I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

29.8.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 231/19

Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 117 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat renkaiden hyväksyntää vierintämelun ja märkäpidon osalta

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin muutoksiin saakka:

Muutossarja 01 – Voimaantulopäivä: 2. helmikuuta 2007

Muutossarjan 01 oikaisu 1, tallettajan ilmoitus C.N.554.2007.TREATIES-1, 9. toukokuuta 2007

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

1.	Soveltamisala

2.	Määritelmät

3.	Hyväksynnän hakeminen

Merkinnät

5.	Hyväksyntä

Eritelmät

7.	Ilmarengastyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

8.	Tuotannon vaatimustenmukaisuus

9.	Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

10.	Tuotannon lopettaminen

11.	Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

12.	Voimaantulomääräykset

LIITTEET

Liite 1 –

Säännön nro 117 mukainen ilmoitus rengastyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta vierintämelun ja märkäpidon osalta tai rengastyypin tuotannon lopettamisesta

Liite 2 –

Hyväksyntämerkit

Lisäys 1 –

Säännön nro 117 mukainen hyväksyntä yhdessä säännön nro 30 tai 54 mukaisen hyväksynnän kanssa

Lisäys 2 –

Laajennukset sääntöjen nro 117 ja 30 tai 54 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi

Liite 3 –

Vaihde vapaalla -testausmenetelmä renkaiden vierintämelun mittaamiseksi

Lisäys –

Testausseloste

Liite 4 –

Testauspaikkaa koskevat vaatimukset

Liite 5 –

Märkäpidon testausmenetelmä

Lisäys –

Testausseloste

1. SOVELTAMISALA

1.1 Tätä sääntöä sovelletaan renkaisiin melupäästöjen osalta ja M1-, N1-, O1- tai O2-luokan (1) ajoneuvojen C1-luokan renkaisiin märkäpidon osalta. Sitä ei kuitenkaan sovelleta

1.1.1

tilapäiskäyttöön tarkoitettuihin vararenkaisiin, joissa on merkintä ”Temporary use only”,

1.1.2

renkaisiin, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on ≤ 10 (tai ≤ 254 mm) tai ≥ 25 (tai ≥ 635 mm),

1.1.3

kilpailukäyttöön tarkoitettuihin renkaisiin,

1.1.4

renkaisiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi muihin kuin M-, N- ja O-luokan maantieajoneuvoihin,

1.1.5

renkaisiin, joissa on lisävarusteita pito-ominaisuuksien parantamiseksi (esim. nastarenkaat),

1.1.6

renkaisiin, joiden nopeusluokka on alle 80 km/h (F).

1.2 Sopimuspuolet myöntävät tai hyväksyvät tyyppihyväksyntöjä, jotka koskevat sekä vierintämelua että märkäpitoa, paitsi jos ne ilmoittavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille myöntävänsä tai hyväksyvänsä vain vierintämelua koskevia tyyppihyväksyntöjä. Tällainen ilmoitus tulee voimaan vuoden 1958 sopimuksen (E/ECE/TRANS/505/Rev.2) 1 artiklan 6 ja 7 kohdassa vahvistetun aikataulun mukaisesti.

2. MÄÄRITELMÄT

Tämän säännön yhteydessä pätevät UN/ECE:n säännöissä nro 30 ja 54 annettujen määritelmien lisäksi seuraavat määritelmät.

2.1 ’Rengastyypillä’ tarkoitetaan tämän säännön yhteydessä rengassarjaa, johon sisältyy joukko renkaan kokomerkintöjä, tuotemerkkejä ja kauppanimiä, ja johon kuuluvat renkaat eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta ominaisuuksiltaan:

a)	valmistajan nimi,

b)	rengasluokka (ks. 2.4 kohta),

c)	renkaan rakenne,

d)	käyttöluokka: tavallinen rengas, erikoisrengas ja talvirengas,

C1-luokan renkaiden osalta:

i)	tavalliset tai vahvistetut (tai extra load) renkaat, joille haetaan hyväksyntää vierintämelun osalta,

ii)	tavalliset renkaat tai talvirenkaat, joille haetaan hyväksyntää märkäpidon osalta ja joiden nopeusluokka on enintään Q (160 km/h) tai vähintään R mukaan lukien H (≥ 170 km/h),

f)	kulutuspinnan kuvio (ks. 3.2.1 kohta).

2.2 ’Tuotemerkillä’ tai ’kauppanimellä’ tarkoitetaan valmistajan antamaa renkaan tunnistetta. Tuotemerkki voi olla valmistajan nimi, ja kauppanimi voi vastata tavaramerkkiä.

2.3 ’Vierintämelulla’ tarkoitetaan liikkuvien renkaiden ja tien pinnan kosketuksesta aiheutuvaa melua.

2.4 ’Rengasluokalla’ tarkoitetaan jotakin seuraavista ryhmistä:

2.4.1

C1-luokan renkaat: UN/ECE:n säännön nro 30 mukaiset renkaat,

2.4.2

C2-luokan renkaat: UN/ECE:n säännön nro 54 mukaiset renkaat, joiden kantavuusluku on yksittäisasennuksessa ≤ 121 ja nopeusluokka ≥ ”N”,

2.4.3

C3-luokan renkaat: UN/ECE:n säännön nro 54 mukaiset renkaat, joiden

a)	kantavuusluku on yksittäisasennuksessa ≥ 122 tai

b)	kantavuusluku on yksittäisasennuksessa ≤ 121 ja nopeusluokka ”M”.

2.5 ’Edustavalla rengaskoolla’ tarkoitetaan rengaskokoa, jolla tehdään tämän säännön liitteessä 3 kuvailtu vierintämelun testi ja liitteessä 5 kuvailtu märkäpidon testi rengastyypin tyyppihyväksyntään tarvittavan vaatimustenmukaisuuden arvioimista varten.

2.6 ’Tilapäiskäyttöön tarkoitetulla vararenkaalla’ tarkoitetaan ajoneuvoon tavanomaisia ajo-olosuhteita varten asennettavasta renkaasta poikkeavaa rengasta, joka on tarkoitettu ainoastaan tilapäiseen käyttöön rajoitetuissa ajo-olosuhteissa.

2.7 ’Kilpailukäyttöön tarkoitetuilla renkailla’ tarkoitetaan renkaita, jotka on tarkoitettu asennettaviksi moottoriurheilukilpailuissa käytettäviin ajoneuvoihin ja joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi maantiellä kilpailujen ulkopuolella.

2.8 ’Tavallisella renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu tavalliseen, jokapäiväiseen maantiekäyttöön.

2.9 ’Erikoiskäyttöön tarkoitetulla renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu sekakäyttöön maanteillä ja maastossa tai muihin erityistarkoituksiin.

2.10 ’Talvirenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka kulutuskuvio, materiaaliyhdiste tai rakenne on suunniteltu ensisijaisesti varmistamaan talviolosuhteissa tavallista rengasta parempi suorituskyky, kun ajoneuvo lähtee liikkeelle tai on liikkeellä.

2.11 ’Märkäpidolla’ tarkoitetaan ehdokasrenkaalla varustetun testiajoneuvon suhteellista jarrutustehoa märällä pinnalla verrattuna vakiomuotoisella vertailurenkaalla (SRTT) varustetun saman testiajoneuvon suhteelliseen jarrutustehoon.

2.12 ’Vakiomuotoisella vertailurenkaalla (SRTT)’ tarkoitetaan rengasta, joka on tuotettu, tarkastettu ja varastoitu American Society for Testing and Materials -yhdistyksen (ASTM) standardin E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 1998) mukaisesti.

2.13 ’Ehdokasrenkaalla’ tarkoitetaan sitä tyyppiä edustavaa rengasta, jolle haetaan tämän säännön mukaista hyväksyntää.

2.14 ’Tarkistusrenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jolla määritellään sellaisten rengaskokojen märkäpito, joita ei voida asentaa samaan ajoneuvoon, johon vakiomuotoinen vertailurengas on asennettu – ks. tämän säännön liitteessä 5 oleva 2.2.2.16 kohta.

2.15 ’Märkäpitoindeksillä (G)’ tarkoitetaan ehdokasrenkaan ja vakiomuotoisen vertailurenkaan suorituskyvyn välistä suhdetta.

2.16 ’Kitkakertoimen huippuarvolla (PBFC)’ tarkoitetaan jarrutusvoiman ja renkaaseen ennen lukkiutumista kohdistuvan pystykuorman välisen suhteen enimmäisarvoa.

2.17 ’Keskimääräisellä täysin kehittyneellä hidastuvuudella (MFDD)’ tarkoitetaan keskimääräistä hidastuvuutta, joka lasketaan sen välimatkan perusteella, joka mitataan, kun ajoneuvo hidastaa kahden määritellyn nopeuden välillä.

2.18 ’Kytkentäkorkeudella’ tarkoitetaan korkeutta, joka mitataan perävaunun vetokoukun liitoskohdan keskipisteestä pystysuoraan maanpintaan, kun vetävä ajoneuvo ja perävaunu on kytketty toisiinsa. Ajoneuvon ja perävaunun on oltava testaustilassa tasaisella pinnalla kyseisessä testissä käytettävillä renkailla varustettuina.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1 Renkaan valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja jättää hakemuksen rengastyypin hyväksymiseksi tämän säännön mukaisesti. Hakemuksesta on käytävä ilmi

3.1.1

rengastyypin osalta arvioitavat ominaisuudet: ”vierintämelu”tai ”märkäpito ja vierintämelu”,

3.1.2

valmistajan nimi,

3.1.3

hakijan nimi ja osoite,

3.1.4

tuotantolaitoksen osoite (tuotantolaitosten osoitteet),

3.1.5

tuotemerkki (tuotemerkit), kauppanimi (kauppanimet), tavaramerkki (tavaramerkit),

3.1.6

rengasluokka (C1, C2 tai C3) (ks. tämän säännön 2.4 kohta),

3.1.6.1

C1-luokan renkaiden poikkileikkausleveys (ks. tämän säännön 6.1.1 kohta),

Huom. Tämä tieto vaaditaan vain vierintämelua koskevan hyväksynnän yhteydessä.

3.1.7

renkaan rakenne,

3.1.8

C1-luokan renkaiden osalta tieto siitä,

a)	onko rengas vahvistettu (tai extra load), jos hyväksyntä liittyy vierintämeluun, tai

b)	onko nopeusluokkatunnus enintään Q (paitsi H) tai vähintään R (mukaan lukien H), jos hyväksyntää haetaan talvirenkaalle märkäpidon osalta

3.1.9

käyttöluokka (tavallinen käyttö, talvikäyttö tai erikoiskäyttö),

3.1.10

luettelo hakemuksen kohteena olevien renkaiden kokomerkinnöistä.

3.2 Hyväksyntähakemukseen on liitettävä (kaikki kolmena kappaleena) seuraavat:

3.2.1

Tiedot nimetyssä rengaskokojen sarjassa käytettävien kulutuskuvioiden tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka vaikuttavat renkaiden suorituskykyyn (vierintämelun tasoon tai pitoon märällä pinnalla). Ne voidaan esittää piirroksena, valokuvana tai kuvauksena, mutta tyyppihyväksyntäviranomaisen tai teknisen tutkimuslaitoksen on voitava niiden perusteella määritellä, vaikuttavatko tärkeimpiin ominaisuuksiin myöhemmin tehtävät muutokset kielteisesti renkaan suorituskykyyn. Renkaan rakenteen vähäisten yksityiskohtien muutosten vaikutukset renkaan suoristuskykyyn määritetään tuotannon vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi tehtävissä tarkastuksissa.

