12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/1

(1)

Tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 29 päivänä huhtikuuta 1997 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 894/97 (1) vahvistetaan hallinnolliset puitteet kalavarojen säilyttämiselle, mikä tapahtuu ottamalla käyttöön teknisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan ajoverkon yhteenlasketuksi pituudeksi enintään 2,5 kilometriä ja kielletään tiettyjen lajien pyyntiin tarkoitettujen ajoverkkojen käyttö ja aluksella pitäminen kaikilta yhteisön kalastusaluksilta, Itämeren, Belttien sekä Juutinrauman vesialueilla toimivia aluksia lukuun ottamatta.

(2)

Kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä 26 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 812/2004 (2) vahvistetaan akustisten karkotinlaitteiden käyttöä ja tahattomien valassaaliiden seurantaa tietyissä ajoverkkokalastuksissa koskevat vaatimukset.

(3)

Kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla 21 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2187/2005 (3) vahvistetaan ajoverkkojen käyttöä sääntelyalueella koskevat rajoitukset ja edellytykset.

(4)

Mainituissa asetuksissa ei kuitenkaan ole ajoverkkojen määritelmää. Selkeyden vuoksi ja jäsenvaltioiden toteuttaman seurannan yhdenmukaisuuden lisäämiseksi mainittuihin kolmeen asetukseen on tarpeen sisällyttää yhdenmukainen ajoverkkojen määritelmä.

(5)

Ajoverkkojen määritelmän vahvistaminen ei laajenna yhteisön oikeudessa täytäntöönpantujen ajoverkkojen käyttöä koskevien rajoitusten ja edellytysten soveltamisalaa.

(6)

Asetukset (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

”o)

’ajoverkolla’ tarkoitetaan verkkoa, joka pysyy kellukkeiden avulla pinnan tuntumassa tai tietyllä etäisyydellä sen alapuolella ja joka ajelehtii virtausten mukana joko irrallisena tai sen aluksen mukana, johon se on kiinnitetty. Siinä voi olla laitteita, joilla pyritään vakauttamaan verkkoa ja/tai rajoittamaan sen ajelehtimista.”

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/5

(1)

Epäselvyyksien välttämiseksi komission asetuksen (EY) N:o 917/2004 (2) 2 artiklan 3 kohdassa olisi vahvistettava selkeästi, että mehiläishoito-ohjelmien toimet on toteutettava ennen niitä koskevan varainhoitovuoden loppua.

(2)

Tällä hetkellä mahdollisuus muuttaa kunkin mehiläishoito-ohjelman rahoitusrajoja yhden varainhoitovuoden kuluessa ilman, että kyseiset muutokset olisi hyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 797/2004 5 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, on rajoitettu enintään 20 prosenttiin mainituista rahoitusrajoista.

(3)

Kyseinen 20 prosentin raja on osoittautunut niin hallinnolliselta kuin jäsenvaltioiden ja komission kannaltakin liian sitovaksi. Sen vuoksi se olisi poistettava.

(4)

Yksinkertaistamisen vuoksi mehiläishoito-ohjelmien toimien mukauttamisen olisi oltava joustavampaa varainhoitovuoden kuluessa, ja sen vuoksi on poistettava kullekin jäsenvaltiolle toimenpidetyypin mukaan myönnettyjen määrärahojen puitteissa tapahtuvaa määrärahojen uudelleen jakamista koskevat rajoitukset.

