14.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/1

(1)

Komissio otti käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen steariini-, parafiini- ja vahakynttilöiden sekä niiden kaltaisten tavaroiden tuonnissa 14 päivänä marraskuuta 2008 annetulla asetuksella (EY) N:o 1130/2008 (2), jäljempänä ”väliaikaista tullia koskevan asetus”, väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”Kiina”, peräisin olevin tiettyjen steariini-, parafiini- ja vahakynttilöiden sekä niiden kaltaisten tavaroiden tuonnissa.

(2)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ”alustavien päätelmien ilmoittaminen”, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitoimenpiteitä, monet intressitahot ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(3)

Komissio jatkoi tutkimustaan yhteisön etua koskevien näkökantojen osalta ja analysoi tiedot, jotka oli saatu yhteisössä toimivilta tuojilta, vähittäismyyjiltä ja kaupan alan järjestöiltä väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(4)

Asianomaisten osapuolten toimittamat suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti. Tätä varten tehtiin tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

Etuyhteydettömät yhteisön tuojat:

Myös 31 kappaleessa mainittujen yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynnit.

(5)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa tiettyjen Kiinasta peräisin olevien steariini-, parafiini- ja vahakynttilöiden sekä niiden kaltaisten tavaroiden tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia.

(6)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus käsitti 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(7)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että vuoden 2007 valinta tutkimusajanjaksoksi oli epäonnistunut, koska tietyillä vuosina 2007 ja 2008 tapahtuneilla seikoilla, kuten Kiinan muuttuneella vientituella ja työmarkkinapolitiikalla, sekä vientikurssien vaihteluilla oli vaikutusta vahinkoanalyysiin.

(8)

Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkimusajanjakson olisi katettava menettelyn aloittamista välittömästi edeltävä kausi. Tutkimus siis pantiin vireille 16 päivänä helmikuuta 2008. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattaa yleensä kolme tai neljä vuotta ennen menettelyn aloittamista niin, että se päättyy polkumyyntiä koskevan tutkimusajanjakson kanssa yhtä aikaa. Näistä syistä väite oli hylättävä.

(9)

Yksi asianomainen osapuoli kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa esitetyn prosenttiosuuden, joka edustaa valituksen tekijöiden osuutta koko yhteisön tuotannosta.

(10)

Väitteen tarkastelun jälkeen on todettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa esitetty luku (60 prosenttia) viittaa yleiseen tukeen tutkimukselle mukaan luettuina niin valituksen tekijät kuin ne yhteisön tuottajat, jotka tukivat valitusta ja suostuivat yhteistyöhön tutkimuksessa, eikä pelkästään valituksen tekijöinä olevien yhteisön tuottajien prosenttisosuuteen. Tämä vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa esitetyn prosenttiosuuden olisi oltava 34.

(11)

Tarkasteltavana olevia tuotteita olivat alustavan määritelmän mukaan tietyt Kiinasta peräisin olevat ja yhteisöön viedyt steariini-, parafiini- ja vahakynttilät sekä niiden kaltaiset tavarat, muut kuin hautakynttilät ja muut ulkotulet, jäljempänä ”kynttilät” tai ”tarkasteltavana oleva tuote”.

(12)

Väliaikaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten katsottiin, että kaikilla tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään sisällytetyillä kynttilälajeilla oli samat kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötavat ja ne olivat suureksi osaksi vaihdettavissa keskenään, vaikka erilaiset kynttilät voivatkin erota toisistaan koon, muodon, värin ja muiden ominaisuuksien, kuten tuoksun jne. perusteella.

(13)

Asianomaisten osapuolten tuolloin esittämät huomautukset eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi ollut oikeutettua jättää tutkimuksen ulkopuolelle tietyt kynttilälajit, erityisesti koristekynttilät. Osapuolten esittämissä huomautuksissa ei tuotu esiin erottavia tekijöitä, joiden perusteella olisi mahdollista erottaa selvästi toisistaan ne kynttilöiden eri lajit, jotka olisi otettava mukaan tutkimukseen ja jotka olisi jätettävä sen ulkopuolelle. Lisäksi toisin kuin joissakin väitteissä todettiin, otokseen kuuluneita yrityksiä koskevat polkumyynti- ja vahinkotutkimusten tulokset eivät vaihdelleet merkittävästi kynttilälajeittain. Sen vuoksi katsottiin alustavasti, että kaikki tämän tutkimuksen piiriin kuuluvat kynttilälajit ovat samaa tuotetta ja niiden olisi kuuluttava tutkimuksen piiriin.

(14)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen väitettiin jälleen, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tuottivat suureksi osaksi käsintehtyjä tai koristekynttilöitä, joita jalostetaan edelleen. Toistettiin myös, että tällaisten kynttilöiden tuotanto on työvoimavaltaista ja että yhteisön tuottajat tuottavat niitä vain vähäisiä määriä. Lisäksi tuotiin uudelleen esiin, että kuluttajat suhtautuvat koristekynttilöihin eri tavalla kuin perinteisiin ja tavanomaisiin kynttilälajeihin. Väitettiin esimerkiksi, että perinteisistä kynttilöistä poiketen koristekynttilöitä ei ole tarkoitus polttaa tai käyttää lämmön tuottamiseen, vaan ne on tarkoitettu säilytettäväksi koriste-esineinä mahdollisimman pitkään sellaisenaan.

(15)

Lisäksi väitettiin, että olisi suhteellisen helppoa erottaa koristekynttilät muunlaisista kynttilöistä, kuten lämpökynttilöistä, kun otetaan huomioon, että koristekynttilöillä on vähintään yksi seuraavista ominaisuuksista: i) ne ovat monivärisiä ja niissä on useita kerroksia, ii) ne ovat erikoisen muotoisia, iii) niissä on uurrettu pinta, jossa on koristeita, ja iv) niissä on lisäkoristeita, jotka on tehty muusta kuin vahasta tai parafiinista.

(16)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että kakkukynttilöitä ei valmisteta yhteisössä vaan lähes yksinomaisesti Kiinassa, minkä vuoksi myös ne olisi jätettävä tämän menettelyn ulkopuolelle.

(17)

Lisäksi väitettiin, että nk. lämpökynttilät voivat korvata kynttilät valon tuottamisessa, mutta muun tyyppiset kynttilät eivät voi korvata lämpökynttilöitä lämmön tuottamisessa. Sen vuoksi nämä kaksi tuotelajia eivät olisi vaihdettavissa keskenään samalla tavalla kuin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle jätetyt hautakynttilät ja muut ulkotulet eivät ole vaihdettavissa muiden kynttilälajien, mukaan luettuna lämpökynttilöiden, kanssa. Tämän vuoksi väitettiin, että myös lämpökynttilät olisi jätettävä menettelyn ulkopuolelle.

(18)

Koristekynttilöitä koskevassa väitteessä osapuolten mainitsemat erityisominaisuudet ovat hyvin yleisiä, eikä niiden perusteella olisi mahdollista erottaa selvästi toisistaan kynttilälajeja, jotka olisi otettava mukaan tutkimukseen ja jotka olisi jätettävä sen ulkopuolelle ja joihin ei olisi sovellettava toimenpiteitä. Monissa vakiotyyppisissä kynttilöissä on useampaa kuin yhtä väriä, ne voivat olla erityisen muotoisia tai niissä voi olla lisäkoristuksia, esimerkiksi erityisinä juhla-aikoina. Lisäksi osapuolten toimittamat ja tutkimuksen aikana kerätyt tiedot varsinkin tuotelajeista ja määritetyistä tuotevalvontakoodeista eivät olleet sellaisia, että niiden perusteella olisi aina pystytty erottamaan selvästi toisistaan eri kynttilälajit edellä mainittujen ominaisuuksien perusteella. Ensinnäkin on huomattava, että se, että yhteisön tuottajat eivät väitteen mukaan tuota tiettyjä tuotelajeja, ei automaattisesti johda siihen, että nämä tuotelajit suljettaisiin pois tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä. Toiseksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että yhteisön tuottajat eivät tuota tiettyjä kynttilälajeja vahingollisen polkumyynnin vuoksi. Nk. kakkukynttilöiden tapauksessa asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä siitä, että tämäntyyppisiä kynttilöitä ei tosiasiassa tuoteta yhteisössä, eivätkä esittäneet syitä siihen, miksi tällaisia kynttilöitä ei tuotettaisi yhteisössä. Samoin kuin koristekynttilöiden tapauksessa, kakkukynttilöiden ja muuntyyppisten kynttilöiden välillä ei ole selvää jakolinjaa, jonka perusteella nämä tuotelajit voitaisiin mahdollisesti jättää ulkopuolelle. Samat huomautukset pätevät myös nk. käsintehtyjen kynttilöiden osalta. On syytä huomata, että 26 kappaleessa esitetty väite, jonka mukaan yhteisössä ei tuoteta käsintehtyjä kynttilöitä, ei pidä paikkaansa.

(19)

Väitteestä, joka koski tiettyjen kynttilälajien käyttöä valon ja/tai lämmön tuottamiseen, on muistettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 26 kappaleessa mainittiin, että eri kynttilälajit olivat keskenään vaihdettavissa ja että kynttilöitä käytetään suureksi osaksi sisustustarkoituksiin eikä niiden päätarkoituksena ole lämmön tuottaminen. Osapuolet eivät esittäneet mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet tämän päätelmän. Hautakynttilöitä ja ulkotulia koskevista väitteistä voidaan todeta, että tuotteet voidaan erottaa muunlaisista kynttilöistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa esitettyjen teknisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.

(20)

Yhteenvetona voidaan todeta, että osapuolten esittämät väitteet eivät olleet riittävän täsmällisiä eikä niiden tueksi esitetty näyttöä, joka olisi osoittanut, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ollut määritelty oikein väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Kaikilla tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään sisältyvillä kynttilälajeilla on siis samat kemialliset ja tekniset perusominaisuudet. Lisäksi tässä tapauksessa havaittiin, että kynttilöillä on sama tai samankaltainen käyttötarkoitus ja että ne ovat usein vaihdettavissa keskenään. Niitä tuottavat samat kynttiläntuottajat Kiinassa ja ne viedään samojen myyntikanavien kautta, joten ne ovat samaa tuotetta.

(21)

Koska muita huomautuksia tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–23 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(22)

Jotkin osapuolet vastustivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 kappaleessa esitettyjä päätelmiä, joiden mukaan samankaltaisen tuotteen määrittelemiseen käytetyt kriteerit perustuivat pääasiassa teknisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin sekä tuotteen loppukäyttötapaan tai toimintaan. Muita tekijöitä, kuten muotoa, tuoksua tai väriä, tai muita asianomaisten osapuolten esittämiä ominaisuuksia ei pidetty asiaankuuluvina samankaltaisen tuotteen määritelmän kannalta. Mahdollisilla kokoeroilla ei ole vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmään etenkään siksi, että samaan tuotteeseen kuuluvien tuotelajien välillä ei voida tehdä selvää eroa niiden teknisten ja kemiallisten perusominaisuuksien, käyttötarkoituksen tai käyttäjien käsityksen osalta.

(23)

Tässä yhteydessä on korostettava, että osapuolet eivät kiistäneet sitä, että kaikilla kynttilälajeilla on samat kemialliset ja tekniset perusominaisuudet tai että kaikki kynttilätyypit on tehty samasta raaka-aineesta, pääasiassa vahasta, että samat tuottajat tuottavat niitä ja että vietäessä ne myydään samojen myyntikanavien kautta tai samanlaisille kuluttajille yhteisön markkinoilla.

(24)

Asianomaisten osapuolten esittämissä keskeisissä väitteissä keskityttiin siihen, että Kiinassa tuotetut ja yhteisöön viedyt kynttilälajit eivät ole samankaltaisia kuin yhteisön tuottajien yhteisössä valmistamat kynttilälajit. Kaikkia väitteitä tarkasteltiin huolellisesti, mutta niissä ei esitetty mitään olennaisia uusia seikkoja verrattuna alustavassa vaiheessa esitettyihin ja käsiteltyihin väitteisiin.

