I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

28.1.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/5

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 84/2009,

annettu 27 päivänä tammikuuta 2009,

vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1342/2003 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) ja erityisesti sen 161 artiklan 3 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 1342/2003 (2) 8 artiklassa säädetään vientitodistusten myöntämistä koskevista määräajoista. Siinä säädetään, että sellaisten tuotteiden vientitodistukset, joille on vahvistettu vientituki, myös jos tuki on vahvistettu nollaksi, myönnetään tavallisesti hakemuksen jättöpäivää seuraavana kolmantena työpäivänä. Kyseinen määräaika voi kuitenkin osoittautua liian pitkäksi, jos tuotteet on vietävä välittömästi. Sen vuoksi toimijoiden ollessa tällaisessa tilanteessa on hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamiseksi suotavaa sallia, että ne jotka sitä pyytävät, voivat saada vientitodistuksen viipymättä ja että todistus myönnetään hakemuksen jättöpäivänä.

(2)

Olisi kuitenkin säädettävä, että todistuksen myöntämistä koskevan määräajan lyhentämisestä ei koidu asianomaisille toimijoille etua muihin toimijoihin nähden, erityisesti jos vientivero on vahvistettava kolmen päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä. Tätä tarkoitusta varten olisi säädettävä, että vientitodistuksen myöntäminen hakemuksen jättöpäivänä ei voi tässä tapauksessa oikeuttaa vientituen maksuun ja että jos vero on vahvistettava ennen vienti-ilmoituksen vastaanottamista, kyseisistä tuotteista kannetaan mainittu vero.

(3)	Sen vuoksi olisi myös täsmennettävä tällaisen todistuksen voimassaoloaika ja takuuta varten edellytettävä määrä.

(4)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1342/2003 olisi muutettava.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1342/2003 seuraavasti:

Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 376/2008 liitteessä II olevan II osan A kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joille ei ole vahvistettu vientitukea ennakkovahvistuksella tai ilman ennakkovahvistusta, tai jos tuotteet viedään ilman vientitukea, vientitodistusten voimassaolo päättyy mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistuksen myöntämispäivää seuraavana kuudentenakymmenentenä päivänä tämän asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti.”

Lisätään 8 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vientitodistukset tuotteille, joille on vahvistettu vientituki, on myönnettävä toimijalle hakemuksen jättöpäivänä, paitsi jos hakemuksessa täsmennetään, että todistus myönnetään ilman vientitukea ja että jos vienti-ilmoitusta vastaanotettaessa kannetaan vientivero, asianomaisista tuotteista kannetaan kyseinen vero. Tällöin hakemuksen ja myönnetyn vientitodistuksen 20 kohdassa on oltava jokin liitteessä I a luetelluista maininnoista.”

Lisätään 12 artiklan c alakohtaan iii alakohta seuraavasti:

”iii)

3 euroa tonnilta niiden tuotteiden osalta, joihin sovelletaan 8 artiklan 3 kohtaa.”

4)	Lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva teksti liitteen I jälkeen liitteeksi I a.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä tammikuuta 2009.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen

(1) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2) EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12.

LIITE

”LIITE I a

ASETUKSEN 8 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUT MAININNAT

—	:	bulgariaksi	:	износ без възстановяване — приложими експортни такси — Регламент (ЕО) № 1342/2003, член 8, параграф 3
—	:	espanjaksi	:	Exportación sin restitución — Gravámenes por exportación aplicables — Reglamento (CE) no 1342/2003, artículo 8, apartado 3
—	:	tšekiksi	:	Vývoz bez náhrady – platné vývozní poplatky – Nařízení (ES) č. 1342/2003, čl. 8 odst. 3
—	:	tanskaksi	:	Eksport uden restitution — Eksportafgifter gældende — Forordning (EF) nr. 1342/2003, artikel 8, stk. 3
—	:	saksaksi	:	Ausfuhr ohne Erstattung — Ausfuhrabgaben finden Anwendung — Verordnung (EG) Nr. 1342/2003, Artikel 8 Absatz 3
—	:	viroksi	:	Toetuseta eksport – kohaldatakse ekspordimakse – määruse (EÜ) nr 1342/2003 artikli 8 lõige 3
—	:	kreikaksi	:	Εξαγωγή χωρίς επιστροφή — Επιβαλλόμενοι φόροι κατά την εξαγωγή — Κανονισμός (ΕΚ) αριθ. 1342/2003 άρθρο 8 παράγραφος 3
—	:	englanniksi	:	Export without refund — Export taxes applicable — Regulation (EC) No 1342/2003, Article 8(3)
—	:	ranskaksi	:	Exportation sans restitution — Taxes à l'exportation applicables — Règlement (CE) no 1342/2003, article 8, paragraphe 3
—	:	iiriksi	:	Onnmhairiú gan aisíoc – cánacha onnmhairiúcháin infheidhme – Rialachán (CE) Uimh. 1342/2003, Airteagal 8, mír 3
—	:	italiaksi	:	Esportazione senza restituzione — Tasse all’esportazione applicabili — Regolamento (CE) n. 1342/2003, articolo 8, paragrafo 3
—	:	latviaksi	:	Eksports bez kompensācijas – Piemērojamie izvedmuitas nodokļi – Regulas (EK) Nr. 1342/2003 8. panta 3. punkts
—	:	liettuaksi	:	Eksportas be grąžinamosios išmokos – Eksportui taikytini mokesčiai – Reglamento (EB) Nr. 1342/2003 8 straipsnio 3 dalis
—	:	unkariksi	:	Visszatérítés nélküli kivitel – Kiviteli vám alkalmazandó – Az 1342/2003/EK rendelet 8. cikkének (3) bekezdése
—	:	maltaksi	:	Esportazzjoni bla rifużjoni — Taxxi tal-esportazzjoni applikabbli — L-Artikolu 8(3) tar-Regolament (KE) Nru 1342/2003
—	:	hollanniksi	:	Uitvoer zonder restitutie — Uitvoerbelasting van toepassing — Verordening (EG) nr. 1342/2003, artikel 8, lid 3
—	:	puolaksi	:	Wywóz bez refundacji – Stosowane podatki wywozowe – art. 8 ust. 3 rozporządzenia (WE) nr 1342/2003
—	:	portugaliksi	:	Exportação sem restituição — Imposições de exportação aplicáveis — Regulamento (CE) n.o 1342/2003, artigo 8.o, n.o 3
—	:	romaniaksi	:	Export fără restituire – Taxe la export aplicabile – Regulamentul (CE) nr. 1342/2003, articolul 8 alineatul (3)
—	:	slovakiksi	:	Vývoz bez náhrady – Platné vývozné poplatky – Nariadenie (ES) č. 1342/2003 článok 8 ods. 3
—	:	sloveeniksi	:	Izvoz brez nadomestila – Veljavne izvozne takse – Uredba (ES) št. 1342/2003, člen 8(3)
—	:	ruotsiksi	:	Export utan bidrag – Exportavgifter tillämpliga – Förordning (EG) nr 1342/2003, artikel 8.3
—	:	suomeksi	:	Vienti ilman vientitukea – Sovellettavat vientiverot – Asetuksen (EY) N:o 1342/2003 8 artiklan 3 kohta”

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

28.1.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/15

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 15 päivänä joulukuuta 2008,

maksujärjestelmämarkkinoiden asiantuntijaryhmän perustamisesta

(2009/72/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yksi yhteisön tärkeimmistä tavoitteista on varmistaa sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta, ja maksupalvelut ovat sisämarkkinoiden olennainen osa. Nykyinen nopea innovointi ja teknologinen edistys huomioon ottaen on tärkeää, että sisämarkkinoilla on moitteettomat, käyttäjäystävälliset, tehokkaat ja turvalliset maksujärjestelmät, mikä on sekä palvelujen tarjoajien että käyttäjien edun mukaista.

(2)

Paremman sääntelyn periaatteiden mukaisesti komissio kiinnittää maksujärjestelmäpolitiikan kehittämisessä suurta huomiota eri sidosryhmien, erityisesti maksupalvelujen tarjoajien ja käyttäjien, asianmukaiseen kuulemiseen. Tätä varten komissio voi tarvita asiantuntijoista koostuvan neuvoa-antavan elimen asiantuntemusta.

(3)	Tämän vuoksi on tarpeen perustaa maksujärjestelmiä käsittelevä asiantuntijaryhmä ja määritellä sen tehtävät ja kokoonpano.

(4)

Kuten vuosien 2005–2010 rahoituspalvelupolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa todetaan, komissio pitää hyvin tärkeänä, että myös käyttäjätahot ovat ryhmässä oikeassa suhteessa edustettuina. Sen vuoksi ryhmän pitäisi auttaa komissiota hyötymään sidosryhmien kaikkein tarkoituksenmukaisimmasta edustuksesta.

