ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2009.223.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 223
European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
26. elokuu 2009

Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission asetus (EY) N:o 770/2009, annettu 25 päivänä elokuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 771/2009, annettu 25 päivänä elokuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 1580/2007 muuttamisesta eräiden hedelmä- ja vihannesalalla sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten osalta

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 772/2009, annettu 25 päivänä elokuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 1580/2007 muuttamisesta sen määrän osalta, josta alkaen tomaateista aletaan kantaa lisätullia

20

 

*

Komission asetus (EY) N:o 773/2009, annettu 20 päivänä elokuuta 2009, Ranskan lipun alla purjehtivien alusten turskan kalastuksen kieltämisestä alueella VI, EY:n vesillä alueella V b sekä EY:n ja kansainvälisillä vesillä alueilla XII ja XIV

22

 

*

Komission asetus (EY) N:o 774/2009, annettu 25 päivänä elokuuta 2009, tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 112. kerran

24

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2009/112/EY, annettu 25 päivänä elokuuta 2009, yhteisön ajokortista annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta

26

 

*

Komission direktiivi 2009/113/EY, annettu 25 päivänä elokuuta 2009, ajokorteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta

31

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.

I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/1

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 770/2009,

annettu 25 päivänä elokuuta 2009,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä elokuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MK

33,6

XS

19,8

ZZ

26,7

0707 00 05

MK

33,2

TR

103,0

ZZ

68,1

0709 90 70

TR

107,8

ZZ

107,8

0805 50 10

AR

76,0

UY

94,9

ZA

67,3

ZZ

79,4

0806 10 10

EG

174,8

IL

86,7

TR

106,8

ZA

151,7

ZZ

130,0

0808 10 80

AR

114,4

BR

61,1

CL

82,9

NZ

85,6

US

95,4

UY

42,1

ZA

83,2

ZZ

80,7

0808 20 50

AR

113,9

CN

60,3

TR

130,3

ZA

102,4

ZZ

101,7

0809 30

TR

123,3

ZZ

123,3

0809 40 05

TR

90,9

ZZ

90,9

(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/3

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 771/2009,

annettu 25 päivänä elokuuta 2009,

asetuksen (EY) N:o 1580/2007 muuttamisesta eräiden hedelmä- ja vihannesalalla sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 103 a artiklan ja 121 artiklan a alakohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annettua komission asetusta (EY) N:o 1580/2007 (2) on muutettu merkittävästi kaupan pitämisen vaatimusten osalta 1 päivästä heinäkuuta 2009 alkaen komission asetuksella (EY) N:o 1221/2008 (3). Vastikään annettua säännöstä, joka koskee kaupan pitämisen yleisvaatimusten ulkopuolelle jätettäviä tuotteita, olisi kuitenkin täsmennettävä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 53 artiklan 7 kohdassa säädetään, että kaupan pidetyn tuotannon arvo viitekaudella lasketaan kyseisessä artiklassa tarkoitetun viitekauden aikana sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Tätä periaatetta olisi syytä soveltaa myös tuottajaryhmittymien kaupan pidetyn tuotannon arvoon.

(3)

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (YK/ECE) maataloustuotteiden laatuvaatimuksia käsittelevä työryhmä tarkisti vuonna 2008 salaatteja, kähärä- ja siloendiivejä, päärynöitä ja tomaatteja koskevat YK/ECE-standardit. Jotta vältettäisiin tarpeettomat kaupan esteet, yhteisössä hedelmille tai vihanneksille vahvistettujen kaupan pitämisen erityisvaatimusten olisi oltava samat kuin YK/ECE-standardit. Niinpä asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 asianomaisille hedelmille ja vihanneksille säädetyt kaupan pitämisen erityisvaatimukset olisi muutettava uusien YK/ECE-standardien mukaisiksi.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1580/2007 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1580/2007 seuraavasti:

1)

Korvataan 3 artiklan 3 b kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

CN-koodiin 0709 59 kuuluvat muut kuin viljellyt sienet”.

2)

Lisätään 44 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Kaupan pidetyn tuotannon arvo lasketaan sillä jaksolla, jolle tukea haetaan, sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.”.

3)

Korvataan liitteessä I olevan B osan 4, 6 ja 10 kohta tämän asetuksen liitteessä olevalla A, B ja C osalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

(3)  EUVL L 336, 13.12.2008, s. 1.

LIITE

A   OSA

”Osa 4:   Salaattien sekä kähärä- ja siloendiivien kaupan pitämisen vaatimukset

I   TUOTTEEN MÄÄRITELMÄ

Nämä vaatimukset koskevat

—

seuraavien lajikkeiden salaatteja:

—

Lactuca sativa L. var. capitata L. (keräsalaatit, myös rapea keräsalaatti ja jäävuorisalaatti),

—

Lactuca sativa L. var. longifolia Lam. (sidesalaatit),

—

Lactuca sativa L. var. crispa L. (lehtisalaatit),

—

edellä mainittujen lajikkeiden risteytyksiä ja

—

Cichorium endivia L. var. crispa Lam. -lajin kähäräendiivejä, ja

—

Cichorium endivia L. var. latifolium Lam. -lajin siloendiivejä,

jotka on tarkoitettu toimitettaviksi kuluttajille tuoreina.

Näitä vaatimuksia ei sovelleta teolliseen jalostukseen tarkoitettuihin tuotteisiin, yksittäisten lehtien muodossa oleviin tuotteisiin, juuripaakullisiin salaatteihin eikä ruukkusalaatteihin.

II   LAATUA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Vaatimusten tarkoituksena on määritellä tuotteiden laatu kauppakunnostuksen ja pakkaamisen jälkeen.

A.   Vähimmäisvaatimukset

Ottaen huomioon kullekin luokalle annetut erityissäännökset ja sallitut poikkeamat tuotteiden on kaikissa luokissa oltava

—

eheitä,

—

terveitä; tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita,

—

puhtaita ja kunnostettuja eli lähes vailla multaa tai muuta kasvualustaa ja lähes vailla näkyviä vieraita aineita,

—

tuoreen näköisiä,

—

lähes vailla tuholaisia,

—

lähes vailla tuholaisten aiheuttamia vioittumia,

—

täydessä nestejännityksessä,

—

vailla näkyvää kukkavartta,

—

vailla epätavallista pintakosteutta,

—

vailla vierasta hajua ja/tai makua.

Salaattien osalta sallitaan vähäinen punertavaan vivahtava värivirhe, joka johtuu alhaisesta lämpötilasta kasvatuksen aikana, ellei tämä muuta suuresti salaattien ulkonäköä.

Juuret on katkaistava siististi suoraan ulommaisten lehtien tasalta.

Tuotteiden on oltava normaalisti kehittyneitä. Tuotteiden kehitysasteen ja kunnon on oltava sellainen, että ne

—

kestävät kuljetuksen ja käsittelyn,

—

saapuvat tyydyttävässä kunnossa määräpaikkaan.

B.   Laatuluokittelu

Tuotteet luokitellaan kahteen laatuluokkaan seuraavasti:

i)   I luokka

Tähän luokkaan luokiteltujen tuotteiden on oltava hyvälaatuisia. Niiden on oltava lajikkeelle tai kaupalliselle tyypille tyypillisiä, erityisesti värityksen osalta.

Tuotteiden on oltava myös

—

hyvin muodostuneita,

—

kiinteitä, ottaen huomioon viljelymenetelmä ja tuotteen tyyppi,

—

vailla vaurioita ja laadun muuttumisia, jotka heikentävät niiden käyttöarvoa,

—

vailla pakkasvaurioita.

Keräsalaattien on koostuttava yhdestä hyvin muodostuneesta kerästä. Kasvihuoneessa viljeltyjen keräsalaattien osalta sallitaan kuitenkin pienemmät kerät.

Sidesalaatilla on oltava sylinterimäinen kerä, joka voi olla pienikokoinen.

Kähärä- ja siloendiivien keskiosan on oltava väriltään keltainen.

ii)   II luokka

Tähän luokkaan kuuluvat tuotteet, joita ei voida luokitella I luokkaan, mutta jotka vastaavat edellä määriteltyjä vähimmäisvaatimuksia.

Tuotteiden on oltava

—

melko hyvin muodostuneita,

—

vailla vaurioita ja laadun muuttumisia, jotka voivat heikentää vakavasti niiden käyttöarvoa.

Tuotteissa voi olla seuraavanlaisia virheitä, jos niiden laatuun, säilyvyyteen ja ulkonäköön liittyvät olennaiset ominaispiirteet säilyvät muuttumattomina:

—

vähäisiä värivirheitä,

—

vähäisiä tuholaisten aiheuttamia vioittumia.

Keräsalaattien on koostuttava kerästä, joka voi olla pienikokoinen. Keriä ei kuitenkaan vaadita kasvihuoneessa viljeltyjen keräsalaattien osalta.

Sidesalaateilla ei tarvitse olla sylinterimäistä kerää.

III   KOKOLAJITTELUA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Koko määritetään yksikköpainon mukaan.

A.   Vähimmäispaino

Vähimmäispainot ovat I ja II luokkien osalta seuraavat:

 

Avomaalla viljellyt

Kasvihuoneessa viljellyt

Keräsalaatit (ei kuitenkaan rapea keräsalaatti ja jäävuorisalaatit) ja sidesalaatit (ei kuitenkaan ’little gem’ -tyyppiset salaatit)

150 g

100 g

Rapeat keräsalaatit ja jäävuorisalaatit

300 g

200 g

Lehtisalaatit ja ’little gem’ -tyyppiset salaatit

100 g

100 g

Kähärä- ja siloendiivit

200 g

150 g

B.   Tasalaatuisuus

a)   Salaatit

Kevyimmän ja painavimman kappaleen välinen painoero samassa pakkauksessa ei saa missään luokassa olla suurempi kuin:

—

40 grammaa, kun kevyin kappale on alle 150 gramman painoinen,

—

100 grammaa, kun kevyin kappale on 150–300 gramman painoinen,

—

150 grammaa, kun kevyin kappale on 300–450 gramman painoinen,

—

300 grammaa, kun kevyin kappale on yli 450 gramman painoinen.

b)   Kähärä- ja siloendiivit

Kevyimmän ja painavimman kappaleen välinen painoero samassa pakkauksessa ei saa missään luokassa olla suurempi kuin 300 grammaa.

IV   SALLITTUJA POIKKEAMIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Tuotteille, jotka eivät ole asianomaisen luokan vaatimusten mukaisia, sallitaan kussakin erässä eräitä laatu- ja kokopoikkeamia.

A.   Sallitut laatupoikkeamat

i)   I luokka

Kappalemäärästä saa olla kymmenen prosenttia tuotteita, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia, mutta jotka täyttävät II luokan vaatimukset. Tämän poikkeaman rajoissa enintään yksi prosentti tuotteista voi olla sellaisia, jotka eivät täytä II luokan vaatimuksia eivätkä vähimmäisvaatimuksia. Tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita.

ii)   II luokka

Kappalemäärästä saa olla kymmenen prosenttia tuotteita, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia eivätkä täytä vähimmäisvaatimuksia. Tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita.

