1.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 229/1

(1)

Kuten elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (3) vahvistetaan, ihmisten ja eläinten terveyden suojelun korkeaan tasoon pyrkiminen on eräs elintarvikelainsäädännön perustavoitteista. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös ”pellolta pöytään” -periaate, jonka mukaan rehulla on herkkä asema elintarvikeketjun alkupäässä. Kansanterveyden suojelun korkean tason varmistaminen on eräs tämän asetuksen perustavoitteista.

(2)

Rehutuotanto on Euroopan maataloustuotannon kannalta tärkeä kohde sikäli, että suurin osa rehutuotantoon käytetyistä raaka-aineista koostuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteessä I luetteloiduista maataloustuotteista. Rehu on lisäksi olennaisen tärkeää yhteisön viidelle miljoonalle kotieläintuottajalle, sillä se on merkittävin kustannustekijä.

(3)

Rehu voi olla rehuaineen, rehuseoksen, rehun lisäaineen, esiseoksen tai lääkerehun muodossa. Rehun lisäaineiden kaupan pitämistä koskevat edellytykset vahvistetaan eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 (4) ja lääkkeitä sisältävän rehun kaupan pitämistä koskevat säännöt lääkkeitä sisältävien rehujen valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevista vaatimuksista yhteisössä 26 päivänä maaliskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/167/ETY (5).

(4)

Rehuaineen ja rehuseosten, lemmikkieläinten ruoka mukaan luettuna, liikkuvuutta ja käyttöä koskeva nykyinen lainsäädäntö eli rehuseosten liikkuvuudesta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/373/ETY (6), erityisravinnoksi tarkoitetuista rehuista (erikoisruokavalioon kuuluva rehu) 13 päivänä syyskuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/74/ETY (7), rehuaineiden liikkuvuudesta ja käytöstä 29 päivänä huhtikuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/25/EY (8) sekä tietyistä eläinten ruokinnassa käytettävistä tuotteista (bioproteiinit) 30 päivänä kesäkuuta 1982 annettu neuvoston direktiivi 82/471/ETY (9) on tarpeen saattaa ajan tasalle ja korvata yhdellä asetuksella. Selkeyden vuoksi olisi kumottava ohjeista eläinten ruokinnassa käytettävien tiettyjen tuotteiden arvioimiseksi 18 päivänä huhtikuuta 1983 annettu neuvoston direktiivi 83/228/ETY (10) sekä rehuseosten markkinoille saattamisen sallimisesta tietyissä tapauksissa sulkemattomissa pakkauksissa tai säiliöissä 2 päivänä toukokuuta 1980 annettu komission direktiivi 80/511/ETY (11).

(5)

Direktiivin 79/373/ETY kumoamisesta tällä asetuksella johtuu, että myös rehuissa olevien entsyymien, mikro-organismien ja niistä saatavien valmisteiden käytöstä ja kaupan pitämisestä 14 päivänä joulukuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/113/EY (12) olisi kumottava. Ottaen huomioon direktiivin 79/373/ETY kumoamisen ja sen, että tämä asetus sisältää lisäaineita sisältävien rehujen merkintöjä koskevat säännöt, kumotaan myös rehujen lisäaineista 23 päivänä marraskuuta 1970 annetun neuvoston direktiivin 70/524/ETY (13) 16 artikla, joka pysyi voimassa sen jälkeen kun direktiivi 70/524/ETY kumottiin asetuksella (EY) N:o 1831/2003.

(6)

Rehun määritelmään ei sisälly vesi, toisin kuin asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaiseen elintarvikkeiden määritelmään. Lisäksi, koska vettä ei pidetä kaupan eläinten ruokintaan tarkoitettuna, tähän asetukseen ei pitäisi sisältyä veden käyttämistä eläinten ruokinnassa koskevia edellytyksiä. Sitä olisi kuitenkin sovellettava rehuihin, jotka annetaan vedessä. Toisaalta rehuyritysten veden käyttö kuuluu rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 12 päivänä tammikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 (14) soveltamisalaan; kyseisessä asetuksessa edellytetään, että käytetään puhdasta vettä mahdollisesti vaarallisen saastumisen estämiseksi aina, kun se on tarpeen, ja että rehunvalmistuksessa käytetyn veden on oltava sopivanlaatuista.

(7)

Ottaen huomioon rehu- ja elintarvikeketjun saastumisriskin on asianmukaista, että tätä asetusta sovelletaan sekä elintarviketuotantoeläinten että muiden kuin elintarviketuotantoeläinten, luonnonvaraiset eläimet mukaan luettuina, rehuun.

(8)

Muiden kuin elintarviketuotantoeläinten rehuun olisi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 178/2002 ja asetuksessa (EY) N:o 183/2005 säädettyjä rehualan toimijoiden velvollisuuksia soveltuvin osin.

(9)

Noudattaakseen tämän asetuksen säännöksiä jäsenvaltioiden olisi suoritettava virallista valvontaa, josta säädetään rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (15). Valvonnan olisi katettava pakollisten merkintöjen lisäksi myös vapaaehtoisesti merkittävät tiedot. Jotta koostumusta koskevia tietoja voitaisiin valvoa, olisi määritettävä sallitut poikkeamat merkityistä arvoista.

