19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/1

—

jotka ovat peräisin Valko-Venäjältä, Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä, asetuksen (EY) N:o 384/96 5 artiklan mukaisen menettelyn jälkeen

—

jotka ovat peräisin Thaimaasta, saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

—

jotka ovat peräisin Ukrainasta, saman asetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen

—

sekä menettelyjen päättämisestä Bosniasta ja Hertsegovinasta sekä Turkista peräisin olevan saman tuotteen tuonnin osalta

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1697/2002 otettiin käyttöön lopulliset polkumyyntitullit tiettyjen Thaimaasta, Turkista ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen hitsattujen putkien tuonnissa, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. (2)

(2)

Valituksen teki 20 päivänä elokuuta 2007 hitsattujen teräsputkien valmistajien etuja valvova Defence Committee of the Welded Steel Tube Industry, jäljempänä ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia yhteisön tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen hitsattujen putkien kokonaistuotannosta.

(3)

Valituksessa oli riittävä näyttö Bosniasta ja Hertsegovinasta, Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevien kyseisten tuotteiden polkumyynnistä ja merkittävästä vahingosta, jotta oli perusteltua — neuvoa-antavan komitean kuulemisen jälkeen — panna menettely vireille.

(4)

Hitsattujen teräsputkien valmistajien etuja valvova Defence Committee of the Welded Steel Tube Industry eli valituksen tekijä jätti 25 päivänä kesäkuuta 2007 perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen tarkastelupyynnön sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia yhteisön tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen hitsattujen putkien kokonaistuotannosta.

(5)

Pyynnössä oli riittävä näyttö, jotta voitiin panna vireille Thaimaasta, Turkista ja Ukrainasta peräisin olevan kyseisen tuotteen tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu ja Turkista peräisin olevaan tuontiin liittyvää polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva välivaiheen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani vireille tarkastelut perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

(6)

Turkin osalta pyynnössä oli riittävä näyttö siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti tapahtui edelleen merkittävästi korkeammilla tasoilla sekä absoluuttisesti että markkinaosuuden perusteella tarkasteltuna. Lisäksi kyseisestä maasta tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen määrillä ja hinnoilla oli muiden seurausten lisäksi ollut kielteinen vaikutus yhteisön tuotannonalan markkinaosuuteen ja sen veloittamiin hintoihin, mikä puolestaan vaikutti erittäin kielteisesti yhteisön tuotannonalan kokonaistulokseen ja taloudelliseen tilanteeseen.

(7)

Ukrainalainen viejä, Interpipe Group, esitti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön 15 päivänä lokakuuta 2007. Pyynnössä rajoituttiin polkumyynnin tarkasteluun.

(8)

Komissio ilmoitti 26 päivänä syyskuuta 2007Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3), jäljempänä ’ensimmäinen ilmoitus’, panevansa vireille perusasetuksen 5 artiklan mukaisen, Bosniasta ja Hertsegovinasta, Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevien tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen hitsattujen putkien tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn.

(9)

Samana päivänä komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4), jäljempänä ’toinen ilmoitus’, panevansa vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen, Thaimaasta, Turkista ja Ukrainasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun, jäljempänä ’toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu’, sekä Turkista peräisin olevien tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen hitsattujen putkien tuonnin osalta välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’Turkkia koskeva välivaiheen tarkastelu’.

(10)

Komissio ilmoitti 24 päivänä tammikuuta 2008Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (5), jäljempänä ’kolmas ilmoitus’, panevansa vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoittui Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen hitsattujen putkien yhden viejän, Interpipe Groupin, harjoittamaan polkumyyntiin, jäljempänä ’Ukrainaa koskeva välivaiheen tarkastelu’.

(11)

Edellä mainittuja tarkasteluja on käsitelty yhdessä, etenkin vahingon toteamisen ja vahingon toistumisen todennäköisyyden osalta, koska asiat selvästikin liittyvät toisiinsa. Hyvän hallinnon vuoksi ne on yhdistetty yhdeksi asetukseksi.

(12)

Komission yksiköt ilmoittivat virallisesti asiasta valituksen tekijälle, valituksessa ja pyynnössä mainituille yhteisön tuottajille, muille tiedossa olleille yhteisön tuottajille, tuojille ja kauppiaille, tiedossa olleille tuottajille Bosniassa ja Hertsegovinassa, Kiinassa, Thaimaassa, Turkissa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä sekä asianomaisten maiden viranomaisille.

(13)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tutkimusten vireillepanoa koskevissa ilmoituksissa asetetussa määräajassa. Joukko vientiä harjoittavia tuottajia ja yhteisön tuottajia, joita valituksen tekijä edusti, hyödynsi tilaisuutta ja esitti väitteitä tutkimuksessa tarkasteltavaksi.

(14)

Kun otetaan huomioon tutkimuksessa mukana olleiden tiettyjen viejämaiden vientiä harjoittavien tuottajien sekä yhteisön tuottajien ja tuojien suuri määrä, johdanto-osan 8 ja 9 kappaleessa esitetyssä polkumyyntimenettelyssä, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ja Turkkia koskevassa välivaiheen tarkastelussa sovellettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti tarpeen mukaan otantamenetelmää.

(15)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi vientiä harjoittavia tuottajia ja niiden edustajia, yhteisön tuottajia ja tuojia ilmoittautumaan ja toimittamaan sille vireillepanoilmoituksissa pyydetyt tiedot.

(16)

Otantalomakkeeseen saatiin vastaukset 15 osapuolelta eli 13 valituksen tekijältä ja 2 valitusta tukevalta tuottajalta, ja lisäksi 2 yritystä osallistui yhteistyöhön vastaamalla minikyselylomakkeeseen. Yhteistyöhön osallistumisen taso oli noin 95 prosenttia yhteisön tuotannosta.

(17)

Perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otos valittiin valituksen tekijän kuulemisen jälkeen suurimman edustavan myyntimäärän perusteella. Tämän tuloksena otokseen valittiin 9 yritystä. Niiden osuus koko yhteisön tuotannosta tutkimusajanjakson aikana oli 67 prosenttia.

(18)

Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella otettiin yhteyttä noin 140 tuojaan. Näistä 16 ilmoitti, että ne eivät tuoneet hitsattuja putkia asianomaisista maista, ja 3 vastasi, että ne eivät enää toimi tarkasteltavana olevan tuotteen markkinoilla. Kyselylomakkeeseen vastasi 13 etuyhteydetöntä tuojaa, mutta vain kaksi toimitti täydellisen vastauksen. Yhteistyöhön osallistuneiden etuyhteydettömien tuojien osuus kokonaistuonnista oli alle 5 prosenttia, mikä on erittäin alhainen yhteistyöhön osallistumisen aste.

(19)

Vireillepanoilmoituksissa kaavailtiin otannan käyttämistä kiinalaisten, thaimaalaisten, turkkilaisten, ukrainalaisten ja venäläisten viejien ja tuottajien osalta. Tarkemmat tiedot maakohtaisesta otantamenettelystä esitetään kutakin maata koskevassa analyysissä.

(20)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuneen vahingon ja yhteisön edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavilta yrityksiltä saadut tiedot tarkastettiin paikan päällä:

(21)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2006 ja 30 päivän kesäkuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevassa selvityksessä kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2004 ja tutkimusajanjakson päättymisajankohdan välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Samaa tutkimusajanjaksoa käytettiin myös Turkkia koskevassa välivaiheen tarkastelussa ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, joilla oli myös sama tarkastelujakso.

(22)

Ukrainaa koskevan välivaiheen tarkastelun tutkimusajanjakso kattoi koko kalenterivuoden 2007, jäljempänä ’Interpipeä koskeva tutkimusajanjakso’.

(23)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella, että

(24)

Perusasetuksen säännösten mukaisesti osapuolille asetettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(25)

Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja lopullisia päätelmiä muutettiin tarvittaessa.

(26)

Tarkasteltavana olevat tuotteet ovat Bosniasta ja Hertsegovinasta, Kiinasta, Thaimaasta, Turkista, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevia poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoisia raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettuja hitsattuja putkia, joiden ulkoläpimitta on enintään 168,3 millimetriä, lukuun ottamatta putkia, jollaisia käytetään öljy- ja kaasuputkijohdoissa tai öljyn tai kaasun porauksessa tai joissa on liitos- tai muita osia ja joita käytetään siviili-ilma-aluksissa. Ne luokitellaan yleensä CN-koodeihin ex 7306 30 41, ex 7306 30 49, ex 7306 30 72 ja ex 7306 30 77.

(27)

Hitsattuja putkia käytetään moniin tarkoituksiin, muun muassa veden, höyryn, maakaasun, ilman ja muiden nesteiden ja kaasujen kuljettamiseen putkistoissa, lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmissä, ilmastointilaitteissa ja automaattisissa kastelujärjestelmissä, ja muihin samankaltaisiin tarkoituksiin. Usein niitä käytetään myös rakentamiseen, painon kannattamiseen, aidoittamiseen, suojaamistarkoitukseen ja rakennustelineisiin.

(28)

Tarkasteltavana olevan tuotteen pääasiallinen raaka-aine ovat kuumavalssatut kelat, joista valmistetaan putkia. Hitsattuja putkia voidaan käsitellä lisää päällystämällä tai galvanoimalla. Näillä käsittelyillä pyritään lisäämään tuotteen laatua. Putkien päät ovat yleensä sileitä, mutta ne voivat myös olla viistottuja tai kierteitettyjä ja niissä voi olla liittimiä. Tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan monen kokoisena ja useiden standardien ja luokittelujen mukaisesti. Nämä eri tuotteet ovat loppukäytössä merkittävässä määrin korvattavissa keskenään, minkä vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä ja kilpailua. Näin ollen pääteltiin, kuten samaa tuotetta koskevissa aikaisemmissa tutkimuksissa, että tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkia lajeja olisi pidettävä yhtenä tuotteena.

(29)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, Turkkia koskevassa välivaiheen tarkastelussa ja Ukrainaa koskevassa välivaiheen tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin 1 kappaleessa tarkoitetussa alkuperäisessä ja aiemmassa tutkimuksessa.

(30)

Bosniassa ja Hertsegovinassa, Kiinassa, Thaimaassa, Turkissa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä tuotettu ja yhteisöön viety tuote on kaikilta osin samankaltainen kuin näiden maiden kotimarkkinoilla myyty tuote sekä yhteisön tuottajien tuottama ja yhteisön markkinoilla myymä tuote. Sama pätee yhteisöön vientiä varten tuotettuun ja myytyyn tuotteeseen verrattuna Yhdysvalloissa tuotettuun ja myytyyn tuotteeseen; Yhdysvaltoja käytettiin markkinataloutta toteuttavana kolmantena maana Kiinan ja Valko-Venäjän osalta. Tämän vuoksi kaikkia näitä tuotteita pidettiin samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(31)

Jäljempänä esitettyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu tarpeen mukaan kaikkiin vientiä harjoittaviin toimijoihin. Siten tuonnempana esitettävissä asianomaisiin maihin liittyvää polkumyyntiä koskevissa päätelmissä kuvataan ainoastaan seikkoja, jotka liittyvät kulloiseenkin viejämaahan.

(32)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ensin selvitettiin, oliko kunkin yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan hitsattujen putkien kotimarkkinamyynti edustavaa eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan yhteisöön viemästä kokonaismäärästä.

(33)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt hitsattujen putkien lajit, jotka ovat samanlaisia tai täysin vastaavia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt tuotelajit. Tuotelajiin perustuvassa tarkastelussa komissio piti suoraan toisiinsa verrattavina kotimarkkinoilla myytyjä ja vietyjä tuotelajeja, joilla oli sama alkuperä, koko (ulkoläpimitta), seinämän paksuus, ulkoviimeistely ja loppuviimeistely.

(34)

Kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myymän hitsattujen putkien lajin kanssa suoraan verrattavissa olevan tuotelajin osalta määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklassa 2 kohdan mukaisesti. Tietyn hitsattujen putkien lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan yhteisöön viedyn putkilajin kokonaismyynnin määrästä.

(35)

Lisäksi tutkittiin, voidaanko kunkin putkilajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä varten määritettiin kunkin asianomaisessa maassa vientiä harjoittavan tuottajan osalta, kuinka suuri osuus tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta kunkin viedyn tuotelajin myynnistä oli ollut kannattavaa.

(36)

Niiden tuotelajien osalta, joiden kotimarkkinamyynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, tarkasteltiin voitaisiinko normaaliarvo määrittää muiden tuottajien kotimarkkinahintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jos muiden tuottajien kotimarkkinahinnoista ei ollut käytettävissä luotettavia tietoja, käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskennallista normaaliarvoa.

(37)

Jos normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskennallisesti, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto perustuivat kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviin tosiasiallisiin tietoihin tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(38)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(39)

Jos vientimyynti tapahtui etuyhteydessä olevan tuojan kautta eikä sitä pidetty luotettavana, vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle ja jota oli asianmukaisesti oikaistu kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä ilmenneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voittojen huomioon ottamiseksi. Tältä osin käytettiin etuyhteydessä olevan tuojan omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia. Voittomarginaali määritettiin yhteistyöhön osallistuneilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen tietojen perusteella.

(40)

Tapauksissa, joissa ei ollut vientihintaa eikä näin ollen tuotujen tuotteiden jälleenmyyntihintaa, vientihinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti hyväksyttävällä perusteella.

(41)

Vertailukelpoisten tuotelajien normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaisia oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö.

(42)

Kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti tuotelajeittain painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisen vertailun perusteella.

(43)

Kun kyseessä oli useiden toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä, sille vahvistettiin komission tavanomaisen käytännön mukaisesti kaikkiin ryhmän yrityksiin sovellettava yhteinen polkumyyntimarginaali toimenpiteiden mahdollisen kiertämisen välttämiseksi.

(44)

Yhteistyöstä kieltäytyneille yrityksille määritettiin jäännöspolkumyyntimarginaali käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(45)

Jäännöspolkumyyntimarginaalin laskemista varten määritettiin ensin yhteistyöhön osallistumisen aste. Yhteistyöhön osallistumisen aste katsottiin korkeaksi, jos yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin määrä oli lähellä Eurostatin asianomaiselle maalle esittämiä lukuja eikä ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi kieltäytynyt yhteistyöstä. Tällaisissa tapauksissa vahvistettiin mahdollisten toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi jäännöspolkumyyntimarginaali samalle tasolle kuin sille yhteistyöhön osallistuneelle yritykselle, jolla oli korkein polkumyyntimarginaali.

(46)

Yleensä kun yhteistyöhön osallistumisen taso oli alhainen, jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin edustavaa mallia koskevaan korkeimpaan marginaaliin, joka oli vahvistettu toiselle yhteisyöhön osallistuneelle tuottajalle. Tätä menettelytapaa pidettiin välttämättömänä myös siksi, että haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen.

(47)

Tuonti Bosniasta ja Hertsegovinasta oli 33 tuhatta tonnia tutkimusajanjaksolla, ja sen markkinaosuus oli noin 2,5 prosenttia. Suurimman vientiä harjoittavan tuottajan osuus oli yli 90 prosenttia Bosnian ja Hertsegovinan (kotimarkkinoille ja vientiin suunnatusta) kokonaistuotannosta. Se osallistui tutkimuksessa yhteistyöhön ja vastasi kyselylomakkeeseen.

(48)

Samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli edustava, kuten 32 kappaleessa todettiin. Edellä esitetyn yleisen menetelmän mukaisesti normaaliarvo perustui Bosnian ja Hertsegovinan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin tai tarpeen mukaan normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti.

(49)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille. Näin ollen vientihinta perustui perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti etuyhteydettömien asiakkaiden maksamiin tai maksettavaksi tuleviin hintoihin yhteisössä.

(50)

Viejä kiisti valituksen tekijän väittämät kuljetuskustannukset. Paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa voitiinkin osoittaa, että nämä kustannukset olivat alhaisemmat.

(51)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti oikaisujen muodossa huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli kyseenalaisti fyysisten ominaisuuksien perusteella komission väitetysti tekemät oikaisut. Fyysisten ominaisuuksien perusteella ei kuitenkaan myönnetty eikä tosiasiallisesti tehty oikaisuja laskettaessa polkumyyntimarginaalia ainoalle vientiä harjoittavalle tuottajalle Bosniassa ja Hertsegovinassa.

(52)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin painotetun keskiarvon mukaisesti, ja menetelmä osoitti polkumyyntimarginaaliksi 0,7 prosenttia.

(53)

Koska polkumyyntimarginaali on perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti vähimmäistasoa eli alle 2 prosenttia, menettely Bosniaa ja Hertsegovinaa vastaan olisi päätettävä ilman toimenpiteiden käyttöönottoa. Maasta tulevan tuonnin luonnetta ja vaikutusta arvioidaan vahinkoa käsittelevässä osassa kohdassa ”muut tekijät”.

(54)

Eurostatin tietojen (kaikki CN-koodit) mukaan Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä lisääntyi jyrkästi vuosien 2004 ja 2006 välillä 22 tuhannesta tonnista 111 tuhanteen tonniin (180 tuhatta tonnia tutkimusajanjaksolla). Kiina on näin ollen ehdottomasti suurin tuoja yhteisön markkinoille, ja sen markkinaosuus kasvoi vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 1,8 prosentista yli 13,8 prosenttiin. Yhteistyöhön osallistuneet tuottajat ovat raportoineet vieläkin suurempia vientimääriä (233 tuhatta tonnia). Kuuden otokseen valitun yrityksen ilmoituksen mukaan vienti oli 219 tuhatta tonnia. Ensimmäinen ajatus tästä ristiriitaisuudesta on, että markkinoiden valtaus ja kiinalaisen viennin osuus on vielä alun perin ajateltua merkittävämpi.

(55)

Eurostatin ja yhteistyöhön osallistuneiden tuottajien ilmoittamien määrien välisessä ristiriitaisuudessa saattaa olla kyse myös siitä, että tarkasteltavana oleva tuote on ilmoitettu virheellisesti tullissa. Tämä vastaisi yhteisön tuotannonalan esittämiä väitteitä, joiden mukaan tarkasteltavana olevasta tuotteesta on tehty virheelliset tulli-ilmoitukset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että toimijat voivat myydä erilaisia putkia (joista jotkin kuuluvat tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja jotkin eivät) samalla laskulla. Sen vuoksi ei ole poissuljettua, että tarkasteltavana oleva tuote voitaisiin ilmoittaa virheellisesti tullissa kuuluvaksi muuhun kuin tarkasteltavana olevan tuotteen koodiin, riippuen siitä miten selvästi eroavaisuudet ilmoitetaan laskussa.

