11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/1

(1)

Neuvosto otti käyttöön asetuksella (EY) N:o 1659/2005 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien magnesiittitiilien tuonnissa. Toimenpiteet muodostuvat 39,9 prosentin suuruisesta arvotullista sekä kuuteen alkuperäisessä asetuksessa erikseen mainittuun yritykseen sovellettavista yksilöllisistä tulleista.

(2)

Lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio vastaanotti yhdeltä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, Bayuquan Refractories Company Limitediltä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’ tai ’BRC’, pyynnön alkuperäistä asetusta koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelun’, vireille panemisesta alkuperäisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pyynnön esittäjä ei osallistunut alkuperäisessä asetuksessa vahvistettuihin päätelmiin johtaneeseen tutkimukseen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, minkä vuoksi yritykseen sovelletaan jäännöspolkumyyntitullia.

(3)

Välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevassa pyynnössään BRC väitti täyttävänsä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset. Vesuvius Group osti BRC:n, mikä johti sen yritysrakenteen muuttumiseen. Pyynnön esittäjä katsoi, että jos sen kotimarkkinahintoja ja tuotantokustannuksia verrataan sen yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin, polkumyyntimarginaali on huomattavasti voimassa olevan toimenpiteen tasoa alhaisempi. Sen vuoksi se väitti, että toimenpiteen soveltamisen jatkaminen nykyisellä tasollaan ei ole enää tarpeen polkumyynnin vastapainoksi.

(4)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio päätti, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi oli olemassa riittävä näyttö, minkä vuoksi komissio aloitti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti polkumyyntiä koskevan tarkastelun BRC:n osalta. Komissio julkaisi 12 päivänä kesäkuuta 2008 menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3) ja aloitti tutkimuksen.

(5)

Välivaiheen tarkastelun kohteena oleva tuote, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, on sama kuin alkuperäisessä asetuksessa kuvattu tuote eli Kiinasta peräisin olevat kemiallisesti sidotut, polttamattomat magnesiittitiilet, joiden magnesiaosan magnesiumoksidipitoisuus on vähintään 80 prosenttia, myös magnesiittia sisältävät, ja jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 6815 91 00, ex 6815 99 10 ja ex 6815 99 90 (Taric-koodit 6815910010, 6815991020 ja 6815999020).

(6)

Kiinassa valmistettu ja Kiinan kotimarkkinoilla myytävä tuote, yhteisöön vietävä tuote ja Yhdysvalloissa valmistettu ja myytävä tuote ovat fyysisiltä, teknisiltä ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia, minkä vuoksi niitä on pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(7)

Komissio ilmoitti yhteisön tuotannonalalle, pyynnön esittäjälle ja viejämaan edustajille virallisesti välivaiheen tarkastelun vireillepanosta. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asiaan liittyville osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(8)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle lomakkeen markkinatalouskohtelun pyytämistä varten sekä kyselylomakkeen ja sai vastauksen annettuun määräaikaan mennessä. Komissio pyrki tarkistamaan kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraaviin yrityksiin:

(9)

Polkumyyntitutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(10)

Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti normaaliarvo mainitun artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, eli jos osoitetaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Nämä vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:

(11)

Pyynnön esittäjä pyysi markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti toimittamalla annettuun määräaikaan mennessä asianmukaisesti perustellun lomakkeen markkinatalouskohtelun pyytämistä varten. Siinä esitetyt tiedot tarkastettiin sen jälkeen paikan päällä.

(12)

Tutkimuksessa todettiin, että pyynnön esittäjä ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen ja kolmannen luetelmakohdan markkinatalouskohtelua koskevia vaatimuksia. Yritys ei myöskään esittänyt perusteluja sen tueksi, että sillä olisi yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka olisi laadittu ja tarkastettu riippumattomasti kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IAS-standardien) mukaisesti. Sen rahoitusselvitykset ja omat tilinpäätökset osoittivat IAS-standardien ja kirjanpitoperiaatteiden vastaisuuksia, kuten käyttöomaisuuden virheellinen kirjaaminen ja virheelliset poistot sekä tilien ”ostovelat” ja ”ennakkosuoritukset” virheellinen kirjaaminen. Tilintarkastaja ei maininnut näitä sääntöjenvastaisuuksia, minkä vuoksi todettiin, että tilinpäätösasiakirjoja ei ollut tarkastettu IAS-standardien mukaisesti. Yritys ei myöskään kyennyt osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole, erityisesti sen vuoksi, että maankäyttöoikeudet oli saatu markkinahintaa huomattavasti halvemmalla hinnalla.

(13)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden perusteella pyynnön esittäjälle ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua.

(14)

Yhteisön tuotannonalalle, pyynnön esittäjälle ja viejämaan viranomaisille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä. Sen jälkeen pyynnön esittäjä ja yhteisön tuotannonala esittivät omat huomautuksensa.

(15)

Pyynnön esittäjä katsoi, että sen kirjanpidossa esille tulleet ongelmat eivät olleet olennaisia ja/tai että ne korjattiin myöhemmin vuoden 2008 aikana. On vielä syytä mainita, että pyynnön esittäjän vuoden 2007 tileissä havaitut epäjohdonmukaisuudet johtivat varsin vääristyneen kuvan saamiseen pyynnön esittäjän taloudellisesta tilanteesta. Tutkimusajanjakson aikaisten tilien tutkimisen yhteydessä paljastui, että vuonna 2007 ilmenneet ongelmat jatkuivat edelleen vuonna 2008. Pyynnön esittäjän väitettä, jonka mukaan sen kirjanpitokäytännöt olisivat muuttuneet vuoden 2008 lopussa, ei voitu hyväksyä, koska nämä muutokset tapahtuivat yhdeksän kuukauden kuluttua tutkimusajanjakson päättymisestä. Muutoksia ei myöskään voitu todentaa paikan päälle tehdyn käynnin aikana.

