ISSN 1725-261X |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 334 |
|
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
49. vuosikerta |
Sisältö |
|
I Säädökset, jotka on julkaistava |
Sivu |
|
* |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
I Säädökset, jotka on julkaistava
30.11.2006 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 334/1 |
KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1737/2006,
annettu 7 päivänä marraskuuta 2006,
metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2152/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,
ottaa huomioon metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2152/2003 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 5 kohdan, 6 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 3 kohdan, 8 artiklan 6 kohdan, 9 artiklan 6 kohdan, 10 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan ja 15 artiklan 4 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetusta (EY) N:o 2152/2003 on sovellettu 1 päivästä tammikuuta 2003, ja se luo perustan niiden toimenpiteiden kokonaisvaltaiselle jatkamiselle ja edelleen kehittämiselle, joita on aiemmin toteutettu yhteisön metsien suojelusta ilmansaasteilta 17 päivänä marraskuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3528/86 (2) ja metsäpalojen torjunnasta yhteisössä 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2158/92 (3) nojalla. Asetuksessa (EY) N:o 2152/2003 säädetään myös mahdollisuudesta käsitellä yhteisön kannalta merkityksellisiä uusia ympäristökysymyksiä tulevaisuudessa. |
(2) |
Tällä hetkellä sovelletaan seuraavia asetuksia: yhteisön metsien suojelusta ilmansaasteilta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3528/86 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä (kartoitukset, koealaverkot, kertomukset) 10 päivänä kesäkuuta 1987 annettu komission asetus (ETY) N:o 1696/87 (4); tietyistä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2158/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä metsäpaloja koskevan tietojärjestelmän osalta 11 päivänä huhtikuuta 1994 annettu komission asetus (EY) N:o 804/94 (5); yhteisön metsien suojelusta ilmansaasteilta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3528/86 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä 29 päivänä huhtikuuta 1994 annettu komission asetus (EY) N:o 1091/94 (6); metsäpalojen torjunnasta yhteisössä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2158/92 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä heinäkuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 1727/1999 (7); tietyistä yhteisön metsien suojelusta ilmansaasteilta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3528/86 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä lokakuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 2278/1999 (8). Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 säännösten täytäntöönpanemiseksi olisi joidenkin edellä mainittujen täytäntöönpanoasetusten säännösten soveltamista jatkettava, ja muita säännöksiä olisi muutettava. Tehokkuuden, selkeyden ja järkevyyden vuoksi olisi nämä asetukset korvattava yhdellä tekstillä ja edelleen asiaankuuluvat säännökset olisi sisällytettävä tähän tekstiin. |
(3) |
Ilmansaasteiden metsävaikutusten seurantaa olisi jatkettava asetuksella (ETY) N:o 3528/86 perustettujen ja asetuksella (ETY) N:o 1696/87 ja asetuksella (EY) N:o 1091/94 täytäntöön pantujen järjestelmällisen havaintoalaverkoston ja metsien jatkuvan intensiiviseurannan havaintoalaverkoston pohjalta. |
(4) |
Uusien seurantatoimien kehittäminen olisi rajoitettava pilottihankkeina toteutettaviin tutkimuksiin, kokeisiin ja demonstraatiohankkeisiin, jotta voidaan määritellä tällaisten uusien seurantatoimien vaihtoehdot. |
(5) |
Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 6 artiklan 3 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoon liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä ja ohjeita ei tarvita uusien seurantatoimien perustamisen ja näiden uusien toimien tulosten raportoinnin osalta kaudelle 2003–2006, koska tällaisia seurantatoimia ei aiota toteuttaa kyseisellä kaudella. |
(6) |
Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 10 artiklassa tarkoitettu käsikirja ilmansaasteiden metsävaikutusten yhdenmukaistetussa seurannassa käytettävistä muuttujista, seurantamenetelmistä ja tietomuodoista perustuu asetuksen (ETY) N:o 1696/87, asetuksen (EY) N:o 804/94 ja asetuksen (EY) N:o 1091/94 liitteissä oleviin seurantaa koskeviin säännöksiin. Tekniikan viimeaikaisen kehityksen valossa on kuitenkin tarpeen tarkistaa näitä säännöksiä. Erityisesti olisi yhdistettävä järjestelmällisessä havaintoalaverkostossa ja metsien intensiiviseurannan havaintoalaverkostossa suoritettavien latvuston kuntoarviointien menettelyt. Käsikirjan olisi myös sisällettävä muihin seurantatoimiin, kuten fenologisiin havaintoihin ja ilman laadun, otsonivaurioiden sekä karikkeen arviointiin sovellettavat menettelyt. |
(7) |
