17.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/1

17.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/3

(1)

Unkarin viranomaiset ottivat tammikuussa 2003 käyttöön uudet säännökset, jotka koskevat nettokorkotulojen suotuisaa verotuskohtelua samaan konserniin kuuluvien sidosyritysten kesken. Toimenpiteestä ei ilmoitettu Euroopan komissiolle. Komissio pyysi 19 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Unkarin viranomaisilta tietoja, jotka annettiin 14 päivänä joulukuuta 2004.

(2)

Komissio ilmoitti Unkarin tasavallalle 21 päivänä maaliskuuta 2007 päättäneensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, joka koskee kyseistä tukiohjelmaa. Unkarin tasavalta vastasi 20 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, kun määräaikaa oli ensin pidennetty kaksi kertaa.

(3)

Komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2), ja samalla asianomaisia kehotettiin esittämään huomautuksia. Huomautuksia toimittivat American Chamber of Commerce in Hungary 20 päivänä heinäkuuta 2007, Alankomaat 26 päivänä heinäkuuta 2007 ja Mol Nyrt. 26 päivänä heinäkuuta 2007. Huomautukset toimitettiin Unkarille, joka vastasi niihin sähköpostitse 6 päivänä syyskuuta 2007.

(4)

Komissio pyysi Unkarin viranomaisilta lisätietoja 12 päivänä helmikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Unkari toimitti lisätietoja 28 päivänä huhtikuuta 2008, 19 päivänä kesäkuuta 2008 ja 13 päivänä lokakuuta 2008.

(5)

Unkarin viranomaiset ilmoittivat komissiolle 24 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessään aikovansa lopettaa tukiohjelman 1 päivästä tammikuuta 2010.

(6)

Unkarin parlamentti hyväksyi 29 päivänä kesäkuuta 2009 verolainsäädäntöön tehtävät muutokset, jotka tulevat voimaan vuonna 2010. Silloin poistetaan muun muassa 50 prosentin suuruinen yhtiöveron alennus, joka koskee konserninsisäisistä lainoista saatavia tuloja. Laki julkaistiin Unkarin tasavallan virallisessa lehdessä 9 päivänä heinäkuuta 2009.

(7)

Unkarin viranomaiset toimittivat lisätietoja 1 päivänä lokakuuta 2009 päivätyssä sähköpostiviestissä.

(8)

Toimenpide koskee mahdollisuutta vähentää 50 prosenttia sidosyrityksiltä saatujen nettokorkotulojen määrästä – sidosyrityksiltä saatujen korkojen ja sidosyrityksille maksettujen korkojen erotuksesta – Unkarissa käytettävästä veron perusteesta (3). Sen vuoksi vain puolet nettokorkotuloista on veronalaista, kun tavallisesti verojärjestelmässä verotetaan nettokorkotulojen koko määrää. Nettokorkoa maksavan sidosyrityksen veron perusteeseen puolestaan lisätään 50 prosenttia maksetun nettokoron määrästä (4). Näin ollen yritykset vähentävät vain puolet nettokoron määrästä veron perusteestaan sen sijaan, että ne vähentäisivät koko määrän, kuten tavanomaisessa verojärjestelmässä tehtäisiin. Tukiohjelma koskee vain sidosyrityksiltä saatuja ja sidosyrityksille maksettuja korkoja.

(9)

Sidosyrityksellä tarkoitetaan seuraavien yksiköiden välisiä sidossuhteita (5):

Määräysvallaksi katsotaan myös se, jos asianosaisella on oikeus nimittää tai erottaa suurin osa hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenistä. Määräysvaltaa arvioitaessa on otettava huomioon myös lähisukulaisten äänestysoikeus.

(10)

Erityisvähennysten kokonaismäärä, joka käsittää myös konserninsisäisten nettokorkojen vähennykset, voi olla enintään 50 prosenttia voitosta ennen verotusta (6).

(11)

Verovelvollinen voi päättää vuosittain, soveltaako se toimenpidettä vai ei. Jos nettokorkoa maksanut yritys päättää olla soveltamatta toimenpidettä, sen ei tarvitse tehdä edellä ilmoitettua lisäystä veron perusteeseen, vaan se voi vähentää maksamansa koron kokonaisuudessaan tavanomaisen verojärjestelmän mukaisesti edellyttäen, että se ilmoittaa päätöksestään kaikille (sekä Unkarissa että ulkomailla sijaitseville) sidosyrityksille, joille maksetut (tai maksettavat) korot tai joilta saadut (tai saatavat) korot se on ilmoittanut menoina tai tuloina kyseisenä verovuonna (7). Siinä tapauksessa sidosyritykset eivät ota huomioon kyseiseltä verovelvolliselta saamaansa tai verovelvolliselle maksamaansa korkoa, kun ne laskevat veron perusteensa korkomaksujen huomioon ottamista varten (8).

(12)

Unkarin viranomaisilla ei ole asiassa harkintavaltaa, sillä sidosyritys päättää itse edellä kuvatulla tavalla, soveltaako se toimenpidettä maksettuihin nettokorkoihin.

(13)

Säännöstä sovelletaan yrityksiin, eurooppayhtiöihin, eurooppaosuuskuntiin, osuuskuntiin ja ulkomaisten yritysten pysyviin toimipaikkoihin (lukuun ottamatta vakuutusyhtiöitä, rahoituslaitoksia, sijoitusyrityksiä ja riskipääomayhtiöitä sekä mikro- ja pienyrityksiä) (9).

(14)

Toimenpiteen oikeusperustan muodostavat seuraavat yhtiöverosta ja osinkoverosta vuonna 1996 annetun lain LXXXI säännökset: 7 pykälän 1 momentin k kohta, 7 pykälän 14 ja 16 momentti, 8 pykälän 1 momentin k kohta, 8 pykälän 2 momentti ja 29/D pykälän 15 momentti.

(15)

Voimassa oleva lainsäädäntö käsittää tukikelpoisten edunsaajien osalta tiettyjä eroja verrattuna toimenpidettä koskeviin alkuperäisiin säännöksiin. Kyseiset muutokset tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003. Alkuperäisissä säännöksissä edunsaajat eivät käsittäneet eurooppayhtiöitä eivätkä eurooppaosuuskuntia, sillä Unkari ei vielä tuolloin kuulunut Euroopan unioniin. Eurooppayhtiön säännöt tulivat voimaan 8 päivänä lokakuuta 2004. Eurooppaosuuskunnan säännöt hyväksyttiin 22 päivänä heinäkuuta 2003, ja ne tulivat voimaan 16 päivänä elokuuta 2006. Koska riskipääomayhtiöiden perustaminen on ollut Unkarissa kiellettyä 1 päivästä kesäkuuta 2004, ne poistettiin tukikelpoisten yritysten listalta.

(16)

Oikeusperustassa ei alun perin rajoitettu millään tavalla tukiohjelman kestoa. Kuten edellä esitetään, nyt laissa säädetään toimenpiteen päättymisestä 1 päivänä tammikuuta 2010.

(17)

Unkari on toimittanut seuraavat numerotiedot, jotka koskevat toimenpiteen vaikutusta maan budjettivaroihin:

(18)

Toimenpiteen kokonaisvaikutus kyseisinä vuosina oli noin 24 miljardia Unkarin forinttia (96 miljoonaa euroa) (11).

(19)

Komissio epäili menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, voidaanko tukiohjelma katsoa yleiseksi toimenpiteeksi, sillä kaikki unkarilaiset yritykset eivät ole oikeutettuja konserninsisäisten korkomaksujen suotuisaan verotuskohteluun.

(20)

Komissio katsoi, että tukiohjelmasta aiheutuu taloudellista etua sellaisille konserniin kuuluville yrityksille, jotka saavat sidosyrityksiltä positiivista nettokorkoa.

(21)

Koko konsernin osalta komissio korosti sitä, että tukiohjelmasta aiheutuu etua sellaisissa rajat ylittävissä tapauksissa, joissa nettokorkoa saavan yrityksen toimipaikka on Unkarissa, kun taas nettokorkoa maksava yritys on ulkomainen.

(22)

Lisäksi komissio totesi, että sellaisissa rajat ylittävissä tapauksissa, joissa korkoa saava yritys on ulkomainen mutta korkoa maksava yritys unkarilainen, toimenpiteestä ei aiheudu lisähyötyä. Vastaavasti silloin kun kumpikin yritys on unkarilainen, toimenpiteestä ei periaatteessa aiheudu etua konsernitasolla.

(23)

Toimenpiteen valikoivuuden osalta komissio totesi ensinnäkin, että toimenpide ei lain mukaan koske vakuutusyhtiöitä, rahoituslaitoksia, sijoitusyrityksiä ja riskipääomayhtiöitä eikä pienyrityksiä. Toiseksi tukiohjelmassa tarkoitetusta konserninsisäisiin nettokorkoihin sovellettavasta alennetusta verokannasta on hyötyä vain konserniin kuuluville yrityksille. Kolmanneksi konsernitasolla tukiohjelmasta aiheutuu etua sellaisissa rajat ylittävissä tapauksissa, joissa nettokorkoa saava yritys on unkarilainen ja nettokorkoa maksava yritys on ulkomainen. Neljänneksi vuosittain tarjoutuva mahdollisuus olla soveltamatta toimenpidettä on sellainen seikka, jonka perusteella toimenpide voidaan katsoa poikkeukseksi unkarilaisesta verojärjestelmästä.

(24)

Komissiolla oli epäilyksiä myös sen suhteen, voitaisiinko edellä mainitut poikkeukset perustella verojärjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella. Komissio katsoi sen vuoksi, että toimenpide ei sovellu yhteismarkkinoille.

(25)

Lopuksi komissio katsoi, että toimenpidettä ei voida pitää voimassa olevana tukena, sillä se ei täytä liittymisasiakirjan liitteessä IV olevassa 3 kohdassa esitettyjä ehtoja.

