25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/1

(1)

Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot) 25 päivänä helmikuuta 1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 479/92 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaisesti voidaan julistaa, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa sovelleta niihin sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, jotka täyttävät perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset.

(3)

Perustamissopimuksen 83 artiklan mukaisesti sen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat säännökset on annettava asetuksella tai direktiivillä. Perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti kyseisissä säännöksissä on vahvistettava perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon yhtäältä tarve turvata tehokas valvonta ja toisaalta tarve yksinkertaistaa hallintoa niin paljon kuin mahdollista. Perustamissopimuksen 83 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti kyseisissä säännöksissä on määriteltävä komission ja yhteisön tuomioistuimen tehtävänjako.

(4)

Merenkulun linjaliikenne on pääomavaltainen ala. Konttikuljetukset ovat lisänneet yhteistyön ja rationalisoinnin tarvetta. Jäsenvaltioiden kauppalaivaston olisi saavutettava riittävät mittakaavaedut, jotta ne kykenisivät kilpailemaan linjaliikenteen maailman-laajuisilla markkinoilla.

(5)

Linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden välillä tehtävät yhteiset palvelusopimukset, joiden tarkoituksena on niiden toiminnan rationalisointi teknisten, toiminnallisten ja/tai kaupallisten järjestelyjen avulla (joita meriliikenteen alalla nimitetään ”konsortioiksi”), saattavat osaltaan auttaa hankkimaan tarvittavat voimavarat merenkulkualan linjaliikennepalvelujen tuottavuuden parantamiseksi ja teknisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi.

(6)

Meriliikenteellä on tärkeä merkitys yhteisön kaupan kehitykselle ja konsortiosopimuksilla saattaa olla merkitystä tässä suhteessa ottaen huomioon kansainvälisen merenkulun linjaliikenteen erityispiirteet. Näiden sopimusten laillistaminen on toimenpide, joka auttaa parantamaan yhteisön kilpailukykyä meriliikenteen alalla.

(7)

Konsortioiden tarjoamien meriliikenteen palvelujen käyttäjät voivat saada osan tuottavuuden ja palvelun paranemisesta koituvasta hyödystä erityisesti liikennöinnin säännöllisyyden, korkeammista kapasiteetin käyttöasteista aiheutuvan kustannusten alenemisen sekä alusten ja laitteiston paranemisesta johtuvan palvelun laadun paranemisen kautta.

(8)

Komissiolla olisi oltava oikeus julistaa asetuksella, että perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tiettyihin konsortioiden sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin sellaisen yritysten välisen yhteistyön helpottamiseksi, joka on taloudellisesti toivottavaa ja jolla ei ole kilpailupolitiikan kannalta haitallisia vaikutuksia. Komissiolla on oltava mahdollisuus tiiviissä ja jatkuvassa yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa määritellä tarkasti näiden poikkeusten soveltamisala sekä niihin liittyvät edellytykset.

(9)

Merenkulkualan linjaliikenteen konsortiot ovat muodoltaan erityisiä ja moniulotteisia yhteisyrityksiä. Eri tilanteissa tehdyt konsortiosopimukset poikkeavat toisistaan huomattavasti. Konsortiosopimusten osapuolet vaihtuvat usein ja näiden sopimusten soveltamisalaa, toimintaa ja määräyksiä muutetaan nopeassa tahdissa. Komission olisi tämän vuoksi vastattava niiden konsortioiden määrittelystä määräajoin, joihin ryhmäpoikkeusta on sovellettava.

