13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/1

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/3

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 639/2003 (2) 1 artiklassa säädetään, että vientitukien maksamisen edellytyksenä on eläinten suojelemista kuljetuksen aikana koskevan yhteisön lainsäädännön noudattaminen.

(2)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 17 päivänä tammikuuta 2008 yhdistetyissä asioissa C-37/06 ja C-58/06 antaman tuomion ja 13 päivänä maaliskuuta 2008 asiassa C-96/06 antaman tuomion vuoksi olisi selvitettävä asetuksen (EY) N:o 639/2003 ja eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta 22 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 (3) välinen yhteys.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1/2005 säädetyt toimijoihin sovellettavat eläinten hyvinvointia koskevat säännöt, joiden rikkominen johtaa asianomaisen rikkomuksen kohteena olevan tuen menetykseen, olisi ilmaistava selkeästi. Tältä osin asetuksen (EY) N:o 1/2005 2 ja 3 sekä 4–9 artiklassa ja näissä mainituissa liitteissä pyritään erittelemään toimijoihin sovellettavat säännöt, jotka liittyvät suoraan eläinten suojelua koskevaan tavoitteeseen, kun taas muut mainitun asetuksen säännökset koskevat hallinnollisia sääntöjä.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 168 artiklassa ja asetuksessa (EY) N:o 639/2003 säädetään, että vientitukien maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen noudattamista. Sen vuoksi olisi ilmaistava selkeästi, että tällaisten eläinten hyvinvointia koskevien säännösten rikkominen ei johda vientituen alentamiseen vaan sen menettämiseen sellaisista eläimistä, joiden osalta hyvinvointia koskevia vaatimuksia ei noudatettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun ylivoimaisen esteen huomioon ottamista. Näistä säännöksistä ja asetuksen (EY) N:o 1/2005 2 ja 3 sekä 4–9 artiklassa ja näissä mainituissa liitteissä olevista eläinten hyvinvointia koskevista säännöistä johtuu myös se, että tuki menetetään sellaisista eläimistä, joiden osalta näitä hyvinvointia koskevia sääntöjä ei noudatettu, asianomaisten eläinten tosiasiallisesta fyysisestä tilasta riippumatta.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artiklan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”CN-koodiin 0102 kuuluvien elävien nautaeläinten, jäljempänä ’eläimet’, vientitukien maksaminen asetuksen (EY) N:o 1234/2007 168 artiklan nojalla edellyttää, että kun eläimiä kuljetetaan lopullisena määräpaikkana olevan kolmannen maan ensimmäiseen purkamispaikkaan, noudatetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 (4) 2 ja 3 sekä 4–9 artiklan, näissä mainittujen liitteiden ja tämän asetuksen säännöksiä.

2)

Korvataan 5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Toisen alakohdan mukaisesti lasketun vientituen eläinkohtaista kokonaismäärää ei makseta

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/5

(1)

Sisävesialusten teknisistä vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY muuttamisesta 19 päivänä joulukuuta 2008 annetun komission direktiivin 2008/126/EY (2) 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi 2008/126/EY voimaan kansallisessa lainsäädännössään 30 päivästä joulukuuta 2008 alkaen.

(2)

Teknisistä syistä direktiiviä 2008/126/EY ei julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ennen mainittua päivää. Direktiivi 2008/126/EY pitäisi siksi oikaista kansalliseen lainsäädäntöön saattamiselle asetetun määräajan osalta.

(3)

Kilpailun vääristymisen ja turvallisuustasojen eroavaisuuden välttämiseksi direktiivin 2006/87/EY muutokset olisi pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti. Olisi kuitenkin varattava kohtuullinen määräaika 31 päivänä tammikuuta 2009 julkaistun direktiivin 2008/126/EY saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(4)

Tässä direktiivissä säädetty toimenpide on sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen myönnettyjen kansallisten pätevyyskirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/672/ETY (3) 7 artiklassa mainitun komitean lausunnon mukainen,

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/6

(1)

Romanian pääoma- ja rahoitusmarkkinoihin on viime aikoina kohdistunut paineita, mikä heijastaa maailmantalouden laskusuhdannetta ja Romanian taloudesta tunnettua lisääntyvää huolta, jonka taustalla on sen suuri ulkoinen vaje ja nopeasti kasvava julkinen vaje. Myös valuuttakurssiin kohdistuvat paineet ovat kasvaneet, mikä aiheuttaa riskin pankkisektorin vakaudelle.

