6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 397/2004 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Pakistanista peräisin olevien, CN-koodeihin ex 6302 21 00 (Taric-koodit 6302210081, 6302210089), ex 6302 22 90 (Taric-koodi 6302229019), ex 6302 31 00 (Taric-koodi 6302310090) ja ex 6302 32 90 (Taric-koodi 6302329019) kuuluvien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnissa yhteisöön. Koko maata koskeva 13,1 prosentin suuruinen polkumyyntitulli määrättiin kaikille yrityksille, jotka vievät tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön.

(2)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla omasta aloitteestaan tekemänsä osittaisen välivaiheen tarkastelun perusteella neuvosto muutti asetusta (EY) N:o 397/2004 toukokuussa 2006 antamallaan asetuksella (EY) N:o 659/2006 (3) ja vahvisti 0 prosentista 8,5 prosenttiin vaihtelevat uudet tullit 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 väliseen aikaan ajoittuvan uuden tutkimusajanjakson perusteella. Koska yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia oli paljon, määritettiin otos.

(3)

Otokseen valituille yrityksille vahvistettiin tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana määritetyt yksilölliset tullit, ja muille yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille vahvistettiin 5,8 prosentin painotettu keskimääräinen tulli. Yrityksille, jotka eivät joko ilmoittautuneet tai eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, määrättiin 8,5 prosentin tulli.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdan nojalla on mahdollista myöntää niille pakistanilaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka täyttävät kyseisessä artiklassa säädetyt kolme edellytystä, sama kohtelu kuin otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille yrityksille, jäljempänä ’uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelu’.

(5)

Asetuksella (EY) N:o 925/2007 vahvistettiin päätelmät, jotka koskivat 18:aa pakistanilaista yritystä, jotka olivat pyytäneet uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelua. Näistä yrityksistä neljälle myönnettiin uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelua ja loppujen 14:n pyyntö hylättiin.

(6)

Vielä 13 pakistanilaista yritystä pyysi uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelua.

(7)

Tutkittiin, täyttääkö kukin hakija uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämisedellytykset, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa; tätä varten varmistettiin, että hakija

(8)

Kaikille hakijoille lähetettiin kyselylomake, ja hakijoita pyydettiin toimittamaan näyttö siitä, että ne täyttävät edellä mainitut kolme edellytystä.

(9)

Kyseiset kolme edellytystä täyttäville vientiä harjoittaville tuottajille voidaan asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdan nojalla vahvistaa tulli, jota sovelletaan yhteistyössä toimiviin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin ja joka on 5,8 prosenttia.

(10)

Uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelua pyytäneistä pakistanilaisista yrityksistä kolme ei vastannut alustavaan kyselyyn. Näin ollen oli mahdotonta tarkistaa, täyttivätkö yritykset asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset, joten niiden pyyntö oli hylättävä. Kyseisille yrityksille ilmoitettiin, ettei niiden hakemuksia käsitellä tarkemmin, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(11)

Kahden pakistanilaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen tarkastelu osoitti, että niiden antama näyttö asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä oli riittävä. Siksi kyseisille kahdelle tuottajalle voidaan asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistaa tulli, jota sovelletaan yhteistyössä toimineisiin mutta otokseen kuulumattomiin yrityksiin (eli 5,8 prosenttia), ja tuottajat voidaan lisätä mainitun asetuksen liitteessä olevaan vientiä harjoittavien tuottajien luetteloon.

(12)

Yhden pakistanilaisen yrityksen havaittiin olevan etuyhteydessä yritykseen, joka oli toiminut yhteistyössä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa ja joka vei tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjaksolla. Näin ollen tämä tuottaja ei täyttänyt asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa säädettyä toista edellytystä, ja sen pyyntö uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelusta oli hylättävä. Yritykselle ilmoitettiin, ettei sen hakemusta käsitellä tarkemmin, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, mutta yritys ei toimittanut lisätietoja, jotka olisivat johtaneet tulosten muuttumiseen.

(13)

Kolmen pakistanilaisen yrityksen havaittiin vieneen tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi nämä kolme tuottajaa eivät täyttäneet asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa säädettyä ensimmäistä edellytystä, ja niiden pyynnöt uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelusta oli hylättävä. Yrityksille ilmoitettiin, ettei niiden hakemuksia käsitellä tarkemmin, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, mutta ne eivät toimittaneet lisätietoja, jotka olisivat johtaneet tulosten muuttumiseen.

(14)

Kolme pakistanilaista yritystä ei pystynyt osoittamaan, että ne olisivat myyneet tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson jälkeen tai että niillä olisi peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viennistä yhteisöön. Näin ollen ei voitu todeta, olivatko nämä yritykset vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson jälkeen asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa olevan kolmannen edellytyksen mukaisesti, joten niiden esittämät uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelua koskevat pyynnöt oli hylättävä. Yrityksille ilmoitettiin, ettei niiden hakemuksia käsitellä tarkemmin, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, mutta ne eivät toimittaneet lisätietoja, jotka olisivat johtaneet tulosten muuttumiseen.

(15)

Yksi pakistanilainen yritys ei pystynyt osoittamaan tuottavansa tarkasteltavana olevaa tuotetta, eikä se toimittanut mitään näyttöä siitä, että se olisi myynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjakson jälkeen tai että sillä olisi peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viennistä yhteisöön. Näin ollen kyseinen hakija ei täyttänyt perusedellytystä eli se ei ollut vientiä harjoittava tuottaja, joten sen hakemusta ei voitu käsitellä tarkemmin. Yritykselle ilmoitettiin, ettei sen hakemusta käsitellä tarkemmin, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, mutta yritys ei toimittanut lisätietoja, jotka olisivat johtaneet tulosten muuttumiseen.

(16)

Kaikille hakijoille ja yhteisön tuotannonalalle ilmoitettiin tutkimuksen lopullisista tuloksista ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(17)

Johdanto-osan 11 kappaleessa mainittujen tulosten perusteella kaksi pakistanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa täyttää asetuksen (EY) N:o 397/2004 1 artiklan 4 kohdassa säädetyt uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämisedellytykset. Kyseiset yritykset olisi sen vuoksi lisättävä asetuksen (EY) N:o 397/2004 liitteessä olevaan yhteistyössä toimivien valmistajien luetteloon, ja yrityksiin olisi sovellettava 5,8 prosentin suuruista tullia. Muiden 11 pakistanilaisen yrityksen esittämät pyynnöt olisi hylättävä edellä esitetyistä syistä,

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/8

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/10

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja tiettyjen siirappien edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2007/2008 vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 1109/2007 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 387/2008 (4).

(2)

Tällä hetkellä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella mainittuja määriä on muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/12

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 vahvistetaan eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevat vaatimukset tiettyjen muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden saattamiselle markkinoille.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä VIII vahvistetaan lemmikkieläinten ruoan, puruluiden ja teknisten tuotteiden markkinoille saattamista ja yhteisöön tuontia koskevat vaatimukset. Kyseisen liitteen II luvun B kohdan 3 alakohdassa säädetään, että jalostetulle, muulle kuin purkitetulle lemmikkieläinten ruoalle on käsittelyn aikana tehtävä tietty lämpökäsittely.

(3)

Käsitellyn, muun kuin purkitetun lemmikkieläinten ruoan yhteisöön tuomista koskevat vaatimukset muutettiin komission asetuksella (EY) N:o 829/2007 (2). Sen terveystodistuksen mallia, joka koskee käsiteltyä, muuta kuin purkitettua lemmikkieläinten ruokaa ja jonka on seurattava maahantuotujen lähetysten mukana, muutettiin. Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitteessä X olevassa 3(B) luvussa esitetyn uuden terveystodistuksen mukaan käsitellylle lemmikkieläinten ruoalle ei tarvitse tehdä lämpökäsittelyä, jos sen valmistukseen käytetyt eläinperäiset ainesosat on jo käsitelty sellaisten käsittelyvaatimusten mukaisesti, joita näiden ainesosien saattaminen yhteisön markkinoille edellyttää. Näillä vaatimuksilla varmistetaan riittävä suoja ihmisten ja eläinten terveyteen kohdistuvilta riskeiltä.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 28 artiklassa säädetään, että tiettyjen tuotteiden, käsitelty lemmikkieläinten ruoka mukaan luettuna, maahantuontiin kolmansista maista sovellettavat kyseisen asetuksen säännökset eivät saa olla suotuisampia tai vähemmän suotuisia kuin kyseisten tuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen yhteisössä sovellettavat säännökset. Käsitellyn lemmikkieläinten ruoan tuontiin yhteisöön sovellettavia säännöksiä olisi näin ollen sovellettava myös käsitellyn lemmikkieläinten ruoan tuotantoon yhteisössä.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1774/2002 liitettä VIII olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/14

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 21 päivänä huhtikuuta 2008 muuttaa luetteloa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Sen vuoksi liite I olisi muutettava vastaavasti.

(3)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen on tultava voimaan viipymättä,

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/16

(1)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat kyseisestä tukitoimenpiteestä komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2005.

