14.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 300/1

(1)

Eläimistä saatavat sivutuotteet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, aiheuttavat mahdollisia riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle. Suu- ja sorkkataudin puhkeamiseen, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden, kuten naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE), leviämiseen ja dioksiinien esiintymiseen rehussa liittyneet kriisit ovat osoittaneet, mitä seurauksia tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden vääränlaisella käytöllä on ihmisten ja eläinten terveydelle, elintarvike- ja rehuketjun turvallisuudelle ja kuluttajien luottamukselle. Tällaisilla kriiseillä voi lisäksi olla laajempia haitallisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan, koska ne vaikuttavat maanviljelijöiden ja asianomaisten tuotannonalojen yhteiskunnallis-taloudelliseen tilanteeseen sekä kuluttajien luottamukseen eläinperäisten tuotteiden turvallisuuteen. Taudinpurkauksilla voisi myös olla kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, ei pelkästään hävittämisongelmista johtuvia vaan myös biodiversiteettiin liittyviä.

(2)

Eläimistä saatavia sivutuotteita syntyy pääasiassa teurastettaessa eläimiä ihmisravinnoksi, eläinperäisten elintarvikkeiden, kuten maitotuotteiden, tuotannon yhteydessä sekä kuolleiden eläinten hävittämisen ja taudintorjuntatoimenpiteiden yhteydessä. Sivutuotteet aiheuttavat alkuperästään riippumatta mahdollisen riskin ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle. Tätä riskiä on valvottava asianmukaisesti joko ohjaamalla tällaiset tuotteet turvallisin keinoin hävitettäviksi tai käyttämällä ne erilaisiin tarkoituksiin edellyttäen, että noudatetaan tiukkoja vaatimuksia, joilla minimoidaan terveysriskit.

(3)

Kaikkien eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittäminen ei ole realistinen vaihtoehto, sillä se johtaisi kestämättömiin kustannuksiin ja ympäristöriskeihin. Sen sijaan on kaikkien kansalaisten etu, edellyttäen että terveysriskit minimoidaan, että laajaa valikoimaa eläimistä saatavia sivutuotteita voidaan käyttää turvallisesti erilaisissa käyttötarkoituksissa kestävällä tavalla. Monenlaisia eläimistä saatavia sivutuotteita käytetäänkin yleisesti tärkeillä tuotannonaloilla kuten lääke-, rehu- ja nahkateollisuudessa.

(4)

Uudet tekniikat ovat laajentaneet eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden mahdollisia käyttökohteita useille tuotannonaloille, erityisesti energiantuotantoon. Näiden tekniikoiden käyttö voi kuitenkin aiheuttaa terveysriskejä, jotka myös on minimoitava.

(5)

Eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämistä, kuljetusta, käsittelyä, jatkokäsittelyä, muuntamista, jalostamista, varastoimista, markkinoille saattamista, jakelua, käyttöä ja hävittämistä koskevat yhteisön terveyssäännöt olisi vahvistettava johdonmukaiseksi ja kattavaksi kehykseksi.

(6)

Näiden yleisten sääntöjen olisi oltava oikeassa suhteessa ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvaan riskiin, jota eläimistä saatavat sivutuotteet aiheuttavat, kun toimijat käsittelevät niitä ketjun eri vaiheissa, alkaen niiden keräämisestä ja jatkuen niiden käyttöön tai hävittämiseen. Säännöissä olisi myös otettava huomioon mainituista toimista ympäristölle aiheutuvat riskit. Yhteisön kehyksen olisi tarvittaessa sisällettävä terveyssääntöjä, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden markkinoille saattamista, yhteisön sisäinen kauppa ja tuonti mukaan lukien.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (3) Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistivat muita kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita koskevat yhteisön säännöt. Tieteellisiin neuvoihin pohjautuen ja elintarvikkeiden turvallisuudesta 12 päivänä tammikuuta 2000 annetun komission valkoisen kirjan mukaisena toimenpiteenä asetuksella otettiin käyttöön joukko sääntöjä, joilla pyritään suojelemaan elintarvike- ja rehuketjun turvallisuutta ja jotka täydentävät yhteisön elintarvike- ja rehulainsäädäntöä. Nämä säännöt ovat parantaneet huomattavasti suojelun tasoa yhteisössä eläimistä saatavien sivutuotteiden aiheuttamia riskejä vastaan.

(8)

Asetuksella (EY) N:o 1774/2002 otettiin käyttöön luokitus, jossa eläimistä saatavat sivutuotteet jaetaan kolmeen luokkaan niihin liittyvien riskien mukaan. Toimijoiden on pidettävä eri luokkiin kuuluvat eläimistä saatavat sivutuotteet erillään toisistaan, jos ne haluavat hyödyntää sellaisia eläimistä saatavia sivutuotteita, jotka eivät aiheuta merkittävää riskiä ihmisten tai eläinten terveydelle, erityisesti jos tällaiset tuotteet johdetaan ihmisravinnoksi kelpaavasta aineksesta. Asetuksella myös vahvistettiin periaate, että suuririskistä ainesta ei pitäisi syöttää tuotantoeläimille ja että tietystä eläinlajista johdettua ainesta ei pitäisi syöttää saman lajin eläimille. Kyseisen asetuksen nojalla rehuketjuun päästetään ainoastaan aines, joka on peräisin sellaisista eläimistä, joille on tehty eläinlääkärintarkastus. Lisäksi asetuksessa säädetään käsittelyvaatimuksista, joilla varmistetaan riskien väheneminen.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 35 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen toimenpiteistä, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet asetuksen noudattamiseksi. Kertomukseen on tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotuksia. Kertomus annettiin 21 päivänä lokakuuta 2005, ja siinä painotettiin, että asetuksen (EY) N:o 1774/2002 periaatteet olisi pidettävä voimassa. Lisäksi siinä tuotiin esiin aloja, joilla katsottiin tarpeelliseksi tarkistaa kyseistä asetusta erityisesti selventämällä lopputuotteisiin sovellettavia sääntöjä, suhdetta yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja tietyn aineksen luokitusta. Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto teki vuosina 2004 ja 2005 useita selvitysmatkoja, joilla saadut tiedot tukevat näitä päätelmiä. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston mukaan eläimistä saatavien sivutuotteiden kulun jäljitettävyyttä sekä virallisten tarkastusten tehokkuutta ja yhtenäisyyttä on parannettava.

(10)

Tieteellinen ohjauskomitea, jonka Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen korvasi vuonna 2002, on antanut useita lausuntoja eläimistä saatavista sivutuotteista. Lausunnoista käy ilmi tarve säilyttää asetuksen (EY) N:o 1774/2002 pääperiaatteet; eritoten periaate, että terveystarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi luokitelluista eläimistä johdettuja sivutuotteita ei pitäisi päästää rehuketjuun. Tällaiset eläimistä saadut sivutuotteet saadaan kuitenkin ottaa talteen, ja niitä saadaan käyttää teknisten tai teollisten tuotteiden tuotannossa tietyin terveydellisin edellytyksin.

(11)

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 21 päivänä lokakuuta 2005 antamissa päätelmissä komission kertomuksesta ja komission suorittamissa myöhemmissä kuulemisissa on korostunut se, että asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 vahvistettuja sääntöjä olisi parannettava. Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien sääntöjen päätavoitteet eli ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjunta ja elintarvike- ja rehuketjun turvallisuuden suojeleminen olisi vahvistettava selkeästi. Kyseisten tavoitteiden pitäisi olla saavutettavissa tämän asetuksen säännöksillä.

(12)

Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevia tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä olisi sovellettava tuotteisiin, joita ei yhteisön lainsäädännön mukaisesti saa käyttää ihmisravinnoksi, erityisesti jos ne eivät ole elintarvikehygieniaa koskevan lainsäädännön mukaisia tai jos niitä ei ole saatettu markkinoille elintarvikkeina, koska ne eivät ole turvallisia joko terveydelle haitallisina tai ihmisravinnoksi kelpaamattomina (”lain mukaan” eläimistä saatavina sivutuotteina pidettävät tuotteet). Näitä sääntöjä olisi kuitenkin sovellettava myös eläinperäisiin tuotteisiin, jotka ovat tiettyjen sääntöjen mukaisia niiden mahdollisen ihmisravinnoksi käyttämisen osalta tai jotka ovat raaka-aineita ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistuksessa, vaikka ne lopulta olisi tarkoitettu muuhun käyttöön (”käyttötarkoituksen mukaan” eläimistä saatavina sivutuotteina pidettävät tuotteet).

(13)

Tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä olisi luonnonvaraisista eläimistä aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi sovellettava myös tällaisten eläinten ruhoihin tai ruhonosiin, joiden epäillään olevan tartuntataudin saastuttamia. Tämän lisäyksen ei pitäisi merkitä velvoitetta kerätä ja hävittää sellaisten luonnonvaraisten eläinten raatoja, jotka ovat kuolleet tai joita metsästetään niiden luonnonvaraisessa elinympäristössä. Jos hyvää metsästyskäytäntöä noudatetaan, luonnonvaraisen riistan osalta sisäelimet ja muut ruumiinosat voidaan hävittää turvallisesti paikan päällä. Tällaisia käytäntöjä riskien minimoimiseksi on jo otettu käyttöön jäsenvaltioissa, ja joissain tapauksissa ne perustuvat kulttuuriperintöön tai metsästäjien toimintaa säätelevään kansalliseen lainsäädäntöön. Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (4) vahvistetaan luonnonvaraisesta riistasta ja luonnonvaraisen riistan lihasta peräisin olevia eläimistä saatavia sivutuotteita koskevat yhteisön säännöt. Säännöissä myös vastuu riskien ehkäisemisestä annetaan koulutetuille henkilöille, kuten metsästäjille. Kun otetaan huomioon elintarvikeketjulle mahdollisesti aiheutuvat riskit, tätä asetusta olisi sovellettava kaadetusta riistasta saatuihin sivutuotteisiin vain siinä määrin kuin elintarvikehygienialainsäädäntö koskee tällaisen riistan markkinoille saattamista ja käsittää riistankäsittelylaitoksissa suoritetut toimet. Lisäksi tämän asetuksen pitäisi koskea metsästysmuistojen valmistukseen käytettäviä eläimistä saatavia sivutuotteita, jotta vältetään sellaisista sivutuotteista eläinten terveydelle aiheutuvat riskit.

(14)

Tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä olisi sovellettava vesieläimistä saatuihin sivutuotteisiin lukuun ottamatta ainesta, joka on peräisin aluksista, jotka harjoittavat toimintaansa yhteisön elintarvikehygienialainsäädännön mukaisesti. Olisi kuitenkin hyväksyttävä riskiin sopeutettuja toimenpiteitä sellaisen aineksen käsittelyyn ja hävittämiseen, joka syntyy poistettaessa kalastusaluksella sisälmyksiä kaloista, joissa on merkkejä taudista. Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä asianmukaisen tieteellisen tahon suorittaman riskinarvioinnin perusteella ottaen huomioon saatavilla oleva todistusaineisto ihmisiin tarttuvien tautien, erityisesti tiettyjen loistartuntojen, leviämisen estämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tehokkuudesta.

(15)

Maatilalla raakaan lemmikkieläinten ruokaan käytettävän tai elintarvikealan yritysten loppukäyttäjille toimittaman aineksen aiheuttaman vähäisen riskin takia eräisiin raakaan lemmikkieläinten ruokaan liittyviin toimintoihin ei olisi sovellettava tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä.

(16)

Tässä asetuksessa on aiheellista selventää, mitkä eläimet on luokiteltava lemmikkieläimiksi, jotta niistä saatuja sivutuotteita ei käytetä tuotantoeläinten rehussa. Erityisesti muussa kuin tuotantotarkoituksessa, esimerkiksi seuraeläiminä, pidetyt eläimet olisi luokiteltava lemmikkieläimiksi.

(17)

Eräitä tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001 (5) ja jätteistä 19 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (6) vahvistettuja määritelmiä olisi käytettävä tässä asetuksessa yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi. Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 24 päivänä marraskuuta 1986 annettuun neuvoston direktiiviin 86/609/ETY (7) tehtyä viittausta olisi selkeytettävä.

(18)

Vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/88/EY (8) mukaista vesieläimen määritelmää olisi käytettävä tässä asetuksessa yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi. Samalla vedessä eläviin selkärangattomiin, joita kyseinen määritelmä ei koske ja jotka eivät aiheuta taudin leviämisriskiä, olisi sovellettava samoja vaatimuksia kuin vesieläimiin.

(19)

Kaatopaikoista 26 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/31/EY (9) täsmennetään edellytykset, joiden on täytyttävä ennen kuin kaatopaikalle voidaan myöntää lupa. Tässä asetuksessa olisi säädettävä eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisestä kaatopaikoilla, joille on myönnetty lupa.

(20)

Toimijoilla olisi oltava päävastuu tämän asetuksen mukaisten toimien suorittamisesta. On yleisen edun mukaista, että ihmisten ja eläinten terveyttä uhkaavia riskejä torjuttaessa käytössä on keräys- ja hävittämisjärjestelmä, jolla varmistetaan, että eläimistä saatavat sivutuotteet, joita ei voida käyttää tai joita ei taloudellisista syistä käytetä, käytetään tai hävitetään turvallisesti. Keräys- ja hävittämisjärjestelmän laajuutta määritettäessä olisi otettava huomioon eläimistä saatavien sivutuotteiden kussakin jäsenvaltiossa tosiasiallisesti kertyvä määrä. Keräys- ja hävittämisjärjestelmässä olisi myös otettava ennakoivasti huomioon tarve lisätä hävittämiskapasiteettia, jos tartuntatauteja puhkeaa suuressa mittakaavassa tai jos olemassa olevassa hävittämislaitoksessa ilmenee tilapäinen tekninen vika. Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä yhteistyötä toistensa ja kolmansien maiden kanssa edellyttäen, että tämän asetuksen tavoitteet toteutuvat.

(21)

On tärkeää määritellä eläimistä saatavien sivutuotteiden elinkaaren osalta lähtöpiste, jonka jälkeen tämän asetuksen vaatimuksia olisi sovellettava. Kun tuotteesta on tullut eläimistä saatava sivutuote, se ei saisi palata elintarvikeketjuun. Eräiden raaka-aineiden, kuten vuotien, käsittelyyn laitoksissa, jotka kuuluvat samanaikaisesti elintarvikeketjuun ja eläimistä saatavien sivutuotteiden ketjuun, sovelletaan erityisiä määräyksiä. Tällaisissa tapauksissa olisi ryhdyttävä tarvittaviin toimiin erottamalla ne toisistaan, jotta voidaan minimoida ristikontaminaatiosta mahdollisesti aiheutuvat riskit elintarvikeketjulle. Muille laitoksille olisi määritettävä riskiperusteiset ehdot ristikontaminaation estämiseksi erityisesti erottamalla eläimistä saatavien sivutuotteiden ketju ja elintarvikeketju toisistaan.

(22)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja mahdollisten riskien hallitsemiseksi olisi määritettävä valmistusketjun päätepiste tuotteille, joilla ei enää ole välitöntä merkitystä rehuketjun turvallisuuteen. Eräiden yhteisön muussa lainsäädännössä säänneltyjen tuotteiden osalta tällainen päätepiste olisi määritettävä valmistusvaiheessa. Tämän päätepisteen saavuttaneet tuotteet olisi vapautettava tämän asetuksen nojalla suoritettavasta valvonnasta. Päätepisteen ohittaneita tuotteita olisi voitava tämän asetuksen nojalla saattaa markkinoille rajoituksetta, ja toimijoiden, joita ei ole hyväksytty tai rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti, olisi saatava käsitellä ja kuljettaa niitä.

(23)

Päätepistettä pitäisi voida kuitenkin muuttaa erityisesti uusien kehittymässä olevien riskien tapauksessa. Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 nojalla tietyt tuotteet, eritoten guano, tietyt erityisellä tavalla kuten parkitsemalla muokatut nahat ja tietyt metsästysmuistot on vapautettu kyseisen asetuksen vaatimuksista. Samankaltaisista vapautuksista olisi säädettävä tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttävissä täytäntöönpanotoimenpiteissä, kuten öljykemian tuotteiden ja biodieselin tuotannosta syntyvien lopputuotteiden osalta tietyin edellytyksin.

(24)

Ihmisten ja eläinten terveyden korkeatasoisen suojan takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi jatkettava tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista estääkseen eläimistä saatavien sivutuotteiden lähettämisen rajoitetuilta alueilta tai laitoksista erityisesti sellaisen taudinpurkauksen yhteydessä, joka on mainittu yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä 17 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/119/ETY (10).

(25)

Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevia sellaisia toimia, jotka aiheuttavat huomattavan riskin ihmisten ja eläinten terveydelle, olisi suoritettava ainoastaan laitoksissa, jotka toimivaltainen viranomainen on etukäteen näitä toimia varten hyväksynyt. Tätä edellytystä olisi sovellettava erityisesti jalostuslaitoksiin ja muihin laitoksiin, joissa käsitellään tai varastoidaan eläimistä saatavia sivutuotteita, joilla on välitön merkitys rehuketjun turvallisuuteen. Olisi sallittava useampaan kuin yhteen luokkaan kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittely samassa laitoksessa edellyttäen, että ristikontaminaatio estetään. Näitä edellytyksiä olisi saatava myös muuttaa, jos hävitettävän ja käsiteltävän aineksen määrä kasvaa tartuntataudin laajamittaisen puhkeamisen takia ja jos varmistetaan, että tilapäinen käyttö tällaisissa muuttuneissa olosuhteissa ei johda tautiriskin leviämiseen.

(26)

Tällaista hyväksyntää ei pitäisi kuitenkaan edellyttää laitoksilta, joissa jalostetaan tai käsitellään tiettyjä turvallisia aineksia, kuten niin pitkälle jalostettuja tuotteita, etteivät ne enää aiheuta riskiä ihmisten ja eläinten terveydelle. Tällaiset laitokset olisi rekisteröitävä, jotta ainesten kulkua voidaan valvoa virallisesti ja taata niiden jäljitettävyys. Rekisteröintivaatimusta olisi sovellettava myös eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita kuljettaviin toimijoihin, paitsi jos niihin ei enää kohdisteta minkäänlaista valvontaa ketjun päätepisteen määrittämisen seurauksena.

(27)

Laitosten hyväksymisen olisi tapahduttava siten, että toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan tarkastuskäynnin jälkeen tiedot, jotka osoittavat, että tämän asetuksen mukaiset laitoksen infrastruktuuria ja välineitä koskevat vaatimukset täyttyvät tavalla, jolla käytettävästä prosessista ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit tulevat asianmukaisesti torjutuiksi. Hyväksynnät olisi voitava myöntää ehdollisina, jotta toimijat voivat korjata puutteet ennen kuin laitos saa lopullisen hyväksynnän.

(28)

Laitoksia, joiden toiminta on jo hyväksytty elintarvikehygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti, ei tarvitsisi enää hyväksyä tai rekisteröidä tämän asetuksen nojalla, sillä kyseisen yhteisön lainsäädännön mukaisessa hyväksynnässä tai rekisteröinnissä otetaan jo huomioon tämän asetuksen tavoitteet. Elintarvikehygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla hyväksytyt tai rekisteröidyt laitokset olisi kuitenkin velvoitettava noudattamaan tämän asetuksen vaatimuksia, ja ne olisi virallisesti tarkastettava sen toteamiseksi, noudattavatko ne tämän asetuksen vaatimuksia.

(29)

Eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet olisi riskinarvioinnin perusteella luokiteltava kolmeen luokkaan niiden ihmisten ja eläinten terveydelle aiheuttaman riskin suuruuden mukaan. Suuririskisiä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita olisi käytettävä ainoastaan rehuketjun ulkopuolisiin tarkoituksiin, mutta pienemmän riskin aiheuttava käyttö olisi sallittava turvallisissa olosuhteissa.

(30)

Tieteen ja tekniikan kehitys saattaa johtaa sellaisten prosessien kehittämiseen, joilla poistetaan tai minimoidaan ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit. Tässä asetuksessa vahvistettuihin eläimistä saatavien sivutuotteiden luetteloihin olisi saatava tehdä muutoksia kehityksen huomioon ottamiseksi. Ennen muutosten tekemistä ja ottaen huomioon yhteisön lainsäädännön yleiset periaatteet, joilla pyritään takaamaan ihmisten ja eläinten terveyden korkeatasoinen suoja, tarkoituksenmukaisen tieteellisen tahon eli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, Euroopan lääkeviraston tai kulutustavaroita käsittelevän tiedekomitean olisi suoritettava riskinarviointi sen eläimistä saatavan sivutuotteen mukaan, jota koskevat riskit on tarkoitus arvioida. Olisi kuitenkin oltava selvää, että jos eri luokkiin kuuluvia eläimistä saatavia sivutuotteita sekoitetaan, seos olisi käsiteltävä niiden vaatimusten mukaan, jotka koskevat suurimman riskin luokkaan kuuluvaa seoksen osaa.

