I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

31.3.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/1

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 260/2009,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2009,

tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä ja jalostettuja maataloustuotteita koskevat perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla annetut säädökset ja erityisesti kyseisten säädösten säännökset, jotka sallivat poikkeuksia yleisistä periaatteista, joiden mukaan kaikki määrälliset rajoitukset tai vaikutukseltaan niitä vastaavat toimenpiteet voidaan korvata ainoastaan samoissa säädöksissä säädetyillä toimenpiteillä,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä ja asetuksen (EY) N:o 518/94 kumoamisesta 22 päivänä joulukuuta 1994 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 3285/94 (1) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (2). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)	Yhteisen kauppapolitiikan on perustuttava yhdenmukaisille periaatteille.

(3)	Yhteisö on tehnyt Maailman kauppajärjestön, jäljempänä ’WTO’, perustamissopimuksen. Kyseisen sopimuksen liitteeseen I A sisältyy muun muassa tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994 (GATT 1994) sekä sopimus suojalausekkeista.

(4)

Suojalausekkeista tehdyn sopimuksen tarkoituksena on selventää ja lujittaa GATT 1994 -yleissopimuksen menettelysääntöjä ja niistä erityisesti XIX artiklassa annettuja. Kyseisessä sopimuksessa edellytetään näistä säännöistä riippumattomien suojatoimenpiteiden, kuten vapaaehtoisten vientirajoitusten, erikseen määrättävien kaupan pitämistä koskevien järjestelyjen tai muiden tämänkaltaisten tuonti- tai vientitoimenpiteiden poistamista.

(5)	Sopimus suojalausekkeista kattaa myös hiili- ja terästuotteet. Sen vuoksi yhteistä tuontimenettelyä sovelletaan erityisesti suojatoimenpiteiden osalta myös niihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia toimenpiteitä erityisesti hiili- ja terästuotteisiin liittyvän sopimuksen soveltamiseksi.

(6)

Tietyistä kolmansista maista, joita sopimukset, pöytäkirjat tai muut kahdenväliset järjestelyt tai muut yhteisön erityiset tuontimenettelyt eivät koske, tuotavien tekstiilituotteiden yhteisestä tuontimenettelystä 7 päivänä maaliskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 517/94 (3) soveltamisalaan kuuluvat tekstiilituotteet saavat erityiskohtelun sekä yhteisön tasolla että kansainvälisellä tasolla. Tämän vuoksi ne olisi siis kokonaan jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)	Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kaikki tuonnin kehityksestä johtuvat uhat, joiden vuoksi voisi olla tarpeen suorittaa valvontaa yhteisössä tai soveltaa suojatoimenpiteitä.

(8)	Tällaisessa tapauksessa komission olisi tutkittava tuonnin edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt ja tuonnin kehityssuuntaukset sekä taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri ulottuvuudet ja mahdolliset toteutettavat toimenpiteet.

(9)

Jos yhteisössä sovelletaan ennakkovalvontaa, kyseisten tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä on oltava yhdenmukaisia perusteita vastaavan valvonta- asiakirjan esittäminen. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi annettava tämä asiakirja tuojan pyynnöstä tietyn määräajan kuluessa ilman, että tuoja saa siitä tuontioikeutta. Valvonta-asiakirjan on siis oltava voimassa ainoastaan sen ajan kun tuontimenettelyä ei muuteta.

(10)	Jäsenvaltioiden ja komission olisi vaihdettava mahdollisimman perinpohjaisesti yhteisön valvontatoimenpiteistä saatuja tietoja.

(11)	Komission ja neuvoston tehtävänä on päättää tarvittavista yhteisön etujen mukaisista suojatoimenpiteistä. Nämä edut olisi pidettävä yhtenä kokonaisuutena ja niihin olisi sisällytettävä erityisesti yhteisön tuottajien, käyttäjien ja kuluttajien edut.

(12)

WTO:n jäsenmaita koskevia suojatoimenpiteitä voidaan harkita ainoastaan, jos kyseistä tuotetta tuodaan yhteisöön niin suuressa määrin ja sellaisin ehdoin, että saman tuotteen tai sen kanssa suoraan kilpailevan tuotteen tuottajille yhteisössä aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa haittaa, jollei kansainvälisissä velvoitteissa sallita poikkeusta tähän sääntöön.

(13)	Olisi määriteltävä ”vakavan haitan”, ”vakavan haitan uhkan” ja ”yhteisön tuottajan” käsitteet sekä tarkat perusteet haitan määrittämiseksi.

(14)	Ennen kutakin suojatoimenpidettä olisi suoritettava tutkinta samalla kun komissiolle jätetään mahdollisuus toteuttaa kiireellisissä tapauksissa väliaikaisia toimenpiteitä.

(15)

Tämän vuoksi olisi laadittava yksityiskohtaiset säännökset tutkinnan aloittamisesta, vaadittavista tarkastuksista ja tutkimuksista, viejämaiden ja niiden osapuolten, joita asia koskee, oikeudesta käyttää kerättyjä tietoja ja kyseisten osapuolien kuulemisesta sekä näiden mahdollisuudesta esittää huomautuksensa.

(16)	Tässä asetuksessa käyttöön otetut tutkintaa koskevat säännökset eivät vaikuta salassapitovelvollisuutta koskeviin yhteisön tai kansallisten säännösten soveltamiseen.

(17)	Samoin olisi vahvistettava määräajat tutkinnan aloittamiselle ja mahdollisten toimenpiteiden aiheellisuuden määrittämiselle tämän prosessin nopeuttamiseksi, mikä lisää kyseisten taloudellisten toimijoiden oikeusturvaa.

(18)	Kun suojatoimenpiteet toteutetaan kiintiön muodossa, kiintiö ei periaatteessa voi olla pienempi kuin vähintään kolmen vuoden pituisen edustavan ajanjakson aikana toteutetun tuonnin keskiarvo.

(19)

Jos kiintiö jaetaan hankkijamaiden kesken, kunkin maan kiintiö voidaan vahvistaa yhteisymmärryksessä kyseisten maiden kanssa tai määrittää ottaen huomioon edustavan ajanjakson aikana toteutetun tuonnin. Vakavan haitan aiheutuessa tai tuonnin lisääntyessä kohtuuttomasti näistä säännöistä voidaan kuitenkin poiketa edellyttäen, että on noudatettu velvoitetta kuulla WTO:n suojakomiteaa.

(20)	Olisi vahvistettava enimmäisaika suojatoimenpiteiden noudattamiselle ja säädettävä erityissäännöksistä näiden toimenpiteiden jatkamiseksi, niiden asteittaiseksi vapauttamiseksi ja uudelleen tarkastelemiseksi.

(21)	Olisi vahvistettava olosuhteet, joissa suojatoimenpiteitä ei sovelleta WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen.

(22)

Yhteen tai useampaan yhteisön alueeseen rajoitetut valvonta- tai suojatoimenpiteet voivat osoittautua koko yhteisössä sovellettavia toimenpiteitä aiheellisemmiksi. Tällaiset toimenpiteet olisi kuitenkin sallittava ainoastaan poikkeustapauksissa ja jollei muuta ratkaisua löydy. On tarpeen varmistaa, että kyseiset toimenpiteet ovat väliaikaisia ja mahdollisimman vähän häiriöksi sisämarkkinoiden toiminnalle.

(23)

Tuontimenettelyn yhdenmukaisuuden vuoksi tuojien suoritettavia muodollisuuksia olisi yksinkertaistettava, ja ne on saatettava samanlaisiksi tavaroiden tulliselvityspaikasta riippumatta. Tämän vuoksi on suotavaa säätää, että tämän asetuksen liitteinä olevia lomakkeita on käytettävä kaikissa muodollisuuksissa.

(24)	Yhteisön valvontatoimenpiteen yhteydessä annettujen valvonta-asiakirjojen olisi oltava voimassa koko yhteisössä riippumatta siitä, mikä jäsenvaltio ne on antanut,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset periaatteet

1 artikla

1. Tätä asetusta sovelletaan tuotaessa kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, lukuun ottamatta:

a)	asetuksessa (EY) N:o 517/94 säädettyjen erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvia tekstiilituotteita;

b)	tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä 7 päivänä maaliskuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 519/94 (4) mainituista tietyistä kolmansista maista peräisin olevia tuotteita.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonti yhteisöön on vapaata ja sille ei siis ole asetettu mitään määrällisiä rajoituksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta V luvun mukaisesti mahdollisesti toteutettavia suojatoimenpiteitä.

II LUKU

Yhteisön ilmoitus- ja kuulemismenettely

2 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos tuonnin kehittyminen voisi antaa aiheen ryhtyä toteuttamaan valvonta- ja suojatoimenpiteitä. Tämän ilmoituksen on sisällettävä 10 artiklassa määriteltyihin perusteisiin perustuvat saatavilla olevat todisteet. Komissio lähettää tämän ilmoituksen viipymättä kaikille jäsenvaltioille.

3 artikla

1. Kuulemiset voidaan käynnistää joko jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

2. Kuulemiset on toteutettava kahdeksan työpäivän kuluessa siitä, kun komissio on saanut 2 artiklassa säädetyn ilmoituksen, ja joka tapauksessa ennen yhteisön valvonta- tai suojatoimenpiteiden käyttöönottoa.

4 artikla

1. Kuulemiset tapahtuvat neuvoa-antavassa komiteassa, jäljempänä ’komitea’, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Komitea kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Puheenjohtaja toimittaa jäsenvaltioille mahdollisimman pian kaikki tarvittavat tiedot.

3. Kuulemiset koskevat erityisesti:

a)	tuonnin edellytyksiä ja yksityiskohtaisia sääntöjä ja tuonnin kehityssuuntauksia sekä kyseistä tuotetta koskevan taloudellisen ja kaupallisen tilanteen eri näkökohtia;

b)	tarvittaessa toteutettavia toimenpiteitä.

4. Tarvittaessa kuuleminen voidaan järjestää kirjallisesti. Tässä tapauksessa komissio antaa siitä tiedon jäsenvaltioille, jotka voivat komission vahvistaman 5–8 työpäivän pituisen määräajan kuluessa antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista.

III LUKU

Yhteisön tutkintamenettely

5 artikla

1. Ennen suojatoimenpiteitä on suoritettava yhteisön tutkintamenettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan säännöksiä.

2. Tutkinnan tarkoituksena on määrittää 10 artiklassa tarkoitettujen tietojen perusteella, aiheuttaako tai uhkaako kyseisen tuotteen tuonti aiheuttaa vakavaa haittaa kyseisille yhteisön tuottajille.

3. Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’vakavalla haitalla’ yhteisön tuottajien tilanteen huomattavaa yleistä huononemista;

b)	’vakavan haitan uhalla’ selvästi toteutumassa olevaa vakavaa haittaa;

’yhteisön tuottajilla’ samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajia, jotka toimivat yhteisön alueella, taikka niitä tuottajia, joiden samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden yhteenlaskettu tuotanto muodostaa huomattavan suuren osuuden yhteisön kyseisten tuotteiden kokonaistuotannosta.

6 artikla

1. Jos 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten jälkeen osoittautuu, että tutkinnan aloittamiseksi on riittävästi todisteita, komissio aloittaa tutkinnan kuukauden kuluessa jäsenvaltion toimittaman tiedon saamisesta ja julkaisee lausunnon Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tässä lausunnossa:

a)	esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja vaaditaan, että kaikki asiaa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle;

b)	vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat ilmoittaa näkemyksistään kirjallisesti ja antaa tietoja, jos ne on otettava huomioon tutkinnan aikana;

c)	vahvistetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat pyytää komissiota kuulemaan heitä suullisesti 4 kohdan mukaisesti.

Komissio aloittaa tutkinnan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Komissio kerää kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja, jos se pitää sitä komiteaa kuultuaan aiheellisena, pyrkii tarkastamaan nämä tiedot tuojien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, kaupallisten yhteenliittymien ja järjestöjen avulla.

Komissiota avustavat tässä tehtävässä sen jäsenvaltion viranomaiset, jonka alueella nämä tarkastukset tapahtuvat, jos kyseinen jäsenvaltio on sitä pyytänyt.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sen pyynnöstä ja sen määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti tiedot, jotka niillä on käytössään tutkinnan kohteena olevan tuotteen markkinoiden kehityksestä.

4. Osapuolet, joita asia koskee ja jotka ovat ilmoittautuneet 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, sekä viejämaan edustajat voivat kirjallisesta pyynnöstä tutkia kaikki komissiolle tutkinnassa toimitetut tiedot, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat välttämättömiä niiden etujen puolustamiseksi ja jos nämä tiedot eivät ole 9 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkinnassaan.

Osapuolet, joita asia koskee ja jotka ovat ilmoittautuneet, voivat esittää komissiolle näitä tietoja koskevat huomautuksensa. Nämä huomautukset voidaan ottaa huomioon, jos niiden tueksi on esitetty riittävästi todisteita.

5. Komissio voi kuulla osapuolia, joita asia koskee. Niitä on kuultava, jos ne ovat tehneet kuulemista koskevan kirjallisen pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että tutkinnan lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä, jonka vuoksi niitä pitäisi kuulla suullisesti.

6. Jollei komission pyytämiä tietoja toimiteta tässä asetuksessa vahvistetussa määräajassa tai komission tämän asetuksen mukaisesti vahvistamassa määräajassa tai jos tutkintaa merkittävästi vaikeutetaan, päätelmät voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Jos komissio toteaa, että osapuoli, jota asia koskee, tai kolmas osapuoli on toimittanut sille vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, se jättää tällaiset tiedot huomiotta ja voi käyttää saatavilla olevia tietoja.

7. Jos 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten jälkeen on selvää, että ei ole riittävästi todisteita tutkinnan aloittamiseksi, komissio ilmoittaa päätöksestään jäsenvaltioille kuukauden kuluessa jäsenvaltioiden toimittaman tiedon saamisesta.

7 artikla

1. Päätettyään tutkinnan komissio antaa komitealle kertomuksen tuloksistaan.

2. Jos komissio yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta arvioi, että yhteisön valvonta- ja suojatoimenpiteet eivät ole tarpeen, tutkinta päätetään kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun komiteaa on kuultu.