(16)

Yhteisön tuotannonala väitti, että pyynnön esittäjä ei täyttänyt ensimmäistä vaatimusta, koska vientirajoitukset, jotka Kiinan hallitus on asettanut tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen käytettävälle raaka-aineelle, johtivat raaka-aineen hintojen vääristymiseen Kiinan kotimarkkinoilla. Tämän vuoksi kiinalaiset magnesiittitiilien valmistajat voivat hankkia raaka-ainetta paremmin ehdoin kuin niiden kilpailijat muissa maissa.

(17)

Tämän väitteen tutkimiseksi selvitettiin hinnat, joilla BRC oli ostanut pääasiallista raaka-ainetta, magnesiaa, sekä yhteisön tuotannonalan toimittamat kiinalaisen magnesian julkisesti ilmoitetut hinnat (lähde: Price Watch / Teollisuusmineraalit). Vertailu osoitti, ettei tutkimusajanjaksona vallinnutta hintaeroa voitu katsoa merkittäväksi. Tutkimuksen aikana voitiin myös todentaa, että BRC oli voinut vapaasti ostaa magnesiaa eri toimittajilta ja että hinnat neuvoteltiin ilman valtion puuttumista asiaan. Tämän perusteella vaikutti siltä, että raaka-aineiden hintojen mahdollisilla vääristymillä ei ollut tutkimusajanjaksona merkittäviä vaikutuksia BRC:hen.

(18)

Edellä esitetyn pohjalta vahvistetaan päätelmät, joiden mukaan BRC:lle ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua.

(19)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset. Nämä vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:

(20)

Pyynnön esittäjä pyysi markkinatalouskohtelun lisäksi myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että markkinatalouskohtelua ei myönnetä.

(21)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että pyynnön esittäjä täytti kaikki edellä esitetyt vaatimukset. Tutkimuksen aikana ei voitu havaita tosiseikkoja, jotka olisivat johtaneet pyynnön esittäjän yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen. Tästä syystä päätellään, että BRC:lle voidaan myöntää yksilöllinen kohtelu.

(22)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa määritellyille maille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(23)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa komissio ilmoitti aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinalle, koska Yhdysvaltoja oli käytetty vertailumaana alkuperäisessä tutkimuksessa. Yksi Yhdysvalloissa toimiva tuottaja suostui yhteistyöhön tutkimuksessa normaaliarvon määrittämiseksi BRC:lle. Asiaan liittyvät osapuolet eivät esittäneet tätä ehdotusta koskevia huomautuksia.

(24)

Näin ollen pyynnön esittäjälle määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti tutkimuksessa yhteistyössä toimineelta vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta.

(25)

Jotta voitiin varmistaa normaaliarvojen vahvistaminen suurimmalle osalle Kiinasta viedyistä tuotelajeista, varsinkin siksi, että käytettiin vertailumaan tietoja, pidettiin asianmukaisena oikaista kriteereitä, joita käytettiin erilaisten tuotelajien tunnistamiseen. Polkumyyntilaskelmat tarkistettiin sen vuoksi oikaistujen kriteereiden perusteella.

(26)

Normaaliarvon määrittämiseksi selvitettiin ensin, onko yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna sen yhteisöön vietäväksi tarkoitettuun kokonaismyyntiin. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti yrityksen kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos sen kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia vastaavan yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Asianomaisen yhdysvaltalaisen tuottajan myynnin kotimarkkinoilla todettiin olevan määrältään edustavaa.

(27)

Komissio yksilöi tämän jälkeen ne kotimarkkinoilla myydyt samankaltaisen tuotteen lajit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myytävät lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(28)

Yhteistyössä toimineen tuottajan kaikkien kotimarkkinoillaan Yhdysvalloissa myymien ja BRC:n yhteisöön vietäväksi myymän magnesiittitiililajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todettujen tuotelajien osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti Yhdysvalloissa ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn magnesiittitiililajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan BRC:n yhteisöön viemän magnesiittitiililajin kokonaismyynnin määrästä. Kaikkien tuotelajien myynnin kotimarkkinoilla katsottiin olevan määrältään edustavaa.

(29)

Sen jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin edustavassa määrin kotimarkkinoilla myydyn magnesiittitiililajin kotimarkkinamyyntiä Yhdysvalloissa pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen magnesiittitiililajin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(30)

Kotimarkkinoiden myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos tuotelajin yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tämän vuoksi määritettiin kunkin Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tutkimusajanjakson aikana myydyn tuotelajin tuotantokustannukset.

(31)

Edellä esitetyn analyysin perusteella todettiin, että yhtä tuotelajia lukuun ottamatta tuotteen kaikkia lajeja myytiin Yhdysvalloissa tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tuotelajien normaaliarvo määritettiin näin ollen kaikkien niiden hintojen perusteella, jotka Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla oli maksettu tai maksetaan BRC:n yhteisöön viemiä tuotelajeja vastaavista tuotelajeista. Normaaliarvoksi vahvistettiin Yhdysvalloissa etuyhteydettömiltä asiakkailta kotimarkkinoilla veloitettujen hintojen painotettu keskiarvo.