Metsäpalojen seurantaa olisi jatkettava Euroopan metsäpalotietojärjestelmän (EFFIS) pohjalta. EFFIS-järjestelmä perustuu asetuksella (ETY) N:o 2158/92 perustettuun ja asetuksella (EY) N:o 804/94 täytäntöönpannun metsäpaloja koskevan yhteisön tietojärjestelmän saavutuksiin ja sisältää lisätietoja, joita Yhteinen tutkimuskeskus on kerännyt Euroopan metsäpaloriskien ennustejärjestelmän (EFFRFS) ja Euroopan metsäpalovahinkojen arviointijärjestelmän (EFFDAS) yhteydessä. |
(8) |
Metsäpalojen torjuntatoimien olisi perustuttava asetuksen (ETY) N:o 2158/92 tuloksiin, kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei tällaisia toimia tueta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1257/1999 (9) ja etteivät ne sisälly jäsenvaltioiden laatimiin maaseudun kehittämisohjelmiin. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava ne yhteiset perustiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava niiden alueella sattuneista metsäpaloista, sekä tällaisten tietojen toimittamiseen liittyvät tekniset eritelmät. |
(9) |
Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukaisuus muiden yhteisön rahoittamien toimien kanssa ja välttää toimien ja rahoituksen päällekkäisyys, komission olisi arvioitava jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 2152/2003 5, 6 ja 7 artiklan mukaisesti toimittamat tutkimus-, koe- ja demonstraatiohanke-ehdotukset tarkasti määriteltyjen perusteiden mukaisesti. |
(10) |
Jotta voitaisiin varmistaa, että tutkimukset, kokeet ja demonstraatiohankkeet mukautetaan ajankohtaisiin ongelmiin ja että ne vastaavat metsien seurannan todellisia tarpeita, on tarpeen säätää tärkeysjärjestyksestä, jonka mukaisesti tällaisille toimille myönnettäisiin yhteisön tukea. |
(11) |
Kansallisia ohjelmia perustettaessa ja niihin liittyviä taloudellisia näkökohtia käsiteltäessä olisi erityisesti otettava huomioon Euroopan yhteisöjen yhteiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (10) ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (11) säännökset. |
(12) |
Olisi vahvistettava tukikelpoisuutta koskevat säännöt, jotta voitaisiin määritellä sellaiset kustannukset, jotka voivat saada yhteisön osarahoitusta. |
(13) |
Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustettavan tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän olisi avustettava pysyvää metsäkomiteaa seurantajärjestelmään liittyvissä teknisissä kysymyksissä. |
(14) |
Kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä toimivaltainen elin niiden perusteiden mukaisesti, jotka on vahvistettu perussäädöksessä asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 54 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että moitteettoman varainhoidon vaatimuksia sekä syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita noudatetaan. Jäsenvaltioiden, joilla olisi oltava oikeudellinen ja taloudellinen vastuu hyväksyttyjen kansallisten ohjelmien täytäntöönpanosta, olisi oltava vastuussa kaikista toimivaltaisen elimen toimintaan liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista, laiminlyönneistä tai petoksista. |
(15) |
Belgian, Saksan ja Portugalin olisi voitava nimetä useampia toimivaltaisia elimiä maiden hajautettujen hallintorakenteiden vuoksi. |
(16) |
Tietoja, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle asetuksen (EY) N:o 2152/2003 mukaisesti, olisi pidettävä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (12) tarkoitettuina asiakirjoina. |
(17) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston päätöksellä 89/367/ETY (13) perustetun pysyvän metsäkomitean lausunnon mukaiset, |
ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:
I LUKU
KOHDE
1 artikla
Tässä asetuksessa vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 2152/2003 4 artiklan, 5 artiklan 1 ja 2 kohdan, 6 artiklan 1 ja 2 kohdan, 7 artiklan 1 ja 2 kohdan, 8 artiklan, 9 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan, 14 artiklan ja 15 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
II LUKU
ILMANSAASTEIDEN VAIKUTUSTEN SEURANTA
1 JAKSO
TASON I HAVAINTOALAVERKOSTO
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 4 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 10 artiklan 1 kohta)
2 artikla
Järjestelmällinen havaintoalaverkosto ja seuranta
1. Vuosittaisissa latvuston kuntoarvioinneissa käytetään järjestelmällistä havaintoalaverkostoa, jäljempänä ’tason I havaintoalat’, joka vastaa 16 × 16 kilometrin yksiköistä koostuvaa ruudukkoa ja joka kattaa kunkin jäsenvaltion koko alueen.
Nämä arvioinnit suoritetaan liitteessä I olevassa 2 luvussa vahvistettujen menetelmien mukaisesti.
2. Havaintoja on tehtävä kussakin metsämaalla sijaitsevassa ruudukon leikkauspisteessä.
3. Jäsenvaltiot voivat käyttää tiheämpiä verkostoja kuin tason I havaintoalat, mikäli se on tarpeen asetuksen (EY) N:o 2152/2003 15 artiklan 1 kohdan mukaisten vuosikertomusten laatimiseksi ja edustavien tietojen saamiseksi kansallisella tai alueellisella tasolla.
3 artikla
Ruudukon tiheyttä koskevat poikkeukset
1. Muuta puustoista maata koskevassa kartoituksessa voidaan käyttää ruudukon osaa, joka koostuu 32 × 32 kilometrin kokoisista yksiköistä.