(10)

Sen varmistamiseksi, että kaikki perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, ryhmäpoikkeuksiin olisi liitettävä ehtoja, joiden avulla taataan, että kohtuullinen osa hyödystä välittyy rahdinantajille ja ettei kilpailua poisteta,

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/5

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/7

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tuottajajärjestöjen hyväksynnän tiedonannoista sekä hintojen ja interventioiden vahvistamisesta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn osalta 16 päivänä tammikuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 80/2001 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavin osin (3). Koska kyseiseen asetukseen on jäsenvaltioiden alueiden luettelon sekä tässä asetuksessa käytettyjen valuuttakoodien tarkistusten vuoksi tehtävä lisää muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 13 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio varmistaa, että vuosittain julkaistaan luettelo hyväksytyistä tuottajajärjestöistä ja niiden yhteenliittymistä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle asiaa koskevat tiedot.

(3)

Komission olisi pystyttävä seuraamaan, miten tuottajajärjestöt sääntelevät hintoja ja miten ne soveltavat taloudellisia korvausjärjestelmiä ja siirtotukea.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 104/2000 21–26 artiklassa säädettyjen yhteisön interventiojärjestelyjen mukaan käytettävissä on oltava erityisesti määritellyillä alueilla säännöllisin väliajoin noteeratut hinnat.

(5)

Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnoinnin yhteydessä on otettu käyttöön jäsenvaltioiden ja komission välinen järjestelmä tietojen toimittamiseksi sähköisessä muodossa (FIDES II -järjestelmä). Olisi käytettävä tätä järjestelmää tässä asetuksessa säädettyjen tietojen keräämiseksi.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastustuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/34

(1)

Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (2) 67 artiklan 3 kohdassa säädetään, että Euroopan lääkeviraston, jäljempänä ’virasto’, tulot koostuvat yhteisön rahoitusosuudesta ja yritysten virastolle suorittamista maksuista. Asetuksessa (EY) N:o 297/95 vahvistetaan kyseisten maksujen luokat ja määrät.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 297/95 12 artiklassa säädetään, että komissio tarkistaa viraston perimät maksut inflaatioasteen perusteella ja saattaa ne ajan tasalle vuosittain 1 päivänä huhtikuuta.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen tarkistaa kyseiset maksut vuoden 2008 inflaatioasteen perusteella. Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston (Eurostat) mukaan yhteisön inflaatioaste oli 3,7 prosenttia vuonna 2008.

(4)

Yksinkertaisuuden vuoksi mukautetut maksujen määrät olisi pyöristettävä lähimpään 100 euroon.

(5)

Asetusta (EY) N:o 297/95 olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Oikeusvarmuuden vuoksi tätä asetusta ei sovelleta vaatimustenmukaisiin hakemuksiin, joiden käsittely on 1 päivänä huhtikuuta 2009 kesken.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 297/95 12 artiklan mukaan maksut on saatettava ajan tasalle 1 päivästä huhtikuuta 2009. Sen vuoksi on aiheellista, että tämä asetus saatetaan voimaan kiireellisesti ja sitä sovelletaan kyseisestä päivämäärästä alkaen,

1)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 4 artiklassa ilmaisu ”60 600 euron” ilmaisulla ”62 800 euron”.

3)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 6 artiklassa ilmaisu ”36 400 euron” ilmaisulla ”37 700 euron”.

5)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/37

(1)

Tilanteessa, jossa ulkoisen rahoituksen tarve on hyvin suuri, Latvian pääoma- ja rahoitusmarkkinoihin on viime aikoina kohdistunut painetta, mikä heijastaa markkinoiden asenteiden yleistä kovenemista ja kasvavaa huolta Latvian talouden tilasta, jonka taustalla on huomattava epätasapaino eli suuri ulkoinen vaje ja erittäin suuri ulkomaan velka, julkisen talouden heikentyminen sekä nopea kustannus- ja hintainflaatio. Latvian pankkiala on kokenut vakavia likviditeetti- ja luottamusongelmia. Ulkomaan valuuttavarannot ovat pienentyneet, sillä keskuspankki on toteuttanut toimia valuuttakurssikiinnityksen säilyttämiseksi.

