(1)

Komissio on korostanut tiedonannossaan ”Kohti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä valvontaa”, että on tarpeen kehittää paikallista rajaliikennettä koskevia sääntöjä ulkorajoja koskevan yhteisön lainsäädännön lujittamiseksi. Neuvosto on vahvistanut tämän tarpeen 13 päivänä kesäkuuta 2002 hyväksymässään ”Suunnitelmassa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajojen valvonnasta”, jonka Eurooppa-neuvosto on edelleen hyväksynyt Sevillassa 21 ja 22 päivänä kesäkuuta 2002.

(2)

On laajentuneen yhteisön etujen mukaista varmistaa, että raja yhteisön ja sen naapurimaiden välillä ei muodosta estettä kaupalle, yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle vuorovaikutukselle tai alueelliselle yhteistyölle. Tämän vuoksi olisi luotava tehokas järjestely paikallista rajaliikennettä varten.

(3)

Paikallista rajaliikennettä koskeva järjestely on poikkeus Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkorajat ylittävien henkilöiden rajatarkastusta koskevista säännöistä, jotka on määritelty henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 562/2006 (2).

(4)

Yhteisön olisi vahvistettava kriteerit ja edellytykset, joita on noudatettava silloin kun raja-alueiden asukkaille myönnetään maaulkorajojen ylitystä koskevia helpotuksia paikallista rajaliikennettä varten. Näissä kriteereissä ja edellytyksissä tulisi ottaa tasapuolisesti huomioon yhtäältä rajanylityksen helpottaminen niiden vilpittömässä mielessä toimivien raja-alueen asukkaiden kannalta, joilla on oikeutetut syyt ylittää toistuvasti maaulkoraja, ja toisaalta tarve ehkäistä laitonta maahanmuuttoa sekä rikollisesta toiminnasta aiheutuvia mahdollisia turvallisuusuhkia.

(5)

Paikallinen rajaliikennelupa olisi väärinkäytösten välttämiseksi pääsääntöisesti myönnettävä vain henkilöille, jotka ovat laillisesti asuneet raja-alueella vähintään vuoden. Jäsenvaltioiden naapureinaan sijaitsevien kolmansien maiden kanssa tekemissä kahdenvälisissä sopimuksissa voidaan määrätä pitemmästä asumisajasta. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi kun on kyse alaikäisistä lapsista, siviilisäädyn muutoksesta tai maa-alueen perimisestä, voidaan kahdenvälisissä sopimuksissa määrätä myös lyhyemmästä asumisajasta.

(6)

Paikallinen rajaliikennelupa olisi myönnettävä raja-alueen asukkaille riippumatta siitä, vaaditaanko heiltä viisumia luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (3) mukaisesti vai ei. Kyseistä asetusta olisi siksi sovellettava yhdessä asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1932/2006/EY (4) kanssa, jolla tässä asetuksessa vahvistetusta paikallisliikennettä koskevasta järjestelystä hyötyvät raja-alueen asukkaat vapautetaan viisumivelvoitteesta. Tämä asetus voi näin ollen tulla voimaan vain yhdessä kyseisen muutosasetuksen kanssa.

(7)

Yhteisön olisi vahvistettava kriteerit ja edellytykset, joiden perusteella raja-alueiden asukkaille myönnetään paikallisia rajaliikennelupia. Näiden kriteerien ja edellytysten olisi oltava johdonmukaisia niiden maahantuloa koskevien edellytysten kanssa, joita sovelletaan raja-alueen asukkaisiin silloin kun nämä ylittävät maaulkorajan paikallisen rajaliikenteen sääntöjen mukaisesti.

(8)

Paikallista rajaliikennettä koskevien sääntöjen käyttöönotto yhteisön tasolla ei saisi vaikuttaa siihen vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen, joka kuuluu unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen sekä niille kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, joilla on vastaava oikeus yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten nojalla. Kuitenkin silloin kun raja-alueiden asukkaiden rajanylitystä helpotetaan vähentämällä valvontaa paikallista rajaliikennettä koskevien sääntöjen puitteissa, tällainen helpotus olisi ulotettava koskemaan ilman eri toimenpiteitä myös kaikkia raja-alueella asuvia henkilöitä, jotka kuuluvat vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön piiriin.

(9)

Paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn soveltamiseksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus pitää voimassa tai tehdä tarvittaessa kahdenvälisiä sopimuksia naapureinaan sijaitsevien kolmansien maiden kanssa, edellyttäen että nämä sopimukset ovat tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaiset.

