—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide I — Konsolidoitu selvitys talousarvion toteuttamisesta ja konsolidoitu tilinpäätös (SEC(2005)1158 — C6-0352/2005, SEC(2005)1159 — C6-0351/2005) (2),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2003 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (KOM(2005)0449, KOM(2005)0448) sekä komission valmisteluasiakirjan, joka on varainhoitovuotta 2003 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta Euroopan parlamentille annetun komission kertomuksen liitteenä (SEC(2005)1161),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yhteenvetokertomus vuodelta 2004” (KOM(2005)0256),

—

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2004 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (KOM(2005)0257),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2004 ”yhtenäisestä tarkastusmallista” (single audit) (sekä yhteisön sisäisen valvonnan menettelyjä koskevan ehdotuksen) (3),

—

ottaa huomioon komission 15. kesäkuuta 2005 antaman tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle suunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi (KOM(2005)0252),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle komission toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi (KOM(2006)0009),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 (4) sekä tarkastettujen toimielinten vastaukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (5),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006 antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 274, 275 ja 276 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 179 a ja 180 b artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (6) ja erityisesti sen 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 70 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot niiltä muilta valiokunnilta, joita asia koskee (A6-0108/2006),

A.

katsoo, että korkealaatuiset tilinpäätöstiedot kytkeytyvät korkeatasoiseen varainhoitoon ja että korkeatasoisesta varainhoidosta koituu todellista taloudellista hyötyä,

B.

katsoo, että annettavien tietojen laatuun voidaan vaikuttaa jakamalla tilinpäätöstietojen tuottamisvastuu selkeästi komissiossa ja edellyttämällä tietojen asianmukaista vahvistamista keskustasolla,

C.

ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2003 (7) esittämänsä ehdotuksen, jonka mukaan kunkin jäsenvaltion olisi annettava EU:lta saamansa rahoituksen käyttöä koskeva ennakkoilmoitus ja jälkikäteen annettava vuotuinen tarkastuslausuma (8),

D.

ottaa huomioon, että asiaan liittyvät menettelyt on määritelty rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21. kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 (9) ja pantu täytäntöön komission asetuksella (EY) N:o 438/2001 (10) sekä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21. kesäkuuta 2005 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1290/2005 (11) maataloustukirahaston ja maaseuturahaston osalta,

E.

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan jälkikäteen vuosittainen ilmoitus seuraavilla kolmella tasolla: maksajaviraston tilinpäätös, maksajaviraston tarkastuslausuma sekä todentamisviranomaisen aiemmista lausumista tekemä todentaminen; ottaa huomioon, että kyseiset jäsenvaltioiden allekirjoitukset täydentävät toisia allekirjoituksia, joita vaaditaan kuukausittaisia maksuja ja ennakkoarviointeja varten,

F.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1260/1999 38 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja asetuksen (EY) N:o 438/2001 15 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava kunkin tukitoimen päättyessä lausuma, jonka on laatinut eri hallintoviranomaisista ja maksavista viranomaisista riippumaton taho,

G.

ottaa huomioon, että 8. marraskuuta 2005 kokoontunut Ecofin-neuvosto hylkäsi kansallisen tason lausumia koskevan parlamentin ehdotuksen (12),

H.

katsoo parlamentin keskeisenä lähtökohtana olevan periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten poliittisten viranomaisten on vastattava niiden käyttöön osoitetuista varoista,

I.

ottaa huomioon, että 80 prosenttia yhteisön menoista on tosiasiassa jäsenvaltioiden valvonnassa, ja katsoo myönteisen tarkastuslausuman saamisen pysyvänä esteenä olevan, että jäsenvaltioiden keskushallinnolla ei ole asianmukaista vastuuvelvollisuutta,

J.

ottaa huomioon, että talousarvion valvontavaliokunnan yleisen työskentelyn ja erityisesti vastuuvapausmenettelyn tarkoituksena on varmistaa koko komission ja muiden asianosaisten toimijoiden täysi vastuuvelvollisuus EY:n perustamissopimuksen mukaisesti, luoda tätä varten otollinen ympäristö sekä parantaa varainhoitoa Euroopan unionissa ja siten lujittaa päätöksenteon pohjaa ottaen huomioon tilintarkastustuomioistuimen tarkastustulokset,

K.

katsoo, että organisaatioissa voidaan noudattaa hyvää hallintotapaa vain silloin, kun ylin johto toimii hyvänä esimerkkinä,

L.

katsoo hyvän hallintotavan edellyttävän myös, että yhtäältä valvojien, kirjanpitäjien ja sisäisten tarkastajien ja toisaalta toimivan johdon välille luodaan toimiva keskinäinen valvontajärjestelmä,

M.

katsoo, että tehokas ja toimiva sisäinen valvonta olisi lisättävä varainhoitoasetuksen budjettiperiaatteisiin (13), kuten komissio ehdottaa edellä mainitussa tiedonannossaan toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi,

N.

katsoo yksityissektorin kirjanpitoa ja tilintarkastuksia koskevista komission direktiiveistä ja suosituksista käyvän ilmi, että komissio uskoo korkealaatuisten tilinpäätöstietojen ja tilintarkastusten olevan tärkeitä,

O.

katsoo, että komissio voi antaa voimakkaimman osoituksen aidosta sitoutumisestaan avoimuuden ja korkealaatuisten talous- ja tilinpäätöstietojen edistämiseen näyttämällä itse esimerkkiä ja saavuttamalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta myönteisen tarkastuslausuman,

1.

toteaa kuten viime vuonnakin, että tilintarkastustuomioistuin katsoo Euroopan yhteisöjen konsolidoidun tilinpäätöksen ja sen tueksi esitettyjen selvitysten antavan –sekalaisiin tuloihin ja maksettuihin ennakkoihin sovellettavan tehokkaan sisäisen valvonnan puuttumista lukuun ottamatta — luotettavan kuvan yhteisöjen tuloista ja menoista varainhoitovuonna 2004 sekä taloudellisesta tilanteesta varainhoitovuoden lopussa (tarkastuslausuman II ja III kohta);

2.

panee merkille komission näkemyksen, jonka mukaan nämä ongelmat voidaan ratkaista vuonna 2005 käyttöön otetun uuden kirjanpitojärjestelmän myötä (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 1.17 kohta);

3.

panee merkille uuden kirjanpitojärjestelmän täytäntöönpanossa saavutetun edistyksen; ilmaisee kuitenkin huolestuneisuutensa tilintarkastustuomioistuimen huomautuksista, jotka koskevat varainhoitovuoden 2005 aloitustaseen laatimisen viivästymistä; kehottaa komissiota korjaamaan tilintarkastustuomioistuimen osoittamat puutteet kiireellisesti, jotta ne eivät vaikuttaisi vuoden 2005 tilinpäätöksen luotettavuuteen;

4.

toteaa, että tulojen ja menojen hyväksyjien on vahvistettava varainhoitovuoden 2005 aloitustaseen laatimista varten tarvittavat luvut ja että tilinpitäjän on esitettävä nämä taloudelliset tiedot sekä varmistettava, että ne antavat ”oikean ja riittävän kuvan” (vuosikertomuksen 1.45 kohta), jotta komission puheenjohtaja voi komission kollegion puolesta allekirjoittaa tilinpäätöksen EY:n perustamissopimuksen mukaisesti;

5.

pitää mahdottomana hyväksyä vallitsevaa epävarmuutta siitä, kenellä on lopullinen vastuu näiden tietojen tuottamisesta; edellyttää, että nämä hankaluudet ratkaistaan vuonna 2006, ja toteaa, että viivästymistä ei ole syytä pitää osoituksena tulojen ja menojen hyväksyjien ja tilinpitäjän välisen yhteistyön puutteellisuudesta;

6.

odottaa, että komission lokakuussa 2005 käynnistämien sen toimintaan liittyvien tuntemattomien pankkitilien tarkastusten tulokset saatetaan kokonaisuudessaan parlamentin tietoon, ja että niitä seurataan;

7.

odottaa, että näin tietoon tulleet tilit tarkastetaan ja että kyseisille tileille maksetut varat sisällytetään yleiseen talousarvioon;

8.

toteaa, että ennakkomaksut eli varat, jotka on käytetty, mutta joita ei ole vielä lopullisesti hyväksytty tukeen oikeuttaviksi menoiksi tai vahvistettu käytetyiksi, ovat määrältään arviolta 64 000 000 000 EUR (vuosikertomuksen 1.30 kohta), mikä vastaa noin kahta kolmasosaa koko talousarviosta;

9.

katsoo, että komission olisi harjoitettava ennakkomaksujen suhteen tervettä politiikkaa (vältettävä liian suuria ennakkoja ja liian pitkiä viipeitä ohjelmien ja hankkeiden päättämisessä), jotta voitaisiin rajoittaa sellaisten määrien taloudellista merkitystä, jotka ovat jääneet käyttämättä ja/tai joita ei vielä ole lopullisesti hyväksytty tukeen oikeuttaviksi menoiksi; kehottaa komissiota antamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ehdotuksen siitä, miten se aikoo hoitaa ennakkomaksut tulevaisuudessa edellä mainittujen huomautusten mukaisesti;

10.

suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun tilintarkastustuomioistuimen lausuntoon nro 2/2004, joka sisältää yhteisön sisäisen valvonnan menettelyjä koskevan ehdotuksen, ja pitää ehdotusta kehyksenä, jonka puitteissa voidaan analysoida varainhoidon valvonnassa esiintyviä puutteita ja tunnistaa niiden korjaamiseksi tarvittavia toimia, sekä palauttaa mieliin lausunnon 57 kohdassa esitetyt keskeiset periaatteet:

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Barroson komissio on ottanut strategiseksi tavoitteekseen myönteisen tarkastuslausuman saamisen tilintarkastustuomioistuimelta, kuten todetaan 26. tammikuuta 2005 annetussa komission tiedonannossa ”Strategiset tavoitteet vuosiksi 2005—2009: Eurooppa 2010: kumppanuus Euroopan uudistamiseksi — Hyvinvointi, solidaarisuus ja turvallisuus” (KOM(2005)0012);

12.

suhtautuu niin ikään myönteisesti edellä mainittuun komission tiedonantoon suunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi, asiantuntijapaneeliin sekä sitä seuranneeseen toimintasuunnitelmaan, joka laadittiin vastaukseksi parlamentin päätöslauselmaan vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2003 ja osaksi tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2004 jatkotoimia;

13.

tukee komission pyrkimyksiä asettaa tämä asia etusijalle; tunnustaa kuitenkin, että vaikka komissio on EY:n perustamissopimuksen nojalla yksin vastuussa talousarvion toteuttamisesta, talousarvion kustakin viidestä eurosta neljä on todellisuudessa jäsenvaltioiden hallinnassa jaetun hallinnon nojalla; korostaa siksi, että jäsenvaltioiden on erittäin tärkeää olla aktiivisesti mukana aloitteessa ja että neuvoston puheenjohtajavaltioiden olisi asetettava asia etusijalle ja käsiteltävä sitä erillisenä kohtana puolivuotisissa työohjelmissaan;

14.

painottaa, että mikäli komission halutaan olevan vastuussa menoista, sen käytössä on oltava keinot tuon vastuun kantamiseksi ja että jos sen käyttöön ei anneta noita keinoja, sen vastuuvelvollisuutta on muutettava;

15.

toteaa, että Euroopan unionin varainhoidon puutteissa ei ole kyse pelkästään myönteisestä tai kielteisestä tarkastuslausumasta; varoittaa siksi, että myönteiseen tarkastuslausumaan pyrkiminen ei auta, ellei samalla vastaavasti paranneta varainhoidon laatua;

16.

painottaa, että komissio ja jäsenvaltiot ovat vastuussa varainhoidosta ja että niiden on sen vuoksi yhdessä varmistettava, että tilintarkastustuomioistuin pääsee tarkastuksissaan toteamaan edistymisen kohti virheriskien asianmukaista hallintaa;

17.

katsoo, että unionin varainhoidon parantamispyrkimysten tukemiseksi ja vauhdittamiseksi on seurattava tarkasti komission ja jäsenvaltioiden saavuttamaa edistystä;

18.

toteaa, että jäsenvaltioita on pidettävä vastuullisina EU:n varojen käytöstään ja että niiden kansallisten parlamenttien ja tiedotusvälineiden on ensisijaisesti valvottava vastuuvelvollisuutta; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ja kansallisia tilintarkastuselimiä ryhtymään lisätoimiin paikallisen varainhoidon valvonnan heikkouksia koskevan laadukkaan ja helposti saatavan tiedon tarjoamiseksi edellä mainituille tahoille;

19.

kehottaa komissiota julkaisemaan — ja esittelemään talousarvion valvontavaliokunnalle — kunkin rahoitusnäkymien toiminta-alan osalta yksityiskohtaisen tulostaulukon sekä täsmälliset, asetetussa määräajassa saavutettavat täytäntöönpanotavoitteet toimenpiteille, jotka on määritelty yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomisen kannalta välttämättömiksi, sekä tiedottamaan edistymisestä parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle puolivuosittain; odottaa lisäksi, että yhdennetty valvontakehys pannaan täytäntöön 1. toukokuuta 2009 alkaen, jotta komissiolla on mahdollisuus asettaa tavoiteajankohta myönteiselle tarkastuslausumalle;

20.

pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta ja tarvittaessa alueilta yksityiskohtaisempia tietoja muun muassa toteutetuista toimenpiteistä, toteuttamatta jääneistä toimenpiteistä, viivästymisten syistä, määräajoista ja täytäntöönpanon tehokkuudesta, jotta parlamentti saisi kattavan yleiskuvan saavutetuista tuloksista ja ratkaisemattomista kysymyksistä, joita on vielä käsiteltävä; pyytää komissiota antamaan kyseiset tiedot osana vuoden 2005 vastuuvapausmenettelyn valmistelua;

21.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta

22.

on tyytyväinen toimintasuunnitelmassa esitettyihin 16:een käytännön toimenpiteeseen; kehottaa komissiota varmistamaan, että toimintasuunnitelma onnistuu ja tuottaa Euroopan unionia ja sen kansalaisia hyödyttäviä tuloksia; korostaa, että Euroopan parlamentin kanssa tehtävään ”sopimukseen” tai ”kantojen lähentymiseen” perustuva toimenpiteiden ja suunnitelmien ennakkohyväksyntä on vastoin parlamentin roolia riippumattomana vastuuvapauden myöntäjänä, ja toteaa voivansa arvioida komission toimenpiteitä ainoastaan jälkikäteen saavutettujen tulosten valossa;

23.

katsoo, että nykyinen yksittäinen tarkastuslausuma ei kuvaa asianmukaisesti aloja, joilla on onnistuttu ja epäonnistuttu; katsoo, että monet vastaavat kansalliset tarkastusjärjestelmät on toteutettu osastoittain; ehdottaa, että tilintarkastustuomioistuin tarkistaa tarkastuslausumajärjestelmää siten, että komission eri pääosastoista laaditaan erityiset tarkastuslausumat yleistarkastuslausuman puitteissa;

24.

katsoo, että tällainen järjestelmä, yhdistettynä vastaavaan kansallisten lausumien järjestelmään, loisi pohjan useimpien ongelma-alueiden tunnistamiselle sekä horisontaalisesti, komission ohjelmien osalta, että vertikaalisesti, jäsenvaltioiden vastuiden osalta;

25.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen yksinkertaistaa sääntelykehystä, millä olisi pyrittävä erityisesti muun muassa henkilöihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvien byrokraattisten vaatimusten vähentämiseen; katsoo, että lopullinen tavoite eli yhdennetty sisäisen valvonnan kehys voidaan saavuttaa vain, jos liian lukuisten ja raskaiden säännösten hallinnointitaakkaa kevennetään merkittävästi;

26.