B.   Sallitut kokopoikkeamat

Kaikissa luokissa: Kappalemäärästä saa olla kymmenen prosenttia tuotteita, jotka eivät vastaa kokoluokittelua koskevia vaatimuksia mutta joiden paino on enintään kymmenen prosenttia kyseistä kokoluokkaa pienempi tai suurempi.

V   KAUPPAKUNNOSTUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

A.   Tasalaatuisuus

Kunkin pakkauksen sisällön on oltava tasalaatuinen, ja pakkaus saa sisältää ainoastaan samaa alkuperää ja lajiketta tai kaupallista tyyppiä sekä laatu- ja kokoluokkaa olevia tuotteita.

Myyntipakkaus (1) voi kuitenkin sisältää selvästi eriväristen ja eri lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä olevien tuotteiden sekoituksia, edellyttäen että tuotteet ovat laadultaan tasalaatuisia sekä kunkin värin ja lajikkeen ja/tai kaupallisen tyypin osalta samaa alkuperää.

Pakkauksen sisällön näkyvän osan on edustettava koko sisältöä.

B.   Pakkaaminen

Tuotteet on pakattava siten, että ne tulevat suojatuiksi sopivalla tavalla. Tuotteet on pakattava järkevästi ottaen huomioon pakkauksen koko ja tyyppi siten, ettei pakkaukseen jää tyhjää tilaa tai tuotteita pakata liian tiiviisti.

Pakkauksen sisällä käytettävien materiaalien on oltava puhtaita ja sellaisia, ettei niistä aiheudu tuotteiden ulkoista eikä sisäistä pilaantumista. Kaupallisilla merkinnöillä varustettujen materiaalien, kuten paperien tai tarrojen käyttö sallitaan, jos painatuksessa käytetään myrkytöntä painoväriä ja kiinnityksessä myrkytöntä liimaa.

Pakkauksissa ei saa olla mitään vieraita aineita.

VI   MERKITSEMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Kussakin pakkauksessa (2) on oltava merkittynä sen yhdelle puolelle selvin, pysyvin ja pakkauksen ulkopuolelle näkyvin kirjaimin seuraavat merkinnät:

A.   Tunnistusmerkinnät

Pakkaaja ja/tai lähettäjä:

—

Nimi ja fyysinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, ja jos osoite ei ole alkuperämaassa, on merkittävä myös maa),

tai

—

kansallisen viranomaisen tunnustama koodi (3).

B.   Tuote

—

Ilmaisu ’salaatteja’, ’pehmeälehtisiä keräsalaatteja’, ’bataviansalaatteja’, ’rapeakeräsalaatteja (jäävuorisalaatteja)’, ’sidesalaatteja’, ’lehtisalaatteja’ (tai tarvittaessa esimerkiksi ’tammenlehtisalaatteja’, ’lollo bionda -salaatteja’, ’lollo rossa’ -salaatteja), ’kähäräendiivejä’, ’siloendiivejä’ tai näiden rinnakkaisilmaisut, jos sisältö ei ole näkyvissä,

—

tarvittaessa ’little gem’ tai muu rinnakkaisilmaisu,

—

tarvittaessa maininta ’viljelty kasvihuoneessa’ tai muu asianmukainen maininta,

—

lajikkeen nimi (vapaaehtoinen),

—

selvästi eri väriä ja lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä olevien tuotteiden sekoituksen sisältävien myyntipakkausten osalta merkintä ’Salaattisekoitus’ tai vastaava ilmaisu. Jos tuote ei ole näkyvissä, on merkittävä myyntipakkauksen sisältämien tuotteiden väri ja lajike tai kaupallinen tyyppi.

C.   Tuotteen alkuperä

—

Alkuperämaa ja vapaavalintaisesti tuotantoalue tai kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason paikannimi.

—

Jos on kyse eri alkuperää olevien selvästi eri väriä ja lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä olevien tuotteiden sekoituksen sisältävästä myyntipakkauksesta, väriä ja lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä koskevan merkinnän välittömässä läheisyydessä on mainittava alkuperämaat.

D.   Kaupalliset tiedot

—

Luokka,

—

kokoluokka, ilmaistuna kappaleen vähimmäispainon tai kappalemäärän mukaan,

—

nettopaino (vapaaehtoinen).

E.   Virallinen tarkastusmerkintä (vapaaehtoinen)

Ensimmäisessä alakohdassa esitettyjä merkintöjä ei tarvitse tehdä pakkauksiin, jotka sisältävät ulospäin selvästi näkyviä myyntipakkauksia, joihin kaikkiin on tehty kyseiset merkinnät. Kyseisiin pakkauksiin ei saa tehdä merkintöjä, jotka voisivat johtaa harhaan. Jos nämä pakkaukset on pakattu kuormalavalle, kyseiset tiedot on annettava vähintään kuormalavan kahdelle sivulle näkyvästi sijoitetulla lomakkeella.”

B   OSA

”Osa 6:   Päärynöiden kaupan pitämisen vaatimukset

I   TUOTTEEN MÄÄRITELMÄ

Nämä vaatimukset koskevat Pyrus communis L. -lajin päärynöitä, jotka on tarkoitettu myytäviksi kuluttajille tuoreina, teolliseen jalostukseen tarkoitettuja päärynöitä lukuun ottamatta.

II   LAATUA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Näiden vaatimusten tarkoituksena on määritellä kauppakunnostettujen ja pakattujen päärynöiden laatu.

A.   Vähimmäisvaatimukset

Kullekin luokalle annetut erityissäännökset ja sallitut poikkeamat huomioon ottaen päärynöiden on oltava kaikissa luokissa:

—

eheitä,

—

terveitä; tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita,

—

puhtaita, lähes vailla näkyviä vieraita aineita,

—

lähes vailla tuholaisia,

—

lähes vailla tuholaisten mallolle aiheuttamia vaurioita,

—

vailla epätavallista pintakosteutta,

—

vailla vierasta hajua ja/tai makua.

Päärynöiden kehitysasteen ja kunnon on oltava sellainen, että

—

kypsyminen voi jatkua ja hedelmät voivat saavuttaa lajikkeelle sopivan kypsyysasteen,

—

ne kestävät kuljetuksen ja käsittelyn,

—

ne saapuvat tyydyttävässä kunnossa määräpaikkaan.

B.   Laatuluokittelu

Päärynät luokitellaan kolmeen laatuluokkaan seuraavasti:

i)   Ekstraluokka

Tähän luokkaan luokiteltujen päärynöiden on oltava erittäin hyvälaatuisia. Niiden on oltava muodoltaan, kooltaan ja väriltään lajikkeelle tyypillisiä, ja niiden kannan on oltava vahingoittumaton.

Mallossa ei saa olla vaurioita eikä kuoressa karheita ruskeita laikkuja.

Niiden on oltava virheettömiä lukuun ottamatta hyvin vähäisiä pintavirheitä, jotka eivät vaikuta tuotteen yleisulkonäköön, laatuun, säilyvyyteen tai pakkauksen ulkoasuun.

Päärynät eivät saa olla rakeisia.

ii)   I luokka

Tähän luokkaan luokiteltujen päärynöiden on oltava hyvälaatuisia. Niiden on oltava muodoltaan, kooltaan ja väriltään lajikkeelle tyypillisiä (4).

Mallossa ei saa olla vaurioita eikä kuoressa karheita ruskeita laikkuja.

Yksittäisessä hedelmässä voi kuitenkin olla seuraavanlaisia vähäisiä virheitä, jos ne eivät vaikuta tuotteen yleisulkonäköön, laatuun, säilyvyyteen tai pakkauksen ulkoasuun:

—

vähäinen muotovirhe,

—

vähäinen kehitysvirhe,

—

vähäisiä värivirheitä,

—

vähäisiä kuoren virheitä, jotka eivät saa olla

—

muodoltaan pitkänomaisten virheiden osalta yli kahden senttimetrin pituisia,

—

muiden virheiden osalta yli yhtä neliösenttimetriä kokonaispinta-alaltaan, lukuun ottamatta hedelmärupea (Venturia pirina ja V. inaequalis), jonka kokonaispinta-ala saa olla enintään 0,25 neliösenttimetriä,

—

lieviä vaurioita, joiden pinta-ala on enintään yksi neliösenttimetri.

Kanta voi olla hieman vahingoittunut.

Päärynät eivät saa olla rakeisia.

iii)   II luokka

Tähän luokkaan kuuluvat päärynät, joita ei voida luokitella ylempiin luokkiin, mutta jotka vastaavat edellä määriteltyjä vähimmäisvaatimuksia.

Mallossa ei saa olla merkittäviä virheitä.

Tuotteissa voi olla seuraavanlaisia virheitä, jos niiden laatuun, säilyvyyteen ja ulkonäköön liittyvät olennaiset ominaispiirteet säilyvät muuttumattomina:

—

muotovirheitä,

—

kehitysvirheitä,

—

värivirheitä,

—

vähäisiä karheita ruskeita laikkuja,

—

kuoren virheitä, jotka eivät saa olla

—

muodoltaan pitkänomaisten virheiden osalta yli neljän senttimetrin pituisia,

—

muiden virheiden osalta yli 2,5:tä neliösenttimetriä kokonaispinta-alaltaan, lukuun ottamatta hedelmärupea (Venturia pirina ja V. inaequalis), jonka kokonaispinta-ala saa olla enintään yksi neliösenttimetri,

—

lieviä vaurioita, joiden pinta-ala on enintään kaksi neliösenttimetriä.

III   KOKOLAJITTELUA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Koko määritetään poikkileikkauksen suurimman halkaisijan mukaan.

Kussakin luokassa vaaditaan vähintään seuraavan suuruinen halkaisija:

 

Ekstraluokka

I luokka

II luokka

Suurihedelmäiset lajikkeet

60 mm

55 mm

55 mm

Muut lajikkeet

55 mm

50 mm

45 mm

Liitteessä mainituilta kesäpäärynälajikkeilta ei vaadita vähimmäiskokoa.

Jotta taattaisiin tasakokoisuus kussakin pakkauksessa, saman pakkauksen hedelmien halkaisijoiden ero saa olla enintään

—

viisi millimetriä ekstraluokan hedelmillä ja kerroksittain riveihin pakatuilla I ja II luokan hedelmillä,

—

kymmenen millimetriä irtotavarana pakkauksessa tai kuluttajapakkauksessa tarjottavilla I luokan hedelmillä.

Irtotavarana pakkauksessa tai kuluttajapakkauksessa tarjottaville II luokan hedelmille ei ole vahvistettu yhtenäistä kokoa.

IV   SALLITTUJA POIKKEAMIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Tuotteille, jotka eivät ole asianomaisen luokan vaatimusten mukaisia, sallitaan kussakin erässä eräitä laatu- ja kokopoikkeamia.