(10)

Tämä asetus ei vaikuta Ceutan ja Melillan kaupunkeja koskevaan erityisjärjestelyyn, jota tarkoitetaan Espanjan kuningaskunnan liittymisestä Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehtyyn yleissopimukseen tehdyn sopimuksen (5) päätösasiakirjassa olevassa Espanjan kuningaskunnan julistuksessa Ceutan ja Melillan kaupungeista.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia raja-alueen asukkaisiin, mikäli nämä käyttävät tällä asetuksella perustettua paikallista rajaliikennettä koskevaa järjestelyä väärin.

(12)

Komission olisi annettava kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen olisi liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

(13)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia, ja siinä otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(14)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli niiden kriteerien ja edellytysten vahvistamista, joiden perusteella toteutetaan paikallista rajaliikennettä koskeva järjestely maaulkorajoilla, joka vaikuttaa suoraan ulkorajoja koskevaan yhteisön säännöstöön, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(15)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska kuitenkin tämän asetuksen tarkoituksena on kehittää Schengenin säännöstöä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston määräysten nojalla, Tanskan on päätettävä kyseisen pöytäkirjan 5 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen antamispäivästä, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(16)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen (6) yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa tarkoitetulla alalla (7).

(17)

Tämä asetus kehittää sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (8) mukaisesti. Siksi Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu asetuksen antamiseen, asetus ei sido sitä, eikä asetusta sovelleta siihen.

(18)

Tämä asetus kehittää sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (9) mukaisesti. Siksi Irlanti ei osallistu asetuksen antamiseen, asetus ei sido sitä, eikä asetusta sovelleta siihen.

(19)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä allekirjoitetussa sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja Schengenin säännöstön määräyksiä, jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, kun se luetaan yhdessä päätöksen 2004/849/EY (10) 4 artiklan 1 kohdan ja päätöksen 2004/860/EY (11) 4 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(20)

Tämän asetuksen 4 artiklan b alakohta ja 9 artiklan c alakohta ovat vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Schengenin säännöstöön perustuvan tai muuten siihen liittyvän säädöksen säännöksiä,

a)

pitkäaikaista oleskelua;

b)

pääsyä palkkatyöhön tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sekä näiden toimien harjoittamista;

c)

tullimaksuja ja verotusta.

1)

’maaulkorajalla’ tarkoitetaan jäsenvaltion ja sen naapurina sijaitsevan kolmannen maan välistä yhteistä maarajaa;

2)

’raja-alueella’ tarkoitetaan aluetta, joka ulottuu enintään 30 kilometrin päähän rajalta. Asianomaisten jäsenvaltioiden on määritettävä raja-alueen paikalliset hallintoalueet 13 artiklassa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissaan. Mikäli tällainen hallintoalue ulottuu yli 30 kilometrin päähän mutta kuitenkin enintään 50 kilometrin päähän rajalta, se katsotaan osaksi raja-aluetta;

3)

’paikallisella rajaliikenteellä’ tarkoitetaan liikennettä, jossa raja-alueen asukkaat ylittävät säännöllisesti maaulkorajan oleskellakseen raja-alueella esimerkiksi sosiaalisten, kulttuurillisten tai todellisten taloudellisten syiden tai perhesuhteiden vuoksi ajan, joka ei ylitä tässä asetuksessa määriteltyjä rajoituksia;

4)

’vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön piiriin kuuluvilla henkilöillä’ tarkoitetaan:

5)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen ja johon ei sovelleta 4 kohtaa;

6)

’raja-alueen asukkailla’ tarkoitetaan sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat asuneet jäsenvaltion naapurina sijaitsevan maan raja-alueella laillisesti 13 artiklassa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määritellyn ajan, jonka on oltava vähintään yksi vuosi. Kahdenvälisissä sopimuksissa määritellyissä poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vuotta lyhyempi asumisaika voidaan katsoa myös asianmukaiseksi;

7)

’paikallisella rajaliikenneluvalla’ tarkoitetaan III luvussa tarkoitettua erityistä asiakirjaa, joka oikeuttaa raja-alueen asukkaat ylittämään maaulkorajan paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn mukaisesti;

8)

’Schengenin yleissopimuksella’ tarkoitetaan tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyä yleissopimusta (13).

a)

heillä on paikallinen rajaliikennelupa ja, mikäli 13 artiklassa tarkoitetuissa asiaa koskevissa kahdenvälisissä sopimuksissa sitä edellytetään, voimassa oleva rajanylitykseen oikeuttava asiakirja tai asiakirjat;

b)

heitä ei ole määrätty Schengenin tietojärjestelmässä (SIS) maahantulokieltoon;

c)

heidän ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä tai kansainvälisiä suhteita, ja myös silloin, jos heitä ei jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa ole määrätty maahantulokieltoon samoilla perusteilla.

