3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/1

(1)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston rahoitusjärjestelmään kuuluviin toimenpiteisiin kohdistuvista jäsenvaltioiden suorittamista tarkastuksista ja direktiivin 77/435/ETY kumoamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 4045/89 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Mainittu asetus olisi sen vuoksi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (4), 9 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet yhteisön taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi ja erityisesti Euroopan maatalouden tukirahastosta, jäljempänä ’maataloustukirahasto’, ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, jäljempänä ’maaseuturahasto’, rahoitettujen toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja säännönmukaisuuden tarkastamiseksi, väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi sekä väärinkäytösten tai laiminlyöntien vuoksi menetettyjen varojen takaisin perimiseksi.

(3)

Yritysten, jotka ovat maksunsaajia tai velallisia, kaupallisten asiakirjojen tarkastaminen voi olla erittäin tehokas tapa tarkastaa toimet, jotka kuuluvat maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmään. Kyseinen tarkastus täydentää muita jäsenvaltioiden tekemiä tarkastuksia. Lisäksi tämä asetus ei vaikuta kansallisiin, tarkastuksia koskeviin säännöksiin ja määräyksiin, joiden soveltamisala on laajempi kuin tämän asetuksen säännösten.

(4)

Asiakirjat, joiden perusteella tämä tarkastus toteutetaan, tulisi laatia siten, että ne mahdollistavat täydellisen tarkastuksen.

(5)

Tarkastettavat yritykset olisi valittava ottaen huomioon erityisesti niiden toimien laatu, jotka toteutetaan kyseisten yritysten vastuulla sekä yritysten, jotka ovat maksunsaajia tai velallisia, jakautuminen sen taloudellisen merkityksen mukaisesti, joka niillä on osana maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmää.

(6)

On lisäksi tarpeen säätää kaupallisten asiakirjojen tarkastamisen vähimmäismäärästä. Määrä olisi määritettävä menetelmällä, jolla vältetään sellaiset merkittävät erot jäsenvaltioiden välillä, jotka aiheutuvat niiden maataloustukirahastoon liittyvien menojen erityisestä rakenteesta. Menetelmä voidaan vahvistaa ottaen vertauskohteeksi niiden yritysten määrä, joilla on tietty taloudellinen merkitys maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmässä.

(7)

Olisi määriteltävä tarkastuksista vastuussa olevien henkilöstöön kuuluvien toimivalta sekä yritysten velvoite pitää määritetyn ajan heidän käytössään kaupalliset asiakirjat sekä antaa heille heidän pyytämänsä tiedot. Lisäksi on aiheellista säätää, että kaupalliset asiakirjat voidaan tietyissä tapauksissa ottaa haltuun.

(8)

Ottaen huomioon maatalouskaupan kansainvälisen rakenteen sekä yhteismarkkinoiden toiminnan näkymien perusteella on tarpeen järjestää jäsenvaltioiden välinen yhteistyö. On myös tarpeen laatia yhteisön tasolla keskitetty asiakirjajärjestelmä kolmansiin maihin sijoittautuneista yrityksistä, jotka ovat maksunsaajia tai velallisia.

(9)

Vaikka jäsenvaltioiden tarkastusohjelmien vahvistaminen on ensisijaisesti niiden itsensä vastuulla, on tarpeen, että kyseiset ohjelmat toimitetaan tiedoksi komissiolle, jotta se voi huolehtia valvontaan ja yhteensovittamiseen liittyvistä tehtävistään ja jotta ohjelmat vahvistettaisiin tarkoituksenmukaisten arviointiperusteiden mukaisesti. Tarkastukset voidaan täten keskittää sellaisille aloille tai sellaisiin yrityksiin, joissa vilpillisten menettelyjen riski on suuri.

(10)

On tarpeen, että kullakin jäsenvaltiolla on käytössään erityisyksikkö, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisen seurannasta sekä tämän asetuksen mukaisesti tehtyjen tarkastusten yhteensovittamisesta. Tämän yksikön henkilöstöön kuuluvat voivat tehdä yrityksissä tarkastuksia tämän asetuksen mukaisesti.

(11)

Yksiköt, jotka tekevät tarkastukset, olisi organisoitava siten, että ne ovat riippumattomia maksua edeltävät tarkastukset tekevästä yksiköstä.

(12)

Tietojen, jotka kerätään osana kaupallisten asiakirjojen tarkastuksia, on kuuluttava salassapitovelvollisuuden piiriin.

(13)

On aiheellista vaihtaa tietoja yhteisön tasolla, jotta tämän asetuksen soveltamisesta saatavat tulokset voidaan hyödyntää tehokkaasti,

a)

’kaupallisilla asiakirjoilla’ kaikkia yrityksen ammatilliseen toimintaan liittyviä kirjoja, rekistereitä, muistiinpanoja ja muita todistuskappaleita, kirjanpitoa, tuotanto- ja laatuasiakirjoja sekä kirjeenvaihtoa, sekä missä tahansa muodossa olevia kaupallisia tietoja, mukaan lukien sähköisessä muodossa olevat tiedot, siinä määrin kuin nämä asiakirjat tai tiedot liittyvät suoraan tai välillisesti 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin;

b)

’kolmannella osapuolella’ kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ovat suorassa tai välillisessä yhteydessä maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmässä suorittamiin toimiin.

a)

vertailuja toimittajien, asiakkaiden, kuljettajien tai muiden kolmansien kaupallisiin asiakirjoihin;

b)

tarvittaessa varastojen määrään ja laatuun kohdistuvia tarkastuksia;

c)

vertailuja sellaisten rahaliikkeiden kirjanpitoon, jotka ovat aiheuttaneet osana maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmää toteutettuja toimia tai aiheutuvat niistä, ja

d)

tarkastuksia, jotka liittyvät sellaiseen kirjanpitoon tai rahoitustoimien kirjauksiin, jotka tarkastuksen ajankohtana osoittavat, että maksun suorittavan viranomaisen hallussa sen osoittamiseksi, että avustuksen sen saajalle suorittaminen on ollut perusteltua, olevat asiakirjat ovat asianmukaiset.

a)

yritys tai kolmas osapuoli on sijoittautunut johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseessä oleva määrä on maksettu tai olisi pitänyt maksaa ja/tai on otettu vastaan tai olisi pitänyt ottaa vastaan;

b)

yritys tai kolmas osapuoli on sijoittautunut johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, missä tarkastusta varten tarpeelliset asiakirjat ja tiedot ovat.

a)

tarkastettavien yritysten määrä ja niiden alakohtainen jakautuminen ottaen huomioon kyseessä olevat määrät;

b)

ohjelman laatimisen perusteena olleet arvioperusteet.

a)

joko kyseisestä yksiköstä suoraan riippuvaisten henkilöstöön kuuluvien tekemien, tässä asetuksessa säädettyjen, tarkastusten toteuttamisen seuranta,

b)

tai muista yksiköistä riippuvaisten henkilöstöön kuuluvien tekemien tarkastusten yhteensovittamisen seuranta.

a)

tässä asetuksessa tarkoitetuista tarkastuksista vastaavan kansalliseen henkilöstöön kuuluvien koulutusta, jonka tarkoituksena on antaa heille riittävät tiedot tehtäviensä suorittamiseksi;

b)

tarkastuskertomusten ja kaikkien suoritettuihin tarkastuksiin liittyvien ja tämän asetuksen mukaisesti säädettyjen asiakirjojen hoitoa;

c)

edellä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten sekä 10 artiklassa tarkoitettujen ohjelmien laatimista ja tiedoksiantamista.

3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/10

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/12

(1)

Italian hakemus nimityksen ”Casatella Trevigiana” rekisteröimisestä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisia vastaväitteitä, nimitys on rekisteröitävä,

3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/13

(1)

Euroopan kemianteollisuuden neuvosto CEFIC, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 23 päivänä heinäkuuta 2007 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan sitruunahapon tuontia koskevan valituksen suurinta osaa eli tässä tapauksessa yli 25:tä prosenttia sitruunahapon kokonaistuotannosta yhteisössä edustavan tuottajan puolesta.

(2)

Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Menettely aloitettiin 4 päivänä syyskuuta 2007, jolloin sitä koskeva ilmoitus (2) julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Komissio ilmoitti polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä näiden järjestöille, kuluttajajärjestöille, viejämaan edustajille ja yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Jotta vientiä harjoittavat tuottajat pystyivät halutessaan esittämään markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti siihen tarvittavat lomakkeet niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden joukossa oli myös toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten ryhmiä, pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä.

(6)

Koska tutkimuksessa oli osallisena suuri määrä vientiä harjoittavia tuottajia ja tuojia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(7)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi vientiä harjoittavia tuottajia, tuojia ja näiden edustajia ilmoittautumaan ja toimittamaan sille vireillepanoilmoituksessa pyydetyt perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemisesta.

(8)

Vientiä harjoittavista tuottajista valittiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otos, joka perustui yhteisöön viedyn sitruunahapon suurimpaan mahdolliseen edustavaan määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella valittiin neljä yritystä tai toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten ryhmää, jäljempänä ’otokseen valitut yritykset’, joilla oli eniten vientiä yhteisöön. Vientimäärältään neljän otokseen valitun yrityksen osuus sitruunahapon kokonaisviennistä Kiinasta yhteisöön oli 79 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Asianomaisia osapuolia kuultiin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa.

(9)

Kaikki neljä tuottajaa, jotka eivät kuuluneet otokseen, pyysivät yksilöllistä marginaalia perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ainoastaan yksi yritys, DSM Citric Acid (Wuxi) Ltd, toimitti pyydetyt tiedot määräajan kuluessa. Sen vuoksi saatiin vain yksi täydellinen yksilöllistä marginaalia koskeva pyyntö. Koska pyyntöä ei pidetty suhteettoman työläänä eikä se estänyt tutkimuksen saattamista loppuun kohtuuajassa, pyyntö hyväksyttiin.

(10)

Etuyhteydettömistä yhteisön tuojista valittiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otos, joka perustui yhteisössä suurimpaan mahdolliseen edustavaan sitruunahapon tuontimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Etuyhteydettömiltä yhteisön tuojilta saatujen tietojen perusteella valittiin neljä yritystä tai toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten ryhmää, jäljempänä ’otokseen valitut yritykset’, joilla oli eniten tuontia yhteisöön. Tuontimäärältään neljän otokseen valitun yrityksen osuus sitruunahapon kokonaistuonnista Kiinasta yhteisöön oli 36 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Asianomaisia osapuolia kuultiin perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eivätkä ne vastustaneet asiaa. Yksi otokseen valituista tuojista ei pystynyt toimittamaan pyydettyjä tietoja. Kolmen muun tuojan osuus sitruunahapon kokonaistuonnista Kiinasta yhteisöön oli 29 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(11)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja yhteisön edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(12)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(13)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, oli määritettävä normaaliarvo vertailumaata (tässä tapauksessa Kanadaa, ks. 40–44 kappale) koskevien tietojen perusteella, mistä syystä tehtiin tarkastuskäynti seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(14)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2006 ja 30 päivän kesäkuuta 2007 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka koskivat 1 päivän tammikuuta 2004 ja 30 päivän kesäkuuta 2007 välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(15)

Tarkasteltavana oleva tuote on sitruunahappo (mukaan luettuna natriumsitraatti), happamuuden- ja pH:n säätöaine monissa aineissa, kuten juomissa, elintarvikkeissa, pesuaineissa sekä kosmetiikka- ja lääketuotteissa. Sen pääraaka-aineita ovat sokeri/melassi, tapioka, maissi tai glukoosi (viljoista saatu) sekä eri aineet hiilihydraattien vedenalaista bakteerikäymistä varten.

(16)

Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kuuluvat sitruunahappomonohydraatti, vedetön sitruunahappo sekä trinatriumsitraattidihydraatti. Nämä kolme lajia muodostavat tarkasteltavana olevan tuotteen, koska niillä on samat kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tuotelajit kuuluvat CN-koodeihin 2918 14 00 (sitruunahappomonohydraatti ja vedetön sitruunahappo) ja ex 2918 15 00 (trinatriumsitraattidihydraatti). CN-koodiin 2918 15 00 kuuluu myös muita suoloja ja estereitä, jotka eivät ole tarkasteltavana olevia tuotteita.

(17)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajeilla on kaikilla samat tekniset ja kemialliset ominaisuudet ja että niitä käytetään periaatteessa samaan tarkoitukseen. Sen vuoksi niitä pidetään tässä menettelyssä yhtenä tuotteena.

(18)

Yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä sitruunahapolla sekä Kiinassa ja vertailumaassa Kanadassa tuotetulla ja myydyllä sitruunahapolla havaittiin olevan pääasiassa samat tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset kuin Kiinassa tuotetulla ja yhteisöön vietäväksi myydyllä sitruunahapolla. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(19)

Kuten johdanto-osan 6 kappaleessa mainittiin, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin otannan käyttöä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin. Yhteensä 8 yritysryhmää vastasi otantaa koskevaan kyselylomakkeeseen määräajassa ja toimitti siinä pyydetyt tiedot. Niiden osuus oli 96 prosenttia kokonaistuonnista (Eurostatin tietojen mukaan). Yhteistyössä toimimisen astetta voidaan näin ollen pitää korkeana. Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät markkinatalouskohtelun ja yksilöllisen kohtelun myöntämistä. Kuten edellä johdanto-osan 8 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin neljä yritysryhmää niiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrän perusteella.

(20)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(21)

Markkinatalouskohtelun edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(22)

Kaikki kahdeksan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yritystä tai yritysryhmää, jotka tekivät yhteistyötä tutkimuksessa, hakivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palauttivat vientiä harjoittaville tuottajille tätä tarkoitusta varten toimitetut lomakkeet annetun määräajan kuluessa. Kaikkiin näihin ryhmiin kuului sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia että niihin etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka osallistuivat sitruunahapon kauppaan. Komission vakiintuneena käytäntönä on selvittää, täyttävätkö keskenään etuyhteydessä olevat yritykset kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. Markkinatalouskohtelua pyysivät seuraavat yritykset:

(23)

Komissio hankki edellä mainituista yhteistyössä toimivista vientiä harjoittavista tuottajista kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti kaikki markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot kyseisten yritysten tiloissa tarpeen mukaan.

(24)

Kaksi yritystä tai yritysryhmää (Laiwu Taihe ja DSM Wuxi) täytti kaikki 21 kappaleessa esitetyt edellytykset, ja niille voitiin myöntää markkinatalouskohtelu.

(25)

Kolme yritystä tai yritysryhmää (RZBC Co. Ltd, TTCA Co., Ltd ja Yixing Union Biochemical) on kiinnittänyt suurimman osan omaisuuttaan saadakseen lainaa. Omaisuuden kiinnittämisestä huolimatta ne pystyivät silti takaamaan muille yrityksille myönnettyjä lainoja. Tästä korvaukseksi RZBC, TTCA Co., Ltd ja Yixing Union Biochemical saivat samanlaisen takauksen omille lainoilleen samoilta yrityksiltä, joiden lainoja ne olivat taanneet. Yritykset käyttivät takauksia saadakseen lisää lainaa, jonka osuus oli 25–50 prosenttia niiden koko omaisuudesta. Yritykset väittivät, että samanlaista järjestelmää sovelletaan myös markkinatalousmaissa ja että siitä säädetään nimenomaisesti Kiinan pankkialaa koskevassa lainsäädännössä. Tutkimuksen aikana kerätyt tiedot kuitenkin osoittivat, että pankkien politiikkana pitäisi yleensä olla lainojen myöntäminen vain siihen määrään asti, joka vastaa osaa vakuutena käytetyn omaisuuden arvosta eikä ylitä sitä. Lisäksi pankkijärjestelmä, josta lainat saatiin, oli valtion merkittävän vaikutusvallan alaisuudessa. Näin ollen pääteltiin, että kolme edellä mainittua yritystä eivät täyttäneet 21 kappaleessa esitettyä edellytystä 1, eikä niille voitu myöntää markkinatalouskohtelua.

(26)

Kahden yrityksen kohdalla (TTCA Co., Ltd ja Weifang Ensign) maankäyttöoikeuksien ja/tai kiinteän omaisuuden arvo kasvoi merkittävästi (500–1 500 %) suhteellisen lyhyen ajan kuluessa siitä hetkestä, kun ne hankittiin tai tuotiin yritykseen pääomansiirtona, siihen myöhempään hetkeen (1–5 vuotta myöhemmin), jolloin ne arvioitiin uudelleen. Tämä vaikuttaisi siltä, että omaisuus hankittiin alle markkinahintojen, jolloin kyseessä on piilotuki. Molemmat yritykset väittivät, että arvon kasvu ei todellisuudessa ollut niin merkittävä vaan samankaltainen kuin kasvu Kiinassa yleensä vastaavan omaisuuden osalta. Tästä ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Kun otetaan huomioon etu, jonka yritykset saavat hankkimalla omaisuutta huomattavasti alle markkina-arvon, 21 kappaleessa esitetty edellytys 3 ei täyty.

