(1)

Monensiininatrium-lisäaine (Coxidin) hyväksyttiin tietyin edellytyksin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 mukaisesti. Kyseinen lisäaine hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 109/2007 (2) broilerien ja lihakalkkunoiden ruokinnassa kymmeneksi vuodeksi siten, että hyväksymiseen vaaditaan kyseisen lisäaineen liikkeelle laskemisesta vastaava henkilö.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään mahdollisuudesta muuttaa lisäaineen hyväksyntää hyväksynnän haltijan pyynnöstä ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’viranomainen’, lausunnon perusteella.

(3)

Monensiininatrium-lisäaineen (Coxidin) hyväksynnän haltija on jättänyt hakemuksen, jossa esitetään hyväksynnän ehtojen muuttamista siten, että lyhennetään teurastusta edeltävää varoaikaa ja vahvistetaan lopulliset jäämien enimmäismäärät.

(4)

Arvioituaan ihmisten altistumisen uudelleen viranomainen totesi 18 päivänä kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa (3), että Coxidinin varoajaksi broilerien ja lihakalkkunoiden ruokinnassa voitaisiin vahvistaa yksi päivä. Hyväksynnän haltija ei toimittanut uusia tietoja, joiden perusteella viranomainen voisi esittää lopullista jäämien enimmäismäärää.

(5)

Asetusta (EY) N:o 109/2007 olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Monensiininatrium-lisäaine (Elancoban G100, Elancoban 100, Elancogran 100, Elancoban G200, Elancoban 200) hyväksyttiin tietyin edellytyksin neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti. Kyseinen lisäaine hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1356/2004 (3) broilerien, kananuorikoiden ja kalkkunoiden ruokinnassa kymmeneksi vuodeksi siten, että hyväksymiseen vaaditaan kyseisen lisäaineen liikkeelle laskemisesta vastaava henkilö. Kyseinen lisäaine on ilmoitettu olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan mukaisesti. Koska kaikki mainitun säännöksen nojalla vaaditut tiedot oli toimitettu, lisäaine kirjattiin rehun lisäaineita koskevaan yhteisön rekisteriin.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään mahdollisuudesta muuttaa lisäaineen hyväksyntää hyväksynnän haltijan pyynnöstä ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’viranomainen’, lausunnon perusteella.

(3)

Monensiininatrium-lisäaineen (Elancoban G100, Elancoban 100, Elancogran 100, Elancoban G200, Elancoban 200) hyväksynnän haltija on jättänyt hakemuksen, jossa esitetään hyväksynnän ehtojen muuttamista siten, että lyhennetään teurastusta edeltävää varoaikaa.

(4)

Arvioituaan ihmisten altistumisen uudelleen viranomainen totesi 18 päivänä kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa (4), että Elancoban G100:n, Elancoban 100:n, Elancogran 100:n, Elancoban G200:n ja Elancoban 200:n varoajaksi broilerien, kananuorikoiden ja kalkkunoiden ruokinnassa voitaisiin vahvistaa yksi päivä.

(5)

Asetusta (EY) N:o 1356/2004 olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Erilaiset viennin rajoitustoimenpiteet kolmansissa maissa ovat aiheuttaneet häiriöitä riisin tuonnissa yhteisöön vuoden 2008 alusta. Joissakin tapauksissa kyseiset toimenpiteet olivat virallisia vientikieltoja tai niillä oli sama vaikutus kuin virallisilla vientikielloilla. Sen vuoksi yhteisön tuojat eivät voineet noudattaa tuontitodistuksiin liittyviä velvoitteitaan, erityisesti maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2008 (2) 7 artiklan mukaista tuontia koskevaa velvoitetta.

(2)

Tuojia koskevien haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi olisi sen vuoksi säädettävä poikkeustoimenpiteitä tariffikiintiökausilla 2007/2008 ja 2008 myönnettyjen tuontitodistusten osalta.

(3)

Tuontivelvoite on maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (3) 20 artiklan mukainen ensisijainen vaatimus, jonka tulisi johtaa vakuuden menettämiseen mainitun asetuksen 22 artiklan mukaisesti, jollei velvoitetta ole noudatettu. Asianomaisten pyynnöstä ja asetuksen (EY) N:o 376/2008 40 artiklan mukaisesti tuontivelvoite olisi peruutettava ja vakuus vapautettava tapauskohtaisesti. On aiheellista säätää edellytykset, jotka todistuksenhaltijan on täytettävä osoittaakseen, että viennin rajoitustoimenpiteiden voidaan katsoa olevan ylivoimainen este.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/377/ETY (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, kyseiset säännökset olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Energian hinnan avoimuus, siinä määrin kuin sillä olosuhteita vahvistamalla varmistetaan, että kilpailu ei vääristy yhteismarkkinoilla, on olennaista energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja sujuvan toiminnan kannalta.

