ISSN 1725-261X

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 109

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

50. vuosikerta
26. huhtikuu 2007


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 450/2007, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2007, Gabonin tasavallan ja Euroopan yhteisön välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä

1

Gabonin tasavallan ja Euroopan yhteisön välinen Kalastuskumppanuussopimus

3

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 451/2007, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2007, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

8

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 452/2007, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevien silityslautojen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

12

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 453/2007, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007, Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, ja eräiden jommassakummassa uudessa jäsenvaltiossa enintään 19 kuukauden ajan liittymisen jälkeen toimessa pysyvien virkamiesten palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2006 sovellettavista korjauskertoimista

22

 

 

Komission asetus (EY) N:o 454/2007, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007, tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

28

 

*

Komission asetus (EY) N:o 455/2007, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön

30

 

 

Komission asetus (EY) N:o 456/2007, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007, vientitodistusten antamisesta asetuksen (EY) N:o 1282/2006 29 artiklan kiintiön mukaisesti Dominikaaniseen tasavaltaan vietäville tietyille maitotuotteille

32

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2007/249/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 19 päivänä maaliskuuta 2007, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön tehdyn päätöksen 2001/822/EY muuttamisesta

33

 

 

2007/250/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 16 päivänä huhtikuuta 2007, luvan antamisesta Yhdistyneelle kuningaskunnalle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 193 artiklasta poikkeava erityistoimenpide

42

 

 

IV   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 328/05/KOL, tehty 20 päivänä joulukuuta 2005, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 53. kerran lisäämällä uusi luku 18C: Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävä valtiontuki

44

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan komission päätös 2006/609/EY, tehty 4 päivänä elokuuta 2006, maksusitoumusmäärärahojen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon vahvistamisesta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen osalta kaudella 2007–2013 ( EUVL L 247, 9.9.2006 )

51

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 450/2007,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2007,

Gabonin tasavallan ja Euroopan yhteisön välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan yhdessä sen 300 artiklan 2 kohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisö ja Gabonin tasavalta ovat neuvotelleet ja parafoineet kalastuskumppanuussopimuksen, jolla yhteisön kalastajille myönnetään kalastusmahdollisuuksia Gabonin tasavallan suvereniteettiin kuuluvilla vesillä.

(2)

On yhteisön edun mukaista hyväksyä tämä sopimus.

(3)

Olisi määriteltävä jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien jakoperusteet,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta Gabonin tasavallan ja Euroopan yhteisön välinen kalastuskumppanuussopimus.

Sopimuksen teksti on tämän asetuksen liitteenä.

2 artikla

Sopimuksen pöytäkirjassa vahvistetut kalastusmahdollisuudet jakautuvat jäsenvaltioiden kesken seuraavalla tavalla:

Kalastusluokka

Alustyyppi

Jäsenvaltio

Lisenssien määrä tai kiintiö

Tonnikalan kalastus

Pintasiima-alukset

Espanja

13

Portugali

3

Tonnikalan kalastus

Nuottaa käyttävät tonnikalan pakastusalukset

Espanja

12

Ranska

12

Jos näiden jäsenvaltioiden lisenssihakemukset eivät kata pöytäkirjassa vahvistettuja kalastusmahdollisuuksia kokonaan, komissio voi ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden lisenssihakemukset.

3 artikla

Jäsenvaltioiden, joiden alukset kalastavat tämän sopimuksen perusteella, on ilmoitettava komissiolle kaikkien Gabonin kalastusalueella pyydettyjen kantojen määrät yhteisön kalastusalusten kolmansien maiden vesillä ja avomerellä pyytämän saaliin valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 500/2001 (1) säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 16 päivänä huhtikuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SEEHOFER


(1)   EYVL L 73, 15.3.2001, s. 8.


Gabonin tasavallan ja Euroopan yhteisön välinen

KALASTUSKUMPPANUUSSOPIMUS

GABONIN TASAVALTA, jäljempänä ’Gabon’

ja

EUROOPAN YHTEISÖ, jäljempänä ’yhteisö’,

jäljempänä ’sopimuspuolet’, jotka

OTTAVAT HUOMIOON yhteisön ja Gabonin väliset, erityisesti Cotonoun yleissopimukseen perustuvat läheiset yhteistyösuhteet sekä sopimuspuolten yhteisen halun tiivistää näitä suhteita,

PITÄVÄT MIELESSÄ molempien sopimuspuolten toiveen edistää kalavarojen vastuullista hyödyntämistä yhteistyön avulla,

OTTAVAT HUOMIOON Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräykset,

OVAT VAKAASTI PÄÄTTÄNEET soveltaa Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission, jäljempänä ’ICCAT’, tekemiä päätöksiä ja sen antamia suosituksia,

OVAT TIETOISIA YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) konferenssissa vuonna 1995 hyväksyttyjen vastuullisen kalastuksen toimintasääntöjen periaatteiden merkityksestä,

OVAT VAKAASTI PÄÄTTÄNEET tehdä yhteistyötä, yhteisen edun mukaisesti, edistääkseen vastuullisen kalastuksen toteuttamista meren elävien luonnonvarojen säilyttämisen ja kestävän hyödyntämisen turvaamiseksi pitkällä aikavälillä,

OVAT VAKUUTTUNEITA siitä, että edellä tarkoitetun yhteistyön on perustuttava toisiaan täydentäviin aloitteisiin ja toimenpiteisiin, joita sopimuspuolet toteuttavat yhdessä ja erikseen varmistaen samalla politiikan johdonmukaisuuden ja pyrkimysten synergiaedut,

OVAT PÄÄTTÄNEET aloittaa tätä varten vuoropuhelun Gabonin hallituksen vahvistamasta alakohtaisesta kalastuspolitiikasta ja löytää sopivat keinot tämän politiikan täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä talouden toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan sitouttamiseksi prosessiin,

HALUAVAT vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt ja ehdot, jotka koskevat yhteisön alusten kalastustoimintaa Gabonin vesillä ja yhteisön tukea vastuullisen kalastuksen toteuttamiseksi kyseisillä vesillä,

OVAT PÄÄTTÄNEET jatkaa entistä tiiviimpää taloudellista yhteistyötä kalatalousalalla ja siihen liittyvässä toiminnassa perustamalla ja kehittämällä yhteisyrityksiä, joissa on mukana sopimuspuolten yrityksiä,

SOPIVAT SEURAAVAA:

1 artikla

Sopimuksen tarkoitus

Tällä sopimuksella vahvistetaan ne periaatteet, säännöt ja menettelyt, jotka koskevat:

taloudellista, rahoituksellista, teknistä ja tieteellistä kalastusalan yhteistyötä, jonka tavoitteena on edistää vastuullista kalastusta Gabonin vesillä kalavarojen säilyttämisen ja kestävän hyödyntämisen turvaamiseksi sekä kehittää Gabonin kalastusalaa,

ehtoja, jotka koskevat yhteisön kalastusalusten pääsyä Gabonin vesille,

yhteistyötä, joka liittyy Gabonin vesillä suoritettavaa kalastuksen valvontaa koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin, sen varmistamiseksi, että edellä mainittuja ehtoja noudatetaan, kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi toteutetaan tehokkaita toimenpiteitä ja laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta torjutaan,

yritysten välisiä kumppanuuksia, joilla pyritään kehittämään yhteisen edun mukaisesti kalastusalaan kuuluvaa taloudellista toimintaa ja siihen liittyvää toimintaa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

a)

’Gabonin viranomaisilla’ Gabonin hallitusta;

b)

’yhteisön viranomaisilla’ Euroopan komissiota;

c)

’Gabonin vesillä’ Gabonin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvia vesiä;

d)

’kalastusaluksella’ aluksia, jotka on varustettu elollisten vesiluonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

e)

’yhteisön aluksella’ jonkin yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja yhteisössä rekisteröityä kalastusalusta;

f)

’sekakomitealla’ tämän asetuksen 9 artiklan mukaista komiteaa, joka muodostuu yhteisön ja Gabonin edustajista;

g)

’jälleenlaivauksella’ kaiken kalastusaluksella olevan saalismäärän tai sen osan siirtämistä toiseen alukseen joko satamassa tai merellä;

h)

’epätavallisilla olosuhteilla’ muita olosuhteita kuin luonnonilmiöitä, jotka eivät ole sopimuspuolten säädeltävissä ja jotka voivat estää kalastustoiminnan harjoittamisen Gabonin vesillä.

3 artikla

Sopimuksen täytäntöönpanossa sovellettavat periaatteet ja tavoitteet

1.   Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään vastuullista kalastusta Gabonin vesillä noudattaen periaatetta, joka kieltää vyöhykkeellä kalastavien eri laivastojen syrjinnän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta saman maantieteellisen alueen kehitysmaiden kesken tehtyjen sopimusten noudattamista, vastavuoroiset kalastussopimukset mukaan luettuina.

2.   Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön Gabonin hallituksen vahvistama alakohtainen kalastuspolitiikka, mitä varten ne aloittavat tarvittavia uudistuksia koskevan poliittisen vuoropuhelun. Ne kuulevat toisiaan ennen kyseisen alan mahdollisten toimenpiteiden toteuttamista.

3.   Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä myös tehdäkseen tämän sopimuksen määräysten perusteella toteutettuja toimenpiteitä, ohjelmia ja toimintaa koskevia ennakko-, väli- ja jälkiarviointeja sekä yhdessä että jommankumman sopimuspuolen toimesta.

4.   Sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan, että tämä sopimus pannaan täytäntöön hyvän taloudellisen ja sosiaalisen hallinnon periaatteiden mukaisesti ja kalavarojen tilaa kunnioittaen.

5.   Erityisesti yhteisön aluksille otettujen gabonilaisten ja/tai AKT-valtioiden merimiesten työsuhteeseen sovelletaan kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistusta työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, jota sovelletaan täysimääräisesti työsopimuksiin ja yleisiin palvelussuhteen ehtoihin. Tämä koskee erityisesti järjestäytymisvapautta ja työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallista tunnustamista sekä työsyrjinnän ja ammatillisen syrjinnän poistamista.

4 artikla

Tieteellinen yhteistyö

1.   Yhteisö ja Gabon pyrkivät sopimuksen keston ajan seuraamaan Gabonin kalastusalueen kalavarojen kehitystä.

2.   Sopimuspuolet neuvottelevat keskenään 9 artiklassa tarkoitetussa sekakomiteassa kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) antamien suositusten ja päätöslauselmien sekä parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella toteuttaakseen, tarvittaessa tieteellisen kokouksen jälkeen ja yhteisestä sopimuksesta, kalavarojen kestävää hoitoa edistäviä toimenpiteitä, jotka koskevat yhteisön kalastusalusten toimintaa.

3.   Sopimuspuolet sitoutuvat neuvottelemaan joko keskenään, myös osa-alueen tasolla COREP:n (Guineanlahden alueellinen kalastuskomitea) puitteissa, tai toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä turvatakseen Atlantin valtameren biologisten luonnonvarojen hoidon ja säilyttämisen sekä tehdäkseen niitä koskevaa tieteellistä tutkimusyhteistyötä.

5 artikla

Yhteisön kalastusalusten pääsy Gabonin vesille

1.   Gabon sitoutuu siihen, että yhteisön alukset saavat harjoittaa kalastustoimintaa sen kalastusalueella tämän sopimuksen ja siihen kuuluvan pöytäkirjan ja liitteen mukaisesti.

2.   Tämän sopimuksen kohteena oleviin kalastustoimiin sovelletaan Gabonin voimassa olevia lakeja ja määräyksiä. Gabonin viranomaiset ilmoittavat yhteisölle kaikista mainitun lainsäädännön muutoksista.

3.   Gabon sitoutuu toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet pöytäkirjan kalastuksen valvontaa koskevien määräysten tosiasiallista täytäntöönpanoa varten. Yhteisön alukset tekevät yhteistyötä kalastuksen valvonnasta vastaavien Gabonin toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

4.   Yhteisö sitoutuu toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen alukset noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä ja Gabonin lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevaa lainsäädäntöä.

6 artikla

Kalastuslisenssit

1.   Yhteisön alukset voivat harjoittaa kalastustoimintaa Gabonin kalastusvyöhykkeellä ainoastaan, jos niillä on tämän sopimuksen ja sen liitteenä olevan pöytäkirjan mukaisesti myönnetty kalastuslisenssi.

2.   Kalastuslisenssin alukselle myöntämistä koskeva menettely, sovellettavat maksut ja maksutapa, jota varustajien on käytettävä, sisältyvät pöytäkirjan liitteeseen.

7 artikla

Taloudellinen korvaus

1.   Yhteisö maksaa Gabonille taloudellisen korvauksen pöytäkirjassa ja liitteessä määrättyjen ehtojen mukaisesti. Korvaus lasketaan seuraavien kahden tekijän perusteella:

a)

yhteisön alusten pääsy Gabonin vesille ja osallisiksi Gabonin kalavaroista, ja

b)

yhteisön taloudellinen tuki vastuullisen kalastuksen edistämiseen ja kalavarojen kestävään hyödyntämiseen Gabonin vesillä.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu taloudellisen korvauksen osa määritellään sopimuspuolten yhteisestä sopimuksesta ja pöytäkirjan mukaisesti määrittämien tavoitteiden pohjalta, jotka on saavutettava Gabonin hallituksen alakohtaisen kalastuspolitiikan puitteissa sekä sen täytäntöönpanoa koskevan vuosittaisen ja monivuotisen ohjelman mukaisesti.

3.   Yhteisö maksaa taloudellisen korvauksen vuosittain pöytäkirjassa olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jollei muuta johdu tämän sopimuksen määräyksistä ja niistä pöytäkirjan määräyksistä, jotka koskevat korvauksen määrän muutoksia seuraavista syistä:

a)

epätavalliset olosuhteet;

b)

yhteisön aluksille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien vähentäminen yhteisestä sopimuksesta kyseessä olevien kalakantojen hoitamista koskevien toimenpiteiden perusteella silloin kun se katsotaan parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella tarpeelliseksi kalavarojen säilyttämisen ja kestävän hyödyntämisen kannalta;

c)

yhteisön aluksille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien lisääminen sopimuspuolten yhteisestä sopimuksesta, jos kalavarojen tilan katsotaan parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella sen sallivan;

d)

Gabonin alakohtaisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon myönnettävän taloudellisen tuen edellytysten uudelleenarviointi silloin kun se on sopimuspuolten toteamien vuosittaisten ja monivuotisten ohjelmien tulosten perusteella aiheellista;

e)

tämän sopimuksen irtisanominen sen 12 artiklan määräysten mukaisesti;

f)

tämän sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen sen 13 artiklan määräysten mukaisesti.

8 artikla

Talouden toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön edistäminen

1.   Sopimuspuolet kannustavat kalastusalan ja siihen liittyvien alojen taloudellista, tieteellistä ja teknistä yhteistyötä. Ne neuvottelevat keskenään tässä tarkoituksessa mahdollisesti toteutettavien toimenpiteiden koordinoimiseksi.

2.   Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään kalastustekniikoita ja pyydyksiä, suojelumenetelmiä ja kalastustuotteiden teollista jalostusta koskevien tietojen vaihtoa.

3.   Sopimuspuolet pyrkivät luomaan suotuisat olosuhteet yritystensä välisten suhteiden edistämiselle teknisellä, taloudellisella ja kaupallisella alalla edistämällä yritystoiminnan ja investointien kehittämiselle suotuisan ympäristön luomista.

4.   Sopimuspuolet kannustavat erityisesti kummankin edun mukaisten yhteisyritysten perustamista noudattaen systemaattisesti Gabonin ja yhteisön voimassa olevaa lainsäädäntöä.

9 artikla

Sekakomitea

1.   Tämän sopimuksen soveltamista valvomaan perustetaan sekakomitea. Sekakomitean tehtävänä on:

a)

valvoa tämän sopimuksen täytäntöönpanoa, tulkintaa ja soveltamista ja erityisesti 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vuosittaisen ja monivuotisen ohjelman vahvistamista ja täytäntöönpanon arviointia;

b)

toimia välittäjänä molemmille osapuolille tärkeissä kalastusta koskevissa kysymyksissä;

c)

toimia foorumina, jolla sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta mahdollisesti syntyvät riidat voidaan ratkaista sovintoteitse;

d)

arvioida tarvittaessa uudelleen kalastusmahdollisuuksien ja niitä vastaavan taloudellisen korvauksen taso;

e)

hoitaa muita sopimuspuolten sille yhteisestä päätöksestä osoittamia tehtäviä.

2.   Sekakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa vuorotellen Gabonissa ja yhteisössä, ja sen puheenjohtajana toimii kokousta isännöivä sopimuspuoli. Se kokoontuu ylimääräiseen istuntoon jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä.

10 artikla

Sopimuksen maantieteellinen soveltamisalue

Tätä sopimusta sovelletaan alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä määrätyin ehdoin, sekä Gabonin alueeseen.

11 artikla

Sopimuksen voimassaolo

Tätä sopimusta sovelletaan kuuden vuoden ajan sen voimaantulosta alkaen; voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kuuden vuoden jaksoiksi, ellei sopimusta irtisanota 13 artiklan mukaisesti.

12 artikla

Sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen

1.   Tämän sopimuksen soveltaminen voidaan keskeyttää jommankumman sopimuspuolen aloitteesta, jos sopimuspuolten välillä on sopimuksen määräysten soveltamista koskeva vakava erimielisyys. Keskeyttäminen edellyttää, että asianomainen sopimuspuoli ilmoittaa aikeestaan kirjallisesti vähintään kolme kuukautta ennen päivää, jona keskeytyksen on määrä tulla voimaan. Kun toinen sopimuspuoli on saanut ilmoituksen, sopimuspuolet aloittavat neuvottelut riitansa ratkaisemiseksi sovintoteitse.

2.   Edellä 7 artiklassa tarkoitetun taloudellisen korvauksen määrää vähennetään suhteessa keskeytykseen kuluneeseen aikaan.

13 artikla

Irtisanominen

1.   Kumpi tahansa osapuoli voi irtisanoa sopimuksen sellaisten epätavallisten tapahtumien vuoksi, jotka voivat liittyä muun muassa kyseessä olevien kalakantojen heikentymiseen, yhteisön aluksille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien hyödyntämisen alentuneen tason toteamiseen tai sopimuspuolten tekemien laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumista koskevien sitoumusten noudattamatta jättämiseen.

2.   Asianomaisen sopimuspuolen on ilmoitettava kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle aikeestaan irtisanoa sopimus vähintään kuusi kuukautta ennen alkuperäisen voimassaolon tai jatketun voimassaolon päättymistä.

