ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 188

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

51. vuosikerta
16. heinäkuu 2008


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 666/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyjen Kongon demokraattista tasavaltaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta annetun asetuksen (EY) N:o 889/2005 muuttamisesta

1

 

 

Komission asetus (EY) N:o 667/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

3

 

*

Komission asetus (EY) N:o 668/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 liitteiden II–V muuttamisesta työmenetelmien ja toimintaohjeiden osalta ( 1 )

5

 

*

Komission asetus (EY) N:o 669/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteen I C täydentämisestä ( 1 )

7

 

*

Komission asetus (EY) N:o 670/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, nimityksen rekisteröimisestä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Arroz Carolino das Lezírias Ribatejanas (SMM))

16

 

 

Komission asetus (EY) N:o 671/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, vilja-alalla 16 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

18

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2008/583/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 15 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta

21

 

 

2008/584/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 15 päivänä heinäkuuta 2008, maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen määrästä 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013 ulottuvalla kaudella, sen jakautumisesta eri vuosille ja lähentymistavoitealueille keskitettävästä vähimmäismäärästä tehdyn päätöksen 2006/493/EY muuttamisesta

26

 

 

Komissio

 

 

2008/585/EY

 

*

Komission päätös, tehty 7 päivänä heinäkuuta 2008, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä sähkön tuotantoon Itävallassa (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 3382)  ( 1 )

28

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

*

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 21 – Ajoneuvojen hyväksyntään liittyvät yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat niiden sisustusta

32

 

 

III   Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

 

 

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

 

*

Neuvoston yhteinen kanta 2008/586/YUTP, hyväksytty 15 päivänä heinäkuuta 2008, erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP ajantasaistamisesta sekä yhteisen kannan 2007/871/YUTP kumoamisesta

71

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 666/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

tiettyjen Kongon demokraattista tasavaltaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta annetun asetuksen (EY) N:o 889/2005 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 60 ja 301 artiklan,

ottaa huomioon Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä 14 päivänä toukokuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/369/YUTP (1),

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 889/2005 (2) otettiin käyttöön tiettyjä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevia rajoittavia toimenpiteitä, joita sovelletaan Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2005/440/YUTP (3) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1596 (2005) ja sen jälkeen annettujen asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti.

(2)

YK:n turvallisuusneuvosto päätti 31 päivänä maaliskuuta 2008 antamallaan päätöslauselmalla 1807 (2008) muun muassa muuttaa teknistä apua koskevien rajoittavien toimenpiteiden laajuutta rajoittamalla ne koskemaan Kongon demokraattisen tasavallan alueella toimivia valtiosta riippumattomia yhteisöjä ja yksityishenkilöitä. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2008 yhteisen kannan 2008/369/YUTP, jolla pannaan täytäntöön päätöslauselma 1807 (2008) ja kumotaan yhteinen kanta 2005/440/YUTP.

(3)

Asetus (EY) N:o 889/2005 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 889/2005 seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

1.   Kielletään

a)

sotilastoimintaan liittyvän teknisen avun antaminen suoraan tai välillisesti Kongon demokraattisen tasavallan alueella toimiville valtiosta riippumattomille yhteisöille tai yksityishenkilöille;

b)

sotilastoimintaan liittyvän rahoituksen tai rahoitustuen myöntäminen, mukaan lukien erityisesti avustukset, lainat ja vientiluottovakuutukset, aseiden tai niiden kaltaisten tarvikkeiden myymiseksi, toimittamiseksi, siirtämiseksi tai viemiseksi, sekä niihin liittyvän teknisen avun ja muiden palvelujen antaminen, myyminen, toimittaminen tai siirtäminen suoraan tai välillisesti Kongon demokraattisen tasavallan alueella toimiville valtiosta riippumattomille yhteisöille tai yksityishenkilöille;

c)

tietoinen ja tarkoituksellinen osallistuminen toimintaan, jonka suorana tai välillisenä tavoitteena tai seurauksena on a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimien edistäminen.

2.   Teknisen avun, rahoituksen tai rahoitustuen antamisesta hallituksen edustajille tai muille Kongon demokraattisessa tasavallassa oleville henkilöille, yhteisöille tai elimille tai Kongon demokraattisessa tasavallassa käytettäväksi, lukuun ottamatta kyseisen avun antamista Yhdistyneiden Kansakuntien Kongon demokraattisessa tasavallassa oleville tarkkailijajoukoille 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, on ilmoitettava etukäteen pakotekomitealle. Ilmoitukseen olisi sisällyttävä kaikki asiaan liittyvät tiedot, myös mahdollinen loppukäyttäjä, ehdotettu toimituspäivämäärä ja lähetysten kulkureitti.”

2)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 2 artiklassa säädetään, palvelujen tarjoajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jotka ilmoitetaan liitteessä luetelluilla verkkosivuilla, voivat antaa luvan:

a)

aseisiin ja niihin liittyviin tarvikkeisiin liittyvän teknisen avun, rahoituksen ja rahoitustuen antamiseen, jos kyseinen apu on tarkoitettu yksinomaan Yhdistyneiden Kansakuntien Kongon demokraattisessa tasavallassa olevien tarkkailijajoukkojen tukemiseen ja käyttöön;

b)

ei-tappaviin sotatarvikkeisiin liittyvän teknisen avun, rahoituksen ja rahoitustuen antamiseen, jos kyseinen apu on tarkoitettu pelkästään humanitaarista tai suojaavaa käyttöä varten ja jos tällaisen avun tai palvelun antamisesta on etukäteen ilmoitettu pakotekomitealle 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Lupaa ei anneta, jos on kyse jo tapahtuneesta toiminnasta.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BARNIER


(1)  EUVL L 127, 15.5.2008, s. 84.

(2)  EUVL L 152, 15.6.2005, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1377/2007 (EUVL L 309, 27.11.2007, s. 1).

(3)  EUVL L 152, 15.6.2005, s. 22.


16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 667/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 510/2008 (EYVL L 149, 7.6.2008, s. 61).

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 590/2008 (EUVL L 163, 24.6.2008, s. 24).


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MA

37,7

MK

23,8

TR

79,4

ME

17,1

ZZ

39,5

0707 00 05

MK

21,3

TR

102,9

ZZ

62,1

0709 90 70

TR

92,6

ZZ

92,6

0805 50 10

AR

85,1

US

67,4

UY

56,8

ZA

104,3

ZZ

78,4

0808 10 80

AR

85,0

BR

95,8

CL

101,4

CN

69,1

NZ

114,8

US

118,0

UY

81,3

ZA

104,1

ZZ

96,2

0808 20 50

AR

90,1

CL

113,1

NZ

116,2

ZA

120,6

ZZ

110,0

0809 10 00

TR

178,3

XS

127,0

ZZ

152,7

0809 20 95

TR

336,9

US

305,5

ZZ

321,2

0809 30

TR

166,2

ZZ

166,2

0809 40 05

IL

153,3

XS

107,3

ZZ

130,3


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/5


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 668/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 liitteiden II–V muuttamisesta työmenetelmien ja toimintaohjeiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (1), jäljempänä ’palveluntarjonta-asetus’, ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 (2) liitteissä II–V viitataan erinäisiin kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteisiin. Asetuksen (EY) N:o 2096/2005 antamisen jälkeen kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) on tehnyt liitteisiin muutoksia valtioille osoitetuilla kirjeillään 2001/74 (10. elokuuta 2001), 2003/29 (28. maaliskuuta 2003), 2004/16 (26. maaliskuuta 2004), 2005/35 ja 2005/39 (24. maaliskuuta 2005), 2006/38 (24. maaliskuuta 2006), 2006/64 (18. elokuuta 2006) sekä 2007/11, 2007/13, 2007/19, 2007/20, 2007/23 ja 2007/24 (30. maaliskuuta 2007). Asetuksessa (EY) N:o 2096/2005 olevat viittaukset olisi päivitettävä jäsenvaltioiden kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden täyttämiseksi ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi suhteessa kansainväliseen sääntelyjärjestelmään.

(2)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2096/2005 olisi muutettava.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2096/2005 seuraavasti:

1)

Korvataan liitteessä II oleva 4 kohta seuraavasti:

”4.   TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajan on kyettävä osoittamaan, että sen työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat seuraavissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä esitettyjen vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseessä olevassa ilmatilassa tapahtuvaan ilmaliikennepalvelujen tarjontaan:

a)

Liite 2, Lentosäännöt (10. laitos, heinäkuu 2005; sisältää kaikki muutokset muutokseen 40 asti),

b)

Liite 10, Ilmailun televiestintä; 2. osa: Viestintämenettelyt (myös PANS-statuksen omaavat) (6. laitos, lokakuu 2001; sisältää muutokset muutokseen 82 asti),

c)

Liite 11, Ilmaliikennepalvelut (13. laitos, heinäkuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 45 asti).”

2)

Korvataan liitteessä III oleva 2 kohta seuraavasti:

”2.   TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Sääpalvelujen tarjoajan on kyettävä osoittamaan, että sen työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat seuraavissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä esitettyjen vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseisessä ilmatilassa tapahtuvaan sääpalvelujen tarjontaan:

a)

Liite 3, Kansainvälisen ilmailun sääpalvelu (16. laitos, heinäkuu 2007; sisältää kaikki muutokset muutokseen 74 asti),

b)

Liite 11, Ilmaliikennepalvelut (13. laitos, heinäkuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 45 asti),

c)

Liite 14, Lentopaikat, seuraavina versioina:

i)

Osa I, Lentopaikkojen rakenne ja toiminta (4. laitos, heinäkuu 2004; sisältää kaikki muutokset muutokseen 9 asti),

ii)

Osa II, Helikopterikentät (2. laitos, heinäkuu 1995; sisältää kaikki muutokset muutokseen 3 asti).”

3)

Korvataan liitteessä IV oleva 2 kohta seuraavasti:

”2.   TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Ilmailutiedotuspalvelujen tarjoajan on kyettävä osoittamaan, että sen työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat seuraavissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä esitettyjen vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseisessä ilmatilassa tapahtuvaan ilmailutiedotuspalvelujen tarjontaan:

a)

Liite 3, Kansainvälisen ilmailun sääpalvelu (16. laitos, heinäkuu 2007; sisältää kaikki muutokset muutokseen 74 asti),

b)

Liite 4, Ilmailukartat (10. laitos, heinäkuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 54 asti),

c)

Liite 15, Ilmailutiedotuspalvelu (12. laitos, heinäkuu 2004; sisältää kaikki muutokset muutokseen 34 asti).”

4)

Korvataan liitteessä V oleva 3 kohta seuraavasti:

”3.   TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajan on kyettävä osoittamaan, että sen työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen ilmailun viestiliikennettä käsittelevässä liitteessä 10 esitettyjen seuraavien vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseisessä ilmatilassa tapahtuvaan viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjontaan:

a)

Osa I, Radionavigointilaitteet (6. laitos, heinäkuu 2006; sisältää kaikki muutokset muutokseen 82 asti),

b)

Osa II, Viestintämenettelyt (myös PANS-statuksen omaavat) (6. laitos, lokakuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 82 asti),

c)

Osa III, Viestintäjärjestelmät (2. laitos, heinäkuu 2007; sisältää kaikki muutokset muutokseen 82 asti),

d)

Osa IV, Valvontatutka- ja törmäyksenestojärjestelmät (4. laitos, heinäkuu 2007; sisältää kaikki muutokset muutokseen 82 asti),

e)

Osa V, Ilmailun radiotaajuuksien käyttö (2. laitos, heinäkuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 82 asti).”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

Antonio TAJANI

Varapuheenjohtaja


(1)  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.

(2)  EUVL L 335, 21.12.2005, s. 13. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 482/2008 (EUVL L 141, 31.5.2008, s. 5).


16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/7


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 669/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteen I C täydentämisestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (1) ja erityisesti sen 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Liitettä IC, jossa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet ilmoitus- ja siirtoasiakirjojen täyttämiseksi, täydennetään viimeistään asetuksen (EY) N:o 1013/2006 soveltamispäivänä OECD:n ohjeet huomioon ottaen.

(2)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat jätteistä 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY (2) 18 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täydennetään liite IC tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen


(1)  EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1379/2007 (EUVL L 309, 27.11.2007, s. 7).

(2)  EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.


LIITE

”LIITE I C

ILMOITUS- JA SIIRTOASIAKIRJOJEN TÄYTTÄMISTÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET OHJEET

I   Johdanto

1.   Tässä asiakirjassa annetaan ilmoitus- ja siirtoasiakirjojen täyttämistä koskevat ohjeet. Molemmat asiakirjat ovat Baselin yleissopimuksen (1), OECD:n päätöksen (2) (päätöksen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaisten jätteiden siirrot, jotka on tarkoitus hyödyntää OECD:n alueella) ja tämän asetuksen mukaisia, koska niissä otetaan huomioon näissä kolmessa oikeudellisessa välineessä vahvistetut erityisvaatimukset. Koska asiakirjat on laadittu riittävän yleisesti, jotta niitä voitaisiin käyttää kaikkien näiden kolmen oikeudellisen välineen yhteydessä, asiakirjan kaikki kentät (block) eivät välttämättä koske kaikkia välineitä, joten kaikissa tapauksissa ei tarvitse välttämättä täyttää kaikkia kenttiä. Jos erityisvaatimus liittyy vain yhteen valvontajärjestelmään, se on mainittu alaviitteessä. On myös mahdollista, että kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä käytetään eri terminologiaa kuin Baselin yleissopimuksessa ja OECD:n päätöksessä. Esimerkkinä voidaan mainita, että tässä asetuksessa käytetään ilmaisua ’shipment’ (siirto) ilmaisun ’movement’ (siirto; Baselin yleissopimus ja OECD:n päätös) sijaan. Ilmoitus- ja siirtoasiakirjoissa käytetään tästä syystä ilmaisua ’movement/shipment’.

2.   Asiakirjoissa käytetään sekä ilmaisua ’disposal’ (Baselin yleissopimus = käsittely; EY:n asetus = huolehtiminen) että ’recovery’ (OECD:n päätös ja EY:n asetus = hyödyntäminen), koska termit on määritelty eri tavoin näissä kolmessa asiakirjassa. Euroopan yhteisön asetuksessa ja OECD:n päätöksessä viitataan ilmaisulla ’disposal’ Baselin yleissopimuksen liitteessä IV A lueteltuihin käsittelymenetelmiin ja OECD:n päätöksen alaliitteessä 5 A lueteltuihin käsittelytoimintoihin ja ilmaisulla ’recovery’ Baselin yleissopimuksen liitteessä IV B lueteltuihin käsittelymenetelmiin ja OECD:n päätöksen alaliitteessä 5 B lueteltuihin hyödyntämistoimintoihin. Baselin yleissopimuksessa ilmaisulla ’disposal’ viitataan sekä käsittely- että hyödyntämistoimintoihin.

3.   Lähtömaan toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa ilmoitus- ja siirtoasiakirjojen (sekä paperi- että sähköinen versio) julkaisemista ja antamisesta. Asiakirjat varustetaan tunnistenumerolla, joka mahdollistaa jätelähetyksen jäljittämisen. Ennen tunnistenumeroa lisätään lähtömaan ISO-normin 3166 mukainen maakoodi. EU:n alueella kaksimerkkisen maakoodin jälkeen on oltava välilyönti. Tämän jälkeen voidaan merkitä enintään neljästä merkistä koostuva lähtömaan toimivaltaisen viranomaisen määrittelemä valinnainen koodi, jonka jälkeen on oltava välilyönti. Asiakirjan tunnistenumeron on päätyttävä kuusinumeroiseen lukuun. Jos esimerkiksi maatunnus on XY ja kuusinumeroinen luku on 123456, asiakirjan numero on XY 123456 (jos valinnaisia koodeja ei ole määritelty). Jos on määritelty valinnainen koodi, esimerkiksi 12, asiakirjan tunnistenumero on XY 12 123456. Jos ilmoitus- tai siirtoasiakirja on toimitettu sähköisesti, eikä valinnaista koodia ole määritelty, merkitään ”0000” valinnaisen koodin sijaan (esimerkiksi XY 0000 123456); jos on yksilöity valinnainen koodi, jossa on alle neljä merkkiä (esimerkiksi 12), asiakirjan tunnistenumero on XY 0012 123456.

4.   Maat voivat julkaista asiakirjat kansallisten standardiensa mukaisessa paperikoossa (yleensä YK:n suosittelema ISO A4). Jotta asiakirjojen kansainvälinen käyttö helpottuisi ja jotta voitaisiin ottaa huomioon ISO A4 -arkkikoon ja Yhdysvalloissa käytettävän arkkikoon erot, ei lomakkeen kehyskoko saisi olla suurempi kuin 183 × 262 mm, kun marginaalit ovat arkin ylä- ja vasemmassa reunassa. Ilmoitusasiakirjan (kentät 1–21 ja alaviitteet) olisi oltava yksisivuinen. Ilmoitusasiakirjassa käytettävien lyhenteiden ja koodien luettelon olisi oltava toisella sivulla. Siirtoasiakirjassa kohtien 1–19 ja niitä koskevien alaviitteiden olisi oltava ensimmäisellä sivulla. Kenttien 20–22 ja siirtoasiakirjassa käytettävien lyhenteiden ja koodien luettelon olisi oltava toisella sivulla.

II   Ilmoitus ja siirtoasiakirjojen tarkoitus

5.   Asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset saavat ilmoitusasiakirjasta tiedot, joita ne tarvitsevat ehdotettujen jätesiirtojen hyväksyttävyyden arvioimisessa. Asiakirjassa on myös kohta, johon toimivaltaiset viranomaiset voivat lisätä ilmoituksen vastaanottamista koskevan merkinnän ja tarvittaessa kirjallisen hyväksynnän ehdotetulle siirrolle.

6.   Siirtoasiakirjan on määrä kulkea jätelähetyksen mukana koko ajan siitä hetkestä lähtien, jolloin se lähtee jätteen tuottajalta siihen hetkeen saakka, jolloin se saapuu toisessa maassa sijaitsevaan huolehtimis- tai hyödyntämislaitokseen. Kukin siirrosta vastuussa oleva henkilö (kuljettaja ja mahdollisesti vastaanottaja (3)) allekirjoittaa siirtoasiakirjan toimittaessaan tai vastaanottaessaan kyseessä olevan jätekuljetuksen. Siirtoasiakirjassa on myös kohta, johon kyseessä olevien maiden tullitoimipaikat merkitsevät tiedot jätekuljetuksen liikkeistä (asetus edellyttää tätä). Lopuksi asianomainen huolehtimis- tai hyödyntämislaitos merkitsee asiakirjaan, että jäte on vastaanotettu ja että huolehtimis- tai hyödyntämistoiminto on saatettu loppuun.

III   Yleiset vaatimukset

7.   Sellainen suunniteltu siirto, johon sovelletaan kirjallista ennakkoilmoitusta ja hyväksyntää, voidaan toteuttaa vasta, kun ilmoitus- ja siirtoasiakirjat on täytetty tämän asetuksen mukaisesti ottaen huomioon 16 artiklan a ja b kohdat, ja ainoastaan kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antamien kirjallisten tai hiljaisten hyväksyntöjen voimassaoloaikana.

8.   Painetut lomakkeet olisi täytettävä kokonaisuudessaan pysyvällä musteella painokirjaimin tai isoin kirjaimin. Allekirjoituksissa olisi aina käytettävä pysyvää mustetta ja valtuutetun edustajan nimen selvennys olisi kirjoitettava isoin kirjaimin. Vähäinen virhe (esimerkiksi väärä jätekoodi) voidaan korjata toimivaltaisten viranomaisten luvalla. Uusi teksti on merkittävä ja allekirjoitettava tai varustettava leimalla. Muutos on lisäksi päivättävä. Jos tarvitaan suuria muutoksia tai korjauksia, on täytettävä uusi lomake.

9.   Lomakkeet on suunniteltu helposti myös sähköisestö täytettäväksi. Jos lomakkeet täytetään sähköisesti, olisi toteutettava asianmukaisesti turvatoimet lomakkeiden väärinkäytön estämiseksi. Jos täytettyihin lomakkeisiin on tehty muutoksia toimivaltaisten viranomaisten luvalla, korjausmerkinnät on jätettävä näkyviin. Jos käytetään sähköpostitse toimitettavaa sähköistä lomaketta, tarvitaan sähköinen allekirjoitus.

10.   Käännöstyön helpottamiseksi asiakirjassa käytetään useissa kohdissa erilaisia koodeja varsinaisen tekstin sijaan. Jos kenttään on lisättävä tekstiä, on käytettävä kieltä, jonka vastaanottomaan toimivaltaiset ja tarvittaessa muut asianomaiset viranomaiset hyväksyvät.

11.   Päivämäärän merkinnässä olisi käytettävä kuutta numeroa. Esimerkiksi 29. tammikuuta 2006 merkitään 29.01.06 (pp.kk.vv).

12.   Jos asiakirjoihin on liitettävä lisätietoja, kuhunkin liitteeseen olisi merkittävä asianomaisen asiakirjan viitenumero ja mainittava, mihin asiakirjan kenttään liite liittyy.

IV   Ilmoitusasiakirjan täyttämistä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet

13.   Ilmoituksen tekijän (4) on täytettävä lomakkeen kentät 1–18 (lukuun ottamatta kohdassa 3 olevaa ilmoituksen tunnistenumeroa) ilmoituksenteon yhteydessä. Joissakin sellaisissa kolmansissa maissa, jotka eivät ole OECD:n jäsenmaita, lähtömaan toimivaltainen viranomainen voi täyttää nämä kentät. Jos ilmoituksen tekijä ei ole sama henkilö kuin alkuperäinen jätteen tuottaja, on tuottajan tai jommankumman 2 artiklan 15 kohdan a alakohdan ii tai iii alakohdassa mainituista henkilöistä, jos se on käytännössä mahdollista, myös allekirjoitettava kenttä 17, kuten 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja liitteessä II olevan 1 osan 26 kohdassa säädetään.

14.   Kenttä 1 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 2 ja 4 kohta) ja kenttä 2 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 6 kohta): Ilmoittakaa vaaditut tiedot (rekisteröintinumero (ainoastaan tarvittaessa), osoite (myös maan nimi), puhelin- ja faksinumerot (myös maakoodi), yhteyshenkilö, joka vastaa lähetyksestä, myös jos lähetykselle tapahtuu jotain kuljetuksen aikana)). Joissakin kolmansissa maissa voidaan antaa sen sijaan lähtömaan toimivaltaista viranomaista koskevat tiedot. Ilmoituksen tekijä voi olla tämän asetuksen 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitettu kauppias tai välittäjä. Tässä tapauksessa on liitettävä mukaan jäljennös tai todiste jätteen tuottajan, uuden tuottajan tai kerääjän ja välittäjän tai kauppiaan välillä tehdystä sopimuksesta (tai vakuutus sopimuksen olemassaolosta). Ks. liitteessä II olevan 1 osan 23 kohta. Puhelin- ja faksinumerot sekä sähköpostiosoite helpottavat asiaa hoitavien henkilöiden yhteydenpitoa kaikkina aikoina, jos kuljetuksen aikana tapahtuu jotain, josta olisi ilmoitettava edelleen.

15.   Yleensä vastaanottaja on kentässä 10 mainittu huolehtimis- tai hyödyntämislaitos. Vastaanottaja voi joissakin tapauksissa olla myös joku toinen henkilö, kuten kauppias, välittäjä (5) tai oikeushenkilö, kuten kentässä 10 ilmoitetun vastaanottavan huolehtimis- tai hyödyntämislaitoksen pääkonttori tai postiosoite. Jotta kauppias, välittäjä tai oikeushenkilö voisi toimia vastaanottajana, kyseisen henkilön täytyy olla vastaanottomaan lainkäyttövallan alainen tai henkilöllä on oltava jonkin suuntainen lainmukainen määräysvalta jätteeseen hetkellä, jona lähetys saapuu vastaanottomaahan. Tällaisissa tapauksissa olisi kentässä 2 ilmoitettava kauppiasta, välittäjää tai oikeushenkilöä koskevat tiedot.

16.   Kenttä 3 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 1, 5, 11 ja 19 kohdat): Ilmoitusasiakirjaa antaessaan toimivaltainen viranomainen antaa asiakirjalle oman järjestelmänsä mukaisen tunnistenumeron, joka merkitään tähän kenttään (katso edellä 3 kohta). Kohdassa A tarkoitetaan ilmaisulla ”individual shipment” (yksittäinen siirto) yksittäistä ilmoitusta ja ilmaisulla ”multiple shipments” (useita siirtoja) yleistä. Ilmoittakaa kohdassa B, mitä toimintoa varten jäte siirretään. Kohdassa C viitataan ilmaisulla ”pre-consent” (ennalta hyväksytty) tämän asetuksen 14 artiklaan.

17.   Kenttä 4 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 1 kohta), kenttä 5 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 17 kohta) ja kenttä 6 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 12 kohta): Kenttään 4 merkitään siirtojen lukumäärä ja kenttään 6 yksittäisen siirron suunniteltu päivä tai useista eristä koostuvien siirtojen osalta ensimmäisen ja viimeisen siirron päivät. Kenttään 5 merkitään jätteen arvioitu vähimmäis- ja enimmäispaino tonneina (yksi tonni vastaa yhtä megagrammaa (Mg) tai 1 000 kiloa). Joissakin kolmansissa maissa jätteen määrä voidaan ilmaista myös kuutioina (yksi kuutiometri vastaa 1 000 litraa) tai muuna metrijärjestelmän yksikkönä, kuten kiloina tai litroina. Muita metrijärjestelmän yksikköjä käytettäessä on mainittava oikea mittayksikkö ja yliviivattava asiakirjassa oleva mittayksikkö. Siirron yhteismäärä ei saa ylittää kentässä 5 ilmoitettua enimmäismäärää. Kenttään 6 merkittävä suunniteltu siirtojen toteutusajanjakso ei saa ylittää yhtä vuotta, ellei ole kyseessä useista eristä koostuvat kuljetukset sellaisiin hyödyntämislaitoksiin, joilla on tämän asetuksen 14 artiklan mukainen ennakkohyväksyntä (ks. 16 kohta). Tällaisessa tapauksessa suunniteltu siirtojen toteutusajanjakso ei saa ylittää kolmea vuotta. Jätesiirrot on toteutettava kaikkien kyseessä olevien toimivaltaisten viranomaisten antamien kirjallisten tai hiljaisten hyväksyntöjen voimassaoloaikana, kuten tämän asetuksen 9 artiklan 6 kohdassa on säädetty. Jos kyseessä on useista eristä koostuva lähetys, jotkut kolmannet maat voivat Baselin yleissopimuksen perusteella edellyttää, että kunkin jäte-erän suunniteltu siirtopäivä, kunkin jäte-erän arvioitu määrä tai erien siirtovälit ja määrä ilmoitetaan kentissä 5 ja 6 tai liiteasiakirjassa. Jos toimivaltainen viranomainen antaa siirrolle kirjallisen hyväksynnän ja kentässä 20 ilmoitettu luvan voimassaoloaika poikkeaa kentässä 6 ilmoitetusta, toimivaltaisen viranomaisen päätös kumoaa kentässä 6 annetut tiedot.

