30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/1

(1)

Eräille tuotteille, joille avataan autonominen tariffikiintiö asetuksella (EY) N:o 2505/96 (1), vahvistetaan mainitussa asetuksessa kiintiömäärä siten, että ilmaistava mittayksikkö on muu kuin paino tonneina tai kilogrammoina ja muu kuin arvo. Kun kyseisille tuotteille ei ole vahvistettu lisäpaljousyksikköä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) liitteessä I olevassa yhdistetyssä nimikkeistössä, käytettävän paljousyksikön osalta saattaa olla epävarmuutta. Näin ollen on selkeyden ja paremman kiintiöiden hallinnoinnin vuoksi tarpeen säätää, että mainittuihin autonomisiin tariffikiintiöihin lukeminen edellyttää, että tuontituotteiden tarkka määrä merkitään vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen kohtaan ”41 Muu paljous” käyttäen kyseisten tuotteiden asetuksen (EY) N:o 2505/96 liitteessä I vahvistettua kiintiömäärän paljousyksikköä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2505/96 soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kysyntä yhteisössä olisi tyydytettävä mahdollisimman suotuisin ehdoin. Sen vuoksi olisi avattava 1 päivästä heinäkuuta 2009 alkaen kolme uutta, sopivan suuruista tullitonta yhteisön tariffikiintiötä häiritsemättä kuitenkaan näiden tuotteiden markkinoita.

(3)

Yhteisön autonomisen tariffikiintiön, jonka järjestysnumero on 09.2767, kiintiömäärä ei ole riittävä tyydyttämään yhteisön tuotannonalan tarpeita. Sen vuoksi tätä kiintiömäärää olisi korotettava.

(4)

Yhteisön autonomisen tariffikiintiön, jonka järjestysnumero on 09.2806, tavaran kuvaus olisi tarkistettava.

(5)

Tämän vuoksi asetus (EY) N:o 2505/96 olisi muutettava.

(6)

Tämän asetuksen taloudellinen merkitys huomioon ottaen olisi sovellettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten liitteenä olevan kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osan 3 kohdassa olevaa määräystä asian kiireellisyydestä.

(7)

Koska tariffikiintiöiden on tultava voimaan 1 päivästä heinäkuuta 2009, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen ja sen olisi tultava voimaan välittömästi,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”1 a artikla

Kun tässä asetuksessa mainituista tuotteista, joille ei ole vahvistettu lisäpaljousyksikköä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I olevassa yhdistetyssä nimikkeistössä ja joiden kiintiömäärä ilmaistaan muuna mittayksikkönä kuin paino tonneina tai kilogrammoina ja muuna kuin arvona, esitetään vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus, tuontituotteiden tarkka määrä on merkittävä mainitun ilmoituksen kohtaan ’41 Muu paljous’ käyttäen kyseisten tuotteiden tämän asetuksen liitteessä I vahvistettua kiintiömäärän mittayksikköä.”.

2)

Muutetaan liite I seuraavasti:

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/4

(1)

On yhteisön edun mukaista suspendoida kokonaan sellaisten tiettyjen uusien tuotteiden yhteisen tullitariffin autonomiset tullit, joita ei luetella neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/96 (1) liitteessä.

(2)

Tällä hetkellä asetuksen (EY) N:o 1255/96 liitteessä lueteltujen viiden tuotteen CN- ja Taric-koodit 0304296110, 0304999931, 3902909097, 3903909085, 7410210070, 7606129120 ja 7606129320 olisi poistettava, koska ei ole enää yhteisön edun mukaista jatkaa näiden tuotteiden yhteisen tullitariffin autonomisten tullien suspendointia.

(3)

On tarpeen muuttaa asetuksen (EY) N:o 1255/96 liitteessä olevan 32 suspension kuvausta tuotteiden teknisen kehityksen ja markkinoiden taloudellisten kehityssuuntausten huomioon ottamiseksi. Nämä suspensiot olisi poistettava liitteessä olevasta luettelosta ja lisättävä siihen uudelleen uusina suspensioina käyttäen uusia kuvauksia. Selkeyden vuoksi tämän asetuksen liitteissä I ja II olevaan ensimmäiseen sarakkeeseen olisi näiden suspensioiden kohdalle merkittävä asteriski.

(4)

Kokemuksen perusteella on todettu tarpeelliseksi säätää asetuksessa (EY) N:o 1255/96 lueteltujen suspensioiden viimeisestä voimassaolopäivästä, jotta voidaan varmistaa, että tekniset ja taloudelliset muutokset otetaan huomioon. Tämä ei saisi estää tiettyjen toimenpiteiden soveltamisen päättämistä aikaisemmin tai jatkamista kyseisen määräajan jälkeenkin, jos sille esitetään taloudelliset syyt, yksipuolisista tullisuspensioista ja autonomisista tariffikiintiöistä vuonna 1998 annetun komission tiedonannon periaatteiden mukaisesti (2).

(5)

Asetusta (EY) N:o 1255/96 olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Koska tässä asetuksessa säädettyjen suspensioiden on tultava voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen ja sen olisi tultava voimaan välittömästi. CN- ja Taric-koodiin 9001900060 kuuluvien tuotteiden uutta kuvausta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2009,

1.

lisätään tämän asetuksen liitteessä I luetellut tuoterivit;

2.

poistetaan tuoterivit, joiden CN- ja Taric-koodit luetellaan tämän asetuksen liitteessä II.

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/18

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/20

(1)

Yhdistyneen kuningaskunnan hakemus nimityksen ”Melton Mowbray Pork Pie” rekisteröimisestä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitys on rekisteröitävä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 510/2006 13 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti siirtymäkausi voidaan vahvistaa myös siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan sijoittautuneille yrityksille, jossa maantieteellinen alue sijaitsee, edellyttäen, että asianomaiset yritykset ovat laillisesti pitäneet kyseisiä tuotteita kaupan käyttäen kyseisiä nimiä jatkuvasti vähintään viiden vuoden ajan ennen mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää ja että asia on käsitelty mainitun asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa vastaväitemenettelyssä.

(4)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat vahvistaneet komissiolle 6 päivänä huhtikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, että Yhdistyneen kuningaskunnan alueelle sijoittautuneet yritykset Pork Farms Ltd, Stobarts Ltd ja Kerry Foods Ltd täyttävät asetuksen (EY) N:o 510/2006 13 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset.

(5)

Kyseiset yritykset voivat näin ollen käyttää rekisteröityä nimitystä ”Melton Mowbray Pork Pie” viiden vuoden siirtymäaikana tämän asetuksen voimaantulosta alkaen,

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/22

(1)

Puolan hakemus nimityksen ”Pierekaczewnik” rekisteröimisestä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EY) N:o 509/2006 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla (2).

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 509/2006 9 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitys on rekisteröitävä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 509/2006 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua suojaa ei ole pyydetty,

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/24

(1)

Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 sovittiin yhteistyön lisäämisestä jäsenvaltioiden välillä laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja erityisesti laittoman työnteon torjuntaan tähtäävien toimenpiteiden tehostamisesta sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla.

(2)

EU:hun suuntautuvan laittoman maahanmuuton keskeinen houkutin on mahdollisuus työskennellä EU:n alueella ilman vaadittua oikeudellista asemaa. Siksi laittoman maahanmuuton ja laittoman oleskelun torjunnassa olisi toteutettava myös tämän houkuttelevuuden vastaisia toimia.

(3)

Tällaisten toimenpiteiden ytimenä tulisi olla yleinen kielto ottaa palvelukseen kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole oikeutta oleskella EU:n alueella, ja sen lisäksi olisi määrättävä seuraamuksista työnantajille, jotka rikkovat kieltoa.