(25)

Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä 14 kappaleessa esitetty väite esitettiin myös samankaltaisen tuotteen osalta. Sen mukaan kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat suureksi osaksi käsintehtyjä tai paljon työvoimaa vaativia erimuotoisia koristekynttilöitä, joita jalostetaan edelleen ja joita yhteisön tuottajat eivät tuota tai tuottavat vain vähäisiä määriä. Väitteen mukaan siis tämäntyyppiset kynttilät eivät ole samankaltaisia kuin yhteisön tuottajien tuottamat kynttilät.

(26)

Tutkimuksen mukaan väite ei pidä paikkaansa. Yhteisön tuotannonalan määritelmään kuuluvat tuottajat saattavat tuotannossaan keskittyä vakiokynttilöiden markkinasegmenttiin, mutta saatavilla olevien tietojen mukaan yhteisössä on paljon tuottajia, jotka tuottavat koristekynttilöitä, myös käsintehtyjä ja paljon työvoimaa vaativia, tietyissä jäsenvaltioissa, esimerkiksi Italiassa, Kreikassa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa, Sloveniassa ja Virossa.

(27)

Kun otetaan huomioon asianomaisten osapuolten esittämät väitteet ja toimittama näyttö sekä kaikki muu tutkimuksessa käytettävissä oleva tieto, voidaan katsoa, että tarkasteltavana olevaa tuotetta sekä vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön tuottajien kotimarkkinoillaan tuottamia ja myymiä kynttilöitä voidaan pitää samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti; yhteisö toimi myös vertailumaana vahvistettaessa normaaliarvoa Kiinan osalta. Näillä tuotteilla on olennaisesti samat tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat tai samankaltaiset peruskäyttötarkoitukset.

(28)

Koska yhteisön tuottajien, tuojien ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien otannasta ei esitetty huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31–40 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(29)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41–43 kappaleessa todettiin, yhden vientiä harjoittavan tuottajan perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti esittämää pyyntöä yksilöllisestä tarkastelusta ei voitu hyväksyä alustavassa vaiheessa, koska se olisi estänyt tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa.

(30)

Kun kuitenkin otetaan huomioon tapauksen olosuhteet, katsottiin että on hallinnollisesti mahdollista tutkia tätä ainoaa perusteltua pyyntöä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(31)

Tämän vuoksi tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin Kiinassa:

Lisäksi tehtiin tarkastuskäyntejä siihen etuyhteydessä olevien seuraavien tuojien toimitiloihin yhteisössä:

(32)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys, johon sovellettiin perusasetuksen 18 artiklaa, kiisti komission päätelmät. Se käytännössä toisti alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen toimittamatta mitään näyttöä, jonka perusteella alustavien päätelmien muuttaminen olisi ollut perusteltua.

(33)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44–47 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(34)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen viisi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, kiistivät alustavat päätelmät.

(35)

Sen viejän tapauksessa, joka ei voinut osoittaa täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksia 1 ja 3, väitettiin, että mainitun säännöksen vaatimus 1 täyttyisi, koska valtiolta saatu rahoitusosuus esimerkiksi sitä varten, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat rakentaa teknologiakeskuksen, olisi mahdollinen myös markkinatalousmaassa. Lisäksi väitettiin, että toisessa polkumyyntitapauksessa yrityksen saama tuki ei estänyt yritystä saamasta markkinatalouskohtelua.

(36)

Ensimmäisen väitteen osalta on todettava, että yhteisön toimielimet tekevät markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan perusteella eivätkä niinkään vertailemalla yleisesti Kiinassa toimivien yritysten ja markkinatalousmaissa toimivien yritysten markkinaolosuhteita. Tämän vuoksi väite oli hylättävä. Toisen väitteen osalta on korostettava, että jokainen polkumyyntitutkimus tehdään erikseen ja jokaista tutkimusta koskevat päätelmät tehdään kunkin tapauksen tilanteen ja olosuhteiden mukaisesti. Lisäksi tässä tapauksessa valtion tukien luonne ja tiheys sekä taloudelliset olosuhteet, joissa ne annettiin, osoittivat, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimusta 1 ei täytetty. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(37)

Sama viejä väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksen 3 osalta kaikki toimitetut asiaa koskevat asiakirjat olisivat osoittaneet, että maankäyttöoikeuksista maksettuun hintaan päädyttiin paikallisviranomaisten kanssa käytyjen riippumattomien neuvottelujen perusteella, minkä vuoksi hinta perustuu markkina-arvoihin.

(38)

On huomattava, että kyseiset asiakirjat, joihin maankäyttöoikeuksien ostohinta perustui, olivat vuodelta 1997 ja niissä annettiin tälle viejälle mahdollisuus hankkia nämä oikeudet määrittelemättömäksi ajaksi kyseisenä päivänä vahvistetulla hinnalla. Koska hinnan nousua vuoden 1997 ja varsinaisen maankäyttöoikeuksien siirron päivämäärän välillä ei ollut otettu huomioon eikä saatavilla ollut mitään maan arvon määrittämiseen tai arviointiin liittyvää raporttia, viejä ei voinut selittää, millä perusteella maankäyttöoikeuksien siirtohinta määräytyi.

(39)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että viejä ei täytä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksia 1 eikä 3, minkä vuoksi alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät on vahvistettava.

(40)

Yksi viejä, joka ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimusta 2, väitti täyttävänsä vaatimuksen, koska kahdelle johtajistoon kuuluvalle henkilölle annettua rahoitustukea ei pitäisi pitää lainana, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa vahvistettiin. Rahoitustukea olisi pidettävä pikemminkin vararahastona.

(41)

Vararahasto on taseessa oleva tietyntyyppinen tili, joka on varattu pitkän aikavälin investointihankkeisiin tai muihin suuriin ja ennakoituihin menoihin tulevaisuudessa. Kun varat on kirjattu taseeseen, ne voidaan käyttää vain niihin investointihankkeisiin, joihin ne alun perin tarkoitettiin, pois lukien odottamattomat olosuhteet.

(42)

Johtokunnan kokouspöytäkirjoista käy selvästi ilmi, että kyseessä ei ollut tällainen tarkoitus. Ne on lisäksi kirjattu tasetilille kohtaan ”muut saatavat”, jota käytetään yleensä lyhytaikaisiin omistajien ja työntekijöiden lainoihin ja ennakkoihin.

(43)

Sen vuoksi voidaan päätellä, että kahdelle yksityishenkilölle maksettuja varoja ei ollut tarkoitettu pääomarahastoksi, vaan kyseessä oli rahan tarjoaminen ilman kunnollista oikeusperustaa ja sopimusta, jossa olisi määritelty takaisinmaksupäivät tai syntyneet korot. Tällaista liiketapahtumaa ei missään tapauksessa voida pitää kansainvälisessä kirjanpitostandardissa IAS 32:ssa tarkoitettuna rahoitusvälineenä. Näistä liiketapahtumista ei myöskään ilmoitettu IAS 24:n mukaisesti, koska yrityksen tilinpäätöksessä ei ilmoitettu i) liiketapahtumien summaa, ii) niiden ehtoja, myöskään sitä, onko niistä annettu vakuus, ja iii) maksuksi suoritettavan vastikkeen luonnetta ja tietoja annetuista tai saaduista takuista.

(44)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että viejä ei täytä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimusta 2, minkä vuoksi alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(45)

Toinen viejä, joka ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimusta 2, ei kiistänyt sitä tosiseikkaa, että sen kirjanpidossa oli virheitä, mutta piti joitakin niistä vähäpätöisinä ja joitakin aiempina vuosina tapahtuneita puolestaan sellaisina, ettei niillä ollut vaikutusta yrityksen kirjanpidon selkeyteen.

(46)

On huomattava, että virheet havaittiin satunnaisesti valituista kirjanpitoasiakirjoista, eivätkä tilintarkastajat olleet maininneet niitä tilintarkastusraportissa, mikä herättää suuria epäilyksiä siitä, onko koko kirjanpito tarkastettu IAS:n mukaisesti. Edeltävien vuosien kiinteää omaisuutta koskeva virheellinen kirjaus vääristää edelleen yrityksen kustannusrakennetta, eikä sen voida katsoa olevan IAS 1:n ja 38:n mukainen.

(47)

Sen vuoksi alustavassa vaiheessa tehty päätelmä, jonka mukaan tämä vientiä harjoittava tuottaja ei täytä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan vaatimusta 2, voidaan vahvistaa.

(48)

Yhteistyössä toiminut viejä, jonka markkinatalouskohtelua koskeva hakemus hylättiin, koska se ei osoittanut täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimusta 1, toimitti Kiinan paikallisviranomaisten myöntämän kirjallisen vahvistuksen, joka viejän mukaan todisti, että yritykseen ei sovellettu mitään rajoituksia sen osto- ja myyntitoiminnan osalta.

(49)

Koska toimitettu vahvistus on ristiriidassa kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan yhtiöjärjestyksen kanssa eikä toimitettua todistetta voitu enää tarkistaa, markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö oli hylättävä myös lopullisessa vaiheessa.

(50)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, jonka ei katsottu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksia 1–3, väitti mainitun säännöksen vaatimuksen 1 osalta, että yritys ei käytännössä noudattanut yhtiöjärjestyksessään olevia osto- ja myyntirajoituksia. Se ei kiistänyt mainitun säännöksen vaatimusta 2 koskevia päätelmiä mutta väitti, että yrityksen kirjanpitovirheet johtuivat kirjanpitäjien virheellisistä käytännöistä ja/tai paikallisten veroviranomaisten ohjeista. Mainitun säännöksen vaatimuksesta 3 yritys toimitti joitakin selityksiä, jotka koskivat valtiolta saatua alennusta, jota pidettiin maankäyttöoikeuksien epäasianmukaisena arvottamisena, mutta se ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että se täytti alennuksen ehdot.

(51)

Kiinan yhtiölaissa säädetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimuksen 1 osalta, että yrityksen yhtiöjärjestys sitoo yritystä, osakkeenomistajia, johtajia, esimiehiä ja ylempiä johtohenkilöitä, minkä vuoksi yrityksen huomautuksia ei otettu huomioon. Lisäksi yrityksen huomautukset eivät mainitun säännöksen vaatimusten 2 ja 3 osalta olleet sellaisia, että niiden vuoksi olisi perusteltua muuttaa asiaan liittyviä alustavia päätelmiä. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(52)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleen osalta todetaan, että markkinatalouskohtelua koskevien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut tiedot eivät ole peruste muuttaa päätelmiä niiden yritysten osalta, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu.

(53)

Yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, osoitti täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaiset vaatimukset, joten sille voitiin myöntää markkinatalouskohtelu.

(54)

Yksi asianomaisista osapuolista väitti, että kilpailunvastaiset käytännöt ja valtion puuttuminen toimintaan rohkaisevat kiertämään toimenpiteitä ja että sen vuoksi yhdellekään kiinalaiselle tuottajalle ei pitäisi myöntää yksilöllistä kohtelua.

(55)

Kyseinen osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi. Tullien väliset merkittävät erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen (ks. 149 ja 150 kappale).

(56)

Koska yksilöllistä kohtelua koskevia muita huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58–60 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(57)

Sen kiinalaisen yrityksen osalta, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu ja myöhemmin markkinatalouskohtelu, jäljempänä ”yksilöllisesti tarkasteltu yritys”, vahvistettiin, että sillä ei ollut myyntiä kotimarkkinoilla. Sen vuoksi yritykselle määritettiin laskennallinen normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti soveltamalla samaa menetelmää kuin yhteistyössä toimineisiin viejiin, joilla ei ollut edustavaa kotimarkkinamyyntiä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67–69 kappaleessa kuvataan.