(3)

Tämä avoimuus voi edistää käyttäjien syrjinnän poistamista, lisäämällä heidän vapauttaan valita eri energialähteiden ja eri hankkijoiden välillä.

(4)

Nykyisin avoimuus vaihtelee energialähteestä ja jäsenvaltiosta tai yhteisön alueesta toiseen tehden siten energian sisämarkkinoiden saavuttamisen kyseenalaiseksi.

(5)

Yhteisön teollisuuden käyttämästään energiasta maksama hinta on eräs kilpailukykyyn vaikuttavista seikoista ja olisi sen vuoksi pysyttävä salassa.

(6)

Standardikuluttajajärjestelmällä, jota Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto, jäljempänä ”Eurostat”, käyttää hintajulkaisuissaan, ja tärkeitä teollisuuden sähkön käyttäjiä varten käyttöön otetulla hintajärjestelmällä varmistetaan, että hintojen avoimuus ei estä salassa pidettävyyttä.

(7)

On tarpeen laajentaa Eurostatin käyttämiä kuluttajaluokituksia siinä määrin kuin on olemassa edustavia kuluttajaryhmiä.

(8)

Tällä tavoin lopullisten käyttäjien hintojen avoimuus saavutettaisiin vaarantamatta tarpeellista sopimusten salassapitoa. Salassapidon kunnioittamiseksi tietyn kulutusluokan hinnan julkistaminen edellyttää, että luokassa on vähintään kolme käyttäjää.

(9)

Tiedot kaasun ja sähkön teollisista, lopullisista energian käyttäjistä mahdollistavat myös vertailut muiden energialähteiden (öljyn, hiilen, fossiilisten ja uusiutuvien energialähteiden) sekä muiden käyttäjien kanssa.

(10)

Kaasua ja sähköä toimittavat yritykset sekä kaasun ja sähkön teolliset käyttäjät pysyvät, tämän direktiivin soveltamisesta riippumatta, yhteisön kilpailusääntöjen alaisina ja siten komissio voi vaatia ilmoittamaan hintoja ja myyntiehtoja koskevia tietoja.

(11)

Voimassa olevien hinnoittelujärjestelmien tiedot ovat osa hintojen avoimuudesta.

(12)

Tiedot käyttäjien jaotteluista luokkiin ja niiden vastaavista markkinaosuuksista ovat myös osa hintojen avoimuudesta.

(13)

Tietojen, jotka toimitetaan Eurostatille hinnoista ja käyttäjille tarkoitetuista myyntiehdoista ja käytössä olevista hintajärjestelmistä sekä käyttäjien jaotteluista kulutusluokittain, olisi oltava riittäviä, jotta komissio voi tarpeen mukaan päättää sopivista toimista tai ehdotuksista energian sisämarkkinoiden tilanteen perusteella.

(14)

Eurostatille toimitettavat tiedot ovat luotettavampia, jos yritykset itse keräävät nämä tiedot.

(15)

Jokaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevan verotuksen ja veroluonteisten maksujen tunteminen on tärkeää hintojen avoimuuden varmistamiseksi.

(16)

Olisi oltava mahdollista tarkastaa Eurostatille toimitettavien tietojen luotettavuus.

(17)

Hintojen avoimuuden saavuttaminen edellyttää hintojen ja hintajärjestelmien mahdollisimman laajaa julkistamista ja levittämistä käyttäjien keskuudessa.

(18)

Energian hintojen avoimuuden toteuttamiseksi järjestelmän olisi perustuttava Eurostatin tietojen käsittelyssä, tarkastamisessa ja julkaisemisessa osoittamaan asiantuntemukseen sekä sen kehittämiin ja soveltamiin menetelmiin.

(19)

Energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi hintojen avoimuuden järjestelmä olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian.

(20)

Tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano voi tapahtua kaikissa jäsenvaltioissa, kun maakaasumarkkinat, erityisesti perusrakenteen osalta, ovat saavuttaneet riittävän kehitystason.