3.   Edellä olevassa kohdassa tarkoitetun ilmoituksen lähettäminen avaa sopimuspuolten väliset neuvottelut.

4.   Edellä 7 artiklassa tarkoitetun taloudellisen korvauksen määrää vähennetään sen vuoden osalta, jona irtisanominen tulee voimaan, suhteessa kuluneeseen aikaan.

14 artikla

Pöytäkirja ja liite

Pöytäkirja ja sen liite ovat erottamaton osa tätä sopimusta (1).

15 artikla

Sovellettava kansallinen lainsäädäntö

Gabonin vesillä toimivien yhteisön kalastusalusten toimintaa säännellään Gabonissa sovellettavalla lainsäädännöllä, jollei tässä sopimuksessa, pöytäkirjassa tai sen liitteessä ja lisäyksissä toisin määrätä.

16 artikla

Kumoaminen

Tällä sopimuksella kumotaan ja korvataan sen voimaantulopäivästä alkaen Euroopan yhteisön ja Gabonin tasavallan välinen Gabonin rannikon edustalla harjoitettavasta kalastuksesta tehty, 3 päivänä joulukuuta 1998 voimaan tullut sopimus.

Euroopan yhteisön ja Gabonin tasavallan välisessä Gabonin rannikon edustalla harjoitettavaa kalastusta koskevassa sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen määrittämisestä 3 päivän joulukuuta 2005 ja 2 päivän joulukuuta 2011 väliseksi ajaksi tehty pöytäkirja pysyy kuitenkin voimassa sen 1 artiklan 1 kohdassa määrätyn ajan, ja siitä tulee tämän sopimuksen erottamaton osa.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä sopimus, joka on laadittu kahtena kappaleena englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, ruotsin, saksan, sloveenin, slovakin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen, tulee voimaan päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaansaattamisen edellyttämät sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen.


(1)   EUVL L 319, 18.11.2006, s. 17.


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/8


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 451/2007,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2007,

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1174/2005 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuonnissa.

2.   Tarkastelun vireillepano komission aloitteesta

(2)

Komission saamien tietojen mukaan yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja, Ningbo Ruyi Joint Stock Co., Ltd, jäljempänä ’Ningbo Ruyi’, jolle ei alkuperäisessä tutkimuksessa myönnetty markkinatalouskohtelua, vaikutti toimivan markkinatalousolosuhteissa toteutettuaan tiettyjä rakenteellisia muutoksia alkuperäisen tutkimuksen jälkeen. Siitä, että Ningbo Ruyi täyttää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset, oli olemassa riittävästi alustavaa näyttöä. Näin ollen niiden olosuhteiden, joiden perusteella voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön, katsottiin muuttuneen, ja muutokset vaikuttivat pysyviltä.

(3)

Komissio katsoi neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla on olemassa riittävä näyttö, ja julkaisi tästä ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’ (3), ja käynnisti omasta aloitteestaan tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli ainoastaan määrittää, toimiiko Ningbo Ruyi markkinatalousolosuhteissa ja, jos toimii, määrittää, onko sitä koskeva yksilöllinen polkumyyntimarginaali ja tulli vahvistettava sen omien kustannusten/kotimarkkinahintojen pohjalta.

3.   Tutkimuksen osapuolet

(4)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti Ningbo Ruyi’lle ja siihen etuyhteydessä olevalle tuojalle Jungheinrich AG:lle sekä viejämaan edustajille ja yhteisön tuotannonalalle. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista.

(5)

Lisäksi komissio lähetti Ningbo Ruyi’lle lomakkeen markkinatalouskohtelun pyytämistä varten sekä kyselylomakkeen, ja tämä palautti ne määräajassa. Komissio hankki kaikki markkinatalouskohtelun ja polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeelliseksi katsomansa tiedot, kävi toimitetut tiedot läpi ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien etuyhteydessä olevien yritysten toimitiloihin:

Ningbo Ruyi Joint Stock Co., Ltd, Ninghai;

Ruyi Industries (Hongkong) Co., Ltd, jäljempänä ’Ruyi Hongkong’, Hangzhou;

Jungheinrich Lift Trucks (Shanghai) Co., Ltd, jäljempänä ’Jungheinrich Shanghai’, Shanghai.

4.   Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

(6)

Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 2005 ja 31 päivän maaliskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(7)

Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä vastaa edellä 1 kappaleessa mainitussa alkuperäisessä tutkimuksessa käytettyä määritelmää. Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin olevat käsikäyttöiset, ei-itseliikkuvat haarukkatrukit, jäljempänä ’käsikäyttöiset haarukkatrukit’, sekä niiden keskeiset osat eli alustat ja hydrauliikka, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 (Taric-koodit 8427 90 00 10 ja 8431 20 00 10).

2.   Samankaltainen tuote

(8)

Tarkastelu osoitti, että Ningbo Ruyi’n Kiinassa tuottamilla ja Kiinan markkinoilla myydyillä käsikäyttöisillä haarukkatrukeilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin yhteisöön viedyillä käsikäyttöisillä haarukkatrukeilla. Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C.   TUTKIMUKSEN TULOKSET

(9)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä mainitun artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille tuottajille, joiden on todettu täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimukset, eli jos osoitetaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa. Nämä vaatimukset voidaan tiivistää seuraavasti:

liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista asiaan, ja kustannukset heijastavat markkina-arvoa,

yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien (IAS) mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan,

aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä ei ole,

konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat toiminnan vakauden ja oikeusvarmuuden,

valuuttamuunnokset tehdään markkinahintaan.

(10)

Ningbo Ruyi pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan perusteella markkinatalouskohtelua. Yhteisön vakiintuneena käytäntönä on selvittää, täyttääkö tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin osallistuvien etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. Ningbo Ruyi’n mukaan Kiinassa oli vain yksi tällainen etuyhteydessä oleva yritys: Jungheinrich Shanghai. Ningbo Ruyi palautti markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevan lomakkeen asetetussa määräajassa.

(11)

Tutkimuksen aikana yhteisön tuotannonala väitti, että Ningbo Ruyi’hin oli etuyhteydessä useita yrityksiä, joita tämä ei ollut asianmukaisesti ilmoittanut komissiolle toimittamissaan tiedoissa eikä tarkastetussa tilinpäätöksessä. Yhteisön tuotannonala katsoi, että etuyhteydessä olevien yritysten ilmoittamatta jättäminen tilinpäätöksessä on vastoin IAS 24 -standardia (lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä), ja pyysi komissiota tarkistamaan asian.

(12)

Tarkastuskäyntien aikana todettiin, että etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka on jätetty ilmoittamatta tarkastetussa tilinpäätöksessä (IAS 24 -standardin vastaisesti) tai palautetussa markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa ja kyselylomakkeessa, oli olemassa. On syytä huomata, että sekä markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa että kyselylomakkeessa Ningbo Ruyi’tä pyydettiin selostamaan sen maailmanlaajuinen yhtiörakenne ja yhtiösidokset, muun muassa emoyhtiöt, tytäryhtiöt ja muut etuyhteydessä olevat yritykset siitä riippumatta, osallistuvatko ne tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja/tai myyntiin vai eivät. Lisäksi Ningbo Ruyi’tä pyydettiin toimittamaan markkinatalouskohtelun pyytämistä koskeva lomake jokaisen Kiinassa olevan käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja tuottavan ja/tai vievän tytäryhtiön tai muun etuyhteydessä olevan yrityksen osalta ja antamaan yksityiskohtaisia tietoja kaikista muista etuyhteydessä olevista yrityksistä.

(13)

Ningbo Ruyi’n Tilintarkastuskertomus ja tilinpäätös 31 päivänä joulukuuta 2005 päättyneeltä tilikaudelta, jäljempänä ’vuoden 2005 kertomus’, sekä markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevaan lomakkeeseen ja kyselylomakkeeseen annetut vastaukset osoittavat, että Ningbo Ruyi’llä oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vain kolme etuyhteydessä olevaa yritystä: Jungheinrich AG, Jungheinrich Shanghai ja Ruyi Hongkong. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että Ningbo Ruyi’n kiinalaisilla osakkeenomistajilla on lisäksi määräysvaltaan oikeuttava omistus Ningbo CFA Co., Ltd:ssä, jäljempänä ’Ningbo CFA’, ja Ningbo Free Trade Zone Ruyi International Trading Co., Ltd:ssä, jäljempänä ’NFTZ’.

(14)

Ningbo Ruyi’n kiinalaisten osakkeenomistajien sukulaisia on omistajina myös muissa yrityksissä: CFA Tools Co., Ltd:ssä, jäljempänä ’CFA Tools’, jonka kotipaikka on Hongkongissa, ja Zhejiang Tianyou Import & Export Co., Ltd:ssä, jäljempänä ’Tianyou’.

(15)

Kaikki edellä mainitut Ningbo Ruyi’n ilmoittamatta jättämät yritykset ovat toisin sanoen etuyhteydessä Ningbo Ruyi’hin tämän tarkastelun kannalta katsottuna. Kolme niistä toimi käsikäyttöisten haarukkatrukkien kauppiaana tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja kaikilla on käsikäyttöisten haarukkatrukkien kauppaan oikeuttava toimilupa. Niiden vientitoiminta näyttää suuntautuneen enimmäkseen yhteisön ulkopuolisiin maihin. Ainakin kolme neljäsosaa Ningbo Ruyi’n kotimarkkinamyyntinä ilmoittamista myyntimääristä oli tosiasiassa vientimyyntiä, joka tapahtui ilmoittamatta jätettyjen etuyhteydessä olevien kotimaisten asiakkaiden ja muiden kuin etuyhteydessä olevien asiakkaiden kautta.

(16)

Ningbo Ruyi’n ja Ningbo Jinmao Import & Export Co., Ltd:n, jäljempänä ’Ningbo Jinmao’, välinen liiketoiminta ja sen luonne osoittavat, että näillä kahdella yrityksellä on yhä tiiviit yhteydet käsikäyttöisten haarukkatrukkien kaupassa; alkuperäisessä tutkimuksessa tehdyn ilmoituksen mukaan ’Ningbo Jinmao’ oli etuyhteydessä oleva yritys (Ningbo Ruyi myi osakkuutensa marraskuussa 2003). Ningbo Jinmao osti yli puolet Ningbo Ruyi’n kotimarkkinamyyntinä ilmoittamista käsikäyttöisistä haarukkatrukeista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja jälleenmyi huomattavan määrän NFTZ:lle, joka puolestaan vei ne ulkomaanmarkkinoille. NFTZ ei ostanut käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja suoraan Ningbo Ruyi’ltä. Ningbo Jinmao kuuluu Ningbo Ruyi’n tärkeimpiin asiakkaisiin ja myy suuren määrän ostamistaan käsikäyttöisistä haarukkatrukeista NFTZ:lle, mikä osoittaa, että Ningbo Ruyi tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että suurin osa Ningbo Jinmao’lle suunnatusta myynnistä ei voinut olla kotimarkkinamyyntiä, koska etuyhteydessä oleva NFTZ vei Ningbo Jinmao’n ostamat tuotteet ulkomaanmarkkinoille.

(17)

Paikalle tehdyn tarkastuskäynnin jälkeen Ningbo Ruyi toimitti joitakin uusia tietoja kyseisten ilmoittamatta jääneiden etuyhteydessä olevien yritysten markkinatalouskohteluun liittyen ja totesi, että markkinatalouskohtelun määrittäminen on edelleen mahdollista tehdä koko ryhmälle. Perusteluina mainittiin, että ilmoittamatta jättäminen ei ollut tahallista eikä kyseisten etuyhteydessä olevien osapuolten osallistuminen tarkasteltavan olevan tuotteen myyntiin ollut merkittävää. Myös Ningbo Ruyi’n yhteistyökumppani, Jungheinrich AG, vetosi samoihin syihin ja katsoi, että toimitetut uudet tiedot olisi otettava huomioon ja että markkinatalouskohtelu olisi myönnettävä.

(18)

Siitä riippumatta, oliko tutkimusta aikomus vaikeuttaa jättämällä ilmoittamatta etuyhteydessä olevia osapuolia oikea-aikaisesti, on selvää, että palautettu kyselylomake oli sisällöltään niin puutteellinen, että Kiinassa tehtyjen tarkastuskäyntien aikana oli mahdotonta tarkistaa, täyttyivätkö markkinatalouskohtelun edellytykset Ningbo Ruyi -konsernissa. Ilmoittamatta jätettyjen etuyhteydessä olevien osapuolten tiloihin ei voitu tehdä tarkastuskäyntejä, minkä vuoksi jää arvailujen varaan, missä määrin Ningbo Ruyi -konserni osallistuu käsikäyttöisten haarukkatrukkien kauppaan.

(19)

Joka tapauksessa Ningbo Ruyi menetteli IAS 24 -standardin vastaisesti, kun se ei ilmoittanut kaikkia siihen etuyhteydessä olevia yrityksiä tarkastetussa tilinpäätöksessään. IAS 24 -standardin tavoitteena on varmistaa, että liiketoimintayksikön tilinpäätöksessä ilmoitetaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla voidaan kiinnittää huomiota siihen, että yksikön rahoitusasemaan ja tulokseen ovat saattaneet vaikuttaa etuyhteydessä olevat osapuolet sekä niiden kanssa käyty liiketoiminta ja suorittamatta olevat saamiset. Polkumyyntitutkimuksissa tällaisten tietojen ilmoittaminen on välttämätöntä, jotta yhteisössä voidaan arvioida, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset.

(20)

IAS 24 -standardin noudattamatta jättäminen osoittaa, että Ningbo Ruyi’n tilinpäätöstä ei ole tarkastettu IAS-standardien mukaisesti, ja antaa aiheen epäillä Ningbo Ruyi’n tilinpäätöstietojen luotettavuutta. Tämä johtaisi siihen, että Ningbo Ruyi ei täytä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyä toista vaatimusta.

(21)

Vaikka tässä tarkastelussa voitaisiin soveltaa yhteistyön puuttumista koskevia perusasetuksen 18 artiklan säännöksiä, on syytä huomata, että komissio pani tämän tarkastelun vireille omasta aloitteestaan, koska sillä oli alustavaa näyttöä siitä, että Ningbo Ruyi toimi markkinatalousolosuhteissa, mitä Ningbo Ruyi ei myöhemmin pystynyt osoittamaan. Näin ollen katsotaan, että perusasetuksen 18 artiklaan ei ole tarpeen vedota, vaan riittää, että tarkastelu päätetään ja nykyiset toimenpiteet pidetään edelleen voimassa.

D.   TARKASTELUN PÄÄTTÄMINEN

(22)

Tutkimuksen tulosten perusteella tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta Ningbo Ruyi’hin sovellettavaa tullia, joka olisi pidettävä samana kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu lopullinen polkumyyntitulli eli 28,5 prosentin suuruisena.

E.   ILMOITTAMINEN OSAPUOLILLE

(23)

Asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin päättää nykyinen tarkastelu ja pitää voimassa nykyinen polkumyyntitulli Ningbo Ruyi’n tuottamien käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuonnissa. Kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Esitetyt huomautukset eivät antaneet aihetta muuttaa päätelmiä.

(24)

Ilmoittamisen jälkeen yhteisön tuotannonala vaati, että yhteistyön puuttumista koskevia perusasetuksen säännöksiä (18 artikla) olisi sovellettava ja että Ningbo Ruyi’lle olisi yhteistyöhön osallistumattomana vientiä harjoittavana tuottajana määrättävä 46,7 prosentin jäännöspolkumyyntitulli.

(25)

Jungheinrich AG:n ja Ningbo Ruyi’n mukaan se, että Ningbo Ruyi ei ilmoittanut kaikkia siihen etuyhteydessä olevia yrityksiä, oli vähämerkityksinen ja tahaton teko, joka ei vaikuttanut Ningbo Ruyi’n taloudelliseen tilanteeseen. Sen vuoksi Ningbo Ruyi’lle olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu tai ainakin siihen olisi sovellettava pienempää tarkistettua yksilöllistä tullia.

(26)

Sitä, että Ningbo Ruyi ei ilmoittanut kaikkia siihen etuyhteydessä olevia yrityksiä, ei voida pitää vähämerkityksisenä tekona, kun erityisesti otetaan huomioon, että kolme yhteensä neljästä ilmoittamatta jätetystä yrityksestä osallistui käsikäyttöisten haarukkatrukkien kauppaan ja neljännellä oli käsikäyttöisten haarukkatrukkien kauppaan oikeuttava toimilupa, koska siitä syystä oli mahdotonta määrittää, oliko kaikkien markkinatalouskohtelun myöntämisedellytysten (ei ainoastaan toinen, kirjanpitoa koskeva vaatimus) täyttyminen osoitettu kaikkien yritysten tapauksessa yhteisön vakiokäytännön mukaisesti. Lisäksi sillä, oliko kaikki nämä etuyhteydessä olevat yritykset jätetty ilmoittamatta tahattomasti, ei ollut merkitystä. On kiistaton tosiasia, että näitä etuyhteydessä olevia yrityksiä ei ollut ilmoitettu edes Ningbo Ruyi’n tilinpäätöksessä, mikä sinänsä osoittaa, että ainakaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetty toinen vaatimus ei täyttynyt. Näin ollen väitettä, jonka mukaan näiden etuyhteydessä olevien yritysten ilmoittamatta jättäminen oli vähämerkityksinen, tahaton ja vaikutukseton teko, ei voida hyväksyä.

(27)

Kuten edellä 3 kohdassa todetaan, tämän tarkastelun tarkoituksena on ainoastaan määrittää, toimiiko Ningbo Ruyi markkinatalousolosuhteissa; uusi polkumyyntimarginaali olisi mahdollista laskea vain jos Ningbo Ruyi’lle myönnettäisiin markkinatalouskohtelu. Koska markkinatalouskohtelua ei myönnetä, Ningbo Ruyi’lle ei voida vahvistaa uutta, nykyistä marginaalia suurempaa tai pienempää polkumyyntimarginaalia tämän tarkastelun perusteella.

(28)

Tämä tarkastelu olisi sen vuoksi päätettävä muuttamatta asetusta (EY) N:o 1174/2005,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

Ainoa artikla

Päätetään asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti vireille pantu Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osittainen välivaiheen tarkastelu muuttamatta voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 23 päivänä huhtikuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F.-W. STEINMEIER


(1)   EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)   EUVL L 189, 21.7.2005, s. 1.

(3)   EUVL C 127, 31.5.2006, s. 2.


