27.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/1

(1)

Tupakkatuotteiden valmisteverojen verokantojen ja rakenteen perusteellinen uudelleentarkastelu on tehty savukkeiden verojen lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/79/ETY (3) 4 artiklan ja muun valmistetun tupakan kuin savukkeiden verojen lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/80/ETY (4) 4 artiklan mukaisesti. Tähän uudelleentarkasteluun sisällytettiin muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27 päivänä marraskuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/59/EY (5) säännökset.

(2)

Ottaen huomioon, että tupakkatuotteista voi olla vakavaa haittaa terveydelle ja että unioni on Maailman terveysjärjestön (WHO) tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen osapuoli, tupakkatuotteita koskevaan unionin verolainsäädäntöön olisi tehtävä erilaisia muutoksia, jotta varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja samalla perussopimuksen 168 artiklassa edellytetty korkeatasoinen terveydensuojelu. Näissä muutoksissa olisi otettava huomioon vallitseva tilanne kunkin eri tupakkatuotteen kohdalla.

(3)

Savukkeiden osalta järjestelyjä olisi yksinkertaistettava, jotta luodaan valmistajille tasavertaiset kilpailuolosuhteet, vähennetään tupakkamarkkinoiden jakautumista ja korostetaan terveystavoitteita. Tätä varten kysytyimmän hintaluokan käsite olisi korvattava; hintaan liittyvän vähimmäisvaatimuksen olisi viitattava vähittäismyyntihinnan painotettuun keskiarvoon, kun taas rahamääräistä vähimmäisvaatimusta pitäisi voida soveltaa kaikkiin savukkeisiin. Samoista syistä vähittäismyyntihinnan painotettua keskiarvoa olisi käytettävä viitearvona myös silloin, kun määritellään erityisvalmisteveron osuutta kokonaisveromäärästä.

(4)

Jäsenvaltioille olisi annettava tehokkaampia keinoja kantaa savukkeista erityis- tai vähimmäisvalmistevero, jotta varmistetaan, että ainakin tiettyä veron vähimmäismäärää sovelletaan koko unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta veron sekarakennetta ja valmisteveron erityisen osan suurinta sallittua prosentuaalista osuutta kokonaisveromäärästä.

(5)

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan osalta unionin hintaan liittyvä vähimmäisvaatimus olisi ilmaistava siten, että vaikutukset ovat samanlaiset kuin savukkeiden osalta, ja sen viitearvoksi olisi otettava vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo.

(6)

Hintojen ja valmisteverotasojen muutosten tarkastelu on kohdistettu erityisesti savukkeisiin, joka on selvästi suurin tupakkatuoteluokka, sekä savukkeiksi käärittävään hienoksi leikattuun tupakkaan. Tarkastelussa on havaittu, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen huomattavia eroja, jotka voivat haitata sisämarkkinoiden toimintaa. Jäsenvaltioissa sovellettavien verotasojen lähentäminen entisestään auttaisi vähentämään petoksia ja salakuljetusta unionissa.

(7)

Lähentämisen jatkaminen auttaisi myös korkeatasoisen ihmisten terveyden suojelun varmistamisessa. Verotuksen taso on todellakin merkittävä tekijä tupakkatuotteiden hinnoissa, jotka puolestaan vaikuttavat kuluttajien tupakointitapoihin. Petokset ja salakuljetus vievät pohjaa erityisesti savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan verolliselta hintatasolta ja vaarantavat siten tupakoinnin torjunnan ja terveydensuojelun tavoitteiden saavuttamista.

(8)

Verotasojen saamiseksi lähemmäs toisiaan ja kulutuksen vähentämiseksi savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverotasoja unionissa olisi sen vuoksi korotettava.

(9)

On tarpeen saattaa savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähimmäisverotasot lähemmäksi savukkeisiin sovellettavia vähimmäisverotasoja, jotta näiden kahden tuotteen välinen kilpailu, joka on nähtävissä todetuissa kulutustottumuksissa, ja molempien yhtä haitalliset ominaisuudet voidaan ottaa paremmin huomioon.

(10)

Siirtymäkausien ansiosta jäsenvaltioiden pitäisi voida mukautua joustavasti yleisen valmisteveron uusiin tasoihin ja siten rajoittaa mahdollisia sivuvaikutuksia.

