I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

22.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/1

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 700/2007,

annettu 11 päivänä kesäkuuta 2007,

enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (1) 2 artiklan toisessa alakohdassa yhdessä kyseisen artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohdan kanssa säädetään, että neuvosto antaa yleiset säännöt toimenpiteistä, joilla pyritään edistämään naudanlihan tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen järjestäytymistä.

(2)

Enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten tuotantojärjestelmät ja näiden eläinten ominaisuudet teurastushetkellä eroavat usein jäsenvaltiosta toiseen. Yhteisön tärkeimmillä kuluttajamarkkinoilla näistä erilaisista tuotantojärjestelmistä peräisin oleva liha pidetään yleensä kaupan yhdellä ainoalla myyntinimikkeellä.

(3)	Kokemus on osoittanut, että tällaiset menettelyt ovat omiaan aiheuttamaan häiriöitä kaupankäyntiin ja lisäämään epäreilua kilpailua. Ne vaikuttavat näin suoraan sisämarkkinoiden luomiseen ja toimintaan.

(4)	Tällaiset käytänteet voivat myös aiheuttaa sekaannusta kuluttajissa ja johtaa kuluttajia harhaan.

(5)

Sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten lihan kaupan pitäminen olisi järjestettävä niin avoimella tavalla kuin mahdollista. Näin myös vastaava tuotanto on mahdollista järjestää paremmin. Jotta tähän päästäisiin, olisi täsmennettävä myyntinimikkeet, joita kullakin jäsenvaltioiden kielellä on käytettävä, kun enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten lihaa pidetään kaupan. Näin parannetaan myös kuluttajien tiedonsaantia.

(6)

Eräissä tapauksissa enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha on suojattu maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (2) nojalla. Mainituissa tapauksissa se pidetään kaupan suojatulla merkinnällä tai nimityksellä, joten toimijat ja kuluttajat voivat tunnistaa sen tarkasti. Sen vuoksi tämän asetuksen säännökset eivät saisi vaikuttaa mainittuihin suojattuihin nimityksiin.

(7)	Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että sellaiset lihan aistinvaraiset ominaisuudet kuin mureus, maku ja väri kehittyvät erityisesti eläinten iän ja ruokinnan myötä.

(8)	Komission vuonna 2005 järjestämässä julkisessa kuulemisessa kuluttajien enemmistö katsoi, että eläinten ikä ja ruokinta ovat tärkeitä perusteita, jotka luonnehtivat niistä peräisin olevaa lihaa. Eläinten teuraspainolla näyttää sitä vastoin olevan vähemmän merkitystä tässä yhteydessä.

(9)

Enintään kahdentoista kuukauden ikäisten eläinten tuotantojärjestelmä ja käytetty ruokintatyyppi liittyvät eläinten teurastusikään. Teurastusikä on helpompi tarkastaa kuin käytetty ruokinta. Sen vuoksi eläinten ikään perustuvien erilaisten myyntinimikkeiden käytön pitäisi riittää tuomaan vaadittavaa avoimuutta.

(10)

Mainitun kuulemisen yhteydessä suurin osa kuluttajista katsoi enintään kahdeksan kuukauden ikäisten eläinten muodostavan oman ryhmänsä. Tätä ikärajaa käytetään myös yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (3) 130 artiklassa eläinten teurastuspalkkiokelpoisuuden määrittämiseksi. Sen vuoksi vaikuttaa aiheelliselta käyttää tätä ikärajaa enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten jakamiseksi kahteen alaluokkaan.

(11)

Kuulemisessa kävi myös ilmi, että jäsenvaltioiden mukaan samaan myyntinimikkeeseen voi kohdistua kuluttajien erilaisia odotuksia. Sen vuoksi vaikuttaa järkevältä, että kun myyntinimikkeitä valitaan, erilaiset käytänteet ja kulttuuriin liittyvät perinteet otettaisiin mahdollisuuksien mukaan huomioon, jotta kuluttajat voisivat tehdä odotuksiaan vastaavia valintoja.

(12)	Olisi myös säädettävä, että enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha on merkittävä niiden luokkaa vastaavalla kirjaintunnuksella.

(13)

Toimijoiden, jotka haluavat täydentää tässä asetuksessa säädettyjä myyntinimikkeitä muilla, vapaaehtoisesti annettavilla tiedoilla, olisi voitava tehdä se nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 (4) 16 tai 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

(14)

Jotta voitaisiin taata päällysmerkinnöissä tämän asetuksen mukaisesti olevien tietojen moitteeton käyttö, olisi säädettävä, että näiden tietojen todenperäisyyden takaavat tiedot rekisteröitäisiin kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa. Tätä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden merkinnän osalta 25 päivänä elokuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1825/2000 (5) 1 artiklassa tarkoitettua rekisteröintijärjestelmää olisi voitava soveltaa tietyin mukautuksin.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia suorittamaan tässä asetuksessa määriteltyjen edellytysten noudattamista koskevia tarkastuksia, sekä olisi annettava säännökset, joiden turvin komissio voi varmistaa, tarvittaessa paikan päällä tehtävin tarkastuksin, että kyseisiä edellytyksiä noudatetaan.

(16)

Johdonmukaisuuden vuoksi olisi annettava säännökset, joiden avulla voidaan varmistaa, että kolmansista maista tuotavan lihan osalta noudatetaan tämän asetuksen säännöksiä. Näin ollen kun tarkastukset tekee riippumaton ulkopuolinen elin, sen on annettava kaikki asiantuntemusta, puolueettomuutta ja tasapuolisuutta koskevat takeet.

(17)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän asetuksen säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(18)	Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tämän asetuksen tarkoituksena on määritellä enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisen edellytykset yhteisössä ja erityisesti käytettävät myyntinimitykset.

Sitä sovelletaan enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä, jotka on teurastettu 1 päivän heinäkuuta 2008 jälkeen, peräisin olevaan lihaan riippumatta siitä, onko liha tuotettu yhteisössä vai tuotu kolmansista maista.

2. Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita yhteisön täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikosta 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2006 (7) säännösten soveltamista.

3. Tätä asetusta ei sovelleta nautaeläimistä peräisin olevaan lihaan, jota koskeva suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity asetuksen (EY) N:o 510/2006 mukaisesti ennen 29 päivää kesäkuuta 2007.

2 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa ’lihalla’ tarkoitetaan enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevia ja ihmisravinnoksi tarkoitettuja ruhoja kokonaisuudessaan, luullista tai luutonta lihaa ja leikattuja tai leikkaamattomia muita eläimenosia, jotka tarjotaan tuoreena, pakastettuna tai jäädytettynä riippumatta siitä, onko ne kauppakunnostettu tai pakattu.

3 artikla

Nautaeläinten luokittelu teurastamolla

Toimijoiden on jaettava teurastettaessa kaikki enintään kahdentoista kuukauden ikäiset nautaeläimet 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa jompaankumpaan liitteessä I määritellyistä luokista.

4 artikla

Myyntinimikkeet

1. Myyntinimike on nimi, jolla elintarvike myydään ja jota tarkoitetaan myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (8) 5 artiklan 1 kohdassa.

Enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevaa lihaa saa eri jäsenvaltioissa pitää kaupan ainoastaan liitteessä II luetelluilla, kullekin jäsenvaltiolle vahvistetuilla myyntinimikkeillä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja myyntinimikkeitä voidaan täydentää kyseisten lihanpalojen tai muiden eläimenosien nimeä tai kuvausta tarkoittavalla merkinnällä.

2. Liitteessä II olevassa A osassa lueteltuja myyntinimikkeitä tai niistä johdettuja uusia nimikkeitä saa käyttää ainoastaan, jos kaikki tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät.

Erityisesti termejä ”veau”, ”telecí”, ”Kalb”, ”μοσχάρι”, ”ternera””kalv”, ”veal”, ”vitello”, ”vitella”, ”kalf”, ”vitela” ja ”teletina” ei saa käyttää myyntinimikkeessä eikä mainita yli kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan päällysmerkinnässä.

5 artikla

Päällysmerkinnän pakolliset tiedot

1. Toimijoiden on ilmoitettava enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan päällysmerkinnässä kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/13/EY 3 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 13, 14 ja 15 artiklan soveltamista:

eläinten teurastusikä ilmoitettuna tapauksen mukaan joko muodossa ”teurastusikä: enintään 8 kuukautta”, kun on kyse enintään kahdeksan kuukauden ikäisistä eläimistä peräisin olevasta lihasta, tai ”teurastusikä: 8–12 kuukautta”, kun on kyse yli kahdeksan ja enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä eläimistä peräisin olevasta lihasta;

b)	tämän asetuksen 4 artiklan mukainen myyntinimike.

Poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, toimijat voivat kuitenkin kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa, paitsi luovutuksessa loppukuluttajalle, korvata teurastusiän tämän asetuksen liitteessä I määritellyllä luokan kirjaintunnuksella.

2. Kun on kyse enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevasta lihasta, joka tarjotaan myyntiin pakkaamattomana vähittäismyyntipaikalla loppukuluttajalle, jäsenvaltioiden on säädettävä yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan.

6 artikla

Päällysmerkinnän vapaaehtoiset tiedot

Toimijat voivat täydentää 5 artiklassa tarkoitettuja pakollisia tietoja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 16 tai 17 artiklassa säädettyä menettelyä käyttäen hyväksytyillä vapaaehtoisilla tiedoilla.

7 artikla

Rekisteröinti

Toimijoiden on 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen päällysmerkinnän tietojen todenperäisyyden takaamiseksi rekisteröitävä enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa erityisesti seuraavat tiedot,

a)	eläinten tunnistenumero ja syntymäaika ainoastaan teurastamotasolla;

b)	viitenumero, jonka avulla voidaan todeta yhteys yhtäältä lihan alkuperänä olevien eläinten tunnistamisen ja toisaalta lihan päällysmerkinnässä olevan myyntinimikkeen, teurastusiän ja luokan kirjaintunnuksen välillä;

c)	eläinten ja lihan laitokseen saapumispäivä ja laitoksesta poistumispäivä, jotta saapumisten ja poistumisten välinen suhde voidaan todeta.

8 artikla

Viralliset tarkastukset

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä ennen 1 päivää heinäkuuta 2008 toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat virallisista tarkastuksista tämän asetuksen soveltamisen varmistamiseksi, ja annettava ne komissiolle tiedoksi.

2. Toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset suorittavat viralliset tarkastukset rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (9) yleisten periaatteiden mukaisesti.

3. Komissio tarkistaa yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, että jäsenvaltiot noudattavat tämän asetuksen säännöksiä.

Komission asiantuntijat tekevät tarvittaessa yhdessä asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja tarvittaessa jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa tarkastuksia paikan päällä tämän asetuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava komissiolle kaikki apu, jota se tehtäviensä hoidossa tarvitsee.

9 artikla

Kolmansista maista tuotu liha

1. Kolmansista maista tuotu enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha on pidettävä yhteisössä kaupan tämän asetuksen mukaisesti.

2. Kolmannen maan toimijan, joka haluaa saattaa yhteisön markkinoille 1 kohdassa tarkoitettua lihaa, on annettava mainitun kolmannen maan nimeämän toimivaltaisen viranomaisen, tai jos sellaista ei ole, ulkopuolisen riippumattoman elimen valvoa toimintaansa. Tämän riippumattoman elimen on annettava täydet takeet eurooppalaisessa standardissa EN 45011 tai julkaisussa Guide ISO/IEC 65 vahvistettujen edellytysten noudattamisesta (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset).

Nimetyn toimivaltaisen viranomaisen tai tarvittaessa ulkopuolisen riippumattoman elimen on taattava, että tämän asetuksen edellytyksiä noudatetaan.

10 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä seuraamuksia koskevista säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2009 ja ilmoitettava komissiolle niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

11 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti seuraavat:

a)	käytäntö liitteessä I määritetyn luokan kirjaintunnuksen ilmoittamiseksi siltä osin kuin on kyse käytettävien kirjainten sijaintipaikasta ja koosta;

b)	9 artiklassa tarkoitettu lihan tuonti kolmansista maista siltä osin kuin on kyse tämän asetuksen noudattamisen valvontamenetelmästä.

2. Liitteessä II olevaan B osaan voidaan tehdä muutoksia 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1254/1999 42 artiklalla perustettu naudanlihan hallintokomitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

13 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä, jotka on teurastettu ennen 1 päivää heinäkuuta 2008, peräisin olevaa lihaa voidaan edelleen pitää kaupan ilman, että sen on täytettävä tämän asetuksen vaatimukset.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 11 päivänä kesäkuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SEEHOFER

(1) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(3) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 552/2007 (EUVL L 131, 23.5.2007, s. 10).

(4) EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006.

(5) EYVL L 216, 26.8.2000, s. 8. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 275/2007 (EUVL L 76, 16.3.2007, s. 12).

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(7) EUVL L 214, 4.8.2006, s. 1.

(8) EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(9) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.

LIITE I

Enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten luokat

Enintään kahdentoista kuukauden ikäiset nautaeläimet jaetaan teurastushetkellä seuraaviin kahteen luokkaan:

A)	Luokka V: nautaeläimet, joiden ikä on enintään kahdeksan kuukautta Luokan kirjaintunnus: V;

B)	Luokka Z: nautaeläimet, joiden ikä on yli kahdeksan kuukautta mutta enintään kaksitoista kuukautta Luokan kirjaintunnus: Z.

Jako toteutetaan jäsenvaltioissa nautaeläinten mukana seuraavan passin tietojen perusteella, tai jos sellaista ei ole, asetuksen (EY) N:o 1760/2000 5 artiklassa säädetyn atk-tietokannan perusteella.

LIITE II

Asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen myyntinimikkeiden luettelo

Luokkaan V kuuluvista nautaeläimistä peräisin oleva liha:

Kaupanpitämismaa	Käytettävä myyntinimike
Belgia	veau, viande de veau / kalfsvlees / Kalbfleisch
Bulgaria	месо от малки телета
Tšekki	telecí
Tanska	lyst kalvekød
Saksa	Kalbfleisch
Viro	vasikaliha
Kreikka	μοσχάρι γάλακτος
Espanja	ternera blanca, carne de ternera blanca
Ranska	veau, viande de veau
Irlanti	veal
Italia	vitello, carne di vitello
Kypros	μοσχάρι γάλακτος
Latvia	teļa gaļa
Liettua	veršiena
Luxemburg	veau, viande de veau / Kalbfleisch
Unkari	borjúhús
Malta	vitella
Alankomaat	kalfsvlees
Itävalta	Kalbfleisch
Puola	cielęcina
Portugali	vitela
Romania	carne de vițel
Slovenia	teletina
Slovakia	teľacie mäso
Suomi	vaalea vasikanliha / ljust kalvkött
Ruotsi	ljust kalvkött
Yhdistynyt kuningaskunta	veal

Luokkaan Z kuuluvista nautaeläimistä peräisin oleva liha:

Kaupanpitämismaa	Käytettävä myyntinimike
Belgia	jeune bovin, viande de jeune bovin / jongrundvlees / Jungrindfleisch
Bulgaria	телешко месо
Tšekki	hovězí maso z mladého skotu
Tanska	kalvekød
Saksa	Jungrindfleisch
Viro	noorloomaliha
Kreikka	νεαρό μοσχάρι
Espanja	ternera, carne de ternera
Ranska	jeune bovin, viande de jeune bovin
Irlanti	rosé Veal
Italia	vitellone, carne di vitellone
Kypros	νεαρό μοσχάρι
Latvia	jaunlopa gaļa
Liettua	jautiena
Luxemburg	jeune bovin, viande de jeune bovin / Jungrindfleisch
Unkari	növendék marha húsa
Malta	vitellun
Alankomaat	rosé kalfsvlees
Itävalta	Jungrindfleisch
Puola	młoda wołowina
Portugali	vitelão
Romania	carne de tineret bovin
Slovenia	meso težjih telet
Slovakia	mäso z mladého dobytka
Suomi	vasikanliha / kalvkött
Ruotsi	kalvkött
Yhdistynyt kuningaskunta	beef

22.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/11

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 702/2007,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007,

oliiviöljyn ja uutetun oliiviöljyn ominaisuuksista sekä niiden määritysmenetelmistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2568/91 muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisestä markkinajärjestelystä ja asetuksen (ETY) N:o 827/68 muuttamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 865/2004 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (ETY) N:o 2568/91 (2) määritellään oliiviöljyn ja uutetun oliiviöljyn (oliivin puristemassaöljyn) fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet sekä kyseisten ominaisuuksien arviointimenetelmät. Kyseiset menetelmät ja öljyjen ominaisuuksiin liittyvät raja-arvot olisi saatettava ajan tasalle ottaen huomioon asiantuntijakemistien lausunto ja kansainvälisen oliiviöljyneuvoston puitteissa tehdyt työt.