(5)

Olisi säädettävä, että mehiläishoito-ohjelmien toimien mukautuksista ilmoitetaan komissiolle, koska eräitä toimia ei ollut sisällytetty alun perin ilmoitettuun kolmivuotisohjelmaan.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 917/2004 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat siipikarjanlihan ja munien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Jos mehiläishoito-ohjelmien toimet vastaavat edelleen asetuksen (EY) N:o 797/2004 2 artiklan säännöksiä, niitä voidaan mukauttaa varainhoitovuoden kuluessa. Kunkin toimen rahoitusrajoja voidaan muuttaa, kuitenkin niin ettei vuosittaisen kokonaismenoarvion enimmäismäärää ylitetä ja ettei mehiläishoito-ohjelmien yhteisön rahoitusosuus ylitä 50:tä prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle aiheutuneista menoista.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle varainhoitovuoden kuluessa toteutettavat toimien mukauttamista koskevat hankkeet ensimmäisen kohdan nojalla, jos toimi ei alun perin sisältynyt kolmivuotisohjelmaan eikä siitä ollut ilmoitettu kyseisessä ohjelmassa. Suunniteltua mukautusta voidaan soveltaa mainittua ilmoitusta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä, jollei komissio vastusta niitä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kahden kuukauden kuluessa kunkin varainhoitovuoden lopusta eritelmä menoista toimen tyypin mukaan.”

3)

Poistetaan 7 artikla.

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/7

(1)

Vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisen, Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamista niiden Euroopan unioniin liittymisen myötä Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisessä kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa (2), joka on hyväksytty neuvoston päätöksellä 2006/333/EY (3), määrätään maakohtaisen (Yhdysvallat) sianlihaa koskevan 4 722 tonnin tuontitariffikiintiön lisäämisestä.

(2)

Amerikan yhdysvalloille myönnetyn sianlihaa koskevan tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista 16 päivänä elokuuta 2006 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 1233/2006 (4) olisi tehtävä huomattavia muutoksia. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1233/2006 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(3)

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, olisi sovellettava maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusmenettelyn soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä kesäkuuta 2000 annettua komission asetusta (EY) N:o 1291/2000 (5) ja tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä 31 päivänä elokuuta 2006 annettua komission asetusta (EY) N:o 1301/2006 (6).

(4)

Tuonnin säännöllisyyden turvaamiseksi olisi 1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta ulottuva kiintiökausi jaettava useampaan osakauteen. Asetuksessa (EY) N:o 1301/2006 säädetään, että todistusten voimassaolo päättyy kaikissa tapauksissa tariffikiintiökauden viimeisenä päivänä.

(5)

Tariffikiintiötä olisi hallinnoitava tuontitodistusten avulla. Tätä tarkoitusta varten olisi vahvistettava hakemusten esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja täsmennettävä hakemuksiin ja todistuksiin merkittävät tiedot.

(6)

Sianliha-alan järjestelmään liittyvän keinotteluvaaran vuoksi olisi vahvistettava yksityiskohtaiset edellytykset, jotka koskevat toimijoiden pääsyä tariffikiintiöjärjestelmään.

(7)

Tariffikiintiöiden asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseksi olisi tuontitodistuksiin liittyväksi vakuudeksi vahvistettava 20 euroa 100 kilogrammalta.

(8)

Toimijoiden edun vuoksi olisi säädettävä, että komissio vahvistaa hakematta jääneet määrät, jotka lisätään seuraavaan osakauteen, asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(9)

Tariffikiintiöön pääsy edellyttää sellaisen alkuperätodistuksen esittämistä, jonka on antanut Amerikan yhdysvaltojen toimivaltainen viranomainen tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (7) mukaisesti.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sianlihan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

25 prosenttia 1 päivästä heinäkuuta 30 päivään syyskuuta,

b)

25 prosenttia 1 päivästä lokakuuta 31 päivään joulukuuta,

c)

25 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 31 päivään maaliskuuta,

d)

25 prosenttia 1 päivästä huhtikuuta 30 päivään kesäkuuta.

a)

8 kohdassa alkuperämaa ja ”kyllä”-kohdassa rasti.

b)

20 kohdassa jokin liitteessä II olevassa A osassa luetelluista maininnoista.

