12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/1

(1)

Tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1174/2005 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuonnissa. Alkuperäisessä tutkimuksessa käytettiin tutkimusajanjaksona 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välistä ajanjaksoa.

(2)

Neuvosto selkeytti alkuperäisen tutkimuksen tuotteen määrittelyä asetuksella (EY) N:o 684/2008 (3).

(3)

Tämä osittainen välivaiheen tarkastelu käynnistettiin kiinalaisen viejän, Yale (Hangzhou) Industrial Products Co. Ltd -yrityksen, jäljempänä ’Yale’, esittämän pyynnön ja sen toimittamien tietojen perusteella. Tietojen mukaan olosuhteet, joiden perusteella Yalea koskevat toimenpiteet vahvistettiin, ovat muuttuneet, ja muutokset ovat pysyviä luonteeltaan. Yale toimitti alustavaa näyttöä, jonka mukaan se täyttää markkinatalouskohtelun edellytykset ja normaaliarvon vertailu sen omien kustannusten ja yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen perusteella johtaisi toimenpiteiden tämänhetkistä tasoa huomattavasti alhaisempaan polkumyyntimarginaaliin. Polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei tästä syystä enää vaikuttaisi edellyttävän nykytasoisten, aiemmin määritettyyn polkumyynnin tasoon perustuvien toimenpiteiden soveltamista.

(4)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä alustava näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (4) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti; tämä tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä Yalen osalta.

(5)

Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(6)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti Yalelle sekä Kiinan, jäljempänä ’asianomainen maa’, edustajille ja yhteisön tuotannonalalle, sellaisena kuin se on määriteltynä alkuperäisessä tutkimuksessa. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(7)

Komissio lähetti kyselylomakkeet Yalelle, yhteisön tuotannonalan tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, tiedossa olleille käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajille Kanadassa, joka valittiin vertailumaaksi alkuperäisessä tutkimuksessa, sekä tiedossa olleille käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuottajille Intiassa ja Malesiassa, jotka mainittiin alkuperäisessä tutkimuksessa mahdollisina vaihtoehtoisina vertailumaina. Komissio lähetti myös markkinatalouskohtelun hakemuslomakkeen Yalelle.

(8)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastauksia samoin kuin huomautuksia ja tietoa Yalelta ja yhdeltä yhteisön tuotannonalan tuottajalta.

(9)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki markkinatalouskohtelun ja polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot, kävi läpi toimitetut tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien etuyhteydessä olevien yritysten toimitiloihin:

(10)

Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä vastaa alkuperäisissä tutkimuksissa käytettyä määritelmää, sellaisena kuin se on selkeytettynä asetuksella (EY) N:o 684/2008. Tarkasteltavana olevan tuotteen muodostavat CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavat Kiinasta peräisin olevat ei-itseliikkuvat, tavallisesti kuormalavoilla olevien materiaalien käsittelyyn käytettävät käsikäyttöiset haarukkatrukit sekä niiden keskeiset osat eli alusta ja hydrauliikka. Edellä 1 kappaleessa tarkoitetun lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta annetun asetuksen mukaisesti käsikäyttöisillä haarukkatrukeilla tarkoitetaan trukkeja, joissa on kuormalavojen käsittelyyn tarkoitetut, pyörillä varustetut nostavat haarukkavarret ja jotka on suunniteltu siten, että käyttäjä voi kävellen ja nivellettyä vetoaisaa käyttämällä työntää, vetää ja ohjata niitä käsivoimin sileällä, tasaisella ja kovalla pinnalla. Käsikäyttöiset haarukkatrukit on suunniteltu siten, että kuormaa voidaan nostaa vetoaisaa pumppaamalla niin ylös, että kuormaa voidaan siirtää, eikä niillä ole muita lisätoimintoja tai käyttötarkoituksia, kuten i) kuormien siirtäminen ja nostaminen korkeammalle tai kuormien varastoiminen (korkealle nostavat nostovaunut); ii) kuormalavojen pinoaminen päällekkäin (pinoamistrukit); iii) kuormien nostaminen työskentelytasolle (saksinostimet) tai iv) kuormien nostaminen ja punnitseminen (punnitustrukit).

(11)

Tarkastelu osoitti, että Yalen Kiinassa tuottamilla ja Kiinan markkinoilla myydyillä käsikäyttöisillä haarukkatrukeilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin yhteisöön viedyillä käsikäyttöisillä haarukkatrukeilla. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(12)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo määritetään kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka ovat osoittaneet täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset, toisin sanoen jos tällaiset vientiä harjoittavat tuottajat osoittavat, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(13)

Yale haki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palautti vientiä harjoittaville tuottajille tätä tarkoitusta varten toimitetut lomakkeet annetun määräajan kuluessa.

(14)

Komissio hankki tarvittavat tiedot ja tarkasti markkinatalouskohtelua koskevassa hakemuksessa esitetyt tiedot asianomaisen yrityksen toimitiloissa.

(15)

Yale ei osoittanut täyttävänsä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettuja vaatimuksia. Yritys ei täyttänyt vaatimuksia 1 ja 2.

(16)

Vaatimuksen 1 osalta paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa vahvistettiin, että yrityksen yhtiöjärjestykseen sisältyi nimenomaisia kotimaan myyntiä koskevia rajoituksia; tarkemmin sanottuna yrityksen oli myytävä 100 prosenttia tuotteistaan ulkomaan markkinoille. Yale väitti, ettei rajoituksilla ollut mitään merkitystä käytännössä, koska sillä oli jonkin verran myyntiä kotimarkkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Yritys ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan konkreettista näyttöä siitä, ettei siihen kohdistunut tosiasiallisia tai juridisia rajoituksia, joista määrätään sen yhtiöjärjestyksessä. Lisäksi tarkastuskäynnillä saatiin näyttöä valtion puuttumisesta yrityksen päätöksiin vientimyynnin osalta. Havaittiin, että vuodesta 2002 lähtien Yale on saanut 50 prosentin alennuksen tuloveroasteeseensa. Veronalennuksen perustana ovat tuloverolain täytäntöönpanosäännöt, jotka koskevat ulkomaisia yrityksiä ja yrityksiä, joihin on tehty ulkomaisia investointeja. Sääntöjen mukaan vientiin suuntautuneilla yrityksillä, joihin on tehty ulkomaisia investointeja, kuten Yalella, ja joiden vientimyynti on vähintään 70 prosenttia vuoden kokonaismyynnistä, on oikeus 50 prosentin veronalennuksiin sen jälkeen, kun yritystuloveron vähennyskaudet ovat päättyneet. Edellä esitetystä käy ilmi, että Yale ei tee vientimyyntiään koskevia liiketoimintapäätöksiä pelkästään kysyntään ja tarjontaan perustuvien markkinasignaalien perusteella. Valtio puuttuu merkittävästi yrityksen asioihin myöntämällä tiettyjä veroetuuksia sillä edellytyksellä, että yritys tekee tiettyjä liiketoimintapäätöksiä kotimaan- ja ulkomaanmyyntinsä osalta. Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen pääteltiin, että yritys ei ole osoittanut täyttävänsä vaatimusta 1.

(17)

Vaatimuksen 2 osalta paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa vahvistettiin, että IAS:n perusperiaatteita ei ollut noudatettu (esimerkiksi suoriteperusteisen kirjanpidon periaate, epäjohdonmukaisuudet kirjanpidossa ilmoitettujen summien ja kirjanpidon perustana olevan varsinaisen aineiston välillä sekä puutteet liiketoimien todenmukaisessa esittämisessä) tilinpäätöksessä eikä tilintarkastuksessa, mikä asettaa kyseenalaiseksi yrityksen tilien luotettavuuden. Tämän vuoksi pääteltiin, että yritys ei ole osoittanut täyttävänsä vaatimusta 2.

(18)

Yalelle ja yhteisön tuotannonalalle annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä. Yale ei esittänyt huomautuksia näistä päätelmistä, mutta yksi yhteisön tuotannonalan tuottaja toimitti joitakin yleisiä huomautuksia.

(19)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yale ei ole osoittanut täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisia vaatimuksia, eikä sille sen vuoksi voitu myöntää markkinatalouskohtelua.

(20)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset, ja niille näin ollen voidaan myöntää yksilöllinen kohtelu.

(21)

Yale pyysi yksilöllistä kohtelua, mikäli sille ei myönnetä markkinatalouskohtelua.

(22)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella todettiin, ettei yritys täyttänyt perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia. Paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa kävi erityisesti ilmi, kuten 16 kappaleessa kuvataan, että yritys ei ollut tilanteessa, jossa se olisi voinut vapaasti päättää vientimääristään ja myyntiehdoistaan. Yrityksen kotimaan- ja ulkomaanmyyntiä koskevat päätökset liittyivät edellä esitetyllä tavalla valtion asettamiin myyntirajoituksiin, jotka sisältyivät yrityksen yhtiöjärjestykseen. Sen vuoksi katsottiin, ettei yritykselle voitu myöntää yksilöllistä kohtelua.

(23)

Yalelle ei siis myönnetty markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, kuten 18 ja 22 kappaleessa esitettiin. Yalen tilanne ei näin ollen ole muuttunut alkuperäiseen tutkimukseen verrattuna. On muistettava, että tarkastelussa rajoituttiin polkumyyntiin Yalen osalta, kuten 4 kappaleessa todettiin. Koska Yalelle ei myönnetä markkinatalouskohtelua eikä yksilöllistä kohtelua, sille ei voida vahvistaa uutta, nykyistä marginaalia suurempaa tai pienempää polkumyyntimarginaalia tämän tarkastelun perusteella. Lisäksi on asianmukaista huomata, että alkuperäisessä tutkimuksessa Yale oli tiedossa ollut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja, jolle komissio ilmoitti virallisesti alkuperäisen tutkimuksen vireillepanosta, mutta se ei toiminut yhteistyössä. Alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimi viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa, joista yhdelle myönnettiin markkinatalouskohtelu ja neljälle yksilöllinen kohtelu. Yalen polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, jota sovelletaan kaikkiin viejiin, jotka eivät toimineet yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa.

(24)

Tutkimuksen tulosten perusteella tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta Yaleen sovellettavaa tullia, joka olisi pidettävä samana kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu lopullinen polkumyyntitulli eli 46,7 prosentin suuruisena.

(25)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin päättää nykyinen tarkastelu ja pitää voimassa nykyinen polkumyyntitulli Yalen tuottamien käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuonnissa.

(26)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Esitetyt huomautukset eivät antaneet aihetta muuttaa päätelmiä.

(27)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Yale väitti, että sille pitäisi myöntää yksilöllinen kohtelu. Esitetyt väitteet eivät kuitenkaan olleet riittävän perusteltuja eivätkä kumonneet tutkimuksen päätelmiä, sellaisina kuin ne on esitetty 16 ja 22 kappaleessa. Lisäksi Yale peruutti 22 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä, komissiolle osoitetulla kirjeellä osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyyntönsä.

(28)

Tämä tarkastelu olisi sen vuoksi päätettävä muuttamatta asetusta (EY) N:o 1174/2005,

12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/5

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1425/2006 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Thaimaasta peräisin olevien, CN-koodeihin ex 3923 21 00 (TARIC-koodi 3923210020), ex 3923 29 10 (TARIC-koodi 3923291020) ja ex 3923 29 90 (TARIC-koodi 3923299020) kuuluvien muovisäkkien, -kassien ja -pussien tuonnissa yhteisöön. Koska polkumyyntitullin käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, oli mukana lukuisia yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia, kiinalaisista ja thaimaalaisista vientiä harjoittavista tuottajista valittiin otos ja otokseen sisältyneille yrityksille vahvistettiin yksilöllinen tulli, jonka määrä vaihteli 4,8 prosentista 14,3 prosenttiin, kun taas muille yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille otettiin käyttöön Kiinan osalta 8,4 prosentin tulli ja Thaimaan osalta 7,9 prosentin tulli. Yrityksille, jotka joko eivät ilmoittautuneet tai eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, määrättiin Kiinan osalta 28,8 prosentin ja Thaimaan osalta 14,3 prosentin suuruinen tulli.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1425/2006 2 artiklassa säädetään, että jos uusi kiinalainen tai thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja toimittaa komissiolle riittävän näytön siitä,

mainitun asetuksen 1 artiklaa voidaan muuttaa myöntämällä asianomaiselle uudelle vientiä harjoittavalle tuottajalle sama tulli kuin se, jota sovelletaan tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin, eli kiinalaisille yrityksille 8,4 prosentin ja thaimaalaisille yrityksille 7,9 prosentin suuruinen tulli.

(3)

Seitsemän yritystä (viisi kiinalaista ja kaksi thaimaalaista) on pyytänyt, että niille myönnetään sama kohtelu kuin alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille, jäljempänä ’uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelu’.

(4)

Sen selvittämiseksi, täyttävätkö kyseiset seitsemän yritystä asetuksen (EY) N:o 1425/2006 2 artiklassa säädetyt edellytykset, jotka koskevat uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämistä, suoritettiin tarkastelu.

(5)

Kaikille seitsemälle hakijalle lähetettiin hakulomake, ja niitä pyydettiin toimittamaan näyttöä sen osoittamiseksi, että ne täyttävät edellä mainitut kolme edellytystä.

(6)

Kaksi kiinalaista yritystä, jotka pyysivät uuden vientiä harjoittava tuottajan kohtelua, ei toimittanut pyydettyjä tietoja. Tämän vuoksi oli mahdotonta tarkistaa, täyttivätkö ne asetuksen (EY) N:o 1425/2006 2 artiklassa säädetyt edellytykset, joten niiden pyynnöt oli hylättävä.

(7)

Yksi thaimaalainen yritys toimitti harhaanjohtavia tietoja, joten sen pyyntö hylättiin.

(8)

Yksi thaimaalainen yritys vei tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Se ei näin ollen täyttänyt ensimmäistä edellytystä, ja sen pyyntö hylättiin.

(9)

Muiden kolmen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamaa näyttöä pidettiin riittävänä osoittamaan, että ne täyttävät asetuksen (EY) N:o 1425/2006 2 artiklassa säädetyt edellytykset, ja tämän vuoksi niille voidaan myöntää yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin sovellettava tulli (8,4 prosenttia kiinalaisten yritysten osalta) ja niiden nimet voidaan lisätä asetuksen (EY) N:o 1425/2006 liitteessä I olevaan vientiä harjoittavien tuottajien luetteloon.