(2)

Neuvosto tarkastelee säännöllisesti Latvian harjoittamaa talouspolitiikkaa erityisesti Latvian lähentymisohjelman, kansallisen uudistusohjelman sekä lähentymiskehityksen arvioinnin yhteydessä.

(3)

Latvian arvioidaan tarvitsevan ulkoista rahoitusta vuoden 2011 ensimmäiseen neljännekseen saakka 7,5 miljardia euroa.

(4)

Latvian viranomaiset ovat pyytäneet huomattavaa rahoitustukea EU:lta ja muilta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja mailta maksutaseen kestävyyden tukemiseksi.

(5)

Latvian maksutase on vakavasti uhattuna, minkä vuoksi on perusteltua, että yhteisö antaa keskinäistä apua kiireellisesti yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden avustajien kanssa. Lisäksi, ottaen huomioon asian kiireellisyyden, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen liitetyn kansallisten kansanedustuslaitosten asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan I jakson 3 kohdassa tarkoitettuun kuuden viikon määräaikaan on myönnettävä poikkeus.

(6)

Rahoitustukipaketin edellytyksenä on Latvian viranomaisten luja sitoumus soveltaa kunnianhimoista julkisen talouden ja rahoituksen järjestelmää ja rakenneuudistusohjelmaa tarpeellisten ulkoisten ja sisäisten sopeutusten helpottamiseksi, talouden vakauttamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi talouspolitiikkaan. Komissio tarkistaa säännöllisesti ja tiiviissä yhteistyössä talous- ja rahoituskomitean kanssa, että tukeen liittyvät talouspoliittiset ehdot täyttyvät kokonaisuudessaan,

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/39

(1)

Neuvosto päätti antaa Latvialle keskinäistä apua päätöksellään 2009/289/EY (2).

(2)

Tilanteessa, jossa ulkoisen rahoituksen tarve on erittäin suuri, Latvian pääoma- ja rahoitusmarkkinoihin on viime aikoina kohdistunut painetta, mikä heijastaa markkinoiden asenteiden yleistä kovenemista ja kasvavaa huolta Latvian talouden tilasta, jonka taustalla on huomattava epätasapaino eli suuri ulkoinen vaje, julkisen talouden heikentyminen sekä nopea kustannus- ja hintainflaatio. Latvian pankkiala on kokenut vakavia likviditeetti- ja luottamusongelmia. Ulkomaan valuuttavarannot ovat pienentyneet, sillä keskuspankki on toteuttanut toimia valuuttakurssikiinnityksen säilyttämiseksi.

(3)

Latvian arvioidaan tarvitsevan ulkoista rahoitusta vuoden 2011 ensimmäiseen neljännekseen saakka 7,5 miljardia euroa.

(4)

On tarkoituksenmukaista antaa Latvialle yhteisön tukea enintään 3,1 miljardia euroa asetuksella (EY) N:o 332/2002 käyttöönotetun, keskipitkän ajan rahoitustukea myöntämistä jäsenvaltioiden maksutaseille koskevan järjestelyn mukaisesti. Tämä tuki olisi yhdistettävä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) valmiusluottojärjestelyllä myöntämään 1,5 miljardin erityisnosto-oikeuden (1 200 prosenttia Latvian IMF-kiintiöstä, noin 1,7 miljardia euroa) lainaan, joka hyväksyttiin 23 päivänä joulukuuta 2008. Pohjoismaat (Ruotsi, Tanska, Suomi, Viro ja Norja) osallistuvat yhteensä 1,9 miljardilla eurolla, Maailmanpankki 0,4 miljardilla eurolla sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Tšekki ja Puola yhteensä 0,4 miljardilla eurolla, mikä nostaa kokonaissumman 7,5 miljardiin euroon vuoden 2011 ensimmäiseen neljännekseen kestävällä ajanjaksolla.