(4)

Koska tässä direktiivissä säädetään vähimmäisvaatimuksista, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää ankarammista seuraamuksista ja toimenpiteistä ja niiden voimassaolosta sekä asettaa työnantajille tiukempia velvoitteita.

(5)

Tätä direktiiviä ei tulisi soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin, jotka oleskelevat jäsenvaltiossa laillisesti, riippumatta siitä, onko heillä lupa työntekoon sen alueella. Lisäksi sitä ei tulisi soveltaa henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (4) 2 artiklan 5 kohdassa määriteltyihin yhteisön vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluviin henkilöihin. Sitä ei myöskään tulisi soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin, joiden tilanteeseen sovelletaan yhteisön oikeutta, kuten niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka työskentelevät laillisesti toisessa jäsenvaltiossa ja jotka palveluntarjoaja on lähettänyt toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamista varten. Direktiiviä olisi sovellettava rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa kielletään työnteko jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilta kolmansien maiden kansalaisilta, jotka tekevät työtä oleskelunsa perusteen vastaisesti.

(6)

Tietyille käsitteille olisi säädettävä tässä direktiivissä erityiset määritelmät, joita olisi käytettävä ainoastaan tätä direktiiviä sovellettaessa.

(7)

Työnteon määritelmän olisi sisällettävä sen tunnusmerkit eli sellaisen toiminnan harjoittaminen työnantajan lukuun tai tämän johdon ja/tai valvonnan alaisena, josta maksetaan korvausta tai josta tulisi maksaa korvausta, tämän suhteen oikeudellisesta muodosta riippumatta.

(8)

Työnantajan määritelmään voi sisältyä oikeustoimikelpoiseksi tunnustettu henkilöiden yhteenliittymä, joka ei kuitenkaan ole oikeushenkilö.

(9)

Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palvelukseenottamisen estämiseksi työnantajia olisi vaadittava tarkistamaan ennen kolmannen maan kansalaisen palvelukseenottamista, myös silloin kun kyseinen kolmannen maan kansalainen on tarkoitus ottaa palvelukseen lähetettäväksi toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa palvelujentarjoamista varten, että tällä on voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluoikeuden antava lupa, josta ilmenee, että kolmannen maan kansalainen oleskelee laillisesti sen jäsenvaltion alueella, jossa hänet otetaan palvelukseen.

(10)

Jotta jäsenvaltiot voisivat jäljittää erityisesti väärennetyt asiakirjat, työnantajia olisi myös vaadittava ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kolmannen maan kansalaisen palvelukseenottamisesta. Jotta aiheutettaisiin mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että tällaiset ilmoitukset tehdään muiden ilmoitusjärjestelmien puitteissa. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää yksinkertaistetun ilmoitusmenettelyn soveltamisesta, jos työnantaja on luonnollinen henkilö ja työtä tehdään työnantajan yksityisiin tarkoituksiin.

(11)

Työnantajia, jotka ovat noudattaneet heille tässä direktiivissä säädettyjä velvollisuuksia, ei tulisi saattaa vastuuseen laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palvelukseenottamisesta erityisestikään siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen myöhemmin toteaa, että työntekijän esittämä asiakirja oli väärennetty tai sitä oli käytetty väärin, ellei työnantaja tiennyt, että asiakirja oli väärennetty.

(12)

Työnantajien velvoitteiden täyttämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi parhaansa mukaan pyrittävä käsittelemään oleskeluluvan uudistamista koskevat pyynnöt kohtuullisessa ajassa.

(13)

Jotta yleistä kieltoa noudatettaisiin ja jotta rikkomisia voitaisiin ehkäistä, jäsenvaltioiden olisi säädettävä asianmukaisista seuraamuksista. Seuraamusten tulisi sisältää taloudellisia seuraamuksia ja maksuja, joilla korvataan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta aiheutuvia kustannuksia, ja niihin olisi sisällyttävä mahdollisuus pienentää taloudellista seuraamusta, jos työnantaja on luonnollinen henkilö ja työtä tehdään työnantajan yksityisiin tarkoituksiin.

(14)

Työnantajaa olisi joka tapauksessa vaadittava maksamaan kolmannen maan kansalaiselle tämän palkkasaatavat sekä maksamatta olevat verot ja sosiaaliturvamaksut. Jos palkkatasoa ei pystytä määrittelemään, sen olisi oletettava olleen vähintään kyseisen ammattialan vähimmäispalkkaa koskevien sovellettavien lakien, työehtosopimusten tai vakiintuneiden käytäntöjen mukainen palkka. Työnantajaa olisi vaadittava maksamaan tarvittaessa myös kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat palkkasaatavien lähettämisestä maahan, johon laittomasti työskennellyt kolmannen maan kansalainen on palannut tai palautettu. Tapauksissa, joissa työnantaja ei suorita maksuja jälkikäteen, jäsenvaltiota ei pitäisi velvoittaa täyttämään tätä velvoitetta työnantajan sijasta.

(15)

Laittomasti työskennelleen kolmannen maan kansalaisen ei pitäisi voida vedota maahantuloa, oleskelua ja työmarkkinoille pääsyä koskevan oikeuden saamiseksi laittomaan työsuhteeseen eikä työnantajan tai tämän sijasta maksuvelvollisen oikeussubjektin maksamiin korvauksiin tai palkkasaataviin, sosiaaliturvamaksuihin tai veroihin.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palkkasaatavia koskevia vaatimuksia esitetään tai voidaan esittää ja että käytössä on menettelyjä sen varmistamiseksi, että palkkasaatavista takaisin perityt määrät voidaan maksaa niille kolmansien maiden kansalaisille, joille ne kuuluvat. Jäsenvaltioita ei tulisi velvoittaa ottamaan kyseisten menettelyjen piiriin kolmansissa maissa sijaitsevia edustustojaan. Jäsenvaltioiden olisi valitusten tekemistä helpottavien tehokkaiden menettelyjen luomisen yhteydessä harkittava, ellei tästä ole jo säädetty kansallisessa lainsäädännössä, mahdollisuutta antaa toimivaltaiselle viranomaiselle valtuudet nostaa kanne työnantajaa vastaan palkkasaatavien perimiseksi ja siitä saatavaa lisähyötyä.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä, että työsuhteen oletetaan kestäneen vähintään kolme kuukautta, jotta todistustaakka on työnantajalla ainakin tietyn ajanjakson osalta. Muun muassa työntekijällä olisi oltava myös mahdollisuus esittää todisteet työsuhteensa olemassaolosta ja sen kestosta.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä mahdollisuudesta määrätä työnantajille lisäseuraamuksia, joihin kuuluisivat esimerkiksi sulkeminen joidenkin tai kaikkien julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, muun muassa maataloustukien, ulkopuolelle, sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle, ja yritykselle aiemmin myönnettyjen joidenkin tai kaikkien julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman EU-rahoituksen, takaisinperiminen. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää näiden lisäseuraamusten soveltamatta jättämisestä, jos työnantaja on luonnollinen henkilö ja työtä tehdään työnantajan yksityisiin tarkoituksiin.

(19)

Tämän direktiivin ja erityisesti sen 7, 10 ja 12 artiklan ei pitäisi rajoittaa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) soveltamista.

(20)

Koska alihankinta on yleistä tietyillä aloilla, joihin tämä ongelma liittyy, on tarpeen varmistaa, että ainakin toimeksiantajaa, jonka alihankkija työnantaja suoraan on, voidaan pitää työnantajan ohella tai tämän sijasta velvollisena maksamaan taloudelliset seuraamukset. Erityistapauksissa muita toimeksiantajia voidaan pitää laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajan ohella tai tämän sijasta velvollisina maksamaan taloudelliset seuraamukset. Myös lailla tai työehtosopimuksilla säänneltyihin lomakassoihin ja sosiaalirahastoihin suoritettavien maksujen olisi sisällyttävä niihin saataviin, jotka tämän direktiivin korvausvastuuta koskevien säännösten on määrä kattaa.