(10)

Hakijoille ja yhteisön tuotannonalalle ilmoitettiin tutkimuksen lopullisista tuloksista ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(11)

Kaikki asiaan liittyvien osapuolten esittämät väitteet ja kannanotot tutkittiin ja otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua,

12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/7

12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/9

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille on jätetty 2 ja 6 päivän maaliskuuta 2009 välisenä aikana asetuksen (EY) N:o 950/2006 ja/tai puhdistamoiden hankintatarpeita varten markkinointivuosina 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 Bulgariaan ja Romaniaan tuotavan raa’an ruokosokerin tariffikiintiöiden avaamisesta 7 päivänä toukokuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 508/2007 (3) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 508/2007 mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä on samansuuruinen tai suurempi kuin järjestysnumerolle 09.4341 (2008–2009) käytettävissä oleva määrä.

(2)

Sen vuoksi komission olisi vahvistettava jakokerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisen määrän täyttymisestä,

12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/14

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 177/2008 vahvistetaan uusi ainoastaan tilastointiin tarkoitettujen yritysrekisterien laatimista koskeva yhteinen kehys, jotta yritysrekisterien kehitys jatkuisi edelleen yhdenmukaisena.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 177/2008 11 artiklan mukaisesti on tarpeen vahvistaa yksikkötietojen toimittamisessa komissiolle (Eurostat) ja monikansallisia konserneja koskevan tiedon toimittamisessa asianmukaisille kansallisille viranomaisille noudatettavat toimittamisen muoto, turvallisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat toimenpiteet sekä toimitusmenettely.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (2) perustetun tilasto-ohjelmakomitean lausunnon mukaiset,

12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/22

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä kesäkuuta 2008 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin yhteisöön tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn, jäljempänä ’polkumyynnin vastainen tutkimus’ tai ’tutkimus’, aloittamisesta.

(2)

Samana päivänä komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia yhteisöön koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta ja aloitti erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’tukien vastainen menettely’.

(3)

Polkumyynnin vastainen tutkimus pantiin vireille valituksen johdosta, jonka teki 29. huhtikuuta 2008 European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’, tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta yhteisössä on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi polkumyynnin vastaisen tutkimuksen aloittamiselle.

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille sekä niille tuojille, toimittajille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, Yhdysvaltain viranomaisille sekä valituksen tehneille yhteisön tuottajille ja muille yhteisön tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia on Yhdysvalloissa ilmeisen runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, yhdysvaltalaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja biodieselin tuotantoon, sekoittamiseen ja kauppaan liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa, sekoittamista ja kauppaa harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisenä tutkimusajanjaksona, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, kuten myös jäljempänä johdanto-osan 15 kappaleessa määritellään.

(7)

Myös Yhdysvaltain viranomaisia ja National Biodiesel Boardia (Yhdysvaltain tuottajajärjestö) kuultiin edustavan otoksen valinnasta.

(8)

Yhteensä 54 vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa annetussa määräajassa. Tästä yhteismäärästä 29 yritystä ilmoitti vieneensä biodieseliä yhteisöön tutkimusajanjaksolla ja ilmaisi halukkuutensa osallistua otokseen, kun taas 25 yritystä, joista kaksi pyysi tulla poistetuiksi menettelystä, ilmoitti, ettei niillä ollut ollut vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Näin ollen 52:n vientiä harjoittavan tuottajan tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän katsottiin toimivan yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(9)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa tai eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja ajoissa, katsottiin kieltäytyneen osallistumasta yhteistyöhön tutkimuksessa. Kun verrattiin Yhdysvaltain vientitilastoja ja tarkasteltavana olevan tuotteen määrää, jonka edellä mainitut yhteistyöhön osallistuvat yritykset ilmoittivat vieneensä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, havaittiin, että yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöhön osallistumisen aste oli korkea, kuten jäljempänä johdanto-osan 57 kappaleessa mainitaan.

(10)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimpaan edustavaan tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio valitsi vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella otokseen kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, joiden vientimäärä yhteisöön oli suurin. Otostietojen perusteella otokseen valittujen yritysten tai ryhmien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen koko vientimäärästä yhteisöön tutkimusajanjaksolla oli 73 prosenttia; tiedot saatiin edellä johdanto-osan 8 kappaleessa tarkoitetuilta yhteistyöhön osallistuneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Siksi katsottiin, että tällainen otos mahdollistaisi tutkimuksen rajaamisen kohtuulliseen määrään vientiä harjoittavia tuottajia, joita voitaisiin tutkia käytettävissä olevassa ajassa niin, että samalla taattaisiin hyvä edustavuus. Kaikkia asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia sekä Yhdysvaltain tuottajajärjestöä ja Yhdysvaltain viranomaisia kuultiin, ja niiden kanssa sovittiin otoksen valinnasta.

(11)

Yhteisön tuottajia koskeva otos valittiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti valituksen tekijää kuullen käyttäen perusteena suurinta mahdollista edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, kuten jäljempänä johdanto-osan 63 kappaleessa mainitaan. Valinnassa otettiin huomioon myös yhteisön tuottajien maantieteellinen jakauma. Otokseen valittiin tämän perusteella yksitoista yhteisön tuottajaa. Komissio lähetti valituille yhdelletoista yritykselle kyselylomakkeet. Yksi alun perin otokseen valittu tuottaja oli kuitenkin suljettava pois, koska se ei toimittanut merkityksellistä vastausta kyselylomakkeeseen. Kymmenen täydellistä vastausta saatiin muilta yrityksiltä asetetussa määräajassa. Näiden otokseen valittujen kymmenen tuottajan katsottiin edustavan yhteisön kaikkia tuottajia.

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakkeet lähetettiin näin ollen kuudelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle tai tuottajien ryhmälle Yhdysvalloissa, yhdelletoista otokseen valitulle yhteisön tuottajalle, 18 käyttäjälle sekä 90:lle raaka-aineen toimittajalle.

(13)

Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin kuudelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta tai tuottajien ryhmältä Yhdysvalloista, kymmeneltä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta, yhdeltä käyttäjältä ja kuudelta raaka-aineen toimittajalta.

(14)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(15)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2004 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa tuotteen, jota väitetään tuotavan polkumyynnillä, määritettiin olevan Yhdysvalloista peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ’biodieselinä’), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joita käytetään pääsiassa muttei yksinomaan uusiutuvina polttoaineina, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja jotka yleensä luokitellaan CN-koodeihin 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(17)

Yhdysvaltain verolain (Internal Revenue Code) (4) 26 osaston 40A pykälän d kohdan mukaan termi ”biodiesel” määritellään eläin- tai kasviaineksesta johdettujen pitkäketjuisten rasvahappojen monoalkyyliestereiksi, jotka täyttävät a) ympäristönsuojeluviraston (Environmental Protection Agency) ilmansuojelulain (Clean Air Act) (42 U.S.C 7545) 211 jakson mukaisesti vahvistamat polttoaineita ja polttoaineen lisäaineita koskevat rekisteröintivaatimukset sekä b) American Society of Testing and Materials -järjestön (ASTM) vaatimukset D6751.

(18)

Markkinatiedon ja julkisesti saatavilla olevan tiedon (5) perusteella kaikentyyppisiä biodieseleitä ja biodieselsekoituksia (biodieselin ja mineraalidieselin sekoitus, kuten jäljempänä johdanto-osan 20 kappaleessa selitetään), joita tuotetaan ja myydään Yhdysvalloissa, pidetään biodieselpolttoaineina, ja ne kuuluvat osana lainsäädäntöpakettiin, joka koskee energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita.

(19)

Tutkimus osoitti, että Yhdysvalloissa tuotettu biodiesel on pääasiassa ”rasvahapon metyyliesteriä” (FAME), joka on johdettu monenlaisista kasviöljyistä, jotka toimivat biodieselin syöttöaineena (6). Termi ”esteri” viittaa kasviöljyjen transesteröintiin eli alkoholin sekoittamiseen öljyyn. Termi ”metyyli” viittaa metanoliin; se on yleisimmin käytetty alkoholi prosessissa, vaikkakin etanolia voidaan myös käyttää tuotantoprosessissa, jolloin tuloksena on ”rasvahapon etyyliestereitä”. Transesteröinti on suhteellisen yksinkertainen kemiallinen prosessi, mutta se edellyttää korkealaatuisten teollisten menetelmien käyttämistä, jotta saadaan korkealaatuista biodieseliä.

(20)

Tutkimuksen mukaan tuottajat sekoittavat yleensä Yhdysvalloissa tuotetun biodieselin mineraalidieselin kanssa saadakseen erilaisia sekoituksia, jäljempänä ’biodieselsekoitukset’, jotka sitten myydään markkinoilla erilaisille asiakkaille. Biodieseliä myytiin myös puhtaana etuyhteydettömille yrityksille, jotka ostivat tai toivat sitä mineraaliöljyn kanssa sekoitettavaksi. Biodieselin sekoittaminen mineraalidieselin kanssa on suhteellisen yksinkertainen toimenpide, ja se voidaan tehdä esimerkiksi sekoittamalla aineosat tankeissa valmistuspaikassa ennen siirtämistä säiliöautoon, antamalla aineosien sekoittua kuljetussäiliössä, johon on lisätty halutut prosenttiosuudet biodieseliä ja mineraalidieseliä tai linjasekoituksena niin, että kaksi aineosaa syötetään kuljetussäiliöön samanaikaisesti.

(21)

Erityyppisten biodieselsekoitusten erottamiseksi selvästi on käytössä kansainvälisesti tunnustettu järjestelmä – ”B-arvo” – joka kertoo biodieselin tarkan määrän missä tahansa biodieselsekoituksessa: esimerkiksi sekoitus, joka sisältää ”X” prosenttia biodieseliä, merkittäisiin B ”X”, ja puhtaaseen biodieseliin viitataan merkinnällä B100, joka tarkoittaa sataprosenttista biodieseliä. Yhdysvalloissa on yleistä, että 99 prosenttia (7) biodieseliä ja 1 prosentti mineraalidieseliä (B99) sekoitetaan ja myydään markkinoilla. Mineraalidieselistä poiketen puhdas biodiesel olisi käytettävä suhteellisen nopeasti, ja sitä voidaan varastoida enintään kolmesta neljään kuukautta, koska muuten se hapettuu ja muuttuu käyttökelvottomaksi. Mineraalidieselin sekoittaminen biodieseliin antaa mahdollisuuden polttoaineen pitempään säilytykseen. B99-sekoituksen 1 prosentti mineraalidieseliä on riittävän myrkyllinen hidastamaan biodieselin homehtumista.

(22)

Tutkimus osoitti, että vaikka biodiesel ja korkeaprosenttiset biodieselsekoitukset (8) on yleensä tarkoitettu myytäviksi Yhdysvaltain markkinoilla edelleen sekoitettaviksi, matalaprosenttisia biodieselsekoituksia (9) tuotetaan tyypillisesti myytäväksi kulutukseen Yhdysvaltain markkinoilla. Näin ollen korkeaprosenttisten sekoitusten markkinat ja matalaprosenttisten sekoitusten markkinat eroavat toisistaan Yhdysvalloissa.

(23)

Valitus sisälsi alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja myyty ja yhteisöön viety biodiesel ja tietyt sekoitukset vaikuttivat valituksen tehneiden biodieselin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen yhteisössä. Yhdysvaltalaisten tuottajien ja kotimarkkinoiden ominaispiirteiden ottamiseksi huomioon oli tarkoitus, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä kattaa biodieselin myös silloin, kun se sisältyy asianomaisiin biodieselsekoituksiin. Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää sellaisena kuin se on mainittuna menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ja edellä johdanto-osan 16 kappaleessa olisi selvennettävä niiden tuotteiden määrittelemiseksi, jotka tutkimuksen oli tarkoitus kattaa.

(24)

Tutkimus osoitti, että useimmat Yhdysvalloissa välittömään kulutukseen myydyt biodieselsekoitukset ovat B20-sekoituksia eli sekoituksia, jotka sisältävät 20 prosenttia biodieseliä, kuten edellä johdanto-osan 21 kappaleessa selitetään, ja joita voidaan käyttää vuoden 1992 energialain (Energy Policy Act) (10) vaatimusten täyttämiseen, sekä B6-, B5- ja B2-sekoituksia. Julkisesti saatavilla olevissa tiedoissa todetaan, että mikä tahansa dieselmoottori voi toimia näillä sekoituksilla pääasiassa ilman mitään muutoksia ja siten, että autonvalmistajien takuu pysyy voimassa. Kun sekoitus on matalaprosenttinen sekoitus (2–20 prosenttia biodieseliä), sen suorituskyky on samanlainen kuin mineraalidieselin. Käytettäessä matalaprosenttista sekoitusta (biodieseliä 2–20 %) sekoituksen suorituskyky vastaa mineraalidieseliä. Jos moottorissa käytetään B20-tyyppistä korkeampiprosenttista biodieseliä, käytössä saattaa ilmetä tehon, vääntömomentin ja polttoainetaloudellisuuden heikkenemistä, eikä autonvalmistajien takuu yleensä ole voimassa, jos moottorille aiheutuu vahinkoa.

(25)

Tutkimus on osoittanut, että puhdasta biodieseliä ja korkeaprosenttisia sekoituksia ei yleensä käytetä välittömään kulutukseen Yhdysvalloissa. Puhdas biodiesel on yleensä tarkoitettu sekoitettavaksi ennen kuin se myydään markkinoilla. Sekoituksia käytetään lopulta kuljetusalalla polttoaineena maantieajoneuvojen kuten henkilöautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen dieselkäyttöisissä moottoreissa sekä myös junissa. Biodieseliä voidaan myös käyttää lämmityspolttoaineena kotien, liiketilojen ja teollisuuden kattiloissa sekä generaattoreiden polttoaineena sähkön tuottamiseen. Parhaillaan on käynnissä testejä, joissa tutkitaan mahdollisuutta käyttää biodieselsekoituksia lentokoneissa.

(26)

Näin ollen tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote olisi määriteltävä seuraavasti: rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja jotka ovat korkeampiprosenttisia sekoituksia kuin B20. Toisin sanoen tarkasteltavana oleva tuote kattaa puhtaan biodieselin (B100), joka on peräisin Yhdysvalloista, ja kaikki B20-sekoituksia korkeampiprosenttiset sekoitukset, eli sekoitukset, jotka sisältävät yli 20 prosenttia biodieseliä ja ovat peräisin Yhdysvalloista, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tätä kynnysarvoa pidetään soveltuvana, jotta voidaan tehdä selvä ero erityyppisten sekoitusten välillä, joita on saatavilla Yhdysvaltain markkinoilla.