(2)

Hallitus ja Romanian keskuspankki ovat tämän vuoksi laatineet kattavan strategian luodakseen lujan kiinnekohdan makrotaloudelliselle politiikalle ja lieventääkseen rahoitusmarkkinoiden painetta sekä esittäneet tämän strategian aiekirjelmässä, jonka komissio on ottanut vastaan 27 päivänä huhtikuuta 2009. Talousohjelman perustavoitteisiin kuuluu vähentää BKT:hen suhteutettua julkisen talouden alijäämää vuoden 2008 5,4 prosentista 5,1 prosenttiin vuonna 2009 ja alle 3 prosentin vuoteen 2011 mennessä. Julkisen talouden alijäämän kestävää alentamista tuetaan toimenpiteillä, joilla parannetaan talousarviostrategiaa ja -menettelyä. Tämä talousohjelma ja erityisesti julkisen talouden tavoitteet otetaan huomioon valtion talousarviossa ja lähentymisohjelmassa.

(3)

Neuvosto tarkastelee säännöllisesti Romanian talouspolitiikkaa erityisesti osana Romanian tarkistetun lähentymisohjelman ja kansallisen uudistusohjelman toteuttamisen vuotuisia tarkasteluja sekä osana säännöllistä tarkastelua, jossa seurataan Romanian saavuttamaa edistymistä lähentymiskehityksen arvioinnin ja vuotuisen seurantaraportin yhteydessä.

(4)

Ulkoiseen rahoitukseen kohdistuvan huomattavan paineen ennakoidaan jatkuvan, sillä suorat ulkomaiset investoinnit sekä muut rahoitus- ja pääomavirrat eivät kaudella 2009–2011 todennäköisesti täysin kata sitkeää, vaikkakin supistuvaa, vaihtotaseen alijäämää. Lisäksi mittavia lyhyt- ja pitempiaikaisia valuuttalainoja joudutaan uusimaan. Ulkoisen rahoituksen arvioitu kokonaistarve on noin 20 miljardia euroa vuoden 2011 ensimmäiseen neljännekseen asti. Oletuksena on, että keskinäinen avun myöntämisen jälkeen ulkomaiset pankit uusivat saamisensa Romaniassa sataprosenttisesti, mikä vastaa tärkeimmiltä ulkomaisilta pankeilta vaadittua (ja niiden 26 päivänä maaliskuuta 2009 antamassa yhteisessä lausumassa vahvistettua) sitoumusta pitää yllä kokonaisriskiään Romaniassa. Romanian yritysten ulkomaisilta emoyhtiöiltään saamien luottojen ja Romanian pankkien ulkomaisten luottojen uusimisasteen oletetaan olevan 50 prosenttia vuonna 2009. Kaikki erääntyvät ulkomaiset velat oletetaan vuosina 2010 ja 2011 uusittavan sataprosenttisesti, kun rahoitusmarkkinoiden ennakoidaan vakautuvan ja Romanian päävientimarkkinoiden alkavan elpyä. Tavoitteena ovat riittävän suuret ulkomaanvaluuttavarannot (yli 100 prosenttia lyhytaikaisesta ulkoisesta velasta sen jäljellä olevalta maturiteetilta), minkä lisäksi on tehty konservatiivisia oletuksia muusta pääoman ulosvirtauksesta, kuten ulkomailla asuvien henkilöiden talletusten nostosta, kauppaluottojen vähenemisestä ja arvopaperisijoitusten virroista ulkomaille, jotta laskelmiin voidaan sisällyttää tarvittavia lisäpuskureita.