painottaa, että yksinkertaisuus ja avoimuus ovat varainhoidon valvonnan kaksi tärkeintä periaatetta; edellyttää komission ottavan järjestelmiä ja ohjelmia laatiessaan huomioon suhteen, joka vallitsee kunkin järjestelmän toivottujen tulosten, järjestelmää ohjaavien sääntöjen monimutkaisuuden ja virheiden todennäköisyyden välillä;

27.

pyytää komissiota laatimaan kertomuksen nykyisen sääntelykehyksen tehokkuudesta hallinnon, tarkastuksen ja jäsenvaltioiden eri elinten ilmoitusten varmennusjärjestelmän osalta ja ottamaan huomioon

pyytää komissiota edellä mainitun analyysin tuloksista riippuen antamaan asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia;

28.

pitää valitettavana, että neuvosto on päättänyt kieltäytyä keskustelemasta kansallisella tasolla annettavista poliittisista ennakkoilmoituksista ja jälkikäteen annettavista lausumista; kehottaa siksi julkisen talouden tilinpitoa valvovia kansallisia valiokuntia sekä kansallisia parlamentteja pyytämään tietoja maansa hallitukselta ja käymään parlamentaarista keskustelua hallituksen kannasta edellä mainittuun Ecofin-neuvoston päätelmien 12 kohtaan, joka kuuluu seuraavasti:

”Ottaen huomioon, ettei pitäisi kyseenalaistaa komission ja jäsenvaltioiden välistä nykyistä tasapainoa tai hämärtää toiminnallisen tason vastuukysymyksiä ja tilintekovelvollisuutta, neuvosto katsoo, että nykyiset toiminnallisen tason lausumat voivat tarjota tärkeitä tarkastuskeinoja komissiolle ja loppuvaiheessa tilintarkastustuomioistuimelle ja että niiden pitäisi olla hyödyllisiä ja kustannustehokkaita ja että komission ja loppuvaiheessa tilintarkastustuomioistuimen olisi otettava ne huomioon myönteisen tilintarkastuslausuman antamiseksi”;

29.

torjuu neuvoston päätelmän, että parlamentin ehdottamat välineet voisivat ”kyseenalaistaa komission ja jäsenvaltioiden välisen nykyisen tasapainon”, sillä parlamentti vain korostaa EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaista jäsenvaltioiden vastuuta;

30.

pitää myönteisenä neuvoston aikeita vahvistaa jäsenvaltioiden vastuuta talousarvion jaetun toteuttamisen nojalla toteutettavien toimien valvonnan tehostamisesta myönteisen tarkastuslausuman saamiseksi ja varsinkin neuvoston sitoumusta laatia vuotuinen yhteenveto käytettävissä olevista tarkastuksista ja lausumista sopivalla kansallisella tasolla;

31.

muistuttaa, että vaikka komissio vastaa EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan nojalla talousarvion toteuttamisesta, jäsenvaltioiden vastuulla on valvoa niitä varoja, joita hallinnointi on jaettu alakohtaisten asetusten ja niihin liittyvien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti;

32.

kiinnittää huomion siihen seikkaan, että jäsenvaltiot voivat järjestää tämän valvonnan institutionaalisten ja hallinnollisten rakenteidensa ja sovellettavien kansainvälisten standardien mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla ottaen huomioon sen, että jäsenvaltioiden, kuten komissionkin, olisi noudatettava kansainvälisiä standardeja, ja että käytännössä vastuu jakautuu useille eri elimille, jotka tiedottavat toiminnastaan kansallisille ministeriöille tai aluehallituksille;

33.

katsoo, että komission olisi pyrittävä siihen, että kukin jäsenvaltio sijoittaisi maksajavirastot (yhteinen maatalouspolitiikka — YMP) ja hallintoviranomaiset (rakennerahastot) maantieteellisesti samaan paikkaan ja mahdollisuuksien mukaan yhdistäisi ne, jotta komissio olisi hyvin selvillä siitä, missä, milloin ja miten EU:n varoja käytetään kussakin jäsenvaltiossa;

34.

katsoo, että koska vastuullisia tarkastajia nykyisin on niin paljon, aloitteita tarkastuksen standardoimiseksi on pidettävä myönteisinä ja tuettava;

35.

toteaa EY:n perustamissopimuksen 274 artiklassa edellytettävän myös, että jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä komission kanssa, jotta voitaisiin varmistaa, että määrärahoja käytettäessä noudatetaan moitteettoman varainhoidon periaatteita;

36.

katsoo sen vuoksi, että komission olisi voitava pyytää kutakin jäsenvaltiota vahvistamaan, että valvontavelvollisuus on asianmukaisesti täytetty ja varsinkin että tilien perustana olevien toimien virheriski on riittävän hyvin hallinnassa;

37.

uskoo, että vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2003 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ehdotettu poliittinen lausuma, joka kattaa kaikki yhteistyössä hallinnoitavat yhteisön varat ja jonka valtiovarainministeri allekirjoittaa, on yhä tarpeen ja olisi suuri harppaus eteenpäin;

38.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto ja komissio ovat yksimielisiä sisäisen valvonnan tehostamisen tärkeydestä; katsoo, että tämä tavoite on voitava saavuttaa ilman hallinnollisen rasituksen lisääntymistä ja että siksi on ehdottomasti yksinkertaistettava asiaa koskevaa lainsäädäntöä; katsoo, että myönteisen tarkastuslausuman saamiseksi etusija on annettava jaetun toteuttamisen piiriin kuuluvien varojen moitteettomalle hallinnoimiselle; katsoo, että asiasta voitaisiin antaa säännöksiä asiaa koskevassa peruslainsäädännössä; toteaa, että jäsenvaltioiden tarkastusviranomaiset, joilla on tehostettu vastuu rakennerahastoista, laativat kansallisten vaatimustensa mukaisesti arvion siitä, ovatko hallinto- ja valvontajärjestelmät yhteisön säädösten mukaisia; pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet laatimaan vuotuisen yhteenvedon käytettävissä olevista tarkastuksista ja lausumista sopivalla kansallisella tasolla;

39.

kiinnittää huomion siihen seikkaan, että se, millä tasolla lausuma mahdollisesti allekirjoitetaan jäsenvaltioissa, ei ole pelkästään muotokysymys vaan ennen kaikkea osoitus laatuvaatimuksista, jotka allekirjoittajan alaisuudessa toimivien seuranta- ja valvontajärjestelmien on täytettävä; muistuttaa kansallisista hallinnointia koskevista ilmoituksista 2. helmikuuta 2006 antamastaan päätöslauselmasta (14), jossa parlamentti ”myöntää, että joidenkin jäsenvaltioiden liittovaltioon perustuvien ja hajautettujen poliittisten järjestelmien huomioon ottamiseksi saattaa joissakin tapauksissa olla tarpeen, että nämä kansalliset ilmoitukset koostuvat käytännössä useammasta kuin pelkästään yhdestä kansallisella tasolla laadittavasta ilmoituksesta”;

40.

panee merkille jäsenvaltioiden vastustuksen ja, ollakseen pragmaattinen ja rakentava, toteaa, että tärkeintä on löytää keinot nykyisten seuranta- ja valvontajärjestelmien heikkouksien tunnistamiseen ja ryhtyä asianmukaisiin korjaustoimenpiteisiin yhteisön varojen hallinnoinnin parantamiseksi;

41.

pitää tervetulleena keskustelua siitä, mikä viranomainen soveltuisi parhaiten tähän tarkoitukseen, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan vaihtoehtoista lähestymistapaa, joka perustuu Ecofin-neuvoston päätelmien 9 kohdassa (15) esitettyyn kiinnostukseen sektorikohtaisia lausumia kohtaan;

42.

kiinnittää huomion seuraaviin lukuihin:

43.

yhtyy täysin tilintarkastustuomioistuimen toteamukseen, jonka mukaan ”rakennetoimien menojen laillisuuteen ja asianmukaisuuteen sisältyvät pääasialliset riskit aiheutuvat siitä, että hallinnointi on jaettu komission ja jäsenvaltioiden kesken, hallinnointimenettelyyn osallistuvat lukuisat erityyppiset elimet ja viranomaiset sekä siitä, että toteutettavana on suuri määrä ohjelmia, joista jokaiseen voi sisältyä useita tuhansia hankkeita, joita toteutetaan useiden vuosien ajan; riskejä aiheutuu niin ikään hallinto- ja valvontajärjestelmien mahdollisista puutteista”; yhtyy myös siihen näkemykseen, että ”menojen tukikelpoisuutta säännellään lukuisin ehdoin, jotka eivät ole aina selkeitä ja mahdollistavat erilaisia tulkintoja” (vuosikertomuksen 5.10 kohta);

44.

korostaa, että hankkeiden, ohjelmien ja maksajavirastojen suuren määrän vuoksi sen enempää komissio kuin viime kädessä tilintarkastustuomioistuinkaan eivät kykene tarkastamaan kaikkia ensimmäisen tai toisen valvonta-asteen toimittamia yksittäisiä todistuksia ja/tai tarkastuskertomuksia;

45.

katsoo siksi, että kuhunkin päätoiminta-alaan liittyvät moninaiset yksittäiset todistukset ja/tai tarkastuskertomukset olisi konsolidoitava jäsenvaltioiden keskushallinnossa, jolloin taattaisiin alemmalla tasolla annettuihin yksittäisiin lausumiin sisältyvien tietojen laatu; kehottaa siksi, että jäsenvaltiot osallistuisivat aktiivisesti riippumattomien tarkastustulosten käytettävyyden edistämiseen valvontaketjussa; uskoo, että tämä toimintatapa auttaisi yksinkertaistamaan menettelyjä huomattavasti ja että sen myötä saataisiin arvokas kansallisen tason yleiskuva tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta sekä edesautettaisiin siten tarkastuslausuman laatimista;

46.

pyytää komissiota laatimaan ehdotuksia näiden yhdennettyä sisäisen valvonnan kehystä edistävän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon liittyvien täydentävien järjestelyjen muodosta ja sisällöstä ja kehottaa jäsenvaltioita nimeämään väliaikaisena toimenpiteenä keskushallinnostaan elimen, joka huolehtii lausumien antamisesta ja on niistä vastuuvelvollinen, ja raportoimaan tästä komissiolle;

47.

toistaa, että muodollisessa ennakkoilmoituksessa on vahvistettava, että jäsenvaltioiden perustamat organisaatiorakenteet ovat yhteisön lainsäädännön vaatimusten mukaisia ja toimivat tehokkaasti tilien perustana oleviin toimiin liittyvän petos- ja virheriskin hallinnassa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

48.

katsoo, että jäsenvaltioiden keskushallinnon antaman ennakkoilmoituksen tueksi yhteisön varojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien maksajavirastojen (YMP) ja hallintoviranomaisten (rakennerahastot) johtajat voisivat kukin antaa vastaavanlaisen ilmoituksen;

49.

toteaa, että jäsenvaltioiden keskushallinnon tasolla jälkikäteen laadittavassa lausumassa voitaisiin ottaa huomioon vastuuvelvollisuusprosessin monivuotinen ulottuvuus ja useimpien yhteisöohjelmien monivuotisuus sekä samalla vahvistaa, että valvontajärjestelmät ovat tarkasteltavana vuonna toimineet tehokkaasti;

50.

edellyttää, että jäsenvaltioiden keskushallinnon jälkilausumat perustuvat kunkin maksajaviraston (YMP) ja hallintoviranomaisen (rakennerahastot) lausumiin ja todistuksen myöntävien elinten johtajien kertomuksiin;

51.

kehottaa, pantuaan merkille jäsenvaltioiden haluttomuuden toimittaa komissiolle sen tarvitsemia lausumia, että siihen asti, kun jäsenvaltioiden keskushallinnossa on otettu käyttöön rahoitusnäkymien kutakin toiminta-alaa varten tällainen alakohtainen konsolidointimenettely, komission olisi sovellettava täysimääräisesti varainhoitoasetuksen 53 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan komissio kantaa perustamissopimuksen 274 artiklan nojalla lopullisen vastuun talousarvion toteuttamisesta ja suorittaa sitä varten ”tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjä tai tekee rahoituskorjauksia”;

52.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan 45 kohdassa tarkoitetun omaehtoisen kansallisen lausuman; suosittelee, että niihin jäsenvaltioihin, jotka antavat tällaisen lausuman, sovelletaan kevennettyä tilintarkastusmenettelyä, mikäli komissio katsoo todellisen virheriskin olevan silloin pienempi kuin tilanteessa, jossa jäsenvaltio ei anna tällaista lausumaa;

53.

kehottaa komissiota siksi perustamaan tehokkaamman ohjelman tilien jälkikäteistarkastuksia ja hyväksymistä varten ja hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuutta maksujen keskeyttämiseen tai rahoituskorjauksiin, jos jäsenvaltiot eivät toimita sille lausumia;

54.

kehottaa lämpimästi kansallisia parlamentteja (erityisesti julkisen talouden tilinpitoa valvovia kansallisia valiokuntia sekä Euroopan unionin kansanedustuslaitosten yhteisö- ja Eurooppa-asioiden valiokuntien konferenssiin kuuluvia valiokuntia) keskustelemaan tästä asiasta maansa hallituksen kanssa;

55.

kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta vahvistamaan konkreettisten todisteiden pohjalta, että jäsenvaltioiden keskushallinnossa rahoitusnäkymien kunkin toiminta-alan osalta suoritettava konsolidointi, jonka avulla taataan yksittäisten raporttien ja/tai tarkastuskertomusten laatu, on tehokas keino tukea kaikista yhteistyössä hallinnoitavista yhteisön varoista annettavaa yhtä yleistä poliittista lausumaa;

56.

suhtautuu myönteisesti komission avoimuutta koskevaan hankkeeseen ja odottaa sen johtavan konkreettisiin toimiin ja lainsäädännöllisiin aloitteisiin, jotka edistävät EU:n varojen käyttämisen ja hallinnoimisen avoimuutta;

57.

kehottaa komissiota tekemään toimivaltuuksiensa puitteissa kaikkensa, jotta jäsenvaltiot saataisiin tuomaan tiedot yhteistyössä hallinnoitavista EU:n varoista rahoitettavista hankkeista ja edunsaajista kaikkien saataville;

58.

katsoo, että nykyinen tilanne, jossa useimmat jäsenvaltioista eivät anna julkisesti tietoja yhteistyössä hallinnoitavista EU:n varoista rahoitettavista hankkeista ja edunsaajista, ei edistä yleistä avoimuutta EU:ssa; kehottaa siksi painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan kyseiseen epäjohdonmukaisuuteen;

59.

korostaa, että komission nykyinen tapa soveltaa julkaisemista ennakkoon ja jälkikäteen koskevia sääntöjä suoran keskitetyn hallinnoinnin alaisiin varoihin on ongelmallinen, sillä tiedon hankkiminen on vaikeaa, koska eri pääosastot julkaisevat tietoja Internetissä eri tavoin;

60.

kiinnittää huomion siihen, että avoimuutta on lisättävä komissiolle neuvoa antavien eri asiantuntijaryhmien sekä komitologiamenettelyn puitteissa toimivien komiteoiden osalta;

61.

vaatii, että komissio tuo eri asiantuntijaryhmiä koskevat tiedot, mukaan lukien tiedot niiden toiminnasta ja jäsenistä, yleisön helposti saataville;

62.

muistuttaa, että parlamentti piti vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2003 antamassaan päätöslauselmassa ensiarvoisen tärkeänä ”tutkia, kuinka kansalliset tilintarkastuselimet voisivat osallistua prosessiin aktiivisemmin” (77 kohta);

63.

uskoo, että kansallisilla tilintarkastuselimillä saattaa olla tarve tietää ja siten myös velvollisuus tutkia, onko kansallisessa tilinpidossa varmoja tai ehdollisia velkoja, jotka johtuvat unionin säädösten riittämättömästä noudattamisesta;

64.

uskoo, että kansalliset tilintarkastuselimet voisivat tarkastaa kansallisen hallinnon tasolla perustetut sisäisen valvonnan järjestelmät sekä tilien perustana olevien omassa maassaan suoritettujen toimien asianmukaisuuden ja laillisuuden;

