20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/1

(1)

Direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta 12 päivänä helmikuuta 2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/8/EY (3) tehdyt palvelujen suorituspaikkaa koskevat muutokset merkitsevät sitä, että palvelut verovelvollisille suoritetaan pääasiassa siellä, mihin vastaanottaja on sijoittautunut. Jos palvelun tarjoaja ja vastaanottaja ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, sovelletaan entistä useammin käännetyn verovelvollisuuden menetelmää.

(2)

Käännetyn verovelvollisuuden menetelmän piiriin kuuluvista palveluista kannettavan arvonlisäveron moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi palvelun suorittajan jäsenvaltion keräämät tiedot olisi toimitettava jäsenvaltiolle, johon vastaanottaja on sijoittautunut. Hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla 7 päivänä lokakuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 (4) olisi säädettävä tällaisesta tietojen toimittamisesta.

(3)

Direktiivillä 2008/8/EY laajennetaan myös yhteisöön sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavien sähköisten palvelujen erityisjärjestelmän soveltamisalaa.

(4)

Yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille 12 päivänä helmikuuta 2008 annetulla neuvoston direktiivillä 2008/9/EY (5) yksinkertaistetaan arvonlisäveron palautusmenettelyä jäsenvaltiossa, jossa asianomaista verovelvollista ei ole rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi.

(5)

Erityisjärjestelmän soveltamisalan laajentaminen ja muutokset palautusmenettelyyn palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomien verovelvollisten osalta merkitsevät sitä, että asianomaisten jäsenvaltioiden pitää vaihtaa huomattavasti enemmän tietoja. Vaaditun tietojenvaihdon ei tulisi asettaa kohtuuttomia hallinnollisia vaatimuksia asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tämän tietojenvaihdon olisi siten tapahduttava sähköisesti olemassa olevien tiedonvaihtojärjestelmien puitteissa.

(6)

Asetusta (EY) N:o 1798/2003 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta seuraavasti:

”Tässä asetuksessa säädetään yhteisestä arvolisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (6) 357 artiklassa säädetyksi ajaksi myös säännöistä ja menettelyistä, joita sovelletaan kyseisen direktiivin XII osaston 6 luvussa tarkoitetun erityisjärjestelmän mukaiseen sähköisesti suoritettavia palveluja koskevien arvonlisäverotietojen vaihtoon sähköisesti ja myös myöhempään tietojenvaihtoon sekä, siltä osin kuin kyseessä ovat tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvat palvelut, rahansiirtoon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.

2)

Korvataan 2 artiklan 8–11 kohta seuraavasti:

3)

Korvataan 22 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Kukin jäsenvaltio pitää yllä sähköistä tietokantaa, johon se tallettaa ja jossa se käsittelee direktiivin 2006/112/EY XI osaston 6 luvun mukaisesti keräämänsä tiedot.”.

4)

Korvataan 23 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 24 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on aina, kun se katsoo tämän tarpeelliseksi sen alueella verotettavan tavaroiden yhteisökaupan tai palvelujen yhteisökaupan valvomisen kannalta, ja ainoastaan arvonlisäverosäännösten rikkomisen estämiseksi, saatava suoraan ja viipymättä kaikki seuraavat 22 artiklan mukaisesti säilytettyihin tietoihin pohjautuvat tiedot tai niiden on oltava suoraan kyseisen viranomaisen käytettävissä sähköisesti:

6)

Korvataan 27 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että henkilöt, joita tavaroiden tai palvelujen yhteisökauppa koskee, sekä direktiivin 2006/112/EY 357 artiklassa säädettynä ajanjaksona sijoittautumattomat verovelvolliset, jotka suorittavat sähköisesti suoritettavia palveluja, erityisesti kyseisen direktiivin liitteessä II tarkoitettuja palveluja, ovat oikeutetut saamaan vahvistuksen kenen tahansa tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta.

Jäsenvaltioiden on direktiivin 2006/112/EY 357 artiklassa säädetyn ajanjakson aikana annettava tämä vahvistus sähköisesti tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”.

7)

Korvataan VI luvun otsikko seuraavasti:

”DIREKTIIVIN 2006/112/EY XII OSASTON 6 LUVUN ERITYISJÄRJESTELMIÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET”.

8)

Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Jäljempänä olevia säännöksiä sovelletaan direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa säädettyjen erityisjärjestelmien osalta. Kyseisen direktiivin 358 artiklan määritelmiä sovelletaan myös tätä lukua sovellettaessa.”.

9)

Korvataan 29 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tiedot, jotka yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on toimintaansa aloittaessaan annettava tunnistamisjäsenvaltiolle direktiivin 2006/112/EY 361 artiklan nojalla, on toimitettava sähköisesti. Tekniset yksityiskohdat, mukaan lukien yhteinen sähköinen viesti, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.”.

10)

Korvataan 30 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Veroilmoitus yhdessä direktiivin 2006/112/EY 365 artiklassa tarkoitettujen tietojen kanssa on toimitettava sähköisesti. Tekniset yksityiskohdat, mukaan lukien yhteinen sähköinen viesti, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.”.

11)

Korvataan 31 artikla seuraavasti:

”31 artikla

Tämän asetuksen 22 artiklan säännöksiä sovelletaan myös tunnistamisjäsenvaltion direktiivin 2006/112/EY 360, 361, 364 ja 365 artiklan mukaisesti keräämiin tietoihin.”.

12)

Korvataan 34 artikla seuraavasti:

”34 artikla

Tämän asetuksen 28–33 artiklaa sovelletaan direktiivin 2006/112/EY 357 artiklassa säädettynä ajanjaksona.”.

13)

Lisätään VI a luku seuraavasti:

”VI a   LUKU

TIETOJEN VAIHTOA JA SÄILYTTÄMISTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET KÄYTETTÄESSÄ DIREKTIIVISSÄ 2008/9/EY SÄÄDETTYÄ MENETTELYÄ

34 a artikla

1.   Kun sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vastaanottaa yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille 12 päivänä helmikuuta 2008 annetun direktiivin 2008/9/EY (7) 5 artiklan mukaisen arvonlisäveron palautushakemuksen ja kun kyseisen direktiivin 18 artikla ei sovellu, sen on 15 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta toimitettava se sähköisesti kunkin asianomaisen palautusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja vahvistettava, että direktiivin 2008/9/EY 2 artiklan 5 alakohdan määritelmän mukainen hakija on arvonlisäverovelvollinen ja että tämän henkilön antama arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero on voimassa palautusajanjaksolla.

2.   Kunkin palautusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava sähköisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikki direktiivin 2008/9/EY 9 artiklan 2 kohdan nojalla vaatimansa tiedot. Tekniset yksityiskohdat, mukaan lukien tietojen toimittamisessa käytettävä yhteinen sähköinen viesti, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.   Kunkin palautusjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava sähköisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jos se haluaa käyttää direktiivin 2008/9/EY 11 artiklan mukaista mahdollisuutta vaatia hakijaa toimittamaan kuvauksen liiketoiminnastaan yhdenmukaistettuja koodeja käyttäen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut yhdenmukaistetut koodit määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen asetuksessa (ETY) N:o 3037/90 vahvistetun NACE-luokituksen pohjalta.

14)

Korvataan 39 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava direktiivin 2006/112/EY 357 artiklassa säädettynä ajanjaksona, että käytettävissä ovat sellaiset nykyiset tai uudet viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmät, joita tämän asetuksen 29 ja 30 artiklassa esitetty tietojenvaihto edellyttää. Komissio vastaa tämän jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon edellyttämän yhteisen tietoliikenneverkon / yhteisen järjestelmien rajapinnan (CCN/CSI-järjestelmä) kehittämisestä. Jäsenvaltiot vastaavat järjestelmiensä kehittämisestä siten, että tämä tietojenvaihto on mahdollista CCN/CSI-järjestelmää käyttäen.”.

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta seuraavasti:

”Tässä asetuksessa säädetään myös säännöistä ja menettelyistä, joita sovelletaan direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa tarkoitettujen erityisjärjestelmien mukaiseen palveluja koskevien arvonlisäverotietojen vaihtoon sähköisesti ja myös myöhempään tietojenvaihtoon sekä, siltä osin kuin kyseessä ovat näiden erityisjärjestelmien piiriin kuuluvat palvelut, rahansiirtoon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.”.

2)

Numeroidaan 2 artiklan ainoa kohta kohdaksi 1 ja lisätään kohta seuraavasti:

”2.   Direktiivin 2006/112/EY 358, 358 a ja 369 a artiklassa olevia määritelmiä sovelletaan myös tässä asetuksessa.”.

3)

Korvataan 5 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö voi sisältää hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Jos jäsenvaltio katsoo, että hallinnollista tutkimusta ei tarvita, se ilmoittaa välittömästi pyynnön esittäneelle viranomaiselle syyt tähän.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ja rajoittamatta tämän asetuksen 40 artiklan säännösten soveltamista, tutkimuksesta, joka koskee tietoja verovelvollisen ilmoittamista määristä niiden televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja sähköisesti suoritettujen palvelujen osalta, jotka verotetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa pyynnön esittänyt viranomainen on, ja joiden osalta verovelvollinen käyttää tai päättää olla käyttämättä direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 3 jaksossa tarkoitettua erityisjärjestelmää, voi pyynnön vastaanottanut viranomainen kieltäytyä ainoastaan, jos tietoja pyytäneelle viranomaiselle on jo toimitettu tietoja alle kaksi vuotta aiemmin toteutetusta samaa verovelvollista koskeneesta hallinnollisesta tutkimuksesta.