(5)

Romanian viranomaiset ovat pyytäneet huomattavaa rahoitustukea Euroopan unionilta ja muilta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta maksutaseen kestävyyden tukemiseksi ja kansainvälisten valuuttavarantojen saamiseksi vakaalle tasolle.

(6)

Romanian maksutase on vakavasti uhattuna, minkä vuoksi on perusteltua, että yhteisö antaa keskinäistä apua kiireellisesti. Asian kiireellisyys huomioiden olisi lisäksi välttämätöntä poiketa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen liitetyn, kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osan 3 kohdassa tarkoitetusta kuuden viikon määräajasta,

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/8

(1)

Neuvosto on päätöksellä 2009/458/EY (2) päättänyt antaa Romanialle keskinäistä apua.

(2)

Vaihtotaseen odotetusta parantumisesta huolimatta Romanian ulkoiset rahoitustarpeet ovat komission, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Romanian viranomaisten maaliskuussa 2009 tekemän arvion mukaan 20 miljardia euroa vuoden 2011 ensimmäiseen neljännekseen asti, sillä rahoitusmarkkinoiden viimeaikaisen kehityksen perusteella pääoma- ja rahoitustase voivat heikentyä merkittävästi.

(3)

On aiheellista antaa Romanialle yhteisön tukea enintään 5 miljardia euroa sen asetuksella (EY) N:o 332/2002 käyttöönotetun järjestelyn mukaisesti, jolla jäsenvaltioiden maksutaseille myönnetään keskipitkän ajan rahoitustukea. Tuki olisi yhdistettävä IMF:n valmiusluottojärjestelyllä myöntämään 11,443 miljardin erityisnosto-oikeuden (noin 12,95 miljardia euroa) lainaan, joka on määrä hyväksyä 6 päivänä toukokuuta 2009. Lisäksi Maailmanpankki on luvannut myöntää Romanialle 1 miljardin euron lainan, ja Euroopan investointipankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki antavat yhdessä yhteensä 1 miljardia euroa lisätukea.

(4)

Yhteisön tuen hallinnointi olisi annettava komission tehtäväksi. Romanian viranomaisten kanssa talous- ja rahoituskomitean kuulemisen jälkeen sovitut erityiset talouspoliittiset ehdot olisi vahvistettava yhteisymmärryspöytäkirjassa. Komission olisi vahvistettava yksityiskohtaiset rahoitusehdot lainasopimuksessa.

(5)

Komission olisi tarkastuskäynnein ja Romanian viranomaisten säännöllisen raportoinnin perusteella tarkistettava säännöllisin väliajoin, että tukeen liittyvät talouspoliittiset ehdot täyttyvät.

(6)

Komissio antaa ohjelman koko täytäntöönpanon ajan ohjausta ja teknistä apua yksittäisillä osa-alueilla.

(7)

Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus tehdä varainhoidon tarkastuksia, joita se pitää tuen hallinnoinnin kannalta tarpeellisina, tämän vaikuttamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 27 artiklan soveltamiseen. Komissiolla, mukaan lukien Euroopan petostentorjuntavirasto, on oikeus lähettää omia virkamiehiään tai valtuutettuja edustajia suorittamaan teknisiä tai varainhoidon tarkastuksia, joita se pitää tarpeellisina yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen hallinnoinnin kannalta.

(8)

Tukiohjelman kestosta ja sen puitteista riippumatta komissio seuraa asianomaisia olemassa olevia menettelyjä, kuten yhteistyö- ja seurantamekanismia, noudattaen myös sellaisilla aloilla saavutettua edistymistä, jotka edistävät avointa ja tehokasta julkisten varojen käyttöä erityisesti oikeudenkäytön ja rakennerahastojen täytäntöönpanon alalla, jotta voidaan avustaa Romaniaa yhteisön tuen vaikutusten tehostamisessa.