(10)

Rehuturvallisuuteen liittyvää riskinhallintaa varten luettelo niistä aineista, joiden markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on komission päätöksen 2004/217/EY (16) mukaisesti kielletty, sekä luettelo niistä aineista, joiden markkinoille saattamista eläinten ravinnoksi on rajoitettu, olisi sisällytettävä tämän asetuksen liitteeseen. Tällaisen liitteen olemassaoloa ei saisi kuitenkaan tulkita siten, että kaikkia luetteloon kuulumattomia tuotteita voitaisiin sellaisinaan pitää turvallisina.

(11)

Eron tekeminen rehuaineiden, rehun lisäaineiden ja muiden tuotteiden kuten eläinlääkkeiden välille vaikuttaa markkinoille saattamista koskeviin edellytyksiin. Rehuaineita käytetään pääasiassa eläinten tarpeista kuten energian, ravintoaineiden, kivennäisaineiden tai ravintokuitujen saannista huolehtimiseen. Ne eivät yleensä ole kemiallisesti tarkkaan määriteltyjä, tärkeimpiä ravintoaineita lukuun ottamatta. Vaikutukset, jotka voidaan osoittaa tieteellisen arvioinnin perusteella ja jotka on varattu rehun lisäaineille tai eläinlääkkeille, olisi jätettävä rehuaineiden objektiivisten käyttötarkoitusten ulkopuolelle. Näin ollen on tarkoituksenmukaista laatia neuvoa-antavat ohjeet, joiden avulla nämä erityyppiset tuotteet voidaan erottaa toisistaan. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komission olisi voitava selventää, pidetäänkö tuotetta tässä asetuksessa tarkoitettuna rehuna.

(12)

Direktiivissä 79/373/ETY täydennysrehuille annettu määritelmä johti soveltamista koskeviin ongelmiin useissa jäsenvaltioissa. Asetuksen (EY) N:o 183/2005 soveltamiseksi on tarpeen selventää täydennysrehujen ja esiseosten välistä eroa.

(13)

Jotta lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen olisi mahdollista, rehuaineet ja täydennysrehu eivät saisi sisältää lisäaineita yli tietyn tason. Väkevämpiä rehuja, kuten kivennäisaineita sisältäviä nuolukiviä, voidaan kuitenkin käyttää suoraan ruokintaan, jos koostumus tyydyttää erityisen ravitsemuksellisen tarkoituksen kulloistakin käyttötarkoitusta varten. Tällaisen rehun käyttöä koskevat edellytykset on esitettävä merkinnöissä sen varmistamiseksi, että päiväannoksissa noudatetaan lisäaineiden pitoisuusvaatimuksia.

(14)

Direktiivillä 82/471/ETY pyrittiin parantamaan suorana ja epäsuorana valkuaislähteenä käytettävien rehujen saantia yhteisössä. Direktiivissä vaaditaan hyväksyntä kaikkien mahdollisten bioproteiinien osalta ennen markkinoille saattamista. Kuitenkin ainoastaan muutama uusi hyväksyntä on myönnetty, ja runsaasti valkuaista sisältävästä rehusta on yhä selvästi puute. Yleinen vaatimus hyväksynnästä ennen markkinoille saattamista osoittautui näin ollen esteeksi, ja turvallisuusriskit puolestaan voidaan välttää kieltämällä riskituotteet markkinavalvonnan perusteella. Tapauksissa, joissa bioproteiinin riskinarvioinnin tulos oli tai on kielteinen, sen liikkuvuus tai käyttö olisi kiellettävä. Näin ollen bioproteiinien markkinoille saattamista varten tarvittavaa yleistä hyväksyntää koskeva erityisvaatimus olisi poistettava, niin että kyseisten tuotteiden turvallisuutta koskeva järjestelmä on sama kuin kaikkien muidenkin rehuaineiden. Tiettyjen bioproteiinien nykyisiä rajoituksia tai kieltoja ei tulisi muuttaa.

(15)

Erityisravinnoksi tarkoitettujen rehujen käyttötarkoitusten luettelosta 5 päivänä maaliskuuta 2008 annetulla komission direktiivillä 2008/38/EY (17) täytäntöön pannut direktiivin 93/74/ETY säännökset ovat osoittautuneet toimiviksi. Laadittu käyttötarkoitusluettelo olisi näin ollen säilytettävä ja tässä asetuksessa olisi säädettävä sen ajantasaistamisesta. Erityisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista olisi kuultava kyseisen rehun tehokkuudesta ja turvallisuudesta silloin, kun käytettävissä olevan tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella on syytä olettaa, että tietyn rehun käyttö ei ehkä vastaa tarkoitettuihin erityisiin ravitsemuksellisiin tarpeisiin tai vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen, ympäristöön tai eläinten hyvinvointiin.

(16)

Tieteellisen näytön olisi oltava rehuja koskevien väitteiden käytön tärkein lähtökohta, ja väitteitä käyttävien rehualan toimijoiden olisi perusteltava ne. Väite olisi näytettävä tieteellisesti toteen ottamalla huomioon kaikki saatavilla olevat tieteelliset tiedot ja arvioimalla todistusaineistoa.