(58)

Koska muita huomautuksia ei tehty normaaliarvosta, joka oli määritetty markkinatalouskohtelun saaneille viejille, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–69 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(59)

Jotkin osapuolet vastustivat yhteisön tuotannonalan valintaa vertailumaaksi pääasiassa siksi, että työmarkkinoilla ja näin ollen työvoimakustannuksissa on eroavaisuuksia. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70–76 kappaleessa selitettiin, tutkimuksessa pyrittiin kaikin keinoin löytämään vertailumaa, joka olisi suostunut tekemään yhteistyötä. Koska yhteistyöhalukkuutta ei löytynyt, katsottiin, että yhteisön tuotannonalalta saatavia tietoja voitaisiin käyttää markkinatalousmaan normaaliarvon määrittämiseksi. Työmarkkinoiden eroja koskevat väitteet eivät ole relevantteja, kun tarkastellaan vertailumaan tietoja. Osapuolten esittämät väitteet ja huomautukset toimitettiin ilman mitään perusteita tai konkreettisia vaihtoehtoisia ehdotuksia vertailumaan valinnasta. Tämän vuoksi huomautukset oli jätettävä huomiotta ja väliaikaiset päätelmät voidaan vahvistaa.

(60)

Koska muita vertailumaata koskevia huomautuksia ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70–76 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(61)

Koska yksilöllisesti tarkastellun yrityksen vientimyynti yhteisöön tapahtui yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten välityksellä, vientimyynnin hinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella.

(62)

Koska vientihinnasta ei tehty huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 ja 78 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(63)

Yksilöllisesti tarkastellun yrityksen osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 81–83 kappaleessa kuvatut oikaisut tehtiin siksi, että voitiin varmistaa normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolinen vertailu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(64)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi vientihinnan oikaisua valuutan muuntamisen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti. Se määritti oikaisun määräksi nettovaihtotappiot (vaihtokurssien voittojen ja tappioiden erotus), jotka olivat syntyneet tutkimusajanjaksolla tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnistä yhteisöön. Koska viejä ei pystynyt osoittamaan, että vaihtokursseissa oli pitkän aikavälin muutoksia tutkimusajanjaksolla, väite oli hylättävä.

(65)

Koska vertailusta ei tehty muita huomautuksia, jotka muuttaisivat alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79–83 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(66)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaan niiden koko vientitoiminta olisi pitänyt ottaa huomioon polkumyyntimarginaalin määrittämisessä.

(67)

Ottaen huomioon nämä huomautukset ja jotta voitiin varmistaa normaaliarvojen vahvistaminen suurimmalle osalle Kiinasta viedyistä tuotelajeista, varsinkin siksi, että käytettiin vertailumaan tietoja, pidettiin asianmukaisena oikaista kriteereitä, joita käytettiin erilaisten tuotelajien tunnistamiseen. Näin ollen polkumyyntilaskelmia tarkistettiin oikaistujen kriteereiden perusteella.

(68)

Yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti fyysisiin ominaisuuksiin liittyvä lisäoikaisu, joka perustui raaka-aineiden eron markkina-arvoon.

(69)

Niiden yritysten osalta, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(70)

Tämän perusteella lopulliset polkumyyntimarginaalit (ilmaistuina prosentteina kulut, vakuutus ja rahti maksettuina (CIF) -hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana) ovat seuraavat:

(71)

Kun otetaan huomioon otokseen valittujen yritysten polkumyyntimarginaalien muutokset, yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten viejien painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit laskettiin uudelleen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86 kappaleessa esitetyn menetelmän mukaisesti, ja kuten edellä näkyy, se vahvistettiin 31,8 prosenttiin cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(72)

Maanlaajuisen polkumyyntimarginaalin määrittämisen perusta esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 ja 88 kappaleessa, jonka mukaan – ottaen huomioon 67 kappaleessa tarkoitetut tarkistetut laskelmat – marginaali laski 66,1 prosentista 62,9 prosenttiin.

(73)

Yksi osapuoli kyseenalaisti oikeusperustan, jonka mukaan yhteistyöstä kieltäytyneille viejille määritettiin korkeampi polkumyyntimarginaali kuin yhteistyössä toimineille mutta otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille. Selvyyden vuoksi voidaan todeta, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 kappaleessa kuvattua menetelmää, joka perustuu käytettävissä olleisiin tietoihin, sovellettiin perusasetuksen 18 artiklan säännösten mukaisesti.

(74)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi lopulliseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 62,9 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(75)

Koska huomautuksia yhteisön tuotannosta ei esitetty eikä uusia päätelmiä tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90 ja 91 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(76)

Koska yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei esitetty sellaisia huomautuksia, jotka olisivat muuttaneet alustavia päätelmiä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa esitetty määritelmä vahvistetaan.

(77)

Koska yhteisön kulutusta koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 ja 94 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(78)

Seuraavassa taulukossa esitetään kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisön markkinoille tuoma kokonaismäärä tarkastelujaksolla.

Taulukko

(79)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa todettiin, käyttäessään otantaa polkumyynnin määrittämiseksi komission käytäntönä on tutkia, onko positiivista näyttöä, joka osoittaisi, myivätkö kaikki otoksen ulkopuoliset yritykset tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana.

(80)

Kun otetaan huomioon polkumyyntiä koskevat lopulliset päätelmät ja se, että kaksi yritystä ei tuonutkaan tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoille, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kokonaismäärää ja hintaa oli tarkasteltava uudelleen. Tätä varten tutkittiin uudelleen yhteistyöhön osallistuneiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamat vientihinnat ja yhteistyöstä kieltäytyneiden viejien vientihinnat Eurostatin tietojen, otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kyselyvastausten ja kaikkien kiinalaisten yhteistyöhön osallistuneiden yritysten toimittamien otoskyselylomakkeiden perusteella.

(81)

Noudattaen samoja menetelmiä kuin alustavassa vaiheessa, myös nyt katsottiin, että lisäämällä otokseen kuuluvien vientiä harjoittavien tuottajien perusteella määritetty keskimääräinen polkumyyntimarginaali keskimääräisiin vientihintoihin, jotka vahvistettiin niille otokseen kuuluville vientiä harjoittaville tuottajille, joiden todettiin harjoittavan polkumyyntiä, saataisiin muutoin kuin polkumyynnillä tapahtuvan viennin hinnat. Otokseen kuulumattomille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettuja vientihintoja verrattiin tämän jälkeen ilman polkumyyntiä tapahtuvan viennin hintoihin.

(82)

Hintavertailu osoitti, että sekä i) yhteistyöhön osallistuneiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien että ii) yhteistyöstä kieltäytyneiden viejien keskimääräiset vientihinnat olivat kaikissa tapauksissa alle ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin keskimääräisten hintojen, jotka vahvistettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Tämä oli riittävä osoitus siitä, että tuontia kaikista – sekä yhteistyössä toimineista että yhteistyöstä kieltäytyneistä – yrityksistä, jotka eivät kuuluneet otokseen, voitiin pitää polkumyynnillä tapahtuneena.

(83)

Kuten 80 kappaleessa todetaan, kolmen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, joista kaksi kuului otokseen ja yhdelle oli myönnetty yksilöllinen tarkastelu, siis havaittiin, että ne eivät myyneet tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoilla. Tämän vuoksi niiden vienti jätettiin pois analyysistä, jossa käsitellään polkumyyntituonnin kehitystä yhteisön markkinoilla.

(84)

Seuraavassa taulukossa esitetään Kiinasta peräisin olevien kynttilöiden kokonaistuonti, jonka havaittiin tai katsottiin tulleen yhteisön markkinoille polkumyynnillä tarkastelujaksolla.

Taulukko

(85)

Polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta lisääntyi merkittävästi vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 137 754 tonnista 181 043 tonniin, eli 31 prosenttia tai yli 43 000 tonnia tarkastelujakson aikana. Vastaava markkinaosuuden nousu (4,4 prosenttiyksikköä) ei ollut niin selvä yhteisön kulutuksen kasvun vuoksi. Lisäksi havaittiin, että huolimatta kulutuksen yleisestä laskusuuntauksesta vuosien 2005 ja 2006 välillä, polkumyyntituonti ei menettänyt käytännössä lainkaan markkinaosuuttaan.

(86)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin keskimääräiset hinnat kohosivat 10 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta ne olivat vahva osoitus siitä, että tuonti tapahtui huomattavan alhaisilla polkumyyntihinnoilla (keskimäärin yli 40 prosenttia) tutkimusajanjakson aikana. Polkumyyntituonnin keskimääräiset hinnat laskivat yli 3 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä ja alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat kyseisellä kaudella, kuten jäljempänä selitetään.

(87)

Kaiken kaikkiaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97–105 kappaleessa esitetyt huomiot pätevät edelleen, ja ne voidaan vahvistaa.

(88)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa kuvattu menetelmä hintojen alittavuuden määrittämiseksi vahvistetaan. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen etuyhteydettömien tuojien toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien seurauksena tuonnin jälkeisiin kustannuksiin sovellettavaa oikaisua on kuitenkin tarkistettu ottaen huomioon tuojilta saadut tarkastetut tiedot.

(89)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat tuojat, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, sekä yhteisön tuotannonala kyseenalaistivat alhaisen vertailtavuuden hintojen vertailussa. Osapuolet pyysivät lisäämään vertailukelpoisuutta, samoin kuin polkumyyntiä koskevissa laskelmissa. Tämän vuoksi pidettiin asianmukaisena soveltaa vertailukelpoisuuden lisäämiseen samoja kriteereitä kuin sovellettiin polkumyyntiä koskevissa laskelmissa, kuten 67 kappaleesta ilmenee. Hintojen alittavuutta koskevia laskelmia tarkistettiin vastaavasti.

(90)

Lisäksi jotkin osapuolet mainitsivat, että niitä koskevissa alustavissa laskelmissa oli virheitä. Virheet korjattiin, jos se oli perusteltua.

(91)

Edellä esitetyn perusteella vahvistettiin, että hintojen alittavuuden keskimääräinen marginaali tutkimusajanjaksolla – ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan painotetuista keskimääräisistä noudettuna lähettäjältä -hinnoista – oli 15,7 prosenttia.

(92)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130–134 kappaleessa todettiin, yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(93)

Alustavassa analyysissä kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan tulos parani kyllä joidenkin määrää osoittavien indikaattoreiden osalta mutta että kaikki yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät indikaattorit heikkenivät merkittävästi tarkastelujaksolla. Siitä huolimatta, että yhteisön tuotannonala kykeni hankkimaan pääomaa investointeja varten, investointien tuotto kääntyi negatiiviseksi tutkimusajanjaksolla ja kassavirta pieneni merkittävästi tarkastelujaksolla. Keskimääräiset myyntihinnat laskivat 9 prosenttia tarkastelujaksolla, ja tutkimusajanjaksolla tilanne oli tappiollinen. Myös muut yhteisön tuotannonalaan liittyvät vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla, eikä yhteisön tuotannonala pystynyt hyötymään markkinoiden 13 prosentin kasvusta, koska se pystyi lisäämään myyntimääränsä vain 3 prosenttia.

(94)

Yhteisön tuotannonalan varastojen osalta yksi asianomainen osapuoli väitti, että vuoden lopun varastojen kasvu ja havaittu vahinko olivat tulosta ylituotannosta, joka väitteen mukaan myös johti siihen, että yhteisön tuotannonala teki valituksen.

(95)

Kuten välikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119 kappaleessa todettiin, varastot kyllä kasvoivat tutkimusajanjaksolla absoluuttisesti tarkasteltuina, mutta prosentuaalisesti ne pysyttelivät suhteellisen vakaalla tasolla ja olivat noin 25 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuotantomäärästä. Varastoja ei myöskään pidetty merkityksellisenä vahinkotekijänä analyysissä, jossa päädyttiin siihen, että yhteisön tuotannonalalle oli aiheutunut merkittävää vahinkoa. Kyseinen osapuoli ei myöskään toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi eikä esittänyt huomautuksia niistä tosiseikoista ja pohdinnoista, joiden perusteella pääteltiin, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130–134 kappaleessa kuvataan. Edellä esitetyn perusteella väite hylättiin.

(96)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109–129 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(97)

Vahvistetaan myös päätelmä siitä, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130–134 kappaleessa esitetään.

(98)

Sen jälkeen kun havaittiin, että kaksi muuta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ei myynyt tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoilla, arvioitiin uudelleen, pätevätkö väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136–142 kappaleessa esitetyt havainnot ja päätelmät edelleen.