(5)

Yhteisön tuen hoitaminen olisi annettava komission tehtäväksi. Latvian viranomaisten kanssa talous- ja rahoituskomitean kuulemisen jälkeen sovitut erityiset talouspoliittiset ehdot olisi vahvistettava yhteisymmärryspöytäkirjassa. Niihin olisi sisällyttävä muun muassa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on hillitä välittömiä likviditeettipaineita, palauttaa pitkän aikavälin vakaus lujittamalla pankkialaa, korjata julkisen talouden epätasapaino ja harjoittaa kilpailukykyä lisäävää kansallista politiikkaa. Toimenpiteisiin olisi sisällyttävä viipymätön ja kestävä julkisen talouden vakauttaminen, kattava strategia pankkialan ongelmien ratkaisemiseksi, sääntelyviranomaisten kriisinhallintavalmiuksien vahvistaminen, laajoja rakenneuudistuksia sekä muita merkittäviä toimenpiteitä. Komission olisi vahvistettava yksityiskohtaiset rahoitusehdot lainasopimuksessa.

(6)

Tuki olisi myönnettävä välittömien likviditeettipaineiden hillitsemiseksi, ja sen edellytyksenä olisi oltava politiikka, jolla palautetaan pitkän aikavälin vakaus vahvistamalla pankkialaa, korjaamalla julkisen talouden epätasapaino ja harjoittamalla kilpailukykyä lisäävää kansallista politiikkaa säilyttäen samalla valuuttakurssin kapean vaihteluvälin nykyisellä keskuskurssilla,

a)

Sellaisen julkisen talouden selkeän keskipitkän aikavälin ohjelman hyväksyminen, jonka tavoitteena on supistaa julkisen talouden alijäämä enintään perustamissopimuksen 3 prosentin viitearvoon suhteessa BKT:hen vuoteen 2011 mennessä.

b)

Vuoden 2009 talousarvion toteuttaminen sellaisena kuin se on tarkistettuna 12 päivänä joulukuuta 2008 hyväksytyllä lisätalousarviolla (yksityiskohtainen talousarvio on tarkoitus antaa maaliskuun loppuun 2009 mennessä), jonka tavoitteena on julkisen talouden enintään 5 prosentin maksualijäämä suhteessa BKT:hen tai EKT 95-järjestelmän mukaisesti 5,3 prosentin alijäämä.

c)

Julkisen sektorin keskimääräisten palkkojen alentaminen vuonna 2009 nimellismääräisesti vähintään 15 prosenttia verrattuna alkuperäiseen, 14 päivänä marraskuuta 2008 hyväksyttyyn talousarvioon, ja edelleen 2 prosenttia vuosina 2010–2011.

d)

Vuonna 2008 aloitetun valtionhallinnon työpaikkojen vähentämisen jatkaminen varmistaen vähintään 5 prosentin vähennyksen vuoden 2008 loppuun mennessä ja 10 prosentin kokonaisvähennyksen 30 päivään kesäkuuta 2009 mennessä.

e)

Budjettimenettelyjen suunnittelun ja toteutuksen vahvistaminen hyväksymällä julkisen talouden kehys ja talousarviouudistus, mikä toteutetaan muuttamalla nykyistä talousarviota ja varainhoitoa koskevaa lakia.

f)

Selkeän ja avoimen palkkajärjestelmän käyttöönotto julkishallinnon suoraan työllistämille työntekijöille ja yhden yhtenäisen henkilöresurssien suunnittelu- ja hallintojärjestelmän luominen julkishallinnon laitoksia varten.

g)

Mekanismit, joilla varmistetaan pankkialan laajempi vakaus keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mukaan lukien useat vakavaraisuuteen, valvontaan ja rahapolitiikkaan liittyvät toimenpiteet. Näiden mekanismien olisi rajattava luotonannon kasvu kestävälle tasolle ja vältettävä liiallinen turvautuminen vakuudettomaan ulkomaiseen rahoitukseen. Pankkijärjestelmää tarkastellaan kohdennetusti sen varmistamiseksi, että kaikki pankit ovat vakavaraisia ja niillä on riittävästi pääomaa.

