(1)

Komissio pyysi 26 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Saksan liittohallitukselta lisätietoja lehtikirjoituksista, jotka koskivat julkista rahoitusta maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten aloittamiseen Nordrhein-Westfalenissa. Liittohallitus toimitti nämä tiedot 23 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä (ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä. Komission yksiköt ja kyseisen toimenpiteen toteuttamisesta vastaava Nordrhein-Westfalenin viestintäviranomainen Landesanstalt für Medien Nordrhein-Westfalen, jäljempänä ’LfM’, tapasivat 2 päivänä kesäkuuta 2004. Nordrhein-Westfalenin osavaltion edustajien kanssa järjestettiin tapaaminen 10 päivänä joulukuuta 2004.

(2)

Liittohallitus ilmoitti 13 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä (ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteestä DVB-T-lähetysten aloittamiseksi Nordrhein-Westfalenissa. Liittohallitus ilmoitti toimenpiteestä oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä.

(3)

Komissio pyysi 10 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä lisätietoja, jotka liittohallitus toimitti määräajan pidentämisen jälkeen 29 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyllä (ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä. Komission yksiköt tapasivat LfM:n ja Nordrhein-Westfalenin osavaltion edustajat 23 päivänä kesäkuuta 2005. Nordrhein-Westfalen esitti tässä yhteydessä lisätietoja.

(4)

Komissio teki 9 päivänä marraskuuta 2005 lopullisen päätöksen, jossa DVB-T:n rahoittaminen valtion varoilla Berlin-Brandenburgissa julistettiin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi (2). Asioiden samankaltaisuuden vuoksi komissio ja Saksa sopivat ilmoitusmenettelyn keskeyttämisestä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa (3), jotta viranomaiset pystyisivät arvioimaan, kuinka Berlin-Brandenburgia koskevassa asiassa tehty päätös vaikuttaa Nordrhein-Westfalenia koskevassa asiassa käynnissä olevaan esitutkintamenettelyyn. Samanaikaisesti keskeytettiin myös ilmoitusmenettely samankaltaisessa Baijerin osavaltiota koskevassa asiassa, josta oli ilmoitettu komissiolle 8 päivänä joulukuuta 2004 (4).

(5)

Komissio vaati 12 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Saksaa ilmoittamaan kuukauden kuluessa kantansa käynnissä olevaan ilmoitusmenettelyyn. Saksa ilmoitti komissiolle 12 päivänä toukokuuta 2006 päivätyllä (ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä, ettei se aikonut peruuttaa tai muuttaa ilmoitettua Nordrhein-Westfalenia koskevaa toimenpidettä.

(6)

Komissio ilmoitti Saksalle 19 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa tässä asiassa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (5). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään asiaa koskevat huomautuksensa.

(7)

Saksa otti kantaa menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen määräajan pidentämisen jälkeen 4 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä (ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä. Lisäksi komissiolle esittivät huomautuksia Euroopan satelliittioperaattoriliitto European Satellite Operators Association, jäljempänä ’ESOA’ (6), Saksan yksityisten kaapeliverkko-operaattoreiden liitto Verband Privater Kabelnetzbetreiber e.V., jäljempänä ’ANGA’ (7), ja ish NRW GmbH, jäljempänä ’ish’ (8).

(8)

Komissio toimitti nämä huomautukset Saksalle 19 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä ja pyysi sitä ottamaan niihin kantaa. Asianomaiset viranomaiset toimittivat kannanottonsa määräajan pidentämisen jälkeen 16 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä (ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla) kirjeellä. Komissio tapasi LfM:n edustajat viimeisen kerran 19 päivänä huhtikuuta 2007 vaihtaakseen niiden kanssa mielipiteitä ennen lopullisen arvioinnin tekemistä. Komissio pyysi 24 päivänä toukokuuta 2007 sähköpostitse lisätietoja, jotka Saksa toimitti 5 päivänä heinäkuuta 2007 lähetetyllä sähköpostiviestillä, joka kirjattiin saapuneeksi 6 päivänä heinäkuuta 2007.

(9)

Ilmoitettu toimenpide koskee maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten aloittamista Nordrhein-Westfalenissa. Sitä on tarkasteltava ottaen huomioon lähetystoiminnan digitalisointi, joka koskee kaikkia saatavilla olevia lähetysjärjestelmiä, toisin sanoen kaapeli-, satelliitti- ja maanpäällistä lähetysjärjestelmää.

(10)

Digitalisoinnin suurin hyöty kaikissa lähetysjärjestelmissä on suurempi siirtokapasiteetti, joka on seurausta taajuusspektrin tehokkaammasta käytöstä. Näin voidaan tarjota uusia tai parempia lähetyspalveluja. Lisäksi analogisten maanpäällisten televisiolähetysten lopettaminen vapauttaisi taajuuksia uuteen käyttöön. Mahdollinen uusien yritysten markkinoilletulo voisi edistää kilpailua ja innovointia. Näiden etujen vuoksi komissio tukee aktiivisesti digitalisointia (9). Saksa on muiden jäsenvaltioiden tavoin tällä hetkellä tässä siirtymävaiheessa, jonka päätavoitteena on analogisten lähetysten täydellinen lopettaminen kaikissa Euroopan unionin maissa vuoden 2012 alkuun mennessä (10).

(11)

Televisio- ja radiolähetysten digitalisoinnin tukemiseksi Saksassa käynnistettiin vuoden 1997 lopulla osavaltioiden pääministereiden päätöksen jälkeen tehdyllä liittohallituksen päätöksellä digitaalisia lähetyksiä koskeva aloite Initiative Digitaler Rundfunk, jäljempänä ’IDR’. Liittovaltio, osavaltiot ja useat muut markkinatoimijat laativat IDR:n puitteissa digitalisointia koskevia suosituksia. Liittohallitus hyväksyi ensimmäisen IDR-selvityksen elokuussa 1998 ja sen jälkeen digitaalisten televisiolähetysten aloittamista koskevan kokonaisvaltaisen suunnitelman, jota kutsuttiin nimellä ”Startszenario 2000” (11). Tässä suunnitelmassa vahvistetaan muun muassa, että kaapeli- ja satelliittiverkon sekä maanpäällisen verkon lähetysten digitalisointi Saksassa olisi saatettava päätökseen vuoteen 2010 mennessä.

(12)

Nordrhein-Westfalenissa digitaalisiin lähetyksiin siirtymisestä vastaa LfM. Nordrhein-Westfalenin medialain (Landesmediengesetz Nordrhein-Westfalen (12)) 27 §:n 1 momentin mukaan ”[LfM] tukee ja ohjaa siirtymistä analogisista lähetyksistä digitaalisiin lähetyksiin”. Siirryttäessä digitaalisiin lähetyksiin sen on varmistettava ”kohtuullisin ehdoin monipuolinen kanavatarjonta eri lähetysjärjestelmien yhteistoiminnalla”. LfM:n yleisiin tehtäviin kuuluu myös yksityisten lähetysyhtiöiden valvonta.

(13)

Digitalisointi koskee kaapeli- ja satelliittilähetyksiä sekä maanpäällisiä lähetyksiä, mutta kyseessä oleva toimenpide liittyy ainoastaan maanpäällisten lähetysten digitalisointiin. Digitaalinen maanpäällinen lähetystoiminta koskee yleensä kahdentyyppisiä operaattoreita, jotka voivat olla integroituneita: verkko-operaattoreita, joiden tehtävänä on ohjelmasignaalien siirtäminen, ja lähetysyhtiöitä, jotka tuottavat ohjelmasisältöä ja tarjoavat sitä kanavapaketteina.

(14)

Kaapeli- ja satelliittilähetysten alettua Saksassa 1980-luvulla maanpäällisen verkon markkinaosuus laski jyrkästi. Saksan toimittamien tietojen mukaan kaapeliverkkojen rakentamista tuettiin 1980-luvulla mittavalla valtiontuella (13). Saksa toteaa, että lähes kaikki Saksan kotitaloudet pystyvät vastaanottamaan ilmaisia televisiolähetyksiä satelliitin välityksellä.

(15)

Markkinaosuuden pienentyminen esitetään seuraavassa kuviossa, joka oli mukana myös menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä.

Kuvio 1

Maanpäällisen verkon markkinaosuus koko Saksassa ja Nordrhein-Westfalenissa (NRW) (14)

(16)

Kun digitaalisiin televisiolähetyksiin siirtyminen aloitettiin vuonna 2004, maanpäällisen verkon markkinaosuuden pienentyminen pysähtyi, ja vuonna 2005 osuus alkoi nousta. Vuonna 2007 julkaistun digitalisointia koskevan raportin (15) mukaan eri vastaanottomuotojen osuudet jakautuivat Saksassa vuoden 2007 puolivälissä seuraavasti: kaapeli 53,7 prosenttia, satelliitti 42,5 prosenttia ja maanpäällinen 11,5 prosenttia (kahden prosenttiyksikön kasvu vuodesta 2006). Raportin mukaan maanpäällisen digitaalitelevision osuus on kasvanut merkittävästi: 3,6 miljoonaa kotitaloutta – lähes puolet enemmän kuin edellisvuonna – vastaanottaa DVB-T-verkon lähetyksiä. Lisäksi maanpäällisistä lähetyksistä lähes 90 prosenttia on jo digitalisoitu. Digitalisointia koskevassa raportissa luodaan myös katsaus DVB-T:n levinneisyyteen alueittain (16). Näiden tietojen mukaan katsojaosuudet Nordrhein-Westfalenissa niin sanotuilla ydinalueilla, joihin sisältyvät ainoastaan alueet, joilla DVB-T:n vastaanotto on mahdollista, ovat nousseet 16,5 prosenttiin vuonna 2007 verrattuna 9,5 prosenttiin vuonna 2005 (ks. kuvio 2).

Kuvio 2

Maanpäällisen digitaaliverkon markkinaosuus koko Saksassa ja Nordrhein-Westfalenissa siirtymisen jälkeen

(17)

Tekniseltä kannalta digitaalisen maanpäällisen lähetystoiminnan kehittäminen edellyttää sitä, että verkko-operaattori mukauttaa lähetystekniikkaa ja että lähetystaajuudet jaetaan. Jotta voitaisiin todella hyötyä digitalisoinnin eduista, analogiset lähetykset on lopetettava asteittain. Siirtymisen siinä vaiheessa, jossa lähetetään rinnakkain analogisia ja digitaalisia lähetyksiä (ns. ”simulcast”), siirtyminen voi käytännössä pahentaa taajuuspulaa (17). Jotta voitaisiin välttää taajuuspula ja pitää rinnakkaislähetyksistä aiheutuvat kustannukset mahdollisimman pieninä, markkinatoimijoiden on sovittava ajankohdasta, jolloin analogiset lähetykset lopetetaan ja siirrytään digitaalisiin lähetyksiin. Koska siirtyminen maanpäällisiin digitaalilähetyksiin ei ole yksinkertaista, Startszenario 2000 -suunnitelmassa hahmotellaan DVB-T:n asteittaista käyttöönottoa yksittäisissä osavaltioissa siten, että DVB-T otetaan ensin käyttöön niillä alueilla, joilla asukastiheys on suurin (18).

(18)

Ensimmäisenä Nordrhein-Westfalenissa toteutettavana aloitteena LfM (19) päätti 27 päivänä marraskuuta 1998 käynnistää DVB-T-kokeiluhankkeen, joka toteutettiin Kölnissä vuosina 1999 ja 2000. Startszenario 2000 -suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi Nordrhein-Westfalenin viranomaiset ilmoittivat myöhemmin olevansa valmiita yhteistyöhön Pohjois-Saksassa sijaitsevien Niedersachsenin, Schleswig-Holsteinin, Hampurin ja Bremenin osavaltioiden kanssa maanpäällisten televisiolähetysten digitalisoinnin toteuttamiseksi samanaikaisesti ja siten tehokkaammin.

(19)

LfM, julkisoikeudelliset yleisradioyhtiöt ARD, ZDF ja WDR Köln, jäljempänä ’julkisoikeudelliset yleisradioyhtiöt’ (20), yksityiset lähetysyhtiöt RTL Television (RTL), VOX Film und Fernseh-GmbH & Co. KG (VOX) ja ProSiebenSat.1 Media AG (ProSiebenSat.1) allekirjoittivat 20 päivänä lokakuuta 2003 Kölnissä sopimuksen maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten (DVB-T) aloittamisesta Nordrhein-Westfalenissa. Tässä periaatesopimuksessa sovittiin, että DVB-T-lähetysjärjestelmään siirtymisen onnistuttua Berliinin ja Potsdamin alueella se otetaan seuraavaksi käyttöön taajama-alueilla Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr. Sopimuksessa ei kuvailla yksityiskohtaisesti suunniteltuja tukitoimenpiteitä. Siinä todetaan ainoastaan, että tukitoimenpiteenä Landesanstalt für Medien Nordrhein-Westfalen rahoittaa DVB-T-lähetysten teknistä infrastruktuuria Nordrhein-Westfalenissa. Liitteessä viitataan lisäksi suunnitelmaan, joka laadittaisiin sosiaalisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden tukemiseksi (21).

(20)

Lokakuun 20 päivänä 2003 tehtyä periaatesopimusta täydennettiin maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten aloittamista Nordrhein-Westfalenissa koskevalla yhteistyösopimuksella. Samat osapuolet (WDR myös ADR:n nimissä) ja Nordrhein-Westfalenin osavaltio allekirjoittivat sen 10 päivänä joulukuuta 2003. Yhteistyösopimuksessa vahvistetaan yhteiset periaatteet DVB-T-järjestelmää koskevalle viestinnälle ja elimet, jotka vastaavat sopimuksen täytäntöönpanosta: ohjauskomitea, jolla on päätöksentekovaltuudet, ja täytäntöönpanosta vastaava hanketoimisto. Hanketoimisto perustettiin 14 päivänä tammikuuta 2004 LfM:n (LfM Nova GmbH), WDR:n (myös ARD:n nimissä) ja ZDF:n välisellä sopimuksella.

(21)

DVB-T-verkon kokonaissiirtokapasiteetti on kuusi multipleksiä (22), jolla voidaan tarjota yhteensä 24 kanavapaikkaa alueilla Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr. Maanpäällisiä digitaalilähetyksiä ei voida aloittaa ennen kuin tarvittavat taajuudet on jaettu toimiluvilla, jotka oikeuttavat lähetysyhtiöt lähettämään kanaviaan ja verkko-operaattorit käyttämään DVB-T-lähetysjärjestelmää. Alueilla Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr myönnettiin kullekin julkisoikeudelliselle yleisradioyhtiölle (ARD, ZDF ja WDR) yksi multipleksi kanavien lähettämistä varten. LfM järjesti tarjouskilpailun yksityisille lähetysyhtiöille varatusta kapasiteetista, ja vastaavat DVB-T-toimiluvat myönnettiin 14 päivänä toukokuuta 2004. Verkkotoimiluvat myönsi vuonna 2004 tele- ja postialan sääntelyviranomainen (Regulierungsbehörde für Telekommunikation und Post, RegTP), joka on nykyisin nimeltään Bundesnetzagentur für Elektrizität, Telekommunikation, Post und Eisenbahn (BNetzA) (myöntämismenettelyä käsitellään tarkemmin johdanto-osan 24–30 kappaleessa).

(22)

Maanpäälliset digitaalilähetykset aloitettiin alueella Köln/Bonn 24 päivänä toukokuuta 2004 ja alueella Düsseldorf/Ruhr 8 päivänä marraskuuta 2004. Aikataulut noudattivat 20 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä periaatesopimuksessa vahvistettuja määräaikoja. Yksityisten lähetysyhtiöiden maanpäälliset analogiset lähetykset lopetettiin sinä päivänä, kun DVB-T-lähetykset alkoivat. Julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden (ARD-Das Erste, ZDF ja WDR) maanpäällisiä analogisia lähetyksiä jatkettiin vielä noin viisi kuukautta (simulcast). Ne lopetettiin alueella Köln/Bonn 8 päivänä marraskuuta 2004 ja alueella Düsseldorf/Ruhr 4 päivänä huhtikuuta 2005. LfM antoi 19 päivänä marraskuuta 2004 DVB-T:n rahoitusta koskevan ohjesäännön (Förderrichtlinie DVB-T), joka tuli voimaan takautuvasti 3 päivänä toukokuuta 2004.

(23)

DVB-T-lähetyksiä on laajennettu taajama-alueista Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr myös muihin Nordrhein-Westfalenin alueisiin. DVB-T-lähetykset aloitettiin 29 päivänä toukokuuta 2006 kahdessa muussa Nordrhein-Westfalenin osassa (Wuppertal ja Ostwestfalen-Lippe). Münsterlandissa DVB-T-lähetykset alkoivat 12 päivänä kesäkuuta 2007, ja marraskuussa 2007 ne on tarkoitus ulottaa Aacheniin ja Südwestfaleniin. Toisin kuin alueilla Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr näillä alueilla siirtymisen toteuttavat ainoastaan julkisoikeudelliset yleisradioyhtiöt ilman yksityisiä lähetysyhtiöitä (23).

(24)

Televisio- ja radiolähetyksiä yhdistyneessä Saksassa koskevan sopimuksen (Staatsvertrag über den Rundfunk im vereinten Deutschland, RStV) (24) 52a §:n 1 momentissa todetaan seuraavaa: ”Kun maanpäällisen digitaalitelevision siirtokapasiteettia jaetaan ensimmäisen kerran, etusijalle on asetettava ne televisioyhtiöt, joiden kanavia lähetetään kyseisellä alueella analogisesti.”

(25)

LfM antoi 14 päivänä marraskuuta 2003 televisio- ja radio-ohjelmien sekä mediapalvelujen maanpäällisen siirtokapasiteetin jakoa koskevat säännöt (ns. Zuweisungssatzung). Digitalisointi edellytti kuitenkin myös olemassa olevien maanpäällisten analogisten kanavien käyttöä. Nämä kanavat oli jaettu RTL Television -yhtiölle (RTL Television GmbH:n kautta), VOX/DTCP:lle (VOX Film- und Fernseh GmbH & Co. KG:n kautta, joka yhdessä DTCP GmbH:n kanssa kuuluu RTL-konserniin) ja SAT1:lle (Sat1 Satelliten Fernsehen GmbH, jäljempänä ’ProSiebenSat.1’). LfM oli myöntänyt näitä vastaavat analogiset toimiluvat vuosina 2002 ja 2003, ja ne olisivat umpeutuneet 21 päivänä heinäkuuta 2008 (RTL Television), 31 päivänä tammikuuta 2007 (VOX) ja 31 päivänä lokakuuta 2010 (SAT1). LfM pyysi 13 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä yksityisiä lähetysyhtiöitä RTL, VOX ja ProSiebenSat.1 ilmoittamaan kirjallisesti, että ne ovat valmiita vapauttamaan analogiset kanavansa, jotta siirtokapasiteetin jakamista voitaisiin jatkaa. Saatuaan lähetysyhtiöiden suostumuksen (25) LfM ilmoitti 4 päivänä joulukuuta 2003 DVB-T-siirtokapasiteetin ensimmäisestä jaosta yksityisille lähetysyhtiöille alueilla Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr (julkaistu osavaltion virallisessa lehdessä 30 päivänä joulukuuta 2003) (26).

(26)

Tarjouskilpailu koski yksityisille lähetysyhtiöille varattua siirtokapasiteettia, toisin sanoen kolmea multipleksiä eli 12 kanavapaikkaa kullakin kohdealueella. Tarjouskilpailuun sisältyi valintakriteerejä siltä varalta, että hakijoita olisi kanavapaikkoja enemmän ja jouduttaisiin valintatilanteeseen. Nordrhein-Westfalenin medialain mukaisesti kriteereihin kuului kanavan vaikutus ohjelmatarjonnan moninaisuuteen ja lähetysyhtiöiden paljouteen sekä lähetysyhtiön toiminta maanpäällisessä analogisessa verkossa (27). Tarjouskilpailussa ei ilmoitettu yksityiskohtia kustannuksista, joita aiheutuu kanavan lähettämisestä DVB-T-verkon kautta, eikä siinä viitattu digitaalilähetyksiin siirtymiselle mahdollisesti myönnettävään rahoitukseen. Tarjoukset oli jätettävä 3 päivään maaliskuuta 2004 mennessä.

(27)

LfM sai tarjouskilpailussa yhteensä 21 tarjousta lähetysyhtiöiltä ja mediayhtiöiltä. ProSiebenSat.1 ja RTL-konserni hakivat kumpikin useilla kanavanipuilla yhtä multipleksiä (28). LfM:n medialautakunta päätti 23 päivänä huhtikuuta 2004 yksityisille lähetysyhtiöille varattujen kanavapaikkojen myöntämisestä. Tämän päätöksen perusteella LfM teki 14 päivänä toukokuuta 2004 päätöksen vastaavien DVB-T-toimilupien myöntämisestä. Tällä päätöksellä myönnettiin yksityisille lähetysyhtiöille RTL-konsernille ja ProSiebenSat.1:lle kummallekin yksi multipleksi ja jäljelle jääneen multipleksin kapasiteetti seuraaville yhtä kanavaa lähettäville yhtiöille: VIVA (VIVA Fernsehen GmbH), CNN (Turner Broadcasting Systems Deutschland GmbH), Eurosport (Eurosport S.A.) ja onyx.tv/Terra Nova (Onyx Television GmbH) (29).

(28)

Tarjouskilpailuilmoituksessa viitataan Nordrhein-Westfalenin medialain 12 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan ensimmäiset toimiluvat myönnetään vähintään neljäksi vuodeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. LfM:n 14 päivänä toukokuuta 2004 tekemässä päätöksessä toimiluvat myönnettiin ProSiebenSat.1:lle, RTL:lle ja CNN:lle viideksi vuodeksi, VIVAlle 2 päivään joulukuuta 2008 asti, Eurosport S.A:lle kolmeksi vuodeksi ja Terra Novalle 17 päivään kesäkuuta 2009 asti. Terra Nova kuitenkin lopetti 1 päivänä heinäkuuta 2007 lähetykset DVB-T-järjestelmän kautta, ja sen tilalle tuli Tele 5 (TM-TV GmbH) (30), jonka LfM valitsi seitsemän hakijan joukosta. Taulukossa 1 luodaan katsaus siirtymistilanteeseen julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden osalta alueella Köln/Bonn, simulcast-vaihe mukaan luettuna (ilman yksityisiä lähetysyhtiöitä, ks. johdanto-osan 23 kappale).

Taulukko 1

Maanpäälliset lähetykset alueella Köln/Bonn siirtymistä ennen ja sen jälkeen

(29)

Nordrhein-Westfalenin osavaltion kanslian pyynnöstä tele- ja postialan sääntelyviranomainen RegTP aloitti 4 päivänä helmikuuta 2004 menettelyn taajuuksien jakamiseksi (31). Lähetysyhtiöiden tavoin maanpäällisten analogisten verkkojen operaattorit olivat sitä ennen luopuneet analogisista toimiluvistaan, joiden voimassaoloaikaa ei ollut rajoitettu. Digitaalilähetysten kokonaistarve jaettiin viiteen palvelualueeseen (A–E), jotka vastaavat yksittäisiä lähetyskanavia (digitaaliset multipleksit). Asiaa koskevassa säädöksessä ei kuitenkaan otettu huomioon, että jo 27 päivänä marraskuuta 2002 oli tämän lisäksi julkaistu koko Saksan kattava palvelualue (32). Tämä palvelualue myönnettiin T-Systemsille (Deutsche Telekomin tytäryhtiö), ja se käsittää ZDF:n televisiokanavien lähettämisen.

(30)

Taajuuksien myöntämismenettelyssä Nordrhein-Westfalenissa T-Systems haki taajuuksia palvelualueille C, D ja E, jotka on varattu yksityisten lähetysyhtiöiden multiplekseille, ja WDR palvelualueille A ja B, jotka on varattu julkisoikeudellisille yleisradioyhtiöille. Koska näistä viidestä palvelualueesta kutakin kohden oli jätetty vain yksi hakemus, RegTP jakoi taajuudet niin sanotussa hakemusmenettelyssä eikä sen vuoksi joutunut aloittamaan taajuuksien myöntämismenettelyn toista vaihetta eli tarjouskilpailumenettelyä. Koska T-Systems ja WDR toimivat jo operaattoreina analogisessa maanpäällisessä verkossa telelainsäädännön mukaisen toimiluvan turvin, myös tämä edellytys taajuuksien myöntämiselle hakemusten perusteella täyttyi. DVB-T-verkon toimiluvat myönnettiin noin 20 vuodeksi 31 päivään joulukuuta 2025 asti.

(31)

Ilmoitus koskee rahoitusta, jota LfM myöntää yksityisille lähetysyhtiöille niiden kanavien maanpäälliseen digitaaliseen lähettämiseen taajama-alueilla Köln/Bonn ja Düsseldorf/Ruhr. Saksan arvioiden mukaan DVB-T-lähetysten aloittamisen seurauksena noin 14 miljoonaa Nordrhein-Westfalenin osavaltion 18 miljoonasta asukkaasta pystyy vastaanottamaan DVB-T-lähetyksiä (33).

