11.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 390/2007 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’USA’, Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Taiwanista peräisin olevien ja tällä hetkellä CN-koodeihin 2833 40 00 ja ex 2842 90 80 luokiteltavien peroksosulfaattien (persulfaattien) tuonnissa.

(2)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2006 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia kehityssuuntauksia varten komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(3)

USA:sta, Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevien persulfaattien tuontia koskevien väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeen eräät menettelyn osapuolista esittivät huomautuksia kirjallisesti. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(4)

Osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa USA:sta, Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevien persulfaattien tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(5)

Komissio syvensi tutkimusta yhteisön etua koskevien näkökantojen osalta ja analysoi kyselylomakevastauksen sisältämät tiedot, jotka oli saatu eräältä yhteisössä toimivalta käyttäjältä väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(6)

Yksi ylimääräinen tarkastuskäynti tehtiin seuraavan yrityksen toimitiloihin:

(7)

Osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(8)

Muistutettakoon, että siten kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevaa tuotetta on neljää päätyyppiä: ammoniumpersulfaatti (NH4)2S2O8 (APS), natriumpersulfaatti (Na2S2O8) (SPS/NPS), kaliumpersulfaatti (K2S2O8) (PPS/KPS) ja kaliummonopersulfaatti (2KHSO5 * KHSO4 * K2SO4) (KMPS).

(9)

Yksi USA:n vientiä harjoittava tuottaja toisti pyyntönsä jättää KMPS tutkimuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että KMPS:llä on kolmeen muuhun tuotetyyppiin verrattuna erilaiset kemialliset ominaisuudet ja sitä käytetään eri käyttötarkoituksiin. Tämä vientiä harjoittava tuottaja väitti, että nämä tuotetyypit voidaan korvata toisillaan vain joissain erikoissovelluksissa. Tästä syystä vain hyvin pientä määrää sen yhteisöön viemästä KMPS:stä käytetään kolmen muun tuotetyypin tavanomaisiin käyttötarkoituksiin. Pyyntönsä tueksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti edelleen, että KMPS:ää myydään jatkuvasti kalliimpaan hintaan, mikä osoittaisi sen, että sitä myydään erityyppisille asiakkaille eri käyttötarkoituksiin kuin muita kolmea tuotetyyppiä.

(10)

Sama vientiä harjoittava tuottaja viittasi lisäksi neuvoston asetukseen (EY) N:o 2961/95 (3), jolla otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinasta peräisin olevien peroksidisulfaattien tuonnissa. Koska KMPS ei kuulunut kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltavana olleeseen tuotteeseen, väitettiin, että tämän tutkimukset alustavat päätelmät olivat ristiriidassa kyseisen aiemman tutkimuksen päätelmiin nähden. Erityisesti asetuksen (EY) N:o 2961/95 johdanto-osan 7 kappale, jossa määritellään tarkasteltavana oleva tuote ja joka ei sisällä KMPS:ää, osoittaisi että se on eri tuote. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja viittasi lisäksi USA:n viranomaisten tekemään polkumyyntitutkimukseen, joka koski persulfaatteja muttei KMPS:ää (4).

(11)

Sen jälkeen, kun väliaikaiset toimenpiteet oli annettu tiedoksi, sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että KMPS:ää kohdellaan eri tavalla kuin muita tuotetyyppejä kuljetukseen liittyvistä syistä sekä biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY, jäljempänä ’biosididirektiivi’ (5), säännösten takia. Erilainen kohtelu viittaisi siihen, että ne ovat eri tuotteita.

(12)

Lopuksi edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että KMPS:n ja muiden kolmen tuotetyypin ainoa yhteinen piirre on se, että ne ovat ’voimakkaita hapettimia’ – laaja määritelmä, jota voidaan soveltaa moniin muihin kemikaaleihin, kuten hapettavina aineina käytettävään vetyperoksidiin ja natriumhypokloriittiin. Näistä syistä KMPS pitäisi joko jättää käynnissä olevan tarkastelun ulkopuolelle tai tarkasteluun pitäisi sisällyttää muita hapettavia aineita.

(13)

Kemiallisten ominaisuuksien väitettyjen erojen osalta voidaan todeta, että edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt asiasta uutta tietoa tai näyttöä, vaan pääasiassa toisti ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esittämänsä väitteet. On korostettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa todetaan, että kullakin tuotetyypillä, myös KMPS:llä, on erilainen kemiallinen kaava. Tämän lisäksi havaittiin kuitenkin, että näistä eroista huolimatta kaikilla tyypeillä on yhteinen rakenne (SO3-O2) ja samankaltaiset tai vastaavat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Näin ollen kaikki tyypit näyttävät samankaltaisilta (ne ovat valkoisia kiteisiä suoloja), ja niillä on samankaltainen bulkkitiheys ja vastaava aktiivinen happipitoisuus. Kaikki tyypit on määritelty hapettumistilassa nro VI oleviksi rikin oksohappojen suoloiksi; luku ilmaisee aineessa olevan atomin hapettumisasteen. Tämän vuoksi pääteltiin, että kaikilla tuotetyypeillä on samankaltaiset kemialliset ominaisuudet. Edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt tietoa, joka olisi muuttanut päätelmiä.

(14)

Todettiin, että edellä mainitut ominaisuudet kuuluvat vain persulfaateille, ja ne erottavat persulfaatit muista tuotteista. Tutkimuksessa kävi ilmi erityisesti se, että vetyperoksidi on väritön neste, jolla on persulfaateista poikkeava kemiallinen kaava (H2O2). Se ei sisällä rikkiä, ja sen aktiivinen oksidanttipitoisuus on noin kymmenen kertaa korkeampi kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella. Lisäksi vetyperoksidia käytetään eri tarkoituksiin kuin persulfaatteja. Samoin natriumhypokloriitilla on erilainen kemiallinen rakenne (NA+OCl–) kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella, eikä se sisällä lainkaan happea/happisidoksia tai rikkiä. NA+OCl– on kiinteä yhdiste, mutta yleensä se on kaupallisesti saatavilla vesiliuoksena. Sitä käytetään klooripohjaiseen valkaisuun, koska se ei sisällä lainkaan aktiivista happea. Tämän vuoksi pääteltiin, että edellä mainituilla tuotteilla on eri ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin persulfaateilla, eivätkä tuotteet ole verrattavissa persulfaatteihin. Näin ollen väite liian laajasta tuotteen määritelmästä hylättiin.

(15)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan KMPS:llä olisi muista tuotetyypeistä merkittävästi eroavat käyttötarkoitukset, lähinnä toistettiin ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esitetyt perustelut. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti erityisesti, että KMPS:ää käytetään yleisesti uima-altaiden puhdistukseen ja desinfiointiin, kun taas muita persulfaatteja ei sen mukaan voida käyttää tähän tarkoitukseen, koska ne ärsyttävät ihoa. Kuitenkin todettiin, että KMPS:n lisäksi myös muita persulfaattityyppejä saa eurooppalaisten standardien mukaan käyttää ihmisten käyttöön tarkoitetun veden käsittelyssä (6). Lisäksi saatiin selville, että muitakin persulfaattityyppejä käytetään puhdistus- ja desinfiointitarkoituksiin siitä riippumatta, ärsyttävätkö ne ihoa vai eivät. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(16)

Edellä mainittu vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että KMPS:ää ei voida käyttää polymerisaatioprosesseissa, jotka ovat muiden persulfaattityyppien tärkein käyttötarkoitus. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että KMPS:ää voidaan käyttää polymerisaatioprosesseissa, ja tästä syystä tämäkin väite oli hylättävä. Lopuksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa mainitaan, on todettava, että osittain erilaisista käyttötarkoituksista riippumatta monet sovellukset ovat samoja, kuten metallien käsittely (mikroetsaus ja peittaus) ja märän voimapaperin pulpperointi. Näistä syistä pääteltiin, että kaikilla tuotetyypeillä oli yhteisiä käyttötarkoituksia ilman selviä eroja.

(17)

Kuten johdanto-osan 9 kappaleessa mainittiin, kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vaikka osa käyttötarkoituksista oli samoja, päällekkäisyys ei koske huomattavaa osaa sen vientimyynnistä, ja siksi sitä on pidettävä merkityksettömänä. Tässä yhteydessä on huomattava, että kunkin tuotetyypin täsmällistä kulutusta kussakin käyttötarkoituksessa tutkimusajanjaksolla ei voitu määrittää, koska asiaan liittyvien käyttäjien yhteistyö oli vähäistä ja tällaisen määrityksen edellyttämiä tietoja ei ollut saatavilla. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut asiasta vakuuttavaa näyttöä, vaan esitti pelkkiä arvioita ilman niitä tukevia tietoja. Lisäksi tutkimuksen kanssa teki yhteistyötä ainoastaan kaksi käyttäjää, jotka edustavat vain pientä osaa (7:ää prosenttia) koko kulutuksesta. Joka tapauksessa pidettiin merkityksettömänä sitä, missä määrin tiettyä tuotetyyppiä käytettiin tiettyyn tarkoitukseen jonain tiettynä aikana. Se, voidaanko tuotetyyppiä käyttää tiettyyn tarkoitukseen, on määritettävä fysikaalisten, teknisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella. Käyttäjät voivat tiettynä ajanjaksona käyttää yhtä tuotetyyppiä, mutta he voivat myös vaihtaa toiseen tuotetyyppiin käyttötarkoituksen pysyessä samana. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(18)

Eri tuotetyyppien vaihtelevien hintojen osalta on jo todettu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa, että tuotetyyppien hintaerot sinällään eivät oikeuta päätelmään, että tietty tuotetyyppi olisi katsottava eri tuotteeksi. Vaikka pitää paikkansa, että KMPS:n myyntihinnat ovat korkeampia kuin muuntyyppisten persulfaattien, myös muiden kolmen tuotetyypin välillä on hintaeroja. On huomattava, että tällaisia eroja on kaikissa tuottajamaissa ja myös yhteisössä. Vaihtelevat hintatasot johtuvat pääasiassa siitä, että KMPS:n tuottajia on maailmassa hyvin rajallinen määrä (yhteisö, USA ja tietyssä määrin myös Kiina), eivätkä hintaerot välttämättä vaikuta tuotantokustannuksiin. Tästä johtuen ja ottaen huomioon edellä mainitut päätelmät siitä, että tuotetyyppien välillä ei ole selvää jakoa eri käyttötarkoituksiin, myös tämä väite oli hylättävä.