(9)

Tuki olisi myönnettävä tarkoituksin tukea Romanian kestävyyttä ja tällä tavoin edistää hallituksen talouspoliittisen ohjelman menestyksellistä toteuttamista,

a)

hyväksytään julkisen talouden selkeä keskipitkän aikavälin ohjelma, jonka tavoitteena on viimeistään vuonna 2011 supistaa julkisen talouden alijäämä enintään perustamissopimuksen mukaiseen 3 prosentin viitearvoon suhteessa BKT:hen;

b)

hyväksytään ja toteutetaan tarkistettu vuoden 2009 talousarvio (viimeistään vuoden 2009 toisella neljänneksellä), jonka tavoitteena on julkisen talouden enintään 5,1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen EKT 95:n mukaisesti;

c)

vähennetään julkisen sektorin palkkamenoja nimellismääräisesti verrattuna vuoden 2008 toteutumaan luopumalla vuodeksi 2009 kaavailluista (yhteensä 5 prosentin nimellisistä) palkankorotuksista (tai tekemällä vastaavia uusia henkilöstövähennyksiä) sekä vähentämällä julkisen sektorin työpaikkoja muun muassa korvaamalla vain yksi seitsemästä poistuvasta työntekijästä;

d)

vähennetään edelleen tarvike- ja palvelumenoja sekä julkisille yrityksille maksettavia avustuksia;

e)

parannetaan budjettihallintoa hyväksymällä ja panemalla toimeen keskipitkän aikavälin sitova talousarviokehys, asetetaan rajat vuoden aikana tehtäville budjettitarkistuksille muun muassa antamalla budjettisäännöt sekä luodaan finanssipoliittinen neuvosto harjoittamaan riippumatonta asiantuntijavalvontaa;

f)

uudistetaan julkisen sektorin palkkajärjestelmää muun muassa yhtenäistämällä ja yksinkertaistamalla palkkataulukoita ja uudistamalla bonusjärjestelmää;

g)

uudistetaan eläkejärjestelmän pääparametreja indeksoimalla eläkkeet palkkojen sijasta kuluttajahintoihin, nostamalla eläkeikää vähitellen yli sen, mitä nykyisissä suunnitelmissa on (erityisesti naisten osalta) hyväksytty, ja laajentamalla eläkemaksuvelvoite vähitellen koskemaan myös niitä julkisen sektorin työtekijäryhmiä, jotka on tällä hetkellä vapautettu eläkemaksuista;

h)

muutetaan pankki- ja yritysten lopettamista koskevaa lainsäädäntöä niin, että voidaan reagoida nopeasti ja tehokkaasti pankkikriiseissä. Muutosten eräs päätarkoitus on lisätä erityishallintoon asetettujen pankkien hallinnon hoitajien valtuuksia. Pankkikriisien hoitokeinojen ohella olisi lisättävä Romanian keskuspankin valtuuksia muihin korjaaviin toimenpiteisiin, jotta se voi tarvittaessa pyytää merkittäviä osakkaita lisäämään osakepääomaansa ja tukemaan pankkia rahallisesti. Rahoitusvalvontaa vahvistetaan asianomaisen Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi otetaan käyttöön yksityiskohtaisempia vaatimuksia likviditeetistä raportointia varten. Myös talletusvakuutuksen aktivointia koskevia menettelyjä olisi muutettava maksettavien suoritusten yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Muutetun lainsäädännön mukaan nämä talletusvakuutus aktivoidaan Romanian keskuspankin päätöksellä 20 päivän kuluessa. Riittävän likviditeetin tarjonnan taatakseen Romanian keskuspankki sitoutuu lisäksi laajentamaan vakuuksina hyväksyttävien omaisuuserien valikoimaa. Erityiset olosuhteet huomioiden vakavaraisuussuhteen lakisääteinen minimitaso olisi sopivana ajankohtana nostettava 8 prosentista 10 prosenttiin;

i)

rakenneuudistustoimenpiteet aloilla, joita varten on annettu maakohtaisia suosituksia Lissabonin strategian yhteydessä. Näihin kuuluvat toimenpiteet, joiden tavoitteena on tehostaa julkisen hallinnon tehokkuutta ja tuloksellisuutta, parantaa julkisten menojen laatua, parantaa Euroopan unionin varojen järkevää käyttöä ja tehokkaampaa hyödyntämistä, vähentää yritysten verotuksellisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasitteita sekä puuttua laittomaan työntekoon laajentaen sitä kautta veropohjaa.