(27)

Yksi yritys, Anhui BBCA Biochemical Co., Ltd, sai merkittävän summan rahaa tutkimusajanjaksolla (lähes 10 % sen koko omaisuudesta tai 15 % sen vuotuisesta liikevaihdosta). Lisäksi joitakin vuokria ei tarvinnut maksaa. Kun otetaan huomioon tämä ja saadun tuen merkittävä taso, katsotaan, että 21 kappaleessa esitetyt edellytykset 1 ja 3 eivät täyty. Yrityksen esittämät huomautukset eivät muuttaneet päätelmiä.

(28)

Yksi yritys (Shanxi Ruicheng) sai yksityisiä lainoja, joiden arvo oli noin 20 prosenttia sen omaisuudesta. Minkään lainan osalta takaisinmaksuehdoista ei ollut (tähän mennessä) sovittu eikä mitään suoritteita tai korkoja maksettu. Sen vuoksi yrityksen luottokustannuksiin kohdistui merkittäviä vääristymiä. Koska yritys ei voinut esittää luottosopimuksia, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että valtio olisi puuttunut lainojen myöntämiseen, mikä merkitsee sitä, että 21 kappaleessa esitetty edellytys 1 ei täyty. Yrityksen esittämät huomautukset eivät muuttaneet päätelmiä.

(29)

Edellä esitetyn perusteella kuusi kahdeksasta kiinalaisesta yrityksestä tai yritysryhmästä, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä.

(30)

Näin ollen katsottiin, että markkinatalouskohtelu olisi myönnettävä kahdelle yritykselle (Laiwu Taihe ja DSM Wuxi) ja evättävä kuudelta muulta yritykseltä tai yritysryhmältä. Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin, eikä se vastustanut näitä päätelmiä.

(31)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(32)

Kaikki markkinatalouskohtelua pyytäneet vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua.

(33)

Niistä kuudesta yrityksestä tai yritysryhmästä, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, kaikki täyttivät 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset ja niille myönnettiin yksilöllinen kohtelu.

(34)

Kaikille neljälle otokseen kuuluvalle yritykselle sekä ainoalle yritykselle, joka esitti täydellisen yksilöllistä marginaalia koskevan pyynnön (ks. 9 kappale), jäljempänä ’tarkasteltavat yritykset’, oli vahvistettava normaaliarvo.

(35)

Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille voitiin myöntää markkinatalouskohtelu, oliko niiden tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti ollut edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Yhdelle (DSM Wuxi) viidestä tarkastellusta yrityksestä voitiin myöntää markkinatalouskohtelu. Tämän yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin havaittiin olevan edustavaa.

(36)

Tämän jälkeen komissio tutki, voidaanko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin, jonka kotimarkkinamyynti on edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus ainoan vietävän tuotelajin osalta.

(37)

DSM Wuxin osalta tutkimus osoitti, että ainoaa vietyä tuotelajia ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä. Koska normaaliarvon määrittämisen perustana ei voitu käyttää kotimarkkinamyyntiä, oli sovellettava muuta menetelmää. Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuskustannusten perusteella. Määritettäessä perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaista laskennallista normaaliarvoa valmistuskustannuksiin lisätään kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali.

(38)

Koska DSM Wuxilla ei ollut samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiä tavanomaisessa kaupankäynnissä, myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä voittoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan johdantolauseen mukaan. Koska yhdellekään otokseen kuuluvalle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä voittoa ei voitu määrittää myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti. Lisäksi koska DSM Wuxi myy lähes yksinomaisesti sitruunahappoa, myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä voittoa ei voitu määrittää myöskään perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto päätettiin määrittää perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tässä käytettiin vertailumaan yhteistyöyrityksen samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiin liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa.

(39)

Tarpeen mukaan normaaliarvojen muodostamisessa käytettiin varmennettuja valmistuskustannuksia ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia.

(40)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa käytettävien hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(41)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa komissio ehdotti Amerikan yhdysvaltoja vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseen Kiinalle. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään kantansa tästä. Kaksi osapuolta vastusti ehdotusta, ja RZBC Co. ehdotti vertailumaaksi Thaimaata.

(42)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kahden thaimaalaisen tuottajan kokonaistuotanto on vain noin 10 000 tonnia, josta 5 000 tonnia on vientiin (pääasiassa Japaniin). Jos tätä kotimarkkinamyyntiä (keskimäärin 2 500 tonnia yritystä kohti) verrataan Kiinasta yhteisöön suuntautuvaan vientiin (yli 50 000 tonnia suurimpien viejien osalta), on epätodennäköistä, että millään thaimaalaisella tuottajalla olisi edustavaa kotimarkkinamyyntiä. RZBC väitti lisäksi, että thaimaalaisten yritysten kustannusrakenne on todennäköisemmin verrattavissa Kiinan tilanteeseen. Päätukena tälle väitteelle on kuitenkin se, että sekä Thaimaa että Kiina ovat Aasian maita. On huomattava, että työvoimakustannusten osa on yleensä 5–10 prosenttia liikevaihdosta, joten ne eivät ole pääosassa minkään sitruunahapon tuottajan kustannusrakenteessa.

(43)

On syytä muistaa, että thaimaalaiset yritykset ovat merkittävästi pienempiä kuin tärkeimpien tuottajamaiden (Kiinan, EU-maiden, USA:n, Kanadan ja Brasilian) yritykset. Suurimmat kiinalaiset tuottajat ovat 10–20 kertaa niin suuria kuin thaimaalaiset tuottajat, kun taas kanadalainen tuottaja ja suurimmat kiinalaiset tuottajat ovat kooltaan verrattavissa toisiinsa.

(44)

Alun perin vertailumaaksi valittiin Yhdysvallat, ja kaksi yhdysvaltalaista yritystä suostuikin tekemään yhteistyötä. Myöhemmin molemmat nämä yritykset peruuttivat yhteistyöhalukkuutensa. Sen vuoksi otettiin yhteyttä ainoaan tuottajaan Kanadassa ja kahteen tuottajaan Brasiliassa, ja niitä pyydettiin tekemään yhteistyötä tutkimuksessa. Yhteistyöhön suostui kuitenkin vain ainoa kanadalainen tuottaja. Sen vuoksi Kanadan markkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä myydyn sitruunahapon hintoja käytettiin perustana määritettäessä normaaliarvo niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, vastaavalle tuotelajille.

(45)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta yhteisöön joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai yhteisössä ja yhteisön ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien tai etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä. Kaikille yrityksille tai yritysryhmille voitiin myöntää markkinatalouskohtelu tai yksilöllinen kohtelu.

(46)

Kun tuotetta vietiin joko suoraan riippumattomille asiakkaille yhteisöön tai etuyhteydettömien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(47)

Kun tuotetta vietiin yhteisöön yhteisössä sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka etuyhteydessä olevat kauppiaat veloittivat ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä.

(48)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla ja samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihintojen vertailu olisi tasapuolinen, otettiin hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(49)

Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(50)

Yhteisöön sijoittautuneiden etuyhteydessä olevien tuojien kautta kanavoituun myyntiin tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, jos näiden yritysten tehtävät olivat samantyyppisiä kuin riippumattomien tuojien tehtävät. Oikaisut perustuivat tuojien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksiin sekä voittoja koskeviin tietoihin, jotka saatiin yhteisössä olevilta etuyhteydettömiltä tuojilta.

(51)

Otokseen kuuluneille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin yksilölliset polkumyyntimarginaalit perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Koska RZBC-yritysryhmään kuuluu kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, sille vahvistettiin yksi polkumyyntimarginaali näiden kahden yrityksen polkumyyntimarginaalien keskiarvon perusteella.

(52)

Otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimivien yritysten, joille ei myönnetty yksilöllistä tarkastelua, polkumyyntimarginaali laskettiin kaikkien otokseen kuuluneiden yritysten painotettujen keskimääräisten marginaalien perusteella.

(53)

Kun otetaan huomioon yhteistyössä toimimisen korkea taso (96 %), kuten 19 kappaleessa mainitaan, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali asetettiin yhteistyössä toimivien yritysten korkeimman marginaalin tasolle.

(54)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

(55)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä kaksi yritystä: Jungbunzlauer Itävallassa ja SA Citrique Belge Belgiassa (osa DSM-ryhmää, pääkonttori Sveitsissä). Valituksen esittänyt Jungbunzlauer edustaa samankaltaisen tuotteen koko yhteisön tuotannon pääosaa eli tässä tapauksessa yli 25:tä prosenttia. Molemmat tuottajat toimivat täysin yhteistyössä tutkimuksessa, mutta toinen eurooppalainen tuottaja omaksui neutraalin kannan tutkimukseen.

(56)

SA Citrique Belge NV -yrityksellä oli jonkin verran tuontia Kiinasta tutkimusajanjaksolla. Koska sen tuonnin määrä oli merkityksetön (1–6 % tuotannosta tutkimusajanjaksolla – määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä luottamuksellisuussyistä), tuottajan sulkemista pois yhteisön tuotannonalan määritelmästä ei pidetty asianmukaisena.

(57)

Koska 11 kappaleessa mainittujen kahden yhteistyössä toimivan tuottajan osuus yhteisön koko tuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia, niiden katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’.

(58)

Koska yhteisön tuotannonala käsittää vain kaksi tuottajaa, sitä koskevat tiedot oli esitettävä indeksoituina tai vaihteluväleittäin luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(59)

Yhteisön kulutusta määritettäessä otettiin huomioon yhteisön tuotannonalan oman tuotannon myynti yhteisön markkinoilla ja Eurostatilta saadut tuontimääriä koskevat tiedot.

(60)

Vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen yhteisön markkinat kasvoivat huomattavasti 15 prosentilla, mikä johtuu sitruunahapposovellusten lisääntymisestä.

(61)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä Kiinasta yhteisöön lisääntyi huomattavasti koko tarkastelujakson ajan. Tuonti EU:hun lisääntyi 37 prosenttia vuodesta 2004.

(62)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan 7 prosenttiyksikköä: vuosien 2004 ja 2005 välillä se kasvoi 2 prosenttiyksikköä, vuosien 2005 ja 2006 välillä toiset 2 prosenttiyksikköä ja tutkimusajanjaksolla 3 prosenttiyksikköä. Tutkimusajanjaksolla kiinalaisen tuonnin markkinaosuus oli 46 prosenttia.

(63)

Vuodesta 2004 vuoteen 2005 Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta nousi 3 prosenttia ja sitten laski jyrkästi 9 prosenttiyksikköä vuodesta 2005 vuoteen 2006. Tutkimusajanjaksolla hinta pysytteli vuoden 2006 alhaisella tasolla. Asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hinnat laskivat 6 prosenttia tarkastelujaksona.

(64)

Hinnan alittavuuden arvioimiseksi analysoitiin tutkimusajanjaksoa koskevia hintatietoja. Yhteisön tuotannonalan myyntihinnat ovat nettohintoja, joista on vähennetty alennukset ja hyvitykset. Tarvittaessa näitä hintoja oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasoon eli poistettiin yhteisön rahtikustannukset. Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat olivat niin ikään nettohintoja, joista oli poistettu alennukset ja hyvitykset ja niitä oikaistiin tarvittaessa CIF-hintoihin yhteisön rajalla, joihin tehtiin asianmukaiset oikaisut tullien (6,5 %) ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Viimeksi mainittuihin sisältyi myös oikaisu erityiskäsittelykustannuksista, jotka aiheutuivat yhteisössä tuojille, kun niiden oli hajotettava tietty määrä sitruunahappokakkuja ennen eteenpäin myymistä. Yhteisön tuotannonalan myyntihintoja ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin hintoja verrattiin samassa kaupan portaassa eli yhteisön markkinoilla toimivien riippumattomien asiakkaiden tasolla. Edellä esitetyn mukaisesti laskettu hinnan alittavuuden marginaalien painotettu keskiarvo ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan myyntihinnoista oli Kiinan osalta 17,42 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(65)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti arvioitiin kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla. Luottamuksellisuuden säilyttämiseksi useimmat indikaattorit on esitetty indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä, koska analyysi koskee vain kahta yritystä.

(66)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi 5 prosenttia tarkastelujaksolla ja tuotantokapasiteetti 3 prosenttia, jotta voitiin hyödyntää lisääntynyttä kulutusta. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla hieman eli 2 prosenttia.

(67)

Koska yhteisön tuotannonala käsittää vain kaksi tuottajaa ja koska sitruunahappoa toimitetaan yhteisön markkinoille ainoastaan kolmelta eri taholta (yhteisön tuotannonala, Kiina ja Israel), yhteisön tuotannonalan markkinaosuuksia koskevat tiedot esitetään indeksoituina, jotta yhteisön tuotannonalan luottamuksellisesti toimittamien tietojen luottamuksellisuus säilytetään perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(68)

Seuraavassa taulukossa esitetään tiedot yhteisön tuotannonalan myynnistä riippumattomille asiakkaille yhteisössä. Yhteisön tuotannonalan myyntimäärät yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille kasvoivat vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 5 prosenttia. Tässä yhteydessä on otettava huomioon, että yhteisön kulutus kasvoi 15 prosenttia. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski jatkuvasti vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä ja kokonaisuudessaan oli 5 prosenttiyksikköä alhaisempi tutkimusajanjaksolla.

(69)

Yksikkömyyntihinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukosta käy ilmi, että hinnat kohosivat hieman eli 3 prosenttia tarkastelujaksolla. Sitruunahapon tuotannossa tärkeimmät raaka-aineet ovat sokeri/melassi tai glukoosi (saatu viljoista). Energia on myös tärkeä kustannustekijä sitruunahapon valmistuksessa. Energiakustannusten osuus sitruunahapon tuotannossa on 16 prosenttia, ja tästä syystä öljyn ja kaasun hinnan merkittävällä muutoksella voi olettaa tavanomaisissa olosuhteissa olevan suora vaikutus sitruunahapon myyntihintaan.

(70)

Tärkeimpien tuotantopanosten (sokerin/melassin, glukoosin ja energian) maailmanmarkkinahinnat nousivat merkittävästi tarkastelujaksolla, mikä kohotti huomattavasti tuotantokustannuksia. Tämä kehitys ei tule esiin yhteisön tuotannonalan myyntihinnoissa, koska ne nousivat vain noin 3 prosenttia samalla kaudella. Näin ollen yhteisön tuotannonala siirsi vain vähäisen osan korkeammista kustannuksistaan asiakkaiden maksettavaksi, jottei menettäisi asiakkaitaan.

(71)

Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen määrät kunkin kauden lopussa. Varastojen määrä pieneni 28 prosenttia markkinoiden kasvaneeseen kysyntään vastaamiseksi.

(72)

Yhteisön tuotannonalan vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon laskivat jyrkästi tarkastelujaksolla, ja tutkimusajanjaksolla investointeja tehtiin ainoastaan huoltotöihin.

(73)

Koska tärkeimmälle yhteisön tuottajalle aiheutui hyvin huomattavia ja epätavallisia rakennemuutoskustannuksia, katsottiin, ettei ole kohtuullista määrittää kannattavuutta ennen veroja lasketun nettovoiton perusteella. Sen vuoksi yhteisön tuotannonalan kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan myynnin liikevoitto prosenttiosuutena kyseisen myynnin liikevaihdosta.

(74)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla. Kaikkien investointien tuotto laskettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen liikevoitto prosenttiosuutena samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytetyn omaisuuden nettokirjanpitoarvosta. Indikaattori seurasi samaa suuntausta kuin kannattavuus ja laski merkittävästi tarkastelujaksolla. Kassavirrassa todettiin vastaava kielteinen kehityssuuntaus, jonka seurauksena yhteisön tuotannonalan yleinen rahoitustilanne heikentyi rajusti tutkimusajanjakson aikana.

(75)

Samankaltaisen tuotteen tuotantoon liittyvien yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrä laski 9 prosenttia vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä. Keskimääräiset työntekijäkohtaiset työvoimakustannukset laskivat 11 prosenttia.

(76)

Tuotantokustannusten vähentämistä, rationalisointia ja työntekijöiden määrän vähentämistä koskevat rakenneuudistuspyrkimykset johtivat kasvaneeseen tuotokseen työntekijää kohti (15 prosentin kasvu tarkastelujakson aikana). Sen vuoksi voidaan päätellä, että tarkastelujaksolla yhteisön tuotannonalan kustannustehokkuus parani huomattavasti.

(77)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrän ja hintojen vuoksi tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä.

(78)

Koska polkumyynnistä ennen tässä menettelyssä tarkasteltua tilannetta ei ole olemassa tietoja, tätä kysymystä ei pidetä aiheellisena.