Kuitenkin toisessa alakohdassa tarkoitetun pyynnön osalta, jonka pyynnön esittänyt viranomainen on esittänyt ja pyynnön vastaanottanut viranomainen arvioinut 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttävän, tämän 5 artiklan 3 kohdan ja 40 artiklan 1 kohdan yhteisvaikutusta koskevan parhaisiin käytäntöihin liittyvän toimintaohjeen mukaisesti, jäsenvaltion, joka kieltäytyy suorittamasta hallinnollista tutkimusta 40 artiklan perusteella, on ilmoitettava pyynnön esittäneelle viranomaiselle kaikkien niiden asiaankuuluvien palvelujen suorituspäivät ja arvot, jotka verovelvollinen on suorittanut kahden viime vuoden aikana pyynnön esittäneen viranomaisen jäsenvaltiossa.”.

4)

Lisätään 17 artiklaan kohta seuraavasti:

”Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi kunkin sijoittautumisjäsenvaltion on toimittava yhteistyössä kunkin kulutusjäsenvaltion kanssa, jotta voidaan varmistaa, että sen alueelle sijoittautuneet verovelvolliset ilmoittavat ja maksavat asiaankuuluvasti arvonlisäveron televiestintäpalveluista, radio- ja televisiolähetyspalveluista ja sähköisesti suoritetuista palveluista, joiden osalta verovelvollinen käyttää tai päättää olla käyttämättä direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 3 jaksossa tarkoitettua erityisjärjestelmää. Sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava kaikista tietoonsa tulleista epäselvyyksistä kulutusjäsenvaltiolle.”.

5)

Korvataan 18 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Kunkin jäsenvaltion on päätettävä, osallistuuko se vastedes tiettyä tietoluokkaa koskevaan tietojenvaihtoon sekä vaihtaako se tietoja automaattisella vai järjestelmänmukaisella automaattisella tietojenvaihdolla. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin osallistuttava tietojenvaihtoon toimittamalla saatavillaan olevia tietoja televiestintäpalveluista, radio- ja televisiolähetyspalveluista ja sähköisesti suoritetuista palveluista, joiden osalta verovelvollinen käyttää tai päättää olla käyttämättä direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 3 jaksossa tarkoitettua erityisjärjestelmää.”.

6)

Korvataan 27 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että henkilöt, joita tavaroiden tai palvelujen yhteisökauppa koskee, sekä sijoittautumattomat verovelvolliset, jotka suorittavat televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisesti suoritettavia palveluja, erityisesti direktiivin 2006/112/EY liitteessä II tarkoitettuja palveluja, ovat oikeutetut saamaan vahvistuksen kenen tahansa tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta.

Jäsenvaltioiden on annettava tämä vahvistus sähköisesti tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”.

7)

Korvataan VI luvun otsikko seuraavasti:

”DIREKTIIVIN 2006/112/EY XII OSASTON 6 LUVUN ERITYISJÄRJESTELMIÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET”.

8)

Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla

Jäljempänä olevia säännöksiä sovelletaan direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa säädettyjen erityisjärjestelmien osalta.”.

9)

Korvataan 29 artikla seuraavasti:

”29 artikla

1.   Tiedot, jotka yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on toimintaansa aloittaessaan annettava tunnistamisjäsenvaltiolle direktiivin 2006/112/EY 361 artiklan nojalla, on toimitettava sähköisesti. Tekniset yksityiskohdat, mukaan lukien yhteinen sähköinen viesti, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Tunnistamisjäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sähköisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 10 päivän kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jona tiedot saatiin yhteisöön sijoittautumattomalta verovelvolliselta. Vastaavat tiedot direktiivin 2006/112/EY 369 b artiklan mukaista erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen tunnistamiseksi on toimitettava 10 päivän kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jona verovelvollinen ilmoitti tämän erityisjärjestelmän mukaisen verollisen toimintansa alkamisesta. Samoin on muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ilmoitettava annettu tunnistenumero.

Tekniset yksityiskohdat, mukaan lukien tietojen toimittamisessa käytettävä yhteinen sähköinen viesti, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.   Tunnistamisjäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä sähköisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jos yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen tai kulutusjäsenvaltioon sijoittautumaton verovelvollinen poistetaan erityisjärjestelmästä.”.

10)

Korvataan 30 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta seuraavasti:

”Veroilmoitus yhdessä direktiivin 2006/112/EY 365 artiklassa ja 369 g artiklassa tarkoitettujen tietojen kanssa on toimitettava sähköisesti. Tekniset yksityiskohdat, mukaan lukien yhteinen sähköinen viesti, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Tunnistamisjäsenvaltion on toimitettava nämä tiedot sähköisesti asianomaisen kulutusjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 10 päivän kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jona veroilmoitus vastaanotettiin. Direktiivin 2006/112/EY 369 g artiklan toisen kohdan mukaiset tiedot on toimitettava myös asianomaisen sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltioiden, jotka ovat edellyttäneet veroilmoituksen tekemistä muuna kansallisena valuuttana kuin euroina, on muunnettava summat euromääräisiksi käyttäen valuuttakurssia, joka on voimassa verokauden viimeisenä päivänä. Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia valuuttakursseja tai, jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavan julkaisupäivän kursseja. Tekniset yksityiskohdat, joita tietojen toimittamiseen on sovellettava, määritellään tämän asetuksen 44 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.”.

11)

Korvataan 31 artikla seuraavasti:

”31 artikla

Tämän asetuksen 22 artiklan säännöksiä sovelletaan myös tunnistamisjäsenvaltion direktiivin 2006/112/EY 360, 361, 364, 365, 369 c, 369 f ja 369 g artiklan mukaisesti keräämiin tietoihin.”.

12)

Lisätään 32 artiklaan kohta seuraavasti:

”Niiden maksujen osalta, jotka siirretään kulutusjäsenvaltioon direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvun 3 jaksossa tarkoitetun erityisjärjestelmän mukaisesti, tunnistamisjäsenvaltiolla on oikeus pidättää ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitetuista määristä

13)

Poistetaan 34 artikla.

14)

Korvataan 39 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä ovat sellaiset nykyiset tai uudet viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmät, joita 29 ja 30 artiklassa esitetty tietojenvaihto edellyttää. Komissio vastaa tämän jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon edellyttämän yhteisen tietoliikenneverkon / yhteisen järjestelmien rajapinnan (CCN/CSI-järjestelmä) kehittämisestä. Jäsenvaltiot vastaavat järjestelmiensä kehittämisestä siten, että tämä tietojenvaihto on mahdollista CCN/CSI-järjestelmää käyttäen.”.

a)

asetuksen 1 artiklaa 1 päivästä tammikuuta 2010;

b)

asetuksen 2 artiklaa 1 päivästä tammikuuta 2015.

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/7

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/9

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 796/2004 (2) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevat säännöt muun muassa hamppuviljelmien tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkistamisedellytysten osalta.

(2)

Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle vuonna 2007 kylvettyjen hamppulajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuuden analyysien tulokset asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nämä tulokset olisi otettava huomioon laadittaessa luetteloa hamppulajikkeista, joista voidaan maksaa suoria tukia tulevina markkinointivuosina, sekä luetteloa tilapäisesti markkinointivuonna 2008/2009 sallituista hamppulajikkeista.

(3)

Romania on esittänyt asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklan 4 kohdan mukaisesti pyynnön, jonka vuoksi kaksi uutta hamppulajiketta olisi otettava mukaan lajikkeiksi, joista voidaan maksaa suoria tukia.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 796/2004 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/11

(1)

Sisämarkkinoiden toteutuminen, globalisaatio, sääntelyn vapauttaminen ja teknologian kehittyminen ovat yhdessä aiheuttaneet huomattavia muutoksia palvelukaupan määrään ja rakenteeseen. Yhä useampi palvelu voidaan suorittaa etäpalveluna. Tämän huomioon ottamiseksi on vuosien varrella toteutettu yksittäisiä toimia, ja monia erikseen määriteltyjä palveluja verotetaan itse asiassa nykyisin määräpaikkaperiaatteen mukaisesti.

(2)

Sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (3) muuttamista palvelujen suorituspaikan osalta yhteisen alv-järjestelmän nykyaikaistamista ja yksinkertaistamista koskevan komission strategian mukaisesti.

(3)

Kaikkien palvelujen suoritusten verotuspaikan olisi periaatteessa oltava paikka, jossa ne tosiasiallisesti kulutetaan. Vaikka palvelujen suorituspaikkaa koskevaa yleistä sääntöä muutettaisiin tällä tavalla, tietyt poikkeukset tästä yleisestä säännöstä olisivat kuitenkin edelleen tarpeen hallinnollisista ja poliittisista syistä.