2. Suomessa 65° 30′ leveyspiirin pohjoispuolella ja Ruotsissa 59° leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevien suurten homogeenisten metsäalueiden inventointeihin voidaan myös käyttää 32 × 32 kilometrin yksiköistä koostuvan ruudukon osaa.
4 artikla
Tietojen toimittaminen
1. Jäsenvaltioiden on kunkin vuoden joulukuun 15 päivään mennessä toimitettava komissiolle edellisen vuoden aikana kultakin tason I havaintoalalta kootut tiedot liitteessä I olevassa 14 luvussa vahvistettujen menetelmien mukaisesti mainitussa luvussa vahvistetuilla lomakkeilla.
Jäsenvaltioiden on liitettävä tietoihin myös kertomus, jossa annetaan taustatietoja sovelletuista seurantamenetelmistä. Kertomus laaditaan liitteessä I olevan 13 luvun ja 14 luvun IV.1 kohdan mukaisesti.
Ensimmäisen alakohdan mukaisesti kerättyjä tietoja toimitettaessa on käytettävä liitteessä I olevassa 15 luvussa vahvistettuja ohjeita ja koodeja.
2. Yksityisessä omistuksessa olevaan maahan liittyvät tiedot on paikannettava pituus- ja leveyskoordinaatein, joissa ilmaistaan vähintään asteet ja minuutit. Kaikki muut tiedot on paikannettava pituus- ja leveyskoordinaatein, joissa ilmaistaan asteet, minuutit ja sekunnit.
3. Tietoihin liitettävän kertomuksen seurantamenetelmiä kuvaava osa on voimassa, kunnes kyseiset menetelmät muutetaan.
2 JAKSO
TASON II HAVAINTOALAVERKOSTO
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 4 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 10 artiklan 1 kohta)
5 artikla
Havaintoalojen perustaminen intensiiviseurantaa varten
1. Ilmansaasteiden metsien ekosysteemeille aiheuttamien vaikutusten intensiivisessä ja jatkuvassa seurannassa on käytettävä jäsenvaltioiden perustamia pysyvien havaintoalojen verkostoja, jäljempänä ’tason II havaintoalat’. Kukin jäsenvaltio voi valita tähän verkostoon 15 tason II havaintoalaa.
Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valita useampia tason II havaintoaloja, jos niiden määrä on enintään 20 prosenttia kansallisten tason I havaintoalojen määrästä.
2. Kun perustetaan uusi tai ylimääräinen tason II havaintoala, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kyseistä havaintoalaa koskevien ensimmäisten tietojen kanssa selonteko valintaperusteista sekä täydellinen havaintoalaluettelo, joka sisältää perustiedot, kuten sijainnin (pituusaste, leveysaste ja korkeus merenpinnasta) ja puulajit, ja yleiset tiedot kustakin perustetusta tason II havaintoalasta standardoidussa muodossa.
3. Tason II havaintoalat valitaan liitteessä I olevassa 1 luvussa vahvistettujen yhteisten menetelmien mukaisesti.
6 artikla
Seuranta
Metsäekosysteemien intensiiviseen ja jatkuvaan seurantaan kuuluvat seuraavat osat:
a) |
latvuston kunnon jatkuva inventointi, lehtien ja neulasten kemiallisen koostumuksen sekä kasvumuutosten mittaaminen kullakin tason II havaintoalalla liitteessä I olevan 2, 3 ja 4 luvun mukaisesti; |
b) |
laskeuman koostumuksen, sääolojen ja maanesteen koostumuksen mittaus sekä pintakasvillisuuden arviointi vähintään 10 prosentissa tason II havaintoaloista liitteessä I olevan 5–8 luvun mukaisesti; |
c) |
tarvittaessa muut seurantatoimet, kuten ilmanlaadun, näkyvien otsonivaurioiden ja karikkeen seuranta sekä fenologiset havainnot liitteessä I olevan 9–12 luvun mukaisesti. |
7 artikla
Tietojen toimittaminen
1. Jäsenvaltioiden on kunkin vuoden joulukuun 15 päivään mennessä toimitettava komissiolle edellisen vuoden aikana kultakin tason II havaintoalalta mitatut tiedot liitteessä I olevassa 14 luvussa vahvistettujen menetelmien mukaisesti mainitussa luvussa vahvistetuilla lomakkeilla.
Jäsenvaltioiden on liitettävä tietoihin myös kertomus, jossa annetaan taustatietoja sovelletuista seurantamenetelmistä. Kertomus laaditaan liitteessä I olevan 13 luvun ja 14 luvun IV.1 kohdan mukaisesti.
Ensimmäisen alakohdan mukaisesti kerättyjä tietoja toimitettaessa on käytettävä liitteessä I olevassa 15 luvussa vahvistettuja ohjeita ja koodeja.
2. Yksityisessä omistuksessa olevaan maahan liittyvät tiedot on paikannettava pituus- ja leveyskoordinaatein, joissa ilmaistaan vähintään asteet ja minuutit. Kaikki muut tiedot on paikannettava pituus- ja leveyskoordinaatein, joissa ilmaistaan molempien koordinaattien osalta asteet, minuutit ja sekunnit.