(31)

Tarttuvan spongiformisen enkefalopatian, jäljempänä ”TSE”, riskin sisältävää eläimistä saatavaa sivutuotetta ei ihmisten terveydelle aiheutuvan suuren riskin vuoksi pitäisi käyttää etenkään rehussa. Tätä rajoitusta olisi sovellettava luonnonvaraisiin eläimiin, joiden välityksellä tarttuva tauti voi levitä. Rajoitus, joka koskee TSE-riskin sisältävien eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttämistä ruokinnassa, ei saisi estää asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistettujen ruokintaa koskevien sääntöjen soveltamista.

(32)

Kokeissa käytettävistä eläimistä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivissä 86/609/ETY, saatuja sivutuotteita ei pitäisi käyttää rehussa, koska kyseisistä eläimistä saatavista sivutuotteista voi aiheutua riskejä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia kokeissa käytettävistä eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttämisen uusien lisäaineiden testaamiseen eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (11) mukaisesti.

(33)

Yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (12) ja tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY (13) nojalla on laitonta käyttää tiettyjä aineita ja tuotteita. Elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/23/EY (14) annetaan lisäsääntöjä elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä. Lisäksi direktiivissä 96/23/EY vahvistetaan sääntöjä, joita sovelletaan löydettäessä sallittujen aineiden jäämiä tai kontaminantteja sellaisia määriä, jotka ylittävät tietyt sallitut arvot. Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi sellaiset eläinperäiset tuotteet, joissa havaitaan asetusta (ETY) N:o 2377/90 ja direktiivejä 96/22/EY ja 96/23/EY rikkovia aineita, olisi luokiteltava luokkaan 1 tai 2 kuuluvaksi ainekseksi sen mukaan, minkä suuruisen riskin ne aiheuttavat elintarvike- ja rehuketjulle.

(34)

Lantaa ja ruuansulatuskanavan sisältöä ei tarvitsisi hävittää edellyttäen, että niitä levitettäessä maahan estetään tautien leviäminen asianmukaisella käsittelyllä. Maatilalla kuolleista eläimistä ja tautien hävittämiseksi lopetetuista eläimistä saatavia sivutuotteita ei pitäisi käyttää rehuketjussa. Tätä rajoitusta olisi sovellettava myös tuotuihin eläimistä saataviin sivutuotteisiin, jotka saa tuoda yhteisöön, jos yhteisön rajatarkastusasemalla suoritetussa tarkastuksessa havaitaan, että ne eivät ole yhteisön lainsäädännön mukaisia, ja tuotteisiin, joista yhteisössä suoritetuissa tarkastuksissa havaitaan, että ne eivät ole sovellettavien vaatimusten mukaisia. Elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (15) ja rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 767/2009 (16) noudattamatta jättämisen ei pitäisi johtaa rajatarkastuksiin osoitettavien tuotteiden poistamiseen rehuketjusta.

(35)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 voimaantulopäivästä lähtien tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden luokittelu lähtökohtaisesti luokkaan 2 kuuluvaksi ainekseksi rajoittaa tiukasti niiden käyttöä, mutta ei välttämättä ole oikeassa suhteessa niihin sisältyviin riskeihin. Tästä syystä kyseiset eläimistä saatavat sivutuotteet olisi luokiteltava uudelleen luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi, jotta niitä saisi käyttää tietyissä ruokintatarkoituksissa. Kaikki muut eläimistä saatavat sivutuotteet, joita ei luetella jossakin näistä kolmesta luokasta, olisi edelleen lähtökohtaisesti luokiteltava luokkaan 2 kuuluvaksi ainekseksi varovaisuussyistä erityisesti siksi, että näin vahvistetaan yleistä periaatetta jättää tällainen aines muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten rehuketjun ulkopuolelle.

(36)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (17) jälkeen on tullut voimaan sellaista muuta lainsäädäntöä, kuten elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 (18), asetus (EY) N:o 853/2004 ja rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 12 päivänä tammikuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 (19), jota asetus (EY) N:o 1774/2002 täydentää, jossa elintarvike- ja rehualan toimijoille asetetaan ensisijainen velvoite ihmisten ja eläinten terveyden suojeluun tähtäävän yhteisön lainsäädännön noudattamisesta. Kyseisen lainsäädännön mukaisesti toimijoiden, jotka harjoittavat toimintaansa tämän asetuksen nojalla, olisi siis oltava ensisijaisesti vastuussa tämän asetuksen noudattamisen varmistamisesta. Tätä velvoitetta olisi selkeytettävä edelleen ja täsmennettävä niiden keinojen osalta, joilla jäljitettävyys taataan, kuten eläimistä saatavien sivutuotteiden erillinen kerääminen ja kanavointi. Käytössä olevia järjestelmiä, joilla varmistetaan muulla tavoin ainoastaan jäsenvaltion sisällä kuljetettavien tuotteiden jäljitettävyys, olisi voitava hyödyntää edelleen, jos niiden avulla saadaan vastaavat tiedot. Olisi tuettava kaikin keinoin sähköisten ja muiden paperittomien dokumentointitapojen käyttöä, edellyttäen, että niillä varmistetaan täysi jäljitettävyys.

(37)

Omavalvontajärjestelmä on tarpeen sen varmistamiseksi, että laitoksissa noudatetaan tämän asetuksen vaatimuksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi virallisten tarkastusten aikana otettava huomioon omavalvonnan toimivuus. Tietyissä laitoksissa omavalvontaa olisi toteutettava vaara-analyysin ja kriittisten valvontapisteiden (HACCP) periaatteisiin perustuvan järjestelmän avulla. HACCP-periaatteiden olisi perustuttava niiden täytäntöönpanosta elintarvike- ja rehuhygieniaa koskevan yhteisön lainsäädännön nojalla saatuihin kokemuksiin. Tässä yhteydessä kansalliset hyvän käytännön ohjeet voisivat olla hyödyllinen väline HACCP-periaatteiden käytännön täytäntöönpanossa ja muissa tämän asetuksen näkökohdissa.

(38)

Eläimistä saatavia sivutuotteita olisi käytettävä vain, jos ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit minimoidaan sivutuotteiden käsittelyn ja sivutuotteista valmistettujen johdettujen tuotteiden markkinoille saattamisen aikana. Jos tämä ei ole mahdollista, eläimistä saatavat sivutuotteet olisi hävitettävä turvallisissa olosuhteissa. Eri vaihtoehdot käyttää eri luokkiin kuuluvia eläimistä saatavia sivutuotteita olisi täsmennettävä johdonmukaisesti yhteisön muun lainsäädännön kanssa. Myös pienemmän riskin luokille olisi yleisesti tarjottava suuremman riskin luokan vaihtoehdot, paitsi silloin, kun on kyse erityisolosuhteista tiettyihin eläimistä saataviin sivutuotteisiin liittyvän riskin takia.

(39)

Eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet olisi hävitettävä kaatopaikkoja ja jätteenpolttoa koskevan ympäristölainsäädännön mukaisesti. Yhdenmukaisuuden takaamiseksi polttaminen olisi suoritettava jätteenpoltosta 4 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (20) mukaisesti. Jätteen rinnakkaispolttoon – joko hyödyntämiseen tai hävittämiseen – sovelletaan samankaltaisia hyväksymistä ja toimintaa koskevia vaatimuksia kuin jätteenpolttoon, erityisesti ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvojen, jätevesien ja jäämien päästöjen sekä valvontaa, seurantaa ja mittauksia koskevien vaatimusten osalta. Näin ollen olisi sallittava kaikkiin kolmeen luokkaan kuuluvien ainesten suora rinnakkaispoltto ilman esikäsittelyä. Lisäksi olisi harkittava erityisiä säännöksiä pienen ja suuren kapasiteetin polttolaitosten hyväksymisestä.

(40)

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käyttäminen polttoaineena polttoprosessissa olisi sallittava, eikä sitä olisi katsottava jätteenhävitystoimeksi. Tällaisen käytön olisi kuitenkin tapahduttava olosuhteissa, joissa taataan ihmisten ja eläinten terveyden suojelu ja asianmukaisten ympäristönormien noudattaminen.

(41)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta vahvistaa eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelymenetelmille ajan, lämpötilan ja paineen parametreja, erityisesti asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 tarkoitetuille menetelmille 2–7.

(42)

Sellaisten simpukoiden kuoret, joista on poistettu pehmytkudos tai liha, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisössä on erilaisia käytäntöjä pehmytkudoksen tai lihan poistamiseksi simpukoista, joten olisi oltava mahdollista käyttää simpukoita, joista ei ole poistettu koko pehmytkudosta tai lihaa, edellyttäen, että tällainen käyttö ei aiheuta riskejä ihmisten tai eläinten terveydelle. Jäsenvaltioiden hyvän käytännön ohjeista voisi olla apua tietämyksen levittämiseksi asianmukaisista olosuhteista, joissa tällainen käyttö olisi mahdollista.

(43)

Koska tällaisista tuotteista aiheutuu vain vähäinen riski ihmisten tai eläinten terveydelle, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava sallia luokkaan 2 ja 3 kuuluviin aineksiin pohjautuvien biodynaamisten preparaattien valmistus ja levittäminen maahan luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (21) mukaisesti.

(44)

Kehitteillä olevat uudet tekniikat tarjoavat edullisia tapoja tuottaa energiaa eläimistä saatavia sivutuotteita hyödyntämällä tai mahdollistavat tällaisten tuotteiden turvallisen hävittämisen. Turvallinen hävittäminen voidaan tehdä yhdistämällä useita eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallisen säilytyksen menetelmiä paikan päällä käytössä oleviin hävittämistapoihin ja yhdistämällä hyväksyttyjä käsittelymenetelmiä koskevia parametrejä uusiin myönteisen arvion saaneisiin standardeihin. Tieteen ja tekniikan asiaan liittyvän kehityksen huomioon ottamiseksi tällaista teknologiaa olisi saatava käyttää vaihtoehtoisena menetelmänä hävittää tai käyttää eläimistä saatavia sivutuotteita koko yhteisössä. Jos tekninen prosessi on yksittäisen henkilön kehittämä, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tarkastettava toimivaltaisen viranomaisen tarkistama hakemus ennen hyväksynnän myöntämistä, jotta varmistetaan, että prosessin potentiaali vähentää riskejä on arvioitu ja että kunnioitetaan yksilöiden oikeuksia, liiketietojen luottamuksellisuus mukaan lukien. Jotta hakijoille voidaan varmistaa ohjeistus, olisi vahvistettava hakemusten vakiomalli. Koska asiakirjan on määrä olla ainoastaan ohjeellinen, se olisi hyväksyttävä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen yhteistyössä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kanssa.

(45)

Elintarvike- ja rehuketjun suojelun takaamiseksi on aiheellista selkeyttää ruokinnassa käytettäväksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden sekä orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden markkinoille saattamista koskevia edellytyksiä. Ainoastaan luokkaan 3 kuuluvaa ainesta pitäisi käyttää muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten ruokinnassa. Eläimistä saatavista sivutuotteista tuotetut lannoitteet voivat vaikuttaa elintarvike- ja rehuketjun turvallisuuteen. Jos ne on valmistettu luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdetusta liha-luujauhosta tai käsitellystä eläinvalkuaisesta, niihin olisi lisättävä ainesosa, kuten epäorgaaninen tai ruoansulatuselimistössä sulamaton aine, jolla estetään niiden käyttö suoraan ruokinnassa. Sekoittamista ei pitäisi vaatia, jos tuotteiden, erityisesti loppukäyttäjille tarkoitettujen tuotteiden, koostumuksella tai pakkauksella estetään niiden väärinkäyttö ruokintatarkoituksiin. Ainesosien määrittelemisessä olisi otettava huomioon erilaiset ilmastoa ja maaperää koskevat olosuhteet ja tiettyjen lannoitteiden käyttämistä koskeva tavoite.

(46)

Kiellosta saattaa markkinoille sekä tuoda yhteisöön ja viedä yhteisöstä kissan ja koiran turkista ja tällaista turkista sisältäviä tuotteita 11 päivänä joulukuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1523/2007 (22) asetetaan yleinen kielto saattaa markkinoille, tuoda ja viedä kissan ja koiran turkiksia ja tällaisia turkiksia sisältäviä tuotteita. Kielto ei kuitenkaan saisi vaikuttaa tämän asetuksen velvoitteeseen hävittää kissoista ja koirista peräisin olevia sivutuotteita, mukaan luettuna turkiksia.

(47)

Tieteen ja tutkimuksen kehittäminen ja taiteellinen toiminta voivat edellyttää kaikkiin luokkiin kuuluvan eläimistä saatavan aineksen ja niistä johdettujen tuotteiden käyttämistä, joskus kaupankäynnissä käytettäviä määriä pienempinä määrinä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuonnin ja käytön helpottamiseksi voitava asettaa edellytykset tällaisille toimille tapauskohtaisesti. Yhdenmukaiset edellytykset olisi vahvistettava, jos yhteisön tason toiminta on tarpeen.

(48)

Asetus (EY) N:o 1774/2002 sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä, joilla poikkeuksellisesti sallitaan luokkaan 2 ja 3 kuuluvien ainesten käyttö eläintarhaeläinten ruokinnassa. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava samankaltaiset säännökset, ja olisi sallittava tiettyjen luokkaan 1 kuuluvien ainesten käyttö ruokinnassa, minkä lisäksi olisi oltava mahdollisuus vahvistaa yksityiskohtaisia sääntöjä ihmisten ja eläinten terveydelle mahdollisesti aiheutuvien riskien torjumiseksi.

(49)

Asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 sallitaan luokkaan 1 kuuluvan aineksen käyttö luonnollisessa elinympäristössään elävien uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintujen ja muiden lajien ruokinnassa biodiversiteetin tukemiseksi. Tämä kyseisten lajien säilyttämiseen hyvin sopiva ruokintakäytäntö olisi edelleen sallittava tämän asetuksen nojalla tautien leviämisen estämiseksi vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Samalla täytäntöönpanotoimenpiteissä olisi vahvistettava terveysedellytykset, joiden perusteella sallitaan luokkaan 1 kuuluvan aineksen käyttäminen ruokintatarkoituksiin laajaperäisen laiduntamisen järjestelmissä ja muiden lihansyöjälajien, kuten karhujen ja susien, ruokinnassa. On tärkeää, että terveysedellytyksissä otetaan huomioon kyseisten lajien luonnolliset ravinnonhankintatavat sekä yhteisön tavoitteet biodiversiteetin tukemiseksi komission 22 päivänä toukokuuta päivätyssä tiedonannossa ”Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen vuoteen 2010 mennessä – ja sen jälkeen” tarkoitetulla tavalla.

(50)

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja erityisesti kuolleiden eläinten hautaaminen ja polttaminen voi olla perusteltua erityistilanteissa erityisesti syrjäisillä alueilla tai taudinhävittämistilanteissa, joissa kuolleet eläimet on kiireellisesti hävitettävä vakavan tartuntataudin puhkeamisen estämiseksi. Erityisesti hävittäminen paikan päällä olisi sallittava poikkeuksellisissa tilanteissa, koska tietyllä alueella tai tietyssä jäsenvaltiossa käytettävissä oleva renderöinti- tai polttokapasiteetti voisi muutoin olla rajoittava tekijä taudin torjunnassa.

(51)

Nykyistä poikkeusta, joka koskee eläimistä saatavien sivutuotteiden hautaamista ja polttamista, olisi laajennettava koskemaan alueita, joihin pääsy on käytännössä mahdotonta tai aiheuttaa keräämistä suorittavan henkilökunnan terveydelle ja turvallisuudelle vaaraa. Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 soveltamisesta ja luonnonkatastrofeista, kuten metsäpaloista ja tulvista, eräissä jäsenvaltioissa saatu kokemus on osoittanut, että tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa hävittäminen hautaamalla tai polttamalla paikan päällä on perusteltua eläinten nopean hävittämisen varmistamiseksi ja tautiriskien leviämisen välttämiseksi. Syrjäisten alueiden kokonaispinta-ala tietyssä jäsenvaltiossa olisi rajattava asetuksen (EY) N:o 999/2001 soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella, jotta varmistetaan sen yleisen velvoitteen täyttyminen, että käytössä on tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukainen asianmukainen hävittämisjärjestelmä.

(52)

Tiettyjen laitosten, joissa käsitellään vain pieniä määriä eläimistä saatavia sivutuotteita, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle, olisi saatava hävittää tällaiset sivutuotteet viranomaisten valvonnassa muilla tavoin kuin tämän asetuksen mukaisesti hävittämällä. Tällaisten poikkeuksellisten olosuhteiden perusteet olisi kuitenkin vahvistettava yhteisön tasolla, jotta voidaan varmistaa niiden yhdenmukainen soveltaminen tiettyjen alojen todellisen tilanteen ja muiden hävittämisjärjestelmien saatavuuden perusteella tietyissä jäsenvaltioissa.

(53)

Mahdolliset toimenpiteet, joihin toimivaltainen viranomainen voi ryhtyä suorittaessaan tarkastuksia, olisi täsmennettävä oikeusvarmuuden takaamiseksi erityisesti toiminnan keskeyttämisen tai pysyvän kieltämisen tai tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tarvittavien edellytysten vahvistamisen osalta. Nämä viralliset tarkastukset olisi tehtävä rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (23) mukaisten monivuotisten valvontasuunnitelmien puitteissa.

(54)

Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat valvoa alueelleen hävitettäväksi saapuvan aineksen määrää, toimivaltaiselta viranomaiselta olisi saatava lupa tällaisen aineksen vastaanottamiseen sen alueelle.

(55)

Mahdollisten riskien torjumiseksi voidaan määrätä painesterilointi ja kuljetusta koskevia lisäedellytyksiä. Komission päätöksellä 2004/292/EY (24) käyttöön otettua Traces-järjestelmää olisi käytettävä tietojen välittämiseksi lähetyksistä, jotka sisältävät luokkaan 1 ja 2 kuuluvia aineksia ja luokkaan 1 ja 2 kuuluvista aineksista johdettua liha-luujauhoa tai eläinrasvoja ja luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdettua käsiteltyä eläinvalkuaista, jotta varmistetaan jäljitettävyys ja eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähettämistä valvovien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö. Olisi vahvistettava tutkimuksellisiin, koulutuksellisiin, taiteellisiin tai diagnostisiin tarkoituksiin tyypillisesti pieninä määrinä lähetettäviä aineksia koskevat poikkeukselliset edellytykset tällaisen aineksen siirtämisen helpottamiseksi yhteisön sisällä. Yhteisen rajan jakavien jäsenvaltioiden välillä kuljetettavan aineksen valvontaa helpottavat kahdenväliset järjestelyt olisi sallittava poikkeuksellisissa olosuhteissa.

(56)

Jotta helpotettaisiin lähetysten kuljetusta useamman kuin yhden jäsenvaltion naapurimaana olevien kolmansien maiden kautta, olisi otettava käyttöön erityisjärjestely lähetyksille, jotka kuljetetaan yhden jäsenvaltion alueelta toisen jäsenvaltion alueelle kolmannen maan alueen kautta; tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että yhteisön alueelle uudelleen tuoduille lähetyksille on tehty eläinlääkärintarkastus eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (25) mukaisesti.

(57)

Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi on tarpeen selkeyttää tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen ja yhteisön jätelainsäädännön välistä suhdetta. Erityisesti olisi varmistettava johdonmukaisuus jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1013/2006 (26) vahvistettujen jätteiden vientiä koskevien kieltojen kanssa. Polttamalla ja kaatopaikalle hautaamalla hävitettäviksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden vienti olisi kiellettävä mahdollisten haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi. Mahdollisten haitallisten ympäristövaikutusten sekä ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjumiseksi olisi myös estettävä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden vienti kolmansiin maihin, jotka eivät ole Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäseniä, jos niitä on tarkoitus käyttää biokaasu- tai kompostointilaitoksessa. Kun sovelletaan säännöksiä vientikiellosta poikkeamiseksi, komissio on päätöksissään velvollinen noudattamaan täysimääräisesti yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 93/98/ETY (27) tehtyä vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevaa Baselin yleissopimusta ja siihen tehtyä osapuolten konferenssin päätöksellä III/1 vahvistettua muutosta, sellaisena kuin ne on hyväksytty yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 97/640/EY (28) ja pantu täytäntöön asetuksella (EY) N:o 1013/2006.