a)

luvanhaltijan etunimi(-nimet), sukunimi(-nimet), syntymäaika, kansallisuus ja asuinpaikka;

b)

luvan myöntäneen viranomaisen nimi sekä luvan myöntämispäivä ja voimassaoloaika;

c)

raja-alue, jolla luvanhaltija on oikeutettu liikkumaan;

d)

sen voimassa olevan matkustusasiakirjan tai niiden voimassa olevien matkustusasiakirjojen numero(t), joka/jotka oikeuttavat sen/niiden haltijan ylittämään ulkorajat 9 artiklan a alakohdan mukaisesti.

a)

joilla on voimassa oleva matkustusasiakirja tai -asiakirjat, jotka oikeuttavat heidät ylittämään ulkorajat Schengenin yleissopimuksen 17 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti;

b)

jotka voivat asiakirjoin osoittaa, että he ovat raja-alueen asukkaita ja että heillä on oikeutettu syy toistuvasti ylittää maaulkoraja paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn perusteella;

c)

joita ei ole määrätty Schengenin tietojärjestelmässä (SIS) maahantulokieltoon;

d)

joiden ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä tai kansainvälisiä suhteita ja etenkään jos heitä ei jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa ole määrätty maahantulokieltoon samoilla perusteilla.

a)

perustavat vain raja-alueen asukkaille tarkoitettuja erityisiä rajanylityspaikkoja;

b)

varaavat tavanomaisissa rajanylityspaikoissa tietyt kaistat raja-alueen asukkaille; tai

c)

antavat, paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ja kun kyseessä on poikkeuksellisesti erityinen vaatimus, raja-alueen asukkaille mahdollisuuden ylittää maaulkorajan muissa määritellyissä paikoissa kuin sallituilla rajanylityspaikoilla ja niiden aukioloaikojen ulkopuolella.

a)

paikallisessa rajaliikenneluvassa on 7 artiklan 3 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi oltava tiedot paikasta sekä niistä ehdoista, joilla maaulkoraja voidaan ylittää;

b)

asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä satunnaisia tarkastuksia ja suoritettava säännöllistä valvontaa laittomien rajanylitysten estämiseksi.

(1)

Kolmansien maiden luetteloiden, jotka ovat 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (1) liitteissä I ja II, olisi oltava jatkuvasti asetuksen johdanto-osan 5 kappaleessa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Joitakin kolmansia maita olisi siirrettävä liitteestä toiseen erityisesti laittomaan maahanmuuttoon ja oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvistä syistä.

(2)

Bolivia olisi siirrettävä asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteeseen I. Bolivian kansalaisia koskevan viisumipakon soveltamisen alkamispäivän tulisi olla sellainen, että jäsenvaltiot ehtivät irtisanoa kahdenväliset sopimuksensa Bolivian kanssa hyvissä ajoin ja toteuttaa tarvittavat hallintoa ja organisaatiota koskevat toimenpiteet tämän viisumipakon käyttöön ottamiseksi.

(3)

Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Mauritius, Saint Kitts ja Nevis sekä Seychellit olisi siirrettävä asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteeseen II.

Näiden maiden kansalaisia koskevan viisumivapauden olisi tultava voimaan vasta, kun Euroopan yhteisöjen ja kyseisen maan välillä on tehty kahdenvälinen viisumivapautta koskeva sopimus.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 539/2001 kahden liitteen olisi oltava tyhjentäviä. Siksi molempiin asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteisiin olisi lisättävä otsake, jonka avulla on mahdollista määrittää viisumijärjestely, jota jäsenvaltioiden tulee soveltaa henkilöryhmiin, joihin osa jäsenvaltioista soveltaa viisumipakkoa ja osa viisumivapautta. Asetuksen liitteeseen I olisi lisättävä ”brittikansalaisten” ryhmiä, jotka eivät ole yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia, ja liitteeseen II olisi lisättävä British Nationals (Overseas) -kansalaiset.

(5)

Jäsenvaltiot voivat myöntää viisumivapauden eräiden muiden kuin tavallisten passien haltijoille. Näiden erityispassien täsmentäminen on välttämätöntä. Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 539/2001 on tarpeen viitata menettelyihin, joita tällaisen viisumivapauden myöntämiseen sovelletaan.

(6)

Jäsenvaltiot voivat myöntää viisumivapauden pakolaisaseman saaneille henkilöille, kaikille kansalaisuudettomille henkilöille, mukaan lukien sekä ne, joihin sovelletaan 28 päivänä syyskuuta 1954 tehtyä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, että ne, joihin sitä ei sovelleta, sekä koulun järjestämälle matkalle osallistuville koululaisille, jos näihin henkilöryhmiin kuuluvat henkilöt asuvat asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainitussa kolmannessa maassa.

