vähemmän kuin 5 prosenttia kaikissa suunnissa.

2.6   Kalibrointi

2.6.1   Yleistä

Mittalaitteisto on kalibroitava vähintään kerran vuodessa vertaamalla sitä vertailulaitteistoihin, joissa käytetään tunnettuja kalibrointistandardeja. Vertailumenetelmät eivät saa aiheuttaa virhettä, joka on yli 1 prosentti CAC:sta. Vertailulaitteiden käyttö on rajoitettava sille taajuusalueelle, jolle ne on kalibroitu. Mittalaitteiston osat voidaan arvioida yksittäin. Koko mittalaitteiston tarkkuus arvioidaan painotettujen tulosten avulla. Täten esimerkiksi mittalaitteiston vahvistuskerroin voidaan tarkistaa ilman anturia esimerkiksi antamalla sille sähkösignaali, jonka amplitudi tunnetaan ja joka simuloi anturin lähtösignaalia.

2.6.2   Kalibroinnissa käytettävien vertailulaitteistojen tarkkuus

Virallisen mittauslaitoksen (metrologisen laitoksen) on sertifioitava tai hyväksyttävä vertailulaitteistojen tarkkuus.

2.6.2.1   Staattinen kalibrointi

2.6.2.1.1   Kiihdytykset

Virheiden on oltava alle ± 1,5 prosenttia kanavan amplitudiluokasta.

2.6.2.1.2   Voimat

Virheen on oltava alle ± 1 prosentti kanavan amplitudiluokasta.

2.6.2.1.3   Siirtymät

Virheen on oltava alle ± 1 prosentti kanavan amplitudiluokasta.

2.6.2.2   Dynaaminen kalibrointi

2.6.2.2.1   Kiihdytykset

Prosentteina kanavan amplitudiluokasta ilmaistun viitekiihtyvyyksien virheen on oltava pienempi kuin ± 1,5 prosenttia alle 400 hertsillä, pienempi kuin ± 2 prosenttia 400 ja 900 hertsin välillä ja pienempi kuin ± 2,5 prosenttia yli 900 hertsillä.

2.6.2.3   Aika

Virheen suhteessa viiteaikaan on oltava pienempi kuin 10–5.

2.6.3   Herkkyyskerroin ja epälineaarisuusvirhe

Herkkyyskerroin ja epälineaarisuusvirhe määritetään mittaamalla mittalaitteiston lähtösignaali verrattuna tunnettuun tulosignaaliin usealla tulosignaalin arvolla. Mittalaitteisto on kalibroitava koko amplitudiluokka-alueella.

Kaksisuuntaisten kanavien tapauksessa on käytettävä sekä positiivisia että negatiivisia arvoja.

Jos kalibrointilaitteilla ei voida tuottaa vaadittuja tuloarvoja, koska mitattava suure on liian suuri, kalibrointi on suoritettava kalibrointistandardien rajoissa ja nämä rajat on kirjattava testausselosteeseen.

Mittalaitteisto kokonaisuudessaan on kalibroitava sellaisella taajuudella (tai taajuuksilla), jossa merkitsevä arvo on välillä FL–FH/2,5.

2.6.4   Taajuusvasteen kalibrointi

Vaihetta ja amplitudia taajuuden funktiona esittävät vastekuvaajat on määritettävä mittaamalla mittalaitteiston lähtösignaalien vaihe ja amplitudi suhteessa tunnettuun tulosignaaliin signaalin eri arvoilla, jotka vaihtelevat välillä FL ja 10 kertaa CFC tai 3 000 Hz sen mukaan, kumpi on pienempi.

2.7   Ympäristövaikutukset

Ympäristötekijöiden (kuten sähkö- tai magneettivuo, kaapelinopeus jne.) tunnistamiseksi on tehtävä säännöllisesti tarkastuksia. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi rekisteröimällä valeantureilla varustettujen ylimääräisten kanavien lähtösignaalit. Jos lähtösignaalit ovat merkittäviä, on ryhdyttävä korjaaviin toimiin ja esimerkiksi vaihdettava kaapelit.

2.8   Mittalaitteiston valinta ja tyyppi

Mittalaitteiston määrittelevät kanavan amplitudiluokka ja taajuusalueluokka (CAC ja CFC).

CAC:n on oltava 110, 210 tai 510.