(5)	Ryhmän olisi koostuttava henkilöistä, joilla on vaadittu asiantuntemus maksujärjestelmien alalta. Siinä olisi kuitenkin oltava ainoastaan yksityisen sektorin sidosryhmien edustajia, sillä viranomaisilla ja keskuspankeilla on oma neuvoa-antava ryhmänsä maksujärjestelmien alalla.

(6)	Ryhmän pitäisi avustaa komissiota maksujärjestelmäpolitiikan valmistelussa ja toteutuksessa.

(7)	Olisi annettava uuden ryhmän jäseniin sovellettavat tietojen luovuttamista koskevat säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission sisäisiin menettelysääntöihin komission päätöksellä 2001/844/EY, EHTY, Euratom (1) liitettyjen turvallisuussäännösten soveltamista.

(8)

Ryhmän jäsenten henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (2) säännöksiä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Maksujärjestelmämarkkinoiden asiantuntijaryhmä

Perustetaan maksujärjestelmämarkkinoiden asiantuntijaryhmä, jäljempänä ”ryhmä”.

2 artikla

Tehtävät

Ryhmän tehtävänä on:

a)	avustaa komissiota maksujärjestelmiä koskevien säädösten ja toimintapoliittisten aloitteiden valmistelussa, mukaan lukien maksualaan ja maksuvälineiden käyttäjiin liittyvät petostentorjuntakysymykset;

b)	tarjota näkemyksiä kyseisen toimintapolitiikan käytännön toteutuksesta;

c)	vaihtaa näkemyksiä ajan tasalla olevista parhaista käytänteistä ja varmistaa mahdollisten markkinaongelmien seuranta.

3 artikla

Kuuleminen

Komissio voi kuulla ryhmää kaikista mahdollisista maksujärjestelmiä koskevista seikoista, mukaan lukien maksualaan ja maksuvälineiden käyttäjiin liittyvät petostentorjuntakysymykset.

4 artikla

Kokoonpano – Jäsenten nimittäminen

1. Ryhmässä on enintään 50 jäsentä.

2. Komissio nimittää ryhmän jäsenet 2 artiklassa tarkoitetun alan asiantuntijoista seuraavilta tahoilta saadun kiinnostuksenilmaisupyynnön jälkeen:

a)	maksualan edustajat, mukaan lukien yritykset ja järjestöt;

b)	maksuvälineiden käyttäjien edustajat, mukaan lukien yritykset ja järjestöt;

c)	maksuvälinepetosten torjuntaan tiiviisti osallistuvien yksityisten laitosten edustajat;

d)	henkilöt, joilla on akateeminen tausta tai tunnustettu asiantuntemus 2 artiklassa tarkoitetulla alalla.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenten on kirjallisesti ilmoitettava kiinnostuksestaan osallistua ryhmään.

4. Komissio arvioi asiantuntijoiden soveltuvuuden seuraavin kriteerein:

a)	merkityksellinen todistettavissa oleva tietämys ja asiantuntemus ryhmän toimeksiannon alalla;

b)	tuore käytännön osaaminen tai kokemus;

c)	rahoitusalalla tyypillisesti käytettävän kielen sellainen taito, joka mahdollistaa osallistumisen keskusteluihin ja raporttien laatimiseen kyseisellä kielellä.

Kiinnostuksenilmaisuun on liitettävä tarvittavat asiakirjat osoitukseksi siitä, että ehdotettu asiantuntija täyttää tässä kohdassa esitetyt kriteerit.

5. Komissio nimittää jäsenet ottaen huomioon tarpeen saada ryhmään edustus kaikilta intressitahoilta. Lisäksi komissio varmistaa saatujen ehdotusten pohjalta käyttäjätahojen oikeasuhteisen edustuksen, laajan maantieteellisen edustavuuden ja tasapainoisen sukupuolijakauman.

6. Sopivina pidetyt hakijat, joita ei heti nimitetä ryhmään, voidaan lisätä varallaololuetteloon, jota komissio voi käyttää nimittäessään korvaavia jäseniä.

7. Jäseniin sovelletaan seuraavaa:

a)	maksualan, maksuvälineiden käyttäjien tai maksuvälinepetosten torjuntaan tiivisti osallistuvien yksityisten laitosten ehdottamat jäsenet nimitetään sidosryhmien edustajina;

b)	jäsenet, joilla on akateeminen tausta tai tunnustettu asiantuntemus, nimitetään yksityishenkilöinä;

c)	ryhmän jäsenten toimikausi alkaa ryhmän ensimmäisestä kokouksesta; jäsenet jatkavat tehtävässään, kunnes heidän tilalleen nimetään uusi jäsen tai heidän toimikautensa päättyy;

d)	jäsenille, jotka eivät enää pysty osallistumaan tuloksellisesti ryhmän työhön, jotka eroavat tai jotka eivät noudata tässä artiklassa tai perustamissopimuksen 287 artiklassa mainittuja edellytyksiä, voidaan nimittää seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi;

e)	yksityishenkilöinä nimitettyjen jäsenten on joka vuosi allekirjoitettava sitoumus toimimisesta yleisen edun hyväksi sekä ilmoitus siitä, onko heillä sidonnaisuuksia, jotka voivat vaarantaa heidän riippumattomuutensa;

f)	jäsenten nimet julkaistaan Euroopan komission asiantuntijaryhmien rekisterissä sekä sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosaston internetsivuilla; jäsenten nimet kerätään, käsitellään ja julkaistaan asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti.

5 artikla

Toiminta

1. Komission edustaja toimii asiantuntijaryhmän puheenjohtajana.

2. Ryhmä voi komission kanssa asiasta sovittuaan perustaa alaryhmiä tarkastelemaan tiettyjä aiheita ryhmän määrittelemien tehtävien mukaisesti. Alaryhmät lakkautetaan heti, kun ne ovat suorittaneet niille asetetut tehtävät.

3. Komission edustaja voi kutsua asiantuntijoita ja tarkkailijoita, joilla on alan erityistietämystä, osallistumaan ryhmän ja sen alaryhmien työhön.

4. Tietoja, jotka on saatu ryhmän tai alaryhmän toimintaan osallistumisen kautta, ei saa paljastaa, jos komissio katsoo tietojen olevan luottamuksellisia.

5. Ryhmä ja sen alaryhmät kokoontuvat yleensä komission tiloissa komission päättämässä kokoonpanossa ja komission päättäminä aikoina. Komissio huolehtii asiantuntijaryhmän sihteeristön tehtävistä. Komission virkamiehet, joita asia koskee, voivat olla läsnä ryhmän ja sen alaryhmien kokouksissa.

6. Ryhmä vahvistaa työjärjestyksensä komission laatiman työjärjestysmallin pohjalta.

7. Komissio voi julkaista internetissä ryhmän tiivistelmiä, päätelmiä, päätelmien osia tai valmisteluasiakirjoja kyseisen asiakirjan alkukielellä.

6 artikla

Kokouskulut

1. Komissio korvaa jäsenten, asiantuntijoiden ja tarkkailijoiden matkakulut ja soveltuvin osin myös oleskelukulut ulkopuolisille asiantuntijoille maksettavia korvauksia koskevien komission sääntöjen mukaisesti.

2. Jäsenille, asiantuntijoille ja tarkkailijoille ei makseta palkkiota tehtävien hoidosta.

3. Kokouskulut korvataan komission vastuuyksiköiden ryhmälle varaaman vuositalousarvion rajoissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2008.

Komission puolesta

Charlie McCREEVY

Komission jäsen

(1) EYVL L 317, 3.12.2001, s. 1.

(2) EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

28.1.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/18

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 17 päivänä joulukuuta 2008,

päätöksen 2007/589/EY muuttamisesta typpioksiduulin tarkkailua ja raportointia koskevien ohjeiden lisäämiseksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 8040)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/73/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2003/87/EY vahvistetun kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toiminnan kannalta on olennaista, että niissä laitoksissa, jotka on kyseisen direktiivin 24 artiklan nojalla sisällytetty EU:n päästökauppajärjestelmään typpioksiduulipäästöjen osalta, typpioksiduulia (N2O) tarkkaillaan ja siitä raportoidaan kattavasti, johdonmukaisesti, avoimesti ja täsmällisesti noudattaen tässä päätöksessä säädettyjä ohjeita.

(2)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten 18 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/589/EY (2) ei käsitellä N2O-päästöjä.

(3)	Alankomaat on ilmaissut halunsa sisällyttää typpihappotehtaiden N2O-päästöt EU:n päästökauppajärjestelmään kaudella 2008–2012.

(4)	Tämän vuoksi olisi annettava erityiset ohjeet N2O-päästöjen määrittämiseksi jatkuvatoimisella päästömittausjärjestelmällä.

(5)

Kauden 2008–2012 päästöjen osalta yhden typpioksiduulitonnin globaalisen lämmityspotentiaalin olisi katsottava vastaavan 310:tä tonnia hiilidioksidia. Tämä arvo sisältyy hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin toiseen arviointiraporttiin (1995 IPCC GWP -arvo). Sitä olisi käytettävä, jotta voidaan taata ehdoton johdonmukaisuus laitosten toimittamien kertomusten ja YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) ja Kioton pöytäkirjan nojalla laadittujen jäsenvaltioiden kansallisten päästöinventaarioiden välillä.