3. Tietoihin liitettävän kertomuksen seurantamenetelmiä kuvaava osa on voimassa, kunnes kyseiset menetelmät muutetaan.
III LUKU
EUROOPAN METSÄPALOTIETOJÄRJESTELMÄ
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 5 artiklan 1 kohta)
8 artikla
Järjestelmään kuuluvat tiedot
1. Euroopan metsäpalotietojärjestelmän (EFFIS) toiminnasta vastaa komission Yhteinen tutkimuskeskus.
2. EFFIS-järjestelmään tallennetaan seuraavat tiedot:
a) |
jäljempänä olevan 9 artiklan mukaisesti toimitetut yhteiset perustiedot; |
b) |
jäljempänä olevan 10 artiklan mukaisesti toimitetut lisätiedot metsäpaloista, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoja vähintään 50 hehtaarin alueilla; |
c) |
tiedot, jotka Yhteinen tutkimuskeskus on koonnut metsäpaloriskien ennusteista Euroopan metsäpaloriskien ennustejärjestelmän (EFFRFS) yhteydessä ja yli 50 suuruisten metsäpalojen aiheuttamien vahinkojen kartoittamisesta ja arvioinnista Euroopan metsäpalovahinkojen arviointijärjestelmän (EFFDAS) yhteydessä. |
9 artikla
Yhteiset perustiedot
1. Jäsenvaltioiden kunkin vuoden heinäkuun 1 päivään mennessä toimitettava komissiolle yhteiset perustiedot kaikissa niiden alueella edellisen vuoden aikana esiintyneistä metsäpaloista. Yhteisten perustietojen on sisällettävä kunkin metsäpalon osalta vähintään seuraavat tiedot, jotka on esitetty yhteisön tasolla vertailukelpoisessa muodossa:
a) |
ensimmäisen hälytyksen päivämäärä ja paikallinen aika; |
b) |
ensimmäisten sammutustoimenpiteiden päivämäärä ja paikallinen aika; |
c) |
palon sammumisen päivämäärä ja paikallinen aika; |
d) |
palon syttymispaikkakunta (yhteinen koodi); |
e) |
palaneen alueen kokonaislaajuus; |
f) |
palanut alue jaoteltuna metsään tai muuhun puustoiseen maahan ja puuttomiin alueisiin; |
g) |
oletettu syttymissyy. |
2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisten perustietojen tallentamisessa on käytettävä liitteessä II vahvistettuja teknisiä eritelmiä.
10 artikla
Lisätiedot
Jäsenvaltiot voivat antaa 9 artiklassa tarkoitettujen yhteisten perustietojen lisäksi komissiolle vuosittain lisätietoja metsäpaloista, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoja vähintään 50 hehtaarin alueella.
Jos tällaisia lisätietoja annetaan, on niihin sisällyttävä tiedot vahinkojen tasosta (vähäinen, keskimääräinen, suuri) ja paikka.
IV LUKU
TUTKIMUKSET, KOKEET JA DEMONSTRAATIOHANKKEET
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)
11 artikla
Hanke-ehdotusten arviointi
Komissio arvioi liitteessä III vahvistettujen perusteiden mukaisesti tutkimuksia, kokeita ja demonstraatiohankkeita sekä pilottihankkeina tapahtuvaa testausta koskevat ehdotukset, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet asetuksen (EY) N:o 2152/2003 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
12 artikla
Hanke-ehdotusten tärkeysjärjestystä koskeva päätös
Komissio vahvistaa tärkeysjärjestyksen, jonka mukaisesti hanke-ehdotuksille myönnetään yhteisön tukea.
V LUKU
TOIMIVALTAISET ELIMET
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 14 artikla)
13 artikla
Toimivaltaiset elimet
1. Komission yhteystahona on toimivaltainen elin, jonka kukin jäsenvaltio nimeää asetuksen (EY) N:o 2152/2003 14 artiklan mukaisesti.
2. Belgia, Saksa ja Portugali voivat nimetä useampia toimivaltaisia elimiä.
14 artikla
Valintaperusteet
1. Toimivaltaisten elinten on noudatettava asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 ja asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2342/2002 vahvistettuja sääntöjä sekä tämän asetuksen säännöksiä.