(79)

Tarkastelujaksolla monet vahinkoindikaattorit kehittyivät ilmeisen positiivisesti: pyrkiessään parantamaan tehokkuuttaan yhteisön tuotannonala onnistui lisäämään myyntiään ja tuotantomääräänsä, tuotantokapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta sekä tuottavuutta ja vähentämään varastoja ja vuotuisia työvoimakustannuksia.

(80)

Kun kuitenkin otetaan huomioon kasvanut kulutus, sen markkinaosuus kutistui 9 prosenttia tarkastelujaksolla. Lisäksi sen taloudelliset indikaattorit kehittyivät negatiivisesti ja kannattavuus laski jatkuvasti. Myös investointien tuotto ja kassavirta kehittyivät negatiivisesti. Syynä tähän kehitykseen on se, että raaka-aineiden merkittävä hinnannousu otettiin vain osittain huomioon samankaltaisen tuotteen myyntihinnoissa. Myyntihintojen vähäinen korottaminen ei ollut riittävää, jotta yhteisön tuotannonala olisi voinut säilyttää voittomarginaalinsa.

(81)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(82)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, jotta voitiin varmistaa, ettei niiden yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman mahdollisen vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(83)

Tutkimuksessa todettu polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän merkittävä, 37 prosentin lisäys vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä ja sen markkinaosuuden kasvu yhteisössä samaan aikaan 7 prosenttiyksiköllä sekä todettu merkittävä hinnan alittavuus (15–21 prosenttia tutkimusajanjakson aikana) osuivat ajallisesti yksiin yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentymisen kanssa, kun kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset hinnat laskivat 6 prosenttia.

(84)

Näin ollen Kiinasta peräisin olevan, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vääristynyt hinnoittelukäytäntö aiheutti sen, että hinnat yhteisön markkinoilla laskivat ja että yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuttaan polkumyynnillä tapahtuvalle tuonnille. Jotta yhteisön tuotannonala ei olisi menettänyt markkinaosuuttaan enempää, se ei voinut siirtää tuotantopanosten kohonneita hintoja asiakkailleen siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen kannattavuuden säilyttämiseksi.

(85)

Koska voidaan selvästi vahvistaa toisaalta yhteisön tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavin hinnoin tapahtuneen polkumyynnin voimakkaan lisääntymisen ja toisaalta yhteisön tuotannonalan kannattavuuden heikkenemisen ja muiden taloudellisten indikaattoreiden heikkenemisen samanaikaisuus, voidaan alustavasti päätellä, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaikutti ratkaisevasti yhteisön tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen.

(86)

Eurostatin mukaan tärkein kolmas maa, josta sitruunahappoa tuodaan, on Israel. Israelista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus on kuitenkin vähäinen ja pieneni tarkastelujaksolla 5 prosentista (2004) vain 3 prosenttiin (tutkimusajanjakso). Lisäksi Israelista peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat samalla tasolla tai jopa korkeammat kuin yhteisön hinnat tarkastelujaksolla.

(87)

Israelista tapahtuvan tuonnin lisäksi muista maista ei ole merkittävää tuontia. Kyseisestä tuonnista tehtyjen päätelmien perusteella voidaan alustavasti päätellä, että muista maista kuin Kiinasta tapahtuva tuonti ei vaikuttanut yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(88)

Jotkin osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheutunut vahinko liittyi samankaltaisen tuotteen valmistuksessa pääraaka-aineena käytetyn sokerin hinnannousuun, joka johtui EU:n sokerialan järjestelmän uudistuksesta ja siitä seuranneesta kemianteollisuudelle myönnetyn tuotantotuen lakkauttamisesta.

(89)

Tältä osin on huomattava, että yksi yhteisön tuottaja käyttää pääraaka-aineenaan pääasiassa melassia, joka ei ole koskaan saanut tuotantotukea, vaikkakin se virallisesti kuuluu sokerialan yhteisen maatalouspolitiikan piiriin.

(90)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että käyttäessään sokeria raaka-aineena yhteisön tuotannonala oli oikeutettu tuotantotukeen sokerialan yhteisön markkinajärjestelyn mukaisesti säilyttääkseen kilpailukykynsä maailmanmarkkinoilla. Tuotantotuki vastasi EU:n sokerin interventiohinnan ja sokerin maailmanmarkkinahinnan välistä erotusta, johon oli lisätty yhteisön sokerin vientiin liittyviä kuljetuskustannuksia vastaava vakiosumma. Sen vuoksi yhteisön tuotannonala hankki tarvitsemansa sokerin maailmanmarkkinahinnoin.

(91)

Järjestelmää on uudistettu heinäkuusta 2006 lähtien vähentämällä sokerialan suojelua. Uudesta järjestelmästä säädetään sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 20 päivänä helmikuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 318/2006 (3), jonka mukaan kemianteollisuus saa vapaasti neuvotella teollisuudelle tarkoitetun sokerin määristä ja hinnoista sokerintuottajien ja sokerijuurikkaan viljelijöiden kanssa, eli viitehintamenetelmä ja kiintiöt on poistettu käytöstä alalla. Yhteisön tuotannonala voi myös ostaa tiettyjä määriä teollisuuteen tarkoitettua sokeria maailmanmarkkinoilta tullitta. Jos sokeria ei ole saatavilla maailmanmarkkinahintaan, kemianteollisuudella on oikeus pyytää tuotantotuen myöntämistä. Mahdollisuus tuotantotukeen on edelleen olemassa, mutta sitä ei ole käytetty heinäkuun 2006 jälkeen. Tätä voidaan pitää voimakkaana osoituksena siitä, että sokeria on ollut tarjolla riittäviä määriä maailmanmarkkinahinnoin.

(92)

Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että riippuen siitä, mitä raaka-aineita yhteisön tuotannonala käytti samankaltaisen tuotteen valmistukseen, sokerin osuus valmistuskustannuksista oli 6–21 prosenttia (määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä luottamuksellisuussyistä) tammikuusta kesäkuuhun 2006, eikä sen nousu tutkimusajanjaksolla ollut enemmän kuin sokerin maailmanmarkkinahintojen nousu.

(93)

Näin ollen tutkimus osoitti, että sokerimarkkinoiden uudistuksella ei ollut merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalan kustannustilanteeseen.

(94)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että sokerimarkkinoiden uudistus ei aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(95)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko liittyi kasvaneisiin energiakustannuksiin.

(96)

Tältä osin voidaan todeta, että sitruunahapon valmistaminen on energiavaltaista ja energiakustannusten kokonaisosuus tuotannosta on 16 prosenttia (ks. 69 kappale). Energiakustannukset ovat nousseet melko kohtuullisesti koko tarkastelujakson ajan, ja tämä näkyi tuotantokustannuksissa.

(97)

Energiakustannusten kohoaminen sinänsä ei vaikuttanut negatiivisesti yhteisön tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen vaan se, ettei kohonneita energiakustannuksia pystytty riittävässä määrin siirtämään asiakkaiden maksettavaksi polkumyynnillä tapahtuneen merkittävän tuonnin aiheuttaman hintojen alenemisen vuoksi.

(98)

Lisäksi väitettiin, että kohonneet energian hinnat vaikuttaisivat välillisesti myös sitruunahapon tuotantoon, koska eurooppalaiset sitruunahapon tuottajat joutuvat kilpailemaan biopolttoaineteollisuuden kanssa hiilihydraateista, jotka ovat yksi sitruunahapon tuotannossa käytetyistä aineista. Koska energian – ja näin ollen myös biopolttoaineiden – kysyntä on kasvussa, biopolttoaineiden tuottajat pystyisivät maksamaan enemmän tarvittavista hiilihydraateista (eli sokerista ja sen jäännösmelassista sekä glukoosista). Tämä nostaisi hiilihydraattien kustannuksia yhteisön tuotannonalan kannalta. Kuten yhteisön tuotannonalan valmistuskustannusten analyysissä (ks. 69 ja 92 kappale) todettiin, valmistuskustannuksissa sokerin tai melassin osalta ei kuitenkaan ole ollut sellaista nousua, joka ei olisi liittynyt sokerin yleiseen hinnannousuun maailmanmarkkinoilla. Sen vuoksi ei voitu vahvistaa, että biopolttoaineteollisuudella olisi välillistä vaikutusta sitruunahapon tuottajiin. Väite on näin ollen hylättävä.

(99)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että energiakustannusten kohoamisen seuraukset eivät aiheuttaneet yhteisön tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(100)

Jotkin osapuolet väittivät, että eurooppalaisten tuottajien markkinaosuuden menetys oli itse aiheutettua ja johtui sitruunahappokartellista (1991–1995), johon sekä valituksen esittäjä että toinen eurooppalainen tuottaja (aiemmassa omistuksessa) osallistuivat. Väitteen mukaan kilpailua rajoittavien käytäntöjen vuoksi myyntihinta pidettiin keinotekoisesti korkealla, mikä tarjosi kiinalaisille tuottajille mahdollisuuden päästä markkinoille. Tilastojen mukaan kiinalaisen sitruunahapon tuonti kasvoi voimakkaasti vuosien 1998 ja 1999 välillä (64 %) ja vieläkin enemmän vuosien 2002 ja 2004 välillä (137 %), eli useita vuosia kartellin päättymisen jälkeen.

(101)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että kilpailua rajoittavat käytännöt, joissa yhteisön tuotannonala oli osallisena, eivät aiheuttaneet yhteisön tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(102)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että Yhdysvaltojen dollarin heikkeneminen euroon nähden on edistänyt sitruunahapon tuontia Euroopan yhteisöön.

(103)

Vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson päättymisen välillä Yhdysvaltojen dollari menetti arvostaan 6,01 prosenttia euroon nähden. Yhteisön tuotannonalan hintakehitys ja tuontimäärät asianomaisesta maasta tai muista kolmansista maista eivät kummatkaan heijasta Yhdysvaltojen dollarin melko vähäistä arvon alenemista euroon nähden.

(104)

Sen vuoksi Yhdysvaltojen dollarin heikkenemistä euroon nähden on pidettävä vähäpätöisenä, eikä sitä voida pitää merkittävänä syynä yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden menetykselle.

(105)

Lisäksi on muistettava, että tutkimuksessa on selvitettävä, onko polkumyynnillä tapahtunut tuonti (hintojen ja määrien osalta) aiheuttanut merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle vai onko merkittävä vahinko aiheutunut muista tekijöistä. Mitä tulee hintoihin, perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa todetaan tältä osin, että on osoitettava, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintataso vahinkoa. Siinä viitataan sen vuoksi pelkästään hintatasojen väliseen eroon eikä vaadita analysoimaan hintatasoihin vaikuttavia tekijöitä.

(106)

Vaikka dollarin ja euron vaihtelut vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä otettaisiinkin huomioon ja vaikka oletettaisiin, että kaikki vientimyynti yhteisöön suoritettiin dollareina, alittavuus olisi kuitenkin edelleen yli 10 prosenttia.

(107)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että euron arvon nousu suhteessa Yhdysvaltojen dollariin ei ollut sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen todetun vahingon ja asianomaisen tuonnin väliltä, ja näin ollen väite hylättiin.

(108)

Edellä oleva tarkastelu on osoittanut, että asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus ovat kasvaneet tuntuvasti tarkastelujaksolla ja että tutkimusajanjakson aikana sen myyntihinnat ovat laskeneet merkittävästi ja hintojen alittavuus on ollut huomattava. Halpatuonnin markkinaosuuden kasvu osui samaan aikaan kuin yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden ja hintojen lasku sekä kannattavuuden putoaminen.

(109)

Kun lisäksi tutkittiin muita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, kävi ilmi, ettei yhdelläkään niistä voinut olla merkittävää kielteistä vaikutusta.

(110)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(111)

Komissio tutki, oliko polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa ole yhteisön edun mukaista. Tämän vuoksi komissio tarkasteli perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta kaikkiin asianomaisiin osapuoliin.

(112)

Kuten 11 kappaleessa todetaan, yhteisön tuotannonala muodostuu kahdesta yrityksestä, joilla on tuotantolaitokset Itävallassa ja Belgiassa ja jotka työllistävät 500–600 henkilöä, jotka osallistuvat suoraan samankaltaisen tuotteen tuotanto-, myynti- ja hallintotehtäviin. Jos toimenpiteet otetaan käyttöön, voidaan odottaa, että hintojen alhaisuus yhteisön markkinoilla päättyy ja yhteisön tuotannonalan myyntihinnat alkavat elpyä, minkä seurauksena yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne paranee.

(113)

Jos polkumyyntitoimenpiteitä ei oteta käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellisten indikaattoreiden ja erityisesti sen kannattavuuden kehitys negatiiviseen suuntaan jatkuu. Tällöin yhteisön tuotannonala menettää markkinaosuuttaan edelleen, koska se ei pysty vastaamaan Kiinasta tapahtuvan tuonnin mukaan määräytyviin keinotekoisen alhaisiin hintoihin. Tällöin tuloksena olisi todennäköisesti tuotannon ja investointien supistaminen, tiettyjen tuotantolaitosten sulkeminen ja työpaikkojen vähentäminen yhteisössä.

(114)

Tässä kohdin on syytä mainita, että vuodesta 2004 lähtien yhteisössä on kolme sitruunahapon tuottajaa lopettanut toimintansa.

(115)

Päätelmänä voidaan todeta, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(116)

Kuten 10 kappaleessa todetaan, kyselyyn vastasi neljä otokseen valittua tuojaa, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista yhteisöön tutkimusajanjakson aikana oli noin 36 prosenttia. Yksi otokseen valituista tuojista ei pystynyt toimittamaan pyydettyjä tietoja. Sen vuoksi sen toimittamaa lomaketta ei otettu huomioon. Kolmen muun kyselylomakkeen vastaukset varmennettiin tarkastuskäynnillä.

(117)

Sitruunahapon osuus kyseisten tuojien kokonaisliikevaihdosta oli hyvin vähäinen. Keskimäärin näiden tuojien toiminnasta noin 1 prosentti voitiin liittää Kiinasta peräisin olevan sitruunahapon tuontiin, jota pidetään kuitenkin tärkeänä tuotevalikoiman täydentämisen kannalta. Tietyt tuojat ostavat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta paitsi Kiinasta myös muista lähteistä yhteisössä ja sen ulkopuolella, mukaan luettuna yhteisön tuotannonalalta. Otokseen valittujen tuojien keskimääräinen voittomarginaali sitruunahapon kaupan osalta oli noin 4,4 prosenttia.

(118)

Yhteisön maahantuojat eivät kannata toimenpiteiden käyttöönottoa. Yhteistyössä toimineet tuojat väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto vahingoittaisi merkittävästi niiden toimintaa, koska ne eivät voisi siirtää hinnannousua käyttäjien maksettavaksi. Tältä osin polkumyyntitullin soveltaminen Kiinasta tapahtuvaan tuontiin johtaa todennäköisesti markkinahintojen tarkistamiseen ylöspäin. Tullien vaikutus tuojien kokonaistuloksessa mitä todennäköisimmin on erittäin vähäinen, koska sitruunahappo edustaa vain murto-osaa niiden kokonaisliikevaihdosta. Hinnan merkittävä alittavuus, joka todettiin vielä senkin jälkeen kun hintoja oli oikaistu CIF-hintoihin yhteisön rajalla tuojille aiheutuneet tuonnin jälkeiset kustannukset huomioon ottaen, osoittaa, että hintaa on mahdollista nostaa. Näin ollen ei voida jättää huomiotta mahdollisuutta, että tuojat voivat siirtää osan tulleistaan asiakkaiden maksettavaksi elintarvike- ja juomateollisuudessa. Kun otetaan huomioon kyseisen tuotteen myynnin pieni merkitys tuojien toiminnassa ja tuojien voittomarginaali sekä yleisesti että ainoastaan sitruunahapon myynnissä, voidaan olettaa, että alustavasti määritetyllä tullilla ei ole merkittävää vaikutusta kyseisten talouden toimijoiden taloudelliseen tilanteeseen.

(119)

Erään väitteen mukaan tullien käyttöönotto johtaisi yhteisössä duopolimarkkinoihin ja estäisi kilpailun kolmansista maista. Jotkin osapuolet olivat huolissaan siitä, pystyvätkö eurooppalaiset tuottajat vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään Euroopassa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka yhteisön tuotannonala toimisi täydellä kapasiteetilla, se olisi pystynyt täyttämään vain 75 prosenttia eurooppalaisesta kysynnästä tutkimusajanjaksolla. Tältä osin on korostettava, että polkumyyntitulleilla ei pitäisi olla sellaista vaikutusta, että kaikki tuonti lakkaa, vaan niillä on tarkoitus palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Kun otetaan huomioon tuonti muista kolmansista maista, kuten Israelista, voidaan päätellä alustavasti, että näin varmistettaisiin riittävä tarjonta yhteisön kysyntään vastaamiseksi. Kiinalaisen tuonnin tasoa tarkkaillaan kuitenkin tiiviisti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, jotta voidaan analysoida tarjontatilanne EU:n markkinoilla.