Tutkinnan päättämistä koskeva päätös, jonka on sisällettävä esitys tutkinnan olennaisista päätelmistä ja yhteenveto niiden syistä, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3. Jos komissio arvioi yhteisön valvonta- ja suojatoimenpiteet tarpeellisiksi, komissio tekee IV ja V luvun mukaisesti tähän tarkoitukseen vaadittavat päätökset viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa tutkinnan aloittamisesta. Poikkeusolosuhteissa määräaikaa voidaan pidentää enintään kahdella kuukaudella; tässä tarkoituksessa komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa vahvistetaan pidennyksen kesto ja joka sisältää yhteenvedon sen syistä.

8 artikla

1. Tämän luvun säännökset eivät estä valvontatoimenpiteiden toteuttamista 11–15 artiklan mukaisesti koska tahansa tai väliaikaisten suojatoimenpiteiden toteuttamista 16, 17 ja 18 artiklan mukaisesti.

Väliaikaisia suojatoimenpiteitä sovelletaan:

a)	jos kriittiset olosuhteet, joiden aikana kaikki viivytykset aiheuttaisivat vaikeasti korjattavissa olevan haitan, edellyttävät välitöntä toimintaa; ja

b)	jos on todettu alustavasti, että on olemassa riittävästi todisteita siitä, että tuonnin kasvu on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa.

Nämä toimenpiteet eivät saa kestää enemmän kuin 200 päivää.

2. Väliaikaiset suojatoimenpiteet on toteutettava nostamalla tullien senhetkistä tasoa riippumatta siitä, onko se suurempi vai yhtä suuri kuin nolla, jos vakava haitta voidaan kyseisellä toimenpiteellä ehkäistä tai korjata.

3. Komissio ryhtyy välittömästi toteuttamaan vielä tarpeellisiksi katsomiaan tutkintatoimenpiteitä.

4. Jos väliaikaiset suojatoimenpiteet peruutetaan sen vuoksi, että vakavaa haittaa tai vakavan haitan uhkaa ei ole, näiden toimenpiteiden soveltamiseksi kannetut tullit on ilman eri toimenpiteitä palautettava viipymättä. Tällöin on sovellettava yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (5) 235 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädettyä menettelyä.

9 artikla

1. Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

2. Neuvosto, komissio ja jäsenvaltiot sekä näiden virkamiehet eivät saa ilmaista tämän asetuksen nojalla saatuja luottamuksellisia tietoja tai luottamuksellisesti toimitettuja tietoja muutoin kuin tiedot toimittaneen osapuolen nimenomaisella luvalla.

3. Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä on ilmoitettava, miksi tiedot ovat luottamuksellisia.

Jos kuitenkin vaikuttaa siltä, että luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö ei ole oikeutettu tai jos tiedot toimittanut ei halua julkistaa niitä tai antaa lupaa niiden ilmaisemiselle yleisessä tai tiivistelmän muodossa, kyseiset tiedot voidaan jättää huomiotta.

4. Tietoja pidetään joka tapauksessa luottamuksellisina, jos niiden ilmaiseminen saattaa aiheuttaa merkittäviä epäsuotuisia seurauksia sille, joka on toimittanut nämä tiedot tai joka on ollut näiden tietojen lähteenä.

5. Edellä oleva 1–4 kohta ei estä sitä, että yhteisön viranomaiset ottavat huomioon yleisiä tietoja ja erityisesti sellaisia syitä, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat. Näiden viranomaisten on sen sijaan otettava huomioon sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden lailliset edut, jotka pitävät kiinni siitä, ettei heidän liikesalaisuuksiaan saa ilmaista.

10 artikla

1. Tutkittaessa tuonnin kehittymistä ja olosuhteita, joissa tuonti tapahtuu, sekä tutkittaessa yhteisön tuottajille tällaisesta tuonnista aiheutuvaa vakavaa haittaa tai haitan uhkaa on otettava erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)	tuonnin määrä, erityisesti jos se on merkittävästi kasvanut joko absoluuttisesti tai suhteessa yhteisön tuotantoon tai kulutukseen;

b)	tuontihinnat, erityisesti jos hintoja on laskettu merkittävästi verrattuna samankaltaisen tuotteen hintaan yhteisössä;

yhteisön tuottajiin kohdistuvat vaikutukset, jotka ilmenevät tiettyjen taloudellisten tekijöiden suuntauksissa, kuten:

—

tuotanto,

—	kapasiteetin käyttö,

—

varastot,

—

myynti,

—	markkinaosuus,

—	hinta (eli hintojen vajoaminen tai sellaisten hinnannousujen estäminen, jotka olisivat muuten tapahtuneet),

—

voitot,

—	sijoitetun pääoman tuotto,

—	käteisvirrat,

—	työllisyys;

d)	muut tekijät kuin tuonnin kehitys, jotka aiheuttavat tai joiden epäillään aiheuttaneen haittaa kyseisille yhteisön tuottajille.

2. Jos esitetään väitteitä vakavan haitan uhasta, komissio tutkii myös, voidaanko selvästi ennakoida, että erityistilanne saattaa muuttua todelliseksi haitaksi.

Tässä suhteessa on myös otettava huomioon seuraavat tekijät:

a)	yhteisöön kohdistuvan viennin kasvun määrä;

b)	alkuperämaan tai viejämaan tällä hetkellä olemassa oleva tai lähitulevaisuudessa oleva vientikapasiteetti sekä se todennäköisyys, että tästä kapasiteetista aiheutuva vienti kohdistuu yhteisöön.

IV LUKU

Valvonta

11 artikla

1. Kun tässä asetuksessa tarkoitetun kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen tuonnin kehitys uhkaa aiheuttaa haittaa yhteisön tuottajille, tämän tuotteen tuonti asetetaan yhteisön etujen niin vaatiessa tapauksen mukaan:

a)	yhteisön jälkikäteen suorittamaan valvontaan 2 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan;

b)	yhteisön ennakkovalvontaan 12 artiklan mukaisesti.

2. Komissio tekee päätöksen valvontaan asettamisesta 16 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa ja 16 artiklan 7 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3. Valvontatoimenpiteillä on rajoitettu voimassaoloaika. Jos ei toisin säädetä, niiden voimassaoloaika päättyy sitä puolivuotiskautta, jona toimenpiteet on toteutettu, seuraavan toisen puolivuotiskauden lopussa.

12 artikla

1. Yhteisön ennakkovalvonnassa olevien tuotteiden vapaaseen liikkeeseen laskeminen edellyttää valvonta-asiakirjan esittämistä. Jäsenvaltioiden nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tämä asiakirja maksutta ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansallinen toimivaltainen viranomainen on saanut yhteisön tuojan tekemän hakemuksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta yhteisössä. Jollei toisin osoiteta, mainittua hakemusta pidetään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamana viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen jättämisestä.

2. Valvonta-asiakirja on laadittava liitteessä I olevan mallin mukaiselle lomakkeelle.

Jos valvontaan asettamista koskevassa päätöksessä ei toisin määrätä, tuojan valvonta-asiakirjahakemukseen on sisällytettävä ainoastaan seuraavat tiedot:

a)	hakijan täydellinen nimi ja osoite (puhelin- ja telekopionumero sekä mahdollinen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen antama tunnusnumero mukaan lukien) sekä hakijan alv-numero, jos hakijan on maksettava arvonlisäveroa;

b)	tarvittaessa ilmoituksen tekijän tai hakijan mahdollisen edustajan täydellinen nimi ja osoite (puhelin- ja telekopionumero mukaan lukien);

tavaroiden kuvaukset, jotka sisältävät tiedot:

—	tavaran kauppanimityksestä,

—	yhdistetyn nimikkeistön koodista, johon tavara kuuluu,

—	tavaran alkuperästä ja mistä se tulee;

d)	ilmoitetut määrät kilogrammoina ja tarvittaessa muina asianmukaisina lisäyksikköinä (esimerkiksi pareina tai kappaleina);

e)	tavaroiden cif-arvo Euroopan yhteisön rajalla euroina;

f)	seuraava hakijan päiväämä ja allekirjoittama ilmoitus, jossa on nimen selvennys suuraakkosin: ”Minä allekirjoittanut todistan, että tässä hakemuksessa olevat tiedot ovat oikeita ja vilpittömässä mielessä annettuja ja että olen sijoittautunut yhteisön alueelle.”

3. Valvonta-asiakirja on voimassa koko yhteisössä sen antaneesta jäsenvaltiosta riippumatta.

4. Sen toteaminen, että suoritetun liiketoimen yksikköhinta ylittää alle viidellä prosentilla valvonta-asiakirjassa osoitetun määrän tai että tuonnissa esitettyjen tuotteiden arvo tai määrä ylittää kokonaisuudessaan alle viidellä prosentilla mainitussa asiakirjassa ilmoitetun arvon tai määrän, ei estä kyseisen tuotteen vapaaseen liikkeeseen luovutusta. Komissio voi, kuultuaan komiteassa esitetyt lausunnot ja ottaen huomioon tuotteen luonteen sekä kyseisten liiketoimien muut erikoispiirteet, vahvistaa eri prosenttiluvun, joka ei saa kuitenkaan tavallisesti ylittää kymmentä prosenttia.

5. Valvonta-asiakirjoja saa käyttää ainoastaan silloin, kun tuonnin vapauttamismenettely on voimassa kyseisten liiketoimien osalta. Joka tapauksessa niitä ei saa käyttää määräajan päätyttyä, joka on vahvistettu samaan aikaan ja samaa menettelyä noudattaen kuin valvontaan asettaminen ja jossa otetaan huomioon tuotteiden luonne ja liiketoimien muut erikoispiirteet.

6. Kun 11 artiklan nojalla tehdyssä päätöksessä niin määrätään, yhteisön valvonnan alaisten tuotteiden alkuperä on todistettava alkuperätodistuksella. Tämä kohta ei rajoita muiden tällaisen todistuksen esittämistä koskevien säännösten soveltamista.

7. Kun yhteisön ennakkovalvonnan alaiseen tuotteeseen sovelletaan alueellista suojatoimenpidettä jossain jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion antama tuontilupa voi korvata valvonta-asiakirjan.

8. Valvonta-asiakirjalomakkeet ja niiden otteet laaditaan kahtena kappaleena, joista ensimmäinen, numerolla 1 merkitty ”vastaanottajan kappale”, toimitetaan hakijalle ja toisen, numerolla 2 merkityn ”toimivaltaisen viranomaisen kappaleen”, säilyttää asiakirjan myöntänyt viranomainen. Hallinnollisia tarkoituksia varten toimivaltainen viranomainen voi lisätä lomakkeeseen nro 2 ylimääräisiä jäljennöksiä.

9. Lomakkeet painetaan valkoiselle hiokkeettomalle kirjoituspaperille, jonka paino on 55–65 grammaa neliömetriltä. Niiden koko on 210 × 297 millimetriä; riviväli on 4,24 millimetriä (tuuman kuudesosa); lomakkeiden asettelua on tarkoin noudatettava. Varsinaisen valvonta-asiakirjan eli kappaleen nro 1 kummallakin puolella on lisäksi oltava keltaisella painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennökset silmin havaittaviksi.

10. Jäsenvaltioiden on painettava lomakkeet. Ne voidaan myös painaa kirjapainossa, jonka sen sijoittautumisvaltio on hyväksynyt. Jälkimmäisessä tapauksessa mainittuun hyväksyntään on viitattava jokaisessa lomakkeessa. Kaikissa lomakkeissa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, jonka avulla kirjapaino voidaan tunnistaa.

13 artikla

Jos 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen kuulemisten päättymistä seuraavien kahdeksan työpäivän kuluessa tuotteen tuontia ei ole asetettu yhteisön ennakkovalvontaan, komissio voi 18 artiklan mukaisesti vahvistaa rajoitetun valvonnan yhdelle tai useammalle yhteisön alueelle suuntautuvalle tuonnille.

14 artikla

1. Alueellisen valvonnan alaisten tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen kyseisellä alueella edellyttää valvonta-asiakirjan esittämistä. Yhden tai useamman jäsenvaltion, jota asia koskee, nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava tämä asiakirja maksutta ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansallinen toimivaltainen viranomainen on saanut yhteisön tuojan tekemän hakemuksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta yhteisössä. Jollei toisin osoiteta, mainittua hakemusta pidetään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen vastaanottamana viimeistään kolmen työpäivän kuluttua sen jättämisestä. Valvonta-asiakirjoja saa käyttää ainoastaan niin kauan kuin tuonnin vapauttamismenettelyt ovat voimassa kyseisten liiketoimien osalta.

2. Sovelletaan 12 artiklan 2 kohtaa.

15 artikla

1. Jos yhteisön valvontaa tai alueellista valvontaa sovelletaan, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän kuluessa:

a)	kun kyseessä on ennakkovalvonta, cif-hinnan perusteella lasketut rahamäärät ja niiden tavaroiden määrät, joiden osalta valvonta-asiakirjoja on annettu edellisen jakson aikana;

b)	joka tapauksessa a alakohdassa tarkoitettua jaksoa edeltävän jakson aikana toteutuneet tuonnit.

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eritellään tuote- ja maakohtaisesti.

Eri säännöksiä voidaan määrätä samaan aikaan ja saman menetelmän mukaisesti kuin valvontaan asettaminen.

2. Kun tuotteiden ominaisuudet tai erityiset tilanteet niin vaativat, komissio voi jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa tietojen toimittamisen aikataulua.

3. Komissio ilmoittaa siitä jäsenvaltioille.

V LUKU

Suojatoimenpiteet

16 artikla

1. Kun tuotetta tuodaan yhteisöön niin paljon kasvaneissa määrissä ja/tai sellaisin edellytyksin, että se aiheuttaa tai on vaarassa aiheuttaa vakavaa haittaa samanlaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden yhteisön tuottajille, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan yhteisön etujen turvaamiseksi:

a)	lyhentää niiden 12 artiklan mukaisten valvonta-asiakirjojen voimassaoloaikaa, jotka annetaan tämän toimenpiteen voimaantulon jälkeen;

b)	muuttaa kyseisen tuotteen tuontimenettelyä asettamalla sen vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytykseksi määrittelemiensä yksityiskohtaisten sääntöjen ja rajoitusten mukaan myönnettävän tuontiluvan esittämisen.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet tulevat voimaan välittömästi.