(32)

Valtaosa BRC:n yhteisöön viemistä tuotelajeista oli lisäkäsiteltyjä, ja Yhdysvalloissa yhteistyössä toiminut tuottaja ei myynyt niitä ollenkaan tai ei myynyt niitä edustavassa määrin. Näin ollen näiden tuotelajien normaaliarvo määritettiin Yhdysvalloissa toteutuneen myynnin perusteella, kuten 31 kappaleessa kuvataan vastaavien sellaisten tuotelajien osalta, joita ei ole lisäkäsitelty. Normaaliarvoa oikaistiin lisäksi ottamalla huomioon tuotteen fyysisten ominaisuuksien erot. Oikaisumäärä laskettiin yhteisön tuotannonalan alkuperäisen tutkimuksen aikana antamien ja todentamien tietojen perusteella.

(33)

Yhden tuotelajin osalta ei voitu käyttää edellä 31 kappaleessa mainittuja kotimarkkinahintoja, vaan oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio käytti laskennallista normaaliarvoa. Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietävien lajien tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja muiden kustannusten määrät ja voittomarginaali perustuivat samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin keskimääräisiin myynti-, hallinto- ja muihin kustannuksiin ja voittomarginaaliin.

(34)

Koska koko BRC:n harjoittama yhteisöön vienti tapahtui etuyhteydessä olevien tuojien välityksellä, noudettuna lähettäjältä vientihinta oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle yhteisössä ja jota oikaistiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja muiden kustannusten ja kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi. Tältä osin käytettiin etuyhteydessä olevien tuojien myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia.

(35)

Tähän tarkoitukseen käytettävän tuojan kohtuullisen voiton yhteydessä toimittiin siten, että kun tiedot etuyhteyttä vailla olevilta tuojilta puuttuivat, koska tässä välivaiheen tarkastelussa tutkitaan yksinomaan polkumyyntiä yhden yrityksen eli pyynnön esittäjän osalta, voittomarginaali perustui alkuperäisen tutkimuksen mukaiseen yhteistyössä toimineen etuyhteyttä vailla olevan tuojan saamaan voittoon.

(36)

Keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin keskimääräiseen vientihintaan noudettuna lähettäjältä sekä samassa kaupan portaassa ja samalla välillisen verotuksen tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tätä tarkoitusta varten tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely- ja luottokustannusten sekä tosiasiassa maksettujen polkumyyntitullien osalta aina, kun se oli perusteltua.

(37)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että viennin yhteydessä maksettua arvonlisäveroa ei palautettu. Sen vuoksi perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti hakijalle toimitetussa ilmoituksessa todettiin, että vientihintaa ja normaaliarvoa määritettäessä otetaan huomioon maksettu tai maksettava arvonlisävero. Hakija väitti, että tätä menettelyä ei voida hyväksyä, koska se korottaisi normaaliarvoa arvonlisäveron ylittävällä määrällä, vaikka arvonlisäveron määrä olisi pitänyt vähentää vientihinnasta.

(38)

Väitteen osalta on huomattava, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana viennin yhteydessä maksettua arvonlisäveroa ei palautettu. Näin ollen arvonlisäveron osalta ei ollut tarpeen tehdä vientihinnan tai normaaliarvon oikaisuja. Lisäksi kyseinen sovellettu menetelmä on neutraali. Sillä onkin sama vaikutus myös jos esimerkiksi yhtiö myy tiettyjä tuotteita tai suorittaa tiettyjä liiketoimia yhteisöön sellaisella vientihinnalla, joka ei johda polkumyyntiin. Toisin sanoen, vaikka oletettaisiin, että arvonlisäveron sisällyttäminen yhtälön kummallekin puolelle lisäisi kahden osatekijän välistä eroa, vaikutus olisi sama myös niissä malleissa, joissa polkumyyntiä ei esiinny.

(39)

Kunkin lajin keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin keskimääräiseen painotettuun vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetyllä tavalla. Vertailu osoitti, ettei polkumyyntiä ollut.

(40)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voidaanko muuttuneita olosuhteita pitää perustellusti pysyvinä.

(41)

Tässä yhteydessä muistutetaan siitä, että pyynnön esittäjä myi vain vähäisen määrän magnesiittitiiliä alkuperäistä asetusta koskevan tutkimusjakson lopussa, joten se ei osallistunut alkuperäiseen tutkimukseen. Sen vuoksi BRC:hen sovellettiin 39,9 prosentin jäännöstullia. Sen jälkeen Vesuvius Group osti alkuperäisen tutkimuksen kohteena olleen BRC:n, mikä johti sen yritysrakenteen muuttumiseen.

(42)

Pyynnön esittäjä toimi täydessä yhteistyössä tämän välivaiheen tarkastelun yhteydessä, ja kerättyjen ja todennettujen tietojen perusteella voitiin määrittää sen yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin perustuva polkumyyntimarginaali. Tämän laskennan tulos osoittaa, ettei toimenpiteen soveltamisen jatkaminen nykyisellä tasollaan ole enää perusteltua.

(43)

Tutkimuksen aikana saatu ja todennettu näyttö osoitti myös, että pyynnön esittäjän yritysrakenteen muuttuminen on katsottava pysyväksi. Tutkimuksessa ei tullut esille mitään, mikä osoittaisi muuta. Tämän välivaiheen tarkastelun vireillepanoon johtaneet olosuhteet eivät todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi tarkastelun päätelmiin. Tästä syystä päätellään, että muuttuneita olosuhteita voidaan pitää pysyvinä.

(44)

Tämän tarkastelun tulosten valossa katsotaan aiheelliseksi muuttaa BRC:n tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva polkumyyntitulli 0 prosentiksi.