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/12


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 452/2007,

tehty 23 päivänä huhtikuuta 2007,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevien silityslautojen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Väliaikaiset toimenpiteet

(1)

Komissio otti 30 päivänä lokakuuta 2006 asetuksella (EY) N:o 1620/2006 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta ja Ukrainasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien silityslautojen tuonnissa yhteisöön. Asetus tuli voimaan 1 päivänä marraskuuta 2006.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

2.   Menettelyn jatko

(3)

Sen jälkeen kun asianomaisista maista peräisin olevien silityslautojen tuonnissa oli otettu käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, kaikille osapuolille ilmoitettiin tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikaista tullia koskeva asetus oli annettu, jäljempänä ’alustavista päätelmistä ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää kirjallisia ja suullisia huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(4)

Osa asiaan liittyvistä osapuolista esitti kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(5)

Kaikille asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista aiottiin suositella (”lopullisista päätelmistä ilmoittaminen”). Asiaan liittyville osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Osapuolten toimittamat suulliset ja kirjalliset huomautukset käsiteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(6)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, menettelyssä tarkasteltavana ovat Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevat silityslaudat, vapaasti seisovat tai ei, höyrynimutoiminnolla ja/tai lämpötoiminnolla ja/tai puhallustoiminnolla tai ei, hihalaudat ja silityslaudan oleelliset osat eli jalat, päällinen ja silitysrautateline mukaan luettuina, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(7)

Yksi osapuoli väitti, että höyrynimutoiminnolla ja/tai lämpötoiminnolla ja/tai puhallustoiminnolla varustetut silityslaudat olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska tällaisten mallien vähimmäismyyntihinta on 200 euroa, kun taas silityslaudan keskimääräinen myyntihinta on 35 euroa. Lisäksi väitettiin, että edellä mainittuja malleja myydään usein kuluttajalle pakettina, johon kuuluu höyrysilitysrauta, jolloin keskimääräinen myyntihinta on noin 500 euroa. Hintojen osalta on huomattava, että itse hinnat ja erityisesti myyntihinnat eivät ole tekijä, jota tarkastellaan arvioitaessa, voidaanko kahta tai useampaa tuotelajia (mallia) pitää yhtenä tuotteena polkumyyntimenettelyssä. Tarkastelun kohteena ovat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, ja tällöin näitä tuotelajeja pidetään samanlaisina kuin sellaisia, joissa ei ole höyrynimutoimintoa tai lämpötoimintoa. Yhdessä silitysrautojen tai höyrysilitysrautojen kanssa myytävien silityslautojen vähittäismyynnin osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että tällaista vähittäismyyntimenetelmää käytetään toisinaan kaikentyyppisten silityslautojen osalta, eivätkä eri yhdistelmien hintaerot missään tapauksessa ole peruste sille, että jokin silityslautatyyppi jätettäisiin menettelyn ulkopuolelle.

(8)

Sama osapuoli väitti lisäksi, että silityslautojen olennaisia osia ei pitäisi sisällyttää toimenpiteen soveltamisalaan, koska näille osille ei väitetysti ole markkinoita yhteisössä eikä näitä osia ilmeisesti tuoteta Kiinassa eikä Ukrainassa. Väitettä, joka sellaisenaan ei ole ratkaiseva tuotteen määritelmän kannalta, ei voitu vahvistaa tutkimuksessa. Sitä vastoin vahvistettiin, että silityslautojen olennaisille osille on olemassa tietyt markkinat ja että ainakin kaksi tiedossa olevaa kiinalaista silityslautojen tuottajaa vei näitä olennaisia osia yhteisöön.

(9)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kaikentyyppisillä 6 kappaleessa mainituilla silityslaudoilla ja niiden olennaisilla osilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ja ne kilpailevat keskenään yhteisön markkinoilla. Näin ollen väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 12 ja 13 kappale vahvistetaan.

2.   Samankaltainen tuote

(10)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappale vahvistetaan.

(11)

Edellä esitetyn perusteella päätellään lopullisesti, että perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkasteltavana oleva tuote sekä vapaasti seisovat tai ei, höyrynimutoiminnolla ja/tai lämpötoiminnolla ja/tai puhallustoiminnolla tai ei varustetut silityslaudat, hihalaudat ja silityslaudan oleelliset osat mukaan luettuina, jotka tuotetaan ja myydään vertailumaassa Turkissa ja jotka yhteisön tuotannonala tuottaa ja myy yhteisön markkinoilla, ovat samankaltaisia.

C.   POLKUMYYNTI

1.   Markkinatalouskohtelu

(12)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi yhteistyössä toimiva kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu. Yritys totesi jälleen, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa esitetty kirjanpitokäytäntö, jonka vuoksi viideltä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta evättiin markkinatalouskohtelu (kolme hylättiin ainoastaan tästä syystä), ei ollut niin merkittävä, että se olisi vaikuttanut kirjanpidon luotettavuuteen – kirjanpito oli itse asiassa kattava – eikä sillä ole vaikutusta polkumyyntimarginaalin määrittämiseen.

(13)

Edellä mainittujen yrityksen käyttämien kirjanpitokäytäntöjen havaittiin tarkastuskäynnillä olevan selvästi kansainvälisten kirjanpitostandardien, erityisesti IAS nro 1:n, vastaisia, eikä niitä voitu pitää merkityksettöminä. Sellaista uutta näyttöä, joka voisi muuttaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa olevat päätelmät, ei esitetty.

(14)

Koska tältä osin ei esitetty muita asiaan liittyviä ja perusteltuja huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–28 kappale vahvistetaan.

2.   Yksilöllinen kohtelu

(5)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan yksilöllistä kohtelua koskeva 29–34 kappale vahvistetaan.

3.   Normaaliarvo

3.1   Vertailumaa

(16)

Koska huomautuksia Turkin valinnasta vertailumaaksi ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35–40 kappale vahvistetaan.

3.2   Normaaliarvon määrittäminen niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu

(17)

Yhdelle kiinalaiselle ja ainoalle ukrainalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu, määritettiin normaaliarvo niiden toimittamien kotimarkkinamyyntiä ja tuotantokustannuksia koskevien tietojen perusteella. Tiedot varmennettiin asianomaisten yritysten toimitiloissa.

(18)

On myös muistettava, että markkinatalouskohtelun saaneella kiinalaisella ja ukrainalaisella tuottajalla ei ollut riittävän edustavaa kotimarkkinamyyntiä ja että normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä tuotantokustannuksiin kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali.

3.2.1   Kiina

(19)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 44 kappaleeseen liittyen komissio tutki vielä tuotantokustannuksia ja erityisesti tiettyjen teräksisten raaka-aineiden ostohintoja, jotka se kiinalainen tuottaja oli ilmoittanut, jolle alun perin myönnettiin markkinatalouskohtelu. Alustavista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tiettyjen osapuolien toimittamia väitteitä ja lisänäyttöä tarkasteltiin ja ne varmennettiin. Asianomaisen yrityksen ilmoittamissa teräksen ostohinnoissa ei havaittu eroavaisuuksia vastaaviin maailmanmarkkinahintoihin. Yrityksen ilmoittamat tuotantokustannukset hyväksyttiin näin ollen lopullisesti.

(20)

Koska muita huomautuksia ei esitetty normaaliarvon määrittämisestä sille vientiä harjoittavalle kiinalaiselle tuottajalle, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43–46 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

3.2.2   Ukraina

(21)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Ukrainan viranomaiset pyysivät komissiota laskemaan uudelleen normaaliarvon ainoalle ukrainalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle Ukrainan markkinoilla tapahtuneen myynnin perusteella. On muistettava, että ainoan ukrainalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla ei ollut edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja näin ollen normaaliarvo oli määritettävä laskennallisesti, kuten edellä 18 kappaleessa ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 kappaleessa todetaan.

(22)

Koska muita huomautuksia ei esitetty normaaliarvon määrittämisestä ainoalle ukrainalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47–49 kappaleessa olevat päätelmät vahvistetaan.

3.3   Vertailumaan normaaliarvon määrittäminen

(23)

Yksi tuoja väitti, että vain yhdeltä turkkilaiselta tuottajalta vertailumaasta saadut tiedot eivät ole riittäviä normaaliarvon määrittämiseksi ja että polkumyyntitulleja ei pidä ottaa käyttöön niin vähäisin perustein. Perusasetuksessa ja erityisesti sen 2 artiklan 7 kohdassa ei kuitenkaan estetä toimenpiteiden käyttöönottoa, jos vertailumaan tuottajien yhteistyö on vähäistä tai sitä ei ole. Mahdollisimman tarkkojen havaintojen varmistamiseksi komissio kuitenkin vertasi vertailumaasta ainoalta yhteistyöhön osallistuneelta tuottajalta saatuja tietoja tietoihin, jotka saatiin toiselta turkkilaiselta tuottajalta ja yhdeltä yhdysvaltalaiselta tuottajalta, joka ei osallistunut täysimääräisesti yhteistyöhön mutta lupasi toimittaa eräitä tietoja hinnoista, kustannuksista ja myyntimääristä, sekä yhteisön tuotannonalalta. Nämä vertailut vahvistivat sen, että yhteistyöhön osallistuneen turkkilaisen tuottajan toimittamat tiedot muodostavat asianmukaisen perustan normaaliarvon määrittämiselle. Näin ollen väite hylätään. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50–52 kappale vahvistetaan.

4.   Vientihinta

4.1   Kiina

(24)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa tarkoitettu kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen vientimyyntiä etuyhteydettömien kauppayhtiöiden kautta ei pitäisi jättää huomiotta määritettäessä vientihintaa. Yritys ei kuitenkaan toimittanut mitään varmennettavaa lisänäyttöä väitteensä tueksi; se ei erityisesti pystynyt esittämään todisteita etuyhteydettömien osapuolten kautta tapahtuneen myynnin lopullisesta määränpäästä. Siksi tämä väite hylätään.

(25)

Toinen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen myyntiä Euroopan yhteisöön siihen etuyhteydessä olevan Hongkongissa sijaitsevan kauppayhtiön kautta ei olisi pitänyt jättää huomiotta. Yritys toisti alkuperäisen väitteensä, joka koski tämän myynnin jättämistä pois vientihintaa koskevista laskelmista, mutta ei toimittanut mitään uusia ja varmennettavissa olevia tietoja tai selityksiä. Se ei voinut osoittaa, että ilmoitetut vientihinnat riippumattomille asiakkaille yhteisössä olisi tosiasiallisesti maksettu. Myöskään hongkongilaisen kauppayhtiön ostot eivät täsmänneet sen tarkastetun kirjanpidon kanssa. Siksi tämä väite hylätään.

(26)

Sama osapuoli väitti, että komission olisi pitänyt käyttää omia vaihtokurssejaan laskiessaan vientihintoja. Yritys ilmoitti kaikki liiketoimensa kultakin kuukaudelta käyttäen kuukauden ensimmäisen työpäivän vaihtokurssia. Väite hylättiin, koska komission laskelmissaan käyttämä kuukauden keskimääräinen vaihtokurssi antaa täsmällisemmän kuvan todellisesta tilanteesta, koska se neutraloi vain yhden päivän kiinteän vaihtokurssin käytön vaikutuksen, kun sitä sovelletaan liiketoimiin, jotka ovat tapahtuneet koko kuukauden aikana.

(27)

Yhteisön tuotannonala väitti, että yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien ja erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 kappaleessa tarkoitetun yrityksen ilmoittamat vientihinnat ovat virheellisiä. Tältä osin toimitettu näyttö ei kuitenkaan liittynyt asiaan eikä ollut varmennettavissa, tai se ei osoittanut epäselvyyksiä. Väitteet on siksi todettava perusteettomiksi.

(28)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–58 kappale vahvistetaan.

4.2   Ukraina

(29)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Ukrainan viranomaiset ja ainoa ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että vientihintaa määritettäessä etuyhteydessä olevan yrityksen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä voittoja ei pitäisi vähentää, koska perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa ei voida soveltaa tässä tapauksessa. Ne väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa sovelletaan ainoastaan yhteisössä sijaitseviin etuyhteydessä oleviin tuojiin, koska sen sanamuodossa erotetaan selvästi toisistaan tuonti ja jälleenmyynti. Ainoa ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja totesi, että siihen etuyhteydessä oleva yritys toimii vientiosastona, ja molemmat osapuolet väittivät, että vientihinta olisi määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Lisäksi ne väittivät, että jos etuyhteydessä olevaa yritystä ei voida pitää vientiä harjoittavan tuottajan vientiosastona, sitä olisi pidettävä myyntiedustajana.

(30)

Myydessään tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja lähetti tuotteen suoraan yhteisöön, laskutti kustakin lähetyksestä etuyhteydessä olevaa yritystä Sveitsissä ja sai asianmukaisen maksun. Näin ollen vientiä harjoittava tuottaja toimi kaikilta osin viejän tavoin. Sveitsiläinen etuyhteydessä oleva yritys neuvotteli myyntisopimukset ja laskutti ensimmäistä riippumatonta ostajaa yhteisössä. Etuyhteydessä oleva yritys hoiti myös kaikki tuontiin liittyvät toimet, kun tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä, eli se huolehti tuotteiden tulliselvityksestä, niiden kuljetuksesta riippumattomille asiakkaille aiheutuneista kustannuksista sekä tarvittaessa varastoinnista yhteisössä. Etuyhteydessä olevalla yrityksellä, jonka virallinen kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, on kuitenkin EU:n alv-numero ja se hoitaa toimintaansa mm. yhteisössä sijaitsevien myyntitoimistojen ja useiden varastotilojen kautta. Voidaan siis katsoa, että se hoitaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa vahvistettuja etuyhteydessä olevan tuojan toimia eikä viejän taikka myyntiedustajan toimia. Näin ollen väite olisi hylättävä ja alustavat päätelmät vahvistettava.

(31)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappale vahvistetaan.

5.   Vertailu

(32)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että joitakin merkittäviä hintoihin vaikuttavia eroja (esim. silityslautojen paino) ei otettu huomioon verrattaessa eri tuotelajien normaaliarvoa ja vientihintaa. Eri tuotelajit ryhmiteltiin ottaen huomioon niiden tärkeimmät fyysiset ominaisuudet sekä kustannuksiin/hintaan vaikuttavat tekijät, jotta viedyille tuotelajeille voitaisiin löytää riittävän edustava vastine tuotelajeista, joita yhteistyöhön osallistunut turkkilainen tuottaja myy kotimarkkinoillaan. Vertailussa otettiin huomioon seuraavat tärkeimmät ominaisuudet: tyyppi, koko, rakenne, päällysmateriaali ja jalkojen materiaali sekä se, onko laudassa silitysrautateline (ja minkälainen teline) ja lisävarusteita kuten hihalauta, liinavaateteline tai pistorasia. Vientiä harjoittavan tuottajan mainitsemat paino ja muut perusteet tulevat epäsuorasti esiin muissa vertailua varten tarkastelluissa perusteissa (esim. paino riippuu silityslaudan koosta ja rakennusmateriaalista). Näin ollen väitettä ei voitu hyväksyä.

(33)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen useat osapuolet pyysivät lisätietoja normaaliarvon mukautuksista, jotka tehtiin niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Kullekin yhteistyöhön osallistuneelle osapuolelle toimitetuissa asiakirjoissa esitettiin kattava luettelo myönnetyistä eri mukautuksista, ja mukautukset tehtiin kaikissa tapauksissa – kuten aina – silloin, kun ne oli todettu aiheellisiksi. Esimerkiksi vertailumaahan perustuvaa normaaliarvoa mukautettiin alaspäin seuraavien vaikutusten poistamiseksi: a) väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62 kappaleessa kuvatut fyysisten ominaisuuksien erot, b) väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62 kappaleessa kuvatut kaupan portaiden erot sekä c) kyseiselle kotimarkkinamyynnille myönnetyn luoton kustannusten erot. Muita eroja ei vahvistettu eikä muita mukautuksia siten tehty.

(34)

Ainoa ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että määrittäessään vertailua varten mukautuksia vientihintaan komissio teki joitakin perusteettomia vähennyksiä tiettyihin tekijöihin, jotka liittyivät kuljetukseen ja luottokustannuksiin. Komissio hyväksyi väitteen ja tarkisti mukautuksia vastaavasti.

(35)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–62 kappale vahvistetaan.

6.   Polkumyyntimarginaalit

6.1   Kiina

(36)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna ovat seuraavat:

Foshan City Gaoming Lihe Daily Necessities Co. Ltd, Foshan

34,9 %

Guangzhou Power Team Houseware Co. Ltd, Guangzhou

36,5 %

Since Hardware (Guangzhou) Co., Ltd, Guangzhou

0 %

Foshan Shunde Yongjian Housewares and Hardware Co. Ltd, Foshan

18,1 %

Zhejiang Harmonic Hardware Products Co. Ltd, Guzhou

26,5 %

kaikki muut yritykset

38,1 %.

6.2   Ukraina

(37)

Tarkistetut lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

Eurogold Industries Ltd, Zhitomir

9,9 %

kaikki muut yritykset

9,9 %.

D.   VAHINKO

1.   Yhteisön tuotanto

(38)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72 ja 73 kappale vahvistetaan.

2.   Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(39)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74–76 kappale vahvistetaan.

3.   Yhteisön kulutus

(40)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 ja 78 kappale vahvistetaan.

4.   Asianomaisista maista tuleva tuonti

(41)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi osapuolista, joihin viitattiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83 kappaleessa, pyysi uudelleen, että Ukrainasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset olisi analysoitava erillään Kiinasta peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, koska niissä on väitetysti merkittäviä hintatason sekä tuontimäärän kehityksen eroavaisuuksia. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty lisänäyttöä. Hinnan osalta on muistettava, että absoluuttiset erot hintatasossa näiden kahden maan välillä eivät ole ratkaisevia kumulatiivisessa arvioinnissa, koska ne voivat johtua monista tekijöistä, esimerkiksi kustakin maasta tuotujen tuotteiden erilaisesta valikoimasta; hinnat kuitenkin noudattelivat samanlaista suuntausta (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappale). Kummastakin maasta peräisin olevan tuonnin määrä oli merkittävä tutkimusajanjaksolla, ja suuntaus oli kasvava tarkastelujaksolla. Se, että ukrainalainen tuottaja aloitti tuotantotoimintansa vasta vuonna 2003, ei ole relevanttia määritettäessä vahinkoa tutkimusajanjaksolla. Väite olisi näin ollen jälleen hylättävä, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79–86 kappaleessa esitetty polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia koskeva kumulatiivinen arvio olisi vahvistettava.