2. WTO:n jäsenvaltioiden osalta 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan ainoastaan, jos molemmat kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainituista edellytyksistä täyttyvät.

3. Kiintiötä vahvistettaessa on otettava huomioon erityisesti:

a)	halu pitää yllä perinteisiä kauppavirtoja niin pitkälle kuin mahdollista;

b)	tavallisissa olosuhteissa ja tavallisin yksityiskohtaisin säännöin, ennen tässä luvussa tarkoitetun suojatoimenpiteen voimaantuloa tehtyjen ja asianomaisen jäsenvaltion komissiolle tiedoksi antamien sopimusten mukaisesti vietyjen tavaroiden määrät;

c)	se, että kiintiön perustamisella tavoitellun päämäärän saavuttaminen ei saa vaarantua.

Minkään kiintiön taso ei saa olla alempi kuin kolmen viimeksi kuluneen edustavan vuoden, joista tilastotietoja on saatavilla, aikana toteutetun tuonnin keskiarvo, paitsi jos poikkeava taso on tarpeen vakavan haitan estämiseksi tai korjaamiseksi.

4. Jos kiintiö jaetaan tuottajamaiden kesken, jakamisesta voidaan sopia niiden tuottajamaiden kanssa, joille on huomattavaa etua kyseisen tuotteen yhteisöön tuonnista.

Muussa tapauksessa kiintiö on jaettava näiden maiden kesken suhteessa niiden osuuteen kyseisen tuotteen tuonnista yhteisöön edellisen edustavan ajanjakson aikana, ottaen huomioon erityistekijät, jotka ovat vaikuttaneet tai saattaisivat vaikuttaa tämän tuotteen kauppaan.

Vakavan haitan sattuessa tästä jakomenetelmästä voidaan, ottaen huomioon yhteisön velvollisuus järjestää kuulemisia WTO:n suojalausekekomiteassa, kuitenkin poiketa, jos tietystä tai tietyistä tuottajamaista peräisin olevan tuonnin osuus on kasvanut kohtuuttomasti kyseisen tuotteen tuonnin kokonaiskasvuun verrattuna edellisen edustavan ajanjakson aikana.

5. Tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin niiden voimaantulon jälkeen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin. Ne voidaan rajoittaa koskemaan 18 artiklan mukaisesti yhtä tai useampaa yhteisön aluetta.

Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan estä yhteisöön matkalla olevien tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, jos näiden tuotteiden määräpaikkaa ei voida muuttaa ja jos niiden tuotteiden, joiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä on 11 ja 12 artiklan nojalla valvonta-asiakirjan esittäminen, mukana tosiasiallisesti seuraa tällainen asiakirja.

6. Kun jäsenvaltio on pyytänyt komission toimenpidettä, tämä tekee päätöksensä viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Kaikki komission tämän artiklan nojalla tekemät päätökset toimitetaan tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille. Jokainen jäsenvaltio voi saattaa päätöksen neuvoston käsiteltäväksi kuukauden kuluessa tiedoksiannosta.

7. Jos jäsenvaltio on saattanut komission tekemän päätöksen neuvoston käsiteltäväksi, neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa tai kumota tämän päätöksen tai muuttaa sitä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväksi, komission päätös katsotaan kumotuksi.

17 artikla

Neuvosto voi yhteisön etujen niin vaatiessa, III luvussa säädetyin edellytyksin laaditusta komission ehdotuksesta, päättää määräenemmistöllä tarvittavista toimenpiteistä sen estämiseksi, että tuotetta tuodaan yhteisöön niin paljon kasvaneissa määrissä ja/tai sellaisin edellytyksin, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa samankaltaisten tuotteiden tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajille yhteisössä.

Edellä olevan 16 artiklan 2–5 kohtaa sovelletaan.

18 artikla

Kun erityisesti 10 artiklassa tarkoitettujen arviointiseikkojen perusteella on ilmeistä, että 11 ja 16 artiklan nojalla säädetyt edellytykset toimenpiteiden toteuttamiseksi täyttyvät yhdellä tai useammalla yhteisön alueella, komissio voi vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkasteltuaan sallia poikkeuksellisesti valvonta- tai suojatoimenpiteiden rajoitetun soveltamisen tällä alueella tai näillä alueilla, jos se katsoo, että nämä tällä tasolla sovellettavat toimenpiteet ovat aiheellisempia kuin koko yhteisön alueella sovellettavat toimenpiteet.

Näiden toimenpiteiden on oltava väliaikaisia ja niiden on häirittävä mahdollisimman vähän sisämarkkinoiden toimintaa.

Nämä toimenpiteet toteutetaan 11 ja 16 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

19 artikla

Suojatoimenpiteitä ei voida soveltaa WTO:n jäsenenä olevasta kehitysmaasta peräisin olevaan tuotteeseen, jos kyseisen maan osuus kyseisen tuotteen tuonnista yhteisöön ei ole enemmän kuin kolme prosenttia, edellyttäen, että kaikkien niiden WTO:n jäsenenä olevien kehitysmaiden, joiden osuus yhteisön tuonnista on vähemmän kuin kolme prosenttia, osuus kyseisen tuotteen kokonaistuonnista yhteisöön on yhteensä enintään yhdeksän prosenttia.

20 artikla

1. Suojatoimenpiteiden kestojakso on rajoitettava ainoastaan sen pituiseksi kuin on välttämätöntä vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi ja yhteisön tuottajien mukautumisen helpottamiseksi. Tämä ajanjakso ei saa olla enemmän kuin neljä vuotta, mahdollisen väliaikaisen toimenpiteen soveltamisjakso mukaan lukien.

2. Tätä alkuperäistä jaksoa voidaan 16 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä lukuun ottamatta pidentää, jos todetaan, että:

a)	tällaista pidennystä tarvitaan vakavan haitan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi;

b)	on todisteita siitä, että yhteisön tuottajat ovat tekemässä mukautuksia.

3. Pidennystoimenpiteet toteutetaan III luvussa säädetyin edellytyksin ja alkuperäisten toimenpiteiden kanssa samoja menettelyjä noudattaen. Tällä tavoin pidennetty toimenpide ei saa olla rajoittavampi kuin se oli alkuperäisen jakson lopussa.

4. Jos toimenpiteen kesto on pidempi kuin yksi vuosi, toimenpide on vapautettava vaiheittain ja säännöllisin väliajoin soveltamisjakson kuluessa, sen pidennys mukaan lukien.

5. Suojatoimenpiteen soveltamisjakso yhteensä, mukaan lukien kaikkien väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisjakso, alkuperäinen soveltamisjakso ja sen mahdollinen pidennys, ei voi olla pidempi kuin kahdeksan vuotta.

21 artikla

1 Kun IV ja V luvun mukaisesti käyttöön otettuja valvonta- ja suojatoimenpiteitä sovelletaan, komiteassa suoritetaan jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta kuulemisia. Niiden suojatoimenpiteiden osalta, joiden kesto on pidempi kuin kolme vuotta, komissio suorittaa kuulemiset viimeistään toimenpiteen soveltamisjakson puolivälissä. Näiden kuulemisten tavoitteena on:

a)	tutkia tämän toimenpiteen vaikutuksia;

b)	tutkia, onko vapauttamisaikataulua aiheellista nopeuttaa ja miltä osin;

c)	varmistaa, onko välttämätöntä jatkaa toimenpiteen toteuttamista.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitetun kuulemisen päätyttyä komissio arvioi, että 11, 13, 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden kumoaminen tai muuttaminen on tarpeen, se toimii seuraavasti:

a)	jos neuvosto on tehnyt ratkaisun komission toteuttamista toimenpiteistä, komissio ehdottaa neuvostolle niiden muuttamista tai kumoamista. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä;

b)	muissa tapauksissa komissio muuttaa tai kumoaa yhteisön suojatoimenpiteet ja valvontatoimenpiteet.

Jos tämä päätös koskee alueellisia valvontatoimenpiteitä, sitä sovelletaan kuudentena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

22 artikla

1. Jos tuotteen tuontiin on aikaisemmin sovellettu suojatoimenpidettä, kyseiseen tuotteeseen ei enää voida soveltaa uutta suojatoimenpidettä ennen kuin edellisen toimenpiteen soveltamisaikaa vastaava jakso on kulunut. Tämä jakso ei voi olla vähemmän kuin kaksi vuotta.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 180 päivän pituista tai sitä lyhyempää suojatoimenpidettä voidaan soveltaa tuotteen tuontiin uudelleen:

a)	jos tämän tuotteen tuontiin kohdistuvan suojatoimenpiteen käyttöön ottamisesta on kulunut vähintään vuosi; ja

b)	jos tällaista suojatoimenpidettä ei ole sovellettu samaan tuotteeseen enemmän kuin kaksi kertaa toimenpiteen käyttöön ottamispäivää välittömästi edeltävän viiden vuoden jakson aikana.

VI LUKU

Loppusäännökset

23 artikla

Neuvosto voi yhteisön edun sitä vaatiessa säätää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta asianmukaisista toimenpiteistä yhteisön tai kaikkien sen jäsenvaltioiden oikeuksien tai velvollisuuksien täytäntöönpanemisen mahdollistamiseksi kansainvälisellä tasolla erityisesti perustuotteiden kaupan osalta.

24 artikla

1. Tämä asetus ei estä yhteisön ja kolmansien maiden kesken tehdyissä sopimuksissa määrätyistä erityisistä säännöistä johtuvien velvoitteiden noudattamista.

2. Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita toteuttamasta tai soveltamasta:

kieltoja, määrällisiä rajoituksia tai valvontatoimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi, kasvien suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi,

b)	erityisiä valuutanvaihtoa koskevia muodollisuuksia,

c)	perustamissopimuksen mukaisten kansainvälisten sopimusten soveltamisesta johtuvia muodollisuuksia,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä tai muodollisuuksista, joita ne aikovat ottaa käyttöön tai muuttaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Erittäin kiireellisissä tapauksissa tiedot kyseisistä kansallisista toimenpiteistä tai muodollisuuksista on toimitettava komissiolle niiden hyväksymisen jälkeen.

25 artikla

1. Tämä asetus ei estä maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säädösten tai siitä johtuvien yhteisön tai kansallisten hallinnollisten säännösten tai maataloustuotteista valmistettuihin tavaroihin sovellettavien erityissäännösten soveltamista. Sitä sovelletaan niitä täydentävästi.

2. Jos tuotteet kuuluvat 1 kohdassa tarkoitettujen oikeudellisten välineiden soveltamisalaan, 11–15 ja 22 artiklaa ei sovelleta tuotteisiin, joilta yhteisön kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan menettelyssä edellytetään todistuksen tai muun tuontiasiakirjan esittämistä.

Edellä olevaa 16, 18 ja 21–24 artiklaa ei sovelleta tuotteisiin, joille mainitussa menettelyssä määrätään määrällisten rajoitusten soveltaminen tuonnissa.

26 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 3285/94, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II mainituilla säädöksillä.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

27 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 26 päivänä helmikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

I. LANGER

(1) EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53.

(2) Katso liite II.

(3) EYVL L 67, 10.3.1994, s. 1.

(4) EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89.

(5) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

LIITE I

Teksti kuva

Teksti kuva

Teksti kuva

Teksti kuva

LIITE II

Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista

(26 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston asetus (EY) N:o 3285/94 (EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53)
Neuvoston asetus (EY) N:o 139/96 (EYVL L 21, 27.1.1996, s. 7)	ainoastaan 1 artikla ja liite I
Neuvoston asetus (EY) N:o 2315/96 (EYVL L 314, 4.12.1996, s. 1)	ainoastaan 1 artiklan 3 kohta ja liite III
Neuvoston asetus (EY) N:o 2474/2000 (EYVL L 286, 11.11.2000, s. 1)	ainoastaan 1 artiklan 3 kohta ja liite III
Neuvoston asetus (EY) N:o 2200/2004 (EUVL L 374, 22.12.2004, s. 1)	ainoastaan 2 artikla

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 3285/94	Tämä asetus
I osasto	I luku
1 artikla	1 artikla
II osasto	II luku
2, 3 ja 4 artikla	2, 3 ja 4 artikla
III osasto	III luku
5 artikla	5 artikla
6 artiklan 1 kohdan johdantolause	6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolauseen alkuosa
6 artiklan 1 kohdan a alakohta	6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolauseen loppuosa sekä a, b ja c alakohta
6 artiklan 1 kohdan b alakohta	6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
6 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta	6 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta
6 artiklan 2 kohdan kolmas ja neljäs alakohta	6 artiklan 4 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta
6 artiklan 3 kohta	6 artiklan 3 kohta
6 artiklan 4 kohta	6 artiklan 5 kohta
6 artiklan 5 kohta	6 artiklan 6 kohta
6 artiklan 6 kohta	6 artiklan 7 kohta
7 artiklan 1 kohta	7 artiklan 1 kohta
7 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke	7 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta
7 artiklan 2 kohdan toinen virke	7 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
7 artiklan 3 kohta	7 artiklan 3 kohta
8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta	8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantolause	8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantolause
8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohta
8 artiklan 2 kohta	8 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta
8 artiklan 3 kohta	8 artiklan 2 kohta
8 artiklan 4 kohta	8 artiklan 3 kohta
8 artiklan 5 kohta	8 artiklan 4 kohta
9 artiklan 1 kohta	9 artiklan 1 kohta
9 artiklan 2 kohdan a alakohta	9 artiklan 2 kohta
9 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta	9 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta
9 artiklan 2 kohdan b alakohdan toinen alakohta	9 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
9 artiklan 3 kohta	9 artiklan 4 kohta
10 artiklan 1 kohta	10 artiklan 1 kohta
10 artiklan 1 kohta	10 artiklan 1 kohta
10 artiklan 2 kohdan johdantokappaleen ensimmäinen virke	10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta
10 artiklan 2 kohdan johdantokappaleen toinen virke	10 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan johdantolause
10 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta	10 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohta
IV osasto	IV luku
11–15 artikla	11–15 artikla
V osasto	V luku
16 artiklan 1 ja 2 kohta	16 artiklan 1 ja 2 kohta
16 artiklan 3 kohdan a alakohdan johdantolause	16 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause
16 artiklan 3 kohdan a alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta	16 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohta
16 artiklan 3 kohdan b alakohta	16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
16 artiklan 4 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta	16 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta
16 artiklan 4 kohdan a alakohdan toinen alakohta	16 artiklan 4 kohdan toinen alakohta
16 artiklan 4 kohdan b alakohta	16 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta
16 artiklan 5 kohdan a alakohta	16 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta
16 artiklan 5 kohdan b alakohta	16 artiklan 5 kohdan toinen alakohta
16 artiklan 6 kohta	16 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta
16 artiklan 7 kohta	16 artiklan 6 kohdan toinen alakohta
16 artiklan 8 kohta	16 artiklan 7 kohta
17–19 artikla	17–19 artikla
20 artiklan 1 kohta	20 artiklan 1 kohta
20 artiklan 2 kohdan johdantolause	20 artiklan 2 kohdan johdantolause
20 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	20 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta
20 artiklan 3–5 kohta	20 artiklan 3–5 kohta
21 ja 22 artikla	21 ja 22 artikla
VI osasto	VI luku
23 artikla	23 artikla
24 artiklan 1 kohta	24 artiklan 1 kohta
24 artiklan 2 kohdan a alakohdan johdantolause	24 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause
24 artiklan 2 kohdan a alakohdan i–iii alakohta	24 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohta
24 artiklan 2 kohdan b alakohdan ensimmäinen virke	24 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
24 artiklan 2 kohdan b alakohdan toinen virke	24 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta
25 artikla	25 artikla
26 artikla	—
27 artikla	—
—	26 artikla
28 artikla	27 artikla
Liite I	Liite I
—	Liite II
—	Liite III