(32)

Rahoituksen oikeusperustan muodostavat yleisradiolähetyksiä koskevan valtiosopimuksen (RStV) 40 § (1 momentin 2 alamomentti) ja Nordrhein-Westfalenin medialain 88 § (3 momentin 8 alamomentti). Niiden mukaan Landesanstalt für Medien -viranomaisen (LfM) tehtävänä on tukea omilla lupamaksutuloillaan muun muassa yleisradiopalveluissa käytettävän teknisen infrastruktuurin kehittämistä ja uudenlaiseen lähetystekniikkaan liittyviä hankkeita. LfM:n talousarvio rahoitetaan pääasiassa 2 prosentin osuudella Nordrhein-Westfalenin lupamaksutuloista (RStV:n 40 §:n mukaisesti tulkittuna yhdessä RStV:n 55 §:n, RfinStV:n 10 ja 11 §:n sekä Nordrhein-Westfalenin medialain 116 §:n 1 momentin kanssa) (34). Lupamaksujen perinnästä vastaa lupamaksujen perintätoimisto, joka siirtää maksut LfM:lle ja muille niihin oikeutetuille vastaanottajille.

(33)

LfM:n kaupallisille televisioyhtiöille myöntämän rahoituksen tarkat ehdot esitetään 19 päivänä marraskuuta 2004 annetussa DVB-T:n rahoitusta koskevassa ohjesäännössä (Förderrichtlinie DVB-T) (35). Ohjesäännön 2 §:n mukaan tukikelpoisia ovat verkon käytöstä aiheutuvat maksut. Ohjesäännön 3 §:n mukaan avustusta voivat saada kaikki yksityiset televisioyhtiöt ja/tai mediapalvelujen tarjoajat, joille on myönnetty maanpäällisten digitaalilähetysten siirtokapasiteettia. Ohjesäännön 4 §:n mukaan rahoitus myönnetään avustuksena. Rahoituksen kesto on 5 §:n 1 momentissa rajoitettu viiteen toimintavuoteen. Ohjesäännön 5 §:n 2 momentissa todetaan seuraavaa: ”Rahoitus saa (…) kattaa enintään 30 prosenttia verkon käytöstä aiheutuvista maksuista ja se pienenee asteittain. Se on ensimmäisenä toimintavuonna 40 prosenttia verkon käytöstä aiheutuvista maksuista ja alenee viisi prosenttiyksikköä vuodessa, jolloin rahoitus on viidentenä toimintavuonna enää 20 prosenttia”. Ohjesäännön 5 §:n 3 momentissa sanotaan seuraavaa: ”Analogisten lähetysten lopettamisesta seuraavat säästöt vähennetään rahoituksesta”.

(34)

Rahoitusta koskevan ohjesäännön täytäntöönpanoa kuvailtiin yksityiskohtaisesti ilmoituksessa. Yhtiöille, jotka lähettävät kanavia Viva, Eurosport, CNN ja Terra Nova (tai 1 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen Tele 5) ja jotka eivät ole aikaisemmin lähettäneet kanaviaan analogisesti, suunniteltu rahoitus on sama. Ohjesäännön 5 §:n 2 momentin mukaan se kattaa alussa 40 prosenttia verkon käytöstä aiheutuvista maksuista ja alenee sitten asteittain viidellä prosenttiyksiköllä vuodessa, jolloin rahoitus on viidentenä toimintavuonna enää 20 prosenttia.

(35)

Ilmoituksen mukaan RTL-konsernin ja ProSiebenSat.1:n – eli yksityisten lähetysyhtiöiden, jotka lähettivät ohjelmiaan aikaisemmin analogisesti – rahoitusta ei ollut tarkoitus pienentää asteittain ohjesäännön 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Näiden lähetysyhtiöiden, joille kummallekin myönnettiin kokonainen multipleksi, tapauksessa avustuksen laskenta perustuu analogisista ja digitaalisista lähetyksistä Nordrhein-Westfalenissa ja pohjoisissa osavaltioissa perittävien lähetysmaksujen kokonaismäärän erotukseen. Saksan mukaan tällä tavoin pyritään ohjesäännön 5 §:n 3 momentin mukaisesti ottamaan avustuksen laskennassa huomioon analogisten lähetysten lopettamisesta saatavat säästöt.

(36)

Ilmoituksessa Saksa esitti lisäksi tietoja arvioitujen DVB-T-lähetysmaksujen perusteella suunnitellusta rahoituksesta. Se viittasi myös siihen, että julkisen rahoituksen laskeminen perustuisi niihin todellisiin lähetysmaksuihin, jotka verkko-operaattorit perivät yksityisiltä lähetysyhtiöiltä rahoituksen myöntämisajankohtana. Telelain mukaan liittovaltion verkkovirasto (Bundesnetzagentur) määrittää lähetysmaksut ainoastaan silloin, kun verkko-operaattorilla on huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla. BNetzA määritteli lähetyssignaalien siirtämisen merkitykselliset markkinat heinäkuussa 2006 sovellettavien yhteisön sääntöjen mukaisesti. Sen mukaan yksityisten lähetysyhtiöiden verkko-operaattorilla T-Systemsillä oli huomattavaa markkinavoimaa ainoastaan maanpäällisten VHF-radiolähetysten markkinoilla (36). Sen vuoksi T-Systems voi määrittää itse yksityisiltä lähetysyhtiöiltä perittävien DVB-T-lähetysmaksujen suuruuden.

(37)

Ilmoituksen mukaan Saksa arvioi DVB-T-lähetysmaksujen olevan yhdeltä multipleksiltä 2,7 miljoonaa euroa vuodessa. Yhtä kanavapaikkaa koskevien lähetysmaksujen arvioitiin vastaavasti olevan 0,675 miljoonaa euroa vuodessa ja 3,375 miljoonaa euroa niiden viiden vuoden aikana, jonka tukiohjelma on voimassa (37). Näin ollen ne ovat pienemmät kuin maanpäällisten analogisten lähetysten lähetysmaksut kanavapaikkaa kohden.

(38)

Näiden tietojen perusteella kanaville Viva, Eurosport, CNN ja Terra Nova (1 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen Tele 5) suunnitellun rahoituksen kokonaismäärä oli 4 050 000 euroa. Viideksi vuodeksi suunniteltu rahoitus kanavapaikkaa kohden esitetään taulukossa 2.

Taulukko 2

Vivan, Eurosportin, CNN:n ja Terra Novan (Tele 5:n) arvioidut lähetysmaksut

(39)

RTL-konsernia ja ProSiebenSat.1:tä koskeva laskelma esitetään taulukossa 3. Muut osavaltiot sisältyvät ”Pohjois-Saksaan” (38).

Taulukko 3

Saksan esittämä lisäkustannuslaskelma ProSiebenSat.1:n ja RTL:n osalta (39)

(40)

Tämän laskelman perusteella LfM ei aio myöntää RTL-konsernille rahoitusta. Yhtäältä todettiin, että RTL-konsernin kokonaistase on positiivinen. Toisaalta ilmoituksessa mainittiin, että analogisten toimilupien palauttamisesta käydyissä neuvotteluissa RTL-konserni nimenomaisesti luopui rahoituksesta. ProSiebenSat.1:n tapauksessa lisäkustannukset ovat enintään 600 000 euroa vuodessa, minkä perusteella Saksa arvioi vuotuisen rahoituksen määräksi tukiohjelman viisivuotisen voimassaoloajan aikana enintään 550 000 euroa (yhteensä 2,75 miljoonaa euroa). Tämä vastaa noin 28 prosenttia ProSiebenSat.1:n Nordrhein-Westfalenissa maksamista DVB T-lähetysmaksuista.

(41)

Näiden laskelmien mukaan rahoitusbudjetti yksityisten lähetysyhtiöiden DVB-T-lähetysten tukemiseen viiden vuoden aikana on arviolta 6,8 miljoonaa euroa.

(42)

LfM myöntää kuvailtua rahoitusta ainoastaan yksityisten lähetysyhtiöiden kanavapaikoille. Julkisoikeudelliset yleisradioyhtiöt rahoittavat DVB-T-lähetyksistä aiheutuvat kustannukset niille kuuluvasta lupamaksutulojen osuudesta. Saksan toimittamista tiedoista ilmenee, että WDR:llä on vuosina 2001–2008 käytettävissään noin 40,8 miljoonaa euroa siirtymisestä aiheutuvien kustannusten rahoittamiseen. Sen sijaan ZDF:llä oli vuosina 2001–2004 yhteensä 36,8 miljoonaa euroa ja vuosina 2005–2008 yhteensä 33,2 miljoonaa euroa käytössä DVB-T-järjestelmään siirtymiseksi koko Saksan alueella.

(43)

Rahoitusta koskeva ohjesääntö tuli takautuvasti voimaan 3 päivänä toukokuuta 2004. Saksa on kuitenkin sitoutunut LfM:n medialautakunnan tekemän päätöksen kautta siihen, ettei se myönnä rahoitusta ennen kuin komissio on hyväksynyt tuen. Sen vuoksi yksityisille lähetysyhtiöille ei ole vielä myönnetty rahoitusta tukiohjelman perusteella.

(44)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio katsoi alustavasti, että LfM:n suunnittelema rahoitus täyttää kaikki EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan arviointiperusteet ja on sen vuoksi valtiontukea. Komission mielestä toimenpide myönnetään valtion varoista ja se on katsottava valtion toteuttamaksi. Lisäksi komissio toteaa, että rahoitus suosii siitä suoraan hyötyviä yksityisiä lähetysyhtiöitä ja siitä voisi välillisesti saada etua myös verkko-operaattori T-Systems.

(45)

Komissio epäili menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä lisäksi sitä, oliko ohjelma- ja verkkotoimilupien myöntämismenettely sellainen, että se rajoittaisi avustuksen tuomaa valikoivaa taloudellista hyötyä tai poistaisi sen ja siten estäisi kilpailun vääristymisen. Komissio katsoi, että toimenpide on alakohtaista tukea, joka on omiaan vääristämään kilpailua eri lähetysjärjestelmien välillä (maanpäällinen, kaapeli, satelliitti). Lisäksi viitattiin siihen, että toimenpide voisi vääristää myös yksityisten lähetysyhtiöiden välistä kilpailua. Sekä lähetysyhtiöiden että verkko-operaattoreiden kansainvälisen kilpailun vuoksi komissio katsoi, että toimenpide voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(46)

Komissio epäili lisäksi, onko toimenpide perustamissopimuksen mukainen. Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio tuli siihen tulokseen, että edellytykset perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdan sekä 86 artiklan 2 kohdan soveltamiselle eivät täyty. Komissio katsoi erityisesti, ettei ole todisteita siitä, että toimenpidettä voitaisiin Nordrhein-Westfalenin markkinatilanteen vuoksi pitää tarkoituksenmukaisena, välttämättömänä ja oikeasuhteisena tietyn markkinahäiriön poistamiseksi, joka voisi vaikeuttaa siirtymistä digitaaliseen televisioon. Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä katsottiin, että rahoitus ei ole yhteydessä tiettyyn kulttuurisisältöön. Komissio asettaa kyseenalaiseksi myös sen, että toimenpidettä voitaisiin pitää korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta.

(47)

Komissio päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn myös antaakseen Saksalle ja asianomaisille kolmansille tilaisuuden esittää huomautuksia komission kyseisestä toimenpiteestä laatimasta alustavasta arvioinnista ja toimittaa komissiolle asian kannalta merkityksellisiä tietoja.

(48)

Yksityisten kaapeliverkko-operaattoreiden liitto ANGA on korostanut, että DVB-T:n rahoitus vääristää eri lähetysjärjestelmien välistä kilpailua kaapelioperaattoreiden kustannuksella. DVB-T-lähetysten aloittaminen on jo johtanut kaapelioperaattoreiden asiakasmäärien pienentymiseen kyseessä olevissa osavaltiossa. Sitä vastoin asiakkaiden siirtyminen maanpäällisestä televisiosta kaapelitelevisioon maanpäällisten analogisten televisiolähetysten lopettamisen jälkeen on ollut vain vähäistä eikä missään tapauksessa tasoita kaapeliasiakkaiden jatkuvaa menetystä. ANGA:n mukaan toimenpiteen tarkoituksena on pienentää kaapelilähetysten osuutta siitä huolimatta, että kilpailu satelliitti- ja laajakaista- (eli IPTV-) operaattoreiden kanssa sekä eri kaapelioperaattoreiden välillä on jo nyt erittäin voimakasta. Lisäksi ANGA kiistää ohjelma- ja verkkotoimilupien myöntämismenettelyn avoimuuden. Ohjelmatoimilupien myöntämisestä se toteaa, että menettely on suosinut niitä lähetysyhtiöitä, jotka lähettivät kanaviaan jo analogisesti (ProSiebenSat.1 ja RTL-konserni). Niille myönnettiin nimittäin kokonaiset multipleksit, joita ne voivat käyttää myös sellaisten kanavien lähettämiseen, joita ne eivät olleet lähettäneet analogisesti. Verkkotoimilupien osalta ANGA:n mukaan oli alusta alkaen selvää, että ARD:n yleisradioyhtiöille ja verkko-operaattori T-Systemsille myönnettäisiin toimiluvat. ANGA väittää, että Deutsche Telekom saisi avustuksista hyötyä, joka ei johtaisi kilpailun vääristymiseen pelkästään televisiolähetysten alalla vaan myös sähköisen viestinnän alalla, jos Deutsche Telekom yhdistäisi tytäryhtiönsä T-Systemsin DVB-T-tarjonnan omien laajakaistapalvelujensa kanssa. Lopuksi ANGA toteaa, että DVB-T:tä voitaisiin rahoittaa myös vaihtoehtoisilla markkinalähtöisillä tavoilla, kuten kanavien salauksella ja niiden katselusta perittävillä maksuilla.

(49)

Nordrhein-Westfalenin suurin laajakaistakaapelioperaattori ish NRW GmbH oli samoilla linjoilla ANGA:n kanssa ja yhtyi yleisesti ottaen menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettyyn komission kantaan. Huomautuksissaan ish väittää kärsineensä DVB-T-lähetysten aloittamisen vuoksi tuntuvia asiakasmenetyksiä (noin 500 000 asiakasta vuonna 2005). Ne johtuivat ennen kaikkea siitä, että maksullisiin kaapelilähetyksiin verrattuna (tuettuja) DVB-T-lähetyksiä oli mahdollista vastaanottaa ”maksutta” (41). Vähäinen asiakkaiden lisääntyminen sen jälkeen, kun maanpäälliset analogiset lähetykset lopetettiin, ei sen mukaan tasoittanut näitä asiakasmenetyksiä. Asiakasmäärät saatiin ish:n mukaan vakiinnutettua vasta kaapeli-infrastruktuurin nykyaikaistamiseen ja tuoterakenteen uudistamiseen tehtyjen suurten investointien jälkeen. Avustusten tavoitteena on sen mukaan sellaisen teknologian säilyttäminen markkinoilla, jonka kannattavuus on kyseenalainen ja joka voitaisiin rahoittaa muilla tavoilla kuten salauksella tai katselusta perittävillä maksuilla. ish on ANGA:n tavoin sitä mieltä, että toimenpide vahvistaisi myös Deutsche Telekomin asemaa laajakaistamarkkinoilla. Lopuksi ish toteaa, että suora taloudellinen tuki merkitsee lisäetua maanpäällistä verkkoa käyttäneille lähetysyhtiöille, joilla jo on kaapelioperaattoreihin nähden se etu, että Nordrhein-Westfalenin medialain 16 §:n 2 momentissa vahvistettujen lähetysvelvoitemääräysten perusteella kaapelioperaattoreiden on lähetettävä omassa verkossaan kanavia, joita lähetetään LfM:n toimiluvalla maanpäällisessä verkossa.

(50)

Euroopan satelliittioperaattoriliitto ESEO yhtyy suurelta osin menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettyyn komission kantaan. ESEO katsoo, että LfM:n myöntämä rahoitus vääristää eri lähetysjärjestelmien välistä kilpailua. Se on periaatteessa sitä mieltä, että digitaaliseen järjestelmään siirtymiselle myönnettävän valtion rahoituksen on oltava avointa, oikeudenmukaista, syrjimätöntä ja teknologiselta kannalta neutraalia. Maanpäällisten lähetysten rahoitus vaikuttaisi muiden lähetysjärjestelmien sulkemiseen markkinoilta. ESEO korostaa sitä, että satelliittioperaattorit ovat toteuttaneet digitaalisiin satelliittilähetyksiin siirtymisen ilman valtiontukea. Se toteaa, että vaadituista mittavista investoinneista huolimatta satelliittilähetyksillä on maanpäällisiin lähetyksiin verrattuna tiettyjä etuja (esim. laaja kattavuus, saumattomat lähetykset, vähäiset infrastruktuurikustannukset).

(51)

Saksa ei katso toimenpiteen olevan valtiontukea. Vaikka toimenpiteeseen sisältyisi tukiosia, se soveltuisi Saksan mielestä yhteismarkkinoille. Toimenpiteen luokittelua ja yhteismarkkinoille soveltumista koskevien yksityiskohtaisten selvitysten lisäksi kirjallisissa huomautuksissa esitettiin myös yleisiä argumentteja komission politiikasta ja toimivaltuuksista valtiontukisääntöjen nojalla.

(52)

Pohjimmiltaan Saksa on sitä mieltä, että komissiolla ei ole oikeutta puuttua liittovaltion ja osavaltioiden poliittiseen päätökseen säilyttää ja digitalisoida maanpäällinen lähetysjärjestelmä. Sen mukaan komissiolla ei ole valtuuksia arvioida jäsenvaltion viranomaisten sijasta, olisivatko toiset toimenpiteet olleet tarkoituksenmukaisempia. Saksan mielestä teknologianeutraalisuus ei ole sopiva peruste arvioida tukitoimenpiteiden soveltumista yhteismarkkinoille digitaalitelevision alalla. Se asettaa kyseenalaiseksi, onko komission kanta ja kyseessä olevaa toimenpidettä koskevan tutkimuksen pituus sopusoinnussa digitalisoinnin edistämisen kanssa, jonka komissio on ilmoittanut olevan tavoitteenaan. Se huomauttaa, että komission päätökset eivät ole yhdenmukaisia varsinkaan yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteiden osalta. Saksan mielestä Berlin-Brandenburgissa toteutetusta toimenpiteestä tehdyssä lopullisessa päätöksessä annettuja ohjeita ei voida soveltaa tässä asiassa eikä viranomaisten olisi niiden avulla mahdollista määrittää yhteismarkkinoille soveltuvia toimenpiteitä, joilla voitaisiin säilyttää maanpäällinen lähetysjärjestelmä.

(53)

Toimenpiteen luokittelun osalta Saksa vahvistaa useita kertoja, että suunnitellut maksut ovat korvausta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta ja että Altmark-asiassa vahvistetut kriteerit täyttyvät. Saksa väittää myös, että toimenpide ei vääristä lähetysyhtiöiden eikä eri lähetysjärjestelmien välistä kilpailua. Se korostaa, että LfM:n noudattama ohjelmatoimilupien myöntämismenettely samoin kuin RegTP:n noudattama verkkotoimilupien myöntämismenettely olivat avoimia ja kaikissa suhteissa riittäviä voimassa olleiden kansallisten määräysten suhteen. Vaikka rahoitusta ei mainittu 20 päivänä lokakuuta 2003 tehdyn yhteistyösopimuksen mukaisesti julkaistussa ohjelmatoimilupien tarjouskilpailuilmoituksessa, Saksa väittää, että kaikki hakijat olivat tietoisia suunnitellusta tukitoimenpiteestä.

(54)

Kannanotossaan kaapelialan huomautuksiin Saksa asettaa kyseenalaiseksi kaapelioperaattoreiden väitetyt asiakasmenetykset ja epäilee ish:n esittämiä lukuja. Vaikka kaapeliasiakkaiden määrä olisikin vähentynyt, se ei Saksan mukaan välttämättä johtuisi DVB-T-lähetysten aloittamisesta. Tässä yhteydessä Saksa viittaa siihen, että valtio tuki 1980-luvulla laajakaistakaapeliverkkojen rakentamista ja että kaapelilähetyksiä suositaan myös lainsäädännössä (vuokrauskuluja koskeva asetus eli ns. Mietnebenkostenverordnung). Lisäksi Saksa toteaa, että noudatettu kokonaislähestymistapa on teknologisesti neutraali ja että tarvittaessa ollaan valmiita tukemaan myös kaapelilähetysten digitalisointia.

(55)

Koska kaapeli- ja satelliittilähetysten markkinaosuudet ovat suuret, Saksan mielestä ei ole riskiä, että lähetysyhtiöt siirtyisivät DVB-T:n vuoksi pois näistä lähetysjärjestelmistä tai vaikuttaisivat asiakkaiden valintoihin. Toimenpide ei heikennä kaapeli- ja satelliittioperaattoreiden markkina-asemaa vaan ennemminkin niihin kohdistuu myönteistä kilpailupainetta, joka edistää myös näiden lähetysjärjestelmien digitalisointia. Lisäksi Saksan kannanotossa epäillään sitä, kuuluvatko kaapeli-, satelliitti- ja maanpäälliset lähetykset samoille markkinoille ottaen huomioon suuret teknologiset erot ja lähetysjärjestelmästä toiseen siirtymisestä aiheutuvat kustannukset. Saksan mukaan maanpäällinen televisio ei kilpaile suoraan satelliitti- ja kaapelitelevision kanssa vaan ennemminkin täydentää niitä.

(56)

Saksan mielestä toimenpide ei luo verkko-operaattori T-Systemsille välillistä etua. Verkko-operaattorille rahoituksesta mahdollisesti koituva etu ei ole todennettavissa eikä mitattavissa eikä T-Systemsiä ole mahdollista sen perusteella luokitella välilliseksi edunsaajaksi valtiontukisääntöjen nojalla. Saksa väittää, että verkon taattu käyttö ei ole seurausta toimenpiteestä vaan ohjelmatoimilupien myöntämisestä. Lisäksi toimenpide ei välttämättä anna T-Systemsille mahdollisuutta periä suurempia maksuja ja saada suuremmat tulot. Toimenpiteen vaikutuksista jäsenvaltioiden väliseen kauppaan Saksa katsoo, että pelkästään sen seikan perusteella, että lähetysyhtiöiden ja verkko-operaattoreiden alalla on kansainvälistä kilpailua, ei voida päätellä, että sillä on vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan.

(57)

Jos toimenpiteen katsottaisiin olevan valtiontukea, se olisi Saksan mielestä julistettava perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan tai 87 artiklan 3 kohdan c tai b alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Saksa vahvistaa, että maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten aloittamisessa on kyse yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta. Tämä tehtävä on annettu yksityisille lähetysyhtiöille myöntämällä niille DVB-T-lähetyskapasiteettia.

(58)

Saksa väittää lisäksi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan osalta, että komissio ei ole ottanut riittävässä määrin huomioon DVB-T-lähetysten aloittamisen myönteisiä puolia. Komissio ei ole ottanut huomioon varsinkaan DVB-T:n vaikutusta media-alan monimuotoisuuteen, maanpäällisen lähetysjärjestelmän soveltuvuutta alueellisten ja paikallisten ohjelmien lähettämiseen, DVB-T:n innovaatiopotentiaalia (erityisesti langattomiin päätelaitteisiin vastaanoton osalta) eikä toimenpiteen vaikutusta DVB-T-verkon kattavuuden varmistamiseen maaseudulla ja syrjäisillä alueilla. Komissio ei myöskään ole ottanut huomioon tehokkuusetuja, jotka LfM on saavuttanut tukemalla nopeaa siirtymistä digitaalilähetyksiin ja koordinoimalla tätä prosessia Pohjois-Saksan osavaltioiden kanssa. Se, että DVB-T-järjestelmään siirtyminen on muissa Nordrhein-Westfalenin osissa toteutettu ilman yksityisten lähetysyhtiöiden osallistumista, viittaa Saksan mukaan siihen, että yksityiset toiminnanharjoittajat eivät ole kiinnostuneita osallistumaan tähän lähetysjärjestelmään ilman lisäkannustinta. Pohjimmiltaan Saksa on sitä mieltä, että toimenpide on sopusoinnussa siirtymisestä analogisista digitaalisiin radio- ja televisiolähetyksiin annetun komission tiedonannon kanssa, jäljempänä ’digitaalilähetyksiin siirtymistä koskeva tiedonanto’ (42). Saksan mukaan rahoituksella pyritään poistamaan tiedonannossa mainittuja vaikeuksia ja sillä korvataan osittain siirtymisestä lyhyellä aikavälillä aiheutuvia merkittäviä kustannuksia, joihin myös viitataan tiedonannossa.