(26)

Unkarin viranomaiset katsovat, että koska välitöntä verotusta ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla, toimenpidettä ei voida arvioida valtiontukisääntöjen perusteella, vaan sitä on arvioitava EY:n perustamissopimuksen 96 ja 97 artiklaan perustuvien, lainsäädännön yhdenmukaistamista koskevien säännösten perusteella. Unkarin viranomaiset viittaavat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, jäljempänä ’yhteisöjen tuomioistuin’, oikeuskäytäntöön, jonka mukaan välittömien verojen sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin otettava huomioon välittömiä veroja koskeva yhteisön oikeus. Unkari toteaa tältä osin, että sijoittautumisvapauden kunnioittaminen vaikutti huomattavasti toimenpiteen laatimiseen.

(27)

Toimenpiteellä pyritään siihen, että konserninsisäiset lainat, joilla varmistetaan maksuvalmiuden optimaalinen jakautuminen, voidaan toteuttaa siten, että verosäännökset eivät vaikuta konsernin toimintaa ja rahoittamista koskeviin liiketaloudellisiin päätöksiin.

(28)

Toisin kuin useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, Unkarissa ei sovelleta konserniverotusta. Konserniverotus mahdollistaa sen, että samaan konserniin kuuluvan (unkarilaisen) yrityksen kärsimä tappio voidaan kuitata konsernin toisen (unkarilaisen) sidosyrityksen voitolla samana vuonna. Budjettisyistä konserniverotusta ei voida ottaa käyttöön täysimääräisesti. Edellä mainittu säännös otettiin siis käyttöön korvaamaan konserniverotusta. Tarkoituksena oli osittain parantaa Unkarin epäedullista kilpailuasemaa verrattuna niihin jäsenvaltioihin, jotka soveltavat konserniverotusta täysimääräisesti.

(29)

Mahdollisuus vähentää 50 prosenttia saaduista koroista ja vastaavasti veropoliittisen tavoitteen takia käyttöön otettu mahdollisuus lisätä 50 prosenttia sidosyritykselle maksetuista koroista voittoon pienentävät oman pääoman ehtoisen rahoituksen ja konserninsisäisen lainan muodossa annettavan rahoituksen välistä eroa, sillä oman pääoman ehtoisen rahoituksen vastikkeeksi jaettu osinko on verovapaata, kun taas lainan muodossa tapahtuvan rahoituksen yhteydessä koroista peritään veroa.

(30)

Unkarin viranomaisten mukaan toimenpiteessä on kyse eräänlaisesta osittaisesta konserniverotuksesta, jota sovelletaan vain korkotuloihin. Kyseessä on yleinen sääntö, joka ei suosi mitään yritystä eikä mitään tuotannonalaa. Konserniverotus on keskeinen osa eräiden jäsenvaltioiden verojärjestelmää. Unkarin viranomaisten tietojen mukaan komissio ei ole kyseenalaistanut konserniverotuksen yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen kanssa.

(31)

Unkarin viranomaisten mukaan tarkasteltavana oleva toimenpide ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sillä se ei täytä seuraavia ehtoja: i) taloudellinen etu, ii) valikoivuus ja iii) valtion varojen käyttö.

(32)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todetaan, että toimenpiteestä aiheutuu etua i) yksittäisille yrityksille, koska ne voivat vähentää 50 prosenttia nettokorkotuloistaan veron perusteesta, ja ii) konsernille, koska rahoittaessaan konserniin kuuluvaa ulkomaista yritystä unkarilainen sidosyritys voi hyödyntää 50 prosentin vähennysoikeutta ulkomaiselta yritykseltä saamiinsa korkotuloihin.

(33)

Unkarin viranomaisten mukaan toimenpiteestä voi aiheutua etua yksittäiselle yritykselle, mutta lainaoperaation toisena osapuolena olevalle sidosyritykselle siitä voi sen sijaan olla haittaa. Toimenpiteen vaikutukset ovat siis symmetriset ainoastaan silloin kun kumpikin yritys on unkarilainen. Kuten muissakin konserniverotusjärjestelmissä, myös tässä koko konserni voi saada toimenpiteestä etua, joka rajoittuu kuitenkin siihen, että toimenpiteellä nopeutetaan yhden sidosyrityksen kärsimien korkotappioiden kuittaamista konserniin kuuluvan toisen yrityksen korkotuloilla.

(34)

Lisäksi Unkarin viranomaiset väittävät, että jos konserninsisäisen lainan saanut yritys, joka maksaa toiselle sidosyritykselle korkoa, on rajat ylittävässä tapauksessa ulkomainen, toimenpiteestä todellisuudessa aiheutuva etu riippuu yrityksen sijaintijäsenvaltiossa sovellettavasta verokannasta. Tämä etu ei johdu siitä, että Unkarin soveltama toimenpide olisi valtiontukea, vaan pelkästään jäsenvaltioiden verosäännösten välisistä eroista. Niitä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon toimenpiteen arvioinnissa. Jos muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntö vastaisi Unkarin lainsäädäntöä, komission toteama etu lakkaisi olemasta.

(35)

Lisäksi, kuten todetaan komission päätöksessä, joka koskee Alankomaiden kansainvälisen rahoitustoiminnan tukemiseksi toteuttamaa toimenpidettä (12), etua on arvioitava valtiontukisääntöjen puitteissa yksinomaan kansallisella tasolla. Unkari toteaa tältä osin, että silloin kun kumpikin yritys on unkarilainen, toimenpide ei vääristä kilpailua eikä siitä aiheudu etua, sillä se on verovaikutuksiltaan neutraali.

(36)

Unkarin viranomaiset eivät yhdy komission näkemykseen, jonka mukaan toimenpiteestä aiheutuu etua rajat ylittävissä tilanteissa (kun unkarilainen yritys saa korkotuloa). Unkarin mukaan pelkästään 16 prosentin todellinen yhtiöverokanta saattaa kannustaa konserneja harjoittamaan toimintaa Unkarissa. Mahdollinen etu ei ole ulkomaisille monikansallisille yrityksille tarkoitettu verokannustin vaan pelkästään sijoittautumisvapauden seuraus. Olisi vastoin sijoittautumisvapauden periaatetta, jos Unkarin viranomaiset olisivat jättäneet toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle ne konsernit, joihin kuuluu myös Unkarin ulkopuolella sijaitsevia yrityksiä.

(37)

Lisäksi Unkarin viranomaiset esittävät, että toimenpiteen ansiosta konsernit voivat jakaa taloudelliset resurssit tehokkaammin, kuten monien muiden jäsenvaltioiden soveltamissa konserniverotusjärjestelmissä on mahdollista. Lisäksi toimenpide on vähemmän joustava kuin verotuksen konsolidointijärjestelmät, jotka mahdollistavat kaikenlaisten tappioiden jakamisen hallinnollisen yksikön jäsenten kesken.

(38)

Jos toimenpiteessä on kyse tavanomaisen yhtiöverojärjestelmän yleisesti sovellettavasta säännöksestä, siitä ei aiheudu etua. Unkarin viranomaisten mukaan tarkasteltavana oleva toimenpide on erityinen konserniverotusjärjestely, joka on luonteeltaan yhtä yleinen kuin minkä tahansa muun jäsenvaltion konserniverotusjärjestelmä. Niiden mukaan toimenpiteestä ei aiheudu etua millekään yritykselle eikä millekään tuotannonalalle. Unkarin viranomaisten tietojen mukaan komissio ei ole kyseenalaistanut muiden jäsenvaltioiden konserniverotusjärjestelmien yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen kanssa. Koska järjestely on olennainen osa veron perusteen laskentaan sovellettavia yleisiä sääntöjä, siihen ei liity minkäänlaista taloudellista etua.

(39)

Unkari katsoo ensinnäkin, että toimenpide on luonteeltaan yleinen ja muodostaa osan verojärjestelmän perussääntöjä. Toimenpiteessä ei siis ole kyse valtion varojen käytöstä, koska se ei vaikuta yleiseen verovelvollisuuteen.

(40)

Unkarin viranomaiset huomauttavat myös, että komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että toimenpiteestä aiheutuu etua konsernitasolla rajat ylittävissä tapauksissa, kun korkoa maksavaan ulkomaiseen yritykseen sovelletaan yli 8 prosentin verokantaa. Tällainen etu ei kuitenkaan johdu Unkarin valtion toimista, eikä siitä myöskään aiheudu tulonmenetystä Unkarin valtiolle. Edun syntymisestä on vastuussa se ulkomainen valtio, joka sallii maksettujen korkojen vähentämisen kokonaisuudessaan. Sen vuoksi mahdollinen etu ei ole peräisin Unkarin valtion varoista juuri niissä tapauksissa, joissa komissio on todennut edun olemassaolon.

(41)

Unkarin viranomaiset huomauttavat myös, että yhtiövero, jonka konserniin kuuluva korkotuloa saanut yritys on maksanut toimenpiteen yhteydessä, on valtion tuloa, ja ilman toimenpiteen olemassaoloa se olisi todennäköisesti jäänyt saamatta.

(42)

Unkarin viranomaiset esittävät, että toimenpide on osa yhtiöverotukseen sovellettavia yleisiä sääntöjä eikä siten ole luonteeltaan valikoiva.

(43)

Komission lausunto, jonka mukaan edunsaajat ovat talouden eri aloilla toimivia yrityksiä, tukee Unkarin viranomaisten näkemystä siitä, että toimenpide ei ole valikoiva. Unkarin talouden kaikilla aloilla on yrityksiä, jotka soveltavat toimenpidettä (yhteensä yli 1 000 yritystä). Toimenpidettä sovelletaan myös aloilla, joilla tyypillisesti ei ole monikansallisia yrityksiä tai suuryrityksiä (esimerkiksi maatalous, koulutus tai ravitsemisala).