65.

katsoo, että kansallisten tilintarkastuselinten olisi vastattava EU:n varojen paikallisen käytön valvonnasta, jotta keskustelu tilintarkastustuomioistuimen kansallisten toimistojen perustamisesta voitaisiin päättää tarpeettomana;

66.

katsoo, että tällainen kansallisen tason toimintaan kohdistuva tarkastus voisi osaltaan lisätä tietoisuutta tehokkaan valvonnan tarpeesta ja ohjata kansallisten parlamenttien jäseniä muokkaamaan hallituksensa kantaa Ecofin-neuvostossa; kehottaa lisäksi julkisen talouden tilinpitoa valvovia kansallisia valiokuntia keskustelemaan asiasta maansa tilintarkastusviraston kanssa;

67.

ehdottaa, että pohdittaisiin kansallisten tilintarkastuselinten ja kansallisten parlamenttien talousarvion valvonnasta vastaavien valiokuntien edustajien kutsumista paikalle tilintarkastustuomioistuimen esitellessä vuosikertomuksensa Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle;

68.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, jonka mukaan tietystä edistymisestä huolimatta on edelleen parantamisen varaa;

69.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan joidenkin jäsenvaltioiden hyvien toimintatapojen mukaisesti, että kansalliset ja mahdollisuuksien mukaan myös alueelliset tilintarkastuselimet julkaisevat vuosittaisen tilintarkastuskertomuksen käytetyistä EU:n varoista;

70.

on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen mukaan ”komission käyttämät indikaattorit eivät edelleenkään vastaa tarkoitustaan eikä komissio hyödynnä niitä riittävissä määrin sisäisen valvonnan järjestelmien laadun ja tilien perustana olevien toimien laillisuuden ja asianmukaisuuden jatkuvaan seurantaan” (vuosikertomuksen 1.53 kohta); yhtyy täysin tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen (joka perustuu INTOSAIn standardeihin) siitä, että hallinnon vastuulla on kehittää indikaattoreita, jotka mahdollistavat edistymisen täsmällisen mittaamisen;

71.

edellyttää, että komissio ja ennen kaikkea vuotuisten toimintakertomusten ja lausumien päälinjoista vastaavat keskusyksiköt asettavat etusijalle sellaisten indikaattorien kehittämisen, jotka mittaavat suoraan laillisuutta ja asianmukaisuutta;

72.

suhtautuu myönteisesti pääjohtajien vuosina 2003 ja 2004 esittämiä varaumia koskevaan tilintarkastustuomioistuimen seurantaan (vuosikertomuksen taulukko 1.2) ja toteaa, että

73.

kehottaa komission pääosastoja selvittämään paremmin ne lähteet, joihin niiden antamat lausumat perustuvat, ja varmistamaan, että lausumat antavat oikean ja riittävän kuvan tilien perustana olevien toimien osalta suoritetun virheriskinhallinnan asianmukaisuudesta;

74.

palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2003 antamassaan päätöslauselmassa komissiota ”muuntamaan vuotuisen yhteenvedon konsolidoiduksi tarkastuslausumaksi komission hallinnosta ja varainhoidon valvonnasta yleensä” (62 kohta);

75.

toteaa pettyneenä, että komissio ei ryhdy suositeltuihin toimenpiteisiin ja perustelee tämän varainhoitovuotta 2003 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta Euroopan parlamentille annetun komission kertomuksen liitteessä sillä, että

”yhteenvetokertomus on pikemminkin toimenpide, jolla komissio toteuttaa poliittista vastuullisuuttaan analysoimalla vuotuisia toimintakertomuksia ja niihin liittyviä ilmoituksia sekä muodostamalla kantansa tärkeisiin horisontaalisiin kysymyksiin, mukaan lukien tarvittavat toimet kysymyksissä, jotka edellyttävät komission tasolla toteutettavia korjauksia. Tämä lähestymistapa perustuu uudistukseen, jolla hallinnollisia vastuita hajautettiin pääjohtajille ja yksiköiden päälliköille vastuullisen komissaarin valvonnassa”;

76.

korostaa, että vaikka uudistuksen jälkeen linjajohtajat (pääjohtajat) nyt kantavatkin perustellusti lopullisen vastuun tilien perustana olevista toimista, lopullinen vastuu valvontajärjestelmistä on annettava keskushallinnolle eikä hajautettava; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tukee tätä näkemystä ja antoi tästä asiasta selvän suosituksen (vuosikertomuksen 1.57 kohta);

77.

ei ole vakuuttunut siitä, että riskit olisivat hallinnassa, ja katsoo, ettei komissiolla ole riittäviä perusteita edellä mainitussa tiedonannossaan ”Yhteenvetokertomus vuodelta 2004” esittämälleen väitteelle, jonka mukaan tilanne on yleisesti ottaen tyydyttävä (tiedonannon sivu 7);

78.

toteaa, että vuotuiset toimintakertomukset ja edellä mainittu tiedonanto ”Yhteenvetokertomus vuodelta 2004” ovat sisäisen valvontajärjestelmän osia ja että komission sisäinen valvonta ei voi koskaan olla vahvempi kuin sen takana oleva poliittinen tahto;

79.

katsoo — tarjoamatta yhtä ainoaa ratkaisua — seuraavien toimenpiteiden olevan vähimmäisvaatimuksena sille, että komissio voi kollegiona saavuttaa aseman, jossa se täyttää sitä toimielimenä velvoittavat EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan vaatimukset:

80.

kehottaa siksi komissiota ilmoittamaan kantansa näihin ehdotuksiin toimittamalla parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle yksityiskohtaisen ja kattavan kertomuksen, jossa selitetään ja tarkastellaan kaikkia olennaisia kysymyksiä; edellyttää, että mikäli komissio ei yhdy edellä esitettyihin ajatuksiin, se selvittää perusteellisesti, millä muilla keinoilla se voi saavuttaa varmuuden, jota se tarvitsee kantaakseen EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisen vastuunsa;

81.

muistuttaa, että se kehotti vastuuvapauden myöntämistä varainhoitovuodelta 2003 koskevan päätöslauselmansa 10 kohdassa komissiota korottamaan nykyisen tilinpitäjän aseman talousjohtajaksi (chief financial officer), joka toimisi 39 yksikön hallinnon institutionaalisena vastapainona; on pahoillaan siitä, että ehdotus varainhoitoasetuksen muuttamiseksi ei likimainkaan noudata tätä suositusta; on tilintarkastustuomioistuimen kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että ”ehdotetut [tilinpitäjää koskevat] muutokset eivät ole riittävän merkittäviä, jotta niillä voitaisiin ratkaista todetut ongelmat”, kuten tilintarkastustuomioistuin toteaa neuvoston asetusluonnoksesta, joka koskee Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 muuttamista, antamansa lausunnon nro 10/2005 53 kohdassa;

82.

korostaa, että ammattimaisen tilinpitäjän rooli ei rajoitu pelkästään tulojen ja menojen hyväksyjiltä saatujen lukujen kokoamiseen ja yhdistämiseen; kiinnittää huomion siihen seikkaan, että pelkkä tilinpitäjän allekirjoitus on vain näennäinen parannus, ellei tilinpitäjä voi vahvistaa itsenäisesti eikä pelkästään pääjohtajilta saatujen tietojen nojalla, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan;

83.

uudistaa suosituksensa, joka on yhteneväinen yksityissektorilla havaittujen parhaiden käytäntöjen kanssa, että tilinpitäjän asema olisi korotettava talousjohtajaksi, joka vastaa erityisesti komission tilinpäätöstietojen laadusta ja yleisesti komission sisäisen valvonnan järjestelmästä;

84.

korostaa, että talousjohtajalla, joka on vastuussa komission tilinpäätöstietojen ja sisäisen valvonnan järjestelmän laadusta, on oltava tämän laadun varmistamiseksi tarvittavat toimivaltuudet ja riittävät resurssit, kuten mahdollisuus tutkia pääjohtajien antamien lausumien paikkansapitävyyttä;

85.

suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin lisätä jäsenvaltioiden tietoisuutta EY:n perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisista velvoitteistaan, mutta on tyytymätön komission haluttomuuteen tarkastella kriittisesti samaan artiklaan perustuvia omia velvoitteitaan; kehottaa siksi tilintarkastustuomioistuinta antamaan lausunnon siitä, miten komissio noudattaa kyseistä artiklaa, sekä tilinpitäjän ja tulevan talousjohtajan asemasta ja roolista suoriteperusteisessa tilinpitoympäristössä;

86.

haluaisi myös tietää, katsooko tilintarkastustuomioistuin komission sisäisen valvonnan järjestelmän vastaavan niitä suosituksia, joita komissio antaa yksityiselle sektorille, esimerkiksi neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamassaan tiedonannossa ”Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa — etenemissuunnitelma” (KOM(2003)0284), ja olisiko se toivottavaa;

87.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ennen tämän päätöslauselman hyväksymistä seuraavan toisen kuukauden loppua, hyväksyykö se pyynnön tällaisen lausunnon antamisesta ja, jos päätös on myönteinen, esittämään lausuntotyölle ohjeellisen aikataulun;

88.

kehottaa komissiota perustamaan varainhoidon valvonnasta vastaavien organisaatioiden ja elinten verkoston, joka muun muassa kokoontuu vuosittain talousarvion valvontavaliokunnan jäsenten läsnä ollessa ja jossa keskustellaan ja vaihdetaan kokemuksia EU:n yleisistä sisäisen valvonnan järjestelmistä (sisäinen tarkastus mukaan luettuna) ja vastuuvelvollisuuskysymyksistä, ja edistämään siten tehokkaampaa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välillä;

89.

kehottaa parlamentin asiasta vastaavaa valiokuntaa osoittamaan unionin talousarviosta erityisiä määrärahoja tällaista verkostoa varten;

90.

katsoo yleisen virheasteen kertovan ainoastaan sen, että jotakin on pielessä, mutta ei sitä, mikä on ongelmana, ja uskoo, että tarvitaan täsmällistä tietoa virheiden syistä, esiintymistiheydestä, luonteesta ja taloudellisista vaikutuksista sekä tekijöistä, joihin olisi kohdistettava toimenpiteitä uusien virheiden syntymisen estämiseksi tulevaisuudessa;

91.

suhtautuu myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuin on kohdistanut tarkastuslausumaa koskevat painotuksensa uudelleen niin, että keskeisenä kysymyksenä on nyt se, antavatko yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla toteutetut seuranta- ja valvontajärjestelmät komissiolle riittävän varmuuden tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

92.

katsoo, että siedettävän virheriskin määrittely ennakolta on tarpeellinen askel määriteltäessä tehokasta ja vaikuttavaa sisäisen valvonnan kehystä;

93.

katsoo lisäksi, että tilien perustana olevien toimien osalta siedettävä virheaste voidaan määrittää vasta, kun tiedetään, paljonko varoja on osoitettava menojen tarkastamiseen; on tämän takia tyytyväinen edellä mainitun, yhdennetyn sisäisen valvonnan kehystä koskevan toimintasuunnitelman avulla käynnistettyihin toimiin, joilla arvioidaan tarkastusten kustannuksia ja hyötyjä;

94.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen edellä mainitussa lausunnossa nro 2/2004 olevassa 55 kohdassa esittämään näkemykseen siitä, että tarkastuksista aiheutuvien kustannusten ja tarkastusten tuottaman hyödyn välinen suhde on keskeinen osatekijä ohjelmien ja politiikkojen valvontastrategiassa ja että vertaamisen tulisi ”tapahtua avoimesti”;

95.

katsoo siksi, että poliittisen ja budjettivallan käyttäjien (parlamentin ja neuvoston) olisi vahvistettava tarkastuksista aiheutuvien kustannusten ja niillä saatavan hyödyn välinen tasapaino komission yksityiskohtaisen ehdotuksen pohjalta ja että samalla olisi päätettävä siedettävän virheriskin taso; tukee siksi komission aloitetta käynnistää toimielinten välinen vuoropuhelu vuonna 2006;

96.

katsoo lisäksi, että siedettävän virheriskin taso voisi vaihdella talousarvion eri osa-alueiden välillä toimen tyypin ja siihen liittyvien riskien mukaan;

97.

kehottaa komissiota jakamaan talousarvion osa-alueet mahdollisimman yksityiskohtaisesti suuren riskin, keskimääräisen riskin ja pienen riskin osa-alueisiin ja sopeuttamaan valvonta- ja tarkastustoimintansa tämän jaottelun mukaan;

98.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan tarkastuslausumaa laatiessaan huomioon poliittisen ja budjettivallan käyttäjien hyväksymät siedettävän riskin rajat;

99.

palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuimen presidentti totesi asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle Strasbourgissa 14. marraskuuta 2005 pitämässään puheessa tilintarkastustuomioistuimen olevan valmistelemassa ”organisaatiotaan ja menetelmiään käsittelevää itsearviointia, jota tulee aikanaan seuraamaan vertaisarviointi”; toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen työskentelystä ei ole toteutettu riippumatonta arviointia sen jälkeen, kun tilintarkastustuomioistuin perustettiin vuonna 1977; suhtautuu aloitteeseen myönteisesti olettaen, että vertaisarvioinnissa on kyse ulkopuolisesta arvioinnista, jollaisia toteutetaan tällä hetkellä joissakin jäsenvaltioissa, ja että arvioinnin tavoitteena on tutkia tilintarkastustuomioistuimen työn laatua ja tarkoituksenmukaisuutta ja osoittaa selkeästi, missä suhteessa tilintarkastustuomioistuin voisi ottaa oppia muista, muun muassa jäsenvaltioista ja muista valtioista, kuten Yhdysvalloista ja Uudesta-Seelannista;

100.

kehottaa tutkimaan kyseisessä arvioinnissa sitä, riittävätkö tilintarkastustuomioistuimen resurssit sen tavoitteiden saavuttamiseen;

101.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle vertaisarvioinnin valmistelun osana kertomuksen, jossa tilintarkastustuomioistuin kuvailee kriittisesti ja ammattimaisesti vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja sitä, millaiset mahdollisuudet sen hallintomalli antaa sille täyttää nykyiset tehokkuus-, vaikuttavuus-, osallistavuus- ja johtajuusvaatimukset; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta niin ikään tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja pääasialliselle asiakkaalleen kaikista huomattavista edistysaskelista tässä prosessissa ja toimittamaan valiokunnalle asiaa koskevan loppukertomuksen ja välikertomuksia;

102.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta käsittelemään kyseisessä kertomuksessa vakavasti ja yksinkohtaisesti sitä, että sen työohjelmaan lisättäisiin tehostettuja keinoja mitata ja arvioida edistystä tehokkaan varainhoidon valvonnan kehittämisessä;

103.

suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen pyrkimyksiin esittää tilintarkastustensa tulokset paremmin ja erityisesti hyödyntää paremmin taulukkoja ja indikaattoreita, kuten arviointia rakennetoimiin liittyvien hallinto- ja valvontajärjestelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (vuosikertomuksen 4 luvun liite 2 ja 5 luvun liite 1); toivoo, että tällaisia taulukoita ja indikaattoreita käytettäisiin laajemmin tulevissa kertomuksissa;

104.

katsoo, että vertaileva arviointi voi olla tehokas väline, jolla voidaan arvioida jäsenvaltioiden toimia EU:n varojen hallinnoinnin parantamiseksi; vaatii siksi, että sekä komissio että Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisevat tiedot jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien puutteista ja vahvuuksista;

105.

pitää valitettavana, että 5 luvun liitteessä 1 oleva taulukko sisältää vain osan jäsenvaltioista, ja kehottaa tilintarkastustuomioistuinta etsimään keinoja yksiselitteisempien ja yksityiskohtaisempien tietojen mukaan ottamiseksi eri sektoreilla ja jäsenvaltioissa esiintyvistä heikkouksista;

106.