(59)

Lisäksi Saksa katsoo, että komission olisi tarkasteltava yhteismarkkinoille soveltuvuutta perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, koska toimenpiteessä on kyse Euroopan yhteistä etua koskevasta tärkeästä hankkeesta. Tämä käy ilmi myös digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevasta tiedonannosta sekä digitalisoinnin tuomista huomattavista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja poliittisista hyödyistä.

(60)

Komissio on tutkinut, voidaanko toimenpide katsoa perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Kyseisen kohdan mukaisesti ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Toimenpide luokitellaan valtiontueksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(61)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan etuja voidaan pitää perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukena, kun ne myönnetään suoraan tai välillisesti valtion varoista ja ovat seurausta valtion toiminnasta (43). Valtion myöntämät tuet ja valtion varoista myönnetyt tuet erotetaan toisistaan, jotta valtion suoraan myöntämien tukien lisäksi myös valtion nimeämien tai perustamien julkisten tai yksityisten elinten välityksellä myönnetyt tuet saadaan tukimääritelmän piiriin (44). Yhteisön oikeudessa ei voida hyväksyä sitä, että valtiontukisääntöjä voitaisiin kiertää pelkästään sillä, että luodaan riippumattomia laitoksia, joiden tehtävänä on tukien jakaminen (45).

(62)

Menettelyn aikana Saksa on väittänyt, että rahoitusta ei myönnetä valtion varoista, koska se rahoitetaan katsojilta perittävillä lupamaksuilla eikä rahoitus sen vuoksi rasita valtion talousarviota. Saksan mukaan tämä tulkinta noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita asioissa PreussenElektra (46), Sloman Neptun (47) ja Pearle ym (48).

(63)

Saksa ei kiistä sitä, että LfM on valtion perustama julkinen laitos, joka hoitaa julkisia tehtäviä, ja että rahoitus myönnetään sen varoista. LfM on julkisoikeudellinen laitos, joka on perustettu Nordrhein-Westfalenin medialain nojalla. Tässä laissa vahvistetaan LfM:n organisaatiorakenne ja annetaan sen vastuulle moninaisia yleisradiolähetystoimintaan ja taajuuksien hallintaan liittyviä julkisia tehtäviä. LfM kuuluu Nordrhein-Westfalenin osavaltion hallituksen oikeudellisen valvonnan piiriin (49). Osavaltion tilintarkastustuomioistuin tarkastaa sen tilinpäätöksen (50). Asian kannalta merkityksellisistä julkisista tehtävistä sekä teknisen lähetysinfrastruktuurin ja uudenlaisia lähetystekniikoita koskevien hankkeiden rahoituksesta säädetään yleisradiolähetyksiä koskevassa valtiosopimuksessa (51). Lisäksi Nordrhein-Westfalenin medialaissa säädetään, että LfM tukee ja ohjaa siirtymistä analogisista lähetyksistä digitaalisiin (52). Sen vuoksi LfM on katsottava julkiseksi laitokseksi, jonka valtio on perustanut yleisen edun vuoksi.

(64)

Kyseessä olevan toimenpiteen puitteissa suunniteltu rahoitus rasittaa selvästi LfM:n talousarviota. Vaikka LfM:n käytössä olevat valtion varat ovat peräisin kotitalouksien maksamista lupamaksuista, ei se muuta sitä, että LfM:n talousarviovarat luokitellaan valtion varoiksi. Avustusten myöntäminen julkisen laitoksen talousarviosta on riittävä peruste todeta, että kyse on valtion varoista. Lisäksi radio- ja televisiolaitteiden omistajilta perittävä lupamaksu on pakollinen, ja maksut peritään kuten verot. Osavaltiot päättävät lupamaksujen suuruudesta yhdessä, ja lupamaksut vahvistetaan asianmukaisissa laissa. Kuten johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, LfM:n osuus lupamaksutuloista vahvistetaan yleisradiotoimintaa koskevassa yleissopimuksessa, yleisradiotoiminnan rahoitusta koskevassa valtiosopimuksessa ja Nordrhein-Westfalenin medialaissa. Näin ollen lupamaksut ovat valtion valvoma lakisääteinen maksu, ja ne on katsottava valtion varoiksi (53).

(65)

Edellä esitetyn perusteella ja veronluonteisia maksuja koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön (54) mukaisesti komissio katsoo, että kyseessä oleva toimenpide myönnetään valtion varoista. Tämä näkemys noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, johon Saksa vetoaa. Saksan mainitsemissa yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemissä asioissa on kyse erilaisista toimenpiteistä, joihin ei liittynyt julkisten laitosten varoista myönnettyä etua.

(66)

Saksa väitti lisäksi, että kyseessä oleva toimenpide ei ole valtion toteuttama. Viitaten asioihin Stardust Marine (55) ja Pearle ym. (56) Saksa väitti, että se seikka, että LfM on valtion valvonnan alainen julkinen laitos, ei merkitse sitä, että toimenpide on valtion toteuttama. Saksan lainsäädännössä vahvistetun LfM:n riippumattomuuden vuoksi valtiolla ei sen mukaan ole valtaa toimenpiteeseen nähden.

(67)

Komissio katsoo, että tämä Saksan lainsäädännön mukainen LfM:n riippumattomuus ei vaikuta siihen, että valtiontukisääntöjen kannalta toimenpide on katsottava valtion toteuttamaksi. Saksan toimittamista tiedoista ilmenee, että LfM toteuttaa toimenpiteen RStV:n ja Nordrhein-Westfalenin medialain mukaisten julkisten tehtäviensä puitteissa. Vaikka LfM:lle annetaan lainsäädännössä tietynasteinen itsemääräämisoikeus yleisradiotoiminnan riippumattomuuden suojelemiseksi, on sillä vähän harkintavaltaa käytössään olevien varojen suhteen.

(68)

Itsemääräämisoikeudestaan huolimatta LfM on – kuten edellä on esitetty – julkinen laitos, jonka toimintaa ohjaavat selvästi yleisen järjestyksen periaatteet. Toimenpiteen puitteissa on tarkoitus myöntää yksityisille lähetysyhtiöille avustuksia, joita ei tarvitse maksaa takaisin. Koska näiden avustusten myöntämisestä ei ole taloudellista hyötyä LfM:lle, ei niiden myöntämistä voida perustella taloudellisilla syillä. Komission mielestä juuri näiden seikkojen perusteella voidaan todeta, että LfM:n myöntämä rahoitus on katsottava valtion toimenpiteeksi. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, joihin Saksa viittaa, koskevat toisenlaisia tilanteita (Pearlen ynnä muiden tapauksessa puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin perittyjä maksuja ja Stardust Marinen tapauksessa kaupallista toimintaa harjoittavia julkisia yhtiöitä), eivätkä ne sovellu Saksan kannan tukemiseen.

(69)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kyseessä oleva toimenpide myönnetään valtion varoista ja on katsottava valtion toteuttamaksi toimenpiteeksi.

(70)

Jotta tuki voitaisiin luokitella perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sen on suosittava yhtä tai useampaa yritystä. Menettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä komissio katsoi alustavasti, että toimenpide näyttää suosivan suorina edunsaajina yksityisiä lähetysyhtiöitä, joille rahoitus myönnettiin. Lisäksi se suosii välillisesti myös T-Systemsiä, joka vastaa DVB-T-verkon käytöstä yksityisten lähetysyhtiöiden puolesta. Saksa on väittänyt, että toimenpide ei luo välitöntä etua yksityisille lähetysyhtiöille eikä välillistä etua verkko-operaattorille.

(71)

Saksa katsoo, että rahoituksesta ei ole taloudellista etua toimenpiteen perusteella rahoitusta saaville yksityisille lähetysyhtiöille. Ensinnäkin sen mukaan kyse ei ole edusta, koska lähetysyhtiöt saavat ainoastaan korvauksen taloudellisista riskeistä, joita liittyy niiden osallistumiseen DVB-T-lähetysten aloittamiseen. Toiseksi toimenpide koskee ainoastaan ”lisäkustannuksia”, joita maanpäällisistä digitaalilähetyksistä syntyisi analogisiin lähetyksiin verrattuna.

(72)

Saksan toimittamista tiedoista ilmenee, että toimenpiteellä tuetaan lähetysmaksuja, jotka yksityiset lähetysyhtiöt maksavat verkko-operaattoreille. Nämä kustannukset kuuluvat lähetysyhtiöiden toimintakustannuksiin. Koska toimenpide kattaa osan näistä maksuista, lähetysyhtiöt vapautetaan maksuista, jotka kuuluvat niiden tavanomaisiin toimintakustannuksiin. Sen vuoksi komissio on sitä mieltä, että suunniteltu julkinen rahoitus luo rahoituksen saajille taloudellista etua riippumatta siitä, onko rahoituksen tarkoituksena korvata ”taloudellisia riskejä” vai ”lisäkustannuksia”.

(73)

Komissio toteaa, että Saksan esittämän argumentin vastaisesti ei voida katsoa, että toimenpiteellä katettaisiin aitoja, DVB-T-lähetyksistä lähetysyhtiöille aiheutuvia lisäkustannuksia. Ei myöskään ole osoitettu, että tämä argumentti koskee myös niitä lähetysyhtiöitä, jotka eivät aikaisemmin lähettäneet kanaviaan maanpäällisessä analogisessa lähetysjärjestelmässä ja joille ei sen vuoksi ole syntynyt kustannuksia maanpäällisistä analogisista lähetyksistä Nordrhein-Westfalenissa. Näiden lähetysyhtiöiden osalta ei ole suoritettu minkäänlaista kustannusvertailua eikä Saksa ole esittänyt perusteluja toimenpiteellä katettujen lähetysmaksujen osuudelle.

(74)

Lisäksi laskentamenetelmä, jota Saksa sovelsi niihin yksityisiin lähetysyhtiöihin, jotka lähettivät aikaisemmin kanavia maanpäällisessä analogisessa lähetysjärjestelmässä, ei osoita maanpäällisiin digitaalilähetyksiin siirtymisestä aiheutuvia todellisia lisäkustannuksia. Vertailtaessa kanavapaikkoja DVB-T-lähetysten lähetysmaksut ovat itse asiassa pienempiä kuin analogisten lähetysten. Väitetyt ”lisäkustannukset” ovat seurausta ainoastaan näiden lähetysyhtiöiden lähettämien kanavien suuremmasta määrästä (ks. taulukko 4, jossa esitetään katsaus lähetysmaksujen tasoon Nordrhein-Westfalenissa ja suunniteltuihin avustuksiin).

Taulukko 4

Katsaus lähetysmaksuihin kanavapaikkaa kohden ja suunniteltuun julkiseen rahoitukseen Nordrhein-Westfalenissa – kaikki summat ovat euroissa

(75)

Kolmanneksi Saksa väittää, että avustus muodostaa korvauksen niille lähetysyhtiöille, jotka luopuivat analogisista toimiluvistaan ennen niiden voimassaolon päättymistä DVB-T-järjestelmän käyttöönoton mahdollistamiseksi. Komissio toteaa, että tämä argumentti ei koske niitä lähetysyhtiöitä, jotka eivät harjoittaneet toimintaa analogisessa järjestelmässä ja joilla ei sen vuoksi ollut analogisia toimilupia.

(76)

Analogisessa järjestelmässä toimintaa harjoittaneiden lähetysyhtiöiden osalta Saksa toteaa huomautuksissaan myös, että toimiluvan olemassaolo ja sen voimassaoloaika eivät vaikuta tukimäärään, koska analogisesta siirtokapasiteetista luopumisen aiheuttamaa taloudellista haittaa ei voida määrittää tarkkaan. Saksan mukaan ennenaikainen luopuminen analogisista toimiluvista otettaisiin sen sijaan huomioon myönnettäessä digitaalisia multipleksejä kyseisille lähetysyhtiöille (61). Sen vuoksi RTL-konsernille, joka lähetti aikaisemmin kahta maanpäällistä analogista kanavaa, ja ProSiebenSat.1:lle, joka lähetti yhtä kanavaa maanpäällisessä analogisessa järjestelmässä, myönnettiin kummallekin neljää kanavapaikkaa kattava toimilupa. Saksan ilmoittaman laskentamenetelmän mukaan ainoastaan ProSiebenSat.1 on oikeutettu rahoitukseen. Tämän perusteella voidaan päätellä, että rahoitus ei ole yhteydessä toimiluvista luopumiseen. Sen vuoksi komissio katsoo, että toimenpidettä ei voida pitää korvauksena niiden analogisten toimilupien jäljellä olevan voimassaoloajan taloudellisesta arvosta, joista RTL Television, VOX/DTCP ja Sat1 luopuivat.

(77)

Saksa viittaa ProSiebenSat.1:n Berlin-Brandenburgia koskevassa asiassa esittämiin huomautuksiin (62) ja väittää muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta esittämissään huomautuksissa, että menettelyn aloittamisesta tehdyn komission päätöksen mukaisesti yksityiset lähetysyhtiöt siirtäisivät rahoituksesta saamansa taloudellisen edun joka tapauksessa lähetysmaksujen muodossa verkko-operaattori T-Systemsille.

(78)

Komissio katsoo, että tämä argumentti on ristiriidassa muiden argumenttien kanssa, joita Saksa on esittänyt taloudellisen edun olemassaolosta, eikä Saksa ole näyttänyt sitä toteen. Kuten jäljempänä johdanto-osan 80 ja 88 kappaleessa todetaan, komissio katsoo, että verkko-operaattori T-Systems voisi hyötyä toimenpiteestä välillisesti. Sen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että lähetysyhtiöiden tavanomaisten toimintakustannustensa suorasta rahoituksesta saama taloudellinen etu siirtyisi kokonaisuudessaan verkko-operaattorille. Sen vuoksi komission on hylättävä myös tämä argumentti.

(79)

Komissio toteaa lisäksi, että edellä johdanto-osan 24 ja 28 kappaleessa kuvaillun toimilupien myöntämismenettelyn ei voida katsoa poistavan yksityisten lähetysyhtiöiden saamaa etua eikä edes pienentävän sitä. Tarjouskilpailuilmoituksessa ei viitattu ollenkaan rahoitukseen. LfM:n, julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden ja analogisessa järjestelmässä toimintaa harjoittaneiden yksityisten lähetysyhtiöiden 20 päivänä lokakuuta 2003 tekemässä periaatesopimuksessa mainittiin mahdolliset tukitoimenpiteet ainoastaan epäsuoraan ilman tarkempia tietoja suunnitellusta rahoituksesta. Sen vuoksi lähetysyhtiöt eivät voineet ottaa rahoituksen suuruutta huomioon jättäessään toimilupahakemuksensa.

(80)

Saksa pitää kiinni siitä, että verkko-operaattori T-Systems ei hyödy välillisesti yksityisten lähetysyhtiöiden saamasta rahoituksesta. Sen mukaan välillisten edunsaajien käsitettä voidaan soveltaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Saksa viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Saksa v. komissio (63) ja Alankomaat v. komissio (64) antamiin tuomioihin ja katsoo, että valtiontukisääntöjen mukaan yritystä voidaan pitää välillisenä edunsaajana ainoastaan silloin, kun se saa edun, joka on automaattisesti seurausta toimenpiteestä. Lisäksi Saksa väittää, että välillisen edunsaajan käsitettä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun etu on todennettavissa ja mitattavissa – toisin kuin tässä tapauksessa.

(81)

Käsiteltävänä olevaan tapaukseen liittyvien olosuhteiden vuoksi Saksa väittää, että verkko-operaattori T-Systems ei toimenpiteen seurauksena voi välttämättä vaatia lähetysyhtiöiltä suurempia lähetysmaksuja. Saksan mukaan lähetysmaksujen suuruus riippuu useista muista tekijöistä. Lisäksi sääntelyviranomainen (BNetzA, aikaisemmin RegTP) rankaisisi kaikista lähetysmaksuihin liittyvistä väärinkäytöksistä. Lähetysyhtiöiden suosimista koskevaan argumenttiinsa liittyen Saksa väittää, että niiden edun mukaista ei olisi maksaa markkinahinnan ylittäviä lähetysmaksuja, sillä ne saivat korvauksen ainoastaan ”lisäkustannuksista”.

(82)

Saksa kiistää, että toimenpide takaisi T-Systemsille tietyt tulot. Nämä ”taatut tulot” tulevat sen mukaan infrastruktuurin käytöstä, joka riippuu ohjelmatoimilupien myöntämisestä eikä rahoituksesta. Vaikka verkon käyttö todella lisääntyisi toimenpiteen seurauksena, T-Systemsin tarjoamista verkkopalveluista aiheutuvat lisäkustannukset pienentäisivät tulojen mahdollista nousua.

(83)

Komissio katsoo Saksan argumenttien vastaisesti, että T-Systems voisi saada toimenpiteestä välillistä etua, sillä toimenpiteellä tuetaan lähetysyhtiöiden T-Systemsille maksamia lähetysmaksuja, jolloin tämä etu riippuu DVB-T-järjestelmän käytöstä ja T-Systemsin operoimaa järjestelmää tuetaan tarkoituksellisesti.

(84)

Komissio ei voi hyväksyä Saksan esittämää rajoittavaa tulkintaa välillisen edunsaajan käsitteestä. Kummassakin Saksan mainitsemassa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut yritysten luokittelun välillisiksi edunsaajiksi. Asiassa Saksa v. komissio yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että se seikka, että välillinen etu on seurausta välittömien edunsaajien itsenäisistä päätöksistä, ei poista toimenpiteen ja myönnetyn välillisen edun välistä yhteyttä, joka on seurausta toimenpiteen aiheuttamasta markkinaolosuhteiden muutoksesta (65). Koska tukea ei tarkasteltavana olevassa asiassa ole vielä myönnetty, T-Systemsin toimenpiteestä mahdollisesti saamaa välillistä etua ei todellakaan voida mitata. Komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta mitata etua tarkkaan voidakseen todeta valtiontukisääntöjen mukaisesti, että yritys saa taloudellisen edun.

(85)

Komissio katsoo tässä asiassa, että yksityisten lähetysyhtiöiden tulevien lähetysmaksujen rahoittaminen johtaa lähetysyhtiöiden liiketoimintaolosuhteiden muuttumiseen, jolloin ne voivat lopulta maksaa suurempia lähetysmaksuja. Kuten edellä johdanto-osan 73 ja 74 kappaleessa todetaan, rahoituksen ei voida katsoa kattavan DVB-T-järjestelmän käyttöönotosta yksityisille lähetysyhtiöille aiheutuvia todellisia lisäkustannuksia. Lähetysmaksun suuruus riippuu useista tekijöistä. Se, pystyvätkö yksityiset lähetysyhtiöt selviytymään korkeammista kustannuksista, on kuitenkin epäilemättä yksi taloudellisista peruskysymyksistä, joita verkko-operaattori tarkastelee vahvistaessaan lähetysmaksut. Telelain mukaan BnetzA:lla on valtuudet vahvistaa lähetysmaksut ainoastaan silloin, kun operaattorilla on huomattavaa markkinavoimaa. Kuten johdanto-osan 36 kappaleessa todetaan, BnetzA ei tähän mennessä ole luokitellut T-Systemsiä huomattavaa markkinavoimaa omaavaksi verkko-operaattoriksi. Sen vuoksi T-Systems voi määrittää itse yksityisiltä lähetysyhtiöiltä perittävien DVB-T-lähetysmaksujen suuruuden.

(86)

Mitä tulee argumenttiin, jonka mukaan T-Systemsin ”taatut tulot” johtuvat toimilupien myöntämisestä eivätkä toimenpiteestä, komissio myöntää, että yksityisten lähetysyhtiöiden kiinnostus osallistua lähetysjärjestelmään ja niiden valmius maksaa siihen liittyvät kustannukset on nähtävissä jo toimilupahakemusten suuresta määrästä. Toisaalta komissio kuitenkin katsoo, että toimintakustannusten osittainen rahoittaminen viiden vuoden ajan lisää valmiuksia maksaa vielä suuremmat kustannukset lähetysjärjestelmässä pysymiseksi. Näin toimenpide voisi johtaa T-Systemsin tulojen lisääntymiseen seurauksena yksityisten lähetysyhtiöiden sille maksamista lähetysmaksuista. Ei voida olettaa, että nämä tulot käytetään kokonaisuudessaan tarjottuihin verkkopalveluihin ja että markkinaehdoin toimiva verkko-operaattori ei saa ollenkaan voittoa.

(87)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että T-Systems voisi saada tukitoimenpiteestä välillistä etua. Lähetysmaksujen rahoittaminen valtiontuella voisi johtaa siihen, että T-Systems saa enemmän tuloja kuin ilman tukea.

(88)

Lisäksi komissio toteaa, että RegTP:n verkkotoimilupien myöntämisessä soveltaman menettelyn ei voida katsoa poistavan tai edes pienentävän välillistä etua, jonka verkko-operaattori T-Systems mahdollisesti saa toimenpiteestä. Menettelyn aikana ei mainittu LfM:n suunnittelemaa tukitoimenpidettä. Sen vuoksi T-Systems ei voinut ottaa tällaista yksityisille lähetysyhtiöille myönnettävää rahoitusta huomioon jättäessään verkkotoimilupahakemuksensa. Lisäksi T-Systems on Saksan johtava maanpäällisen analogisen verkon operaattori ja omistaja, ja sillä on verkkotoimilupien myöntämisessä kilpailuetu uusiin markkinatoimijoihin verrattuna. Sille myönnettiin vuonna 2002 aloitetussa menettelyssä jo toimilupa koko Saksan kattavan DVB-T-multipleksin käyttöön. Lisäksi taajuuksien myöntämismenettelyn määräajan (17 päivän maaliskuuta 2004) ja DVB-T-toiminnan aloittamisen (24 päivän toukokuuta 2004) välillä oli ainoastaan noin kaksi kuukautta, joten mahdollisilla uusilla markkinatoimijoilla olisi ollut vain vähän aikaa sellaisen verkon rakentamiseen, jossa todella olisi voitu aloittaa DVB-T-lähetykset määräaikaan mennessä.

(89)

Saksa vetosi huomautuksissaan myös Altmark-tuomioon (66) perustellakseen, että suunnitelluissa maksuissa ei ole kyse valtiontuesta vaan ennemminkin korvauksesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta. Tämän tuomion mukaan korvaus julkisten palvelujen tuottamisesta ei merkitse perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suosimista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(90)

Ensimmäisen Altmark-kriteerin mukaan on ensin tutkittava, onko edunsaajayrityksillä selvästi määritelty julkisen palvelun tehtävä.

(91)

Saksa väittää, että yksityisten lähetysyhtiöiden harjoittamat maanpäälliset digitaalilähetykset ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, eivätkä ne sen vuoksi ole ristiriidassa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevan tiedonannon kanssa. Saksan mielestä maanpäällinen digitaalitelevisio (DVB-T) koskee yleistä etua, sillä se edistää paikallisten ja alueellisten ohjelmien lähettämistä, innovointia ja media-alan monimuotoisuutta sekä eri lähetysjärjestelmien välistä infrastruktuurikilpailua. Saksan mukaan julkisen palvelun tehtävä on johdettavissa Nordrhein-Westfalenin medialaista, jossa LfM:n tehtäväksi annetaan nimenomaisesti tukea ja ohjata siirtymistä analogisista lähetyksistä digitaalisiin (67).

(92)

Saksa väittää, että toimiluvilla yksityisille lähetysyhtiöille osoitetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, jonka tuottamiseen ne ovat velvoitettuja. Saksan dualistisessa lähetysjärjestelmässä, joka muodostuu julkisoikeudellisista yleisradioyhtiöistä ja yksityisistä lähetysyhtiöistä, myös yksityiset lähetysyhtiöt hoitavat yleisiä etuja ja niitä sitovat ohjelmia koskevat oikeudelliset velvoitteet. Ilman julkisten viranomaisten rahoitusta jotkin yksityisistä lähetysyhtiöistä (erityisesti ProSiebenSat.1) eivät olisi osallistuneet DVB-T-lähetysten aloittamiseen Nordrhein-Westfalenissa. Riittämätön valtion rahoitus olisi vaikeuttanut näiden palvelujen tarjontaa ja vaarantanut maanpäällisen lähetysjärjestelmän jatkumisen (68).

(93)

Komissio ei voi hyväksyä Saksan esittämiä näkemyksiä. Komissio ei aseta kyseenalaiseksi sitä, etteikö televisiolähetysten digitalisointi olisi yleisen edun mukaista. Vaikka digitaalilähetyksiin siirtymiseen liittyy yleishyödyllisiä tavoitteita, se ei riitä perusteeksi luokitella tässä erityistapauksessa yksityisten lähetysyhtiöiden maanpäällisen digitaalisen järjestelmän kautta harjoittamaa lähetystoimintaa julkisen palvelun tehtäväksi. Vaikka yksityiset lähetysyhtiöt ovat erottamaton osa Saksan dualistista lähetysjärjestelmää ja niiden kanavia koskevat Nordrhein-Westfalenin yleisradiotoimintaa koskevat yleiset määräykset, ei sen perusteella voida päätellä, että ne hoitavat julkisen palvelun tehtävää lähettäessään kanaviaan maanpäällisen digitaalisen järjestelmän kautta (69).