3.2.2

Renkaan sivupinnan piirrokset tai valokuvat, joissa esitetään edellä 3.1.4 kohdassa määritellyt tiedot ja 5 kohdassa tarkoitettu hyväksyntämerkki, on toimitettava sen jälkeen, kun tuotanto on aloitettu, viimeistään vuoden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämispäivämäärästä.

3.3 Hakijan on tyyppihyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava näytekappaleita renkaista tai jäljennöksiä tämän säännön 11 kohdan mukaisesti ilmoitettujen teknisten tutkimuslaitosten laatimista testausselosteista.

3.4 Tyyppihyväksyntäviranomainen tai nimetty tekninen tutkimuslaitos voi harkintansa mukaan soveltaa testauksen valinnassa huonoimman mahdollisen tapauksen periaatetta.

3.5 Renkaan valmistajan laboratorio ja testaustila voidaan nimetä hyväksytyksi laboratorioksi, ja tyyppihyväksyntäviranomaisen edustajan on voitava osallistua kaikkiin testeihin.

4. MERKINNÄT

4.1 Kaikki rengastyyppiä edustavat renkaat on merkittävä UN/ECE:n säännön nro 30 tai 54 määräysten mukaisesti sen mukaan, kumpaa sääntöä sovelletaan.

4.2 Renkaissa on erityisesti ilmoitettava

4.2.1

valmistajan nimi tai tavaramerkki,

4.2.2

kauppanimi (ks. 2.2 kohta); kauppanimeä ei kuitenkaan vaadita, jos se on sama kuin tavaramerkki,

4.2.3

renkaan kokomerkintä,

4.2.4

merkintä ”REINFORCED” (tai ”EXTRA LOAD”), jos rengas on vahvistettu rengas,

4.2.5

merkintä ”M+S” (tai ”M.S” tai ”M&S”), jos rengas on talvirengas,

4.2.6

merkintä ”MPT” (tai ”ML” tai ”ET”), jos rengas on erikoisrengas.

4.3 Renkaissa on oltava riittävästi tilaa tämän säännön liitteessä 2 esitettyä hyväksyntämerkkiä varten.

4.4 Hyväksyntämerkki on valettava renkaan sivupintaan, sen on oltava selvästi luettavissa ja se on sijoitettava renkaan alemmalle alueelle vähintään toiselle sivupinnalle.

4.4.1 Renkaissa, jotka on merkitty renkaan ja vanteen asennuskokoonpanon osalta A-tunnuksella, merkintä voidaan kuitenkin sijoittaa mihin tahansa kohtaan renkaan ulkopinnalla.

5. HYVÄKSYNTÄ

5.1 Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyntää varten toimitetun rengastyypin edustava rengaskoko täyttää jäljempänä 6 ja 7 kohdassa esitettävät vaatimukset, kyseiselle rengastyypille myönnetään hyväksyntä.

5.2 Hyväksytylle rengastyypille myönnetään hyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle rengastyypille.

5.3 Tämän säännön mukaisesta rengastyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

5.3.1 Renkaanvalmistajat voivat hakea tyyppihyväksynnän laajentamista muiden rengastyyppiin sovellettavien sääntöjen vaatimusten mukaisesti. Siinä tapauksessa hyväksynnän laajentamista koskevaan hakemukseen on liitettävä jäljennös asianomaisen tyyppihyväksyntäviranomaisen myöntämistä tyyppihyväksyntäilmoituksista. Hyväksynnän laajentamisen voi myöntää vain se tyyppihyväksyntäviranomainen, joka on alun perin hyväksynyt renkaan.

5.3.1.1 Kun hyväksyntää laajennetaan siten, että ilmoituslomakkeeseen (ks. tämän säännön liite 1) on liitettävä osoitus muiden sääntöjen vaatimusten täyttymisestä, ilmoituslomakkeen hyväksyntänumeroon lisätään loppuliite (loppuliitteet), jolla voidaan tunnistaa kyseiset säännöt ja hyväksynnän laajentamiseen sisältyvät tekniset vaatimukset. Jokaisen loppuliitteen osalta lisätään ilmoituslomakkeen 9 kohtaan tyyppihyväksyntänumero(t) ja säännön numero.

5.3.1.2 Loppuliitteellä tunnistetaan kyseiseen sääntöön tehty renkaiden suorituskykyä koskevien vaatimusten muutossarja (esim. S01 tai SW01, jolla ilmaistaan renkaiden vierintämelua tai sekä vierintämelua että märkäpitoa koskeva ensimmäinen muutossarja). Muutossarjaa ei tarvitse ilmoittaa, jos sääntö on alkuperäisessä muodossaan.

5.3.2 Seuraavat loppuliitteet on jo varattu tiettyjen renkaiden suorituskykyä koskevien sääntöjen tunnisteiksi:

S	ilmaisee renkaiden vierintämelua koskevien vaatimusten täyttymistä,
W	ilmaisee renkaiden märkäpitoa koskevien vaatimusten täyttymistä.

Muita loppuliitteitä määritellään tarpeen mukaan.

5.4 Jokaiseen tämän säännön nojalla tyyppihyväksynnän saaneeseen rengaskokoon merkitään 4.3 kohdassa tarkoitettuun tilaan 4.4 kohdan vaatimusten mukaisesti kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

5.4.1

ympyrän sisällä E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2)

5.4.2

hyväksyntänumero, jonka perässä on loppuliite ”S” tai ”SW”, 5.4.1 kohdan mukaisen ympyrän oikealla puolella (tai alapuolella), jos kyse on alkuperäisestä hyväksynnästä. Jos hyväksyntää on laajennettu alkuperäisen hyväksynnän jälkeen, tunnuksen ”S” tai ”SW” eteen lisätään +-merkki, josta ilmenee, että kyse on laajennuksesta.

5.4.3

loppuliite (loppuliitteet) ja mahdollisen sovellettavan muutossarjan tunniste sellaisena kuin se määritellään ilmoituslomakkeessa.

5.4.4

Jos renkaan sivupinnoille merkitään hyväksyntänumeron loppuliite (loppuliitteet), renkaaseen ei tarvitse merkitä lisäksi niiden sääntöjen vaatimustenmukaisuutta koskevaa tyyppihyväksyntänumeroa, joihin loppuliite viittaa 5.3.2 kohdan mukaisesti.

5.5 Jos rengas täyttää tämän säännön mukaisen hyväksynnän myöntäneessä maassa sopimukseen liitetyn yhden tai usean muun säännön mukaiset tyyppihyväksyntävaatimukset, 5.4.1 kohdassa määriteltyä tunnusta ei tarvitse toistaa. Siinä tapauksessa kaikkien niiden sääntöjen numerot ja tunnukset, joiden nojalla on myönnetty hyväksyntä siinä maassa, joka on myöntänyt tämän säännön mukaisen hyväksynnän, merkitään 5.4.1 kohdassa määritellyn tunnuksen viereen.

5.6 Tämän säännön liitteessä 2 esitetään hyväksyntämerkkien malleja.

6. ERITELMÄT

6.1 Tämän säännön liitteessä 3 kuvaillun menetelmän mukaisesti mitatut vierintämelun raja-arvot.

6.1.1 C1-luokan renkaiden vierintämeluarvot eivät saa ylittää jäljempänä esitettäviä arvoja. Arvot koskevat sekä tavallisia renkaita että talvirenkaita, ja ne viittaavat säännössä nro 30 olevassa 2.17.1.1 kohdassa määriteltyyn poikkileikkauksen nimellisleveyteen.

Poikkileikkauksen nimellisleveys	Raja-arvo dB(A)
enintään 145	72
yli 145 ja enintään 165	73
yli 165 ja enintään 185	74
yli 185 ja enintään 215	75
yli 215	76

6.1.1.1 C1-luokan vahvistettujen tai extra load -renkaiden (ks. edellä 4.2.4 kohta) osalta 6.1.1 kohdan raja-arvoja nostetaan 1 dB(A):n verran.

6.1.1.2 C1-luokan erikoisrenkaiden (ks. edellä 4.2.6 kohta) osalta 6.1.1 kohdan raja-arvoja nostetaan 2 dB(A):n verran.

6.1.2 C2-luokan renkaissa käyttöluokan (ks. 2.1 kohta) mukainen vierintämelun arvo ei saa olla suurempi kuin

Käyttöluokka	Raja-arvo dB(A)
Tavallinen rengas	75
Talvirengas	77
Erikoisrengas	78

6.1.3 C3-luokan renkaissa käyttöluokan (ks. 2.1 kohta) mukainen vierintämelun arvo ei saa olla suurempi kuin

Käyttöluokka	Raja-arvo dB(A)
Tavallinen rengas	76
Talvirengas	78
Erikoisrengas	79

6.2 Märkäpito määritellään menettelyllä, jossa verrataan joko kitkakertoimen huippuarvoa (PBFC) tai keskimääräistä täysin kehittynyttä hidastuvuutta (MFDD) vakiomuotoisella vertailurenkaalla (SRTT) mitattuihin arvoihin. Suhteellinen suorituskyky esitetään märkäpitoindeksinä (G).

6.2.1 C1-luokan renkaiden, jotka on testattu jommallakummalla tämän säännön liitteessä 5 esitetyllä menetelmällä, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Käyttöluokka	Märkäpitoindeksi (G)
talvirengas, jonka nopeustunnus (Q tai alempi, pois luettuna H) osoittaa, että suurin sallittu nopeus on enintään 160 km/h	≥ 0,9
talvirengas, jonka nopeustunnus (R tai korkeampi, mukaan luettuna H) osoittaa, että suurin sallittu nopeus on suurempi kuin 160 km/h	≥ 1,0
tavallinen (maantie-) rengas	≥ 1,1

7. ILMARENGASTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

7.1 Kaikki rengastyypin muutokset, jotka saattavat vaikuttaa tämän säännön mukaisesti hyväksyttyihin ominaisuuksiin, on ilmoitettava rengastyypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Viranomainen voi joko

7.1.1

katsoa, ettei muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta hyväksyttyihin ominaisuuksiin ja että rengas täyttää edelleen tämän säännön vaatimukset, tai

7.1.2

vaatia lisää näytekappaleita testattavaksi tai vaatia uusia testausselosteita nimetyltä tekniseltä tutkimuslaitokselta.

7.1.3

Hyväksynnän vahvistaminen tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tämän säännön 5.3 kohdassa tarkoitetulla menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

7.1.4

Tyyppihyväksyntäviranomainen, joka myöntää hyväksynnän laajentamisen, antaa laajentamiselle sarjanumeron, joka esitetään ilmoituslomakkeessa.

8. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia:

8.1	Tämän säännön nojalla hyväksytyt renkaat on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksytyn rengastyypin ominaisuuksia ja täyttävät edellä 6 kohdassa asetetut vaatimukset.

8.2

Edellä 8.1 kohdassa määritellyn vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi sarjatuotannosta otetaan satunnainen otos renkaita, joissa on tässä säännössä vaadittu hyväksyntämerkki. Tuotannon vaatimustenmukaisuus tarkistetaan normaalisti vähintään kahden vuoden välein.