(21)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(22)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta tarvittavien muutosten tekemiseksi liitteisiin I ja II havaittujen erityisongelmien perusteella. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(23)

Koska tähän direktiivin lisätyt uudet kohdat koskevat ainoastaan komiteamenettelyä, jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(24)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä III olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

1)

kaasun ja sähkön hinnat ja myyntiehdot teollisille käyttäjille;

2)

käytettävät hintajärjestelmät;

3)

käyttäjien ja käytettyjen määrien jaottelun kulutusluokittain sen varmistamiseksi, että nämä luokat ovat kansallisella tasolla edustavia.

(1)

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on eräs Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeinen tavoite.

(2)

Vuonna 1997 Amsterdamin sopimuksella lisättiin uusia sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevia määräyksiä niihin jo olemassa oleviin toiminta-aloihin, jotka kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sosiaalipoliittisten määräysten ja erityisesti sen 136 ja 137 artiklan soveltamisalaan, ja luotiin uusi oikeudellinen kehys ja oikeusperusta uusille poliittisille sitoumuksille tällä alalla.

(3)

Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat liian yleisiä ilmiöitä. Osallisuutta nykyistä paremmin edistävän Euroopan unionin kehittämisen katsottiin siten olevan olennainen tekijä pyrittäessä saavuttamaan unionin talouskasvulle, uusien ja entistä parempien työpaikkojen luomiselle sekä sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle asetettu strateginen kymmenvuotistavoite.

(4)

Lissabonin Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita ja komissiota sopimaan toimenpiteistä, jotka ”merkittävästi edistävät köyhyyden poistamista” vuoteen 2010 mennessä. Lissabonin Eurooppa-neuvosto sopi tuolloin avoimen koordinointimenetelmän soveltamisesta tällä alalla.

(5)

Sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla sovellettava avoin koordinointimenetelmä on alusta lähtien ollut arvokas väline, joka on tukenut tehtyä poliittista sitoumusta ja vahvistanut Euroopan unionin kykyä tukea jäsenvaltioita niiden pyrkiessä tiivistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopassa.

(6)

Avoin koordinointimenetelmä auttaa tehostamaan keskinäistä oppimista ja on lisännyt tietoisuutta syrjäytymisen ja köyhyyden moninaisesta luonteesta. Menetelmä luo siten edellytykset vaikutusten näkymiselle nykyistä vahvemmin myös käytännössä ja tekee Euroopan unionin sitoutumisen sosiaalisiin arvoihin entistä selvemmäksi sen kansalaisille.

(7)

Näistä saavutuksista huolimatta merkittävä osa väestöstä elää edelleen puutteessa tai voi käyttää palveluja vain rajoitetusti ja epätasa-arvoisesti tai on syrjäytynyt. Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa vuoden 2008 yhteisessä raportissa korostetaan, että 78 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa elää köyhyysriskissä, ja heistä 19 miljoonaa on lapsia. Sukupuolten välinen ero on noin kaksi prosenttiyksikköä.

(8)

Lisäksi vaurauden epätasainen jakautuminen ja vaikea köyhyys ovat yhä huolestuttavampia ongelmia unionissa.

(9)

Sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus edellyttävät tuen antamista muita huonommassa asemassa oleville alueille, pysyvistä rakenteellisista haitoista kärsiville alueille, kaikkein syrjäisimmille alueille, tietyille saarille ja saarijäsenvaltioille sekä alueille, joihin on kohdistunut teollisuuden viimeaikaisen vähenemisen ja muuttumisen vaikutuksia.

(10)

Sosiaalinen syrjäytyminen heikentää kansalaisten hyvinvointia ja estää heitä ilmaisemasta itseään ja osallistumista yhteiskuntaan. Siksi tämän seikan tulisi saada asianmukaista näkyvyyttä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuoden, jäljempänä ’teemavuosi’, yhteydessä.

(11)

Euroopan parlamentti korosti sosiaalisen todellisuuden kartoittamisesta 15 päivänä marraskuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamisesta on tehtävä Euroopan unionin ensisijainen poliittinen tavoite.

(12)

Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä on tarkoitus torjua sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden hyväksymien Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhattavoitteiden mukaisesti.

(13)

Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskeva ongelma on laaja, monimuotoinen ja moniulotteinen. Tähän liittyy hyvin monenlaisia tekijöitä, kuten tulo- ja elintaso, tarve saada koulutusta ja asianmukaisia työmahdollisuuksia, tehokkaat sosiaalisen suojelun järjestelmät, asuminen, laadukkaiden terveys- ja muiden palveluiden saatavuus sekä aktiivinen kansalaisuus. Siksi kaikkien asiaan vaikuttavien politiikan alojen sidosryhmien olisi osallistuttava toimiin.