(94)

Komissio katsoo, että yleisissä määräyksissä, jotka koskevat LfM:n tehtäviä siirryttäessä analogisista lähetyksistä digitaalisiin, ei määritellä selvästi julkisen palvelun tehtävää yksityisille lähetysyhtiöille. Lisäksi komissio toteaa, että yhdessäkään DVB-T-lähetysten aloittamista Nordrhein-Westfalenissa koskevassa julkisessa asiakirjassa (esim. siirtymistä koskevissa sopimuksissa tai DVB-T-toimilupien myöntämistä koskevissa virallisissa asiakirjoissa) ei viitata julkisen palvelun tehtävään. Lisäksi ohjelmatoimilupia koskevat ehdot eivät sisällä erityisiä velvoitteita, jotka koskisivat julkisen palvelun tehtävän täyttämistä (70). Lähetysyhtiöillä ei myöskään Saksan väitteen vastaisesti ole velvollisuutta lähettää kanaviaan DVB-T-järjestelmän kautta. Kuten Terra Novan tapaus osoittaa, lähetysyhtiöt voivat omasta päätöksestään luopua toimiluvista.

(95)

Kuten jo menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä todettiin (71), Saksa näyttää katsovan, että toimilupien myöntäminen ja lähetysten aloittaminen maanpäällisessä digitaalisessa verkossa merkitsee tapauskohtaisesti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olemassaoloa. Komission mielestä kanavien lähettämisessä maanpäällisen digitaalisen verkon kautta ei ole kyse julkisen palvelun tehtävästä vaan yksityisten lähetysyhtiöiden tavanomaisesta kaupallisesta tarjonnasta.

(96)

Näistä syistä komissio katsoo, että kyseessä olevalla toimenpiteellä tuetaan kaupallista toimintaa harjoittavien yritysten tavanomaista liiketoimintaa eikä sillä korvata julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvia kustannuksia. Näin ollen ensimmäinen Altmark-kriteeri ei täyty.

(97)

Toisen Altmark-kriteerin osalta komissio katsoo, että korvauksen laskennassa käytettäviä parametreja ei ole vahvistettu etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi. DVB-T:n rahoitusta koskeva säädös annettiin 19 päivänä marraskuuta 2004 (takautuvasti voimassa 3 päivästä toukokuuta 2004), kun taas toimiluvat myönnettiin 14 päivänä toukokuuta 2004 tehdyllä päätöksellä (DVB-T-toimilupien myöntämisestä tehty LfM:n päätös). Näin ollen rahoitusparametreja ei käsiteltävänä olevassa asiassa vahvistettu etukäteen. Lisäksi toimilupien myöntämisestä tehdystä päätöksestä ei ilmennyt selvästi, kuinka niiden lähetysyhtiöiden saama rahoitus lasketaan, jotka lähettivät kanaviaan aikaisemmin analogisesti. Tämä kävi ilmi ainoastaan ilmoituksesta. Parametreja ei sen vuoksi vahvistettu läpinäkyvästi. Komission mielestä laskentamenetelmää ei voida pitää myöskään objektiivisena, sillä yksittäisten lähetysyhtiöiden saaman rahoituksen laskennassa ei oteta huomioon niiden lähetysyhtiöiden kanavapaikkojen lisääntymistä, jotka harjoittivat toimintaa jo analogisessa järjestelmässä, eikä odotettavissa olevaa mainostulojen kasvua seurauksena toiminnasta maanpäällisessä järjestelmässä (ks. myös johdanto-osan 123 kappale). Sen vuoksi komissio katsoo, että toinen Altmark-kriteeri ei täyty.

(98)

Kolmannen Altmark-kriteerin mukaan korvaus ei saa ylittää julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvia nettokustannuksia kohtuullinen voitto mukaan luettuna. Saksan mielestä tätä kriteeriä voitaisiin soveltaa ainoastaan tapauksissa, joissa kustannukset, tulot ja kohtuullinen voitto voidaan todella laskea. Käsiteltävänä olevan asian kaltaisissa tapauksissa, joissa myönnettiin käynnistysvaiheen rahoitusta markkinatoimijoiden taloudellisten riskien pienentämiseksi, olisi päätettävä muiden arviointiperusteiden perusteella, onko toimenpiteessä kyse valtiontuesta. Tarkasteltavana oleva toimenpide on Saksan mukaan rajattu vähimmäismäärään ja osa teknologianeutraalia lähestymistapaa.

(99)

Komissio katsoo, että Altmark-tuomiossa vahvistettuja edellytyksiä ei voida korvata muilla arviointiperusteilla kuten Saksa esittää. Kuten johdanto-osan 97 kappaleessa jo todetaan, suunniteltu valtion rahoitus ei perustu objektiivisesti vahvistettuihin arviointiperusteisiin ottaen huomioon kunkin lähetysyhtiön tulot. Lisäksi rahoitus ei vastaa yksityisille lähetysyhtiöille aiheutuvia todellisia lisäkustannuksia (ks. johdanto-osan 73 ja 74 kappale).

(100)

Neljännen Altmark-kriteerin osalta komissio toteaa, että ilman selvästi määriteltyä julkisen palvelun tehtävää ei voida määrittää, vastaako julkisen palvelun tehtävästä maksettavan korvauksen suuruus hyvin johdetun keskivertoyrityksen kustannuksia. Saksa ei ole esittänyt tätä koskevia näkemyksiä. Avustus kattaa osan lähetysmaksuista, jotka on vahvistanut T-Systems, yksityisten lähetysyhtiöiden verkosta vastaava operaattori. Koska verkkotoimiluvat myönnettiin ilman tarjouskilpailua niin sanotussa hakemusmenettelyssä, on lähdettävä siitä, että näiden lähetysmaksujen suuruutta ei ole vahvistettu julkisessa tarjouskilpailussa.

(101)

Näistä syistä komissio katsoo, että yhdenkään neljästä Altmark-kriteeristä ei voida katsoa täyttyvän käsiteltävänä olevassa asiassa.

(102)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan toimenpide on valtiontukea, kun se on valikoiva ja vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua. Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio katsoi alustavasti, että toimenpide on alakohtaista tukea, koska sillä suositaan DVB-T-järjestelmää muihin lähetysjärjestelmiin verrattuna. Lisäksi komissio katsoi, että julkisten viranomaisten myöntämät erilaiset tukimäärät voivat johtaa Nordrhein-Westfalenissa DVB-T-järjestelmään osallistuvien lähetysyhtiöiden välisen kilpailun vääristymiseen. Tarvittavien ohjelma- ja verkkotoimilupien myöntämismenettelyssä ei kiinnitetty riittävästi huomiota toimenpiteen valikoivan luonteen poistamiseen ja mahdollisen toimenpiteestä aiheutuvan kilpailun vääristymisen estämiseen.

(103)

Saksa pitää kiinni siitä näkemyksestä, että toimenpide ei vääristä kilpailua, koska tarvittavat ohjelma- ja verkkotoimiluvat myönnettiin avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä, joka noudattaa sovellettavaa Saksan lainsäädäntöä. Mikä tahansa lähetysyhtiö tai verkko-operaattori olisi periaatteessa voinut hyötyä rahoituksesta eikä toimenpidettä voida sen vuoksi katsoa valikoivaksi.

(104)

Ohjelmatoimilupien myöntämisen osalta Saksa perustelee aikaisemmin analogisessa lähetysjärjestelmässä toimineiden lähetysyhtiöiden asettamista etusijalle sillä, että kyse on analogisista toimiluvista luopumisesta maksettavasta korvauksesta ja sen vuoksi digitaaliseen järjestelmään siirtymisen kannalta välttämättömästä toimenpiteestä.

(105)

LfM on todellakin myöntänyt kaikki yksityisille lähetysyhtiöille tarkoitetut DVB-T-kanavapaikat avoimella toimilupien myöntämismenettelyllä (ks. johdanto-osan 24–28 kappale). Valintakriteereissä viitattiin ohjelmatarjonnan moninaisuuteen ja lähetysyhtiöiden lukumäärään ja asetettiin etusijalle ne lähetysyhtiöt, jotka ovat aikaisemmin lähettäneet kanaviaan maanpäällisessä analogisessa järjestelmässä. Tämän ensisijaisen kohtelun mukaisesti suurille lähetysyhtiöille RTL:lle ja ProSiebenSat.1:lle myönnettiin kokonaiset multipleksit tiettyä kanavamäärää varten. Julkisen ilmoituksen jälkeen saatiin yhteensä 21 toimilupahakemusta, joista lopulta otettiin huomioon kuusi.

(106)

Komissio ei aseta kyseenalaiseksi toimilupien myöntämismenettelyn asianmukaisuutta. Se epäilee kuitenkin, poistaako menettely kyseessä olevan toimenpiteen valikoivuuden valtiontukisääntöjen kannalta. Ensinnäkin on huomattava, että menettelyllä voitiin valita ainoastaan rajoitettu määrä lähetysyhtiöitä. Valintamenettelyssä etusijalle asetettiin ne lähetysyhtiöt, jotka olivat aikaisemmin lähettäneet kanaviaan analogisesti (72). Lisäksi ainoastaan DVB-T-toimiluvan omaavat lähetysyhtiöt voivat saada rahoitusta toimenpiteen puitteissa. Toiseksi toimilupien myöntäminen koski ainoastaan televisio-ohjelmien lähettämistä DVB-T-järjestelmän kautta.

(107)

Verkkotoimilupien myöntämismenettelystä vastasi RegTP (ks. johdanto-osan 29 ja 30 kappale). Koska kunkin Nordrhein-Westfalenille määritellyn viiden palvelualueen osalta saatiin ainoastaan yksi hakemus (T-Systems haki itselleen yksityisiä lähetysyhtiöitä koskevia palvelualueita ja WDR niitä, jotka koskivat ARD:n osia), toimiluvat myönnettiin niin sanotussa hakemusmenettelyssä ilman julkista tarjouskilpailua.

(108)

Kuten ohjelmatoimilupien tapauksessa komissio katsoi myös tässä tapauksessa, että verkkotoimilupien myöntämismenettely ei ole valtiontukisääntöjen kannalta omiaan poistamaan toimenpiteen valikoivuutta. Menettely koski erityisesti lähetysten hoitamista DVB-T-verkossa Nordrhein-Westfalenissa. Lisäksi T-Systemsillä oli vakiintuneena maanpäällisen verkon operaattorina erityisen suotuisa asema verkkotoimilupia haettaessa.

(109)

Menettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä komissio katsoi, että toimenpiteessä on kyse alakohtaisesta tuesta DVB-T-järjestelmän kautta lähetettäville televisiolähetyksille, koska avustukset on tarkoitettu maanpäällistä digitaalista järjestelmää käyttäville lähetysyhtiöille eikä niillä esimerkiksi tuettu muita lähetysmuotoja.

(110)

Saksa vahvistaa, että toimenpide ei vääristä kilpailua kaapeli-, satelliitti- ja maanpäällisten lähetysten välillä. Sen mukaan nämä lähetysmuodot kilpailevat keskenään vain rajoitetusti. Ennemminkin maanpäälliset lähetykset täydentävät kaapeli- ja satelliittilähetyksiä, koska niiden avulla voidaan kattaa alueet, joilla ei ole kaapelitelevisiota. Lisäksi ne mahdollistavat Saksan mukaan alueellisten ja paikallisten ohjelmien lähettämisen ja niitä voidaan käyttää perustana langattomiin päätelaitteisiin vastaanoton kehittämiselle.

(111)

Saksa väittää, että DVB-T:n rahoitus ei juuri vaikuta kielteisesti muiden lähetysmuotojen markkina-asemaan ottaen huomioon kaapeli- ja satelliittitelevision suuri markkinalevinneisyys ja maanpäällisen järjestelmän pieni markkinaosuus. Saksan mukaan maanpäällinen järjestelmä ei pienen markkinaosuutensa vuoksi pysty houkuttelemaan muita lähetysmuotoja käyttäviä lähetysyhtiöitä. Toisaalta toimenpide ei myöskään vaikuttaisi kuluttajien valintamahdollisuuksiin, sillä toiseen lähetysmuotoon siirtyminen ei ole esteetöntä teknisten, oikeudellisten ja taloudellisten seikkojen vuoksi. DVB-T ei Saksan mukaan korvaa kaapeli- ja satelliittilähetyksiä vaan ennemminkin luo ”myönteistä kilpailupainetta” muille lähetysmuodoille, edistää infrastruktuurikilpailua ja siten muiden lähetysjärjestelmien digitalisointia.

(112)

Lisäksi Saksa kiistää kaapelioperaattoreiden esittämät numerotiedot DVB-T-lähetysten aloittamisen vaikutuksista kaapeliasiakkaiden lukumäärään. LfM:n käytössä olevien tietojen mukaan asiakasmenetykset olisivat ish NRW GmbH:n esittämiä pienempiä (81 000 kotitaloutta 147 000 kotitalouden sijasta vuosina 2003–2006). Saksa väittää edelleen, että kaapeliasiakkaiden väheneminen ei välttämättä ole yhteydessä DVB-T-lähetysten aloittamiseen. Toimenpiteen tavoitteena ei missään tapauksessa ole kaapelioperaattoreiden vahingoittaminen. Saksa viittaa siihen, että laajakaistainen kaapeliverkko perustettiin 1980-luvulla valtiontuella ja että kaapelioperaattorit hyötyvät vielä tänä päivänäkin hallinnollisista määräyksistä (esim. vuokrauskuluja koskevan asetuksen (Mietnebenkostenverordnung) mukainen käyttömaksu). Saksan mukaan rahoitusohjelma on kokonaisuudessaan teknologianeutraali: Saksa tukisi tarvittaessa myös kaapelivastaanoton digitalisointia. Todisteeksi tästä myönteisestä kannasta kaapelilähetyksiin Saksa toteaa, että LfM hyväksyi 17 päivänä helmikuuta 2007 tehdyllä päätöksellä ish:n analogisen kaapelikanavan digitalisoinnin (73).

(113)

Komission mielestä johdanto-osan 110–112 kappaleessa ei aseteta kyseenalaiseksi sitä, että kyse on alakohtaisesta tuesta, jolla tuetaan valikoivasti DVB-T-verkon lähetysyhtiöitä ja josta verkko-operaattori T-Systems mahdollisesti saa välillistä etua. Suunniteltu toimenpide koskee tiettyä taloudellista toimintaa, nimittäin lähetyssignaalien siirtämistä. Sillä tuetaan valikoivasti maanpäällistä järjestelmää. Toimenpide on valikoiva sekä kysyntäpuolen (yksityiset lähetysyhtiöt, jotka lähettävät kanaviaan maanpäällisessä digitaalijärjestelmässä) että tarjontapuolen (maanpäällisen digitaalisen verkon operaattorin eli T-Systemsin) suhteen.

(114)

Komissio katsoo, että lähetyssignaalien eri siirtomuodot (kaapeli, satelliitti, maanpäällinen järjestelmä ja lisääntyvässä määrin myös IPTV) kilpailevat suoraan keskenään. Erilaisista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan huolimatta eri lähetysjärjestelmät palvelevat periaatteessa samaa tarkoitusta, joka on radio- ja televisio-ohjelmien lähettäminen. Ne ovat sekä tukkukaupan tasolla (yksityisten lähetysyhtiöiden kannalta) että vähittäiskaupan tasolla (katselijoiden kannalta) korvattavissa toisillaan. Saksassa kaikissa kolmessa lähetysjärjestelmässä (kaapeli, satelliitti ja maanpäällinen) on runsaasti ilmaisia televisiokanavia, mikä viittaa tietynasteiseen tarjonnan samankaltaisuuteen. Tällä hetkellä tarjolla on yhteensä 24 digitaalista maanpäällistä televisiokanavaa, mikä vastaa tarjontaa analogisessa kaapeliverkossa, joka on edelleen Nordrhein-Westfalenin hallitseva lähetysjärjestelmä, vaikka digitaalisten kaapelilähetysten merkitys kasvaakin jatkuvasti.

(115)

Maanpäällisen television suhteellisen pieni markkinaosuus suhteessa kaapeli- ja satelliittivastaanottoon Saksassa yleensä ja erityisesti Nordrhein-Westfalenissa ei sulje pois sitä, että eri lähetysjärjestelmät kilpailevat keskenään. Kaapelioperaattoreiden esittämistä numerotiedoista ilmenee, että DVB-T-lähetysten aloittamisen jälkeen Nordrhein-Westfalenissa kaapeliasiakkaiden määrä on laskenut. Samanaikaisesti kaapelioperaattorit viittasivat huomautuksissaan siihen, että maanpäällisten analogisten televisiolähetysten lopettamisen jälkeen kaapeliasiakkaiden lukumäärä nousi hieman, mikä osoittaa näiden lähetysjärjestelmien olevan loppukuluttajien kannalta toisensa korvaavia. Kun Saksa väittää, että toimenpide luo ”myönteistä kilpailupainetta” muille lähetysjärjestelmille ja edistää ”infrastruktuurikilpailua”, se viittaa epäsuoraan kaapelin, satelliitin ja maanpäällisen järjestelmän väliseen kilpailusuhteeseen. Vaikka valtio on aikaisemmin rahoittanut kaapeliverkkoa ja kaapelioperaattorit nauttivat tietyistä eduista hallinnollisten määräysten vuoksi, se ei vaikuta toimenpiteen valikoivuuteen ja siihen liittyvään kilpailun vääristymiseen.

(116)

Toimenpiteestä aiheutuva kilpailun vääristyminen voisi lisäksi vaikuttaa myös muilla kuin televisiolähetysten markkinoilla. Lähetysyhtiöt pystyvät kyseessä olevan alakohtaisen tuen avulla saavuttamaan suuremman yleisön ja hankkimaan mainosasiakkaita. Kun mainosasiakkaita houkutellaan muilta tiedotusvälineiltä, DVB-T:n rahoitus voisi vaikuttaa kielteisesti useisiin yrityksiin muilla media-aloilla.

(117)

Verkko-operaattorin osalta DVB-T:n rahoitus voisi mahdollisesti olla merkityksellistä myös uusille markkinoille. DVB-T-järjestelmän kautta voidaan tarjota maksutelevisiopalveluita, kuten viimeaikaiset tapahtumat muissa jäsenvaltioissa kuten Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa osoittavat.

(118)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio totesi, että toimenpide voisi vääristää DVB-T-järjestelmän kautta kanaviaan lähettävien eri lähetysyhtiöiden välistä kilpailua, sillä kaikkien yksityisten lähetysyhtiöiden lähetysmaksuja ei rahoiteta yhtä suuressa määrin.

(119)

Saksa väittää, että toimenpide ei vääristä yksityisten lähetysyhtiöiden välistä kilpailua, koska avustuksen suuruus lasketaan aina samojen periaatteiden mukaisesti. Erisuuruiset avustukset johtuvat sen mukaan lähetysyhtiöiden erilaisesta asemasta ja digitaalilähetyksiin siirtymisestä aiheutuvista erisuuruisista kustannuksista.

(120)

Kuten johdanto-osan 34–40 kappaleessa selvitetään, niiden lähetysyhtiöiden, jotka aikaisemmin lähettivät kanaviaan analogisessa järjestelmässä (RTL-konserni ja ProSiebenSat.1, joilla kummallakin on neljä digitaalista kanavapaikkaa), saama avustus lasketaan eri tavalla kuin niiden lähetysyhtiöiden, jotka aloittivat maanpäälliset lähetykset vasta DVB-T-järjestelmässä ja joille kullekin myönnettiin yksi kanavapaikka.

(121)

Jälkimmäisten yhtiöiden saama rahoitus kattaa viitenä ensimmäisenä vuotena keskimäärin 30 prosenttia lähetysmaksuista kanavapaikkaa kohden. Ensimmäisenä toimintavuonna rahoitusaste on 40 prosenttia, ja se laskee joka vuosi 5 prosenttia kunnes se on viidentenä vuonna 20 prosenttia. Tämä koskee kaikkia neljää yksityistä lähetysyhtiötä.

(122)

RTL-konsernin ja ProSiebenSat.1:n saama avustus lasketaan analogisista lähetyksistä ja maanpäällisistä digitaalisista lähetyksistä Nordrhein-Westfalenissa ja Pohjois-Saksan osavaltioissa aiheutuvien kokonaiskustannusten eron perusteella (ks. taulukko 3 sekä johdanto-osan 35, 39 ja 40 kappale). Saksan mukaan RTL-konsernille ei voida myöntää rahoitusta, koska se voi kattaa kokonaiskustannusten nousun Nordrhein-Westfalenissa muissa Pohjois-Saksan osavaltioissa saavutetuilla digitaalisen lähetysjärjestelmän lähetysmaksujen säästöillä. Lisäksi RTL ei ole edes hakenut rahoitusta.

(123)

Komission mielestä avustusten laskentatapa ei ole objektiivinen, koska siinä ei oteta erikseen huomioon yhtäältä lähetysyhtiöille DVB-T-lähetyksistä aiheutuvia kustannuksia ja toisaalta niiden saamia tuloja. Kuten johdanto-osan 74 kappaleessa jo todettiin, myöskään niiden lähetysyhtiöiden osalta, jotka harjoittivat aikaisemmin toimintaa analogisessa järjestelmässä, ei tarkasteltavaa laskentatapaa voida pitää objektiivisena menetelmänä digitaalilähetyksistä mahdollisesti aiheutuvien lisäkustannusten määrittämiseksi, koska siinä ei oteta huomioon kanavapaikkojen suurempaa määrää, josta nämä kustannukset johtuvat. Taulukossa 3 esitetty laskelma on myös mielivaltainen, sillä RTL-konserni ja ProSiebenSat.1 eivät saaneet yhtä paljon kanavapaikkoja Nordrhein-Westfalenissa ja Pohjois-Saksassa, ja erilaisten peittoalueiden vuoksi niiden kustannukset olivat erilaiset. Saksan esittämistä luvuista ilmenee, että tässä tapauksessa lähetysmaksut kanavapaikkaa kohden ovat digitaalisessa lähetysjärjestelmässä pienemmät kuin analogisessa järjestelmässä (ks. taulukko 4). Saksan mukaan ProSiebenSat.1:lle ja RTL:lle voitaisiin ohjelmatoimilupien myöntämismenettelyssä ja seurauksena analogiseen järjestelmään osallistuneiden yhtiöiden etusijalle asettamisesta myöntää kokonaiset multipleksit korvauksena analogisten toimilupien palauttamisesta ennen niiden varsinaisen voimassaoloajan päättymistä. Lisäksi rahoitus antaa niille mahdollisuuden lähettää Nordrhein-Westfalenissa enemmän kanavia lähes samoin kustannuksin kuin analogisessa lähetysjärjestelmässä. Saksa ei ole selittänyt, miksi rahoituksella katettu osuus kustannuksista on ProSiebenSat.1:n tapauksessa erilainen kuin niiden lähetysyhtiöiden tapauksessa, jotka eivät osallistuneet analogiseen lähetysjärjestelmään.

(124)

Näistä syistä komissio katsoo, että aikaisemmin analogisessa lähetysjärjestelmässä toimineiden lähetysyhtiöiden ohjelmatoimilupien myöntämisestä saamat edut ja avustuksen laskentatapa, joka ei ollut objektiivisesti perusteltu, johtavat näiden yhtiöiden ja maanpäälliset lähetykset vasta DVB-T-järjestelmässä aloittaneiden yhtiöiden välisen kilpailun vääristymiseen.

(125)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan valtion toimenpiteessä on kyse valtiontuesta ainoastaan silloin, kun se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio katsoi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, että toimenpide saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska lähetysyhtiöt harjoittavat kansainvälistä toimintaa ja verkko-operaattori kilpailee kansainvälisten kaapeliverkko-operaattoreiden ja mediakonsernien sekä satelliittioperaattoreiden kanssa.

(126)

Saksa on edelleen sitä mieltä, että toimenpide ei vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tuki olisi niin pientä, että sen vaikutukset kauppaan olisivat tuskin havaittavissa. Lisäksi Saksan mielestä pelkästään sen perusteella, että kyseessä olevat yritykset harjoittavat kansainvälistä toimintaa, ei voida päätellä, että on odotettavissa vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Saksa päätteleekin, että yksityisten lähetysyhtiöiden osalta ei ole kauppaan kohdistuvia vaikutuksia.

(127)

Yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan ”silloin kun valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” (74). Lisäksi on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuen suhteellisen vähäinen määrä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (75), erityisesti jos kilpailu edunsaajayrityksen toimialalla on kovaa (76).