(56)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(57)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(58)

Tämän tutkimuksen vireillepanon jälkeen kiinalaisista tuottajista/tuottajien ryhmistä, jäljempänä ’yksiköt’, valittiin otokseen kuusi, joista kaikki olivat pyytäneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaista markkinatalouskohtelua ja vastanneet sitä koskevaan lomakkeeseen annetussa määräajassa. Tätä varten niille tehtiin tarkastus paikan päällä. Komission vakiintuneena käytäntönä on selvittää, täyttävätkö keskenään etuyhteydessä olevat yritykset kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. Sen vuoksi jos pyynnön esittäjään etuyhteydessä oleva tytäryhtiö tai muu yritys on tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja ja/tai viejä ja/tai kauppias, yritystä pyydettiin toimittamaan erillinen markkinatalouskohtelupyyntö koskeva lomake.

(59)

Kuuden otokseen valitun yksikön tiloissa tehdyn tarkastuksen perusteella päätettiin, että niiden kaikkien markkinatalouskohtelupyynnöt oli hylättävä. Tämä johtui siitä, että mikään yksiköistä ei täyttänyt perusteita 1, 2 ja 3 (ks. analyysi jäljempänä). Tutkimuksen mukaan kaikki yksiköt täyttivät perusteet 4 ja 5. Tämä merkitsee sitä, että konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaa vakauden ja oikeusvarmuuden ja että valuuttamuunnokset tehtiin markkinahintaan.

(60)

Monissa tapauksissa yritysten asiakirjat eivät olleet luotettavia. Jotkin yritykset esittivät eri versiota samasta asiakirjasta (esim. korjattuja toimilupia, kaksi erilaista yhtiöjärjestystä, joissa oli eri osakkeenomistajat, yhtiöjärjestys, jota ei ole allekirjoitettu). Paikallisviranomaiset hyväksyivät tällaiset tilanteet ja olivat jopa antaneet todistuksia ja asiakirjoja ilman mitään selvityksiä. Näin epäluotettavat asiakirjat tekevät yritysten oikeusperustan epävarmaksi, ja vaikuttaa siltä, että valtio puuttui edelleen asioihin.

(61)

Joissakin muissa tapauksissa toimilupiin liittyi ristiriitaisuuksia. Yhdessä tapauksessa oli annettu toimilupa, jossa ei täsmennetty toiminnan aloitus- eikä lopetuspäivää. Myöhemmin toimitettiin versio, jossa oli ainoastaan lopetuspäivä. Tämä horjuttaa esitettyjen asiakirjojen luotettavuutta.

(62)

Komission päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritykset toivat yleisesti esiin, että ne ovat yksityisomistuksessa. Niiden väitteiden vastaisesti todettiin kuitenkin valtion puuttumista asioihin silloinkin, kun kyseessä ei ollut valtion omistus tai vain osittainen valtion omistus. Kuten edellä esitettiin, muiden tekijöiden perusteella pääteltiin, että valtio puuttui asioihin merkittävästi.

(63)

Saadut kommentit eivät olleet sellaisia, että komissio olisi muuttanut päätelmiään niiden perusteella. Pääteltiin siis, että valtio puuttui merkittävästi yritysten asioihin.

(64)

Tutkittavien yritysten kirjanpitokäytännöissä havaittiin useita epäselvyyksiä. Kaikkien yritysten osalta havaittiin, että kirjanpito ei ollut johdonmukaista.

(65)

Epäselvyyksiä havaittiin muun muassa siinä, miten yritykset lisäsivät merkittyä pääomaansa (pääoman lisäys ei heijastanut tosiasiallisia investointeja). Joissakin tapauksissa yrityksen omaa pääomaa ei koskaan talletettu käteis- tai luontoissuorituksina. Joissakin toisissa tapauksissa taas epävarmoja saatavia ei kirjattu kansainvälisten kirjanpitostandardien mukaisesti. Joidenkin yritysten tilinpäätöksissä ei tuotu esiin merkittyä pääomaa yrityksen asiakirjoissa, kuten yhtiöjärjestyksessä tai toimiluvassa, ilmoitetulla tavalla. Epäselvyyksiä havaittiin poistoissa (jotkin yritykset eivät suorittaneet joitakin varallisuuden poistoja) ja maankäyttöoikeuksissa, joita ei ollut merkitty kirjanpitoon asianmukaisesti.

(66)

Jotkin yritykset väittivät, että kirjanpitojärjestelmän epäselvyydet eivät olisi saaneet vaikuttaa markkinatalouskohtelua koskevaan päätökseen siinä määrin. Niiden väitteiden mukaan kirjanpitojärjestelmän epäselvyydet, vaikka niitä olisi paljonkin, eivät ole sinällään riittäviä, jotta niiden perusteella voidaan päätellä, että peruste 2 ei täyty. Vaikka oletettaisiinkin, että perustetta 2 voitaisiin pitää täyttyneenä, jos kirjanpitoon liittyviä epäselvyyksiä pidettäisiin vähäisinä, tässä tapauksessa epäselvyydet eivät olleet vähäisiä, kuten edeltävistä kappaleista käy ilmi.

(67)

Joissakin tapauksissa väitettiin lisäksi, että ulkoiset eli riippumattomat tilintarkastajat tarkastivat kirjanpidon. Tarkastajat eivät kuitenkaan tuoneet esiin mitään niistä ongelmista, jotka tutkimuksessa havaittiin, joten tarkastus ei ollut kansainvälisten kirjanpitostandardien mukainen. Kyseiset yritykset eivät näin ollen voineet osoittaa, että niillä olisi yksi selkeä peruskirjanpito, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti.

(68)

Tutkimuksessa havaittiin myös maankäyttösopimuksiin liittyviä epäselvyyksiä. Monissa tapauksissa maankäyttöoikeuksista ei ollut mitään maksutositteita, mikä altistaa yritykset merkittävälle valtion asiaan puuttumiselle, koska kyseessä on valtion omistama maa. Jotkin yritykset eivät pystyneet esittämään luotettavia todisteita osakkeiden hankkimisesta ja siirrosta. Joissakin tapauksissa omaisuuserien uudelleenarviointi oli ollut selvästi satunnaista. Yksityistämiseen liittyvät epäselvyydet tekivät myöhemmistäkin osakkeensiirroista epäilyttäviä ja vaikuttavat olevan syynä siihen, että paikallisviranomaiset puuttuvat joidenkin yritysten toimintaan.

(69)

Näin ollen yksityistämiseen liittyvillä epäselvyyksillä on edelleen vaikutusta nykytilanteeseen ja yritysten toimintaan, koska tuotantokustannuksiin ja omaisuuden arvoon kohdistuu merkittäviä vääristymiä, jotka ovat siirtyneet aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

(70)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin ja asiasta ilmoitettiin niille osapuolille, joita se välittömästi koskee. Yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, mutta markkinatalouskohtelua koskevien päätelmien suhteen ei esitetty huomautuksia.

(71)

Komissio sai huomautuksia markkinatalouskohtelua hakeneilta. Huomautuksia on käsitelty tarpeen mukaan joko edellä olevassa analyysissä tai henkilökohtaisessa vastauksessa kyseiselle viejälle. Mitkään saaduista huomautuksista eivät kuitenkaan olleet sellaisia, että ne olisivat muuttaneet markkinatalouskohtelua koskevia päätelmiä.

(72)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(73)

Kaikkien yritysten osalta vahvistettu valtion puuttuminen asiaan vaikuttaa niiden toimintaan kokonaisuudessaan. Sen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että tällainen puuttuminen asiaan vaikuttaa vientihintojen ja -määrien samoin kuin myyntiehtojen ja muiden vientitoimintaan liittyvien seikkojen määrittymiseen.

(74)

On myös muistettava, että kuusi tutkimuksen kohteena ollutta yritystä vastasi lähes kokonaan yhteisöön suuntautuvasta viennistä. Kun otetaan huomioon viennin keskittyminen, markkinatoimijoiden suhteellisen pieni määrä ja valtion asioihin puuttumisen merkittävä taso kaikkien tutkittujen yritysten osalta, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että valtion puuttumista asiaan hyödynnetään toimenpiteiden kiertämiseksi, jos yksittäisille viejille vahvistetaan eri tullit.

(75)

Yritykset eivät näin olleen voineet osoittaa, että ne täyttävät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan b ja e alakohdan mukaiset perusteet.

(76)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti niille yrityksille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritettiin vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(77)

Komissio totesi ensimmäisessä ilmoituksessa aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana Kiinaa ja Valko-Venäjää koskevan normaaliarvon määrittämiseksi ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta. Yksi osapuoli vastusti ehdotusta ja piti Turkin valintaa sopivampana. Se totesi, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan tarvittaessa valitaan saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa. Lisäksi todettiin, että Turkkia käytettiin vertailumaana Ukrainan osalta alkuperäisessä tutkimuksessa.

(78)

Toimielimet kuitenkin pitivät Yhdysvaltoja sopivampana valintana vertailumaaksi tässä uudessa tutkimuksessa jäljempänä esitettyjen seikkojen perusteella.

(79)

Yhteisön toimielimet ovat periaatteessa samaa mieltä siitä, että tarkastelussa olisi loogista ottaa lähtökohdaksi saman vertailumaan käyttö kuin alkuperäisessä tutkimuksessa (vaikka tarkastelussakin voi olla hyväksyttäviä syitä muuttamiseen). Kiinan ja Valko-Venäjän osalta tämä asetus ei kuitenkaan perustu tarkasteluun vaan uuteen tutkimukseen. Sen vuoksi edellä esitetyt syyt eivät päde. Kuten lisäksi toisaalla tässä asetuksessa on selitetty, Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelimen naudanlihaa ja riisiä (Meksiko) koskevan raportin (7) perusteella niitä turkkilaisia yrityksiä, joilla oli nollatulli alkuperäisessä tutkimuksessa, ei otettu tutkimuksen kohteeksi tässä menettelyssä. Sen vuoksi toimielimillä ei ollut täyttä kuvaa normaaliarvosta Turkin markkinoilla. Lisäksi Turkin markkinoilla vaikuttaa esiintyvän tiettyjä vääristymiä. Erityisesti tuonnin markkinaosuus Turkissa oli erittäin alhainen (3,3 %), kun taas Yhdysvalloissa tuonnin osuus markkinoilla oli 39 prosenttia. Näin alhainen tuonnin markkinaosuus saattaa olla osoitus kansainvälisen kilpailun estämisestä Turkin markkinoilla siitä huolimatta, että Turkissa on noin 15 tiedossa olevaa tuottajaa.

(80)

Toisaalta Yhdysvallat muodostaa yhteisön kokoa vastaavan suuren markkina-alueen hitsatuille putkille yleensäkin ja tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Kilpailua vaikuttaa esiintyvän merkittävässä määrin. Markkinoilla vaikuttaisi olevan yli 15 kotimaista tuottajaa, jotka kilpailevat keskenään, ja näiden osuus kotimarkkinamyynnistä on merkittävä verrattuna Kiinasta yhteisöön suuntautuvaan vientiin.

(81)

Lisäksi Yhdysvaltoihin tulee merkittävästi tuontia yhteisön ulkopuolisista maista siitä huolimatta, että tutkimusajanjaksolla sovellettiin polkumyyntitoimenpiteitä useista maista (Brasiliasta, Intiasta, Koreasta, Meksikosta, Taiwanista, Thaimaasta ja Turkista) peräisin olevaan tuontiin. Tuonnin arvioitiin kattavan tutkimusajanjaksolla yli kolmanneksen Yhdysvaltojen kulutuksesta ja olevan peräisin (noin kolme neljännestä tuonnin määrästä) maista, joihin sovellettiin 0 prosentin tullia eikä polkumyyntitulleja. Tutkimusajanjakso vastaa itse asiassa kautta, jolloin Yhdysvaltojen viranomaiset tutkivat Kiinasta peräisin olevaa tuontia väitettyjen vahingollisen polkumyyntikäytäntöjen vuoksi, ja tämän johdosta tammikuussa 2008 otettiin käyttöön toimenpiteet (joita muutettiin myöhemmin huhtikuussa 2008 ja jotka vaihtelivat 69,2 prosentista 85,55 prosenttiin). (8) Näillä toimenpiteillä ei ole ollut selvää vaikutusta edellä mainittuun analyysiin, vaan niistä pikemminkin näkyy tutkimusajanjaksolla Yhdysvalloissa vallinnut hintataso, joka saattaa hyvinkin olla keinotekoisesti painunut alaspäin Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin vaikutuksesta.

(82)

Tuotantoprosessi ja raaka-aineiden saanti ovat toisiinsa verrattavia Yhdysvalloissa ja Kiinassa, eikä Kiinalla vaikuta olevan selvää luonnollista etua tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa tai myynnissä.

(83)

Kun Turkkia ja Yhdysvaltoja on verrattu tällä perusteella, on päätelty, että Yhdysvallat on asianmukaisempi vertailumaa Kiinan ja Valko-Venäjän osalta.

(84)

Kaikille tiedossa olleille yhdysvaltalaisille tuottajille lähetettiin kyselylomake. Komissio sai vastauksen yhdeltä merkittävältä tuottajalta. Kyseisen yhteistyöhön osallistuneen tuottajan tuotanto ja kotimarkkinamyynti olivat edustavia normaaliarvon määrittämistä varten.

(85)

Sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli valittu vertailumaaksi, määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti edellä 32–37 kappaleessa esitettyä menetelmää käyttäen normaaliarvo vertailumaan yhteistyöhön osallistuneelta tuottajalta saatujen tietojen eli maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(86)

Samankaltaista tuotetta valmistavan tuottajan kotimarkkinamyynnin todettiin olevan edustavaa verrattuna tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteisöön vientiin. Kotimarkkinamyynnin katsottiin lisäksi tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(87)

Kun tuotetta vietiin suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(88)

Kun vienti yhteisöön tapahtui etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnan perusteena käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti hintoja, joilla asianomaiset tuottajat myivät tuotetta kauppayhtiöille, toisin sanoen etuyhteydettömälle ostajalle, vientiä varten.

(89)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Kuljetus- ja vakuutuskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden ja pankkimaksujen perusteella tehtiin asianmukaisia oikaisuja, jos se todettiin perustelluksi. Tarvittaessa tehtiin myös asianmukaiset oikaisut fyysisten ominaisuuksien erojen perusteella.

(90)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi komissio määritti ensin yhteistyöhön osallistumisen asteen. Eurostatin tietojen perusteella laskettua Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavan tuotteen tuonnin kokonaismäärää ja kiinalaisten viejien kyselylomakkeessa ilmoittamaa viennin määrää verrattiin keskenään. Kuten 54 kappaleessa todettiin, Eurostatin ilmoittaman vientimäärän ja vientiä harjoittavien tuottajien kyselyvastauksissa ilmoittaman vientimäärän välillä oli ristiriitaisuus (180 tuhatta tonnia ja 216 tuhatta tonnia). Tämän perusteella yhteistyöhön osallistumisen aste vahvistettiin erittäin korkeaksi.

(91)

Polkumyyntimarginaali laskettiin seuraavasti: vientihinta laskettiin yhteistyöhön osallistuneiden viejien kyselyvastauksissa ilmoittamien tarkkojen tietojen perusteella; poikkeuksen muodosti yksi yksikkö, jonka vastaukset olivat puutteellisia, minkä vuoksi tuotteiden fyysisten ominaisuuksien vertailu ei ollut mahdollista. Vientihintaa verrattiin vertailumaalle vahvistettuun normaaliarvoon.

(92)

Polkumyyntimarginaaliksi koko maan osalta vahvistettiin 130,8 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla.

(93)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan Valko-Venäjää ei pidetä markkinatalousmaana. Sen vuoksi Valko-Venäjältä yhteisöön suuntautuvan viennin normaaliarvo määritettiin markkinataloutta harjoittavassa kolmannessa maassa toimivalta tuottajalta saatujen tietojen perusteella.

(94)

Tuonti Valko-Venäjältä oli tutkimusajanjaksolla yhteensä 29 tuhatta tonnia ja sen markkinaosuus oli noin 2,3 prosenttia. Ainoa tiedossa oleva valkovenäläinen tuottaja osallistui yhteistyöhön tutkimuksessa ja vastasi kyselylomakkeeseen. Sillä on jalostuskorvaussopimus kahden tuojan kanssa Saksassa ja Sveitsissä. Ainoastaan yksi EU:ssa toimiva tuoja osallistui yhteistyöhön tässä tutkimuksessa.

(95)

Jalostuskorvaussopimuksen mukaan saksalainen tuoja, joka on valkovenäläisestä tuottajasta riippumaton yritys, toimittaa tuottajalle raaka-ainetta ja kattaa kaikki sen tuonnista Valko-Venäjälle aiheutuvat kustannukset (kuljetus-, käsittely- ja vakuutuskustannukset). Sen jälkeen se maksaa jalostuskorvausmaksun ja kattaa kuljetus-, käsittely- ja vakuutuskustannukset Valko-Venäjältä EU:hun. Saksalainen tuoja säilyttää koko valmistusprosessin ajan omistuksensa tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, joka viedään Valko-Venäjältä. Koska jalostuskorvaussopimuksen mukaan ei ole varsinaista vientihintaa, se oli muodostettava laskennallisesti.

(96)

Tätä varten verrattiin Valko-Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontia, joka laskettiin Eurostatin tietojen perusteella (CN-koodit ex 7306 30 41, ex 7306 30 49, ex 7306 30 72 ja ex 7306 30 77), ja yhteistyöhön osallistuneen valmistajan ja edellä mainitun saksalaisen toimijan kyselyvastauksissa ilmoittaman viennin määrää. Tällä perusteella yhteistyöhön osallistumisen asteen todettiin olevan alhainen, eli noin 30 prosenttia Valko-Venäjän kokonaisviennistä yhteisöön.

(97)

Kukaan ei pyytänyt perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaista yksilöllistä kohtelua.

(98)

Normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti hintojen tai laskennallisen arvon perusteella.

(99)

Kuten Kiinaa koskevassa osassa todettiin, ensimmäisessä ilmoituksessa esitettiin Yhdysvaltoja asianmukaiseksi vertailumaaksi, jotta voidaan määrittää normaaliarvo Valko-Venäjää ja Kiinaa varten. Yhdysvaltojen valinnan perusteena olevat tärkeimmät syyt, jotka esitettiin edellä Kiinaa koskevassa analyysissä, pätevät myös Valko-Venäjän kohdalla. Kaksi osapuolta vastusti Yhdysvaltojen valintaa vertailumaaksi ja ehdotti sen sijaan Turkkia. Tärkeimmät syyt, joiden vuoksi komissio valitsi Yhdysvallat eikä Turkkia, on esitetty 76–84 kappaleessa.