(11)

Korsikan taloudellisen ja sosiaalisen tasapainon järkkymisen estämiseksi on tarpeen ja perusteltua jatkaa 31 päivään joulukuuta 2015 poikkeusta, jonka nojalla Ranska voi soveltaa Korsikassa kulutukseen luovutettuihin savukkeisiin ja muuhun valmistettuun tupakkaan kansallista valmisteverokantaa alhaisempaa verokantaa. Mainittuun ajankohtaan mennessä Korsikassa kulutukseen luovutetun valmistetun tupakan verosäännöt olisi saatettava täysin yhdenmukaiseksi manner-Ranskassa sovellettavien sääntöjen kanssa. Liian jyrkkää muutosta olisi kuitenkin vältettävä, ja sen vuoksi olisi syytä toteuttaa nykyisin Korsikassa kannettavan savukkeiden ja savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan valmisteveron asteittainen korotus.

(12)

Kilpailun vääristymisen ja kauppavirtojen haitallisten muutosten ja siitä seuraavien tulonmenetysten välttämiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka soveltavat korkeita valmisteveroja, koska ne ovat merkittäviä tulonlähteitä sekä terveydellisistä syistä, vaikuttaa aiheelliselta sallia viimeksi mainittujen soveltaa määrällisiä rajoituksia savukkeisiin, joita saadaan tuoda niiden alueelle ilman lisävalmisteveron maksamista silloin, kun kyseisiä savukkeita tuodaan niiden alueelle siirtymäkausia soveltavista jäsenvaltioista. On asianmukaista muuttaa tällaista lupaa soveltaa rajoituksia ottaen huomioon sen tason, jonka yleinen pakollinen vähimmäisverotus on saavuttanut, sekä ne vaikeudet, jotka poikkeuksen saaneet jäsenvaltiot voivat kohdata muiden jäsenvaltioiden alhaisemman verotuksen vuoksi saattaessaan verotustaan asteittain yleisen pakollisen vähimmäisverotason mukaiseksi.

(13)

Unionin vähimmäisverokantojen arvon alenemisen välttämiseksi on korotettava erityisenä määränä ilmaistuja vähimmäisverotasoja sikareiden, pikkusikareiden ja muun piippu- ja savuketupakan kuin savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan osalta.

(14)

Yhtenäisen ja oikeudenmukaisen verotuksen varmistamiseksi savukkeiden, sikareiden ja pikkusikareiden sekä muun piippu- ja savuketupakan määritelmää olisi mukautettava siten, että pituuden perusteella kahtena tai useampana savukkeena pidettäviä tupakkakääröjä pidetään valmisteverotuksessa kahtena tai useampana savukkeena, savuketta monin tavoin muistuttavaa sikaria pidetään valmisteverotuksessa savukkeena, savukkeiksi käärittävää hienoksi leikattua tupakkaa monin tavoin muistuttavaa piippu- ja savuketupakkaa pidetään valmisteverotuksessa hienoksi leikattuna tupakkana, ja tupakanjätteet määritellään selvästi. Ottaen huomioon ne taloudelliset vaikeudet, jotka tämän välittömästä täytäntöönpanosta voisi aiheutua Saksan ja Unkarin asiaankuuluville toimijoille, Saksan liittotasavallalle ja Unkarin tasavallalle olisi annettava lupa lykätä sikareiden ja pikkusikareiden uuden määritelmän täytäntöönpanoa 1 päivään tammikuuta 2015.

(15)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (6) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkistamaan ne.

(16)

Sen vuoksi direktiivejä 92/79/ETY, 92/80/ETY, 95/59/EY ja valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä 16 päivänä joulukuuta 2008 annettua neuvoston direktiiviä 2008/118/EY (7) olisi muutettava,

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

1.   Savukkeiden yleisen valmisteveron (paljouden perusteella kannettava valmistevero sekä arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on vähintään 57 prosenttia kulutukseen luovutettujen savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Valmisteveron on oltava vähintään 64 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

Jäsenvaltioiden, jotka kantavat valmisteveroa vähintään 101 euroa 1 000 savukkeelta vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella, ei kuitenkaan tarvitse noudattaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä 57 prosentin vaatimusta.

2.   Savukkeiden yleisen valmisteveron osuus on 1 päivästä tammikuuta 2014 vähintään 60 prosenttia kulutukseen luovutettujen savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta. Valmisteveron on oltava vähintään 90 euroa 1 000 savukkeelta riippumatta vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta.