(2)

Komissio pyysi 25 päivänä tammikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä lisätietoja, jotka toimitettiin 15 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komissio ja Ranskan viranomaiset pitivät kokouksen 3 päivänä toukokuuta 2006. Kokouksen jälkeen Ranskan viranomaiset tekivät toimenpiteeseen muutoksia, joista ne ilmoittivat komissiolle 12 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(4)

Komissio pyysi muutosten perusteella toimenpiteestä lisätietoja 1 päivänä elokuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, johon Ranskan viranomaiset vastasivat 18 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä pyydettyään ensin pidennystä tietojen toimittamiselle asetettuun määräaikaan.

(5)

Komissio ilmoitti Ranskalle 22 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee videopelien suunnitteluun myönnettävää verohyvitystä.

(6)

Ranska esitti huomautuksensa 22 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 3 päivänä tammikuuta 2007.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä toimenpiteestä.

(8)

Komissio on saanut huomautuksia seuraavilta asianomaisilta:

(9)

Komissio vastaanotti myös muita huomautuksia, mutta koska ne saapuivat komissioon pitkän ajan kuluttua määräajan päättymisestä (määräaika päättyi kuukauden kuluttua päätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä), komissio ei ottanut niitä huomioon.

(10)

Määräaikaan mennessä toimitetut huomautukset toimitettiin edelleen Ranskalle 12 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(11)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 23 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä ilmoitettuun toimenpiteeseen tehdyistä muutoksista komission kanssa 29 päivänä tammikuuta 2007 pidetyn kokouksen alustukseksi.

(12)

Komissio lähetti Ranskalle lisäkysymyksiä 21 päivänä helmikuuta 2007.

(13)

Ranskan viranomaiset toimittivat 22 päivänä maaliskuuta 2007 lausuntonsa asianomaisten huomautuksista, jotka oli toimitettu viranomaisille 12 päivänä helmikuuta 2007, ja vastauksensa 21 päivän helmikuuta 2007 lähetettyihin kysymyksiin.

(14)

Komissio tapasi EGDF:n edustajia 13 päivänä helmikuuta 2007 ja ISFE:n edustajia 14 päivänä helmikuuta 2007.

(15)

Ranskan viranomaiset ja komissio pitivät 31 päivänä heinäkuuta 2007 kokouksen, ja Ranskan viranomaiset lähettivät sen jälkeen komissiolle kolme kirjettä, jotka oli päivätty 5 päivänä lokakuuta, 17 päivänä lokakuuta ja 7 päivänä marraskuuta 2007 ja joissa ne ilmoittivat komissiolle ilmoitettuun toimenpiteeseen tehdyistä muutoksista.

(16)

Kyse on kulttuuripitoisten videopelien suunnittelua tukevasta järjestelmästä, joka toteutetaan verohyvityksen muodossa. Menettelyn aloittamisen aikaan järjestelmän rakenne oli seuraava:

(17)

Tukikelpoisia ovat yritykset, jotka toimivat videopelien tuotannon alalla eli ovat pelejä suunnittelevia studioita, jotka ovat riippumattomia yrityksiä tai kustantajien tytäryrityksiä.

(18)

Tukikelpoiset pelit määritellään ajanvieteohjelmistoiksi, jotka asetetaan yleisön saataville tietovälineellä tai verkossa ja joissa on myös taiteellista ja teknistä sisältöä. Tietokone- tai konsolipelien lisäksi tukikelpoisia ovat myös mobiilipelit, verkkopelit, joihin voi osallistua yksi tai useampia pelaajia, opetusohjelmistot tai viihteelliset opetusohjelmistot sekä kulttuuripitoiset CD-ROM-levyt, jos niihin liittyy riittävästi interaktiivisuutta ja luovuutta. Kehityskustannusten on oltava vähintään 150 000 euroa, jotta pelit, joita ei ole tarkoitus ottaa merkittävään kaupalliseen levitykseen, voitaisiin sulkea järjestelmän ulkopuolelle. Verohyvityksen piiriin hyväksyttävien videopelien on lisäksi täytettävä tietyt kriteerit.

(19)

Ensimmäinen kriteeri on, että verohyvityksen piiriin kuuluvat videopelit eivät saa olla pornografisia eivätkä sisältää erittäin väkivaltaisia osia.

(20)

Tukikelpoisten videopelien on lisäksi oltava kulttuuripitoisia. Tämä edellyttää, että videopelit täyttävät toisen seuraavista kriteereistä:

(21)

Viimeinen eurooppalaiseen kulttuuriin liittyvä kriteeri koskee pelien toteutukseen osallistuvien kansalaisuutta. Käytössä on pistetaulukko, jossa pisteet jaetaan luokittain ja Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuuden mukaan. Taulukon avulla määritellään videopelien eurooppalainen luonne ja mahdollisuus saada verohyvitystä. Taulukossa otetaan huomioon pelin tuottajan suoraan valitsemien yhteistyökumppaneiden lisäksi myös mahdollisissa alihankkijayrityksissä työskentelevät henkilöt.

(22)

Tukikelpoisten menojen määritelmän mukaan tukikelpoisia ovat suunnittelu- ja valmistusmenot. Tukikelpoisiksi ei katsota muun muassa virheiden poistoon ja loppuvaiheen testeihin liittyviä menoja. Tukikelpoisia ovat seuraavat:

(23)

Julkiset avustukset, joita yritykset ovat saaneet verohyvitykseen oikeuttavien menojen kattamiseen, vähennetään verohyvityksen laskentaperusteesta.

(24)

Verohyvitystä sovelletaan edellä määriteltyyn menopohjaan. Se kattaa 20 prosenttia tukikelpoisista menoista.

(25)

Ranskan viranomaiset aikovat lisäksi asettaa hyvitykselle yrityskohtaisen enimmäismäärän toimenpiteestä aiheutuvien verokustannusten pitämiseksi kurissa. Hankkeen nykyvaiheessa Ranskan viranomaiset suunnittelevat enimmäismäärän asettamista 3 miljoonaan euroon. Järjestelyn alustava vuosibudjetti on noin 30 miljoonaa euroa.

(26)

Lisäksi otetaan käyttöön lupajärjestelmä, jolla varmistetaan, että videopelien valinnassa noudatettavat kriteerit täyttyvät. Järjestelmään sisältyy arviointi, josta vastaa Ranskan viranomaisten ja pätevien henkilöiden edustajista koostuva asiantuntijakomitea. Komitean jäsenet eivät välttämättä työskentele videopelien alalla vaan voivat edustaa myös muita kulttuurin osa-alueita. Asiantuntijaryhmä tarkistaa yrityksen ja pelin tukikelpoisuuden, menojen luonteen ja johdanto-osan 19, 20 ja 21 kappaleissa ilmoitettujen kulttuurikriteereiden täyttymisen. Komitea antaa asiasta lausunnon, jonka perusteella kulttuuri- ja viestintäministeriö antaa luvan verohyvityksen myöntämiseen.

(27)

Tuen maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat seuraavat: verohyvitys vähennetään yhtiöverosta, joka kannetaan ensimmäiseltä hankkeen käynnistämiseen myönnetyn tilapäisen luvan päiväyksen jälkeen päättyneeltä verovuodelta, ja sen jälkeen yhtiöverosta, jota kannetaan kunakin verovuonna, jonka aikana on maksettu tukikelpoisia menoja. Lopullinen lupa myönnetään, kun peli on toimitettu kustantajalle. Jos lopullista lupaa ei myönnetä 24 kuukauden kuluessa tilapäisen luvan myöntämispäivästä, yrityksen on palautettava käyttämänsä verohyvitys. Kun veronalennus tiettynä verovuonna ylittää maksettavan veron määrän, yritykselle maksetaan yli menevä osa takaisin.

(28)

Komissio on ensiksikin pyrkinyt varmistamaan asiassa Matra vastaan komissio annetun tuomion (3) mukaisesti, että kyseinen toimenpide ei sisältänyt määräyksiä, jotka rikkoisivat muita aloja kuin valtiontukia koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Komissio on tiedustellut Ranskan viranomaisilta muun muassa, voivatko eurooppalaisten yritysten Ranskassa sijaitsevat toimipaikat saada verohyvitystä oikeudellisesta muodostaan riippumatta. Komissio on lisäksi pohtinut, voidaanko alihankintamenojen jättämistä järjestelyn ulkopuolelle pitää menojen maantieteelliseen sijaintipaikkaan perustuvana syrjintänä.

(29)

Komissio on pitänyt epävarmana myös sitä, oliko kyse perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesta toimenpiteestä. Komission mielestä oli kyseenalaista, oliko toimenpiteellä selkeästi kulttuuria edistävä tavoite. Vaikka komissio myöntää, että tietyt videopelit voidaan katsoa kulttuuria edistäviksi tuotteiksi, se epäilee, voidaanko käytetyillä valintakriteereillä varmistaa, että verohyvityksen piiriin valitaan vain sellaisia videopelejä, jotka voidaan katsoa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetuiksi kulttuuria edistäviksi tuotteiksi.

(30)

Ranskan viranomaiset ehdottavat verohyvityksen piiriin sisällytettävien videopelien ensimmäiseksi valintakriteeriksi sitä, että pelien on pohjauduttava jo olemassa olevaan teokseen, joka kuuluu eurooppalaiseen kulttuuriperintöön ja josta laaditaan ranskankielinen käsikirjoitus. Tarkasteltaessa esimerkkejä, joita Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet kyseisen kriteerin täyttävistä peleistä, vaikuttaa kuitenkin tietyssä määrin siltä, että kriteeriä sovelletaan hyvin laajasti. Tämän vuoksi esimerkeistä ei saada riittävää varmuutta siihen, että valitut videopelit perustuvat jo olemassa olevaan teokseen, joka kuuluu eurooppalaiseen kulttuuriperintöön.