(21)

Kokemus on osoittanut, että laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työhönottoa koskevan kiellon noudattamista ei ole pystytty täysin varmistamaan nykyisten seuraamusjärjestelmien avulla. Yksi syy tähän on se, että hallinnolliset seuraamukset eivät todennäköisesti yksinään riitä ehkäisemään tiettyjen häikäilemättömien työnantajien toimia. Kiellon noudattamista voidaan ja sitä tulisi vahvistaa soveltamalla rikosoikeudellisia seuraamuksia.

(22)

Yleisen kiellon täyden vaikuttavuuden takaamiseksi tarvitaan sen vuoksi erityisesti varoitusvaikutukseltaan tehokkaampia seuraamuksia vakavissa tapauksissa, esimerkiksi kun kiellon rikkominen on toistuvaa, kun laiton työnteko koskee huomattavan monia laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, kun työolot osoittavat erityistä hyväksikäyttöä, kun työnantaja on tietoinen siitä, että työntekijä on ihmiskaupan uhri, tai kun laiton työntekijä on alaikäinen. Tämä direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot säätämään kansallisessa lainsäädännössään rikosoikeudellisia rangaistuksia näistä vakavista rikkomisista. Sillä ei luoda velvoitteita, jotka koskisivat kyseisten seuraamusten tai muun käytössä olevan lainvalvontajärjestelmän soveltamista yksittäistapauksissa.

(23)

Kaikissa tämän direktiivin nojalla vakaviksi katsotuissa tapauksissa tekoa olisi pidettävä kaikkialla yhteisössä rikoksena, jos teko on tahallinen. Tämän direktiivin rikoksia koskevat säännökset eivät saisi rajoittaa ihmiskaupan torjunnasta 19 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS (6) soveltamista.

(24)

Rikoksesta olisi määrättävä tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset seuraamukset. Velvollisuus varmistaa tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset seuraamukset tämän direktiivin mukaisesti ei vaikuta rikoslainsäädännön ja rikosasioiden käsittelyn sisäiseen järjestämiseen jäsenvaltioissa.

(25)

Oikeushenkilöt voidaan myös saattaa vastuuseen tässä direktiivissä tarkoitetuista rikoksista, koska monet työnantajat ovat oikeushenkilöitä. Tämän direktiivin säännökset eivät aiheuta jäsenvaltioille velvollisuutta ottaa käyttöön oikeushenkilöiden rikosoikeudellinen vastuu.

(26)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi käytössä olisi oltava tehokkaat kantelumenettelyt, joiden avulla asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset voivat esittää vaatimuksensa joko suoraan tai tätä varten nimettyjen kolmansien osapuolten kuten ammattiliittojen tai muiden järjestöjen välityksellä. Tällaiset kolmannet osapuolet olisi suojattava seuraamuksilta, joita voidaan määrätä niiden sääntöjen nojalla, joissa kielletään laittomassa oleskelussa avustaminen, silloin kun ne avustavat vaatimusten esittämisessä.

(27)

Kantelumenettelyjen täydentämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää oleskelulupa, jonka voimassaoloaika on rajoitettu sen mukaan, miten kauan asianomainen kansallinen menettely kestää, niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat joutuneet kärsimään erityistä hyväksikäyttöä osoittavista työoloista tai jotka ovat työskennelleet laittomasti alaikäisinä ja jotka tekevät yhteistyötä rikosoikeudellisissa menettelyissä työnantajaa vastaan. Tällaiset oleskeluluvat olisi myönnettävä vastaavia menettelyjä noudattaen kuin niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka kuuluvat oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY (7) soveltamisalaan.

(28)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpanon tyydyttävä taso ja vähentää mahdollisimman pitkälti eroja eri jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimien välillä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden alueella suoritetaan tehokkaita ja riittäviä tarkastuksia, ja niiden olisi ilmoitettava komissiolle tiedot suorittamistaan tarkastuksista.

(29)

Jäsenvaltioita olisi kannustettava määrittelemään joka vuosi kansallinen tavoite tarkastusten määrälle niillä toimialoilla, joille maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnteko on niiden alueella keskittynyt.

(30)

Tarkastusten tehokkuuden lisäämiseksi tämän direktiivin soveltamista silmällä pitäen jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan toimivaltaisille viranomaisille riittävä toimivalta tehdä tarkastuksia, että tämän direktiivin soveltamiseksi tehokkaasti kerätään ja käsitellään laitonta työntekoa koskevia tietoja, mukaan lukien aiempien tarkastusten tulokset, ja että käytettävissä on riittävästi henkilöstöä, jolla on tarkastusten tekemiseen tarvittava ammattitaito ja pätevyys.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin soveltamiseksi tehtävät tarkastukset eivät vaikuta määrällisesti tai laadullisesti työehtojen ja -olojen arvioimiseksi tehtäviin tarkastuksiin.

(32)

Kun kyseessä ovat lähetetyt työntekijät, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, jäsenvaltioiden tarkastuksista vastaavat viranomaiset voivat käyttää hyväkseen palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/71/EY (8) tarkoitettua yhteistyötä ja tietojen vaihtoa tarkistaakseen, että kyseiset kolmansien maiden kansalaiset työskentelevät laillisesti alkuperäjäsenvaltiossa.

(33)

Tätä direktiiviä olisi pidettävä pimeän työn ja hyväksikäytön ehkäisemistä koskevia toimia täydentävänä toimena.

(34)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (9) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(35)

Tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten toteutettavassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (10).

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli laittoman maahanmuuton torjuntaa työskentelyä koskevaan houkuttimeen puuttumalla, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(37)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Direktiivin soveltamisessa olisi erityisesti otettava asianmukaisella tavalla huomioon elinkeinovapaus, yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjimättömyysperiaate, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate perusoikeuskirjan 16, 20, 21, 47 ja 49 artiklan mukaisesti.

(38)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti ja tämän vaikuttamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamiseen nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen eikä tämä direktiivi sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta niihin.

(39)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen ja jolla ei ole Schengenin rajasäännöstön 2 artiklan 5 kohdassa määriteltyä oikeutta vapaaseen liikkumiseen yhteisössä;

b)

’laittomasti oleskelevalla kolmannen maan kansalaisella’ sellaista jäsenvaltion alueella oleskelevaa kolmannen maan kansalaista, joka ei täytä tai ei enää täytä maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä kyseisessä jäsenvaltiossa;

c)

’työnteolla’ työnantajan lukuun tai tämän johdon ja/tai valvonnan alaisena harjoitettua toimintaa, jossa on kyse millaisesta tahansa kansallisen lainsäädännön sääntelemästä tai vakiintuneen käytännön mukaisesta työstä;

d)

’laittomalla työnteolla’ jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen työntekoa;

e)

’työnantajalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeussubjektia, mukaan luettuina työvoiman vuokrausyritykset, joiden lukuun tai joiden johdolla ja/tai valvonnan alaisena työntekoa ryhdytään harjoittamaan;

f)

’alihankkijalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeussubjektia, jolle on annettu tehtäväksi kaikkien aiemmin tehtyyn sopimukseen perustuvien velvoitteiden tai osan niistä täytäntöönpano;

g)

’oikeushenkilöllä’ oikeussubjektia, jolla on tämä asema sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella, ei kuitenkaan valtioita tai julkisyhteisöjä niiden käyttäessä lainsäädännön perusteella julkiseen valtaan liittyviä oikeuksia eikä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä;

h)