31.3.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/20

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 262/2009,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2009,

S-moodikyselykoodien koordinoitua jakamista ja käyttöä koskevista vaatimuksista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/2004 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (2) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

S-moodi (Select) on lennonjohtoa varten tarkoitettu yhteistoiminnallinen valvontatekniikka. Se mahdollistaa valikoivat kyselyt ilma-aluksille ja lentoa koskevien tietojen hankkimisen. Näiden perusteella voidaan kehittää ilmaliikenteen hallinnan uusia toimintoja. Järjestelmissä, joilla voidaan kysellä yksittäisen ilma-aluksen tietoja S-moodin avulla, jäljempänä ’S-moodikyselimet’, tarvitaan S-mooditoisiotutkavastaimella varustettujen ilma-alusten havaitsemiseksi ja valvomiseksi S-moodikyselykoodeja.

(2)

Ilmaliikenteen valvontajärjestelmän turvallisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että kaksi samaa kyselykoodia käyttävää S-moodikyselintä ei toimi samalla peittoalueella, lukuun ottamatta tapauksia, joissa laitteet kuuluvat samaan ryhmään, tai jos on käytössä muita operatiivisia häiriönlievennyskeinoja.

(3)	Koska yhä useampia S-moodikyselimiä otetaan käyttöön ja ilma-alusten tietojen kyselyyn käytettävissä olevista kyselykoodeista on pulaa, kyselykoodien jakamista ja käyttöä on tarpeen koordinoida tehokkaasti.

(4)

Eurocontrol on valtuutettu asetuksen (EY) N:o 549/2004 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kehittämään vaatimuksia S-moodikyselykoodien, jäljempänä ’kyselykoodit’, jakamista ja käyttöä varten. Tämä asetus perustuu kyseisen valtuutuksen johdosta 2 päivänä tammikuuta 2008 annettuun toimeksiantokertomukseen.

(5)

Teknisistä syistä kyselykoodeina käytettäviksi määriteltiin aluksi ainoastaan kyselintunnistekoodit 0–15, jäljempänä ’II-koodit’. S-moodikyselimien ennakoidun määrän perusteella toteutettiin myöhemmin toimenpiteitä, jotka mahdollistavat lisäksi valvontatunnistekoodien 1–63, jäljempänä ’SI-koodit’, käytön.

(6)

SI-koodien käyttö edellyttää tavallisesti, että kaikki S-moodikyselimen peittoalueella olevat S-moodimaalit on varustettu tarvittavalla laitteistolla. Eurocontrol on kuitenkin kehittänyt II/SI-koodien toimintaa koskevia eritelmiä, jotka mahdollistaisivat SI-koodien käytön S-moodikyselimissä jo aikaisessa vaiheessa jopa ympäristössä, jossa kaikkia S-moodimaaleja ei ole varustettu SI-koodien käyttöön. S-moodioperaattorit olisi sen vuoksi velvoitettava omaksumaan II/SI-koodien tällainen toiminta.

(7)

Eurocontrolin alaisuuteen on perustettu kyselykoodien jakojärjestelmään sisältyvä kyselykoodien keskitetty jakopalvelu. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kyselykoodien jakojärjestelmä tuottaa tietoja, jotka tukevat kyselykoodien jakamisen keskeisten tekijöiden johdonmukaisuutta. Nämä keskeiset tekijät olisi yksilöitävä selkeästi.

(8)	Olisi määriteltävä yhteiset menettelyt, joilla voidaan varmistaa, että kyselykoodien jakamisen keskeiset osat pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Menettelyissä olisi otettava huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) asiaa koskevat määräykset.

(9)	S-moodioperaattorien ja ilmaliikennepalvelujen tarjoajien olisi toteutettava aiheellisia toimenpiteitä kyselykoodien välisten mahdollisten ristiriitojen vaikutusten havaitsemiseksi ja lieventämiseksi.

(10)	Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin sotilasoperaatioihin ja -koulutukseen.

(11)

Rajoitettu määrä kyselykoodeja on varattu sotilasyksikköjen, mukaan lukien hallitustenväliset organisaatiot ja erityisesti Pohjois-Atlantin liitto, yksinomaiseen käyttöön ja hallintaan. Sen vuoksi koordinoitua jakomenettelyä ei tarvitse soveltaa kyseisiä koodeja käyttäviin S-moodikyselimiin. Jäsenvaltiot olisi kuitenkin velvoitettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näiden kyselykoodien käyttö ei heikennä yleisen ilmaliikenteen turvallisuutta.

(12)	ICAO on varannut kyselykoodin 0 toimiin, joihin ei ole osoitettu koodia. Koordinoitua jakomenettelyä ei tarvitse soveltaa S-moodikyselimiin, jotka käyttävät kyselykoodia 0 ICAOn vaatimusten ja suositeltujen menettelytapojen mukaisesti.

(13)

II-koodi 14 on varattu testijärjestelmien yhteiseen käyttöön. S-moodimaalin havaitsemista ei voida taata, kun useita testijärjestelmiä käytetään samanaikaisesti. S-moodin testijärjestelmien käyttäjien, joiden on tarpeen tehdä ristiriidatonta tilannetta edellyttäviä tilapäisiä kokeita, olisi sen vuoksi varmistettava asianmukainen kahdenvälinen koordinointi muiden S-moodin testijärjestelmien käyttäjien kanssa.

(14)

Kyselykoodien keskitetyn jakopalvelun olisi annettava jäsenvaltioiden ja S-moodioperaattorien saataville kyselykoodien jakosuunnitelma, jolla varmistetaan kyselykoodien turvallinen ja tehokas käyttö, sekä pidettävä suunnitelma ajan tasalla. Jakosuunnitelma olisi hyväksytettävä niillä jäsenvaltioilla, joihin sen sisältö vaikuttaa.

(15)	Olisi määriteltävä mekanismi tilanteen ratkaisemiseksi silloin, kun kyselykoodien jakosuunnitelman hyväksyntää ei saada ajoissa.

(16)

Vallitsevan turvallisuustason säilyttämiseksi tai parantamiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava varmistamaan, että ne osapuolet, joita asia koskee, toteuttavat turvallisuusarvioinnin, johon sisältyy vaaratekijöiden tunnistaminen, riskinarviointi ja riskien vähentäminen. Näiden menettelyjen yhdenmukainen soveltaminen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin järjestelmiin edellyttää, että kaikkia yhteentoimivuus- ja suorituskykyvaatimuksia varten yksilöidään erityiset turvallisuusvaatimukset.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 552/2004 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti yhteentoimivuutta koskevissa täytäntöönpanosäännöissä on kuvattava erityisiä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, joita on käytettävä arvioitaessa joko rakenneosien vaatimustenmukaisuutta tai käyttöönsoveltuvuutta sekä järjestelmien tarkastamista.

(18)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rakenneosien markkinat ovat niin kypsät, että rakenneosien vaatimustenmukaisuutta tai käyttöönsoveltuvuutta voidaan tyydyttävästi arvioida valmistuksen sisäisellä tarkastuksella käyttäen menettelyjä, jotka perustuvat tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja neuvoston päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (3) esitettyyn moduuliin A.

(19)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat S-moodikyselykoodien, jäljempänä ’kyselykoodit’, koordinoitua jakamista ja käyttöä ilmaliikenteen valvonnan turvallisuuden ja tehokkuuden sekä siviili- ja sotilastoiminnan koordinoinnin varmistamiseksi.

2. Tätä asetusta sovelletaan soveltuviin S-moodikyselimiin ja niihin liittyviin valvontajärjestelmiin, niiden rakenneosiin ja niihin liittyviin menettelyihin silloin, kun niillä tuetaan soveltuvien kyselykoodien koordinoitua jakamista tai käyttöä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 549/2004 2 artiklan määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1.	’S-moodikyselimellä’ antennista ja elektroniikasta koostuvaa järjestelmää, jolla voidaan kysellä yksittäisten ilma-alusten tietoja moodilla Select, josta käytetään nimitystä S-moodi;

2.	’kyselykoodilla’ joko kyselintunniste- tai valvontatunnistekoodia, jota käytetään moniasemaestossa ja mahdollisesti yhteyskäytännöissä;

3.	’kyselintunnistekoodilla’, jäljempänä ’II-koodi’, S-moodikyselykoodia, jonka numero on väliltä 0–15 ja jota voidaan käyttää sekä moniasemaestossa että yhteyskäytännöissä;

4.	’valvontatunnistekoodilla’, jäljempänä ’SI-koodi’, S-moodikyselykoodia, jonka numero on väliltä 1–63 ja jota voidaan käyttää moniasemaestokäytännöissä mutta ei moniasemayhteyskäytäntöjen kanssa;

5.	’moniasemaestolla’ yhteyskäytäntöä, jonka avulla S-moodikyselimet pystyvät ilmaisemaan ja sulkemaan pois S-moodimaaleja, vaikka S-moodikyselinten peittoalueet olisivat osittain päällekkäiset;

6.	’moniasemayhteyskäytännöillä’ yhteyskäytäntöjä, joilla koordinoidaan useammasta kuin yhdestä toiminnosta muodostuvan yhteydenpidon valvontaa alueilla, joilla S-moodikyselinten peittoalueet ovat osittain päällekkäiset;

7.	’S-moodimaalilla’ kohdetta, joka on varustettu S-mooditoisiotutkavastaimella;

8.	’estolla’ yhteyskäytäntöä, joka estää jo ilmaistujen S-moodimaalien vastaamisen S-moodiyleiskutsuun;

’S-moodioperaattorilla’ henkilöä, organisaatiota tai yritystä, joka käyttää tai tarjoutuu käyttämään S-moodikyselintä, mukaan lukien seuraavat:

a)	lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat;

b)	S-moodikyselinten valmistajat;

c)	lentoasemien pitäjät;

d)	tutkimuslaitokset;

e)	mikä tahansa muu taho, jolla on oikeus käyttää S-moodikyselintä;

10.	’kyselykoodien jakamisella’ arvojen määrittelyä vähintään kaikille kyselykoodien jakamisen keskeisille tekijöille, jotka luetellaan liitteessä II olevassa B osassa;

11.

’kyselykoodien jakojärjestelmällä’ eurooppalaiseen ilmaliikenteen hallintaverkkoon kuuluvaa järjestelmää ja siihen liittyviä menettelyjä, joilla tarjotaan S-moodioperaattoreille kaikissa jäsenvaltioissa kyselykoodien jakamista koskeva keskitetty palvelu, jäljempänä ’kyselykoodien jakopalvelu’, joka huolehtii kyselykoodihakemusten käsittelystä ja kyselykoodien jakosuunnitelmaehdotuksen jakelusta;

12.	’kyselykoodihakemuksella’ S-moodioperaattorin hakemusta, jolla pyydetään kyselykoodin jakamista;

13.	’kyselykoodien jakosuunnitelmaehdotuksella’ kyselykoodien kokonaisjakoehdotusta, jonka kyselykoodien jakopalvelu toimittaa hyväksyttäväksi jäsenvaltioille;

14.	’kyselykoodien jakosuunnitelmalla’ viimeksi hyväksyttyä kyselykoodien kokonaisjakoa;

15.

’soveltuvalla S-moodikyselimellä’ S-moodikyselintä, jonka osalta täyttyy vähintään yksi seuraavista edellytyksistä:

a)	kyselimen toiminta perustuu ainakin osittain S-moodimaalien ilmaisemiseen tarkoitettuihin S-moodiyleiskutsuihin ja -vastauksiin; tai

b)	kyselin estää, joko kokonaan tai jaksoittain, S-moodiyleiskutsuvastauksilla ilmaistujen S-moodimaalien vastaamisen koko peittoalueellaan tai osalla siitä; tai

c)	kyselin käyttää tiedonsiirtosovelluksissa moniasemayhteyskäytäntöjä;

16.

’soveltuvalla kyselykoodilla’ mitä tahansa II-koodeista ja SI-koodeista lukuun ottamatta seuraavia:

a)	II-koodi 0;

b)	sotilasyksiköiden, mukaan lukien hallitustenväliset organisaatiot ja erityisesti Pohjois-Atlantin liitto, hallittavaksi ja jaettavaksi varatut kyselykoodit;

17.	’S-moodiyleiskutsuilla’ viestejä, joita S-moodikyselimet tavallisesti käyttävät niiden peittoalueelle tulevien S-moodimaalien ilmaisemiseen;

18.	’operatiivisella kyselykoodilla’ mitä tahansa soveltuvaa kyselykoodia lukuun ottamatta koodia 14;

19.