(31)

Pelit ovat tukikelpoisia myös, jos ne ovat lähtökohdaltaan laadukkaita ja omaperäisiä ja ilmentävät eurooppalaisen kulttuurin monimuotoisuutta ja luomiskykyä videopelien alalla. Myös tätä perustetta voidaan tulkita laajasti esimerkiksi hyväksymällä muun muassa urheilu- ja/tai simulaatiopelit, joiden kulttuurisisältö on kyseenalainen.

(32)

Komissio on pyytänyt Ranskan viranomaisia tarkentamaan kriteeriä, jonka tarkoituksena on sulkea verohyvitysjärjestelyn ulkopuolelle erittäin väkivaltaiset pelit (”très grande violence”).

(33)

Arvioidakseen tukikelpoisuuskriteereihin pohjautuvan valinnan tasoa komissio on pyytänyt viime vuosien tuotantoon perustuvan simulaation järjestämistä.

(34)

Komissio on pitänyt epävarmana myös sitä, onko toimenpide suunniteltu siten, että se täyttää sille asetetun kulttuuritavoitteen, ja erityisesti sitä, onko sillä riittävän kannustava vaikutus. Komissio on lisäksi tarkastellut, eikö saatavilla olisi muita, kyseistä toimenpidettä tarkoituksenmukaisempia välineitä ja onko toimenpide oikeassa suhteessa sille asetettuun tavoitteeseen. Tämän viimeksi mainitun seikan osalta komissio on todennut, että tukitoimenpiteen oikeasuhteisuus edellyttää, että se perustuu osuvaan tukikelpoisten kustannusten määritelmään. Nk. muut hallintomenot (ilman henkilöstökuluja ja käyttöomaisuuden poistoja) määritetään kuitenkin siten, että niiden kiinteämääräinen osuus henkilöstömenoista on 75 prosenttia. Komissio on epäillyt, voidaanko näistä muista hallintomenoista laaditun laskelman perusteella määrittää todelliset kustannukset, joita videopelien valmistuksesta aiheutuu tukikelpoisille yrityksille.

(35)

Komissio on ottanut huomioon myös sen, että verohyvityksellä vähennetään Ranskassa toimivien alan yritysten tuotantokustannuksia, mikä on omiaan vahvistamaan kyseisten yritysten asemaa suhteessa eurooppalaisiin kilpailijoihinsa. Komissio on sen vuoksi halunnut selvittää, ovatko kilpailunvääristymät ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset niin vähäisiä, että tuen kokonaisvaikutukset voidaan katsoa myönteisiksi.

(36)

Ubisoft, TIGA (4), GAME (5), APOM (6) ja EGDF (7) korostavat huomautuksissaan, että videopelit ovat kulttuuria edistäviä tuotteita. Ne painottavat, että pelit kuuluvat yleisesti ottaen ihmiskunnan vanhimpaan kulttuuriperintöön ja ovat vuorovaikutussuhteessa muihin kulttuurialoihin, kuten elokuva, musiikki ja kuvataiteet. Ne luokittelevat videopelit audiovisuaalisiksi tuotteiksi, jotka voivat vaikuttaa erityisesti 15–25-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvien pelaajien mielikuvitukseen, ajattelutapaan, kieleen ja kulttuuriseen viitekehykseen. Niiden mukaan videopelit heijastavat kulttuuriympäristöä, jossa ne on luotu. Tämä ilmenee kielenkäytön, huumorin, musiikin, ympäristön (erityisesti arkkitehtuuri ja maisemat), henkilöhahmojen (asusteet ja alkuperämaa), käsikirjoituksen, käsiteltävien aiheiden ja tarinoiden taikka pelattavuuden kautta. Esimerkiksi GAME korostaa, että saksalaisten videopelien tapahtumapaikka sijaitsee usein Saksassa tai Euroopassa ja että pelit perustuvat usein tyypillisesti paikallisiin kertomuksiin (esimerkiksi Siedler-strategiapeli, joka ajoittuu 1500-luvulle). Yhdysvaltalaisten pelien tapahtumapaikka sijaitsee sitä vastoin usein Yhdysvalloissa, ja pelit on mukautettu Hollywoodin esteettisiin arvoihin. Japanilaiset pelit perustuvat usein kansallisiin myytteihin ja japanilaisten sarjakuvien tyyliin.

(37)

Kyseiset huomautustenesittäjät katsovat, että toimenpide vaikuttaa vain rajallisesti kauppaan ja kilpailuun eikä kohdista todellista riskiä alalla toimiviin kansallisiin (erityisesti saksalaisiin ja brittiläisiin) yrityksiin. EGDF korostaa erityisesti sitä, että jos toimenpide toteutetaan ilmoitetussa muodossaan, ts. jos sillä rahoitetaan 20 prosentin osuus 15–30 hankkeesta kahden vuoden aikana, sen kilpailua vääristävät vaikutukset jäävät vähäisiksi, sillä kussakin jäsenvaltiossa tuodaan vuosittain markkinoille 1 500 videopeliä. TIGA toteaa lisäksi, että pääasialliset kilpailunvääristymät ovat lähtöisin kolmansista maista ja erityisesti Kanadasta, jonka viranomaiset harjoittavat huomattavasti aktiivisempaa tukipolitiikkaa suhteessa maan videopeliteollisuuteen. Eräät asianomaiset korostavat myös sitä, että toimenpiteellä voi olla kannustava vaikutus videopelituotantoon koko Euroopan yhteisössä. GAME yhtyy tähän näkemykseen, tosin sillä edellytyksellä, että alihankintakustannukset voidaan ottaa huomioon tukikelpoisissa kustannuksissa. Jos näin ei ole, tuensaajayritykset päätyvät sisällyttämään kustannukset hintoihinsa alihankinnan käyttämisen sijaan.

(38)

ISFE (8), joka edustaa videopelien kustantajia (joita ovat muun muassa Sony, Microsoft, Nintendo ja Vivendi), katsoo sitä vastoin, että videopelejä ei voida pitää kulttuuria edistävinä tuotteina vaan yksinomaan interaktiivisina viihdetuotteina. Elokuvan katsoja seuraa teosta hiljaisuuden vallitessa, kun taas pelaajan pääasiallinen toiminta koostuu henkilökohtaisesta, interaktiivisesta osallistumisesta peliin, jossa kerrotulla tarinalla ei ole todellista merkitystä. Toisin kuin elokuvilla, videopeleillä ei pyritä välittämään kultuuriin liittyviä ajatuksia tai viestejä. Niiden arvokkaimpia ominaisuuksia ovat pelattavuus ja vuorovaikutus pelaajan tai pelaajien kanssa. ISFE korostaa, että videopelit on katsottava ohjelmistoiksi eikä audiovisuaalisiksi tuotteiksi. ISFE kiistää myös sen, että nk. taiteelliseen luomistyöhön liittyvien menojen osuus videopelin suunnittelumenoista voisi olla yli 50 prosenttia. ISFE:n mukaan selkeästi pelattavuuteen liittyvien ohjelmistomenojen osuus tuotantokustannuksista voi olla jopa 70 prosenttia. ISFE pitää tätä verohyvitystä osoituksena siitä, että Ranskan viranomaiset ovat tietämättömiä videopelien todellisesta luonteesta.

(39)

ISFE ei sulje pois myöskään mahdollisuutta, että verohyvityksellä voisi olla kielteisiä vaikutuksia kilpailuun, sillä se voi alentaa jonkin videopelien valmistajien ryhmän tuotantokustannuksia Ranskassa ja kannustaa niitä siirtämään investointinsa muista jäsenvaltioista Ranskaan. ISFE on myös sitä mieltä, että kyseinen verohyvitys edistää sellaisten videopelien valmistusta, jotka eivät vastaa markkinoilla vallitsevaan kysyntään. Se mainitsee myös ristikkäistukien riskin, kun pelien valmistajat voivat käyttää saamaansa tukea ”kulttuuria edistäviin” peleihin rahoittaakseen puhtaasti kaupallisten pelien valmistusta. ISFE hyväksyy kuitenkin periaatteen videopelialan tukemisesta Ranskassa, mutta korostaa, että yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle (9) muodostaisivat tarkoituksenmukaisemman oikeusperustan kyseiselle tuelle.

(40)

ADESE (10) on esittänyt samansuuntaisia kannanottoja. ADESE katsoo, että videopelit on luokiteltava ensisijaisesti tietokoneohjelmiksi eikä audiovisuaaliksi tuotteiksi ja että videopelistä aiheutuvat kustannukset ovat luonteeltaan ensisijaisesti teknisiä eivätkä taiteellisia, joten niiden kattamiseen olisi tarkoituksenmukaisempaa myöntää tutkimus- ja kehitystyön tukea. ADESE toteaa myös, että toimenpide voisi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan sekä erityisesti alalla toimiviin espanjalaisiin yrityksiin. ADESE korostaa lisäksi, että vaarana on valintaperusteiden soveltamisesta vastaavan asiantuntijakomitean laatiman arvioinnin subjektiivisuus, joka voi johtaa syrjintään.