Jäsenvaltioiden, jotka kantavat valmisteveroa vähintään 115 euroa 1 000 savukkeelta vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella, ei kuitenkaan tarvitse noudattaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä 60 prosentin vaatimusta.

Bulgarialle, Virolle, Kreikalle, Latvialle, Liettualle, Unkarille, Puolalle, ja Romanialle myönnetään siirtymäkausi 31 päivään joulukuuta 2017 ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.

3.   Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan ottamalla huomioon kaikkien kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, jaettuna kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaismäärällä. Se on määritettävä viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 1 päivänä kaikkia tällaisia edeltävänä kalenterivuonna tehtyjä kulutukseen luovutuksia koskevien tietojen perusteella.

4.   Jäsenvaltioiden on asteittain korotettava valmisteveroja siten, että 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät siinä asetettuina määräaikoina.

5.   Komissio julkaisee kerran vuodessa sen euron arvon kansallisina valuuttoina, jota sovelletaan yleiseen valmisteveroon.

Sovellettavina vaihtokursseina on käytettävä lokakuun ensimmäisen arkipäivän vaihtokursseja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Niitä sovelletaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä.

6.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa 5 kohdassa edellytetyn vuosittaisen tarkistuksen ajankohtana voimassa olevat valmisteverojen määrät, jos euroina ilmaistuja valmisteverojen määriä muunnettaessa kansallisena valuuttana ilmaistu valmistevero nousisi vähemmän kuin 5 prosenttia tai 5 euroa, joista kahdesta arvosta alhaisempi on otettava huomioon.”

2)

Korvataan 2 a artikla seuraavasti:

”2 a artikla

1.   Jos savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo muuttuu jossakin jäsenvaltiossa ja yleisen valmisteveron taso jää sen vuoksi 2 artiklan 1 ja 2 kohdan ensimmäisissä virkkeissä määritettyjä tasoja alhaisemmaksi, kyseinen jäsenvaltio voi olla mukauttamatta veroa enintään muutoksen tapahtumisvuotta seuraavan toisen vuoden tammikuun 1 päivään saakka.

2.   Jos jäsenvaltio korottaa savukkeiden arvonlisäverokantaa, se voi alentaa yleistä valmisteveroa siihen määrään asti, joka vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena ilmaistuna vastaa arvonlisäverokannan korotusta, niin ikään ilmaistuna vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena, vaikka kyseinen mukautus alentaa yleisen valmisteveron 2 artiklan 1 ja 2 kohdan ensimmäisissä virkkeissä säädettyä alhaisemmille tasoille, ilmaistuina vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon prosenttiosuutena.

Jäsenvaltion on kuitenkin jälleen korotettava kyseinen vero vähintään kyseisille tasoille viimeistään alentamisvuotta seuraavan toisen vuoden 1 päivänä tammikuuta.”

3)

Korvataan 3 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, Ranska voi jatkaa 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajan alennetun valmisteverokannan soveltamista Korsikan departementeissa kulutukseen luovutettuihin savukkeisiin 1 200 tonnin vuotuiseen kiintiöön saakka. Alennettu verokanta on seuraava:

4)

Korvataan 4 artikla seuraavasti.

”4 artikla

1.   Komissio toimittaa neuvostolle joka neljäs vuosi kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen tässä direktiivissä säädetyistä valmisteverokannoista ja muista valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvista veroista kuin liikevaihtoveroista 27 päivänä marraskuuta 1995 annetun neuvoston direktiivin 95/59/EY (8) 16 artiklassa määritellystä valmisteverojen rakenteesta.

Komission kertomuksessa otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, valmisteverokantojen todellinen arvo ja perussopimuksen yleiset tavoitteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on perustuttava erityisesti jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin.

3.   Komissio laatii valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (9) 43 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon kertomusta varten tarvittavista tilastotiedoista, lukuun ottamatta yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin liittyviä tietoja. Helposti jäsenvaltioiden saatavilla olevia tietoja lukuun ottamatta luettelossa on oltava ainoastaan tietoja, joiden kerääminen ja kokoaminen eivät aiheuta jäsenvaltioille kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita.

4.   Komissio ei saa julkaista eikä muulla tavoin paljastaa näitä tietoja, jos se johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden ilmaisemiseen.