(128)

Sen vuoksi komissio katsoo, että suunniteltu toimenpide on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kuten jo todettiin, toimenpiteellä suositaan suoraan yksityisiä lähetysyhtiöitä ja lisäksi verkko-operaattori T-Systems voisi saada siitä välillistä etua. Sekä yksityiset lähetysyhtiöt että verkko-operaattori kilpailevat kansainvälisellä tasolla muiden yritysten kanssa. Kaikki tarkasteltavan toimenpiteen kohteena olevat yksityiset lähetysyhtiöt toimivat televisiomainonnan ja elokuvaoikeuksien markkinoilla, joilla ne kilpailevat muiden lähetysyhtiöiden ja teleyhtiöiden kanssa (77). Verkko-operaattorit kuten Deutsche Telekomin tytäryhtiö T-Systems kilpailevat UPC:n (Liberty Media) kaltaisten kaapelioperaattoreiden ja mediakonsernien kanssa, SES Astran, NSAB:n ja Eutelsatin kaltaisten satelliittioperaattoreiden ja muiden lähetystoiminnassa käytettävien infrastruktuuripalveluiden tarjoajien kanssa. Samanaikaisesti eri jäsenvaltioissa maanpäällisten lähetysten, laajakaistaisten kaapelilähetysten ja satelliittilähetysten tarjoajat kilpailevat loppukuluttajista.

(129)

Komission mielestä yhteensä 6,8 miljoonan euron tukea ei voida pitää ”suhteellisen vähäisenä”. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, pienikin tukimäärä voi vaikuttaa kauppaan, varsinkin kilpailun ollessa kovaa.

(130)

Näistä syistä komissio päättelee, että LfM:n suunnittelemat avustukset ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Välittömiä edunsaajia ovat yksityiset lähetysyhtiöt, joille rahoitus myönnetään. Samanaikaisesti T-Systems, joka on yksityisten lähetysyhtiöiden käyttämistä multiplekseistä vastaava operaattori, voisi hyötyä toimenpiteestä välillisesti.

(131)

Komissio tukee aktiivisesti televisio- ja radiolähetysten digitalisointia. Digitaalisiin lähetyksiin siirtymisen etuja kuvailtiin perusteellisesti toimintasuunnitelmassa ”eEurope 2005: Tietoyhteiskunta kaikille” ja digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevissa kahdessa tiedonannossa (78). Digitaalilähetyksiin siirtyminen tuo suuria etuja, sillä se tehostaa taajuuksien käyttöä ja parantaa lähetysmahdollisuuksia. Tämä johtaa uusiin ja parempiin palveluihin sekä kuluttajien saatavilla olevan valikoiman suurentumiseen. Komission tiedonannossa ”i2010 – Kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta” korostetaan, että vuodeksi 2012 suunniteltu analogisten maanpäällisten televisiolähetysten lopettaminen helpottaa taajuuksien saatavuutta.

(132)

Komissio tietää sen vuoksi, että digitaalilähetyksiin siirtyminen voi viivästyä, jos se jätetään kokonaan markkinavoimien varaan. Näin ollen komissiolla ei ole periaatteessa mitään valtion toimenpiteitä vastaan tällä alalla. Valtion viranomaiset voivat helpottaa ja tukea digitaalilähetyksiin siirtymistä monin eri tavoin, esimerkiksi koordinointijärjestelyillä, tiedotuskampanjoilla, sääntelyyn liittyvillä keinoilla tai rahoitustuella. Jos valtion interventio toteutetaan valtiontuen muodossa, on tuen noudatettava perustamissopimuksen määräyksiä.

(133)

Valtiontukien vähentämistä ja tarkempaa kohdentamista koskevan komission yleisen tavoitteen mukaisesti jäsenvaltiot voivat periaatteessa myöntää valtiontukia tietyn markkinahäiriön poistamiseksi taikka sosiaalisen tai alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi. Näissä tapauksissa on kuitenkin osoitettava joka kerta, että suunnitellut tuet ovat tarkoituksenmukainen keino ongelman ratkaisemiseksi, että ne rajataan välttämättömään vähimmäismäärään eivätkä ne vääristä kohtuuttomasti kilpailua. Samanaikaisesti digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa määrätään, että tietyillä digitalisoinnin aloilla valtion toimenpiteet ovat oikeutettuja kahden edellytyksen täyttyessä: ensinnäkin yleisen edun ollessa kyseessä ja toiseksi markkinoiden toiminnan ollessa puutteellista, eli kun markkinavoimat eivät pysty yksin saavuttamaan yleisen edun nimissä asetettuja tavoitteita. Joka tapauksessa julkisten viranomaisten toteuttaman intervention on tiedonannon mukaisesti perustuttava huolelliseen markkina-analyysiin.

(134)

Digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa siirtymisen todetaan olevan alalla suuri haaste, johon on vastattava markkinavoimin. Periaatteessa jokaisen verkon tulisi kilpailla omien vahvuuksiensa turvin. Jotta tätä periaatetta voitaisiin noudattaa, valtion toimenpiteiden on oltava mahdollisimman teknologianeutraaleja Edellä todetun mukaisesti poikkeukset ovat sallittuja ainoastaan silloin, kun suunnitellun valtion toimenpiteen tavoitteena on poistaa tietty markkinahäiriö tai epätasapaino ja kun kyseinen tuki on tarkoituksenmukainen, välttämätön ja oikeasuhteinen keino näiden ongelmien poistamiseksi.

(135)

Yleisesti tunnustetaan, että tietynlaiset markkinahäiriöt voivat vaikeuttaa digitaalilähetyksiin siirtymistä. Lisäksi on olemassa vaara, että sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat väestöryhmät eivät pääse osalliseksi digitaalitelevision mukanaan tuomista eduista (sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvä ongelma). Kuten DVB-T-lähetysten aloittamisesta Berlin-Brandenburgissa tehdyssä komission päätöksessä todetaan, markkinahäiriö voi syntyä esimerkiksi silloin, kun markkinatoimijat eivät ole valmiit sopimaan yhteisestä aikataulusta digitaalitelevisioon siirtymiseksi, koska ne odottavat toisten ottavan ensimmäisen askeleen (koordinointiongelma), tai kun markkinatoimijat eivät ota huomioon digitaalilähetysten aloittamisen myönteisiä vaikutuksia koko yhteiskunnan kannalta sopivien kannustimien puuttumisen takia (myönteiset ulkoiset vaikutukset).

(136)

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden osalta jäsenvaltiot haluavat varmistaa, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus vastaanottaa digitaalilähetyksiä analogisten lähetysten lopettamisen jälkeen. Koska digitaalilähetyksiin siirtyminen aiheuttaa kuluttajille jonkin verran kustannuksia ja edellyttää muutoksia tottumuksissa, jäsenvaltiot haluavat ehkä tukea erityisesti heikommassa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä, kuten iäkkäämpiä henkilöitä, matalatuloisia kotitalouksia tai syrjäseutujen asukkaita.

(137)

Viimeisten kolmen vuoden aikana komissio on arvioinut useita eri jäsenvaltioiden tukitoimenpiteitä, joilla edistetään digitaalilähetyksiin siirtymistä (79). Useissa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevaan tiedonantoon perustuvissa valtiontukipäätöksissä komissio on ottanut kantaa valtiontukisääntöjen soveltamiseen tällä alalla ja antanut niin julkisille kuin yksityisillekin toimijoille käytännön ohjeita. Jäsenvaltiot voivat tukea siirtymistä digitaalilähetyksiin erilaisilla toimenpiteillä, kunhan ne eivät aiheuta tarpeetonta kilpailun vääristymistä eri teknologioiden ja yritysten välillä ja ne on rajattu vähimmäismäärään (80):

(138)

Saksa on vedonnut perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c, b ja d alakohtaan sekä 86 artiklan 2 kohtaan perustellakseen toimenpiteen soveltumista yhteismarkkinoille. Komissio arvioi seuraavassa toimenpiteen soveltumista yhteismarkkinoille näiden määräysten nojalla ottaen huomioon edellä esitetyt yleiset näkökohdat (81).

(139)

Komissio epäilee menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä toimenpiteen soveltumista yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Komissio pysyy tässä kannassa myös arvioituaan asianomaisten esittämät huomautukset ja Saksan selvitykset.

(140)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohta koskee ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisön edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(141)

Jotta tuen voitaisiin katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, sillä on pyrittävä yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen ja sen välttämättömyys ja oikeasuhteisuus on osoitettava. Tutkittaessa toimenpidettä on erityisesti otettava huomioon seuraavat seikat:

(142)

Saksan mukaan suunniteltu toimenpide noudattaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa. Saksa väittää digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevaan tiedonantoon viitaten, että maanpäällisen digitaalisen lähetysjärjestelmän rahoitus on julkisen edun mukaista ja vaikuttaa merkittävästi erilaisten julkisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sen mukaan maanpäällisen järjestelmän säilyttäminen on tärkeää ja voi auttaa poistamaan markkinahäiriöitä tietyillä alueilla. Lisäksi toimenpide on sen mukaan tavoitteidensa osalta sekä tarkoituksenmukainen että oikeasuhteinen.

(143)

Kuten johdanto-osan 131–137 kappaleen yleisestä tarkastelusta ilmenee, komissio on Saksan kanssa samaa mieltä siitä, että siirtymistä analogisista lähetyksistä digitaalisiin voidaan pitää yhteisen edun mukaisena tavoitteena. Kuten digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa ja muissa siirtymistä koskevissa komission asiakirjoissa vahvistetaan, tällä ei voida yleisesti perustella sitä, miksi olisi tuettava ainoastaan maanpäällisten lähetysten digitalisointia. Lähtökohtana on ennemminkin se, että siirtyminen tapahtuu markkinavoimin ja jokaisen verkon olisi pystyttävä kilpailemaan omin voimin. Tämän periaatteen varmistamiseksi valtion toimenpiteiden on oltava mahdollisimman teknologianeutraaleja. Teknologianeutraalisuutta koskeva kriteeri ei täyty tarkasteltavana olevassa asiassa.

(144)

Saksa asettaa huomautuksissaan kyseenalaiseksi teknologianeutraalisuuden periaatteen tarkoituksenmukaisuuden valtiontukisääntöjen mukaisessa arvioinnissa ja väittää, että yksittäisen tukitoimenpiteen osalta teknologianeutraalisuutta ei käytännössä voida saavuttaa. Kaiken kaikkiaan Saksan tukipolitiikka on täysin teknologianeutraalia ja Saksa tukisi tarvittaessa myös muita lähetysjärjestelmiä. Satelliittilähetysten digitalisointi ei Saksan mukaan tarvitse rahoitusta ja kaapelilähetysten digitalisointi puolestaan ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että voitaisiin harkita konkreettisia tukitoimenpiteitä. Saksa ei ole esittänyt komissiolle konkreettisia tietoja, joista ilmenisi, että myös muille lähetysjärjestelmille on suunniteltu valtion varojen myöntämistä.

(145)

Komissio katsoo, että nämä yleiset perustelut, joiden mukaan teknologianeutraalisuuden periaatetta ei tulisi soveltaa, eivät pidä paikkansa. Digitaalilähetyksiin siirtymisen rahoittamisen ja sellaisten toimenpiteiden, joilla tuetaan ainoastaan maanpäällisiä digitaalilähetyksiä, välillä on ero. Kilpailevalle lähetysteknologialle myönnettävät avustukset johtavat näiden teknologioiden välisen kilpailun merkittävään vääristymiseen.

(146)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja sovellettavan oikeuskäytännön mukaan tällainen kilpailun vääristyminen on sallittua ainoastaan silloin, kun tavoitteena on poistaa tietty markkinahäiriö tai epätasapaino ja kun kyseinen tuki on tarkoituksenmukainen, välttämätön ja oikeasuhteinen keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Valtiontukisääntöjen mukaan jokaista yksittäistä toimenpidettä on arvioitava erikseen.

(147)

Sen lisäksi, että DVB-T-lähetysten aloittamiseen myönnettävän rahoituksen yleisenä tavoitteena on tukea siirtymistä digitaalilähetyksiin, Saksa väittää sen auttavan säilyttämään maanpäällisen lähetysteknologian. Tämä vahvistaa lähetysyhtiöiden välistä kilpailua ja edistää lisäksi lähetysinfrastruktuurin alalla erilaisten yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista.

(148)

Saksa korostaa erityisesti sitä, että maanpäällisten lähetysten digitalisointi edistää media-alan monimuotoisuutta, sillä yksityiset lähetysyhtiöt saivat mahdollisuuden lähettää Nordrhein-Westfalenissa ohjelmiaan 12 kanavan kautta verrattuna ainoastaan kolmeen kanavaan analogisessa järjestelmässä. Se toteaa maanpäällisen lähetysjärjestelmän soveltuvan alueellisten ja paikallisten ohjelmien lähettämiseen paremmin kuin kaapeli tai satelliitti. Lisäksi toimenpide varmistaa sen mukaan väestölle perusmediapalvelut. Saksa toteaa myös, että maaseudun ja syrjäisten alueiden kattaminen on Nordrhein-Westfalenissa katealueiden topologian vuoksi kalliimpaa, minkä vuoksi DVB-T-lähetysten aloittaminen ei ole yhtä houkuttelevaa kaupallisesti kuin esimerkiksi Berlin-Brandenburgin kaltaisella alueella. Sen mukaan toimenpide on ensimmäinen askel, ja se kannustaisi aloittamaan DVB-T-lähetykset näillä alueilla myöhemmin.

(149)

Lisäksi Saksa tuo esiin maanpäällisen digitaalisen järjestelmän erityisen innovaatiopotentiaalin viittaamalla siihen, että digitaalilähetysten liikkuvaa vastaanottoa voidaan kehittää ainoastaan DVB-T:n kautta.

(150)

Komissio ottaa huomioon yleisen edun mukaiset tavoitteet, joihin Saksa vetoaa. Se katsoo kuitenkin, kuten jäljempänä esitetään, että rahoituksella ei pyritä erityisesti edistämään media-alan monimuotoisuutta, alueellista tai paikallista ohjelmasisältöä ja perusmediapalvelujen tarjoamista eikä maaseutualueiden parempaa kattamista tai innovaatiotoimintaa. Lisäksi komissio katsoo, että toimenpide ei ole välttämätön, tarkoituksenmukainen eikä oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.

(151)

Saksa väittää, että toimenpide on välttämätön mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja markkinahäiriöiden poistamiseksi tietyillä alueilla. Sen mukaan komissiolla ei periaatteessa ole oikeutta asettaa kyseenalaiseksi liittovaltion ja osavaltioiden päätöstä säilyttää maanpäällinen lähetysjärjestelmä ja edistää sen digitalisointia. Komissiolla ei sen mukaan ole myöskään valtuuksia päättää, olisiko sama tavoite saavutettu paremmin muilla toimenpiteillä.

(152)

Tältä osin on ensin tehtävä selväksi, että tämän päätöksen kohteena on Saksan ilmoittama toimenpide, joka koskee DVB-T-lähetysten aloittamista Nordrhein-Westfalenissa, eikä Saksan poliittinen periaatepäätös säilyttää maanpäällinen lähetysjärjestelmä Saksassa. Tämän menettelyn puitteissa komission on tutkittava sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti, onko yksityisille lähetysyhtiöille lähetystoiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen tarkoitettu valtiontuki välttämätöntä ja oikeasuhteista, kun otetaan huomioon Saksan esittämät toimenpiteen yleisen edun mukaiset tavoitteet.

(153)

Valtiontuen tarkoituksenmukaisuuden tarkastelu on olennainen osa tätä arviointia. Komission mukaan ei riitä, että esitetään todiste toimenpiteen välttämättömyydestä, vaan lisäksi olisi perusteltava, miksi valtiontuki erityisenä valtion väliintulon muotona on kyseessä olevassa tapauksessa tarkoituksenmukainen keino saavuttaa yhteisen edun mukainen tavoite. Jos valtiontuki ei ole tarkoituksenmukainen keino markkinahäiriön tai koheesio-ongelmien poistamiseksi, se voi johtaa kilpailun ja kaupan vääristymiseen, joka olisi voitu välttää muilla keinoin kuten sääntelytoimenpiteillä.

(154)

Komissio tarkastelee jäljempänä kohta kohdalta, voidaanko kyseessä olevaa toimenpidettä pitää välttämättömänä ja tarkoituksenmukaisena keinona Saksan esittämien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja onko se perusteltu ja omiaan poistamaan tietyillä alueilla mahdollisesti esiintyvä markkinahäiriö, joka voisi vaikeuttaa tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi komissio tutkii, onko tarkasteltava toimenpide oikeassa suhteessa vaikeuksien poistamiseen.

(155)

Eri lähetysjärjestelmien välisen kilpailun vahvistumisesta Saksa väittää, että maanpäällisen digitaalisen lähetysjärjestelmän rahoitus luo myönteistä kilpailupainetta muille lähetysjärjestelmille ja saa muiden lähetysjärjestelmien verkko-operaattorit parantamaan ja päivittämään palvelujaan, jolloin myös muiden lähetysjärjestelmien digitalisointi lopulta nopeutuu. Tämä argumentti on ristiriidassa Saksan sen väitteen kanssa, jonka mukaan toimenpide ei vääristä kilpailua. Saksa ei myöskään tähän mennessä ole esittänyt vakuuttavia todisteita siitä, että rakenteelliset kilpailuongelmat vaikuttavat lähetystoimintaan Nordrhein-Westfalenissa. Ilman maanpäällisiä lähetyksiäkin kaapeli ja satelliitti tarjoavat jo runsaasti ilmaisia televisiokanavia, jotka ovat saatavilla laajalla alueella. Lisäksi kilpailua luo laajakaistatelevisio (esim. xDSL-teknologia), joka on vakiinnuttamassa asemaansa televisiolähetysten uutena lähetysjärjestelmänä. Tuen myöntämistä ei sen vuoksi voida hyväksyä tällä perustelulla, kuten todetaan myös muissa digitaalitelevision hyväksi toteutetuista valtion tukitoimenpiteistä tehdyissä komission päätöksissä (82).

(156)

Mitä tulee media-alan ja kanavatarjonnan monimuotoisuuteen, maanpäälliset digitaaliset kanavapaikat jaettiin siten, että vakiintuneet lähetysyhtiöt asetettiin etusijalle ja mukaan otettiin ainoastaan harvoja uusia markkinatoimijoita (83). Sen vuoksi toimenpiteen selvänä tavoitteena ei ole lähetysyhtiöiden lukumäärän lisääminen. Kuten menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä todetaan (84), DVB-T-verkossa lähetettävien kanavien lukumäärä jää digitalisoinnin lisäämästä lähetyskapasiteetista huolimatta pienemmäksi kuin kaapeli- ja satelliittiverkoissa saatavilla olevien kanavien määrä. Myös analogisessa muodossa kaapeli- ja satelliittijärjestelmät tarjoavat enemmän kanavia kuin DVB-T, ja useimmat jolleivät jopa kaikki DVB-T-järjestelmän kautta tarjottavat kanavat ovat saatavilla myös kaapelin ja satelliitin kautta.

(157)

Toimenpiteellä ei myöskään tueta erityisesti alueellisia ja paikallisia ohjelmia tai lähetysyhtiöitä, jotka lähettävät tällaisia ohjelmia. Monilla Nordrhein-Westfalenin alueilla paikallisia televisio-ohjelmia lähetetään kaapelin kautta, kun taas maanpäällinen digitaalinen järjestelmä Nordrhein-Westfalenissa ei tarjoa tällaisia ohjelmia. Ohjelmatoimilupia koskevassa tarjouskilpailussa ei nimenomaisesti mainittu alueellisia ja paikallisia ohjelmia. Yksikään edunsaajista ei ole alueellinen tai paikallinen lähetysyhtiö, ja tällaisten ohjelmien lähettämisellä ei ole minkäänlaista merkitystä myönnettäessä rahoitusta yksityisille lähetysyhtiöille.

(158)

Saksa viittaa väestön perusmediapalvelujen säilyttämiseen, mutta tältä osin voidaan todeta, että toimenpiteessä ei huomioida niitä alueita, joilla voisi esiintyä peitto-ongelmia maanpäällisiin digitaalilähetyksiin siirtymisen seurauksena. Saksa on myöntänyt, että teknisesti kaikki rakennukset Nordrhein-Westfalenissa pystyvät vastaanottamaan satelliitin kautta maksutta televisio-ohjelmia. DVB-T:n tapauksessa tällä hetkellä ei ole näin. Kyseessä oleva toimenpide rajoittuu tiheään asuttuihin kaupunkialueisiin, joilla laajakaistakaapeli on yleensä saatavilla.

(159)

Saksa ei ole perustellut tarkemmin toteamustaan, jonka mukaan DVB-T-lähetykset aloitettaisiin maaseudulla ja syrjäisillä seuduilla myöhemmin. Ei ole myöskään osoitusta siitä, että toimenpide voisi todella tukea DVB-T-lähetysten aloittamista harvempaan asutuilla alueilla, sillä toimenpide on suunnattu ainoastaan Nordrhein-Westfalenin tiheimmin asuttuihin alueisiin. Lisäksi toimenpide ei sisällä lähetysyhtiöille erityistä kannustinta ulottaa tarjontansa syrjäisille alueille. Yksityiset lähetysyhtiöt eivät analogisessa järjestelmässäkään lähettäneet kanaviaan Nordrhein-Westfalenin suurten taajama-alueiden ulkopuolella.

(160)

Saksan esille ottamasta innovaatioiden edistämisestä komissio toteaa, että suunniteltua valtion rahoitusta ei ole tarkoitettu innovatiivisille tiedotusvälineille tai telepalveluille, vaan sillä ainoastaan tuetaan lähetysyhtiöille televisio-ohjelmien lähettämisestä aiheutuvia kustannuksia.

(161)

Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan DVB-T-verkko käyttää Nordrhein-Westfalenissa MPEG-2-pakkausformaattia, vaikka markkinoilla on pian saatavilla edistynyt MPEG-4-formaatti (DVB-T 2), joka mahdollistaa selvästi tehokkaamman taajuuksien käytön. Liikkuvassa televisiovastaanotossa Nordrhein-Westfalenissa käytettävä DVB-T-järjestelmä jää kauas edistyneistä mobiilitelevisiotekniikoista kuten DVB-H (Digital Video Broadcasting – Handhelds) (85), joissa signaalin vastaanotto on vakaampaa ja energiankulutus pienempää. Interaktiivisia palveluja koskevan innovointipotentiaalin osalta on huomattava, että DVB-T-järjestelmässä ei ole paluukanavaa ja että signaali välitetään ainoastaan loppukuluttajalle. Interaktiivisuus ei sen vuoksi ole DVB-T-järjestelmän luontainen ominaisuus.

(162)

Innovatiiviselta kannalta tarkasteltuna DVB-T ei ole muita lähetysjärjestelmiä selvästi parempi teknologia. DVB-T:n suunniteltu valtion rahoitus voisi jopa estää innovaatioita, jotka perustuvat muihin lähetysjärjestelmiin ja -teknologioihin.

(163)

Saksa väittää, että rahoitus on välttämätöntä maanpäällisen lähetysteknologian säilyttämiseksi. Yksityisten lähetysyhtiöiden ja erityisesti suurten lähetyskonsernien RTL:n ja ProSiebenSat.1:n läsnäolo on kuluttajien näkökulmasta ehdoton edellytys lähetysjärjestelmän pitkän aikavälin houkuttelevuudelle. Saksan mukaan nämä lähetysyhtiöt ovat valmiit osallistumaan DVB-T-järjestelmään ainoastaan silloin, kun niille ei aiheudu maanpäällisiin digitaalilähetyksiin siirtymisestä lisäkustannuksia analogiseen järjestelmään verrattuna. Vaikka RTL-konserni ei ole hakenut rahoitusta, se on asettanut osallistumisensa ehdoksi ProSiebenSat.1:n läsnäolon lähetysjärjestelmässä.

(164)

Tässä yhteydessä Saksa on maininnut esimerkkeinä muita Nordrhein-Westfalenin alueita (Wuppertal, Ostwestfalen-Lippe, Münsterland, Aachen ja Westfalenin eteläosa), joilla DVB-T-lähetysjärjestelmä on otettu käyttöön ilman yksityisten lähetysyhtiöiden osallistumista. Nämä esimerkit osoittavat sen mukaan, että yksityiset lähetysyhtiöt eivät ole kiinnostuneita osallistumaan DVB-T-lähetysjärjestelmään ilman valtion rahoitusta.

(165)

Komission mielestä Saksan toimittamista tiedoista ei ilmene, että maanpäällisen lähetysjärjestelmän säilyttäminen ei olisi mahdollista ilman valtion rahoitusta. Lisäksi Saksa ei ole todistanut, että suunniteltu rahoitus lisää yksityisten lähetysyhtiöiden kiinnostusta osallistua maanpäälliseen lähetysjärjestelmään. Ei myöskään ole osoitettu, että suunniteltu tukitoimenpide todella vaikuttaa edunsaajayritysten käyttäytymiseen.