(120)

Vaikka maahantuojat ja jakelijat vastustavatkin toimenpiteitä, voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella päätellä, että niille mahdollisesti koituva hyöty siitä, ettei polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä otettaisi käyttöön, jää merkitykseltään vähäisemmäksi kuin yhteisön tuotannonalan etu saada Kiinan epäterveiden ja vahingollisten kauppakäytäntöjen vaikutukset kumotuksi.

(121)

Kymmenen käyttäjää vastasi käyttäjille tarkoitettuun kyselyyn. Kaikki vastaukset olivat epätäydellisiä, eikä niitä näin ollen voitu täysin ottaa huomioon analyysissä, vaikkakin niistä kävi selvästi ilmi, että sitruunahappoa käytetään monissa eri sovelluksissa mutta vain vähäisiä määriä. Näin ollen polkumyyntitullien vaikutus ei olisi merkittävä kaikkien tuotantokustannusten kannalta. Vain yksi yhteistyössä toiminut käyttäjä totesi, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi merkittävä vaikutus sen liiketoimintaan, mutta se ei esittänyt perusteita tämän väitteensä tueksi.

(122)

Edellä esitetyn perusteella ja koska yhteistyössä toimimisen aste oli matala, ehdotetut toimenpiteet eivät todennäköisesti vaikuta huomattavalla tavalla yhteisön käyttäjien tilanteeseen.

(123)

Toimenpiteiden käyttöönoton voidaan odottaa antavan yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden saavuttaa takaisin menettämäänsä myyntiä ja markkinaosuuksia ja parantaa kannattavuuttaan. Koska yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne on heikko, on olemassa todellinen riski, että yhteisön tuotannonala joutuu sulkemaan tuotantolaitoksia ja irtisanomaan työntekijöitä, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Yleisesti ottaen myös yhteisön käyttäjät hyötyisivät toimenpiteiden käyttöönotosta, koska sitruunahapon riittävä tarjonta ei vaarantuisi ja sen hinnannousu olisi kokonaisuudessaan kohtuullinen. Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, ettei yhteisön edun kannalta ole olemassa pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia polkumyyntitulleja tässä tapauksessa.

(124)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(125)

Väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tämän vuoksi on sovellettu 9 prosentin voittoa sen voiton perusteella, joka saavutettiin ennen kuin Kiinasta peräisin olevan sitruunahapon tuonti kasvoi merkittävästi.

(126)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti katsotaan, että käyttöön on otettava väliaikainen polkumyyntitulli, joka asetetaan todettujen polkumyynti- ja vahinkomarginaalien alimmalle tasolle matalinta tullia koskevan säännön mukaisesti, mikä on kaikissa tapauksissa havaittu vahinkomarginaali.

(127)

Koska yhteistyössä toimimisen aste oli erittäin korkea, katsottiin että niiden yritysten, jotka eivät olleet tutkimuksessa yhteistyössä, tulli olisi asianmukaista vahvistaa sellaiselle tasolle, joka vastaa korkeinta yhteistyössä olleelle yritykselle määritettyä tullia. Jäännöstulliksi vahvistettiin näin ollen 49,3 prosenttia.

(128)

Väliaikaiset polkumyyntitullit olisi vahvistettava seuraavasti:

(129)

Edellä esitetyt polkumyyntitullit vahvistetaan väliaikaisesti arvotullien muodossa. Kun otetaan huomioon, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti ei ehkä ole riittävä yhteisön markkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi (ks. 119 kappale), väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeistä tuonnin tasoa Kiinasta tarkkaillaan tiiviisti. Jos vaikuttaa siltä, että sitruunahapon tarjontaan yhteisön markkinoilla liittyy vaikeuksia, vaihtoehtoisten toimenpiteiden soveltamista voidaan harkita.

(130)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä.

(131)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan Kiinasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava koko maata koskevaa tullia.

(132)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle,

3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/30

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 806/2007 (2) avataan tiettyjä tariffikiintiöitä sianliha-alan tuotteiden tuontia varten.

(2)

Eräiden tuotteiden tuontiin tariffikiintiöissä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4038 ja 09.4074, liittyvien kysymysten johdosta ja yhdenmukaisen soveltamisen vuoksi on selkeytettävä mainittuihin järjestysnumeroihin kuuluvien tavaroiden kuvausta.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 806/2007 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sianlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/31

(1)

Vuonna 2002 Arcelor Huta Warszawa, jäljempänä ’AHW’, jonka nimi oli vielä tuolloin Huta L.W. Sp. z o.o., jäljempänä ’HLW’, esitti Puolan viranomaisille rakenneuudistussuunnitelman (jota kutsutaan myös liiketoimintasuunnitelmaksi). Kyseistä suunnitelmaa, jäljempänä ’vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelma’, päivitettiin maaliskuussa 2003.

(2)

Puolan rauta- ja terästeollisuuden rakenneuudistus alkoi kesäkuussa 1998, kun Puola esitti yhteisölle ensimmäisen rauta- ja terästeollisuuden rakenneuudistusohjelman täyttääkseen määräykset, jotka sisältyvät yhteisön ja Puolan välillä tehdyn Eurooppa-sopimuksen pöytäkirjassa nro 2 olevaan 8 artiklan 4 kohtaan, jäljempänä ’8 artiklan 4 kohta’. Eurooppa-sopimuksessa sallitaan poikkeuksellisesti valtiontuen myöntäminen terästeollisuuden rakenneuudistusta varten viiden vuoden ajan sopimuksen voimaantulosta.

(3)

Puolan valtioneuvosto vahvisti 5 päivänä marraskuuta 2002 Puolan rauta- ja terästeollisuuden rakenneuudistus- ja kehittämisohjelman, joka oli voimassa vuoteen 2006 asti. Maaliskuun 25 päivänä vuonna 2003 valtioneuvosto vahvisti tältä pohjalta kansallisen rakenneuudistusohjelman lopullisen version, jäljempänä ’kansallinen rakenneuudistusohjelma’. Ohjelman perusteella Puolan terästeollisuudelle voidaan periaatteessa myöntää valtiontukea rakenneuudistuksen toteuttamista varten vuosina 1997–2006 enintään 3,387 miljardia zlotya (846 miljoonaa euroa) (3).

(4)

Kansallinen rakenneuudistusohjelma esiteltiin komissiolle, joka arvioi sen 25 päivänä maaliskuuta 2003. Arvionsa perusteella komissio esitti ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jonka nojalla valtiontuen myöntämistä Puolan terästeollisuudelle Eurooppa-sopimuksen puitteissa voitiin jatkaa vuoden 2003 loppuun asti (alun perin valtiontuen myöntäminen oli sallittu vain vuoteen 1997 asti) edellyttäen, että tuensaajien toiminnan kannattavuus palautuu vuoteen 2006 mennessä. Neuvosto vahvisti päätöksen heinäkuussa 2003 (4).

(5)

Tämä tarkoittaa sitä, että EU antoi periaatteistaan poiketen (5) Puolalle luvan myöntää terästeollisuudelle rakenneuudistustukea. Tätä koskevat määräykset sisältyvät liittymissopimuksen pöytäkirjaan nro 8 Puolan terästeollisuuden rakenneuudistuksesta (6), jäljempänä ’pöytäkirja nro 8’. Pöytäkirjan mukaan valtiontukea voidaan myöntää kahdeksalle erikseen mainitulle yritykselle, muun muassa HLW:lle, enintään 3,387 miljardia zlotya vuoden 2003 loppuun mennessä, edellyttäen että rakenneuudistus saatetaan päätökseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 (7). Kansallisessa rakenneuudistusohjelmassa myönnetään HLW:lle rakenneuudistustukea 322 miljoonaa zlotya (ks. taulukko 8), mikä vahvistetaan vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa. Tuki on pantava täytäntöön pöytäkirjassa nro 8 olevan 9 kohdan a ja h alakohdan mukaisesti.

(6)

Jotta voitaisiin varmistaa pöytäkirjassa nro 8 esitettyjen määräysten noudattaminen, pöytäkirjassa on tuen täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevia erityismääräyksiä. Puolan on muun muassa esitettävä valtiontukia koskeva seurantakertomus kahdesti vuodessa, minkä lisäksi seurantatoimista on laadittu riippumaton arviointi vuosina 2004, 2005 ja 2006. HLW/AHW:n toiminnasta on tähän mennessä esitetty kertomukset helmikuussa 2004, huhtikuussa 2005, toukokuussa 2006 ja kesäkuussa 2007. Kertomuksista on keskusteltu Puolan viranomaisten ja tuensaajien kanssa, ja komission yksiköt ja Puolan viranomaiset ovat hyväksyneet ne.

(7)

Vuonna 2005 AHW muutti HLW:n liiketoimintasuunnitelmaa, jäljempänä ’vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelma’, ja pyysi komissiota hyväksymään muutokset pöytäkirjassa nro 8 olevan 10 kohdan nojalla.

(8)

Komissio ilmoitti Puolalle 6 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, koska se katsoi, että tukea on saatettu käytetty väärin.

(9)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (8). Komissio on kehottanut asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa toimenpiteestä.

(10)

Puolan viranomaiset vastasivat 2 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Maaliskuun 19 päivänä 2007 komissio sai myös tuensaajalta (AHW) huomautuksia, jotka se toimitti Puolan viranomaisille yhdessä kysymysten kanssa. Puolan viranomaisten ja tuensaajan kanssa järjestettiin tapaaminen maaliskuussa 2007, minkä jälkeen Puolan viranomaisille esitettiin lisäkysymyksiä 2 päivänä huhtikuuta ja 6 päivänä elokuuta 2007. Puolan viranomaiset toimittivat vastauksensa 4 päivänä kesäkuuta ja 1 päivänä lokakuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(11)

Tämän jälkeen komission yksiköt antoivat 18 päivänä lokakuuta 2007 Puolan viranomaisille tiedoksi asiaa koskevan alustavan arvionsa. Puolan viranomaisten ja komission välisen tietojenvaihdon jälkeen Puolan viranomaiset ilmoittivat 16 päivänä marraskuuta 2007, että yritys aikoi maksaa tuen takaisin ”oikeudellisesta tilanteesta riippumatta”.

(12)

Puolan viranomaiset vahvistivat 22 päivänä marraskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä, että AHW oli 20 päivänä marraskuuta 2007 maksanut 2 089 768 euroa pankkitilille, joka on yksinomaan valtionvarainministeriön käytössä. Sopimusmääräysten mukaan kukaan ei voi käyttää näitä varoja ennen kuin tämä päätös on tehty. Päätöksen tekemispäivänä ministeriö saa käyttöönsä kyseiset varat sekä 20 päivästä marraskuuta 2007 alkaen kertyneet korot. Jos päätöstä ei tehdä helmikuun 2008 loppuun mennessä, sulkuvarat siirtyvät jälleen AHW:n käyttöön.

(13)

AHW on puolalainen teräksentuottaja, joka tuottaa sulaa terästä ja pitkiä tuotteita, erityisesti laatu- ja erikoisterästä (sekä kevyitä että raskaita profiileja).

(14)

Vuonna 1991 italialainen teräksentuottaja Lucchini-yhtymä osti enemmistön HLW:n osakkeista. Vuonna 2005 osake-enemmistö myytiin Arcelorille, joka vuonna 2006 yhdistyi Mittal Steeliin (9).

(15)

Komission käsityksen mukaan HLW:n taloudellinen asema oli liiketoimintasuunnitelman hyväksymisen aikaan vaikea. Se ei saanut lainkaan lisävaroja emoyhtiöltään Lucchinilta, joka (Puolan viranomaisten mukaan) oli vakavassa taloudellisessa kriisissä eikä pystynyt myymään arvo-omaisuuttaan oikeudellisten säännösten vuoksi. Tämän vuoksi yrityksellä oli vuosina 1997–2003 käytettävissään aivan liian vähän varoja, mikä näkyi myös rakenneuudistussuunnitelmassa (10).

(16)

Tämän vuoksi HLW:n vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa pyrittiin palauttamaan yrityksen elinkelpoisuus eräiden perustavanlaatuisten rakenneuudistustoimien avulla (3.2 kohta), joista tärkeimpiä olivat seuraavat:

(17)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 3.3 kohdan mukaan yrityksen teollisuusstrategia perustuu ”tuotevalikoiman asteittaiseen kehittämiseen siten, että rajoitetaan merkittävästi tavallisesta teräksestä valmistettavien tankojen ja lanka-aihioiden tuotantoa ja kehitetään sen sijaan erikois- ja jaloterästuotteiden tuotantoa”. Tätä varten HLW aikoo ”toteuttaa asteittain lisäinvestointeja, jotka liittyvät seuraaviin toimintoihin: keskivalssaamo, takomo, vetämö, valuhalli”. Sen sijaan kylmänauhavalssaamo on tarkoitus sulkea.

(18)

Edellä mainitun strategian toteuttamista varten yritys laati investointisuunnitelman, jonka arvo oli [150–220] (11) miljoonaa zlotya ja joka vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman mukaan jakautui seuraaviin osiin:

Taulukko 1

Teräksentuotannon alalla suunnitellut investoinnit (= vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman taulukko 21)

(19)

Kuten vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.4 kohdassa todetaan, investointien painopisteenä oli kuumavalssaamon modernisointi (ks. vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman taulukko 22). Suunnitelma käsitti keskivalssaamon modernisoinnin sekä valannevalssaamon ja karkeavalssaamon uunien vaihdon. Investointien toteuttamisaikataulu esitetään vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman taulukossa 23. Sen mukaan lähes kaikki investoinnit oli tarkoitus aloittaa vuonna 2002.

(20)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.11 kohdan mukaan yritys aikoi vähentää työntekijöitä 1 249:stä 850:een. Vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelman mukaan työntekijöiden määrä on tarkoitus vähentää 700:aan. Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman mukaan työvoiman uudelleenjärjestelyyn oli osoitettu 4,03 miljoonaa zlotya, josta 1,5 miljoonaa zlotya oli tarkoitus saada tätä varten myönnettävästä valtiontuesta, 1,17 miljoonaa zlotya PHARE-ohjelmasta ja 1,34 miljoonaa zlotya yrityksen omista varoista (12).

(21)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa mainitaan myös rahoitusrakenteen ja omaisuuden uudelleenjärjestely, joka suunnitelman 3.2 kohdan mukaan käsittää ”lyhytaikaisten velkojen takaisinmaksun ja muun kuin tuotannossa tarvittavan tarpeettoman omaisuuden myynnin”.

(22)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.7 kohdassa mainitaan 513 369 miljoonan zlotyn velkojen uudelleenjärjestely (taseen mukaan määrä käsittää sekä pitkä- että lyhytaikaiset velat). Toimenpide oli tarkoitus rahoittaa aiemmilla voitoilla ja omaisuuden uudelleenjärjestelyllä. Omaisuuden uudelleenjärjestelystä odotettiin saatavan vuosina 2004 ja 2005 yhteensä 363 miljoonan zlotyn tulot, joista 60 miljoonaa zlotya oli tarkoitus käyttää uusien velkojen kattamiseen.

(23)

Komission käsityksen mukaan vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelma sisälsi muun muassa seuraavat rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyyn liittyvät toimet. Ensinnäkin yrityksen julkisten velkojen mitätöinti, josta muodostui 21,5 miljoonan zlotyn valtiontuki (ks. 4.12.2 kohta). Toiseksi HLW toteutti vuodesta 2000 lähtien jatkuvia omaisuuden uudelleenjärjestelyjä, jotka muodostuivat muun kuin tuotantoon tarvittavan omaisuuden myynnistä. Näin oli tarkoitus hankkia varat investointiohjelman rahoittamiseen.

(24)

Omaisuuden uudelleenjärjestelyn tarkastelussa on otettava huomioon, että HLW:n omaisuuteen kohdistui jo tietty rahoitustoimi, jossa HLW:n mukaan oli kyse ”myynnistä ja takaisinvuokraamisesta”. Vuonna 2000 yritys sai 250 miljoonan zlotyn lainan, jonka pääasiallisena vakuutena oli yrityksen omistamiin tontteihin ja rakennuksiin liittyvä pantti. Pantti liittyi sekä tuotanto- että muuhun omaisuuteen. Velka oli tarkoitus maksaa takaisin vuoteen 2010 mennessä puolivuosittain maksettavissa erissä. Toimenpide oli välttämätön, koska HLW tarvitsi käteisvaroja, mutta ei voinut välittömästi myydä sellaista omaisuuttaan, joka ei liity tuotantoon. Myynti oli tarkoitus toteuttaa myöhemmin, ja sen avulla oli tarkoitus saada käteisvaroja ja alentaa rahoituskustannuksia.