(2)	Asiantuntijakemistit ovat arvioineet, että 2-glyseryylimonopalmitaatin prosenttiosuuden määrittäminen on tarkempi keino esteröityjen öljyjen havaitsemiseksi. Kun neitsytoliiviöljyjen stigmastadieenin raja-arvoa alennetaan, voidaan myös neitsytoliiviöljyt ja jalostetut oliiviöljyt erottaa paremmin.

(3)

Tätä asetusta olisi sovellettava vasta 1 päivänä tammikuuta 2008, jotta aikaa jäisi uusiin vaatimuksiin sopeutumiselle ja niiden soveltamisen vaatimien välineiden käyttöönotolle ja jottei kaupankäynnille aiheutettaisi häiriöitä. Samoista syistä olisi säädettävä, että ennen kyseistä päivämäärää yhteisössä lainmukaisesti valmistettuja ja merkittyjä tai yhteisöön lainmukaisesti tuotuja, vapaaseen liikkeeseen laskettuja oliiviöljyjä ja oliivin puristemassaöljyjä voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen asti.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat oliiviöljyn ja syötäviksi tarkoitettujen oliivien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (ETY) N:o 2568/91 seuraavasti:

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan kuudes luetelmakohta seuraavasti:

”—	2-glyseryylimonopalmitaatin prosenttiosuuden määrittäminen liitteen VII menetelmällä,”.

2)	Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

Kuitenkin ennen 1 päivänä tammikuuta 2008 yhteisössä lainmukaisesti valmistettuja ja merkittyjä tai yhteisöön lainmukaisesti tuotuja, vapaaseen liikkeeseen laskettuja tuotteita voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen asti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä kesäkuuta 2007.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen

(1) EUVL L 161, 30.4.2004, s. 97, oikaisu EUVL L 206, 9.6.2004, s. 37.

(2) EYVL L 248, 5.9.1991, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1989/2003 (EUVL L 295, 13.11.2003, s 57).

LIITE

Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 2568/91 liitteet seuraavasti:

Muutetaan yhteenveto seuraavasti:

a)	Korvataan liitteen II otsikko seuraavasti: ”Vapaiden rasvahappojen määrittäminen kylmämenetelmällä”;

b)	Korvataan liitteen VII otsikko seuraavasti: ”2-glyseryylimonopalmitaatin prosenttiosuuden määrittäminen”.

Korvataan liite I seuraavasti:

”LIITE I

OLIIVIÖLJYJEN OMINAISUUDET

Huom.

(a)	Määritystulokset on ilmaistava yhtä monen desimaalin tarkkuudella kuin kunkin ominaisuuden osalta esitetään. Viimeinen luku on pyöristettävä yhdellä yksiköllä ylöspäin, jos sitä seuraava luku on suurempi kuin 4.

(b)	Jos öljyn yksikin ominaisuus poikkeaa annetuista arvoista, sen luokka muutetaan tai todetaan, ettei se täytä vaatimuksia puhtauden osalta.

(c)

Öljyyn laatuun viittaavat tähdellä (*) merkityt ominaisuudet tarkoittavat, että:

—	lamppuoliiviöljyn ei tarvitse täyttää kaikkia raja-arvoja koskevia vaatimuksia samanaikaisesti,

—	jos neitsytoliiviöljy ei täytä jotain raja-arvoa koskevaa vaatimusta, öljyn luokka muutetaan, mutta se säilyy edelleen luokiteltuna johonkin neitsytoliiviöljyluokista.

(d)	Kaksi tähteä (**) ominaisuuden kohdalla tarkoittaa, että oliivin puristemassaöljyjen ei tarvitse täyttää kaikkia raja-arvoja koskevia vaatimuksia samanaikaisesti.”

Luokka

Happo-pitoisuus

(%) (*)

Peroksidiluku

mEq O2/kg (*)

Vahat

mg/kg (**)

2-glyseryylimonopalmitaatti

(%)

Stigma-stadieeni

mg/kg (1)

HPLC:llä määritetyn ja teoreettisesti lasketun

ECN42:n välinen ero

K232 (*)

K270 (*)

Delta-K (*)

Aistinvarainen arvio Virheen mediaani

(Md) (*)

Aistinvarainen arvio hedelmäisyyden mediaani

(Mf) (*)

1.	Ekstra-neitsytoliiviöljy

≤ 0,8

≤ 20

≤ 250

≤ 0,9 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % ≤ 14

≤ 1,0 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % > 14

≤ 0,10

≤ 0,2

≤ 2,50

≤ 0,22

≤ 0,01

Md = 0

Mf > 0

2.	Neitsytoliiviöljy

≤ 2,0

≤ 20

≤ 250

≤ 0,9 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % ≤ 14

≤ 1,0 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % > 14

≤ 0,10

≤ 0,2

≤ 2,60

≤ 0,25

≤ 0,01

Md ≤ 2,5

Mf > 0

3.	Lamppuoliiviöljy

> 2,0

—

≤ 300 (3)

≤ 0,9 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % ≤ 14

≤ 1,1 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % > 14

≤ 0,50

≤ 0,3

—

Md > 2,5 (2)

—

4.	Jalostettu oliiviöljy

≤ 0,3

≤ 5

≤ 350

≤ 0,9 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % ≤ 14

≤ 1,1 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % > 14

—

≤ 0,3

—

≤ 1,10

≤ 0,16

—

5.	Jalostetusta oliiviöljystä ja neitsytoliiviöljystä valmistettu oliiviöljy

≤ 1,0

≤ 15

≤ 350

≤ 0,9 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % ≤ 14

≤ 1,0 jos palmitiinihapon kokonaisprosenttiosuus % > 14

—

≤ 0,3

—

≤ 0,90

≤ 0,15

—

6.	Raaka oliivin puristemassaöljy

—

> 350 (4)

≤ 1,4

—

≤ 0,6

—

7.	Jalostettu oliivin puristemassaöljy

≤ 0,3

≤ 5

> 350

≤ 1,4

—

≤ 0,5

—

≤ 2,00

≤ 0,20

—

8.	Oliivin puristemassaöljy

≤ 1,0

≤ 15

> 350

≤ 1,2

—

≤ 0,5

—

≤ 1,70

≤ 0,18

—

Luokka

Rasvahappojen pitoisuus (5)

Transoleeni-isomeerien

(%)

Transoleeni-isomeerien ja translinoleeni-isomeerien summa

(%)

Kolesteroli

Kokonais-sterolit

(mg/kg)

Erytrodioli ja uvaoli

(%) (**)

Myristiini-happo

(%)

Linoleeni-happo

(%)

Arakidoni-happo

(%)

Eikosaeeni-happo

(%)

Beheeni-happo

(%)

Lignoseriini-happo

(%)

Kolesteroli

(%)

Brassika-steroli

(%)

Kampe-steroli

(%)

Stigma-steroli

(%)

Beeta-steroli

(%) (6)

Delta-7-stigma-steroli

(%)

1.	Ekstra-neitsytoliiviöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,2

≤ 0,05

≤ 0,5

≤ 0,1

≤ 4,0

< Kamp.

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 000

≤ 4,5

2.	Neitsytoliiviöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,2

≤ 0,05

≤ 0,5

≤ 0,1

≤ 4,0

< Kamp.

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 000

≤ 4,5

3.	Lamppuoliiviöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,2

≤ 0,10

≤ 0,5

≤ 0,1

≤ 4,0

—

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 000

≤ 4,5 (7)

4.	Jalostettu oliiviöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,2

≤ 0,20

≤ 0,30

≤ 0,5

≤ 0,1

≤ 4,0

< Kamp.

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 000

≤ 4,5

5.	Jalostetusta oliiviöljystä ja neitsytoliiviöljystä valmistettu oliiviöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,2

≤ 0,20

≤ 0,30

≤ 0,5

≤ 0,1

≤ 4,0

< Kamp.

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 000

≤ 4,5

6.	Raaka oliivin puristemassaöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,3

≤ 0,2

≤ 0,20

≤ 0,10

≤ 0,5

≤ 0,2

≤ 4,0

—

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 2 500

> 4,5 (8)

7.	Jalostettu oliivin puristemassaöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,3

≤ 0,2

≤ 0,40

≤ 0,35

≤ 0,5

≤ 0,2

≤ 4,0

< Kamp.

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 800

> 4,5

8.	Oliivin puristemassaöljy

≤ 0,05

≤ 1,0

≤ 0,6

≤ 0,4

≤ 0,3

≤ 0,2

≤ 0,40

≤ 0,35

≤ 0,5

≤ 0,2

≤ 4,0

< Kamp.

≥ 93,0

≤ 0,5

≥ 1 600

> 4,5

Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:

korvataan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

”—	Happopitoisuus

Liite II

Vapaiden rasvahappojen määrittäminen kylmämenetelmällä”;

korvataan kolmastoista luetelmakohta seuraavasti:

”—	2-asemassa olevat tyydyttyneet rasvahapot

Liite VII

2-glyseryylimonopalmitaatin prosenttiosuuden määrittäminen”.

4)	Korvataan liitteen II otsikko seuraavasti:

Korvataan liite IV seuraavasti:

”

LIITE IV

VAHAPITOISUUDEN MÄÄRITTÄMINEN KAPILLAARIKAASUKROMATOGRAFISELLA MENETELMÄLLÄ

1. TARKOITUS

Tällä menetelmällä määritetään oliiviöljyjen vahapitoisuus. Vahat eroavat toisistaan hiiliatomien lukumäärän suhteen. Tätä menetelmää voidaan käyttää erityisesti tekemään ero puristamalla saadun oliiviöljyn ja puristemassasta saadun öljyn välillä.

2. PERIAATE

Rasva, johon on lisätty soveltuva sisäinen standardi, fraktioidaan kromatografisesti hydratoitua silikageeliä sisältävässä kolonnissa; koeolosuhteissa ensimmäisenä eluoitunut jae (jonka polaarisuus on triglyseridien polaarisuutta heikompi) otetaan talteen ja määritetään suoraan kapillaarikaasukromatografian avulla.

3. VÄLINEISTÖ

3.1 Erlenmeyer-pullo, 25 ml.

3.2 Lasikolonni kaasukromatografiaa varten, sisähalkaisija 15,0 mm ja pituus 30–40 cm, varustettu hanalla.

3.3 Soveltuva kaasukromatografialaitteisto, joka toimii kapillaarikolonnin kanssa ja jossa on suoraan kolonniin johtava näytteensyöttöjärjestelmä. Laitteiston osat ovat:

3.3.1 termostaattisäätöinen lämpötilaohjelmoitu uuni kolonnille,

3.3.2 kylmäinjektori, näytteen syöttämiseksi suoraan kolonniin,

3.3.3 liekki-ionisaatiodetektori ja muuntajavahvistin,

3.3.4 integroiva piirturi, joka toimii muuntajavahvistimen (3.3.3) kanssa ja jonka vastenopeus on enintään 1 sekunti ja jonka paperin nopeutta voidaan säätää. (On myös mahdollista käyttää tietokonepohjaisia järjestelmiä, joissa kaasukromatografin tiedot saadaan tietokoneen avulla.)

3.3.5 lasinen tai kvartsilasinen kapillaarikolonni, jonka pituus on 8–12 m ja sisähalkaisija 0,25–0,32 mm ja jonka sisäpinta on päällystetty stationäärifaasilla siten, että nestekerroksen paksuus on 0,10–0,30 μm. (Käyttövalmiina ostettavat stationäärifaasit ovat tyyppiä SE 52 tai SE 54.)

3.4 Mikroruisku, kolonniin suoraan syöttämiseksi, 10 μl, jossa on kiinteä neula.

3.5 Sähkökäyttöinen sekoittaja.

3.6 Pyöröhaihduttaja.

3.7 Muhveliuuni.

3.8 Analyysivaaka, jonka tarkkuus ± 0,1 mg.

3.9 Laboratorion tavanomaiset lasivälineet.

4. REAGENSSIT

4.1 Silikageeliä, jonka hiukkaskoko 60–200 μm.

Silikageeli laitetaan uuniin 500 °C:n lämpötilaan vähintään 4 tunniksi. Jäähdytetään ja lisätään vettä 2 % silikageelin määrästä. Sekoitetaan massan homogenoimiseksi. Säilytetään pimeässä vähintään 12 tuntia ennen käyttöä.

4.2 N-heksaani, kromatografialaatua.

4.3 Etyylieetteriä, kromatografialaatua.

4.4 N-heptaani, kromatografialaatua.

4.5 Lauryyliarakidaatin standardiliuos, 0,1 % (m/V) liuos heksaanissa (sisäinen standardi). (On myös mahdollista käyttää palmityylipalmitaattia tai myristyylistearaattia.)

4.5.1 Sudan 1 (1-fenyyliatso)-2-naftoli).

4.6 Kantajakaasut: vety tai helium, kaasukromatografista laatua.

4.7 Apukaasut:

—	puhdas vety, kaasukromatografialaatua,

—	puhdas ilma, kaasukromatografialaatua.

5. SUORITUS

5.1 Kromatografiakolonnin esikäsittely

Suspendoidaan 15 g silikageeliä (4.1) n-heksaaniin (4.2) ja laitetaan kolonniin (3.2). Annetaan laskeutua itsestään ja autetaan laskeutumista sähkökäyttöisellä sekoittajalla (3.5), jotta saadaan homogeenisempi kromatografiakerros. Suodatetaan läpi 30 ml n-heksaania mahdollisten epäpuhtauksien poistamiseksi. Punnitaan vaa’alla (3.8) tarkasti 500 mg näytettä 25 ml:n erlenmeyerpulloon (3.1), lisätään sopiva määrä sisäistä standardia (4.5) oletetun vahapitoisuuden mukaan. Esimerkiksi: lauryyliarakidaattia lisätään 0,1 mg, jos on kyse oliiviöljystä, ja 0,25–0,5 mg, jos kyse on puristemassaöljystä. Siirretään näin valmistettu näyte kahden 2 ml:n n-heksaaniannoksen avulla kromatografiakolonniin (4.2).

Liuottimen annetaan valua, kunnes se on 1 mm absorboimisaineen pinnan yläpuolella, minkä jälkeen suodatetaan läpi 70 ml n-heksaania luonnostaan esiintyvien n-alkaanien poistamiseksi. Aloitetaan kromatografinen eluointi keräämällä 180 ml n-heksaani/etyylieetteriseosta, suhde 99:1, valumisnopeuden ollessa noin 15 tippaa 10 sekunnissa. Näyte eluoidaan lämpötilassa 22 °C ± 4.

Huom.

—	N-heksaani/etyylieetteriseos, suhde 99:1, on valmistettava uudelleen joka päivä.

—

Vahojen eluoitumisen tarkkailemiseksi silmämääräisesti liuosnäytteeseen on mahdollista lisätä 100 μl 1-prosenttista sudania eluutioliuoksessa. Koska sudanin retentioaika sijoittuu vahojen ja triglyseridien välille, eluointi keskeytetään, kun väri saavuttaa kromatografiakolonnin pohjan, sillä tällöin kaikki vahat ovat eluoituneet.

Tällä tavoin saatu jae kuivataan pyöröhaihduttimessa (3.6), kunnes lähes kaikki liuotin on saatu poistettua. Viimeiset 2 ml liuotinta poistetaan heikon typpivirtauksen avulla, minkä jälkeen lisätään 2–4 ml n-heptaania.

5.2 Kaasukromatografinen määritys

5.2.1 Esivalmistelut

Kolonni asennetaan kaasukromatografiin (3.3) siten, että alkupää yhdistetään on-column -järjestelmään ja loppupää detektoriin. Tarkistetaan kaasukromatografialaitteiden toimivuus (kaasuliitäntöjen kunto, detektorin ja piirturijärjestelmän suoritusteho jne.).

Jos kolonnia ei ole aikaisemmin käytetty, se on ensin valmisteltava käyttöön. Kevyt kaasuvirtaus johdetaan kolonnin läpi ja kaasukromatografi käynnistetään. Lämmitetään asteittain siten, että lämpötila on noin neljän tunnin kuluttua kohonnut 350 °C:een. Tätä lämpötilaa pidetään yllä vähintään kaksi tuntia, jonka jälkeen laitteisto säädetään käyttöolosuhteisiin (kaasuvirtojen säätö, liekin sytytys, kytkeminen elektroniseen piirturiin (3.3.4), uunin lämpötilan säätö kolonnia varten, detektorin lämpötilasäätö jne.) ja signaali säädetään niin, että sen herkkyys on vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin on arvioitu määrityksessä tarvittavan. Saadun pohjaviivan on oltava suora, siinä ei saa olla minkäänlaisia piikkejä eikä ryömintää mihinkään suuntaan.