18.   Kenttä 7 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 18 kohta): Ilmoittakaa pakkaustyyppi käyttämällä ilmoitusasiakirjan liitteenä olevan lyhenne- ja koodiluettelon mukaista koodia. Jos siirto edellyttää erityiskäsittelyä, kuten työntekijöille tarkoitettujen tuottajan käsittelyohjeiden tai terveys- ja turvallisuustietojen, mukaan lukien vuotojen käsittelyä koskevat tiedot, sekä vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien kirjallisten turvallisuusohjeiden mukaisia, rastittakaa asianmukainen kohta ja ilmoittakaa lisätiedot liitteessä.

19.   Kenttä 8 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 7 ja 13 kohta): Ilmoittakaa vaaditut tiedot (rekisteröintinumero (vain tarvittaessa), osoite (myös maan nimi) sekä puhelin- ja faksinumerot (myös maakoodi), yhteyshenkilö, joka vastaa siirrosta). Jos kuljettajia on useampia, liittäkää ilmoitusasiakirjaan täydellinen luettelo, jossa on kutakin kuljettajaa koskevat vaadittavat tiedot. Jos kuljetuksen järjestää huolitsija, ilmoittakaa yksityiskohtaiset tiedot huolitsijasta ja liitteessä vastaavat tiedot todellisista kuljettajista. Antakaa liitteessä todisteet siitä, että kuljettaja/kuljettajat on rekisteröity jätekuljetusten suorittajaksi/suorittajiksi (esim. vakuutus rekisteröinnin olemassaolosta). Ks. liitteessä II olevan 1 osan 15 kohta. Ilmoittakaa kuljetustapa ilmoitusasiakirjan liitteenä olevan lyhenne- ja koodiluettelon mukaisella lyhenteellä.

20.   Kenttä 9 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 3 ja 16 kohta): Ilmoittakaa jätteen tuottajaa (6) koskevat vaadittavat tiedot. Tuottajan rekisteröintinumero olisi annettava tarvittaessa. Jos ilmoituksen tekijä on jätteen tuottaja, merkitään tähän kenttään teksti ”same as block 1” (sama kuin kentässä 1). Jos jäte on peräisin useammasta lähteestä, merkitkää ”see attached list” (ks. liitteenä oleva luettelo), ja liittäkää asiakirjaan luettelo, jossa on kutakin tuottajaa koskevat vaaditut tiedot. Jos jätteen tuottajaa ei tunneta, ilmoittakaa sen henkilön nimi, jonka hallussa tai valvonnassa kyseinen jäte on (haltija). Ilmoittakaa myös tiedot jätteen syntyprosessista sekä -paikasta.

21.   Kenttä 10 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 5 kohta): Ilmoittakaa vaaditut tiedot (siirron määränpää rastittamalla joko huolehtimislaitosta tai hyödyntämislaitosta koskeva ruutu, rekisteröintinumero vain tarvittaessa; paikka, jossa huolehtiminen tai hyödyntäminen suoritetaan, jos paikan osoite on eri kuin laitoksen osoite). Jos huolehtija tai hyödyntäjä on myös vastaanottaja, merkitkää tähän kenttään ”same as block 2” (sama kuin kentässä 2). Jos kyse on huolehtimistoimesta D13–D15 tai hyödyntämistoimesta R12 tai R13 (jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY liitteen IIA tai IIB mukaisesti), kentässä 10 olisi mainittava toimen suorittava laitos sekä paikka, jossa toimi suoritetaan. Tällaisessa tapauksessa olisi ilmoitettava liitteessä vastaavat tiedot muusta laitoksesta tai muista laitoksista, joissa suoritetaan tai voidaan suorittaa myöhemmin toimia R12/R13 tai D13–D15 ja toimia D1–D12 tai R1–R11. Jos huolehtimis- tai hyödyntämislaitos on lueteltu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY liitteessä I olevan luettelon luokassa 5 ja laitos sijaitsee Euroopan yhteisön alueella, antakaa liitteessä todisteet siitä, että laitoksella on direktiivin 4 ja 5 artiklan mukainen lupa (kuten vakuutus siitä, että lupa on olemassa).

22.   Kenttä 11 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 5, 19 ja 20 kohta): Ilmoittakaa hyödyntämis- tai huolehtimistoimen tyyppi käyttämällä jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY liitteissä IIA ja IIB olevia R- tai D-koodeja (ks. myös ilmoitusasiakirjan liitteenä oleva lyhenne- ja koodiluettelo) (7). Jos huolehtimis- tai hyödyntämistoimi on D13–D15 tai R12–R13, on vastaavat tiedot muista myöhemmistä toimista (R12/R13 tai D13–D15 ja D1–D2 tai R1–R11) annettava liitteessä. Mainitkaa myös käytetty tekniikka. Jos jäte on tarkoitettu hyödynnettäväksi, ilmoittakaa liitteessä hyödyntämisen jälkeen jäljelle jääneen osan suunniteltu huolehtimismenetelmä, hyödynnetyn materiaalin määrä suhteessa siihen jätteen määrään, jota ei voida hyödyntää, arvio hyödynnetyn materiaalin arvosta sekä hyödyntämiskustannukset ja sen osan, jota ei voida hyödyntää, huolehtimiskustannukset. Jos kyseessä on huolehdittavaksi tarkoitetun jätteen tuonti yhteisöön, ilmoittakaa kohdassa ”viennin syy” (reason for export) tämän asetuksen 41 artiklan 4 kohdan mukainen lähtömaan ennakolta tekemä asianmukaisesti perusteltu pyyntö ja liittäkää mainittu pyyntö asiakirjan liitteeksi. Jotkut kolmannet maat, jotka eivät ole OECD:n jäsenmaita, voivat Baselin yleissopimuksen perusteella edellyttää myös viennin syiden erittelyä.

23.   Kenttä 12 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 16 kohta): Ilmoittakaa nimi tai nimet, jolla/joilla materiaali tunnetaan yleisesti, tai sen/niiden kauppanimi ja tärkeimpien aineosien (määrän ja/tai vaaran osalta) nimet ja niiden suhteelliset pitoisuudet (ilmaistuna prosentuaalisina osuuksina), jos ne ovat tiedossa. Jos kyseessä on jäteseos, ilmoittakaa samat tiedot eri jätejakeiden osalta ja se, mitkä jakeet on tarkoitus hyödyntää. Tämän asetuksen liitteessä II olevan 3 osan 7 kohdan mukaisesti saatetaan vaatia jätteen koostumuksen kemiallista analyysiä. Ilmoittakaa tarvittaessa lisätietoja liitteessä.

24.   Kenttä 13 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 16 kohta): Ilmoittakaa jätteen fyysiset ominaisuudet normaalissa lämpötilassa ja ilmanpaineessa.

25.   Kenttä 14 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 16 kohta): Ilmoittakaa koodi, jonka mukaisesti jäte määritellään tämän asetuksen liitteen III, III A, III B, IV tai IV A mukaiseksi jätteeksi. Ilmoittakaa Baselin yleissopimuksen mukaisesti hyväksytyn järjestelmän (kentän 14 kohta i) ja tarvittaessa OECD:n päätöksellä hyväksytyn järjestelmän (kohta ii) ja muiden hyväksyttyjen luokittelujärjestelmien (kohdat iii–xii) mukaiset koodit. Ilmoittakaa tämän asetuksen 4 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ainoastaan yksi jätekoodi (tämän asetuksen liitteiden III, III A, III B, IV tai IV A mukainen koodi). Tästä voi poiketa ainoastaan seuraavissa kahdessa tapauksessa: Sellaisten jätteiden osalta, jotka eivät kuulu mihinkään yksittäiseen liitteessä III, III B, IV tai IV A olevaan jätenimikkeeseen, ilmoitetaan vain yksi jätetyyppi. Sellaisten jäteseosten osalta, jotka eivät kuulu mihinkään yksittäiseen liitteessä III, III B, IV tai IV A olevaan jätenimikkeeseen, paitsi jos ne on lueteltu liitteessä III A, ilmoitetaan kunkin jätejakeen koodi tärkeysjärjestyksessä (tarvittaessa liitteessä).

a)   Kentän 14 kohta i: Jos jätteisiin sovelletaan kirjallista ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä, käytetään Baselin yleissopimuksen liitteessä VIII olevia koodeja (ks. tämän asetuksen liitteessä IV oleva I osa). Baselin yleissopimuksen liitteessä IX olevia koodeja olisi käytettävä sellaisten jätteiden yhteydessä, joihin ei yleensä sovelleta kirjallista ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä, mutta joihin sovelletaan tätä menettelyä erityisistä syistä, kuten vaarallisten aineiden aiheuttaman saastumisen (ks. tämän asetuksen liitteessä III oleva 1 kohta) tai tämän asetuksen 63 artiklan tai kansallisten säädösten (8) mukaisen poikkeavan luokittelun vuoksi (ks. tämän asetuksen liitteessä III oleva I osa). Baselin yleissopimuksen liitteet VIII ja IX ovat tämän asetuksen liitteessä V, Baselin yleissopimuksessa sekä Baselin yleissopimuksen sihteeristöltä saatavissa olevassa ohjeasiakirjassa (Instruction Manual). Jos jätettä ei ole lueteltu Baselin yleissopimuksen liitteessä VIII tai IX, merkitkää ”not listed” (ei mainita liitteessä).

b)   Kentän 14 kohta ii: OECD:n jäsenmaiden olisi käytettävä OECD:n jätekoodeja sellaisten jätteiden osalta, jotka on lueteltu tämän asetuksen liitteen III ja liitteen IV osassa II. Näitä jätteitä ei ole lueteltu Baselin yleissopimuksen liitteissä tai niitä valvotaan tämän asetuksen nojalla eri tavoin kuin Baselin yleissopimuksen nojalla. Jos jätettä ei ole lueteltu tämän asetuksen liitteessä III tai liitteessä IV olevassa II osassa, merkitkää ”not listed” (ei mainita liitteessä).

c)   Kentän 14 kohta iii: Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi käytettä koodeja, jotka on lueteltu Euroopan yhteisön jäteluettelossa (ks. komission päätös 2000/532/EY, sellaisena kuin se on muutettuna) (9). Näitä koodeja on myös tämän asetuksen liitteessä III B.

d)   Kentän 14 kohta iv ja v: Soveltuvin osin olisi käytettävä kansallisia koodeja, jotka ovat muita kuin lähtömaassa käytettävät EY:n jäteluettelon koodit, ja jos ne ovat tiedossa, muita kuin vastaanottomaassa käytettävät. Näitä koodeja on tämän asetuksen liitteissä III A, III B tai IV A.

e)   Kentän 14 kohta vi: Jos se on hyödyllistä tai jos asianomainen toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää, lisätkää tähän kohtaan muut koodit tai lisätiedot, jotka voivat helpottaa jätteiden tunnistamista.

f)   Kentän 14 kohta vii: Ilmoittakaa asianmukainen Y-koodi tai asianmukaiset Y-koodit valvottavien jätteiden luokituksen mukaisesti (”Categories of wastes to be controlled”, ks. Baselin yleissopimuksen liite I ja OECD:n päätöksen alaliite 1), tai erityistä huomiota vaativien jätteiden luokituksen mukaisesti (”Categories of wastes requiring special consideration”, ks. Baselin yleissopimuksen liite II) , jos sellainen tai sellaiset ovat olemassa (ks. tämän asetuksen liitteessä IV oleva I osa tai Baselin ohjeasiakirjan alaliite 2). Tässä asetuksessa tai OECD:n päätöksessä ei edellytetä Y-koodien käyttöä, ellei ole kyse jätesiirrosta, joka kuuluu jompaankumpaan Baselin yleissopimuksen luokista, jotka edellyttävät erityistä huomiota (Y46 tai Y47 tai liitteessä II luetellut jätteet), jolloin olisi mainittava Baselin yleissopimuksen mukainen Y-koodi. Jos jäte on luokiteltu vaaralliseksi Baselin yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisesti, ilmoittakaa kuitenkin Y-koodi tai Y-koodit Baselin yleissopimuksen raportointivaatimusten täyttämiseksi.

g)   Kentän 14 kohta viii: Ilmoittakaa tässä kohdassa soveltuvin osin asianmukainen H-koodi tai asianmukaiset H-koodit, eli jätteen vaarallisia ominaisuuksia osoittava koodi (ks. ilmoitusasiakirjan liitteenä oleva lyhenne- ja koodiluettelo). Jos jätteellä ei ole Baselin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia vaarallisia ominaisuuksia, mutta jäte on vaarallista vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/EY liitteen III mukaisesti, ilmoittakaa H-koodi tai H-koodit mainitun liitteen III mukaisesti ja lisätkää H-koodin perään ”EC” (esim. H14 EC).

h)   Kentän 14 kohta ix: Ilmoittakaa tässä kohdassa soveltuvin osin Yhdistyneiden kansakuntien luokka tai luokat, jotka ilmaisevat jätteen vaaralliset ominaisuudet YK:n luokituksen mukaisesti (ks. ilmoitusasiakirjan liitteenä oleva lyhenne- ja koodiluettelo) ja joita edellytetään vaarallisten aineiden kansainvälisiä kuljetuksia koskevien sääntöjen noudattamiseksi (ks. United Nations Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, Model Regulations (Orange Book), uusin painos) (10).

i)   Kentän 14 kohta x ja kohta xi: Ilmoittakaa tässä soveltuvin osin asianmukainen YK-numero tai -numerot sekä YK:n tekninen nimi. Näitä koodeja käytetään tunnistamaan jäte YK:n luokitusjärjestelmän mukaisesti. Niitä edellytetään myös vaarallisten aineiden kansainvälisiä kuljetuksia koskevien kansainvälisten sääntöjen noudattamiseksi (ks. United Nations Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, Model Regulations (Orange Book), uusin painos).

j)   Kentän 14 kohta xii: Ilmoittakaa tässä kohdassa soveltuvin osin tullinimike tai -nimikkeet, joiden perusteella tullitoimipaikat voivat tunnistaa jätteet. (Ks. luettelo koodeista ja tavaroista Maailman tullijärjestön harmonisoidussa tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmässä).

26.   Kenttä 15 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 8–10 ja 14 kohta): Ilmoittakaa kentän 15 rivillä a lähtö-, kauttakulku- ja vastaanottomaiden (11) nimet tai kunkin maan koodi käyttäen ISO 3166-standardin lyhenteitä (12). Ilmoittakaa kentän 15 rivillä b kunkin maan asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen mahdollinen koodinumero ja rivillä c rajanylityspaikan tai sataman nimi ja kyseisen maan maahan saapumiseen tai maasta poistumiseen liittyvän tullitoimipaikan mahdollinen koodinumero. Ilmoittakaa kauttakulkumaiden osalta rivillä c tiedot saapumis- ja lähtöpaikasta kussakin maassa. Jos tiettyyn jätesiirtoon liittyy useampi kuin kolme kauttakulkumaata, ilmoittakaa tarvittavat tiedot liitteessä. Ilmoittakaa liitteessä saapumis- ja lähtöpaikkojen välinen suunniteltu kuljetusreitti sekä mahdolliset vaihtoehtoiset reitit, myös odottamattomissa olosuhteissa.

27.   Kenttä 16 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 14 kohta): Ilmoittakaa vaaditut tiedot, jos on kyse Euroopan unioniin saapuvasta, sen kautta kulkevasta tai Euroopan unionista poistuvasta siirrosta.

28.   Kenttä 17 (ks. liitteessä II olevan 1 osan 21–22 ja 24–26 kohdat): Ilmoituksen tekijän (tai ilmoituksen tekijänä toimivan kauppiaan tai välittäjän) on allekirjoitettava ja päivättävä kaikki ilmoitusasiakirjan kappaleet ennen kuin ne toimitetaan edelleen kyseisten maiden toimivaltaisille viranomaisille. Joissakin kolmansissa maissa lähtömaan toimivaltainen viranomainen voi allekirjoittaa ja päivätä ilmoituksen. Jos ilmoituksen tekijä ei ole sama henkilö kuin alkuperäinen jätteen tuottaja, on alkuperäisen tuottajan, uuden tuottajan tai jätteen kerääjän mahdollisuuksien mukaan myös allekirjoitettava ja päivättävä ilmoitus. On huomioitava, että tämä ei välttämättä ole käytännössä mahdollista, jos jätteen tuottajia on useita (kansallisessa lainsäädännössä saattaa olla tätä koskevia määritelmiä). Jos tuottaja ei ole tiedossa, ilmoituksen allekirjoittaa henkilö, jonka hallussa tai valvonnassa jäte on (jätteen haltija). Tämän allekirjoituksen pitäisi myös vahvistaa kolmansia osapuolia koskevan vastuuvakuutuksen olemassaolo. Jotkut kolmannet maat voivat edellyttää, että ilmoitusasiakirjaan liitetään todisteet vakuutuksesta tai muusta rahoitusvakuudesta sekä sopimus.

29.   Kenttä 18: Ilmoittakaa ilmoitusasiakirjan mukana toimitettavien lisäliitteiden määrä (13). Kuhunkin liitteeseen on merkittävä sen ilmoitusasiakirjan tunnistenumero, johon liite liittyy. Tunnistenumero on merkitty kentän 3 kulmaan.

30.   Kenttä 19: Baselin yleissopimuksen mukaisesti vastaanottomaan tai kauttakulkumaan tai -maiden (soveltuvin osin) toimivaltaisten viranomaisten on annettava tällainen vahvistus. OECD:n päätöksen mukaisesti vastaanottomaan toimivaltainen viranomainen antaa vahvistuksen. Jotkut kolmannet maat voivat kansallisen lainsäädäntönsä nojalla edellyttää, että myös lähtömaan toimivaltainen viranomainen antaa tällaisen vahvistuksen.

31.   Kentät 20 ja 21: Minkä tahansa asianomaisen maan toimivaltaiset viranomaiset voivat merkitä kirjallisen hyväksynnän kenttään 20. Baselin yleissopimuksessa (paitsi jos maa on päättänyt olla edellyttämättä kauttakulkua koskevaa kirjallista hyväksyntää ja on ilmoittanut siitä muille sopimuspuolille Baselin yleissopimuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti) edellytetään ja myös tietyt maat edellyttävät aina kirjallista hyväksyntää (tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kauttakulkumaan toimivaltainen viranomainen voi antaa hiljaisen hyväksynnän), kun taas OECD:n päätöksessä ei edellytetä kirjallista hyväksyntää. Ilmoittakaa maan nimi (tai sen maakoodi ISO 3166-standardin lyhenteellä). Jos siirtoon sovelletaan erityisehtoja, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on rastitettava asianmukainen kohta ja eriteltävä ehdot kentässä 21 tai ilmoitusasiakirjan liitteessä. Jos toimivaltainen viranomainen vastustaa siirtoa, sen olisi merkittävä kenttään 20 ”VASTALAUSE” (OBJECTION). Vastustuksen syyt voidaan ilmoittaa kentässä 21 tai erillisessä kirjeessä.

V   Siirtoasiakirjan täyttämistä koskevat yksityiskohtaiset ohjeet

32.   Ilmoituksen antaja täyttää ilmoituksen yhteydessä kentät 3, 4 ja 9–14. Ilmoituksen tekijän on täytettävä kentät 2, 5–8 (paitsi kuljetustapa, siirtopäivä ja allekirjoitus), 15 ja tarvittaessa 16, kun siirtoilmoituksen tekijä on saanut lähtömaan, vastaanottomaan ja kauttakulkumaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnät tai voi olettaa kauttakulkumaan osalta, että kyseisen maan toimivaltainen viranomainen on antanut hiljaisen hyväksynnän, ja ennen siirron tosiasiallista alkamista. Joissakin sellaisissa kolmansissa maissa, jotka eivät ole OECD:n jäsenmaita, lähtömaan toimivaltainen viranomainen voi täyttää nämä kohdat ilmoituksen tekijän puolesta. Kun kuljettaja tai tämän edustaja ottaa lähetyksen haltuunsa, kyseisen henkilön on täytettävä kohdat kuljetustapa, -päivä ja allekirjoitus, jotka ovat kentissä 8 a–c ja tarvittaessa kentässä 16. Vastaanottaja täyttää kentän 17, jos vastaanottaja ei ole jätteestä huolehtija tai jätteen hyödyntäjä ja jos vastaanottaja ottaa jätesiirron vastuulleen sen saavuttua vastaanottomaahan, ja tarvittaessa kentän 16.

33.   Kenttä 1: Lähtömaan toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä tunnistenumero, joka on sama kuin ilmoitusasiakirjan kentässä 3 oleva numero.

34.   Kenttä 2 (ks. liitteessä II olevan 2 osan 1 kohta): Jos kyseessä on useista eristä kostuvan siirron yleinen ilmoitus, merkitkää siirron sarjanumero ja ilmoitusasiakirjan kentässä 4 ilmoitettu suunniteltujen siirtojen kokonaismäärä (merkitkää esimerkiksi ”4/11”, jos kyseessä on neljäs erä kaikkiaan 11 suunnitellusta siirrosta, joita kyseinen yleinen ilmoitus koskee). Jos kyseessä on yhdestä erästä koostuva siirto, merkitkää ”1/1”.

35.   Kentät 3 ja 4: Ilmoittakaa ilmoituksen tekijästä (14) ja siirron vastaanottajasta samat tiedot, jotka on annettu ilmoitusasiakirjan 1 ja 2 kentissä.

36.   Kenttä 5 (ks. liitteessä II olevan 2 osan 6 kohta): Ilmoittakaa jätteen todellinen paino tonneina (yksi tonni vastaa yhtä megagrammaa (Mg) tai tuhatta kilogrammaa). Joissakin kolmansissa maissa jätteen määrä voidaan ilmaista myös kuutioina (yksi kuutiometri vastaa 1 000 litraa) tai muuna metrijärjestelmän yksikkönä, kuten kiloina tai litroina. Muita metrijärjestelmän yksikköjä käytettäessä on mainittava oikea mittayksikkö ja yliviivattava lomakkeessa oleva mittayksikkö. Liittäkää mahdollisuuksien mukaan asiakirjaan siltavaakakuittien jäljennökset.

37.   Kenttä 6 (ks. liitteessä II olevan 2 osan 2 kohta): Ilmoittakaa siirron todellinen alkamispäivä (ks. myös ilmoitusasiakirjan kentässä 6 olevat ohjeet).

38.   Kenttä 7 (ks. liitteessä II olevan 2 osan 7 ja 8 kohta): Ilmoittakaa pakkaustyyppi käyttämällä siirtoasiakirjan liitteenä olevan lyhenne- ja koodiluettelon mukaista koodia. Jos siirto edellyttää erityiskäsittelyä, kuten työntekijöille tarkoitettujen tuottajan käsittelyohjeiden tai terveys- ja turvallisuustietojen, mukaan luettuna vuotojen käsittelyä koskevat tiedot, sekä kuljetushätätilanteita koskevien turvaohjeiden mukaisia toimia, rastittakaa asianmukainen kohta ja antakaa lisätiedot liitteessä. Ilmoittakaa myös, kuinka monta pakkausta lähetyksessä on.

39.   Kentät 8 a, b ja c (ks. liitteessä II olevan 2 osan 3 ja 4 kohta): Ilmoittakaa vaaditut tiedot (rekisteröintinumero (vain tarvittaessa), osoite (myös maan nimi), puhelin- ja faksinumerot (myös maakoodi)). Jos siirtoa hoitaa useampi kuin kolme kuljettajaa, olisi siirtoasiakirjaan liitettävä kutakin kuljettajaa koskevat asianmukaiset tiedot. Lähetyksen haltuunsa ottavan kuljettajan tai kuljettajien edustajan on ilmoitettava kuljetusmuoto ja siirtopäivä ja allekirjoitettava ilmoitus. Ilmoituksen tekijän on säilytettävä jäljennös allekirjoitetusta siirtoasiakirjasta. Lähetyksen siirtyessä uudelle kuljettajalle on kuljettajan tai kuljettajan edustajan noudatettava samoja ohjeita ja myös allekirjoitettava asiakirja. Edellisen kuljettajan on säilytettävä jäljennös allekirjoitetusta siirtoasiakirjasta.

40.   Kenttä 9: Ilmoittakaa samat tiedot kuin ilmoitusasiakirjan kentässä 9.

41.   Kentät 10 ja 11: Ilmoittakaa samat tiedot kuin ilmoitusasiakirjan kentässä 10 ja 11. Jos huolehtija tai hyödyntäjä on myös lähetyksen vastaanottaja, kirjoittakaa kenttään 10: ’same as block 4’ (sama kuin kentässä 4). Huolehtimis- tai hyödyntämistoimien D13–D15, R12 tai R13 (jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY liitteen II A tai II B mukaisesti), osalta riittää kentässä 10 annettavat toimen suorittavaa laitosta koskevat tiedot. Siirtoasiakirjaan ei tarvitse merkitä tietoja muista laitoksista, jotka myöhemmin suorittavat toimia R12/R13 tai D13–15, tai laitoksesta/laitoksista, joka/jotka suorittaa/suorittavat toimia D1–D12 tai R1–R11.

42.   Kentät 12, 13 ja 14: Ilmoittakaa samat tiedot kuin ilmoitusasiakirjan kentissä 12, 13 ja 14.

43.   Kenttä 15 (ks. liitteessä II olevan 2 osan 9 kohta): Siirron käynnistyessä ilmoituksen tekijän (tai ilmoituksen tekijänä toimivan kauppiaan tai välittäjän) on allekirjoitettava ja päivättävä siirtoasiakirja. Joissakin kolmansissa maissa lähtömaan toimivaltainen viranomainen tai Baselin yleissopimuksen mukainen jätteen tuottaja voi allekirjoittaa ja päivätä siirtoasiakirjan. Liittäkää siirtoasiakirjaan tämän asetuksen 16 artiklan c kohdan mukaisesti jäljennös ilmoitusasiakirjasta, jossa on asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kirjalliset hyväksynnät ja ehdot. Jotkut kolmannet maat voivat edellyttää, että siirtoasiakirjaan liitetään alkuperäiset asiakirjat.

44.   Kenttä 16 (liitteessä II olevan 2 osan 5 kohta): Tätä kenttää voi täyttää kuka tahansa siirron kanssa tekemisissä oleva henkilö (ilmoituksen tekijä tai tarvittaessa lähtömaan toimivaltainen viranomainen, siirron vastaanottaja, kuka tahansa toimivaltainen viranomainen, kuljettaja) erityistapauksissa, kun kansallisessa lainsäädännössä edellytetään tiettyjä tarkempia tietoja (esimerkiksi tiedot satamasta, jossa jäte siirretään toiseen kuljetusmuotoon, konttien määrä ja niiden tunnistenumero, tai lisätodisteet tai leimat, jotka osoittavat, että toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet siirron). Ilmoittakaa joko kentässä 16 tai liitteessä reititys (saapumis- ja lähtöpaikka kussakin maassa, myös saapumis- ja/tai poistumis- ja/tai vientitullitoimipaikka yhteisössä ja kuljetusreitti (saapumis- ja lähtöpaikan välinen reitti), mahdolliset vaihtoehdot mukaan luettuina, myös odottamattomissa olosuhteissa.

45.   Kenttä 17: Siirron vastaanottaja täyttää tämän kentän, jos se ei ole huolehtija tai hyödyntäjä (ks. edellä kohta 15) ja jos se ottaa jätteen vastuulleen, kun siirto saapuu vastaanottomaahan.

46.   Kenttä 18: Huolehtimis- tai hyödyntämislaitoksen valtuutettu edustaja täyttää tämän kentän vastaanotettuaan jätelähetyksen. Rastittakaa asianomainen laitostyyppi. Vastaanotettujen määrien osalta ks. erityisohjeet kentän 5 kohdalla (36 kohta). Siirtoasiakirjan allekirjoitettu jäljennös annetaan viimeiselle kuljettajalle. Jos siirtoa ei jostain syystä oteta vastaan, on huolehtimis- ja hyödyntämislaitoksen edustajan välittömästi otettava yhteyttä maansa toimivaltaiseen viranomaiseen. Tämän asetuksen 16 artiklan d kohdan tai tarvittaessa 15 artiklan c kohdan taikka OECD:n päätöksen mukaisesti siirtoasiakirjan allekirjoitettu jäljennös on lähetettävä kolmen päivän kuluessa ilmoituksen tekijälle ja asianomaisten maiden toimivaltaisille viranomaisille (poikkeuksena ovat ne OECD:n kauttakulkumaat, jotka ovat ilmoittaneet OECD:n sihteeristölle, että ne eivät halua vastaanottaa siirtoasiakirjojen jäljennöksiä). Huolehtimis- tai hyödyntämislaitoksen on säilytettävä alkuperäinen siirtoasiakirja.

47.   Huolehtimis- tai hyödyntämistoimia, mukaan luettuna toimet D13–D15, R12 tai R13, suorittavan laitoksen on vahvistettava jätelähetyksen vastaanotto. Laitoksen, joka suorittaa jotakin toimista D13–D15 tai R12/R13 tai toimista D1–D12 tai R1–R11 sen jälkeen, kun samassa maassa on suoritettu toimia D13–D15 tai R12/R13, ei kuitenkaan tarvitse vahvistaa jätelähetyksen vastaanottamista toimintoja D13–D15 tai R12/R13 suorittavasta laitoksesta. Näin ollen kenttää 18 ei tarvitse käyttää lähetyksen lopullisen vastaanottamisen vahvistamiseen tällaisessa tapauksessa. Ilmoittakaa huolehtimis- tai hyödyntämistoimen tyyppi käyttämällä jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY liitteissä II A tai II B olevia R- tai D-koodeja ja arvioitu ajankohta, johon mennessä jätteen huolehtimis- tai hyödyntämistoimet päättyvät.

48.   Kenttä 19: Huolehtija tai hyödyntäjä täyttää tämän kentän vahvistaakseen jätteen huolehtimis- tai hyödyntämistoimen päättymisen. Tämän asetuksen 16 artiklan e ja tarvittaessa 15 artiklan d kohdan sekä OECD:n päätöksen mukaisesti ilmoituksen tekijälle ja lähtömaan, kauttakulkumaan (tätä ei edellytetä OECD:n päätöksessä) ja vastaanottomaan toimivaltaisille viranomaisille olisi lähetettävä siirtoasiakirjan, jonka kenttä 19 on täytetty, allekirjoitettu jäljennös mahdollisimman pian, mutta viimeistään 30 päivää huolehtimis- tai hyödyntämistoimen päättymisen jälkeen ja viimeistään yksi kalenterivuosi jätteen vastaanottamisen jälkeen. Jotkut kolmannet maat, jotka eivät ole OECD:n jäsenvaltioita, voivat edellyttää Baselin yleissopimuksen mukaisesti, että ilmoituksen tekijälle ja lähtömaan toimivaltaiselle viranomaiselle lähetetään allekirjoitettu jäljennös siirtoasiakirjasta, jonka kenttä 19 on täytetty. Huolehtimis- tai hyödyntämistoimien D13–D15 tai R12/R13 osalta riittää kentässä 10 annettavat tiedot tällaisen toimen suorittavasta laitoksesta. Siirtoasiakirjaan ei tarvitse liittää tietoja muista laitoksista, joissa suoritetaan myöhemmin toimia R12/R13 tai D13–15 taikka toimia D1–D12 tai R1–R11.

49.   Jokaisen laitoksen, joka suorittaa huolehtimis- tai hyödyntämistoimia, mukaan lukien toimet D13–D15 tai R12/R13, on vahvistettava jätteestä huolehtiminen tai jätteen hyödyntäminen. Tästä syystä sellainen laitos, joka suorittaa jotakin toimista D13–D15 tai R12/R13 tai toimista D1–D12 tai R1–R11 sen jälkeen, kun samassa maassa on suoritettu toimia D1–D15 tai R12/ R13, ei saisi käyttää kenttää 19 jätteen hyödyntämisen tai siitä huolehtimisen vahvistamiseen, koska tämän kentän on jo täyttänyt laitos, joka suorittaa toimia D13–D15 tai R12/R13. Kunkin maan on varmistettava tapa, jolla huolehtimis- tai hyödyntämistoimi on vahvistettava.

50.   Kentät 20, 21 ja 22: Näitä kenttiä käytetään tullitoimipaikkojen yhteisön rajoilla tekemiin tarkastuksiin.”


(1)  Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvonnasta 22 päivänä maaliskuuta 1989 tehty Baselin yleissopimus. Ks. www.basel.int.

(2)  Hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta tehdyn päätöksen C(92) 39/FINAL muuttamisesta tehty OECD:n neuvoston päätös C(2001) 107/FINAL. Aikaisempi päätös on konsolidoitu toisinto säädöksistä, jotka OECD:n neuvosto hyväksyi 14 päivänä kesäkuuta 2001 ja 28 päivänä helmikuuta 2002 (sellaisina kuin ne ovat muutettuina).

Ks.: Katso http://www.oecd.org/department/0,2688,en_2649_34397_1_1_1_1_1,00.html

(3)  Euroopan yhteisön ulkopuolisissa maissa voidaan käyttää ilmaisun ”consignee” (vastaanottaja) sijasta ilmaisua ”importer” (tuoja).

(4)  Euroopan yhteisön ulkopuolisissa maissa voidaan ilmaisun ”notifier” (ilmoituksen tekijä) sijaan käyttää ilmaisua ”exporter” (viejä).

(5)  Joissakin kolmansissa maissa, jotka ovat OECD:n jäsenmaita, voidaan käyttää OECD:n päätöksen mukaisesti ilmaisua ”recognised trader” (tunnettu välittäjä).

(6)  Euroopan yhteisön ulkopuolella jätteen tuottajasta voidaan käyttää ilmaisun ”producer” sijasta myös ilmaisua ”generator”.

(7)  Lyhenneluettelossa olevan R1-toimen määritelmä on Euroopan yhteisössä erilainen kuin Baselin yleissopimuksessa ja OECD:n päätöksessä: tästä syystä esitetään molemmat muotoilut. Euroopan yhteisön ja Baselin yleissopimuksen sekä OECD:n päätöksen termeissä on myös muita sanamuotoja koskevia eroja, joita ei ole sisällytetty lyhenneluetteloon.

(8)  Komission asetus (EY) N:o 1418/2007, annettu 29 päivänä marraskuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 liitteessä III tai III A lueteltujen tietyntyyppisten jätteiden viennistä hyödynnettäväksi maihin, joihin ei sovelleta OECD:n päätöstä jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta (EUVL L 316, 4.12.2007, s. 6).

(9)  Ks. http://europa.eu.int/eur-lex/en/consleg/main/2000/en_2000D0532_index.html

(10)  Ks. http://www.unece.org/trans/danger/danger.htm

(11)  Baselin yleissopimuksessa käytetään ilmaisua ”state” (valtio) ilmaisun ”country” (maa) sijaan.

(12)  Euroopan yhteisön ulkopuolella voidaan käyttää ilmaisuja ”dispatch” (lähettäjä) ja ”destination” (vastaanottaja) ilmaisujen ”export” (vienti) ja ”import” (tuonti) sijaan.

(13)  Ks. kentät 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 14, 15, 20 tai 21, ja jos toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät lisätietoja ja lisäasiakirjoja, ks. tämän asetuksen liitteessä II olevan osan 3 kohdat, joita ei käsitellä missään lomakkeen kentistä.

(14)  Joissakin kolmansissa maissa voidaan antaa sen sijaan lähtömaan toimivaltaista viranomaista koskevat tiedot.


16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/16


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 670/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

nimityksen rekisteröimisestä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Arroz Carolino das Lezírias Ribatejanas (SMM))

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Portugalin esittämä nimitystä ”Arroz Carolino das Lezírias Ribatejanas” koskeva rekisteröintihakemus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitys on rekisteröitävä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 417/2008 (EUVL L 125, 9.5.2008, s. 27).

(2)  EUVL C 258, 31.10.2007, s. 12.


LIITE

Ihmisravinnoksi tarkoitetut perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvat maataloustuotteet:

Luokka 1.6

Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

PORTUGALI

Arroz Carolino das Lezírias Ribatejanas (SMM).


16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/18


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 671/2008,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008,

vilja-alalla 16 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1249/96 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 [korkealaatuinen tavallinen vehnä], 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivänä heinäkuuta 2008 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan.

(5)

Eräiden viljojen tuontitullien väliaikaisesta suspendoinnista markkinointivuonna 2008/2009 26 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 608/2008 (3) mukaisesti eräiden tällä asetuksella vahvistettujen tullien kantaminen kuitenkin keskeytetään,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vilja-alan tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I liitteessä II lueteltujen tekijöiden perusteella 16 päivänä heinäkuuta 2008.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 510/2008 (EUVL L 149, 7.6.2008, s. 61).

(2)  EYVL L 161, 29.6.1996, s. 125. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1816/2005 (EUVL L 292, 8.11.2005, s. 5).

(3)  EUVL L 166, 27.6.2008, s. 19.


LIITE I

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin 16 päivänä heinäkuuta 2008 alkaen sovellettavat tuontitullit

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Tuontitulli (1)

(EUR/t)

1001 10 00

Durum VEHNÄ, korkealaatuinen

0,00 (2)

keskilaatuinen

0,00 (2)

heikkolaatuinen

0,00 (2)

1001 90 91

Tavallinen VEHNÄ, siemenvilja

0,00

ex 1001 90 99

Tavallinen VEHNÄ, korkealaatuinen, muu kuin siemenvilja

0,00 (2)

1002 00 00

RUIS

0,00 (2)

1005 10 90

MAISSI, siemenvilja, muu kuin hybridi

0,00

1005 90 00

MAISSI, muu kuin siemenvilja (3)

0,00 (2)

1007 00 90

DURRA, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi

0,00 (2)


(1)  Atlantin valtameren tai Suezin kanavan kautta yhteisöön saapuvan tavaran tuojaan voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti seuraavia tullinalennuksia:

3 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Välimerellä,

2 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Tanskassa, Virossa, Irlannissa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Suomessa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisella rannikolla.

(2)  Tämän tullin kantaminen on suspendoitu asetuksen (EY) N:o 608/2008 mukaisesti.

(3)  Tuojaan voidaan soveltaa kiinteämääräistä alennusta 24 euroa tonnilta, jos asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.


LIITE II

Liitteessä I vahvistettujen tullien laskemista koskevat tekijät

30.6.2008-14.7.2008

1.

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:

(EUR/t)

 

Tavallinen vehnä (1)

Maissi

Durumvehnä, korkealaatuinen

Durumvehnä, keskilaatuinen (2)

Durumvehnä, heikkolaatuinen (3)

Ohra

Pörssi

Minnéapolis

Chicago

Noteeraus

225,48

178,70

FOB-hinta USA

270,50

260,50

240,50

156,00

Palkkio Meksikon-lahdella

8,28

Palkkio Suurilla järvillä

20,21

2.

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:

Rahtikustannukset: Meksikonlahti–Rotterdam

43,30 EUR/t

Rahtikustannukset: Suuret järvet–Rotterdam:

44,46 EUR/t


(1)  Sisältää palkkion 14 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).

(2)  Alennus 10 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).

(3)  Alennus 30 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/21


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 15 päivänä heinäkuuta 2008,

tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta

(2008/583/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto teki 20 päivänä joulukuuta 2007 päätöksen 2007/868/EY tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta (2) sekä luettelon laatimisesta henkilöistä ja yhteisöistä, joihin kyseistä asetusta sovelletaan.

(2)

Neuvosto on antanut kaikkia niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joiden osalta tämä on ollut käytännössä mahdollista, koskevat perustelut, joissa selvitetään, miksi ne on lueteltu päätöksessä 2007/868/EY. Yhdelle ryhmälle ja kolmelle henkilölle on mahdollisuuksien mukaan toimitettu muutetut perustelut huhtikuussa 2008.

(3)

Neuvosto tiedotti Euroopan unionin virallisessa lehdessä22 päivänä joulukuuta 2007 julkaistulla ilmoituksella (3) päätöksessä 2007/868/EY olevaan luetteloon merkityille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, että se oli päättänyt säilyttää nämä mainitussa luettelossa. Neuvosto ilmoitti myös kyseisille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille mahdollisuudesta pyytää neuvostolta perustelut niiden merkitsemiselle luetteloon (jollei perusteluja jo ole ilmoitettu niille).

(4)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkastellut kaikilta osin luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin asetusta (EY) N:o 2580/2001 sovelletaan. Tarkastelun yhteydessä se on ottanut huomioon asianomaisten henkilöiden neuvostolle toimittamat huomautukset.

(5)

Yhden ryhmän osalta neuvosto otti huomioon sen, että kyseisen ryhmän luetteloon sisällyttämisen perusteena olleen toimivaltaisen viranomaisen päätöksen voimassaolo päättyi 24 päivänä kesäkuuta 2008. Neuvoston tietoon on kuitenkin tullut uusia seikkoja, joiden perusteella neuvosto katsoo, että on aihetta sisällyttää tämä ryhmä luetteloon.

(6)

Neuvosto on katsonut, että yksi henkilö olisi poistettava niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelosta, joihin asetusta (EY) N:o 2580/2001 sovelletaan.

(7)

Neuvosto katsoo näin ollen, että lukuun ottamatta kuudennessa kappaleessa mainittua henkilöä yhteisen kannan 2007/871/YUTP (4) liitteessä luetellut henkilöt, ryhmät ja yhteisöt ovat sekaantuneet erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP (5) 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin terroritekoihin, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt näitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan, mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen ja että näihin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin olisi edelleen sovellettava asetuksessa (EY) N:o 2580/2001 säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(8)

Luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin asetusta (EY) N:o 2580/2001 sovelletaan, olisi ajantasaistettava tämän mukaisesti,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa säädetty luettelo korvataan tämän päätöksen liitteessä olevalla luettelolla.

2 artikla

Kumotaan päätös 2007/868/EY.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BARNIER


(1)  EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2007/868/EY (EUVL L 340, 22.12.2007, s. 100).

(2)  EUVL L 340, 22.12.2007, s. 100. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2008/343/EY (EUVL L 116, 30.4.2008, s. 25).

(3)  EUVL C 314, 22.12.2007, s. 42.

(4)  Yhteinen kanta sellaisena kuin se on muutettuna 29 päivänä huhtikuuta 2008 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2008/346/YUTP (EUVL L 116, 30.4.2008, s. 53).

(5)  EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93.


LIITE

Luettelo 1 artiklassa tarkoitetuista henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä

1.   HENKILÖT

1.

ABOU, Rabah Naami (alias Naami Hamza, alias Mihoubi Faycal, alias Fellah Ahmed, alias Dafri Rèmi Lahdi), syntynyt 1.2.1966 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

2.

ABOUD, Maisi (alias The Swiss Abderrahmane), syntynyt 17.10.1964 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

3.

AL-MUGHASSIL, Ahmad Ibrahim (alias ABU OMRAN, alias AL-MUGHASSIL, Ahmed Ibrahim), syntynyt 26.6.1967 Qatif-Bab al Shamalissa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

4.

AL-NASSER, Abdelkarim Hussein Mohamed, syntynyt Al Ihsassa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

5.

AL-YACOUB, Ibrahim Salih Mohammed, syntynyt 16.10.1966 Tarutissa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

6.

ARIOUA, Azzedine, syntynyt 20.11.1960 Costantinessa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

7.

ARIOUA, Kamel (alias Lamine Kamel), syntynyt 18.8.1969 Constantinessa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

8.

ASLI, Mohamed (alias Dahmane Mohamed), syntynyt 13.5.1975 Ain Tayassa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

9.

ASLI, Rabah, syntynyt 13.5.1975 Ain Tayassa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

10.

ATWA, Ali (alias BOUSLIM, Ammar Mansour, alias SALIM, Hassan Rostom), syntynyt 1960 Libanonissa, Libanonin kansalainen

11.

BOUYERI, Mohammed (alias Abu ZUBAIR, alias SOBIAR, alias Abu ZOUBAIR), synt. 8.3.1978 Amsterdamissa (Alankomaat) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen

12.

DARIB, Noureddine (alias Carreto, alias Zitoun Mourad), syntynyt 1.2.1972 Algeriassa – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

13.

DJABALI, Abderrahmane (alias Touil), syntynyt 1.6.1970 Algeriassa – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

14.

EL FATMI, Nouredine (alias Nouriddin EL FATMI, alias Nouriddine EL FATMI, alias Noureddine EL FATMI, alias Abu AL KA'E KA'E, alias Abu QAE QAE, alias FOUAD, alias FZAD, alias Nabil EL FATMI, alias Ben MOHAMMED, alias Ben Mohand BEN LARBI, alias Ben Driss Muhand IBN LARBI, alias Abu TAHAR, alias EGGIE), synt. 15.8.1982 Midarissa (Marokko), passin nro N829139 (Marokko) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen

15.

EL-HOORIE, Ali Saed Bin Ali (alias AL-HOURI, Ali Saed Bin Ali, alias EL-HOURI, Ali Saed Bin Ali), syntynyt 10.7.1965 tai 11.7.1965 El Dibabiyassa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

16.

FAHAS, Sofiane Yacine, syntynyt 10.9.1971 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

17.

IZZ-AL-DIN, Hasan (alias GARBAYA, AHMED, alias SA-ID, alias SALWWAN, Samir), Libanon, syntynyt 1963 Libanonissa, Libanonin kansalainen

18.

LASSASSI, Saber (alias Mimiche) syntynyt 30.11.1970 Constantinessa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

19.

MOHAMMED, Khalid Shaikh (alias ALI, Salem, alias BIN KHALID, Fahd Bin Adballah, alias HENIN, Ashraf Refaat Nabith, alias WADOOD, Khalid Adbul), syntynyt 14.4.1965 tai 1.3.1964 Pakistanissa, passin numero 488555

20.

MOKTARI, Fateh (alias Ferdi Omar), syntynyt 26.12.1974 Hussein Deyssa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

21.

NOUARA, Farid, syntynyt 25.11.1973 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

22.

RESSOUS, Hoari (alias Hallasa Farid), syntynyt 11.9.1968 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

23.

SEDKAOUI, Noureddine (alias Nounou), syntynyt 23.6.1963 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

24.

SELMANI, Abdelghani (alias Gano), syntynyt 14.6.1974 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

25.

SENOUCI, Sofiane, syntynyt 15.4.1971 Hussein Deyssa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

26.

SISON, Jose Maria (alias Armando Liwanag, alias Joma), syntynyt 8.2.1939 Cabugaossa, Filippiineillä – Filippiinien kommunistisen puolueen, mukaan lukien NPA, johtavia henkilöitä

27.

TINGUALI, Mohammed (alias Mouh di Kouba), syntynyt 21.4.1964 Blidassa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

28.

WALTERS, Jason Theodore James (alias Abdullah, alias David), synt. 6.3.1985 Amersfoortissa (Alankomaat), passin nro NE8146378 (Alankomaat) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen)

2.   RYHMÄT JA YHTEISÖT

1.

Abu Nidal Organisation – ANO, (alias Fatah Revolutionary Council, alias Arab Revolutionary Brigades, alias Black September/Musta syyskuu, alias Revolutionary Organisation of Socialist Muslims)

2.

Al-Aqsa marttyyrien prikaati

3.

Al-Aqsa e.V.

4.

Al-Takfir ja al-Hijra

5.

Aum Shinrikyo (alias AUM, alias Aum Supreme Truth, alias Aleph)

6.

Babbar Khalsa

7.

Filippiinien kommunistinen puolue, mukaan lukien New People's Army – NPA, joka on yhteydessä SISON Jose Mariaan (alias Armando Liwanag, alias Joma, Filippiinien kommunistisen puolueen, mukaan lukien NPA, johtavia henkilöitä)

8.

Gama'a al-Islamiyya, (alias Al-Gama'a al-Islamiyya) (Islamic Group – IG)

9.

İslami Büyük Doğu Akıncılar Cephesi – IBDA-C (Great Islamic Eastern Warriors Front)

10.

Hamas, sisältäen Hamas-Izz al-Din al-Qassem

11.

Hizbul Mujahideen – HM

12.

Hofstadgroep-ryhmä

13.

Holy Land Foundation for Relief and Development

14.

International Sikh Youth Federation – ISYF

15.

Kahane Chai (alias Kach)

16.

Khalistan Zindabad Force – KZF

17.

Kurdistanin työväenpuolue – PKK, (alias KADEK, alias KONGRA-GEL)

18.

Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit – LTTE

19.

Mujahedin-e Khalq Organisation – MEK tai MKO, paitsi National Council of Resistance of Iran – NCRI alias The National Liberation Army of Iran – NLA (MEK:n radikaali siipi), alias the People's Mujahidin of Iran – PMOI, alias Muslim Iranian Student's Society)

20.

Ejército de Liberación Nacional (Kansallinen vapautusarmeija)

21.

Palestiinan vapautusrintama – Palestine Liberation Front – PLF

22.

Palestiinan islamilainen jihad – Palestinian Islamic Jihad – PIJ

23.

Palestiinan vapautuksen kansanrintama – Popular Front for the Liberation of Palestine – PFLP

24.

Popular Front for the Liberation of Palestine-General Command, (alias PFLP -General Command, PFLP-GC)

25.

Fuerzas armadas revolucionarias de Colombia – FARC (Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat)

26.

Devrimci Halk Kurtuluș Partisi-Cephesi – DHKP/C (alias Devrimci Sol (Revolutionary Left), alias Dev Sol) (Vallankumouksellinen kansanarmeija/rintama/puolue)

27.

Sendero Luminoso – SL (Loistava polku)

28.

Stichting Al Aqsa (alias Stichting Al Aqsa Nederland, alias Al Aqsa Nederland)

29.

Teyrbazen Azadiya Kurdistan – TAK (alias Kurdistan Freedom Falcons, alias Kurdistan Freedom Hawks)

30.

Autodefensas Unidas de Colombia – AUC (United Self-Defense Forces / Group of Colombia)


16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/26


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 15 päivänä heinäkuuta 2008,

maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen määrästä 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013 ulottuvalla kaudella, sen jakautumisesta eri vuosille ja lähentymistavoitealueille keskitettävästä vähimmäismäärästä tehdyn päätöksen 2006/493/EY muuttamisesta

(2008/584/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (1) ja erityisesti sen 69 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston päätöksessä 2006/493/EY (2) vahvistetaan maaseudun kehittämiseen myönnettävän yhteisön tuen määrä 1 päivästä tammikuuta 200731 päivään joulukuuta 2013 ulottuvalla kaudella, sen jakautuminen eri vuosille ja lähentymistavoitealueille myönnettävä vähimmäismäärä.

(2)

Koska budjettivallan käyttäjä on tehnyt päätöksen eräiden sellaisten asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisten yhteisön tuen maksusitoumusmäärärahojen siirtämisestä, jotka ovat jääneet käyttämättä vuonna 2007, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3) 48 kohdan säännösten mukaisesti, päätöstä 2006/493/EY olisi muutettava kyseisten määrärahojen kohdentamiseksi uudelleen 1 päivän tammikuuta 2008 ja 31 päivään joulukuuta 2013 väliselle kaudelle.

(3)

Päätös 2006/493/EY olisi sen vuoksi muutettava,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2006/493/EY liite tämän päätöksen liitteenä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BARNIER


(1)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 146/2008 (EUVL L 46, 21.2.2008, s. 1).

(2)  EUVL L 195, 15.7.2006, s. 22.

(3)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. Sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 2008/371/EY (EUVL L 128, 16.5.2008, s. 8).


LIITE

”LIITE

Vuosien 2007–2013 maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä, sen jakautuminen eri vuosille ja lähentymistavoitealueille keskitettävä vähimmäismäärä (1)

Euroa (vuoden 2004 hintoina) (2)

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Yht.

EU-25:n sekä Bulgarian ja Romanian kokonaismäärä

9 325 497 783

10 788 767 263

10 515 007 756

10 278 583 653

9 824 886 713

9 588 187 168

9 356 225 581

69 677 155 918

Lähentymistavoitealueille varattu vähimmäismäärä

27 676 975 284


Vuosien 2007–2013 maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä, sen jakautuminen eri vuosille ja lähentymistavoitealueille keskitettävä vähimmäismäärä (3)

Euroa (käypinä hintoina) (4)

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

Yht.

EU-25:n sekä Bulgarian ja Romanian kokonaismäärä

9 896 292 851

11 678 108 653

11 609 418 209

11 575 354 634

11 285 706 554

11 234 089 442

11 181 555 662

78 460 526 005

Lähentymistavoitealueille varattu vähimmäismäärä

31 232 644 963


(1)  Ennen yhteisen maatalouspolitiikan markkinamenojen ja suorien tukien pakollista mukauttamista ja muita siirtoja maaseudun kehittämiseen.

(2)  Määrät on pyöristetty lähimpään euroon.

(3)  Ennen yhteisen maatalouspolitiikan markkinamenojen ja suorien tukien pakollista mukauttamista ja muita siirtoja maaseudun kehittämiseen.

(4)  Määrät on pyöristetty lähimpään euroon.”


Komissio

16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/28


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 7 päivänä heinäkuuta 2008,

vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä sähkön tuotantoon Itävallassa

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 3382)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/585/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (1) ja erityisesti sen 30 artiklan 4 ja 6 kohdan,

ottaa huomioon pyynnön, jonka Itävallan tasavalta toimitti sähköpostitse 10 päivänä tammikuuta 2008,

on kuullut julkisia hankintoja käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

I.   TAUSTATIEDOT

(1)

Itävalta toimitti komissiolle sähköpostitse direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun pyynnön 10 päivänä tammikuuta 2008. Komissio pyysi lisätietoja 4 päivänä helmikuuta 2008 lähettämällään sähköpostilla; Itävallan viranomaiset toimittivat lisätiedot 29 päivänä helmikuuta 2008 lähettämällään sähköpostilla sen jälkeen, kun alkuperäistä määräaikaa oli pidennetty.

(2)

Itävallan tasavallan pyyntö koskee sähkön tuotantoa.

(3)

Pyyntöön on liitetty riippumattoman kansallisen viranomaisen, Energie-Control GmbH:n (Itävallan sähkö- ja maakaasumarkkinoiden sääntelyelin), kirje, jossa todetaan, ettei poikkeamista julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamisesta sähkön tuotannon alalla vastusteta.

II.   OIKEUDELLINEN KEHYS

(4)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin direktiivissä tarkoitetun toiminnon suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ja asianomaisen alan erityispiirteet huomioon ottaen. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne yhteisön lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltaa niitä. Kyseinen lainsäädäntö on lueteltu direktiivin 2004/17/EY liitteessä XI, jossa viitataan sähköalan osalta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/92/EY (2). Direktiivi 96/92/EY on korvattu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/54/EY (3), jossa edellytetään entistä laajempaa markkinoiden avoimuutta.

(5)

Itävallassa on pantu täytäntöön ja sovellettu sekä direktiiviä 96/92/EY että direktiiviä 2003/54/EY ja päätetty eriyttää siirto- ja jakeluverkot oikeudellisesti ja toiminnallisesti; pienimmät yritykset on kuitenkin vapautettu toiminnallisen eriyttämisen vaatimuksista. Siksi 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti olisi katsottava, ettei markkinoille pääsyä ole rajoitettu.

(6)

Sitä, kohdistuuko toimintoon suoraa kilpailua, olisi arvioitava useiden tekijöiden perusteella, joista yksikään ei ole ratkaiseva sellaisenaan. Tässä päätöksessä tarkoitettujen markkinoiden yhteydessä olisi otettava huomioon tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittyneisyys. Kyseisten markkinoiden piirteiden vuoksi olisi otettava huomioon myös muita perusteita, kuten tasemarkkinoiden toiminta, hintakilpailu ja sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä.

(7)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

III.   ARVIOINTI

(8)

Itävallan toimittama pyyntö koskee sähkön tuotantoa.

(9)

Itävalta jakaantuu kolmeen tasapainotusvyöhykkeeseen, joista yhdellä esiintyy sisäisiä pullonkauloja (kyseessä on APG-tasapainotusvyöhyke, jolla voi esiintyä ylikuormitusta ”Steiermarkleitungin” kautta toisiinsa yhteydessä olevien Wienin ja Grazin alueiden välillä). Voidaankin kysyä, ovatko maantieteelliset markkinat kansallisia markkinoita pienemmät (4). Saatavilla olevat tiedot kuitenkin osoittavat, että näiden sisäisten pullonkaulojen vaikutuksia voidaan useimmiten torjua toteuttamalla teknisiä toimenpiteitä, esimerkiksi käyttämällä vaiheensiirtimiä siirtokapasiteetin valvomiseksi. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeen käyttää lisävoimaloita verkon vakauttamiseksi. Jos Pohjois-Itävallan sähköntuottajien on sisäisten pullonkaulojen vuoksi vähennettävä tuotantokapasiteettiaan – mitä Itävallan viranomaisten mukaan tapahtuu vain harvoin – verkko-operaattori maksaa heille korvausta tästä aiheutuvasta vahingosta. Pullonkauloja ei ole edellä mainitun tasapainotusvyöhykkeen ja Itävallan kahden muun tasapainotusvyöhykkeen välillä eikä APG-tasapainotusvyöhykkeen ja Saksan välillä. Näin ollen sisäisillä pullonkauloilla ei saatavilla olevien tietojen mukaan ole merkittäviä vaikutuksia energiahuoltoon ja kilpailuun. Se, ettei Itävallan ja Saksan välisissä yhteyksissä esiinny ylikuormitusta, herätti kysymyksen siitä, voisivatko nämä kaksi maata muodostaa maantieteelliset markkinat; komissio on kuitenkin todennut, ettei näin ole (5). Näin ollen Itävallan tasavallan alueen olisi katsottava muodostavan markkinat, joiden osalta on arvioitava direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, vaikkei näitä markkinoita voidakaan pitää ympäröivistä maista erillisinä.

(10)

Komissio toteaa tiedonannossaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Raportti edistymisestä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa (6) – jäljempänä ”raportti 2005”, että ”ala on monien maiden markkinoilla erittäin keskittynyttä, mikä estää todellisen kilpailun” (7). Komissio katsoo, että sähköntuotannon alalla ”yksi kansallisten markkinoiden kilpailuastetta kuvaavista indikaattoreista on kolmen suurimman tuottajan kokonaismarkkinaosuus” (8). Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (9) mukaan Itävallan kolmen suurimman sähköntuottajan osuus vuonna 2006 oli 52,2 prosenttia. Itävalta on kuitenkin huomattava sähkön viejä ja tuoja: vuonna 2005 se vei sähköä yli 17 500 GWh ja toi yli 20 000 GWh. Itävalta on näin ollen nettotuoja, ja tuontisähkön määrä oli noin neljännes (10) sen kokonaistarpeesta (11) erityisesti perussähkön tuotannossa. Näin ollen tuontisähkö rajoittaa jonkin verran Itävallan johtavien sähköntuottajien hintakäyttäytymistä, mistä syystä Itävallan alueella tehtävissä sähköalan investoinneissa otetaan huomioon ympäröivien maiden ja erityisesti Saksan sähköntuottajat. Näitä seikkoja olisi siksi pidettävä osoituksena siitä, että sähköntuotanto on altis tietynlaajuiselle suoralle kilpailulle.

(11)

Tasemarkkinoiden toimintaa olisi pidettävä lisäindikaattorina, vaikka se onkin vain pieni osa kaikesta jäsenvaltiossa tuotetusta ja/tai kulutetusta sähköstä. ”Ne markkinoiden toimijat, jotka eivät pysty helposti sovittamaan sähköntuotantoaan asiakaskuntansa tarpeisiin, saattavat joutua kärsimään hintaerosta siirtoverkko-operaattorin myymän tasesähkön ja sen ostaman ylituotannon välillä. Nämä siirtoverkko-operaattorin hinnat ovat joko sääntelyelimen määräämiä tai vaihtoehtoisesti käytetään markkinoihin perustuvaa mekanismia, jolloin hinta määräytyy niiden tarjousten mukaan, joita muut tuottajat tekevät oman tuotantonsa säätelemiseksi ylös- tai alaspäin. Markkinoiden pienille toimijoille pahinta on se, että siirtoverkko-operaattorin osto- ja myyntihinnan välinen ero kasvaa suureksi. Näin tapahtuu monissa jäsenvaltioissa, ja se on omiaan estämään kilpailun kehittymistä. Suuri ero hintojen välillä voi olla merkki riittämättömästä kilpailusta tasesähkömarkkinoilla, joita saattaa hallita vain yksi tai kaksi päätuottajaa.” (12) Itävallan tasemarkkinat ja niiden keskeiset ominaispiirteet – erityisesti markkinavoimiin perustuva hinnoittelu sekä siirtoverkko-operaattorin osto- ja myyntihinnan välinen suhteellisen pieni ero (13) – ovat sellaiset, että niitä olisi pidettävä lisäosoituksena siitä, että sähkön tuotantoon kohdistuu suoraa kilpailua.

(12)

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan tuotteen (sähkön) ominaispiirteet ja sopivien korvaavien tuotteiden tai palveluiden vähäisyys tai niiden puuttuminen, hintakilpailulla ja hintojen muodostumisella on suurempi merkitys arvioitaessa sähkömarkkinoiden kilpailutilannetta. Kun tarkastellaan suuria teollisuuden (loppu)käyttäjiä, jotka kaikkein todennäköisimmin hankkivat sähkönsä suoraan sähköntoimittajilta, jotka ovat samalla sähköntuottajia, toimittajaa vaihtavien asiakkaiden määrä voi olla hintakilpailun mittari ja siten välillisesti ”luonnollinen kilpailun tehokkuuden mittari. Jos vaihtajia on vähän, markkinoiden toimivuudessa on todennäköisesti ongelmia, joskaan ei pidä jättää huomiotta niitä etuja, joita jo mahdollisuus neuvotella sopimus uudelleen tavanomaisen toimittajan kanssa tuo muassaan” (14). Lisäksi ”säänneltyjen loppukäyttäjähintojen olemassaolo on selvästikin ratkaisevaa asiakkaiden käyttäytymiselle. (…) Vaikka sääntelyn säilyttäminen voi olla perusteltua siirtymävaiheessa, se aiheuttaa yhä enemmän vääristymiä investointitarpeen tullessa ajankohtaiseksi” (15).

(13)

Uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan Itävallan suurista ja erittäin suurista teollisuuden asiakkaista jopa 41,5 prosenttia vaihtaa sähköntoimittajaa (16). Itävallassa ei säännellä loppukäyttäjähintoja (17), toisin sanoen talouden toimijat vahvistavat hinnat itse eikä hintojen soveltamiseksi tarvita ennalta viranomaisten hyväksyntää. Näin ollen Itävallan tilanne on tyydyttävä, kun otetaan huomioon suurten ja erittäin suurten teollisuuden (loppu)käyttäjien sähköntoimittajan vaihtaminen ja loppukäyttäjähintojen sääntely, ja tilannetta olisi pidettävä osoituksena siitä, että toimintoon kohdistuu suoraa kilpailua.

IV.   PÄÄTELMÄT

(14)

Johdanto-osan 9–13 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun kohdistumista suoraan johonkin toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy sähkön tuotannon osalta Itävallassa.

(15)

Lisäksi, koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön tuottaminen Itävallassa, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan suorittamiseksi Itävallassa.

(16)

Tämä päätös perustuu tammi-helmikuun 2008 oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen sellaisena, kuin se esitetään Itävallan tasavallan toimittamissa tiedoissa, raportissa 2005 ja sen teknisessä liitteessä, tiedonannossa 2007 ja valmisteluasiakirjassa 2007 sekä loppuraportissa. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi niin, etteivät direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset enää täyty,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Direktiiviä 2004/17/EY ei sovelleta hankintayksiköiden myöntämiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön tuotanto Itävallassa.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 7 päivänä heinäkuuta 2008.

Komission puolesta

Charlie McCREEVY

Komission jäsen


(1)  EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 213/2008 (EUVL L 74, 15.3.2008, s. 1).

(2)  EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

(3)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/3/EY (EUVL L 17, 22.1.2008, s. 6).

(4)  Komission tiedonanto – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti), liitteessä B oleva kohta A.1.2, KOM(2006) 851 lopullinen, 10.1.2007, jäljempänä ”loppuraportti”.

(5)  Ks. loppuraportin liitteessä B oleva kohta A.2.7.

(6)  KOM(2005) 568 lopullinen, 15.11.2005.

(7)  Raportti 2005, s. 2.

(8)  Raportti 2005, s. 7.

(9)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Accompanying document to the Report on Progress in Creating the Internal Gas and Electricity Market”, SEC(2008) 460, 15.4.2008, taulukko 6 ”Wholesale Market Position – 2006”, s. 12. Asiakirja liittyy edistymistä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa koskevaan komission kertomukseen KOM(2008) 192 lopullinen, 15.4.2008.

(10)  Itävallan viranomaisten antamien tietojen mukaan 23,5 prosenttia.

(11)  Omaan kulutukseen ja vientiin tarvittava sähkön määrä.

(12)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, raportin 2005 tekninen liite, SEC(2005) 1448, jäljempänä ’tekninen liite’, s. 67–68.

(13)  Loppuraportin kohdassa 993 olevan taulukon 52 mukaan tämä hintaero on Itävallan tasemarkkinoilla 27, minkä perusteella Itävallan tasemarkkinat sijoittuvat alempaan puoliskoon koko EU:n haarukassa, joka on 0–79. Tässä analyysissä tarkastellaan sitä, miten tasemarkkinoiden toiminta vaikuttaa sähkön tuotantoon, eikä kilpailun määrää tasemarkkinoilla. Tästä syystä ei ole tarpeen selvittää, johtuuko pieni hintaero kilpailusta vai sääntelyelimen asettamasta hintakatosta. Myöskään tasemarkkinoiden suuremmalla keskittymisellä ei ole merkitystä tässä analyysissä.

(14)  Raportti 2005, s. 9.

(15)  Tekninen liite, s. 17.

(16)  Asiakirja ”Austria – Internal Market Fact Sheet”, 2007, tiedot saatu Energie-Control GmbH:lta, julkaistu internetsivulla http://ec.europa.eu/energy/energy_policy/doc/factsheets/market/market_at_en.pdf

(17)  Tekninen liite, s. 107.


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/32


 

Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö N:o 21 – Ajoneuvojen hyväksyntään liittyvät yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat niiden sisustusta

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraavaan saakka:

Täydennys 3 muutossarjaan 01 – Voimaantulopäivä: 31. tammikuuta 2003

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan henkilöautojen sisustukseen sitä osin, kun kysymys on:

1.1

muista matkustajatilan sisäpuolisista osista kuin taustapeilistä tai -peileistä:

1.2

hallintalaitteiden sijoittelusta;

1.3

katosta tai kattoluukusta;

1.4

selkänojista ja istuimien takaosista; ja

1.5

ikkunoiden, kattoluukkujen ja väliseinäjärjestelmien sähköisistä hallintalaitteista.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

2.1

’ajoneuvon hyväksynnällä’ ajoneuvon tyyppihyväksyntää sen sisustuksen osalta;

2.2

’ajoneuvotyypillä’ matkustajatilan sisustuksen osalta luokkaan M1 kuuluvia ajoneuvoja, jotka eivät poikkea toisistaan seuraavilta olennaisilta osin:

2.2.1

matkustajatilan korirakenteen ainesosien pääasialliset materiaalit;

2.2.2

hallintalaitteiden sijoittelu;

2.2.3

turvajärjestelmän tehokkuus, jos hakija valitsee liitteessä VIII (dynaaminen arviointi) määritellyn pääniskualueen viitealueen.

2.2.3.1

Ajoneuvot, jotka poikkeavat toisistaan vain turvajärjestelmiensä suorituskyvyn perusteella, kuuluvat samaan ajoneuvotyyppiin, jos ne tarjoavat matkustajille samantasoisen tai paremman turvan kuin järjestelmä tai ajoneuvo, joka on toimitettu hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen tarkastettavaksi;

2.3

’viitealueella’ pääniskualuetta, joka on määritelty tämän säännön liitteessä I, tai valmistajan valinnan mukaan liitteen VIII mukaisesti lukuun ottamatta seuraavia alueita (ks. liite X, huomautukset, 2.3 ja 2.3.1 kohta):

2.3.1

alue, jonka rajaa eteenpäin suunnattu vaakasuora projektio ohjauspyörän ulkoreunaa seuraavasta ympyrästä laajennettuna kaistalla, jonka leveys on 127 mm; aluetta rajaa alhaalta vaakataso, joka sivuaa ajoasennossa suoraan eteenpäin olevan ohjauspyörän alareunaa (ks. liite X, huomautukset, 2.3 ja 2.3.1 kohta);

2.3.2

sitä osaa laitepaneelin pinnasta, joka on edellä 2.3.1. kohdassa tarkoitetun alueen ja ajoneuvon lähimmän sisäseinän välissä; tämän osan rajana alhaalla on vaakataso, joka sivuaa ohjauspyörän alareunaa (ks. liite X, huomautukset, 2.3 ja 2.3.1 kohta); ja

2.3.3

tuulilasin sivupilarit (ks. liite X, huomautukset, 2.3 ja 2.3.1 kohta);

2.4

’laitepaneelin tasolla’ suoraa, joka kulkee pystysuuntaisten tangenttien ja laitepaneelin kosketuspisteiden kautta (ks. liite X, huomautukset, 2.4 kohta);

2.5

’katolla’ ajoneuvon yläosaa, joka ulottuu tuulilasin yläreunasta takalasin yläreunaan ja rajoittuu sivuilla sivuseinien yläkehyksiin (ks. liite X, huomautukset, 2.5 kohta);

2.6

’vyötärölinjalla’ linjaa, joka määräytyy ajoneuvon sivuikkunoiden läpinäkyvän osan alareunan mukaan;

2.7

’avoautolla’ ajoneuvoa, jonka korissa ei ole vyötärölinjan yläpuolella joissakin tapauksissa muita jäykkiä osia kuin tuulilasin sivupilarit ja/tai turvakaaret ja/tai turvavyön kiinnityspisteet (ks. liite X, huomautukset, 2.5 ja 2.7 kohta);

2.8

’avattavakattoisella ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jossa vain katto tai osa siitä voidaan taitella taakse tai avata taikka liu'uttaa auki, niin että vyötärölinjan yläpuoliset ajoneuvon rakenteet jäävät paikoilleen (ks. liite X, huomautukset, 2.5 kohta);

2.9

’kokoontaitettavalla (kääntö)istuimella’ tilapäiskäyttöön tarkoitettua apuistuinta, joka on tavallisesti taitettuna sivuun pois tieltä;

2.10

’turvajärjestelmällä’ auton sisustuksen osia ja välineitä, joiden tarkoituksena on matkustajien suojaaminen;

2.11

’turvajärjestelmätyypillä’ sellaista turvalaitteiden luokkaa, johon kuuluvat laitteet eivät poikkea toisistaan seuraavien olennaisten ominaisuuksien suhteen:

2.11.1

niiden tekniikka;

2.11.2

niiden geometria;

2.11.3

niiden rakennusmateriaalit;

2.12

’sähkötoimisilla ikkunoilla’ ikkunoita, joiden sulkemiseen käytetään ajoneuvon sähköjärjestelmästä saatua virtaa;

2.13

’sähkötoimisilla kattoluukuilla’ liikkuvia ajoneuvon kattoluukkuja, joiden sulkemiseen joko liukuvalla ja/tai kääntyvällä liikkeellä käytetään ajoneuvon sähköjärjestelmästä saatua virtaa ja joihin eivät kuulu avoautojen kattojärjestelmät;

2.14

’sähkötoimisilla väliseinäjärjestelmillä’ järjestelmiä, joilla henkilöauton matkustajatila jaetaan vähintään kahteen osaa ja joiden sulkemiseen käytetään ajoneuvon sähköjärjestelmästä saatua virtaa;

2.15

’aukolla’ sähkötoimisen ikkunan, väliseinän tai kattoluukun yläreunan taikka etureunan, sulkeutumissuunnasta riippuen, ja ikkunan, väliseinän tai kattoluukun reunan muodostavan ajoneuvon rakenteen välille esteettä avautuvaa suurinta esteetöntä tilaa ajoneuvon sisältä katsottuna, tai väliseinäjärjestelmän tapauksessa matkustajatilan takaosasta katsottuna.

Aukon mittaamisessa käytetään lieriön muotoista testaussauvaa, joka työnnetään sen läpi (ilman ylimääräistä voimankäyttöä) yleensä kohtisuoraan ikkunan, kattoluukun tai väliseinän reunaan nähden ja kohtisuoraan aukon sulkemissuuntaa vastaan liitteen IX kuvassa 1 esitetyllä tavalla ajoneuvon sisäpuolelta sen ulkopuolelle tai tilanteen mukaan matkustajatilan takaosasta etuosaan;

2.16

’Avain’

2.16.1

’käynnistysavaimella’ välinettä, jolla hallitaan ajoneuvon moottorin käyttämiseen tarvittavan sähkön syöttöä. Tämä määritelmä ei sulje pois mahdollisuutta käyttää muuta kuin mekaanista laitetta;

2.16.2

’virta-avaimella’ välinettä, joka mahdollistaa sähkövirran kytkemisen ajoneuvon voimansiirtojärjestelmiin. Tämä avain voi olla myös käynnistysavain. Tämä määritelmä ei sulje pois mahdollisuutta käyttää muuta kuin mekaanista laitetta;

2.17

’ilmatyynyllä’ laitetta, joka on tarkoitettu täydentämään moottoriajoneuvoihin asennettuja turvavöitä ja turvajärjestelmiä; laitteesta vapautuu ajoneuvoon kohdistuvan voimakkaan iskun vaikutuksesta joustava rakenne, joka on suunniteltu rakenteen sisällä olevan paineistetun kaasun avulla lievittämään ajoneuvon matkustamossa olevan henkilön yhden tai useamman ruumiinosan matkustajatilan sisustukseen iskeytymisen voimakkuutta;

2.18

’terävällä reunalla’ jäykän materiaalin reunaa, jonka kaarevuussäde on alle 2,5 mm lukuun ottamatta alle 3,2 mm:n ulkonemia liitteessä VI olevassa 1 kohdassa kuvatulla tavalla tasosta mitattuna. Näiden tapauksessa kaarevuussäteen vähimmäismittaa ei sovelleta, jos ulkoneman korkeus on enintään puolet sen leveydestä ja sen kulmat ovat pyöristetyt (ks. liite X, huomautukset, 2.18 kohta).

3.   HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

3.1   Ajoneuvon valmistajan tai tämän asianmukaisesti valtuutetun edustajan on haettava ajoneuvon sisustukselle tyyppihyväksyntää.

3.2   Hakemukseen on liitettävä jäljempänä mainitut asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

ajoneuvotyypin tarkka kuvaus ottaen huomioon edellä 2.2 kohdassa mainitut seikat ja valokuva tai hajotuskuva matkustajatilasta. Ajoneuvon tyypin yksilöivät numerot ja/tai tunnukset on ilmoitettava.

3.3   Hyväksyntätestin suorittamisesta vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava:

3.3.1

valmistajan harkinnan mukaan joko hyväksytettävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo tai tässä säännössä määrättyjen tarkastusten ja testien suorittamiseksi olennainen osa (olennaiset osat) ajoneuvosta;

3.3.2

edellä tarkoitetun teknisen tutkimuslaitoksen mahdollisesti pyytämät osat ja käytetyistä materiaaleista otetut näytteet.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1   Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo täyttää jäljempänä olevan 5 kohdan vaatimukset, kyseiselle ajoneuvotyypille on annettava tyyppihyväksyntä.

4.2   Jokaiselle hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sen kaksi ensimmäistä merkkiä (nykyisin 01, joka vastaa 26. huhtikuuta 1986 voimaan tullutta muutossarjaa 01) tarkoittavat muutossarjaa, joka sisältää hyväksynnän antohetkellä voimassa olevat viimeisimmät sääntöä koskevat merkittävät tekniset muutokset. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

4.3   Tässä säännössä tarkoitetun hyväksynnän antamista ajoneuvotyypille tai sellaisen hyväksynnän laajentamista, epäämistä taikka peruuttamista tai tuotannon lopullista päättymistä koskeva ilmoitus on toimitettava vuoden 1958 sopimuksen osapuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, säännön liitteessä II olevan mallin mukaisella lomakkeella.

4.4   Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä ajoneuvotyyppiä vastaavaan ajoneuvoon on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen kohtaan kansainvälinen tyyppihyväksyntämerkki, joka koostuu:

4.4.1

ympyrästä, jonka sisällä on E-kirjain ja jota seuraa tyyppihyväksynnän antaneen valtion tunnusnumero (1);

4.4.2

edellä 4.4.1 kohdassa säädetyn ympyrän oikealla puolella sijaitsevasta tämän säännön numerosta, jota seuraa R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.

4.5   Edellä 4.4.1 kohdassa säädettyä merkkiä ei tarvitse toistaa, jos ajoneuvo vastaa ajoneuvotyyppiä, joka on hyväksytty yhden tai useamman sopimukseen sisältyvän muun säännön perusteella maassa, joka on antanut hyväksynnän tämän säännön perusteella; tällöin sääntöjen ja hyväksyntöjen numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen mukaiset muut merkit, joiden perusteella on annettu hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin 4.4.1 kohdassa säädetyn merkin oikealle puolelle.

4.6   Tyyppihyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.7   Tyyppihyväksyntämerkki on sijoitettava lähelle valmistajan kiinnittämää ajoneuvon tietokilpeä tai tietokilpeen.

4.8   Tämän säännön liitteessä III on esimerkkejä tyyppihyväksyntämerkkeihin liittyvistä järjestelyistä.

5.   VAATIMUKSET

5.1   Matkustajatilan sisällä edessä laitepaneelin tason yläpuolella ja etuistuinten H-pisteiden etupuolella sijaitsevat osat, ei kuitenkaan sivuovet

5.1.1   Edellä 2.3 kohdassa määritellyllä viitealueella ei saa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka todennäköisesti lisäävät matkustajien vakavan loukkaantumisen vaaraa. Jos pääniskualue on määritelty liitteen I mukaisesti, jäljempänä 5.1.2–5.1.6 kohdassa tarkoitettuja osia pidetään hyväksyttävinä, jos ne täyttävät kyseisten kohtien vaatimukset. Jos pääniskualue on määritelty liitteen VIII mukaisesti, sovelletaan 5.1.7 kohdan vaatimuksia (ks. liite X, huomautukset, 5.1.1 kohta).

5.1.2   Viitealueella olevien ajoneuvon osien, lukuun ottamatta laitepaneeliin kuulumattomia osia, jotka on sijoitettu alle 10 cm:n etäisyydelle lasipinnoista, on oltava tämän säännön liitteessä IV tarkoitetulla tavalla energiaa vaimentavia. Viitealueella olevia osia, jotka täyttävät kummankin seuraavista ehdoista, ei myöskään oteta huomioon (ks. liite X, huomautukset, 5.1.2 kohta), jos:

5.1.2.1

tämän säännön liitteen IV vaatimusten mukaisessa testissä heiluri koskettaa viitealueen ulkopuolisia osia; ja

5.1.2.2

testattavat osat on sijoitettu alle 10 cm:n etäisyydelle osista, jotka ovat kosketuksissa viitealueen ulkopuolelle, etäisyys mitattuna viitealueen pinnasta;

mahdollisissa metallisissa tukilaitteissa ei saa olla ulkonevia reunoja.

5.1.3   Laitepaneelin alareuna on pyöristettävä kaarevuudeltaan vähintään 19 mm:n säteiseksi, jollei se täytä edellä 5.1.2 kohdassa asetettuja vaatimuksia (ks. liite X, huomautukset, 5.1.3 kohta).

5.1.4   Jäykästä materiaalista valmistettujen kytkimien, vetonuppien jne., jotka liitteessä VI esitetyllä menetelmällä mitattuna ulkonevat tasosta 32–95 mm, on oltava poikkipinta-alaltaan vähintään 2 cm2, mitattuna 2,5 mm:n etäisyydeltä eniten ulkonevasta pisteestä, ja reunojen on oltava pyöristettyjä vähintään 2,5 mm:n säteisiksi (ks. liite X, huomautukset, 5.1.4 kohta).

5.1.5   Jos nämä osat ulkonevat yli 9,5 mm laitepaneelin pinnasta, ne on suunniteltava ja rakennettava niin, että halkaisijaltaan enintään 50 mm:n tylppäkärkisellä painimella pitkittäissuuntaan ja vaakasuoraan kohdistetulla 37,8 daN:n voimalla painettaessa ne joko uppoavat tasoon, niin että ne ulkonevat enintään 9,5 mm, tai irtoavat; jälkimmäisessä tapauksessa ei saa jäädä yli 9,5 mm:n korkuisia vaarallisia ulkonemia; enintään 6,5 mm etäisyydellä suurimmasta ulkonemasta tehdyn poikkileikkauksen on oltava vähintään 6,5 cm2. (ks. liite X, huomautukset, 5.1.5 kohta).

5.1.6   Jos ulkoneman muodostaa kovuudeltaan alle 50 Shore A -astetta oleva joustavasta materiaalista tehty osa, joka on asennettu jäykän tuen päälle, 5.1.4 ja 5.1.5 kohdan vaatimuksia sovelletaan vain jäykkään tukeen, tai on osoitettava riittävin testein, jotka tehdään liitteessä IV kuvatun menettelyn mukaisesti, että kovuudeltaan alle 50 Shore A -astetta oleva pehmeä materiaali ei rikkoudu määritellyn törmäystestin aikana niin, että kosketus tukeen tulee mahdolliseksi. Tässä tapauksessa sädettä koskevia vaatimuksia ei sovelleta (ks. liite X, huomautukset, 5.1.6 kohta).

5.1.7   Seuraavat kohdat ovat voimassa:

5.1.7.1

Jos ajoneuvotyypin turvajärjestelmä ei pysty estämään liitteessä VIII olevassa 1.2.1 kohdassa määriteltyä matkustajan pään kosketusta laitepaneeliin ja liitteen VIII mukainen dynaaminen viitealue on määritelty, 5.1.2–5.1.6 kohdan vaatimukset koskevat vain viitealueella olevia osia.

Kojelaudan muilla alueilla olevat osat, jotka sijaitsevat laitepaneelin tason yläpuolella ja joita on mahdollista koskettaa halkaisijaltaan 165 mm:n pallolla, on ainakin pyöristettävä.

5.1.7.2

Jos ajoneuvotyypin turvajärjestelmä pystyy estämään liitteessä VIII olevassa 1.2.1 kohdassa määritellyn matkustajan pään kosketuksen laitepaneeliin ja dynaamista viitealuetta ei ole siitä syystä määritelty, 5.1.2–5.1.6 kohdan vaatimukset eivät koske tähän tyyppiin kuuluvia ajoneuvoja.

Kojelaudan osat, jotka sijaitsevat laitepaneelin tason yläpuolella ja joita on mahdollista koskettaa halkaisijaltaan 165 mm:n pallolla, on ainakin pyöristettävä.

5.2   Matkustajatilan sisällä edessä laitepaneelin tason yläpuolella ja etuistuinten H-pisteiden etupuolella sijaitsevat osat, lukuun ottamatta sivuovia ja polkimia

5.2.1   Lukuun ottamatta polkimia, niiden kiinnittimiä ja osia, joita ei ole mahdollista koskettaa tämän säännön liitteessä VII kuvatulla välineellä ja liitteessä kuvatulla tavalla, on 5.2 kohdassa tarkoitettujen osien kuten kytkimien, käynnistysavaimen jne. täytettävä edellä 5.1.4–5.1.6 kohdan vaatimukset.

5.2.2   Jos käsijarrun vipu on asennettu laitepaneeliin tai tämän alle, se on sijoitettava niin, etteivät matkustaja voi vivun ollessa vapaa-asennossa iskeytyä siihen edestäpäin tulevan iskun voimasta. Jos tämä edellytys ei täyty, vivun pinnan on täytettävä jäljempänä 5.3.2.3 kohdan vaatimukset (ks. liite X, huomautukset, 5.2.2 kohta).

5.2.3   Hyllyt ja vastaavat rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, etteivät niiden tuet muodosta ulkonevia reunoja ja että ne täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä (ks. liite X, huomautukset, 5.2.3 kohta):

5.2.3.1

Ajoneuvon sisälle suuntautuvan osan pinnan on oltava vähintään 25 mm korkea ja reunojen on oltava pyöristettyjä vähintään 3,2 mm:n säteisiksi. Pinnan tai sen verhoilun on oltava tämän säännön liitteessä IV määriteltyä energiaa vaimentavaa materiaalia; pinta on testattava liitteen mukaisesti kohdistamalla siihen vaakasuora pitkittäissuuntainen isku (ks. liite X, huomautukset, 5.2.3.1 kohta).

5.2.3.2

Hyllyjen tai vastaavien rakenteiden on halkaisijaltaan 110 mm olevan pystyakselisen lieriön aiheuttaman 37,8 daN:n suuruisen vaakasuoran pitkittäissuuntaisen iskun vaikutuksesta irrottava, rikkouduttava tai oleellisesti väännyttävä tai painuttava taaksepäin ilman, että hyllyn kehykseen syntyy vaarallisia muotoja. Voima on kohdistettava hyllyjen tai vastaavien rakenteiden vahvimpaan kohtaan (ks. liite X, huomautukset, 5.2.3.2 kohta).

5.2.4   Jos kyseisiin rakenteisiin kuuluu kovuudeltaan alle 50 Shore A -astetta olevasta materiaalista tehty osa, joka on asennettu jäykän tuen päälle, edellä mainittuja vaatimuksia, liitteen 4 energianvaimennusta koskevia vaatimuksia lukuun ottamatta, sovelletaan vain jäykkään tukeen, tai voidaan osoittaa riittävin testein, jotka tehdään liitteessä IV kuvatun menettelyn mukaisesti, että kovuudeltaan alle 50 Shore A -astetta oleva pehmeä materiaali ei rikkoudu määritellyn törmäystestin aikana niin, että kosketus tukeen tulee mahdolliseksi. Tässä tapauksessa sädettä koskevia vaatimuksia ei sovelleta.

5.3   Matkustajatilan muut sisäpuoliset osat sellaisen poikittaisen tason etupuolella, joka kulkee takimmaisille istuimille asetetun nuken ylävartalon vertailulinjan kautta (ks. liite X, huomautukset, 5.3 kohta).

5.3.1   Soveltamisala

Jäljempänä 5.3.2 kohdan vaatimuksia sovelletaan hallintalaitteisiin, vipuihin, nuppeihin ja muihin ulkoneviin osiin, joita ei mainita edellä 5.1 ja 5.2 kohdassa (ks. myös 5.3.2.2 kohta).

5.3.2   Vaatimukset

Jos edellä 5.3.1 kohdassa tarkoitetut kohteet on sijoitettu siten, että ajoneuvon matkustajat voivat joutua kosketukseen niiden kanssa, kohteiden on täytettävä 5.3.2.1–5.3.4 kohdan vaatimukset. Nämä vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos niitä voidaan koskettaa halkaisijaltaan 165 mm:n pallolla ja ne ovat etuistuinten alimman H-pisteen (ks. tämän säännön liite V) yläpuolella sekä sen poikittaisen tason etupuolella, joka kulkee takimmaiselle istuimelle asetetun nuken ylävartalon vertailulinjan kautta, ja edellä 2.3.1 ja 2.3.2 kohdassa määriteltyjen alueiden ulkopuolella ja jos (ks. liite X, huomautukset, 5.3.2 kohta):

5.3.2.1

niiden pinnat rajoittuvat pyöristettyihin reunoihin, joiden kaarevuussäteet ovat vähintään 3,2 mm (ks. liite X, huomautukset, 5.3.2.1 kohta);

5.3.2.2

säätövivut ja nupit on suunniteltava ja rakennettava siten, että ne vaakasuoraan eteenpäin vaikuttavan pitkittäissuuntaisen 37,8 daN:n suuruisen voiman vaikutuksesta joko painuvat sisäänpäin niin, että ulkoneman suurin mitta sen epäsuotuisimmassa asennossa pienenee enintään 25 mm:iin paneelin pinnasta mitattuna, tai ne irtoavat tai taipuvat; kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa ei saa jäädä vaarallisia ulokkeita. Ikkunankammet saavat kuitenkin työntyä esiin laitepaneelin pinnasta 35 mm (ks. liite X, huomautukset, 5.3.2.2 kohta);

5.3.2.3

käsijarrun vivun ollessa vapautettuna ja vaihdetangon ollessa kytkettynä jollekin eteenpäinajovaihteelle ja jos ne eivät sijaitse 2.3.1 ja 2.3.2 kohdassa määritellyillä alueilla ja etuistuimien H-pisteiden kautta kulkevan vaakatason alapuolella, niiden poikkileikkauksen pinta-alan on oltava vähintään 6,5 cm2 mitattuna pituussuuntaiselle vaakasuoran normaalille 6,5 mm:n etäisyydeltä ulkonevimmasta osasta, kaarevuussäteiden ollessa vähintään 3,2 mm (ks. liite X, huomautukset, 5.3.2.3 kohta).

5.3.3   Edellä 5.3.2.3 kohdan vaatimuksia ei sovelleta lattiaan asennettuun käsijarruvipuun; jos tällaisen vivun jokin osa vapautetussa asennossa ulottuu etuistuimien H-pisteen kautta kulkevan vaakasuoran tason (ks. tämän säännön liite V) yläpuolelle, vivun pisimmälle ulkonevan osan poikkileikkauksen pinta-alan on oltava vähintään 6,5 cm2 (pystysuoraan mitattuna). Kaarevuussäteen oltava vähintään 3,2 mm.

5.3.4   Säännöksiä ei sovelleta muihin ajoneuvon varusteisiin, joita edelliset kohdat eivät koske, kuten istuinten kiinnityskiskoihin, istuimen istuinosan ja selkänojan säätövipuihin, turvavyön kelauslaitteisiin jne., jos ne on asennettu kunkin istuimen H-pisteen kautta kulkevan tason alapuolelle, vaikka matkustaja todennäköisesti joutuisikin kosketukseen niiden kanssa (ks. liite X, huomautukset, 5.3.4 kohta).

5.3.4.1   Kattoon asennettujen osien, jotka eivät kuulu katon rakenteeseen, kuten tarttumakahvojen, valaisimien, häikäisysuojien jne., kaarevuussäteen on oltava vähintään 3,2 mm. Lisäksi ulkonevien osien leveyden on oltava vähintään yhtä suuri kuin niiden ulkonema alaspäin; vaihtoehtoisesti näiden ulkonevien osien on läpäistävä energianvaimennustesti liitteen IV vaatimusten mukaisesti (ks. liite X, huomautukset, 5.3.4.1 kohta).

5.3.5   Jos edellä tarkasteltuihin osiin kuuluu kovuudeltaan alle 50 Shore A -asteisesta materiaalista tehty rakenne, joka on asennettu jäykän tuen päälle, edellä asetettuja vaatimuksia sovelletaan vain jäykkään tukeen, tai on osoitettava riittävin testein, jotka tehdään liitteessä IV kuvatun menettelyn mukaisesti, että kovuudeltaan alle 50 Shore A -astetta oleva pehmeä materiaali ei rikkoudu määritellyn törmäystestin aikana niin, että kosketus tukeen tulee mahdolliseksi. Tässä tapauksessa sädettä koskevia vaatimuksia ei sovelleta.

5.3.6   Myös sähkötoimisten ikkunoiden ja väliseinien sekä niiden hallintalaitteiden on täytettävä jäljempänä 5.8 kohdan vaatimukset.

5.4   Katto (ks. liite X, huomautukset, 5.4 kohta)

5.4.1   Soveltamisala

5.4.1.1   Jäljempänä 5.4.2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan katon sisäpintaan.

5.4.1.2   Niitä ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin katon osiin, joita ei voida koskettaa halkaisijaltaan 165 mm:n pallolla.

5.4.2   Vaatimukset

5.4.2.1   Matkustajien ylä- tai etupuolella olevalla katon sisäpinnalla ei saa olla mitään taakse- tai alaspäin suuntautuvia vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja. Ulkonevien osien leveyden on oltava vähintään yhtä suuri kuin niiden alaspäin suuntautuva ulkonema ja reunojen kaarevuussäteen on oltava vähintään 5 mm. Erityisesti katon jäykät tuet tai rankaosat, lasipintojen yläkiskoa ja oven kehyksiä lukuun ottamatta, saavat ulottua alaspäin enintään 19 mm (ks. liite X, huomautukset, 5.4.2.1 kohta).

5.4.2.2   Jos katon tuet tai rankaosat eivät täytä 5.4.2.1. kohdan vaatimuksia, niille on tehtävä energianvaimennustesti tämän säännön liitteen IV mukaisesti.

5.4.2.3   Metallilangat, joiden avulla katon vuoraus on pingotettu paikalleen, ja häikäisysuojien kehykset saavat olla halkaisijaltaan enintään 5 mm tai niiden on kyettävä vaimentamaan energiaa tämän säännön liitteessä IV määrätyllä tavalla. Häikäisysuojien kehysten joustavien kiinnittimien on täytettävä edellä 5.3.4.1 kohdan vaatimukset.

5.5   Avattavakattoiset ajoneuvot (ks. liite X, huomautukset, 5.5 kohta)

5.5.1   Vaatimukset

5.5.1.1   Seuraavia ja edellä 5.4 kohdan vaatimuksia sovelletaan avattavakattoisiin ajoneuvoihin, kun katto on suljettuna.

5.5.1.2   Lisäksi avaus- ja käyttölaitteet (ks. liite X, huomautukset, 5.5.1.2, 5.5.1.2.1 ja 5.5.1.2.2 kohta):

5.5.1.2.1

on suunniteltava ja rakennettava niin, että mahdollisuus niiden käyttämiseen tahattomasti on mahdollisimman pieni (ks. liite X, huomautukset, 5.5.1.2, 5.5.1.2.1 ja 5.5.1.2.2 kohta);

5.5.1.2.2

on rakennettava niin, että niiden pinnat rajoittuvat pyöristettyihin reunoihin, joiden kaarevuussäteet ovat vähintään 5 mm (ks. liite X, huomautukset, 5.5.1.2, 5.5.1.2.1 ja 5.5.1.2.2 kohta);

5.5.1.2.3

on sovitettava lepoasennossaan alueille, joita ei voida koskettaa halkaisijaltaan 165 mm pallolla. Jos tätä vaatimusta ei voida täyttää, on avaus- ja käyttölaitteiden lepoasennossaan joko pysyttävä sisäänvedettyinä tai ne on suunniteltava ja rakennettava niin, että 37,8 daN:n suuruinen voima kohdistettuna iskusuuntaan, joka määritellään tämän säännön liitteessä IV päänmuotoisen kappaleen liikeradan tangentin suuntaiseksi, joko pienentää tämän säännön liitteessä IV kuvatun ulkoneman enintään 25 mm:iin laitteiden kiinnityspinnasta tai irrottaa laitteet; jälkimmäisessä tapauksessa ei saa jäädä vaarallisia ulkonemia (ks. liite X, huomautukset, 5.5.1.2.3 kohta).

5.5.2   Myös sähkötoimisten kattoluukkujärjestelmien sekä niiden hallintalaitteiden on täytettävä jäljempänä 5.8 kohdan vaatimukset.

5.6   Avoautot (ks. liite X, huomautukset, 5.6 kohta)

5.6.1   Avoautojen osalta vain turvakaaren yläosan alareunan ja tuulilasin yläkehyksen on kaikissa tavanomaisissa käyttöasennoissaan täytettävä 5.4 kohdan vaatimukset. Matkustajien ylä- tai etupuolella olevassa joustavan katon tukemiseen käytetyssä rankojen tai lenkkien järjestelmässä ei saa olla taakse- tai alaspäin suuntautuvia vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja (ks. liite X, huomautukset, 5.6.1 kohta).

5.7   Ajoneuvoon kiinnitettyjen istuinten takaosat

5.7.1   Vaatimukset

5.7.1.1   Istuinten takaosien pinnassa ei saa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka todennäköisesti lisäävät matkustajien loukkaantumisvaaraa tai vammojen vakavuutta (ks. liite X, huomautukset, 5.7.1.1 kohta).

5.7.1.2   Ottaen huomioon, mitä jäljempänä 5.7.1.2.1, 5.7.1.2.2, ja 5.7.1.2.3 kohdassa on säädetty, tämän säännön liitteessä I tarkoitetulla pääniskualueelle jäävän osan etuistuimen selkänojasta on oltava tämän säännön liitteessä IV määrättyä energiaa vaimentavaa materiaalia. Pääniskualuetta määritettäessä etuistuinten, jos ne ovat säädettävät, on oltava takimmaisessa ajoasennossaan niin, että selkänojat on käännetty mahdollisimman lähelle 25 °:een kulmaa, ellei valmistaja ole antanut muita ohjeita (ks. liite X, huomautukset, 5.7.1.2 kohta).

5.7.1.2.1

Jos etuistuimet ovat erilliset, takaistuimen matkustajien pääniskualuetta on laajennettava 10 cm istuimen keskilinjan molemmin puolin selkänojan takana sen yläosassa.

5.7.1.2.1.1

Jos istuimet on varustettu pääntuilla, kaikki testit on suoritettava pääntuet alimmassa asennossaan kohdassa, joka sijaitsee pääntuen keskikohdan kautta kulkevalla pystysuoralla linjalla.

5.7.1.2.1.2

Jos istuin on suunniteltu useaan eri ajoneuvotyyppiin sopivaksi, pääniskualue määritetään ajoneuvossa, jossa takimmainen ajoasento on kaikista asiaan kuuluvista tyypeistä epäedullisin; näin määriteltyä iskualuetta pidetään riittävänä muille ajoneuvotyypeille.

5.7.1.2.2

Jos etuistuimena on yhdistelmäistuin, pääniskualue rajoittuu kummankin reunimmaisen istumapaikan keskilinjasta 10 cm ulkoreunan suuntaan ulottuviin pituussuuntaisiin pystytasoihin. Reunimmaisten istumapaikkojen keskilinjan määrittelee valmistaja.

5.7.1.2.3

Pääniskualueella 5.7.1.2.1–5.7.1.2.2 kohdan mukaisesti rajatun alueen ulkopuolella istuimen kehysrakenne on pehmustettava estämään pään suoraa kosketusta siihen; näillä alueilla reunojen kaarevuussäteiden on oltava vähintään 5 mm. Nämä osat voivat olla sellaisia, että ne täyttävät tämän säännön liitteessä IV määritellyt energianvaimentamista koskevat vaatimukset (ks. liite X, huomautukset, 5.7.1.2.3 kohta).

5.7.2   Näitä vaatimuksia ei sovelleta takimmaisiin, sivulle- tai taaksepäin suunnattuihin, selkänojat vastakkain oleviin eikä kokoontaitettaviin (kääntö)istuimiin. Jos istuinten, pääntukien ja niiden tukirakenteiden pääniskuvyöhykkeillä olevat osat on päällystetty pehmeämmällä kuin 50 Shore A -asteisella materiaalilla, edellä asetettuja vaatimuksia, jotka eivät koske tämän säännön liitteessä IV mainittua energian vaimentamista, sovelletaan vain jäykkiin osiin.

5.7.3   Vaatimukset, jotka on määritelty 5.7 kohdassa, katsotaan täytetyiksi sellaisten istuimen takaosien osalta, jotka kuuluvat säännön N:o 17 (muutossarja 03 tai myöhempi) mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvotyyppeihin.

5.8   Ikkunoiden sekä kattoluukku- ja väliseinäjärjestelmien sähköiset hallintalaitteet

5.8.1   Jäljempänä asetettuja vaatimuksia sovelletaan sähkötoimisiin ikkunoihin/kattoluukkujärjestelmiin/väliseinäjärjestelmiin niiden virheellisestä tai asiattomasta käytöstä johtuvan loukkaantumisriskin minimoimiseksi.

5.8.2   Tavanomaista käyttöä koskevat vaatimukset

Ottaen huomioon, mitä jäljempänä 5.8.3 kohdassa on säädetty, sähkötoimiset ikkunat/kattoluukkujärjestelmät/väliseinäjärjestelmät voidaan sulkea yhdessä tai useammassa jäljempänä kuvatuista tilanteista:

5.8.2.1

käynnistysavaimen ollessa paikallaan käynnistyslaitteessa missä tahansa käyttöasennossa, tai vastaavassa tilanteessa silloin, kun käytössä on muu kuin mekaaninen laite;

5.8.2.2

kun virta-avainta on käytetty virransyötön aktivoimiseksi sähkötoimisiin ikkunoihin, väliseiniin tai kattoluukkujärjestelmiin;

5.8.2.3

lihasvoimaa käyttäen ilman ajoneuvon sähköjärjestelmästä peräisin olevan virran vaikutusta;

5.8.2.4

aktivoimalla jatkuvasti ajoneuvon ulkopuolella olevaa sulkemisjärjestelmää;

5.8.2.5

ajanjaksona alkaen hetkestä, jona käynnistystoiminto suljetaan pois käytöstä tai käynnistysavain poistetaan taikka vastaava tilanne syntyy käytettäessä muuta kuin mekaanista laitetta, ja päättyen hetkeen, jona kumpikaan kahdesta etuovesta ei ole vielä avautunut riittävästi matkustajien ajoneuvosta poistumiseksi;

5.8.2.6

kun sähkötoimisen ikkunan, kattoluukun tai väliseinän sulkemisliike alkaa aukon ollessa enintään 4 mm;

5.8.2.7

kun sähkötoiminen ikkuna sellaisessa ajoneuvon ovessa, jossa ei ole oven yläkehystä, sulkeutuu automaattisesti aina, kun kyseinen ovi suljetaan. Tässä tapauksessa edellä 2.15 kohdassa määritelty suurin mahdollinen aukko ennen ikkunan sulkeutumista saa olla enintään 12 mm.

5.8.2.8

Kauko-ohjauksella tapahtuva sulkeminen on sallittua aktivoimalla jatkuvasti kauko-ohjainta, jos jonkin seuraavista ehdoista täyttyy:

5.8.2.8.1

kauko-ohjaimen ja ajoneuvon välinen toimintaetäisyys on enintään 6 m;

5.8.2.8.2

kauko-ohjaimen ja ajoneuvon välinen toimintaetäisyys saa olla enintään 11 m, jos järjestelmä edellyttää suoraa näköyhteyttä kauko-ohjaimen ja ajoneuvon välillä. Tämä voidaan testata asettamalla kauko-ohjaimen ja ajoneuvon väliin läpinäkymätön pinta.

5.8.2.9

Yhdellä kosketuksella sulkeminen on sallittua vain kuljettajan puoleisen sähkötoimisen ikkunan ja kattoluukun osalta ja vain, kun käynnistysavain on moottorin käyntiasennossa. Lisäksi se on sallittua moottorin ollessa sammutettuna tai käynnistys-/virta-avain on poistettu taikka vastaava tilanne on syntynyt käytettäessä muuta kuin mekaanista laitetta, ellei kumpikaan etuovi ole avautunut riittävästi matkustajien ajoneuvosta poistumiseksi.

5.8.3   Automaattinen toiminnon peruutus

5.8.3.1   Mikään 5.8.2 kohdan vaatimuksista ei ole voimassa, jos ikkunan/kattoluukun/väliseinän sähkötoiminen käyttöjärjestelmä on varustettu automaattisella toiminnon peruutuslaitteella.

5.8.3.1.1   Tämän järjestelmän on peruutettava ikkunan/kattoluukun/väliseinän toiminto ennen kuin sen puristusvoima ylittää 100 N, kun aukko sähkötoimisen ikkunan/väliseinän yläreunan yläpuolella tai liukuvan kattoluukun etureunan edessä ja kääntyvän kattoluukun etureunan edessä on 200–4 mm:n suuruinen.

5.8.3.1.2   Tällaisen automaattisen toiminnon peruutuksen jälkeen ikkunan tai kattoluukun tai väliseinän on avauduttava johonkin seuraavista asennoista:

5.8.3.1.2.1

asentoon, joka mahdollistaa puolijäykän lieriömäisen sauvan, jonka halkaisija on 200 mm, työntämisen aukon läpi saman kosketuspisteen tai samojen kosketuspisteiden kautta, jota tai joita on käytetty 5.8.3.1.1 kohdassa tarkoitetun toiminnon peruuttamisominaisuuden määrittämiseen;

5.8.3.1.2.2

asentoon, joka edustaa vähintään aloitusasentoa ennen sulkemistoimintoa;

5.8.3.1.2.3

asentoon, joka on vähintään 50 mm avonaisempi kuin asento ennen peruutuksen alkamista;

5.8.3.1.2.4

kun kyseessä on kattoluukun kääntymisliike, suurimpaan mahdolliseen avautumiskulmaan.

5.8.3.1.3   Sähkötoimiset ikkunat/kattoluukkujärjestelmät/väliseinäjärjestelmät, jotka on varustettu 5.8.3.1.1 kohdassa tarkoitetulla toiminnon peruuttamisvälineellä, tarkastetaan mittausvälineellä/testaussauvalla, joka työnnetään aukon läpi ajoneuvon sisäpuolelta ulos tai väliseinäjärjestelmän tapauksessa matkustajatilan takaosasta niin, että sauvan lieriömäinen pinta koskettaa mitä tahansa ajoneuvon rakenteen osaa, joka muodostaa ikkunan/kattoluukun/väliseinän aukon reunan. Mittalaitteen rasituspainuman on oltava 10 ± 0.5 N/mm. Testaussauvan asennot (tavallisesti kohtisuoraan ikkunan/kattoluukun/väliseinän reunaan nähden ja kohtisuoraan sulkemissuuntaa vastaan) on esitetty tämän säännön liitteen IX kuvassa 1. Testaussauvan asento reunaan ja sulkemissuuntaan nähden säilytetään samana koko testin ajan.

5.8.4   Kytkimien sijainti ja käyttö

5.8.4.1   Sähkötoimisten ikkunoiden/kattoluukkujen/väliseinien kytkimet on sijoitettava tai niitä on käytettävä niin, että vahingossa tapahtuvan sulkemisen riski on mahdollisimman pieni. Kytkimien on edellytettävä jatkuvaa aktivointia sulkemistilanteessa lukuun ottamatta 5.8.2.7, 5.8.2.9 tai 5.8.3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

5.8.4.2   Kaikki takaikkunoiden, kattoluukkujen ja väliseinien käyttämiseen tarkoitetut kytkimet, jotka on tarkoitettu ajoneuvon takaosassa olevien matkustajien käytettäväksi, on voitava kytkeä pois toiminnasta kuljettajan käytössä olevalla kytkimellä, joka sijaitsee etuistuinten R-pisteiden kautta kulkevan pystysuoran poikittaistason etupuolella. Kuljettajan käytössä olevaa kytkintä ei vaadita, jos takaikkuna, kattoluukku tai väliseinä on varustettu automaattisella toiminnon peruutuksella. Jos kuljettajan käytössä oleva kytkin on kuitenkin olemassa, sillä ei saa pystyä kumoamaan automaattista toiminnon peruutusta tai estämään väliseinäjärjestelmän laskemista alas.

Kuljettajan käytössä olevan kytkimen on sijaittava paikassa, joka minimoi riskin sen käytöstä vahingossa. Kytkin on merkittävä tämän säännön liitteen IX kuvassa 2 olevalla tunnuksella tai vastaavalla, kuten ISO 2575:1998 -standardin mukaisella tämän säännön liitteen IX kuvassa 3 esitetyllä tunnuksella.

5.8.5   Suojalaitteet

Kaikkien suojalaitteiden, jotka on tarkoitettu estämään voimanlähteen vahingoittuminen ylikuormitus- tai juuttumistapauksessa, on palauduttava alkuperäiseen tilaansa sen jälkeen, kun ylikuormitus on ohi tai laite on kytkeytynyt automaattisesti pois päältä. Kun suojalaitteet ovat palautuneet alkuperäiseen tilaansa, sulkemisliike ei saa alkaa ilman kytkinlaitteen tarkoituksellista aktivointia.

5.8.6   Käsikirjan ohjeet

5.8.6.1   Ajoneuvon käsikirjassa on oltava selvät ohjeet koskien sähkötoimisen ikkunan/kattoluukun/väliseinän toimintaa, mukaan lukien:

5.8.6.1.1

selvitys mahdollisista seurauksista (jääminen loukkuun),

5.8.6.1.2

kuljettajan käytössä olevan kytkimen käyttö,

5.8.6.1.3

otsikolla ’VAROITUS’ varustettu teksti, jossa luetellaan erityisesti lapsiin kohdistuvat vaarat, jos sähkötoimisia ikkunoita/katopaneelijärjestelmiä/väliseinäjärjestelmiä käytetään/aktivoidaan asiattomasti. Näissä tiedoissa tulisi mainita kuljettajan velvollisuudet mukaan lukien muille matkustajille tarkoitetut ohjeet ja suositus poistua ajoneuvosta vain, jos käynnistysavain/virta-avain on poistettu paikaltaan tai vastaava ehto täyttyy käytettäessä muuta kuin mekaanista laitetta,

5.8.6.1.4

otsikolla ”VAROITUS” varustettu teksti, jossa mainitaan, että kauko-ohjattuja sulkemisjärjestelmiä (ks. 5.8.2.8. kohta) käytettäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta; niitä tulisi esimerkiksi käyttää vain silloin, kuin käyttäjällä on ajoneuvoon esteetön näköyhteys sen varmistamiseksi, että kukaan ei voi jäädä loukkuun sulkeutuvan sähkötoimisen ikkunan/kattoluukun/väliseinän väliin.

5.8.7   Jos sähkötoiminen ikkuna, kattoluukku ja/tai väliseinäjärjestelmä asennetaan ajoneuvoon, jota ei ole mahdollista testata edellä mainittujen testausmenetelmien mukaisesti, hyväksyntä voidaan antaa, jos valmistaja voi muulla tavoin osoittaa että matkustajat ovat suojattuja yhtä hyvin tai paremmin.

5.9   Muut erikseen määrittelemättömät varusteet

5.9.1   Edellä 5 kohdan vaatimuksia sovelletaan sellaisiin varusteisiin, joita ei ole mainittu aikaisemmissa kohdissa ja jotka 5.1–5.7 kohdan eri vaatimusten perusteella ja sijaintinsa vuoksi ovat sellaisia, että matkustajat voivat joutua niiden kanssa kosketuksiin. Jos kyseisiin osiin kuuluu kovuudeltaan alle 50 Shore A -asteisesta materiaalista tehtyjä rakenteita, joka on asennettu jäykän tuen päälle, edellä asetettuja vaatimuksia sovelletaan vain jäykkään tukeen, tai on osoitettava riittävin testein, jotka tehdään liitteessä IV kuvatun menettelyn mukaisesti, että kovuudeltaan alle 50 Shore A -asteinen pehmeä materiaali ei rikkoudu määritellyn törmäystestin aikana. Tässä tapauksessa sädettä koskevia vaatimuksia sovelletaan vain pehmeään pintaan.

5.9.2   Osille, kuten keskikonsolille tai muille 5.9.1. kohdassa tarkoitetuille ajoneuvon osille ei tarvitse tehdä liitteen IV mukaista energianvaimennustestiä sellaisten rakenteiden osalta, joita laite voi koskettaa, ja liitteessä I kuvatun menettelyn mukaisesti, jos:

 

tekninen tutkimuslaitos katsoo, että matkustajan pää ei todennäköisesti kosketa osaa ajoneuvoon asennetun turvajärjestelmän tai -järjestelmien ansiosta, tai

 

valmistaja voi osoittaa, että tällainen kosketus ei ole mahdollinen, käyttäen esimerkiksi liitteessä VIII kuvattua tai muuta vastaavaa menetelmää.

6.   MUUTOKSET JA AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

6.1   Kaikista ajoneuvotyypin muutoksista on ilmoitettava ajoneuvotyypin hyväksyneelle hallintoviranomaiselle. Tämän jälkeen viranomainen voi joko

6.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja ajoneuvo täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset; tai

6.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä laitokselta uuden testausselosteen.

6.2   Epäämistä tai hyväksymistä koskeva vahvistus, jossa määritellään tehdyt muutokset, on toimitettava edellä 4.3 kohdassa määritellyn menettelyn mukaisesti tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

6.3   Toimivaltainen viranomainen, joka päättää hyväksynnän laajentamisesta, antaa laajentamiselle sarjanumeron ja ilmoittaa sen muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä II olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

7.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

7.1   Jokaisen ajoneuvon, jolla on tässä asetuksessa määritelty tyyppihyväksyntänumero, on oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukainen.

7.2   Edellä 7.1 kohdassa säädetyn vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi ajoneuvo, jossa on tämän säännön mukainen tyyppihyväksyntämerkki, otetaan sarjasta.

7.3   Tuotannon katsotaan vastaavan tämän säännön vaatimuksia, jos edellä 5 kohdan vaatimukset täyttyvät.

8.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

8.1   Ajoneuvolle tämän säännön mukaisesti annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä 7.1 kohdassa säädetty vaatimus ei täyty tai ajoneuvon kiinnityspisteet eivät läpäise edellä 7. kohdassa säädettyjä tarkastuksia.

8.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aikaisemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä II olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

9.   TUOTANNON LOPULLINEN PÄÄTTYMINEN

Jos tyyppihyväksynnän haltija päättää lopullisesti tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, sen on ilmoitettava asiasta hyväksynnän antaneelle viranomaiselle. Kyseisen tiedonannon saatuaan viranomainen ilmoittaa asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä II olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

10.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA HALLINTOVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka antavat tyyppihyväksyntöjä ja joille lomakkeet todisteena muissa maissa annetuista hyväksynnöistä tai hyväksyntöjen epäämisistä taikka peruutuksista on toimitettava.


(1)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Jugoslavia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, (antamatta) 15, Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, (antamatta) 30, Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, (antamatta) 33, Bulgaria 34, (antamatta) 35 ja 36, Turkki 37, (antamatta) 38 ja 39, entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, (antamatta) 41, Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksillaan), Japani 43, (antamatta) 44, Australia 45 ja Ukraina 46. Näitä seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat moottoriajoneuvojen varusteiden ja osien hyväksymisehtojen yhdenmukaistamista ja hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot tämän sopimuksen osapuolille.


LIITE I

Pääniskualueen määrittäminen

1.

Pääniskualue käsittää kaikki ajoneuvon sisustuksen lasittamattomat pinnat, jotka voivat joutua staattiseen kosketukseen halkaisijaltaan 165 mm:n pallomaisen kappaleen kanssa, joka on kiinteä osa sellaista mittalaitetta, jonka pituus lantion nivelpisteestä päälakeen on portaattomasti säädettävissä 736 mm:stä 840 mm:iin.

2.

Edellä tarkoitettu alue määritetään seuraavaa menettelyä tai vastaavaa graafista menettelyä noudattaen:

2.1.

Mittalaitteen nivelpiste paikannetaan valmistajan määrittelemän jokaisen istumapaikan osalta seuraavalla tavalla:

2.1.1.

kiskoilla siirrettävien istuinten osalta

2.1.1.1.

H-pisteeseen (ks. liite V), ja

2.1.1.2.

pisteeseen, joka sijaitsee 127 mm H-pisteestä vaakasuoraan eteenpäin, ja korkeuteen, joka aiheutuu H-pisteen korkeudenmuutoksesta istuimen siirtyessä eteenpäin joko 127 mm tai 19 mm (ks. liite X, huomautukset liitteessä I olevaan 2.1.1.2 kohtaan);

2.1.2.

kiskoilla siirtymättömien istuinten osalta

2.1.2.1.

kyseisen istuimen H-pisteeseen.

2.2.

Kaikkien H-pisteen etupuolella olevat kosketuspisteet on määritettävä kaikkien nivelpisteestä päälakeen ulottuvien mittojen osalta, jos ne voidaan mitata mittauslaitteella ajoneuvon sisäpuolella (ks. liite X, huomautukset liitteessä I olevaan 2.2 kohtaan).

2.2.1.

Jos päänmuotoinen kappale heilurinvarren ollessa lyhimmillään ylittää etuistuimen takaistuimen H-pisteestä, kosketuspistettä ei määritellä tätä nimenomaista toimintoa varten.

2.3.

Mittalaitteen ollessa pystysuorassa mahdolliset kosketuspisteet määritetään kääntämällä sitä eteen ja alas kaikissa pystysuorien tasojen kaarissa aina 90 °:een saakka H-pisteen kautta kulkevan ajoneuvon pituussuuntaisen pystytason molemmin puolin.

2.3.1.

Kosketuspisteiden määrittämiseksi mittauslaitteen varren pituutta ei saa muuttaa minkään tietyn toiminnon aikana. Jokaisen liikeradan on alettava pystysuorasta asennosta.

3.

”Kosketuspisteellä” tarkoitetaan pistettä, jossa mittalaitteen päänmuotoinen kappale koskettaa ajoneuvon sisustuksen osaa. Alaspäin suuntautuva liike on rajoitettava ääriasentoon, jossa mittalaitteen päänmuotoinen kappale sivuaa 25,4 mm H-pisteen yläpuolella olevaa vaakatasoa.


LIITE II

TIEDONANTO

(enimmäiskoko: A4 (210 x 297 mm))

Image


LIITE III

TYYPPIHYVÄKSYNTÄMERKKIEN JÄRJESTELYT

MALLI A

(Ks. tämän säännön 4.4. kohta)

Image

Edellä kuvattu ajoneuvoon kiinnitetty tyyppihyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen ajoneuvotyyppi on sisustuksensa osalta hyväksytty Alankomaissa (E4) numerolla 012349. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä tarkoittavat, että hyväksyntä on annettu säännön N:o 21 muutossarjan 01vaatimusten mukaisesti.

MALLI B

(Ks. tämän säännön 4.5. kohta)

Image

Edellä kuvattu ajoneuvoon kiinnitetty tyyppihyväksyntämerkki osoittaa, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E4) sääntöjen N:o 21 ja 33 mukaisesti (1). Tyyppihyväksyntämerkin kaksi ensimmäistä merkkiä tarkoittavat, että hyväksyntöjen myöntämispäivinä sääntöön N:o 21 sisältyi muutossarja 01 ja sääntö N:o 33 oli voimassa vielä alkuperäisessä muodossaan.


(1)  Toinen numero on annettu vain esimerkin vuoksi.


LIITE IV

Energiaa vaimentavien materiaalien testaus

1.   VALMISTELUT, TESTAUSLAITTEET JA MENETTELY

1.1.   Valmistelut

1.1.1.

Energiaa vaimentavasta materiaalista valmistettu osa testataan kiinnitettynä tukirakenteeseen, johon kiinnitettynä se on tarkoitus asentaa ajoneuvoon. Testi on mieluiten suoritettava, jos mahdollista, ajoneuvon korissa. Tukirakenne tai kori kiinnitetään tukevasti testipenkkiin siten, ettei se pääse liikkumaan törmäyksen aikana.

1.1.2.

Valmistajan pyynnöstä testattava osa voidaan kuitenkin asentaa laitteeseen, jolla jäljitellään kohteen asennusta ajoneuvoon, kuitenkin niin, että osan ja tukirakenteen yhdistelmällä on samanlainen geometrinen järjestely, vähintään yhtä suuri jäykkyys ja enintään yhtä suuri energian vaimentamiskyky kuin oikealla osan ja sen tukirakenteen käsittävällä asennelmalla.

1.2.   Testauslaitteet

1.2.1.

Laitteisto koostuu heilurista, jonka nivel on kuulalaakeroitu ja jonka pelkistetty massa (1) iskun keskipisteessä on 6,8 kg. Heilurin alapäässä on jäykkä halkaisijaltaan 165 mm:n päänmuotoinen kappale, jonka keskipiste on yhtenevä heilurin iskukeskipisteen kanssa.

1.2.2.

Päänmuotoiseen kappaleeseen asennetaan kaksi kiihtyvyysmittaria ja nopeusanturi, joilla arvot pystytään mittaamaan iskun suunnassa.

1.3.   Tallennuslaitteet

Tallennuslaitteiden on oltava sellaiset, että mittaukset voidaan tehdä seuraavilla tarkkuuksilla:

1.3.1.

Kiihtyvyys:

 

tarkkuus: ± 5 prosenttia todellisesta arvosta;

 

taajuusvaste: 1 000 Hz:iin saakka

 

ristikkäisherkkyys = >5 prosenttia asteikon alimmasta arvosta.

1.3.2.

Nopeus:

 

tarkkuus: ±2,5 prosenttia todellisesta arvosta;

 

herkkyys = 0,5 km/t

1.3.3.

Ajan tallennus:

 

laitteilla on koko testin ajan kyettävä tallentamaan tietoja sekä antamaan lukemia tuhannesosasekunnin tarkkuudella;

 

iskun alkuhetki, jolloin ensimmäinen kosketus päänmuotoisen kappaleen ja testattavan kappaleen välillä syntyy, on käytävä ilmi testin analysointia varten tehtävistä tallennuksista.

1.4.   Testausmenettely (ks. liite X, huomautukset liitteessä IV olevaan 1.4 kohtaan)

1.4.1.

Jokaisessa testattavan pinnan iskukohdassa iskusuunta on liitteessä I kuvattuun mittauslaitteeseen kuuluvan päänmuotoisen kappaleen liikeradan tangentin suuntainen.

1.4.1.1.

Tämän säännön 5.3.4.1 ja 5.4.2.2 kohdassa tarkoitettujen osien testausta varten mittauslaitteen vartta on pidennettävä, kunnes kosketus testattavaan osaan tapahtuu, aina 1 000 mm:iin saakka nivelpisteestä laitteen iskukappaleen päälakeen mitattuna. Edellä 5.4.2.2 kohdassa tarkoitettuihin mahdollisiin katon tukiin ja rankaosiin, joiden kanssa kosketus ei ole sallittu, sovelletaan kuitenkin tämän säännön 5.4.2.1 kohdan vaatimuksia, ulkoneman korkeutta koskevaa vaatimusta lukuun ottamatta.

1.4.2.

Jos iskusuunnan ja iskemäkohdan pintaa vastaan kohtisuoran linjan välinen kulma on enintään 5 °, testi toteutetaan niin, että heilurin iskukeskipisteen liikeradan tangentti on yhtenevä iskusuunnan kanssa. Päänmuotoisen kappaleen on iskeydyttävä testattavaan osaan nopeudella 24,1 km/t, tai jos kyseinen osa peittää täyttymätöntä ilmatyynyä, nopeudella 19,3 km/t; tämä nopeus saavutetaan joko pelkällä ajoneuvon käyttövoimalla tai täydentävää sysäysvoimaa käyttäen.

1.4.3.

Jos iskusuunnan ja iskemäkohdan pintaa vastaan kohtisuoran linjan välinen kulma on yli 5 °, testi voidaan toteuttaa niin, että heilurin iskukeskipisteen liikeradan tangentti on yhdensuuntainen iskemäkohdan suhteen kohtisuoran linjan kanssa. Tällöin testausnopeutta vähennetään tavanomaisen osan 1.4.2 kohdassa määrättyä nopeutta vastaavaksi.

2.   TULOKSET

2.1.   Edellä kuvattujen menettelyjen mukaisesti tehdyissä testeissä päänmuotoisen kappaleen hidastuminen ei saa olla jatkuvasti yli 80 g pitempään kuin 3 millisekuntia. Hidastuvuuslukemana käytetään testin kahden hidastuvuusanturin tulosten välistä keskiarvoa.

3.   VASTAAVAT MENETTELYT

3.1.   Vastaavat menettelyt ovat sallittuja sillä ehdolla, että edellä 2. kohdassa vaaditut tulokset voidaan saada.

3.2.   Vastuu muun kuin 1 kohdassa kuvatun menettelyn vastaavuuden osoittamisesta on menettelyn käyttäjällä.


(1)  Heilurin pelkistetyn massan ”mr” suhde heilurin kokonaismassaan ”m”, kun ”a” on etäisyys iskukeskipisteestä heilurin akseliin ja ”l” on etäisyys painopisteestä heilurin akseliin, lasketaan kaavalla Mr = (m.l)/a.


LIITE V

Menettely moottoriajoneuvojen istumapaikkojen h-pisteen ja ylävartalon todellisen kaltevuuskulman määrittämiseksi

1.   TARKOITUS

Tässä liitteessä kuvattua menettelyä käytetään moottoriajoneuvon yhden tai useamman istumapaikan H-pisteen sijainnin ja ylävartalon todellisen kaltevuuskulman määrittämiseen sekä mitattujen tietojen ja ajoneuvon valmistajan ilmoittamien suunnittelutietojen välisen suhteen todentamiseen (1).

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

2.1.

’vertailutiedoilla’ yhtä tai useampaa istumapaikan seuraavista ominaisuuksista:

2.1.1.

H-pistettä ja R-pistettä sekä niiden välistä suhdetta,

2.1.2.

ylävartalon todellista kaltevuuskulmaa ja ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa sekä niiden välistä suhdetta;

2.2.

’kolmiulotteisella H-pistekoneella’ laitetta, jolla määritetään H-pisteet ja ylävartalon todelliset kaltevuuskulmat. Laite kuvataan tämän liitteen lisäyksessä 1;

2.3.

’H-pisteellä’ ajoneuvon istuimelle asennetun kolmiulotteisen H-pistekoneen ylävartalon ja reisien akselin jäljempänä 4 kohdan mukaisesti määritettyä sijaintia. H-piste sijaitsee laitteen keskiviivan keskikohdassa, kolmiulotteisen H-pistekoneen molemmin puolin sijaitsevien H-pistettä osoittavien merkkien välissä. H-piste vastaa teoriassa R-pistettä (toleranssit annetaan tarkemmin jäljempänä 3.2.2. kohdassa). Kun H-piste on määritetty 4 kohdassa kuvatun menetelmän mukaisesti, se katsotaan istuimen pehmusterakenteeseen nähden kiinteäksi ja sen mukana liikkuvaksi, kun istuinta säädetään;

2.4.

’R-pisteellä’ tai ’istuimen vertailupisteellä’ ajoneuvon valmistajan kullekin istumapaikalle määrittelemää suunnittelupistettä, joka määritetään kolmiulotteisen viitejärjestelmän mukaisesti;

2.5.

’ylävartalolinjalla’ kolmiulotteisen H-pistekoneen anturin keskilinjaa, kun anturi on takimmaisessa mahdollisessa asennossa;

2.6.

’ylävartalon todellisella kaltevuuskulmalla’ kulmaa, joka mitataan H-pisteen kautta kulkevan pystyviivan ja ylävartalolinjan välistä kolmiulotteisella H-pistekoneen selkäkulman mittauslaitteella. Ylävartalon todellinen kaltevuuskulma vastaa teoriassa ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa (toleranssit määritellään jäljempänä 3.2.2. kohdassa);

2.7.

’ylävartalon suunnitellulla kaltevuuskulmalla’ R-pisteen kautta kulkevan pystyviivan ja ylävartalolinjan välistä kulmaa asennossa, joka vastaa ajoneuvon valmistajan määrittelemää istuimen selkänojan suunniteltua asentoa;

2.8.

’matkustajan keskitasolla’ kolmiulotteisen H-pistekoneen keskitasoa sijoitettuna kuhunkin ennalta määriteltyyn istumapaikkaan; sitä edustaa H-pisteen koordinaatti Y-akselilla. Yksittäisten istuimien osalta istuimen keskitaso on samassa kohdassa kuin matkustajan keskitaso. Muiden istuimien osalta matkustajan keskitason määrittelee valmistaja;

2.9.

’kolmiulotteisella viitejärjestelmällä’ järjestelmää, joka on kuvattu tämän liitteen lisäyksessä 2;

2.10.

’vertailumerkeillä’ ajoneuvon korissa olevia valmistajan määrittelemiä fyysisiä kohtia (reikiä, pintoja, merkkejä tai painumia);

2.11.

’ajoneuvon mittausasennolla’ ajoneuvon asentoa, jota määritettäessä käytetään perusmerkkien sijaintia kolmiulotteisessa viitejärjestelmässä.

3.   VAATIMUKSET

3.1.   Tietojen esittämistapa

Jokaisen istumapaikan osalta, joita koskevat vertailutiedot ovat tarpeen tämän säännön vaatimusten noudattamisen osoittamiseksi, on esitettävä kaikki seuraavat tai niistä asianmukaisesti valitut tiedot muodossa, joka on määritelty tämän liitteen lisäyksessä 3:

3.1.1.

R-pisteen koordinaatit kolmiulotteisessa viitejärjestelmässä;

3.1.2.

ylävartalon suunniteltu kaltevuuskulma;

3.1.3.

kaikki tiedot, jotka tarvitaan istuimen säätämiseksi (jos se on säädettävä) jäljempänä 4.3 kohdassa määriteltyyn mittausasentoon.

3.2.   Mitattujen tietojen ja suunniteltujen eritelmien suhde

3.2.1.

Jäljempänä 4 kohdassa kuvatulla tavalla määritettyjä H-pisteen koordinaatteja ja ylävartalon todellisen kaltevuuskulman arvoa verrataan vastaavasti R-pisteen koordinaatteihin ja ylävartalon suunnitellun kaltevuuskulman arvoon, jotka ajoneuvon valmistaja on ilmoittanut.

3.2.2.

R-pisteen ja H-pisteen suhteellisia sijainteja sekä ylävartalon suunnitellun kaltevuuskulman ja ylävartalon todellisen kaltevuuskulman välistä suhdetta pidetään kyseisen istuimen osalta hyväksyttävinä, jos H-piste on määriteltyjen koordinaattiensa mukaan sellaisen neliön sisällä, jonka pysty- ja vaakasuoran sivun pituus on 50 mm ja jonka lävistäjät leikkaavat R-pisteessä, ja jos ylävartalon todellinen kaltevuuskulma vastaa 5°:een tarkkuudella ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa.

3.2.3.

Jos nämä ehdot täyttyvät, R-pistettä ja ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa käytetään tämän säännön vaatimusten noudattamisen osoittamiseen.

3.2.4.

Jos H-piste tai ylävartalon todellinen kaltevuuskulma ei täytä edellä 3.2.2. kohdan vaatimuksia, H-piste ja ylävartalon todellinen kaltevuuskulma määritetään vielä kahdesti (yhteensä kolmesti). Jos kahden näistä kolmesta mittaustoimenpiteestä tulokset täyttävät vaatimukset, sovelletaan edellä 3.2.3. kohdan ehtoja.

3.2.5.

Jos vähintään kahden edellä 3.2.4. kohdassa kuvatun mittaustoimenpiteen tulokset eivät täytä edellä 3.2.2. kohdan vaatimuksia tai jos todentamista ei voida suorittaa, koska ajoneuvon valmistaja ei ole toimittanut R-pisteen sijaintia tai ylävartalon suunniteltua kaltevuuskulmaa koskevia tietoja, käytetään kolmen mitatun pisteen keskipistettä tai kolmen mitatun kulman keskiarvoa; nämä tiedot katsotaan soveltuviksi kaikkiin tapauksiin, joissa tässä säännössä viitataan R-pisteeseen tai ylävartalon suunniteltuun kaltevuuskulmaan.

4.   MENETTELY H-PISTEEN JA RINTAOSAN TODELLISEN KALTEVUUSKULMAN MÄÄRITTÄMISEKSI (ks. liite X, huomautukset liitteessä V olevaan 4. kohtaan)

4.1.

Valmistajalla on mahdollisuus huolehtia siitä, että ajoneuvon lämpötila on 20 ± 10 °C sen varmistamiseksi, että istuinmateriaali on saavuttanut huoneenlämmön. Jos tarkastettavalla istuimella ei ole ennen istuttu, 70–80 kg:n painoisen henkilön tai laitteen on istuttava sillä kahdesti minuutin ajan, jotta istumatyyny ja selkänoja saavat joustavuutta. Valmistajan pyynnöstä kaikki istuinasennelmat pidetään lepotilassa vähintään 30 minuuttia ennen kolmiulotteisen H-pistekoneen asentamista.

4.2.

Ajoneuvon on oltava edellä 2.11 kohdassa määritellyssä mittausasennossa.

4.3.

Jos istuin on säädettävä, se säädetään ensin takimmaiseen tavanomaiseen ajo- tai matkustusasentoon, jonka ajoneuvon valmistaja on ilmoittanut, ottaen huomioon vain istuimen pituussuuntainen säätö mutta käyttämättä istuimen liikkumavaraa, jonka tarkoituksena on muu kuin tavanomaisen ajo- tai matkustusasennon saavuttaminen. Jos käytettävissä on muita istuimen säätömahdollisuuksia (pystysuora, kulmittainen, selkänojan jne. säätö), säädöt asetetaan ajoneuvon valmistajan määrittelemään asentoon. Ripustettujen istuimien osalta pystysuora asento kiinnitetään liikkumattomaksi valmistajan määrittelemään tavanomaiseen ajoasentoon.

4.4.

Se istumapaikan alue, jota kolmiulotteinen H-pistekone koskettaa, on peitettävä riittävän suurella musliinipuuvillakankaalla, jossa on asianmukainen kudos; kangas määritellään sileäksi puuvillakankaaksi, jossa on 18,9 säiettä/cm ja joka painaa 0,228 kg/m2, tai kudotuksi kankaaksi taikka kuitukankaaksi, jolla on vastaavat ominaisuudet. Jos testi suoritetaan ajoneuvon ulkopuolella olevalle istuimelle, lattialla, jolla istuin sijaitsee, on oltava samat perusominaisuudet (2) kuin sen ajoneuvon lattialla, jossa istuin on tarkoitettu käytettäväksi.

4.5.

Istuin ja kolmiulotteisen H-pistekoneen selkäasennelma sijoitetaan niin, että matkustajan keskitaso on yhtenevä kolmiulotteisen H-pistekoneen keskitason kanssa. Valmistajan pyynnöstä kolmiulotteista H-pistekonetta voidaan siirtää matkustajan keskitasoon nähden sisemmäksi, jos kolmiulotteinen H-pistekone on niin paljon ulompana, että istuimen reuna ei mahdollista kolmiulotteisen H-pistekoneen sijoittamista samaan tasoon.

4.6.

Jalkaterä- ja pohjeasennelmat kiinnitetään istuinkaukaloasennelmaan joko yksitellen tai käyttäen T-tankoa ja pohjeasennelmaa. H-pistettä osoittavien merkkien kautta kulkevan linjan on oltava yhdensuuntainen pohjan kanssa ja kohtisuorassa istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

4.7.

Kolmiulotteisen H-pistekoneen jalkaterien ja säärten asennot säädetään seuraavasti:

4.7.1.

Ennalta määritellyt istumapaikat: kuljettaja ja ulommaisen etuistuimen matkustaja

4.7.1.1.

Molempia jalkaterä- ja sääriasennelmia siirretään eteenpäin niin, että jalkaterät asettuvat luontevaan asentoon lattialla, tarvittaessa polkimien väliin. Jos mahdollista, vasen jalka sijoitetaan suunnilleen yhtä kauas vasemmalle kolmiulotteisen H-pistekoneen keskitasosta kuin oikea jalka on siitä oikealle. Kolmiulotteisen H-pistekoneen poikittaissuuntaisen asennon tarkistamisessa käytettävä vesivaaka asetetaan vaakasuoraan säätämällä tarvittaessa istuinkaukaloa tai siirtämällä sääri- ja jalkateräasennelmia taaksepäin. H-pistettä osoittavien merkkien kautta kulkeva linja on pidettävä kohtisuorassa istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

4.7.1.2.

Jos vasenta säärtä ei voida pitää samansuuntaisena oikean säären kanssa ja eikä rakenne pysty tukemaan vasenta jalkaterää, vasenta jalkaterää siirretään, kunnes se on tuettu. H-pistettä osoittavien merkkien linjaus ei saa muuttua.

4.7.2.

Ennalta määritellyt istumapaikat: uloimmat takaistumapaikat

Takaistuimilla tai apuistuimilla osalta sääret asetetaan valmistajan määrittelemään asentoon. Jos jalat lepäävät tällöin lattialla eri tasoilla olevissa kohdissa, vertailukohtana käytetään sitä jalkaa, joka koskettaa ensiksi etuistuinta; toinen jalka asetetaan niin, että laitteen istuimen sivuttaissuuntauksen osoittava vesivaaka asettuu vaakasuoraan.

4.7.3.

Muut ennalta määrätyt istuinpaikat:

Edellä 4.7.1. kohdassa kuvattua yleistä menettelyä noudatetaan muuten paitsi jalkaterien osalta, jotka asetetaan ajoneuvon valmistajan määrittelemään asentoon.

4.8.

Pohjeosan ja reiden painoa käyttäen kolmiulotteinen H-pistekone asetetaan vaakatasoon.

4.9.

Selkäkaukaloa kallistetaan eteenpäin etupysäyttimeen saakka ja kolmiulotteinen H-pistekone vedetään irti istuimen selkänojasta T-tangon avulla. Kolmiulotteinen H-pistekone asetetaan uudelleen istuimelle käyttäen jotain seuraavista menetelmistä:

4.9.1.

Jos kolmiulotteinen H-pistekone pyrkii liukumaan taakse, käytetään seuraavaa menettelyä: Kolmiulotteisen H-pistekoneen annetaan liukua taaksepäin kunnes T-tangon eteenpäin kohdistuvaa vaakasuoraa ja pidättävää kuormaa ei enää tarvita, eli kunnes istuinkaukalo koskettaa istuimen selkänojaa. Tarvittaessa pohjeosan asentoa korjataan.

4.9.2.

Jos kolmiulotteinen H-pistekone ei pyri liukumaan taaksepäin, käytetään seuraavaa menettelyä: Kolmiulotteista H-pistekonetta liu'utetaan taaksepäin kohdistamalla T-tankoon vaakasuora taaksepäin suuntautuva kuorma kunnes istuinkaukalo koskettaa istuimen selkänojaa (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2).

4.10.

Kolmiulotteisen H-pistekoneen selkä- ja istuinkaukaloasennelmaan kohdistetaan 100 ± 10 N:n kuorma lonkkakulman mittauslaitteen ja T-tangon kuoren taitekohdassa. Kuorman vaikutussuunta pidetään samansuuntaisena kuin edellä mainitun taitekohdan ja juuri lantiotangon kehyksen yläpuolella sijaitsevan pisteen kautta kulkeva linja (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2). Sitten selkäkaukalo siirretään varovasti takaisin istuimen selkänojaa vasten. Menettelyn jatkuessa on varottava, ettei kolmiulotteinen H-pistekone pääse liukumaan eteenpäin.

4.11.

Oikean ja vasemman pakaran painot asetetaan paikalleen ja sen jälkeen vuorotellen kahdeksan ylävartalon painoa. Kolmiulotteisen H-pistekoneen taso pidetään vakiona.

4.12.

Selkäkaukaloa kallistetaan eteenpäin istuimen selkänojan jännityksen vapauttamiseksi. Kolmiulotteista H-pistekonetta keinutetaan sivusuunnassa 10°:een kaaressa (5° kumpaankin suuntaan pystysuorasta keskitasosta) kolme keinutuskierrosta, jotta kolmiulotteisen H-pistekoneen ja istuimen välille mahdollisesti kasautunut kitka vapautuu.

Keinutuksen aikana kolmiulotteisen H-pistekoneen T-tanko saattaa pyrkiä poikkeamaan määritellystä vaaka- ja pystysuorasta linjauksestaan. Tästä syystä T-tankoa on pidettävä paikallaan kohdistamalla siihen tarvittava sivuttaiskuorma keinutusliikkeen aikana. T-tankoa pideltäessä ja kolmiulotteista H-pistekonetta keinutettaessa on varmistettava huolellisesti, että tahattomia ulkoisia kuormia ei kohdistu pystysuoraan eikä eteen- tai taaksepäin.

Komiulotteisen H-pistekoneen jalkaterien liikettä ei saa estää eikä niitä saa pidellä tämän vaiheen aikana. Jos jalkojen asento muuttuu, niiden tulisi antaa toistaiseksi jäädä kyseiseen asentoon.

Selkäkaukalo palautetaan varovasti istuimen selkänojaa vasten ja tarkistetaan, että kumpikin vesivaaka on nolla-asennossa. Jos jalkaterät ovat liikkuneet kolmiulotteisen H-pistekoneen keinutuksen aikana, niiden asentoa on korjattava seuraavasti:

Kumpikin jalkaterä nostetaan vuorotellen irti lattiasta mahdollisimman vähän mutta riittävästi, niin että jalkaterät eivät enää liiku. Nostamisen aikana jalkaterien on annettava kiertyä vapaasti, eikä niihin saa kohdistaa eteenpäin tai sivulle suuntautuvia kuormia. Kun kumpikin jalka lasketaan jälleen alas, kantapään on kosketettava sitä varten tarkoitettua rakennetta.

Tarkistetaan, että sivuttaissuuntainen vesivaaka on nolla-asennossa; selkäkaukalon yläosaan kohdistetaan tarvittaessa riittävä sivuttaiskuorma, jonka vaikutuksesta kolmiulotteisen H-pistekoneen istuinkaukalo asettuu vaakasuoraan.

4.13.

T-tangosta pidetään kiinni, jotta kolmiulotteinen H-pistekone ei liukuisi eteenpäin istuinpehmusteella, ja menetellään seuraavasti:

(a)

selkäkaukalo palautetaan istuimen selkänojaa vasten;

(b)

vuorotellen kohdistetaan ja vapautetaan vaakasuora taaksepäin suuntautuva kuorma, jonka suuruus on enintään 25 N, selkänojan kulman tankoon suunnilleen ylävartalon painojen keskikohdan korkeudella, kunnes lonkkakulman mittauslaite osoittaa, että vakaa asento on saavutettu kuorman vapauttamisen jälkeen. On huolellisesti varmistettava, että kolmiulotteiseen H-pistekoneeseen ei kohdisteta ulkoisia alaspäin tai sivuille suuntautuvia kuormia. Jos kolmiulotteisen H-pistekoneen tason uusi säätö on vielä tarpeen, selkäkaukaloa kierretään eteenpäin, taso säädetään ja 4.12. kohdassa kuvailtu menettely toistetaan.

4.14.

Tehdään kaikki mittaukset:

4.14.1.

H-pisteen koordinaatit määritetään kolmiulotteisen viitejärjestelmän mukaisesti.

4.14.2.

Ylävartalon todellinen kaltevuuskulma todetaan kolmiulotteisen H-pistekoneen selkäkulman mittauslaitteesta, kun anturi on takimmaisessa mahdollisessa asennossa.

4.15.

Jos kolmiulotteisen H-pistekoneen asennus halutaan suorittaa uudelleen, istuinasennelman tulisi pysyä lepotilassa vähintään 30 minuuttia ennen uutta asennusta. Kolmiulotteista H-pistekonetta ei tulisi jättää kuormitettuna istuinasennelman päälle pitemmäksi aikaa kuin testin suorittaminen vaatii.

4.16.

Jos samalla rivillä sijaitsevia istuimia voidaan pitää samanlaisina (penkki-istuin, identtiset istuimet jne.), kullekin istuinriville määritetään vain yksi H-piste ja yksi rintaosan todellinen kaltevuuskulma, kun tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvattu kolmiulotteinen H-pistekone on asetettuna koko riviä edustavaksi katsotulle istumapaikalle. Tämän paikan on oltava:

4.16.1.

eturivissä kuljettajan istuin;

4.16.2.

takarivissä tai -riveissä uloimpana sijaitseva istumapaikka.


(1)  Kaikkien muiden istumapaikkojen kuin etuistuimien osalta, joissa H-pistettä ei voida määritellä kolmiulotteisen H-pistekoneen tai siihen liittyvien menetelmien avulla, toimivaltainen viranomainen voi halutessaan käyttää valmistajan ilmoittamaa R-pistettä viitearvona.

(2)  Kaltevuuskulma, korkeusero istuimen kiinnityskohdissa, pinnanmuoto jne.

Lisäys 1

Kolmiulotteisen h-pistekoneen kuvaus (1)

(3-D H -kone)

1.   Selkä- ja istuinkaukalot

Selkä- ja istuinkaukalot rakennetaan lujitemuovista ja metallista; ne jäljittelevät ihmisen rintakehää ja lantiota ja ne on mekaanisesti liitetty toisiinsa H-pisteessä. H-pisteen kohdalle saranoituun anturiin on kiinnitetty kulmanmittauslaite ylävartalon todellisen kaltevuuskulman mittaamiseksi. Istuinkaukaloon kiinnitetyllä säädettävällä reisitangolla määritetään reiden keskiviiva ja se toimii lonkkakulman mittauksessa peruslinjana.

2.   Vartalon ja jalan osat

Pohjeosat on kytketty istuinkaukaloon polvet yhdistävästä T-tangosta, joka on säädettävän reisitangon sivuttaissuuntainen jatke. Pohjeosiin on asennettu kulmanmittauslaitteet polvikulmien mittaamiseksi. Kenkä- ja jalkateräasennelmat kalibroidaan jalkaterän kulman mittaamiseksi. Laitteen suuntaamiseen tilassa käytetään kahta vesivaakaa. Vartalo-osan painot sijoitetaan painopisteisiin niin, että painon jakautuminen istuimella vastaa 76-kiloisen miehen painoa. Kolmiulotteisen H-pistekoneen kaikkien nivelten vapaa liikkuvuus ilman havaittavaa kitkaa tarkistetaan.

Kuva 1

Kolmiulotteisen H-pistekoneen osat

Image

Kuva 2

Kolmiulotteisen H-pistekoneen osien mitat ja kuorman jakautuminen

Image


(1)  Tarkempia yksityiskohtia 3-D H-laitteen rakenteesta on saatavilla osoitteesta Society of Automobile Engineers (SAE), 400 Commonwealth Drive, Warrendale, Pennsylvania 15096, Yhdysvallat.

Laite vastaa ISO-standardissa 6549-1980 kuvattua laitetta.

Lisäys 2

Kolmiulotteinen viitejärjestelmä

1.

Kolmiulotteinen viitejärjestelmä perustuu ajoneuvon valmistajan määrittelemiin kolmeen toisiinsa nähden kohtisuoraan tasoon (ks. kuva). (1)

2.

Ajoneuvon asetetaan mittausasentoon tukialustalle niin, että vertailumerkkien koordinaatit vastaavat valmistajan ilmoittamia arvoja.

3.

R-pisteen ja H-pisteen koordinaatit määräytyvät auton valmistajan määrittelemien vertailumerkkien perusteella.

Kuva

Kolmiulotteinen viitejärjestelmä

Image


(1)  Viitejärjestelmä vastaa ISO-standardia 4130, 1978.

Lisäys 3

Istumapaikkoja koskevat viitetiedot

1.   Viitetietojen koodaus

Viitetiedot luetellaan peräkkäin istumapaikoittain. Kullekin istumapaikalle annetaan kaksimerkkinen koodi. Ensimmäinen merkki on arabialainen numero ja sillä ilmaistaan istuinrivi ajoneuvon edestä taaksepäin laskettuna. Toinen merkki on suuraakkosin merkitty kirjain ja sillä ilmaistaan istumapaikan sijainti rivillä ajoneuvon ajosuunnassa seuraavia kirjaimia käyttäen:

L

=

vasemmalla

C

=

keskellä

R

=

oikealla

2.   Ajoneuvon mittausasennon kuvaus:

2.1.

Vertailumerkkien koordinaatit

X

Y

Z

3.   Viitetietojen luettelo:

3.1.

Istumapaikka: …

3.1.1.

R-pisteen koordinaatit

X

Y

Z

3.1.2.

Ylävartalon suunniteltu kaltevuuskulma: …

3.1.3.

Istuimen säätöjen määritelmä (1):

vaakasuoraan

:

pystysuoraan

:

kulmittain

:

selkänojan kaltevuus

:

Huom. Muiden istumapaikkojen viitetiedot luetellaan 3.2., 3.3. jne. kohdassa.


(1)  Tarpeeton yliviivataan.


LIITE VI

Ulkonemien mittausmenetelmä

1.   Mitattaessa, kuinka suuri on ulkoneman kohoama pinnasta, jossa se on kiinni, halkaisijaltaan 165 mm olevaa palloa kuljetetaan alkaen kohdasta, jossa se ensimmäisen kerran koskettaa testattavaa osaa, niin että sen kosketus kyseiseen osaan säilyy koko liikkeen ajan. Ulkoneman suuruudeksi katsotaan pallon keskipisteestä kohtisuoraan pintaa vastaan mitatun y-pisteen suurin poikkeama verrattuna x-pisteeseen, joka mitataan pallon keskipisteestä kohtisuoraan pintaa vastaan.

1.1   Jos pinnat, osat jne. on päällystetty kovuudeltaan alle 50 shore A -astetta olevalla materiaalilla, edellä kuvattua ulkoneman mittaamismenettelyä käytetään vasta kyseisten materiaalien poiston jälkeen.

2.   Viitealueella olevien kytkinten, nuppien jne. ulkonema mitataan käyttämällä jäljempänä kuvailtua testauslaitetta ja menettelyä.

2.1   Laite

2.1.1

Ulkoneman mittauksessa käytettävä laite koostuu halkaisijaltaan 165 mm olevasta päänmuotoisesta kappaleesta, jossa on halkaisijaltaan 50 mm oleva liukuva painin.

2.1.2

Painimen tylpän pään ja päänmuotoisen kappaleen reunan suhteelliset etäisyydet osoitetaan mitta-asteikolla, jolle liikkuva osoitin tallentaa suurimman mitatun etäisyyden, kun laitetta etäännytetään testattavasta esineestä. Pienin mitattava etäisyys on oltava 30 mm; mitta-asteikon tarkkuuden on oltava puoli millimetriä, jotta kyseisten ulkonemien mitat saadaan selville.

2.1.3

Kalibrointimenettely:

2.1.3.1

Mittalaite asetetaan tasaiselle pinnalle niin, että sen akseli on kohtisuoraan pintaa vastaan. Kun painimen tylppä pää koskettaa pintaa, asteikko asetetaan näyttämään nollaa.

2.1.3.2

Painimen tylpän pään ja pinnan väliin asetetaan 10 mm paksu kappale, minkä jälkeen tarkistetaan, että liikkuva osoitin tallentaa tämän mitan.

2.1.4

Ulkonemien mittauksessa käytettävä laite on kuvattu tämän liitteen lisäyksessä.

2.2   Testausmenettely

2.2.1

Päänmuotoiseen kappaleeseen muodostuu syvennys, kun painin vedetään taakse, minkä jälkeen liikkuva osoitin asetetaan paininta vasten.

2.2.2

Laite asetetaan mitattavan ulkoneman päälle niin, että päänmuotoinen kappale koskettaa mahdollisimman aluetta sen ympärillä, käyttäen enintään 2 daN:n voimaa.

2.2.3

Paininta työnnetään eteenpäin, kunnes se koskettaa mitattavan ulkoneman pintaa, ja ulkoneman mitta luetaan asteikolta.

2.2.4

Päänmuotoisen kappaleen asento säädetään niin, että ulkoneman mitta on suurimmillaan. Ulkoneman mitta tallennetaan.

2.2.5

Jos hallintalaitteista kaksi tai useampi sijaitsee niin lähellä toisiaan, että päänmuotoinen kappale ja painin koskettavat niitä samanaikaisesti, toimitaan seuraavasti:

2.2.5.1

Jos vähintään kaksi hallintalaitetta mahtuu päänmuotoisen kappaleen syvennykseen samanaikaisesti, ne katsotaan yhdeksi ulkonemaksi.

2.2.5.2

Jos muut hallintalaitteet estävät tavanomaisen testauksen, koska ne koskettavat päänmuotoista kappaletta, kyseiset laitteet poistetaan ja testi suoritetaan ilman niitä. Ne voidaan myöhemmin asentaa takaisin paikalleen ja testata vuorotellen niin, että muita hallintalaitteita poistetaan menettelyn mahdollistamiseksi.

Lisäys

Kuva

Ulkonemien mittauslaite

Image


LIITE VII

Laite ja menettely tämän säännön 5.2.1 kohdan soveltamiseksi

Osat (kytkimet, vetonupit jne.), joita on mahdollista koskettaa jäljempänä esitetyllä laitteella jäljempänä kuvailtua menettelyä noudattaen, katsotaan sellaisiksi, että matkustajan polvet todennäköisesti koskettavat niitä: Jaloilla käytettävät hallintalaitteet on asennettu polkimiksi.

1.   Laite

1.1   Kaaviokuva laitteesta

Image

2.   Menettely

Laite voidaan asettaa mihin tahansa asentoon laitepaneelin alapuolelle niin, että:

2.1

taso X–X' pysyy yhdensuuntaisena ajoneuvon pituussuuntaisen keskilinjan kanssa;

2.2

X-akselia voidaan kiertää vaakatason ala- ja yläpuolelle enintään 30°:een kulmassa.

3.   Edellä kuvatun testin tekemiseksi kaikki kovuudeltaan alle 50 Shore A -astetta olevat materiaalit poistetaan.


LIITE VIII

Pääniskualueen määrittäminen dynaamisella testillä

1.   Dynaamisesti määritetyn pääniskualueen määrittäminen turvajärjestelmässä

1.1.

Liitteessä I kuvatusta menettelystä poiketen hakija voi osoittaa testien suorittamisesta vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen hyväksymää menettelyä käyttäen, että dynaamisesti määritelty pääniskualue on kyseisessä ajoneuvotyypissä todenmukainen.

1.2.

Asianmukaisena menettelynä dynaamisesti määritetyn pääniskualueen osoittamiseksi voidaan käyttää:

1.2.1.

ajoneuvon törmäystestejä,

joilla määritetään matkustajien liikerata käyttäen ajoneuvotyyppiin asennettua suojajärjestelmää etutörmäystilanteessa ± 30°:een kulmassa liikkumatonta jäykkää estettä vastaan törmäysnopeudella vähintään 48,3 km/t. Tavallisesti riittää, kun testataan törmäyskulmat 0°, + 30° ja – 30°.

Dynaamisesti määritetty pääniskualue on arvioitava ottaen huomioon matkustajat, joita edustavat 50. prosenttipisteen aikuista naista, 50. prosenttipisteen aikuista miestä ja 95. prosenttipisteen aikuista miestä kuvaavat nuket. Nuket asetetaan testausta varten valmistajan määrittelemille suositelluille istumapaikoille, tai

1.2.2.

kelkkatestejä,

joissa liikerata tutkitaan säännön N:o 16 liitteessä VIII esitetyn hidastuvuus–aikakuvion mukaisesti (nopeuden muutos 50 km/t) edellä määrättyjen nukkien osalta ja aiheuttamalla niiden eteenpäin siirtyminen suuntaan, joka vastaa nukkien liikettä 1.2.1. kohdassa kuvattujen todellisten etutörmäystestien aikana.

Nukkien eteenpäin siirtymisen suunta katsotaan tyydyttäväksi, jos testauskappaleen, joka on tavallisesti nuken kehon kuori, keskilinja poikkeaa ± 18° kelkan pitkittäissuuntaiselta keskilinjalta. Tavallisesti riittää, kun testataan törmäyskulmat 0°, + 18° ja – 30°.

1.2.3.

Simuloitu törmäystesti

Matkustajien liikerata, jota edellä 1.2.1. kohdassa määrättyjen nukkien liike edustaa, tutkitaan edellä 1.2.1. tai 1.2.2. kohdassa kuvatulla tavalla. Simulaatiomenetelmä varmennetaan vähintään kolmella edellä 1.2.1. tai 1.2.2. kohdassa määritellyllä törmäystilanteella.

2.   Dynaamisesti määritettyyn pääniskualueeseen kuuluvat kaikki laitepaneelin alueet, joita ajoneuvotyyppiin asennettua turvalaitetta käyttävän matkustajan pää voi koskettaa.

3.   Jos ajoneuvotyyppiin on mahdollista asentaa erilaisia turvajärjestelmiä, testaus käyttäen suorituskyvyltään heikointa turvajärjestelmää riittää. Jos kuitenkin kuljettajalla tai matkustajalla on mahdollisuus kytkeä turvajärjestelmä pois käytöstä, järjestelmä on asetettava toimimaan tavalla, jonka valmistaja on esittänyt ja jota se on suositellut ajoneuvon käsikirjassa.

Jos valmistaja mahdollistaa turvajärjestelmän osan pysyvän kytkennän pois käytöstä, kyseinen osa on kytkettävä pois käytöstä.

4.   Valmistajalla tai hänen edustajallaan on oikeus esittää laskelmia, simulaatioita, testaustietoja tai testituloksia, jotka osoittavat riittävän selvästi dynaamisesti määritetyn pääniskualueen todenmukaisuuden.


LIITE IX

Lieriömäisen testaussauvan tyypillinen asento avattavan katon ja ikkunan aukoissa

Image

Esimerkkejä kuljettajan käytössä olevan kytkimen symboleista

Kuva 2

Image

Kuva 3

(ISO 2575:1998)

Image


LIITE X

Huomautukset

2.3 kohta

Viitealue rajataan ilman taustapeiliä. Energianvaimennustesti suoritetaan ilman taustapeiliä. Heiluri ei saa törmätä peilin tukirakenteeseen.

2.3 ja 2.3.1 kohta

Näissä kohdissa määritelty ohjauspyörän takana oleva poikkeusalue koskee myös etuistuimen matkustajien pääniskualueetta.

Jos ohjauspyörä on säädettävä, lopulliseksi poikkeusalueeksi määritellään vain alue, joka on yhteinen kaikille ohjauspyörän mahdollisille ajoasennoille.

Jos ajoneuvossa käytettäväksi on mahdollista valita eri ohjauspyöriä, poikkeusalue määritellään käyttäen epäedullisinta ohjauspyörää, jolla on kaikkein pienin halkaisija.

2.4 kohta

Laitepaneelin taso käsittää koko matkustajatilan leveyden ja se määritellään pystysuoran linjan ja laitepaneelin takimmaisten kosketuspisteiden perusteella, kun linjaa kuljetetaan ajoneuvon poikittaissuunnassa. Jos kaksi tai useampia kosketuspisteitä ilmenee samanaikaisesti, laitepaneelin tason määrittämisessä käytetään niistä alinta. Konsolien osalta, jos laitepaneelin tasoa ei ole mahdollista määrittää pystysuoran linjan kosketuspisteiden perusteella, laitepaneelin taso määritellään kohtaan, jossa 25,4 mm etuistuimien H-pisteen yläpuolella oleva vaakasuora linja koskettaa konsolia.

2.5 kohta

Ajoneuvon sivuilla katto alkaa oviaukon yläreunasta. Tavallisesti katon rajakohtia sivuttaissuunnassa edustavat oven ollessa avoinna jäljelle jäävän korin osan alareunat (sivuttaissuunnassa tarkasteltuna). Ikkunoiden osalta katon sivuttaissuuntainen rajakohta on jatkuva läpinäkyvä linja (sivuikkunoiden lävistyskohta). Pilareiden kohdalla katon sivuttaissuuntainen raja jatkuu läpinäkyvät linjat yhdistävänä linjana. Kun kyseessä on 2.7 tai 2.8 kohdassa tarkoitettu ajoneuvo, 2.5 kohdassa esitetty määritelmä koskee myös mahdollisia katon aukkoja niiden ollessa suljettuina. Mittauksia suoritettaessa alaspäin suuntautuvia laippoja ei oteta huomioon. Niitä pidetään osana ajoneuvon sivuseiniä.

Image

2.7 kohta

Kiinteästi paikalleen asennettu takaikkuna katsotaan jäykäksi rakenteelliseksi osaksi.

Autoja, joiden takaikkuna on jäykkää materiaalia ja asennettu kiinteästi paikalleen, pidetään 2.8 kohdassa määriteltyinä avattavakattoisina ajoneuvoina.

2.18 kohta

Jos jäykän materiaalin reunan ja paneelin välillä on rako, rako pyöristetään pienimpään mahdolliseen kaarevuussäteeseen aukon mukaan, kuten kohtaa 5.1.1. koskevissa huomautuksissa olevassa taulukossa on osoitettu. Tätä sääntöä sovelletaan myös, jos ulkoneman korkeus, joka määritellään liitteen VI 1. kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti, on enintään 3,2 mm.

Jos rako on vyöhykkeellä, jolla pääniskutesti on suoritettava, reunat, joita päänmuotoinen kappale voi koskettaa testi(e)n aikana osien siirtymisen vuoksi, on suojattava vähintään 2,5 mm:n säteellä.

5.1.1 kohta

Terävä reuna on jäykän materiaalin reuna, jonka kaarevuussäde on alle 2,5 mm lukuun ottamatta paneelista mitattuna alle 3,2 mm:n ulkonemia. Näiden tapauksessa kaarevuussäteen vähimmäismittaa ei sovelleta, jos ulkoneman korkeus on enintään puolet sen leveydestä ja sen kulmat ovat pyöristetyt.

Säleiköt katsotaan säännösten mukaisiksi, jos ne täyttävät seuraavassa taulukossa esitetyt vähimmäisvaatimukset:

Osien välinen rako [mm]

Litteät osat

Pyöristetyt osat, säde vähintään [mm]

’e’ vähintään [mm]

säde vähintään [mm]

0–10

1,5

0,25

0,5

10–15

2,0

0,33

0,75

15–20

3,0

0,50

1,25

Image

5.1.2 kohta

Testin aikana todetaan, voivatko pääniskualueella olevat vahvikeosat siirtyä tai työntyä ulos niin, että ne lisäävät matkustajien riskiä loukkaantua tai heille aiheutuvien vammojen vakavuutta.

5.1.3 kohta

Nämä kaksi käsitettä (taso ja laitepaneelin alareuna) voivat olla toisistaan poikkeavat. Tätä seikkaa käsitellään kuitenkin 5.1 kohdassa (… laitepaneelin tason yläpuolella …) ja siksi sitä sovelletaan vain, jos kyseiset kaksi käsitettä ovat yhtenevät. Mikäli ne eivät ole yhtenevät, eli jos laitepaneelin alareuna on laitepaneelin tason alapuolella, sitä arvioidaan 5.3.2.1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon, mitä 5.8 kohdassa on sanottu.

5.1.4 kohta

Jos vetokahvan tai nupin leveys on vähintään 50 mm ja se sijaitsee alueella, jolla alle 50 mm leveän nupin enimmäisulkonema määritettäisiin käyttäen liitteessä VI olevassa 2. kohdassa tarkoitettua päänmuotoista laitetta, enimmäisulkonema on määritettävä liitteessä VI olevan 1. kohdan mukaisesti käyttäen palloa, jonka halkaisija on 165 mm ja määrittämällä y-akselin korkeuden suurin vaihtelu. Poikkipinta-ala mitataan tasolta, joka on samansuuntainen sen tason kanssa, johon osa on asennettu.

5.1.5 kohta

5.1.4 ja 5.1.5 kohta ovat keskenään täydentäviä; 5.1.5 kohdan ensimmäistä virkettä (37,8 daN:n voiman kohdistaminen osaan sen upottamiseksi tai irrottamiseksi) sovelletaan, minkä jälkeen sovelletaan 5.1.4 kohtaa, jos osa uppoaa niin, että sen ulkonemaksi jää 3,2–9,5 mm; jos osa irtoaa, sovelletaan 5.1.5 kohdan kahta viimeistä virkettä (alueen poikkipinta-ala mitataan ennen voiman kohdistamista osaan). Jos 5.1.4 kohtaa on käytännössä sovellettava (ulkonemaksi jää alle 9,5 mm mutta yli 3,2 mm) voi olla kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa valmistajan niin halutessa todentaa 5.1.4 kohdassa määritellyt seikat ennen 37,8 daN:n voiman kohdistamista osaan 5.1.5 kohdan mukaisesti.

Image

5.1.6 kohta

Koska pehmeitä materiaaleja käytettäessä vaatimuksia sovelletaan vain jäykkään tukeen, ulkonema mitataan vain jäykän tuen osalta.

Shore-kovuusaste mitataan varsinaisten testin kohteena olevien osien näytteistä. Koska kovuuden mittausta ei ole materiaalin tilan vuoksi mahdollista suorittaa Shore A menetelmän mukaisesti, arvioinnissa käytetään siihen verrattavissa olevia mittauksia.

5.2.1 kohta

Arvioinnin ulkopuolelle jätetään polkimet, niiden varret ja niihin välittömästi liittyvät nivelmekanismit, mutta ei niitä ympäröivää tukimetallia.

Käynnistysavaimen katsotaan täyttävän tämän kohdan vaatimukset, jos sen varren ulkoneva osa on materiaalia, jonka kovuus on 60–80 Shore A -astetta ja paksuus vähintään 5 mm, tai se on päällystetty materiaalilla, jonka paksuus on vähintään 2 mm kaikilla pinnoilla.

5.2.2 kohta

Määrittämisperusteena sille, voidaanko seisontajarrun vipua koskettaa, käytetään:

 

liitteessä I kuvailtua päänmuotoista kappaletta, jos jarruvipu sijaitsee laitepaneelin tasolla tai sen yläpuolella (testaus suoritetaan 5.1 kohdan mukaisesti pääniskualueella);

 

liitteessä VII kuvailtua polvea, jos jarruvipu sijaitsee laitepaneelin alapuolella (tässä tapauksessa jarruvipu testataan 5.3.2.3 kohdan mukaisesti).

5.2.3 kohta

Tekniset eritelmät, jotka on lueteltu 5.2.3 kohdassa, koskevat myös hyllyjä ja sellaisia konsolien osia, jotka sijaitsevat laitepaneelin alapuolella etuistuinten välissä, jos ne ovat H-pisteen etupuolella. Jos syvennys on suljettu, sitä käsitellään kuin hansikaslokeroa eikä siihen sovelleta näitä määritelmiä.

5.2.3.1 kohta

Määritellyt mitat koskevat pintaa ennen sen päällystämistä kovuudeltaan alle 50 Shore A -pistettä olevalla materiaalilla (ks. 5.2.4 kohta). Energianvaimennustestit suoritetaan liitteessä IV kuvatulla tavalla.

5.2.3.2 kohta

Jos hylly irtoaa tai rikkoutuu, tuloksena ei saa olla vaarallisia muotoja; tämä koskee reunuksen lisäksi myös muita reunoja, jotka suuntautuvat hyllyyn kohdistuneen voiman jälkeen matkustajatilaan

Hyllyn vahvimpana osana pidetään sen kiinnityskohtaan liittyvää osaa. Lisäksi ”oleellisesti vääntynyt” tarkoittaa, että kohdistetun voiman vaikutuksen alaisena testauslieriöllä kosketuksen alkamiskohdasta mitattuna hyllyn taipuman on oltava paljain silmin havaittavissa oleva poimu tai muodonmuutos. Elastinen muodonmuutos hyväksytään.

Testauslieriön on oltava vähintään 50 mm pitkä.

5.3 kohta

”Muihin osiin” kuuluvat esimerkiksi ikkunan salvat, turvavyön yläkiinnityspisteet ja muut osat, jotka sijaitsevat jalkatilan yläpuolella ja oven vieressä, ellei kyseisiä osia ole käsitelty aikaisemmin tai niihin ei sovelleta tekstin perusteella poikkeusta.

5.3.2 kohta

Matkustajatilan etuseinän ja laitepaneeli väliseen tilaan, joka sijaitsee laitepaneelin alareunan yläpuolella, ei sovelleta 5.3 kohdassa annettuja eritelmiä.

5.3.2.1 kohta

3,2 mm:n säde koskee kaikkia kosketettavissa olevia 5.3 kohdassa tarkoitettuja osia, joita arvioidaan niiden kaikissa käyttöasennoissa.

Hansikaslokeroita arvioidaan poikkeuksellisesti vain suljettuina; turvavöitä arvioidaan tavallisesti vain kiinnitettyinä, mutta mahdollisten osien, joihin kuuluu vyötä säilytettäessä käytettäviä kiinteitä asentoja, on täytettävä 3,2 mm:n sädettä koskeva vaatimus myös säilytysasennossa.

5.3.2.2 kohta

Viitealueen pinta määritetään käyttäen liitteessä VI olevassa 2 kohdassa kuvattua laitetta 2 daN:n voimalla. Jos tämä ei ole mahdollista, liitteessä VI olevassa 1 kohdassa kuvattua menetelmää käytetään 2 daN:n voimalla.

Vaarallisten ulkonemien arviointi suoritetaan testeistä vastaavan viranomaisen harkinnan mukaisesti.

37,8 daN:n voimaa käytetään, vaikka alkuperäinen ulkonema olisi alle 35 mm tai alle 25 mm, tapauksesta riippuen. Ulkonema mitataan kuormitettuna.

Vaakasuora pitkittäissuuntainen 37,8 daN:n voima kohdistetaan tavallisesti käyttäen tylppäkärkistä paininta, jonka halkaisija on enintään 50 mm, mutta jos tämä ei ole mahdollista, vastaavaa menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi esteiden poistamisen jälkeen.

Nykyaikaisissa ovimalleissa ikkunankampi on toisinaan upotettuna ovipaneelin muotoon. Matkustajan on usein vaikea tai mahdoton koskettaa kampea polvillaan. Tekninen tutkimuslaitos harkitsee tässä tapauksessa valmistajan suostumuksella, onko kuvauksen mukainen työntötesti suoritettava vai ei.

5.3.2.3 kohta

Eniten ulkoneva osa vaihdetangossa on se kahvan tai nupin osa, jota vaakasuoraan auton pituussuunnassa siirtyvä poikittainen pystytaso ensiksi koskettaa. Jos jokin vaihdetangon tai käsijarrun kahvan osa on H-pisteen tason yläpuolella, osaa on arvioitava ikään kuin se olisi kokonaan H-pisteen tason yläpuolella.

5.3.4 kohta

Jos alimpien etu- ja takaistuinten H-pisteiden kautta kulkevat vaakatasot eivät ole yhtenevät, määritetään ajoneuvon pituusakseliin nähden kohtisuorassa oleva pystytaso, joka kulkee etuistuimen H-pisteen kautta. Poikkeusalue arvioidaan sen jälkeen erikseen matkustajatilan etu- ja takaosassa kummankin H-pisteen mukaisesti ja edellä kuvattuun pystytasoon saakka.

5.3.4.1 kohta

Liikkuvia häikäisysuojia arvioidaan niiden kaikissa käyttöasennoissa. Häikäisysuojien kehyksiä ei katsota jäykiksi tuiksi (ks. 5.3.5 kohta).

5.4 kohta

Testattaessa kattoa sellaisten ulkonemien ja osien mittaamiseksi, joita halkaisijaltaan 165 mm:n pallo voi koskettaa, katon verhoilu on poistettava. Määriteltyjä säteitä arvioitaessa katon verhoilumateriaaleihin liittyvät mitat ja ominaisuudet on otettava huomioon. Katon testausalue rajoittuu takimmaiselle istuimelle asetetun nuken ylävartalon vertailulinjaan rajoittuvan poikittaissuuntaisen tason etu- ja yläpuolelle.

5.4.2.1 kohta

(Ks. 5.1.1 kohdasta ”terävien reunojen” määritelmä).

Alaspäin suuntautuva ulkonema mitataan kohtisuoraan kattoa vastaan liitteessä VI olevan 1 kohdan mukaisesti.

Ulkonevan osan leveys mitataan suorakulmaisesti ulkoneman linjaan nähden. Erityisesti jäykät katon tuet tai rangat saavat työntyä irti katon sisäpinnasta enintään 19 mm.

5.5 kohta

Avattavien kattojen mahdollisten katon tukirankojen on täytettävä 5.4 kohdan vaatimukset, jos niitä on mahdollista koskettaa halkaisijaltaan 165 mm:n pallolla;

5.5.1.2, 5.5.1.2.1 ja 5.5.1.2.2 kohta

Lepoasennossa olevien katon avaus- ja hallintalaitteiden on katon ollessa suljettuna täytettävä kaikki mainitut ehdot.

5.5.1.2.3 kohta

37,8 daN:n voimaa käytetään, vaikka alkuperäinen ulkonema olisi enintään 25 mm. Ulkonema mitataan kuormitettuna.

Iskun suuntaan, joka on määritelty liitteessä IV päänmuotoisen kappaleen liikeradan tangentiksi, kohdistetaan 37,8 daN:n voima käyttäen tavallisesti tylppäkärkistä paininta, jonka halkaisija on enintään 50 mm, mutta jos tämä ei ole mahdollista, vastaavaa menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi esteiden poistamisen jälkeen.

”Lepoasennolla” tarkoitetaan hallintalaitteen asentoa, kun laite on lukittuna.

5.6 kohta

Avokattojen tukirankajärjestelmään ei lasketa turvakaarta.

5.6.1 kohta

Tuulilasin kehyksen yläosa alkaa tuulilasin läpinäkyvän reunan yläpuolelta.

5.7.1.1 kohta

Ks. 5.1.1 kohdasta ”terävän reunan” määritelmä.

5.7.1.2 kohta

Määriteltäessä etuistuinten selkänojien pääniskualuetta kaikkia istuimen selkänojan tukemiseen tarvittavia rakenteita pidetään sen osina.

5.7.1.2.3 kohta

Istuimen kehysrakenteen pehmusteissa on myös vältettävä vaarallisia epätasaisuuksia ja teräviä reunoja, jotka todennäköisesti lisäävät matkustajien vaaraa loukkaantua vakavasti.

LIITE I

Pääniskualueen määrittäminen

2.1.1.2 kohta

Valmistajalle annetaan mahdollisuus valita kahdesta korkeuden määrittämismenettelystä.

2.2 kohta

Kosketuspisteitä määritettäessä mittauslaitteen varren pituutta ei saa muuttaa minkään yksittäisen toiminnon aikana. Jokainen toiminto alkaa pystysuorasta asennosta.

3. kohta

25,4 mm:n mitta tarkoittaa mittaa vaakasuorasta tasosta H-pisteen kautta päänmuotoisen kappaleen alareunan vaakasuoraan tangenttiin.

LIITE IV

Energiaa vaimentavien materiaalien testaus

1.4 kohta

Energianvaimennustestin aikana rikkoutuvista osista ks. 5.1.2 kohtaa koskeva huomautus.

LIITE V

Menettely moottoriajoneuvojen istumapaikkojen h-pisteen ja ylävartalon todellisen kaltevuuskulman määrittämiseksi

4. kohta

Minkä tahansa istuimen H-pisteen määrittämiseksi muut istuimet voidaan tarvittaessa poistaa.


III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN V OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

16.7.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 188/71


NEUVOSTON YHTEINEN KANTA 2008/586/YUTP,

hyväksytty 15 päivänä heinäkuuta 2008,

erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP ajantasaistamisesta sekä yhteisen kannan 2007/871/YUTP kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 15 ja 34 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä joulukuuta 2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP (1) erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi.

(2)

Neuvosto hyväksyi 20 päivänä joulukuuta 2007 yhteisen kannan 2007/871/YUTP (2) yhteisen kannan 2001/931/YUTP ajantasaistamisesta.

(3)

Neuvosto on yhteisen kannan 2001/931/YUTP mukaisesti suorittanut niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelon perusteellisen tarkistuksen, joihin yhteistä kantaa 2007/871/YUTP sovelletaan.

(4)

Yhden ryhmän osalta neuvosto otti huomioon sen, että sen tietoon on tullut uusia seikkoja, joiden perusteella on aihetta sisällyttää tämä ryhmä luetteloon.

(5)

Neuvosto on katsonut, että yksi henkilö olisi poistettava niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelosta, joihin yhteistä kantaa 2001/931/YUTP sovelletaan.

(6)

Kyseisen tarkistuksen perusteella neuvosto on katsonut, että edellä viidennessä kappaleessa mainittua henkilöä lukuun ottamatta yhteisen kannan 2007/871/YUTP (3) liitteessä luetellut muut henkilöt, ryhmät ja yhteisöt ovat sekaantuneet terroritekoihin yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä koskevan, mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 4 kohdan mukaisen päätöksen ja että näihin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin olisi edelleen sovellettava yhteisessä kannassa säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(7)

Niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelo, joihin yhteistä kantaa 2001/931/YUTP sovelletaan, olisi ajantasaistettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN YHTEISEN KANNAN:

1 artikla

Niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelo, joihin yhteistä kantaa 2001/931/YUTP sovelletaan, on tämän yhteisen kannan liitteessä.

2 artikla

Kumotaan yhteinen kanta 2007/871/YUTP.

3 artikla

Tämä yhteinen kanta tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

4 artikla

Tämä yhteinen kanta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BARNIER


(1)  EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93.

(2)  EUVL L 340, 22.12.2007, s. 109. Yhteinen kanta sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna yhteisellä kannalla 2008/347/YUTP (EUVL L 116, 30.4.2008, s. 55.)

(3)  Yhteinen kanta sellaisena kuin se on muutettuna 29 päivänä huhtikuuta 2008 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2008/346/YUTP (EUVL L 116, 30.4.2008, s. 53).


LIITE

Luettelo 1 artiklassa tarkoitetuista henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä (1)

1.   HENKILÖT

1.

ABOU, Rabah Naami (alias Naami Hamza, alias Mihoubi Faycal, alias Fellah Ahmed, alias Dafri Rèmi Lahdi), syntynyt 1.2.1966 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

2.

ABOUD, Maisi (alias The Swiss Abderrahmane), syntynyt 17.10.1964 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

3.

*ALBERDI URANGA, Itziar, syntynyt 7.10.1963 Durangossa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 78.865.693 – ETA-aktivisti

4.

*ALBISU IRIARTE, Miguel, syntynyt 7.6.1961 San Sebastiánissa, Guipúzcoa (Espanja), henkilökortin nro 15.954.596 – ETA-aktivisti, Gestoras Pro-amnistia -järjestön jäsen)

5.

AL-MUGHASSIL, Ahmad Ibrahim (alias ABU OMRAN, alias AL-MUGHASSIL, Ahmed Ibrahim), syntynyt 26.6.1967 Qatif-Bab al Shamalissa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

6.

AL-NASSER, Abdelkarim Hussein Mohamed, syntynyt Al Ihsassa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

7.

AL-YACOUB, Ibrahim Salih Mohammed, syntynyt 16.10.1966 Tarutissa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

8.

*APAOLAZA SANCHO, Iván, syntynyt 10.11.1971 Beasainissa, Guipúzcoa (Espanja), henkilökortin nro 44.129.178 – ETA-aktivisti, K.Madrid-järjestön jäsen

9.

ARIOUA, Azzedine, syntynyt 20.11.1960 Costantinessa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

10.

ARIOUA, Kamel (alias Lamine Kamel), syntynyt 18.8.1969 Constantinessa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

11.

ASLI, Mohamed (alias Dahmane Mohamed), syntynyt 13.5.1975 Ain Tayassa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

12.

ASLI, Rabah, syntynyt 13.5.1975 Ain Tayassa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

13.

*ARZALLUS TAPIA, Eusebio, syntynyt 8.11.1957 Regilissä, Guipúzcoa (Espanja), henkilökortin nro 15.927.207 – ETA-aktivisti

14.

ATWA, Ali (alias BOUSLIM, Ammar Mansour, alias SALIM, Hassan Rostom), syntynyt 1960 Libanonissa, Libanonin kansalainen

15.

BOUYERI, Mohammed (alias Abu ZUBAIR, alias SOBIAR, alias Abu ZOUBAIR), synt. 8.3.1978 Amsterdamissa (Alankomaat) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen

16.

DARIB, Noureddine (alias Carreto, alias Zitoun Mourad), syntynyt 1.2.1972 Algeriassa – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

17.

DJABALI, Abderrahmane (alias Touil), syntynyt 1.6.1970 Algeriassa – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

18.

*ECHEBERRIA SIMARRO, Leire, syntynyt 20.12.1977 Basaurissa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 45.625.646 – ETA-aktivisti

19.

*ECHEGARAY ACHIRICA, Alfonso, syntynyt 10.1.1958 Plenciassa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 16.027.051 – ETA-aktivisti

20.

EL FATMI, Nouredine (alias Nouriddin EL FATMI, alias Nouriddine EL FATMI, alias Noureddine EL FATMI, alias Abu AL KA'E KA'E, alias Abu QAE QAE, alias FOUAD, alias FZAD, alias Nabil EL FATMI, alias Ben MOHAMMED, alias Ben Mohand BEN LARBI, alias Ben Driss Muhand IBN LARBI, alias Abu TAHAR, alias EGGIE), synt. 15.8.1982 Midarissa (Marokko), passin nro N829139 (Marokko) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen

21.

EL-HOORIE, Ali Saed Bin Ali (alias AL-HOURI, Ali Saed Bin Ali, alias EL-HOURI, Ali Saed Bin Ali), syntynyt 10.7.1965 tai 11.7.1965 El Dibabiyassa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen

22.

FAHAS, Sofiane Yacine, syntynyt 10.9.1971 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

23.

*GOGEASCOECHEA ARRONATEGUI, Eneko, syntynyt 29.4.1967 Guernicassa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 44.556.097, ETA-aktivisti

24.

*IPARRAGUIRRE GUENECHEA, Ma Soledad, syntynyt 25.4.1961 Escoriazassa (Navarra), henkilökortin nro 16.255.819 – ETA-aktivisti

25.

IZZ-AL-DIN, Hasan (alias GARBAYA, AHMED, alias SA-ID, alias SALWWAN, Samir), Libanon, syntynyt 1963 Libanonissa, Libanonin kansalainen

26.

LASSASSI, Saber (alias Mimiche) syntynyt 30.11.1970 Constantinessa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

27.

MOHAMMED, Khalid Shaikh (alias ALI, Salem, alias BIN KHALID, Fahd Bin Adballah, alias HENIN, Ashraf Refaat Nabith, alias WADOOD, Khalid Adbul), syntynyt 14.4.1965 tai 1.3.1964 Pakistanissa, passin numero 488555

28.

MOKTARI, Fateh (alias Ferdi Omar), syntynyt 26.12.1974 Hussein Deyssa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

29.

*MORCILLO TORRES, Gracia, syntynyt 15.3.1967 San Sebastiánissa, Guipúzcoa (Espanja), henkilökortin nro 72.439.052 – ETA-aktivisti, Kas/Ekin-järjestön jäsen

30.

*NARVÁEZ GOÑI, Juan Jesús, syntynyt 23.2.1961 Pamplonassa, Navarra (Espanja), henkilökortin nro 15.841.101 – ETA-aktivisti

31.

NOUARA, Farid, syntynyt 25.11.1973 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

32.

*ORBE SEVILLANO, Zigor, syntynyt 22.9.1975 Basaurissa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 45.622.851 – ETA-aktivisti, Jarrai/Haika/Segi -järjestöjen jäsen

33.

*PALACIOS ALDAY, Gorka, syntynyt 17.10.1974 Baracaldossa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 30.654.356 – ETA-aktivisti, K. Madrid-järjestön jäsen

34.

*PEREZ ARAMBURU, Jon Iñaki, syntynyt 18.9.1964 San Sebastiánissa, Guipúzcoa (Espanja, henkilökortin nro 15.976.521 – ETA-aktivisti, Jarrai/Haika/Segi -järjestöjen jäsen

35.

*QUINTANA ZORROZUA, Asier, syntynyt 27.2.1968 Bilbaossa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 30.609.430 – ETA-aktivisti, K. Madrid-järjestön jäsen

36.

RESSOUS, Hoari (alias Hallasa Farid), syntynyt 11.9.1968 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

37.

*RUBENACH ROIG, Juan Luis, syntynyt 18.9.1963 Bilbaossa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 18.197.545 – ETA-aktivisti, K. Madrid-järjestön jäsen

38.

SEDKAOUI, Noureddine (alias Nounou), syntynyt 23.6.1963 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

39.

SELMANI, Abdelghani (alias Gano), syntynyt 14.6.1974 Algerissa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

40.

SENOUCI, Sofiane, syntynyt 15.4.1971 Hussein Deyssa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

41.

SISON, Jose Maria (alias Armando Liwanag, alias Joma), syntynyt 8.2.1939 Cabugaossa, Filippiineillä – Filippiinien kommunistisen puolueen, mukaan lukien NPA, johtavia henkilöitä

42.

TINGUALI, Mohammed (alias Mouh di Kouba), syntynyt 21.4.1964 Blidassa (Algeria) – al-Takfir ja al-Hijra -järjestöjen jäsen

43.

*URANGA ARTOLA, Kemen, syntynyt 25.5.1969 Ondarroassa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 30.627.290 – ETA-aktivisti, Herri Batasuna/E.H/Batasuna -järjestöjen jäsen

44.

*VALLEJO FRANCO, Iñigo, syntynyt 21.5.1976 Bilbaossa, Vizcaya (Espanja), henkilökortin nro 29.036.694 – ETA-aktivisti

45.

*VILA MICHELENA, Fermín, syntynyt 12.3.1970 Irúnissa, Guipúzcoa (Espanja), henkilökortin nro 15.254.214 – ETA-aktivisti, Kas/Ekin -järjestöjen jäsen

46.

WALTERS, Jason Theodore James (alias Abdullah, alias David), synt. 6.3.1985 Amersfoortissa (Alankomaat), passin nro NE8146378 (Alankomaat) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen)

2.   RYHMÄT JA YHTEISÖT

1.

Abu Nidal Organisation – ANO, (alias Fatah Revolutionary Council, alias Arab Revolutionary Brigades, alias Black September/Musta syyskuu, alias Revolutionary Organisation of Socialist Muslims)

2.

Al-Aqsa marttyyrien prikaati

3.

Al-Aqsa e.V.

4.

Al-Takfir ja al-Hijra

5.

*Cooperativa Artigiana Fuoco ed Affini – Occasionalmente Spettacolare (Käsityöläisten osuuskunta ”Tulta ja muuta vastaavaa – toisinaan näyttävää”)

6.

*Nuclei Armati per il Comunismo (Kommunistiset aseelliset yksiköt)

7.

Aum Shinrikyo (alias AUM, alias Aum Supreme Truth, alias Aleph)

8.

Babbar Khalsa

9.

*Cellula Contro Capitale, Carcere i suoi Carcerieri e le sue Celle – CCCCC (Pääoman, vankiloiden, vanginvartijoiden ja vankisellien vastainen yksikkö)

10.

Filippiinien kommunistinen puolue, mukaan lukien New People's Army – NPA, joka on yhteydessä SISON Jose Mariaan (alias Armando Liwanag, alias Joma, Filippiinien kommunistisen puolueen, mukaan lukien NPA, johtavia henkilöitä)

11.

*Continuity Irish Republican Army – CIRA

12.

* ”EPANASTATIKOS AGONAS” – Vallankumouksellinen taistelu

13.

*Euskadi Ta Askatasuna/Tierra Vasca y Libertad/Baski-isänmaa ja vapaus – ETA – seuraavat järjestöt ovat terroristijärjestö ETA:n osia: Kas, Xaki; Ekin, Jarrai-Haika-Segi, Gestoras pro-amnistía, Askatasuna, Batasuna (alias Herri Batasuna, alias Euskal Herritarrok)

14.

Gama'a al-Islamiyya, (alias Al-Gama'a al-Islamiyya) (Islamic Group – IG)

15.

İslami Büyük Doğu Akıncılar Cephesi – IBDA-C (Great Islamic Eastern Warriors Front)

16.

* Grupos de Resistencia Antifascista Primero de Octubre – G.R.A.P.O. (Lokakuun ensimmäisen päivän fasismin vastaiset vastarintaryhmät)

17.

Hamas, sisältäen Hamas-Izz al-Din al-Qassem

18.

Hizbul Mujahideen – HM

19.

Hofstadgroep-ryhmä

20.

Holy Land Foundation for Relief and Development

21.

International Sikh Youth Federation – ISYF

22.

*Solidarietà Internazionale (Kansainvälinen solidaarisuus)

23.

Kahane Chai (alias Kach)

24.

Khalistan Zindabad Force – KZF

25.

Kurdistanin työväenpuolue – PKK, (alias KADEK, alias KONGRA-GEL)

26.

Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit – LTTE

27.

*Loyalist Volunteer Force – LVF

28.

Mujahedin-e Khalq Organisation – MEK tai MKO, paitsi National Council of Resistance of Iran – NCRI alias The National Liberation Army of Iran – NLA (MEK:n radikaali siipi), alias the People's Mujahidin of Iran – PMOI, alias Muslim Iranian Student's Society)

29.

Ejército de Liberación Nacional (Kansallinen vapautusarmeija)

30.

*Orange Volunteers OV

31.

Palestiinan vapautusrintama – Palestine Liberation Front – PLF

32.

Palestiinan islamilainen jihad – Palestinian Islamic Jihad – PIJ

33.

Palestiinan vapautuksen kansanrintama – Popular Front for the Liberation of Palestine – PFLP

34.

Popular Front for the Liberation of Palestine-General Command, (alias PFLP -General Command, PFLP-GC)

35.

*Real IRA

36.

*Brigate Rosse per la Costruzione del Partito Comunista Combattente (Punaiset prikaatit taistelevan kommunistisen puolueen luomiseksi)

37.

*Red Hand Defenders – RHD

38.

Fuerzas armadas revolucionarias de Colombia – FARC (Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat)

39.

* Epanastatiki Pirines (Revolutionary Nuclei)

40.

* Dekati Evdomi Noemvri (Marraskuun 17. päivän vallankumouksellinen järjestö)

41.

Devrimci Halk Kurtuluș Partisi-Cephesi – DHKP/C (alias Devrimci Sol (Revolutionary Left), alias Dev Sol) (Vallankumouksellinen kansanarmeija/rintama/puolue)

42.

Sendero Luminoso – SL (Loistava polku)

43.

Stichting Al Aqsa (alias Stichting Al Aqsa Nederland, alias Al Aqsa Nederland)

44.

Teyrbazen Azadiya Kurdistan – TAK (alias Kurdistan Freedom Falcons, alias Kurdistan Freedom Hawks)

45.

*Brigata XX Luglio (Heinäkuun 20. päivän prikaati)

46.

*Ulster Defence Association/Ulster Freedom Fighters – UDA/UFF

47.

Autodefensas Unidas de Colombia – AUC (United Self-Defense Forces / Group of Colombia)

48.

*Federazione Anarchica Informale – F.A.I. (Epävirallinen anarkistinen federaatio)


(1)  Asteriskilla merkittyihin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin sovelletaan ainoastaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 4 artiklaa