(58)

Lisäksi olisi varmistettava, että jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta 3 päivänä toukokuuta 2000 tehdyssä komission päätöksessä 2000/532/EY (29) luetellun vaarallisen jätteen kanssa sekoitettuja tai saastuneita eläimistä saatavia sivutuotteita tuodaan, viedään tai lähetetään jäsenvaltioiden välillä ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1013/2006 mukaisesti. On myös tarpeen vahvistaa säännöt tällaisen aineksen lähettämiselle jäsenvaltion sisällä.

(59)

Komission olisi voitava suorittaa tarkastuksia jäsenvaltioissa. Yhteisön kolmansissa maissa tekemissä tarkastuksissa olisi noudatettava asetusta (EY) N:o 882/2004.

(60)

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuonnin yhteisöön sekä tällaisen aineksen kauttakulun olisi tapahduttava vähintään yhtä tiukkojen sääntöjen mukaisesti kuin mitä yhteisössä sovelletaan. Toinen vaihtoehto on, että eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita kolmansissa maissa koskevat säännöt tunnustetaan yhteisön lainsäädännön säännöksiä vastaaviksi. Näiden tuotteiden aiheuttaman mahdollisen riskin takia rehuketjun ulkopuoliseen käyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin olisi sovellettava yksinkertaistettuja tuontisääntöjä.

(61)

Kosmeettisina valmisteina, lääkkeinä tai lääkinnällisinä laitteina käytettäväksi tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistamista koskeva yhteisön lainsäädäntö käsittää kattavat puitteet tällaisten tuotteiden markkinoille saattamiselle: kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/768/ETY (30), ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (31), eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY (32), aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/385/ETY (33), lääkinnällisistä laitteista 14 päivänä kesäkuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/42/ETY (34) ja in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista 27 päivänä lokakuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/79/EY (35), jäljempänä ”erityisdirektiivit”. Kosmeettisia valmisteita ja lääkinnällisiä laitteita koskevissa erityisdirektiiveissä ei kuitenkaan säädetä eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjumisesta. Tällaisissa tapauksissa tätä asetusta olisi sovellettava näihin riskeihin ja olisi oltava mahdollista turvautua asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaisiin suojatoimenpiteisiin.

(62)

Eläimistä saataviin sivutuotteisiin tai niistä johdettuihin tuotteisiin, jotka toimitetaan ainekseksi tai aineosaksi tällaisten johdettujen tuotteiden valmistukseen, olisi myös sovellettava erityisdirektiivien vaatimuksia sikäli kuin niissä säädetään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjumisesta. Erityisdirektiiveissä säännellään jo eläinperäistä lähtöainetta, jota voidaan käyttää kyseisten johdettujen tuotteiden valmistuksessa, ja asetetaan tiettyjä edellytyksiä ihmisten ja eläinten terveyden suojelun varmistamiseksi. Direktiivillä 76/768/ETY jätetään luokkaan 1 ja 2 kuuluvat ainekset kosmeettisten valmisteiden koostumuksen ulkopuolelle ja velvoitetaan valmistajat soveltamaan hyviä valmistuskäytäntöjä. Komission direktiivissä 2003/32/EY (36) vahvistetaan yksityiskohtaisia eritelmiä sellaisten lääkinnällisten laitteiden osalta, joiden valmistuksessa käytetään eläinperäisiä kudoksia.

(63)

Jos kyseisiä edellytyksiä ei ole vielä vahvistettu erityisdirektiiveissä tai jos ne eivät kata tiettyjä ihmisten ja eläinten terveyttä uhkaavia vaaroja, olisi sovellettava tätä asetusta ja olisi oltava mahdollista turvautua asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaisiin suojatoimenpiteisiin.

(64)

Tietyt johdetut tuotteet eivät pääse rehuketjuun tai niitä ei levitetä maahan, jolla tuotantoeläimet laiduntavat tai jolta rehuksi tarkoitettua laidunkasvillisuutta korjataan. Tällaisiin johdettuihin tuotteisiin kuuluvat tekniseen käyttöön tarkoitetut tuotteet, kuten nahantuotantoon tarkoitetut muokatut nahat, tekstiiliteollisuuteen tarkoitettu käsitelty villa, liimanvalmistukseen tarkoitetut luutuotteet ja lemmikkieläinten ruoaksi tarkoitettu prosessoitu aines. Toimijoiden olisi sallittava saattaa tällaisia tuotteita markkinoille edellyttäen, että ne on joko johdettu raaka-aineesta, jota ei tarvitse käsitellä, tai että käsittely tai käsitellyn aineksen loppukäyttö takaa riittävän riskintorjunnan.

(65)

Joissakin jäsenvaltioissa on paljastunut, että asetuksen (EY) N:o 1774/2002 säännöksiä ei noudateta. Säännösten täsmällisen täytäntöönpanon lisäksi tarvitaan rikosoikeudellisia ja muita seuraamuksia, joita sovelletaan säännöksiä rikkoviin toimijoihin. Jäsenvaltioiden on siksi tarpeen säätää tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista.

(66)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on ihmisten ja eläinten terveyttä koskevien sääntöjen vahvistaminen eläimistä saataville sivutuotteille ja niistä johdetuille tuotteille kyseisistä tuotteista ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjumiseksi ja erityisesti elintarvike- ja rehuketjun turvallisuuden suojelemiseksi, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(67)

Oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan komission yleisen tavoitteen mukaisesti tässä asetuksessa olisi vahvistettava yhtenäinen sääntökehys ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1774/2002 säännökset ja asetuksen voimaantulon jälkeen kertynyt kokemus ja tapahtunut edistys. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1774/2002 olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(68)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (37) mukaisesti.

(69)

Yhteisön lainsäädännön yhtenäisyyden ja selkeyden parantamiseksi eläimistä saatavia sivutuotteita käsittäviä tiettyjä toimia koskevat säännöt, jotka on tällä hetkellä vahvistettu asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteissä, sekä komission kyseisen asetuksen perusteella antamat täytäntöönpanotoimenpiteet (38) olisi vahvistettava erillisissä täytäntöönpanosäädöksissä. Kuluttajia sekä talous- ja yhteiskuntaelämän tahoja, joita tähän asetukseen liittyvät kysymykset koskevat, olisi kuultava ja informoitava elintarvikeketjua sekä eläinten ja kasvien terveyttä käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän perustamisesta 6 päivänä elokuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/613/EY (39) mukaisesti.

(70)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta vahvistaa seuraavia sääntöjä ja toimenpiteitä: sääntöjä, joilla muutetaan tiettyjen johdettujen tuotteiden valmistusketjun päätepistettä ja vahvistetaan tällainen päätepiste tietyille muille johdetuille tuotteille; sääntöjä, jotka koskevat vakavia tartuntatauteja, joiden aikana eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähettämistä ei pidä sallia, ja/tai edellytyksiä, joiden täyttyessä lähetykset sallitaan; toimenpiteitä, joilla muutetaan eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden luokittelua; toimenpiteitä, joilla rajoitetaan eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käyttöä ja hävittämistä; toimenpiteitä, joilla määritellään edellytykset eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käyttöä, keräämistä ja hävittämistä koskevien tiettyjen poikkeusten soveltamiselle; sekä toimenpiteitä, joilla sallitaan tai kielletään tietty vaihtoehtoinen menetelmä käyttää ja hävittää eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita.

(71)

Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä toimivalta vahvistaa tarkempia sääntöjä, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden keräystä ja kuljetusta, eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsittelevien laitosten toimitiloja, laitteistoja ja hygieniaa koskevia vaatimuksia, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittelyn teknisiä vaatimuksia ja edellytyksiä, mukaan lukien todistusaineisto, joka on esitettävä tällaisen käsittelyn validoimiseksi, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden markkinoille saattamisen edellytyksiä, turvallista hankintaa, turvallista käsittelyä ja turvallista loppukäyttöä koskevia vaatimuksia, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden tuontia, kauttakulkua ja vientiä koskevia edellytyksiä, virallisten tarkastusten toimeenpanoa koskevia yksityiskohtaisia menettelyjä, mukaan lukien mikrobiologisten määritysten vertailumenetelmiä koskevat säännöt, sekä tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden lähettämistä jäsenvaltioiden välillä koskevan valvonnan edellytyksiä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(72)

Valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja olisi tehokkuussyistä lyhennettävä hyväksyttäessä toimenpiteitä, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden lähettämistä rajoitetuilta tiloilta, laitoksista tai alueilta. Kiireellisyyden vuoksi on tarpeen soveltaa päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä tiettyjen johdettujen tuotteiden valmistusketjun päätepisteen muuttamiseksi,

a)

eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin, joita ei yhteisön lainsäädännön mukaisesti saa käyttää ihmisravinnoksi; sekä

b)

seuraaviin tuotteisiin, jotka on toimijan päätöksellä, jota ei voida kumota, tarkoitettu muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi:

a)

muiden luonnonvaraisten eläinten kuin luonnonvaraisen riistan kokonaiset ruhot tai ruhonosat, joiden ei epäillä kantavan tai sairastavan ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, lukuun ottamatta kaupallisiin tarkoituksiin pyydystettyjä vesieläimiä;

b)

luonnonvaraisen riistan kokonaiset ruhot tai ruhonosat, joita ei ole otettu talteen kaatamisen jälkeen hyvän metsästyskäytännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 853/2004 soveltamista;

c)

asetuksen (EY) N:o 853/2004 1 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetusta luonnonvaraisesta riistasta ja luonnonvaraisen riistan lihasta peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet;

d)

siitostarkoitukseen käytettävät munasolut, alkiot ja siemenneste;

e)

raakamaito, ternimaito ja niistä johdetut tuotteet, jotka saadaan, pidetään, hävitetään tai käytetään alkuperätilalla;

f)

simpukoiden kuoret, joista on poistettu pehmytkudos ja liha;

g)

ruokajäte, paitsi jos se on

h)

aines, joka on syntynyt kalastustoimen yhteydessä ja joka on hävitetty merellä aluksilla, jotka noudattavat asetusta (EY) N:o 852/2004 ja asetusta (EY) N:o 853/2004, lukuun ottamatta ainesta, joka on johdettu poistettaessa aluksella sisälmyksiä kaloista, joissa on merkkejä ihmisiin tarttuvasta taudista, mukaan lukien loiset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamista;

i)

raaka lemmikkieläinten ruoka, joka on peräisin niistä vähittäismyymälöistä, joissa leikkaus ja varastointi suoritetaan ainoastaan kuluttajille toimittamiseksi suoraan paikalla;

j)

raaka lemmikkieläinten ruoka, joka on saatu alkuperätilalla omaan elintarvikekäyttöön teurastetuista eläimistä, ja

k)

ulosteet ja virtsa, lukuun ottamatta lantaa ja mineralisoimatonta guanoa.

1)

”eläimistä saatavilla sivutuotteilla” kuolleiden eläinten kokonaisia ruhoja tai ruhonosia taikka muita eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, mukaan lukien munasolut, alkiot ja siemenneste;

2)

”johdetuilla tuotteilla” tuotteita, jotka on saatu eläimistä saatavien sivutuotteiden yhdestä tai useammasta käsittelystä, muuntamisesta tai jalostusvaiheesta;

3)

”eläinperäisillä tuotteilla” eläimistä saatuja tuotteita, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I olevassa 8.1. kohdassa;

4)

”ruholla” ruhoja, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I olevassa 1.9. kohdassa;

5)

”eläimellä” kaikkia selkärangattomia tai selkärangallisia eläimiä;

6)

”tuotantoeläimellä”

7)

”luonnonvaraisella eläimellä” eläimiä, joita ihminen ei hoida;

8)

”lemmikkieläimellä” kaikkia sellaiseen lajiin kuuluvia eläimiä, jota ihminen tavallisesti ruokkii ja pitää muussa kuin tuotantotarkoituksessa eikä käytä ravinnoksi;

9)

”vesieläimillä” vesieläimiä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2006/88/EY 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa;

10)

”toimivaltaisella viranomaisella” jäsenvaltion keskusviranomaista, jolla on toimivalta huolehtia tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta, tai muuta viranomaista, jolle tämä tehtävä on siirretty; tarvittaessa kyseiseksi viranomaiseksi katsotaan myös vastaava kolmannen maan viranomainen;

11)

”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on eläimestä saatu sivutuote ja siitä johdettu tuote tosiasiallisessa hallinnassaan, mukaan luettuna kuljetusliikkeet, kauppiaat ja käyttäjät;

12)

”käyttäjällä” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää eläimestä saatuja sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita erityisiin ruokintatarkoituksiin, tutkimus- tai muihin erityistarkoituksiin;

13)

”laitoksella” mitä tahansa laitosta, jossa käsitellään eläimestä saatuja sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastusaluksia;

14)

”markkinoille saattamisella” mitä tahansa toimenpidettä, jonka tarkoituksena on myydä eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita yhteisössä kolmannelle osapuolelle, tai muuta vastikkeellista tai vastikkeetonta toimitusta tällaiselle kolmannelle osapuolelle tai varastointia edelleen tällaiselle kolmannelle osapuolelle tapahtuvaa toimittamista varten;

15)

”kauttakuljetuksella” siirtämistä yhteisön kautta yhdestä kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan muutoin kuin meri- tai ilmateitse;

16)

”viennillä” siirtämistä yhteisöstä kolmanteen maahan;

17)

”tarttuvalla spongiformisella enkefalopatialla (TSE)” kaikkia tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 999/2001 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

18)

”erikseen määritellyllä riskiaineksella” erikseen määriteltyä riskiainesta, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 999/2001 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa;

19)

”painesteriloinnilla” eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä siten, että enintään 50 mm:n hiukkaskokoon hienontamisen jälkeen ne kuumennetaan keskeytyksettä yli 133 °C:n sisälämpötilaan vähintään 20 minuutin ajaksi vähintään 3 baarin absoluuttisessa paineessa;

20)

”lannalla” muiden tuotantoeläinten kuin viljeltyjen kalojen ulosteita ja/tai virtsaa kuivikkeiden kanssa tai ilman;

21)

”hyväksytyllä kaatopaikalla” kaatopaikkaa, jolle on myönnetty lupa neuvoston direktiivin 1999/31/EY mukaisesti;

22)

”orgaanisilla lannoitteilla” ja ”maanparannusaineilla” eläinperäisiä aineksia, joita käytetään joko erikseen tai yhdessä kasvien ravinteiden, maaperän fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien sekä maaperän biologisen toiminnan säilyttämiseksi tai parantamiseksi; niihin voivat sisältyä lanta, mineralisoimaton guano, ruoansulatuskanavan sisältö, komposti ja mädätysjätteet;

23)

”syrjäisillä alueilla” alueita, joilla eläinkanta on niin pieni ja jotka ovat niin kaukana hävittämislaitoksista, että eläimistä saatavien sivutuotteiden keräykseen ja kuljetukseen liittyvät järjestelyt olisivat suhteettoman työläitä paikalla suoritettavaan hävittämiseen verrattuna;

24)

”elintarvikkeilla” elintarvikkeita, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa;

25)

”rehulla” rehua, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 4 kohdassa;

26)

”linkoihin tai separaattoreihin jäävällä aineella” ainesta, joka syntyy sivutuotteena raakamaidon puhdistuksesta tai erottamisesta rasvattomaksi maidoksi ja kermaksi;

27)

”jätteellä” jätettä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa.

a)

kerätään, tunnistemerkitään ja kuljetetaan ilman turhia viivytyksiä; ja

b)

käsitellään, käytetään tai hävitetään tämän asetuksen mukaisesti.

a)

33 artiklan a–d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta eläinten terveyteen kohdistuvien riskien tapauksessa;

b)

33 artiklan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta ihmisten tai eläinten terveyteen kohdistuvien riskien tapauksessa.

a)

yhteisön eläinlääkintälainsäädännön nojalla; tai

b)

sellaisten vakavien tartuntatautien esiintymisen vuoksi,

a)

seuraavien eläinten kokonaiset ruhot ja kaikki ruhonosat, mukaan lukien vuodat ja nahat:

b)

seuraava aines:

c)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on johdettu eläimistä, joita on käsitelty laittomalla tavalla, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 96/22/EY 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tai direktiivin 96/23/EY 2 artiklan b alakohdassa;

d)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka sisältävät neuvoston direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan B ryhmän 3 kohdassa lueteltujen ympäristölle ja ihmiselle vaarallisten aineiden ja muiden aineiden jäämiä, jos tällaiset jäämät ylittävät yhteisön lainsäädännössä sallitun tason tai, jos tällaista yhteisön lainsäädäntöä ei ole, kansallisessa lainsäädännössä sallitun tason;

e)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on kerätty 27 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäännöissä edellytetyn jäteveden käsittelyn aikana

f)

ruokajäte, joka on peräisin kansainvälisesti liikennöivistä liikennevälineistä;

g)

luokkaan 1 kuuluvan aineksen seokset luokkaan 2 ja/tai luokkaan 3 kuuluvan aineksen kanssa.

a)

lanta, mineralisoimaton guano ja ruuansulatuskanavan sisältö;

b)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on kerätty 27 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäännöissä edellytetyn jäteveden käsittelyn aikana

c)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka sisältävät sallittujen aineiden tai vierasaineiden jäämiä sellaisia määriä, jotka ylittävät direktiivin 96/23/EY 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut sallitut arvot;

d)

eläinperäiset tuotteet, jotka on ilmoitettu ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, koska niissä esiintyy epäpuhtauksia;

e)

muut kuin luokkaan 1 kuuluvat eläinperäiset tuotteet:

f)

muut kuin 8 tai 10 artiklassa tarkoitetut eläimet ja ruhonosat, kun kyse on eläimistä,

g)

luokkaan 2 kuuluvan ja luokkaan 3 kuuluvan aineksen seokset;

h)

muut eläimistä saatavat sivutuotteet kuin luokkaan 1 kuuluva aines tai luokkaan 3 kuuluva aines.

a)

teurastettujen eläinten ja kaadetun riistan ruhot ja ruhonosat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti, mutta joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu ihmisravinnoksi;

b)

eläinten ruhot tai seuraavat ruhonosat, jotka ovat peräisin joko teurastamossa teurastetuista elämistä, jotka on ante mortem -tarkastuksessa todettu ihmisravinnoksi teurastuskelpoisiksi, tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti ihmisravinnoksi kaadetun riistan ruhot ja seuraavat ruhonosat:

c)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka ovat peräisin asetuksen (EY) N:o 853/2004 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti tilalla teurastetusta siipikarjasta tai tilalla teurastetuista jäniseläimistä, joissa ei ole ilmennyt merkkejä ihmiseen tai eläimiin tarttuvista taudeista;

d)

veri, joka on peräisin eläimistä, joissa ei ole ilmennyt kliinisiä merkkejä veren välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista, ja joka on saatu seuraavista eläimistä, jotka on teurastettu teurastamossa sen jälkeen, kun ne on ante mortem -tarkastuksessa todettu teurastuskelpoisiksi ihmisravintona käyttöä varten, tai yhteisön lainsäädännön mukaisesti:

e)

eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka ovat peräisin ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden tuotannosta, mukaan luettuina luut, joista on poistettu rasva, ja rasvan sulatuksessa syntyvä proteiinijäännös ja maidon jalostuksessa linkoihin tai separaattoreihin jäänyt aine;

f)

eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät elintarvikkeet, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai sellaisten valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien tai muiden vikojen vuoksi, jotka eivät aiheuta riskiä ihmisten tai eläinten terveydelle;

g)

eläinperäinen lemmikkieläinten ruoka tai rehu tai eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita sisältävä rehu, joita ei enää ole tarkoitettu rehuksi kaupallisista syistä tai sellaisten valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien tai muiden vikojen vuoksi, jotka eivät aiheuta riskiä ihmisten tai eläinten terveydelle;

h)

veri, istukat, villa, höyhenet, sulat, karva, sarvet, kavion tai sorkan osat ja raakamaito, jotka ovat peräisin elävistä eläimistä, joissa ei ole ilmennyt merkkejä kyseisen tuotteen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista;

i)

vesieläimet ja tällaisten eläinten osat, merinisäkkäitä lukuun ottamatta, joissa ei ole ilmennyt merkkejä kyseisen tuotteen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista;

j)

vesieläimistä saatavat sivutuotteet, jotka ovat peräisin ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita valmistavista laitoksista;

k)

seuraavat ainekset, jotka ovat peräisin sellaisista eläimistä, joissa ei ole ilmennyt merkkejä kyseisen aineksen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista:

l)

vedessä tai maalla elävät selkärangattomat, muut kuin eläimille tai ihmisille patogeeniset lajit;

m)

eläimet ja niiden osat, jotka kuuluvat eläintieteellisesti Rodentia- tai Lagomorpha -lahkoihin, lukuun ottamatta 8 artiklan a kohdan iii, iv ja v alakohdassa tarkoitettua luokkaan 1 ja 9 artiklan a–g alakohdassa tarkoitettua luokkaan 2 kuuluvaa ainesta;

n)

vuodat ja nahat, sorkat, kaviot, höyhenet, sulat, villa, sarvet, karva ja turkikset, jotka ovat peräisin muista kuin tämän artiklan b alakohdassa tarkoitetuista kuolleista eläimistä, joissa ei ole ilmennyt merkkejä kyseisen tuotteen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvasta taudista;

o)

rasvakudos, joka on peräisin eläimistä, joissa ei ole kliinisiä merkkejä kyseisen aineksen välityksellä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista ja jotka on teurastettu teurastamossa sen jälkeen, kun ne on ante mortem -tarkastuksessa todettu teurastuskelpoisiksi ihmisravintona käyttöä varten yhteisön lainsäädännön mukaisesti;

p)

muu kuin 8 artiklan f alakohdassa tarkoitettu ruokajäte.

a)

turkiseläimiä lukuun ottamatta maaeläinlajin ruokkiminen saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella;

b)

muiden tuotantoeläinten kuin turkiseläinten ruokkiminen ruokajätteellä tai ruokajätettä sisältävällä tai siitä johdetulla rehuaineella;

c)

tuotantoeläinten ruokkiminen laidunkasvillisuudella joko antamalla eläinten laiduntaa sitä suoraan tai syöttämällä niille laidunkasvillisuutta, joka on peräisin maaperästä, johon on levitetty muuta kuin lantaa olevia orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita paitsi jos laiduntaminen tai laidunkasvillisuuden syöttäminen tapahtuu sellaisen varoajan jälkeen, joka takaa ihmisten ja eläinten terveyteen kohdistuvien riskien riittävän torjunnan ja kestää vähintään 21 vuorokautta; ja

d)

viljeltyjen kalojen ruokkiminen samaa lajia olevien viljeltyjen kalojen ruumiista tai ruumiinosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella.

