30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/1

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 vahvistetaan, että aktiiviset ja älykkäät elintarvikepakkausmateriaalit ja -tarvikkeet, jäljempänä ’aktiiviset ja älykkäät materiaalit ja tarvikkeet’, kuuluvat sen soveltamisalaan, ja sen vuoksi myös näihin materiaaleihin sovelletaan kaikkia säännöksiä, jotka koskevat elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita, jäljempänä ’elintarvikepakkausmateriaalit’. Tarvittaessa kyseisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sovelletaan myös muita yhteisön säädöksiä, esimerkiksi yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/95/EY (2) ja sen täytäntöönpanotoimenpiteitä sekä sellaisia tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, jotka näyttäessään muulta kuin ovat vaarantavat kuluttajien terveyttä tai turvallisuutta, 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettua neuvoston direktiiviä 87/357/ETY (3).

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 säädetään yleisistä periaatteista elintarvikepakkausmateriaaleihin liittyvän jäsenvaltioiden lainsäädännön erojen poistamiseksi. Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään erityistoimenpiteiden hyväksymisestä materiaali- ja tarvikeryhmien osalta ja kuvaillaan yksityiskohtaisesti menettely aineiden hyväksymiseksi yhteisön tasolla silloin, kun erityistoimenpiteenä on hyväksyttyjen aineiden luettelo.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 vahvistetaan joitakin aktiivisiin ja älykkäisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sovellettavia sääntöjä. Näihin kuuluu sääntöjä vapautuvista aktiivisista aineista, joiden on täytettävä elintarvikkeita ja pakkausmerkintöjä koskeviin sääntöihin sovellettavat yhteisön ja kansalliset säännökset. Erityiset säännöt olisi vahvistettava erityistoimenpiteenä.

(4)

Tämä asetus on asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen erityistoimenpide. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava aktiivisia ja älykkäitä materiaaleja ja tarvikkeita koskevat erityiset säännöt, joita on näiden materiaalien ja tarvikkeiden turvallisen käytön varmistamiseksi sovellettava asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 vahvistettujen yleisten vaatimusten lisäksi.

(5)

On olemassa useita erityyppisiä aktiivisia ja älykkäitä materiaaleja ja tarvikkeita. Aktiivisesta ja/tai älykkäästä toiminnosta vastaavat aineet voivat olla erillisessä astiassa: aineet voivat esimerkiksi sisältyä pieneen paperipussiin tai ne voidaan sisällyttää suoraan pakkausmateriaaliin, esimerkiksi muovipullon muoviin. Kyseisiä materiaalin ja tarvikkeen aktiivisesta ja/tai älykkäästä toiminnosta vastaavia aineita, jäljempänä ’ainesosat’, olisi arvioitava tämän asetuksen mukaisesti. Passiivisten osien, kuten astian, pakkauksen, johon astia on sijoitettu, ja pakkausmateriaalin, johon aine on sisällytetty, olisi kuuluttava kyseisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin sovellettavien erityisten yhteisön tai kansallisten säännösten piiriin.

(6)

Aktiiviset ja älykkäät materiaalit ja tarvikkeet voivat koostua yhdestä tai useammasta erityyppisten materiaalien, kuten muovin, paperin ja kartongin tai päällysteen ja lakkojen, kerroksesta tai osasta. Näitä materiaaleja koskevat vaatimukset saattavat olla joko täysin tai vain osittain yhdenmukaistettuja tai niitä ei ole vielä yhdenmukaistettu yhteisön tasolla. Tämän asetuksen sääntöjä olisi sovellettava rajoittamatta kuitenkaan tällaisia materiaaleja sääntelevien yhteisön tai kansallisten säännösten soveltamista.

(7)

Ne yksittäiset aineet tai, tarpeen mukaan, aineiden yhdistelmät, jotka muodostavat ainesosat, olisi arvioitava, jotta taataan niiden olevan turvallisia ja täyttävän asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 säädetyt vaatimukset. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen arvioida ja hyväksyä aineiden yhdistelmä, jos aktiivinen tai älykäs toiminto merkitsee sitä, että eri aineilla on yhteisvaikutusta, josta on seurauksena toiminnon parantuminen tai aktiivisesta ja älykkäästä toiminnosta vastaavien uusien aineiden syntyminen.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 mukaan, kun erityistoimenpiteisiin sisältyy luettelo aineista, joiden käyttö yhteisössä on sallittu elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistamiseen, näiden aineiden turvallisuus on arvioitava ennen niiden hyväksymistä.

(9)

On aiheellista, että aktiivisten ja älykkäiden materiaalien ja tarvikkeiden tai ainesosien markkinoille saattamisesta kiinnostuneen henkilön eli hakijan olisi toimitettava kaikki tiedot, joita tarvitaan ainesosan muodostavan aineen tai tarvittaessa aineiden yhdistelmän turvallisuuden arvioimiseksi.

(10)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomaisen’, olisi suoritettava ainesosat muodostavan yksittäisen aineen tai, tarpeen mukaan, aineiden yhdistelmän turvallisuuden arviointi sen jälkeen, kun on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1935/2004 9 ja 10 artiklan vaatimusten mukainen hakemus. Jotta hakija saisi tiedon turvallisuusarviointia varten toimitettavista tiedoista, elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi julkaistava hakemuksen laatimista ja toimittamista koskevat yksityiskohtaiset ohjeet. Mahdollisten rajoitusten noudattamisen valvomiseksi hakijan on välttämätöntä toimittaa asianmukainen määritysmenetelmä aineen havaitsemiseksi ja sen määrän toteamiseksi. Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi arvioitava, soveltuuko tämä määritysmenetelmä ehdotetun rajoituksen noudattamisen valvontaan.

