16.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 11/1

16.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 11/3

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä tammikuuta 2010 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

16.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 11/6

(1)

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen (3) pöytäkirjan N:o 1 (4) 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa avataan tulliton tariffikiintiö yhteisen nimikkeistön alanimikkeisiin 1509 10 10 ja 1509 10 90 kuuluvan, kokonaan Tunisiassa tuotetun ja sieltä suoraan yhteisöön kuljetetun käsittelemättömän oliiviöljyn yhteisöön tuontia varten kunkin vuoden osalta säädetyissä rajoissa.

(2)

Tunisiasta peräisin olevan oliiviöljyn tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1918/2006 (5) 2 artiklan 2 kohdassa säädetään tuontitodistuksia myönnettäessä sovellettavista kuukausittaisista määrällisistä rajoituksista.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1918/2006 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille jätettyjen tuontitodistushakemusten kokonaismäärä ylittää tammikuulle mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa vahvistetun kuukausimäärän.

(4)

Näissä olosuhteissa komission on vahvistettava jakokerroin, jonka avulla tuontitodistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään.

(5)

Koska tammikuun kuukausimäärä on täyttynyt, tuontitodistuksia ei voida myöntää kyseiselle kuukaudelle,

16.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 11/7

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan nojalla 11. syyskuuta 2001 päivätyllä ja 13. syyskuuta 2001 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä 10 päivänä toukokuuta 2001 annetun alueellisen lain N:o 10257 pykälän tekstin, jolla muutetaan 31 päivänä lokakuuta 1994 annetun alueellisen lain N:o 522 pykälää.

(2)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 19. huhtikuuta 2002 päivätyllä ja 22. huhtikuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä edellä mainittuja säännöksiä koskevat täydentävät tiedot, joita Italian viranomaisilta oli pyydetty 9. marraskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Tutkittuaan tiedot komission yksiköt pyysivät 17. kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisia toimittamaan lisätietoja neljän viikon kuluessa.

(4)

Koska komission yksiköt eivät saaneet vastausta 17. kesäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessä vahvistetussa määräajassa, ne tiedustelivat uudelleen aiemmin pyydettyjä tietoja 19. elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 23. lokakuuta 2003 päivätyllä ja 29. lokakuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä edellä mainitut lisätiedot, joita Italian viranomaisilta oli pyydetty 17. kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio ilmoitti Italialle 11. joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, joka koskee 10 päivänä toukokuuta 2001 annetun alueellisen lain N:o 10257 pykälän säännöksiä (jäljempänä ’laki N:o 10/01’) sekä 1. tammikuuta 1998 ja 20. toukokuuta 2001 (lain N:o 10/01 voimaantulopäivä) välisenä aikana sen tukijärjestelmän puitteissa, jotka oli tarkoitus rahoittaa mainitussa pykälässä säädetyllä talousarvion määrärahalla (1), myönnettyjä tukia.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksensa asiasta.

(8)

Komissio ei vastaanottanut asianomaisilta huomautuksia. Italian viranomaiset tapasivat kuitenkin komission yksiköt tarkentaakseen esittämiään huomautuksia EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta.

(9)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti 3. huhtikuuta 2009 päivätyssä sähköpostiviestissä komissiolle Italian viranomaisten kirjeen, jossa tiivistetään edellä olevassa kohdassa tarkoitetun tapaamisen aikana käyty keskustelu.