Näihin kolmeen henkilöryhmään kuuluvilla henkilöillä, jotka oleskelevat Schengen-alueella, on jo täysi viisumivapaus, kun he tulevat tai palaavat tälle alueelle; Schengen-alueeseen toistaiseksi kuulumattomassa jäsenvaltiossa oleskeleville edellä mainittuihin ryhmiin kuuluville henkilöille olisi annettava yleinen viisumivapaus, joka koskee heidän tuloaan tai paluutaan toisen, Schengenin säännöstöä soveltavan jäsenvaltion alueelle.

(7)

Paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla sekä Schengenin yleissopimuksen säännösten muuttamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1931/2006 (2) aiheuttaa sen, että paikallista rajaliikennettä varten myönnetyn luvan haltijoille on tarpeen myöntää uusi viisumivapaus.

(8)

Viisumivapautta koskevien järjestelyjen olisi täysin heijastettava käytännön todellisuutta. Eräät jäsenvaltiot eivät vaadi viisumia niiltä asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä I mainittujen kolmansien maiden kansalaisilta, jotka kuuluvat asevoimiin ja matkustavat Pohjois-Atlantin liiton (Naton) tai rauhankumppanuusohjelman puitteissa. Oikeusvarmuuden vuoksi tällaisiin viisumivapausjärjestelyihin, jotka perustuvat yhteisön lainsäädännön ulkopuolisiin kansainvälisiin velvoitteisiin, olisi viitattava myös mainitussa asetuksessa.

(9)

Koska asetukseen (EY) N:o 539/2001 on tehty useita peräkkäisiä muutoksia, asetuksen rakenteen ja luettavuuden parantamiseksi se olisi laadittava myöhemmin uudelleen.

(10)

Islannin ja Norjan osalta tämä asetus merkitsee Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä, näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa (3) tarkoitetun Schengenin säännöstön niiden määräysten kehittämistä, jotka kuuluvat mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (4) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(11)

Asetus (EY) N:o 539/2001 ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Irlantia. Sen vuoksi ne eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido niitä eikä sitä sovelleta niihin.

(12)

Sveitsin osalta tämä asetus merkitsee Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä allekirjoitetussa sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitetun Schengenin säännöstön niiden määräysten kehittämistä, jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa sekä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta 25 päivänä lokakuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/860/EY (5) 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun alaan,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 3 artikla.

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan liite I seuraavasti:

5)

Muutetaan liite II seuraavasti:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 980/2005 mukaisesti Valko-Venäjän tasavalta (jäljempänä ’Valko-Venäjä’) on yhteisön yleisen tullietuusjärjestelmän edunsaajamaa.

(2)

Kansainvälinen riippumattomien ammattiyhdistysten keskusjärjestö (ICFTU), Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) ja Maailman työliitto (WCL) esittivät 29 päivänä tammikuuta 2003 komissiolle yhteisen pyynnön tutkia yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen 31 päivään joulukuuta 2004 — Lausumia neuvoston asetukseen yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen 31 päivään joulukuuta 200410 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2501/2001 (2) 27 artiklan nojalla järjestäytymisvapauden ja työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluoikeuden väitettyä rikkomista Valko-Venäjällä.

(3)

Komissio tutki pyynnön, kuuli tullietuuksien komiteaa ja päätti 29 päivänä joulukuuta 2003 käynnistää tutkimuksen (3). Asiasta kiinnostuneilta tahoilta pyydettiin asiasta tietoja julkaistulla ilmoituksella (4).

(4)

Valko-Venäjän viranomaisille ilmoitettiin virallisesti tutkimuksen avaamisesta. Ne kiistivät Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen 87 (ammatillinen järjestäytymisvapaus ja ammatillisen järjestäytymisvapauden suojelu) ja 98 (järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltaminen) kaiken rikkomisen.

(5)

Tiedot, jotka komissio keräsi yhteistyössä tullietuuksien komitean kanssa suoritetun tutkimuksen aikana, kuitenkin vahvistivat ILOn yleissopimuksen 87 ja 98 mukaisen järjestäytymisvapauden ja työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluoikeuden vakavan ja toistuvan rikkomisen Valko-Venäjällä. Komissio sai muun muassa tietoonsa, että ILO oli tarkkaillut tilannetta Valko-Venäjällä näiden kahden yleissopimuksen kannalta ja käynnistänyt oman tutkimuksensa marraskuussa 2003. Tutkimusten tuloksena heinäkuussa 2004 annettu ILOn tutkintalautakunnan raportti sisälsi 12 erityistoimia koskevaa suositusta tilanteen parantamiseksi Valko-Venäjällä. Valko-Venäjää kehotettiin panemaan suositukset täytäntöön 1 päivään kesäkuuta 2005 mennessä, mutta näin ei tapahtunut. Näiden tietojen ja omien tutkimustensa perusteella komissio katsoi, että etuusmenettelyn väliaikainen peruuttaminen oli perusteltua.