(17)

Merkinnät helpottavat lainsäädännön noudattamisen seurantaa, jäljitettävyyttä ja valvontaa. Lisäksi ostajien olisi saatava merkinnöistä tiedot, joiden perusteella he voivat tehdä tarpeisiinsa parhaiten sopivat valinnat, ja merkintöjen olisi oltava johdonmukaisia, yhtenäisiä, avoimia ja ymmärrettäviä. Koska ostajat, etenkin kotieläintuottajat, eivät tee valintojaan pelkästään myyntipisteissä, joissa rehupakkaukset ovat heidän nähtävillään, merkintätietoja koskevia vaatimuksia olisi sovellettava merkintöjen lisäksi myös muuhun myyjän ja ostajan väliseen viestintään. Lisäksi näitä periaatteita olisi sovellettava myös rehun esillepanossa ja mainonnassa.

(18)

Merkinnöillä annetaan pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja. Sekä rehuaineiden että rehuseosten merkintöjä koskevien yleisvaatimusten ja erityisvaatimusten, ja erikoisruokavalioon kuuluvien rehujen, saastuneiden aineiden ja lemmikkieläinten ruokien tapauksessa myös lisätietojen, olisi oltava pakollisia tietoja.

(19)

Rehuaineiden valmistusprosessista ja valmistuksen apuaineista johtuvien kemiallisten epäpuhtauksien osalta nykyinen tilanne on epätyydyttävä. Rehujen turvallisuuden ja sitä kautta kansanterveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi sekä avoimuuden parantamiseksi olisi säädettävä tällaisten kemiallisten epäpuhtauksien sallituista raja-arvoista asetuksessa (EY) N:o 183/2005 tarkoitettujen hyvien käytäntöjen mukaisesti.

(20)

Nykyinen periaate, jonka mukaan ainoastaan tietyt rehun lisäaineet on merkittävä, kun niitä käytetään rehuaineissa ja rehuseoksissa, on osoittautunut toimivaksi. Ajan tasalle saattamista ja nykyaikaistamista tarvitaan kuitenkin sekä asetukseen (EY) N:o 1831/2003 perustuvan luokittelun vuoksi että siksi, että jotkin lisäaineiden merkinnät saattaisivat hämmentää etenkin lemmikkieläinten omistajia.

(21)

Hullun lehmän tautia (spongiforminen enkefalopatia, BSE) koskeneen kriisin sekä dioksiinikriisin jälkeen vuonna 2002 otettiin rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/2/EY (18) Euroopan parlamentin aloitteesta käyttöön velvollisuus ilmoittaa kaikkien rehuseoksiin lisättyjen rehuaineiden painoprosentti. Elintarvike- ja rehuturvallisuus on lisäksi parantunut merkittävästi asetusten (EY) N:o 178/2002 ja (EY) N:o 183/2005 sekä niitä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden ansiosta. Näitä toimenpiteitä ovat erityisesti keskittyminen rehu- ja elintarvikealan toimijoiden vastuuseen, parannettu jäljitettävyysjärjestelmä, vaara-analyysin ja kriittisten valvontapisteiden (HACCP) järjestelmän periaatteiden soveltaminen rehuyrityksissä sekä hyvän hygieniakäytännön ohjeiston laatiminen rehuyrityksiä varten. Tästä myönteisestä kehityksestä on saatu näyttöä elintarvikkeita ja rehuja koskevaan nopeaan hälytysjärjestelmään (RASFF) tehtyjen ilmoitusten perusteella, ja velvollisuus ilmoittaa kaikkien rehuseoksiin lisättyjen rehuaineiden painoprosentti merkinnöissä ei ole enää tarpeen rehujen turvallisuuden ja sitä kautta kansanterveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi. Tarkat prosenttiluvut voidaan kuitenkin ilmoittaa vapaaehtoisesti riittävien tietojen toimittamiseksi ostajille. Lisäksi, kun otetaan huomioon, että toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedot elintarviketuotantoeläimille tarkoitettuun rehuseokseen lisättyjen rehuaineiden tarkoista painoprosenteista, niiden olisi voitava toimittaa ostajille lisätietoja ihmisten ja eläinten terveyteen tai ympäristöön liittyvissä kiireellisissä tapauksissa ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (19) mukaisesti.

(22)

Jotta varmistetaan, että ostajat saavat asianmukaiset tiedot eikä heitä johdeta harhaan, täsmällisen painoprosentin ilmoittamista olisi kuitenkin edellytettävä tapauksissa, joissa tietty rehuaine tuodaan korostetusti esille rehuseoksen merkinnöissä.

(23)

Rehuseokseen sisältyvien rehuaineiden ilmoittaminen alenevassa painojärjestyksessä antaa joka tapauksessa hyödyllistä tietoa koostumuksesta. Tietyissä tapauksissa, joissa valmistajalla ei ole velvollisuutta merkitä tietoja, ostajan olisi voitava pyytää lisätietoja. Tässä tapauksessa olisi säilytettävä ± 15 prosentin marginaali ilmoitetusta arvosta.

(24)

Olisi suojattava valmistajien teollis- ja tekijänoikeuksia. Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi on sovellettava direktiiviä 2004/48/EY. Olisi myös tunnustettava, että rehuseosten määrällinen koostumus, toisin kuin niihin sisältyvien rehuaineiden nimet, voidaan tietyin ehdoin katsoa suojeltavaksi luottamukselliseksi tiedoksi.

