31.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/1

(1)

Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tämän alueen asteittaista luomista varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi.

(2)

Perustamissopimuksen 65 artiklan c alakohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa ne, joilla poistetaan riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteitä edistämällä tarvittaessa riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten yhteensopivuutta.

(3)

Tältä osin yhteisö on muun muassa jo hyväksynyt oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 (3), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (4), siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/470/EY (5), riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 805/2004 (6) sekä eurooppalaisen maksamismääräyksen käyttöönotosta 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (7).

(4)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa ja komissiota vahvistamaan yhteiset menettelysäännöt sellaisia yksinkertaistettuja ja nopeutettuja rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä varten, jotka koskevat vähäisiä kuluttaja- ja kauppaoikeudellisia vaateita.

(5)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 komission ja neuvoston yhteisen toimenpideohjelman (8) tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Ohjelmassa viitataan vähäisiä vaatimuksia koskevien, rajat ylittäviä vaikutuksia omaavien riita-asioiden selvittämisen yksinkertaistamiseen ja nopeuttamiseen. Asiaa vietiin eteenpäin Haagin ohjelmalla (9), jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 5 päivänä marraskuuta 2004 ja jossa kehotetaan jatkamaan aktiivisesti vähäisiä vaatimuksia koskevaa työtä.

(6)

Komissio antoi 20 päivänä joulukuuta 2002 vihreän kirjan eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Vihreällä kirjalla käynnistettiin kuulemismenettely toimenpiteistä vähäisiä vaatimuksia koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(7)

Monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yksinkertaistettuja riita-asioiden menettelyjä vähäisten vaatimusten ratkaisemista varten, sillä riita-asioiden oikeudenkäyntikulut, pitkät käsittelyajat ja monimutkaisuus eivät välttämättä ole oikeassa suhteessa vaatimuksen arvoon. Tuomion saaminen nopeasti ja pienin kuluin on erityisen vaikeaa valtioiden rajat ylittävissä asioissa. Sen vuoksi on tarpeen perustaa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely. Tällaisen menettelyn tavoitteena olisi oltava oikeussuojan saatavuuden parantaminen. Velkojien käytettävissä olevat menettelyt ovat eri jäsenvaltioissa tehokkuudeltaan erilaisia, mikä vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Näin ollen on tarpeen antaa yhteisön lainsäädäntöä, joka takaa velkojille ja velallisille tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikkialla Euroopan unionissa. Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn oikeudenkäyntikuluja määritettäessä olisi otettava huomioon yksinkertaisuuden, nopeuden ja suhteellisuuden periaatteet. Olisi asianmukaista, että tiedot oikeudenkäyntikuluista julkistetaan ja että oikeudenkäyntikulujen määräytymismekanismi on läpinäkyvä.

(8)

Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn olisi yksinkertaistettava ja nopeutettava vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtioiden rajat ylittävissä asioissa sekä alennettava kuluja tarjoamalla vaihtoehto jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille mahdollisuuksille, joihin kyseinen menettely ei vaikuttaisi. Tämän asetuksen olisi myös helpotettava eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa.

(9)

Tällä asetuksella pyritään edistämään perusoikeuksia, ja siinä otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tuomioistuimen olisi kunnioitettava oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä kontradiktorisen menettelyn periaatetta erityisesti silloin, kun se päättää suullisen käsittelyn tarpeellisuudesta, todistelukeinoista ja todistelun vastaanottamisen laajuudesta.

(10)

Vaatimuksen arvon laskemisen helpottamiseksi korkoja, kuluja ja kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon. Tämän ei tulisi vaikuttaa tuomioistuimen toimivaltaan määrätä niistä tuomiossa eikä koron laskemista koskeviin kansallisiin sääntöihin.

(11)

Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn käynnistämisen helpottamiseksi kantajan olisi tehtävä hakemus täyttämällä vakiomuotoinen vaatimuslomake ja toimittamalla se tuomioistuimeen. Vaatimuslomake tulisi toimittaa vain sellaiselle tuomioistuimelle, joka on asiassa toimivaltainen.

(12)

Vaatimuslomakkeen mukana olisi tarvittaessa toimitettava asiaan liittyvät asiakirjatodisteet. Tämä ei kuitenkaan estä kantajaa tarvittaessa toimittamasta lisätodisteita menettelyn aikana. Samaa periaatetta olisi sovellettava vastaajan antamaan vastaukseen.

(13)

Vaatimuksen hylkäämisen yhteydessä käsite ”selvästi perusteeton” ja hakemuksen hylkäämisen yhteydessä käsite ”jätettävä tutkimatta” olisi määritettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14)

Eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn olisi oltava kirjallinen, jollei tuomioistuin katso suullista käsittelyä tarpeelliseksi tai asianosainen sitä pyydä. Tuomioistuimen voi hylätä tällaisen pyynnön. Hylkäävään päätökseen ei voi hakea erikseen muutosta.

(15)

Asianosaisia ei saisi velvoittaa käyttämään edustajanaan asianajajaa tai muuta lakimiestä.

(16)

Käsitteellä ”vastavaatimus” olisi asetuksen (EY) N:o 44/2001 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkoitettava vastavaatimusta, joka perustuu samaan sopimukseen tai seikkaan kuin päävaatimus. Vastavaatimuksiin olisi sovellettava 2 ja 4 artiklaa sekä 5 artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa soveltuvin osin.

(17)

Silloin, kun vastaaja vetoaa menettelyn aikana kuittausoikeuteen, tätä ei olisi pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna vastavaatimuksena. Vastaajaa ei näin ollen pitäisi velvoittaa käyttämään liitteen I mukaista vakiolomaketta A silloin, kun hän aikoo vedota kuittausoikeuteen.

(18)

Vastaanottavalla jäsenvaltiolla olisi 6 artiklan soveltamistarkoituksessa tarkoitettava jäsenvaltiota, jossa asiakirja annetaan tiedoksi tai jonne se lähetetään. Kulujen pienentämiseksi ja käsittelyaikojen lyhentämiseksi asiakirjat olisi annettava asianosaisille tiedoksi pääasiallisesti postitse käyttäen saantitodistusta, johon on merkitty vastaanottopäivä.

(19)

Asianosaisen olisi voitava kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa sen tiedoksiannon yhteydessä tai palauttamalla asiakirjan viikon kuluessa, jos sitä ei ole laadittu tai siihen ei ole liitetty käännöstä joko vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä (tai jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, jossa tiedoksianto tapahtuu tai jonne asiakirja on tarkoitus lähettää) tai kielellä, jota vastaanottaja ymmärtää.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava nykyaikaisen viestintätekniikan käyttöä suullisten käsittelyjen ja todistelun vastaanottamisen yhteydessä, jos tämä on sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista, jossa tuomioistuin sijaitsee. Tuomioistuimen olisi käytettävä yksinkertaisinta ja edullisinta todisteiden vastaanottamistapaa.

(21)

Kun asianosaisille annetaan käytännön neuvontaa lomakkeiden täyttämisessä, olisi annettava myös tekniset tiedot niiden saatavuudesta ja täyttämisestä.

(22)

Tuomioistuimen henkilöstö voi myös antaa tietoja menettelyyn liittyvistä kysymyksistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(23)

Koska asetuksen tarkoitus on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtion rajat ylittävissä asioissa, tuomioistuimen olisi ratkaistava asia mahdollisimman pian myös silloin, kun asetuksessa ei säädetä menettelyn yksittäisessä vaiheessa noudatettavasta määräajasta.

(24)

Määräaikojen laskemiseen olisi sovellettava määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (10).

(25)

Jotta vähäisten saatavien perintää voitaisiin nopeuttaa, tuomion olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta riippumatta ja ilman vakuuden asettamista, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(26)

Tässä asetuksessa tarkoitettuihin muutoksenhakukeinoihin olisi kuuluttava kaikki muutoksenhakukeinot, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollisia.

(27)

Tuomioistuimessa on oltava henkilö, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti kelpoisuus toimia tuomarina.

(28)

Aina kun tuomioistuimen on asetettava määräaika, asianosaiselle olisi ilmoitettava seurauksista, joita määräajan noudattamatta jättämisestä aiheutuu.

(29)

Hävinneen asianosaisen olisi vastattava oikeudenkäyntikuluista. Oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu olisi tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ottaen huomioon yksinkertaisuutta ja kustannustehokkuutta koskevat tavoitteet tuomioistuimen tulisi määrätä hävinnyt asianosainen maksamaan oikeudenkäyntikulut, myös esimerkiksi kulut, jotka aiheutuvat siitä, että toinen asianosainen on käyttänyt edustajanaan asianajajaa tai muuta lakimiestä, tai asiakirjojen tiedoksiannosta tai kääntämisestä aiheutuvat kulut, ainoastaan, jos ne ovat olleet kohtuullisia suhteessa vaatimuksen arvoon taikka tarpeellisia.