(99)

Uudelleenarvioinnissa vahvistettiin, että Kiinasta yhteisön markkinoille viedyt kynttilät myytiin merkittävillä polkumyyntihinnoilla tutkimusajanjaksolla. Kuten 71 kappaleessa mainitaan, kiinalaisten yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien myymän tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 31,8 prosenttia. Päätelmien mukaan kiinalaisista viejistä 55 prosenttia kieltäytyi yhteistyöstä, ja tämä voidaan vahvistaa. Kuten 82 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa löydettiin riittävää näyttöä siitä, että myös nämä vientiä harjoittavat tuottajat toivat tuotteitaan polkumyynnillä yhteisön markkinoille.

(100)

Polkumyyntituonnin määrä yhteisön markkinoilla lisääntyi 31 prosenttia tarkastelujaksolla. Kasvu tapahtui merkittävin polkumyyntihinnoin, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 15,7 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Niiden viejien markkinaosuus, joiden tuonnin havaittiin tai katsottiin tapahtuneen polkumyynnillä, puolestaan kasvoi noin 27 prosentista noin 31,4 prosenttiin eli 4,4 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(101)

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen se, että kaksi muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa ei myynyt tuotettaan yhteisön markkinoilla polkumyynnillä, ei muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136–142 kappaleessa tehtyä analyysiä.

(102)

Sen vuoksi vahvistetaan, että Kiinasta tulevan halvan polkumyyntituonnin voimakkaalla kasvulla oli merkittävä negatiivinen vaikutus yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla.

(103)

Koska kysynnän kehittymisestä yhteisön markkinoilla, yhteisön tuotannonalan harjoittamasta kynttilöiden tuonnista, muista kolmansista maista tulevasta tuonnista tai yhteisön muiden kynttiläntuottajien tuloksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143–151 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(104)

Yksi osapuoli väitti, että yhteisön tuotannonala ei voinut seurata yhteisön markkinoiden laajentumista, koska se oli lisännyt vientimyyntiään tutkimusajanjaksolla.

(105)

Eurostatin tietojen ja otokseen kuuluvilta yhteisön tuottajilta saatujen kyselylomakevastausten perusteella yhteisön tuottajien kynttilöiden kokonaisvienti yhteisön ulkopuolelle kasvoi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä 10 prosentilla eli noin 5 000 tonnilla. Alustavasti katsottiin, että yhteisön tuotannonala sai erityisen paljon etua tästä suhteellisen hyvästä vientituloksesta tutkimusajanjaksolla.

(106)

Väitteen tarkempaa tutkimista varten on tarkasteltava yhteisön tuotannonalan varastojen tasoa, tuotantokapasiteettia sekä tuotantokapasiteetin käyttöastetta. Yhteisön tuotannonalan käytettävissä olevien varastojen taso oli noin 25 prosenttia tuotannosta ja niinkin korkea kuin 56 000 tonnia tutkimusajanjaksolla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 kappaleessa mainitaan. Varastot kasvoivat vielä noin 2 400 tonnilla vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 3 ilmenee, yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti lisääntyi jatkuvasti tarkastelujaksolla, ja sen kapasiteetin käyttöaste oli 76 prosenttia tutkimusajanjaksolla, kun se vuonna 2005 oli 82 prosenttia. Näin ollen yhteisön tuotannonala olisi voinut tuottaa ja myydä enemmän tuotteitaan yhteisön markkinoilla.

(107)

Edellä esitetyn perusteella hylätään väite, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan vientimyynnin lisääntyminen olisi ollut syynä siihen, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt seuraamaan kulutuksen lisääntymistä. Tämän vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 153 kappaleessa oleva päätelmä, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan vientitoiminta ei vaikuttanut sille aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(108)

Koska yhteisön tuotannonalan harjoittamasta kynttilöiden tuonnista tai yhteisön tuotannonalan tuotannon siirtämisestä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154–160 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(109)

Yksi osapuoli ilmaisi uudelleen huolensa tiettyjen eurooppalaisten parafiinintuottajien kartellin olemassaolosta, jonka kilpailun pääosasto vahvisti vuoden 2005 alussa käynnistetyn tutkimuksensa perusteella. Tämä osapuoli ei kuitenkaan toimittanut uusia tietoja, jotka olisivat kiistäneet alustavan päätelmän, jonka mukaan kartellilla ei ollut vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(110)

On muistettava, että käytössä olleiden tietojen perusteella todettiin, että mahdollinen vaikutus, joka kartellilla olisi voinut olla yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen tutkimusajanjaksolla eli vuonna 2007, oli mitätön. Parafiinin hinnat kyllä kohosivat yhteisössä tutkimusajanjaksolla, mutta tapauksissa, joissa yhteisön tuottajat ostivat samanlaista parafiinia kartellin jäseniltä ja muilta tavarantoimittajilta, havaittiin, ettei merkittäviä hintaeroja ollut. Lisäksi yhteisön tuottajien ostohintojen havaittiin olevan samansuuntaisia kuin kiinalaisten yhteistyössä toimineiden tuottajien. Tutkimusajanjaksolla ei havaittu mitään eroja, jotka olisivat viitannet vuosina 2004–2005 tehtyjen hintasopimusten pysyviin vaikutuksiin.

(111)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty eikä uusia päätelmiä tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161–169 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(112)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170–173 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(113)

Koska huomautuksia yhteisön tuotannonalan edusta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175–178 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(114)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179 kappaleessa todetaan, kyselylomakkeita, joilla arvioitiin ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksia vähittäismyyjiin ja tuojiin, lähetettiin 32; vastauksia saatiin kuusi, joista vain kahta voitiin pitää merkityksellisinä yhteisön etua koskevan analyysin kannalta. Nämä kaksi vastausta saatiin kynttilöiden tuojilta.

(115)

Yhteisön markkinat muodostuvat suurista vähittäismyyjistä, jotka pääasiassa tuovat kynttilöitä suoraan Kiinasta ja sen jälkeen myyvät ne kuluttajille, sekä tuojista, jotka yleensä myyvät toisille väliportaan osapuolille jakeluketjussa, pääasiassa vähittäismyyjille tai tukkumyyjille, ennen kuin tuote päätyy loppukäyttäjälle. Yhteisön markkinoiden analyysi osoittaa, että kuluttajahinnan määräävät jakeluketjussa yleensä suuret vähittäismyyjät. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tässä yhteydessä ilmennyt sellaisia merkityksellisiä tietoja, joiden perusteella olisi voitu tarkasti arvioida polkumyyntitoimenpiteiden todennäköinen vaikutus niiden toimintaan.

(116)

Jotkin osapuolet väittivät, että yhteisössä on kynttilöille kahdet erilliset vähittäismarkkinat ja että yhteisön tuottajat tarjoavat tuotteita pääasiallisesti korkeamman laatuluokan markkinoille, kun taas alemman laatuluokan markkinoille tarjotaan Kiinasta tuotuja kynttilöitä. Osapuolet väittivät, että polkumyyntitullin käyttöönoton myötä jälkimmäiset markkinat häviävät, koska vähittäismyyjät jättävät kynttilät pois tuotevalikoimastaan.

(117)

Ensinnäkin on huomattava, että tutkimuksen tulokset eivät tukeneet edellä esitettyä väitettä, jonka mukaan yhteisössä olisi kahdet erilliset vähittäismarkkinat, tai että tämä olisi ollut merkityksellinen tekijä, joka olisi pitänyt ottaa huomioon yhteisön etua koskevassa analyysissä. Toiseksi, vaikka alemman laatuluokan markkinat olisivatkin olemassa, katsotaan, että vaikka polkumyyntitoimenpiteet olisivatkin käytössä, vähittäismyyjillä olisi silti mahdollisuus ostaa ainakin osa kynttilöistään ilman polkumyyntitulleja, toisin kuin nämä osapuolet väittävät. Yhteisön markkinoilla on useita hankintalähteitä, ja toisaalta joihinkin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin ei sovelleta polkumyyntitulleja tai sovelletaan vain sen tasoisia ja muotoisia tulleja, jotka todennäköisesti pitävät tuonnin Kiinasta edelleen kilpailukykyisellä tasolla mutta ilman vahinkoa aiheuttavia hintoja. Kun tarkastellaan käytettävissä olevien tietojen perusteella marginaaleja, jotka vähittäismyyjät ovat saavuttaneet tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, väite ei vaikuta olevan perusteltu ja on sen vuoksi hylättävä.

(118)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräät suuret vähittäismyyjät ja muut osapuolet vastustivat menetelmää, jota käytettiin arvioitaessa vähittäismyyjien bruttokatetta tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185 kappaleessa tehtyä päätelmää, jonka mukaan vähittäismyyjillä on niin suuret bruttomarginaalit, että polkumyyntitulleilla olisi vain vähän (jos ollenkaan) vaikutusta vähittäismyyjiin.

(119)

Väitteen tarkastelun jälkeen on todettava, että kyseisen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan kappaleen sanamuotoa olisi tarkistettava. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185 kappaleen ensimmäisessä virkkeessä oleva sana ”bruttokate” olisi korvattava sanalla ”kate”. Tämä sanamuodon muutos ei kuitenkaan muuta päätelmiä, jotka koskevat toimenpiteiden mahdollista vaikutusta vähittäismyyjiin. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehtyjen laskelmien tulokset pätevät edelleen.

(120)

Nämä osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteidensä tueksi eivätkä esittäneet todisteita, joiden avulla olisi ollut mahdollista vahvistaa tarkempi voittomarginaali määritettäessä lopullisesti yhteisön etua. Osapuolet eivät myöskään ehdottaneet vaihtoehtoista menetelmää, jolla tullien vaikutusta vähittäismyyjiin voitaisiin arvioida. Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 185 kappaleessa tehdyt laskelmat.

(121)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183–187 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(122)

Toimenpiteiden vaikutuksesta tuojiin, jotka pääasiassa toimittavat vähittäismyyjille ja tukkumyyjille mm. Kiinasta tuotuja kynttilöitä, kuten 115 kappaleesta ilmenee, tutkimuksessa todettiin, että usein kynttilät ostetaan tai tuodaan, minkä jälkeen ne pakataan erilaisten muiden tarvikkeiden, kuten lasisten tai keraamisten kynttilänpidikkeiden kanssa. Tutkimuksen mukaan kynttilöitä voidaan myös myydä suhteellisin alhaisin hinnoin, jotta edistettäisiin kynttilöihin liittyvien muiden tuotteiden myyntiä, josta saadaan korkeampi voitto. Tämän vuoksi osoittautui vaikeaksi arvioida toimenpiteiden vaikutuksia pelkästään kynttilöihin liittyvään toimintaan.

(123)

Kahden yhteistyössä toimineen tuojan tarkistettujen tietojen perusteella kuitenkin todettiin, että näiden yritysten bruttokate pelkästään tarkasteltavana olevan tuotteen osalta ei ollut alhainen (merkittävästi yli 25 %). Kate tuoteluokassa, johon sisältyvät kaikki kynttilöihin liittyvät tuotteet, olisi vieläkin suurempi. Lisäksi katsotaan, että kynttilöitä koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta johtuvat mahdolliset hinnankorotukset tai ainakin osa niistä voitaisiin todennäköisesti siirtää jakeluketjun maksettavaksi. Näin ollen pääteltiin, että polkumyyntitoimenpiteiden mahdolliset vaikutukset eivät todennäköisesti ole merkittäviä kynttilöihin liittyvässä koko liiketoiminnassa.

(124)

Tuojien toimittamien tietojen tarkempi analyysi vahvisti, että tarkasteltavana olevan tuotteen osuus on keskimäärin vain 3,4 prosenttia niiden koko liikevaihdosta. Toisen tuojan osalta osuus oli hieman suurempi, minkä vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että toimenpiteiden käyttöönotolla voisi olla negatiivista vaikutusta tähän tuojaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon kaikki tapaukseen liittyvät edut, voidaan päätellä, että polkumyyntitoimenpiteiden keskimääräistä vaikutusta tuojien koko liiketoimintaan ei voida pitää merkittävänä.

(125)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182 kappaleen päätelmät.

(126)

Edellä 116 kappaleessa tarkoitettu väite, jonka mukaan yhteisössä on kahdet erilliset vähittäismarkkinat ja polkumyyntitoimenpiteiden seurauksena alemman laatuluokan markkinat saattaisivat hävitä, koski myös kuluttajiin kohdistuvia vaikutuksia, koska kuluttajien valinnanvara alemman laatuluokan kynttilöiden osalta olisi pienempi.