(6)	Tämän vuoksi päätös 2007/589/EY olisi muutettava.

(7)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Päätöksen 2007/589/EY muuttaminen

Muutetaan päätös 2007/589/EY seuraavasti:

Korvataan 1 artiklan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Tämän päätöksen liitteissä vahvistetaan direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluista toiminnoista sekä 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti päästöoikeuksien kauppaan sisällytetyistä toiminnoista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia koskevat ohjeet.”

Liiteluetteloon lisätään seuraava kohta:

”Liite XIII:

Typpihapon, adipiinihapon, kaprolaktaamin ja glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta aiheutuvien typpioksiduulipäästöjen (N2O) määrittämistä koskevat toimintokohtaiset ohjeet.”

3)	Muutetaan liite I tämän päätöksen liitteessä olevan A osan mukaisesti.

4)	Muutetaan liite XIII tämän päätöksen liitteessä olevan B osan mukaisesti.

2 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

3 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2008.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen

(1) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

(2) EYVL L 229, 31.8.2007, s. 1.

LIITE

Muutetaan liite I seuraavasti:

Muutetaan 2 jakso seuraavasti:

a)	Korvataan johdantolause seuraavasti: ”Tässä liitteessä ja liitteissä II–XIII sovelletaan direktiivin 2003/87/EY määritelmiä.”

Korvataan 1 kohdan g alakohta seuraavasti:

”g)	’määrittämistasolla’ tarkoitetaan tiettyä menetelmän elementtiä, jota käytetään toimintotietojen, päästökertoimien, vuotuisten päästöjen, tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon ja hapettumis- tai muuntokertoimien määrittämisessä;”

Korvataan 3 jakson toinen kohta seuraavasti:

”Kattavuus. Tarkkailun ja raportoinnin on katettava kaikki direktiivin 2003/87/EY liitteessä I mainittuihin ja direktiivin 24 artiklan mukaisesti lisättyihin toimintoihin kuuluvista päästölähteistä ja päästövirroista peräisin olevat laitoksen prosesseista ja palamisesta aiheutuvat päästöt sekä kaikki kyseisten toimintojen yhteydessä eriteltyjen kasvihuonekaasujen päästöt, välttäen kuitenkin kaksinkertaista laskentaa.”

Muutetaan 4 jakson 3 kohta seuraavasti:

Korvataan g alakohta seuraavasti:

”g)	näyttö, joka osoittaa, että sovellettuja määrittämistasoja koskevien toimintotietojen ja muiden tekijöiden (soveltuvin osin) epävarmuusrajoja on noudatettu kunkin lähdevirran ja/tai päästölähteen osalta;”

Korvataan m alakohta seuraavasti:

”m)	kuvaus tietojen hankinta- ja käsittelytoimiin ja kontrollitoimiin liittyvistä menettelyistä sekä toimien kuvaus (katso 10 jakson 1–3 kohta ja liitteessä XIII oleva jakso 8);”

Muutetaan 6 jakso seuraavasti:

Korvataan 6 jakson 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Kuten edellä 4 jakson 2 kohdassa säädetään, kaikkien tai tiettyjen päästölähteiden kasvihuonekaasupäästöt voidaan määrittää mittaamalla käyttäen jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä (CEMS-järjestelmiä). Tällöin toiminnanharjoittaja käyttää standardoituja tai hyväksyttyjä menetelmiä, kun toimivaltainen viranomainen on ennen raportointikauden alkua hyväksynyt, että CEMS-järjestelmää käyttäen saavutetaan suurempi tarkkuus kuin laskemalla päästöt tarkimman määrittämistason mukaisesti. Näiden ohjeiden liitteessä XII ja liitteessä XIII vahvistetaan mittaukseen perustuviin menetelmiin liittyvät erityiset lähestymistavat. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava CEMS-menettelyä osana tarkkailujärjestelmäänsä soveltavat laitokset komissiolle direktiivin 2003/87/EY 21 artiklan mukaisesti.”

Muutetaan 6 jakson 2 kohta seuraavasti:

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Laitoksen toiminnanharjoittajan on käytettävä korkeinta liitteen XII ja XIII mukaista määrittämistasoa kaikkien sellaisten päästölähteiden osalta, jotka on lueteltu kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa luvassa ja joiden relevantit kasvihuonekaasujen päästöt määritellään CEMS-menetelmällä.”

ii)	Korvataan kolmas alakohta seuraavasti: ”Raportointikaudella 2008–2012 on käytettävä vähimmäismäärittämistasona hiilidioksidipäästöille liitteessä XII olevaa määrittämistasoa 2 ja typpioksiduulipäästöille liitteessä XIII esitettyjä vähimmäismäärittämistasoja, ellei se ole teknisesti mahdotonta.”

Muutetaan 6 jakson 3 kohta seuraavasti:

Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) Näytteenottotaajuus

Tuntikeskiarvot (”valid hour of data”) on laskettava kaikille päästöjen määrittämiselementeille (jos sovellettavissa) liitteen XII ja XIII mukaisesti käyttäen kaikkia tietopisteitä, jotka ovat saatavilla kyseisen tunnin osalta. Jos laitteet eivät ole luotettavia tai ne eivät ole käytössä jossain vaiheessa tunnin aikana, lasketaan tuntikeskiarvo suhteessa kyseisen tunnin aikana jäljellä oleviin tietopisteisiin. Jos tuntikeskiarvoa ei voida laskea jonkin päästöjen määritykseen liittyvän elementin osalta ja saatavilla on alle 50 prosenttia tuntia koskevien tietopisteiden enimmäismäärästä, ei kyseistä tuntia voida käyttää. Tilanteissa, joissa ei ole voitu tallentaa luotettavia tuntitietoja, on laskettava korvaavat arvot tämän jakson säännösten mukaisesti.”

ii)

Korvataan c alakohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale seuraavasti:

”Liitteen XII ja XIII mukaisella mittauksiin perustuvalla menetelmällä suoritettavan päästöjen määrittämisen lisäksi kunkin käsiteltävän kasvihuonekaasun vuosipäästöt on määritettävä myös laskentaan perustuvalla menetelmällä. Tässä käytetään jotakin seuraavista vaihtoehdoista:”

iii)

Korvataan c alakohdan neljäs alakohta seuraavasti:

”Jos mittauksiin perustuvien tulosten vertailu laskentaan perustuviin tuloksiin osoittaa selkeästi, että mittauksiin perustuvat tulokset eivät ole päteviä, on toiminnanharjoittajan käytettävä korvaavia arvoja, kuten tässä jaksossa kuvattavia arvoja (lukuun ottamatta liitteen XIII mukaisesti suoritettavaa tarkkailua).”

Korvataan 7 jakson 2 kohdan ensimmäisen kohdan johdantokappale seuraavasti:

”Kuten 4 jakson 2 kohdassa vahvistetaan, toiminnanharjoittaja voi perustella mittaukseen perustuvaa menetelmän käyttöä, jos se antaa luotettavasti tulokseksi alemman epävarmuustason kuin laskentaan perustuva menetelmä (vertaa 4 jakson 2 kohta), tai toiminnanharjoittajan on käytettävä liitteen XIII mukaista mittaukseen perustuvaa menetelmää. Toimivaltaiselle viranomaiselle antamissaan perusteluissa toiminnanharjoittajan on raportoitava kokonaisvaltaisen epävarmuusanalyysin määrälliset tulokset ottaen huomioon jäljempänä luetellut epävarmuuslähteet sekä standardi EN 14181.”

Korvataan 8 jakson kymmenes kohta seuraavasti:

”Päästöt on raportoitava kokonaisiksi pyöristettyinä CO2- tai CO2(e)-tonneina hiilidioksidia (esim. 1 245 978 tonnia). Toimintotiedot, päästökertoimet ja hapettumis- tai muuntokertoimet on pyöristettävä sekä päästölaskelmia että raportointia varten niin, että mukana ovat vain merkitsevät numerot.”

Muutetaan 13 jakson 5 kohta seuraavasti:

a)	Korvataan otsikko seuraavasti:

Korvataan 13 jakson 5 kohdan 1 alakohta seuraavasti:

”13.5.1. AKKREDITOITUJEN LABORATORIOIDEN KÄYTTÖ

Niiden laboratorioiden (muut palvelujentarjoajat mukaan luettuina), joita käytetään päästökertoimen, tehollisen lämpöarvon, hapettumiskertoimen, hiilipitoisuuden, biomassaosuuden tai koostumustietojen määrittämiseen tai kalibrointien sekä jatkuvatoimisten päästömittausjärjestelmien (CEMS-järjestelmien) laitteiden arviointiin, olisi oltava akkreditoituja standardin EN ISO 17025:2005 (Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys. Yleiset vaatimukset) mukaisesti.”