(42)

Yksi tuoja väitti, että kiinalaisten yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnoissa, jotka komissio vahvisti hintojen alittavuutta koskevissa laskelmissa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappale), eivät tule esiin Kiinasta tapahtuvaan tuontiin liittyvät tietyt välttämättömät lisäkustannukset, kuten kuormalavalle pinoamiseen, varastointiin, lähetyksiin sekä kauttakuljetusvarastosta tuojan varastoon tapahtuviin kuljetuksiin liittyvät kustannukset. Kuormalavalle pinoamista koskevien kustannusten osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteisö tosiaan vastaa näistä kustannuksista, koska silityslaudat laivataan yleensä irtonaisina konteissa Kiinasta. Väitettä pidettiin näin ollen perusteltuna, ja kiinalaisten yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintoja muutettiin vastaavasti. Muiden edellä mainittujen lisäkustannusten osalta väitettä ei voitu hyväksyä, koska ne ovat tuojakohtaisia eikä niitä välttämättä aiheudu muille tuojille. Lisäksi tällaisia kustannuksia saattaa aiheutua myös yhteisön tuottajille. Väliaikaisia Kiinasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnan alittavuuden marginaaleja muutettiin vastaavasti seuraavasti:

Maa

Hinnan alittavuus

Kiina

29,2 %–44,2 %

(43)

Ukrainan osalta todetusta hinnan alittavuudesta (6,6 %) ei esitetty huomautuksia, joten se hyväksyttiin. Koska muita huomautuksia tarkasteltavina olevista maista tulevasta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–92 kappale vahvistetaan.

5.   Yhteisön tuotannonalan tilanne

(44)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen valituksen esittäjät väittivät, että niiden voittomarginaalissa tutkimusajanjaksolla ei pitäisi ottaa huomioon tiettyjen yhteisön tuottajien epätavallisia ja tilapäisiä johdon palkkaleikkauksia tutkimusajanjaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 kappale). Jotta yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen huomioon ottaminen olisi johdonmukaista tarkastelujakson aikana ja koska asiasta oli varmennettua näyttöä, väite hyväksyttiin. Yhteisön tuotannonalan kannattavuutta koskevia lukuja ja alustavia päätelmiä muutettiin vastaavasti seuraavasti:

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Voittomarginaali ennen veroja

6,8  %

6,4  %

0,7  %

2,1  %

Indeksi: 2002 = 100

100

94

10

31

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset

(45)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus siis heikkeni tarkastelujaksolla. Voittomarginaali oli tutkimusajanjaksolla 69 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2002.

(46)

Yhteisön tuotannonalan investointien tuottoa ja kassavirtaa muutettiin tämän vuoksi niin, että niissä otetaan huomioon edellä mainitut korjaukset palkkoihin ja voittoon tutkimusajanjaksolla. Seuraavassa taulukossa annetut tarkistetut luvut osoittavat näiden kahden vahinkoindikaattorin heikompaa kehitystä tutkimusajanjaksolla kuin mitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102 ja 103 kappaleessa todettiin:

 

2002

2003

2004

Tutkimusajanjakso

Investointien tuotto

61,98  %

68,19  %

4,77  %

13,72  %

Indeksi: 2002 = 100

100

110

8

22

Kassavirta (euroa)

3 463 326

4 184 515

1 246 671

2 565 562

Indeksi: 2002 = 100

100

121

36

74

Lähde: tarkastetut kyselyvastaukset

(47)

Koska yhteisön tuotannonalan tilanteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–107 kappale, sellaisina kuin ne ovat muutettuina edellä 44 ja 46 kappaleella, vahvistetaan.

6.   Vahinkoa koskeva päätelmä

(48)

Edellä tarkistetut tekijät – eli yhteisön tuotannonalan hintojen alittavuus, kannattavuus, investointien tuotto ja kassavirta tutkimusajanjaksolla – eivät vaikuttaneet väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä vahinkotekijöitä koskeviin päätelmiin ja vahvistivat, että yhteisön tuotannonala kärsi merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108–110 kappale vahvistetaan.

E.   SYY-YHTEYS

(49)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen jotkin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa tarkoitetut osapuolet toistivat väitteensä, että yhteisön tuotannonalan kärsimät vahingot olivat itse aiheutettuja. He eivät kuitenkaan esittäneet uutta näyttöä tai uusia huomautuksia, joten väite hylättiin.

(50)

Edellä esitetyn perusteella ja koska syy-yhteydestä ei ole esitetty uusia huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–141 kappale vahvistetaan.

F.   YHTEISÖN ETU

1.   Yleisiä huomautuksia ja yhteisön tuotannonalan etu

(51)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 142–146 kappale vahvistetaan.

2.   Kuluttajien etu

(52)

Alustavista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi tuoja ilmoitti olevansa eri mieltä eräistä arvioinneista, jotka on esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 148 kappaleessa. Erityisesti se kiisti olettamuksen, jonka mukaan i) polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä aiheutuva rasitus jaetaan tasaisesti tuojien, vähittäismyyjien ja kuluttajien kesken ja ii) tuonti- ja vähittäismyyntihinnan välinen hinnankorotus on noin 500 prosenttia. Väitettiin, että rasite siirtyy kokonaisuudessaan kuluttajille, koska tuojien marginaali on jo nyt alhainen eivätkä vähittäismyyjät todennäköisesti alenna marginaaliaan, vaikka se onkin huomattava. Hinnankorotuksesta väitettiin, että silityslauta, jonka tuontihinta on 6,53 euroa (keskimääräinen polkumyyntituontihinta yhteisön rajalla), myydään todennäköisesti alle 35 eurolla (suunnilleen keskimääräinen silityslaudan vähittäismyyntihinta yhteisössä), joten keskimääräiseen vähittäismyynti- ja tuontihintaan perustuva analyysi on harhaanjohtava ja antaa epärealistiset marginaalit. Lisäksi huomautettiin, että arvonlisäveroa ei otettu huomioon laskelmissa. Tuojan mukaan hinnankorotus kokonaisuudessaan olisi pidemminkin enintään 300 prosenttia.

(53)

Kuluttajiin kohdistuvan vaikutuksen osalta on huomattava, että kuluttajien järjestöiltä ei saatu kommentteja ennen väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemista eikä sen jälkeen. Tuojien kommenteista, jotka on esitetty 52 kappaleessa, voidaan todeta seuraavaa. Ensinnäkin kyseinen tuoja myönsi, että polkumyyntitoimenpiteiden vaikutus kuluttajaan olisi mitätön, kun otetaan huomioon silityslaudan käyttöikä. Vaikka rasite kokonaisuudessaan siirrettäisiin kuluttajille, heidän maksettavakseen tulisi keskimäärin 1,5 euroa kestokulutushyödykkeestä, jonka käyttöikä on vähintään viisi vuotta (arvio perustuu vuoden 2005 markkinaosuuksiin, hintoihin ja lopullisiin tulleihin). Toiseksi, kun otetaan huomioon vilkas kilpailu markkinoilla, on erittäin epätodennäköistä, että mikään tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ja myyntiin osallistuvista toimijoista ottaisi asetetun polkumyyntitullin kantaakseen. Sen vuoksi arvio, jonka mukaan rasite jakautuisi tasaisesti, vaikuttaa realistisemmalta. Mikään muu menettelyssä mukana oleva osapuoli ei olekaan kiistänyt tällaista arviota. Tämän vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa oleva päätelmä voidaan vahvistaa.

(54)

Toimijoiden soveltamista hinnankorotuksista voidaan todeta, että tutkimuksessa ei toiminut yhteistyössä yhtään vähittäismyyjää, joten tarkkaa ja varmennettavaa näyttöä vähittäismyyntihinnoista ja sovellettavista marginaaleista ei ollut saatavilla. Arvioinnin perustaksi voitiin sen vuoksi vain verrata keskenään polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoja (jotka saatiin kyselylomakkeesta) ja keskimääräisiä vähittäismyyntihintoja (jotka arvioitiin tuojilta ja yhteisön tuotannonalalta saatujen tietojen perusteella). Näiden tietojen mukaan keskimääräinen vähittäismyyntihinta viittaa kaikkeen myyntiin yhteisössä, ja siihen sisältyy mm. arvonlisävero. Tuojien, vähittäismyyjien ja muiden polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin jakeluun kuluttajille osallistuvien toimijoiden soveltamaksi hinnankorotukseksi vahvistetaan siis noin 450 prosenttia. On muistettava, että yksittäiset hinnankorotukset voivat vaihdella huomattavasti toimijoiden välillä, mutta keskimäärin ne ovat merkittäviä, varsinkin vähittäismyyntivaiheessa.

(55)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön kuluttajilta ei pitäisi viedä mahdollisuutta ostaa korkealaatuisia kiinalaisia tuotteita, joita myydään kohtuullisin hinnoin. Tältä osin viitataan 53 ja 59 kappaleeseen, joiden perusteella päätellään, että yhteisön markkinat eivät jää ilman näitä tuotteita.

(56)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147–150 kappale vahvistetaan.

3.   Jakelijoiden/vähittäismyyjien etu

(57)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, viitataan 52–54 kappaleeseen, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151 kappale vahvistetaan.

4.   Etuyhteydettömien yhteisön tuojien etu

(58)

Alustavista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kaksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 kappaleessa tarkoitettua tuojaa esitti huomautuksia, jotka koskivat niiden etuja. Asiasta ei ole esitetty muita huomautuksia.

(59)

Yksi näistä tuojista ei hyväksynyt arviointia, joka koski polkumyyntitoimenpiteistä aiheutuvan rasituksen jakautumista ja eri myyntivaiheissa sovellettavien hinnankorotusten tasoa (ks. 52–54 kappale). Tuojan mukaan sen ei ole mahdollista ottaa kannettavakseen mitään lisäkustannuksia, joten sen on siirrettävä ne kokonaisuudessaan vähittäismyyjille. Tämän seurauksena sen tarkasteltavana olevan tuotteen myynti yhteisössä saattaa laskea ja se saattaa jopa joutua irtisanomaan työntekijöitä. Kun kuitenkin otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen pieni osuus sen kokonaisliikevaihdosta (alle 5 prosenttia), yrityksen koko sekä sen asema yhteisössä ja vientimarkkinoilla samoin kuin tarkasteltavana olevan tuotteen eri hankintalähteet, haitalliset vaikutukset sen liiketoimintaan ovat todennäköisimmin vähäisiä.

(60)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 kappaleessa tarkoitettu tuoja toisti väitteensä, jonka mukaan toimenpiteiden vaikutus sen liiketoimintaan voi olla merkittävä, vaikka silityslautojen kokonaismyynnin osuus sen kokonaisliikevaihdosta on enintään 10 prosenttia. Tuoja väitti, että markkina-aseman menetys silityslautamarkkinoilla johtaisi vielä suurempiin menetyksiin yrityksen tuottamien silityslautojen päällisten markkinoilla. Se selitti, että silityslaudat ja niiden päälliset liittyvät tiiviisti yhteen, vaikkei niitä myytäisikään yhdessä, koska useimmat vähittäismyyjät ostavat mieluummin nämä tuotteet samalta toimittajalta. Näin ollen tuojan tuottamilla päällisillä varustettujen tuotujen silityslautojen myynnin vähentyminen johtaisi vastaavaan myynnin menetykseen yrityksen vaihtopäällisten osalta. Tällä perusteella myönnetään, että toimenpiteiden vaikutus tuojan tiettyyn myyntiin yhteisössä saattaa olla merkittävä. Vaikutus sen koko liikevaihtoon on kuitenkin edelleen vähäinen, koska silityslautojen ja niiden vaihtopäällisten osuus sen kokonaisliikevaihdosta on yhteensä noin 30 prosenttia. Vaikutus riippuu osaksi tuojan vientitoiminnasta, koska se jälleenvie tarkasteltavana olevaa tuotetta huomattavia määriä eikä toimenpiteiden pitäisi vaikuttaa tähän myyntiin.

(61)

Ottaen huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–156 kappaleen ja edellä olevan 52–54 kappaleen, polkumyyntitoimenpiteiden vaikutuksesta silityslautoja yhteisöön tuovien etuyhteydettömien tuojien tilanteeseen tehdään seuraavat lopulliset päätelmät: i) tuojille aiheutuu todennäköisesti hieman korkeampi rasite kuin vähittäismyyjille, ii) toimenpiteet voivat vaikuttaa merkittävämmin joidenkin tuojien tilanteeseen, mutta iii) keskimäärin toimenpiteiden haitallinen vaikutus ei ole ratkaisevaa niiden toiminnalle eikä kohtuutonta verrattuna yhteisön tuotannonalalle odotettaviin hyötyihin.

5.   Yhteisön etua koskevat päätelmät

(62)

Edellä esitetty kuluttajien ja etuyhteydettömien tuojien etua koskeva lisäanalyysi ei ole muuttanut asiaa koskevia alustavia päätelmiä. Vaikka joissakin tapauksissa rasite siirtyisikin kokonaisuudessaan kuluttajille, kielteiset taloudelliset vaikutukset olisivat joka tapauksessa vähäiset. Lisäksi vahvistettiin, että tiettyihin tuojiin kohdistuvat mahdolliset kielteiset vaikutukset eivät ole ratkaisevia niiden liiketoiminnan kannalta. Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–162 kappaleessa olevia yhteisön etua koskevia päätelmiä ei muuteta. Koska muita huomautuksia ei esitetty, päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

G.   LOPULLISET POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

1.   Vahingon korjaava taso

(63)

Valituksen esittäjät väittivät, että väliaikaisesti asetettu vahingon korjaava taso ei ole riittävä korjaamaan yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa. Erityisesti väitettiin seuraavaa: a) laskelmissa käytetty voittomarginaali ennen veroja on alhaisempi kuin marginaali, joka voidaan kohtuullisesti saavuttaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa, ja b) vahingon korjaavaa tasoa laskettaessa komission käyttämät tuotantokustannukset eivät osoita eri tuotelajien todellisia tuotantokustannuksia. Ilman vahingollista polkumyyntiä kohtuullisesti odotettavasta voittomarginaalista voidaan todeta, että 7 prosentin marginaali perustuu yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen ennen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisääntymistä (ks. 44 kappale). Marginaalia voidaan siis pitää kohtuullisena, eikä yhteisön tuotannonala toimittanut näyttöä tämän kiistämiseksi. Siksi sen väite hylätään. Tuotantokustannuksista voidaan todeta, että yhteisön tuotannonala ei toimittanut tarkkoja ja varmennettavissa olevia tietoja tuotelajikohtaisista todellisista tuotantokustannuksista tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tuotelajikohtaiset tuotantokustannukset voivat perustua vain kunkin yhteisön tuottajan todellisiin hintoihin, joita on mukautettu todellisella kokonaisvoitolla, jonka se sai tutkimusajanjaksolla samankaltaisesta tuotteesta. Koska yhteisön tuotannonalan voittomarginaalia tarkistettiin 44 kappaleessa selitetyllä tavalla, vahingon korjaavaa tasoa muutettiin vastaavasti.

(64)

Kiinalaisten yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien tuontihintojahan muutettiin 42 kappaleessa esitetyllä tavalla. Näin ollen näiden viejien vahingon korjaavaa tasoa muutettiin myös vastaavasti.

(65)

Koska muita huomautuksia vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–166 kappale vahvistetaan.

2.   Toimenpiteiden muoto ja taso

(66)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan määritettyjä polkumyyntimarginaaleja, sillä kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa vahingon korvaavan tason todettiin olevan korkeampi kuin polkumyyntimarginaalit.

(67)

Edellä esitetyn perusteella Kiinaan ja Ukrainaan sovellettavat lopulliset tullit ovat seuraavat:

Maa

Yritys

Polkumyyntitulli

Kiina

Foshan City Gaoming Lihe Daily Necessities Co. Ltd, Foshan

34,9  %

Guangzhou Power Team Houseware Co. Ltd, Guangzhou

36,5  %

Since Hardware (Guangzhou) Co., Ltd, Guangzhou

0  %

Foshan Shunde Yongjian Housewares and Hardware Co. Ltd, Foshan

18,1  %

Zhejiang Harmonic Hardware Products Co. Ltd, Guzhou

26,5  %

Kaikki muut yritykset

38,1  %

Ukraina

Kaikki yritykset

9,9  %

(68)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella oli tarkoitus suositella lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa, ainoa ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja ja neljä kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua (ja joista yhdelle ei myönnetty edes yksilöllistä kohtelua), tarjosivat hintasitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tarkasteltavana olevalle tuotteelle ovat kuitenkin ominaisia huomattavan monet tuotelajit, jotka muuttuvat usein asiakkaiden tilauksista riippuen ja joiden väliset hintavaihtelut ovat merkittäviä. Lisäksi vientiä harjoittavat tuottajat myyvät yhdessä tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa muita tuotteita samoille asiakkaille, mikä aiheuttaa huomattavan hintojen ristikompensaation riskin. Tuotteen ominaisuuksien ja monimutkaisen markkinoinnin vuoksi on lähes mahdotonta vahvistaa kullekin tuotelajille merkityksellistä vähimmäistuontihintaa, jota komissio voisi valvoa kunnollisesti ilman vakavaa riskiä toimenpiteiden kiertämisestä. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että sitoumukset eivät ole käytännössä mahdollisia eikä niitä näin ollen voida hyväksyä. Osapuolille ilmoitettiin asiasta ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Niiden esittämät huomautukset eivät kuitenkaan muuttaneet edellä esitettyä päätelmää.

(69)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Kyseisiä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(70)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

3.   Väliaikaisten tullien kantaminen

(71)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko merkittävä, väliaikaista tullia koskevalla asetuksella eli asetuksella (EY) N:o 1620/2006 käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevien määrien kantaminen lopullisesti tällä asetuksella lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina katsotaan tarpeelliseksi. Jos lopullinen tulli on alhaisempi kuin väliaikainen tulli, tullin määrä lasketaan uudelleen ja lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, jota sovelletaan sellaisten Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevien silityslautojen tuontiin, jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 3924 90 90 , ex 4421 90 98 , ex 7323 93 90 , ex 7323 99 91 , ex 7323 99 99 , ex 8516 79 70 ja ex 8516 90 00 (Taric-koodit 3924 90 90 10, 4421 90 98 10, 7323 93 90 10, 7323 99 91 10, 7323 99 99 10, 8516 79 70 10 ja 8516 90 00 51), riippumatta siitä ovatko ne vapaasti seisovia tai ei ja ovatko ne höyrynimutoiminnolla ja/tai lämpötoiminnolla ja/tai puhallustoiminnolla varustettuja tai ei, hihalaudat ja silityslaudan oleelliset osat eli jalat, päällinen ja silitysrautateline mukaan luettuina.