A.   Sallitut laatupoikkeamat

i)   Ekstraluokka

Kymmenen prosenttia määrästä tai painosta saa olla päärynöitä, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia, mutta jotka täyttävät I luokan vaatimukset. Tämän poikkeaman rajoissa enintään 0,5 prosenttia tuotteista voi olla sellaisia, jotka eivät täytä II luokan laatuvaatimuksia.

ii)   I luokka

Kymmenen prosenttia määrästä tai painosta saa olla päärynöitä, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia, mutta jotka täyttävät II luokan vaatimukset. Tämän poikkeaman rajoissa enintään yksi prosentti tuotteista voi olla sellaisia, jotka eivät täytä II luokan vaatimuksia eivätkä vähimmäisvaatimuksia. Tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita. Tätä poikkeamaa ei sovelleta kannattomiin päärynöihin.

iii)   II luokka

Kymmenen prosenttia määrästä tai painosta saa olla päärynöitä, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia eivätkä täytä vähimmäisvaatimuksia. Tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita.

Tämän poikkeaman rajoissa voidaan hyväksyä enintään kaksi prosenttia lukumäärästä tai painosta hedelmiä, joissa on seuraavia virheitä:

—

vähäisiä arpeutumattomia halkeamia tai repeytymiä,

—

hyvin vähäistä pilaantumista,

—

hedelmän sisällä olevia tuholaisia ja/tai tuholaisten mallolle aiheuttamia vaurioita.

B.   Sallitut kokopoikkeamat

Kaikissa luokissa:

a)

niiden hedelmien osalta, joita koskevat tasalaatuisuusvaatimukset, kymmenen prosenttia lukumäärästä tai painosta saa olla hedelmiä, jotka kuuluvat välittömästi alempaan tai ylempään kokoluokkaan kuin pakkauksessa mainittu kokoluokka siten, että pienimpään sallittuun kokoluokkaan luokitellut hedelmät saavat olla enintään viisi millimetriä tätä vähimmäiskokoa pienempiä;

b)

niiden hedelmien osalta, joita eivät koske tasalaatuisuusvaatimukset, kymmenen prosenttia lukumäärästä tai painosta saa olla hedelmiä, jotka ovat enintään viisi millimetriä vähimmäiskokoa pienempiä.

V   KAUPPAKUNNOSTUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

A.   Tasalaatuisuus

Kunkin pakkauksen sisällön on oltava tasalaatuinen, ja pakkaus saa sisältää ainoastaan samaa alkuperää, lajiketta, laatu- ja kokoluokkaa (jos tuotteet lajitellaan koon mukaan) sekä kypsyysastetta olevia päärynöitä.

Ekstraluokan hedelmien on oltava myös samanvärisiä.

Myyntipakkaus (5) voi kuitenkin sisältää selvästi eri lajiketta olevien päärynöiden sekoituksia, edellyttäen että tuotteet ovat laadultaan tasalaatuisia sekä kunkin lajikkeen osalta samaa alkuperää.

Pakkauksen sisällön näkyvän osan on edustettava koko sisältöä.

B.   Pakkaaminen

Päärynät on pakattava siten, että ne tulevat suojatuiksi sopivalla tavalla.

Pakkauksen sisällä käytettävien materiaalien on oltava puhtaita ja sellaisia, ettei niistä aiheudu tuotteiden ulkoista eikä sisäistä pilaantumista. Kaupallisilla merkinnöillä varustettujen materiaalien, kuten paperien tai tarrojen käyttö sallitaan, jos painatuksessa käytetään myrkytöntä painoväriä ja kiinnityksessä myrkytöntä liimaa.

Yksittäisiin tuotteisiin kiinnitettävien merkintöjen on oltava sellaisia, että niistä ei aiheudu niitä poistettaessa näkyviä liimajälkiä tai kuoren vaurioita.

Pakkauksissa ei saa olla mitään vieraita aineita.

VI   MERKITSEMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Kussakin pakkauksessa (6) on oltava merkittynä sen yhdelle puolelle selvin, pysyvin ja pakkauksen ulkopuolelle näkyvin kirjaimin seuraavat merkinnät:

A.   Tunnistusmerkinnät

Pakkaaja ja/tai lähettäjä:

—

Nimi ja fyysinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, ja jos osoite ei ole alkuperämaassa, on merkittävä myös maa),

tai

—

kansallisen viranomaisen tunnustama koodi (7).

B.   Tuote

—

Ilmaisu ’päärynöitä’, jos sisältö ei ole näkyvissä,

—

lajikkeen nimi. Jos kyseessä on eri päärynälajikkeiden sekoituksen sisältävä myyntipakkaus, maininta jokaisesta pakkauksessa olevasta lajikkeesta.

C.   Tuotteen alkuperä

—

Alkuperämaa ja vapaavalintaisesti tuotantoalue tai kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason paikannimi. Jos kyseessä on eri alkuperää olevien selvästi eri päärynälajikkeiden sekoituksen sisältävä myyntipakkaus, kunkin lajikkeen nimen välittömässä läheisyydessä on mainittava sen alkuperämaa.

D.   Kaupalliset tiedot

—

Luokka,

—

kokoluokka tai kerroksittain riveihin pakatuista hedelmistä kappalemäärä. Jos tunnistusmerkinnät tehdään kokoluokan perusteella, kokoluokka on ilmoitettava

a)

niiden hedelmien osalta, joita tasalaatuisuusvaatimukset koskevat, vähimmäis- ja enimmäishalkaisijoina;

b)

niiden hedelmien osalta, joita tasalaatuisuusvaatimukset eivät koske, pakkauksen pienimmän hedelmän halkaisijana, jonka perään lisätään maininta ’ja enemmän’ tai muu vastaava ilmaisu tai tarvittaessa maininta pakkauksen suurimman hedelmän halkaisijasta.

E.   Virallinen tarkastusmerkintä (vapaaehtoinen)

Ensimmäisessä alakohdassa esitettyjä merkintöjä ei tarvitse tehdä pakkauksiin, jotka sisältävät ulospäin selvästi näkyviä myyntipakkauksia, joihin kaikkiin on tehty kyseiset merkinnät. Kyseisiin pakkauksiin ei saa tehdä merkintöjä, jotka voisivat johtaa harhaan. Jos nämä pakkaukset on pakattu kuormalavalle, kyseiset tiedot on annettava vähintään kuormalavan kahdelle sivulle näkyvästi sijoitetulla lomakkeella.

Lisäys

Päärynöiden kokolajittelukriteerit

L

=

Suurihedelmäiset lajikkeet

SP

=

Kesäpäärynät, joilta ei vaadita vähimmäiskokoa

Suurihedelmäisten päärynälajikkeiden ja kesäpäärynälajikkeiden ohjeellinen luettelo

Pienihedelmäisiä lajikkeita ja luettelossa mainitsemattomia lajikkeita voidaan pitää kaupan, jos ne ovat vaatimusten III jaksossa muille lajikkeille vahvistettujen kokoluokittelua koskevien säännösten mukaiset.

Eräitä jäljempänä olevaan luetteloon kuuluvia lajikkeita voidaan pitää nimillä, joille on haettu tavaramerkkisuojaa tai saatu tavaramerkkisuoja yhdessä tai useammassa maassa. Tällaisia tavaramerkkejä ei ole tarkoitus esittää taulukon ensimmäisessä ja toisessa sarakkeessa. Muutamia esimerkkejä tunnetuista tavaramerkeistä esitetään kolmannessa sarakkeessa.

Lajike

Rinnakkaisilmaisu

Tavaramerkki

Koko

Abbé Fétel

Abate Fetel

 

L

Abugo o Siete en Boca

 

 

SP

Aka

 

 

SP

Alka

 

 

L

Alsa

 

 

L

Amfora

 

 

L

Alexandrine Douillard

 

 

L

Bergamotten

 

 

SP

Beurré Alexandre Lucas

Lucas

 

L

Beurré Bosc

Bosc, Beurré d’Apremont, Empereur Alexandre, Kaiser Alexander

 

L

Beurré Clairgeau

 

 

L

Beurré

Hardenpont

 

L

Beurré Giffard

 

 

SP

Beurré précoce Morettini

Morettini

 

SP

Blanca de Aranjuez

Agua de Aranjuez, Espadona, Blanquilla

 

SP

Carusella

 

 

SP

Castell

Castell de Verano

 

SP

Colorée de Juillet

Bunte Juli

 

SP

Comice rouge

 

 

L

Concorde

 

 

L

Condoula

 

 

SP

Coscia

Ercolini

 

SP

Curé

Curato, Pastoren, Del cura de Ouro, Espadon de invierno, Bella de Berry, Lombardia de Rioja, Batall de Campana

 

L

D’Anjou

 

 

L

Dita

 

 

L

D. Joaquina

Doyenné de Juillet

 

SP

Doyenné d’hiver

Winterdechant

 

L

Doyenné du Comice

Comice, Vereinsdechant

 

L

Erika

 

 

L

Etrusca

 

 

SP

Flamingo

 

 

L

Forelle

 

 

L

Général Leclerc

 

Amber GraceTM

L

Gentile

 

 

SP

Golden Russet Bosc

 

 

L

Grand champion

 

 

L

Harrow Delight

 

 

L

Jeanne d’Arc

 

 

L

Joséphine

 

 

L

Kieffer

 

 

L

Klapa Mīlule

 

 

L

Leonardeta

Mosqueruela, Margallon, Colorada de Alcanadre, Leonarda de Magallon

 

SP

Lombacad

 

Cascade®

L

Moscatella

 

 

SP

Mramornaja

 

 

L

Mustafabey

 

 

SP

Packham’s Triumph

Williams d’Automne

 

L

Passe Crassane

Passa Crassana

 

L

Perita de San Juan

 

 

SP

Pérola

 

 

SP

Pitmaston

Williams Duchesse

 

L

Précoce de Trévoux

Trévoux

 

SP

Président Drouard

 

 

L

Rosemarie

 

 

L

Suvenirs

 

 

L

Santa Maria

Santa Maria Morettini

 

SP

Spadoncina

Agua de Verano, Agua de Agosto

 

SP

Taylors Gold

 

 

L

Triomphe de Vienne

 

 

L

Vasarine Sviestine

 

 

L

Williams Bon Chrétien

Bon Chrétien, Bartlett, Williams, Summer Bartlett

 

L
”

C   OSA

”Osa 10:   Tomaattien kaupan pitämisen vaatimukset

I   TUOTTEEN MÄÄRITELMÄ

Nämä vaatimukset koskevat Lycopersicum esculentum Mill -lajin tomaatteja, jotka on tarkoitettu myytäviksi kuluttajille tuoreina, teolliseen jalostukseen tarkoitettuja tomaatteja lukuun ottamatta.

Tomaateissa erotetaan neljä kaupallista tyyppiä:

—

pyöreät,

—

uurteiset,

—

soikeat tai pitkulaiset,

—

kirsikkatomaatit (myös cocktailtomaatit).

II   LAATUA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Näiden vaatimusten tarkoituksena on määritellä kauppakunnostettujen ja pakattujen tomaattien laatu.