1)

Lisätään 3 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron (erityisvalmistevero ja/tai arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on 1 päivästä tammikuuta 2011 vähintään 40 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 40 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron (erityisvalmistevero ja/tai arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on 1 päivästä tammikuuta 2013 vähintään 43 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 47 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron (erityisvalmistevero ja/tai arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on 1 päivästä tammikuuta 2015 vähintään 46 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 54 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron (erityisvalmistevero ja/tai arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on 1 päivästä tammikuuta 2018 vähintään 48 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 60 euroa kilogrammalta.

Savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan yleisen valmisteveron (erityisvalmistevero ja/tai arvon perusteella kannettava valmistevero ilman arvonlisäveroa) osuus on 1 päivästä tammikuuta 2020 vähintään 50 prosenttia kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan vähittäismyyntihinnan painotetusta keskiarvosta tai sen määrä on vähintään 60 euroa kilogrammalta.

Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan ottamalla huomioon kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, jaettuna kulutukseen luovutetun savukkeiksi käärittävän hienoksi leikatun tupakan kokonaismäärällä. Se on määritettävä viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 1 päivänä kaikkia tällaisia edeltävänä kalenterivuonna tehtyjä kulutukseen luovutuksia koskevien tietojen perusteella.

Yleisen valmisteveron, ilmaistuna prosenttiosuutena tai määränä kilogrammaa kohti taikka tiettyä kappalemäärää kohti, on 1 päivästä tammikuuta 2011 alkaen oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavat:

2)

Korvataan 3 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Ranska voi jatkaa 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajan alennetun valmisteverokannan soveltamista Korsikan departementeissa kulutukseen luovutettuun muuhun valmistettuun tupakkaan kuin savukkeisiin. Alennettu verokanta on seuraava:

3)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

1.   Komissio toimittaa neuvostolle joka neljäs vuosi kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen tässä direktiivissä säädetyistä valmisteverojen verokannoista ja rakenteesta.

Komission kertomuksessa otetaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, valmisteverokantojen todellinen arvo ja perussopimuksen yleiset tavoitteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on perustuttava erityisesti jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin.

3.   Komissio laatii valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (10) 43 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon kertomusta varten tarvittavista tilastotiedoista, lukuun ottamatta yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin liittyviä tietoja. Helposti jäsenvaltioiden saatavilla olevia tietoja lukuun ottamatta luettelossa on oltava ainoastaan tietoja, joiden kerääminen ja kokoaminen eivät aiheuta jäsenvaltioille kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita.

4.   Komissio ei saa julkaista eikä muulla tavoin paljastaa näitä tietoja, jos se johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden ilmaisemiseen.

4)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio julkaisee kerran vuodessa sen euron arvon kansallisina valuuttoina, jota sovelletaan yleiseen valmisteveroon.

Sovellettavina vaihtokursseina on käytettävä lokakuun ensimmäisen arkipäivän vaihtokursseja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja joita sovelletaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä.”

1)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

1.   Seuraavia pidetään sikareina tai pikkusikareina silloin, jos niitä voidaan ja, ottaen huomioon niiden ominaisuudet ja kuluttajien tavanomaiset odotukset, niitä on yksinomaisesti tarkoitus polttaa siten kuin ne olisivat

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Saksa ja Unkari saavat jatkaa direktiivin 95/59/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/10/EY, 3 artiklan soveltamista 31 päivään joulukuuta 2014.”

2)

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Valmisteverotuksessa 1 kohdassa tarkoitettua tupakkakääröä on pidettävä kahtena savukkeena, jos se ilman suodatinta tai holkkia on pitempi kuin 8 senttimetriä mutta enintään 11 senttimetriä, kolmena savukkeena, jos se ilman suodatinta tai holkkia on pitempi kuin 11 senttimetriä mutta enintään 14 senttimetriä, ja niin edelleen.”

3)

Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

4)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

5)

Korvataan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tuotteita, jotka koostuvat osittain muista aineksista kuin tupakasta mutta muuten täyttävät 3 artiklassa säädetyt edellytykset, on pidettävä sikareina ja pikkusikareina.”

6)

Korvataan 8 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Tarvittaessa savukkeiden valmistevero voi sisältää vähimmäisveron osuuden edellyttäen, että 16 artiklassa säädettyä verotuksen ja valmisteveron erityisen osan sekarakennetta noudatetaan tarkasti.”