(44)

Unkarin viranomaiset toteavat, että toimenpidettä ei voida pitää valikoivana sen takia, että kaikki verovelvolliset eivät voi soveltaa sitä samoin edellytyksin. Toimenpiteen soveltamisen kannalta ainoastaan samaan konserniin kuuluvat yritykset ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

(45)

Koska toimenpidettä soveltavat vain sellaiset yritykset, joilla on vähintään yksi sidosyritys, toimenpide vaikuttaa valikoivalta. Unkarin viranomaiset esittävät kuitenkin, että yritystä, joka antaa lainan konsernin sisällä, ei voida verrata yritykseen, joka antaa lainoja ulkopuolisille yrityksille. Jälkimmäistä toimintaa voivat pankkidirektiivin (13) säännöksiä vastaavan, Unkarin luottolaitoslain nojalla harjoittaa vain valtuutetut rahoituslaitokset. Sellaisia yrityksiä, joiden päätoimintaa on luottojen antamien kolmansille, ei voida mitenkään rinnastaa yrityksiin, jotka myöntävät rahoitusta muille samaan konserniin kuuluville yrityksille konserninsisäisen maksuvalmiuden optimaalisen jakautumisen varmistamiseksi.

(46)

Unkari viittaa komission vuonna 1997 antamaan kilpailupolitiikkaa koskevaan XXVII kertomukseen (14). Siinä mainitaan Alankomaissa sovellettava säännös, jolla alennetaan tutkimus- ja kehityshankkeiden parissa toimivien työnantajien työnantajamaksuja. Toimenpidettä ei katsottu valtiontueksi, koska sitä ei rajattu tietylle alueelle tai alalle tai tiettyihin yrityksiin ja se perustui objektiivisiin kriteereihin.

(47)

Unkarin viranomaiset katsovat, että useimmat tavalliset verosäännöt käsittävät poikkeuksia, jotka rajoittavat jonkin verran sääntöjen soveltamisalaa, perustuvat talouspoliittisiin seikkoihin ja ovat sopusoinnussa verojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen kanssa.

(48)

Pienyrityksiä koskevan poikkeuksen osalta Unkarin viranomaiset toteavat, että 1) pienyritykset eivät yleensä harjoita konserninsisäistä lainanantoa, 2) toimenpiteen laajentamisesta pienyrityksiin aiheutuisi huomattavat hallinnolliset kustannukset, jotka eivät olisi oikeassa suhteessa mahdollisesti saavutettaviin etuihin, ja 3) yhtiöveroa koskevassa Unkarin laissa säädetään useista verohuojennuksista, jotka on luotu nimenomaan pienyrityksiä varten. Unkari viittaa GIL Insurance Ltd:tä koskevaan asiaan (15), jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että eri verovelvollisiin voidaan soveltaa erilaisia verolain säännöksiä.

(49)

Rahoitusalan osalta Unkari totesi lisäksi, ettei sen tarkoituksena ollut tukea konserninsisäistä lainaustoimintaa. Huolimatta Unkarin taloutta viime vuosina yleisesti rasittaneista ongelmista rahoitusalan yritykset ovat tehneet huomattavasti voittoa. Tuen sijaan Unkarin hallitus on määrännyt yrityksille lisäveroja. Lisäksi yrityksillä on erityinen verotusasema, ja niihin sovelletaan erityisiä rahoitus- ja kirjanpitosäännöksiä. Unkarin viranomaiset viittaavat tältä osin myös valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen annetun komission tiedonannon (16) 27 kohtaan: ”Erityismääräyksiä, jotka eivät ole luonteeltaan harkinnanvaraisia ja jotka mahdollistavat esimerkiksi kiinteämääräisen veron vahvistamisen (esimerkiksi maatalous- tai kalastusalalla), voidaan perustella järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella, jos määräyksissä otetaan huomioon varsinkin määrätyt kirjanpitovelvoitteet ja kiinteistö- ja maaomaisuuden merkittävä osuus tiettyjen alojen toimijoiden omaisuudesta. Tällaisia määräyksiä ei näin ollen katsota valtiontueksi. (…)”

(50)

Unkarin hallituksen mukaan toimenpiteen laajentaminen rahoituspalvelujen tarjoajiin, vakuutusyhtiöihin, sijoitusyrityksiin ja riskipääomayhtiöihin olisi tosiasiallisesti tehnyt toimenpiteestä valikoivan, sillä erityisasemansa vuoksi rahoituspalvelujen tarjoajat (joiden toiminta koskee lähes yksinomaan tai enimmäkseen ulkoisista lähteistä rahoitettavia lainoja) olisivat saaneet toimenpiteestä suhteettoman suurta etua.

(51)

Kuten edellä on esitetty, muut kuin rahoituslaitokset voivat lainsäädännössä asetettujen rajoitusten takia soveltaa toimenpidettä vain silloin kun on kyse sidosyritykselle myönnetystä lainasta, sillä vain valtuutetut rahoituslaitokset voivat myöntää lainoja riippumattomille osapuolille. Lisäksi on todettava, että muiden jäsenvaltioiden verojärjestelmissä on lukuisia vastaavan tyyppisiä säännöksiä, joita voivat soveltaa vain samaan konserniin kuuluvat yritykset (esim. konserniverotus).

(52)

Unkarin viranomaisten mukaan se seikka, että toimenpidettä ei voida soveltaa riippumattomilta kolmansilta osapuolilta saatuihin korkoihin, sulkee käytännössä soveltamisalan ulkopuolelle ainoastaan rahoituslaitokset rahoituspalveluja koskevien tiukkojen sääntöjen takia. Tätä voidaan kuitenkin perustella vero- ja talouspoliittisilla syillä.

(53)

Unkarin toteuttaman toimenpiteen soveltaminen ei edellytä sitä, että yritys harjoittaa toimintaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Unkarin mukaan ainoastaan samaan konserniin kuuluvat yritykset ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa toimenpiteen soveltamisen kannalta. Koska kaikki konserniin kuuluvat yritykset voivat soveltaa toimenpidettä, sitä ei voida pitää valikoivana. Unkari esittää lisäksi, että käytännössä mikä tahansa yritys voidaan muuttaa konserniksi. Edun sitominen tiettyyn osakeomistukseen ei ole komission aiemman käytännön mukaan riittävä syy siihen, että toimenpide katsotaan valikoivaksi (17). Konsernin jäsenille myönnettäviä erityisiä etuja ei voida pitää valikoivina, sillä konserni ei ole toimiala eikä toiminta vaan pelkästään oikeudellinen rakenne. Jos veroetuus on yksinomaan konserninsisäinen ja sitä voidaan soveltaa millä tahansa alalla, on kyse yleisestä toimenpiteestä eikä tietylle alalle tarkoitetusta edusta.

(54)

Komissio katsoo, että toimenpiteellä tuetaan valikoivasti vain niitä konserneja, joihin kuuluu vähintään yksi Unkarin ulkopuolella sijaitseva sidosyritys. Unkari puolestaan toteaa, että mainitussa tilanteessa ei ole kyse edusta vaan pelkästään eri jäsenvaltioiden verojärjestelmien yhdenmukaisuuden puutteen seurauksesta, joka ei ole Unkarin viranomaisten hallittavissa. Kuten jo edellä on esitetty, kyseinen etu ei ole peräisin Unkarin valtion varoista eikä se johdu Unkarin toimista. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi välittömän verotuksen osalta, että ulkomaiset ja kotimaiset verovelvolliset eivät yleensä ole toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

(55)

Unkarin viranomaiset toteavat, että vuosittain tarjoutuva mahdollisuus olla soveltamatta toimenpidettä johtuu muiden verosäännösten tavoin yhtiöverotuksen vuotuisesta luonteesta. Sen vuoksi päätös soveltaa tai olla soveltamatta toimenpidettä ei kuulu Unkarin valtiolle tai toimenpiteen edunsaajalle, vaan päätöksen tekee sidosyritys, jolle voi aiheutua toimenpiteestä verohaittaa.

(56)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että toimenpidettä ei voida katsoa voimassa olevaksi tueksi, koska se ei täytä liittymisasiakirjan liitteessä IV olevassa 3 kohdassa esitettyjä ehtoja. Unkarin viranomaiset sen sijaan katsovat menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohdan pohjalta, että mainitussa liitteessä ei luetella kaikkia voimassa olevan tuen muotoja. Liittymisasiakirjan liitteessä IV olevassa 3 kohdassa määrätään vain sellaisista menettelyasetuksen (18) 1 artiklan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetuista tukitoimenpiteistä, jotka on toteutettu ja tutkittu ennen liittymispäivää. Myös asetuksen 1 artiklan b alakohdan ii–v alakohdassa esitetyt säännöt olisi kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa sellaista voimassa olevaa tukea, jota ei mainita liittymisasiakirjassa. Tätä tulkintaa tukee myös liittymisasiakirjan liite II, jolla muutetaan ainoastaan asetuksen 1 artiklan b alakohdan i alakohtaa. Toisenlainen tulkinta kyseenalaistaisi oikeusvarmuuden ja perustellun luottamuksen ja johtaisi jäsenvaltioiden keskenään eriarvoiseen kohteluun.

(57)

Jos komissio pitäytyy näkemyksessään, jonka mukaan toimenpidettä ei voida katsoa liittymisasiakirjan liitteessä IV tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi, Unkarin viranomaisten mukaan toimenpidettä olisi tarkasteltava asetuksen 1 artiklan b alakohdan nojalla, ja se olisi katsottava voimassa olevaksi tueksi kahdesta syystä.