(11)

Tietyn aineen tai aineiden yhdistelmän turvallisuusarvioinnin jälkeen olisi tehtävä riskinhallintaa koskeva päätös siitä, pitäisikö aine sisällyttää niitä hyväksyttyjä aineita koskevaan yhteisön luetteloon, joita voidaan käyttää aktiivisissa ja älykkäissä ainesosissa, jäljempänä ’yhteisön luettelo’. Päätös olisi tehtävä asetuksen (EY) N:o 1935/2004 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti niin, että varmistetaan tiivis yhteistyö komission ja jäsenvaltioiden välillä.

(12)

Yhteisön luetteloon olisi sisällyttävä kyseisen aineen tai aineiden yhdistelmän sekä tarvittaessa sen ainesosan tai materiaalin tai tarvikkeen, johon se lisätään tai sisällytetään, tunnistetiedot sekä sen käyttöä koskevat edellytykset, rajoitukset ja/tai eritelmät. Aineen tunnistetietoihin olisi sisällyttävä vähintään sen nimi ja – jos ne ovat saatavilla ja tarpeen – CAS-numerot, hiukkaskoko, koostumus tai muut eritelmät.

(13)

Aktiiviset materiaalit ja tarvikkeet voivat tarkoituksellisesti sisältää aineita, joiden on tarkoitus vapautua elintarvikkeeseen. Koska näitä aineita lisätään tarkoituksellisesti elintarvikkeeseen, niitä olisi käytettävä ainoastaan niiden käyttöä elintarvikkeessa koskevissa yhteisön tai kansallisissa säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Jos yhteisön tai kansallisissa säännöksissä säädetään aineen hyväksymisestä, aineen ja sen käytön olisi täytettävä elintarvikkeita koskevassa erityislainsäädännössä, esimerkiksi elintarvikelisäainelainsäädännössä, hyväksynnälle asetetut vaatimukset. Elintarvikelisäaineita ja -entsyymejä saatetaan myös sitoa tai sijoittaa pysyvästi materiaaliin, ja niillä voi olla tekninen tehtävä elintarvikkeessa. Tällaiset käyttötarkoitukset kuuluvat elintarvikelisäaineista ja -entsyymeistä annetun lainsäädännön soveltamisalaan, ja niitä olisi sen vuoksi käsiteltävä samalla tavalla kuin vapautuvia aktiivisia aineita.

(14)

Älykkäät pakkausjärjestelmät antavat käyttäjälle tietoa elintarvikkeen tilasta, eivätkä ne saisi vapauttaa ainesosiaan elintarvikkeeseen. Älykkäät järjestelmät voidaan sijoittaa pakkauksen ulkopinnalle ja erottaa elintarvikkeesta sen kanssa kosketuksiin joutuvan materiaalin tai tarvikkeen sisältämällä estokerroksella, joka estää aineiden siirtymisen estokerroksen läpi elintarvikkeeseen. Estokerroksen toisella puolella voidaan käyttää muita kuin hyväksyttyjä aineita edellyttäen, että ne täyttävät tietyt vaatimukset ja että niiden siirtymä pysyy tietyn havaitsemisrajan alapuolella. Kun otetaan huomioon imeväisille ja muille erityisen herkille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet sekä se, että tämäntyyppinen analyysi on vaikea toteuttaa, koska siihen liittyy suuri analyysipoikkeama, elintarvikkeessa olisi asetettava estokerroksen läpi tapahtuvan muun kuin hyväksytyn aineen siirtymän enimmäismääräksi 0,01 mg/kg. Uusia teknologioita, joilla valmistetaan hiukkaskooltaan pieniä aineita, joiden kemialliset ja fyysiset ominaisuudet poikkeavat huomattavasti hiukkaskooltaan suuremmista aineista – esimerkkeinä nanohiukkaset – olisi riskin osalta arvioitava tapauskohtaisesti, kunnes tästä uudesta teknologiasta saadaan enemmän tietoa. Sen vuoksi niitä ei pitäisi sisällyttää estokerroksen käsitteen piiriin.

(15)