Lisätään 14 jaksoon seuraava taulukko:

”14.7. TYPPIHAPPO-, ADIPIINIHAPPO-, KAPROLAKTAAMI-, GLYOKSAALI- JA GLYOKSYYLIHAPPOTEHTAIDEN N2O-PÄÄSTÖJEN RAPORTOINTI

Liitteessä I lueteltujen toimintojen päästöt – typpihappo, adipiinihappo jne.

Luokat

Prosessipäästöjen IPCC CRF-luokka

EPRTR-luokan IPPC-koodi

Tarkkailumenetelmä ja määrittämistaso

Onko määrittämistasoa muutettu?

Kyllä/Ei

Tuotantomäärä t/vuosi ja t/tunti

Savukaasuvirran epävarmuus (vuotuinen tuntikeskiarvo tai vuotuinen kokonaismäärä)

N2O-pitoisuuden epävarmuus (vuotuinen tuntikeskiarvo tai vuotuinen kokonaismäärä

Vuotuisten kokonaispäästöjen epävarmuus (mikäli tarvitaan)

Tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon epävarmuus

Päästöt

t/vuosi

Tuntipäästöjen vuotuiset keskiarvot

(kg/tunti)

Sovellettu GWP-arvo

Päästöt

tCO2(e) ja CO2/vuosi

Toiminnot

Toiminto 1

Toiminto 2

Toiminto N

Kokonaispäästöt, tCO2(e) ja tCO2 vuodessa”

Lisätään liite XIII seuraavasti:

”LIITE XIII

Typpihapon, adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta aiheutuvien typpioksiduulipäästöjen (N2O) määrittämistä koskevat toimintokohtaiset ohjeet

1. SOVELTAMISALA JA TÄYDELLISYYS

Tässä liitteessä esitettyjä toimintokohtaisia ohjeita sovelletaan direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan mukaisesti päästökauppaan sisälletyissä laitoksissa tapahtuvasta typpihapon, adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta aiheutuvien typpioksiduulipäästöjen (N2O) tarkkailuun.

Tarkkailun on katettava kunkin N2O-päästöjä tuottavan toiminnon osalta kaikki tuotantoprosesseista aiheutuvien N2O-päästöjen lähteet, mukaan luettuina tapaukset, joissa tuotannosta aiheutuvat N2O-päästöt johdetaan puhdistuslaitteiden kautta. Tähän sisältyvät:

—	typpihapon tuotanto – ammoniakin katalyyttisestä hapetuksesta ja/tai NOx/N2O:n puhdistuslaitteista peräisin olevat N2O-päästöt,

—	adipiinihapon tuotanto – N2O-päästöt, myös hapettumisreaktiosta, suorasta prosessin ilmauksesta ja/tai päästöjen puhdistuslaitteista peräisin olevat päästöt,

—	glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotanto – N2O-päästöt, myös prosessireaktioista, suorasta prosessin ilmauksesta ja/tai päästöjen puhdistuslaitteista peräisin olevat päästöt,

—	kaprolaktaamin tuotanto – N2O-päästöt, mukaan luettuina prosessireaktioista, suorasta prosessin ilmauksesta ja/tai päästöjen puhdistuslaitteista peräisin olevat päästöt.

Näitä säännöksiä ei sovelleta polttoaineiden poltosta peräisin oleviin N2O-päästöihin.

Kaikkia tuotantoprosessiin suoraan liittyviä (ja tällä hetkellä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jääviä) CO2-päästöjä, jotka sisältyvät laitoksen kasvihuonekaasujen päästölupaan, on tarkkailtava ja niistä on raportoitava näiden ohjeiden mukaisesti.

Liitteessä I olevaa 16 jaksoa ei sovelleta N2O-päästöjen tarkkailuun.

2. CO2(e)- ja N2O-PÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMINEN

2.1 VUOTUISET N2O-PÄÄSTÖT

Typpihapon tuotannosta peräisin olevat N2O-päästöt on mitattava käyttäen jatkuvatoimisia päästömittauksia (lukuun ottamatta erittäin vähämerkityksisiä päästölähteitä – 6 jakson 3 kohta).

Adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta aiheutuvia N2O-päästöjä on tarkkailtava käyttämällä puhdistettujen päästöjen osalta jatkuvatoimisia päästömittauksia sekä puhdistamattomien päästöjen tilapäisten esiintymisten osalta laskentamenetelmää (2 jakson 6 kohta).

Laitoksen vuotuiset N2O-kokonaispäästöt ovat laitoksen kaikista päästölähteistä peräisin olevien vuotuisten N2O-päästöjen summa.

Vuotuiset kokonaispäästöt kustakin sellaisesta päästölähteestä, johon sovelletaan jatkuvatoimista päästömittausta, ovat kaikkien tuntipäästöjen summa, joka lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa:

Formula

Tällöin

N2O-päästötvuodessa	=	päästölähteen vuotuiset N2O-kokonaispäästöt N2O-tonneina
N2O-pitoisuustunnissa	=	N2O-päästöjen tuntipitoisuudet mg/Nm3:nä savukaasuvirrassa toiminnan aikana mitattuna
Savukaasuvirta	=	savukaasuvirta, laskettuna jäljempänä annettujen ohjeiden mukaan, ilmaistuna Nm3/tunti, kunkin tuntipitoisuuden osalta

2.2 N2O-TUNTIPÄÄSTÖT

N2O-tuntipäästöjen vuotuiset keskiarvot kustakin lähteestä, johon sovelletaan jatkuvatoimista päästömittausjärjestelmää, lasketaan käyttäen seuraavaa kaavaa:

Formula

Tällöin

N2O-päästöttuntikeskiarvo	=	lähteestä peräisin olevat N2O-tuntipäästöjen vuotuiset keskiarvot
N2O-pittunnissa	=	N2O:n tuntipitoisuudet mg/Nm2:nä savukaasuvirrassa toiminnan aikana mitattuna
Savukaasuvirta	=	savukaasuvirta, kuten se on laskettuna jäljempänä, ilmaistuna Nm3/tunti kunkin tuntipitoisuuden osalta

Kunkin päästölähteen tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon kokonaisepävarmuus ei saa ylittää jäljempänä esitettyjä määrittämistasoarvoja. Kaikkien toiminnanharjoittajien on käytettävä ylintä määrittämistasoa. Vain jos toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että ylin määrittämistaso ei ole teknisesti toteuttamiskelpoinen tai johtaa kohtuuttomiin kustannuksiin, voidaan valita toiseksi ylin määrittämistaso. Raportointikaudella 2008–2012 on käytettävä vähimmäismäärittämistasona määrittämistasoa 2, ellei se ole teknisesti mahdotonta.

Tapauksissa, joissa vähintään määrittämistason 1 vaatimusten soveltaminen kaikkiin päästölähteisiin (lukuun ottamatta erittäin vähämerkityksisiä lähdevirtoja) ei ole teknisesti toteutettavissa tai se johtaisi kohtuuttomiin kustannuksiin, toiminnanharjoittajan on sovellettava päästölähteen vuotuisiin kokonaispäästöihin asianmukaista määrittämistasoa liitteessä XII olevan 2 jakson mukaisesti. Raportointikaudella 2008–2012 on käytettävä vähimmäismäärittämistasona määrittämistasoa 2, ellei se ole teknisesti mahdotonta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tätä lähestymistapaa soveltavat laitokset komissiolle direktiivin 2003/87/EY 21 artiklan mukaisesti.

Määrittämistaso 1:

Kunkin päästölähteen tuntipäästöjen vuotuisia keskiarvoja koskeva kokonaisepävarmuus saa olla enintään ± 10 prosenttia.

Määrittämistaso 2:

Kunkin päästölähteen tuntipäästöjen vuotuisia keskiarvoja koskeva kokonaisepävarmuus saa olla enintään ± 7,5 prosenttia.

Määrittämistaso 3:

Kunkin päästölähteen tuntipäästöjen vuotuisia keskiarvoja koskeva kokonaisepävarmuus saa olla enintään ± 5 prosenttia.

2.3 N2O-TUNTIPITOISUUDET

Kustakin päästölähteestä peräisin olevan savukaasun N2O-tuntipitoisuudet [mg/Nm3] määritetään mittaamalla jatkuvatoimisella päästömittauksella edustavasta pisteestä puhdistuslaitteen jälkeinen NOx/N2O-päästö (jos puhdistuslaitteita on käytetty).

Sopiva mittausmenetelmä on esimerkiksi IR-spektroskopia, mutta muita menetelmiä voidaan käyttää liitteessä I olevan 6 jakson 1 kohdan 2 alakohdan mukaisesti edellyttäen, että niillä saavutetaan tarvittava N2O-päästöjen epävarmuustaso. Käytettävillä menetelmillä on voitava mitata kaikkien päästölähteiden N2O-pitoisuuksia sekä silloin, kun käytetään puhdistusta, että silloin, kun sitä ei käytetä (esimerkiksi silloin, kun puhdistuslaitteiden käytössä on häiriö ja pitoisuudet kasvavat). Jos epävarmuus tällöin lisääntyy, se on otettava huomioon epävarmuuden arvioinnissa.