(6)

Komissio päätti 17 päivänä elokuuta 2005 tarkkailla ja arvioida työntekijöiden oikeuksien tilannetta Valko-Venäjällä (5). Ilmoitukseen kuuden kuukauden tarkkailu- ja arviointijakson aloittamisesta (6) sisältyi ilmoitus komission aikeesta tehdä neuvostolle ehdotus kauppaetuuksien väliaikaisesta peruuttamisesta, jollei Valko-Venäjä ennen jakson loppua sitoudu toteuttamaan välttämättömät toimenpiteet noudattaakseen periaatteita, jotka on mainittu ILOn vuoden 1998 julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sellaisina kuin ne on esitetty ILOn tutkintalautakunnan heinäkuussa 2004 antaman raportin kahdessatoista suosituksessa. Valko-Venäjän viranomaisille ilmoitettiin virallisesti päätöksestä ja ilmoituksesta.

(7)

Valko-Venäjä ei tehnyt vaadittua sitoumusta kuuden kuukauden tarkkailu- ja arviointijakson aikana eikä sen päättymistä seuraavina kuukausinakaan, kuten jäljempänä todetaan. Sen sijaan Valko-Venäjän viranomaiset esittivät 30 päivänä maaliskuuta 2006 komissiolle ehdotuksensa järjestäytymisvapautta koskevan tilanteen ratkaisemiseksi Valko-Venäjällä. Komissio analysoi ehdotuksen, mutta totesi, ettei se riittänyt osoitukseksi sitoutumisesta.

(8)

ILOn hallintoneuvosto hyväksyi sillä välin maaliskuussa 2006 järjestäytymisvapautta käsittelevän komitean seurantaraportin, jossa se osoitti ammattijärjestöjen järjestäytymisvapautta koskevan tilanteen tosiasiassa huonontuneen Valko-Venäjällä ja kehotti Valko-Venäjän viranomaisia ryhtymään välittömästi konkreettisiin toimiin.

(9)

Komissio sai Valko-Venäjän viranomaisilta 16 päivänä toukokuuta 2006 päivätyn tiedonannon järjestäytymisvapaustilanteesta Valko-Venäjällä. Komissio tuli huolellisen tarkastelun jälkeen siihen tulokseen, että aivan kuten 30 päivänä maaliskuuta 2006 saatu ehdotus, tämäkään ehdotus ei antanut mitään merkkejä sitoutumisesta tai vakuuttavaa osoitusta tilanteen paranemisesta. Valko-Venäjän tilannetta arvioitiin samalla tavoin raportissa, jonka sääntöjen noudattamista seuraava komitea julkaisi kesäkuussa 2006 ILOn kansainvälisessä työkonferenssissa ja jossa pahoiteltiin sitä, etteivät Valko-Venäjän viranomaiset edelleenkään ole panneet suosituksia täytäntöön, ja korostettiin tarvetta nopeisiin toimiin, jotta todellista ja näkyvää edistystä alkaisi tapahtua. ILOn kansainvälisessä työkonferenssissa, joka järjestettiin ILOn suojeluksessa kesäkuussa 2006, luokiteltiin jatkuvaksi laiminlyönniksi se, että Valko-Venäjä oli heinäkuusta 2004 asti jättänyt 12 suositusta huomiotta eikä pannut niitä täytäntöön. Tätä poikkeuksellista luokitusta käytetään ainoastaan hyvin vakavissa ja jatkuvissa tapauksissa, joissa ratifioitua yleissopimusta ei noudateta.

(10)

Komissio on tarkastellut perusteellisesti tähänastisia tapahtumia Valko-Venäjällä sekä Valko-Venäjän kirjettä, joka on päivätty 14 lokakuuta 2006 ja toimitettu komissiolle 17 lokakuuta 2006. Sen sijaan, että kirjeessä tehtäisiin todellinen sitoumus tilanteen parantamiseksi tai selkeää näyttöä tästä, siinä esitetään jälleen kerran mahdollisia aikomuksia, mutta ei osoitusta ILOn yleissopimusten 87 ja 98 periaatteiden todellisesta täytäntöönpanosta. ILOn yleissopimuksissa 87 ja 98 vahvistettujen periaatteiden rikkominen jatkuu.

(11)

Edellä mainitun perusteella Valko-Venäjältä peräisin olevilta tuotteilta olisi peruutettava etuusmenettely väliaikaisesti, kunnes päätetään, ettei väliaikaiseen peruuttamiseen oikeuttavia syitä enää ole.