Jos ilmenee negatiivista suoraviivaista ryömintää, se on merkki kolonnin liitäntöjen vuotamisesta; positiivinen ryömintä johtuu kolonnin riittämättömästä valmistelusta.

5.2.2 Toimintaolosuhteiden valinta

Yleisesti kromatografia tehdään seuraavissa käyttöolosuhteissa:

—

kolonnin lämpötila:

20 °C minuutissa

5 °C minuutissa

20 °C minuutissa

aluksi 80 °C

(1′)

→

240 °C

→

325 °C

(6′)

→

340 °C

(10′)

—	detektorin lämpötila: 350 °C,

—	injektoidun aineen määrä: 1 μl n-heptaaniliuosta (2–4 ml),

—	kantajakaasut: helium tai vety valitun kaasun optimaalisella lineaarinopeudella (ks. lisäys),

—	laitteen herkkyys siten että seuraavat edellytykset täyttyvät:

Näitä olosuhteita voidaan muuttaa kolonnin ja kaasukromatografin ominaisuuksien perusteella, jotta kaikki vahat saadaan erotettua, jotta piikkien erotuskyky on riittävä (ks. kuva) ja jotta sisäisen standardin C32 retentioaika on 18 ± 3 minuuttia. Edustavimpien vahojen piikin on oltava vähintään 60 % asteikon pohjasta.

Piikkien integrointiparametrit asetetaan niin, että huomioon otettavien piikkien pinta-alat voidaan arvioida oikein.

Huom. Koska lopullinen lämpötila on korkea, sallitaan positiivinen siirtymä, joka saa kuitenkin olla enintään 10 % asteikon alarajasta.

5.3 Määritys

Imetään 10 μl:n mikroruiskuun 1 μl liuosta; vedetään männällä neula tyhjäksi. Työnnetään neula injektiolaitteeseen ja 1–2 sekunnin kuluttua injektoidaan nopeasti; noin 5 sekunnin kuluttua vedetään neula hitaasti pois.

Piirturi pidetään käynnissä, kunnes vahat ovat eluoituneet täydellisesti.

Pohjaviivan on koko ajan oltava vaatimusten mukainen.

5.4 Piikkien tunnistaminen

Eri piikkien tunnistaminen suoritetaan retentioaikojen perusteella ja vertaamalla samoissa olosuhteissa määritettyihin vahojen seoksiin, joiden retentioajat tunnetaan.

Kuva 1 esittää neitsytoliiviöljyn vahojen kromatogrammia.

5.5 Kvantitatiivinen arviointi

Sisäisen standardin ja C40–C46 -alifaattisten esterien piikkien pinta-alat lasketaan integraattorilla.

Lasketaan kunkin esterin vahapitoisuus, ilmoitettuna mg/kg rasvaa, seuraavasti:

Formula

jossa:

Ax	=	kunkin esterin piikin pinta-ala neliömillimetreinä
As	=	kunkin sisäisen standardin piikin pinta-ala neliömillimetreinä
ms	=	lisätyn sisäisen standardin massa milligrammoina
m	=	määritystä varten otetun näytteen massa grammoina.

6. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

C40–C46:n eri vahojen pitoisuuksien summa ilmoitetaan mg/kg rasvaa (ppm).

Huom. Määritetään piikkien pinta-aloista niiden komponenttien määrät, joissa on parillinen määrä C-atomeja välillä C40–C46, jäljempänä olevassa kuvassa esitetyn oliiviöljyn vahojen kromatogrammin mukaisesti. Jos C46-esteri esiintyy kahtena piikkinä, sen tunnistamiseksi on syytä analysoida oliivinpuristemassaöljyn vahojen jae, jossa C46:n piikki on helppo tunnistaa, koska se on selvästi hallitsevin.

Tulokset ilmoitetaan yhden desimaalin tarkkuudella.

KUVA

Oliiviöljyn vahojen kromatogrammi (9)

Lisäys

Kaasun lineaarinopeuden määrittäminen

Injektoidaan 1–3 μl metaania (tai propaania) tavanomaisiin käyttöolosuhteisiin säädettyyn kaasukromatografialaitteistoon. Mitataan aika, jonka kaasu kulkee kolonnin läpi, alkaen injektiohetkestä piikin muodostumiseen (tM).

Lineaarinopeus, cm/s, saadaan kaavasta L/tM, jossa L on kolonnin pituus senttimetreinä ja tM on aika sekunteina sekuntikellolla mitattuna.

”

Korvataan liite VII seuraavasti:

”LIITE VII

2-GLYSERYYLIMONOPALMITAATIN PROSENTTIOSUUDEN MÄÄRITTÄMINEN

1. TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään triglyseridin 2-asemassa olevan palmitiinihapon prosenttiosuus 2-glyseryylimonopalmitaatin määrityksen avulla.

Menetelmää sovelletaan kasviöljyihin, jotka ovat nestemäisiä huoneenlämmössä (20 °C).

2. PERIAATE

Öljynäyte valmistellaan ja käsitellään haimalipaasin avulla: kun triglyseridimolekyyli hydrolysoidaan osittain ja spesifisesti 1- ja 3-asemassa, jäävät jäljelle 2-asemassa olevat monoglyseridit. 2-glyseryylimonopalmitaatin prosenttiosuus monoglyseridijakeessa määritetään silyloinnin jälkeen käyttäen kapillaarikaasukromatografista määritystä.

3. VÄLINEISTÖ

3.1 Erlenmeyer-pullo, 25 ml.

3.2 Dekantterilaseja, 100, 250 ja 300 ml.

3.3 Lasikolonni kromatografiaa varten (sisähalkaisija 21–23 mm, pituus 400 mm), varustettuna sintterilasilevyllä ja hanalla.

3.4 Koeputkia, 10, 50, 100 ja 200 ml.

3.5 Kolveja, 100 ja 250 ml.

3.6 Pyöröhaihduttaja.

3.7 Kartiopohjaisia sentrifugiputkia, 10 ml, hiottu tulppa.

3.8 Sentrifugi 10 ja 100 ml:n putkia varten.

3.9 Termostaatti, joka ylläpitää lämpötilaa 40 °C ± 0,5 °C.

3.10 Mittapipettejä, 1 ja 2 ml.

3.11 Injektioruisku, 1 ml.

3.12 Mikroruisku, 100 μl.

3.13 Suppilo, 1 000 ml

3.14 Kapillaarikolonnilla varustettu kaasukromatografi, jossa on kolonniin liitetty kylmäinjektori, jonka avulla näyte voidaan syöttää suoraan koloniin, sekä uuni, joka pysyy valitussa lämpötilassa yhden celsiusasteen tarkkuudella.

3.15 Kolonniin liitetty kylmäinjektori, näytteen syöttämiseksi suoraan kolonniin.

3.16 Liekki-ionisaatiodetektori ja analysaattori.

3.17. Integroiva piirturi, joka toimii analysaattorin kanssa ja jonka vastenopeus on enintään 1 sekunti ja jonka paperin nopeutta voidaan säätää.

3.18 Lasinen tai kvartsilasinen kapillaarikolonni, jonka pituus on 8–12 m ja sisähalkaisija 0,25–0,32 mm ja jonka sisäpinta on päällystetty 5-prosenttisella metyylipolysiloksaanilla tai fenyylimetyylipolysiloksaanilla siten, että nestekerroksen paksuus on 0,10–0,30 μm, ja jota voidaan käyttää 370 °C:n lämpötilassa.

3.19 Mikroruisku, 10 μl, jossa on vähintään 7,5 cm:n kiinteä neula, jonka avulla näyte voidaan syöttää suoraan kolonniin.

4. REAGENSSIT

4.1 Silikageeli, jonka hiukkaskoko 0,063–0,200 mm (70/280 mesh) ja joka valmistetaan seuraavasti: Silikageeli pannaan posliiniastiaan, kuivataan lämpökaapissa 160 °C:n lämpötilassa neljän tunnin ajan, minkä jälkeen jäädytetään eksikkaattorissa huoneenlämmössä. Lisätään vettä 5 % silikageelin painosta seuraavasti: punnitaan 500 ml:n erlenmeyer-pulloon 152 g silikageeliä, lisätään 8 g tislattua vettä, suljetaan pullo ja ravistetaan varovasti siten, että vesi jakautuu tasaisesti. Säilytetään vähintään 12 tuntia ennen käyttöä.

4.2 N-heksaani, kromatografialaatua.

4.3 Isopropanoli

4.4 Isopropanoli, vesiliuos 1/1 (V/V)

4.5 Haimalipaasi. Käytettävän lipaasiaktiivisuuden on oltava 2,0–10 lipaasiyksikköä/mg. (Haimalipaasia, jonka aktiivisuus on 2–10 yksikköä/mg, on saatavilla valmiina.)

4.6 Tri-hydroksimetyyliaminometaani-puskuriliuos: lisätään vesiliuokseen suolahappoa 1 M, kunnes pH on 8 (tarkistetaan potentiometrillä) (1/1 V/V)

4.7 Natriumkolaatti (entsyymilaatua), 0,1 % vesiliuos (käytettävä 15 päivän kuluessa valmistamisesta).

4.8 Kalsiumkloridi, vesiliuos 22 %.

4.9 Dietyylieetteri, kromatografialaatua.

4.10 Kehitysliuos: n-heksaani/etyylieetteriseos (87/13) (V/V)

4.11 Natriumhydroksidi, 12-painoprosenttinen liuos.

4.12 1-prosenttinen fenoliftaleiiniliuos etanolissa.

4.13 Kantajakaasut: vety tai helium, kaasukromatografista laatua.

4.14 Apukaasut: vety, vähintään 99-prosenttinen, kuiva ja ilman orgaanisia aineita, ja vesi kaasukromatografista laatua, sama puhtausaste.

4.15 Silylointireagenssi: Pyridiinin, heksametyylidisilatsaanin ja trimetyylikloorisilaanin seos 9/3/1 (V/V/V). (Käyttövalmiita liuoksia on kaupallisesti saatavana. Voidaan käyttää myös muita silylointireagensseja, kuten esim. bis-trimetyylisilyylitrifluoriasetamidi + 1 % trimetyylikloorisilaania; reagenssi laimennetaan samalla määrällä vedetöntä pyridiiniä.)

4.16 Standardit: puhtaat monoglyseridit tai monoglyseridien seokset, joiden prosenttiosuuksien mukainen tunnettu koostumus on samanlainen kuin näytteen.

5. MENETTELY

5.1 Näytteen valmistelu

5.1.1 Öljyjä, joiden vapaiden happojen pitoisuus on alle 3 %, ei tarvitse neutraloida ennen silikageelikolonnikromatografiaa. Öljyt, joiden vapaiden happojen pitoisuus on yli 3 %, on neutraloitava 5.1.1.1 kohdan mukaisesti.

5.1.1.1 1 000 ml:n suppiloon (3.13) kaadetaan 50 g öljyä ja 200 ml n-heksaania. Lisätään 100 ml isopropanolia ja 12-prosenttista natriumhydroksidiliuosta (4.11) määrä, joka vastaa öljyn vapaiden rasvahappojen määrää lisättynä 5 prosentilla. Ravistetaan voimakkaasti yhden minuutin ajan. Lisätään 100 ml tislattua vettä, ravistetaan uudelleen ja annetaan seistä.

Kun erottuminen on tapahtunut, pohjalla oleva saippuoitunut kerros poistetaan. Myös mahdolliset välikerrokset (liimamaiset ja liukenemattomat aineet) poistetaan. Neutraalin öljyn heksaaniliuos pestään useita kertoja isopropanolin ja tislatun veden liuoksella, 50–60 ml, suhteessa 1:1 (V/V) (4.4), kunnes fenoliftaleiinin vaaleanpunainen väri on hävinnyt.

Poistetaan suurin osa heksaania höyrystämällä tyhjiössä (käyttäen esim. kiertohaihdutinta) ja siirretään öljy 100 ml:n kolviin (3.5). Kuivataan öljy tyhjiössä, kunnes liuotin on kokonaan haihtunut.

Tämän vaiheen jälkeen öljyn happopitoisuuden on oltava alle 0,5 %.

5.1.2 Kaadetaan 1,0 g edellä kuvatulla tavalla käsiteltyä öljyä 25 ml:n erlenmeyer-pulloon (3.1) ja liuotetaan se 10 ml:aan kehitysliuosta (4.10). Liuoksen annetaan seistä vähintään 15 minuuttia ennen silikageelikolonnikromatografiaa.

Jos liuos on sameaa, se sentrifugoidaan optimaalisten edellytysten varmistamiseksi kromatografiaa varten. (Voidaan käyttää käyttövalmiita 500 mg:n SPE-silikageelipatruunoita.)

5.1.3 Kromatografiakolonnin esikäsittely

Kolonniin (3.3) kaadetaan noin 30 ml kehitysliuosta (4.10) ja kolonnin alaosaan työnnetään lasisauvalla pumpulituppo; painetaan tuppoa ilman poistamiseksi.

Valmistetaan dekantterilasissa suspensio, jossa on 25 g silikageeliä (4.1) ja noin 80 ml kehitysliuosta, ja kaadetaan se suppilon avulla kolonniin.

Varmistetaan, että kaikki silikageeli on syötetty kolonniin; pestään kehitysliuoksella (4.10), avataan hana ja annetaan nesteen tulla pylväästä, kunnes sen pinta on noin 2 mm piihappogeelin yläpinnan yläpuolella.

5.1.4 Kolonnikromatografia

Punnitaan 25 ml:n erlenmeyer-pulloon (3.1) tarkasti 1,0 g 5.1 kohdan mukaisesti valmistettua näytettä.

Liuotetaan näyte 10 ml:aan kehitysliuosta (4.10). Kaadetaan liuos 5.1.3 kohdan mukaisesti valmisteltuun kromatografikolonniin. Vältetään koskemasta kolonnin pintaa.

Hana avataan ja liuottimen annetaan tulla pylväästä, kunnes sen pinta on silikageelin pinnan tasolla. Annetaan kehittyä 150 ml:ssa kehitysliuosta. Säädetään virtaukseksi 2 ml/minuutissa (siten että 150 ml valuu 60–70 minuutissa).

Eluaatti kerätään 250 ml:n taarattuun kolviin. Liuotin haihdutetaan tyhjiössä ja sen jäänteet poistetaan typpivirtauksen avulla.

Punnitaan pullo ja lasketaan kerätty uute.

(Jos käytetään käyttövalmiita SPE-silikageelipatruunoita, toimitaan seuraavasti: Lisätään 1 ml liuosta (5.1.2) patruunoihin, jotka on etukäteen käsitelty 3 ml:lla n-heksaania.

Kun liuos on suodattunut, annetaan kehittyä 4 ml:ssa n-heksaania/dietyylietteriä 9/1 (V/V).

Eluaatti kerätään 10 ml:n putkeen ja haihdutetaan kuiviin typpivirtauksen alla.

Kuiva jäännös käsitellään haimalipaasin (5.2) avulla. Rasvahappokoostumus on ehdottomasti tarkistettava sekä ennen SPE-patruunan käyttöä että sen jälkeen.

5.2 Hydrolyysi haimalipaasin avulla

5.2.1 Mitataan sentrifugin putkeen 0,1 g 5.1 kohdan mukaisesti valmisteltua öljyä. Lisätään 2 ml puskuriliuosta (4.6), 0,5 ml natriumkolaattiliuosta (4.7) ja 0,2 ml kalsiumkloridiliuosta sekoittaen hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Putki suljetaan hiotulla tulpalla ja asetetaan heti termostoituun hauteeseen, jonka lämpötila on 40 °C ± 0,5.

5.2.2 Putkeen lisätään 20 mg lipaasia, ravistetaan varovasti (niin että tulppa ei pääse kastumaan), asetetaan putki termostoituun hauteeseen tasan 2 minuutiksi ja poistetaan, minkä jälkeen ravistetaan voimakkaasti tasan 1 minuutti ja annetaan jäähtyä.

5.2.3 Lisätään 1 ml dietyylieetteriä, suljetaan pullo ja ravistetaan voimakkaasti, sentrifugoidaan ja siirretään eetteriliuos mikroruiskulla puhtaaseen ja kuivaan putkeen.

5.3 Silanoitujen johdannaisten ja kaasukromatografian valmistelu

5.3.1 Lisätään mikroruiskulla 10 ml:n kartiopohjaiseen putkeen 100 μl liuosta (5.2.3).

5.3.2 Liuotin haihdutetaan heikossa typpivirrassa, lisätään 20 μl silylointireagenssia (4.15), suljetaan putki tulpalla ja annetaan seistä 20 minuuttia.