3.   ANTURIEN ASENTAMINEN

Anturit on kiinnitettävä tukevasti, jotta värähtely vaikuttaa mahdollisimman vähän niiden tekemiin rekisteröinteihin. Asennuksia, joissa matalin resonanssitaajuus on vähintään yhtä suuri kuin viisi kertaa kyseisen mittalaitteiston taajuus FH, on pidettävä hyväksyttävinä. Erityisesti kiihtyvyysanturit on asennettava siten, että varsinaisen mittausakselin ja vertailuakselijärjestelmän vastaavan akselin välinen lähtökulma on enintään 5°, paitsi jos analyyttisen tai kokeellisen arvioinnin tarkoituksena on tutkia asennuksen vaikutusta kerättyihin tietoihin. Kun mitataan yhdessä pisteessä esiintyviä kiihtyvyyksiä monessa suunnassa, kiihtyvyysanturin akselien etäisyyden on oltava enintään 10 millimetriä tästä pisteestä ja sen seismisen massan keskipisteen etäisyyden enintään 30 millimetriä tästä pisteestä.

4.   TULOSTEN TALLENTAMINEN

4.1   Analoginen magneettitallennin

Nauhanopeuden ei pitäisi poiketa enempää kuin 0,5 prosenttia käytetystä nauhanopeudesta. Tallentimen signaali-kohinasuhteen ei pitäisi olla pienempi kuin 42 dB suurimmalla mahdollisella nauhanopeudella. Harmonisen kokonaissärön olisi oltava pienempi kuin 3 prosenttia ja epälineaarisuusvirheen pienempi kuin 1 prosentti mittausalueesta.

4.2   Digitaalinen magneettitallennin

Nauhanopeuden ei pitäisi poiketa enempää kuin 10 prosenttia käytetystä nauhanopeudesta.

4.3   Paperinauhatallennin

Suorassa tiedontallennuksessa on paperin nopeuden millimetreissä sekuntia kohti oltava vähintään 1,5 kertaa FH hertseinä ilmaistuna. Muissa tapauksissa paperin nopeuden on oltava sellainen, että saadaan aikaan vastaava resoluutio.

5.   TIETOJEN KÄSITTELY

5.1   Suodatus

Suodatus mittalaitteiston taajuuksilla voidaan tehdä joko tallentamisen tai tietojen käsittelyn aikana. Ennen tallentamista olisi kuitenkin tehtävä analoginen suodatus CFC:tä korkeammalla tasolla, jotta voidaan käyttää vähintään 50 prosenttia tallentimen dynaamisesta alueesta ja pienentää vaaraa siitä, että korkeat taajuudet kyllästävät tallentimen tai aiheuttavat näytteenottovirheitä digitointiprosessissa.

5.2   Digitointi

5.2.1   Näytteenottotaajuus

Näytteenottotaajuuden olisi oltava vähintään 8 FH. Analogisessa tallentamisessa, kun tallennus- ja lukunopeudet ovat erisuuruiset, näytteenottotaajuus voidaan jakaa näiden nopeuksien suhteella.

5.2.2   Amplitudiresoluutio

Digitaalisanojen olisi oltava kooltaan vähintään 7 bittiä ja pariteettibitti.

6.   TULOSTEN ESITTÄMINEN

Tulokset olisi esitettävä A4-kokoisella paperilla (ISO/R 216). Jos tulokset esitetään kaavioina, olisi kuvaajien koordinaattiakseleilla käytettävä mittayksikköä, joka on valitun yksikön sopiva kerrannainen (esimerkiksi 1, 2, 5, 10, 20 mm). On käytettävä SI-yksiköitä. Ajoneuvon nopeus voidaan kuitenkin ilmaista kilometreinä tunnissa ja törmäyksestä johtuva kiihtyvyys g-arvona (g = 9,81 m/s2).

Kuva 1

Taajuusvastekuvaaja

LIITE 9

MUOTOUTUVAN ESTEEN MÄÄRITELMÄ

1.   OSAT JA MATERIAALIT

Esteen mitat esitetään tämän liitteen kuvassa 1. Esteen yksittäisten osien mitat luetellaan yksitellen seuraavassa.

1.1   Pääkennoelementti

Mitat:

Kaikkien mittojen toleranssin olisi oltava ± 2,5 mm.

1.2   Törmäyselementti

Mitat:

Kaikkien mittojen toleranssin olisi oltava ± 2,5 mm.

1.3   Taustalevy

Mitat

1.4   Päällyslevy

Mitat

1.5   Törmäyselementin päällys

Mitat