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/15

(1)

Toimivaltaisille viranomaisille on jätetty 2 päivän ja 6 päivän heinäkuuta 2007 välisellä viikolla asetuksen (EY) N:o 950/2006 tai siirtymätoimenpiteistä sokerialalla Bulgarian ja Romanian liittymisen vuoksi 13 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1832/2006 (3) mukaisesti tuontitodistushakemuksia, joissa haettu kokonaismäärä on samansuuruinen tai suurempi kuin järjestysnumeroille 09.4343 (2006–2007) käytettävissä oleva määrä.

(2)

Sen vuoksi komission olisi vahvistettava jakokerroin, jotta todistukset voidaan myöntää suhteessa käytettävissä olevaan määrään, ja ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisen määrän täyttymisestä,

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/19

(1)

Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa edellytetään, että laatiessaan ja pannessaan täytäntöön maatalouspolitiikkaa yhteisö ja jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja.

(2)

Tuotantoeläinten suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/58/EY (3), joka perustuu tuotantoeläinten suojelua koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen (4) (jäljempänä ’yleissopimus’), säädetään vähimmäisvaatimuksista jalostus- tai tuotantoeläinten suojelemiseksi; säännökset koskevat esimerkiksi eläinten fysiologisia ja etologisia tarpeita vastaavan pitopaikan, ravinnon, veden ja hoidon järjestämistä eläimille.

(3)

Yhteisö on yleissopimuksen sopimuspuoli, ja yleissopimuksen puitteissa on annettu erityinen kanoja (Gallus gallus) koskeva suositus, johon sisältyy lisäsäännöksiä lihantuotantoa varten pidettävän siipikarjan osalta.

(4)

Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä tiedekomitea julkaisi 21 päivänä maaliskuuta 2000 raportin ”The Welfare of Chickens Kept for Meat Production (Broilers)” (lihantuotantoa varten pidettävien kanojen (broilerien) hyvinvointi), jossa todettiin, että lihantuotantoa varten tällä hetkellä pidettävillä kanakannoilla on nopea kasvuvauhti, mutta niiden hyvinvointi ja terveys eivät ole tyydyttävällä tasolla, ja että suuren eläintiheyden kielteiset vaikutukset vähenevät tiloissa, joissa sisäilman laatu voidaan pitää hyvänä.

(5)

Pehkulla varustamattoman alan osalta annetaan erityissäännöksiä geneettisten parametrien vaikutuksen minimoimiseksi tai eläinten hyvinvointia koskevien indikaattoreiden sisällyttämiseksi jalkapohjatulehduksen lisäksi, kun Euroopan elintarvikeviraston (EFSA) asianomaiset lausunnot ovat saatavilla.

(6)

On syytä vahvistaa yhteisötason säännöt lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelemiseksi, jotta vältetään kilpailuolojen vääristyminen ja siitä mahdollisesti johtuvat haitat alan markkinajärjestelyn moitteettomalle toiminnalle ja jotta varmistetaan alan järkevä kehittyminen.

(7)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja asianmukaista säätää vähimmäisvaatimuksista lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelemiseksi, jotta saavutetaan eläinten hyvinvoinnin parantamista koskeva perustavoite kanojen tehotuotannossa. Tässä direktiivissä ei perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen tavoiteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(8)

Säännöksissä olisi keskityttävä tehokasvatusjärjestelmissä ilmeneviin hyvinvointiongelmiin. Jotta vältettäisiin pienten kanaparvien pitämiseen sovellettavien toimenpiteiden kohtuuttomuus, direktiivin soveltamiselle olisi asetettava vähimmäisraja.

(9)

On tärkeää, että kanoja hoitavilla henkilöillä on tietoa eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista ja he saavat asianmukaista koulutusta tehtäviensä hoitoon tai ovat hankkineet kyseistä koulutusta vastaavan kokemuksen.

(10)

Vahvistettaessa sääntöjä lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelemiseksi olisi otettava tasapuolisesti huomioon eri seikat, kuten eläinten hyvinvointi, terveys, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat sekä ympäristövaikutukset.