(27)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää, perusominaisuuksia tai käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(28)

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan CN-koodeihin 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(29)

Todettiin, että Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla, jotka kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin, on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin niillä, joita viedään tästä maasta yhteisön markkinoille. Myös yhteisön tuottajien valmistamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samanlaiset kuin asianomaisesta maasta yhteisöön vietyjen tuotteiden.

(30)

On väitetty, että tietyt käyttäjät erityisesti Saksassa käyttävät suoraan puhdasta biodieseliä (B100) halvempana vaihtoehtona mineraalidieselille tai tavanomaisille sekoituksille, joita käytetään välittömään kulutukseen yhteisön markkinoilla. Tämän väitteen tutkiminen osoitti, että suurin osa yhteisön tuottajien myynnistä yhteisön markkinoilla oli pääasiassa tarkoitettu yrityksille, jotka sekoittivat sitä mineraalidieselin kanssa. Se, että jotkin kuljetuskaluston omistajat siirtyvät käyttämään B100-biodieseliä, on enemmänkin poikkeus yhteisön tasolla. Biodiesel ei niinkään korvaa mineraalidieseliä vaan toimii täydentävänä tuotteena yhteisön markkinoilla.

(31)

Tämä ei muuta sitä seikkaa, että Yhdysvalloissa tuotetut ja yhteisöön viedyt erilaiset tarkasteltavana olevan tuotteen lajit ovat vaihdettavissa yhteisön biodieseltuottajien yhteisössä tuottamien ja myymien tuotteiden kanssa. Markkinoiden toimijoiden ja käyttäjien käyttötarkoituksissa ja käsityksissä ei ole sellaisia merkittäviä eroja, jotka voisivat muuttaa samankaltaisen tuotteen määritelmää.

(32)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, erityisesti puhtaalla biodieselillä, on erilaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet kuin samankaltaisella biodieselillä, jota tuotetaan yhteisössä. Kun EY:n biodieseltuotanto perustuu rapsiöljyyn, Yhdysvaltain tuottajat käyttävät ainoastaan soijaöljyä. Sen vuoksi väitettiin, että nämä kaksi tuotelajia eivät olisi keskenään vaihdettavissa eivätkä kilpailisi suoraan toistensa kanssa yhteisön markkinoilla. Asianomainen osapuoli viittasi erityisesti siihen seikkaan, että kylmävirtausominaisuudet ja jodiarvot olisivat erilaiset.

(33)

Komissio tutki tämän väitteen ja totesi seuraavaa:

(34)

Koska ”samankaltaisuus” ei edellytä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan, että tuotteet olisivat kaikissa suhteissa samanlaisia, vähäinen vaihtelu erilaisten tuotelajien välillä ei riitä muuttamaan sitä yleistä päätelmää, että tarkasteltavana oleva tuote ja yhteisön samankaltainen tuote ovat samankaltaisia.

(35)

Näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön markkinoilla myytyjen yhteisön samankaltaisten tuotteiden välillä ei todettu sellaisia eroja, joiden johdosta pääteltäisiin, että yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottamat ja myymät tuotteet eivät olisi samankaltaisia tuotteita, joilla on samat tai hyvin samankaltaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloissa tuotetuilla ja yhteisöön viedyillä tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla. Tästä syystä päätellään alustavasti, että biodieselin kaikki lajit ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(36)

Tutkimuksen aikana todettiin, että Yhdysvaltain viranomaiset myöntävät niin kutsutun sekoittajan hyvityksen (blender's credit), joka on 1 Yhdysvaltain dollari biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksessa olevaa puhdasta biodieselgallonaa kohti.

(37)

Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat vaativat, että niiden polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi olisi tehtävä oikaisu niiden sekoitetun biodieselin vienti- ja kotimarkkinamyynnin osalta joko oikaisemalla niiden myyntihintaa ylöspäin vastaavalla saadulla hyvityksellä tai vähentämällä sekoittajan hyvitys asianomaisen myynnin tuotantokustannuksista.

(38)

On syytä huomata, että asiaankuuluvien oikeussäännösten, nimittäin perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (11) 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Tukien vastainen menettely osoitti kuitenkin, että sekoittajan hyvitys on tuki, joka on saatavilla sekä vienti- että kotimarkkinamyyntiin täsmälleen samalla tavalla ja samoille määrille, eikä sen vuoksi ole vientitukea. Näin ollen pääteltiin alustavasti, ettei oikaisuvaatimuksia voitu hyväksyä.

(39)

Määrittäessään normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio määritteli ensin, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustavaa määrältään eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismyyntimäärästä tutkimusajanjaksolla.

(40)

Yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla todettiin, ettei sillä ollut tarkasteltavana olevan tuotteen edustavaa myyntiä kotimarkkinoilla. Tämän vientiä harjoittavan tuottajan osalta normaaliarvo oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan perusteella.

(41)

Komissio yksilöi tämän jälkeen niiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(42)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(43)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voitiinko asianomaisten yritysten kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta kannattavan myynnin osuus myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjaksolla.

(44)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(45)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan tuon kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(46)

Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty edustavia määriä kotimarkkinoilla tai joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo oli määritettävä laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tätä varten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kohtuullinen voittomarginaali lisättiin viejän omiin keskimääräisiin tuotelajikohtaisiin valmistuskustannuksiin tutkimusajanjaksolla. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettuun keskiarvoon ja voittomarginaaliin.

(47)

Yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jonka myynti kotimarkkinoilla ei ollut edustavaa, määritettiin laskennallinen normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä yrityksen omiin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuskustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettuun keskiarvoon ja voittomarginaaliin, jotka määritettiin muille tutkimuksen kohteena oleville vientiä harjoittaville tuottajille niiden kotimarkkinoilla tapahtuneen samankaltaisen tuotteen tuotannon ja myynnin suhteen.

(48)

Tämän yrityksen osalta tehtiin oikaisu sen perustamisvaiheen huomioon ottamiseksi siten kuin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetään. Sen yleiskustannuksia koskeva oikaisu tehtiin, jotta voitiin ottaa huomioon tuotantolaitosten alhainen kapasiteetin käyttöaste perustamisvaiheen aikana.

(49)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(50)

Kun tuotetta vietiin yhteisöön yhteisössä tai sen ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella, ja niitä oikaistiin asianmukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten ja voiton huomioon ottamiseksi.

(51)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(52)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(53)

Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(54)

Otokseen valittujen yritysten tapauksessa kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(55)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ovat näin ollen prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(56)

Yhteistyöhön osallistuneiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Tämä marginaali laskettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen marginaalien perusteella. Tällä perusteella yhteistyöhön osallistuneille mutta otoksen ulkopuolisille yrityksille laskettu polkumyyntimarginaali vahvistettiin alustavasti 33,7 prosentiksi CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(57)

Kaikkien muiden yhdysvaltalaisten viejien osalta komissio määritti ensin yhteistyöhön osallistumisen asteen. Kaikkien yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien otoskyselylomakkeessa ilmoittamaa viennin kokonaismäärää verrattiin Yhdysvalloista tulevan tuonnin kokonaismäärään, joka saatiin Yhdysvaltain vientitilastoista. Yhteistyön prosenttiosuudeksi todettiin 81. Tällä perusteella katsottiin, että yhteistyön taso oli korkea. Näin ollen katsottiin asianmukaiseksi määritellä yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali tasolle, joka vastaa sen otokseen valitun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan yksilöllistä polkumyynti- ja vahinkomarginaalia, joka on korkein, jotta voitiin varmistaa toimenpiteiden tehokkuus.

(58)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 57,3 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(59)

Yhteisön kokonaistuotannon ja tutkimukselle annetun tuen määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa esitettyjä tietoja sekä yhteisön tuottajilta ennen tutkimuksen aloittamista ja sen jälkeen kerättyjä tietoja.

(60)

Näiden tietojen perusteella todettiin, että yhteisön kokonaistuotanto oli noin 5 400 tuhatta tonnia tutkimusajanjaksolla. Kolmen samaan ryhmään kuuluvan yrityksen todettiin olevan etuyhteydessä Yhdysvalloissa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin, ja ryhmä toi myös itse merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevilta viejiltä Yhdysvalloista. Tämän vuoksi nämä yritykset jätettiin yhteisön tuotannon ulkopuolelle perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämän seurauksena tuotantomäärä, jonka perusteella tilanne määritettiin, oli 4 200–4 600 tuhatta tonnia.

(61)

Todettiin, että yritykset, jotka tukivat valitusta ja toimivat yhteistyössä tutkimuksessa, edustivat yli 60:tä prosenttia johdanto-osan 60 kappaleessa mainitusta yhteisön biodieselin tuotannosta tutkimusajanjaksolla. Jäljempänä johdanto-osan 63 kappaleessa tarkoitetun yrityksen, joka ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, ei katsottu tukevan valitusta. Päätelmänä on, että pääosa yhteisön tuotannosta tukee valitusta ja tutkimusta siten kuin perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan.

(62)

Yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi päätettiin käyttää otantaa merkittävän vahingon olemassaolon määrittämiseksi. Otoskyselylomakkeet lähetettiin kaikille mahdollisille samankaltaisen tuotteen tuottajille yhteisössä. Alun perin yli 40 yritystä toimitti merkitykselliset tiedot otoskyselyyn ja suostui yhteistyöhön menettelyssä. Johdanto-osan 60 kappaleessa tarkoitettuja kolmea yritystä ei otettu huomioon otannassa kyseisessä johdanto-osan kappaleessa mainituista syistä.

(63)

Jäljelle jääneistä yrityksistä valittiin 11 yrityksen otos käyttäen perusteena suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, kuten edellä johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan. Yksi alun perin otokseen valittu tuottaja oli suljettava pois, koska se ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Jäljelle jääneiden kymmenen otokseen valitun yrityksen katsotaan edustavan koko yhteisön tuotantoa.

(64)

Jäljempänä käytetyillä viittauksilla ’yhteisön tuotannonalaan’ tai ’otokseen valittuihin yhteisön tuottajiin’ viitataan näihin kymmeneen otokseen valittuun tuottajaan.

(65)

Kuten edellä johdanto-osan 15 kappaleessa mainitaan, vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2004 tutkimusajanjakson loppuun. Tutkimus osoitti kuitenkin, että yhteisön tuotannonala oli käytännössä perustamisvaiheessa vuonna 2004. Sen vuoksi katsottiin, että oli soveliaampaa tehdä kehityssuuntiin perustuva analyysi vuodesta 2005 tutkimusajanjaksoon asti, jäljempänä ’arviointijakso’. Vuodelta 2004 kerätyt tiedot esitetään kuitenkin myös jäljempänä olevassa arvioinnissa.

(66)

Yhteisön kulutus määritettiin edellä johdanto-osan 60 kappaleessa tarkoitetun kaikkien yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottaman yhteisön kokonaistuotannon määrän perusteella, vähennettynä niiden viennillä ja lisättynä tuonnilla tämän tutkimuksen kohteena olevasta maasta ja tuonnilla muista kolmansista maista.

(67)

Mitä tulee tuontimääriin Yhdysvalloista, seuraavat tietolähteet olivat käytettävissä:

(68)

Näiden tietojen analysointi osoitti kuitenkin, ettei Eurostatin tietoja voitu käyttää kulutuksen arvioimiseen, koska vuoden 2007 loppuun asti ei ollut käytettävissä erillistä CN-koodia tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien tulliluokitteluun. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti luokiteltiin useisiin koodeihin, jotka sisälsivät myös muiden tuotteiden tuontitietoja. Näin ollen katsottiin soveliaammaksi käyttää Yhdysvaltain vientitilastoja luotettavien tuonti- ja kulutuslukujen ja tuontisuuntausten määrittämiseen. Tätä tietolähdettä käytettäessä otettiin huomioon kuljetusaika, joka tarvittiin tavaroiden saapumiseen Yhdysvalloista yhteisöön, ja näin ollen vientitilastoja oikaistiin yhdellä kuukaudella tämän viiveen huomioon ottamiseksi.

(69)

Siltä osin kuin on kyse tuonnista muista maista ja yhteisön tuottajien viennistä, ja ottaen huomioon edellä kuvattu Eurostatin tietojen käyttöön liittyvä rajoitus, tutkimuksessa käytettiin valituksessa ilmoitettuja tietoja.

(70)

Edellä esitetyn perusteella todettiin, että yhteisön biodieselin kulutus kasvoi 107 prosenttia vuosien 2005 ja 2007 välillä ja väheni sitten hieman tutkimusajanjaksolla eli yhden prosenttiyksikön. Kaiken kaikkiaan kulutus yli kaksinkertaistui arviointijakson aikana.

(71)

Kysynnän kasvu johtui pääasiassa jäsenvaltioiden käyttöön ottamista kannustimista biopolttoaineiden käytön edistämiseksi sen jälkeen, kun oli hyväksytty liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30/EY (12) sekä energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (13).

(72)

Tuontimäärät Yhdysvalloista kasvoivat voimakkaasti noin 11 500 tonnista vuonna 2005 noin 1 137 000 tonniin tutkimusajanjaksolla.

(73)

Arviointijakson aikana polkumyynnillä Yhdysvalloista tulleen tuonnin osuus yhteisön markkinoista kasvoi jatkuvasti 0,4 prosentista vuonna 2005 aina 17,2 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Näin ollen polkumyynnillä tapahtunut tuonti on kasvanut merkittävästi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti verrattuna yhteisön kulutukseen kyseisellä jaksolla.

(74)

”Splash and dash” on termi, jota biodieseltoimijat käyttävät kuvaamaan käytäntöä, jossa väitetysti ulkomaista alkuperää oleva biodiesel jälleenlaivataan yhteisöön Yhdysvaltojen kautta, missä siihen sekoitetaan tippa (0,01 prosenttia lopullisesta sekoituksesta) tavanomaista dieseliä, jotta sekoittaja voisi käyttää hyväkseen tukea Yhdysvalloissa.