(58)

Ensinnäkin menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohdan v alakohdan mukaan voimassa olevaksi tueksi on määriteltävä tuet, jotka eivät vielä käyttöönottohetkellä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Unkari viittaa lisäksi Belgiassa sijaitsevia koordinointikeskuksia koskevaan asiaan (19), jolla on tiettyjä yhtymäkohtia käsiteltävänä olevaan toimenpiteeseen ja jonka yhteydessä komissio katsoi vuosina 1984 ja 1987, että kyseistä järjestelmää ei voida pitää valtiontukena. Lisäksi komissio katsoi Euroopan parlamentin jäsenen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että Belgiassa sijaitsevia koordinointikeskuksia koskeva toimenpide ei ole valtiontukea ja että jäsenvaltioiden käyttöön ottamia vastaavia sääntöjä ei myöskään luokitella valtiontueksi (20). Komissio muutti näkemystään mainitusta toimenpiteestä vasta 17 päivänä helmikuuta 2003 tekemässään päätöksessä eli Unkarin toimenpiteen voimaantulon jälkeen.

(59)

Tarkistettuaan asian Unkarin valtiovarainministeriön asianomaisesta yksiköstä Unkari vahvisti, että Unkarin valtiontukien valvontayksikkö oli tarkastanut toimenpiteen kesällä 2002 ennen sen hyväksymistä. Valtiontukien valvontayksikkö oli tutkinut asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä sekä komission Belgian koordinointikeskuksia koskevassa asiassa aiemmin tekemää päätöstä ja katsonut, että toimenpide ei ole valtiontukea. Sen vuoksi toimenpiteestä ei ilmoitettu komissiolle.

(60)

Lisäksi Unkarin viranomaiset muistuttavat, että komissio pyysi 19 päivänä marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään Unkarilta tietoja toimenpiteestä ja Unkari vastasi 8 päivänä joulukuuta 2004. Koska komissio ei lähettänyt Unkarille lisäkysymyksiä eikä minkäänlaista virallista palautetta, Unkarin mukaan sillä oli täysi syy uskoa, että toimenpide ei ole valtiontukea. Tai jos toimenpide olisikin valtiontukea, kyse olisi asetuksen 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetusta voimassa olevasta tuesta.

(61)

Toiseksi Unkari esittää, että toimenpide on katsottava hyväksytyksi menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohdan iii alakohdan nojalla. Unkari katsoo, että jos toimenpide olisi liittymisen jälkeen katsottu sääntöjenvastaiseksi tueksi, olisi komission vuonna 2004 esittämässä tietopyynnössä itse asiassa kyse tutkintamenettelyn aloittamisesta. Unkari huomauttaa, että asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaan komission on tehtävä päätös kahdessa kuukaudessa. Lisäksi asetuksen 4 artiklan 6 kohdassa todetaan, että jos komissio ei ole tehnyt päätöstä määräajassa, tukea pidetään komission hyväksymänä. Asetuksen 1 artiklan b alakohdan iii alakohdan mukaan asetuksen 4 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksytty tuki katsotaan voimassa olevaksi.

(62)

Vaikka kahden kuukauden määräaikaa ei sovelleta tähän menettelyyn, toinen ehto pätee edelleen, eli komission on saatettava tutkinta loppuun. Unkari katsoo yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta, että komission olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisen valtiontuen tutkimiseksi kohtuullisessa ajassa. Unkari viittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-190/00 antamaan tuomioon (21), jossa todetaan, että 28 kuukauden määräaika saattaa olla liian pitkä alustavaa tutkintamenettelyä ajatellen, jos komissio on tänä aikana pyytänyt jäsenvaltiolta tietoja vain kerran. Unkarin viranomaisten mukaan mainittuja periaatteita on sovellettava myös alustavassa tutkintamenettelyssä, jossa komissio tutkii pelkästään sitä, onko syytä epäillä toimenpiteen yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan kanssa. Sen vuoksi, koska komissio ei tehnyt päätöstä kohtuullisessa ajassa ja ottaen huomioon oikeusvarmuuden ja hyvän hallintotavan periaatteet, jos toimenpide ylipäätään katsotaan valtiontueksi, on se luokiteltava asetuksen 1 artiklan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi.

(63)

Unkarin viranomaisten mukaan komission olisi pidättäydyttävä tuen takaisinperinnästä, sillä se olisi vastoin yhteisön oikeuden yleistä periaatetta eli luottamuksensuojan periaatetta. Unkari viittaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ”mahdollisuus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on kaikilla henkilöillä, joille toimielimen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia” (22). Lisäksi Unkari viittaa asiassa Van den Bergh & Jurgens annettuun tuomioon (23), jossa pyrittiin määrittelemään perusteltu odotus seuraavalla tavalla: jos huolellinen ja harkitseva taloudellinen toimija voi ennakoida yhteisön toimenpiteen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi toimenpiteen toteuttamisen jälkeen vedota luottamuksensuojan periaatteeseen. Viitaten Belgiassa sijaitsevia koordinointikeskuksia koskevaan asiaan Unkarin viranomaiset esittävät, että komissio katsoi koordinointikeskuksiin sovellettavan järjestelmän yhteismarkkinoille soveltuvaksi vuosina 1984 ja 1987 ja muutti näkemystään vasta 17 päivänä helmikuuta 2003, kun Unkarin toimenpide oli jo tullut voimaan. Lisäksi Belgian koordinointikeskuksia koskevaa järjestelmää sovellettiin pelkästään monikansallisiin yrityksiin, kun taas Unkarin toimenpiteen soveltamisala on laajempi.

(64)

Unkarin viranomaiset viittaavat myös komission päätökseen, joka koskee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista Espanjan yhtiöverolakien osalta. Komissio totesi kyseisessä päätöksessä, että tutkinta perustui pelkästään alustavaan arvioon. Lopullisessa päätöksessään komissio totesi, että edes varovaisimmat ja parhaiten asiasta perillä olevat asianomaiset eivät olisi voineet ennakoida toimenpiteen olevan valtiontukea ja ne voisivat perustellusti vedota oikeutettuihin etuihinsa (24). Kyseisessä asiassa komissio teki päätöksen yli neljä vuotta tietopyynnön jälkeen. Ottaen huomioon, että komissio pyysi Unkarilta tietoja 19 päivänä marraskuuta 2004 ja että Unkari antoi perusteellisen vastauksen 8 päivänä joulukuuta 2004, Unkarin viranomaiset katsoivat voivansa perustellusti olettaa, että toimenpidettä ei pidettäisi valtiontukena päätöksessä 2001/168/EHTY esitetyn mukaisesti.

(65)

Unkari huomauttaa, että neuvoston käytännesääntötyöryhmä tutki tuolloin toimenpiteen eikä pitänyt sitä haitallisena vero-oikeudellisena toimenpiteenä. Työryhmän jäsenenä komissio olisi toimenpiteen käsittelyn pohjalta voinut pyytää Unkarilta lisätietoja, mikäli se katsoi edelleen, että toimenpide on valtiontukea.

(66)

Unkari toteaa myös, että menettelyasetuksen mukaan komission on ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista pohdittava säännöksen soveltuvuutta yhteismarkkinoille alustavassa käsittelyssä yhdessä jäsenvaltion kanssa. Jos komissio aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkinnan ilman asetuksessa säädettyä alustavaa arviointia, se rikkoo sekä menettelysääntöjä että perustamissopimuksen 10 artiklassa määrättyä lojaalin yhteistyön periaatetta.

(67)

Unkarin viranomaiset esittävät lisäksi, että komission aiempien päätösten mukaan luottamuksensuojan periaate koskee myös jäsenvaltioita (25).

(68)

Unkari korostaa lisäksi, että komissio viittaa eräissä päätöksissään (26) luottamuksensuojan periaatteen osalta toimenpiteiden yhtäläisyyksiin Belgian koordinointikeskuksia koskevan järjestelmän kanssa, joka katsottiin alun perin yhteismarkkinoille soveltuvaksi, eikä annettua tukea sen vuoksi peritty takaisin.

(69)

Unkarin viranomaiset katsovat, että Unkarin hallitus tai toimenpidettä soveltavat unkarilaiset yritykset eivät olisi voineet edes kohtuullista varovaisuutta noudattaen ennakoida, että neljän vuoden kuluttua toimenpiteen käyttöönotosta ja kolmen vuoden kuluttua Unkarin EU:hun liittymisestä komissio käynnistäisi toimenpiteen osalta menettelyn sen perusteella, että sillä on epäilyksiä toimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(70)

Unkari korostaa, että komission epäedullinen päätös saattaisi johtaa siihen, että toimenpidettä soveltavat verovelvolliset nostavat suurin joukoin vahingonkorvauskanteita Unkaria vastaan. Tämä puolestaan voisi horjuttaa sijoittajien luottamusta Unkarin talousuudistuksen tähänastisiin saavutuksiin.

(71)

Unkari toteaa lopuksi, että jos komissio katsoo toimenpiteen rikkovan yhteisön oikeutta, sen olisi määrättävä siirtymäajasta, jonka kuluessa ainakin ne yritykset, jotka ovat tähänkin asti soveltaneet toimenpidettä, voisivat jatkaa sen soveltamista. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Belgian kuningaskunta ja Forum 187 asbl vastaan komissio, että koska pakottava yleinen etu ei muuta edellyttänyt, komissio on, jättäessään toteuttamatta siirtymätoimenpiteet, joilla toimijan perusteltuna pidettävää luottamusta yhteisön säännöstöön olisi suojattu, rikkonut ylemmäntasoista oikeussääntöä (27).

(72)

Sen vuoksi Unkarin viranomaiset pyytävät komissiolta, että jos se tekee asiassa kielteisen päätöksen, se sallisi luottamuksensuojan periaatteen nojalla toimenpiteen soveltamisen päätöksen tekovuotta seuraavan viidennen verovuoden loppuun asti. Siirtymäkautta tarvitaan sen takia, että verovelvolliset voisivat valmistautua toimenpiteen päättämisen johdosta muuttuviin toimintaolosuhteisiin. Unkari toteaa tältä osin, että komissio myönsi Alankomaiden kansainvälistä rahoitustoimintaa koskevassa päätöksessään lähes kahdeksan vuoden siirtymäajan niille yrityksille, jotka jo sovelsivat Alankomaissa voimassa olleita sääntöjä (28).