(11)

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (5) ja rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (6) vahvistetaan jo viralliselle valvonnalle puitteet, joihin sisältyy eläinten hyvinvointia koskevien tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava vuotuinen raportti monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien täytäntöönpanosta ja myös tehtyjen tarkastusten tuloksista. Tätä varten sekä näissä asetuksissa että tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyssä neuvoston päätöksessä 90/424/ETY (7) säädetään rahoitustuesta.

(12)

Eri jäsenvaltioissa on jo käytössä erilaisia kananlihan pakkausmerkintöihin liittyviä vapaaehtoisia järjestelyitä, jotka perustuvat eläinten hyvinvointivaatimusten ja muiden parametrien noudattamiseen.

(13)

Tällaisista vapaaehtoisista pakkausmerkintäjärjestelyistä saatujen kokemusten perusteella on aiheellista, että komissio laatii kertomuksen, joka koskee kananlihaan sekä kananlihatuotteisiin ja -valmisteisiin liittyvän ja eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamiseen perustuvan erityisen yhdenmukaistetun ja pakollisen pakkausmerkintäjärjestelmän mahdollista käyttöönottoa yhteisön tasolla; huomioon on otettava myös mahdolliset sosioekonomiset vaikutukset, vaikutukset yhteisön talouskumppaneihin sekä merkintäjärjestelmän noudattaminen Maailman kauppajärjestön sääntöjen puitteissa.

(14)

On asianmukaista, että komissio laatii kertomuksen tuoreiden tieteellisten tietojen perusteella ottaen huomioon tutkimustulokset ja käytännön kokemukset, jotta lihantuotantoa varten pidettävien kanojen, myös vanhempaispolven kanojen, hyvinvointia voitaisiin edelleen parantaa, etenkin tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien seikkojen osalta. Kertomuksessa olisi erityisesti tarkasteltava mahdollisuutta ottaa käyttöön kynnyksiä post mortem -tarkastuksessa havaituille heikoille hyvinvointioloille ja geneettisten parametrien vaikutusta tunnistettuihin epäkohtiin, jotka heikentävät lihantuotantoa varten pidettävien kanojen hyvinvointia.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(16)

Neuvoston olisi paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti kannustettava jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(17)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (9) mukaisesti,

a)

alle 500 kanan tilat;

b)

tilat, joilla on vain siitoskanoja;

c)

hautomot;

d)

siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 5 päivänä kesäkuuta 1991 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1538/91 (10) liitteessä IV olevassa b, c, d ja e alakohdassa tarkoitetut laajaperäisessä sisäkasvatuksessa ja vapaalla laitumella kasvatetut kanat; ja

e)

maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa 24 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 (11) mukaisesti luonnonmukaisesti kasvatetut kanat.

a)

’omistajalla’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka omistaa tilan, jossa kanoja pidetään;

b)

’pitäjällä’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on sopimuksen tai lainsäädännön mukaisesti vastuussa kanoista tai huolehtii niistä pysyvästi tai tilapäisesti;

c)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan jäsenvaltion keskusviranomaista, jolla on toimivalta suorittaa eläinten hyvinvointia koskevia, eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksia, tai muuta viranomaista, jolle tämä toimivalta on siirretty alueellisella, paikallisella tai muulla tasolla;

d)

’virkaeläinlääkärillä’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan III jakson IV luvun A kohdan mukaisesti pätevää eläinlääkäriä, joka toimii tässä ominaisuudessa ja jonka toimivaltainen viranomainen on nimittänyt;

e)

’kanalla’ tarkoitetaan lihantuotantoa varten pidettävää Gallus gallus -lajin eläintä;

f)

’tilalla’ tarkoitetaan tuotantopaikkaa, jossa kanoja pidetään;

g)