2.   Jäljempänä lueteltujen yritysten valmistamien tuotteiden vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraava:

Maa

Valmistaja

Tulli (%)

Taric-lisäkoodi

Kiina

Foshan City Gaoming Lihe Daily Necessities Co. Ltd, Foshan

34,9

A782

Guangzhou Power Team Houseware Co. Ltd, Guangzhou

36,5

A783

Since Hardware (Guangzhou) Co., Ltd, Guangzhou

0

A784

Foshan Shunde Yongjian Housewares and Hardware Co. Ltd, Foshan

18,1

A785

Zhejiang Harmonic Hardware Products Co. Ltd, Guzhou

26,5

A786

Kaikki muut yritykset

38,1

A999

Ukraina

Kaikki yritykset

9,9

3.   Voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan, jollei toisin säädetä.

2 artikla

Kannetaan lopullisesti komission asetuksella (EY) N:o 1620/2006 käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät sellaisten Kiinan kansantasavallasta ja Ukrainasta peräisin olevien silityslautojen tuonnissa, jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 3924 90 90 , ex 4421 90 98 , ex 7323 93 90 , ex 7323 99 91 , ex 7323 99 99 , ex 8516 79 70 ja ex 8516 90 00 (Taric-koodit 3924 90 90 10, 4421 90 98 10, 7323 93 90 10, 7323 99 91 10, 7323 99 99 10, 8516 79 70 10 ja 8516 90 00 51), riippumatta siitä ovatko ne vapaasti seisovia tai ei ja ovatko ne höyrynimutoiminnolla ja/tai lämpötoiminnolla ja/tai puhallustoiminnolla varustettuja tai ei, hihalaudat ja silityslaudan oleelliset osat eli jalat, päällinen ja silitysrautateline mukaan luettuina. Lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 23 päivänä huhtikuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F.-W. STEINMEIER


(1)   EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2117/2005 (EUVL L 340, 23.12.2005, s. 17).

(2)   EUVL L 300, 31.10.2006, s. 13.

(3)   European Commission, Directorate General for Trade, Directorate B, J-79 5/17, Rue de la Loi/Wetstraat 200, B-1049 Bruxelles/Brussel.


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/22


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 453/2007,

annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007,

Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, ja eräiden jommassakummassa uudessa jäsenvaltiossa enintään 19 kuukauden ajan liittymisen jälkeen toimessa pysyvien virkamiesten palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2006 sovellettavista korjauskertoimista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (1) vahvistetut Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja näiden yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot sekä erityisesti henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 13 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottaa huomioon vuoden 2005 liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 27 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

On syytä ottaa huomioon elinkustannusten kehitys yhteisön ulkopuolisissa maissa ja vahvistaa sen perusteella korjauskertoimet, joita 1 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen sovelletaan niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, asemapaikan rahassa maksettavaan palkkoihin.

(2)

Korjauskertoimien soveltaminen voi johtaa siihen, että palkkoja, joihin on sovellettu asetuksessa (EY, Euratom) N:o 351/2006 (2) säädettyjä korjauskertoimia, tarkistetaan taannehtivasti ylös- tai alaspäin.

(3)

Olisi annettava säännökset palkan maksamisesta taannehtivasti tilanteessa, jossa uusien korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkan nousuun.

(4)

Olisi annettava säännökset liikaa maksettujen määrien takaisinperimisestä 1 päivän heinäkuuta 2006 ja tämän asetuksen voimaantulopäivän väliseltä ajalta tilanteessa, jossa uudet korjauskertoimet johtavat palkan laskuun.

(5)

Olisi säädettävä, että maksujen mahdollinen takaisinperiminen voi enimmillään koskea tämän asetuksen voimaantuloa edeltävää kuuden kuukauden jaksoa ja että takaisinperinnän vaikutukset voidaan porrastaa enintään kahdentoista kuukauden ajalle mainitusta päivästä, mikä vastaa Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin yhteisössä sovellettavia korjauskertoimia koskevia säännöksiä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistetaan korjauskertoimet, joita 1 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen sovelletaan niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, asemapaikan rahassa maksettaviin palkkoihin 1 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen.

Näiden palkkojen laskemisessa käytettävä vaihtokurssi vahvistetaan varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen mukaisesti käyttäen ensimmäisessä kohdassa mainittuna päivänä voimassa ollutta kurssia.

2 artikla

1.   Jos liitteessä vahvistettujen korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkkojen nousuun, toimielimet suorittavat maksut taannehtivasti.

2.   Jos liitteessä vahvistettujen korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkkojen laskuun, toimielimet mukauttavat palkkoja taannehtivasti 1 päivän heinäkuuta 2006 ja tämän asetuksen voimaantulopäivän väliseltä ajalta.

Liikaa maksettujen määrien takaisin perimiseen johtavat taannehtivat tarkistukset koskevat enimmillään tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltävää kuuden kuukauden ajanjaksoa. Takaisinperintä porrastetaan enintään kahdentoista kuukauden ajalle samasta päivästä laskettuna.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 25 päivänä huhtikuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F.-W. STEINMEIER


(1)   EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1895/2006 (EUVL L 397, 30.12.2006, s. 6).

(2)   EUVL L 59, 1.3.2006, s. 1.


LIITE

 

Asemamaa

Korjauskertoimet

heinäkuu 2006 (*1)

 (*2)

Afganistan

0

 

Albania

82,7

 

Algeria

84,5

 

Angola

113,5

 

Argentiina

56,4

 

Armenia

105,7

 

Australia

99,1

 

Bangladesh

43,7

 

Barbados

125,7

 

Benin

92,3

 

Bolivia

48,4

 

Bosnia ja Hertsegovina

77,7

 

Botswana

62,1

 

Brasilia

76,2

 

Bulgaria

76,4

 

Burkina Faso

89,7

 (*2)

Burundi

0

 

Chile

76,6

 

Costa Rica

69,1

 

Djibouti

96,8

 

Dominikaaninen tasavalta

71,9

 

Ecuador

70,8

 

Egypti

51,0

 

El Salvador

86,4

 

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

69,7

 

Eritrea

49,4

 

Etelä-Afrikka

59,9

 

Etelä-Korea

112,4

 

Etiopia

85,7

 

Fidži

71,3

 

Filippiinit

60,2

 

Gabon

116,6

 

Gambia

55,8

 

Georgia

95,1

 

Ghana

79,9

 

Guatemala

80,6

 

Guinea

56,4

 

Guinea-Bissau

100,7

 

Guyana

60,6

 

Haiti

109,5

 

Honduras

74,9

 

Hongkong

101,3

 (*2)

Indonesia (Banda Aceh)

0

 

Indonesia (Jakarta)

83,9

 

Intia

45,3

 (*2)

Irak

0

 

Israel

109,6

 (*2)

Itä-Timor

0

 

Jamaika

91,3

 

Japani (Naka)

113,7

 

Japani (Tokio)

119,9

 

Jemen

68,2

 

Jordania

72,3

 

Kambodža

70,4

 

Kamerun

110,1

 

Kanada

90,6

 

Kap Verde

77,4

 

Kazakstan (Almaty)

125,2

 (*2)

Kazakstan (Astana)

0

 

Kenia

77,8

 

Keski-Afrikan tasavalta

120,1

 

Kiina

76,7

 

Kirgisistan

80,3

 

Kolumbia

63,2

 

Kongo

130,4

 

Kongon demokraattinen tasavalta

132,4

 

Kroatia

105,8

 

Kuuba

97,1

 

Länsiranta – Gazan alue

92,7

 

Laos

71,3

 

Lesotho

61,8

 

Libanon

90,8

 (*2)

Liberia

0

 

Madagaskar

72,3

 

Malawi

70,4

 

Malesia

74,8

 

Mali

91,2

 

Marokko

86,8

 

Mauritania

67,7

 

Mauritius

70,7

 

Meksiko

70,2

 

Moldova

52,6

 (*2)

Montenegro

0

 

Mosambik

69,3

 

Namibia

72,8

 

Nepal

68,8

 

Nicaragua

60,7

 

Niger

89,3

 

Nigeria

94,7

 

Norja

131,7

 

Norsunluurannikko

109,4

 

Pakistan

52,2

 (*2)

Panama

0

 

Papua-Uusi-Guinea

75,6

 

Paraguay

70,8

 

Peru

78,4

 

Romania

62,7

 

Ruanda

87,1

 

Salomonsaaret

88,7

 

Sambia

69,3

 

Saudi-Arabia

88,8

 

Senegal

80,7

 

Serbia

61,1

 

Sierra Leone

75,1

 

Singapore

103,4

 (*2)

Somalia

0

 

Sri Lanka

55,4

 

Sudan

52,1

 

Suriname

51,9

 

Sveitsi

116,3

 

Swazimaa

62,6

 

Syyria

65,5

 

Tadžikistan

70,2

 

Taiwan

89,9

 

Tansania

58,8

 

Thaimaa

60,3

 

Togo

92,4

 

Trinidad ja Tobago

70,4

 

Tšad

131,2

 

Tunisia

71,8

 

Turkki

83,7

 

Uganda

55,5

 

Ukraina

104,6

 

Uruguay

72,9

 

Uusi-Kaledonia

134,5

 

Uusi-Seelanti

89,0

 

Vanuatu

114,5

 

Venezuela

60,9

 

Venäjä

120,7

 

Vietnam

54,2

 

Yhdysvallat (New York)

104,8

 

Yhdysvallat (Washington)

100,5

 

Zimbabwe

47,2


(*1)  Bryssel = 100 %

(*2)  Tietoja ei saatavilla.


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/28


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 454/2007,

annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007,

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon hedelmien ja vihannesten tuontijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä joulukuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 3223/94 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 3223/94 4 artiklassa tarkoitetut tuonnin kiinteät arvot vahvistetaan liitteessä olevassa taulukossa merkityllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä huhtikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä huhtikuuta 2007.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)   EYVL L 337, 24.12.1994, s. 66. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 386/2005 (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 3).


LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 25 päivänä huhtikuuta 2007 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmannen maan koodi (1)

Tuonnin kiinteä arvo

0702 00 00

MA

65,2

TN

139,0

TR

132,9

ZZ

112,4

0707 00 05

JO

171,8

MA

46,9

TR

130,0

ZZ

116,2

0709 90 70

MA

35,8

TR

110,2

ZZ

73,0

0709 90 80

EG

242,2

ZZ

242,2

0805 10 20

CU

41,3

EG

48,4

IL

67,0

MA

41,6

TN

53,8

ZZ

50,4

0805 50 10

AR

37,2

IL

60,4

TR

42,8

ZZ

46,8

0808 10 80

AR

84,0

BR

80,6

CA

105,7

CL

85,6

CN

89,2

NZ

125,2

US

135,8

UY

91,0

ZA

88,1

ZZ

98,4

0808 20 50

AR

78,5

CL

90,5

CN

36,6

ZA

90,4

ZZ

74,0


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ” ZZ ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/30


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 455/2007,

annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007,

tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1), ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan yhteisön erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On asianmukaista, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tällä asetuksella vahvistettujen säännösten mukaisia, voi haltija edelleen vedota yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2), 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti kolmen kuukauden ajan.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteessä olevan taulukon 1 sarakkeessa esitetyt tavarat luokitellaan yhdistetyssä nimikkeistössä mainitun taulukon sarakkeen 2 CN-koodeihin.

2 artikla

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten antamiin sitoviin tariffitietoihin, jotka eivät ole tässä asetuksessa vahvistettujen säännösten mukaisia, voidaan vedota asetuksen (ETY) N:o 2913/92 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti vielä kolmen kuukauden ajan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä huhtikuuta 2007.

Komission puolesta

László KOVÁCS

Komission jäsen


(1)   EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 301/2007 (EUVL L 81, 22.3.2007, s. 11).

(2)   EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).


LIITE

Tavaran kuvaus

Luokittelu

(CN-koodi)

Perusteet

(1)

(2)

(3)

1.

Alkoholiliuoksena oleva valmiste, joka on pakattu pipetteihin vähittäismyyntiä varten. Valmisteen koostumus on seuraava:

fiproniili (ISO)

10 g

butyylihydroksianisoli (BHA, E 320)

0,02 g

butyylihydroksitolueeni (BHT, E 321)

0,01 g

apuainetta

100 ml:aan asti

Valmiste sisältää hyönteis- ja punkkimyrkkyä loisia, kuten kirppuja, punkkeja ja täitä vastaan, ja sitä käytetään ulkoisesti lemmikkielämiin (koiriin ja kissoihin).

3808 91 90

Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1, 3a ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 3808 , 3808 91 ja 3808 91 90 mukaisesti.

Katso myös harmonoidun järjestelmän nimikettä 3808 ja alanimikkeitä 3808 91 ja 3808 99 koskevat selitykset.

Valmisteella ei ole nimikkeeseen 3004 kuuluvilta tuotteilta edellytettävää terapeuttista tai ennalta ehkäisevää vaikutusta.

2.

Alkoholiliuoksena oleva valmiste, joka on pakattu sumutinpurkkeihin (sumutin, pumppu) vähittäismyyntiä varten. Valmisteen koostumus on seuraava:

fiproniili (ISO)

0,25 g

apuainetta

100 ml:aan asti

Valmiste sisältää hyönteis- ja punkkimyrkkyä loisia, kuten kirppuja, punkkeja ja täitä vastaan, ja sitä käytetään ulkoisesti lemmikkielämiin (koiriin ja kissoihin).

3808 91 90

Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1, 3a ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 3808 , 3808 91 ja 3808 91 90 mukaisesti.

Katso myös harmonoidun järjestelmän nimikettä 3808 ja alanimikkeitä 3808 91 ja 3808 99 koskevat selitykset.

Valmisteella ei ole nimikkeeseen 3004 kuuluvilta tuotteilta edellytettävää terapeuttista tai ennalta ehkäisevää vaikutusta.

Valmiste ei sisällä aineksia, jotka antaisivat sille eläimiä varten olevan toalettivalmisteen ominaisuudet. Sen vuoksi se ei kuulu nimikkeeseen 3307 .


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/32


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 456/2007,

annettu 25 päivänä huhtikuuta 2007,

vientitodistusten antamisesta asetuksen (EY) N:o 1282/2006 29 artiklan kiintiön mukaisesti Dominikaaniseen tasavaltaan vietäville tietyille maitotuotteille

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä maito- ja maitotuotealan vientitodistusten ja vientitukien osalta 17 päivänä elokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1282/2006 (2) ja erityisesti sen 33 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksen (EY) N:o 1282/2006 III luvun 3 jaksossa määrätään menettelystä vientitodistusten myöntämiseksi tietyille Dominikaaniseen tasavaltaan sen avaaman kiintiön mukaisesti vietäville maitotuotteille. Kiintiövuotta 2007/2008 koskevissa jätetyissä hakemuksissa olevat määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi vahvistettava haettuihin määriin sovellettavat myöntämiskertoimet,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1282/2006 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevien, 1 päivän heinäkuuta 2007 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 väliselle ajalle jätetyissä vientitodistuksissa haettuihin määriin sovelletaan seuraavia myöntämiskertoimia:

0,653853 asetuksen (EY) N:o 1282/2006 30 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kiintiön osaa koskeviin hakemuksiin,

0,384549 asetuksen (EY) N:o 1282/2006 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kiintiön osaa koskeviin hakemuksiin.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 26 päivänä huhtikuuta 2007.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 25 päivänä huhtikuuta 2007.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)   EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(2)   EUVL L 234, 29.8.2006, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1919/2006 (EUVL L 380, 28.12.2006, s. 1).


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/33


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 19 päivänä maaliskuuta 2007,

merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön tehdyn päätöksen 2001/822/EY muuttamisesta

(2007/249/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 187 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/822/EY (1), jäljempänä ’merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehty päätös’, luodaan oikeudellinen kehys merentakaisten maiden ja alueiden, jäljempänä ’MMA:t’, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen sekä niiden ja yhteisön välisten taloudellisten suhteiden edistämiselle. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehtyä päätöstä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2011. Päätöksen voimassaoloa olisi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2013, jotta se päättyisi samanaikaisesti kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (2008–2013), jäljempänä ’kymmenes EKR’, ja monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) kanssa.

(2)

Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen liitteessä II A vahvistetaan vuosina 2000–2007 myönnettävän tuen määrä. Ottaen huomioon uuden, järjestyksessä kymmenennen EKR:n, vuosien 2008–2013 määrärahat olisi kohdennettava.

(3)

MMA:iden osalta olisi laadittava säännöt siitä, miten siirtyminen yhdeksännestä EKR:stä kymmenenteen EKR:ään tapahtuu. Sääntöjä laadittaessa olisi noudatettava yhdeksännen EKR:n ja sitä edeltävien EKR:ien varojen sitomista 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen koskevia yleisiä sääntöjä, jotka on annettu yhdeksännen EKR:n varojen sitomiselle vahvistettavasta määräajasta 30 päivänä toukokuuta 2005 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöksen 2005/446/EY (2) 1 artiklassa ja vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoituksesta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen (3) (kymmenennen EKR:n perustamisesta tehty sisäinen sopimus) 1 artiklan 3 ja 4 kohdassa.

(4)

Kymmenennen EKR:n perustamisesta tehdyllä sisäisellä sopimuksella MMA:ille osoitettavan rahoituksen kokonaismääräksi vahvistetaan 286 miljoonaa euroa. On syytä vahvistaa toisaalta se, miten kyseinen määrä jaetaan EKR:ään liittyvien kehitysrahoitusvälineiden kesken, ja toisaalta tukea saavien MMA:iden ohjeellisten osuuksien määrittämisessä sovellettavat perusteet ja huomioon otettavat seikat.

(5)

Määrärahoja EKR:ään liittyvien kehitysrahoitusvälineiden kesken jaettaessa olisi erityisesti huolehdittava alueelliseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen tarkoitetun tuen sekä yksittäisille MMA:ille tarkoitetun tuen yhteensovittamisesta, jotta MMA:iden valmiuksia selviytyä tulevista haasteista voidaan parantaa riippumatta niiden henkeä kohden lasketusta bruttokansantulosta tai muista MMA-kohtaisten määrärahojen määrittämisessä huomioon otettavista seikoista.