(45)

Asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella aiottiin suositella asetuksen (EY) N:o 1659/2005 muuttamista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautukset otettiin huomioon tarvittaessa,

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/7

(1)

Asetuksellaan (EY) N:o 1659/2005 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, neuvosto otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen magnesiittitiilien tuonnissa. Toimenpiteet muodostuvat 39,9 prosentin suuruisesta arvotullista sekä kuuteen alkuperäisessä asetuksessa erikseen mainittuun yritykseen sovellettavista yksilöllisistä tulleista.

(2)

Vuonna 2008 komissio sai perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua, jäljempänä ’välivaiheen tarkastelu’, koskevan pyynnön. Pyyntö oli rajattu polkumyynnin tarkasteluun, ja sen esitti vientiä harjoittava kiinalainen tuottaja, yritys nimeltä Dashiqiao Sanqiang Refractory Materials Company Limited, jäljempänä ’DSRM’ tai ’pyynnön esittäjä’. Pyynnön esittäjän valmistamiin tuotteisiin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on 27,7 prosenttia.

(3)

Välivaiheen tarkastelua koskevassa pyynnössään pyynnön esittäjä toi ilmi, että olosuhteet, joiden perusteella toimenpide oli otettu käyttöön, olivat muuttuneet ja että muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Pyynnön esittäjä väitti, että sen kotimarkkinahintojen ja tuotantokustannusten ja sen Euroopan unioniin suuntautuvan viennin hintojen vertailun tuloksena saataisiin polkumyyntimarginaali, joka olisi huomattavasti nyt sovellettavan toimenpiteen tasoa alhaisempi. Pyynnön esittäjä väittikin, ettei toimenpiteen soveltamisen jatkaminen nykyisen suuruisena ollut enää tarpeen polkumyynnin poistamiseksi. Lisäksi pyynnön esittäjä toimitti alustavan näytön siitä, että se täyttää markkinatalouskohtelun edellytykset.

(4)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, joten se pani vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun. Tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta. Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3)12 päivänä kesäkuuta 2008 ilmoituksen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta ja käynnisti tutkimuksen.

(5)

Välivaiheen tarkastelun kohteena oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä asetuksessa kuvattu tuote eli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat kemiallisesti sidotut, polttamattomat magnesiittitiilet, joiden magnesiaosan magnesiumoksidipitoisuus on vähintään 80 prosenttia, jotka voivat sisältää myös magnesiittia, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 6815 91 00, ex 6815 99 10 ja ex 6815 99 90 (Taric-koodit 6815910010, 6815991020 ja 6815999020).

(6)

Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä ja Euroopan unioniin viedyllä tuotteella, samoin kuin Yhdysvalloissa tuotetulla ja myydyllä tuotteella, on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Niitä voidaan siten pitää samankaltaisina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(7)

Komissio ilmoitti virallisesti välivaiheen tarkastelun vireillepanosta yhteisön tuotannonalalle, pyynnön esittäjälle ja Kiinan kansantasavallan viranomaisille. Asiaan liittyville osapuolille annettiin mahdollisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikkia niitä asiaan liittyviä osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(8)

Pyynnön esittäjälle ja siihen etuyhteydessä oleville yrityksille lähetettiin lomake markkinatalouskohtelun pyytämistä varten ja kyselylomake. Kaikki vastasivat säädettyyn määräaikaan mennessä. Komissio hankki ja tarkasti kaikki tiedot, joita se piti tutkimuksen kannalta tarpeellisina. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(9)

Polkumyyntiä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(10)

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti normaaliarvo kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyt vaatimukset, toisin sanoen jos voidaan osoittaa, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti ovat tapahtuneet markkinatalousolosuhteissa. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(11)

Pyynnön esittäjä haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua, ja toimitti markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen asianmukaisesti täytettynä annetun määräajan kuluessa. Siinä esitetyt tiedot tarkistettiin tämän jälkeen paikan päällä.

(12)

Tutkimuksesta ilmeni, että pyynnön esittäjä täytti kaikki viisi markkinatalouskohtelun edellytystä. Kävi ilmi, että tutkimusajanjaksolla DSRM teki liiketoimintaa koskevat päätöksensä ilman, että valtio puuttui niihin millään tavalla ja ilman sellaisia vääristymiä, jotka eivät kuulu markkinatalousolosuhteisiin. DSRM:ää koskee Kiinan kansantasavallan konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö ilman mitään poikkeuksia. Yrityksellä on vain yksi kirjanpito ja kirjanpitojärjestelmä. Kirjanpito on selkeä, ja se tarkastetaan riippumattomasti. Yrityksen toiminta on kansainvälisten kirjanpitoperiaatteiden ja IAS:n mukainen. Kustannukset ja hinnat ovat markkina-arvojen mukaisia, ja valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.

(13)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden pohjalta pyynnön esittäjälle voitiin myöntää markkinatalouskohtelu.

(14)

Yhteisön tuotannonalalle, pyynnön esittäjälle ja viejämaan viranomaisille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä. Huomautuksia toimittivat pyynnön esittäjä ja yhteisön tuotannonala.

(15)

Yhteisön tuotannonala oli sitä mieltä, että pyynnön esittäjä ei täyttänyt ensimmäistä vaatimusta, sillä Kiinan hallituksen säätämät, tarkasteltavana olevan tuotteen tärkeintä raaka-ainetta koskevat vientirajoitukset johtivat kyseisen raaka-aineen hinnan vääristymiseen kotimarkkinoilla. Tästä johtuen kiinalaiset magnesiittitiilien tuottajat voivat hankkia raaka-aineet edullisemmin kuin muista maista peräisin olevat kilpailijansa.