(100)

Sen vuoksi 32–37 kappaleessa esitettyä menetelmää on sovellettu normaaliarvon määrittämiseen.

(101)

Saksalaisen tuojan toimittamat tiedot liittyivät vain osittain Valko-Venäjältä peräisin oleviin ja yhteisöön vietyihin tuotteisiin. Muusta erittäin merkittävästä osasta tätä tuontia ei toimitettu mitään tietoja. Sen vuoksi viimeksi mainittujen osalta oli hyödynnettävä parhaita käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(102)

Tietoja analysoitiin kahdesta tärkeimmästä lähteestä. Eurostatin tietoja ei pidetty riittävinä. Ensinnäkin niihin sisältyi saksalaisen toimijan kanssa jalostuskorvaustoimia, joista ei ollut vientihintoja. Toiseksi niihin sisältyi jalostuskorvaustoimia myös sveitsiläisen yrityksen kanssa, joka kieltäytyi yhteistyöstä. On korostettava, että tiettyjen osapuolien väitteen ja Interpipe Groupin verkkosivun mukaan ukrainalainen yritys, joka on Ukrainaa koskevan välivaiheen tarkastelun kohteena, on etuyhteydessä sekä sveitsiläiseen että valkovenäläiseen yritykseen. Koska sveitsiläinen yritys kieltäytyi yhteistyöstä, sen liiketoimien osalta ei voitu vahvistaa vientihintoja.

(103)

Toisaalta käytössä oli yksityiskohtaisia tuotelajikohtaisia tietoja edellä mainitun saksalaisen toimijan liiketoimista, myös sen kustannuksista. Näin tutkiva viranomainen pystyi vahvistamaan tuotelajikohtaisen vientihinnan, kuten jäljempänä selitetään. Sen vuoksi näitä pidettiin parhaina komission käytettävissä olevina tietoina.

(104)

Vientihinta muodostettiin laskennallisesti tarkasteltavana olevan tuotteen, joka myytiin yhteistyöhön osallistuneen saksalaisen tuojan ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle, hinnan perusteella. Tässä tapauksessa jalostuskorvaussopimuksen vuoksi oli tehtävä tiettyjä oikaisuja, jotta saatiin luotettava vientihinta yhteisön rajalla. Oikaisuja tehtiin kaikkiin yhteisön rajan ja saksalaisen tuojan ensimmäisen riippumattoman asiakkaan välillä syntyneisiin kustannuksiin. Näihin sisältyivät saksalaisen tuojan myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitot sekä kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja tullit yhteisössä.

(105)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon hintoihin ja niiden vertailtavuuteen vaikuttavat eroavuudet. Asianmukaiset oikaisut tehtiin fyysisten erojen, kuljetus- ja vakuutuskustannusten ja tullimaksujen perusteella aina, kun ne todettiin perustelluiksi ja paikkansa pitäviksi ja niistä esitettiin todennettu näyttö.

(106)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 92,4 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla.

(107)

Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrä oli noin 36 tuhatta tonnia, ja sen markkinaosuus oli 3,3 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(108)

Vientiä harjoittavien tuottajien suuren määrän vuoksi alun perin valittiin otos. Tähän liittyen neljää ryhmää pyydettiin vastaamaan komission kyselylomakkeeseen, mutta vastauksia saatiin vain kahdelta, minkä vuoksi otanta ei ollut enää tarpeen.

(109)

Kummankin vientiä harjoittavan tuottajan osalta tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti oli edustavaa 32 kappaleessa määritellyllä tavalla. Edellä 33 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetyn menetelmän mukaisesti normaaliarvo perustui Venäjän riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin.

(110)

Valmistus- ja etenkin energiakustannusten osalta tutkittiin, vastasivatko vientiä harjoittavien tuottajien maksamat kaasun hinnat kaasun tuotanto- ja jakelukustannuksia.

(111)

Havaittiin, että vientiä harjoittavien tuottajien kaasusta maksama kotimarkkinahinta oli noin neljännes Venäjältä viedyn maakaasun hinnasta. Tässä suhteessa kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että kaasun hinnat Venäjän kotimarkkinoilla ovat säänneltyjä hintoja, jotka ovat selvästi sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksettuja markkinahintoja alemmat. Koska kaasun kustannuksia ei ollut merkitty todellisuutta vastaavasti vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitoon perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niitä oli oikaistava. Koska riittävän edustavia, vääristymättömiä kaasun kotimarkkinahintoja ei ollut Venäjän osalta saatavilla, katsottiin aiheelliseksi tehdä oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti muilta edustavilta markkinoilta saatujen tietojen perusteella. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan oikaistuna paikallisilla jakelukustannuksilla. Waidhaus on tärkein venäläisen kaasun myyntikanava EU:hun, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuna edustavana markkina-alueena.

(112)

Niiden tuotelajien osalta, joille muodostettiin laskennallinen normaaliarvo edellä kuvatulla tavalla, laskennallisen arvon perustana käytettiin vietyjen tuotelajien valmistuskustannuksia oikaistuina kaasukustannuksilla.

(113)

Jos vienti yhteisöön tapahtui yhteisössä sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta, on laskennallinen vientihinta vahvistettu perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Jos vienti tapahtui Venäjällä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta riippumattomille asiakkaille yhteisössä, vientihinta on laskettu yhteisössä sijaitsevien riippumattomien asiakkaiden maksamien tai maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

(114)

Asianmukaiset oikaisut tehtiin luotto-, kuljetus- ja liitännäiskustannusten perusteella aina, kun ne todettiin perustelluiksi ja niistä esitettiin todennettu näyttö.

(115)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyy. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen molemmat venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat huomautuksia. Ensimmäisessä tapauksessa perustellut huomautukset, jotka koskivat erityisesti laskennallisten normaaliarvojen oikaisuja, johtivat polkumyyntimarginaalin pieneen muutokseen, jolla ei ole vaikutusta polkumyyntitulliin, koska tarkistettu polkumyyntimarginaali on edelleen yli vahinkomarginaalin. Toisessa tapauksessa osapuoli toi esiin laskuvirheen, jonka vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskulut oli laskettu kahteen kertaan; virhe korjattiin. Tällä perusteella polkumyyntimarginaalit (vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää kohti) ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(116)

Koska yhteistyöhön osallistumisen taso oli korkea (yli 90 % tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Venäjältä yhteisöön Eurostatin tietojen mukaan), kaikkiin muihin venäläisiin viejiin sovellettava jäännöspolkumyyntimarginaali asetettiin samalle tasolle kuin yhteistyöhön osallistuneeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan eli TMK Groupiin sovellettava marginaali, joka oli 22,7 prosenttia.

(117)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, jatkuisiko tai toistuisiko polkumyynti todennäköisesti, jos Thaimaata, Turkkia ja Ukrainaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(118)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti Turkin ja yhden ukrainalaisen yrityksen osalta tarkasteltiin vielä, olivatko olosuhteet muuttuneet, koska alkuperäinen tutkimus koski polkumyyntiä, jota voitiin pitää luonteeltaan pysyvänä.

(119)

Alkuperäisestä tutkimuksesta poiketen Thaimaasta ei ollut lainkaan tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä tutkimusajanjaksolla Eurostatin tietojen mukaan. Ainoa yhteistyöhön osallistunut tuottaja ei ilmoittanut lainkaan vientimyyntiä yhteisöön, eivätkä muut vientiä harjoittaneet tuottajat osallistuneet yhteistyöhön. Thaimaan vientitilastojen perusteella vaikutti siltä, että tutkimusajanjaksolla Thaimaasta oli jonkin verran kirjattua vientiä, joka saattoi osittain liittyä myös tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, mutta vienti oli kuitenkin määrältään vähäpätöistä eikä näin ollen edustavaa.

(120)

Yhteistyöhön osallistumisen taso tässä tarkastelussa oli erittäin alhainen; vain yksi thaimaalainen tuottaja ilmoittautui menettelyn aikana. Valituksen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan Thaimaassa oli kuitenkin tutkimusajanjaksolla vähintään 12 muuta tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajaa. Yksikään näistä ei osallistunut tutkimuksessa yhteistyöhön, minkä vuoksi yhteistyöhön osallistumisen aste oli alle 10 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen arvioidusta tuotannosta Thaimaassa.

(121)

Ainoalla yhteistyöhön osallistuneella thaimaalaisella tuottajalla ei ollut lainkaan vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Koska Thaimaasta peräisin olevaa tarkasteltavana olevaa tuotetta ei viety yhteisöön, polkumyynti ei voinut jatkua. Tässä tapauksessa analyysissä on siis tarkasteltava polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä, jos toimenpiteet kumotaan.

(122)

Kuten 120 kappaleessa todettiin, tutkimuksen mukaan Thaimaassa oli tutkimusajanjaksolla ainakin 13 tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajaa, joista vain yksi osallistui yhteistyöhön tutkimuksessa.

(123)

Tarkastelussa katsottiin, missä määrin yhdeltä yhteistyöhön osallistuneelta thaimaalaiselta tuottajalta saatuja tietoja voitaisiin käyttää Thaimaasta peräisin olevan viennin todennäköisen kehittymisen kokonaistilanteen analysointiin ja erityisesti vertailuarvona kotimarkkina- ja vientihintojen, kustannusten, tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen osalta.

(124)

Tältä osin yhteistyöhön osallistuneen yrityksen toimittamissa tiedoissa havaittiin useita puutteita. Yritys ei pystynyt ensinnäkään sovittamaan kotimarkkina- ja vientihintoja yhteen tosiasiallisten liiketoimien eikä tarkastetun kirjanpidon kanssa tutkimusajanjaksolla. Yritys ei myöskään pystynyt toimittamaan tuotantokustannusten erittelyä tuotevalvontakoodin (PCN) perusteella, kuten asianomaisille osapuolille toimitetussa lomakkeessa edellytetään. Tuottaja pystyi toimittamaan tuotantokustannukset vain kaikkien tuotettujen tuotevalvontakoodien keskimääräisinä tuotantokustannuksina, jotka on eritelty mustien ja galvanisoitujen putkien välillä. Tuotevalvontakoodien kustannusrakenteesta muilta tuottajilta muista tutkimuksen piiriin kuuluvista maista saadut tiedot osoittivat, että tuotantokustannuksissa tuotevalvontakoodia kohti on merkittävää vaihtelua. Tämä koskee myös kyseisen thaimaalaisen yrityksen tuottamia ja myymiä tuotelajeja. Tämän vuoksi kustannusten erittelyä, jossa ei voida tehdä tuotevalvontakoodikohtaista vertailua, ei voida pitää riittävänä kotimarkkinoiden normaaliarvon määrittämiseksi.

(125)

Vaikka tällaiset tiedot olisi saatukin, olisi muistettava, että yhteistyöhön osallistuneen tuottajan tuotanto on alle 10 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta Thaimaassa, mikä merkitsee, että tietoja olisi joka tapauksessa täydennettävä muulla tilastoaineistolla, jotta voitaisiin arvioida edustavuus maanlaajuista arviointia varten.

(126)

Yritykselle ilmoitettiin komission aikeesta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa ja syistä, miksi tätä pidettiin tarpeellisena, kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon tutkimuksen aikarajat. Saadut huomautukset analysoitiin perusteellisesti ja niihin vastattiin yksityiskohtaisesti. Yrityksen antamia selityksiä ei kuitenkaan pidetty tyydyttävinä, jotta komissio olisi voinut välttää parhaiden käytettävissä olevien tietojen soveltamisen edellä esitetyillä aloilla.

(127)

Tämän vuoksi kotimarkkinahintoja ja muihin maihin suuntautuvan viennin hintoja koskevat tiedot thaimaalaisten viejien osalta perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin, myös valitukseen ja julkisesti saataviin tietoihin.

(128)

Sitä vastoin yrityksen toimittamat varastoja, tuotantotasoa ja kapasiteettia koskevat tiedot voitiin varmentaa. Näitä tietoja yhdessä valitukseen sisältyvien tietojen kanssa voitiin näin ollen käyttää kaikkien thaimaalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotantomäärän ja kapasiteetin määrittämiseen.

(129)

Edellä esitetyn perusteella otettiin huomioon seuraavat seikat arvioitaessa todennäköisiä vaikutuksia, jos toimenpiteet kumotaan.

(130)

Valituksen mukaan Thaimaassa on käyttämätöntä kapasiteettia yli 370 tuhatta tonnia, mikä on lähes 30 prosenttia kokonaiskapasiteetista. Tämä käyttämätön kapasiteetti, joka voitaisiin suunnata yhteisön markkinoille, on yli 25 prosenttia yhteisön kokonaiskulutuksesta (määritelty 231 kappaleessa).

(131)

Yhteistyöhön osallistuneen tuottajan, jonka osuus Thaimaan kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla oli alle 10 prosenttia, käyttämättömän kapasiteetin taso oli vieläkin huomattavampi: yli 50 prosenttia.

(132)

Yhdessä nämä tekijät osoittavat, että Thaimaassa on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Koska ei ole todisteita, jotka osoittaisivat, että kapasiteetti voitaisiin käyttää lisääntyneeseen kotimarkkinamyyntiin, muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin suuntautuvaan myyntiin tai muun kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon, päätellään että jos toimenpiteiden annetaan raueta, tämä käyttämätön kapasiteetti mitä todennäköisimmin suunnataan yhteisöön, eikä vähiten sen vuoksi, että yhteisö muodostaa houkuttelevat vientimarkkinat.

(133)

Kun otetaan huomioon, että yhteisön markkinat ovat maailman suurimpien joukossa, pelkkä niiden koko tekee niistä houkuttelevat kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen thaimaalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta. Yhteisön markkinoiden merkittävyyttä korostaa vielä se, että Yhdysvalloilla, joka muodostaa toisen suuren markkina-alueen, on käytössä Thaimaasta tulevan tuonnin vastaisia toimenpiteitä.

(134)

Kun huomioon otetaan vielä suhteellisen houkutteleva hintataso yhteisössä, jossa on olemassa hyvin kehittyneet jakelukanavat, katsotaan että ilman toimenpiteitä olisi selvä taloudellinen kannustin siirtää vientiä suurilta kolmansien maiden, kuten Yhdysvaltojen, markkinoilta yhteisön markkinoille.

(135)

Näissä olosuhteissa katsotaan, että nykyisen kapasiteetin käyttöasteen lisäys todennäköisesti suunnataan vientiin ja erityisesti vientiin yhteisön markkinoille.

(136)

Monet tekijät viittaavat siihen, että todennäköisesti Thaimaan vientihinnat yhteisöön olisivat polkumyyntihintoja.

(137)

Ensinnäkin vienti suurille yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille vaikuttaa tapahtuneen polkumyyntihinnoin. Tämän vahvistavat Yhdysvaltojen polkumyynnin vastaiset toimenpiteet (noin 15 prosenttia), jotka kohdistuvat Thaimaasta vietyihin hitsattuihin putkiin. Tämä viittaa yleisempään käyttäytymismalliin, joka perustuu polkumyyntiin suurille kolmansien maiden markkinoille. Se, että thaimaalainen vienti yhteisöön lakkasi toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, vaikuttaa tukevan ajatusta, että thaimaalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät voi tai eivät halua myydä muilla kuin polkumyyntihinnoilla.

(138)

Lisäksi tarkasteltavana oleva tuote on yleensä melko homogeeninen, ja mahdolliset thaimaalaiset myyjät todennäköisesti toimittaisivat tuotetta yhteisössä vallitsevilla muun tuonnin hinnoilla. Kuten edellä on esitetty, muiden viejämaiden tuontihinnat ovat yleensä alhaiset. Kun otetaan huomioon, että thaimaalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdolliset vientihinnat todennäköisesti heijastelevat näitä alhaisia hintoja ja otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen kustannusrakenne, joka perustuu voimakkaasti teräskelojen ja sinkin hintoihin, jotka ovat kohonneet merkittävästi koko maailmassa, on todennäköistä, että vienti tapahtuisi polkumyyntihinnoin.

(139)

Merkittävä määrä Thaimaasta peräisin olevaa vientiä myytäisiin todennäköisesti yhteisöön polkumyyntihinnoin, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(140)

Valituksen esittäjä väitti, että Turkista polkumyynnillä tapahtuva tuonti todennäköisesti aiheuttaisi erittäin vakavaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Välivaiheen tarkastelun (ks. jäljempänä) yhteydessä valituksen tekijä esitti, että toimenpiteitä olisi oikaistava ylöspäin väitetysti lisääntyneen polkumyynnin ja kohonneiden vahinkotasojen vuoksi.

(141)

Tilastotiedot osoittavat, että Turkista peräisin olevan tuonnin määrä oli 110 tuhatta tonnia, mikä on noin 9 prosenttia yhteisön kulutuksesta (määritelty 231 kappaleessa). Eurostatin ilmoittamien ja yritysten ilmoittamien määrien välillä oli ristiriitaisuutta (138 tuhatta tonnia). Asiaa on käsitelty 55 kappaleessa.

(142)

Polkumyynnin laskemiseen käytettyä yleistä menetelmää (ks. 31–46 kappale) on sovellettu kaikkiin turkkilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Se eroaa alkuperäisessä tutkimuksessa käytetystä menetelmästä, jota sovellettiin poikkeuksellisesti joihinkin viejiin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla esiintyneiden merkittävien valuuttavaihteluiden vuoksi. Näiden vaihteluiden vuoksi alkuperäisessä tutkimuksessa vertailu tehtiin kuukausittaisen painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja kuukausittaisen painotetun keskimääräisen vientihinnan välillä. Nämä poikkeukselliset olosuhteet eivät kuitenkaan vallinneet tässä tutkimuksessa, joten siinä sovellettiin tavanomaista menetelmää (ks. 31–46 kappale). Näin ollen tässä tutkimuksessa turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali vahvistettiin painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan vertailun perusteella.