(12)

Tämä asetus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua sen antamisesta, jollei sitä ennen päätetä, ettei asetukseen oikeuttavia syitä enää ole,

(1)

Yhteisö on kuluneen vuosikymmenen aikana vahvistanut johdonmukaisesti kahdenvälisiä suhteitaan useisiin eri teollisuusmaihin ja muihin korkean tulotason maihin ja alueisiin eri puolilla maailmaa, ensisijaisesti Pohjois-Amerikassa, Itä-Aasiassa ja Australaasiassa, mutta myös Kaakkois-Aasiassa ja Persianlahden alueella. Nämä suhteet ovat lisäksi kehittyneet kattamaan yhä laajemman kirjon aiheita ja alueita sekä talouden alalla että muilla aloilla.

(2)

Yhteisön edun mukaista on syventää entisestään yhteisön suhteita teollistuneisiin maihin ja alueisiin, joiden kanssa sillä on usein samankaltaiset poliittiset, taloudelliset ja institutionaaliset rakenteet ja arvot ja jotka ovat tärkeitä kahdenvälisiä poliittisia ja kauppakumppaneita sekä toimijoita monenvälisillä foorumeilla ja globaalissa hallinnossa. Tämä vahvistaa Euroopan unionin roolia ja asemaa maailmassa, lujittaa monenvälisiä instituutioita ja edistää osaltaan maailmantalouden ja kansainvälisen järjestelmän tasapainoa ja kehitystä.

(3)

Euroopan unioni ja teollistuneet ja muut korkean tulotason maat ja alueet ovat useissa kahdenvälisissä asiakirjoissa, kuten sopimuksissa, julkilausumissa, toimintasuunnitelmissa ja muissa vastaavissa asiakirjoissa, sopineet suhteidensa vahvistamisesta ja yhteistyön tekemisestä aloilla, joilla niillä on yhteisiä etuja.

(4)

Kyseisissä kahdenvälisissä asiakirjoissa määrättyjen periaatteiden mukaisesti yhteisö toteuttaa yhteistyöpolitiikkaa, jolla on tarkoitus luoda suotuisat olosuhteet yhteisön ja näiden maiden ja alueiden suhteiden hoitamiselle ja kehittämiselle. Yhteistyötoimet auttavat lisäämään Euroopan läsnäoloa ja näkyvyyttä näissä maissa ja edistämään talouden, kaupan, tieteen ja kulttuurin vaihtoa sekä osapuolten eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta.

(5)

Euroopan unionin perustana ovat demokratian, oikeusvaltion, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteet. Tämän asetuksen mukaisilla yhteisön toimilla olisi osaltaan edistettävä yleistä tavoitetta eli näiden periaatteiden kehittämistä ja vakiinnuttamista kumppanimaissa ja -alueilla vuoropuhelun ja yhteistyön avulla.

(6)

Erilaisten yhteisön ja teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden välisten kahdenvälisten yhteistyöaloitteiden edistäminen yhden välineen puitteissa tekee mahdolliseksi saada yhteisön toiminnalle mittakaavaetuja, yhteisvaikutuksia ja lisää tehokkuutta ja näkyvyyttä.

(7)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää eriytetyn lähestymistavan noudattamista ja kumppanimaiden kanssa tehtävän yhteistyön suunnittelua, ottaen huomioon niiden taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset olosuhteet sekä yhteisön erityiset edut, strategiat ja painopisteet.

(8)

Tämä asetus edellyttää Euroopan unionin ja Pohjois-Amerikan, Kaukoidän ja Australaasian teollisuusmaiden välistä yhteistyötä ja kaupallisia suhteita edistävien hankkeiden täytäntöönpanosta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 382/2001 (1) kumoamista.

(9)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, eli yhteisön ja teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden välisen yhteistyön edistämistä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(10)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (2) mukaisesti,

1)

yhteistyön, kumppanuuksien ja yhteisyritysten edistäminen taloudellisten, yliopistollisten ja tieteellisten toimijoiden välillä yhteisössä ja kumppanuusmaissa;

2)

kahdenvälisen kaupan, investointien ja taloudellisten kumppanuuksien edistäminen;

3)

asiaan liittyvien sektoreiden poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden ja muiden valtioista riippumattomien järjestöjen välisten vuoropuhelujen edistäminen yhteisössä ja kumppanuusmaissa;

4)

yksittäisten henkilöiden välisten yhteyksien, koulutusohjelmien ja tieteellisen vaihdon edistäminen ja keskinäisen ymmärtämyksen lisääminen kulttuurien ja sivilisaatioiden välillä;