(30)

Jotta tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa helpotettaisiin, eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio olisi tunnustettava ja sen olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja antamatta mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

(31)

Tuomion uudelleentutkimiselle olisi asetettava vähimmäisvaatimukset tilanteissa, joissa vastaaja ei ole voinut riitauttaa vaatimusta.

(32)

Ottaen huomioon yksinkertaisuutta ja kustannustehokkuutta koskevat tavoitteet täytäntöönpanoa hakevalta asianosaiselta ei pitäisi edellyttää, että hänellä on täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa muu valtuutettu edustaja tai postiosoite kuin edustaja, jolla on toimivalta täytäntöönpanomenettelyssä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

(33)

Tämän asetuksen III lukua olisi sovellettava myös tässä asetuksessa määritettyä menettelyä noudattaen annettuun tuomioon perustuvaan, tuomioistuimen virkamiesten tekemään oikeudenkäyntikuluja koskevaan ratkaisuun.

(34)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti.

(35)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta hyväksyä liitteissä olevien lomakkeiden ajan tasalle saattamiseen tai tekniseen mukauttamiseen tarvittavat toimenpiteet. Koska mainitut toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia tai täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, ne olisi hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat sellaisten menettelyjen käyttöön ottaminen, joiden tarkoituksena on vähäisiä vaatimuksia koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistaminen ja nopeuttaminen valtion rajat ylittävissä asioissa, sekä kulujen alentaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(37)

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(38)

Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

luonnollisten henkilöiden oikeudellista asemaa, oikeuskelpoisuutta tai oikeustoimikelpoisuutta;

b)

aviovarallisuussuhteita, elatusvelvollisuutta, perintöä tai testamenttia;

c)

konkurssia, yrityksen tai muun oikeushenkilön maksukyvyttömyysmenettelyä, akordia tai muita niihin rinnastettavia menettelyjä;

d)

sosiaaliturvaa;

e)

välimiesmenettelyä;

f)

työoikeutta;

g)

kiinteän omaisuuden vuokraamista, paitsi milloin kanne koskee rahallisia vaatimuksia;

h)

yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksia, kunnianloukkaukset mukaan lukien.

a)

vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli tai, jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallinen kieli tai jokin sen paikkakunnan virallisista kielistä, jossa tiedoksianto on toimitettava tai jonne asiakirja on lähetettävä, tai

b)

kieli, jota vastaanottaja ymmärtää,

a)

kehotettava asianosaisia antamaan vaatimusta koskevia lisätietoja määräajassa, joka on enintään 30 päivää; tai

b)

vastaanotettava todisteet 9 artiklan mukaisesti; tai

c)

kutsuttava asianosaiset suulliseen käsittelyyn, joka pidetään 30 päivän kuluessa kutsusta.

a)

tai

b)

vastaaja ei voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,

a)

sellainen tuomion jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarpeelliset vaatimukset; ja

b)

jäljennös 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta lomakkeesta ja tarvittaessa sen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa ne Euroopan unionin toimielinten viralliset kielet, jotka eivät ole sen omia mutta jotka se voi hyväksyä eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn osalta. Vakiolomakkeen D sisällön käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.

a)

valtuutettu edustaja, tai

b)

postiosoite,

a)

aiempi tuomio koski samaa asiaa ja on annettu samojen asianosaisten välillä;

b)

aiempi tuomio on annettu täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tai aiempi tuomio täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset; ja

c)

tähän ristiriitaan ei ole vedottu eikä siihen ole voitu vedota oikeudenkäynnissä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä.

a)

rajoittaa täytäntöönpanomenettelyn turvaamistoimiin;

b)

asettaa täytäntöönpanon edellytykseksi määrittämänsä vakuuden asettamisen; tai

c)

poikkeuksellisissa olosuhteissa keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.

a)

millä tuomioistuimilla on toimivalta antaa tuomio eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä;

b)

eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä varten hyväksytyt ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuomioistuinten käytössä olevat toimitustavat;

c)

voidaanko niiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön nojalla hakea muutosta 17 artiklan mukaisesti ja mihin tuomioistuimeen muutoksenhaku tehdään;

d)

21 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla hyväksytyt kielet; ja

e)

millä viranomaisilla on toimivalta täytäntöönpanon osalta ja millä viranomaisilla on toimivalta 23 artiklaa sovellettaessa.

31.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/23

(1)

Oikeus- ja sisäasioita käsittelevä 28 ja 29 päivänä toukokuuta 2001 kokoontunut neuvosto katsoi muuttoliike- ja turvapaikkatilastojen yhteisestä analyysistä ja tehostetusta vaihdosta antamissaan päätelmissä, että tilastojen tulevia parantamistoimia varten tarvitaan laaja-alainen ja yhtenäinen kehys.

(2)

Komissio antoi huhtikuussa 2003 tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimintasuunnitelman esittämiseksi muuttoliikkeitä koskevien yhteisön tilastotietojen keräämistä ja analysointia varten. Siihen sisältyi useita tärkeitä muutoksia, joiden tarkoituksena oli parantaa kyseisten tilastojen kattavuutta ja yhdenmukaisuutta. Komissio pyrki toimintasuunnitelman mukaisesti tekemään lainsäädäntöehdotuksen yhteisön muuttoliike- ja turvapaikkatilastoista.

(3)

Thessalonikissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2003 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa todettiin entistä tehokkaampien välineiden tarve maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita Euroopan unionissa koskevan tiedon keräämistä ja analysointia varten.

(4)

Euroopan parlamentti totesi edellä mainitusta komission tiedonannosta 6 päivänä marraskuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa (3), että yhteisön oikeudenmukaisen ja tehokkaan muuttoliikepolitiikan kehittämiseen tarvittavien laaja-alaisten tilastojen tuottamiseksi tarvitaan lainsäädäntöä. Päätöslauselma tukee komission suunnitelmia tehdä muuttoliike- ja turvapaikkatilastoja koskeva lainsäädäntöehdotus.

(5)

Euroopan unionin laajentuminen on lisännyt muuttoliikkeeseen liittyvien ilmiöiden maantieteellistä ja poliittista ulottuvuutta. Se on myös lisännyt entisestään täsmällisten, oikea-aikaisten ja yhdenmukaisten tilastotietojen tarvetta. Lisäksi maahanmuuttajien ammateista, koulutuksesta, tutkinnoista ja toiminnasta tarvitaan yhä enemmän tilastotietoa.

(6)

Yhdenmukaiset ja vertailukelpoiset yhteisön muuttoliike- ja turvapaikkatilastot ovat olennaisia muuttoliike- ja turvapaikka-asioita ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön ja politiikan seuraamiseksi ja kehittämiseksi.

(7)

On syytä tehostaa muuttoliike- ja turvapaikka-asioita koskevien tilastotietojen vaihtoa ja parantaa yhteisön tilastojen laatua sekä keruun että tulosten osalta, sillä toiminta on tähän mennessä perustunut epävirallisiin sopimuksiin.

(8)

On olennaisen tärkeää, että yhteisön lainsäädännön ja politiikan kehityksen ja täytäntöönpanon seurantaa varten on saatavilla tietoja koko Euroopan unionin alueella. Nykykäytäntö ei yleensä takaa riittävällä tavalla, että tietoja toimitetaan ja levitetään yhdenmukaisesti, säännöllisesti, oikea-aikaisesti ja nopeasti.

(9)

Tämä asetus ei kata arvioita jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien henkilöiden lukumäärästä. Jäsenvaltioiden ei pitäisi antaa tällaisia arvioita tai tietoja kyseisistä henkilöistä komissiolle (Eurostat), vaikka heidät voidaan sisällyttää tutkimusten perusteella väestömääriin.

(10)

Tätä asetusta sovellettaessa käytettävät määritelmät otetaan niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälistä muuttoliikettä koskevista tilastotietoja varten laadituista YK:n suosituksista, väestö- ja asuntolaskentoja ECE-alueella varten laadituista YK:n suosituksista tai yhteisön lainsäädännöstä, ja niitä päivitetään asiaa koskevien menettelyjen mukaisesti.

(11)

Muuttoliike- ja turvapaikkatilastoihin liittyvät uudet yhteisön tarpeet tekevät ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 (4) säännökset vanhentuneiksi.

(12)

Asetus (EY) N:o 311/76 olisi näin ollen kumottava.

(13)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevien yhteisön tilastojen keruuta ja laatimista koskevien yhteisten sääntöjen vahvistamista, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(14)

Yhteisön tilastoista 17 päivänä helmikuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 322/97 (5) muodostaa viitekehyksen tämän asetuksen säännöksille. Sen mukaan tilastojen laatimisessa on noudatettava puolueettomuutta, luotettavuutta, objektiivisuutta, tieteellistä riippumattomuutta, kustannustehokkuutta ja tilastosalaisuutta.