(75)

Yhdysvaltalaiset osapuolet ovat väittäneet, että ”splash and dash” -käytäntö selittää Yhdysvalloista yhteisön markkinoille tulevan tuonnin mittavan kasvun, koska sen osuus Yhdysvalloista peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla oli väitteen mukaan 40 prosenttia. Nämä osapuolet ovat lisäksi väittäneet, että koska tutkimus käynnistettiin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnin tutkimiseksi, splash and dash -tuontiin liittyvät määrät olisi erotettava vahinkoanalyysistä, ja niitä olisi käsiteltävä tuontina muista kolmansista maista

(76)

Toisaalta valittaja väitti, että mahdollinen splash and dash -tuonti olisi enimmillään 10 prosenttia Yhdysvaltain vientimäärästä ja siten vähämerkityksinen eikä muuttaisi päätelmiä, joiden mukaan Yhdysvalloista tuotiin polkumyynnillä suuria määriä yhteisön markkinoille erityisesti tutkimusajanjakson aikana.

(77)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvaltojen vientitilastojen perusteella ei ole mahdollista erottaa toisistaan biodieseliä, joka on viety väitetyn splash and dash -prosessin mukaisesti, ja muuta vientiä, joka on ilmoitettu kohdassa ”Exports”. Samoissa tilastoissa ei ollut juuri mitään ilmoitettuna jälleenvientiä koskevassa kohdassa ”Re-Exports”. Yhdysvaltojen viranomaiset totesivat, että kaikissa vientiä koskevaan kohtaan ilmoitetuissa määrissä on kyse tuotteista, joiden katsotaan olevan peräisin Yhdysvalloista.

(78)

Lisäksi useimmat tutkitut yhdysvaltalaisyritykset ilmoittivat, ettei ollut mahdollista erotella yhteisöön vietyjä tai kotimarkkinoilla myytyjä määriä sen suhteen, olivatko ne Yhdysvalloissa tuotettuja tai hankittuja määriä vai splash and dash -käytännön mukaisesti vietyjä määriä.

(79)

Tutkittujen yhdysvaltalaisyritysten kohdalla todettiin myös, että sekä Yhdysvaltain viejien suorittaman viennin yhteydessä että yhteisössä toimivien etuyhteydessä olevien tuojien suorittaman tuonnin yhteydessä kaiken viedyn biodieselin ilmoitettiin olevan Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieseliä.

(80)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon erityisesti se, että mahdollinen splash and dash -vienti ilmoitettiin Yhdysvalloista peräisin olevaksi ja Yhdysvaltain viranomaiset katsoivat sen olevan Yhdysvalloista peräisin, katsottiin, ettei ollut perusteita pitää sitä muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevana tuontina.

(81)

Yhdysvaltain vientitilastoja käytettiin myös Yhdysvalloista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintasuuntausten määrittämiseen erityisesti vuodelta 2007 ja tutkimusajanjaksolta. Jotta voitiin ottaa huomioon hintataso yhteisön rajalla, keskimääräisiä vientihintoja oikaistiin asiaankuuluvilla rahti- ja vakuutuskustannuksilla. On huomattava, että arviointijakson aiempina kausina, nimittäin vuonna 2005 ja 2006 ja myös vuonna 2004, Yhdysvaltain vientitilastot eivät olleet täysin luotettavia myyntiarvojen suhteen, sillä lasketut keskimääräiset vientihinnat todettiin suhteettoman korkeiksi verrattuna yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamiin hintoihin. Näissä olosuhteissa keskimääräinen Yhdysvaltain vientihinta kyseisiltä vuosilta perustui otokseen valittujen yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin kyselylomakevastauksiin.

(82)

Yhdysvalloista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat vaihtelivat tarkastelujaksolla ja kasvoivat kaiken kaikkiaan 7 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä.

(83)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta laskuttamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Yhdysvalloista tulevan tuonnin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla otokseen valituille yhdysvaltalaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Tarvittaessa tehtiin oikaisu tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten sekä biodieselin tuotannossa käytetyn syöttöaineen erojen (ks. seuraava johdanto-osan kappale) huomioon ottamiseksi.

(84)

Tutkimuksessa määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajit erityisesti tuotantoprosessissa käytetyn syöttöaineen perusteella. Kun yhteisössä käytetään syöttöaineena pääasiassa rapsia, yhdysvaltalaiset tuottajat käyttävät muita syöttöaineita kuten soijapapuja, canolaa, palmua jne. Koska syöttöaine on selvästi tärkein raaka-aine tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, katsottiin, että syöttöaineen eron huomioon ottava oikaisu olisi myönnettävä. Tämä oikaisu laskettiin siten vastaamaan tarkasteltavana olevan tuotteen asianomaisten lajien ja rapsista tuotettujen tuotelajien välisen eron markkina-arvoa. Tällä tavoin sekä yhteisön tuotannonalan painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja että asianomaisen tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa verrattiin saman syöttöaineen eli rapsin perusteella.

(85)

Edellä esitetyn menetelmän perusteella Yhdysvaltain ja yhteisön hintojen eron ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan painotetusta keskimääräisestä hinnasta (noudettuna lähettäjältä -tasolla) eli hintojen alittavuuden marginaalin todettiin olevan 18,9–33,0 prosenttia.

(86)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka oli määritetty yhteisön tuotannonalalle arviointijaksolla.

(87)

Kulutuksen kasvaessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien tuotantokapasiteetti kasvoi jatkuvasti arviointijaksolla. Se kasvoi 42 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä ja sen jälkeen edelleen 68 prosenttia vuonna 2007 ja vielä 15 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Se kasvoi kaiken kaikkiaan 174 prosenttia arviointijakson aikana. Tuotantokapasiteetin kasvu oli tulosta uusista investoinneista, joilla ennakoitiin kysynnän kasvua.

(88)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin kasvua onkin tarkasteltava sitä direktiivissä 2003/30/EY asetettua tavoitetta vasten, jonka mukaan yhteisössä biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden kulutustavoite on energiasisällön perusteella laskettuna 5,75 prosenttia kaikesta 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä yhteisön markkinoille saatetusta liikennekäyttöön tarkoitetusta bensiinistä ja dieselöljystä. Lisäksi maaliskuussa 2007 Eurooppa-neuvosto vahvisti 10 prosentin biopolttoaineosuuden sitovan vähimmäistavoitteen, joka kaikkien jäsenvaltioiden olisi saavutettava yhteisön liikennekäyttöön tarkoitetun bensiinin ja dieselöljyn kokonaiskulutuksen suhteen vuoteen 2020 mennessä (14). Tämä tavoite lisäisi yhteisön biopolttoaineiden kulutusta noin 33 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin kyseiseen vuoteen mennessä. Tuotantokapasiteetiksi arvioitiin koko yhteisössä vuonna 2006 vain kuusi miljoonaa tonnia. Edellä esitetty huomioon ottaen on ymmärrettävää, että yhteisön tuottajat investoivat lisäkapasiteettiin kysynnän kasvua ennakoiden.

(89)

Yhteisön tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen tuotanto kasvoi myös jatkuvasti, ja arviointijaksolla kasvua oli kaiken kaikkiaan 148 prosenttia.

(90)

Koska tuotantomäärien kasvu oli suhteessa hitaampaa kuin tuotantokapasiteetin kasvu, yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste pieneni arviointijaksolla 9 prosenttia.

(91)

Johdonmukaisesti kulutuksen kehityksen kanssa yhteisön tuotannonalan myyntimäärä yhteisön markkinoilla kasvoi vakaasti, ja kasvua oli arviointijakson aikana kaiken kaikkiaan 143 prosenttia. Samalla jaksolla yhteisön tuotannonala kasvatti myös markkinaosuuttaan 4,5 prosenttiyksiköllä.

(92)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat yhteisön markkinnoilla nousivat arviointijakson aikana 23 prosenttia. Hintojen kohoaminen oli perusteltua raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten kohonneiden kustannusten vuoksi.

(93)

Yhteisön tuotannonalan kasvu näkyy sen määrällisissä indikaattoreissa kuten tuotannossa ja myynnissä, mutta erityisesti sen markkinaosuudessa. Huolimatta vilkkaasta kulutuksesta yhteisön markkinoilla arviointijakson aikana otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuuden kasvu oli suhteellisen vaatimatonta. Erityisesti vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuus kasvoi vain 5,8 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 16 prosenttiyksikköä. Se, että yhteisön tuotannonala ei kyennyt hyötymään täysimääräisesti markkinoiden kasvusta, vaikutti kaiken kaikkiaan kielteisesti sen taloudelliseen tilanteeseen. Useat vahinkoa osoittavat tekijät, kuten tuotanto, tuotantokapasiteetin käyttöaste, tuottavuus, myynti, investointipolitiikka ja sijoitetun pääoman tuotto kärsivät ankarasti.

(94)

Biodieselin varastot kasvoivat arviointijaksolla noin 200 prosenttia. Varastojen kasvua tapahtui läpi arviointijakson, ja se seurasi selvemmin yhteisön tuotannonalan tuotantomäärän kasvua samalla jaksolla. Koska biodieseliä ei voi varastoida yli 6 kuukauden mittaista aikaa (keskimääräinen varastointiaika on vain noin kolme kuukautta), varastoihin liittyvillä tiedoilla on vain vähäistä merkitystä arvioitaessa yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(95)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Arviointijakson aikana otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus laski 18,3 prosentin voitosta vuonna 2005 aina 5,7 prosentin voittoon tutkimusajanjaksolla. Tämä tarkoittaa 12,6 prosenttiyksikön pudotusta arviointijakson aikana.

(96)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien biodieselin tuotantoon tekemien investointien taso kohosi 235 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä. Tämä lisäys liittyi tuotantokapasiteetin laajentamiseen ennakoitaessa kysynnän kasvua yhteisössä. Tässä suhteessa on huomattava, että useimmissa tapauksissa investoinnit suunnitellaan vähintään kaksi vuotta ennen kuin biodieselin tuotantolaitoksesta tulee täysin toimiva. Samat tuottajat jatkoivat investointeja vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla, mutta paljon hitaampaan tahtiin. Tämä jakso osuu yhteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan kasvun kanssa yhteisön markkinoilla.

(97)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien sijoitetun pääoman tuotto, joka ilmaisee niiden tuloksen prosentteina biodieselin tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, seurasi kannattavuuden laskusuuntausta. Tosiasillinen pudotus oli kuitenkin dramaattisempi, koska laskua oli 91 prosenttiyksikköä arviointijaksolla. On katsottava, että sijoitetun pääoman tuoton heikkeneminen on selvä osoitus yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä.

(98)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kasvoi 38 prosenttia arviointijaksolla. Huolimatta kannattavuuden laskusta samalla jaksolla tämä indikaattori osoittaa positiivista suuntausta pääasiassa sen vuoksi, että poistokustannukset, jotka otetaan huomioon kassavirran tasoa määriteltäessä, kasvoivat. Toinen syy oli se, että voittojen pieneminen absoluuttisesti tarkastelujakson aikana ei ollut niin huomattavaa kuin liikevaihdon pieneneminen. Vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä kassavirta kuitenkin pieneni 15 prosenttia, mikä merkitsi laskusuuntausta arviointijakson jälkimmäisellä puoliskolla, kun polkumyynnillä tapahtunut tuonti oli merkittävämpää yhteisön markkinoilla.

(99)

Johdonmukaisesti tuotanto- ja myyntimäärien kasvun kanssa yhteisön tuotannonalan työllisyys kasvoi 178 prosenttia arviointijaksolla. On huomattava, että biodieseltuotannonala on pääomavaltainen tuotannonala, joka ei vaadi suurta työvoimaa tuotantoprosessissa.

(100)

Keskimääräiset palkat laskivat 6 prosenttia arviointijaksolla. Tätä selittää se seikka, että yhteisön tuotannonalan tuotannon laajentamiseksi arviointijakson loppupuolella palkkaaman lisätyövoiman pätevyysvaatimukset olivat vähäisemmät.

(101)

Tuottavuus laski 11 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(102)

Yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit esitetään edellä polkumyyntiä koskevassa osassa, ja ne ovat merkittävästi yli vähimmäistason. Kun lisäksi otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(103)

Yhteisön markkinoita koskevien tietojen analyysistä ilmeni, että muut yhteisön tuottajat kuin otokseen valitut ja johdanto-osan 60 kappaleessa mainitut menettivät arviointijakson aikana huomattavasti markkinaosuutta itse tuottamansa biodieselin myynnissä yhteisön markkinoilla. Näiden tuottajien markkinaosuuden menetys arvioidaan yli 20 prosenttiyksiköksi arviointijakson aikana.

(104)

Valittajan toimittamista tiedoista ilmeni, että monet näistä yrityksistä joko lopettivat biodieseltoimintansa tai vähensivät sitä eivätkä kyenneet tekemään riittävästi yhteistyötä tutkimuksessa.

(105)

Lisäksi useat yritykset, jotka toimittivat tietoja otantamenettelyn yhteydessä, ilmoittivat joutuvansa vähentämään tuotantoa ja henkilöstöä Yhdysvalloista tulleen halpatuonnin vuoksi. Samanlaisia huomautuksia esittivät muut tuottajat, jotka olivat valmiita aloittamaan tuotannon mutta joutuivat lykkäämään markkinoille tuloaan, koska halpahintainen tuonti Yhdysvalloista kasvoi voimakkaasti erityisesti tutkimusajanjakson aikana.

(106)

Edellä mainitut otokseen kuulumattomia tuottajia koskevat tiedot näyttäisivät vahvistavan päätelmiä, jotka koskevat otokseen valittujen yhteisön tuottajien kärsimää vahinkoa.

(107)

Tutkimus osoitti, että kasvavan kysynnän vallitessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien tilanne parani määrällisten indikaattoreiden kuten tuotannon (+ 150 %), tuotantokapasiteetin (+ 174 %) ja myyntimäärän (+ 143 %) suhteen arviointijaksolla. Otokseen valitut yhteisön tuottajat lisäsivät myös markkinaosuuttaan 25,3 prosentista vuonna 2005 aina 29,8 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana, mikä tarkoitti vaatimatonta 4,5 prosenttiyksikön lisäystä. Työllisyys ja investoinnit kasvoivat myös yhteisön markkinoilla kyseisen jakson aikana biodieselin kysynnän kasvun vuoksi. Koska kuitenkaan tuotantomäärä ei seurannut markkinoiden kasvua, tuotantokapasiteetin käyttöaste putosi 9 prosenttia ja tuottavuus laski 11 prosenttia arviointijakson aikana.