(25)

Haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/32/EY (20) ei sovelleta liian suuria määriä haitallista ainetta sisältävien rehujen merkitsemiseen. Näin ollen olisi annettava säännökset riittävien merkintöjen varmistamiseksi ja kyseisen direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun laimennuskiellon panemiseksi täytäntöön asianmukaisesti siihen saakka kun tällaiset saastuneet aineet on puhdistettu asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti hyväksytyssä puhdistuskäsittelylaitoksessa.

(26)

Olisi säädettävä poikkeuksista yleisiin merkintävaatimuksiin silloin, kun kyseisten vaatimusten soveltaminen ei ole välttämätöntä ihmisten tai eläinten terveyden tai kuluttajien etujen suojelemiseksi ja kun soveltamisesta aiheutuisi tarpeetonta rasitetta merkinnöistä vastaavalle valmistajalle tai rehualan toimijoille. Saadun kokemuksen perusteella poikkeuksista olisi säädettävä erityisesti viljelijän toiselle viljelijälle tämän tilalla käytettäväksi toimittaman rehun, pienten määrien, enintään kolmesta rehuaineesta koostuvien rehuseosten ja kokonaisista kasvin jyvistä, siemenistä tai hedelmistä tehtyjen seosten osalta.

(27)

Yleensä rehuseokset olisi pidettävä kaupan suljetuissa säiliöissä, mutta tarkoituksenmukaisista poikkeuksista olisi säädettävä silloin, kun kyseisen vaatimuksen soveltaminen ei ole välttämätöntä ihmisten tai eläinten terveyden tai kuluttajien etujen suojelemiseksi ja kun soveltamisesta aiheutuisi tarpeetonta rasitetta rehualan toimijoille.

(28)

Direktiivin 96/25/EY liitteessä olevassa B osassa ja direktiivin 82/471/ETY liitteen sarakkeissa 2–4 on luettelot tiettyjen rehuaineiden nimistä, kuvauksista ja merkintämääräyksistä. Luettelot helpottavat valmistajan ja ostajan välistä tiedonvaihtoa tuotteen ominaisuuksista. Kokemukset, joita on saatu sidosryhmien kannustamisesta yhteisön ohjeiksi koottujen vapaaehtoisten normien laadintaan rehuhygienian alalla, ovat olleet kaikin puolin myönteisiä. Jos sidosryhmät laatisivat kattavammat luettelot, voitaisiin saada joustavammat ja paremmin käyttäjien tietotarpeita vastaavat kuin siinä tapauksessa, että ne laatii lainsäätäjä. Sidosryhmät voivat päättää, kuinka paljon ne näkevät vaivaa sen mukaan, miten tärkeä rehuaineluettelo niille on. Näin ollen vaikuttaa siltä, että on syytä laatia ei-tyhjentävä rehuaineluettelo, jota rehualan toimijat voivat käyttää vapaaehtoisesti, lukuun ottamatta rehuaineen nimen käyttöä.

(29)

Direktiivin 96/25/EY liitteessä olevassa B osassa ja direktiivin 82/471/ETY liitteen sarakkeissa 2–4 olevien rehuaineluetteloiden olisi muodostettava yhteisön rehuaineluettelon alkuperäisversio. Sidosryhmät täydentäisivät aloitteestaan tätä alkuperäisversiota omien etunäkökohtiensa mukaisesti, myös lisäämällä siihen uusia rehuaineita.

(30)

Avoimuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista, että rehuaineesta, jota ei mainita luettelossa, ilmoitetaan sidosryhmien edustajille heti kun tällainen rehuaine saatetaan markkinoille ensimmäisen kerran.

(31)

Nykyisillä merkinnöillä tuetaan kilpailuun perustuvaa markkinaympäristöä, jossa aktiiviset, tehokkaat ja innovatiiviset toimijat voivat käyttää merkintöjä hyvin hyödykseen tuotteidensa myynnissä. Sekä karjan rehun kauppaan liittyvissä yritysten välisissä suhteissa että lemmikkieläinten ruuan valmistajien ja ostajien välisissä suhteissa voitaisiin saavuttaa nykyisille merkinnöille asetetut tavoitteet antamalla kyseisiä kahta alaa koskevat hyvää merkitsemiskäytäntöä koskevat ohjeet. Ohjeisiin perustuvien merkintöjen tulisi olla sellaisia, että ostaja voi niiden perusteella tehdä tietoon perustuvia valintoja. Niiden olisi myös annettava merkinnöistä vastaavalle henkilölle tärkeää ohjeistusta merkintöjen eri osista. Niissä voitaisiin selventää vapaaehtoisia merkintöjä koskevia säännöksiä tai pakollisten merkintöjen esittämistapaa. Ohjeiden noudattamisen tulisi olla vapaaehtoista lukuun ottamatta tapauksia, joissa ohjeiden käyttö on mainittu merkinnöissä.

(32)

Kaikkien asianomaisten osapuolten osallistuminen on ratkaisevan tärkeää yhteisön luettelon ja hyvää merkitsemiskäytäntöä koskevien ohjeiden laadun ja tarkoituksenmukaisuuden varmistamiseksi. Käyttäjien etu on otettava huomioon, jotta heidän oikeutensa asianmukaisiin tietoihin toteutuisi paremmin. Komissio voi varmistaa sen hyväksymällä luettelon ja ohjeet edellyttäen, että niiden sisältöä voidaan soveltaa käytäntöön ja että ne soveltuvat tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseen.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi annettava säännökset tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ne pannaan täytäntöön. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia.