A.   Vähimmäisvaatimukset

Ottaen huomioon kullekin luokalle annetut erityissäännökset ja sallitut poikkeamat tomaattien on kaikissa luokissa oltava:

—

eheitä,

—

terveitä; tuotteita, joissa on mätää tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita,

—

puhtaita, lähes vailla näkyviä vieraita aineita,

—

tuoreen näköisiä,

—

lähes vailla tuholaisia,

—

lähes vailla tuholaisten mallolle aiheuttamia vaurioita,

—

vailla epätavallista pintakosteutta,

—

vailla vierasta hajua ja/tai makua.

Terttutomaattien varsien on oltava tuoreita, terveitä, puhtaita sekä täysin vailla lehtiä ja näkyviä vieraita aineita.

Tomaattien kehitysasteen ja kunnon on oltava sellainen, että ne

—

kestävät kuljetuksen ja käsittelyn,

—

saapuvat tyydyttävässä kunnossa määräpaikkaan.

B.   Laatuluokittelu

Tomaatit luokitellaan kolmeen laatuluokkaan seuraavasti:

i)   Ekstraluokka

Tähän luokkaan luokiteltujen tomaattien on oltava erittäin hyvälaatuisia. Niiden on oltava kiinteämaltoisia sekä muodoltaan, ulkonäöltään ja kehitysasteeltaan lajikkeelle tyypillisiä.

Tomaattien värin suhteessa kypsyysasteeseen on oltava sellainen, että ne vastaavat edellä A kohdan viimeisen alakohdan vaatimuksia.

Viherkantaisia ja muuten viallisia tomaatteja ei sallita, lukuun ottamatta hyvin vähäisiä kuoren pintamuutoksia, joilla ei ole vaikutusta tuotteen yleisulkonäköön, laatuun, säilyvyyteen eikä pakkauksen ulkoasuun.

ii)   I luokka

Tähän luokkaan luokiteltujen tomaattien on oltava hyvälaatuisia. Niiden on oltava kohtuullisen kiinteitä ja ominaisuuksiltaan lajikkeelle tyypillisiä.

Halkeamia ja näkyvästi viherkantaisia tomaatteja ei sallita. Niissä voi kuitenkin olla seuraavanlaisia vähäisiä virheitä, jos ne eivät vaikuta tuotteen yleisulkonäköön, laatuun, säilyvyyteen tai pakkauksen ulkoasuun:

—

vähäinen muotovirhe,

—

vähäisiä värivirheitä,

—

vähäisiä kuorivauroita,

—

erittäin vähäisiä kolhiutumia.

Uurteisissa tomaateissa saa lisäksi olla:

—

enintään 1 senttimetrin pituisia arpeutuneita halkeamia,

—

kohtuullisia kohoumia,

—

pieni napamainen syvennys, joka ei ole korkkiutunut,

—

enintään 1 neliösenttimetrin kokoinen korkkiutunut alue luotin kohdalla,

—

ohut pitkulainen (saumamainen) kanta-arpi, joka on pituudeltaan enintään kaksi kolmasosaa tomaatin enimmäishalkaisijasta.

iii)   II luokka

Tähän luokkaan kuuluvat tomaatit, joita ei voida luokitella ylempiin luokkiin, mutta jotka täyttävät edellä määritellyt vähimmäisvaatimukset.

Niiden on oltava riittävän kiinteitä (mutta ne voivat olla hyvin lievästi vähemmän kiinteitä kuin I luokan tomaatit) eikä niissä saa olla arpeutumattomia halkeamia.

Tomaateissa voi olla seuraavanlaisia virheitä, jos niiden laatuun, säilyvyyteen tai ulkoasuun liittyvät olennaiset ominaispiirteet säilyvät muuttumattomina:

—

muodon, kehityksen ja värityksen vajavuus,

—

kuorivaurioita tai kolhiutumia, jolleivät ne vahingoita hedelmää merkittävästi,

—

enintään kolmen cm:n pituisia arpeutuneita halkeamia, kun on kyse pyöreistä, uurteisista tai pitkulaisista tomaateista.

Uurteisissa tomaateissa saa lisäksi olla

—

selvempiä kohoumia kuin I luokassa, mutta ei kuitenkaan epämuodostumia,

—

napamainen syvennys,

—

enintään kahden neliösenttimetrin kokoinen korkkiutunut alue luotin kohdalla,

—

ohut pitkulainen (saumamainen) kanta-arpi.

III   KOKOLAJITTELUA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Koko määritetään joko poikkileikkauksen suurimman halkaisijan, painon tai lukumäärän mukaan.

Seuraavia säännöksiä ei sovelleta terttutomaatteihin, ja ne ovat II luokan osalta vapaaehtoisia.

Tasakokoisuuden varmistamiseksi

a)

saman pakkauksen tomaattien halkaisijoiden ero saa olla enintään

—

10 mm, jos pienimmän tomaatin (pakkauksessa ilmoitettu) halkaisija on alle 50 mm,

—

15 mm, jos pienimmän tomaatin (pakkauksessa ilmoitettu) halkaisija on 50–70 mm,

—

20 mm, jos pienimmän tomaatin (pakkauksessa ilmoitettu) halkaisija on 70–100 mm,

—

jos tomaatin halkaisija on vähintään 100 mm, halkaisijoiden erolla ei ole merkitystä.

Jos sovelletaan kokoluokkakoodeja, on noudatettava seuraavassa taulukossa esitettyjä koodeja ja asteikkoja.

Kokoluokkakoodi

Halkaisija (mm)

0

≤ 20

1

> 20 ≤ 25

2

> 25 ≤ 30

3

> 30 ≤ 35

4

> 35 ≤ 40

5

> 40 ≤ 47

6

> 47 ≤ 57

7

> 57 ≤ 67

8

> 67 ≤ 82

9

> 82 ≤ 102

10

> 102

b)

Painon tai lukumäärän mukaan kokoluokitelluissa tomaateissa kokoerojen on oltava a alakohdan mukaisia.

IV   SALLITTUJA POIKKEAMIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Tuotteille, jotka eivät ole asianomaisen luokan vaatimusten mukaisia, sallitaan kussakin erässä eräitä laatu- ja kokopoikkeamia.

A.   Sallitut laatupoikkeamat

i)   Ekstraluokka

Viisi prosenttia määrästä tai painosta saa olla tomaatteja, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia, mutta jotka täyttävät I luokan vaatimukset. Tämän poikkeaman rajoissa enintään 0,5 prosenttia tuotteista voi olla sellaisia, jotka eivät täytä II luokan laatuvaatimuksia.

ii)   I luokka

Kymmenen prosenttia määrästä tai painosta saa olla tomaatteja, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia, mutta jotka täyttävät II luokan vaatimukset. Tämän poikkeaman rajoissa enintään yksi prosentti tuotteista voi olla sellaisia, jotka eivät täytä II luokan vaatimuksia eivätkä vähimmäisvaatimuksia. Tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita. Terttutomaateista viisi prosenttia tomaattien lukumäärästä tai painosta saa olla varresta irrallaan.

iii)   II luokka

Kymmenen prosenttia määrästä tai painosta saa olla tomaatteja, jotka eivät vastaa tämän luokan vaatimuksia eivätkä täytä vähimmäisvaatimuksia. Tuotteita, joissa on mätää, tai jotka ovat muuten pilaantuneet kulutukseen kelpaamattomiksi, ei sallita. Terttutomaateista kymmenen prosenttia tomaattien lukumäärästä tai painosta saa olla varresta irrallaan.

B.   Sallitut kokopoikkeamat

Kaikissa luokissa: Kymmenen prosenttia lukumäärästä tai painosta saa olla tomaatteja, jotka kuuluvat mainittua kokoluokkaa välittömästi alempaan tai ylempään kokoluokkaan.

V   KAUPPAKUNNOSTUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

A.   Tasalaatuisuus

Kunkin pakkauksen sisällön on oltava tasalaatuinen, ja pakkaus saa sisältää ainoastaan samaa alkuperää, lajiketta tai kaupallista tyyppiä sekä laatu- tai kokoluokkaa (jos tuotteet lajitellaan koon mukaan) olevia tomaatteja.

Ekstra- ja I luokkaan kuuluvien tomaattien on oltava kypsyysasteeltaan ja väriltään miltei yhdenmukaisia. Soikeiden tomaattien on lisäksi oltava pituudeltaan riittävän yhdenmukaisia.

Myyntipakkaus (8) voi kuitenkin sisältää ei selvästi eriväristen ja eri lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä olevien tomaattien sekoituksia, edellyttäen että tuotteet ovat laadultaan tasalaatuisia sekä kunkin värin ja lajikkeen ja/tai kaupallisen tyypin osalta samaa alkuperää.

Pakkauksen sisällön näkyvän osan on edustettava koko sisältöä.

B.   Pakkaaminen

Tomaatit on pakattava siten, että ne tulevat suojatuiksi sopivalla tavalla.

Pakkauksen sisällä käytettävien materiaalien on oltava puhtaita ja sellaisia, ettei niistä aiheudu tuotteiden ulkoista eikä sisäistä pilaantumista. Kaupallisilla merkinnöillä varustettujen materiaalien, kuten paperien tai tarrojen käyttö sallitaan, jos painatuksessa käytetään myrkytöntä painoväriä ja kiinnityksessä myrkytöntä liimaa.

Pakkauksissa ei saa olla mitään vieraita aineita.

VI   MERKITSEMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Kussakin pakkauksessa (9) on oltava merkittynä sen yhdelle puolelle selvin, pysyvin ja pakkauksen ulkopuolelle näkyvin kirjaimin seuraavat merkinnät:

A.   Tunnistusmerkinnät

Pakkaaja ja/tai lähettäjä:

—

Nimi ja fyysinen osoite (katuosoite, postinumero, paikkakunta, ja jos osoite ei ole alkuperämaassa, on merkittävä myös maa),

tai

—

kansallisen viranomaisen tunnustama koodi (10).

B.   Tuote

Ilmaisu ’Tomaatteja’ tai ’terttutomaatteja’ ja kaupallisen tyypin nimi, jos sisältö ei ole näkyvissä. Nämä merkinnät ovat pakollisia kaikille sekä tertussa oleville että muille kirsikkatomaateille (tai cocktailtomaateille).

—

Selvästi eri väriä ja lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä olevien tomaattien sekoituksen sisältävien myyntipakkausten osalta merkintä ’Tomaattisekoitus’ tai vastaava ilmaisu. Jos tuote ei ole näkyvissä, on merkittävä myyntipakkauksen sisältämien tuotteiden väri ja lajike tai kaupallinen tyyppi,

—

lajikkeen nimi (vapaaehtoinen).

C.   Tuotteen alkuperä

Alkuperämaa ja vapaavalintaisesti tuotantoalue tai kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason paikannimi.

Jos on kyse eri alkuperää olevien selvästi eri väriä ja lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä olevien tomaattien sekoituksen sisältävästä myyntipakkauksesta, väriä ja lajiketta ja/tai kaupallista tyyppiä koskevan merkinnän välittömässä läheisyydessä on mainittava alkuperämaat.