7)

Korvataan 16 artikla seuraavasti:

”16 artikla

1.   Savukkeiden valmisteveron erityisen osan prosenttiosuus kokonaisveromäärästä vahvistetaan vähittäismyyntihinnan painotetun keskiarvon perusteella.

2.   Vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo lasketaan ottamalla huomioon kaikkien kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaisarvo, joka perustuu kaikki verot sisältävään vähittäismyyntihintaan, jaettuna kulutukseen luovutettujen savukkeiden kokonaismäärällä. Se on määritettävä viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 1 päivänä kaikkia tällaisia edeltävänä kalenterivuonna tehtyjä kulutukseen luovutuksia koskevien tietojen perusteella.

3.   Valmisteveron erityisen osan on oltava 31 päivään joulukuuta 2013 asti vähintään 5 prosenttia ja korkeintaan 76,5 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat:

4.   Savukkeiden valmisteveron on oltava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen vähintään 7,5 prosenttia ja korkeintaan 76,5 prosenttia kokonaisveromäärästä, joka syntyy yhdistämällä seuraavat:

5.   Jos savukkeiden vähittäismyyntihinnan painotettu keskiarvo jäsenvaltiossa muuttuu tavalla, joka vaikuttaa kokonaisveromäärän prosenttiosuutena ilmaistuun valmisteveron erityiseen osaan siten, että se on alle 5 prosenttia tai 7,5 prosenttia kokonaisveromäärästä sen mukaan, kumpaa sovelletaan, tai yli 76,5 prosenttia kokonaisveromäärästä, kyseinen jäsenvaltio voi, poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, olla mukauttamatta erityisvalmisteveron määrää enintään muutoksen tapahtumisvuotta seuraavan toisen vuoden 1 päivään tammikuuta saakka.

6.   Sen estämättä, mitä 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jättää tullit savukkeista kannettavan suhteellisen valmisteveron laskentaperusteen ulkopuolelle.

7.   Jollei 3, 4, 5 ja 6 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat kantaa savukkeista vähimmäisvalmisteveron.”

8)

Poistetaan 17 artikla.

27.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/8

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan aflatoksiini B1 -pitoisuuden ja aflatoksiinien kokonaispitoisuuden (aflatoksiini B1 + G1 + B2 + G2) enimmäismäärät useissa eri elintarvikkeissa.

(2)

Tiettyjä aflatoksiinien enimmäismääriä tietyissä elintarvikkeissa on tarpeen muuttaa Codex Alimentariuksen kehittymisen ja uusimpiin tieteellisiin lausuntoihin sisältyvien uusien tietojen huomioon ottamiseksi.

(3)

Codex Alimentariuksessa aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismääräksi jalostettaviksi tarkoitetuissa manteleissa, hasselpähkinöissä ja pistaasipähkinöissä on vahvistettu 15 μg/kg ja sellaisenaan syötävissä manteleissa, hasselpähkinöissä ja pistaasipähkinöissä 10 μg/kg (3).

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta (CONTAM) antoi 25 päivänä tammikuuta 2007 lausunnon mahdollisesta kuluttajien terveysriskin lisääntymisestä siinä tapauksessa, että aflatoksiinien nykyisiä enimmäismääriä manteleissa, hasselpähkinöissä ja pistaasipähkinöissä sekä niistä saatavissa tuotteissa nostetaan (4). Elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta päätteli, että aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärien nostaminen 4 μg:sta/kg 8 tai 10 μg:aan/kg manteleissa, hasselpähkinöissä ja pistaasipähkinöissä vaikuttaisi erittäin vähän ravinnon kautta tapahtuvaa altistumista koskeviin arvioihin, syöpäriskiin ja laskettuihin altistumismarginaaleihin. Lisäksi lautakunta päätteli, että kaikista eri lähteistä johtuvan aflatoksiineille altistumisen olisi oltava niin vähäistä kuin se on kohtuudella mahdollista, koska aflatoksiinit aiheuttavat perimän muutoksia ja syöpää. Tiedot osoittavat, että ravintoperäistä kokonaisaltistumista aflatoksiineille saataisiin alennettua, jos markkinoille tulevien runsaasti aflatoksiineja sisältävien elintarvikkeiden määrää vähennettäisiin panemalla säännökset tiukemmin täytäntöön ja alentamalla muiden elintarvikkeiden kuin manteleiden, hasselpähkinöiden ja pistaasipähkinöiden kautta tapahtuvaa altistumista.