muistuttaa, että parlamentti pyysi jo vuoden 2003 vastuuvapautta koskevassa mietinnössään, että tarkastuslausumamenettelyä olisi kehitettävä pidemmälle, jotta saataisiin tietoa siitä, mitä parannuksia eri jäsenvaltioissa on kullakin sektorilla tapahtunut vuosittain;

107.

muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimen operatiivisia yksiköitä voitaisiin vahvistaa huomattavasti, jos jäsenten kabinetteihin kuuluisi vain yksi henkilö;

108.

toteaa, että bruttokansantulon (BKTL) perusteella määräytyvät kansalliset maksuosuudet ovat nykyään yhteisön ylivoimaisesti merkittävin tulonlähde (kaksi kolmasosaa kaikista tuloista vuonna 2004), ja ilmaisee huolensa tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksesta ilmenevistä huomattavista eroista jäsenvaltioiden tilastotoimistojen seuranta- ja valvontajärjestelmien välillä (vuosikertomuksen 3.47 kohta), sillä erot saattavat vaikuttaa niiden tietojen laatuun, joiden pohjalta jäsenvaltioiden maksuosuudet lasketaan;

109.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle niistä toimenpiteistä, joita se on toteuttanut tai joihin se aikoo ryhtyä parantaakseen kansallisten tilinpäätöstietojen luotettavuutta, vertailtavuutta ja kattavuutta;

110.

toteaa tyytyväisenä, että tilintarkastustuomioistuin on ensimmäistä kertaa antanut myönteisen tarkastuslausuman yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän (IACS) alaisista menoista ja että se pitää järjestelmää tehokkaana välineenä sääntöjenvastaisten menojen estämiseksi, kunhan järjestelmä pannaan tehokkaasti täytäntöön;

111.

toteaa niin ikään, että Kreikassa järjestelmää ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön, vaikka se olisi pitänyt ottaa käyttöön jo vuonna 1993, ja että tilintarkastustuomioistuin on myös ensimmäistä kertaa esittänyt tähän syyn, joka on se, että ”viljelijäjärjestöt valvovat tietokonejärjestelmään vietävien kaikkien tietojen syöttämistä”; toteaa lisäksi, että ”näiden säännönvastaisten muutosten taloudellinen vaikutus on arviolta vähintään 10 miljoonaa euroa, ja koko tukihakemusten jättämiskautta koskeva vaikutus saattaa olla paljon suurempi” (vuosikertomuksen 4.8 kohta); panee merkille, että Kreikan hallitus on kiistänyt nämä väitteet ja on aloittanut marraskuussa 2005 neuvottelut komission kanssa asian ratkaisemiseksi; katsoo, että Kreikan hallituksen olisi valvottava tietojen syöttämistä viljelijäjärjestöjen sijasta;

112.

toteaa, että nykyisessä järjestelmässä korjaukset jäävät liian usein veronmaksajien eivätkä virheen tehneen lopullisen tuensaajan maksettaviksi; katsoo, että korjauksilla on niin ollen vain rajallinen ehkäisevä ja varoittava vaikutus tuensaajiin ja hallintoon;

113.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on tyytymätön todistuksen myöntävien elinten tarkastustyön kattavuuteen (vuosikertomuksen 4.60 kohta), sillä varmentaminen ei anna suoraa varmuutta siitä, että tukihakemusten esittäjien toimittamat ja maksajavirastojen maksettavaksi tulevan määrän laskemisessa käyttämät tiedot ovat oikeat ja että maksut ovat siten lailliset ja asianmukaiset; kehottaa komissiota vaatimaan yksiselitteisesti, että todistuksen myöntävät elimet tutkivat ensimmäisen tason tarkastusten toiminnan;

114.

on tilintarkastustuomioistuimen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että maksujen jälkeen tehdyt komission tarkastukset, joihin sisältyi tarkastuskäyntejä vain kolmessa jäsenvaltiossa, ovat liian suppeita (vuosikertomuksen 4.58 kohta) antaakseen komissiolle mahdollisuuden todeta, että se on saanut ”kohtuullisen varmuuden yhteisön lainsäädännön noudattamisesta menojen osalta”;

115.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen esittämään arvosteluun siitä, ettei EU:ssa ole yhteisesti sovellettavia metsän ja muun metsämaan määritelmiä, vaikka YK laati metsän ja metsämaan yleismääritelmät jo kymmenen vuotta sitten; suosittelee voimakkaasti, että komissio ottaa käyttöön yhteisen vähimmäiskäsitteistön esimerkiksi unionin eri ilmastovyöhykkeiden mukaan jaoteltuina määritelminä; pyytää komissiota käyttämään näitä yhteisiä määritelmiä unionin metsäalan toimenpiteiden ja menojen kohdentamiseksi paremmin;

116.

tuomitsee sen, että EMOTR:n maksajavirastojen valtuudet ovat joissakin uusissa jäsenvaltioissa olleet puutteellisia näiden valtioiden unioniin liittymisestä lähtien; pyytää komissiota saattamaan työnsä päätökseen mahdollisimman pian, sillä EMOTR:lle myönnetään tulevina vuosina huomattavasti määrärahoja ja asian viivästyttämisen takia kyseiset jäsenvaltiot saavat mitä luultavimmin tukensa suunniteltua myöhemmin tai liian myöhään;

117.

kiinnittää huomion ristiriitaan, joka vallitsee yhtäältä metsätaloustoimenpiteiden seitsenvuotisen ohjelmakauden 2000—2006 ja sen ajaksi varattujen määrärahojen sekä toisaalta metsätaloutta edistävän pääasiallisen välineen välillä, jonka edunsaajille maksetaan 20 vuoden ajan vuosittainen hehtaarisidonnainen tulonmenetyskorvaus maatalousmaan metsittämisestä; on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan näiden korvausten määrä on huomattavasti suurempi kuin ohjelman määrärahat; pelkää tämän vuoksi, että komission henkilöstö ei voi keskittyä nykyisiin tavoitteisiin joutuessaan hallinnoimaan tulonmenetyskorvauksia; pitää maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1698/2005 (16) ensimmäisenä askeleena oikeaan suuntaan, koska korvausohjelman kestoa lyhennetään asetuksessa 20 vuodesta 15 vuoteen; pyytää komissiota antamaan uusia ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi;

118.

toteaa, että maatalouden ympäristötoimenpiteet ovat olennainen osa EU:n uudistettua yhteistä maatalouspolitiikkaa, vaikka ympäristömenojen varmentamiseen voi liittyä erityisiä ongelmia maatalousalan työvoimavaltaisuuden ja alalla vaadittavan huomattavan erityisosaamisen vuoksi;

119.

huomauttaa, että kaikki jäsenvaltiot voivat ottaa mallia onnistuneista kansallisista käytännöistä, kuten Saksan kaksivaiheisesta hyvän maatalouskäytännön varmentamisjärjestelmästä, jossa 5 prosentissa viljelyksistä suoritetaan yleistarkastus ja lisäksi 1 prosentissa viljelyksistä yksityiskohtaisempi tarkastus; lisäksi kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia parantamaan ja hyödyntämään paremmin paikallista osaamista ja indikaattoreita esimerkiksi käyttämällä maaseudun kehittämistä koskevan uuden asetuksen mukaisia teknisen tuen varoja osittain tämän osaamisen lisäämiseen;

120.

kehottaa komissiota arvioimaan maaseudun kehittämisohjelmien hyväksymisen yhteydessä, ovatko ohjelmien osatoimenpiteet varmennettavissa, jotta se voisi kantaa vastuunsa paremmin;

121.

pitää kaikkein tärkeimpänä, että EU:n talousarvion varoja käytetään tehokkaasti ja vastuullisesti soveltaen periaatetta, että julkisin varoin ei rahoiteta hankkeita, joiden varmennettavuus ei ole riittävä;

122.

kehottaa siksi komissiota, neuvostoa ja parlamenttia varmistamaan, että tätä periaatetta noudatetaan paremmin pantaessa täytäntöön ehdotuksia ohjelmakauden 2007–2013 maatalouden ympäristömenoiksi, lisäämättä kuitenkaan valvontamenoja ja byrokratiaa;

123.

yhtyy täysin tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan ”jäsenvaltiot ovat näin ollen ensisijaisessa vastuussa toimien hallinnoinnista ja menojen valvonnasta sekä tilien perustana olevien toimien oikeellisuuden ja laillisuuden varmistamisesta kansallisten tarkastuselinten tarkastamien järjestelmien avulla” (5.7 kohta); muistuttaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta siitä, että jos rakenneohjelmille ei ole tehty riittäviä tarkastuksia, jäsenvaltiot eivät voi varmentaa kulujaan yksinkertaiselta ja avoimelta pohjalta;

124.

ilmaisee tässä suhteessa huolensa tilintarkastustuomioistuimen erittäin vakavista havainnoista:

125.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin päivittäisen hallinnoinnin laadun parantamiseksi vaadittavalle tasolle;

126.

huomauttaa, että yhteisen maatalouspolitiikan alalla maksajavirastot voivat siirtää tiettyjä tehtäviä valtuutetuille elimille, mutta varsinaista maksatusta ei koskaan voi siirtää muille elimille; toteaa, että maksajavirastolla säilyy näin pääasiallinen vastuu varsinaiseen maksutapahtumaan johtavista päätöksistä; katsoo, että rakennetoimien alalla nykyinen tilanne, jossa hallintoviranomaiset voivat siirtää varsinaisia maksupäätöksiä muiden elinten tehtäväksi, horjuttaa keskinäisen valvonnan tehokkuutta; pyytää siksi komissiota puuttumaan ongelmaan ripeästi ja asianmukaisesti;

127.

katsoo, että valvontaa on pikemminkin parannettava kuin lisättävä ja että varmuus tilien perustana olevien toimien asianmukaisuudesta ja laillisuudesta on saatava parantamalla ensi käden valvontaa ennen hakemusten hyväksymistä, toimenpiteiden täytäntöönpanon aikana sekä ennen lopullisia maksuja, eikä lisäämällä komission paikan päällä suorittamia tarkastuksia;

128.

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että näihin tarkastuksiin osoitetaan riittävästi varoja ja että annetaan kunnollista ohjausta; pyytää komissiota tukemaan näitä toimia levittämällä hyviä käytäntöjä tällä alalla;

129.

kehottaa jäsenvaltioita panostamaan enemmän tuensaajille suunnattavaan tiedottamiseen, jotta nämä tuntisivat paremmin rahoitusehdot, tarkastettavaksi joutumisen todennäköisyyden ja seuraamukset sääntöjenvastaisuuksista;

130.

toteaa, että koska rakennetoimien hallinnointiin ja valvontaan jäsenvaltioissa osallistuu lukuisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia virastoja ja osastoja, ehdotettu tarkastuskertomusten konsolidointi jäsenvaltioiden keskushallinnon tasolla on tarpeellinen ja tehokas keino valvonnan parantamiseksi;

131.

toteaa, että tulevaisuudessa rakennetoimiin saatettaisiin käyttää liki puolet yhteisön talousarviosta, ja kiirehtii siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan ehdotetut alakohtaiset lausumat jäsenvaltioiden keskushallinnon tasolla;

132.

pitää hallinto- ja valvontaelinten riippumattomuutta ensiarvoisen tärkeänä ja kehottaa komissiota luomaan järjestelyt, joiden puitteissa komissio hyväksyy kansallisella tasolla perustetut hallinto- ja valvontaelimet;

133.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksen, jonka mukaan vuosien 2007—2013 rahastoasetuksissa esitetty tarkastuselin varmentaisi kaikkia yhteisön rakennerahastoja koskevat vuoden aikana tehdyt maksupyynnöt eikä pelkästään rahoituskauden 2007—2013 ohjelmia koskevat maksupyynnöt, sillä vuosien 2000—2006 ohjelmien maksut jatkuvat vuoteen 2010 saakka;

134.

korostaa, että komission pitäisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistaa, että kauden 1994–1999 ohjelmien päättämisestä opittuja seikkoja sovelletaan kauden 2000–2006 ja tulevien kausien rakennerahastojen ohjelmien ja koheesiorahaston hankkeiden täytäntöönpanossa; huomauttaa, että tämä myös edellyttää, että jäsenvaltiot takaavat toimittavansa hyvissä ajoin asianmukaiset kansalliset tilinpäätösasiakirjat;

135.

kehottaa komissiota esittämään kuuden kuukauden välein tulostaulukon jäsenvaltioiden edistymisestä rahastoasetuksissa säädettyjen seuranta- ja valvontajärjestelmien tehokkaassa täytäntöönpanossa;

136.

pyytää komissiota luomaan mahdollisimman runsaasti vakioituja menettelyjä sisäisten politiikkojen alalla ja helpottamaan siten varainhoidon valvontaa ja vähentämään tuensaajien hallinnollista taakkaa; erityisesti vaatii komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen toistuvasti esittämää kehotusta yhdennetyn tietotekniikkajärjestelmän luomisesta viidennen, kuudennen ja tulevien tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmien hallinnointia varten;

137.

panee merkille, että komissio yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huoleen korkeana pysyvästä virheriskistä, joka johtuu lopullisten tuensaajien antamista virheellisistä kuluilmoituksista; on vakuuttunut, että menettelyjen yksinkertaistaminen edistäisi tämän ongelman ratkaisemista; pyytää siksi komissiota harkitsemaan perusteellisesti asiaa koskevia tilintarkastustuomioistuimen ehdotuksia;

138.

toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on jälleen kerran havainnut heikkouksia rakennetoimien hallinta- ja valvontajärjestelmissä, ja kehottaa erityisesti jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti parannuksia kansallisten tarkastuselinten ja toimivaltaisten riippumattomien viranomaisten avulla;

139.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen suositukseen, että paikalla tehtävien hanketarkastusten määrää olisi lisättävä; pitää tässä yhteydessä valitettavana, ettei työllisyysasioiden pääosasto ole harjoittanut riittävästi valvontaa, jotta jäsenvaltioiden hallinta- ja valvontajärjestelmistä voitaisiin tehdä luotettavia päätelmiä ajanjaksolta 2000—2006;

140.

kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja erityisesti asiasta vastaavia pääosastoja toimimaan tehokkaassa yhteistyössä vilpittömässä mielessä ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti, jotta varmistetaan, että ennen kaikkea rakennerahastojen varat osoitetaan asianmukaisesti;

141.

on yhtä mieltä siitä, että työllisyyden pääosaston käyttöön ottamaa, valvontaa koskevien suositusten seurannan sähköistä järjestelmää ei voida pitää tehokkaana, ja kannustaa komissiota laatimaan muistion hyvistä käytänteistä kansallisten menojen hallinnan valvonnassa ja kaikkien eri määrärahojen tehokkaan käytön arvioinnissa;

142.

on yleisesti ottaen tyytyväinen käyttöasteissa tapahtuneeseen edistykseen; toteaa, että tämä saattaa johtua myös n+2-säännön soveltamisesta;

143.

on yhtä mieltä siitä, että sosiaalista osallisuutta työpaikoilla koskevan Integra-yhteisöaloitteen arvioinnista saatuja kokemuksia on hyödynnettävä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan toimiaan sosiaalisen koheesion lisäämiseksi;

144.

on yleisesti ottaen tyytyväinen työllisyys- ja sosiaaliasioita koskevien budjettikohtien käyttöasteeseen, mikä johtuu komission toteuttamista hallinnon parannuksista;

145.

toteaa, että sisäisten politiikkojen yhteydessä ei valitettavasti voida vieläkään antaa luotettavia takeita maksujen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta; kehottaa komissiota tutkimaan huolellisesti, voitaisiinko kulukorvausjärjestelmää yksinkertaistaa ja voitaisiinko eri ohjelmia koskevat menettelyt ja ohjeet laatia selkeämmin;

146.

kehottaa komissiota ryhtymään käytännön toimiin menettelyjen helpottamiseksi, kun otetaan huomioon epävarmuus siitä, mitkä ehdotukset yhteisöohjelmiin hyväksytään;

147.

pitää ympäristöä, kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien budjettikohtien yleistä toteuttamisastetta tyydyttävänä;