D.   Kaupalliset tiedot

—

Luokka,

—

kokoluokka (jos tuotteet lajitellaan koon mukaan) vähimmäis- ja enimmäishalkaisijoin ilmaistuna.

E.   Virallinen tarkastusmerkintä (vapaaehtoinen)

—

Ensimmäisessä alakohdassa esitettyjä merkintöjä ei tarvitse tehdä pakkauksiin, jotka sisältävät ulospäin selvästi näkyviä myyntipakkauksia, joihin kaikkiin on tehty kyseiset merkinnät. Kyseisiin pakkauksiin ei saa tehdä merkintöjä, jotka voisivat johtaa harhaan. Jos nämä pakkaukset on pakattu kuormalavalle, kyseiset tiedot on annettava vähintään kuormalavan kahdelle sivulle näkyvästi sijoitetulla lomakkeella.

(1)  Myyntipakkauksen on oltava sellainen, että se ostetaan kokonaisena.

(2)  Kuluttajalle suoraan myytäväksi tarkoitettuihin yksikköpakkauksiin ei sovelleta näitä merkitsemistä koskevia säännöksiä, vaan kansallisia vaatimuksia. Tällaisia yksikköpakkauksia sisältävissä kuljetuspakkauksissa on kuitenkin oltava tässä tarkoitetut merkinnät.

(3)  Monien maiden kansallisessa lainsäädännössä edellytetään nimen ja osoitteen ilmoittamista. Jos kuitenkin käytetään koodia, koodin läheisyyteen on merkittävä ilmaisu ’pakkaaja ja/tai lähettäjä’ (tai vastaavat lyhenteet), ja koodin eteen on merkittävä koodin tunnustaneen maan ISO 3166 Alpha -maa-/aluekoodi.

(4)  Suurihedelmäisten lajikkeiden ja kesäpäärynöiden ohjeellinen lajikeluettelo on näiden vaatimusten liitteessä.

(5)  Myyntipakkauksen on oltava sellainen, että se ostetaan kokonaisena.

(6)  Kuluttajalle suoraan myytäväksi tarkoitettuihin yksikköpakkauksiin ei sovelleta näitä merkitsemistä koskevia säännöksiä, vaan kansallisia vaatimuksia. Tällaisia yksikköpakkauksia sisältävissä kuljetuspakkauksissa on kuitenkin oltava tässä tarkoitetut merkinnät.

(7)  Monien maiden kansallisessa lainsäädännössä edellytetään nimen ja osoitteen ilmoittamista. Jos kuitenkin käytetään koodia, ilmaisu ’pakkaaja ja/tai lähettäjä’ (tai vastaavat lyhenteet) on merkittävä koodin läheisyyteen, ja koodin eteen on merkittävä koodin tunnustaneen maan ISO 3166 Alpha -maa-/aluekoodeja.

(8)  Myyntipakkauksen on oltava sellainen, että se ostetaan kokonaisena.

(9)  ’Kuluttajalle suoraan myytäväksi tarkoitettuihin yksikköpakkauksiin ei sovelleta näitä merkitsemistä koskevia säännöksiä, vaan kansallisia vaatimuksia. Tällaisia yksikköpakkauksia sisältävissä kuljetuspakkauksissa on kuitenkin oltava tässä tarkoitetut merkinnät.’

(10)  Monien maiden kansallisessa lainsäädännössä edellytetään nimen ja osoitteen ilmoittamista. Jos kuitenkin käytetään koodia, ilmaisu ’pakkaaja ja/tai lähettäjä’ (tai vastaavat lyhenteet) on merkittävä koodin läheisyyteen, ja koodin eteen on merkittävä koodin tunnustaneen maan ISO 3166 Alpha -maa-/aluekoodeja.”

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/20

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 772/2009,

annettu 25 päivänä elokuuta 2009,

asetuksen (EY) N:o 1580/2007 muuttamisesta sen määrän osalta, josta alkaen tomaateista aletaan kantaa lisätullia

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1), ja erityisesti sen 143 artiklan b alakohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 (2) säädetään sen liitteessä XVII lueteltujen tuotteiden tuonnin valvonnasta. Valvonta tapahtuu tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (3) 308 d artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

(2)

Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyn maataloussopimuksen (4) 5 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi ja vuosilta 2006, 2007 ja 2008 saatavilla olevien viimeisimpien tietojen perusteella määrää, josta alkaen tomaateista aletaan periä lisätullia, olisi mukautettava.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1580/2007 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1580/2007 liite XVII tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

(3)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(4)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

LIITE

”LIITE XVII

LISÄTUONTITULLIT: IV OSASTON II LUVUN 2 JAKSO

Tavaran kuvauksen sanamuotoa on pidettävä ainoastaan ohjeellisena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhdistetyn nimikkeistön tulkintasääntöjä. Lisätullien soveltamisala määräytyy tässä liitteessä CN-koodien sisällön mukaan, sellaisena kuin ne ovat tämän asetuksen antamishetkellä.

Järjestysnumero

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Soveltamisjakso

Määrä, josta alkaen kannetaan lisätullia

(tonnia)

78.0015

0702 00 00

Tomaatit

1. lokakuuta – 31. toukokuuta

415 907

78.0020

1. kesäkuuta – 30. syyskuuta

40 107

78.0065

0707 00 05

Kurkut

1. toukokuuta – 31. lokakuuta

19 309

78.0075

1. marraskuuta – 30. huhtikuuta

17 223

78.0085

0709 90 80

Latva-artisokat

1. marraskuuta – 30. kesäkuuta

16 421

78.0100

0709 90 70

Kesäkurpitsat

1. tammikuuta – 31. joulukuuta

65 893

78.0110

0805 10 20

Appelsiinit

1. joulukuuta – 31. toukokuuta

700 277

78.0120

0805 20 10

Klementiinit

1. marraskuuta alkaen helmikuun loppuun

385 569

78.0130

0805 20 30

0805 20 50

0805 20 70

0805 20 90

Mandariinit (myös tangeriinit ja satsumat); wilkingit ja muut niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit

1. marraskuuta alkaen helmikuun loppuun

95 620

78.0155

0805 50 10

Sitruunat

1. kesäkuuta – 31. joulukuuta

329 947

78.0160

1. tammikuuta – 31. toukokuuta

61 422

78.0170

0806 10 10

Syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet

21. heinäkuuta – 20. marraskuuta

89 140

78.0175

0808 10 80

Omenat

1. tammikuuta – 31. elokuuta

824 442

78.0180

1. syyskuuta – 31. joulukuuta

327 526

78.0220

0808 20 50

Päärynät

1. tammikuuta – 30. huhtikuuta

223 485

78.0235

1. heinäkuuta – 31. joulukuuta

70 116

78.0250

0809 10 00

Aprikoosit

1. kesäkuuta – 31. heinäkuuta

5 785

78.0265

0809 20 95

Kirsikat (muut kuin hapankirsikat)

21. toukokuuta – 10. elokuuta

133 425

78.0270

0809 30

Persikat, myös nektariinit

11. kesäkuuta – 30. syyskuuta

131 459

78.0280

0809 40 05

Luumut

11. kesäkuuta – 30. syyskuuta

129 925”

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/22

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 773/2009,

annettu 20 päivänä elokuuta 2009,

Ranskan lipun alla purjehtivien alusten turskan kalastuksen kieltämisestä alueella VI, EY:n vesillä alueella V b sekä EY:n ja kansainvälisillä vesillä alueilla XII ja XIV

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (2) ja erityisesti sen 21 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2009 16 päivänä tammikuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 43/2009 (3) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2009.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2009 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus, sen pitäminen aluksella, jälleenlaivaaminen ja purkaminen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kiintiön täyttyminen

Tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion vuotta 2009 koskevan kalastuskiintiön katsotaan täyttyneen tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun kalakannan osalta mainitussa liitteessä vahvistetusta päivämäärästä alkaen.

2 artikla

Kiellot

Kielletään tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta aluksilta tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröidyiltä aluksilta mainitussa liitteessä tarkoitetun kannan kalastus mainitussa liitteessä vahvistetusta päivämäärästä alkaen. Näiltä aluksilta kielletään kyseisen pyydetyn kannan aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja purkaminen mainitun päivämäärän jälkeen.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Fokion FOTIADIS

Meri- ja kalastusasioiden pääosaston pääjohtaja

(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1.

(3)  EUVL L 22, 26.1.2009, s. 1.

LIITE

Nro

7/T&Q

Jäsenvaltio

Ranska

Kanta

COD/561214

Laji

Turska (Gadus morhua)

Alue

VI; EY:n vedet alueella V b; EY:n ja kansainväliset vedet alueilla XII ja XIV

Päivämäärä

1.7.2009

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/24

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 774/2009,

annettu 25 päivänä elokuuta 2009,

tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 112. kerran

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 10 päivänä elokuuta 2009 muuttaa luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(3)

Sen vuoksi liite I olisi muutettava vastaavasti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Eneko LANDÁBURU

Ulkosuhteiden pääosaston pääjohtaja

(1)  EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9.

LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I seuraavasti:

Poistetaan luonnollisten henkilöiden luettelosta seuraavat:

1)

Ali Ghaleb Himmat. Osoite: a) Via Posero 2, CH-6911 Campione D'Italia, Italia, b) muu paikkakunta Italiassa, c) Syyria. Syntymäaika: 16.6.1938. Syntymäpaikka: Damaskos, Syyria. Kansalaisuus: Italian kansalainen vuodesta 1990.

2)

Mustapha Nasri Ben Abdul Kader Ait El Hadi. Syntynyt 5.3.1962 Tunisissa, Tunisiassa. Kansalaisuus: a) algerialainen, b) saksalainen. Lisätietoja: a) vanhemmat Abdelkader ja Amina Aissaoui, b) asunut Bonnissa, Saksassa helmikuusta 1999 lähtien.

DIREKTIIVIT

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/26

KOMISSION DIREKTIIVI 2009/112/EY,

annettu 25 päivänä elokuuta 2009,

yhteisön ajokortista annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY (1) ja erityisesti sen 7 a artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ajokykyä koskevia vähimmäisvaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu kaikilta osin. Jäsenvaltiot voivat asettaa eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia ankarampia vaatimuksia, kuten direktiivin 91/439/ETY liitteessä III olevassa 5 kohdassa säädetään.

(2)

Koska eri maissa sovellettavat erilaiset vaatimukset voivat vaikuttaa vapaan liikkuvuuden periaatteeseen, neuvosto nimenomaisesti pyysi ajokorttien myöntämiseen liittyvien direktiivissä 91/439/ETY olevassa liitteessä III esitettyjen lääketieteellisten vaatimusten tarkistamista 26 päivänä kesäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa.

(3)

Tämän neuvoston päätöslauselman mukaisesti komissio katsoi, että olisi aloitettava keskipitkän ja pitkän aikavälin työ liitteen III mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen direktiivin 91/439/ETY 7 a artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(4)

Näkökyky, diabetes ja epilepsia todettiin ajokykyyn vaikuttaviksi tekijöiksi, joita on pohdittava. Tätä varten perustettiin työryhmät, jotka koostuivat jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista.