Aktiivisen tai älykkään materiaalin passiivista osaa koskevassa yhteisön erityistoimenpiteessä voidaan säätää materiaalin inerttisyyden vaatimuksista, kuten muoveihin sovellettava kokonaissiirtymän raja-arvo. Jos vapauttava aktiivinen ainesosa sisältyy yhteisön erityistoimenpiteen piiriin kuuluvaan elintarvikepakkausmateriaaliin, saattaa aktiivisen aineen vapautumisen vuoksi olla vaarana kokonaissiirtymän raja-arvon ylittyminen. Koska aktiivinen toiminto ei ole passiiviseen materiaaliin olennaisesti kuuluva piirre, vapautuvan aktiivisen aineen määrää ei pitäisi laskea kokonaissiirtymän arvoon.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että elintarvikkeen kanssa kosketuksessa jo olevat aktiiviset ja älykkäät materiaalit ja tarvikkeet on merkittävä asianmukaisesti, jotta kuluttajat tunnistaisivat syötäväksi kelpaamattomat osat. Jotta kuluttajilla ei olisi erehtymisen vaaraa, tällaisten tietojen on ehdottomasti oltava yhdenmukaiset. Sen vuoksi jos materiaaleja ja tarvikkeita tai niiden osia voidaan luulla syötäväksi kelpaaviksi, aktiiviset ja älykkäät materiaalit ja tarvikkeet olisi merkittävä asianmukaisilla sanoilla ja niihin olisi liitettävä tunnus, kun se on teknisesti mahdollista.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 16 artiklan mukaan materiaaleihin ja tarvikkeisiin on liitettävä kirjallinen ilmoitus siitä, että ne ovat niihin sovellettavien sääntöjen mukaisia. Vastuussa olevien henkilöiden olisi mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdan mukaisesti – tavarantoimittajien koordinoinnin ja vastuun lujittamiseksi valmistuksen kaikissa vaiheissa – dokumentoitava asianomaisten sääntöjen noudattaminen vaatimustenmukaisuutta koskevassa ilmoituksessa, joka asetetaan asiakkaiden saataville. Lisäksi valmistuksen joka vaiheessa olisi lainvalvontaviranomaisten saataville asetettava todistusasiakirjat, joilla vahvistetaan vaatimustenmukaisuutta koskeva ilmoitus.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 17 artiklan 1 kohdassa edellytetään elintarvikealan toimijoiden varmistavan, että elintarvikkeet täyttävät asianomaisen elintarvikelainsäädännön vaatimukset. Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 15 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että aktiivisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin, jotka eivät ole vielä kosketuksessa elintarvikkeeseen, kun ne saatetaan markkinoille, on liitettävä tiedot sallitusta käytöstä ja muut asianomaiset tiedot, kuten vaikuttavan ainesosan vapauttamien aineiden nimi ja enimmäismäärä, jotta elintarvikealan toimijat, jotka käyttävät näitä materiaaleja ja tarvikkeita, pystyvät noudattamaan mahdollisia muita elintarvikkeisiin sovellettavia asianomaisia yhteisön säännöksiä tai niiden puuttuessa kansallisia säännöksiä, mukaan lukien elintarvikemerkintöjä koskevat säännökset. Sen vuoksi elintarvikealan toimijoiden olisi saatava haltuunsa asianomaiset tiedot, jotta ne voivat varmistaa, että aktiivisista ja älykkäistä materiaaleista ja tarvikkeista tapahtuva siirtymä tai tarkoituksellinen vapautuminen elintarvikkeisiin on elintarvikkeisiin sovellettavissa yhteisön tai kansallisissa säännöksissä säädettyjen eritelmien ja rajoitusten mukaista; tällöin on kuitenkin otettava huomioon luottamuksellisuusvaatimus.

(19)

Koska yhteisön markkinoilla on jo useita aktiivisia ja älykkäitä materiaaleja ja tarvikkeita, olisi varmistettava kitkaton siirtyminen yhteisön hyväksyntämenettelyyn siten, että nykyisille näiden materiaalien ja tarvikkeiden markkinoille ei aiheudu häiriöitä. Hakijalle olisi annettava riittävästi aikaa asettaa saataville tiedot, joita tarvitaan ainesosan muodostavan aineen tai aineiden yhdistelmän turvallisuuden arvioimiseksi. Sen vuoksi hakijoille olisi annettava 18 kuukautta aikaa toimittaa aktiivisia ja älykkäitä materiaaleja ja tarvikkeita koskevat tiedot. Lisäksi tämän 18 kuukauden ajanjakson aikana pitäisi olla mahdollista toimittaa hakemuksia uuden aineen tai aineiden yhdistelmän hyväksymiseksi.

(20)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi viipymättä arvioitava kaikki sellaisia nykyisiä ja uusia aineita koskevat hakemukset, jotka muodostavat ainesosia, joista toimitettiin alkuperäisen hakuvaiheen aikana vaatimusten mukainen hakemus määräajassa ja elintarviketurvallisuusviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

(21)

Komission olisi laadittava yhteisön luettelo hyväksytyistä aineista sen jälkeen, kun on saatu päätökseen kaikkien niiden aineiden turvallisuusarviointi, joista toimitettiin vaatimusten mukainen hakemus elintarviketurvallisuusviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti alkuperäisen 18 kuukauden ajanjakson kuluessa. Oikeudenmukaisten ja tasapuolisten olosuhteiden varmistamiseksi kaikille hakijoille yhteisön luettelo olisi laadittava yhdellä kertaa.

(22)

Vaatimustenmukaisuudesta annettavaa ilmoitusta koskevaa sääntöä ja erityistä merkintäsääntöä olisi sovellettava vasta kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, jotta alan toimijoille annetaan riittävästi aikaa mukautua näihin uusiin sääntöihin.

(23)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

’aktiivisilla materiaaleilla ja tarvikkeilla’ materiaaleja ja tarvikkeita, joilla on tarkoitus pidentää pakatun elintarvikkeen säilyvyysaikaa taikka säilyttää sen käyttökelpoisuus tai parantaa sitä. Ne on suunniteltu tarkoituksellisesti sisältämään ainesosia, jotka vapauttavat aineita pakattuun elintarvikkeeseen tai sitä välittömästi ympäröivään tilaan tai absorboivat aineita elintarvikkeesta tai sitä välittömästi ympäröivästä tilasta;

b)

’älykkäillä materiaaleilla ja tarvikkeilla’ materiaaleja ja tarvikkeita, jotka valvovat pakatun elintarvikkeen käyttökelpoisuutta tai elintarviketta välittömästi ympäröivää tilaa;

c)

’ainesosalla’ yksittäistä ainetta tai yksittäisten aineiden yhdistelmää, joka aiheuttaa materiaalin tai tarvikkeen aktiivisen ja/tai älykkään toiminnon, mukaan lukien näistä aineista materiaalissa tai tarvikkeessa itsessään muodostuvat reaktiotuotteet. Siihen eivät kuulu passiiviset osat, kuten materiaali, johon ne on lisätty tai sisällytetty;

d)

’estokerroksella’ estettä, joka koostuu yhdestä tai useammasta elintarvikepakkausmateriaalin kerroksesta ja jolla varmistetaan, että lopullinen materiaali tai tarvike on asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklan ja tämän asetuksen mukainen;

e)