(41)

Oltuaan yhteydessä komissioon menettelyn aloittamisen jälkeen Ranskan viranomaiset tekivät verohyvityshankkeeseen joitakin tarkennuksia ja muutoksia.

(42)

Viranomaiset vahvistivat, että myös eurooppalaisten yritysten Ranskassa sijaitsevat pysyvät toimipaikat voivat hyötyä verohyvityksestä oikeudellisesta muodostaan riippumatta.

(43)

Kriteeristä, jonka tarkoituksena on sulkea verohyvitysjärjestelyn ulkopuolelle erittäin väkivaltaiset pelit, Ranskan viranomaiset totesivat myös, että tukikelpoisten pelien määrityksestä vastaava asiantuntijakomitea käyttää työssään yksinomaan voimassa olevaa yleiseurooppalaista luokitusjärjestelmää. Kyse on PEGI-järjestelmästä (11), jolla määritetään yksityiskohtaisesti peliin sisältyvät väkivaltatilanteet ja erityisesti erittäin väkivaltaiset tilanteet (joita sisältävät videopelit sallitaan vain yli 18-vuotiaille, nk. 18+-luokka). Kaikki PEGI-järjestelmän perusteella 18+-luokkaan luokitellut pelit jätetään verohyvitysjärjestelyn ulkopuolelle.

(44)

Ranskan viranomaiset ovat lisäksi muuttaneet perusteellisesti valintatestiä. Verohyvityksen saavien pelien kehityskustannusten on edelleen oltava yli 150 000 euroa eivätkä pelit saa sisältää pornografisia tai erittäin väkivaltaisia osia. Muilta osin valintakriteereitä on muutettu huomattavasti.

(45)

Pelit on vastedes toteutettava valtaosin eurooppalaisten tekijöiden ja euooppalaisten yhteistyökumppaneiden myötävaikutuksella.

(46)

Lisäksi pelien on jatkossa saatava vähintään 14 pistettä (22 pisteen enimmäispistemäärästä) seuraavassa taulukossa lueteltavien kriteereiden perusteella:

(47)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä edellytettiin, Ranskan viranomaiset ovat järjestäneet simulaatioita Ranskassa vuosina 2005–2006 tuotettujen videopelien perusteella. Simulaatiossa käytettiin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kuvailtuja kriteereitä, joiden mukaan 49 prosenttia peleistä olisi ollut tukikelpoisia. Johdanto-osan 46 kappaleessa kuvailtujen uusien kriteerien mukaan tukikelpoisten pelien osuus olisi ollut 31 prosenttia.

(48)

Tukikelpoisten kustannusten määrittelyyn liittyvän kysymyksen ratkaisemiseksi Ranskan viranomaiset sisällyttivät toisaalta alihankinnan verohyvityksen piiriin ja ilmoittivat, että alihankintakustannukset voitaisiin ottaa huomioon tukikelpoisissa kustannuksissa 1 miljoonan euron hankekohtaiseen enimmäismäärään saakka. Toisaalta viranomaiset suostuivat olemaan määrittämättä jatkossa ”muita hallintomenoja” (ts. menoja ilman henkilöstökuluja ja poistoja) siten, että niiden kiinteämääräinen osuus henkilöstökuluista olisi 75 prosenttia, ja sitoutuivat ottamaan vastedes huomioon vain ne hallintomenot, jotka liittyvät tosiasiallisesti tukikelpoisten videopelien kehittämiseen.

(49)

Ranskan viranomaiset sitoutuivat lisäksi antamaan järjestelystä uuden ilmoituksen viimeistään neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta.

(50)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(51)

Tämän päätöksen kohteena oleva toimenpide koostuu verohyvityksestä, joka vähennetään tuensaajilta tavanomaisesti kannettavasta yhtiöverosta. Sen vuoksi ei ole mitään epäilystä siitä, että toimenpiteessä on kyse valtion varojen käytöstä.

(52)

Toimenpiteen tarkoituksena on alentaa tuensaajayritysten tuotantokustannuksia, ja yritykset saavat toimenpiteestä selkeästi etua, joka on lisäksi valikoiva, sillä se hyödyttää vain videopelien tuotantoa. Toimenpiteessä on sen vuoksi kyse valikoivasta edusta, joka on omiaan vääristämään kilpailua perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(53)

Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet markkinaosuuksia koskevia tietoja, jotka ovat vain videopelien kustantajien saatavilla. Kyseisten tietojen mukaan kolmen suuren ranskalaisen videopelien kustantajan osuudet videopelien kustannusmarkkinoista (jotka kattavat Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan, Ranskan, Espanjan ja Italian) olivat vuonna 2005 seuraavat: Ubisoft 6,4 prosenttia, Atari 3,5 prosenttia ja VUGames 4,4 prosenttia. Ranskaan sijoittautunen studioiden, joille toimenpide on suunnattu, osuus kyseisten kustantajien liikevaihdosta oli pieni (Ubisoft 25 prosenttia, Atari 10 prosenttia ja VUGames 2 prosenttia). Niiden hallussa on kuitenkin melko suuri osa kyseisten kustantajien markkinaosuudesta edellä mainituissa viidessä jäsenvaltiossa. On ilmeistä, että toimenpide vaikuttaa yhteisössä käytävään kauppaan.

(54)

Edellä esitetyn perusteella on aiheellista todeta, että kyse on perustamissopimuksessa tarkoitetusta valtiontuesta.

(55)

Ranskan kansalliskokous hyväksyi 31 päivänä tammikuuta 2007 televisiolähetysten nykyaikaistamista ja televisioalan tulevaisuudennäkymiä koskevan lakiesityksen käsittelyn yhteydessä luonnoksen lakipykäläksi, jolla otettiin käyttöön komissiolle ilmoitettu verohyvitys ja jonka perusteella komissio oli aloittanut tutkintamenettelyn. Kyseinen lakiteksti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2007 Ranskan virallisessa lehdessä. Ranskan viranomaiset ovat kuitenkin vakuuttaneet, että lain soveltamisasetukset annettaisiin vasta komission tehtyä asiasta lopullisen päätöksen.

(56)

Komissio toteaa sen vuoksi, että tukitoimenpidettä ei ole pantu täytäntöön ja Ranskan viranomaiset ovat siten noudattaneet perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(57)

Ranskan viranomaiset ovat lisäksi sitoutuneet muuttamaan lakitekstiä ja soveltamisasetusluonnoksia sisällyttämällä niihin 5 jaksossa mainitut muutokset.

(58)

Komissio varmistaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Matra antamaan tuomioon (13) perustuvan periaatteen mukaisesti, että verohyvityksen saamiselle asetetut edellytykset eivät riko perustamissopimuksen määräyksiä muilla kuin valtiontukien aloilla eivätkä johda kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään.

(59)

Tältä osin on todettava, että toimenpiteeseen ei sisälly henkilöstön kansalaisuuteen tai tukikelpoisten menojen sijaintipaikkaan sisältyviä rajoituksia. Ranskan viranomaiset ovat sisällyttäneet alihankintamenot tukikelpoisiin kustannuksiin 1 miljoonan euron enimmäismäärään saakka ja ovat vahvistaneet, että kyseiset menot ovat tukikelpoisia riippumatta siitä, onko alihankintayritys sijoittautunut Ranskaan vai johonkin toiseen jäsenvaltioon.

(60)

Toimenpide kattaa Ranskaan sijoittautuneet videopelien tuotantoyritykset ja myös eurooppalaisten yritysten pysyvät toimipaikat Ranskassa, kuten Ranskan viranomaiset ovat vahvistaneet menettelyn aloittamista koskevan päätöksen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Komissio katsoo, että verohyvityksestä saatavan edun rajaaminen kyseisen määritelmän mukaisiin yrityksiin liittyy Ranskan verosääntöjen mukaiseen edellytykseen, jonka mukaan verohyvitysten saajien on oltava yhtiöverovelvollisia Ranskassa, ja on siten perusteltavissa tukitoimenpiteen verotuksellisella luonteella.

(61)

Komissio voikin todeta, että tukitoimenpide ei riko perustamissopimuksen määräyksiä muilla kuin valtiontukien aloilla.

(62)

Toimenpiteen yhdenmukaisuudesta yhteisön valtiontukisääntöjen kanssa komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset ovat ilmoittaneet toimenpiteen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla. Kuten komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, toimenpiteen yhdenmukaisuutta kyseisen artiklan kanssa on analysoitava seuraavien kysymysten perusteella:

(63)

Pohtiessaan yleisellä tasolla kysymystä siitä, voidaanko videopelit katsoa kulttuuria edistäviksi tuotteiksi, komissio ottaa huomioon sen, että Unesco katsoo videopelialan kulttuurialaksi ja arvioi sen edistävän kulttuurista monimuotoisuutta. (14) Komissio ottaa huomioon myös tiettyjen kolmansien ja Ranskan viranomaisten esittämät väitteet, joissa todetaan muun muassa, että videopelit voivat välittää kuvia, arvoja ja aiheita, jotka heijastavat kulttuuriympäristöä, jossa ne luodaan, ja voivat vaikuttaa erityisesti nuoriin ikäluokkiin kuuluvien käyttäjien ajattelutapoihin ja kulttuuriseen viitekehykseen. Komissio ottaa tässä yhteydessä huomioon myös Unescon hyväksymän kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen (15). Komissio panee lisäksi merkille, että videopelit ovat levinneet yhä laajemmalle eri ikäluokkien, yhteiskunta- ja ammattiryhmien ja sekä miesten että naisten keskuuteen.