(5)

Nämä työryhmät ovat laatineet kertomukset, joiden perusteella voidaan saattaa ajan tasalle tarvittavat kohdat direktiivin 91/439/ETY liitteessä III.

(6)

Direktiiviä 91/439/ETY olisi sen vuoksi muutettava.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat ajokortteja käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 91/439/ETY liite III tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 25 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Antonio TAJANI

Varapuheenjohtaja

(1)  EYVL L 237, 24.8.1991, s. 1.

LIITE

Muutetaan direktiivin 91/439/ETY liite III seuraavasti:

1)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”NÄKÖ

6.

Kaikkien ajokortin hakijoiden on käytävä asianmukaisessa tutkimuksessa, jolla varmistetaan, että heillä on moottoriajoneuvojen kuljettamiseen tarvittava riittävä näön tarkkuus. Jos on aihetta epäillä, että hakijan näkökyky on riittämätön, toimivaltaisen lääketieteen asiantuntijan on tutkittava hänet. Tässä tutkimuksessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti seuraaviin: näöntarkkuus, näkökenttä, hämäränäkö, häikäisy- ja kontrastiherkkyys, diplopia ja muut näkötoiminnot, jotka voivat vaarantaa ajoturvallisuutta.

Jos näöntarkkuus- ja näkökenttävaatimukset eivät täyty, ajoluvan myöntämistä ryhmään 1 kuuluville kuljettajille voidaan harkita ’poikkeustapauksissa’. Näissä tapauksissa kuljettajan olisi käytävä toimivaltaisen lääketieteen asiantuntijan suorittamassa tarkastuksessa sen osoittamiseksi, ettei hänellä ole muita näkötoiminnan, kuten häikäisy- tai kontrastiherkkyyden taikka hämäränäön, häiriöitä. Hakijan tai kuljettajan olisi myös läpäistävä toimivaltaisen viranomaisen suorittama käytännön koe.

Ryhmä 1:

6.1

Ajokorttia tai ajokortin uusimista hakevien henkilöiden silmien yhteisnäön on molemmilla silmillä samanaikaisesti katsottaessa oltava vähintään 0,5 tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen.

Lisäksi vaakasuoran näkökentän olisi oltava vähintään 120 astetta. Näkökentän laajuuden tulisi olla vähintään 50 astetta vasemmalle ja oikealle sekä 20 astetta yläsuuntaan ja alasuuntaan. Näkökentän keskialueella 20 asteen säteellä keskipisteestä ei saisi olla puutoksia.

Jos henkilöllä todetaan etenevä silmäsairaus tai jos hän ilmoittaa sairastavansa sellaista, ajokortti voidaan myöntää tai uusia, jos hakija käy säännöllisissä lääkärintarkastuksissa.

6.2

Jos ajokorttia tai ajokortin uusimista hakeva henkilö on menettänyt kokonaan näön toisesta silmästä tai hän käyttää ainoastaan yhtä silmää (esimerkiksi diplopian ollessa kyseessä), hänen näöntarkkuutensa on oltava vähintään 0,5 tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen. Toimivaltaisen lääkärin on vahvistettava, että tällainen monokulaarisen näön tila on jatkunut riittävän kauan, jotta henkilö on sopeutunut siihen, ja että silmän näkökenttä täyttää 6.1 kohdassa esitetyt vaatimukset.

6.3

Jos henkilöllä on hiljattain kehittynyt diplopia tai hän on menettänyt näön toisesta silmästä, ajaminen olisi kiellettävä asianmukaisen sopeutumiskauden (esimerkiksi kuuden kuukauden) ajaksi. Tämän jälkeen ajaminen sallitaan ainoastaan näkökyvyn ja ajotaidon asiantuntijoiden myönteisen lausunnon perusteella.

Ryhmä 2:

6.4

Ajokorttia tai ajokortin uusimista hakevien henkilöiden näöntarkkuuden, tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen, on oltava vähintään 0,8 paremmassa silmässä ja vähintään 0,1 huonommassa silmässä. Jos henkilö käyttää korjaavia linssejä saavuttaakseen näöntarkkuuden 0,8 ja 0,1, kummankin silmän korjaamattoman näöntarkkuuden on noustava vaaditulle vähimmäistasolle (0,8 ja 0,1) joko korjaavilla silmälaseilla, joiden voimakkuus on enintään +8 diopteria, tai piilolinsseillä. Henkilön on pystyttävä käyttämään hänelle määrättyjä korjaavia linssejä.

Lisäksi molempien silmien vaakasuoran näkökentän olisi oltava vähintään 160 astetta. Näkökentän laajuuden olisi oltava vähintään 70 astetta vasemmalle ja oikealle sekä 30 astetta yläsuuntaan ja alasuuntaan. Näkökentän keskialueella 30 asteen säteellä keskipisteestä ei saisi olla puutoksia.

Ajokorttia ei saa antaa eikä uusia hakijoille eikä kuljettajille, joiden kontrastiherkkyys on heikentynyt tai joilla on diplopia.

Jos toisen silmän näkökyky on heikentynyt olennaisesti, ajaminen olisi kiellettävä asianmukaisen sopeutumiskauden (esimerkiksi kuuden kuukauden) ajaksi. Tämän jälkeen ajaminen sallitaan ainoastaan näkökyvyn ja ajotaidon asiantuntijoiden myönteisen lausunnon perusteella.”

2)

Korvataan 10 kohta seuraavasti:

”DIABETES

10.

Seuraavissa kohdissa vakavalla hypoglykemialla tarkoitetaan sitä, että kyseessä oleva henkilö tarvitsee toisen henkilön apua, ja toistuvalla hypoglykemialla sitä, että samalla henkilöllä esiintyy toinen vakava hypoglykemia 12 kuukauden sisällä.

Ryhmä 1:

10.1

Ajokortti voidaan antaa ja uusia hakijoille ja kuljettajille, joilla on diabetes. Jos henkilöä hoidetaan lääkityksellä, hänen olisi hankittava toimivaltaisen lääkärin lausunto ja käytävä säännöllisissä uusintatarkastuksissa tapauksen mukaan mutta kuitenkin enintään viiden vuoden välein.

10.2

Ajokorttia ei saa antaa tai uusia hakijoille tai kuljettajille, joilla on toistuva vakava hypoglykemia tai/ja huonosti tiedostettu hypoglykemia. Kuljettajan, jolla on diabetes, olisi osoitettava, että hän ymmärtää hypoglykemian riskin ja tilansa riittävän valvonnan merkityksen.

Ryhmä 2:

10.3

Ajokorttien myöntämistä ja uusimista ryhmään 2 kuuluville kuljettajille, joilla on diabetes, voidaan harkita. Jos henkilö käyttää lääkitystä, joka voi mahdollisesti aiheuttaa hypoglykemian (kysymykseen tulevat insuliini ja jotkin tabletit), seuraavien vaatimusten olisi täytyttävä:

—

henkilöllä ei ole esiintynyt vakavia hypoglykemioita viimeisten 12 kuukauden aikana,

—

kuljettaja on täysin tietoinen hypoglykemian mahdollisuudesta,

—

kuljettaja osoittaa, että hän pystyy hallitsemaan tilaansa riittävästi seuraamalla verensokeria säännöllisesti vähintään kaksi kertaa päivässä sekä ajotilanteissa,

—

kuljettaja osoittaa, että hän ymmärtää hypoglykemian riskit,

—

diabetekseen ei liity muita poissulkevia ongelmia.

Lisäksi näissä tapauksissa ajokortit olisi myönnettävä toimivaltaisen lääkärin suorittaman tarkastuksen ja enintään kolmen vuoden välein tehtävien säännöllisten uusintatarkastusten perusteella.

10.4

Hereillä ollessa esiintyvistä vakavista hypoglykemioista, silloinkin kun ne eivät liity ajamiseen, olisi ilmoitettava, ja ajolupaa olisi niiden perusteella arvioitava uudelleen.”

3)

Korvataan 12 kohta seuraavasti:

”EPILEPSIA

12.

Epileptiset kohtaukset tai muut äkilliset tajunnan häiriöt ovat vakava vaara liikenneturvallisuudelle, jos ne tapahtuvat silloin, kun henkilö kuljettaa moottoriajoneuvoa.

Epilepsia katsotaan olevan henkilöllä, jolla on ollut vähintään kaksi epileptistä kohtausta enintään viiden vuoden välein. Ulkoisen tekijän provosoimaksi kohtaukseksi katsotaan kohtaus, jonka on saanut aikaan tunnistettava ja vältettävissä oleva tekijä.

Henkilöä, jolla on ensimmäinen tai yksittäinen kohtaus tai tajunnan menetys, olisi kehotettava olemaan ajamatta. Tällöin on laadittava asiantuntijan lausunto, jossa todetaan ajokiellon kesto sekä tarvittava seuranta.

On erittäin tärkeää, että henkilön epilepsiaoireyhtymä ja kohtaustyyppi määritetään, jotta voidaan tehdä asianmukainen arviointi henkilön ajoturvallisuudesta (myös uusien kohtausten riskistä) ja tarvittavasta hoidosta. Tämän tulisi olla neurologin tekemä.

Ryhmä 1:

12.1

Ryhmään 1 kuuluvien kuljettajien, joilla on epilepsia, ajokelpoisuutta olisi seurattava siihen saakka, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään viisi vuotta.

Jos henkilöllä on epilepsia, perusteet myöntää ajokortti ilman ehtoja eivät täyty. Tällöin olisi tehtävä ilmoitus ajokortin myöntävälle viranomaiselle.

12.2

Ulkoisen tekijän provosoima kohtaus: hakijalle, jolla on ollut ulkoisen tekijän provosoima epileptinen kohtaus, ja tämän tunnistettavan tekijän ei arvioida todennäköisesti toistuvan ajotilanteessa, voidaan antaa ajolupa kunkin hakijan tilanteen mukaan neurologin lausunnon perusteella (arviointi tulisi mahdollisuuksien mukaan suorittaa ottaen huomioon liitteen III muut osat, esimerkiksi tapauksissa, joihin liittyy alkoholi tai muut samanaikaiset sairaudet).

12.3

Ensimmäinen tai yksittäinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima: hakijalle, jolla on ollut ensimmäinen epileptinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima, voidaan antaa ajolupa, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, jos henkilöstä on tehty asianmukainen lääketieteellinen arvio. Kansalliset viranomaiset voivat antaa ajoluvan tätä aikaisemmin kuljettajille, joiden ennuste on todettu hyväksi.

12.4

Muu tajuttomuus: tajuttomuutta olisi arvioitava sen perusteella, liittyykö siihen riski sen uusiutumisesta ajotilanteessa.

12.5

Epilepsia: kuljettajat tai hakijat voidaan todeta ajokykyisiksi, kun kohtauksettomuus on kestänyt vuoden.