(127)

Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Katsottiin, että kun otetaan huomioon vähittäismarkkinoiden rakenne, vähittäismyyjien saamat marginaalit sekä polkumyyntitullien taso ja muoto, on kohtuullista odottaa, että alemman laatuluokan markkinat eivät ole vaarassa hävitä, koska tuojat ja vähittäismyyjät pystyvät ottamaan tullin kantaakseen siirtämättä sitä kuluttajien maksettavaksi.

(128)

On myös muistettava, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on palauttaa tehokkaan kilpailun edellytykset yhteisön markkinoille kaikkien toimijoiden, myös kuluttajien, eduksi, kuten 131 kappaleessa todetaan. Edellä esitetyt tosiseikat ja havainnot ja kaikki asiassa käytettävissä olevat tiedot eivät viittaa siihen, että toimenpiteillä olisi merkittävämpää vaikutusta kuluttajiin.

(129)

Kuluttajajärjestöiltä ei saatu huomautuksia väliaikaisten polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa oleva päätelmä, jonka mukaan polkumyyntitulleilla ei pitäisi olla merkittävää vaikutusta kuluttajiin, vahvistetaan.

(130)

Yksi osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjen lukujen perusteella pelkällä yhteisön tuotannolla ei pystyttäisi vastaamaan kynttilöiden kysyntään yhteisössä. Näin ollen tarvittaisiin Kiinasta tuotuja kynttilöitä yhteisön kysynnän tyydyttämiseen, ja väitteen mukaan toimenpiteet estäisivät kynttilöiden tulon markkinoille.

(131)

Vaikka yhteisön tuotanto yksinään ei riittäisikään tyydyttämään kynttilöiden kysyntää yhteisön markkinoilla, on muistettava, että tuontia tulee myös muista kolmansista maista ja että toimenpiteitä ei sovelleta joihinkin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, mutta on myös korostettava, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton tarkoituksena on palauttaa tehokkaat kaupan edellytykset eikä sulkea markkinoita tuonnilta. Näin ollen kaikkien yhteisön markkinoilla tällä hetkellä toimivien tuottajien kynttilöiden tarjonta jatkuisi ja sen pitäisi olla riittävä tyydyttämään kysyntä markkinoilla, joilta on poistettu vahingollisen polkumyynnin negatiiviset vaikutukset. Väitettä ei siis pidetä perusteltuna.

(132)

Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 194 ja 195 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(133)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei tässä tapauksessa ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyyntitulleja.

(134)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi yhteisön tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(135)

Koska alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ei esitetty huomautuksia, vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemiseen käytettiin samaa menetelmää, joka mainittiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199 kappaleessa. Vahinkomarginaalien laskemiseen on kuitenkin sovellettu samoja 89 ja 90 kappaleessa kuvattuja tarkistuksia, ja marginaaleja on oikaistu vastaavasti.

(136)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön tasolla, joka on riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia.

(137)

Joitakin marginaaleja on muutettu ottaen huomioon alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräiltä intressitahoilta saadut tiedot ja tässä asetuksessa kuvatut tarkistukset.

(138)

Vahvistetut polkumyynti- ja vahinkomarginaalit ovat seuraavat:

(139)

Kun otetaan huomioon, että kynttilöitä tuodaan usein setteinä yhdessä kynttilänjalkojen ja -pitimien tai muiden esineiden kanssa, pidettiin asianmukaisena määrittää tullit kiinteinä summina kynttilöiden polttoainepitoisuuden, sydänlanka mukaan lukien, perusteella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203 kappaleesta ilmenee.

(140)

Jotkin osapuolet väittivät, että toimenpiteiden olisi perustuttava arvotulliin, koska kynttilöiden sisältämän polttoaineen painoon perustuva toimenpide olisi hankala tuojien kannalta ja aiheuttaisi merkittävää sekaannusta ja vääristymistä markkinoilla.

(141)

Tältä osin on muistettava, että kynttilöitä sisältävät setit luokiteltiin tuotaessa kynttilöiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollista arvotullia sovellettaisiin setin koko arvoon. Tämän vuoksi katsottiin, että on asianmukaisempaa määrittää tullit kiinteämääräisinä kynttilöiden polttoainepitoisuuden perusteella, jotta vältetään polkumyyntitullien aiheeton kohdistuminen tuotuihin tavaroihin, jotka nyt luokitellaan kynttilöiksi mutta joissa kynttilän osuus painosta tai arvosta saattaa olla vain vähäinen. Tämän perusteella väitettä ei hyväksytty.

(142)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(143)

Yksilöllisen polkumyyntitullin soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(144)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottoa aiottiin suositella. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Osapuolten huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(145)

Mahdollisten uusien vientiä harjoittavien tuottajien ja liitteessä I mainittujen otokseen kuulumattomien mutta tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan kaikkiin sellaisiin uusiin viejiin, jotka muutoin eivät olisi oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun; mainittua säännöstä ei sovelleta, kun on käytetty otantaa.

(146)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisten polkumyyntitullien käyttöönottamista, yksi otokseen kuulumaton kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(147)

Tarkasteltavana olevasta tuotteesta on kuitenkin satoja erilaisia lajeja, joiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan ja joiden välinen hintavaihtelu on suuri. Mainittu vientiä harjoittava tuoja tarjosi kaikille tuotteille ainoastaan yhtä vähimmäistuontihintaa, joka ei tasoltaan olisi riittänyt takaamaan vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin loppumista kaikkien tuotteiden osalta. Lisäksi on todettava, että tuotelajien merkittävän määrän vuoksi on lähes mahdotonta pätevästi vahvistaa kullekin tuotelajille sellaisia vähimmäishintoja, joiden noudattamista komissio voisi asianmukaisesti valvoa, vaikka vientiä harjoittava tuottaja olisi tarjonnut kullekin tuotelajille omaa vähimmäistuontihintaa. Näin ollen pääteltiin, että sitoumustarjous oli hylättävä, koska se oli epäkäytännöllinen.

(148)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti.

(149)

Tullien väliset merkittävät erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Näihin erityissäännöksiin sisältyy vaatimus sellaisen pätevän kauppalaskun esittämisestä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää liitteessä II esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava kaikkiin muihin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(150)

Jos sellaisen yrityksen, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli.

(151)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen liitteessä lueteltujen yritysten tietoihin pidettiin tarpeellisena tehdä joitakin korjauksia asianomaisilta yrityksiltä saatujen huomautusten ja tietojen perusteella. Nämä muutokset on tehty liitteessä I olevaan yritysten luetteloon,

a)

niiden polttoaine sisältää enemmän kuin 550 ppm tolueenia;

b)

niiden polttoaine sisältää enemmän kuin 100 ppm bentseeniä;

c)

niiden sydänlanka on läpimitaltaan vähintään 5 millimetriä;

d)

ne on pakattu yksitellen muovipakkauksiin, joiden pystysuorat seinät ovat vähintään 5 senttimetrin korkuiset.

a)

se ei vienyt 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia tuotteita tutkimusajanjaksolla eli 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2007 välisenä aikana,

b)

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä, ja

c)

se joko tosiasiallisesti vei kyseiset tavarat tai sillä on peruuttamaton sopimusperusteinen velvoite suuren tuotemäärän viemiseen yhteisöön tutkimusajanjakson jälkeen,

14.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/19

14.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/21

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2008/2009 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 945/2008 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 368/2009 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

14.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/23

(1)

Tanska on ilmoittanut komissiolle 15 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (2) muutoksesta tanskalaisia merenkulkuyhtiöitä koskevaan merenkulkijoiden tulovero- ja sosiaalivakuutusmaksujen maksuvapautusjärjestelmään (niin kutsuttuun DIS-järjestelmään). DIS-järjestelmä hyväksyttiin 13 päivänä marraskuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä (3).

(2)

Ilmoitettu muutos on kirjattu viitenumerolla N 43/07. Tanska on toimittanut komissiolle 27 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (4) uusia tietoja, joita pyydettiin 20 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (5).

(3)

Komissio on ilmoittanut Tanskalle 10 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (6) päätöksestään aloittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (jäljempänä ”valtiontukimenettelyä koskeva asetus”) 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu menettely (7), ja Tanska on toimittanut huomautuksensa 5 päivänä syyskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (8).

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (9). Päätöksessä komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa tarkasteltavina olevista toimenpiteistä.

(5)

Komissio on saanut huomautuksia seuraavilta asianomaisilta: European Dredging Association (Euroopan ruoppausalusyhdistys), European Community Shipowners’ Association (Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö), Chamber of British Shipping (Yhdistyneen kuningaskunnan varustamoyhdistys), Norges Rederiforbund (Norjan varustamoyhdistys), Armateurs de France (Ranskan varustamoyhdistys), Alcatel-Lucent-yhtiö ja Danmarks Rederiforening (Tanskan varustamoyhdistys). Komissio on toimittanut huomautukset Tanskalle lausuntoa varten. Tanska antoi lausuntonsa 9 päivänä tammikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä (10).

(6)

Yksityiskohtainen kuvaus ilmoitetuista toimenpiteistä esitettiin jo edellä mainitussa 10 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä päätöksessä.

(7)

Ilmoitetun toimenpiteen päätarkoituksena (lakiehdotus N:o L 110 (2006–07), 11 pykälä) on laajentaa niin kutsuttu DIS-järjestelmä käsittämään kaapelinlasku- ja ruoppausalusten miehistöt.

(8)

Kaapelinlaskualukset eivät ole vielä toistaiseksi voineet hyötyä toiminnassaan DIS-järjestelmästä, vaikka kaapelinlaskualukset onkin voitu merkitä DIS-rekisteriin Tanskan lainsäädännön mukaisesti.

(9)

Tanska haluaa tästä eteenpäin antaa kaapelinlaskualuksille täyden hyödyn DIS-järjestelmästä.

(10)

DIS-järjestelmän täytäntöönpanosta 27 päivänä toukokuuta 2005 annetussa asetuksessa (jäljempänä ”täytäntöönpanoasetus”) määritetään ruoppausalusten osalta, millaisia ruoppausteollisuuden toimintoja voidaan pitää meriliikenteenä, jotta voitaisiin laatia järjestelmän soveltamista ruoppaustoimintoihin koskevat säännöt. Täytäntöönpanoasetuksen 13 pykälän mukaisesti seuraavia ruoppausalusten toimintoja pidetään meriliikenteenä:

(11)

Voimassa olevan Tanskan lainsäädännön mukaan ruoppaajia ei voi merkitä DIS-rekisteriin. Ruoppaajat eivät siis voi täyttää perusedellytyksiä voidakseen hakea DIS-järjestelmään. Lisäksi ruoppaajia käytetään osittain esimerkiksi rakennustöihin aluevesillä, joten Tanskan mielestä ruoppaajia oli hankala sisällyttää yleiseen nettopalkkajärjestelmään. Sen sijaan Tanska päätti verottaa ruoppaajien miehistöä yleisten verosääntöjen mukaisesti ja hyvittää verot alusten omistajille myöhemmin, kun edellytykset täyttyisivät.

(12)

Ruoppaus kuuluu siis välillisesti DIS-järjestelmään ja hyötyy samoista eduista kuin DIS-rekisteriin merkityillä aluksilla meriliikennettä harjoittavat merenkulkuyhtiöt.

(13)

DIS-järjestelmästä on kuvaus edellä mainitussa 10 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä (11).

(14)

Nykyisessä järjestelmässä laivanomistajat on vapautettu sosiaalivakuutus- ja tuloveromaksuista Tanskan kansainväliseen alusrekisteriin (Dansk Internationalt Skibsregister, jäljempänä ”DIS-rekisteri”) merkityillä aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden osalta, jos aluksia käytetään matkustajien ja tavaroiden kaupallisiin kuljetuksiin.

(15)

Komissio muistuttaa, että DIS-rekisteri perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1988 annetulla lailla N:o 408, ja se tuli voimaan 23 päivänä elokuuta 1988. Tarkoituksena oli torjua alusten ulosliputusta Tanskan kansallisesta rekisteristä kolmansiin maihin.