(73)

Unkarin viranomaiset totesivat komission 12 päivänä helmikuuta 2008 esittämään tietopyyntöön antamassaan vastauksessa, että jos komissio kuitenkin pitää toimenpidettä valikoivana, sitä ei silti voida katsoa valtiontueksi, koska valikoivuus on perusteltua järjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen nojalla. Toimenpide otettiin käyttöön sen takia, että haluttiin kompensoida tiettyjä haitallisia vaikutuksia, jotka aiheutuivat konserniverotuksen puutteesta Unkarissa.

(74)

Unkari totesi tältä osin, että toimenpide poikkeaa huomattavasti vähemmän niin sanotusta klassisesta erillisverotuksesta (eli konsolidoimattomasta verotuksesta) kuin muissa jäsenvaltioissa usein sovellettu konserniverotus. Sen vuoksi Unkarin viranomaiset katsovat, että toimenpiteellä pyritään luomaan vakiintunut, yleinen ja nykyaikainen tuloverojärjestelmä (jota sovelletaan yksilöllisesti).

(75)

Unkari viittasi myös kahteen vaihtoehtoiseen rahoitusmuotoon eli oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen ja velkarahoitukseen sekä niiden erilaiseen verokohteluun ja totesi, että kummassakin tapauksessa tuloihin sovelletaan samaa verokantaa (16 prosenttia, sekä 4 prosentin erityisvero), mutta verovelvollinen ei ole sama (osinkotulojen osalta veroa maksaa tytäryhtiö, korkotulojen osalta emoyhtiö).

(76)

Unkari on toimittanut komissiolle tilastotietoja toimenpiteen soveltamisesta verovuosina 2003–2006 tehtyjen veroilmoitusten pohjalta. Samalla se esitti, että toimenpidettä soveltavien yritysten jakautuminen toimialoittain osoittaa, että toimenpide ei ole sidottu tiettyyn alaan.

(77)

Lisäksi Unkarin viranomaiset ovat toimittaneet tilastotietoja yrityksistä, jotka voivat soveltaa toimenpidettä, sekä yrityksistä, jotka ovat käytännössä hyödyntäneet oikeuttaan alentaa veron perustetta. Numerotietojen mukaan vuonna 2006 yhteensä 8 181 yritystä (29) olisi voinut soveltaa toimenpidettä, ja niistä 1 738 hyödynsi käytännössä oikeuttaan (30).

Toimenpiteeseen oikeutettujen yritysten määrä sekä veron perusteen alentamista todellisuudessa hyödyntäneiden yritysten määrä

(78)

Unkari on lisäksi esittänyt niiden 50 yrityksen yhdistettyihin tietoihin perustuvat vaikutukset, jotka ovat saaneet eniten konserninsisäistä nettokorkotuloa. Jäljempänä esitetään niiden 50 yrityksen yhdistettyjen tietojen pohjalta lasketut vaikutukset, joiden veron peruste aleni eniten toimenpiteen vaikutuksesta (31):

(79)

American Chamber of Commerce in Hungary, jäljempänä ’AmCham’, katsoo, että toimenpiteessä on kyse korkotulojen osittaisesta konsolidoinnista. Toimenpide on osa Unkarin tavanomaista verojärjestelmää. Rajat ylittävissä tapauksissa aiheutuva etu ei johdu Unkarin verolainsäädännöstä vaan jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmien eroista. Olisi vastoin perustamissopimuksessa määrättyjä perusvapauksia sulkea toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle korot, joita unkarilainen yritys on saanut toisesta jäsenvaltiosta tai maksanut toiseen jäsenvaltioon.

(80)

Valtion varojen käytön osalta AmCham toteaa, että rajat ylittävissä tapauksissa, joissa korkotuloa saava yritys on unkarilainen, korkojen vähennysoikeus kuuluu toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle sidosyritykselle.

(81)

AmCham toteaa, ettei toimenpiteellä saavutettava etu eroa tavanomaisesta verojärjestelmästä. Edun olemassaolo monikansallisessa tilanteessa riippuu siitä, millaista yhtiöverokantaa lainanottajan sijaintijäsenvaltio soveltaa. Valtiontukea koskevan tutkinnan yhteydessä etua olisi kuitenkin tarkasteltava pelkästään kansallisella tasolla.

(82)

Tuen valikoivuudesta AmCham toteaa, että jos komissio pitää verosäännöstä valikoivana menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyn nojalla, silloin myös muun muassa kirjanpitoon tehtävien poistojen suunnittelu, henkilöstömenoja koskevat säännökset ja alikapitalisointia koskevat säännöt kuuluvat valtiontukisääntöjen soveltamisalaan. Pienyritysten sulkeminen toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle on perusteltua Unkarin verolainsäädännön luonteen ja taloudellisen rakenteen nojalla (sillä pk-yrityksiin sovelletaan omia mutta vastaavia verosääntöjä (32), minkä lisäksi toimenpide koskisi pienyrityksiä vain rajoitetussa määrin. Lisäksi toimenpiteen laajentaminen rahoituslaitoksiin tuottaisi näille suhteetonta etua.

(83)

Oikeudellisesti ja tosiasiallisesti toisiinsa rinnastettavia yrityksiä ovat konsernit, sillä toimenpiteellä konsolidoidaan osittain konserninsisäisten operaatioiden verotus.

(84)

On väärin esittää, että toimenpide on valikoiva sen takia, että sitä ei voida soveltaa itsenäisesti toimiviin yrityksiin. Periaatteessa mikä tahansa yritys voi toteuttaa organisaatiouudistuksen ja muuttua konserniksi. Toimenpiteellä ei kuitenkaan kannusteta itsenäisesti toimivia yrityksiä organisaatiouudistuksiin, sillä konserninsisäiset korot eivät ole veronalaista tuloa. Rajat ylittävissä tilanteissa mahdollisesti aiheutuvat edut eivät johdu itse toimenpiteestä vaan jäsenvaltioiden verosäännösten välisistä eroista. Jos katsotaan, että mahdollisuus olla soveltamatta toimenpidettä tekee toimenpiteestä valikoivan, on kyseenalaistettava myös monet muut sellaiset verotoimenpiteet, joihin sisältyy valinnanmahdollisuus.

(85)

AmCham katsoo, että liittymisasiakirjan liitteessä IV oleva 3 kohta koskee vain ennen liittymistä tai liittymishetkellä voimassa olleita tukia, joihin muuten sovellettaisiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (33) 1 artiklan b alakohdan i alakohtaa. Määriteltäessä voimassa oleva tuki on otettava huomioon myös muut 1 artiklan b alakohdassa olevat säännökset. AmCham esittää, että jos toimenpide on valtiontukea, se on katsottava asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan iii ja v alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi. Jos komissio katsoo virheellisesti, että toimenpide on sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta uutta tukea, komission ei kuitenkaan pitäisi määrätä tuen takaisinperinnästä. Perusteltu luottamus huomioon ottaen komission olisi myös asetettava määräaika, johon mennessä toimenpidettä voitaisiin soveltaa entiseen tapaan.

(86)

Mol Nyrt. on Mol-konsernin unkarilainen emoyhtiö. Mol Nyrt. on soveltanut toimenpidettä sen voimaantulosta lähtien konserniinsa kuuluvien 30 yrityksen välisiin lainaoperaatioihin. Yritys soveltaa toimenpidettä ensisijaisesti kotimaassa (yli 10 miljardin Unkarin forintin osalta). Ulkomaisten sidosyritysten kanssa toteutettujen operaatioiden osalta toimenpiteen merkitys on ollut huomattavasti pienempi (alle 1 miljardi Unkarin forinttia). Tämä osoittaa, että toimenpidettä ei sovelleta vain siksi, että yritys saisi konserninsisäistä veroetua kansainvälisten liiketoimien yhteydessä, kuten komissio olettaa.

(87)

Mol Nyrt. katsoo, että toimenpiteellä toteutetaan osittain konsolidoitu eli konserniverotus, joka ei muuten ole käytössä Unkarissa. Koska konsolidoitu tai konserniverotus on käytössä monissa jäsenvaltioissa, Mol Nyrt:n mukaan voidaan perustellusti olettaa, että tarkasteltavana oleva toimenpide ei ole tukea, erityisesti siksi, että sen soveltaminen ei johda pienempään kokonaisverotukseen konsernitasolla.

(88)

Komissio erehtyy, jos se väittää, että toimenpiteestä aiheutuu valikoivaa etua. Kyseessä on yleinen toimenpide, joka ei ole riippuvainen toimialasta ja jota voidaan soveltaa mihin tahansa verovelvolliseen pienin poikkeuksin. Se, että toimenpidettä voidaan soveltaa konserninsisäisiin rahoitustoimiin, pohjautuu tietysti olettamukselle, että sidosyritysten välillä toteutetaan tällaisia toimia. Vastaavasti esimerkiksi oikeus tehdä vähennyksiä veron perusteesta toteutuu käytännössä vain, jos verovelvollisella on vähentämiseen soveltuva omaisuuserä.

(89)

Mol Nyrt. esittää lisäksi, että lainan antavan unkarilaisen yrityksen kannalta ei ole merkitystä sillä, annetaanko laina ulkomailla vai Unkarissa.