(6)

Rahoitustukea MMA:ille myönnettäessä olisi noudatettava yhdenmukaisia, objektiivisia ja avoimia perusteita. Tällaisia perusteita ovat muun muassa MMA:n bruttokansantulo ja väestömäärä sekä jatkuvuus aiempiin EKR:iin nähden. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen liitteessä I B lueteltuihin vähiten kehittyneisiin MMA:ihin olisi sovellettava erityiskohtelua, samoin kuin niihin MMA:ihin, joiden osallistuminen alueelliseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen on niiden maantieteellisen eristyneisyyden vuoksi tai muista syistä vaikeampaa.

(7)

Raportoidessaan EKR:n puitteissa syntyneet menot jäsenvaltioille ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitealle, komission olisi eriteltävä viralliseen kehitysapuun (ODA) liittyvät menot ja muuhun toimintaan liittyvät menot.

(8)

Erityishuomiota olisi kiinnitettävä MMA:iden institutionaalisten valmiuksien parantamiseen ja hyvään hallintoon muun muassa varainhoidon, verotuksen ja oikeudenkäytön aloilla.

(9)

Samoin olisi kiinnitettävä erityishuomiota MMA:iden, AKT-maiden ja perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden tai muiden MMA:iden sijaintialueilla toimivien tahojen välisen yhteistyön lujittamiseen.

(10)

Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen liitteessä II C kuvatusta MMA-investointikehyksestä myönnettäviä lainoja koskevat rahoitusehdot olisi yhdenmukaistettava vastaavien Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (4), jäljempänä ’AKT–EY-kumppanuussopimus’, liitteessä II olevien tarkistettujen artiklojen kanssa.

(11)

On välttämätöntä varmistaa, että MMA:t voivat edelleen saada rahoitusta EKR:n ulkopuolisista, Euroopan unionin yleisen talousarvion yleisistä aihepiirikohtaisista määrärahoista. Merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehdyn päätöksen liitteessä II E luetellut aihepiirikohtaiset asetukset on 1 päivästä tammikuuta 2007 lukien korvattu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1905/2006 (5). Tästä syystä liite II E pitäisi muuttaa niin, että viittaukset edellä tarkoitettuihin asetuksiin korvataan viittauksella uuteen rahoitusvälineeseen. Jatkuvuuden varmistamiseksi kyseistä muutosta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007.

(12)

Ottaen huomioon MMA:iden erityissuhteen niihin jäsenvaltioihin, joiden alaisuuteen ne kuuluvat, MMA:iden mahdollisuutta osallistua yhteisön horisontaalisiin ohjelmiin olisi parannettava niin, että MMA:t voivat osallistua ohjelmiin, jotka ovat avoinna niille jäsenvaltioille, joiden alaisuuteen MMA:t kuuluvat, kyseisten ohjelmien sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti sekä asianomaisiin jäsenvaltioihin sovellettavien järjestelyjen mukaisesti. Jotta MMA:t voisivat osallistua ohjelmiin heti uuden ohjelmakauden alusta, muutosta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2007.

(13)

Kaikista Euroopan unionin varainkäyttöön ja resursseihin liittyvistä näkökohdista, MMA-rahoitus mukaan lukien, tulisi tehdä arviointi komission raportin perusteella vuosina 2008 ja 2009.

(14)

Nyt tehtävät tekniset muutokset eivät rajoita merentakaisten alueiden assosiaatiosta tehtyyn päätökseen myöhemmin ja erityisesti sen 62 artiklan mukaisesti tehtäviä tarkistuksia,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan päätös 2001/822/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 23 artiklan neljäs kohta seuraavasti:

”MMA:iden kanssa tehtävään, yhdeksännestä EKR:stä rahoitettavaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovelletaan yhdeksännen EKR:n varainhoitoasetuksessa säädettyjä rahoitus- ja kirjanpitomenettelyjä. MMA:iden kanssa tehtävään, kymmenennestä EKR:stä rahoitettavaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovelletaan kymmenennen EKR:n varainhoitoasetuksessa säädettyjä rahoitus- ja kirjanpitomenettelyjä.”.

2)

Lisätään 24 artiklaan kohta seuraavasti:

”9.   Kymmenennen EKR:n täytäntöönpanossa sovelletaan sen perustamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen asiaa koskevia määräyksiä.”.

3)

Korvataan 25 artiklan 1 kohdassa ilmaus ”vuosien 2000–2007 väliselle ajanjaksolle” ilmaisulla ”vuosien 2000–2007 ja 2008–2013 välisille ajanjaksoille”.

4)

Korvataan 31 artikla seuraavasti:

”31 artikla

Tekninen apu

1.   Komission aloitteesta tai sen toimeksiannosta voidaan rahoittaa teknisen avun tutkimuksia tai toimia tämän päätöksen täytäntöönpanon edellyttämän valmistelun, seurannan, arvioinnin ja valvonnan sekä liitteen II A 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun päätöksen kokonaisarvioinnin varmistamiseksi.

Nämä teknisen avun tutkimukset tai toimet rahoitetaan kokonaismäärärahasta myönnettävillä avustuksilla.

2.   MMA:n aloitteesta voidaan komission lausunnon perusteella rahoittaa teknisen avun tutkimuksia tai toimia ohjelma-asiakirjassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi.

Yhdeksännen EKR:n yhteydessä nämä teknisen avun tutkimukset ja toimet rahoitetaan asianomaiselle MMA:lle myönnetyistä varoista. Kymmenennen EKR:n yhteydessä ne rahoitetaan kokonaismäärärahasta myönnettävillä avustuksilla.”.

5)

Lisätään 33 a artikla seuraavasti:

”33 a artikla

1.   Yhdeksännestä EKR:stä tai sitä edeltävistä EKR:istä käyttämättä jääneitä määriä ei sidota enää 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen tai kymmenennen EKR:n perustamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen voimaantulopäivän jälkeen riippuen siitä, kumpi ajankohta on myöhäisempi, lukuun ottamatta yhdeksättä EKR:ää edeltäviin EKR:iin kuuluvasta maatalouden perustuotteiden vientitulojen vakauttamisjärjestelmästä (Stabex) käyttämättä jääneitä määriä ja sisäisen sopimuksen voimaantulopäivän jälkeen vapautuvia varoja sekä liitteessä II C kuvatun investointikehyksen rahoittamiseen yhdeksännestä EKR:stä myönnettyjen varojen käyttämättä jääneitä määriä ja takaisinmaksuja, paitsi niihin kuuluvia korkotukia.

2.   Ellei neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta päätä toisin, yhdeksännestä EKR:stä tai sitä edeltävistä EKR:istä rahoitettavista hankkeista vapautuvia varoja ei sidota enää 31 päivän joulukuuta 2007 jälkeen, lukuun ottamatta sisäisen sopimuksen voimaantulopäivän jälkeen vapautuvia Stabex-varoja, jotka siirretään ilman eri toimenpiteitä liitteen II Aa 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti rahoitettaviin aluekohtaisiin ohjelmiin, ja liitteessä II C kuvatun investointikehyksen rahoittamiseen yhdeksännestä EKR:stä myönnettyjä varoja, paitsi niihin kuuluvia korkotukia.”.

6)

Korvataan 58 artikla seuraavasti:

”58 artikla

MMA:ille avoimet ohjelmat

MMA:ista kotoisin olevat henkilöt ja soveltuvin osin MMA:iden asiaankuuluvat julkiset ja/tai yksityiset elimet ja laitokset voivat osallistua yhteisön ohjelmiin kyseisten ohjelmien sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti sekä niihin jäsenvaltioihin sovellettavien järjestelyjen mukaisesti, joiden alaisuuteen MMA:t kuuluvat. MMA:ista kotoisin olevat henkilöt voivat osallistua ohjelmiin osana sen jäsenvaltion kiintiötä, jonka alaisuuteen asianomainen MMA kuuluu, jos kyseisellä ohjelmalla on tällainen kiintiö.

Tärkeimmät ohjelmat, jotka ovat avoinna MMA:ille, ovat liitteessä II F luetellut ohjelmat sekä niiden mahdolliset seuraajaohjelmat.”.

7)

Korvataan 63 artiklassa vuosi ”2011” vuodella ”2013”.

8)

Korvataan liitteessä II A olevan 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevat sanat ”kaksi vuotta” sanoilla ”neljä vuotta”.

9)

Lisätään liitteen II A jälkeen uusi liite II Aa, jonka teksti on tämän päätöksen liitteessä I.

10)

Muutetaan liite II B seuraavasti:

a)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

1.   Yhdeksännen EKR:n perustamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen 5 artiklan mukaisesti EIP voi myöntää omista varoistaan enintään 20 miljoonaa euroa lainoina EIP:n perussäännössä ja tässä liitteessä esitetyin ehdoin.

2.   Kymmenennen EKR:n perustamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen 3 artiklan mukaisesti EIP voi myöntää omista varoistaan enintään 30 miljoonaa euroa lainoina EIP:n perussäännössä ja tässä liitteessä esitetyin ehdoin.”.

b)

Korvataan 2 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

yhdeksännen EKR:n soveltamiskautena korkotuen määrä, jonka arvo lasketaan lainan suoritusajankohtina, vähennetään liitteessä II A olevan 3 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määritellystä korkotukimäärärahasta ja maksetaan suoraan EIP:lle;

kymmenennen EKR:n soveltamiskautena korkotuen määrä, jonka arvo lasketaan lainan suoritusajankohtina, vähennetään liitteessä II Aa olevan 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellystä korkotukimäärärahasta ja maksetaan suoraan EIP:lle;

korkotuet voidaan pääomittaa tai käyttää avustuksina hankkeisiin liittyvän, erityisesti MMA:iden rahoituslaitoksille annettavan teknisen avun tukemiseksi; ja”.

11)

Korvataan liite II C tämän päätöksen liitteessä II olevalla tekstillä.

12)

Korvataan liite II E tämän päätöksen liitteessä III olevalla tekstillä.

13)

Korvataan liite II F tämän päätöksen liitteessä IV olevalla tekstillä.

2 artikla

Noudattaminen

Tätä päätöstä noudatetaan päivästä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Päätöksen 1 artiklan 6, 12 ja 13 kohtaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2007.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SEEHOFER


(1)   EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1.

(2)   EUVL L 156, 18.6.2005, s. 19.

(3)   EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.

(4)   EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. Sopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT-EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22).

(5)   EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.


LIITE I

”LIITE II Aa

YHTEISÖN RAHOITUSTUKI: kymmenes EKR

1 artikla

Varojen kohdentaminen eri välineiden kesken

1.   Yhteisön rahoitustuen 286 miljoonan euron kokonaismäärä, joka on sisäisessä sopimuksessa vahvistettu myönnettäväksi kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR) 1 päivästä tammikuuta 2008 31 päivään joulukuuta 2013 ulottuvalle kuusivuotiskaudelle tämän päätöksen soveltamistarkoituksessa, jakautuu seuraavasti:

a)

250 miljoonaa euroa avustuksina pitkän aikavälin kehitystyöhön, humanitaariseen apuun sekä hätä- ja pakolaisapuun tarkoitettuun ohjelmoitavaan tukeen, vientitulojen vakauttamiseen tarkoitettuun lisätukeen sekä alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen tukemiseen;

b)

30 miljoonaa euroa liitteessä II C tarkoitetun MMA-investointikehyksen rahoittamiseen. Määrästä varataan enintään 1,5 miljoonaa euroa EIP:n omista varoistaan liitteen II B mukaisesti myöntämien tai MMA-investointikehyksestä rahoitettavien lainojen korkotukiin;

c)

6 miljoonaa euroa teknisen avun tutkimuksiin tai toimiin tämän päätöksen 31 artiklan mukaisesti.

2.   Kymmenennen EKR:n varoja ei saa sitoa enää 31 päivän joulukuuta 2013 jälkeen, ellei neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta toisin päätä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut varat loppuvat tämän päätöksen voimassaoloaikana, neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

2 artikla

Varojen hallinnointi

EIP hallinnoi liitteessä II B tarkoitettuja omista varoistaan myöntämiään lainoja sekä liitteessä II C tarkoitettuja MMA-investointikehyksestä rahoitettavia lainoja. Kaikkien muiden tämän päätöksen nojalla myönnettävien varojen hallinnoinnista vastaa komissio.

3 artikla

Varojen kohdentaminen eri MMA:ille

Edellä 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittu 250 miljoonan euron määrä kohdennetaan MMA:iden tarpeiden ja saavutusten perusteella jäljempänä mainittuja perusteita noudattaen.

1.

Kaikille MMA:ille jaetaan 195 miljoonan euron A-määräraha erityisesti yhtenäisissä ohjelma-asiakirjoissa tarkoitettujen aloitteiden rahoittamiseen, mukaan lukien köyhyyden torjumiseksi toteutettavat sosiaalisen kehityksen ja ympäristönsuojelun ensisijaiset toimet. Yhtenäisissä ohjelma-asiakirjoissa on tarvittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota toimiin, joiden tarkoituksena on vahvistaa tukea saavien MMA:iden hallintoa ja institutionaalisia valmiuksia, sekä suunniteltujen toimien todennäköiseen aikatauluun silloin kun tällä on merkitystä.

A-määrärahojen jaossa on otettava huomioon asukasmäärä, bruttokansantulo, aiemmista EKR:istä myönnettyjen määrärahojen määrä ja käyttö, maantieteellisestä eristyneisyydestä johtuvat erityisongelmat sekä 3 artiklassa tarkoitetut vähiten kehittyneiden maiden rakenteelliset ja muut esteet. Varoja myönnetään ainoastaan, jos niitä voidaan käyttää tuloksellisesti. Varojen myöntämiseen liittyvässä päätöksenteossa olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

Periaatteessa määräraha myönnetään MMA:ille, joiden henkeä kohden laskettu bruttokansantulo on käytettävissä olevien tilastotietojen mukaan enintään yhtä suuri kuin yhteisön henkeä kohden laskettu bruttokansantulo.

2.

Tämän päätöksen 16 artiklassa tarkoitettuun alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen tukemiseen myönnetään 40 miljoonaa euroa, mukaan lukien 7 artiklassa tarkoitetut vuoropuhelua ja kumppanuutta edistävät toimet, alueelliset aloitteet katastrofivalmiuksien kehittämiseksi ja katastrofien vaikutusten lieventämiseksi sekä MMA:iden ja perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden välinen yhteistyö, johon myönnettävä tuki sovitetaan yhteen yhteisön muista rahoitusvälineistä annettavan tuen kanssa.

3.

Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta Grönlantiin.

4.

Kohdentamattomat B-määrärahat muodostavat 15 miljoonan euron varauksen, josta voidaan

a)

rahoittaa MMA:ille annettavaa humanitaarista apua, hätäapua ja pakolaisapua sekä tarvittaessa antaa ylimääräistä tukea vientitulojen vakauttamiseen liitteen II D mukaisesti; ja

b)

myöntää lisää varoja 1 kohdassa tarkoitettujen MMA:iden tarpeiden ja saavutusten mukaan.

Saavutuksia arvioidaan puolueettomasti ja avoimesti ottamalla huomioon myönnettyjen varojen käyttöaste, meneillään olevien toimien täytäntöönpanon tehokkuus, köyhyyden lievittäminen tai vähentäminen sekä toteutetut kestävän kehityksen toimenpiteet.

5.

Komissio vahvistaa edellä olevan 1–4 kohdan mukaiset kymmenennen EKR:n ohjeelliset määrät tämän päätöksen 24 artiklan mukaisesti.

6.

Komissio voi väliarvioinnin perusteella päättää kohdentaa tässä artiklassa tarkoitetut kohdentamattomat varat muulla tavalla. Väliarvioinnin menettelyistä sekä uusista määrärahakohdennuksista päätetään tämän päätöksen 24 artiklan mukaisesti.”.


LIITE II

”LIITE II C

YHTEISÖN RAHOITUSTUKI: MMA-INVESTOINTIKEHYS

1 artikla

Tavoite

Perustetaan MMA-investointikehys, jäljempänä ’investointikehys’, kaupallisesti kannattavien yritysten tukemiseksi pääasiassa yksityissektorilla, mutta myös sellaisten julkisen sektorin yritysten tukemiseksi, jotka tukevat yksityissektorin kehittämistä.

Tässä liitteessä ja liitteessä II B säädetään investointikehyksestä ja EIP:n omista varoista rahoitettavia lainoja koskevista rahoitusehdoista. Yhdeksännen EKR:n täytäntöönpanossa sovelletaan sen perustamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen 29 ja 30 artiklaa. Kymmenennen EKR:n täytäntöönpanossa sovelletaan sen perustamisesta tehdyn sisäisen sopimuksen vastaavia määräyksiä.

Nämä varat voidaan ohjata tukikelpoisille yrityksille joko suoraan tai välillisesti hyväksyttyjen sijoitusrahastojen ja/tai rahoituksen välittäjien kautta.

2 artikla

Investointikehyksen varat

1.   Investointikehyksen varoja voidaan käyttää muun muassa

a)

riskipääoman tarjoamiseen seuraavasti:

i)

pääomaosakkuuksiin MMA:iden yrityksissä, myös rahoituslaitoksissa;

ii)

kvasipääomatuki MMA:iden yrityksille, myös rahoituslaitoksille; ja

iii)

sekä ulkomaisille että paikallisille investoijille ja lainanantajille tarkoitetut takaukset ja muut luottokelpoisuutta lisäävät järjestelyt, joita voidaan käyttää kattamaan investointeihin liittyviä poliittisia tai muita riskejä; ja

b)

tavallisten lainojen myöntämiseen.

2.   Pääomaosakkuus on yleensä vähemmistöosakkuus, joka ei johda määräysvallan syntymiseen, ja siitä maksetaan korvausta asianomaisen hankkeen tulosten perusteella.

3.   Kvasipääomatuki voi muodostua osakkaiden ennakkomaksuista, vaihtovelkakirjoista, ehdollisista lainoista, toissijaisista lainoista ja osakkuuslainoista tai muista vastaavista tukimuodoista. Tällaista tukea voidaan antaa erityisesti

a)

ehdollisina lainoina, joiden hoito ja/tai kesto on sidoksissa tiettyjen, hankkeen tulokseen liittyvien ehtojen täyttymiseen. Jos ehdollista lainaa myönnetään investointia edeltäviin selvityksiin tai hankkeeseen liittyvään muuhun tekniseen apuun, lainan takaisinmaksusta voidaan vapauttaa, jos investointia ei toteuteta;

b)

osakkuuslainoina, joiden takaisinmaksu ja/tai kesto on sidoksissa hankkeen taloudellisiin tuloksiin; ja

c)

toissijaisina lainoina, jotka maksetaan takaisin vasta sen jälkeen, kun muut saatavat on hoidettu.