(14)

Köyhyyden ehkäiseminen ja torjuminen edellyttävät näin ollen kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia monialaisia toimia, joilla varmistetaan talous- ja sosiaalipolitiikan välinen tasapaino ja erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin tai henkilöihin kohdennetut strategiat. Teemavuosi edistää omalta osaltaan tällaista moniulotteista politiikkaa ja auttaa kehittämään edelleen asianmukaisia indikaattoreita.

(15)

Lissabonin strategiaa täydentävällä ja tukevalla sosiaalipoliittisella ohjelmalla (2005–2010) on keskeinen tehtävä talouskasvun sosiaalisen ulottuvuuden sekä kansalaisten aktiivisen yhteiskunnallisen ja työmarkkinoille osallistumisen edistämisessä. Eräs sosiaalipoliittisen ohjelman ensisijainen tavoite on edistää kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia, millä voidaan saavuttaa yhteiskunnallinen ja sukupolvien välinen solidaarisuus ja luoda yhteiskunta, jossa ei ole köyhyyttä ja jossa edistetään entistä enemmän osallisuutta.

(16)

Useat jäsenvaltiot ovat tuoneet sosiaalista osallisuutta koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissaan esiin suuren köyhyys- ja/tai syrjäytymisriskin, joka kohdistuu tiettyihin ryhmiin, mukaan lukien lapset, aikaisin koulunsa lopettavat, yksinhuoltajat, suurperheet, yhden henkilön tuloilla elävät perheet, nuoret, erityisesti nuoret naiset, ikääntyneet, maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt, vammaiset henkilöt ja heidän hoitajansa, asunnottomat, työttömät, erityisesti pitkäaikaistyöttömät, vangit, väkivallan kohteeksi joutuneet naiset ja lapset sekä päihteiden väärinkäyttäjät. Haavoittuvimpiin ryhmiin kohdennetuilla kansallisilla politiikoilla ja tukitoimilla voi olla tärkeä merkitys köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa.

(17)

Asianmukainen työpaikka voi huomattavasti vähentää henkilön köyhyysriskiä. Pelkkä työpaikka ei kuitenkaan aina riitä nostamaan ihmistä pois köyhyydestä, ja köyhyysriski on edelleen suhteellisen yleinen myös työssäkäyvien keskuudessa. Työssäkäyvien köyhyys on yhteydessä pieneen palkkaan, sukupuolten välisiin palkkaeroihin, alhaiseen ammattitaitoon, rajallisiin mahdollisuuksiin saada ammatillista koulutusta, tarpeeseen yhdistää työ ja perhe-elämä, epävarmoihin työsuhteisiin ja työehtoihin sekä vaikeisiin kotioloihin. Ihmisten nostamiseen pois köyhyydestä tarvitaan siksi välttämättä laadukkaita työpaikkoja sekä sosiaalista ja taloudellista tukea.

(18)

Myös työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin mukautettujen perustaitojen ja -pätevyyden puute on merkittävä este yhteiskunnan toimintaan osallistumiselle. Entistä suurempana vaarana on yhteiskunnan uusi jakautuminen niihin, joilla on mahdollisuus osallistua elinikäiseen oppimiseen edistääkseen työllistymistään, sopeutumiskykyään, henkilökohtaista kehitystään ja aktiivista kansalaisuuttaan, ja niihin, jotka jäävät syrjään ja joita syrjitään eri tavoin. Soveltumattomilla taidoilla varustettujen on entistä vaikeampi päästä työmarkkinoille ja löytää laadukas työpaikka, ja he ovat tavallista todennäköisemmin pitkiä jaksoja ilman työtä tai heikosti palkatussa työssä.

(19)

Mahdollisuus ja taito käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa on yhä useammin edellytys osallisuudelle yhteiskuntaan. Riiassa 11 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa ministeritason julistuksessa vaadittiin kaikkien ulottuvilla olevaa tietoyhteiskuntaa.

(20)

Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä torjuvien yhteisön toimien vaikuttavuuden ratkaisee se, miten laaja kansalaisten tuki ja poliittinen tuki niillä on. Lisäksi yhtäläisiä mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä koskevan Euroopan unionin lainsäädännön tehokas täytäntöönpano tukee myös teemavuoden tavoitteita. Teemavuoden olisi siksi edistettävä tietoisuuden lisäämistä, toiminnan käyntiin saamista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä köyhyyden torjumiseen osallistuvien kansainvälisten organisaatioiden välillä. Sen kautta olisi kohdennettava poliittinen huomio ja saatava kaikki asiaan liittyvät tahot mukaan toimintaan, jotta sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden avointa koordinointimenetelmää vietäisiin eteenpäin ja tehostettaisiin, sekä edistettävä uusia toimia ja aloitteita yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla yhteistyössä köyhyydestä kärsivien ihmisten ja heidän edustajiensa kanssa.