(90)

Mol toteaa, että sen tietojen mukaan komissio tutki toimenpiteen jo joulukuussa 2004. Olisi epäreilua odottaa, että Unkari ja unkarilaiset veronmaksajat pitäisivät toimenpidettä valtiontukena vastoin komission aiemmin esittämää näkemystä. Lisäksi tämä olisi vastoin oikeuskäytäntöä, joka koskee vilpitöntä mieltä. Takaisinperintä olisi perusteetonta ja konsernien osalta erityisen kohtuutonta. Se merkitsisi eräille sidosyrityksille ylimääräisiä verovelvoitteita, kun taas yritykset, joiden toiminta on lakannut tai jotka ovat irtautuneet konsernista, saisivat takaisin osan maksamistaan veroista. Mol Nyrt. katsoo, että tällainen korjaus johtaisi epäoikeudenmukaisiin veroetuihin ja -haittoihin.

(91)

Alankomaiden hallitus katsoo, että komission olisi sovellettava valtiontukea koskevia neljää kriteeriä johdonmukaisesti sen tehdessä päätöksen siitä, noudattaako se yksilöllistä vai konsernikeskeistä lähestymistapaa.

(92)

Alankomaat myöntää yrityskohtaisen lähestymistavan osalta, että konserninsisäistä korkotuloa saavalle yritykselle aiheutuu toimenpiteestä etua, joka on peräisin valtion varoista. Toimenpide ei kuitenkaan ole valikoiva, sillä oikeudellisesti ja tosiasiallisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa ovat ne yritykset, joiden taseeseen on kirjattu Unkarista saatua konserninsisäistä korkotuloa.

(93)

Konsernikeskeisen lähestymistavan mukaan sellaisessa etua tuottavassa, rajat ylittävässä tilanteessa, jossa unkarilainen yritys saa korkotuloa, ei ole kyse Unkarin valtion varojen käytöstä eikä tilanne myöskään aiheudu Unkarin järjestelmästä. Toimenpide ei myöskään ole valikoiva, sillä vertailukohtana ovat sellaiset yritykset, jotka ovat verovelvollisia Unkarissa.

(94)

Alankomaiden viranomaiset katsovat, että mahdollisuus olla soveltamatta toimenpidettä ei ole olennainen juuri niiden yritysten kannalta, jotka komission mukaan saavat mahdollisesti etua Unkarin järjestelmästä.

(95)

Alankomaat korostaa lopuksi sitä, että eri jäsenvaltioissa rinnakkain käytössä olevat epäyhtenäiset verojärjestelmät johtavat väistämättä eriarvoiseen kohteluun. Tästä on osoituksena esimerkiksi se, että sellaisissa rajat ylittävissä tilanteissa aiheutuva etu, joissa unkarilainen yritys saa korkotuloja, säilyy myös siinä tapauksessa, että Unkari lakkauttaa toimenpiteen (suhteessa maihin, joissa todellinen yhtiöverokanta on suurempi kuin Unkarissa sovellettava 16 prosenttia).

(96)

Unkarin viranomaiset toteavat, että asianomaisten esittämät huomautukset ja väitteet vastaavat täysin niiden aiemmin esittämiä perusteluja. Lisäksi ne yhtyvät näkemykseen, jonka mukaan toimenpidettä on tarkasteltava EY:n perustamissopimuksen 96 ja 97 artiklan nojalla, kun kerran välitöntä verotusta koskevia säännöksiä ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla.

(97)

Unkari korostaa olevansa täysin samaa mieltä asianomaisten kanssa siitä, että toimenpide ei täytä valtiontuelle asetettuja edellytyksiä.

(98)

Unkarin viranomaiset muistuttavat, että toimenpide voidaan katsoa myös voimassa olevaksi tueksi. Jos komissio kuitenkin pitää toimenpidettä sääntöjenvastaisena valtiontukena, sitä ei pitäisi periä takaisin ottaen huomioon, että edunsaajat toimivat vilpittömässä mielessä.

(99)

Voidakseen määritellä, onko tarkasteltavana oleva toimenpide EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, komission on arvioitava, suosiiko toimenpide jotakin yritystä tai tuotannonalaa siksi, että siitä aiheutuu niille taloudellista etua, vääristääkö tällainen etu tai uhkaako se vääristää kilpailua, onko etu peräisin valtion varoista ja onko etu omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(100)

Toimenpide voidaan määritellä valtiontueksi, jos se on luonteeltaan erityinen tai valikoiva eli siitä aiheutuu etua vain tietyille yrityksille tai tuotannonaloille.

(101)

Kuten oikeuskäytännössä todetaan, toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi on selvitettävä, muodostaako mainittu toimenpide tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä edun eräille yrityksille verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti niihin rinnastettavassa tilanteessa (34). Sen vuoksi voidaan ajatella, että tietty verojärjestely ei ole valtiontukea, vaikka se ei vastaisikaan kaikilta osin jäsenvaltion yleistä yhtiöverojärjestelmää. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut useaan otteeseen, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella (35). Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat erityisesti sellaiset verotoimenpiteet, joilla ei sopeuteta yleistä järjestelmää tiettyjen yritysten erityispiirteiden mukaiseksi, vaan jotka esitetään keinona parantaa yritysten kilpailukykyä (36).

(102)

Valtiontuen käsitettä ei kuitenkaan voida soveltaa sellaisiin valtion tukitoimenpiteisiin, joissa yritykset asetetaan keskenään erilaiseen asemaan, jos tämä erilainen kohtelu johtuu sen järjestelmän luonteesta tai taloudellisesta rakenteesta, johon toimenpiteet kuuluvat. Kuten myös komission tiedonannossa valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen, jäljempänä ’välitöntä verotusta koskeva tiedonanto’ (37), todetaan, joitakin edellytyksiä voidaan perustella myös veronmaksuvelvollisten välisillä tosiasiallisilla eroilla.

(103)

Ensinnäkin on selvitettävä, onko arvioinnissa käytettävä vertailukohtana konsernia vai yksittäistä yritystä. Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään (38) alustavasti, että järjestelystä on konserniin kuuluvien yksittäisten yritysten tasolla etua niille yrityksille, jotka saavat sidosyrityksiltä positiivista nettokorkoa, sillä ne voivat vähentää 50 prosenttia koron määrästä veron perusteestaan. Sen sijaan konsernitasolla komissio totesi, että järjestelystä on etua sellaisissa rajat ylittävissä tapauksissa, joissa nettokorkoa saava yritys on unkarilainen, kun taas nettokorkoa maksava yritys on ulkomainen. Vaikka korkoa saava yritys voi tällaisessa tapauksessa vähentää 50 prosenttia ulkomailta saadusta nettokorosta veron perusteestaan (eli korkotuloon sovellettava verokanta on käytännössä vain puolet 16 prosentin suuruisesta yhtiöverosta), nettokorkoa maksavaan yritykseen sovelletaan sen jäsenvaltion verosääntöjä, jossa sillä on toimipaikka, ja se voi periaatteessa vähentää maksamansa nettokoron kokonaisuudessaan.

(104)

Komissio toteaa, että tarkasteltavana oleva toimenpide liittyy tiettyyn toimintaan (sidosyrityksille myönnettävät lainat) eikä koko konsernin tasolla toteutettavaan konsolidointiin. Verokantaa alennetaan yritysten osalta yksiköllisesti, korkotulojen ja maksettujen korkojen taseen pohjalta. Vaikka rahoituspäätökset todennäköisesti tehdään koko konsernin etu huomioon ottaen, konsernin tasolla toteutettava arviointi ei ole perusteltua Unkarin verolainsäädännön pohjalta, sillä lainsäädännössä ei säädetä konsernien verotuksen konsolidoinnista. Unkarissa yhtiöveroa peritään yksittäisiltä verovelvollisilta, ei konserneilta.

(105)

Sen vuoksi komissio katsoo, että vertailukohdaksi on otettava yksittäiset yritykset.

(106)

Komissio toteaa, että tietyntyyppisten tulojen verottamista varten saattaa olla hyödyllistä määrittää, käsitelläänkö rahoitustoimien yleisiä kategorioita järjestelmässä tasapuolisesti. Eriarvoinen kohtelu, jota ei voida perustella verovelvollisten välisillä objektiivisilla eroilla, saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen.

(107)

Sen vuoksi on määriteltävä, voidaanko sidosyritysten välisten rahoitustoimien katsoa olevan objektiivisesti oikeutettuja verokannan alentamiseen. Unkarin viranomaiset ja American Chamber of Commerce katsovat, että yritys, joka antaa konserninsisäisen lainan, ei ole samanlaisessa tilanteessa kuin riippumattomille osapuolille lainoja antava yritys. Jälkimmäistä toimintaa voi pankkidirektiivin (39) säännöksiä vastaavan, Unkarin luottolaitoslain mukaan harjoittaa vain valtuutettu rahoituslaitos. Sen vuoksi sellaisia yrityksiä, joiden päätoimialaa on myöntää lainoja kolmansille osapuolille, ei voida rinnastaa yrityksiin, jotka antavat konserninsisäisiä lainoja likviditeetin jakamiseksi optimaalisesti konsernin sisällä.

(108)

Unkarin viranomaisten mukaan on mahdollista, että toimenpide pienentää oman pääoman ehtoisen rahoituksen ja konserninsisäisen lainarahoituksen välistä eroa.

(109)

Komissio katsoo, että tiettyjen alojen eriarvoisesta kohtelusta huolimatta toimenpide vähentää keskenään erilaisilla säännöksillä keinottelua (silloin kun lainan kumpikin osapuoli on unkarilainen), sillä se lähentää konserninsisäisten korkojen verotusta konserninsisäisten osinkojen verotukseen ja lisää siten verojärjestelmän tasapuolisuutta.

(110)

Lisäksi, koska itsenäiset yritykset, jotka eivät ole luotto- tai rahoituslaitoksia, eivät periaatteessa myönnä säännöllisesti lainoja kolmansille osapuolille, ne eivät ole konsernin sisällä myönnettävien lainojen osalta eriarvoisessa asemassa verrattuna sidosyrityksiin.