Kaikki mittaustulokset on ilmoitettava pitoisuuksina kuivassa kaasussa ja niistä on raportoitava johdonmukaisesti.

2.4 SAVUKAASUVIRRAN MÄÄRITTÄMINEN

N2O-päästöjen tarkkailua varten suoritettavassa savukaasuvirran mittauksessa käytetään liitteessä XII esitettyjä savukaasuvirran tarkkailumenetelmiä.

Typpihapon tuotannon osalta käytetään menetelmää A. Jos se ei ole teknisesti toteutettavissa, voidaan käyttää vaihtoehtoista menetelmää, kuten merkittäviin muuttujiin (esimerkiksi ammoniakin syöttö) perustuvaa massatasemenetelmää tai virran määrittämistä jatkuvatoimisella päästövirran mittauksella, mikäli toimivaltainen viranomainen hyväksyy tämän osana tarkkailusuunnitelman arviointia ja siihen sisältyviä tarkkailumenetelmiä.

Muiden toimintojen osalta voidaan käyttää liitteessä XII esitettyjä muita savukaasuvirran tarkkailumenetelmiä, mikäli toimivaltainen viranomainen hyväksyy tämän arvioidessaan tarkkailusuunnitelmaa ja siihen sisältyviä tarkkailumenetelmiä.

Menetelmä A – Typpihapon tuotanto

Savukaasuvirta lasketaan käyttämällä seuraavaa kaavaa:

Formula

Tällöin

Vilma	=	kokonaisilmamäärä ilmaistuna Nm3/tunti standardiolosuhteissa;
O2 ilma	=	O2:n tilavuusosuus kuivassa ilmassa [= 0,2095];
O2 savukaasu	=	O2:n tilavuusosuus savukaasussa.

Vilma lasketaan kaikkien typpihapon tuotantoyksikköön virtaavien ilmavirtojen summana.

Laitoksen on sovellettava seuraavaa kaavaa, ellei sen tarkkailusuunnitelmassa esitetä muuta:

Vilma = Vprim + Vsek + Vtiiviste

Tällöin

Vprim	=	primaari-ilmamäärä ilmaistuna Nm3/tunti standardiolosuhteissa;
Vsec	=	sekundääri-ilmamäärä ilmaistuna Nm3/tunti standardiolosuhteissa;
Vseal	=	tiivisteilmamäärä ilmaistuna Nm3/tunti standardiolosuhteissa.

Vprim määritetään virran jatkuvatoimisella mittauksella ennen kuin sekoitus ammoniakin kanssa tapahtuu. Vsek määritetään virran jatkuvatoimisella mittauksella esimerkiksi ennen lämmön talteenottoyksikköä. Vtiiviste tarkoittaa huuhteluilmaa typpihapon tuotantoprosessissa (mikäli relevantti).

Niiden syöttöilmavirtojen osalta, jotka ovat kumulatiivisesti vähemmän kuin 2,5 prosenttia ilman kokonaisvirtauksesta, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä tämän ilmavirran määrittämiseksi arviointimenetelmät, joita toiminnanharjoittaja ehdottaa alan parhaiden käytäntöjen perusteella.

Toiminnanharjoittajan on toimitettava normaaleissa toimintaolosuhteissa tehtyihin mittauksiin perustuvat todisteet siitä, että mitattu savukaasuvirta on riittävän tasainen ehdotetun mittausmenetelmän käyttämiseksi. Jos virta osoittautuu mittauksissa epätasaiseksi, tämä on otettava huomioon valittaessa sopivia tarkkailumenetelmiä ja laskettaessa N2O-päästöjen epävarmuutta.

Kaikki mittaustulokset on ilmoitettava pitoisuuksina kuivassa kaasussa ja niistä on raportoitava jatkuvasti.

2.5 HAPPI (O2)

Savukaasun happipitoisuudet mitataan, jos se on tarpeen savukaasuvirran laskemiseksi 2 jakson 4 kohdan mukaisesti. Tällöin sovelletaan liitteessä I olevassa 6 jaksossa esitettyjä pitoisuuksien mittaamista koskevia vaatimuksia. Sopivia mittausmenetelmiä ovat paramagneettinen painevaihtelumenetelmä, magneettinen torsiovaaka ja zirkonium-dioksidianturi. O2-pitoisuusmittausten epävarmuus otetaan huomioon määritettäessä N2O-päästöjen epävarmuutta.

Kaikki mittaustulokset on ilmoitettava pitoisuuksina kuivassa kaasussa ja niistä on raportoitava jatkuvasti.

2.6 N2O-PÄÄSTÖJEN LASKEMINEN

Typpihapon, adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannosta aiheutuvien spesifisten satunnaisten N2O-päästöjen (kuten turvallisuussyistä tapahtuvasta tuuletuksesta aiheutuvien puhdistamattomien päästöjen ja/tai puhdistuslaitteiston häiriöstä aiheutuvien päästöjen) osalta, jos N2O-päästöjen jatkuvatoiminen päästötarkkailu ei ole teknisesti mahdollista, N2O-päästöt voidaan laskea käyttäen massatasemenetelmää. Laskentamenetelmän perusteena on kemiallisesta reaktiosta päästön syntyhetkellä muodostuvien N2O-päästöjen suurin potentiaalinen määrä ja päästön kesto. Valittu laskentamenetelmä on hyväksytettävä toimivaltaisella viranomaisella osana tarkkailusuunnitelman ja sen sisältämän tarkkailumenetelmän arviointia.

Laskettujen päästöjen epävarmuus tietyn päästölähteen osalta otetaan huomioon määritettäessä päästölähteen tuntipäästöjen vuotuisen keskiarvon epävarmuutta. Laskettuihin päästöihin sovelletaan samoja määrittämistasoja kuin silloin, kun päästöt on mitattu kokonaan jatkuvatoimisilla päästömittausjärjestelmillä, tai kun N2O-päästöjen määrittämiseen on käytetty laskennan ja jatkuvatoimisten mittausten yhdistelmää.

3. VUOTUISTEN CO2-EKVIVALENTTIEN (CO2(e)) LASKEMINEN

Kaikista päästölähteistä peräisin olevat vuotuiset N2O-kokonaispäästöt (mitattuna tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella) muunnetaan vuotuisiksi CO2(e)-päästöiksi (tonneiksi pyöristettyinä) käyttäen seuraavaa kaavaa:

Formula

Kaudella 2008–2012 syntyvien päästöjen osalta käytetään globaalisen lämmityspotentiaalin arvoa GWPN2O = 310 t CO2(e)/t N2O. Tätä arvoa on käytetty hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin toisessa arviointiraportissa (1995 IPCC GWP -arvo).

Kaikista päästölähteistä peräisin oleva vuotuinen CO2(e)-kokonaismäärä ja kaikki muista päästölähteistä syntyvät suorat CO2-päästöt (jos ne sisältyvät kasvuhuonekaasujen päästölupaan) lisätään laitoksen vuotuisiin CO2-kokonaispäästöihin ja niitä käytetään raportoinnissa sekä päästöoikeuksien palauttamisessa.

4. TOIMINNON TUOTANTOMÄÄRIEN MÄÄRITTÄMINEN

Tuotantomäärät lasketaan käyttäen päivittäisiä tuotantoraportteja ja toimintatunteja.

