ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 63

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

51. vuosikerta
7. maaliskuu 2008


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission asetus (EY) N:o 208/2008, annettu 6 päivänä maaliskuuta 2008, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 209/2008, annettu 6 päivänä maaliskuuta 2008, Saccharomyces cerevisiae (Biosaf Sc 47) -valmisteen uuden käyttötavan hyväksymisestä rehun lisäaineena ( 1 )

3

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2008/39/EY, annettu 6 päivänä maaliskuuta 2008, elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista tarvikkeista annetun direktiivin 2002/72/EY muuttamisesta ( 1 )

6

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2008/203/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 28 päivänä helmikuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 168/2007 täytäntöönpanosta monivuotisen toimintakehyksen hyväksymiseksi Euroopan unionin perusoikeusvirastolle vuosiksi 2007–2012

14

 

 

Komissio

 

 

2008/204/EY

 

*

Komission päätös, tehty 10 päivänä lokakuuta 2007, Valtiontuista, jotka Ranska on myöntänyt La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamiseen (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 4545)  ( 1 )

16

 

 

SUOSITUKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2008/205/EY

 

*

Neuvoston suositus, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2008, vammaisten pysäköintiluvasta annetun suosituksen 98/376/EY mukauttamisesta Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta

43

 

 

III   Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

 

 

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN VI OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

 

*

Neuvoston päätös 2008/206/YOS, tehty 3 päivänä maaliskuuta 2008, 1-bentsyylipiperatsiinin (BZP) määrittelemisestä valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin saatettavaksi uudeksi psykoaktiiviseksi aineeksi

45

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 208/2008,

annettu 6 päivänä maaliskuuta 2008,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (1) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä maaliskuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä maaliskuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 6 päivänä maaliskuuta 2008 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

JO

72,2

MA

56,3

TN

120,5

TR

90,9

ZZ

85,0

0707 00 05

EG

178,8

TR

199,4

ZZ

189,1

0709 90 70

MA

98,7

TR

156,2

ZZ

127,5

0709 90 80

EG

238,6

ZZ

238,6

0805 10 20

EG

44,7

IL

55,5

MA

56,9

TN

50,6

TR

87,7

ZZ

59,1

0805 50 10

EG

95,9

IL

110,2

TR

126,9

ZZ

111,0

0808 10 80

AR

97,3

CA

73,8

CN

92,5

MK

42,4

US

107,1

UY

89,9

ZZ

83,8

0808 20 50

AR

78,8

CL

81,3

CN

58,4

US

123,2

ZA

95,0

ZZ

87,3


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 209/2008,

annettu 6 päivänä maaliskuuta 2008,

Saccharomyces cerevisiae (Biosaf Sc 47) -valmisteen uuden käyttötavan hyväksymisestä rehun lisäaineena

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Liitteessä esitetyn valmisteen hyväksymistä koskeva hakemus on tehty asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Saccharomyces cerevisiae NCYC Sc 47 (Biosaf Sc 47) -valmisteen uuden käyttötavan hyväksymistä lihasikojen rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Saccharomyces cerevisiae NCYC Sc 47 -valmisteen käyttö on hyväksytty lypsylehmien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1811/2005 (2), lihanautojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 316/2003 (3), vieroitettujen porsaiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 2148/2004 (4), emakkojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1288/2004 (5), broilerkaniinien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 600/2005 (6), hevosten ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 186/2007 (7), lypsykuttujen ja lypsyuuhien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 188/2007 (8) sekä lihakaritsoiden ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1447/2006 (9).

(5)

On toimitettu uusia tietoja, jotka tukevat hakemusta valmisteen hyväksymiseksi lihasikojen ruokinnassa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’viranomainen’, totesi 22 päivänä marraskuuta 2007 antamassaan lausunnossa (10), että Saccharomyces cerevisiae (Biosaf Sc 47) -valmisteen turvallisuus kuluttajalle, käyttäjälle ja ympäristölle on jo vahvistettu sen aikaisemmissa lausunnoissa. Lisäksi se totesi, että valmisteen käyttö ei aiheuta riskiä kyseiselle uudelle eläinryhmälle ja sen käyttö voi parantaa lihasikojen tuotantotekijöitä. Viranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Viranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun yhteisön vertailulaboratorion toimittaman rehun lisäaineen analyysimenetelmää koskevan raportin.

(6)

Valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”suolistoflooran stabiloimiseen tarkoitetut aineet” kuuluva, liitteessä tarkoitettu valmiste eläinten rehussa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä maaliskuuta 2008.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 378/2005 (EUVL L 59, 5.3.2005, s. 8).

(2)  EUVL L 291, 5.11.2005, s. 12.

(3)  EUVL L 46, 20.2.2003, s. 15.

(4)  EUVL L 370, 17.12.2004, s. 24. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1980/2005 (EUVL L 318, 6.12.2005, s. 3).

(5)  EUVL L 243, 15.7.2004, s. 10. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1812/2005 (EUVL L 291, 5.11.2005, s. 18).

(6)  EUVL L 99, 19.4.2005, s. 5. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 496/2007 (EUVL L 117, 5.5.2007, s. 9).

(7)  EUVL L 63, 1.3.2007, s. 6.

(8)  EUVL L 57, 24.2.2007, s. 3.

(9)  EUVL L 271, 30.9.2006, s. 28.

(10)  Scientific Opinion of the Panel on Additives and Products or Substances used in Animal Feed (FEEDAP) on a request from the European Commission on the safety and efficacy of Biosaf Sc 47 (Saccharomyces cerevisiae) as feed additive for pigs for fattening. The EFSA Journal (2007) 585, s. 1–9.


LIITE

Lisäaineen tunnistenumero

Hyväksynnän haltijan nimi

Lisäaine (kauppanimi)

Koostumus, kemiallinen kaava, kuvaus, analyysimenetelmä

Eläinlaji tai -ryhmä

Enimmäisikä

Vähimmäispitoisuus

Enimmäispitoisuus

Muut määräykset

Hyväksynnän voimassaolo päättyy

PMY/kg täysrehua, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

Luokka: Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet. Funktionaalinen ryhmä: suolistoflooran stabiloimiseen tarkoitetut aineet

4b1702

Société Industrielle Lesaffre

Saccharomyces cerevisiae

NCYC Sc 47

(Biosaf Sc 47)

 

Lisäaineen koostumus:

Saccharomyces cerevisiae NCYC Sc 47 -valmiste, joka sisältää vähintään: 5 × 109 PMY/g

 

Tehoaineen kuvaus:

Saccharomyces cerevisiae NCYC Sc 47

 

Määritysmenetelmät (1)

Maljavalumenetelmä käyttäen kloramfenikoli-hiivauuteagaria, perustuu ISO 7954 -menetelmään

Polymeraasiketjureaktio (PCR)

Lihasiat

1,25 × 109

1,00 × 1010

Lisäaineen ja esiseoksen käyttöohjeissa on mainittava varastointi lämpötila ja aika sekä stabiilisuus rehua rakeistettaessa

27. päivänä maaliskuuta 2018


(1)  Analyysimenetelmiä koskevia yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa seuraavasta yhteisön vertailulaboratorion osoitteesta: www.irmm.jrc.be/crl-feed-additives


DIREKTIIVIT

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/6


KOMISSION DIREKTIIVI 2008/39/EY,

annettu 6 päivänä maaliskuuta 2008,

elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista tarvikkeista annetun direktiivin 2002/72/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/590/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission direktiivi 2002/72/EY (2) on asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 tarkoitettu erityisdirektiivi, jolla yhdenmukaistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovimateriaalien ja muovisten tarvikkeiden hyväksyntää koskevat säännöt.

(2)

Direktiivissä 2002/72/EY vahvistetaan luettelo niistä aineista – erityisesti lisäaineista ja monomeereistä – joita on sallittua käyttää kyseisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa, niiden käyttöä koskevat rajoitukset sekä pakkausmerkintöjä ja kuluttajille tai elintarvikealan toimijoille näiden materiaalien ja tarvikkeiden asianmukaisesta käytöstä annettavia tietoja koskevat säännöt.

(3)

Direktiiviin 2002/72/EY sisältyvä nykyinen lisäaineluettelo on sikäli epätäydellinen, ettei se sisällä kaikkia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa nykyisin sallittuja aineita.

(4)

Nykyisen direktiivin 2002/72/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaan lisäaineluetteloa pidetään epätäydellisenä, kunnes komissio päättää 4 a artiklan mukaisesti, että luettelosta tulee yhteisön positiiviluettelo sallituista lisäaineista.

(5)

Määräaika, jonka kuluessa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, oli toimitettava jäsenvaltioissa nykyisin sallittuja lisäaineita koskevat tiedot yhteisön luetteloon sisällyttämisen edellyttämää turvallisuuden arviointia varten, päättyi 31 päivänä joulukuuta 2006. Näin ollen nyt voidaan vahvistaa päivämäärä, jona yhteisön lisäaineluettelosta tulee positiiviluettelo. Kun otetaan huomioon aika, jonka elintarviketurvallisuusviranomainen tarvitsee kaikkien määräajassa jätettyjen kelpoisten hakemusten arvioimiseen, kyseinen päivämäärä olisi vahvistettava tammikuuksi 2010.

(6)

Lisäksi on aiheellista selventää nykyisen direktiivin 2002/72/EY 4 a artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen luettelon merkitystä ja sen saattamista ajan tasalle. Väliaikaiseen luetteloon sisältyvät ne lisäaineet, joita koskevat tiedot on toimitettu ajoissa ja elintarviketurvallisuusviranomaisen vaatimuksia noudattaen, mutta joiden osalta ei vielä ole tehty päätöstä positiiviluetteloon sisällyttämisestä.

(7)

Väliaikaisesta luettelosta yleisö saa tietoa niistä lisäaineista, jotka ovat arvioitavana niiden mahdollista yhteisön lisäaineluetteloon sisällyttämistä varten. Koska on mahdotonta tietää, saadaanko kaikkia väliaikaiseen luetteloon sisältyviä lisäaineita koskevat arvioinnit valmiiksi siihen mennessä, kun lisäaineluettelosta tulee positiiviluettelo, kyseisten lisäaineiden käyttöä olisi voitava jatkaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kunnes ne on arvioitu ja tehdään päätös niiden sisällyttämisestä lisäaineiden positiiviluetteloon.

(8)

Kun väliaikaiseen luetteloon sisältyvä lisäaine lisätään yhteisön lisäaineluetteloon tai kun päätetään, ettei sitä lisätä yhteisön luetteloon, kyseinen lisäaine olisi poistettava väliaikaisesta lisäaineluettelosta.

(9)

Jos elintarviketurvallisuusviranomainen pyytää väliaikaiseen luetteloon sisältyvää lisäainetta koskevia tietoja tarkastellessaan lisätietoja, kyseinen lisäaine olisi säilytettävä väliaikaisessa luettelossa siihen asti, kun sitä koskeva päätös tehdään, edellyttäen että pyydetyt tiedot toimitetaan elintarviketurvallisuusviranomaisen asettamassa määräajassa.

(10)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioimien monomeerien ja lisäaineiden riskinarviointiin liittyvien uusien tietojen (3) perusteella olisi tietyt jäsenvaltioissa sallitut lisäaineet sekä eräät uudet monomeerit ja lisäaineet sisällytettävä asianomaisiin sallituista aineista laadittuihin yhteisön luetteloihin. Yhteisön tasolla jo vahvistettuja rajoituksia ja/tai eritelmiä olisi muiden aineiden kohdalla muutettava kyseisten uusien tietojen perusteella. Sen vuoksi direktiivin 2002/72/EY liitteitä II, III, IV a, V ja VI olisi muutettava.

(11)

Komission direktiivillä 2005/79/EY (4) lisättiin lisäaineluetteloon viitenumerolla 30340 lisäaine 12-(asetoksi)steariinihapon 2,3-bis(asetoksi)propyyliesteri, jonka CAS-numero on 330198-91-9. Direktiiviin sisällytetty nimi ja CAS-numero vastaavat ainoastaan tärkeintä hakemukseen sisältynyttä aineosaa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen antama lausunto koskee kuitenkin hakemuksessa tarkoitettua aineiden seosta eikä ainoastaan sen tärkeintä aineosaa. Kyseinen aineseos on nykyisin rekisteröity CAS-rekisteriin CAS-numerolla 736150-63-3 nimellä glyseridit, risiiniöljy, mono-, hydrattu, asetaatit. Tästä syystä on nyt aiheellista muuttaa nimi ja CAS-numero ja päivittää tällä tavalla hyväksyntä koskemaan kaikkia seokseen sisältyviä aineita. Koska nimi muuttuu, otetaan käyttöön uusi viitenumero 55910. Koska aine sisältyy vastedes viitenumeroon 55910, viitenumero 30340 olisi poistettava.

(12)

Sen vuoksi direktiiviä 2002/72/EY olisi päivitettävä elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemää aineiden turvallisuuden arviointia koskevien uusien tietojen huomioon ottamiseksi, sen päivämäärän vahvistamiseksi, jona lisäaineluettelosta tulee positiiviluettelo, sekä väliaikaisen lisäaineluettelon merkityksen selventämiseksi.

(13)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2002/72/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yhteisön luettelo lisäaineista, joita voidaan käyttää muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistamisessa, ja niiden käyttöä koskevat rajoitukset ja/tai eritelmät ovat liitteessä III.

Lisäaineita, jotka eivät sisälly yhteisön lisäaineluetteloon, voidaan edelleen käyttää 31 päivään joulukuuta 2009 kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tammikuun 1 päivästä 2010 muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistamisessa voidaan käyttää ainoastaan lisäaineita, jotka sisältyvät yhteisön lisäaineluetteloon (positiiviluettelo).”

2)

Muutetaan 4 a artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Komissio julkaisee viimeistään 11 päivänä huhtikuuta 2008 väliaikaisen luettelon lisäaineista, jotka ovat elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioitavina. Luettelo pidetään ajantasaisena.

4.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, kyseisessä artiklassa tarkoitettuun yhteisön luetteloon sisältymättömien lisäaineiden käyttöä saa jatkaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 päivän tammikuuta 2010 jälkeen edellyttäen, että aineet sisältyvät väliaikaiseen luetteloon.”

b)

Lisätään uusi 6 kohta:

”6.   Lisäaine on poistettava väliaikaisesta luettelosta,

a)

kun se sisällytetään yhteisön lisäaineluetteloon; tai

b)

kun komissio päättää, että sitä ei sisällytetä yhteisön lisäaineluetteloon; tai

c)

jos elintarviketurvallisuusviranomainen pyytää tietoja tarkastellessaan lisätietoja eikä kyseisiä tietoja toimiteta elintarviketurvallisuusviranomaisen asettamassa määräajassa.”

3)

Muutetaan liitteet II, III, IV a, V ja VI tämän direktiivin liitteiden I, II, III, IV ja V mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 7 päivänä maaliskuuta 2009 annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

Niiden on sovellettava kyseisiä säännöksiä siten, että

a)

sallitaan 7 päivästä maaliskuuta 2009 alkaen sellaisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuviksi tarkoitettujen muovisten materiaalien ja tarvikkeiden kauppa ja käyttö, jotka ovat direktiivin 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia;

b)

kielletään 7 päivästä maaliskuuta 2010 alkaen sellaisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuviksi tarkoitettujen muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistaminen ja tuonti yhteisöön, jotka eivät ole direktiivin 2002/72/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 6 päivänä maaliskuuta 2008.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 338, 13.11.2004, s. 4.

(2)  EYVL L 220, 15.8.2002, s. 18. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2007/19/EY (EUVL L 97, 12.4.2007, s. 50).

(3)  The EFSA Journal (2007) 555–563, 1-32.

The EFSA Journal (2007) 516–518, 1-12.

The EFSA Journal (2007) 452–454, 1-10.

The EFSA Journal (2006) 418–427, 1-25.

(4)  EUVL L 302, 19.11.2005, s. 35.


LIITE I

Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liitteessä II oleva A jakso seuraavasti:

a)

Lisätään seuraavat monomeerit ja muut lähtöaineet numerojärjestyksessä:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”15404

000652-67-5

1,4:3,6-dianhydrosorbitoli

SML = 5 mg/kg. Käytettäväksi ainoastaan komonomeerinä poly(etyleeni-ko-isosorbiditereftalaatissa)

19180

000099-63-8

Isoftaalihappodikloridi

SML(T) = 5 mg/kg (43) (laskettuna isoftaalihapoksi)

26305

000078-08-0

Vinyylitrietoksisilaani

SML = 0,05 mg/kg. Käytettäväksi ainoastaan pintakäsittelyaineena”

b)

Korvataan seuraavien monomeerien ja lähtöaineiden kohdalla olevan sarakkeen ”Rajoitukset ja/tai eritelmät” sisältö seuraavasti:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”19150

000121-91-5

Isoftaalihappo

SML(T) = 5 mg/kg (43)”


LIITE II

Muutetaan direktiivin 2002/72/EY liite III seuraavasti:

1)

Muutetaan A jakso seuraavasti:

a)

Lisätään seuraavat lisäaineet numerojärjestyksessä:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”38875

002162-74-5

Bis(2,6-di-isopropyylifenyyli)karbodi-imidi

SML = 0,05 mg/kg. Käytetään PET-kalvon takana

45703

491589-22-1

Cis-1,2-sykloheksaanidikarboksyylihapon kalsiumsuola

SML = 5 mg/kg

48960

9,10-dihydroksisteariinihappo ja sen oligomeerit

SML = 5 mg/kg

55910

736150-63-3

Glyseridit, risiiniöljy, mono-, hydrattu, asetaatit

 

60025

1-dekeenistä ja/tai 1-dodekeenistä ja/tai 1-okteenista tehdyt hydratut homopolymeerit ja/tai kopolymeerit

Liitteessä V mainittujen eritelmien mukaisesti. Ei saa käyttää tarvikkeissa, jotka joutuvat kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa.