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kieltojen soveltamisen varmistamiseksi tehtävät tarkastukset ja valvonta, mukaan lukien havainnointimenetelmät ja testit, joita käytetään tietyistä lajeista peräisin olevan aineksen esiintymisen havaitsemiseen, ja raja-arvot 1 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetun käsitellyn eläinvalkuaisen vähäisille määrille, jotka aiheutuvat satunnaisesta kontaminaatiosta eivätkä ole teknisin keinoin vältettävissä;

b)

edellytykset turkiseläinten ruokkimiseksi saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johdetulla käsitellyllä eläinvalkuaisella; ja

c)

edellytykset tuotantoeläinten ruokkimiseksi laidunkasvillisuudella, joka on peräisin sellaisesta maaperästä, johon on levitetty orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita, erityisesti muuttamalla 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua odotusaikaa.

a)

hävitettävä jätteenä polttamalla

b)

hävitettävä tai hyödynnettävä rinnakkaispolttolaitoksessa, jos luokkaan 1 kuuluva aines on jätettä,

c)

jos luokkaan 1 kuuluva aines on muuta ainesta kuin 8 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua ainesta, hävitettävä siten, että se käsitellään painesteriloimalla ja syntyvä aines merkitään pysyvästi ja haudataan hyväksytylle kaatopaikalle;

d)

jos luokkaan 1 kuuluva aines on 8 artiklan f alakohdassa tarkoitettua ainesta, hävitettävä hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle;

e)

käytettävä polttoaineena esikäsiteltynä tai käsittelemättömänä; tai

f)

käytettävä 33, 34 ja 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistamisessa, jotka saatetaan markkinoille kyseisten artikloiden mukaisesti.

a)

hävitettävä jätteenä polttamalla

b)

hävitettävä tai hyödynnettävä rinnakkaispolttolaitoksessa, jos luokkaan 2 kuuluva aines on jätettä,

c)

toimitettava hyväksytylle kaatopaikalle sen jälkeen, kun se on käsitelty painesteriloimalla ja syntyvä aines on merkitty pysyvästi;

d)

käytettävä orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden valmistuksessa, jotka saatetaan markkinoille 32 artiklan mukaisesti sen jälkeen, kun se on tarvittaessa käsitelty painesteriloimalla ja syntyvä aines on merkitty pysyvästi;

e)

kompostoitava tai muunnettava biokaasuksi

f)

levitettävä käsittelemättömänä maahan, jos kyseessä on lanta, ruoansulatuskanavasta erotettu ruoansulatuskanavan sisältö, maito, maitoperäinen tuote tai ternimaito, joihin toimivaltainen viranomainen ei katso sisältyvän minkään vakavan tartuntataudin leviämisriskiä;

g)

jos kyseessä on vesieläinperäinen aines, muunnettava säilörehuksi tai kompostoitava tai muunnettava biokaasuksi;

h)

käytettävä polttoaineena esikäsiteltynä tai käsittelemättömänä; tai

i)

käytettävä 33, 34 ja 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistuksessa, jotka saatetaan markkinoille kyseisten artikloiden mukaisesti.

a)

hävitettävä jätteenä polttamalla esikäsiteltynä tai käsittelemättömänä;

b)

hävitettävä tai hyödynnettävä rinnakkaispolttolaitoksessa esikäsiteltynä tai käsittelemättömänä, jos luokkaan 3 kuuluva aines on jätettä;

c)

toimitettava hyväksytylle kaatopaikalle sen jälkeen, kun se on käsitelty;

d)

käsiteltävä, lukuun ottamatta luokkaan 3 kuuluvaa ainesta, joka on muuttunut hajoamisen tai pilaantumisen takia niin, että kyseinen tuote aiheuttaisi kohtuuttoman riskin ihmisten tai eläinten terveydelle, ja käytettävä

e)

käytettävä raa’an lemmikkieläinten ruoan valmistukseen ja saatettava markkinoille 35 artiklan mukaisesti;

f)

kompostoitava tai muunnettava biokaasuksi;

g)

jos kyseessä on vesieläinperäinen aines, muunnettava säilörehuksi, kompostoitava tai muunnettava biokaasuksi;

h)

jos kyseessä ovat muut kuin 2 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetut simpukoiden kuoret ja munankuoret, käytettävä toimivaltaisten viranomaisten määrittämissä oloissa, joilla ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit;

i)

käytettävä polttoaineena esikäsiteltynä tai käsittelemättömänä;

j)

käytettävä 33, 34 ja 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistukseen, jotka saatetaan markkinoille kyseisten artikloiden mukaisesti;

k)

jos kyseessä on 10 artiklan p alakohdan mukainen ruokajäte, käsiteltävä painesteriloimalla tai 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä käyttäen tai kompostoitava tai muunnettava biokaasuksi;

l)

levitettävä käsittelemättömänä maahan, jos kyseessä on raakamaito, ternimaito tai niistä johdetut tuotteet, joihin toimivaltainen viranomainen ei katso sisältyvän minkään vakavan ihmisiin tai eläimiin tarttuvan taudin leviämisriskiä.

a)

erityiset edellytykset sellaisen aineksen aluksella suoritettavalle käsittelylle ja hävittämiselle, joka on johdettu poistettaessa aluksella sisälmyksiä kaloista, joissa on merkkejä ihmisiin tarttuvasta taudista, mukaan lukien loiset;

b)

eläimistä saatavien sivutuotteiden muut käsittelymenetelmät kuin painesterilointi erityisesti kyseisissä menetelmissä käytettävien parametrien osalta, erityisesti ajan, lämpötilan ja paineen sekä hiukkaskoon osalta;

c)

eläimistä saatavien sivutuotteiden, mukaan lukien ruokajätteen, muuntamista biokaasuksi tai kompostiksi koskevat parametrit;

d)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden polttamalla hävittämisen ja rinnakkaispolttamisen edellytykset;

e)

edellytykset eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden hyödyntämiselle polttamalla;

f)

edellytykset 10 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden syntymiselle ja käsittelylle;

g)

vesieläinperäisen aineksen muuntaminen säilörehuksi;

h)

eläimistä saatavien sivutuotteiden pysyvä merkitseminen;

i)

tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden, orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden levittäminen maahan;

j)

tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttäminen tuotantoeläinten ruokinnassa; ja

k)

14 artiklan d alakohdassa tarkoitettu tietyn aineksen kohtuuttomaksi katsottu riski ihmisten tai eläinten terveydelle.

a)

1 kohdan ensimmäisen alakohdan c, f ja g alakohdassa, jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa kansallisia sääntöjä

b)

1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa, siinä tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet voidaan hävittää merellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamista.

a)

jos kyseessä ovat 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet, käsitellä ja hävittää kyseisessä alakohdassa tarkoitettujen erityisten edellytysten mukaisesti;

b)

käyttää tutkimus- ja muihin erityistarkoituksiin 17 artiklan mukaisesti;

c)

jos kyseessä ovat 18 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet, käyttää erityisiin ruokintatarkoituksiin kyseisen artiklan mukaisesti;

d)

jos kyseessä ovat 19 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet, hävittää kyseisen artiklan mukaisesti;

e)

hävittää tai käyttää 20 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen vaihtoehtoisten menetelmien mukaisesti, jotka perustuvat parametreihin, joihin voi kuulua painesterilointi tai muita tämän asetuksen tai sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia vaatimuksia;

f)

jos kyseessä ovat luokkaan 2 tai luokkaan 3 kuuluvat ainekset ja jos toimivaltainen viranomainen tämän sallii, käyttää asetuksen (EY) N:o 834/2007 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen biodynaamisten preparaattien valmistamisessa ja levittämisessä maahan;

g)

jos kyseessä on luokkaan 3 kuuluva aines ja jos toimivaltainen viranomainen tämän sallii, käyttää lemmikkieläinten ruokinnassa;

h)

jos kyseessä ovat muut kuin luokkaan 1 kuuluvat eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka saadaan poistamalla eläviltä eläimiltä kirurgisen toimenpiteen avulla tai eläimen syntymän aikana tilalla, ja jos toimivaltainen viranomainen tämän sallii, hävittää kyseisellä tilalla.

a)

kielto käyttää eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita myöhemmin muihin tarkoituksiin; ja

b)

velvollisuus hävittää eläimistä saatavat sivutuotteet tai niistä johdetut tuotteet turvallisesti tai lähettää ne tarvittaessa alkuperäpaikkaansa.

a)

eläintarhaeläimet;

b)

sirkuseläimet;

c)

muut matelijat ja petolinnut kuin eläintarhaeläimet tai sirkuseläimet;

d)

turkiseläimet;

e)

luonnonvaraiset eläimet;

f)

hyväksyttyjen kenneleiden koirat tai ajokoirat;

g)

säilöön otetut koirat ja kissat;

h)

kalansyötiksi kasvatetut toukat ja madot.

a)

8 artiklan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen ja eläintarhaeläimistä johdetun aineksen käytön eläintarhaeläinten ruokinnassa; ja

b)

8 artiklan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen käytön luonnollisessa elinympäristössään elävien uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintulajien ja muiden lajien ruokinnassa biodiversiteetin tukemiseksi.

a)

edellytykset, joiden täyttyessä 1 kohdassa tarkoitettu kerääminen ja käyttö voidaan sallia luokkaan 2 kuuluvan aineksen siirtämisessä, varastoinnissa ja käytössä ja luokkaan 3 kuuluvan aineksen käytössä ruokinnassa, myös uusien kehittymässä olevien riskien tapauksessa; ja

b)

edellytykset, joiden täyttyessä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen käyttö ruokinnassa voidaan 21 artiklan 1 kohdassa säädetystä velvollisuudesta poiketen eräissä tapauksissa sallia, mukaan lukien:

a)

kuolleiden lemmikki-eläinten ja hevoseläinten hävittämisen hautaamalla;

b)

8 artiklan a alakohdan v alakohdassa ja b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen sekä luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvien ainesten hävittämisen syrjäisillä alueilla polttamalla tai hautaamalla paikan päällä tai muulla tavoin viranomaisten valvonnassa siten, että ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviäminen;

c)

8 artiklan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen sekä luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvien ainesten hävittämisen polttamalla tai hautaamalla paikan päällä tai muulla tavoin viranomaisten valvonnassa siten, että ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviäminen alueilla, jonne pääsy on käytännössä mahdotonta tai mahdollista ainoastaan olosuhteissa, jotka maantieteellisistä, ilmastollisista tai luonnonmullistuksesta johtuvista syistä aiheuttaisivat keräämistä suorittavan henkilökunnan terveydelle ja turvallisuudelle vaaran, tai jonne pääsy vaatisi suhteettomia keräämisponnistuksia;

d)

sellaisten luokkaan 2 ja 3 kuuluvien ainesten hävittämisen viranomaisten valvonnassa muulla tavoin kuin polttamalla tai hautaamalla paikan päällä, jotka eivät aiheuta riskiä ihmisten ja eläinten terveydelle, jos aineksen määrä on viikossa enintään tietty määrä, joka määritetään suoritettujen toimien luonteen ja kyseisten eläimistä saatavien sivutuotteiden alkuperälajin mukaan;

e)

muiden eläimistä saatavien sivutuotteiden kuin 8 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun luokkaan 1 kuuluvan aineksen hävittämisen polttamalla tai hautaamalla paikan päällä edellytyksin, joilla ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviäminen ilmoitettavan taudin puhjetessa, jos kuljetus lähimpään eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten hyväksyttyyn laitokseen lisäisi terveysriskien leviämisvaaraa tai, jos kyseessä on laajalle levinnyt eläinkulkutaudin purkaus, ylittäisi kyseisten laitosten hävittämiskapasiteetin; ja

f)

mehiläisten ja mehiläistenhoidosta saatavien sivutuotteiden hävittämisen polttamalla tai hautaamalla paikan päällä edellytyksin, joilla ehkäistään ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien leviäminen.

a)

alueista, jotka ne luokittelevat syrjäisiksi alueiksi 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi, luokittelun perustelut ja ajantasaiset tiedot luokitukseen tehdyistä muutoksista; ja

b)

siitä, miten ne käyttävät 1 kohdan c ja d alakohdassa annettuja mahdollisuuksia luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvien ainesten osalta.

a)

edellytykset, joilla pyritään varmistamaan ihmisten ja eläinten terveydelle koituvien riskien torjunta paikan päällä tapahtuvan polttamisen ja hautaamisen tapauksessa;

b)

2 kohdassa tarkoitetun eläinpopulaation enimmäisprosenttiosuus;

c)

eläimistä saatavien sivutuotteiden määrä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen toimien luonteen ja alkuperälajin mukaan; ja

d)

luettelo 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista taudeista.

a)

ovat hallinnassa tavalla, jolla voidaan estää niiden leviäminen ennen hävittämistä tämän asetuksen tai sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti; tai

b)

vähenevät kyseisessä eläimistä saatavien sivutuotteiden luokassa vähintään yhtä paljon kuin 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistetuilla käsittelymenetelmillä.

a)

joko toimenpide, jolla sallitaan eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden vaihtoehtoinen käyttö- tai hävittämismenetelmä; tai

b)

toimenpide, jolla hylätään vaihtoehtoinen menetelmä.

a)

mallit kaupallisista asiakirjoista, joiden on oltava mukana eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetuksessa; ja

b)

terveystodistusten mallit ja edellytykset, joiden mukaisesti todistusten on oltava mukana eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden kuljetuksessa.

a)

tapaukset, joissa terveystodistus vaaditaan tiettyjen johdettujen tuotteiden ihmisten ja eläinten terveydelle aiheuttaman riskin suuruuden takia;

b)

tapaukset, joissa poiketen siitä, mitä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ja ottaen huomioon tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden tai johdettujen tuotteiden ihmisten ja eläinten terveydelle aiheuttaman riskin vähäisyys johdettuja tuotteita saa kuljettaa ilman kyseisessä kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja tai todistuksia;

c)

tunnistemerkintöjä, myös pakkausmerkintöjä, sekä eri luokkiin kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden erillään pitämistä kuljetuksen aikana koskevat vaatimukset; ja

d)

vaatimukset eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämisen ja kuljetuksen aikana syntyvien ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi, mukaan lukien vaatimukset kyseisten tuotteiden turvalliselle kuljetukselle säiliöiden, ajoneuvojen ja pakkausmateriaalin osalta.

a)

muut toimijat, joille niiden eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita on toimitettu; ja

b)

toimijat, jotka ovat toimittaneet niille tuotteita.

a)

toimivaltaisille viranomaisille annettavat tiedot;

b)

ajanjakso, jona näitä tietoja on pidettävä.

a)

ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille valvonnassaan olevat laitokset, jotka toimivat jossakin eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden syntymisen, kuljetuksen, käsittelyn, varastoimisen, markkinoille saattamisen, jakelun, käytön ja hävittämisen vaiheessa;

b)

annettava toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot seuraavista:

a)

eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä painesteriloimalla, 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä käyttäen tai 20 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä vaihtoehtoisia menetelmiä käyttäen;

b)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden hävittämistä jätteenä polttamalla, lukuun ottamatta laitoksia, joilla on direktiivin 2000/76/EY mukainen lupa toimintaansa;

c)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden, jos ne ovat jätettä, hävittämistä tai hyödyntämistä rinnakkaispolttamalla, lukuun ottamatta laitoksia, joilla on direktiivin 2000/76/EY mukainen lupa toimintaansa;

d)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden hyödyntämistä polttamalla ne polttoaineena;

e)

lemmikkieläinten ruoan valmistamista;

f)

orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden valmistamista;

g)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja/tai niistä johdettujen tuotteiden muuntamista biokaasuksi tai kompostiksi;

h)

eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä niiden keräämisen jälkeen lajittelu-, paloittelu-, jäähdytys-, jäädytys- tai suolaustarkoituksessa taikka vuotien ja nahkojen tai erikseen määritellyn riskiaineksen poistamistarkoituksessa;

i)

eläimistä saatavien sivutuotteiden varastoimista;

j)

sellaisten johdettujen tuotteiden varastoimista, jotka on tarkoitettu

a)

8, 9 tai 10 artiklassa tarkoitettuun erityisluokkaan; tai

b)

useampaan kuin yhteen 8, 9 tai 10 artiklassa tarkoitettuun luokkaan, ja ilmoitettava, suoritetaanko tällaiset toimet

a)

on rakennettu tavalla, joka mahdollistaa tehokkaan puhdistuksen ja desinfioinnin, ja tarvittaessa lattiat on rakennettu sellaisiksi, että ne tekevät nesteiden poisvalumisen helpoksi;

b)

on varustettu tarkoituksenmukaisilla käymälöillä, pukuhuoneilla ja pesutiloilla henkilökuntaa varten;

c)

ovat ottaneet käyttöön asianmukaiset järjestelyt tuhoeläimiltä kuten hyönteisiltä, jyrsijöiltä ja linnuilta suojautumista varten;

d)

pitävät laitteet ja varusteet hyvässä kunnossa ja varmistavat, että mittausvälineet kalibroidaan säännöllisesti; ja

e)

ovat ottaneet käyttöön asianmukaiset järjestelyt säiliöiden ja ajoneuvojen tehokasta puhdistusta ja desinfiointia varten saastumisvaaran välttämiseksi.

a)

likaisella sektorilla työskentelevät henkilöt eivät saa astua puhtaalle sektorille vaihtamatta tai desinfioimatta työvaatteitaan ja jalkineitaan;

b)

varusteita ja laitteita ei saa siirtää likaiselta sektorilta puhtaalle sektorille ennen kuin ne on puhdistettu ja desinfioitu; ja

c)

toimijan on kehitettävä menettely henkilöiden liikkumisen valvontaa sekä jalkojen ja renkaiden pesualtaiden asianmukaista käyttöä varten.

a)

eläimistä saatavia sivutuotteita on käsiteltävä siten, että vältetään saastumisvaara;

b)

eläimistä saatavat sivutuotteet on käsiteltävä mahdollisimman pian; johdettuja tuotteita on käsittelyn jälkeen käsiteltävä ja varastoitava siten, että vältetään saastumisvaara;

c)

eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin sovellettavan käsittelyn aikana eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden jokaista osaa on tarvittaessa käsiteltävä vaaditussa lämpötilassa vaaditun ajan, ja uudelleen saastumista on vältettävä;

d)

toimijoiden on tarkastettava sovellettavat parametrit, erityisesti lämpötila, paine, aika ja hiukkaskoko, säännöllisesti, tarvittaessa automaattilaitteilla;

e)

laitoksen kaikissa osissa on otettava käyttöön puhdistusjärjestelyt, jotka on dokumentoitava.