(111)

Sidosyritykselle lainan myöntävälle yritykselle aiheutuvan edun vaikutuksia ei voida pitää syrjivinä, sillä sidosyritykselle myönnettävää lainaa ei voida rinnastaa lainaan, joka on myönnetty riippumattomalle yritykselle. Sidosyritykset eivät ole velkarahoitukseen liittyvän toiminnan osalta samanlaisessa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa kuin riippumattomat yritykset. Tämä johtuu siitä, että silloin kun sidosyritykset yrittävät saada lainaa tai oman pääoman ehtoista rahoitusta konsernin sisältä, ei ole kyse pelkästään liiketoimesta, toisin kuin riippumattomien yritysten kohdalla. Emoyhtiön ja tytäryhtiön edut ovat yhteneväiset. Sen sijaan liiketoimessa, jossa rahoituksen tarjoaa riippumaton taho, kumpikin osapuoli yrittää maksimoida hyödyn toisen osapuolen kustannuksella.

(112)

Komissio toteaa kuitenkin, että toimenpidettä ei voi soveltaa mikä tahansa yritys, jolta peritään yhtiöveroa ja joka saa/maksaa korkoja konsernin sisällä. Vaikka tukiohjelmassa ei rajoiteta millään tavalla sitä maata, jossa liiketoimi tapahtuu, komissio katsoo, että toimenpiteeseen sisältyy kolmen tyyppisiä syrjiviä seikkoja.

(113)

Unkari toteaa, ettei sen tarkoituksena ole ollut edistää konserninsisäistä lainanantoa, sillä kyseisten yritysten toiminta on jo hyvin tuottoisaa. Lisäksi kyseisillä yrityksillä on erityinen vero-oikeudellinen asema, ja niihin sovelletaan erityisiä rahoitus- ja kirjanpitosäännöksiä.

(114)

Unkari ja American Chamber of Commerce katsovat, että toimenpiteen laajentaminen rahoituspalvelujen tarjoajiin, vakuutusyhtiöihin, sijoitusyrityksiin ja riskipääomayhtiöihin olisi tosiasiallisesti tehnyt toimenpiteestä valikoivan, sillä erityisasemansa vuoksi rahoituspalvelujen tarjoajat olisivat saaneet toimenpiteen soveltamisesta suhteettoman suurta etua.

(115)

Kuten minkä tahansa muunkin verotoimenpiteen kohdalla, tässäkään ei yleisesti voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että eräät tietyillä aloilla toimivat sidosyritykset saavat toimenpiteestä enemmän hyötyä, sillä rahoitustoimien osuus kyseisellä alalla voi olla suurempi. Tällainen tilanne vallitsee nimenomaan rahoituspalvelujen alalla, sillä rahoituspalveluyritykset harjoittavat pääasiallisesti lainaustoimintaa ja voisivat sen vuoksi helposti lisätä lainanantoa sidosyrityksille. Näiden seikkojen perusteella ei kuitenkaan voida sulkea rahoitusalaa toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle. Unkari olisi voinut päästä tavoitteeseensa eli estää tiettyjä aloja tai yrityksiä käyttämästä tukiohjelmaa väärin myös antamalla säännöksen, jolla olisi rajoitettu verovähennykseen / alennettuun verokantaan oikeutettua määrää. Lisäksi komissio toteaa verotusta koskevassa tiedonannossaan seuraavaa: ”Osa näistä verotustoimenpiteistä hyödyttää joitakin yrityksiä tai aloja enemmän kuin toisia, mutta se ei välttämättä merkitse toimenpiteiden sisällyttämistä valtiontukia koskevien kilpailusääntöjen soveltamisalaan.”

(116)

Unkarin viranomaiset esittävät, että 1) pienyritykset eivät yleensä harjoita konserninsisäistä lainanantoa, 2) toimenpiteen laajentamisesta pienyrityksiin aiheutuisi huomattavat hallinnolliset kustannukset, jotka eivät olisi oikeassa suhteessa mahdollisesti saavutettaviin etuihin, ja 3) yhtiöveroa koskevassa Unkarin laissa säädetään useista veronhuojennuksista, jotka on luotu nimenomaan pienyrityksiä varten.

(117)

Komissio katsoo, että Unkari ei ole toimittanut tietoja, joista kävisi ilmi, että unkarilaiset pienyritykset eivät todellakaan myönnä tai saa konserninsisäisiä lainoja. Sen vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hyvin moni pienyritys on järjestäytynyt konserniksi ja saa/maksaa korkoja konsernin sisällä.

(118)

Lisäksi se seikka, että pienyrityksiä varten on luotu erityisiä veroetuja, ei vaikuta toimenpiteen valikoivuuden arviointiin.

(119)

Toimenpiteen vapaaehtoisuuden ansiosta verovelvollinen voi päättää vuosittain, soveltaako se toimenpidettä vai ei. Unkarin viranomaiset esittävät, että muiden vero-oikeudellisten säännösten tapaan toimenpiteen vapaaehtoisuus johtuu yhtiöverotuksen vuotuisesta syklistä.

(120)

Komissio katsoo kuitenkin, että vapaaehtoisuus johtaa konsernien eriarvoiseen kohteluun, sillä toimenpide ei koske kaikkia konserneja (jotka harjoittavat konserninsisäistä lainanantoa) vaan pelkästään niitä, jotka ovat päättäneet soveltaa toimenpidettä tiettynä verovuonna.

(121)

Komissio toteaa verotusta koskevan tiedonannon 23 kohdassa seuraavaa: ”Joidenkin toimenpiteiden eriytyneisyys ei välttämättä aiheuta niiden katsomista valtiontuiksi. Tämä koskee sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat taloudellisen järkiperäisyytensä seurauksena ”tarpeellisia tai tarkoituksenmukaisia suhteessa verojärjestelmän tehokkuuteen”. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pystyttävä perustelemaan tällaiset toimenpiteet.”

(122)

Unkarin viranomaisten mukaan toimenpiteellä pyrittiin vähentämään tiettyjä konserniverotuksen puuttumisesta johtuvia epäsuotuisia vaikutuksia. Toimenpide poikkeaa klassisesta yksilöllisestä (eli konsolidoimattomasta) verotuksesta paljon vähemmän kuin monissa muissa jäsenvaltioissa sovellettu konserniverotus. Toimenpiteellä pyritään luomaan vakiintunut, yleinen ja nykyaikainen tuloverojärjestelmä (jota sovelletaan yksilöllisesti).

(123)

Komissio toteaa kuitenkin, että vaikka Unkarissa ei ole konsernien osalta käytössä verotuksen konsolidointijärjestelmää, tämä ei oikeuta myöntämään valtiontukea valikoivasti vain tietyille yrityksille. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän periaatteen asiassa 173/73 antamassaan tuomiossa (40).

(124)

Unkari viittaa lisäksi oman pääoman ja lainarahoituksen tämänhetkiseen erilaiseen verokohteluun ja toteaa, että tuloihin sovelletaan kummassakin tapauksessa samaa verokantaa, mutta verovelvollinen ei ole sama (osinkojen osalta tytäryhtiö ja korkojen osalta emoyhtiö).

(125)

Komissio katsoo, että tarkasteltavana olevan tukiohjelman johdosta veroedun soveltamisalan piiristä on suljettu pois lukuisia aloja eikä toimenpidettä voida pitää pelkästään teknisenä järjestelynä, jolla pyritään siirtämään osa nettokorkoa saavan yrityksen verorasituksesta nettokorkoa maksavan yrityksen maksettavaksi.

(126)

Mitä tulee rahoitusalan sulkemiseen toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle, Unkarin viranomaiset viittaavat verotusta koskevan tiedonannon 27 kohtaan: ”Erityismääräyksiä, jotka eivät ole luonteeltaan harkinnanvaraisia ja jotka mahdollistavat esimerkiksi kiinteämääräisen veron vahvistamisen (esimerkiksi maatalous- tai kalastusalalla), voidaan perustella järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella, jos määräyksissä otetaan huomioon varsinkin määrätyt kirjanpitovelvoitteet ja kiinteistö- ja maaomaisuuden merkittävä osuus tiettyjen alojen toimijoiden omaisuudesta. Tällaisia määräyksiä ei näin ollen katsota valtiontueksi. (…)”

(127)

Komissio kuitenkin toteaa, että verotusta koskevan tiedonannon 27 kohdassa esitettyjen säännösten tarkoituksena ei ole lisätä tai vähentää tiettyjen alojen verorasitusta, vaan ottaa huomioon kyseisten alojen erityispiirteet, kuten kirjanpitosäännöt, joiden nojalla veron perusteen arviointiin voidaan soveltaa yksinkertaistettuja sääntöjä.

(128)

Rahoitusalan ja pienyritysten ja toisaalta muiden alojen eriarvoista kohtelua sekä toimenpiteen vapaaehtoisuutta ei voida perustella Unkarin verojärjestelmän luonteella ja taloudellisella rakenteella.

(129)

Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpide on valikoiva.

(130)

Unkarin viranomaisten mukaan toimenpiteestä saattaa aiheutua etua yksittäiselle yritykselle, kun taas lainatoimenpiteen toiseen osapuoleen se vaikuttaa haitallisesti. Sen vuoksi toimenpiteen vaikutukset ovat symmetriset ainoastaan silloin kun kumpikin osapuoli on unkarilainen.

(131)

Komissio katsoo kuitenkin, että yhden yrityksen saamaa etua ei voida kompensoida toiselle yritykselle aiheutuvalla haitalla edes silloin kun yritykset kuuluvat samaan konserniin. Edun olemassaoloa on arvioitava yksittäisten yritysten eikä konsernin tasolla. Lisäksi on korostettava sitä, että konserniin kuuluvien yritysten on helppo järjestellä uudelleen rahoitustoimintojaan ja näin vaikuttaa siihen, millainen lopputulos toimenpiteen soveltamisella on.