(166)

Periaatesopimus maanpäällisten digitaalitelevisiolähetysten (DVB-T) aloittamisesta Nordrhein-Westfalenissa tosin sisälsi sitovan aikataulun siirtymiselle, mutta ei selviä tietoja suunnitellusta rahoituksesta. Kuten johdanto-osan 19 kappaleessa korostetaan, sopimus sisältää ainoastaan epämääräisiä viittauksia rahoitukseen, jolla tuettaisiin ”DVB-T-lähetysten teknistä infrastruktuuria”, sekä ”sosiaalisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden tukemiseksi” laadittavaan suunnitelmaan. Ohjelmatoimilupien jakamista koskevassa ilmoituksessa ei viitattu mahdolliseen rahoitukseen. Tarkat rahoitusehdot vahvistettiin 19 päivänä marraskuuta 2004 annetussa DVB-T:n rahoitusta koskevassa säädöksessä, eli vasta ohjelmatoimilupien myöntämisen jälkeen ja joitakin kuukausia DVB-T-lähetysten aloittamisen jälkeen.

(167)

Yksityiset lähetysyhtiöt olivat siten täysin valmiita osallistumaan DVB-T-järjestelmään ilman tarkempia tietoja rahoituksesta. Analogisessa maanpäällisessä järjestelmässä toimivat lähetysyhtiöt sopivat siirtymisen sitovasta aikataulusta ilman tarkempia tietoja kyseessä olevasta tukitoimenpiteestä. Lisäksi niitä yksityisiä lähetysyhtiöitä, jotka eivät lähettäneet kanaviaan analogisessa järjestelmässä, koskevien tietojen mukaan LfM sai huomattavasti enemmän digitaalisia toimilupia koskevia hakemuksia kuin kanavapaikkoja oli käytettävissä. Tältä osin Saksa väittää, että 20 päivänä lokakuuta 2003 tehdyn periaatesopimuksen vuoksi kaikki lähetysyhtiöt tiesivät mahdollisesta rahoituksesta. Vaikka kaikki hakijat olisivatkin tienneet tästä periaatesopimuksesta (jonka osapuolia jotkin hakijoista eivät olleet), ei niillä kuitenkaan ollut tarkempia tietoja tukitoimenpiteestä.

(168)

Lisäksi komissio viittaa siihen, että yksityiset lähetysyhtiöt olivat lähettäneet kanaviaan jo yli kolme vuotta ilman valtion rahoitusta DVB-T-järjestelmän kautta. Vaikka Terra Nova poistui vähän aikaa sitten lähetysjärjestelmästä, sen kanavapaikka myönnettiin seitsemän hakemuksen jättäneen yksityisen lähetysyhtiön joukosta lopulta Tele 5 -yhtiölle. Tällä lähetysyhtiöllä ei selvästi ollut mitään takeita valtion rahoituksesta, kun otetaan huomioon komission Berlin-Brandenburgia koskevassa asiassa tekemä päätös ja meneillä oleva menettely. Muiden Saksan osavaltioiden alueiden, esimerkiksi Rhein-Main-alueen ja Pohjois-Saksan, yksityiset lähetysyhtiöt lähettävät kanaviaan DVB-T-järjestelmän (86) kautta ilman valtiontukea.

(169)

Saksa väittää niiden lähetysyhtiöiden osalta, jotka lähettivät kanaviaan jo analogisessa järjestelmässä, että toimenpide oli välttämätön digitaaliseen järjestelmään siirtymisestä aiheutuvien ”lisäkustannusten” kattamiseksi.

(170)

Kuten johdanto-osan 74 ja 123 kappaleessa jo todettiin, ProSiebenSat.1:n ja RTL-konsernin väitetyt ”lisäkustannukset” johtuvat yksinomaan kanavien suuremmasta määrästä, sillä kanavapaikkakohtaiset kustannukset ovat digitaalilähetyksissä pienemmät kuin analogisissa lähetyksissä. Saksa ei ole perustellut, miksi näillä lähetysyhtiöillä pitäisi digitaalisessa järjestelmässä olla enemmän kanavia ja miksi liiketoiminnan tuloja ei ole otettu huomioon laskettaessa suunnitellun tuen määrää.

(171)

Mitä tulee DVB-T-lähetysten aloittamista muilla Nordrhein-Westfalenin alueilla ilman yksityisten lähetysyhtiöiden osallistumista koskevaan Saksan argumenttiin, komissio katsoo, että näitä alueita ei voida verrata kaupunkialueisiin, kun otetaan huomioon niiden asukastiheys ja kyky houkutella yksityisiä lähetysyhtiöitä. Esitettyjen esimerkkien perusteella voidaan myös päätellä, että digitaalisen maanpäällisen lähetysjärjestelmän käyttöönotto on mahdollista myös ilman yksityisiä lähetysyhtiöitä ainoastaan julkisoikeudellisten yleisradioyhtiöiden osallistumisella.

(172)

Saksa väittää, että toimenpiteellä poistetaan tietyillä alueilla esiintyvä markkinahäiriö, joka estäisi siirtymisen maanpäälliseen digitaalitelevisioon. Saksa viittaa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevaan tiedonantoon ja vetoaa markkinatoimijoiden välisiin koordinointiongelmiin, tiettyihin riskeihin, myönteisiin ulkoisvaikutuksiin ja lyhytaikaiseen kustannusten nousuun, jotka liittyvät digitaalilähetyksiin siirtymiseen. Kun otetaan huomioon maanpäällisen järjestelmän kutistuva osuus televisiolähetyksistä ja suuret lähetyskustannukset, vaarana on, että yksityiset lähetysyhtiöt lopettavat kokonaan analogiset lähetykset eivätkä enää lähetä kanaviaan ollenkaan maanpäällisessä järjestelmässä. Tällöin menetettäisiin johdanto-osan 147–149 kappaleessa kuvaillut maanpäällisen järjestelmät tuomat hyödyt, jotka liittyvät media-alan monimuotoisuuteen, perusmediapalvelujen varmistamiseen, alueellisten ja paikallisten ohjelmien lähettämiseen, innovointipotentiaaliin ja infrastruktuurikilpailuun.

(173)

On tutkittava tarkemmin, onko tässä kyse todellisesta markkinahäiriöstä, jonka vuoksi markkinat eivät pysty saavuttamaan yhteisen edun kannalta parasta mahdollista tavoitetta. Toiseksi on tutkittava, onko valtiontuki välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista tällaisen markkinahäiriön poistamiseksi ja onko toimenpide oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden. Ainoastaan silloin, kun toimenpide on sekä välttämätön että tarkoituksenmukainen, voidaan sen katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(174)

Saksan esille tuoman koordinointiongelman osalta komissio myöntää, että se voi periaatteessa muodostaa markkinahäiriön, joka haittaa siirtymistä analogisista lähetyksistä digitaalisiin. Ongelma aiheutuu siitä, että lähetysyhtiöiden on sovittava yhteisestä aikataulusta analogisten lähetysten lopettamiselle ja digitaalilähetysten aloittamiselle, jotta voidaan välttää taajuuspula ja minimoida rinnakkaislähetyksistä aiheutuvat kustannukset. Kuluttajat eivät mahdollisesti siirry digitaalilähetyksiin ennen kuin kanavatarjonta on riittävän laaja. Vastaavasti lähetysyhtiöt haluavat mahdollisesti lykätä digitaalilähetyksiin siirtymistä kunnes muita lähetysyhtiöitä on siirtynyt digitaaliseen järjestelmään. Ilman koordinointia tällaiset seikat voisivat viivästyttää siirtymistä.

(175)

Komissio myöntää myös, että analogisten lähetysten nopeampi lopettaminen vapautuvan taajuusspektrin käyttämiseksi paremmin voi olla täysin hyväksyttävä syy valtion väliintuloon.

(176)

Ottaen huomioon mainitun koordinointiongelman komissio päättelee Berlin-Brandenburgia koskevassa päätöksessä noudatetun lähestymistavan (87) mukaisesti, että kyseessä oleva tuki ei ole välttämätön eikä tarkoituksenmukainen keino ongelman poistamiseksi. Digitaalilähetyksiin siirtymiseen liittyvään koordinointitarpeeseen voidaan vastata ja vastattiin tarkasteltavana olevassa asiassa keinoin, jotka soveltuvat siihen paremmin eivätkä vääristä kilpailua markkinoilla yhtä suuressa määrin.

(177)

Tarkasteltavana olevassa asiassa LfM ja analogisessa järjestelmässä toimineet lähetysyhtiöt sopivat 20 päivänä lokakuuta 2003 tehdyssä periaatesopimuksessa yhteisestä aikataulusta. Lisäksi LfM onnistui vahvistamaan kaikkia lähetysyhtiöitä koskevan määräajan analogisten ohjelmatoimilupien palauttamiselle. Se on myös sovittanut digitaalilähetyksiin siirtymisen yhteen Pohjois-Saksan osavaltioiden kanssa. Tällä tavoin digitaalinen maanpäällinen lähetysjärjestelmä pystyttiin ottamaan käyttöön yhteisen aikataulun mukaisesti ja yksityisten lähetysyhtiöiden osalta ilman simulcast-vaihetta useissa osavaltioissa samanaikaisesti. Sen vuoksi lähetysyhtiöiden lähetyskustannusten rahoittaminen digitaalilähetyksiin siirtymisen yhteydessä ei näytä välttämättömältä.

(178)

Saksan mukaan suunniteltujen maksujen tarkoituksena ei ollut pelkästään vähentää yksityisille lähetysyhtiöille maanpäällisistä digitaalilähetyksistä aiheutuvia ”lisäkustannuksia”, vaan myös korvata tiettyjä yksityisten lähetysyhtiöiden liiketoiminnallisia riskejä (esim. liiketoiminnan alhaisempien tulojen vuoksi). Vuonna 2003 annetussa digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa todetaan seuraavaa: ”Markkinoiden epäonnistumisen todennäköisyys on sidoksissa siirtymisen toteutusympäristön monisäikeisyyteen ja osapuolten vuorovaikutussuhteisiin”. (88) Tarkasteltavana olevassa asiassa monisäikeisyys voitiin LfM:n toteuttamilla valmistelevilla toimenpiteillä pitää erittäin vähäisenä, ja kaikki lähetysyhtiöt olivat tietoisia odotettavissa olevista lähetyskustannuksista ja jopa pystyivät arvioimaan ennakolta tulot ja menot.

(179)

Saksa ei ole missään vaiheessa perustellut väitteitään tarkemmin tai esittänyt niitä tukevia numerotietoja eikä myöskään kuvaillut tarkemmin väitettyjen riskien suuruutta. Komissio epäilee sitä, että digitaalilähetyksiin siirtymiseen, joka tähän mennessä on toteutettu menestyksekkäästi ilman valtion rahoitusta, liittyy yksityisille lähetysyhtiöille niiden liiketoimintaan yleensä liittyvien liiketoiminnallisten riskien (89) lisäksi muita riskejä, jotka eivät ole yhteydessä niiden käyttämään lähetysjärjestelmään. Digitaalisen lähetystoiminnan toimilupia haettiin Nordrhein-Westfalenissa enemmän kuin niitä oli saatavilla, mikä osoittaa, että yksityiset lähetysyhtiöt ovat myös ilman sitovaa lupausta valtion rahoituksesta valmiita osallistumaan DVB-T-järjestelmään, maksamaan aiheutuvat lähetyskustannukset ja kantamaan liiketoiminnallisen riskin.

(180)

Mitä tulee taajuusspektrin vapautumisesta aiheutuviin myönteisiin ulkoisvaikutuksiin, nämä edut aiheutuvat pääasiassa analogisten maanpäällisten lähetysten lopettamisesta. Tätä ei ole asetettu kyseenalaiseksi Nordrhein-Westfalenia koskevassa asiassa. Koska toimenpiteellä tuetaan yksityisille lähetysyhtiöille aiheutuvia lähetyskustannuksia, jotka lähetyspaikkaa kohden ovat digitaalisessa järjestelmässä pienemmät kuin analogisessa, toimenpidettä ei voida pitää välttämättömänä digitaalilähetyksiin siirtymisen yhteydessä lyhyellä aikavälillä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

(181)

Saksa on väittänyt, että rahoitus on välttämätöntä korvauksen maksamiseksi yksityisille lähetysyhtiöille siitä, että ne palauttavat ennen määräaikaa analogiset toimilupansa. Saksan esittämistä väitteistä voidaan kuitenkin huomata myös, että korvaukseksi analogisten toimilupien ennenaikaisesta palauttamisesta analogisessa järjestelmässä aikaisemmin toimineet yksityiset lähetysyhtiöt asetettiin etusijalle digitaalisten toimilupien myöntämismenettelyssä. Tämän vuoksi RTL ja ProSiebenSat.1 pystyivät hakemaan kanavapaketeillaan kokonaista multipleksiä.

(182)

Tältä osin komissio viittaa siihen, että tämä argumentti on merkityksellinen ainoastaan silloin, kun on kyse rahoituksen myöntämisestä analogisen järjestelmän lähetysyhtiöille, mutta sillä ei voida perustella DVB-T-järjestelmän uusille lähetysyhtiöille myönnettävän rahoituksen välttämättömyyttä. Tämä argumentti ei kuitenkaan pidä todellisuudessa paikkaansa edes niiden lähetysyhtiöiden osalta, jotka aikaisemmin toimivat analogisessa järjestelmässä. Analogisista toimiluvista luopuneista lähetysyhtiöistä ainoastaan ProSiebenSat.1 saa rahoitusta nykyisen ohjelman puitteissa. Saksan esittämässä avustuksen laskentamenetelmässä ei oteta huomioon toimiluvan jäljellä olevan voimassaoloajan mahdollista arvoa. Sen vuoksi lähetyskustannusten rahoituksen ei voida katsoa liittyvän analogisten toimilupien palauttamiseen ja olevan sitä tarkoitusta varten välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista.

(183)

Tämä pitää paikkansa erityisesti siksi, että lähetysyhtiöt saivat korvauksen jo digitaalisen maanpäällisen lähetystoiminnan toimilupia myönnettäessä. Ensisijainen kohtelu ei ainoastaan varmistanut RTL:n ja ProSiebenSat.1:n analogisten kanavien saatavuutta digitaalisessa järjestelmässä vaan antoi niille myös mahdollisuuden lisätä kanavatarjontaansa digitaalisessa järjestelmässä (kaksi ylimääräistä kanavapaikkaa RTL-konsernille ja kolme ylimääräistä kanavapaikkaa ProSiebenSat.1:lle). Samanaikaisesti muille toimilupaa hakeneille lähetysyhtiöille ei voitu myöntää toimilupaa lähetyskanavien rajoitetun lukumäärän vuoksi.

(184)

Saksa väittää, että toimenpide on oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa nähden. Saksan mukaan rahoitus on rajattu välttämättömään vähimmäismäärään yksityisten lähetysyhtiöiden houkuttelemiseksi DVB-T-järjestelmään ja siten maanpäällisen järjestelmän säilymisen varmistamiseksi. Sen mukaan oikeasuhteisuus on taattu sillä, että niille lähetysyhtiöille, jotka lähettivät aikaisemmin kanaviaan analogisessa järjestelmässä, rahoitusta myönnetään ainoastaan digitaalilähetyksistä aiheutuvien ”lisäkustannusten” kattamiseen, ja DVB-T-järjestelmän uusien osallistujien tapauksessa rahoitus pienenee asteittain. Niille lähetysyhtiöille, jotka eivät aikaisemmin toimineet analogisessa järjestelmässä, myönnettävän rahoituksen suuruudesta Saksa ei ole esittänyt tietoja, joilla voitaisiin perustella valtion rahoituksella lähetysmaksuista katettu osuus.

(185)

Kuten edellä on todettu, komissio epäilee Saksan ”lisäkustannuksista” esittämien väitteiden ja laskelmien paikkansapitävyyttä. Komissio toteaa, että tarkasteltavana olevalla toimenpiteellä tuetaan lähetysyhtiöiden lähetyskustannuksia, jotka ovat digitaalisessa järjestelmässä kanavapaikkaa kohden pienemmät kuin analogisessa. Väitetyt ”lisäkustannukset” syntyvät RTL:n ja ProSiebenSat.1:n tapauksessa siitä, että ne tarjoavat Nordrhein-Westfalenissa enemmän kanavia analogiseen järjestelmään verrattuna. Niille lähetysyhtiöille, jotka eivät aikaisemmin toimineet analogisessa järjestelmässä, ei aiheudu tällaisia ”lisäkustannuksia”.

(186)

Niiden lähetysyhtiöiden osalta, jotka aikaisemmin toimivat analogisessa järjestelmässä, toimenpidettä ei voida pitää korvauksena digitaalilähetyksistä aiheutuville ”lisäkustannuksille”. Koska yksityiset lähetysyhtiöt siirtyivät digitaalilähetyksiin ilman simulcast-vaihetta, myöskään simulcast-kustannuksia ei aiheutunut. Saksa ei ole vedonnut lisäkustannuksiin, joita aiheutuu investoinneista siirtymisen edellyttämiin teknisiin laitteisiin tai vastaavista investoinneista. Tämän vuoksi komissio päättelee, että siinäkin tapauksessa, että rahoitus katsottaisiin välttämättömäksi ja tarkoituksenmukaiseksi (mitä se ei ole), rahoitusta ei ollut rajattu välttämättömään vähimmäismäärään.

(187)

Näistä syistä komissio päättelee, että Saksan esittämät yleisen edun mukaiset tavoitteet ja digitaalilähetyksiin siirtymiseen liittyvä markkinahäiriö eivät ole riittävä perustelu myönnetyille tuille. Komissio ei ole vakuuttunut siitä, että toimenpiteessä olisi kyse välttämättömästä, tarkoituksenmukaisesta ja oikeasuhteisesta keinosta markkinahäiriön poistamiseksi tietyillä alueilla ja Saksan mainitsemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun markkinoilla on erilaisia teknologioita (90), niin kuin tarkasteltavana olevassa tapauksessa, ja kun markkinaehdoin voidaan kehittää erilaisia kilpailevia ratkaisuja, valtion rahoitus yksityisten lähetysyhtiöiden lähetyskustannuksille DVB-T-järjestelmässä muodostaa perusteettoman poikkeuksen teknologianeutraalisuuden periaatteesta ja johtaa tarpeettomaan kilpailun vääristymiseen.

(188)

Sen vuoksi toimenpidettä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(189)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan ”tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen” voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

(190)

Saksan mukaan suunniteltu toimenpide noudattaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaa. Sen mukaan digitaalilähetyksiin siirtyminen on digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskeva tärkeä hanke, jolla on taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia. Toimenpiteessä on Saksan mukaan kyse huomattavista, lyhyellä aikavälillä syntyvistä kustannuksista ja digitaalilähetyksiin siirtymiseen liittyvistä puutteellisista koordinointijärjestelmistä, joita käsitellään myös digitaalilähetyksiin siirtymistä koskevassa tiedonannossa.

(191)

Komissio katsoo, että Euroopan yhteistä etua koskevan yleisen tavoitteen asettaminen ei riitä perusteeksi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohtaan vetoamiselle. Ei riitä, että toimenpiteellä toteutettu hanke on Euroopan yhteistä etua koskeva hanke, vaan sillä on lisäksi oltava eurooppalainen ulottuvuus ja sen on oltava osa ylikansallista eurooppalaista ohjelmaa, jonka rahoituksesta vastaavat useiden jäsenvaltioiden hallitukset yhdessä tai joka on saanut alkunsa useiden uusien jäsenvaltioiden yhteisestä toiminnasta. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tuomiossaan, että pelkästään se, että suunnitellut investoinnit johtivat uuden teknologian käyttöön, ei tee hankkeesta Euroopan yhteistä etua koskevaa (91).

(192)

Näistä syistä komissio päättelee, että maanpäällisen digitaalitelevision rahoitusta kahdella Nordrhein-Westfalenin kaupunkialueella ei voida pitää ”Euroopan yhteistä etua koskevana tärkeänä hankkeena”.

(193)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohta koskee ”tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä yhteisössä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Lisäksi perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Yhteisö ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon muiden tämän sopimuksen määräysten mukaisessa toiminnassaan, erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi.”

(194)

Saksa väittää toimenpiteen kuuluvan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisalaan, koska se vaikuttaa tasapainoisen lähetysjärjestelmän säilyttämiseen ja siten edistää kulttuuria perustamissopimuksen 151 artiklan mukaisessa merkityksessä.

(195)

Perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdan mukaan yhteisön on otettava toiminnassaan huomioon kulttuuriin liittyvät näkökohdat. Komission mielestä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaista kulttuuriin liittyvää poikkeusmääräystä on kuitenkin kaikkien poikkeusten tavoin sovellettava tiukasti. Sen vuoksi komissio katsoo, että tätä poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan tapauksissa, joissa kulttuurituote on selkeästi yksilöity tai yksilöitävissä (92). Lisäksi kulttuurin käsitettä on sovellettava kyseessä olevan tuotteen sisältöön ja muotoon eikä tiedotusvälineeseen tai sen levinneisyyteen (93).

(196)

Tarkasteltavana oleva tuki koskee televisiosignaalien siirtoa eikä ole missään yhteydessä tiettyyn kulttuurisisältöön, joka jäisi muuten välittämättä. Sen vuoksi komissio katsoo, että edellytykset perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamiselle eivät täyty.

(197)

Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.”

(198)

Kuten jo johdanto-osan 91–92 kohdassa todetaan, Saksan mukaan toimenpiteessä on kyse korvauksesta, joka maksetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta – tässä tapauksessa televisiokanavien lähettämisestä DVB-T-lähetysjärjestelmän kautta. Yksityisille lähetysyhtiöille on digitaalilähetysten toimilupien kautta osoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä tehtävä, joka velvoittaa ne lähettämään kanaviaan yleisölle. Riittämätön rahoitus estäisi tämän julkisen palvelun tehtävän täyttämisen. Ilman suunniteltua toimenpidettä yksityiset lähetysyhtiöt eivät olisi olleet valmiita osallistumaan DVB-T-lähetysten aloittamiseen, mikä puolestaan olisi vaarantanut maanpäällisten lähetysten jatkumisen. Lisäksi Saksa katsoo, että rahoitus ei vaikuttaisi kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön edun kanssa.

(199)

Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion on nimenomaisesti osoitettava edunsaajalle yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä erityinen tehtävä, jotta 86 artiklan 2 kohtaa voitaisiin soveltaa. Tällaisen tehtävänannon on sisällettävä tarkat tiedot julkisen palvelun tehtävän luonteesta, laajuudesta ja kestosta ja siinä on nimettävä asianomaiset yritykset.

(200)

Kuten edellä johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan, komissio ei kyseenalaista sitä, että televisiolähetysten digitalisointi on yleisen edun mukaista. Edellä johdanto-osan 92–96 kappaleessa esitettyjen tulosten perusteella komissio kuitenkin päättelee, että toimenpidettä, jolla tuetaan kaupallisten yritysten tavanomaista kaupallista toimintaa, ei voida pitää korvauksena perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä.

(201)

Vaikka yksityisille lähetysyhtiöille olisikin uskottu julkisen palvelun tehtävä (kuten ei ole), korvaus ei perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaan saa ylittää julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä aiheutuvia nettokustannuksia, kun otetaan huomioon saatavat tulot ja kohtuullinen voitto.

(202)

Kuten edellä johdanto-osan 97–99 kappaleessa todetaan, suunniteltu valtion rahoitus ei perustu objektiivisiin kriteereihin, kuten perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa vaaditaan. Toimenpiteessä otetaan kyllä huomioon yksityisille lähetysyhtiöille digitaalisessa maanpäällisessä järjestelmässä aiheutuvat lähetyskustannukset, mutta ei niiden tuloja (esim. mainostuloja).

(203)

Sen varmistamiseksi, että perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa vahvistettu välttämättömyyskriteeri täyttyy, avustukset myöntävien viranomaisten on annettava korvauksen laskentaa ja valvontaa koskevat säännöt. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava säännöllisin tarkastuksin, että liian suuria korvauksia ei makseta. Kyseessä olevan toimenpiteen osalta tällaisia toimivaltaisten viranomaisten sääntöjä ja tarkastuksia ei ole.

(204)

Näiden seikkojen perusteella komissio katsoo, että tuen ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan nojalla.

(205)

Komissio päättelee edellä esitetyn perusteella, että LfM:n suunnittelema rahoitus yksityisille lähetysyhtiöille on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jonka ei voida katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan, 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan, 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan eikä 86 artiklan 2 kohdan nojalla,

(1)

Volvon Gentin autotehtaalle (Volvo Cars Gent, jäljempänä ”VCG”) suunnitellusta koulutustuesta ilmoitettiin komissiolle 4 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Toukokuun 31 päivänä 2007 järjestettiin kokous komission yksiköiden kanssa, minkä jälkeen Belgia toimitti lisätietoja 6 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Komissio on ilmoittanut 12 päivänä syyskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Belgialle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee edellä mainittua tukea (jäljempänä ”menettelyn aloittamista koskeva päätös”).