5. TARKKAILUSUUNNITELMA

Liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohdan a, b, c, d, j, k, m and n alakohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi tämän liitteen soveltamisalaan kuuluvien laitosten tarkkailusuunnitelmissa on oltava seuraavat tiedot:

a)	kaikki relevantit päästölähteet tavanomaisen toiminnan aikana sekä rajoitetun toiminnan aikana ja siirtymäkausina (esim. häiriöiden tai käyttöönoton aikana) prosessikaaviona esitettynä;

b)	menetelmä ja muuttujat, joita käytetään määritettäessä tuotantoprosessissa käytettyjen materiaalien (esim. ammoniakin) määrää sekä määritettäessä käytetyn materiaalin enimmäismäärää toimittaessa täydellä kapasiteetilla;

c)	menetelmä ja muuttujat, joita käytetään määritettäessä tuotetun tuotteen määrää tuntikuormituksena ilmaistuna typpihappona (100 %), adipiinihappona (100 %), glyoksaalina ja glyoksyylihappona ja kaprolaktaamina tuntia kohti;

menetelmä ja muuttujat, joita käytetään määritettäessä kustakin päästölähteestä peräisin olevan savukaasun N2O-pitoisuutta, sen mittausaluetta ja mittauslaitteen epävarmuutta, sekä tiedot mahdollisista vaihtoehtoisista menetelmistä, joita käytetään, jos pitoisuudet ulottuvat mittausalueen ulkopuolelle, sekä tilanteista, joissa tämä voi tapahtua;

e)	menetelmä, jota käytetään määritettäessä kustakin päästölähteestä peräisin olevan koko savukaasun virtausnopeutta (ilmaistuna Nm3:nä tunnissa), sen mittausaluetta ja siihen liittyvää epävarmuutta. Jos tämä saadaan laskemalla, on annettava tiedot kustakin tarkkaillusta savukaasuvirrasta;

f)	laskentamenetelmä, jota käytetään määritettäessä N2O-päästöjä, jotka ovat peräisin satunnaisista puhdistamattomista lähteistä adipiinihapon, kaprolaktaamin sekä glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotannossa;

g)	se, miten tai missä määrin laitoksessa käytetään vaihtelevia kuormituksia, ja tapa, jolla toimintaa hallinnoidaan;

h)	menetelmä ja mahdollinen laskentakaava, joita käytetään kunkin päästölähteen vuotuisten N2O-päästöjen määrittämiseen;

i)	tavanomaisesta toiminnasta poikkeavat tuotanto-olosuhteet, tiedot tällaisten olosuhteiden potentiaalisesta taajuudesta ja kestosta sekä tiedot N2O-päästöjen määrästä poikkeavien tuotanto-olosuhteiden (kuten puhdistuslaitteiden häiriöiden) aikana;

j)	arviointi, jolla osoitetaan, että tämän liitteen 2 jaksossa tarkoitettuja epävarmuusvaatimuksia noudatetaan ja kyseinen määrittämistaso saavutetaan;

k)	arvo (ilmaistuna kg/N2O:na tunnissa), joka on määritetty liitteessä I olevan 6 jakson 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti ja jota käytetään, jos mittauslaitteeseen tulee häiriö tai se ei toimi asianmukaisesti;

l)	kaikki mahdolliset poikkeamat yleisistä standardeista, kuten standardeista EN14181 ja ISO 14956:2002.

Liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi toimivaltaiselta viranomaiselta on saatava hyväksyntä tarkkailusuunnitelmaan kuuluvaan tarkkailumenetelmään tehtäville merkittäville muutoksille, jos kyseessä on

—	merkittävät laitoksen toiminnan muutokset, jotka vaikuttavat N2O-päästöjen kokonaismäärään, N2O-pitoisuuteen, savukaasun virtausnopeuteen tai muihin savukaasuun liittyviin muuttujiin, erityisesti jos asennetaan tai vaihdetaan N2O:n puhdistuslaitteita,

—	muutokset menetelmissä, joita käytetään N2O-päästöjen määrittämiseen, mukaan luettuina sellaiset muutokset pitoisuuksien, happipitoisuuksien ja savukaasuvirran jatkuvatoimisessa mittauksessa tai laskentamenetelmässä, jotka merkittävästi vaikuttavat päästöjen kokonaisepävarmuuteen,

—	muutokset muuttujissa, joita käytetään määritettäessä vuotuisia päästöjä ja/tai typpihapon, adipiinihapon, kaprolaktaamin, glyoksaalin ja glyoksyylihapon tuotantoa,

—	muutokset epävarmuuden arvioinnissa.

6. YLEISTÄ

6.1 NÄYTTEENOTTOTAAJUUS

Validit tuntikeskiarvot on laskettava liitteessä I olevan 6 jakson 3 kohdan a alakohdan mukaisesti seuraaville:

—	savukaasun N2O-pitoisuudet,

—	savukaasun kokonaisvirtaus (tarvittaessa), jos se mitataan suoraan,

—	kaikki kaasuvirrat ja happipitoisuudet, jotka ovat tarpeen savukaasuvirran epäsuorassa määrityksessä.

6.2 PUUTTUVAT TIEDOT

Puuttuvia tietoja on käsiteltävä liitteessä I olevan 6 jakson 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti. Jos tiedot puuttuvat ajalta, jolloin puhdistuslaitteissa oli häiriö, oletetaan, että päästöt olivat puhdistamattomia koko kyseisen tunnin ajan ja korvaavat arvot lasketaan sen mukaan.

Toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki käytännön toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jatkuvatoimisen päästötarkkailun välineet eivät ole pois käytöstä yli viikkoa minään kalenterivuonna. Mikäli tällainen tilanne kuitenkin syntyy, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä.

6.3 ERITTÄIN VÄHÄMERKITYKSISET TYPPIOKSIDUULIN LÄHTEET

’Erittäin vähämerkityksisillä lähdevirroilla’ tarkoitetaan N2O-päästölähteiden osalta toiminnanharjoittajan valitsemaa yhtä tai useampaa vähäistä puhdistamatonta lähdevirtaa, joiden yhteispäästöt ovat enintään 1 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa tai joiden yhteispäästöt ovat enintään 20 000 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa ja niiden osuus on alle kaksi prosenttia kyseisen laitoksen kokonaispäästöistä hiilidioksidiekvivalentteina vuodessa.

Toimivaltaisen viranomaisen luvalla toiminnanharjoittaja voi käyttää erittäin vähämerkityksisten N2O-päästölähdevirtojen tarkkailuun ja raportointiin omaa, tasoltaan määrittelemätöntä arviointimenetelmäänsä.

6.4 PÄÄSTÖJEN VARMENNUSLASKENTA

Raportoitujen (jatkuvatoimiseen mittaukseen ja laskentaan perustuvien) N2O-päästöjen varmentamiseen sovelletaan liitteessä I olevan 6 jakson 3 kohdan c alakohtaa. Tällöin käytetään tuotantotietoja, vuoden 2006 IPCC-ohjeita sekä liitteessä I olevan 10 jakson 3 kohdan 3 alakohdassa esitettyä horisontaalista lähestymistapaa.

7. EPÄVARMUUDEN ARVIOINTI

Epävarmuus, joka on arvioitava sen osoittamiseksi, että 2 jakson mukaisia relevantteja määrittämistasoja noudatetaan, määritetään soveltamalla virheenetenemislaskentaa, jossa otetaan huomioon kaikkien päästölaskennan relevanttien osien epävarmuus. Jatkuvatoimisessa mittauksessa on arvioitava standardien EN 14181 ja ISO 14956:2002 mukaisesti seuraavat epävarmuuslähteet:

—	jatkuvatoimisessa päästömittauksessa käytettävien laitteiden yksilöity epävarmuus (näytteenotto mukaan luettuna),

—	kalibrointiin liittyvät epävarmuudet, ja

—	muu epävarmuus, joka liittyy tarkkailulaitteiden tosiasialliseen käyttöön.

Edellä olevan 2 jakson 2 kohdassa käytettävän kokonaisepävarmuuden laskemista varten käytetään 2 jakson 3 kohdan mukaisesti määritettyjä N2O-tuntipäästöjä. Ainoastaan epävarmuuslaskentaa varten N2O-tuntipitoisuudet, jotka ovat alle 20 mg/Nm3, korvataan oletusarvolla 20 mg/Nm3.

Toiminnanharjoittajan on hallittava laadunvarmennus- ja kontrollointijärjestelmänsä avulla päästöraporttinsa päästötietoihin vielä sisältyvät epävarmuudet ja pienennettävä niitä. Todentamisprosessin aikana todentaja tarkistaa, että hyväksyttyjä tarkkailumenetelmiä sovelletaan oikein, ja arvioi, miten toiminnanharjoittaja hallitsee ja pienentää jäljellä olevia epävarmuuksia laadunvarmennus- ja kontrollointijärjestelmiensä avulla.

8. KONTROLLOINTI JA TODENTAMINEN

8.1 KONTROLLOINTI

Liitteessä I olevissa 10 jakson 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia laadunvarmistusmenettelyjä:

—	N2O- ja happipitoisuuden jatkuvatoimisen mittauksen laadunvarmistus suoritetaan standardin EN 14181 mukaisesti,

—	asennetut mittausvälineet kalibroidaan joka kolmas vuosi suoritettavien rinnakkaismittauksien avulla,

—	tapauksissa, joissa käytetään tyypillisesti päästöjen raja-arvoja jatkuvatoimisten päästötarkkailulaitteiden kalibroinnin perusteena ja joissa typpioksiduulin (N2O) tai hapen (O2) päästöjen raja-arvoja ei ole, päästöjen raja-arvojen sijasta käytetään vuotuisten pitoisuuksien tuntikeskiarvoja,

—	QAL 2 -menettely olisi suoritettava näytekaasun lisäksi sopivilla vertailukaasuilla sen varmistamiseksi, että arvioidaan riittävän laaja kalibrointialue,

—	mittauslaitteet, joilla mitataan savukaasun tilavuusvirtaa, kalibroidaan joka vuosi tai silloin, kun laitos huolletaan, sen mukaan, kumpi on aikaisemmin. Savukaasun määrän laadunvarmistusta ei tarvitse suorittaa standardin EN 14181 mukaisesti,

—	jos sisäisissä tarkistuksissa todetaan, että standardia EN 14181 ei noudateta tai että kalibrointi on suoritettava uudelleen, tästä on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä.