(34)

Siirtymäaika on tarpeen erityisesti sellaisen rehun osalta, jolla on erityinen ravitsemuksellinen tarkoitus, sekä valmistusprosessista ja valmistuksen apuaineista johtuvien kemiallisten epäpuhtauksien määrän osalta. Olisi otettava huomioon myös nykyisten varastojen markkinointi niiden loppumiseen saakka. Lisäksi saattaa olla asianmukaista määritellä ehdot, joiden mukaan rehu voidaan merkitä tämän asetuksen mukaisesti ennen sen soveltamispäivää.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on rehun markkinoille saattamisen ja käytön edellytysten yhdenmukaistaminen rehuturvallisuuden ja siten myös kansanterveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi sekä riittävien tietojen antamiseksi käyttäjille ja kuluttajille ja sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan lujittamiseksi, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(36)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (21) mukaisesti.

(37)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta tarkistaa niiden tuotteiden luetteloa, joiden käyttö rehuna on rajoitettua tai kiellettyä, hyväksyä erityisravinnoksi tarkoitettu rehu, laatia luettelo muille kuin elintarviketuotantoeläimille tarkoitettujen rehuaineiden ryhmistä turkiseläimiä lukuun ottamatta, hyväksyä luetteloon tarkistuksia, joissa määritetään kemiallisten epäpuhtauksien enimmäismäärä, kasvitieteellinen puhtaus, tai kosteuspitoisuus tai pakollisen ilmoituksen korvaavat tiedot liitteiden mukauttamiseksi tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella sekä siirtymäkauden toimien hyväksymiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(38)

Valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja olisi tehokkuussyistä lyhennettävä hyväksyttäessä päivityksiä käyttötarkoitusluetteloon. Kun valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja ei erittäin kiireellisessä tapauksessa voida noudattaa, komission olisi voitava soveltaa päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä, kun on kyse sellaisia aineita koskevan luettelon muuttamisesta, joiden markkinoille saattamista tai käyttöä eläinten ruokinnassa on rajoitettu tai se on kielletty.

(39)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 16 artiklassa säädetään rehun lisäaineiden ja esiseosten merkinnöistä ja pakkauksista. Varsinkin esiseoksia koskevien sääntöjen täytäntöönpano on osoittautunut käytännössä hankalaksi elinkeinolle ja toimivaltaisille viranomaisille. Esiseosten merkintöjen yhdenmukaistamiseksi kyseistä artiklaa olisi muutettava,

a)

direktiivi 90/167/ETY;

b)

direktiivi 2002/32/EY;

c)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (22), annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä;

d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 (23), annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä;

e)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003 (24), annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista;

f)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1830/2003 (25), annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, muuntogeenisten organismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyydestä;

g)

asetus (EY) N:o 1831/2003; ja

h)

neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007 (26), annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä.

a)

’rehun’, ’rehuyrityksen’ ja ’markkinoille saattamisen’ määritelmiä, jotka vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002;

b)

’rehun lisäaineen’, ’esiseoksen’, ’valmistuksen apuaineiden’ ja ’päiväannoksen’ määritelmiä, jotka vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1831/2003; ja

c)

’laitoksen’ ja ’toimivaltaisen viranomaisen’ määritelmiä, jotka vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 183/2005.

a)

’rehualan toimijalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka vastuulla on varmistaa tämän asetuksen vaatimusten noudattaminen valvontaansa kuuluvassa rehualan yrityksessä;

b)

’eläinten ruokinnalla suun kautta’ tarkoitetaan rehujen saattamista suun kautta eläimen ruoansulatuskanavaan sen ravintotarpeiden tyydyttämiseksi ja/tai terveen eläimen tuottavuuden ylläpitämiseksi;

c)

’elintarviketuotantoeläimellä’ tarkoitetaan eläintä, jota ruokitaan, kasvatetaan tai pidetään ihmisravinnoksi tarkoitetun elintarvikkeen tuotantoa varten, mukaan luettuina eläimet, joita ei käytetä ravinnoksi, mutta jotka kuuluvat sellaiseen eläinlajiin, jota yleensä käytetään yhteisössä ihmisravinnoksi;

d)

’muilla kuin elintarviketuotantoeläimillä’ tarkoitetaan eläimiä, joita ruokitaan, kasvatetaan tai pidetään mutta ei käytetä ihmisravinnoksi, kuten turkiseläimet, lemmikkieläimet sekä laboratorioissa, eläintarhoissa tai sirkuksissa pidettävät eläimet;

e)

’turkiseläimillä’ tarkoitetaan turkisten tuotantoa varten ruokittavia, kasvatettavia tai pidettäviä muita kuin elintarviketuotantoeläimiä, joita ei käytetä ihmisravinnoksi;

f)

’lemmikillä’ tai ’lemmikkieläimellä’ tarkoitetaan sellaiseen eläinlajiin kuuluvaa muuta kuin elintarviketuotantoeläintä, jota ruokitaan, kasvatetaan tai pidetään mutta ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi yhteisössä;

g)