(4)

Verovelvollisille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevan yleisen säännön olisi perustuttava paikkaan, johon vastaanottaja on sijoittautunut, eikä paikkaan, johon suorittaja on sijoittautunut. Palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä määritettäessä ja yrityksille aiheutuvien rasitusten minimoimiseksi verovelvollisia, jotka harjoittavat myös muuta kuin verollista toimintaa, olisi kohdeltava verovelvollisina kaikkien niille suoritettujen palvelujen osalta. Samoin arvonlisäverovelvollisina rekisteröityjä oikeushenkilöitä, jotka eivät ole verovelvollisia, olisi pidettävä verovelvollisina. Näiden järjestelyjen ei tavanomaisten sääntöjen mukaisesti tulisi koskea palvelujen suorituksia, joita verovelvollinen vastaanottaa omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä tai henkilöstönsä henkilökohtaiseen käyttöön.

(5)

Kun palveluja suoritetaan muille kuin verovelvollisille henkilöille, yleisenä sääntönä olisi oltava edelleen, että palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa suorittajan liiketoiminnan kotipaikka on.

(6)

Tietyissä tilanteissa sekä verovelvollisille että muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavien palvelujen suorituspaikkaa koskevat yleiset säännöt eivät ole sovellettavissa, vaan niiden sijasta olisi sovellettava erityisiä poikkeuksia. Näiden poikkeusten olisi pääsääntöisesti perustuttava olemassa oleville kriteereille ja noudatettava periaatetta, jonka mukaan vero kannetaan kulutuspaikassa, aiheuttamatta kuitenkaan suhteetonta hallinnollista taakkaa tietyille kauppiaille.

(7)

Kun verovelvollinen vastaanottaa palveluja henkilöltä, joka ei ole sijoittautunut samaan jäsenvaltioon, käännetyn verovelvollisuusjärjestelmän olisi oltava tietyissä tapauksissa pakollinen, mikä tarkoittaa sitä, että verovelvollisen olisi itse laskettava hankkimalleen palvelulle asianmukainen arvonlisäveron määrä.

(8)

Niiden yritysten velvoitteiden yksinkertaistamiseksi, jotka harjoittavat toimintaa jäsenvaltioissa, joihin ne eivät ole sijoittautuneet, olisi perustettava järjestelmä, joka mahdollistaa niille yhden sähköisen yhteyspisteen arvonlisäverotunnistetta ja -ilmoitusta varten. Siihen saakka, kun tällainen järjestelmä on perustettu, olisi sovellettava järjestelmää, joka otettiin käyttöön, jotta yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten olisi helpompi noudattaa verovelvoitteitaan.

(9)

Tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen edistämiseksi jokaisen arvonlisäverovelvollisena rekisteröidyn verovelvollisen olisi toimitettava yhteenvetoilmoitus niistä verovelvollisista ja arvonlisäverovelvollisina rekisteröidyistä oikeushenkilöistä, jotka eivät ole verovelvollisia, joille hän on suorittanut verollisia, käännetyn verovelvollisuusjärjestelmän piiriin kuuluvia palveluja.

(10)

Joillakin palvelujen suorituspaikkaa koskevilla muutoksilla voisi olla huomattava vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioon. Joustavan siirtymisen varmistamiseksi nämä muutokset olisi otettava käyttöön vähitellen.

(11)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (4) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(12)

Direktiiviä 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 56 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 1 kohdan j ja k alakohtaa sekä 2 kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2009 saakka.”.

2)

Korvataan 57 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä 1 kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2009 saakka.”.

3)

Korvataan 59 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava 58 artiklan b alakohtaa 31 päivään joulukuuta 2009 saakka 56 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin radio- ja televisiolähetyspalveluihin, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa.”.

4)

Korvataan 357 artikla seuraavasti:

”357 artikla

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka.”.

1)

Korvataan V osaston 3 luku seuraavasti:

”3   LUKU

Palvelujen suorituspaikka

1   jakso

Määritelmät

43 artikla

Sovellettaessa palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä

2   jakso

Yleiset säännökset

44 artikla

Verovelvolliselle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa tällä verovelvollisella on liiketoimintansa kotipaikka. Jos nämä palvelut kuitenkin suoritetaan verovelvollisen kiinteään toimipaikkaan, joka sijaitsee muualla kuin verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseinen kiinteä toimipaikka sijaitsee. Jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseiset palvelut vastaanottavan verovelvollisen kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on.

45 artikla

Muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka. Jos palvelut kuitenkin suoritetaan palvelun suorittajan kiinteästä toimipaikasta, joka sijaitsee muualla kuin tämän liiketoiminnan kotipaikka, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseinen kiinteä toimipaikka sijaitsee. Jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa palvelujen suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on.

3   jakso

Erityiset säännökset

1   alajakso

Välittäjän suorittamat palvelut

46 artikla

Toisen nimissä ja lukuun toimivan välittäjän muille kuin verovelvollisille henkilöille suorittamien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa pääliiketoimi suoritetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti.

2   alajakso

Kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut

47 artikla

Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen, mukaan lukien asiantuntija- ja kiinteistönvälittäjäpalvelut, majoitustoiminta hotellialalla tai vastaavilla aloilla, kuten lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut alueet, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuksien myöntäminen sekä rakennustyön valmistelua ja yhteensovittamista koskevat palvelut, kuten arkkitehtien ja rakennusvalvontayritysten palvelut, suorituspaikka on kiinteän omaisuuden sijaintipaikka.

3   alajakso

Kuljetuspalvelut

48 artikla

Matkustajakuljetuspalvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus, huomioon ottaen kuljettu matka, tapahtuu.

49 artikla

Muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritetun muun tavaroiden kuljetuspalvelun kuin tavaroiden yhteisökuljetuksen suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus, huomioon ottaen kuljettu matka, tapahtuu.

50 artikla

Muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritetun tavaroiden yhteisökuljetuspalvelun suorituspaikka on lähtöpaikka.

51 artikla

’Tavaroiden yhteisökuljetuksella’ tarkoitetaan tavaroiden kuljetusta, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueella.

’Lähtöpaikalla’ tarkoitetaan paikkaa, josta tavaroiden kuljetus tosiasiallisesti alkaa, ottamatta huomioon tavaroiden sijaintipaikkaan saapumiseksi kuljettua matkaa, ja ’saapumispaikalla’ tarkoitetaan paikkaa, johon tavaroiden kuljetus tosiasiallisesti päättyy.

52 artikla

Jäsenvaltiot voivat olla kantamatta arvonlisäveroa muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritetusta tavaroiden yhteisökuljetuksesta siltä osin kuin se tapahtuu yhteisön alueeseen kuulumattomilla vesialueilla.

4   alajakso

Kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- ja vastaavat palvelut, kuljetuksen liitännäispalvelut sekä irtaimen omaisuuden arviointi ja irtaimeen omaisuuteen kohdistuva työsuoritus

53 artikla

Palvelujen ja liitännäispalvelujen, jotka liittyvät kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai vastaavaan toimintaan, kuten messuihin ja näyttelyihin, mukaan lukien tällaisen toiminnan järjestäjien suorittamat palvelut, suorituspaikka on paikka, jossa kyseiset toimet tosiasiassa suoritetaan.

54 artikla

Seuraavien muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa palvelut tosiasiassa suoritetaan:

5   alajakso

Ravintola- ja ateriapalvelut

55 artikla

Muiden ravintola- ja ateriapalvelujen kuin sellaisten, jotka tosiasiallisesti suoritetaan vesialuksilla, ilma-aluksilla tai junissa yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuuden aikana, suorituspaikka on paikka, jossa palvelut tosiasiallisesti suoritetaan.

6   alajakso

Kulkuneuvon vuokraus

56 artikla

1.   Kulkuneuvon lyhytaikaisen vuokrauksen suorituspaikka on paikka, jossa kulkuneuvo tosiasiassa annetaan asiakkaan käyttöön.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa tarkoitetaan ’lyhytaikaisella’ kulkuneuvon jatkuvaa hallintaa tai käyttöä enintään 30 päivän ajan tai, alusten osalta, enintään 90 päivän ajan.

7   alajakso

Vesialuksilla, ilma-aluksilla ja junissa kulutettavat ravintola- ja ateriapalvelut

57 artikla

1.   Ravintola- ja ateriapalvelujen, jotka tosiasiallisesti suoritetaan vesialuksilla, ilma-aluksilla tai junissa yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuuden aikana, suorituspaikka on matkustajakuljetuksen lähtöpaikka.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa tarkoitetaan ’yhteisössä suoritetun matkustajakuljetuksen osuudella’ sitä kuljetuksen osuutta, joka suoritetaan matkustajakuljetuksen lähtöpaikan ja saapumispaikan välillä pysähtymättä yhteisön ulkopuolella.

’Matkustajakuljetuksen lähtöpaikka’ on ensimmäinen suunniteltu yhteisössä sijaitseva mahdollisesti yhteisön ulkopuolella tapahtuvan pysähdyksen jälkeinen matkustajien kulkuneuvoon ottamispaikka.

’Matkustajakuljetuksen saapumispaikka’ on viimeinen suunniteltu yhteisössä sijaitseva mahdollisesti yhteisön ulkopuolella tapahtuvaa pysähdystä edeltävä paikka, jossa yhteisössä kulkuneuvoon otetut matkustajat poistuvat kulkuneuvosta.

Meno-paluukuljetuksessa paluumatka katsotaan eri kuljetukseksi.

8   alajakso

Sähköisten palvelujen suorittaminen muille kuin verovelvollisille henkilöille

58 artikla

Palvelujen suorituspaikka sähköisesti suoritettavien palvelujen ja erityisesti liitteessä II tarkoitettujen osalta, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella, taikka jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa, on paikka, johon muu kuin verovelvollinen henkilö on sijoittautunut tai jossa on hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa.

Jos palvelujen suorittaja ja asiakas ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostitse, tämä ei sinänsä merkitse, että suoritettava palvelu on sähköisesti suoritettava palvelu.

9   alajakso

Muille kuin verovelvollisille henkilöille yhteisön ulkopuolelle suoritettavat palvelut

59 artikla

Seuraavien palvelujen, jotka suoritetaan muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorituspaikka on paikka, johon kyseinen henkilö on sijoittautunut tai jossa hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa on:

Jos palvelujen suorittaja ja asiakas ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostitse, tämä ei sinänsä merkitse, että suoritettava palvelu on ensimmäisen kohdan k alakohdassa tarkoitettu sähköisesti suoritettava palvelu.

10   alajakso

Kaksinkertaisen verotuksen tai verottamatta jättämisen estäminen

59 a artikla

Kaksinkertaisen verotuksen, verottamatta jättämisen tai kilpailun vääristymisen estämiseksi jäsenvaltiot voivat niiden palvelujen osalta, joiden suorituspaikkaan sovelletaan 44, 45, 56 ja 59 artiklaa, katsoa

Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta sähköisesti suoritettuihin palveluihin yhteisöön sijoittautumattomille muille kuin verovelvollisille henkilöille.

59 b artikla

Jäsenvaltioiden on sovellettava 59 a artiklan b alakohtaa televiestintäpalveluihin ja 59 artiklan ensimmäisen kohdan j alakohdassa tarkoitettuihin radio- ja televisiolähetyspalveluihin, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä liiketoiminnan toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella, taikka jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa.”.

2)

Korvataan 98 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Alennettuja verokantoja ei saa soveltaa sähköisesti suoritettaviin palveluihin.”.

3)

Korvataan 170 artiklan johdantovirke seuraavasti:

”Verovelvollisella, joka ei ole sijoittautunut direktiivin 86/560/ETY (5) 1 artiklassa, direktiivin 2008/9/EY (6) 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklassa ja tämän direktiivin 171 artiklassa tarkoitetulla tavalla siihen jäsenvaltioon, jossa verovelvollinen ostaa tavaroita ja palveluja tai tuo maahan arvonlisäveron alaisia tavaroita, on oikeus saada kyseinen arvonlisävero palautuksena sikäli kuin tavarat ja palvelut käytetään seuraaviin tarkoituksiin:

4)

Muutetaan 171 artikla seuraavasti:

5)

Lisätään 171 a artikla seuraavasti:

”171 a artikla

Jäsenvaltiot voivat, sen sijaan että ne myöntäisivät direktiivin 86/560/ETY tai direktiivin 2008/9/EY nojalla arvonlisäveron palautuksen, joka koskee sellaisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia verovelvolliselle, joista tämän verovelvollisen on maksettava veroa 194–197 artiklan tai 199 artiklan mukaisesti, sallia tämän veron vähentämisen 168 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti. Olemassa olevat direktiivin 86/560/ETY 2 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan mukaiset rajoitukset voidaan säilyttää.

Sovellettaessa tätä kohtaa jäsenvaltiot voivat jättää verovelvollisen, joka on velvollinen maksamaan veron, palautusmenettelyn ulkopuolelle direktiivin 86/560/ETY tai direktiivin 2008/9/EY nojalla.”.

6)

Lisätään XI osaston 1 luvun 1 jaksoon seuraava 192 a artikla:

”192 a artikla

Sovellettaessa tätä jaksoa verovelvollista, jolla on kiinteä toimipaikka sen jäsenvaltion alueella, jossa vero on maksettava, pidetään verovelvollisena, joka ei ole sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

7)

Korvataan 196 artikla seuraavasti:

”196 artikla

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan sellainen verovelvollinen tai sellainen arvonlisäverotunnisteen saanut oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, jolle suoritetaan 44 artiklassa tarkoitettu palvelu, jos kyseisen palvelun suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut kyseisen jäsenvaltion alueelle.”.

8)

Lisätään 214 artiklaan alakohdat seuraavasti:

9)

Korvataan 262 artikla seuraavasti:

”262 artikla

Arvonlisäverotunnisteen saaneen verovelvollisen on annettava yhteenvetoilmoitus seuraavista seikoista:

10)

Muutetaan 264 artiklan 1 kohta seuraavasti:

11)

Muutetaan 358 artikla seuraavasti:

12)

Korvataan liitteen II otsikko seuraavasti:

”OHJEELLINEN LUETTELO 58 ARTIKLASSA JA 59 ARTIKLAN ENSIMMÄISEN KOHDAN k ALAKOHDASSA TARKOITETUISTA SÄHKÖISESTI SUORITETTAVISTA PALVELUISTA”.

1)

Korvataan V osaston 3 luvun 3 jakson 8 alajakso seuraavasti:

”8   alajakso

Muille kuin verovelvollisille henkilöille suoritettavat televiestintäpalvelut, radio- ja televisiolähetyspalvelut ja sähköiset palvelut

58 artikla

Seuraavien muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, johon kyseinen henkilö on sijoittautunut taikka jossa hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa on:

Jos palvelujen suorittaja ja asiakas ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostitse, tämä ei sinänsä merkitse, että suoritettava palvelu on sähköisesti suoritettava palvelu.”.

2)

Poistetaan 59 artiklan ensimmäisen kohdan i, j ja k alakohta sekä toinen kohta.

3)

Korvataan 59 a artikla seuraavasti:

”59 a artikla

Kaksinkertaisen verotuksen, verottamattomuuden tai kilpailun vääristymisen estämiseksi jäsenvaltiot voivat niiden palvelujen osalta, joiden suorituspaikka määräytyy 44, 45, 56, 58 ja 59 artiklan mukaan, katsoa

4)

Poistetaan 59 b artikla.

5)

Korvataan 204 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan soveltaa toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa 358 a artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöön sijoittautumattomiin verovelvollisiin, jotka ovat valinneet televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisen.”.

6)

Korvataan XII osaston 6 luvun otsikko seuraavasti:

”Erityisjärjestelmät, jotka koskevat sijoittautumattomien verovelvollisten muille kuin verovelvollisille henkilöille suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja”.

7)

Poistetaan 357 artikla.

8)

Korvataan 358 artikla seuraavasti:

”358 artikla

Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tätä lukua sovellettaessa tarkoitetaan

9)

Korvataan XII osaston 6 luvun 2 jakson otsikko seuraavasti:

”Yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja koskeva erityisjärjestelmä”.

10)

Lisätään XII osaston 6 luvun 2 jaksoon seuraava artikla:

”358 a artikla

Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tätä jaksoa sovellettaessa tarkoitetaan:

11)

Korvataan 359–365 artikla seuraavasti:

”359 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka suorittaa televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja sellaiselle muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa, käyttää tätä erityisjärjestelmää. Tätä erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin yhteisössä näin suoritettuihin palveluihin.

360 artikla

Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta tai päättymisestä taikka muuttumisesta siten, ettei hän enää täytä tämän erityisjärjestelmän soveltamisedellytyksiä. Verovelvollisen on toimitettava nämä tiedot sähköisesti.

361 artikla

1.   Ilmoituksessa, joka yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on verollista toimintaa aloittaessaan annettava tunnistamisjäsenvaltiolle, on oltava seuraavat tunnistetiedot:

2.   Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle kaikista toimitettuja tietoja koskevista muutoksista.

362 artikla

Tunnistamisjäsenvaltion on annettava yhteisöön sijoittautumattomalle verovelvolliselle yksilöllinen ALV-tunnistenumero ja ilmoitettava tunnistenumero tälle sähköisesti. Kulutusjäsenvaltiot voivat tämän tunnistamiseen käytetyn tiedon pohjalta käyttää omia tunnistamisjärjestelmiään.

363 artikla

Tunnistamisjäsenvaltio poistaa yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

364 artikla

Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on toimitettava tunnistamisjäsenvaltiolle sähköisesti arvonlisäveroilmoitus kultakin kalenterivuosineljännekseltä riippumatta siitä, onko televiestintäpalveluja, radio- tai televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja suoritettu vai ei. Arvonlisäveroilmoitus on toimitettava 20 päivän kuluessa sen verokauden päättymisestä, jota ilmoitus koskee.

365 artikla

Arvonlisäveroilmoituksessa on oltava tunnistenumero ja kunkin kulutusjäsenvaltion, jossa arvonlisäveroa on maksettava, osalta verokauden aikana suoritettujen televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja sähköisten palvelujen kokonaisarvo arvonlisäverolla vähennettynä sekä vastaavan arvonlisäveron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta. Sovellettavat arvonlisäverokannat ja maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärä on myös mainittava ilmoituksessa.”.

12)

Korvataan 366 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Arvonlisäveroilmoitus on tehtävä euroina.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat vaatia, että arvonlisäveroilmoitus tehdään niiden kansallisessa valuutassa. Jos myynti on tapahtunut muina valuuttoina, yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on arvonlisäveroilmoitusta täytettäessä käytettävä verokauden viimeisen päivän muuntokurssia.”.

13)

Korvataan 367 ja 368 artikla seuraavasti:

”367 artikla

Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on maksettava arvonlisävero ja viitattava asianomaiseen arvonlisäveroilmoitukseen toimittaessaan arvonlisäveroilmoituksen, kuitenkin viimeistään sen määräajan päättyessä, jonka kuluessa ilmoitus on toimitettava.

Maksu on suoritettava tunnistamisjäsenvaltion määräämälle euromääräiselle pankkitilille. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat vaatia, että maksu suoritetaan pankkitilille niiden omassa valuutassa.

368 artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävä yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen ei saa vähentää arvonlisäveroa tämän direktiivin 168 artiklan nojalla. Sen estämättä, mitä direktiivin 86/560/ETY 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseiselle verovelvolliselle on suoritettava palautus mainitun direktiivin mukaisesti. Direktiivin 86/560/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta palautukseen, joka liittyy tähän erityisjärjestelmään kuuluviin televiestintäpalveluihin, radio- ja televisiolähetyspalveluihin tai sähköisiin palveluihin.”.

14)

Korvataan 369 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on pidettävä kirjaa tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta kulutusjäsenvaltion veroviranomaiset voivat todentaa, että arvonlisäveroilmoitus on oikea.”.

15)

Lisätään XII osaston 6 lukuun jakso seuraavasti:

”3   jakso

Yhteisöön mutta ei kulutusjäsenvaltioon sijoittautuneiden verovelvollisten suorittamia televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja koskeva erityisjärjestelmä

369 a artikla

Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tätä jaksoa sovellettaessa tarkoitetaan

Jos verovelvollisen liiketoiminnan kotipaikka ei ole yhteisössä, mutta hänellä on useita kiinteitä toimipaikkoja yhteisössä, tunnistamisjäsenvaltio on se jäsenvaltio, jossa sijaitsee se kiinteä toimipaikka, jonka osalta verovelvollinen ilmoittaa käyttävänsä tätä erityisjärjestelmää. Verovelvollinen on velvollinen noudattamaan tätä päätöstä kyseisen kalenterivuoden sekä kahden sitä seuraavan kalenterivuoden ajan.

369 b artikla

Jäsenvaltioiden on annettava kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, joka suorittaa televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja sellaiselle muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut kulutusjäsenvaltioon tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, käyttää tätä erityisjärjestelmää. Tätä erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin yhteisössä näin suoritettuihin palveluihin.

369 c artikla

Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan verollisen toimintansa alkamisesta ja päättymisestä taikka muuttumisesta siten, ettei hän enää täytä tämän erityisjärjestelmän soveltamisedellytyksiä. Verovelvollisen on toimitettava nämä tiedot sähköisesti.

369 d artikla

Erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen rekisteröidään arvonlisäverovelvolliseksi tämän järjestelmän piiriin kuuluvia verollisia liiketoimia varten ainoastaan tunnistamisjäsenvaltiossa. Tätä varten kyseinen jäsenvaltio käyttää yksilöllistä arvonlisäverotunnistenumeroa, joka jo on annettu verovelvolliselle sisäisen järjestelmän mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Kulutusjäsenvaltiot voivat tämän tunnistamiseen käytetyn tiedon pohjalta käyttää omia tunnistamisjärjestelmiään.

369 e artikla

Tunnistamisjäsenvaltio sulkee kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen tämän erityisjärjestelmän ulkopuolelle kaikissa seuraavissa tapauksissa:

369 f artikla

Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen on toimitettava tunnistamisjäsenvaltiolle sähköisesti arvonlisäveroilmoitus kultakin kalenterivuosineljännekseltä riippumatta siitä, onko televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja suoritettu vai ei. Arvonlisäveroilmoitus on toimitettava 20 päivän kuluessa sen verokauden päättymisestä, jota ilmoitus koskee.

369 g artikla

Arvonlisäveroilmoituksessa on oltava 369 d artiklassa tarkoitettu tunnistenumero ja kunkin kulutusjäsenvaltion, jossa arvonlisäveroa on maksettava, osalta verokauden aikana suoritettujen televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja sähköisten palvelujen kokonaisarvo arvonlisäverolla vähennettynä sekä vastaavan arvonlisäveron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta. Sovellettavat arvonlisäverokannat ja maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärä on myös mainittava ilmoituksessa.

Jos verovelvollisella on tunnistamisjäsenvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan lisäksi yksi tai useampi muu kiinteä toimipaikka, josta palvelut suoritetaan, arvonlisäveroilmoituksessa on ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi oltava kulutusjäsenvaltioittain jaoteltuna tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvien televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja sähköisten palvelujen kokonaisarvo kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, jossa verovelvollisella on toimipaikka, sekä kyseisen toimipaikan yksilöllinen arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero.

369 h artikla

1.   Arvonlisäveroilmoitus on tehtävä euroina.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat vaatia, että arvonlisäveroilmoitus tehdään niiden kansallisessa valuutassa. Jos myynti on tapahtunut muina valuuttoina, kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen on arvonlisäveroilmoitusta täytettäessä käytettävä verokauden viimeisen päivän muuntokurssia.

2.   Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia muuntokursseja tai, jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavana julkaisupäivänä.

369 i artikla

Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen on maksettava arvonlisävero ja viitattava asianomaiseen arvonlisäveroilmoitukseen toimittaessaan arvonlisäveroilmoituksen, kuitenkin viimeistään sen määräajan päättyessä, jonka kuluessa ilmoitus on toimitettava.

Maksu on suoritettava tunnistamisjäsenvaltion määräämälle euromääräiselle pankkitilille. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat vaatia, että maksu suoritetaan pankkitilille niiden omassa valuutassa.

369 j artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävä kulutusjäsenvaltioon sijoittautumaton verovelvollinen ei saa vähentää tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan verolliseen toimintaansa liittyvää arvonlisäveroa tämän direktiivin 168 artiklan nojalla. Sen estämättä, mitä direktiivin 2008/9/EY 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklassa säädetään, kyseiselle verovelvolliselle on suoritettava palautus mainitun direktiivin mukaisesti.

Jos kulutusjäsenvaltioon sijoittautumaton, tätä erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen harjoittaa kulutusjäsenvaltiossa myös erityisjärjestelmän piiriin kuulumatonta toimintaa, jonka osalta hän on velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi, hän vähentää erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan verolliseen toimintaansa liittyvän arvonlisäveron 250 artiklan mukaisesti annettavassa arvonlisäveroilmoituksessa.

369 k artikla

1.   Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen on pidettävä kirjaa tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta kulutusjäsenvaltion veroviranomaiset voivat todentaa, että arvonlisäveroilmoitus on oikea.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kirjanpito on pyydettäessä saatettava tunnistamisjäsenvaltion ja kulutusjäsenvaltion saataville sähköisesti.

Tämä kirjanpito on säilytettävä kymmenen vuoden ajan sen vuoden joulukuun 31 päivästä alkaen, jonka aikana liiketoimi suoritettiin.”.

16)

Korvataan liitteen II otsikko seuraavasti:

”OHJEELLINEN LUETTELO 58 ARTIKLAN ENSIMMÄISEN KOHDAN C ALAKOHDASSA TARKOITETUISTA SÄHKÖISESTI SUORITETTAVISTA PALVELUISTA”.

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/23

(1)

Huomattavia ongelmia aiheutuu sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille että yrityksille täytäntöönpanosäännöistä, jotka on annettu jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – maan alueelle sijoittautumattomille verovelvollisille suoritettavaa arvonlisäveron palautusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt – 6 päivänä joulukuuta 1979 annetussa neuvoston direktiivissä 79/1072/ETY (3).

(2)

Direktiivissä säädettyjä järjestelyjä olisi muutettava niiden määräaikojen osalta, joiden kuluessa palautushakemuksia koskevat päätökset annetaan yrityksille tiedoksi. Samalla olisi säädettävä, että myös yritysten on annettava vastaukset määräajassa. Menettelyä olisi lisäksi yksinkertaistettava ja nykyaikaistettava mahdollistamalla nykyaikaisen tekniikan käyttö.

(3)

Uudella menettelyllä on tarkoitus edistää yritysten asemaa, sillä jäsenvaltioiden on maksettava korkoa, jos palautus suoritetaan myöhässä, ja yritysten muutoksenhakuoikeutta vahvistetaan.

(4)

Selkeyden ja luettavuuden parantamiseksi direktiivin 79/1072/ETY soveltamista koskeva säännös, joka on sisältynyt aiemmin yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annettuun neuvoston direktiiviin 2006/112/EY (4), olisi nyt sisällytettävä tähän direktiiviin.

(5)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(6)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (5) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(7)

Selkeyden vuoksi direktiivi 79/1072/ETY olisi siksi kumottava, ottaen huomioon tarvittavat siirtymätoimenpiteet ennen tammikuun 1 päivää 2010 jätettyjen palautushakemuksien osalta,

1)

’palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomalla verovelvollisella’ direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua verovelvollista, joka ei ole sijoittautunut palautusjäsenvaltioon vaan toisen jäsenvaltion alueelle;

2)

’palautusjäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa arvonlisävero on veloitettu tai kannettu palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomalta verovelvolliselta tavaroista tai palveluista, joita muut verovelvolliset kyseisessä jäsenvaltiossa ovat luovuttaneet tai suorittaneet hänelle, tai jossa arvonlisävero on kannettu häneltä tavaroiden tuonnista kyseiseen jäsenvaltioon;

3)

’palautusajanjaksolla’ palautushakemuksen kattamaa 16 artiklan mukaista ajanjaksoa;

4)

’palautushakemuksella’ hakemusta, jolla haetaan palautusta arvonlisäverosta, joka on veloitettu tai kannettu palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomalta verovelvolliselta kyseisessä jäsenvaltiossa tavaroista tai palveluista, joita muut verovelvolliset kyseisessä jäsenvaltiossa ovat luovuttaneet tai suorittaneet hänelle, tai arvonlisäverosta, joka on kannettu häneltä tavaroiden tuonnista kyseiseen jäsenvaltioon;

5)

’hakijalla’ palautusjäsenvaltioon sijoittautumatonta verovelvollista, joka tekee palautushakemuksen.

a)

hänellä ei palautusajanjakson aikana ole ollut palautusjäsenvaltiossa taloudellisen toimintansa kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa, josta on suoritettu liiketoimia, taikka tällaisen kotipaikan tai kiinteän toimipaikan puuttuessa omaa kotipaikkaa tai vakinaista asuinpaikkaa;

b)

hän ei palautusajanjakson aikana ole suorittanut yhtään palautusjäsenvaltiossa suoritetuksi katsottavaa tavaroiden luovutusta tai palveluiden suoritusta, lukuun ottamatta seuraavia liiketoimia:

a)

arvonlisäveron määriin, jotka on palautusjäsenvaltion lainsäädännön mukaan laskutettu virheellisesti;

b)

laskutettuihin, sellaisten tavaroiden luovutuksia koskeviin arvonlisäveron määriin, joiden luovutus on vapautettu tai voidaan vapauttaa verosta direktiivin 2006/112/EY 138 artiklan tai 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

a)

direktiivin 2006/112/EY 169 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut liiketoimet;

b)

liiketoimet henkilölle, joka on veronmaksuvelvollinen direktiivin 2006/112/EY 194–197 ja 199 artiklan mukaisesti sellaisina kuin niitä sovelletaan palautusjäsenvaltiossa.

a)

hakijan nimi ja täydellinen osoite;

b)

sähköiset yhteystiedot;

c)

kuvaus hakijan liiketoiminnasta, jota varten tavarat tai palvelut on hankittu;

d)

hakemuksen kattama palautusajanjakso;

e)

hakijan selvitys siitä, että hän ei ole kyseisen palautusajanjakson aikana suorittanut yhtään palautusjäsenvaltiossa suoritetuksi katsottavaa tavaroiden luovutusta tai palveluiden suoritusta 3 artiklan b alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja liiketoimia lukuun ottamatta;

f)

hakijan arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero;

g)

pankkitilitiedot IBAN- ja BIC-koodit mukaan lukien.

a)

tavaroiden luovuttajan tai palveluiden suorittajan nimi ja täydellinen osoite;

b)

tavaroiden luovuttajan tai palveluiden suorittajan arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero, jonka palautusjäsenvaltio on myöntänyt direktiivin 2006/112/EY 239 ja 240 artiklan säännösten mukaisesti, ei kuitenkaan tuonnin ollessa kyseessä;

c)

palautusjäsenvaltion etuliite direktiivin 2006/112/EY 215 artiklan mukaisesti, ei kuitenkaan tuonnin ollessa kyseessä;

d)

laskun tai tuontiasiakirjan päivämäärä ja numero;

e)

veron peruste ja arvonlisäveron määrä ilmaistuna palautusjäsenvaltion valuutassa;

f)

5 artiklan ja 6 artiklan toisen kohdan mukaisesti lasketun vähennettävän arvonlisäveron määrä ilmaistuna palautusjäsenvaltion valuutassa;

g)

soveltuvissa tapauksissa 6 artiklan mukaisesti laskettu vähennettävä osuus prosenttiosuutena ilmaistuna;

h)

hankittujen tavaroiden ja palveluiden laatu, joka merkitään 9 artiklan mukaisin koodein.

1

=

polttoaine;

2

=

kulkuneuvon vuokraus;

3

=

kulkuneuvoihin liittyvät kustannukset (muut kuin 1 ja 2 kohdissa tarkoitetut tavarat ja palvelut);

4

=

tiemaksut ja tienkäyttömaksut;

5

=

matkakustannukset, kuten taksimaksut, julkisen liikenteen maksut;

6

=

majoitus;

7

=

ruoka, juomat ja ravintolapalvelut;

8

=

messujen ja näyttelyjen pääsymaksut;

9

=

ylellisyys-, huvi- ja edustuskustannukset;

10

=

muut.

a)

tavaroiden tai palveluiden ostoon, joka on laskutettu palautusajanjakson aikana, edellyttäen että verosaatava syntyi ennen laskutusta tai laskutushetkellä, tai jonka osalta verosaatava syntyi palautusajanjakson aikana, edellyttäen että ostosta laskutettiin ennen verosaatavan syntymistä;

b)

palautusajanjakson aikana suoritettuun tavaroiden tuontiin.

a)

hakija ei ole arvonlisäverovelvollinen; tai

b)

hakija suorittaa yksinomaan direktiivin 2006/112/EY 132, 135, 136 tai 371 artiklan, 374–377 artiklan, 378 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 379 artiklan 2 kohdan tai 380–390 artiklan taikka vuoden 2005 liittymisasiakirjaan sisältyvien samansisältöisten määräysten perusteella verosta ilman edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeutta vapautettuja tavaroiden luovutuksia ja palvelusuorituksia;

c)

hakija kuuluu direktiivin 2006/112/EY 284–287 artiklan mukaisen pienyritysten verovapauden piiriin;

d)

hakija kuuluu direktiivin 2006/112/EY 296–305 artiklan mukaisen maataloustuottajien yhteisen vakiokantajärjestelmän piiriin.

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/29

(1)

Belgian viranomaiset antoivat edellä mainitun tuen tiedoksi 3 päivänä heinäkuuta 1998 päivätyllä kirjeellä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(2)

Komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn 26 päivänä maaliskuuta 1999 päivätyllä kirjeellä SG-Greffe (1999) D/2211. Belgia esitti huomautuksensa 28 päivänä huhtikuuta 1999 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komissio on saanut huomautuksia asianomaisilta. Se toimitti huomautukset tiedoksi 30 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyllä kirjeellä Belgialle, jolla oli mahdollisuus esittää omat huomautuksensa. Belgian viranomaiset lähettivät komissiolle lisätietoja 1 päivänä kesäkuuta 1999, 27 päivänä kesäkuuta 2000 ja 23 päivänä heinäkuuta 2001 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Belgia ilmoitti 12 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä komissiolle peruuttavansa ilmoitetun toimenpiteen. Kyseisessä kirjeessä Belgia vahvisti, että tukea ei ollut maksettu.

(5)

Belgian peruuttamispyynnön saapumishetkellä komissio ei ollut vielä tehnyt virallista päätöstä ilmoituksesta. Näissä olosuhteissa komissio hyväksyy ilmoituksen peruuttamisen, siten kuin siitä säädetään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 8 artiklan 1 kohdassa.

(6)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 659/1999 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely olisi päätettävä perusteettomana,

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/31

(1)

Saksa ilmoitti EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyinen 88 artikla) 3 kohdan mukaisesti edellä mainitusta tuesta 30 päivänä syyskuuta 1994 päivätyllä ja 7 päivänä lokakuuta 1994 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä.

(2)

Komissio ilmoitti 7 päivänä huhtikuuta 1995 päivätyllä kirjeellä nro SG(95) D/4615 EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan (nykyinen 88 artikla) 2 kohdan mukaisesti tutkintamenettelyn aloittamisesta (2). Saksa esitti huomautuksensa 29 päivänä toukokuuta 1995 ja 24 päivänä kesäkuuta 1996 päivätyissä kirjeissä. Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta. Saksan viranomaiset toimittivat lisätietoja komissiolle 1 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Saksa ilmoitti 24 päivänä kesäkuuta 1996 päivätyllä kirjeellä peruuttavansa tukitoimenpidettä koskevan ilmoituksen. Saksa myös vahvisti komission pyynnöstä, että investointitukea ei ole maksettu.

(4)

Saadessaan Saksan peruuttamisilmoituksen komissio ei ollut vielä tehnyt virallista päätöstä tarkasteltavana olevasta ilmoituksesta. Näin ollen se hyväksyy ilmoituksen peruuttamisen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(5)

Sen vuoksi muodollinen tutkintamenettely olisi päätettävä perusteettomana asetuksen (EY) N:o 659/1999 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/32

(1)

Espanjan viranomaiset antoivat 1 päivänä joulukuuta 2004 päivätyllä kirjeellä komissiolle ilmoituksen edellä mainitusta tuesta perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(2)

Komissio aloitti 22 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä nro SG-Greffe (2005) D/207666 muodollisen tutkintamenettelyn Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti (1). Espanja esitti huomautuksensa 23 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Espanja ilmoitti 13 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä komissiolle peruuttavansa ilmoitetun toimenpiteen. Vastauksena komission uuteen kysymykseen Espanja vahvisti 5 päivänä toukokuuta päivätyllä kirjeellä, ettei tukea ollut maksettu.

(4)

Espanjan peruuttamispyynnön saapumishetkellä komissio ei ollut vielä tehnyt virallista päätöstä ilmoituksesta. Näissä olosuhteissa komissio hyväksyy ilmoituksen peruutuksen, joka on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 8 artiklan 1 kohdan mukainen.

(5)

Tämän vuoksi muodollinen tutkintamenettely olisi päätettävä asetuksen (EY) N:o 659/1999 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koska menettely on aiheeton,

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/33

(1)

Komissio sai maaliskuussa 2000 tietoonsa, että espanjalainen julkinen holdingyhtiö Sociedad Estatal de Participaciones Industriales, jäljempänä ’SEPI’, oli myöntänyt REPSOL/Gas Natural -yhtiölle, jäljempänä ’Repsol’, kolme toimitustakuuta, jotka liittyivät kolmen kaasusäiliöaluksen rakentamiseen ja toimitukseen. Säiliöalukset oli tilattu kahdelta valtio-omisteiselta telakalta, jotka kuuluivat tuolloin Astilleros Españoles -yhtiöön, jäljempänä ’AESA’, ja siirrettiin sittemmin IZAR-konsernin omistukseen. AESA ja Izar olivat kokonaisuudessaan SEPIn omistuksessa.

(2)

Komissio ilmoitti Espanjalle 9 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, joka koski kyseisiä ilmoittamatta jätettyjä toimenpiteitä.

(3)

Espanjan viranomaiset esittivät huomautuksia komission kirjeestä 5 päivänä elokuuta 2003 ja 22 päivänä lokakuuta 2003 päivätyillä kirjeillä. Komissio sai huomautuksia yhdeltä asianomaiselta (Repsolilta) lokakuussa 2003 ja helmikuussa 2004. Huomautukset toimitettiin edelleen Espanjalle kommentoitaviksi. Espanja otti niihin kantaa 12 tammikuuta 2004 ja 10 päivänä toukokuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Komissio totesi vuonna 2004 (toisin sanoen kaasusäiliöaluksiin liittyviä takuita käsittelevän muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen) tekemissään kahdessa päätöksessä (2) valtiontuista, jotka eivät liittyneet tähän menettelyyn, että 864 miljoonan euron valtiontuki, jonka Espanja oli myöntänyt Izarille, ei ollut perustamissopimuksen mukainen, ja määräsi sen perittäväksi takaisin.

(5)

Espanja vetosi 5 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään perustamissopimuksen 296 artiklaan (3) pelastaakseen telakan sotilasalustoiminnot konkurssilta, johon kyseinen takaisinmaksumääräys johtaisi. Myöhemmässä kirjeenvaihdossa Espanjan viranomaiset toimittivat komissiolle tietoja siitä, kuinka Bazánin seuraaja eli aluksia sotilaalliseen käyttöön rakentava uusi telakka, jäljempänä ’Navantia’, toimisi, sekä korostivat kilpailuongelmien poistamiseksi antamiaan sitoumuksia ja ehdottivat tapaa, jolla ne aikoivat pitää kiinni sitoumuksistaan.

(6)

Izarille osoitettujen, yhteensä 1,2 miljardin euron takaisinmaksumääräysten (4) seurauksena yritys oli ajautunut omien varojen alijäämätilanteeseen ja oli käytännössä konkurssissa. Tästä seurasi, että Espanja asetti 1 päivänä huhtikuuta 2005 Izarin toimintaa jatkaneet siviilialuksia valmistavat telakat (toisin sanoen hieman aiemmin perustetun Navantian ulkopuolelle jääneet Gijónin, Sestaon, Manisesin ja Sevillan telakat) selvitystilaan ja aloitti niiden yksityistämisprosessin.

(7)

Repsol teki vuonna 1999 kolmen varustamon kanssa kaasusäiliöaluksen rahtaussopimukset, joihin sisältyi yhtä ylimääräistä säiliöalusta koskeva optio kutakin varustamoa kohden ja jotka perustuivat pitkäaikaiseen aikarahtausjärjestelmään.

(8)

Sittemmin käynnistettiin varustamoiden ja laivanrakentajien, myös eteleäkorealaisten telakoiden, väliset neuvottelut kolmen kaasusäiliöaluksen rakentamisesta. Kolme sopimusta kaasusäiliöalusten rakentamisesta tehtiin 31 päivänä heinäkuuta 2000 kahden espanjalaisen valtio-omisteisen telakan kanssa. Niiden omistajuus oli siirtynyt hieman aiemmin AESA:lta Izarille (5). Lopullisten laivanrakennussopimusten allekirjoittaja oli sen vuoksi Izar.

(9)

AESA allekirjoitti samana päivänä kutakin laivanrakennussopimusta koskevan täydennyksen, jolla se sitoutui korvaamaan Repsolille kustannukset, joita tälle saattaisi aiheutua, jos telakat eivät toimittaisi aluksia sopimusehtojen mukaisesti.

(10)

SEPI myönsi samana päivänä (31 päivänä heinäkuuta 2000) Repsolille kutakin kolmea laivanrakennussopimusta koskevat toimitustakuut (6). Ne kattoivat samat vahingot, jotka AESA oli sitoutunut korvaamaan Repsolille. Tappioiden enimmäismääräksi alusta kohden vahvistettiin noin 180 miljoonaa euroa eli yhteensä enintään noin 540 miljoonaa euroa. Takuiden voimassaolo alkoi 31 päivänä heinäkuuta 2000 ja päättyi 12 kuukauden kuluttua kunkin aluksen toimituspäivästä (7).

(11)

Komissio totesi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 9 päivänä heinäkuuta 2003 tekemässään päätöksessä, jäljempänä ”menettelyn aloittamisesta tehty päätös”, että kyseiset kolme tukitoimenpidettä olivat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, ja epäili niiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissio katsoi telakat tuensaajiksi, muttei sulkenut pois mahdollisuutta, että myös Repsol oli hyötynyt tuesta. Komissio päätti sen vuoksi laajentaa 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn koskemaan myös Repsolia, jotta tämä voisi toimittaa lisätietoja, jotka tarvittiin yhteismarkkinoille soveltuvuutta koskevien epäilyjen hälventämiseksi.

(12)

Repsol korostaa huomautuksissaan, että sen asema takuiden sovittuna edunsaajana on erotettava mahdollisesta hyödystä, jonka sen otaksutaan saavan valtiontuesta. Repsolin mukaan:

(13)

Espanjan näkeymykset Repsolin asemasta olivat yhdenmukaisia edellä esitettyjen väitteiden kanssa. Espanjan viranomaiset totesivat sen vuoksi, että Repsolin ei voida katsoa saaneen valtiontukea.

(14)

Yhtenä perusteena menettelyn aloittamisesta tehdylle komission päätökselle oli, että komissio halusi selvittää SEPIn myöntämiin toimitustakuisiin mahdollisesti sisältyvien valtiontukien saajan.

(15)

Komissio toteaa, että vastuu ostajan kanssa tehdyn sopimuksen noudattamisesta kuuluu siviilioikeuden mukaisesti tavaran toimittajalle tai palvelun tarjoajalle. Tämä vastuu kattaa sekä tuotteen laadun että sovitun toimitusajan. Tästä seuraa, että jos sopimusta ei noudateta ja ostajalle aiheutuu siitä vahinkoa, ostaja voi vaatia vahingonkorvauksia. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa korvausten maksaja olisi ollut telakka tai sen emoyhtiö Izar.

(16)

Tämän perusteella näyttää siltä, että Repsol, joka vuokrasi Izarin (omistamien telakoiden) rakentamat alukset, oli velkojan asemassa suhteessa alusten omistajiin ja Izariin. Sen ei tämän vuoksi voida katsoa olevan aikarahtaus- ja laivanrakennussopimusten eikä myöskään niiden täydennysten nojalla vastuussa sopimusten noudattamisesta.

(17)

Komissio päättelee edellä esitetystä sekä Repsolin ja Espanjan huomautuksista, että Repsolia ei voida katsoa tuensaajaksi, sillä se ei saanut minkäänlaista etua, johon sillä ei olisi ollut oikeutta siviili- tai kauppaoikeuden yleisten säännösten nojalla.

(18)

Komissio katsoo Izarin omaisuuden vapaaehtoisen realisoinnin aiheelliseksi toimenpiteeksi, jonka avulla Espanja pystyi panemaan täytäntöön sille osoitetut kolme takaisinmaksupäätöstä. Komissio toteaa erityisesti, että Espanjan antamat sitoumukset ja toteuttamat toimet ovat olleet riittäviä kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

(19)

Komissio katsoo myös, että tarjouskilpailu, jonka Espanja järjesti neljän siviilialuksia valmistavan telakan myymiseksi, toteutettiin avoimessa ja läpinäkyvässä menettelyssä ilman ehtoja. Espanjan ministerineuvosto hyväksyi 3 päivänä marraskuuta 2006 Sestaon, Gijónin ja Sevillan telakoiden myynnin tarjouskilpailun voittajille. Yksityistämissopimukset allekirjoitettiin 30 päivänä marraskuuta 2006. Neljännestä telakasta (Manisesin telakka) todettiin, että paras vaihtoehto sen likvidaatioarvon maksimoimiseksi oli telakan sulkeminen ja loppujen omaisuuserien siirto SEPIlle.

(20)

Omaisuutensa realisoinnin ja myynnin jälkeen Izar luopui lopullisesti kaikesta taloudellisesta toiminnasta. Ainoa syy siihen, että Izar on vielä olemassa, on sen toiminnan lopettamiseen ja erityisesti henkilöstön työsopimusten irtisanomiseen liittyvien tehtävien hoito. Kun kyseiset tehtävät on saatu hoidettua, Izar asetetaan selvitystilaan. Tämänhetkinen toiminta ei ole luonteeltaan sellaista, että siihen olisi perusteltua soveltaa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä. Komissio katsoo tämän vuoksi, että vaikka Izarin oletettaisiinkin saaneen etua kyseisistä toimenpiteistä ja vaikka kilpailu olisikin vääristynyt niiden vuoksi, vääristyminen päättyi hetkellä, jona Izar lopetti taloudellisen toimintansa ja telakat suljettiin. Tässä tilanteessa komission päätöksellä, jossa otettaisiin kantaa siihen, onko toimenpiteissä kyse tuesta ja soveltuvatko ne mahdollisesti yhteismarkkinoille, ei olisi käytännössä merkitystä.

(21)

Perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla aloitettua muodollista tutkintaa ei tämän vuoksi ole enää tarkoituksenmukaista jatkaa.

(22)

Komissio toteaa edellä mainittujen seikkojen perusteella, että Repsolia ei voida katsoa kiistanalaisen tuen saajaksi ja että Izarin telakoita koskevaa menettelyä ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa,

20.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 44/36

(1)

Puola ilmoitti 17 päivänä maaliskuuta 2006 rakenneuudistustuesta, jonka se oli myöntänyt Huta Cynku Miasteczko Śląskie SA -nimiselle yritykselle, jäljempänä ’HCM’. Ilmoitus esitettiin sen jälkeen kun komissio oli päättänyt olla vastustamatta HCM:n pelastamiseen tarkoitettua tukea, joka oli tarkoitus myöntää 11,8 miljoonan Puolan zlotyn (3,12 miljoonan euron (2)) lainalle annettavan takauksen muodossa.

(2)

Komissio teki 19 päivänä heinäkuuta 2006 päätöksen aloittaa kyseisen tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, koska se epäili tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä30 päivänä elokuuta 2006 (3). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tukitoimenpiteistä. Se ei ole saanut tällaisia huomautuksia.

(3)

Puola esitti 18 päivänä syyskuuta 2006 osittaisen vastauksen menettelyn aloittamiseen. Toukokuun 23 päivänä 2007 päivätyllä kirjeellä Puolan viranomaiset ilmoittivat komissiolle valtiontukea koskevan ilmoituksensa peruuttamisesta.

(4)

HCM on vuonna 1966 perustettu valtionyhtiö. Se toimii muiden kuin rautametallien tuotannon ja metallurgisen jalostuksen markkinoilla (sinkin ja lyijyn tuotanto). Vuonna 2004 yrityksen osuus jalostetun sinkin markkinoista Puolassa oli 51 prosenttia ja koko Euroopassa 3 prosenttia. Yrityksessä on lähes 1 100 työntekijää, ja se sijaitsee alueella, jolla voidaan myöntää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua aluetukea.

(5)

Puolan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että teollisuuden kehittämisvirasto Agencja Rozwoju Przemysłu SA, jäljempänä ’ARP’, aikoo myöntää yritykselle viideksi vuodeksi 21,8 miljoonan zlotyn (5,76 miljoonan euron) suuruisen lainan. Lainan takaisinmaksun oli määrä alkaa vuoden kuluttua sen myöntämisestä. Laina oli tarkoitus myöntää komission viitekorkoa vastaavalla vaihtuvalla korolla. Lainasta 10 miljoonaa zlotya (2,64 miljoonaa euroa) oli määrä osoittaa investointeihin, joiden avulla toteutettaisiin yrityksen rakenneuudistus hankkimalla uutta teknologiaa. Lopuilla 11,8 miljoonalla zlotylla (3,11 miljoonalla eurolla) maksettaisiin takaisin yrityksen pelastamiseen myönnetty laina eli laina, johon ARP oli myöntänyt takauksen.

(6)

Puola ilmoitti komissiolle, että velkojien kanssa oli tarkoitus tehdä sopimus, joka palauttaisi yrityksen maksukyvyn. Tätä varten velkojat, joilla oli saatavia HCM:ltä yhteensä 65,3 miljoonaa zlotya (15,9 miljoonaa euroa), jaettiin ryhmiin vaateiden ja niihin liittyvien vakuuksien suuruuden perusteella. Velkojasopimuksessa määrätään ennen muuta yksityisten ja julkisten velkojien vaateiden maksamisen lykkäämisestä muutamalla vuodella. Tätä varten velkojat jaettiin eri ryhmiin vakuuksien määrän perusteella. Kunkin ryhmän vaateiden maksamista lykättiin tietyllä ajanjaksolla.

(7)

Puolan viranomaiset ilmoittivat, että edellä mainittu laina myönnettäisiin EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

(8)

Komissio päätti aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koska se ei ollut varma, täyttyivätkö kaikki tuolloin voimassa olleet rakenneuudistustuen hyväksymisedellytykset, jotka määritellään valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (4), jäljempänä ’suuntaviivat’, perusteella. Komission epäilykset kohdistuivat erityisesti seuraaviin seikkoihin:

(9)

Lisäksi komissio halusi selvittää, sisältyikö velkojasopimukseen valtiontukea.

(10)

Puolan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että HCM on tehnyt velkojasopimuksen menettelyn aloittamisen jälkeen.

(11)

Lisäksi Puolan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että yritys on jälleen kannattava (vuoden 2006 ensimmäisen vuosipuoliskon nettovoitto oli 10,3 miljoonaa zlotya (noin 2,72 miljoonaa euroa)), että sen maksuvalmius on parantunut ja että se voi saada rahoitusta markkinoilta. Koska takauksen kohteena ollut laina ei enää tuota yritykselle etua, Puola on peruuttanut johdanto-osan 6 kappaleessa mainitun toimenpiteen. Lisäksi yritys on maksanut takaisin lainan, jota varten sille oli myönnetty takaus yrityksen pelastamiseen tarkoitettuna valtiontukena. Näin ollen yrityksen pelastamiseen tarkoitettuna valtiontukena myönnetty takaus on menettänyt merkityksensä.

(12)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (5) 8 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat perua tuki-ilmoituksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen, jos ne tekevät sen hyvissä ajoin ennen kuin komissio tekee tukea koskevan päätöksen. Tällöin komission on tehtävä päätös menettelyn lopettamisesta tukitoimenpidettä arvioimatta.

(13)

Puola on perunut johdanto-osan 6 kappaleessa tarkoitetun valtiontuki-ilmoituksen. EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn lopettamista varten komission on kuitenkin arvioitava, sisältyykö johdanto-osan 6 kappaleessa mainittuun velkojasopimukseen valtiontukea.

(14)

Komissio toteaa, että velkojasopimus ei ole valtiontukea, koska se täyttää yksityistä lainanantajaa koskevan testin vaatimukset ja koska sopimus koskee velkojenmaksun lykkäämistä, mikä on velkojille edullisempaa kuin HCM:n asettaminen selvitystilaan. Oikeuskäytäntö osoittaa, että julkiset velkojat vertaavat toisiinsa niille rakenneuudistuksen yhteydessä ehdotettua osuutta saatavista ja sitä osuutta, jonka ne voisivat saada, jos yritys asetettaisiin selvitystilaan. Näin ollen ei voida puhua hyödystä eikä myöskään valtiontuesta silloin, kun rakenneuudistus tuottaisi velkojille suuremman hyödyn kuin yrityksen asettaminen selvitystilaan (6). Puolan viranomaisten toimittamasta selvityksestä käy ilmi, että vaikka maksujen lykkäämisestä olisikin aiheutunut menetyksiä nykynettoarvona laskien, se olisi silti ollut pidemmällä aikavälillä julkisten velkojien kannalta parempi ratkaisu kuin yrityksen asettaminen selvitystilaan. Velkojasopimuksen ansiosta velkojat saavat keskimäärin 75,7 prosenttia saatavistaan ja muut kuin ensisijaiset velkojat 72,9 prosenttia, mikä on enemmän kuin se, mitä ne olisivat voineet saada, jos yritys olisi asetettu selvitystilaan; selvityksen perusteella ne olisivat siinä tapauksessa saaneet 64,8 prosenttia saatavistaan. Komissio ei myöskään katso, että julkisia velkojia olisi kohdeltu huonommin kuin yksityisiä velkojia, koska samaan ryhmään kuuluvia velkojia kohdeltiin tasavertaisesti.

(15)

Rakenneuudistussuunnitelmasta ilmoittamisen ansiosta yritykselle voitiin myöntää pelastamistukea pidempään kuin kuuden kuukauden määräajan verran. Myöhemmin Puola kuitenkin perui ilmoituksen. Suuntaviivojen 26 kohdassa todetaan selkeästi, että rakenneuudistussuunnitelmasta ilmoittaminen on välttämätön edellytys (sine qua non) yrityksen pelastamiseen tarkoitetun tuen jatkamiselle. Jos alun perin ilmoitettu rakenneuudistussuunnitelma perutaan, pelastamistuen jatkaminen on keskeytettävä (7). Tutkittavana olevassa tapauksessa tämä edellytys täyttyi, koska yritys maksoi takaisin luoton, johon valtio oli myöntänyt takauksen.

(16)

Komissio tekee päätöksen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn lopettamisesta ilmoitetun tukitoimenpiteen osalta, koska Puola on perunut ilmoituksensa eikä ole myöntänyt lainkaan sääntöjenvastaista tukea,