’rakennuksella’ tarkoitetaan tilan rakennusta, jossa kanaparvea pidetään;

h)

’käytettävällä alueella’ tarkoitetaan pehkulla varustettua aluetta, joka on kanojen käytettävissä koko ajan;

i)

’eläintiheydellä’ tarkoitetaan rakennuksessa samanaikaisesti läsnä olevien kanojen kokonaiselopainoa käytettävän alueen neliömetriä kohti;

j)

’parvella’ tarkoitetaan tilan rakennukseen sijoitettua ja kyseisessä rakennuksessa samanaikaisesti läsnä olevaa kanojen ryhmää;

k)

’päiväkohtaisella kuolleisuusasteella’ tarkoitetaan niiden kanojen lukumäärää, jotka ovat kuolleet samassa rakennuksessa samana päivänä, mukaan luettuina kanat, jotka on lopetettu joko sairauden tai muiden syiden vuoksi, jaettuna niiden kanojen lukumäärällä, jotka olivat läsnä rakennuksessa kyseisenä päivänä, kerrottuna sadalla;

l)

’kumulatiivisella päiväkohtaisella kuolleisuusasteella’ tarkoitetaan päiväkohtaisten kuolleisuusasteiden summaa.

a)

kaikki rakennukset ovat liitteessä I asetettujen vaatimusten mukaisia,

b)

toimivaltainen viranomainen tai virkaeläinlääkäri suorittaa vaaditut tarkastukset sekä valvonnan ja seurannan, mukaan lukien liitteessä III tarkoitetut tarkastukset sekä valvonta ja seuranta.

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/29

(1)

Direktiivin 2006/112/EY 396 artiklan 1 kohdan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan solmia kolmannen maan kanssa sopimuksen, joka voi sisältää poikkeuksia kyseisestä direktiivistä.

(2)

Itävalta pyysi komission pääsihteeristön 13 päivänä syyskuuta 2005 saapuneeksi kirjaamalla kirjeellä lupaa tehdä Sveitsin kanssa sopimus, joka koskee voimalan rakentamista Inn-joen varrelle Prutzin (Itävalta) ja Tschlinin (Sveitsi) välillä sijaitsevalle rajalle.

(3)

Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 396 artiklan 2 kohdan mukaisesti Itävallan pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 1 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Itävallalle 6 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki pyynnön arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(4)

Sopimukseen sisältyy arvonlisäveroa koskevia määräyksiä, jotka poikkeavat direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdasta rajavoimalaa varten Itävaltaan tuotujen tavaroiden suhteen. Sveitsistä Itävaltaan suuntautuvasta tavaroiden tuonnista, jonka toteuttavat verovelvolliset, joilla on täysi vähennysoikeus, ei kanneta arvonlisäveroa, jotta Sveitsi ottaisi käyttöön samanlaisen järjestelyn Itävallasta Sveitsiin tuotavien tavaroiden suhteen.

(5)

Tästä syystä poikkeus ei vaikuta haitallisesti arvonlisäverosta saataviin Euroopan yhteisöjen omiin varoihin,

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/31

(1)

Päätös on osoitettu TKS:lle (ThyssenKrupp Stainless AG), ja se koskee TS-AG:n (Thyssen Stahl AG) toimintaa. TKS antoi komissiolle 23 päivänä heinäkuuta 1997 lausunnon, jossa se ilmoitti ottavansa vapaaehtoisesti vastuun TS-AG:n toiminnasta ainakin vuosilta 1993 ja 1994.

(2)

TS-AG osallistui EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklaa koskevaan yhteen jatkuvaan rikkomiseen sopimalla ruostumattoman teräksen alalla käytettävien seosteiden hinnoista Länsi-Euroopassa. Rikkominen alkoi TS-AG:n osalta 16 päivänä joulukuuta 1993 ja loppui 31 päivänä joulukuuta 1994, jolloin yhtiö lopetti taloudellisen toiminnan ruostumattoman teräksen alalla.

(3)

Päätös koskee komission 21 päivänä tammikuuta 1998 tekemän päätöksen 98/247/EHTY (2) uudelleen tekemistä. Yhteisöjen tuomioistuimet (3) kumosivat osittain komission päätöksen menettelyllisin perustein. Tuomioistuinten mukaan komissio määräsi TKS:lle vuonna 1998 sakot TS-AG:n toiminnasta antamatta sille mahdollisuutta esittää huomautuksensa kyseisestä toiminnasta ennen sakon määräämistä. Tämä rikkoi TKS:n oikeutta tulla kuulluksi.

(4)

Komissio antoi TKS:lle 24 päivänä huhtikuuta 2006 väitetiedoksiannon, jonka tarkoituksena oli korjata tuomioistuinten mainitsema menettelyvirhe.

(5)

Seostelisä on seosteiden hintojen pohjalta laskettava hintatekijä, joka lisättiin ruostumattoman teräksen perushintaan. Ruostumattoman teräksen tuottajien käyttämien seosten (nikkeli, kromi ja molybdeeni) kustannukset muodostivat hyvin suuren osan tuotannon kokonaiskustannuksista. Seosten hinnat vaihtelivat suuresti.

(6)

Sekä seosten että ruostumattoman teräksen hinnat laskivat jyrkästi vuonna 1993. Kun nikkelin hinta alkoi syyskuussa 1993 nousta, tuottajien voitot pienenivät huomattavasti. Tilanteen korjaamiseksi ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden valmistajat päättivät järjestää kokouksen Madridissa 16 päivänä joulukuuta 1993. Sen jälkeen tuottajat olivat useasti yhteydessä toisiinsa seostelisän laskemisen ja soveltamisen osalta.

(7)

Päätöksessä todettiin, että TS-AG muutti ja sovelsi seostelisän laskennassa käytettyä viitearvoa muiden yritysten kanssa yhdenmukaisella tavalla. Toiminnan tavoitteena ja tuloksena oli kilpailun rajoittaminen ja vääristyminen yhteismarkkinoilla.

(8)

Komissio katsoo, että EHTY:n perustamissopimuksen keskeisiä sääntöjä on sovellettava kartellin harjoittamaan rikkomiseen, sillä sopimus oli voimassa rikkomisen tapahtumahetkellä (vuosina 1993 ja 1994). Asiaan ei liittynyt seikkoja, joiden nojalla olisi perusteltua soveltaa asiassa lievempää lainsäädäntöä (ns. lex mitior -periaatetta).

(9)

Päätöksen mukaan TKS on vastuussa TS-AG:n toiminnasta 23 päivänä heinäkuuta 1997 antamansa lausunnon mukaisesti. Lisäksi päätöksessä todetaan, ettei asiassa vedota lakimääräisen tai taloudellisen perimyksen periaatteisiin.

(10)

Vuonna 1997 annettua lausuntoa ei ole kyseenalaistettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa. Lausunto ei myöskään ole ristiriidassa yleisten oikeusperiaatteiden tai komission päätöksentekomenettelyn kanssa.

(11)

Päätöksessä todetaan, ettei siinä säädetä vanhentumisajasta, sillä asian käsittely keskeytettiin tuomioistuinkäsittelyn ajaksi.

(12)

Jotta päätöksen 98/247/EHTY kaikkia vastaanottajia kohdeltaisiin tasa-arvoisesti, rikkomisen katsotaan olleen vakavaa (sakon perusmäärä 4 miljoonaa euroa).

(13)

Sakon perusmäärää korotetaan 10 prosentilla, sillä rikkominen tapahtui useamman kuin yhden vuoden aikana (16 päivän joulukuuta 1993 ja 31 päivän joulukuuta 1994 välisenä aikana).

(14)

Päätöksen 98/247/EHTY mukaisesti sakon perusmäärästä vähennetään 10 prosenttia, sillä taloudellinen tilanne alalla oli kriittinen.

(15)

Ottaen huomioon sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa vuonna 1996 annetun tiedonannon sekä ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomion (4) sakon määrää alennetaan vielä 20 prosenttia, sillä TKS on auttanut komissiota asiaan liittyvien tosiseikkojen selvittämisessä. Sen vuoksi sakko on 3 168 000 euroa.

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/33

(1)

Asetuksen (EY) N:o 41/2007 liitteessä II C olevassa 7 kohdassa vahvistetaan niiden päivien enimmäismäärä (192), jonka yhteisön alukset, joiden kokonaispituus on vähintään 10 metriä, jotka käyttävät silmäkooltaan vähintään 80 millimetrin puomitrooleja tai silmäkooltaan alle 220 millimetrin seisovia verkkoja, joihin luetaan myös tavalliset verkot, riimuverkot ja pussiverkot, saavat olla ICES-alueella VII e 1 päivästä helmikuuta 200731 päivään tammikuuta 2008.

(2)

Mainitun liitteen 9 kohdassa annetaan komissiolle mahdollisuus 1 päivän tammikuuta 2004 jälkeen tapahtuneen kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen perusteella myöntää ylimääräisiä merelläolopäiviä, joina alus voi olla alueella, kun sillä on mukanaan kyseisiä puomitrooleja tai seisovia verkkoja.

(3)

Yhdistynyt kuningaskunta on toimittanut tietoja, jotka osoittavat, että niiden alusten ansiosta, jotka ovat lopettaneet toimintansa 1 päivän tammikuuta 2004 jälkeen, pyyntiponnistus on vähentynyt 5,24 prosentilla vuoden 2003 aikana, jota on käytetty viiteajanjaksona alueella olevien ja silmäkooltaan vähintään 80 millimetrin puomitrooleja käyttävien alusten osalta.

(4)

Toimitettujen tietojen perusteella ja 9.1 kohdassa säädetyn laskentamenetelmän mukaisesti Yhdistyneelle kuningaskunnalle olisi myönnettävä kymmenen ylimääräistä merelläolopäivää 1 päivän helmikuuta 2007 ja 31 päivän tammikuuta 2008 väliseksi ajanjaksoksi tällaisia puomitrooleja käyttävien alusten osalta.

(5)

Selkeyden vuoksi tässä päätöksessä esitetään Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettyjen lisäpäivien kokonaismäärä sekä otetaan huomioon lisäkalastuspäivien myöntämisestä Yhdistyneelle kuningaskunnalle ICES-alueella VII e 26 päivänä kesäkuuta 2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/461/EY (2) jo myönnetyt 12 lisäpäivää, sillä kyseisiä lisäpäiviä sovelletaan myös vuonna 2007.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat kalastuksen ja vesiviljelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/34

(1)

Italian toimivaltainen viranomainen muodosti Cremonan maakunnassa sijaitsevissa Salvirolan ja Fiescon kunnissa todettujen sian vesikulaaritaudin tautipesäkkeiden ympärille suojavyöhykkeet 7 ja 15 päivänä toukokuuta 2007 direktiivin 92/119/ETY 10 artiklan perusteella. Kesäkuun 14 päivänä 2007 muodostettiin suojavyöhyke Cremonan maakunnassa sijaitsevassa Offanengon kunnassa todetun tautipesäkkeen ympärille. Suojavyöhykkeet ovat osittain päällekkäiset.

(2)

Edellä mainitusta syystä sikojen kuljettaminen julkisilla ja yksityisillä teillä suojavyöhykkeiden sisäpuolella on kiellettyä.

(3)

Italia on pyytänyt kieltoon kahta poikkeusta silloin, kun suojavyöhykkeiden ulkopuolelta kuljetetaan sikoja suojavyöhykkeiden sisäpuolella olevilla julkisilla ja yksityisillä teillä teurastamoihin, jotka sijaitsevat suojavyöhykkeillä.