(108)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen liittyvät pääasialliset indikaattorit heikkenivät arviointijaksolla. Kannattavuus heikkeni noin 18 prosentista vuosina 2005 ja 2006 alle 6 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Huolimatta tuottajien kyvystä rahoittaa itse toimintaansa, erityisesti kassavirran kasvun ansiosta, sijoitetun pääoman tuotto laski dramaattisesti 80 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(109)

Tutkimus osoitti myös, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kustannukset kohosivat voimakkaasti vuosien 2005 ja 2007 välillä (+ 36 %) ja vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä (+ 42 %), mikä johtui syöttöainehintojen (pääasiassa rapsi- ja soijaöljy) noususta; niiden osuus biodieselin kokonaiskustannuksista on lähes 80 prosenttia. Tätä kustannusten nousua ei kyetty siirtämään kokonaan eteenpäin asiakkaille yhteisön markkinoille.

(110)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että yhteisön tuotannonalalle kokonaisuudessaan on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(111)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko polkumyynnillä tapahtuva Yhdysvalloista peräisin oleva tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, jotta voitiin varmistaa, ettei näiden muiden tekijöiden yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman mahdollisen vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(112)

Tutkimus osoitti, että halpahintainen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Yhdysvalloista kasvoi arviointijaksolla huomattavasti määrältään, nimittäin satakertaisesti. Tämän tuloksena sen markkinaosuus kasvoi peräti 16,8 prosenttiyksikköä, 0,4 prosentista vuonna 2005 aina 17,2 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Polkumyynnillä Yhdysvalloista tulleen tuonnin voimakkaan kasvun merkittävää vaikutusta yhteisöön kuvaa se, että 16,8 prosenttiyksikön lisäys markkinaosuudessa saavutettiin 15 kuukauden aikana.

(113)

Samaan aikaan ja huolimatta kulutuksen huomattavasta kasvusta yhteisön tuotannonala kykeni lisäämään markkinaosuuttaan keskeisellä markkina-alueellaan vain noin 4,5 prosenttiyksikköä arviointijakson aikana. Tutkimus osoitti, että tämä tapahtui pelkästään muiden yhteisön tuottajien kustannuksella, jotka lopettivat tuotantonsa tai vähensivät tuotantoaan arviointijaksolla.

(114)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 7 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta ne olivat huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat samalla jaksolla. Näin ollen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, ja keskimääräinen hintojen alittavuuden marginaali oli 25 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(115)

Halvan polkumyyntituonnin voimakkaan kasvun aiheuttama paine yhteisön markkinoilla ei antanut yhteisön tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Niinpä tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan biodieselin tuotantoon käyttämän syöttöaineen keskimääräiset hinnat olivat 25 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2006. Yhteisön tuotannonala kykeni siirtämään eteenpäin asiakkailleen vain 4 prosentin hinnankorotuksen, kun sen kokonaiskustannukset nousivat 20 prosenttia samalla jaksolla. On huomionarvoista, että Yhdysvaltain tuottajien käyttämän pääasiallisen syöttöaineen eli soijaöljyn hinta nousi myös selvästi samalla jaksolla. Kuten edellä johdanto-osan 109 kappaleessa osoitetaan, nämä kohonneet kustannukset eivät kuitenkaan heijastuneet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoihin.

(116)

Jotta voitiin tarkemmin osoittaa syy-yhteys Yhdysvalloista halpahintaisella polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan kasvun ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välillä, tilannetta yhteisön markkinoilla kaudella 2005–2006, jolloin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei ollut, verrattiin tilanteeseen, joka vallitsi markkinoilla vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin halpahintaisen polkumyyntituonnin voimakas kasvu tapahtui.

(117)

Kaudella 2005–2006, jolloin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei ollut yhteisön markkinoilla, kulutus kasvoi noin 1,8 miljoonalla tonnilla. Kaikki yhteisön tuottajat pystyivät laatimaan liiketoimintasuunnitelmansa nopeasti kasvavien ja terveiden markkinoiden valossa. Kyseisellä jaksolla hinnat nousivat 19 prosenttia, ja yhteisön tuotannonalan voitto oli niinkin korkea kuin 18,3 prosenttia. Vuonna 2007 ja tutkimusajanjakson aikana tilanne muuttui dramaattisesti. Halpahintainen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Yhdysvalloista alkoi vallata markkinoita. Vaikka markkinat laajenivat edelleen 1,6 miljoonalla tonnilla, valtaosan tästä markkinoiden kasvusta (yli miljoona tonnia) vei Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtunut tuonti. Yhteisön tuotannonala sai vain vaatimattomasti lisää markkinaosuutta; sen biodieselin tuotannon pääasialliset kustannukset nousivat huomattavasti, noin 25 prosenttia, mutta sen keskimääräiset myyntihinnat nousivat samalla jaksolla vain noin 4 prosenttia. Näin ollen sen taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne heikkeni yleisesti tutkimusajanjaksolla, kun voitto laski huomattavasti alle 6 prosenttiin liikevaihdosta.

(118)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Yhdysvalloista peräisin olevalla halpahintaisella polkumyyntituonnilla, jonka hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana ja jonka määrä myös kasvoi huomattavasti, on ollut ratkaiseva vaikutus yhteisön tuotannonalan kärsimään merkittävään vahinkoon, mikä näkyy erityisesti sen taloudellisen tilanteen kehityksessä huonompaan suuntaan tutkimusajanjakson aikana.

(119)

Kolmansista maista tulevan tuonnin määrää ei voitu arvioida tutkimuksessa täsmällisesti syistä, jotka selitetään edellä johdanto-osan 69 kappaleessa. Näin ollen edellä olevan taulukon tiedot perustuvat valittajan toimittamiin arvioihin.

(120)

Tuonti niistä kolmansista maista, joita tämä tutkimus ei koske, kasvoi 30 000 tonnista vuonna 2005 aina 147 812 tonniin tutkimusajanjaksolla. Tämän tuloksena markkinaosuus kasvoi samalla jaksolla maltillisesti 1,3 prosenttiyksikköä. Näin ollen pääteltiin alustavasti, että tuonti muista kolmansista maista ei ole voinut vaikuttaa merkittävästi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(121)

Kun otetaan huomioon kysynnän merkittävä kasvu tarkastelujaksolla ja arviointijaksolla, yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjaksolla kärsimän merkittävän vahingon ei voida katsoa johtuvan kysynnän vähäisestä supistumisesta (–0,5 %), joka havaittiin yhteisön markkinoilla vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä.

(122)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että energiaveron ottaminen uudelleen käyttöön Saksassa biodieselin osalta (15) olisi vaikuttanut negatiivisesti niiden yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen, jotka toimittivat sitä kyseiseen jäsenvaltioon.

(123)

Tutkimus osoitti, että Saksassa käytetyt puhtaat biopolttoaineet ovat todellakin hyötyneet vuodesta 1999 lähtien verokannustimesta, jota pienennettiin 1 päivästä elokuuta 2006 lähtien. Tammikuun 1 päivänä 2007 otettiin kuitenkin käyttöön pakollinen sekoitusvaatimus (16), jolla vahvistetaan biodieselin kiintiö 4,4 prosentiksi laskettuna kaiken Saksan markkinoille saatetun liikennekäyttöön tarkoitetun bensiinin ja dieselöljyn energiasisällön perusteella. Toimijoiden, jotka eivät noudata tätä kiintiötä, on maksettava sakko, joka on 0,60 euroa biodiesellitralta, joka jää puuttumaan kiintiöstä. Tämä pakollinen sekoitusvaatimus näyttää suurelta osin kompensoineen väitetyn myynnin vähenemisen ja toimineen vastapainona kannustimien pienentämiselle. Tutkimus osoittikin, että Saksan markkinoille toimittavien otokseen valittujen yhteisön tuottajien myyntimäärät kasvoivat 68 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

(124)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että viranomaisten yhteisössä tekemät päätökset eivät voi poistaa syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän merkittävän vahingon väliltä.

(125)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että monet yhteisön yritykset, joita viranomaisten toimenpiteet biodieselin tuotannon edistämiseksi kannustivat, päättivät investoida olemassa olevien tuotantolaitosten laajentamiseen ja uusiin tuotantolaitoksiin. Kyseinen osapuoli väitti, että biodieselin tuotantokapasiteetti yhteisössä oli tutkimusajanjaksolla niinkin korkea kuin 11,5 miljoonaa tonnia. Lisäksi se väitti, että koska kulutuksen kehitys ei täyttänyt odotuksia, merkittävä osa tuotantokapasiteetista jäi käyttämättä ja olisi jäänyt käyttämättä siinäkin tapauksessa, että tuontia Yhdysvalloista ei olisi ollut. Tämän tuloksena vastaavilla kiinteillä kustannuksilla oli negatiivinen vaikutus yhteisön tuottajien kannattavuuteen ja myös sijoitetun pääoman tuottoon ja kassavirtaan.

(126)

Tässä suhteessa on huomattava, että tutkimuksessa keskityttiin yhteisön tuottajien tilanteeseen. Vaikka onkin tosiasia, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi (+ 189 %) suhteellisesti enemmän kuin kysyntä (+ 106 %), on huomionarvoista, että biodieselin tuotannossa pääasialliset kustannustekijät ovat muuttuvat kustannukset. Kuten edellä johdanto-osan 109 kappaleessa mainitaan, raaka-aineiden osuus biodieselin tuotannon kokonaiskustannuksista on 80 prosenttia. Tämän väitteen tarkempi tarkastelu osoitti, että kiinteiden kustannusten osuus biodieselin tuotannossa ja myynnissä oli vain 6 prosenttia kokonaiskustannuksista. Näin ollen käyttämättömän kapasiteetin vuoksi kasvaneiden kiinteiden kustannusten väitetty vaikutus ei voi selittää yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävää heikkenemistä tutkimusajanjaksolla.

(127)

Lisäksi on huomionarvoista, että kuten edellä taulukossa 4 esitetään, otokseen valittujen yhteisön tuottajien kapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjaksolla 80 prosenttia. Näin ollen väitetylle yhteisön ylikapasiteetille ei saatu näyttöä otokseen valittujen yhteisön tuottajien tapauksessa.

(128)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että mahdollinen negatiivinen vaikutus, joka käyttämättömällä tuotantokapasiteetilla saattoi olla yhteisön tuotannonalaan, ei ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(129)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että rapsin ja rapsiöljyn kasvava kysyntä johti korkeampiin raaka-ainehintoihin yhteisössä. Se, että yhteisön tuottajat käyttävät rapsiöljyä pääasiallisena raaka-aineenaan, selittäisi sen, miksi ne ovat voineet kärsiä enemmän kuin muut tuottajat, jotka käyttävät muita kasviöljyjä kuten soijaöljyä tai palmuöljyä biodieselin tuottamiseen.

(130)

Ensinnäkin on huomattava, että tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valitut yhteisön tuottajat eivät käyttäneet pelkästään rapsiöljyä biodieselin tuotannossaan vaan myös muita kasviöljyjä (soija, palmu, auringonkukka) ja ajoittain eläinrasvaa.

(131)

Lisäksi edellä johdanto-osan 109 kappaleessa tunnustetaan todellakin, että yhteisön tuotannonalan raaka-ainekustannukset (syöttöaine) nousivat huomattavasti arviointijaksolla. Tätä kehitystä on kuitenkin tarkasteltava suhteessa yleiseen maailmanlaajuiseen maataloustuotteiden hintojen nousuun, ja tässä suhteessa on huomattava, että soijaöljyn (asianomaisen maan tuottajien pääasiassa käyttämä syöttöaine) hinnan nousu oli jyrkempää samalla jaksolla. Näin ollen syöttöaineen hinnan nousu vaikutti kaikentyyppiseen biodieseliin.

(132)

Markkinoilla, joilla vallitsee tehokas kilpailu, voidaan odottaa, että tuottajat voivat toipua kustannusten kohoamisesta ja siirtää ne asiakkaiden maksettavaksi markkinoilla. Tutkimus osoitti kuitenkin, että halvan polkumyyntituonnin voimakkaan kasvun aiheuttama paine yhteisön markkinoilla esti yhteisön tuottajia asettamasta myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Kuten jo mainittiin, myös yhdysvaltalaisten tuottajien pääasiassa käyttämän syöttöaineen eli soijaöljyn hinta nousi selvästi arviointijaksolla. Tämä kustannusten nousu Yhdysvalloissa ei kuitenkaan heijastunut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoihin yhteisön markkinoilla.

(133)

Tätä taustaa vasten raaka-aineen hinnan nousu ei voi katkaista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(134)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että koska mineraalidieselin hintojen ja biodieselin hintojen välillä oli vahva korrelaatio, biodieselin hintojen nousu, joka oli voimakkaampaa kuin mineraalidieselin hintojen nousu erityisesti Saksassa, olisi aiheuttanut kyseisen jäsenvaltion markkinoille toimittavien tuottajien myynnin laskun.

(135)

Ensinnäkin on huomattava, että kyseinen osapuoli ei toimittanut mitään tietoa väitteensä tueksi. Lisäksi toisin kuin osapuoli väitti, tutkimuksen mukaan yhteisön tuotannonala lisäsi myyntiään ja markkinaosuuttaan arviointijaksolla. Koska raakaöljyn hinnat noteerataan maailmanlaajuisesti, tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin olisi pitänyt kohdistua sama vaikutus kuin yhteisössä tuotetun biodieselin myyntiin.

(136)

Edellä esitetyn perusteella väite oli hylättävä.

(137)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että biodieselin tuottajan sijainti olisi tärkeä seikka kilpailukyvyn kannalta, ja käytti Saksaa esimerkkinä osoittaakseen, että sisämaassa sijaitsevien biodieselin tuottajien kuljetuskustannukset olivat korkeat, koska kaikki suuret asiakkaat, erityisesti jalostamot ja niiden sekoituslaitokset, sijaitsevat rannikolla.

(138)

Tutkimus osoitti, että vain pieni määrä yhteisön tuotannonalan tuottajia sijaitsi sisämaassa. Lisäksi joidenkin näiden tuottajien kohdalla todettiin, että jalostamoja sijaitsi myös sisämaassa lähellä kyseisiä tuottajia. Muiden osalta tutkimuksessa ilmeni, että sisämaassa sijaitsevien biodieselin tuottajien mahdollinen epäedullinen asema, joka johtui niiden etäisyydestä asiakkaisiinsa (sekoittajat, jalostamot) kompensoitui sillä, että ne sijaitsivat lähellä rouhintamyllyjä ja/tai syöttöaineen toimittajia.

(139)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan tuotantolaitoksen sijainti sisämaassa aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, hylättiin.