(16)

Edellytyksenä on, että maksuvapautus otetaan huomioon palkoista sovittaessa. Verohyödyn saa siis varustamo eivätkä yksittäiset merenkulkijat.

(17)

Komissio hyväksyi kuitenkin DIS-rekisterin 13 päivänä marraskuuta 2002.

(18)

Tanska hakee hyväksyntää samalla toisellekin meriliikenneyrittäjiä hyödyttävälle järjestelmälle, tonnistoverojärjestelmälle (12).

(19)

DIS-järjestelmän koko talousarvio on noin 600 miljoonaa Tanskan kruunua.

(20)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio katsoi, että sen olisi tutkittava, mitä mahdollisia talousvaikutuksia kyseisellä laajentamisella saattaisi olla asianomaisella alalla. Asianomainen ala on tele- ja energiakaapelien lasku merenpohjaan ja merenpohjassa olevien kaapelien korjaaminen.

(21)

Komission mielestä on mahdotonta jakaa tietty merimatka osaan, joka on meriliikennettä, ja osaan, joka ei sitä ole. Sen sijaan komissio katsoi, että kaiken merenkulkutoiminnan osalta on tarpeen suorittaa kattava arviointi sen selvittämiseksi, onko tutkittu toiminto kokonaisuudessaan meriliikennettä.

(22)

Näin ollen komission totesi menettelyn virallista aloittamista koskevassa päätöksessä olevansa sitä mieltä, ettei kaapelien laskua mereen ehkä voitaisi tulkita meriliikennepalvelun ja varsinaisen kaapelien laskun yhdistelmäksi.

(23)

Kaapelinlaskualukset eivät yleensä kuljeta kaapelikeloja satamasta toiseen tai satamasta off-shore-rakenteen luo, mikä on annettu meriliikenteen määritelmäksi palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivään joulukuuta 1986 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4055/86 (13) ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 (14). Sen sijaan kaapelinlaskualukset laskevat kaapeleita asiakkaan toimeksiannosta tietystä rannikolla sijaitsevasta paikasta tiettyyn vastarannalla sijaitsevaan paikkaan. Näin ollen kaapelinlaskualukset eivät vaikuttaisi tarjoavan suoranaisia meriliikennepalveluja edellä mainituissa yhteisön asetuksissa tarkoitetussa merkityksessä, eli ne eivät kuljeta tavaroita meritse yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta toisen jäsenvaltion satamaan tai off-shore-rakenteeseen. Vaikka tällaisilla aluksilla saatetaan toisinaan kuljettaa tavaroita meritse asetuksen (ETY) N:o 4055/86 ja (ETY) N:o 3577/92 mukaisesti, tällainen meriliikenteen määritelmää vastaava toiminta vaikuttaisi olevan pelkästään sivutoimintaa päätoimintana harjoitetun kaapelinlaskun ohella.

(24)

Lisäksi komissio huomautti, ettei tuolloin ollut vielä osoitettu, että yhteisöön sijoittautuneilla kaapelinlaskuyhtiöillä olisi vastaavia kilpailupaineita kuin maailmanmarkkinoilla toimivilla meriliikenteen harjoittajilla. Komission mukaan ei ole selvää, kohtaavatko yhteisössä toimivat kaapelinlaskuyritykset vastaavaa kilpailua mukavuuslippulaivojen taholta kuin meriliikenteessä.

(25)

Näin ollen komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, ettei kaapelinlasku ehkä olisi meriliikennettä eikä se voisi näin ollen saada yhteisön suuntaviivoissa meriliikenteen valtiontuelle (jäljempänä ”suuntaviivat”) (15) tarkoitettua meriliikenteen valtiontukea.

(26)

Komissio totesi aloituspäätöksessä epäilevänsä vahvasti, olivatko kaikki järjestelmään kuuluvat ruoppaustoiminnot suuntaviivoissa tarkoitettua meriliikennettä. Näin ollen komissio katsoi, etteivät kaikki nämä ruoppaustoiminnot ehkä täyttäisi meriliikenteen valtiontuen saamista koskevia edellytyksiä.

(27)

Tanska painotti komission yksikköjen vakuuttaneen Tanskalle 11 päivänä elokuuta 2006 päivätyssä kirjeessä (16), että kaapelinlaskualukset voisivat kuulua kyseisten valtiontukitoimenpiteiden soveltamisalaan, mikäli vaatimuksena oleva meriliikenteen 50 prosentin osuus täyttyisi.

(28)

Tanskan mukaan komissio oli todennut, että kaapelinlaskutoiminnot voitaisiin katsoa meriliikenteeksi niiden toimintojen osalta, joihin kuuluu kaapelikelojen kuljetus lastaussatamasta avomerellä sijaitsevaan paikkaan, josta kaapelinlasku alkaa, mikä tarkoittaisi sitä, että meriliikennetoimintojen osuus kaikista toiminnoista laskettaisiin sillä perusteella, kuinka pitkän matkan alus kulkee kaapelia laskematta.

(29)

Lisäksi Tanska korosti, ettei ymmärtänyt, miksi komissio asettui 10 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessään sille kannalle, ettei kaapelinlaskua voida katsoa meriliikenteen ja muiden toimintojen yhdistelmäksi, ja väitti tällaisen kannan olevan vastoin 11 päivänä elokuuta 2006 päivättyä komission yksikköjen kirjettä.

(30)

Tanskan mukaan suuntaviivoissa annetaan mahdollisuus jakaa ruoppaajien kokonaistoiminta meriliikenteeseen ja muihin toimintoihin. Tanska ei siis ymmärrä, miksei vastaavaa jakoa voitaisi tehdä kaapelinlaskualusten kohdalla.

(31)

Tanska korosti, ettei yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-251/04 antama tuomio, jonka komission mainitsi tutkinnan aloittamista koskevassa päätöksessään, muuta sen vakuutuksen perusteita, jonka komissio antoi Tanskalle edellä mainitussa 11 päivänä elokuuta 2006 päivätyssä kirjeessä. Tanskan mukaan tuomioistuin selvitti, kuuluuko hinausalusten toiminta asetuksen (ETY) N:o 3577/92 soveltamisalaan, ja totesi, ettei kuulu. Tanskan mielestä tuomiolla ei ole merkitystä, kun on kyse suuntaviivojen soveltamisesta kaapelinlaskualuksiin.

(32)

Tanskan viranomaiset mainitsivat, että suuntaviivoja sovelletaan paitsi meriliikenteeseen, siten kuin se on määritelty asetuksissa (ETY) N:o 4055/86 ja (ETY) N:o 3577/92, mutta ”tietyt osat koskevat myös hinausta ja ruoppausta”.

(33)

Suuntaviivojen mukaan vähintään 50 prosentin kaikesta toiminnasta on oltava meriliikennettä, joka Tanskan viranomaisten mukaan on määritelty suuntaviivoissa ruoppaajien osalta ”poistetun maa-aineksen kuljetukseksi meritse”. Tanskan viranomaisten mukaan suuntaviivoja olisi tulkittava siten, että poistetun maa-aineksen kuljetus luokitellaan siinä meriliikenteeksi.

(34)

Lisäksi Tanska kiistää komission päätöksen laajentaa yksipuolisesti tutkintamenettelyä kattamamaan aloja, jotka eivät sisälly komission suorittaman tutkinnan kohteena olevaan ilmoitukseen (17). Tanskan mukaan valtiontukimenettelyä koskevan asetuksen II luvussa ei ole ilmoitettua tukea koskevaa säännöstä, jossa annettaisiin komissiolle mahdollisuus lisätä tutkintaan voimassa olevia valtiontukitoimenpiteitä. Jos komissio haluaa tutkia voimassa olevia valtiontukitoimenpiteitä, sen olisi Tanskan mukaan tehtävä tämä edellä mainitun asetuksen voimassa olevia tukiohjelmia koskevaa menettelyä käsittelevän V luvun mukaisesti.

(35)

Tanska totesi ilmoittaneensa muutoksista 21 päivänä tammikuuta 2005 kahdella lakiehdotuksella, jotka hallitus oli esitellyt parlamentille 12 päivänä tammikuuta 2005 (merenkulkijoiden verotusta koskeva lakiehdotus ja tonnistoverolain muutosta koskeva lakiehdotus). Tanskan mukaan komission voidaan katsoa hyväksyneen kyseiset kaksi lakiehdotusta seuraavista syistä:

(36)

Näin ollen Tanska väittää, että merenkulkijoiden verotusta koskevan lain kevään 2005 versio on EU:n lainsäädännön mukaisesti hyväksytty valtiontukitoimenpide.

(37)

Näin ollen Tanska toteaa, että tutkintamenettely voi kattaa vain väitetysti ainoan ilmoitetun toimenpiteen eli kaapelinlaskualusten miehistön mahdollisen sisällyttämisen DIS-järjestelmään.

(38)

Ruoppausalusten osalta Tanskan hallitus ilmoitti antaneensa 13 päivänä joulukuuta 2006 lain, jolla muutettiin merenkulkijoiden verotusta koskevaa lakia. Kyseisestä merenkulkijoiden verotusta koskevaan lakiin esitetystä muutoksesta ilmoitettiin 15 päivänä tammikuuta 2007.

(39)

Tanskan mielestä poistetun maa-aineksen kuljetus avomerellä on suuntaviivoissa tarkoitettua meriliikennettä. Näin ollen ruoppaajat kuuluvat suuntaviivojen soveltamisalaan asetusten (ETY) N:o 4055/86 ja (ETY) N:o 3577/92 sisällöstä huolimatta edellyttäen, että ruoppaajat harjoittavat meriliikennettä (joka on Tanskan mukaan ”poistetun maa-aineksen kuljetusta meritse”) vähintään 50 prosenttia toiminta-ajastaan.

(40)

Tanskan viranomaiset lisäsivät, etteivät ”rajoitetun meriliikenteen” toiminnot kuulu Tanskan valtiontukijärjestelmään. ”Rajoitetulla meriliikenteellä” tarkoitetaan esimerkiksi satamissa ja vuonoissa suoritettavia toimintoja. Louhinta- tai ruoppaustyö satamissa ja vuonoissa sekä niiden lähistöllä ei siis kuulu milloinkaan DIS-järjestelmään. Sama pätee tilanteisiin, joissa alus pysyy paikoillaan.

(41)

Tanskan viranomaiset selittivät, että käytännössä louhinta- ja ruoppaustyöt suoritetaan useimmiten ketjuruoppaajilla, joissa ei ole omaa moottoria, joten ne jäävät tästäkin syystä ruoppaajia koskevan DIS-järjestelmän ulkopuolelle. Järjestelmään voivat kuulua alukset, joilla on oma käyttömoottori. DIS-järjestelmään eivät kuulu myöskään alukset, jotka suorittavat rakennusurakoita merellä. Rakennusurakoilla tarkoitetaan satamien, möljien, siltojen, öljynporauslauttojen, tuulipuistojen ja muiden merellä sijaitsevien rakenteiden rakentamista ja korjausta.

(42)

EUDA:n mukaan komissio on ottanut ruoppaustoiminnan osalta käyttöön paljon tiukemman valtiontukijärjestelmän, kuin mitä vuoden 1997 suuntaviivojen mukainen järjestelmä oli. EUDA tukee tavoitteena olevaa ruoppausaluskannan säilyttämistä yhteisössä ja esittää kaksi yleistä huomautusta:

(43)

ECSA:n mielestä komission näkemys on kovin teoreettinen eikä siinä oteta huomioon suuntaviivojen tavoitteita eikä sisältöä.

(44)

ECSA:n mukaan suuntaviivoissa edellytetään jo ennalta, että merkittävä osa ruoppaustoiminnasta on meriliikennettä. ECSA toteaa, että ruoppaajat kuljettavat poistettua maa-ainesta ja kaapelinlaskualukset kaapelia kohdasta A kohtaan B. Tältä osin lastaus- ja purkupaikoilla ei ECSA:n mukaan olisi merkitystä.