(5)

Elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 16 päivänä kesäkuuta 2009 lausunnon vaikutuksista, joita aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärien nostamisella 4 μg:sta/kg 10 μg:aan/kg muissa pähkinöissä kuin manteleissa, hasselpähkinöissä ja pistaasipähkinöissä olisi kansanterveyteen (5). Lautakunta päätteli, että vuonna 2007 käytettävissä olleiden tietojen perusteella aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärien nostamisella 4 μg:sta/kg 10 μg:aan/kg muissa pähkinöissä, parapähkinät mukaan luettuina, ei olisi haitallista vaikutusta kansanterveyteen. Koska aflatoksiinien enimmäismääristä parapähkinöissä keskustellaan parhaillaan Codex Alimentariuksen puitteissa, parapähkinöissä sallittu aflatoksiinimäärä on aiheellista yhdenmukaistaa manteleita, hasselpähkinöitä ja pistaasipähkinöitä koskevan Codexin mukaisen enimmäismäärän kanssa.

(6)

Codex Alimentariuksessa on vahvistettu ainoastaan aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärä. Vastaava aflatoksiini B1:n määrä on määritetty EFSAn altistumisarvioinneissaan käyttämän aflatoksiinien esiintymistä elintarvikkeissa koskevan tietokannan perusteella.

(7)

Aflatoksiineja koskevassa EFSAn lausunnossa huomautetaan, että huomattavan osan ihmisten altistumisesta aflatoksiineille aiheuttavat öljysiemenet ja niistä saatavat tuotteet. EFSA päätteli, että kaikista eri lähteistä johtuvan aflatoksiineille altistumisen olisi oltava niin vähäistä kuin se on kohtuudella mahdollista. Myös elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän (RASFF) kautta tehdyissä ilmoituksissa on tullut ilmi korkeita aflatoksiinitasoja öljysiemenissä, esimerkiksi auringonkukan ja melonin siemenissä. Sen vuoksi ehdotetaan, että myös muita öljysiemeniä kuin maapähkinöitä varten vahvistetaan enimmäismäärät, jotka vastaavat maapähkinöitä koskevia nykyisiä enimmäismääriä. Koska aflatoksiinit kuitenkin häviävät lähes kokonaan puhdistettujen kasviöljyjen valmistusprosessissa, on aiheellista, että enimmäismääriä ei sovelleta puhdistettujen kasviöljyjen puristukseen tarkoitettuihin öljysiemeniin, maapähkinät mukaan luettuina, eikä puhdistettuun kasviöljyyn.

(8)

Kaikkia viljoja ja viljatuotteita varten vahvistettu aflatoksiini B1:n enimmäismäärä on 2 μg/kg ja aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärä 4 μg/kg, lukuun ottamatta sellaista maissia, joka on ennen ihmisravinnoksi käyttämistä lajiteltava tai käsiteltävä fyysisesti muilla menetelmillä ja jota varten vahvistettu aflatoksiini B1:n enimmäismäärä on 5 μg/kg ja aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärä 10 μg/kg. Kuorimattomassa riisissä aflatoksiinipitoisuudet ovat yleisesti hieman enimmäismääriä suurempia. Hionnan jälkeen, eli kun riisistä on poistettu kuori, aflatoksiinipitoisuudet valkoisessa kuoritussa riisissä ovat alle enimmäismäärien. Näin ollen on aiheellista soveltaa riisiin samaa lähestymistapaa kuin nykyisin maissiin eli asettaa korkeammat aflatoksiini B1:n ja aflatoksiinien kokonaispitoisuuden enimmäismäärät sellaista riisiä varten, joka on ennen ihmisravinnoksi tai elintarvikkeiden ainesosaksi käyttämistä lajiteltava tai käsiteltävä fyysisesti muilla menetelmillä.