(143)

Alun perin tutkimuksen kohteena olivat ja otokseen valittiin yritykset Cayirova Boru Sanayi ve Ticaret AS, Istanbul, Yücel Boru ve Profil Endüstrisi AS, Istanbul, ja Noksel Çelik Boru Sanayi AȘ, Ankara, joiden yksiköllinen polkumyyntimarginaali alkuperäisessä tutkimuksessa oli nolla. Vaikka perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetään, että yritykset, joiden marginaali alkuperäisessä asetuksessa on nolla tai vähimmäistasoa, voidaan sisällyttää tarkasteluun, yhteisön toimielimillä ei kuitenkaan ole velvoitetta tehdä niin. Perusasetuksen hyväksymisen jälkeen WTO:n riitojenratkaisuelin on tulkinnut asiassa Mexico-Beef and Rice polkumyyntisopimuksen asiaan liittyviä määräyksiä niin, että niissä kielletään tällaisten yritysten tarkastelu. Sen vuoksi yhteisön toimielimet päättivät, että ei ole asianmukaista käyttää tarkastelun aikana kerättyjä tietoja näistä kolmesta yrityksestä. Näin ollen nämä yritykset suljettiin pois otoksesta. Lisäksi tässä asetuksessa oletetaan, että mikään näistä yrityksistä ei tällä hetkellä harjoita polkumyyntiä.

(144)

Otantalomakkeet lähetettiin 15 mahdolliselle turkkilaiselle tuottajalle/viejälle, joista kahdeksan vastasi. Otokseen valittiin kolme yritystä/ryhmää, joiden osuus Turkin kokonaistuonnista yhteisöön oli 41 prosenttia.

(145)

Kuten edellä mainittiin, normaaliarvo muodostettiin joko laskennallisesti tai vahvistettiin Turkissa riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai maksettavaksi tulevien hintojen perusteella. Jotkin vientiä harjoittavien tuottajien esittämistä oikaisuista on hylätty tai niitä on muutettu.

(146)

Komission päätelmistä ilmoittamisen jälkeen jotkin viejät väittivät, että luottokustannukset olisi määritettävä tuottajien ja asiakkaiden välillä sovittujen tosiasiallisten maksuehtojen perusteella. Nämä väitteet hyväksyttiin.

(147)

Tietyt yritykset pyysivät oikaisua tullinpalautusten huomioon ottamiseksi sillä perusteella, että samankaltaiseen tuotteeseen käytetystä raaka-aineesta perittiin tuontimaksuja silloin, kun se oli suunnattu kulutukseen Turkissa, mutta maksut palautettiin, kun tuote myytiin vietäväksi yhteisöön.

(148)

Yhdessä tapauksessa pyydetty summa oli korkeampi kuin tullin määrä, joka oli peritty kotimarkkinoilla myytyyn samankaltaiseen tuotteeseen fyysisesti sisällytetyistä raaka-aineista. Kannettu tulli vahvistettiin pienemmäksi, koska kyseinen yritys/yritysten ryhmä käytti kotimaisessa tuotannossaan teräskeloja, joista oli maksettu tuontitulli, mutta myös keloja, joista oli tuotaessa maksettu 0 prosentin tulli, samoin kuin paikallisesti ostettuja keloja. Näin ollen oikaisut tehtiin vastaavasti.

(149)

Toinen yritys, jonka osalta oikaisu aluksi hylättiin, väitti että se olisi pitänyt myöntää, koska sen kotimarkkinoilla myydyistä tuotteista oli kannettu tulli. Väite hyväksyttiin osittain.

(150)

Yhteisön tuotannonala väitti tässä yhteydessä, että kyseessä on tasoitustoimenpiteiden alainen tuki. On kuitenkin huomattava, että nyt käsitellään polkumyynnin vastaista tutkimusta. Sen vuoksi väitettä ei ole analysoitu.

(151)

Yksi turkkilainen viejä esitti negatiivisia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia myyntinsä siitä osasta, jolle oli muodostettava laskennallinen normaaliarvo. Tämä johtui siitä, että sen valuutanvaihdosta saamat voitot olivat merkittäviä ja suurempia kuin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset yhteensä. Tässä tapauksessa voittoja ei otettu huomioon. Huomioon otettiin ainoastaan kustannukset, jotka liittyivät yritysten lainoihin. Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia oikaistiin vastaavasti.

(152)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille. Näin ollen kaikkien viejien vientihinta perustui perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti etuyhteydettömien asiakkaiden maksamiin tai maksettavaksi tuleviin hintoihin yhteisössä.

(153)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti oikaisujen muodossa huomioon hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Oikaisut tehtiin hyvitysten, alennusten, kuljetuksen, käsittelyn, purkauskustannusten, pankkimaksujen ja vakuutus- ja luottokustannusten mukaisesti jos ne todettiin asianmukaisiksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

(154)

Kunkin turkkilaisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(155)

Painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan vertailu osoitti seuraavat polkumyyntimarginaalit:

(156)

Kaksi yritystä ilmoitti aikeestaan osallistua yhteistyöhön, mutta niitä ei sisällytetty otokseen. Kun otetaan huomioon, että kaikille otokseen sisältyville yrityksille määritetyt polkumyyntimarginaalit olivat vähimmäistasoa ja yhteistyöhön osallistumisen taso tutkimuksessa oli erittäin suuri, myös koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin katsottiin olevan vähimmäistasoa.

(157)

Sen vuoksi päätellään, että Turkin osalta polkumyynti ei jatkunut. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan puitteissa tehtävissä analyyseissä keskitytään jatkossa näin ollen ainoastaan polkumyynnin toistumisen todennäköisyyteen.

(158)

EU:n markkinat ovat kiistämättä erittäin houkuttelevat turkkilaisten tuottajien kannalta. Tämä johtuu useista tekijöistä, joista päällimmäisenä on koko. Koko ei liity ainoastaan suureen kulutukseen vaan myös siihen, että suurin osa Turkin viennistä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille on pirstoutunutta eli moniin eri määräpaikkoihin toimitetaan pieniä määriä. Tässä mielessä yhteisö houkuttelee enemmän, koska se muodostaa yhden määräpaikan, jolla on mittava vastaanottokyky.

(159)

Toinen tärkeä tekijä on maantieteellinen läheisyys, koska tuotteisiin liittyvät kuljetuskustannukset eivät ole vähäisiä.

(160)

Yhteisö on lisäksi perinteinen markkina-alue turkkilaisille viejille, joilla on vakiintuneet jakelukanavat ja laaja asiakasvalikoima.

(161)

Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta vienti Turkista jatkui koko tutkimusajanjakson ajan. Yhdenkään otokseen kuuluvan yrityksen ei kuitenkaan havaittu harjoittavan polkumyyntiä. On huomattava, että näissä tarkasteluissa otokseen kuuluvien yritysten ja otokseen kuulumattomien mutta yhteistyöhön osallistuneiden yritysten samoin kuin niiden, joiden polkumyyntimarginaalin alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin olevan nolla tai vähimmäistasoa, osuus yhteisöön suuntautuvasta Turkin viennistä on noin 90 prosenttia. Tämän turkkilaisen viennin markkinat vaikuttavat vakailta, eikä ole merkkejä siitä, että yritykset muuttaisivat hinnoittelukäytäntöjään. Lisäksi kolme otokseen kuulunutta yritystä ja ne kolme yritystä, joiden polkumyyntimarginaalin alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin olevan nolla tai vähimmäistasoa, ovat ehdottomasti markkinoiden suurimmat toimijat ja hintajohtajat. Sen vuoksi on todennäköistä, että muut yritykset pikemminkin noudattavat niiden hinnoittelukäytäntöjä. Näin ollen vaikuttaa epätodennäköiseltä, että polkumyynti alkaisi uudelleen Turkin osalta. Täydellisen kuvan saamiseksi tutkittiin kuitenkin myös seuraavia tekijöitä.

(162)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyöhön osallistuneilla tuottajilla, siis sekä otokseen kuuluvilla että kuulumattomilla yrityksillä, oli tutkimusajanjaksolla kaikkiaan noin 143 000 tonnia käyttämätöntä kapasiteettia. Määrä vastaa noin 10:tä prosenttia hitsattujen putkien koko kulutuksesta yhteisössä (ks. 231 kappale).

(163)

Tarkasteltavana olevan tuotteen suurimmilla yhteisön ulkopuolisilla markkinoilla (Yhdysvalloissa) on voimassa turkkilaiseen vientiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä (14,7 %:iin asti). Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että muiden asioiden pysyessä samoina, Yhdysvaltojen markkinat eivät todennäköisesti ota vastaan merkittäviä lisävientimääriä Turkista. Kuitenkin se, että vienti kolmansiin maihin on pirstoutunutta eli lähetyksiä toimitetaan moniin eri määräpaikkoihin, vaikuttaisi osoittavan, että turkkilaiset viejät tutkivat aktiivisesti uusia markkinoita, minkä vuoksi ei ole epätodennäköistä, että kolmansien maiden markkinat voisivat ottaa vastaan osan kapasiteetista. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Turkista yhteisöön ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin suhde on 70/30, samaa suhdetta voidaan kohtuudella odottaa, jos tällä hetkellä käyttämätön kapasiteetti tulee myyntiin. Tämä merkitsisi noin 100 000 tonnin lisätuontia yhteisöön, mikä vastaisi 7 prosentin lisämarkkinaosuutta tutkimusajanjakson kulutuslukujen perusteella. On kuitenkin huomattava, että tämä olisi myynnin teoreettinen maksimilisäys, joka perustuu siihen olettamukseen, että käyttämätön kapasiteetti hyödynnettäisiin 100-prosenttisesti, mikä on harvinaista tällä tuotannonalalla.

(164)

Hintaerot Turkin yhteisöön ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin välillä eivät ole olleet merkittäviä ja ne ovat olleet yrityskohtaisia. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tehdyssä lisäanalyysissä vahvistettiin, että Turkin vientihinnat kolmansiin maihin olivat hieman korkeammat kuin yhteisöön. Koska Turkista yhteisöön suuntautuvan viennin osalta ei havaittu polkumyyntiä, voidaan olettaa, että yleensä vienti kolmansiin maihin ei tapahtunut polkumyyntihinnoin. Ei myöskään ole muita merkkejä siitä, että turkkilaiset viejät muuttaisivat hinnoittelukäytäntöään. Mikään markkinaolosuhteissa tai viejien tilanteessa ei osoittanut, että ne todennäköisesti muuttaisivat yleistä markkinakäyttäytymistään.

(165)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että polkumyynti ei todennäköisesti toistu Turkista peräisin olevassa tuonnissa.

(166)

Valituksen esittäjät väittivät, että voimassa olevat toimenpiteet eivät estä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin jatkumista ja että toimenpiteiden taso ei ole enää riittävä torjumaan Turkista tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen vahingollista polkumyyntiä.

(167)

Kuten edellä todettiin, tuonti Turkista ei enää tapahtunut polkumyyntihinnoin. Kaikki tässä tutkimuksessa vahvistetut polkumyyntitasot olivat alle vähimmäistason. Tämä koski erityisesti niitä kolmea yritystä, joiden alun perin havaittiin harjoittavan polkumyyntiä.

(168)

Kuten aiemmin todettiin, yhteisön markkinat mitä todennäköisimmin muodostavat edelleen houkuttelevat markkinat turkkilaisille viejille sekä hintojen että vakiintuneiden ja pitkäaikaisten kauppasuhteiden takia. Samalla turkkilaiset tuottajat myyvät merkittäviä määriä kotimarkkinoillaan. Nämä määrät myydään kilpailukykyisillä ja suhteellisen alhaisilla hinnoilla verrattuna muihin suuriin markkinoihin, myös EU:n ja USA:n markkinoihin. Kotimarkkinahinnat ja normaaliarvot olivat sellaisella tasolla, että yhteisöön suuntautuvan viennin polkumyynti on hävinnyt kokonaan.

(169)

Tutkimuksessa ei paljastunut mitään muita olosuhteita, jotka osoittaisivat, että hinnat ja polkumyynti todennäköisesti muuttuvat, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Niihin yrityksiin, joihin on sovellettu nollatullia alkuperäisestä tutkimuksesta lähtien, sovelletaan edelleen päätelmiä, jotka perustuvat Mexico Beef and Rice -raporttiin, kuten 143 kappaleessa todettiin. Muiden yritysten osalta tässä tutkimuksessa on käynyt siis ilmi, että olosuhteet ovat muuttuneet eivätkä ne enää harjoittaneet polkumyyntiä. Lisäksi esiin ei tullut mitään sellaisia pakottavia syitä, jotka osoittaisivat, että muuttuneet olosuhteet eivät olisi pysyviä luonteeltaan. Kaikki tutkimuksen kohteena olleet yritykset veivät kolmansiin maihin vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla hinnoilla, jotka olivat korkeammat kuin yhteisöön suuntautuneen viennin hinnat. Samalla kaudella vienti yhteisöön tapahtui hinnoilla, jotka ylittivät kotimarkkinahinnat. Tämä osoittaa selvästi, että muuttuneet olosuhteet (vienti ei enää tapahdu polkumyynnillä) ovat pysyviä.

(170)

Voidaankin päätellä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, yhteisöön tapahtuva vienti ei todennäköisesti tapahdu polkumyyntihinnoin. Alkuperäisen tutkimuksen jälkeen tapahtunutta olosuhteiden muutosta polkumyynnin puuttumisen osalta voidaan kohtuudella pitää pysyvänä.

(171)

Edellä esitetyn perusteella Turkista peräisin olevaa tuontia koskeva menettely olisi päätettävä.

(172)

Interpipe Group väitti, että sen omiin kustannuksiin/ kotimarkkinahintoihin perustuvan normaaliarvon ja Euroopan unionin markkinoihin verrattavissa olevaan yhteisön ulkopuoliseen maahan suuntautuvan viennin hintojen vertailu johtaisi polkumyynnin vähenemiseen huomattavasti alle voimassa olevien toimenpiteiden tason. Sen vuoksi se väitti, ettei toimenpiteen soveltamisen jatkaminen nykyisen suuruisena ollut enää tarpeen polkumyynnin poistamiseksi.

(173)

Tutkimuksen aikana yritykselle ilmoitettiin komission aikeesta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Tämä johtui siitä, että yritys ei toimittanut tietoja tuotantokustannuksista vaaditussa tuotelajimuodossa (tuotevalvontakoodi). Yritys toimitti tuotantokustannuksia koskevat tiedot ainoastaan keskiarvona kaikista tuotelajeista, jotka tuotettiin tietyssä tuotantopaikassa.

(174)

Asian tarkastelussa kävi ilmi, että komissio ei voinut hyväksyä tuotantokustannuksia koskevia tietoja, koska niiden avulla ei voida tehdä asianmukaista vertailua kotimarkkinoiden myyntihintoihin tuotelajeittain.

(175)

Yritykselle ilmoitettiin perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan edellyttämässä kohtuullisessa ajassa syistä, miksi tämä oli tarpeen. Saadut huomautukset analysoitiin ja niihin vastattiin yksityiskohtaisesti. Yrityksen antamia selityksiä ei kuitenkaan pidetty tyydyttävinä, jotta komissio olisi voinut välttää parhaiden käytettävissä olevien tietojen soveltamisen jäljempänä esitetyllä alalla.

(176)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että asia olisi päätettävä, koska ainoan yhteistyöhön osallistuneen ukrainalaisen tuottajan yhteistyö oli niin heikkoa, että komission oli hyödynnettävä perusasetuksen 18 artiklaa valmistuskustannusten oikaisemiseksi. On kuitenkin huomattava, että 18 artiklaa sovellettiin, jotta komissio olisi pystynyt täydentämään ainoan ukrainalaisen yhteistyöhön osallistuneen tuottajan toimittamat tiedot käyttämällä parhaita käytettävissä olevia tietoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(177)

Komissio selvitti, voitiinko kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten tarkasteltiin yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien valmistaman ja kotimarkkinoilla myymän tuotteen tuotantokustannuksia.

(178)

OJSC Interpipe Novomoskovsk Pipe Production Plant (NMPP), joka tuottaa tarkasteltavana olevaa tuotetta, ei toimittanut tuotantokustannusten erittelyä tuotevalvontakoodeittain. Tämä vientiä harjoittava tuottaja toimitti ainoastaan keskimääräiset tuotantokustannukset kaikista tuotevalvontakoodeista, jotka oli tuotettu sen kahdessa tuotantopaikassa. Tuotevalvontakoodien kustannusrakenteesta muilta tuottajilta muista tutkimuksen piiriin kuuluvista maista, myös yhteisöstä, saadut tiedot osoittivat, että tuotantokustannuksissa tuotantovalvontakoodia kohti on merkittävää vaihtelua.

(179)

OJSC Interpipe Nizhnedneprovsk Tube Rolling Plant (NTRP), joka on etuyhteydessä NMPP:hen, toimitti tuotantokustannusten erittelyn tuotevalvontakoodeittain.

(180)

Kuten 173 kappaleessa selitetään, komissio sovelsi perusasetuksen 18 artiklaa NMPP:hen saadakseen tuotevalvontakoodikohtaiset tuotantokustannukset. Vaihtoehtona harkittiin alkuperäisen tutkimuksen tietojen käyttöä, mutta koska Ukrainalle on sen jälkeen myönnetty markkinatalousmaan asema, näitä tietoja ei pidetty parhaina käytettävissä olevina tietoina. Lisäksi komissio katsoi, että yhteisön tuotannonalan ilmoittamien tietojen laadun perusteella voitaisiin tehdä päätelmiä tuotevalvontakoodikohtaisista tuotantokustannuksista. Sen vuoksi yhteistyöhön osallistuneiden yhteisön tuottajien toimittamia tietoja pidettiin luotettavimpina ja parhaina käytettävissä olevina tietoina, joista saadaan tuotantokustannukset tuotevalvontakoodia kohti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan halvimman tuotevalvontakoodin ja muiden tuotevalvontakoodien väliset vaihtelut voitiin laskea. Näin laskettua vaihtelua sovellettiin sitten NMPP:n ilmoittamiin keskimääräisiin tuotantokustannuksiin. Jos yhteisön tuotannonalan tuottama tuotevalvontakoodi ja NTRP:n tuottama sama tuotevalvontakoodi vastasivat toisiaan, käytettiin NTRP:n kustannuksia.