’vapauttavilla aktiivisilla materiaaleilla ja tarvikkeilla’ niitä aktiivisia materiaaleja ja tarvikkeita, jotka on suunniteltu tarkoituksellisesti sisältämään ainesosia, jotka vapauttavat aineita pakattuun elintarvikkeeseen tai sitä välittömästi ympäröivään tilaan;

f)

’vapautuvilla aktiivisilla aineilla’ niitä aineita, joiden on tarkoitus vapautua vapauttavista aktiivisista materiaaleista ja tarvikkeista pakattuun elintarvikkeeseen tai sitä välittömästi ympäröivään tilaan ja täyttää elintarvikkeessa tehtävä.

a)

ovat aiottuun käyttötarkoitukseensa sopivia ja tehokkaita;

b)

täyttävät asetuksen (EY) N:o 1935/2004 3 artiklassa vahvistetut yleiset vaatimukset;

c)

täyttävät asetuksen (EY) N:o 1935/2004 4 artiklassa vahvistetut erityisvaatimukset;

d)

täyttävät asetuksen (EY) N:o 1935/2004 15 artiklan 1 kohdan e alakohdassa vahvistetut merkintävaatimukset;

e)

täyttävät tämän asetuksen II luvussa vahvistetut koostumusta koskevat vaatimukset;

f)

täyttävät tämän asetuksen III ja IV luvussa vahvistetut merkintöjä ja ilmoitusta koskevat vaatimukset.

a)

vapautuvat aktiiviset aineet edellyttäen, että ne täyttävät 9 artiklassa vahvistetut edellytykset;

b)

elintarvikkeisiin sovellettavien yhteisön tai kansallisten säännösten soveltamisalaan kuuluvat aineet, jotka lisätään tai sisällytetään aktiivisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin esimerkiksi sitomisen tai pysyvän sijoittamisen keinoin tavoitteena saada aikaan teknologinen vaikutus elintarvikkeessa edellyttäen, että ne täyttävät 9 artiklassa vahvistetut edellytykset;

c)

sellaisissa ainesosissa käytetyt aineet, jotka eivät joudu suoraan kosketuksiin elintarvikkeen tai sitä välittömästi ympäröivän tilan kanssa ja jotka erotetaan elintarvikkeesta estokerroksella edellyttäen, että ne täyttävät 10 artiklassa vahvistetut edellytykset ja että ne eivät kuulu kumpaankaan seuraavista ryhmistä:

a)

aineen (aineiden) tunnistetiedot;

b)

aineen (aineiden) toiminto;

c)

viitenumero;

d)

tarvittaessa aineen (aineiden) tai ainesosan käyttöolosuhteet;

e)

tarvittaessa aineen (aineiden) käyttöä koskevat rajoitukset ja/tai eritelmät;

f)

tarvittaessa sen materiaalin tai tarvikkeen käyttöolosuhteet, johon aine tai ainesosa on lisätty tai sisällytetty.

a)

merkittävä sanoilla ”EI SYÖTÄVÄKSI”; ja

b)

aina kun se on teknisesti mahdollista, on laitettava näkyviin liitteessä I esitetty tunnus.

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/12

(1)

Jäsenvaltioiden on noudatettava tuensaajille suoritettavien tukien maksamisessa määräaikoja, jotka vahvistetaan yhteisön maatalouslainsäädännössä. Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 16 artiklassa säädetään, että silloin kun yhteisön lainsäädännössä säädetään maksumääräajoista eikä maksajavirasto noudata niitä, maksuihin ei voi saada yhteisön rahoitusta, lukuun ottamatta oikeasuhteisuuden periaatetta noudattaen vahvistettuja tapauksia, edellytyksiä ja rajoja.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 883/2006 (2) 9 artiklassa säädetään, että vähennyksiä ei tehdä silloin kun määräaikojen päättymisen jälkeen toteutuneiden menojen määrä on 4 prosenttia tai vähemmän määräajoissa toteutuneiden menojen määrästä.

(3)

Komissio esitti 6 päivänä lokakuuta 2008 pidetyssä maatalouden erityiskomitean kokouksessa (3) lausuman asetuksen (EY) N:o 883/2006 9 artiklassa säädetyn marginaalin nostamiseksi neljästä prosentista viiteen prosenttiin. Sen vuoksi marginaalia on aiheellista nostaa tukikelpoisten myöhässä suoritettujen maksujen osalta. Uutta marginaalia olisi sovellettava silloin kun maksujen määräaika päättyy 15 päivän lokakuuta 2009 jälkeen.

(4)

Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (4) 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että rahoituskurin soveltamista rajoittamatta suorien tukien kokonaisnettomäärät, jotka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna mukauttamisen ja vapaaehtoisen mukauttamisen soveltamisen jälkeen, lukuun ottamatta neuvoston asetusten (EY) N:o 247/2006 (5) ja (EY) N:o 1405/2006 (6) mukaisesti myönnettäviä suoria tukia, eivät saa ylittää asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä IV esitettyjä enimmäismääriä. Rahoituskurin varmistamiseksi olisi vahvistettava erityiset säännökset, jotta maksumääräaikojen noudattamatta jättäminen ei johtaisi siihen, että suoriin tukiin liittyvät kokonaismenot ylittävät vastaavana varainhoitovuonna kyseiset enimmäismäärät.

(5)

Lisäksi eräitä säännöksiä olisi täsmennettävä nykyisen käytännön mukaisesti ja avoimuuden varmistamiseksi.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 883/2006 olisi muutettava.

(7)

Muutoksia olisi sovellettava 16 päivästä lokakuuta 2009 jäsenvaltioissa varainhoitovuonna 2010 ja sitä seuraavina varainhoitovuosina toteutuneisiin tuloihin ja menoihin.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalousrahastojen komitean lausunnon mukaiset,

1.