8.2.1

Tämän säännön 6.2 kohdan mukaisia hyväksyntöjä koskevat tarkastukset tehdään samalla menettelyllä (ks. säännön liite 5), jota on noudatettu alkuperäisessä hyväksynnässä, ja tyyppihyväksyntäviranomainen varmistuu siitä, että kaikki hyväksytyn tyypin mukaiset renkaat täyttävät hyväksynnälle asetetut vaatimukset. Arviointi perustuu rengastyypin tuotantomäärään kussakin tuotantolaitoksessa, ja siinä otetaan huomioon valmistajan soveltamat laadunhallintajärjestelmät. Jos testausmenettelyssä testataan useita renkaita samanaikaisesti – esimerkiksi jos neljän renkaan sarjan märkäpito testataan tämän säännön liitteessä 5 esitetyn vakioajoneuvojen menettelyn mukaisesti – sarjaa pidetään yhtenä yksikkönä testattavien renkaiden määrän laskennassa.

8.3	Tuotannon katsotaan vastaavan tämän säännön vaatimuksia, jos mitatut arvot noudattavat 6.1 kohdassa määrättyjä raja-arvoja massatuotannon mahdollisten vaihtelujen osalta sallitulla + 1 dB(A):n toleranssilla.

9. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1 Rengastyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 8 kohdan vaatimukset eivät täyty tai jos jokin rengastyypin rengas ylittää 8.3 kohdassa määrätyt raja-arvot.

9.2 Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisen hyväksyntälomakkeen jäljennöksellä.

10. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ilmarengastyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

11.1 Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

12. VOIMAANTULOMÄÄRÄYKSET

12.1 Tämän säännön voimaantulopäivämäärän jälkeen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa

a)	evätä tähän sääntöön perustuvaa rengastyypin ECE-hyväksyntää tai

b)	kieltää renkaan myyntiä tai käyttöönottoa,

jos rengas kuuluu tämän säännön soveltamisalaan ja täyttää tämän säännön vaatimukset.

12.2 Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 4. elokuuta 2003 lähtien evättävä rengastyypin kansallinen hyväksyntä, jos rengas kuuluu tämän säännön soveltamisalaan eikä täytä tämän säännön vaatimuksia.

12.3 Tätä sääntöä renkaiden märkäpidon osalta soveltavat sopimuspuolet saavat 24 kuukauden kuluttua muutossarjan 01 voimaantulosta myöntää hyväksyntöjä vain, jos rengastyyppi, jolle hyväksyntää haetaan, täyttää tämän säännön vaatimukset sellaisina kuin ne ovat muutettuina muutossarjalla 01.

12.4 Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on jäljempänä esitettävistä päivämääristä lähtien kiellettävä sellaisen renkaan myynti tai käyttöönotto, joka kuuluu tämän säännön soveltamisalaan ja joka ei täytä tämän säännön vaatimuksia.

C1-luokan renkaat, joiden poikkileikkauksen leveys on enintään 185	1. lokakuuta 2009
C1-luokan renkaat, joiden poikkileikkauksen leveys on yli 185 ja enintään 215	1. lokakuuta 2010
C1-luokan renkaat, joiden poikkileikkauksen leveys on yli 215	1. lokakuuta 2011
C2- ja C3-luokan renkaat	1. lokakuuta 2009

Ennen kyseisiä päivämääriä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa asettaa tämän säännön soveltamisalaan kuuluvan vararenkaan myynnin tai käyttöönoton edellytykseksi, että se täyttää tämän säännön vaatimukset.

(1) Sellaisina kuin ne määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 7 (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2 sellaisena kuin sen on viimeksi muutettuna versiolla Amend.4).

(2) Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjä 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidžan 39, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (tyyppihyväksynnän myöntäjinä ovat jäsenvaltiot, jotka käyttävät omia ETY-merkkejään), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50, Korea 51, Malesia 52, Thaimaa 53, 54 ja 55 (antamatta) ja Montenegro 56. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.

LIITE 1

Säännön nro 117 mukainen

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIT

(ks. säännön 5.4 kohta)

Säännön nro 117 mukaiset hyväksyntämerkit

ESIMERKKI 1

Yllä olevasta ilmarenkaaseen kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (vain merkintä S (vierintämelu)) hyväksyntänumerolla 001234. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (00) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty tämän säännön vaatimusten mukaisesti säännön alkuperäisessä muodossa.

ESIMERKKI 2

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S (vierintämelu) tai merkinnät S (vierintämelu) ja W (märkäpito)) hyväksyntänumerolla 011234. Merkistä ilmenee, että hyväksyntä koskee joko vierintämelua tai vierintämelua ja märkäpitoa. Hyväksyntänumeron kaksi merkkiä numeroa (01) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 01 vaatimusten mukaisesti.

Lisäys 1

Säännön nro 117 mukainen hyväksyntä yhdessä säännön nro 30 tai 54 mukaisen hyväksynnän kanssa (1)

ESIMERKKI 1

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S (vierintämelu)) hyväksyntänumerolla 011234 ja säännön nro 30 mukaisesti hyväksyntänumerolla 023637. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (01) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 01 mukaisesti, mutta sääntöön nro 30 on sisältynyt muutossarja 02.

ESIMERKKI 2

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S (vierintämelu) tai SW (vierintämelu ja märkäpito)) hyväksyntänumerolla 011234 ja säännön nro 30 mukaisesti hyväksyntänumerolla 023637. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (01) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 01 mukaisesti, mutta sääntöön nro 30 on sisältynyt muutossarja 02.

ESIMERKKI 3

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 ja muutossarjan 01 mukaisesti hyväksyntänumerolla 011234 (ainoastaan merkintä S) ja säännön nro 54 mukaisesti. Merkinnästä ilmenee, että hyväksyntä koskee ainoastaan vierintämelua (S), sillä säännön nro 54 soveltamisalaan kuuluvia renkaita ei voida hyväksyä märkäpidon osalta. Säännön nro 117 mukaisen hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa (01) yhdessä S-tunnuksen kanssa kertovat, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 117 muutossarjan 01 mukaisesti. Säännön nro 54 osalta kaksi ensimmäistä merkkiä (00) kertovat, että sääntö on alkuperäisessä muodossaan.

(1) Säännön nro 54 soveltamisalaan kuuluvien renkaiden hyväksymiseen säännön nro 117 mukaisesti ei tällä hetkellä sisälly märkäpitoa koskevia vaatimuksia.

Lisäys 2

Laajennukset sääntöjen nro 117, 30 tai 54 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi (1)

ESIMERKKI 1

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 30 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 023637. Merkintä + S (vierintämelu) kertoo, että hyväksyntää on laajennettu koskemaan sääntöä nro 117. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 muutossarjan 02 mukaisesti. Plusmerkistä (+) ilmenee, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 mukaisesti ja hyväksyntää on laajennettu kattamaan säännön nro 117 nojalla myönnetyt hyväksynnät.

ESIMERKKI 2

Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 30 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 023637. Merkistä ilmenee, että hyväksyntä koskee joko vierintämelua (S) tai vierintämelua (S) ja märkäpitoa (W). Tunnuksesta S tai SW ja sitä seuraavasta luvusta (01) ilmenee, että hyväksyntää on laajennettu kattamaan sääntö 117 ja siihen sisältyvä muutossarja 01. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 muutossarjan 02 vaatimusten mukaisesti. Plusmerkistä (+) ilmenee, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 mukaisesti ja hyväksyntää on laajennettu kattamaan säännön nro 117 nojalla myönnetyt hyväksynnät.

(1) Säännön nro 54 soveltamisalaan kuuluvien renkaiden hyväksymiseen säännön nro 117 mukaisesti ei tällä hetkellä sisälly märkäpitoa koskevia vaatimuksia.

LIITE 3

VAIHDE VAPAALLA -TESTAUSMENETELMÄ RENKAIDEN VIERINTÄMELUN MITTAAMISEKSI

0. JOHDANTO

Tässä menettelyssä eritellään mittausvälineet, -olosuhteet ja -menetelmä, jotta voitaisiin mitata testiajoneuvoon asennetun rengassarjan melutaso ajoneuvon liikkuessa määrätyllä tien pinnalla. Suurin äänenpaineen taso mitataan etäällä sijaitsevilla (”remote-field”) mikrofoneilla ajoneuvon kulkiessa vaihde vapaalla; vertailunopeuden lopputulos saadaan lineaarisella regressioanalyysillä. Kyseisiä testaustuloksia ei voi verrata vierintämeluun, joka on mitattu kiihdytyksen aikana tai jarruttamalla vauhtia hidastettaessa.

1. MITTAUSVÄLINEET

1.1. Akustinen mittaus

Melutason mittarin tai vastaavan mittauslaitteen, myös valmistajan suositteleman tuulensuojan, on oltava vähintään kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisun 60651:1979/A1:1993 toisessa painoksessa esitettyä tyyppiä 1 edustavia laitteita koskevien vaatimusten mukainen.

Mittaukset on suoritettava käyttämällä taajuuspainotusta A ja aikapainotusta F.

Käytettäessä järjestelmää, jossa A-painotettua äänitasoa seurataan tietyin väliajoin, lukema on otettava enintään 30 ms:n väliajoin.

1.1.1. Kalibrointi

Kunkin mittaustilanteen alussa ja lopussa koko mittausjärjestelmä on tarkastettava äänen kalibrointilaitteella, joka on vähintään kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisussa 60942:1988 esitetyn luokan 1 vaatimusten mukainen. Kahden peräkkäisen tarkastuksen lukemien välinen erotus saa olla ilman lisäsäätöä korkeintaan 0,5 dB. Jos tämä arvo ylittyy, edellisen vaatimukset täyttävän tarkastuksen jälkeen saadut mittaustulokset on jätettävä huomiotta.

1.1.2. Vaatimustenmukaisuus

Kerran vuodessa on tarkistettava, että äänen kalibrointilaite täyttää kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisussa 60942:1988 asetetut vaatimukset. Vähintään kerran kahdessa vuodessa on tarkistettava, että instrumentointijärjestelmä on kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisun 60651:1979/A1:1993 toisessa painoksessa asetettujen vaatimusten mukainen. Tarkistukset on tehtävä laboratoriossa, joka on hyväksytty suorittamaan asiaa koskevien standardien mukaisia kalibrointeja.

1.1.3. Mikrofonin sijainti

Mikrofoni (tai mikrofonit) on sijoitettava 7,5 ± 0,05 metrin etäisyydelle testauspaikan viiteviivasta CC′ (kuva 1) 1,2 ± 0,02 metrin korkeudelle maanpinnasta. Sen enimmäisherkkyyden akselin on oltava vaakatasossa ja kohtisuoraan ajoneuvon kulkurataa vasten (linja CC′).

1.2. Nopeusmittaukset

Ajoneuvon nopeus mitataan välineillä, joiden tarkkuus on ± 1 km/h tai sitä parempi, kun ajoneuvon etureuna on saavuttanut linjan PP′ (kuva 1).

1.3. Lämpötilan mittaukset

Ilman sekä testauspinnan lämpötilan mittaukset ovat pakollisia.

Lämpötilan mittauslaitteiden tarkkuuden on oltava ± 1 °C.