5.3.3 Lisätään 1–5 ml n-heksaania (kromatografiaolosuhteiden mukaisesti). Tuloksena on liuos kaasukromatografiaa varten.

5.4 Kaasukromatografia

Käyttöolosuhteet ovat seuraavat:

—	Injektorin (kolonniin liitetty kylmäinjektori) lämpötila matalampi kuin liuoksen kiehumislämpötila (68 °C),

—	Detektorin lämpötila: 350 °C,

—	Kolonnin lämpötila: uunin lämpötila ohjelmoidaan seuraavasti: 60 °C yhden minuutin ajan, lisätään 15 °C minuutissa kunnes lämpötila on 180 °C, minkä jälkeen lisätään 5 °C minuutissa kunnes lämpötila on 340 °C, minkä jälkeen lämpötila pidetään 340 °C:ssa 13 minuutin ajan,

—

Kantajakaasut: vety tai helium sopivalla lineaarinopeudella kuvassa 1 esitetyn resoluution saavuttamiseksi. C54-triglyseridin retentioajan on oltava 40 ± 5 minuuttia (ks. kuva 2). (Jäljempänä esitetyt käyttöolosuhteet ovat ohjeellisia. Käyttäjän on optimoitava ne halutun resoluution saavuttamiseksi. 2-glyseryylimonopalmitaatin piikin korkeuden on oltava vähintään 10 % piirturin asteikosta.),

—	Injektoidun aineen määrä: 0,5–1 μl n-heksaaniliuosta (5 ml) (5.3.3.).

5.4.1 Piikkien tunnistaminen

Yksittäiset monoglyseridit tunnistetaan retentioaikojen perusteella ja suhteessa niihin, jotka on saatu samoissa olosuhteissa määritetyillä monoglyseridien standardiseoksilla.

5.4.2 Kvantitatiivinen arviointi

Jokaisen piikin pinta-ala lasketaan elektronisen integraattorin avulla.

6. TULOSTEN ESITTÄMINEN

Glyseryylimonopalmitaatin prosenttiosuus lasketaan sitä vastaavan piikin suhteellisena osuutena kaikkien monoglyseridien piikkien yhteenlasketusta pinta-alasta (ks. kuva 2) seuraavan kaavan mukaisesti:

Glycéril monopalmitate (%): Formula

NdT: Glycéril monopalmitate = glyseryylimonopalmitaatti jossa:

Ax	=	glyseryylimonopalmitaatin piikin pinta-ala
ΣA	=	kaikkien monoglyseridien piikkien pinta-alojen summa.

Tulos ilmoitetaan yhden desimaalin tarkkuudella.

7. MÄÄRITYSSELOSTE

Määritysselosteessa on oltava:

—	viittaus tähän menetelmään,

—	näytteen tunnistamiseksi tarvittavat tiedot,

—	määrityksen tulos,

—	poikkeamiset tästä menetelmästä riippumatta siitä, johtuvatko ne asianomaisten päätöksestä vai jostain muusta syystä,

—	laboratorion tunnistetiedot, määrityspäivä ja määrityksestä vastaavien allekirjoitukset.

Kuva 1

Kromatogrammi silylointireaktion tuotteista, saatu lipaasikäsittelyllä jalostetusta oliiviöljystä, johon lisätty 20 % esteröityä öljyä (100 %).

Kuva 2

Kromatogrammi:

(A) esteröimätön oliiviöljy, lipaasikäsittelyn jälkeen; silyloinnin jälkeen; näissä olosuhteissa (kapillaarikolonni 8–12 m) vahajae eluoituu samassa ajassa kuin diglyseridijae tai hieman sen jälkeen.

Triglyseridipitoisuus saa lipaasikäsittelyn jälkeen olla enintään 15 %.

Kromatogrammi:

B) esteröity öljy lipaasikäsittelyn jälkeen; silyloinnin jälkeen; näissä olosuhteissa (kapillaarikolonni 8–12 m) vahajae eluoituu samassa ajassa kuin diglyseridijae tai hieman sen jälkeen.

Triglyseridipitoisuus saa lipaasikäsittelyn jälkeen olla enintään 15 %

8. SELITYKSIÄ

Huom. 1. LIPAASIN VALMISTUS

Myynnissä on lipaaseja, joiden aktiivisuus on tyydyttävä. On myös mahdollista valmistaa niitä laboratoriossa seuraavasti:

Jäähdytetään 5 kg tuoretta sian haimaa 0 °C:seen. Poistetaan ympäröivä kiintorasva ja kalvot ja jauhetaan sekoittimessa niin, että syntyy tahnamainen neste. Tahnaan lisätään 2,5 l vedetöntä asetonia ja sekoitetaan 4–6 tuntia, minkä jälkeen liuos sentrifugoidaan. Jäännöstä uutetaan vielä kolme kertaa samalla tilavuusmäärällä vedetöntä asetonia, sitten kaksi kertaa asetonin ja dietyylieetterin seoksella 1:1 (V/V) ja kaksi kertaa dietyylieetterillä.

Jäännös kuivataan tyhjiössä 48 tuntia, jotta saadaan stabiili jauhe, joka säilyy kauan jääkaapissa ja kuivissa olosuhteissa.

Huomautus 2. LIPAASIAKTIIVISUUDEN TARKISTAMINEN

Valmistetaan oliiviöljyemulsio seuraavasti:

Sekoitetaan 165 ml arabikumiliuosta (100 g/l), 15 g jäämurskaa ja 20 ml neutraloitua öljyä sekoittimella.

Lisätään 50 ml:n dekantterilasiin 10 ml tätä emulsiota, sitten 0,3 ml natriumkolaattiliuosta (0,2 g/ml) ja sitten 20 ml tislattua vettä.

Dekantterilasi asetetaan termostoituun hauteeseen, jonka lämpötila on 37 °C. Upotetaan pH-mittarin elektrodit nesteeseen ja asetetaan spiraalisekoitin paikoilleen.

Lisätään natriumhydroksidiliuosta (0,1 N) tipoittain byretin avulla, kunnes pH on 8,3.

Lisätään sama tilavuusmäärä lipaasijauheen vesisuspensiota (0,1 g/ml lipaasia). Heti kun pH on 8,3, käynnistetään sekuntikello ja aloitetaan natriumhydroksidiliuoksen tiputtaminen sellaisella nopeudella, että pH pysyy koko ajan 8,3:ssa. Liuoksen kulutus luetaan joka minuutti.

Tiedot kirjataan koordinaatistoon, jossa x-akselilla on aika ja y-akselilla on pH:n säilyttämiseen tarvittavan emäsliuoksen määrä millilitroina. Tuloksena on oltava lineaarinen kuvaaja.

Lipaasiaktiviteetti, joka mitataan lipaasiyksikköinä mg:aa kohden, saadaan seuraavasti:

Formula

jossa:

A	aktiviteetti lipaasiyksikköä/mg
V	natriumhydroksidiliuoksen (0,1 N) määrä millilitroina minuutissa (kuvaajasta laskettuna)
N	natriumhydroksidiliuoksen normaalisuus
m	lipaasinäytteen paino mg:oina.

Lipaasiyksikkö on se määrä entsyymiä, joka tarvitaan vapauttamaan 10 mikroekvivalenttia happoa minuutissa.”

Korvataan liitteessä X A oleva 6.2 kohta seuraavasti:

”6.2	Metyyliesterit esikäsitellään liitteessä X B esitetyn menetelmän B mukaisesti. Rasva-aineet, joiden vapaa happoisuus on yli 3 %, on ensin neutraloitava liitteessä VII olevan 5.1.1 kohdan mukaisesti.”

(1) Sellaisten isomeerien yhteismäärä, joka voidaan (tai jota ei voida) erottaa kapillaarikolonnin avulla.

(2) Tai jos virheen mediaani on enintään 2,5 ja hedelmäisyyden mediaani 0.

(3) Kun öljyn vahapitoisuus on 300–350 mg/kg, sitä pidetään lamppuöljynä, jos alifaattisten alkoholien kokonaispitoisuus on enintään 350 mg/kg tai jos erytrodioli- ja uvaolipitoisuus on enintään 3,5 prosenttia.

(4) Kun öljyn vahapitoisuus on 300–350 mg/kg, sitä pidetään oliivin puristemassaöljynä, jos alifaattisten alkoholien kokonaispitoisuus on yli 350 mg/kg ja jos erytrodioli- ja uvaolipitoisuus on yli 3,5 prosenttia.

(5) Muiden rasvahappojen pitoisuus (%): palmitiinihappo: 7,5–20,0; palmitoleiinihappo: 0,3–3,5; heptadekaanihappo: ≤ 0,3; heptadekeenihappo: ≤ 0,3; steariinihappo: 0,5–5,0; oleiinihappo: 55,0–83,0; linolihappo: 3,5–21,0.

(6) Seuraavien summa: delta-5-23-stigmastadienoli + klerosteroli + beetasitosteroli + sitostanoli + delta-5-avenasteroli + delta-5-24-stigmastadienoli.

(7) Kun öljyn vahapitoisuus on 300–350 mg/kg, sitä pidetään lamppuöljynä, jos alifaattisten alkoholien kokonaispitoisuus on enintään 350 mg/kg tai jos erytrodioli- ja uvaolipitoisuus on enintään 3,5 prosenttia.

(8) Kun öljyn vahapitoisuus on 300–350 mg/kg, sitä pidetään oliivin puristemassaöljynä, jos alifaattisten alkoholien kokonaispitoisuus on yli 350 mg/kg ja jos erytrodioli- ja uvaolipitoisuus on yli 3,5 prosenttia.

(9) Kun steroliesterit ovat eluoituneet, kromatogrammissa ei saa olla merkittäviä piikkejä (triglyseridit).

22.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/33

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 706/2007,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007,

ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää ja tiettyjen ilmastointijärjestelmien vuotojen yhdenmukaista testausmenetelmää koskevien hallinnollisten määräysten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/40/EY mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä ja neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/40/EY (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Direktiivi 2006/40/EY on yksi neuvoston direktiivillä 70/156/ETY (2) perustetun EY-tyyppihyväksyntämenettelyn erillisdirektiiveistä.

(2)

Direktiivissä 2006/40/EY edellytetään, että ajoneuvot, joihin on asennettu sellaisia fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävä ilmastointijärjestelmä, joiden lämmitysvaikutus on yli 150, on tyyppihyväksyttävä ilmastointijärjestelmän päästöjen osalta. Siinä myös vahvistetaan raja-arvot tällaisten järjestelmien vuotonopeuksille. Tämän vuoksi on tarpeen määrittää yhdenmukainen havaintotesti tällaisen kaasuvuodon mittaamiseksi ja vahvistaa vaatimukset, joita direktiivin 2006/40/EY täytäntöönpano edellyttää.

(3)

Direktiivillä 2006/40/EY kielletään tietystä päivämäärästä alkaen sellaisten uusien ajoneuvojen saattaminen markkinoille, joihin on asennettu sellaisia fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävä ilmastointijärjestelmä, joiden lämmitysvaikutus on yli 150. Tätä nykyä ainoa tunnettu fluorattu kaasu, jonka lämmitysvaikutus on yli 150 ja jota käytetään jäähdytysaineena liikkuvissa ilmastointijärjestelmissä, on HFC-134a. Kyseistä kaasua varten olisikin siis määritettävä vuodonhavaintotesti.

(4)	Tämän direktiivin säännökset ovat tekniikan kehitykseen mukauttamista käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä asetuksessa säädetään tietyistä toimenpiteistä direktiivin 2006/40/EY 4 ja 5 artiklan täytäntöönpanemiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’ajoneuvotyypillä sen ilmastointijärjestelmien päästöjen osalta’ sellaisten ajoneuvojen ryhmää, jotka eivät eroa toisistaan käytetyn jäähdytysaineen tai ilmastointijärjestelmän muun pääpiirteen tai höyrystinjärjestelmän (joko yksin- tai kaksinkertainen) osalta;

2)	’ilmastointijärjestelmän tyypillä’ sellaisten ilmastointijärjestelmien ryhmää, jotka eivät eroa toisistaan valmistajan nimen tai merkin tai niissä käytettyjen vuotoalttiiden osien osalta;

’vuotoalttiilla osalla’ mitä tahansa seuraavista ilmastointijärjestelmän osista tai tällaisista osista tehtyä asennelmaa:

a)	letku, kiristimet mukaan luettuina

b)	yksittäiset liitännät (sekä uros että naaras)

c)	venttiilit, kytkimet ja sensorit

d)	lämpölaajenemisventtiilit liitäntöineen

e)	höyrystin ulkoisine liitäntöineen

f)	kompressori liitäntöineen

g)	lauhdutin, johon on integroitu huollettava kuivain

h)	vastaanotin/kuivain liitäntöineen

i)	varaaja liitäntöineen;

4)	’vuotoalttiin osan tyypillä’ sellaisten vuotoalttiiden osien ryhmää, jotka eivät eroa toisistaan valmistajan nimen tai merkin tai vuotoalttiin osan pääfunktion osalta.

Eri materiaaleista valmistettujen vuotoalttiiden osien tai erilaisten vuotoalttiiden osien yhdistelmien on katsottava kuuluvan samaan vuotoalttiin osan tyyppiin, sellaisena kuin se on määriteltynä edellä 4 kohdan ensimmäisessä kohdassa, sillä edellytyksellä, että ne eivät lisää vuotonopeutta

3 artikla

Osan EY-tyyppihyväksyntä

Jäsenvaltiot eivät saa ilmastointijärjestelmien päästöihin liittyvistä syistä kieltäytyä antamasta osan EY-tyyppihyväksyntää vuotoalttiin osan tyypille tai ilmastointijärjestelmätyypille, jos se on tämän asetuksen säännösten mukainen.

4 artikla

Osan EY-tyyppihyväksyntää koskevat hallinnolliset määräykset

1. Valmistajan tai hänen edustajansa on toimitettava vuotoalttiin osan tyyppiä tai ilmastointijärjestelmää koskeva osan EY-tyyppihyväksyntähakemus tyyppihyväksyntäviranomaiselle.

Hakemus on laadittava tämän asetuksen liitteen I osassa 1 annetun ilmoituslomakkeen mallin mukaisesti.

2. Valmistajan tai sen edustajan on toimitettava vuotoaltis osa tai ilmastointijärjestelmä tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle hyväksyttäväksi.

Tähän tarkoitukseen on käytettävä näytettä, jonka vuotonopeus on suurin (jäljempänä ’huonoin mahdollinen näyte’).

3. Kun asiaankuuluvat vaatimukset on täytetty, myönnetään osan EY-tyyppihyväksyntä ja annetaan osan tyyppihyväksyntänumero direktiivin 70/156/ETY liitteessä VII esitetyn numerointijärjestelmän mukaisesti.

Sama jäsenvaltio ei saa antaa samaa numeroa toiselle vuotoalttiin osan tai ilmastointijärjestelmän tyypille.

4. Edellä olevan 3 kohdan soveltamista varten tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava EY-tyyppihyväksyntätodistus, joka on laadittu tämän asetuksen liitteen I osassa 2 annetun mallin mukaisesti.

5 artikla

Osan EY-tyyppihyväksyntämerkki

Jokaisessa vuotoalttiissa osassa tai ilmastointijärjestelmässä, joka on tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyn osatyypin mukainen, on oltava tämän asetuksen liitteen I osassa 3 vahvistettu osan EY-tyyppihyväksyntämerkki.

6 artikla

Ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää ilmastointijärjestelmän päästöjen osalta koskevat hallinnolliset määräykset

1. Valmistajan tai hänen edustajansa on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle hakemus, joka koskee ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää ilmastointijärjestelmän päästöjen osalta.

Hakemus on laadittava tämän asetuksen liitteen I osassa 4 esitetyn ilmoituslomakkeen mallin mukaisesti.

2. Valmistajan tai sen edustajan on toimitettava hakemuksen yhteydessä hyväksyttävää tyyppiä edustava ”huonoin mahdollinen” täydellinen ajoneuvo, kun kyseessä on koko ajoneuvon testaus, taikka kyseisten vuotoalttiiden osien tai ilmastointijärjestelmän tyyppihyväksyntätodistukset, kun kyseessä on osien testaus.

3. Jos asiaankuuluvat vaatimukset täyttyvät, EY-tyyppihyväksyntä myönnetään ja tyyppihyväksyntänumero annetaan direktiivin 70/156/ETY liitteessä VII esitetyn numerointijärjestelmän mukaisesti.

Sama jäsenvaltio ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.

4. Edellä olevan 3 kohdan soveltamista varten tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava EY-tyyppihyväksyntätodistus, joka on laadittu tämän asetuksen liitteen I osassa 5 annetun mallin mukaan.