5)

yhteistoimintahankkeiden edistäminen sellaisilla aloilla kuin tutkimus, tiede ja teknologia, energia, liikenne ja ympäristöasiat (mukaan lukien ilmastonmuutos), tulli- ja rahoitusasiat sekä kaikki muut yhteisön ja kumppanimaiden väliset yhteistä etua koskevat asiat;

6)

Euroopan unionia koskevan tietoisuuden ja tiedon sekä Euroopan unionin näkyvyyden lisääminen kumppanimaissa;

7)

erityisten aloitteiden tukeminen, mukaan luettuina tutkimustyö, tutkimukset, pilottihankkeet tai yhteishankkeet, joiden tarkoituksena on edistää tehokkaalla ja joustavalla tavalla yhteistyötavoitteita, jotka johtuvat yhteisön ja kumppanimaiden kahdenvälisen suhteen kehityksestä, tai joiden tarkoituksena on syventää ja laajentaa entisestään yhteisön ja kumppanimaiden kahdenvälisiä suhteita.

a)

seuraavat jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden yksiköt ja laitokset:

b)

kumppanimaat ja niiden alueet, instituutiot ja hajautetut hallintoyksiköt;

c)

kansainväliset järjestöt mukaan lukien alueelliset järjestöt siltä osin kuin ne edistävät tämän asetuksen tavoitteiden toteuttamista;

d)

jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden tai muiden kolmansien maiden luonnolliset henkilöt, siltä osin kuin he edistävät tämän asetuksen tavoitteiden toteuttamista;

e)

kumppanimaan tai -alueen sekä yhteisön perustamat yhteiselimet;

f)

yhteisön toimielimet ja elimet, siltä osin kuin niillä toteutetaan 9 artiklassa tarkoitettuja tukitoimenpiteitä;

g)

Euroopan unionin virastot.

a)

tukisopimukset (mukaan lukien apurahat);

b)

hankintasopimukset;

c)

työsopimukset;

d)

rahoitussopimukset.

a)

jäsenvaltiot, niiden paikalliset ja alueelliset viranomaiset ja erityisesti niiden kokonaan ja osittain julkiset virastot;

b)

kumppanimaat ja varsinkin niiden kokonaan tai osittain julkiset virastot;

c)

kansainväliset järjestöt ja alueelliset järjestöt, mukaan lukien kansainväliset ja alueelliset rahoituslaitokset;

d)

yhtiöt, yritykset sekä muut yksityiset talouden alan organisaatiot ja toimijat ja muut valtiosta riippumattomat toimijat;

e)

varoja vastaanottavat kumppanimaat sekä muut 7 artiklan mukaisesti tukikelpoiset elimet.

—

1 päivä tammikuuta 2007,

—

tämän asetuksen voimaantulopäivä.

1)

Australia

2)

Bahrain

3)

Brunei

4)

Kanada

5)

Kiinan Taipei (7)

6)

Hongkong

7)

Japani

8)

Korean tasavalta

9)

Kuwait

10)

Macao

11)

Uusi-Seelanti

12)

Oman

13)

Qatar

14)

Saudi-Arabia

15)

Singapore

16)

Yhdistyneet arabiemiirikunnat

17)

Yhdysvallat

(1)

Neuvosto hyväksyi 20 päivänä heinäkuuta 2001 yhteisen toiminnan 2001/555/YUTP (1) Euroopan unionin satelliittikeskuksen perustamisesta.

(2)

Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri esitti mainitun yhteisen toiminnan 22 artiklan mukaisesti 28 päivänä heinäkuuta 2006 kertomuksen yhteisen toiminnan täytäntöönpanemisesta sen mahdollista uudelleen tarkastelua silmällä pitäen.

(3)

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) pani kyseisen kertomuksen merkille 22 päivänä syyskuuta 2006 keskuksen toiminnan poliittista valvontaa koskevan tehtävänsä mukaisesti ja suositti, että neuvosto muuttaisi yhteistä toimintaa tarvittavalla tavalla kertomuksen perusteella.

(4)

Yhteistä toimintaa 2001/555/YUTP olisi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Tehtävät

1.   Keskus toimii Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa (2) johdonmukaisesti noudattaen unionin päätöksenteon tukena YUTP:n (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka) ja erityisesti ETPP:n (Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka) alalla, Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatiot mukaan lukien, tarjoamalla tarvittaessa aineistoa, joka perustuu satelliittikuvien ja niihin liittyvien tietojen, myös ilmakuvien, analysointiin, ja asiaan liittyviä palveluita 3 ja 4 artiklan mukaisesti.