’työvoiman vuokrausyrityksellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tekee kansallisen lainsäädännön mukaisesti työsopimuksia tai solmii työsuhteita vuokratyöntekijöiden kanssa tarkoituksena asettaa tällaisia työntekijöitä käyttäjäyrityksen palvelukseen suorittamaan työtehtävää käyttäjäyrityksen valvonnan ja johdon alaisena;

i)

’erityistä hyväksikäyttöä osoittavilla työoloilla’ työoloja, mukaan lukien sukupuoleen perustuvasta tai muusta syrjinnästä johtuvat työolot, kun työehdot ovat räikeässä epäsuhteessa laillisten työntekijöiden työehtoihin nähden, mikä esimerkiksi vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen ja on ihmisarvoa alentavaa;

j)

’laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palkalla’ palkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan toiminnastaan rahana tai luontoisetuna ja joka vastaa sitä summaa, jonka vastaavat lailliset työntekijät olisivat saaneet.

a)

vaatimaan, että kolmannen maan kansalaisella on ennen työntekoon ryhtymistä voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluoikeuden antava asiakirja ja että hän esittää sen työnantajalle;

b)

säilyttämään oleskeluluvan tai muun oleskeluoikeuden antavan asiakirjan jäljennös tai merkinnät saatavilla ainakin työsuhteen ajan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollista tarkastusta varten;

c)

ilmoittamaan jäsenvaltioiden nimeämille toimivaltaisille viranomaisille kolmansien maiden kansalaisten työsuhteen alkamisesta kunkin jäsenvaltion asettamassa määräajassa.

a)

taloudelliset seuraamukset, joiden määrä nousee laittomasti työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärän mukaan; sekä

b)

laittomasti työskennelleiden kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta aiheutuvien kustannusten maksaminen tapauksissa, joissa palauttamismenettelyt toteutetaan. Jäsenvaltiot voivat tämän sijaan päättää ottaa huomioon a alakohdassa tarkoitetuissa taloudellisissa seuraamuksissa ainakin palauttamisen keskimääräiset kustannukset.

a)

kaikki laittomasti työskennelleiden kolmansien maiden kansalaisten erääntyneet palkkasaatavat; sovitun palkan määrän oletetaan olleen vähintään vähimmäispalkkaa koskevien sovellettavien lakien, kyseisen ammattialan työehtosopimusten tai vakiintuneen käytännön mukainen palkka, ellei työnantaja tai työntekijä voi toisin todistaa, samalla kun tarvittaessa otetaan huomioon palkkoja koskevat pakottavat kansalliset säännökset;

b)

kaikkia niitä veroja ja sosiaaliturvamaksuja vastaava määrä, jotka työnantaja olisi maksanut, jos kolmannen maan kansalainen olisi työskennellyt laillisesti, viivästyksistä johtuvat lisämaksut ja niihin liittyvät hallinnolliset maksuseuraamukset mukaan luettuina;

c)

tarvittaessa kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat maksujen lähettämisestä maahan, johon laittomasti työskennellyt kolmannen maan kansalainen on palannut tai palautettu.

a)

voivat esittää kansallisessa lainsäädännössä määritellyssä määräajassa työnantajaansa kohtaan vaatimuksen mahdollisista palkkasaatavista ja vaatia tuomion täytäntöönpanoa myös tapauksissa, joissa he ovat palanneet tai heidät on palautettu alkuperämaahan; tai

b)

voivat, kun tästä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, pyytää jäsenvaltion toimivaltaista kansallista viranomaista käynnistämään erääntyneiden palkkasaatavien perimiseksi tarvittavat menettelyt ilman, että heidän tarvitsee tässä tapauksessa esittää vaatimusta.

a)

sulkeminen joidenkin tai kaikkien julkisten etuuksien, tukien ja avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman EU:n rahoituksen, ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

b)

sulkeminen julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY (12) määritettyjen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

c)

joidenkin tai kaikkien työnantajalle laittoman työnteon paljastumista edeltävien enintään 12 kuukauden aikana maksettujen julkisten etuuksien, tukien tai avustusten, myös jäsenvaltioiden hallinnoiman Euroopan unionin rahoituksen, takaisin periminen;

d)

rikkomisessa käytettyjen toimipaikkojen pysyvä tai väliaikainen sulkeminen tai kyseisen liiketoiminnan harjoittamista koskevan luvan väliaikainen tai pysyvä peruuttaminen, jos se on rikkomisen vakavuuden vuoksi perusteltua.

a)

5 artiklan mukaisesti määrättävät taloudelliset seuraamukset; ja

b)

6 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan sekä 2 ja 3 kohdan mukaisesti perittävät saatavat.

a)

rikkominen jatkuu tai on toistuvaa;

b)

rikkomisessa on kyse laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten huomattavan määrän samanaikaisesta työllistämisestä;

c)

rikkomiseen liittyvät erityistä hyväksikäyttöä osoittavat työolot;

d)

rikkomiseen on syyllistynyt työnantaja, jota ei ole syytetty tai tuomittu rikoksesta puitepäätöksen 2002/629/YOS mukaisesti mutta joka käyttää laittomasti maassa oleskelevan kolmannen maan kansalaisen työpanosta tai palveluita tietoisena siitä, että tämä on ihmiskaupan uhri;

e)

rikkomiseen liittyy alaikäisen laiton työnteko.

a)

toimivaltaan edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)

valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/33

(1)

Eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/82/EY (3), ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY (4) sekä ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 726/2004 (5) vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt lääkkeiden lupa-, valvonta- ja lääketurvatoimintamenettelyille yhteisössä.

(2)

Kyseisten sääntöjen mukaan myyntilupa voidaan antaa yhdenmukaistetuilla yhteisön menettelyillä. Myyntilupien ehtoja voidaan myöhemmin muuttaa, jos esimerkiksi tuotantoprosessi tai valmistajan osoite on muuttunut.

(3)

Komissio voi direktiivin 2001/82/EY 39 artiklan ja direktiivin 2001/83/EY 35 artiklan nojalla antaa täytäntöönpanoasetuksen, joka koskee muutoksia, jotka on tehty direktiivin 2001/82/EY III osaston 4 luvun tai direktiivin 2001/83/EY III osaston 4 luvun säännösten mukaisesti myönnettyyn myyntilupaan. Tällä perusteella komissio antoi 3 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 1084/2003 (6) jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevan markkinoille saattamista koskevan luvan ehtojen muutosten tutkimisesta.

(4)

Suurimmalle osalle tällä hetkellä markkinoilla olevista ihmisille tai eläimille tarkoitetuista lääkkeistä lupa on kuitenkin myönnetty puhtaasti kansallisilla menettelyillä, minkä vuoksi ne eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 1084/2003 soveltamisalaan. Puhtaasti kansallisilla menettelyillä myönnettyihin myyntilupiin tehtäviin muutoksiin sovelletaan siksi kansallisia sääntöjä.

(5)

Edellisestä seuraa, että vaikka kaikkien lääkkeisiin liittyvien myyntilupien myöntämiseen sovelletaan yhteisössä yhdenmukaistettuja sääntöjä, sama ei päde markkinoille saattamista koskeviin lupiin tehtäviin muutoksiin.

(6)

Kansanterveyteen ja oikeudelliseen johdonmukaisuuteen liittyvistä syistä sekä hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi ja talouden toimijoiden toimintaympäristön ennakoitavuuden lisäämiseksi kaikentyyppisiin myyntilupiin tehtäviin muutoksiin olisi sovellettava yhdenmukaistettuja sääntöjä.

(7)

Komission hyväksymissä muutoksia koskevissa säännöissä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota hallintomenettelyjen yksinkertaistamiseen. Siksi komission olisi kyseisiä sääntöjä hyväksyessään säädettävä mahdollisuudesta hakea yhdellä hakemuksella saman tai samojen muutosten tekemistä useiden myyntilupien ehtoihin.