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

2.

Korvataan 19 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 ja 4 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1655/2004 1 artiklan mukaisesti pidätetyt määrät ja niille mahdollisesti kertyneet korot, joita ei ole maksettu komission asetuksen (EY) N:o 963/2001 (10) 1 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1655/2004 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on tuloutettava maataloustukirahastolle asianomaisen varainhoitovuoden lokakuun menojen yhteydessä. Tarvittaessa on käytettävä tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valuuttakurssia.

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/15

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1898/2005 (2) vahvistetaan eräiden maitotuotteiden myyntiä koskevan tukijärjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Kyseinen järjestelmä, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 101 artiklassa, on lakkautettu yhteisen maatalouspolitiikan muuttamisesta asetuksia (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 320/2006, (EY) N:o 1405/2006, (EY) N:o 1234/2007, (EY) N:o 3/2008 ja (EY) N:o 479/2008 muuttamalla sekä asetukset (ETY) N:o 1883/78, (ETY) N:o 1254/89, (ETY) N:o 2247/89, (ETY) N:o 2055/93, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 2596/97, (EY) N:o 1182/2005 ja (EY) N:o 315/2007 kumoamalla 19 päivänä tammikuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 72/2009 (3).

(2)

Tässä yhteydessä ja kustannustehokkaampien myyntikanavien löytämiseksi interventiovoille sekä yksinkertaistamisen vuoksi olisi poistettava myös säännökset, jotka koskevat myyntiä interventiovarastoista konditoriatuotteissa, jäätelöissä ja muissa elintarvikkeissa käyttöä varten.

(3)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1898/2005 olisi kumottava.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 101 artikla poistetaan asetuksella (EY) N:o 72/2009 1 päivästä heinäkuuta 2009 alkaen. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1898/2005 olisi kumottava samasta päivästä alkaen. Asetuksen (EY) N:o 1898/2005 78 artiklassa säädetään kuitenkin, että voi voidaan ottaa haltuun aikaisintaan todistuksessa ilmoitettua kalenterikuukautta edeltävän kuukauden kahdentenakymmenentenä päivänä ja viimeistään todistuksessa ilmoitettua kalenterikuukautta seuraavan kuukauden kymmenentenä päivänä. Jotta toimijat voisivat käyttää kokonaan todistukset, jotka ovat voimassa kesäkuun 2009 loppuun saakka, olisi jatkettava asetuksen (EY) N:o 1898/2005 IV luvun soveltamista kyseisiin todistuksiin.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/16

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 1 päivästä kesäkuuta 2009 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/19

(1)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukaan jäsenvaltiot välttävät liiallisia julkistalouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perustamissopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa vahvistetaan lisämääräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3605/93 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella vuonna 2005 pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otetaan täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa lausunnon neuvostolle, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa ja talous- ja rahoituskomitean 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Ranskassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi neuvostolle Ranskaa koskevan lausunnon alijäämän olemassaolosta 24 päivänä maaliskuuta 2009 (3).

(6)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset ennen kuin se kokonaistilanteen arvioituaan päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Ranskaa koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Ranskan viranomaisten 6 päivänä helmikuuta 2009 antamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämä kasvoi 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen (4) vuonna 2008 ja ylitti näin viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamassa kertomuksessa todetaan, että alijäämä oli lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ylittymistä ei voida pitää poikkeuksellisena perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Sen ei voida varsinkaan katsoa johtuvan perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta vakavasta taloudellisesta taantumasta vuonna 2008. Ranskan tilastotoimiston (INSEE) mukaan BKT:n kasvuksi arvioidaan 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, kun se oli 2,2 prosenttia vuonna 2007. Viitearvon ylittymistä ei voida pitää väliaikaisena. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen talouden alijäämän arvioidaan olevan 5,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, ja jos politiikkaa ei muuteta, supistuvan vuonna 2010 ainoastaan hieman eli 5 prosenttiin, kun elvytyssuunnitelman vaikutus julkiseen talouteen väistyy vähitellen. Alijäämää koskeva perustamissopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksoisedellytys – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyy kaikilta osin. Ranskan tapauksessa tämä kaksoisedellytys ei täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/21

(1)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukaan jäsenvaltiot välttävät liiallisia julkistalouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perustamissopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa vahvistetaan lisämääräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3605/93 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella vuonna 2005 pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otetaan täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa lausunnon neuvostolle, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa ja talous- ja rahoituskomitean 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Kreikassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi neuvostolle Kreikkaa koskevan lausunnon alijäämän olemassaolosta 24 päivänä maaliskuuta 2009 (3).