148.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen hakijoille monivuotisten ohjelmien yhteydessä tarjottavaa apua; pitää myönteisinä pyrkimyksiä tarkentaa tarjouspyyntöjä ja tarjota hakijoille enemmän apua, jotta vältettäisiin sellaisten hankehakemusten toimittaminen, jotka selvästi eivät täytä hyväksymisedellytyksiä tai ovat huonosti laadittuja, mutta toteaa, että tyydyttävään tilanteeseen pääsemiseksi on vielä tehtävä työtä;

149.

panee merkille, että ympäristö-, kansanterveys- ja elintarviketurvallisuuspolitiikan maksuaste oli alle 80 prosenttia; tunnustaa, että maksumäärärahatarpeen suunnittelu on vaikeaa, koska komissio ei juuri voi valvoa edunsaajien ja alihankkijoiden suorittamaa laskutusta; kehottaa komissiota kuitenkin tarkastelemaan huolellisesti omia menettelyjään selvittääkseen, voisiko maksumäärärahojen toteuttamista parantaa;

150.

huomauttaa, että varainhoitoasetuksen hallinnollisten ja taloudellisten säännösten noudattaminen ei saisi johtaa tarpeettomiin viivytyksiin avustusten myöntämisessä tai rahoitettavien hankkeiden valitsemisessa;

151.

panee tyytyväisenä merkille toimet, joita komissio on tähän mennessä toteuttanut vähentääkseen virheriskiä tukien hallinnoinnissa, minkä seurauksena tilintarkastustuomioistuimen huomautuksissa ei mainita kuluttajia koskevia toimia; panee vastaavasti tyytyväisenä merkille sen, ettei myöskään sisämarkkinatoimista eikä tullipolitiikasta ole esitetty kriittisiä huomautuksia;

152.

tiedostaa käytännön vaikeudet, joita komissiolla on sen pyrkiessä pitämään asianomaisista ohjelmista tukia hakevien hallinnollisen taakan mahdollisimman vähäisenä ja samalla varmistamaan varainhoitoasetuksen ja sen soveltamissääntöjen mukaisen moitteettoman varainhoidon;

153.

korostaa, että on varmistettava kuluttajansuoja-alan erityishankkeita koskevien vuosittaisten ehdotuspyyntöjen asianmukainen täytäntöönpano; kehottaa komissiota soveltamaan nykyisen kuluttaja-alan ohjelman täytäntöönpanon aikana saatuja kokemuksia käytäntöön, kun se suunnittelee uutta ohjelmaa kaudelle 2007—2013, ja ottamaan huomioon vaihtoehtoiset edunsaajat, joilla olisi paremmat edellytykset suunniteltujen toimien täytäntöönpanemiseen;

154.

korostaa pitävänsä tärkeänä tilintarkastustuomioistuimen esittämien sisäisiä tarkastusmahdollisuuksia ja hyväksyttyjen standardien noudattamatta jättämistä koskevien huomautusten tehokasta seurantaa;

155.

panee merkille, että vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2004 tilintarkastustuomioistuin totesi, että energian ja liikenteen pääosasto on lisännyt vuonna 2004 huomattavasti sisäisiä tarkastuksia ja tarkastettujen sopimusten arvo nousi vuodesta 2003 vuoteen 2004 52,92 miljoonasta eurosta 504 miljoonaan euroon ja komission hyväksi tehtyjen tukikelpoisten menojen korjaukset nousivat 2,53 miljoonasta eurosta 14,91 miljoonaan euroon;

156.

panee niin ikään merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan liikenteen pääosaston olisi toteutettava jatkotoimia saavuttaakseen tarkastustavoitteensa, joka on 20 prosenttia hankkeista ja 35 prosenttia hankkeiden kokonaiskustannuksista, määritettävä menoilmoituksen laatimiseen käytettävä malli ja tehtävä tarkastusta varten selvä ero tutkimusten ja urakoiden välillä;

157.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen aiempien vuosikertomusten huomautusten seurauksena vuonna 2004 hyväksyttiin uusi komission mallisopimus, jossa tukikelpoiset ja tukeen oikeuttamattomat menot on määritelty aikaisempaa tarkemmin;

158.

toteaa huolestuneena, että vaikka liikenneturvallisuuteen osoitetuista maksusitoumusmäärärahoista käytettiin 93 prosenttia, maksumäärärahoista käytettiin ainoastaan 60 prosenttia;

159.

on pettynyt siihen, että matkustajien oikeuksien suojaamiseen osoitetuista maksusitoumusmäärärahoista käytettiin vain 25 prosenttia ja maksumäärärahoista vain 11 prosenttia;

160.

panee merkille, että myös Marco Polo -ohjelman maksumäärärahojen toteutus jäi alhaiseksi ja että tämä johtui tekijöistä, joihin yhteisö ei voinut vaikuttaa, ja että monet ennakkomaksut jäivät maksamatta, koska jotkut hankkeet eivät olleet valmiita toimittamaan vaadittua pankkitakuuta tai käyttivät vääriä pankkitakuulomakkeita;

161.

toteaa erittäin tyytyväisenä, että merkittävään Euroopan laajuisten liikenneverkkojen budjettikohtaan varatuista maksusitoumusmäärärahoista maksettiin 100 prosenttia ja maksumäärärahoista 95,82 prosenttia, mistä voi tehdä sen johtopäätöksen, että määrärahoja on ehdottomasti lisättävä tulevaisuudessa;

162.

kannattaa tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen sisäisiä politiikkoja koskevassa 6 luvussa esittämää suositusta, että virheriskiä on pienennettävä ottaen erityisesti huomioon koulutusta, kulttuuria, nuorisoa ja tiedotusvälineitä koskevien EU:n ohjelmien edunsaajien erityispiirteet;

163.

panee tyytyväisenä merkille komission vastaukset, joiden mukaan se jatkaa pyrkimyksiään tehostaa sisäisiä valvontajärjestelmiä panemalla täytäntöön toimet, jotka se esitti tiedonannossaan suunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi;

164.

korostaa, että komission on tärkeää kiinnittää huomiota tukien edunsaajien menettelyihin liittyviin vaikeuksiin ja pullonkauloihin hankkeiden hallinnoinnissa; kehottaa asianomaisia komission yksikköjä etsimään ratkaisuja ja muotoilemaan ne tietoiskuiksi ja levittämään ne edunsaajille sekä sisäisten menettelyjen kehittämistä tähtäävää toimintaa varten;

165.

palauttaa mieliin aikovansa kiinnittää runsaasti huomiota väli- ja jälkiarviointia koskeviin kertomuksiin tulevien elinikäistä oppimista, kulttuuria, tiedotusvälineitä, nuorisoa ja kansalaisten Eurooppaa koskevien ohjelmien yhteydessä ja kannattaa edistystä mittaavien indikaattorien laajempaa käyttöä;

166.

korostaa, että on tärkeää tehostaa monikielisiä menettelyitä kansalaisille ja EU:n ohjelmien mahdollisille edunsaajille suunnattujen ehdotuspyyntöjen yhteydessä;

167.

panee merkille tiettyjen tärkeiden lehdistöä ja viestintää koskevien budjettikohtien alhaisen toteutusasteen ja katsoo, että tämä heikentää tehokasta viestintäpolitiikkaa, joka kykenisi heijastamaan riittävällä tavalla unionin tulevaisuudesta käytävän keskustelun tarvetta;

168.

panee merkille, että vuosi 2004 oli laajentumisvuosi ja että talousarvion ensisijaisena tavoitteena oli helpottaa ennakoivasti kymmenen uuden jäsenvaltion yhdentymisprosessia;

169.

pitää valitettavana, että vastuuvapautta koskevassa kertomuksessa ei anneta riittävästi merkityksellistä tietoa siitä, miten onnistuneesti tämä ensisijainen tavoite on saavutettu talousarvion avulla, ja etenkään naisten yhtäläisistä mahdollisuuksista laajentuneessa unionissa;

170.

muistuttaa komissiota siitä, että Nizzan sopimuksen määräysten mukaan hyvin suurta osaa yhteisön toimintalinjoista ja toimenpiteistä on tarkasteltava tasa-arvoisten mahdollisuuksien kannalta;

171.

toistaa tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisten talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting) 3. heinäkuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa (17) komissiolle esittämänsä pyynnön ja on pahoillaan siitä, ettei vastuuvapautta koskevassa kertomuksessa anneta parlamentille mahdollisuutta arvioida talousarvion vaikutusta sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta; pitää valitettavana, ettei käytettävissä ole tietoja rahoituksesta, jota eri budjettikohdista on myönnetty sukupuolten tasa-arvon edistämiseen;

172.

vaatii, että jokaisessa vastuuvapautta koskevassa kertomuksessa annetaan merkityksellisiä tietoja sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta; pitää valitettavana, ettei komissio ole antanut tietoja tästä asiasta; toistaa vaatimuksensa sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen esittämisestä vastuuvapautta koskevassa kertomuksessa;

173.

pitää myönteisenä vuoden 2004 talousarvion toteutuksessa rakennerahastojen tavoitteiden ja ohjelmakauden suhteen saavutettua edistystä, josta kertoo se, että maksumäärärahojen toteutusaste oli 99 prosenttia eli huomattavasti vuoden 2003 toteutusastetta (89 prosenttia) korkeampi;

174.

panee merkille Daphne-ohjelman maksumäärärahojen alhaisen toteutusasteen, mutta hyväksyy komission esittämät perustelut, joiden mukaan ohjelmasta tuettujen hankkeiden laatustandardit on pidettävä korkeina;

175.

kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja asiasta vastaavia komission pääosastoja tekemään vilpittömyyden ja moitteettoman varainhoidon sääntöjä noudattaen tehokasta yhteistyötä sen hyväksi, että sidotut määrärahat pystytään toteuttamaan asianmukaisesti etenkin rakennerahastojen osalta;

176.

kehottaa komissiota, ottaen huomioon yhteisön eri ohjelmiin osallistumista koskevien ehdotusten hyväksymiseen tällä hetkellä liittyvät epävarmuustekijät, toteuttamaan käytännön toimia, joiden tarkoituksena on helpottaa menettelyitä ja vähentää näitä ehdotuksia toimitettaessa aiheutuvia kustannuksia;

177.

panee tyytyväisenä merkille, että vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen talousarvion toteuttamisessa on edistytty jonkin verran; pitää kuitenkin erittäin valitettavana maksumäärärahojen edelleenkin hyvin alhaista toteutusastetta (tilintarkastustuomioistuimen mukaan se oli 83,8 prosenttia, kun vuonna 2003 se oli 68 prosenttia), joka johti maksattamatta olevien määrien huomattavaan kasvuun (160 miljoonasta eurosta 238 miljoonaan euroon); kehottaa oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosastoa parantamaan edelleen talousarvion toteutusta ja vähentämään maksattamatta olevia määriä;

178.

pitää valitettavana sitä, että tilintarkastustuomioistuin joutui varainhoitovuoden 2004 vuosikertomuksessa toistamaan huomautuksensa Euroopan pakolaisrahaston toteutuksesta jäsenvaltioissa ja erityisesti valvontajärjestelmien puutteellisuuksista; tähdentää, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset valvontajärjestelyt taatakseen yhdessä hallinnoitavien uusien rahoitusnäkymien ohjelmien asianmukaisen täytäntöönpanon; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioiden viranomaisille hyvissä ajoin tarkoituksenmukaista koulutusta uusia ohjelmia varten;

179.

pitää valitettavana sitä, että komissio ei edelleenkään hyväksynyt Eurojustin talousarvioon sovellettavaa varainhoitoasetusta;

180.

pyytää tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti komissiota selvittämään YK:n virastojen kanssa tilintarkastustuomioistuimen oikeudet tutustua niiden hallinnoimiin hankkeisiin, jotta tilintarkastustuomioistuin voisi toteuttaa tarvittavat paikan päällä suoritettavat tarkastukset;

181.

pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle, milloin ja miksi se rahoittaa merkittävästi YK:n virastojen toimintaa;

182.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta raportoimaan siitä, miten EU:n myötävaikutus voidaan pysyttää tunnistettavana YK:n toiminnassa, ja kertomaan, mitä etua voidaan saavuttaa rahoittamalla toimintaa YK:n kautta eikä komission ulkosuhteisiin liittyvien toimien kautta;

183.

ilmaisee huolensa hankkeiden täytäntöönpano-organisaatioita koskevista tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, kuten näiden organisaatioiden sisäisen valvonnan puutteista ja virheiden huomattavasta määrästä tilien perustana olevissa toimissa; kehottaa EuropeAidia kiinnittämään yleisessä riskiarvioinnissaan erityistä huomiota toteutusasteeseen ja tehostamaan tarkastuksiaan täytäntöönpano-organisaatioissa;

184.

pyytää komissiota varmistamaan, että EuropeAidin CRIS-tietojärjestelmään syötetään tiedot kaikista — myös lähetystöjen ja täytäntöönpano-organisaatioiden suorittamista — tarkastuksista, jotta nämä tiedot voidaan yhdistää vastaaviin hankeseurantatietoihin ja saattaa päätoimipaikan yksiköiden saataville; on tyytyväinen, että komissio haluaa tutkia ehdotusta, mutta kehottaa kuitenkin komissiota panemaan mahdollisimman pian täytäntöön tilintarkastustuomioistuimen kyseisen suosituksen;

185.

tunnustaa, että EuropeAid on reagoinut Euroopan parlamentin vaatimukseen avoimuuden lisäämisestä, ja antaa täyden tukensa tarkastusjärjestelmän parantamisvaatimuksille, mutta pitää valitettavana, että uudet menettelyt ovat huomattavasti entistä monimutkaisempia, raskaita ja aivan liian hitaita toteuttaa; huomauttaa, että menettelyitä on välttämätöntä aidosti yksinkertaistaa unohtamatta kuitenkaan alkuperäistä tavoitetta; pitää näin ollen tervetulleena EuropeAidin päätöstä yksinkertaistaa 1. helmikuuta 2006 alkaen sille toimitettujen ehdotusten arviointimenettelyä keventääkseen hakijaorganisaatioiden taakkaa hakemuksen tueksi esitettävien asiakirjojen ja hakukelpoisuustakeiden osalta;

186.

vaatii, että sekä ohjelmien laatua että niiden sitomis- ja maksuastetta korostetaan yhtä paljon;

187.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle sen nykyisistä käytännön toimista ja tulevista suunnitelmista, joilla pyritään vähentämään hankkeiden täytäntöönpanoon ja rahoittamiseen liittyviä riskejä ympäristössä, joka on erityisen altis korruptiolle ja jossa keskinäinen valvonta ja hallintorakenteet ovat heikkoja; arvostaisi myös komission näkemystä siitä, missä määrin tästä aiheutuvat riskit ovat hallittavissa EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti;

188.

toistaa näkemyksensä, jonka mukaan on kouriintuntuvin tuloksin pystyttävä osoittamaan, että hajauttamisesta aiheutuvat huomattavat lisäkustannukset ovat perusteltuja; pitää täten myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin arvioi, kuinka tehokkaasti hajauttaminen on toiminut lähetystöissä, kuten parlamentin ulkoasiainvaliokunta vaati vastuuvapautta vuodelta 2002 koskeneessa lausunnossaan; panee kuitenkin merkille tilintarkastustuomioistuimen toteamuksen, että suunnittelun ”tiettyihin ongelma-alueisiin on edelleen kiinnitettävä huomiota”;

189.

myöntää, että yksittäisen rahoittajan tuen vaikutusta on vaikea mitata silloin, kun rahoittajia on monia; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio aikoo siirtyä kehitysyhteistyössä tuloshakuiseen lähestymistapaan vahvistamatta menetelmiä, joilla arvioidaan yhteisön yhteistyön erityistuloksia keskeisiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin nähden;

190.