(4)

On aiheellista hyväksyä edellä mainitut kaksi poikkeusta sillä edellytyksellä, että Italia toteuttaa tiukkaa valvontaa ja varotoimenpiteitä, joilla varmistetaan, ettei tauti pääse leviämään.

(5)

Helmikuun 20 päivänä 2007 tehty komission päätös 2007/123/EY hyväksyttiin samanlaisen poikkeuksen myöntämiseksi teurastamolle, jotka sijaitsi sian vesikulaaritaudin tautipesäkkeen ympärille muodostetulla suojavyöhykkeellä Italiassa Bergamon maakunnassa sijaitsevassa Romano di Lombardian kunnassa. Kyseistä suojavyöhykettä koskevia toimenpiteitä ei enää sovelleta. Päätös 2007/123/EY olisi sen vuoksi kumottava.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

alkuperätilan virkaeläinlääkärin on ilmoitettava sikojen siirrosta vähintään 24 tuntia ennen siirtoa teurastamon virkaeläinlääkärille;

b)

sikojen kuljetuksen teurastamoon on tapahduttava käytävän kautta; Italian on päätettävä etukäteen käytävää koskevista yksityiskohtaisista määräyksistä;

c)

toimivaltaisen viranomaisen on sinetöitävä ajoneuvot, joissa sikoja kuljetetaan, joko ennen ajoneuvon saapumista käytävään tai ajoneuvon sinne saapuessa; sinetöintihetkellä toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava ajoneuvon rekisterinumero ja ajoneuvon kuljettamien sikojen lukumäärä;

d)

ajoneuvon saavuttua teurastamoon toimivaltaisen viranomaisen on

e)

kaikki ajoneuvot, joilla sikoja kuljetetaan teurastamoon, on välittömästi lastin purkamisen jälkeen puhdistettava ja desinfioitava virallisessa valvonnassa ja toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti, ennen kuin ajoneuvot lähtevät teurastamosta.

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/36

(1)

Tanskassa todettiin vuonna 2005 Newcastlen taudin taudinpurkauksia. Taudin puhkeaminen aiheutti vakavan vaaran yhteisön karjalle.

(2)

Taudin leviämisen estämiseksi ja taudin hävittämiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteisön on syytä päätöksessä 90/424/ETY säädetyin edellytyksin osallistua niiden tukikelpoisten kustannusten rahoittamiseen, joita jäsenvaltiolle on aiheutunut taudin torjumiseksi toteutetuista hätätoimenpiteistä.

(3)

Yhteisön osallistumisesta Newcastlen taudin hävittämisen rahoitukseen Tanskassa vuonna 2005 24 päivänä elokuuta 2006 tehdyssä komission päätöksessä 2006/579/EY (2) yhteisön rahoitusta myönnetään 50 prosenttia yhteisön tukeen oikeutetuista kuluista toimenpiteisiin, joilla taudinpurkaus pyritään torjumaan.

(4)

Edellä mainitun päätöksen nojalla yhteisön rahoitusosuus maksetaan Tanskan 23 päivänä lokakuuta 2006 tekemän pyynnön perusteella sekä neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksessa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (3) 7 artiklassa tarkoitettujen liiteasiakirjojen perusteella.

(5)

Näiden seikkojen perusteella olisi nyt vahvistettava yhteisön rahoitusosuuden kokonaismäärä tukikelpoisista kuluista Newcastlen taudin torjumiseksi Tanskassa vuonna 2005.

(6)

Yhteisön eläinlääkintäsääntöjen mukaisesti tehtyjen komission tarkastusten tulosten ja yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevien edellytysten vuoksi ilmoitettujen kustannusten koko summaa ei voida katsoa tukikelpoiseksi.

(7)

Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Tanskalle 8 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyssä kirjeessä.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

12.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/37