1.3.1. Ilman lämpötila

Lämpötila-anturi on sijoitettava esteettömään paikkaan mikrofonin läheisyyteen siten, että se on alttiina ilmavirralle mutta suojattu suoralta auringonpaisteelta. Jälkimmäinen edellytys voidaan toteuttaa millä tahansa varjostavalla suojalla tai vastaavalla laitteella. Anturi on sijoitettava 1,2 ± 0,1 metrin korkeudelle testauspinnan tasosta, jotta voidaan minimoida testauspinnan lämpösäteilyn vaikutus, kun ilmavirrat ovat vähäisiä.

1.3.2. Testauspinnan lämpötila

Lämpötila-anturi on sijoitettava paikkaan, jossa lämpötila vastaa pyörien kulku-uralla vallitsevaa lämpötilaa, mutta se ei saa haitata äänen mittaamista.

Käytettäessä välinettä, jossa on kosketuslämpötila-anturi, pinnan ja anturin väliin on levitettävä lämpöä johtavaa massaa riittävän lämpökosketuksen varmistamiseksi.

Käytettäessä säteilylämpömittaria (pyrometria) korkeus on valittava siten, että mittauskohdan halkaisija on ≥ 0,1 metriä.

1.4. Tuulimittaus

Laitteella on voitava mitata tuulen nopeus tarkkuudella ± 1 m/s. Tuulen nopeus on mitattava mikrofonin korkeudelta. Tuulen suunta suhteessa ajosuuntaan on kirjattava.

2. MITTAUSOLOSUHTEET

2.1. Testauspaikka

Testauspaikassa on oltava keskiosa, jota ympäröi pääosin tasainen testialue. Mittausalueen on oltava tasainen; testauspinnan on oltava kuiva ja puhdas kaikkia mittauksia tehtäessä. Testauspintaa ei saa jäähdyttää keinotekoisesti ennen testausta tai sen aikana.

Testausradalla vapaan äänikentän vaihtelu äänilähteen ja mikrofonin välillä ei saa olla suurempi kuin 1 dB(A). Nämä edellytykset katsotaan täytetyiksi, jos alueella ei ole ääntä heijastavia suuria kohteita, kuten aitoja, kiviä, siltoja tai rakennuksia 50 metrin säteellä mittausalueen keskustasta. Testausradan pinnan ja testauspaikan mittojen on oltava liitteen 4 mukaiset.

Säteeltään vähintään 10 metrin kokoisella keskialueella ei saa olla vitilunta, pitkää ruohoa, irtomaata, tuhkaa tai muuta vastaavaa. Mikrofonin läheisyydessä ei saa olla äänikenttään vaikuttavia esteitä, eikä kukaan saa seistä mikrofonin ja äänilähteen välissä. Mittausten suorittajan ja mittaukseen osallistuvien tarkkailijoiden on asetuttava siten, että he eivät vaikuta mittauslaitteiden lukemiin.

2.2. Sääolosuhteet

Mittauksia ei saa suorittaa huonoissa sääolosuhteissa. On varmistettava, etteivät tuulenpuuskat vääristä mittaustuloksia. Testausta ei saa tehdä, jos tuulen nopeus on mikrofonin korkeudella suurempi kuin 5 m/s.

Mittauksia ei myöskään saa tehdä, jos ilman lämpötila on alle 5 °C tai yli 40 °C tai jos testauspinnan lämpötila on alle 5 °C tai yli 50 °C.

2.3. Ympäristömelu

2.3.1. Taustamelun (myös tuulen aiheuttaman melun) tason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin mitattu vierintämelu. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin otetaan huomioon.

2.3.2. Mittauksia ei oteta huomioon, jos niihin ovat vaikuttaneet äänihuiput, jotka eivät näytä olevan yhteydessä renkaiden yleisen äänitason ominaisuuksiin.

2.4. Testiajoneuvoa koskevat vaatimukset

2.4.1. Yleistä

Testiajoneuvo on moottoriajoneuvo, jossa on neljä yksittäistä rengasta kahdella akselilla.

2.4.2. Ajoneuvon kuormitus

Ajoneuvo on kuormitettava jäljempänä 2.5.2 kohdassa eriteltyjen testirenkaan kuormitusvaatimusten mukaisesti.

2.4.3. Akseliväli

Testirenkailla varustettujen kahden akselin akselivälin on oltava pienempi kuin 3,5 m C1-luokan renkaiden osalta ja pienempi kuin 5 m C2- ja C3-luokan renkaiden osalta.

2.4.4. Toimenpiteet, joilla minimoidaan ajoneuvon vaikutus äänitason mittauksiin

Jotta varmistettaisiin, että ajoneuvon muotoilu ei vaikuta merkittävästi rengasmeluun, vahvistetaan seuraavat vaatimukset ja suositukset.

2.4.4.1. Vaatimukset:

a)	Roiskeläppiä tai muita roiskumista estäviä lisälaitteita ei saa asentaa.

b)	Vanteiden ja renkaiden välittömään läheisyyteen ei saa lisätä tai jättää osia, jotka voivat vaimentaa renkaiden aiheuttamaa melua.

c)	Pyörien suuntauksen (aurauskulman, pyörän kallistuman ja olkatapin kallistuman taaksepäin) on oltava täysin ajoneuvon valmistajan suositusten mukainen.

d)	Pyöräkoteloiden tai alustan alle ei saa asentaa ylimääräistä ääntä absorboivaa materiaalia.

Pyöräntuennan on oltava hyvässä kunnossa siten, ettei maavara pienene tavallisuudesta poikkeavalla tavalla ajoneuvon ollessa kuormitettuna testausvaatimusten mukaisesti. Jos korin tason säätöjärjestelmä on käytettävissä, sen on oltava asennossa, jossa saavutetaan kuormittamattomalle ajoneuvolle ominainen maavara testauksen aikana.

2.4.4.2. Suositukset häiritsevien äänten estämiseksi:

a)	Suositellaan, että osat, jotka saattavat vaikuttaa ajoneuvon taustameluun, poistetaan ajoneuvosta tai niitä muutetaan. Poistot tai muutokset on merkittävä testausselosteeseen.

b)	Testauksen aikana on varmistettava, että jarrut palautuvat asianmukaisesti eivätkä aiheuta jarrumelua.

c)	On varmistettava, että sähkökäyttöiset tuulettimet eivät ole toiminnassa.

d)	Ajoneuvon ikkunoiden ja kattoluukun on oltava suljettuina testauksen aikana.

2.5. Renkaat

2.5.1. Yleistä

Testiajoneuvoon on asennettava neljä samanlaista rengasta. Jos renkaiden kantavuusluku on suurempi kuin 121 eikä rinnakkaanasennuksesta ole merkintää, kaksi tällaista saman tyypin ja sarjan rengasta on asennettava testiajoneuvon taka-akseliin; etuakseliin on asennettava akselipainoon sopivat renkaat ja niiden urat on tasattava vähimmäissyvyyteen, jotta voidaan minimoida vierintämelun vaikutus ja samalla säilyttää riittävä turvallisuustaso. Talvirenkaat, jotka eräissä sopimusvaltioissa voidaan varustaa kitkaa lisäävillä nastoilla, on testattava ilman kyseistä varustusta. Jos renkaille on erityisiä asennusvaatimuksia, ne on testattava kyseisten vaatimusten mukaisesti (esimerkiksi pyörimissuunta). Renkaiden urien syvyyden on oltava täysimääräinen ennen sisäänajoa.

Renkaat on testattava renkaiden valmistajan hyväksymillä vanteilla.

2.5.2. Renkaiden kuormitukset

Testiajoneuvon kunkin renkaan testikuormituksen Qt on oltava 50–90 prosenttia viitekuormituksesta Qr, mutta kaikkien renkaiden keskimääräisen testikuormituksen Qt,avr on oltava 70 ± 5 prosenttia viitekuormituksesta Qr.

Kaikkien renkaiden osalta viitekuormitus Qr vastaa renkaan kantavuuslukuun liittyvää suurinta massaa. Jos kantavuusluvussa on kaksi numeroa, joiden välissä on vinoviiva (/), viitataan ensimmäiseen numeroon.

2.5.3. Rengaspaine

Jokaisen testiajoneuvoon asennetun renkaan testipaine Pt, saa olla enintään viitepaineen Pr suuruinen ja sen on sijoituttava seuraavien arvojen välille:

Formula

C2- ja C3-luokan renkaissa viitepaine Pr vastaa renkaan sivuun merkittyä paineindeksiä.

C1-luokan renkaiden osalta ”tavallisen” renkaan viitepaine Pr on 250 kPa, ja ”vahvistetun” renkaan viitepaine Pr on 290 kPa. Vähimmäistestipaineen on oltava Pt = 150 kPa.

2.5.4. Testausta edeltävät toimenpiteet

Renkaat olisi ”sisäänajettava” ennen testaamista seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien renkaan kulutuspintakuvion ominaisuuksien poistamiseksi. Tämä edellyttää tavallisesti noin 100 km:n normaaliajoa tiellä.

Testiajoneuvoon asennettujen renkaiden pyörimissuunnan on oltava sama kuin renkaiden sisäänajovaiheessa.

Renkaat on lämmitettävä ennen testaamista käyttämällä niitä testausolosuhteissa.

3. TESTAUSMENETELMÄ

3.1. Yleiset olosuhteet

Kaikkia mittauksia varten ajoneuvoa on ajettava suoraan mittausalueen poikki (AA′:sta BB′:hen) siten, että ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso on mahdollisimman lähellä linjaa CC′.

Kun testiajoneuvon etureuna on saavuttanut linjan AA′, vaihde on oltava vaihdettuna vapaalle ja moottori sammutettuna. Jos testiajoneuvo aiheuttaa epätavallista melua (esimerkiksi tuuletin, itsesytytys) mittauksen aikana, testiä ei oteta huomioon.

3.2. Mittausten luonne ja lukumäärä

A-painotettuina desibeleinä (dB(A)) ilmaistava enimmäismelutaso mitataan ensimmäisen kymmenyssijan tarkkuudella ajoneuvon kulkiessa vaihde vapaalla linjalta AA′ linjaan BB′ (kuva 1 – ajoneuvon etureuna linjalla AA′, ajoneuvon takareuna linjalla BB′). Kyseinen arvo on mittaustulos.

Testiajoneuvon molemmilla puolilla tehdään vähintään neljä mittausta siten, että testinopeus on pienempi kuin 4.1 kohdassa annettu viitenopeus, ja vähintään neljä mittausta siten, että testinopeus on suurempi kuin viitenopeus. Nopeuksien on jakauduttava suurin piirtein tasaisesti koko 3.3 kohdassa eritellyllä nopeusalueella.

3.3. Testinopeudet

Testiajoneuvon nopeuden on oltava:

a)	70–90 km/h C1- ja C2-luokan renkaiden osalta,

b)	60–80 km/h C3-luokan renkaiden osalta.

4. TULOSTEN TULKINTA

Mittausta ei hyväksytä, jos arvot poikkeavat toisistaan epätavallisen paljon (ks. tämän liitteen 2.3.2 kohta).

4.1. Testituloksen määrittäminen

Lopullisen tuloksen määrittämisessä käytettävä viitenopeus Vref on:

a)	80 km/h C1- ja C2-luokan renkaiden osalta,

b)	70 km/h C3-luokan renkaisen osalta.