(8)

Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen (7) 34 kohdassa kannustetaan jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(9)

Sen vuoksi direktiivejä 2001/82/EY ja 2001/83/EY olisi muutettava,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”27 b artikla

Komissio vahvistaa asianmukaiset järjestelyt tämän direktiivin mukaisesti myönnettyjen myyntilupien ehtoihin tehtävien muutosten tutkimiseksi.

Komissio vahvistaa kyseiset järjestelyt täytäntöönpanoasetuksella. Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 89 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”

2)

Poistetaan 39 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta.

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 b artikla

1.   Komissio vahvistaa asianmukaiset järjestelyt tämän direktiivin mukaisesti myönnettyjen myyntilupien ehtoihin tehtävien muutosten tutkimiseksi.

2.   Komissio vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetut järjestelyt täytäntöönpanoasetuksella. Kyseinen toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 121 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Komissio pyrkii1 kohdassa tarkoitettuja järjestelyjä hyväksyessään tekemään mahdolliseksi hakea yhdellä hakemuksella saman tai samojen muutosten tekemistä useiden myyntilupien ehtoihin.

4.   Jäsenvaltiot voivat jatkaa täytäntöönpanoasetuksen voimaantulohetkellä voimassa olevien, muutoksia koskevien kansallisten säännösten soveltamista myyntilupiin, jotka on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 1998 ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa hyväksytyille lääkkeille. Kun tämän artiklan mukaisesti kansallisten säännösten piiriin kuuluvalle lääkkeelle myönnetään myöhemmin myyntilupa toisessa jäsenvaltiossa, täytäntöönpanoasetusta sovelletaan kyseiseen lääkkeeseen kyseisestä päivästä lähtien.

5.   Jos jäsenvaltio päättää jatkaa kansallisten säännösten soveltamista 4 kohdan mukaisesti, se ilmoittaa siitä komissiolle. Jos ilmoitusta ei ole tehty 20 päivään tammikuuta 2011 mennessä, sovelletaan täytäntöönpanoasetusta.”

2)

Poistetaan 35 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta.

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/35

(1)

Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston, jäljempänä ”verkosto”, perustaminen jäsenvaltioiden välille neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (3) perustuu ajatukseen, jonka mukaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttaminen yhteisössä edellyttää jäsenvaltioiden välisen tehokkaan oikeudellisen yhteistyön parantamista, yksinkertaistamista ja nopeuttamista sekä rajat ylittävissä riita-asioissa osallisina olevien henkilöiden oikeussuojan saatavuuden tehostamista. Päätöksen soveltaminen alkoi 1 päivänä joulukuuta 2002.

(2)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 Haagin ohjelman vapauden, turvallisuuden ja oikeuden lujittamiseksi Euroopan unionissa (4), ja ohjelman mukaan olisi jatkettava toimia, joilla helpotetaan oikeussuojan saatavuutta ja oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa. Ohjelmassa korostetaan erityisesti yksityisoikeuden alalla annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston säädösten tehokasta täytäntöönpanoa sekä lakimiesammattien harjoittajien yhteistyön edistämistä parhaiden käytäntöjen luomiseksi.

(3)

Päätöksen 2001/470/EY 19 artiklan mukaisesti komissio esitti 16 päivänä toukokuuta 2006 kertomuksen verkoston toiminnasta. Kertomuksessa todetaan, että vaikka verkosto on yleisesti ottaen saavuttanut sille vuonna 2001 asetetut tavoitteet, se ei ole vielä läheskään käyttänyt koko toimintapotentiaaliaan.

(4)

Jotta oikeudellisen yhteistyön vahvistamiseen ja oikeussuojan saatavuuteen liittyvien Haagin ohjelman tavoitteiden toteutuminen voidaan varmistaa ja vastata odotettavissa olevaan verkoston tehtävien lisääntymiseen tulevina vuosina, verkostolla olisi oltava sen toimintakeinojen lisäämiseen paremmin soveltuva oikeudellinen kehys.

(5)

On välttämätöntä saada luotua verkostolle paremmat toimintaolosuhteet jäsenvaltioissa kansallisten yhteysviranomaisten avulla ja vahvistaa siten yhteysviranomaisten asemaa sekä verkoston piirissä että suhteessa tuomareihin ja lakimiesammattien harjoittajiin.

(6)

Tätä varten jäsenvaltioiden olisi arvioitava, millaiset resurssit niiden on annettava yhteysviranomaisten käyttöön, jotta nämä voivat suorittaa täysin tehtävänsä. Tämä päätös ei saisi vaikuttaa verkoston kansallisten jäsenten toiminnan rahoitusta koskevan toimivallan sisäiseen jakautumiseen jäsenvaltioissa.

(7)

Kussakin jäsenvaltiossa on myös oltava yhteysviranomainen tai yhteysviranomaisia, jotka kykenevät suorittamaan niille osoitetut tehtävät. Jos yhteysviranomaisia on enemmän kuin yksi, jäsenvaltion olisi varmistettava niiden välinen tehokas koordinointi.

(8)

Kun yhteisön säädöksen tai kansainvälisen sopimuksen nojalla on vastaisuudessa sovellettava toisen jäsenvaltion lakia, verkoston yhteysviranomaisten olisi osallistuttava vieraan valtion lain sisältöä koskevien tietojen antamiseen jäsenvaltioiden oikeusviranomaisille ja muille viranomaisille.

(9)

Yhteysviranomaisten olisi käsiteltävä oikeudellista yhteistyötä koskevat pyynnöt päätöksen yleistavoitteiden mukaisella nopeudella.

(10)

Tässä päätöksessä säädettyjen määräaikojen laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (5).

(11)

Sähköisen rekisterin tarkoitus on antaa tietoja verkoston toiminnan ja yhteisön säädösten käytännön soveltamisen arvioimista varten. Siinä ei siksi tulisi olla kaikkia yhteysviranomaisten välillä vaihdettuja tietoja.

(12)

Ammattialajärjestöt, jotka edustavat oikeusalan ammattilaisia, erityisesti lakimiehiä, asianajajia, notaareja ja haastemiehiä, ja jotka osallistuvat suoraan yksityisoikeuden alaa koskevien yhteisön säädösten ja kansainvälisten sopimusten soveltamiseen, voivat liittyä verkoston jäseniksi kansallisten ammattialajärjestöjensä välityksellä osallistuakseen yhteysviranomaisten kanssa joihinkin verkoston erityistehtäviin ja toimiin.

(13)

Jotta oikeussuojan saatavuuteen liittyviä verkoston tehtäviä voidaan kehittää edelleen, jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten olisi edistettävä yleisluonteisten tietojen saattamista yleisön saataville tarkoitukseen parhaiten sopivia teknisiä välineitä käyttäen ja ainakin siten, että jäsenvaltioiden oikeusministeriöiden internetsivustoilla olisi linkki verkoston sivustolle sekä näiden säädösten ja sopimusten tosiasiallisesta soveltamisesta vastaavien viranomaisten sivustoille. Tätä päätöstä ei tulisi tulkita siten, että siinä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus sallia yleisön suorat yhteydenotot yhteysviranomaisiin.

(14)

Tämän päätöksen täytäntöönpanon yhteydessä olisi otettava huomioon Euroopan sähköisen oikeuden järjestelmän, jonka tarkoituksena on erityisesti helpottaa oikeudellista yhteistyötä ja oikeussuojan saatavuutta, asteittainen käyttöönotto.

(15)

Jotta Euroopan unionissa voidaan parantaa tuomareiden keskinäistä luottamusta ja kehittää tähän tavoitteeseen pyrkivien eurooppalaisten verkostojen yhteistoimintaa, verkoston olisi pidettävä jatkuvasti yhteyttä muihin eurooppalaisiin verkostoihin, joilla on samanlaiset tavoitteet, erityisesti oikeuslaitosten ja tuomareiden verkostoihin.