h)

Tarkoituksenmukaiset yksityisen sektorin velkojen uudelleenjärjestelyä koskevat toimenpiteet. Samalla on vahvistettava sovellettavaa oikeusperustaa olemassa olevan velan juoksuaikojen ja valuuttayksiköiden uudelleenjärjestämiseksi. Etusijalle on asetettava myös maksukyvyttömyysmenettelyjen helpottaminen ja tervehdyttämissuunnitelmien nopea täytäntöönpano.

i)

Sen varmistaminen, etteivät Parex-pankin jäljellä olevat vähemmistöosakkeenomistajat hyödy pankin ongelmien ratkaisemisesta ja rahoitusvakauden lisäämiseen tähtäävistä toimenpiteistä, kansallistamalla Parex-pankki kokonaan.

j)

Lissabonin strategian mukaiset, Latvian kansallisen uudistusohjelman yhteydessä toteutettavat rakenneuudistustoimenpiteet, mukaan lukien aktiivinen työmarkkinapolitiikka ja elinikäinen oppiminen, yksityisen sektorin toimijoiden laajempi osallistuminen T&K:een ja innovointitoimintaan, vienninedistämistoimenpiteet ja yritysten hallinnollisen rasitteen vähentäminen.

k)

EU-rahoitteisten hankkeiden toteuttaminen suunnitellulla tasolla, jotta avoin sektori voisi paremmin myötävaikuttaa talouskasvuun.

l)

Toimenpiteet, joilla parannetaan sellaisten yritysten ja yrittäjien rahoituksen saantia, joiden rakennerahastoille esittämät tukihakemukset on hyväksytty tai jotka ehkä aikovat hakea rakennerahastojen tukea.

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/42

(1)

Irlannin viranomaiset ilmoittivat komissiolle 25 päivänä kesäkuuta 2008 direktiivin 2000/13/EY 19 artiklan toisessa kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti terveysasioihin liittyvistä asetusluonnoksista, jotka koskevat siipikarjan-, sian- ja lampaanlihan alkuperämaan pakollista merkitsemistä.

(2)

Asetusluonnoksissa vaaditaan, että kaikkeen siipikarjan-, sian- ja lampaanlihaan sekä elintarvikkeisiin, jotka sisältävät vähintään 70 painoprosenttia kyseistä lihaa, on lisättävä selkein ja helppolukuisin kirjasimin iirin- ja/tai englanninkielinen merkintä, josta käy ilmi elintarvikkeiden alkuperämaa. ”Alkuperä” on määritelmän mukaan maa, jossa eläin kasvatettiin suurimman osan elämäänsä ja, jos kyseessä on eri maa, se jossa eläin teurastettiin.

(3)

Direktiivillä 2000/13/EY yhdenmukaistetaan elintarvikkeiden merkintöjä koskevat säännöt säätämällä toisaalta tiettyjen kansallisten säännösten yhdenmukaistamisesta ja toisaalta järjestelyistä, jotka koskevat yhdenmukaistamattomia kansallisia säännöksiä. Yhdenmukaistamisen laajuus määritellään 3 artiklan 1 kohdassa, jossa luetellaan tiedot, jotka on pakollisesti merkittävä elintarvikkeisiin ”edellytyksin, joista säädetään 4–17 artiklassa, ja jollei sanotuista artikloista muuta johdu”. Lisäksi 4 artiklan 2 kohdassa säädetään mahdollisuudesta vaatia erityiselintarvikkeita koskevissa yhteisön säännöksissä, tai jos yhteisön säännöksiä ei ole, kansallisissa säännöksissä merkintöihin sisällytettäviksi 3 artiklan 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi muita tietoja.