8.2 TODENTAMINEN

Liitteessä I olevan 10 jakson 4 kohdassa esitettyjen todentamisvaatimusten lisäksi on tarkistettava seuraavat:

—	tämän liitteen 7 jaksossa ja 8 jakson 1 kohdassa nimettyihin standardeihin sisältyvien vaatimusten asianmukainen soveltaminen,

—	laskentamenetelmät ja tulokset, jos puuttuvia tietoja on korvattu lasketuilla arvoilla,

—	laskettujen korvaavien arvojen ja mitattujen arvojen uskottavuus,

—	vertailevat arviot, joilla varmennetaan päästötulokset ja laskentaan perustuvat menetelmät sekä esimerkiksi kuhunkin toimintaan liittyvien tietojen ja päästökertoimien raportointi.

9. RAPORTOINTI

Vuotuiset N2O-kokonaispäästöt raportoidaan tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella ja hiilidioksidiekvivalentteina tonneihin pyöristettynä.

Liitteessä I olevassa 8 jaksossa esitettyjen raportointivaatimusten lisäksi tämän liitteen soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajien on ilmoitettava laitoksista seuraavat tiedot:

a)	prosessiyksikön vuotuinen toiminta-aika ja koko laitoksen toiminta-aika;

b)	tuotantotiedot kustakin yksiköstä ja menetelmä, jota on käytetty määrittämään tuotteen määrä;

c)	kunkin muuttujan kvantitoinnissa käytetyt mittauskriteerit;

d)	kunkin mitatun ja lasketun muuttujan määritysepävarmuus (mukaan luettuina kaasupitoisuudet, savukaasuvirta, lasketut päästöt) sekä tuloksena saatava tuntikuormituksen ja/tai vuotuisen päästömäärän kokonaisepävarmuus;

e)	tiedot mahdollisista laitteiden häiriöistä, jotka ovat vaikuttaneet päästöihin sekä päästöjen ja savukaasuvirtauksen mittauksiin ja laskelmiin, mukaan luettuina häiriöiden määrä, tunnit, kesto ja päivämäärät;

f)	tiedot siitä, milloin on jouduttu soveltamaan tässä liitteessä olevaa 6 jakson 2 kohtaa, mukaan luettuina tällaisten tapahtumien määrä, tunnit, kesto ja päivämäärät;

g)	tiedot, joita on käytetty mahdollisissa varmennusarvioinneissa liitteessä I olevan 6 jakson 3 kohdan c alakohdan ja 4 jakson 3 kohdan mukaisesti vuotuisten N2O-päästöjen tarkistamiseksi.”

28.1.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 24/30

EY–FÄRSAARET-SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2008,

tehty 17 päivänä kesäkuuta 2008,

Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välistä sopimusta täydentävän eläinten terveyttä koskevan pöytäkirjan soveltamissäännöksistä tehdyn päätöksen N:o 1/2001 muuttamisesta

(2009/74/EY)

EY–FÄRSAARET-SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen (1),

ottaa huomioon sopimusta täydentävän eläinten terveyttä koskevan pöytäkirjan (2) ja erityisesti sen 2 artiklan ensimmäisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

EY–Färsaaret-sekakomitean eläinlääkintää käsittelevän alaryhmän Brysselissä 26 päivänä syyskuuta 2005 pidetyssä kokouksessa keskusteltiin kahdesta Färsaarten esittämästä pyynnöstä. Ensimmäinen koski rekisteröityjen hevoseläinten tuonnin sallimista suoraan Islannista eikä – kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY (3) 6 artiklan mukaisesti – jäsenvaltiossa sijaitsevan tähän tarkoitukseen hyväksytyn rajatarkastusaseman kautta. Toinen pyyntö koski rekisteröityjen hevoseläinten siirtojen sallimista Färsaarten ja jäsenvaltioiden välillä yhteisön sisäisiä siirtoja koskevien sääntöjen mukaisesti.

(2)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/426/ETY (4) 9 artiklan mukaisesti sovelletaan eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/425/ETY (5) vahvistettuja sääntöjä.

(3)

Färsaaret sitoutui saattamaan osaksi lainsäädäntöään tämän päätöksen liitteessä esitetyt yhteisön säännökset ja soveltamaan niitä sekä perustamaan Tórshavnissa sijaitsevalle hyväksytylle rajatarkastusasemalle tarkastuskeskuksen, joka soveltuu käsittelemään rekisteröityjä hevoseläimiä, jotka on tuotu suoraan Islannista direktiivin 91/496/ETY liitteessä A vahvistettujen tiloja ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten mukaisesti ennen tämän päätöksen hyväksymispäivää.

(4)	Komission edustajat ja jäsenvaltioiden asiantuntijat olivat yhtä mieltä siitä, että EY–Färsaaret-sekakomitean päätökseen N:o 1/2001 (6) voidaan tehdä ehdotettu muutos Färsaarten eläinten terveystilanteen perusteella.

(5)

Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (7) 27 artiklassa vahvistetaan uudet periaatteet maksujen perimiseksi virallisesta valvonnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

Tämän vuoksi näyttää olevan aiheellista saattaa päätöksessä N:o 1/2001 ajan tasalle yhteisössä perittäviä maksuja koskevat viittaukset.

(6)

Elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuontia Euroopan yhteisöön ja elävien eläinten yhteisön sisäisiä siirtoja varten käyttöön otettu uusi ilmoitusjärjestelmä Traces korvaa Animo-järjestelmän. Traces-järjestelmän avulla eläinten terveyden ja kansanterveyden valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa keskenään sähköisesti elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuontiin ja yhteisön sisäiseen kauppaan liittyviä tietoja.

Tämän vuoksi näyttää olevan aiheellista saattaa päätöksessä N:o 1/2001 ajan tasalle tietojärjestelmiä koskevat viittaukset.

(7)	Eläinlääkintää käsittelevä alaryhmä suositteli tämän vuoksi, että päätöstä N:o 1/2001 muutetaan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan päätös N:o 1/2001 seuraavasti:

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Kolmansista maista tulevien elävien eläinten tarkastukset

1. Jäsenvaltioiden eläinlääkintäviranomaiset tarkastavat jäsenvaltioissa sijaitsevilla rajatarkastusasemilla kolmansista maista tulevat Färsaarille tarkoitetut elävät eläimet Färsaarten viranomaisten nimissä ja heidän puolestaan.

2. Kaikissa asiaan liittyvissä ilmoituksissa käytetään IT-pohjaista yhdennettyä eläinlääkinnällistä Traces-tietojärjestelmää silloin, kun siitä on säädetty.

3. Kaikille Färsaarille tuotaville eläville eläimille on tehtävä eläinlääkärintarkastukset, joista säädetään neuvoston direktiivissä 91/496/ETY (8) ja sen soveltamissäännöissä, jotka vahvistetaan asiaan liittyvissä komission päätöksissä.

Jos ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuista tarkastuksista saadaan tyydyttävät tulokset, eläinlääkintäviranomaiset antavat jokaisesta lähetyserästä yhteisen eläinlääkinnällisen tuloasiakirjan (CVED-todistuksen).

Tulliviranomaiset varmistavat, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (9) säädetyt tarvittavat valvontamaksut suoritetaan ennen passitusmenettelyn aloittamista.

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Tarkastusten rahoittaminen

Färsaaret sitoutuu soveltamaan asetuksen (EY) N:o 882/2004 27 artiklan säännöksiä maksujen osalta seuraavilla aloilla:

—	liitteessä IV olevan V luvun edellytykset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (10) mukaisille kalastustuotteille,

—	liitteessä IV olevan V luvun edellytykset sen varmistamiseksi, että neuvoston direktiivissä 96/23/EY (11) säädetyt vesiviljeltyjen eläinten tarkastukset on tehty,

—	liitteessä V olevan I luvun (liha), II luvun (kala) ja III luvun (muut eläintuotteet) edellytykset kolmansista maista tuotaville eläintuotteille,

—	liitteessä V olevan V luvun edellytykset kolmansista maista tuotaville eläville eläimille,

—	liitteessä VI olevat edellytykset direktiivin 90/425/ETY mukaisten vesiviljeltyjen eläinten, eläinperäisten tuotteiden ja elävien rekisteröityjen hevoseläinten tarkastusten tekemiseksi.

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Tietojärjestelmät

1. Färsaaret käyttää IT-pohjaista yhdennettyä eläinlääkinnällistä Traces-tietojärjestelmää ilmoittaakseen jäsenvaltioille elävien eläinten tai eläinperäisten tuotteiden siirroista ja kaupasta silloin, kun sitä edellytetään yhteisön säännösten nojalla.

Komissio ja Färsaarten viranomaiset sopivat Färsaarten osallistumista koskevista käytännön järjestelyistä.