(181)

Sama osapuoli kyseenalaisti sen, että komissio käytti tutkimusajanjaksolla hankittuja tietoja muodostaakseen laskennallisen normaaliarvon ja vientihinnan Interpipeä koskevalla tutkimusajanjaksolla. Jotkin tähän liittyvistä väitteistä hyväksyttiin. Komissio tarkasteli painotettuja keskimääräisiä CIF-vientihintoja yhteisöön molempien menettelyiden päällekkäisten kuuden kuukauden ajalta. Jotta lisäksi voitiin verrata samalla kaudella tasapuolisesti kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja kunkin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin painottua keskimääräistä vientihintaa, yhteistyöhön osallistuneiden tuottajien tuotantokustannuksia oikaistiin. Oikaisu tehtiin tuotantokustannusten osalta samalla kuuden kuukauden kaudella, jotka otettiin huomioon laskettaessa CIF-vientihintoja yhteisöön. Ainoa yhteistyöhön osallistunut ukrainalainen viejä väitti, että komission olisi pitänyt käyttää etuyhteydessä olevan yrityksen (OJSC Interpipe Nizhnedneprovsk Tube Rolling Plant – NTRP) yksikkövalmistuskustannuksia silloin, kun tuotantovalvontakoodit ovat lähes samat kuin NMPP:n (OJSC Interpipe Novomoskovsk Pipe Production Plant) tuottamien tuotteiden tuotevalvontakoodit. Komissiolla on kuitenkin näyttöä siitä, että tuotantokustannukset tuotevalvontakoodia kohti vaihtelevat suuresti (ks. 175 kappale). Näin ollen väite hylättiin.

(182)

Ryhmä vei tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön vähäpätöisiä määriä tutkimusajanjaksolla. Näitä liiketoimia ei sellaisenaan voitu pitää edustavina, jotta olisi voitu vahvistaa, oliko tapahtunut pysyviä muutoksia.

(183)

Interpipe Group ehdotti yhteisön ulkopuolisiin maihin suuntautuneen viennin käyttämistä niiden hintojen määrittämiseksi, joilla vienti yhteisöön tapahtuisi. Viejä ehdotti erityisesti, että Venäjälle suuntautunutta vientiä voitaisiin käyttää tähän. Yritys toimitti näyttöä viennistään yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille ja Venäjän markkinoille.

(184)

Ensin määritettiin, olivatko tarkasteltavana olevan tuotteen vientimäärät Interpipen ehdottamiin yhteisön ulkopuolisiin maihin riittävän merkittäviä kokonaismyynnin kannalta. Myynti Venäjälle edusti yli puolta ryhmän kokonaisviennistä ja oli periaatteessa riittävä päätelmien tekemiseen, jos Venäjän markkinat osoittautuvat tarpeeksi samanlaisiksi yhteisön markkinoihin nähden.

(185)

Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkittiin, oliko Venäjällä samanlaiset markkinaolosuhteet ja -rakenne kuin yhteisössä, jotta voitiin päätellä, voidaanko Venäjälle suuntautuvan viennin perusteella arvioida luotettavasti todennäköiset vientihinnat yhteisöön toimenpiteen uuden tason vahvistamista varten.

(186)

Tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat Venäjällä samoin kuin yhteisössä vaikuttavat olevan merkittävät ja molemmilla alueilla myydyt tuotelajit ovat yleisesti ottaen samanlaiset.

(187)

Näiden kahden markkina-alueen välillä havaittiin myös merkittäviä eroja. Venäjällä on huomattavat tuontitullit, kun taas yhteisössä tällaisia tulleja ei ole. (9) Tämä näkyy tuontiosuuksissa, jotka ovat huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisössä. Lisäksi tuotantosektori Venäjällä vaikuttaa paljon keskittyneemmältä; siellä on muutama suuri tuottaja, joka vastaa pääosin tuotannosta, kun taas yhteisössä tuotanto on jakautunut useiden tuottajien kesken. Myös jakelukanavissa vaikuttaa olevan mukana harvempia tukkumyyjiä kuin yhteisössä. Se, että yhteisössä esiintyy merkittävää venäläistä polkumyyntiä, osoittaa, että hinnanmuodostuksessa on eroja ja Venäjän kotimarkkinoilla on vääristymiä, joita ilman tällaisia käytäntöjä ei esiintyisi.

(188)

Polkumyynnin esiintyminen osoittaa lisäksi, että kotimarkkinoiden hintataso Venäjällä on korkeampi kuin hintataso, jolla viejät todennäköisesti veisivät yhteisöön. Tämä johtuu siitä, että vallitsevat hinnat tuojille, joilla on merkittävä asema yhteisössä, ovat todennäköisesti samalla tasolla kuin Venäjän vientihinnat, ja siitä, että tarkasteltavana oleva tuote on niin homogeeninen luonteeltaan; näin ollen viejien, jotka haluavat saada sijaa yhteisössä, olisi todennäköisesti linjattava hintansa alhaisimpien hintojen tasolle.

(189)

Edellä esitetty viittaa erilaisuuksiin, jotka vaikuttaisivat hinnanmuodostukseen ja hintatasoihin ja jotka sen vuoksi osoittavat, että Venäjän hintoja ei voida käyttää toimenpiteiden uuden tason määrittämiseen.

(190)

Komissio tarkasteli vielä, voitaisiinko muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin kuin Venäjälle suuntautuvan viennin hintoja käyttää tätä varten. Ensin tarkasteltiin, voitaisiinko toiseksi suurimpia vientimarkkinoita pitää vertailumaana. Vaihtoehto kuitenkin hylättiin, koska Valko-Venäjä ei ole markkinatalousmaa. Myyntiä muihin maihin tarkasteltiin myös, mutta vientimäärät olivat liian pieniä, jotta niitä olisi voitu pitää edustavina.

(191)

Näissä olosuhteissa Ukrainasta Venäjälle (ja muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin, joihin valituksen tekijällä oli vientiä tutkimusajanjaksolla) suuntautuvan viennin hintojen ei voida katsoa edustavan todennäköisiä yhteisöön suuntautuvan viennin hintoja, eikä niitä näin ollen oteta huomioon. Edellä esitetyn perusteella pidettiin sen sijaan tarpeellisena soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa Interpipe Groupiin. Tämän vuoksi tarkasteltiin, voitaisiinko kaikissa tutkimuksen piiriin kuuluvissa maissa kaikkien yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien painotetut keskimääräiset CIF-vientihinnat yhteisöön tutkimusajanjaksolla koota yhteen tuotevalvontakoodikohtaisesti ja voitaisiinko niitä käyttää vertailuarvona vahvistettaessa vientihintaa ukrainalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(192)

Menetelmä havaittiin sopivaksi, koska on kohtuullista olettaa, että jos ukrainalaista vientiä tulee yhteisön markkinoille, se ei poikkeaisi merkittävässä määrin suorien kilpailijoiden eli muiden yhteisöön viejien hinnoista.

(193)

Kuten 181 kappaleessa selitettiin, vientihintaa määrittäessään komissio käytti ainoastaan tietoja kuudelta kuukaudelta, jotka olivat päällekkäiset tutkimusajanjaksolla ja Interpipeä koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(194)

Näin ollen näiden viejien vastaavia tuotekoodikohtaisia yksikkövientihintoja käytettiin Interpipe Groupin vientihinnan määrittämiseksi.

(195)

Päätelmistä ilmoittamisen ainoa ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vientihintaa määritettäessä ei pitäisi vähentää etuyhteydessä olevan yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä voittoja, koska perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa ei voida soveltaa tässä tapauksessa. Se väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa sovelletaan ainoastaan yhteisössä sijaitseviin etuyhteydessä oleviin tuojiin, koska sen sanamuodossa erotetaan selvästi toisistaan tuonti ja jälleenmyynti. Lisäksi vielä väitettiin, että etuyhteydessä oleva yritys toimii vientiosastona.

(196)

Myydessään tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja lähetti tuotteen suoraan yhteisöön, laskutti kustakin lähetyksestä etuyhteydessä olevaa yritystä Sveitsissä ja sai maksun tämän mukaisesti. Näin ollen vientiä harjoittava tuottaja toimi kaikilta osin viejän tavoin. Sveitsiläinen etuyhteydessä oleva yritys neuvotteli myyntisopimukset ja laskutti ensimmäistä riippumatonta ostajaa yhteisössä. Etuyhteydessä oleva yritys myös järjesti myydyn tuotteen jakelun.

(197)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ukrainalaisen yrityksen esittämistä huomautuksista todetaan, että vientihinta voidaan muodostaa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, jos vientihintaa ei ole (2 artiklan 9 kohdan mukainen ensimmäinen vaihtoehto). Saman 2 artiklan 9 kohdan mukaan vientihinta voidaan muodostaa laskennallisesti myös muulla hyväksyttävällä perusteella. Tällainen hyväksyttävä peruste kattaa myös etuyhteydessä olevan yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuullisen voiton vähentämisen. Vaikka katsottaisiinkin, että näitä tekijöitä voitaisiin ennemminkin pitää palkkioina/voittomarginaalina perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti (mitä ne eivät ole), tulokseksi saatava polkumyyntimarginaali olisi sama. Koska etuyhteydessä olevan yrityksen voittoon vaikutti se, että se osti yrityksen sisäisin ehdoin, kohtuullinen voitto määritettiin sen vuoksi tutkimuksessa yhteistyöhön osallistuneilta riippumattomilta tuojilta/kauppiailta kerättyjen tietojen perusteella.

(198)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuotannonala väitti, että perusasetus ja WTO:n määräykset eivät salli polkumyyntimarginaalien laskemista, jos ei ole tapahtunut vientiä yhteisöön. Edeltävissä kappaleissa esitetyistä syistä todetaan vielä, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa nimenomaisesti mainitaan, että ellei vientihintaa ole, tällainen hinta voidaan muodostaa laskennallisesti muulla hyväksyttävällä perusteella. Näin ollen väite hylättiin.

(199)

Verrattaessa edellä kuvatulla tavalla laskettua normaaliarvoa edellä kuvatulla tavalla laskettuun vientihintaan havaittiin, että polkumyyntiä esiintyy. Ukrainalaisen ryhmän polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana on seuraava:

Interpipe Group (OJSC Interpipe Novomoskovsk Pipe Production Plant ja OJSC Interpipe Nizhnedneprovsk tube rolling plant): 10,7 %.

(200)

Interpipe Groupin polkumyynti tapahtui siis 199 kappaleessa esitetyllä tasolla. Kaikkiin muihin ukrainalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntimarginaalia ei muuteta.

(201)

Vienti asianomaisesta maasta EU:hun on laskenut tasaisesti vuoden 2002 ja 2005 välillä 29 tuhannesta tonnista 17,2 tuhanteen tonniin ja lähes nollaan tutkimusajanjaksolla.

(202)

Vain kaksi samaan ryhmään (Interpipe Group) kuuluvaa ukrainalaista tuottajaa ilmoittautui ja vastasi kyselylomakkeeseen, OJSC Interpipe Novomoskovsk Pipe Production Plant ja OJSC Interpipe Nizhnedneprovsk Tube Rolling Plant.

(203)

Ukrainassa toimii vielä ainakin seitsemän muuta tuottajaa. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan Interpipe Groupin osuus Ukrainan tuotannosta on noin 26 prosenttia. Näin ollen katsotaan, että yhteistyöhön osallistumisen taso oli erittäin alhainen.

(204)

Ainoalla yhteistyöhön osallistuneella ukrainalaisella ryhmätuottajalla oli vain vähän vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Ukrainasta yhteisöön oli erittäin vähäistä eikä edustavaa, joten se ei tarjonnut luotettavaa ja mielekästä perustaa sen määrittämiseksi, jatkuiko polkumyynti. Sen vuoksi pidettiin asianmukaisena, että analyysissä tarkasteltiin polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä, jos toimenpiteet kumotaan.

(205)

Kuten 203 kappaleessa todettiin, tutkimuksen mukaan Ukrainassa oli tutkimusajanjaksolla ainakin seitsemän tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajaa, ja näistä vain yksi ryhmä osallistui yhteistyöhön tutkimuksessa.

(206)

Tarkastelussa katsottiin, missä määrin yhdeltä yhteistyöhön osallistuneelta ukrainalaiselta ryhmältä saatuja tietoja voitaisiin käyttää Ukrainasta peräisin olevan viennin todennäköistä kehittymistä koskevan kokonaistilanteen analysointiin ja erityisesti vertailuarvona kotimarkkina- ja vientihintojen, kustannusten, tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen osalta.

(207)

Yrityksen toimittamia tietoja varastoista, tuotantotasosta ja kapasiteetista on käytetty yhdessä valituksesta saatujen tietojen kanssa, jotta voitaisiin määrittää ukrainalaisten tuottajien tuotantomäärä ja -kapasiteetti.

(208)

Edellä esitetyn perusteella otettiin huomioon seuraavat seikat arvioitaessa todennäköisiä vaikutuksia, jos toimenpiteet kumotaan.

(209)

Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella vahvistettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokapasiteetti Ukrainassa on yli 400 tuhatta tonnia vuodessa.

(210)

Koska ei ole todisteita, jotka osoittaisivat, että kapasiteetti voitaisiin käyttää lisääntyneeseen kotimarkkinamyyntiin, muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin suuntautuvaan myyntiin tai muun kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon, päätellään että jos toimenpiteiden annetaan raueta, tämä merkittävä käyttämätön kapasiteetti mitä todennäköisimmin suunnataan yhteisöön, eikä vähiten sen vuoksi, että yhteisö muodostaa houkuttelevat vientimarkkinat. Tätä vahvistaa vielä Interpipe Groupin merkittävä käyttämätön kapasiteetti.

(211)

Kun otetaan huomioon, että yhteisön markkinat ovat maailman suurimpien joukossa, pelkkä niiden koko tekee niistä houkuttelevat kaikkien tarkasteltavana olevan tuotteen ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta.

(212)

Interpipe Group toimittaa siis Ukrainasta teräskeloja Valko-Venäjälle teollisuusyritys Mogileville, joka jalostaa tuotteen sopimusvalmistuksen perusteella tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi, jonka Interpipen sveitsiläinen tytäryhtiö sitten myy yhteisöön. Interpipen omistus tuotteeseen säilyy koko prosessin ajan. Kuten edellä on todettu, viennin on havaittu tapahtuneen polkumyynnillä. Koska tarkoituksena on ottaa käyttöön Valko-Venäjää koskevia toimenpiteitä, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että ryhmän Valko-Venäjältä harjoittama tietty vienti hankittaisiin sen sijaan Ukrainasta.

(213)

Kun huomioon otetaan vielä suhteellisen houkutteleva hintataso yhteisössä, jossa on olemassa hyvin kehittyneet jakelukanavat, katsotaan että ilman toimenpiteitä olisi selvä taloudellinen kannustin siirtää vientiä Venäjän ja Valko-Venäjän kaltaisten yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoilta yhteisön markkinoille.

(214)

Näissä olosuhteissa katsotaan, että nykyisen kapasiteetin käyttöasteen lisäys todennäköisesti suunnataan vientiin ja erityisesti vientiin yhteisön markkinoille.

(215)

Kun otetaan huomioon alhainen yhteistyöhön osallistumisen taso ja edellä esitetyt tiedot, katsotaan että valituksessa esitetyt väitteet polkumyynnin toistumisen todennäköisyydestä olisi vahvistettava. Tätä tukevat vielä tietyt lisätekijät.

(216)

Vientihinnat muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin ovat samalla tasolla kuin vallitsevat tuontihinnat yhteisössä. Näin ollen on todennäköistä, että vientihinnat näihin muihin yhteisön ulkopuolisiin maihin ovat myös polkumyyntihintoja, mikä viittaisi polkumyyntiin perustuvaan yleisempään käyttäytymismalliin.

(217)

Lisäksi tarkasteltavana oleva tuote on yleensä melko homogeeninen, ja mahdolliset ukrainalaiset myyjät todennäköisesti toimittaisivat tuotetta yhteisössä vallitsevilla muun tuonnin hinnoilla. Kuten edellä on esitetty, muiden viejämaiden tuontihinnat ovat yleensä alhaiset. Kun otetaan huomioon, että ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdolliset vientihinnat todennäköisesti heijastelevat näitä alhaisia hintoja ja otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen kustannusrakenne, joka perustuu voimakkaasti teräskelojen ja sinkin hintoihin, jotka ovat kohonneet merkittävästi koko maailmassa, on todennäköistä, että vienti tapahtuisi noin 10,7 prosentin polkumyynnillä, kuten 199 kappaleessa todetaan.

(218)

Merkittävä määrä Ukrainasta peräisin olevaa vientiä myytäisiin todennäköisesti yhteisöön polkumyyntihinnoin, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(219)

Samankaltaista tuotetta tuottaa yhteisössä 17 yritystä, jotka osallistuivat yhteistyöhön tutkimuksessa ja tukivat valitusta, ja kaksi tuottajaa, jotka kieltäytyivät yhteistyöstä tutkimuksessa. Yksikään yhteisön tuottaja ei ilmoittautunut eikä vastustanut tutkimusta.

(220)

Koska kaksi yhteisön tuottajaa ei osallistunut yhteistyöhön, yhteisön tuotanto määritettiin valituksessa toimitettujen tietojen ja yhteistyöhön osallistuneilta tuottajilta tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella.

(221)

Yhteistyöhön osallistuneiden 17 yhteisön tuottajan osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta yhteisössä oli 95 prosenttia. Niiden katsottiin tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(222)

Tutkimuksessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien osuus yhteisön tuotannonalan samankaltaisten tuotteiden tuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 67 prosenttia.

(223)

Määriteltäessä tarkasteltavana olevan tuotteen kulutusta yhteisön markkinoilla laskettiin yhteen kaikkien yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla myymä määrä sekä tuonti asianomaisista maista ja yhteisön ulkopuolisista maista.

(224)

Yhteisön tuottajien myyntimäärä varmistettiin käyttämällä yhteisön tuotannonalan vastauksissa annettuja tietoja ja valituksessa olleita tietoja kahden yhteistyöstä kieltäytyneen tuottajan myynnistä yhteisössä.

(225)

Asianomaisista maista ja yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuontimäärän osalta tarkasteltiin seuraavia tietolähteitä:

(226)

Valituksen mukaan CN-kooditietoihin ei pitäisi tehdä vähennyksiä niiden tuotteiden kattamiseksi, jotka eivät ole tarkasteltavina olevia tuotteita, koska näihin CN-koodeihin luokiteltavia muita tuotteita ei ole tuotu merkittäviä määriä.

(227)

Tällä perusteella pääteltiin, että määrien ja hintojen kehityksen määrittämiseksi koko tarkastelujaksoa varten asianmukaisin lähde olisivat täydelliset CN-koodit.