’toimivaltaisella jäsenvaltiolla’:

a)	lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tapauksessa jäsenvaltiota, joka on hyväksynyt palveluntarjoajan komission asetuksen (EY) N:o 2096/2005 (4) mukaisesti;

b)	muissa tapauksissa jäsenvaltiota, jonka vastuualueella S-moodioperaattori käyttää tai aikoo käyttää soveltuvaa S-moodikyselintä;

20.	’kyselykoodien ristiriidalla’ kahden tai useamman samalla kyselykoodilla toimivan S-moodikyselimen peittoalueiden koordinoimatonta päällekkäisyyttä, josta voi olla seurauksena, että ilma-alus jää havaitsematta vähintään yhdeltä S-moodikyselimeltä;

21.	’kyselykoodien ristiriitojen seurannalla’ S-moodioperaattorin toteuttamia teknisiä keinoja tai menettelyjä sen selvittämiseksi, mitä vaikutuksia kyselykoodien ristiriidoilla muiden S-moodikyselimien kanssa voi olla kyseisen käyttäjän omien S-moodikyselimien tuottamiin valvontatietoihin;

22.	’toteutusjärjestyksellä’ jaettujen kyselykoodien käyttöönoton ajallista järjestystä, jota S-moodioperaattorien on noudatettava välttääkseen kyselykoodien tilapäiset ristiriidat;

23.	’täsmäävällä II-koodilla’ S-mooditoisiotutkavastaimen, joka ei tue SI-koodeja, SI-koodin sisältämästä S-moodiyleiskutsusta dekoodaamaa II-koodia, jota se käyttää yleiskutsuvastauksen koodaamiseen;

24.	’estokartalla’ S-moodikyselimen konfiguraatiotiedostoa, jossa määritellään, missä ja miten estoa sovelletaan S-moodimaaleihin.

3 artikla

Yhteentoimivuus- ja suorituskykyvaatimukset

S-moodioperaattorien on varmistettava, että niiden S-moodikyselimissä, jotka käyttävät operatiivista kyselykoodia, tutkan elektroninen rakenneosa tukee

1.	SI-koodien ja II-koodien käyttöä liitteessä I olevassa 1 kohdassa eriteltyjen Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön määräysten mukaisesti;

2.	II/SI-koodien käyttöä liitteessä III eriteltyjen vaatimusten mukaisesti.

4 artikla

S-moodioperaattoreita koskevat asiaan liittyvät menettelyt

1. S-moodioperaattorit saavat käyttää soveltuvalla kyselykoodilla toimivaa soveltuvaa S-moodikyselintä vain, jos ne ovat saaneet toimivaltaiselta jäsenvaltiolta tähän tarkoitukseen jaetun kyselykoodin.

2. S-moodioperaattorien, jotka aikovat käyttää tai käyttävät soveltuvaa S-moodikyselintä, jolle ei ole jaettu kyselykoodia, on tehtävä toimivaltaiselle jäsenvaltiolle kyselykoodihakemus liitteessä II olevassa A osassa eriteltyjen vaatimusten mukaisesti.

3. S-moodioperaattorien on noudatettava vastaanottamiensa kyselykoodien jakamisen keskeisiä tekijöitä, jotka luetellaan liitteessä II olevassa B osassa.

4. S-moodioperaattorien on ilmoitettava toimivaltaiselle jäsenvaltiolle vähintään kuuden kuukauden välein kaikki soveltuvien S-moodikyselimien asennussuunnitelmien tai operatiivisen tilan muutokset, jotka liittyvät mihin tahansa liitteessä II olevassa B osassa luetelluista kyselykoodien jakamisen keskeisistä tekijöistä.

5. S-moodioperaattorien on varmistettava, että jokainen niiden S-moodikyselimistä käyttää yksinomaan sille jaettua kyselykoodia.

5 artikla

Jäsenvaltioita koskevat asiaan liittyvät menettelyt

1. Jäsenvaltioiden on tarkistettava S-moodioperaattoreilta vastaanotettujen kyselykoodihakemusten kelpoisuus ennen kuin ne saatetaan koordinoitaviksi kyselykoodien jakojärjestelmän välityksellä. Kelpoisuustarkistuksen on käsitettävä liitteessä II olevassa A osassa luetellut keskeiset tekijät.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kyselykoodien jakojärjestelmässä:

a)	tarkistetaan, että kyselykoodihakemukset noudattavat muotoa ja ilmoitettavia tietoja koskevia vaatimuksia;

b)	tarkistetaan kyselykoodihakemusten täydellisyys, oikeellisuus ja ajantasaisuus;

toteutetaan enintään kuuden kuukauden kuluessa hakemuksesta seuraavat:

i)	tehdään kyselykoodien jakosuunnitelman ajantasaistamissimulaatioita käsiteltävinä olevien hakemusten perusteella;

ii)	laaditaan kyselykoodien jakosuunnitelman ajantasaistamisehdotus niiden jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi, joita se koskee;

iii)	varmistetaan, että kyselykoodien jakosuunnitelman ajantasaistamisehdotus täyttää mahdollisimman tarkasti kyselykoodihakemusten operatiiviset vaatimukset, jotka kuvaillaan keskeisinä tekijöinä liitteessä II olevan A osan g, h ja i kohdassa;

iv)	saatetaan kyselykoodien jakosuunnitelma ajan tasalle ja toimitetaan se jäsenvaltioille heti, kun suunnitelma on hyväksytty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisia menettelyjä, jotka koskevat sotilaskäyttäjien käyttämiä S-moodikyselimiä koskevien tietojen toimittamista.

3. Kyselykoodien jakosuunnitelman muutoksille on saatava kaikkien niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä, joita suunnitelman ajantasaistaminen koskee.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetuista muutoksista syntyy erimielisyyttä, asianomaisten jäsenvaltioiden on saatettava asia komission käsiteltäväksi. Komissio ratkaisee asian asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kyselykoodien jakosuunnitelmat toimitetaan muille jäsenvaltioille kyselykoodien jakojärjestelmän välityksellä.

6. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyselykoodien jakosuunnitelman ajantasaistamisesta johtuvat kyselykoodien jakamisen muutokset ilmoitetaan 14 kalenteripäivän kuluessa ajantasaistetun jakosuunnitelman vastaanottamisesta kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluville sellaisille S-moodioperaattoreille, joita asia koskee.

7. Jäsenvaltioiden on toimitettava vähintään kuuden kuukauden välein kyselykoodien jakojärjestelmän välityksellä muiden jäsenvaltioiden saataville ajantasaiset tiedot niiden vastuualueella oleville S-moodikyselimille jaetuista ja niiden käyttämistä kyselykoodeista.

8. Jos jäsenvaltion vastuualueella oleva S-moodikyselimen ja kolmannen valtion vastuualueella olevan S-moodikyselimen peittoalueet ovat osittain päällekkäiset, asianomaisen jäsenvaltion on:

a)	varmistettava, että kyseiselle kolmannelle maalle ilmoitetaan kyselykoodien jakamista ja käyttöä koskevista turvallisuusvaatimuksista;

b)	toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyselykoodien käytön koordinoimiseksi kyseisen kolmannen maan kanssa.

6 artikla

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajia koskevat asiaan liittyvät menettelyt

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajat eivät saa käyttää kolmannen maan vastuulla toimivien S-moodikyselimien välityksellä saatuja tietoja, jos kyselykoodien jakamista ei ole koordinoitu.

7 artikla

Valmiusvaatimukset

1. Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on arvioitava kyselykoodien ristiriitojen mahdolliset vaikutukset ilmaliikennepalveluihin sekä vastaavasti vaikutusten alaisilta S-moodikyselimiltä saatujen S-moodimaalien valvontatietojen menettämisen mahdollisuus, ottaen huomioon operatiiviset vaatimukset ja käytettävissä oleva redundanssi.

2. Ellei S-moodimaalien valvontatietojen menettämismahdollisuuden arvioida olevan turvallisuuden kannalta merkityksetön, S-moodioperaattorien on:

a)	toteutettava seurantakeinoja havaitakseen toisten S-moodikyselimien aiheuttamat kyselykoodien ristiriidat soveltuviin S-moodikyselimiinsä, joita ne käyttävät millä tahansa operatiivisella kyselykoodilla;

b)	varmistettava, että toteutettavilla seurantakeinoilla havaitaan kyselykoodien ristiriidat ajoissa ja sellaisessa laajuudessa, joka täyttää niiden turvallisuusvaatimukset;

c)	yksilöitävä ja toteutettava tarvittaessa varatoimintamoodi mahdollisista kyselykoodien ristiriidoista minkä tahansa operatiivisen koodin käytölle aiheutuvien sellaisten vaarojen lieventämiseksi, joiden olemassaolo on todettu 1 kohdassa tarkoitetussa arviossa;

d)	varmistettava, että toteutettavasta varatoimintamoodista ei aiheudu kyselykoodien ristiriitoja muiden kyselykoodien jakosuunnitelmassa tarkoitettujen S-moodikyselimien kanssa.

3. S-moodioperaattorien on ilmoitettava toimivaltaiselle jäsenvaltiolle kaikki todetut kyselinristiriidat, jotka liittyvät niiden millä tahansa operatiivisella kyselykoodilla käyttämiin soveltuviin S-moodikyselimiin, sekä saatettava asiaa koskevat tiedot kyselykoodien jakojärjestelmän välityksellä muiden S-moodioperaattorien saataville.

8 artikla

Siviili- ja sotilaskäytön koordinointi

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että soveltuvia S-moodikyselimiä millä tahansa muilla kyselykoodeilla kuin II-koodilla 0 ja muilla sotilaskäyttäjien hallintaan varatuilla koodeilla käyttävät sotilasyksiköt noudattavat 3–7 artiklaa ja 12 artiklaa.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että S-moodikyselimiä II-koodilla 0 ja muilla sotilaskäyttäjien hallintaan varatuilla koodeilla käyttävät sotilasyksiköt seuraavat näiden kyselykoodien yksinomaista käyttöä minkä tahansa kyselykoodin koordinoimattoman käytön välttämiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sotilasyksiköille varattujen kyselykoodien jakaminen ja käyttö eivät heikennä yleisen ilmaliikenteen turvallisuutta.

9 artikla

Turvallisuusvaatimukset

1. S-moodioperaattorien on varmistettava S-moodikyselimiinsä vaikuttavien kyselykoodien ristiriidoista aiheutuvien vaarojen asianmukainen arviointi ja lieventäminen.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikkia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja nykyisiä järjestelmiä ja niihin liittyviä menettelyjä koskevia muutoksia tai uusien järjestelmien ja menettelyjen käyttöönottoa edeltää niiden osapuolten, joita asia koskee, toteuttama turvallisuusarviointi, johon sisältyy vaaratekijöiden tunnistaminen, riskinarviointi ja riskien vähentäminen.

3. Edellä 2 kohdassa säädetyssä turvallisuusarvioinnissa turvallisuuden vähimmäisvaatimuksina pidetään myös 4–8 artiklassa ja 12 artiklassa täsmennettyjä vaatimuksia.

10 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointi

Tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien rakenneosien valmistajien tai näiden yhteisöön sijoittautuneiden valtuutettujen edustajien on ennen asetuksen (EY) N:o 552/2004 5 artiklassa tarkoitetun EY-vaatimustenmukaisuus- ja käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen laatimista arvioitava kyseisten rakenneosien vaatimustenmukaisuus ja käyttöönsoveltuvuus tämän asetuksen liitteessä IV olevassa A osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

11 artikla

Järjestelmien tarkastaminen

1. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, jotka voivat osoittaa tai ovat osoittaneet täyttävänsä liitteessä V vahvistetut edellytykset, on suoritettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien tarkastaminen liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, jotka eivät voi osoittaa täyttävänsä liitteessä V vahvistettuja edellytyksiä, on teetettävä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien tarkastaminen ilmoitetuilla laitoksilla. Tarkastaminen on suoritettava liitteessä VI olevassa B osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

12 artikla

Lisävaatimukset

1. S-moodioperaattorien on varmistettava, että niille jaettujen kyselykoodien käyttöönotosta vastaava henkilöstö saatetaan asianmukaisella tavalla tietoiseksi tämän asetuksen asiaankuuluvista säännöksistä ja on riittävästi koulutettu työtehtäviinsä.

2. S-moodioperaattorien on:

a)	laadittava ja pidettävä yllä S-moodin toimintakäsikirjoja, jotka sisältävät riittävät ohjeet ja tiedot, jotta niille jaettujen kyselykoodien käyttöönotosta vastaava henkilöstö pystyy soveltamaan tätä asetusta;

b)	varmistettava, että a alakohdassa tarkoitetut käsikirjat ovat saatavilla ja ajan tasalla ja että niiden ajantasaistaminen ja jakelu toteutetaan asiakirja-aineiston laadun ja versionhallinnan kannalta asianmukaisesti;

c)	varmistettava, että jaettujen kyselykoodien käyttöönoton edellyttämät työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisia.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kyselykoodien jakopalvelua tarjoava henkilöstö saatetaan asianmukaisella tavalla tietoiseksi tämän asetuksen asiaa koskevista säännöksistä ja on riittävästi koulutettu työtehtäviinsä.

4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kyselykoodien keskitetyssä jakopalvelussa:

a)	laaditaan ja pidetään yllä toimintakäsikirjoja, jotka sisältävät riittävät ohjeet ja tiedot, jotta niiden henkilöstö pystyy soveltamaan tämän asetuksen säännöksiä;

b)	varmistetaan, että a alakohdassa tarkoitetut käsikirjat ovat saatavilla ja ajan tasalla ja että niiden ajantasaistaminen ja jakelu toteutetaan asiakirja-aineiston laadun ja versionhallinnan kannalta asianmukaisesti;

c)	varmistetaan, että työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat tämän asetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisia.

13 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä olevaa 3 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä maaliskuuta 2009.

Komission puolesta

Antonio TAJANI

Varapuheenjohtaja

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 26.