(6)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset ennen kuin se kokonaistilanteen arvioituaan päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Kreikkaa koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Julkisen talouden alijäämä oli Kreikassa 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007 eli yli 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi ilman kertaluonteisia toimenpiteitä arvioidaan 3,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008 (tai 3,4 prosenttia suhteessa BKT:hen kertaluonteiset toimenpiteet mukaan luettuina). Arvio perustuu kokonaistuotannon 2,9 prosentin kasvuun vuonna 2008, ja siinä otetaan huomioon viimeisimmät tiedot vuoden 2008 talousarviolain täytäntöönpanosta. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä vuonna 2009 ilman kertaluonteisia toimenpiteitä on 4,4 prosenttia suhteessa BKT:hen (3,7 prosenttia kertaluonteiset tulot mukaan luettuina), mikä perustuu arvioon kokonaistuotannon 0,2 prosentin kasvusta ja varovaiseen arvioon vuoden 2009 talousarviolaista, jonka parlamentti hyväksyi 21 päivänä joulukuuta. Olettaen tavanomaiseen tapaan, että talouspolitiikka säilyy ennallaan, ja olettaen, ettei kertaluonteisia toimenpiteitä jatketa, vuoden 2010 alijäämäksi ennakoidaan 4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämää koskeva perustamissopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Julkista bruttovelkaa oli 94,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007 ja 94,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008 eli huomattavasti yli perustamissopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen velan osuus kasvanee suhteessa BKT:hen 96,25 prosenttiin vuonna 2009 ja 98,5 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Nykyinen alijäämätaso ja arviot keskipitkän aikavälin kasvusta eivät viittaa siihen, että velan osuus lähestyisi alle 60 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen. Velan osuuden ei voida katsoa supistuvan riittävästi ja lähestyvän riittävän nopeasti viitearvoa perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksoisedellytys – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyy kaikilta osin. Kreikan kohdalla tämä kaksoisedellytys ei täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/23

(1)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukaan jäsenvaltiot välttävät liiallisia julkistalouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perustamissopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa vahvistetaan lisämääräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3605/93 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella vuonna 2005 pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otetaan täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa lausunnon neuvostolle, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa ja talous- ja rahoituskomitean 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Irlannissa on liiallinen alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi neuvostolle Irlantia koskevan lausunnon alijäämän olemassaolosta 24 päivänä maaliskuuta 2009 (3).

(6)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset ennen kuin se kokonaistilanteen arvioituaan päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Irlantia koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Tarkistetun vakausohjelman mukaan julkisen talouden alijäämä oli Irlannissa 6,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008 eli yli 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Alijäämä ei ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ylittymistä voidaan pitää poikkeuksellisena. Se johtui erityisesti perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta talouden jyrkästä laskusuhdanteesta. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan Irlannin kokonaistuotannon kasvun odotetaan olleen vahvasti negatiivinen vuonna 2008 (–2,0 prosenttia, mikä on jonkin verran enemmän kuin Irlannin viranomaisten ennuste (–1,4 prosenttia) tarkistettuun vakausohjelmaan tammikuussa 2009 tehdyssä täydennyksessä).

(8)

Viitearvon ylittymistä ei myöskään voida pitää väliaikaisena. Kun vuoden 2009 talousarviossa otetaan huomioon kuluvaa vuotta koskevat toimenpiteet (muttei kuitenkaan helmikuussa 2009 ilmoitettua lisävakautuspakettia, jonka vaikutus on 1 prosenttia suhteessa BKT:hen), vuonna 2009 alijäämä kasvaa komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan 11 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja, jos politiikka säilyy ennallaan, vuonna 2010 edelleen 13 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Alijäämää koskeva perustamissopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(9)

Julkisen talouden bruttovelkasuhde oli 40,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, mikä on alle 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen. Komission tammikuun 2009 väliennusteessa velkaantumisen uskotaan kuitenkin edelleen lisääntyvän nopeasti, johtaen 60 prosentin viitearvon ylittymiseen suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2010.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksoisedellytys – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyy kaikilta osin. Irlannin kohdalla tämä kaksoisedellytys ei täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/25

(1)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukaan jäsenvaltiot välttävät liiallisia julkistalouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perustamissopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa vahvistetaan lisämääräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3605/93 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Vkaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella vuonna 2005 pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otetaan täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa lausunnon neuvostolle, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa ja talous- ja rahoituskomitean 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio on katsonut, että Espanjassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi neuvostolle Espanjaa koskevan lausunnon liiallisen alijäämän olemassaolosta 24 päivänä maaliskuuta 2009 (3).

(6)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset ennen kuin se kokonaistilanteen arvioituaan päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Espanjaa koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Vakausohjelman tammikuun 2009 tarkistuksen mukaan Espanjan julkisen talouden alijäämän arvioidaan saavuttaneen vuonna 2008 3,4 prosenttia suhteessa BKT:hen, joten se ylitti viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämä oli lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ylittymistä ei voida pitää poikkeuksellisena perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla, ottaen huomioon, että reaalinen BKT:n kasvu Espanjassa oli 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, kun se oli 3,7 prosenttia vuonna 2007, ja tuotantokuilu pysyi positiivisena. Viitearvon ylittymistä ei myöskään voida pitää väliaikaisena.

(8)

Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen talouden kokonaisalijäämän arvioidaan kasvavan 6,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009 (mukaan lukien alijäämää lisäävät kertaluonteiset toimenpiteet, joiden suuruus on yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen). Ennuste perustui oletukseen, että BKT supistuu 2 prosenttia, sekä vuoden 2008 talousarviolain ja Espanjan viranomaisten 27 päivänä marraskuuta 2008 ilmoittaman finanssipoliittisen toimenpidepaketin varovaiseen arvioon. Olettaen tavanomaiseen tapaan, että talouspolitiikka säilyy ennallaan, vuoden 2010 alijäämäksi ennakoidaan 5,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämää koskeva perustamissopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(9)

Julkinen bruttovelka on edelleen selvästi alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Velkaa oli tammikuun 2009 vakausohjelman mukaan arviolta 39,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkinen velka suhteessa BKT:hen kasvanee kuitenkin edelleen huomattavasti, ja sen ennustetaan nousevan 53 prosenttiin vuonna 2010.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan muut merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksoisedellytys – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyy kaikilta osin. Espanjan tapauksessa tämä kaksoisedellytys täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/27

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/28

30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/29

(1)

Portugali toteuttaa komission päätöksen 2006/133/EY (2) mukaista hävittämissuunnitelmaa mäntyankeroisen leviämistä vastaan.