12.6

Pelkästään unenaikaiset kohtaukset: hakija tai kuljettaja, jolla ei koskaan ole ollut kohtauksia muulloin kuin nukkuessa, voidaan todeta ajokykyiseksi, mikäli tämän on todettu jatkuneen vähintään sen ajan, joka vastaa epilepsiaan liittyvää vaatimusta kohtauksettomuuden kestosta. Mikäli henkilö saa kohtauksen hereillä ollessaan, ajolupa voidaan myöntää, kun kohtauksia ei ole esiintynyt vuoteen (katso ’Epilepsia’).

12.7

Kohtaukset, jotka eivät vaikuta tajunnantasoon tai toimintakykyyn: hakija tai kuljettaja, jolla ei koskaan ole ollut muita kuin sellaisia kohtauksia, jotka eivät todistetusti vaikuta tajunnantasoon eivätkä heikennä toimintakykyä, voidaan todeta ajokykyiseksi niin kauan, kun tämä tilanne on todistettavasti jatkunut vähintään sen ajan, joka vastaa epilepsiaan liittyvää vaatimusta kohtauksettomuuden kestosta. Mikäli henkilö saa muunlaisia kohtauksia, ennen ajoluvan myöntämistä on odotettava vuosi, jonka aikana kohtauksia ei esiinny (katso ’Epilepsia’).

12.8

Kohtaukset, jotka johtuvat lääkärin kehotuksesta tehdystä muutoksesta tai epilepsian hoidon vähentämisestä: potilasta voidaan kehottaa olemaan ajamatta siitä alkaen, kun lääkehoitoa vähennetään, ja tämän jälkeen kuuden kuukauden ajan lääkehoidon päättymisestä. Jos kohtauksia esiintyy lääkärin kehotuksesta tehdyn muutoksen tai lääkehoidon vähentämisen aikana, ajamisessa on pidettävä kolmen kuukauden tauko, jos aiemmin tehonnut lääkitys aloitetaan uudelleen.

12.9

Epilepsian leikkaushoidon jälkeen: katso ’Epilepsia’.

Ryhmä 2:

12.10

Hakijan olisi oltava ilman lääkehoitoa sen ajan, joka vastaa epilepsiaan liittyvää vaatimusta kohtauksettomuuden kestosta. Hakijalle on suoritettava asianmukaiset lääketieteelliset seurantatutkimukset. Kattavalla neurologisella tutkimuksella on varmistettava, ettei aivotoiminnassa ole häiriöitä eikä aivosähkökäyrätutkimuksessa (EEG) todeta epileptisiä muutoksia. Akuutin tapauksen jälkeen olisi tehtävä EEG sekä asianmukainen neurologinen tutkimus.

12.11

Ulkoisen tekijän provosoima kohtaus: hakijalle, jolla on ollut ulkoisen tekijän provosoima epileptinen kohtaus, ja tämän tunnistettavan tekijän ei arvioida todennäköisesti toistuvan ajotilanteessa, voidaan antaa ajolupa hakijan tilanteen mukaan neurologin lausunnon perusteella. Akuutin tapauksen jälkeen olisi tehtävä EEG sekä asianmukainen neurologinen tutkimus.

Henkilölle, jolla on aivojen rakenteellinen vaurio ja lisääntynyt kohtausriski, ei tulisi antaa lupaa ajaa ryhmän 2 ajoneuvoja, ennen kuin epilepsian riski on laskenut ainakin 2 prosenttiin vuodessa. Arviointi tulisi mahdollisuuksien mukaan suorittaa ottaen huomioon liitteen III muut osat (esimerkiksi tapauksessa, johon liittyy alkoholi).

12.12

Ensimmäinen tai yksittäinen kohtaus: hakija, jolla on ollut ensimmäinen epileptinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima, voidaan todeta ajokykyiseksi, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään viisi vuotta ja kohtauksettomuus on saavutettu ilman epilepsialääkitystä. Edellytyksenä on, että henkilöstä on tehty asianmukainen neurologinen arvio. Kansalliset viranomaiset voivat antaa ajoluvan tätä aikaisemmin kuljettajille, joiden ennuste on todettu hyväksi.

12.13

Muu tajuttomuus: Tajuttomuutta olisi arvioitava sen perusteella, liittyykö siihen riski sen uusiutumisesta ajotilanteessa. Uusiutumisen riski saisi olla enintään 2 prosenttia vuodessa.

12.14

Epilepsia: 10 vuotta kestänyt kohtauksettomuus on oltava saavutettu ilman epilepsialääkitystä. Kansalliset viranomaiset voivat antaa ajoluvan tätä aikaisemmin kuljettajille, joiden ennuste on todettu hyväksi. Tämä koskee myös tapauksia, joissa kyseessä on nuoruuden epilepsia.

Tiettyihin sairauksiin (kuten arteriovenoosisiin epämuodostumiin tai aivoverenvuotoihin) liittyy lisääntynyt kohtausriski, vaikka kohtauksia ei olisi vielä esiintynyt. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen lääkärin olisi tehtävä arviointi; kohtauksen riski saisi olla enintään 2 prosenttia vuodessa, jotta ajolupa voidaan myöntää.”

26.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/31

KOMISSION DIREKTIIVI 2009/113/EY,

annettu 25 päivänä elokuuta 2009,

ajokorteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon ajokorteista 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ajokykyä koskevia vähimmäisvaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu kaikilta osin. Jäsenvaltiot voivat asettaa eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia ankarampia vaatimuksia, kuten direktiivin 2006/126/EY liitteessä III olevassa 5 kohdassa säädetään.

(2)

Koska eri maissa sovellettavat erilaiset vaatimukset voivat vaikuttaa vapaan liikkuvuuden periaatteeseen, neuvosto nimenomaisesti pyysi ajokorttien myöntämiseen liittyvien lääketieteellisten vaatimusten tarkistamista 26 päivänä kesäkuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa.

(3)

Tämän neuvoston päätöslauselman mukaisesti komissio katsoi, että olisi aloitettava keskipitkän ja pitkän aikavälin työ liitteen III mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen direktiivin 2006/126/EY 8 artiklan mukaisesti.

(4)

Näkökyky, diabetes ja epilepsia todettiin ajokykyyn vaikuttaviksi tekijöiksi, joita on pohdittava. Tätä varten perustettiin työryhmät, jotka koostuivat jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista.

(5)

Nämä työryhmät ovat laatineet kertomukset, joiden perusteella voidaan saattaa ajan tasalle tarvittavat kohdat direktiivin 2006/126/EY liitteessä III.

(6)

Direktiiviä 2006/126/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat ajokortteja käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2006/126/EY liite III tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 25 päivänä elokuuta 2009.

Komission puolesta

Antonio TAJANI

Varapuheenjohtaja

(1)  EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18.

LIITE

Muutetaan direktiivin 2006/126/EY liite III seuraavasti:

1)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”NÄKÖ

6.

Kaikkien ajokortin hakijoiden on käytävä asianmukaisessa tutkimuksessa, jolla varmistetaan, että heillä on moottoriajoneuvojen kuljettamiseen tarvittava riittävä näön tarkkuus. Jos on aihetta epäillä, että hakijan näkökyky on riittämätön, toimivaltaisen lääketieteen asiantuntijan on tutkittava hänet. Tässä tutkimuksessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti seuraaviin: näöntarkkuus, näkökenttä, hämäränäkö, häikäisy- ja kontrastiherkkyys, diplopia ja muut näkötoiminnot, jotka voivat vaarantaa ajoturvallisuutta.

Jos näöntarkkuus- ja näkökenttävaatimukset eivät täyty, ajoluvan myöntämistä ryhmään 1 kuuluville kuljettajille voidaan harkita ’poikkeustapauksissa’. Näissä tapauksissa kuljettajan olisi käytävä toimivaltaisen lääketieteen asiantuntijan suorittamassa tarkastuksessa sen osoittamiseksi, ettei hänellä ole muita näkötoiminnan, kuten häikäisy- tai kontrastiherkkyyden taikka hämäränäön, häiriöitä. Hakijan tai kuljettajan olisi myös läpäistävä toimivaltaisen viranomaisen suorittama käytännön koe.

Ryhmä 1:

6.1

Ajokorttia tai ajokortin uusimista hakevien henkilöiden silmien yhteisnäön on molemmilla silmillä samanaikaisesti katsottaessa oltava vähintään 0,5 tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen.

Lisäksi vaakasuoran näkökentän olisi oltava vähintään 120 astetta. Näkökentän laajuuden tulisi olla vähintään 50 astetta vasemmalle ja oikealle sekä 20 astetta yläsuuntaan ja alasuuntaan. Näkökentän keskialueella 20 asteen säteellä keskipisteestä ei saisi olla puutoksia.

Jos henkilöllä todetaan etenevä silmäsairaus tai jos hän ilmoittaa sairastavansa sellaista, ajokortti voidaan myöntää tai uusia, jos hakija käy säännöllisissä lääkärintarkastuksissa.

6.2

Jos ajokorttia tai ajokortin uusimista hakeva henkilö on menettänyt kokonaan näön toisesta silmästä tai hän käyttää ainoastaan yhtä silmää (esimerkiksi diplopian ollessa kyseessä), hänen näöntarkkuutensa on oltava vähintään 0,5 tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen. Toimivaltaisen lääkärin on vahvistettava, että tällainen monokulaarisen näön tila on jatkunut riittävän kauan, jotta henkilö on sopeutunut siihen, ja että silmän näkökenttä täyttää 6.1 kohdassa esitetyt vaatimukset.

6.3

Jos henkilöllä on hiljattain kehittynyt diplopia tai hän on menettänyt näön toisesta silmästä, ajaminen olisi kiellettävä asianmukaisen sopeutumiskauden (esimerkiksi kuuden kuukauden) ajaksi. Tämän jälkeen ajaminen sallitaan ainoastaan näkökyvyn ja ajotaidon asiantuntijoiden myönteisen lausunnon perusteella.

Ryhmä 2:

6.4

Ajokorttia tai ajokortin uusimista hakevien henkilöiden näöntarkkuuden, tarvittaessa korjaavia linssejä käyttäen, on oltava vähintään 0,8 paremmassa silmässä ja vähintään 0,1 huonommassa silmässä. Jos henkilö käyttää korjaavia linssejä saavuttaakseen näöntarkkuuden 0,8 ja 0,1, kummankin silmän korjaamattoman näöntarkkuuden on noustava vaaditulle vähimmäistasolle (0,8 ja 0,1) joko korjaavilla silmälaseilla, joiden voimakkuus on enintään +8 diopteria, tai piilolinsseillä. Henkilön on pystyttävä käyttämään hänelle määrättyjä korjaavia linssejä.

Lisäksi molempien silmien vaakasuoran näkökentän olisi oltava vähintään 160 astetta. Näkökentän laajuuden olisi oltava vähintään 70 astetta vasemmalle ja oikealle sekä 30 astetta yläsuuntaan ja alasuuntaan. Näkökentän keskialueella 30 asteen säteellä keskipisteestä ei saisi olla puutoksia.

Ajokorttia ei saa antaa eikä uusia hakijoille eikä kuljettajille, joiden kontrastiherkkyys on heikentynyt tai joilla on diplopia.