4.2. Vierintämelumittausten regressioanalyysi

Vierintämelun taso LR desibeleinä dB(A) määritetään regressioanalyysillä seuraavasti:

Formula

jossa:

	on desibeleinä dB(A) mitattujen vierintämelutasojen Li keskiarvo:
n	kun n on mittausten lukumäärä (n ≥ 16),
	on logaritmisten nopeuksien Vi keskiarvo: kun νi = lg (Vi/Vref)
a	on regressiosuoran kulmakerroin desibeleinä dB(A):

4.3. Lämpötilan oikaisu

C1- ja C2-luokan renkaiden osalta lopullinen tulos normalisoidaan testauspinnan viitelämpötilan θref mukaisesti oikaisemalla lämpötila seuraavasti:

LR(θref) = LR(θ) + K(θref – θ)

jossa:	θ	= mitattu testauspinnan lämpötila,
jossa:	θref	= 20 °C,

C1-luokan renkaiden osalta kerroin K on –0,03 db(A)/°C, kun θ > θref ja –0,06 dB(A)/°C kun θ < θref.

C2-luokan renkaiden osalta kerroin K on –0,02 db(A)/°C.

Jos mitattu testauspinnan lämpötila ei muutu enempää kuin 5 °C kaikissa mittauksissa, jotka ovat tarpeen yhden rengassarjan melutason määrittämiseksi, lämpötilan oikaisu voidaan tehdä ainoastaan viimeisen raportoidun vierintämelutason osalta siten kuin edellä on esitetty käyttäen mitattujen lämpötilojen aritmeettista keskiarvoa. Muutoin kukin mitattu äänitaso Li on oikaistava käyttäen äänimittauksen aikana vallinnutta lämpötilaa.

Lämpötilaa ei oikaista C3-luokan renkaiden osalta.

4.4. Jotta mittausvälineiden poikkeamat otettaisiin huomioon, edellä 4.3 kohdan mukaisesti määritetyistä tuloksista vähennetään 1 dB(A).

4.5. Lopullinen tulos eli vierintämelun taso LR(θref) desibeleinä dB(A), kun lämpötila on oikaistu, pyöristetään lähimpään alempaan kokonaisluvun arvoon.

Kuva 1

Mikrofonien paikat mittausta suoritettaessa

Lisäys

Testausseloste

OSA 1 – SELOSTE

1. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos: …

2. Hakijan nimi ja osoite: …

3. Testausselosteen nro: …

4. Valmistaja ja tuotemerkki tai kauppanimi: …

5. Rengasluokka (C1, C2 tai C3): …

6. Käyttöluokka: …

7. Äänitaso liitteessä 3 olevien 4.4 ja 4.5 kohdan mukaisesti: … dB(A) vertailunopeudella 70/80 km/h (1)

8. Huomautuksia (jos sellaisia on): …

9. Päiväys: …

10. Allekirjoitus: …

OSA 2 – TESTITIEDOT

1. Testin päivämäärä: …

2. Testiajoneuvo (merkki, malli, vuosi, muutokset jne.): …

2.1. Testiajoneuvon akseliväli: … mm

3. Testausradan sijainti: …

3.1. Radan ISO 10844:1994 -standardin mukaisen sertifioinnin päivämäärä: …

3.2. Myöntäjä: …

3.3. Sertifiointimenetelmä: …

4. Rengastestin tiedot: …

4.1. Renkaan kokomerkintä: …

4.2. Renkaan huoltokuvaus: …

4.3. Viitepaine: … kPa

4.4. Testitiedot

	Vasen eturengas	Oikea eturengas	Vasen takarengas	Oikea takarengas
Testausmassa (kg)
Renkaan kantavuusluku (%)
Rengaspaine (kylmä) (kPa)

4.5. Testausvanteen leveyden koodi: …

4.6. Lämpötilan mittausanturin tyyppi: …

5. Pätevät testitulokset:

Testin nro	Testinopeus km/h	Ajosuunta	Äänitaso vasen (2) mitattu dB(A)	Äänitaso oikea (2) mitattu dB(A)	Ilman lämpötila °C	Radan lämpötila °C	Äänitaso vasen (2) lämpötilaoikaistu dB(A)	Äänitaso oikea (2) lämpötilaoikaistu dB(A)	Huomautuksia
1
2
3
4
5
6
7
8

5.1. Regressiosuoran kulmakerroin: …

5.2. Äänitaso liitteessä 3 olevan 4.3 kohdan mukaisen lämpötilaoikaisun jälkeen: … dB(A)

(1) Tarpeeton yliviivataan.

(2) Suhteessa ajoneuvoon.

LIITE 4

TESTIPAIKKAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä esitetään testiradan fyysisiin ominaisuuksiin ja testiradan pinnoittamiseen liittyvät vaatimukset. Näissä standardiin (1) perustuvissa vaatimuksissa kuvataan vaaditut fyysiset ominaisuudet sekä niiden testausmenetelmät.

2. VAADITUT PINNAN OMINAISUUDET

Pintaa pidetään standardin mukaisena, jos sen rakenne ja tyhjätila tai äänen absorptiokerroin on mitattu ja täyttää kaikki 2.1–2.4 kohdassa esitetyt vaatimukset ja jos suunnitteluvaatimukset on täytetty (3.2 kohta).

2.1. Tyhjätila tiivistyksen jälkeen

Tyhjätila (VC) testiradan pinnoitesekoituksessa ei saa olla suurempi kuin 8 %. Mittausmenetelmän osalta katso 4.1 kohta.

2.2. Äänen absorptiokerroin

Jos pinta ei täytä vaatimuksia tyhjätilan osalta, se on hyväksyttävä vain, jos äänen absorptiokerroin α on ≤ 0,10. Mittausmenetelmän osalta katso 4.2 kohta. Edellä 2.1 ja 2.2 kohdan vaatimukset täyttyvät myös, jos vain äänen absorptio on mitattu ja sen on todettu olevan α ≤ 0,10.

Huom. Merkityksellisin ominaisuus on äänen absorptio, vaikka tyhjätila tiivistyksen jälkeen on tienrakentajille tutumpi ominaisuus. Äänen absorptio on kuitenkin mitattava vain, jos pinta ei ole tyhjätilaa koskevien vaatimusten mukainen. Tämä on perusteltua siksi, että tyhjätilaan liittyy sekä mittauksen että merkityksen kannalta suurehkoja epävarmuuksia ja joitakin pintoja saatetaan erheellisesti hylätä ainoastaan tyhjätilamittausten perusteella.

2.3. Pintakarkeuden syvyys

Tilavuusmittaria käyttäen mitatun (ks. 4.3 kohta) pintakarkeuden syvyyden (TD) on oltava:

TD ≥ 0,4 mm

2.4. Pinnan tasalaatuisuus

On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta pinta saadaan mahdollisimman tasalaatuiseksi testialueen sisäpuolella. Tämä koskee pintakarkeutta ja tyhjätilaa, mutta on myös huomattava, että jos jyräys on tehokkaampaa tietyissä paikoissa kuin muualla, pintakarkeus saattaa olla paikoin erilaista ja tasalaatuisuuden puuttuessa voi myös syntyä kuoppia.

2.5. Testausjakso

Sen tarkastamiseksi, että pinta jatkuvasti täyttää tämän standardin mukaiset vaatimukset pintakarkeuden, tyhjätilan tai äänen absorption osalta, pinta on tarkastettava säännöllisesti seuraavin väliajoin:

(a)

Tyhjätilan (VC) ja äänen absorption (α) osalta:

Kun pinta on uusi:

Jos pinta uutena täyttää vaatimukset, muita säännöllisiä testejä ei tarvita. Jos pinta ei uutena täytä vaatimuksia, se voi täyttää ne myöhemmin, koska pinnat yleensä aikaa myöten tukkeutuvat ja tiivistyvät.

(b)

Pintakarkeuden syvyyden (TD) osalta:

Kun pinta on uusi:

Kun melutesti alkaa (Huom.: aikaisintaan neljä viikkoa rakentamisen jälkeen);

tämän jälkeen aina 12 kuukauden välein.

3. TESTIPINNAN SUUNNITTELU

3.1. Alue

Testirataa suunniteltaessa on vähimmäisvaatimuksena varmistaa, että testirata eli alue, jonka ajoneuvot ylittävät testin aikana, on päällystetty erityisellä testipinnoitteella, ja siinä on asianmukaiset reuna-alueet turvallista ja sujuvaa ajoa varten. Tämä edellyttää, että radan leveys on vähintään 3 m ja pituus ylittää linjat AA ja BB vähintään 10 metrillä molemmissa päissä. Kuvassa 1 esitetään asianmukainen testauspaikka ja osoitetaan vähimmäisalue, joka on koneellisesti päällystettävä erityisellä testipinnoitteella ja tiivistettävä. Liitteessä 3 olevan 3.2 kohdan mukaisesti mittaukset on tehtävä ajoneuvon kummaltakin puolelta. Tämä voidaan toteuttaa joko niin, että mitataan kahdella mikrofonilla (yksi radan kummallakin puolella) ja ajetaan yhteen suuntaan, tai niin, että mitataan ainoastaan yhdellä mikrofonilla, joka on radan jommallakummalla puolella, ja ajetaan ajoneuvoa molempiin suuntiin. Jos käytetään jälkimmäistä menetelmää, radan senpuoleiselle pinnalle, jolla ei ole mikrofonia, ei ole asetettu vaatimuksia.

Kuva 1

Testipintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Varjostettua osaa kutsutaan ”testialueeksi”

Huom. Tällä säteellä ei saa olla suuria esineitä, joista aiheutuu huomattavaa akustista heijastumaa.

3.2. Pinnan suunnittelu ja valmistelu

3.2.1. Pinnan vähimmäisvaatimukset

Testipinnan on täytettävä seuraavat neljä vaatimusta:

3.2.1.1.

Sen on oltava tiivistä asfalttibetonia.

3.2.1.2.

Sepelin suurimman koon on oltava 8 mm (toleranssit sallitaan 6,3 ja 10 mm välillä).

3.2.1.3.

Kulutuskerroksen paksuuden on oltava ≥ 30 mm.

3.2.1.4.

Sideaineen on oltava suoraan imeytettyä, muuttumatonta bitumilajiketta.

3.2.2. Suunnitteluohjeet

Kiviaineksen rakeisuuskäyrä, jolla saavutetaan toivotut ominaisuudet, esitetään kuvassa 2. Sen tarkoituksena on toimia ohjeena testipinnan rakentajalle. Lisäksi taulukossa 1 on tiettyjä yleisohjeita tarvittavan pintakarkeuden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Rakeisuuskäyrä koostuu seuraavasta kaavasta:

P (läpikulkeutuvuusprosentti) = 100 · (d/dmax) 1/2

jossa:

seulan neliömäisen silmän koko millimetreinä,

dmax

8 mm keskimmäiselle käyrälle,

10 mm alemmalle toleranssikäyrälle,

6,3 mm ylemmälle toleranssikäyrälle.

Kuva 2

Kiviaineksen rakeisuuskäyrä asfalttiseoksessa toleransseineen

Edellisen lisäksi annetaan seuraavat suositukset:

(a)	Hiekkaosassa (0,063 mm < seulan reikien mitta < 2 mm) saa olla enintään 55 % luonnonhiekkaa, ja siinä on oltava vähintään 45 % rouhittua hiekkaa.