(140)

On huomattava, että johdanto-osan 60 kappaleessa tarkoitettujen kolmen yrityksen Yhdysvalloista tulevan tuonnin vaikutus on otettu huomioon edellä johdanto-osan 112–118 kappaleessa esitetyssä analyysissa Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksesta. Siltä osin kuin on kyse niiden itse tuottaman biodieselin myynnistä, tutkimus ei tuonut esiin erilaista hinnoittelua tai käyttäytymistä kuin otokseen valittujen yhteisön tuottajien kohdalla, varsinkaan tutkimusajanjakson aikana.

(141)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Yhdysvalloista peräisin olevan halvan polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä. Samanaikaisesti todettiin, että kyseinen tuonti alitti merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnan tutkimusajanjaksolla.

(142)

Tutkimuksen ja suoritetun analyysin eri havainnot kaudelta 2005 ja 2006 verrattuna kauteen vuodesta 2007 tutkimusajanjaksoon osoittivat, että ajallinen yhteneväisyys Yhdysvalloista peräisin olevan halpahintaisen polkumyynnin voimakkaan kasvun ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävän heikkenemisen välillä oli selvä erityisesti tutkimusajanjaksolla.

(143)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, pääteltiin alustavasti, että Yhdysvalloista tuleva polkumyyntituonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(144)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Yhteisön edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalan, tuojien, raaka-aineen toimittajien ja käyttäjien eduista tehtyyn arviointiin.

(145)

Kuten edellä mainitaan, yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa Yhdysvalloista peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen johtaisi erittäin todennäköisesti yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivisen suuntauksen jatkumiseen. Yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vaikutti erityisesti kannattavuuden lasku 12,6 prosenttiyksiköllä vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä johtui riittämättömistä hintojen korotuksista. Kun otetaan huomioon kannattavuuden laskusuuntaus, onkin erittäin todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee edelleen, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön. Tämä johtaisi lopulta tuotannon supistamiseen ja useampien tuotantolaitosten sulkemiseen, mikä uhkaisi yhteisön työllisyyttä ja investointeja.

(146)

Katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. On huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden laskusuuntaus johtuu sen vaikeudesta kilpailla Yhdysvalloista peräisin olevan halpahintaisen polkumyyntituonnin kanssa. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto asettaisi todennäköisesti yhteisön tuotannonalan asemaan, jossa se voisi säilyttää kannattavuutensa tasolla, jota pidetään välttämättömänä tälle pääomavaltaiselle tuotannonalalle.

(147)

Päätelmänä voidaan todeta, että on odotettavissa, että toimenpiteet olisivat vaikuttavia ja antaisivat yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden toipua tutkimuksessa todetusta vahingollisesta polkumyynnistä.

(148)

Noin 25:een yhteisön etuyhteydettömään tuojaan/kauppiaaseen otettiin yhteyttä menettelyn vireillepanon yhteydessä. Nämä osapuolet eivät kuitenkaan osallistuneet yhteistyöhön.

(149)

Näissä olosuhteissa ei voitu alustavasti arvioida tarkasti toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia tuojiin.

(150)

Kaikkiin tunnettuihin käyttäjäyrityksiin, jotka ovat mukana mineraalidieselin tuotannossa ja jakelussa ja myös mukana mineraalidieselin ja biodieselin pakollisessa sekoittamisessa, otettiin yhteyttä, ja niille lähetettiin kyselylomakkeet menettelyn vireillepanon yhteydessä.

(151)

Vain yksi käyttäjäyritys osallistui yhteistyöhön. Kyseinen käyttäjä toimitti kyselylomakevastauksen, jossa se ilmoitti kannattavansa Yhdysvalloista tulevien halpojen tuontivirtojen lopettamista, koska ne aiheuttavat kilpailun vääristymistä yhteisössä, mikä aiheuttaa vahinkoa dieseliä valmistaville ja myyville yrityksille, koska tietyillä kilpailijoilla, jotka eivät pidättäydy ostamasta tätä halvaksi hinnoiteltua tuotetta, on epäreilu kilpailuetu verrattuna niihin, jotka pidättäytyvät tekemästä niin. Se väitti myös, että toimenpiteet antaisivat mahdollisuuden käynnistää uudelleen estereitä tuottavia tehtaita (erityisesti Saksassa) ja/tai jatkaa hankkeita, joissa perustetaan uusia esteröintitehtaita yhteisöön. Koska eurooppalaiset esterit tehdään perinteisesti rapsista (parempilaatuinen raaka-aine kuin B99-sekoituksen tuotantoon käytettävä palmu tai soija), tuottajien määrän lisääntyminen Euroopassa merkitsisi sitä, että markkinoille tulisi enemmän parempilaatuisia tuotteita, minkä tuloksena kyseisten estereiden hinnat laskisivat, mikä hyödyttäisi lopulta kuluttajaa.

(152)

Yksi käyttäjien järjestö, joka edustaa rahtaajien etuja yhdessä jäsenvaltiossa, väitti, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi epäsuotuisa vaikutus sen jäsenten toimintaan. Se väitti, että dieselin osuus kuljetusalan kustannuksista on 20–25 prosenttia, ja ottaen huomioon alan alhaisen kannattavuuden (0–5 %), dieselin hinta on määräävä tekijä tuhansien yritysten eloonjäännille. Näitä väitteitä ei kuitenkaan voitu tarkastaa, koska kyseisen järjestön yksittäisiltä jäseniltä ei saatu vastauksia käyttäjien kyselylomakkeeseen.

(153)

Näin ollen pääteltiin alustavasti, että toimitettujen tietojen perusteella polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutukset näyttäisivät olevan sekalaisia, eikä sen vuoksi voida tehdä selvää päätelmää siitä, onko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella käyttäjien edun vuoksi ei tässä tapauksessa pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(154)

Kuusi toimittajaa vastasi kyselylomakkeeseen. Neljä tuki polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esittämällä, että yhteisön tuotannonalan selviytyminen pitkällä aikavälillä vaarantuisi, jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön. Jos näin tapahtuisi, vaikutus niiden tilanteeseen olisi selvästi negatiivinen.

(155)

Kaksi muuta, jotka olivat etuyhteydessä yhdysvaltalaisiin biodieselin vientiä harjoittaviin tuottajiin, esitti, että mahdollisilla toimenpiteillä ei olisi merkittävää vaikutusta, koska niiden tuloksena olisi kauppavirtojen siirtymä (vaihto tuontiin maista, joita toimenpiteet eivät koske).

(156)

Edellä esitetyn perusteella voitiin päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kaiken kaikkiaan positiivinen vaikutus raaka-ainetoimittajien tilanteeseen.

(157)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tämä menettely on epäjohdonmukainen niiden kansainvälisten ja yhteisön poliittisten päätösten kanssa, joilla pyritään edistämään biopolttoaineiden tuotantoa ja myyntiä ympäristönsuojelun vuoksi ja vähentämään riippuvuutta mineraalipolttoaineista.

(158)

Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksen 21 artiklassa vaaditaan kiinnittämään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Tätä taustaa vasten ympäristönsuojeluun ja mineraalidieselin tarjontaan liittyviä yleisiä näkökohtia ei voida ottaan huomioon analyysissa, eikä niillä myöskään voida perustella epäterveitä kauppatapoja.

(159)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton vaikutuksista yhteisön markkinoihin voidaan todeta, että koska asianomaisilla yhdysvaltalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on vahva markkina-asema, ne todennäköisesti jatkaisivat tuotteidensa myyntiä, joskaan eivät enää polkumyyntihinnoin. On myös todennäköistä, että yhteisön markkinoilla olisi edelleen riittävä määrä merkittäviä kilpailijoita, nimittäin ne yhteisön tuottajat, jotka lopettivat tilapäisesti tuotannon, sekä muita, jotka eivät ole kyenneet aloittamaan tuotantotoimintaansa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi. Tässä suhteessa on huomattava, että arviointijakson alussa niiden yhteisön tuottajien myynti, jotka eivät olleet edustettuina tässä tutkimuksessa, oli vähintään 30 prosenttia yhteisön markkinoista, ja tämä osuus laski dramaattisesti Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi. Sen vuoksi on todennäköistä, että käyttäjät voivat edelleen valita biodieselin eri toimittajien välillä. Jos toimenpiteitä ei kuitenkaan otettaisi käyttöön, yhteisön tuotannonalan tulevaisuus olisi vaakalaudalla. Sen katoaminen vähentäisi voimakkaasti kilpailua yhteisön markkinoilla.

(160)

Toimenpiteiden käyttöönotto Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa olisi selvästikin yhteisön tuotannonalan etujen mukaista. Se antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden kasvaa ja toipua polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta. Jos kuitenkaan toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi edelleen, ja lisää toimijoita joutuisi lopettamaan toimintansa. Lisäksi on todettava, että vaikka käyttäjien ja tuojien osalta ei voitu tehdä selviä päätelmiä, toimenpiteiden käyttöönoton odotettiin myös olevan raaka-ainetoimittajien edun mukaista.

(161)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, ettei tässä tapauksessa ole yhteisön etuun liittyviä pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyyntitulleja.

(162)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi yhteisön tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(163)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen voiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(164)

Tätä varten 15 prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta laskettuna voitiin pitää soveliaana tasona, johon yhteisön tuotannonalan olisi voitu edellyttää pääsevän ilman vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä; tämä perustuu yhteisön tuotannonalan tuloksiin tarkastelujakson ensimmäisellä puoliskolla (2004, 2005 ja 2006), ja se katsottiin kohtuulliseksi takaamaan tämän äskettäin perustetun tuotannonalan tuottavat investoinnit pitkällä aikavälillä.

(165)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien myyntihintoja tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(166)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Yhdysvalloista peräisin olevaa tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(167)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä kuitenkin otetaan myös käyttöön tasoitustullit Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa. Tässä rinnakkaisessa menettelyssä havaitut tuet eivät ole vientitukia, ja niiden ei sen vuoksi katsota vaikuttaneen vientihintaan ja vastaavaan polkumyyntimarginaaliin. Sen vuoksi, kun otetaan huomioon se seikka, että tutkittu tuonti on sama kummassakin menettelyssä, polkumyynnin vastaiset tullit voidaan ottaa käyttöön yhdessä tasoitustullien kanssa siinä määrin kuin molemmat tullit yhdessä eivät ylitä vahingon korjaavaa marginaalia.

(168)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntitullit määriteltiin vertaamalla vahingon korjaavia marginaaleja, polkumyyntimarginaaleja ja tasoitustulleja. Ehdotetut polkumyyntitullit ovat näin ollen seuraavat:

(169)

Ottaen huomioon se, että polkumyyntitullia sovelletaan enemmän kuin 20 painoprosenttia biodieseliä sisältäviin sekoituksiin suhteessa niiden biodieselsisältöön, pidetään aiheellisena määrittää tullit kiinteinä määrinä biodieselsisällön perusteella, jotta jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat panna toimenpiteet tehokkaasti täytäntöön.

(170)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(171)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Alustavia päätelmiä voi olla tarpeen tarkastella uudelleen ennen lopullisten päätelmien tekemistä,

12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/50

(1)

Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä kesäkuuta 2008 ilmoituksen (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn, jäljempänä ’tukien vastainen tutkimus’, aloittamisesta Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin tuonnissa yhteisöön.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa yhteisöön ja pani vireille erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’polkumyyntimenettely’.

(3)

Tukien vastainen tutkimus käynnistettiin, kun European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 29 päivänä huhtikuuta 2008 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta yhteisössä on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tukien vastaisen tutkimuksen aloittamiseksi.

(4)

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti Yhdysvaltojen viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jonka mukaan Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Yhdysvaltojen viranomaisia kehotettiin aloittamaan neuvottelut valituksen sisällön selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Yhdysvaltojen viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja kuuleminen järjestettiin 2 päivänä kesäkuuta 2008. Kuulemisen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Yhdysvaltojen viranomaisten esittämät huomautukset otettiin kuitenkin huomioon; niissä tuotiin esiin, että joidenkin valituksessa esitettyjen osavaltioiden ohjelmien osalta ei ollut aina selvää, saivatko biodieselin tuottajat/viejät tasoitustoimenpiteiden alaista etuutta. Käytettävissä olevien tietojen tutkimisen jälkeen päätettiin sulkea seuraavat osavaltioiden järjestelmät tutkimuksen piiristä, vaikka ne on lueteltu menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa: uusiutuvaan energiaan liittyvälle teknologialle myönnettävien avustusten ohjelma Floridassa, uuden teknologian tutkimista ja kehittämistä edistävä ohjelma Texasissa, energiavapauteen tähtäävä ohjelma Washingtonin osavaltiossa (toinen osa), vaihtoehtoisten polttoaineiden ja tutkimuskehityksen rahasto Alabamassa, biodieselin myyntilaitteille myönnettävä verohyvitys Pohjois-Dakotassa sekä vaihtoehtoista polttoainetta käyttäville ajoneuvoille ja tankkausinfrastruktuurille myönnettävät lainat Nebraskassa.

(5)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloissa toimiville viejille/tuottajille sekä niille tuojille, toimittajille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, Yhdysvaltojen viranomaisille sekä valituksen tehneille yhteisön tuottajille ja muille yhteisön tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Koska yhdysvaltalaisten viejien/tuottajien määrä on ilmeisen suuri, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin tukien määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, yhdysvaltalaisia viejiä/tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja biodieselin tuotantoon, sekoittamiseen ja kauppaan liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa, sekoittamista ja kauppaa harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisenä aikana, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, joka on määritelty myös 17 kappaleessa.

(8)

Yli 50 yritystä ilmoittautui otantaan ja toimitti pyydetyt tiedot 15 päivän kuluessa. Näiden yritysten osuus biodieselin kokonaistuonnista Yhdysvalloista yhteisöön oli yli 80 prosenttia.

(9)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpaan edustavaan yhteisöön suuntautuvaan vientimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Yrityksiä, jotka halusivat tulla sisällytetyiksi otokseen, Yhdysvaltojen biodieseltuottajien järjestöä (the National Biodiesel Board) sekä Yhdysvaltojen viranomaisia kuultiin ehdotetusta otoksesta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Asianomaisilta osapuolilta saatujen kommenttien perusteella otokseen valittiin alun perin seitsemän yritystä. Yksi otokseen alun perin valituista yrityksistä päätettiin kuitenkin jättää sen ulkopuolelle, jotta voitiin varmistaa otoksen yhdenmukaisuus Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia koskevaan polkumyyntimenettelyyn valitun otoksen kanssa. Kyseinen yritys oli pikemminkin biodieselin kauppias verrattuna muihin otokseen valittuihin yrityksiin, jotka tuottivat biodieseliä. Yritykselle kuitenkin myönnettiin perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukainen yksilöllinen tarkastelu, ja sille määritetään oma polkumyyntitulli. Otoksen muodostaneiden kuuden yrityksen osuus oli Yhdysvaltojen vientitilastojen mukaan 50 prosenttia Yhdysvalloista peräisin olevasta koko vientimäärästä tutkimusajanjaksolla ja 73 prosenttia biodieselin tuonnista niistä yrityksistä, jotka ilmoittautuivat 8 kappaleen mukaisesti.