Jos toisen silmän näkökyky on heikentynyt olennaisesti, ajaminen olisi kiellettävä asianmukaisen sopeutumiskauden (esimerkiksi kuuden kuukauden) ajaksi. Tämän jälkeen ajaminen sallitaan ainoastaan näkökyvyn ja ajotaidon asiantuntijoiden myönteisen lausunnon perusteella.”

2)

Korvataan 10 kohta seuraavasti:

”DIABETES

10.

Seuraavissa kohdissa vakavalla hypoglykemialla tarkoitetaan sitä, että kyseessä oleva henkilö tarvitsee toisen henkilön apua, ja toistuvalla hypoglykemialla sitä, että samalla henkilöllä esiintyy toinen vakava hypoglykemia 12 kuukauden sisällä.

Ryhmä 1:

10.1

Ajokortti voidaan antaa ja uusia hakijoille ja kuljettajille, joilla on diabetes. Jos henkilöä hoidetaan lääkityksellä, hänen olisi hankittava toimivaltaisen lääkärin lausunto ja käytävä säännöllisissä uusintatarkastuksissa tapauksen mukaan mutta kuitenkin enintään viiden vuoden välein.

10.2

Ajokorttia ei saa antaa tai uusia hakijoille tai kuljettajille, joilla on toistuva vakava hypoglykemia tai/ja huonosti tiedostettu hypoglykemia. Kuljettajan, jolla on diabetes, olisi osoitettava, että hän ymmärtää hypoglykemian riskin ja tilansa riittävän valvonnan merkityksen.

Ryhmä 2:

10.3

Ajokorttien myöntämistä ja uusimista ryhmään 2 kuuluville kuljettajille, joilla on diabetes, voidaan harkita. Jos henkilö käyttää lääkitystä, joka voi mahdollisesti aiheuttaa hypoglykemian (kysymykseen tulevat insuliini ja jotkin tabletit), seuraavien vaatimusten olisi täytyttävä:

—

henkilöllä ei ole esiintynyt vakavia hypoglykemioita viimeisten 12 kuukauden aikana,

—

kuljettaja on täysin tietoinen hypoglykemian mahdollisuudesta,

—

kuljettaja osoittaa, että hän pystyy hallitsemaan tilaansa riittävästi seuraamalla verensokeria säännöllisesti vähintään kaksi kertaa päivässä sekä ajotilanteissa,

—

kuljettaja osoittaa, että hän ymmärtää hypoglykemian riskit,

—

diabetekseen ei liity muita poissulkevia ongelmia.

Lisäksi näissä tapauksissa ajokortit olisi myönnettävä toimivaltaisen lääkärin suorittaman tarkastuksen ja enintään kolmen vuoden välein tehtävien säännöllisten uusintatarkastusten perusteella.

10.4

Hereillä ollessa esiintyvistä vakavista hypoglykemioista, silloinkin kun ne eivät liity ajamiseen, olisi ilmoitettava, ja ajolupaa olisi niiden perusteella arvioitava uudelleen.”

3)

Korvataan 12 kohta seuraavasti:

”EPILEPSIA

12.

Epileptiset kohtaukset tai muut äkilliset tajunnan häiriöt ovat vakava vaara liikenneturvallisuudelle, jos ne tapahtuvat silloin, kun henkilö kuljettaa moottoriajoneuvoa.

Epilepsia katsotaan olevan henkilöllä, jolla on ollut vähintään kaksi epileptistä kohtausta enintään viiden vuoden välein. Ulkoisen tekijän provosoimaksi kohtaukseksi katsotaan kohtaus, jonka on saanut aikaan tunnistettava ja vältettävissä oleva tekijä.

Henkilöä, jolla on ensimmäinen tai yksittäinen kohtaus tai tajunnan menetys, olisi kehotettava olemaan ajamatta. Tällöin on laadittava asiantuntijan lausunto, jossa todetaan ajokiellon kesto sekä tarvittava seuranta.

On erittäin tärkeää, että henkilön epilepsiaoireyhtymä ja kohtaustyyppi määritetään, jotta voidaan tehdä asianmukainen arviointi henkilön ajoturvallisuudesta (myös uusien kohtausten riskistä) ja tarvittavasta hoidosta. Tämän tulisi olla neurologin tekemä.

Ryhmä 1:

12.1

Ryhmään 1 kuuluvien kuljettajien, joilla on epilepsia, ajokelpoisuutta olisi seurattava siihen saakka, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään viisi vuotta.

Jos henkilöllä on epilepsia, perusteet myöntää ajokortti ilman ehtoja eivät täyty. Tällöin olisi tehtävä ilmoitus ajokortin myöntävälle viranomaiselle.

12.2

Ulkoisen tekijän provosoima kohtaus: hakijalle, jolla on ollut ulkoisen tekijän provosoima epileptinen kohtaus, ja tämän tunnistettavan tekijän ei arvioida todennäköisesti toistuvan ajotilanteessa, voidaan antaa ajolupa kunkin hakijan tilanteen mukaan neurologin lausunnon perusteella (arviointi tulisi mahdollisuuksien mukaan suorittaa ottaen huomioon liitteen III muut osat, esimerkiksi tapauksissa, joihin liittyy alkoholi tai muut samanaikaiset sairaudet).

12.3

Ensimmäinen tai yksittäinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima: hakijalle, jolla on ollut ensimmäinen epileptinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima, voidaan antaa ajolupa, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, jos henkilöstä on tehty asianmukainen lääketieteellinen arvio. Kansalliset viranomaiset voivat antaa ajoluvan tätä aikaisemmin kuljettajille, joiden ennuste on todettu hyväksi.

12.4

Muu tajuttomuus: tajuttomuutta olisi arvioitava sen perusteella, liittyykö siihen riski sen uusiutumisesta ajotilanteessa.

12.5

Epilepsia: kuljettajat tai hakijat voidaan todeta ajokykyisiksi, kun kohtauksettomuus on kestänyt vuoden.

12.6

Pelkästään unenaikaiset kohtaukset: hakija tai kuljettaja, jolla ei koskaan ole ollut kohtauksia muulloin kuin nukkuessa, voidaan todeta ajokykyiseksi, mikäli tämän on todettu jatkuneen vähintään sen ajan, joka vastaa epilepsiaan liittyvää vaatimusta kohtauksettomuuden kestosta. Mikäli henkilö saa kohtauksen hereillä ollessaan, ajolupa voidaan myöntää, kun kohtauksia ei ole esiintynyt vuoteen (katso ’Epilepsia’).

12.7

Kohtaukset, jotka eivät vaikuta tajunnantasoon tai toimintakykyyn: hakija tai kuljettaja, jolla ei koskaan ole ollut muita kuin sellaisia kohtauksia, jotka eivät todistetusti vaikuta tajunnantasoon eivätkä heikennä toimintakykyä, voidaan todeta ajokykyiseksi niin kauan, kun tämä tilanne on todistettavasti jatkunut vähintään sen ajan, joka vastaa epilepsiaan liittyvää vaatimusta kohtauksettomuuden kestosta. Mikäli henkilö saa muunlaisia kohtauksia, ennen ajoluvan myöntämistä on odotettava vuosi, jonka aikana kohtauksia ei esiinny (katso ’Epilepsia’).

12.8

Kohtaukset, jotka johtuvat lääkärin kehotuksesta tehdystä muutoksesta tai epilepsian hoidon vähentämisestä: potilasta voidaan kehottaa olemaan ajamatta siitä alkaen, kun lääkehoitoa vähennetään, ja tämän jälkeen kuuden kuukauden ajan lääkehoidon päättymisestä. Jos kohtauksia esiintyy lääkärin kehotuksesta tehdyn muutoksen tai lääkehoidon vähentämisen aikana, ajamisessa on pidettävä kolmen kuukauden tauko, jos aiemmin tehonnut lääkitys aloitetaan uudelleen.

12.9

Epilepsian leikkaushoidon jälkeen: katso ’Epilepsia’.

Ryhmä 2:

12.10

Hakijan olisi oltava ilman lääkehoitoa sen ajan, joka vastaa epilepsiaan liittyvää vaatimusta kohtauksettomuuden kestosta. Hakijalle on suoritettava asianmukaiset lääketieteelliset seurantatutkimukset. Kattavalla neurologisella tutkimuksella on varmistettava, ettei aivotoiminnassa ole häiriöitä eikä aivosähkökäyrätutkimuksessa (EEG) todeta epileptisiä muutoksia. Akuutin tapauksen jälkeen olisi tehtävä EEG sekä asianmukainen neurologinen tutkimus.

12.11

Ulkoisen tekijän provosoima kohtaus: hakijalle, jolla on ollut ulkoisen tekijän provosoima epileptinen kohtaus, ja tämän tunnistettavan tekijän ei arvioida todennäköisesti toistuvan ajotilanteessa, voidaan antaa ajolupa hakijan tilanteen mukaan neurologin lausunnon perusteella. Akuutin tapauksen jälkeen olisi tehtävä EEG sekä asianmukainen neurologinen tutkimus.

Henkilölle, jolla on aivojen rakenteellinen vaurio ja lisääntynyt kohtausriski, ei tulisi antaa lupaa ajaa ryhmän 2 ajoneuvoja, ennen kuin epilepsian riski on laskenut ainakin 2 prosenttiin vuodessa. Arviointi tulisi mahdollisuuksien mukaan suorittaa ottaen huomioon liitteen III muut osat (esimerkiksi tapauksessa, johon liittyy alkoholi).

12.12

Ensimmäinen tai yksittäinen kohtaus: hakija, jolla on ollut ensimmäinen epileptinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima, voidaan todeta ajokykyiseksi, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään viisi vuotta ja kohtauksettomuus on saavutettu ilman epilepsialääkitystä. Edellytyksenä on, että henkilöstä on tehty asianmukainen neurologinen arvio. Kansalliset viranomaiset voivat antaa ajoluvan tätä aikaisemmin kuljettajille, joiden ennuste on todettu hyväksi.

12.13

Muu tajuttomuus: Tajuttomuutta olisi arvioitava sen perusteella, liittyykö siihen riski sen uusiutumisesta ajotilanteessa. Uusiutumisen riski saisi olla enintään 2 prosenttia vuodessa.

12.14

Epilepsia: 10 vuotta kestänyt kohtauksettomuus on oltava saavutettu ilman epilepsialääkitystä. Kansalliset viranomaiset voivat antaa ajoluvan tätä aikaisemmin kuljettajille, joiden ennuste on todettu hyväksi. Tämä koskee myös tapauksia, joissa kyseessä on nuoruuden epilepsia.

Tiettyihin sairauksiin (kuten arteriovenoosisiin epämuodostumiin tai aivoverenvuotoihin) liittyy lisääntynyt kohtausriski, vaikka kohtauksia ei olisi vielä esiintynyt. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaisen lääkärin olisi tehtävä arviointi; kohtauksen riski saisi olla enintään 2 prosenttia vuodessa, jotta ajolupa voidaan myöntää.”