on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että käyttöön tulisi ottaa indikaattorit, jotka ovat objektiivisia, hyödyllisiä, kattavia ja tuen tuotosta kuvastavia (Erityiskertomus nro 4/2005, 63 kohta); luottaa siihen, että kyseiset indikaattorit kehitetään kaudeksi 2007—2013;

191.

pitää valitettavana sitä, että komission mukaan peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon osoitettiin määrärahoja vuonna 2004 yhteensä ainoastaan 4,98 prosenttia, mikä on kaukana parlamentin asettamasta 20 prosentin tavoitteesta; kaipaa mielekästä vuoropuhelua komission kanssa siitä, miten tätä lukua voitaisiin parantaa;

192.

pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että vuosituhannen merkittävimpiin kehitystavoitteisiin kuuluvat terveydenhuolto- ja koulutusala asetetaan seuraavissa maakohtaisia strategia-asiakirjoja koskevissa neuvotteluissa selkeämmin etusijalle;

193.

on tyytyväinen siihen, että alakohtaista talousarviotukea (18) pidetään keinona lisätä koulutus- ja terveydenhuoltoalan rahoitusta; pitää tätä vaihtoehtoa yleistä talousarviotukea tehokkaampana jopa silloin, kun sen ehtona on alalla tapahtuva edistys;

194.

arvostaa komission roolia julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevassa ohjelmassa (PEFA), joka auttaa vähentämään talousarviotukeen luonnostaan liittyviä riskejä; panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa, että julkistalouden hallinnoinnin seurantatehtävien jakaminen EuropeAid-yhteistyötoimiston ja kehitysyhteistyön pääosaston kesken ”on toimivaa ainoastaan siitä syystä, että näiden kahden yksikön henkilöstöillä on hyvät keskinäiset suhteet” (Erityiskertomus nro 2/2005, 65 kohta);

195.

onnittelee komissiota siitä, että se on nostanut vuosi vuodelta sekä maksusitoumusten että maksumäärärahojen määrää ulkoisen tuen hallintouudistuksen jälkeen ja että se on organisoinut EuropeAidin uudelleen siten, että tämä tarjoaa parempaa tukea hajautetuille lähetystöille; jakaa komission huolen (19) siitä, että lähetystöihin on palkattava ajoissa pätevää henkilöstöä hoitamaan etenkin rahoitus-, sopimus- ja tarkastusasioita;

196.

on tyytyväinen, että henkilöstön keskimääräinen lukumäärä hallinnoitua 10 000 000 euroa kohden nousi vuoden 1999 4,1:stä 4,8:aan vuonna 2004; pitää valitettavana sitä, että tämä luku on huomattavasti alhaisempi kuin eurooppalaisten rahoittajien keskiarvo ja on nyt laskussa;

197.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kehityspolitiikan hallinnollisia valmiuksia Bulgariassa ja Romaniassa vahvistetaan ennen maiden liittymistä EU:hun;

198.

kehottaa komissiota parantamaan kustannusindikaattoreitaan ja vauhdittamaan tuen toimittamisnopeuden ja laadun mittareiden kehittämistyötä, jotta hajauttamisprosessin kustannuksia ja etuja voitaisiin arvioida paremmin;

199.

kannustaa komissiota edelleen parantamaan päätoimipaikasta lähetystöille annettavan tuen laatua;

200.

kannustaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan, jotta voitaisiin varmistaa henkilöstötarpeiden täyttyminen sekä päätoimipaikassa että lähetystöissä, ja lisäämään edelleen koulutusta;

201.

kehottaa komissiota lisäämään ponnistelujaan, jotta voitaisiin vähentää viivästymisiä muiden tahojen kuin lähetystöjen toteuttamien hankkeiden täytäntöönpanossa;

202.

suhtautuu myönteisesti komission toimiin rahoitus- ja sopimusmenettelyjen selkiyttämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi;

203.

painottaa, että lähetystöissä on sovellettava tehokkaasti 24:ää sisäisen valvonnan standardia;

204.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta antamaan valtioista riippumattomien järjestöjen rahoitusta käsittelevän kertomuksen, jossa se kertoo, miten valtioista riippumattomat järjestöt olisi sen mielestä märiteltävä, kuinka suuri osuus näiden järjestöjen resursseista on yhtäältä komission rahoittama ja toisaalta peräisin mistään hallintoelimestä riippumattomilta yksityisiltä yhteisöiltä, ja pyytää lisäksi tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan etuja, jotka syntyvät siitä, että hankkeita toteuttavat kansalaisjärjestöt eivätkä yksityiset yritykset;

205.

pyytää lisäksi tilintarkastustuomioistuinta tarkastelemaan erikseen, onko Euroopan parlamentin vuonna 1992 perustama talousarvion luku 19 04 Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva Eurooppalainen aloite (EIDHR) toteutettu kokonaisuudessaan asianmukaisesti;

206.

pitää tervetulleena tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta Aasian maiden kanssa tehtävän taloudellisen yhteistyön hallinnoinnista komissiossa; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan menojen kohdentamisessa on ollut puutteita ja että Aasian laajuisten hankkeiden hakumenettelyt olivat liian monimutkaiset; pitää myönteisenä havaintoa, että tarkastetut hankkeet olivat tavoittaneet huomattavan joukon edunsaajia; tukee suositusta, että komission olisi varmistettava, etteivät hakumenettelyt ole tarpeettoman monimutkaisia, että lähetystöt antavat hakijoille riittävästi apua ja että hankkeen kestävyyteen kiinnitetään enemmän huomiota;

207.

kehottaa komissiota selkiyttämään Aasian maille annettavan EU:n tuen toimintakehystä keskittymällä pieneen määrään paremmin määriteltyjä avainalueita ja siten parantamaan avun tehokkaan täytäntöönpanon edellytyksiä ja mahdollistamaan tulos- ja vaikutuslähtöisemmän toimintatavan;

208.

kehottaa komissiota vauhdittamaan toimiaan saavutetun edistymisen mittaamiseen soveltuvien indikaattorien kehittämiseksi ja huolehtimaan tarpeellisesta seurannasta saavutettujen tulosten arvioimiseksi;

209.

odottaa komission yksinkertaistavan varainhoitoasetuksen ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23. joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (20) meneillään olevan uudistuksen yhteydessä sopimus- ja tukimenettelyjä erityisesti pienimuotoisten hankkeiden osalta, jotta sääntöjä voidaan soveltaa sekä joustavasti, tehokkaasti että moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen;

210.

kehottaa komissiota uudistamaan liittymistä valmistelevien hankkeiden suunnittelua kohdistamalla hankkeet paremmin ja yksinkertaistamalla niiden tavoitteita ja edellytyksiä; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan näin voitaisiin vähentää täytäntöönpanoon liittyvää virheriskiä; on vakuuttunut siitä, että hankesuunnittelun yksinkertaistaminen helpottaisi myös tulosten arvioimista;

211.

myöntää, että komission on autettava unioniin liittyvien valtioiden kansallisia viranomaisia valvomaan EU:n menoja itse täysin hajautetusti; toteaa, että komission on samalla paikattava heikkouksia liittyvien maiden varainhoidossa pitämällä vastuu jälkikäteistarkastuksista yhteisön lähetystöillä; katsoo kunnolliseen riskinhallintaan tällä alalla kuuluvan, että komissio pitää yllä tasapainoa näiden kahden tahon välillä;

212.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että Bulgarian ja Romanian hallintokapasiteetissa on edelleen puutteita, pitää jo tehtyjä parannuksia myönteisinä ja kehottaa Bulgarian ja Romanian viranomaisia edelleen parantamaan liittymistä valmistelevan tuen valvontaa, jotta ne olisivat valmiita käyttämään rakennerahastoja entistä tehokkaammin; kehottaa samalla komissiota parantamaan näiden varojen hallintoa ja kohdentamista;

213.

panee tyytyväisenä merkille komission antaneen ehdotuksen virastoja koskevaksi toimielinten väliseksi sopimukseksi, kuten parlamentti pyysi virastoja koskevissa vuoden 2003 vastuuvapausmietinnöissään; kehottaa neuvostoa käynnistämään mahdollisimman nopeasti neuvottelut, jotta komission laatiman luonnoksen pohjalta voitaisiin tehdä sopimus ottaen huomioon periaatteet, jotka parlamentti hyväksyi 13. tammikuuta 2004 Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehyksestä (21) ja 1. joulukuuta 2005 Euroopan unionin sääntelyvirastoista (22) antamissaan päätöslauselmissa;

214.

toteaa, että varainhoitoasetus laadittiin ensisijaisesti komissiota ajatellen; on tietoinen siitä, että virastoja koskeva varainhoidon puiteasetus (23) ja myöhemmät kunkin viraston omat varainhoitoasetukset (24) laadittiin siten, että ne myötäilevät mahdollisimman tarkasti yleistä varanhoitoasetusta; huomauttaa, että komission tarpeisiin sovitettu varainhoitoasetus ei välttämättä aina sovellu paljon pienemmille virastoille; pyytää komissiota varmistamaan, että virastojen tarpeet otetaan riittävästi huomioon meneillään olevassa varainhoitoasetuksen uudistuksessa;

215.

pitää välttämättömänä, että virastojen vastuuta EU:n veronmaksajien rahojen käytöstä kehitetään, ja katsoo siksi, että virastojen on oltava vastuuvelvollisia viraston toimialasta vastaaville parlamentin valiokunnille;

216.

katsoo, että virastot tarvinnevat henkilöstön palkkaamisessa enemmän apua kuin suuremmat toimielimet, joilla luultavasti on näissä asioissa apunaan laajempi ja kokeneempi hallinto-osasto; kiirehtii EY:n henkilöstövalintatoimistoa (EPSO) vastaamaan myönteisesti virastojen pyyntöihin avun saamiseksi henkilöstön palvelukseen ottamisessa; pyytää komissiota asettamaan virastojen käyttöön myös muita monialaisten yksiköiden toimintoja, kuten koulutus- ja oikeudellisen yksikön palveluja;

217.

pyytää komissiota raportoimaan virastojen sisäisen tarkastuksen tilanteesta kuvaillen kunkin viraston sisäisen tarkastuksen valmiuksia sekä komission tarjoamia sisäisen tarkastuksen palveluja neuvonnasta varsinaisiin tarkastuksiin;

218.

panee merkille, että YK ei näytä kykenevän kunnolla noudattamaan Euroopan jälleenrakennusvirastoa koskevaa komission ja YK:n välistä rahoitussopimusta, minkä vuoksi tilintarkastustuomioistuin ei useinkaan pysty valvomaan Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) hallinnoimiin tai valvomiin sopimuksiin liittyvien maksujen varainhoitoa ja niiden perustana olevia asiakirjoja asianmukaisesti; panee merkille Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin varaerityisedustajan lausunnon siitä, että kaikkien asiakirjojen on oltava saatavilla tilintarkastustuomioistuimen pyynnöstä; kiirehtii kuitenkin komissiota tarkastelemaan uudelleen YK:n kanssa tehtyä rahoitussopimusta; katsoo, että Euroopan jälleenrakennusviraston mahdollista lakkauttamista ei pidä toteuttaa ennalta määrätyn aikataulun mukaisesti, vaan taloudellisten ja poliittisten kriteerien ja tilanteiden perusteella ja hyödyntäen täysipainoisesti lisäarvoa, jota viraston asiantuntemus ja taitotieto on vuosien kuluessa luonut, ja pyytää komissiota perusteellisen loppuarvioinnin tehtyään harkitsemaan, olisiko asianmukaista antaa ehdotus jälleenrakennusviraston toimivaltuuksien muuttamisesta siten, että nykyistä asiantuntemusta ja taitotietoa voitaisiin käyttää jälleenrakennusavun antamiseen kaikkialla, missä apua tarvitaan, esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa, Pakistanissa, Intiassa ja hyökyaallon kohteeksi joutuneissa maissa, sen jälkeen kun ECHO on ensin toimittanut apua välittömiin humanitaarisiin tarpeisiin;

219.

kehottaa komissiota auttamaan Euroopan ympäristövirastoa ratkaisemaan Tanskan viranomaisten kanssa meneillään olevan kiistan epäasianmukaisesti maksettujen verojen palauttamisesta;

220.

toteaa pettyneenä, että komission ja Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen välinen kiista henkilöstön eläkemaksuista on yhä ratkaisematta; kehottaa komissiota vauhdittamaan ponnistelujaan kiistan ratkaisemiseksi.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0359/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 sekä kertomuksen liitteinä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0111/2006),

1.

panee merkille, että neuvoston talousarvio oli vuonna 2004 yhteensä 541 916 200 euroa ja sen käyttöaste oli 98,10 prosenttia;

2.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ja kehottaa neuvostoa ottamaan ne huomioon ja parantamaan edelleen varainhoitoaan;

3.

huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.4 kohdan mukaan neuvosto ei vielä vuonna 2004 ollut vahvistanut yhtään sisäisen valvonnan standardia kesäkuussa 2002 tapahtuneen varainhoitoasetuksen hyväksymisen jälkeen ja että neuvoston vastauksen mukaan sisäisen valvonnan standardit neuvostoa varten hyväksyttiin viimein 20. heinäkuuta 2005;

4.

muistuttaa, että komission 15. kesäkuuta 2005 päivätty tiedonanto suunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen kehittämiseksi (KOM(2005)0252) pätee samalla tavalla kaikkiin EU:n toimielimiin ja siksi neuvoston olisi toimittava esimerkkinä;

5.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.18 kohdan mukaisesti ylimääräinen vuosiloma, jota myönnettiin ennen 31. joulukuuta 1997 korvauksena ylitöistä, suoritettiin virkamiehelle rahana tämän jäädessä eläkkeelle, ellei hän ollut sitä käyttänyt; panee merkille, että neuvoston vastaus ei selitä, miksi tällaisia maksuja suoritettiin ura-alueiden A ja B henkilöstölle, jolla ei henkilöstösääntöjen mukaisesti ole oikeutta ylityökorvauksiin;

6.

panee merkille, että neuvosto on turvautunut loppuvuoden tekniseen keräilysiirtoon ennakkomaksuna Lex-rakennuksesta, jolloin momentin 2 0 6 määrärahat kasvoivat alkuperäisestä 13 500 000 eurosta 333 prosenttia 58 449 000 euroon; toteaa samalla, että Euroopan parlamentilla on samanlaisia ongelmia;

7.

panee merkille 225 prosentin lisäyksen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) erityisneuvonantajille alun perin osoitettuun määrään (momentti 3 1 3);

8.

huomauttaa muistuttaneensa 27. lokakuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa (6) siitä, että hallintomenot olisi katettava muiden toimielinten talousarvioista;

9.

on sitä mieltä, että EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorin toimintaan osoitettujen määrärahojen käytön selkeyttäminen lisäisi avoimuutta; muistuttaa, että periaatteessa ainoastaan komissio saisi esittää toimintamenoja;

10.

vaatii neuvostoa parantamaan raportointivalmiuttaan ja antamaan muiden toimielinten tavoin, parlamentti mukaan luettuna, vastuuvapauden myöntävän viranomaisen käyttöön varhaisessa vaiheessa varainhoitoasetuksen 60 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun vuotuisen toimintakertomuksen, mikä olisi omiaan edistämään yhteisön toimielinten avoimuutta;

11.

panee merkille, että neuvostossa on meneillään Lex-rakennuksen rakennusprojekti, jonka kulut ovat arviolta 233 000 000 euroa (vuoden 2003 hinnoin);

12.

muistuttaa, että 18. marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessä vuoden 2003 vastuuvapausmenettelystä neuvosto kieltäytyi kutsusta talousarvion valvontavaliokunnan kokoukseen nojautuen 22. huhtikuuta 1970 tehtyyn herrasmiessopimukseen; muistuttaa myös, että neuvosto on viime vuosina suostunut antamaan ainoastaan pintapuolisia vastauksia talousarvion valvontavaliokunnan muille toimielimille lähettämään kyselyyn vastuuvapauspäätösten valmistelua varten; katsoo, että koska nykyään on olemassa kompromissi epävirallisesta vuoropuhelusta neuvoston ja asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajan ja esittelijän kanssa, myös muilla asiasta vastaavan valiokunnan jäsenillä olisi oltava halutessaan mahdollisuus osallistua epäviralliseen vuoropuheluun.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0360/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 sekä kertomuksen liitteinä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006 antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0112/2006),