(10)

Kymmenen otokseen valitsematta jäänyttä yhteistyössä toiminutta yritystä pyysi yksilöllisen marginaalin laskemista perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan ja 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseisille yrityksille lähetettiin kyselylomakkeet. Yrityksistä vain yksi vastasi kyselyyn annetussa määräajassa. Hakemus kuitenkin peruutettiin myöhemmin.

(11)

Yhteisön tuottajia koskeva otos valittiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti valituksen tekijää kuullen käyttäen perusteena suurinta mahdollista edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä (ks. 164 kappale). Valinnassa otettiin huomioon myös yhteisön tuottajien maantieteellinen jakauma. Otokseen valittiin tämän perusteella 11 yhteisön tuottajaa. Komissio lähetti otokseen valituille 11 yritykselle kyselylomakkeet. Yksi otokseen alun perin valittu tuottaja oli jätettävä otoksen ulkopuolelle, koska se ei toimittanut käyttökelpoisia vastauksia. Muilta 10 yritykseltä saatiin asianmukaiset vastaukset annetussa määräajassa. Näiden otokseen valittujen 10 tuottajan katsottiin edustavan yhteisön kaikkia tuottajia.

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Lomakkeet lähetettiin siis Yhdysvaltojen viranomaisille, yhdysvaltalaisten yritysten otokseen alun perin valituille seitsemälle yritykselle, 10 kappaleessa tarkoitetuille kymmenelle yritykselle, otokseen valituille 11:lle yhteisön tuottajalle, 18 käyttäjälle sekä 90:lle raaka-aineen toimittajalle.

(13)

Vastauksia saatiin Yhdysvaltojen viranomaisilta, yhdysvaltalaisten yritysten otokseen alun perin valituilta seitsemältä yritykseltä sekä yhdeltä yksilöllistä tarkastelua pyytäneeltä yritykseltä (ks. 10 kappale), kymmeneltä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta, yhdeltä käyttäjältä ja kuudelta raaka-aineen toimittajalta.

(14)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(15)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien Yhdysvaltojen viranomaisten toimitiloihin:

(16)

Tarkastuskäyntejä tehtiin myös seuraavien yritysten toimitiloihin:

(17)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2004 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(18)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa tuotteen, jota väitetään tuotavan tuetusti, muodostavat Amerikan yhdysvalloista peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joita käytetään pääsiassa muttei yksinomaan uusiutuvina polttoaineina, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja jotka yleensä luokitellaan CN-koodeihin 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(19)

Yhdysvaltain verolain (US Internal Revenue Code) (4) 26 osaston 40 A jakso:n d kohdan mukaan biodieselillä tarkoitetaan kasvi- tai eläinaineksesta saatujen pitkäketjuisten rasvahappojen monoalkyyliestereitä, jotka täyttävät a) ympäristönsuojeluviraston (Environmental Protection Agency) polttoaineille ja polttoaineiden lisäaineille vahvistamat rekisteröintivaatimukset ilmansuojelulain (Clean Air Act – 42 U.S.C 7545) 211 jakso:n mukaisesti ja b) ASTM:n (American Society of Testing and Materials) D6751-standardin vaatimukset.

(20)

Markkinoilta ja julkisesti saatujen tietojen (5) perusteella kaikentyyppistä biodieseliä ja biodieselsekoituksia (biodieselin ja mineraalidieselin sekoitus; ks. 22 kappale), jotka tuotetaan ja myydään Yhdysvalloissa, pidetään biodieselpolttoaineina, ja ne kuuluvat osana lainsäädäntöpakettiin, joka koskee energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita.

(21)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvalloissa tuotettu biodiesel on pääasiassa rasvahapon metyyliesteriä, joka on saatu erilaisista biodieselin raaka-aineena (6) käytettävistä kasviöljyistä. Termillä ”esteri” tarkoitetaan kasviöljyjen transesteröintiä eli öljyn sekoittamista alkoholiin. Termi ”metyyli” viittaa metanoliin, joka on prosessissa yleisimmin käytetty alkoholi, vaikka myös etanolia voidaan käyttää, jolloin tuloksena on ”rasvahapon etyyliesteri”. Transesteröinti on suhteellisen yksinkertainen kemiallinen prosessi, mutta se edellyttää tiukkojen teollisten standardien noudattamista, jotta saadaan korkealaatuista biodieseliä.

(22)

Tutkimuksen mukaan tuottajat sekoittavat yleensä Yhdysvalloissa tuotetun biodieselin mineraalidieselin kanssa saadakseen erilaisia sekoituksia, jäljempänä ”biodieselsekoitukset”, jotka sitten myydään markkinoilla erilaisille asiakkaille. Biodieseliä myytiin myös puhtaana etuyhteydettömille yrityksille, jotka ostivat tai toivat sitä mineraaliöljyn kanssa sekoitettavaksi. Biodieselin sekoittaminen mineraalidieselin kanssa on suhteellinen yksinkertainen toimenpide, ja se voidaan tehdä esimerkiksi sekoittamalla ainesosat säiliöissä valmistuspaikassa ennen toimittamista säiliöautoon tai antamalla niiden sekoittua säiliöautossa lisäämällä halutut prosenttiosuudet biodieseliä ja mineraalidieseliä tai linjasekoituksena syöttämällä molemmat kaksi aineosaa säiliöautoon samanaikaisesti.

(23)

Jotta erityyppiset biodieselsekoitukset voidaan yksilöidä selvästi, käytössä on kansainvälisesti tunnustettu B-kertoimeen perustuva järjestelmä, joka ilmoittaa biodieselin tarkan määrän kaikissa biodieselsekoituksissa. Esimerkiksi sekoitus, jossa on biodieseliä X prosenttia, merkitään BX, ja puhtaasta biodieselistä käytetään merkintää B100, joka siis tarkoittaa 100-prosenttista biodieseliä. Yhdysvalloissa sekoitetaan ja myydään yleisesti markkinoilla B99-dieseliä, jossa siis on 99 prosenttia (7) biodieseliä ja 1 prosentti mineraalidieseliä. Toisin kuin mineraalidiesel, puhdas biodiesel on käytettävä suhteellisen nopeasti, ja sitä voi varastoida enintään 3–4 kuukautta, ettei se hapetu ja tule käyttökelvottomaksi. Biodieselin sekoittaminen mineraalidieselin kanssa mahdollistaa pidemmän säilytysajan. B99-dieselin sisältämä 1 prosentti mineraalidieseliä on riittävän myrkyllistä, jotta se estää biodieselin homehtumisen.

(24)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että biodiesel ja korkeaprosenttiset biodieselsekoitukset (8) on yleisesti tarkoitettu myytäväksi Yhdysvaltojen markkinoilla jatkosekoitusta varten, mutta alempiprosenttiset biodieselsekoitukset (9) tuotetaan tyypillisesti myytäväksi Yhdysvaltojen markkinoilla kulutusta varten. Korkeaprosenttisten ja matalaprosenttisten sekoitusten markkinat siis eroavat toisistaan Yhdysvalloissa.

(25)

Valituksessa oli alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja myyty ja yhteisöön viety biodiesel ja tietyt sekoitukset vaikuttivat valituksen tehneiden yhteisön biodieselin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen. Asiaan liittyvien yhdysvaltaisten tuottajien ja Yhdysvaltojen kotimarkkinoiden ominaisuuksien mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän oli tarkoitus kattaa biodiesel myös silloin, kun se sisältyy biodieselsekoituksiin. Menettelyn aloittamista koskevaan ilmoitukseen ja 18 kappaleeseen sisältyvää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää olisi selkeytettävä, jotta voidaan yksilöidä tuotteet, jotka oli tarkoitus kattaa tutkimuksessa.

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa suoraan kulutukseen Yhdysvalloissa myytävistä biodieselsekoituksista on tyyppiä B20 (eli sekoituksessa on 20 % biodieseliä, kuten 22 kappaleessa selitetään), jota voidaan käyttää vuoden 1992 energiapolitiikkalain (10) mukaisesti, sekä tyyppiä B6, B5 ja B2. Julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan kaikki dieselmoottorit toimivat näillä sekoituksilla periaatteessa ilman muutoksia ja autonvalmistajien takuu säilyy voimassa. Käytettäessä matalaprosenttista sekoitusta (biodieseliä 2–20 %) sekoituksen suorituskyky vastaa mineraalidieseliä. Jos moottorissa käytetään yli B20-tyyppistä biodieseliä, käytössä saattaa ilmetä voiman, vääntömomentin ja polttoainetaloudellisuuden heikkenemistä, eikä autonvalmistajien takuu yleensä ole voimassa, jos moottorille aiheutuu vahinkoa.

(27)

Tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa ei käytetä yleensä suoraan kulutukseen puhdasta biodieseliä eikä korkeaprosenttisia sekoituksia. Puhdas biodiesel on yleensä tarkoitettu sekoitettavaksi ennen myyntiä markkinoilla. Sekoituksia käytetään kuljetusalalla polttoaineena dieselkäyttöisissä ajoneuvoissa, kuten henkilöautoissa, kuorma-autoissa ja linja-autoissa sekä junissa. Biodieseliä voidaan käyttää myös polttoaineena kotitalouksien sekä kaupallisten ja teollisten laitosten lämmitysboilereissa ja generaattoreissa sähkön tuottamiseksi. Biodieselsekoitusten mahdollista käyttöä lentokoneissa testataan parhaillaan.

(28)

Näin ollen tutkimuksessa tarkasteltavana olevien tuotteiden olisi määritelmän mukaan oltava rasvahappomonoalkyyliestereitä ja/tai parafiinisiä kaasuöljyjä, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joiden biodieselpitoisuus on yli 20 prosenttia (yli B20). Toisin sanoen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvat Yhdysvalloista peräisin oleva puhdas biodiesel (B100) sekä kaikki sekoitukset, jotka sisältävät yli 20 prosenttia Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieseliä (yli B20), jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”. Tätä rajaa pidetään asianmukaisena, jotta voidaan erottaa selvästi toisistaan eri sekoitustyypit, joita on saatavilla Yhdysvaltain markkinoilla.

(29)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai perusominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(30)

Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu CN-koodeihin ex 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(31)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla, Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin tuotteilla, jotka vietiin maasta yhteisön markkinoille. Samoin yhteisön tuotannonalan valmistamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat verrattuna asianomaisesta maasta yhteisöön vietyihin tuotteisiin.

(32)

Väitteiden mukaan tietyt käyttäjät, erityisesti Saksassa, käyttävät suoraan puhdasta biodieseliä (B100), koska se on edullisempi vaihtoehto kuin mineraalidiesel tai tavanomaiset suoraan kulutukseen yhteisön markkinoilla tarkoitetut sekoitukset. Väitteen tarkastelussa kävi ilmi, että suurin osa yhteisön tuottajien yhteisön markkinoille suuntautuneesta myynnistä oli pääasiassa tarkoitettu yrityksille, jotka sekoittavat biodieselin mineraalidieselin kanssa. Se, että jotkin kuljetuskaluston omistajat käyttävät B100-tyyppiä, on pikemminkin poikkeus yhteisön tasolla. Biodiesel ei niinkään korvaa mineraalidieseliä vaan täydentää sitä yhteisön markkinoilla.

(33)

Tämä ei muuta sitä seikkaa, että Yhdysvalloissa tuotetut ja yhteisöön viedyt tarkasteltava olevan tuotteen eri lajit ovat korvattavissa yhteisön biodieselin tuottajien yhteisössä tuottamien ja myymien lajien kanssa. Käyttötarkoituksissa tai toimijoiden ja käyttäjien käsityksissä tuotteesta ei ole sellaisia merkittäviä eroavaisuuksia, jotka muuttaisivat samankaltaisen tuotteen määritelmää.

(34)

Yksi osapuoli välitti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, varsinkin puhtaalla biodieselillä, on erilaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet kuin yhteisössä tuotetulla biodieselillä. EY:ssä biodiesel tuotetaan rapsiöljystä, kun taas Yhdysvalloissa käytetään ainoastaan soijaöljyä. Sen vuoksi nämä kaksi tuotelajia eivät ole keskenään korvattavissa eivätkä suorassa kilpailussa toistensa kanssa yhteisön markkinoilla. Asianomainen osapuoli toi esiin erityisesti, että niiden kylmävirtausominaisuudet ja jodiluvut ovat erilaiset.

(35)

Komissio tutki väitteen ja havaitsi seuraavaa:

(36)

Kun otetaan huomioon, että perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdan mukaan samankaltaisuus ei edellytä sitä, että tuotteet olisivat täysin samanlaiset kaikissa suhteissa, pienet vaihtelut eri tuotelajien välillä eivät ole riittäviä muuttamaan yleistä päätelmää samankaltaisuudesta tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön samankaltaisten tuotteiden välillä.

(37)

Sen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien ja yhteisön tuotannonalan tuottamien ja yhteisön markkinoilla myymien samankaltaisten tuotteiden välillä ei havaittu sellaisia eroja, jotka johtaisivat sellaiseen päätelmään, että yhteisön markkinoilla tuotettu ja myyty tuote ei olisi samankaltainen tuote, koska sillä on samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloissa tuotetulla ja yhteisöön viedyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella. Tästä syystä päätellään alustavasti, että biodieselin kaikki lajit ovat perusasetuksen 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(38)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia liittovaltion järjestelmiä, joissa esitettyjen väitteiden mukaan oli myönnetty vientitukea:

Liittovaltion järjestelmät:

(39)

Valitukseen sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin myös seuraavia osavaltioiden järjestelmiä, joissa esitettyjen väitteiden mukaan oli myönnetty vientitukea:

Osavaltioiden järjestelmät

(40)

Jotkin menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa luetelluista muista osavaltion järjestelmistä jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa ennen menettelyn aloittamista käytyjen keskustelujen perusteella, kuten 4 kappaleessa todettiin. Jäljelle jääneistä järjestelmistä voidaan todeta, että otokseen valitut yritykset ja 9 kappaleessa tarkoitettu yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu, ilmoittivat, että ne eivät ole saaneet järjestelmistä mitään etuuksia tutkimusajanjaksolla, eikä tämän vastaista näyttöä esitetty. Sen vuoksi päätettiin alustavasti, että näitä järjestelmiä ei ole tarpeen tutkia enempää tässä tutkimuksessa.