2.   Näiden tehtävien mukaisesti korkeana edustajana toimiva pääsihteeri antaa asiasta pyynnön saatuaan ja keskuksen toimintakyvyn sen salliessa keskukselle ohjeet tarjota aineistoa tai palveluita

2)

Korvataan 8 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Johtaja nimittää keskuksen apulaisjohtajan johtokunnan hyväksyttyä asian. Apulaisjohtaja nimitetään kolmen vuoden kaudeksi, ja toimikautta voidaan jatkaa yhdellä kolmivuotiskaudella. Johtaja vastaa keskuksen muun henkilöstön palvelukseen ottamisesta.”

3)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Työohjelma

1.   Johtaja laatii kunkin vuoden syyskuun 30 päivään mennessä luonnoksen seuraavan vuoden vuotuiseksi työohjelmaksi, johon liitetään luonnos pitkän aikavälin työsuunnitelmaksi kahden lisävuoden ohjeellisine tulevaisuudennäkymineen, ja toimittaa sen johtokunnalle.

2.   Johtokunta hyväksyy vuotuisen työohjelman ja pitkän aikavälin työohjelman kunkin vuoden marraskuun 30 päivään mennessä.”

4)

Korvataan 12 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Keskuksen tulot muodostuvat jäsenvaltioiden, Tanskaa lukuun ottamatta, bruttokansantuloon perustuvista rahoitusosuuksista, suoritetuista palveluista saaduista maksuista ja sekalaisista tuloista.”

5)

Korvataan 12 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Edellä 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyydettyjen tehtävien suorittamisesta voidaan periä maksu kustannusten kattamiseksi 15 artiklassa tarkoitetuissa keskuksen rahoitussäännöissä annettujen ohjeiden mukaisesti.”

6)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Talousarviomenettely

1.   Johtaja toimittaa johtokunnalle kunkin vuoden syyskuun 30 päivään mennessä seuraavan varainhoitovuoden hallintomenot, toimintamenot ja oletetut tulot kattavan vuotuisen talousarvioesityksen sekä pitkän aikavälin suuntaa-antavat arviot menoista ja tuloista pitkän aikavälin työohjelmaa koskevaa luonnosta varten.

2.   Johtokunta hyväksyy jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä keskuksen vuotuisen talousarvion kunkin vuoden marraskuun 30 päivään mennessä.

3.   Väistämättömissä, poikkeuksellisissa tai odottamattomissa olosuhteissa johtaja voi tehdä johtokunnalle esityksen lisätalousarvioksi. Johtokunta hyväksyy lisätalousarvion jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä ottaen asian kiireellisyyden asianmukaisesti huomioon.”

7)

Korvataan 17 artikla seuraavasti:

”17 artikla

Palvelukseen lähettäminen

1.   Johtajan suostumuksella voidaan keskukseen lähettää asiantuntijoita jäsenvaltioista sekä virkamiehiä Euroopan unionin toimielimistä tai virastoista määräajaksi keskuksen organisaatiorakenteeseen kuuluviin toimiin ja/tai erityistehtäviin ja -hankkeisiin.

2.   Kriisitilanteissa keskuksen henkilöstöä voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden, komission tai neuvoston pääsihteeristön lähettämällä asiantuntijahenkilöstöllä. Tällaisten tilapäisten työskentelyjaksojen tarpeesta ja pituudesta päättää korkeana edustajana toimiva pääsihteeri keskuksen johtajaa kuultuaan.

3.   Johtokunta vahvistaa johtajan ehdotuksesta tilapäistä työskentelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

4.   Henkilöstön jäseniä voidaan keskuksen edun vuoksi lähettää määräajaksi keskuksen ulkopuoliseen tehtävään keskuksen henkilöstöä koskevien säännösten mukaisesti.”

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”20 a artikla

Komission osallistuminen

Komissio osallistuu täysimääräisesti keskuksen työhön. Keskus luo tarvittavat hallinnolliset järjestelyt ja yhteistyösuhteet komissioon tarkoituksena saavuttaa parhaat mahdolliset synergiaedut ja välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä vaihtamalla asiantuntijatietoa ja neuvoja niillä aloilla, joilla yhteisön toiminnalla on vaikutusta keskuksen tehtäviin ja joilla keskuksen toiminta on merkityksellistä yhteisön toiminnan kannalta.”

9)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Raportointi

Korkeana edustajana toimiva pääsihteeri esittää 31 päivään heinäkuuta 2011 mennessä neuvostolle kertomuksen keskuksen toiminnasta ja liittää kertomukseen tarvittaessa asianmukaisia suosituksia keskuksen edelleenkehittämistä varten.”

10)

Poistetaan 1 artiklan 3 kohta, 9 artiklan 1 kohdan toinen virke, 12 artiklan 5 kohta ja 23 artiklan 1, 2, 4, 5 ja 6 kohta.