(16)

Voidakseen tukea kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön edistämistä verkoston olisi luotava yhteyksiä muihin oikeudellisen yhteistyön verkostoihin kaikkialla maailmassa sekä oikeudellista yhteistyötä edistäviin kansainvälisiin organisaatioihin.

(17)

Jotta voidaan säännöllisesti seurata, miten päätöksen 2001/470/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä päätöksellä, tavoitteiden saavuttamisessa edistytään, komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan sosiaali- ja talouskomitealle kertomuksia verkoston toiminnasta.

(18)

Päätöstä 2001/470/EY olisi muutettava vastaavasti.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(20)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän päätöksen tekemiseen ja soveltamiseen.

(21)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen eikä päätös sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Yhteysviranomaisten tehtävänä on erityisesti:

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”5 a artikla

Ammattialajärjestöt

1.   Myötävaikuttaakseen 3 artiklassa säädettyjen tehtävien suorittamiseen yhteysviranomaisilla on oltava asianmukaiset yhteydet 2 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin ammattialajärjestöihin kunkin jäsenvaltion määrittämien sääntöjen mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yhteydet voivat käsittää erityisesti seuraavia toimia:

3.   Ammattialajärjestöt eivät saa pyytää yhteysviranomaisilta yksittäisiin tapauksiin liittyviä tietoja.”

5)

Lisätään 6 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tätä varten kunkin jäsenvaltion on itse vahvistamiensa menettelyjen mukaisesti varmistettava, että yhteysviranomaisen tai yhteysviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten käytössä on resurssit kokousten pitämiseksi säännöllisesti.”

6)

Korvataan 7 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Verkoston käytännön toiminnan helpottamiseksi kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että yhteysviranomaisilla on oman kielensä ohella riittävä jonkin toisen unionin toimielinten virallisen kielen taito, koska yhteysviranomaisten on kyettävä yhteydenpitoon muiden jäsenvaltioiden yhteysviranomaisten kanssa.”

7)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien pyyntöjen käsittely

1.   Yhteysviranomaisten on vastattava kaikkiin niille esitettyihin pyyntöihin viipymättä ja viimeistään viidentoista päivän kuluessa niiden vastaanottamisesta. Jos yhteysviranomainen ei pysty vastaamaan pyyntöön kyseisessä määräajassa, sen on ilmoitettava tästä lyhyesti pyynnön esittäjälle ja ilmoitettava, miten pitkän vastausajan se katsoo tarvitsevansa, mutta tämä aika ei yleensä saa olla pitempi kuin 30 päivää.

2.   Jotta yhteysviranomaiset voisivat vastata 1 kohdassa tarkoitettuihin pyyntöihin mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, niiden on käytettävä soveltuvimpia teknisiä välineitä, jotka jäsenvaltioiden on asetettava niiden käyttöön.

3.   Komissio tallentaa 5 artiklan 2 kohdan b, c, d ja e alakohdassa tarkoitetut oikeudellista yhteistyötä koskevat pyynnöt ja niihin annetut vastaukset suojattuun sähköiseen rekisteriin, johon on rajoitettu pääsy. Yhteysviranomaisten on varmistettava, että tämän rekisterin perustamista ja toimintaa varten tarvittavat tiedot toimitetaan komissiolle säännöllisesti.

4.   Komissio toimittaa yhteysviranomaisille tilastotiedot 3 kohdassa tarkoitetuista oikeudellista yhteistyötä koskevista pyynnöistä ja niihin annetuista vastauksista vähintään kerran puolessa vuodessa.”

8)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Yhteysviranomaisten kokoukset

1.   Verkoston yhteysviranomaisten on kokoonnuttava vähintään kerran puolessa vuodessa 12 artiklan mukaisesti.

2.   Kutakin jäsenvaltiota edustaa näissä kokouksissa yksi tai useampi yhteysviranomainen, joiden lisäksi kokouksiin voi osallistua muitakin verkostoon kuuluvia, kuitenkin niin, että läsnä voi olla enintään kuusi edustajaa jäsenvaltiota kohti.”

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Tarkkailijoiden osallistuminen verkoston kokouksiin

1.   Tanskalla voi olla edustaja 9 ja 11 artiklassa tarkoitetuissa kokouksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdan soveltamista.

2.   Liittymisneuvotteluja käyvät maat ja ehdokasmaat voidaan kutsua osallistumaan kokouksiin tarkkailijoina. Yhteisön tekemien siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä koskevien kansainvälisten sopimusten sopimuspuolina olevat kolmannet maat voidaan niin ikään kutsua osallistumaan tiettyihin verkoston kokouksiin tarkkailijoina.

3.   Jokainen kokouksiin tarkkailijana osallistuva valtio voi lähettää niihin yhden tai useamman edustajan, kuitenkin enintään kolme henkilöä valtiota kohti.”

10)

Lisätään II osaston loppuun artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Suhteet muihin verkostoihin ja kansainvälisiin järjestöihin

1.   Verkosto pitää yllä suhteita muihin eurooppalaisiin verkostoihin, joilla on samat tavoitteet, kuten rikosoikeuden alan Euroopan oikeudellinen verkosto, ja vaihtaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä niiden kanssa. Verkosto pitää yllä suhteita myös Euroopan juridiseen koulutusverkostoon tehdäkseen tarpeen mukaan ja kansallisia käytäntöjä rajoittamatta tunnetuiksi jäsenvaltion paikallisille oikeusviranomaisille tarkoitettuja siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä koskevia koulutustilaisuuksia.

2.   Verkosto pitää yllä suhteita EU-kuluttajaneuvontaverkostoon (ECC-verkosto). Verkoston yhteysviranomaiset ovat ECC-verkoston jäsenten käytettävissä erityisesti voidakseen antaa yleisiä tietoja yhteisön säädösten ja kansainvälisten sopimusten vaikutuksesta kuluttajien oikeussuojan saatavuuden helpottamiseksi.

3.   Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen, siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin liittyvien tehtävien suorittamista varten verkosto pitää yllä suhteita ja vaihtaa kokemuksia kolmansien maiden kesken perustettujen oikeudellista yhteistyötä edistävien verkostojen ja kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä edistävien kansainvälisten järjestöjen kanssa.

4.   Komissio vastaa tämän artiklan säännösten täytäntöönpanosta tiiviissä yhteistyössä neuvoston puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden kanssa.”

11)

Korvataan III osaston otsikko seuraavasti:

12)

Lisätään 13 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

13)

Lisätään artikla seuraavasti:

”13 a artikla

Yleisluonteisten tietojen antaminen yleisölle

Verkosto osallistuu tarkoitukseen parhaiten soveltuvia teknisiä välineitä käyttäen yleisluonteisten tietojen antamiseen yleisölle siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä koskevien yhteisön säädösten ja kansainvälisten sopimusten sisällöstä ja vaikutuksesta.

Tätä varten yhteysviranomaiset lisäävät 14 artiklassa tarkoitetun tietojärjestelmän tunnettuutta yleisön keskuudessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan säännösten soveltamista.”

14)

Korvataan 17 artiklan 4 kohdan b alakohta seuraavasti:

15)

Poistetaan 18 artiklan 4 kohdasta sana ”asteittain”.

16)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Kertomukset

Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen verkoston toiminnasta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän päätöksen mukauttamiseksi, ja siinä esitetään tietoja verkoston toiminnasta, jonka tarkoituksena on Euroopan sähköisen oikeuden järjestelmän suunnittelun, kehittämisen ja täytäntöönpanon edistäminen erityisesti oikeussuojan saatavuuden helpottamisen kannalta.”

17)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2010.”