2. Toimivaltaisten elinten on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:
a) |
ne ovat kansallisia julkisoikeudellisia yhteisöjä tai julkisen palvelun tehtäviä suorittavia yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä; |
b) |
niiltä saadaan riittävät, viranomaisen antamat rahoitustakuut erityisesti siitä, että komissio saa perittyä saamisensa kokonaisuudessaan; |
c) |
ne toimivat moitteettoman varainhoidon vaatimusten mukaisesti; |
d) |
ne takaavat toteutettavien toimien avoimuuden asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 56 artiklan 1 kohdan mukaisesti. |
15 artikla
Yksityisoikeudellisia yhteisöjä koskevat lisävaatimukset
Jos jäsenvaltiot nimeävät yksityisoikeudellisia yhteisöjä 14 artiklan mukaisesti, komissio hyväksyy nämä yhteisöt niiden toimittamien seuraavien todisteiden perusteella:
a) |
tekninen ja ammatillinen pätevyys, joka osoitetaan johdon koulutusta ja ammatillista kelpoisuutta koskevin asiakirjatodistein; |
b) |
vakavaraisuus ja luottokelpoisuus, joka todistetaan asetuksen (EY) N:o 2152/2003 14 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti saadulla valtiontakuulla ja toimittamalla pankin lausunto tai todistus ammatinharjoittajan vastuuvakuutuksesta taikka yrityksen taseet tai otteet niistä ainakin kahdelta viimeksi päättyneeltä tilikaudelta, jos yhteisön sijoittautumisvaltion yhtiölainsäädännössä edellytetään taseen julkaisemista; |
c) |
kansallisen lainsäädännön mukaiset valtuudet suorittaa talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä, joka osoitetaan toimittamalla asiakirjatodisteet kaupparekisteriin tai ammattirekisteriin merkitsemisestä tai sitä koskeva valaehtoinen vakuutus tai todistus, todistus tietyn järjestön jäsenyydestä, nimenomainen lupa tai todiste alv-rekisteriin kuulumisesta; |
d) |
osoitus siitä, ettei niitä koske mikään asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 93 ja 94 artiklassa luetelluista tilanteista; |
e) |
osoitus siitä, että ne suostuvat tilintarkastustuomioistuimen tekemään tarkastukseen. |
16 artikla
Sopimus
Komissio tekee sopimukset toimivaltaisten elinten kanssa asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 56 artiklan ja asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 35 ja 41 artiklan mukaisesti.
17 artikla
Toimivaltaisten elinten tehtävät
Toimivaltaisten elinten tehtävät ovat seuraavat:
a) |
ne suorittavat säännöllisiä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että asetuksen (EY) N:o 2152/2003 nojalla rahoitettavat toimet on toteutettu moitteettomasti; |
b) |
ne toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ja petosten estämiseksi ja ryhtyvät tarvittaessa oikeustoimiin menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärinkäytettyjen varojen takaisin perimiseksi; |
c) |
ne toimittavat komissiolle kaikki sen pyytämät tiedot; |
d) |
ne ovat välittäviä elimiä, joille yhteisön rahoitusosuus maksetaan; |
e) |
ne pitävät kirjaa kyseisen osuuden vastaanottamisesta ja maksamisesta kansallisen ohjelman tueksi ja säilyttävät siihen liittyvät laskut ja todistusarvoltaan vastaavat asiakirjat, joilla voidaan osoittaa ohjelman kustannukset. |
18 artikla
Komission tarkastukset
Komissio voi tarkastaa asiakirjojen ja tarkastuskäyntien perusteella, että toimivaltaisilla elimillä on käytössään moitteettoman varainhoidon sääntöjen mukaiset asianmukaiset ja toimivat menettelyt.
VI LUKU
KANSALLISET OHJELMAT JA MUKAUTUKSET
1 JAKSO
KANSALLISET OHJELMAT
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 7 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 1 ja 2 kohta)
19 artikla
Sisältö
1. Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 8 artiklassa tarkoitettuihin kansallisiin ohjelmiin ja niiden mukautuksiin on sisällyttävä liitteessä IV esitetyt tiedot ja asiakirjat.
Jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset ohjelmat ja niiden mukautukset komissiolle edellä mainitussa liitteessä vahvistetuilla lomakkeilla kirjallisesti ja sähköisessä muodossa.
2. Kansalliseen ohjelmaan on sisällytettävä erillisinä hakemuksina kaikki asetuksen (EY) N:o 2152/2003 4 ja 5 artiklassa, 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 7 artiklan 2 kohdassa säädetyt toimet, joita varten haetaan yhteisön taloudellista tukea.
20 artikla
Osa-ohjelmat
Belgian, Saksan ja Portugalin kansalliset ohjelmat voivat koostua toimivaltaisten elinten toimittamista osa-ohjelmista.
2 JAKSO
MUKAUTTAMINEN
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 8 artiklan 3 kohta)
21 artikla
Mukauttaminen
1. Kansallisia ohjelmia voidaan mukauttaa ainoastaan asetuksen (EY) N:o 2152/2003 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 2 kohdan mukaisten tutkimusten, kokeiden, demonstraatiohankkeiden sekä seurannan testausjaksojen osalta.
2. Kansallisen ohjelman mukauttamista koskevat hakemukset on toimitettava komissiolle käyttäen liitteessä IV vahvistettuja lomakkeita.
3. Vuosien 2005–2006 kansallisten ohjelmien mukauttamista koskevat hakemukset on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2005, jotta ne voidaan ottaa huomioon seuraavana vuonna.
VII LUKU
VARAINHOITO JA SEN VALVONTA
1 JAKSO
KUSTANNUKSET
22 artikla
Tukikelpoisten kustannusten määrittely
Tukikelpoisia kustannuksia ovat kustannukset, jotka aiheutuvat välittömästi ja kokonaisuudessaan komission hyväksymästä kansallisesta ohjelmasta.