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/11

(1)

Direktiivin 2004/49/EY mukaisesti olisi otettava asteittain käyttöön yhteisiä turvallisuustavoitteita ja yhteisiä turvallisuusmenetelmiä korkean turvallisuustason säilyttämiseksi ja, jos se on tarpeen ja kohtuudella toteutettavissa, turvallisuustason parantamiseksi.

(2)

Direktiivin 2004/49/EY 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan komission olisi hyväksyttävä yhteisiä turvallisuusmenetelmiä. Yhteisissä turvallisuusmenetelmissä olisi direktiivin 2004/49/EY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti kuvailtava muun muassa se, miten turvallisuuden tasoa ja yhteisten turvallisuustavoitteiden saavuttamista arvioidaan.

(3)

Yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäinen erä olisi otettava käyttöön, jotta varmistettaisiin, että rautatiejärjestelmän turvallisuus ei heikkene nykyisestä missään jäsenvaltiossa. Yhteisten tavoitteiden olisi perustuttava jäsenvaltioiden nykyisten tavoitteiden ja niiden rautatiejärjestelmien turvallisuuden tarkasteluun.

(4)

Rautatiejärjestelmän nykyisen turvallisuustason säilyttämiseksi on lisäksi tarpeen yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden kokonaisten rautatiejärjestelmien turvallisuustasot soveltamalla hyväksyttävää riskitasoa koskevia perusteita. Turvallisuustasojen noudattamista olisi seurattava kaikissa jäsenvaltioissa.

(5)

Yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäisen erän vahvistamiseksi direktiivin 2004/49/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti on tarpeen määrittää kvantitatiivisesti jäsenvaltioiden rautatiejärjestelmien nykyinen turvallisuustaso käyttämällä kansallisia viitearvoja, joiden laskemisesta ja käytöstä vastaavat Euroopan rautatievirasto, jäljempänä ’virasto’, sekä komissio. Kansalliset viitearvot olisi laskettava vain vuonna 2009 yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäisen erän ja vuonna 2011 turvallisuustavoitteiden toisen erän laatimista varten.

(6)

Kansallisten viitearvojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja tarpeettoman rasitteen välttämiseksi tämän päätöksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä kevyen raideliikenteen järjestelmät, rautatiejärjestelmästä toiminnallisesti erilliset verkot, yksityisomistuksessa olevat rautatieinfrastruktuurit, joita käyttää yksinomaan omistaja, museo- ja perinnerautatiet sekä matkailijoille tarkoitetut rautatiet.

(7)

Direktiivin 2004/49/EY 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen rautatiejärjestelmän osien turvallisuustasosta ei ole yhdenmukaisia ja luotettavia tietoja, ja tämän vuoksi on katsottu, että yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäinen erä, ilmaistuna tiettyihin henkilöryhmiin ja koko yhteiskuntaan kohdistuvan riskin hyväksyttävyyttä koskevina perusteina, on tällä hetkellä mahdollista laatia vain rautatiejärjestelmälle kokonaisuutena, ei sen osille.

(8)

Kansallisia tilastoja onnettomuuksista ja niiden seurauksista yhdenmukaistetaan asteittain rautatieliikenteen tilastoista 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 91/2003 (2) ja direktiivin 2004/49/EY mukaisesti, ja laadittaessa yhteisiä menetelmiä jäsenvaltioiden rautatiejärjestelmien turvallisuuden seurantaa ja turvallisuustavoitteiden asettamista varten olisi otettava huomioon tilastolliset epävarmuustekijät ja tarve käyttää harkintaa pääteltäessä, onko jäsenvaltion turvallisuustaso säilynyt.