(2)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 16 päivänä tammikuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä Portugalista tulevaa puista pakkausmateriaalia, joka sisälsi eläviä mäntyankeroisia ja jota ei ollut merkitty FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 (Guidelines for regulating wood packaging material in international trade) mukaisesti, kuten päätöksessä 2006/133/EY vaaditaan.

(3)

Belgia ilmoitti 20 päivänä helmikuuta 2009 komissiolle viidestä Portugalista peräisin olevasta vaatimustenvastaisesta kuori- ja puutavarajätelähetyksestä. Pysäytetyn kuorilähetyksen mukana oli todistus tuholaisten hävittämiseksi tehdystä käsittelystä kaasuttamalla. Päätöksessä 2006/133/EY kuitenkin edellytetään, että kuorelle tehdään lämpökäsittely. Lisäksi pysäytetyn puutavarajätteen lähetyksen mukana olevissa asiakirjoissa havaittiin epäjohdonmukaisuuksia.

(4)

Espanja ilmoitti 11 päivänä helmikuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä Portugalista peräisin olevia tartunnalle alttiin kuori- ja puutavarajätteen lähetyksiä, joissa oli eläviä mäntyankeroisia. Espanja ilmoitti 20 päivänä helmikuuta ja 3 päivänä maaliskuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä Portugalista peräisin olevia tartunnalle alttiin puutavaran lähetyksiä, joissa ei ollut mukana päätöksen 2006/133/EY liitteessä olevan 1 kohdan a alakohdassa vaadittua kasvipassia. Espanja ilmoitti 3, 6 ja 18 päivänä maaliskuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä Portugalista peräisin olevia puisen pakkausmateriaalin lähetyksiä, joita ei ollut merkitty FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaisesti, kuten asetuksessa 2006/133/EY vaaditaan.

(5)

Irlanti ilmoitti 1 päivänä huhtikuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä Portugalista peräisin olevaa puista pakkausmateriaalia, jossa oli eläviä mäntyankeroisia. Irlanti ilmoitti vielä 21 päivänä huhtikuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä neljä Portugalista peräisin olevaa puisen pakkausmateriaalin lähetystä, joita ei ollut merkitty FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaisesti.

(6)

Liettua ilmoitti 24 päivänä maaliskuuta ja 3 päivänä huhtikuuta 2009 komissiolle pysäyttäneensä Portugalista peräisin olevaa puista pakkausmateriaalia, jota ei ollut merkitty FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaisesti.

(7)

Komission Portugalissa 2–11 päivänä maaliskuuta 2009 tekemissä tarkastuksissa kävi ilmi, että puutavaran ja puisen pakkausmateriaalin kuljetusten valvonta ei ole kattavaa, kuten päätöksessä 2006/133/EY vaaditaan. Tarkastajat havaitsivat useita sääntöjenvastaisuuksia erityisesti Espanjan rajalla tapahtuvassa maantievalvonnassa. Näin ollen ei voida sulkea pois mäntyankeroisten leviämisriskiä Portugalin rajattujen alueiden ulkopuolelle.

(8)

Näiden useissa jäsenvaltioissa tehtyjen uusien havaintojen ja komission tarkastusmatkan tulosten perusteella on välttämätöntä, että Portugali tehostaa rajatuilta alueilta muille alueille tulevan tartunnalle alttiin puutavaran ja kuoren sekä tartunnalle alttiiden kasvien kuljetusten virallista valvontaa toteutettavissa olevalle enimmäistasolle, jotta varmistetaan päätöksessä 2006/133/EY asetettujen edellytysten noudattaminen. Virallisessa valvonnassa olisi keskityttävä kuljetuksiin, joissa on suurin riski elävien mäntyankeroisten leviämisestä rajattujen alueiden ulkopuolelle. Petosten riskin rajoittamiseksi virallisia tarkastuksia olisi tehtävä, kun tartunnalle altis puutavara ja kuori sekä tartunnalle alttiit kasvit poistuvat rajatuilta alueilta. Virallisen valvonnan tulokset olisi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltiolle viikoittain, jotta ne voivat seurata Portugalin tilannetta tiiviisti.

(9)

Jotta lisäksi voitaisiin tehostaa sellaisen materiaalin valvontaa, joka voi edistää elävien mäntyankeroisten leviämistä muihin jäsenvaltioihin, on aiheellista tehostaa jäsenvaltioiden harjoittamaa virallista valvontaa, joka kohdistuu Portugalista peräisin olevan tartunnalle alttiin puutavaran, kuoren ja kasvien siirtoihin niiden alueelle. Viralliseen valvontaan olisi sisällyttävä asiakirjojen tarkastus, tunnistustarkastus ja tarpeen mukaan kasvien terveyden tarkastus, johon voi kuulua tarkastus mäntyankeroisen esiintymisen varalta. Virallisen valvonnan tiheyden olisi oltava oikeassa suhteessa riskiin. Jos sääntöjenvastaisuus vahvistetaan, olisi toteutettava direktiivissä 2000/29/EY säädetyt asianmukaiset toimenpiteet.

(10)

Tällä hetkellä päätöksessä 2006/133/EY ei säädetä vaatimuksista, joita olisi sovellettava muilta kuin rajatuilta alueilta peräisin olevan tartunnalle alttiin puutavaran kuljetuksiin sälytyspuina, täytelevyinä ja palkkeina, mukaan luettuna puu, jossa ei ole sen luonnollista pyöreää ulkopintaa, sekä pakkauslaatikkoina, -kehikkoina, -tynnyreinä ja näitä vastaavina pakkauksina, kuormalavoina, laatikkolavoina ja muina lastauslavoina tai lavojen vahvikkeina, jäljempänä ’tartunnalle altis puinen pakkausmateriaali’, vaikka niitä ei käytettäisikään tavaroiden kuljetukseen rajatuilta alueilta jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden muille alueille, eikä tämän materiaalin kuljetuksiin siitä rajattujen alueiden osasta, jossa mäntyankeroista tiedetään esiintyvän, puskurivyöhykkeeksi nimettyyn rajattujen alueiden osaan.