(4)

Direktiivin 2000/13/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaan on mahdollista hyväksyä yhdenmukaistamattomia kansallisia säännöksiä, jos niille on jokin kyseisessä kohdassa lueteltu peruste, kuten petollisten toimien torjuminen tai kansanterveyden suojeleminen, ja jos ne eivät ole omiaan estämään direktiivissä 2000/13/EY annettujen määritelmien ja sääntöjen soveltamista; näin ollen, jos jäsenvaltio on ehdottanut kansallisten merkintäsäännösten antamista, on syytä tarkastella, ovatko ne edellä mainittujen vaatimusten ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sääntöjen mukaisia.

(5)

Direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan 8 alakohdan mukaan elintarvikkeen alkuperän tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, ”jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperästä tai lähtöpaikasta”. Tämä säännös, jonka mukaan elintarvikkeen alkuperän tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, jos tietyn tuotteen merkinnöissä olevien muiden tietojen perusteella tuotteen voisi luulla olevan peräisin jostakin muualta, antaa riittävät keinot kuluttajien harhaanjohtamisen vaaran torjumiseksi.

(6)

Perustelut, jotka Irlannin viranomaiset esittävät siipikarjan-, sian- ja lampaanlihan osalta, eivät anna aihetta päätellä, että irlantilaiset kuluttajat pääsääntöisesti erehtyisivät luulemaan kyseisten tuotteiden olevan peräisin jostakin nimenomaisesta paikasta.

(7)

Irlannin viranomaiset eivät ole toimittaneet näyttöä siitä, että asetusluonnokset olisivat tarpeen minkään edellä mainitun direktiivin 18 artiklassa luetellun tavoitteen saavuttamiseksi tai että näin aiheutuva haitta ei olisi suhteeton. Tavoitteeksi mainitaan ainoastaan tiedon antaminen kuluttajille kyseisten tuotteiden alkuperästä. Tämä syy yksinään ei riitä asetusluonnosten perusteluksi.

(8)

Komissio on näiden huomioiden perusteella antanut direktiivin 2000/13/EY 19 artiklan kolmannen kohdan nojalla kielteisen lausunnon.

(9)

Irlannin viranomaisia olisi näin ollen kehotettava jättämään kyseiset asetusluonnokset hyväksymättä.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/44

(1)

Edellytyksistä, joilla muovisille laatikoille ja kuormalavoille voidaan myöntää pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/62/EY säädettyjä raskasmetallien pitoisuustasoja koskeva poikkeus, 8 päivänä helmikuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 1999/177/EY (2) voimassaoloaika päättyi 9 päivänä helmikuuta 2009.

(2)

Päätöksen 1999/177/EY voimassaolon päättyessä markkinoilla oli edelleen huomattava määrä muovisia laatikoita ja muovisia kuormalavoja, joissa raskasmetallien pitoisuustasot ylittävät direktiivissä 94/62/EY säädetyt tasot. Koska teollisuus ei voi korvata kaikkia kyseisiä laatikoita ja kuormalavoja, on olemassa suuri vaara, että kyseiset laatikot ja kuormalavat hävitetään sijoittamalla ne kaatopaikalle tai polttamalla ne. Molemmilla ratkaisuilla olisi haitallisia vaikutuksia terveydelle ja ympäristölle.

(3)

Direktiivillä 94/62/EY pyritään rajoittamaan raskasmetallien esiintymistä pakkauksissa sekä saavuttamaan ympäristönsuojelun korkea taso muun muassa uudelleenkäytön ja kierrätyksen avulla.

(4)

Jotta annettaisiin teollisuudelle aikaa korvata kyseiset muoviset laatikot ja muoviset kuormalavat käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, on aiheellista vahvistaa edellytykset poikkeukselle sellaisia kyseisiä laatikoita ja kuormalavoja varten, jotka ovat suljetussa ja valvotussa ketjussa tapahtuvassa tuotekierrossa. Komissiolle toimitetuissa tieteellisissä kertomuksissa suositellaan, että poikkeus myönnettäisiin.