(21)

Teemavuoden olisi edistettävä aktiivisen osallisuuden politiikkaa keinona estää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja sen yhteydessä pyritään edistämään alan parhaita käytäntöjä avoimen koordinointimenetelmän avulla.

(22)

Kansallisella tasolla saavutetun edistymisen erot sekä erilaiset kansalliset sosioekonomiset ja kulttuuriympäristöt ja erityispiirteet edellyttävät, että huomattava osa teemavuoden toimista hajautetaan kansallisella tasolla hyödyntäen välillistä keskitettyä hallintoa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) 54 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetussa komission asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (5) säädettyjen menettelyiden mukaisesti.

(23)

Komission olisi kuitenkin seurattava poliittisten prioriteettien määrittelyä kansallisella tasolla, jotta ne olisivat johdonmukaisia teemavuodelle sovittujen strategisten tavoitteiden sekä viime kädessä avointa koordinointimenettelyä varten vahvistettujen yhteisten tavoitteiden kanssa.

(24)

Kaikkien yhteisön tasolla sekä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toimivien yhteistyökumppaneiden toiminnan tehokas yhteensovittaminen on perusedellytys teemavuoden tehokkuuden takaamiselle. Paikallisilla ja alueellisilla kumppaneilla on tärkeä tehtävä köyhien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden ihmisten etujen edistämisessä.

(25)

Teemavuoteen olisi voitava osallistua jäsenvaltioiden, Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvien valtioiden, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) osapuolia, kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti, ehdokasmaiden, joihin sovelletaan liittymistä edeltävää strategiaa, Länsi-Balkanin maiden niitä koskevissa sopimuksissa määritellyin ehdoin sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden toukokuussa 2004 hyväksytyn strategia-asiakirjan ja maakohtaisten toimintasuunnitelmien mukaisesti.

(26)

Teemavuosi voi auttaa parantamaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tarkoitettujen nykyisten ohjelmien ja aloitteiden yhteensovittamista yhteisön tasolla, sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden avoin koordinointimenetelmä mukaan lukien.

(27)

Toimien johdonmukaisuus ja täydentävyys suhteessa yhteisön muihin toimiin olisi varmistettava; tällaisia muita toimia ovat erityisesti Progress-ohjelma, rakennerahastot ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto sekä toimet, jotka koskevat syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa sekä sukupuolten tasa-arvoa ja perusoikeuksien edistämistä samoin kuin koulutusta, kulttuuria ja kulttuurien välistä vuoropuhelua, nuorisoa, kansalaisuutta, maahanmuuttoa ja turvapaikkaa sekä tutkimusta.

(28)

Teemavuonna olisi jatkettava aiemmista eurooppalaisista teemavuosista ja esimerkiksi yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodesta (2007) ja Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008) saatuja parhaita käytäntöjä.

(29)

Tässä päätöksessä vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (6) 37 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(30)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita muun muassa tarvittavan monenkeskisen yhteistyökumppanuuden sekä kansainvälisen tiedonvaihdon ja yhteisön laajuisen hyvien toimintatapojen levittämisen vuoksi, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

a)

jäsenvaltiot;

b)

ehdokasmaat, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, kunkin maan osalta puitesopimuksessa ja assosiaationeuvostojen päätöksissä vahvistettujen yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden ja yleisten ehtojen mukaisesti;

c)

Länsi-Balkanin maat puitesopimuksissa näiden maiden kanssa vahvistettavien yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti;

d)

Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvat valtiot, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) osapuolia, mainitun sopimuksen määräysten mukaisesti;

e)

Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat toukokuussa 2004 hyväksytyssä strategia-asiakirjassa ja maakohtaisissa toimintasuunnitelmissa vahvistettujen näiden maiden yhteisön ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti. Yhteisön tältä osin antama taloudellinen tuki Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden toimintaan katetaan Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä näiden maiden kanssa toteutettavaa yleistä yhteistyötä koskevien prioriteettien ja menettelyiden mukaisesti.

(1)

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea on yhteisen toiminnan 2007/749/YUTP 10 artiklan 1 kohdan nojalla valtuutettu tekemään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 25 artiklan mukaisesti asiaankuuluvat päätökset, mukaan lukien päätös operaation johtajan/poliisikomentajan nimittämisestä.

(2)

Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri on ehdottanut poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle Stefan FELLERin nimittämistä EUPM -operaation johtajaksi.