(2) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(3) EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82.

(4) EUVL L 335, 21.12.2005, s. 13.

LIITE I

Edellä 3 artiklan 1 kohdassa sekä liitteessä III olevassa 2 kohdassa tarkoitetut Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön määräykset

ICAO Annex 10 – ”Aeronautical Telecommunications” – nide IV ”Surveillance Radar and Collision Avoidance Systems” (kolmas painos, heinäkuu 2002, sisältää muutoksen 77), luku 3 – ”Surveillance radar systems” – kohta 3.1.2.5.2.1.2 ”IC: Interrogator code”.

ICAO Annex 10 – ”Aeronautical Telecommunication” – nide III ”Communication Systems” (ensimmäinen painos, muutos 79), luku 5 – ”SSR Mode S Air-Ground Data Link” – kohta 5.2.9 ”The data link capability report format”.

LIITE II

A osa: 4 artiklan 2 kohdassa ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kyselykoodihakemusta koskevat vaatimukset

Kyselykoodihakemukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tekijät:

a)	toimivaltaisen jäsenvaltion antama yksilöllinen hakemustunniste;

b)	kaikki tiedot S-moodikyselykoodien jakamisen koordinoinnista vastaavasta jäsenvaltion edustajasta;

c)	kaikki tiedot S-moodioperaattorien yhteystahosta S-moodikyselykoodien jakamista koskevissa asioissa;

d)	S-moodikyselimen nimi;

e)	S-moodikyselimen käyttö (operatiivinen vai testitarkoitus);

f)	S-moodikyselimen sijainti;

g)	S-moodikyselimen ensimmäinen suunniteltu S-moodilähetysajankohta;

h)	S-moodin haettu peittoalue;

i)	erityiset operatiiviset vaatimukset;

j)	SI-koodivalmius;

k)	II/SI-kooditoimintavalmius;

l)	peittokarttavalmius.

B osa: 2 artiklan 10 kohdassa ja 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua kyselykoodien jakamista koskevat vaatimukset

Kyselykoodien jakamiseen on sisällyttävä vähintään seuraavat tekijät:

a)	toimivaltaisen jäsenvaltion antama vastaava hakemustunniste;

b)	kyselykoodien jakopalvelun antama yksilöllinen jakotunniste;

c)	mahdollisesti korvattavan jaon tunnistetiedot;

d)	jaettu kyselykoodi;

e)	valvonta- ja estopeittoaluerajoitukset sektorikohtaisten kantamien tai S-moodipeittokartan perusteella;

f)	käyttöönottoaika, jonka kuluessa jaettu koodi on rekisteröitävä hakemuksessa ilmoitettuun S-moodikyselimeen;

g)	toteutusjärjestys, jota on noudatettava;

h)	valinnaisesti ja muihin vaihtoehtoihin liittyen: laiteryhmäsuositus;

i)	erityiset operatiiviset rajoitukset tapauksen mukaan.

LIITE III

Edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu II/SI-koodin käyttö

Kun S-moodikyselin toimii SI-koodilla ja jos käytettävä operatiivinen parametri sen sallii, kyselimellä on voitava ilmaista maaleja myös yleiskutsuvastausten perusteella, jotka on koodattu käyttäen täsmäävää II-koodia.

Kun S-moodikyselin toimii SI-koodilla ja jos käytettävä operatiivinen parametri sen sallii, kyselimen on pidettävä täsmäävällä II-koodilla koodatuilla yleiskutsuvastauksilla vastaavia toisiotutkavastaimia vastaimina, joita ei ole varustettu SI-koodin käyttöön, riippumatta siitä, mikä niiden SI-valmiudeksi on ilmoitettu liitteessä I olevassa 2 kohdassa tarkoitetussa asiakirjassa määritellyssä tiedonsiirtovalmiusraportissa.

Kun S-moodikyselin toimii SI-koodilla ja jos käytettävä operatiivinen parametri sen sallii, kyselimen on käytettävä sellaisille toisiotutkavastaimille osoitetuissa kyselyissä, joista puuttuu SI-koodivalmius, S-moodin moniasemaestokäytännön sanomia, jotka on tarkoitettu II-kooditoimintaan. Käytettävän II-koodin on oltava täsmäävä II-koodi.

Kun S-moodikyselin toimii SI-koodilla ja jos käytettävä operatiivinen parametri sen sallii, operaattorin on voitava konfiguroida kyselin joko:

—	olemaan soveltamatta estoa täsmäävään II-koodiin, jos toisiotutkavastaimesta puuttuu SI-koodivalmius, tai

—	soveltamaan jaksoittaista estoa täsmäävään II-koodiin, jos toisiotutkavastaimesta puuttuu SI-koodivalmius.

Kun S-moodikyselin toimii II-koodilla ja jos käytettävä operatiivinen parametri sen sallii, operaattorin on voitava konfiguroida kyselin joko:

—	olemaan soveltamatta estoa toisiotutkavastaimiin, joiden tiedonsiirtovalmiusraportissa ei ilmoiteta SI-valmiutta tai jotka eivät voi ilmoittaa tiedonsiirtovalmiuttaan, tai

—	soveltamaan jaksoittaista estoa toisiotutkavastaimiin, joiden tiedonsiirtovalmiusraportissa ei ilmoiteta SI-valmiutta tai jotka eivät voi ilmoittaa tiedonsiirtovalmiuttaan.

Kun II/SI-kooditoiminta on aktivoitu, estokarttoja ei pidä ottaa huomioon sellaisten toisiotutkavastaimien osalta, joista puuttuu SI-koodivalmius.

LIITE IV

A osa: 10 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien rakenneosien vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointia koskevat vaatimukset

Tarkastuksissa on osoitettava, että kyselintunniste- ja valvontatunnistekoodien estokäytäntöjä ja II/SI-koodien toimintaa tukevat rakenneosat ovat tässä asetuksessa säädettyjen yhteentoimivuus- ja suorituskykyvaatimusten mukaiset tai soveltuvat käyttöön, kun niitä käytetään testausympäristössä.

Jos valmistaja tai sen yhteisöön sijoittautunut valtuutettu edustaja soveltaa B osassa kuvailtua moduulia, tämän on katsottava olevan riittävä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely rakenneosien vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi ja sitä koskevan vakuutuksen antamiseksi. Myös muiden vastaavien tai tiukempien menettelyjen soveltaminen on sallittua.

B osa: Sisäinen tuotannonvalvontamoduuli

Tässä moduulissa kuvaillaan menettely, jolla valmistaja tai sen yhteisöön sijoittautunut valtuutettu edustaja, joka täyttää 2 kohdassa vahvistetut velvollisuudet, varmistaa ja vakuuttaa, että kyseiset rakenneosat täyttävät tämän asetuksen vaatimukset. Valmistajan tai sen yhteisöön sijoittautuneen valtuutetun edustajan on laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutus asetuksen (EY) N:o 552/2004 liitteessä III olevan 3 kohdan mukaisesti.

Valmistajan on laadittava 4 kohdassa kuvaillut tekniset asiakirjat, ja valmistajan tai sen yhteisöön sijoittautuneen valtuutetun edustajan on pidettävä näitä asiakirjoja asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla tarkastusta varten sekä niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien saatavilla, jotka integroivat näitä rakenneosia omiin järjestelmiinsä, vähintään kymmenen vuoden ajan rakenneosan viimeisen valmistuspäivän jälkeen. Valmistajan tai sen yhteisöön sijoittautuneen valtuutetun edustajan on ilmoitettava jäsenvaltioille, missä ja millä tavoin edellä mainitut tekniset asiakirjat ovat saatavilla.

Jos valmistaja ei ole sijoittautunut yhteisöön, sen on nimettävä henkilö tai henkilöt, jotka saattavat rakenneosat yhteisön markkinoille. Tämän henkilön tai näiden henkilöiden on ilmoitettava jäsenvaltioille, missä ja millä tavoin edellä mainitut tekniset asiakirjat ovat saatavilla.

Teknisten asiakirjojen perusteella on voitava arvioida, ovatko rakenneosat tämän asetuksen vaatimusten mukaiset. Teknisten asiakirjojen on käsitettävä rakenneosien suunnittelu, valmistus ja käyttö siinä määrin kuin se on olennaista tämän arvioinnin kannalta.

Valmistajan tai sen valtuutetun edustajan on säilytettävä teknisten asiakirjojen kanssa jäljennös vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutuksesta.

LIITE V

Edellä 11 artiklassa tarkoitetut edellytykset

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalla on oltava käytössä organisaation sisäiset raportointimenetelmät, joilla varmistetaan ja osoitetaan tarkastuksiin liittyvien arvioiden puolueettomuus ja riippumattomuus.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on varmistettava, että tarkastuksiin osallistuva henkilöstö suorittaa tarkastukset ammatillisesti mahdollisimman luotettavasti ja teknisesti mahdollisimman pätevästi, ja ettei mikään, erityisesti taloudellinen painostus tai houkuttelu, vaikuta heidän arviointiinsa tai tarkastustensa tuloksiin; tämä koskee erityisesti painostusta ja houkuttelua sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joihin tarkastuksen tulokset vaikuttavat.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on varmistettava, että tarkastusmenettelyissä mukana olevalla henkilöstöllä on mahdollisuus käyttää laitteita, joiden avulla se voi suorittaa vaaditut tarkastukset asianmukaisesti.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on varmistettava, että tarkastusmenettelyissä mukana olevalla henkilöstöllä on vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, riittävä tietämys tehtäviin tarkastuksiin liittyvistä vaatimuksista, riittävä kokemus tarkastustoiminnasta sekä vaaditut taidot sellaisten vakuutusten, pöytäkirjojen ja raporttien laatimiseksi, joilla tarkastusten suorittaminen voidaan todentaa.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on varmistettava, että tarkastusmenettelyissä mukana oleva henkilöstö pystyy suorittamaan tarkastukset puolueettomasti. Henkilöstön palkkaus ei saa olla riippuvainen suoritettujen tarkastusten määrästä eikä niiden tuloksista.

LIITE VI

A osa: 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmien tarkastamista koskevat vaatimukset

Järjestelmien tarkastamisella on osoitettava, että järjestelmät ovat tässä asetuksessa säädettyjen yhteentoimivuus-, suorituskyky-, valmius- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia arviointiympäristössä, joka jäljittelee järjestelmien todellisia käyttöolosuhteita. S-moodikyselimien tarkastuksessa on osoitettava erityisesti, että:

—	SI-koodin käyttö on asianmukaista, II/SI-kooditoiminta mukaan lukien,

—	kyselykoodien ristiriitojen seurantajärjestelmä yhdistettynä varatoimintamoodiin lieventää asianmukaisesti kyselykoodien ristiriitojen vaaroja,

—	varatoimintamoodi ei ole ristiriidassa kyselykoodien jakosuunnitelman kanssa.

Edellä 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien tarkastaminen on suoritettava asianmukaisten ja tunnustettujen testauskäytäntöjen mukaisesti.

Edellä 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien tarkastamiseen käytettävissä testausvälineissä on oltava soveltuvat toiminnot.

Tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien tarkastuksista on laadittava asetuksen (EY) N:o 552/2004 liitteessä IV olevassa 3 kohdassa edellytetyt tekniset asiakirjat, joihin sisältyvät seuraavat osat:

—	kuvaus toteutuksesta,

—	raportti tarkastuksista ja testeistä, jotka on suoritettu ennen järjestelmän käyttöönottoa.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja vastaa tarkastuksista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti:

—	määrittää soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita,

—	tarkistaa, että testaussuunnitelmassa kuvaillaan 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien integrointi operatiivisessa ja teknisessä arviointiympäristössä,

—	tarkistaa, että testaussuunnitelmassa otetaan täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa säädetyt sovellettavat yhteentoimivuus-, suorituskyky-, valmius- ja turvallisuusvaatimukset,

—	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu,

—	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto,

—	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit,

—	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on varmistettava, että 1 artiklan 2 kohdassa yksilöidyt järjestelmät, joita käytetään operatiivisessa arviointiympäristössä, ovat tässä asetuksessa säädettyjen yhteentoimivuus-, suorituskyky-, valmius- ja turvallisuusvaatimusten mukaiset.

Kun lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja on hyväksyttävällä tavalla tarkistanut vaatimustenmukaisuuden, sen on laadittava järjestelmän EY-tarkastusvakuutus ja toimitettava se yhdessä teknisten asiakirjojen kanssa kansalliselle valvontaviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklan mukaisesti.

B osa: 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmien tarkastamista koskevat vaatimukset

—	SI-koodin käyttö on asianmukaista, II/SI-kooditoiminta mukaan lukien,

—	kyselykoodien ristiriitojen seurantajärjestelmä yhdistettynä varatoimintamoodiin lieventää asianmukaisesti kyselykoodien ristiriitojen vaaroja,

—	varatoimintamoodi ei ole ristiriidassa kyselykoodien jakosuunnitelman kanssa.

Edellä 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien tarkastaminen on suoritettava asianmukaisten ja tunnustettujen testauskäytäntöjen mukaisesti.

Edellä 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien tarkastamiseen käytettävissä testausvälineissä on oltava soveltuvat toiminnot.

—	kuvaus toteutuksesta,

—	raportti tarkastuksista ja testeistä, jotka on suoritettu ennen järjestelmän käyttöönottoa.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on määritettävä soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita, ja sen on teetettävä tarkastukset ilmoitetulla laitoksella.

Ilmoitettu laitos vastaa tarkastuksista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti:

—	määrittää soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita,

—	tarkistaa, että testaussuunnitelmassa kuvataan 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjen järjestelmien integrointi operatiivisessa ja teknisessä arviointiympäristössä,

—	tarkistaa, että testaussuunnitelmassa otetaan täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa säädetyt sovellettavat yhteentoimivuus-, suorituskyky-, valmius- ja turvallisuusvaatimukset,

—	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu,

—	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto,

—	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit,

—	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

Ilmoitetun laitoksen on varmistettava, että S-moodikyselykoodien jakamista ja käyttöä koskeva tiedonvaihto, joka on integroitu simuloidussa toimintaympäristössä käytettäviin järjestelmiin, täyttää tämän asetuksen yhteentoimivuus-, suorituskyky-, valmius- ja turvallisuusvaatimukset.