a)

laitoksissa sovellettavat infrastruktuuria ja laitteistoa koskevat vaatimukset;

b)

eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden kaikenlaiseen käsittelyyn sovellettavat hygieniavaatimukset, mukaan lukien toimet 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa sovellettavien hygieniavaatimusten muuttamiseksi;

c)

eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden käsittelyä, muokkaamista, muuntamista, jalostamista ja varastointia koskevat edellytykset ja tekniset vaatimukset sekä jäteveden käsittelyä koskevat edellytykset;

d)

todistusaineisto, joka toimijan on esitettävä eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden muokkaamisen, muuntamisen ja jalostamisen validoimiseksi, joka koskee niiden kykyä ehkäistä ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit;

e)

useampaan kuin yhteen 8, 9 tai 10 artiklassa tarkoitettuun luokkaan kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittelyä samassa laitoksessa koskevat edellytykset,

f)

edellytykset ristikontaminaation estämiseksi, jos eläimistä saatavia sivutuotteita varastoidaan, käsitellään tai jalostetaan 26 artiklassa tarkoitetussa laitoksen tätä varten osoitetussa osassa;

g)

biokaasu- ja kompostointilaitoksia koskevat käsittelyvaatimukset;

h)

24 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuun polttamiseen tai rinnakkaispolttamiseen pienen ja suuren kapasiteetin polttolaitoksissa sovellettavat vaatimukset; ja

i)

24 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden hyödyntämiseen polttamalla sovellettavat vaatimukset.

a)

eläimistä saatavien sivutuotteiden jalostus;

b)

eläimistä saatavien sivutuotteiden muuntaminen biokaasuksi ja kompostiksi;

c)

useampaan kuin yhteen luokkaan kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden käsittely ja varastointi samassa laitoksessa;

d)

lemmikkieläinten ruoan valmistaminen.

a)

tunnistettava vaarat, jotka on torjuttava, poistettava tai saatettava hyväksyttävälle tasolle;

b)

määritettävä kriittiset valvontapisteet yhdessä tai useammassa vaiheessa, jossa valvonta on välttämätöntä vaaran torjumiseksi, poistamiseksi tai saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle;

c)

määriteltävä tunnistettujen vaarojen torjumista, poistamista tai vähentämistä varten kriittisten valvontapisteiden kriittiset rajat hyväksyttävän tason erottamiseksi tasosta, jota ei voida hyväksyä;

d)

laadittava tehokkaat kriittisten valvontapisteiden seurantamenettelyt ja pantava ne täytäntöön;

e)

toteutettava korjaavia toimia, jos seuranta osoittaa, että kriittinen valvontapiste ei ole hallinnassa;

f)

laadittava menettelyt sen tarkistamiseksi, että a–e alakohdassa esitetyt toimenpiteet ovat kattavia ja toimivia; tarkistusmenettelyjä on toteutettava säännöllisesti;

g)

laadittava asiakirjoja ja pidettävä kirjaa tavalla, joka on suhteessa yrityksen kokoon ja luonteeseen, sen osoittamiseksi, että a–f alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan tehokkaasti.

a)

ne on kehitetty kuullen sellaisten osapuolten edustajia, joita asia saattaa merkittävästi koskea, ja toimijoiden alat ovat levittäneet niitä; ja

b)

niiden sisältöä voidaan soveltaa aloilla, joita ne koskevat.

a)

ne ovat muuta kuin 10 artiklan n, o ja p alakohdassa tarkoitettua luokkaan 3 kuuluvaa ainesta tai siitä johdettuja;

b)

ne on tapauksen mukaan kerätty tai käsitelty painesterilointia koskevien vaatimusten tai muiden ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi asetettujen vaatimusten mukaisesti ja noudattaen 15 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä ja kaikkia muita toimenpiteitä, jotka on vahvistettu tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti; ja

c)

ne tulevat joko hyväksytyistä tai rekisteröidyistä laitoksista kyseisen eläimistä saatavan sivutuotteen tai niistä johdetun tuotteen mukaan.

a)

ne on johdettu luokkaan 2 tai 3 kuuluvasta aineksesta;

b)

ne on tuotettu painesterilointia koskevien vaatimusten tai muiden ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi asetettujen vaatimusten mukaisesti ja noudattaen 15 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä vaatimuksia ja kaikkia muita toimenpiteitä, jotka on vahvistettu tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti;

c)

ne tulevat joko hyväksytyistä tai rekisteröidyistä laitoksista tapauksen mukaan; ja

d)

silloin, kun kyseessä ovat luokkaan 2 kuuluvasta aineksesta johdettu liha-luujauho ja käsitelty eläinvalkuainen, joita on tarkoitus käyttää orgaanisena lannoitteena ja maanparannusaineena tai niiden osana, ne on sekoitettu jonkin ainesosan kanssa siten, että estetään seoksen myöhempi käyttö ruokinnassa, ja merkitty vaadittaessa 3 kohdan nojalla hyväksytyillä toimenpiteillä.

a)

ihmisten ja eläinten terveyttä koskevat edellytykset orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden tuotannossa ja käytössä;

b)

tekijät tai aineet orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden merkitsemiseksi;

c)

orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden kanssa sekoitettavat aineosat;

d)

lisäedellytykset, kuten menetelmät, joita on käytettävä merkitsemisessä, ja vähimmäissuhteet, joita on noudatettava seosta valmistettaessa, jotta estetään tällaisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö ruokinnassa; ja

e)

tapaukset, joissa koostumus tai pakkaus sallii aineksen vapauttamisen sekoittamisvaatimuksesta.

a)

kosmeettiset valmisteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 76/768/ETY 1 artiklan 1 kohdassa;

b)

aktiiviset implantoitavat lääkinnälliset laitteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 90/385/ETY 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa;

c)

lääkinnälliset laitteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 93/42/ETY 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa;

d)

in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetut lääkinnälliset laitteet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 98/79/EY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa;

e)

eläinlääkkeet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2001/82/EY 1 artiklan 2 kohdassa;

f)

lääkkeet, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2001/83/EY 1 artiklan 2 kohdassa.

a)

kyseiset tuotteet on johdettu

b)

ne varmistavat ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjunnan turvallisella käsittelyllä 38 artiklan mukaisesti, jos 37 artiklan mukainen turvallinen hankinta ei takaa riittävää riskien torjuntaa.

a)

kyseessä ovat tuotteet,

b)

ne varmistavat ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien riskien torjunnan

a)

joka ei aiheuta kohtuuttomia riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle;

b)

joka on kerätty ja kuljetettu keräyspisteestä valmistuslaitokseen olosuhteissa, joilla ehkäistään riskit ihmisten ja eläinten terveydelle; tai

c)

joka on tuotu yhteisöön ja kuljetettu ensisaapumispaikasta yhteisössä valmistuslaitokseen olosuhteissa, joilla ehkäistään riskit ihmisten ja eläinten terveydelle.

a)

olosuhteissa, jotka eivät aiheuta kohtuuttomia riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle; tai

b)

joka voi aiheuttaa riskin ihmisten ja eläinten terveydelle, erityistarkoituksissa, edellyttäen, että tällainen käyttö on perusteltua yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden perusteella erityisesti ihmisten ja eläinten terveyden suojelemiseksi.

a)

edellytykset, jotka koskevat tuodun lemmikkieläinten ruoan tai tuodusta aineksesta valmistetun lemmikkieläinten ruoan, joka on peräisin 8 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta luokkaan 1 kuuluvasta aineksesta, markkinoille saattamista;

b)

vaatimukset käytettävän materiaalin turvalliselle hankinnalle ja siirtämiselle olosuhteissa, joilla ehkäistään riskit ihmisten ja eläinten terveydelle;

c)

37 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut asiakirjat;

d)

38 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun valmistusprosessin parametrit erityisesti käytettävän aineksen fysikaalisen tai kemiallisen käsittelyn osalta;

e)

lopputuotteen testausta koskevat vaatimukset; ja

f)

ihmisten tai eläinten terveydelle riskin aiheuttavien johdettujen tuotteiden turvallista käyttöä koskevat edellytykset.

a)

kyseistä eläimistä saatavaa sivutuotetta tai siitä johdettua tuotetta koskevat tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden vaatimukset, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden tuotantoa ja markkinointia yhteisössä koskevat vaatimukset;

b)

vaatimukset, jotka tunnustetaan vähintään vastaaviksi kuin eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden tuotantoa ja markkinointia yhteisön lainsäädännön nojalla koskevat vaatimukset; tai

c)

jos kyseessä ovat 33, 35 ja 36 artiklassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet, kyseisen artiklan mukaiset vaatimukset.

a)

erikseen määriteltyä riskiainesta saa tuoda ja kauttakuljettaa ainoastaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti;

b)

eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita, jotka ovat sekoittuneet päätöksessä 2000/532/EY vaaralliseksi luetteloidun jätteen kanssa tai ovat sen saastuttamia, saa tuoda ja kauttakuljettaa ainoastaan asetuksessa (EY) N:o 1013/2006 säädetyin edellytyksin;

c)

luokkaan 1 kuuluvaa ainesta, luokkaan 2 kuuluvaa ainesta ja niistä johdettuja tuotteita, joita ei ole tarkoitettu 33, 35 ja 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistamiseen, saa tuoda ja kauttakuljettaa ainoastaan, jos niiden tuontia koskevat säännöt on hyväksytty 42 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

d)

eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin, saa tuoda ja kauttakuljettaa kansallisten toimenpiteiden mukaisesti, joilla varmistetaan ihmisten ja eläinten terveydelle koituvien riskien torjunta, kunnes 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhdenmukaiset edellytykset on hyväksytty.

a)

että lähetysten on tultava 4 kohdan mukaisesti luetellusta kolmannesta maasta tai sen osasta;

b)

että lähetysten on tultava laitoksesta, jonka alkuperämaana olevan kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tai rekisteröinyt ja luetteloinut kyseiseen tarkoitukseen; ja

c)

että lähetysten mukana on oltava asiakirja, kuten kaupallinen asiakirja tai terveystodistus, ja tarvittaessa ilmoitus, joka on 42 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa vahvistetun mallin mukainen, siinä yhteisöön saapumisen paikassa, jossa eläinlääkärintarkastukset suoritetaan.

a)

kolmannen maan lainsäädäntö;

b)

kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen ja tarkastuslaitosten organisaatio, näiden laitosten toimivalta ja niihin kohdistuva valvonta sekä niiden mahdollisuudet valvoa tehokkaasti lainsäädännön soveltamista;

c)

tosiasialliset terveysvaatimukset, joita sovelletaan yhteisöön tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, valmistukseen, käsittelyyn, varastointiin ja lähettämiseen;

d)

takeet, jotka kolmas maa voi antaa kyseessä olevien terveysvaatimusten noudattamisesta;

e)

kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen kaupan pitämisestä saatu kokemus ja tehtyjen tuontitarkastusten tulokset;

f)

kolmannessa maassa tehtyjen yhteisön tarkastusten tulokset;

g)

kolmannen maan karjan, muiden kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten terveydellinen tilanne, ottaen huomioon erityisesti eksoottiset eläintaudit ja maan yleiseen terveystilanteeseen liittyvät seikat, jotka voivat aiheuttaa riskin ihmisten tai eläinten terveydelle yhteisössä;

h)

kolmannen maan toimittamien, sen alueella esiintyviä tarttuvia eläintauteja koskevien tietojen säännöllisyys ja nopeus, erityisesti Maailman eläintautijärjestön maaeläinten terveyttä koskevassa säännöstössä ja vesieläinten terveyttä koskevassa säännöstössä lueteltujen tautien osalta;

i)

tarttuvien eläintautien ehkäisyä ja torjuntaa koskevat kolmannessa maassa voimassa olevat säännökset ja niiden täytäntöönpano, mukaan lukien sen muista kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin soveltamat säännöt.

a)

luokkaan 1 ja luokkaan 2 kuuluvien ainesten ja niistä johdettujen tuotteiden tuontia ja kauttakuljetusta koskevat edellytykset;

b)

luokkaan 3 kuuluvan aineksen tai siitä johdettujen tuotteiden tuontia koskevat ihmisten tai eläinten terveyteen liittyvät rajoitukset, jotka voidaan vahvistaa viittauksella 41 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai muussa ihmisten ja eläinten terveyteen liittyvässä tarkoituksessa laadittuihin yhteisön luetteloihin kolmansista maista tai niiden osista;

c)

edellytykset eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden valmistukselle kolmansissa maissa sijaitsevissa laitoksissa; näihin edellytyksiin voivat sisältyä järjestelyt asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamasta tällaisten laitosten valvonnasta ja se, että tiettyihin eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita käsittelevien laitosten tyyppeihin ei sovelleta 41 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua hyväksyntää tai rekisteröintiä; ja

d)

mallit terveystodistuksille, kaupallisille asiakirjoille ja ilmoituksille, joiden on oltava lähetysten mukana ja joissa on täsmennettävä edellytykset, joiden täyttyessä voidaan todeta, että kyseiset eläimistä saatavat sivutuotteet tai niistä johdetut tuotteet on kerätty tai valmistettu tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti.

a)

erikseen määriteltyä riskiainesta saa viedä ainoastaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti;

b)

eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita, jotka ovat sekoittuneet päätöksessä 2000/532/EY vaaralliseksi luetteloidun jätteen kanssa tai ovat sen saastuttamia, saa tuoda ja kauttakuljettaa ainoastaan asetuksessa (EY) N:o 1013/2006 säädetyin edellytyksin.

a)

peruutettava tilapäisesti tämän asetuksen nojalla hyväksytyn laitoksen hyväksyntä, jos

b)

peruutettava lopullisesti tämän asetuksen nojalla hyväksytyn laitoksen hyväksyntä, jos

c)

annettava laitoksille konkreettisia määräyksiä havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

a)

yhteisön lainsäädännön vaatimukset eivät täyty; ja

b)

toiminnasta aiheutuu mahdollisesti vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.

a)

1 kohdassa tarkoitettujen luetteloiden malli; ja

b)

1 kohdassa tarkoitettujen luetteloiden julkistamismenettely.

a)

kieltäytyykö se vastaanottamasta lähetystä;

b)

hyväksyykö se lähetyksen ehdoitta; tai

c)

ottaako se lähetyksen vastaan seuraavin ehdoin:

a)

1 kohdassa tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita tai johdettuja tuotteita;

b)

luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta johdettua käsiteltyä eläinvalkuaista.

a)

1 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisen viranomaisen päätökselle ennalta määritetty aika;

b)

lisäedellytykset 4 kohdassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden lähettämiselle;

c)

mallit terveystodistuksille, joiden on oltava lähetysten mukana 5 kohdan mukaisesti; ja

d)

edellytykset, joiden täyttyessä näyttelyissä, taiteellisessa toiminnassa sekä diagnostisiin, koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiin tarkoituksiin käytettäviksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita saa lähettää muihin jäsenvaltioihin, poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetään.

a)

lannan lähettämisen samalla tilalla sijaitsevien kahden paikan välillä tai tilojen välillä, jotka sijaitsevat yhteisen rajan jakavien jäsenvaltioiden raja-alueilla;

b)

muiden eläimistä saatavien sivutuotteiden lähettämisen laitosten välillä, jotka sijaitsevat yhteisen rajan jakavien jäsenvaltioiden raja-alueilla; ja

c)

kuolleiden lemmikki-eläinten lähettämisen poltettavaksi laitokseen, joka sijaitsee yhteisen rajan jakavien jäsenvaltioiden raja-alueilla.

14.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 300/34

(1)

Yhteisen liikennepolitiikan toteuttaminen edellyttää toimintakykyistä lentoliikennejärjestelmää, joka mahdollistaa lentoliikennepalvelujen varman, säännöllisen ja kestävän toiminnan, optimoi kapasiteetin ja helpottaa tavaroiden, henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta antamalla ensimmäisellä säädöspaketilla eli yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 549/2004 (puiteasetus) (4), lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 550/2004 (palveluntarjonta-asetus) (5), yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 551/2004 (ilmatila-asetus) (6) ja eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla asetuksella (EY) N:o 552/2004 (yhteentoimivuusasetus) (7) luotiin vankka oikeusperusta saumattomalle, yhteentoimivalle ja varmalle ilmaliikenteen hallintajärjestelmälle.

(3)

Toimialan, jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien vaadittua ponnekkaasti Euroopan ilmailun sääntelypuitteiden yksinkertaistamista ja tehostamista perustettiin marraskuussa 2006 korkean tason ryhmä käsittelemään Euroopan ilmailun sääntelykehyksen tulevaisuutta, jäljempänä ”korkean tason ryhmä”. Korkean tason ryhmä, joka koostuu alan sidosryhmien enemmistön edustajista, antoi heinäkuussa 2007 raportin, joka sisälsi suosituksia siitä, miten Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskykyä ja hallintotapoja voitaisiin parantaa. Korkean tason ryhmä suositteli, että ympäristölle annettaisiin ilmailujärjestelmässä yhtä tärkeä asema kuin turvallisuudelle ja tehokkuudelle, ja vaati, että toimialan ja viranomaisten olisi pyrittävä yhdessä varmistamaan, että ilmaliikenteen hallinnalla edistetään mahdollisuuksien mukaan kestävien ratkaisujen löytämistä.

(4)

Huhtikuun 7 päivänä 2008 kokoontunut neuvosto kehotti komissiota kehittämään korkean tason ryhmän suositusten mukaisesti järjestelmää koskevan kokonaisvaltaisen, portilta portille -konseptin mukaisen lähestymistavan turvallisuuden tehostamiseksi, ilmaliikenteen hallinnan parantamiseksi sekä kustannustehokkuuden lisäämiseksi.

(5)

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseksi tarvitaan yhteisön tason lisätoimenpiteitä, jotta voidaan – ensisijaisia turvallisuustavoitteita noudattaen – erityisesti parantaa Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskykyä eräillä keskeisen tärkeillä osa-alueilla, joita ovat esimerkiksi ympäristö, kapasiteetti ja kustannustehokkuus. Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevaa lainsäädäntöä on lisäksi tarpeen mukauttaa tekniikan kehitykseen.

(6)

Yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi 27 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007 (8) yhtenä tavoitteena on ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman kehittäminen ja toteuttaminen. Ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman toteuttaminen edellyttää lainsäädäntötoimia, joilla tuetaan uusien ratkaisujen ja uuden teknologian kehittämistä, käyttöönottoa ja rahoitusta. Suunnitelman tavoitteena on sellaisista täysin yhdenmukaisista ja yhteentoimivista osista muodostuva järjestelmä, joilla taataan suorituskyvyltään huipputasoinen lentoliikennetoiminta Euroopassa. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutusaikataulussa olisi otettava huomioon SESAR-ohjelman kehitys- ja käyttöönottovaiheille suunniteltu aikataulu osana yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa. Molempia prosesseja olisi koordinoitava tarkasti.

(7)

Yhteiset hankkeet, joilla pyritään avustamaan ilmatilan käyttäjiä ja/tai lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia yhteisten lennonvarmistusinfrastruktuurien, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen sekä ilmatilan käytön parantamiseksi, erityisesti jos ne ovat tarpeen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman toteuttamiseksi, eivät saisi rajoittaa yhden tai useamman jäsenvaltion olemassa olevia hankkeita, joilla pyritään vastaaviin tavoitteisiin. Yhteisten hankkeiden käyttöönoton rahoittamista koskevissa säännöksissä ei saisi rajoittaa yhteisten hankkeiden käynnistämistapaa. Komissio voi ehdottaa, että Euroopan laajuisten verkkojen tai Euroopan investointipankin rahoituksen kaltaista rahoitusta voidaan käyttää yhteisten hankkeiden tueksi, varsinkin SESAR-ohjelman käyttöönoton nopeuttamiseksi, monivuotisessa rahoituskehyksessä. Rajoittamatta edellä mainitun rahoituksen saatavuutta jäsenvaltioiden olisi voitava osaltaan vapaasti päättää, kuinka päästökauppajärjestelmän mukaisesti ilmailun päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot käytetään, ja harkita tässä yhteydessä, voitaisiinko osa näistä tuloista käyttää yhteisten hankkeiden rahoittamiseen toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla.

(8)

Erityisesti yhteisten hankkeiden käyttöönoton yhteydessä olisi muun muassa kattavaa ja avointa tilinpitoa soveltamalla varmistettava, että ilmatilan käyttäjiltä ei peritä maksuja kahteen kertaan. Yhteisiä hankkeita olisi käytettävä kaikkien sidosryhmien hyväksi ja kaikkien yhdenvertainen kohtelu olisi varmistettava.