(5)

Koska komission tarkoituksena on tarkastella uudelleen viiden vuoden kuluttua sitä, miten tässä päätöksessä säädetty järjestelmä toimii ja miten raskasmetalleja sisältävien muovisten laatikoiden ja muovisten kuormalavojen käytöstä poistamisessa on edistytty, jäsenvaltioiden olisi toimitettava asiaa koskevat tiedot. Jotta ei lisättäisi olemassa olevaa hallinnollista taakkaa asettamalla jäsenvaltioille erityinen raportointivelvoite, kyseiset tiedot voidaan sisällyttää kertomuksiin, jotka on toimitettava komissiolle direktiivin 94/62/EY 17 artiklan mukaisesti.

(6)

Oikeusvarmuuden vuoksi tätä päätöstä olisi sovellettava seuraavasta päivästä sen jälkeen, kun päätöksen 1999/177/EY voimassaolo päättyi voimassaolon päättymisestä mahdollisesti aiheutuvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 94/62/EY 21 artiklan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

’raskasmetalleilla’ lyijyä, kadmiumia, elohopeaa ja kuudenarvoista kromia;

2)

’raskasmetallien tarkoituksellisella käytöllä’ raskasmetalleja sisältävän aineen tietoista käyttöä pakkauksen tai pakkauksen osan formuloinnissa siten, että sen jatkuva läsnäolo on tarpeen jonkin lopullisen pakkauksen tai sen osan erityisen ominaisuuden, ulkonäön tai laadun aikaansaamiseksi;

3)

’raskasmetallien tahattomalla esiintymisellä’ raskasmetallien esiintymistä pakkauksen tai pakkauksen osan ainesosana silloin, kun tätä metallia ei ole käytetty tarkoituksellisesti.

25.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 79/47

(1)

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvosto hyväksyi 2 päivänä kesäkuuta 2008 päätöslauselman 1816 (2008), jossa se kehotti kaikkia valtioita toimimaan yhteistyössä Somalian rannikolla merirosvoukseen ja asellisiin ryöstöihin syyllistyneitä henkilöitä koskevan tuomiovallan määrittelyssä sekä näiden henkilöiden tutkinnassa ja syytteeseen panossa. Nämä määräykset vahvistettiin uudelleen 2 päivänä joulukuuta 2008 hyväksytyllä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1846 (2008).

(2)

Neuvosto hyväksyi 10 päivänä marraskuuta 2008 yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (1) (”Atalanta”-operaatio).

(3)

Yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP mukaan syytteeseen panoa varten kiinni ja säilöön otetut henkilöt, jotka ovat syyllistyneet tai joiden epäillään syyllistyneen merirosvoukseen tai aseellisiin ryöstöihin, sekä näiden tekojen toteuttamiseen käytetty omaisuus voidaan siirtää kolmanteen valtioon, joka haluaa käyttää lainkäyttövaltaansa kyseessä oleviin henkilöihin ja omaisuuteen nähden, jos siirron ehdoista on sovittu tämän kolmannen valtion kanssa sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus, erityisesti sen takaamiseksi, että kehenkään ei kohdisteta kuolemanrangaistusta, kidutusta tai muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua.

(4)

Perustamissopimuksen 24 artiklan mukaisesti puheenjohtajavaltio on korkeana edustajana toimivan pääsihteerin avustuksella neuvotellut Euroopan unionin ja Kenian hallituksen välisen kirjeenvaihdon niistä edellytyksistä ja menettelyistä, jotka koskevat merirosvouksesta epäiltyjen, Euroopan unionin johtamien merivoimien (EUNAVFOR) säilöön ottamien henkilöiden ja EUNAVFORin takavarikoiman omaisuuden siirtoa EUNAVFORilta Kenian huostaan sekä näiden henkilöiden kohtelua siirron jälkeen.

(5)

Kirjeenvaihto olisi hyväksyttävä,