(19)

Mitä tulee siihen, että KMPS:ää ja muita kolmea tuotetyyppiä kohdellaan kuljetuspakkausten osalta ja biosididirektiivin nojalla eri tavalla, on todettava, että nämä ovat uusia, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esitettyjä väitteitä, joita ei ole toimitettu vaaditussa määräajassa. Joka tapauksessa tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikkien tuotetyyppien pakkauksia koskevat vaatimukset ovat periaatteessa samat, vaikka luokitus vaihtelisikin. Lisäksi todettiin, että pakkauksia koskevat vaatimukset sinänsä eivät ole ratkaiseva kriteeri päätettäessä, muodostavatko eri tuotetyypit yhden tuotteen. Kuten edellä mainittiin, polkumyyntitutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote määritellään lähinnä tuotteen kemiallisten, teknisten ja fysikaalisten perusominaisuuksien sekä käyttötarkoitusten perusteella.

(20)

Biosididirektiivin osalta on todettava, että erilainen kohtelu perustuu siihen, että yhteisön tuotannonala on aloittanut kyseisen direktiivin mukaiset rekisteröintimenettelyt näistä tuotetyypeistä ainoastaan KMPS:n osalta. Se, että rekisteröintimenettelyjä ei ollut aloitettu muiden tyyppien osalta, ei johtunut niiden kemiallisista ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista, vaikka asianomainen vientiä harjoittava tuottaja näin väittikin. Vaikka siis KMPS-tuotetyypin rekisteröintikustannukset jakautuivat kahden päätuottajan kesken (toinen yhteisössä ja toinen USA:ssa), rekisteröintimenettelyä pidettiin hyvin kalliina ja aikaa vievänä; katsottiin, että menettely voitaisiin hoitaa sekä ajan että kustannusten kannalta tehokkaammin 1 päivänä kesäkuuta 2007 voimaan tulleen uuden eurooppalaisen kemikaaliasetuksen (REACH) (7) puitteissa. Biosididirektiivin mukaista erilaista käsittelyä ei näin ollen voida pitää osoituksena siitä, että tuotetyypit eroavat toisistaan kemiallisten ominaisuuksiensa ja/tai käyttötarkoitustensa perusteella. Näistä syistä kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väitettä ei pidetty tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän kannalta merkityksellisenä, ja väite hylättiin.

(21)

Mitä tulee johdanto-osan 10 kappaleessa mainittuihin, tutkimuksissa tehtyihin päätelmiin tarkasteltavana olevasta tuotteesta, on huomattava, että KMPS:ää ei nimenomaisesti jätetty tutkimuksen ulkopuolelle yhdessäkään mainituista tutkimuksista; toisin sanoen ei ole päätelmiä, joiden perusteella voitaisiin todeta, että KMPS:llä ja muilla kolmella tuotetyypillä on erilaiset kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja niitä ei siksi tulisi pitää yhtenä tuotteena. KMPS ei sisältynyt edellä mainittuihin valituksiin (tai vetoomuksiin), koska sitä joko ei viety kyseistä tutkimusta koskevana tutkimusajanjaksona (yhteisö) tai valituksen tehnyt kotimainen tuotannonala (USA) ei tuottanut KMPS:ää kyseisenä aikana.

(22)

Erityisesti on todettava, että asetuksen (EY) N:o 2961/95 (lopullisten toimenpiteiden käyttöönotosta Kiinasta peräisin olevien peroksodisulfaattien tuonnissa) johdanto-osan 7 kappaleessa lueteltujen perusteiden tarkoituksena ei ollut erottaa KMPS:ää muista kolmesta tuotetyypistä, vaan pikemminkin määrittää, mitkä tärkeimmät ominaisuudet ovat samoja näillä kolmella tuotetyypillä, jotka muodostivat kyseisessä tutkimuksessa tarkasteltavana olleen tuotteen. Perusteet koskevat siten nimenomaisesti näitä kolmea tuotetyyppiä, eikä luettelo ole kattava. Tärkeimmät päätelmät koskevat kuitenkin myös KMPS:ää, toisin sanoen niiden olennaiset ominaisuudet (persulfaattianioni) ja käyttötarkoitukset (initiaattori ja hapettava aine) ovat samat, ne ovat keskenään tietyssä määrin vaihdettavissa, ja niiden hintaeroja pidetään merkityksettöminä. Viimeisen perusteen osalta, joka on merkittävä jatkojalostusteollisuuden tuotantoprosessissa, kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että KMPS muodostaa suuren osan sen käyttäjien tuotantokustannuksista. Tutkimuksessa kävi ilmi (ks. johdanto-osan 112–120 kappale jäljempänä), että siitä huolimatta että KMPS:n osuus kustannuksista on suurempi, sen vaikutus käyttäjän kannattavuuteen on hyvin pieni. Joka tapauksessa katsottiin, että tämän ei pitäisi estää yhteisön toimielimiä pitämästä KMPS:ää tarkasteltavana olevana tuotteena, ottaen huomioon edellä mainittu päätelmä siitä, että kaikki tuotetyypit ovat keskenään vaihdettavissa.

(23)

Lopuksi todetaan, että yksikään menettelyn muista osapuolista – tämä koskee erityisesti kiinalaisia KMPS:n tuottajia – ei kiistänyt tuotteen määritelmää tässä menettelyssä eikä vastustanut KMPS:n sisällyttämistä tämän tutkimuksen tuotekatteeseen.

(24)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät siitä, että kaikkien neljän tuotetyypin on katsottava tässä menettelyssä muodostavan yhden tuotteen.

(25)

Koska samankaltaisen tuotteen osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 18 ja 19 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(26)

Koska yleisten menetelmien osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20–39 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(27)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti tehty oikaisu, sellaisena kuin se kuvataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 kappaleessa, johti siihen, että sen Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan voitto laskettiin mukaan kahdesti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan pystynyt toimittamaan väitettä tukevia tietoja, ja kun laskelma tarkistettiin, siinä ei havaittu kaksinkertaista laskentaa.

(28)

Koska muita huomautuksia polkumyynnin määrittämisestä USA:n osalta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40–50 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(29)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, joilta oli evätty markkinatalouskohtelu, kiisti komission päätelmät. Ne eivät kuitenkaan esittäneet uusia väitteitä, ja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetut kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevat päätelmät säilyivät siten ennallaan.

(30)

Toinen näistä vientiä harjoittavista tuottajista väitti lisäksi, että mikäli päätös sen markkinatalouskohtelua koskevasta pyynnöstä säilyy muuttumattomana, sille pitäisi kuitenkin myöntää yksilöllinen kohtelu. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan kyennyt osoittamaan, että sen liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan, siten kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56 kappaleessa säädetään. Samoista syistä ei voida sulkea pois mahdollisuutta – eikä kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esittänyt asiasta näyttöä – että valtio puuttuisi sen toimintaan tavalla, joka mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistetaan yksilöllinen tulli. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan yksilöllisen kohtelun epääminen pysyy näin ollen voimassa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan nojalla.

(31)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa todetaan, että markkinatalouskohtelu myönnettiin kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joista yhden osalta oli tarpeen suorittaa myöhemmin saadun tiedon jatkotutkimus, jota ei voitu siinä vaiheessa täysin toteuttaa. Saadut tiedot samoin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen toimitetut lisätiedot tutkittiin, ja kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti tietojen todenperäisyyden tarkistamiseksi. Tutkimuksen viime vaiheissa esiin tulleet tiedot aiheuttivat merkittäviä muutoksia todelliseen tilanteeseen, johon perusteiden 1 ja 2 arviointi oli perustunut.

(32)

Perusteen 1 osalta vientiä harjoittavan tuottajan todettiin aiemmin salanneen olennaista tietoa nykyisistä johtajistaan ja omistajistaan sekä heidän roolistaan yrityksessä ennen sen yksityistämistä. Tällainen tietojen antamatta jättäminen luo epäilyjä kaikkia yrityksen antamia yksityistämistietoja kohtaan. Yritys ei myöskään kyennyt antamaan vakuuttavaa selitystä sille, millä perusteella se oli saanut kaksi lainaa edullisemmalla korkoprosentilla valtion valvomalta pankilta, mikä viittaa valtion puuttumiseen liiketoimintaan. Näitä lainoja ei ollut aiemmin tarkasteltu, koska ne oli myönnetty tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen. Tämä vaikuttaa kuitenkin selvästi yrityksen nykytilanteeseen, ja oikeuskäytännön mukaisesti katsottiin aiheelliseksi ottaa se myös huomioon. Edellä mainituista syistä, jotka perustuvat tietoihin, joita komission yksiköillä ei kohtuudella voinut odottaa olevan käytössään alkuperäisen markkinatalouskohtelua koskevan tutkimuksen aikana, valtion puuttumista liikkeen johtoon ei voida enää jättää ottamatta huomioon, eikä myöskään yritys kyennyt muuta osoittamaan.

(33)

Perusteen 2 osalta todettiin, että rahoituskulut oli ilmoitettu liian pieniksi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tilinpidossa, mikä on suoriteperusteisen kirjanpidon yleisten sääntöjen ja erityisesti kansainvälisen kirjanpitonormin (IAS) nro 23 vastaista. On huomattava, että yrityksen markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä esittämä virheellinen ilmoitus lainoista haittasi vakavasti alustavaa tutkimusta, ja komission yksiköiden ei siten voida kohtuudella olettaa tietäneen tällaisesta havaitusta epäselvyydestä ennen menettelyn aloittamista.

(34)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen on päätelty, että tämä vientiä harjoittavan tuottajan väite on hylättävä. Kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle on ilmoitettu asiasta ja annettu tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä päätelmistä. Tämän tuloksena kaikkien niiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, oli laskettava uudelleen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 96 kappaleessa esitettyä menetelmää käyttäen.

(35)

Lopuksi eräs vientiä harjoittava tuottaja, jolle oli myönnetty markkinatalouskohtelu, toimitti kaksi väitettä, jotka koskivat sen normaaliarvon ja vientihintojen laskemista, mutta väitteitä ei katsottu riittäviksi, jotta ne oikeuttaisivat mukautuksen. Eräs toinen kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite katsottiin riittävästi perustelluksi ja hyväksyttiin; väite koski tiettyjen vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevan tuojan logistiikkakustannusten kohdentamista yrityksen koko liikevaihtoon pikemminkin kuin tarkasteltavana olevan tuotteen liikevaihtoon sillä perusteella, että ne liittyivät yleiseen rakennemuutokseen, joka toteutettiin yrityksessä tutkimusajanjaksolla. Tämän vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali oli joka tapauksessa laskettava uudelleen sen jälkeen, kun siihen etuyhteydessä oleva yhteisön tuoja oli tehnyt korjauksia liiketoimikohtaisiin luetteloihin, jotka se oli toimittanut yhteisön sisäisten persulfaatteja koskevien jälleenmyyntihintojen tueksi.

(36)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(37)

Koska muita huomautuksia polkumyynnin määrittämisestä Kiinan osalta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–97 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(38)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja toisti kaupan porrasta ja palkkioita koskevat kaksi oikaisupyyntöä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101 ja 102 kappaleessa esitetään. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan selityksiä ei kuitenkaan pidetty vakuuttavina, sillä ne eivät merkittävästi eronneet sen aiemmin tässä menettelyssä esittämistä perusteluista. Vientiä harjoittava tuottaja ei varsinkaan kyennyt vastaamaan muutamiin niistä argumenteista, joilla perusteltiin päätöstä hylätä sen esittämät väitteet, kuten väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta käy ilmi, ja lisäksi se antoi lausuntoja, jotka olivat ristiriidassa aiempien lausuntojen kanssa, jotka oli annettu sen tuotantotiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana.

(39)

Koska muita huomautuksia polkumyynnin määrittämisestä Taiwanin osalta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98–105 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(40)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja esitti uudelleen väitteen, että se yhteisön tuottaja, joka tuo tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevalta yritykseltä Kiinasta, olisi suljettava yhteisön tuotannonalaa koskevan määritelmän ulkopuolelle. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan se, että tuotanto on ulkoistettu kolmanteen maahan, johon kohdistuu polkumyyntitutkimus, riittää aiheuttamaan päätelmän, että kyseinen tuottaja välttyy polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksilta. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että mainittu tuottaja käyttäytyy eri tavalla kuin etuyhteydetön yhteisössä toimiva tuottaja, mikä näkyy erityisesti sen investoinneissa Kiinaan.

(41)

Sen, että yhteisön tuottaja on ulkoistanut tuotantonsa, ei sinällään katsota riittävän perusteeksi sulkea kyseinen tuottaja yhteisön tuotannonalaa koskevan määritelmän ulkopuolelle. Ensin olisi tutkittava, välttyikö kyseinen yhteisön tuottaja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksilta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 ja 151 kappaleessa todetaan, tuontimäärät kiinalaiselta etuyhteydessä olevalta yritykseltä olivat kuitenkin vähäisiä ja tuontia harjoitettiin ainoastaan maailmanlaajuisten asiakkaiden säilyttämiseksi. Tällaisen tuonnin osuus oli alle 7 prosenttia kyseisen tuottajan kokonaismyynnistä yhteisön markkinoilla. Tämä osoitti, että kyseinen tuottaja on sitoutunut tuotantoon yhteisössä ja että tuonnissa oli pikemminkin kyse itsepuolustuksesta. Kyseisen yhteisön tuottajan Kiinaan tekemien investointien osalta todetaan, että väitteen esittänyt vientiä harjoittava tuottaja ei selittänyt, miten nämä investoinnit olivat auttaneet yhteisön tuottajaa välttymään polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksilta, kuten se oli väittänyt. Tämän vuoksi edellä mainitut väitteet oli hylättävä.

(42)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yksi tärkeimmistä perusteista päätellä, että kyseinen yhteisön tuottaja on osa yhteisön tuotannonalaa, oli se, että yhteisön markkinoilla jälleenmyyntihinnat olivat korkeampia kuin tuontihinnat Kiinasta. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jälleenmyyntihintoja olisi pitänyt verrata keskimääräiseen tuontihintaan kaikista asianomaisista maista eikä pelkästään Kiinasta.

(43)

Jälleenmyyntihintojen taso oli kuitenkin vain lisäelementti, jota tarkasteltiin (ks. myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappale). Jälleenmyyntihinnasta kävi ilmi, että kyseinen yhteisön tuottaja ei myynyt alempaan hintaan kuin kiinalaiset kilpailijansa, mikä olisi vahingoittanut yhteisön tuotannonalaa.

(44)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannosta ja yhteisön tuotannonalasta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappale vahvistetaan.

(45)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen vientimyynti etuyhteydessä olevalle yhteisön käyttäjälle olisi jätettävä huomioimatta yhteisön kokonaiskulutuksen määrityksessä sillä perusteella, että kyseinen myynti ei tapahtunut myyntimarkkinoille.

(46)

Kulutus määritellään tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonniksi yhteisöön kaikista lähteistä ja yhteisön tuotannonalan koko myynnistä yhteisön markkinoilla. Sillä, että tuonti tapahtuu etuyhteydessä oleviin yrityksiin yhteisössä, ei ole merkitystä, eikä se estä kyseisen myynnin ottamista huomioon yhteisön kokonaiskulutusta laskettaessa. Näin ollen kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite oli hylättävä.

(47)

Koska yhteisön kulutuksen osalta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107, 108 ja 109 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(48)

Kaksi yhdysvaltalaista viejää väitti, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa arvioitaessa USA:sta peräisin olevaa persulfaattien tuontia pitäisi tarkastella erikseen. Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tuontihinnat USA:sta olivat korkeampia ja niiden kehitys oli erisuuntainen kuin Kiinan ja Taiwanin tuontihinnoilla. Tämä merkitsisi sitä, että USA:sta vietävä tuote myytiin eri markkinaolosuhteissa. Toinen vientiä harjoittavista tuottajista väitti myös, että sen myyntiä etuyhteydessä olevalle yhteisön käyttäjälle olisi tarkasteltava erikseen, koska kyseinen myynti tapahtui eri markkinaolosuhteissa ja sen kehitys oli erisuuntainen. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti näin ollen, että tuontimäärä USA:sta etuyhteydettömille asiakkaille ei kasvanut tai kasvoi vain vähäisessä määrin. Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät, että kunkin asianomaisen maan tuontihinnat olisi julkistettava.

(49)

Hintojen osalta todettiin, kuten myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa mainitaan, että Kiinan, Taiwanin ja USA:n vientihintojen kehitys oli tarkastelujaksolla samanlainen (laskeva) ja että hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuottajien hinnat. On huomautettava, että alustavat päätelmät perustuvat yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tosiasiallisiin varmennettuihin vientitietoihin. Näitä tietoja pidettiin luotettavimpana saatavilla olevana tietolähteenä. Vientiä harjoittavien tuottajien esittämä keskimääräinen tuontihinta oli näin ollen hylättävä.

(50)

Kullekin asianomaiselle maalle on määritetty keskimääräiset tuontihinnat. Seuraavasta taulukosta käy ilmi, että kaikkien asianomaisten maiden tuontihinnoilla oli samanlainen, laskeva kehitys.

Taulukko 1

Keskimääräiset tuontihinnat asianomaisista maista

(51)

Tuonnin määrän osalta vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111 kappaleessa esitetyt päätelmät; toisin sanoen tuonnin määrä USA:sta oli merkittävä perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja sen suuntaus oli kasvava. Lisäksi tuonti USA:sta tapahtui huomattavan alhaiseen polkumyyntihintaan, ja hinnan alittavuus oli merkittävää. Kyseiset kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa veivät kaikkia tuotetyyppejä USA:sta, ja lisäksi puolet KMPS:stä vietiin etuyhteydettömille asiakkaille. Näin ollen pääteltiin, että USA:sta tuotua tuotetta myytiin samojen myyntikanavien kautta ja samantyyppisille asiakkaille yhteisössä kuin yhteisön tuotannonalan tuottamaa ja myymää tuotetta yhteisön markkinoilla samoin kuin muista asianomaisista maista tuotua tuotetta.

(52)

Kokonaistilanne ei kuitenkaan muuttuisi, vaikka kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan KMPS:n myynti etuyhteydessä olevalle yhteisön käyttäjälle jätettäisiin ottamatta huomioon arvioinnissa. USA:n tuonnin markkinaosuudet olisivat silti vähimmäistasoa suuremmat, ja ne olisivat yhä kasvussa. Samoin tuontihintojen kehitys olisi edelleen laskeva.

(53)

Edellä esitetyn perusteella kahden vientiä harjoittavan tuottajan väite siitä, että USA:sta peräisin olevaa tuontia pitäisi tarkastella erikseen yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa arvioitaessa, ei ollut perusteltu ja se hylättiin.

(54)

Yksi tuojista väitti, että tuonti sen taiwanilaiselta toimittajalta väheni, jos tarkastellaan tämän tutkimuksen tarkastelujaksoa pidempää ajanjaksoa. Kyseinen tuoja ei kuitenkaan toimittanut minkäänlaisia lukuja väitteensä tueksi eikä täsmentänyt, mistä ajanjaksosta oli kyse. Tämän lisäksi yhteisön toimielinten vakiintuneena käytäntönä on ollut tarkastella kehityssuunnan analyysissä jaksoa, joka sisältää tutkimusajanjakson ja sitä edeltävät kolme tai neljä vuotta, mitä pidetään kohtuullisena aikana kehityssuunnan arvioimiseksi, eikä ole mitään objektiivista syytä poiketa tästä käytännöstä. On myös huomattava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114 kappaleesta (taulukosta 2) käy ilmi, tarkastelujaksolla tuonti Taiwanista kasvoi lähes 20 prosenttia, minkä myötä myös markkinaosuus kasvoi hieman tarkastelujaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 kappale). Kyseinen tuoja ei kuitenkaan esittänyt muita syitä, miksi Taiwania pitäisi tarkastella erillään muiden asianomaisten maiden luvuista, eikä myöskään tutkimuksessa käynyt ilmi tällaisia syitä. Tämä kyseisen tuojan väite oli siksi hylättävä.

(55)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110–113 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(56)

Edellä johdanto-osan 31–34 kappaleessa esitetyt päätelmät huomioon ottaen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynti, jonka todettiin tapahtuneen polkumyynnillä, oli sisällytettävä Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrää, markkinaosuutta ja hintoja koskeviin analyyseihin, ja tästä syystä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä taulukkoja 2–4 (johdanto-osan 114–116 kappale) oli muutettava seuraavasti:

Taulukko 2

Asianomaisista maista tuleva tuonti

(57)

Asianomaisista maista tuleva tuonti kasvoi 53 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Tuonnin määrä vuonna 2003 oli 9 839 tonnia, ja tutkimusajanjaksolla se oli 15 065 tonnia. Tuonti kasvoi erityisen voimakkaasti vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin se lisääntyi 38 prosenttia.

Taulukko 3

Asianomaisten maiden markkinaosuus

(58)

Asianomaisten maiden markkinaosuus kasvoi 10,8 prosenttiyksikköä eli 25,3 prosentista 36,1 prosenttiin vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Markkinaosuuden kasvu oli erityisen merkittävä vuodesta 2003 vuoteen 2004, jolloin kasvua oli 7 prosenttiyksikköä.

Taulukko 4

Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat

(59)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat 13 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä. Ne laskivat 902 eurosta tonnilta vuonna 2003 784 euroon tonnilta tutkimusajanjakson aikana.

(60)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 114–119 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(61)

Kaksi yhdysvaltalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että yhteisön tuotannonala sai tutkimusajanjaksolla ”kohtuullisen” voittomarginaalin eikä ainakaan tuottanut tappiota ja tästä syystä ei voida päätellä, että sille olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla. Toinen yhdysvaltalaisista vientiä harjoittavista tuottajista väitti lisäksi, että myös vuoden 2003 korkeat voittomarginaalit ovat osoitus siitä, ettei yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(62)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan koskevassa tarkastelussa on arvioitava perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki asiaa koskevat tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Mikään näistä tekijöistä yksinään ei ole ratkaiseva. Yhteisön tuotannonalan tilannetta analysoitaessa ei siksi tarkastella pelkästään yhteisön tuotannonalan kannattavuutta, vaan analyysiin on sisällytettävä kaikki mainitussa artiklassa luetellut tekijät. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131 kappaleesta käy ilmi, kannattavuus laski tarkastelujaksolla selvästi, 80 prosenttia, ja seurauksena yhteisön tuotannonalan rahoitustilanne heikkeni jyrkästi. Tässä yhteydessä ei pidetty relevanttina sitä, aiheutuiko yhteisön tuotannonalalle todellisia tappioita tutkimusajanjaksona. Lisäksi on huomautettava, että voittomarginaali, jonka yhteisön tuotannonala saattoi kohtuudella odottaa saavansa ilman polkumyynnillä tapahtunutta tuontia, määritettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 kappaleessa ja vahvistetaan johdanto-osan 154 kappaleessa 12 prosentiksi, mikä on merkittävästi suurempi kuin tutkimusajanjaksona toteutunut voittomarginaali.

(63)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan vuonna 2003 saadut korkeat voittomarginaalit olisivat osoitus siitä, ettei yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa, on todettava, että vaikka kyseisenä vuonna toteutuneita voittomarginaaleja ei otettaisi huomioon, kehitys oli silti selvästi negatiivinen. Näin ollen voitot laskivat lähes 60 prosenttia vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välillä. Siksi tämä ei muuta yleispäätelmiä siitä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksona.

(64)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tuotannonalan tuottavuus on saattanut laskea siitä syystä, että vuonna 2005 Laporte-yhtiön hankinnan yhteydessä kirjattiin tappioksi 830 miljoonaa euroa aineetonta omaisuutta. On kuitenkin huomattava, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa osoitettu kannattavuuden laskusuuntaus on jatkunut koko tarkastelujakson ajan eikä se liity tiettyyn vuoteen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että Laporten hankintakustannuksista vastasi holdingyhtiö eikä Degussa Initiators Co. Ltd. Tämä tekijä ei siksi vaikuttanut kannattavuuskehitykseen, kuten väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta käy ilmi.

(65)

Lopuksi yksi yhdysvaltalaisista vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että vahinkoanalyysi perustui yhteisön tuotannonalan voittomarginaalien osalta vääriin oletuksiin, koska tuotannonala odotti toimialan keskitasoa korkeampia voittomarginaaleja. Tästä väitteestä on ensinnäkin todettava, niin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–139 kappaleesta käy selvästi ilmi, että vahinkoanalyysi perustui kaikkien vahinkoindikaattorien kehitykseen tarkastelujaksolla ja siten yhteisön toimialan todelliseen tilanteeseen kyseisenä aikana, minkä avulla tilanteesta saatiin todellisiin varmennettuihin tietoihin pohjautuva objektiivinen kuva. Toisin sanoen vahinkoanalyysi ei perustunut yhteisön odotuksiin sinänsä, ja siksi tämä väite hylättiin.

(66)

Yksi käyttäjistä väitti, ettei yhteisön markkinoilla ollut hintojen laskusuhdannetta, muttei toimittanut näyttöä väitteensä tueksi. Asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja yhteisön toimialan toimittamista varmennetuista tiedoista kävi selvästi ilmi keskimääräisten myyntihintojen laskusuuntaus tarkastelujaksolla, ja näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(67)

Koska muita huomautuksia yhteisön tuotannonalan tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–139 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(68)

Koska huomautuksia polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141–143 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(69)

Molemmat yhdysvaltalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että muista maista ja etenkin Turkista peräisin oleva tuonti on saattanut aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle varsinkin kun tarkastellaan niiden hintoja, joiden väitettiin olevan USA:n hintoja alempia. Väitettiin etenkin, että tuonnin määrä oli merkittävä ja se tapahtui polkumyyntihinnoin, jotka olivat merkittävästi alempia kuin yhteisön tuotannonalan hinnat. Molemmat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että Turkista peräisin oleva tuonti oli aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa vähintäänkin samassa määrin ellei enemmän kuin tuonti USA:sta.

(70)

Ensinnäkin on todettava, että Turkki ei sisältynyt valitukseen, koska valituksen tekijöillä ei ollut näyttöä Turkista peräisin olevasta vahingollisesta polkumyynnistä. Komissiolla ei tätä menettelyä aloitettaessa ollut saatavilla näyttöä, joka olisi ollut ristiriidassa valituksen esittäjien lausuntojen kanssa. Toiseksi se, että Turkin vientihinnat voivat vaikuttaa alemmilta kuin USA:n hinnat, kun tarkastellaan Eurostatin kauppatilastoihin perustuvia keskimääräisiä hintoja, voi johtua näiden kahden maan viemän tuotevalikoiman eroista. Käytettävissä olevista tiedoista käykin ilmi, että USA:sta peräisin oleva tuonti on pääasiassa KMPS:tä, kun taas Turkin viennin osalta ei menettelyä aloitettaessa eikä tutkimuksen kuluessa ollut näyttöä siitä, että sen yhteisöön suuntautuvan viennin koostumus olisi samanlainen. Eurostatin keskihintojen eroista ei siten voitu tehdä merkityksellisiä päätelmiä. Lisäksi on muistettava, että myöskään asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät esittäneet tällaista näyttöä.

(71)

Analysoitaessa yhteisön tuotannonalan tilannetta arvioitiin kumulatiivisesti kaikista asianomaisista kolmesta viejämaasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset johdanto-osan 48–55 kappaleessa esitetyistä syistä johtuen. Tältä pohjalta pääteltiin, ettei syy-yhteyttä koskevaa analyysia pidä perustaa kunkin asianomaisen maan erilliseen tarkasteluun. Vaikka USA:sta peräisin olevaa tuontia tarkasteltaisiin erikseenkin, USA:sta ja Turkista peräisin olevan viennin suuntaukset eroavat toisistaan. Kun tuontimäärät Turkista vähenivät tarkastelujaksolla merkittävästi (42 prosenttia), USA:sta peräisin olevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat. Hintojen osalta vientiä harjoittava tuottaja ei ole toimittanut näyttöä Turkista peräisin olevasta polkumyynnistä, eikä tällaista näyttöä ollut muutenkaan saatavissa. Hinnan alittavuuden osalta on näyttöä siitä, että Turkista viety tuotevalikoima poikkesi USA:n valikoimasta, erityisesti siten että Turkissa ei tuotettu KMPS:ää. Verrattaessa keskimääräisiä hintoja USA:sta – KMPS:ää lukuun ottamatta – ja Turkista voitiin todeta, että Turkin hinnat olivat USA:n hintoja korkeampia.

(72)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144–148 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan edellä esitetyn perusteella vahvistaa.

(73)

Useat menettelyn osapuolet esittivät uudelleen käsityksensä siitä, että yksi yhteisön tuottajista toi tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevasta kiinalaisesta yrityksestä polkumyynnillä ja huomattavasti yhteisön tuotannonalan myyntihintoja alempaan hintaan, mikä aiheutti hintojen laskusuhdanteen yhteisön markkinoilla. Mahdollinen vahinko johtuisi siis kyseisestä tuonnista ja olisi siten itse aiheutettua.

(74)

Yhteisön tuotannonalan tuonti siihen etuyhteydessä olevasta kiinalaisesta yrityksestä vastasi vain vähäistä osaa yhteisön kulutuksesta (alle 4:ää prosenttia) ja alle 8:aa prosenttia kyseisen yhteisön tuottajan myynnistä, ja tuontia harjoitettiin sen vuoksi, että pystyttäisiin säilyttämään maailmanlaajuisia asiakkaita, jotka olisivat muussa tapauksessa hankkineet tarkasteltavana olevaa tuotetta kiinalaisilta toimittajilta polkumyyntihinnoin. Yksikään edellä mainituista osapuolista ei toimittanut asiasta näyttöä eikä selittänyt, miten tällaiset suhteellisen pienet määrät (verrattuna polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin etuyhteydettömille yhteisön asiakkaille) olisivat voineet tärkeimpänä tekijänä aiheuttaa hintojen laskusuhdanteen yhteisön markkinoilla, ja näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(75)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 8 esitetty yhteisön toimialan investointitoiminnan laskusuuntaus johtui yhden yhteisössä toimivan tuottajan kasvaneista investoinneista siihen etuyhteydessä olevaan kiinalaisyritykseen eikä syynä siis ollut polkumyynnillä tapahtunut tuonti.

(76)

On todettava, että varakapasiteetin määrä yhteisön tuotannonalalla oli korkea, lähes 30 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Näissä oloissa ja ottaen huomioon, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla ja valtasi osan yhteisön tuotannonalan markkinaosuuksista, pääteltiin, ettei olisi ollut järkevää investoida tuotantokapasiteetin kasvattamiseen yhteisön markkinoilla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 kappaleessa mainitaan, investointeja tehtiin kuitenkin tuotantokapasiteetin ylläpitämiseksi. Tätä pidettiin näissä oloissa järkevänä päätöksenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuva tuonti. Näin ollen pääteltiin, että investointien väheneminen yhteisön markkinoilla ei ollut yhteydessä kyseisen tuottajan investointeihin Kiinan markkinoille eikä siksi ole osoitus itse aiheutetusta vahingosta. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(77)

Yksi etuyhteydetön tuoja väitti, että tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste laskivat syistä, jotka liittyivät yhden yhteisössä sijaitsevan tuottajan suhteisiin yhteen vientiä harjoittavaan kiinalaistuottajaan. Kyseinen tuoja väitti, että etuyhteydessä oleva kiinalaistuottaja palvelee eteläisen Aasian markkinoita toimittamalla niille halvempaa persulfaattia, jonka on tuottanut siihen etuyhteydessä oleva kiinalainen yritys, ja tämän seurauksena kyseinen yhteisön tuottaja vähensi merkittävästi vientiään tälle alueelle, mikä selittäisi tuotantomäärän alenemisen yhteisössä.

(78)

On huomattava, että tuotantomäärän, tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen kehitys, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120 kappaleesta (taulukosta 5) käy ilmi, on yhteydessä yhteisössä myytyjen tuotteiden tuotantomäärään. Yhden yhteisössä toimivan tuottajan väitetyllä viennin vähenemisellä ei siten ollut vaikutusta, ja kyseisen tuojan väite oli hylättävä.

(79)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, ettei tuotantokustannusten kasvua mahdollisena syynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon käsitelty lainkaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(80)

Tämä väite oli hylättävä. Yhteisön tuotannonalan yksikkökustannusten nousun syy esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappaleessa. Suuremmat yleiskustannukset yksikköä kohden johtuivat tuotantomäärän supistumisesta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin seurauksena, kun kapasiteetti säilyi vakaana. Tämän tuloksena yleiskustannukset jakautuivat pienemmälle tuotantomäärälle, jolloin yksikkökohtaiset kustannukset nousivat. Koska kustannusten nousulla on suora yhteys polkumyynnillä tapahtuneeseen tuontiin, kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite oli hylättävä.

(81)

Sama yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että vuoden 2003 korkeaa kannattavuutta olisi pitänyt analysoida perusteellisemmin ja ottaa kannattavuus huomioon syy-yhteyttä koskevassa tarkastelussa.

(82)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan kyennyt antamaan selitystä tai näyttöä siitä, miten vuoden 2003 voitot olivat katkaisseet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden. Kysymystä, voidaanko vuoden 2003 voittomarginaaleja pitää osoituksena siitä, ettei yhteisön toimialalle koitunut merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksona, käsitellään johdanto-osan 63 kappaleessa.

(83)

Toinen yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kustannusten nousu ja sen myötä laskenut yhteisön tuotannonalan kannattavuus tutkimusajanjaksolla johtuvat yhden yhteisön tuottajan tekemästä yritysostosta, minkä seurauksena aineetonta omaisuutta merkittiin kirjanpitoon huomattavaksi tappioksi.

(84)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130 kappaleessa olevasta taulukosta 9 käy kuitenkin ilmi, että kannattavuuden laskusuuntaus on jatkuva eikä liity tiettyyn tarkastelujakson vuoteen. Lisäksi tutkimus osoitti, että hankintakustannuksista ei vastannut kyseinen yhteisön tuottaja vaan sen holdingyhtiö. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(85)

Yksi käyttäjistä väitti, että yhteisön tuotannonalaan etuyhteydessä olevat kiinalaiset tuottajat tarjosivat tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisön markkinoilla paljon markkinahintaa korkeammilla hinnoilla, vaikka samat tuottajat pystyivät muilla markkinoilla tarjoamaan kyseistä tuotetta paljon alempaan hintaan ja jopa edullisemmin kuin kilpailijansa kyseisillä kolmansilla markkinoilla. Tämä käyttäjä väitti, että kyseisten tuottajien olisi pitänyt tietää, ettei kukaan mahdollinen asiakas hyväksyisi tällaisia hintatarjouksia, ja väitti, että yhteisön tuotannonala, jolla oli yhteyksiä kyseisiin tuottajiin, pidättyi tarkoituksellisesti myymästä tuotetta tietyille asiakkaille yhteisöön. Näin ollen myyntimäärien ja markkinaosuuden laskeminen yhteisön markkinoilla johtui pikemminkin tällaisesta kilpailunvastaisesta toiminnasta kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(86)

Todettiin, että ainoastaan yksi edellä mainituista tuottajista vei tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Siksi toista tuottajaa koskevia väitteitä pidettiin merkityksettöminä ja ne hylättiin.

(87)

Kiinalaisen tuottajan osalta havaittiin, että se todellakin vei tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjaksolla (ks. myös edellä oleva johdanto-osan 74 kappale). Kävi kuitenkin ilmi, että se teki liiketoimintaa koskevat päätöksensä täysin kyseisestä yhteisön tuottajasta riippumatta ja erityisesti, ettei yhteisön markkinoita koskevasta hintastrategiasta sovittu. Kyseinen käyttäjä ei toimittanut näyttöä sen väitteensä tueksi, että yhteisön tuotannonalan olisi katsottava olevan vastuussa siihen etuyhteydessä olevan kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan liiketoimintaa koskevista päätöksistä. Tämä väite oli siis saatavilla olevan tiedon perusteella hylättävä.

(88)

On huomattava myös, että kyseisen käyttäjän esittämä hintoja koskeva näyttö oli hataraa eikä sitä pystytty todentamaan, koska se oli toimitettu vaadittujen määräaikojen jälkeen vasta menettelyn myöhäisessä vaiheessa. Joka tapauksessa toimitetut hintatarjoukset oli esitetty ennen neuvotteluja eivätkä ne siten olleet lopullisia. Hintatarjoukset eivät myöskään koskeneet tutkimusajanjaksoa. Lisäksi yhteisön toimialan tosiasialliset varmennetut keskimääräiset myyntihinnat olivat selvästi esitettyjä tarjouksia alemmalla tasolla. Lisäksi on todettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–119 kappaleessa mainitaan, keskimääräisiä hinnanalituksia ei pidetty merkittävinä. Polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti hintojen laskusuhdanteen yhteisön markkinoilla, ja tällaisessa tilanteessa markkinahinta muodostuu epäreiluissa olosuhteissa eikä sitä voida välttämättä pitää vertailuarvona. Joka tapauksessa tällä ei ole merkitystä, koska polkumyynti määritellään perusasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa, eikä siinä viitata ”kohtuullisuuteen” eikä ”markkinahintaan”.

(89)

Mitä tulee tämän vientiä harjoittavan tuottajan hintoihin kolmansilla markkinoilla, myös tästä toimitettu näyttö oli hataraa eikä sitä voitu todentaa. Lisäksi kyseisillä hinnoilla ei ollut yhteyttä yhteisön markkinoihin, eikä niillä siksi ole merkitystä syy-yhteyttä koskevassa tarkastelussa. Näillä markkinoilla vallitsevia erilaisia oloja koskevaa näyttöä tai tietoa ei siis ollut saatavilla. Toimitetun näytön perusteella katsottiin, ettei eri markkinoilla perittyjen hintojen vertailtavuudesta voida tehdä merkityksellisiä päätelmiä. Myöskään tuotanto-oloja ja hinnanmuodostusta Kiinassa, jossa yhteen yhteisön tuottajaan etuyhteydessä oleva yritys sijaitsi, ei voida välttämättä verrata yhteisön markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen, joka kuitenkin saattaa oikeuttaa hintaeron. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(90)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti sen sijaan, että yhteisön tuotannonala oli vastuussa hintojen laskusuhdanteesta yhteisön markkinoilla, koska se noudatti hinnanalennuspolitiikkaa yhteisön markkinoilla toimiviin kilpailijoihinsa nähden. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tuki väitettä toimittamalla useita esimerkkejä, joissa sen oli pitänyt alentaa hintaansa vastatakseen yhteisön toimialan hintatarjoukseen.

(91)

Toimitettua näyttöä pidettiin hatarana, eikä sen perusteella voitu tehdä yleisiä päätelmiä. Kuten johdanto-osan 85 ja 89 kappaleesta käy ilmi, päinvastaisesta tilanteesta on toimitettu esimerkkejä. Vaikka kävi ilmi, että yhteisön markkinoilla on paljon kilpailua, käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voitu päätellä, että yhteisön toimiala ajoi hintoja alas yhteisön markkinoilla, ja näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(92)

Yksi tuojista väitti, että yhteisön tuotannonalan myynnin väheneminen johtuu tilanteesta maailmanmarkkinoilla, joilla kansainväliset asiakkaat keskittävät ostostrategiansa. Kyseinen tuoja ei kuitenkaan osoittanut, miten tällainen strategian muutos olisi vaikuttanut yhteisön tuotannonalan kulutukseen sekä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliseen syy-yhteyteen, ja näistä syistä väite oli hylättävä.

(93)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että olisi pitänyt tarkastella sitä, olisivatko yhteisön tuotannonalan kohonneet tuotantokustannukset voineet aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle koituneen merkittävän vahingon.

(94)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa ei mainita yksikkökustannusten kehitystä tarkastelujaksolla, ja siksi sitä ei käsitellä järjestelmällisesti arvioitaessa yhteisön tuotannonalan tilannetta. Myyntihintoja ja kannattavuutta käsitellään kuitenkin järjestelmällisesti merkittävää vahinkoa koskevassa tarkastelussa, mikä osoittaa, että myös tuotantokustannukset otetaan huomioon. Joka tapauksessa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappaleesta käy ilmi, yksikkökustannukset otettiin huomioon alustavissa laskelmissa.

(95)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappaleessa todetaan, että yhteisön tuotannonalan yksikkökustannukset nousivat 5 prosenttia, koska tuotantomäärä väheni kapasiteetin säilyessä vakaana. Tuotantomäärä puolestaan laski pienentyneen myynnin ja markkinaosuuden vuoksi, kun polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti hintapaineita. Näin ollen pääteltiin, että yhteisön tuotannonalan kohonneiden tuotantokustannusten vaikutus yhteisön toimialan kielteiseen kehitykseen oli mitätön tai korkeintaan rajallinen.

(96)

Edellä esitetyn perusteella voidaan vahvistaa, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko, joka mainitaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137 kappaleessa ja jolle on tunnusomaista kaikkien vahinkoindikaattorien laskusuuntaus, johtui kyseisestä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Muun kuin polkumyynnillä muista kolmansista maista ja erityisesti Turkista tapahtuneen tuonnin vaikutus, yhteisön toimialan investointien sekä muiden Kiinassa toteutettujen toimien vaikutus, kolmannen yrityksen hankintakustannusten ja yksikkökustannusten nousun vaikutus sekä yhteisön tuotannonalan väitetyn tehottomuuden ja kilpailunvastaisen toiminnan samoin kuin maailmanmarkkinatilanteen vaikutus yhteisön tuotannonalan kielteiseen kehitykseen oli mitätön tai korkeintaan rajallinen.

(97)

Edellä esitetyssä tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, minkä perusteella voidaan vahvistaa, että kyseiset muut tekijät eivät muuta sitä tosiseikkaa, että tarkastellun vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(98)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Kiinasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista peräisin olevien persulfaattien polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(99)

Koska muita asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140–153 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(100)

Yksi käyttäjistä, joka ei vastannut kyselylomakkeeseen mutta toimitti huomautuksia, kun väliaikaiset toimenpiteet oli annettu tiedoksi, väitti, että yhteisön tuotannonala on toipumassa polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja että persulfaattien hinnat yhteisössä ovat nousseet tutkimusajanjakson päätyttyä ja ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Näin ollen yhteisön tuotannonalan tilanteen kohentamiseksi ei ole tarpeen ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(101)

Lisäksi kyseinen käyttäjä kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 158 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan yhteisön tuotannonala pystyisi polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton avulla muun muassa saamaan takaisin markkinaosuuksiaan ja saavuttamaan siten enemmän mittakaavaetuja. Väitettiin, että yhteisön tuotannonalan markkinaosuuksia koskevien päätelmien perusteella yhteisön tuotannonala on suurimpia toimijoita sekä yhteisössä että sen ulkopuolella ja ettei merkittävästi suurempia mittakaavaetuja siksi olisi mahdollista saavuttaa. Sama käyttäjä asetti kyseenalaiseksi yhteisön tuotannonalan aikomuksen investoida yhteisössä sijaitseviin tuotantolaitoksiinsa ja väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 158 kappaleessa esitetyt päätelmät olivat tässä mielessä spekulatiivisia.

(102)

Sama käyttäjä väitti, että polkumyyntitullien avulla ei saataisi aikaan tervettä kilpailua toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 158 kappaleessa päätellään. Käyttäjän mukaan polkumyyntitullit vahvistaisivat entisestään yhteisön tuotannonalan määräävää markkina-asemaa ja vähentäisivät siten kilpailua yhteisön markkinoilla.

(103)

Sen väitteen osalta, että yhteisön tuotannonala olisi jo toipumassa, on todettava, että kyseisen käyttäjän toimittamat tiedot asiasta olivat satunnaisia ja koskivat tutkimusajanjakson jälkeisiä tapahtumia. Tietoja ei pystytty todentamaan, koska ne toimitettiin vasta aivan tutkimuksen loppuvaiheessa, toisin sanoen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Toimitettu näyttö katsottiin siten riittämättömäksi. On todettava, että markkinamuutokset ja etenkin hinnankorotukset eivät ole polkumyyntitutkimuksen aikana epätavallisia. Kuten jäljempänä johdanto-osan 126 kappaleessa mainitaan, polkumyyntitullien vaikutuksena hinnat ovat odotetusti nousseet yhteisön markkinoilla. Väitettyyn hinnannousuun saattaa lisäksi olla myös muita syitä, kuten kustannusten kasvu. Sitä ei sinällään voida pitää syynä lopullisten toimenpiteiden käyttöönotosta pidättymiseen, jos perusasetuksen vaatimukset täyttyvät. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(104)

Yhteisön toimialan kyvystä saavuttaa mittakaavaetuja on todettava niin ikään, että toimitettu näyttö oli riittämätöntä. On muistettava, että yhteisön toimialan toimittamien todennettujen kyselylomaketietojen perusteella todettiin tuotannon määrän laskeneen tuotantokapasiteetin pysyessä ennallaan, minkä seurauksena yksikkökustannukset nousivat. Näin ollen tuotantomäärää kasvattamalla onkin mahdollisuus saavuttaa mittakaavaetuja, ainakin voidaan päästä samaan yksikkökustannustasoon kuin ennen polkumyynnillä tapahtunutta tuontia. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuutta yhteisössä ja sen ulkopuolella pidettiin merkityksettömänä tässä yhteydessä.

(105)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan yhteisön tuotannonala ei investoi yhteisössä sijaitseviin tuotantolaitoksiinsa sen taloudellisen tilanteen paranemisesta huolimatta, kyseinen käyttäjä väitti näin voitavan päätellä yhteisön tuotannonalan toiminnasta sen jälkeen, kun asetuksella (EY) N:o 2961/95 oli otettu käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien peroksodisulfaattien tuonnissa vuonna 1995 (ks. johdanto-osan 10 kappale). Kyseinen käyttäjä väitti näin ollen, että yhteisön tuotannonala ei investoinut tuotantolaitoksiinsa silloinkaan, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olivat käytössä, ja käyttäjän väitteen mukaan muussa tapauksessa yhteisön tuotannonalalle ei olisi aiheutunut vahinkoa tutkimusajanjaksolla.

(106)

On huomautettava, että kyseinen käyttäjä ei toimittanut minkäänlaista näyttöä väitteidensä tueksi. Hän ei kyennyt etenkään antamaan tietoja, joista kävisi ilmi, ettei investointeja tehty lopullisten polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeen vuonna 1995 tai että väitetty investointien puuttuminen oli yhteydessä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon tämän tutkimuksen ajanjaksolla. Toisaalta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140–153 kappaleessa esitetään ja johdanto-osan 68–99 kappaleessa vahvistetaan, yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui tosiasiassa asianomaisista maista peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Johdanto-osan 75 ja 76 kappaleessa esitetyt päätelmät huomioon ottaen ei ollut kohtuutonta olettaa, että yhteisön tuotannonala on sitoutunut yhteisön markkinoihin ja että se jatkaa investointitoimia, kun yhteisön markkinoiden tilanne sen sallii. Yksikään esitetyistä väitteistä ei mitätöinyt tehtyjä päätelmiä, ja näin ollen kyseiset väitteet oli hylättävä.

(107)

Lopuksi yhteisön tuotannonalan kilpailutilanteen osalta todetaan, että normaalitilanteessa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden pitäisi palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset yhteisön tuotannonalan yhteisömarkkinoilla tapahtuvan myynnin ja asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin välillä, koska toimenpiteillä on tarkoitus kompensoida polkumyynnin vaikutusta. Yhteisön toimialan väitetyn määräävän markkina-aseman osalta voidaan todeta, kuten johdanto-osan 124–130 kappaleessa mainitaan, että perustamissopimuksen 82 artiklan rikkomisesta ei ole osoitusta, ja näin ollen päätellään, että kilpailu yhteisössä oli tervettä. Kyseisen käyttäjän väitettä ei tästä syystä voitu hyväksyä.

(108)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–160 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(109)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi yhteistyössä toiminut tuoja väitti, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 163 kappaleessa päätellään, polkumyyntitulleilla on ollut merkittävä vaikutus sen yleiseen kannattavuuteen, mikä saattaa aiheuttaa yrityksen sulkemisen.

(110)

Kyseinen tuoja ei kuitenkaan toimittanut näyttöä, joka olisi kumonnut alustavat päätelmät, jotka näin ollen vahvistetaan.

(111)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 161–164 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(112)

Kuten johdanto-osan 6 kappaleessa mainitaan, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio pyysi yhden yhdysvaltalaisen vientiä harjoittavan tuottajan etuyhteydessä olevaa käyttäjää täyttämään kyselylomakkeen. Vaikka kyseinen käyttäjä ei ollut siihen asti toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, tätä pidettiin tarkoituksenmukaisena, koska polkumyyntitullilla väitettiin olevan huomattava vaikutus kyseisen käyttäjän kannattavuuteen. Erityisesti väitettiin, että polkumyyntitullin vaikutus tämän käyttäjän kannattavuuteen oli merkittävä.

(113)

Kyseinen käyttäjä osti KMPS:ää siihen etuyhteydessä olevalta yhdysvaltalaiselta toimittajalta ja tuotti desinfiointiaineita, joita viljelijät käyttävät tilojensa suojaamiseen viruksilta esimerkiksi lintuinfluenssatapauksissa.

(114)

Kun kyseisen käyttäjän toimittamien tietojen todenperäisyys tarkistettiin, kävi ilmi, että yrityksellä oli yhteisön markkinoilla korkeat voittomarginaalit. Vaikka väitettiin, että KMPS:n osuus kyseisen käyttäjän tuotantokustannuksista oli huomattava, enimmäisvaikutus yrityksen kannattavuuteen oli merkityksetön, vain 0,2 prosenttia. Koska tämän yrityksen voittomarginaali oli korkea, pääteltiin, että kustannusten vähäinen nousu olisi helposti katettavissa. Ottaen huomioon, että kyseisen tuotteen osalta yhteisön markkinoilla ei juuri ollut kilpailua, katsotaan myös, että kustannusten nousu on mahdollista siirtää kyseisen yrityksen asiakkaiden kannettavaksi.

(115)

Kyseinen käyttäjä väitti lisäksi, että yhteisön markkinoilla saaduista korkeista voittomarginaaleista huolimatta yritys myy tuotetta myös kolmansien maiden markkinoiden kautta. Kirjanpitoa varten kaikkien näiden toimintojen kannattavuus yhdistetään eliminoimalla siirtohinnat, jolloin kokonaisvoittomarginaalit ovat negatiivisia. Tässä analyysissä voidaan kuitenkin ottaa huomioon vain tarkasteltavana olevaa tuotetta ja yhteisön markkinoita koskevat tiedot. Kolmansien maiden markkinoiden myyntihintoja ja kustannuksia koskevat tiedot samoin kuin kirjanpitoa varten toteutettua yhdistämistä koskevat yksityiskohdat eivät myöskään olleet käytettävissä, minkä vuoksi niitä ei voitu todentaa. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(116)

Toinen yhteistyössä toiminut yhteisön käyttäjä väitti olevansa suurimpia APS-tyypin persulfaatin käyttäjiä yhteisössä ja edustavansa noin 3,5 prosentin osuutta yhteisön kokonaiskäytöstä. Kyseinen käyttäjä väitti, että pieninkin kustannusten nousu vaikuttaa merkittävästi sen yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Vaikka kyseinen käyttäjä arvioi polkumyyntitullin vaikutuksen 0,2 prosentiksi, se väitti, että koska se käyttää suuria määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta, yhteisön etua koskevassa tarkastelussa olisi tarkoituksenmukaisempaa ottaa huomioon kaikkien maksettavien tullien kokonaissumma.

(117)

Kyseinen käyttäjä tuottaa lateksisidonta-aineita, joita se jälleenmyy pinnoitepaperiteollisuudelle. Lisäksi se tuottaa veden käsittelyyn tarkoitettuja tuotteita. Käyttäjä väitti, että se ei pystynyt siirtämään minkäänlaista kustannusten nousua asiakkailleen, koska sen oli kilpailtava Aasiasta tulevan halpatuonnin kanssa. Lisäksi se väitti, että paperiteollisuudella on suuria vaikeuksia ja se supistaa toimintaansa pääasiassa sähköisten viestimien nousun takia. Tästä syystä lateksisidonta-aineiden kysyntä on laskussa. Kyseinen käyttäjä väitti, että sen voittomarginaali oli jo hyvin alhainen ja lähellä kannattavuusrajaa.

(118)

Kyseinen käyttäjä ei toimittanut vastauksia kyselylomakkeeseen mutta antoi joitain tietoja myynnistä ja kannattavuudesta. Näiden tietojen perusteella todettiin, että tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttävän toimialan enimmäisvaikutus kyseisen käyttäjän kannattavuuteen olisi vain 0,03 prosenttia. Näin häviävän pientä vaikutusta ei voitu pitää niin merkitsevänä, että sen vuoksi kyseisessä jatkojalostusteollisuudessa toimintaa jouduttaisiin siirtämään muualle tai työpaikkoja menetettäisiin, kuten väitettiin.

(119)

Yhtäkään kyseisen käyttäjän toimittamista yhteisön etua koskevista tiedoista ei näin ollen voitu vahvistaa tutkimuksessa. Joka tapauksessa katsottiin, että polkumyyntitullien vaikutuksesta hinnat yleisesti ottaen nousisivat yhteisössä. Kyseinen käyttäjä ei toimittanut näyttöä eikä muutakaan osoitusta ollut myöskään siitä, että kolmansista maista peräisin olevien jatkojalostustuotteiden tuontihinnat olisivat merkittävästi yhteisön käyttäjien hintoja alempia. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(120)

Lisäksi, kuten kyseinen käyttäjä myönsikin, paperiteollisuuden ongelmat eivät liittyneet polkumyyntitulleihin, ja siksi on epäselvää, vaikuttavatko polkumyyntitullit asiaan mitenkään, kun otetaan huomioon niiden vähäpätöinen osuus käyttäjän kustannuksista, tai aiheuttivatko muut tekijät, kuten kutistuvat paperimarkkinat, kyseisen tuotannonalan heikentymisen. Näin ollen pääteltiin, että polkumyyntitullien käyttöönotolla ei olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia jatkojalostusteollisuuteen.

(121)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 165 ja 166 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(122)

Toinen yhteisön käyttäjistä väitti, että yhteisön tuotannonala ei pystyisi tyydyttämään kysyntää yhteisön markkinoilla, koska sillä ei ole riittävästi tuotantokapasiteettia. Kyseinen käyttäjä väitti lisäksi, että muut käytettävissä olevat hankintalähteet, kuten Turkki ja Japani, eivät voi olla todellisia vaihtoehtoja, koska kyseisten maiden tuotantomäärä on Kiinaan verrattuna liian pieni ja Japanin osalta tuotanto päätyy lähes kokonaan kotimarkkinoille.

(123)

Edellä mainittu käyttäjä ei toimittanut näyttöä väitteensä tueksi. Varmennettujen todellisten tietojen perusteella todettiin lisäksi, että yhteisön tuotantokapasiteetti on käytännöllisesti katsoen yhtä suuri kuin kysyntä yhteisön markkinoilla. Lisäksi on huomattava, että polkumyyntitullien tarkoituksena ei ole lopettaa tuontia kolmansista maista yhteisön markkinoille, vaan saada aikaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(124)

Kaksi yhdysvaltalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi käyttäjistä ilmaisivat huolensa siitä, että lopullisten polkumyyntitullien käyttöönotto lujittaisi yhteisön tuotannonalan määräävää asemaa entisestään, koska se suojaisi kahta yhteisön tuottajaa tehokkaalta kilpailulta.

(125)

Kyseisen käyttäjän väitteen mukaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen tultua voimaan nousivat niiden toimittajien hinnat, joita polkumyyntitulli ei koskenut, mikä on heidän mukaansa osoitus toimenpiteiden vääristävästä vaikutuksesta. Väitettiin, että tällainen hinnannousu perustui ainoastaan polkumyyntitullien käyttöönottoon eikä ollut muutoin perusteltavissa.

(126)

Tämän väitteen osalta katsotaan, että polkumyyntitullin odotetaan nostavan hintatasoa yhteisössä ja kompensoivan siten polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman hintapaineen, joka kohdistuu yhteisön tuotannonalaan. On huomattava, että tuonti ilman polkumyyntiä kilpailee polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa, ja sama hintapaine voi vaikuttaa myös siihen. Siksi ei ole harvinaista, että vientiä harjoittava tuottaja, jonka polkumyyntimarginaali on alle vähimmäistason, nostaa hintojaan polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen. Tällainen toiminta ei välttämättä osoita markkinoiden vääristymistä, ja sitä koskevat väitteet hylättiin.

(127)

Kyseinen käyttäjä väitti lisäksi, että yhteisön kahdella tuottajalla on keskenään tiiviit suhteet. Kyseisillä tuottajilla oli yhteiset tuotantolaitokset, ja toinen yhteisön tuottajista toimitti energiaa toisen tuottajan tuotantoprosessiin. Lisäksi monet menettelyn osapuolet ovat väittäneet, että kyseiset kaksi yhteisön tuottajaa ovat aiemmin säännelleet hintoja yhteisön markkinoilla kilpailunvastaisilla käytännöillä.

(128)

Näitä väitteitä ei kuitenkaan vahvistettu tutkimuksessa. Siinä ei saatu näyttöä, joka viittaisi yhteisön tuotannonalan kilpailunvastaiseen toimintaan, toisin sanoen väitetyn määräävän aseman väärinkäyttöön. Yhteisön kahden tuottajan välisten suhteiden osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin itsenäisesti ja johtajistot olivat täysin erilliset. Lisäksi todettiin, ettei yhteisön tuotannonala saanut suhteettoman suuria voittoja, vaan päinvastoin sen kannattavuus heikkeni huomattavasti. On todettava, että kuten johdanto-osan 85–91 kappaleessa mainitaan, useat persulfaatin toimittajat kilpailivat yhteisön markkinoilla ja hintaneuvottelut asiakkaiden kanssa olivat meneillään.

(129)

Lisäksi, kuten myös johdanto-osan 107 kappaleessa mainitaan, polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden pitäisi palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset yhteisön tuotannonalan yhteisömarkkinoilla tapahtuvan myynnin ja yhteisön markkinoille tulevan tuonnin välillä. Tullien tarkoituksena on ainoastaan nostaa tuontihinnat tasolle, jolla yhteisön tuotannonala pystyisi saavuttamaan tavanomaisen voiton. Lisäksi on todettava, että muista hankintalähteistä kuten Turkista, Japanista ja Intiasta huolimatta myös Kiinassa on yksi vientiä harjoittava tuottaja, jonka osalta polkumyynnin havaittiin olevan vähimmäistasolla, ja tästä tuonnista ei yhteisön markkinoille tuotaessa kanneta polkumyyntitullia.

(130)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen nämä menettelyn osapuolten väitteet oli hylättävä.

(131)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja ja kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää väittivät, että polkumyyntitullien käyttöönotto nopeuttaisi jatkojalostusteollisuuden siirtymistä muualle.

(132)

Mainittu yhdysvaltalainen viejä väitti, että KMPS-tuotetyypin osuus kattaa valtaosan jatkojalostusteollisuuden tuotantokustannuksista ja siksi millä tahansa polkumyyntitullilla olisi merkittävä vaikutus kyseisen tuotannonalan kannattavuuteen.

(133)

Yksi käyttäjistä väitti, että jatkojalostusteollisuuden työntekijämäärä on huomattavasti suurempi kuin persulfaatteja tuottavan yhteisön tuotannonalan henkilöstö; toisin sanoen paljon enemmän työpaikkoja olisi vaarassa.

(134)

Kuten johdanto-osan 112–121 kappaleessa todetaan, polkumyyntitoimenpiteiden vaikutus jatkojalostusteollisuuden tuotantokustannuksiin havaittiin mitättömän pieneksi. Tämä koski kaikkia tuotetyyppejä, myös KMPS:ää. Tällä perusteella ei voitu päätellä, että polkumyyntitullit johtaisivat jatkojalostusteollisuuden tuotannon ulkoistamiseen kolmansiin maihin. Lisäksi on huomautettava, että työpaikkojen määrä jatkojalostusteollisuudessa ei ole suoraan verrattavissa persulfaatteja tuottavan yhteisön tuotannonalan henkilöstöön. Kyseinen käyttäjä ei esimerkiksi toimittanut mitään tietoja tai näyttöä siitä, kuinka moni jatkojalostusteollisuuden työntekijä on suoraan yhteydessä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja siten mahdollisesti polkumyyntitullien vaikutusten kohteena.

(135)

Edellä esitetyt päätelmät huomioon ottaen kyseiset väitteet oli hylättävä.

(136)

Yksi käyttäjistä väitti, että tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko osoittaa, että vuonna 1995 käyttöönotetut peroksodisulfaatteja koskevat polkumyyntitoimenpiteet olivat tehottomia. Siksi ei ole yhteisön edun mukaista ottaa käyttöön samaa tuotekatetta koskevia uusia polkumyyntitoimenpiteitä, joiden voidaan niin ikään odottaa olevan tehottomia. Yhteisön edun mukaista ei ole etenkään ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka eivät hyödytä yhteisön tuotannonalaa vaan ovat haitallisia jatkojalostusteollisuudelle.

(137)

Ensinnäkin on huomattava, että lopulliset polkumyyntitoimenpiteet, joihin tässä viitataan, päätettiin vuonna 2002 (8), koska yhteisön toimiala oli perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti peruuttanut pyynnön toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta. Todettiin, että tarkastelun jatkaminen ei ollut yhteisön edun mukaista. Koska yhteisön tuotannonala ei halunnut jatkaa tarkastelua, voidaan kohtuudella olettaa, että se ei kärsinyt vahinkoa ja että toimenpiteet olivat olleet tehokkaita.

(138)

Toiseksi tässä tutkimuksessa todettiin, että yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista edellä mainitun menettelyn päättämisen jälkeen. Näin ollen pääteltiin, etteivät kyseisen käyttäjän oletukset polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tehokkuudesta pitäneet paikkaansa, ja ne oli hylättävä.

(139)

Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–160 kappaleessa päätellään ja tässä tutkimuksessa on varmentunut, lopullisten polkumyyntitullien käyttöönotto oli yhteisön tuotannonalan edun mukaista, ja näiden tullien odotetaan hyödyttävän yhteisön tuotannonalaa ja parantavan sen taloudellista tilannetta. Toisaalta odotetaan, kuten edellä on päätelty, että polkumyyntitoimenpiteiden vaikutus käyttäjiin ja tuojiin on hyvin vähäinen.

(140)

Tämän vuoksi edellä mainitut väitteet oli hylättävä.

(141)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että koska siihen etuyhteydessä oleva yhteisön tuottaja todennäköisesti lopettaa tuotannon yhteisössä, lintuinfluenssan torjunnassa käytetyn desinfiointiaineen tarjontaa ei voida enää taata riittävässä määrin. Koska tuotetta olisi hankittava yhteisön ulkopuolelta, hankintaketju pidentyisi ja yhteisön reagointikyky kyseisen taudin ilmetessä heikkenisi.

(142)

Tässä yhteydessä viitataan johdanto-osan 112–120 kappaleessa esitettyihin päätelmiin, jotka osoittavat, että polkumyyntitullien arvioitu taloudellinen vaikutus on hyvin pieni ja ettei ole kovin todennäköistä, että jatkojalostusteollisuus siirtäisi tuotantotilojaan muualle polkumyyntitullien vuoksi vaan pikemminkin negatiivisen kokonaistuloksensa takia.

(143)

Lisäksi todettiin, ettei kyseisen yrityksen tuottama desinfiointiaine ole ainoa desinfiointiin käytettävä tuote, ja tästä syystä muita tuotteita olisi laajalti saatavissa, vaikka kyseinen yritys lopettaisi tuotannon yhteisössä.

(144)

Tätä koskevat väitteet oli siksi hylättävä.

(145)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167 kappaleessa esitetyt päätelmät, toisin sanoen, ettei ole olemassa pakottavia syitä, miksi polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei olisi yhteisön edun mukaista.

(146)

Useat menettelyn osapuolet kiistivät alustavat päätelmät siitä, että 12 prosentin voittomarginaali olisi se ennen veroja saatava marginaali, jota tämäntyyppinen tuotannonala voisi kohtuudella odottaa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa tällä sektorilla.

(147)

Yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että persulfaatti on yleisesti myynnissä oleva kemikaali ja että yhteisön toimielinten vakiintunut käytäntö on katsoa 5–8 prosenttia sopivaksi vahingon korvaavaksi tasoksi. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että edellisessä, samankaltaista tuotetta koskeneessa tutkimuksessa voittomarginaaliksi katsottiin tässä yhteydessä 5 prosenttia ja sitä olisi johdonmukaisuuden vuoksi käytettävä myös tässä tutkimuksessa.

(148)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että 12 prosentin voittomarginaalia ei saatu tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa ja siksi se oli liian suuri. Näin ollen sitä ei pitäisi ottaa huomioon. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja tuki väitettään toimittamalla yleisesti saatavilla olevia yhden yhteisön tuottajan kannattavuustietoja, joiden mukaan luku oli 5,1 prosenttia.

(149)

Väitteen mukaan pitäisi käyttää yhteisön tuotannonalan elinkelpoisuuden turvaavaa voittomarginaalia tai sijoitetun pääoman kohtuullista tuottoa vastaavaa voittomarginaalia.

(150)

Ensinnäkin on huomautettava, että johdanto-osan 149 kappaleessa mainitut perusteet ovat merkityksettömiä vahingon korjaavan tason määrittelyssä. Pitää paikkansa, että yhteisön toimielinten on perustettava määritys arvioon siitä, kuinka korkeaa voittomarginaalia yhteisön tuotannonala voi kohtuudella odottaa samankaltaisen tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Tarkastelujakson alussa saatua voittomarginaalia pidetään tässä yhteydessä yleisesti voittomarginaalina, joka saadaan ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. On huomattava, että toisin kuin yksi yhdysvaltalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, yhteisön toimielinten tapana ei ole käyttää samaa kannattavuustasoa samankaltaisia tuotannonaloja tarkasteltaessa. Yhteisön tuotannonalalle vahinkoa aiheuttamattoman hinnan määrityksessä käytettävät voittomarginaalit asetetaan kussakin tutkimuksessa kerättyjen varmennettujen tosiasiallisten tietojen perusteella, ja siten ne ovat tapauskohtaisia.

(151)

Edellä mainituista syistä ei käytetä yhden yhteisössä toimivan tuottajan yleistä kannattavuusmarginaalia, koska se ei liity tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, yhteisön markkinoihin eikä koko yhteisön tuotannonalaan.

(152)

Mitä tulee viitattuun samankaltaista tuotetta koskeneeseen aiempaan polkumyyntitutkimukseen, on todettava, että KMPS-tuotetyyppi ei kuulunut kyseiseen tutkimukseen, ja tämä on saattanut vaikuttaa yhteisön tuotannonalan yleisiin kannattavuuslukuihin.

(153)

Yhteisön tuotannonalan väitetyn kilpailunvastaisen toiminnan osalta on lopuksi todettava, että kuten johdanto-osan 124–130 kappaleessa todetaan, näitä väitteitä ei kyetty vahvistamaan tässä tutkimuksessa, ja väitteet oli siksi hylättävä.

(154)

Tämän vuoksi päätellään, että 12 prosentin kannattavuus on tarkoituksenmukainen, ja sitä käytettiin lopullisissa päätelmissä. Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 168–171 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(155)

Edellä esitetyn ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan perusteella lopullinen polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön tasolla, joka on riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutuvan vahingon ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia.

(156)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(157)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(158)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (9), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinoille ja vientiin tarkoitetun myynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(159)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia pitäisi soveltaa niin yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin kuin yrityksiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä tutkimusajanjakson aikana. Viimeksi mainittuja yrityksiä pyydetään kuitenkin esittämään perusasetuksen 11 artiklan mukainen tarkastelupyyntö, kun ne täyttävät kyseisen artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt vaatimukset, jotta niiden tilannetta voitaisiin tarkastella yksilöllisesti.

(160)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen (EY) N:o 390/2007 mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, lopulliset polkumyyntitullit ylittävät vakuutena olevat alustavat määrät on vapautettava. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, vain väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät kannetaan lopullisesti.

(161)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Näitä erityissäännöksiä sovelletaan vain yrityksiin, joiden osalta otetaan käyttöön yksilöllinen tulli, ja niiden yhteydessä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille on esitettävä pätevä kauppalasku, joka täyttää liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, joka ei tapahdu tällaisella kauppalaskulla, on sovellettava kaikkiin muihin viejiin sovellettavaa jäännöspolkumyyntitullia.

(162)

On huomattava, että jos niiden yritysten, joihin sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan aloittaa toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli,

11.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/20

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

11.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/22

(1)

Romania ja Bulgaria ovat asetuksen (EY) N:o 1788/2003 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaneet komissiolle toimituksia ja suoramyyntiä koskevat määrät vuodelta 2006.

(2)

Näiden määrien ja komission suorittaman tarkastelun perusteella on aiheellista tarkistaa asetuksen (EY) N:o 1788/2003 liitteessä I olevan f kohdan taulukossa vahvistettua toimitusten ja suoramyynnin välistä jakoa Romanian ja Bulgarian osalta.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1788/2003 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan Bulgariaa koskeva rivi seuraavasti:

2)

Korvataan Romaniaa koskeva rivi seuraavasti:

11.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/23

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille on jätetty 1 päivän ja 5 päivän lokakuuta 2007 välisenä aikana asetuksen (EY) N:o 950/2006 tai siirtymätoimenpiteistä sokerialalla Bulgarian ja Romanian liittymisen vuoksi 13 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1832/2006 (3) mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä on samansuuruinen tai suurempi kuin järjestysnumeroille 09.4317, 09.4318, 09.4319, 09.4320 ja 09.4325 (2007–2008) käytettävissä oleva määrä.

(2)

Sen vuoksi komission olisi vahvistettava jakokerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisen määrän täyttymisestä,