1.

panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuimen talousarvio oli vuonna 2004 yhteensä 235 041 565 euroa ja sen käyttöaste oli 94 prosenttia;

2.

panee merkille, että laajentumisen vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen henkilöstö lisääntyi vuonna 2004 noin 40 prosenttia (6);

3.

panee paheksuen merkille, että vuonna 2004 tuomioistuimelta jäi jälleen panematta täytäntöön useita sisäisen valvonnan standardeja;

4.

panee merkille, että kuten tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.13 kohdassa todettiin, tuomioistuimen sisäinen tarkastaja toimii ”tarkistusyksikön” päällikkönä, joka toimittaa tulojen ja menojen hyväksyjän toimia koskevia ennakkotarkastuksia; on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että osallistuminen tällä tavoin taloustapahtumien toteuttamiseen ei ole sisäisen tarkastajan tehtävässä edellytettävän riippumattomuuden mukaista; paheksuu, että vuonna 2003 nimitetty sisäinen tarkastaja ei ole vienyt päätökseen yhtäkään työohjelmaansa sisällytetyistä tarkastuksista; kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta käyttämään ulkopuolista apua työohjelman vielä avoinna olevien tarkastuksien pian koittavassa päättämisessä;

5.

pahoittelee, että yhteisöjen tuomioistuimen vuotuista toimintakertomusta ei voitu ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomusta valmisteltaessa, koska sitä ei ollut laadittu tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen päättymiseen mennessä; on ymmärtänyt, että ongelma on ratkaistu vuoden 2005 vuotuisen toimintakertomuksen osalta;

6.

huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin, toisin kuin useimmat muut toimielimet, ei liitä vuotuiseen toimintakertomukseensa valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän allekirjoittamaa tarkastuslausumaa; panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuimen kirjaaja on kuitenkin laatinut ja allekirjoittanut 21. kesäkuuta 2005 päivätyn muistion, jossa yhteisöjen tuomioistuimen presidentille vakuutetaan vuoden 2004 tilien olevan asianmukaisia; kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta laatimaan jatkossa kyseisen lausuman, ja toivoo, että asiasta säädetään varainhoitoasetuksen meneillään olevassa tarkistuksessa;

7.

onnittelee yhteisöjen tuomioistuinta sen vuotuisen toimintakertomuksen ulkoasusta, sisällöstä ja helppolukuisuudesta sekä erityisesti kunkin luvun lopussa tehdystä arvioinnista koskien luvussa kuvattuihin toimiin liittyvien riskien tyyppiä ja niiden astetta; uskoo, että vuotuisten toimintakertomusten käyttökelpoisuutta voitaisiin kasvattaa, jos kaikki toimielimet toimisivat tämän esimerkin mukaisesti;

8.

pitää myönteisenä, että yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemien oikeustapausten keskimääräinen kesto lyheni vuonna 2004 20 kuukauteen verrattuna vuoteen 2003, jolloin se oli 25 kuukautta, huolimatta siitä, että käsiteltävien tapausten määrä on tasaisesti lisääntynyt; katsoo, että oikeustapausten käsittelyn kesto, joka on 20 kuukautta tapausta kohden, on yhä liian pitkä; kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta lyhentämään vieläkin keskimääräistä käsittelyaikaa;

9.

panee merkille, että vuonna 2004 ei toteutettu jälkitarkastuksia, koska ennakkotarkastusyksikön oli keskityttävä uusien rahoitusjärjestelyjen kehittämiseen;

10.

panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuimessa on meneillään suuri uusien kiinteistöjen rakennushanke, joka käsittää kaksi tornia ja ”renkaan” (Anneau-rakennus), joissa on tilaa myös seuraavia laajentumisia silmällä pitäen yhteensä 40 tuomarille ja heidän kabineteilleen, ja joiden arvioidut kustannukset ovat 296 924 590 euroa (vuoden 2000 hinnoin); pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta kirjallista kuvausta laskujen valvontaa ja hankkeiden tarkastusta koskevista järjestelyistä sekä selvitystä siitä, mitkä osapuolista kantavat kustannusten mahdollisiin ylityksiin liittyvän riskin; kehottaa yhteisöjen tuomioistuinta osoittamaan tälle suurelle rakennushankkeelle asianmukaisia tarkastajia, jotka seuraavat rakennushanketta jatkuvasti, tarkkailevat kustannuksia sekä aikataulujen noudattamista ja korjaavat niitä tarvittaessa;

11.

tähdentää, että komission kesäkuussa 2005 laatimassa toimielinten välisiä kiinteistökustannuksia koskevassa vertailussa yhteisöjen tuomioistuimen käyttäjäkohtaiset kustannukset osoittautuivat korkeimmiksi (250 euroa/m2, mitä selittää kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen valitsema keskimääräistä lyhyempi takaisinmaksuaika (15 vuotta);

12.

katsoo, että avoimuuden parantamiseksi on syytä lisätä tiedotusta komission puheenjohtajan ja jäsenten, yhteisön tuomioistuimen presidentin, tuomarien, julkisasiamiesten ja kirjaajan sekä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen presidentin, jäsenten ja kirjaajan palkkajärjestelystä 25. päivänä heinäkuuta 1967 annetusta neuvoston asetuksesta N:o 422/67/ETY, N:o 5/67/Euratom (7), jossa määritellään yhteisöjen tuomioistuimen tuomarien palkkajärjestelyt, esimerkiksi julkistamalla asetus yhteisöjen tuomioistuimen www-sivuilla;

13.

panee merkille, että tällä hetkellä yhteisöjen tuomioistuin ei velvoita tuomareita ilmoittamaan taloudellisista eduistaan, kuten osakkeista, johtokuntien jäsenyyksistä tai konsulttisopimuksista; tähdentää, että sekä komission että parlamentin jäsenet ovat velvollisia ilmoittamaan taloudellista eduistaan julkisessa rekisterissä, ja että tilintarkastustuomioistuimen jäsenet esittävät taloudellisista eduistaan selvityksen tilintarkastustuomioistuimen presidentille; suosittelee, että vaikka asiasta ei tällä hetkellä ole olemassa oikeudellisia vaatimuksia, yhteisöjen tuomioistuin vaatii avoimuuden lisäämiseksi, että sellaiset velvoittavat säännöt laaditaan;

14.

muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen virka-autojen käytön osalta parlamentin 27. lokakuuta 2005 antamassa päätöslauselmassa (8) pyydettiin yhteisöjen tuomioistuinta tarkistamaan 31. maaliskuuta 2004 tekemäänsä hallinnollista päätöstä 1. marraskuuta 2005 mennessä niin, että virka-autojen käyttö yksityistarkoituksiin kielletään.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0361/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 ja kertomuksen liitteinä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006. antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A6-0113/2006),

1.

toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2004 hallinnoima budjetti oli määrältään 96 925 410 EUR ja että sen käyttöaste oli 81,5 prosenttia;

2.

palauttaa mieleen, että tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2004 tilit tarkasti ulkopuolinen tilintarkastusyhtiö, KPMG (6), joka päätti tarkastuksensa toteamalla seuraavaa:

”Käsityksemme mukaan [oheisena olevat] kirjanpitotiedot ja tilinpäätös antavat varainhoitoasetuksen ja sen säännösten soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen samoin kuin yleisesti hyväksyttyjen kirjanpidon periaatteiden sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen sisäisten sääntöjen mukaisesti oikean ja riittävän kuvan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varoista ja taloudellisesta tilanteesta 31. päivänä joulukuuta 2004 sekä tilintarkastustuomioistuimen taloudellisesta tuloksesta ja tuloista ja menoista samana päivänä päättyneeltä varainhoitovuodelta.”;

3.

panee kiinnostuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen tilintarkastajien eli KPMG:n, antaman todistuksen (7), jossa ensimmäisen kerran kiinnitetään huomiota:

”tilinpäätöksen liitetietojen kohtaan 1, jossa täsmennetään, että tilintarkastustuomioistuin sovelsi 31. joulukuuta 2004 ensimmäistä kertaa kirjanpitosääntöä nro 12 ’työsuhde-etuudet’, jonka komission tilinpitäjä hyväksyi 28. joulukuuta 2004 tekemällään päätöksellä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 133 artiklan mukaisesti; tilintarkastustuomioistuin kirjasi kirjanpitosääntöä noudattaen tilinpäätökseensä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenten eläkesitoumuksista aiheutuvan varauksen ja vastaavan määrän pitkäaikaisia saamisia jäsenvaltioilta (43 689 621 EUR). Varauksen määrä perustuu Euroopan komission suorittamaan vakuutusmatemaattiseen laskelmaan.”;

4.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen Luxemburgissa sijaitsevan päätoimitalon laajennusosa, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 2001, otettiin käyttöön lokakuussa 2003, eli ennen kesäkuuksi 2004 suunniteltua määräaikaa; toteaa lisäksi, että hankkeen kirjanpito on valmistumassa ja sitä koskeva kattava kertomus toimitetaan aikanaan budjettivallan käyttäjälle;

5.

panee myös merkille KPMG:n tilintarkastuskertomuksessa taseen ulkopuolisiin sitoumuksiin sisältyneen viittauksen tilintarkastustuomioistuimen aikomukseen hankkia maata uutta laajennusta varten (K3-hanke); panee merkille, että K3-hankkeella on tarkoitus vastata tilintarkastustuomioistuimen niihin tarpeisiin, jotka Bulgarian, Romanian ja yhden muun valtion tuleva liittyminen tuo mukanaan ja joiden aiheuttamiksi kustannuksiksi on arvioitu 26 450 000 EUR (huhtikuun 2003 hinnoin) (8); panee merkille tilintarkastustuomioistuimen tavoitteen jakaa kyseisenlaiseen hankkeeseen liittyvät riskit tasaisemmin, jotta eurooppalaiset veronmaksajat eivät niitä joutuisi viime kädessä kantamaan niin suuressa määrin; pyytää saada tietoa siitä, miten kyseinen tavoite aiotaan toteuttaa, pitäen erityisesti mielessä taloudellinen vastuu kustannusten ylittymisestä;

6.

kannattaa tarjouskilpailujen järjestämistä säännöllisin väliajoin tilintarkastustuomioistuimeen kohdistuvan tilintarkastustoimeksiannon antamiseksi ulkopuoliselle yhtiölle, mutta toteaa samalla pitävänsä huolestuttavana, että muutamat harvat merkittävät tilintarkastusyhtiöt ovat päässeet hallitsevaan asemaan Luxemburgissa ja muualla; vaatii avointa, oikeudenmukaista ja parlamentille ymmärrettävää tarjouskilpailua ulkopuolisten tilintarkastajien nimeämiseksi;

7.

panee merkille, että vuoden 2004 laajentumisen ja sen myötä 25-jäseniseksi kasvamisen johdosta tilintarkastustuomioistuimen organisaatiota on muutettu siten, että se koostuu nyt neljästä tilintarkastusryhmästä ja yhdestä koordinointiryhmästä; asettaa kyseenalaiseksi, onko 25 jäsentä ja näiden kabinetit käsittävä rakenne tehokkain mahdollinen käytettävissä oleva rakenne; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tutkimaan mahdollisuutta vähentää jäsenten lukumäärä yhteen kolmasosaan jäsenvaltioiden lukumäärästä;

8.

palauttaa mieleen Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen Euroopan unionia käsittelevän komitean Euroopan tulevaisuutta pohtivaa valmistelukuntaa koskevien neuvotteluiden yhteydessä esittämän kannan, jonka mukaan:

Tilintarkastustuomioistuimen nykyistä rakennetta — 15 tasavertaista jäsentä, yksi kustakin jäsenvaltiosta, jotka tekevät päätöksensä kollegiaalisesti — on tarpeen muuttaa ja laajentumisen tapahduttua pakko muuttaa. Tuomioistuin, jossa on yli 20 päätoimista päätöksentekoon osallistuvaa jäsentä, olisi jäykkä, hidas ja tehoton. Komitean mukaan ehdotettu jaostojärjestelmä, jonka mukainen malli on sisällytetty Nizzan sopimukseen, vaikuttaa ainoastaan keinolta lisätä jäsenten lukumäärää parantamatta kuitenkaan tehokkuutta, eikä se mene riittävän pitkälle kyseisen ongelman ratkaisemiseksi;

9.

palauttaa mieleen, että Strasbourgissa 14. marraskuuta 2005 pitämässään puheessa tilintarkastustuomioistuimen presidentti Hubert Weber kertoi talousarvion valvontavaliokunnalle, että tilintarkastustuomioistuimessa oli käynnissä oman organisaation ja omien menettelyiden itsearviointi, minkä jälkeen vuorossa olisi vertaisarviointi; toivoo, että ennen seuraavaa laajentumista tilintarkastustuomioistuimelle voitaisiin kehittää järkiperäisempi rakenne;

10.

ehdottaa, että kyseiseen tilintarkastustuomioistuimen työmenetelmien arviointiin voitaisiin sisällyttää, yhtenä mahdollisena vaihtoehtona, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen tekemä ehdotus, jonka mukaan nykyinen rakenne korvattaisiin tehokkaan tilintarkastajiston tukemalla erittäin pätevällä toimeenpanevalla johtokunnalla, joka raportoi sivutoimiselle hallintoneuvostolle, jossa on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta;

11.

pitää tervetulleena, että vuotuinen toimintakertomus toimitetaan yhdessä valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän allekirjoittaman lausuman kanssa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

12.

on kiitollinen siitä, että sisäistä tarkastustoimintaa koskeva vuosikertomus on toimitettu vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle, mutta pitää valitettavana, että huolimatta Euroopan parlamentin 12. huhtikuuta 2005 antaman päätöslauselman (9) 15 kohdassa esitetystä pyynnöstä kyseisessä yksisivuisessa kertomuksessa ei edelleenkään anneta selkeää kuvaa nykyisestä valvontaympäristöstä;

13.

muistuttaa tilintarkastustuomioistuimen jäsenten virka-autojen käytön osalta, että 27. lokakuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa (10) Euroopan parlamentti kehotti tilintarkastustuomioistuinta tarkistamaan 15. kesäkuuta 2004 tekemäänsä hallinnollista päätöstä 1. marraskuuta 2005 mennessä niin, että virka-autojen käyttö yksityistarkoituksiin kielletään;

14.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan jäsenten taloudellisten etujen julkistamista tilintarkastustuomioistuimen Internet-sivustolla ja parantamaan siten osaltaan EU:n toimielinten avoimuutta; katsoo, että olisi avoimuuden kannalta suositeltavaa julkistaa tehokkaammin neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 2290/77 tilintarkastustuomioistuimen jäsenten palkkajärjestelyistä (11), mahdollisesti julkistamalla se tilintarkastustuomioistuimen Internet-sivustolla;

15.

muistuttaa, että OLAFin tutkimusten perusteella erästä tilintarkastustuomioistuimen entistä jäsentä vastaan aloitettu oikeudenkäynti on ollut vireillä Luxemburgin suurherttuakunnan tuomioistuimissa jo pitkän aikaa; pitää valitettavana, että aivan liian usein OLAFin jäsenvaltioiden viranomaisille toimittamat lopulliset tutkintakertomukset pelkästään arkistoidaan välittömästi ja mihinkään enempiin toimiin ryhtymättä; on sitä mieltä, että oikeuslaitoksen hidas toiminta ei ole asianmukainen tapa käsitellä mahdollisesti arkaluonteisia tapauksia; aikoo seurata tarkasti, miten Luxemburgin oikeusviranomaiset toimivat edellä mainitussa tapauksessa.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0362/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 ja kertomuksen liitteenä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006 antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 artiklan ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan 21. joulukuuta 1977 annetun varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A6-0114/2006),