(16)

Väitteen tutkimiseksi vertailtiin hintoja, jotka DSRM oli maksanut pääraaka-aineesta magnesiasta, ja kiinalaisen magnesian julkisesti ilmoitettuja hintoja (lähde: Price Watch/Industrial minerals), joihin yhteisön tuotannonala viittasi. Vertailusta selvisi, ettei hintaeroja tutkimusajanjaksona voitu pitää merkittävinä. Tutkimuksen aikana kävi lisäksi ilmi, että DSRM pystyi vapaasti ostamaan magnesiaa monelta eri tavarantoimittajalta ja että hinnoista neuvoteltiin ilman, että valtio olisi puuttunut asiaan millään tavalla. Siksi näyttääkin siltä, ettei raaka-aineen hinnan mahdollisella vääristymisellä ollut merkittävää vaikutusta kyseiseen yritykseen tutkimusajanjaksona.

(17)

Edellä mainituista syistä vahvistetaan tulokset ja se johtopäätös, että DSRM:lle olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(18)

Aluksi tutkittiin, oliko DSRM:n samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa verrattuna yhteisöön suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tuotteen kotimarkkinamyynti on edustavaa, kun myynnin kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia vastaavasta vientimyynnistä yhteisöön. DSRM:n kaiken kotimarkkinamyynnin todettiin olevan määrältään edustavaa.

(19)

Tämän jälkeen yksilöitiin ne DSRM:n kotimarkkinoillaan myymät samankaltaisen tuotteen lajit, jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(20)

Kunkin tuotelajin osalta, jota DSRM oli myynyt kotimarkkinoillaan ja jonka oli todettu olevan suoraan verrattavissa yhteisöön vietäväksi myytyyn lajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut määrältään edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön viedyn lajin koko myyntimäärästä.

(21)

Sen jälkeen selvitettiin, voidaanko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(22)

Kun vähintään määritettyjen tuotantokustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myydyn tuotelajin osuus oli yli 80 prosenttia kyseisen lajin kokonaismyyntimäärästä, ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli vähintään yksikkökohtaisten tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(23)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kannattavan kyseisen tuotelajin tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin painotettu keskihinta.

(24)

Kun normaaliarvon määrittämiseen ei voitu käyttää DSRM:n myymän tuotelajin kotimarkkinahintoja, oli sovellettava toista menetelmää. Tällöin komissio käytti laskennallista normaaliarvoa. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen tuotelajien valmistuskustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat DSRM:n samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin keskimääräisiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin ja voittomarginaaliin.

(25)

Koska DSRM:n koko vientimyynti tapahtuu etuyhteydessä olevien, yhteisössä tai Sveitsissä sijaitsevien yritysten kautta, noudettuna lähettäjältä -vientihinta oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan perusteella eli käyttämällä jälleenmyyntihintoja, jotka ensimmäinen riippumaton ostaja yhteisössä maksoi ja joita oikaistiin tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten sekä kohtuullisen voittomarginaalin ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten huomioon ottamiseksi. Tässä tapauksessa käytettiin etuyhteydessä olevien tuojien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia.

(26)

Koska etuyhteydettömien tuojien tietoja ei ollut saatavilla siksi, että tässä välivaiheen tarkastelussa tutkittiin vain yhden yrityksen polkumyyntiä, tuontiyrityksen kohtuullinen voittomarginaali perustui eräältä etuyhteydettömältä, yhteistyössä toimineelta tuojalta alkuperäisessä tutkimuksessa saatuihin tietoihin.

(27)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen DSRM väitti, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhdeluku, jota sovellettiin yhden siihen etuyhteydessä olevan tuojan vientihinnan muodostamisessa, ei vastannut todellisuutta, sillä se laskettiin kokonaisliikevaihdosta ottamatta huomioon, että suurin osa yrityksen myynnistä oli palkkioperusteista ja että ainoastaan palkkion määrä oli raportoitu liikevaihdossa.

(28)

Komissio tutki tältä osin uudelleen näytön, joka oli kerätty kyseisen etuyhteydessä olevan tuojan toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa. Tämän perusteella DSRM:n väite todettiin perustelluksi ja etuyhteydessä olevan tuojan laskennallisen vientihinnan muodostamisessa käytettyä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhdelukua tarkistettiin. Tarkistetun myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten suhdeluvun huomattiin olevan yhdenmukainen myös muita etuyhteydessä olevia tuojia koskevien päätelmien kanssa.

(29)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin keskimääräistä normaaliarvoa ja keskimääräistä vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla samassa kaupan portaassa ja samalla välillisen verotuksen tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin tarvittaessa oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja luottokustannuksissa sekä maksetuissa polkumyyntitulleissa havaittujen erojen huomioon ottamiseksi.

(30)

Tutkimuksesta ilmeni, ettei vientimyynnistä maksettua arvonlisäveroa palautettu (ei edes osittain niin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa). Sen vuoksi pyynnön esittäjälle perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti toimitetussa ilmoituksessa todettiin, että vientihintaa ja normaaliarvoa määritettäessä otetaan huomioon maksettu tai maksettava arvonlisävero. Pyynnön esittäjä väitti, että menettely on laiton. Väitteen osalta voidaan todeta seuraavaa.

(31)

Koskien väitettä, jonka mukaan alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettiin erilaista menetelmää (arvonlisäveron vähennystä sekä normaaliarvosta että vientihinnasta), on korostettava, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ja alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana vallinneet olosuhteet eivät olleet samanlaiset. Alkuperäisenä tutkimusajanjaksona, kuten edellä todettiin, arvonlisävero palautettiin osittain, mikä edellytti oikaisua 2 artiklan 10 kohdan nojalla, kun taas tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona vientimyynnissä maksettua arvonlisäveroa ei palautettu. Näin ollen arvonlisäveron osalta ei ollut tarpeen tehdä vientihinnan tai normaaliarvon oikaisuja. Vaikka tätä voitaisiin pitää menetelmän muutoksena, se on perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti perustelua, sillä olosuhteet ovat muuttuneet.