(64)

Näyttää siltä, että videopelien päätavoitteena on tarjota interaktiivista viihdettä, kuten ISFE korostaa. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että tietyillä videopeleillä voi olla myös kulttuuriulottuvuus samalla tavalla kuin tietyillä näytelmillä, joihin liittyy myös vuorovaikutusta yleisön kanssa. Myöskään se seikka, että videopelit voidaan katsoa ennemminkin ohjelmistoiksi kuin audiovisuaalisiksi tuotteiksi, ei vaikuta millään tavoin siihen, että osa niistä voidaan katsoa myös perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetuiksi kultturia edistäviksi tuotteiksi. Onkin pääteltävä, että tietyt videopelit voivat olla kulttuuria edistäviä tuotteita (16). Tämä ilmoitetaan erikseen myös menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä (17).

(65)

Komissio toteaa lisäksi, että 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrättyä poikkeusta on tulkittava suppeasti, kuten kaikkia poikkeuksia 87 artiklan 1 kohdassa määrätystä yleissäännöstä. Komission tiedonannossa (18) neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tietyistä elokuviin ja muihin audiovisuaalisiin teoksiin liittyvistä oikeudellisista näkökohdista todetaan, että poikkeuksen soveltamiseksi ”kunkin jäsenvaltion on taattava, että tuetun tuotannon sisältö on kulttuuria todennettavissa olevien kansallisten kriteerien mukaan (toissijaisuusperiaatetta noudattaen)”.

(66)

Tätä periaatetta on sovellettava tähän tapaukseen, joten on tarkistettava, että Ranskan viranomaiset ovat vahvistaneet todennettavissa olevia kansallisia kriteereitä, joilla voidaan taata, että verohyvityksen piiriin kuuluvien videopelien sisältö on kulttuuria. Komissio aloitti verohyvitystä koskevan tutkintamenettelyn nimenomaan siksi, että se piti kyseenalaisena Ranskan viranomaisten aluksi käyttämiä kriteereitä.

(67)

Sen vuoksi on arvioitava, onko uusi valintatesti johdanto-osan 65 kappaleessa esitetyn periaatteen mukainen.

(68)

Tukikelpoisen videopelin on saatava vähintään 14 pistettä 22 pisteen enimmäispistemäärästä. Valtiontuesta N 461/2005 22 päivänä marraskuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä (19), jäljempänä ’Yhdistyneen kuningaskunnan elokuva-alan verokannustinohjelma’, esitettyjen päätelmien mukaisesti on aiheellista erottaa valintatestiin sisältyvistä kriteereistä ne, joiden voidaan katsoa olevan merkityksellisiä videopelien kulttuurisisällön arvioinnin kannalta. Lisäksi on aiheellista varmistaa, että näiden kriteerien perusteella jaettava pistemäärä on riittävän suuri, jotta voidaan olla varmoja siitä, että tukikelpoisten videopelien sisältö on kulttuuria perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(69)

Testin ensimmäinen osa sisältää kaksi kulttuuriperintöä koskevaa kriteeriä ja sen vuoksi voidaan katsoa, että kyseisen testin osan sisältö liittyy kulttuuriin. Tämä pitää mitä ilmeisimmin paikkansa sen kriteerin tapauksessa, jonka perusteella peleille, jotka perustuvat tunnettuun Euroopan historialliseen, taiteelliseen ja tieteelliseen kulttuuriperintöön, annetaan neljä pistettä. Kriteerin, jonka perusteella peleille, jotka ovat saaneet vaikutteita europpalaisesta audiovisuaalisesta teoksesta, kirjallisuudesta, taideteoksesta taikka sarjakuvasta, annetaan kaksi pistettä, kulttuurisisältö ei ole yhtä vankka, sillä se riippuu sen teoksen kulttuuritasosta, josta videopeli on saanut vaikutteita. Tämä otetaan kuitenkin huomioon siten, että tämän kriteerin perusteella jaetaan vähemmän pisteitä, ja kriteeri voidaan sen vuoksi katsoa oikeasuhteiseksi ja hyväksyttäväksi.

(70)

Testin toisen osan perusteella voidaan antaa enintään kaksi pistettä videopelin omaperäisyydestä. Pisteiden jakamisessa otetaan huomioon käsikirjoituksen omaperäisyys sekä grafiikan ja akustiikan luovuus. Näyttää siltä, että audiovisuaalisten tuotteiden luovuutta pidetään yleensä tärkeänä seikkana arvioitaessa tuotteita, joiden sisältö on kulttuuria. Luovuus on lisäksi keskeisessä asemassa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen määritelmässä (20). Kirjallisia ja taiteellisia teoksia käsittelevä korkein viranomainen (Conseil supérieur de la propriété littéraire et artistique) on suositellut kriteerin ”omaperäinen teos” käyttöä multimediateoksen erottamiseksi ohjelmistosta (21). Ranskan viranomaisten tekemä simulaatio osoittaa lisäksi, että kyse on todellakin valikoivasta kriteeristä, sillä vain 13 videopeliä yhteensä 74:stä Ranskassa vuosina 2005–2006 valmistetusta pelistä saa 1–2 pistettä. Tämä on osoitus kriteerin tehokkuudesta sille asetetun kulttuuritavoitteen saavuttamisen kannalta.

(71)

Testin kolmannen osan otsikko on ”kulttuurisisältö”. Kriteerin, jonka perusteella tarinaan perustuville videopeleille voidaan antaa 3 pistettä, voidaan katsoa liittyvän kulttuuriin. Kyseisen kriteerin täyttävien videopelien on perustuttava käsikirjoitukseen ja tarinaan, mikä sulkee pois puhtaat simulaatiopelit (esimerkiksi urheilu- tai taistelupelit), joiden tapauksessa on kyseenalaista, onko niiden sisältö kulttuuria. Tämä mahdollistaa sellaisten videopelien asettamisen etusijalle, jotka muistuttavat läheisesti elokuvia ja joiden sisältö on sen vuoksi selkeämmin kulttuuria.

(72)

Kriteeri, jonka perusteella voidaan antaa kaksi pistettä videopeleille, joiden tuotantobudjetista 50 prosenttia käytetään taiteellisiin menoihin, voidaan katsoa kulttuurin kannalta merkitykselliseksi kriteeriksi. Tämä on osoitus erityishuomiosta, jota videopelin valmistuksessa kiinnitetään suunnitteluun, käsikirjoitukseen, vuorosanoihin ja musiikkiin, jotka ovat tärkeitä seikkoja sen toteamiseksi, että videopelin sisältö on kokonaisuutena tarkasteltuna kulttuuria. Tällaisen kriteerin perusteella voidaan sen vuoksi asettaa etusijalle kyseisenkaltaiset pelit verrattuna peleihin, jotka ovat teknisempiä, kuten urheilupelit tai puhtaat simulaatiopelit, joiden tapauksessa kulttuurinäkökohdat eivät ole yhtä ilmeisiä. Myös kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevassa Unescon yleissopimuksessa viitataan taiteelliseen ulottuvuuteen kulttuurisisällön määrittelyssä (22).

(73)

ISFE:n mukaan on kyseenalaista, voiko pelin tuotantokustannuksista 50 prosenttia olla taiteellisia menoja, ja ISFE korostaa myös sitä seikkaa, että ohjelmistomenojen osuus tuotantokustannuksista on yleensä 70 prosenttia. Tämä väite ei kyseenalaista kyseisen kriteerin pätevyyttä vaan ennemminkin vahvistaa sitä, sillä se osoittaa, että kyseinen kriteeri mahdollistaa videopelien valinnan tiukemmin perustein.

(74)

Komissio toteaa joka tapauksessa, että ero ISFE:n toimittamien lukujen ja Ranskan viranomaisten väitteen, jonka mukaan tietyille peleille voi olla ominaista se, että taiteellisten menojen osuus tuotantokustannuksista on yli 50 prosenttia, välillä voidaan selittää huomioon otettujen kustannustyyppien välisillä eroilla. Verohyvityksen soveltamisalaan kuuluvat menot vastaavat ainoastaan suunnittelu- ja valmistusmenoja. Tuotantokustannuksia ei oteta niissä lainkaan huomioon ja esimerkiksi virheiden poistoon ja loppuvaiheen testeihin liittyvät menot on jätetty laskelmien ulkopuolelle, mikä voi kasvattaa taiteellisten menojen osuutta.

(75)

On lisäksi huomattava, että Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet videopelien tuotantoon liittyviä yksityiskohtaisia esimerkkibudjetteja, jotka osoittavat selkeästi, että taiteelliset menot voivat muodostaa niistä pääosan. Myös tiettyjen kolmansien huomautukset tukevat tätä näkemystä. Esimerkiksi APOM korostaa, että videopelin luovat osatekijät ovat nykyisin teosten ensisijaisia, kattavia osa-alueita ja että tekniset seikat ja ohjelmistot ovat vain luovia osatekijöitä palvelevia työkaluja ja muodostavat keskimäärin vain rajatun osan omakustannushinnasta. Komissio panee lisäksi merkille, että nk. ohjelmistomenot vaihtelevat usein konsolisyklien mukaan ja voivat käytännössä olla korkeampia syklin alussa.

(76)

Edellä mainituista syistä kriteeri, joka perustuu taiteellisten menojen osuuteen budjetista, vaikuttaa tässä tapauksessa videopelien kulttuurisisällön arvioinnin kannalta käyttökelpoiselta kriteeriltä.

(77)

Kriteeri, jonka perusteella voidaan jakaa yksi piste peleille, jotka liittyvät Euroopan kansalaisten kannalta merkityksellisiin poliittisiin, sosiaalisiin tai kulttuuriin liittyviin ongelmiin ja/tai perustuvat eurooppalaisille yhteiskunnille ominaisiin arvoihin, on myös käyttökelpoinen edellyttäen, että kyseiset ongelmat ja arvot ilmentävät eurooppalaista kulttuuri-identiteettiä.

(78)

Kahden kielellisen kriteerin (peliohjeiden alkuperäinen versio laadittuna ranskan kielellä ja pelin alkuperäinen versio editoituna vähintään kolmella Euroopan unionin virallisellä kielellä, joista yksi on ranska) perusteella voidaan antaa yhteensä kaksi pistettä. Näistä kriteereistä on ensiksikin todettava, että lähes kaikki Ranskan viranomaisten esittelemään simulaatioon sisältyvät pelit täyttävät ne, mistä voidaan päätellä, että ne aiheuttavat suhteellisen vähän syrjintää. Siihen, ovatko ne käytännössä merkityksellisiä videopelin kulttuurisisällön arvioinnin kannalta, voidaan suhtautua tietyllä varauksella. Kiistämättä missään määrin sitä, että kieli on kulttuurin kannalta ratkaisevan tärkeä tekijä, näyttää siltä, että sillä on pienempi merkitys videopelin kulttuurisisällön kannalta kuin esimerkiksi elokuvan tai kirjan tapauksessa. Vaikuttaa siltä, että videopelin kieltä on mahdollista vaihtaa vaikuttamatta teoksen eheyteen, mikä ei pidä paikkansa elokuvan päälleäänityksen tai kirjan kääntämisen tapauksessa.

(79)

Testin neljäs osa kattaa kriteerit, jotka liittyvät menojen sijaintipaikkaan ja yhteistyökumppaneiden kansalaisuuteen. Vaikka eurooppalaisten yhteistyökumppaneiden panos voi vaikuttaa välillisesti videopelin eurooppalaiseen kulttuurisisältöön, pitää paikkansa, että sijaintipaikkaa ja kansalaisuutta koskevilla kriteereillä ei ole suoraa yhteyttä tukikelpoisten videopelien kulttuurisisältöön videopelialalle ominaisten piirteiden vuoksi. Yhdistyneen kuningaskunnan elokuva-alan verokannustinohjelmaa koskevassa komission päätöksessä esitetään samat päätelmät samankaltaisista kriteereistä, joita Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat käyttäneet verohyvitysjärjestelyssä.

(80)

Testin viides osa sisältää kriteereitä, jotka koskevat tuotantoon ja tekniikkaan liittyviä innovaatioita. Kyseiset kriteerit liittyvät videopelien ohjelmistoihin, joiden ei-kulttuurista luonnetta ISFE lisäksi korostaa. ISFE:n kanta voidaan hyväksyä, sillä kyseisiä kriteereitä ei ole aiheellista katsoa tukikelpoisten videopelien kulttuurisisällön arvioinnin kannalta merkityksellisiksi kriteereiksi.

(81)

Näyttääkin siltä, että yhteensä 22 pisteen enimmäispistemääärästä 14 (12, jos kielellisiä kriteereitä ei oteta huomioon) jaetaan sellaisten kriteerien perusteella, joiden tarkoituksena on edistää kulttuuria perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Niiden osuus kokonaispistemäärästä on siten yli puolet. Komissio on lisäksi pohtinut hypoteettista ääritilannetta eli tilannetta, jossa peli saisi maksimipisteet sellaisten kriteerien perusteella, joita voidaan pitää kulttuurin kannalta merkityksettöminä, ja lisäksi kielellisten kriteerien perusteella. Kyseinen peli saisi kymmenen pistettä. Sen pitäisi siis saada vielä neljä pistettä kulttuurin kannalta merkityksellisten kriteerien perusteella ylittääkseen tukikelpoisuuteen vaadittavan 14 pisteen rajan. Tällainen hypoteettinen ääritilanne näyttää kuitenkin harvinaiselta, sillä tilanne oli tämä Ranskan viranomaisten toimittamaan simulaatioon sisältyneistä 74 pelistä vain seitsemän kohdalla. Niistä kuusi on tukikelpoista, mutta ne kaikki saivat enemmän kuin neljä pistettä kulttuurin kannalta merkityksellisten kriteerien perusteella (ja yli kuusi pistettä, jos myös kielelliset kriteerit otetaan huomioon).

(82)

Komissio panee lisäksi merkille, että tämä uusi tarkkoihin kriteereihin perustuva valintatesti pienentää riskiä siitä, että asiantuntijakomitean videopeleistä laatima arviointi olisi subjektiivinen.

(83)

Komissio toteaa myös, että Ranskan viranomaisten ehdottama uusi valintatesti on rajoittavampi kuin alkuperäisen ilmoituksen mukainen testi. Ranskan viranomaisten toimittamat simulaatiot osoittavat menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kuvailtujen kriteerien perusteella, että 49 prosenttia Ranskassa vuosina 2005–2006 tuotetuista videopeleistä olisi ollut tukikelpoisia, kun nykyisen testin perusteella niiden osuus olisi 31 prosenttia. Kuten komissio korostaa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, ”jos toimenpiteellä tuetaan suurta osaa videopelien tuotannosta, saattaa käydä niin, että se ei enää noudata sille asetettua kulttuuria edistävää tavoitetta vaan sillä pyritään sen sijaan teolliseen tavoitteeseen” (23). Videopelialalle ominaisten piirteiden perusteella voidaan todeta, että se, että lähes 30 prosenttia peleistä valitaan tuen piiriin, on osoitus siitä, että toimenpiteellä ei ole pelkkää jonkin erityisalan tukemiseen liittyvää teollista tavoitetta.

(84)

Onkin pääteltävä, että Ranskan viranomaiset ovat laatineet todennettavissa olevia kansallisia kriteereitä, joilla voidaan taata, että verohyvityksen piiriin kuuluvien videopelien sisältö on tosiasiallisesti kulttuuria ja että tukitoimenpide noudattaa sen seurauksena kulttuuria edistävää tavoitetta.

(85)

Komissio varmistaa, että toimenpide on tarkoituksenmukainen, että sillä on riittävän kannustava vaikutus ja että se on oikeassa suhteessa sille asetettuun tavoitteeseen.

(86)

Ranskan viranomaiset ovat ilmoittaneet katsovansa, että verohyvitys on tarkoituksenmukaisin keino päästä haluttuun tavoitteeseen. Ranskan viranomaiset harkitsivat mahdollisuutta tämän toimenpiteen ilmoittamiseen tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden perusteella, kuten ISFE ehdottaa. Viranomaiset luopuivat kuitenkin tästä, koska kyseinen oikeusperusta ei mahdollistaisi yhteyden luomista toimenpiteen ja tukikelpoisten videopelien kulttuurisisällön välille eikä sen varmistamista, että saatavilla on monipuolista videopelitarjontaa. Puitteiden perusteella ei myöskään olisi voitu antaa samantasoista tukea kuin verohyvityksen tapauksessa. Komissio myöntää, että verohyvitys on suunniteltu siten, että julkinen tuki voidaan suunnata sen avulla tehokkaasti peleihin, joiden sisältö on kulttuuria, ja näyttääkin siltä, että verohyvitys tarjoaa tarkoituksenmukaisen välineen tuelle asetetun kulttuuritavoitteen saavuttamiseen. Komissio korostaa lisäksi, että se on todennut jo aiemmissa päätöksissä (24) verohyvityksen muodossa toteutettujen toimenpiteiden soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla.

(87)

Videopelimarkkinoista laaditun analyysin perusteella näyttää siltä, että niillä on havaittavissa suuntausta tarjonnan keskittymiseen riippumattomien tuotantostudioiden ja tarjonnan monipuolisuuden kustannuksella (25). Videopelimarkkinat ovat paljolti maailmanlaajuiset markkinat, joilla konsolipelien osuus myynnistä on kaksi kolmasosaa. Videopelimarkkinat ovat suurelta osin pelikonsolivalmistajien määräysvallassa, ja valmistajat soveltavat videopelien valmistajiin lupa- ja lisenssijärjestelmää, jonka osuus pelin lopullisesta hinnasta voi olla jopa 20 prosenttia.

(88)

Lisäksi kyseisille markkinoille on ominaista teknisten normien hajanaisuus ja yhteentoimivuuden puuttuminen. Kysynnälle on ominaista kotitalouksien videopelilaitteiden (konsolien ja tietokoneiden) uusiminen ja rikkoutuminen säännöllisin väliajoin, keskimäärin kuuden vuoden välein.

(89)

Videopeliteollisuus on sen vuoksi jatkuvassa käynnistysvaiheessa, tuotantosyklit ovat erittäin lyhyitä ja investoinnit mittavia. Lisäksi tuotantokustannusten kuolettaminen tapahtuu pääasiassa kustantamomarkkinoilla toisin kuin esimerkiksi elokuvien tuotannossa, jossa kustannukset voidaan kuolettaa myös televisiolähetysoikeuksista ja DVD-levyjen myynnistä saatavilla tuloilla.