(228)

Seuraavat huomautukset ovat hyödyllisiä tässä yhteydessä. Muiden koko tarkastelujakson kattavien hintatietojen puuttuessa ja Eurostatilta ja edellä mainitulta saksalaiselta toimijalta saatujen hintatasojen analysoinnin jälkeen katsotaan, että Valko-Venäjän osalta Eurostatin tilastot ovat tarkin lähde, jonka perusteella hintakehitystä voidaan tarkastella.

(229)

Kiinan osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien tuonti EU:n markkinoille oli suurempaa kuin tuontitilastojen mukaan (ks. taulukko 2). Kun otetaan huomioon, että molempien tietojen mukaan hintatasot olivat samat, ja jotta voitaisiin varmistaa, että lukuja ei arvioitu liian suureksi, päätettiin käyttää virallisia tilastoja, eikä vähiten siksi, että tällä lähestymistavalla ei ole merkittävää vaikutusta vahingon ja syy-yhteyden analysointiin verrattuna siihen, että olisi käytetty yhteistyöhön osallistuneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatuja tietoja.

(230)

Turkista peräisin oleva yhteistyöhön osallistuneiden viejien tuontimäärä oli suurempi kuin Eurostatin tietojen mukaan, joten samat perusteet pätevät myös Turkkiin. Lähestymistavalla ei ollut tässäkään merkittävää vaikutusta vahingon ja syy-yhteyden analysointiin verrattuna siihen, että olisi käytetty yhteistyöhön osallistuneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatuja tietoja.

(231)

Edellä esitetyn mukainen kulutus, jäljempänä ’yhteisön kulutus’, lisääntyi 9 prosenttia tarkastelujaksolla eli vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 1 234 tuhannesta tonnista 1 342 tuhanteen tonniin. Tarkemmin ottaen yhteisön kulutus laski 12 prosenttia vuonna 2005 ennen kuin se taas kohosi vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla. Kulutuksen lasku vuonna 2005 johtuu vuonna 2004 lisääntyneiden ostojen jälkeen vuonna 2005 tapahtuneesta tukkumyyjien varastojen purkamisesta (ja sen vuoksi vähentyneistä ostoista).

Taulukko 1

(232)

Polkumyyntitutkimuksen kohteena olevien maiden eli Kiinan, Valko-Venäjän ja Venäjän osalta tutkittiin, olivatko olosuhteet sellaiset, että koko tuonnin analyysi voitaisiin kumuloida. Koska Bosnian ja Hertsegovinan harjoittama polkumyynti oli alle vähimmäistason, sieltä peräisin olevaa vientiä tarkasteltiin 3.4 kohdassa (muu vienti) ja 4 kohdassa (muut tekijät). Tuontia toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun piiriin kuuluvista maista ja Turkista (Turkkia koskevan välivaiheen tarkastelun puitteissa) tarkasteltiin erikseen. On muistettava, että Turkin harjoittama polkumyynti oli alle vähimmäistason ja että Thaimaasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin määrät (yhteensä ja erikseen) olivat myös alle vähimmäistason. Kahden viimeksi mainitun maan osalta todettiin kuitenkin, että vahingollisen polkumyynnin toistuminen on todennäköistä (ks. F osa jäljempänä).

(233)

Komissio tutki, olisiko Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(234)

Kyseisessä artiklassa säädetään, että kahdesta tai useammasta maasta, joita tarkastellaan samassa tutkimuksessa samanaikaisesti, tulevan tuonnin vaikutuksia on tarkasteltava kumulatiivisesti, jos i) kustakin maasta tulevan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali on perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi, ii) yhdestäkään maasta tulevan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen ja iii) tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset huomioon ottaen kyseinen arviointi on asianmukaista.

(235)

Kaikki tuonti Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä täyttää 234 kappaleen i kohdassa esitetyn vaatimuksen.

(236)

Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrät ovat yli vähimmäistason eivätkä sen vuoksi vähäpätöisiä (ks. taulukko 2).

(237)

Kilpailuedellytyksiä tutkittaessa ilmeni, että asianomaisista maista polkumyyntihinnoin tuotu tarkasteltavana oleva tuote ja yhteisön tuotannonalan tuottama ja myymä tuote olivat samanlaisia kaikilta oleellisilta fyysisiltä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan. Sama koskee polkumyynnillä eri maista tuotujen tuotteiden vertailua.

(238)

Kyseiset tuotteet olivat myös vaihdettavissa keskenään ja niitä myytiin yhteisön markkinoilla tarkastelujakson aikana keskenään verrattavissa olevien myyntikanavien (eli tukkumyyjien ja kauppiaiden) kautta.

(239)

Tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että yhteisön eri jäsenvaltioissa ja eri tarkasteltavan tuotteen lajien, mukaan lukien galvanisoidut tuotteet, mustat tuotteet ja putket, joissa on muu ulkoviimeistely, välillä oli kilpailua. Tämän vuoksi tuotujen hitsattujen putkien katsottiin kilpailevan keskenään ja yhteisön tuottamien tuotteiden kanssa.

(240)

Kumuloitujen maiden hinnoittelukäytäntöä tarkasteltiin myös. Analyysi osoitti, että maiden hinnat ja viitehinnat alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat ja hintakehitys oli samansuuntaista, kuten 244 kappaleessa osoitettiin.

(241)

Jotkin osapuolet väittivät, että Venäjältä peräisin olevaa tuontia ei pitäisi kumuloida tutkimuksessa, koska sieltä tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus osoittavat erilaisia kehityssuuntauksia markkinoilla, joilla kysyntä on kasvamassa. Tältä osin on huomattava, että tuonnin määrä yhteisön markkinoille oli merkittävää koko tarkastelujakson ajan. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti kaikista kolmesta maasta (Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä) myös lisääntyi huomattavasti analyysin kohteena olleina kahtena viime vuotena, ja yleiset hintatasot seurasivat samoja suuntauksia ja olivat samaa suuruusluokkaa, etenkin tutkimusajanjaksolla, kuten yrityskohtaisista tiedoista ilmenee. Lisäksi kaikki kumuloitu tuonti alitti yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla.

(242)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa kuvatut kumulatiivisen arvioinnin edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi päätettiin, että Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin oleva hitsattujen putkien tuonti olisi arvioitava kumulatiivisesti. Näihin maihin viitataan ’kumuloituina maina’ ja niistä peräisin olevaan tuontiin ’kumuloituna tuontina’.

Taulukko 2 — Tuontimäärä (tonnia)

Taulukko 3 — Markkinaosuus (%)

(243)

Kumuloitu tuonti lisääntyi vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 76 644 tonnista 250 559 tonniin eli yli 200 prosenttia. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen kulutus tarkastelujaksolla lisääntyi 9 prosenttia, tarkasteltavana olevan tuotteen kumuloidun tuonnin markkinaosuus kasvoi vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 6,2 prosentista 18,7 prosenttiin. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin ja markkinaosuuden kehittymistä tarkastelujaksolla kuvataan edellä taulukoissa 2 ja 3.

(244)

Kyseisistä maista tulevan tuonnin painotettu keskihinta kehittyi tarkastelujakson aikana seuraavasti:

Taulukko 4 — Tuontihinnat (euroa/tonni)

(245)

Taulukon 4 tiedot saatiin Comext-tietokannasta täydellisten CN-koodien tasolla. Yhteisöön suuntautuvan tuonnin hinnat ovat yleisesti nousseet, mikä on yhdenmukaista kaikkien toimijoiden yleisen hintojen nousun kanssa EU:n markkinoilla.

(246)

Hintojen alittavuuden määrittämiseksi komissio käytti analyysinsä perustana tarkkoja tuotelajikohtaisia tietoja, jotka kiinalaiset otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat tutkimuksen aikana. Venäjän osalta käytettiin yhteistyöhön osallistuneen vientiä harjoittavan tuottajan tietoja. Valko-Venäjän osalta käytettiin yhteistyöhön osallistuneen saksalaisen toimijan tietoja.

(247)

Vientihintatietoja verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien painotettuihin keskihintoihin samalla tuotelajitasolla, jotta varmistettiin tasapuolinen vertailu samassa kaupan portaassa. Kaikissa tapauksissa analyysissä otettiin huomioon vientiä harjoittavien tuottajien tosiasialliset vientihinnat CIF-tasolla yhteisön rajalla. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja, jotka tarvittaessa oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle. Kyselylomakkeessa määriteltyjen tuotelajien perusteella keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit tutkimusajanjaksolla olivat seuraavat:

Taulukko 5 — Hinnan alittavuus

(248)

Ukrainan ja Thaimaan osalta on muistettava, että tuonnin määrä oli alle vähimmäistason, minkä vuoksi katsottiin, että hinnat ja hintojen kehitystä ja hintojen alittavuutta koskevat laskelmat eivät olisi luotettavia eivätkä tarkoituksenmukaisia.

(249)

Kuten taulukoista 2 ja 3 näkyy, tuonti yhteisön ulkopuolisista maista, tuonti Bosniasta ja Hertsegovinasta sekä Turkista mukaan luettuna, lisääntyi hieman vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 222 096 tonnista 238 441 tonniin. Tämän tuonnin markkinaosuus pysytteli noin 18 prosentissa kyseisellä kaudella.

(250)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Analyysi tehtiin 20 kappaleessa mainittujen niiden otokseen valittujen yhdeksän yrityksen osalta, jotka olivat vastanneet kyselylomakkeeseen kattavasti. Otokseen valituista yrityksistä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: hinnat, työllisyys ja palkat, investoinnit, kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto, kassavirta ja pääoman saanti. Joidenkin indikaattoreiden osalta (analysoitu jäljempänä makroindikaattoreina) tiedot olivat saatavilla ja niitä käytettiin kaikkien yhteisön tuotannonalan 17 yrityksen (mukaan lukien otokseen valitut 9 yritystä) osalta. Nämä makroindikaattorit olivat markkinaosuus, myyntimäärä yhteisössä, tuotanto ja tuotantokapasiteetti.

(251)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto väheni 10 prosenttia vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuotantokapasiteetti laskettiin käyttäen vakiomenetelmää, jota sovellettiin koko yhteisön tuotannonalaan. Tässä menetelmässä — jota yleensä käytetään yhteisön tuotannonalalla — otettiin huomioon todellinen kapasiteetti pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tavanomaiset tuotantoseisokit, kuten huolto. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokapasiteetti pieneni hieman tarkastelujaksolla vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 2 218 597 tonnista 2 132 322 tonniin eli 4 prosenttia.

(252)

Myös kapasiteetin käyttöaste — tuotannon supistumista noudatellen — pieneni noin 44 prosentista 41 prosenttiin tarkastelukaudella. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että tämä tekijä ei ole kaikkein relevantein vahinkoindikaattori alalla, koska tehtaita ja tuotantolaitteita käytetään myös muiden putkien ja tuotteiden valmistukseen, jotka eivät ole tutkimuksen kohteena.

Taulukko 6 — Yhteisön tuotannonala

(253)

Taulukossa 7 olevat tiedot osoittavat, että yhteisön tuotannonalan myyntimäärä yhteisön markkinoilla laski selvästi. Tilannetta korostaa vielä se, että kokonaiskulutus (ks. taulukko 1) kasvoi 9 prosenttia samalla kaudella. Tilanne pysyi melko vakaana vuosina 2004 ja 2005, mutta vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni merkittävästi. Tämä on ristiriidassa Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevan polkumyyntituonnin vakaiden tai kasvavien markkinaosuuksien kanssa (ks. 243 kappale) ja kumuloitujen maiden kasvavan markkinaosuuden kanssa koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 7 — Yhteisön tuotannonala

(254)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien varastojen koko putosi 23 prosenttia vuosien 2004 ja 2005 välillä ja pysytteli vakaana sen jälkeen. Varastokierron tarkastelu osoitti, että varastojen koko pysytteli tarkastelujaksolla noin 30 myyntipäivää vastaavana. Varastojen kokoa ei pidetä merkittävänä indikaattorina, koska yhteisön tuotannonalan tuotanto yleensä tapahtuu tilausten perusteella ja varastot ovat näin ollen suhteellisen pienet.

Taulukko 8

(255)

Keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä nousi 14,8 prosenttia tarkastelujaksolla. Nousua on kuitenkin tarkasteltava samalla kaudella tapahtuneen tuotantokustannusten huomattavan nousun yhteydessä. Tuotantokustannusten nousu johtui pääasiassa tärkeimpien raaka-aineiden eli teräskelojen ja sinkin sekä energian ostohintojen huomattavasta kohoamisesta, kuten 287 kappaleessa selitetään. Yleisesti ottaen tuotevalikoimassa ei ollut tarkastelujaksolla merkittäviä muutoksia, jotka vääristäisivät taulukossa 9 esitettyjen myyntihintojen kehitystä.

Taulukko 9

(256)

Tuotantokustannusten kohoamiseen tarkastelujaksolla ei liittynyt vastaavaa myyntihintojen kohoamista, mikä johtui pääasiassa asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin aiheuttamasta voimakkaasta paineesta. Näissä olosuhteissa yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään raaka-aineen hinnannousua asiakkaiden maksettavaksi.

(257)

Näin ollen yhteisön tuotannonalan hinnankorotukset estyivät, vaikka hinnat kohosivatkin absoluuttisesti tarkasteltuina. Toisin sanoen hinnankorotukset olisivat olleet paljon suurempia, jos polkumyyntituontia ei olisi ollut.

(258)

Lisäksi myyntihintojen alittavuus yhteisön markkinoilla oli 12–43 prosenttia, kuten 243 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa selitetään.

(259)

Otokseen valittujen tuottajien kannattavuus tarkasteltavana olevan tuotteen osalta perustuu etuyhteydettömille asiakkaille EU:n markkinoilla myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen painotettuun keskimääräiseen kannattavuuteen nettoliikevaihdosta. Tarkastelujaksolla kannattavuus heikkeni ja oli -1,0 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kannattavuus oli selvästi riittämätön koko tarkastelujakson ajan, ja kun otetaan huomioon, että tilanne on jatkunut samana monien vuosien ajan, se mitä ilmeisimmin vaarantaa tuotannonalan olemassaolon ainakin osittain.

(260)

Kannattavuus ei koskaan yltänyt 5 prosentin voittotavoitteeseen, joka mainitaan 352 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa.

Taulukko 10 — Kannattavuus (%)

(261)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien työntekijämäärä väheni tarkastelujaksolla 23,5 prosenttia vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä eli 2 772 työntekijästä 2 123:een.

(262)

Palkat laskettuina keskimääräisinä työntekijäkohtaisina kustannuksina kohosivat vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä 15 668 eurosta 21 558 euroon. Yhtenä tärkeänä syynä tähän palkkojen nousuun työntekijää kohti on voimakas palkkojen kohoaminen yhteisön tuotannonalan yrityksissä, jotka sijaitsevat EY:hyn vuonna 2004 liittyneissä 10 maassa.

(263)

Palkkojen nousu kuitenkin enemmänkin kuin kompensoituu sillä, että työvoima väheni ja tuottavuus kohosi merkittävästi (17 %). Tässä tulee esiin yhteisön tuotannonalan jatkuva pyrkimys parantaa tehokkuutta.

Taulukko 11 — Työllisyys

(264)

Tutkimuksessa vahvistui, että otokseen valituilla yhteisön tuottajilla ei ollut mitään yritysten yleiseen toimintaan liittyviä mittavia pääomamenoja tarkasteltavana olevan tuotteen alalla. Tuotantokapasiteetin lisäämiseksi ei tehty mitään investointeja (ks. 251 ja 252 kappale). Vallitsevissa markkinaolosuhteissa yhteisön tuotannonala ei investoinut kapasiteetin lisäämiseen vaan pyrki pitämään yllä ja parantamaan tuotantovälineidensä tehokkuuden. Joitakin hitsattujen putkien valmistukseen liittyviä investointeja tehtiin ympäristö- sekä työterveys- ja työturvallisuusnäkökohtien vuoksi.

(265)

Sijoitetun pääoman tuotto, joka ilmaistaan otokseen valittujen yhteisön tuottajien nettovoiton ja käyttöomaisuuden kirjanpitoarvon välisenä suhteena, heijastaa kannattavuuden suuntausta, jota selitettiin 259 kappaleessa. Tuotto on erittäin alhainen, ja se on ollut negatiivinen vuodesta 2005 lähtien.

Taulukko 12

(266)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien kassavirran kehitys suhteessa tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin EU:n markkinoilla heijastelee kannattavuuden kehitystä. On syytä huomata, että vaikka kassavirta on alhainen, se pysyi kuitenkin positiivisena tarkastelujaksolla vuotta 2005 lukuun ottamatta, jolloin se oli niukasti negatiivinen.

(267)

Tutkimuksessa ei havaittu, että yhteisön tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia pääoman saannissa. On kuitenkin huomattava, että kykyä hankkia pääomaa voidaan pitää vähemmän merkityksellisenä indikaattorina tässä tutkimuksessa. Tämä johtuu siitä, että useimmat tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalan tuottajat kuuluvat osana suurempiin yritysryhmiin. Sen vuoksi pääoman saantimahdollisuudet liittyvät tiiviisti koko yritysryhmän taloudelliseen tulokseen eikä niinkään tarkasteltavana olevan tuotteen yksittäiseen tulokseen. Kuitenkin se, että mikään näistä suurista ryhmistä ei päättänyt investoida uusiin tuotantolaitoksiin osoittaa, että viime vuosina tällaisten investointien tuotto ei ole ollut riittävää.

Taulukko 13

(268)

Kuten 253 kappaleessa selitettiin, on huomattava, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni 10,3 prosenttiyksikköä, kun taas yhteisön kulutus kasvoi 9 prosenttia. Tämä osoittaa selvästi, että yhteisön tuottajat eivät ole pystyneet kasvamaan riittävästi markkinaolosuhteissa, jotka vallitsivat tarkastelujaksolla.

(269)

Kun otetaan huomioon tutkimusajanjaksolla Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevan viennin huomattava polkumyyntimarginaali sekä tuonnin määrä ja hinta, polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta ei voida pitää vähäpätöisenä.

(270)

Thaimaan ja Ukrainan osalta on muistettava, että tutkimusajanjaksolla tapahtunut vienti oli alle vähimmäistason, eikä sitä näin ollen pidetty luotettavana ja tarkoituksenmukaisena perustana polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi. Sen vuoksi pidettiin asianmukaisina ottaa arvioinnin perustaksi vahingollisen polkumyynnin toistumisen todennäköisyys (ks. F osa jäljempänä).