(10)

Lain N:o 10/01 257 pykälässä säädetään 400 miljoonan liiran (206 584 euron) lisämäärärahan myöntämisestä korkohyvitysten rahoittamiseksi sellaisten 15 vuoden pituisten lainojen osalta, jotka on myönnetty maatalousosuuskuntien, niiden yhteenliittymien ja maatilojen raskaiden velkojen konsolidoimiseksi 31 päivänä lokakuuta 1994 annetun alueellisen lain N:o 52 (jäljempänä ’laki N:o 52/94’), jota on muutettu 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetulla lailla N:o 13 (jäljempänä ’laki N:o 13/96’), mukaisesti. Kyseisellä pykälällä muutetaan myös lain N:o 52/94 2 pykälää ja laajennetaan viimeksi mainitussa laissa säädettyjen tukien myöntäminen koskemaan 31. joulukuuta 2000 voimassa olleita raskaita velkoja. Lisäksi pykälään sisältyy säännös, jonka mukaan säädetyt tuet voidaan panna täytäntöön vasta sen jälkeen, kun EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukainen Euroopan komission myönteinen päätös on julkaistu Bollettino ufficiale della Regione Lazio -lehdessä.

(11)

Laissa N:o 52/94, joka muodostaa konsolidoinnin oikeusperustan, säädettiin seuraavaa:

(12)

Komissio oli aloittanut EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan (entisen 93 artiklan) 2 kohdassa tarkoitetun tutkintamenettelyn kyseisessä laissa säädetyistä tuista (3), koska komissio epäili, etteivät tuet täyttäneet sen tuolloisessa selvityksessä käytettyjä arviointiperusteita.

(13)

Perusteiden mukaan komissio katsoi tämän tyyppisen tuen toimintatueksi, jonka voidaan katsoa periaatteessa soveltuvan yhteismarkkinoille vain sillä edellytyksellä, että seuraavat kolme ehtoa täyttyvät:

(14)

Menettelyn aloittamisen johdosta Italian viranomaiset muuttivat lakia N:o 52/94 lailla N:o 13/96, millä perusteella komissio lopetti edellä mainitun menettelyn ja julisti edellä mainitulla lailla muutetut tuet yhteismarkkinoille sopiviksi (8).

(15)

Lailla N:o 13/96 järjestelmään tehtiin seuraavat muutokset:

(16)

Näiden muutosten perusteella hyväksytty tukijärjestelmä säilyi muuttumattomana siihen saakka, kun komissio päätti aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn lain N:o 10/01 257 pykälän säännöksistä.

(17)

Komissio aloitti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan (EY) mukaisen menettelyn, joka koski lain N:o 10257 pykälän säännöksiä sekä 1. tammikuuta 1998 ja 20. toukokuuta 2001 (lain N:o 10/01 voimaantulopäivä) välisenä aikana sen tukijärjestelmän puitteissa, jotka oli tarkoitus rahoittaa mainitussa pykälässä säädetyllä talousarvion määrärahalla, myönnettyjä tukia, koska komissio epäili kyseisten tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille erityisesti seuraavien seikkojen perusteella:

(18)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 2. heinäkuuta 2004 päivätyllä ja 7. heinäkuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellään Italian viranomaisten huomautukset perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamiseen, joka koskee lain N:o 10/01 257 pykälän säännöksiä sekä 1. tammikuuta 1998 ja 20. toukokuuta 2001 (edellä mainitun alueellisen lain voimaantulopäivä) välisenä aikana sen tukijärjestelmän puitteissa, jotka oli tarkoitus rahoittaa mainitussa pykälässä säädetyllä talousarvion määrärahalla, myönnettyjä tukia.

(19)

Tässä kirjeessä Italian viranomaiset kertoivat ensinnäkin lain N:o 10/01 257 pykälää koskevan ilmoituksen perumisesta sekä pykälän kumoamismenettelyn aloittamisesta. Lisäksi tarkennettiin, ettei minkäänlaista soveltamistoimenpidettä ole annettu eikä mainitun pykälän nojalla ole myönnetty tukea.

(20)

Italian viranomaiset korostivat niin ikään, että lain N:o 52/94 hyväksymistä koskevassa kirjeessä komissio ilmoitti, että kyseiset tuet ovat niitä koskevien edellytysten mukaisia, joten niihin voidaan soveltaa EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on tullut 87 artikla) 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, koska toimenpiteiden tarkoituksena on tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai tietyn talousalueen kehityksen edistämistä eivätkä toimenpiteet muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tässä yhteydessä ei myöskään viitattu vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävää valtiontukea koskeviin suuntaviivoihin.