(45)

ECSA korostaa, että ruoppaajien ja kaapelinlaskualusten kuljetustoiminnan sisältyminen suuntaviivoihin on täysin suuntaviivojen tavoitteiden mukaista, sillä kyseiset erikoisalukset toimivat myös maailmanmarkkinoilla, joilla maailmanlaajuinen kilpailu on kovaa, sekä maailmanlaajuisilla työmarkkinoilla.

(46)

Chamber of British Shipping korostaa, että suuntaviivoissa tunnustetaan, että sama ruoppaaja voi harjoittaa sekä tukikelpoista toimintaa että muuta toimintaa ja että nämä on näin ollen eroteltava toisistaan. Näin ollen Chamber of British Shipping ilmaisee olevansa huolissaan lausunnosta, jonka mukaan ”komission mielestä on mahdotonta jakaa tietty toiminto osaan, joka on meriliikennettä ja osaan, joka ei ole”.

(47)

Chamber of British Shipping on sitä mieltä, että on turha erotella toisistaan tavaroiden ja matkustajien kuljetusta satamien ja rakenteiden luettelossa mainitusta paikasta kyseisessä luettelossa mainittuun paikkaan ja vastaavaa kuljetusta muihin merellä sijaitseviin paikkoihin. Chamber of British Shipping on huolissaan siitä, että käyttöön on ilmeisesti otettu uusi testi, joka liittyy rahdin tai matkustajien kuljettamisen tarkoitukseen. Niinpä se esittää, ettei asiakkaan vaikutin ole oleellista arvioitaessa merenkulkutoiminnan tukikelpoisuutta. Chamber of British Shipping selvittää, että kuljetetun materiaalin määränpään päättää useimmiten asiakas sen tulevan käytön ja/tai ympäristölupiensa tai muiden lupiensa perusteella.

(48)

Chamber of British Shipping on toista mieltä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa esitetystä komission alustavasta arviosta, joka koski kaapelinlaskualuksen tavanomaista toimintaa: sen mukaan kaapelinlaskualukset lastaavat asiakkaan kaapelit satamassa ja kuljettavat ne joukkoon useampia muita paikkoja – joita voivat olla myös muut satamat – joissa kaapeli toimitetaan laskemalla se vähitellen merenpohjaan.

(49)

Norges Rederiforbundin mukaan komission olisi tulkittava ”meriliikenteen” käsitettä joustavasti, koska kaapelinlasku- ja ruoppausyhtiöt liikkuvat yhtälailla kansainvälisillä markkinoilla ja joutuvat vastaamaan samaan maailmanlaajuiseen kilpailuun kuin perinteisen ”merikuljetuksen” harjoittajat.

(50)

Norges Rederiforbundin mielestä kaapelien kuljetus ja lasku kohdasta A kohtaan B tapahtuvat samanaikaisesti yhtenäisellä tavalla ”purkamalla” kaapelia vähitellen merenpohjaan.

(51)

Norges Rederiforbund on vastaavasti sitä mieltä, että ruoppaustoiminnassa syntyvän liejun hävittämiseen tähtäävä kuljetus on katsottava merikuljetukseksi, vaikkei ruoppaus- ja/tai purkupaikka ole satama eikä off-shore-rakenne.

(52)

Armateurs de Francen mukaan meriliikennettä ei määritetä asetuksissa (ETY) N:o 3577/92 ja (ETY) N:o 4055/86 samalla tavalla kuin suuntaviivoissa. Valtiontukiasioita koskevan meriliikenteen määritelmän ei siis tarvitse olla sama kuin kyseisissä asetuksissa. Armateurs de France väittää, ettei asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 annettu määritelmä ole missään tapauksessa tyhjentävä. Armateurs de Francen mukaan suuntaviivoissa ei näin ollen suljeta pois kaapelinlasku- ja ruoppaustoimintoja.

(53)

Armateurs de Francen mielestä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-251/04 11 päivänä tammikuuta 2007 antama tuomio ei ole oleellinen kyseessä olevien toimintojen kannalta, sillä se ei sulje pois meriliikenteeseen sisältyviä kaapelinlasku- eikä ruoppaustoimintoja. Armateurs de France korostaa, etteivät nämä toiminnot ole palveluja, jotka ”liittyvät jollain tapaa meriliikenteen palvelujen tarjontaan […] tai ovat satunnaisesti yhteydessä tai liitännäisiä siihen”, tuomiossa tarkoitetussa merkityksessä, vaan ovat pikemminkin tavaroiden kuljetusta merellä off-shore-rakenteesta tai off-shore-rakenteelle.

(54)

Armateurs de France väittää, että jos suuntaviivoja tulkittaisiin niin, että meriliikenteelle tarkoitettua tukea voitaisiin myöntää ainoastaan puhtaasti meriliikenteelle, tulkinnan vuoksi suuntaviivojen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät teoriassa alukset, jotka kulkevat tyhjänä takaisin tavaroita kuljetettuaan. Koska suuntaviivojen soveltamisalaan sisältyvät jo hinaajat ja ruoppaajat, mikäli yli 50 prosenttia hinaajan tosiasiallisesta toiminnasta tiettynä vuonna on meriliikennettä, Armateurs de Francen mukaan käsite olisi näin ollen ulotettava kaikkiin palvelualuksiin, kuten ruoppaajiin ja kaapelinlaskualuksiin.

(55)

Alcatel-Lucent korosti kaapelinlaskualusten merkitystä merenkulun työmarkkinoilla, kun otetaan huomioon korkean teknisen osaamisen tason vaatimus kyseisellä alalla. Alcatel-Lucentin mukaan kaapelinlaskualukset työllistävät pätevimmät työntekijät merenkulun työmarkkinoilla. Näin ollen DIS-järjestelmän laajentaminen koskemaan kaapelinlaskualuksia täyttää suuntaviivoissa määritetyn meriliikenteen valtiontuen tavoitteen, sillä näin turvattaisiin korkean tason työpaikkoja Euroopassa Euroopan merenkulkualan työntekijöille. Televiestintäalan kriisin vuoksi jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtivien telekaapelin laskuun erikoistuneiden alusten määrä väheni 80 aluksesta 35:een, jotka joutuvat kilpailemaan mukavuuslippualusten kanssa.

(56)

Markkinat ovat maailmanlaajuiset. Niillä päästiin 100 000 kilometriin vuodessa IT-kuplan ollessa suurimmillaan, ja määrä väheni 20 000 kilometriin vuodessa vuosina 2003–2006 ja on tällä hetkellä noin 50 000–70 000 kilometriä vuodessa.

(57)

Kun otetaan huomioon, että kaapeliyhteyksiin kuuluu valtameren ylittäviä osuuksia ja että suurimmat kaapelinlaskualukset voivat kuljettaa kaapelikeloja kerralla vain noin 3 000 kilometriä, Alcatel-Lucent katsoo, että kaapelinlaskualusten merkittävintä toimintaa on kaapelikelojen kuljetus kaapelikelatehtailta merelle kohtaan, jossa kaapeli yhdistetään ja josta se lasketaan merenpohjaan. Sen mukaan kaapelinlaskualus harjoittaa meriliikennettä, sillä lastia puretaan jatkuvasti reitin varrella aluksen purjehtiessa. Näin ollen kaapelinlasku on katsottava rahdinkuljetukseksi.

(58)

Alcatel-Lucentin mielestä asetuksissa (ETY) N:o 3577/92 ja (ETY) N:o 4055/86 ei rajata tiukasti merellä sijaitsevia määränpäitä (kahden sataman tai sataman ja off-shore-rakenteen välillä). Sen mielestä myös merellä sijaitseva tietty kohta olisi katsottava suuntaviivoihin kuuluvaksi määränpääksi. Lisäksi voitaisiin katsoa, että kun kaapelia on laskettu merenpohjaan metrin verran, lasketusta kaapelista tulee off-shore-rakenne, jolloin sitä seuraava kaapelinlasku on kuljetusta off-shore-rakenteelle.

(59)

Alcatel-Lucentin mielestä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-251/04 11 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tuomiossa sallitaan välillisesti meriliikenteen määritelmän laajentaminen, kunhan pysytään suuntaviivojen tavoitteiden soveltamisalalla. Alcatel-Lucentin mukaan suuntaviivojen päätavoitteina on turvata jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtivien alusten toiminta ja säilyttää laivaston kilpailukyky maailmanmarkkinoilla. Vaikka kaapelinlaskutoiminta katsottaisiin siis palveluksi (joka on satunnaisesti yhteydessä tai liitännäinen meriliikennepalveluihin), suuntaviivoja voidaan soveltaa kaapelinlaskutoimintoihin, sillä nämä toiminnot täyttävät suuntaviivojen tavoitteet.

(60)

Alcatel-Lucent asettuu vielä sille kannalle, että ympäristönäkökohtien vuoksi on tärkeää säilyttää laaja kaapelinlaskualuskanta jäsenvaltioiden lippujen alla.

(61)

Danmarks Rederiforeningin mukaan kaapelinlaskutoiminta on itsenäistä toimintaa eikä hinauksen kaltaista avustavaa toimintaa, jonka ei katsota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-251/04 11 päivänä tammikuuta 2007 antaman tuomion mukaan kuuluvan asetusten (ETY) N:o 3577/92 ja (ETY) N:o 4055/86 soveltamisalaan. Lisäksi Danmarks Rederiforening pitää tärkeämpänä suuntaviivojen tavoitteiden huomioon ottamista. Niinpä se muistuttaa, että Euroopan kaapelinlaskuala tarjoaa työtä monille merenkulkijoille Euroopassa. Lisäksi kaapelinlaskutoiminta voi edistää turvallisuussääntöjen ja -normien laatimista sekä kaapelinlaskualusten rekisteröintiä yhteisön rekistereihin.

(62)

Danmarks Rederiforening väittää, että kaapelinlaskuun kohdistuu samoja kilpailupaineita kuin yhteisön meriliikenteen harjoittajiin maailmanmarkkinoilla. Myös mannerten välillä purjehtiminen on kaapelinlaskualusten tehtävä.

(63)

Lisäksi Danmarks Rederiforening on sitä mieltä, että ruoppausta koskevat Tanskan säännöt kuuluvat suuntaviivojen soveltamisalaan, kun otetaan huomioon samanlainen sanamuoto. Danmarks Rederiforeningin mukaan louhintatyöt eivät sisälly kyseiseen Tanskan lainsäädäntöön. Lisäksi ruoppaus on tukikelpoista vain, mikäli vaatimus, jonka mukaan vähintään 50 prosentin kyseisestä toiminnasta on oltava meriliikennettä, täyttyy.

(64)

Antaessaan lausunnon asianomaisten osapuolten toimittamista huomautuksista Tanskan viranomaiset toistivat aiemmat perusteensa ja painottivat, että kaikki asianomaiset osapuolet olivat puoltaneet sitä, että kaapelinlaskualukset kuuluvat suuntaviivojen soveltamisalaan.

(65)

Ensiksi komissio huomauttaa, että kaapelinlaskutoiminnassa tarvitaan meriliikenteen tavoin päteviä merenkulkijoita, joilla on vastaava pätevyys kuin perinteisillä meriliikennealuksilla työskentelevillä merenkulkijoilla. Lisäksi komissio huomauttaa, että kaapelinlaskualuksen miehistöön kuuluviin merenkulkijoihin sovelletaan samaa työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa kuin muihin merenkulkijoihin.

(66)

Toiseksi komissio tunnustaa, että kaapelinlaskualukset ovat merialuksia ja että niiden on käytävä läpi samat tekniset tarkastukset ja turvatarkastukset kuin meriliikennettä harjoittavien alusten.

(67)

Kolmanneksi komissio on yhtä mieltä siitä, että on riski, että kaapelinlaskuyhtiöt voivat siirtää maissa tapahtuvat toimintonsa yhteisön ulkopuolelle löytääkseen suotuisamman verotusjärjestelmän ja vaihtaa myöhemmin aluksensa purjehtimaan mukavuuslipun alla. Tältä osin komissio tunnustaa, että kaapelinlasku on luonteeltaan maailmanlaajuista.

(68)

Lisäksi komissio panee merkille, että DIS-järjestelmän laajentaminen merellä tapahtuviin kaapelinlaskutoimintoihin auttaisi säilyttämään yhteisön työpaikkoja merellä toimivilla tanskalaisilla kaapelinlaskualuksilla.