1.

panee merkille, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitean talousarvio oli vuonna 2004 yhteensä 103 000 000 euroa ja sen käyttöaste 88,56 prosenttia (98,12 prosenttia vuonna 2003);

2.

panee merkille, että kuten tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.23 kohdassa todettiin sisäisen valvonnan standardit hyväksyttiin heinäkuussa 2004 mutta kaikkia tarvittavia toimenpiteitä niiden noudattamiseksi kokonaisuudessaan ei ole vielä toteutettu;

3.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.7 kohdassa esitetyt huomautukset mahdollisuudesta siirtää osa henkilöstön jäsenen palkasta toiseen maahan korjauskerrointa soveltaen ja siitä, että useissa tapauksissa siirtoihin myönnyttiin, vaikka niiden tueksi ei ollut esitetty riittävää näyttöä virkamiehen oikeudesta pyytämiinsä siirtoihin; panee merkille, että talous- ja sosiaalikomitean toimittamien tietojen mukaan asia korjattiin vuonna 2005;

4.

muistuttaa talous- ja sosiaalikomitean vakuuttaneen vuonna 2004, ettei sen jäsenten matkakulukorvauksissa ilmenisi enää säännönvastaisuuksia (6); huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin huomautti kuitenkin marraskuussa 2004 julkaistussa varainhoitovuotta 2003 koskevassa vuosikertomuksessaan kolmesta tapauksesta, joissa talous- ja sosiaalikomitean jäsenille oli maksettu komitean omiin sääntöihin verrattuna kaksinkertaiset matkakulukorvaukset; panee merkille, että Belgian syyttäjäviranomainen on alkanut tutkia Euroopan petostentorjuntaviraston kokoamaa raskauttavaa alustavaa näyttöä siitä, että eräs talous- ja sosiaalikomitean jäsen olisi nostanut kuuden vuoden aikana väärin perustein jopa 45 000 euroa kulukorvauksia; on tietoinen siitä, että talous- ja sosiaalikomitea on äänestänyt kyseisen jäsenen koskemattomuuden poistamisen puolesta ja että asiasta vastaava belgialainen tuomioistuin antanee asiasta päätöksen vuoden 2006 loppuun mennessä;

5.

panee merkille, että talous- ja sosiaalikomitea tarkisti vuonna 2004 sisäisiä sääntöjään niin, että se voi määrätä varapuheenjohtajan vastaamaan talousarviota koskevista asioista sekä suhteista Euroopan parlamenttiin;

6.

pitää myönteisenä, että talous- ja sosiaalikomitea on toimittanut sisäisen tarkastajan kertomuksen sisältävän vuotuisen toimintakertomuksensa sekä valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän laatiman tarkastuslausuman;

7.

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean pääsihteerin suhtautumisen varauksella uudella NAP-palkanlaskentasovelluksella suoritettavaan palkkojen laskemiseen varainhoitovuonna 2004, mitä asiaa käsitellään myös tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.5 kohdassa;

8.

kiinnittää huomiota seuraaviin vuotuisesta toimintakertomuksesta ilmeneviin seikkoihin:

9.

panee merkille talous- ja sosiaalikomitean muuttaneen hiljattain valmistuneeseen Belliard-rakennukseen ja sen, että komitealla on käynnissä (yhdessä alueiden komitean kanssa) neljä muuta rakennusta (Belliard 68, Belliard 96, Trèves ja Remorqueur) käsittävä hanke ja että se tarvitsee lisää toimistotilaa tulevia laajentumisia silmällä pitäen;

10.

odottaa kaikkien alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean jakamien rakennusten hankkimis- ja kunnostusmenettelyjä koskevan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tuloksia, Belliard I ja II -rakennukset mukaan luettuina; katsoo, että myös Montoyer-rakennuksen kunnostuksesta olisi tehtävä tarkastus; huomauttaa, että rakennusten vuokraus vähentäisi huomattavasti pienille toimielimille koituvaa riskiä ja että tätä ratkaisua pitäisi harkita vakavana vaihtoehtona tuleville kiinteistöhankkeille; hyväksyy, että arkaluonteisia toimintoja koskevan politiikan seurauksena infrastruktuurista vastaavan yksikön päällikkö on siirtynyt toisiin tehtäviin ja että parhaillaan haetaan uutta henkilöä hänen tilalleen;

11.

pitää myönteisenä, että talous- ja sosiaalikomitean vuotuinen toimintakertomus sisältää jälkitarkastusten tulokset Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23. joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (7) 52 artiklan mukaisesti, jonka mukaan

”jälkitarkastusten tulos selvitetään muiden seikkojen ohella vuotuisessa toimintakertomuksessa, jonka valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä laatii toimielimelleen”;

12.

katsoo, että tältä osin myös muut toimielimet voisivat seurata talous- ja sosiaalikomitean esimerkkiä.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0363/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 ja kertomuksen liitteenä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006 antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A6-0115/2006),

1.

panee merkille, että vuonna 2004 alueiden komitean talousarvio oli 59 413 031 euroa ja sen käyttöaste 83,57 prosenttia;

2.

panee merkille, että kuten tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.24 kohdassa todettiin, sisäisen valvonnan standardit hyväksyttiin vasta marraskuussa 2004 (tilintarkastustuomioistuimen edellä mainitun vuosikertomuksen 9.24 kohta); panee erityisesti merkille vuonna 2004 suoritettujen jälkivalvonnan ja jälkikäteistarkastusten riittämättömän määrän;

3.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa kaikista EU:n elimistä alueiden komiteaan kohdistui eniten arvostelua (vuosikertomuksen 9.4, 9.5, 9.6, 9.7, 9.9, 9.11 a ja b sekä 9.13 kohta);

4.

arvostelee sitä, että sisäisen tarkastuksen toiminnosta huolehti väliaikaisen henkilöstön jäsen, jonka työsuhde perustui lyhytaikaisiin uudistettavissa oleviin sopimuksiin; suhtautuu myönteisesti nyt löydettyyn ratkaisuun;

5.

toteaa, että talousarvion valvontavaliokunnan 25. tammikuuta 2006 järjestämässä muiden toimielinten kuulemistilaisuudessa esitettyjen tietojen mukaan Euroopan petostentorjuntavirasto tutkii nyt eräitä asioita;

6.

panee merkille, että alueiden komitean ammattiliitot moittivat alueiden komitean hiljattaista uudelleenjärjestelyä, joka tehtiin huolimatta erimielisyyksistä, joihin viitattiin jo edellisissä vastuuvapauden myöntämisestä annetuissa päätöslauselmissa;

7.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei voinut ottaa huomioon alueiden komitean vuotuista toimintakertomusta, koska sitä ei ollut laadittu tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen päättymiseen mennessä;

8.

odottaa kaikkien alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean jakamien rakennusten hankkimis- ja kunnostusmenettelyjä koskevan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tuloksia, Belliard I ja II -rakennukset mukaan luettuina; katsoo, että myös Montoyer-rakennuksen kunnostuksesta olisi tehtävä tarkastus; tähdentää, että parlamentti suositteli rakennusten ostoa tuolloin; huomauttaa, että rakennusten vuokraus vähentäisi huomattavasti pienille toimielimille koituvaa riskiä ja että tätä ratkaisua pitäisi harkita vakavana vaihtoehtona tuleville kiinteistöhankkeille; hyväksyy, että arkaluonteisia toimintoja koskevan politiikan seurauksena infrastruktuurista vastaavan yksikön päällikkö on siirtynyt toisiin tehtäviin ja että parhaillaan haetaan uutta henkilöä hänen tilalleen;

9.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta alueiden komitean varainhoitoon liittyvien ongelmien valossa laatimaan yksityiskohtaisen analyysin alueiden komitean johtamiskäytännöstä talousarvion ulkopuolisten tilien osalta verrattuna muiden toimielinten käytäntöön;

10.

toteaa, että vaikka valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä ei tarkastuslausumassaan esittänyt mitään virallisia varaumia, hän kuitenkin liitti siihen joukon seuraavia huomautuksia:

11.

tunnustaa, että NAP-palkanlaskentasovelluksen puutteet eivät olleet ainoastaan alueiden komitean ongelma, vaan ne koskivat kaikkia elimiä; odottaa tämän ylimenovuoden jälkeen NAP-palkanlaskentasovelluksen toimivan kitkattomasti heti käyttöönotosta lähtien;

12.

katsoo, että tietäessään laajentumisesta aiheutuvat haasteet, alueiden komitean olisi pitänyt keskittyä täysin toimivan sisäisen tarkastuksen yksikön perustamiseen vuonna 2004; panee merkille seuraavat erityishaasteet: vuoden 2004 talousarvion huomattava kasvu (50 prosenttia), henkilöstömäärän kasvu (63 prosenttia), uusien jäsenten tulo (43 prosenttia), uusien henkilöstösääntöjen taloudellinen vaikutus ja sääntelyvaikutus sekä uuden varainhoitoasetuksen edelleen käynnissä oleva täytäntöönpano yhdessä sen seikan kanssa, että suurin osa alueiden komitean yksiköistä siirtyi kesäkuussa 2004 uusiin rakennuksiin (Belliard 99–101 ja Belliard 68);

13.

panee merkille, että vuoden 2004 aikana alueiden komitea muutti matkakulujen korvaamisia koskevia sääntöjään sekä jäsenille maksettavia matka- ja kokouskustannuksia; lisäksi se uudisti talous- ja hallintoasiain komiteaansa, joka on alueiden komitean merkittävistä taloudellisista ja hallinnollisista päätöksistä kuten talousarviosta, vastuuvapaudesta ja sisäisistä toimintasäännöistä vastuussa oleva poliittinen elin, ja vähensi sen jäsenmäärän viidestätoista kahdeksaan;

14.

palauttaa mieliin, että Euroopan petostentorjuntaviraston havaintoihin liittyen Brysselin muutoksenhakutuomioistuimen syyttäjäviranomainen tuli maaliskuussa 2005 siihen tulokseen, että näyttö ei ollut riittävää syytteen nostamiseksi, ja päätti siksi lopettaa asian käsittelyn ilman jatkotoimia; vaatii silti, ottaen huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston alueiden komiteassa tapahtuneita petoksia ja sääntöjenvastaisuuksia koskeneen kertomuksen seurannan puutteen vuonna 2004, että alueiden komitea lakkauttaa jäsenten matkakulujen korvaamiseksi tarkoitetun ennakkomaksujärjestelmän ja ottaa käyttöön saman järjestelmän kuin Euroopan talous- ja sosiaalikomitea.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0364/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 sekä kertomuksen liitteinä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset (2),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006 antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A6-0116/2006),

1.

panee merkille, että oikeusasiamiehen talousarvio oli vuonna 2004 yhteensä 5 782 988 EUR ja sen käyttöaste oli 88,05 prosenttia; panee myös merkille, että vuosi 2004 oli ensimmäinen vuosi, jolloin oikeusasiamiehen toimisto oli täysin itsenäinen ja sillä oli siten täysi vastuu talousasioissa;

2.

tähdentää, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa varainhoitovuodelta 2004 todetaan, että oikeusasiamiestä koskenut tarkastus ei antanut aihetta huomautuksiin;

3.

toteaa, että oikeusasiamiehen allekirjoittama, vuotuiseen toimintakertomukseen liitetty tarkastuslausuma ei sisällä hallintoa tai valvontaa koskevia varauksia tai huomautuksia;

4.

panee merkille, että vuonna 2003 voimaan tulleen uuden varainhoitoasetuksen myötä oikeusasiamies on joutunut omaa talousarviotaan hallinnoivana toimielimenä mukautumaan sääntöihin, joilla taloushallinnon eri toimijat erotetaan toisistaan ja tehdään toisistaan riippumattomiksi, sekä varmistamaan talouden ja toimenpiteiden tehokkuuden ja kehittämään asianmukaiset sisäisen valvonnan menetelmät;

5.

palauttaa mieliin, että oikeusasiamies pyysi ja sai tätä tarkoitusta varten budjettivallan käyttäjältä luvan lisätä vuonna 2004 talous- ja hallintoasioita hoitavan henkilöstönsä määrää; muistuttaa lisäksi, että tämän uuden henkilöstön ansiosta oikeusasiamiehen toimisto pystyi suoriutumaan vuoden 2004 aikana kaikista taloudellisista velvoitteista, jotka vuoden 2003 loppuun saakka olivat yhteistyösopimusten mukaisesti parlamentin yksiköiden vastuulla; panee merkille, että näihin tehtäviin sisältyi muun muassa virkamatkojen hallinnointi, laskeminen ja hoitaminen sekä henkilöstön palkkoja, oikeusasiamiehen palkka mukaan luettuna, koskevien maksumääräysten valmistelu;

6.

toteaa, että vuonna 2004 oikeusasiamies valvoi siis kaikkia pääluokkaansa kuuluvia taloustoimia;

7.

panee merkille, että sisäisen tarkastajan arviossa, joka koski oikeusasiamiehen toimistoa, vuoden 2004 talousarviotoimissa ei todettu yhtään merkittävää riskialuetta — sen sijaan hallinnon kanssa hyväksyttiin useita toimintasuunnitelmia riskien pienentämiseksi entisestään ja nykyisten järjestelmien lujittamiseksi, erityisesti julkisten hankintojen alalla;

8.

panee merkille, että vuonna 2004 oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen määrä kasvoi ennennäkemättömät 51 prosenttia ja oikeusasiamiehelle tehtiin yhteensä 3 688 kantelua, mikä on selkeä osoitus siitä, että oikeusasiamiehen palveluista tiedetään enemmän ja yhteisön toimielimet tiedottavat niistä paremmin; toteaa, että puolet kasvusta johtui kymmenen uuden jäsenvaltion alueelta tulleista kanteluista;

9.

huomioi, että oikeusasiamiehen oman arvion mukaan noista kanteluista 74,8 prosenttia ei kuulunut hänen toimivaltaansa; toteaa, että vuonna 2004 oikeusasiamies joka tapauksessa käynnisti 351 tutkintaa, joista suurin osa koski komissiota, ja pääasiallisin hallinnollinen epäkohta oli avoimuuden puute, mukaan luettuna kieltäytyminen tietojen antamisesta (22 prosenttia);

10.

on sitä mieltä, että selkeästi määriteltyjen toimivaltuuksiensa ja hyvin hoidetun talousarvionsa vuoksi oikeusasiamies on hyvä esimerkki muille toimielimille.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2004 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2004 — Nide III (N6-0027/2005 — C6-0365/2005),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2004 (2) ja kertomuksen liitteenä olevat tarkastettujen toimielinten vastaukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan mukaisesti antaman tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston 14. maaliskuuta 2006 antaman suosituksen (5971/2006 — C6-0092/2006),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 10 kohdan sekä 275 ja 276 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1977 annetun Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (5),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan ja liitteen V,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0117/2006),

1.

panee merkille, että Euroopan tietosuojavaltuutetun talousarvio oli vuonna 2004 yhteensä 1 942 279 euroa ja sen käyttöaste 54,67 prosenttia;

2.

panee merkille, että Euroopan tietosuojavaltuutettua koskeva tilintarkastustuomioistuimen tarkastus (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 9.25 kohta) ei antanut aihetta huomautuksiin;

3.

panee merkille, että komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston pääsihteerit allekirjoittivat yhdessä Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa 24. kesäkuuta 2004 hallinnollista yhteistyöjärjestelyä koskevan sopimuksen, jonka tarkoituksena on auttaa Euroopan tietosuojavaltuutettua kolmivuotisen käynnistysvaiheen aikana ja jonka mukaan:

4.

katsoo, että yhteistyösopimusta olisi jatkettava, kun otetaan huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun hallintohenkilöstön vähäisyys;

5.

kehottaa Euroopan tietosuojavaltuutettua jatkamaan toimielimen vakiinnuttamista kunnioittaen täysin laillisuuden, asianmukaisuuden ja moitteettoman varainhoidon perusperiaatteita.