Jäsenvaltiot voivat soveltaa tukikelpoisten kustannusten määrittelyyn tiukempia kansallisia sääntöjä.
23 artikla
Kustannusten perustelut
Kustannukset on perusteltava soveltuvilla alkuperäisillä asiakirjoilla, kuten laskuilla tai todistusarvoltaan vastaavilla asiakirjoilla.
Alkuperäisiä asiakirjoja ei saa liittää kustannusselvitykseen. Toimivaltaisen elimen on kuitenkin pyynnöstä toimitettava komissiolle kaikki kustannusten arvioinnissa mahdollisesti tarvittavat yksityiskohtaiset tiedot, kuten laskut.
24 artikla
Tukikelpoiset kustannukset
1. Tukikelpoisina voidaan pitää kustannuksia, jotka sisältyvät hyväksyttyyn kansalliseen ohjelmaan ja liittyvät suoraan mainitun ohjelman toteuttamiseen sekä ovat sen toteuttamisen kannalta välttämättömiä.
2. Kustannusten on oltava kohtuullisia sekä moitteettoman varainhoidon ja erityisesti kannattavuuden ja kustannustehokkuuden periaatteiden mukaisia.
3. Kustannusten on täytynyt tosiasiallisesti aiheutua kansallisen ohjelman hyväksymistä koskevassa komission päätöksessä vahvistetun tukikelpoisuusjakson aikana. Kustannuksen katsotaan aiheutuneen tukikelpoisuusjakson aikana, jos
a) |
kustannuksen maksamista koskeva oikeudellinen velvoite on aiheutunut tukikelpoisuusjakson alkamisen jälkeen ja ennen sen päättymistä; |
b) |
kustannukseen liittyvän toimen toteuttamisen on täytynyt alkaa tukikelpoisuusajan alkamisen jälkeen ja päättyä ennen sen päättymistä. |
4. Kustannukset on maksettava kokonaisuudessaan ennen kuin lopulliset asiakirjat toimitetaan yhdessä lopullisen meno- ja tuloselvityksen kanssa.
25 artikla
Henkilöstökulut
Henkilöstökustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina välittöminä kustannuksina kansalliseen ohjelmaan tosiasiallisesti käytetyn ajan mukaisesti. Ne on laskettava todellisen bruttopalkan ja pakollisten sosiaalikustannusten perusteella ilman muita kustannuksia.
Kunkin työntekijän, mukaan luettuina kansallisen ohjelman puitteissa työskentelevät kansalliset virkamiehet ja valtion virastojen työntekijät, työaika kirjataan toimivaltaisen elimen ja sen mahdollisten kumppaneiden perustaman ja varmentaman ajankäyttöjärjestelmän työaikakortteihin tai raportteihin.
26 artikla
Matkakulut
Matkakustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina, jos ne liittyvät suoraan ja kokonaisuudessaan hyväksyttyyn kansalliseen ohjelmaan. Matkakustannukset veloitetaan toimivaltaisen elimen sisäisten sääntöjen mukaisesti.
27 artikla
Yleiskustannukset
1. Yleiskustannukset, joiden on tarkoitus kattaa yleiset välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat kansalliseen ohjelmaan kuuluvan työn suorittavan henkilöstön palkkaamisesta, hallinnosta, majoituksesta ja suorasta tai välillisestä tukemisesta tai jotka liittyvät kustannuspaikan infrastruktuuriin ja laitteisiin, ovat tukikelpoisia edellyttäen, että ne ovat todellisia ja perusteltuja, eikä niihin sisälly muihin budjettikohtiin kuuluvia kustannuksia.
2. Yleiskustannukset ovat tukikelpoisia enintään 7 prosenttiin asti tukikelpoisten välittömien kustannusten kokonaismäärästä.
3. Yleiskustannukset veloitetaan kansallisesta ohjelmasta toimivaltaisen elimen hyväksytyn kustannuslaskentapolitiikan mukaisesti.
28 artikla
Pääomakustannukset
Jos kustannuksiin sisältyvät yli vuoden kestävien ja yli 500 euron suuruisten pääomainvestointien poistot, katsotaan näiden poistokustannusten olevan tukikelpoisia, jos ne liittyvät yksinomaan kansalliseen ohjelmaan ja ajoittuvat kyseisen ohjelmavaiheen tukikelpoisuusjaksoon ja jos rakentamiseen ja infrastruktuuriin liittyvien investointien kustannuksista tehdään poistot 10 vuoden aikana tasapoistoina ja muuhun käyttöomaisuuteen, kuten tietotekniikkalaitteisiin, liittyvien investointien kustannuksista 5 vuoden aikana tasapoistoina.