’rehuaineilla’ tarkoitetaan kasvi- tai eläinperäisiä tuotteita, joiden pääasiallinen tarkoitus on täyttää eläinten ravitsemukselliset tarpeet, sellaisenaan, tuoreena tai säilöttynä, ja näiden tuotteiden teollisen tuotannon oheistuotteita sekä orgaanisia ja epäorgaanisia aineita riippumatta siitä, sisältävätkö ne lisäaineita, ja jotka on tarkoitettu eläinten ruokintaan joko sellaisenaan tai prosessoinnin jälkeen taikka rehuseosten valmistukseen tai esiseosten kantaja-aineeksi;

h)

’rehuseoksella’ tarkoitetaan vähintään kahdesta rehuaineesta koostuvaa seosta, joka on tarkoitettu eläinten ruokintaan täysrehuna tai täydennysrehuna ja riippumatta siitä, sisältääkö se lisäaineita;

i)

’täysrehulla’ tarkoitetaan rehuseosta, joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi;

j)

’täydennysrehulla’ tarkoitetaan rehuseosta, jossa on korkeita pitoisuuksia tiettyjä ravintoaineita, mutta joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi vain, jos sitä käytetään yhdessä muiden rehujen kanssa;

k)

’kivennäisrehulla’ tarkoitetaan täydennysrehua, jonka tuhkapitoisuus on vähintään 40 prosenttia;

l)

’juottorehulla’ tarkoitetaan rehuseosta, joka annetaan joko kuivassa muodossa tai sekoitettuna tiettyyn määrään nestettä ja on tarkoitettu nuorten eläinten ruokintaan täydentämään tai korvaamaan ternimaitovaiheen jälkeistä maitoa tai teuraaksi tarkoitettujen nuorten eläinten, kuten vasikoiden, karitsojen ja kilien ruokintaan;

m)

’kantaja-aineella’ tarkoitetaan ainetta, jota käytetään rehun lisäaineen liuottamiseen, laimentamiseen, sekoittamiseen tai muuhun fysikaaliseen muuttamiseen sen käsittelyn, annostelun tai käytön helpottamiseksi muuttamatta sen teknologista vaikutusta ja jolla ei itsessään ole teknologista vaikutusta;

n)

’erityisellä ravitsemuksellisella tarkoituksella’ tarkoitetaan tarkoitusta tyydyttää sellaisten eläinten erityiset ravitsemukselliset tarpeet, joiden ruoansulatus-, imeytymis- tai aineenvaihduntajärjestelmä on häiriintynyt tai saattaa häiriintyä väliaikaisesti tai lopullisesti ja jotka tästä syystä voivat hyötyä tilaansa soveltuvasta rehusta;

o)

’erityisravinnoksi tarkoitetulla rehulla’ tarkoitetaan rehua, joka voi tyydyttää jonkin erityisen ravitsemuksellisen tarkoituksen tietyn koostumuksensa tai valmistusmenetelmänsä vuoksi ja eroaa siten selvästi tavanomaisesta rehusta. Erityisravinnoksi tarkoitettuun rehuun eivät sisälly direktiivissä 90/167/ETY tarkoitetut lääkerehut;

p)

’saastuneella aineella’ tarkoitetaan rehua, jossa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää direktiivin 2002/32/EY mukaisesti sallitut määrät;

q)

’vähimmäissäilyvyydellä’ tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka ajan merkinnöistä vastaava henkilö takaa rehun oikeissa varastointiolosuhteissa säilyttävän ilmoitetut ominaisuutensa; koko rehun osalta voidaan ilmoittaa vain yksi vähimmäissäilyvyysaika, joka määräytyy rehun kunkin ainesosan vähimmäissäilyvyysajan perusteella;

r)

’erällä’ tarkoitetaan tunnistettavissa olevaa rehumäärää, jolla on määritetty olevan yhteisiä ominaisuuksia kuten alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai merkinnät, ja kun kyse on tuotantoprosessista, yksittäisessä laitoksessa samoja tuotanto-olosuhteita käyttäen tuotettua tuotannon määrää tai useita tällaisia määriä, jos ne on tuotettu yhtäjaksoisesti ja yhteisvarastoitu;

s)

’merkinnöillä’ tarkoitetaan rehuun liittyviä ja siihen viittaavia tai sen mukana olevia mainintoja, mukaan lukien mainontatarkoituksessa olevat maininnat, tietoja, tavaramerkkejä, tuotenimiä, kuvia tai tunnuksia kyseisen rehun pakkauksessa, säiliössä, tiedotteessa, etiketissä, asiakirjassa, vyötteessä tai kauluksessa taikka internetissä;

t)

’etiketillä’ tarkoitetaan mitä tahansa rehun pakkaukseen tai säiliöön kirjoitettua, painettua, kaavaimella tehtyä, leimattua, kohokuvioitua, kuvioitua tai liitettyä lappua, merkkiä, kuvaa tai muuta kuvausta; ja

u)

’esillepanolla’ tarkoitetaan rehun muotoa, ulkonäköä, pakkauksia ja käytettyjä pakkausmateriaaleja sekä tapaa, jolla se on aseteltu, ja olosuhteita, joissa se esitellään.