(9)

Jotta palvelujen tarjonnan valvonta olisi yhtenäistä ja hyvätasoista kaikkialla Euroopassa, kansallisille valvontaviranomaisille olisi annettava riittävä riippumattomuus ja riittävät resurssit. Riippumattomuus ei saisi estää näitä viranomaisia hoitamasta tehtäviään hallinnollisissa puitteissa.

(10)

Kansallisilla valvontaviranomaisilla on keskeinen asema yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisessa, ja komission olisi siksi edistettävä niiden välistä yhteistyötä parhaiden käytäntöjen vaihtamisen mahdollistamiseksi ja yhteisen lähestymistavan kehittämiseksi, alueellisen tason tiiviimpi yhteistyö mukaan luettuna. Yhteistyön olisi oltava säännöllistä.

(11)

Työmarkkinaosapuolille olisi tiedotettava paremmin kaikista sellaisista toimenpiteistä, joilla on huomattavia vaikutuksia työmarkkinoihin, ja niitä olisi kuultava näistä toimenpiteistä. Myös komission päätöksellä 98/500/EY (9) perustettua työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävää neuvottelukomiteaa olisi kuultava yhteisön tasolla.

(12)

Ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen suorituskyvyn parantamiseksi on tarpeen luoda puitteet sitovien suorituskykytavoitteiden määrittelylle ja täytäntöönpanolle sekä täytäntöönpanon valvonnalle eräillä suorituskyvyn kannalta keskeisillä osa-alueilla Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) toimintaperiaatteiden mukaisesti. Tällaisissa puitteissa olisi välttämättä vahvistettava myös se, miten ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen suorituskykytiedoista raportoidaan, ja miten niitä tutkitaan, arvioidaan ja jaetaan edelleen. Lisäksi niihin olisi sisällyttävä tavoitteiden saavuttamista edistävä kannustinjärjestelmä.

(13)

Kansallisten valvontaviranomaisten olisi oltava joustavia kansallisten ja alueellisten erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi laatiessaan kansallisia ja alueellisia suunnitelmia. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus tehdä asianmukaisia muutoksia hyväksyessään tai ottaessaan käyttöön kansallisia suunnitelmia.

(14)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä käyttämään yhteisiä ennakkoarvioita määrätessään maksuja lennonvarmistuspalveluista. Tiettyä joustoa olisi sallittava niissä tapauksissa, joissa liikenne eroaa huomattavasti ennakkoarvioista, erityisesti käyttämällä aiheellisia varoitusmekanismeja.

(15)

Jäsenvaltioiden kansallisella tasolla tai toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla vahvistamissa kustannuksissa, jotka on tarkoitettu jaettaviksi ilmatilan käyttäjien kesken, olisi otettava huomioon suorituskykytavoitteet.

(16)

Rajat ylittävien palvelujen tarjoamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että mikään kansallinen oikeusjärjestelmä ei kiellä nimeämästä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaa sen perusteella, että tämä on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai on toisen jäsenvaltion kansalaisten omistama.

(17)

Kansallisten valvontaviranomaisten olisi toteutettava aiheelliset toimenpiteet korkean turvallisuustason varmistamiseksi, mukaan luettuna mahdollisuus antaa erillinen hyväksyntätodistus kullekin lennonvarmistuspalvelun lajille, samalla kun noudatetaan kustannustehokkuutta ja yhdenmukaisuutta sekä vältetään päällekkäisyyttä.

(18)

Toiminnalliset ilmatilan lohkot ovat keskeisimpiä tekijöitä, joilla mahdollistetaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien välisen yhteistyön lisääminen suorituskyvyn parantamiseksi ja synergiaetujen saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi perustettava toiminnalliset ilmatilan lohkot kohtuullisessa ajassa. Tätä varten ja toiminnallisten ilmatilan lohkojen rajapinnan optimoimiseksi yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa kyseisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä keskenään, ja tarvittaessa niiden olisi tehtävä yhteistyötä myös kolmansien maiden kanssa.

(19)

Kun jäsenvaltiot perustavat toiminnallisen ilmatilan lohkon, muilla jäsenvaltioilla, komissiolla ja muilla asianosaisilla on mahdollisuus esittää huomionsa keskustelun helpottamiseksi. Näiden huomioiden olisi oltava kyseisten jäsenvaltioiden kannalta ainoastaan neuvoa-antavia.

(20)

Jos toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamista koskevassa neuvotteluprosessissa ilmenee vaikeuksia, komissio voi nimetä toiminnallisten ilmatilan lohkojen järjestelmäkoordinaattorin, jäljempänä ”koordinaattori”. Koordinaattorin tehtävien tavoitteena olisi oltava kyseisten jäsenvaltioiden ja tarvittaessa samaan toiminnalliseen ilmatilan lohkoon osallistuvien kolmansien maiden avustaminen näiden vaikeuksien voittamiseksi puuttumatta niiden suvereniteettia koskeviin kysymyksiin. Koordinaattorin toiminnasta aiheutuvilla kustannuksilla ei saisi olla vaikutusta jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin.

(21)

Eurocontrolin tarkastuskomission selvitykset ja korkean tason ryhmän loppuraportti osoittavat, että reittiverkostoa ja ilmatilan rakennetta ei voida kehittää erillisesti, sillä jokainen jäsenvaltio on erottamaton osa eurooppalaista ilmaliikenteen hallintaverkkoa, sekä yhteisön sisällä että sen ulkopuolella. Sen vuoksi yleistä ilmaliikennettä varten olisi perustettava vaiheittain entistä yhtenäisempi toiminnallinen ilmatila.

(22)

Toiminnallisten ilmatilan lohkojen toteuttamiseksi ja suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän perustamiseksi komission olisi määritettävä ja otettava huomioon edellytykset, joita yhteisöltä vaaditaan yhtenäisen eurooppalaisen lentotiedotusalueen perustamiseksi, jota jäsenvaltiot pyytävät ICAOlta sen vakiintuneiden menettelyjen ja Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettuun kansainväliseen siviili-ilmailun yleissopimukseen, jäljempänä ”Chicagon yleissopimus”, perustuvien jäsenvaltioiden oikeuksien, velvoitteiden ja vastuiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden vastuulle kuuluvan ilmatilan käsittävän yhtenäisen eurooppalaisen lentotiedotusalueen pitäisi helpottaa yhteistä suunnittelua ja toiminnan yhtenäistämistä, joiden avulla voidaan yrittää ratkaista alueellisten ruuhkautumiskohtien ongelmaa. Tällaisen yhtenäisen eurooppalaisen lentotiedotusalueen olisi oltava tarpeeksi joustava, jotta se vastaisi erityistarpeita, kuten liikennetiheyttä ja liikennejärjestelyjen vaativuustasoa.

(23)

Ilmatilan käyttäjillä on toisistaan poikkeavat edellytykset yhteisön ilmatilan käyttöön ja siinä liikkumisen vapauteen. Tämä johtuu siitä, että yhteisössä ei ole yhdenmukaisia lentosääntöjä eikä varsinkaan yhdenmukaista ilmatilan luokitusta. Sen vuoksi komission olisi yhdenmukaistettava nämä säännöt ICAOn vaatimusten mukaisesti.

(24)

Eurooppalainen ilmaliikenteen hallintaverkko olisi suunniteltava ja toteutettava siten, että sen tavoitteena on koko lentoliikenneverkoston turvallisuus, kestävyys ympäristön kannalta, kapasiteetin lisäys ja parempi kustannustehokkuus. Eurocontrolin tarkastuskomission 31 päivänä lokakuuta 2008 antaman raportin ”Evaluation of Functional Airspace Block Initiatives and their Contribution to Performance Improvement” mukaan tämä voidaan parhaiten varmistaa yhteisön tason koordinoidulla lentoliikenneverkoston hallinnoinnilla.

(25)

Asetukseen (EY) N:o 549/2004 liitetyn yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyvistä sotilaallisista kysymyksistä annetun jäsenvaltioiden lausuman mukaisesti siviili- ja sotilasalan yhteistyöllä ja koordinoinnilla olisi oltava olennainen asema yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisessa, jotta voitaisiin siirtyä ilmatilan joustavampaan käyttöön yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan tehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi samalla kun otetaan tarkasti huomioon sotilastoimien tehokkuus.

(26)

On erityisen tärkeää luoda reittien osalta yhteinen ja yhdenmukainen ilmatilan rakenne, perustaa ilmatilan organisoiminen nyt ja tulevaisuudessa yhteisiin periaatteisiin, varmistaa ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman asteittainen toteuttaminen, optimoida niukkojen resurssien käyttö tarpeettomien varustuskustannusten välttämiseksi sekä suunnitella ja hallita ilmatilan käyttöä yhdenmukaisten sääntöjen mukaisesti. Tähän tarvittavien sääntöjen antamisen ja oikeudellisesti sitovien soveltamispäätösten tekemisen olisi oltava komission vastuulla.

(27)

Verkon hallintaa ja suunnittelua koskevien toimintojen luetteloa olisi muutettava siten, että siihen sisältyisi tarvittaessa ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelmassa määriteltävät tulevat verkkotoiminnot. Komission olisi tätä toteuttaessaan käytettävä mahdollisimman paljon hyväkseen Eurocontrolin asiantuntemusta.

(28)

Korkean tason ryhmä on suositellut uusien tai tehostettujen tehtävien määrittelyä nykyiseltä perustalta ja Eurocontrolin aseman vahvistamista, kuitenkin siten, että ainoa lainsäätäjä on yhteisö, ja noudattaen periaatetta, jonka mukaan sääntelytehtävät on erotettava palveluntarjonnasta. Tämän vuoksi komission olisi annettava uudistetulle Eurocontrolille, jolle on perustettu uudet hallintojärjestelyt, suoritettavaksi eräitä tehtäviä, joihin ei liity laajakantoisista sitovista toimenpiteistä päättämistä tai poliittisen harkintavallan käyttöä. Eurocontrolin olisi suoritettava nämä tehtävät puolueettomasti ja kustannustehokkaasti sekä turvattava ilmatilan käyttäjien ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien täysimittainen osallistuminen.

(29)

Ilmaliikennevirtojen säätelyn toimivuuden parantamiseksi olisi otettava käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, jotta olemassa olevia operatiivisia yksiköitä, myös Eurocontrolin ilmaliikennevirtojen säätelykeskusta, voidaan auttaa varmistamaan lentotoiminnan tehokkuus. Lisäksi komission tiedonannossa Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskevasta toimintasuunnitelmasta korostetaan, että on tarpeen varmistaa lähtö- ja saapumisaikojen toiminnallinen yhdenmukaisuus lentosuunnitelmien kanssa. Lisäksi yhteisön lentoasemien kapasiteetin seurantakeskus voisi auttaa jäsenvaltioita antamalla niille niiden tarvitsemaa objektiivista tietoa lentoasemien kapasiteetin ja ilmaliikenteen hallinnan kapasiteetin yhteensovittamiseksi rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä alalla.

(30)

Nykyaikaisella, täysin toimivalla, korkealaatuisella ja ajantasaisella ilmailutiedotuksella on merkittävä vaikutus turvallisuuteen ja mahdollisuuksiin helpottaa yhteisön ilmatilaan pääsyä ja liikkumista siinä. Ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelma huomioon ottaen yhteisön olisi tehtävä aloite tämän alan uudistamiseksi yhteistyössä Eurocontrolin kanssa ja varmistettava, että käyttäjillä on pääsy tietoihin yhden keskitetyn yhteyspisteen kautta, joka tarjoaa validoituja ja integroituja tietoja nykyaikaisesti ja käyttäjäystävällisesti.

(31)

Säätietojen elektronista portaalia varten komission olisi otettava huomioon eri tiedonlähteet, mukaan lukien tarvittaessa nimettyjen palvelujen tarjoajien tiedonlähteet.

(32)

Tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden ja päällekkäisten tarkastusten välttämiseksi yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (10) mukaisesti myönnetyt todistukset olisi hyväksyttävä tämän asetuksen mukaisiin tarkoituksiin, jos ne koskevat rakenneosia tai järjestelmiä.

(33)

Todistukseen, joka on myönnetty asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti ja jota käytetään osoituksena vaihtoehtoisesta tavasta noudattaa asetuksen (EY) N:o 552/2004 keskeisiä vaatimuksia, olisi liitettävä Euroopan lentoturvallisuusviraston sertifiointiin vaadittavat tekniset tiedot.

(34)

Tiettyjä asetuksen (EY) N:o 552/2004 vaatimuksia ei olisi sovellettava ennen 20 päivää lokakuuta 2005 käyttöönotettuihin järjestelmiin. Kansallisilla valvontaviranomaisilla ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla olisi oltava vapaus sopia kansallisella tasolla siitä, mitä menettelyjä ja asiakirjoja tarvitaan osoitukseksi siitä, että ennen 20 päivää lokakuuta 2005 käyttöönotetut ilmaliikenteen hallintajärjestelmät ovat asetuksen (EY) N:o 552/2004 keskeisten vaatimusten mukaiset. Tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen annetuissa täytäntöönpanosäännöissä ja yhteisön eritelmissä olisi otettava huomioon kyseinen järjestely, eikä tästä saisi seurata takautuvia vaatimuksia asiakirjatodisteista.

(35)

Korkean tason ryhmä suositteli loppuraportissaan komissiolle, että SESAR-ohjelmassa olisi käsiteltävä erityisesti sitä, miten määritellään yhteentoimivat menettelyt, järjestelmät ja tiedonvaihto Euroopan sisällä ja muun maailman kanssa. Tässä yhteydessä olisi myös määriteltävä tarvittavat vaatimukset ja selvitettävä, mitä uusia täytäntöönpanosääntöjä tai yhteisön eritelmiä yhtenäinen eurooppalainen ilmatila edellyttää.

(36)

Komission olisi täytäntöönpanotoimia, mukaan lukien Eurocontrolin asettamia standardeja, hyväksyessään varmistettava, että niihin sisältyvät kaikki tarpeelliset alkuperäisten standardien parannukset ja että niissä otetaan täysimääräisesti huomioon tarve välttää päällekkäistä sääntelyä.

(37)

Jotta tavoitteet ilmaliikenteen turvallisuusnormien parantamisesta sekä ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen yleisen suorituskyvyn tehostamisesta Euroopan yleisessä ilmaliikenteessä olisi mahdollista saavuttaa samanaikaisesti, inhimilliset tekijät on otettava huomioon. Jäsenvaltioiden olisi siksi harkittava luottamuksen ja oikeudenmukaisuuden ilmapiirin (”just culture”) periaatteiden käyttöönottoa.

(38)

Ottaen huomioon ehdotuksen Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivallan laajentamiseksi niin, että se kattaa ilmaliikenteen hallinnan turvallisuuden, olisi varmistettava, että asetukset (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004, (EY) N:o 552/2004 ja (EY) N:o 216/2008 ovat keskenään yhdenmukaisia.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti. Nämä toimenpiteet olisi hyväksyttävä sopivassa määräajassa, jotta tässä asetuksessa ja asetuksissa (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004, (EY) N:o 552/2004 ja (EY) N:o 216/2008 säädettyjä määräaikoja voidaan noudattaa.

(40)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta saattaa toimenpiteitä ajan tasalle tekniikan tai toimintojen kehittymisen vuoksi tai säätää tiettyjä hallintaverkon tehtäviä koskevista perusvaatimuksista ja -menettelyistä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muita kuin keskeisiä osia täydentämällä niitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(41)

Kun valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti kuuluvia määräaikoja ei erittäin kiireellisissä tapauksissa voida noudattaa, komission olisi voitava käyttää päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä.

(42)

Lontoossa 2 päivänä joulukuuta 1987 annettu lentoasemia koskeva yhteinen julistus korvataan vuoropuhelua Gibraltarin kanssa käsittelevän foorumin ensimmäisessä ministerikokouksessa Córdobassa 18 päivänä syyskuuta 2006 annetulla Gibraltarin lentoasemaa koskevalla ministereiden julistuksella, jäljempänä ”ministereiden julistus”, jonka täyden noudattamisen katsotaan täyttävän vuoden 1987 julistuksen vaatimukset.

(43)

Tätä asetusta sovelletaan täysimääräisesti Gibraltarin lentoasemaan ministereiden julistuksen mukaisesti. Sanotun rajoittamatta ministereiden julistusta sen soveltamisessa Gibraltarin lentoasemaan ja kaikissa sen täytäntöönpanoon liittyvissä toimissa on noudatettava täysin ministereiden julistusta ja kaikkia sen sisältämiä määräyksiä.

(44)

Asetuksia (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen tarkoituksena on parantaa ilmaliikenteen nykyisiä turvallisuusstandardeja, edistää lentoliikennejärjestelmän kestävää kehitystä ja parantaa ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen järjestelmän suorituskykyä Euroopan yleisessä ilmaliikenteessä siten, että voidaan täyttää kaikkien ilmatilan käyttäjien vaatimukset. Yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan sisältyvät yhteinen yleiseurooppalainen reittiverkko, verkon hallinta ja ilmaliikenteen hallintajärjestelmät, jotka perustuvat pelkästään turvallisuuteen, tehokkuuteen ja teknisiin näkökohtiin kaikkien ilmatilan käyttäjien hyväksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaistetut sääntelypuitteet yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomiseksi.

2.   Tämän asetuksen ja 3 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä 13 artiklassa esitettyihin jäsenvaltioiden tarpeisiin, jotka liittyvät yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustuskysymyksiin. Tämä asetus ja 3 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet eivät koske sotilasoperaatioita tai -koulutusta.

3.   Tämän asetuksen ja 3 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen ei vaikuta kansainvälisen siviili-ilmailun vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksesta, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, johtuviin jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvoitteisiin. Tähän liittyen tällä asetuksella pyritään myös avustamaan jäsenvaltioita asetuksen soveltamisalalla täyttämään Chicagon yleissopimuksesta johtuvat velvoitteensa tarjoamalla perusta sen määräysten yhteiselle tulkinnalle ja yhdenmukaiselle täytäntöönpanolle ja varmistamalla, että nämä määräykset otetaan asianmukaisesti huomioon tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä.

4.   Tämän asetuksen soveltaminen Gibraltarin lentoasemaan ei rajoita Espanjan kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan oikeudellista asemaa näiden maiden kiistassa sen alueen suvereniteetista, jolla lentoasema sijaitsee.”

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Kansalliset valvontaviranomaiset

1.   Jäsenvaltioiden on joko yhdessä tai yksittäin joko nimettävä tai perustettava elin tai elimiä kansalliseksi valvontaviranomaisekseen huolehtimaan tämän asetuksen ja 3 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti kyseiselle viranomaiselle annetuista tehtävistä.

2.   Kansallisten valvontaviranomaisten on oltava riippumattomia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajista. Riippumattomuus saavutetaan erottamalla kansalliset valvontaviranomaiset ja tällaisten palvelujen tarjoajat asianmukaisesti toisistaan ainakin toiminnallisella tasolla.

3.   Kansalliset valvontaviranomaiset käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti, riippumattomasti ja avoimesti. Tämä saavutetaan soveltamalla asianmukaisia hallinto- ja valvontajärjestelyitä, myös jäsenvaltion hallinnossa. Tämä ei saa kuitenkaan estää kansallisia valvontaviranomaisia suorittamasta tehtäviään kansallisen siviili-ilmailuviranomaisen tai muun julkisen elimen organisaatiota koskevien sääntöjen mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla valvontaviranomaisilla on riittävät resurssit ja valmiudet suorittaa niille tämän asetuksen nojalla annetut tehtävät tehokkaasti ja oikea-aikaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisten valvontaviranomaisten nimet ja osoitteet ja niiden muutokset sekä toimenpiteet, jotka on toteutettu 2, 3 ja 4 kohdan noudattamiseksi.”

4)

Korvataan 5 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

5.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.”

5)

Korvataan 6–11 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Toimialan neuvoa-antava elin

Komitean ja Eurocontrolin roolia rajoittamatta komissio perustaa toimialan neuvoa-antavan elimen, johon kuuluu lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, ilmatilan käyttäjien, lentoaseman pitäjien, laitevalmistajien sekä henkilökuntaa edustavien ammatillisten järjestöjen edustajia. Kyseisen elimen tehtävänä on ainoastaan avustaa komissiota yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisessa.

7 artikla

Suhteet kolmansiin Euroopan maihin

Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden tavoitteena on yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ulottaminen Euroopan unioniin kuulumattomiin maihin ja sen tukeminen. Tätä varten ne pyrkivät ulottamaan tämän asetuksen soveltamisen ja 3 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet koskemaan Euroopan unioniin kuulumattomia naapurimaita, joko kyseisten maiden kanssa tehtävien sopimusten tai toiminnallisista ilmatilan lohkoista tehtävien sopimusten puitteissa.