Kun ilmoitettu laitos on hyväksyttävällä tavalla saattanut tarkastukset päätökseen, sen on laadittava suorittamiinsa tarkastuksiin liittyvä vaatimustenmukaisuustodistus.

Tämän jälkeen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on laadittava järjestelmien EY-tarkastusvakuutus ja toimitettava se yhdessä teknisten asiakirjojen kanssa kansalliselle valvontaviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklan mukaisesti.

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

31.3.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/33

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 21 päivänä toukokuuta 2008,

Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta

(2009/302/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Neuvosto valtuutti 5 päivänä kesäkuuta 2003 komission aloittamaan neuvottelut kolmansien maiden kanssa voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta yhteisön kanssa tehtävillä sopimuksilla.

(2)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta Pakistanin kanssa sopimuksen tietyistä lentoliikenteen näkökohdista. Näissä neuvotteluissa se on noudattanut menettelyjä ja ohjeita, jotka sisältyvät komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut kolmansien maiden kanssa voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta yhteisön kanssa tehtävillä sopimuksilla tehdyn neuvoston päätöksen liitteeseen.

(3)	Komission neuvottelema sopimus olisi allekirjoitettava, ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti sillä varauksella, että sopimus tehdään myöhemmin,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välinen sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista.

Sopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa yhteisön puolesta Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välinen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskeva sopimus sillä varauksella, että sopimus tehdään myöhemmin.

3 artikla

Sopimusta sovelletaan sen voimaantuloon saakka väliaikaisesti sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

4 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan antamaan sopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus.

Tehty Brysselissä 21 päivänä toukokuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. ZVER

Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välinen

SOPIMUS

tietyistä lentoliikenteen näkökohdista

EUROOPAN YHTEISÖ

PAKISTANIN ISLAMILAINEN TASAVALTA, jäljempänä ’Pakistan’,

jäljempänä ’osapuolet’, jotka

TOTEAVAT, että jotkin Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välillä tehtyjen kahdenvälisten lentoliikennesopimusten määräyksistä on saatettava yhteisön oikeuden mukaisiksi,

TOTEAVAT, että Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta useiden sellaisten näkökohtien osalta, jotka voivat sisältyä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin,

TOTEAVAT, että Euroopan yhteisö on myöntänyt yhteisön oikeuden mukaisesti johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneille yhteisön lentoliikenteen harjoittajille oikeuden syrjimättömään pääsyyn Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisille lentoreiteille,

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan yhteisön ja neljän liitteessä III luetellun eurooppalaisen maan välillä on tehty sopimuksia, joiden mukaan näiden maiden kansalaiset voivat olla omistajina lentoyhtiöissä, joilla on Euroopan yhteisön lainsäädännön mukainen toimilupa,

TUNNUSTAVAT, että Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin liittyvien kaikkien seikkojen on oltava osapuolten lainsäädännön mukaisia, jotta Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan väliselle lentoliikenteelle voidaan luoda vankka oikeusperusta ja liikenteen jatkuvuus voidaan taata,

TOTEAVAT, ettei tätä sopimusta ole tarpeen soveltaa niihin Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan kahdenvälisten lentoliikennesopimusten määräyksiin, jotka eivät ole ristiriidassa Euroopan yhteisön ja Pakistanin lainsäädännön kanssa,

TUNNUSTAVAT, että Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välillä tehtyjen kahdenvälisten lentoliikennesopimusten määräykset, joissa i) vaaditaan tai suositaan sellaisten yritysten välisten sopimusten tekemistä, sellaisia yritysten yhteenliittymien päätöksiä tai sellaisia yhteisiä toimintatapoja, jotka estävät, vääristävät tai rajoittavat lentoliikenteen harjoittajien välistä kilpailua merkittävillä reiteillä; tai ii) vahvistetaan tällaisten sopimusten, päätösten tai yhteisten toimintatapojen vaikutuksia; tai iii) annetaan lentoliikenteen harjoittajille tai muille yksityisille talouden toimijoille valta toimenpiteisiin, joilla estetään, vääristetään tai rajoitetaan lentoliikenteen harjoittajien välistä kilpailua merkittävillä reiteillä, saattavat tehdä yrityksiin sovellettavista kilpailusäännöistä tehottomia,

TOTEAVAT, että Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan tarkoituksena ei ole tässä sopimuksessa lisätä Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen lentoliikenteen kokonaismäärää tai vaikuttaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien ja Pakistanin islamilaisen tasavallan lentoliikenteen harjoittajien väliseen tasapainoon eikä muuttaa voimassa olevien kahdenvälisten lentoliikennesopimusten liikenneoikeuksia koskevia määräyksiä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Yleiset määräykset

1. Tässä sopimuksessa ’jäsenvaltioilla’ tarkoitetaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioita.

2. Kun jossain liitteessä I mainitussa sopimuksessa viitataan kyseisen sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion kansalaisiin, tämän on katsottava viittaavan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisiin.

3. Kun jossain liitteessä I mainitussa sopimuksessa viitataan kyseisen sopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion lentoliikenteen harjoittajiin tai lentoyhtiöihin, tämän on katsottava viittaavan kyseisen jäsenvaltion nimeämiin lentoliikenteen harjoittajiin tai lentoyhtiöihin.

2 artikla

Jäsenvaltion tekemä nimeäminen

1. Tämän artiklan 2 kohdan määräykset syrjäyttävät liitteessä II olevassa a kohdassa lueteltujen artiklojen vastaavat määräykset, jotka koskevat kyseisen jäsenvaltion tekemää lentoliikenteen harjoittajan nimeämistä ja Pakistanin islamilaisen tasavallan lentoliikenteen harjoittajalle myöntämiä liikennöintilupia ja muita lupia, ja tämän artiklan 3 kohdan määräykset syrjäyttävät liitteessä II olevassa b kohdassa lueteltujen artiklojen vastaavat määräykset, jotka koskevat lentoliikenteen harjoittajan liikennöintilupien tai muiden lupien epäämistä, peruuttamista, tilapäistä peruuttamista tai rajoittamista.

2. Saatuaan ilmoituksen Euroopan yhteisön jäsenvaltion tekemästä nimeämisestä Pakistanin islamilaisen tasavallan on myönnettävä asianmukaiset liikennöintiluvat ja muut luvat mahdollisimman pienellä menettelyyn liittyvällä viiveellä, edellyttäen, että

i)	lentoliikenteen harjoittaja on sijoittautunut nimeävän jäsenvaltion alueelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti ja sillä on Euroopan yhteisön lainsäädännön mukainen voimassa oleva jäsenvaltion liikennelupa; ja

ii)	lentoliikenteen harjoittaja on lentotoimintaluvan myöntämisestä vastaavan jäsenvaltion jatkuvan ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alainen ja asianomainen ilmailuviranomainen on mainittu selvästi nimeämisessä; ja

iii)	lentoliikenteen harjoittaja on jäsenvaltioiden ja/tai jäsenvaltioiden kansalaisten ja/tai muiden liitteessä III lueteltujen valtioiden ja/tai niiden kansalaisten omistuksessa ja tosiasiallisessa määräysvallassa joko suoraan tai osake-enemmistön kautta; ja

iv)	lentoliikenteen harjoittajan päätoimipaikka on voimassa olevan liikenneluvan myöntäneen jäsenvaltion alueella.

3. Pakistanin islamilainen tasavalta voi evätä tai peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti jäsenvaltion nimeämän lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvat tai muut luvat tai rajoittaa niiden käyttöä, jos

i)	lentoliikenteen harjoittaja ei ole sijoittautunut nimeävän jäsenvaltion alueelle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti tai sillä ei ole Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaista voimassa olevaa jäsenvaltion liikennelupaa; tai

ii)	lentoliikenteen harjoittaja ei ole lentotoimintaluvan myöntämisestä vastaavan jäsenvaltion jatkuvan ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alainen tai asianomaista ilmailuviranomaista ei ole mainittu selvästi nimeämisessä; tai

iii)	lentoliikenteen harjoittaja ei ole jäsenvaltioiden ja/tai jäsenvaltioiden kansalaisten ja/tai muiden liitteessä III lueteltujen valtioiden ja/tai niiden kansalaisten omistuksessa tai tosiasiallisessa määräysvallassa joko suoraan tai osake-enemmistön kautta; tai

iv)	lentoliikenteen harjoittajan päätoimipaikka ei ole voimassa olevan liikenneluvan myöntäneen jäsenvaltion alueella; tai

lentoliikenteen harjoittajalla on jo liikennöintilupa Pakistanin islamilaisen tasavallan ja jonkin toisen jäsenvaltion kahdenvälisen sopimuksen nojalla, ja Pakistanin islamilainen tasavalta osoittaa, että käyttämällä tämän sopimuksen mukaisia liikenneoikeuksiaan reitillä, johon sisältyy jokin paikka kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa, lentoliikenteen harjoittaja kiertäisi mainitussa toisessa sopimuksessa määrättyjä liikenneoikeuksiin kohdistuvia rajoituksia; tai

vi)

lentoliikenteen harjoittajalla on jonkin jäsenvaltion myöntämä lentotoimintalupa, eivätkä Pakistanin islamilainen tasavalta ja kyseinen jäsenvaltio ole tehneet kahdenvälistä lentoliikennesopimusta, ja Pakistanin islamilaisen tasavallan nimeämältä lentoliikenteen harjoittajalta on evätty liikenneoikeudet tai niihin liittyvät kaupalliset mahdollisuudet kyseisen jäsenvaltion osalta.

4. Pakistanin islamilainen tasavalta ei saa 3 kohdan mukaisia oikeuksia käyttäessään harjoittaa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää yhteisön lentoliikenteen harjoittajien välillä edellyttäen, että edellä olevat vaatimukset täyttyvät.

3 artikla

Turvallisuus

1. Tämän artiklan 2 kohdan määräyksillä täydennetään liitteessä II olevassa c kohdassa lueteltujen artiklojen vastaavia määräyksiä.

2. Jos jäsenvaltio on nimennyt lentoliikenteen harjoittajan, jonka viranomaisvalvonnasta vastaa jokin toinen jäsenvaltio, lentoliikenteen harjoittajan nimenneen jäsenvaltion ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen sopimuksen turvallisuusmääräysten nojalla Pakistanin islamilaiselle tasavallalle kuuluvia oikeuksia sovelletaan myös turvallisuusvaatimusten hyväksymiseen, noudattamiseen tai ylläpitämiseen kyseisen toisen jäsenvaltion toimesta sekä kyseisen lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvan myöntämiseen.

4 artikla

Kuljetustariffit Euroopan yhteisön sisällä

1. Tämän artiklan 2 kohdan määräyksillä täydennetään liitteessä II olevassa d kohdassa lueteltujen artiklojen vastaavia määräyksiä.

2. Tariffeihin, joita Pakistanin islamilaisen tasavallan nimeämät lentoliikenteen harjoittajat perivät kokonaan Euroopan yhteisön alueella tapahtuvasta kuljetuksesta sellaisen liitteessä I mainitun sopimuksen nojalla, johon sisältyy liitteessä II olevassa d kohdassa mainittu määräys, sovelletaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöä. Euroopan yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan syrjimättömin perustein.

5 artikla

Yhteensopivuus kilpailusääntöjen kanssa

1. Mikään liitteessä I luetelluissa sopimuksissa ei mahdollisista päinvastaisista määräyksistä huolimatta saa i) suosia sellaisia yritysten välillä tehtäviä sopimuksia, sellaisia yritysten yhteenliittymien päätöksiä tai sellaisia yhteisiä toimintatapoja, jotka estävät, vääristävät tai rajoittavat kilpailua; ii) vahvistaa tällaisten sopimusten, päätösten tai yhteisten toimintatapojen vaikutuksia; tai iii) antaa yksityisille talouden toimijoille valtaa toimenpiteisiin, joilla estetään, vääristetään tai rajoitetaan kilpailua.

2. Liitteessä I lueteltujen sopimusten määräyksiä ei sovelleta, jos ne ovat ristiriidassa tämän artiklan 1 kohdan kanssa.

6 artikla

Sopimuksen liitteet

Tämän sopimuksen liitteet ovat sen erottamaton osa.

7 artikla

Tarkistaminen tai muuttaminen

Osapuolet voivat milloin tahansa yhteisellä hyväksynnällä tarkistaa tai muuttaa tätä sopimusta. Kumpikin osapuoli voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja tämän sopimuksen muuttamiseksi yhteisellä hyväksynnällä, ja toisen osapuolen on vastattava pyyntöön viimeistään 60 (kuudenkymmenen) päivän kuluessa neuvottelupyynnön esittämisestä.

8 artikla

Voimaantulo ja väliaikainen soveltaminen

1. Tämä sopimus tulee voimaan päivänä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet kirjallisesti toisilleen, että sopimuksen voimaansaattamisen edellyttämät sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, osapuolet sopivat soveltavansa sopimusta väliaikaisesti sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta.

3. Jäsenvaltioiden ja Pakistanin islamilaisen tasavallan väliset sopimukset ja muut järjestelyt, jotka eivät vielä ole tulleet voimaan tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä ja joita ei sovelleta väliaikaisesti, luetellaan liitteessä I olevassa b kohdassa. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin tällaisiin sopimuksiin ja järjestelyihin, kun ne tulevat voimaan tai kun niitä sovelletaan väliaikaisesti.

9 artikla

Voimassaolon päättyminen

1. Jos jokin liitteessä I mainittu sopimus irtisanotaan, kaikkien tämän sopimuksen määräysten, jotka liittyvät kyseiseen liitteessä I mainittuun sopimukseen, voimassaolo päättyy samaan aikaan.

2. Jos kaikki liitteessä I mainitut sopimukset irtisanotaan, tämän sopimuksen voimassaolo päättyy samanaikaisesti.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut asianmukaisesti valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Brysselissä kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä helmikuuta vuonna kaksituhattayhdeksän kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä.