(90)

Saatavilla olevien tietojen perusteella voidaan todeta, että Ranskan videopelialalla toimivat tuotantostudiot ovat tyypillisesti pieniä (alle 200 työntekijän) studioita, jotka ovat rahoituskapasiteettinsa riittämättömyyden vuoksi riippuvaisia kustantajista rahoittaakseen tuotekehityksen. Kustantajien pelejä suunnitteleville studioille maksamien palkkioiden suuruus riippuu pelien myyntimääristä ja niistä vähennetään ensiksi ennakot, joita tuottajat ovat maksaneet tuotantokustannusten kattamiseksi. Ranskan viranomaiset ovatkin korostaneet, että verohyvityksen valintatestissä käytettävät kriteerit mahdollisesti täyttävien, kultturia edistävien videopelien määrä on supistunut koko ajan vuodesta 2000. Ranskan viranomaiset korostavat esimerkiksi, että historialliseen kontekstiin sijoittauvien videopelien (kuten Versailles, Pompei ja Egypti) määrä on supistunut koko ajan siitä lähtien kuin tämäntyyppisten videopelien tuotantoon erikoitunut Cryo Interactive lopetti toimintansa.

(91)

Tämän päätöksen 5 jaksossa kuvattuihin kriteereihin perustuvalla verohyvityksellä pyritään edistämään sellaisten videopelien tuotantoa, joiden sisältö on kulttuuria, verrattuna peleihin, jotka ovat puhtaasti viihteellisiä, alentamalla kulttuuria edistävien pelien tuotantokustannuksia. Voidaankin päätellä, että toimenpiteellä on riittävän kannustava vaikutus suhteessa tavoitteeseensa.

(92)

Komissio panee merkille, että tuki-intensiteetti on ainoastaan 20 prosenttia eli suhteellisen alhainen verrattuna kulttuurialalla yleensä hyväksyttäviin tuki-intensiteetteihin. Elokuva-alalla tai audiovisuaalisen tuotannon alalla tavanomaisesti hyväksyttävä intensiteetti on 50 prosenttia.

(93)

Komissio ottaa lisäksi huomioon, että tukikelpoisten kustannusten määräytymisperuste on nyt määritelty oikein ja täsmällisesti. Vastedes otetaan huomioon vain ne hallintomenot ilman henkilöstökuluja ja käyttöomaisuuden poistoja, jotka tuensaaja joutuu tosiasiallisesti kattamaan. Tämäntyyppisiä menoja ei siis enää vahvisteta siten, että niiden kiinteämääräinen osuus henkilöstökuluista olisi 75 prosenttia.

(94)

Tämän vuoksi voidaan päätellä, että toimenpide on myös oikeassa suhteessa sille asetettuun tavoitteeseen. Ainoastaan tukikelpoisten pelien tuotannosta tosiasiallisesti aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon, mikä poistaa lisäksi ISFE:n esille ottaman riskin kulttuuripelien ja kaupallisten pelien välisistä ristikkäistuista.

(95)

Ranskan viranomaisten toimittamien lukujen perusteella näyttää siltä, että videopelimarkkinoilla toimivien eurooppalaisten yritysten pääasialliset kilpailijat ovat japanilaisia tai pohjoisamerikkalaisia. Eurooppalaisten kustantajien markkinaosuudet tärkeimmillä eurooppalaisilla markkinoilla vuonna 2005 olivat poikkeuksetta enintään 20 prosenttia ja keskimäärin 18 prosenttia, kuten seuraava kuvio osoittaa:

(96)

ISFE:n toimittama luettelo 50:stä eniten myydystä videopelistä Ranskassa vuonna 2006 tukee näitä lukuja. Kyseisistä peleistä 21 on japanilaisten, 19 pohjoisamerikkalaisten ja kymmenen eurooppalaisten yritysten kustantamia. Myös Euroopan audiovisuaalisen observatorion vuonna 2003 laatima luokittelu, joka perustuu videopeliyritysten liikevaihtoon ja jossa neljä ensimmäistä sijaa ovat japanilaisten ja pohjoisamerikkalaisten yritysten hallussa, vahvistaa kyseiset luvut.

(97)

Onkin loogista, että ranskalaisten kustantajien, jotka hyötyvät välillisesti verohyvityksestä kustantaessaan verohyvitykseen oikeutettujen studioiden tuottamia videopelejä, markkinaosuudet ovat pienemmät. Ranskan kolmen suurinta kustantajaa vuonna 2005 olivat Ubisoft, Atari ja VU Games. Niiden osuudet johdanto-osan 95 kappaleessa olevassa kaaviossa mainitut viisi jäsenvaltiota kattavista videopelien tuotantomarkkinoista olivat seuraavat: Ubisoft 6,4 prosenttia, Atari 3,5 prosenttia ja VUGames 4,4 prosenttia. Lisäksi näiden kustantajien Ranskassa sijaitsevien studioiden osuus omistajiensa markkinaosuuksista on vähäinen: Ubisoftin tapauksessa 25 prosenttia (eli 1,6 prosenttia mainitut viisi jäsenvaltiota kattavista markkinoista), Atarin 10 prosenttia (0,35 prosenttia) ja VUGamesin 2 prosenttia (häviävän pieni osuus viiden jäsenvaltion markkinoista).

(98)

On myös korostettava, että suhteellisen pieni osa Ranskassa tuotetuista videopeleistä saa tukea. Ranskassa vuosina 2005–2006 tuotetut videopelit kattava simulaatio osoittaa, että peleistä vain 30 prosenttia voi periaatteessa saada verohyvitystä.

(99)

On merkillepantavaa, että myös menettelyn aloittamisen jälkeen huomautuksia esittäneet videopelien tuottajien järjestöt, kuten TIGA, GAME, APOM ja EGDF, ovat korostaneet toimenpiteen vähäistä vaikutusta kansalliseen videopeliteollisuuteen. EGDF, joka edustaa 500 studiota, jotka sijaitsevat kymmenessä jäsenvaltiossa, on korostanut erityisesti sitä, että jos toimenpide toteutetaan ilmoitetussa muodossaan, ts. jos sillä rahoitetaan 20 prosentin osuus 15–30 hankkeesta kahden vuoden aikana, sen kilpailua vääristävä vaikutus jää vähäiseksi, sillä kussakin jäsenvaltiossa tuodaan markkinoille vuosittain 1 500 videopeliä. Nämä huomautukset ovat sitäkin merkityksellisempiä, kun otetaan huomioon, että ne on esitetty menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kuvaillun hankkeen perusteella ja hankkeen soveltamisalaa on sittemmin supistettu.

(100)

Toimenpide olisi saattanut vaikuttaa kielteisesti kauppaan, kuten GAME totesi huomautuksissaan, sillä Ranskan alkuperäisessä ehdotuksessa alihankintakustannuksia ei otettu huomioon tukikelpoisissa kustannuksissa. Tämä olisi kannustanut tuensaajayrityksiä sisällyttämään kustannuksensa hintoihin sen sijaan, että ne olisivat käyttäneet alihankintaa, joka on videopelien alalla yleinen käytäntö. Tämä puolestaan olisi voinut aiheuttaa haittaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille yrityksille ja haitata sen vuoksi yhteisön sisäistä kauppaa. Tällainen kielteinen vaikutus jää kuitenkin toteutumatta, sillä Ranskan viranomaiset ovat suostuneet sisällyttämään alihankintakustannukset tukikelpoisiin kustannuksiin 1 miljoonan euron hankekohtaiseen enimmäismäärään saakka.

(101)

Komissio katsoo, että kyseinen enimmäismäärä, jota viranomaiset perustelevat budjettiin liittyvillä syillä, voidaan hyväksyä tässä tapauksessa, koska sillä ei todennäköisesti ole käytännössä vaikutusta valtaosaan Ranskassa tuotetuista videopeleistä. Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan simulaatioon sisältyneistä 74 videopelistä 64 pelin tuotantobudjetti oli alle 2 miljoonaa euroa, kahdeksan pelin 2–5 miljoonaa euroa ja kahden pelin yli 5 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon tämä keskimääräinen tuotantobudjettitaso, alihankintakustannuksille asetettu miljoonan euron enimmäismäärä ei muodostane merkittävää estettä alihankinnan käytölle. Komissio varaa itselleen oikeuden tarkistaa tätä enimmäismäärää videopelituotannon budjettikehityksen perusteella, kun tukitoimenpiteestä annetaan uusi ilmoitus neljän vuoden kuluessa sen toteutuksesta Ranskan viranomaisten antamien sitoumusten mukaisesti.

(102)

Komissio arvioi lisäksi, että verohyvityksen vaikutus kilpailuun jää rajalliseksi myös siksi, että videopelimarkkinat ovat tärkeät markkinat, joiden arvo oli vuonna 2003 noin 21 miljardia Yhdysvaltain dollaria, joiden pitkän aikavälin vuotuinen kasvu arvioidaan huomattavaksi – noin 13 prosentiksi – ja joilla vallitseva hintataso on suhteellisen vakaa.