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/41

(1)

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisöjen tiettyjen toimielinten ja yksiköiden väliaikaisesta sijainnista 8 päivänä huhtikuuta 1965 tekemän päätöksen (1) 8 artiklan mukaan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, jäljempänä ’toimisto’, sijoitetaan Luxemburgiin. Tämä säännös on viimeksi pantu täytäntöön päätöksellä 2000/459/EY, EHTY, Euratom (2).

(2)

Toimiston henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavia sääntöjä ja määräyksiä. Niiden viimeaikaiset muutokset on syytä ottaa huomioon.

(3)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (3), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, on erityisiä toimiston toimintaan liittyviä säännöksiä.

(4)

Julkaisutoiminnan tekniikka on kehittynyt merkittävästi, mikä on otettava huomioon toimiston toiminnassa.

(5)

Selkeyden vuoksi on aiheellista kumota päätös 2000/459/EY, EHTY, Euratom ja korvata se tällä päätöksellä,

1)

’julkaisemisella’ kaikkea toimintaa, jota julkaisujen suunnittelu, tarkastaminen, kansainvälisten standardi- ja luettelonumeroiden antaminen, tuottaminen, luettelointi, indeksointi, jakelu, markkinointi, myynti, varastointi ja arkistointi kaikissa muodoissa ja ulkoasuissa, niin nykyisillä kuin tulevillakin menetelmillä, edellyttää;

2)

’julkaisuilla’ kaikkia julkaistavia tekstejä, joilla on kansainvälinen standardi- ja/tai luettelonumero, riippumatta julkaisutavasta ja muodosta;

3)

’pakollisilla julkaisuilla’ perussopimusten tai muiden säädöstekstien nojalla julkaistavia julkaisuja;

4)

’muilla kuin pakollisilla julkaisuilla’ kaikkia kunkin toimielimen oman aloiteoikeuden mukaisesti laadittuja julkaisuja;

5)

’tekijänoikeuksien hallinnalla’ sen vahvistamista, että tekstien laatijalla on tekijänoikeudet ja oikeudet käyttää tekstejä uudelleen ja että toimisto hallinnoi kyseisiä oikeuksia sen julkaistavaksi annettujen julkaisujen osalta;

6)

’myynnin nettotuloilla’ laskutettua kokonaismäärää, josta on vähennetty myönnetyt alennukset sekä hallinnosta, maksujen perinnästä ja pankkitapahtumista johtuvat kulut;

7)

’toimielimillä’ perussopimuksilla perustettuja tai niihin perustuvia toimielimiä, elimiä ja laitoksia.

a)

Euroopan unionin virallisen lehden, jäljempänä ’virallinen lehti’, julkaiseminen ja sen todistusvoimaisuuden varmistaminen;

b)

muiden pakollisten julkaisujen julkaiseminen;

c)

muiden kuin pakollisten julkaisujen julkaiseminen tai yhteisjulkaiseminen, joka on annettu toimiston tehtäväksi kunkin toimielimen aloiteoikeuden puitteissa erityisesti toimielinten viestintätoiminnan osana;

d)

julkaisujen julkaiseminen tai yhteisjulkaiseminen toimiston omasta aloitteesta mukaan lukien julkaisut, joiden tarkoituksena on sen omien palvelujen markkinointi; tätä varten toimisto saattaa hankkia käännöksiä palvelusopimuksen nojalla;

e)

suurelle yleisölle tarkoitettujen sähköisten julkaisupalvelujen kehittäminen, ylläpito ja päivittäminen;

f)

koko lainsäädännön ja muiden virallisten tekstien asettaminen yleisön saataville;

g)

toimielinten kaikkien julkaisujen säilyttäminen ja asettaminen yleisön saataville sähköisesti;

h)

toimielinten julkaisujen kansainvälisten standardi- ja/tai luettelonumeroiden antaminen;

i)

toimielinten julkaisujen jäljentämis- ja käännösoikeuksien hallinta;

j)

julkaisujen ja toimiston palvelujen markkinointi ja myynti.

a)

julkaisutoimintaa koskevien ohjelmien suunnittelu;

b)

julkaisuhankkeiden toteuttaminen julkaisutavasta riippumatta;

c)

julkaisuhankkeisiin liittyvä taitto ja suunnittelutyö;

d)

jäsenvaltioiden julkaisumarkkinoiden suuntauksista sekä niistä teemoista ja aihealueista tiedottaminen, joilla on todennäköisimmin laajin yleisö;

e)

painosmäärien ja jakelusuunnitelmien vahvistaminen;

f)

julkaisujen hinnoittelu ja myynti;

g)

toimielinten ilmaisten tai maksullisten julkaisujen markkinointi, jakelu ja arviointi;

h)

yleisölle suunnattujen internetsivujen ja -palvelujen analysointi, arviointi ja tekeminen;

i)

julkaisutoimintaan liittyvien puitesopimusten laatiminen;

j)

julkaisujärjestelmien tekninen valvonta.

a)

julkaistavien asiakirjojen ryhmittely;

b)

tekstien ja julkaisujen muiden osien valmistelu, graafinen suunnittelu, korjaaminen, taitto ja tarkastaminen muodosta tai julkaisutavasta riippumatta toisaalta toimielinten antamien ohjeiden ja toisaalta yhteistyössä toimielinten kanssa laadittujen typografiaa ja kieliasua koskevien sääntöjen mukaisesti;

c)

julkaisujen indeksointi ja luettelointi;

d)

virallisessa lehdessä julkaistavien tekstien ja muiden kuin virallisessa lehdessä julkaistavien virallisten tekstien asiakirja-analyysi;

e)

säädöstekstien konsolidointi;

f)

monikielisen Eurovoc-tesauruksen hallinta, kehittäminen, päivittäminen ja levitys;

g)

painatus palveluntarjoajien välityksellä;

h)

töiden etenemisen seuranta;

i)

laadunvalvonta;

j)

laadun ja määrän hyväksyminen;

k)

virallisen lehden sekä muiden kuin virallisessa lehdessä julkaistavien virallisten tekstien ja toisten muiden kuin pakollisten julkaisujen fyysinen ja sähköinen jakelu;

l)

varastointi;

m)

fyysinen ja sähköinen arkistointi;

n)

uusintapainokset loppuneista painoksista ja tarvepainatus;

o)

konsolidoidun luettelon laatiminen toimielinten julkaisuista;

p)

myynti, johon sisältyy laskuttaminen, perintä ja tilittäminen sekä saatavien hoito;

q)

myynninedistäminen;

r)

toimielinten postituslistojen laatiminen, hankkiminen, hallinta, päivittäminen, seuranta ja valvonta sekä kohdennettujen postituslistojen laatiminen.

a)

julkiset hankinnat, myös oikeudellisten sitoumusten tekeminen;

b)

palveluntarjoajien kanssa tehtyjen sopimusten rahoituksen seuranta;

c)

menojen vahvistaminen, erityisesti laadun ja määrän hyväksyminen, hyväksymismerkinnällä;

d)

menojen hyväksyminen;

e)

tulotapahtumat.

a)

se vahvistaa toimiston johtajan ehdotuksesta toimiston strategiset tavoitteet ja toimintasäännöt;

b)

se vahvistaa toimiston yleistä toimintaa ja erityisesti myyntiä, jakelua ja julkaisemista koskevat suuntaviivat ja valvoo, että toimisto antaa panoksensa tiedotus- ja viestintäpolitiikan laatimiseen ja toteuttamiseen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla;

c)

se vahvistaa toimiston johtajan valmisteleman luonnoksen pohjalta toimielimille osoitetun vuosikertomuksen, joka koskee toimiston strategian ja sen tarjoamien palvelujen toteuttamista, ja toimittaa ennen kunkin vuoden toukokuun 1 päivää toimielimille edellistä varainhoitovuotta koskevan kertomuksen;

d)

se hyväksyy ennakkoarvion toimiston tuloista ja menoista toimiston toimintabudjettia koskevan talousarviomenettelyn puitteissa;

e)

se hyväksyy toimiston kustannuspaikkapohjaisen kirjanpidon perusteet, jotka toimiston johtaja vahvistaa;

f)

se tekee toimielimille ehdotuksia toimiston moitteettoman toiminnan helpottamiseksi.

a)

hän saattaa kunkin toimielimen toimivaltaisen elimen käsiteltäviksi yhteisesti noudatettavia periaatepäätöksiä;

b)

hän laatii ehdotuksia virallisen lehden ja virallisten säädöstekstien rakenteen ja esitystavan parantamisesta;

c)

hän laatii toimielimille ehdotuksia julkaistavien tekstien esitystavan yhdenmukaistamisesta;

d)

hän tarkastelee käytännön toiminnassa ilmeneviä ongelmia ja antaa näiden ongelmien selvittämiseksi toimistolle tarvittavia ohjeita ja toimielimille suosituksia.