(25)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman mukaan omaisuuden uudelleenjärjestelyn oli tarkoitus koskea muuta kuin tuotanto-omaisuutta (4.7 ja 4.8 kohta). Ilmeisesti vuoden 2001 lopulla myytiin ensimmäinen omaisuuserä, joka käsitti 53 hehtaaria kaikkiaan 100 hehtaarin alasta. Muun tuotantoon liittymättömän omaisuuden myynti kuitenkin viivästyi AKR:stä johtuvien vaikeuksien vuoksi (AKR eli Agencja Kapitałowo Rozliczeniowa S.A. on yritys, jonka osakkaita ovat teollisuuden kehittämisrahasto Agencja Rozwoju Przemysłu ja valtio); vaikeudet liittyivät tuotantotoimintaan liittymättömien tonttien oikeudellisen aseman sääntelyyn.

(26)

Koska yritys ei voinut saada varoja tonttimaan myynnistä, se aikoi ottaa 300 miljoonan zlotyn tilapäisluoton valtiontakauksen avulla. Laina oli tarkoitus käyttää investointeihin ja lyhytaikaisten velkojen maksuun (yhteensä 219 miljoonaa zlotya). Näiden lisäksi 53 miljoonaa zlotya oli tarkoitus käyttää sellaisten investointien aikaistamiseen, jotka suunnitelman ensimmäisen version mukaan oli määrä toteuttaa vasta vuoden 2006 jälkeen (kun lasketaan yhteen edellä mainitut 219 miljoonaa + 53 miljoonaa + 10 prosentin rahoituskustannukset eli 27 miljoonaa, saadaan yhteismääräksi 299 miljoonaa zlotya). Tämän perusteella tähän 219 miljoonan zlotyn määrään piti sisältyä vähintään […] miljoonaa zlotya (eli […] miljoonaa zlotya – 53 miljoonaa zlotya) investointeihin suunnitellusta yhteensä [150–220] miljoonan zlotyn määrästä. Jäljelle jäävän […] miljoonan zlotyn osuuden (219 miljoonaa zlotya – […] miljoonaa zlotya) täytyi näin ollen muodostua rahoitusrakenteen lyhytaikaisen uudelleenjärjestelyn kustannuksista.

(27)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmaan (4.9 kohta) sisältyi myös erillinen ympäristönsuojelutoimia koskeva investointiohjelma, jonka mukaan yrityksessä oli tarkoitus ottaa käyttöön ISO 14001 -standardin mukainen (0,5 miljoonan zlotyn arvoinen) ympäristöasioiden hallintajärjestelmä ja toteuttaa erilaisia tonttimaan hyötykäyttöön liittyviä investointeja, joiden kustannukset olivat 50 miljoonaa zlotya, sekä sähköjärjestelmän uudistus (johon ei ollut osoitettu lainkaan varoja). Nämä investoinnit oli määrä aloittaa vuonna 2002.

(28)

Tutkintamenettelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että osa vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa mainituista toimista on toteutettu aikataulun mukaisesti, mutta ei kaikkia. Muun muassa romunkäsittelylaitoksen rakentamista lykättiin vuosiin 2007–2008, ja se aloitettiin vasta kesällä 2007. Myös jätteenkäsittelylaitoksen rakentamisesta on luovuttu, koska tämä toiminto on delegoitu alihankkijalle (13), mikä on edullisempi ratkaisu.

(29)

Tutkintamenettely on myös vahvistanut sen Puolan viranomaisten väitteen, että ympäristönsuojelutoimien rakenneuudistuksen kustannuksia ei ollut tarkoitus kattaa rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä, vaan että ne oli määrä kattaa yrityksen omista varoista, esimerkiksi omaisuuden uudelleenjärjestelyn avulla saatavista varoista.

(30)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.12 kohdan mukaan rakenneuudistuksen rahoituksesta puuttui 300 miljoonaa zlotya (ks. myös kassavirtalaskelma, 5.1 kohta). Koska missään ei ole väitetty muuta, voidaan olettaa, että tämä oli puuttuvan rahoituksen määrä.

(31)

Liiketoimintasuunnitelman 4.12 kohdan mukaan rakenneuudistuksen rahoittamiseen tarvittiin 113,6 miljoonaa zlotya vuonna 2002 ja 105,3 miljoonaa zlotya vuonna 2003. Lisäksi oli katettava näiden luottojen hankkimisesta aiheutuvat 21,9 miljoonan zlotyn rahoituskustannukset. Lisäksi tarvittiin 53 miljoonaa zlotya muiden kustannusten kattamiseen, mutta suunnitelmassa ei mainita, mihin tarkoitukseen tätä rahoitusta tarvittiin.

(32)

Vuoden 2003 jälkeen lisärahoitus ei ilmeisesti ollut enää tarpeen. AHW kuvaa vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelmassa vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmaa todeten, että ”[…] Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyi useita strategisia ja operatiivisia toimia, joiden tuloksena toiminnan elinkelpoisuuden ja siten myös yrityksen maksuvalmiuden odotettiin paranevan huomattavasti. Hyväksytyn rakenneuudistussuunnitelman mukaan maksuvalmiuden indikaattorien oli tarkoitus parantua vaiheittain vuodesta 2003 alkaen”.

(33)

Liiketoimintasuunnitelmassa kuvattu rakenneuudistus, jonka toteuttamiseen tarvittiin lisävaroja, sisältää investointeja ([150–220] miljoonaa zlotya, josta 53 miljoonaa zlotya suunniteltua aiemmin toteutettaviin investointeihin), työvoiman uudelleenjärjestelyjä (4,03 miljoonaa zlotya), eräiden julkisten velkojen mitätöinnin (21,5 miljoonaa zlotya), rahoitusrakenteen osittaisen uudelleenjärjestelyn (81,5 miljoonaa zlotya) ja lainan rahoituskustannukset (27,1 miljoonaa zlotya), yhteensä 324,63 miljoonaa zlotya.

(34)

Rakenneuudistus oli tarkoitus rahoittaa pääasiassa valtiontakauksen avulla saatavalla lainalla, jonka oli määrä kattaa omaisuuserien uudelleenjärjestelyn viivästymisestä aiheutunut rahoitustarve. Jotta yritys voisi toteuttaa rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyn ja investointeja vuosina 2002 ja 2003 ja mahdollisesti jälleen vuonna 2004, se sai valtion takaaman tilapäisluoton. Rakenneuudistus oli tämän vuoksi selkeästi sidottu tiettyyn aikatauluun.

(35)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa ei kuitenkaan mainita, että omaisuuden uudelleenjärjestely liittyisi rakenneuudistuksen kustannuksiin. Kyseessä oli pikemminkin meneillään oleva toimenpide, jota toteutettiin erillään valtiontuen avulla toteutettavasta rakenneuudistuksesta ja jota varten ei selvästikään tarvittu valtiolta lisärahoitusta. Myös eräät toimenpiteet, jotka eivät välittömästi liittyneet elinkelpoisuuden palauttamiseen, kuten ympäristönsuojelutoimet, rahoitettiin omaisuuden uudelleenjärjestelyn avulla, minkä vuoksi ne eivät liittyneet rakenneuudistukseen, mitä Puolan viranomaiset ovat korostaneet.

(36)

Itse asiassa omaisuuden uudelleenjärjestely mainitaan ainoastaan siksi, että sen avulla oli tarkoitus saada varoja sellaisten omaisuuserien myynnistä, jotka eivät liittyneet tuotantoon. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan mainita myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua.

(37)

Kansallisessa rakenneuudistusohjelmassa (KRO) hyväksytystä 322 miljoonan zlotyn tuesta (nettoavustusekvivalentti) AHW sai Puolan viranomaisten toimittaman taulukon perusteella tukea seuraavasti:

Taulukko 2

Vuosina 2002 ja 2003 hyväksytty ja yritykselle maksettu tuki (14)

(38)

Tukea myönnettiin kolmeen eri tarkoitukseen:

(39)

HLW sai valtion takaaman lainan Bank Pekao S.A. -nimiseltä pankilta HLW:n ja pankin välillä 10 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn sopimuksen mukaisesti. Lainasopimuksen mukaan laina oli tarkoitus maksaa takaisin viisi vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen eli 10 päivään joulukuuta 2008 mennessä.

(40)

AHW haki takausta elokuussa 2003. Takaus myönnettiin 31 päivänä joulukuuta 2003 tehdyllä valtioneuvoston päätöksellä. Sen nimellisarvo oli 46,3 miljoonaa euroa. Korkojen ja muiden kustannusten kanssa kokonaismääräksi tulee 58,3 miljoonaa euroa. Valtioneuvoston päätöksessä vahvistetaan, että HLW tarvitsee tukea ensisijaisesti kuumavalssaamoon tehtävien investointien rahoittamiseen sekä myynti- ja takaisinvuokraussopimukseen liittyvän omaisuuden hankkimiseen ja määrätään, että tuki on käytettävä tähän tarkoitukseen. Tuki jakautuu seuraaviin osiin:

(41)

Kaiken kaikkiaan yritys vakuuttaa maksaneensa korkoja yhteensä 1 132 788,34 euroa useammassa erässä. Tämän vuoksi katsotaan, että 30 päivänä joulukuuta 2004 maksettu ensimmäinen erä on kirjattava vastaaviin käytettyihin lainaosuuksiin, kun taas sen jälkeen maksetut korkoerät voidaan kohdentaa kokonaismääriin. Puolan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että korot voidaan jaotella seuraaviin maksueriin:

Taulukko 3

Maksetut korot

(42)

Lisäksi AHW:lle aiheutui takauksen kattamasta lainasta seuraavat kustannukset:

(43)

HLW:n lainahakemuksen mukaan lainamäärän supistaminen vuodesta 2003 alkaen (vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa vahvistettuun määrään nähden) tapahtui HLW:n omasta aloitteesta, koska laina oli jo neuvoteltu. HLW kuitenkin varasi itselleen mahdollisuuden pyytää myös jäljelle jäävä tuki 75 miljoonan zlotyn enimmäismäärään asti, mutta se ei missään vaiheessa käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen.

(44)

Kukaan ei kiistä sitä, että vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelma on pantu täytäntöön vain osaksi. Vuosina 2002–2004 HLW käytti rakenneuudistukseen ainoastaan 58,7 miljoonaa zlotya. Vuosina 2002–2004 toteutettaviin kuumavalssaamon modernisointia koskeviin investointeihin oli varattu yhteensä […] miljoonaa zlotya, mutta tästä määrästä käytettiin vain [noin 25 prosenttia taulukossa 1 mainitusta investointien kokonaismäärästä] miljoonaa zlotya. Investoinnit liittyivät kuitenkin vain keskivalssaamon modernisointiin. Mitään valannevalssaamon uuneihin tai karkeavalssaamoon liittyviä investointeja ei toteutettu. Sen sijaan […] miljoonan zlotyn määrästä noin 0,5 miljoonaa investoitiin terästehtaaseen, ja muihin yleisinvestointeihin käytettiin […] miljoonaa zlotya (ks. vuodet 2002, 2003 ja 2004 jäljempänä taulukossa 4).

(45)

Komissio ei ole saanut tietoja siitä, onko rahoitusrakenteen uudelleenjärjestely toteutettu. Vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelmasta kuitenkin käy ilmi, että HLW:n velat olivat 30 päivänä kesäkuuta 2005 lähes yhtä suuret kuin vuoden 2001 lopussa (ks. vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelman 18 kohta). Lisäksi HLW:n liiketoiminnan tulos oli positiivinen jo vuonna 2004. Tällä perusteella komissio olettaa, että yritys on toteuttanut suunnittelemansa rahoitusrakenteen lyhyen aikavälin uudelleenjärjestelyn.

(46)

Riippumattoman asiantuntijan laatimissa seurantakertomuksissa vahvistetaan, että HLW ei ollut kannattava vuonna 2004 eikä vuoden 2005 lopussa. Sen sijaan AHW oli kannattava rakenneuudistuskauden päättyessä (vuoden 2006 lopussa).

(47)

Kukaan ei kiistä sitä, että yrityksen kannattavuus vuoden 2006 lopussa johtuu useista eri tekijöistä. Valssaamon osittaisen modernisoinnin ohella nämä tekijät liittyvät ennen muuta terästeollisuuden erinomaiseen markkinatilanteeseen, joka lisäksi yrityksen liikevaihtoa. Lisäksi HLW:n maksuvalmiusongelmat katosivat, kun sen otti haltuunsa voimakas sijoittaja, Arcelor. Yritys ei kuitenkaan pystynyt perustelemaan yleistä väitettään, jonka mukaan sen kannattavuuden palautuminen johtui tosiasiallisesti siitä, että takaus käytettiin jälleenrahoitustarkoituksiin.

(48)

Vuonna 2005 investointistrategia muuttui merkittävästi omistajanvaihdoksen myötä. Vanhan kuumavalssaamon modernisoinnin sijaan AHW suunnittelee nyt uuden valssaamon rakentamista, niin että yritys voisi tuottaa rakennusalalla käytettäviä pitkiä tuotteita. Valssaamossa käytettäisiin raaka-aineena hiiliteräksestä valmistettuja, poikkileikkaukseltaan neliönmuotoisia 160 mm:n teelmiä, joista valmistetaan raudoitteita, pyörö- ja lattatankoja, kevyitä ja neliöprofiileja sekä erilaisia poikkileikkausmuotoja. Puolan viranomaisten mukaan muutos liittyy rakennusalan merkittävään kasvuun, jonka arvioidaan jatkuvan Varsovan ympäristössä vielä useita vuosia. Koska AHW sijaitsee lähellä Varsovaa, muutos voi tuoda sille edelläkävijän aseman markkinoilla.

(49)

Uuden valssaamon on määrä olla täysin toimintavalmis vuonna 2008. Se korvaa silloin nykyisen kuumavalssaamon, jonka modernisointiin on käytetty jo [noin 25 prosenttia taulukossa 1 mainittujen investointien kokonaismäärästä] miljoonaa zlotya. Investointiohjelman kokonaiskustannukset esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 4

Vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelmaan sisältyvän uuden investointiohjelman kustannukset

(50)

Investointien kokonaiskustannukset ovat nyt [noin 140 prosenttia taulukossa 1 mainittujen investointien kokonaismäärästä] miljoonaa zlotya, mistä kuumavalssaamoon on kohdennettu [noin 120 prosenttia taulukossa 1 mainittujen investointien kokonaismäärästä] miljoonaa zlotya, eli […] miljoonaa zlotya enemmän kuin tähän investointiin oli alun perin tarkoitus käyttää. Näihin kustannuksiin sisältyy kuitenkin jo keskivalssaamoon tehty […] miljoonan zlotyn investointi. Kun tämä vähennetään […] miljoonan zlotyn määrästä, uuden valssaamon kustannukset olisivat [alle 200] miljoonaa zlotya.

(51)

AHW:n tuotantokapasiteetin muutokset esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 5

Vuotuinen enimmäiskapasiteetti (tuhatta tonnia)

(52)

Kun uusi valssaamo alkaa toimia täydellä teholla vuonna 2008, vanha valssaamo suljetaan. Ennen vuotta 2007 yrityksen kokonaistuotanto ei missään vaiheessa ylittänyt […] tonnin enimmäiskapasiteettia. Tämän vuoksi investointiohjelman muutos supistaa tuotantokapasiteettia edelleen […] tonnilla.

(53)

Joulukuun 6 päivänä 2006 päivätyssä kirjeessään komissio totesi, että AHW:n rakenneuudistussuunnitelmaa ei ollut pantu täytäntöön. Se ilmoitti aikovansa selvittää, olisiko tämän vuoksi katsottava, että rakenneuudistukseen myönnettyä tukea on käytetty väärin. Komissio mainitsi erityisesti, että huomattava osuus tuesta oli käytetty väärin.

(54)

Lisäksi komissio suhtautui epäilevästi siihen, voiko se hyväksyä päivitetyn liiketoimintasuunnitelman pöytäkirjassa nro 8 olevan 10 kohdan mukaisesti, kun otetaan huomioon, että siinä käsitellään uusia investointeja, jotka voivat kyllä olla yrityksen kannalta hyödyllisiä, mutta eivät välttämättömiä sen rakenneuudistuksen toteuttamista varten.

(55)

Puolan viranomaisten mukaan AHW on käyttänyt valtiontakauksen sen myöntämisedellytysten mukaisesti. Ne selittävät, että

(56)

Lisäksi Puolan viranomaiset väittävät, että myynti- ja takaisinvuokraustoimenpide myös paransi yrityksen elinkelpoisuutta, mutta eivät perustele tätä.