(b)	Pohjan ja alusrakenteen avulla on saatava aikaan parhaiden tienrakennusperiaatteiden mukainen hyvä stabiilius ja tasaisuus.

(c)	Kiviainekset on murskattava (100 % murskattuja osia) ja niiden on oltava sellaista raaka-ainetta, joka kestää hyvin murskausta.

(d)	Sekoituksessa käytettävät kiviainekset on pestävä.

(e)	Pinnalle ei saa lisätä lisäkiviaineksia.

(f)	Sideaineen PEN-arvona ilmaistun kovuuden on oltava 40–60, 60–80 tai jopa 80–100 kyseessä olevan maan ilmastollisista olosuhteista riippuen. Sääntönä on, että on käytettävä niin kovaa sideainetta kuin mahdollista edellyttäen, että tämä on tavanmukainen käytäntö.

(g)

Seoksen lämpötila ennen jyräystä on valittava niin, että jyräyksen tuloksena saadaan vaadittu tyhjätila. Edellä 2.1–2.4 kohdassa esitettyjen vaatimusten täyttymiseen ja vaaditun tiiviyden saavuttamiseen vaikuttavat seoksen asianmukaisen lämpötilan lisäksi myös jyräyskertojen määrä ja jyräysajoneuvon valinta.

Taulukko 1

Suunnitteluohjeita

	Tavoitearvot		Toleranssit
	suhteessa seoksen kokonaismassaan	suhteessa kiviaineksen massaan	Toleranssit
Kiviainesten massat seulassa neliömäiset aukot (SM) > 2 mm	47,6 %	50,5 %	± 5
Hiekan massa 0,063 < SM < 2 mm	38,0 %	40,2 %	± 5
Täyteaineen massa SM < 0,063 mm	8,8 %	9,3 %	± 5
Sideaineen (bitumin) massa	5,8 %	määrittelemättä	± 0,5
Kiviainesten maksimikoko	8 mm		6,3–10
Sideaineen kovuus	(ks. 3.2.2. (f) kohta)
Kiillottuvuus	> 50
Kompaktisuus suhteessa MARSHALL-kompaktisuuteen	98 %

4. TESTAUSMENETELMÄ

4.1. Tyhjätilan mittaus

Tämän mittauksen suorittamiseksi radasta on otettava porausnäytteitä vähintään neljästä eri kohdasta tasaisin välein testialueelta linjojen AA ja BB väliltä (ks. kuva 1). Tasalaatuisuuden varmistamiseksi ja epätasaisuuden välttämiseksi porausnäytteitä ei saisi ottaa itse ajourista, vaan niiden läheisyydestä. Kaksi porausnäytettä (vähintään) olisi otettava ajourien läheisyydestä ja (vähintään) yksi porausnäyte olisi otettava suunnilleen ajourien ja kunkin mikrofonin sijaintipaikan puolivälistä.

Jos on syytä epäillä, että tasalaatuisuusvaatimus ei täyty (ks. 2.4 kohta), porausnäytteet on otettava useammasta paikasta testialueella.

Tyhjätila tiivistyksen jälkeen on määritettävä jokaisesta porausnäytteestä. Sitten on laskettava porausnäytteiden keskiarvo ja verrattava saatua arvoa 2.1 kohdan vaatimukseen. Lisäksi yhdenkään porausnäytteen tyhjätila ei saa olla suurempi kuin 10 %.

Tienpinnan rakentajan on otettava huomioon ongelma, joka saattaa ilmetä, kun testialuetta lämmitetään putkilla tai sähköjohdoilla ja porausnäytteet otetaan tältä alueelta. Asennukset on suunniteltava huolella myöhempiä lisäporausnäytteitä ajatellen. On suositeltavaa jättää joitakin noin 200 mm × 300 mm suuruisia alueita ilman johtoja tai putkia tai sijoittaa jälkimmäiset tarpeeksi syvälle, etteivät ne vahingoitu pintakerroksesta otettavien porausnäytteiden yhteydessä.

4.2. Äänen absorptiokerroin

Äänen absorptiokerroin (tavanomainen ilmaantuvuus) on mitattava impedanssiputkimenetelmällä käyttäen menettelyä, joka esitetään standardissa ISO 10534-1:1996 tai ISO 10534-2:1998.

Testinäytteisiin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin tyhjätilan mittauksessa (ks. 4.1 kohta). Äänen absorptio on mitattava 400–800 Hz:n ja 800–1 600 Hz:n alueilla (vähintään terssin keskitaajuuksilla) ja suurimmat arvot on kirjattava molemmilta taajuusalueilta. Sitten jokaisen testinäytteen arvoista lasketaan keskiarvo lopputuloksen saamiseksi.

4.3. Makrokarkeuden mittaus

Tämän standardin mukaisesti makrokarkeuden mittaus on tehtävä vähintään kymmenestä paikasta tasaisin välein ajourilta koko testiradan alueelta ja keskiarvo on mitattava ja verrattava sitä tarkoitettuun makrokarkeuden vähimmäissyvyyteen. Menetelmän kuvauksen osalta ks. standardi ISO 10844:1994.

5. AJALLINEN STABILITEETTI JA KUNNOSSAPITO

5.1. Ajan vaikutus

Kuten monilla muillakin pinnoilla, voidaan testipinnalta mitattavan vierintämelun odottaa lisääntyvän jonkin verran rakentamista seuraavien 6–12 kuukauden ajan.

Pinta saavuttaa vaaditut ominaisuudet aikaisintaan neljä viikkoa rakentamisen jälkeen. Ajan vaikutus kuorma-autojen aiheuttamaan meluun on yleensä pienempi kuin henkilöautojen aiheuttamaan meluun.

Ajallinen stabiliteetti määräytyy ennen kaikkea pinnalla liikkuvien ajoneuvojen aiheuttaman hioutumisen ja tiivistymisen kautta. Pinta on tarkastettava säännöllisesti 2.5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5.2. Pinnan kunnossapito

Irtokivet ja pöly, jotka saattavat huomattavasti vähentää tehokasta pintakarkeutta, on poistettava pinnalta. Talvi-ilmaston maissa käytetään joskus suolaa jään sulattamiseen. Suola voi muuttaa pintaa tilapäisesti tai jopa pysyvästi lisäten samalla melua. Suolaamista ei siis suositella.

5.3. Testialueen uudelleenpäällystäminen

Jos testirataa on korjattava, on yleensä tarpeen päällystää uudestaan ainoastaan ajokaista (3 m leveä kuvassa 1), jolla ajoneuvot liikkuvat, jos testialue kaistan ulkopuolella täytti tyhjätilan tai äänen absorption vaatimukset sitä mitattaessa.

6. PINTAAN JA SEN TESTAUKSEEN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

6.1. Testipintaan liittyvät asiakirjat

Seuraavat tiedot on ilmoitettava testipintaa kuvaavassa asiakirjassa:

6.1.1.

testiradan sijainti;

6.1.2.

sideaineen tyyppi ja kestävyys, kiviaineksen tyyppi, betonin teoreettinen suurin tiheys (DR), kulutuskerroksen paksuus ja testiradasta otetuista porausnäytteistä määritelty rakeisuuskäyrä;

6.1.3.

tiivistysmenetelmä (esim. jyrän tyyppi ja massa, ajokertojen määrä);

6.1.4.

sekoituksen lämpötila, ympäröivän ilman lämpötila ja tuulen nopeus pinnan rakentamisen aikana;

6.1.5.

pinnan rakennuspäivämäärä ja urakoitsijan nimi;

6.1.6.

kaikkien testien tai vähintään viimeisimmän testin tulokset, joissa on oltava:

6.1.6.1.

tyhjätila tiivistyksen jälkeen kustakin porausnäytteestä;

6.1.6.2.

ne testialueen kohdat, joista porausnäytteet tyhjätilan mittausta varten on otettu;

6.1.6.3.

jokaisen porausnäytteen äänen absorptiokerroin (jos se on mitattu). Tarkennettava tulokset erikseen jokaisesta porausnäytteestä ja jokaiselta taajuusalueelta, sekä yleinen keskiarvo;

6.1.6.4.

ne testialueen kohdat, joista porausnäytteet äänen absorption mittausta varten on otettu;

6.1.6.5.

pintakarkeuden syvyys sekä testien määrä ja keskihajonta;

6.1.6.6.

edellä olevan 6.1.6.1 ja 6.1.6.2 kohdan mukaiset testit suorittanut laitos ja käytetyt laitetyypit;

6.1.6.7.

testi(e)n päivämäärä ja päivä, jona porausnäytteet testiradasta on otettu.

6.2. Ajoneuvolle testipinnalla suoritettuja melutestejä koskevat asiakirjat

Asiakirjassa, jossa kuvataan ajoneuvolle testipinnalla suoritettu melutesti (suoritetut melutestit), on mainittava, täyttyivätkö kaikki standardin vaatimukset vai eivät. Tässä on viitattava 6.1 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan, jossa kuvataan asian vahvistavat tulokset.

(1) ISO 10844:1994.

LIITE 5

MÄRKÄPIDON TESTAUSMENETELMÄ

1. YLEISET TESTAUSOLOSUHTEET

1.1. Radan ominaisuudet

Radalla on oltava tiivis asfalttipäällyste, eikä sen kaltevuus mihinkään suuntaan saa olla suurempi kuin 2 %. Radan on oltava yhtenäinen iän, koostumuksen ja kulumisen osalta, eikä siinä saa olla irtoainesta tai epäpuhtauksia. Sepelin suurin sallittu koko on 8 mm (toleranssit sallitaan 8 ja 13 mm:n välillä), ja standardin ASTM E-965 mukaisesti mitattu hiekan syvyys saa olla 0,7 ± 0,3 mm.

Märän radan pintakitka-arvo määritellään jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

1.1.1.

Vakiomuotoisen vertailurenkaan (SRTT) menetelmä

SRTT-renkaalla ja 2.1 kohdassa kuvaillulla menetelmällä mitattuna keskimääräisen kitkakertoimen huippuarvon (PBFC) on oltava 0,6–0,8. Mitatut arvot oikaistaan lämpötilan vaikutusten osalta seuraavasti:

PBFC = PBFC (mitattu arvo) + 0,003 · 5(t – 20)

jossa ”t” on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteissa.

Testi suoritetaan märkäpitotestissä käytettävillä ajokaistoilla ja ajomatkalla.

1.1.2.

BPN (British pendulum number) -menetelmä

Märän radan keskimääräisen BPN-luvun, joka mitataan standardissa ASTM 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 1998) määritellyn menettelyn mukaisesti ja käyttäen standardissa ASTM E 501 94 tarkennettua liukukappaletta, on oltava lämpötilan oikaisun jälkeen 40–60. Seuraavaa kaavaa voidaan käyttää, ellei heilurin valmistaja ole antanut lämpötilan oikaisua koskevia suosituksia:

BPN = BPN (mitattu arvo) + 0,34 · t – 0,0018 · t2 – 6,1

jossa ”t” on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteissa.

Märkäpitotesteissä käytettävien ajokaistojen BPN-luku on mitattava 10 metrin välein koko kaistan pituudella. BPN mitataan 5 kertaa kussakin kohdassa, ja keskimääräisten BPN-lukujen vaihtelukerroin saa ylittyä enintään 10 %:n verran.

1.1.3.

Tyyppihyväksyntäviranomainen varmistaa testausselosteissa esitettävien tietojen perusteella, että radan ominaisuudet täyttävät vaatimukset.