7 artikla

Yhdenmukaistettu vuodonhavaintotesti

Tämän asetuksen liitteessä II vahvistetaan yhdenmukaistettu vuodonhavaintotesti, jonka avulla selvitetään, onko direktiivin 2006/40/EY 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut sallitut vuotorajat ylitetty.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä asetusta sovelletaan 5 päivästä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä kesäkuuta 2007.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja

(1) EUVL L 161, 14.6.2006, s. 12.

(2) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/96/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 81).

Liitteet

Liite I

EY-tyyppihyväksyntää koskevat hallinnolliset asiakirjat

Osa 1:

Ilmoituslomake – osan EY-tyyppihyväksyntä

Osa 2:

EY-tyyppihyväksyntätodistus (osa)

Osa 3:

Osan EY-tyyppihyväksyntämerkki

Osa 4:

Ilmoituslomake – ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntä

Osa 5:

Ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntätodistus

Liite II

Tekniset vaatimukset ilmastointijärjestelmän vuotojen määrittämistä varten

Lisäys:

Laitteiston kalibrointi vuodon testaamiseksi

LIITE I

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT HALLINNOLLISET ASIAKIRJAT

OSA 1

MALLI

Ilmastointijärjestelmän tai sen osan EY-tyyppihyväksyntää koskeva ilmoituslomake nro …

Seuraavat tiedot on soveltuvin osin toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai tähän kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos osissa on sähköohjattuja toimintoja, tiedot niiden suoritusarvoista on toimitettava.

0. YLEISTÄ

0.1 Merkki (valmistajan toiminimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupallinen nimi (kaupalliset nimet) (jos saatavissa): …

0.2.2 Osamateriaali: …

0.2.3 Piirustus tai kaavio osasta: …

0.2.4 Osan viite- tai osanumero: …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.7 EY-tyyppihyväksyntämerkin sijainti ja kiinnitystapa: …

0.8 Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet): …

9. KORI

9.10.8. Vuotoalttiin osan/ilmastointijärjestelmän vuoto g/vuosi (jos valmistajan testaama) (1):

OSA 2

MALLI

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm)

VIRANOMAISEN LEIMA

Ilmoitus

—	tyyppihyväksynnästä

—	tyyppihyväksynnän laajentamisesta (2)

—	tyyppihyväksynnän epäämisestä (2)

—	tyyppihyväksynnän peruuttamisesta (2)

ajoneuvon / osan / erillisen teknisen yksikön (2) tyypin osalta direktiivin 2006/40/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella(EY) N:o 706/2007, mukaisesti. (2).

Tyyppihyväksyntänumero: …

Laajentamisperusteet: …

I JAKSO

0.1 Merkki (valmistajan toiminimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupallinen nimi (kaupalliset nimet) (jos saatavissa): …

0.3 Tyypin tunnistustapa, jos se on merkitty ajoneuvoon / osaan / erilliseen tekniseen yksikköön (2) …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.7 Osien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta EY-tyyppihyväksyntämerkin sijainti ja kiinnitystapa: …

0.8 Kokoonpanotehtaan (kokoonpanotehtaiden) osoite (osoitteet): …

II JAKSO

1. Lisätietoja (soveltuvin osin): (ks. liitteen lisäys)

2. Testeistä vastaava tekninen tutkimuslaitos: …

3. Testausraportin päiväys: …

4. Testausraportin numero: …

5. Mahdolliset huomautukset: (ks. liitteen lisäys)

6. Paikka: …

7. Päivämäärä: …

8. Allekirjoitus: …

9. Tämän asiakirjan liitteenä on toimivaltaisilla hallintoviranomaisilla oleva tyyppihyväksyntäasiakirjojen hakemisto, jota saa pyynnöstä.

Lisäys

EY-tyyppihyväksyntätodistukseen nro …,

joka koskee ilmastointijärjestelmän tai vuotoalttiin osan tyyppihyväksyntää direktiivin 2006/40/EY mukaisesti

1. Lisätiedot

1.1. Järjestelmän tai vuotoalttiin osan lyhyt kuvaus: …

1.2 Vuoto g/vuosi (3): …

1.3 Huomautukset: (esim. koskee oikeanpuoleiseen ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettuja ajoneuvoja) …

OSA 3

OSAN EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄMERKKI

1. YLEISTÄ

1.1 Osan EY-tyyppihyväksyntämerkki koostuu:

1.1.1 suorakaiteesta, jonka sisällä on pieni ”e”-kirjain ja osan EY-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion tunnusnumero tai -kirjain:

Saksa 1

Ranska 2

Italia 3

Alankomaat 4

Ruotsi 5

Belgia 6

Unkari 7

Tšekki 8

Espanja 9

Yhdistynyt kuningaskunta 11

Itävalta 12

Luxemburg 13

Suomi 17

Tanska 18

Romania 19

Puola 20

Portugali 21

Kreikka 23

Irlanti 24

Slovenia 26

Slovakia 27

Viro 29

Latvia 32

Bulgaria 34

Liettua 36

Kypros 49

Malta 50,

1.1.2. suorakaiteen lähellä olevasta ”perushyväksyntänumerosta”, joka sisältyy direktiivin 70/156/ETY liitteessä VII tarkoitetun tyyppihyväksyntänumeron 4 jaksoon ja jonka edellä on kaksi numeroa, jotka ilmaisevat direktiiviin 2006/40/EY tai tähän asetukseen viimeksi tehdylle huomattavalle tekniselle tekniselle tarkistukselle annetun järjestysnumeron sinä päivänä, jolloin osan EY-tyyppihyväksyntä on myönnetty. Tämän asetuksen osalta järjestysnumero on 00.

1.2 Osan EY-tyyppihyväksyntämerkin on oltava helposti luettava ja pysyvä.

2. ESIMERKKI OSAN EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄMERKISTÄ

OSA 4

MALLI

Ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää ilmastointijärjestelmän päästöjen osalta koskeva ilmoituslomake nro …

Seuraavat tiedot on soveltuvin osin toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos osissa on sähköohjattuja toimintoja, tiedot niiden suoritusarvoista on toimitettava.

0 YLEISTÄ

0.1 Merkki (valmistajan toiminimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupallinen nimi (kaupalliset nimet) (jos saatavissa): …

0.3 Tyypin tunnistustavat, jos se on merkitty ajoneuvoon / osaan / erilliseen tekniseen yksikköön (4): …

0.3.1 Tämän merkinnän sijainti: …

0.4 Ajoneuvoluokka: …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.7 Osien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta EY-tyyppihyväksyntämerkin sijainti ja kiinnitystapa: …

0.8 Kokoonpanotehtaan (-tehtaiden) osoite (osoitteet): …

9. KORI

9.10.8. Ilmastointijärjestelmä on suunniteltu käyttämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150: KYLLÄ/EI (4)

Jäähdytysaineena käytetty kaasu: …

Jos KYLLÄ, täyttäkää seuraavat kohdat:

9.10.8.1 Piirustus ja lyhyt kuvaus ilmastointijärjestelmästä, myös vuotoalttiiden osien viite- tai osanumerot sekä niiden materiaali: …

9.10.8.2 Ilmastointijärjestelmän vuoto g/vuosi: …

9.10.8.2.1 Jos kyseessä on vuotoalttiin osan testaus: vuotoalttiiden osien luettelo, myös viite- tai osanumerot ja niiden materiaali sekä kunkin vuotuinen vuoto ja testitiedot (esim. testiraportin numero, hyväksyntänumero jne.): …

9.10.8.2.2 Jos kyseessä on järjestelmän testaus: järjestelmän osien viite- tai osanumerot ja materiaalit sekä testitiedot (esim. testiraportin numero, hyväksyntänumero jne.): …

OSA 5

MALLI

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm)

VIRANOMAISEN LEIMA

Ilmoitus

—	tyyppihyväksynnästä

—	tyyppihyväksynnän laajentamisesta (5)

—	tyyppihyväksynnän epäämisestä (5)

—	tyyppihyväksynnän peruuttamisesta (5)

ajoneuvon / osan / erillisen teknisen yksikön (5) tyypin osalta direktiivin 2006/40/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 706/2007, mukaisesti.

Tyyppihyväksyntänumero: …

Laajentamisperusteet: …

I JAKSO

0.1 Merkki (valmistajan toiminimi): …

0.2 Tyyppi: …

0.2.1 Kaupallinen nimi (kaupalliset nimet) (jos saatavissa): …

0.3 Tyypin tunnistustavat, jos se on merkitty ajoneuvoon / osaan / erilliseen tekniseen yksikköön (5): …

0.3.1 Tämän merkinnän sijainti: …

0.4 Ajoneuvoluokka: …

0.5 Valmistajan nimi ja osoite: …

0.7 Osien ja erillisten teknisten yksiköiden osalta EY-tyyppihyväksyntämerkin sijainti ja kiinnitystapa: …

0.8 Kokoonpanotehtaan (kokoonpanotehtaiden) osoite (osoitteet): …

II JAKSO

1. Lisätietoja (soveltuvin osin): (ks. liitteen lisäys)

2. Testeistä vastaava tekninen tutkimuslaitos: …

3. Testausraportin päiväys: …

4. Testausraportin numero: …

5. Mahdolliset huomautukset: (ks. liitteen lisäys)

6. Paikka: …

7. Päivämäärä: …

8. Allekirjoitus: …

9. Tämän asiakirjan liitteenä on toimivaltaisilla hallintoviranomaisilla oleva tyyppihyväksyntäasiakirjojen hakemisto, jota saa pyynnöstä.

Lisäys

EY-tyyppihyväksyntätodistukseen nro …,

joka koskee ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää direktiivin 2006/40/EY mukaisesti

1. Lisätiedot

1.1 Ajoneuvon lyhyt kuvaus sen ilmastointijärjestelmän osalta: …

1.2 Ilmastointijärjestelmä on suunniteltu käyttämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150: KYLLÄ/ EI

Jäähdytysaineena käytetty kaasu: …

Jos KYLLÄ, täyttäkää seuraavat kohdat:

1.3 Kokonaisvuoto g/vuosi: …

1.4 Huomautukset: (esim. koskee oikeanpuoleiseen ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettuja ajoneuvoja) …

(1) Tarpeeton yliviivataan. Täytetään ainoastaan, jos osa/järjestelmä on suunniteltu käyttämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150.

(2) Tarpeeton yliviivataan.

(3) Täytetään ainoastaan, jos järjestelmä on suunniteltu käyttämään fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150.

(4) Tarpeeton yliviivataan.

(5) Tarpeeton yliviivataan.

LIITE II

TEKNISET VAATIMUKSET ILMASTOINTIJÄRJESTELMÄN VUOTOJEN MÄÄRITTÄMISTÄ VARTEN

1. JOHDANTO

Tätä liitettä sovelletaan ajoneuvoihin, joiden ilmastointijärjestelmä sisältää fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden lämmitysvaikutus on yli 150. Tämän liitteen avulla arvioidaan jäähdytysnesteen vapautumista ilmakehään. Tässä liitteessä käsitellään seuraavia asioita:

1)	Laitevaatimukset

2)	Testiolosuhteet

3)	Testimenettely ja vaadittavat tiedot.

2. Testin kuvaus

2.1 Ilmastointijärjestelmän vuototestillä on tarkoitus määrittää fluorihiilivetyjen (HFC-134a) määrä, joka vapautuu ilmakehään ajoneuvoista, joihin on asennettu ilmastointijärjestelmä, tällaisen järjestelmän tavanomaisen käytön seurauksena.

2.2 Testi voidaan tehdä koko ajoneuvolle, ilmastointijärjestelmälle tai erillisille vuotoalttiille osille.

2.3 Vuotoalttiit osat on testattava ilman lisäöljyä. Valmistusprosessista peräisin olevat öljyjäämät voivat olla mukana. Kompressoreissa käytetään tavanomaista öljymäärää.

2.4 Erillisten osien ääripäiden on oltava metalliputken sisällä tai siihen liitettyinä. Putken leikkaukset on tiivistettävä tarkoin hitsaamalla tai juottamalla. Yksi osan ääripäistä voidaan tarvittaessa liittää tilavuudeltaan sopivaan metallisäilöön, jossa on kaksifaasista jäähdytysainetta.

2.5 HFC-134a-säiliö ja vuotoaltis osa on täytettävä kaksifaasisella (neste ja höyry) jäähdytys-HFC-134a:lla, jotta lämmityksen avulla voidaan pitää yllä vakiopaine vaaditussa lämpötilassa. Vakautettavana tai testattavana oleva vuotoaltis osa on asennettava tiivistettyyn mittaustilaan. Osan lämpötila pidetään vaaditussa vakautus- tai testauslämpötilassa, jotta osan sisällä olisi ainoastaan höyrymuodossa olevaa HFC-134a:ta. Kokonaisia ilmastointijärjestelmiä varten on käytettävä todellista nimelliskuormaa. Olisi käytettävä valmistajan suosittelemaa öljyn pitoisuutta ja tyyppiä.

2.6 Jokainen ilmastointijärjestelmän vuotoaltis osa on testattava, lukuun ottamatta niitä, jotka katsotaan vuotamattomiksi.

2.6.1 Seuraavat osat katsotaan vuotamattomiksi:

—	Höyrystin ilman liitäntöjä

—	Metalliputket ilman liitäntöjä

—	Lauhdutin ilman integroitua huollettavaa kuivainta ja ilman liitäntöjä

—	Vastaanotin/kuivain ilman liitäntöjä

—	Varaaja ilman liitäntöjä.

2.7 Testattavaksi valitaan ”huonoin mahdollinen” vuotoalttiin osan tai ilmastointijärjestelmän näyte.

2.8 Testin kokonaistulos saadaan laskemalla yhteen kaikista vuotoalttiista osista mahdollisesti vuotaneen jäähdytysaineen massa.

3. TESTAUSLAITTEISTO

Testi on tehtävä tiivistetyssä mittaustilassa, johon sisältyy laitteisto, jolla varmistetaan kaasun homogeeninen pitoisuus sekä kaasun analysointimenetelmän käyttö.

Kaikki testissä käytettävät laitteet on kalibroitava viitelaitteistoon nähden.

3.1 Mittaustila

3.1.1 Vakauttamisvaihetta varten lämpötilan säätöjärjestelmän on pystyttävä säätelemään sisäilmaa koko tämän vaiheen ajan ± 3 K:n tarkkuudella.

3.1.2 Mittausvaiheessa vuodon mittaustilan on oltava kaasutiiviiksi tiivistetty mittaustila, johon mahtuu testattava järjestelmä tai osa. Tiivistetyn mittaustilan on oltava kaasutiivis lisäyksen mukaisesti. Mittaustilan sisäpinnan on oltava läpäisemätöntä materiaalia, joka ei reagoi ilmastointijärjestelmän jäähdytysnesteen kanssa. Lämpötilan säätelyjärjestelmän on koko testin ajan voitava ohjata mittaustilan lämpötilaa, josta sallittu keskimääräinen lämpötilapoikkeama on ± 1 K.

3.1.3 Mittaustila on rakennettava jäykistä paneeleista, jotka säilyttävät kiinteänä tilalle määritetyn tilavuuden.

3.1.4 Mittaustilan sisätilavuuden on oltava sellainen, että mitattavat osat tai järjestelmät voivat olla mittaustilassa ja testaus voidaan tehdä vaaditulla tarkkuudella.

3.1.5 Kaasun ja lämpötilan homogeenisuus mittaustilassa on varmistettava vähintään yhdellä kierrätystuulettimella tai vaihtoehtoisella menetelmällä, jonka voidaan osoittaa tarjoavan homogeenisen lämpötilan ja kaasunpitoisuuden.

3.2 Mittauslaite

3.2.1 Vapautuneen HFC-134a:n määrä on mitattava kaasukromatografian, infrapunaspektrofotometrian, massaspektrometrian, fotoakustisen infrapunaspektroskopian avulla (ks. tämän liitteen lisäys).

3.2.2 Jos käytettävä menetelmä ei ole jokin edellä mainituista, on osoitettava menetelmän vastaavuus ja laitteet on kalibroitava tämän liitteen lisäyksessä kuvattua menettelyä vastaavalla menettelyllä.

3.2.3 Mittauslaitteen tavoitetarkkuus koko ilmastointijärjestelmän osalta on ± 2 g/vuosi.

3.2.4 Mahdollisiin osatesteihin on käytettävä muihin laitteisiin mahdollisesti yhdistettyjä kaasuanalyysilaitteita, joiden avulla saavutetaan tarkkuus 0,2 g/vuosi.

3.2.5 Jos jonkin osan kohdalla on erittäin vaikeaa saavuttaa edellä mainittu tarkkuus, kussakin testissä otettavien näytteiden määrää voidaan lisätä.

3.2.6 Keskihajonnan avulla ilmaistun analysaattorin toistuvuuden on oltava parempi kuin 1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla.

3.2.7 Kaasuanalysaattori on kalibroitava valmistajan ohjeiden mukaisesti nolla- ja vertailukaasulla ennen testien tekemistä.

3.2.8 Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastusmenettelyssä.

3.3 Kaasuanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä

3.3.1 Kaasuanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia joko kynäpiirturilla tai muulla tietojenkäsittelyjärjestelmällä ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran 60 minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteessa on näyttävä selvä merkki testauksen alkamisesta ja päättymisestä (mukaan lukien näytteenottojaksojen alkaminen ja päättyminen sekä kunkin testin alkamisen ja päättymisen välinen aika).

3.4 Lisävarusteet

3.4.1 Lämpötilalukemien tallennus

3.4.1.1 Mittaustilassa vallitseva lämpötila tallennetaan yhdessä tai kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteiden on oltava mittaustilan sisälämpötilaa edustavia.

3.4.1.2 Lämpötilatietoja on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa HFC-134a-vuotojen mittausten koko keston ajan.

3.4.1.3 Lämpötilan tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 1,0 K.

3.4.2 Paineenmittauslaite

3.4.2.1 Painelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden Pshed on oltava ± 2 hPa, ja paine on kyettävä lukemaan ± 0,2 hPa:n tarkkuudella.

3.4.3 Tuulettimet

3.4.3.1 Käyttämällä yhtä tai useampaa tuuletinta, puhallinta tai muuta sopivaa menetelmää, kuten N2-huuhtelua, on voitava laskea mittatilan HFC-134a-pitoisuus ympäristön tasolle.

3.4.3.2 Tilassa testattavaa vuotoaltista osaa tai järjestelmää ei saa altistaa suoralle tuulettimista tai puhaltimista tulevalle ilmavirralle, jos niitä käytetään.

3.4.4 Kaasut

3.4.4.1 Kaasunanalysaattorin toimittajan määrittelyiden mukaisesti seuraavien kaasujen on oltava saatavilla analysaattorin kalibrointia ja käyttöä varten:

—	puhdistettu synteettinen ilma, joka happipitoisuus on 18–21 tilavuusprosenttia,

—	HFC-134a, vähimmäispuhtaus 99,5 %.

3.4.4.2 Käytettävissä on oltava HFC-134a:n ja puhdistetun synteettisen ilman tai muun sopivan inertin kaasun seoksia sisältäviä kalibrointi- ja vertailukaasuja. Kalibrointikaasun todellisten pitoisuuksien on oltava kahden prosentin sisällä annetuista arvoista.

4. VAKAUTTAMINEN

4.1 Yleinen vaatimus

4.1.1 Ennen kuin vakauttaminen ja vuototestaus tehdään, ilmastointijärjestelmä on tyhjennettävä ja siihen on täytettävä täsmennetty määrä HFC-134a:ta.

4.1.2 Jotta voitaisiin varmistaa kylläiset olosuhteet koko testin ajaksi vakauttamisvaihe mukaan luettuna, kukin vuotoaltis osa, johon voi liittyä lisäsäiliö, on tyhjennettävä ja täytettävä riittävällä määrällä HFC-134a:ta mutta enintään 0,65 g:lla vuotoalttiin osan tai säiliön kokonaissisätilavuuden kutakin cm3:ä kohden

4.2 Vakauttamisolosuhteet

4.2.1 Hyväksynnän hakija voi valita joko yksivaiheisen vakauttamisen 40 °C:n lämpötilassa tai kaksivaiheisen vakauttamisen, joka on kestoltaan lyhyempi. Kaksivaiheisessa vakauttamisessa on kaksi vaiheittaista osaa, joista ensimmäinen toteutetaan 50 °C:ssa ja toinen välittömästi sen jälkeen 40 °C:ssä. Vakauttamisen kesto on osoitettu jäljempänä.

	Vaihtoehto 1	Vaihtoehto 2
Järjestelmän osa	40 °C Aika [h]	Vaihe 1 – 50 °C Aika [h]	Vaihe 2 – 40 °C Aika [h]
Koko järjestelmä	480	240	24
Kompressori	144	72	24
Letkuasennelmat	480	240	24
Kaikki muut vuotoalttiit osat	96	48	24

Lyhyempiä vakauttamisaikoja voidaan käyttää, jos voidaan osoittaa, että läpäisyhävikissä on saavutettu vakaa tila (tasainen hävikki).

4.2.2 Vakauttamisen jälkeen vuotoalttiit osat tai järjestelmä on neljän tunnin kuluessa laitettava vuototestiä varten mittaustilaan.

4.3 Kompressori

4.3.1 Kompressoria voidaan ajaa sisään vakauttamisen ja testin välillä vähintään yhden minuutin ajan vähimmäisnopeudella 200 rpm, jos tämä on tarpeen voitelun ja tiivisteiden sisään ajamiseksi.

4.3.2 Vuotoalttiiseen osaan tai ilmastointijärjestelmään täytetyn HFC-134a:n on pysyttävä koskemattomana vakauttamisen ja mittauksen välillä, jotta vakauttamisen vaikutukset eivät häviäisi. Tämän vuoksi vakauttamiseen ja mittaukseen on toimitettava sama kokoonpano ilman välillä tapahtuvaa pukamista ja uudelleen kokoamista.

5. TESTIN SUORITUS

5.1 Yleiset vaatimukset

Kuvassa esitetty testin kulku osoittaa vaiheet, joita on noudatettava testejä toteutettaessa.

5.2 Vuototesti

5.2.1 Testi on tehtävä staattisissa ja vakaissa oloissa lämpötilassa 313 K (40 °C). Testin aikana havaittuja HFC-134a-pitoisuuden muutoksia käytettään vuotuisen hävikin laskemiseen.

5.2.2 Mittaustilaa on puhdistettava useiden minuuttien ajan, kunnes saavutetaan vakaa tausta.

5.2.3 Ennen testiä on mitattava mittaustilan taustataso, ja kaasunanalysaattori on nollattava ja sen toiminta-alue on määritettävä.

5.2.4 Jos kokoonpano siirretään vakauttamisen jälkeen toiseen mittaustilaan, mittausjakso voi alkaa aikaisintaan neljä tuntia sen jälkeen, kun mittaustila on suljettu, tiivistetty ja testilämpötila on asetettu.

5.2.5 Vuotoaltis osa tai järjestelmä on tämän jälkeen tuotava mittaustilaan.

5.2.6 Mittaustilan on oltava suljettu ja kaasutiiviiksi tiivistetty. Testikammio on täytettävä kokonaan ilmakehän paineisella vertailukaasulla (esim. puhtaalla ilmalla).

Kuva

5.2.7 Testijakso alkaa, kun mittaustila on tiivistetty ja mittaustilan lämpötila saavuttaa 313 K (40 °C). Lämpötila pidetään tässä arvossa testijakson loppuun asti. Mitataan HFC-134a:n pitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine, jotta saadaan ensimmäiset lukemat CHFC-134ai; Pshed ja Tshed testijaksolta, kuitenkin aikaisintaan neljän tunnin kuluttua mittaustilan sulkemisesta ja lämpötilan asettamisesta 5.2.4 kohdan mukaisesti. Näitä arvoja käytetään 5.3 kohdan mukaisessa vuodon laskemisessa.

5.2.8 Nimellinen mittausjakso on 24 tuntia. Lyhyempi jakso sallitaan, jos riittävä tarkkuus voidaan osoittaa.

5.2.9 Kaasuanalysaattori nollataan ja mittausalue tarkastetaan välittömästi testin päättymisen jälkeen.

5.2.10 Testijakson lopuksi mitataan HFC-134a:n pitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat lopulliset lukemat CHFC134af, Pshed ja Tshed 5.3 kohdan mukaista vuodon laskemista varten.

5.3 Laskutapa

5.3.1 Kohdassa 5.2 kuvatun testin avulla voidaan laskea HFC-134a-päästöt. Vuoto lasketaan käyttämällä mittaustilan ensimmäisiä ja lopullisia HFC-134a-pitoisuuksia, lämpötiloja ja ilmanpaineita sekä mittaustilan tilavuuden nettoarvoa.

HFC-134a:n kokonaisvuotomassa lasketaan kaavalla:

Formula

jossa

HFC-134a	= HFC-134a:n vuotovirtausmäärä	[kg/s]
nHFC-134a	= HFC-134a:n moolimäärä	[mol]
Vshed	= SHED-kammion nettotilavuus	[m3]
VAC	= Ilmastointijärjestelmän tai osan bruttotilavuus	[m3]
Tshed	= SHED:in lämpötila	[K]
Pshed	= SHED:in paine	[kPa]
CHFC-134ae	= HFC-134a:n lopullinen pitoisuus	[ppmv]
CHFC-134ai	= HFC-134a:n ensimmäinen pitoisuus	[ppmv]
te	= Loppuaika	[s]
ti	= Alkuaika	[s]
MHFC-134a	= HFC-134a:n moolimassa (= 102 kg/kmol)	[kg/kmol]
R	= Kaasuvakio (= 8,314 kJ/(kmol*K))	[kJ/(kmol*K)]

Huom. CHFC-134a määritellään HFC-134a:n moolimääräksi (nHFC-134a) ilmamoolia (nair+HFC-134a) kohden

Formula

ppmv: tilavuuden miljoonasosa/moolitilavuus/mooli

5.3.2 Massa grammoina, joka saadaan ajan funktiona, muunnetaan grammoiksi vuodessa (g/y).

5.4 Testin kokonaistulos

Ilmastointijärjestelmän kokonaisvuoto lasketaan laskemalla yhteen kaikkien testattujen vuotoalttiiden osien osa-arvot.

1)	Järjestelmätestaus Ilmastointijärjestelmän vuoto, L(g/y) = CF * HFC-134a (g/y).

2)	Osatestaus Ilmastointijärjestelmän vuoto, L(g/y) = CF * Σ HFC-134a (g/y) jossa CF (korrelaatiokerroin) = 0,277.

6. HYVÄKSYNTÄ

Testattu ilmastointijärjestelmä hyväksytään, jos arvo L (g/y) on pienempi kuin seuraavassa taulukossa ilmaistut, direktiivin 2006/40/EY mukaiset arvot.

L (g/y)	Ilmastointijärjestelmän jäähdytysaine
40/60 (1)	HFC-134a

2.	Vuotoaltis osa hyväksytään, jos se on testattu kohtien 2–5.3 vaatimusten mukaisesti.

(1) Kun kyseessä on kaksinkertainen höyrystysjärjestelmä.

Lisäys

Laitteiden kalibrointi vuototestiä varten

1. KALIBROINTIEN VÄLINEN AIKA JA KALIBROINTIMENETELMÄT

1.1 Kaikki laitteet on kalibroitava, ennen kuin ne otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, ja tämän jälkeen niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävän kuuden kuukauden kuluessa. Käytettävät kalibrointimenetelmät (tämän asetuksen liitteessä II olevassa 3.2.1 kohdassa lueteltuja laitteita varten) kuvataan tässä lisäyksessä.

2. MITTAUSTILAN KALIBROINTI

2.1 Mittaustilan sisätilavuuden alkumäärittely

2.1.1 Ennen kuin mittaustila otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, sen sisätilavuus on määritettävä seuraavasti. Mittaustilan sisäseinät mitataan huolellisesti, kaikki mittaustilan epäsäännöllisyydet kuten jäykistyssauvat huomioon ottaen. Mittaustilan sisätilavuus määritetään näiden mittojen perusteella.

2.1.2 Todellinen sisätilavuus määritetään vähentämällä mittaustilan sisätilavuudesta testattavan osan tai järjestelmän tilavuus.

2.1.3 Mittaustila on tutkittava vuotojen varalta 2.3 kohdan mukaisesti. Jos kaasun massa eroaa injektoidusta massasta siten, että ero on suurempi kuin ± 2 prosenttia, on toteutettava korjaavia toimenpiteitä.

2.2 Mittaustilan taustapäästöjen määrittäminen

Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että mittaustilassa ei ole mitään aineita, joista pääsee merkittäviä määriä HFC-134a:ta. Tarkastus on tehtävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen mittaustilassa tehdyn mahdollisesti taustapäästöihin vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja vähintään kerran vuodessa.

2.2.1 Mittaustilan lämpötila on pidettävä 313 K:ssa ± 1 K (40 °C ± 1 °C) koko jäljempänä tarkoitetun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.2 Mittaustila voidaan tiivistää ja sekoitustuuletin voi olla käynnissä enintään 2 tuntia, ennen kuin neljä tuntia kestävä taustapitoisuuksien näytteenotto alkaa.

2.2.3 Analysaattori kalibroidaan (tarvittaessa), nollataan ja mittausalue tarkastetaan.

2.2.4 Mittaustilaa puhdistetaan, kunnes saadaan vakaa lukema. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy.

2.2.5 Mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Mieluiten asetetaan HFC-134a-pitoisuus nollaan puhdistamalla tai tyhjentämällä mittaustila. Nämä ovat alkulukemat CHFC-134a, Pshed ja Tshed, joita käytetään laskettaessa taustapitoisuuksia mittaustilassa.

2.2.6 Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi.

2.2.7 Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, samaa analysaattoria käytetään mittaustilan pitoisuuden mittauksessa. Lämpötila ja ilmanpaine mitataan myös. Nämä ovat lopulliset lukemat CHFC-134a, Pshed ja Tshed.

2.3 Mittaustilan kalibrointi ja HFC-134a:n pysyvyystesti

Kalibroinnilla ja HFC-134a-kaasun pysyvyystestillä mittaustilassa tarkastetaan 2.1 kohdassa laskettu tilavuus ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä. Mittaustilan vuodon määrä on määritettävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen sen eheyteen mahdollisesti vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja tämän jälkeen vähintään neljännesvuosittain.

2.3.1 Mittaustilaa puhdistetaan, kunnes päästään vakaaseen pitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Analysaattori nollataan, kalibroidaan tarvittaessa ja mittausalue tarkastetaan.

2.3.2 Lämpötilan säätöjärjestelmä käynnistetään (jos se ei vielä ole toiminnassa) ja se säädetään aloituslämpötilaan 313 K (40 °C).

2.3.3 Kun mittaustilan lämpötila tasaantuu arvoon 313 K ± 1 K (40 °C ± 1 °C), mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHFC-134a, Pshed ja Tshed, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa.

2.3.4 Tunnettu määrä HFC-134a:ta injektoidaan mittaustilaan. Injektoitava massa riippuu mittaustilan tilavuudesta seuraavan kaavan mukaisesti:

Formula

jossa

mHFC-134a	= HFC-134a:n massa	[kg]
Vshed	= Kammion tilavuus	[m3]
Tshed	= SHED:in lämpötila	[K]
Pshed	= SHED:in paine	[kPa]
C	= HFC-134a-pitoisuus	[ppmv]
MHFC-134a	= HFC-134a:n moolimassa (=102 kg/kmol)	[kg/kmol]
R	= Kaasuvakio (= 8,314 kJ/(kmol*K))	[kJ/(kmol*K)]

Huom. CHFC-134a määritellään HFC-134a:n moolimääräksi (nHFC-134a) ilmamoolia (nair+HFC-134a) kohden

Formula

Tätä yhtälöä käyttämällä seuraavassa taulukossa osoitetaan injektoitavan HFC-134a:n määrä erilaisille mittaustilan tilavuuksille. Oletukset ovat: paine on ilmakehän paine (101,3 kPa) ja mittaustilan lämpötila on 40 °C.

Mittaustilan tilavuus (L)	Injektoitava massa (g)
5	6,0E-04
10	1,2E-03
50	6,0E-03
100	1,2E-02
500	6,0E-02
1 000	1,2E-01
2 000	2,4E-01
3 000	3,6E-01
4 000	4,8E-01

Hyvin pienissä injektoitavissa määrissä voidaan käyttää HFC-134a:n standardiseoksia typessä. Mittaustila on tyhjennettävä ja täytettävä ei-standardipitoisuudella.

2.3.5 Mittaustilan sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan, minkä jälkeen mitataan kaasupitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat mittaustilan kalibroinnin loppulukemat CHFC-134af, Pshed ja Tshed ja pysyvyystarkastuksen alkulukemat CHFC-134ai, Pshed ja Tshed.

2.3.6 Mittaustilassa olevan HFC-134a:n massa lasketaan käyttämällä 2.3.3 ja 2.3.5 kohdan lukemia ja 2.3.4 kohdan kaavaa.

2.3.7 Tämän jälkeen prosessi käynnistetään, ja ympäristön lämpötila pidetään tasaisena 313 K:ssa ± 1 K (40 °C ± 1 °C) 24 tunnin ajan.

2.3.8 Kun 24 tunnin jakso on päättynyt, mitataan ja tallennetaan HFC-134a-pitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen loppuarvot. Nämä ovat lopulliset lukemat CHFC-134af, Tshed ja Pshed, joita käytetään HFC-134a:n pysyvyystestiin.

2.3.9 Tämän jälkeen lasketaan HFC-134a:n massa 2.3.8 kohdan lukemista 2.3.4 kohdassa annetun kaavan avulla. Massa ei saa poiketa enempää kuin 5 prosenttia 2.3.6 kohdassa tarkoitetusta HFC-massasta.

3. HFC-ANALYSAATTORIN KALIBROINTI

3.1 Lämmitetty analysaattori on säädettävä laitteen valmistajan ohjeiden mukaan.

3.2 Analysaattori olisi kalibroitava sopivia vertailukaasuja käyttämällä.

3.3 Määritetään kalibrointikäyrä vähintään viidessä kalibrointipisteessä, jotka ovat mahdollisimman tasavälisesti käyttöalueella. Suurimman pitoisuuden omaavan kalibrointikaasun nimellispitoisuuden on oltava vähintään 80 prosenttia mitatuista arvoista.

3.4 Lasketaan kalibrointikäyrä pienimmän neliösumman menetelmällä. Jos saatu polynomin asteluku on suurempi kuin 3, on kalibrointipisteiden lukumäärän oltava vähintään polynomin asteluku plus 2.

3.5 Kalibrointikäyrän kulku ei saa poiketa enempää kuin 2 prosenttia yhdenkään kalibrointikaasun nimellisarvosta.

3.6 Edellä 3.4 kohdassa saadun polynomin kertoimia käyttäen tehdään taulukko osoitetuista lukemista ja todellisista pitoisuuksista siten, että porrastus on korkeintaan 1 prosenttia täydestä asteikosta. Tämä suoritetaan kullekin kalibroidulle analysaattorin alueelle. Taulukon on sisällettävä myös muuta tärkeää tietoa, kuten

—	kalibrointipäivämäärä,

—	alue- ja nollauspotentiometrien lukemat (jos mahdollista),

—	nimellisasteikko,

—	kunkin käytetyn kalibrointikaasun vertailutiedot,

—	kunkin käytetyn kalibrointikaasun todellinen ja osoitettu arvo sekä prosentuaaliset erot.

3.7 Jos hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla voidaan osoittaa, että vaihtoehtoinen teknologia (esimerkiksi tietokone, elektronisesti ohjattu aluekytkin ym.) antaa vastaavan tarkkuuden, näitä vaihtoehtoja voidaan käyttää.

22.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/53

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 707/2007,

annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007,

tarjouskilpailun avaamisesta viininvalmistuksesta peräisin olevan alkoholin käyttämiseksi bioetanolina yhteisössä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä markkinamekanismien osalta 25 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1623/2000 (2) vahvistetaan muun muassa interventioelinten hallussa olevien, viinikaupan yhteisestä järjestämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 822/87 (3) 35, 36 ja 39 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 27, 28 ja 30 artiklassa tarkoitetuista tislauksista saatujen alkoholien varastojen myyntiä koskevat yksityiskohtaiset soveltamissäännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1623/2000 92 artiklan mukaisesti olisi järjestettävä tarjouskilpailu viininvalmistuksesta peräisin olevan alkoholin käyttämiseksi yksinomaan polttoainealalla bioetanolina yhteisössä, jotta yhteisön viininvalmistuksesta peräisin olevan alkoholin varastot pienentyisivät ja jotta varmistettaisiin asetuksen (EY) N:o 1623/2000 92 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen yritysten hankintojen jatkuvuus.

(3)	Myyntihinnat ja vakuudet on ilmoitettava ja maksut suoritettava euroina 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (4) mukaisesti.

(4)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viinin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Järjestetään tarjouskilpailu nro 10/2007 EY viininvalmistuksesta peräisin olevan alkoholin käyttämiseksi bioetanolina yhteisössä.

Alkoholi on peräisin asetuksen (EY) N:o 1493/1999 27, 28 ja 30 artiklassa tarkoitetuista tislauksista, ja se on jäsenvaltioiden interventioelinten hallussa.

2. Myytävä määrä on yhteensä 693 375,74 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia, ja se jakautuu seuraavasti:

a)	erä, jonka numero on 109/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

b)	erä, jonka numero on 110/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

c)	erä, jonka numero on 111/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

d)	erä, jonka numero on 112/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

e)	erä, jonka numero on 113/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

f)	erä, jonka numero on 114/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

g)	erä, jonka numero on 115/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

h)	erä, jonka numero on 116/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

i)	erä, jonka numero on 117/2007 EY ja jonka määrä on 39 995 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

j)	erä, jonka numero on 118/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

k)	erä, jonka numero on 119/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

l)	erä, jonka numero on 120/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

m)	erä, jonka numero on 121/2007 EY ja jonka määrä on 50 000 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia;

n)	erä, jonka numero on 122/2007 EY ja jonka määrä on 53 380,74 hehtolitraa 100 tilavuusprosentin alkoholia.

3. Tämän asetuksen liitteessä I esitetään erät muodostavien sammioiden sijainti ja viitteet sekä kunkin sammion sisältämä alkoholimäärä, alkoholin alkoholipitoisuus ja ominaisuudet.

4. Tarjouskilpailuun voivat osallistua ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1623/2000 92 artiklan mukaisesti hyväksytyt yritykset.

2 artikla

Myynti tapahtuu asetuksen (EY) N:o 1623/2000 93, 94, 94 b, 94 c, 94 d, 95–98, 100 ja 101 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 2799/98 2 artiklan säännösten mukaisesti.

3 artikla

1. Tarjoukset on jätettävä liitteessä II mainituille interventioelimille, joiden hallussa alkoholi on, tai lähetettävä kirjattuna kirjeenä asianomaisten interventioelinten osoitteeseen.

2. Tarjoukset on toimitettava sinetöidyssä kirjekuoressa, jonka päällä on merkintä ”Tarjous – käyttöön bioetanolina yhteisössä liittyvä tarjouskilpailu nro 10/2007 EY”, joka on toisessa, asianomaiselle interventioelimelle osoitetussa kirjekuoressa.

3. Tarjousten on oltava kyseisellä interventioelimellä viimeistään 5. heinäkuuta 2007 kello 12.00 (Brysselin aikaa).

4 artikla

1. Jotta tarjous voitaisiin ottaa huomioon, sen on oltava asetuksen (EY) N:o 1623/2000 94 ja 97 artiklan mukainen.

2. Jotta tarjous voitaisiin ottaa huomioon, tarjousta jätettäessä on toimitettava

a)	todiste siitä, että kyseisen alkoholin hallussaan pitävälle interventioelimelle on annettu osallistumisvakuus, joka on 4 euroa hehtolitralta 100 tilavuusprosentin alkoholia;

b)	tarjouksen tekijän nimi ja osoite, viittaus tarjouskilpailuilmoitukseen, ehdotettu hinta euroina hehtolitralta 100 tilavuusprosentin alkoholia;

c)	tarjouksen tekijän sitoumus noudattaa kyseistä tarjouskilpailua koskevia säännöksiä;

tarjouksen tekijän ilmoitus, jonka mukaan hän

i)	luopuu kaikista mahdollisesti luovutettavan tuotteen laatua ja ominaisuuksia koskevista vaateista;

ii)	suostuu kaikkeen alkoholin käyttöä ja määräpaikkaa koskevaan valvontaan;

iii)	suostuu esittämään todisteet siitä, että alkoholi käytetään kyseessä olevassa tarjouskilpailuilmoituksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

5 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1623/2000 94 a artiklassa säädetyt, tässä asetuksessa avattua tarjouskilpailua koskevat tiedonannot on toimitettava komissiolle tämän asetuksen liitteessä III ilmoitettuun osoitteeseen.

6 artikla

Näytteiden ottoa koskevat muodollisuudet on määritelty asetuksen (EY) N:o 1623/2000 98 artiklassa.

Interventioelimen on annettava kaikki tarvittavat myytävien alkoholien ominaisuuksia koskevat tiedot.

Kukin asianomainen voi ottaa yhteyttä kyseiseen interventioelimeen ja saada myyntiin tarjotusta alkoholista interventioelimen edustajan ottamia näytteitä.

7 artikla

1. Kukin asianomainen voi ottaa yhteyttä kyseiseen interventioelimeen ja saada myyntiin tarjotusta alkoholista interventioelimen edustajan ottamia näytteitä. Tätä tarkoitusta varten voidaan

a)	soveltaa asetuksen (EY) N:o 1623/2000 102 artiklan säännöksiä soveltuvin osin;

b)	ottaa näytteitä alkoholin laadun varmistamiseksi ydinmagneettiseen resonanssiin perustuvalla määrityksellä sen lopullisen käyttötarkoituksen yhteydessä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten kustannuksista vastaa yritys, jolle alkoholi on myyty.

8 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä kesäkuuta 2007.

Komission puolesta

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen

(1) EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

(2) EYVL L 194, 31.7.2000, s. 45. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2016/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 38).

(3) EYVL L 84, 27.3.1987, s. 1. Asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 1493/1999.

(4) EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1.

LIITE I

Jäsenvaltio ja erän numero

Varastointipaikka

Sammioiden numero

Määrä hehtolitroina 100 tilavuusprosentin alkoholia

Viittaus asetuksen (EY) N:o 1493/1999

artiklaan

Alkoholityyppi

Espanja

Erän nro 109/2007 EY

Tarancón

B-4

17 271

Raaka

B-5

8 667

Raaka

B-6

24 062

Raaka

Yhteensä

50 000

Espanja

Erän nro 110/2007 EY

Tarancón

A-5

24 837

Raaka

A-9

9 594

Raaka

B-4

7 569

Raaka

B-5

8 000

Raaka

Yhteensä

50 000

Espanja

Erän nro 111/2007 EY

Tarancón

A-9

14 771

Raaka

A-10

24 457

Raaka

B-5

8 000

Raaka

B-1

2 772

Raaka

Yhteensä

50 000

Espanja

Erän nro 112/2007 EY

Tarancón

A-6

24 823

Raaka

C-7

24 883

Raaka

C-8

294

Raaka

Yhteensä

50 000

Ranska

Erän nro 113/2007 EY

Viniflhor — Longuefuye

Mme Bretaudeau

F-53200 Longuefuye

22 550

Raaka

6 385

Raaka

4 645

Raaka

5BIS

16 420

Raaka

Yhteensä

50 000

Ranska

Erän nro 114/2007 EY

Viniflhor — Longuefuye

Mme Bretaudeau

F-53200 Longuefuye

22 915

Raaka

4 600

Raaka

22 485

Raaka

Yhteensä

50 000

Ranska

Erän nro 115/2007 EY

Viniflhor — Port-la-Nouvelle

M. Mortefon

Entrepôt d’alcool

Av. Adolphe-Turrel

BP 62

F-11210 Port-la-Nouvelle

25 715

Raaka

1 870

Raaka

13 345

Raaka

7 990

Raaka

1 080

Raaka

Yhteensä

50 000

Ranska

Erän nro 116/2007 EY

Viniflhor — Port-la-Nouvelle

M. Mortefon

Entrepôt d’alcool

Av. Adolphe-Turrel

BP 62

F-11210 Port-la-Nouvelle

11 710

Raaka

2 360

Raaka

640

Raaka

2 200

Raaka

23B

1 895

Raaka

7 790

Raaka

2 645

Raaka

1 525

Raaka

3 985

Raaka

15 250

Raaka

Yhteensä

50 000

Ranska

Erän nro 117/2007 EY

DEULEP — PSL

F-13230 Port-Saint-Louis-du-Rhône

39 995

Raaka

Yhteensä

39 995

Italia

Erän nro 118/2007 EY

Cipriani — Chizzola d'Ala (TN)

27a-21a-25a

6 500

Raaka

Dister — Faenza (RA)

127a

4 700

Raaka

I.C.V. — Borgoricco (PD)

2 200

Raaka

Mazzari — S. Agata sul Santerno (RA)

4a-15a

27 800

Raaka

Tampieri — Faenza (RA)

6a-7a-16a

1 500

Raaka

Villapana — Faenza (RA)

4a-2a-10a

7 300

Raaka

Yhteensä

50 000

Italia

Erän nro 119/2007 EY

Bonollo — Paduni (FR)

35a-37a-39a

9 900

27/30

Raaka

D'Auria — Ortona (CH)

22a-62a-76a-66a-80a-81a

10 900

Raaka

Di Lorenzo-Ponte Valleceppi (PG) — Pontenuovo di Torgiano (PG)

19a-5b-6b-7b

19 000

27/30

Raaka

S.V.A. — Ortona (CH)

19a

1 900

Raaka

Balice S.n.c. — Valenzano (BA)

1a-13a-14a-15a-16a-45a

8 300

Raaka

Yhteensä

50 000

Italia

Erän nro 120/2007 EY

Bonollo — Paduni (FR)

35a-37a-39a

24 800

27/30

Raaka

Caviro — Faenza (RA)

15a-6a-8a-5a

22 800

Raaka

Deta — Barberino Val d'Elsa (FI)

2 400

Raaka

Yhteensä

50 000

Italia

Erän nro 121/2007 EY

De Luca — Novoli (LE)

1a-8a-9a

3 400

Raaka

Bertolino — Partinico (PA)

24a-27a

25 000

Raaka

Balice Distill. — San Basilio Mottola (TA)

3 400

Raaka

S.V.M. — Sciacca (AG)

2a-3a-4a-8a-21a-30a-35a-36a-37

4 200

27/30

Raaka

GE.DIS. — Marsala (TP)

14b

12 000

Raaka

Trapas — Petrosino (TP)

2 000

Raaka

Yhteensä

50 000

Kreikka

Erän nro 122/2007 EY

Οινοποιητικός συνεταιρισμός Μεσσηνίας

Πύργος Τριφυλίας

(Oinopoiitikos Sinetairismos Messinias)

454,96

Raaka

432,94

Raaka

1 782,89

Raaka

1 684,51

Raaka

1 756,59

Raaka

1 753,86

Raaka

873,44

Raaka

444,79

Raaka

904,89

Raaka

463,46

Raaka

387,14

Raaka

27,72

Raaka

1 747,04

Raaka

1 713,67

Raaka

853,18

Raaka

427,35

Raaka

1 743,76

Raaka

887,65

Raaka

1 786,52

Raaka

439,47

Raaka

908,63

Raaka

1 795,78

Raaka

1 758,86

Raaka

1 800,87

Raaka

1 744,16

Raaka

1 707,83

Raaka

1 788,73

Raaka

827,49

Raaka

1 805,07

Raaka

1 800,04

Raaka

915,07

Raaka

908,96

Raaka

911,94

Raaka

905,06

Raaka

108

432,18

Raaka

107

432,77

Raaka

105

448,22

Raaka

106

441,22

Raaka

897,73

Raaka

579,19

Raaka

667,69

Raaka

901,65

Raaka

892,07

Raaka

900,28

Raaka

899,54

Raaka

882,32

Raaka

653,58

Raaka

847,09

Raaka

880,83

Raaka

856,22

Raaka

878,23

Raaka

100

745,61

Raaka

Yhteensä

53 380,74

LIITE II

Asetuksen 3 artiklassa tarkoitetut interventioelimet, joiden hallussa alkoholi on

Viniflhor – Libourne	Délégation nationale, 17 avenue de la Ballastière, BP 231, F-33505 Libourne Cedex [P. (33-5) 57 55 20 00; télex 57 20 25; fax (33) 557 55 20 59]
FEGA	Beneficencia, 8, E-28004 Madrid [P. (34-91) 347 64 66; fax (34-91) 347 64 65]
AGEA	Via Torino, 45, I-00184 Rome [P. (39) 06 49 49 97 14; fax (39) 06 49 49 97 61]
Ο.Π.Ε.Κ.Ε.Π.Ε.	Αχαρνών (Aharnon) 241, 10446 Athènes, Grèce (P. 210 212 4799; fax 210 212 4791)

LIITE III

Asetuksen 5 artiklassa tarkoitettu osoite

Euroopan komissio

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, yksikkö D-2

B-1049 Bruxelles/Brussel

Faksi (32-2) 292 17 75

Sähköposti: agri-market-tenders@ec.europa.eu

II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

22.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 161/66

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 18 päivänä kesäkuuta 2007,

väliaikaisista hätätoimenpiteistä Gibberella circinata Nirenberg & O’Donnell -organismin yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen ehkäisemiseksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 2496)

(2007/433/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kasvien tai kasvituotteiden haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Direktiivin 2000/29/EY mukaan jäsenvaltio, joka katsoo kyseisen direktiivin liitteeseen I tai II kuulumattoman haitallisen organismin olevan vaarassa kulkeutua alueelleen tai levitä siellä, voi toteuttaa kyseiseltä vaaralta suojautumiseen tarvittavia väliaikaisia lisätoimenpiteitä.