(9)

Jotta rautateiden turvallisuustason vertailu eri jäsenvaltioiden välillä olisi oikeudenmukaista ja avointa, jäsenvaltioiden olisi tehtävä omat arviointinsa niin, että rautatiejärjestelmän turvallisuustavoitteet asetetaan ja niiden täyttyminen osoitetaan yhteisen lähestymistavan mukaisesti.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2004/49/EY 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

metrot, raitiotiet ja muut kevyen raideliikenteen järjestelmät;

b)

verkot, jotka ovat muusta rautatiejärjestelmästä toiminnallisesti erillisiä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien tai esikaupunkien henkilöliikenteeseen, ja yksinomaan näissä verkoissa liikennöivät rautatieyritykset;

c)

yksityisomistuksessa oleva rautateiden infrastruktuuri, jota infrastruktuurin omistaja käyttää yksinomaan omassa tavaraliikenteessään;

d)

historialliset kalustoyksiköt, jotka kulkevat kansallisissa rataverkoissa edellyttäen, että ne noudattavat kansallisia turvallisuusmääräyksiä ja -säännöksiä tarkoituksena varmistaa tällaisten kalustoyksiköiden turvallinen liikennöinti;

e)

museo- ja perinnerautatiet ja matkailijoille tarkoitetut rautatiet, jotka toimivat omina verkkoinaan, mukaan lukien työpajat, kalustoyksiköt ja henkilöstö.

a)

’kansallisella viitearvolla’ vertailuarvoa, joka ilmoittaa kussakin jäsenvaltiossa suurimman hyväksyttävän riskitason kunkin rautateiden riskiluokan osalta;

b)

’riskiluokalla’ direktiivin 2004/49/EY 7 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa määriteltyä rautateiden riskien kohderyhmää;

c)

’turvallisuuden parantamissuunnitelmalla’ suunnitelmaa yhteen tai useampaan riskiluokkaan liittyvien riskien vähentämiseksi tarvittavien organisaatiorakenteiden, tehtävänjaon, menettelytapojen, toimintojen, valmiuksien ja resurssien toteuttamista varten;

d)

’kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden painotetulla määrällä’ mittausyksikköä, jolla mitataan merkittävien onnettomuuksien seurauksia ottaen huomioon kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrä siten, että yksi vakava loukkaantuminen vastaa tilastollisesti 0,1:tä kuolemantapausta;

e)

’tasoristeyksen käyttäjällä’ henkilöä, joka käyttää tasoristeystä ylittäessään radan millä tahansa kulkuneuvolla tai jalan;

f)

’henkilöstöllä’ tai ’henkilöstöllä alihankkijoiden työntekijät mukaan luettuna’ henkilöitä, joiden työ liittyy rautatieliikenteeseen ja jotka ovat työssä onnettomuushetkellä; mukaan luetaan junahenkilöstö sekä liikkuvasta kalustosta ja infrastruktuurista huolehtiva henkilöstö;

g)

’rautateiden tiloja luvattomasti käyttävillä henkilöillä’ henkilöitä, jotka oleskelevat rautatietiloissa, joissa oleskelu on kiellettyä, tasoristeyksen käyttäjiä lukuun ottamatta;

h)

’muilla (kolmansilla osapuolilla)’ henkilöitä, jotka eivät ole ’matkustajia’, ’henkilöstöä alihankkijoiden työntekijät mukaan luettuna’, ’tasoristeyksen käyttäjiä’ eivätkä ’rautateiden tiloja luvattomasti käyttäviä henkilöitä’;

i)

’koko yhteiskuntaan kohdistuvalla riskillä’ kaikkiin direktiivin 2004/49/EY 7 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin yhteensä kohdistuvaa riskiä;

j)

’henkilöjunakilometrillä’ mittausyksikköä, joka edustaa henkilöjunan liikkumista yhden kilometrin matkan; huomioon otetaan vain ilmoittavan maan alueella kuljettu matka;

k)