1.2. Kasteluolosuhteet

Pinta voidaan kastella radan viereltä tai testiajoneuvoon tai perävaunuun kiinnitetyllä kastelujärjestelmällä.

Jos pinta kastellaan radan viereltä, sitä on kasteltava vähintään puolen tunnin ajan ennen testiä, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Radan viereltä tehtävää kastelua suositellaan jatkettavaksi keskeytyksettä testin aikana.

Veden syvyyden on oltava 0,5–1,5 mm.

1.3. Tuuliolosuhteet eivät saa haitata pinnan kastelua (tuulensuojat sallitaan).

Märän pinnan lämpötilan on oltava 5 °C–35 °C, ja se saa vaihdella testin aikana enintään 10 °C.

2. TESTAUSMENETELMÄ

Suhteellinen märkäpito määritellään käyttämällä joko

(a)	perävaunua tai renkaiden arviointiin tarkoitettua erityisajoneuvoa, tai

(b)	vakiotuotannon mukaista henkilöajoneuvoa (M1-luokka sellaisena kuin se määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevassa konsolidoidussa päätöslauselmassa (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2 sellaisena kuin sen on viimeksi muutettuna versiolla Amend.4).

2.1. Testaus perävaunulla tai renkaiden arviointiin tarkoitetulla erityisajoneuvolla

2.1.1. Perävaunun ja vetävän ajoneuvon yhdistelmän tai renkaiden arviointiajoneuvon on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.1.1.1.

Sen on voitava ylittää suurin testausnopeus 67 km/h ja säilyttää vaadittu testausnopeus 65 ± 2 km/h, kun jarrutus on voimakkain.

2.1.1.2.

Siinä on oltava testauspaikalla varustettu akseli, jossa on hydraulinen jarru- ja toimijärjestelmä, jota voidaan tarvittaessa ohjata vetävästä ajoneuvosta. Jarrutusjärjestelmän on kyettävä tuottamaan riittävän voimakas jarrumomentti kitkakertoimen huippuarvon saavuttamiseksi kullakin testattavalla rengaskoolla ja rengaskuormituksella.

2.1.1.3.

Sen on pidettävä testattavana olevan pyörän ja renkaan yhdistelmän aurauskulma ja kallistuma koko testin ajan sellaisina, että ne poikkeavat enintään ± 0,5° kuormitetulla testirenkaalla saavutetuista staattisista arvoista.

2.1.1.4.

Perävaunun tapauksessa vetävän ajoneuvon ja perävaunun välisen mekaanisen kytkentälaitteen on oltava sellainen, että kun vetävä ajoneuvo ja perävaunu on kytketty toisiinsa, perävaunun vetotanko tai vetotangon osa, jossa jarrutusvoiman mittausanturi sijaitsee, on vaakasuorassa tai laskee takaa eteenpäin enintään 5o:n kulmassa. Kytkimen liitoskohdan keskiviivan ja perävaunun akselin poikittaisen keskiviivan välillä on oltava pituussuunnassa vähintään 10 kertaa kytkimen korkeutta vastaava etäisyys.

2.1.1.5.

Ajoneuvoissa, joihin sisältyy radan kastelujärjestelmä, vedenjakelusuuttimien on oltava sellaiset, että ne levittävät yhtenäisen vesikerroksen, joka ulottuu vähintään 25 mm renkaan kosketuspinnan leveyden ulkopuolelle. Suuttimet on suunnattava alaspäin 20–30 asteen kulmassa, ja niiden on kohdistuttava radan pintaan 250 mm – 450 mm renkaan kosketuspinnan keskikohdan edessä. Suuttimien on oltava 25 mm:n korkeudella tai vähimmäiskorkeudella, jolla vältetään kaikki esteet radan pinnalla, mutta ne saavat olla enintään 100 mm:n korkeudella. Vesi on syötettävä voimakkuudella, jolla varmistetaan 0,5 mm:n – 1,5 mm:n vedensyvyys, ja se saa vaihdella testin aikana enintään ± 10 %. Testissä, jossa nopeus on 65 km/h, veden syöttövoimakkuus on tavallisesti 18 ls–1 jokaista kasteltavan radan pinnan leveysmetriä kohti.

Järjestelmän on levitettävä vettä siten, että rengas ja sen edellä oleva radan pinta ovat märät ennen kuin jarrutus alkaa ja koko testin ajan.

2.1.2. Testausmenettely

2.1.2.1. Testirenkaasta on poistettava kaikki valusta johtuvat kohoumat, jotka saattavat vaikuttaa testiin.

2.1.2.2. Testirengas asennetaan testausvanteeseen, jonka renkaan valmistaja on ilmoittanut hyväksyntää koskevassa hakemuksessa, ja täytetään ilmalla paineeseen 180 kPa, kun kyseessä on SRTT tai vakiorengas, tai paineeseen 220 kPa, kun kyseessä on vahvistettu tai extra load -rengas.

2.1.2.3. Rengasta pidetään vähintään kaksi tuntia testausradan lähellä siten, että sen lämpötila vakiintuu testausalueen lämpötilan mukaiseksi. Renkaita ei saa altistaa suoralle auringonpaisteelle lämpötilan vakiinnuttamisen aikana.

2.1.2.4. Rengasta kuormitetaan seuraavasti:

(a)	445–508 kg, kun kyseessä on SRTT; ja

(b)	muussa tapauksessa 70–80 % renkaan kantavuuslukua vastaavasta kuormituksesta.

2.1.2.5. Vähän ennen testiä radalla tehdään vähintään 10 jarrutuskoetta sillä radan osuudella, jota käytetään testausohjelmassa, mutta sellaisella renkaalla, jota ei käytetä ohjelmassa.

2.1.2.6. Juuri ennen testiä rengaspaine tarkistetaan ja säädetään tarvittaessa 2.1.2.2 kohdan mukaiseksi.

2.1.2.7. Testausnopeus on 63–67 km/h, ja nopeus säilytetään näissä rajoissa koko testausajon ajan.

2.1.2.8. Testin ajosuunta on sama kaikissa testisarjoissa ja se on testirenkaalle sama kuin SRTT:lle, jonka suorituskykyyn testirengasta verrataan.

2.1.2.9. Testirengaskokoonpanoa jarrutetaan siten, että jarrutuksen huippuarvo saavutetaan 0,2–0,5 sekunnin kuluessa jarrujen aktivoinnista.

2.1.2.10. Uudelle renkaalle tehdään kaksi koeajoa renkaan esikäsittelemiseksi. Näiden koeajojen yhteydessä voidaan tarkistaa tallennuslaitteiden toiminta, mutta tuloksia ei oteta huomioon suorituskyvyn arvioinnissa.

2.1.2.11. Kun renkaan suorituskykyä arvioidaan suhteessa SRTT:n suorituskykyyn, jarrutustesti toteutetaan samassa testiradan pisteessä ja samalla kaistalla.

2.1.2.12. Testausjärjestys on seuraava:

R1 – T – R2

jossa

R1 on SRTT:n alkuperäinen testi, R2 on SRTT:n uusintatesti ja T on arvioitavan ehdokasrenkaan testi.

Enintään kolme ehdokasrengasta voidaan testata ennen SRTT:n testin uusimista, esimerkiksi seuraavasti:

R1 – T1 – T2 – T3 – R2

2.1.2.13. Keskimääräinen kitkakertoimen huippuarvo (PBFC) lasketaan vähintään kuudesta pätevästä tuloksesta.

Jotta tulos olisi pätevä, vaihtelukerroin – joka on määritelmän mukaan standardipoikkeama jaettuna keskimääräisellä tuloksella ilmaistuna prosenttiosuutena – saa olla enintään 5 %. Jos tähän ei päästä SRTT:n uusintatestauksessa, ehdokasrenkaiden arviointi hylätään ja testi uusitaan kokonaisuudessaan.

2.1.2.14. Keskimääräisen PBFC:n käyttö kussakin testausajojen sarjassa:

Jos testausjärjestys on R1 – T – R2, SRTT:n PBFC, johon ehdokasrenkaan suorituskykyä verrataan, on

(R1 + R2)/2

jossa

R1 on SRTT:n ensimmäisen testausajojen sarjan keskimääräinen PBFC ja R2 SRTT:n toisen testausajojen sarjan keskimääräinen PBFC.

Jos testausjärjestys on R1 – T1 – T2 – R2, SRTT:n PBFC on

2/3 R1 + 1/3 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T1 ja

1/3 R1 + 2/3 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T2.

Jos testausjärjestys on R1 – T1 – T2 – T3 – R2, SRTT:n PBFC on

3/4 R1 + 1/4 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T1

(R1 + R2)/2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T2 ja

1/4 R1 + 3/4 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T3.

2.1.2.15. Märkäpitoindeksi (G) lasketaan seuraavasti:

Formula

2.2. Testaus vakioajoneuvolla

2.2.1. Ajoneuvon on oltava M1-luokan vakioajoneuvo, joka kulkee vähintään 90 km/h ja joka on varustettu lukkiutumattomalla jarrujärjestelmällä (ABS).

2.2.1.1. Ainoat ajoneuvossa sallitut muutokset ovat seuraavat:

(a)	tavallista laajemman pyörä- ja rengaskokojen valikoiman mahdollistaminen,

(b)	ajojarrun ohjauksen mekaanisen (mukaan lukien hydraulisen, sähkötoimisen tai pneumaattisen) käytön mahdollistaminen. Järjestelmää voidaan käyttää automaattisesti radalla tai sen läheisyydessä olevien laitteiden lähettämillä signaaleilla.

2.2.2. Testausmenettely

2.2.2.1. Testirenkaista on poistettava kaikki valusta johtuvat kohoumat, jotka saattavat vaikuttaa testiin.

2.2.2.2. Testirengas asennetaan testausvanteeseen, jonka renkaan valmistaja on ilmoittanut hyväksyntää koskevassa hakemuksessa, ja täytetään ilmalla paineeseen 220 kPa.

2.2.2.3. Rengasta pidetään vähintään kaksi tuntia testausradan lähellä siten, että sen lämpötila vakiintuu testausalueen lämpötilan mukaiseksi. Renkaita ei saa altistaa suoralle auringonpaisteelle lämpötilan vakiinnuttamisen aikana.

2.2.2.4. Renkaan staattinen kuormitus on

(a)	381–572 kg, kun kyseessä on SRTT; ja

(b)	muussa tapauksessa 60–90 % renkaan kantavuuslukua vastaavasta kuormituksesta.

Saman akselin renkaisiin kohdistuva kuormitus saa vaihdella niin, että kevyemmin kuormattuun renkaaseen kohdistuva kuormitus on vähintään 90 % kuormituksesta, joka kohdistuu raskaammin kuormitettuun renkaaseen.

2.2.2.5. Vähän ennen testiä radalla tehdään vähintään 10 jarrutuskoetta nopeudesta 90 km/h nopeuteen 20 km/h sillä radan osuudella, jota käytetään testausohjelmassa, mutta sellaisilla renkailla, jota ei käytetä ohjelmassa.