(32)

Toinen pyynnön esittäjän väite oli, että tarkastelussa sovellettu menetelmä kasvattaisi keinotekoisesti polkumyyntimarginaalia. Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Sovellettu menetelmä on neutraali. Sillä on sama vaikutus myös jos yritys esimerkiksi myy tiettyjä tuotteita tai suorittaa tiettyjä liiketoimia yhteisöön sellaisella vientihinnalla, joka ei johda polkumyyntiin. Toisin sanoen, vaikka oletettaisiin, että arvonlisäveron sisällyttäminen yhtälön kummallekin puolelle lisäisi osatekijöiden välistä eroa, vaikutus olisi sama myös niissä malleissa, joissa polkumyyntiä ei esiinny.

(33)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi.

(34)

Pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaaliksi määritettiin vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnasta prosentteina ilmaistuna 14,4 prosenttia.

(35)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voitiinko havaittuja olosuhteiden muutoksia perustellusti pitää pysyvinä.

(36)

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että pyynnön esittäjälle ei alkuperäisessä tutkimuksessa myönnetty markkinatalouskohtelua, koska sen kirjanpito ei ollut kansainvälisten kirjanpitoperiaatteiden ja IAS:n mukainen. Sille myönnettiin kuitenkin yksilöllinen käsittely.

(37)

DSRM yhdistyi Duferco groupin kanssa 8 päivänä joulukuuta 2006 eli alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Duferco group omistaa näin syntyneen kansainvälisen yhteisyrityksen osakkeista 25 prosenttia. Nykyinen tutkimus osoitti, että yhdistyminen on muuttanut DSRM:n hallinto- ja kirjanpitokäytänteitä perusteellisesti. DSRM on saanut Dufercolta osaamista ja tukea sisäisessä laskentatoimessa ja varainhoidon valvonnassa, ja siitä on tullut osa Dufercon kansainvälisen kaupan verkostoa. Tutkimuksen aikana saadut ja vahvistetut tiedot osoittavat myös, että edellä kuvatut muutokset pyynnön esittäjän yritysrakenteessa ovat pysyviä.

(38)

Alkuperäisessä tutkimuksessa normaaliarvo laskettiin vertailumaasta saatujen tietojen perusteella. Tämän tarkastelun aikana saadut ja vahvistetut tiedot sen sijaan osoittivat, että DSRM:lle voitiin myöntää markkinatalouskohtelu, joten polkumyyntilaskelma voitiin perustaa sen omiin tietoihin. Laskelmasta käy ilmi, ettei toimenpiteen soveltamista nykyisen suuruisena ole perusteltua jatkaa.

(39)

Edellä mainituista syistä voidaan olettaa, etteivät tämän tarkastelun vireillepanoon johtaneet olosuhteet todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi tarkastelun tuloksiin. Muutoksia voidaan siten pitää pysyvinä.

(40)

Tutkimuksen tulosten perusteella katsotaan aiheelliseksi muuttaa DSRM:ltä tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa sovellettavan polkumyyntitullin määräksi 14,4 prosenttia.

(41)

Asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella asetuksen (EY) N:o 1659/2005 muuttamista, ja heille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Nämä huomautukset otettiin huomioon silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista,

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/12

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/14

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1528/2007 7 artiklan 1 kohdassa poistetaan 1 päivästä lokakuuta 2009 nimikkeen 1701 tuontitullit mainitun asetuksen liitteessä I lueteltujen alueiden ja valtioiden osalta. Jos tuonti kuitenkin saavuttaa asetuksen (EY) N:o 1528/2007 9 artiklassa vahvistetut kaksi kynnysarvoa, etuuskohtelu voidaan suspendoida mainitun asetuksen liitteessä I lueteltujen sellaisten alueiden tai valtioiden osalta, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 732/2008 liitteessä I lueteltuja vähiten kehittyneitä maita. Alueellinen suojakynnys olisi vahvistettava 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 732/2008 11 artiklan 3 kohdassa suspendoidaan nimikkeen 1701 tuotteisiin sovellettavat yhteisen tullitariffin mukaiset tullit kokonaan 1 päivästä lokakuuta 2009 sellaisten maiden osalta, jotka mainitun asetuksen liitteen I mukaan ovat vähiten kehittyneitä maita koskevan erityisen menettelyn edunsaajamaita.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 732/2008 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti nimikkeen 1701 tuotteiden tuonnissa vaaditaan tuontitodistus 1 päivän lokakuuta 2009 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisenä aikana.

(4)

Todistusten myöntämismenettelyn yksinkertaistamiseksi viitenumerot olisi liitettävä tämän asetuksen liitteessä I lueteltuihin maihin. Vilpillisten hakemusten välttämiseksi kyseiseen luetteloon olisi otettava ainoastaan ne maat, jotka ovat nykyisiä tai potentiaalisia sokerinviejiä Euroopan unioniin. Kaikki maat, joita ei nykyisin luetella tämän asetuksen liitteessä I mutta jotka luetellaan joko asetuksen (EY) N:o 1528/2007 liitteessä I tai asetuksen (EY) N:o 732/2008 liitteessä I, voidaan sisällyttää tämän asetuksen liitteeseen I. Tällaisen maan on tätä varten pyydettävä komissiolta tämän asetuksen liitteeseen I sisällyttämistä.

(5)

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, tämän asetuksen mukaisesti myönnettyihin tuontitodistuksiin olisi sovellettava maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annettua komission asetusta (EY) N:o 376/2008 (4).