29 artikla
Käytetyn käyttöomaisuuden hankintakustannukset
Käytetyn käyttöomaisuuden hankintakustannukset ovat tukikelpoisia seuraavien kolmen edellytyksen täyttyessä:
a) |
myyjä todistaa käyttöomaisuuden alkuperän ja vahvistaa, ettei sen hankintaan ole saatu kansallista tai yhteisön tukea missään vaiheessa seitsemän edellisen vuoden aikana; |
b) |
käytetyn käyttöomaisuuden hinta ei ylitä sen markkina-arvoa, ja se on pienempi kuin vastaavan uuden käyttöomaisuuden hinta; sekä |
c) |
käyttöomaisuuden tekniset ominaisuudet täyttävät toimen toteuttamisen edellyttämät tekniset vaatimukset toimen toteuttamiseksi ja käyttöomaisuus vastaa asianmukaisia normeja ja standardeja. |
30 artikla
Alihankinta
Välittäjien tai konsulttien kanssa tehtyihin alihankintasopimuksiin liittyvien kustannusten on perustuttava todellisiin kustannuksiin, ja niistä on esitettävä asianmukaiset laskut ja muut asiakirjatodisteet. Jos kustannukset on määritelty prosentuaalisena osuutena toimien kokonaiskustannuksista, voidaan tällaisia kustannuksia pitää poikkeuksellisesti tukikelpoisina ainoastaan, jos toimivaltainen elin voi perustella kustannukset tehdyn työn tai tarjottujen palvelujen todellisen arvon perusteella.
31 artikla
Arvonlisävero
Jos toimivaltainen elin ei voi saada takaisin hankkeen yhteydessä maksamaansa arvonlisäveroa, katsotaan sen määrä tukikelpoiseksi kustannukseksi.
Toimivaltaisen elimen on esitettävä asianomaisilta kansallisilta viranomaisilta saatu todistus siitä, että kansallisten ohjelmien toteuttamiseksi tarvittavasta omaisuudesta ja palveluista maksettua arvonlisäveroa ei ole voitu palauttaa.
32 artikla
Kustannukset, jotka eivät ole tukikelpoisia
1. Seuraavia kustannuksia ei katsota tukikelpoisiksi:
a) |
sellaisten toimien kustannukset, joihin saadaan tukea muista yhteisön rahoitusvälineistä; |
b) |
vaihtokurssitappiot; |
c) |
tarpeettomat tai kohtuuttomat menot; |
d) |
jakelukustannukset sekä tuotteiden tai kaupallisen toiminnan edistämisestä aiheutuneet markkinointi- ja myynninedistämiskustannukset; |
e) |
varaukset tulevien tappioiden tai velkojen varalta; |
f) |
velkojen ja lainapääoman korot; |
g) |
epävarmat saatavat. |
Tiettyjen d alakohdassa tarkoitettujen kustannusten voidaan kuitenkin katsoa olevan tukikelpoisia, jos komission kanssa on niin sovittu.
2. Komissio ei ota ohjelman kokonaiskustannuksia koskevissa laskelmissaan huomioon 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia, jotka eivät ole tukikelpoisia.
33 artikla
Vaihtokurssi
1. Muunnettaessa euro kansalliseksi rahayksiköksi on käytettävä Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistavaa euron päivittäistä kurssia.
2. Euron ja kansallisten rahayksikköjen vaihtokurssina käytetään vaihtokurssia, joka on julkaistu sitä kuukautta edeltävän kuukauden viimeisenä työpäivänä, jolloin kansallinen ohjelma, tai maksujen osalta rahoitusselvitys ja maksupyyntö, on allekirjoitettu ja toimitettu komissiolle.
2 JAKSO
TUEN MAKSAMINEN
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 8 artiklan 5 kohta)
34 artikla
Rahoitusosuutta koskeva päätös
Komissio päättää osallistumisestaan kansallisten ohjelmien tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen kahdessa vaiheessa siten, että ohjelmakauden kummankin vuoden osalta tehdään päätös, jäljempänä ’komission päätös’. Komission päätös osoitetaan jäsenvaltiolle.
35 artikla
Ennakkorahoitus
Toimivaltaiset elimet voivat aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua komission päätöksen tiedoksiantamisesta pyytää ennakkorahoitusta, joka vastaa 50 prosenttia yhteisön vuotuisesta tuesta kansalliselle ohjelmalle, kuten kansallisessa ohjelmassa on mainittu. Ennakkorahoitus edellyttää 16 artiklan mukaisen sopimuksen tekemistä.
36 artikla
Selvitykset
1. Toimivaltaisten elinten on toimitettava komissiolle liitteessä V olevien mallien mukaiset selvitykset kansallisen ohjelman yhteydessä suoritetuista maksuista. Näihin selvityksiin on liitettävä selvitys kansallisen ohjelman yhteydessä toteutettujen toimien edistymisestä. Selvitykset on toimitettava 15 kuukauden kuluessa komission päätöksen tiedoksiantamisesta, ja niihin on liitettävä tiedot edellisen vuoden aikana aiheutuneista kustannuksista.
2. Komissio vähentää tämän luvun 1 jakson säännösten mukaisista ja vuosittaisessa rahoitusselvityksessä mainituista tukikelpoisista kustannuksista kansallisten ohjelmien yhteydessä jäsenvaltioille annetun ennakkorahoituksen.
Jos selvityksessä mainitut tukikelpoiset kustannukset ovat suuremmat kuin komission ennakkorahoitus, komissio suorittaa välimaksun.