(21)

Viranomaisten kannan, joka ilmenee komission kanssa vuosina 1994–1996 käydystä kirjeenvaihdosta, mukaan on selvää, että lain N:o 52/94 tarkoituksena oli, etteivät investointeja tekevät maatilat joudu maksamaan markkinakorkoa huomattavasti suurempaa korkoa rahan hinnan vaihtelun vuoksi ja joudu tätä kautta vaikeuksiin. Lisäksi Lazion alue on aina vakuuttanut, että se on tarkistanut edunsaajina olevien maatilojen elinkelpoisuuden erityisesti niiden tervehdyssuunnitelmien perusteella, joita tilat ovat olleet velvollisia esittämään lain N:o 52/94 ja sen muutosten perusteella.

(22)

Tätä taustaa vasten Italian viranomaiset katsovat, että laissa N:o 72/94 säädetyille tuille voidaan myöntää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus.

(23)

Italian viranomaiset tiedustelivat 2. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään lisäksi, eikö 5. joulukuuta 1994 voimassa olleisiin lainoihin vuosina 1998–2000 myönnettyihin tukiin (11), jos niitä tarkastellaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamisen ja rakenneuudistuksen kannalta, olisi voitu soveltaa vuoden 1997 suuntaviivojen 2.5 kohtaa, jonka mukaan suuntaviivat eivät estä muuhun tarkoitukseen kuin yritysten pelastamiseen tai rakenneuudistukseen tarkoitettujen, esimerkiksi alueelliseen kehitykseen ja pk-yritysten kehitykseen tähtäävien, tukijärjestelmien soveltamista, kun otetaan huomioon, että laissa N:o 52/94 säädetyt toimenpiteet oli hyväksytty tarkoituksessa tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai tietyn talousalueen kehityksen edistämistä muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(24)

Vastauksena 11. joulukuuta 2003 (vrt. alaviite 1) päivätyn kirjeen 29 kohtaan, jossa komissio pyysi Italian viranomaisia toimittamaan tiettyjä alueellisia päätöksiä sekä otteita kaikista 1. tammikuuta 1998 alkaen annetuista budjettilaeista, jotta komissio pystyisi määrittämään kyseisen järjestelmän rahoittamiseen vuosittain myönnettyjen määrärahojen tarkan määrän, Italian viranomaiset tarkensivat vielä seuraavaa:

(25)

Komissiolle 3. huhtikuuta 2009 toimittamassaan kirjeessä Italian viranomaiset tarkensivat, että kaikki järjestelmän puitteissa jätetyt tukihakemukset on jätetty ennen 1. tammikuuta 1998.

(26)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritysten tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(27)

Tässä tarkoitettu toimenpide sopii tähän määritelmään, koska se suosii tiettyjä yrityksiä (maatalousalan yrityksiä, joilla on raskaita velkoja) ja voi vaikuttaa kauppaan, kun otetaan huomioon Italian asema maatalousalalla (esimerkiksi vuonna 2006 Italia oli unionin kolmanneksi suurin naudanlihan ja suurin tomaattien tuottaja).

(28)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainituissa tapauksissa tällaiset toimenpiteet voidaan poikkeuksellisesti katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi.

(29)

Tässä nimenomaisessa tapauksessa voidaan järjestelmän luonteen huomioon ottaen vedota ainoastaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeukseen, jonka mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(30)

Ennen tämän poikkeuksen soveltamiskelpoisuuden tutkimista komissio huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen jälkeen lähetetyssä 2. heinäkuuta päivätyssä kirjeessä Italian viranomaiset ilmoittivat, että lain N:o 10/01 257 pykälän kumoamismenettely on aloitettu ja ettei kyseisen pykälän nojalla ollut myönnetty lainkaan tukea. Komission yksiköt pyysivät 20. syyskuuta 2005 päivätyllä teleksillä Italian viranomaisia toimittamaan näytön lain N:o 10/01 257 pykälän kumoamisesta.