(2)

Koska Gibberella circinata Nirenberg & O’Donnell -sientä, joka tunnetaan myös anamorfina Fusarium circinatum Nirenberg & O’Donnell, esiintyy metsänviljelyaineistossa Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa, Espanja ilmoitti 16 päivänä kesäkuuta 2006 muille jäsenvaltioille ja komissiolle toteuttaneensa 26 päivänä toukokuuta 2006 viralliset toimenpiteet estääkseen organismin laajemman kulkeutumisen alueelleen ja siellä leviämisen.

(3)

Gibberella circinata Nirenberg & O’Donnell -organismia (”mainittu organismi”) ei ole lueteltu direktiivin 2000/29/EY liitteessä I tai II. Raportissa, joka koskee erästä rajalliseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon perustuvaa tuholaisriskinarviointia, on kuitenkin osoitettu, että mainittu organismi voi olla erityisen tappava Pinus spp. -kasveille ja aiheuttaa vakavia puuvaurioita Pseudotsuga menziesii -kasveille. Kyseiset kasvit ovat levinneet laajalle Euroopassa ja useat lajit ovat erityisen alttiita tartunnalle. Sen vuoksi on tarpeen toteuttaa viipymättä väliaikaisia toimenpiteitä mainitun organismin yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseksi.

(4)

Tässä päätöksessä säädettyjä toimenpiteitä olisi sovellettava mainitun organismin kulkeutumiseen yhteisöön ja siellä leviämiseen, saastuneiden yhteisön alueiden rajaamiseen ja mainitun organismin torjuntaan kyseisillä alueilla, mainittujen kasvien ja niiden siementen tuontiin, tuotantoon ja siirtämiseen yhteisön alueella ja kyseisen organismin esiintymisen tai pitkäaikaisen esiintymättömyyden tutkimiseen jäsenvaltioissa.

(5)	Edellä mainittujen toimenpiteiden tuloksia on aiheellista arvioida säännöllisesti vuosina 2007 ja 2008 erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella. Mahdollisia jatkotoimenpiteitä harkitaan arvioinnin tulosten mukaan.

(6)	Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa mukautettava lainsäädäntöään tämän päätöksen mukaiseksi.

(7)	Toimenpiteiden tuloksia olisi tarkasteltava 1 päivään huhtikuuta 2008 mennessä.

(8)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1)	’mainitulla organismilla’Gibberella circinata Nirenberg & O’Donnell -organismia

2)	’mainituilla kasveilla’ istutettavaksi tarkoitettuja suvun Pinus L. ja lajin Pseudotsuga menziesii kasveja ja niiden siemeniä sekä käpyjä kasvien lisäämiseksi

’tuotantopaikalla’:

—	rakennuksia tai peltokokonaisuuksia, joita käytetään yhtenä kasvien tuotantoyksikkönä ja myös sellaisia tuotantopaikkoja, joita hoidetaan erillään kasvinsuojelullisista syistä, tai

—	rajattua metsäyksikköä.

2 artikla

Toimenpiteet mainitun organismin torjumiseksi

Mainitun organismin yhteisöön kulkeutuminen ja siellä leviäminen on estettävä.

3 artikla

Mainittujen kasvien tuonti

Mainittuja kasveja saa tuoda yhteisöön vain, jos:

a)	ne ovat liitteessä I olevassa I kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia ja

b)	ne on yhteisöön tuotaessa tarkastettu ja niille on tarpeen vaatiessa tehty kokeita mainitun organismin esiintymisen varalta direktiivin 2000/29/EY 13 a artiklan 1 kohdan mukaisesti ja todettu organismista vapaiksi.

4 artikla

Mainittujen kasvien siirtäminen yhteisössä

Yhteisöstä peräisin olevia tai yhteisöön tämän päätöksen 3 artiklan säännösten mukaisesti tuotuja mainittuja kasveja saa siirtää yhteisössä vain siinä tapauksessa, että ne täyttävät liitteessä I olevassa II kohdassa säädetyt edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä II olevan II kohdan määräysten soveltamista.

5 artikla

Tutkimukset ja tiedoksiannot

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä vuosittain alueellaan virallisia tutkimuksia mainitun organismin esiintymisen tai sen aiheuttaman tartunnan todisteiden varalta.

Tutkimusten tulokset sekä 6 artiklassa tarkoitettu luettelo rajatuista alueista ja liitteessä II olevassa II kohdassa tarkoitetut toimet on annettava tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille vuosittain 15 päivään joulukuuta mennessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/29/EY 16 artiklan 2 kohdan soveltamista.

2. Mainitun organismin epäillyistä tai vahvistetuista esiintymisistä on ilmoitettava välittömästi vastuussa oleville virallisille elimille.

6 artikla

Rajattujen alueiden muodostaminen

Kun 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tutkimusten tulokset tai 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus vahvistavat mainitun organismin esiintymisen tietyllä alueella, tai kyseisen organismin asettumisesta on muuta näyttöä, jäsenvaltioiden on määritettävä rajatut alueet ja toteutettava liitteessä II olevassa I tai II kohdassa säädetyt viralliset toimenpiteet.

7 artikla

Päätöksen noudattaminen

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa mukautettava mainitun organismin kulkeutumiselta ja leviämiseltä suojautumista varten vahvistamansa toimenpiteet tämän päätöksen mukaisiksi, ja niiden on viipymättä ilmoitettava toimenpiteistä komissiolle.

8 artikla

Uudelleentarkastelu

Tätä päätöstä tarkastellaan uudelleen 31 päivään maaliskuuta 2008 mennessä.

9 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä kesäkuuta 2007.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1) EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/35/EY (EUVL L 88, 25.3.2006, s. 9).

LIITE I

TÄMÄN PÄÄTÖKSEN 3 JA 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT HÄTÄTOIMENPITEET

I Tuontia koskevat erityisvaatimukset

Rajoittamatta direktiivin 2000/29/EY liitteessä III olevan A osan 1 kohdan, liitteessä IV olevan A osan I jakson 8.1, 8.2, 9 ja 10 kohdan sekä liitteessä IV olevan B osan 7, 8, 9, 10, 11, 12, 16 ja 17 kohdan soveltamista, kolmansista maista peräisin olevien kasvien mukana on oltava direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus, jonka kohdassa ”lisäilmoitukset” todetaan, että mainitut kasvit ovat peräisin tuotantopaikasta, joka on alkuperämaan kansallisen kasvinsuojeluelimen rekisteröimä ja valvoma, ja että

a)	ne on kasvatettu yhtäjaksoisesti valtioissa, joiden tiedetään olevan vapaat mainitusta organismista, tai

ne on kasvatettu yhtäjaksoisesti alueella, jonka alkuperämaan kansallinen kasvinsuojeluelin on vahvistanut kasvintuhoojista vapaaksi asiaankuuluvien kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti, jolloin kohdassa ”alkuperäpaikka” ilmoitetaan kasvintuhoojista vapaan alueen nimi, tai

c)	ne ovat peräisin tuotantopaikasta, jossa kahden vuoden ajanjaksolla ennen vientiä suoritetuissa virallisissa tarkastuksissa ei ollut havaittu merkkejä mainitusta organismista, ja ne on tutkittu välittömästi ennen vientiä.

II Siirtämisehdot

Rajoittamatta tämän päätöksen liitteessä II olevan II osan sekä direktiivin 2000/29/EY liitteessä IV olevan A osan II jakson 4 ja 5 kohdan, liitteessä IV olevan B osan 7, 8, 9, 10, 11, 12, 16 ja 17 kohdan sekä liitteessä V olevan A osan I jakson 2.1 kohdan ja II jakson 1.1 kohdan soveltamista, kaikkia mainittuja kasveja, jotka joko ovat yhteisöstä peräisin tai on tuotu yhteisöön tämän päätöksen 3 artiklan säännösten mukaisesti, niitä poikkeuksia lukuun ottamatta, joissa on kyse pienistä määristä kasveja omistajan tai vastaanottajan muuhun kuin kaupalliseen käyttöön eikä mainitun organismin leviämisriskiä ole, saa siirtää yhteisön alueella vain siinä tapauksessa, että niiden mukana on komission direktiivin 92/105/ETY (1) säännösten mukaisesti laadittu ja myönnetty kasvipassi ja

a)	ne on kasvatettu yhtäjaksoisesti tai niiden yhteisöön tulosta lähtien tuotantopaikalla, joka sijaitsee sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka tiedetään olevan vapaa organismista tai

ne on kasvatettu yhtäjaksoisesti tai niiden yhteisöön tulosta lähtien tuotantopaikalla, joka sijaitsee alueella, jonka jonkin jäsenvaltion vastuussa oleva virallinen elin on vahvistanut kasvintuhoojista vapaaksi asiaankuuluvien kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti, tai

c)	ne ovat peräisin tuotantopaikasta, jossa kahden vuoden ajanjaksolla ennen siirtämistä suoritetuissa virallisissa tarkastuksissa ei ollut havaittu merkkejä mainitusta organismista, ja ne on tutkittu välittömästi ennen siirtämistä.

(1) EYVL L 4, 8.1.1993, s. 22. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/17/EY (EUVL L 57, 3.3.2005, s. 23).

LIITE II

TÄMÄN PÄÄTÖKSEN 6 ARTIKLASSA TARKOITETUT HÄTÄTOIMENPITEET

I Rajattujen alueiden muodostaminen

Tämän päätöksen 6 artiklassa tarkoitettujen rajattujen alueiden on muodostuttava seuraavista osista:

a)	tartuntavyöhyke, jolla mainitun organismin esiintyminen on varmistettu ja johon sisältyvät kaikki mainitut kasvit, joissa on mainitun organismin aiheuttamia oireita, ja

b)	puskurivyöhyke, jonka raja ulottuu vähintään yhden kilometrin tartuntavyöhykkeen rajaa edemmäs.

Jos useampia puskurivyöhykkeitä limittyy tai sijaitsee lähellä toisiaan, on määritettävä laajempi rajattu vyöhyke, johon kuuluvat sekä kyseessä olevat rajatut alueet että niiden väliin jäävät alueet.

2.	Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen vyöhykkeiden täsmällisen määrittelyn on perustuttava luotettaviin tieteellisiin lähtökohtiin, mainitun organismin ja sen tartunnanlevittäjien biologiaan, saastumisasteeseen, vuodenaikaan sekä mainittujen kasvien sijaintiin kyseessä olevassa jäsenvaltiossa.

3.	Jos mainitun organismin esiintyminen saastuneen vyöhykkeen ulkopuolella varmistuu, rajattu alue on muutettava vastaavasti.

4.	Jos mainittua organismia ei 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vuositutkimusten perusteella havaita rajatulla alueella vähintään kahden perättäisen vuoden aikana, alue lakkaa olemasta eikä tämän liitteen II kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä enää tarvita.

II Toimenpiteet rajatuilla alueilla

Rajatuilla alueilla toteutettaviin 6 artiklassa tarkoitettuihin virallisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään seuraavaa:

—	asianmukaiset toimenpiteet mainitun organismin hävittämiseksi,

—	mainitun organismin esiintymisen jatkuva valvonta asianmukaisin tarkastuksin.

		ISSN 1725-261X
Euroopan unionin virallinen lehti		L 161

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	50. vuosikerta 22. kesäkuu 2007

Sisältö		I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista	Sivu
		ASETUKSET
	*	Neuvoston asetus (EY) N:o 700/2007, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2007, enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämisestä	1
		Komission asetus (EY) N:o 701/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	9
	*	Komission asetus (EY) N:o 702/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, oliiviöljyn ja uutetun oliiviöljyn ominaisuuksista sekä niiden määritysmenetelmistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2568/91 muuttamisesta	11
	*	Komission asetus (EY) N:o 703/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, yhteisön menettelystä eläinlääkejäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläinperäisissä elintarvikkeissa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteen I muuttamisesta dihydrostreptomysiinin ja streptomysiinin osalta ( 1 )	28
	*	Komission asetus (EY) N:o 704/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maidon ja tiettyjen maitotuotteiden toimittamiseksi koulujen oppilaille myönnettävän yhteisön tuen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 2707/2000 muuttamisesta	31
	*	Komission asetus (EY) N:o 705/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, jalostettaviksi tarkoitettujen päärynöiden tuen määrästä markkinointivuonna 2007/2008	32
	*	Komission asetus (EY) N:o 706/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää ja tiettyjen ilmastointijärjestelmien vuotojen yhdenmukaista testausmenetelmää koskevien hallinnollisten määräysten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/40/EY mukaisesti ( 1 )	33
		Komission asetus (EY) N:o 707/2007, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, tarjouskilpailun avaamisesta viininvalmistuksesta peräisin olevan alkoholin käyttämiseksi bioetanolina yhteisössä	53
		DIREKTIIVIT
	*	Komission direktiivi 2007/37/EY, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 70/156/ETY liitteiden I ja III muuttamisesta ( 1 )	60

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmannen maan koodi (1)	Tuonnin kiinteä arvo
0702 00 00	MA	31,6
	TR	81,1
	ZZ	56,4
0707 00 05	TR	148,5
0707 00 05	ZZ	148,5
0709 90 70	TR	86,6
0709 90 70	ZZ	86,6
0805 50 10	AR	53,4
	TR	92,6
	UY	68,9
	ZA	58,2
	ZZ	68,3
0808 10 80	AR	92,0
	BR	84,0
	CA	102,7
	CL	86,0
	CN	88,0
	CO	90,0
	NZ	98,0
	US	109,3
	UY	78,0
	ZA	98,5
	ZZ	92,7
0809 10 00	TR	201,3
0809 10 00	ZZ	201,3
0809 20 95	TR	288,0
	US	341,9
	ZZ	315,0
0809 30 10, 0809 30 90	CL	101,4
	US	149,4
	ZA	88,5
	ZZ	113,1
0809 40 05	IL	164,9
	US	222,0
	ZZ	193,5

Farmakologisesti vaikuttava(t) aine(et)	Merkkijäämä	Eläinlajit	JEM	Kohdekudos
”Dihydrostreptomysiini	Dihydrostreptomysiini	Kaikki märehtijät	500 μg/kg	Lihas
			500 μg/kg	Rasva
			500 μg/kg	Maksa
			1 000 μg/kg	Munuaiset
			200 μg/kg	Maito
		Sika	500 μg/kg	Lihas
			500 μg/kg	Nahka ja rasva
			500 μg/kg	Maksa
			1 000 μg/kg	Munuaiset
		Kani	500 μg/kg	Lihas
			500 μg/kg	Rasva
			500 μg/kg	Maksa
			1 000 μg/kg	Munuaiset
Streptomysiini	Streptomysiini	Kaikki märehtijät	500 μg/kg	Lihas
			500 μg/kg	Rasva
			500 μg/kg	Maksa
			1 000 μg/kg	Munuaiset
			200 μg/kg	Maito
		Sika	500 μg/kg	Lihas
			500 μg/kg	Nahka ja rasva
			500 μg/kg	Maksa
			1 000 μg/kg	Munuaiset
		Kani	500 μg/kg	Lihas
			500 μg/kg	Rasva
			500 μg/kg	Maksa
			1 000 μg/kg	Munuaiset”

	II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista
	PÄÄTÖKSET
	Neuvosto
	2007/431/EY
*	Neuvoston päätös, tehty 7 päivänä kesäkuuta 2007, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimus	63
	Komissio
	2007/432/EY
*	Komission päätös, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2007, päätöksen 2002/499/EY voimassaoloajan jatkamisesta Korean tasavallasta peräisin olevien Chamaecyparis Spach-, Juniperus L.- ja Pinus L. -sukujen luonnollisesti tai keinotekoisesti kääpiöityjen kasvien osalta (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 2495)	65
	2007/433/EY
*	Komission päätös, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2007, väliaikaisista hätätoimenpiteistä Gibberella circinata Nirenberg & O’Donnell -organismin yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen ehkäisemiseksi (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 2496)	66
	2007/434/EY
*	Komission päätös, tehty 21 päivänä kesäkuuta 2007, päätöksen 2006/415/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5-alatyypin esiintymiseen Tšekin siipikarjassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla K(2007) 3120) ( 1 )	70