(15)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(16)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta päivittää määritelmät ja päättää tietojen ryhmittelystä ja lisäerittelyistä sekä vahvistaa tarkkuutta ja laatustandardeja koskevat säännöt. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niillä muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja täydennetään sitä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(17)

Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1989 tehdyllä neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom (7) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa on kuultu mainitun päätöksen 3 artiklan mukaisesti,

a)

maahanmuutto jäsenvaltioiden alueelle ja maastamuutto jäsenvaltioiden alueelta, myös muuttovirrat yhden jäsenvaltion alueelta toisen jäsenvaltion alueelle sekä muuttovirrat jäsenvaltion alueen ja kolmannen maan alueen välillä;

b)

jäsenvaltioiden alueella vakinaisesti asuvien henkilöiden kansalaisuus ja syntymämaa;

c)

maahanmuuttoon, oleskeluluvan myöntämiseen, kansalaisuuteen, turvapaikkaan ja muihin kansainvälisen suojelun muotoihin sekä laittoman maahanmuuton estämiseen liittyvät hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt ja prosessit jäsenvaltioissa.

a)

’vakinaisella asuinpaikalla’ paikkaa, jossa henkilö yleensä viettää päivittäisen lepoaikansa, huolimatta väliaikaisesta poissaolosta vapaa-ajan, lomien, ystävä- ja sukulaisvierailujen, liiketoiminnan, terveydenhoidon tai uskonnollisten pyhiinvaellusmatkojen vuoksi, taikka tietojen puuttuessa, laillista tai rekisteröityä asuinpaikkaa;

b)

’maahanmuutolla’ toimea, jolla henkilö siirtää vakinaisen asuinpaikkansa jäsenvaltion alueelle ajanjaksoksi, joka on tai jonka odotetaan olevan vähintään 12 kuukautta, kun hänen vakinainen asuinpaikkansa on aikaisemmin ollut toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa;

c)

’maastamuutolla’ toimea, jolla henkilö, jolla on aikaisemmin ollut vakinainen asuinpaikka jäsenvaltion alueella, lakkaa pitämästä vakinaista asuinpaikkaansa tässä jäsenvaltiossa ajanjaksoksi, joka on tai jonka odotetaan olevan vähintään 12 kuukautta;

d)

’kansalaisuudella’ yksilön ja valtion välistä erityistä oikeudellista sidettä, joka perustuu syntymään tai kansalaisuuden saamiseen ilmoituksen, valinnan, avioliiton tai muun perusteen johdosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

e)

’syntymämaalla’ äidin asuinmaata (nykyisten rajojen mukaisesti, jos tieto on saatavissa) syntymähetkellä tai, jos tämä ei ole mahdollista, maata (nykyisten rajojen mukaisesti, jos tieto on saatavissa), jossa henkilö on syntynyt;

f)

’maahanmuuttajalla’ henkilöä, joka muuttaa maahan;

g)

’maastamuuttajalla’ henkilöä, joka muuttaa pois maasta;

h)

’pitkään oleskelleella kolmannen maan kansalaisella’ pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY (8) 2 artiklan b alakohdan määritelmän mukaista maassa pitkään oleskellutta kolmannen maan kansalaista;

i)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen, kansalaisuudettomat henkilöt mukaan luettuina;

j)

’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (9) 2 artiklan g alakohdan määritelmän mukaista kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta;

k)

’pakolaisasemalla’ direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan d alakohdan määritelmän mukaista pakolaisasemaa;

l)

’toissijaisella suojeluasemalla’ direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan f alakohdan määritelmän mukaista toissijaista suojeluasemaa;

m)

’perheenjäsenillä’ niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (10) 2 artiklan i alakohdan määritelmän mukaista perheenjäsentä;

n)

’tilapäisellä suojelulla’ vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY (11) 2 artiklan a alakohdan määritelmän mukaista tilapäistä suojelua;

o)

’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ direktiivin 2004/83/EY 2 artiklan i alakohdan määritelmän mukaista ilman huoltajaa olevaa alaikäistä;

p)

’ulkorajalla’ henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (12) 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä ulkorajaa;

q)

’kolmannen maan kansalaisilla, jotka on käännytetty’ kolmannen maan kansalaisia, jotka käännytetään ulkorajalla, koska he eivät täytä kaikkia asetuksen (EY) N:o 562/2006 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maahantuloedellytyksiä eivätkä kuulu kyseisen asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin;

r)

’kolmannen maan kansalaisilla, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella laittomasti’ kolmannen maan kansalaisia, joiden on virallisesti todettu olevan jäsenvaltion alueella ja jotka eivät täytä tai eivät enää täytä kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelun edellytyksiä;

s)

’uudelleensijoittamisella’ sitä, että kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö siirretään kansainvälisen suojelun ja pysyvän ratkaisun tarpeen arvioinnin perusteella jäsenvaltioon, jossa heillä on lupa oleskella ja heillä on vakaa oikeudellinen asema.

a)

kyseisen jäsenvaltion alueelle muuttaneet maahanmuuttajat eriteltynä seuraavasti:

b)

kyseisen jäsenvaltion alueelta muuttaneet maastamuuttajat eriteltynä seuraavasti:

c)

henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka viitejakson päättyessä oli kyseisessä jäsenvaltiossa, eriteltynä seuraavasti:

d)

henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on jäsenvaltion alueella ja joille on annettu viitevuoden aikana kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus ja joilla on aikaisemmin ollut toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kansalaisuus tai jotka ovat aikaisemmin olleet kansalaisuudettomia, eriteltynä iän ja sukupuolen mukaan ja kyseisten henkilöiden aikaisemman kansalaisuuden mukaan sekä sen mukaan, onko henkilö aikaisemmin ollut kansalaisuudeton.

a)

henkilöt, jotka ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai jotka on merkitty perheenjäseniksi tällaiseen hakemukseen viitejakson aikana;

b)

henkilöt, joiden hakemus kansainvälisestä suojelusta on viitejakson päättyessä asiasta vastaavan kansallisen viranomaisen käsiteltävänä;

c)

kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jotka on peruutettu viitejakson aikana.

a)

henkilöt, jotka ovat kansainvälistä suojelua hakiessaan saaneet hylkäävän päätöksen, kuten päätöksen hakemuksen käsittelemättä jättämisestä tai perusteettomaksi toteamisesta sekä etusijalle asetetut ja nopeutetussa menettelyssä tehdyt päätökset, jotka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;

b)

henkilöt, joiden osalta on tehty pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskeva päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;

c)

henkilöt, joiden osalta on tehty toissijaisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskeva päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;

d)

henkilöt, joiden osalta on tehty tilapäisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskeva päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt ensimmäisenä asteena viitejakson aikana;

e)

henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on ensimmäisenä asteena viitejakson aikana tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla muun päätöksen humanitaarisiin syihin perustuvan oleskeluluvan myöntämisestä tai sen peruuttamisesta.

a)

kansainvälisen suojelun hakijat, jotka asiasta vastaava kansallinen viranomainen katsoo ilmaa huoltajaa oleviksi alaikäisiksi viitejakson aikana;

b)

henkilöt, joiden osalta on tehty kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen lopullinen hylkäämispäätös, kuten päätös hakemuksen käsittelemättä jättämisestä tai perusteettomiksi toteamisesta sekä etusijalle asetetut ja nopeutetussa menettelyssä tehdyt päätökset, jotka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;

c)

henkilöt, joiden osalta on tehty pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskeva lopullinen päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;

d)

henkilöt, joiden osalta on tehty toissijaisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskeva lopullinen päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;

e)

henkilöt, joiden osalta on tehty tilapäisen suojelun myöntämistä tai peruuttamista koskeva lopullinen päätös, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen on tehnyt muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana;

f)

henkilöt, joiden osalta hallinto- tai oikeusviranomainen on muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä viitejakson aikana tehnyt muun lopullisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla humanitaarisiin syihin perustuvan oleskeluluvan myöntämisestä tai peruuttamisesta;

g)

henkilöt, joille on annettu kansallisen tai yhteisön uudelleensijoittamisohjelman puitteissa lupa oleskella jäsenvaltiossa viitejakson aikana, jos kyseisessä jäsenvaltiossa toteutetaan tällaista ohjelmaa.

a)

turvapaikanhakijan vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjen lukumäärät;

b)

säännökset, joihin a alakohdassa tarkoitetut pyynnöt perustuvat;

c)

a alakohdassa tarkoitettujen pyyntöjen johdosta tehdyt päätökset;

d)

c alakohdassa tarkoitettujen päätösten johdosta tehtyjen siirtojen lukumäärät;

e)

tietopyyntöjen lukumäärä.

a)

kolmannen maan kansalaiset, joilta maahantulo jäsenvaltion alueelle on evätty ulkorajalla;

b)

kolmannen maan kansalaiset, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella kansallisen maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön mukaan laittomasti.