(103)

Komissio toteaa lopuksi, että kaksi huomautusten esittäjää otti esille toimenpiteen mahdollisen kielteisen vaikutuksen kauppaan ja kilpailuun. ISFE totesi, että toimenpide uhkasi johtaa investointien siirtämiseen muista jäsenvaltioista Ranskaan, ja ADESE korosti kielteistä vaikutusta, joka toimenpiteellä voi olla erityisesti Espanjan videopeliteollisuuteen. Kyseiset kolmannet eivät kuitenkaan ole esittäneet numerotietoja tai yksityiskohtaisia selvityksiä, joiden perusteella komissio voisi arvioida tätä potentiaalista riskiä. Komissio toteaa lisäksi, että ISFE ja ADESE edustavat videopelien kustantajia ja jakelijoita. Kuten johdanto-osan 37 kappaleessa todettiin, tuottajajärjestöt, jotka edustavat mahdollisten tuensaajien suoria kilpailijoita, ovat ilmoittaneet, että tällainen kilpailuun kohdistuva riski voidaan sulkea pois. Komissio katsoo lisäksi, että verohyvityksestä hyötyvät studiot eivät kykene käyttämään markkinavoimaa kustantajiin nähden, kuten johdanto-osan 90 kappaleessa todetaan. Ubisoft, joka on yksi suurimmista ranskalaisista kustantajista, korosti lisäksi huomautuksissaan etua, jonka kustantajat saavat tuesta videopelien tuotantokustannusten alenemisesta seuraavan taloudellisten riskien heikkenemisen ja eurooppalaisen tarjonnan laajenemisen muodossa.

(104)

Komissio katsoo lisäksi, että verohyvityksen soveltamisala ei ole niin laaja, että se saisi aikaan muutoksia teollisuusyritysten investointien sijoittumispäätöksissä, kun otetaan huomioon muut sijoittumispäätöksiin vaikuttavat muuttujat, erityisesti työ- ja palkkaehdot. Toimenpiteen vaikutuksesta erityisesti Espanjan videopeliteollisuuteen komissio toteaa johdanto-osan 95 kappaleessa olevan kaavion perusteella, että eurooppalaisten kustantajien markkinaosuus on pienin juuri Espanjassa. Toisin kuin ADESE väittää ja sillä varauksella, että se ei toimita tarkempia tietoja väitteidensä tueksi, on syytä todeta, että tämä tukitoimenpide ei todennäköisesti vaikuta voimakkaammin Espanjan kuin muiden jäsenvaltioiden markkinoihin.

(105)

Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että tuki ei vahvista tuensaajayritysten markkinavoimaa eikä heikennä markkinatoimijoiden dynaamisia kannustimia vaan päinvastoin monipuolistaa markkinoilla saatavilla olevaa tarjontaa. Onkin pääteltävä, että toimenpiteestä aiheutuvat kilpailunvääristymät ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset ovat niin vähäisiä, että tuen kokonaisvaikutus on myönteinen. Videopelien kehittämiseen myönnettävä verohyvitys soveltuu tämän vuoksi yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla,

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/30

(1)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 20 artiklan mukaan sellaisilla unionin kansalaisilla, joiden kotijäsenvaltiolla ei ole edustusta jossakin kolmannessa maassa, on oikeus saada suojelua minkä tahansa muun kyseisessä maassa edustettuna olevan jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisten jäsenvaltioiden kansalaisilla. Tämä oikeus vahvistetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 46 artiklassa.

(2)

Heinäkuussa 2006 julkistettu Eurobarometri-kysely osoitti, että valtaosa unionin kansalaisista ei tunne EY:n perustamissopimuksen 20 artiklaa ja sen merkitystä. Vain 23 prosenttia haastatelluista ilmoitti tuntevansa EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tarjoamat mahdollisuudet. Lisäksi kävi ilmi, että puolet unionin kansalaisista arvelee matkustavansa kolmen seuraavan vuoden aikana johonkin kolmanteen maahan.

(3)

Ehdotus EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin liittämisestä passeihin, jotta kansalaiset saisivat tietoa oikeuksistaan, esitettiin Michel Barnierin 9 päivänä toukokuuta 2006 esittämässä selvityksessä ”For a European Civil protection force: Europe aid” (Euroopan pelastuspalvelujoukot: Euroopan apu). Neuvoston puheenjohtajavaltio kehotti 15 päivänä kesäkuuta 2006 jäsenvaltioita harkitsemaan, voitaisiinko EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan teksti liittää passeihin, niin että unionin kansalaiset saisivat tietoa oikeuksistaan (1).

(4)

Komissio julkaisi 28 päivänä marraskuuta 2006 vihreän kirjan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta kolmansissa maissa (2). Siinä ehdotettiin useita mahdollisia toimenpiteitä, joiden avulla unionin kansalaisten suojelua voitaisiin vahvistaa. Ehdotettiin suositeltavaksi, että jäsenvaltiot lisäisivät EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin passeihin, koska tämä olisi tehokas keino muistuttaa kansalaisia heidän oikeuksistaan. Ehdotus sai laajaa kannatusta jäsenvaltioilta, kansalaisyhteiskunnalta, kansalaisilta ja muilta EU:n toimielimiltä (3)  (4). Lisäksi on ehdotettu, että perustettaisiin erityinen EU:n verkkosivusto, jonka kautta kansalaiset saisivat tietoa oikeudestaan diplomaatti- ja konsuliviranomaisten tarjoamaan suojeluun EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan mukaisesti, ja että verkkosivuston osoite lisättäisiin kansallisiin passeihin.

(5)

Passien myöntäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivallan piiriin. Yhtenäinen passin kaava otettiin käyttöön jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmalla 23 päivänä kesäkuuta 1981 (5). Lisäksi yhteisön tasolla on annettu toimenpiteitä passien turvamääräyksistä. Passien turvaamiseksi väärennöksiltä on otettu käyttöön passien turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmalla 17 päivänä lokakuuta 2000 (6). Joulukuun 13 päivänä 2004 annettiin neuvoston asetus, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan sisällyttämään passeihin biometriset tunnisteet viimeistään 28 päivänä elokuuta 2006 ja tallentamaan passeihin eräitä lisätietoja viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2007 (7).

(6)

Passiin olisi lisättävä EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan teksti passin myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

(7)

Riittäisi, jos passiin lisättäisiin EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan ensimmäinen virke. Toinen virke koskee jäsenvaltioiden velvollisuutta aloittaa suojelun turvaamiseksi tarvittavat kansainväliset neuvottelut, eikä se siten koske suoraan kansalaisia.

(8)

Komissio aikoo perustaa verkkosivuston, jolla annetaan käytännön tietoa konsuliavusta, muun muassa kolmansissa maissa sijaitsevien jäsenvaltioiden edustustojen ajan tasalla olevat yhteystiedot. Olisi hyödyllistä lisätä tämän verkkosivuston osoite kansallisiin passeihin yhdessä EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan kanssa, koska kyseessä on tätä oikeutta koskeva yhteinen tietolähde.

(9)

Jäsenvaltioiden hallinnollisen rasituksen minimoimiseksi olisi suositeltava, että jäsenvaltiot lisäävät EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin vasta 1 päivän heinäkuuta 2009 jälkeen myönnettäviin uusiin passeihin.

(10)

Jotta myös ne kansalaiset, joiden passiin ei ole lisätty viittausta EY:n perustamissopimuksen 20 artiklaan, saisivat tietoa oikeuksistaan, olisi suositeltava, että passien takakannen ulkopuolelle kiinnitetään tarra.

(11)

EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin lisääminen passeihin lisäisi merkittävästi kansalaisten tietoa oikeudesta saada diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta suojelua ja aiheuttaisi jäsenvaltioille vain kohtuulliset kustannukset.

1.

että jäsenvaltiot lisäävät 1 päivän heinäkuuta 2009 jälkeen myönnettäviin passeihin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 20 artiklan ensimmäiseen virkkeen ja viittauksen EU:n verkkosivustoon (http://ec.europa.eu/consularprotection).

2.

että jäsenvaltiot toimittavat ennen 1 päivää heinäkuuta 2009 myönnettyjen passien haltijoille tarran, jossa on 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.

että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle 18 kuukauden kuluttua tämän suosituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet tämän suosituksen perusteella.

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/32

6.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/33

(1)

Neuvosto valtuutti yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) tekemään asiaankuuluvat päätökset osanottajien komitean perustamisesta Kosovossa toteutettavaa Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiota (EULEX KOSOVO) varten.

(2)

Eurooppa-neuvoston 15 ja 16 päivänä kesäkuuta 2001 Göteborgissa antamissa päätelmissä on vahvistettu pääperiaatteet ja menettelytavat, jotka koskevat kolmansien maiden osallistumista poliisioperaatioihin. Neuvosto hyväksyi 10 päivänä joulukuuta 2002 asiakirjan ”Neuvonpito ja menettelytavat Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden osallistuessa EU:n siviilikriisinhallintaan” jossa kehitellään edelleen järjestelyjä Euroopan unionin ulkopuolisten maiden osallistumiseksi siviilikriisinhallintaoperaatioihin, osallistujien komitean perustaminen mukaan luettuna.

(3)

EULEX KOSOVOa varten perustettava osallistujien komitea on keskeisessä asemassa operaation päivittäisessä toteuttamisessa. Se on pääfoorumi, jossa keskustellaan kaikista operaation päivittäiseen toteuttamiseen liittyvistä ongelmista. PTK, joka vastaa operaation poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta, ottaa huomioon osallistujien komiteassa esitetyt näkemykset,