(3)

Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa. Komissiolle ei ole esitetty huomautuksia.

(4)

Belgia vastasi menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 15 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Belgian viranomaiset, tuensaaja ja komissio pitivät 23 päivänä lokakuuta 2007 kokouksen, jonka kuluessa komissiolle toimitettiin asiakirjoja. Belgia toimitti lisätietoja 23 päivänä marraskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi lisäselvityksiä 21 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, johon Belgia vastasi 8, 15 ja 16 päivänä tammikuuta 2008 päivätyillä kirjeillä.

(5)

Tuensaaja olisi VCG. Tämä yhtiö, joka on vuodesta 1999 alkaen ollut osa Ford Motor Company -konsernia (jäljempänä ”FMC”), työllistää 5 000 työntekijää. Koulutusohjelma, jolle tukea suunnitellaan, kestää syyskuusta 2006 syyskuuhun 2009 ja liittyy osittain uuden EUCD-tuotantolinjan käynnistämiseen. Kyseinen tuotantolinja on FMC:n keskikokoisten autojen (automarkkinoiden segmentit C ja D) tuotantostandardi. Uuden tuotantolinjan käynnistäminen vastaa 26,3 miljoonan euron investointia aineelliseen omaisuuteen. Sen ansiosta tehtaalla voidaan valmistaa Volvon mallien lisäksi Fordin ja Jaguarin malleja. Tämä tehtaan tuotannon joustavuuden parantaminen sitouttaa osaltaan Fordin toimintaa Gentiin ja mahdollistaa työpaikkojen säilymisen siellä.

(6)

Toukokuun 4 päivänä 2007 päivätyssä ilmoituksessa todetaan, että koulutuksen kustannukset ovat noin 37 miljoonaa euroa. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 68/2001 (3) rajoitetaan koulutushankkeisiin osallistuvista aiheutuvien henkilöstökustannusten tukikelpoinen osuus määrään, joka vastaa muita tukikelpoisia kustannuksia. Sen vuoksi Belgian ilmoittamat tukikelpoiset kustannukset rajattiin 19 miljoonaan euroon. Koska Gent ei sijaitse tukialueella, tuen enimmäisintensiteetti on 50 prosenttia yleisen koulutuksen ja 25 prosenttia erityiskoulutuksen osalta. Flanderin alue (Vlaams Gewest) aikoo 4 päivänä toukokuuta 2007 annetun ilmoituksen mukaan myöntää tapauskohtaista tukea 6 018 558,91 euroa.

(7)

Toukokuun 4 päivänä 2007 tehdyssä ilmoituksessa koulutusohjelma on jaettu viiteen moduuliin, joista kaksi viimeistä ovat pienimittaisia:

(8)

Ilmoituksessa Belgia toteaa, että koulutus ylittää yrityksen välittömät tarpeet. Komissio pyysi Belgialta selvennystä tähän asiaan. Belgia täsmensi 6 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessään, että VCG toteuttaisi joka tapauksessa koulutusohjelman moduulit 1 ja 4, myös ilman tukea. Sitä vastoin moduulit 2, 3 ja 5 ovat lisäkoulutusta, joka voidaan toteuttaa tuen avulla. Belgia ei kuitenkaan antanut tarkempaa selvitystä väitteidensä tueksi.

(9)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio huomautti, että tuen tarve on yleinen soveltuvuusperuste. Siltä osin kuin kyse on erityisesti perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesta soveltuvuudesta, tuki ei ”helpota” taloudellisen toiminnan kehittämistä, jos yritys olisi joka tapauksessa ryhtynyt tuen kohteena olevaan toimintaan, myös ilman tukea.

(10)

VCG:n suunnitteleman koulutusohjelman osalta tuen kannustava vaikutus on kyseenalainen, koska EUCD-tuotantolinjan käyttöönottoa koskevan päätöksen myötä yrityksen on täytynyt varautua päätöksestä seuraaviin koulutuskuluihin. Autoteollisuudessa uuden tuotantolinjan käynnistäminen on yleinen käytäntö, joka on tarpeen tuotannon joustavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi sekä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Uuden tuotantolinjan tehokas käyttö edellyttää, että työntekijät koulutetaan uuden tekniikan ja työmenetelmien käyttöön. Uudesta tuotantolinjasta aiheutuvat koulutuskulut ovat näin ollen autonvalmistajille yleisesti aiheutuvia kustannuksia, joiden ainoa peruste on myynnin edistäminen. On siis erittäin todennäköistä, että VCG olisi joka tapauksessa toteuttanut osan kyseisistä koulutustoimenpiteistä, myös ilman tukea. Myös useimmat samalla alalla toimivat kilpailijat näyttävät toimivan samoin. Koska koulutusohjelman moduulien 2, 3 ja 5 sisältö on suoraan yhteydessä uuden tuotantolinjan käyttöönottoon ja näyttää tarpeelliselta sen käynnistämiseksi, komissio on kyseenalaistanut Belgian väitteet, joiden mukaan näitä moduuleja ei toteutettaisi ilman tukea.

(11)

Asianomaiset eivät ole esittäneet huomautuksia sen jälkeen, kun menettelyn aloittamista koskeva päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(12)

Menettelyn aloittamisen jälkeen Belgia on selvästi tarkistanut tosiseikkoja koskevaa esitystään. Se myöntää nyt, että suuri osa koulutusohjelman toimenpiteistä toteutuisi joka tapauksessa, myös ilman tukea, koska ne ovat tarpeen uuden tuotantolinjan käynnistämiseksi. Se katsoo kuitenkin, että tietyt ohjelman osat eivät liity mitenkään linjan käynnistämiseen, kun taas eräät osat liittyvät, mutta tuen ansiosta Volvo Cars Gent voi kouluttaa henkilöstöään enemmän kuin mikä olisi ehdottomasti tarpeen tuotantolinjan toiminnan varmistamiseksi.

(13)

Belgia hyväksyy, että tukea myönnetään ainoastaan sellaisiin kustannuksiin, jotka tarvitsevat tukea, ja on tämän perusteella vähentänyt merkittävästi rahoitettavien tukikelpoisten kustannusten määrää.

(14)

Alla olevassa taulukossa on verrattu alkuperäisessä ilmoituksessa mainittuja tukikelpoisia menoja ja menoja, joita Belgia aikoo tästedes tukea.

(15)

Moduulin 1 osalta Belgia vakuuttaa, kuten se on jo tehnyt 4 päivänä toukokuuta 2007 annetussa ilmoituksessa, että moduulin sisältö ei liity uuden tuotantolinjan käyttöönottoon eikä siis ole linjan toiminnan kannalta tarpeellinen. Moduuli 1 koostuu peruskoulutuksesta, johon sisältyy yleisiä koulutusaiheita ja jonka tarkoituksena on vahvistaa työntekijöiden ammattipätevyyttä. Belgian mukaan tämä käy selvästi ilmi kurssin sisällön kuvauksesta. Vaikka ammattiyhdistysliikkeet vaativat tämäntyyppistä koulutusta, koska se parantaa työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla, VCG ei kuitenkaan toteuttaisi tätä ohjelman osaa ilman tukea eräistä syistä. Ensiksikin viime vuosina tämäntyyppistä koulutusta on järjestetty useasti suurien työhönottokampanjoiden yhteydessä, mutta uusien työntekijöiden tulva on käytännössä tyrehtynyt (6) ja suuri osa nykyisistä työntekijöistä on jo suorittanut vastaavan koulutuksen. Toiseksi, yritys on todennut, että korkeasti koulutetuilla työntekijöillä on taipumus lähteä yrityksestä. Erityisesti Gentin alueelle sijoittautuneet yritykset etsivät vastaavaa ammattiosaamista ja palkkaavat aktiivisesti VCG:n työntekijöitä (7). Koska kyseessä on yleinen koulutus, se lisää todennäköisyyttä, että koulutuksesta hyötyneet työntekijät lähtevät yrityksestä. Lisäksi tätä perusammattiosaamista on laajemmin saatavilla työmarkkinoilla sen jälkeen, kun tekniikan alan koulut ja VDAB (Flanderin työvoimatoimisto) ovat alkaneet kehittää tämän alan koulutusohjelmia.

(16)

Moduulin 2 osalta Belgia ilmoittaa, kuten se on jo todennut 4 päivänä toukokuuta 2007 annetussa ilmoituksessa, että tämä moduuli sisältää uuteen tuotantolinjaan liittyviä teknisiä ja teknologisia aihealueita. Belgia vahvistaa, että merkittävä osa suunnitelluista koulutustunneista on tarpeen uuden linjan toiminnan kannalta ja että ne toteutettaisiin joka tapauksessa. Osa kursseista ylittää kuitenkin EUCD-tuotantolinjan toiminnan edellyttämän koulutustason (8). Tuen ansiosta VCG suostuu järjestämään enemmän koulutustunteja kuin tarve edellyttäisi ja kuin olisi taloudellisesta näkökulmasta perusteltua ilman tukea. Belgia on toimittanut seikkaperäistä tietoa lisäkoulutustunneista, jotka VCG järjestää tuen ansiosta (9).

(17)

Moduulin 3 osalta Belgia toteaa, kuten se on jo tehnyt 4 päivänä toukokuuta 2007 annetussa ilmoituksessa, että moduulin sisältö liittyy kokonaisuudessaan EUCD-tuotantolinjaan. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyjen epäilyjen osalta Belgia myöntää, että merkittävä osa suunnitelluista koulutustunneista on tarpeen uuden tuotantolinjan toiminnan kannalta ja että ne toteutettaisiin joka tapauksessa, myös ilman tukea. Se lisää kuitenkin, että Flanderin alueen viranomaisten myöntämän tuen ansiosta VCG suostuu järjestämään selvästi suuremman määrän koulutustunteja. Tosiasiassa se tulee kouluttamaan enemmän työntekijöitä. Lisäksi tietyt kurssit, jotka olisi kustannusten rationalisoimiseksi pitänyt varata kokeneille työntekijöille, ovat nyt avoimia myös uusille työntekijöille. Äskettäin työhön otettujen työntekijöiden kouluttamiseksi on järjestettävä lisäkursseja sekä pidennettävä muiden kurssien kestoa ja täydennettävä niiden sisältöä (10). Lisäksi uudet työntekijät eivät ole vielä osoittaneet kykyään omaksua uusia taitoja, joten koulutuksen onnistumisen mahdollisuudet ovat pienemmät. Kustannusten rationaalisen hallinnan vuoksi VCG olisi muuten varannut tämän koulutuksen kokeneemmille työntekijöille, jotka ovat jo osallistuneet vastaavaan koulutukseen. Koulutuksen kesto olisi siis voinut olla lyhyempi ja sen kustannukset olisivat voineet olla selvästi pienemmät. Tiettyjä kursseja olisi voitu keventää ja osa kursseista olisi voitu jättää kokonaan järjestämättä.

(18)

Moduulin 4 osalta Belgia vakuuttaa, kuten se on jo tehnyt 4 päivänä toukokuuta 2007 annetussa ilmoituksessa, että se koskee johtamiseen ja toimintoihin tehtäviä muutoksia ja on siis hyvin yleisluonteinen. Belgia täsmentää, että VCG järjestäisi joka tapauksessa tietyn määrän koulutustunteja, myös ilman tukea, sillä koulutus parantaa selvästi työntekijöiden joustavuutta ja tehokkuutta ja vaikuttaa siis huomattavasti EUCD-tuotantolinjan käyttöönoton onnistumiseen pitkällä aikavälillä (11). Sen sijaan jäljelle jäävistä tunneista odotettavissa oleva konkreettinen hyöty ei riitä perustelemaan niistä syntyviä menoja, joten kyseisiä tunteja ei järjestettäisi ilman tukea.

(19)

Moduulin 5 osalta Belgia toteaa, että se koskee laaduntarkkailuun liittyvän tekniikan oppimista. Nämä kurssit eivät ole tarpeen tuotantolinjan eivätkä muiden tuotantojärjestelmien toiminnan kannalta, ja ne järjestetään ainoastaan siinä tapauksessa, että niihin myönnetään tukea.

(20)

Näiden muutosten jälkeen Belgia on virallisesti ilmoittanut komissiolle, että koska se suostuu tukemaan pelkästään sellaista koulutustoimintaa, jonka osalta tuen saaminen on välttämätöntä, se aikoo myöntää tukea ainoastaan 3,5 miljoonaa euroa aiemmin ilmoitettujen 6 miljoonan euron sijasta.

(21)

Komissio huomauttaa, että Belgia on olennaisesti muuttanut ilmoitustaan menettelyn aloittamista koskevan päätöksen jälkeen. Belgia on 16 päivänä tammikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään erityisesti vahvistanut, että se aikoo myöntää koulutustukea ainoastaan 3 538 580,57 euroa 4 päivänä toukokuuta 2007 annetussa ilmoituksessa mainittujen 6 018 558,91 euron sijasta. Alennettu tuen määrä perustuu alennettuihin tukikelpoisiin menoihin, jotka on eritelty Belgian 15 päivänä tammikuuta 2008 päivätyssä kirjeessä. Komissio arvioi tässä päätöksessä siis alennettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin perustuvaa 3 538 580,57 euron suuruista tukimäärää.

(22)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio totesi, että tuen myöntäminen VCG:lle olisi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Belgia ei ole kiistänyt tätä päätelmää.

(23)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että yli 1 miljoonan euron suuruisiin tukiin ei sovelleta asetuksessa (EY) N:o 68/2001 säädettyä poikkeusta ja niitä on siis arvioitava suoraan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella. Komissio soveltaa kuitenkin asetuksessa (EY) N:o 68/2001 säädettyjä pääperiaatteita tarvittavin muutoksin. Tämä tarkoittaa erityisesti, että komissio tarkastaa, täyttyvätkö muut poikkeuksen myöntämiselle asetetut muodolliset edellytykset, joista asetuksessa säädetään. Komission ei kuitenkaan ole pakko tyytyä pelkästään näiden edellytysten tarkastamiseen.

(24)

Belgia ei ole kiistänyt edellä mainittuja päätelmiä, jotka pysyvät voimassa, koska myös alennettu tuki ylittää 1 miljoonan euron rajan.

(25)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että ilmoitettu tuki näytti täyttävän asetuksen (EY) N:o 68/2001 4 artiklassa säädetyt muodolliset edellytykset. Komissiolle ei ole toimitettu uusia tietoja, jotka saattaisivat kyseenalaistaa tämän alkuperäisen arvioinnin. Komissio huomauttaa, että sama arviointi pätee alennettuun tukeen, koska tuen perustana on tietty osa 4 päivänä toukokuuta 2007 ilmoitetuista tukikelpoisista kustannuksista, jotka oli hyväksytty menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä. Lisäksi Belgia ei ole muuttanut tuen intensiteettiä, joka on 50 prosenttia yleisen koulutuksen ja 25 prosenttia erityiskoulutuksen osalta.

(26)

Kuten edellä on todettu, ainoa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetty epäilys koskee suunnitellun tuen tarvetta erityisesti niiden koulutusohjelman osien osalta, jotka näyttävät liittyvän uuteen investointiin eli EUCD-tuotantolinjaan ja ovat siten välttämättömiä sen toiminnalle.

(27)

Komissio korostaa, että Belgia on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan tukea myönnetään ainoastaan sellaiseen koulutustoimintaan, jota ei aloitettaisi ilman tukea.

(28)

Noudattaakseen tätä periaatetta Belgia on erottanut selvästi toisistaan sellaisen toiminnan, jota VCG järjestäisi joka tapauksessa, koska se on tarpeen uuden tuotantolinjan toiminnan kannalta, ja sellaisen toiminnan, jonka tavoitteiseen ”ei voida päästä pelkästään markkinavoimien keinoin” (12), koska tavoitteet ylittävät sen, mikä on tarpeen, ja koska VCG:n saama hyöty ei riitä tasaamaan toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Komissio on analysoinut Belgian toimittamia selvityksiä, joiden yhteenveto on tämän päätöksen johdanto-osan 15–19 kappaleessa. Belgia on todennut, että merkittävä osa ohjelman moduuleihin 1 ja 3 kuuluvista tukikelpoisista kustannuksista ei toteutuisi ilman tukea. Komissio myöntää, että moduuli 1 ei selvästikään liity uuteen tuotantolinjaan. Se ei siis ole linjan toiminnan kannalta tarpeellinen. Koska tämä koulutustoiminta on yleisluonteista ja koska VCG luopuisi siitä tietyistä syistä, komissio katsoo, että moduulia 1 ei hyvin todennäköisesti järjestettäisi ilman tukea. Moduulin 3 osalta Belgia on sulkenut pois koulutuskustannukset, jotka ovat aiemmin vastaavien investointien yhteydessä tehtyjen päätelmien perusteella tarpeen uuden tuotantolinjan toiminnalle. Lisäksi se on rajannut tukikelpoiset koulutuskustannukset toimintaan, joka ylittää sen mikä on välttämätöntä.

(29)

Komissio katsoo näin ollen, että Belgia on asianmukaisesti eritellyt koulutustoimet, joita ei toteutettaisi ilman valtion tukea. Koska Belgia aikoo tukea ainoastaan tämäntyyppistä toimintaa eikä myöntää tukea koulutukseen, jonka VCG järjestäisi joka tapauksessa, komissio katsoo, että asetuksen (EY) N:o 68/2001 johdanto-osan 10 kappaleessa asetetun tavoitteen mukaisesti tuki ”lisää käytettävissä olevaa ammattitaitoista työvoimaa, jota muut yritykset voivat käyttää”, ja että kyse on näin ollen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätyn edellytyksen mukaisesti tuesta ”tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen”.

(30)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio päättelee, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille,

(1)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti komissiolle 28 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, joka on kirjattu komissiossa saapuneeksi 6 päivänä maaliskuuta 2007, edellä mainitusta tuesta General Motors Corporationin, jäljempänä ”GM”, Ellesmere Portissa sijaitsevalle Vauxhall-kokoonpanotehtaalle. Komissio pyysi lisätietoja 4 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (viite D/51586), johon Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vastasivat 22 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Komissio ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 10 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa tuesta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(3)

Menettelyn aloittamisesta tehty komission päätös, jäljempänä ”menettelyn aloittamispäätös”, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(4)

Yhdistynyt kuningaskunta esitti huomautuksensa kirjeillä, jotka on päivätty 10 päivänä elokuuta 2007 (kirjattu komissiossa saapuneeksi samana päivänä viitteellä A/36735) ja 29 päivänä tammikuuta 2008 (kirjattu komissiossa saapuneeksi samana päivänä viitteellä A/1724). Komission yksiköiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten välinen kokous, johon osallistui myös tuensaaja, pidettiin 10 päivänä tammikuuta 2008.

(5)

Komissio on saanut huomautuksia asianomaisilta. Se toimitti huomautukset tiedoksi Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jolla oli mahdollisuus esittää kantansa.

(6)

Tuensaaja on Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitseva autotehdas Vauxhall Motors Ltd, Ellesmere Port, jäljempänä ”Vauxhall”. Se on Vauxhall Motors Ltd:n toimintayksikkö ja osa GM-yhtymää. Se valmistaa Opel-sarjan autoja (jotka myydään Yhdistyneessä kuningaskunnassa Vauxhall-merkillä), tällä hetkellä Astra-mallia, jonka valmistus päättyy vuonna 2009. Vauxhall sijaitsee Ellesmere Portissa Cheshiressä Luoteis-Englannissa (3) ja se työllistää lähes 2 200 työntekijää.

(7)

GM ilmoitti 17 päivänä huhtikuuta 2007, että Vauxhall kuului niihin GM:n eurooppalaisiin toimipaikkoihin, jotka oli valittu valmistamaan Astran korvaavaa yleismaailmallista henkilöautomallia.

(8)

Vauxhall aikoo toteuttaa työvoimaansa koskevan laajan koulutusohjelman. Koulutus on tarkoitus jakaa kahdeksaan erilliseen koulutuslohkoon, joista seuraavat kuusi ovat Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan oikeutettuja koulutustukeen:

a)   Tuotantojärjestelmäkoulutus: Tämä koulutus koskee kaikkia Vauxhallin tuotanto- ja laadunvalvontajärjestelmiin liittyviä tekijöitä. Tavoitteena on parantaa kokoonpanoprosessin tuntemusta henkilöstön keskuudessa ja siten nostaa laatutasoa, vähentää vikoja ja parantaa ongelmanratkaisua.

b)   Integroitu koulutussuunnitelma: Tämä osa koulutuksesta koskee globaalin tuotantojärjestelmän täytäntöönpanoa. Kyseisessä järjestelmässä yhdistetään parhaat käytänteet ja teknologiat GM-toimipaikkojen yhteiseksi tuotantojärjestelmäksi. Koulutukseen liittyy useita tavoitteita (”People Involvement”, ”Standardisation”, ”Built-in Quality”, ”Short Lead Time” ja ”Continuous Improvement”), joiden avulla Vauxhallin henkilökunta pystyy paremmin valmistamaan uuden sukupolven henkilöautoja.

c)   Kulttuurin muuttaminen: Tämän koulutuksen tavoitteena on juurruttaa työntekijöihin yhteisen päämäärän ja yhteisvastuun tunne ja luoda ryhmäkulttuuri, joka perustuu erinomaisuuteen tuotannossa.

d)   Kaksoispätevyys: Tämän koulutuksen tarkoituksena on kehittää työvoiman joustavuutta antamalla ensisijaisesti koneenrakennustekniikan alalla päteville työntekijöille mahdollisuus hankkia sähköalan taitoja ja päinvastoin.

e)   Kevyt tuotantomalli: Tällä hankkeella varmistetaan, että kevyen tuotantomallin periaatteet ja tekniikat ovat iskostuneet työntekijöiden mieliin ja että työntekijät ovat tietoisia eduista, joita saavutetaan niiden soveltamisesta Vauxhallin tuotantoprosessissa. Keskeinen osa tätä koulutusta ovat henkilöstön komennukset toisiin GM:n tehtaisiin Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella.

f)   Opiskelijat: Tämän ohjelman puitteissa Vauxhall järjestää 12 kuukauden kursseja nuorille yliopisto-opiskelijoille. Eri kursseissa (esimerkiksi ”Body Planning Engineer”, ”Finance Analyst”, ”General Assembly Planning Engineer”) yhdistyvät opetus ja työkokemus opastajan valvonnassa. Kummallakaan osapuolella ei ole sopimusvelvoitetta jatkaa työsuhdetta kurssin päättyessä.

(9)

Niiden kuuden koulutuslohkon lisäksi, joille on tarkoitus myöntää ilmoitettua valtiontukea, ohjelmaan sisältyvät koulutuslohkot ”Apprentices” (oppisopimusohjelma nuorille), ”Model Change” (yleismaailmallisen mallin tuotantoon mukautumisen edellyttämä koulutus) sekä koulutukseen ja suorituksen arviointiin (”Training & Performance Appraisal”) liittyviä toimenpiteitä. Lisäksi Vauxhall sitoutuu järjestämään ”rutiinikoulutusta”, joka koskee tehtaan tavanomaisissa toiminnoissa tarvittavia taitoja.

(10)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen mukaan tuen piiriin kuuluva koulutus on pääasiassa yleiskoulutusta, mutta siihen sisältyy joitakin erityiskoulutuksen elementtejä (4). Koulutussuunnitelma on tarkoitus toteuttaa kuuden vuoden aikana (2007–2012), ja se koskee kaikkia Vauxhallin työntekijöitä. Yhdistynyt kuningaskunta on vakuuttanut komissiolle, että tukea myönnetään vasta komission hyväksynnän jälkeen.

(11)

Tuki on tarkoitus myöntää suorana avustuksena, jonka suuruus on 8 784 767 Englannin puntaa ja joka maksetaan kuudessa vuotuisessa erässä koulutusohjelman kestoaikana. Tuki toteutetaan North West Regional Development Agencyn (Renaissance House, Centre Park, Warrington WA1 1XB) myöntämänä yksittäisenä tukena.

(12)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien tietojen mukaan koulutuksen tukikelpoiset kustannukset ja tukimäärät jakautuvat seuraavan taulukon mukaisesti (Yhdistynyt kuningaskunta ei katso tukikelpoisiksi oppisopimuskoulutuksesta, mallimuutoksiin liittyvästä koulutuksesta ja rutiinikoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia) (5).

(13)

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan tukimäärät noudattavat koulutustukiasetuksen 4 artiklassa säädettyjä suurten yritysten tuki-intensiteettejä, toisin sanoen 50 prosenttia yleiskoulutukseen ja 25 prosenttia erityiskoulutukseen sekä 3,7 prosenttiyksikön korotus, kun on kyse kyseisen asetuksen 2 artiklan g kohdassa määriteltyjen epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden koulutuksesta (6).