(31)

Komission yksiköt vastaanottivat vastauksen edellä mainittuun teleksiin 16. heinäkuuta 2008 päivätyssä kirjeessä, jossa vahvistettiin, että 28 päivänä huhtikuuta 2006 annetun alueellisen lain N:o 427 pykälän 2 momentissa kumottiin lain N:o 10/01 257 pykälään sisältyneet kiistanalaiset säännökset, joiden soveltaminen oli joka tapauksessa estynyt EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisesta lähtien. Tämän ohella Italian viranomaiset ilmoittivat 2. heinäkuuta 2004 päivätyssä kirjeessään peruvansa edellä mainittua 257 pykälää koskevan ilmoituksen.

(32)

Näiden seikkojen perusteella komissiolla ei ole syytä jatkaa omia tutkimuksiaan lain N:o 10/01 257 pykälän säännöksistä, ja komissio voi lopettaa tutkintamenettelyn.

(33)

Mitä tulee EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen sovellettavuuteen 1. tammikuuta 1998 ja 31. joulukuuta 2000 välisenä aikana myönnettyihin tukiin (vrt. alaviite 11), komission yksiköt huomauttavat, että Italian viranomaiset tarkensivat perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen jälkeen toimitetuissa huomautuksissa sekä niiden jälkeen järjestetyissä tapaamisissa, että tässä tarkoitettuja toimenpiteitä on rahoitettu yksinomaan komission hyväksymän tukijärjestelmän C 43/95 (vrt. johdanto-osan kappale 24) talousarvioon kirjatuilla määrillä. Lisäksi Italian viranomaisten 3. huhtikuuta 2009 toimittamasta kirjeestä käy ilmi, että kaikki tukihakemukset on jätetty ennen 1. tammikuuta 1998 (vrt. johdanto-osan kappale 25).

(34)

Edellä mainituista tarkennuksista seuraa, että vuosina 1998–2000 käytetyistä määristä on jo tehty komission päätös ja ettei hakemuksia ole jätetty sen päivän jälkeen, josta lukien jokainen uusi hakemus olisi ollut mukautettava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseen tarkoitettujen tukisääntöjen (vrt. johdanto-osan kappale 17) mukaiseksi. Näin ollen komissiolla ei ole syytä ottaa edellä mainittujen säännösten perusteella uudelleen kantaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen soveltamiseen vuosina 1998–2000 myönnettyihin tukiin, jotka ovat tosiasiallisesti jatkoa ennen 1. tammikuuta 1998 jätettyihin ja johdanto-osan kappaleessa 15 tarkoitettujen, komission jo hyväksymien edellytysten mukaisiin tukihakemuksiin perustuvalle rahoitukselle (vrt. johdanto-osan kappale 14). Tämän perusteella myös vuosina 1998–2000 suoritetuista toimenpiteistä aloitettu menettely voidaan lopettaa.

16.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 11/12

(1)

Calendula officinalis L ja Pimpinella anisum L ovat direktiivin 2001/83/EY vaatimusten mukaisia. Calendula officinalis L:ää ja Pimpinella anisum L:ää voidaan pitää kasviperäisinä aineina, kasvirohdostuotteina tai niiden yhdistelminä.

(2)

Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää Calendula officinalis L ja Pimpinella anisum L komission päätöksen 2008/911/EY (2) liitteessä I vahvistettuun luetteloon perinteisissä kasvirohdosvalmisteissa käytettävistä kasviperäisistä aineista ja kasvirohdostuotteista ja niiden yhdistelmistä.

(3)

Päätöstä 2008/911/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan liite I tämän päätöksen liitteen I mukaisesti.

2)

Muutetaan liite II tämän päätöksen liitteen II mukaisesti.