a)

Kolmannen maan kansalaisille myönnettyjen oleskelulupien lukumäärä eriteltynä seuraavasti:

b)

pitkään oleskelleiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä viitejakson päättyessä, eriteltynä kansalaisuuden mukaan.

a)

niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, joiden on todettu olevan jäsenvaltion alueella laittomasti ja jotka ovat sellaisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen kohteena, jolla oleskelu todetaan laittomaksi ja asetetaan velvoite poistua jäsenvaltion alueelta, eriteltynä kansalaisuuden mukaan;

b)

niiden kolmannen maan kansalaisten lukumäärä, jotka ovat tosiasiallisesti poistuneet jäsenvaltion alueelta a alakohdassa tarkoitetun hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen tai toimen nojalla, eriteltynä kansalaisuuden mukaan.

a)

edellä 4 artiklassa tarkoitetut tilastot kokonaisuudessaan, eriteltynä seuraavasti:

b)

edellä 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tilastot, eriteltynä seuraavasti:

c)

edellä 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tilastot, eriteltynä seuraavasti:

d)

edellä 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tilastot, eriteltynä seuraavasti:

e)

edellä 6 artiklassa tarkoitetut tilastot, eriteltynä seuraavasti:

f)

edellä 7 artiklassa tarkoitetut tilastot, eriteltynä seuraavasti:

a)

hallinnollisia ja oikeudellisia toimia koskevat rekisterit;

b)

hallinnollisiin toimiin liittyvät rekisterit;

c)

henkilöitä koskevat rekisterit tai kyseisen väestön tiettyä alaryhmää koskevat rekisterit;

d)

väestölaskentatiedot;

e)

otantatutkimukset;

f)

muut sopivat lähteet.

a)

edellä olevan 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien päivittäminen;

b)

edellä olevan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen syntymämaaryhmien, edellisen ja seuraavan vakinaisen asuinpaikan sijaintimaaryhmien ja kansalaisuusryhmien määritteleminen;

c)

edellä olevan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen oleskeluluvan myöntämisperusteiden määritteleminen;

d)

edellä olevassa 8 artiklassa tarkoitettujen muuttujiin sovellettavien lisäerittelyjen ja erittelytasojen määritteleminen;

e)

tarkkuutta ja laatustandardeja koskevien sääntöjen antaminen.

31.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/30

(1)

Neuvosto on antanut 26 päivänä lokakuuta 2004 asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (2) Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’rajaturvallisuusvirasto’, perustamisesta.

(2)

Jollei perustamissopimuksen 64 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, voi jäsenvaltio, joka olosuhteiden vuoksi tarvitsee teknistä ja operatiivista lisäapua ulkorajoilla, pyytää asetuksen (EY) N:o 2007/2004 7 ja 8 artiklan mukaisesti rajaturvallisuusvirastoa antamaan apua yhteensovittamisessa, jos toimintaan osallistuu muita jäsenvaltioita.

(3)

Tarkastuksilla ja valvonnalla toteutettava tehokas ulkorajavalvonta auttaa torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa sekä ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin mahdollisesti kohdistuvia uhkia. Rajavalvonta ei ole yksin niiden jäsenvaltioiden, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, vaan kaikkien sisärajavalvonnan lakkauttaneiden jäsenvaltioiden edun mukaista.

(4)

Vastuu ulkorajavalvonnasta on jäsenvaltioilla. Ottaen huomioon, millaisia kriittisiä tilanteita jäsenvaltiot joutuvat ajoittain kohtaamaan ulkorajoillaan erityisesti silloin kun suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia yrittää tulla laittomasti jäsenvaltioiden alueelle, saattaa olla tarpeen avustaa jäsenvaltioita tarjoamalla asianmukaisia ja riittäviä voimavaroja, erityisesti henkilöstöä.

(5)

Tämänhetkisiä mahdollisuuksia antaa eurooppalaisella tasolla tehokasta käytännön apua ulkorajoilla suoritettavien henkilötarkastusten ja rajavalvonnan alalla ei voida pitää riittävinä erityisesti tilanteissa, joissa jäsenvaltioihin saapuu suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia, jotka pyrkivät laittomasti jäsenvaltioiden alueelle.

(6)

Jäsenvaltion olisi siten voitava pyytää, että rajaturvallisuusvirasto lähettää sen alueelle nopeita rajainterventioryhmiä, jotka muodostuvat erityiskoulutuksen saaneista muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoista, avustamaan sen kansallisia rajavartijoita väliaikaisesti. Nopeiden rajainterventioryhmien lähettämisellä edistetään jäsenvaltioiden solidaarisuutta ja keskinäistä avunantoa.

(7)

Nopeiden rajainterventioryhmien lähettämisen tuen antamiseksi rajoitettuna aikana olisi tapahduttava poikkeuksellisissa ja kiireellisissä tapauksissa. Tällaisia tilanteita syntyy, kun suuri joukko kolmansien maiden kansalaisia pyrkii laittomasti johonkin jäsenvaltioon, jolloin vaaditaan kiireellisiä toimenpiteitä ja jolloin nopean rajainterventioryhmän lähettäminen edistäisi tilanteeseen puuttumista tehokkaasti. Nopeiden rajainterventioryhmien tarkoituksena ei ole antaa pitkäaikaista apua.

(8)

Nopeiden rajainterventioryhmiin vaikuttavat niille suunnitellut tehtävät sekä niiden käytettävyys ja se, miten usein niitä lähetetään. Ryhmien tehokkaan toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi annettava käyttöön riittävä määrä rajavartijoita (”valmiusluettelo”), jolloin olisi huomioitava erityisesti jäsenvaltioiden omien rajavartiolaitosten erikoistuminen ja koko. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen laadittava kansallisia asiantuntijaluetteloita tämän asetuksen tehokkuuden parantamiseksi. Rajaturvallisuusviraston olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden kokoerot ja näiden rajavartiolaitosten tekninen erityisasiantuntemus.

(9)

Useiden jäsenvaltioiden parhaat käytänteet osoittavat, että saatavilla olevien rajavartijoiden profiilin tunteminen (taidot ja tutkinnot) ennen ryhmien lähettämistä edistää merkittävästi operaatioiden tehokasta suunnittelua ja toteuttamista. Rajaturvallisuusviraston olisi sen vuoksi määriteltävä nopeisiin rajainterventioryhmiin osoitettavien rajavartijoiden profiilit ja kokonaismäärä.

(10)

Tätä varten olisi luotava nopeiden rajainterventioryhmien perustamista varten mekanismi, joka tarjoaa sekä rajaturvallisuusvirastolle että jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta ja jolla varmistetaan, että operaatiot suoritetaan erittäin tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

(11)

Rajaturvallisuusviraston olisi muun muassa sovitettava yhteen nopeiden rajainterventioryhmien kokoonpano, koulutus ja lähettäminen. Näin ollen asetukseen (EY) N:o 2007/2004 olisi lisättävä uudet säännökset, jotka koskevat rajaturvallisuusviraston tehtävää näiden ryhmien osalta.

(12)

Jos jäsenvaltion alueelle pyrkii laittomasti suuri joukko kolmansien maiden kansalaisia tai jos jokin muu poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa huomattavasti kansallisten tehtävien suorittamiseen, jäsenvaltio voi pidättäytyä antamasta kansallisia rajavartijoitaan käyttöön.

(13)

Jotta ryhmien jäsenet voivat työskennellä tehokkaasti kansallisten rajavartijoiden kanssa, heidän olisi voitava suorittaa apua pyytäneen jäsenvaltion alueella työskennellessään tehtäviä, jotka liittyvät ulkorajoilla tehtäviin henkilötarkastuksiin ja rajavalvontaan.

(14)

Samoin olisi tehostettava rajaturvallisuusviraston yhteensovittamia yhteisiä operaatioita antamalla muiden jäsenvaltioiden vieraileville virkamiehille mahdollisuus suorittaa väliaikaisesti tehtäviä, jotka liittyvät ulkorajoilla toteutettaviin henkilötarkastuksiin ja rajavalvontaan.

(15)

Näin ollen asetukseen (EY) N:o 2007/2004 olisi myös lisättävä uudet säännökset, jotka koskevat sellaisten vierailevien virkamiesten tehtäviä ja toimivaltaa, jotka lähetetään jonkin jäsenvaltion alueelle sen pyynnöstä ja rajaturvallisuusviraston toiminnan puitteissa.

(16)

Tällä asetuksella edistetään liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (3) asianmukaista soveltamista. Tätä varten ryhmien jäsenet ja vierailevat virkamiehet eivät rajatarkastuksia ja -valvontaa suorittaessaan saisi syrjiä ketään sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Toimenpiteiden, joita he tehtäviään hoitaessaan toteuttavat, olisi oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin.

(17)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Sen soveltamisessa olisi noudatettava kansainvälistä suojelua ja palauttamiskieltoa koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

(18)

Tätä asetusta sovellettaessa olisi noudatettava täysin kansainvälisen merioikeuden asettamia velvoitteita erityisesti etsintä- ja pelastustoimien osalta.

(19)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (4) sovelletaan jäsenvaltioiden tätä asetusta soveltaessaan suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.

(20)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (5) tarkoitettuja Schengenin säännöstön määräyksiä, jotka kuuluvat mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (6) 1 artiklan A alakohdassa tarkoitettuun alaan.

(21)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä allekirjoitetussa sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja Schengenin säännöstön määräyksiä, jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A alakohdassa, kun se luetaan yhdessä neuvoston päätösten 2004/849/EY (7) ja 2004/860/EY (8) 4 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(22)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se sido Tanskaa eikä asetusta sovelleta siihen. Koska tämän asetuksen tarkoituksena on kuitenkin kehittää Schengenin säännöstöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan olisi edellä mainitun pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen antamispäivästä päätettävä, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(23)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (9) mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei tämän vuoksi osallistu tämän asetuksen antamiseen, eikä asetus sido sitä eikä asetusta sovelleta siihen.

(24)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (10) mukaisesti. Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus sido sitä eikä asetusta sovelleta siihen.

(25)

Tämän asetuksen 6 artiklan 8 ja 9 kohta ovat, siltä osin kuin niissä viitataan oikeuteen käyttää Schengenin tietojärjestelmää (SIS), vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Schengenin säännöstöön perustuvia tai muuten siihen liittyviä säännöksiä,

1)

’virastolla’ Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa rajaturvallisuusvirastoa;

2)

’ryhmän/ryhmien jäsenillä’ muiden kuin vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoita, jotka osallistuvat nopean rajainterventioryhmän toimintaan;

3)

’apua pyytävällä jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka toimivaltaiset viranomaiset pyytävät virastoa lähettämään sen alueelle nopeita rajainterventioryhmiä;

4)

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueella nopean rajainterventioryhmän käyttäminen tapahtuu;

5)

’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka kansallisen rajavartiolaitoksen palveluksessa ryhmän jäsen on.

a)

nimi ja kansalaisuus;

b)

arvo; ja

c)

tuore digitaalivalokuva.

1)

Kumotaan 1 artiklan 4 kohta.

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”1 a artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

3)

Lisätään 2 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 8 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Virasto voi hankkia ulkorajoilla tapahtuvia tarkastuksia ja niiden valvontaa varten teknistä kalustoa sen asiantuntijoiden nopeiden rajainterventioryhmien puitteissa niiden lähettämisen ajan käytettäväksi.”

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

Nopeat rajainterventioryhmät

Virasto voi sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, joka on joutunut äkillisen ja poikkeuksellisen paineen alaiseksi erityisesti siksi, että sen ulkorajoille saapuu suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia, jotka pyrkivät laittomasti asianomaisen jäsenvaltion alueelle, lähettää apua pyytävän jäsenvaltion alueelle yhden tai useamman nopean rajainterventioryhmän, jäljempänä ’ryhmä/ryhmät’, tarvittavaksi ajaksi asetuksen (EY) N:o 863/2007 4 artiklan mukaisesti.

8 b artikla

Ryhmien kokoonpano

1.   Edellä 8 a artiklassa kuvatussa tilanteessa jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä ilmoitettava välittömästi niiden kansallisessa valmiusluettelossa olevien rajavartijoiden määrä, nimet ja profiilit, jotka ne voivat viiden päivän kuluessa asettaa käyttöön ryhmän jäseninä. Jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä annettava rajavartijat käyttöön lähettämistä varten, jollei jäsenvaltion poikkeuksellinen tilanne vaikuta merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen.

2.   Pääjohtajan on lähetettävän ryhmän kokoonpanoa määrittäessään otettava huomioon apua pyytävässä jäsenvaltiossa vallitseva erityistilanne. Ryhmä muodostetaan 8 e artiklassa tarkoitetun toimintasuunnitelman mukaisesti.

8 c artikla

Koulutus ja harjoitukset

Virasto järjestää asetuksen (EY) N:o 863/2007 tarkoitettuihin valmiusluetteloihin kuuluville rajavartijoille heidän tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa edellyttämää jatkokoulutusta, ja se järjestää näille rajavartijoille myös säännöllisiä harjoituksia viraston vuotuisessa työohjelmassa tarkoitetun jatkokoulutus- ja harjoitusaikataulun mukaisesti.

8 d artikla

Ryhmien lähettämistä koskeva päätöksentekomenettely

1.   Edellä 8 a artiklan mukaiseen ryhmän lähettämistä koskevaan pyyntöön on sisällytettävä kuvaus tilanteesta, mahdolliset tavoitteet ja lähettämistä koskevat todennäköiset tarpeet. Pääjohtaja voi tarvittaessa lähettää paikalle viraston asiantuntijoita arvioimaan tilannetta apua pyytävän jäsenvaltion ulkorajoilla.

2.   Pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava hallintoneuvostolle jäsenvaltion pyynnöstä, joka koskee ryhmien lähettämistä.

3.   Kun pääjohtaja tekee päätöksen jäsenvaltion pyynnön johdosta, hänen on otettava huomioon viraston riskianalyysien tulokset sekä kaikki muut asian kannalta olennaiset tiedot, jotka apua pyytävä jäsenvaltio tai jokin muu jäsenvaltio on toimittanut.

4.   Pääjohtajan on tehtävä päätös ryhmien lähettämisestä mahdollisimman nopeasti tai viimeistään viiden päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pääjohtaja antaa päätöksen kirjallisesti tiedoksi samaan aikaan sekä apua pyytäneelle jäsenvaltiolle että hallintoneuvostolle. Päätöksessä on mainittava sen tärkeimmät perustelut.

5.   Jos pääjohtaja päättää yhden tai useamman ryhmän lähettämisestä, viraston ja apua pyytäneen jäsenvaltion on laadittava välittömästi toimintasuunnitelma 8 e artiklan mukaisesti.

6.   Heti kun toimintasuunnitelma on hyväksytty, pääjohtaja ilmoittaa jäsenvaltioille niiden rajavartijoiden pyydetyn lukumäärän ja pyydetyt profiilit, joita on määrä käyttää ryhmissä. Nämä tiedot on ilmoitettava kirjallisesti 8 f artiklan mukaisesti nimetyille kansallisille yhteyspisteille ja niissä on ilmoitettava lähettämisen alkamispäivämäärä. Yhteyspisteelle on toimitettava myös toimintasuunnitelman jäljennös.

7.   Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt varapääjohtaja tekee ryhmien lähettämiseen liittyvät päätökset.

8.   Jäsenvaltioiden on viraston pyynnöstä annettava rajavartijat käyttöön lähettämistä varten, jollei jäsenvaltion poikkeuksellinen tilanne vaikuta merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen.

9.   Ryhmien lähettäminen alkaa viimeistään viisi työpäivää sen jälkeen kun pääjohtaja ja apua pyytänyt jäsenvaltio ovat hyväksyneet toimintasuunnitelman.

8 e artikla

Toimintasuunnitelma

1.   Pääjohtaja ja apua pyytänyt jäsenvaltio hyväksyvät toimintasuunnitelman, jossa määritellään yksityiskohtaisesti ryhmien lähettämisen edellytykset. Toimintasuunnitelmassa on oltava seuraavat tiedot:

2.   Toimintasuunnitelman tarkistuksiin tai mukautuksiin on saatava sekä pääjohtajan että apua pyytäneen jäsenvaltion hyväksyntä. Virasto lähettää osallistuville jäsenvaltioille välittömästi jäljennöksen tarkistetusta tai mukautetusta toimintasuunnitelmasta.

8 f artikla

Kansallinen yhteyspiste

Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa yhteydenpidosta virastoon kaikissa ryhmien toimintaan liittyvissä kysymyksissä. Kansallisen yhteyspisteen on oltava tavoitettavissa jatkuvasti.

8 g artikla

Yhteensovittamisesta vastaava virkamies

1.   Pääjohtaja nimeää viraston henkilöstöstä yhden tai useamman asiantuntijan käytettäväksi yhteensovittamisesta vastaavana virkamiehenä. Pääjohtaja ilmoittaa nimeämisestä vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

2.   Yhteensovittamisesta vastaava virkamies edustaa virastoa kaikissa ryhmien lähettämiseen liittyvissä asioissa. Yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehen tehtävänä on erityisesti:

3.   Rajaturvallisuusviraston pääjohtaja voi 25 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti valtuuttaa yhteensovittamisesta vastaavan virkamiehen avustamaan toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja ryhmien lähettämiseen liittyvien erimielisyyksien ratkaisemisessa.

4.   Tehtäviään hoitaessaan yhteensovittamisesta vastaava virkamies saa ottaa vastaan ohjeita ainoastaan virastolta.

8 h artikla

Kustannukset

1.   Virasto vastaa kokonaisuudessaan seuraavista kustannuksista, joita jäsenvaltioille aiheutuu siitä, että ne asettavat rajavartijoitaan käyttöön 8 a ja 8 c artiklassa mainittuja tarkoituksia varten:

2.   Hallintoneuvosto hyväksyy yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat päivärahojen maksamista ryhmien jäsenille.”

6)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Vierailevien virkamiesten tehtävät ja toimivalta

1.   Vierailevien virkamiesten on voitava suorittaa kaikkia henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (12) mukaisia tehtäviä ja käyttää kaikkea sen mukaista rajatarkastuksia ja -valvontaa varten tarvittavaa toimivaltaa, jotka ovat tarpeen mainitun asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.   Tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään vierailevien virkamiesten on noudatettava yhteisön oikeutta ja vastaanottavan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

3.   Vierailevat virkamiehet voivat suorittaa tehtäviä ja käyttää toimivaltaa vain vastaanottavan jäsenvaltion ohjeiden mukaisesti ja pääsääntöisesti vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa.

4.   Vierailevien virkamiesten on käytettävä tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään omia univormujaan. Heidän on liitettävä univormuunsa sininen käsivarsinauha, jossa on Euroopan unionin sekä rajaturvallisuusviraston tunnus, merkiksi siitä, että he osallistuvat yhteiseen operaatioon tai kokeiluhankkeeseen. Ryhmien jäsenten on pidettävä aina mukanaan 10 a artiklassa tarkoitettu valtuuskirja ja esitettävä se pyynnöstä voidakseen todistaa henkilöllisyytensä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisille viranomaisille ja kansalaisille.

5.   Edellä 2 kohdasta poiketen vierailevat virkamiehet voivat tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään kantaa virka-aseita, ammuksia ja varusteita siten kuin kotijäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Vastaanottava jäsenvaltio voi kuitenkin kieltää tietynlaisten aseiden, ammusten ja varusteiden kantamisen, jos sen omassa lainsäädännössä sovelletaan samaa kieltoa sen omien rajavartioiden osalta. Vastaanottavien jäsenvaltioiden on ennen vierailevien virkamiesten lähettämistä ilmoitettava virastolle sallitut virka-aseet, ammukset ja varusteet ja niiden käyttöä koskevat ehdot. Virasto asettaa nämä tiedot jäsenvaltioiden saataville.

6.   Edellä 2 kohdasta poiketen vierailevat virkamiehillä on kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion luvalla vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa ja vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään oikeus voimankäyttöön, mukaan lukien virka-aseiden, ammusten ja varusteiden käyttö.

7.   Edellä 6 kohdasta poiketen virka-aseita, ammuksia ja varusteita voidaan käyttää oikeutettuun itsepuolustukseen sekä vierailevien virkamiesten tai muiden henkilöiden oikeutettuun puolustamiseen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

8.   Tämän asetuksen soveltamiseksi vastaanottava jäsenvaltio voi valtuuttaa vierailevat virkamiehet käyttämään kansallisia tietokantojaan ja eurooppalaisia tietokantoja, jotka ovat tarpeellisia rajatarkastuksissa ja -valvonnassa. Vierailevat virkamiehet voivat käyttää vain sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen heidän tehtäviensä suorittamiseksi ja toimivaltansa käyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on ennen vierailevien virkamiesten lähettämistä ilmoitettava virastolle kansalliset ja eurooppalaiset tietokannat, joita voidaan käyttää. Viraston on ilmoitettava nämä tiedot kaikille lähettämiseen osallistuville jäsenvaltioille.

9.   Edellä 8 kohdassa tarkoitetun käytön on tapahduttava tietosuojaa koskevan yhteisön lainsäädännön ja tietosuojaa koskevan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

10.   Vain vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijat voivat tehdä asetuksen (EY) N:o 562/2006 13 artiklan mukaisen päätöksen evätä maahanpääsy.

10 a artikla

Valtuuskirja

1.   Virasto antaa yhdessä vastaanottavan jäsenvaltion kanssa vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä sekä toisella Euroopan unionin toimielinten virallisella kielellä vieraileville virkamiehille valtuuskirjan, jonka avulla he voivat todistaa henkilöllisyytensä ja joka osoittaa, että sen haltijalla on oikeus suorittaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä ja käyttää siinä tarkoitettua toimivaltaa. Asiakirjassa on oltava seuraavat vierailevaa virkamiestä koskevat tiedot:

2.   Valtuuskirja on palautettava virastolle yhteisen operaation tai koehankkeen päätyttyä.

10 b artikla

Siviilioikeudellinen vastuu

1.   Kun vierailevat virkamiehet toimivat vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa heidän virantoimituksessa mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

2.   Jos tällainen vahinko johtuu vakavasta laiminlyönnistä taikka tahallisuudesta, vastaanottava jäsenvaltio voi ottaa yhteyden kotijäsenvaltioon, jotta tämä korvaisi vastaanottavan jäsenvaltion vahingonkärsijöille tai heidän oikeudenomistajilleen maksamat määrät.

3.   Kunkin jäsenvaltion on luovuttava vaatimasta kotijäsenvaltiota korvaamaan niitä vahinkoja, joita sille on aiheutunut, jollei vahinko ole ollut seurausta vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, sanotun kuitenkaan estämättä ensiksi mainitun jäsenvaltion oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

4.   Jäsenvaltioiden väliset 2 ja 3 artiklan soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista jäsenvaltioiden välisillä neuvotteluilla, on saatettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi perustamissopimuksen 239 artiklan mukaisesti.

5.   Virasto korvaa rajaturvallisuusviraston kalustolle lähettämisen aikana aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvät kustannukset, jollei vahinko ole ollut seurausta vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, sanotun kuitenkaan estämättä sen oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

10 c artikla

Rikosoikeudellinen vastuu

Yhteisen operaation tai koehankkeen aikana vierailevia virkamiehiä kohdellaan samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion virkamiehiä sellaisten rikosten osalta, joiden kohteeksi he joutuvat tai joita he tekevät.

31.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 199/40

(1)

Yhteisö on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta. Tällaisen alueen asteittaista luomista varten yhteisön on määrä toteuttaa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, siinä määrin kuin on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

(2)

Perustamissopimuksen 65 artiklan b alakohdan mukaisesti näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuuden edistäminen.

(3)

Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, että tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yksityisoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön peruskivi ja kehotti neuvostoa ja komissiota hyväksymään toimenpideohjelman vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi.

(4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2000 komission ja neuvoston yhteisen toimenpideohjelman tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (3). Ohjelmassa määritellään lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamistoimet tuomioiden vastavuoroista tunnustamista helpottaviksi toimiksi.

(5)

Eurooppa-neuvoston 5 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa (4) kehotettiin jatkamaan aktiivisesti sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyviä lainvalintasääntöjä (Rooma II) koskevaa työskentelyä.

(6)

Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää riita-asioiden ratkaisun ennakoitavuuden, oikeusvarmuuden lainvalinnassa ja tuomioiden vapaan liikkuvuuden parantamiseksi sitä, että jäsenvaltioiden lainvalintasäännöissä määrätään sovellettavaksi samaa kansallista lakia riippumatta siitä, minkä maan tuomioistuimessa kanne on nostettu.

(7)

Tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (5) (Bryssel I -asetus) ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevien säädösten kanssa.

(8)

Tätä asetusta olisi sovellettava sen tuomioistuimen luonteesta riippumatta, jossa asia on vireillä.

(9)

Julkisen vallan käyttämisestä aiheutuviin vaateisiin (acta iure imperii) olisi sisällyttävä valtion puolesta toimivaa virkamiestä vastaan esitetyt vaateet ja vastuu julkisten viranomaisten toimista, julkisesti nimitettyjen viranhaltijoiden vastuu mukaan lukien. Siksi näiden asioiden ei tulisi sisältyä tämän asetuksen soveltamisalaan.

(10)

Perhesuhteisiin olisi kuuluttava sukulaisuus-, avio-, sivusukulaisuus- ja lankoussuhteet. Jäljempänä 1 artiklan 2 kohdassa oleva viittaus suhteisiin, joilla on vastaavia vaikutuksia kuin avioliitolla ja muilla perhesuhteilla, olisi tulkittava sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä.

(11)

Sopimukseen perustumattoman velvoitteen käsite vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Siksi sopimukseen perustumaton velvoite olisi tätä asetusta sovellettaessa ymmärrettävä itsenäisenä käsitteenä. Tässä asetuksessa vahvistettavien lainvalintasääntöjen olisi katettava myös objektiivisesta vastuusta johtuvat sopimukseen perustumattomat velvoitteet.

(12)

Sovellettavan lain tulisi myös kattaa kelpoisuus vastata vahingoista.

(13)

Sellaisten yhdenmukaisten sääntöjen avulla, joita sovelletaan riippumatta siitä, mitä lakia niiden mukaan on sovellettava, saatetaan estää kilpailun vääristyminen riitapuolten välillä yhteisössä.

(14)

Oikeusvarmuuden vaatimus ja tarve oikeudenmukaisiin ratkaisuihin yksittäisissä tapauksissa ovat oikeusalueen olennaisia osia. Tässä asetuksessa säädetään niistä liittymistä, jotka ovat tarkoituksenmukaisimpia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän vuoksi tässä asetuksessa säädetään yleissäännöstä sekä lisäksi erityissäännöistä ja tiettyihin määräyksiin sisältyvästä ”varaventtiililausekkeesta”, jonka nojalla voidaan poiketa näistä säännöistä, jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan. Nämä säännöt muodostavat näin ollen joustavat puitteet lainvalinnalle. Vastaavasti ne sallivat tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, käsitellä yksittäisiä tapauksia asianmukaisella tavalla.

(15)

Vaikka tekopaikan lakia (lex loci delicti commissi) sovelletaan sopimukseen perustumattomien velvoitteiden alalla perussääntönä miltei kaikissa jäsenvaltioissa, tämän periaatteen käytännön soveltaminen vaihtelee silloin kun tapauksen vaikutukset ulottuvat useampaan maahan. Tämä tilanne aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta lainvalinnassa.

(16)

Yhdenmukaisten sääntöjen olisi lisättävä tuomioistuinten päätösten ennakoitavuutta ja varmistettava kohtuullinen tasapaino vastuulliseksi väitetyn henkilön ja vahingonkärsijän etujen välillä. Liittymä siihen maahan, jossa välitön vahinko on aiheutunut (lex loci damni), saattaa kohtuulliseen tasapainoon vastuulliseksi väitetyn henkilön ja vahingonkärsijän edut, minkä lisäksi se vastaa nykyajan käsityksiä siviilioikeudellisesta vastuusta ja objektiivisen vastuun järjestelmien kehittämistä.

(17)

Sovellettava laki olisi määritettävä sen perusteella, missä vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa tai maissa välilliset seuraukset voivat ilmetä. Näin ollen henkilö- tai omaisuusvahingon tapauksessa maan, jossa vahinko aiheutuu, olisi oltava se maa, jossa henkilö tai omaisuus vahingoittui.

(18)

Tämän asetuksen yleissäännön olisi oltava ”lex loci damni”, josta säädetään 4 artiklan 1 kohdassa. Olisi katsottava, että 4 artiklan 2 kohta on tästä yleisperiaatteesta poikkeus, jolla luodaan erityinen liittymä siinä tapauksessa, että osapuolilla on asuinpaikkansa samassa maassa. 4 artiklan 3 kohta olisi ymmärrettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ”varaventtiililausekkeena”, jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että vahingonkorvausvastuun perustava tapahtuma liittyy selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan.

(19)

Olisi vahvistettava erityissäännöt niille vahingonkorvausvastuun perustaville tapahtumille, joiden osalta osapuolten etuja ei voida saattaa kohtuulliseen tasapainoon yleissäännön avulla.

(20)

Tuotevastuuasioissa lainvalintasäännön olisi vastattava seuraaviin tavoitteisiin: pitkälle teknistyneeseen nykyaikaiseen yhteiskuntaan liittyvien riskien oikeudenmukainen jakaminen, kuluttajien terveyden suojeleminen, innovatiivisuuteen kannustaminen, vääristymättömän kilpailun varmistaminen ja kaupankäynnin helpottaminen. Näiden tavoitteiden kannalta tasapainoiseen ratkaisuun päästään luomalla liittymien asteittainen järjestelmä, jota täydentää ennakoitavuuslauseke. Ensimmäinen huomioon otettava tekijä on sen maan laki, jossa vahingonkärsijällä oli asuinpaikkansa vahingon aiheutuessa, jos tuotetta markkinoitiin kyseisessä valtiossa. Asteittaisen järjestelmän muut tekijät otetaan käyttöön, jos tuotetta ei markkinoitu kyseisessä maassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 2 kohdan soveltamista sekä mahdollisuutta selvästi läheisempään liittymään johonkin toiseen valtioon.

(21)

Jäljempänä oleva 6 artiklan erityissääntö ei ole poikkeus 4 artiklan 1 kohdan yleissäännöstä vaan pikemminkin sen selvennys. Vilpillisen kilpailun osalta lainvalintasäännön olisi suojattava kilpailijoita, kuluttajia ja suurta yleisöä yleensä sekä varmistettava markkinatalouden moitteeton toiminta. Liittymä sen maan lakiin, jonka kilpailutilanteeseen tai kuluttajien yhteisiin etuihin asia vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa, yleensä toteuttaa nämä tavoitteet.

(22)

Kilpailun rajoittamisesta johtuvien sopimukseen perustumattomien velvoitteiden, joista säädetään 6 artiklan 3 kohdassa, olisi katettava sekä kansallisen että yhteisön kilpailulainsäädännön rikkomukset. Tällaisiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin olisi sovellettava sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa. Jos rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa useamman kuin yhden maan markkinoihin, kantajan, joka hakee vahingonkorvausta vastaajan asuinpaikan tuomioistuimessa, olisi voitava tietyissä tapauksissa valintansa mukaan perustaa vaatimuksensa sen valtion lakiin, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä.

(23)

Tätä asetusta sovellettaessa kilpailun rajoittamisen käsitteen olisi katettava sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevat kiellot, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen jäsenvaltiossa tai sisämarkkinoilla, sekä hallitsevan aseman väärinkäytön kielto jäsenvaltiossa tai sisämarkkinoilla, missä tällaiset sopimukset, päätökset, yhdenmukaistetut menettelytavat ja väärinkäytökset on kielletty perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tai jäsenvaltion lain nojalla.

(24)

”Ympäristövahinkojen” olisi katettava luonnonvarojen, kuten veden, maan tai ilman, haitalliset muutokset tai luonnonvaran toisen luonnonvaran tai kansalaisten hyväksi suorittamien tehtävien huonontuminen sekä elävien organismien vaihtelevuuden huonontuminen.

(25)

Ympäristövahinkojen osalta perustamissopimuksen 174 artikla, jossa määrätään, että suojelun tason olisi oltava korkea ja sen olisi perustuttava ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan olisi ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin ja torjuttava ympäristövahingot ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava, antaa täyden oikeutuksen vahingonkärsijän suosimisen periaatteen soveltamiselle. Sen, milloin korvausta hakeva henkilö voi valita sovellettavan lain, olisi määräydyttävä sen jäsenvaltion lain mukaisesti, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä.

(26)

Teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisen osalta olisi säilytettävä yleisesti tunnustettu lex loci protectionis -periaate. Tässä asetuksessa ilmaisulla ’teollis- ja tekijänoikeudet’ olisi tulkittava tarkoitettavan esimerkiksi tekijänoikeutta ja siihen liittyviä oikeuksia, tietokantojen suojaa koskevaa sui generis -oikeutta sekä teollisoikeuksia.

(27)

Työtaistelutoimenpiteiden kuten lakon tai työsulun täsmällinen käsite vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, ja se kuuluu kunkin jäsenvaltion sisäisten sääntöjen piiriin. Siksi asetuksen yleisperiaate on, että olisi sovellettava sen maan lakia, jossa työtaistelutoimenpide toteutettiin, ja tarkoituksena on suojella työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia.

(28)

Jäljempänä oleva 9 artiklan työtaistelutoimenpiteitä koskeva erityissääntö ei vaikuta tällaisten toimenpiteiden toteuttamiseen liittyviin kansallisen lainsäädännön mukaisiin edellytyksiin eikä ammattiyhdistysten tai työntekijäjärjestöjen oikeudelliseen asemaan, josta on säädetty jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä.

(29)

Olisi säädettävä erityissäännöt sellaisia tapauksia varten, joissa vahinko johtuu muusta teosta kuin oikeudenloukkauksesta, esimerkiksi kun kyseessä on perusteeton etu, asiainhuolto (negotiorum gestio) tai sopimuksentekotuottamus (culpa in contrahendo).

(30)

Culpa in contrahendo -periaate on tätä asetusta sovellettaessa itsenäinen käsite, eikä sitä pitäisi välttämättä tulkita samoin kuin kansallisessa lainsäädännössä. Käsitteeseen olisi sisällyttävä tiedonantovelvollisuuden loukkaaminen ja sopimusneuvottelujen katkaiseminen. Jäljempänä oleva 12 artikla kattaa ainoastaan sellaiset sopimukseen perustumattomat velvoitteet, jotka liittyvät suoraan sopimuksen tekoa edeltäviin neuvotteluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sopimusta neuvoteltaessa henkilölle aiheutuu henkilövahinko, olisi sovellettava 4 artiklaa tai muita sen asiaankuuluvia säännöksiä.

(31)

Tahdon autonomian periaatteen huomioon ottamiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi osapuolten olisi saatava valita sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovellettava laki. Lakiviittauksen olisi oltava nimenomainen tai sen olisi käytävä riittävän selvästi ilmi tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Tuomioistuimen on kunnioitettava osapuolten tahtoa vahvistaessaan, että asiasta on sovittu. Heikompia osapuolia olisi suojattava asettamalla tälle lainvalinnalle tiettyjä ehtoja.

(32)

Yleiseen etuun liittyvien näkökohtien perusteella jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat poikkeusolosuhteissa soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin ja kansainvälisesti pakottaviin säännöksiin perustuvia poikkeuksia. Erityisesti sellaisen tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän lain säännöksen soveltamisen, joka johtaisi tapauksen olosuhteisiin tai sen jäsenvaltion, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, oikeusjärjestykseen nähden luonteeltaan liiallisiin varoittaviin tai rankaiseviin vahingonkorvauksiin ilman varsinaista korvaavaa vaikutusta, voidaan katsoa olevan vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

(33)

Tieliikenneonnettomuuden uhrille maksettavaa vahingonkorvausta koskevien nykyisten kansallisten sääntöjen mukaan tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, olisi henkilövahingoista maksettavien vahingonkorvausten suuruutta määritellessään niissä tapauksissa, joissa onnettomuus on tapahtunut muussa valtiossa kuin uhrin asuinvaltiossa, otettava huomioon kaikki yksittäisen uhrin todelliset asiaan liittyvät olosuhteet, mukaan lukien erityisesti todelliset menetykset ja kustannukset jälkihoidosta ja sairaanhoidosta.

(34)

Kohtuullisen tasapainon aikaansaamiseksi osapuolten välille on otettava asianmukaisessa määrin huomioon siinä maassa voimassa olevat turvallisuus- ja menettelysäännöt, jossa vahingon aiheuttanut teko tehtiin, myös silloin kun sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen sovelletaan toisen maan lakia. Turvallisuus- ja menettelysääntöjen käsitteen olisi tulkittava viittaavan kaikkiin säännöksiin, jotka liittyvät turvallisuuteen ja käyttäytymiseen, mukaan lukien esimerkiksi liikenneturvallisuutta koskevat säännöt onnettomuustapauksessa.

(35)

Olisi vältettävä lainvalintasääntöjen hajautumista useaan säädökseen ja sitä, että lainvalintasääntöjen välillä on eroavaisuuksia. Tämä asetus ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta sisällyttää erityisiin asioihin liittyen yhteisön säännöksiin sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyviä lainvalintasääntöjä.

Tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa muiden sellaisten säädösten soveltamiseen, joissa annetaan säännöksiä, joiden tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, siltä osin kuin niitä ei voida soveltaa yhdessä tämän asetuksen sääntöjen mukaisesti määräytyvän lain kanssa. Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän lain soveltaminen ei saisi rajoittaa yhteisön säädöksissä, kuten tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (6), säänneltyä tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta.

(36)

Koska jäsenvaltioiden on noudatettava tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia, tämä asetus ei saisi vaikuttaa kansainvälisiin yleissopimuksiin, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on osapuolena, kun tämä asetus annetaan. Sääntöjen sisällön tuntemisen helpottamiseksi komission olisi julkaistava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelo asiaa koskevista yleissopimuksista.

(37)

Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen menettelyistä ja edellytyksistä, joiden mukaisesti jäsenvaltioilla olisi oikeus neuvotella ja tehdä omasta puolestaan kolmansien maiden kanssa yksittäis- ja poikkeustapauksissa alakohtaisia asioita koskevia sopimuksia, joihin sisältyy määräyksiä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista.

(38)

Tämän asetuksen tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(40)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat perhesuhteista tai sellaisista suhteista, joilla niihin sovellettavan lain mukaan on vastaavia vaikutuksia, elatusvelvollisuus mukaan luettuna;

b)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat aviopuolisoiden varallisuussuhteista, varallisuussuhteista sellaisissa parisuhteissa, joilla niihin sovellettavan lain mukaan on vastaavia vaikutuksia kuin avioliitolla, taikka testamentista tai perimyksestä;

c)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat vekseleistä, shekeistä tai nimennäisvelkakirjoista taikka muista juoksevista arvopapereista, siltä osin kuin kyseisiin muihin juokseviin arvopapereihin liittyvät velvoitteet johtuvat niiden siirtokelpoisuudesta;

d)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat yhtiöitä tai muita yhteisöjä tai yhteenliittymiä koskevasta laista, kun kyse on esimerkiksi yhtiöiden tai muiden yhteisöjen tai yhteenliittymien perustamisesta rekisteröimällä tai muulla tavoin, oikeuskelpoisuudesta tai oikeustoimikelpoisuudesta, sisäisistä järjestelyistä tai purkautumisesta, niiden toimihenkilöiden tai osakkaiden henkilökohtaisesta vastuusta yhtiön tai muun yhteisön tai yhteenliittymän veloista tai tilintarkastajilla lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisessa yhtiötä tai sen osakkaita kohtaan olevasta henkilökohtaisesta vastuusta;

e)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat vapaaehtoisesti perustetun trustin (omaisuusmassan) perustajien, trustin hoitajan ja trustin edunsaajien välisistä suhteista;

f)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat ydinvahingosta;

g)

sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.

a)

vahingon aiheuttaneeseen tapahtumaan kattaa myös todennäköisesti sattuvat vahingon aiheuttavat tapahtumat; ja

b)

vahinkoon kattaa myös todennäköisesti aiheutuvan vahingon.

a)

sen maan lakia, jossa vahingonkärsijällä oli asuinpaikkansa vahingon tapahtuessa, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa, tai elleivät nämä ehdot täyty;

b)

sen maan lakia, josta tuote hankittiin, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa, tai elleivät nämäkään ehdot täyty;

c)

sen maan lakia, jossa vahinko tapahtui, jos tuote oli saatettu markkinoille kyseisessä maassa.

3.

a)

sen maan lakia, jossa vahinko sattuu, riippumatta siitä, missä maassa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja siitä, missä maassa tai maissa kyseisen tapahtuman välilliset seuraukset ilmenivät; tai

b)

jos osapuolten asuinpaikka on vahingon aiheuttaneen tapahtuman sattumishetkellä samassa maassa, sovelletaan kyseisen maan lakia; tai

c)

jos kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmenee, että ennen sopimuksen tekoa tapahtuneista neuvotteluista johtuva sopimukseen perustumaton velvoite liittyy a ja b alakohdassa tarkoitettua maata selvästi läheisemmin johonkin toiseen maahan, sovelletaan tämän toisen maan lakia.

a)

vahingon aiheuttaneen tapahtuman jälkeen tehtävällä sopimuksella;

tai

b)

jos kaikki osapuolet harjoittavat kaupallista toimintaa, myös ennen vahingon aiheuttanutta tapahtumaa vapaasti neuvotellulla sopimuksella.

a)

vastuun peruste ja laajuus, mukaan lukien niiden henkilöiden määrittäminen, joiden voidaan katsoa olevan vastuussa tekemistään teoista;

b)

vastuusta vapautumisen perusteet sekä vastuun rajoittaminen ja jakautuminen;

c)

vahingon tai vaaditun hyvityksen olemassaolo, luonne ja arviointi;

d)

toimenpiteet, jotka tuomioistuin voi prosessioikeutensa mukaisen toimivaltansa puitteissa toteuttaa vahingon aiheutumisen estämiseksi tai lopettamiseksi tai sen varmistamiseksi, että vahinko korvataan;

e)

se, voidaanko oikeus vaatia vahingonkorvausta tai hyvitystä siirtää edelleen, mukaan lukien siirtyminen perintönä;

f)

henkilöt, joilla on oikeus korvaukseen henkilökohtaisesti kärsimästään vahingosta;

g)

vastuu jonkun muun henkilön teoista;

h)

se, miten velvoitteen voi saada lakkaamaan, sekä vanhentumista ja määräajan menettämistä koskevat säännöt, mukaan lukien vanhentumisajan tai määräajan alkaminen, katkaiseminen ja keskeyttäminen.

i)

luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista yleissopimuksista;

ii)

edellä 1 kohdassa tarkoitetut irtisanomiset.

i)

tutkimus niistä vaikutuksista, jotka liittyvät siihen, miten vieraan valtion lakia käsitellään eri oikeusjärjestyksissä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltioiden tuomioistuimet käytännössä soveltavat vieraan valtion lakia tämän asetuksen mukaisesti;

ii)

tutkimus tämän asetuksen 28 artiklan soveltamisen vaikutuksista tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavaa lakia koskevan 4 päivänä toukokuuta 1971 hyväksytyn Haagin yleissopimuksen osalta.