(14)

Menettelyn aloittamispäätöksessä esitettiin epäilyjä tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille syistä, jotka esitetään jäljempänä 3.1 ja 3.2 jaksossa.

(15)

Jäljempänä arviointia koskevassa 7 jaksossa tarkemmin käsitellyistä syistä toimenpiteen voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille ainoastaan silloin, kun se luo rahoitettavan koulutuksen kannalta välttämättömän kannustimen, jota ilman koulutusta ei järjestettäisi. Yrityksen tavanomaisiin toimintoihin kuuluva koulutus, johon markkinavoimien pitäisi tarjota riittävä kannustin, ei ole oikeutettua koulutustukeen.

(16)

Menettelyn aloittamispäätöksessä epäiltiin tuen kannustavaa vaikutusta seuraavien koulutuslohkojen osalta: tuotantojärjestelmäkoulutus, integroitu koulutussuunnitelma ja opiskelijat. Näitä epäilyjä kuvaillaan tarkemmin 7 jaksossa.

(17)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat ilmoittaneet Vauxhallin koulutusohjelman eri osien osalta, katsovatko ne koulutuksen olevan yleis- vai erityiskoulutusta ja mitä tuen enimmäisintensiteettiä olisi sovellettava koulutustukiasetuksen 4 artiklan mukaisesti. Menettelyn aloittamispäätöksessä kuitenkin epäiltiin Yhdistyneen kuningaskunnan luokittelua seuraavien koulutuslohkojen osalta: tuotantojärjestelmäkoulutus, integroitu koulutussuunnitelma, kulttuurin muuttaminen ja kevyt tuotantomalli. Näitä epäilyjä kuvaillaan tarkemmin 7 jaksossa.

(18)

Komissio vastaanotti huomautuksia liitteessä luetelluilta asianomaisilta. Huomautukset olivat hyvin samankaltaisia ja niissä keskityttiin yleisiin seikkoihin menemättä tuen yksityiskohtiin. Vauxhallin kilpailijat eivät esittäneet huomautuksia.

(19)

Asianomaisten huomautukset voidaan tiivistää seuraavasti:

(20)

Kannustavasta vaikutuksesta Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että tuotannon ylläpitämiseksi välttämättömät taidot, joihin annettaisiin koulutusta myös ilman tukea, opetetaan henkilöstölle rutiinikoulutuksessa, jota täydennetään tarvittaessa lisäkoulutuksella automallien muuttuessa. Rutiinikoulutuksen osalta Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut, että vuotuiset menot ilman mallimuutokseen liittyvästä koulutuksesta aiheutuvia poikkeuksellisia menoja pysyivät noin […] Englannin punnassa/vuosi vuosina 2002–2007 (7).

(21)

Johdanto-osan 8 kappaleessa tarkoitetun koulutusohjelman tavoitteena on antaa työntekijöille taitoja, jotka ylittävät kilpailukyvyn ylläpitämisen tarpeet ja joita ei sen vuoksi voida perustella pelkästään markkinavoimilla. Koulutusohjelma eroaa Vauxhallin rutiinikoulutuksesta ja erityiskoulutuksesta, jonka järjestäminen liittyy päätökseen valmistaa uutta yleismaailmallista henkilöautomallia Vauxhallin tehtaalla. Sen vuoksi toimenpiteellä ei tueta olennaista käytännön koulutusta, vaan se muodostaa välttämättömän kannustimen lisäkoulutukseen.

(22)

Koulutusohjelman eri koulutuslohkoista, joita käsiteltiin menettelyn aloittamispäätöksessä, Yhdistynyt kuningaskunta totesi erityisesti seuraavaa:

(23)

Tuotantojärjestelmäkoulutus: Yhdistynyt kuningaskunta selitti, että Vauxhall järjestää vuosittain rutiinikoulutusta, jossa työntekijöille opetetaan tiukasti standardoidut menetelmät kutakin tehtävää varten. Se perustuu oppimiseen mekaanisen toiston kautta eikä prosessin syvällisempään ymmärtämiseen. Tässä rutiinikoulutuksessa annetaan ne taidot, jotka ovat välttämättömiä tehtaan tavanomaisessa toiminnassa, ja sitä järjestetään samanaikaisesti koulutusohjelman kanssa. Sitä vastoin tuotantojärjestelmäkoulutus täydentää rutiinikoulutusta ja sen tavoitteena on antaa työntekijöille taitoja, jotka ylittävät tehtaan toiminnalliset tarpeet ja sen, mitä voitaisiin pitää perusteltuna markkinavoimien perusteella. Yhdistynyt kuningaskunta esitti myös yksityiskohtaisia tietoja sekä rutiinikoulutusohjelman että suunnitellun tuotantojärjestelmäkoulutuksen sisällöstä (8).

(24)

Integroitu koulutussuunnitelma: Globaalia tuotantojärjestelmää koskevaa koulutusta on annettu aikaisemmin, ja Vauxhall on johdonmukaisesti täyttänyt GM-yhtymän sisäiset globaalia tuotantojärjestelmää koskevat vaatimukset (9). Vauxhallin pitäisi pystyä jatkossakin täyttämään nämä vaatimukset vähimmäistason rutiinikoulutuksensa puitteissa. Integroitu koulutusohjelma ylittää ne tarpeet, jotka liittyvät tuotantoon ja GM-yhtymän vaatimustason täyttämiseen. Tarkoituksena on antaa työntekijöille koulutusta, joka ylittää työtehtävien hoitamisen edellyttämän koulutuksen ja auttaa heitä ymmärtämään paremmin tuotantoprosessin taustalla olevia periaatteita. Koska tästä koulutuksesta, joka ei ole olennaista, aiheutuu huomattavia kustannuksia, sitä ei järjestettäisi Vauxhallin tavanomaisesta koulutusbudjetista.

(25)

Opiskelijat: Vaikka tätä koulutusta on annettu aikaisemmin ilman tukea, siitä on ollut Vauxhallille tuskin yhtään etua, koska Vauxhall ei viime vuosina ole pystynyt palkkaamaan yhtäkään kyseisistä opiskelijoista heidän valmistumisensa jälkeen. Koska opiskelijoiden opastaminen vie paljon vakituisen henkilöstön aikaa, on todennäköistä, että opiskelijoita koskevaa ohjelmaa ei jatkettaisi ilman tukea.

(26)

Vastauksessaan menettelyn aloittamispäätökseen Yhdistynyt kuningaskunta esitti seuraavat huomautukset yleis- ja erityiskoulutuksen luokittelusta eri koulutuslohkoissa.

(27)

Tuotantojärjestelmäkoulutus: Tämän koulutuksen puitteissa saatavat taidot ovat suuressa määrin siirrettäviä autoteollisuuden tai yleensä ottaen kevyen tehdasteollisuuden alalla. Ulkoiset kouluttajat antavat kaiken koulutuksen, ja siinä käytetään yleisesti kolmansien osapuolten laitteita (toisin sanoen koneita, jotka eivät ole nimenomaisesti Vauxhallin koneita, vaan joita käytetään laajalti eri teollisuudenaloilla (10)). Yhdistynyt kuningaskunta on esittänyt esimerkkejä tämän koulutuksen sisällöstä osoittaakseen, että se on todella siirrettävissä.

(28)

Integroitu koulutussuunnitelma: Globaali tuotantojärjestelmä ei ole yksinoikeudellinen tuotantojärjestelmä, vaan pelkästään GM:n sisäisesti käyttämä nimitys joukolle yleisiä tuotantomenetelmiä, jotka perustuvat japanilaisten valmistajien kehittämiin tekniikoihin ja joita käytetään nykyisin yleisesti autoteollisuudessa ja muilla aloilla. Nimityksen tarkoituksena on luoda työntekijöille mielikuva johdonmukaisesta kurssikokonaisuudesta. Kurssit liittyvät läheisesti tuotantoprosessin käytännön puoliin, koska koulutus on asetettava käytännön yhteyteen, jotta työntekijöille voitaisiin tarjota tarvittavat yleistaidot.

(29)

Kulttuurin muuttaminen: Tässä koulutuksessa ei keskitytä Vauxhallin yrityskulttuuriin, vaan sen tavoitteena on synnyttää yleisiä käyttäytymistä koskevia oivalluksia asenteiden muuttamiseksi. Koulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä vastaavat ulkopuoliset konsultit, jotka käyttävät yleisiä koulutuspaketteja.

(30)

Kevyt tuotantomalli: Tämän koulutuksen tavoitteena on saattaa työntekijät tietoisiksi kevyen tuotantomallin yleisistä periaatteista, jotka täydentävät koulutusohjelman muiden osien antamia käytännön taitoja. Kyse on teoriakoulutuksesta, joka eroaa täysin henkilöstön päivittäisestä työstä tuotantoprosessissa ja jossa ei käsitellä kokoonpano- tai tuotantoprosessia. Tarkoituksena on nimenomaan irrottaa työntekijät heidän tavanomaisesta työympäristöstään ja kouluttaa heitä simuloidussa työympäristössä (11) tai antaa heidän seurata kevyen tuotantomallin periaatteiden soveltamista muissa vertailukohteiksi valituissa tehtaissa.

(31)

Asianomaisten huomautukset toimitettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle, joka ei ottanut niihin kantaa.

(32)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”, jollei tukea voida perustella perustamissopimuksen 87 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla.

(33)

Sen vuoksi ilmoitettu tuki olisi katsottava perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Rahoitus myönnetään avustuksen muodossa Luoteis-Englannin alueen yleisestä talousarviosta, joten se rahoitetaan valtion varoista. Tuki on valikoiva, koska se on rajattu Vauxhalliin. Toimenpide on omiaan vääristämään kilpailua yhteismarkkinoilla, sillä se antaa Vauxhallille edun tukea saamattomiin kilpailijoihin nähden vapauttamalla sen suuresta osasta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Moottoriajoneuvojen markkinoilla käydään jäsenvaltioiden välillä laajaa kauppaa.

(34)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti tuen yksittäisenä tukena koulutustukiasetuksen 5 artiklan nojalla. Kyseisessä artiklassa säädetään, että poikkeusta ilmoitusvelvollisuudesta ei sovelleta tukeen, jos yhdelle yritykselle yksittäiseen koulutushankkeeseen myönnetty tuki ylittää 1 miljoonaa euroa. Tuen määrä on 8 784 767 Englannin puntaa eli yli 1 miljoonaa euroa, se on myönnetty yhdelle yritykselle ja koulutushanke on yksittäinen hanke. Sen vuoksi tukeen sovelletaan ilmoitusvelvollisuutta, ja Yhdistynyt kuningaskunta on noudattanut tätä velvollisuutta.

(35)

Yksittäistä koulutustukea, johon ei voida soveltaa koulutustukiasetuksen 3 artiklan poikkeusta, on aikaisempien päätösten (12) mukaisesti arvioitava erikseen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Komissio turvautuu kuitenkin tässä yksittäisessä arvioinnissa koulutustukiasetuksen säännöksiin ja erityisesti sen 4 artiklassa säädettyihin poikkeukseen oikeuttaviin edellytyksiin.

(36)

Kuten menettelyn aloittamispäätöksessä todettiin, komission vakiintuneen käytännön mukaisesti on arvioitava, onko tuki välttämätön kyseisen koulutuksen toteuttamiseksi. Tuen välttämättömyys on yleinen edellytys tuen toteamiselle yhteismarkkinoille soveltuvaksi (13). Jollei tuki johda lisäkoulutukseen, sen ei voida katsoa edistävän tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla eikä korjaavan markkinoiden toimintaan liittyvää epäkohtaa, jonka seurauksena yritykset eivät investoi riittävästi koulutukseen, kuten koulutustukiasetuksen johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan.

(37)

Komissio toteaa, että uuden yleismaailmallisen henkilöautomallin tuotannon aloittamisen edellyttämä koulutus ja tavallinen rutiinikoulutus on jätetty pois kuluista, jotka esitetään ilmoituksessa koulutustukeen oikeutetuiksi.

(38)

Yhdistyneen kuningaskunnan muodollisen tutkinnan aikana esittämien huomautusten perusteella komissio on tehnyt seuraavat päätelmät koulutusohjelman eri osien osalta.

(39)

Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio katsoi, että koulutus vaikutti olevan välttämätöntä Vauxhallin tavanomaisten toimintojen varmistamiseksi, joten Vauxhallilla pitäisi olla riittävät kannustimet toteuttaa koulutus ilman tukea. Sen vuoksi komissio epäili, oliko Vauxhallin välttämättä saatava tukea tuotantojärjestelmäkoulutuksen toteuttamiseksi.

(40)

Menettelyn aloittamispäätöksen jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta toimitti perusteltuja huomautuksia, jotka osoittavat, että koulutus, joka on välttämätöntä tehtaan toiminnan kannalta, annetaan osana vuotuista rutiinikoulutusta. Vaikka tuotantojärjestelmäkoulutuksessakin käsitellään tuotantoprosessissa tarvittavia taitoja, se syventää rutiinikoulutusta ja koskee myös sellaisia työntekijäryhmiä, joita rutiinikoulutus ei koske. Kuten johdanto-osan 20 kappaleessa todettiin, vuotuinen rutiinikoulutusbudjetti on pysynyt vakaana vuosina 2002–2007. Tämä osoittaa, että tavanomainen rutiinikoulutus riittää Vauxhallin tavanomaisten toimintojen tarpeisiin. Näin ollen koulutus, joka on tarkoitus järjestää osana tuotantojärjestelmäkoulutusta, ylittää sen koulutusmäärän, joka Vauxhallin olisi järjestettävä myös ilman tukea.

(41)

Sen vuoksi olisi pääteltävä, että tuki luo kannustimen tämän koulutuslohkon toteuttamiseen.

(42)

Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio katsoi alustavasti, että globaalia tuotantojärjestelmää koskeva koulutus vaikutti olevan olennaista Vauxhallin tavanomaisten toimintojen kannalta, minkä vuoksi se todennäköisesti toteutettaisiin ilman tukea. Sen vuoksi komissio epäili, oliko Vauxhallin välttämättä saatava tukea integroidun koulutussuunnitelman toteuttamiseksi. Näitä epäilyjä vahvisti se, että Vauxhallin olisi saavutettava globaalin tuotantojärjestelmän noudattamisessa korkeampi taso vuonna 2008 ([…] verrattuna Vauxhallin vuonna 2007 saavuttamaan […]), jotta se täyttäisi GM-yhtymän sisäiset vaatimukset. Tämä voisi kannustaa Vauxhallia toteuttamaan ainakin osan koulutuksesta ilman valtiontukea.

(43)

Yhdistyneen kuningaskunnan menettelyn aloittamispäätöksestä esittämistä huomautuksista ilmeni, että Vauxhall on antanut aikaisemmin globaalia tuotantojärjestelmää koskevaa koulutusta ja on onnistunut täyttämään globaalin tuotantojärjestelmän noudattamista koskevat GM-yhtymän sisäiset vaatimukset. Tämä osoittaa, että Vauxhall on pystynyt järjestämään toimintojensa edellyttämää globaalia tuotantojärjestelmää koskevaa koulutusta rutiinikoulutusbudjettinsa puitteissa.

(44)

Tarve saavuttaa vuonna 2008 globaalin tuotantojärjestelmän noudattamisessa korkeampi taso voisi kannustaa järjestämään enemmän globaalia tuotantojärjestelmää koskevaa koulutusta. Koska parannuksen tarve on kuitenkin pieni, on epätodennäköistä, että se loisi riittävän kannustimen toteuttaa koulutusohjelma, joka merkitsisi noin 60 prosentin nousua Vauxhallin vuotuisessa rutiinikoulutusbudjetissa (koska integroidun koulutussuunnitelman tukikelpoiset kustannukset ovat noin […] Englannin puntaa vuodessa verrattuna keskimääräiseen rutiinikoulutusbudjettiin, joka on […] Englannin puntaa vuodessa).

(45)

Tämän vuoksi olisi pääteltävä, että integroitua koulutussuunnitelmaa ei toteutettaisi ilman tukea.

(46)

Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio totesi, että opiskelijoita koskeva ohjelma on ollut olemassa vuosia ilman valtiontukea. Tämä voisi merkitä sitä, että ilmoitettu tuki ei ole välttämätön kannustin tähän koulutukseen.

(47)

Menettelyn aloittamispäätöksestä esittämissään huomautuksissa Yhdistynyt kuningaskunta selitti, että budjettirajoitusten vuoksi Vauxhall ei ollut pystynyt palkkaamaan yhtäkään niistä 60 opiskelijasta, jotka olivat osallistuneet koulutusohjelmaan vuodesta 2002 alkaen. Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti, että opiskelijoita koskeva ohjelma on talousarviotarkistuksen kohteena ja että sen lopettaminen on todennäköistä.

(48)

Komissio hyväksyy sen, että Vauxhallin kyvyttömyys hyödyntää koulutuksen edut ja saada takaisin koulutuskustannukset pienentää merkittävästi sen kannustinta järjestää kyseinen koulutus kokonaan omista varoistaan (14). Näin ollen koulutus todennäköisesti lopetettaisiin ilman tuen luomaa kannustinta.

(49)

Erityis- ja yleiskoulutus määritellään koulutustukiasetuksen 2 artiklan d ja e alakohdassa. Erityiskoulutus on ”koulutusta, johon sisältyvää opetusta voidaan hyödyntää suoraan ja pääasiassa tuetun yrityksen työntekijän nykyisessä tai tulevassa työtehtävässä ja josta saatavaa pätevyyttä ei voida siirtää tai voidaan siirtää vain vähäisessä määrin muihin yrityksiin tai muille työelämän aloille”. Yleiskoulutus puolestaan on koulutusta, ”josta saatava pätevyys on yleisesti ottaen siirrettävissä muihin yrityksiin tai muille työelämän aloille ja joka siten parantaa olennaisesti työntekijän työllistettävyyttä”. Olennainen ero näiden kahden koulutusmuodon välillä on näin ollen hankittujen taitojen siirrettävyys.

(50)

Yhdistyneen kuningaskunnan muodollisen tutkinnan aikana esittämien huomautusten perusteella komissio on tehnyt seuraavat päätelmät eri koulutuslohkojen osalta.

(51)

Tämä koulutus koskee kaikkia Vauxhallin tuotannon- ja laadunvalvontajärjestelmiä. Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio katsoi, ettei sillä ollut riittävästi tietoja sen varmistamiseksi, että kaikki tämän koulutusohjelman puitteissa annettava koulutus on todella suuressa määrin siirrettävissä ja että kyse on sen vuoksi yleiskoulutuksesta.

(52)

Menettelyn aloittamispäätöksestä esittämissään huomautuksissa Yhdistynyt kuningaskunta toimitti yksityiskohtaisia tietoja tuotantojärjestelmäkoulutuksen puitteissa järjestettävistä kursseista. Kuten johdanto-osan 27 kappaleessa todetaan, kaikkien näiden kurssien järjestäjät ovat ulkopuolisia kouluttajia, ja kursseilla käytetään pääasiassa kolmansilta hankittuja laitteita, joita käytetään laajalti tehdasteollisuudessa. Näiden tietojen perusteella olisi pääteltävä, että tuotantojärjestelmäkoulutus antaa taitoja, jotka ovat siirrettävissä muihin yrityksiin tai muille työelämän aloille.

(53)

Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio epäili, voitaisiinko koulutuksen, joka vaikutti koskevan yrityskohtaista tuotantojärjestelmää, katsoa antavan siirrettävissä olevan pätevyyden. Komissio katsoi, että siltä osin kuin koulutus koski GM-yhtymän erityistä tuotantoprosessia, se oli todennäköisesti erityiskoulutusta.

(54)

Yhdistyneen kuningaskunnan menettelyn aloittamispäätöksestä esittämien huomautusten perusteella globaalissa tuotantojärjestelmässä ei ole kyse menettelyistä, jotka koskevat yksinomaan Vauxhallia tai GM-yhtymää, vaan ennemminkin autoteollisuudelle ja yleensä tehdasteollisuudelle yhteisiä prosesseja. Integroidun koulutussuunnitelman tarkoituksena on parantaa työntekijöiden tietoja uudenaikaisen kevyen tuotantomallin taustalla olevista yleisistä periaatteista. Yhdistynyt kuningaskunta on esittänyt tästä todisteeksi yksityiskohtaisia tietoja useista integroituun koulutussuunnitelmaan sisältyvistä kursseista (15).

(55)

Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamien täydentävien tietojen perusteella olisi pääteltävä, että yleiskoulutuksena ilmoitetut integroituun koulutussuunnitelmaan sisältyvät kurssit antavat taitoja, jotka ovat todella siirrettävissä.

(56)

Menettelyn aloittamispäätöksessä komissio totesi, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja tämän koulutuksen sisällöstä ja odotetusta tuloksesta. Komissio epäili saatavien taitojen siirrettävyyttä, sillä kulttuurin muuttamiseen liittyvä koulutus vaikutti koskevan erityisesti Vauxhallin yrityskulttuurin muuttamista.

(57)

Komissio on todennut, että tämän koulutuksen järjestävät ulkopuoliset konsultit, jotka käyttävät standardoituja koulutuspaketteja, joita on sovellettu useilla erilaisilla liiketoiminta-aloilla (16). Sen vuoksi koulutuksessa ei käsitellä yksinomaan Vauxhallia koskevia kysymyksiä, vaan siinä keskitytään kulttuurin muuttamisen hallinnointiin liittyviin yleisiin kysymyksiin. Tämän perusteella olisi pääteltävä, että kulttuurin muuttamista koskeva ohjelma antaa taitoja, jotka ovat siirrettävissä muihin yrityksiin tai muille teollisuuden aloille.

(58)

Ilmoituksessa Yhdistynyt kuningaskunta väitti, että kevyen tuotantomallin periaatteita sovelletaan yleisesti tehdasteollisuudessa ja että näiden periaatteiden parempi ymmärtäminen antaa pätevyyden, joka on pitkälti siirrettävissä. Komissio epäili kuitenkin menettelyn aloittamispäätöksessä, voitaisiinko koulutus erottaa sen käytännön soveltamisesta Vauxhallin tehtaalla ja pystyisivätkö yksittäiset työntekijät siirtämään suuressa määrin sen antaman pätevyyden muihin yrityksiin tai muille työelämän aloille.

(59)

Yhdistynyt kuningaskunta osoitti huomautuksissaan, että kevyttä tuotantomallia koskeva koulutus ei kata autojen tuotantoprosessia eikä sen tarkoituksena ole antaa työntekijöille sellaisia käytännön taitoja, jotka olisivat suoraan käytettävissä heidän tavallisissa työtehtävissään (tämä voitaisiin saavuttaa paljon pienemmillä kustannuksilla tavanomaisella työpaikkakoulutuksella). Komissio on erityisesti pannut merkille, että koulutuksen käytännön puolet käsittelevät muita alueita kuin ne alueet, joilla koulutukseen osallistujat tavallisesti työskentelevät. Koulutuksessa on kyse teoreettisesta kurssista (kevyen tuotantomallin käytännön puolet sisältyvät pääasiassa integroituun koulutussuunnitelmaan), ja työntekijät irrotetaan tavanomaisesta työympäristöstään koulutusta varten. Tehtaan ulkopuolella järjestettävä koulutus toteutetaan joko simuloidussa työympäristössä tai toisella GM:n tehtaalla (17).

(60)

Olisi pääteltävä, että kevyen tuotantomallin yleiset periaatteet ovat siirrettävissä muihin yrityksiin ja muille tuotannon aloille.

(61)

Edellä esitetyistä syistä olisi pääteltävä, että ilmoitettu tuki on välttämätön kannustin koulutusohjelman toteuttamiseksi.

(62)

Yhdistynyt kuningaskunta on toimittanut avoimia ja eriteltyjä asiakirjatodisteita koulutuskustannuksista. Näiden todisteiden perusteella olisi pääteltävä, että Yhdistynyt kuningaskunta on arvioinut oikein tukikelpoiset kustannukset, jotka esitetään edellä johdanto-osan 12 kappaleessa. Erityisesti olisi todettava, että koulutushankkeisiin osallistuvista aiheutuvien henkilöstökustannusten korvaukset eivät ylitä tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärää kuten koulutustukiasetuksen 4 artiklan 7 kohdan g alakohdassa edellytetään.

(63)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella olisi pääteltävä, että ilmoituksessa erotetaan koulutustukiasetuksen 2 artiklassa määritelty yleis- ja erityiskoulutus oikein toisistaan.

(64)

Tuki-intensiteetit noudattavat koulutustukiasetuksen 4 artiklaa. Erityisesti epäedullisessa asemassa olevia työntekijöitä koskeva tuki-intensiteetin korotus noudattaa kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohtaa.

(65)

Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat taanneet, että ilmoitettu tuki ei voi kasautua samojen tukikelpoisten kustannusten kattamiseen myönnettävän muun valtiontuen kanssa ja että Vauxhall ei ole saanut sellaista valtiontukea, jota koskevan takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpano on vielä kesken.

(66)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille,