ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 32

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

51. vuosikerta
6. helmikuu 2008


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission asetus (EY) N:o 104/2008, annettu 5 päivänä helmikuuta 2008, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

*

Komission asetus (EY) N:o 105/2008, annettu 5 päivänä helmikuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voin markkinoiden interventiotoimenpiteiden osalta

3

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Komissio

 

 

2008/96/EY

 

*

Komission päätös, tehty 20 päivänä joulukuuta 2007, Belgian pyytämän, Vallonian aluetta koskevan poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 6643)

21

 

 

2008/97/EY

 

*

Komission päätös, tehty 30 päivänä tammikuuta 2008, päätöksen 93/52/ETY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee tiettyjen Italian hallintoalueiden julistamista luomistaudista (B. melitensis) vapaiksi ja päätöksen 2003/467/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee tiettyjen Italian hallintoalueiden julistamista nautojen tuberkuloosista ja luomistaudista vapaiksi ja tiettyjen Puolan hallintoalueiden julistamista nautaeläinten tarttuvasta leukoosista vapaiksi (tiedoksiannettu numerolla K(2008) 324)  ( 1 )

25

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

6.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 104/2008,

annettu 5 päivänä helmikuuta 2008,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (1) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä helmikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 2008.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 5 päivänä helmikuuta 2008 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

IL

143,2

JO

84,0

MA

41,7

SN

192,7

TN

111,3

TR

92,2

ZZ

110,9

0707 00 05

EG

201,7

JO

202,1

MA

52,1

TR

112,7

ZZ

142,2

0709 90 70

MA

56,6

TR

125,0

ZA

79,4

ZZ

87,0

0709 90 80

EG

191,8

ZZ

191,8

0805 10 20

EG

45,6

IL

58,4

MA

64,2

TN

51,4

TR

70,3

ZZ

58,0

0805 20 10

IL

107,2

MA

102,6

TR

101,8

ZZ

103,9

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

CN

84,5

EG

62,2

IL

74,7

JM

97,0

MA

134,9

PK

46,3

TR

76,1

US

60,6

ZZ

79,5

0805 50 10

EG

63,7

IL

120,5

MA

81,7

TR

113,4

ZZ

94,8

0808 10 80

CA

87,1

CN

75,1

MK

39,9

US

113,1

ZZ

78,8

0808 20 50

CN

49,0

US

111,5

ZA

96,5

ZZ

85,7


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


6.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 105/2008,

annettu 5 päivänä helmikuuta 2008,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voin markkinoiden interventiotoimenpiteiden osalta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1) ja erityisesti sen 10 ja 40 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 2771/1999 (2) säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voin ja kerman markkinoiden interventiotoimenpiteiden osalta. Maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1255/1999 muuttamisesta 26 päivänä syyskuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1152/2007 (3) muutettiin voin ja kerman interventiota ja yksityistä varastointia koskevia säännöksiä. Uuden järjestelmän ja saadun kokemuksen perusteella olisi muutettava ja tarvittaessa yksinkertaistettava voin ja kerman markkinoiden interventiota. Selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 2771/1999 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 1 kohdassa säädetään perusteista, joilla voi on ostettava interventiossa kiinteään hintaan tai tarjouskilpailulla, ja olosuhteista, joissa ostot voidaan keskeyttää. Olisi säädettävä ostoja koskevista käytännön järjestelyistä. Voin laatuvaatimusten ja tarjontamuotoa koskevien edellytysten noudattamisen varmistamiseksi tarjouksen tekohetkellä ja varastoimisen jälkeen olisi vaadittava, että tarjouksen mukana on tätä koskeva myyjän kirjallinen sitoumus. Tarjouksen tekemisen yhteydessä on myös asetettava vakuus, jolla varmistetaan tarjouksen voimassa pysyminen ja vaadittua laatua vastaavan voin toimittaminen määräajassa.

(3)

Jotta voi voitaisiin hyväksyä interventioon, sen on täytettävä asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklassa säädetyt vaatimukset sekä erikseen määriteltävät laatua ja tarjontamuotoa koskevat edellytykset. Lisäksi olisi täsmennettävä analyysimenetelmät ja laadunvalvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja tilanteen niin vaatiessa säädettävä voissa esiintyvän radioaktiivisuuden, jonka enimmäistasot on tarvittaessa vahvistettava yhteisön lainsäädännössä, tarkastuksista. Olisi kuitenkin säädettävä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta sallia eräin edellytyksin omavalvontajärjestelmä.

(4)

Interventiojärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on tarpeen täsmentää tuotantolaitosten hyväksymistä koskevat edellytykset ja niiden noudattamisen valvonta. Järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi olisi säädettävä näiden edellytysten noudattamatta jättämisen varalta toteutettavista toimista. Koska voita voi ostaa muun kuin sen jäsenvaltion alaisuuteen kuuluva toimivaltainen elin, jonka alueella voi tuotettiin, ostavan toimivaltaisen elimen olisi pystyttävä tällaisessa tilanteessa varmistamaan, että laatua ja tarjontamuotoa koskevat edellytykset täyttyvät.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 1 kohdassa säädetään ostojen tekemisestä tarjouskilpailuna. Komissio voi päättää keskeyttää interventio-ostot, kun interventioon tarjotut määrät saavuttavat tietyt rajat. Jotta komissio voisi tehdä tällaisen päätöksen, olisi säädettävä siitä, miten komissio seuraa julkiseen interventioon tarjotun voin määriä.

(6)

Kun kyseiset määrät saavuttavat tietyt rajat, komissio voi päättää myös ostojen jatkamisesta pysyvää tarjouskilpailumenettelyä noudattaen. Olisi määritettävä asiaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Kaikkien asianomaisten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi yhteisössä tarjouskilpailu olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tarjouksen osatekijät, erityisesti vähimmäismäärä, tarjousten esittämisen määräajat ja enimmäisostohinta olisi määriteltävä.

(7)

Voin laatu ja sen ostoedellytykset olisi voitava varmistaa tarkastuksilla kaikissa varastoinnin vaiheissa. Näiden vaatimusten noudattamatta jättäminen ei saisi vaikuttaa yhteisön talousarvioon. Siksi olisi säädettävä vaatimustenvastaisen voin palauttamisesta toimijalle ja velvoitettava tämä vastaamaan aiheutuvista varastointikustannuksista.

(8)

Olisi täsmennettävä jäsenvaltioiden velvoitteet varastoitujen määrien asianmukaisen hallinnon varmistamiseksi määrittämällä varastointipaikan etäisyys ja tätä suuremmasta etäisyydestä johtuvat kulut ja säätämällä erityisesti varastoihin pääsystä, erien tunnistamisesta sekä vakuuttamisesta varastoitua voita koskevien riskien varalta. Yhdenmukaisen valvontatiheyden ja -tason varmistamiseksi on tarpeen täsmentää kansallisten viranomaisten varastoihin kohdistamien tarkastusten laatu ja lukumäärä.

(9)

Interventiovarastojen moitteeton hallinto edellyttää, että voi myydään uudestaan heti kun myyntimahdollisuuksia esiintyy. Määrien hallinnon parantamiseksi ja markkinoiden tasapainon häiriintymisen välttämiseksi ostohinta olisi vahvistettava tarjouskilpailumenettelyllä. Olisi määriteltävä edellytykset, jotka koskevat myyntiä ja suoritusvakuuden asettamista ja erityisesti maksumääräaikoja. Tarjouksen tekijöillä olisi oltava mahdollisuus tehdä tarjouksessaan ero imelästä kermasta valmistetun voin ja happamasta kermasta valmistetun voin välillä, ja vahvistettu myyntihinta voi vaihdella myyntiin tarjottavan voin sijainnin mukaan.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdassa säädetään tukien myöntämisestä voin yksityiselle varastoinnille. Järjestelmän tehokkaan valvonnan varmistamiseksi olisi säädettävä varastointiedellytykset täsmentävästä sopimuksesta ja toimitusehdoista. Samasta syystä olisi myös säädettävä asiakirjoja, kirjanpitoa sekä valvonnan suoritustiheyttä ja menettelyjä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten osalta. Yksityistä varastointia koskevien sopimusten mukaisesti varastoidun voin varastossaoloa koskevien tarkastusten helpottamiseksi olisi säädettävä kokonaisina erinä tapahtuvasta varastostapoistamisesta, jollei jäsenvaltio hyväksy pienemmän määrän poistamista.

(11)

Sen varmistamiseksi, että yksityisen varastoinnin järjestelmää hallinnoidaan moitteettomasti, on aiheellista vahvistaa tuen määrä vuosittain. Varastoonviennin päivämääriä ja päivämääriä, joina varastoijat voivat poistaa tuotteita varastosta, varastoinnin kestoa ja tukimääriä voidaan muuttaa markkinatilanteen huomioon ottamiseksi.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

SOVELTAMISALA

1 artikla

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklassa säädetyt maito- ja maitotuotealan seuraavien interventiotoimenpiteiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

a)

julkinen varastointi:

i)

voin interventio-ostot:

kiinteään hintaan,

tarjouskilpailulla;

ii)

voin myynti;

b)

voin yksityisen varastoinnin tuki.

2.   Tätä asetusta sovellettaessa Belgian ja Luxemburgin talousliittoa pidetään yhtenä jäsenvaltiona.

3.   Tätä asetusta sovellettaessa ’toimivaltaisella elimellä’ tarkoitetaan maksajavirastoa tai tarvittaessa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (4) 6 artiklassa tarkoitettua maksajaviraston nimeämää elintä.

II   LUKU

JULKINEN VARASTOINTI

1   JAKSO

Voin oston edellytykset

2 artikla

Toimivaltainen elin saa ostaa ainoastaan voita, joka täyttää asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja tämän asetuksen 3 artiklan vaatimukset ja jota tarjotaan interventioon minkä tahansa vuoden 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana.

3 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on tarkastettava voin laatu liitteessä I kuvatuilla menetelmillä ja liitteessä II vahvistettujen sääntöjen mukaisesti otettujen näytteiden perusteella. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tiettyjen laatuvaatimusten ja tiettyjen hyväksyttyjen yritysten osalta laatia komission kirjallisella suostumuksella niiden valvonnassa toimivan omavalvontajärjestelmän.

2.   Voin radioaktiivisuustasot eivät saa ylittää yhteisön lainsäädännössä tarvittaessa säädettyjä enimmäistasoja.

Voin radioaktiivisen saastumisen taso tarkastetaan ainoastaan tilanteen sitä vaatiessa ja pelkästään tarpeellisen ajan. Tarvittaessa tarkastusten kesto ja laajuus määritellään asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.   Voin on oltava valmistettu 23 päivän kuluessa ennen sitä päivää, jona toimivaltainen elin vastaanottaa myyntitarjouksen.

4.   Voin vähimmäismäärä on 10 tonnia. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että voita on tarjottava vain täysinä tonneina.

5.   Voi on pakattava ja toimitettava nettopainoltaan vähintään 25 kilogramman lohkoissa.

6.   Voi on pakattava uusiin, kestävää materiaalia oleviin pakkauksiin siten, että voin suojaaminen varmistetaan kuljetuksen, varastoinnin ja varastostapoistamisen ajan. Pakkauksissa on oltava ainakin seuraavat merkinnät tarvittaessa koodina:

a)

hyväksymisnumero, joka yksilöi tehdaslaitoksen ja tuotantojäsenvaltion;

b)

tuotantopäivä;

c)

varastoonvientipäivä;

d)

valmistuserän numero ja kollin numero; kollin numero voidaan korvata kuormalavaan merkityllä kuormalavan numerolla;

e)

maininta ”imelästä kermasta valmistettua voita”, jos voin vesifaasin pH vastaa tätä mainintaa.

Jäsenvaltiot voivat luopua velvoitteesta merkitä varastoonvientipäivä pakkaukseen edellyttäen, että varastosta vastaava sitoutuu pitämään rekisteriä, johon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot kirjataan varastoonvientipäivänä.

4 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yritys hyväksytään ainoastaan, jos:

a)

se on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (5) 4 artiklan mukaisesti ja sen käytettävissä on asianmukainen tekninen laitteisto;

b)

se sitoutuu pitämään kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen elimen määräämiä rekistereitä, joissa säilytetään tiedot toimittajasta ja raaka-aineiden alkuperästä, tuotetun voin määristä ja pakkaamisesta sekä kunkin julkiseen interventioon tarkoitetun valmistuserän tunniste ja poistamispäivä;

c)

se suostuu siihen, että voin tuotantoa valvotaan virallisesti;

d)

se sitoutuu ilmoittamaan vähintään kaksi työpäivää etukäteen toimivaltaiselle elimelle aikomuksestaan tuottaa voita julkista interventiota varten. Jäsenvaltio voi kuitenkin asettaa lyhyemmän määräajan.

2.   Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi toimivaltaisen elimen on tehtävä tarkastuksia paikalla ilman ennakkoilmoitusta kyseisten yritysten interventiovoin tuotanto-ohjelman perusteella.

Toimivaltaisen elimen on tehtävä vähintään:

a)

yksi tarkastus 28:aa tuotantopäivää kohden, kun on kyse interventioon tarkoitetusta tuotannosta, ja vähintään yksi tarkastus vuodessa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rekisterien tarkastamiseksi;

b)

yksi tarkastus vuodessa 1 kohdassa tarkoitettujen muiden hyväksymisedellytysten täyttymisen tarkistamiseksi.

3.   Hyväksyntä on peruutettava, jos 1 kohdan a alakohdassa säädetyt ennakkoedellytykset eivät enää täyty. Asianomaisen yrityksen pyynnöstä hyväksyntä voidaan palauttaa aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua ja perusteellisen tarkastuksen jälkeen.

Jos todetaan, että yritys on muusta syystä kuin ylivoimaisen esteen vuoksi laiminlyönyt 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettujen sitoumustensa noudattamisen, hyväksyntä peruutetaan väliaikaisesti 1–12 kuukaudeksi sen mukaan, miten vakavasta sääntöjenvastaisuudesta on kyse.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta peruuttamista, kun todetaan, ettei sääntöjenvastaisuus ole tahallinen eikä johdu vakavasta laiminlyönnistä ja että sen merkitys 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tehokkuuden kannalta on vähäinen.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdan perusteella tehdyistä tarkastuksista on laadittava kertomus, jossa on mainittava:

a)

tarkastuspäivä;

b)

tarkastuksen kesto;

c)

toteutetut toimet.

Vastuussa olevan tarkastajan on allekirjoitettava kertomus.

5 artikla

1.   Jos voi tarjotaan interventioon muussa kuin voin tuotantojäsenvaltiossa, ostoa varten on esitettävä tuotantojäsenvaltion toimivaltaisen elimen antama todistus.

Todistus on esitettävä ostajajäsenvaltion toimivaltaiselle elimelle 45 päivän kuluessa tarjouksen vastaanottamisesta, ja siinä on oltava tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja vahvistus siitä, että kyseessä on yhteisössä hyväksytyssä laitoksessa suoraan ja yksinomaan asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta pastöroidusta kermasta tuotettu voi.

2.   Jos tuotantojäsenvaltio on tehnyt tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset, todistuksessa on oltava myös näiden tarkastusten tulokset ja vahvistus siitä, että kyseinen tuote on asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimusten mukaista voita. Tällöin tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu pakkaus on suljettava tuotantojäsenvaltion toimivaltaisen elimen numeroimalla etiketillä. Todistuksessa on mainittava etiketin numero.

2   JAKSO

Menettely voin ostamiseksi kiinteään hintaan

6 artikla

Voi on ostettava tämän jakson säännösten mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla hinnalla, joka on 90 prosenttia interventiohinnasta.

7 artikla

1.   Myyjien on jätettävä tarjoukset vastaanottoilmoitusta vastaan kirjallisina tai jotakin kirjallista televiestintävälinettä käyttäen.

2.   Tarjouksessa on mainittava:

a)

myyjän nimi ja osoite;

b)

tarjottu määrä;

c)

4 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyn yrityksen nimi ja hyväksyntänumero;

d)

voin valmistuspäivät;

e)

voin varastointipaikka.

3.   Tarjous on voimassa ainoastaan, jos:

a)

se koskee 3 artiklan 4 kohdan vaatimusten mukaista voimäärää;

b)

sen mukana on myyjän kirjallinen sitoumus 11 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamisesta;

c)

esitetään todiste, jonka mukaan myyjä on asettanut siinä jäsenvaltiossa, jossa tarjous on esitetty, viimeistään tarjouksen vastaanottopäivänä vakuuden, joka on 5 euroa 100:aa kilogrammaa kohti.

4.   Toimivaltaiselle elimelle alun perin toimitettu 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sitoumus on voimassa seuraavienkin tarjousten osalta, kunnes myyjä tai toimivaltainen elin nimenomaisesti toisin ilmoittaa, jos:

a)

ensimmäisessä tarjouksessa mainitaan, että myyjä aikoo soveltaa tämän kohdan säännöksiä;

b)

seuraavissa tarjouksissa viitataan tämän kohdan säännöksiin ja ensimmäisen tarjouksen päivämäärään.

5.   Toimivaltaisen elimen on kirjattava päivä, jona se vastaanottaa tarjouksen, asianomaiset määrät ja niiden valmistuspäivät sekä tarjotun voin varastointipaikka.

6.   Tarjouksia ei voi peruuttaa sen jälkeen, kun toimivaltainen elin on ne vastaanottanut.

8 artikla

Komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (6) 20 artiklassa tarkoitetut ensisijaiset vaatimukset ovat tarjousten voimassapitäminen, voin toimittaminen toimivaltaisen elimen osoittamaan kylmävarastoon tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa ja tämän asetuksen 2 artiklan vaatimusten noudattaminen.

9 artikla

1.   Kun tarjouksen tiedot on tarkistettu, toimivaltaisen elimen on annettava viiden työpäivän kuluessa myyntitarjouksen vastaanottopäivästä päivätty ja numeroitu toimitusvahvistus, jossa on seuraavat tiedot:

a)

toimitettava määrä;

b)

voin viimeinen toimituspäivä;

c)

kylmävarasto, johon voi on toimitettava.

2.   Myyjän on toimitettava voi kylmävaraston lastauslaiturille 21 päivän kuluessa myyntitarjouksen vastaanottamispäivästä. Toimitus voidaan toteuttaa erissä.

Myyjä vastaa lastin mahdollisista purkukustannuksista kylmävaraston lastauslaiturille.

3.   Edellä 7 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan, kun myyjä on toimittanut toimitusvahvistuksessa mainitun määrän siinä vahvistetussa määräajassa ja on todettu, että 2 artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan.

Jos voi ei vastaa 2 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, se hylätään ja vakuus pidätetään suhteessa hylättyyn määrään.

4.   Jos myyjä ei ole toimittanut voita säädetyssä määräajassa, 7 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vakuus pidätetään suhteessa toimittamatta jääneisiin määriin ja ostosopimus purkautuu vielä toimittamattomien määrien osalta, jollei kyseessä ole ylivoimainen este.

5.   Tämän artiklan soveltamiseksi voi katsotaan toimitetuksi toimivaltaiselle elimelle päivänä, jona tarjouksessa tarkoitettu voi on kokonaisuudessaan tuotu toimivaltaisen elimen osoittamaan kylmävarastoon, mutta aikaisintaan toimitusvahvistuksen antamispäivää seuraavana päivänä.

6.   Myynnistä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia ei voi siirtää.

10 artikla

1.   Maksajaviraston on maksettava myyjälle voin haltuunottoa seuraavan 45–65 päivän kuluessa kustakin haltuunotetusta määrästä tarjouksessa mainittu hinta edellyttäen, että 2 ja 3 artiklan vaatimusten noudattaminen on varmistettu.

2.   Tämän artiklan soveltamiseksi haltuunottopäivä on päivä, jona voi varastoidaan toimivaltaisen elimen osoittamaan kylmävarastoon, mutta kuitenkin aikaisintaan 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimitusvahvistuksen antamista seuraava päivä.

11 artikla

1.   Voita koskee varastoinnin koeaika. Koeajan pituudeksi vahvistetaan 30 päivää haltuunottopäivästä.

2.   Tarjouksellaan myyjä sitoutuu, jos toimivaltaisen elimen osoittamaan varastoon saapumisen yhteydessä tehtävä tarkastus osoittaa, ettei voi ole 2 ja 3 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaista, tai jos voin aistinvarainen vähimmäislaatu varastoinnin koeajan lopussa osoittautuu liitteessä I vahvistettua vähimmäislaatua huonommaksi:

a)

ottamaan kyseisen voin takaisin; ja

b)

maksamaan kyseisen voin varastointikustannukset haltuunottopäivästä sen varastostapoistamispäivään.

Varastointikustannukset määritetään varastoonviennille, varastostapoistamiselle ja varastoinnille neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1883/78 (7) 6 artiklan mukaisesti vahvistettujen kiinteiden määrien perusteella.

12 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on ilmoitettava komissiolle viimeistään jokaisen viikon tiistaina kello 12.00 (Brysselin aikaa) voimäärät, joista on edeltävän viikon aikana tehty myyntitarjous 7 artiklan mukaisesti.

2.   Kun tarjousten todetaan tietyn vuoden osalta saavuttaneen 18 000 tonnia, komissio ilmoittaa jäsenvaltioille, mistä päivästä alkaen niiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot edellisenä päivänä tarjotuista voimääristä päivittäin ennen kello 12.00 (Brysselin aikaa).