2.2.2.6. Juuri ennen testiä rengaspaine tarkistetaan ja säädetään tarvittaessa 2.2.2.2 kohdan mukaiseksi.

2.2.2.7. Alkunopeudessa 87–83 km/h ajojarruihin kohdistetaan tasainen voima, joka riittää aktivoimaan ABS-järjestelmän kaikissa ajoneuvon pyörissä ja jolla saavutetaan vakaa hidastuvuus ennen kuin ajoneuvon nopeus on laskenut arvoon 80 km/h. Tätä voimaa ylläpidetään ajoneuvon pysähtymiseen asti.

Jarrutustestin aikana käsivaihteiston kytkin on irti kytkettynä tai automaattisen vaihteiston valitsin on vapaa-asennossa.

2.2.2.8. Testin ajosuunta on sama kaikissa testisarjoissa ja se on testirenkaalle sama kuin SRTT:lle, jonka suorituskykyyn testirengasta verrataan.

2.2.2.9. Uusille renkaille tehdään kaksi koeajoa renkaiden esikäsittelemiseksi. Näiden koeajojen yhteydessä voidaan tarkistaa tallennuslaitteiden toiminta, mutta tuloksia ei oteta huomioon suorituskyvyn arvioinnissa.

2.2.2.10. Kun renkaan suorituskykyä arvioidaan suhteessa SRTT:n suorituskykyyn, jarrutustesti toteutetaan samassa testiradan pisteessä ja samalla kaistalla.

2.2.2.11. Testausjärjestys on seuraava:

R1 – T – R2

jossa

R1 on SRTT:n alkuperäinen testi, R2 on SRTT:n uusintatesti ja T on arvioitavan ehdokasrenkaan testi.

Enintään kolme ehdokasrengasta voidaan testata ennen SRTT:n testin uusimista, esimerkiksi seuraavasti:

R1 – T1 – T2 – T3 – R2

2.2.2.12. Keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus (MFDD) nopeuksien 80 km/h ja 20 km/h välillä lasketaan vähintään kolmesta pätevästä tuloksesta SRTT:n osalta ja kuudesta pätevästä tuloksesta ehdokasrenkaiden osalta.

Keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus (MFDD) lasketaan seuraavasti:

MFDD = 231.48/S

jossa

S on mitattu hidastumismatka nopeudesta 80 km/h nopeuteen 20 km/h.

Jotta tulos olisi pätevä, vaihtelukerroin – joka on määritelmän mukaan standardipoikkeama jaettuna keskimääräisellä tuloksella ilmaistuna prosenttiosuutena – saa olla enintään 3 %. Jos tähän ei päästä SRTT:n uusintatestauksessa, ehdokasrenkaiden arviointi hylätään ja testi uusitaan kokonaisuudessaan.

Laskettujen MFDD-arvojen keskiarvo määritellään kunkin testausajojen sarjan osalta.

2.2.2.13. Keskimääräisen MFDD-arvon käyttö kussakin testausajojen sarjassa:

Jos testausjärjestys on R1 – T – R2, SRTT:n MFDD, johon ehdokasrenkaan suorituskykyä verrataan, on

(R1 + R2)/2

jossa

R1 on SRTT:n ensimmäisen testausajojen sarjan keskimääräinen MFDD ja R2 SRTT:n toisen testausajojen sarjan keskimääräinen MFDD.

Jos testausjärjestys on R1 – T1 – T2 – R2, SRTT:n MFDD on

2/3 R1 + 1/3 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T1 ja

1/3 R1 + 2/3 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T2.

Jos testausjärjestys on R1 – T1 – T2 – T3 – R2, SRTT:n MFDD on

3/4 R1 + 1/4 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T1

(R1 + R2)/2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T2 ja

1/4 R1 + 3/4 R2 vertailussa ehdokasrenkaaseen T3.

2.2.2.14. Märkäpitoindeksi (G) lasketaan seuraavasti:

Formula

2.2.2.15. Jos ehdokasrenkaita ei voida asentaa samaan ajoneuvoon kuin SRTT, esimerkiksi rengaskoon takia tai siksi, ettei vaadittua kuormitusta voida saavuttaa, vertailussa käytetään välirenkaita eli ”tarkistusrenkaita” ja kahta eri ajoneuvoa. Yhteen ajoneuvoon on voitava asentaa SRTT ja tarkistusrengas ja toiseen ajoneuvoon on voitava asentaa tarkistusrengas ja ehdokasrengas.

2.2.2.15.1. Tarkistusrenkaan märkäpitoindeksi suhteessa SRTT:hen (G1) ja ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi suhteessa tarkistusrenkaaseen (G2) määritellään 2.2.2.1–2.2.2.15 kohdassa kuvaillulla menetelmällä.

Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi suhteessa SRTT:hen on näin saadun kahden märkäpitoindeksin tulos, eli G1 × G2.

2.2.2.15.2. Kaikissa testeissä on käytettävä samaa rataa ja rataosuutta, ja ympäristöolojen on oltava samanlaiset; esimerkiksi märän radan pinnan lämpötila saa vaihdella enintään ± 5 °C. Kaikki testit on tehtävä samana päivänä.

2.2.2.15.3. Samaa tarkistusrenkaiden sarjaa käytetään vertailussa SRTT:hen ja ehdokasrenkaaseen, ja renkaat on asennettava samoihin asentoihin.

2.2.2.15.4. Testauksessa käytetyt tarkistusrenkaat varastoidaan samoissa olosuhteissa, joita SRTT:lle vaaditaan, eli standardin ASTM E 1136 – 93 (hyväksytty uudelleen vuonna 1998) mukaisesti.

2.2.2.15.5. SRTT ja tarkistusrenkaat hylätään, jos niissä havaitaan epätasaista kulumista tai vaurioita tai kun niiden suorituskyky vaikuttaa heikentyneen.

Lisäys

Testausseloste

(märkäpito)

OSA 1 – SELOSTE

1. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos: …

2. Hakijan nimi ja osoite: …

3. Testausselosteen nro: …

4. Valmistaja ja tuotemerkki tai kauppanimi: …

5. Rengasluokka (C1, C2 tai C3): …

6. Käyttöluokka: …

7. Pitokerroin märällä pinnalla suhteessa SRTT:hen 2.1.2.15. tai 2.2.2.15 kohdan mukaisesti: …

8. Huomautuksia (jos sellaisia on): …

9. Päiväys: …

10. Allekirjoitus: …

OSA 2 – TESTITIEDOT

1. Testin päivämäärä: …

2. Testiajoneuvo (merkki, malli, vuosi, muutokset jne. tai perävaunun tunnistetiedot): …

…

3. Testausradan sijainti: …

3.1. Testausradan ominaisuudet: …

3.2. Myöntäjä: …

3.3. Sertifiointimenetelmä: …

4. Testirenkaan tiedot: …

4.1. Renkaan kokomerkintä ja huoltokuvaus: …

4.2. Renkaan tuotemerkki ja kauppanimi: …

4.3. Viitepaine: kPa …

4.4. Testitiedot:

Rengas	SRTT	Ehdokasrengas	Tarkistusrengas
Testirenkaan kuormitus (kg)
Vedensyvyys (mm) (0,5–1,5 mm)
Märän radan keskilämpötila (°C) (5–35 °C)

4.5. Testausvanteen leveyskoodi: …

4.6. Lämpötilan mittausanturin tyyppi: …

4.7. SRTT:n tunnistetiedot …

5. Pätevät testitulokset:

Testin nro	Testinopeus (km/h)	Ajosuunta	SRTT	Ehdokasrengas	Tarkistusrengas	Kitkakertoimen huippuarvo (PBFC)	Keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus (MFDD)	Märkäpitoindeksi (G)	Huom.
1
2
3
4
5
6
7
8

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 231

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	51. vuosikerta 29. elokuu 2008

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
		Komission asetus (EY) N:o 843/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	1
		Komission asetus (EY) N:o 844/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, sellaisenaan vietävien valkoisen sokerin ja raakasokerin vientitukien vahvistamisesta	3
		Komission asetus (EY) N:o 845/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, sellaisenaan vietävien siirappien ja tiettyjen muiden sokerialan tuotteiden vientitukien vahvistamisesta	5
		Komission asetus (EY) N:o 846/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 900/2007 säädettyä pysyvää tarjouskilpailua varten	7
		Komission asetus (EY) N:o 847/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, valkoisen sokerin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 1060/2007 säädettyä pysyvää tarjouskilpailua varten	8
	*	Komission asetus (EY) N:o 848/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 2076/2002 ja päätöksen 2003/565/EY muuttamisesta neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn ajanjakson osalta ( 1 )	9
	*	Komission asetus (EY) N:o 849/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, alkoholin täydellistä denaturointia koskevien menetelmien molemminpuolisesta tunnustamisesta valmisteverottomuutta varten annetun asetuksen (EY) N:o 3199/93 muuttamisesta	11
	*	Komission asetus (EY) N:o 850/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, tietyissä GATT-kiintiöissä Amerikan yhdysvaltoihin vuonna 2009 vietävien juustojen vientitodistusten myöntämistä koskevan menettelyn aloittamisesta	12
		Komission asetus (EY) N:o 851/2008, annettu 28 päivänä elokuuta 2008, perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietäviin tiettyihin sokerialan tuotteisiin sovellettavien tukien määrien vahvistamisesta	17

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	MK	22,9
	XS	22,4
	ZZ	22,7
0707 00 05	JO	162,5
	MK	21,6
	TR	128,2
	ZZ	104,1
0709 90 70	TR	93,7
0709 90 70	ZZ	93,7
0805 50 10	AR	61,4
	CL	65,6
	UY	66,2
	ZA	73,8
	ZZ	66,8
0806 10 10	EG	190,0
	TR	113,6
	ZZ	151,8
0808 10 80	AR	89,1
	BR	96,4
	CL	91,6
	CN	74,3
	NZ	107,0
	US	113,4
	ZA	85,3
	ZZ	93,9
0808 20 50	AR	131,3
	CN	53,0
	TR	147,5
	ZA	97,8
	ZZ	107,4
0809 30	TR	141,0
0809 30	ZZ	141,0
0809 40 05	IL	129,9
	MK	62,1
	TR	107,3
	XS	62,1
	ZZ	90,4

Amerikan yhdysvaltojen yhtenäistetyn tariffinimikkeistön 4 luvun lisähuomautusten mukaiset ryhmät		Ryhmä ja kiintiö	Vuonna 2009 käytettävissä oleva määrä
Huomautuksen numero	Ryhmä		Tonnia
(1)	(2)	(3)	(4)
16	Not specifically provided for (NSPF)	16-Tokyo	908,877
16	Not specifically provided for (NSPF)	16-Uruguay	3 446,000
17	Blue Mould	17	350,000
18	Cheddar	18	1 050,000
20	Edam/Gouda	20	1 100,000
21	Italian type	21	2 025,000
22	Swiss or Emmenthaler cheese other than with eye formation	22-Tokyo	393,006
22	Swiss or Emmenthaler cheese other than with eye formation	22-Uruguay	380,000
25	Swiss or Emmenthaler cheese with eye formation	25-Tokyo	4 003,172
25	Swiss or Emmenthaler cheese with eye formation	25-Uruguay	2 420,000

CN-koodi	Tavaran kuvaus	Tuen määrä EUR/100 kg
		tukien ennakkovahvistusta käytettäessä	muissa tapauksissa
1701 99 10	valkoinen sokeri	14,96	14,96

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 117 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat renkaiden hyväksyntää vierintämelun ja märkäpidon osalta	19


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti