7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 503/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (1) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)	Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä kesäkuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.

---

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/3

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 504/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

neuvoston direktiivien 90/426/ETY ja 90/427/ETY täytäntöönpanosta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/426/ETY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 alakohdan,

ottaa huomioon jalostusta ja polveutumista koskevista edellytyksistä yhteisön sisäisessä hevoseläinten kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/427/ETY (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan, 6 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan sekä 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnissa kolmansista maista sovellettavia jalostus- ja polveutumisedellytyksiä koskevista periaatteista ja puhdasrotuisista jalostusnaudoista annetun direktiivin 77/504/ETY muuttamisesta 23 päivänä kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/28/EY (3) ja erityisesti sen 3 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Rekisteröityjen hevoseläinten mukana seuraavasta tunnistusasiakirjasta (passista) 20 päivänä lokakuuta 1993 tehdyssä komission päätöksessä 93/623/ETY (4) säädetään eläinten terveydentilan valvontaa varten menetelmästä, jolla rekisteröidyt hevoseläimet voidaan tunnistaa niitä liikuteltaessa.

(2)

Komission päätöksen 93/623/ETY muuttamisesta sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamisesta 22 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/68/EY (5) vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tunnistusasiakirjaa, joka seuraa hevoseläinten mukana niitä liikuteltaessa.

(3)

Päätöksiä 93/623/ETY ja 2000/68/EY sovelletaan jäsenvaltioissa eri tavoin. Kyseisissä päätöksissä hevoseläinten tunnistaminen liittyy nimenomaan eläinten liikuttelemiseen, kun taas muita kotieläimiä koskevassa yhteisön lainsäädännössä eläinten tunnistaminen liittyy muun muassa tautien torjumiseen riippumatta siitä, liikutellaanko eläimiä. Lisäksi hevoseläimiin sovellettava kaksitasoinen järjestelmä, joka koskee toisaalta jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä ja toisaalta rekisteröityjä hevoseläimiä, saattaa aiheuttaa sen, että yhdestä eläimestä annetaan enemmän kuin yksi tunnistusasiakirja; tämä tilanne voidaan ehkäistä ennalta vain siten, että eläin merkitään pysyvällä muttei välttämättä näkyvällä tavalla ensimmäisen tunnistuksen yhteydessä.

(4)

Tunnistusasiakirjaan sisältyvä, päätöksen 93/623/ETY vaatimusten mukainen kuva ei täysin yhdenmukainen niiden vastaavanlaisten tietojen kanssa, joita urheilukilpailujen ja ravien yhteydessä hevoseläimiä käsittelevät kansainväliset järjestöt ja maailman eläintautijärjestö (OIE) edellyttävät. Tässä asetuksessa olisi näin ollen vahvistettava kaavio, joka täyttää yhteisön tarpeet ja vastaa edellä mainittuja kansainvälisiä vaatimuksia.

(5)

Hevoseläinten tuontiin sovelletaan edelleen niitä vaatimuksia, jotka sisältyvät direktiiviin 90/426/ETY, ja erityisesti eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista teurashevosten tuonnissa 5 päivänä helmikuuta 1993 tehtyyn komission päätökseen 93/196/ETY (6), sekä eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista rekisteröityjen hevosten sekä jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitettujen hevosten tuonnissa 5 päivänä helmikuuta 1993 tehtyyn komission päätökseen 93/197/ETY (7).

(6)

Kun sovelletaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (8) vahvistettuja tullimenettelyitä, on tarpeen lisäksi viitata Kanaalisaariin ja Mansaareen sovellettavista maataloustuotteiden kauppaa koskevista yhteisön säännöksistä 12 päivänä maaliskuuta 1973 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 706/73 (9). Asetuksessa (ETY) N:o 706/73 säädetään, että 1 päivästä syyskuuta 1973 sovellettavaa yhteisön sääntelyä sovelletaan eläinlääkintälainsäädännön alaan, mutta yhteisön kotieläinjalostuslainsäädäntö jää sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta edellä mainitun asetuksen soveltamista.

(7)

Nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (10) määritellään eläinten pitäjä. Sen sijaan direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 2 kohdassa viitataan eläimen omistajaan tai kasvattajaan. Afrikkalaisen hevosruton valvontasäännöistä ja torjuntatoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/35/ETY (11) annetaan omistajaa ja pitäjää koskeva yhteinen määritelmä. Koska hevoseläimen omistaja ei yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaan välttämättä ole vastuussa eläimestä, on tarpeen selvittää, että hevoseläinten tunnistamisesta on tämän asetuksen mukaisesti vastuussa ensisijaisesti eläimen pitäjä, joka saattaa myös olla eläimen omistaja.

(8)

Yhteisön lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi tämän asetuksen mukaisia hevoseläinten tunnistusmenetelmiä olisi sovellettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta jalostukseen tarkoitettujen hevoseläinten kantakirjoihin hyväksymistä ja merkitsemistä koskevista perusteista 10 päivänä tammikuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 96/78/EY (12) soveltamista.

(9)

Näiden menetelmien olisi vastattava niitä jalostajien järjestöjen vahvistamia periaatteita, jotka ovat rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoja pitävien tai perustavien järjestöjen ja yhdistysten hyväksymisen tai tunnustamisen perusteista 11 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn komission päätöksen 92/353/ETY (13) mukaisia. Kyseisen päätöksen mukaisesti rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävien järjestöjen ja yhdistysten on laadittava periaatteet, jotka koskevat hevoseläinten tunnistamisjärjestelmää sekä kantakirjan jaottelua ja siihen merkittyä polveutumista.

(10)

Lisäksi polveutumista osoittavassa todistuksessa, johon viitataan direktiivin 90/427/ETY 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja joka on sisällytettävä tunnistusasiakirjaan, olisi mainittava kaikki tarpeelliset tiedot, jotta voidaan varmistua siitä, että eri kantakirjojen välillä liikuteltavat hevoseläimet sisällytetään siihen kantakirjan jaotteluun, jonka kriteerit ne täyttävät.

(11)

Polveutumis- ja jalostustodistusten käyttöönotosta siitoseläinten, näiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuontia varten 18 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 96/510/EY (14) 1 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti rekisteröityjen hevoseläinten polveutumis- ja jalostustodistuksen on oltava päätöksessä 93/623/ETY määrätyn tunnistusasiakirjan mukainen. Tämän vuoksi on tarpeen selvittää, että viittauksia päätöksiin 93/623/ETY ja 2000/68/EY pidetään viittauksina tähän asetukseen.

(12)

Koska kaikki yhteisöön tämän asetuksen mukaisesti tuotavat hevoseläimet olisi tunnistettava yhdellä tunnistamista koskevalla asiakirjalla, tarvitaan erityissäännöksiä silloin kun eläimen asema muutetaan jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetusta hevoseläimestä direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan c kohdassa tarkoitetuksi rekisteröidyksi hevoseläimeksi.

(13)	Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa erityisiä järjestelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa vaeltavat hevoseläimet määrätyillä alueilla, myös luonnonsuojelualueilla, direktiivin 92/35/ETY 2 artiklan noudattamiseksi.

(14)

Hevoseläinten sähköisiä tunnistimia, jäljempänä ’mikrosiru’, käytetään jo laajasti kansainvälisellä tasolla. Kyseistä tekniikkaa olisi käytettävä varmistamaan läheinen yhteys hevoseläimen ja tunnistamiskeinon välillä. Hevoseläimet olisi merkittävä mikrosirulla, joskin olisi säädettävä vaihtoehtoisista eläimen tunnistamisen turvaavista menetelmistä, joita voidaan käyttää sillä edellytyksellä, että varmistetaan vastaavasti päällekkäisten tunnistusasiakirjojen myöntämisen estäminen.

(15)

Hevoseläimen mukana on nykyisen yhteisön lainsäädännön mukaan aina oltava tunnistusasiakirja, mutta olisi säädettävä poikkeuksesta kyseiseen vaatimukseen silloin, kun se on mahdotonta taikka vain epäkäytännöllistä, kun otetaan huomioon tunnistusasiakirjan säilyttäminen koko hevoseläimen elinajan tai kun kyseistä asiakirjaa ei annettu, koska eläin teurastettiin ennen kuin se saavutti tunnistamista varten säädetyn enimmäisiän.

(16)

Kyseisiä poikkeuksia olisi sovellettava rajoittamatta yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/85/EY (15) 14 artiklan soveltamista; kyseisessä säännöksessä sallitaan poikkeukset tiettyihin taudin valvontatoimenpiteisiin niillä tiloilla, joilla on vahvistettu kyseisen taudin puhkeaminen.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia yksinkertaistetun tunnistusasiakirjan käyttäminen, kun hevoseläimiä siirretään niiden alueen sisällä. Useilla alueilla on otettu tiedon tallennuskäyttöön muovikortteja, joissa on tietokonesiru, jäljempänä ’älykortti’. Kyseisten älykorttien myöntämisen pitäisi olla mahdollista tunnistusasiakirjan lisäksi, ja niitä pitäisi voida käyttää tietyissä olosuhteissa hevoseläimen tunnistusasiakirjan sijaan liikuttaessa jäsenvaltion sisällä.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevista siirtymäjärjestelyistä sekä asetusten (EY) N:o 2009/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2076/2005 (16) 8 artiklan mukaan vaatimus elintarvikeketjua koskevien tietojen toimittamisesta on pantava täytäntöön hevoseläinten osalta vuoden 2009 loppuun mennessä.

(19)

On annettava säännöksiä sen varalle, että tämän asetuksen mukaisesti eliniäksi myönnetty tunnistusasiakirja katoaa. Kyseisten säännösten avulla pitäisi pystyä välttämään laiton useamman kuin yhden tunnistusasiakirjan hallussapito niin hyvin kuin mahdollista, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä hevoseläimen asema ihmisravintona käytettäväksi tarkoitettuna. Jos saatavilla on riittävästi vahvistettavissa olevaa tietoa, olisi myönnettävä kaksoiskappale, johon on merkitty sen olevan kaksoiskappale, ja yleensä eläin olisi poistettava elintarvikeketjusta. Muissa tapauksissa olisi annettava korvaava asiakirja, johon on niin ikään merkitty sen olevan korvaava asiakirja, jolla aiemmin rekisteröity hevoseläin luokitellaan uudelleen jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuksi hevoseläimeksi.

(20)

Direktiivin 90/426/ETY 4 ja 5 artiklan mukaan tunnistusasiakirjaa käytetään välineenä hevoseläinten siirtämisen estämiseksi, jos tauti puhkeaa sillä tilalla, jossa niitä pidetään tai kasvatetaan. Sen vuoksi on tarpeen säätää kyseisen asiakirjan voimassaolon keskeyttämisestä siirtotarkoituksessa tiettyjen tautien puhkeamisen yhteydessä tekemällä asianmukainen merkintä tunnistamisasiakirjaan.

(21)

Jos hevoseläin kuolee muuten kuin teurastamalla teurastamossa, kuolleiden eläinten käsittelyä valvovan viranomaisen olisi palautettava tunnistusasiakirja myöntävälle elimelle muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (17) mukaisesti ja olisi varmistettava, että mikrosirua tai muuta välinettä kuten merkintää hevoseläimen tunnistamisen varmistamiseksi ei voida käyttää uudelleen.

(22)

Jotta voidaan estää mikrosirujen joutuminen elintarvikeketjuun, sellainen liha, josta ei ole voitu poistaa mikrosirua teurastuksessa, olisi julistettava ihmisravinnoksi sopimattomaksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson V luvun mukaisesti (18).

(23)	Standardoimalla mikrosirujen kiinnityspaikka ja kirjaamalla kyseinen paikka tunnistusasiakirjaan helpotettaisiin kiinnitettyjen mikrosirujen paikallistamista.

(24)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (19) 2 artiklan mukaisesti elävät eläimet, jotka on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi, määritellään elintarvikkeiksi. Kyseisessä asetuksessa säädetään elintarvikealan toimijoiden pitkälle ulottuvasta vastuusta kaikissa elintarvikkeiden käsittelyn vaiheissa, johon kuuluu myös elintarviketuotantoon käytettävien eläinten jäljitettävyys.

(25)

Jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä samoin kuin rekisteröidyistä hevoseläimistä voi jossakin vaiheessa elämäänsä tulla direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan d alakohdan mukaisia teurastettaviksi tarkoitettuja hevoseläimiä. Kavioeläinten, joihin myös hevoseläimet kuuluvat, liha on määritelty eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (20) liitteessä I.

(26)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson 7 kohdan mukaan teurastamoiden on tarvittaessa pyydettävä, vastaanotettava ja tarkastettava elintarvikeketjua koskevat tiedot, joissa on yksityiskohtaisesti kuvattu elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten alkuperä, historia ja hallinto. Toimivaltainen viranomainen voi sallia kotimaisia kavioeläimiä koskevien tietojen lähettämisen teurastamoon samaan aikaan kuin eläimet sen sijaan, että ne lähetettäisiin etukäteen. Teurastettaviksi tarkoitettujen hevoseläinten mukana toimitettavan tunnistusasiakirjan olisi siksi oltava osana kyseisiä elintarvikeketjua koskevia tietoja.

(27)	Asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson III luvun 1 kohdan mukaisesti virkaeläinlääkärin on todennettava, että elintarvikealan toimija varmistaa, että ihmisravinnoksi teurastettaviksi hyväksyttävät eläimet tunnistetaan asianmukaisesti.

(28)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson 8 kohdan mukaisesti elintarvikealan toimijoiden on tarkastettava kotieläiminä pidettävien kavioeläinten mukana toimitetut passit sen varmistamiseksi, että eläin on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi, ja jos ne hyväksyvät eläimen teurastettavaksi, niiden on toimitettava passi virkaeläinlääkärille.

(29)

Hevoseläinten hoitamista eläinlääkkeillä koskee eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY (21), sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa 26. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 (22) ja tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/22/EY (23) soveltamista.

(30)

Direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään hevoseläimille kyseisen direktiivin 11 artiklaan erityisiä poikkeuksia, jotka liittyvät elintarviketuotantoon käytettävien eläinten hoitoon lääkkeillä joiden jäämien enimmäismäärä on vahvistettu muille kuin kohdelajeille tai jotka on hyväksytty toisissa olosuhteissa, edellyttäen, että kyseiset hevoseläimet on tunnistettu yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja niiden tunnistusasiakirjaan on erityisesti merkitty, että niitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten tai että ne on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten vähintään kuuden kuukauden mittaisen varoajan jälkeen sen jälkeen, kun niitä on hoidettu aineilla, jotka on lueteltu 13 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1950/2006, jossa vahvistetaan yhdessä eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY kanssa luettelo hevoseläinten hoidossa välttämättömistä aineista (24).

(31)

Jotta voidaan edelleen valvoa tunnistusasiakirjojen myöntämistä, tietokantaan olisi syötettävä vähimmäismäärä kyseisten asiakirjojen antamista koskevaa tietoa. Jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi 21 päivänä marraskuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/608/ETY (25) mukaisesti eri jäsenvaltioiden tietokantojen välillä olisi oltava yhteistyötä tietojen vaihdon helpottamiseksi.

(32)

Suurimpien hevosia kasvattavien ja kilpailuja järjestävien organisaatioiden välillä on sovittu maailmanlaajuisesta hevoseläinten yleisestä tunnistusnumerojärjestelmästä (UENL). Se kehitettiin maailman kilpahevosten kasvattajien liiton (World Breeding Federation for Sport Horses, WBFSH), kansainvälisen kantakirjakomitean (International Stud-Book Committee, ISBC), maailman arabianhevosjärjestön (World Arabian Horse Organization, WAHO), eurooppalaisen arabianhevosliiton (European Conference of Arabian Horse Organisations, ECAHO), angloarabihevosten kansainvälisen liiton (Conférence Internationale de l’Anglo-Arabe, CIAA), kansainvälisen ratsastajainliiton (Fédération Equestre Internationale, FEI) ja eurooppalaisen raviurheiluliiton (Union Européenne du Trot, UET) aloitteesta ja järjestelmää koskevia tietoja saa UELN:n Internet-sivuston (26) kautta.

(33)

UELN:n järjestelmä sopii rekisteröityjen hevoseläinten sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten rekisteröintiin, ja se mahdollistaa tietoverkkojen asteittaisen käyttöönoton, jolloin voidaan taata, että eläimen tunnistaminen voidaan edelleen varmistaa direktiivin 90/427/ETY 6 artiklan mukaisesti, kun on kyse rekisteröidystä hevoseläimestä.

(34)	Kun tietokannoille nimetään koodeja, ne ja yksittäisten eläinten tallennetun tunnistusnumeron muoto eivät saa mitenkään olla ristiriidassa vakiintuneen UELN-järjestelmän kanssa. Sen vuoksi olisi tutkittava nimettyjen UELN-koodien luetteloa ennen uuden koodin nimeämistä tietokannalle.

(35)

Direktiivin 90/426/ETY 7 artiklan 3 kohdan mukaan virkaeläinlääkärin on merkittävä rekisteriin teurastetun hevoseläimen tunnistusnumero tai tunnistusasiakirjan numero ja toimitettava lähetyspaikan toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä todistus siitä, että hevoseläin on teurastettu. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 4 kohdan i alakohdan mukaan rekisteröityjen hevoseläinten teurastuksen jälkeen niiden tunnistusasiakirjat on palautettava ne myöntäneelle viranomaiselle. Samoja edellytyksiä olisi sovellettava myös jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten myönnettyihin tunnistusasiakirjoihin. Kyseisiä vaatimuksia on helpompi noudattaa, jos tallennetaan UELN-järjestelmän kanssa yhteensopiva tunnistusnumero ja sitä käytetään tunnistamaan ne viranomaiset tai elimet, jotka antoivat tunnistusasiakirjan. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä niitä yhdyselimiä, jotka ne ovat nimenneet rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (27) 35 artiklan mukaisesti.

(36)

Direktiivin 90/426/ETY 4 ja 5 artiklan mukaisten eläinten terveyttä koskevien takeiden tarjoamiseksi tarpeellinen eläinlääkinnällinen valvonta voidaan varmistaa vain, jos toimivaltainen viranomainen on tietoinen tilasta, sellaisena kuin se kyseisen direktiivin 2 artiklan a kohdassa määritellään. Vaatimukset ovat samat, jos elintarvikelainsäädäntöä sovelletaan elintarviketuotantoon käytettäviin hevoseläimiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että hevoseläimiä siirretään useammin kuin muita eläimiä, ei pitäisi pyrkiä siihen, että hevoseläimet voitaisiin jäljittää tosiaikaisesti ja jatkuvasti. Hevoseläinten tunnistamisen pitäisi sen vuoksi olla ensimmäinen vaihe hevoseläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä, joka on tarkoitus saada valmiiksi uuden eläinten terveyttä koskevan yhteisön politiikan puitteissa.

(37)	Jotta yhteisön lainsäädäntöä, joka koskee hevoseläinten tunnistamista, sovelletaan yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa ja jotta voidaan varmistaa, että se on selkeää ja avointa, päätökset 93/623/ETY ja 2000/68/EY olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(38)	On vahvistettava siirtymätoimenpiteet, jotta jäsenvaltiot voivat mukautua tämän asetuksen säännöksiin.

(39)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean sekä pysyvän kotieläinjalostusta käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan tunnistamista koskevat säännöt, jotka koskevat hevoseläimiä, jotka:

a)	ovat syntyneet yhteisössä; tai

b)	on luovutettu yhteisössä vapaaseen liikkeeseen asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 16 kohdan a alakohdan mukaisessa tullimenettelyssä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta seuraavan lainsäädännön soveltamista:

a)	asetus (ETY) N:o 706/73 ja päätös 96/78/EY; sekä

b)	toimet, joihin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet rekisteröidäkseen hevoseläimiä pitävät tilat.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan a, c–f, h ja i kohdan sekä direktiivin 90/427/ETY 2 artiklan c kohdan määritelmiä.

2.   Lisäksi käytetään seuraavia määritelmiä:

a)

’pitäjällä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on omistus- tai hallintaoikeus hevoseläimiin tai jonka tehtäväksi on annettu niiden hoito, rahallista korvausta vastaan tai ilmaiseksi, pysyvästi tai tilapäisesti, myös kuljetuksen, markkinoiden, kilpailujen tai kulttuuritapahtumien aikana;

b)	’mikrosirulla’ tarkoitetaan ainoastaan luettavaa passiivista radiotaajuudella toimivaa tunnistuslaitetta, joka: i) on ISO-standardin 11784 mukainen ja käyttää HDX- tai FDX-B -tekniikkaa sekä ii) on luettavissa ISO-standardin 11785 mukaisella lukulaitteella vähintään 12 cm etäisyydeltä;

c)	’hevoseläimellä’ tarkoitetaan villejä tai kesytettyjä hevoseläinten heimon Equus-suvun kaikkia kavioeläinnisäkäslajeja ja niiden risteytyksiä;

d)

’yksilöllisellä tunnistusnumerolla’ tarkoitetaan yksilöllistä 15-merkkistä aakkosnumeerista tunnusta, johon on yhdistetty tiedot, jotka koskevat yksittäistä hevoseläintä sekä tietokantaa ja sitä valtiota, johon kyseinen tieto on ensimmäiseksi talletettu maailmanlaajuisen hevoseläinten yleisen tunnistusnumerojärjestelmän, jäljempänä ’UENL’, mukaisesti, ja joka sisältää: i) kuusinumeroisen UELN-yhteensopivan tunnistusnumeron 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tietokantaa varten, jota seuraa ii) yhdeksännumeroinen kyseiselle hevoseläimelle nimetty yksilöllinen tunnistusnumero;

e)	’älykortilla’ tarkoitetaan muovikortteja, joihin on upotettu tietokonesiru, jolle voidaan tallettaa tietoa ja jolta voidaan siirtää tietoa yhteensopiviin tietojärjestelmiin sähköisesti.

II   LUKU

TUNNISTUSASIAKIRJA

3 artikla

Yleiset periaatteet ja velvoite tunnistaa hevoseläimet

1.   Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hevoseläimiä ei saa pitää, ellei niitä ole tunnistettu tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Jollei pitäjällä ole omistusoikeutta hevoseläimeen, hän toimii tämän asetuksen puitteissa hevoseläimen omistavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jäljempänä ’omistaja’, puolesta ja yhteisymmärryksessä tämän kanssa.

3.   Tässä asetuksessa hevoseläinten tunnistusjärjestelmä koostuu seuraavista tekijöistä:

a)	yksi tunnistamista koskeva elinikäinen asiakirja;

b)	menetelmä, jolla varmistetaan kiistattomasti tunnistusasiakirjan ja hevoseläimen yhteys;

c)	tietokanta, johon tallennetaan yksilöllisen tunnistusnumeron kohdalle sellaista eläintä koskevat tunnistustiedot, jonka tunnistusasiakirja annettiin kyseiseen tietokantaan rekisteröidylle henkilölle.

4 artikla

Hevoseläimen tunnistusasiakirjoja myöntävät elimet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tunnistusasiakirjan antajana toimivat seuraavat elimet, jäljempänä ’myöntävät elimet’:

a)

jäsenvaltion tai kyseisen jäsenvaltion virallisen laitoksen hyväksymä tai tunnustama järjestö tai yhdistys, sellaisina kuin niitä tarkoitetaan direktiivin 90/427/ETY 2 artiklan c kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa; kyseinen järjestö tai yhdistys hoitaa kyseisen eläinrodun kantakirjaa, kuten direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan c kohdassa tarkoitetaan tai

b)	kansainvälisen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan yhdistyksen tai järjestön sivuliike, jolla on pääkonttori jäsenvaltiossa, kuten direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan c kohdassa tarkoitetaan.

2.   Kolmannen valtion polveutumistodistuksia antavien viranomaisten myöntämiä päätöksen 96/510/EY 1 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaisia tunnistusasiakirjoja on pidettävä pätevinä tämän asetuksen mukaisesti 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rekisteröityjen hevoseläinten osalta.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä elin, joka myöntää 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tunnistusasiakirjat jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut myöntävät elimet toimivat tämän asetuksen ja erityisesti sen 5, 8–12, 14, 16, 17, 21 ja 23 artiklan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä yllä ajantasaista luetteloa myöntävistä elimistä ja saatettava tieto muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

Myöntäviä elimiä koskevien tietojen on sisällettävä ainakin yhteystiedot, jotka ovat tarpeen 19 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset ajantasaiset luettelot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

6.   Luettelo kolmansien maiden myöntävistä elimistä, joihin viitataan 2 kohdassa, on laadittava ja päivitettävä seuraavasti:

a)

myöntävän elimen sijaintimaan toimivaltainen viranomainen takaa, että: i) myöntävä elin on 2 kohdan mukainen; ii) jos myöntävä elin on hyväksytty direktiivin 94/28/ETY mukaisesti, sen on oltava tämän asetuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisten tiedon toimittamista koskevien vaatimusten mukainen; iii) myöntävien elinten luettelo laaditaan, pidetään ajan tasalla ja toimitetaan komissiolle;

b)

komissio: i) toimittaa jäsenvaltioille säännöllisesti ilmoituksia uusista tai päivitetyistä luetteloista, jotka se on saanut asianomaisten kolmansien valtioiden toimivaltaisilta viranomaisilta a kohdan iii alakohdan mukaisesti; ii) järjestää kyseisten luetteloiden päivitetyt versiot yleisön saataville; iii) tarvittaessa toimittaa asian, joka liittyy kolmansien maiden myöntävien elinten luetteloon, viipymättä pysyvän kotieläinjalostusta käsittelevän komitean esityslistalle päätöstä varten neuvoston direktiivin 88/661/ETY (28) 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

5 artikla

Yhteisössä syntyneiden hevoseläinten tunnistus

1.   Yhteisössä syntyneet hevoseläimet tunnistetaan yhdellä tunnistamista koskevalla asiakirjalla, joka on liitteessä I kuvatun hevoseläinten tunnistusasiakirjan, jäljempänä ’tunnistusasiakirja’ tai ’passi’, mallin mukainen. Asiakirja myönnetään hevoseläimen eliniäksi.

Tunnistusasiakirjan on oltava painetussa muodossa, jota ei voi jakaa, ja sen pitää sisältää kohdat seuraavissa luvuissa edellytettyjen tietojen lisäämistä varten:

a)	jos kyse on rekisteröidyistä hevoseläimistä, I–X luku;

b)	jos kyse on jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä, ainakin I, III, IV ja VI–IX luku.

2.   Myöntävän elimen on varmistettava, että hevoseläimelle ei myönnetä tunnistusasiakirjaa, jollei vähintään asiakirjan I lukua ole asianmukaisesti täytetty.

3.   Rekisteröidyt hevoseläimet yksilöidään tunnistusasiakirjassa tämän asetuksen 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten sääntöjen mukaisesti huolimatta tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan säännöksistä ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta päätöksen 96/78/EY 1 artiklan 1 kohdan soveltamista.

4.   Rekisteröityjen hevoseläinten osalta tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on täydennettävä tunnistusasiakirjan II lukuun ne tiedot, jotka ilmenevät direktiivin 90/427/ETY 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta polveutumista osoittavasta todistuksesta.

Kyseisen rekisteröidyn hevoseläimen rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävän hyväksytyn jalostusjärjestön periaatteiden mukaisesti polveutumista osoittavan todistuksen on sisällettävä täydelliset polveutumista koskevat tiedot, päätöksen 96/78/EY 2 tai 3 artiklassa tarkoitettu kantakirjan osasto ja se pääosaston luokka, jos perustettu, johon hevoseläin on sijoitettu.

5.   Hakemuksen tunnistusasiakirjan saamiseksi tekee pitäjä tai, jos niin erityisesti säädetään eläimen syntymäjäsenvaltion lainsäädännössä, omistaja, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tunnistusasiakirjaa varten niissä määräajoissa, joista tämän artiklan 6 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa säädetään; hakemus osoitetaan 4 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle ja kaikki tarpeellinen tieto tämän asetuksen säännösten noudattamiseksi on toimitettava.

6.   Yhteisössä syntynyt hevoseläin on tunnistettava tämän asetuksen mukaisesti ennen 31 päivää joulukuuta hevoseläimen syntymävuonna tai kuuden kuukauden kuluessa syntymästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 1 kohdan soveltamista.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa hevoseläimen tunnistamisen sallitun enimmäisajan kuuteen kuukauteen.

Niiden jäsenvaltioiden, jotka hyödyntävät toisessa alakohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava siitä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

7.   Lukujen järjestyksen ja niiden numeroinnin on säilyttävä muuttumattomana tunnistustodistuksessa lukuun ottamatta I lukua, joka voidaan sijoittaa tunnistusasiakirjan keskiaukeamalle.

8.   Tunnistusasiakirjaa ei saa monistaa eikä korvata uudella paitsi 16 ja 17 artiklassa säädetyissä tapauksissa.

6 artikla

Poikkeaminen tunnistusasiakirjan I luvun täydentämisestä

Poiketen siitä mitä 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun mikrosiru on kiinnitetty 11 artiklan mukaisesti tai kun käytetään yksilöllistä, kestävää ja näkyvää vaihtoehtoista merkkiä 12 artiklan mukaisesti, I luvun A osan 3 kohdan b–h alakohdassa ja tunnistusasiakirjan I luvun B osan kaavion 12–18 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse täydentää, tai kaavion sijasta voidaan käyttää valokuvaa tai tulostetta, jossa on riittävästi yksityiskohtia hevoseläimen tunnistamiseksi.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan sen kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja myöntävien elinten säätämiä hevoseläinten tunnistamista koskevia sääntöjen soveltamista.

7 artikla

Tiettyjen vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa elävien hevoseläinten tunnistamista koskevat poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 1, 3 ja 5 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää, että hevoseläimet, jotka muodostavat määriteltyjä vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa eläviä kantoja tietyillä kyseisen viranomaisen määrittämillä alueilla, kuten luonnonsuojelualueilla, tunnistetaan 5 artiklan mukaisesti vain, jos ne siirretään pois kyseisiltä alueilta tai otetaan kotieläinkäyttöön.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle kyseisistä kannoista ja alueista:

a)	kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä tai

b)	ennen kuin ne käyttävät kyseistä poikkeusta.

8 artikla

Maahantuotujen hevoseläinten tunnistus

1.   Pitäjä tai, jos niin erityisesti säädetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, johon eläin on tuotu, omistaja, tekee hakemuksen tunnistusasiakirjan saamiseksi tai jo olemassa olevan tunnistusasiakirjan rekisteröimiseksi asianomaisen myöntävän elimen tietokantaan 21 artiklan mukaisesti 30 päivän kuluessa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 16 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tullimenettelyn loppuun saattamisesta, kun:

a)	hevoseläimet on tuotu yhteisöön tai

b)	direktiivin 90/426/ETY 2 artiklan i kohdassa määritelty tilapäinen pääsy muutetaan kyseisen direktiivin 19 artiklan iii kohdan mukaiseksi vakinaiseksi pääsyksi.

2.   Jos hevoseläimen mukana olevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat eivät ole 5 artiklan 1 kohdan mukaisia tai jos niistä puuttuu tiettyjä tässä asetuksessa vaadittuja tietoja, myöntävä elin pyytää, että pitäjä tai, jos niin erityisesti säädetään sen maan lainsäädännössä, johon eläin on tuotu, omistaja:

a)	täydentää kyseisiä asiakirjoja niin, että ne täyttävät 5 artiklan vaatimukset sekä

b)	tallentaa kyseisen hevoseläimen tunnistustiedot ja lisätiedot tietokantaan 21 artiklan mukaisesti.

3.   Jos hevoseläimen mukana olevia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei voi muuttaa niin, että ne täyttävät 5 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset, ne eivät ole päteviä tämän asetuksen mukaista tunnistamista varten.

Jos myöntävä elin palauttaa tai mitätöi 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut asiakirjat, tämä kirjataan 21 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan ja hevoseläin tunnistetaan 5 artiklan mukaisesti.

III   LUKU

ENNEN TUNNISTUSASIAKIRJOJEN JA MIKROSIRUJEN MYÖNTÄMISTÄ TARVITTAVAT TARKASTUKSET

9 artikla

Hevoseläimille myönnettyjen yksilöllisten tunnistusasiakirjojen varmistaminen

Ennen tunnistusasiakirjan myöntämistä myöntävän elimen tai sen puolesta toimivan henkilön on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin:

a)	varmistaakseen, että kyseiselle hevoseläimelle ei ole aiemmin myönnetty vastaavaa tunnistusasiakirjaa;

b)	estääkseen useiden tunnistusasiakirjojen vilpillisen myöntämisen hevoseläinyksilölle.

Kyseisiin toimiin kuuluvat ainakin asianmukaisten, saatavilla olevien asiakirjojen ja sähköisten tiedostojen tarkistaminen, eläimen tarkistaminen aikaisemmasta tunnistamisesta kertovien merkkien tai merkintöjen varalta ja 10 artiklassa säädettyjen toimien soveltaminen.

10 artikla

Toimet hevoseläimen tarkistamiseksi aikaisempien merkintöjen varalta

1.   Edellä 9 artiklassa tarkoitettuja toimia ovat ainakin sellaiset, joilla havaitaan:

a)	aikaisemmin kiinnitetty mikrosiru käyttämällä sellaista lukulaitetta, joka noudattaa ISO-standardia 11785 ja jolla pystytään lukemaan HDX- ja FDX-B -mikrosiruja, ainakin silloin, kun lukulaite on suorassa kosketuksessa kehon pintaan sillä kohdalla, johon normaalioloissa mikrosiru on kiinnitetty;

b)	kliiniset merkit, jotka viittaavat siihen, että aiemmin kiinnitetty mikrosiru on poistettu kirurgisesti;

c)	muut vaihtoehtoiset merkit, joita sovelletaan 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Jos 1 kohdassa säädetyt toimet viittaavat aikaisemmin kiinnitetyn mikrosirun olemassaoloon tai 12 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisiin muihin vaihtoehtoisiin merkintöihin, myöntävän elimen on ryhdyttävä seuraaviin toimiin:

a)	jos kyseessä on jäsenvaltiossa syntynyt hevoseläin, se myöntää 16 tai 17 artiklan mukaisesti tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen tai korvaavan tunnistusasiakirjan;

b)	jos kyseessä on tuotu hevoseläin, se toimii 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Jos 1 kohdan b alakohdassa säädetyt toimet viittaavat aikaisemmin kiinnitetyn mikrosirun olemassaoloon tai 1 kohdan c alakohdassa säädetyt toimet viittaavat muihin vaihtoehtoisiin merkintöihin, myöntävän elimen on lisättävä tämä tieto asianmukaisella tavalla tunnistusasiakirjan I luvun A osaan ja B osan kaavioon.

4.   Jos vahvistetaan, että yhteisössä syntyneestä hevoseläimestä on poistettu mikrosiru tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu muu vaihtoehtoinen merkintä, 4 artiklan 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin myöntää korvaavan tunnistusasiakirjan 17 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Sähköiset tunnistusmenetelmät

1.   Myöntävän elimen on varmistettava, että kun hevoseläin tunnistetaan ensimmäisen kerran, se merkitään kiinnittämällä mikrosiru.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen vähimmäisvaatimukset tai nimitettävä henkilö tai ammattikunta, joka voi suorittaa kyseiset toimenpiteet.

2.   Mikrosiru on asennettava parenteraalisesti aseptisissa olosuhteissa takaraivon ja sään välille kaulan keskelle niskan nivelsiteiden alueelle.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia mikrosirun kiinnittämisen muualle hevoseläimen kaulassa sillä edellytyksellä, että kyseinen vaihtoehtoinen kiinnitystapa ei vaaranna eläimen hyvinvointia eikä lisää mikrosirun siirtymisen riskiä verrattuna ensimmäisessä alakohdassa kuvattuun menetelmään.

3.   Kun mikrosiru on kiinnitetty 1 ja 2 kohdan mukaisesti, myöntävä elin lisää tunnistusasiakirjaan seuraavat tiedot:

a)

I luvun A osan 5 kohdassa vähintään 15 viimeistä numeroa koodista, jonka mikrosiru lähettää ja jonka lukulaite näyttää kiinnittämisen jälkeen ja sen lisäksi tarpeen vaatiessa tarran, jossa on viivakoodi tai tuloste viivakoodista, joka sisältää ainakin kyseiset 15 viimeistä mikrosirun lähettämää numeroa;

b)	I luvun A osan 11 kohdassa sen henkilön, jota 1 kohdassa tarkoitetaan ja joka suoritti tunnistamisen ja kiinnitti mikrosirun, allekirjoitus ja leima;

c)	I luvun B osan kaavion 12 tai 13 kohdassa, riippuen siitä kummalle puolelle mikrosiru kiinnitettiin, se paikka, johon mikrosiru on hevoseläimeen kiinnitetty.

4.   Poiketen sitä, mitä tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, kun 26 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimia sovelletaan hevoseläimeen, joka on merkitty aiemmin kiinnitetyllä mikrosirulla, joka ei ole 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimusten mukainen, valmistajan tai lukujärjestelmän nimi lisätään tunnistusasiakirjan I luvun A osan 5 kohtaan.

5.   Kun jäsenvaltiot laativat sääntöjä varmistaakseen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti, että 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten, jotka kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat päätöksen 92/353/ETY mukaisesti hyväksyneet, kiinnittämien mikrosirujen näyttämät numerot ovat yksilöllisiä, kyseisiä sääntöjä sovelletaan vaarantamatta sellaista tunnistamisjärjestelmää, jonka on perustanut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan myöntävä elin, joka on suorittanut tunnistamisen tämän asetuksen mukaisesti pitäjän tai, jos niin erityisesti säädetään eläimen syntymäjäsenvaltion lainsäädännössä, omistajan pyynnöstä.

12 artikla

Vaihtoehtoiset tunnistusmenetelmät

1.   Poiketen siitä, mitä 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia hevoseläinten tunnistamisen sopivilla vaihtoehtoisilla menetelmillä, jäljempänä ’vaihtoehtoinen menetelmä’, myös merkeillä, jotka antavat vastaavat tieteelliset takeet, jotka erikseen tai yhdessä varmistavat, että hevoseläin voidaan tunnistaa, ja estävät tehokkaasti tunnistusasiakirjojen kaksinkertaisen myöntämisen.

Myöntävän elimen on varmistettava, että hevoseläimelle ei myönnetä tunnistusasiakirjaa, jollei ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoista menetelmää lisätä tunnistusasiakirjan I luvun A osan 6 tai 7 kohtaan ja tallenneta tietokantaan 21 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti.

2.   Kun käytetään vaihtoehtoista menetelmää, pitäjä huolehtii siitä, että kyseiset tunnistustiedot ovat käytettävissä, tai tarvittaessa maksaa eläimen tunnistamisen varmistamisesta aiheutuvat kustannukset.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)	vaihtoehtoisia menetelmiä ainoana keinona hevoseläinten tunnistamiseen ei käytetä suurimpaan osaan tämän asetuksen mukaisesti tunnistettavia hevoseläimiä sekä

b)	jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten merkitsemiseen käytettäviä näkyviä merkintöjä ei voida sekoittaa niihin merkintöihin, jotka samalla alueella on varattu rekisteröidyille hevoseläimille.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on saatettava tieto komission, muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

IV   LUKU

HEVOSELÄINTEN LIIKKUMINEN JA KULJETTAMINEN

13 artikla

Rekisteröityjen hevoseläinten liikkuminen ja kuljettaminen sekä jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitetut hevoseläimet

1.   Tunnistusasiakirjan on aina oltava rekisteröityjen hevoseläinten sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten mukana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tunnistusasiakirjan ei tarvitse olla kyseisessä kohdassa tarkoitettujen hevoseläinten mukana, kun:

a)	niitä pidetään sisätiloissa tai laiduntamassa ja pitäjä voi esittää tunnistusasiakirjan viivytyksettä;

b)

niitä siirretään jalan tilapäisesti joko i) tilan lähettyvillä jäsenvaltion alueella niin, että tunnistusasiakirja voidaan esittää kolmen tunnin kuluessa tai ii) hevoseläinten vuodenaikojen mukaisen kesälaitumelle ja sieltä pois siirtymisen aikana ja tunnistusasiakirjat voidaan esittää lähtötilalla;

c)	niitä ei ole vieroitettu ja ne seuraavat emäänsä tai keinoemäänsä;

d)	ne osallistuvat hevoskilpailujen tai -tapahtuman harjoituksiin tai kokeisiin, joiden vuoksi niiden on poistuttava kilpailu- tai tapahtumapaikalta;

e)	niitä siirretään tai kuljetetaan hätätilanteessa, joka liittyy itse hevoseläimiin tai siihen tilaan, jolla eläimiä pidetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/85/EY 14 artiklan 1 kohdan soveltamista.

14 artikla

Poikkeus liikkumiseen tai kuljettamiseen ilman tunnistusasiakirjaa tai yksinkertaistetuin tunnistusasiakirjoin

1.   Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisessä kohdassa tarkoitettujen hevoseläinten liikkumisen tai siirtämisen samassa jäsenvaltiossa ilman tunnistusasiakirjoja, jos niillä on mukanaan älykortti, jonka on myöntänyt niiden tunnistusasiakirjan myöntänyt elin ja jossa on liitteessä II tarkoitetut tiedot.

2.   Ne jäsenvaltiot, jotka haluavat käyttää hyväksi tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, voivat myöntää toisilleen poikkeuksia 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hevoseläinten liikkumista tai siirtämistä varten kyseisen jäsenvaltion alueella.

Niiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan myöntää kyseisiä poikkeuksia.

3.   Myöntävän elimen on annettava tilapäinen asiakirja, joka sisältää ainakin viittauksen yksilölliseen tunnistusnumeroon ja mikrosirun koodin, jos sellainen on saatavilla, ja jonka perusteella hevoseläin voi liikkua tai se voidaan siirtää samassa jäsenvaltiossa enintään 45 päivän mittaisen määräajan, jonka aikana tunnistusasiakirja annetaan myöntävälle elimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistustietojen päivitystä varten.

4.   Kun hevoseläin kuljetetaan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan puitteissa toiseen jäsenvaltioon tai toisen jäsenvaltion kautta kolmanteen maahan, sillä on riippumatta siitä, onko se rekisteröity vai ei, oltava mukanaan tilapäisen asiakirjan lisäksi direktiivin 90/426/ETY liitteen C mukainen terveystodistus. Jos eläintä ei ole merkitty mikrosirulla tai jos eläintä ei ole tunnistettu tämän asetuksen 12 artiklassa tarkoitetulla vaihtoehtoisella menetelmällä, terveystodistusta on täydennettävä tunnistusasiakirjan I luvun mukaisella kuvauksella.

15 artikla

Hevoseläinten liikkuminen ja kuljettaminen teurastettavaksi

1.   Edellä olevan 5 artiklan 1 kohdan tai 8 artiklan mukaisesti myönnetyn tunnistusasiakirjan on oltava teurastettavaksi tarkoitettujen hevoseläinten mukana, kun ne siirretään tai kuljetetaan teurastamoon.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia teurastettavaksi tarkoitetun hevoseläimen, jota ei ole tunnistettu 5 artiklan mukaisesti, kuljettamisen välittömästi syntymätilalta teurastamoon samassa jäsenvaltiossa, jos:

a)	hevoseläin on alle 12 kuukauden ikäinen ja sen lateraalisissa maitoetuhampaissa on näkyviä tähtiä;

b)	tunnistusketju on katkeamaton syntymätilalta teurastamoon;

c)	teurastamoon kuljetettaessa hevoseläin on yksilöllisesti tunnistettavissa 11 tai 12 artiklan mukaisesti;

d)	lähetyksen mukana on asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson mukaiset elintarvikeketjua koskevat tiedot, joihin on sisällyttävä viittaus tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yksilölliseen tunnistamiseen.

3.   Tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa ei sovelleta, jos kyse on hevoseläimen teurastettavaksi siirtämisestä tai kuljetuksesta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

V   LUKU

TUNNISTUSASIAKIRJOJEN KAKSOISKAPPALEIDEN ANTAMINEN, TUNNISTUSASIAKIRJOJEN KORVAAMINEN JA PÄTEVYYDEN KESKEYTTÄMINEN

16 artikla

Tunnistusasiakirjojen kaksoiskappaleet

1.   Jos alkuperäinen tunnistusasiakirja on kadonnut, mutta hevoseläin voidaan tunnistaa varsinkin mikrosirun lähettämän yksilöllisen tunnistusnumeron tai vaihtoehtoisen menetelmän perusteella ja omistajuutta koskeva ilmoitus on saatavilla, 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on myönnettävä tunnistusasiakirjan kaksoiskappale, jossa on yksilöllinen tunnistenumero ja jossa selkeästi ilmoitetaan asiakirjan olevan ”tunnistusasiakirjan kaksoiskappale”.

Näissä tapauksissa hevoseläin on luokiteltava tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen IX luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

Myönnettyä tunnistusasiakirjan kaksoiskappaletta ja hevoseläimen IX lukuun luokittelua koskevat tiedot tallennetaan 21 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan yksilölliseen tunnistusnumeroon viitaten.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää peruuttaa hevoseläimen aseman, jonka mukaan se on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, kuuden kuukauden määräajaksi, jos pitäjä voi tyydyttävästi osoittaa 30 päivän kuluessa siitä, kun tunnistusasiakirja ilmoitettiin kadonneeksi, että hevoseläimen asemaa ihmisravinnoksi teurastamista varten ei ole vaarannettu millään lääkehoidolla.

Tätä tarkoitusta varten toimivaltainen viranomainen lisää kuuden kuukauden lykkäysjakson alkamispäivämäärän tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen IX luvun III osan ensimmäiseen sarakkeeseen ja täydentää sen kolmannen sarakkeen.

3.   Jos kadonneen alkuperäisen tunnistusasiakirjan oli myöntänyt 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin kolmannessa maassa, kyseinen alkuperäinen myöntävä elin antaa tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen ja se lähetetään pitäjälle tai, jos niin erityisesti säädetään hevoseläimen sijaintijäsenvaltion lainsäädännössä, omistajalle, kyseisen jäsenvaltion myöntävän elimen tai toimivaltaisen viranomaisen välityksellä.

Näissä tapauksissa hevoseläin on luokiteltava tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen IX luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, ja 21 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu merkintä on muutettava vastaavasti.

Tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen voi kuitenkin myöntää 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu myöntävä elin, joka pitää kirjaa kyseisen rodun hevoseläimistä tai 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu myöntävä elin, joka pitää kirjaa hevoseläimistä kyseistä tarkoitusta varten hevoseläimen sijaintijäsenvaltiossa, jos kolmannen maan alkuperäinen myöntävä elin hyväksyy sen.

4.   Jos kadonneen alkuperäisen tunnistusasiakirjan antanutta myöntävää elintä ei enää ole olemassa, hevoseläimen sijaintijäsenvaltion myöntävän elimen on annettava tunnistusasiakirjan kaksoiskappale 1 kohdan mukaisesti.

17 artikla

Tunnistusasiakirjan korvaaminen

Jos alkuperäinen tunnistusasiakirja on kadonnut eikä hevoseläintä voida tunnistaa, hevoseläimen sijaintijäsenvaltion 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin antaa korvaavan tunnistusasiakirjan, jäljempänä ’korvaava tunnistusasiakirja’, johon on selkeästi merkitty sen olevan korvaava tunnistusasiakirja ja joka on 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen.

Näissä tapauksissa hevoseläin on luokiteltava korvaavan tunnistusasiakirjan IX luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

Myönnetyn korvaavan tunnistusasiakirjan tiedot ja hevoseläimen rekisteröintiasema sekä luokittelu IX lukuun mukautetaan 21 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan yksilölliseen tunnistusnumeroon viitaten.

18 artikla

Tunnistusasiakirjan pätevyyden keskeyttäminen siirtotarkoitusta varten

Virkaeläinlääkärin on keskeytettävä tunnistusasiakirjan voimassaolo siirtotarkoitusta varten tekemällä siitä asianmukainen merkintä asiakirjan VIII lukuun, jos hevoseläintä pidetään tai se tulee tilalta, joka:

a)	on direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 5 kohdan mukaisen kieltomääräyksen alainen tai

b)	sijaitsee sellaisessa jäsenvaltiossa tai sen osassa, joka ei ole vapaa afrikkalaisesta hevosrutosta.

VI   LUKU

HEVOSELÄIMEN KUOLEMA SEKÄ IHMISRAVINNOKSI TEURASTETTAVAKSI TARKOITETUT HEVOSELÄIMET JA TIEDOT LÄÄKEHOIDOISTA

19 artikla

Hevoseläimen kuolema

1.   Kun hevoseläin teurastetaan tai se kuolee, on suoritettava seuraavat toimenpiteet:

a)	mikrosirun myöhempi vilpillinen käyttö on estettävä poistamalla, tuhoamalla tai hävittämällä se paikan päällä;

b)	tunnistusasiakirja on mitätöitävä ainakin leimaamalla sana ”mitätön” sen ensimmäiselle sivulle;

c)	myöntävälle elimelle on lähetettävä joko suoraan tai 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteyspisteen kautta hevoseläimen yksilöllisen tunnistusnumeron sekä kuolinpäivän sisältävä todistus siitä, että hevoseläin on teurastettu, lopetettu tai se on kuollut sekä

d)	mitätöity tunnistusasiakirja on tuhottava.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettava seuraavien elinten toimesta tai valvonnassa:

a)	virkaeläinlääkäri: i) kun kyse on teurastuksesta tai lopettamisesta tautien hävittämistä varten direktiivin 90/426/ETY 4 artiklan 4 kohdan i alakohdan mukaisesti tai ii) direktiivin 90/426/ETY 7 artiklan 3 kohdan mukaisen teurastuksen jälkeen tai

b)	asetuksen (EY) N:o 1774/2002 2 artiklan 1 kohdan i alakohdassa määritelty toimivaltainen viranomainen silloin, kun kyse on ruhon hävittämisestä tai käsittelystä saman asetuksen 4 tai 5 artiklan mukaisesti.

3.   Jos mikrosirua ei voida poistaa ihmisravinnoksi teurastetusta hevoseläimestä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, virkaeläinlääkärin on julistettava liha tai se lihan osa, joka sisältää mikrosirun, ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson V luvun 1 kohdan n alakohdan mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat soveltaa menettelyjä, joiden mukaan mitätöity asiakirja palautetaan myöntävälle elimelle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta myöntävän elimen tunnistusasiakirjassa vahvistamien sääntöjen soveltamista.

5.   Kaikissa sellaisissa tapauksissa, kun hevoseläin kuolee tai se menetetään muissa kuin tässä artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, pitäjä palauttaa tunnistusasiakirjan asianmukaiselle 4 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle 30 päivän kuluessa eläimen kuolemasta tai menetyksestä.

20 artikla

Ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitetut hevoseläimet ja tiedot lääkehoidoista

1.   Hevoseläin on katsottava ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitetuksi, jollei toisin ole julistettu tunnistusasiakirjan IX luvun II osassa; julistus on peruuttamaton ja sen allekirjoittavat:

a)	pitäjä ja omistaja oman harkintansa mukaan tai

b)	pitäjä ja hoidosta vastaava eläinlääkäri, joka toimii direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Hoidosta vastaavan eläinlääkärin on, ennen direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaista hoitoa tai saman direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa sallitun eläinlääkkeen avulla suoritettavaa hoitoa, varmistuttava hevoseläimen luokittelusta: joko se on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, mikä on oletusarvo, tai sitä ei ole tarkoitettu tunnistusasiakirjan IX luvun II osan mukaisesti teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hoito ei ole sallittu ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitettua hevoseläintä varten, hoidosta vastaavan eläinlääkärin on varmistettava, että direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti kyseinen hevoseläin julistetaan peruuttamattomasti sellaiseksi, että sitä ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi teurastettavaksi, seuraavasti:

a)	täydentämällä ja allekirjoittamalla tunnistusasiakirjan IX luvun II osa sekä

b)	mitätöimällä tunnistusasiakirjan IX luvun III osa.

4.   Jos hevoseläintä on tarkoitus hoitaa direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, hoidosta vastaavan eläinlääkärin on lisättävä tunnistusasiakirjan IX luvun III osaan tarpeelliset tiedot lääkkeestä ja sen sisältämistä, asetuksessa (EY) N:o 1950/2006 luetelluista aineista, jotka ovat välttämättömiä hevoseläinten hoidossa.

Hoidosta vastaavan eläinlääkärin on merkittävä kyseisen lääkkeen lääkemääräyksen mukainen viimeinen hoitokerta ja ilmoitettava direktiivin 2001/82/EY 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitäjälle se ajankohta, jolloin kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukainen varoaika päättyy.

VII   LUKU

TIETOJEN TALLENTAMINEN JA SEURAAMUKSET

21 artikla

Tietokanta

1.   Kun myöntävä elin antaa tunnistusasiakirjan tai kirjaa aiemmin myönnettyjä tunnistusasiakirjoja, sen on tallennettava tietokantaansa ainakin seuraavat hevoseläintä koskevat tiedot:

a)	yksilöllinen tunnistusnumero

b)

laji

c)

sukupuoli

d)

väri

e)	syntymäajankohta (päivä, kuukausi ja vuosi)

f)

vähintään 15 viimeistä numeroa mahdollisen mikrosirun lähettämästä koodista tai sellaisen radiotaajuudella toimivan tunnistuslaitteen lähettämä koodi, joka ei ole 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritellyn standardin mukainen, yhdessä tarvittavaa lukulaitetta koskevien tietojen kanssa taikka vaihtoehtoinen menetelmä

g)	syntymämaa

h)	tunnistusasiakirjan myöntämispäivä ja mahdollisen muutoksen päiväys

i)	sen henkilön nimi ja osoite, jolle tunnistusasiakirja on annettu

j)	luokittelu rekisteröidyksi hevoseläimeksi tai jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitetuksi hevoseläimeksi

k)	eläimen nimi (syntymänimi ja tarvittaessa kaupallinen nimi)

l)	eläimen tiedossa oleva luokitus, jonka mukaan sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi

m)	tunnistusasiakirjan kaksoiskappaletta tai korvaavaa tunnistusasiakirjaa koskevat tiedot 16 ja 17 artiklan mukaisesti

n)	eläimen ilmoitettu kuolinpäivä.

2.   Myöntävän elimen on säilytettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tietokannassaan vähintään 35 vuotta tai ainakin kahden vuoden ajan 19 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti ilmoitetusta hevoseläimen kuolemasta.

3.   Välittömästi sen jälkeen, kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on talletettu, myöntävä elin välittää kyseisen kohdan a–f ja n alakohdassa tarkoitetut tiedot hevoseläimen syntymäjäsenvaltion keskustietokantaan, jos sellainen tietokanta on käytettävissä 23 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Myöntävien elinten tietokannoissa olevan tiedon siirtäminen

Jäsenvaltioiden on annettava myöntävien elinten nimet, osoitteet ja muut yhteystiedot sekä tietokantojen kuusinumeroiset UELN-yhteensopivat tunnistusnumerot Internet-sivustolle muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

23 artikla

Keskustietokannat ja niiden välinen yhteistyö sekä yhteyspisteet

1.   Jäsenvaltio voi päättää, että myöntävän elimen on talletettava 21 artiklassa tarkoitettu sen alueella syntynyttä tai tunnistettua hevoseläintä koskeva tieto keskustietokantaan, jäljempänä ’keskustietokanta’ tai että myöntävän elimen tietokanta on saatettava samaan tietoverkkoon kyseisen keskustietokannan kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä käyttäessään keskustietokantoja direktiivin 89/608/ETY mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava keskustietokantojensa nimet, osoitteet ja kuusinumeroiset UELN-yhteensopivat tunnistusnumerot Internet-sivustolle muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

4.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä yhteyspiste, joka vastaanottaa 19 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun todistuksen ja lähettää sen edelleen omalla alueellaan oleville myöntäville elimille.

Kyseinen yhteyspiste voi olla asetuksen (EY) N:o 882/2004 35 artiklassa tarkoitettu yhdyselin.

Yhteyspistettä koskevat tiedot, jotka voivat olla sisällytettyinä keskustietokantaan, on saatettava muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville verkkosivun kautta.

Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan kyseiset tiedot saataville komissio perustaa Internet-sivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä linkki kansalliselle Internet-sivustolleen.

24 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009. Niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle viipymättä.

VIII   LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 93/623/ETY ja päätös 2000/68/EY 1 päivästä heinäkuuta 2009.

Viittauksia kumottuihin päätöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

26 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Hevoseläimet, jotka ovat syntyneet viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 ja tunnistettu siihen mennessä päätöksen 93/623/ETY tai 2000/68/EY mukaisesti katsotaan tunnistetuiksi tämän asetuksen mukaisesti.

Kyseisten hevoseläinten tunnistusasiakirjat on kirjattava tämän asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009.

2.   Hevoseläimet, jotka ovat syntyneet viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009, mutta joita ei ole tunnistettu siihen mennessä päätöksen 93/623/ETY tai 2000/68/EY mukaisesti, on tunnistettava tämän asetuksen mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009.

27 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2009.

---

(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 42. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 352).

(2)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 55.

(3)  EYVL L 178, 12.7.1994, s. 66.

(4)  EYVL L 298, 3.12.1993, s. 45. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/68/EY (EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72).

(5)  EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72.

(6)  EYVL L 86, 6.4.1993, s. 7. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1792/2006 (EUVL L 362, 20.12.2006, s. 1).

(7)  EYVL L 86, 6.4.1993, s. 16. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1792/2006.

(8)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(9)  EYVL L 68, 15. 3.1973, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1174/86 (EYUL L 107, 24.4.1986, s. 1).

(10)  EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(11)  EYVL L 157, 10.6.1992, s. 19. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2007/729/EY (EUVL L 294, 13.11.2007, s. 26).

(12)  EYVL L 19, 25.1.1996, s. 39.

(13)  EYVL L 192, 11.7.1992, s. 63.

(14)  EYVL L 210, 20.8.1996, s. 53. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/186/EY (EUVL L 57, 25.2.2004, s. 27).

(15)  EUVL L 306, 22.11.2003, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY.

(16)  EUVL L 338, 22.12.2005, s. 83. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1246/2007 (EUVL L 281, 25.10.2007, s. 21).

(17)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1432/2007 (EUVL L 320, 6.12.2007, s. 13).

(18)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(19)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 575/2006 (EUVL L 100, 8.4.2006, s. 3).

(20)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55, oikaisu EUVL L 226, 25.6.2004, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1243/2007 (EUVL L 281, 25.10.2007, s. 8).

(21)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 61/2008 (EUVL L 22, 25.1.2008, s. 8).

(22)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/74/EY (EUVL L 262, 14.10.2003, s. 17).

(23)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/28/EY (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 58).

(24)  EUVL L 367, 22.12.2006, s. 33.

(25)  EYVL L 351, 2.12.1989, s. 34.

(26)  http://www.ueln.net

(27)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(28)  EYVL L 382, 31.12.1988, s. 36.

---

---

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/33

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 505/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

uuden käyttötavan hyväksymisestä 3-fytaasille (Natuphos) rehun lisäaineena

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on jätetty tämän asetuksen liitteessä esitetyn valmisteen hyväksyntää koskeva hakemus. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee uuden käyttötavan hyväksymistä Aspergillus nigerin (CBS 101.672) tuottamalle 3-fytaasi-entsyymivalmisteelle (Natuphos 5000, Natuphos 5000 G, Natuphos 5000 L, Natuphos 10000 G ja Natuphos 10000 L) emakkojen rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Kyseisen valmisteen käyttö hyväksyttiin vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja broilereiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 243/2007 (2), munivien kanojen ja lihakalkkunoiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1142/2007 (3) ja ankkojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 165/2008 (4).

(5)

On saatu uusia tietoja, jotka tukevat hakemusta valmisteen hyväksymiseksi emakkojen rehussa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’viranomainen’, totesi 15 päivänä kesäkuuta 2006 antamassaan lausunnossa (5), että Aspergillus nigerin (CBS 101.672) tuottamalla Natuphos-entsyymivalmisteella (3-fytaasi) ei ole haitallisia vaikutuksia kuluttajiin, käyttäjiin eikä ympäristöön ja että sen käyttö parantaa rehujen sulavuutta. Joulukuun 12 päivänä 2007 antamassaan lausunnossa (6) viranomainen totesi, että kyseisen valmisteen käyttö emakkojen ruokinnassa on turvallista. Viranomaisen mukaan erityisvaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Viranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)	Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(7)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”ruuansulatusta edistävät aineet” kuuluva liitteessä tarkoitettu valmiste eläinten rehussa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 378/2005 (EUVL L 59, 5.3.2005, s. 8).

(2)  EUVL L 73, 13.3.2007, s. 4.

(3)  EUVL L 256, 2.10.2007, s. 20.

(4)  EUVL L 50, 23.2.2008, s. 8.

(5)  Opinion of the Scientific Panel on Additives and Products or Substances used in Animal Feed and of the Scientific Panel on genetically Modified Organisms on the safety and efficacy of the enzyme preparation Natuphos (3-phytase) produced by Aspergillus niger, The EFSA Journal (2006) 369, s. 1–19.

(6)  Scientific Opinion of the Panel on Additives and Products or Substances used in Animal Feed on ”Safety of the enzymatic preparation of Natuphos (3-phytase) for sows”, The EFSA Journal (2007) 614, s. 1–5.

---

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/36

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 506/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 708/2007 liitteen IV muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä 11 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 708/2007 (1) ja erityisesti sen 24 artiklan 1, 5 ja 6 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 708/2007 vahvistetaan puitteet, jotka kattavat tulokaslajeihin ja paikallisesti esiintymättömiin lajeihin liittyvät vesiviljelykäytänteet mainittujen lajien ja niihin liittyvien muiden kuin siirrettävien lajien vesielinympäristöihin kohdistuvien mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi ja minimoimiseksi.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 708/2007 liitteessä IV luetellaan lajit, joihin ei sovelleta eräitä mainitun asetuksen säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota lisäämään lajeja kyseiseen liitteeseen.

(3)	Ennen mainitun asetuksen voimaantuloa eräät jäsenvaltiot pyysivät eräiden lajien lisäämistä liitteeseen IV. Ranska ehdotti sen syrjäisimpien alueiden osalta, että eräitä lajeja lisättäisiin mainitun liitteen erilliseksi osaksi.

(4)	Komissio kutsui 7 päivänä marraskuuta 2007 ja 30 ja 31 päivänä tammikuuta 2008 koolle asiantuntijaryhmän arvioimaan, voidaanko kyseiset lajit sisällyttää mainitun asetuksen liitteeseen IV. Sen vuoksi kyseistä tarkoitusta varten laadittiin uusi luettelo.

(5)	Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 708/2007 liitettä IV olisi muutettava.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 708/2007 liite IV tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 168, 28.6.2007, s. 1.

---

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/38

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 507/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1673/2000 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä heinäkuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1673/2000 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (2) ja erityisesti sen 3 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1673/2000 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 5 päivänä helmikuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 245/2001 (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (4). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1673/2000 säädetään muun muassa kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun sisämarkkinoita koskevista toimenpiteistä, joihin sisältyvät pellavan- ja hampunvarsien hyväksytyille ensimmäisille jalostajille tai omaan lukuunsa varsia jalostaville viljelijöille myönnettävät tuet ja joiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi vahvistettava.

(3)

Olisi määriteltävä toisaalta ensimmäisten jalostajien hyväksymisedellytykset ja toisaalta velvollisuudet, joita omaan lukuunsa varret jalostavien viljelijöiden olisi noudatettava. Olisi myös täsmennettävä asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa varsien osto- tai myyntisopimuksissa, jalostussitoumuksissa ja jalostustoimeksiannoissa tarvittavat tiedot.

(4)

Eräät pellavanvarsien ensimmäiset jalostajat tuottavat ensisijaisesti pitkiä pellavakuituja mutta toissijaisesti myös lyhyitä pellavakuituja, joiden epäpuhtauksien ja päistäreiden pitoisuus on korkea. Jos näille niin sanotuille toissijaisille tuotteille ei ole soveltuvia puhdistuslaitteita, jokin toinen toimija puhdistaa ne lyhyiden kuitujen puhdistustoimeksiannolla. Edellä mainituin edellytyksin puhdistustoimeksianto olisi katsottava hyväksytyn ensimmäisen jalostajan lyhyille pellavakuiduille suorittamaksi toimeksi. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa edellytykset, joita mainittujen toimijoiden on noudatettava erityisesti tarkastuksia silmällä pitäen.

(5)

Kyseisten tuotteiden tukikelpoisuuden varmistamiseksi on voitava ottaa käyttöön kyseiseksi markkinointivuodeksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 (5) II osan II osaston I luvussa tarkoitettu yhtenäishakemus.

(6)	Moitteettoman hallinnon mahdollistamiseksi ja pellava- ja hamppumarkkinoiden erityisedellytysten huomioon ottamiseksi on määriteltävä ajanjakso, jona kuiduntuotantoon tarkoitetut pellavan- ja hampunvarret voidaan jalostaa ja tarvittaessa pitää kaupan.

(7)

Jos jäsenvaltio päättää myöntää tukea lyhyille pellavakuiduille tai hamppukuiduille, joiden epäpuhtauksien ja päistäreiden pitoisuus on yli 7,5 prosenttia, olisi täsmennettävä yksityiskohtaiset laskusäännöt, joiden avulla tuotettu määrä voidaan ilmaista määränä, joka vastaa epäpuhtauksien ja päistäreiden 7,5 prosentin määrää.

(8)

Vakauttajamekanismin moitteettoman toiminnan helpottamiseksi olisi säädettävä, että kuitujen määrä, jolle markkinointivuonna voidaan myöntää jalostustukea, on enintään jalostussopimuksessa tai -sitoumuksessa oleva hehtaarimäärä kerrottuna yksikkömäärällä hehtaaria kohti. Jäsenvaltio määrittelee tämän yksikkömäärän vahvistettujen taattujen kansallisten määrien ja viljeltyjen hehtaarien perusteella.

(9)

Kun otetaan huomioon taattujen kansallisten määrien vaihtelut, jotka voivat johtua asetuksen (EY) N:o 1673/2000 3 artiklassa käyttöönotetusta joustosta, olisi määriteltävä yksityiskohtaiset säännöt, joilla voidaan vahvistaa mainitut kunkin markkinointivuoden taatut kansalliset määrät, ja otettava huomioon mahdollisesti tarpeen olevat mukautukset, jotta taatut kansalliset määrät voidaan jakaa soveltuvalla tavalla jalostustuen saajien kesken.

(10)

Jalostustuen myöntämisen edellytyksenä on asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tai sitoumuksen tekeminen. Jäsenvaltion olisi myös vahvistettava ajoissa sopimusten tai sitoumusten kohteina olevien viljelyalojen perusteella taattujen kansallisten määrien ja yhtenäisten hehtaarikohtaisten määrien väliset siirrot. Olisi säädettävä, että toimijoiden on toimitettava näitä sopimuksia tai sitoumuksia koskevat tiedot jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jalostustoimien alkaessa. Jotta kyseinen kauppa olisi joustavaa, hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien väliset sopimusten siirrot olisi sallittava rajoitetusti.

(11)	Jotta tukijärjestelmää voitaisiin hallinnoida moitteettomasti, on tarpeen määritellä ne tiedot, jotka toimijoiden on ilmoitettava jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, sekä tiedonannot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle.

(12)

Kahdenkymmenenkahden kuukauden jakson aikana tuotettujen kuitumäärien perusteella myönnettävään tukeen perustuvan järjestelmän hallinnoimiseksi on aiheellista säätää, että markkinointivuoden jalostustoimien alkaessa on jätettävä tukihakemus, joka koskee saatavia kuituja, joiden määrät ilmoitetaan jälkikäteen jaksoittain.

(13)

Taattujen kansallisten määrien ja yhtenäisten hehtaarikohtaisten määrien mahdollisten mukautusten vuoksi tukikelpoisten kuitujen kokonaismäärät tiedetään vasta jalostustoimien päättyessä. Sen vuoksi on tarpeen säätää, että tuen ennakot voidaan maksaa hyväksytyille ensimmäisille jalostajille jaksoittain saatujen kuitumäärien perusteella. Väärinkäytösten toteamisen yhteydessä maksettaviksi kuuluvien maksujen takaamiseksi mainittujen ennakoiden edellytyksenä on oltava vakuuden antaminen. Mainittujen vakuuksien olisi vastattava eräitä maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (6) säännöksiä.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 4 artiklassa säädettyä täydennystukea myönnetään vain viljelyaloille, joiden varsien tuotannolle haetaan pitkien pellavakuitujen jalostustukea. Näin ollen on aiheellista vahvistaa sopimuksen tai sitoumuksen kohteena olevien pitkien kuitujen hehtaarikohtainen vähimmäissato, jotta voidaan vahvistaa edellä mainitun edellytyksen täyttymisedellytykset.

(15)	Hallinnollisten ja paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmä on tarpeen toimien asianmukaisuuden varmistamiseksi. Olisi täsmennettävä varmistettavat tiedot ja myös vahvistettava markkinointivuotta kohti paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärä.

(16)	Olisi määriteltävä mahdollisten väärinkäytösten seuraamukset. Näiden seuraamusten on oltava riittäviä ehkäisemään yhteisön tukien väärinkäytökset kuitenkin noudattaen suhteellisuuden periaatetta.

(17)	Jotta kuitujen tuotantoajankohta sekä ennakoita koskevan muuntokurssin ja jalostustuen määräytymispäivä olisivat riittävän lähellä toisiaan, määräytymispäivän olisi oltava saatujen kuitumäärien ilmoittamiselle säädetyn jakson viimeinen päivä.

(18)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat luonnonkuitujen hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja markkinointivuosi

1.   Tässä asetuksessa säädetään asetuksella (EY) N:o 1673/2000 käyttöön otettua kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteistä markkinajärjestelyä koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä.

2.   Markkinointivuosi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy 30 päivänä kesäkuuta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan ilmaisulla

a)	’jalostajaan rinnastettava tuottaja’ asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdan mukaista viljelijää, joka on tehnyt jalostustoimeksiannon hyväksytyn ensimmäisen jalostajan kanssa kuidun tuottamiseksi hallussaan olevista varsista;

b)	’pitkä pellavakuitu’ pellavakuituja, jotka on saatu erottamalla kokonaan toisistaan kuitu ja varren puumaiset osat ja jotka loukuttamisen jälkeen ovat keskimäärin vähintään 50 cm:n pituisia ja jotka on järjestetty yhdensuuntaisesti nipuiksi, kerroksittain tai nauhaksi;

c)	’lyhyt pellavakuitu’ muita kuin b alakohdassa tarkoitettuja pellavakuituja, jotka on saatu erottamalla toisistaan vähintään osittain kuitu ja varren puumaiset osat;

d)	’hamppukuitu’ hamppukuituja, jotka on saatu erottamalla toisistaan vähintään osittain kuituja ja varren puumaiset osat.

3 artikla

Ensimmäisten jalostajien hyväksyminen

1.   Tullakseen hyväksytyksi ensimmäisen jalostajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle hakemus, jossa on oltava vähintään

a)	kuvaus yrityksestä ja kaikista niistä tuotteista, joita saadaan pellavan- ja hampunvarsien jalostuksesta;

b)

kuvaus jalostuslaitoksesta ja -laitteistoista sekä niiden sijainti ja tekniset erittelyt, jotka koskevat i) niiden energiankulutusta sekä tunnissa ja vuodessa jalostettavissa olevien pellavan- ja hampunvarsien enimmäismääriä; ii) tunnissa ja vuodessa saatavissa olevien pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen sekä hamppukuitujen enimmäismääriä; iii) pellavan- ja hampunvarsien ohjeellisia määriä, jotka tarvitaan tuottamaan 100 kilogrammaa kutakin a alakohdassa tarkoitettua tuotetta;

c)	kuvaus varastointilaitoksista ja erittely niiden sijainnista ja kapasiteetista tonneina pellavan- ja hampunvarsia sekä pellava- ja hamppukuituja.

2.   Hyväksymishakemuksessa on sitouduttava hakemuksen jättöpäivästä alkaen

a)

pitämään erillään kyseessä olevien varsien satoa koskevaa markkinointivuotta kohti ja sadon korjannutta jäsenvaltiota kohti pellavan- ja hampunvarsien varastot, pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen sekä hamppukuitujen varastot, jotka vastaavat i) osto- tai myyntisopimuksia sekä jalostussitoumuksia; ii) kutakin jalostajiin rinnastettavien tuottajien kanssa tehtyä jalostustoimeksiantoa; iii) muita toimittajia, ja tarvittaessa i alakohdassa tarkoitetuista varsista saatuja eriä, joille ei haeta tukea;

b)	pitämään päivittäistä tai eräkohtaista varastokirjanpitoa, joka yhdistetään säännöllisesti 5 kohdan säännösten mukaiseen rahoituskirjanpitoon ja asiakirjaan, sekä säilyttämään jäsenvaltion tarkastusta varten edellyttämät asiakirjat;

c)	ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdassa mainittujen tekijöiden muutoksista;

d)	suostumaan asetuksessa (EY) N:o 1673/2000 säädetyn tukijärjestelmän soveltamista koskeviin tarkastuksiin.

3.   Kun 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen paikkansapitävyys on tarkastettu paikalla, toimivaltainen viranomainen myöntää ensimmäiselle jalostajalle hyväksynnän, joka koskee tukikelpoisuusedellytysten mukaisesti tuotettavissa olevia kuitutyyppejä, sekä hyväksymisnumeron.

Hyväksyntä myönnetään kahden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.

Jos yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitettu tekijä muuttuu, toimivaltainen viranomainen vahvistaa hyväksynnän tai mukautuksen muutosilmoitusta seuraavan kuukauden kuluessa, tarvittaessa paikalla tehtävän tarkastuksen jälkeen. Kuitutyyppejä, joille hyväksyntä on myönnetty, koskeva mukautus tulee kuitenkin voimaan vasta seuraavasta markkinointivuodesta alkaen.

4.   Pitkien ja samanaikaisesti lyhyiden pellavakuitujen osalta annetun ensimmäisen jalostajan hyväksynnän yhteydessä jäsenvaltio voi tässä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja jos se katsoo, että tarkastusedellytykset täyttyvät, antaa luvan lyhyiden pellavakuitujen puhdistustoimeksiantoon asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun epäpuhtauksien ja päistäreiden enimmäismäärän noudattamiseksi.

Tällöin ensimmäisen jalostajan on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetussa hyväksymishakemuksessa aikomuksestaan turvautua tämän kohdan säännöksiin.

Lupa voidaan myöntää enintään kahdelle lyhyiden pellavakuitujen puhdistajalle yhtä hyväksyttyä ensimmäistä jalostajaa ja markkinointivuotta kohti.

Hyväksytyn ensimmäisen jalostajan on viimeistään ennen kunkin markkinointivuoden 1 päivää helmikuuta esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle puhdistustoimeksianto, jossa on oltava vähintään

a)	sopimuksen tekopäivä ja maininta niiden varsien, joista kuidut on saatu, satoa koskevasta markkinointivuodesta;

b)	ensimmäisen jalostajan hyväksymisnumero sekä lyhyiden pellavakuitujen puhdistajan nimi, toiminimi, osoite ja tilojen sijainti;

c)

maininta siitä, että lyhyiden pellavakuitujen puhdistaja sitoutuu i) pitämään erillään kunkin puhdistustoimeksiannon osalta puhdistettujen ja puhdistamattomien lyhyiden pellavakuitujen varastot; ii) pitämään päivittäistä varastokirjanpitoa, jossa on erikseen kutakin puhdistustoimeksiantoa kohti yritykseen tuotujen puhdistamattomien sekä saatujen puhdistettujen lyhyiden pellavakuitujen määrät sekä varastossa olevat vastaavat määrät; iii) säilyttämään jäsenvaltion tarkastuksia varten edellyttämät todistusasiakirjat ja suostumaan kaikkiin tämän asetuksen mukaisiin tarkastuksiin.

Edellä c alakohdassa tarkoitettu puhdistussitoumus katsotaan ensimmäisen jalostajan hyväksynnän mukaiseksi sitoumukseksi.

5.   Hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien varastokirjanpidossa on oltava kultakin varsien ja kuitujen ryhmältä ja kuitutyypiltä, joilla on erilliset varastot, päivittäiset tai eräkohtaiset tiedot

a)	jäljempänä 5 artiklassa tarkoitettujen sopimusten tai sitoumusten mukaisesti ja tarvittaessa muilta toimittajilta yritykseen tuoduista määristä;

b)	jalostettujen varsien ja saatujen kuitujen määristä;

c)	arvio ja perustelut hävikistä ja tuhotuista määristä;

d)	yrityksestä viedyistä määristä eriteltyinä vastaanottajakohtaisesti;

e)	varastojen määristä varastointilaitoksittain.

Hyväksytyn ensimmäisen jalostajan on toimitettava sellaisten varsien tai kuitujen erältä, jotka on tuotu tai jotka on viety yrityksestä ja jotka eivät vastaa jotakin 5 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista tai sitoumuksista, kyseessä olevan toimittajan tai vastaanottajan vastaan- tai haltuunottoilmoitus tai muu vastaava jäsenvaltion hyväksymä asiakirja. Hyväksytyn ensimmäisen jalostajan on pidettävä rekisteriä, josta ilmenee kunkin toimittajan ja vastaanottajan nimi, toiminimi ja osoite.

6.   Erä on tietty pellavan- tai hampunvarsien määrä, joka numeroidaan sen saapuessa 1 kohdassa tarkoitettuihin jalostus- tai varastointilaitoksiin.

Erää voi koskea ainoastaan yksi varsien osto- tai myyntisopimus, jalostussitoumus tai jalostustoimeksianto 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

4 artikla

Jalostajaan rinnastettavan tuottajan velvollisuudet

Jalostajaan rinnastettavan tuottajan on

a)	tehtävä toimeksiantosopimus hyväksytyn ensimmäisen jalostajan kanssa pitkille ja lyhyille pellavakuiduille ja/tai hamppukuiduille;

b)

pidettävä rekisteriä, jossa on kyseessä olevan markkinointivuoden alusta alkaen kultakin päivältä seuraavat tiedot: i) kunkin jalostustoimeksiannon osalta saatujen ja toimitettujen kuiduntuotantoon tarkoitettujen pellavan- ja hampunvarsien määrät; ii) pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen ja/tai hamppukuitujen saadut määrät; iii) myytyjen tai luovutettujen pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen ja/tai hamppukuitujen määrät sekä vastaanottajan nimi ja osoite;

c)	säilytettävä jäsenvaltion tarkastuksia varten edellyttämät asiakirjat;

d)	sitouduttava suostumaan kaikkiin tämän tukiohjelman soveltamisen edellyttämiin tarkastuksiin.

5 artikla

Sopimukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen varsien osto- tai myyntisopimuksissa, jalostussitoumuksissa ja jalostustoimeksiannoissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	sopimuksen tekopäivä ja maininta satoa koskevasta markkinointivuodesta;

b)	ensimmäisen jalostajan hyväksymisnumero, viljelijän tunnistusnumero neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 (7) säädetyssä yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä sekä näiden nimet ja osoitteet;

c)	yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä säädetyn viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän mukainen kyseessä olevan viljelylohkon tunnus;

d)	kuitujen tuotantoon tarkoitetun pellavan viljelyalat ja hampun viljelyalat erikseen.

2.   Varsien osto- tai myyntisopimus tai jalostustoimeksianto voidaan siirtää ennen kyseisen markkinointivuoden 1 päivää tammikuuta muulle kuin alun perin sopimuksen tehneelle hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle viljelijän sekä luopujan ja siirronsaajan allekirjoittamalla sopimuksella.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut sopimukset voidaan siirtää kyseisen markkinointivuoden 1 päivän tammikuuta jälkeen vain asianmukaisesti perustelluissa erityisoloissa ja jäsenvaltion luvalla.

6 artikla

Tiedot, jotka toimijoiden on esitettävä

1.   Hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien sekä jalostajiin rinnastettavien tuottajien on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle ennen jäsenvaltion vahvistamaa päivämäärää ja viimeistään kyseessä olevan markkinointivuoden alkua seuraavana 20 päivänä syyskuuta

a)

mainitulta markkinointivuodelta erikseen pellavalta ja hampulta 5 artiklassa tarkoitettujen osto- tai myyntisopimusten, jalostussitoumusten ja jalostustoimeksiantojen luettelo, jossa mainitaan kunkin niiden osalta viljelijän tunnistusnumero yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä sekä kyseessä olevat lohkot;

b)	ilmoitus osto- tai myyntisopimusten, jalostussitoumusten ja jalostustoimeksiantojen kohteena olevan pellavan ja hampun kokonaisviljelyaloista erikseen.

Jäsenvaltio voi kuitenkin edellyttää, että ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun luettelon sijaan on toimitettava kopio kustakin kyseessä olevasta asiakirjasta.

Jos jotkut jalostussopimukset tai -sitoumukset koskevat viljelyaloja, jotka sijaitsevat muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ensimmäinen jalostaja on hyväksytty, asianomaisen on toimitettava kyseisiä aloja koskevat ensimmäisessä alakohdassa säädetyt tiedot myös sille jäsenvaltiolle, jossa sato korjataan.

2.   Hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien ja jalostajiin rinnastettavien tuottajien on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle markkinointivuoden kultakin ensimmäiseltä kuuden kuukauden jaksolta ja myöhemmin kultakin neljän kuukauden jaksolta sekä kultakin ryhmältä, jotka on varastoitu erikseen, ennen seuraavan kuukauden loppua

a)	tuotettujen kuitujen määrät, joille haetaan tukea;

b)	muiden tuotettujen kuitujen määrät;

c)	yritykseen tuotujen varsien kokonaismäärä;

d)	varaston tilanne;

e)	tarvittaessa 1 kohdan a alakohdan mukaisesti laadittu luettelo 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti siirretyistä varsien osto- tai myyntisopimuksista ja jalostustoimeksiannoista, josta käy ilmi siirronsaajan ja luopujan nimi.

Jalostajaan rinnastettavan tuottajan on esitettävä kultakin kyseessä olevalta ajanjaksolta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen kanssa asiakirjat niiden kuitujen osalta, jotka on saatettu markkinoille ja joille haetaan tukea. Jäsenvaltio määrittää mainitut asiakirjat, ja niihin sisältyvät vähintään kopiot pellava- ja hamppukuitujen myyntilaskuista sekä varret jalostaneen hyväksytyn ensimmäisen jalostajan todistuksesta, johon on merkitty saatujen kuitujen määrät ja tyypit.

Kun jonkin markkinointivuoden yritykseen tuomiset, yrityksestä viemiset ja jalostukset on lopullisesti saatettu päätökseen, hyväksytty ensimmäinen jalostaja ja jalostajaan rinnastettava tuottaja voivat keskeyttää tässä kohdassa tarkoitettujen ilmoitusten toimittamisen ilmoitettuaan siitä ensin jäsenvaltiolle.

3.   Hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien on esitettävä ennen kyseessä olevaa markkinointivuotta seuraavaa 1 päivää toukokuuta toimivaltaiselle viranomaiselle tärkeimmät käyttötarkoitukset, joihin kuidut ja muut saadut tuotteet on tarkoitettu.

7 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklassa tarkoitettuun pellavan- ja hampunvarsien jalostustukeen ovat oikeutettuja ainoastaan pellava- tai hamppukuidut, jotka

a)

ovat peräisin varsista, joita koskee 5 artiklassa tarkoitettu osto- tai myyntisopimus, jalostussitoumus tai jalostustoimeksianto sellaisista kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan tai hampun viljelylohkoista, joista on esitetty asetuksen (ETY) N:o 796/2004 II osan II osaston I luvussa tarkoitettu yhtenäishakemus sitä vuotta varten, jona markkinointivuosi alkaa;

b)	hyväksytty ensimmäinen jalostaja on saanut ennen markkinointivuoden loppua seuraavaa 1 päivää toukokuuta ja jotka jalostajaan rinnastettava tuottaja on saattanut markkinoille ennen mainittua päivämäärää.

2.   Jos jäsenvaltio päättää myöntää asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista tukea lyhyille pellavakuiduille tai hamppukuiduille, joiden epäpuhtauksien ja päistäreiden pitoisuus on yli 7,5 prosenttia, lasketaan määrää tarkoittava ”Q”, jolle tukea myönnetään, seuraavan kaavan mukaisesti:

Q = P* [(100 – x) / (100 – 7,5)]

Kaavassa ”P” vastaa sellaista saatujen tukikelpoisten kuitujen määrää, jonka epäpuhtauksien ja päistäreiden osuus on alle sallitun prosentuaalisen osuuden ”x”.

8 artikla

Taatut kansalliset määrät

1.   Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen 5 000 tonnin jakaminen taattuihin kansallisiin määriin tehdään ennen kuluvan markkinointivuoden 16 päivää marraskuuta kyseessä olevien jäsenvaltioiden komissiolle ennen 16 päivää lokakuuta toimittamien ilmoitusten perusteella; ilmoitukset koskevat

a)	viljelyaloja, joita koskee tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti esitetty osto- tai myyntisopimus, jalostussitoumus tai jalostustoimeksianto;

b)	pellavan ja hampun varsien ja kuitujen satoarviota.

2.   Niiden kansallisten määrien vahvistamiseksi, joille voidaan myöntää jalostustukea markkinointivuodeksi, vahvistamiseksi jäsenvaltioiden on määritettävä ennen kyseessä olevan markkinointivuoden 1 päivää tammikuuta asetuksen (EY) N:o 1673/2000 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti toteutettujen taattujen kansallisten määrien siirrot.

Tämän artiklan 4 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi kuitenkin mukauttaa siirretyt määrät ennen tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä määräpäivää seuraavaa 1 päivää elokuuta.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen määrä, josta voidaan myöntää markkinointivuoden mukaista jalostustukea hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle tai jalostajaan rinnastettavalle tuottajalle, on rajoitettu osto- tai myyntisopimuksen tai jalostussitoumuksen tai tapauksen mukaan jalostustoimeksiannon mukaisiin lohkojen hehtaarimääriin kerrottuna määritettävällä yksikkömäärällä.

Jäsenvaltio määrittää ennen kuluvan markkinointivuoden 1 päivää tammikuuta omalle alueelleen ja kullekin kolmelle kyseessä olevalle kuitutyypille ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yksikkömäärän.

4.   Jos joidenkin hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien tai jalostajiin rinnastettavien tuottajien tukikelpoisten kuitujen määrä on alle heille 3 kohdan mukaisesti kuuluvan määrän, jäsenvaltio voi saatuaan kaikki 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt kyseisen markkinointivuoden ilmoitukset suurentaa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yksikkömääriä ja jakaa käytettävissä olevat määrät uudelleen muiden hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien tai jalostajiin rinnastettavien tuottajien kesken, joiden tukikelpoiset määrät ylittävät heidän omat enimmäismääränsä.

9 artikla

Tukihakemus

1.   Saadakseen varsien jalostustukea hyväksytyn ensimmäisen jalostajan on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle tukihakemus, joka koskee ennen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua päivämäärää kyseessä olevana markkinointivuonna saaduista varsista tuotettuja pitkiä ja lyhyitä pellavakuituja sekä hamppukuituja. Hakemus on jätettävä viimeistään 6 artiklan 1 kohdassa säädettynä päivänä.

Jos osa kuiduista saadaan varsista, jotka on tuotettu muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ensimmäinen jalostaja on hyväksytty, tukihakemus on jätettävä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa varsien sato on korjattu, ja tukihakemuksesta on toimitettava kopio siihen jäsenvaltioon, jossa ensimmäinen jalostaja on hyväksytty.

2.   Saadakseen varsien jalostustukea jalostajaan rinnastettavan tuottajan on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle tukihakemus, joka koskee ennen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua päivämäärää kyseessä olevana markkinointivuonna saaduista varsista tuotettuja ja markkinoille saatettuja pitkiä ja lyhyitä pellavakuituja sekä hamppukuituja. Hakemus on jätettävä viimeistään 6 artiklan 1 kohdassa säädettynä päivänä.

3.   Tukihakemuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	hakijan nimi, osoite sekä allekirjoitus, ja tapauksen mukaan ensimmäisen jalostajan hyväksymisnumero tai jalostajaan rinnastettavan tuottajan tunnistusnumero yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä;

b)	maininta siitä, että pitkistä ja lyhyistä pellavakuiduista ja hamppukuiduista, joille tukea haetaan, tehdään 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt ilmoitukset.

Tuen myöntämiseksi 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt ilmoitukset ovat tukihakemuksen olennainen osa.

10 artikla

Tuen ennakko

1.   Jos 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyyn tuotettuja kuituja koskevaan ilmoitukseen liittyy ennakonmaksua koskeva hakemus, ennakko maksetaan hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle hakemuksen jättämiskuukautta seuraavan kuukauden loppuun mennessä, jos tukihakemus on esitetty 9 artiklan mukaisesti. Rajoittamatta 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun enimmäismäärän soveltamista ennakko on 80 prosenttia ilmoitettuja kuitumääriä vastaavasta tuesta.

2.   Ennakko maksetaan vain, jos 13 artiklassa säädetyissä tarkastuksissa ei ole todettu kyseiseltä markkinointivuodelta hakijaa koskevia sääntöjenvastaisuuksia ja jos vakuus on asetettu.

Lyhyiden pellavakuitujen puhdistustoimeksiantoihin liittyviä vakuuksia lukuun ottamatta vakuus on kunkin hyväksytyn ensimmäisen jalostajan ja kunkin kuitutyypin osalta 35 prosenttia 8 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta kertolaskutoimituksesta saatavia kuitumääriä vastaavasta tuen määrästä.

Jäsenvaltio voi kuitenkin säätää, että vakuuden määrä perustuu tuotantoarvioihin. Tällöin

a)	vakuutta ei voida vapauttaa kokonaan tai osittain ennen tuen myöntämistä;

b)

rajoittamatta viidennen alakohdan soveltamista vakuuden määrä ei voi olla suhteessa maksettujen ennakoiden kokonaismäärään alhaisempi kuin — 110 prosenttia kyseessä olevan markkinointivuoden 30 päivään huhtikuuta asti, — 75 prosenttia kyseessä olevan markkinointivuoden 1 päivän toukokuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana, — 50 prosenttia kyseessä olevan markkinointivuoden 1 päivän syyskuuta ja tuen loppuosan maksamisen välisenä aikana.

Lyhyiden pellavakuitujen puhdistustoimeksiantoihin liittyvä vakuus on 110 prosenttia

—	8 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta kertolaskutoimituksesta saatavia kuitumääriä vastaavasta tuen määrästä, tai

—	kyseessä olevaan markkinointivuoteen liittyvien maksettujen ennakoiden kokonaismäärästä, jos jäsenvaltio soveltaa tämän kohdan kolmatta alakohtaa.

Vakuus vapautetaan tuen myöntämistä seuraavan ensimmäisen ja kymmenennen päivän välillä niiden määrien perusteella, joille jäsenvaltio on myöntänyt jalostustukea.

3.   Asetuksen (ETY) N:o 2220/85 3 artiklaa sekä II, III ja VI osastoa sovelletaan tässä artiklassa tarkoitettuihin vakuuksiin.

11 artikla

Täydennystuki

Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 4 artiklassa tarkoitettua täydennystukea myönnetään pitkien pellavakuitujen hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle viljelyaloista, jotka sijaitsevat mainitun asetuksen liitteessä tarkoitetuilla alueilla ja joista on tehty osto- tai myyntisopimus ja tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitetty sitoumus.

Viljelyala, jolle täydennystukea myönnetään, voi enimmillään kuitenkin olla kyseessä olevana markkinointivuonna saatujen jalostustuen kelpoisuusedellytykset täyttävien pitkien pellavakuitujen määrä jaettuna sadolla, joka on 680 kilogrammaa pitkiä pellavakuituja hehtaarilta.

12 artikla

Tukien maksaminen

1.   Jalostustukea ja tarvittaessa täydennystukea myönnetään kaikkien säädettyjen tarkastusten jälkeen, kun kyseisen markkinointivuoden tukikelpoisten kuitujen lopulliset määrät on vahvistettu.

2.   Jäsenvaltion, jonka alueella pellavan tai hampun varret on korjattu, on maksettava jalostustuki ja tarvittaessa täydennystuki ennen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä määräpäivää seuraavaa 15 päivää lokakuuta.

13 artikla

Tarkastukset

1.   Tarkastuksia tehdään, jotta varmistetaan tuen myöntämisedellytysten noudattaminen ja erityisesti se, että

a)	ensimmäisiä jalostajia koskevia hyväksymisedellytyksiä ja jalostajiin rinnastettavia tuottajia koskevia velvollisuuksia noudatetaan;

b)	osto- tai myyntisopimuksissa, jalostussitoumuksissa ja jalostustoimeksiannoissa olevat viljelylohkoja koskevat tiedot vastaavat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti määriteltyjä tietoja;

c)	varmistetaan niiden määrien perusteet, joille hyväksytyt ensimmäiset jalostajat ja jalostajiin rinnastettavat tuottajat hakevat tukea.

Tarkastukset, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tekee hyväksytylle ensimmäiselle jalostajalle, koskevat kaikkien yhteisössä tuotettujen kuiduntuotantoon tarkoitettujen pellavan- ja hampunvarsien jalostustoimia.

2.   Toimivaltainen viranomainen määrittelee 1 kohdassa tarkoitetut paikalla tehtävät tarkastukset erityisesti riskianalyysin perusteella siten, että kunakin markkinointivuonna tarkastetaan vähintään 75 prosenttia hyväksytyistä ensimmäisistä jalostajista ja 10 prosenttia jalostajiin rinnastettavista tuottajista. Paikalla tehtävien tarkastusten määrän jäsenvaltiossa on kuitenkin aina oltava vähintään pellava- ja hamppuhehtaarien kokonaismäärä kyseisessä jäsenvaltiossa jaettuna 750:lla.

Paikalla tehtävät tarkastukset koskevat myös kaikkia lyhyiden pellavakuitujen puhdistajia, jotka ovat tehneet puhdistustoimeksiannon hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien kanssa.

3.   Paikalla tehtäviin tarkastuksiin on sisällyttävä erityisesti seuraavat tarkastukset:

a)	laitosten, varastojen ja saatujen kuitujen tarkastus;

b)	varasto- ja rahoituskirjanpidon tarkastus;

c)	eri tuotantotapojen energiankulutuksen ja työvoiman käyttöä koskevien asiakirjojen tarkastus;

d)	kaikkien tarkastuksen kannalta hyödyllisten kaupallisten asiakirjojen tarkastus.

Jos kuitujen tukikelpoisuutta ja erityisesti lyhyiden pellavakuitujen tai hamppukuitujen epäpuhtauspitoisuutta epäillään, kyseisistä eristä otetaan edustava näyte ja kyseiset ominaisuudet määritetään tarkasti. Jäsenvaltio arvioi tarvittaessa tilanteesta riippuen ne määrät, jotka eivät ole tukikelpoisia niiden määrien joukossa, joille tukea haetaan.

Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tarkastuksen tekevä jäsenvaltio ilmoittaa tarkastuksen tuloksista viipymättä sille jäsenvaltiolle, jonka kuuluu maksaa tuki.

14 artikla

Seuraamukset

1.   Jos tarkastuksessa ilmenee, että hyväksymishakemuksen sitoumuksia ei ole noudatettu, hyväksyminen peruutetaan viipymättä ja poiketen siitä, mitä 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, ensimmäiselle jalostajalle, jonka hyväksyminen on peruutettu, voidaan myöntää uusi hyväksyminen aikaisintaan edellä mainitun tarkastuspäivän tai mainittujen sitoumusten noudattamatta jättämisen toteamisen jälkeisenä toisena markkinointivuonna.

2.   Jos väärä ilmoitus on tehty tahallaan tai vakavan laiminlyönnin seurauksena tai jos ensimmäinen jalostaja on tehnyt varsien osto- tai myyntisopimuksia tai jalostussitoumuksia hehtaarimäärille, jotka tavanomaisissa olosuhteissa johtaisivat huomattavasti suurempaan tuotantoon kuin hyväksynnässä ilmoitettujen teknisten erittelyiden mukaan on mahdollista jalostaa, hyväksytty ensimmäinen jalostaja tai jalostajaan rinnastettava tuottaja suljetaan jalostustukijärjestelmän tai asetuksen (EY) N:o 1673/2000 4 artiklassa tarkoitetun täydennystukijärjestelmän ulkopuolelle kyseiseksi ja seuraavaksi markkinointivuodeksi.

3.   Jos joltakin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulta jaksolta todetaan, että pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen tai hamppukuitujen määrät, joille tukea haetaan, ylittävät kyseisellä jaksolla tosiasiallisesti saadut tukikelpoisuusedellytykset täyttävät määrät, kullekin kuitutyypille myönnettävissä oleva tuki lasketaan kyseisenä markkinointivuonna tosiasiallisesti tukikelpoisten määrien perusteella, vähennettynä todettu ylitys kaksinkertaisena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista.

4.   Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta 9 artiklassa tarkoitetun tukihakemuksen jättämisen myöhästyminen tai 6 artiklassa säädettyjen tietojen esittämisen tai ilmoittamisen myöhästyminen aiheuttaa niiden hakemuksen kohteena olevien tukimäärien vähentämisen 1 prosentilla työpäivää kohti, joihin asianomaisella olisi ajoissa jätetyn hakemuksen tai tietojen jättämisen tai ilmoittamisen mukaan oikeus. Jos viivästys on yli 25 päivää, tukihakemusta ja 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tietoja ei hyväksytä.

5.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettua täydennystukea vähennetään tarvittaessa samalla prosenttimäärällä kuin se, joka vaikuttaa kyseisenä markkinointivuonna myönnettävän jalostustuen kokonaismäärään.

15 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun jakson loppua seuraavana toisena kuukautena

a)	ne tarvittaessa 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti mukautetut lyhyiden ja pitkien pellavakuitujen ja hamppukuitujen kokonaismäärät, joista on tehty tukihakemus kyseessä olevan jakson aikana;

b)	kuukausittain myydyt määrät ja niitä vastaavat hinnat, jotka ovat todettavissa yhteisöstä peräisin olevien kuitujen tärkeimmillä markkinoilla markkinoiden edustavimpien laatujen tuotantovaiheessa;

c)	markkinointivuosittain yhteenveto yhteisöstä peräisin olevista varsista saatujen, kyseisen jakson lopulla varastoissa olevien pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen sekä hamppukuitujen määristä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuluvan markkinointivuoden 31 päivänä tammikuuta

a)	asetuksen (EY) N:o 1673/2000 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtyjen taattujen kansallisten määrien siirrot sekä näiden siirtojen tuloksena olevat taatut kansalliset määrät;

b)	yhteenveto niistä kuitujen tuotantoon tarkoitetuista pellavan ja hampun viljelyaloista, joista on tehty asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus tai sitoumus;

c)	tämän asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut yksikkömäärät;

d)	pellavan ja hampun varsien ja kuitujen arvioitu tuotanto;

e)	hyväksyttyjen jalostusyritysten lukumäärä sekä eri kuitutyyppien kokonaisjalostuskapasiteetti kuluvana markkinointivuonna;

f)	tarvittaessa toimeksiantojen perusteella toimivien lyhyiden pellavakuitujen puhdistajien lukumäärä.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä joulukuuta toiseksi viimeisen markkinointivuoden osalta

a)

yhteenveto pitkien ja lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen kokonaismääristä, joita tukihakemus koskee ja joille i) on myönnetty oikeus asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun jalostustukeen; ii) ei ole myönnetty jalostustukioikeutta; tällöin on ilmoitettava tämän asetuksen 8 artiklan säännöksistä johtuvien taattujen kansallisten määrien ylityksen vuoksi ilman tukea jääneet määrät; iii) on annettu tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettu vakuus;

b)

hyväksyttyjen ensimmäisten jalostajien ja jalostajaan rinnastettavien tuottajien saamat lyhyiden pellavakuitujen tai hamppukuitujen kokonaismäärät, jotka eivät ole tukikelpoisia, koska niiden epäpuhtauspitoisuus ylittää asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn sallitun enimmäismäärän;

c)	yhteenveto asetuksen (EY) N:o 1673/2000 liitteessä ilmoitetuilla I ja II alueilla sijaitsevien hehtaarien määristä, joille on myönnetty mainitun asetuksen 4 artiklassa tarkoitettua täydennystukea;

d)	tarvittaessa tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ja 8 artiklan 4 kohdassa säädettyjen mukautusten tuloksena saadut taatut kansalliset määrät ja yksikkömäärät;

e)	niiden tämän asetuksen 14 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten lukumäärä, joista on päätetty tai joita tutkitaan edelleen;

f)	tarvittaessa kertomus tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen säännösten toiminnasta sekä asiaa koskevista tarkastuksista ja määristä.

4.   Jos jäsenvaltio päättää asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisen alakohdan mukaisesti myöntää tukea lyhyille pellavakuiduille tai hamppukuiduille, joiden epäpuhtauksien ja päistäreiden pitoisuus on yli 7,5 prosenttia, sen on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään kuluvan markkinointivuoden 31 päivänä tammikuuta ja mainittava tarkoitetut perinteiset menekkimahdollisuudet.

Tällöin jäsenvaltion on lisättävä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin erittely tukihakemuksen kohteena olevista lyhyiden pellavakuitujen ja hamppukuitujen niistä tosiasiallisista määristä, ilman mukautuksia, joiden epäpuhtauksien ja päistäreiden pitoisuus on yli 7,5 prosenttia.

16 artikla

Määräytymisperuste

Kunkin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jakson kyseessä olevan määrän ennakkoa ja jalostustukea koskeva euron muuntokurssin määräytymisperuste on asetuksen (EY) N:o 1913/2006 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräytymisperuste.

17 artikla

Tuontihamppu

1.   Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu todistus laaditaan tämän asetuksen liitteessä I olevan mallin mukaisille lomakkeille. Todistus myönnetään vain, jos tuontijäsenvaltiota tyydyttävällä tavalla on todistettu, että kaikkia säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.

Kyseessä olevien jäsenvaltioiden on vahvistettava todistushakemuksen sekä todistuksen myöntämisen ja käytön osalta täytettävät edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista. Todistuslomakkeen 1, 2, 4, 14, 15, 16, 17, 18, 20, 24 ja 25 kohta on kuitenkin ehdottomasti täytettävä.

Todistuksia voidaan myöntää ja käyttää tietojenkäsittelyjärjestelmien avulla toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Kyseisten todistusten on oltava sisällöltään samanlaisia kuin ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen todistusten paperiversiot. Jäsenvaltioissa, joissa tällaisia tietojenkäsittelyohjelmia ei ole saatavilla, tuoja voi käyttää ainoastaan todistuksen paperiversiota.

Kunkin kyseessä olevan jäsenvaltion on luotava asetuksen (EY) N:o 1673/2000 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu valvontajärjestelmä.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 5 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan soveltamiseksi kyseessä olevien jäsenvaltioiden on otettava käyttöön muuhun kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuojia koskeva hyväksymisjärjestelmänsä. Hyväksymisjärjestelmä pitää sisällään hyväksymisedellytysten määritelmän, valvontajärjestelmän ja väärinkäytösten yhteydessä sovellettavat seuraamukset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen hampunsiementen tuonnin yhteydessä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus voidaan myöntää ainoastaan, jos hyväksytty tuoja sitoutuu siihen, että toimivaltaisille viranomaisille esitetään jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa ja määrittelemin edellytyksin asiakirjat, joilla todistetaan, että todistuksessa mainituille hampunsiemenille on tehty alle 12 kuukauden määräajassa, joka alkaa todistuksen myöntämispäivästä, jokin seuraavista toimista:

a)	sellaiseen tilaan saattaminen, jossa siemenet eivät sovellu kylvämiseen;

b)	sekoittaminen muiden kuin hampunsiementen kanssa rehuna käytettäväksi seokseksi, jossa hampunsiementen osuus kaikista siemenistä on enintään 15 prosenttia ja tietyissä poikkeustapauksissa hyväksytyn tuojan perustellusta pyynnöstä enintään 25 prosenttia;

c)	jälleenvienti kolmanteen maahan.

Jos osalle todistuksen kohteena olevista hampunsiemenistä ei kuitenkaan ole tehty toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimia vahvistetussa 12 kuukauden määräajassa, jäsenvaltio voi hyväksytyn tuojan perustellusta pyynnöstä pidentää mainittua määräaikaa yhdellä tai kahdella kuuden kuukauden pituisella jaksolla.

Ne toimijat, jotka ovat toteuttaneet kyseiset toimet, laativat toisessa alakohdassa tarkoitetut todistukset, joissa on annettava vähintään seuraavat tiedot:

a)	toimijan nimi, täydellinen osoite, jäsenvaltio ja allekirjoitus;

b)	kuvaus toteutetusta toimesta, joka noudattaa toisessa alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, sekä toimen toteuttamispäivä;

c)	toimen kohteena olleiden hampunsiementen määrä kilogrammoina ilmaistuna.

3.   Kunkin kyseessä olevan jäsenvaltion on tarkastettava riskianalyysin perusteella 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja alueellaan toteutettuja toimia koskevien todistusten oikeellisuus.

Tuontijäsenvaltion on tarvittaessa toimitettava kyseessä olevalle jäsenvaltiolle jäljennös tuontijäsenvaltiossa toteutettuja toimia koskevista, hyväksyttyjen tuojien antamista todistuksista. Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten yhteydessä havaitaan väärinkäytöksiä, kyseessä olevan jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta tuontijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 ja 2 kohdan mukaisesti annetuista säännöksistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta seuraamuksista tai toimenpiteistä, jotka on toteutettu edellisen markkinointivuoden aikana havaittujen väärinkäytösten vuoksi.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle todistusten myöntämisestä ja tässä artiklassa tarkoitetuista tarkastuksista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet, ja komissio toimittaa nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

18 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 245/2001.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

19 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 193, 29.7.2000, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 953/2006 (EUVL L 175, 29.6.2006, s. 1). Korvataan asetus (EY) N:o 1673/2000 asetuksella (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1) 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen.

(2)  EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1.

(3)  EYVL L 35, 6.2.2001, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2006 (EUVL L 365, 21.12.2006, s. 52).

(4)  Katso liite II.

(5)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 319/2008 (EUVL L 95, 8.4.2008, s. 63).

(6)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2006.

(7)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

---

---

---

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/55

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 508/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

vientituen myöntämiseen sovellettavasta kuorittujen viljanjyvien ja pyöristettyjen viljanjyvien määritelmästä

(Kodifioitu toisinto)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 170 artiklan ensimmäisen kohdan yhdessä 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vientituen myöntämiseen sovellettavasta kuorittujen viljanjyvien ja pyöristettyjen viljanjyvien määritelmästä 28 päivänä kesäkuuta 1968 annettua komission asetusta (ETY) N:o 821/68 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Vientituessa on otettava huomioon mainittua tukea saavan viljasta jalostetun tuotteen laatu niin, että vältetään laadultaan heikompien tuotteiden viennin edistäminen valtion varoilla. Tätä varten on tarpeen vahvistaa täsmällisellä, jokaisessa jäsenvaltiossa sovellettavalla tavalla määritelmä viljanjyville, jotka voivat saada kuorituille jyville ja pyöristetyille jyville myönnettävää vientitukea.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vientitukea myönnettäessä pyöristettyinä jyvinä ja kuorittuina jyvinä pidetään jyviä, joilla on liitteessä I luetellut ominaisuudet.

2 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 821/68.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2008.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) N:o 361/2008 (EUVL L 121, 7.5.2008, s. 1).

(2)  EYVL L 149, 29.6.1968, s. 46. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 39/2007 (EUVL L 11, 18.1.2007, s. 11).

(3)  Katso liite II.

---

---

---

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/59

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 509/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

puhdistamoihin markkinointivuonna 2007/2008 toimitettavan, AKT-maista ja Intiasta peräisin olevan raa’an ruokosokerin lopullisen täydentävän määrän vahvistamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 (1), ja erityisesti sen 29 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 29 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tuontitullien kantaminen mainitun asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista maista peräisin olevasta raa’asta ruokosokerista keskeytetään sellaisen täydentävän tuontimäärän osalta, joka tarvitaan markkinointivuosina 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 yhteisön puhdistamojen riittävien hankintojen varmistamiseksi.

(2)

Täydentävä määrä olisi laskettava eräissä tariffikiintiöissä tai eräiden etuuskohtelusopimusten mukaisesti tapahtuvaa sokerialan tuotteiden tuontia ja puhdistusta koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä markkinointivuosiksi 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 950/2006 (2) 19 artiklan mukaisesti yhteisön raakasokerin arvioidun ja kattavan hankintataseen perusteella.

(3)

Tase osoittaa markkinointivuoden 2007/2008 osalta, että on tarpeen tuoda täydentävä valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistu 286 597 tonnin määrä raakasokeria, jotta yhteisön puhdistamojen hankintatarpeet voidaan tyydyttää. Kyseiseen täydentävään määrään sisältyy arvio tuontitodistushakemuksista markkinointivuoden 2007/2008 loppukuukausia varten vähiten kehittyneistä maista peräisin olevan puhdistettavaksi tarkoitetun raa’an ruokosokerin tariffikiintiöiden avaamista ja hallinnointia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä markkinointivuosiksi 2006/2007, 2007/2008 ja 2008/2009 sekä nimikkeeseen 1701 kuuluvien vähiten kehittyneistä maista peräisin olevien tuotteiden tuontia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 17 päivänä heinäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1100/2006 (3) 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuonnin osalta.

(4)

Puhdistamoihin 1 päivän lokakuuta 2007 ja 30 päivän syyskuuta 2008 välisenä ajanjaksona toimitettavan, AKT-maista ja Intiasta peräisin olevan raa’an ruokosokerin täydentävän määrän vahvistamisesta 20 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1545/2007 (4) ja puhdistamoihin markkinointivuonna 2007/2008 toimitettavan, AKT-maista ja Intiasta peräisin olevan raa’an ruokosokerin täydentävän määrän vahvistamisesta 1 päivänä helmikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 97/2008 (5) vahvistetaan jo 80 000 tonnin ja 120 000 tonnin täydentävät määrät. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa lopullinen täydentävän sokerin 86 597 tonnin määrä markkinointivuodeksi 2007/2008.

(5)

Puhdistamoiden riittävät hankinnat voidaan taata ainoastaan, jos noudatetaan tuensaajamaiden välillä tehtyjä perinteisiä vientisopimuksia. Sen vuoksi on tarpeen eritellä tuensaajamaat tai tuensaajamaiden ryhmät. Intialle avataan 6 000 tonnin määrä, jolloin markkinointivuoden 2007/2008 kokonaismääräksi Intian osalta tulee 20 000 tonnia. Sen katsotaan olevan laivakuljetuksen kannalta taloudellisesti kannattava määrä. Jäljellä olevat määrät olisi vahvistettava AKT-maille, jotka ovat yhdessä sitoutuneet täytäntöönpanemaan välillään määrien jakamismenettelyt varmistaakseen puhdistamoiden asianmukaiset hankinnat.

(6)

Ennen kyseisen täydentävän sokerin tuontia puhdistamoiden on sovittava tuensaajamaiden ja kaupan alan toimijoiden kanssa hankintaa ja laivausta koskevat järjestelyt. Jotta ne voisivat valmistautua tuontitodistusten hakemiseen ajoissa, on aiheellista säätää, että tämä asetus tulee voimaan julkaisupäivänään.

(7)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vahvistetaan asetuksissa (EY) N:o 1545/2007 ja (EY) N:o 97/2008 säädettyjen määrien lisäksi markkinointivuodeksi 2007/2008 86 597 tonnin suuruinen raa’an ruokosokerin lopullinen täydentävä määrä valkoisen sokerin ekvivalenttina ilmaistuna:

a)	80 597 tonnia ilmaistuna asetuksen (EY) N:o 318/2006 liitteessä VI luetelluista maista peräisin olevana valkoisena sokerina Intiaa lukuun ottamatta;

b)	6 000 tonnia ilmaistuna Intiasta peräisin olevana valkoisena sokerina.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1260/2007 (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 1).

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 371/2007 (EUVL L 92, 3.4.2007, s. 6).

(3)  EUVL L 196, 18.7.2006, s. 3.

(4)  EUVL L 337, 21.12.2007, s. 67.

(5)  EUVL L 29, 2.2.2008, s. 3.

---

7.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 149/61

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 510/2008,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteen VI muuttamisesta markkinointivuodeksi 2008/2009

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1), jäljempänä ’yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus’, ja erityisesti sen 59 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä VI vahvistetaan sokerin, isoglukoosin ja inuliinisiirapin kansalliset ja alueelliset tuotantokiintiöt. Kyseisiä kiintiöitä olisi mukautettava markkinointivuodeksi 2008/2009.

(2)	Mukautukset johtuvat isoglukoosin lisäkiintiöiden ja täydentävien kiintiöiden myöntämisestä.

(3)

Isoglukoosin mahdolliset täydentävät kiintiöt, joita voidaan myöntää myöhemmin markkinointivuodeksi 2008/2009 Italiassa, Liettuassa ja Ruotsissa hyväksyttyjen yritysten pyynnöstä, otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä VI säädettyjen kiintiöiden seuraavassa mukautuksessa ennen helmikuun 2009 loppua.

(4)

Mukautukset johtuvat myös yhteisön sokerialan väliaikaisesta rakenneuudistusjärjestelmästä ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta 20 päivänä helmikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 320/2006 (2) 3 artiklan soveltamisesta (rakenneuudistustuki yrityksille, jotka luopuvat kiintiöistään) sekä mainitun asetuksen 4 a artiklan 4 kohdan soveltamisesta (yrityksille myönnettyjen kiintiöiden lopullinen alentaminen, jos viljelijät hakevat rakenneuudistustukea). Sen vuoksi on tarpeen ottaa huomioon kiintiöistä luopumiset tai kiintiöiden alentamiset, jotka johtuvat viljelijöiden markkinointivuodeksi 2008/2009 tekemistä rakenneuudistusjärjestelmän hakemuksista.

(5)	Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitettä VI olisi muutettava.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liite VI tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 361/2008 (EUVL L 121, 7.5.2008, s. 1).

(2)  EUVL L 58, 28.2.2006, s. 42. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1261/2007 (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 8).

---

---