За Европейската общност

Por la Comunidad Europea

Za Evropské společenství

For Det Europæiske Fællesskab

Für die Europäische Gemeinschaft

Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα

For the European Community

Pour la Communauté européenne

Per la Comunità europea

Eiropas Kopienas vārdā

Europos bendrijos vardu

Az Európai Közösség részéről

Għall-Komunità Ewropea

Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspólnoty Europejskiej

Pela Comunidade Europeia

Pentru Comunitatea Europeană

Za Európske spoločenstvo

Za Evropsko skupnost

Euroopan yhteisön puolesta

För Europeiska gemenskapen

За Ислямска република Пакистан

Por la República Islámica de Pakistán

Za Pákistánskou islámskou republiku

For Den Islamiske Republik Pakistan

Für die Islamische Republik Pakistan

Pakistani Islamivabariigi nimel

Για την Ισλαμική Δημοκρατία του Πακιστάν

For the Islamic Republic of Pakistan

Pour la République islamique du Pakistan

Per la Repubblica islamica del Pakistan

Pakistānas Islāma Republikas vārdā

Pakistano Islamo Respublikos vardu

A Pakisztáni Iszlám Köztársaság részéről

Għar-Repubblika Iżlamika tal-Pakistan

Voor de Islamitische Republiek Pakistan

W imieniu Islamskiej Republiki Pakistanu

Pela República Islâmica do Paquistão

Pentru Republica Islamică Pakistan

Za Pakistanskú islamskú republiku

Za Islamsko republiko Pakistan

Pakistanin islamilaisen tasavallan puolesta

För Islamiska republiken Pakistan

LIITE I

Väliaikainen luettelo tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista

Pakistanin islamilaisen tasavallan ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliset lentoliikennesopimukset, jotka on tehty, allekirjoitettu ja/tai joita sovelletaan väliaikaisesti tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä:

—

Itävallan liittohallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Rawalpindissä 28 päivänä toukokuuta 1971, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Itävalta-sopimus’,

sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Islamabadissa 27 päivänä syyskuuta 2006 tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Itävalta-yhteisymmärryspöytäkirja’;

—	Bulgarian kansantasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Islamabadissa 22 päivänä lokakuuta 1969, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Bulgaria-sopimus’;

—	Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Prahassa 2 päivänä syyskuuta 1969, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Tšekki-sopimus’;

—

Tanskan kuningaskunnan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus (luonnos), tehty Oslossa 23 päivänä maaliskuuta 1999, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Tanska-sopimus (luonnos)’,

sellaisena kuin se on täydennettynä Oslossa 23 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyllä Skandinavian maiden ja Pakistanin välisellä yhteisymmärryspöytäkirjalla;

—

Ranskan tasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Karachissa 31 päivänä heinäkuuta 1950, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Ranska-sopimus’,

sellaisena kuin se on muutettuna 29 päivänä elokuuta sekä 20 ja 31 päivänä lokakuuta 1960 päivätyllä noottienvaihdolla,

sellaisena kuin se on muutettuna 2 ja 9 päivänä heinäkuuta 1974 päivätyllä noottienvaihdolla;

—	Saksan liittotasavallan ja Pakistanin välinen lentoliikennesopimus, tehty Bonnissa 20 päivänä heinäkuuta 1960, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Saksa-sopimus’, luettuna yhdessä Bonnissa 12 päivänä marraskuuta 1998 tehdyn yhteisesti hyväksytyn pöytäkirjamerkinnän kanssa;

—	Helleenien tasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Ateenassa 15 päivänä marraskuuta 2005, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Kreikka-sopimus’;

—	Unkarin kansantasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Budapestissä 11 päivänä toukokuuta 1977, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Unkari-sopimus’;

—

Italian tasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Roomassa 5 päivänä lokakuuta 1957, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Italia-sopimus’,

sellaisena kuin se on muutettuna Roomassa 16 päivänä tammikuuta 1974 tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla,

sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Roomassa 24 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla;

—	Maltan tasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Vallettassa 25 päivänä huhtikuuta 1975, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Malta-sopimus’;

—

Alankomaiden kuningaskunnan hallituksen ja Pakistanin hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Karachissa 17 päivänä heinäkuuta 1952, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Alankomaat-sopimus’,

sellaisena kuin se on muutettuna Haagissa 27 päivänä huhtikuuta 1995 tehdyllä yhteisesti hyväksytyllä pöytäkirjamerkinnällä,

sellaisena kuin se on muutettuna Haagissa 28 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyllä yhteisesti hyväksytyllä pöytäkirjamerkinnällä,

sellaisena kuin se on muutettuna Bhurbanissa 16 päivänä marraskuuta 1995 tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla;

—

Alankomaiden kuningaskunnan hallituksen ja Pakistanin hallituksen välinen lentoliikennesopimus (luonnos), tehty Bhurbanissa 16 päivänä marraskuuta 1995, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Alankomaat-sopimus (luonnos)’,

sellaisena kuin se on muutettuna Haagissa 25 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyllä yhteisesti hyväksytyllä pöytäkirjamerkinnällä,

sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Karachissa 28 päivänä marraskuuta 1998 tehdyllä luottamuksellisella yhteisymmärryspöytäkirjalla;

—	Puolan kansantasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Rawalpindissä 30 päivänä lokakuuta 1970, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Puola-sopimus’;

—	Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Portugalin hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Karachissa 7 päivänä kesäkuuta 1958, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Portugali-sopimus’;

—

Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Espanjan kuningaskunnan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Madridissa 19 päivänä kesäkuuta 1979, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Espanja-sopimus’,

sellaisena kuin se on muutettuna 20 ja 29 päivänä heinäkuuta 1988 päivätyllä noottienvaihdolla;

—	Romanian sosialistisen tasavallan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Rawalpindissä 9 päivänä tammikuuta 1973, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Romania-sopimus’;

—

Ruotsin kuningaskunnan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Oslossa 23 päivänä maaliskuuta 1999, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Ruotsi-sopimuksen luonnos’,

sellaisena kuin se on täydennettynä Oslossa 23 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyllä Skandinavian maiden ja Pakistanin välisellä yhteisymmärryspöytäkirjalla;

—

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Karachissa 14 päivänä syyskuuta 1999, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimus’,

sellaisena kuin se on muutettuna Lontoossa 9 päivänä helmikuuta 2000 tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla.

Pakistanin islamilaisen tasavallan ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä parafoidut tai allekirjoitetut lentoliikennesopimukset ja muut järjestelyt, jotka eivät ole vielä tulleet voimaan ja joita ei sovelleta väliaikaisesti tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä:

—

Pakistanin islamilaisen tasavallan hallituksen ja Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Karachissa 14 päivänä lokakuuta 1997, jäljempänä liitteessä II ’Pakistan–Luxemburg-sopimus’,

sellaisena kuin se on täydennettynä Karachissa 14 päivänä lokakuuta 1997 allekirjoitetulla yhteisymmärryspöytäkirjalla.

LIITE II

Väliaikainen luettelo liitteessä I lueteltujen sopimusten artikloista, joita tarkoitetaan tämän sopimuksen 2–4 artiklassa

Jäsenvaltion suorittama nimeäminen:

—	Pakistan–Itävalta-sopimuksen 3 artikla ja Islamabadissa 27 päivänä syyskuuta 2006 tehdyn Pakistan–Itävalta-yhteisymmärryspöytäkirjan 2 a artikla

—	Pakistan–Bulgaria-sopimuksen III artikla

—	Pakistan–Tšekki-sopimuksen III artikla

—	Pakistan–Tanska-sopimuksen (luonnoksen) 3 artikla

—	Pakistan–Ranska-sopimuksen 2 artikla

—	Pakistan–Saksa-sopimuksen 3 artikla

—	Pakistan–Kreikka-sopimuksen 3 artikla

—	Pakistan–Unkari-sopimuksen 3 artikla

—	Pakistan–Italia-sopimuksen II artikla

—	Pakistan–Malta-sopimuksen 3 artikla

—	Pakistan–Alankomaat-sopimuksen (luonnoksen) 4 artikla

—	Pakistan–Puola-sopimuksen III artikla

—	Pakistan–Portugali-sopimuksen II artikla

—	Pakistan–Romania-sopimuksen III artikla

—	Pakistan–Espanja-sopimuksen 3 artikla

—	Pakistan–Ruotsi-sopimuksen (luonnoksen) 3 artikla

—	Pakistan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 4 artikla

Liikennöintilupien tai muiden lupien epääminen, peruuttaminen kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittaminen:

—	Pakistan–Itävalta-sopimuksen 4 artikla ja Pakistan–Itävalta-yhteisymmärryspöytäkirjan 2 b artikla

—	Pakistan–Bulgaria-sopimuksen IV artikla

—	Pakistan–Tšekki-sopimuksen IV artikla

—	Pakistan–Tanska-sopimuksen (luonnoksen) 4 artikla

—	Pakistan–Ranska-sopimuksen 2 artikla

—	Pakistan–Saksa-sopimuksen 4 artikla

—	Pakistan–Kreikka-sopimuksen 4 artikla

—	Pakistan–Unkari-sopimuksen 4 artikla

—	Pakistan–Italia-sopimuksen VIII artikla

—	Pakistan–Luxemburg-sopimuksen 4 artikla

—	Pakistan–Malta-sopimuksen 4 artikla

—	Pakistan–Alankomaat-sopimuksen (luonnoksen) 5 artikla

—	Pakistan–Puola-sopimuksen IV artikla

—	Pakistan–Portugali-sopimuksen VIII artikla

—	Pakistan–Romania-sopimuksen IV artikla

—	Pakistan–Espanja-sopimuksen 4 artikla

—	Pakistan–Ruotsi-sopimuksen (luonnoksen) 4 artikla

—	Pakistan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 5 artikla

Turvallisuus:

—	Pakistan–Itävalta-yhteisymmärryspöytäkirjan liite D

—	Pakistan–Bulgaria-sopimuksen V artikla

—	Pakistan–Tšekki-sopimuksen V artikla

—	Pakistan–Tanska-sopimuksen (luonnoksen) 16 artikla

—	Pakistan–Kreikka-sopimuksen 8 artikla

—	Pakistan–Unkari-sopimuksen 5 artikla

—	Pakistan–Italia-sopimuksen II artikla

—	Pakistan–Luxemburg-sopimuksen 6 artikla

—	Pakistan–Malta-sopimuksen 5 artikla

—	25 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyn yhteisesti hyväksytyn Pakistan–Alankomaat-pöytäkirjamerkinnän lisäys II

—	Pakistan–Romania-sopimuksen V artikla

—	Pakistan–Espanja-sopimuksen 5 artikla

—	Pakistan–Ruotsi-sopimuksen (luonnoksen) 16 artikla

Kuljetustariffit Euroopan yhteisön sisällä:

—	Pakistan–Itävalta-sopimuksen 9 artikla

—	Pakistan–Bulgaria-sopimuksen VIII artikla

—	Pakistan–Tšekki-sopimuksen VIII artikla

—	Pakistan–Tanska-sopimuksen (luonnoksen) 11 artikla

—	Pakistan–Ranska-sopimuksen 6 artikla

—	Bonnissa 12 päivänä marraskuuta 1998 tehdyn yhteisesti hyväksytyn pöytäkirjamerkinnän liite 4, sellaisena kuin sitä sovelletaan Pakistan–Saksa-sopimuksen yhteydessä

—	Pakistan–Kreikka-sopimuksen 13 artikla

—	Pakistan–Unkari-sopimuksen 9 artikla

—	Pakistan–Italia-sopimuksen VI artikla

—	Pakistan–Luxemburg-sopimuksen 10 artikla

—	Pakistan–Malta-sopimuksen 9 artikla

—	Pakistan–Alankomaat-sopimuksen (luonnoksen) 6 artikla

—	Pakistan–Puola-sopimuksen VIII artikla

—	Pakistan–Portugali-sopimuksen VI artikla

—	Pakistan–Romania-sopimuksen IX artikla

—	Pakistan–Espanja-sopimuksen 9 artikla

—	Pakistan–Ruotsi-sopimuksen (luonnoksen) 11 artikla

—	Pakistan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 7 artikla

LIITE III

Luettelo tämän sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetuista muista valtioista

a)	Islannin tasavalta (Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla)

b)	Liechtensteinin ruhtinaskunta (Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla)

c)	Norjan kuningaskunta (Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla)

d)	Sveitsin valaliitto (Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikennesopimuksen nojalla)

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 84

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	52. vuosikerta 31. maaliskuu 2009

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
	*	Neuvoston asetus (EY) N:o 260/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä (Kodifioitu toisinto)	1
		Komission asetus (EY) N:o 261/2009, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	18
	*	Komission asetus (EY) N:o 262/2009, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2009, S-moodikyselykoodien koordinoitua jakamista ja käyttöä koskevista vaatimuksista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa ( 1 )	20

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Neuvosto
	2009/302/EY
*	Neuvoston päätös, tehty 21 päivänä toukokuuta 2008, Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta	33
	Euroopan yhteisön ja Pakistanin islamilaisen tasavallan välinen sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista	34
	Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi
	2009/303/EY, Euratom
*	Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös, tehty 25 päivänä maaliskuuta 2009, kahden tuomarin nimittämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen	43
	Komissio
	2009/304/EY
*	Komission päätös, tehty 30 päivänä maaliskuuta 2009, eurooppalaisen tilastoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean kahdentoista jäsenen nimeämisestä ( 1 )	44

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	JO	68,6
	MA	50,1
	TN	134,4
	TR	96,3
	ZZ	87,4
0707 00 05	JO	155,5
	MA	55,7
	TR	167,4
	ZZ	126,2
0709 90 70	MA	39,1
	TR	135,0
	ZZ	87,1
0709 90 80	EG	60,4
0709 90 80	ZZ	60,4
0805 10 20	EG	46,5
	IL	60,4
	MA	52,6
	TN	48,5
	TR	77,1
	ZZ	57,0
0805 50 10	TR	47,9
0805 50 10	ZZ	47,9
0808 10 80	AR	88,1
	BR	72,6
	CA	78,6
	CL	69,5
	CN	72,5
	MK	23,7
	US	106,3
	UY	58,9
	ZA	83,6
	ZZ	72,6
0808 20 50	AR	78,2
	CL	79,6
	CN	50,9
	US	194,4
	ZA	89,3
	ZZ	98,5