’raidekilometrillä’ jäsenvaltion rautatieverkon pituutta kilometreinä, kun moniraiteisen radan kukin raide lasketaan erikseen;

a)

jos tuloksena on ”mahdollisesti heikentynyt turvallisuustaso”, kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle raportti, jossa selvitetään saatujen tulosten todennäköiset syyt;

b)

jos tuloksena on ”todennäköisesti heikentynyt turvallisuustaso”, kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle raportti saatujen tulosten todennäköisistä syistä sekä tarvittaessa turvallisuuden parantamissuunnitelma.

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/20

(1)

Asetuksen (EY) N:o 726/2004 65 artiklan mukaan Euroopan lääkeviraston, jäljempänä ’lääkevirasto’, hallintoneuvostossa on oltava kaksi komission edustajaa.

(2)

Koska yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastosta tulevan komission edustajan ja varajäsenen nykyinen toimikausi päättyy 2 päivänä kesäkuuta 2009, lääkeviraston hallintoneuvostoon on tarpeen nimetä jäsen yritys- ja teollisuustoiminnan pääosastosta sekä varajäsen, joka jäsenen poissa ollessa toimii hänen sijaisenaan ja äänestää hänen puolestaan,

a)

yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston pääjohtaja.

b)

lääkkeiden hyväksymisestä yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston työohjelman perusteella vastaavan linjan johtaja.

13.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/21

(1)

Komissio teki 28 päivänä toukokuuta 2009 päätöksen 2009/420/EY (2) jäsenvaltioille esitetystä vaatimuksesta toteuttaa väliaikaisia lisätoimenpiteitä Bursaphelenchus xylophilus (Steiner et Buhrer) Nickle et al. -puuntuhoojan (mäntyankeroisen) leviämisen estämiseksi muilla kuin sellaisilla Portugalin alueilla, joista tiedetään, ettei sitä esiinny niillä, tehdyn päätöksen 2006/133/EY muuttamisesta. Päätöksellä sisällytettiin komission päätökseen 2006/133/EY (3)16 päivästä kesäkuuta 2009 lähtien velvoite varmistaa, että tartunnalle alttiille puiselle pakkausmateriaalille, joka ei ole peräisin rajatuilta alueilta, tehdään jokin niistä hyväksytyistä käsittelyistä, jotka täsmennetään FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 liitteessä I, ja se merkitään kyseisen standardin liitteen II mukaisesti ennen kuin se kuljetetaan rajatuilta alueilta jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden muille alueille tai siitä rajattujen alueiden osasta, jossa mäntyankeroista tiedetään esiintyvän, puskurivyöhykkeeksi nimettyyn rajattujen alueiden osaan.

(2)

Puista pakkausmateriaalia tarvitaan monenlaisten tavaroiden kuljettamiseen. Tähän mennessä tartunnalle alttiin puisen pakkausmateriaalin, joka on käsitelty ja merkitty FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 liitteiden I ja II mukaisesti, tuotanto ja käyttö ei kuitenkaan ole yleistynyt yhteisössä. Vaikuttaa erityisesti, että FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaista puista pakkausmateriaalia ei pystytä saamaan riittävästi saataville lyhyessä ajassa, jotta katettaisiin Portugalista muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin tavarakauppaa käyvien talouden toimijoiden tarpeet.

(3)

Jotta vältettäisiin kaupan kohtuuttoman häiriintymisen riski, vaikuttaa tarpeelliselta säätää poikkeuksesta, joka koskee päätöksessä 2006/133/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2009/420/EY, vahvistettujen sellaisten vaatimusten soveltamispäivää, jotka liittyvät velvoitteeseen käsitellä ja merkitä tartunnalle altis puinen pakkausmateriaali, joka ei ole peräisin rajatuilta alueilta, FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 liitteiden I ja II mukaisesti ennen sen kuljettamista Portugalin rajatuilta alueilta muille alueille.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,