62280

009044-17-1

Isobutyleeni-buteenikopolymeeri

 

70480

000111-06-8

Palmitiinihappobutyyliesteri

 

76463

Polyakryylihapon suolat

SML(T) = 6 mg/kg (36) (akryylihapon osalta)

76723

167883-16-1

3-aminopropyyliryhmään päättyvä polydimetyylisiloksaani, joka muodostaa polymeerin disykloheksyylimetaani-4,4′-di-isosyanaatin kanssa

Liitteessä V mainittujen eritelmien mukaisesti

76725

661476-41-1

3-aminopropyyliryhmään päättyvä polydimetyylisiloksaani, joka muodostaa polymeerin 1-isosyanaatti-3-isosyanaattimetyyli-3,5,5-trimetyylisykloheksaanin kanssa

Liitteessä V mainittujen eritelmien mukaisesti

77732

Butyyli-2-syaani-3-(4-hydroksi-3-metoksifenyyli)akrylaatin polyetyleeniglykolieetteri (EO = 1–30, tyypillisesti 5)

SML = 0,05 mg/kg. Käytetään ainoastaan PET:ssä

77733

Butyyli-2-syaani-3-(4-hydroksifenyyli)akrylaatin polyetyleeniglykolieetteri (EO = 1–30, tyypillisesti 5)

SML = 0,05 mg/kg. Käytetään ainoastaan PET:ssä

77897

Polyetyleeniglykolimonoalkyylieetterisulfaatti, suolat, jossa EO = 1–50 ja hiiliketjut (C8–C20) suoraketjuisia ja haaroittuneita

SML = 5 mg/kg

89120

000123-95-5

Steariinihappobutyyliesteri

 

95858

Vahat, parafiiniset, jalostetut, saatu maaöljypohjaisista tai synteettisistä hiilivedyistä

SML = 0,05 mg/kg ja liitteessä V mainittujen eritelmien mukaisesti. Ei saa käyttää tarvikkeissa, jotka joutuvat kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa.”

b)

Korvataan seuraavien lisäaineiden kohdalla taulukossa olevan sarakkeen ”Rajoitukset ja/tai eritelmät” sisältö seuraavasti:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”39815

182121-12-6

9,9-bis(metoksimetyyli)fluoreeni

SML = 0,05 mg/kg

66755

002682-20-4

2-metyyli-4-isotiatsolin-3-oni

SML = 0,5 mg/kg. Käytettäväksi ainoastaan polymeerien vesidispersioissa ja emulsioissa pitoisuuksina, jotka eivät aiheuta antimikrobista vaikutusta polymeerin pinnalla tai itse elintarvikkeessa.”

c)

Poistetaan seuraavat lisäaineet:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”30340

330198-91-9

12-(asetoksi)steariinihappo-2,3-bis(asetoksi)propyyliesteri”

 

2)

Muutetaan B jakso seuraavasti:

a)

Lisätään seuraavat lisäaineet numerojärjestyksessä:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”34130

Alkyylidimetyyliamiinit, suoraketjuiset, joissa on parillinen määrä hiiliatomeja (C12–C20)

SML = 30 mg/kg

53670

032509-66-3

Etyleeniglykoli-bis[3,3-bis(3-tert-butyyli-4-hydroxifenyyli)butyraatti]

SML = 6 mg/kg”

b)

Korvataan seuraavien lisäaineiden kohdalla taulukossa olevan sarakkeen ”Rajoitukset ja/tai eritelmät” sisältö seuraavasti:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

Rajoitukset ja/tai eritelmät

(1)

(2)

(3)

(4)

”72081/10

Maaöljyn hiilivetyhartsit (hydratut)

Liitteessä V mainittujen eritelmien mukaisesti”


LIITE III

Lisätään direktiivin 2002/72/EY liitteeseen IV a seuraavat aineet numerojärjestyksessä:

Viitenro

CAS-numero

Nimi

”34130

Alkyylidimetyyliamiinit, suoraketjuiset, joissa on parillinen määrä hiiliatomeja (C12–C20)

39815

182121-12-6

9,9-bis(metoksimetyyli)fluoreeni

53670

032509-66-3

Etyleeniglykoli-bis[3,3-bis(3-tert-butyyli-4-hydroxifenyyli)butyraatti]”


LIITE IV

Lisätään direktiivin 2002/72/EY liitteessä V olevaan B jaksoon seuraavat uudet eritelmät numerojärjestyksessä:

Viitenro

Muut eritelmät

”60025

Eritelmät:

Minimiviskositeetti (100 °C:n lämpötilassa) = 3,8 cSt

Keskimääräinen Mw > 450

76723

Eritelmät:

Fraktion, jonka molekyylipaino on alle 1 000, osuus saa olla enintään 1,5 % w/w

76725

Eritelmät:

Fraktio, jonka molekyylipaino on alle 1 000, saa olla enintään 1 % w/w

95858

Eritelmät:

Keskimääräinen molekyylipaino vähintään 350

Viskositeetti 100 °C:n lämpötilassa vähintään 2,5 cSt

Hiilivetyjä, joiden hiililuku on alle 25, enintään 40 % (w/w)”


LIITE V

Muutetaan direktiivin 2002/72/EC liite VI seuraavasti:

1)

Korvataan huomautus (36) seuraavasti:

”(36)

Tässä yhteydessä SML(T) tarkoittaa, että viitenumeromaininnoilla 10690, 10750, 10780, 10810, 10840, 11470, 11590, 11680, 11710, 11830, 11890, 11980, 31500 ja 76463 merkittyjen aineiden yhteenlaskettu siirtymä ei saa ylittää rajoituksessa mainittua pitoisuutta.”

2)

Lisätään huomautus (43):

”(43)

Tässä yhteydessä SML(T) tarkoittaa, että viitenumeromaininnoilla 19150 ja 19180 merkittyjen aineiden yhteenlaskettu siirtymä ei saa ylittää rajoituksessa mainittua pitoisuutta.”


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/14


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 28 päivänä helmikuuta 2008,

asetuksen (EY) N:o 168/2007 täytäntöönpanosta monivuotisen toimintakehyksen hyväksymiseksi Euroopan unionin perusoikeusvirastolle vuosiksi 2007–2012

(2008/203/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Pitäen mielessä Euroopan unionin perusoikeusviraston, jäljempänä ’virasto’, perustamisen tavoitteet ja jotta virasto voisi suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti, sen toiminnan kohdealat olisi määritettävä tarkoin viisi vuotta kattavassa monivuotisessa toimintakehyksessä, kuten asetuksen (EY) N:o 168/2007 5 artiklan 2 kohdassa säädetään.

(2)

Toimintakehykseen olisi sisällytettävä rasismin, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden torjunta viraston toiminnan kohdealoina.

(3)

Toimintakehyksen olisi oltava unionin painopistealueiden mukainen ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmista ja neuvoston päätelmistä johtuvat linjaukset perusoikeuksien alalla.

(4)

Toimintakehyksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon viraston taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit ja se olisi pantava täytäntöön ainoastaan yhteisön oikeuden puitteissa.

(5)

Toimintakehykseen olisi sisällytettävä määräyksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa täydentävyys muiden yhteisön ja unionin elinten, laitosten ja virastojen sekä Euroopan neuvoston ja muiden perusoikeuksien alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen tehtävien kanssa. Tärkeimmät yhteisön virastot ja elimet suhteessa monivuotiseen toimintakehykseen ovat Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1922/2006 (2) joulukuun 20 päivänä 2006 perustettu Euroopan tasa-arvoinstituutti sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 45/2001 (3) perustettu Euroopan tietosuojavaltuutettu sekä Euroopan oikeusasiamies, joille asetetut tavoitteet olisi siis otettava huomioon.

(6)

Komissio kuuli ehdotusta valmistellessaan viraston hallintoneuvostoa kokouksessaan 12–13 päivänä heinäkuuta 2007 ja sai kirjeitse 25 päivänä heinäkuuta 2007 kirjalliset huomautukset.

(7)

Toimintakehyksessä määritellään viraston toiminnan kohdealat, kun taas asetuksen (EY) N:o 168/2007 4 artiklassa määritetään viraston useita pysyviä tehtäviä, muun muassa yleisen tietoisuuden lisääminen perusoikeuksista ja aktiivinen tiedottaminen viraston toiminnasta.

(8)

Virasto voi harjoittaa toimintaansa monivuotisessa toimintakehyksessä määritettyjen kohdealojen ulkopuolella Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 168/2007 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti edellyttäen, että viraston taloudelliset ja henkilöresurssit tämän sallivat,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Monivuotinen toimintakehys

1.   Perustetaan monivuotinen toimintakehys Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, jäljempänä ’virasto’, ohjelmakaudeksi 2007–2012.

2.   Virasto hoitaa asetuksen (EY) N:o 168/2007 4 artiklan 1 kohdassa määritetyt tehtävät tämän päätöksen 2 artiklassa määritellyillä kohdealoilla asetuksen (EY) N:o 168/2007 3 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Kohdealat

Kohdealoja ovat seuraavat:

a)

rasismi, muukalaisviha ja niihin liittyvä suvaitsemattomuus;

b)

syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen tai joka kohdistuu vähemmistöön kuuluviin henkilöihin ja mikä tahansa näiden perusteiden yhdistelmä (moniperusteinen syrjintä);

c)

uhreille suoritettavat korvaukset;

d)

lapsen oikeudet, mukaan lukien lasten suojelu;

e)

turvapaikka-asiat, maahanmuutto ja maahanmuuttajien kotouttaminen;

f)

viisumikysymykset ja rajavalvonta;

g)

unionin kansalaisten osallistuminen unionin demokraattiseen toimintaan;

h)

tietoyhteiskunta, erityisesti yksityiselämän kunnioitus ja henkilötietojen suoja;

i)

tehokkaan ja riippumattoman oikeussuojan saatavuus.

3 artikla

Täydentävyys ja yhteistyö muiden elinten kanssa

1.   Virasto huolehtii asianmukaisesta yhteistyöstä ja koordinoinnista muiden keskeisten yhteisön elinten, laitosten ja virastojen, jäsenvaltioiden, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa asetuksen (EY) N:o 168/2007 7, 8 ja 10 artiklan mukaisesti tämän toimintakehyksen täytäntöönpanemiseksi.

2.   Virasto koordinoi toimintaansa erityisesti Euroopan neuvoston toimintojen kanssa asetuksen (EY) N:o 168/2007 9 artiklan ja siinä mainitun sopimuksen mukaisesti.

3.   Virasto käsittelee sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää vain osana 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettua viraston yleisesti syrjintää käsittelevää työtä siinä määrin, kuin se on tämän kannalta olennaista ottaen huomioon asetuksella (EY) N:o 1922/2006 perustetun Euroopan tasa-arvoinstituutin yleiset tavoitteet; näitä ovat sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja vahvistaminen, joka sisältää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen kaikkiin yhteisön politiikkoihin ja niistä johtuviin kansallisiin menettelyihin, sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän torjuminen ja EU:n kansalaisten tietoisuuden lisääminen sukupuolten tasa-arvosta antamalla teknistä apua yhteisön toimielimille, erityisesti komissiolle, sekä jäsenvaltioiden viranomaisille.

4.   Virasto hoitaa tehtäviään tietoyhteiskuntaan liittyvien ihmisoikeuskysymysten alalla ilman, että tämä rajoittaa Euroopan tietosuojavaltuutetun velvollisuutta varmistaa asetuksen (EY) N:o 45/2001 46 ja 47 artiklassa säädettyjen tietosuojavaltuutetun tehtävien ja toimivaltuuksien mukaisesti, että yhteisön toimielimet ja elimet kunnioittavat luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja vapauksia ja erityisesti heidän oikeuttaan yksityisyyteen.

Tehty Brysselissä 28 päivänä helmikuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. MATE


(1)  EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 403, 30.12.2006, s. 9.

(3)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.


Komissio

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/16


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 10 päivänä lokakuuta 2007,

Valtiontuista, jotka Ranska on myöntänyt La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamiseen

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 4545)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/204/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Ranskan viranomaiset esittivät 21 päivänä joulukuuta 2005 komissiolle La Postessa (Ranskan postissa) työskentelevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistushankkeen pääpiirteissään.

(2)

Ranska lähetti 2 päivänä maaliskuuta 2006 sähköpostitse uudistusta koskevan ilmoitusluonnoksen. Ennakkoilmoitusta koskeva kokous pidettiin 29 päivänä maaliskuuta 2006. Sen aikana komissio toi esiin, että ilmoitusluonnos oli suurelta osin epätäydellinen, ja osoitti puutteelliset kohdat. Ranska toimitti komissiolle osan puuttuvista tiedoista 7 päivänä huhtikuuta 2006.

(3)

Ranska ilmoitti komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti 23 päivänä kesäkuuta 2006 La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamisesta, jäljempänä ’uudistus’. Ranskan kanta oli, että ilmoituksessa kuvattuun uudistukseen ei liity EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(4)

Komissio lähetti 20 päivänä heinäkuuta 2006 Ranskalle lisätietopyynnön, joka koski sekä ilmoitettua uudistusta että mahdollisia muita La Posteen aiemmin sovellettuja korvaustoimenpiteitä. Ranska lähetti vastauksensa 17 päivänä elokuuta 2006.

(5)

Komissio ilmoitti Ranskalle 12 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka kohdistuu La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelyjen uudistamiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin.

(6)

Ranska esitti huomautuksensa 14 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.

(8)

Komissio on saanut huomautuksia […] (3), ja ne on toimitettu Ranskalle. Ranskan huomautukset asiasta saatiin 27 päivänä helmikuuta 2007.

(9)

Komissio lähetti Ranskalle lisäkysymyksiä 12 päivänä maaliskuuta 2007 ja 30 päivänä toukokuuta 2007. Vastaavat Ranskan vastaukset saatiin 27 päivänä huhtikuuta 2007 ja 8 päivänä kesäkuuta 2007.

2.   TOIMENPITEIDEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

2.1   Postialan vapauttaminen

(10)

Postialaa koskevan yhteisön politiikan tavoitteena on luoda postipalvelujen sisämarkkinat ja varmistaa asianmukaisen sääntelykehyksen avulla, että kaikilla EU:n kansalaisilla on koko EU:n alueella käytettävissään tehokkaat, luotettavat, laadukkaat ja kohtuuhintaiset postipalvelut. Alan toimet ovat yhteisössä ensisijaisessa asemassa, sillä postipalvelut ovat tärkeitä niin taloudellisen hyvinvoinnin kuin yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinninkin kannalta.

(11)

Postialaa koskevat yhteisön tavoitteet on sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön postialan puitedirektiivillä eli yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä 15 päivänä joulukuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/67/EY (4), jolla otettiin käyttöön täydellinen sääntelykehys yhteisön postipalveluille.

(12)

Direktiivissä 97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2002/39/EY (5), määritetään seuraavat vaiheet, joilla markkinat avataan asteittain ja valvotusti, ja rajoitetaan tiukemmin niitä palveluja, jotka voidaan varata monopoleille. Direktiivin 97/67/EY mukaan jäsenvaltioiden ei tarvitse noudattaa kilpailusääntöjä sellaisten kirjelähetysten osalta, joiden

a)

paino on alle 100 grammaa ja hinta on vähemmän kuin kolme kertaa kirjelähetyksen normaali hinta 1 päivästä tammikuuta 2003 (ts. kilpailulle avattu osuus markkinoista on noin 9 prosenttia);

b)

paino on alle 50 grammaa ja hinta on vähemmän kuin kaksi ja puoli kertaa kirjelähetyksen normaali hinta 1 päivästä tammikuuta 2006 (ts. kilpailulle avattu osuus markkinoista kasvaa vielä noin 7 prosenttia).

(13)

Komissio teki lokakuussa 2006 ehdotuksen (6) yhteisön postimarkkinoiden avaamisesta kilpailulle kokonaisuudessaan vuoteen 2009 mennessä direktiivissä 97/67/EY asetetun määräajan mukaisesti.

(14)

Ranskassa postin yleispalvelu määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluu monopolille varattu alue (direktiivissä 97/67/EY vahvistettujen paino- ja hintarajoitusten mukaiset kotimaan ja ulkomaan lähetykset, myös suoramainontaposti), sekä enintään 20 kg painavien postipakettien, kaikkien lehtien, kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten kuljetus sekä uudelleenkuljetukset kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

(15)

Ranskan markkinoille tyypillistä on palveluketjun alkupään kilpailun (esim. worksharing) tärkeys. Ketjun loppupään toiminnassa kilpailua on kehittymässä erityisesti sanomalehtialan yritysten toimien seurauksena niin osoitteettomien kuin osoitteellistenkin lähetysten osalta. Joukkolähetysten markkinoilla aktiivisia ovat paikalliset toimijat erityisesti kaupungeissa ja yli 50 grammaa painavien kirjelähetysten markkinoilla. Pikalähetysten ja pakettien markkinat on vapautettu, ja niillä toimii kansainvälisiä ja kansallisia toimijoita (7).

2.2   Edunsaaja

(16)

Postin ja televiestinnän alan julkisten palveluiden järjestämisestä 2 päivänä heinäkuuta 1990 annetulla Ranskan lailla nroo 90-568, jäljempänä ’vuoden 1990 laki’, muutettiin entinen televiestintähallinto kahdeksi erilliseksi oikeushenkilöksi, jotka ovat La Poste ja France Telecom.

(17)

La Poste on ollut 1 päivästä tammikuuta 1991 itsenäinen julkisoikeudellinen yhtiö. Sillä on hankintasopimus Ranskan valtion kanssa ja se toimii postilähetysten, pikapakettien, rahoituspalvelujen ja suurelle yleisölle suunnattujen palvelujen alalla.

(18)

La Poste ja sen tytäryhtiöt muodostavat valtion omistaman konsernin, joka tarjoaa yleishyödyllisiä palveluja kutakin toiminta-alaa koskevan lainsäädännön määrittämin edellytyksin ja harjoittaa kilpailun piiriin kuuluvaa liiketoimintaa.

(19)

La Poste on nimetty direktiivin 97/67/EY mukaisesti kestävästä aluesuunnittelusta ja -kehityksestä annetulla lailla nro 99-533 postin yleispalvelujen tarjoajaksi Ranskassa. Se vastaa Ranskan sisäisiin ja kansainvälisiin postilähetyksiin liittyvistä julkisista palveluista, joihin sisältyvät postin yleispalvelut sekä erityisesti postia ja sähköistä viestintää koskevassa laissa säädettyyn erityisjärjestelmään kuuluvien lehtien julkinen kuljetus- ja jakelupalvelu. Se vastaa myös kaikista muista erityyppisten postilähetysten, esineiden ja tavaran keräily-, lajittelu-, kuljetus- ja jakelupalveluista. La Poste harjoittaa toimintaansa Ranskan rahamarkkina- ja varainhoitolain L. 518-25 pykälässässä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

(20)

La Posten liikevaihto muodostuu seuraavista eristä (lähde: La Poste-konsernin toimintakertomus vuodelta 2005):

Image

(21)

La Posten asiakkaita ovat yritykset, joiden osuus La Posten posti- ja paketti/pikalähetystoiminnasta on 90 prosenttia, sekä yksityishenkilöt, joiden osuus näiden toimintojen liikevaihdosta on 10 prosenttia. Rahoituspalveluissa tilanne on päinvastainen, ja yksityishenkilöiden osuus pankkitoiminnasta saadusta nettotuotosta on 95 prosenttia.

(22)

La Posten henkilöstö kuuluu kahden eri henkilöstösäännön piiriin ja jakautuu

i)

virkamiehiin, joilla on julkishallinnon virka; kun La Postesta tuli oikeushenkilö vuoden 1990 lain nojalla, sen hallintohenkilöstön henkilöstösäännöt eivät muuttuneet, sillä Ranska oli sitoutunut säilyttämään La Posten palveluksessa olevien virkamiesten aseman entisellään,

ii)

yksityisoikeudellisiin palkansaajiin.

(23)

La Posten henkilöstö jakautuu seuraavasti (lähde: La Poste-konsernin tilinpäätösraportti vuodelta 2005):

(miestyövuosina)

31.12.2005

31.12.2004

Virkamiehet

180 558

190 261

Sopimussuhteiset palkansaajat

122 847

119 025

Yhteensä

303 405

309 286

(24)

La Poste on lopettanut vähitellen vuodesta 1990 uusien virkamiesten palkkaamisen ja on palkannut enimmäkseen yksityisoikeudellisia palkansaajia. La Poste on aloittanut henkilöstösääntöjen muuttamiseen tähtäävän asteittaisen menettelyn virkamiesten henkilöstösäännön asettamien ja oikeudellisten velvoitteiden rajoissa, ja korvaa eläkkeelle lähtevät virkamiehet yksityisoikeudellisilla palkansaajilla. Seuraavien vuosien aikana eläkkeelle lähtee runsaasti virkamiehiä, ja edellä mainittu suuntaus jatkuu.

2.3   Arvioitavat toimenpiteet

2.3.1   La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestely ennen joulukuussa 2006 annettua lakia

(25)

Valtion virkamiehiin sovellettavan eläkejärjestelmän perustana on Ranskan siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annettu laki.

(26)

Tilintarkastustuomioistuimen mukaan (8) järjestelmään sisältyy eläkkeitä varten pidätettävä osuus (7,85 %) sekä niiden julkisten laitosten maksama sosiaaliturvamaksu, joiden palveluksessa on tilapäisesti siirrettyjä virkamiehiä (33 %). Juridisesti valtio ei sen sijaan maksa varsinaista työnantajamaksua palveluksessaan olevien virkamiesten eläkkeistä. Kun valtion maksettavana olevia eläkemenoja (sen jälkeen, kun palkasta tehdyistä pidätyksistä saadut varat on otettu huomioon) kuitenkin verrataan aktiivisten palkansaajien maksamiin summiin, pystytään laskemaan implisiittinen työnantajamaksu (9). Talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriön arvioiden mukaan vuonna 2003 valtion implisiittinen työnantajamaksuosuus olisi 51,9 prosenttia, 44,7 prosenttia siviilihallinnon ja 91,8 prosenttia sotilashallinnon henkilöstön osalta. Virkamiesten eläkkeisiin liittyvä valtion maksuosuus on siis yli kolme kertaa suurempi kuin sääntelyyn ja yksityissektorin palkkoihin sovellettaviin kollektiivisiin työehtosopimuksiin (10) perustuva maksu.

(27)

La Posten palveluksessa olevilla virkamiehillä on valtionhallinnon virka. Tämän vuoksi he kuuluvat virkamiesten oikeuksista ja velvollisuuksista 13 päivänä heinäkuuta 1983 annetun lain nro 83-634 20 pykälän nojalla valtion siviili- ja sotilashallinnon henkilöstön eläkejärjestelmään, jonka perustana on siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annettu laki. La Posten palveluksessa olevilla valtion virkamiehillä ei ole eläkkeen suhteen erityisiä etuja muihin valtion virkamiehiin verrattuna. Toisin kuin muut julkiset toimijat, La Poste ei myöskään osallistu yritys- tai toimialakohtaisiin erityisjärjestelmiin.

(28)

Vuoden 1990 lain 30 pykälän mukaan (11) valtio on edelleen juridisesti vastuussa La Posten palveluksessa olevien virkamiesten henkilöstösäännöistä ja eläkkeiden maksusta. Virkamiehille, myös La Posten palveluksessa oleville (12), maksettavista eläke-etuuksista päätetään vuosittain varainhoitolain yhteydessä.