(57)

Puolan viranomaiset vahvistavat, että tuen myöntämisaikataululla oli ratkaiseva merkitys. Itse asiassa ne väittävät, että ”yritys tarvitsi valtiontukea ainoastaan vuosina 2003 ja 2004”, jolloin rahoitusvaje oli selkeästi todettavissa. (17)

(58)

Puolan viranomaiset toistavat, että AHW on maksanut tuen takaisin. Valtiontakauksen oli tarkoitus vain täydentää lainan muita vakuuksia. Tosiasiallisesti pankeille on myönnetty vakuuksia tonttimaahan ja koko käyttöomaisuuteen liittyvän pantin sekä seitsemän vekselin muodossa. Lisäksi Puolan viranomaiset ovat toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja HLW:n tuolloin käyttämistä muista rahoitusvälineistä. Ne väittävät tämän perusteella, että HLW olisi pystynyt saamaan rahoitusta markkinoilta myös ilman valtiontakausta.

(59)

Puolan viranomaiset muistuttavat, että Arcelor ei olisi ostanut HLW:tä, ellei se olisi ollut varma siitä, että yrityksellä ”oli oikeus saada valtiontukea, joka sille lopulta myönnettiin”.

(60)

Puolan viranomaiset korostavat, että muutetussa liiketoimintasuunnitelmassa esitetty investointiohjelma on alkuperäistä laajempi ja että kaikki investointipäätökset oli tehty peruuttamattomasti ennen vuoden 2006 loppua (eli ennen rakenneuudistuskauden päättymistä). Tämän perusteella Puolan viranomaiset katsovat, että tukea ei ole käytetty väärin ja että muutettu liiketoimintasuunnitelma on katsottava yhteisön suuntaviivojen mukaiseksi.

(61)

Puolan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelmassa mainittua investointia eli keskivalssaamon uusimista suunniteltiin jo vuonna 1997. Yrityksen kassavirta vuosina 1997–2003 ei kuitenkaan riittänyt sen rahoittamiseen. Vasta kun Arcelor otti yrityksen haltuunsa, se sai riittävästi varoja tämän investoinnin toteuttamiseen. (18) Lisäksi Puolan viranomaiset väittävät, että tuotevalikoima oli määritelty vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa hyvin yleisellä tasolla ja että se ei ollut paras mahdollinen, kun otetaan huomioon kysynnän rakenteen muutokset Puolan markkinoilla; muutokset edellyttivät tuotevalikoiman mukauttamista.

(62)

Puolan viranomaisten mukaan vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelman muutokset eivät vaikuta kielteisesti pöytäkirjan nro 8 vaatimusten täyttämiseen. Uusi rakenneuudistussuunnitelma on välttämätön, jotta yritys voi saavuttaa ”pysyvän elinkelpoisuuden”. Yrityksen nykyinen elinkelpoisuus rakenneuudistuskauden päättyessä johtui ainoastaan suotuisasta markkinatilanteesta sekä hintojen, tulojen ja kustannusten rakenteesta. Tämän vuoksi katsotaan, että valannevalssaus ei voi taata yrityksen kilpailukykyä pitkällä aikavälillä, vaan se on korvattava uudenaikaisella jatkuvavalumenetelmällä.

(63)

Puolan viranomaiset ehdottavat, että jos yrityksen saama tuki katsotaan toimintatueksi, sen vaikutukset olisi katsottava kumotuiksi vastasuoritteiden avulla, koska yritys on edelleen supistanut tuotantokapasiteettiaan muutetun strategian nojalla. Puolan viranomaiset vahvistavat myös, että omaisuuden uudelleenjärjestelyn viivästymisen vuoksi HLW ei ole toteuttanut kaikkia investointeja.

(64)

Puolan viranomaiset ovat myös toimittaneet komissiolle tiedot johdanto-osan 41 kappaleessa mainituista lainan koroista sekä 42 kappaleessa mainituista muista lainaan ja takaukseen liittyvistä kustannuksista.

(65)

Tuensaaja on toimittanut menettelyn aloittamista koskevia huomautuksia, minkä jälkeen sille on annettu tiedoksi komission ja Puolan viranomaisten välinen tietojenvaihto.

(66)

AHW:n mukaan suuri osa tuesta käytettiin vuokrattujen omaisuuserien takaisinostoon, jotta rahoituskustannuksia voitaisiin alentaa. Koska investoinnit liittyivät vuokrattuun omaisuuteen, takaisinoston voidaan katsoa liittyvän rakenneuudistukseen.

(67)

Tuensaaja väittää myös, että koska takaus myönnettiin ennen Puolan liittymistä Euroopan unioniin (valtioneuvoston päätös on tehty joulukuussa 2003), tuen tarkoituksen määrittäminen oli Puolan hallituksen tehtävä. Tämän vuoksi yritys katsoo, että se on käyttänyt tuen tarkoin sen myöntämispäätöksessä asetettujen edellytysten mukaisesti.

(68)

AHW toistaa, että uuden liiketoimintasuunnitelman tarkoituksena on saavuttaa aiemman suunnitelman tavoitteet ja että strategian muuttaminen on välttämätöntä, jotta voidaan taata yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus.

(69)

Pöytäkirjassa nro 8 olevassa 1 kohdassa määrätään, että ”sen estämättä, mitä EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklassa määrätään, Puolan myöntämää Puolan terästeollisuuden tiettyjen osien rakenneuudistukseen tarkoitettua valtiontukea pidetään yhteismarkkinoille soveltuvana”, jos muun muassa kyseisessä pöytäkirjassa mainitut edellytykset täyttyvät.

(70)

Neuvosto pidensi ajanjaksoa, jonka aikana Puola voi poikkeuksellisesti myöntää valtiontukea terästeollisuuden rakenneuudistukseen Eurooppa-sopimuksen mukaisesti, Puolan EU:hun liittymiseen asti. Tämä järjestely tunnustetaan pöytäkirjassa nro 8 osaksi Puolan liittymissopimusta. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi pöytäkirjassa määritellään aikataulu, joka käsittää tietyn ajanjakson ennen liittymistä ja sen jälkeen. Tarkemmin sanottuna Puola voi pöytäkirjan nro 8 nojalla myöntää rajoitetun määrän valtiontukea rakenneuudistukseen vuosina 1997–2003, mutta muuta valtiontukea Puolan terästeollisuuden rakenneuudistukseen ei saa myöntää vuosina 1997–2006. Tässä suhteessa pöytäkirja nro 8 eroaa selkeästi muista liittymissopimuksen määräyksistä, esimerkiksi liitteessä IV tarkoitetusta siirtymäkauden järjestelystä (”voimassa oleva tuki”), joka koskee ainoastaan ennen liittymistä myönnettyä valtiontukea siltä osin kuin sitä ”sovelletaan edelleen” liittymisen jälkeen. Pöytäkirjaa nro 8 voidaan näin ollen pitää erityislakina (lex specialis), joka ohittaa muut liittymisasiakirjan määräykset niiden asioiden osalta, joista siinä määrätään. (19)

(71)

Perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaa ei normaalisti sovellettaisi tukeen, joka on myönnetty ennen liittymistä ja jota ei sovelleta enää liittymisen jälkeen, mutta pöytäkirjan nro 8 määräyksillä perustamissopimuksen mukainen valtiontuen valvonta laajennetaan koskemaan kaikkea valtiontukea, joka on myönnetty Puolan terästeollisuuden rakenneuudistusta varten vuosina 1997–2006.

(72)

Perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen päätös voidaan tehdä sen jälkeen kun Puola on liittynyt Euroopan unioniin. Koska pöytäkirjassa nro 8 ei ole asiaa koskevia erityismääräyksiä, sovelletaan tavanomaisia sääntöjä ja periaatteita. Tämän vuoksi sovelletaan myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 659/1999 (20), jäljempänä ’menettelyasetus’.

(73)

Pöytäkirjassa nro 8 olevassa 18 kohdassa annetaan komissiolle valtuudet ”toteuttaa aiheelliset toimet, joilla vaaditaan asianomaisia yhtiöitä maksamaan takaisin tuet, jotka on myönnetty tässä pöytäkirjassa vahvistettuja edellytyksiä rikkoen”, jos seurannassa osoittautuu a alakohdan mukaisesti, että ”tässä pöytäkirjassa esitetyt siirtymäjärjestelyjä koskevat edellytykset eivät ole täyttyneet”.

(74)

Muodollisen menettelyn yhteydessä komissio on todennut, että Puolan viranomaiset eivät ole kyenneet poistamaan komission epäilyksiä, jotka koskivat rakenneuudistustuen väärinkäyttöä. Komission näkemyksen mukaan yritys ei ole pannut rakenneuudistussuunnitelmaansa täytäntöön asianmukaisella tavalla eli siten kuin pöytäkirjassa nro 8 olevan 9 kohdan a ja h alakohdassa selkeästi määrätään. Komissio huomauttaa, että yritykselle myönnetyistä varoista (noin 34 miljoonaa euroa) vain pieni osa on käytetty vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman mukaisesti investointien rahoittamiseen, kun taas jäljelle jäävä osuus eli 31,2 miljoonaa euroa on käytetty muihin kuin suunnitelmassa mainittuihin tarkoituksiin.

(75)

Tätä varten komissio ensin tutki, millaisia toimenpiteitä alkuperäiseen liiketoimintasuunnitelmaan sisältyi. Seuraavaksi se tarkisti, olivatko jotkin yrityksen toteuttamat toimenpiteet yhteismarkkinoille soveltumattomia, ja selvitti, millaiset olivat väärinkäytetyn ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen vaikutukset yleisen ohjelman puitteissa. Vasta sen jälkeen komissio selvitti tuen määrän. Sitä, voiko uusi liiketoimintasuunnitelma muuttaa tätä päätelmää, käsitellään seuraavassa luvussa (3).

(76)

Komissio selvittää ensin vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman soveltamisalan sekä sen, sisältyikö siihen tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksu, johon valtaosa rakenneuudistustuesta käytettiin.

(77)

Kuten edellä johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan, rakenneuudistussuunnitelman päätarkoituksena oli varmistaa, että tietyt HLW:n elinkelpoisuuden palauttamisen kannalta välttämättömät toimet voitiin toteuttaa aikataulun mukaisesti. Nämä toimet liittyivät lähinnä investointeihin ja rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyyn. Suunnitelman ensisijaisena tavoitteena oli yrityksen rakenneuudistuksen toteuttaminen vuosina 2002 ja 2003.

(78)

Ensinnäkin vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa ilmoitettiin, että HLW toteuttaa [150–220] miljoonan zlotyn investoinnit. Sekä tuensaaja että Puolan viranomaiset näyttävät kuitenkin olevan sitä mieltä, että tuotanto-omaisuuden hankintaa voitaisiin pitää investointiohjelman osana. Puolan viranomaisten mukaan investoinnit on kuvattu hyvin yleisiksi toimiksi, joita ei eritellä sen tarkemmin. Lisäksi tuensaaja väittää, että hankinta oli rakenneuudistuksen kannalta välttämätön, ”koska tehdas ei olisi voinut toimia rakenneuudistuskauden aikana ilman kyseisiä laitteita”.

(79)

Komissio ei voi hyväksyä näitä väitteitä. Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.4 kohdassa määritellään selkeästi investointien kustannukset (vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman taulukko 21, sama kuin johdanto-osan 18 kappaleen taulukko 1), sisältö (vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman taulukko 22) ja aikataulu (vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman taulukko 23). Suunnitelmassa ei mainita lainkaan tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua. Tämä itse asiassa korostaa sitä, että Puolan viranomaiset, samoin kuin tuensaaja, eivät ole pystyneet perustelemaan myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua vakuuttavasti. Muussa tapauksessa se olisi mainittu suunnitelmassa.

(80)

Toiseksi vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa mainitaan rajoitettu rahoitusrakenteen uudelleenjärjestely. Myöhemmin toimitettujen tietojen yhteydessä Puolan viranomaiset toteavat, että tuotanto-omaisuuden takaisinostoa koskeva määrä on katsottava osaksi rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyä. (21) Viranomaisten mukaan rahoitusrakenteen uudelleenjärjestely käsitti myös toteutuneet 150 miljoonan zlotyn tappiot ja 513 miljoonan zlotyn velkojen takaisinmaksuaikataulun muuttamisen, jolloin rakenneuudistuksen kokonaiskustannukset ovat noin 858 miljoonaa zlotya.

(81)

Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että 150 miljoonan zlotyn toteutuneet tappiot ja 513 miljoonan zlotyn velkojen takaisinmaksuaikataulun muuttaminen katsottaisiin rakenneuudistuksen kustannuksiksi. Kuten johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, komissio ei kiistä sitä, että vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.7 kohdan mukaan ”yritys aikoo toteuttaa 513 miljoonan zlotyn velkojen uudelleenjärjestelyn”. Suunnitelmassa ei kuitenkaan mainita, että tämä on välttämätön osa rakenneuudistusta. Rakenneuudistukseen kuuluviksi toimiksi määritellään suunnitelman 3.2 kohdassa tosiasiallisesti ainoastaan ”lyhytaikaisten velkojen takaisinmaksu ja muun kuin tuotannossa tarvittavan tarpeettoman omaisuuden myynti”.

(82)

Erilaisia tappioita ei myöskään yleensä katsota rakenneuudistuksen kustannuksiksi, kuten Puolan viranomaiset väittävät. Taseeseen merkityt velat eivät välttämättä ole rakenneuudistuksen kustannuksia, koska velat ovat osa tavanomaista taloudellista toimintaa. On totta, että liialliset velat voivat aiheuttaa vaikeuksia, mutta siinä tapauksessa rakenneuudistuksen on sisällettävä velkoja koskevia erityistoimenpiteitä, kuten lisärahoituksen hankkiminen, lainat tai sopimukset velkojen takaisinmaksun lykkäämisestä. Liiketoimintasuunnitelmassa ei kuitenkaan mainita mitään tällaisia toimia rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyn yhteydessä (4.7 kohta, viides kappale).

(83)

Itse asiassa vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.7 kohdassa vahvistetaan, että rakenneuudistuksen rahoittamiseen tarvittiin ainoastaan 363 miljoonaa zlotya, mikä on vähemmän kuin yrityksen nykyisten velkojen kokonaismäärä, 513 miljoonaa zlotya. Lisäksi suunnitelman 4.7 kohdassa mainittu 60 miljoonan zlotyn määrä näyttäisi koskevan tulevaa käyttöpääomaa. Tämän perusteella rakenneuudistukseen oli varattu enintään 300 miljoonaa zlotya (ks. edellä johdanto-osan 30 kappale).

(84)

Edellä mainittujen 300 miljoonan zlotyn käyttöä selostetaan vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.12.1 kohdassa, joka koskee suunnitelman kustannuksia ja rahoituslähteitä. Sen mukaan yritys tarvitsee vuosina 2002–2003 varoja 219 miljoonaa zlotya. Kun otetaan huomioon, että kyseisen määrän piti kattaa myös investoinnit, kuten edellä johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyyn oli käytettävissä ainoastaan […] miljoonaa zlotya.

(85)

Sitä paitsi 81,5 miljoonaa zlotya ei olisi riittänyt kattamaan edes myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua. Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 3.2 kohdassa todetaan, että rahoitusrakenteen uudelleenjärjestely koskee ainoastaan lyhytaikaisia velkoja. Tämän perusteella suunnitelmassa esitetty rahoitusrakenteen uudelleenjärjestely rajoittui 81,5 miljoonaan zlotyyn, mutta se ei sisältänyt myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua. Sopimus on selvästi pitkäaikainen velka, koska sen takaisinmaksun oli määrä tapahtua vuoteen 2010 mennessä. Tämän vuoksi myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua ei voida myöskään pitää rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyyn kuuluvana toimena, johon olisi pitänyt myöntää tukea.

(86)

Puolan viranomaiset näyttäisivät hyväksyvän sen, että myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksu ei ollut osa omaisuuden uudelleenjärjestelyä, koska ne eivät esitä tällaista väitettä. Viranomaiset viittaavat kuitenkin epäsuorasti omaisuuden uudelleenjärjestelyyn sitä koskevassa osassa: ”myynnin kasvun ansiosta Huta LW pystyi maksamaan takaisin osan veloistaan ja säilyttämään maksuvalmiutensa” (4 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyn kirjeen 64 kohta).

(87)

Puolan viranomaiset eivät kuitenkaan ole huomanneet, että missään ei mainita, että takaisinmaksuaikataulun muutoksen on tarkoitus koskea kaikkia myynti- ja takaisinvuokraussopimukseen liittyviä velkoja. Sen sijaan suunnitelmassa mainitaan useampaan kertaan, että aikataulun muutos koskee ainoastaan muuta kuin tuotannossa tarvittavaa omaisuutta. Tämä mainitaan kahdesti samassa luvussa, josta on peräisin edellä oleva Puolan viranomaisten käyttämä lainaus. Itse asiassa siinä todetaan selkeästi, että tietyt myynti- ja takaisinvuokraussopimukseen liittyvät velat sisältyvät omaisuuden uudelleenjärjestelyyn eli muuta kuin tuotannossa käytettävää omaisuutta koskevaan uudelleenjärjestelyyn (ks. vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.12.1 kohta). Sama koskee niin sanottuja ”100 hehtaarin” ja ”88 hehtaarin” suunnitelmia. Omaisuuden uudelleenjärjestelyn tarkoituksena on vapauttaa käteisvaroja investointien toteuttamiseen ja vähentää samalla velkojen rahoituskustannuksia. Suunnitelmassa ei kuitenkaan mainita, että rahoituskustannusten vähentämiseksi koko myynti- ja takaisinvuokraussopimus on maksettava takaisin etuajassa. Sen sijaan omaisuuden uudelleenjärjestelyn tavoitteena on rahoituskustannusten ”vähentäminen” eikä niiden poistaminen kokonaan.