4.   Kunkin toimen korvaukset eritellään lainan myöntämisen yhteydessä.

Kuitenkin

a)

ehdollisen lainan tai osakkuuslainan osalta korvaus käsittää yleensä enintään kolmen prosentin kiinteän koron sekä hankkeen tuloksiin liittyvän muuttuvan maksuosan; ja

b)

toissijaisen lainan korkoprosentti on markkinaperusteinen.

5.   Takaukset hinnoitellaan niin, että niissä otetaan huomioon katettavat riskit ja toimenpiteen erityispiirteet.

6.   Tavallisten lainojen korko käsittää viitekoron, jota EIP soveltaa vastaaviin, vapaavuosia ja takaisinmaksuaikoja koskevilta ehdoiltaan samanlaisiin lainoihin, sekä EIP:n määrittelemän lisän.

7.   Tavallisia lainoja on myönnettävä edullisin ehdoin seuraavissa tapauksissa:

a)

yksityissektorin kehityksen kannalta välttämättömiin infrastruktuurihankkeisiin vähiten kehittyneissä tai selkkauksista tai luonnonkatastrofeista toipuvissa MMA:issa. Tällöin lainan korkoa alennetaan kolmella prosentilla; ja

b)

hankkeisiin, joihin sisältyy rakenneuudistustoimia osana yksityistämistä tai joiden sosiaaliset tai ympäristöön liittyvät edut ovat merkittäviä ja selvästi osoitettavissa. Tällöin lainoille voidaan myöntää korkotukea, jonka määrä ja muoto päätetään hankkeen erityispiirteiden perusteella; korkotuki on kuitenkin enintään kolme prosenttia.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen lainojen lopullinen korko on joka tapauksessa aina vähintään 50 prosenttia viitekorosta.

8.   Varat näihin edullisin ehdoin rahoitettaviin tarkoituksiin saadaan investointikehyksestä, ja ne ovat määrältään enintään viisi prosenttia investointien rahoitukseen investointikehyksestä osoitettavasta ja EIP:n omista varoistaan osoittamasta kokonaismäärästä.

9.   Korkotuet voidaan pääomittaa tai käyttää avustuksina. Korkotukiin tarkoitetuista määrärahoista enintään 10 prosenttia voidaan käyttää hankkeisiin liittyvän, erityisesti MMA:iden rahoituslaitoksille annettavan teknisen avun rahoittamiseen.

3 artikla

Investointikehyksen alaiset toimet

1.   Investointikehys koskee kaikkia talouden sektoreita, ja sillä tuetaan yksityissektorin ja kaupallisesti johdettujen julkisen sektorin yksiköiden investointeja, mukaan lukien tuloja tuottavaan yksityissektorille välttämättömään talouden ja tekniikan alan infrastruktuuriin tehtävät investoinnit.

a)

Investointikehystä hallinnoidaan uudistuvana rahastona, ja sen on tarkoitus olla taloudellisesti kestävä. Sen alaisiin toimiin sovelletaan markkinaehtoja, ja niissä pyritään välttämään paikallisten markkinoiden vääristyminen ja yksityisten rahoituslähteiden syrjäyttäminen.

b)

Investointikehyksestä tuetaan MMA:iden rahoitussektoria, ja sillä on katalyyttinen vaikutus, koska sillä kannustetaan pitkäaikaisten paikallisten varojen käyttöönottoa ja houkutellaan yksityisiä ulkomaisia investoijia ja lainanantajia mukaan MMA:issa toteutettaviin hankkeisiin.

c)

Investointikehys kattaa osan sen varoilla rahoitettavien hankkeiden riskeistä, koska sen taloudellinen kestävyys perustuu investointikehykseen kokonaisuudessaan eikä yksittäisiin toimiin.

d)

Investointikehyksestä myönnettävä rahoitus pyritään kanavoimaan MMA:iden sellaisten laitosten ja ohjelmien kautta, jotka edistävät pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistä.

2.   EIP:lle korvataan investointikehyksen hallinnoinnista aiheutuvat kulut. Toisen rahoituspöytäkirjan voimaantuloa seuraavina kahtena vuonna korvauksen määrä on vuosittain enintään 2 prosenttia investointikehykseen alun perin myönnetyistä varoista. Sen jälkeen EIP:lle maksettava korvaus muodostuu kiinteästä osuudesta, joka on vuosittain 0,5 prosenttia investointikehykseen alun perin myönnetyistä varoista, ja muuttuvasta osuudesta, joka on vuosittain enintään 1,5 prosenttia MMA:issa toteutettaviin hankkeisiin investointikehyksestä myönnetystä kokonaisrahoituksesta. Korvaus maksetaan investointikehyksen varoista.

3.   Tämän päätöksen voimassaolon päättyessä ja jos neuvosto ei ole tehnyt asiassa erityistä päätöstä, investointikehykseen tehtävät kumulatiiviset nettotakaisinmaksut siirretään seuraavaan MMA-rahoitusvälineeseen.

4 artikla

Valuuttakurssiriskiä koskevat säännöt

Valuuttakurssivaihtelujen vaikutusten minimoimiseksi valuuttakurssiriskiin liittyvät ongelmat ratkaistaan seuraavasti:

a)

pääomaosakkuudessa, jonka tavoitteena on yrityksen omien varojen vahvistaminen, valuuttakurssiriski katetaan yleensä investointikehyksestä;

b)

pk-yritysten riskipääomarahoituksessa valuuttakurssiriski jaetaan yleensä yhteisön ja muiden osapuolten kesken. Keskimäärin valuuttakurssiriski jaetaan tasan; ja

c)

investointikehyksestä rahoitettavat lainat pyritään aina kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, erityisesti vakaan makrotalouden ja rahoitusalan maissa, myöntämään MMA:n kansallisessa valuutassa, jolloin valuuttakurssiriski katetaan investointikehyksestä.”.


LIITE III

”LIITE II E

YHTEISÖN RAHOITUSTUKI: TALOUSARVIOSTA KEHITYSMAILLE ANNETTAVA APU

MMA:t hyötyvät seuraavista kehitysmaiden hyväksi toteutettavista, Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitettavista toimista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta talousarvioon myöhemmin tehtäviä muutoksia:

1.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (1) soveltamisalaan kuuluvat aihepiirikohtaiset ohjelmat, joilla tuetaan suoraan Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

2.

Vakautusvälineen perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1717/2006 (2) soveltamisalaan kuuluvat kunnostus- ja jälleenrakennustoimet.

3.

Humanitaarinen apu, sellaisena kuin se on määriteltynä humanitaarisesta avusta 20 päivänä kesäkuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/96 (3).


(1)   EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(2)   EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1.

(3)   EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).”.


LIITE IV

”LIITE II F

MUU YHTEISÖN TUKI: OSALLISTUMINEN YHTEISÖN OHJELMIIN

Tämän päätöksen 58 artiklan mukaisesti MMA:iden kansalaiset voivat osallistua seuraaviin ohjelmiin ja niiden seuraajaohjelmiin osana sen jäsenvaltion kiintiötä, jonka alaisuuteen asianomainen MMA kuuluu, jos kyseisellä ohjelmalla on tällainen kiintiö:

1.

Koulutusohjelmat:

elinikäisen oppimisen toimintaohjelma (2007–2013), joka on perustettu elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15 päivänä marraskuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1720/2006/EY (1),

nuorisotoimintaohjelma, joka on perustettu nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) perustamisesta ajanjaksoksi (2007–2013) 15 päivänä marraskuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1719/2006/EY (2).

2.

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) alaiset ohjelmat, jotka on perustettu kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1639/2006/EY (3).

3.

Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1982/2006/EY (4) perustetun Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) ohjelmat.

4.

Kulttuuri- ja audiovisuaaliset ohjelmat:

Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelma (Media 2007), joka on perustettu Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (Media 2007) 15 päivänä marraskuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1718/2006/EY (5),

Kulttuuri (2007–2013), joka on perustettu kulttuuriohjelman perustamisesta (2007–2013) 12 päivänä joulukuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä 1903/2006 (6).

5.

HRTP Japan -ohjelma (Human Resources Training Programme in Japan) ja ajankohtaiset selvityskierrokset, joista määrätään 18 päivänä toukokuuta 1992 tehdyssä neuvoston päätöksessä 92/278/ETY (7).”


(1)   EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.

(2)   EUVL L 327, 24.11.2006, s. 30.

(3)   EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15.

(4)   EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(5)   EUVL L 327, 24.11.2006, s. 12.

(6)   EUVL L 378, 27.12.2006, s. 22.

(7)   EYVL L 144, 26.5.1992, s. 19.


26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/42


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 16 päivänä huhtikuuta 2007,

luvan antamisesta Yhdistyneelle kuningaskunnalle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 193 artiklasta poikkeava erityistoimenpide

(2007/250/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission pääsihteeristön 10 päivänä helmikuuta 2006 saapuneeksi kirjaamassa kirjeessä Yhdistynyt kuningaskunta pyysi lupaa ottaa käyttöön jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksistä poikkeavan erityistoimenpiteen.

(2)

Komissio antoi direktiivin 77/388/ETY 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 18 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 19 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Yhdistyneelle kuningaskunnalle, että sillä on kaikki pyynnön arvioimiseen tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(3)

Direktiivi 77/388/ETY on laadittu uudelleen ja kumottu direktiivillä 2006/112/EY. Viittauksia ensin mainittuun on pidettävä viittauksina viimeksi mainittuun.

(4)

Direktiivin 2006/112/EY 193 artiklan mukaisesti arvonlisäveron maksamisvelvollinen on tavarat luovuttava verovelvollinen. Tämän Yhdistyneen kuningaskunnan pyytämän poikkeuksen tarkoituksena on siirtää arvonlisäveron maksamisvelvollisuus sille verovelvolliselle, jolle tavarat luovutetaan, mutta ainoastaan tietyin edellytyksin ja pelkästään matkapuhelinten ja mikrosirujen/mikroprosessorien osalta.

(5)

Kyseisellä alalla monet toimijat syyllistyvät veronkiertoon jättämällä maksamatta arvonlisäveron veroviranomaisille sen jälkeen, kun tuotteet on myyty. Niiden asiakkailla, jotka saavat pätevän laskun, on kuitenkin edelleen oikeus verovähennykseen. Tällaisen veronkierron törkeimmässä muodossa tavaroita kuljetetaan niin sanotussa karusellijärjestelmässä, jossa samoja tavaroita luovutetaan useaan kertaan suorittamatta arvonlisäveroa veroviranomaisille. Poikkeuksella poistettaisiin toimijoiden mahdollisuus tämäntyyppiseen veronkiertoon, kun arvonlisäveron maksamisvelvolliseksi nimetään henkilö, jolle tavarat luovutetaan. Se ei kuitenkaan vaikuttaisi maksettavan arvonlisäveron määrään.

(6)

Poikkeuksen tehokkuuden varmistamiseksi ja sen estämiseksi, että veroa alettaisiin kiertää muiden tuotteiden osalta tai vähittäismyyntitasolla, Yhdistyneen kuningaskunnan olisi asetettava asianmukaisia valvonta- ja selontekovelvoitteita. Komissiolle olisi ilmoitettava toteutetuista erityistoimenpiteistä sekä poikkeuksen soveltamisen valvonnasta ja kokonaisarvioinnista.

(7)

Toimenpide on oikeassa suhteessa pyrittyihin tavoitteisiin nähden, sillä sitä ei ole tarkoitus soveltaa yleisesti, vaan ainoastaan tietyllä suuririskisellä alalla tiettyihin huolellisesti valittuihin tuotteisiin, joiden osalta veronkierto on aiheuttanut merkittäviä veromenetyksiä. Koska kyseessä on pieni ala, poikkeusta ei voida pitää yleisenä toimenpiteenä.

(8)

Luvan olisi oltava voimassa vain lyhyen ajan, koska toimenpiteen tavoitteiden saavuttamista ei voida taata eikä toimenpiteen vaikutusta Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden jäsenvaltioiden arvonlisäverojärjestelmään voida mitata etukäteen; myös toimenpiteen ja sen täytäntöönpanon vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan on arvioitava asianmukaisesti.

(9)

Tämä poikkeus ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin yhteisön omiin varoihin,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 193 artiklassa säädetään, Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan lupa nimetä arvonlisäveron maksamisvelvolliseksi verovelvollinen, jolle luovutetaan seuraavia tavaroita:

1)

matkapuhelimet, jotka ovat toimiluvan saaneissa verkoissa käytettäviksi tarkoitettuja tai tällaiseen käyttöön muunnettuja laitteita, joita käytetään tietyillä taajuuksilla ja joilla voi myös olla muita käyttötarkoituksia;

2)

integroidut piirit, kuten mikroprosessorit ja keskusyksiköt, ennen kuin ne asennetaan loppukäyttäjille tarkoitettuihin tuotteisiin.

Poikkeusta sovelletaan sellaisten tavaroiden luovutuksiin, joiden veron peruste on vähintään 5 000 Englannin puntaa.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa säädetty poikkeus edellyttää, että Yhdistynyt kuningaskunta asettaa asianmukaiset ja tehokkaat valvonta- ja selontekovelvoitteet sellaisia tavaroita luovuttaville verovelvollisille, joihin käänteistä verovelvollisuutta sovelletaan tämän päätöksen mukaisesti.

3 artikla

Yhdistyneen kuningaskunnan on ilmoitettava komissiolle, onko se toteuttanut 1 ja 2 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, ja sen on toimitettava 31 päivään maaliskuuta 2009 mennessä komissiolle selonteko asianomaisten toimenpiteiden soveltamisen kokonaisarvioinnista ja erityisesti siitä, miten tehokas toimenpide on ollut ja onko veronkierrosta saatu todisteita muiden tuotteiden osalta tai vähittäismyyntitasolla.

4 artikla

Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 30 päivänä huhtikuuta 2009.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Tehty Luxemburgissa 16 päivänä huhtikuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SEEHOFER


(1)   EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/138/EY (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 92).

(2)   EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/98/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129).


IV Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/44


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 328/05/KOL,

tehty 20 päivänä joulukuuta 2005,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 53. kerran lisäämällä uusi luku 18C: Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävä valtiontuki

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTA-valtioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta (2) ja erityisesti sen 24 artiklan, 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan, sen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan ja pöytäkirjassa 3 olevan II osan 18 ja 19 artiklan,

SEKÄ KATSOO SEURAAVAA:

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan mukaan EFTAn valvontaviranomainen vahvistaa ETA-sopimuksen valtiontukea koskevien määräysten soveltamisen.

EFTAn valvontaviranomainen antaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla ilmoituksia ja suuntaviivoja asioista, joita ETA-sopimus koskee, jos kyseisessä sopimuksessa tai valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti näin määrätään tai jos EFTAn valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena.

EFTAn valvontaviranomainen palauttaa mieleen valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (3), jotka se hyväksyi 19 päivänä tammikuuta 1994  (4).

Euroopan komissio antoi 13 päivänä heinäkuuta 2005 tiedonannon julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevista yhteisön puitteista (5).

Kyseinen tiedonanto on merkityksellinen myös Euroopan talousalueen kannalta.

On taattava ETA:n valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen koko Euroopan talousalueella.

ETA-sopimuksen liitteen XV lopussa olevaan lukuun ’Yleistä’ kuuluvan II kohdan mukaan EFTAn valvontaviranomaisen on annettava Euroopan komissiota kuultuaan säädökset, jotka vastaavat komission antamia säädöksiä.

Valvontaviranomainen on kuullut Euroopan komissiota.

EFTAn valvontaviranomainen on kuullut EFTA-valtioita 19 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä asiaa koskevalla kirjeellä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1)

Valtiontuen suuntaviivoja muutetaan lisäämällä niihin uusi luku 18C ’Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävä valtiontuki’. Uusi luku on tämän päätöksen liitteenä I. Lisäksi ehdotetaan aiheellisia toimenpiteitä, jotka esitetään tämän päätöksen liitteessä I.

2)

Päätös annetaan tiedoksi EFTA-valtioille lähettämällä niille kirjeitse jäljennös tästä päätöksestä ja sen liitteestä. EFTA-valtioita pyydetään ilmoittamaan yhden kuukauden kuluessa tämän ehdotuksen vastaanottamisesta, hyväksyvätkö ne ehdotuksen aiheellisista toimenpiteistä.

3)

Päätös annetaan tiedoksi Euroopan komissiolle ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 27 olevan d kohdan mukaisesti lähettämällä sille jäljennös tästä päätöksestä ja sen liitteestä I.

4)

Tämä päätös ja sen liite I julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

5)

Jos EFTA-valtiot hyväksyvät ehdotuksen aiheellisista toimenpiteistä, niistä julkaistaan tiivistelmä Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa (tämän päätöksen liite II).

6)

Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

Tehty Brysselissä 20 päivänä joulukuuta 2005.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Einar M. BULL

Puheenjohtaja

Kurt JÄGER

Kollegion jäsen


(1)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(2)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(3)  Jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’.

(4)  Julkaistu alun perin EYVL:ssä L 231, 3.9.1994, ja ETA-täydennysosassa 32, 3.9.1994, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä N:o 313/05/KOL, 7.12.2005 (ei vielä julkaistu).

(5)  Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat yhteisön puitteet (EUVL C 297, 29.11.2005, s. 4).


LIITE

”18C.   JULKISEN PALVELUN VELVOITTEESTA MAKSETTAVANA KORVAUKSENA MYÖNNETTÄVÄ VALTIONTUKI (1)

18C.1   Kohde ja soveltamisala

(1)

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (2) mukaan ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Jos julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei kuitenkaan täytä kyseisiä edellytyksiä ja EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät, korvaus on valtiontukea. Valvontaviranomaisen mukaan tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan myös ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä.

(2)

Euroopan komission 28 päivänä marraskuuta 2005 tekemässä päätöksessä 2005/842/EY (3) joka koskee EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen, määritetään edellytykset, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset ovat perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaista valtiontukea, ja vapautetaan kyseiset edellytykset täyttävät korvaukset ennakkoilmoitusvelvollisuudesta. Päätöstä ei ole vielä sisällytetty ETA-sopimukseen (4). Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset, jotka ovat valtiontukea ja jotka eivät kuulu päätöksen 2005/842/EY soveltamisalaan, kuuluvat kuitenkin edelleen ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin senkin jälkeen, kun päätös on tehty. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on määrittää edellytykset, joiden perusteella mainittuja valtiontukia voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvina ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla.