(11)

Tällaisten vaatimusten puute on seurausta siitä, että tartunnalle alttiissa pakkausmateriaalissa, joka ei ole peräisin rajatulta alueelta, ei ole riskiä mäntyankeroisen leviämisestä, vaikka sitä kierrätettäisiinkin rajatuilla alueilla. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mahdollista erottaa tällaista puista pakkausmateriaalia puisesta pakkausmateriaalista, joka on peräisin rajatuilta alueilta ja jota ei ole merkitty FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaisesti vastoin päätöstä 2006/133/EY.

(12)

Tämän vuoksi ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden asiasta vastaavien viranomaisten on pidettävä mistä tahansa peräisin olevaa tartunnalle altista puista pakkausmateriaalia, joka lähtee rajatulta alueelta ilman FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaisia merkintöjä, päätöksen 2006/133/EY vaatimusten vastaisena materiaalina. Näin ollen on asianmukaista kieltää muilta kuin rajatuilta alueilta peräisin olevan tällaisen materiaalin kuljetus rajatuilta alueilta muille kuin rajatuille alueille jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa sekä tällaisen materiaalin kuljetus rajattujen alueiden osasta, joissa mäntyankeroista tiedetään esiintyvän, puskurivyöhykkeeksi nimettyyn rajattujen alueiden osaan, ellei materiaalia voida tunnistaa sellaiseksi, että se on vapaa mäntyankeroisen levittämisriskistä.

(13)

Tällainen materiaali oli tunnistettava mäntyankeroisen levittämisriskistä vapaaksi, kun sille on tehty yksi FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 liitteessä I tarkoitetuista hyväksytyistä käsittelyistä ja se on merkitty kyseisen standardin liitteen II mukaisesti. Tällä hetkellä ei ole vaihtoehtoa, joka voi taata samantasoisen takuun, etenkin kun otetaan huomioon, että yhteisössä ei ole käytössä järjestelmää, jossa vaadittaisiin jäsenvaltioiden asiasta vastaavia viranomaisia varmistamaan sellaisen puutavaran alkuperä, jota on käytetty tartunnalle alttiin puisen pakkausmateriaalin tuottamiseen, ja että tällaisten säännösten käyttöönotto ei ole mahdollista lyhyellä aikavälillä.

(14)

On merkkejä siitä, että laatikoissa, jotka koostuvat kokonaan enintään 6 mm:n paksuisesta puutavarasta, on alhaisempi mäntyankeroisten leviämisriski kuin paksummasta puutavarasta koostuvissa. Sen vuoksi on aiheellista vapauttaa tällaiset laatikot, riippumatta siitä, mistä niiden tuottamiseen käytetty puutavara on peräisin, FAO:n kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan kansainvälisen standardin nro 15 mukaisista käsittelyä ja merkintää koskevista velvoitteista.

(15)

Jotta toimijoilla olisi riittävästi aikaa mukautua tässä päätöksessä vahvistettuihin vaatimuksiin, niitä ei olisi sovellettava ennen 16 päivää kesäkuuta 2009.

(16)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 2 artiklan ensimmäisen kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”Varmistaessaan liitteessä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten noudattamisen Portugalin on noudatettava virallisen valvonnan toteutettavissa olevaa enimmäistasoa tartunnalle alttiin puutavaran ja kuoren ja tartunnalle alttiiden kasvien kuljetuksiin sen alueella sijaitsevilta rajatuilta alueilta muille kuin rajatuille alueille jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Sen on kiinnitettävä erityishuomiota kuljetuksiin, joissa on suurin riski elävien mäntyankeroisten siirtymisestä rajattujen alueiden ulkopuolelle. Tällaista virallista valvontaa on suoritettava paikoissa, joissa tartunnalle altis puutavara ja kuori ja tartunnalle alttiit kasvit lähtevät rajatuilta alueilta. Kaikista valvonnan tuloksista on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viikoittain.”

2)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

1.   Muiden määräjäsenvaltioiden kuin Portugalin on toteutettava virallista valvontaa Portugalista alueelleen kuljetetun tartunnalle alttiin puutavaran ja kuoren ja tartunnalle alttiiden kasvien osalta. Valvontaan on sisällyttävä asiakirjatarkastus, jossa varmistetaan, että lähetyksessä on tämän päätöksen mukainen merkintä, tunnistustarkastus ja tarpeen mukaan kasvien terveyden tarkastus, johon voi kuulua tarkastus mäntyankeroisen esiintymisen varalta.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti suoritettavan virallisen valvonnan tiheys riippuu etenkin riskistä, joka liittyy tartunnalle alttiin puutavaran ja kuoren ja tartunnalle alttiiden kasvien eri tyyppeihin, sekä siitä, miten tartunnalle alttiin puutavaran ja kuoren ja tartunnalle alttiiden kasvien kuljetuksista vastaava toimija on aiemmin noudattanut tämän päätöksen vaatimuksia.

3.   Jos 1 kohdan mukaisesti suoritetussa virallisessa valvonnassa todetaan vaatimustenvastaisuuksia, on toteutettava asiaankuuluvia toimenpiteitä, jotka ovat samanlaisia kuin direktiivin 2000/29/EY 11 artiklassa tarkoitetut.”

3)

Muutetaan liite tämän päätöksen liitteen mukaisesti.