(88)

Lopuksi, kun otetaan huomioon HLW:n taloudelliset rajoitukset, komissio ei näe perusteita sille, että HLW pyrki ostamaan omaa tuotanto-omaisuutta, kun takaisinmaksu oli määrä suorittaa vasta myöhemmin. Missään vaiheessa ei mainita sitä, että vuokraussopimus olisi haitaksi rakenneuudistuksessa. Tätä ei tue etenkään vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman 4.12 kohta, koska siinä ainoastaan todetaan, että oman omaisuuden myynnin ansiosta HLW pystyy alentamaan vuokraussopimuksesta aiheutuvia kustannuksia (kyseinen omaisuus oli aiemmin määritelty muuksi kuin tuotantoon liittyväksi omaisuudeksi). Tämä on loogista, kun otetaan huomioon, että omaisuus oli tarkoitus myydä, jotta näin saaduilla varoilla voitiin maksaa takaisin laina (osa siitä) ja siten vapauttaa HLW lainakorkojen maksusta. Tämä ei kuitenkaan liity tuotanto-omaisuuden takaisinostoon, mistä ei tulisi yritykselle käteisvaroja, koska omaisuus jäisi sen haltuun.

(89)

Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa ei tämän perusteella mainittu tuotanto-omaisuuden takaisinostoa. HLW siis käytti tuen tarkoitukseen, jota ei mainita tuen myöntämisen perustana olevassa rakenneuudistussuunnitelmassa. Tuki on tämän vuoksi käytetty kansallisen rakenneuudistusohjelman ja myöntämispäätöksen eli pöytäkirjan nro 8 määräysten vastaisesti. Menettelyasetuksen 1 artiklan g alakohdan mukaan tällaista toimintaa voidaan pitää tuen väärinkäyttönä, koska sillä tarkoitetaan tuen käyttöä valtiontuen myöntämispäätöksen vastaisesti. (22)

(90)

Sen jälkeen kun on todettu, että yritykselle myönnettyä tukea ei ole käytetty suunnitelman mukaisella tavalla, on osoitettava, että väärin käytetty tuki ei myöskään sovellu yhteismarkkinoille.

(91)

Tämä on selvää jo muodollisten perusteiden nojalla, kun otetaan huomioon, että yritys ei käyttänyt tukea liiketoimintasuunnitelman mukaisesti, vaikka se oli pöytäkirjan nro 8 nojalla velvollinen käyttämään tuen asianmukaisella tavalla. Toiseksi kaikki liiketoimintasuunnitelman, kansallisen rakenneuudistusohjelman ja pöytäkirjan nro 8 määräysten vastaisesti myönnetty tuki on yhteismarkkinoille soveltumatonta pöytäkirjassa nro 8 olevan 18 kohdan nojalla.

(92)

Lisäksi komissio katsoo, ettei se olisi voinut todeta tuen tosiasiallista käyttöä yhteismarkkinoille soveltuvaksi, vaikka AHW:n elinkelpoisuus palautuikin. Tätä varten komissio haluaa ilmoittaa, että vaikka tuensaaja epäilee nykyisen elinkelpoisuutensa riittävyyttä, on todettava, että tuensaajan tulkinta elinkelpoisuudesta poikkeaa pöytäkirjan nro 8 liitteessä 3 esitetystä elinkelpoisuuden määritelmästä. Määritelmä vahvistetaan pöytäkirjassa nro 8 ja molemmat sopimuspuolet ovat sen hyväksyneet, eikä tuensaaja voi sitä myöhemmin muuttaa takautuvasti.

(93)

Komissio toistaa kuitenkin, että ensinnäkään tukea ei voida katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi pelkästään sillä perusteella, että HLW:n elinkelpoisuus palautui vuonna 2006. Pelkkä elinkelpoisuuden palautuminen ei ole riittävä peruste todeta, että rakenneuudistus soveltuu yhteismarkkinoille. Sen lisäksi on varmistettava, että elinkelpoisuus on palautunut mahdollisimman vähäisen valtiontuen avulla, että tämä valtiontuki on ollut välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamista varten ja että sen vastapainoksi on toteutettu vastasuoritteita. Komissio muistuttaa, että nämä edellytykset mainitaan Eurooppa-sopimuksen 8 artiklan 4 kohdassa, johon viitataan myös pöytäkirjassa nro 8 olevassa 1 kohdassa. Etenkin se, että valtiontuen määrä on rajoitettava välttämättömään vähimmäismäärään, osoittaa, että tukea ei saa käyttää investointien eikä sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, jotka eivät ole rakenneuudistuksen kannalta olennaisen tärkeitä (23).

(94)

Toiseksi komissio muistuttaa, että rakenneuudistussuunnitelman ennakkoarvioinnin on osoitettava, että yrityksen elinkelpoisuus on mahdollista palauttaa rakenneuudistukseen liittyvien toimien ja niiden rahoittamiseen osoitettujen varojen avulla. Vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa itse asiassa korostettiin erityisesti investointien toteuttamista ja niiden aikaistamista valtiontuen avulla. Suunnitelmassa todetaan ensinnäkin, että investointeja oli määrä aikaistaa vuoteen 2003 tilapäisluoton avulla. Tämän jälkeen todetaan, että omaisuuden uudelleenjärjestely oli määrä toteuttaa vuosina 2004–2005, mikä oli aivan liian myöhäinen ajankohta investointiohjelman toteuttamiselle. Tätä varten tarvittiin laina rahoitustarpeen kattamiseen. Rakenneuudistussuunnitelman esipuheessa toistetaan, että ”rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano aikataulun mukaisesti ja yrityksen toiminnan jatkaminen edellyttävät ehdottomasti lisää tilapäisluottoa”. Yhteenvetona voidaan todeta, että tilapäisluotto oli välttämätön, jotta investoinnit voitiin toteuttaa aikataulun mukaisesti.

(95)

Se, että HLW päätti maksaa tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisin eikä toteuttanut investointeja aikataulun mukaisesti, osoittaa (ennakkoarvion perusteella), että HLW vaikeutti toiminnallaan mahdollisuuksiaan palauttaa yrityksen elinkelpoisuus. Itse asiassa Puolan viranomaiset eivät ole esittäneet mitään syytä, jonka vuoksi tilanteen olisi pitänyt muuttua elokuussa 2003, jolloin HLW haki valtiontakausta, kun otetaan huomioon, että liiketoimintasuunnitelmaa oli muutettu viimeksi maaliskuussa 2003 eli vain viisi kuukautta aiemmin. Tällainen tuen käyttö ei siis liittynyt rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoon vaan pikemminkin haittasi sitä, kun otetaan huomioon, että investoinnit oli sidottu aikatauluun. Ennakkoarvion mukaan yritys itse asiassa selvästi vaaransi elinkelpoisuutensa, vaikka onnistuikin myöhemmin palauttamaan sen.

(96)

On totta, että varoja oli niukasti, ja valtiontuen käyttäminen rakenneuudistussuunnitelman vastaisesti saattaakin merkitä sitä, että rakenneuudistussuunnitelma olisi voitu rahoittaa muilla varoilla, jotka alun perin oli tarkoitus käyttää muihin tarkoituksiin, joihin valtiontuki nyt käytettiin. Tällaista argumentointia ei kuitenkaan voida hyväksyä silloin kun kyseessä on rakenneuudistussuunnitelma, jonka perusteella yrityksen varoja oli tarkoitus käyttää sen toiminnan uudelleen suuntaamiseen, ja yrityksen taloudellisten vaikeuksien perusteella sillä ei pitäisi olla varoja käytettävissä muihin kuin suunnitelmassa mainittuihin tarkoituksiin. Koska valtiontakauksen avulla saadut lainavarat käytettiin tuotanto-omaisuuteen liittyvien velkojen takaisinmaksuun, muita rakenneuudistustoimia ja erityisesti edellä mainittujen investointien toteuttamista aikataulun mukaisesti on täytynyt rajoittaa.

(97)

Komissio ei myöskään ymmärrä sitä Puolan viranomaisten ja tuensaajan esittämää väitettä, että yrityksen taloudellinen asema oli vuonna 2003 niin vaikea, ettei se pystynyt toteuttamaan mitään investointeja. Komissio ei ymmärrä, miksi yrityksen pitäisi tuollaisessa tilanteessa maksaa takaisin pitkäaikaisia velkoja sen sijaan, että se toteuttaisi muita toimia, jotka on katsottu elinkelpoisuuden palauttamisen kannalta välttämättömiksi.

(98)

Ei myöskään ole olennaista, että yritys ehdottaa vuonna 2004 toteuttamatta jääneiden investointien toteuttamista nyt, koska näiden investointien täytäntöönpano liittyi määrättyyn aikatauluun, mikä katsottiin ainoaksi keinoksi palauttaa yrityksen elinkelpoisuus vuoden 2006 loppuun mennessä. Investointien laiminlyönti on lopullinen eikä sitä voida muuttaa liiketoimintasuunnitelmaa muuttamalla. Tähän ei vaikuta se, että lisäinvestoinnit mainitaan vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelmassa, koska niillä ei voida korjata varojen väärinkäyttöä.

(99)

Kolmanneksi, vaikka HLW olisi elokuussa 2003 katsonut, että investoinnit eivät enää olleet välttämättömiä elinkelpoisuuden palauttamiseksi, tämä merkitsisi sitä, että HLW ilmoitti vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa rakenneuudistuksen kustannukset liian suurina ja että sen saama tuki ei ollut tarpeen rakenneuudistuksen toteuttamista varten. Komissio katsoo kuitenkin, että on erittäin epätodennäköistä, että yritys olisi muuttanut suunnitelmiaan vain viisi kuukautta sen jälkeen kun vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelma oli hyväksytty (maaliskuussa 2003), kun se elokuussa 2003 haki valtiontakausta ilmoittaen, että laina käytettäisiin valtaosaksi tuotanto-omaisuuteen liittyvien velkojen takaisinmaksuun. Tällaisen väitteen perustelemiseksi yrityksen olisi ainakin pitänyt ilmoittaa asiasta komissiolle hyvissä ajoin, mitä se ei tehnyt.

(100)

Vaikka investoinnit eivät olisikaan olleet välttämättömiä, varojen käyttöä tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksuun ei olisi voitu pitää rakenneuudistuksen kustannuksina. Tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksun rahoitus järjestettiin ja se olisi voitu hoitaa rakenneuudistuskauden päätyttyä. Saattaa olla, että tästä aiheutui rahoituskustannuksia, mutta ne oli selvästi otettu huomioon vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman talousennusteissa. Koska kyseisiä omaisuuseriä ei voitu myydä, ainoa tulos velkojen takaisinmaksusta olisi ollut vapautuminen taloudellisista velvoitteista, mikä olisi lisännyt HLW:n maksuvalmiutta. Tämän seurauksena HLW sai lisää käteisvaroja. Niitä voidaan pitää toimintatukena, joka saattoi jopa kohtuuttomasti vääristää kilpailua markkinoilla. Komissio ei ymmärrä, miten tällaiset toimet olisi voitu hyväksyä, jos niistä olisi ilmoitettu komissiolle. Jos investointi ei tosiasiallisesti ollut välttämätön, tuen käyttö olisi katsottu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

(101)

Komissio ei kiistä tuensaajan väitettä, jonka mukaan takaus käytettiin hallituksen päätöksen mukaisesti ja että hallituksella oli oikeus määritellä tuen käyttötarkoitus. Komissio katsoo kuitenkin, että tämä ei vaikuta arvioon takauksen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, koska arvio on laadittava pöytäkirjan nro 8 ja vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman perusteella, eikä niissä mainita tukea sellaiseen tarkoitukseen, jonka hallitus on vahvistanut tuen myöntämispäätöksessä.

(102)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tuki on käytetty pöytäkirjassa nro 8 olevan 9 ja 18 kohdan määräysten vastaisesti. Tuki ei tämän vuoksi sovellu yhteismarkkinoille.

(103)

Lopuksi on arvioitava väärinkäytetyn tuen yhteismarkkinoille soveltumattomuuden vaikutus.

(104)

Tätä varten komissio haluaa todeta seuraavaa. Ensinnäkin tämä menettely ei ole osoittanut, että jotkin rakenneuudistukseen liittyvät kustannukset olisivat olleet tarpeettomia, vaan että osa valtion varoista oli käytetty väärään tarkoitukseen. On mahdollista, että eräät investoinnit olisi voitu peruuttaa, ja ihannetapauksessa tämä olisi tehty komission hyväksynnän jälkeen. Tämä tarkoittaisi sitä, että rakenneuudistuksen todelliset kustannukset ovat pienemmät, ja niihin liittyvä valtiontuki olisi maksettava takaisin; tämä on komission vakiintunut käytäntö vastaavissa terästeollisuuden rakenneuudistusta koskevissa asioissa. (24) Tarkasteltavana olevassa asiassa ongelmana ei kuitenkaan ole pelkästään se, että tietyt rakenneuudistukseen liittyvät kustannukset osoittautuivat tarpeettomiksi, vaan (kuten edellä todetaan) se, että rakenneuudistuksen tietyn osan koko rahoitus (31,2 miljoonaa euroa) menetti merkityksensä, kun otetaan huomioon, että ennakkoarvioinnin mukaan tilapäisluotto käytettiin lähes kokonaan toisin kuin liiketoimintasuunnitelmassa oli esitetty ja tavalla, joka vaaransi elinkelpoisuuden palautumisen. Muutoksen ajankohtana suoritetun tarkastelun perusteella se antoi yritykselle liikaa käteisvaroja, jotka sen on palautettava. Sitä paitsi varojen väärinkäyttöä ei voida korjata takautuvasti siten, että yritys toteuttaisi kyseiset investoinnit myöhemmin, koska varat oli tarkoitettu tiettynä ajankohtana toteutettavien investointien ja rahoitusrakenteen uudelleenjärjestelyn rahoittamiseen. Tämä tuen käyttötarkoitus lakkasi olemasta ajankohtainen jo vuonna 2005. Jos rakenneuudistus olisi suunniteltu toteutettavaksi myöhemmin, koko valtiontukea ja varsinkaan valtion takaamaa tilapäisluottoa ei olisi tarvittu lainkaan. Tämän vuoksi tuen väärinkäyttö koskee kaikkia tilapäisluoton avulla saatuja varoja, jotka on käytetty tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen rahoittamiseen.

(105)

Komissio on myös tietoinen siitä, että rahoituksen ylijäämä rakenneuudistuskauden päättyessä ei ole mitenkään epätavallista ja että yritystä ei pidä rangaista siitä, että se on saavuttanut paremmat toimintaedellytykset kuin etukäteen osattiin odottaa. Tällaisen tilanteen tulee kuitenkin johtaa liiketoimintaedellytysten kohenemiseen niin, että yritys saavuttaa paremman voittomarginaalin ja pystyy sen vuoksi esimerkiksi maksamaan velkansa takaisin odotettua aiemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yritys voi käyttää lähes koko tuen tarkoituksiin, joita ei mainita liiketoimintasuunnitelmassa.

(106)

Toiseksi on syytä muistaa, että yrityksen hyväksi toteutettiin myös muita valtiontukitoimenpiteitä, joihin kuului muun muassa velkojen mitätöinti ja osa takauksen avulla saadusta lainasta, joka käytettiin investointien rahoittamiseen. Nämä toimet toteutettiin liiketoimintasuunnitelman mukaisesti ja ne auttoivat yritystä palauttamaan elinkelpoisuutensa.

(107)

Tästä huolimatta voitaisiin olettaa, että koko rakenneuudistusta olisi pidettävä epäonnistuneena, koska rakenneuudistussuunnitelma pantiin täytäntöön vain osittain, kun taas ennakkoarvioinnin perusteella elinkelpoisuuden palautuminen edellytti koko suunnitelman täytäntöönpanoa. Tässä tilanteessa olennaisena voidaan kuitenkin pitää sitä, että yrityksen elinkelpoisuus palautui. (25) Näin on ainakin siltä osin kuin yritys ei saanut liikaa tukea, joka ei ollut välttämätöntä sen elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Toisin sanoen, palauttamalla tämä etu voidaan palauttaa alkuasetelma ja kumota siten liiallisen tuen vaikutus. Tässä tapauksessa voidaan katsoa, että elinkelpoisuuden palautuminen johtui tosiasiallisesti muista suunnitelman mukaisesti toteutetuista toimista. Sen vuoksi kyseisiä toimia voidaan pitää määräysten mukaisina, edellyttäen että liiallinen tuki peritään takaisin.