(9)

Enimmäismäärät koskevat pähkinöiden syötäväksi tarkoitettua osaa. Uusimmat tieteelliset tiedot kuitenkin osoittavat, että osa parapähkinöiden aflatoksiinipitoisuudesta on niiden kuoressa. Tämän tuoreen tieteellisen tiedon huomioon ottamiseksi on aiheellista muuttaa liitteessä olevaa alaviitettä, jossa ilmoitetaan menettely, jota noudatetaan määritettäessä pitoisuuksia kuorellisissa pähkinöissä.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Maapähkinöitä, muita öljysiemeniä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, riisiä ja maissia koskevat erityissäännökset

Maapähkinät, muut öljysiemenet, pähkinät, kuivatut hedelmät, riisi ja maissi, jotka eivät ole liitteessä olevassa 2.1.5, 2.1.6, 2.1.7, 2.1.8, 2.1.10 ja 2.1.11 kohdassa vahvistettujen aflatoksiinien enimmäismäärien mukaisia, voidaan saattaa markkinoille edellyttäen, että

2)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Maapähkinöitä ja muita öljysiemeniä, niistä saatavia tuotteita ja viljoja koskevat erityissäännökset

Jokaisen yksittäisen pussin, laatikon tai muun pakkauksen pakkausmerkinnässä ja saateasiakirjan alkuperäiskappaleessa on oltava selkeä merkintä käyttötarkoituksesta. Saateasiakirjan ja lähetyksen välisen yhteyden on oltava selkeä, ja siksi saateasiakirjaan on merkittävä lähetyksen tunnistekoodi, joka on myös jokaisessa lähetykseen kuuluvassa yksittäisessä pussissa, laatikossa tai muussa pakkauksessa. Lisäksi saateasiakirjaan merkityn lähetyksen vastaanottajan liiketoiminnan on oltava tuotteen käyttötarkoitusta vastaava.

Kaikkiin markkinoille saatettaviin maapähkinöihin ja muihin öljysiemeniin, niistä valmistettuihin tuotteisiin ja viljoihin sovelletaan liitteessä olevassa 2.1.5 ja 2.1.11 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä, ellei ole selvää merkintää siitä, että tuotteet eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettuja.

Puristettaviksi tarkoitettuja maapähkinöitä ja muita öljysiemeniä koskevaa poikkeusta enimmäismäärien soveltamiseen, josta säädetään liitteessä olevassa 2.1.1 kohdassa, sovelletaan ainoastaan sellaisiin lähetyksiin, joiden pakkausmerkinnässä käyttötarkoitus on selvästi osoitettu ja joissa on merkintä ’tuote on tarkoitettu puristettavaksi puhdistetun kasviöljyn valmistukseen’. Merkintä on tehtävä jokaisen yksittäisen pussin, laatikon tai muun pakkauksen pakkausmerkintään ja saateasiakirjoihin. Lopullisena määräpaikkana on oltava öljynpuristamo.”

3)

Muutetaan liite seuraavasti:

27.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/13

27.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/15

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 1 päivästä maaliskuuta 2010 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

27.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/18

(1)

Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit ja julkisasiamiehet nimitetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteisellä sopimuksella sen jälkeen, kun on kuultu komiteaa, jonka tehtävänä on antaa lausunto ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuudesta unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin ja julkisasiamiehen tehtäviin. Komiteassa on seitsemän henkilöä, jotka valitaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen entisten jäsenten, ylimpien kansallisten tuomioistuinten jäsenten ja tunnetusti pätevien oikeusoppineiden keskuudesta, joista yhtä ehdottaa Euroopan parlamentti.

(2)

Näin ollen on syytä vahvistaa mainitun komitean toimintasäännöt,

27.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/20

(1)

Perussopimuksen 255 artiklan nojalla perustetaan komitea, joka antaa lausunnon ehdolla olevien henkilöiden soveltuvuudesta unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin ja julkisasiamiehen tehtäviin, ennen kuin jäsenvaltioiden hallitukset suorittavat nimitykset, jäljempänä ‘komitea’.

(2)

Komiteassa on seitsemän henkilöä, jotka valitaan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen entisten jäsenten, ylimpien kansallisten tuomioistuinten jäsenten ja tunnetusti pätevien oikeusoppineiden keskuudesta, joista yhtä ehdottaa Euroopan parlamentti.

(3)

On tarpeen ottaa huomioon se, että komitean kokoonpano olisi tasapainoinen sekä maantieteellisesti että edustettuina olevien jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten osalta.

(4)

Näin ollen on tarpeen nimetä mainitun komitean jäsenet sekä sen puheenjohtaja,

Jean-Marc SAUVÉ, puheenjohtaja

Peter JANN

Lordi MANCE

Torben MELCHIOR

Péter PACZOLAY

Ana PALACIO VALLELERSUNDI

Virpi TIILI