2. Färsaaret soveltaa neuvoston direktiiviä 82/894/ETY (12), ja se osallistuu eläintautien ilmoitusjärjestelmään (ADNS).

Komissio ja Färsaarten viranomaiset sopivat Färsaarten osallistumista koskevista käytännön järjestelyistä.

Lisätään artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Rekisteröityjen hevoseläinten tuonti ja siirrot

1. Färsaaret sitoutuu perustamaan Tórshavnissa sijaitsevalle hyväksytylle rajatarkastusasemalle tarkastuskeskuksen, joka soveltuu käsittelemään rekisteröityjä hevoseläimiä, jotka on tuotu suoraan Islannista. Tarkastuskeskuksen tilojen on täytettävä direktiivin 91/496/ETY liitteessä A vahvistetut hyväksymisen edellytyksenä olevat tiloja ja eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset.

Färsaarten toimivaltaiset viranomaiset jättävät ennen tilojen rakentamista Euroopan komissiolle keskuksen suunnitelmaluonnoksen tarkasteltavaksi ja kommentoitavaksi.

Kun sovitut tilat on rakennettu, Färsaaret ilmoittaa asiasta komissiolle.

2. Poiketen siitä, mitä 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, Färsaarten eläinlääkintäviranomaiset tarkastavat suoraan Islannista tuodut rekisteröidyt hevoseläimet 1 kohdassa tarkoitetussa tarkastuskeskuksessa direktiivin 91/496/ETY ja komission päätöksessä 97/794/EY (13) vahvistettujen kyseisen direktiivin soveltamissääntöjen mukaisesti.

3. Rekisteröityjen hevoseläinten siirrot Färsaarten ja jäsenvaltioiden välillä toteutetaan neuvoston direktiivin 90/426/ETY (14) luvussa II vahvistettujen sääntöjen nojalla, sen jälkeen kun on tehty direktiivin 90/425/ETY mukaiset tarkastukset.

Lisätään 15 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4. Färsaaret soveltaa tämän päätöksen liitteessä esitettyjä yhteisön säännöksiä ennen 17 päivää kesäkuuta 2008.

Färsaarten on ilmoitettava komissiolle viimeistään 11 päivänä helmikuuta 2009, että se on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet kyseisten säännösten täytäntöönpanemiseksi.”

6)	Lisätään liitteeksi tämän päätöksen liitteen teksti.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

Tehty Tórshavnissa 17 päivänä kesäkuuta 2008.

Sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

Herluf SIGVALDSSON

(1) EYVL L 305, 30.11.1999, s. 25.

(2) EYVL L 305, 30.11.1999, s. 26.

(3) EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56.

(4) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42.

(5) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(6) EYVL L 46, 16.2.2001, s. 24.

(7) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.

(8) EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56.

(9) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.”

(10) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(11) EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.”

(12) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58.”

(13) EYVL L 323, 26.11.1997, s. 31.

(14) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42.”

LIITE

”LIITE

Edellä 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut yhteisön säädökset:

(1)	Neuvoston direktiivi 90/425/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29).

(2)	Neuvoston direktiivi 90/426/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42).

(3)	Neuvoston direktiivi 90/427/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, jalostusta ja polveutumista koskevista edellytyksistä yhteisön sisäisessä hevoseläinten kaupassa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 55).

(4)	Komission päätös 92/260/ETY, tehty 10 päivänä huhtikuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista rekisteröityjen hevosten tilapäisessä tuonnissa (EYVL L 130, 15.5.1992, s. 67).

(5)

Komission päätös 93/195/ETY, tehty 2 päivänä helmikuuta 1993, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista rekisteröityjen hevosten takaisintuonnissa raveja, kilpailuja ja kulttuuritapahtumia varten tapahtuneen tilapäisen maastaviennin jälkeen (EYVL L 86, 6.4.1993, s. 1).

(6)	Komission päätös 93/196/ETY, tehty 5 päivänä helmikuuta 1993, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista teurashevosten tuonnissa (EYVL L 86, 6.4.1993, s. 7).

(7)	Komission päätös 93/197/ETY, tehty 5 päivänä helmikuuta 1993, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista rekisteröityjen hevosten sekä jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitettujen hevosten tuonnissa (EYVL L 86, 6.4.1993, s. 16).

(8)	Komission päätös 93/623/ETY, tehty 20 päivänä lokakuuta 1993, rekisteröityjen hevoseläinten mukana seuraavasta tunnistusasiakirjasta (passista) (EYVL L 298, 3.12.1993, s. 45).

(9)	Komission päätös 2000/68/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1999, komission päätöksen 93/623/ETY muuttamisesta sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamisesta (EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72).

(10)

Komission päätös 2004/211/EY, tehty 6 päivänä tammikuuta 2004, niiden kolmansien maiden ja kolmansien maiden alueiden osien alueiden luettelosta, joista jäsenvaltiot sallivat elävien hevoseläinten ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnin, sekä päätösten 93/195/ETY ja 94/63/EY muuttamisesta (EUVL L 73, 11.3.2004, s. 1).

(11)	Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004, eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).”

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 24

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	52. vuosikerta 28. tammikuu 2009

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
		Komission asetus (EY) N:o 82/2009, annettu 27 päivänä tammikuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	1
		Komission asetus (EY) N:o 83/2009, annettu 27 päivänä tammikuuta 2009, asetuksessa (EY) N:o 945/2008 markkinointivuodeksi 2008/2009 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta	3
	*	Komission asetus (EY) N:o 84/2009, annettu 27 päivänä tammikuuta 2009, vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1342/2003 muuttamisesta	5
		TYÖJÄRJESTYKSET
		Tuomioistuin
	*	Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen muuttaminen	8
		Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
	*	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestykseen tehtävä muutos	9
		Virkamiestuomioistuin
	*	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen muuttaminen	10

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	IL	138,6
	JO	78,3
	MA	47,2
	TN	134,4
	TR	93,1
	ZZ	98,3
0707 00 05	JO	167,2
	MA	116,0
	TR	162,2
	ZZ	148,5
0709 90 70	MA	164,2
	TR	168,5
	ZZ	166,4
0709 90 80	EG	88,5
0709 90 80	ZZ	88,5
0805 10 20	EG	48,4
	IL	56,2
	MA	63,5
	TN	58,1
	TR	62,0
	ZZ	57,6
0805 20 10	IL	144,6
	MA	83,3
	TR	54,0
	ZZ	94,0
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	CN	74,9
	EG	88,5
	IL	78,8
	JM	94,6
	PK	76,2
	TR	63,6
	ZZ	79,4
0805 50 10	EG	48,1
	MA	67,1
	TR	63,9
	ZZ	59,7
0808 10 80	CA	84,9
	CN	64,8
	MK	32,6
	US	106,1
	ZZ	72,1
0808 20 50	CN	49,8
	TR	99,0
	US	110,9
	ZA	93,2
	ZZ	88,2

(EUR)
CN-koodi	Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta	Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta
1701 11 10 (1)	24,73	3,93
1701 11 90 (1)	24,73	9,17
1701 12 10 (1)	24,73	3,74
1701 12 90 (1)	24,73	8,74
1701 91 00 (2)	28,57	10,95
1701 99 10 (2)	28,57	6,43
1701 99 90 (2)	28,57	6,43
1702 90 95 (3)	0,29	0,36

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Neuvosto
	2009/69/EY
*	Neuvoston päätös, tehty 18 päivänä joulukuuta 2008, jäsenten nimeämisestä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdassa määrättyyn komiteaan	11
	2009/70/EY, Euratom
*	Neuvoston päätös, tehty 19 päivänä tammikuuta 2009, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kahden saksalaisen jäsenen nimeämisestä	13
	2009/71/EY, Euratom
*	Neuvoston päätös, tehty 19 päivänä tammikuuta 2009, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean espanjalaisen jäsenen nimeämisestä	14
	Komissio
	2009/72/EY
*	Komission päätös, tehty 15 päivänä joulukuuta 2008, maksujärjestelmämarkkinoiden asiantuntijaryhmän perustamisesta	15
	2009/73/EY
*	Komission päätös, tehty 17 päivänä joulukuuta 2008, päätöksen 2007/589/EY muuttamisesta typpioksiduulin tarkkailua ja raportointia koskevien ohjeiden lisäämiseksi (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 8040) ( 1 )	18
	KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	2009/74/EY
*	Ey–Färsaaret-sekakomitean päätös N:o 1/2008, tehty 17 päivänä kesäkuuta 2008, Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakuntahallituksen välistä sopimusta täydentävän eläinten terveyttä koskevan pöytäkirjan soveltamissäännöksistä tehdyn päätöksen N:o 1/2001 muuttamisesta	30

		Oikaisuja
	*	Oikaistaan neuvoston päätös 2008/173/EY, tehty 18 päivänä helmikuuta 2008, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) testeistä (EUVL L 57, 1.3.2008)	34