(271)

Yhteisön tuotannonalan odotettu toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista ei ole täysin toteutunut, mikä näkyy alhaisesta kannattavuudesta ja kyvyttömyydestä lisätä merkittävästi myyntimäärää sekä merkittävästä markkinaosuuden menetyksestä. Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevan polkumyyntituonnin merkittävä määrä viime vuosina on haitannut tuotannonalan elpymistä.

(272)

Tuontimäärät kumuloiduista maista sekä maakohtaisesti että yhteensä (ks. määritelmä 242 kappaleessa) ovat pysyneet merkittävinä yhteisön markkinoilla koko tarkastelujakson ajan. Vuodesta 2005 lähtien ne ovat jopa lisääntyneet huomattavasti sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuina. Yhteensä niiden markkinaosuus kasvoi vuoden 2004 ja 2005 välillä noin 6 prosentista noin 10 prosenttiin ja siitä yli 19 prosenttiin tutkimusajanjaksolla (ks. 243 kappale). Lisäksi polkumyyntituonti näistä maista osoittaa merkittävää hinnan alittavuutta. Myös viitehinnan alittavuuden marginaalit ovat merkittäviä, mikä osoittaa, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuu tappioita.

(273)

Yhteisön tuotannonalan indikaattorit ovat kehittyneet negatiivisesti kokonaisuudessaan tarkastelujaksolla ja osoittavat, että sille on aiheutunut merkittävää vahinkoa. Tässä yhteydessä positiiviselta vaikuttavaa kehitystä, kuten myyntihintojen nousua, on verrattava vieläkin suurempaan tärkeimpien raaka-aineiden nousuun, joka on mitätöinyt tällaiset positiiviset suuntaukset.

(274)

Edellä olevasta seuraa, että yhteisön tuotannonala on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja että sille on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua vahinkoa. Tätä päätelmää voidaan soveltaa yhteisön tuotannonalaan kokonaisuudessaan, kun otetaan huomioon otokseen valittujen yhteisön tuottajien suuri edustavuus ja se, että makroindikaattorit analysoitiin kaikkien yhteisön tuotannonalan yritysten osalta (ks. 250 kappale).

(275)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisista maista polkumyynnillä tuleva tuonti syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa yhteisön tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(276)

Kumuloiduista maista tuleva tuonti siis lisääntyi yli 200 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä tarkoittaa sitä, että niiden markkinaosuus kasvoi 6,2 prosentista 18,7 prosenttiin. Lisäksi yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkeneminen ja kumuloiduista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin merkittävä lisääntyminen osuivat selvästi samaan aikaan. Vaikka taulukosta 4 käykin ilmi, että kumuloiduista maista peräisin olevan tuonnin hinta on noussut tarkastelujaksolla, tätä on tarkasteltava yhteisön markkinoilla tapahtuneen vastaavan yleisen hinnannousun yhteydessä (ks. 255 kappale).

Taulukko 14 — Tuonnin määrä

(277)

Kumuloiduista maista peräisin olevan tuonnin asema EU-markkinoilla on kasvanut, ja se on vallannut merkittävän markkinaosuuden, joka aiemmin oli toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun piiriin kuuluvien maiden (Turkkia lukuun ottamatta) sekä tutkimuksen piiriin kuulumattomien yhteisön ulkopuolisten maiden ja yhteisön tuotannonalan hallussa. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni itse asiassa yli 10 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla. Samalla kaudella tuonti kumuloiduista maista kasvoi yli 10 prosenttiyksikköä, kuten taulukosta 14 näkyy.

(278)

Markkinoiden valtaus oli mahdollinen, koska tuonti tapahtui erittäin alhaisin hinnoin. Kumuloiduista maista peräisin olevan tuonnin hinta on alittanut yhteisön tuottajien hinnat merkittävästi, kuten 247 kappaleessa osoitetaan.

(279)

Kumuloiduista maista polkumyynnillä tapahtuva tuonti on saanut aikaan 4 osassa kuvatun vahingollisen tilanteen, jossa hintoja alentava paine on johtanut siihen, että yhteisön tuotannonala ei saavuta riittävää kannattavuutta ja kokee jopa tappioita. Negatiivisia suuntauksia havaittiin monien muidenkin vahinkotekijöiden kuten tuotannon, työllisyyden ja markkinaosuuden osalta. Lisäksi kumuloiduista maista tulevan tuonnin lisääntymisen ja vahinkoindikaattoreiden osoittamien negatiivisten suuntausten välillä oli selvä ajallinen yhteys (ks. 273 kappale).

(280)

Tuonti Bosniasta ja Hertsegovinasta oli yhteensä 33 000 tonnia eli 2,5 prosenttia yhteisön kulutuksesta. Keskimääräinen tuontihinta oli 576 euroa tonnilta, mikä viittaisi siihen, että tuonti on alittanut yhteisön tuotannonalan hinnat. Kun kuitenkin otetaan huomioon tuonnin määrä, pääteltiin että vain pienen osan vahingosta voidaan katsoa johtuvan tästä tuonnista, eikä se poista syy-yhteyttä yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon ja kumuloiduista maista tulevan polkumyyntituonnin väliltä.

(281)

Tämä tuonti oli yhteensä noin 111 000 tonnia eli 8,3 prosenttia yhteisön kulutuksesta yhteisön markkinoilla tutkimusajanjaksolla. Keskimääräinen tuontihinta oli 620 euroa tonnilta, mikä alitti yhteisön tuotannonalan hinnat. Turkin hinnat olivat kuitenkin korkeammat kuin kolmen kumuloidun maan hinnat (ks. taulukko 4). Hintaero näkyy vieläkin selvemmin, kun otetaan huomioon se, että turkkilaiset tuottajat veivät yhteisön markkinoille pääasiassa mustia putkia (joissa on alhaisemmat kustannukset), kun taas kumuloiduista maista peräisin oleva tuonti oli pääasiassa galvanisoituja putkia (joissa on korkeammat kustannukset). Kumuloiduista maista tulevan tuonnin määrä on 125 prosenttia suurempi kuin Turkista tulevan tuonnin määrä.

(282)

Kun otetaan huomioon määrät ja hintojen alittavuus, voidaan päätellä, että Turkista peräisin olevan tuonnin vaikutus aiheutuneeseen vahinkoon ei ole merkityksetön. Verrattaessa sitä kumuloidun tuonnin vaikutukseen voidaan kuitenkin todeta, että suurempi osa vahingosta on aiheutunut kumuloiduista maista peräisin olevasta tuonnista. Sen vuoksi päätellään, että Turkista peräisin olevasta tuonnista aiheutunut vahinko ei ole sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon ja kumuloiduista maista tulevan polkumyyntituonnin väliltä

(283)

Thaimaasta ja Ukrainasta tuleva tuonti oli vähäpätöistä, eikä sen katsota aiheuttaneen vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(284)

Vuonna 2004 tuonti muista yhteisön ulkopuolisista maista (lukuun ottamatta Bosniaa ja Hertsegovinaa, Thaimaata, Turkkia ja Ukrainaa) oli noin 127 000 tonnia eli 10,3 prosenttia yhteisön kulutuksesta yhteisön markkinoilla. Tarkastelujaksolla tuonnin määrä vaihteli, mutta tutkimusajanjaksolla se palautui samalle tasolle kuin yhteisön kulutus. Keskimääräinen tuontihinta tutkimusajanjaksolla oli 735 euroa tonnilta, kun se vuonna 2004 oli 586 euroa. Hintavertailuja oli vaikea suorittaa, koska tuonnin täsmällistä lajia ei tiedetty. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että muiden yhteisön ulkopuolisten maiden hinnat ovat paljon korkeammat kuin kumuloitujen maiden ja muiden asianomaisten maiden hinnat. Tämä vaikuttaisi osoittavan, että tuonti muista yhteisön ulkopuolisista maista alittaa yhteisön tuotannonalan hinnat (pahimmillaankin) vähemmässä määrin kuin polkumyyntituonti tai ei alita niitä lainkaan. Näin ollen ei voida päätellä, että tämä tuonti vaikuttaisi merkittävästi yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon tai että se poistaisi syy-yhteyden.

(285)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien vientimyynnin määrä laski noin 60 000 tonnista noin 20 000 tonniin tarkastelujaksolla. Tämän laskun vaikutusta yhteisön tuotannonalan kärsimään vahinkoon arvioitiin. Myyntimäärä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoilla ei koskaan ollut yli 10 prosenttia koko myyntimäärästä tarkastelujaksolla, ja tällainen myynti muodosti vähäisen osan (noin 5 %) kokonaistuotannosta, mikä osoittaa, että vientimyynnillä ei ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan toimintaan.

(286)

Lisäksi on huomattava, että 259 kappaleessa mainittu kannattavuus liittyy ainoastaan myyntiin EU:n markkinoilla, eikä edellä esitetty vientimyynnin lasku vaikuta siihen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että myynnin kannattavuus yhteisön markkinoilla ja yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoilla olivat toisiinsa verrattavissa tarkastelujakson jokaisena vuonna. Tämä osoittaa, että EU:n markkinoiden ja vientimarkkinoiden toimintakyvyn välillä ei ollut todellista eroa. Sen vuoksi pääteltiin, että ainoastaan vähäpätöinen osa, jos sitäkään, yhteisön tuotannonalan kärsimästä vahingosta saattaisi johtua tästä tekijästä ja että tämä ei näin ollen poista syy-yhteyttä.

(287)

Raaka-ainekustannukset muodostavat merkittävän osuuden tarkasteltavana olevan tuotteen kaikista tuotantokustannuksista (yli 75 prosenttia, jos energia lasketaan mukaan). Tämän vuoksi hitsattujen putkien hinnat ovat suuresti riippuvaisia raaka-ainekustannuksista. Tärkeimmät raaka-aineet ovat teräskelat, sinkki ja energia, joiden hinnat kohosivat samassa järjestyksessä yli 20, 200 ja 50 prosenttia tarkastelujaksolla.

(288)

Kuten 255 ja 256 kappaleessa todettiin, myös myyntihinnat ovat nousseet samalla kaudella. Nämä hinnat eivät kuitenkaan nousseet siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen kustannusten nousun kattamiseksi kilpailijoiden myyntihintojen ja varsinkin polkumyyntituonnista seuraavan epäterveen kilpailun aiheuttaman paineen vuoksi. Tämän vuoksi tutkimuksessa pääteltiin, että raaka-aineen hinnat sinällään eivät aiheuttaneet vahinkoa, koska ilman polkumyyntituontia yhteisön tuotannonala olisi voinut siirtää kustannusten kohoamisen — tai ainakin suuren osan siitä — asiakkaidensa maksettavaksi.

(289)

Lisäksi on vielä huomattava, että raaka-ainekustannusten kohoaminen eri rajoitu yhteisöön ja että raaka-aineiden luonteen vuoksi kustannusten tason ja kehityksen voidaan olettaa olevan samanlainen asianomaisissa maissa.

(290)

Seuraavaksi tutkittiin, johtuiko yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko sen kilpailukyvyn puutteesta ja/tai alhaisesta kapasiteetin käyttöasteesta. Tämän tutkimiseksi yhteisön tuotannonalan kustannusrakennetta verrattiin vientiä harjoittavien tuottajien kustannusrakenteeseen. Valmistuskustannuksissa kuten palkkatasossa, energiakustannuksissa sekä ympäristö-, työterveys- ja työturvallisuuskustannuksissa havaittiinkin joitakin eroja.

(291)

Kapasiteetin käyttöasteen osalta on muistettava, että sitä ei pidä yliarvioida, sillä yhteisön tuotannonala pystyi tuottamaan muita tuotteita samoilla laitteilla. Lisäksi on todennäköisempää, että kapasiteetin käyttöasteen ongelmat liittyvät yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden menetykseen, mikä oli polkumyyntituonnin aiheuttamaa.

(292)

Jotkin osapuolet väittivät, että kohonneet toimintakustannukset vaikuttivat yhteisön tuotannonalan kilpailukykyyn ja aiheuttivat 4 jaksossa kuvatun vahingon. Tältä osin on korostettava, että nämä ylimääräiset toimintakustannukset eivät ole riittävän merkittäviä, jotta ne olisivat aiheuttaneet tutkimuksessa havaitun merkittävän vahingon.

(293)

On muistettava, että raaka-aineen ja energian kustannukset edustavat yli 75:tä prosenttia valmiiden putkien kaikista tuotantokustannuksista. Sen vuoksi muiden toimintakustannusten mahdollinen nousu olisi joka tapauksessa voinut vaikuttaa vain noin 25 prosenttiin kaikista tuotantokustannuksista. Tällaiset nousut ovat olleet kohtuullisia, joten niiden vaikutus ei ole ollut merkittävä.

(294)

Tutkimuksen aikana ei havaittu rakenteellista tehottomuutta, joka olisi haitannut yhteisön tuotannonalan kilpailukykyä. Yhteisön tuotannonala itse asiassa paransi tuottavuuttaan 17 prosenttia tarkastelujaksolla, kuten taulukossa 11 todetaan.

(295)

Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n markkinoilla oli erittäin paljon kilpailua eikä vähiten siksi, että markkinoilla toimii erittäin monia yrityksiä. Yhteisön 19 tuottajan lisäksi kymmenet tuojat joka puolelta maailmaa edistivät voimakasta kilpailua EU:n markkinoilla. Edellä esitettyjen kappaleiden perusteella pääteltiin, että yhteisön tuotannonala oli yleisesti ottaen erittäin kilpailukykyinen ja että kilpailukyvyn puute ei ollut syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(296)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan vahinko aiheutui valuuttakurssien vaihtelusta, jotka kannustivat tuontia yhteisöön.

(297)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Mitä tulee hintoihin, perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa todetaan tältä osin, että on osoitettava, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon, eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(298)

Monien tämän tutkimuksen piiriin kuuluvien viejämaiden myynti tapahtuu yleensä Yhdysvaltojen dollareissa. Dollarin ja euron välinen vaihtelu tarkastelujaksolla oli kuitenkin vain 6 prosenttia. Yhdysvaltojen dollarin merkittävämpi heikkeneminen tapahtui tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen. Heinäkuun 2007 ja huhtikuun 2008 välisenä aikana dollari heikkeni 16 prosenttia euroon nähden.

(299)

Sen vuoksi pääteltiin, että valuuttakurssien vaihtelut eivät ole aiheuttaneet merkittävää vahinkoa yhteisön tuottajille.

(300)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät (nimeämättä yrityksiä tai ajankohtia), että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko oli itse aiheutettua ja johtui työtaistelutoimiin ja lakkoihin liittyvistä ongelmista, joita joillakin uusissa jäsenvaltioissa sijaitsevilla tuottajilla oli. Väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä. Lisäksi väite liittyi vain osaan yhteisön tuotannonalaa. Samanlaisia vahingollisia suuntauksia esiintyi sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden tuottajilla. Sen vuoksi voidaan päätellä, että vaikka työtaistelutoimet ja lakot olisivatkin vaikuttaneet joihinkin yhteisön tuottajiin, vaikutus ei olisi ollut riittävän vahva, jotta se oli poistanut polkumyynnin ja vahingon välisen syy-yhteyden.

(301)

Yhteisön tuotannonalan tekemien suurten investointien väitettiin vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi (ks. 264 kappale), että tarkastelujaksolla ei tehty tällaisia suuria investointeja. Lisäksi on muistettava, että vaikka väite olisikin perusteltu, suhteellinen alhainen poistojen osuus kokonaiskustannuksista rajoittaa joka tapauksessa sen painoarvoa, ja näin ollen pääteltiin, että suuret investoinnit eivät vaikuttaneet yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(302)

Väitettiin myös, että terästuotannon kausittainen luonne olisi vaikuttanut vahinkoon eli että sykli oli alimmillaan tutkimusajanjaksolla. Ensinnäkin on korostettava, että vahingollista polkumyyntiä voi tapahtua taloussyklin kaikissa vaiheissa. Tutkimuksen tulokset eivät myöskään tue tätä väitettä, kuten kulutusta koskevasta analyysistä käy ilmi (ks. 231 kappale). Kulutus tutkimusajanjaksolla oli itse asiassa voimakasta eikä selvästikään syklin alimmassa kohdassa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(303)

Kun otetaan huomioon toisaalta kumuloiduista asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvu sekä todettu hinnan ja viitehinnan alittavuus ja toisaalta samaan aikaan tapahtunut yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkeneminen, voidaan päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä.

(304)

Esitettyjen asiaankuuluvien muiden tekijöiden ja asianomaisten osapuolten esittämien väitteiden (285 kappale ja sitä seuraavat kappaleet) tutkimisen jälkeen päätellään, että nämä tekijät ja väitteet eivät ole sellaisia, että ne poistaisivat syy-yhteyden asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(305)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevista maista peräsin olevaa tuontia arvioitiin sen määrittämiseksi, oliko vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä.

(306)

Selvitettäessä voimassa olevien toimenpiteiden päättymisen todennäköistä vaikutusta yhteisön tuotannonalaan tarkasteltiin vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden osalta seuraavia tekijöitä yhdessä edellä esitettyjen seikkojen kanssa.

(307)

Kuten 223 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa on selitetty, vaikka kulutus lisääntyi 9 prosenttia, tarkasteltavana olevan tuotteen maailmanlaajuista kulutusta koskevan ennusteen mukaan kulutukseen ei odoteta suuriakaan muutoksia lähitulevaisuudessa, vaikka tietyillä kausivaihteluilla voi olla joitakin vaikutuksia. Vaihtoehtoiset tuotteet, kuten muoviputket, eivät juurikaan ole korvanneet hitsattujen putkien kulutusta ja näin ollen vähentäneet niiden kulutusta.

(308)

Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tuonti Ukrainasta on pudonnut vähimmäistasolle. On kuitenkin selviä merkkejä (ks. 172 kappale ja sitä seuraavat kappaleet), että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Ukrainasta tulisi merkittävästi tuontia yhteisön markkinoille polkumyyntihinnoin. Nämä hinnat myös todennäköisesti alittaisivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, kun otetaan huomioon, että hinnat noudattelisivat yhteisössä tarjottuja alhaisimpia hintoja.

(309)

Thaimaasta vietäisiin mitä todennäköisimmin yhteisöön polkumyyntihinnoilla merkittäviä määriä (ks. 119 kappale ja sitä seuraavat kappaleet). Nämä hinnat myös todennäköisesti alittaisivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, kun otetaan huomioon, että hinnat noudattelisivat yhteisössä tarjottuja alhaisimpia hintoja.

(310)

Edellä siis pääteltiin, että polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen ei ole todennäköistä, joten vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä ei ole tarve enää analysoida.