Kun tarjousten todetaan tietyn vuoden osalta ylittäneen asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun 30 000 tonnin määrän, ostot voidaan keskeyttää mainitun asetuksen 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jos ostot keskeytetään tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti, ostojen keskeyttämispäätöksen voimaantulopäivää seuraavasta päivästä alkaen ei saa hyväksyä uusia tarjouksia.

3   JAKSO

Menettely voin ostamiseksi tarjouskilpailulla

13 artikla

1.   Jos komissio päättää asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ostojen toteuttamisesta pysyvällä tarjouskilpailulla mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti, sovelletaan tämän asetuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1, 2 ja 4–6 kohdan sekä 4, 5, 9, 10 ja 11 artiklan säännöksiä, jollei tässä jaksossa toisin säädetä.

2.   Tarjouskilpailuilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Kunkin yksittäisen tarjouskilpailun tarjousten jättöaika päättyy kuukauden kolmantena tiistaina kello 11.00 (Brysselin aikaa). Elokuussa tarjousten jättöaika päättyy kuitenkin neljäntenä tiistaina kello 11.00 (Brysselin aikaa). Jos tiistai on yleinen vapaapäivä, määräaika päättyy sitä edeltävänä työpäivänä kello 11.00 (Brysselin aikaa).

14 artikla

1.   Asianomaiset osallistuvat tarjouskilpailuun jättämällä jäsenvaltion toimivaltaiselle elimelle tarjouksen vastaanottoilmoitusta vastaan kirjallisena tai jotakin kirjallista televiestintävälinettä käyttäen.

2.   Tarjouksessa on mainittava:

a)

tarjouksen tekijän nimi ja osoite;

b)

tarjottu määrä;

c)

ehdotettu hinta 100 kilogrammalta voita, lukuun ottamatta kansallisia veroja ja maksuja, toimitettuna kylmävaraston lastauslavalle ja ilmaistuna euroina enintään kahden desimaalin tarkkuudella;

d)

4 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyn yrityksen nimi ja hyväksyntänumero;

e)

voin valmistuspäivät;

f)

voin varastointipaikka.

3.   Tarjous on voimassa ainoastaan, jos

a)

se koskee 3 artiklan 4 kohdan vaatimusten mukaista voimäärää;

b)

voi on tuotettu tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä edeltävien 31 päivän aikana;

c)

sen mukana on tarjouksen tekijän kirjallinen sitoumus 11 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamisesta;

d)

esitetään todiste, jonka mukaan tarjouksen tekijä on antanut siinä jäsenvaltiossa, jossa tarjous on esitetty, ennen tarjousten jättämiselle asetetun 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä kyseisen tarjouskilpailun osalta tarjouskilpailuvakuuden, joka on 5 euroa 100:aa kilogrammaa kohti.

4.   Toimivaltaiselle elimelle alun perin toimitettu 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu sitoumus on voimassa seuraavienkin tarjousten osalta, kunnes tarjouksen tekijä tai toimivaltainen elin nimenomaisesti toisin ilmoittaa, jos:

a)

ensimmäisessä tarjouksessa ilmoitetaan, että tarjouksen tekijä aikoo soveltaa tämän kohdan säännöksiä;

b)

seuraavissa tarjouksissa viitataan tämän kohdan säännöksiin ja ensimmäisen tarjouksen päivämäärään.

5.   Toimivaltaisen elimen on kirjattava päivä, jona se vastaanottaa tarjouksen, asianomaiset määrät ja niiden valmistuspäivät sekä tarjotun voin varastointipaikka.

6.   Tarjousta ei voi peruuttaa 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun, kyseiseen tarjouskilpailuun liittyvien tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen.

15 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklassa tarkoitetut ensisijaiset vaatimukset ovat tarjousten voimassapitäminen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen, voin toimittaminen toimivaltaisen elimen osoittamaan kylmävarastoon tämän asetuksen 18 artiklan 3 kohdassa säädetyssä määräajassa ja tämän asetuksen 2 artiklan vaatimusten noudattaminen.

16 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on ilmoitettava komissiolle tarjouksen tekijöiden tarjoamat määrät ja hinnat 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymispäivänä.

Jos yhtään tarjousta ei ole jätetty, toimivaltaisen elimen on ilmoitettava siitä komissiolle saman määräajan kuluessa.

2.   Komissio vahvistaa kussakin tarjouskilpailussa tehdyt tarjoukset huomioon ottaen enimmäisostohinnan sovellettavien interventiohintojen perusteella asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Tarjouskilpailua voidaan päättää olla jatkamatta.

17 artikla

Tarjous hylätään, jos ehdotettu hinta on korkeampi kuin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kyseiseen tarjouskilpailuun sovellettava enimmäishinta.

18 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on viipymättä ilmoitettava tarjouksen tekijöille tulokset heidän osallistumisestaan tarjouskilpailuun.

Edellä 14 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty vakuus vapautetaan viipymättä niiden tarjousten osalta, joita ei oteta käsiteltäviksi.

Tarjouskilpailusta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia ei voi siirtää.

2.   Toimivaltaisen elimen on viipymättä toimitettava tarjouskilpailun voittajalle päivätty ja numeroitu toimitusvahvistus, jossa ilmoitetaan:

a)

toimitettava määrä;

b)

voin viimeinen toimituspäivä;

c)

kylmävarasto, johon voi on toimitettava.

3.   Tarjouksen tekijän on toimitettava voi kylmävaraston lastauslaiturille 21 päivän kuluessa tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymisestä. Toimitus voidaan toteuttaa erissä.

Tarjouskilpailun voittaja vastaa lastin mahdollisista purkukustannuksista kylmävaraston lastauslaiturille.

4.   Edellä 14 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty vakuus vapautetaan, kun tarjouskilpailun voittaja on toimittanut toimitusvahvistuksessa mainitun määrän siinä vahvistetussa määräajassa ja on todettu, että 2 artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan.

Jos voi ei vastaa 2 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, se hylätään ja vakuus pidätetään suhteessa hylättyyn määrään.

5.   Jos tarjouskilpailun voittaja ei ole toimittanut voita säädetyssä määräajassa, 14 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu vakuus pidätetään suhteessa toimittamatta jääneisiin määriin ja ostosopimus purkautuu vielä toimittamattomien määrien osalta, jollei kyseessä ole ylivoimainen este.

6.   Tämän artiklan soveltamiseksi voi katsotaan toimitetuksi toimivaltaiselle elimelle päivänä, jona toimitusvahvistuksessa tarkoitettu voi on kokonaisuudessaan tuotu toimivaltaisen elimen osoittamaan kylmävarastoon, mutta aikaisintaan toimitusvahvistuksen antamispäivää seuraavana päivänä.

4   JAKSO

Varastoonvieminen ja varastostapoistaminen

19 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava kylmävarastoja koskevat tekniset vaatimukset säätämällä erityisesti enintään –15 °C:een varastointilämpötilasta ja toteutettava kaikki muut tarvittavat toimenpiteet voin säilymisen takaamiseksi. Tähän liittyvät riskit katetaan vakuutuksella, joka voi olla muodoltaan sopimukseen perustuva varastoijan velvoite tai toimivaltaisen elimen yleinen vakuutus; jäsenvaltio voi myös toimia omana vakuutuksenantajanaan.

2.   Toimivaltaisen elimen on vaadittava, että voi toimitetaan kuormalavoille lastauslaitureille, viedään varastoon ja varastoidaan siten, että voierät on helppo tunnistaa ja niitä on helppo käsitellä.

3.   Tarkastuksista vastaavan toimivaltaisen elimen on myös tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 884/2006 (8) liitteen I mukainen ennalta ilmoittamaton tarkastus sen varmistamiseksi, että voi on varastossa.

20 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on valittava käytettävissä olevista kylmävarastoista se, joka sijaitsee lähinnä voin varastointipaikkaa.

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuksi enimmäisetäisyydeksi vahvistetaan 350 kilometriä.

Toimivaltainen elin voi kuitenkin valita toisen varaston, joka sijaitsee enintään toisessa alakohdassa tarkoitetulla etäisyydellä edellyttäen, ettei kyseisen varaston valinta aiheuta varastoinnin lisäkustannuksia.

Toimivaltainen elin voi valita edellä mainittua etäisyyttä kauempana sijaitsevan varaston, jos sen valinta vähentää kustannuksia, kun otetaan huomioon varastoinnista ja kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset. Tällöin toimivaltaisen elimen on ilmoitettava valintansa komissiolle viipymättä.

2.   Jos ostava toimivaltainen elin on jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka alueelle tarjottu voi on varastoitu, 1 kohdassa tarkoitettua enimmäisetäisyyttä laskettaessa ei oteta huomioon myyjän varaston ja ostavan toimivaltaisen elimen jäsenvaltion rajan välistä etäisyyttä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun enimmäisetäisyyden ylittävältä osalta maksajaviraston kannettaviksi lisäkuljetuskustannuksiksi vahvistetaan 0,065 euroa tonnia ja kilometriä kohden. Maksajavirasto vastaa lisäkustannuksista ainoastaan, jos voin lämpötila sen saapuessa kylmävarastoon on enintään 6 °C.

21 artikla

Kun voi toimitetaan kylmävaraston ulkopuolelta, toimivaltaisen elimen on voita varastosta poistettaessa luovutettava voi noudettavaksi varaston lastauslaiturilta kuormalavoilla ja tarvittaessa lastattuna kuljetusvälineeseen, jos tämä on kuorma-auto tai rautatievaunu. Maksajaviraston on vastattava tästä aiheutuvista kustannuksista, ja voin ostajan on vastattava mahdollisen ahtauksen tai kuormalavoilta nostamisen kustannuksista.

5   JAKSO

Menettely voin myymiseksi tarjouskilpailulla

22 artikla

1.   Voi on myytävä pysyvällä tarjouskilpailulla.

2.   Myynti koskee ennen 1 päivää kesäkuuta 2007 varastoon otettua voita.

3.   Ilmoitus pysyvästä tarjouskilpailusta on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään kahdeksan päivää ennen tarjousten esittämiselle asetetun ensimmäisen määräajan päättymistä.

4.   Toimivaltaisen elimen on laadittava pysyvää tarjouskilpailua koskeva ilmoitus, josta ilmenee erityisesti tarjousten esittämiselle asetettu määräaika ja osoite, johon tarjoukset on lähetettävä.

Toimivaltaisen elimen on lisäksi ilmoitettava hallussaan olevien voimäärien osalta:

a)

niiden kylmävarastojen sijainti, joihin myyntiin tarkoitettu voi on varastoitu;

b)

kussakin kylmävarastossa myytävänä oleva määrä ja tarvittaessa 3 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitetun voin määrä.

5.   Toimivaltaisen elimen on laadittava 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista ajan tasalla pidettävä luettelo ja annettava se asianomaisten pyynnöstä näiden saataville. Toimivaltaisen elimen on säännöllisesti julkaistava ajan tasalla oleva luettelo pysyvää tarjouskilpailua koskevassa ilmoituksessa täsmennetyssä muodossa.

6.   Toimivaltaisen elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta asianomaiset voivat:

a)

ennen tarjouksen tekemistä omalla kustannuksellaan tutkia myyntiin asetetusta voista otettuja näytteitä;

b)

todentaa liitteessä I tarkoitettujen rasvaa, vettä ja rasvatonta kuiva-ainetta koskevien määritysten tulokset.

23 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on pysyvän tarjouskilpailun voimassaoloaikana järjestettävä erityisiä tarjouskilpailuja.

2.   Kunkin yksittäisen tarjouskilpailun tarjousten jättöaika päättyy kuukauden kolmantena tiistaina kello 11.00 (Brysselin aikaa). Elokuussa tarjousten jättöaika päättyy kuitenkin neljäntenä tiistaina kello 11.00 (Brysselin aikaa) ja joulukuussa toisena tiistaina kello 11.00 (Brysselin aikaa). Jos tiistai on yleinen vapaapäivä, määräaika päättyy sitä edeltävänä työpäivänä kello 11.00 (Brysselin aikaa).

24 artikla

1.   Erillisissä tarjouskilpailuissa tarjousten tekijöiden on jätettävä tarjoukset vastaanottoilmoitusta vastaan kirjallisina tai jotakin kirjallista televiestintävälinettä käyttäen.

Tarjous on jätettävä sille toimivaltaiselle elimelle, jonka hallussa voi on.

2.   Tarjouksessa on mainittava:

a)

tarjouksen tekijän nimi ja osoite;

b)

haluttu määrä;

c)

tarjottu hinta euroina 100:aa kilogrammaa kohden, lukuun ottamatta kansallisia veroja ja maksuja, kylmävaraston lastauslaiturille toimitettuna;

d)

tarvittaessa kylmävarasto, jossa voita säilytetään, ja mahdollisesti korvaava kylmävarasto;

e)

tarvittaessa 3 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitettu voityyppi, josta tarjous tehdään.

3.   Tarjous on voimassa ainoastaan, jos:

a)

se koskee vähintään viittä tonnia tai jos kylmävarastossa käytettävissä oleva määrä on alle viisi tonnia, tosiasiallisesti käytettävissä olevaa määrää;

b)

esitetään todiste, jonka mukaan tarjouksen tekijä on antanut siinä jäsenvaltiossa, jossa tarjous on esitetty, ennen 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarjousten jättämisen määräajan päättymistä kyseisen erillisen tarjouskilpailun osalta tarjouskilpailuvakuuden, joka on 70 euroa tonnia kohti.

4.   Tarjousta ei voi peruuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen.

25 artikla

Tämän asetuksen 24 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn tarjouskilpailuvakuuden soveltamiseksi asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklassa tarkoitetut pääasialliset vaatimukset ovat tarjousten voimassapitäminen tämän asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen ja maksun suorittaminen tämän asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

26 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on ilmoitettava komissiolle tarjouksen tekijöiden tarjoamat määrät ja hinnat sekä myytäväksi tarjotun voin määrä 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymispäivänä.

Jos asianomaisessa jäsenvaltiossa on voita myytävänä, eikä yhtään tarjousta ole jätetty, toimivaltaisen elimen on ilmoitettava siitä komissiolle saman määräajan kuluessa.

2.   Voille on vahvistettava vähimmäismyyntihinta asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen kussakin erillisessä tarjouskilpailussa tehtyjen tarjousten perusteella. Hinta voi vaihdella myytäväksi tarjotun voimäärän sijainnin mukaan.

Voidaan tehdä päätös tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

27 artikla

Tarjous hylätään, jos tarjottu hinta on alempi kuin vahvistettu vähimmäishinta.

28 artikla

1.   Toimivaltainen elin jakaa voin sen varastoonsaapumispäivän mukaan siten, että aloitetaan kokonaismäärän vanhimmasta tuotteesta tai tarvittaessa tarjouksen tekijän nimeämässä kylmävarastossa käytettävissä olevan imelästä tai happamasta kermasta valmistetun voin vanhimmasta määrästä.

2.   Tarjouskilpailun voittaa korkeimman tarjouksen tekijä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan säännösten soveltamista. Jos käytettävissä olevaa määrää ei käytetä kokonaan, jäljellä olevat määrät myönnetään muille hyväksytyn tarjouksen tehneille tarjottujen hintojen mukaan siten, että aloitetaan korkeimmasta tarjouksesta.

3.   Jos jonkin tarjouksen hyväksyminen johtaisi asianomaisessa varastossa käytettävissä olevan voimäärän ylittymiseen, tarjouksen tekijälle myönnetään ainoastaan käytettävissä oleva määrä.

Toimivaltainen elin voi kuitenkin nimetä tarjouksen tekijän suostumuksella muita kylmävarastoja tarjouksessa mainitun määrän saavuttamiseksi.

4.   Jos yhdelle kylmävarastolle tarjotun kahden tai useamman samansuuruisen tarjouksen hyväksyminen johtaisi käytettävissä olevan määrän ylittymiseen, tarjouskilpailu on ratkaistava jakamalla käytettävissä oleva määrä suhteessa tarjouksissa mainittuihin määriin.

Jos määrien jakaminen tällä tavoin kuitenkin johtaisi pienempiin kuin viiden tonnin määriin, tarjouskilpailu ratkaistaan arpomalla.

5.   Jos kaikkien valittujen tarjousten hyväksymisen jälkeen varastoon jäljelle jäänyt määrä on alle 5 000 kg, toimivaltaisen elimen on tarjottava jäljelle jäänyttä määrää tarjouskilpailun voittajille siten, että aloitetaan korkeimman tarjouksen tekijästä. Tarjouskilpailun voittajalle on tarjottava mahdollisuutta ostaa jäljelle jäänyt määrä samaan hintaan kuin tämän osalta on hyväksytty.

29 artikla

Tarjouskilpailusta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia ei voi siirtää.

30 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on viipymättä ilmoitettava tarjouksen tekijöille tulokset heidän osallistumisestaan tarjouskilpailuun.

Edellä 24 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyt vakuudet vapautetaan viipymättä niiden tarjousten osalta, joita ei oteta käsiteltäviksi.

2.   Tarjouskilpailun voittajan on ennen voin poisviemistä ja 31 artiklan 2 kohdassa mainitun ajanjakson kuluessa maksettava maksajavirastolle tarjousta vastaava määrä kustakin määrästä, jonka hän haluaa viedä varastosta.

3.   Jos tarjouskilpailun voittaja ei ole noudattanut 2 kohdassa säädettyä vaatimusta, 24 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tarjousvakuus pidätetään ja asianomaisten määrien myynti perutaan, ellei kyseessä ole ylivoimainen este.

31 artikla

1.   Kun 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu määrä on maksettu, toimivaltainen elin antaa poisvientitodistuksen, jossa on mainittava:

a)

määrä, jota vastaava määrä on maksettu;

b)

kylmävarasto, jossa voi on varastoituna;

c)

voin viimeinen poistopäivä.

2.   Tarjouskilpailun voittajan on vietävä hänelle kuuluva voimäärä pois 30 päivän kuluessa tarjousten esittämiselle asetetun määräajan päättymisestä. Määrä voidaan poistaa vähintään viiden tonnin erinä. Jos kylmävarastoon jäävä määrä on kuitenkin alle viisi tonnia, haltuunotto voi koskea kyseistä pienempää määrää.

Jos voita ei viedä pois ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa määräajassa muun syyn kuin ylivoimaisen esteen vuoksi, tarjouskilpailun voittaja vastaa voin varastointikuluista ja -riskeistä tarjousten esittämiselle asetetun määräajan päättymistä seuraavasta päivästä alkaen. Lisäksi varastointi tapahtuu tarjouskilpailun voittajan vastuulla.

3.   Edellä 24 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti asetettu vakuus vapautetaan viipymättä niiden määrien osalta, jotka viedään pois 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn ajanjakson kuluessa.

Jos kyseessä on 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu ylivoimainen este, toimivaltainen elin määrittää toimenpiteet, jotka se arvioi välttämättömiksi ilmenneiden olosuhteiden vuoksi.

III   LUKU

VOIN YKSITYINEN VARASTOINTI

1   JAKSO

Varastointisopimus ja -edellytykset

32 artikla

Tässä luvussa tarkoitetaan:

’varastointierällä’ vähintään yhden tonnin painoista koostumukseltaan ja laadultaan yhdenmukaista samasta tehtaasta tulevaa määrää, joka on tuotu samana päivänä samaan varastoon;

’sopimusvarastoinnin alkamispäivällä’ varastoonvientipäivää seuraavaa päivää.

33 artikla

Yksityisen varastoinnin sopimus voidaan tehdä vain asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta voista.

Voin on oltava tuotettu tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan säännösten mukaisesti sopimusvarastoinnin alkamispäivää edeltäneiden 28 päivän aikana. Sen radioaktiivisuustaso ei saa ylittää tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja enimmäistasoja.

34 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun voin yksityistä varastointia koskevan sopimuksen osapuolina ovat sen jäsenvaltion toimivaltainen elin, jonka alueelle voi on varastoitu, ja luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jäljempänä ’sopimuspuolet’.

35 artikla

1.   Varastointisopimus laaditaan kirjallisena, se koskee yhtä tai useampaa varastointierää ja siinä on oltava seuraavia seikkoja koskevat säännökset:

a)

voin määrä, johon sopimusta sovelletaan;

b)

tuen määrä;

c)

sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät päivämäärät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan säännösten soveltamista;

d)

kylmävarastojen tunnistetiedot.

2.   Valvontatoimenpiteet, erityisesti tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, ja tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on sisällytettävä toimitusehtoihin, jotka varastointijäsenvaltion toimivaltainen elin laatii. Varastointisopimuksessa on viitattava näihin toimitusehtoihin.

3.   Toimitusehdoissa on täsmennettävä, että voipakkauksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot, tarvittaessa koodina:

a)

tehdaslaitoksen ja tuotantojäsenvaltion tunnistenumero;

b)

tuotantopäivä;

c)

varastoonvientipäivä;

d)

tuotantoerän numero;

e)

maininta ”suolattu”, jos on kyse asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta voista;

f)

nettopaino.

Jäsenvaltiot voivat luopua velvoitteesta merkitä varastoonvientipäivä pakkaukseen edellyttäen, että varastosta vastaava sitoutuu pitämään rekisteriä, johon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot kirjataan varastoonvientipäivänä.

36 artikla

1.   Varastoonvienti voidaan toteuttaa ainoastaan minkä tahansa vuoden 1 päivän maaliskuuta ja 15 päivän elokuuta välisenä aikana. Varastostapoistaminen voidaan toteuttaa ainoastaan varastointivuoden 16 päivästä elokuuta alkaen. Sopimusvarastointi päättyy varastostapoistamista edeltävänä päivänä tai viimeistään varastoonvientiä seuraavan helmikuun viimeisenä päivänä.

2.   Varastostapoistamisen on tapahduttava kokonaisina varastointierinä tai toimivaltaisen elimen luvalla tätä pienempinä määrinä. Jäljempänä 40 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa varastostapoistaminen voi koskea ainoastaan sinetöityä määrää.

37 artikla

1.   Hakemus sopimuksen tekemiseksi toimivaltaisen elimen kanssa voi koskea ainoastaan voieriä, joiden osalta varastointi on saatettu päätökseen.

Hakemuksen on saavuttava toimivaltaiselle elimelle 30 päivän kuluessa kylmävarastoon viennin päivästä. Toimivaltaisen elimen on kirjattava hakemuksen vastaanottopäivä.

Jos hakemus kuitenkin saapuu toimivaltaiselle elimelle kymmenen työpäivän kuluessa määräajan päättymisestä, varastointisopimus silti voidaan tehdä, mutta tuen määrää alennetaan 30 prosentilla.

2.   Varastointisopimukset on tehtävä 30 päivän kuluessa hakemuksen kirjaamispäivästä edellyttäen, että 40 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu voin tukikelpoisuus vahvistetaan tarvittaessa myöhemmin. Jollei tukikelpoisuutta vahvisteta, kyseistä sopimusta on pidettävä mitättömänä.

38 artikla

1.   Jos voi on varastoitu muuhun kuin sen tuottajajäsenvaltioon, 34 artiklassa tarkoitettua varastointisopimusta tehtäessä on esitettävä todistus.

Todistuksessa on oltava 35 artiklan 3 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot ja vahvistus siitä, että voi on tuotettu hyväksytyssä yrityksessä, jossa on tehty tarkastuksia sen todentamiseksi, että voi on tuotettu asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta kermasta tai maidosta.

Tuotantojäsenvaltion toimivaltaisen elimen on toimitettava todistus 50 päivän kuluessa voin varastoonvientipäivästä.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa varastointisopimus on tehtävä 60 päivän kuluessa hakemuksen kirjaamispäivästä edellyttäen, että 40 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu voin tukikelpoisuus vahvistetaan tarvittaessa myöhemmin. Jollei tukikelpoisuutta vahvisteta, kyseistä sopimusta on pidettävä mitättömänä.

2.   Jos tuotantojäsenvaltio on tehnyt tämän asetuksen 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut voin luonnetta ja koostumusta koskevat tarkastukset, todistuksessa on oltava myös näiden tarkastusten tulokset ja vahvistus siitä, että kyseinen tuote on asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua voita. Tällöin pakkaus on suljettava tuotantojäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen numeroimalla etiketillä. Todistuksessa on mainittava etiketin numero.

2   JAKSO

Tarkastukset

39 artikla

1.   Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkia tukikelpoisuusedellytyksiä noudatetaan.

2.   Sopimuspuolen, tai jäsenvaltion pyynnöstä tai sen luvalla, kylmävarastosta vastuussa olevan henkilön on annettava toimivaltaisen elimen käyttöön kaikki asiakirjat, joiden avulla voidaan, siltä osin kuin on kyse yksityisesti varastoiduista tuotteista, erityisesti varmistaa seuraavat voita koskevat seikat:

a)

hyväksymisnumero, joka yksilöi tehdaslaitoksen ja tuotantojäsenvaltion;

b)

tuotantopäivä;

c)

varastoonvientipäivä;

d)

varastointierän numero;

e)

sijainti varastossa ja kylmävaraston osoite;

f)

varastostapoistamispäivä.

3.   Sopimuspuolen tai tarvittaessa kylmävarastosta vastuussa olevan henkilön on pidettävä jokaisen sopimuksen osalta varastokirjanpitoa, joka on varastossa saatavilla ja johon sisältyvät seuraavat tiedot:

a)

yksityisesti varastoidun voin varastointierän numero;

b)

varastoonvienti- ja varastostapoistamispäivät;

c)

voin määrä varastointierittäin ilmoitettuna;

d)

voin sijainti kylmävarastossa.

4.   Varastoidun voin on oltava helppopääsyisessä paikassa ja helposti tunnistettavissa erittäin ja sopimuskohtaisesti.

40 artikla

1.   Toimivaltaisen elimen on tehtävä tarkastuksia päivänä, jona voi viedään varastoon, tai sen jälkeen ja 28 päivän kuluessa 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä koskevan hakemuksen kirjaamispäivästä.

Sen varmistamiseksi, että varastoitu voi on tukikelpoista, vähintään viidelle prosentille varastoon tuoduista määristä on tehtävä riittävän edustavat tarkastukset, jotta varmistetaan, että kaikki varastointierät vastaavat voin painon, tunnistetietojen, luonteen ja koostumuksen osalta sopimuksen tekemistä koskevassa hakemuksessa olevia tietoja.

2.   Toimivaltaisen elimen on

a)

sinetöitävä sopimukseen, varastointierään tai pienempään määrään liittyvä voi 1 kohdassa säädetyn tarkastuksen yhteydessä; tai

b)

tehtävä ennalta ilmoittamatta tarkastus sen varmistamiseksi, että voi on kylmävarastossa. Otetun näytteen on oltava edustava, ja sen on vastattava vähintään kymmentä prosenttia siitä sopimuksen kattamasta kokonaismäärästä, jota yksityisen varastoinnin tukitoimenpide koskee.

3.   Sopimusvarastoinnin päättyessä toimivaltaisen elimen on tehtävä pistokoetarkastus voin painon ja tunnistetietojen todentamiseksi. Jos voi jää kuitenkin varastoon sopimusvarastoinnin enimmäiskeston jälkeen, tarkastus voidaan tehdä voin varastosta poistamisen yhteydessä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkastusta varten sopimuspuolen on ilmoitettava toimivaltaiselle elimelle kyseiset varastointierät vähintään viisi työpäivää ennen

a)

sopimusvarastoinnin enimmäiskeston päättymistä; tai

b)

varastostapoistamisen alkamista, jos voi poistetaan ennen sopimusvarastoinnin enimmäiskeston päättymistä.

Jäsenvaltio voi hyväksyä viittä työpäivää lyhyemmän määräajan.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdan nojalla tehdyistä tarkastuksista on laadittava kertomus, jossa on mainittava:

a)

tarkastuspäivä;

b)

tarkastuksen kesto;

c)

toteutetut toimet.

Vastuussa olevan tarkastajan on allekirjoitettava tarkastuskertomus, joka sopimuspuolen tai tarvittaessa kylmävarastosta vastuussa olevan henkilön on varmennettava allekirjoituksellaan ja jonka on oltava maksuasiakirjojen mukana.

5.   Jos todetaan sääntöjenvastaisuuksia, jotka koskevat yli viittä prosenttia tarkastetusta voimäärästä, tarkastusta laajennetaan ottamalla toimivaltaisen elimen määräämä suurempi näyte.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tieto tällaisista tapauksista neljän viikon kuluessa.

3   JAKSO

Varastointituki

41 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yksityisen varastoinnin tukea voidaan myöntää ainoastaan sopimusvarastoinnille, jonka kesto on 90–210 päivää.

Jos sopimuspuoli ei noudata 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, tukea alennetaan 15 prosentilla ja sitä maksetaan ainoastaan jaksolta, jolta sopimuspuoli toimittaa toimivaltaisen elimen hyväksymän todisteen siitä, että voi on ollut sopimusvarastoinnissa.

2.   Komissio määrittää vuosittain asetuksen (EY) N:o 1255/1999 42 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tuen määrän kyseisen vuoden aikana alkavien yksityisen varastoinnin sopimusten osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 43 artiklan soveltamista.

3.   Tuki on maksettava sopimuspuolen pyynnöstä sopimusvarastoinnin päättyessä 120 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamispäivästä edellyttäen, että 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on tehty ja tukikelpoisuutta koskevia edellytyksiä on noudatettu.

Jos meneillään on kuitenkin tukioikeutta koskeva hallinnollinen tutkinta, maksu suoritetaan vasta, kun tukioikeus on vahvistettu.

4.   Kun sopimusvarastointi on jatkunut 60 päivää, tuesta voidaan sopimuspuolen pyynnöstä maksaa ennakko edellyttäen, että sopimuspuoli antaa vakuuden, jonka määrä on ennakon määrä 10 prosentilla korotettuna. Ennakko lasketaan 90 päivän varastoinnin perusteella. Vakuus vapautetaan viipymättä 3 kohdassa tarkoitetun tuen loppuosan maksamisen jälkeen.

42 artikla

Jos varastoinnin aikana tai varastostapoistamisen yhteydessä tehdyissä tarkastuksissa todetaan viallisia voimääriä, viallisista määristä ei voida maksaa tukea. Lisäksi jäljelle jäävän tukikelpoisen varastointierän määrän on oltava vähintään yksi tonni. Samaa sääntöä sovelletaan erän siihen osaan, joka poistetaan varastosta ennen 16 päivää elokuuta tai ennen varastoinnin vähimmäisajan päättymistä.

43 artikla

Komissio voi tietyn vuoden aikana muuttaa vielä tehtävien sopimusten osalta tuen määrää, varastoonviennin ja varastostapoistamisen ajanjaksoja sekä varastoinnin enimmäiskestoa, jos markkinatilanne tätä edellyttää.

IV   LUKU

KUMOAMINEN SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

44 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 2771/1999. Mainittua asetusta sovelletaan kuitenkin ennen 1 päivää tammikuuta 2008 tehtyihin yksityisen varastoinnin sopimuksiin.

Viittauksia asetukseen (EY) N:o 2771/1999 pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja ne luetaan liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

45 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 2008.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1152/2007 (EUVL L 258, 4.10.2007, s. 3).

(2)  EYVL L 333, 24.12.1999, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1171/2007 (EUVL L 261, 6.10.2007, s. 11).

(3)  EUVL L 258, 4.10.2007, s. 3.

(4)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(5)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(6)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5

(7)  EYVL L 216, 5.8.1978, s. 1.

(8)  EUVL L 171, 23.6.2006, s. 35.


LIITE I

Koostumusta koskevat vaatimukset, laatuominaisuudet ja määritysmenetelmät

Voi on kiinteä emulsio, pääasiassa tyyppiä ”vesi rasvassa”, ja sen koostumus ja laatuominaisuudet ovat seuraavat:

Parametri

Pitoisuus ja laatuominaisuudet

Rasva

Vähintään 82 %

Vesi

Enintään 16 %

Rasvaton kuiva-aine

Enintään 2 %

Vapaat rasvahapot

Enintään 1,2 mmol/100 g rasvaa

Peroksidiluku

Enintään 0,3 mekv. happea/1 000 g rasvaa

Koliformit

Ei havaittavissa 1 g:ssa

Muu kuin maitorasva

Ei havaittavissa triglyseridimäärityksellä

Merkkiaineet (1)

sterolit

Ei havaittavissa, β-sitosteroli ≤ 40 mg/kg

vanilliini

Ei havaittavissa

karoteenihappoetyyliesteri

≤ 6 mg/kg

enanttihappotriglyseridi

Ei havaittavissa

Muut merkkiaineet (1)  (2)

Ei havaittavissa

Aistinvaraiset ominaisuudet

Vähintään neljä pistettä viidestä ulkonäön, maun ja kiinteyden osalta

Irrallinen vesi

Vähintään neljä pistettä

Sovellettavista vertailumenetelmistä säädetään asetuksessa (EY) N:o 213/2001 (EYVL L 37, 7.2.2001, s. 1).


(1)  Merkkiaineet hyväksytty asetuksella (EY) N:o 1898/2005 (EUVL L 308, 25.11.2005, s. 1). Merkkiaineita ei tarkasteta asetuksessa (EY) N:o 1039/2007 (EUVL L 238, 11.9.2007, s. 28) säädetyn tarjouskilpailujen keskeyttämisen aikana.

(2)  Toimivaltaisen elimen hyväksymät menetelmät.


LIITE II

Näytteenotto kemiallista ja mikrobiologista määritystä sekä aistinvaraista arviointia varten

1.   Kemiallinen tai mikrobiologinen määritys

Voin määrä

(kg)

Näytteiden vähimmäismäärät

(> 100 g)

≤ 1 000

2

> 1 000 ≤ 5 000

3

> 5 000 ≤ 10 000

4

> 10 000 ≤ 15 000

5

> 15 000 ≤ 20 000

6

> 20 000 ≤ 25 000

7

> 25 000

7 + 1 näyte jokaista 25 000 kg:aa tai sen osaa kohden

Mikrobiologinen näyte on otettava antiseptisesti.

Enintään viisi 100 g:n näytettä voidaan yhdistää yhdeksi näytteeksi, joka määritetään perusteellisen sekoittamisen jälkeen.

Näytteet on otettava satunnaisesti erän eri kohdista ennen kuin voi saapuu toimivaltaisen elimen osoittamaan kylmävarastoon tai voin saapumishetkellä.

Yhdistetyn voinäytteen valmistus (kemiallinen määritys):

a)

Otetaan puhtaalla ja kuivalla voikairalla tai vastaavalla sopivalla välineellä vähintään 30 g:n voikairaus, joka pannaan näyteastiaan. Yhdistetty näyte voidaan tämän jälkeen sinetöidä ja toimittaa laboratorioon määritettäväksi.

b)

Laboratoriossa yhdistetty näyte lämmitetään avaamattomassa alkuperäispakkauksessa 30 °C:seen, kunnes toistuvasti ravistamalla saadaan aikaan homogeeninen, nestemäinen emulsio, jossa ei ole pehmenemättömiä kappaleita. Astian tulee olla vähintään puolillaan ja enintään kahteen kolmasosaan täytetty.

Kunkin voita interventioon tarjoavan valmistajan osalta on määritettävä vuosittain kaksi näytettä muun kuin maitorasvan toteamiseksi ja yksi näyte merkkiaineiden toteamiseksi.

2.   Aistinvarainen arviointi

Voin määrä

(kg)

Näytteiden vähimmäismäärä

1 000 ≤ 5 000

2

> 5 000 ≤ 25 000

3

> 25 000

3 + 1 näyte jokaista 25 000 kg:aa tai sen osaa kohden

Näytteet on otettava satunnaisesti tarjotun määrän eri kohdista 30–45 päivän kuluttua voin haltuunotosta, ja ne on luokiteltava.

Kukin näyte on arvioitava erikseen asetuksen (EY) N:o 213/2001 liitteen VII mukaisesti. Näytteenoton tai arvioinnin uusiminen ei ole sallittua.

3.   Ohjeet, joita noudatetaan näytteen ollessa puutteellinen

a)

Kemiallinen tai mikrobiologinen määritys:

Jos määritys tehdään erillisnäytteistä, sallitaan 5–10:tä näytettä kohden yksi näyte, jossa on yksi virhe, tai 11–15:tä näytettä kohden kaksi näytettä, joissa on yksi virhe. Jos näytteessä todetaan virhe, virheellisen näytteen molemmilta puolilta on otettava kaksi uutta näytettä, jotka tarkastetaan virheellisen ominaisuuden osalta. Jos kumpikaan näytteistä ei täytä vaatimuksia, virheellisen näytteen kummallakin puolella olevien kahden alkuperäisen näytteen väliin jäävä tarjotun voimäärän osa on hylättävä.

Hylättävä määrä, jos myös uudessa näytteessä ilmenee virhe:

Image

Jos määritys tehdään yhdistetystä näytteestä ja yhdistetty näyte on virheellinen yhden parametrin osalta, kyseisen yhdistetyn näytteen edustama osuus tarjotusta määrästä on hylättävä. Yhdistetyn näytteen osuus voidaan määrittää jakamalla tarjottu määrä osiin ennen näytteen ottamista satunnaisesti kustakin eri osasta.

b)

Aistinvarainen arviointi:

Jos näytettä ei hyväksytä aistinvaraisessa arvioinnissa, tarjotusta määrästä on hylättävä se osa, joka vastaa virheellisen näytteen kummallakin puolella olevien kahden näytteen väliin jäävää määrää.

c)

Jos puutteita todetaan sekä aistinvaraisessa arvioinnissa että kemiallisessa tai mikrobiologisessa määrityksessä, koko määrä hylätään.


LIITE III

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 2771/1999

Tämä asetus

1 artiklan 1 ja 2 kohta

1 artiklan 1 ja 2 kohta

2 artikla

3 artikla

2 artikla

4 artikla

3 artikla

5 artiklan 1–4 kohta

4 artiklan 1–4 kohta

5 artiklan 5 kohta

6 artikla

5 artikla

7 artikla

8 artikla

9 artikla

6 artikla

10 artikla

7 artikla

11 artikla

8 artikla

12 artikla

9 artikla

13 artikla

10 artikla

14 artikla

11 artikla

15 artiklan 1 kohta

12 artiklan 1 kohta

15 artiklan 2 kohta

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

15 artiklan a alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

16 artikla

13 artikla

17 artikla

14 artikla

17 artiklan a alakohta

15 artikla

17 artiklan b alakohta

16 artikla

17 artiklan c alakohta

17 artikla

17 artiklan d alakohta

18 artikla

18 artikla

19 artikla

19 artikla

20 artikla

20 artikla

21 artikla

21 artikla

22 artikla

22 artikla

23 artikla

23 artikla

24 artikla

24 artikla

25 artikla

24 artiklan a alakohta

26 artikla

24 artiklan b alakohta

27 artikla

24 artiklan c alakohdan 1 alakohta

24 artiklan c alakohdan 2 alakohta

28 artiklan 1 kohta

24 artiklan c alakohdan 3 alakohta

28 artiklan 2 kohta

24 artiklan c alakohdan 4 alakohta

28 artiklan 3 kohta

24 artiklan c alakohdan 5 alakohta

28 artiklan 4 kohta

24 artiklan d alakohta

29 artikla

24 artiklan e alakohdan 1 ja 2 alakohta

30 artiklan 1 ja 2 kohta

24 artiklan f alakohta

31 artikla

24 artiklan g alakohta

25 artikla

32 artikla

26 artikla

34 artikla

27 artiklan 1 kohta

33 artikla

27 artiklan 2 kohta

28 artikla

35 artikla

29 artikla

36 artikla

30 artikla

37 artikla

31 artikla

38 artikla

32 artikla

39 artikla

33 artikla

40 artikla

34 artikla

41 artikla

35 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

35 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

42 artikla

35 artiklan 2 kohta

36 artikla

37 artikla

38 artikla

43 artikla

Liite I

Liite I

Liite IV

Liite II

Liite V


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Komissio

6.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/21


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 20 päivänä joulukuuta 2007,

Belgian pyytämän, Vallonian aluetta koskevan poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 6643)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2008/96/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jos jäsenvaltio aikoo sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainituista määristä poikkeavan karjanlantamäärän käytön hehtaaria kohden vuodessa, kyseinen määrä on asetettava sellaiseksi, ettei se vaaranna kyseisen direktiivin 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, ja määrä on voitava perustella puolueettomin perustein, kyseessä olevassa tapauksessa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)

Belgia on pyytänyt komissiolta direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaista poikkeusta, joka koskee Vallonian aluetta.

(3)

Pyydetyn poikkeuksen mukaan Belgian Valloniassa sallima määrä olisi enintään 230 kilogrammaa karjanlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden vuodessa tietyillä tiloilla, joilla yli 48 prosenttia maa-alasta on nurmella. Karjanlannasta peräisin olevaa typpeä ei levitettäisi yli 230 kilogrammaa hehtaaria kohden vuodessa nurmelle, eikä näiden tilojen peltokasvialoille sitä levitettäisi yli 115 kilogrammaa hehtaaria kohden vuodessa.

(4)

Direktiivin 91/676/ETY 3 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiksi vyöhykkeiksi on määritelty noin 42 prosenttia Vallonian pinta-alasta ja 54 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta.

(5)

Poikkeuksen soveltamisalaan arvioidaan kuuluvan noin 500 maatilaa, joka vastaa 5,6:ta prosenttia nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiilla vyöhykkeillä sijaitsevien maatilojen kokonaismäärästä ja 3:a prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta.

(6)

Valloniassa direktiivi 91/676/ETY on pantu täytäntöön asetuksella ”Arrêté du Gouvernement wallon du 15 février 2007 modifiant le Livre II du Code de l’Environnement constituant le Code de l’Eau en ce qui concerne la gestion durable de l’azote en agriculture”, ja kyseistä asetusta sovelletaan myös pyydettyyn poikkeukseen.

(7)

Vedenlaadusta toimitettujen tietojen mukaan pintaveden keskimääräinen nitraattipitoisuus oli nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiilla vyöhykkeillä Valloniassa vuonna 2005 16,7 mg/l, ja pitoisuudet olivat vakaita tai laskusuunnassa 84 prosentissa seurantakohteista vuosina 2001–2005. Pohjaveden keskimääräinen nitraattipitoisuus oli 24,8 mg/l vuonna 2005, ja pitoisuudet olivat vakaita tai laskusuunnassa 74 prosentissa seurantakohteista vuosina 2001–2005.

(8)

Karjanlannasta peräisin olevan typen hehtaaria kohden aiheuttama keskimääräinen kuormitus on vähentynyt 12 prosenttia vuodesta 1990, ja vuonna 2004 se oli 101 kilogrammaa kohti hehtaaria käytettyä maatalousmaata. Määrästä 94 prosenttia on peräisin nautakarjanlannasta, 3 prosenttia sianlannasta ja 2 prosenttia siipikarjanlannasta. Kemiallisina lannoitteina käytettyjen typen ja fosfaatin levitys on keskimäärin vähentynyt vuodesta 1990. Typen käyttö on vähentynyt 19 prosenttia ja fosfaatin 49 prosenttia. Vuonna 2004 typpeä levitettiin keskimäärin 109 kilogrammaa hehtaarille ja fosfaattia 28 kilogrammaa hehtaarille.

(9)

Belgian ilmoitukseen liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että ehdotettu 230 kilogramman määrä lannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden on puolueettomasti perusteltavissa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(10)

Tarkasteltuaan Belgian pyyntöä komissio katsoo, että ehdotettu 230 kilogramman määrä lannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden vuodessa ei estä direktiivin 91/676/EY tavoitteiden saavuttamista, jos eräitä tiukkoja edellytyksiä noudatetaan.

(11)

Tätä päätöstä olisi sovellettava yhdessä vuosina 2007–2010 toteutettavan Vallonian alueen toisen toimintaohjelman kanssa.

(12)

Tämä päätös on direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukainen,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin Belgian 19 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Vallonian alueen osalta pyytämä poikkeus, jonka tarkoituksena on sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainittuja määriä suuremman karjanlannan määrän käyttö.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

a)

’karjatiloilla’ tiloja, joilla on enemmän kuin kolme eläinyksikköä, joista vähintään kaksi kolmasosaa on nautakarjaa;

b)

’nurmella’ karjatilan maa-alaa, joka on pitkä- tai lyhytikäisellä nurmella (lyhytikäisen nurmen kesto on yleensä alle neljä vuotta).

3 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan yksittäistapauksissa ja noudattaen 4, 5 ja 6 artiklassa säädettyjä karjatiloja koskevia edellytyksiä.

4 artikla

Vuosittainen lupa ja sitoumus

1.   Viljelijöiden, jotka haluavat käyttää poikkeusta hyväkseen, on tehtävä toimivaltaisille viranomaisille vuosittain hakemus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen hakemuksen yhteydessä viljelijöiden on kirjallisesti sitouduttava täyttämään 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikkiin poikkeushakemuksiin sovelletaan hallinnollista valvontaa. Jos kansallisten viranomaisten toteuttamassa 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten valvonnassa ilmenee, että 5 ja 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei ole täytetty, hakijalle on ilmoitettava tästä ja hakemusta on pidettävä hylättynä.

5 artikla

Lannan ja muiden lannoitteiden levittäminen

1.   Karjatiloilla voidaan vuosittain levittää karjanlantaa, eläinten omat jätökset mukaan luettuina, määrä, joka sisältää enintään 230 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden, ja lisäksi on noudatettava 2–8 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Nurmelle voidaan vuosittain levittää karjanlantaa määrä, joka sisältää enintään 230 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden. Muulle viljelymaalle voidaan vuosittain levittää karjanlantaa määrä, joka sisältää enintään 115 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden.

3.   Kullakin tilalla on laadittava lannoitussuunnitelma, jossa esitetään viljelykierto sekä suunniteltu lannan ja typpi- ja fosfaattilannoitteiden käyttö. Lannoitussuunnitelman on oltava tilalla viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta.

Lannoitussuunnitelmaan on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

karjan lukumäärä, kuvaus säilytys- ja varastointijärjestelmistä, mukaan luettuna käytettävissä olevat lannanvarastointitilat;

b)

laskelma tilalla tuotetun lannan sisältämän typen määrästä (josta on vähennetty säilytyksen ja varastoinnin aikainen hävikki) sekä fosforin määrästä;

c)

viljelykierto sekä nurmen ja kunkin kasvuston pinta-ala, mukaan luettuna luonnoskartta yksittäisten peltojen sijainnista;

d)

arvio kasvustojen tarvitseman typen ja fosforin määristä;

e)

tilalla käytettävän ja muualle toimitettavan lannan määrä ja laji;

f)

lannasta peräisin oleva typen ja fosforin määrä kullakin pellolla;

g)

typen ja fosforin käyttö kemiallisissa ja muissa lannoitteissa kullakin pellolla.

Suunnitelmia on tarkistettava viimeistään seitsemän päivän kuluttua viljelykäytäntöjen muuttumisesta sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ja tosiasialliset käytännöt vastaavat toisiaan.

4.   Kullakin tilalla on pidettävä lannoitekirjanpitoa. Tämä kirjanpito on toimitettava kalenterivuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.   Jokaisen poikkeusta hyväkseen käyttävän nurmitilan on hyväksyttävä se, että 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus, lannoitussuunnitelma sekä lannoitekirjanpito voidaan tarkastaa.

6.   Kullakin poikkeusta hyväkseen käyttävällä tilalla on tehtävä säännöllisiä maaperän fosforianalyysejä, joita on toteutettava vähintään neljän vuoden välein kullakin viljelykierron ja maaperän ominaisuuksien suhteen yhtenevällä tilan osalla. Analyysejä on tehtävä vähintään yksi kutakin viiden hehtaarin viljelyalaa kohden.

7.   Maanperän nitraattipitoisuus on mitattava vuosittain kullakin yksittäisen poikkeuksen saaneella tilalla. Vuosittain kutakin tilaa kohden on analysoitava vähintään viisi näytettä.

8.   Lantaa ei saa levittää syksyllä ennen nurmen kylvöä.

6 artikla

Maankäyttö

1.   Karjatiloilla lannanlevitykseen käytettävissä olevasta pinta-alasta vähintään 48 prosenttia on oltava nurmiviljelmää.

2.   Poikkeusta hyväkseen käyttävien viljelijöiden on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)

lyhytikäiset nurmet kynnetään keväällä;

b)

nurmialaan ei saa sisältyä ilmakehän typpeä sitovia palko- tai muita kasveja. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos nurmesta alle 50 prosenttia on palkokasveja.

7 artikla

Muut toimenpiteet

1.   Tämän poikkeuksen soveltaminen ei rajoita muita toimenpiteitä, joita tarvitaan yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamiseksi.

2.   Kullekin yksittäisen poikkeuksen saaneelle viljelijälle on tarjottava teknistä apua neuvontapalvelusta, jonka on varmistettava maaperäanalyysien tulosten, lannoitussuunnitelmien ja lannoitekirjanpidon arviointi. Arvioinnin tulokset on toimitettava niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen edellytysten noudattamisen tarkastamisesta.

8 artikla

Seuranta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kartat, joista käy ilmi tilojen ja karjan sekä kullakin maatalousalueella poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärä, ja ajantasaistettava nämä kartat vuosittain. Kyseiset kartat on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran ennen vuoden 2007 loppua ja sen jälkeen vuosittain.

2.   Jotta poikkeuksen vaikutuksia vedenlaatuun voidaan arvioida, on luotava pintavesiä ja matalia pohjavesiä edustavista näytteenottopaikoista koostuva seurantaverkosto, jota on pidettävä yllä.

3.   Tutkimusten ja ravinneanalyysien on tuotettava tietoa poikkeusta hyväkseen käyttävien tilojen paikallisesta maankäytöstä, viljelykierroista ja -käytännöistä. Tätä tietoa voidaan käyttää mallipohjaisissa laskelmissa, joilla selvitetään nitraatin huuhtoutumista ja fosforin hävikkiä pelloilta, joille levitetään hehtaarille enintään 230 kilogrammaa typpeä sisältävä määrä karjanlantaa vuodessa.

4.   On perustettava seurantakohteita, jotta saataisiin tietoa maavesien typpipitoisuuksista, vastaavasta typen kulkeutumisesta juuristovyöhykkeen kautta pohjavesiin ja typen pinta- ja pohjavesivalunnasta sekä poikkeuksen mukaisissa että tavanomaisissa olosuhteissa.

9 artikla

Raportointi

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava vuosittain komissiolle seurannan tulokset sekä tiivistetty kertomus vedenlaadun kehityksestä, syksyllä havaituista maaperän nitraattijäämistä poikkeuksen saaneilla tiloilla ja arviointimenetelmistä. Kertomuksessa on selvitettävä, miten poikkeusta koskevien edellytysten noudattamista on arvioitu tiloilla suoritettavin tarkastuksin, sekä annettava tietoja hallinnollisissa tarkastuksissa ja peltotarkastuksissa todetuista tiloista, jotka eivät täytä edellytyksiä. Ensimmäinen kertomus on toimitettava kesäkuuhun 2008 mennessä ja sen jälkeen kertomukset on toimitettava vuosittain kesäkuuhun mennessä.

2.   Komissio ottaa näin saadut tulokset huomioon mahdollisen uuden pyynnön yhteydessä.

10 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä olisi sovellettava yhdessä vuosina 2007–2010 toteutettavan Vallonian alueen toisen toimintaohjelman kanssa (”Arrêté du Gouvernement wallon du 15 février 2007 modifiant le Livre II du Code de l’Environnement constituant le Code de l’Eau en ce qui concerne la gestion durable de l’azote en agriculture”). Sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2010.

11 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 20 päivänä joulukuuta 2007.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).


6.2.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/25


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 30 päivänä tammikuuta 2008,

päätöksen 93/52/ETY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee tiettyjen Italian hallintoalueiden julistamista luomistaudista (B. melitensis) vapaiksi ja päätöksen 2003/467/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee tiettyjen Italian hallintoalueiden julistamista nautojen tuberkuloosista ja luomistaudista vapaiksi ja tiettyjen Puolan hallintoalueiden julistamista nautaeläinten tarttuvasta leukoosista vapaiksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 324)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2008/97/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä A olevan I luvun 4 kohdan, liitteessä A olevan II luvun 7 kohdan ja liitteessä D olevan I luvun E kohdan,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa 28 päivänä tammikuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/68/ETY (2) ja erityisesti sen liitteessä A olevan 1 luvun II jakson,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Luomistautia (B. melitensis) koskevien edellytysten täyttämisen toteamisesta tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä alueilla ja näille jäsenvaltioille ja alueille tästä taudista virallisesti vapaan jäsenvaltion tai alueen aseman vahvistamisesta 21 päivänä joulukuuta 1992 tehdyssä komission päätöksessä 93/52/ETY (3) luetellaan jäsenvaltiot ja alueet, jotka on tunnustettu virallisesti luomistaudista (B. melitensis) vapaiksi direktiivin 91/68/ETY mukaisesti.

(2)

Italia on toimittanut komissiolle asiakirjat, joista käy ilmi direktiivin 91/68/ETY liitteessä A olevan 1 luvun II jakson 1 kohdan b alakohdassa asetettujen edellytysten täyttyminen seuraavien maakuntien ja alueiden osalta: Lazion alueella sijaitsevat Latinan ja Rooman maakunnat sekä Veneton alue. Näin ollen edellä mainitut maakunnat ja alue olisi todettava luomistaudista (B. melitensis) virallisesti vapaiksi.

(3)

Direktiivissä 64/432/ETY säädetään, että jäsenvaltiot, niiden osat tai niiden alueet voidaan julistaa tuberkuloosista, luomistaudista ja naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaiksi, kun niiden nautakarjat täyttävät tietyt mainitussa direktiivissä säädetyt edellytykset.

(4)

Luettelot jäsenvaltioiden alueista, jotka on julistettu nautakarjojen tuberkuloosista, luomistaudista ja naudan tarttuvasta leukoosista vapaiksi, on vahvistettu nautakarjojen tuberkuloosista, luomistaudista ja naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaan aseman vahvistamisesta tiettyjen jäsenvaltioiden ja jäsenvaltioiden alueiden osalta 23 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/467/EY (4).

(5)

Italia on toimittanut Piemonten alueella sijaitsevan Vercellin maakunnan osalta sekä Toscanan alueella sijaitsevien Pisan ja Pistoian maakuntien osalta komissiolle todisteet siitä, että direktiivissä 64/432/ETY säädetyt asiaan liittyvät edellytykset täyttyvät, jotta kyseiset Italian alueet voitaisiin julistaa virallisesti tuberkuloosista vapaiksi.

(6)

Italia on lisäksi toimittanut Puglian alueella sijaitsevan Brindisin maakunnan osalta sekä Toscanan alueen osalta komissiolle todisteet siitä, että direktiivissä 64/432/ETY säädetyt asiaan liittyvät edellytykset täyttyvät, jotta kyseinen Italian maakunta ja alue voitaisiin julistaa virallisesti luomistaudista vapaiksi.

(7)

Italian toimittaman asiakirja-aineiston arvioinnin perusteella kyseiset maakunnat ja kyseinen alue olisi julistettava nautojen tuberkuloosista ja nautojen luomistaudista virallisesti vapaiksi.

(8)

Puola on toimittanut komissiolle asiakirjoja, joilla osoitetaan direktiivissä 64/432/ETY säädettyjen asianmukaisten edellytysten täyttyminen siten, että tietyt powiat-alueet voidaan katsoa naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaiksi.

(9)

Puolan toimittamien asiakirjojen arvioinnin seurauksena kyseiset powiat-alueet olisi tunnustettava naudan tarttuvasta leukoosista virallisesti vapaiksi.

(10)

Sen vuoksi päätöksiä 93/52/ETY ja 2003/467/EY olisi muutettava.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätöksen 93/52/ETY liite II tämän päätöksen liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Muutetaan päätöksen 2003/467/EY liitteet I, II ja III tämän päätöksen liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 30 päivänä tammikuuta 2008.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 2007/729/EY (EUVL L 294, 13.11.2007, s. 26).

(2)  EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/104/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 352).

(3)  EYVL L 13, 21.1.1993, s. 14. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2007/399/EY (EUVL L 150, 12.6.2007, s. 11).

(4)  EUVL L 156, 25.6.2003, s. 74. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2007/559/EY (EUVL L 212, 14.8.2007, s. 20).


LIITE I

Korvataan päätöksen 93/52/ETY liitteen II toinen kappale Italian osalta seuraavasti:

”Italiassa:

Abruzzon alue: Pescaran maakunta.

Friuli-Venezia Giulian alue.

Lazion alue: Latinan ja Rooman maakunnat.

Ligurian alue: Savonan maakunta.

Lombardian alue: Bergamon, Brescian, Comon, Cremonan, Leccon, Lodin, Mantovan, Milanon, Pavian, Sondrion ja Varesen maakunnat.

Marchen alue: Anconan, Ascoli Picenon, Maceratan, Pesaron ja Urbinon maakunnat.

Molisen alue: Isernian maakunta.

Piemonten alue: Alessandrian, Astin, Biellan, Cuneon, Novaran, Torinon, Verbanian ja Vercellin maakunnat.

Sardinian alue: Cagliarin, Nuoron, Oristanon ja Sassarin maakunnat.

Trentino-Alto Adigen alue: Bolzanon ja Trenton maakunnat.

Toscanan alue: Arezzon, Firenzen, Grosseton, Livornon, Luccan, Massa-Carraran, Pisan, Pistoian, Praton ja Sienan maakunnat.

Umbrian alue: Perugian ja Ternin maakunnat.

Veneton alue.”


LIITE II

Muutetaan päätöksen 2003/467/EY liitteet I, II ja III seuraavasti:

1)

Korvataan liitteessä I oleva 2 luku seuraavasti:

”2   LUKU

Tuberkuloosista virallisesti vapaat jäsenvaltioiden alueet

Italiassa:

Abruzzon alue: Pescaran maakunta.

Emilia-Romagnan alue.

Friuli-Venezia Giulian alue.

Lombardian alue: Bergamon, Comon, Leccon ja Sondrion maakunnat.

Marchen alue: Ascoli Picenon maakunta.

Piemonten alue: Novaran, Verbanian ja Vercellin maakunnat.

Toscanan alue: Grossetton, Livornon, Luccan, Praton, Pisan, Pistoian ja Sienan maakunnat.

Trentino-Alto Aldigen alue: Bolzanon ja Trenton maakunnat.

Veneton alue: Bellunon ja Padovan maakunnat.”

2)

Korvataan liitteessä II oleva 2 luku seuraavasti:

”2   LUKU

Luomistaudista virallisesti vapaat jäsenvaltioiden alueet

Italiassa:

Abruzzon alue: Pescaran maakunta.

Emilia-Romagnan alue: Bolognan, Ferraran, Forli-Cesenan, Modenan, Parman, Piacenzan, Ravennan, Reggio Emilian ja Riminin maakunnat.

Friuli-Venezia Giulian alue.

Lazion alue: Rietin maakunta.

Ligurian alue: Imperian ja Savonan maakunnat.

Lombardian alue: Bergamon, Brescian, Comon, Cremonan, Leccon, Lodin, Mantovan, Milanon, Pavian, Sondrion ja Varesen maakunnat.

Marchen alue: Ascoli Picenon maakunta.

Piemonten alue: Alessandrian, Astin, Biellan, Novaran, Torinon, Verbanian ja Vercellin maakunnat.

Puglian alue: Brindisin maakunta.

Sardinian alue: Cagliarin, Nuoron, Oristanon ja Sassarin maakunnat.

Toscanan alue.

Trentino-Alto Aldigen alue: Bolzanon ja Trenton maakunnat.

Umbrian alue: Perugian ja Ternin maakunnat.

Veneton alue.”

3)

Korvataan liitteessä III olevan 2 luvun Puolaa koskeva toinen kohta seuraavasti:

”Puolassa:

Dolnośląskien voivodikunta

Powiat-alueet

Bolesławiecki, Dzierżoniowski, Głogowski, Górowski, Jaworski, Jeleniogórski, Jelenia Góra, Kamiennogórski, Kłodzki, Legnicki, Legnica, Lubański, Lubiński, Lwówecki, Milicki, Oleśnicki, Oławski, Polkowicki, Strzeliński, Średzki, Świdnicki, Trzebnicki, Wałbrzyski, Wałbrzych, Wołowski, Wrocławski, Wrocław, Ząbkowicki, Zgorzelecki, Złotoryjski.

Lubelskien voivodikunta

Powiat-alueet

Bialski, Biała Podlaska, Biłgorajski, Chełmski, Chełm, Hrubieszowski, Janowski, Krasnostawski, Kraśnicki, Lubartowski, Lubelski, Lublin, Łęczyński, Łukowski, Opolski, Parczewski, Puławski, Radzyński, Rycki, Świdnicki, Tomaszowski, Włodawski, Zamojski, Zamość.

Łódzkien voivodikunta

Powiat-alueet

Bełchatowski, Brzeziński, Kutnowski, Łaski, Łęczycki, Łódzki, Łódź, Opoczyński, Pabianicki, Pajęczański, Piotrkowski, Piotrków Trybunalski, Poddębicki, Radomszczański, Rawski, Skierniewicki, Skierniewice, Tomaszowski, Wieluński, Zduńskowolski, Zgierski.

Małopolskien voivodikunta

Powiat-alueet

Brzeski, Bocheński, Chrzanowski, Dąbrowski, Gorlicki, Krakowski, Kraków, Limanowski, Miechowski, Myślenicki, Nowosądecki, Nowy Sącz, Oświęcimski, Olkuski, Tarnowski, Tarnów, Wielicki.

Opolskien voivodikunta

Powiat-alueet

Brzeski, Głubczycki, Kędzierzyńsko-Kozielski, Kluczborski, Krapkowicki, Namysłowski, Nyski, Olecki, Opolski, Opole, Prudnicki, Strzelecki.

Podkarpackien voivodikunta

Powiat-alueet

Bieszczadzki, Brzozowski, Jasielski, Krośnieński, Krosno, Leski, Leżajski, Łańcucki, Rzeszowski, Rzeszów, Sanocki, Strzyżowski.

Śląskien voivodikunta

Powiat-alueet

Będziński, Bielski, Bielsko Biała, Bytom, Chorzów, Cieszyński, Częstochowski, Częstochowa, Dąbrowa, Gliwicki, Gliwice, Jastrzębie Zdrój, Jaworzno, Katowice, Kłobucki, Lubliniecki, Mikołowski, Mysłowice, Myszkowski, Piekary Śląskie, Pszczyński, Raciborski, Ruda Śląska, Rybnicki, Rybnik, Siemianowice, Sosnowiec, Świętochłowice, Tarnogórski, Tychy, Tyski, Wodzisławski, Zabrze, Zawierciański, Żory, Żywiecki.

Świętokrzyskien voivodikunta

Powiat-alueet

Buski, Jędrzejowski, Kazimierski, Kielecki, Kielce, Konecki, Opatowski, Ostrowiecki, Pińczowski, Sandomierski, Skarżyski, Starachowicki, Staszowski, Włoszczowski.

Wielkopolskien voivodikunta

Powiat-alueet

Jarociński, Kaliski, Kalisz, Kępiński, Kolski, Koniński, Konin, Krotoszyński, Ostrzeszowski, Słupecki, Turecki, Wrzesiński.”