a)

se on turvallista; ja

b)

se ei vaikuta suoraan haitallisesti ympäristöön tai eläinten hyvinvointiin.

a)

moitteetonta, aitoa, väärentämätöntä, tarkoitukseen sopivaa ja kauppalaatuista; ja

b)

merkitty, pakattu ja pantu esille tämän asetuksen ja muun sovellettavan yhteisön lainsäädännön säännösten mukaisesti.

a)

sen suhteen, mitkä ovat rehun käyttötarkoitukset tai ominaispiirteet, etenkin sen luonne, valmistus- tai tuotantomenetelmä, ominaisuudet, koostumus, määrä ja säilyvyys tai mille eläinlajeille tai -ryhmille se on tarkoitettu;

b)

siten, että rehulla ilmoitetaan olevan vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole, tai että rehulla ilmoitetaan olevan erityisominaisuuksia, vaikka tosiasiassa kaikilla samankaltaisilla rehuilla on nämä ominaisuudet; tai

c)

merkintöjen osalta jäljempänä 24 ja 25 artiklassa tarkoitettujen yhteisön luettelon ja yhteisön ohjeiden noudattamisen suhteen.

a)

väittämä on puolueeton, toimivaltaisen viranomaisen todennettavissa ja rehun käyttäjän ymmärrettävissä; ja

b)

merkinnöistä vastaava henkilö toimittaa pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle tieteellisen vahvistuksen väittämälle joko julkisesti saatavilla olevan tieteellisen näytön tai yrityksen dokumentoidun tutkimuksen avulla. Tieteellisen vahvistuksen on oltava saatavilla silloin, kun rehu saatetaan markkinoille. Ostajilla on oikeus tuoda toimivaltaisen viranomaisen tietoon epäilyksensä väittämän todenperäisyydestä. Jos todetaan, että väittämälle ei ole riittäviä perusteluja, merkintä katsotaan harhaanjohtavaksi tällaisen väittämän osalta 11 artiklan mukaisesti. Jos toimivaltaisella viranomaisella on epäilyksiä sen suhteen, onko väittämän todenperäisyys tieteellisesti vahvistettu, toimivaltainen viranomainen voi toimittaa asian komission käsiteltäväksi. Komissio voi tehdä päätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti, saatuaan tarvittaessa viranomaiselta lausunnon asiasta.

a)

rehu ehkäisee, hoitaa tai parantaa tietyn sairauden, lukuun ottamatta kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja, jotka hyväksytään asetuksen (EY) N:o 1831/2003 nojalla; tätä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta ravitsemuksellista epätasapainoa koskeviin väittämiin edellyttäen, että asiaan ei liity patologisia oireita;

b)

rehulla on erityinen ravitsemuksellinen tarkoitus, josta säädetään 9 artiklassa tarkoitetussa käyttötarkoitusluettelossa, ellei se täytä siinä esitettyjä vaatimuksia.

a)

rehutyyppi: ”rehuaine”, ”täysrehu” tai ”täydennysrehu” tapauksen mukaan;

b)

merkinnöistä vastaavan rehualan toimijan nimi tai toiminimi ja osoite;

c)

asetuksen (EY) N:o 1774/2002 13 artiklan nojalla asetuksen (EY) N:o 1774/2002 23 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti hyväksyttyjen laitosten osalta tai asetuksen (EY) N:o 1774/2002 17 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan mukaisesti myönnetty merkinnöistä vastaavan henkilön laitoksen hyväksyntänumero (jos olemassa). Jos merkinnöistä vastaavalla henkilöllä on useita hyväksyntänumeroita, hänen on käytettävä sitä, joka on myönnetty asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukaisesti;

d)

eränumero;

e)

nettomäärä painoyksikköinä kiinteiden tuotteiden osalta ja nestemäisten tuotteiden osalta paino- tai tilavuusyksikköinä;

f)

luettelo rehun lisäaineista sekä otsikko ”lisäaineet” tapauksen mukaan liitteessä VI tai liitteessä VII olevan I luvun mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen lisäaineen käytön hyväksymisestä annetun säädöksen merkintäsäännösten soveltamista; ja

g)

kosteuspitoisuus liitteessä I olevan 6 kohdan mukaisesti.

a)

rehuaineen nimi; nimeä on käytettävä 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti; ja

b)

pakollinen ilmoitus liitteessä V olevan luettelon vastaavan luokan mukaan; pakollinen ilmoitus voidaan korvata 24 artiklassa tarkoitetussa yhteisön luettelossa vahvistetuilla tiedoilla jokaisesta vastaavan luokan rehuaineesta.

a)

eläinlajit tai -ryhmät, joille rehuaine on tarkoitettu, jos kyseisiä lisäaineita ei ole hyväksytty kaikkien eläinlajien osalta tai niille on vahvistettu enimmäispitoisuus joitakin lajeja varten;

b)

liitteessä II olevan 4 kohdan mukaista oikeaa käyttöä koskevat ohjeet, jos kyseiselle lisäaineelle on vahvistettu enimmäispitoisuus; ja

c)

muiden kuin teknologisten lisäaineiden vähimmäissäilyvyysaika.