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/48

(1)

Voidakseen helpottaa omien varojensa lainausta köyhemmille AKT-maille voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan HIPC-aloitteen tai muiden velanhoitokyvyn parantamiseen tähtäävien kansainvälisten järjestelyjen puitteissa Euroopan investointipankki (EIP) ehdottaa, että AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitettä II muutetaan.

(2)

Toimintatavan johdonmukaisuus EIP:n omien varojen lainauksen ja HIPC-aloitteen välillä edellyttää erityisesti korkotukien osalta joustavuuden lisäämistä, jotta kansainvälisesti sovitut tai vastaavat HIPC-aloitteen velanhoitokykyä koskevat ehdot täyttyisivät.

(3)

Tällainen määräys on jo olemassa EIP:n AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevan 2 artiklan mukaisesti hallinnoimien investointikehyksen varojen osalta.

(4)

AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevaan 1 artiklaan lisättävillä uusilla kohdilla on tarkoitus yhdenmukaistaa EIP:n omia varoja ja investointikehystä koskevat ehdot.

(5)

AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä II olevien 1, 2 ja 4 artiklan uudella tekstillä on tarkoitus yhdenmukaistaa EIP:n omia varoja ja investointikehystä koskevat määräykset HIPC-aloitteen yhteydessä.

(6)

Tämän vuoksi olisi aiheellista muuttaa AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitettä II,

1)

Numeroidaan 1 artiklan ensimmäinen kohta numerolla 1 ja lisätään 2, 3 ja 4 kohdat seuraavasti:

”2.   Tässä liitteessä tarkoitetut varat korkotukia varten otetaan liitteessä I b olevassa 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta korkotukimäärärahasta.

3.   Korkotuet voidaan pääomittaa tai käyttää avustuksina. Korkotuen määrä, jonka arvo lasketaan lainan suoritusajankohtina, vähennetään liitteessä I b olevan 2 kohdan c alakohdassa määritellystä korkotukimäärärahasta ja maksetaan suoraan EIP:lle. Enintään 10 prosenttia korkotukimäärärahasta voidaan käyttää hankkeisiin liittyvän teknisen avun antamiseen AKT-valtioissa.

4.   Nämä ehdot eivät vaikuta ehtoihin, joita AKT-valtioille saatetaan asettaa voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan HIPC-aloitteen tai muiden velanhoitokyvyn parantamiseen tähtäävien kansainvälisten järjestelyjen puitteissa asetettujen lainarajoitusten perusteella. Jos tällaiset puitteet edellyttävät, että lainan korkoa on alennettava enemmän kuin kolmella prosentilla, kuten kyseisen luvun 2 ja 4 artiklassa sallitaan, EIP pyrkii alentamaan rahoituksen keskimääräisiä kustannuksia osallistumalla soveltuvaan yhteisrahoitukseen muiden avunantajien kanssa. Ellei tätä pidetä mahdollisena, EIP:n lainan korkoa voidaan alentaa HIPC-aloitteessa tai muussa velanhoitokyvyn parantamiseen tähtäävässä kansainvälisessä järjestelyssä vahvistetulle tasolle.”.

2)

Korvataan 2 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”7.   Tavallisia lainoja voidaan myöntää edullisin ehdoin maille, joihin ei sovelleta HIPC-aloitteen tai muun velanhoitokyvyn parantamiseen tähtäävän kansainvälisen järjestelyn puitteissa asetettuja lainarajoituksia, seuraavissa tapauksissa:

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen lainojen lopullinen korko on joka tapauksessa aina vähintään 50 prosenttia viitekorosta.”.

3)

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   EIP:n omista varoistaan rahoittamia lainoja myönnetään seuraavin ehdoin:

30.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/50

(1)

Kansallisille ja yhteisön tilastoviranomaisille tarkoitetuissa Euroopan tilastojen käytännesäännöissä (1) luetellaan 15 periaatetta, joka liittyvät institutionaaliseen ympäristöön, tilastoprosesseihin ja tilastotietojen tuottamiseen.

(2)

Euroopan tilastojen käytännesääntöjen periaate nro 15 koskee yhteisön tilastojen saatavuutta ja selkeyttä, ja siinä korostetaan myös, että tilastojen mukana seuraavat metatiedot olisi dokumentoitava standardoitujen metatietojärjestelmien mukaisesti.

(3)

Viitemetatiedot ovat olennainen osa kunkin tilastoviranomaisen metatietojärjestelmää.

(4)

Hyväksymällä Euroopan tilastojen käytännesäännöt kansalliset ja yhteisön tilastoviranomaiset ovat sitoutuneet tuottamaan korkealuokkaisia tilastoja, mikä edellyttää lisäksi avoimempaa ja yhdenmukaistettua raportointia tietojen laadusta.

(5)

Kansainvälinen järjestelypankki, Euroopan keskuspankki, yhteisön tilastoviranomainen (Eurostat), Kansainvälinen valuuttarahasto, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, Yhdistyneet Kansakunnat ja Maailmanpankki ovat käynnistäneet tietojen ja metatietojen jakamista ja vaihtoa koskevia yhteisiä teknisiä ja tilastostandardeja käsittelevän SDMX-aloitteen, jonka puitteissa on laadittu SDMX:n sisältöön painottuvat ohjeet, joilla tuetaan yhdenmukaistettujen viitemetatietojen kehittämistä ja täytäntöönpanoa Euroopan tilastojärjestelmässä.

(6)

Tehokkuutta voidaan parantaa huomattavasti, kun viitemetatiedot tuotetaan Euroopan tilastojärjestelmässä yhdenmukaistetun tilastokäsitteistön pohjalta mutta kansallisille ja yhteisön tilastoviranomaisille annetaan samalla mahdollisuus lisätä tarvittaessa tilastokäsitteitä tietyille tilastointialueille.

(7)

Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 (2) tarjoaa viitekehyksen tälle suositukselle,

1.

Kansallisia tilastoviranomaisia pyydetään käyttämään liitteessä lueteltuja käsitteitä ja alakäsitteitä kootessaan viitemetatietoja eri tilastointialueilla ja vaihtaessaan viitemetatietoja Euroopan tilastojärjestelmän sisällä tai sen ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

2.

Kansallisten tilastoviranomaisten olisi lisättävä edellä mainittuun käsitteiden ja alakäsitteiden luetteloon uusia tilastokäsitteitä, jos se on tietyillä tilastointialueilla tarpeen.

3.

Kansallisia tilastoviranomaisia pyydetään säännöllisesti ilmoittamaan komissiolle (Eurostatille) siitä, miten ne käyttävät liitteessä lueteltuja käsitteitä ja alakäsitteitä.