(69)

Yhteisön kaapelinlaskuala joutuu kohtaamaan samoja kansainvälisen kilpailun ja maissa tapahtuvien toimintojen siirtämisen haasteita kuin yhteisön meriliikenneala. Lisäksi yhteisön kaapelinlaskutoimintaan sovelletaan työasioissa, teknisissä vaatimuksissa ja turvallisuusvaatimuksissa samaa lainsäädäntöä kuin yhteisön meriliikennealaan. Pätevät ja koulutetut merenkulkijat ovat välttämättömiä, samoin kuin meriliikennealalla.

(70)

Nämä seikat ovat suuntaviivojen lähtökohtana. Suuntaviivojen 2.2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan päätavoitteina on edistää turvallisuutta merellä, kannustaa merkitsemään tai palauttamaan alukset jäsenvaltioiden rekisteriin, edistää jäsenvaltioissa sijaitsevan merenkulkuklusterin lujittamista, säilyttää ja kehittää merenkulkualan osaamista sekä parantaa eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyyttä. Tämä pätee eritoten valtiontukeen, jota annetaan vähentämällä välillisiä työvoimakustannuksia (suuntaviivojen 3.2 kohta), mitä pidetään ”sosiaalisena toimenpiteenä kilpailukyvyn parantamiseksi” (katso suuntaviivojen 3 kohdan otsikko).

(71)

Näin ollen vaikka komissio katsoo edelleen, ettei kaapelinlaskutoiminta kuulu meriliikenteen määritelmään siten, kuin se on määritelty edellä mainituissa asetuksissa ja suuntaviivoissa, sen mielestä kaapelinlaskutoiminta voitaisiin rinnastaa vastaavuuden perusteella meriliikenteeseen sovellettaessa suuntaviivojen 3.2 kohtaa, jolloin kyseisen säännöksen soveltamisala kattaisi kaapelinlaskutoiminnan.

(72)

Näin ollen komissio toteaa, että DIS-järjestelmän laajentaminen käsittämään kaapelinlaskualukset voidaan hyväksyä soveltamalla niihin vastaavuuden perusteella suuntaviivojen 3.2 kohtaa ja että näin tämä laajentaminen soveltuu yhteismarkkinoille.

(73)

Komissio kiistää Tanskan väitteen, jonka mukaan komissio olisi käyttänyt väärin toimivaltaansa aloittaessaan tutkintamenettelyn DIS-järjestelmää koskevista säännöksistä ruoppauksen osalta. Edellä mainittu täytäntöönpanoasetus oli liitetty ilmoitukseen, joten komission mielestä sillä oli velvollisuus tutkia myös kyseinen liite ja selvittää, muuttaisiko täytäntöönpanoasetus edellä mainitulla asiassa NN 116/98 12 päivänä joulukuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä hyväksyttyä DIS-järjestelmää ja toimenpiteitä, joista Tanska ilmoitti komissiolle vuonna 2005 ja joilla DIS-järjestelmä muutettiin vastaamaan vuoden 2004 suuntaviivoja.

(74)

Lisäksi komissio kiistää väitteen, jonka mukaan kyseiset kaksi lakiehdotusta olisi hyväksytty 18 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä komission yksikköjen kirjeellä. Kyseisessä kirjeessä tehtiin selväksi, ettei jäsenvaltion hyväksymiä asianmukaisia toimenpiteitä, joita komissio on ehdottanut suuntaviivojen avulla, pitäisi katsoa menettelylliseltä kannalta ilmoitukseksi uudesta tuesta tai voimassa olevan tuen muuttamisesta. Kyseisessä vastauksessa komissio teki vielä selväksi, että Tanskan viranomaisten ilmoittamilla toimenpiteillä saatettiin vain suuntaviivoissa ehdotetut asianmukaiset toimenpiteet osaksi kansallista lainsäädäntöä, eikä niistä tarvinnut tehdä ilmoitusta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(75)

Lisäksi ilmoitukseen liitetty täytäntöönpanoasetus eroaa merkittävästi edellä mainittuun 21 päivänä tammikuuta 2008 päivättyyn kirjeeseen liitetystä lakiehdotuksesta laajentamalla tukikelpoisten ruoppaustoimintojen soveltamisalaa huomattavasti siitä, mitä edellä mainittuun kirjeeseen liitetyssä lakiehdotuksessa esitettiin. Aloittaessaan tutkinnan komissio ei katsonut täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä uudeksi tueksi (laittomaksi tueksi, sillä ne olivat jo tulleet voimaan) vaan valtiontukimenettelyä koskevan asetuksen 16 artiklan mukaiseksi voimassa olevan tuen väärinkäytöksi. Näin ollen asiassa oleellinen asetuksen luku ei ole V luku voimassa olevia tukiohjelmia koskevasta menettelystä, kuten Tanskan viranomaiset olettivat huomautuksissaan, vaan IV luku tuen väärinkäyttöä koskevasta menettelystä.

(76)

Komissiolla oli näin ollen täysi oikeus aloittaa kyseistä täytäntöönpanoasetusta koskeva tutkintamenettely.

(77)

Suuntaviivojen 3.2 kohdan viidennessä alakohdassa asetetaan edellytykset, joiden mukaan välillisten työvoimakustannusten vähentämisen muodossa annettavaa valtiontukea voidaan myöntää ruoppaustoiminnalle. Edellytykset, joiden mukaan merenkulkijoiden on oltava merialuksella työskenteleviä yhteisön merenkulkijoita suuntaviivojen 3.2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja ruoppaajien on oltava rekisteröityjä jossain jäsenvaltioissa, ovat samoja kuin DIS-järjestelmän edellytykset.

(78)

Lisäksi Tanskan viranomaiset tekivät tutkinnan aloittamista koskevasta päätöksestä antamissaan huomautuksissa selväksi, että vain moottorikäyttöiset ruoppaajat kuuluvat DIS-järjestelmään ja että muiden muassa satamissa ja vuonoissa sekä niiden läheisyydessä suoritettu ruoppaustoiminta ei kuulu DIS-järjestelmään.

(79)

Mitä tulee edellytykseen, jonka mukaan ruoppaajien on harjoitettava meriliikennettä vähintään 50 prosenttia toiminta-ajastaan, komissio huomauttaa, että ruoppauksen yhteydessä ”meriliikenne” on suuntaviivojen 3.1 kohdan kuudennentoista alakohdan määritelmän mukaan ”poistetun maa-aineksen kuljetusta meritse” ja sen ulkopuolelle jää ”louhinta tai ruoppaus […] itsessään”. Tältä osin komissio huomauttaa, että louhinta tai ruoppaus itsessään jää tukikelpoisten ruoppaustoimintojen määritelmän ulkopuolelle siten, kuin ne on kuvattu edellä mainitussa Tanskan asetuksessa. Lisäksi komissio katsoo, että ”matka ruoppauspaikalta paikalle, jossa ruopattu aines puretaan” ja ”liikkuminen ruoppauspaikkojen välillä” ovat todella poistetun maa-aineksen kuljetusta. Komissio hyväksyy samoin, etteivät alukset purjehdi meriliikenteessä aina lastattuina joidenkin kaupan alojen epätasapainon vuoksi. Näin ollen on loogista katsoa vastaavasti, että ”matka satamasta ruoppauspaikalle” ja ”matka purkupaikalta satamaan” ovat meriliikennettä. Vastaavasti ”purku” on oleellinen osa meriliikennettä. Kun ruoppaajat antavat apua viranomaisten pyynnöstä avomerellä, niiden välittömästi ja yksin tähän tarkoitukseen käyttämä aika on meriliikennettä.

(80)

Näin ollen komissio toteaa, että täytäntöönpanoasetuksessa määritetyt ruoppausalusten toiminnot voivat hyötyä DIS-järjestelmästä lukuun ottamatta liikkumista ruoppauspaikalla, jota ei voida erottaa varsinaisesta louhinnasta tai ruoppauksesta.

(81)

Komissio hyväksyy suurimman osan Tanskan viranomaisten edellä mainitussa asetuksessa määrittelemistä toiminnoista kelvollisiksi DIS-järjestelmään myös seuraavien seikkojen perusteella.

(82)

Ruoppauksessa tarvitaan päteviä merenkulkijoita, joihin sovelletaan samaa työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa kuin muihin merenkulkijoihin.

(83)

Ruoppaajat ovat merialuksia ja niillä on velvollisuus läpäistä samat tekniset tarkastukset ja turvatarkastukset kuin meriliikennettä harjoittavilla aluksilla.

(84)

Lisäksi on riski, että ruoppausyhtiöt siirtävät maissa tapahtuvat toimintonsa yhteisön ulkopuolelle löytääkseen suotuisamman verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmän ja vaihtavat myöhemmin aluksensa purjehtimaan mukavuuslippujen alle.

(85)

Näin ollen komissio katsoo, että DIS-järjestelmää voidaan soveltaa merellä tapahtuvaan ruoppaukseen sellaisena kuin se on määritelty täytäntöönpanoasetuksessa ruoppauspaikalla liikkumista lukuun ottamatta.

(86)

Nykykäytäntönsä mukaisesti komissio ei enää hyväksy toistaiseksi voimassa olevia valtiontukijärjestelmiä – tai niiden muutoksia – vaan edellyttää nyt, että järjestelmille ilmoitetaan voimassaoloaika, joka voi olla enintään kymmenen vuotta.

(87)

Tämän vuoksi komission on määrättävä ilmoitetun toimenpiteen päättymisestä nykykäytäntönsä mukaisesti. Näin ollen komissio päättää, että Tanskan viranomaisten on ilmoitettava uudelleen tässä päätöksessä arvioidusta DIS-järjestelmän muutoksesta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti viimeistään 10 vuoden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta,

14.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/32

(1)

Komission päätöksellä 2006/771/EY (2) yhdenmukaistetaan tekniset ehdot taajuuksien käytölle monenlaisissa lyhyen kantaman laitteissa ja sovelluksissa, kuten hälyttimissä, paikallisissa viestintälaitteissa, ovenavaajissa ja lääketieteellisissä implanteissa. Lyhyen kantaman laitteet ovat yleensä massamarkkinoiden tuotteita ja/tai kannettavia tuotteita, joita on helppo kuljettaa ja käyttää rajojen yli. Sen vuoksi taajuuksien käyttöehdoissa esiintyvät erot estävät näiden laitteiden vapaan liikkuvuuden, lisäävät niiden tuotantokustannuksia ja aiheuttavat haitallisten häiriöiden riskejä muille radiosovelluksille ja -palveluille.

(2)

Komission päätöksellä 2008/432/EY (3) muutettiin päätöksellä 2006/771/EY yhdenmukaistettuja lyhyen kantaman laitteiden teknisiä vaatimuksia korvaamalla sen liite.

(3)

Teknologian nopean kehityksen ja yhteiskunnan vaatimusten johdosta lyhyen kantaman laitteille voi ilmaantua uusia sovelluksia, jotka vaativat taajuuksien käytön yhdenmukaistamista koskevien ehtojen säännöllistä ajantasaistamista.

(4)

Komissio antoi 5 päivänä heinäkuuta 2006 Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssille (CEPT) päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan 2 kohdan nojalla pysyvän toimeksiannon, (4) joka koskee päätöksen 2006/771/EY liitteen ajantasaistamista lyhyen kantaman laitteisiin liittyvän teknologisen ja markkinakehityksen perusteella.

(5)

Toimeksiannon perusteella CEPT neuvoi komissiota marraskuussa 2008 antamassaan raportissa (5) tekemään muutoksia joihinkin päätöksen 2006/771/EY liitteessä oleviin teknisiin näkökohtiin.

(6)

Päätöstä 2006/771/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(7)

Tässä päätöksessä vahvistettujen ehtojen mukaisesti toimivien laitteiden on radiotaajuuksien tehokkaan käytön varmistamiseksi ja muille aiheutuvien häiriöiden välttämiseksi oltava myös radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (6) mukaisia, mikä osoitetaan noudattamalla yhdenmukaistettuja standardeja tai läpäisemällä vaihtoehtoiset vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,

14.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/40