(6)

Jotta kaikkia toimijoita varmasti kohdeltaisiin yhtäläisellä ja oikeudenmukaisella tavalla, olisi määriteltävä ajanjakso, jona hakemuksia voidaan jättää ja todistuksia myöntää.

(7)

Tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (5) 5 artiklan mukaisesti toimijoiden olisi esitettävä jäsenvaltiolle, jossa ne on merkitty arvonlisäverorekisteriin, todisteet siitä, että ne ovat harjoittaneet sokerialan kauppaa tietyn aikaa. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerin sisämarkkinoiden ja kiintiöjärjestelmän hallinnoinnin osalta 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 952/2006 (6) 7 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimijoiden olisi kuitenkin pystyttävä osallistumaan etuuskohteluun oikeutetun sokerin kauppaan.

(8)

Puhdistettavaksi tuotava sokeri edellyttää jäsenvaltioiden harjoittamaa erityistä seurantaa. Sen vuoksi toimijoiden olisi jo tuontitodistushakemuksen esittämisvaiheessa täsmennettävä, onko tuontisokeri tarkoitettu puhdistettavaksi.

(9)

Tuontitodistuksilla spekuloimisen tai niillä käytävän kaupan välttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että hakijalla on kaupallisia kontakteja viejänä toimivaan kolmanteen maahan, tuontitodistushakemuksiin olisi liitettävä viejänä toimivan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen myöntämä vientiasiakirja, joka koskee tuontitodistushakemuksen kattamaa määrää vastaavaa määrää.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 732/2008 11 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1528/2007 8 artiklan mukaisesti tuojan on sitouduttava ostamaan CN-koodin 1701 tuotteet hintaan, joka on vähintään 90 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1234/2007 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetusta viitehinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina).

(11)

Jos tuontitodistushakemuksista johtuvat määrät ylittävät asetuksen (EY) N:o 1528/2007 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa täsmennetyt määrät, jäsenvaltioiden on todistuksia myöntäessään sovellettava jakokerrointa, jonka komissio vahvistaa samaan tapaan kuin asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 säädetään. Asetuksen (EY) N:o 1528/2007 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti kerroin olisi laskettava alueellisella tasolla.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 1528/2007 9 artiklan 2 kohta kasvattaa mahdollisuutta, että asetuksen (EY) N:o 1528/2007 9 artiklan 1 kohdassa täsmennetyt määrät ylittyvät. Komission olisi sen vuoksi esitettävä kertomus sokeria koskevan siirtymäkauden suojamekanismin soveltamisesta ja tehtävä tarvittaessa asianmukaiset ehdotukset. Kertomuksessa olisi esitettävä yleiskatsaus tämän asetuksen soveltamisen aikaisten ensimmäisten markkinointivuosien tuontivirroista, analysoitava kaupan tulevaa kehitystä sekä arvioitava mahdollista ylittymisriskiä ja asianomaisia määriä.

(13)

Sokeria koskevan siirtymäkauden suojamekanismin hallinnoinnin kynnysarvot perustuvat tietyn markkinointivuoden tuontiin. Tuontitodistusten olisi sen vuoksi oltava voimassa 1 päivästä lokakuuta 30 päivään syyskuuta.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1528/2007 8 artiklassa rajoitetaan tuontitullien poistamisesta koituva hyöty niihin tuojiin, jotka maksavat hinnan, joka on vähintään 90 prosenttia viitehinnasta kulut, vakuutus ja rahti maksettuina. Kansainvälisessä kaupassa tällainen sopimus merkitsee, että tuoja kantaa täyden vastuun sokerista lastauspäivästä lähtien. Kun kyseessä ovat 30 päivään syyskuuta voimassa olevat todistukset, joiden osalta sokeri lastattiin viimeistään 15 päivänä syyskuuta, vähäiset viivästykset logistiikkaketjussa ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta voivat johtaa fyysiseen vientiin 30 päivän syyskuuta jälkeen. Jotta vältettäisiin riski, että jouduttaisiin maksamaan täysi tuontitulli (419 euroa tonnilta) ja vakuus menetettäisiin, tuojille olisi annettava mahdollisuus tuoda kyseinen, viimeistään kunkin markkinointivuoden 15 päivänä lastattu sokeri kyseistä markkinointivuotta varten myönnetyllä tuontitodistuksella. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi pidennettävä tuontitodistuksen voimassaoloaikaa, jos tuoja esittää todisteet, että sokeri lastattiin viimeistään 15 päivänä syyskuuta.

(15)

Ero ”puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin” ja ”sokerin, jota ei ole tarkoitettu puhdistettavaksi” välillä ei liity eroon, joka on asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä III olevan II osan 1 kohdassa määritellyn valkoisen sokerin ja 2 kohdassa määritellyn raakasokerin välillä. Sen vuoksi olisi yksilöitävä tuonnissa sallitut CN-koodit kussakin tuontitodistusryhmässä.

(16)

Sopimusten moitteettoman hallinnoinnin vuoksi komission olisi saatava tarvittavat tiedot hyvissä ajoin.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 153 artiklan 3 kohdassa rajoitetaan kunkin markkinointivuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 153 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa tuontitodistusten myöntäminen päätoimisiin puhdistamoihin. Puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tuontitodistusten hakijoina olisi kyseisellä ajanjaksolla oltava ainoastaan päätoimisia puhdistamoja. Tällaiset todistukset ovat voimassa sen markkinointivuoden loppuun, jota varten ne on myönnetty.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi tarkastettava velvoite puhdistaa sokeri. Jos tuontitodistuksen alkuperäinen haltija ei pysty esittämään todisteita, olisi määrättävä sakko.