a)

eläinlajit tai -ryhmät, joille rehuseos on tarkoitettu;

b)

rehun oikeaa käyttöä koskevat ohjeet, joista ilmenee myös sen käyttötarkoitus; tällaisten ohjeiden on soveltuvin osin oltava liitteessä II olevan 4 kohdan mukaisia;

c)

tapauksissa, joissa valmistaja ei ole merkinnöistä vastaava henkilö, seuraavat tiedot on toimitettava:

d)

vähimmäissäilyvyys, joka ilmoitetaan noudattaen seuraavia vaatimuksia:

Jos valmistuspäivämäärä merkitään, vähimmäissäilyvyysajan osoittavana päiväyksenä voidaan ilmoittaa myös ”... (ajanjakso päivinä tai kuukausina) valmistuspäivästä”;

e)

luettelo rehuaineista, joista rehu koostuu; luettelon otsikkona on ”koostumus” ja sen alla mainitaan rehuaineiden nimet 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti painon mukaan alenevassa järjestyksessä rehuseoksen kosteuspitoisuuden mukaan laskettuna; luettelossa voidaan ilmoittaa myös painoprosentti; ja

f)

tapauksen mukaan liitteessä VI tai VII olevassa II luvussa vahvistetut pakolliset ilmoitukset.

a)

rehuaineen nimi ja painoprosentti on ilmoitettava, jos sen esiintymistä korostetaan merkinnöissä sanoin, kuvin tai graafisin merkein;

b)

jos elintarviketuotantoeläimille tarkoitettuun rehuseokseen lisättyjen rehuaineiden painoprosentteja ei ilmoiteta, merkinnöistä vastaavan henkilön on pyynnöstä annettava ostajalle määrällistä koostumusta koskevat tiedot +/–15 prosentin tarkkuudella rehun valmistuskaavan mukaiseen määrään nähden sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2004/48/EY soveltamista; ja

c)

muille kuin elintarviketuotantoeläimille, turkiseläimiä lukuun ottamatta, tarkoitetuissa rehuseoksissa voidaan rehuaineen erityisnimen sijasta käyttää sen ryhmän nimeä, johon rehuaine kuuluu.

a)

maininta ”erityisruokavalio”, joka on varattu ainoastaan erityisravinnoksi tarkoitetulle rehulle, 15 artiklan a kohdan mukaisen rehun nimityksen yhteydessä;

b)

edellä 9 artiklassa tarkoitetun käyttötarkoitusluettelon sarakkeissa 1–6 mainittujen käyttötarkoitusten mukaiset tiedot; ja

c)

ilmoitus siitä, että ennen rehun käyttöä tai käyttöajan pidentämistä on pyydettävä ravitsemusasiantuntijan tai eläinlääkärin lausunto.

a)

lemmikkieläinten ruokaan lisätyt rehun lisäaineet, ja

b)

ne lisätyt rehuaineet, joista on käytetty 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ryhmän nimeä.

a)

rehuaineet;

b)

rehuseos, joka koostuu pelkästään jyvistä tai kokonaisista hedelmistä;

c)

rehuseos, joka toimitetaan valmistajalta toiselle;

d)

rehuseos, joka toimitetaan suoraan valmistajalta rehun käyttäjälle;

e)

rehuseos, joka toimitetaan valmistajalta pakkaajalle;

f)

enintään 50 kilogramman rehuseoserät, jotka on tarkoitettu loppukäyttäjälle ja otetaan käyttöön suoraan suljetusta pakkauksesta tai säiliöstä; ja

g)

nuolukivet.

a)

nimi;

b)

tunnistenumero;

c)

rehuaineen kuvaus ja tarvittaessa tiedot valmistusmenetelmästä;

d)

merkintätiedot, jotka korvaavat 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun pakollisen ilmoituksen; ja

e)

sanasto, jossa määritellään mainitut menetelmät ja tekniset ilmaisut.

a)

kuullen muita asianomaisia osapuolia kuten rehun käyttäjiä;

b)

yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa viranomaisen kanssa;

c)

ottaen huomioon asiaan liittyvän kokemuksen viranomaisen antamista lausunnoista ja tieteellisen ja teknisen kehityksen.

a)

ne on laadittu 1 kohdan mukaisesti;

b)

niiden sisältöä voidaan soveltaa koko yhteisössä aloilla, joita ne koskevat; sekä

c)

ne sopivat tässä asetuksessa asetettujen tavoitteiden täyttämiseen.

1)

Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

2)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi sellaisen lisäaineen, joka kuuluu johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään, tai sellaisen esiseoksen, joka sisältää johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään kuuluvaa lisäainetta, pakkaukseen tai säiliöön on merkittävä näkyvästi, selvästi ja pysyvästi mainitun liitteen mukaiset tiedot.”

3)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Esiseosten merkinnöissä on oltava selvästi näkyvillä sana ”esiseos”. Kun kantaja-aine on rehuaine, se on ilmoitettava 13 päivänä heinäkuuta 2009 rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2009 (29) 17 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, ja käytettäessä vettä kantaja-aineena on ilmoitettava esiseoksen kosteuspitoisuus. Kunkin esiseoksen osalta voidaan ilmoittaa vain yksi vähimmäissäilyvyysaika; tämä vähimmäissäilyvyysaika määritetään kunkin sen ainesosan vähimmäissäilyvyysajan perusteella.

1.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 229/29