8 artikla

Täytäntöönpanosäännöt

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosääntöjen laatimista varten Eurocontrolille tai tarvittaessa muulle elimelle toimeksiantoja, joissa määritellään suoritettavat tehtävät ja niiden aikataulu ja otetaan huomioon tässä asetuksessa säädetyt määräajat. Komissio toimii 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Jos komissio aikoo antaa toimeksiannon 1 kohdan mukaisesti, se pyrkii hyödyntämään mahdollisimman hyvin nykyisiä järjestelyjä kaikkien asianosaisten kuulemiseksi ja niiden osallistumisen varmistamiseksi, jos kyseiset menetelmät täyttävät komission avoimuusvaatimukset ja kuulemismenettelyille asetettavat vaatimukset eivätkä ne ole ristiriidassa komission institutionaalisten velvoitteiden kanssa.

9 artikla

Seuraamukset

Seuraamusten, joita jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännöksiä ja erityisesti 3 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä rikkoneille ilmatilan käyttäjille ja palvelujen tarjoajille, on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

10 artikla

Sidosryhmien kuuleminen

1.   Jäsenvaltioiden, jotka toimivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, on perustettava kuulemismenettelyt sen varmistamiseksi, että sidosryhmät, henkilökuntaa edustavat ammatilliset järjestöt mukaan luettuina, osallistuvat asianmukaisesti yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamiseen.

2.   Komissio perustaa yhteisön tason kuulemismenettelyn. Päätöksellä 98/500/EY perustettu alakohtainen neuvottelukomitea osallistuu kuulemismenettelyyn.

3.   Sidosryhmiä on kuultava erityisesti uusien ratkaisujen ja tekniikoiden kehittämisestä ja käyttöönotosta Euroopan ilmaliikenteen hallintaverkossa.

Sidosryhmiä voivat olla:

11 artikla

Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä

1.   Lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn parantamiseksi yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa on perustettava lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä. Se käsittää seuraavat osat:

2.   Edellä 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen komissio voi nimetä Eurocontrolin tai jonkin toisen puolueettoman ja toimivaltaisen elimen toimimaan suorituskyvyn tarkastuselimenä. Suorituskyvyn tarkastuselimen tehtävänä on yhteisymmärryksessä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa avustaa komissiota ja pyydettäessä avustaa kansallisia valvontaviranomaisia 1 kohdassa tarkoitetun suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän täytäntöönpanossa. Komissio varmistaa, että tarkastuselin toimii riippumattomasti suorittaessaan komission sille antamia tehtäviä.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun suorituskyvyn kehittämisjärjestelmään sovelletaan seuraavia menettelyjä:

Komissio voi lisätä menettelyjä tässä kohdassa tarkoitettuun menettelyjen luetteloon. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5.   Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmää perustettaessa on otettava huomioon, että reitillä annettavat palvelut, lentoasemalla annettavat palvelut ja verkkotoiminnot ovat erilaiset ja että niitä on kohdeltava vastaavasti, tarvittaessa myös suorituskyvyn mittaamistarkoituksissa.

6.   Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän yksityiskohtaista toimintaa varten komissio antaa 4 päivään joulukuuta 2011 mennessä ja sopivassa aikataulussa 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen täytäntöönpanosääntöjä, jotta tässä asetuksessa säädettyjä määräaikoja voidaan noudattaa. Näihin täytäntöönpanosääntöihin on sisällyttävä seuraavat osat:

6)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”13 a artikla

Euroopan lentoturvallisuusvirasto

Pannessaan täytäntöön tätä asetusta ja asetuksia (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 sekä yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 216/2008 (14) jäsenvaltiot ja komissio koordinoivat toimintansa asianmukaisesti Euroopan lentoturvallisuusviraston kanssa kukin tässä asetuksessa säädetyn toimivaltansa mukaan varmistaakseen, että kaikki turvallisuusnäkökohdat otetaan riittävästi huomioon.

1)

Korvataan 2–4 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Kansallisten valvontaviranomaisten tehtävät

1.   Puiteasetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaviranomaisten on varmistettava, että tämän asetuksen soveltamista ja erityisesti niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnan turvallisuutta ja tehokkuutta, jotka tarjoavat palveluja asianomaisen viranomaisen nimenneen tai perustaneen jäsenvaltion vastuulla olevassa ilmatilassa, valvotaan asianmukaisesti.

2.   Tätä varten kunkin kansallisen valvontaviranomaisen on järjestettävä asianmukaisia tarkastuksia ja selvityksiä, joilla todennetaan tämän asetuksen vaatimusten noudattaminen, mukaan luettuina lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevat henkilöstövaatimukset. Asianomaisen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on helpotettava tällaisen työn suorittamista.

3.   Jos toiminnalliset ilmatilan lohkot ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion vastuulla olevaan ilmatilaan, kyseisten jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään sopimus tässä artiklassa säädetystä valvonnasta niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien osalta, jotka tarjoavat näihin lohkoihin liittyviä palveluja.

4.   Kansallisten valvontaviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä varmistaakseen sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien asianmukaisen valvonnan, joilla on voimassa oleva lupa yhdestä jäsenvaltiosta, mutta jotka tarjoavat palveluja myös toisen jäsenvaltion vastuulle kuuluvassa ilmatilassa. Tällaiseen yhteistyöhön on sisällyttävä järjestelyt sellaisten tapausten käsittelemiseksi, joissa 6 artiklassa säädettyjä soveltuvia yhteisiä vaatimuksia tai liitteessä II säädettyjä ehtoja ei ole noudatettu.

5.   Rajat ylittävän lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen yhteydessä tällaisiin järjestelyihin on sisällyttävä sopimus 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen valvontatehtävien vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä kyseisten tehtävien tuloksista. Vastavuoroista tunnustamista sovelletaan myös silloin, kun kansallisten valvontaviranomaisten välillä kehitetään tunnustamista koskevia järjestelyjä palveluntarjoajien sertifiointia varten.

6.   Kansalliset valvontaviranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön sallimissa rajoissa ja alueellisen yhteistyön edistämiseksi tehdä myös sopimuksia valvontatehtäviä koskevien vastuiden jakamisesta.

3 artikla

Pätevät yksiköt

1.   Kansalliset valvontaviranomaiset voivat päättää antaa 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tarkastukset ja selvitykset osittain tai kokonaan liitteessä I säädetyt vaatimukset täyttävien pätevien yksiköiden tehtäväksi.

2.   Tällainen kansallisen valvontaviranomaisen myöntämä valtuutus on voimassa yhteisössä kolmen vuoden jakson ajan, joka on uusittavissa. Kansalliset valvontaviranomaiset voivat teettää nämä tarkastukset ja selvitykset millä tahansa yhteisöön sijoittautuneella pätevällä yksiköllä.

4 artikla

Turvallisuusvaatimukset

Komissio antaa puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen täytäntöönpanosääntöjä, joihin sisältyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien Eurocontrolin turvallisuusvaatimusten (Eurocontrol Safety Regulatory Requirements, ESARR) ja niihin tehtyjen muutosten asiaankuuluvat määräykset tarvittavine mukautuksineen.”

2)

Kumotaan 5 artikla.

3)

Korvataan 7 artiklan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6.   Lupien antaminen antaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille mahdollisuuden tarjota palvelujaan jäsenvaltioille, muille lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille, ilmatilan käyttäjille ja lentoasemille yhteisön alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 ja 9 artiklan säännösten soveltamista.

7.   Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava yhteisten vaatimusten sekä lupiin liitettyjen ehtojen noudattamista. Tällaisen seurannan yksityiskohdat sisällytetään kertomuksiin, jotka jäsenvaltiot antavat vuosittain puiteasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jos kansallinen valvontaviranomainen toteaa, että luvan haltija ei enää täytä näitä vaatimuksia tai ehtoja, sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet huolehtien samalla palvelujen jatkuvuudesta sillä edellytyksellä, että turvallisuus ei vaarannu. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua luvan peruuttaminen.”

4)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien nimeäminen

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden vastuulla olevassa ilmatilassa ilmaliikennepalveluja tarjotaan yksinoikeudella tietyissä ilmatilan lohkoissa. Tätä varten jäsenvaltioiden on nimettävä ilmaliikennepalvelujen tarjoaja, jolla on yhteisön alueella voimassa oleva lupa.

2.   Rajat ylittävien palvelujen tarjoamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö ei estä tämän artiklan ja 10 artiklan 3 kohdan noudattamista, koska jäsenvaltion vastuulla olevassa ilmatilassa palveluja tarjoavilta ilmaliikennepalvelujen tarjoajilta vaaditaan seuraavia:

3.   Jäsenvaltioiden on määriteltävä nimettyjen ilmaliikennepalvelujen tarjoajien oikeudet ja velvollisuudet. Näihin velvollisuuksiin voi sisältyä ehtoja, jotka koskevat asiaankuuluvien tietojen nopeaa toimittamista kaikkien ilma-alusten toiminnan tunnistamiseksi jäsenvaltioiden vastuulla olevassa ilmatilassa.

4.   Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan valita ilmaliikennepalvelujen tarjoajan edellyttäen, että se täyttää 6 ja 7 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja ehdot.

5.   Jos 9 a artiklan mukaisesti perustetut toiminnalliset ilmatilan lohkot ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion vastuulla olevaan ilmatilaan, kyseisten jäsenvaltioiden on yhdessä nimettävä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti yksi tai useampi ilmaliikennepalvelujen tarjoaja vähintään kuukausi ennen ilmatilan lohkon käyttöönottoa.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille välittömästi tämän artiklan puitteissa tehdyistä päätöksistä, jotka koskevat ilmaliikennepalvelujen tarjoajien nimeämistä tiettyjä ilmatilan lohkoja varten niiden vastuulla olevan ilmatilan osalta.”

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”9 a artikla

Toiminnalliset ilmatilan lohkot

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toiminnalliset ilmatilan lohkot pannaan täytäntöön 4 päivään joulukuuta 2012 mennessä, jotta saavutetaan vaadittu ilmaliikenteen hallintaverkon kapasiteetti ja tehokkuus yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa ja jotta voitaisiin säilyttää korkea turvallisuustaso sekä parantaa lentoliikennejärjestelmän yleistä suorituskykyä ja vähentää ympäristövaikutuksia. Jäsenvaltioiden, erityisesti vierekkäisiä toiminnallisia ilmatilan lohkoja perustavien jäsenvaltioiden, on tehtävä kaikin mahdollisin tavoin yhteistyötä tämän säännöksen noudattamisen turvaamiseksi. Yhteistyöhön voivat tarvittaessa osallistua myös toiminnallisiin ilmatilan lohkoihin osallistuvat kolmannet maat.

2.   Toiminnallisten ilmatilan lohkojen on erityisesti:

3.   Toiminnallinen ilmatilan lohko voidaan perustaa ainoastaan kaikkien sellaisten jäsenvaltioiden ja tarvittaessa kolmansien maiden yhteisellä sopimuksella, jotka ovat vastuussa mistä tahansa kyseiseen toiminnalliseen ilmatilan lohkoon sisältyvästä ilmatilan osasta. Ennen komissiolle tehtävää ilmoitusta, joka koskee toiminnallisen ilmatilan lohkon perustamista, asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle, muille jäsenvaltioille ja muille tahoille, joita asia koskee, riittävät tiedot, jotta kyseiset tahot voivat esittää huomautuksia.

4.   Jos toiminnallinen ilmatilan lohko käsittää ilmatilan, joka on kokonaan tai osittain kahden tai useamman jäsenvaltion vastuulla, kyseisen toiminnallisen ilmatilan lohkon perustamisesta tehdyssä sopimuksessa on oltava tarvittavat määräykset siitä, miten lohkoa voidaan muuttaa, ja siitä, miten jäsenvaltio voi vetäytyä kyseisestä lohkosta, siirtymäjärjestelyt mukaan luettuina.

5.   Jos kahden tai useamman jäsenvaltion välillä ilmenee ongelmia niiden vastuulla olevaan ilmatilaan kuuluvan rajat ylittävän toiminnallisen ilmatilan lohkon suhteen, asianomaiset jäsenvaltiot yhdessä voivat pyytää asiasta yhtenäisen ilmatilan komitean lausuntoa. Lausunto osoitetaan asianomaisille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on otettava tämä lausunto huomioon ratkaisuun pääsemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan säännösten soveltamista.

6.   Kun komissio on saanut jäsenvaltioiden ilmoitukset 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista ja ilmoituksista, se arvioi, täyttääkö kukin toiminnallinen ilmatilan lohko 2 kohdassa säädetyt vaatimukset, ja esittää tulokset yhtenäisen ilmatilan komitean käsiteltäviksi. Jos komissio toteaa, että yksi tai useampi toiminnallinen ilmatilan lohko ei täytä vaatimuksia, se aloittaa vuoropuhelun asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen tilanteen korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä.

7.   Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista ja ilmoituksista on ilmoitettava komissiolle, jotta ne voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista. Julkaisemisen yhteydessä on ilmoitettava asianomaisen päätöksen voimaantulopäivä.

8.   Toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamisesta ja muuttamisesta laaditaan ohjeita 4 päivään joulukuuta 2010 mennessä puiteasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen

9.   Komissio antaa 4 päivään joulukuuta 2011 mennessä ja puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen täytäntöönpanosääntöjä tiedoista, jotka asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava ennen toiminnallisen ilmatilan lohkon perustamista ja muuttamista tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

9 b artikla

Toiminnallisten ilmatilan lohkojen järjestelmäkoordinaattori

1.   Helpottaakseen toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamista komissio voi nimetä luonnollisen henkilön toiminnallisten ilmatilan lohkojen järjestelmäkoordinaattoriksi, jäljempänä ’koordinaattori’. Komissio toimii puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Koordinaattorin on helpotettava kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden ja tarvittaessa samaan toiminnalliseen ilmatilan lohkoon osallistuvien kolmansien maiden pyynnöstä vaikeuksien ratkaisemista niiden neuvotteluissa, jotta voidaan nopeuttaa toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 a artiklan 5 kohdan soveltamista. Koordinaattori toimii kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden ja tarvittaessa samaan toiminnalliseen ilmatilan lohkoon osallistuvien kolmansien maiden toimeksiannon perusteella.

3.   Koordinaattori toimii puolueettomasti erityisesti suhteessa jäsenvaltioihin, kolmansiin maihin, komissioon ja sidosryhmiin.

4.   Koordinaattori ei saa luovuttaa tehtäväänsä hoitaessaan saamiaan tietoja, paitsi jos asianomaiset jäsenvaltiot ja tarvittaessa kolmannet maat antavat hänelle siihen luvan.

5.   Koordinaattori raportoi toiminnastaan komissiolle, yhtenäisen ilmatilan komitealle ja Euroopan parlamentille joka kolmas kuukausi nimeämisensä jälkeen. Kertomukseen on sisällyttävä yhteenveto neuvotteluista ja niiden tuloksista.

6.   Koordinaattorin valtuutus päättyy, kun viimeinen toiminnallista ilmatilan lohkoa koskeva sopimus allekirjoitetaan, kuitenkin viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2012.”

6)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Suhteet sotilasviranomaisiin

Jäsenvaltioiden on yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaisten siviili- ja sotilasviranomaisten välillä laaditaan tai uusitaan kirjalliset sopimukset tai vastaavat oikeudelliset järjestelyt määriteltyjen ilmatilan lohkojen hallinnasta.”

7)

Korvataan 12 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tarjotessaan palvelukokonaisuuksia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on yksilöitävä ja ilmoitettava lennonvarmistuspalveluista johtuvat kulut ja tuotot, jotka on eriteltävä 14 artiklassa tarkoitetun lennonvarmistuspalvelujen maksujärjestelmän mukaisesti, sekä laadittava tarvittaessa konsolidoitu tilinpäätös muista kuin lennonvarmistuspalveluista samalla tavalla kuin jos kyseisiä palveluja tarjoaisivat erilliset yritykset.”

8)

Korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Yleistä

Lennonvarmistuspalvelujen maksujärjestelmän on 15 ja 16 artiklan vaatimusten mukaisesti lisättävä avoimuutta ilmatilan käyttäjiltä veloitettavien maksujen määräämisessä, asettamisessa ja perinnässä sekä edistettävä lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen kustannustehokkuutta ja lentotoiminnan tehokkuutta siten, että samalla säilytetään optimaalinen turvallisuuden taso. Järjestelmän on oltava myös vuonna 1944 tehdyn kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan Chicagon yleissopimuksen 15 artiklan ja lentoreittimaksujen perimistä koskevan Eurocontrolin järjestelmän mukainen.”

9)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Periaatteet

1.   Maksujärjestelmän on perustuttava lennonvarmistuspalvelujen kustannuksiin, jotka aiheutuvat palvelun tarjoajille näiden toimiessa ilmatilan käyttäjien hyväksi. Nämä kustannukset on järjestelmässä jaettava käyttäjäryhmien kesken.

2.   Maksujen kustannusperustaa vahvistettaessa on noudatettava seuraavia periaatteita:

3.   Jäsenvaltioiden on maksuja määrittäessään noudatettava seuraavia periaatteita 2 kohdan mukaisesti:

4.   Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.”

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”15 a artikla

Yhteiset hankkeet

1.   Ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman onnistunutta toteuttamista voidaan edistää yhteisten hankkeiden avulla. Tällaisten hankkeiden on lisäksi tuettava tämän asetuksen tavoitteita, jotta voidaan ensisijaisia turvallisuustavoitteita noudattaen parantaa Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskykyä keskeisen tärkeillä osa-alueilla, kuten kapasiteetti, toiminta- ja kustannustehokkuus sekä kestävyys ympäristön kannalta.

2.   Komissio voi puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen laatia ohjeita siitä, millä tavoin tällaisten hankkeiden avulla voidaan tukea ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman toteuttamista. Ohjeiden soveltaminen ei rajoita järjestelyjä, jotka koskevat tällaisten hankkeiden käyttöönottoa toiminnallisen ilmatilan lohkon osalta kyseisten lohkojen osapuolten sopimalla tavalla.

3.   Komissio voi puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen myös päättää käynnistää yhteisiä hankkeita sellaisia verkkoihin liittyviä toimintoja varten, jotka ovat erityisen tärkeitä ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen yleisen suorituskyvyn parantamiseksi Euroopassa. Tällaisiin yhteisiin hankkeisiin voidaan myöntää yhteisön rahoitusta monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa. Tätä varten komissio toteuttaa riippumattoman kustannus-hyötyanalyysin ja kuulee asianmukaisesti jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä puiteasetuksen 10 artiklan mukaisesti sekä selvittää kaikki asianmukaiset keinot hankkeiden käyttöönoton rahoittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää taloudellisten resurssiensa käytöstä. Yhteisten hankkeiden käyttöönoton tukikelpoiset kustannukset rahoitetaan avoimuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden mukaisesti.”

11)

Korvataan 16–18 artikla seuraavasti:

”16 artikla

Periaatteiden ja sääntöjen noudattamisen seuranta

1.   Komissio huolehtii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa siitä, että 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden ja sääntöjen noudattamista seurataan jatkuvasti. Komissio pyrkii perustamaan tarvittavat mekanismit Eurocontrolin asiantuntemuksen hyödyntämiseksi sekä jakaa seurannan tulokset jäsenvaltioiden, Eurocontrolin ja ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa.

2.   Komissio tutkii omasta aloitteestaan tai silloin kun yksi tai useampi jäsenvaltio, joka katsoo, ettei 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuja periaatteita ja sääntöjä ole sovellettu asianmukaisesti, sitä pyytää, kaikki tapaukset, joissa epäillään, että kyseisiä periaatteita ja/tai sääntöjä ei noudateta tai sovelleta. Komissio jakaa tutkinnan tulokset jäsenvaltioiden, Eurocontrolin ja ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan 1 kohdan soveltamista. Komissio tekee kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja kuultuaan sekä asianomaista jäsenvaltiota että puiteasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti yhtenäisen ilmatilan komiteaa päätöksen tämän asetuksen 14 ja 15 artiklan soveltamisesta sekä siitä, saako kyseistä käytäntöä jatkaa.

3.   Komissio osoittaa päätöksensä jäsenvaltioille sekä ilmoittaa siitä palvelun tarjoajalle, mikäli asia koskee tätä oikeudellisesti. Jokainen jäsenvaltio voi kuukauden kuluessa antaa komission päätöksen neuvoston käsiteltäväksi. Neuvosto voi kuukauden kuluessa tehdä määräenemmistöllä komission päätöksestä poikkeavan päätöksen.

17 artikla

Liitteiden tarkistaminen

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa liitteiden muita kuin keskeisiä osia tekniikan tai toimintojen kehittymisen huomioon ottamiseksi, hyväksytään puiteasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Erittäin kiireellisissä tapauksissa komissio voi soveltaa puiteasetuksen 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä.