(19)

Kaiken tuontisokerin, jonka jokin hyväksytty toimija puhdistaa, perustana olisi oltava puhdistettavaksi tarkoitetulle sokerille myönnetty tuontitodistus. Määristä, joista ei voida esittää tällaista todistetta, olisi määrättävä sakko.

(20)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

asetuksen (EY) N:o 1528/2007 9 artiklan 1 kohta;

b)

asetuksen (EY) N:o 732/2008 11 artiklan 4 kohta.

a)

’tel quel -painolla’ sokerin painoa sellaisenaan;

b)

’puhdistuksella’ raakasokerin puhdistusta valkoiseksi sokeriksi, sellaisina kuin nämä sokerit on määritelty asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä III olevan II osan 1 ja 2 kohdassa, sekä kaikkia vastaavia irtotavarana olevaan valkoiseen sokeriin kohdistuvia teknisiä toimintoja.

a)

8 kohdassa: alkuperämaa (jokin tämän asetuksen liitteessä I luetelluista maista).

”Kyllä”-kohdassa on oltava rasti;

b)

16 kohdassa: yksi ainoa kahdeksannumeroinen CN-koodi;

c)

17 ja 18 kohdassa: sokerin määrä valkoisen sokerin ekvivalenttina;

d)

20 kohdassa:

e)

24 kohdassa: ainakin yksi liitteessä V olevassa B osassa luetelluista maininnoista.

a)

todiste siitä, että hakija on asettanut vakuuden, jonka suuruus on 20 euroa tonnilta todistuksen 17 kohdassa ilmoitettua sokerimäärää;

b)

viejänä toimivan kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten myöntämien liitteessä III esitetyn mallin mukaisten vientitodistusten alkuperäiskappaleet, jotka koskevat todistushakemuksessa esitettyä määrää vastaavaa määrää;

c)

puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin osalta hakijan sitoumus puhdistaa asianomaiset sokerimäärät ennen asianomaisen tuontitodistuksen voimassaolon päättymistä seuraavan kolmannen kuukauden loppua;

d)

markkinointivuosina 2009/2010, 2010/2011 ja 2011/2012 hakijan vakuutus siitä, että sokerin hankintahinta on vähintään 90 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1234/2006 8 artiklan c alakohdassa vahvistetusta viitehinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) asianomaisena markkinointivuonna, sekä ostajan ja toimittajan allekirjoittama sitova kauppa-asiakirja.

a)

puhdistettavaksi tarkoitetun sokerin tuontitodistuksia vastaavat sokerin määrät;

b)

yhteisössä tuotetut sokerin määrät ja kyseisen sokerin tuottaneen hyväksytyn yrityksen tunnistetiedot;

c)

muut sokerin määrät ja niiden alkuperä.

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/26

(1)

Yhteisön aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2009 ja 2010 28 päivänä marraskuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1359/2008 (3) säädetään kiintiöistä vuosiksi 2009 ja 2010.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten kyseisessä liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2009 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen hallussa pitäminen aluksella, sen jälleenlaivaaminen ja purkaminen,

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/28

(1)

Yhteisön aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalakantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2009 ja 2010 28 päivänä marraskuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1359/2008 (3) säädetään kiintiöistä vuosiksi 2009 ja 2010.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten kyseisessä liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2009 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen pitäminen aluksella, sen jälleenlaivaaminen ja purkaminen,

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/30

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 676/2009 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Espanjaan tuotavan maissin tuontitullista.

(2)

Tuontitariffikiintiöiden soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Espanjan kohdalla maissin ja durran osalta ja Portugalin kohdalla maissin osalta 18 päivänä joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1296/2008 (3) 8 artiklan mukaisesti komissio voi päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksen (ETY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1296/2008 7 ja 8 artiklassa säädetyt perusteet.

(3)

Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(4)

Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/31

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 677/2009 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista Portugaliin tuotavan maissin tuontitullista.

(2)

Tuontitariffikiintiöiden soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Espanjan kohdalla maissin ja durran osalta ja Portugalin kohdalla maissin osalta 18 päivänä joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1296/2008 (3) 8 artiklan mukaisesti komissio voi päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta asetuksen (ETY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1296/2008 7 ja 8 artiklassa säädetyt perusteet.

(3)

Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(4)

Maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

11.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 240/32

(1)

Direktiivissä 91/414/ETY säädetään kasvinsuojeluaineisiin lisättäviksi sallittuja tehoaineita koskevan yhteisön luettelon laatimisesta.

(2)

Bayer CropScience toimitti 8 päivänä lokakuuta 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille biksafeeni-tehoainetta koskevan asiakirja-aineiston ja hakemuksen kyseisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(3)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että kyseistä tehoainetta koskeva asiakirja-aineisto näyttää alustavan tutkimuksen perusteella täyttävän direktiivin 91/414/ETY liitteessä II säädetyt tietovaatimukset. Asiakirja-aineisto näyttää täyttävän myös direktiivin 91/414/ETY liitteessä III säädetyt tietovaatimukset yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen osalta. Tämän jälkeen kyseinen hakija on toimittanut asiakirja-aineiston direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle.

(4)

Tällä päätöksellä on tarkoitus vahvistaa muodollisesti yhteisön tasolla, että asiakirja-aineisto täyttää periaatteessa direktiivin 91/414/ETY liitteessä II säädetyt tietovaatimukset ja vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen osalta mainitun direktiivin liitteessä III säädetyt vaatimukset.

(5)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta komission oikeutta pyytää hakijalta lisätietoja asiakirja-aineiston joidenkin kohtien selventämiseksi.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,