(29)

La Poste ei vastaa päätöksistä, joita tehdään sen palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmästä. Se ei voi vaikuttaa perittyjen maksujen määrään eikä maksettujen eläkkeiden määrään.

(30)

Vuoden 1990 lain 30 pykälän nojalla La Poste vastaa palveluksessaan olevien valtion virkamiesten sosiaaliturvajärjestelmän rahoitustasapainosta. Saman pykälän mukaan La Posten on vastattava valtion sen virkamiehille myöntämien eläkkeiden rahoituksesta kokonaisuudessaan siten, että se korvaa valtiolle maksetut määrät (sen jälkeen, kun sen palveluksessa edelleen olevien virkamiesten suorittamien maksujen osuus on vähennetty). Pykälässä todetaan seuraavaa:

”Vastineeksi La Posten on maksettava valtiolle

a)

virkamiehen palkasta pidätetty määrä, joka vahvistetaan siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annetun lain L. 61 pykälässä;

b)

ylimääräinen osuus, jonka avulla se voi vastata eläkkeellä oleville virkamiehille maksetuista ja maksettavista eläkkeistä johtuvista menoista kokonaisuudessaan.”

(31)

Tämä rahoitusjärjestely poikkeaa yleisestä lainsäädännöstä. La Posten maksama työnantajamaksu on osa etuusperusteista järjestelmää, sillä sen tarkoituksena on kattaa valtion vuosittain maksamien eläkkeiden määrä ilman, että sitä mukautetaan La Posten palveluksessa olevien aktiivisten virkamiesten maksaman määrän perusteella. Toisin kuin jakojärjestelmää noudattava yleisen lainsäädännön mukaisesti toimiva työnantaja, maksu ei vapauta La Postea maksuvelvoitteesta, vaan sen on vuoden 1990 lain mukaan tasapainotettava järjestelmä omien virkamiestensä osalta.

(32)

Tavoite- ja kehityssopimuksessa (contrat d'objectif et de progrès), joka koski Ranskan valtion ja La Posten välistä sopimussuunnitelmaa vuosina 1998–2001, ja tämän jälkeen vuosia 2003–2007 koskevassa toiminta- ja lähentymissopimuksessa (contrat de performances et de convergences) vakautettiin euromääräinen korvaus vuoden 1997 tasolle, jäljempänä ’vuoden 1998 enimmäismäärä’. Valtion maksettavaksi jää se osuus eläkkeistä, jota ei kateta La Posten maksamalla työnantajamaksuosuudella eikä virkamiehiltä pidätetyllä eläkemaksulla.

(33)

Seuraavassa taulukossa esitetään (miljoonina euroina, kiinteät hinnat) La Posten valtiolle maksamat osuudet vuodesta 1998 ja valtion maksamat määrät La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeitä.

 

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

nykyarvo 30.6.2006

Diskonttokorko

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Maksetut eläkkeet (13)

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

La Posten maksuosuus (”työnantajamaksu”)

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Virkamiesten maksama osuus eläkkeestä

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

(34)

Ranskan mukaan valtion vuosina 1998–2005 maksama osuus eläkkeistä oli 30 päivään kesäkuuta 2006 mennessä siis noin […].

(35)

Ilman uudistusta La Posten vastuulla oleva järjestelmän rahoitustasapainoa koskeva vaatimus tarkoittaisi, että La Poste kirjaisi kyseisen sitoumuksen taseen ulkopuolisiin eriin. Sitoumus kirjattaisiin varaukseksi IRFS-standardeihin (International Financial Reporting Standard) siirtymisen yhteydessä eli viimeistään vuonna 2007. La Poste hankkii pääomaa markkinoilta, mutta koska sitä ei ole noteerattu julkisesti, se on päättänyt siirtyä soveltamaan IFRS-standardeja tilinpäätöksiinsä osavuosikatsauksesta 2007 alkaen.

(36)

Virkamiesten eläke-etuuksia koskevat La Posten taseen ulkopuoliset sitoumukset olivat 31 päivänä joulukuuta 2005 76 miljardia euroa (josta edelleen La Posten palveluksessa olevien osuus on 34 miljardia euroa). Ranskan arvion mukaan tästä […] miljardia euroa on niiden eläke-etuuksien osuus, jotka ovat kertyneet ennen La Posten perustamista eli ennen kuin kilpailu vapautettiin La Posten pääasiallisilla toimialoilla.

(37)

Koska virkamiehiä on palkattu jatkuvasti vähemmän vuodesta 1990 (14) ja elinajanodote on pidentynyt, La Posten on automaattisesti pitänyt maksaa vuodesta 1990 alkaen yhä suurempia määriä eläkkeitä La Posten palveluksessa olevien virkamiesten palkkaan verrattuna (15).

(38)

Eläkkeiden uudistamisesta 21 päivänä elokuuta 2003 annetun lain nro 2003-775 76 pykälässä otettiin käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2005 pakollinen julkisten virkojen lisäeläke RAFP (Retraite Additionnelle de la Fonction Publique). Järjestelmä perustuu jakojärjestelmään ja eläkepisteisiin, joiden avulla eläkeoikeuksia voi ostaa. Sitä hallinnoi virkamiesten lisäeläkelaitos Etablissement de retraite additionnelle de la fonction publique (ERAFP).

(39)

La Poste maksaa RAFP:n osalta palveluksessaan olevista valtion virkamiehistä kuukausittain ERAFPille maksut, jotka sille kuuluvat työnantajana, sekä virkamiesten omat maksuosuudet, jotka se pidättää suoraan heidän palkastaan. La Posten työnantajamaksut RAFPille vapauttavat sen muista maksuvelvoitteista.

(40)

Kuten muutkin valtion virkamiehet, La Posten palveluksessa olevat virkamiehet voivat käyttää kahta virkamiehille tarkoitettua varhaiseläkejärjestelyä, jotka ovat osa-aikaeläke ja siirtymävaiheen lomajärjestelyt.

(41)

La Poste maksaa näiden varhaiseläkejärjestelyjen kustannukset palveluksessaan olevien virkamiesten osalta kokonaan. Taseeseen on kirjattu näitä eriä varten varaus.

2.3.2   Uudistus ja tasapuoliset kilpailuedellytykset varmistava maksuosuus

(42)

La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden nykyisen rahoitusjärjestelyjen uudistamisen oikeusperustana on vuoden 1990 lain 30 pykäläsekä La Posten sopimusasiakirja, joka hyväksyttiin 29 päivänä joulukuuta 1990 annetulla asetuksella nro 90-1214. Kyseisen asiakirjan 46 pykälässä säädetään erityisesti siitä, miten La Poste korvaa valtiolle sen vastattaviksi vuoden 1990 lailla asetetut eläkekustannukset.

(43)

Uudistuksen kirjaaminen Ranskan lainsäädäntöön edellyttää paitsi näiden kahden asiakirjan muuttamista, myös sen tarkentamista, miten määritellään ja suoritetaan se muista maksuvelvoitteista vapauttava eräänlainen työnantajamaksu, jonka La Poste maksaa korvaukseksi valtiolle eläkekustannusten maksamisesta.

(44)

Säännökset toimitettiin luonnosvaiheessa komissiolle liitteinä huomautuksiin, joita Ranska oli tehnyt menettelyn aloittamisesta. Ne hyväksyttiin muutoksitta Ranskan parlamentissa, ja ne muodostavat nykyään vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain (16) 150 pykälän.

(45)

Näiden säännösten pääasiallinen vaikutus tässä vaiheessa on se, että niiden ansiosta La Posten maksamaan työnantajamaksuun liittyy vapautus muista maksuvelvoitteista.

(46)

Vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälässä säädetään myös tasapuoliset kilpailuedellytykset varmistavasta maksuosuudesta (taux d'équité concurrentielle), jäljempänä ’TEC-maksu’, ja todetaan, että työnantajamaksun laskemisen ja maksamisen yksityiskohtaisista säännöistä annetaan erillinen asetus. Kyseinen asetus (17) annettiin 2 päivänä tammikuuta 2007. Samassa 150 pykälässä muutetaan myös asiaan liittyviä rahavirtoja siten, että osuus maksetaan vastaisuudessa La Posten eläkerahoituksesta vastaavan julkisen laitoksen (18) kautta eikä enää suoraan valtiolle.

(47)

Ilmoitetun eläkeuudistuksen lähtökohtana on Ranskan mukaan lyhyesti se, että La Posten nykyinen maksu korvataan maksulla, joka muuttaa La Postelle aiheutuneet eläkekustannukset yhtä suuriksi sen kilpailijoiden kanssa ja vapauttaa sen muista maksuvelvoitteista.

(48)

Uudistuksen perusteella La Poste maksaa vuodesta 2006 työnantajamaksun, joka vapauttaa sen muista maksuvelvoitteista ja perustuu TEC-maksuun. Maksu määritetään siten, että La Poste ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvat kuljetus- ja pankkialan yritykset maksavat yhtä suuret palkkasidonnaiset pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut. Alun perin Ranska suunnitteli soveltavansa tätä laskutapaa yksinomaan riskeihin, jotka ovat yhteisiä yksityissektorin yritysten palkansaajille ja valtion virkamiehille (19).

(49)

Koska virkamiesten ja yksityisoikeudellisten palkansaajien suorittamien maksujen määräytymisperusteet ja maksuosuudet poikkesivat toisistaan ja maksut saattavat vaihdella hieman toimialoittain, maksuntasausmenetelmä perustuu arviolaskelmaan.

(50)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä selitettiin, laskenta aloitetaan määrittämällä sellaiselle kilpailijalle aiheutuvat palkkakustannukset, jonka palveluksessa olisi yleiseen sosiaaliturvamaksujärjestelmään (myös eläkkeiden osalta) kuuluvia työntekijöitä ja joka maksaisi työntekijöille La Posten virkamiesten palkkoja vastaavaa nettopalkkaa. Myös työntekijärakenne ja toimialat olisivat samanlaiset.

(51)

Muista maksuvelvoitteista vapauttava maksu, jonka La Poste suorittaa valtiolle uudistuksen jälkeen, on yhtä suuri kuin tällä menetelmällä laskettujen arvioitujen palkkamenojen ja virkamiesten todellisten palkkamenojen (pl. eläkkeet) välinen erotus. Näin muodostettu maksuosuus korvaa maksun, joka La Posten on määrä maksaa vuoden 1990 lain 30 pykälän mukaan. La Poste suorittaa maksun julkishallinnon laitokselle.

(52)

Tämä La Posten palveluksessa olevien virkamiesten indeksisidonnaisten bruttopalkkojen (20) perusteella laskettu maksu määrittää La Posten maksuosuuden, jota kutsutaan nimellä TEC-maksu eli tasapuoliset kilpailuedellytykset varmistava maksuosuus. Tämä maksu lasketaan vuosittain ottamalla huomioon La Posten palveluksessa olevien virkamiesten reaalinen palkkakehitys ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisten pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen kehitys.

(53)

La Posten muista maksuvelvoitteista vapauttavan maksuosuuden laskutavan lähtökohtana siis on, että La Poste ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvat muut kuljetus- ja pankkialan yritykset maksavat yhtä suuret palkkasidonnaiset pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut. Tämä menetelmä ei siis kuitenkaan takaa sitä, että palkkamenot olisivat kokonaisuudessaan (palkat ja maksut) yhtä suuret.

(54)

La Posten maksuosuuden uusi laskutapa ei vaikuta sen palveluksessa olevien yksittäisten virkamiesten eläkeoikeuksiin, heiltä perittäviin maksuihin eikä heidän asemaansa.

(55)

Koska La Poste toimii kahdella eri sektorilla – sekä posti- että pankkialalla – joilla yleisen lainsäädännön mukaiset työnantajamaksut poikkeavat toisistaan, käytännössä määritetään seuraavat kaksi TEC-maksua:

TEC-maksu, jota sovelletaan kirjelähetysten ja postipakettien alalla toimiviin virkamiehiin; osuus lasketaan kuljetusalan (joihin postitoiminta kuuluu) yritysten maksuosuuksien perusteella; vuoden 2005 tietojen perusteella postialalla TEC-maksuksi on alustavasti arvioitu 36,5 prosenttia tämän toimialan indeksisidonnaisista bruttopalkoista;

TEC-maksu, jota sovelletaan La Banque Postalen tai resurssiyksikön (21) alaisuudessa toimiviin virkamiehiin; maksuosuus lasketaan pankkien maksuosuuksien perusteella; vuoden 2005 tietojen perusteella pankkialalla TEC-maksuksi on alustavasti arvioitu 40,9 prosenttia tämän toimialan indeksisidonnaisista bruttopalkoista.

(56)

Yhdistetty TEC-maksu voidaan laskea vuosittain näiden kahden TEC-maksun painotettuna keskiarvona. Painotus perustuu kummankin toimialan indeksisidonnaisiin bruttopalkkoihin. Vuoden 2005 tietojen perusteella yhdistetyksi TEC-maksuksi on alustavasti arvioitu 37,2 prosenttia La Posten maksamista indeksisidonnaisista bruttopalkoista.

(57)

Edellä määritellyn TEC-maksun soveltaminen tapahtuu vähitellen neljän vuoden siirtymäkauden jälkeen. Vuonna 2006 La Posten muista maksuvelvoitteista vapauttava maksuosuus määritetään siten, että sen taso euroina vastaa nykyisestä järjestelystä saatavaa määrää (tällä hetkellä määräksi arvioidaan noin […] prosenttia indeksisidonnaisista bruttopalkoista). Vuosiksi 2007–2009 maksu määritetään lisäämällä TEC-maksuun tilapäinen lisämaksu, jonka määrä on […] prosenttia indeksisidonnaisista bruttopalkoista vuonna 2007, […] prosenttia vuonna 2008 ja […] prosenttia vuonna 2009. Tämä lisämaksu poistetaan vuodesta 2010.

(58)

Tämän järjestelyn perusteella alustavan yhdistetyn TEC-maksun (22) arvioidaan vuoden 2005 tietojen perusteella kehittyvän siirtymäkaudella seuraavasti:

 

2006

2007

2008

2009

2010

Maksuosuus

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

(59)

La Poste suoritti 29 päivänä joulukuuta 2006 poikkeuksellisen, kiinteämääräisen 2 miljardin euron maksun (23) La Posten työntekijöiden eläkerahoituksesta vastaavalle julkiselle laitokselle. Kyseessä oli kertamaksu.

(60)

Tämän maksun määräytymisperiaate ja suuruus vahvistettiin valtion ja La Posten välisissä neuvotteluissa. Sen suuruus on soviteltu valtion välittömien budjettitarpeiden ja La Posten maksukyvyn perusteella. […]

(61)

La Poste -konsernin eri yksiköt osallistuvat poikkeuksellisen kertamaksun suorittamiseen suhteessa niiden valtion virkamiesten palkkasummaan, jotka työskentelevät suoraan niiden alaisina. Yksiköiden maksuosuus määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:

 

Virkamiesten bruttopalkat

(miljoonaa euroa)

määräytymisperuste 2004

Poikkeuksellinen kertamaksu

Emoyhtiö

[…]

[…]

Banque postale

[…]

[…] (24)

Sofipost

[…]

[…]

Geopost

[…]

[…]

Yhteensä

[…]

[…]

(62)

Ranskan mukaan La Posten palveluksessa työskentelevien virkamiesten eläkejärjestelmän liittäminen yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin on valtiolle vaihtoehtoinen ratkaisumalli. Tässä vaiheessa minkään yleisen järjestelmän kanssa ei kuitenkaan ole käyty neuvotteluja, vaikka Ranskan aikomuksena on aloittaa neuvottelut mahdollisimman pian.

3.   SYYT MENETTELYN ALOITTAMISEEN

(63)

Alustavan tutkimuksensa perusteella komissio totesi, että ilmoitettu uudistus vapauttaa La Posten kustannuksista, joista sen olisi pitänyt vastata vuoden 1990 lain nojalla. Komissio pohti lisäksi, ovatko kyseessä olevat La Posten supistetut kustannukset kokonaisuudessaan yhteisön oikeuskäytännössä tarkoitettuja ”epätavallisia kustannuksia”. Erityisesti asiassa Combus antamassaan tuomiossa (25) Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näyttää pitävän ”epätavallisina” kustannuksina henkilöstökustannuksia, jotka aiheutuvat sellaisen yrityksen henkilöstöön sovellettavista erityisistä henkilöstösäännöistä, joka uudistuksen jälkeen siirtyy kilpailijoitaan vastaavalla tavalla yleisen lainsäädännön soveltamisalaan (26). Käsiteltävänä olevassa asiassa Ranska ei ole antanut säännöksiä La Posten virkamiehiin sovellettavien erityisten henkilöstösääntöjen tai eläkeoikeuksien kertymistä koskevien järjestelyjen kumoamiseksi tai muuttamiseksi.

(64)

Ranskan mukaan uudistuksen tarkoituksena on muuttaa La Postelle sen palveluksessa olevista valtion virkamiehistä aiheutuvat eläkekustannukset vähitellen samansuuruisiksi sen kilpailijoiden kustannusten kanssa. Komissio kuitenkin epäili, johtaako uudistuksen toteuttaminen todella tasapuolisen kilpailutilanteen syntymiseen.

(65)

Ranskan mukaan La Posteen ei ole aikaisemmin sovellettu muita korvaustoimenpiteitä, jotka myöntämällä olisi pyritty kompensoimaan La Postelle sen erityisestä järjestelmästä virkamiesten eläkkeiden rahoittamiseksi aiheutuvat lisäkustannukset. La Poste ei kuitenkaan ole vuodesta 1998 korvannut valtiolle virkamiehille maksettujen eläkkeiden kokonaismäärää, vaikka vuoden 1990 lain 30 pykälässä niin säädetään.

(66)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että toimenpiteet antaisivat La Postelle taloudellista etua ja sisältäisivät valtiontukea.

(67)

Jos tarkasteltavana olevat toimenpiteet olisivat valtiontukea, komissio päätti tutkia, voitaisiinko ne katsoa yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisten poikkeusten nojalla.

(68)

Komissio on aikaisemmin hyväksynyt valtiontukitoimenpiteet, joilla vapautetaan tietyn toimialan yritykset alalle ominaisista eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet ja jotka on asetettu monopolitilanteen vallitessa (27). Tämän päätöksen kohteena olevien toimenpiteiden tarkoituksena on muuttaa La Postelle sen palveluksessa olevista valtion virkamiehistä aiheutuvat eläkekustannukset vähitellen samansuuruisiksi sen kilpailijoiden eläkekustannusten kanssa. Komissio ei voinut kuitenkaan päätellä, että La Poste olisi todellisuudessa kilpailijoihinsa verrattavissa olevassa tilanteessa, minkä perusteella voitaisiin osoittaa, että tuki oli tarpeen postipalvelujen markkinoiden vapauttamisesta saatujen etujen hyödyntämiseksi täysimääräisesti.

(69)

Ranska ei ole vedonnut menettelyn aikana perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan.

4.   KOLMANSIEN HUOMAUTUKSET

(70)

Kaksi kolmansien edustajaa esitti huomautuksia menettelyn aikana: […].

(71)

[…].

(72)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet herättivät epäilyjä siitä, voidaanko virkamiesten palkkaamisen katsoa muodostavan ”epätavallisia” kustannuksia, joista vapauttaminen ei ole valtiontukea.

(73)

Ensiksi […] toteavat, että asiassa Combus annettua tuomiota ei voida soveltaa tässä asiassa. Monet tekijät erottavat La Posten tapauksen Combusista. Suunniteltu uudistus ei estäisi La Postea palkkaamasta virkamiehiä; Combus-asiassa valtiontuen puuttuminen johtui pääasiassa siitä, että Combusin henkilöstö vastasi kustannuksista. Myös kilpailuolosuhteet olivat täysin erilaiset, sillä La Postella on yksinoikeuksia.

(74)

Lisäksi virkamiesten palkkaamiseen liittyvien kustannusten ”epätavallisuuden” arvioiminen edellyttäisi, että kaikki virkamiesten palkkaamiseen liittyvät edut (28) ja haitat punnittaisiin.

(75)

Kolmanneksi kyseessä olevat toimenpiteet eivät ole perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa yhteensopivia, sillä ne eivät edistä kilpailua.

(76)

Päätöksessä 2005/145/EY kuvaillun EDF/GDF:n eläkejärjestelmän tiukkoja uudistusehtoja ei nyt noudatettaisi, sillä uudistus rajoittaisi kilpailijoiden valmiuksia kehittää toimintaansa markkinoilla, joilla La Poste toimii, sen sijaan, että se laskisi markkinoilletulon esteitä. Uudistus ei olisi myöskään oikeasuhteinen eikä Ranska ole osoittanut, että kyseessä olevat toimenpiteet olisivat kilpailulle vähiten haitallisia.

(77)

Uudistus ei olisi myöskään tasapuolinen, sillä se ei sisällyttäisi työttömyysriskiä yhteisten riskien luetteloon, se ei ottaisi huomioon yksinoikeuksista nauttineelle yritykselle koituvia kilpailuetuja, se johtaisi La Postea suosivan laskentamenetelmän käyttöönottoon eikä ottaisi huomioon korvaustoimenpiteitä, joita La Posteen on aikaisemmin sovellettu (29).

(78)

Muita huomautuksia ei esitetty menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Komissio ei jatkanut määräaikaa, koska EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (30) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisesti perusteltuja tapauksia ei ollut.

5.   RANSKAN HUOMAUTUKSET

(79)

Ranska esitti 14 päivänä joulukuuta 2006 huomautuksensa. Se toimitti täydentäviä tietoja 27 päivänä huhtikuuta 2007 ja 8 päivänä kesäkuuta 2007 vastauksena komission esittämiin kysymyksiin.

(80)

Ranska katsoo osoittaneensa, että suunniteltu uudistus ei sisällä valtiontukea. La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeiden nykyinen rahoitusjärjestely, joka perustuu 2 päivänä heinäkuuta 1990 annettuun lakiin, aiheuttaa La Postelle ennemminkin yleiseen lainsäädäntöön verrattuna huomattavasti suuremman rahoitusvastuun. Tämä asettaa yrityksen tuntuvasti huonompaan kilpailuasemaan. Suunnitellun uudistuksen tarkoituksena on yksinomaan poistaa järjestelmästä johtuva kilpailuhaitta siten, että La Posten virkamiesten eläkkeiden rahoitusehdot muutetaan samanlaisiksi kuin La Posten kanssa samoilla aloilla toimintaa harjoittavissa yksityisyrityksissä sovelletaan niiden palkansaajiin. Tällaisen valtion asettaman epätavallisen rahoitusvastuun poistaminen ei antaisi La Postelle etua verrattuna sen kilpailijoihin.

(81)

Eläkemaksut, jotka La Posten on maksettava vuoden 1990 lain nojalla, eivät ole Ranskan mukaan osa sen tavanomaisia kustannuksia. Pelkästään se, että tiettyä yritystä koskevasta erityisjärjestelmästä on säädetty lailla, ei yksin riitä tekemään tästä järjestelmästä tavanomaista. Kustannusten katsominen yhteisön valtiontukisäännöissä tarkoitetulla tavalla ”tavanomaisiksi” ei liity millään tavalla niiden oikeusperustaan. Ranska viittaa ilmoituksessaan esittämiinsä huomautuksiin. Se katsoo, että vuoden 1990 lailla asetetut yleisestä lainsäädännöstä poikkeavat velvoitteet eivät kuulu velvollisuusluokkaan, joiden voidaan katsoa olevan osa vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (31) 63 kohdassa tarkoitettuja yrityksen ”tavanomaisia kustannuksia” (”Irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkkeiden maksaminen, joka kuuluu yrityksen velvoitteisiin työlainsäädännön tai ammattiliittojen kanssa tehtyjen työehtosopimusten perusteella, on osa yrityksen omista varoista maksettavia tavanomaisia kustannuksia.”).

(82)

Ranska vastustaa komission erittäin suppeaa tulkintaa Combus-tuomiosta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontuen käsitettä sovelletaan Ranskan mukaan ainoastaan sellaisiin valtion toimenpiteisiin, jotka vapauttavat yrityksen sen omista varoista maksettavista tavanomaisista kustannuksista ja jotka vääristävät kilpailua suosimalla kyseistä yritystä. Tämä periaate on lähtökohtana komission päätöksentekokäytännössä ja yhteisön oikeuskäytännössä. Sen mukaan valtion asettaman rakenteellisen haitan poistaminen ei tarjoa etua, joka voidaan katsoa valtiontueksi, sillä sen tarkoituksena on vapauttaa yritys epätavallisesta kustannuksesta ja mahdollistaa näin tasapuolisten kilpailuedellytysten palautuminen. Ranskan mukaan periaate voidaan johtaa suoraan tuomioistuimen vahvistamasta valtiontuen käsitteestä. Se on vahvistettu ja sitä on sovellettu paitsi Combus-asiassa myös monissa muissa ilmoituksessa mainituissa asioissa, kuten Sabena v. Swissair ja Enirisorse  (32).

(83)

Komission huomautuksia Combus-tuomioon liittyvistä poikkeavista olosuhteista ei pidä Ranskan mielestä ottaa huomioon. Combus-asiassa tarkasteltu toimenpide toteutettiin valtion korvauksena virkamiehille, joka suoritettiin vastineena näiden virkamiesaseman muuttamisesta. Tämä ei merkitse, että La Postelle valtion virkamiesten eläkkeiden rahoittamisesta aiheutuneen epätavallisen kustannuksen poistamisen olisi välttämättä johdettava virkamiesten aseman muuttamiseen tai korvausten maksamiseen virkamiehille. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan on selvitettävä, i) kärsikö Combus rakenteellisesta kilpailuhaitasta (joka aiheutui virkamiesten etuoikeutetusta ja kustannuksia aiheuttavasta asemasta) kilpailijoihinsa verrattuna ja ii) vapauttiko valtion toimenpide Combusin tästä kilpailuhaitasta (muuttamalla henkilöstön aseman ja valtion siitä maksamalla korvauksella). Ranskan mukaan virkamiehiä on itse asiassa vähitellen korvattu yksityisoikeudellisilla palkansaajilla La Postessa vuodesta 1990 alkaen vuoden 1990 lain asettamissa puitteissa. Eläkkeelle lähtevät virkamiehet on korvattu yksityisoikeudellisilla palkansaajilla ja virkamiesten palkkaaminen on vähitellen lopetettu. Vastaava tilanne liittyy siis myös tähän tapaukseen. Vuoden 1990 lakia on lisäksi muutettu toukokuussa 2005 siten, että yksityisoikeudellisten palkansaajien palkkaamista koskevat rajoitukset on poistettu. Laissa säädetään nyt yksityisoikeudellisten työntekijöiden palkkaamista koskevasta pääperiaatteesta seuraavaa: La Poste voi palkata sopimussuhteisia toimihenkilöitä kollektiivisten sopimusten mukaisesti ja sopimussuunnitelmassa vahvistettujen suuntaviivojen perusteella.

(84)

Ranska muistuttaa, että La Poste ei ole aikaisemmin (erityisesti La Posten perustamisaikaan vuosina 1990–1991) hyötynyt minkäänlaisista korvaustoimenpiteistä, joilla olisi pyritty kompensoimaan La Postelle aiheutuvat epätavalliset rakenteelliset kustannukset ja jotka olisivat liittyneet La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeiden rahoitukseen.

(85)

Vuoden 1998 vakautusjärjestelyllä kevennettiin vain osittain La Postelle aiheutuvia epätavallisia kustannuksia. Järjestelyn tarkoituksena on vakauttaa La Posten valtiolle virkamiesten perusteella maksamat bruttomäärät, muuta se ei vaikuta siihen, että maksuja maksavien virkamiesten määrä laskee.

(86)

Järjestely ei myöskään ratkaissut La Postelle vuoden 1990 lain nojalla aiheutuvien kustannusten huomattavaan määrään liittyvää ongelmaa, sillä La Posten maksuosuus kuuluu edelleen etuusperusteiseen järjestelmään eikä sitä voida katsoa muista maksuvelvoitteista vapauttavaksi. Vakautusjärjestely ei siis ole aiheuttanut muutoksia periaatteeseen kirjata velkasitoumukset taseen ulkopuolisiksi eriksi, niiden laskentatapaan eikä velvoitteeseen kirjata sitoumukset varauksiksi siirryttäessä IFRS-standardeihin, jos järjestelyä jatketaan.

(87)

Ranska mainitsee, että postin yleispalvelun lisäksi La Postelle aiheutuu ylimääräisiä nettokustannuksia yleishyödyllisistä kuljetus- ja lehdenjakelupalveluista sekä aluesuunnittelun mukaisista tehtävistä. Näiden tehtävien hoitamisesta saatava korvaus alittaa vuosittain noin […] kaudella 2000–2005 niistä aiheutuvat kustannukset.

(88)

Jotta La Posteen sovellettavasta erityisestä järjestelmästä kaudella 1998–2005 aiheutuneita lisäkustannuksia voitaisiin arvioida, La Poste on tehnyt seuraavan TEC-maksua koskevan täsmällisemmän retropolaatiolaskelman kyseisen kauden osalta (33):

 

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

Työnantajamaksu, ennen enimmäismäärän vakautusta

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Työnantajamaksu, enimmäismäärän vakautuksen jälkeen

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Simuloitu TEC-maksu (retropolaatio)

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

(89)

Virkamiesten eläkekuluista valtiolle maksettavan korvauksen vakauttaminen kiinteinä hintoina ilmaistuun euromäärään on mahdollistanut vain rakenteellisen haitan osittaisen korvaamisen eikä se ole ensisijaisesti tarjonnut La Postelle minkäänlaista etua kilpailijoihinsa verrattuna. Se ei näin ollen ole tukea.

(90)

Kun tarkastellaan tasapuolisten kilpailuolosuhteiden varmistamista, Ranska kiistää menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt kolme epäilystä.

(91)

Työttömyysriskin jättäminen TEC-maksun määrityksen ulkopuolelle on sen mukaan perusteltua ensiksikin siitä syystä, että kyseinen riski ei kohdistu valtion virkamiehiin niihin sovellettavien henkilöstösääntöjen vuoksi. Lisäksi olisi ristiriitaista vaatia La Postelta työttömyysturvamaksua, kun sillä ei ole tämän maksun vastapainona tavallisesti olevaa mahdollisuutta joustavaan henkilöstöhallintoon. Ranska vastasi komission kysymykseen, että La Postessa toimivilla virkamiehillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia ”palata” muunlaiseen hallintotehtävään. Tällainen siirto edellyttäisi, että seuraavat ehdot täyttyisivät: kyseisen virkamiehen olisi omaehtoisesti haettava siirtoa ja vastaanottavalla hallintoviranomaisella pitäisi olla saatavilla vapaita virkoja, joissa on vastaavat pätevyysvaatimukset. Näiden seikkojen perusteella Ranska katsoo, että liikkuvuusjärjestelyn mahdollinen vaikutus ei ole kovin suuri, kun otetaan huomioon virkamiesten palkkaamiseen liittyvä vähäinen jousto.

(92)

Ranska korostaa myös, että virkamiesten palkkaaminen aiheuttaa La Postelle lisäkustannuksia yksityisoikeudellisiin palkansaajiin verrattuna (34) riippumatta tehtävän tasosta ja myös ikälisien mukauttamisen jälkeen. Työttömyysriskin puuttumisesta huolimatta ja ottamatta huomioon virkamiesasemaan liittyvää jouston puutetta, La Postella olisi siis uudistuksen jälkeenkin ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet varmistavasta maksuosuudesta huolimatta suuremmat kokonaispalkkakustannukset kuin kilpailijoillaan, niin kauan kuin virkamiehet ovat La Posten palveluksessa.

(93)

Ranska katsoo osoittaneensa, että TEC-maksun määritelmä on laadittu huolellisesti. Ranska korostaa, että La Posten omavakuutus, jossa korvataan käteissuorituksella työn keskeytyminen sairauden, äitiyden, isyyden ja adoption vuoksi, on kalliimpi kuin yleisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten maksamat yleisen järjestelmän mukaiset maksut. Tätä lisäkustannusta ei kuitenkaan ole otettu huomioon TEC-maksua määritettäessä.

(94)

Vastauksena komission kysymykseen Ranska on kuitenkin laskenut TEC-maksun, jossa on otettu huomioon kaikki riskit, myös muut kuin yhteiset riskit ja riskit, jotka kuuluvat La Posten erilliseen omavakuutusjärjestelmään (35). Vuonna 2006 työttömyysturvamaksun, AGS-maksun, erillisen työttömyyskassamaksun ja sairauden, äitiyden, isyyden ja adoption vuoksi keskeytyneestä työstä maksettavien käteissuoritusten mahdollinen vaikutus TEC-maksuun on seuraava: yhteenlaskettu TEC-maksu on muutettuna […] prosenttia ilmoitetun 37,2 prosentin sijaan. Toimialoittain TEC-maksu olisi muutettuna […] prosenttia postialalla (ilmoitetun 36,9 % sijaan) ja […] prosenttia pankkialalla (ilmoitetun 39,9 % sijaan).

 

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

TEC-kokonaismaksu La Poste

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

TEC-maksu postitoiminta

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

TEC-maksu pankkitoiminta

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Arvioitu TEC-kokonaismaksu La Poste, ml. muut kuin yhteiset riskit, työttömyysturvamaksu ja käteissuoritukset työn keskeytymisestä sairauden, äitiyden, isyyden tai adoption vuoksi

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Arvioitu TEC-maksu postitoiminta, ml. muut kuin yleiset riskit, työttömyysturvamaksu ja käteissuoritukset työn keskeytymisestä sairauden, äitiyden, isyyden tai adoption vuoksi

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Arvioitu TEC-maksu pankkitoiminta, ml. muut kuin yleiset riskit, työttömyysturvamaksu ja käteissuoritukset työn keskeytymisestä sairauden, äitiyden, isyyden tai adoption vuoksi

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

(95)

Ranska on myös laskenut La Posten työnantajamaksujen nykyarvot seuraavissa tilanteissa:

(miljardia euroa)

Vuoden 1990 laki

Julkiset laitokset (36)

Ilmoitettu TEC-maksu

Muutettu TEC-maksu (37)

nykyarvo

[…]

[…]

[…]

[…]

(96)

Ranskan mukaan TEC-maksun muuttaminen johtaisi siihen, että La Posten maksaman summan nykyarvoa olisi korotettava 2 miljardia euroa. Ranska toteaa, että tämä summa vastaa La Posten 29 päivänä joulukuuta 2006 suorittamaa poikkeuksellista kertamaksua.

(97)

Ranska päättelee, että ilmoitettu uudistus ei sisällä valtiontukea, sillä La Poste ei saa minkäänlaista etua kilpailijoihinsa verrattuna.

(98)

Vastauksena komission kantaan ja kysymyksiin Ranska ilmoittaa olevansa valmis antamaan seuraavat sitoumukset sovittaessa uudistuksesta:

i)

TEC-maksu sisältää kaikki perittävät maksut, mukaan lukien AGS- ja työttömyysturvamaksut, erillisen työttömyyskassamaksun ja La Posten omavakuutukseen liittyvien suoritusten kustannukset.

ii)

La Posten todelliset maksusuoritukset, joista säädetään lailla ja sen täytäntöönpanoasetuksella, ovat ilmoitetun uudistuksen mukaisia niin kauan kuin TEC-maksun soveltamisesta aiheutuvien vuosittaisten maksujen (ml. muut kuin yhteiset riskit) ja todellisuudessa maksetun ilmoitetun maksuosuuden (ilmoitettu TEC-maksu ja vuosien 2006–2009 lisämaksut) aktivoitu erotus on alle 2 miljardia euroa (poikkeuksellisen kertamaksun määrä). Jos tämä aktivoitu määrä ylittää 2 miljardia euroa, La Posten maksuosuutta korotetaan tällöin maksutasolle, joka saadaan sovellettaessa TEC-maksua, jossa on huomioitu muut kuin yhteiset riskit.

(99)

Kun tarkastellaan palkkamenojen rajaamista rahoituspalvelujen alan ja kirjelähetysten ja postipakettien alan virkamiesten kesken, Ranskan ilmoittaa soveltaneensa seuraavia puolueettomia kriteerejä:

i)

kyseessä olevan tehtävän suorittamisen edellyttämä pätevyys riippuen siitä, onko virkamiehellä erityistä pankkialan pätevyyttä;

ii)

La Posten organisaatioyksikkö riippuen siitä, määräytyykö virkamiesten lukumäärä, asemamaa, koulutus ja urakehitys La Posten vai La Banque Postalen perusteella.

(100)

Jotta ilmoitetusta uudistuksesta päästäisiin yleiseen yhteisymmärrykseen, Ranska ilmoittaa olevansa valmis sitoutumaan periaatteellisista erimielisyyksistä huolimatta siihen, että laskiessaan vuosittaisen TEC-maksun se kirjaa La Banque Postalelta laskutetun monialaisia tehtäviä hoitavan henkilöstön osuuden pankkialalle La Posten kustannuslaskentatietojen mukaan.

(101)

Vastauksissaan komission kysymyksiin Ranska on myös tarkastellut nk. sisäistä lähestymistapaa, jossa keskitytään analysoimaan, miten yritys kattaa virkamiesten eläkkeisiin liittyvät sitoumuksensa. Ranska korostaa ensiksikin sitä, että tämä lähestymistapa ei sen mielestä sovellu La Posten tilanteeseen, koska i) La Posten on pitänyt ottaa palvelukseensa virkamiehiä, joiden aseman valtio on säilyttänyt ja josta se päättää edelleen, ja joiden eläkejärjestelmä on kaikkiin valtion siviili- ja sotilashallinnon virkamiehiin sovellettava järjestelmä, ja ii) koska La Poste on lopettanut virkamiesten palkkaamisen.

(102)

Sen jälkeen Ranska tarkasteli, vastasiko La Posten valtiolle sen palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeiden rahoittamiseksi maksama määrä olosuhteita, jotka yksityissektorin toimija voisi hyväksyä. Tätä varten valtion saaman korvauksen olisi oltava vähintään yhtä suuri kuin La Posten maksusitoumusten nykyarvo ja varmistettava näiden sitoumusten pääomittaminen kokonaisuudessaan. Soveltamalla näitä periaatteita Ranska on varmistanut, että La Posten maksusuoritukset ovat aikaisemmin kattaneet tavanomaiset vakuutusmatemaattiset kustannukset (38) ja että La Posten tulevien maksusuoritusten nykyarvo on yhtä suuri kuin tavanomaisten vuosittaisten vakuutusmatemaattisten kustannusten nykyarvo. Ranska päättelee, että työnantajamaksu olisi […] prosenttia eli ilmoitettua TEC-maksua selvästi pienempi määrä. Tämän luvun soveltaminen johtaisi siihen, että La Poste olisi maksanut […] ylimääräistä korvausta verrattuna sille kuuluviin sitoumuksiin, jotka vastaavat perustamisvuodesta 1990 alkaen sen palveluksessa olleiden virkamiesten työvuosia.

(103)

Jos komissio päättelisi uudistuksen sisältävän valtiontukea, Ranska olisi periaatteessa samaa mieltä perustelusta, jonka komissio esitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään. Tuki soveltuisi tällöin yhteismarkkinoille, sillä uudistuksen tarkoituksena on nimenomaisesti asettaa La Poste kilpailijoidensa kanssa tasa-arvoiseen asemaan. Ranska korostaa, että menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä muistutetaan, että tuki soveltuu yhteismarkkinoille, jos se vapauttaa yrityksen kilpailun vapauttamista edeltävän kauden kustannuksista, jotka vaikuttavat merkittävästi sen kilpailukykyyn vapautuvilla markkinoilla.

(104)

Kun tarkastellaan suunniteltua siirtoa yleisen lainsäädännön mukaiseen järjestelmään, Ranska korostaa, että tämä kysymys ei vaikuta ilmoitetun uudistuksen analysointiin valtiontuen osalta. La Posten ja valtion välisissä suhteissa TEC-maksuun perustuvan ja muista maksuvelvoitteista vapauttavan maksun suorittaminen riittää jo varmistamaan sen, ettei toimenpide sisällä valtiontukea. Ei ole edes tarpeen tutkia valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusehtoja, joita sovellettaisiin uudistuksen jälkeen. Tässä yhteydessä siirtoon osallistuisi vain kaksi osapuolta, valtio ja vanhuuseläkekassa Caisse nationale d'assurance vieillesse. La Poste vapautuisi ilmoitetun uudistuksen jälkeen kaikista vastuista. Kyseiseen siirtoon osallistuvia osapuolia ei voida luokitella perustamissopimuksessa tarkoitetuiksi yrityksiksi, joten toimenpiteeseen ei voi sisältyä valtiontukea.

(105)

Ranska esitti 27 päivänä helmikuuta 2007 huomautuksensa kolmansien esittämistä huomautuksista. Se katsoo, että kyseiset huomautukset eivät kyseenalaista analyysia, jonka mukaan suunniteltu toimenpide, sellaisena kuin se on esitetty ilmoituksessa ja monissa sen jälkeisissä yhteydenotoissa komission kanssa, ei sisällä valtiontukea. Ranska katsoo myös, että kolmannet eivät ole pystyneet esittämään asianmukaisia perusteluja, vaan huomautuksissa ainoastaan toistetaan menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitetyt epäilyt, jotka Ranska katsoo osoittaneensa perusteettomiksi.

6.   TOIMENPITEIDEN ARVIOINTI

(106)

Komission tässä päätöksessä käsittelemät toimenpiteet ovat vuoden 1998 enimmäismäärä ja vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälän perustuva La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmän ilmoitettu uudistus.

6.1   Luokittelu valtiontueksi

(107)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan toimenpide katsotaan valtiontueksi, jos se täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

i)

toimenpiteen on suosittava edunsaajaa

ii)

toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä

iii)

toimenpiteen on oltava valtion toteuttama tai valtion varoista myönnetty

iv)

toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

6.1.1   Valtion varat

(108)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta kattaa valtion myöntämän tai valtion varoista myönnetyn tuen. Toisin sanoen edellytetään, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat tulosta valtioon johdettavasta toiminnasta ja ne on myönnetty valtion varoista.

(109)

Vuonna 1998 käyttöön otettu La Posten maksuosuuden enimmäismäärä perustuu Ranskan valtion ja La Posten väliseen sopimukseen, jonka Ranska määrittelee vuoden 1990 lain erityiseksi soveltamissäännöksi. Vuonna 2006 toteutettu uudistus perustuu lakiin. Tämän vuoksi toimenpiteet ovat tulosta Ranskan valtioon johdettavissa olevasta toiminnasta.

(110)

Tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat myös omiaan johtamaan siihen, että valtio luopuu sille kuuluvista varoista, sillä La Poste ei enää takaa sen palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmän tasapainoista rahoitusta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtion varojen katsotaan olevan kyseessä silloin, kun viranomainen luopuu vero- tai muista tuloista (39). Tämän vuoksi näissä toimenpiteissä on kyse valtion varoista.

6.1.2   Vaikutus kauppaan

(111)

Komissio toteaa, että markkinoilla, joilla La Poste –konserni toimii, käydään aktiivisesti yhteisön sisäistä kauppaa. Syynä tähän ovat erityisesti perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta 24 päivänä kesäkuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/361/ETY (40) (pääomien vapaa liikkuvuus), luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annettu toinen neuvoston direktiivi 77/780/ETY (41) (sijoittautumisvapaus) ja direktiivi 97/67/EY (postidirektiivi). La Poste -konsernin vuosikatsauksesta 2005 ilmenee lisäksi seuraavaa:

i)

64,5 prosenttia liikevaihdosta on peräisin toiminnasta markkinoilla, joilla käydään kilpailua;

ii)

15,2 prosenttia liikevaihdosta on peräisin kansainvälisestä (Ranskan ulkopuolella tapahtuvasta) toiminnasta, kun vastaava luku oli 14,1 prosenttia vuonna 2004.

(112)

Lisäksi vuosikatsauksessa korostetaan konsernin valmiuksia kehittää toimintaansa vapailla markkinoilla Ranskassa ja Euroopassa.

(113)

La Posten vuonna 2003 antamassa vastauksessa Ranskan tilintarkastusviranomaisen (Cour des Comptes) raporttiin (42) La Posten pääjohtaja toteaa seuraavaa: konserni jatkaa kansainvälistymistään markkinoiden avautumisen ja sen suurimpien asiakkaiden kansainvälistymisen vuoksi. Postilähetysten, pakettien ja pikalähetysten alalla toimivat yritykset osallistuvat yhä useammin eurooppalaisiin tarjouskilpailuihin. Myös tämän konsernin on pystyttävä osallistumaan.

(114)

Riittää siis, kun todetaan, että markkinat, joilla La Poste toimii, ulottuvat valtioiden rajojen yli ja La Poste kilpailee muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten ja kansainvälisillä markkinoilla toimivien ranskalaisyritysten kanssa.

(115)

Kyseiset toimenpiteet vaikeuttavat niiden yhteisön toimijoiden liiketoimintaa, jotka haluaisivat harjoittaa toimintaa Ranskassa.

(116)

Koska tarkasteltavana olevat toimenpiteet vahvistavat La Posten asemaa yhteisön kaupassa suhteessa sen kilpailijoihin, komissio toteaa, että toimenpiteet vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja ovat omiaan vääristämään kilpailua toimijoiden välillä.

(117)

Tähän päätelmään ei vaikuta se, että La Postella on laillinen monopoli tiettyihin toimintoihin. Markkinat ovat vapautuneet asteittain vuodesta 1998 alkaen ja postipalveluja voi pian tarjota täysin vapaasti. Näin ollen kauppaan aiheutuu todennäköisesti vaikutusta (43), vaikka toimintaa harjoitetaankin tällä hetkellä monopoliasemassa, sillä monopolitoiminta ja kilpailun kohteena oleva toiminta (kuten pikaposti) käyttävät La Posten organisaatiossa yhteistä tuotantoprosessia. Monopolitoiminta voi myös olla eräsuorassa kilpailutilanteessa muun toiminnan kuin postipalvelujen kanssa, kuten sähköisen viestinnän (44) tai faksin käyttämisen kanssa.

6.1.3   Valikoiva etu La Posten hyväksi

(118)

Jotta voidaan arvioida, sisältyykö kyseisiin toimenpiteisiin valtiontukea, on määritettävä, tarjoavatko nämä toimenpiteet La Postelle taloudellista etua siten, että se vapautuu kustannuksista, joista yrityksen olisi tavallisesti vastattava omista varoistaan, ja ovatko ne näin estäneet markkinavoimien tavanomaiset vaikutukset (45).

(119)

Tuki vapauttaa yrityksen kustannuksista, joista sen olisi tavallisesti vastattava omista varoistaan, kun otetaan huomioon kyseessä olevan kulujärjestelmän luonne tai yleinen rakenne. ”Epätavallisen” kustannuksen käsite voidaan sitä vastoin määritellä tällaisiin tavanomaisiin kustannuksiin verrattuna ylimääräiseksi kustannukseksi (46). Tällaisen ylimääräisen kustannuksen poistaminen lainsäädännöllä ei tarjoaisi edunsaajalle etua eikä siis olisi valtiontukea.

(120)

Valikoivuuden analysointia (47) koskevan tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilannetta on verrattava sopivaan viitekehykseen, jotta voidaan määrittää, onko tietyn yrityksen tai tuotannonalan erilainen kohtelu perusteltua järjestelmän ”luonteen tai yleisen rakenteen” vuoksi rakenteellisesti tavanomaisessa markkinatilanteessa. Kustannusten määrittely tavanomaisiksi tai epätavallisiksi edellyttää sellaisen viitekehyksen tai vertailuarvon määrittämistä, jolla pyritään osoittamaan yritykset, jotka olisivat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa (48).

(121)

Aluksi on syytä muistaa, että uudistuksen tarkoituksena ei ole saattaa kyseisten virkamiesten eläkeoikeuksia samanlaisiksi La Posten tärkeimpien kilpailijoiden työntekijöiden kanssa. Toimenpiteen kohteena oleva henkilöstö koostuu virkamiehistä, jotka säilyttävät erityisasemansa, kun taas La Posten tärkeimpien kilpailijoiden työntekijöillä on yksityisoikeudellinen työsopimus. Kyseisillä toimenpiteillä tavoiteltu päämäärä ei siis liity suoraan eri eläkejärjestelmistä (oli sitten kyse yksityisoikeudellisista palkansaajista tai virkamiehistä) johtuvaan kustannusjärjestelmään. Kyse on pikemminkin laaja-alaisemmasta tavoitteesta eli tasapuolisten kilpailuolosuhteiden varmistamisesta La Posten ja sen kilpailijoiden välillä, kun otetaan huomioon erityisesti se, että eräät La Posten palvelukseen osoitetut työntekijät ovat virkamiehiä.

(122)

Teoriassa voitaisiin ajatella useampaa viitekehystä: La Posten kilpailijoiden tilanne, muiden julkisten laitosten tilanne, valtion virkamiehiin sovellettava eläkejärjestelmä tai France Télécomin tilanne (6.1.3.1 jakso). Jos mikään tämäntyyppisistä ulkopuolisista vertailukohdista ei ole asianmukainen, edun olemassaolon arviointiin on käytettävä La Posten omaa tilannetta ennen toimenpiteiden toteuttamista (6.1.3.2 jakso).

(123)

Tämän menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyjen epäilyjen osalta komissio tutkii myös, voidaanko kaikki kustannukset, joista La Poste vapautettiin, luokitella tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ”epätavallisiksi” tai ”rakenteellisesta haitasta” johtuviksi kustannuksiksi (6.1.3.3 jakso).

6.1.3.1    Ulkoinen vertailukohta puuttuu

(124)

Komission olisi erittäin vaikeaa löytää tasapuolisten toimintaolosuhteiden määrittämiseksi erityisesti eläkejärjestelmän osalta sellaisia toimijoita, jotka olisivat La Posten kanssa samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa.

(125)

La Posten kilpailijat ovat yksityisoikeudellisia yrityksiä, jotka toimivat kilpailulle avoimilla markkinoilla. La Postella on puolestaan teollista tai kaupallista valtionyhtiötä (ns. EPIC-yhtiö) (49) vastaava asema ja lakisääteinen monopoli (50). La Posten kilpailijoilla on ainoastaan yksityisoikeudellisia työntekijöitä, kun vertailu taas koskee erityisesti La Posten palveluksessa olevia virkamiehiä. Tämä merkitsee, että niiden ei voida katsoa olevan toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa, kun analysoidaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edun olemassaoloa. Itse asiassa on syytä huomata, että virkamiesten eläkejärjestelmä perustuu (kuten johdanto-osan 25 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todetaan) oikeudellisesti erilaiseen järjestelmään, joka on selkeästi erotettu yksityisoikeudellisiin palkansaajiin sovellettavasta järjestelmästä. Tarkasteltaessa laaja-alaisempaa päämäärää varmistaa tasapuolinen kilpailu La Posten ja sen kilpailijoiden välillä on selvää, että La Poste ja sen kilpailijat ovat erilaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa.

(126)

La Posten kilpailijoita ei siis voitaisi käyttää vertailukohtana komission analyysissa sen määrittämiseksi, sisältyykö toimenpiteeseen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

(127)

Komissio huomauttaa kuitenkin, että tällainen vertailu on selvästi asianmukaista tutkittaessa mahdollisten tukien yhteensopivuutta perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa, kun arvioidaan täsmällisemmin kilpailun vääristymistä tukien vaikutuspiiriin kuuluvilla markkinoilla.

(128)

Komissio on tutkinut, voidaanko muita sopivia vertailuarvoja löytää.

(129)

Teoreettinen vertailukohta olisi voinut olla myös valtion virkamiehiin sovellettava eläkejärjestelmä, jonka perustana on siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annettu laki. Tätä järjestelmää ei kuitenkaan ole sellaisenaan tarkoitus soveltaa La Posten kaltaiseen tilanteeseen. Valtion virkamiehet eivät esimerkiksi työskentele yleensä sellaisilla liiketoiminta-aloilla, joilla La Poste toimii.

(130)

Komissio ei ole löytänyt oikeusasemaltaan La Postea vastaavien muiden EPIC-yhtiöiden joukosta sellaista yhdenmukaisen ryhmittymän muodostavaa talouden toimijoiden kokonaisuutta, jota voitaisiin käyttää vertailukohtana. Vain joillakin yksittäisillä EPIC-yhtiöillä, etenkin yksiköillä Office National des Forêts tai Monnaie de Paris, on samanlaisia ominaisuuksia kuin La Postella. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan vaikuta riittäviltä asianmukaisen vertailun mahdollistamiseksi.

(131)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että julkiset laitokset ja valtion virkamiehiin sovellettava eläkejärjestelmä eivät ole sopivia vertailukohtia tämän asian kannalta.

(132)

Lisäksi komissio on tarkastellut mahdollisuutta verrata La Postea ja France Télécomia. Vuoden 1990 lailla entinen televiestintäyksikkö muutettiin kahdeksi julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi, jotka ovat La Poste ja France Télécom. Vaikka France Télécomin palveluksessa on sekä yksityisoikeudellisia palkansaajia että virkamiehiä, siitä tuli vuonna 1996 pörssinoteerattu osakeyhtiö. Se ei ole enää toimenpiteillä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa. Lisäksi […] France Télécomiin sovellettavien lakisääteisiä sosiaaliturvamaksuja ja veroluonteisia maksuja koskevien sääntöjen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on kanneltu komissiolle. Komissio ei siis voi antaa tämän päätöksen vaikuttaa päätelmiinsä kyseisessä asiassa.

(133)

Komissio katsoo, ettei sellaista ulkoista vertailukohtaa voida löytää, jonka avulla voitaisiin määritellä sellaisen yrityksen ”tavanomainen” maksuosuus, joka on kyseisillä toimenpiteillä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa kuin La Poste.

(134)

Jos komissio olisi löytänyt sopivan ulkoisen vertailukohdan, jonka perusteella ”epätavallisten” kustannusten aiheutuminen olisi voitu määrittää, olisi voitu katsoa tietyin erityisesti TEC-maksun laskemiseen liittyvin edellytyksin, että kyseiset toimenpiteet eivät ole valtiontukea.

(135)

Ranskan mainitsemat komission päätökset asiassa Sabena v. Swissair  (51) ja Enirisorse-tuomio eivät muuta komission päätelmää La Posten suosimisesta. Sabena v. Swissair-asiassa tehdyssä päätöksessä todetaan, että tiettyä toimialaa (lentoliikenne) mutta ei tiettyä yritystä koskeva toimenpide voidaan katsoa yleiseksi talouspoliittiseksi toimenpiteeksi. Toimenpiteen kohdistuminen toimialaan eikä sen rajoittuminen yhteen yritykseen on merkittävä ero La Posten tapaukseen verrattuna. Komissio pystyi sen vuoksi määrittämään ulkoisen vertailukohdan, joka oli Belgiassa muilla teollisuudenaloilla sovellettu sosiaaliturvamaksujärjestelmä. Samoin Enirisorse-tuomiossa tuomioistuin perusti päätelmänsä kiistanalaisen toimenpiteen ja määrittelemiensä ”tavallisten olosuhteiden” (52) väliseen vertailuun. Tavallisten olosuhteiden määrittäminen ei kuitenkaan ole tässä asiassa mahdollista.

(136)

Analysoidakseen, liittyykö toimenpiteeseen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, komission on siis tarkasteltava La Posten tilannetta vertaamalla pakollisia sosiaaliturvamaksuja ja veroluonteisia maksuja ennen toimenpiteiden toteuttamista ja niiden jälkeen.

6.1.3.2    La Posten tilanne ennen toimenpiteiden toteuttamista ja niiden jälkeen

(137)

Ennen kyseisiä toimenpiteitä La Postelta edellytetyt pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut on määritelty vuoden 1990 lailla. Koska ulkoinen vertailukohta puuttuu, ne muodostavat viitekehyksen, jonka avulla toimenpiteisiin liittyvä etu määritetään.

(138)

Vuonna 1998 käyttöön otettu enimmäismäärä mahdollisti La Posten palveluksessa olevien virkamiesten eläkkeitä varten suoritetun työnantajaosuuden supistamisen. Ranska arvioi itse, että määrää vähennettiin noin […] kaudella 1998–2006.

(139)

Vuoden 2006 lailla korvattiin erityisesti La Posten maksuosuus maksulla, joka muutti La Postelle aiheutuvat eläkekustannukset samansuuruisiksi sen kilpailijoiden kanssa ja vapautti sen muista maksuvelvoitteista. Ilman lakia työnantajamaksu kasvaisi tulevina vuosina tuntuvasti enimmäismäärän rajoittamisen myönteisestä vaikutuksesta huolimatta, erityisesti siksi, että La Poste ei enää palkkaisi virkamiehiä, joten aktiivisten maksajien ja passiivisten etuuksiensaajien suhdeluku heikkenee.

(140)

Komissio toteaa tämän vuoksi, että kyseiset toimenpiteet vapauttavat La Posten kustannuksista, joista sen pitäisi vastata vuoden 1990 lain nojalla.

(141)

Kun arvioidaan, ovatko eläkemaksut La Postelle tavanomaisia vai epätavallisia kustannuksia, komissio katsoo, että työlainsäädäntöön tai ammattijärjestöjen kanssa tehtyihin kollektiivisiin työehtosopimuksiin perustuvat yrityksen velvoitteet irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkemaksujen suorittamiseksi ovat tavanomaisia kustannuksia, jotka yrityksen on rahoitettava omista varoistaan (53).

(142)

Tämän perusteella komissio päättelee, että eläkekustannukset, joista La Posten on vastattava vuoden 1990 lain nojalla, ovat tavanomaisia kustannuksia (54). Koska kyseiset toimenpiteet mahdollistivat sen, että La Poste vapautui kustannuksista, jotka sen olisi muutoin pitänyt maksaa omista varoistaan, toimenpiteet tarjoavat kyseiselle toimijalle perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edun.

(143)

Kyseessä oleva etu on valikoiva, koska se myönnetään vain La Postelle. Koska ulkoista viitekehystä ei ole voitu määrittää, tätä rajoitusta ei voida perustella kyseisen järjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella.

6.1.3.3    Epätavallisten kustannusten muodostuminen / menettelyn aloittaminen

(144)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kuvaillaan yksityiskohtaisesti Combus-tuomiota, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luokittelee epätavallisiksi kustannukset, jotka aiheutuvat henkilöstön poikkeavasta asemasta. Kyse on yrityksestä, joka uudistuksen jälkeen kuuluu henkilöstöhallinnon osalta yleisen lainsäädännön mukaiseen järjestelmään eli on kilpailijoidensa kanssa samanlaisessa tilanteessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa seuraavaa (55): ”kyseessä olevan toimenpiteen tarkoituksena oli korvata Combusin työntekijöinä olevien virkamiesten etuoikeutettu ja kallis asema sellaisella, joka on verrattavissa Combusin kanssa kilpailevien muiden linja-autoliikennealan yritysten työntekijöiden asemaan. Tarkoituksena oli siis vapauttaa Combus rakenteellisesta haitasta suhteessa sen yksityisiin kilpailijoihin. EY 87 artiklan 1 kohdan ainoana tavoitteena on kuitenkin estää edut, joilla suositaan tiettyjä yrityksiä, jolloin tukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, joilla alennetaan yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan […]. Näin ollen Tanskan valtio olisi voinut sen sijaan, että se maksoi 100 miljoonan DKK:n summan suoraan Combusin palveluksessa oleville virkamiehille, saavuttaa saman tuloksen ottamalla samat virkamiehet takaisin julkishallinnon tehtäviin erityistä hyvitystä maksamatta, jolloin Combus olisi voinut käyttää välittömästi yksityisoikeuden soveltamisalaan kuuluvia työsopimussuhteisia toimihenkilöitä.”

(145)

Ensiksi on syytä huomauttaa, että tuomioistuin ei ole vahvistanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-oikeuskäytäntöä. Eräät tuomioistuimen oikeuskäytännön osat ovat ristiriidassa sen oletuksen kanssa, että rakenteellisen haitan korvaaminen ei voisi olla valtiontukea. Tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tuen olemassaoloa olisi arvioitava sen vaikutusten perusteella, eikä valtion toimenpiteiden syiden tai päämäärien perusteella (56). Tuomioistuin on myös korostanut, että tuen käsite kattaa julkisten viranomaisten myöntämät edut, jotka eri muodoissaan vapauttavat yrityksen kustannuksista, jotka se yleensä maksaa omista varoistaan (57). Tuomioistuin on myös todennut selvästi, että yritysten henkilöstön korvauksiin liittyvät kustannukset kuuluvat luonteensa puolesta yritysten itsensä maksettaviksi riippumatta siitä, perustuvatko kustannukset lakisääteisiin velvoitteisiin tai kollektiivisiin sopimuksiin (58). Tuomioistuin on arvioinut, että vaikka valtion toimenpiteiden tarkoituksena on korvata lisäkustannuksia, tämä ei merkitse, ettei toimenpiteitä voitaisi luokitella tueksi (59).

(146)

Ranska vetoaa kuitenkin vahvasti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-tuomiossa vahvistaman periaatteen soveltamiseen, kun se perustelee, että ilmoitetun uudistuksen yksinomaisena tarkoituksena on vapauttaa La Poste ”epätavallisista” kustannuksista. Komissio korostaa, että Combus-asia ja käsiteltävänä oleva asia poikkeavat olennaisesti toisistaan, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

i)

Korvaukset maksetaan suoraan Combusin palkkaamille virkamiehille, kun taas tämän päätöksen kohteena olevat toimenpiteet liittyvät La Posten työnantajamaksuihin.

ii)

Komissio katsoo, että Ranska ei pystyisi käytännössä siirtämään La Posten palveluksessa olevia 180 000 virkamiestä muihin hallintotehtäviin. Ranska esittää, että La Posten virkamiehillä ei ole periaatteellista tai lakiin perustuvaa mahdollisuutta ”palata” muihin hallintotehtäviin. La Posten palveluksessa olevat valtion virkamiehet kuuluvat heihin sovellettavissa erityisissä henkilöstösäännöissä määriteltyyn henkilöstöön. Heillä ei siis ole mahdollisuutta harjoittaa toimintaansa La Posten ulkopuolella ja vastaavasti heitä ei voida velvoittaa siirtymään pois La Postesta. Lisäksi 180 000 La Posten palveluksessa olevan virkamiehen siirtäminen muihin hallintotehtäviin aiheuttaisi ammattipätevyyteen liittyviä ongelmia. Ranskan korostamana esteenä mahdolliselle siirrolle on se, että siirto edellyttäisi, että vapaina on vastaavanlaisiin pätevyysvaatimuksiin perustuvia virkoja. Kyseessä on erityisesti La Posten toimintaan liittyvä ongelma. La Posten palveluksessa olevien virkamiesten koulutusrakenne poikkeaa tuntuvasti hallintovirkamiesten koulutuksesta. La Posten palveluksessa olevat valtion virkamiehet toimivat pääasiassa heikon koulutustason mukaisissa tehtävissä, kun valtion ja alueviranomaisten hallintotarpeet edellyttävät pääasiassa korkeampaa koulutusta vaativien ylempien virkatehtävien hoitamista.

iii)

Combus-asiassa käsitellyn valtion toimenpiteen tarkoituksena oli korvata Combusin palveluksessa olevien virkamiesten etuoikeutettu ja kallis asema sopimussuhteisen toimihenkilön asemalla, joka vastaa linja-autoalalla Combusin kanssa kilpailevien yritysten työtekijöiden tilannetta. Sitä vastoin La Posten virkamiesten asema ja oikeudet säilyvät muuttumattomina kyseisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeenkin (60). Tämä asema ja siihen liittyvät oikeudet eivät ole samanlaiset kuin La Posten kanssa kilpailevien yritysten yksityisoikeudellisilla palkansaajilla.

Kun lisäksi tarkastellaan La Posten virkamiesten ”etuoikeutetuksi ja kalliiksi” väitettyä asemaa suhteessa La Posten kilpailijoiden palkattujen työntekijöiden työehtoihin, komissio vertaa kahden pankin (61) julkaisemien tilinpäätöstietojen perusteella näiden pankkien kokonaispalkkamenoja ja La Posten virkamiesten kokonaispalkkamenoja. Tulokset osoittavat, että kyseisten pankkien keskimääräiset kokonaispalkkamenot ovat varsin todennäköisesti suuremmat (tai vähintään yhtä suuret) kuin La Posten virkamiehiin liittyvät keskimääräiset kokonaispalkkamenot. Kun Ranskalle esitettiin nämä tiedot, se myönsi, ettei sillä ole luotettavia ja asianmukaisia tietoja La Posten kilpailevien yritysten keskimääräisistä palkkamenoista (62). Ranska käyttää likimääräistä arviota yrittäessään osoittaa, että La Posten palveluksessa olevien virkamiesten keskimääräiset palkkakustannukset, jos virkaikä on sama, ylittävät ”samanlaisten” pysyvillä työsopimuksilla palkattujen työntekijöiden keskimääräiset palkkakustannukset sekä kirjelähetysten/postipakettien että pankkitoiminnan alalla. Likimääräiset arvot perustuvat Ranskan oletukseen siitä, että La Posten palveluksessa olevien yksityisoikeudellisten palkansaajien keskimääräiset palkkakustannukset vastaavat saman alan kilpailijoiden palkkaamien työtekijöiden palkkakustannuksia. Komissio ei voi hyväksyä tätä oletusta, sillä siinä ei oteta huomioon palkkojen määräytymisen perustekijöitä, etenkään työnantajan imagon merkitystä. La Posten myönteinen yrityskuva, johon yhdistetään esimerkiksi pitkäaikaiset uranäkymät, antaisi sille mahdollisuuden tarjota sellaisia kilpailijoitaan alempia palkkoja, joilla ei ole samanlaista yrityskuvaa. Komissio pitää ajatusta toki mahdollisena, mutta näistä syistä komissio katsoo, että Ranska ei ole perustellut uskottavasti La Posten virkamiesten aseman olleen sekä ”etuoikeutettu että kallis” verrattuna La Posten kilpailijoiden työntekijöiden työehtoihin.

iv)

Combusin toimintaan liittyvä kilpailuympäristö poikkeaa La Posten tilanteesta. Combus A/S –osakeyhtiön on tarkoitus harjoittaa kaupallista kuljetustoimintaa ja toimia markkinoilla yksityisiin linja-autoyhtiöihin verrattavissa kilpailuolosuhteissa. Kyseisillä markkinoilla julkiset liikennöijät antavat tarjouskilpailujen perusteella yksityisille ja julkisille yrityksille tehtäväksi linja-autokuljetuspalvelujen järjestämisen. Tarjouskilpailusääntöjen mukaan tarjouskilpailun voittaa taloudellisesti edullisin tarjous, eikä tarjoajan oikeudellista asemaa – onko kyse yksityisestä vai julkisesta yhtiöstä – oteta huomioon. La Posten hallussa on sen sijaan laaja monopoliala, jolla taloudelliset rajoitteet ovat erilaisia.

(147)

Komissio katsoo, että Combus-asiaan ja käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät käytännön olosuhteet ovat riittävän erilaiset, jotta asioissa voidaan tehdä erilaiset päätelmät.

(148)

Komissio ei pidä Ranskan ehdottamaa nk. sisäistä lähestymistapaa asianmukaisena etenkään kyseessä olevan virkamiesjoukon erityispiirteiden vuoksi (suljettu yhteisö) ja yrityksen äskettäisen perustamisen vuoksi. Ranska on sitä paitsi samaa mieltä. Ranskan laskelmissa vertaillaan La Postelle todellisuudessa aiheutuneita kustannuksia (ml. vuoden 1998 enimmäismäärä) sellaisiin kustannuksiin, joita La Postelle olisi aiheutunut, jos sen olisi perustamisajankohtanaan 1 päivänä tammikuuta 1991 pitänyt perustaa uusi eläkejärjestelmä, joka tarjoaa samat edut mutta joka olisi rahastoitu. Tämä vertaileminen on komission mielestä aivan liian hypoteettista, jotta siitä voitaisiin tehdä asianmukaisia päätelmiä kyseessä olevien tukitoimenpiteiden ominaisuuksista.

6.1.4   Kilpailun vääristyminen

(149)

Kyseessä olevat toimenpiteet tarjoavat valikoivan taloudellisen edun, koska ne koskevat vain yhtä yritystä, La Postea (63). Tällaiset toimenpiteet voivat vääristää kilpailua (64).

6.1.5   Päätelmä

(150)

Edellä esitetystä seuraa tämän asian kannalta merkityksellisen oikeuskäytännön (myös Combus-tuomion) perusteella, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

6.2   Tukien sääntöjenvastaisuus

(151)

Vuoden 1998 enimmäismäärä otettiin käyttöön ilmoittamatta siitä ennakkoon komissiolle. Kyseessä on siis sääntöjenvastainen toimenpide.

(152)

Komissio toteaa, että enimmäismäärä vaikuttaa sekä vapautettuihin markkinoihin että lakisääteisen monopolin alaiseen toimintaan. La Poste ei siis harjoita pelkästään monopolitoimintaa (65). Enimmäismäärää ei siis voida pitää olemassa olevana tukena.

(153)

Vuoden 2006 uudistuksesta ilmoitettiin komissiolle. Sen täytäntöönpano on keskeytetty, ja La Poste maksaa edelleen vuoden 1998 enimmäismäärän mukaista työnantajaosuutta. Vuoden 2006 uudistusta ei siis ole pantu täytäntöön.

6.3   Tukien soveltuvuus yhteismarkkinoille

(154)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa määrätyt poikkeukset, jotka koskevat yksittäisille kuluttajille myönnettävää sosiaalista tukea, tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi ja tukea tietyille Saksan liittotasavallan alueille, eivät ole tässä tapauksessa merkityksellisiä.

(155)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisista poikkeuksista komissio toteaa, että kyseisillä tuilla ei pyritä edistämään taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, että kyse ei ole Euroopan yhteistä etua koskevasta tärkeästä hankkeesta eikä tuilla pyritä poistamaan Ranskan taloudessa olevaa vakavaa häiriötä. Kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistäminen eivät ole tuen tavoitteina.

(156)

On tarkasteltava, voiko komissio katsoa toimenpiteiden soveltuvan yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Kyseisen alakohdan mukaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(157)

Komissio muistuttaa lisäksi, että Ranska ei ole vedonnut perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan perusteluna La Postelle myönnettyjen tukien soveltuvuudelle.

(158)

Uudistuksella muutetaan La Posten maksuosuus yhtä suureksi kuin sen kilpailijoilla. Komission katsoo uudistuksen luonteen ja vaikutusten perusteella, että tukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava siten, että määritetään tasapuoliset kilpailuolosuhteet La Posten ja sen kilpailijoiden välillä pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta kirjelähetysten/postipakettien ja rahoituspalvelujen aloilla, joilla La Poste harjoittaa pääasiallista toimintaansa (66).

(159)

Analysoidakseen tukien vaikutuksia ja kilpailun vääristymisen laajuutta komission on ensiksi tarkasteltava La Posten maksuosuuden tasoa sen kilpailijoihin verrattuna. Sen jälkeen komissio tutkii, mitä seurauksia aiheutuisi, jos La Postelle ei olisi myönnetty kyseisiä tukia. Tukien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia analysoidaan, jotta voidaan tehdä kokonaisarvio tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(160)

Komissio on tutkinut erittäin perusteellisesti TEC-maksun laskentatapaa.

(161)

La Posten maksujärjestelmä eroaa seuraavilta kohdiltaan yleisen lainsäädännön mukaisesta järjestelmästä:

i)

maksujen muista maksuvelvoitteista vapauttava tai ei-vapauttava vaikutus;

ii)

maksujen määrä.

(162)

Kun tarkastellaan ensimmäistä seikkaa, yleiseen järjestelmään kuuluva työnantaja maksaa muista maksuvelvoitteista vapauttavia maksuja jakojärjestelmän perusteella. La Poste ei vapaudu muista maksuvelvoitteista, vaan vuoden 1990 lain nojalla sen on tasapainotettava virkamiestensä eläkejärjestelmän rahoitus. Vuoden 1998 enimmäismäärällä työnantajamaksun enimmäismäärä rajoitettiin eikä maksuosuutta otettu huomioon. Vuonna 2006 annettu laki muuttaa järjestelmää perusteellisemmin, ja sen nojalla siirrytään muista maksuvelvoitteista vapauttavaan maksuun.

(163)

Kyseessä olevat tuet tarjoavat siis ratkaisun La Posten ja yleisen järjestelmän väliseen ensimmäiseen eroavuuteen.

(164)

Kun tarkastellaan toista seikkaa, komissio on varmistanut, että vuoden 1990 lain mukainen tulevan kassavirran nykyarvo on suurempi kuin muutetun TEC-maksun soveltamisesta saatava tulevan kassavirran nykyarvo (67). Ilman tukea La Posten olisi siis maksettava suuremmat maksut kuin yleisen lainsäädännön mukaisessa järjestelmässä.

(165)

Komissio toteaa lisäksi, että La Posten ja sen kilpailijoiden tasapuolisten kilpailuolosuhteiden palauttaminen edellyttäisi seuraavien muutosten tekemistä TEC-maksuun:

i)

Laskentaperustan laajentaminen kattamaan kaikki sosiaaliturvariskit

Ilmoituksessa (68) TEC-maksu lasketaan vain yhteisten riskien perusteella. Sen ulkopuolelle jää työttömyysriski ja riski palkkojen jäämisestä maksamatta yrityksen konkurssitilanteessa, sillä virkamiehet eivät asemansa perusteella ole periaatteessa näille riskeille alttiita. Ranskan suunnitteleman uudistuksen nimenomaisena tarkoituksena on luoda kilpailutasapaino La Posten ja sen kilpailijoiden välille pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta, ilman erittelyä virkamiesten ja yksityisoikeudellisen palkansaajien välillä. Vaikka suuren mittakaavan liikkuvuus (ks. johdanto-osan 146 kappale) vaikuttaisikin mahdottomalta, La Posten virkamiesten siirtyminen yksittäistoimenpitein muihin hallintotehtäviin on mahdollista. Tämä antaisi La Postelle tiettyä liikkumavaraa virkamieskuntansa johtamisessa (69) France Télécomin tapaan.

Komissio katsoo, että nämä perustelut oikeuttavat kaikkien sosiaaliturvariskien huomioinnin TEC-maksun laskennassa. Ranskan sitoumukset (ks. johdanto-osan 98 kappale) vastaavat tyydyttävällä tavalla komission esittämiin huomautuksiin.

ii)

Kirjelähetysten ja postipakettien sekä rahoituspalvelujen alan välisen kustannustenjaon mahdollisimman tarkka määrittäminen

Ilmoitetussa TEC-maksussa ei oteta huomioon monialaisia tehtäviä hoitavan henkilöstön osuutta, joka laskutetaan La Banque Postalelta rahoituspalvelujen osalta. Ranska katsoo, että toisin kuin resurssiyksikön palveluksessa toimivilla virkamiehillä, tällä yleishenkilöstöllä ei ole erityistä pankkialan koulutusta tai pätevyyttä ja henkilöstön lukumäärä, maantieteellinen sijainti, koulutus ja urakehitys määräytyy La Posten päätösten perusteella.

Koska monialaisia tehtäviä hoitava henkilöstö työskentelee niin ikään rahoituspalvelutoiminnassa (esim. palvelutiskillä), komission mielestä tästä seuraa, että kirjelähetysten ja postipakettien sekä rahoituspalvelujen alan välisen kustannustenjaon on perustuttava täsmällisimpiin saatavilla oleviin tietoihin. Ranskan viranomaiset sitoutuvat (ks. johdanto-osan 100 kappale) siihen, että vuotuista TEC-maksua laskettaessa monialaisia tehtäviä hoitavan henkilöstön mukaan La Banque Postalelta laskutettava osuus määräytyy La Posten kustannuslaskentatietojen perusteella (70). Tätä sitoumusta voidaan pitää tyydyttävänä.

Rahoitusalan toiminnan osuutta TEC-maksussa muutetaan näin ollen […] prosentista […] prosenttiin kokonaispalkkakustannuksista.

(166)

Ranskan tekemät muutokset TEC-maksun laskentaan mahdollistavat sen, että kyseinen järjestely muuttaa palkkoihin liittyvät pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluoteiset maksut samantasoisiksi La Posten ja muiden kirjelähetysten ja postipakettien alalla toimien yritysten sekä La Posten ja yleisen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien pankkialan yritysten välillä. Ranskan ilmoituksessaan suunnitteleman siirtymäkauden 2006–2010 ei kuitenkaan pitäisi mahdollistaa sitä, että La Posten maksuosuus on pienempi kuin muutettu TEC-maksu.

(167)

Ilman uudistusta La Posten olisi pitänyt tehdä vuoden 2006 jälkeisten tilikausien kirjanpitoonsa varauksia virkamieshenkilöstönsä eläkesitoumuksia varten. Näistä varauksista olisi seurannut suoraan se, että työnantajamaksut La Posten virkamiesten eläkkeitä varten eivät olisi vapauttaneet sitä muista maksuvelvoitteista.

(168)

Ilman tukea La Posten maksuosuutta ei olisi saatettu kilpailijoiden tasolle. Tämän vuoksi La Postelle aiheutuisi haittaa eikä se pystyisi kilpailemaan vapautuneilla markkinoilla (kuten rahoituspalvelut tai pikalähetykset).

(169)

Ilman uudistusta La Posten olisi pitänyt varmistaa sitoumustensa asianmukainen vuosittainen rahoitus, mikä johtaisi usean sadan miljoonan euron vuosittaiseen lisäkustannukseen uudistettuun järjestelmään verrattuna (71). Komissio katsoo, että nämä lisäkustannukset (joita kilpailijoille ei aiheudu) eivät kuitenkaan ole niin suuria, että ne olisivat pakottaneet La Posten supistamaan toimintaansa kilpailulle avoimilla, yleishyödyllisten palvelujen soveltamisalaan kuuluvilla tai niiden ulkopuolisilla aloilla.

(170)

Merkittävä osa kyseisistä kustannuksista liittyy yleishyödyllisiin palveluihin. Periaatteessa La Posten pitäisi saada korvausta niiden tarjoamiseen liittyvistä lisäkustannuksista (72). Muuhun kuin yleishyödyllisten palvelujen tarjoamiseen liittyvään toimintaan perustuvilla maksuilla ei olisi merkittävää vaikutusta La Posten suunnittelemaan toimintaan. Kyseiset maksut olisivat kiinteitä kustannuksia. Kiinteät kustannukset merkitsevät nimenomaan, että ne eivät ole omiaan vaikuttamaan La Posten liiketoimintapäätöksiin, etenkään tuleviin investointipäätöksiin. La Postelle aiheutuu kiinteitä kustannuksia riippumatta siitä, minkälaisen investointihankkeen se päättää toteuttaa.

(171)

Maksujen taso voisi vaikuttaa tuntuvasti La Posten toimintaan vain silloin, kun maksut olisivat poikkeuksellisen suuria, mikä voisi ajaa La Posten markkinoilta, tai kun pääomakustannukset kasvaisivat erittäin merkittävästi.

(172)

La Posten konkurssiriski ei vaikuta keskeiseltä riskiltä, kun otetaan huomioon La Posten tilanne (73).

(173)

Teoriassa ei voida pitää täysin mahdottomana, että La Postelle aiheutuvat vuosittaiset lisämaksut voisivat heikentää sen tasetta, mikä olisi voinut muuttaa sen rahoitusehtoja ja aiheuttaa suurempia pääomakustannuksia. Tämä mahdollisuus vaikuttaa kuitenkin varsin epätodennäköiseltä aikaisemmin esitetyistä syistä, ja markkinaolosuhteiden muutokset (jos niitä aiheutuisi) eivät olisi merkittäviä.

(174)

Postialan vapauttaminen on jatkunut vuodesta 1998 (74). La Posteen sovellettava enimmäismäärä ja sen eläkejärjestelmän uudistus ovat merkittäviä edistysaskelia yrityksen sopeuttamisessa asteittaiseen vapautumiseen kohti täysin vapaita postitoiminnan markkinoita Ranskassa (75). Postimarkkinoiden vapauttamista EU:ssa pidetään yleisesti merkittävänä osana Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa (76). Poliittisemmasta näkökulmasta, mutta edelleen yhteisen edun mukaisesti, komissio katsoo, että postialan vapauttaminen voisi vaikeutua, jos tämän eläkejärjestelmän uudistamisen kaltaisia suunnitelmia ei hyväksytä.

(175)

Vuoden 1990 lain nojalla La Posteen sovellettava eläkejärjestelmä sisältää erityispiirteitä (kuten se, että La Posten työnantajamaksu ei vapauta sitä muista maksusitoumuksista, ja sen kilpailijoita korkeampi maksutaso), jotka erikseen tarkasteltuina vääristävät kilpailua La Posten haitaksi. Kyseisten tukien olennaisena vaikutuksena on saattaa La Posten maksuosuudet samansuuruisiksi sen kilpailijoiden kanssa, ja poistaa näin La Posteen vaikuttava kilpailun vääristyminen.

(176)

Komissio katsoo lisäksi, että kyseiset toimenpiteet vastaavat niiden päämääränä olevaa yhteisön edun mukaista tavoitetta. Millään muulla toimenpiteellä ei olisi voitu ratkaista ongelmaa tehokkaammin. Yleishyödyllisten palvelujen alalla olisi toki voitu maksaa julkisen palvelun tarjoamisesta korvausta, mutta tällainen lähestymistapa ei olisi kestävä pitkällä aikavälillä, koska kyseessä on rakenteellinen ongelma.

(177)

Enimmäismäärän asettaminen ja uudistus ovat auttaneet La Postea toimimaan vähitellen yksityisen sijoittajan tapaan, joka joutuu kohtaamaan tavanomaisia liiketoiminnan rajoitteita. Jo toteutetuissa toimenpiteissä (kuten yksityisoikeudellisten palkansaajien palkkaaminen virkamiesten sijaan) on noudatettu tätä lähestymistapaa.

(178)

Kun tarkastellaan toimenpiteiden oikeasuhteisuutta, myönnetty tuki on rajoitettu ehdottomasti välttämättömään määrään, sillä muutettu TEC-maksulaskelma sisältää kaikki asian kannalta merkitykselliset maksuosuudet.

(179)

Kyseiset toimenpiteet eivät liity erityiseen järjestelmään eläkkeensaajille maksettujen etuuksien osalta. Niiden avulla voidaan kuitenkin muuttaa kestäväksi rahoitusmekanismi, joka oli ajan saatossa muuttunut käyttökelvottomaksi. Komissio katsoo, että toimenpiteet ovat siis osa yleisempää jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien uudistusta, jota sekä neuvosto että komissio kannattavat.

(180)

Kyseessä olevat tuotteet ja markkinat voidaan luokitella sen perusteella, kuuluvatko ne:

i)

lakisääteisen monopolin piiriin kuuluville varatuille postipalvelujen aloille (kuten alle 50 g painavat kirjeet),

ii)

vapautetuille postipalvelujen aloille (kuten pikalähetykset),

iii)

muille aloille, erityisesti rahoituspalveluihin, joilla kilpailu on ollut jo pitkään vapaata.

(181)

Tilastoanalyysinsa perusteella komissio arvioi seuraavaa:

i)

Kilpailun vääristyminen on lähtökohtaisesti varsin rajoittunutta monopolin piiriin kuuluvilla aloilla, joilla ei ole suoria kilpailijoita. Kun otetaan huomioon La Posten menneisyys ja sen toiminta, on selvää, että suuri osa (77) sen taseen ulkopuolisista sitoumuksista vuonna 2006 liittyy monopolialojen toimintaan.

ii)

Jo vapautetuilla postipalvelujen markkinoilla ja rahoituspalvelujen alalla La Posten käyttöön kyseisten toimenpiteiden avulla vapautuneet varat voisivat teoriassa mahdollistaa poissulkemiskäytännöt, joilla kilpailijat saataisiin luopumaan kyseisille markkinoille tulosta. Rahoituspalvelujen alalla La Banque Postalen osuus vähittäispankkipalveluista (vuonna 2005) oli 10,7 prosenttia, mutta se ei tarjoa kovin monipuolista palveluvalikoimaa. Komissio katsoo, että toimenpiteillä olisi myös tältä osin rajallinen vaikutus erityisesti, kun Livret A –säästötiliin liittyvä erioikeus poistetaan (78). Jo vapautetuilla postimarkkinoilla (kuten pikalähetykset) La Posten markkinaosuudet voivat olla niin merkittäviä, että toimenpiteet saattavat vaikuttaa kilpailijoihin. Koska eläkekustannukset ovat luonteeltaan kiinteitä kustannuksia, toimenpiteiden todellinen vaikutus on kuitenkin todennäköisesti rajallinen.

(182)

Kun analysoidaan toimintaa monopolin piiriin tällä hetkellä kuuluvilla mutta tulevina vuosina vapautettavilla aloilla, komissio toteaa seuraavaa:

i)

Kyseiset toimenpiteet voisivat teoriassa mahdollistaa La Postella määräävän aseman säilyttämisen. Komissio pitää tätä riskiä kuitenkin vähäisenä, koska toimenpiteet on rajoitettu siihen, että ne saattavat La Posten maksamat maksut kilpailijoiden kanssa samalle tasolle eikä La Poste ole saanut monopolistaan mitään epätavallista taloudellista etua (79).

ii)

Vaikka Ranskan mainitsema poikkeuksellinen kertamaksu on käytännössä ennakkoa muutettuun TEC-maksuun liittyvien suoritusten maksusta, 2 miljardin euron maksaminen lainavaroin heikensi vuonna 2006 konsernin rahoitusrakennetta. Standard & Poor'sin mukaan La Poste on antanut valtiolle sitoumuksen uudistaa vuoteen 2010 mennessä vuoden 2005 mukainen rahoitusrakenteensa. Sen on erityisesti tarkoitus maksaa velkoja eläkeuudistuksen perusteella saamillaan tuloilla. Tästä aiheutuu vaikutuksia La Posten rahoitusasemaan ratkaisevalla hetkellä postialan täydellisen vapautumisen kynnyksellä.

(183)

Edellä esitetystä seuraa, että La Postelle myönnetyn tuen kielteiset vaikutukset ovat vähäisiä.

(184)

Ranskan sitoumusten perusteella toimenpiteet rajoittuvat siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tasapuolisten olosuhteiden palauttamiseksi pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta, ja lopettavat La Postea haittaavan kilpailun vääristymisen. Tämän vuoksi ne eivät muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Näistä syistä komissio katsoo, että kyseinen tuki soveltuu yhteismarkkinoille eikä täydentäviä korvaustoimenpiteitä tarvita.

6.4   Täydentävä huomautus: Asiaan EDF liittyvä ennakkoratkaisu

(185)

Asiassa EDF tehdyssä päätöksessä 2005/145/EY komissio on hyväksynyt valtiontuet, joilla vapautetaan tietyn toimialan yritykset erityisistä eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet ja jotka on asetettu monopolitilanteessa. Komissio katsoi, että osittainen vapauttaminen ennen uudistusajankohtaa muodostuneiden eläkeoikeuksien rahoitusjärjestelystä seuraavista kustannuksista oli perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka voidaan katsoa soveltuvaksi yhteismarkkinoille. Komissio totesi tukien soveltuvuutta arvioidessaan, että EDF:n tilanne ei poikennut suuresti ominaisuuksiltaan energia-alan hukkakustannuksista. Tapauksessa oli kyse tuista, joilla pyrittiin helpottamaan siirtymistä kilpailulle avoimelle energiasektorille. Komissio piti asianmukaisena EDF:lle myönnettyjen tukien vertaamista hukkakustannusten korvaamiseen, ja se ilmoitti noudattavansa tätä lähestymistapaa muissa vastaavissa tapauksissa.

(186)

Asiassa EDF tehdyssä päätöksessä todetaan, että tukia myönnettiin vain perinteisesti monopolin turvin harjoitetulle toiminnalle. Käsiteltävänä olevassa asiassa tilanne ei ole sama, vaan kyse on sekä monopolialasta että vapautetusta alasta. EDF ja La Poste eivät siis ole täysin vastaavia tapauksia. Tämän menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen sisältyvässä, hukkakustannusmenetelmää vastaavassa analyysissa todetaan seuraavaa: Komissio ei voi tässä vaiheessa päätellä, että toimenpiteet olisivat tarpeen postipalvelujen markkinoiden vapauttamisesta saatujen etujen hyödyntämiseksi täysimääräisesti. Komissio voi tehdä tällaisen päätelmän vain varmistuttuaan siitä, että La Poste on todellisuudessa kilpailijoihinsa verrattavissa olevassa tilanteessa.

(187)

Komissio on siis todennut, että

i)

La Poste ei enää palkkaa virkamiehiä;

ii)

muutettu TEC-maksu asettaa La Posten samanarvoiseen kilpailutilanteeseen kilpailijoidensa kanssa pakollisten sosiaaliturvamaksujen ja veroluonteisten maksujen osalta;

iii)

vuoden 1990 laista ennen postialan vapauttamista seuraavat velvoitteet olisivat vaikuttaneet La Posten kilpailukykyyn markkinoilla, joita vapautetaan vähitellen.

(188)

Näistä syistä komissio katsoo, että kyseinen tuki vapauttaa La Posten erityisistä eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä johtuvat velvoitteet ja jotka on määritetty monopoliaikakaudella.

6.5   Eläkesitoumuksiin liittyvien varausten poistaminen tilikaudesta 2007 alkaen

(189)

Komissio toteaa, että La Poste on kirjannut virkamieshenkilöstönsä eläkesitoumukset taseen ulkopuolisiin eriin tilikauteen 2006 asti. Jos maksusta ei olisi tehty muista maksuvelvoitteista vapauttavaa, La Posten olisi pitänyt kirjata sitoumuksia vastaavat varaukset taseeseensa vuodesta 2007 alkaen. Tämä vaatimus perustuu kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (80) mukaiseen kansainvälisten tilinpäätösstandardien tavanomaiseen (eikä poikkeavaan) soveltamiseen. Varausten puuttuminen ei siis merkitse valtiontuen olemassaoloa. Siihen ei liity muuta valtion varojen käyttöä kuin kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyvät varat.

7.   PÄÄTELMÄT

(190)

Vuoden 1998 enimmäismäärä ja vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälän perustuva La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkejärjestelmän ilmoitettu uudistus ovat seuraavin edellytyksin yhteismarkkinoille soveltuvaa valtiontukea:

i)

vuosittainen TEC-maksu sisältää rahoituspalvelutoiminnan alalla monialaisia tehtäviä hoitavan henkilöstön osuuden, joka laskutetaan La Banque Postalelta La Posten kustannuslaskentatietojen perusteella laskettujen täsmällisten tietojen mukaan, ja

ii)

TEC-maksu sisältää kaikki pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksu, mukaan lukien AGS-maksut ja työttömyysturvamaksut, erillisen työttömyyskassamaksun ja La Posten omavakuutukseen liittyvien suoritusten kustannukset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Enimmäismäärä, jota on vuodesta 1998 sovellettu korvaukseen, jota La Poste maksaa valtiolle sen palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeistä, ja vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälän perustuva kyseisten virkamiesten eläkejärjestelmän ilmoitettu uudistus ovat valtiontukea, joka soveltuu yhteismarkkinoille 2 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin.

2 artikla

1.   Tasapuoliset kilpailuolosuhteet varmistavan maksuosuuden, jäljempänä ’TEC’, joka lasketaan vuosittain vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälän mukaisen muista maksuvelvoitteista vapauttavan ”työnantajamaksun” määrittämiseksi, on sisällettävä rahoituspalvelutoiminnan alalla monialaisia tehtäviä hoitavan henkilöstön osuus, joka laskutetaan La Banque Postalelta La Posten kustannuslaskentatietojen perusteella laskettujen täsmällisten tietojen mukaan.

2.   TEC-maksun on sisällettävä kaikki pakolliset sosiaaliturvamaksut ja veroluonteiset maksut, mukaan lukien AGS-maksut (Association pour la Gestion du régime de garantie des créances des Salariés), työttömyysturvamaksut, erillinen työttömyyskassamaksu ja La Posten omavakuutukseen liittyvien suoritusten kustannukset.

3 artikla

Ranskan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 2007.

Komission puolesta

Neelie KROES

Komission jäsen


(1)  EUVL C 296, 6.12.2006, s. 6.

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  Luottamuksellinen tieto.

(4)  EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(5)  EYVL L 176, 5.7.2002, s. 21.

(6)  Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista, KOM(2006) 594 lopullinen, 18.10.2006.

(7)  Komission tilaama tutkimus The Impact on Universal Service of the Full Market Accomplishment of the Postal Internal Market in 2009 ja sen liitteet (toukokuu 2006).

(8)  Valtion virkamiesten eläkkeitä koskeva tilintarkastustuomioistuimen raportti (Les pensions des foctionnaires civils de l'État), huhtikuu 2003.

(9)  Tilintarkastustuomioistuimen mukaan tämä implisiittinen määrä ei ole täydellinen, sillä siinä ei oteta huomioon järjestelmän hallintomenoja.

(10)  Vuonna 2003 yksityissektorin palkansaajiin sovellettu työnantajamaksu oli 15,46 prosenttia alempien toimihenkilöjen ja 15,60 prosenttia ylempien toimihenkilöiden osalta.

(11)  Vuoden 1990 lain 30 pykälän mukaan valtio maksaa La Posten virkamiehille myönnetyt eläkkeet ja toimii eläkkeistä vastaavana laitoksena Ranskan siviili- ja sotilashallinnon virkamiesten eläkkeistä annetun lain nojalla.

(12)  ’La Posten palveluksessa olevilla valtion virkamiehillä’ tarkoitetaan kaikkia La Posten palveluksessa edelleen olevia tai La Postesta tai postihallinnosta eläkkeelle jääneitä valtion virkamiehiä.

(13)  Talousarvion toteutumistiedot.

(14)  La Posten palkkaama henkilöstö vuodesta 1990:

 

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

Palkatut virkamiehet

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Palkatut palkansaajat

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

(15)  Huolimatta vakauttamisesta kiinteisiin euromääriin vuodesta 1998 alkaen.

(16)  Vuoden 2006 lisätalousarviosta annettu laki nro 2006-1771, 30. joulukuuta 2006.

(17)  Maksuvelvoitteista vapauttavan, La Posten palveluksessa oleviin virkamiehiin liittyvän työnantajamaksun määrittämisen ja maksamisen yksityiskohtaisista säännöistä annettu asetus nro 2007-3, 1. tammikuuta 2007.

(18)  Kyseinen julkinen laitos perustettiin 19. joulukuuta 2006 annetulla asetuksella nro 2006-1625.

(19)  Ranskan viranomaisten mukaan yhteiset riskit (vanhuus, perhe, sairaus, äitiys, työtapaturmat, ammattikoulutus jne.) ovat riskejä, jotka katetaan kokonaisuudessaan pakollisilla sosiaaliturvamaksuilla ja veroluonteisilla maksuilla (myös sopimusten perusteella korvattavat), joita sovelletaan sekä posti- että pankkialalla (vertailu sisältää pankkialan lisäosuuden, joka on pankkien maksama korotettu eläkemaksu ja jonka suuruus on 4 % palkoista). Tähän eivät kuuluneet työttömyysturvamaksut eikä vakuutusmaksu siltä varalta, että työnantaja ei pysty maksamaan palkkoja selvitystilan tai konkurssin vuoksi (maksetaan keskusjärjestölle Association pour la Gestion du régime de garantie des créances des Salariés, AGS). Vastaavasti vertailun ulkopuolelle jäi myös erillinen työttömyyskassamaksu, joka otettiin käyttöön työttömien työntekijöiden tukemiseksi annetusta erillisestä työttömyyskassamaksusta 4. marraskuuta 1982 annetulla lailla nro 82-939 ja jota maksoivat vain virkamiehet. Lisäksi La Poste vastaa itse käteissuorituksista, kun sen palkkaamat virkamiehet joutuvat keskeyttämään työnteon sairauden, äitiyden, isyyden tai adoption vuoksi. Sen kilpailijat maksavat vain maksuosuuksia näitä korvauksia varten. La Posten takaamat käteissuoritukset muodostivat yli […] % indeksisidonnaisista bruttopalkoista. Tämä erotus vastaa yksityisoikeudellisiin palkansaajiin ja virkamiehiin sovellettavien maksuosuuksien välistä eroa. Niitä ei ole otettu huomioon aluksi ilmoitetuissa TEC-maksussa, kun taas kilpailijoiden maksamat osuudet on huomioitu.

(20)  Indeksisidonnainen bruttopalkka muodostaa pääosan virkamiesten palkasta ja riippuu virkamiehen uran pituuden mukaan määräytyvästä indeksistä. Virkamiehille maksettavien korvausten eri osat määritellään virkamiesten oikeuksista ja velvollisuuksista 13. heinäkuuta 1983 annetun lain nro 83-634 20 pykälässä.

(21)  Tämä resurssiyksikkö, joka ei ole erillinen oikeushenkilö, hallinnoi kaikkia henkilöstöresursseja ja aineellisia resursseja, joita käytetään La Posten ja La Banque Postalen välisissä sopimuksissa määrättyjen palvelujen tarjoamiseen (esim. edellytykset, joita noudattaen La Banque Postale voi käyttää La Posten henkilöstöä liiketoimintayksiköissään).

(22)  On huomattava, että pankkialaan sovellettava maksuosuus ei enää supistu, kun se on saavuttanut pankkialalla sovellettavan TEC-maksun (jonka arvioidaan vuoden 2005 tietojen perusteella olevan […] %).

(23)  Ks. vuoden 2006 lisätalousarviosta annetun lain 150 pykälä.

(24)  Komissio ei tarkastele tässä kustannusten jakautumista La Poste –konsernin sisällä, varsinkaan La Banque Postalen osalta, vaan sitä tutkitaan myöhemmin tehtävässä päätöksessä.

(25)  Asiassa T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio, 16.3.2004 annettu tuomio, Kok. 2004, s. II-917.

(26)  Tanskan valtio on antanut julkisen linja-autoliikenteen hoitamisen Tanskassa Combus-yrityksen tehtäväksi. Combusin palveluksessa olevat henkilöt ovat virkamiehiä, jotka säilyttivät työsuhteensa valtioon, ja heidät siirrettiin Combusin palvelukseen siirtojärjestelyllä. Koska kyseiset virkamiehet työskentelivät Combusin lukuun, yrityksellä oli velvollisuus korvata valtiolle tämän virkamiehille maksamat palkat ja eläkkeet. Valtio teki syyskuussa 1998 yrityksen kanssa sopimuksen edellytyksistä, joiden perusteella Combusin palveluksessa olleiden virkamiesten asema voitiin muuttaa työsopimussuhteisten toimihenkilöiden asemaksi. Sopimus perustui pääosin siihen, että virkamiehille annettiin mahdollisuus valita 1. huhtikuuta 1999 lähtien joko Combusin työsopimussuhteisen toimihenkilön asema tai siirto johonkin toiseen soveltuvaan tehtävään Tanskan rautateillä. Korvauksena luopumisesta virkamiesasemaansa liittyvistä oikeuksista kyseiset virkamiehet vaativat kertakorvausta, kun ne siirtyivät Combusin työsopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi. Tästä kertakorvauksesta aiheutuvien kustannusten kokonaissummaksi on arvioitu 100 miljoonaa Tanskan kruunua. Tämä summa maksettiin vuonna 1998 kyseisille virkamiehille.

(27)  Komission päätös 2005/145/EY, tehty 16 päivänä joulukuuta 2003, valtiontuista, jotka Ranska on myöntänyt EDF:lle sekä sähkö- ja kaasutoimialalle (EUVL L 49, 22.2.2005, s. 9).

(28)  Huomautuksissa esitetään La Posten eduiksi virkamiesten työttömyysvakuutusmaksujen puuttuminen, virkamiesten pienempi bruttopalkka yksityissektorin työntekijöihin verrattuna, virkamieshenkilöstön aseman vakaus nousukaudella ja virkamiesten varhaiseläke- ja tehtävienvaihtomahdollisuudet taantuman aikaan, virkamiesten suotuisammat eläke-ehdot ja La Posten yksinoikeudet.

(29)  Tästä viimeksi mainitusta seuraisi Deggendorf-tuomion (asiat T-244/93 ja T-486/93, Teltilwerke Deggendorf, 13.9.1995 annettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, Kok. 1995, s. II-2265) mukaan, että uutta valtiontukea ei saisi hyväksyä niin kauan kuin La Poste ei ole maksanut aikaisempia sääntöjenvastaisesti myönnettyjä tukia takaisin.

(30)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(31)  EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

(32)  Asiassa C-237/04, Enirisorse v. Sotacarbo,23.3.2006 annettu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, 46–51 kohta.

(33)  Näihin arvioihin liittyy metodologisia rajoituksia laskelman luonteen vuoksi.

(34)  Etenkin korkeampien palkkojen vuoksi.

(35)  Kautta 1998–2004 koskevat tiedot on muodostettu retropolaationa vuoden 2005 tietojen perusteella. Virkamiesten vuotuiset palkat, erityisesti indeksisidotut bruttokorvaukset, on otettu huomioon siltä vuodelta, jolta TEC-maksu lasketaan. Ylempien virkamiesten ja alempien virkamiesten toimikohtainen jakautuminen on laskettu suhteutettuna virkamiesten palkkoihin ja indeksisidonnaisiin korvauksiin. Maksut ovat sen vuoden 1. tammikuuta voimassa olleita maksuja, jonka osalta TEC-maksu lasketaan. Komissio katsoo, että sovellettu menetelmä on johdonmukainen ja varovainen.

(36)  Ranska on laskenut valtion virkamiehiin sovellettavan eläkejärjestelmän perusteella nykyarvon, joka seuraisi julkisiin laitoksiin sovellettavista maksuosuuksista.

(37)  Sisältää työttömyysturvamaksut ja AGS-maksut, erillisen työttömyyskassamaksun ja omavakuutuksesta aiheutuneet maksut.

(38)  Tavanomainen vakuutusmatemaattinen kustannus kattaa oikeudet, jotka saadaan vuoden aikana vastikkeeksi tilikaudella harjoitetusta toiminnasta.

(39)  Asiassa T-67/94, Ladbroke v. komissio, 27.1.1998 annettu tuomio, Kok. 1998, s. II-1, 109 kohta.

(40)  EYVL L 178, 8.7.1988, s. 5.

(41)  EYVL L 386, 30.12.1989, s. 1. Direktiivi on kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/12/EY (EYVL L 126, 26.5.2000, s. 1). Direktiivi 2000/12/EY on puolestaan korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/48/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

(42)  Les comptes et la gestion de La Poste (1991–2002), lokakuu 2003.

(43)  La Poste –konsernin vuosikatsauksessa 2005 mainitaankin, että markkinoiden täydellinen vapautuminen vuonna 2009 otetaan huomioon toimialoittaisissa kehityssuunnitelmissa.

(44)  ”EU:n postialalla on meneillään suuria muutoksia, esimerkiksi markkinoiden asteittainen avaaminen kilpailulle, korvaavien sähköisten viestimien nopea kasvu ja alenevat kustannukset,… ” (Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista – Vaikutustenarvioinnin tiivistelmä, SEC(2006) 1292, 18.10.2006).

(45)  Asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. 1, 41 kohta.

(46)  Asia C-390/98, H.J. Banks & Co. Ltd v. The Coal Authority ja Secretary of State for Trade and Industry, tuomio 20.9.2001, Kok. 2001, s. I-6117.

(47)  Asia C-143/99, Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke, tuomio 8.11.2001, Kok. 2001, s. I-8365, 41 kohta.

(48)  Tämä kohta vastaa myös […]:n huomautukseen, jonka mukaan virkamiesten palkkaamiseen liittyvien kustannusten ”epätavallisuuden” arvioiminen edellyttää, että kaikki virkamiesten palkkaamiseen liittyvät edut ja haitat otettaisiin huomioon. Komissio toteaa, että tällaista vertailua olisi käytännössä mahdoton tehdä.

(49)  Ranskassa julkisyhtiöt erotellaan toimintaperiaatteensa mukaan hallinnollisiksi valtionyhtiöiksi (EPA-yhtiöt), jotka vastaavat perinteisistä hallintotehtävistä, sekä teollisiksi ja kaupallisiksi valtionyhtiöiksi (EPIC-yhtiöiksi), jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Joitakin valtionyhtiöitä ei ole lainsäädännössä luokiteltu kumpaankaan ryhmään. La Poste on tällaisessa asemassa. Ranskan ylin siviilituomioistuin (Cour de Cassation) on kuitenkin 18.1.2001 antamassaan tuomiossa (toinen kamari) vahvistanut, että La Poste vastaa EPIC-muotoista yhtiötä. Ks. komission 4. lokakuuta 2006 annettu suositus aiheellisiksi toimenpiteiksi, jotka koskevat valtion rajatonta takausta La Postelle (asia E 15/2005).

(50)  Monopolitoimintaan liittyvät hinnat on vahvistettu direktiivissä 97/67/EY määriteltyjen periaatteiden mukaan. Kyseisen direktiivin 12 artiklassa säädetään, että hinnat on sovitettava kustannuksiin ja jäsenvaltiot saavat päättää yhtenäisen hinnoittelun käyttämisestä koko alueellaan.

(51)  Kirje SG(95) D/9783, 25.7.1995.

(52)  Ks. kyseisen tuomion 48 kohta.

(53)  Ks. valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen 63 kohta.

(54)  Tällaista päätelmää ei ehkä olisi tehty, jos ulkopuolinen vertailukohta olisi saatu määritettyä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista arvioitaessa, liittyykö toimenpiteeseen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valikoivaa etua.

(55)  Asiassa Combus annettu tuomio, mainittu edellä, 57 kohta.

(56)  Asia 173/73, Italia v. komissio, tuomioistuimen tuomio 2.7.1974, Kok. 1974, s. 709, 13 kohta; asia C-310/85, Deufil v. komissio, tuomioistuimen tuomio 24.2.1987, Kok. 1987, s. 901, 8 kohta; asia C-241/94, Ranska v. komissio, tuomioistuimen tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 20 kohta.

(57)  Asia C-387/92, Banco Exterior, tuomioistuimen tuomio 15.3.1994, Kok. 1994, s. I-877, 13 kohta; edellä mainittu tuomio asiassa C-241/94, 34 kohta.

(58)  Asia C-5/01, Belgia v. komissio, tuomioistuimen tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. I-1191, 39 kohta.

(59)  Asia 30/59, Gezamenlijke Steenkolenmijnen in Limburg v. Haute Autorité, tuomioistuimen tuomio 23.2.1961, Kok. 1961, s. 3, 29 ja 30 kohta; edellä mainittu tuomio asiassa C-173/73, 12 ja 13 kohta; edellä mainittu tuomio asiassa C-241/94, 29 ja 35 kohta; asia C-251/97, Ranska v. komissio, tuomioistuimen tuomio 5.10.1999, Kok. 1999, s. I-6639, 40, 46 ja 47 kohta.

(60)  Tämä on keskeinen ero asiassa N 483/2000 - Alankomaat, Ingenieurbureau Zuid-Holland -konsernin myynti 28 päivänä maaliskuuta 2003 tehtyyn komission päätökseen (EYVL C 5, 8.1.2002, s. 2) verrattuna. Päätös mainittiin menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, ja se käsittelee Alankomaiden viranomaisten maksamaa korvausta työntekijöille, jotka menettivät aluevirkamiesasemansa ja siihen liittyvät työsuhteen ehdot.

(61)  Kyseiset kaksi pankkia ovat Crédit agricole ja BNP-Paribas.

(62)  Ranska esitti myös yleisiä perusteluja La Banque Postalen toiminnan eroista verrattuna suuriin yleispankkeihin (jotka harjoittavat myös sijoituspankkitoimintaa, rahoitusta ja toimivat vähittäispankkisektorin ”yläsegmentillä”). Ranska ei kuitenkaan perustele lausuntojaan siten, että niistä voitaisiin tehdä yksiselitteinen johtopäätös.

(63)  Kaksi yritystä, La Poste ja France Télécom, kuuluivat saman vuonna 1990 annetun lain mukaisen eläkejärjestelmän soveltamisalaan. France Télécomiin sovellettavaa järjestelmää muutettiin vuosina 1996–1997. Ainoastaan La Poste kuuluu enää vuonna 1990 annetun lain mukaisen järjestelmän soveltamisalaan.

(64)  Ks. asia C-126/01, GEMO S.A., yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 20.11.2003, Kok. 2001, s. I-13769, 33 kohta.

(65)  Ks. asiat T-298/97, T-312/97, T-313/97, T-315/97, T-600/97–607/97, T-1/98, T-3/98–T-6/98 ja T-23/98, Alzetta Mauro v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.6.2000, Kok. 2000, s. II-02319, 147 kohta.

(66)  Koska La Postella ei ole päätösvaltaa ja yleisen järjestelmän ja virkamiesten eläkejärjestelmän mukaiset etuudet ovat pitkälti vertailukelpoisia (eläkeuudistuslailla nro 2003-775, annettu 21.8.2003, virkamiehiltä täyteen eläkkeeseen vaadittu vakuutusmaksuaika saatetaan samanpituiseksi kuin yleisessä järjestelmässä), komissio katsoo, ettei ole syytä vertailla kyseisten järjestelmien tarjoamia etuja. Tällainen vertailu ei olisi edes mahdollista, sillä siinä olisi otettava välillisiä ja epävarmoja näkökohtia huomioon, kuten virkamiesten työllistämisen edut ja haitat verrattuna yksityisoikeudellisin sopimuksin palkattuihin työntekijöihin. Kilpailun kannalta on tärkeää analysoida niitä tekijöitä, joilla on merkitystä La Posten tuloihin kilpailijoihinsa verrattuna eli sen maksusuorituksia.

(67)  Lisäksi vuodesta 1998 La Poste on maksanut kokonaismaksuja, jotka ovat suurempia kuin muutetusta TEC-maksusta seuraavat kokonaismaksut.

(68)  Ks. menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen liite 2 (virkamiesten ja yleisen lainsäädännön piiriin kuuluvien työntekijöiden työntekijämaksujen vertailu) ja liite 3 (La Posten ja yksityisoikeudellisten työnantajien työantajamaksujen vertailu).

(69)  Vaikka soveltamissäännöksiä ei ole vielä annettu, julkishallinnon uudenaikaistamisesta 2 päivänä helmikuuta 2007 annetulla lailla nro 2007-148 pyritään poistamaan tietyt virkamiesten henkilöstösääntöihin sisältyvät lainsäädännölliset esteet ja ottamaan La Posten osalta käyttöön France Télécomia vastaava järjestely. Ranska katsoo, että lakisääteisten edellytysten perusteella mahdolliset La Posten virkamieskunnan siirtymiset kohti muita hallintotehtäviä ovat ”rajoitettuja määrältään”.

(70)  La Banque Postalen perustamiseen ja toimintaan liittyvistä toimenpiteistä 21 päivänä joulukuuta 2005 tehdyssä komission päätöksessä (kirje K(2005) 5412) vahvistettiin järjestelmä, jolla La Posten kustannuksia kohdennetaan La Banque Postaleen.

(71)  Esim. vuonna 2005 vuoden 1990 lain ja TEC-maksun mukaan maksettavan määrän välinen laskennallinen ero olisi […]. Vuonna 2010 Standard&Poor's arvioi La Posten säästävän 700 miljoonaa euroa.

(72)  Julkisia palveluja koskevissa valtiontukisäännöissä kielletään liiallisten korvausten maksaminen. Lisäksi muistutetaan, että varattujen palvelujen säilyttäminen on ilmeisesti perusteltua tasapainoisten rahoitusedellytysten vallitessa toteutettavan yleispalvelun toiminnan varmistamiseksi (ks. direktiivin 97/67/EY johdanto-osan 16 kappale).

(73)  Tämän osoittaa esim. Standard&Poor'sin huhtikuussa 2007 julkaisema La Posten luottoluokitus.

(74)  Vuonna 1998 alalla vapautettiin kirjelähetykset, joiden paino on enemmän kuin 350 grammaa ja joiden hinta on vähemmän kuin viisi kertaa alimpaan painoluokkaan kuuluvan, mahdollisesti käytössä olevan nopeimman vakioluokan kirjelähetyksen normaali hinta. Vuonna 2003 painorajoitukseksi asetettiin 100 grammaa ja hinnaksi vähemmän kuin kolme kertaa normaali hinta ja vuonna 2006 50 grammaa ja kaksi ja puoli kertaa normaali hinta.

(75)  Samalla tavoin komissio katsoi asiassa N 405/2005, Kreikka – Taloudellinen tuki OTEn vapaaehtoista varhaiseläkejärjestelmää varten, tekemässään päätöksessä (EUVL C 151, 29.6.2006, s. 2), että vapaaehtoisen varhaiseläkejärjestelmän käyttöönotto oli välttämätön vaihe yrityksen yksityistämisessä.

(76)  Ks. esim. ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista, johdanto-osan 5 ja 6 kappale, (KOM(2006) 594 lopullinen, 18.10.2006).

(77)  Ranska ei voi arvioida tätä lukua täsmällisesti mm. siksi, että eläkeoikeuksia saavat henkilöt siirtyvät urallaan monopolialaan kuuluvista tehtävistä vapautettujen alojen tehtäviin eikä kirjanpidon tarkoituksena ole seurata virkailijoiden toimintaa virkamiesten/palkansaajien jakauman mukaisesti, vaan erillistä kirjanpitoa pidetään monopolialoilla ja vapautetuilla aloilla.

(78)  Livret A ja bleu –säästötileihin liittyvistä erioikeuksista 10 päivänä toukokuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä (K(2007) 2110) Ranskalle annetaan 9 kuukautta aikaa järjestelyn lakkauttamiseen.

(79)  Vaikka vuoden 2006 tulos on parantunut aiemmista vuosista, La Posten rahoitusasema ei ole kukoistava. Kaudella 1991–2005 sen tuloksen ja liikevaihdon välinen suhdeluku on ollut keskimäärin vain 0,5 prosenttia. Monopolialalla tämä suhdeluku oli 6,8 prosenttia kaudella 2000–2004, mutta komissio on hyväksynyt tavanomaiseksi kannattavuudeksi huomattavasti korkeammankin suhdeluvun asiassa Post Office Limited, jonka jakelutoiminta kattaa osan La Posten toiminnasta. Lisäksi mikään yksityinen sijoittaja ei ole perustanut vastaavaa postiverkkoa. Verkon perustaminen ei ole kannattavaa, ja se säilytetään vain siksi, että La Poste on valtuutettu tarjoamaan yleishyödyllisiä palveluja ja saa siitä korvausta valtiolta (Standard & Poor's toteaa tästä, että La Posten verkosto tekee vuosittain 350 miljoonaa euroa tappiota siitä huolimatta, että se saa valtiolta 130 miljoonaa euroa korvausta verovapautusten muodossa).

(80)  EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.


SUOSITUKSET

Neuvosto

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/43


NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 3 päivänä maaliskuuta 2008,

vammaisten pysäköintiluvasta annetun suosituksen 98/376/EY mukauttamisesta Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen johdosta

(2008/205/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vuoden 2003 liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 57 artiklan,

ottaa huomioon vuoden 2005 liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 56 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen säädösten, joiden voimassaolo jatkuu 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen ja joita on liittymisen johdosta tarpeen mukauttaa, osalta ei tarvittavista mukautuksista määrätä liittymisasiakirjoissa.

(2)

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan 57 artiklan ja vuoden 2005 liittymisasiakirjan 56 artiklan nojalla neuvosto hyväksyy tällaiset mukautukset kaikissa niissä tapauksissa, joissa neuvosto on antanut alkuperäisen säädöksen.

(3)

Vammaisten pysäköintiluvasta 4 päivänä kesäkuuta 1998 annettu neuvoston suositus 98/376/EY (1) olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

SUOSITTAA:

Muutetaan suositus 98/376/EY liitteen mukaisesti.

Tehty Brysselissä 3 päivänä maaliskuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. PODOBNIK


(1)  EYVL L 167, 12.6.1998, s. 25.


LIITE

Muutetaan suositus 98/376/EY seuraavasti:

1)

Korvataan liitteessä olevan D kohdan seitsemännessä luetelmakohdassa oleva kirjaintunnusten luettelo seuraavasti:

”B

:

Belgia

BG

:

Bulgaria

CZ

:

Tšekki

DK

:

Tanska

D

:

Saksa

EST

:

Viro

IRL

:

Irlanti

EL

:

Kreikka

E

:

Espanja

F

:

Ranska

I

:

Italia

CY

:

Kypros

LV

:

Latvia

LT

:

Liettua

L

:

Luxemburg

H

:

Unkari

M

:

Malta

NL

:

Alankomaat

A

:

Itävalta

PL

:

Puola

P

:

Portugali

RO

:

Romania

SLO

:

Slovenia

SK

:

Slovakia

FIN

:

Suomi

S

:

Ruotsi

UK

:

Yhdistynyt kuningaskunta”.

2)

Korvataan liitteessä olevan E kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Jos jäsenvaltio haluaa tehdä pysäköintiluvan merkinnät kansallisella kielellä, joka ei ole bulgaria, englanti, espanja, hollanti, iiri, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, ruotsi, romania, saksa, slovakki, sloveeni, suomi, tanska, tšekki, unkari tai viro, sen on laadittava pysäköintiluvasta kaksikielinen siten, että toinen luvassa käytetyistä kielistä on jokin edellä mainituista kielistä, mikä ei kuitenkaan rajoita tämän liitteen muiden säännösten soveltamista.”.


III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN VI OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

7.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 63/45


NEUVOSTON PÄÄTÖS 2008/206/YOS,

tehty 3 päivänä maaliskuuta 2008,

1-bentsyylipiperatsiinin (BZP) määrittelemisestä valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin saatettavaksi uudeksi psykoaktiiviseksi aineeksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta 10 päivänä toukokuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/387/YOS (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission aloitteen,

on kuullut Euroopan parlamenttia,

sekä katsoo:

(1)

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen laajennetun tiedekomitean erityisistunnossa on laadittu päätöksen 2005/387/YOS mukaisesti 1-bentsyylipiperatsiinia (BZP) koskeva riskienarviointiraportti, joka toimitettiin neuvostolle ja komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2007.

(2)

BZP on synteettinen aine, jonka esiintymisestä Euroopan unionissa ilmoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Se on amfetamiinin ja metamfetamiinin tapaan keskushermostoa stimuloiva aine, mutta sen teho on paljon vähäisempi (noin 10 prosenttia d-amfetamiinin tehosta). Entsyymijärjestelmien geneettinen polymorfia saattaa vaikuttaa BZP:n metaboliaan, mikä johtaa suuriin yksilöiden välisiin eroihin herkkyydessä BZP:n vaikutuksille. Myös yhteisvaikutuksia muiden huumeiden kanssa saattaa esiintyä, mutta kaiken kaikkiaan ihmisiä koskevia farmakokineettisiä tietoja on käytettävissä vain vähän.

(3)

Joissakin jäsenvaltioissa BZP:tä on saatavilla laillisesti kemikaalien vähittäiskaupassa, viihdekäyttöön sitä myydään internetin kautta tabletteina ja kapseleina sekä joissakin jäsenvaltioissa päihdekasveja myyvissä liikkeissä. Laittomilla huumemarkkinoilla BZP:tä voidaan myydä ja/tai ostaa myös suosittuna ekstaasi-huumeena.

(4)

Kolmetoista jäsenvaltiota ja yksi kolmas valtio (Norja) ovat ilmoittaneet takavarikoineensa BZP:tä jauheena, kapseleina tai tabletteina; takavarikoidut määrät ovat vaihdelleet 1 kapselista tai tabletista aina 64 900 tablettiin. BZP:n laajamittaiseen synteesiin, jalostamiseen tai jakeluun taikka järjestäytyneen rikollisuuden osallisuuteen viittaavia tietoja on saatu vain vähän.

(5)

BZP:llä ei ole vahvistettua eikä tunnustettua lääketieteellistä arvoa; Euroopan unionissa ei ole BZP:tä sisältäviä tunnettuja, hyväksyttyjä lääkkeitä.

(6)

BZP:tä ei olla parhaillaan arvioimassa eikä sitä ole arvioitu YK:n järjestelmän piirissä. Viidessä jäsenvaltiossa BZP:hen sovelletaan valvontatoimenpiteitä ja rikosoikeudellisia seuraamuksia näiden valtioiden lainsäädännön mukaisesti vuoden 1961 tai vuoden 1971 YK:n yleissopimuksesta aiheutuvien velvoitteiden perusteella. Kahdessa jäsenvaltiossa BZP:tä valvotaan lääkelainsäädännön perusteella.

(7)

BZP:tä on löydetty ruumiinavausten yhteydessä otetuista näytteistä. Ei ole kuitenkaan selvää, missä määrin BZP on ollut syynä kyseisiin kuolemantapauksiin, sillä niissä kaikissa asiaan on liittynyt muitakin aineita tai muita olosuhteita.

(8)

Riskienarviointiraportista käy ilmi, ettei BZP:n kokonaisriskeistä ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. BZP:tä on kuitenkin tarpeen valvoa sen stimuloivien ominaisuuksien, terveydelle aiheuttaman riskin ja lääketieteellisen hyödyn puutteen vuoksi sekä ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, mutta valvontatoimenpiteiden olisi oltava sopivia aineen melko vähäisiin riskeihin nähden.

(9)

1-bentsyylipiperatsiinin saattaminen valvonnan piiriin saattaa auttaa välttämään ongelmia kansainvälisen lainvalvonnan ja oikeudellisen yhteistyön alalla,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet 1-bentsyylipiperatsiinin (joka tunnetaan myös nimillä 1-bentsyyli-1,4-diazasykloheksaani ja N-bentsyylipiperatsiini sekä vähemmän tarkasti nimellä bentsyylipiperatsiini tai BZP) saattamiseksi aineen riskeihin suhteutettujen valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin, joista säädetään kunkin jäsenvaltion antamassa, psykotrooppisista aineista vuonna 1971 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisia velvoitteita noudattavassa kansallisessa lainsäädännössä.

2 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Se tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan.

Tehty Brysselissä 3 päivänä maaliskuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. PODOBNIK


(1)  EUVL L 127, 20.5.2005, s. 32.