(311)

Välivaiheen tarkasteluun liittyvät vahinkokysymykset (perusasetuksen 11 artiklan 3 kohta) eivät myöskään edellytä analysointia, koska tarkastelussa pääteltiin, että kyseisen maan osalta ei esiintynyt polkumyyntiä tai polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä.

(312)

Toimenpiteiden poistamisen todennäköisenä vaikutuksena tuonti sekä Thaimaasta että Ukrainasta lisääntyy merkittävästi hinnoilla, jotka alittavat yhteisön tuotannonalan hinnat. Tuonnilla olisi mitä todennäköisimmin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan. Tällöin yhteisön tuotannonalan olisi joko myös laskettava hintoja voidakseen säilyttää markkinaosuutensa tai pidettävä myyntihinnat nykytasolla ja menetettävä asiakkaita ja myyntiä. Ensin mainitussa tapauksessa yhteisön tuotannonalan täytyisi toimia tappiollisesti ja jälkimmäisessä tapauksessa myynnin menetys johtaisi myöhemmin kustannusten nousuun ja tappioihin.

(313)

Yhteisön tuotannonala on lisäksi kärsinyt polkumyyntituonnin vaikutuksista jo vuosien ajan ja sen taloudellinen tilanne on tällä hetkellä epävarma. Jos vahinkoa aiheuttava tilanne jatkuu/toistuu, yhteisön tuotannonalan koko olemassaolo vaarantuu.

(314)

Sen vuoksi tutkimuksen tuloksena päätellään, että Thaimaasta ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin osalta vahingon toistuminen ja jatkuminen on todennäköistä yhteisön tuotannonalalle, joka on kärsinyt vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista jo vuosia. Turkista peräisin olevan tuonnin osalta vahingollisen polkumyynnin ei odoteta jatkuvan tai toistuvan.

(315)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto tai voimassa olevien toimenpiteiden laajentaminen asianomaisesta maasta peräisin olevassa tuonnissa ei olisi yhteisön edun mukaista.

(316)

Voidakseen arvioida toimenpiteiden käyttöönoton tai voimassa olevien toimenpiteiden laajentamisen tai päättämisen todennäköisiä vaikutuksia komissio pyysi tietoa kaikilta tiedossa olleita asiaan liittyviltä osapuolilta. Komissio lähetti kyselylomakkeen 116 tuojalle, tukkumyyjälle ja käyttäjälle. Muita asianomaisia osapuolia ei ilmoittautunut määräajan kuluessa.

(317)

Kaksi kolmasosaa etuyhteydettömistä tuojista, joihin oli otettu yhteyttä, vastasi. Näistä 16 ilmoitti, etteivät ne tuoneet asianomaisista maista, ja kolme ilmoitti lopettaneensa liiketoiminnan alalla. Lopuista 13 etuyhteydettömästä tuojasta vain kaksi vastasi lomakkeeseen kattavasti. Sen vuoksi ei ollut tarpeen turvautua otokseen.

(318)

Päätelmien mukaan siis yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa, kuten 250–274 kappaleessa selvitetään.

(319)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton ansiosta yhteisön tuotannonala pystyy todennäköisesti lisäämään myyntiään ja markkinaosuuttaan ja korottamaan myyntihintojaan. Siten yhteisön tuotannonalan kannattavuus olisi tasolla, jolla se olisi ilman polkumyyntituontia, ja se pystyisi hyödyntämään kasvua yhteisön markkinoilla. Tämä puolestaan lisäisi investointeja ja parantaisi koko tuotannonalan kilpailukykyä.

(320)

Jos voimassa olevia toimenpiteitä jatketaan, yhteisön tuotannonala voi jatkaa toimintaa terveen kilpailun mukaisesti suhteessa Thaimaasta ja Ukrainasta tulevaan tuontiin. Tämän tuloksena epäterve kilpailu ei estä uusien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta saatuja positiivisia vaikutuksia.

(321)

Jos tasapuoliset markkinaolosuhteet palautuvat, yhteisön tuotannonala todennäköisesti saa takaisin kilpailukykynsä ja pystyy lisäämään voittomarginaalinsa riittävämmälle tasolle. Yhteisön tuotannonalan taloudelliset tulokset edelliseltä vuosikymmeneltä ovat osoittaneet, että se on rakenteellisesti elinkelpoinen: polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamasta epäterveestä kilpailusta huolimatta se on pystynyt hidastamaan markkinaosuuden menetystään. Lisäksi se on kilpailukykyinen ja pystyy lisäämään tuottavuuttaan (ks. 295 kappale).

(322)

Toisaalta jos nykyiset toimenpiteet kumotaan eikä uusia oteta käyttöön, kauppa vääristyy entistä enemmän ja johtaa vähitellen yhteisön tuotannonalan poistumiseen markkinoilta. Nykyisten toimenpiteiden kumoaminen ja asianomaisten maiden, eritoten Kiinan, merkittävä tuotantokapasiteetti johtavat todennäköisesti siihen, että yhteisön markkinoille tulee yhä enemmän tuontia polkumyyntihinnoin. Tällöin yhteisön tuotannonalan olisi yhä vaikeampi toipua ja puolustaa markkinaosuuttaan. Lisäksi yhteisön tuotannonalan investointien puute saattaa vaarantaa sen elinkelpoisuuden pitkällä aikavälillä.

(323)

Yhteistyöhön osallistuneiden etuyhteydettömien tuojien osuus oli siis alle 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuontimäärästä yhteisöön tutkimusajanjaksolla.

(324)

Monet viejät kuitenkin väittivät, että toimenpiteiden vaikutus tuojiin/kauppiaisiin olisi merkittävä, koska niille aiheutuisi kohonneita kustannuksia asianomaisista maista peräisin olevasta tuonnista.

(325)

Jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, asianomaisista maista peräisin oleva tuonti todennäköisesti vähenisi. Tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihinta saattaa nousta hieman yhteisössä, mikä vaikuttaa tuojien/tukkumyyjien — erityisesti tutkimuksen kohteena olevista maista tuotteita hankkivien — taloudelliseen tilanteeseen, koska jälleenmyyntihinnat, jotka ne voivat tarjota asiakkailleen, olisivat paremmin verrattavissa niiden kilpailijoiden hintoihin, jotka hankkivat tuotteita myös yhteisön tuotannonalalta.

(326)

Vaikutus tuojien ja kauppiaiden tilanteeseen on todennäköisesti kuitenkin lievä, koska tarkasteltavana oleva tuote edustaa vain pientä osaa niiden kaikesta kaupallisesta toiminnasta. Kattavat vastaukset lähettäneiden tuojien/tukkumyyjien toimittamien tietojen perusteella on selvää, että ne myyvät myös monia muita terästuotteita. Tarkasteltavana olevan tuotteen osuus on keskimäärin alle 4 prosenttia koko liikevaihdosta. Kun vielä otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen suhteellinen pieni vaikutus käyttäjien kustannuksiin, tuojat/tukkumyyjät todennäköisesti pystyvät siirtämään hinnan korotukset asiakkaidensa maksettavaksi.

(327)

Tästä syystä päätellään, ettei polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla eikä voimassaolevien toimenpiteiden jatkamisella todennäköisesti ole vakavaa kielteistä vaikutusta yhteisön tuojien/tukkumyyjien tilanteeseen.

(328)

Tarkasteltavana olevan tuotteen pääasiallisin käyttäjä yhteisössä on rakennusteollisuus. Tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä riippuu siis tämän teollisuudenalan tilanteesta.

(329)

Käyttäjät eivätkä niitä edustavat järjestöt eivät ilmoittautuneet tutkimuksen aikana, kuten 316 kappaleessa todettiin.

(330)

Jotkin muut viejät kuitenkin vakuuttivat, että jos toimenpiteet otetaan käyttöön, niiden vaikutus käyttäjiin/kuluttajiin on merkittävä. Erityisesti väitettiin, että toimenpiteet haittaisivat kilpailua ja johtaisivat käyttäjien/kuluttajien kustannusten kohoamiseen.

(331)

On mahdollista, että tarkasteltavana olevan tuotteen hinta nousisi jonkin verran yhteisössä (ks. 302 kappale). Kohonneiden kustannusten kielteiset vaikutukset käyttäjiin/kuluttajiin olisivat todennäköisesti kuitenkin vähäiset, koska tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan vaikutus käyttäjien/kuluttajien kokonaiskustannuksiin on pieni.

(332)

Useat viejät väittivät, että uuden tutkimuksen piiriin kuuluvia maita koskevien toimenpiteiden käyttöönotto estäisi tehokkaasti kilpailua yhteisössä, mutta polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ja voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen parantavat yhteisön tuotannonalan toimintaedellytyksiä ja näin ollen varmistavat yhdessä sellaisista yhteisön ulkopuolisista maista tulevien toimittajien, joita toimenpiteet eivät koske, ja asianomaisista maista tulevien viejien kanssa, jotka eivät harjoita polkumyyntiä, monipuolisen tavarantoimittajien valikoiman yhteisön markkinoilla.

(333)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei todennäköisesti aiheuta merkittävää vahinkoa tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjien taloudelliselle tilanteelle.

(334)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytetty tärkein raaka-aine ovat kuumavalssatut kelat.

(335)

Tutkimuksen aikana ei ilmoittautunut kuumavalssattujen kelojen tuottajia eikä niitä edustavia järjestöjä, kuten 316 kappaleessa todettiin.

(336)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, kuumavalssattujen kelojen yhteisön tuottajien tuotteiden kysyntä pienenee, koska tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuottajien toiminta supistuu.

(337)

Tästä syystä päätellään, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto on tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa yhteisössä käytetyn pääraaka-aineen tuottajien etujen mukaista.

(338)

Thaimaasta ja Ukrainasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevien toimenpiteiden jatkaminen ja Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto todennäköisesti mahdollistavat sen, että yhteisön tuotannonala ei enää menetä markkinaosuuttaan, saa takaisin menetetyn myynnin ja sen kannattavuus palaa riittäväksi. Jos kuitenkin voimassa olevat toimenpiteet kumotaan eikä polkumyyntitoimenpiteitä oteta käyttöön, yhteisön tuotannonalalla on todennäköisesti edessään kasvava epäterveen kilpailun ongelma, joka ajaa tietyt yhteisön tuottajat pois markkinoilta, ja lisäkustannuksia aiheutuu koneiden alasajosta tai muuntamisesta muuhun käyttöön.

(339)

Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia voisivat olla tuontimäärän pieneneminen ja tuojien/tukkumyyjien ja käyttäjien/kuluttajien kustannusten lievä nousu, joka johtuu tarkasteltavana olevan tuotteen korkeammista hinnoista yhteisössä.

(340)

Myyntihinnat eivät kuitenkaan kohoaisi merkittävästi, koska yhteisön tuottajien parissa olisi edelleen kilpailua, asianomaisista maista tulisi tuontia muilla kuin polkumyyntihinnoilla ja vahinkoa aiheuttavilla hinnoilla ja muista yhteisön ulkopuolisista maista tulisi tuontia.

(341)

Yksi asianomainen osapuoli väitti vielä, että talousalan kirjallisuuden mukaan polkumyyntitoimenpiteistä aiheutuu huomattavia sosiaalimenoja tuojamaille. Näyttöä tästä ei kuitenkaan esitetty tähän asiaan liittyvän tuotteen ja talouden toimijoiden osalta. Tässä tutkimuksessa asiaa on tarkasteltava siihen liittyvien seikkojen perusteella: tämän lähestymistavan mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuojat/tukkumyyjät ja käyttäjät/kuluttajat eivät todennäköisesti kärsi vakavista vaikutuksista, kun otetaan huomioon tiettyjen hitsattujen putkien hinnan erittäin vähäinen vaikutus niiden tuotteiden tai ostojen loppukustannuksiin.

(342)

Varhaisemman jalostusasteen teollisuus todennäköisesti hyötyy voimassa olevien toimenpiteiden jatkamisesta ja polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta, koska kuumavalssattujen kelojen kysyntä kasvaa yhteisön markkinoilla.

(343)

Kaikki edellä esitetyt tekijät huomioon ottaen päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä luopua polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta ja olla ottamatta käyttöön uusia polkumyyntitulleja.

(344)

Edellä 52 kappaleessa ja 170 kappaleessa sekä niitä seuraavissa kappaleissa esitettyjen havaintojen perusteella päätellään, että Bosniaa ja Hertsegovinaa sekä Turkkia koskeva menettely olisi päätettävä.

(345)

Kaksi venäläistä ja ainoa valkovenäläinen vientiä harjoittava tuottaja ovat esittäneet komissiolle perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti hintasitoumusta.

(346)

Tarjouksia tarkasteltiin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että useimmat asetukseen (EY) N:o 1697/2002 (ks. johdanto-osan 77 ja 78 kappale) sisältyvistä havainnoista ja päätelmistä, jotka johtivat kyseisen tutkimuksen aikana tarjottujen sitoumusten hylkäämiseen, pätevät edelleen. Tutkimuksessa vahvistettiin erityisesti seuraavaa:

(347)

Lisäksi tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisältyy huomattava määrä tuotelajeja, eikä niiden eroja ole aina helppo havaita tuonnin yhteydessä. Tämän vuoksi on käytännössä mahdotonta vahvistaa eri tuotelajeille sellaisia mielekkäitä vähimmäistuontihintoja, joita komissio ja jäsenvaltioiden tulliviranomaiset pystyisivät asianmukaisesti valvomaan tuonnin yhteydessä.

(348)

On myös huomattava, että tuotteisiin liittyvien syiden lisäksi on yrityskohtaisia syitä hylätä sitoumukset. Valkovenäläisen tuottajan osalta on muistettava, että Valko-Venäjä ei ole markkinatalousmaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti ja että yritys ei pyytänyt yksilöllistä kohtelua 9 artiklan 5 kohdan mukaan. Lisäksi sen osallistuminen yhteistyöhön tässä tutkimuksessa oli vain osittaista (ks. 101–104 kappale), minkä vuoksi hintasitoumuksen hyväksymistä ei pidetty asianmukaisena yleisistä syistä. Yhden venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta on huomattava, että se myy myös muita tuotteita kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta samoille asiakkaille EU:ssa. Tämä perusteella ristiinkompensoinnin riskiä pidetään liian suurena. Toisen venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta yrityksellä oli vaikeuksia toimittaa tarkkoja ja luotettavia tietoja, mikä johtui pääasiassa heikkouksista sen kirjanpitojärjestelmässä. Näissä oloissa komissio katsoo, että yrityksellä ei ole tarvittavaa infrastruktuuria, jotta sitoumus voitaisiin toteuttaa ja tehokas valvonta olisi mahdollista.

(349)

Sen vuoksi nämä hintasitoumustarjoukset hylättiin.

(350)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella Thaimaasta ja Ukrainasta peräisin olevaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavat voimassaolevat toimenpiteet olisi pidettävä voimassa samanlaisina kuin aiemmassa asetuksessa lukuun ottamatta OJSC Interpipeä, jota koskeva marginaali on esitetty seuraavassa:

(351)

Lisäksi Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa olisi otettava käyttöön jäljempänä kuvatut lopulliset toimenpiteet.

(352)

Lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuva merkittävä vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteillä yhteisön tuotannonalalle pitäisi voida taata mahdollisuus kattaa kustannuksensa ja saada sellaisen ennen veroja lasketun myyntivoiton, jonka se voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin puuttuessa.

(353)

Valituksen tekijä väitti tutkimuksen aikana, että tutkimuksessa olisi käytettävä 10,8 prosentin tavanomaista voittoa, joka perustuu vuonna 2004 saavutettuun tuottoon liikevaihdosta tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Väite perustui viiden valitun tuottajan tilanteeseen ja vuosi 2004 valittiin edustavaksi, koska voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet korjasivat osittain polkumyyntituonnin vaikutukset.

(354)

Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että näidenkin valittujen viiden yhteisön tuottajan kannattavuus oli paljon alhaisempi kuin väitetty 10,8 prosenttia. Vuotta 2004 ei myöskään pidetty sopivana kautena arviointia varten, koska silloin esiintyi vahingollista polkumyyntiä.

(355)

Aiemmassa tutkimuksessa todettiin, että 5 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin vuosien 1997 ja 1998 tietojen perusteella odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Koska tiedot eivät olleen kovin tuoreita, tutkittiin muista tietolähteistä, pitääkö se edelleen paikkansa. Hitsatut putket ovat erittäin loppuun kehitettyjä tuotteita, joiden tuotantoprosessi ei ole juurikaan muuttunut vuodesta 1997. Metalliteollisuuden yrityksiä laajasti sisältävästä BACH-tietokannasta saatujen tuoreiden tietojen mukaan näiden yritysten kannattavuus oli 5 prosentin luokkaa.

(356)

Sen vuoksi pääteltiin, että 5 prosentin kannattavuus on asianmukainen tämän tuotteen osalta.

(357)

Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä esitetyllä tavalla laskettu tavanomainen voitto kunkin tuotelajin tuotantokustannuksiin. Saman tuotelajin vahinkoa aiheuttamattoman hinnan ja vientihinnan välinen ero ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina CIF-kokonaistuontiarvosta.

(358)

Yhteistyöhön osallistuneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien yritysten osalta on muistettava, että yhdellekään niistä ei myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, minkä vuoksi laskettiin koko maata koskeva vahinkomarginaali. Laskenta tehtiin yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien perusteella. Yhtä kiinalaista viejää koskevat tiedot jätettiin pois tästä laskennasta, koska komissiolle ei ilmoitettu riittävän kattavia tietoja tuotevalvontakoodeista.

(359)

Myös Valko-Venäjän osalta laskettiin koko maata koskeva tulli, joka perustui saksalaisen tuojan tuontihintoihin (ks. 95 kappale), koska yhteistyöhön osallistumisen taso ei ollut riittävä. Venäjältä ja Turkista otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin yksilölliset vahinkomarginaalit.

(360)

Venäläisille yhteistyöhön osallistuneille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettiin yksilölliset vahinkomarginaalit. Kun otetaan huomioon, että yhteistyöhön osallistumisen aste oli yli 80 prosenttia, yhteistyöstä kieltäytyneiden osalta koko maata koskeva vahinkomarginaali asetettiin yhteistyöhön osallistuneiden toimijoiden korkeimman marginaalin tasolle.

(361)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella päädyttiin seuraaviin vahinkomarginaaleihin:

(362)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti katsotaan, että Kiinasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(363)

Edellä esitetyn perusteella ehdotetut lopulliset tullit ovat seuraavat:

19.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/s3