(108)

Koska yrityksen elinkelpoisuus voitiin palauttaa muiden toimien ansiosta mahdollisimman vähään rajatun tuen avulla, komissio voi katsoa, että käyttötarkoituksen vastaisella tavalla on käytetty ainoastaan se osuus valtion takaamasta lainasta, joka käytettiin muihin tarkoituksiin, mutta ei koko rakenneuudistustukea, ja että muut vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman mukaiset toimet on toteutettu asianmukaisella tavalla.

(109)

Lopuksi on määriteltävä valtion takaamaan 31 245 684 miljoonan euron lainaan sisältyvän tuen määrä. Takauksen tuki-intensiteetti voi periaatteessa olla 100 prosenttia. (26)

(110)

Komissio katsoo kuitenkin, että tukimuotona käytetyn takauksen kilpailua vääristävä vaikutus oli tässä tapauksessa rajoitettu, kun otetaan huomioon, että Arcelor maksoi takauksen kohteena olleen HLW:n lainan takaisin jo vuoden kuluttua. Tämän vuoksi komissio katsoo, että yrityksen saaman edun poistamiseksi riittää, kun peritään takaisin vain takaukseen liittyvä korkotuki siltä ajalta, jonka kuluessa yrityksellä oli lainavarat käytössään. Lisäksi komissio katsoo, että yrityksellä oli edelleen jonkinlaiset mahdollisuudet saada rahoitusta ja että se pystyi antamaan asianmukaiset vakuudet; tämän vahvistaa takaussopimus, jossa vakuutta vaaditaan.

(111)

Komission vakiintuneen käytännön mukaan korkotuki vastaa erotusta niiden korkojen välillä, jotka yrityksen olisi täytynyt maksaa markkinaehtojen mukaisesti, ja sen tosiasiallisesti maksamien korkojen välillä. Tässä tapauksessa markkinakorot laskettaisiin varojen myöntämisajankohtana (elokuussa 2004) sovelletun viitekoron perusteella, ja tähän korkoon lisättäisiin 400 pistettä siksi, että vuonna 2004 HLW:n toiminta ei ollut kannattavaa (ks. johdanto-osan 46 kappale edellä), vaan yritys oli vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. (27) Komission vakiintuneen käytännön mukaan 400 pistettä on alin mahdollinen määrä. (28) Tämän suurempi korotus ei kuitenkaan ole tarpeen, koska yritys antoi vakuudet, ja vuonna 2004 terästeollisuuden tilanne parani.

(112)

Koska lainaa ei myönnetty zlotyina vaan euroina, komissio soveltaa euroalueen viitekorkoa, joka oli 4,43 prosenttia. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että yrityksen saama tosiasiallinen etu arvioidaan vertaamalla yrityksen lainan avulla saamia toimintaedellytyksiä niihin ehtoihin, jotka se olisi voinut saada vapailta markkinoilta (ilman valtiontakausta). Tavanomaisen markkinakäytännön mukaan lainan korko määritellään lainavaluuttaan sovellettavan viitekoron (yleensä pankkienvälisen viitekoron) perusteella, koska rahan arvon vaihtelu riippuu taloudesta, jossa kyseistä valuuttaa käytetään. Tämän vuoksi markkinatalouden ehdoin toimivan lainanantajan soveltaman euromääräisen lainan viitekoron on oltava sama, jota yleensä sovelletaan euromääräisiin lainoihin, vaikka luotto tosiasiallisesti myönnettiin Puolassa.

(113)

Tämän perusteella korot on laskettava 8,43 prosentin koron mukaan, jolloin määräksi saadaan 2 807 206 euroa. Määrää on verrattava yrityksen todellisuudessa suorittamiin maksuihin. Niihin sisältyy korkoja 1 061 050 euroa, johon on lisätty palkkio takauksen myöntämisestä (ks. edellä johdanto-osan 42 kappaleen a ja b alakohta). Komission vakiintuneen käytännön mukaan nämä korot otetaan huomioon takaukseen sisältyvän tuen määrittämisessä. (29)

(114)

Takauksen kustannukset on jaettava koko määrälle ja liitettävä väärinkäytettyyn tukeen, ja tähän määrään on lisättävä takauksen kattamat korot. Tämä johtuu siitä, että takauksen kattaman lainamäärän rajoitettu käyttö investointeihin oli liiketoimintaa koskeva päätös, joka ei ollut tiedossa silloin kun takauksen kattama laina järjestettiin (46 miljoonan euron laina sekä korot viideltä vuodelta). Muussa tapauksessa takauksen kattama laina olisi järjestetty muulla tavoin. Tämän vuoksi laina on jaettava suhteellisesti osiin niin, että voidaan erottaa se osa maksusta, joka tosiasiallisesti liittyy takauksen kattamaan määrään ja joka on käytetty väärin. Samasta syystä maksu on myös laskettava suhteessa todellisuudessa käytettyyn aikaan, kun otetaan huomioon, että takauksen oli määrä kattaa viiden vuoden ajanjakso ja takaus oli teoriassa määrä kuolettaa tämän ajan kuluessa. Se, että laina maksettiin takaisin ennakoitua aikaisemmin, oli liiketoimintaa koskeva päätös, joka tehtiin irrallaan edellä esitetyistä järjestelyistä.

(115)

Tällä perusteella komissio hyväksyy sen, että yrityksen saamasta edusta vähennetään johdanto-osan 42 kappaleessa mainitut valtiolle suoritettava maksu ja alustava varausmaksu, mutta siten, että ensinnäkin takauksen kattama todellinen määrä (32,3 (= 31,24 + 1,06 (velkapääoma plus tosiasiallisesti maksetut korot)) suhteutetaan takauksen kokonaismäärään (58 330 000 euroa) ja toiseksi takauksen todellinen käyttö suhteutetaan alun perin suunniteltuun viiden vuoden ajanjaksoon (eli 388 päivää suhteessa potentiaaliseen 1 826 päivään).

(116)

Sen sijaan komissio katsoo, että edellä johdanto-osan 42 kappaleen c alakohdassa tarkoitettuja, lainasta pankille aiheutuvia kustannuksia ei voida vähentää yrityksen saamasta edusta, koska kaikista markkinaehtoisista lainoista aiheutuu vastaavia kustannuksia, jotka olisivat voineet olla suuremmatkin.

(117)

Näin saadaan seuraava laskelma, jossa otetaan huomioon yrityksen saamasta edusta kertyneet korot. Korot lasketaan 24 päivästä elokuuta 2004 siihen asti, kunnes koko määrä on maksettu takaisin. Sovellettava vuosikorko on 7,62 prosenttia:

(118)

Yhteenvetona komissio toteaa, että tuotanto-omaisuuden myynti- ja takaisinvuokraussopimuksen takaisinmaksua ei mainita vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa ja että kyseinen toimenpide vaaransi yrityksen elinkelpoisuuden palauttamisen ainakin sinä aikana jolloin yritys tarvitsi tukea. Koska yritys kuitenkin onnistui palauttamaan elinkelpoisuutensa, tuen väärinkäyttö ei vaikuttanut tuen jäljelle jäävän osuuden soveltuvuuteen yhteismarkkinoille. Koska takaus on lakkautettu ja laina on jo maksettu takaisin, nyt peritään takaisin ainoastaan korot, joista HLW sai taloudellista etua aikana, jolloin varat olivat yrityksen käytössä (eli niiden myöntämisestä takaisinmaksuun asti). Korkojen muodostaman osuuden määrä on 1 645 682 euroa.

(119)

Puolan viranomaiset ottivat yhteyttä komissioon ja pyysivät sitä hyväksymään liiketoimintasuunnitelman muutoksen pöytäkirjassa nro 8 olevan 10 kohdan mukaisesti.

(120)

Komissio on aiemminkin joutunut arvioimaan vastaavia tapauksia, ja se on tällöin todennut seuraavaa: ”Komissio voi hyväksyä liiketoimintasuunnitelman muutoksen edellyttäen, että ei herää epäilyksiä muutoksen yhteensopivuudesta pöytäkirjassa nro 8 mainittujen tavoitteiden kanssa. Tämä pätee siinä tapauksessa, että tärkeimmät pöytäkirjassa mainitut numerotiedot, jotka koskevat valtiontukea, tuotantokapasiteettia ja toimenpiteiden toteuttamisaikataulua, säilyvät muuttumattomina, ja pöytäkirjassa määritelty valtiontuen osuus säilyy ennallaan eikä elinkelpoisuuden palauttamiseen liittyvä tavoite vaarannu” (30).

(121)

Komissio totesi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että tarkastelun kohteena olevat muutokset eivät koske valtiontuen kokonaismäärän tai tuotantokapasiteetin lisäämistä (31) rakenneuudistuskauden aikana, vaan että muutettu liiketoimintasuunnitelma merkitsi ennen muuta yrityksen investointistrategian olennaista muuttamista ja että yritykselle myönnettyä valtiontukea on ilmeisesti käytetty väärin toimintatukena ja että investointien loppuun saattamiseen ei tarvita lisää valtiontukea (ks. johdanto-osan 54 ja 56 kappale). Tutkintamenettelyssä on vahvistunut, että nämä epäilykset eivät ole poistuneet, koska (kuten edellä todetaan) tuki on käytetty väärin eikä se sovellu yhteismarkkinoille.

(122)

Vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelma ei poista tätä ongelmaa eli liiallista valtiontukea, minkä vuoksi sitä ei voida hyväksyä nykyisessä muodossaan. Erityisesti se, että AHW on tällä välin uudistanut investointiohjelmaansa, ei riitä korjaamaan tilannetta. Kuten edellä todetaan, tämä pitää paikkansa myös siinä tapauksessa, että yritys toteuttaisi ainoastaan rakenneuudistussuunnitelmassa mainitut investoinnit. On selvää, että uusi investointiohjelma toteutetaan paljon myöhemmin kuin suunnitelmassa alun perin kaavailtiin. On niin ikään selvää, että tuki myönnettiin alun perin sitä varten, että voitaisiin taata rakenneuudistussuunnitelman toteuttaminen aikataulun mukaisesti. Tämän perusteella tuen tarkoituksena oli kannustaa HLW:tä toteuttamaan kyseiset investoinnit suunnitelman mukaisesti viimeistään vuosina 2003–2004. Jos rakenneuudistuksen aikataulua olisi jo etukäteen lykätty vuosiin 2004 ja 2005, tilapäisluottoa ja koko valtiontukea ei olisi itse asiassa lainkaan tarvittu.

(123)

Vaikka tukea on käytetty väärin, komissio katsoo, että jos väärinkäytetty tuki maksetaan takaisin, se voi hyväksyä uuden liiketoimintasuunnitelman. Jo menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio ilmoitti olevansa valmis hyväksymään uuden liiketoimintasuunnitelman teollisuuden kannalta, koska uudesta investoinnista olisi hyötyä yrityksen tulevalle taloudelliselle suorituskyvylle ja se myös edistäisi ympäristönsuojelua ja vähentäisi kustannuksia.

(124)

Joka tapauksessa komissio toteaa, että liiketoimintasuunnitelman muuttaminen ei edellytä lisätukea, vaan se rahoitetaan kokonaan sijoittajan varoin. Tämän vuoksi komissio ei näe perusteita vastustaa muutettua liiketoimintasuunnitelmaa, vaikka se merkitseekin yrityksen toimintastrategian muuttumista. (32)

(125)

Yhteenvetona komissio toteaa, että pöytäkirjassa nro 8 olevan 9 ja 18 kohdan nojalla HLW on käyttänyt 31,2 miljoonan euron takauksen käyttötarkoituksen vastaisella tavalla ja velvoittavien määräysten vastaisesti. Koska valtiontakaus on lakkautettu ja laina maksettu takaisin, HLW:n saama etu on yhtä suuri kuin korkojen määrä eli 1 645 682 euroa, ja tämä määrä on maksettava takaisin. Koska AHW on 20 päivänä marraskuuta 2007 vapaaehtoisesti maksanut suljetulle pankkitilille 2 089 768 euron määrän, eli takaisin maksettavan määrän korkoineen, ja Puolan viranomaiset saavat tämän määrän haltuunsa päivänä, jona tämä päätös tehdään, yritykseltä ei vaadita enää muita maksuja.

(126)

Jos tuki maksetaan takaisin, komissio voi lisäksi pöytäkirjassa nro 8 olevan 10 kohdan nojalla hyväksyä liiketoimintasuunnitelman muutoksen siinä muodossa kuin se on esitetty vuoden 2005 liiketoimintasuunnitelmassa, koska siihen ei liity muuta tukea ja se vahvistaa yrityksen elinkelpoisuutta,

3.6.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 143/49

(1)

Direktiivissä 96/23/EY vahvistetaan tarkastusmenettelyt, jotka koskevat sen liitteessä I tarkoitettuja aineita ja jäämäryhmiä. Direktiivin 96/23/EY mukaan kolmansien maiden, jotka haluavat olla mukana tai säilyttää asemansa sellaisten kolmansien maiden luettelossa, joista jäsenvaltiot saavat tuoda direktiivissä tarkoitettuja eläimiä ja eläinperäisiä alkutuotteita, on toimitettava suunnitelma, josta käyvät ilmi kyseisten kolmansien maiden tarjoamat takeet mainitussa direktiivissä tarkoitettujen jäämäryhmien ja aineiden valvonnasta.

(2)

Kolmansien maiden neuvoston direktiivin 96/23/EY mukaisesti esittämien jäämiä koskevien valvontasuunnitelmien hyväksymisestä 29 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/432/EY (2) on luettelo niistä kolmansista maista, jotka ovat esittäneet jäämiä koskevan valvontasuunnitelman, josta käyvät ilmi kyseisten kolmansien tarjoamat takeet mainitun direktiivin edellytysten mukaisesti.

(3)

Uusi-Kaledonia ja Tansania ovat esittäneet komissiolle jäämien valvontasuunnitelmia sellaisille eläimille ja eläinperäisille tuotteille, joita ei tällä hetkellä luetella päätöksen 2004/432/EY liitteessä. Suunnitelmien arvioinnin ja komission saamien lisätietojen perusteella on saatu riittävät takeet jäämien valvonnasta kyseisissä kolmansissa maissa näiden eläinten ja tuotteiden osalta. Tämän vuoksi nämä eläimet ja eläinperäiset tuotteet olisi sisällytettävä päätöksen liitteessä olevaan luetteloon kyseisten kolmansien maiden osalta.

(4)

Costa Rica, joka ei tällä hetkellä sisälly päätöksen 2004/432/EY liitteessä olevaan luetteloon, on esittänyt komissiolle jäämiä koskevan valvontasuunnitelman vesiviljelytuotteiden osalta. Suunnitelman arvioinnin ja komission saamien lisätietojen perusteella on saatu riittävät takeet jäämien valvonnasta kyseisessä kolmannessa maassa näiden osalta. Näin ollen vesiviljelytuotteet olisi sisällytettävä kyseisen päätöksen liitteessä olevaan luetteloon Costa Rican osalta.

(5)

Etelä-Afrikka poistettiin päätöksen 2004/432/EY, sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2008/105/EY (3), liitteestä useiden eläinten ja eläinperäisten tuotteiden osalta. Riittävien takeiden antamisen jälkeen Etelä-Afrikka kuitenkin säilytti merkinnät, jotka koskivat luonnonvaraista ja tarhattua riistaa, mukaan luettuna strutsit. Kyseinen kolmas maa on osoittanut, että jäämiä koskeva valvontaohjelma 2007–2008 on pantu täytäntöön strutsien osalta, mutta se ei ole taaskaan toimittanut näyttöä muuta luonnonvaraista ja tarhattua riistaa kuin strutseja koskevan suunnitelman täytäntöönpanosta. Kyseisiä eläimiä ja eläinperäisiä tuotteita koskevat merkinnät olisi siksi poistettava luettelosta Etelä-Afrikan osalta.

(6)

Elintarvike- ja eläinlääkintäviraston FVO:n Moldovan tasavaltaan tekemässä tarkastuksessa paljastui vakavia puutteita, jotka liittyivät jäämiä koskevan valvontasuunnitelman täytäntöönpanoon hunajan osalta. Moldovan tasavaltaa koskeva kyseinen merkintä olisi siksi poistettava päätöksen liitteessä olevasta luettelosta. Kyseisen kolmannen maan viranomaisille on ilmoitettu asiasta.

(7)

Olisi vahvistettava siirtymäkausi Etelä-Afrikasta ja Moldovan tasavallasta peräisin olevien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden lähetyksille, jotka on lähetetty kyseisistä kolmansista maista yhteisöön ennen tämän päätöksen soveltamispäivää, jotta katetaan kyseisten lähetysten yhteisöön saapumiseksi tarvittava aika ja vältetään kaupan keskeytyminen.

(8)

Päätöstä 2004/432/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,