(41)

Yhdysvaltojen verolain 26 osaston 40 A jakso on vähittäiskauppiaille ja loppukäyttäjille tarkoitetun biodieselsekoitusten verohyvitysjärjestelmän oikeudellinen perusta. Siinä säädetään seuraavista biodieselpolttoainehyvityksistä:

(42)

Maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvitystä sovelletaan ainoastaan maatalousbiodieselin pientuottajiin. Järjestelmää käsitellään 64–72 kappaleessa.

(43)

Vuoden 2008 energialain (Energy Improvement and Extension Act) 202 jakso:n a momentin mukaan edellä 41 kappaleessa mainittuja verohyvityksiä voidaan käyttää 31 päivään joulukuuta 2009.

(44)

Jotta yritys voisi saada 41 kappaleen i kohdassa tarkoitetun biodieselsekoitushyvityksen, sen on tehtävä biodieselin ja dieselin sekoitus, jota myydään polttoaineeksi tai polttoaineena käytettäväksi. Hyvitystä hakevan henkilön on saatava biodieselin tuottajalta tai tuojalta todistus, jossa yksilöidään tuote sekä biodieselin ja maatalousbiodieselin prosenttiosuus tuotteessa. Hyvitys myönnetään valmisteveron hyvityksen muodossa, tai jos yrityksen valmisteverovelvoite on alle valmisteveron kokonaishyvityksen, yritys voi hakea jäämähyvitystä palautettavan tuloverohyvityksen muodossa. Palautettava tuloverohyvitys suoritetaan hyvityksenä veronmaksajan tuloverosta tai suorana maksuna. Kyseessä on palautus, koska ylimääräinen hyvitys voidaan maksaa veronmaksajalle suorana käteismaksuna, jos hyvitys on suurempi kuin tämän verovelvoite.

(45)

Edellä 41 kappaleen ii kohdassa tarkoitettu biodieselhyvitys on ei-palautettava tuloverohyvitys puhtaan biodieselin vähittäiskauppiaille tai loppukäyttäjille. Puhtaan biodieselin hyvitys voidaan myöntää vain henkilölle, joka tankkaa puhdasta biodieseliä ajoneuvoon tai käyttää sitä polttoaineena. On huomattava, että myös omaa biodieseliä tuottavat biodieselin tuottajat voivat saada tämän hyvityksen. Hyvityksen saamiseksi biodieselin tuottajan on toimittava joko vähittäismyyjänä (tankattava biodieseliä loppukäyttäjän ajoneuvoon) tai loppukäyttäjänä (tankattava biodieseliä omaan ajoneuvoonsa).

(46)

Sekoittamattoman (puhtaan) biodieselin vähittäismyyjä (tai vähittäismyyjänä toimiva biodieselin tuottaja) tai loppukäyttäjä voi hakea hyvitystä 1,00 dollaria gallonaa kohti sekoittamattomasta (puhtaasta) maatalousbiodieselistä tai 0,50 dollaria gallonaa kohti muusta sekoittamattomasta (puhtaasta) biodieselistä ei-palautettavana yleisenä yritystuloverohyvityksenä. Ei-palautettava yleinen yrityshyvitys on hyvitys yrityksen tuloverosta. Se on ei-palautettava, koska jos yrityksen hyvitykset ovat suuremmat kuin sen verovelvoite, ylimääräistä hyvitystä ei voida maksaa yritykselle suorana käteismaksuna.

(47)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että mikään otokseen valituista yrityksistä eikä yritys, jolle myönnettiin yksilöllinen tarkastelu (ks. 9 kappale), ei saanut biodieselhyvitystä sekoittamattomasta (puhtaasta) biodieselistä. Sen vuoksi järjestelmän tätä osaa (biodieselhyvitystä) ei enää arvioida tässä tutkimuksessa.

(48)

Kaikki tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivat verohyvityksiä biodieselsekoitushyvitysjärjestelmän puitteissa biodieselsekoituksista, joita myytiin käytettäväksi polttoaineena.

(49)

Biodiesel, joka on sekoitettu mineraalidieselin kanssa, on oikeutettu biodieselsekoitusten valmistevero- tai tuloverohyvitykseen. Tutkimusajanjaksolla voimassa ollut hyvitys oli 1 dollari gallonaa kohti sekoittamattomasta maatalousbiodieselistä (11) tai 0,50 dollaria (12) gallonaa kohti muusta sekoittamattomasta biodieselistä, jota käytettiin polttoainesekoituksessa. Näin ollen sekoitetun polttoaineen lopullinen verohyvitys riippuu sen sisältämän biodieselin osuudesta. Vähimmäisvaatimuksena – ja yleisimpänä käytäntönä – on tehdä sekoitus, jossa on 0,1 prosenttia mineraalidieseliä ja 99,9 prosenttia biodieseliä (sekoitettu tuote tunnetaan B99:nä Yhdysvalloissa), koska tämä takaa verohyvityksen enimmäismäärän saamisen. Verohyvitys määräytyy biodieselin osuudesta sekoitetussa tuotteessa (esim. 100 gallonaa B99:ää sisältää 99,9 gallonaa biodieseliä ja siitä myönnetään 99,90 dollarin verohyvitys). Biodieselien muuttaminen puhtaasta tuotteesta (B100:sta) sekoitetuksi tuotteeksi (B99:ksi) on yksinkertaista. Puhtaaseen biodieseliin vain lisätään 0,1 prosenttia mineraalidieseliä, eikä tarkasteltavana olevaa tuotetta jalosteta sen kummemmin. Sekoittaminen saa aikaan oikeuden hyvitykseen.

(50)

Biodieselin tuottajat voivat hakea hyvitystä, kun ne suorittavat itse sekoituksen. Tuottajan on sekoitettava puhdas biodiesel mineraalidieselin kanssa. Hyvitysoikeuden kannalta ei ole eroa sillä, onko sekoitettu biodiesel tarkoitettu myytäväksi kotimarkkinoilla vai vientiin.

(51)

Myös yritykset, jotka eivät tuota puhdasta biodieseliä vaan ostavat sitä ja sekoittavat sen biodieselsekoitukseksi, ovat oikeutettuja verohyvitykseen. Tällaisten yritysten on saatava biodieselin tuottajalta (ja tarpeen mukaan jälleenmyyjältä) todistus, jossa tuottaja todistaa, että se ei ole hakenut verohyvitystä. Todistus on siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijan 1 dollarin verohyvitykseen puhdasta biodieselgallonaa kohti.

(52)

Hyvitystä voi hakea joko hyvityksenä valmiste- tai tuloverosta taikka suorana käteismaksuna. Hyvityksen kokonaismäärä pysyy samana (1 dollari/gallona) riippumatta siitä, haetaanko sitä valmisteverohyvityksenä, tuloverohyvityksenä, suorana käteismaksuna veronmaksajalle vai edellä esitettyjen yhdistelmänä.

(53)

Suurin osa yrityksistä sai tutkimusajanjaksolla suoria käteismaksuja sekoitetun biodieselin määrän perusteella, ja jotkin saivat sekä veronalennuksia (biodieselsekoitushyvitys käytettiin siis osittain valmiste- tai tuloverovelvollisuuden alentamiseen) että käteismaksuja. Asianomaisten yritysten verovelvoite oli alhainen verrattuna haetun biodieselsekoitushyvityksen määrään, joten suurin osa hyvityksistä maksettiin suorina maksuina ja vain pieni osa verohyvityksinä.

(54)

Yhdysvaltojen verolain mukaan biodieselsekoitushyvitystä ei myönnetä, ellei yritys (sekoittaja), joka tekee biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksen, saa biodieselin tuottajalta todistusta, jäljempänä ”biodieseltodistus”, jossa tuottaja mm. vahvistaa todistuksen kohteena olevan biodieselin määrän ja sen, onko kyseessä maatalousbiodiesel vai muu biodiesel. Jos yritys, joka tuottaa biodieseliä, sekoittaa myöhemmin kyseisen biodieselin mineraalidieselin kanssa ja hakee verohyvitystä, yrityksen on toimitettava hyvityshakemuksessa biodieseltodistus ja muut vaaditut asiakirjat. Henkilön, joka saa biodieseltodistuksen ja myy myöhemmin tämän biodieselin tekemättä biodieselsekoitusta, on toimitettava todistus ostajalle sekä annettava biodieselin jälleenmyyjän ilmoitus. Toisin sanoen yritys, joka tekee sekoituksen ja hakee verohyvitystä, voi saada biodieseltodistuksen joko suoraan biodieselin tuottajalta tai epäsuorasti biodieselin jälleenmyyjältä. Todistus on siis siirrettävissä, ja se oikeuttaa haltijansa 1 dollarin verohyvitykseen gallonaa kohti niiden biodieselgallonien määrästä, jotka hakija käyttää biodieselsekoituksen tekemiseen.

(55)

Tutkimuksen mukaan puhtaan B100-biodieselin ja sekoitetun B99-biodieselin välillä oli selkeä hintaero. Vaikka ainoa ero näiden tuotelajien välillä on se, että toiseen lisätään 0,1 prosenttia mineraalidieselpolttoainetta B99:n saamiseksi, B100:n hinta oli suunnilleen 1 dollarin gallonalta kalliimpi kuin B99:n. Yhdysvaltojen biodieselmarkkinat vaikuttavat olevan hyvin avoimet. Yhdysvaltojen biodieselmarkkinoiden toimijat tietävät, että biodieselin sekoittajat saavat verohyvitystä yhden dollarin gallonaa kohti. Joissakin otokseen valituissa yrityksissä B100:n myyntilaskuissa kotimarkkinoilla ilmoitettiin tuotteen hinta sekä sekoittajan hyvitys, eli hyvitys tosiasiassa myytiin B100:n ostajalle. Tämän perusteella katsotaan, että tämän verohyvityksen kautta tuetaan kaikkea biodieseliä.

(56)

Biodieselsekoitushyvitystä on pidettävä verokannustimena riippumatta siitä, suoritetaanko se käteismaksuna vai kuitataanko sillä verovelvoitteita.

(57)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea varojen suorina siirtoina (käteismaksut) ja verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimista on etua niitä saaville yrityksille.

(58)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka toimivat biodieselin tuotannossa, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(59)

Biodieselsekoitushyvitystä myönnetään sekoituksessa käytettävän biodieselin määrän mukaan, eli 1 dollari gallonalta, koska kaikki yritykset käyttivät maatalousbiodieseliä. Etuuden määrä tutkimusajanjaksolla on laskettu käyttäen perustana yhtä dollaria tutkimusajanjaksolla myytyä puhdasta biodieselgallonaa kohti, riippumatta siitä, onko se myyty puhtaana biodieselinä (B100:na) vai sekoituksena. Tuen määrää laskettaessa otettiin huomioon mineraalidieselin lisääminen sekoitukseen, jotta voitiin vahvistaa etuuden esiintyminen.

(60)

Yksi otokseen valituista biodieselin tuottajista sai epäsuoraa etua järjestelmästä, koska se käytti myyntilaskujen rahoitusjärjestelmää (factoring-järjestelmää) saadakseen käteismaksuna biodieselhyvityksen, johon se oli oikeutettu. Sekoittamisen suoritti alihankintana yritys, joka ei ollut kyseiseen yritykseen etuyhteydessä; se haki hyvityksen ja maksoi sitten sen käteisenä ensimmäiselle yritykselle vähennettyään siitä factoring-maksun.

(61)

Tuen määrä on jaettu tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnille tutkimusajanjaksolla.

(62)

Laskelmissa ei ole otettu huomioon jälleenmyytyjä tuotteita.

(63)

Tästä järjestelmästä saatujen tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta 28,4–41,1 prosenttia.

(64)

Yhdysvaltojen verolain 26 osaston 40 A jakso:ssä säädetään maatalousbiodieselin pientuottajien tuloverohyvityksestä.

(65)

Järjestelmää sovelletaan ainoastaan puhtaan maatalousbiodieselin pientuottajiin. Hyvitystä ei myönnetä sekoittajalle tai myyjälle, joka ostaa biodieseliä muttei tuota sitä. Pientuottajana pidetään tuottajaa, jonka tuotantokapasiteetti on enintään 60 miljoonaa gallonaa maatalousbiodieseliä vuodessa. Maatalousbiodieselin pientuottaja voi hakea 0,10 dollarin ei-palautettavaa yleistä yritystuloverohyvitystä kutakin tuotettua maatalousbiodieselgallonaa kohti. Tuottajan hyvityskelpoinen tuotanto saa olla enintään 15 miljoonaa gallonaa verovuotta kohti. Jotta tuottaja voisi hakea hyvitystä, maatalousbiodiesel on käytettävä polttoaineena, myytävä käytettäväksi polttoaineena tai käytettävä sellaisen biodiesel- ja dieselpolttoainesekoituksen tekemiseksi, jota käytetään polttoaineena tai myydään käytettäväksi polttoaineena.

(66)

Ei-palautettavaa yleistä yritystuloverohyvitystä haetaan vuosittain, kun hakija tekee veroilmoituksen. Hakijan verovuoden aikana tuottamaa kutakin biodieselgallonaa – enintään 15 miljoonaa gallonaa – kohti myönnettävällä hyvityksellä kuitataan hakijan yritystuloverovelvoitteita. Jos hakijan verovelvoite on alempi kuin haetun hyvityksen määrä, ylijäämä voidaan siirtää seuraaville verovuosille.

(67)

Tutkimusajanjaksolla yksi otokseen valituista yrityksistä hyödynsi järjestelmää. Yritys käytti hyvitystä vähentääkseen tuloverovelvoitettaan.

(68)

Järjestelmää pidetään perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna tukena, koska Yhdysvaltojen viranomaiset myöntävät järjestelmän kautta taloudellista tukea verotulojen menetyksenä (verohyvitykset). Kannustimesta on etua sitä saaville yrityksille.

(69)

Järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka tuottavat biodieseliä, minkä vuoksi sitä pidetään perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(70)

Tuen määrä laskettiin tuloverovähennyksen määrän perusteella sinä verovuotena, joka päättyi tutkimusajanjakson aikana.

(71)

Tuen määrä (osoittaja) on jaettu tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynnille tutkimusajanjaksolla.