(3)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaan korvaukseen, joka myönnetään yrityksille ETA-sopimuksen sääntöjen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen yhteydessä, lukuun ottamatta liikennealaa ja julkista yleisradiotoimintaa, johon sovelletaan valtiontukisääntöjen soveltamista julkiseen yleisradiotoimintaan koskevia EFTAn valvontaviranomaisen suuntaviivoja (5).

(4)

Näiden suuntaviivojen säännöksillä ei rajoiteta ETA-sopimuksen alakohtaisiin sääntöihin ja toimenpiteisiin sisältyvien julkisen palvelun velvoitetta koskevien tiukempien erityissäännösten soveltamista.

(5)

Näillä suuntaviivoilla ei rajoiteta julkisia hankintoja ja kilpailua koskevien voimassa olevien yhteisön säännösten (erityisesti ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan) soveltamista.

18C.2   Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnetyn valtiontuen ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvuuden ehdot

18C.2.1   Yleiset säännökset

(6)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa Altmark (6) tarkennetaan seuraavat edellytykset, joiden täyttyessä julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset eivät ole valtiontukea:

’[…]

Ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi […].

[…]

Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on etukäteen vahvistettava objektiivisesti ja läpinäkyvästi, jotta vältettäisiin sellaisen taloudellisen edun sisältyminen korvaukseen, joka olisi omiaan suosimaan edunsaajayritystä suhteessa sen kilpailijayrityksiin. […] Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen alaan kuuluu myös rahoituksellinen toimenpide, jolla jäsenvaltio korvaa yrityksen kärsimiä tappioita ilman, että tällaisen korvauksen parametrit on vahvistettu etukäteen, silloin kun jälkikäteen ilmenee, että tiettyjen palvelujen toteuttaminen julkisen palvelun velvoitteiden täytäntöön panemiseksi ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa.

[…]

Kolmanneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto […].

[…]

Neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä kuljetusvälineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.’

(7)

Jos edellä luetellut neljä edellytystä täyttyvät, julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus ei ole valtiontukea, eikä ETA-sopimuksen 61 artiklaa eikä EFTAn jäsenvaltioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklaa sovelleta. Jos EFTA-valtiot eivät täytä mainittuja vaatimuksia ja jos ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan yleiset soveltamisedellytykset täyttyvät, julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus on valtiontukea.

(8)

Valvontaviranomainen katsoo, että ETA-sopimuksen nykyisessä kehitysvaiheessa tällaiset valtiontuet voidaan todeta ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisiksi, jos ne ovat välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi eivätkä vaikuta kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa sopimuspuolten etujen kanssa. Seuraavien edellytysten on täytyttävä tämän tasapainon saavuttamiseksi.

18C.2.2   ETA-sopimuksen 59 artiklassa tarkoitetut varsinaiset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut

(9)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on ilmeistä, että EFTA-valtioilla on huomattava harkintavalta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä, lukuun ottamatta aloja, joilla on jo asiaan liittyviä ETA-sopimuksen sääntöjä. Valvontaviranomaisen tehtävänä on tämän vuoksi varmistaa, että tätä harkintavaltaa käytetään ilman ilmeisiä virheitä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä.

(10)

ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan nojalla yritykset (7) jotka vastaavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta, ovat yrityksiä, joille on uskottu ’erityistehtäviä’. Määriteltäessä julkisen palvelun velvoitteita ja arvioitaessa sitä, ovatko asianomaiset yritykset täyttäneet nuo velvoitteet, EFTA-valtioita kannustetaan kuulemaan laajasti eri tahoja, erityisesti käyttäjiä.

18C.2.3   Julkisen palvelun velvoitteet täsmentävän asiakirjan tarve ja korvausten laskentaa koskevat säännöt

(11)

ETA-sopimuksen 59 artiklan mukainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun käsite merkitsee, että valtio on antanut kyseisten yritysten hoidettavaksi erityistehtävän (8). Lukuun ottamatta aloja, joilla sovelletaan asiaa koskevia ETA-sääntöjä, viranomaiset vastaavat palvelujen tarjoamisen kriteereitä ja edellytyksiä koskevien puitteiden laatimisesta riippumatta siitä, mikä palvelujen tarjoajan oikeudellinen asema on ja tuotetaanko palvelu vapaan kilpailun perusteella. Tästä seuraa, että julkisen palvelun tehtävän toimeksi antaminen on tarpeen kyseisen yrityksen ja valtion velvoitteiden määrittelemiseksi. ’Valtiolla’ tarkoitetaan keskushallintoa sekä paikallisia ja alueellisia hallintoyksiköitä.

(12)

Vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta on annettava yritykselle yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, jonka muodosta jokainen EFTA-valtio voi itse päättää. Tällaisessa asiakirjassa tai tällaisissa asiakirjoissa on määritettävä erityisesti

a)

julkisen palvelun velvoitteiden täsmällinen luonne ja kesto;

b)

asianomaiset yritykset ja alue;

c)

yritykselle mahdollisesti myönnettyjen yksin- tai erityisoikeuksien luonne;

d)

korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit;

e)

järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja takaisin maksamiseksi.

(13)

(EFTA-valtioita kehotetaan kuulemaan laajalti eri tahoja ja erityisesti palvelujen käyttäjiä silloin, kun ne määrittelevät julkisen palvelun velvoitteita ja arvioivat, täyttävätkö asianomaiset yritykset velvoitteensa.

18C.2.4   Korvauksen määrä

(14)

Korvauksen määrä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja kyseisen velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto. Korvauksen määrään sisältyvät kaikki edut, jotka valtio myöntää tai jotka myönnetään valtion varoista missä tahansa muodossa. Kohtuullinen tuotto voi sisältää kokonaan tai osittain tuottavuuden kasvun, jonka kyseiset yritykset ovat saavuttaneet sovitussa, rajoitetussa ajassa heikentämättä valtion yrityksen tehtäväksi antamien palvelujen laatutasoa.

(15)

Korvaus on kuitenkin aina tosiasiallisesti käytettävä kyseisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen. Sellainen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen myönnetty julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus, joka on tosiasiallisesti käytetty muilla kuin mainittujen palvelujen markkinoilla toimimiseen, ei ole perusteltua tukea ja on sen vuoksi ETA-sopimuksen toimintaan soveltumatonta valtiontukea. Yritys, jolle maksetaan korvausta julkisen palvelun velvoitteesta, voi kuitenkin edelleen saada kohtuullista tuottoa.

(16)

Kustannuksina otetaan huomioon kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Jos kyseinen yritys harjoittaa toimintaa ainoastaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen alalla, yrityksen kaikki kustannukset voidaan ottaa huomioon. Jos yritys harjoittaa myös toimintaa, joka ei koske yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, huomioon voidaan ottaa ainoastaan kyseisiin palveluihin liittyvät kustannukset. Näiksi voidaan katsoa kaikki kyseisen palvelun tuottamiseen liittyvät muuttuvat kustannukset, riittävä osuus sellaisista kiinteistä kustannuksista, jotka ovat yhteisiä sekä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille että muille toiminnoille, sekä kohtuullinen tuotto kyseiseen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvään palveluun sidotulle omalle pääomalle (9). Investointeihin ja erityisesti infrastruktuuri-investointeihin liittyvät kustannukset voidaan ottaa huomioon, jos ne ovat välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi. Mahdolliseen muuhun toimintaan kuin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamiseen liittyviin kustannuksiin on sisällytettävä kaikki muuttuvat kustannukset, riittävä osuus yhteisistä kiinteistä kustannuksista sekä kohtuullinen tuotto pääomalle. Näitä kustannuksia ei milloinkaan voida kirjata yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun kustannuksiksi. Kustannusten laskennassa on noudatettava perusteita, jotka on määritelty aikaisemmin, ja niiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin, jotka on ilmoitettava valvontaviranomaiselle valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla tehtävän ilmoituksen yhteydessä.

(17)

Tuloina on otettava huomioon vähintään kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista saatavat tulot. Jos yrityksellä on yksin- tai erityisoikeuksia, joiden perusteella se tuottaa sellaista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, josta saadaan kohtuullista tuottoa suurempi tuotto, tai se hyötyy muista valtion myöntämistä eduista, nämä on otettava huomioon riippumatta siitä, miten ne luokitellaan sovellettaessa ETA-sopimuksen 61 artiklaa, ja lisättävä yrityksen tuloihin. EFTA-valtio voi myös päättää, että muista toiminnoista kuin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta saatava tuotto on kokonaan tai osittain osoitettava kyseisen palvelun rahoittamiseen.

(18)

’Kohtuullisella tuotolla’ olisi katsottava tarkoitettavan omalle pääomalle saatavaa tuottoa, jossa otetaan huomioon EFTA-valtion osallistumisesta yritykselle aiheutuva riski erityisesti silloin, kun valtio myöntää yritykselle yksin- tai erityisoikeuksia, tai vastaavasti tämän riskin puuttuminen. Tämä tuotto ei yleensä saa ylittää kulloisellakin alalla viime vuosina saatua keskimääräistä tuottoa. Aloilla, joilla ei toimi muita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavaan yritykseen verrattavissa olevia yrityksiä, vertailukohdaksi voidaan ottaa muissa EFTA-valtioissa tai tarvittaessa muilla aloilla toimivia yrityksiä sillä edellytyksellä, että kunkin alan erityispiirteet otetaan huomioon. EFTA-valtiot voivat kohtuullisen tuoton määrää määrittäessään ottaa käyttöön kannustinperusteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi tuotetun palvelun laatuun ja tuotannon tehokkuuden kasvuun.

(19)

Jos yritys harjoittaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamisen lisäksi muuta toimintaa, sisäisessä kirjanpidossa on eriteltävä ja erotettava toisistaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ja muiden palvelujen tuottamisesta syntyneet menot ja tulot sekä menojen ja tulojen kohdentamisperusteet. Silloin kun yritys on vastuussa useiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta joko sen vuoksi, että palveluilla on eri toimeksiantaja tai että palvelujen luonne on erilainen, yrityksen sisäisellä kirjanpidolla on voitava varmistaa, että liiallisia korvauksia ei näiden eri palvelujen yhteydessä makseta. Nämä periaatteet eivät rajoita ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 kohdassa mainitun säädöksen (jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annettu komission direktiivi 80/723/ETY sellaisena kuin se on muutettuna) soveltamista tapauksissa, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.

18C.3   Liialliset korvaukset

(20)

EFTA-valtioiden on varmistettava toteuttamiensa tai toimeksi antamiensa tarkastusten avulla, että liiallisia korvauksia ei ole maksettu. Koska liialliset korvaukset eivät ole tarpeen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi, ne katsotaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattomaksi valtiontueksi, joka on maksettava valtiolle takaisin, ja korvauksen laskentaparametrit on saatettava ajan tasalle.

(21)

Jos liialliset korvaukset ovat enintään 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä, ne voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Joidenkin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannuksissa saattaa esiintyä huomattavaa vuosittaista vaihtelua varsinkin erityisinvestointien osalta. Korvauksia voi tämän vuoksi poikkeuksellisesti olla tarpeen maksaa yli 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä tiettyinä vuosina, jotta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottaminen olisi mahdollista. Erityistilanne, jonka vuoksi 10 prosentin rajan ylittävän korvauksen maksaminen voi olla perusteltua, olisi selvitettävä valvontaviranomaiselle annettavassa ilmoituksessa. Erityistilanne olisi kuitenkin arvioitava alalla vallitsevan tilanteen perusteella vahvistettavin määräajoin, kuitenkin aina vähintään neljän vuoden välein. Määräajan päättyessä todetut liialliset korvaukset olisi maksettava takaisin

(22)

Liiallinen korvaus voidaan käyttää saman yrityksen tuottaman yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän toisen palvelun rahoitukseen, mutta tällaisen siirron on käytävä ilmi kyseisen yrityksen kirjanpidosta ja se on toteutettava näissä suuntaviivoissa vahvistettujen, erityisesti ennakkoilmoituksia koskevien sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti. EFTA-valtioiden on varmistettava, että siirtoja valvotaan asianmukaisesti. Siirtoihin sovelletaan ETA-sopimuksen liitteessä XV olevassa 1 kohdassa tarkoitetussa säädöksessä (komission direktiivi 80/723/ETY sellaisena kuin se on muutettuna) vahvistettuja avoimuutta koskevia sääntöjä.

(23)

Liiallista korvausta ei voida jättää yrityksen käytettäväksi sillä perusteella, että kyse on ETA-sopimuksen mukaisesta tuesta (esimerkiksi ympäristö- tai työllistämistuesta tai pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta). Jos jäsenvaltio haluaa myöntää tällaista tukea, on syytä noudattaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa määrättyä ennakkoilmoitusmenettelyä. Tuki voidaan maksaa vasta, kun valvontaviranomainen on hyväksynyt sen. Jos tuki on ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen, kyseisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa määriteltyjä edellytyksiä on noudatettava.

18C.4   Valvontaviranomaisen päätöksiin liittyvät ehdot ja velvoitteet

(24)

Valvontaviranomainen voi asettaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 7 artiklan 4 kohdan (10) nojalla myönteiselle päätökselle ehtoja, joiden täytyttyä se voi katsoa tuen soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, sekä velvoitteita, joiden avulla se voi valvoa päätöksen noudattamista. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen alalla ehdot ja velvoitteet voivat olla tarpeen erityisesti sen varmistamiseksi, että kyseisille yrityksille myönnettävistä tuista ei tosiasiassa ole seurauksena liiallisia korvauksia. Velvoitteita, kuten määräaikaiskertomuksen laatimista koskeva velvoite, voi olla tarpeen asettaa kulloisenkin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua koskevan erityistilanteen mukaan.

18C.5   Suuntaviivojen soveltaminen

(25)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan siitä alkaen, kun valvontaviranomainen on hyväksynyt ne. Niiden voimassaolo päättyy kuuden vuoden kuluttua niiden voimaantulosta. Valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin ennen niiden voimassaolon päättymispäivää ETA-sopimuksen toiminnan kehittämiseen liittyvistä merkittävistä syistä. Valvontaviranomainen toteuttaa neljän vuoden kuluttua näiden suuntaviivojen hyväksymisestä vaikutusten arvioinnin tosiseikkojen ja erityisesti EFTA-valtioiden toimittamien tietojen pohjalta toteuttamansa laajan kuulemiskierroksen perusteella. Vaikutusten arvioinnin tulokset toimitetaan EFTA-valtioiden saataville.

(26)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin sille ilmoitettuihin tukihankkeisiin, ja se tekee päätöksen hankkeista sen jälkeen, kun suuntaviivat on hyväksytty, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu jo ennen puitteiden julkaisemista. Ilmoittamattomiin tukiin valvontaviranomainen soveltaa

näitä suuntaviivoja, jos tuki on myönnetty suuntaviivojen antamisen jälkeen,

kaikissa muissa tapauksissa tuen myöntämishetkellä voimassa olleita määräyksiä ja säännöksiä.

18C.6   Aiheelliset toimenpiteet

(27)

Valvontaviranomainen ehdottaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan mukaisena aiheellisena toimenpiteenä, että EFTA-valtiot saattavat nykyiset julkisen palvelun velvoitteesta maksettavaa korvausta koskevat järjestelmänsä näiden suuntaviivojen mukaisiksi 18 kuukauden kuluessa siitä, kun EFTA-valtioille on ilmoitettu päätöksestä. EFTA-valtioiden olisi toimitettava valvontaviranomaiselle vahvistus ehdotettujen aiheellisten toimenpiteiden hyväksymisestä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun päätöksestä on ilmoitettu. Jos valvontaviranomainen ei saa vahvistusta, se katsoo, ettei kyseinen EFTA-valtio hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

(1)  Tämä luku vastaa julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevia yhteisön puitteita, EUVL C 297, 29.11.2005, s. 4.

(2)  Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, Kok. 2003, s. I-7747, ja yhdistetyt asiat C-34/01–C-38/01, Enirisorse SpA Kok. 2003, s. I-14243.

(3)  Komission päätös, tehty 28 päivänä marraskuuta 2005, EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen EUVL L 312, 29.11.2005, s. 67.

(4)  Näin ollen siihen asti, kun päätös on sisällytetty ETA-sopimuksen oikeudelliseen kehykseen, tämän tyyppiset julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset kuuluvat yleisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan ja II osan 2 artiklan mukaisesti.

(5)  Valtiontuen suuntaviivojen luku 24 C.

(6)  Ks. edellä alaviite 2.

(7)   ’Yrityksellä’ tarkoitetaan kaikkia taloudellista toimintaa harjoittavia tahoja niiden oikeudellisesta asemasta ja rahoitustavasta riippumatta. ’Julkisella yrityksellä’ tarkoitetaan kaikkia yrityksiä, joiden suhteen julkiset viranomaiset käyttävät suoraan tai välillisesti määräysvaltaa omistuksen, rahoitukseen osallistumisen tai yrityksen sääntöjen perusteella (jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta annetun komission direktiivin 80/723/ETY 2 artiklan 1 kohdan b alakohta, (EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2000/52/EY, EYVL L 193, 29.7.2000, s. 75, sisällytetty ETA-sopimuksen liitteeseen XV ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 6/2001, EYVL L 66, 8.3.2001, s. 48, ja ETA-täydennysosa N:o 12, 8.3.2001, s. 6, tuli voimaan 1.6.2002).

(8)  Ks. etenkin asia C-127/73,BRT v SABAM Kok. 1974, s. 313.

(9)  Ks. yhdistetyt asiat C-83/01 P, C-93/01 P ja C-94/01 P, Chronopost SA, Kok. 2003, s. I-6993.

(10)  Vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 659/1999.”


Oikaisuja

26.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 109/51


Oikaistaan komission päätös 2006/609/EY, tehty 4 päivänä elokuuta 2006, maksusitoumusmäärärahojen jäsenvaltiokohtaisen alustavan jaon vahvistamisesta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen osalta kaudella 2007–2013

( Euroopan unionin virallinen lehti L 247, 9. syyskuuta 2006 )

Korvataan sivulla 28 olevan liitteen taulukossa 1 olevat Latviaa ja Liettuaa käsittelevät kohdat seuraavasti:

Jäsenvaltio

TAULUKKO 1 –

Määrärahojen määrä (euroa vuoden 2004 hintoina)

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen perusteella tukikelpoiset alueet

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 liitteessä II tarkoitettu lisärahoitus seuraavan kohdan perusteella:

Rajat ylittävä

Valtioiden välinen

21 kohta

22 kohta

Sisäinen

Siirto ENPI

Siirto IPA

Yhteensä

”Latvija

50 791 319

21 417 000

 

72 208 319

7 617 737

 

 

Lietuva

60 432 203

25 380 000

 

85 812 203

11 299 892 ”