(132)

Lisäksi komissio katsoo, että toimenpiteen symmetrisyys ja sen neutraali vaikutus konsernin tasolla eivät riitä sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että yksittäiset yritykset voivat saada toimenpiteestä etua. Myöskään sitä, että yhden konsernin jäsenen korkojen verotus on kevyempää, ei voida perustella toisen sidosyrityksen ankarammalla verotuksella, joka johtuu siitä, että kyseinen yritys voi vähentää verotuksessa vähemmän korkoja (41).

(133)

Kuten edellä esitetyn oikeuskäytännön pohjalta voidaan todeta, se, että eräät konserniin kuuluvat yritykset joutuvat toimenpiteen takia epäedulliseen asemaan, ei kuitenkaan saata kyseenalaiseksi toisten yritysten toimenpiteestä saamaa etua.

(134)

Komissio katsoo tässä tapauksessa, että etu, jonka valtio antaa alentamalla veroja (veron perusteeseen tehtävä 50 prosentin vähennys), on katsottava verotulojen menetykseksi ja voidaan rinnastaa valtion varojen käyttöön.

(135)

Koska edunsaajat ovat useilla talouden aloilla ja kilpailumarkkinoilla toimivia yrityksiä, toimenpide saattaa vääristää jäsenvaltioiden välistä kilpailua ja vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan.

(136)

Jos tuella pyritään vapauttamaan yritys kustannuksista, joista sen olisi muuten vastattava päivittäisessä hallinnoinnissaan tai tavanomaisessa toiminnassaan, tuki periaatteessa vääristää kilpailuolosuhteita (42). Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että mikä tahansa tuki yhteismarkkinoilla toimivalle yritykselle saattaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (43).

(137)

Sen vuoksi komission ei tarvitse arvioida kyseisten markkinoiden tämänhetkistä taloudellista tilannetta (44), vaan ottaen huomioon, että Unkarin käyttöön ottama verotoimenpide vahvistaa siitä hyötyvien talouden toimijoiden tilannetta verrattuna yhteisön sisäisillä markkinoilla kilpaileviin muihin talouden toimijoihin, komissio katsoo, että tukiohjelma vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua kyseisten talouden toimijoiden välillä.

(138)

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen komissio toteaa, että yhtiöverosta ja osinkoverosta vuonna 1996 annetussa laissa LXXXI säädetty oikeus vähentää konsernin sisällä maksettu korkotulo veron perusteesta on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(139)

Liittymisasiakirjan liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaan seuraavia tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka pantiin täytäntöön Unkarissa ennen liittymispäivää ja joita sovelletaan edelleen kyseisen ajankohdan jälkeen, pidetään liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna voimassa olevana tukena:

(140)

Liitteessä IV olevassa 3 kohdassa todetaan lisäksi, että kaikkia vielä liittymispäivän jälkeen sovellettavia toimenpiteitä, jotka ovat valtion tukea eivätkä täytä edellä esitettyjä edellytyksiä, pidetään uutena tukena liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa.

(141)

Tarkasteltavana oleva toimenpide ei ollut vielä tullut voimaan ennen 10 päivää joulukuuta 1994, sitä ei mainita liittymisasiakirjan liitteessä IV olevan 3 kohdan lisäyksessä eikä siihen myöskään sovellettu liittymisen yhteydessä väliaikaista menettelyä.

(142)

Unkarin viranomaiset ja American Chamber of Commerce esittävät, että liitteen käsittämät säännökset koskevat pelkästään menettelyasetuksen (45) 1 artiklan b alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja, ennen liittymispäivää voimaan tulleita ja tutkittuja tukia. Sen vuoksi myös asetuksen 1 artiklan b alakohdan ii–v alakohdassa esitetyt säännöt olisi otettava huomioon määriteltäessä voimassa olevaa tukea.

(143)

Komissio yhtyy edellä esitettyyn liittymisasiakirjan liitteen IV tulkintaan. Tätä tulkintaa tukee myös menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohdan i alakohdan sanamuoto. Sen vuoksi komissio katsoo, että arvioitaessa, onko kyse voimassa olevasta tuesta, on otettava huomioon menettelyasetuksen 1 artiklan b alakohdan ii–v alakohta.

(144)

Komissio ei yhdy 1 artiklan b alakohdan ii ja iii alakohdan soveltamista koskevaan Unkarin näkemykseen, jonka mukaan komissio on hyväksynyt toimenpiteen, sillä toimenpiteestä ei ole ilmoitettu EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan ja menettelyasetuksen 2 artiklan mukaisesti.

(145)

Komissio toteaa, että myöskään 1 artiklan b alakohdan iv alakohtaa ei voida soveltaa, sillä kymmenen vuoden vanhentumisaika ei koske tukiohjelman perusteella myönnettyä tukea.

(146)

Asetuksen 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa oleva säännös puolestaan ei koske käsiteltävänä olevaa tapausta, sillä ei voida perustellusti todeta, että konserninsisäiseen korkoon sovellettava toimenpide ei ollut voimaan tullessaan tukea ja että siitä tuli tukea vasta yhteismarkkinoiden kehittymisen myötä.

(147)

Komissio toteaa kuitenkin, että tarkasteltavana olevalla toimenpiteellä on tiettyjä yhtäläisyyksiä Belgiassa sijaitsevia koordinointikeskuksia koskevan toimenpiteen kanssa. Komissio viittaa tältä osin 2 päivänä toukokuuta 1984 (46) ja 9 päivänä maaliskuuta 1987 tekemiinsä päätöksiin, joissa se totesi, että Belgian tukiohjelma ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(148)

Samoin kuin Belgiassa sijaitsevia koordinointikeskuksia koskevan tukiohjelman yhteydessä, jota sovellettiin pelkästään monikansallisiin yrityksiin, komissio totesi Unkarin viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta, että myös Unkarin toteuttaman toimenpiteen keskeiset edunsaajat ovat monikansallisia yrityksiä. Lisäksi Unkarin toimenpiteellä on myös muita yhtymäkohtia Belgian tukiohjelman kanssa, sillä kumpikin liittyy konserninsisäiseen verotukseen.

(149)

Sen vuoksi tämäntyyppisen konserninsisäistä toimintaa koskevan toimenpiteen määrittely tueksi ei ollut itsestään selvää toimenpiteen täytäntöönpanohetkellä.

(150)

Unkari toteaa, että Unkarin valtiontukien valvontayksikkö oli tarkastanut toimenpiteen kesällä 2002 ennen sen hyväksymistä. Tutkittuaan asiaan liittyvää oikeuskäytäntöä sekä komission aiemmin tekemää päätöstä Belgian koordinointikeskuksia koskevassa asiassa valtiontukien valvontayksikkö katsoi, että kyseinen toimenpide ei ole valtiontukea. Sen vuoksi toimenpiteestä ei ilmoitettu komissiolle.

(151)

Vaikka toimenpide oli täytäntöönpanohetkellä valtiontukea, komissio katsoo, että ottaen huomioon tapaukseen liittyvät erityiset olosuhteet (erityisesti liittymistä edeltävä tilanne sekä komission vuosina 1984 ja 1987 tekemät päätökset Belgian koordinointikeskuksia koskevasta toimenpiteestä) Unkarin valtiontukien valvontayksiköllä ei ollut syytä pitää toimenpidettä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, varsinkin sen vuoksi, että toimenpide hyväksyttiin ennen kuin komissio muutti näkemystään Belgian tukiohjelmasta (47). Kaikkien näiden erityisten olosuhteiden takia Unkarin viranomaiset ovat ennen liittymistä saattaneet erehtyä uskomaan, että toimenpide ei ole valtiontukea. Sen vuoksi Unkari toimi perustellusti, kun se ei toimenpiteen hyväksymisen aikaan tehnyt ilmoitusta komissiolle liittymisasiakirjan liitteessä IV esitetyn väliaikaisen menettelyn mukaisesti.

(152)

Komissio toteaa lisäksi, että toimenpiteen soveltamisala tai siitä aiheutuvan edun merkitys eivät myöskään olennaisesti muuttuneet Unkarin liittyessä Euroopan unioniin. On totta, että toimenpiteeseen tehtiin eräitä muutoksia, kuten tämän päätöksen johdanto-osan 14 kappaleessa esitetään. Muutokset olivat lähinnä teknisiä korjauksia, jotka liittyivät joko sellaisten yritysten sisällyttämiseen toimenpiteen soveltamisalaan, joita ei ollut Unkarissa ennen liittymistä (eurooppayhtiöt ja eurooppaosuuskunnat), tai sellaisten yritysten sulkemiseen pois toimenpiteen soveltamisalasta, jotka on lakkautettu (riskipääomayhtiöt). Tarkasteltavana oleva toimenpide ei siis olennaisesti muuttunut Unkarin liityttyä Euroopan unioniin, minkä vuoksi se katsotaan voimassa olevaksi tueksi.

(153)

Ottaen huomioon tapauksen erityispiirteet sekä ennen liittymistä vallinnut tilanne on konserninsisäistä korkovähennystä koskeva toimenpide katsottava voimassa olevaksi tueksi, joka on rinnastettavissa asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohtaan.

(154)

Koska edellä mainitun asetuksen 17–19 artiklassa säädetään voimassa olevia tukiohjelmia koskevasta menettelystä, tämä 21 päivänä maaliskuuta 2007 aloitettu menettely on tarpeeton.

(155)

Koska Unkarin viranomaiset ovat jo päättäneet lakkauttaa toimenpiteen 1 päivästä tammikuuta 2010, komission mielestä ei ole tarpeen aloittaa menettelyasetuksen 17 artiklassa tarkoitettua yhteistyömenettelyä,

17.2.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/20