18 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toimivat kansalliset valvontaviranomaiset ja komissio eivät saa ilmaista luonteeltaan luottamuksellisia tietoja, erityisesti lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, niiden liikesuhteita tai niiden kustannusperustan osatekijöitä koskevia tietoja.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltaminen ei rajoita kansallisten valvontaviranomaisten tai komission oikeutta ilmaista tietoja, jos niiden ilmaiseminen on olennaisen tärkeää kyseisten viranomaisten tehtävien suorittamiselle, mutta tietojen ilmaisemisen on tällöin oltava oikeasuhteista ja siinä on otettava huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, ilmatilan käyttäjien, lentoasemien tai muiden asianomaisten sidosryhmien oikeutetut edut liikesalaisuuksiensa suojaamisessa.

3.   Edellä 14 artiklassa tarkoitetun maksujärjestelmän mukaisesti toimitetut tiedot on julkistettava.”

12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2012 tutkimuksen, jossa arvioidaan, millaisia oikeudellisia, turvallisuuteen liittyviä, teollisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia markkinaperiaatteiden soveltamisella on viestintä-, suunnistus-, valvonta- ja ilmailutiedotuspalvelujen tarjoamiseen, olemassa oleviin tai vaihtoehtoisiin organisaatioperiaatteisiin verrattuna ja ottaen huomioon toiminnallisten ilmatilan lohkojen ja saatavilla olevan teknologian kehittymisen.”

13)

Muutetaan liite I seuraavasti:

1)

Kumotaan 2 artikla.

2)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Yhtenäinen ylempi eurooppalainen lentotiedotusalue

1.   Yhteisö ja sen jäsenvaltiot pyrkivät perustamaan yhtenäisen ylemmän eurooppalaisen lentotiedotusalueen (European Upper Flight Information Region, EUIR) ja saamaan sille ICAOn tunnustamisen. Tätä varten komissio antaa yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta neuvostolle suosituksen perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011.

2.   EUIR suunnitellaan siten, että se kattaa 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden vastuulla olevan ilmatilan, ja siihen voi myös kuulua kolmansien Euroopan maiden ilmatilaa.

3.   EUIR:n perustaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen nimetä ilmaliikennepalvelujen tarjoajat niiden vastuulla olevaa ilmatilaa varten palveluntarjonta-asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot ovat edelleen vastuussa ICAOlle sellaisten ylempien lentotiedotusalueiden ja lentotiedotusalueiden maantieteellisissä rajoissa, joista niillä on ollut ICAOn antama vastuu tämän asetuksen voimaantulopäivänä.”

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”3 a artikla

Elektroniset ilmailutiedot

1.   Komissio varmistaa yhteistyössä Eurocontrolin kanssa, rajoittamatta jäsenvaltioiden ilmailutietojen julkaisemista ja tällaisen julkaisemisen kanssa yhdenmukaisella tavalla, että saatavilla on yhtenäisesti esitettyjä korkealaatuisia elektronisia ilmailutietoja, joiden laatu ja ajanmukaisuus vastaavat kaikkien niitä tarvitsevien käyttäjien tarpeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ilmailutietojen julkaisemista.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi komissio:

3.   Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.”

4)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

Lentosäännöt ja ilmatilan luokitus

Komissio antaa puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen täytäntöönpanosääntöjä, joiden tarkoituksena on:

5)

Kumotaan 5 artikla.

6)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Verkon hallinta ja suunnittelu

1.   Ilmaliikenteen hallintaverkon toiminnoilla on mahdollistettava ilmatilan optimaalinen käyttö ja varmistettava, että ilmatilan käyttäjät voivat valita halutun reitin siten, että ilmatila ja lennonvarmistuspalvelut ovat mahdollisimman tehokkaasti käytettävissä. Verkkotoiminnoilla on pyrittävä tukemaan aloitteita kansallisella tasolla ja toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla, ja ne on toteutettava tavalla, jossa otetaan huomioon sääntely- ja operatiivisten tehtävien erottaminen toisistaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio varmistaa erityisesti seuraavista tehtävistä huolehtimisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisiin reitteihin ja ilmatilan rakenteisiin liittyviä jäsenvaltioiden vastuita:

3.   Komissio voi lisätä tehtäviä 2 kohdassa olevaan luetteloon kuultuaan asianmukaisesti toimialan sidosryhmiä. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään puiteasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.   Yksityiskohtaiset säännöt tässä artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta, 6–9 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä lukuun ottamatta, annetaan puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Näissä täytäntöönpanosäännöissä otetaan huomioon erityisesti seuraavat seikat:

5.   Muista kuin 2 kohdassa tarkoitetuista ilmatilan suunnitteluun liittyvistä asioista päätetään kansallisella tasolla tai toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla. Suunnitteluprosessissa on otettava huomioon liikenteen tarpeet ja liikennejärjestelyjen vaativuustaso sekä kansalliset tai toiminnallisia ilmatilan lohkoja koskevat suorituskykysuunnitelmat, ja siinä on kuultava laajasti asianomaisia ilmatilan käyttäjiä tai ilmatilan käyttäjiä edustavia ryhmiä sekä tarvittaessa sotilasviranomaisia.

6.   Jäsenvaltioiden on annettava ilmaliikennevirtojen säätely Eurocontrolin tai jonkin toisen puolueettoman ja toimivaltaisen elimen tehtäväksi edellyttäen, että asianmukaisista valvontamenettelyistä huolehditaan.

7.   Ilmaliikennevirtojen säätelyä koskevat täytäntöönpanosäännöt, tarvittavat valvontamenettelyt mukaan luettuina, laaditaan puiteasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen ja annetaan puiteasetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, jotta voidaan optimoida käytettävissä oleva ilmatilakapasiteetti ja parantaa ilmaliikennevirtojen säätelymenettelyjä. Näiden sääntöjen on perustuttava avoimuuteen ja tehokkuuteen, ja niillä on varmistettava, että kapasiteettia tarjotaan joustavasti ja oikea-aikaisesti ICAOn alueellisen lennonvarmistussuunnitelman Euroopan aluetta koskevan asiakirjan suositusten mukaisesti.

8.   Ilmaliikennevirtojen säätelyä koskevien täytäntöönpanosääntöjen on tuettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, lentoaseman pitäjien ja ilmatilan käyttäjien operatiivisia päätöksiä, ja niiden on koskettava seuraavia aloja:

9.   Komissio ottaa täytäntöönpanosääntöjä laatiessaan ja antaessaan tarvittaessa huomioon lentosuunnitelmien ja lentoasemien lähtö- ja saapumisaikojen keskinäisen yhdenmukaisuuden sekä tarvittavan koordinaation lähialueiden kesken, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta turvallisuuteen.”

7)

Kumotaan 9 artikla.

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Vaihtoehtoinen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen

Jos yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (15) mukaisesti myönnetty todistus koskee rakenneosia tai järjestelmiä, se on hyväksyttävä tämän asetuksen 5 ja 6 artiklan mukaiseksi EY-vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutukseksi tai EY-tarkastusvakuutukseksi, jos siihen sisältyy osoitus tämän asetuksen keskeisten vaatimusten ja yhteentoimivuutta koskevien aiheellisten täytäntöönpanosääntöjen noudattamisesta.

2)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Liitteiden tarkistaminen

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa liitteiden muita kuin keskeisiä osia tekniikan tai toimintojen kehittymisen huomioon ottamiseksi, hyväksytään puiteasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”

3)

Lisätään 10 artiklaan kohta seuraavasti:

”2 a.   Tämän artiklan 2 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat todeta eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon järjestelmät ja rakenneosat keskeisten vaatimusten mukaisiksi ja vapauttaa ne 5 ja 6 artiklan säännöksistä.”

4)

Muutetaan liite II seuraavasti:

14.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 300/51

(1)

Sellaisten maantieliikenteen sisämarkkinoiden toteuttaminen, joilla vallitsevat tasapuoliset kilpailuolosuhteet, edellyttää maanteiden tavara- tai henkilöliikenteen harjoittajan ammattiin, jäljempänä ”maantieliikenteen harjoittajan ammatti”, pääsyä koskevien yhteisten sääntöjen yhdenmukaista soveltamista. Yhteiset säännöt edistävät maantieliikenteen harjoittajien korkeamman ammatillisen pätevyyden tason saavuttamista, markkinoiden järkeistämistä, palvelujen laadun paranemista maantieliikenteen harjoittajien, niiden asiakkaiden ja koko talouselämän etujen mukaisesti sekä liikenneturvallisuuden kohentumista. Ne edistävät myös maantieliikenteen harjoittajien sijoittautumisoikeuden tehokasta käyttöä.

(2)

Maanteiden kansallisen ja kansainvälisen tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajien ammattiin pääsystä sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä näiden liikenteenharjoittajien sijoittautumisvapauden tehokkaan käyttämisen edistämiseksi 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/26/EY (4) säädetään maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevista vähimmäisedellytyksistä sekä tähän tarkoitukseen tarvittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Saadut kokemukset, vaikutusten arviointi ja useat tutkimukset osoittavat kuitenkin, että eri jäsenvaltiot soveltavat direktiiviä epäyhtenäisesti. Tällä epäyhtenäisyydellä on monia haitallisia seurauksia, varsinkin kilpailun vääristyminen, markkinoiden avoimuuden ja yhtenäisen valvonnan puuttuminen sekä riski, että heikon ammatillisen pätevyyden omaavaa henkilökuntaa käyttävät yritykset saattavat rikkoa liikenneturvallisuutta koskevia ja sosiaalisia sääntöjä tai noudattaa niitä puutteellisesti, mikä saattaa vahingoittaa alan julkista kuvaa.

(3)

Nämä seuraukset ovat sitäkin haitallisempia, koska ne voivat vaarantaa maantieliikenteen sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan, koska kaikilla yhteisön yrityksillä on pääsy kansainvälisille tavaraliikenne- ja tiettyjen kabotaasitoimintojen markkinoille. Ainoa näille yrityksille asetettu ehto on, että niillä on yhteisön liikennelupa, jonka ne voivat saada täytettyään tieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevat edellytykset, jotka on säädetty maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 (5) ja kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1073/2009 (6).

(4)

Maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevia voimassa olevia sääntöjä on siksi aiheellista uudistaa, jotta varmistetaan niiden yhdenmukaisempi ja tehokas soveltaminen. Koska näiden sääntöjen noudattaminen on tärkein edellytys yhteisön markkinoille pääsylle ja koska tätä alaa koskevat yhteisön säädökset ovat asetuksia, asetus on ilmeisesti asianmukaisin väline tieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyn sääntelyyn.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi voitava mukauttaa maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla niiden erityispiirteiden ja rajoitteiden vuoksi. Mainituille alueille sijoittautuneiden yritysten, jotka täyttävät maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevat edellytykset ainoastaan tällaisen mukautuksen seurauksena, ei kuitenkaan olisi voitava saada yhteisön liikennelupaa. Maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista varten täytettävien edellytysten mukauttaminen ei saisi estää yrityksiä, jotka ovat saaneet luvan maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamiseen ja jotka noudattavat kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä yleisiä edellytyksiä, harjoittaa liikennetoimintoja syrjäisimmillä alueilla.

(6)

Tasapuolisen kilpailun edistämiseksi maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamista koskevia yhteisiä sääntöjä olisi sovellettava mahdollisimman laajasti kaikkiin yrityksiin. Tämän asetuksen soveltamisalaan ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa yrityksiä, jotka harjoittavat yksinomaan sellaista liikennettä, jolla on hyvin vähäinen vaikutus kuljetusmarkkinoihin.

(7)

Sijoittautumisjäsenvaltiolla olisi oltava velvollisuus tarkistaa, että yritys täyttää jatkuvasti tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, jotta tämän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa päättää peruuttaa määräajaksi tai kokonaan luvat, joiden nojalla asianomainen yritys voi toimia markkinoilla. Jotta maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevia edellytyksiä voidaan noudattaa asianmukaisesti ja valvoa niitä luotettavasti, yrityksillä on oltava tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka.

(8)

Luonnolliset henkilöt, joilla on vaadittava hyvä maine ja ammatillinen pätevyys, olisi nimettävä selkeästi ja heidät olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Näiden henkilöiden, jäljempänä ”liikenteestä vastaava henkilö”, olisi asuttava jäsenvaltiossa sekä tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti johdettava yrityksen kuljetustoimintoja. On syytä täsmentää, millä edellytyksin henkilön katsotaan johtavan yhtäjaksoisesti ja tosiasiallisesti yrityksen jotain kuljetustoimintaa.

(9)

Liikenteestä vastaavan henkilön hyvämaineisuus edellyttää, ettei häntä ole tuomittu vakavista rikoksista eikä hänelle ole määrätty seuraamuksia erityisesti tiekuljetuksia koskevien yhteisön sääntöjen vakavien rikkomusten johdosta. Liikenteestä vastaavalle henkilölle tai maantiekuljetusyritykselle yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa yhteisön sääntöjen vakavimmista rikkomisista annetun tuomion tai määrättyjen seuraamusten olisi johdettava hyvämaineisuuden menettämiseen edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on varmistanut, että ennen lopullista päätöstä on suoritettu asianmukaisesti loppuun saatettu ja dokumentoitu tutkinta keskeisiä prosessuaalisia oikeuksia kunnioittaen ja että asianmukaiset muutoksenhakuoikeudet on myönnetty.

(10)

Maantiekuljetusyrityksellä on tarpeen olla vähimmäisvakavaraisuus, joka riittää turvaamaan yrityksen toiminnan aloittamisen ja asianmukaisen hoitamisen. Pankkitakaus tai ammatillinen vastuuvakuutus saattaa olla yksinkertainen ja kustannustehokas tapa osoittaa yritysten vakavaraisuus.

(11)

Korkean ammatillisen pätevyyden olisi parannettava maantiekuljetusalan sosioekonomista tehokkuutta. Tästä syystä liikenteestä vastaavan henkilön tehtävää hakevilla olisi oltava korkeatasoinen ammatillinen osaaminen. Tutkintojen paremman yhdenmukaisuuden varmistamiseksi ja korkealaatuisen koulutuksen edistämiseksi on asianmukaista säätää, että jäsenvaltiot voivat määrittelemiensä perusteiden mukaisesti myöntää luvat tutkinto- ja koulutuskeskuksille. Liikenteestä vastaavilla henkilöillä olisi oltava tarpeelliset tiedot sekä kansallisten että kansainvälisten kuljetustoimintojen johtamisessa. Luettelo aihepiireistä, jotka on hallittava ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen saamiseksi, sekä kokeiden järjestämistä koskevat menettelyt tulevat todennäköisesti muuttumaan tekniikan kehityksen myötä, joten olisi säädettävä niiden ajantasaistamisesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tutkintojen suorittamisesta henkilöt, jotka voivat osoittaa, että heillä on jatkuvaa kokemusta kuljetustoiminnan johtamisesta.

(12)

Jotta kilpailu olisi tasapuolista ja maantiekuljetusten sääntöjä noudatettaisiin täysimääräisesti, valvonnan on oltava samantasoista kaikissa jäsenvaltioissa. Tässä suhteessa keskeisessä asemassa ovat kansalliset viranomaiset, joiden tehtävänä on yritysten ja niiden lupien voimassaolon valvonta, ja on aiheellista varmistaa, että ne toteuttavat etenkin vakavimmissa tapauksissa tarvittaessa sopivat toimenpiteet peruuttamalla lupia määräajaksi tai pysyvästi taikka toteamalla toistuvasti laiminlyönteihin tai tahallisiin rikkomuksiin syyllistyneet liikenteestä vastaavat henkilöt ammattiin soveltumattomiksi. Toimenpidettä on tätä ennen tarkasteltava asianmukaisesti suhteellisuusperiaatteen kannalta. Yritystä olisi kuitenkin varoitettava etukäteen, ja sille olisi annettava riittävästi aikaa korjata tilanteensa ennen tällaisten seuraamusten määräämistä.

(13)

Paremmin järjestetty jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö tehostaisi useissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten valvontaa ja alentaisi hallintokustannuksia tulevaisuudessa. Sähköiset yritysrekisterit, jotka on liitetty yhteen yhteisön tasolla ja joissa noudatetaan henkilötietojen suojaa koskevia yhteisön sääntöjä, helpottaisivat tällaista yhteistyötä ja alentaisivat sekä yritysten että viranomaisten valvontaan liittyviä kustannuksia. Useissa jäsenvaltioissa on jo kansallisia rekistereitä. Myös jäsenvaltioiden välistä yhteenliittämistä edistävä infrastruktuuri on jo olemassa. Sähköisten rekisterien järjestelmällisempi käyttö alentaisi siten merkittävästi valvonnasta aiheutuvia hallintokustannuksia ja parantaisi sen tehokkuutta.

(14)

Jotkin näihin kansallisiin sähköisiin rekistereihin sisältyvät tiedot rikkomuksista ja seuraamuksista ovat henkilökohtaisia. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (7) noudatetaan erityisesti siltä osin kuin kyse on henkilötietojen käsittelyn viranomaisvalvonnasta, rekisteriin merkittyjen henkilöiden oikeudesta saada tietoa sekä heidän oikeudestaan päästä käsiksi tietoihin ja oikeudestaan vastustaa käsittelyä. Tämän asetuksen soveltamiseksi tämäntyyppisiä tietoja näyttäisi olevan tarpeen säilyttää vähintään kahden vuoden ajan, jotta estetään lupansa menettäneiden yritysten sijoittautuminen muihin jäsenvaltioihin.

(15)

Jotta avoimuutta voidaan parantaa ja jotta kuljetusyrityksen asiakas voi tarkistaa, onko kyseisellä yrityksellä asianomainen lupa, tiettyjen kansalliseen sähköiseen rekisteriin sisältyvien tietojen olisi oltava julkisesti käytettävissä, mikäli tietosuojaa koskevia asiaankuuluvia säännöksiä noudatetaan.

(16)

Kansallisten sähköisten rekisterien asteittainen yhteenliittäminen on välttämätöntä nopean ja tehokkaan tiedonvaihdon mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden välillä ja sen takaamiseksi, ettei maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittajilla ole houkutusta vakaviin rikkomuksiin tai ottaa tällaisten rikkomusten riskiä muissa jäsenvaltioissa kuin sijoittautumisjäsenvaltiossaan. Yhteenliittäminen edellyttää vaihdettavien tietojen tarkan muodon ja tiedonvaihdon teknisten menettelyjen yhteistä määrittelyä.

(17)

Jotta jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto olisi tehokasta, olisi nimettävä kansalliset yhteyspisteet ja määriteltävä tietyt ainakin määräaikoja ja toimitettavien tietojen luonnetta koskevat yhteiset menettelyt.

(18)

Sijoittautumisvapauden helpottamiseksi olisi sen jäsenvaltion, jossa liikenteestä vastaava henkilö on aiemmin oleskellut, toimivaltaisten viranomaisten antamien asianmukaisten asiakirjojen esittäminen hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi hyvämaineisuudesta tieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsylle sijoittautumisjäsenvaltiossa edellyttäen, ettei kyseisiä henkilöitä ole todettu soveltumattomiksi harjoittamaan mainittua ammattia muissa jäsenvaltioissa.

(19)

Sijoittautumisvapauden helpottamiseksi sijoittautumisjäsenvaltion olisi hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi ammatillisesta pätevyydestä yhteisen mallin mukainen todistus, joka on annettu tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

(20)

Tämän asetuksen soveltamista on tarpeen seurata tarkemmin yhteisön tasolla. Tätä varten komissiolle on toimitettava säännöllisesti maantiekuljetusalan yritysten hyvämaineisuutta, vakavaraisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevia kertomuksia, jotka on laadittu kansallisten rekisterien perusteella.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevien sääntöjen uudenaikaistaminen tarkoituksin varmistaa, että näitä sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisemmin ja tehokkaammin jäsenvaltioissa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(24)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta laatia luettelo sellaisten rikkomusten luokista, tyypeistä ja vakavuusasteista, joiden vuoksi maantieliikenteen harjoittaja menettää hyvän maineen, mukauttaa tekniikan kehitykseen tämän asetuksen liite I, joka koskee tietoja, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon ammatillisen pätevyyden tunnustamisessa, ja liite II, jossa on ammatillista pätevyyttä osoittavan todistuksen malli, sekä laatia luettelo rikkomuksista, jotka liitteessä IV mainittujen rikkomusten lisäksi voivat johtaa hyvämaineisuuden menettämiseen. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(25)

Direktiivi 96/26/EY olisi kumottava,