Välimaksut eivät missään tapauksessa saa ylittää 30 prosenttia yhteisön vuosittaisesta tuesta kansalliselle ohjelmalle.
37 artikla
Tekninen ja taloudellinen täytäntöönpano
1. Kumpikin 34 artiklassa tarkoitetuista vaiheista on saatava kokonaisuudessaan päätökseen teknisen ja taloudellisen täytäntöönpanon osalta asetuksen (EY) N:o 2152/2003 ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti viimeistään kahden vuoden kuluttua komission päätöksen tiedoksiantamisesta.
Toimivaltaisten elinten on toimitettava tukikelpoisten kustannusten loppuosaa koskeva maksupyyntö viimeistään 27 kuukautta komission päätöksen tiedoksiantamisesta.
2. Kutakin vaihetta koskeva loppuosa maksetaan, kun komissio on saanut kyseistä vaihetta koskevan maksupyynnön ja kun se on tarkastanut maksupyynnön liitteenä olevan rahoitusselvityksen.
38 artikla
Maksupyyntöjen yhteensovittaminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että toimivaltaisten elinten maksupyynnöt sovitetaan yhteen ja että ne ovat komission päätöksen mukaisia.
39 artikla
Ennakkorahoitusta ja maksuja koskevat hakemukset
Toimivaltaisten elinten on toimitettava ennakkorahoitusta ja maksuja koskevat hakemukset komissiolle käyttäen liitteessä VI, VII ja VIII olevia malleja.
3 JAKSO
SÄÄNTÖJENVASTAISUUDET
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 14 artiklan 3 kohta)
40 artikla
Sääntöjenvastaisuudet
1. Jäsenvaltion on perittävä takaisin sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien seurauksena menetetyt summat ja sen on maksettava ne takaisin yhteisölle.
2. Jos komissio havaitsee viiden vuoden kuluessa kansallisen ohjelman viimeistä vuotta koskeva loppuosan maksamisesta sääntöjenvastaisuuden, joka liittyy johonkin yhteisön rahoittamaan toimeen, ja jos asianomaista summaa ei ole maksettu takaisin yhteisölle 1 kohdan mukaisesti, komissio ilmoittaa asiasta kyseiselle jäsenvaltiolle ja antaa sille mahdollisuuden esittää omat huomautuksensa.
3. Jos komissio tilanteen tarkastelun ja asianomaisen jäsenvaltion huomautusten jälkeen havaitsee sääntöjenvastaisuuden varmistuneen, jäsenvaltion on maksettava takaisin kyseiset määrät.
4 JAKSO
TARKASTUKSET, TILINTARKASTUKSET JA TEKNISET TARKASTUKSET
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 14 artiklan 4 kohta)
41 artikla
Komission suorittama tilintarkastus
1. Komissio tai sen valtuuttama edustaja voi tehdä kansalliseen ohjelmaan liittyvien toimenpiteiden yksityiskohtaisesta toteuttamisesta vastaavia toimivaltaisia elimiä, sopimuspuolia tai alihankkijoita koskevan tilintarkastuksen milloin tahansa sopimuksen voimassaoloaikana sekä viiden vuoden kuluessa kansallista ohjelmaa koskevan yhteisön rahoitusosuuden viimeisen erän maksamisesta.
2. Komissiolla tai sen valtuuttamalla edustajalla on oikeus saada käyttöönsä asiakirjat, jotka tarvitaan kansallisen ohjelman osallistujien kustannusten tukikelpoisuuden varmistamiseksi, kuten laskut ja otteet palkanmaksutiedoista.
3. Tilintarkastus suoritetaan luottamuksellisesti. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen valtuutetut edustajat käsittelevät tietoonsa tulevia tai heille luovutettuja tietoja luottamuksellisesti.
Komissiolla on oikeus tarkastaa, miten kansalliseen ohjelmaan liittyvien toimenpiteiden yksityiskohtaisesta täytäntöönpanosta vastaavat toimivaltaiset elimet, sopimuspuolet tai alihankkijat ovat käyttäneet yhteisön rahoitusosuuden.
4. Tilintarkastuksen tuloksista lähetetään kansalliseen ohjelmaan liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavia toimivaltaisia elimiä ja muita osapuolia koskeva kertomus kyseisille toimivaltaisille elimille, sopimuspuolille ja alihankkijoille. Nämä voivat esittää asiaa koskevat huomautuksensa komissiolle kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta. Komissio voi päättää olla ottamatta huomioon määräajan päättymisen jälkeen toimitettuja huomautuksia.
5. Komissio toteuttaa tilintarkastuksen tulosten perusteella tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet; se voi muun muassa tehdä päätöksen suorittamiensa maksujen perimisestä takaisin kokonaan tai osittain.
42 artikla
Tarkastukset ja tekniset tarkastukset
Toimivaltaisten elinten on sallittava komission henkilöstön ja komission valtuuttamien henkilöiden pääsy toimipaikoilleen tai tiloihin, joissa kansalliseen ohjelmaan liittyvät toimenpiteet toteutetaan, sekä annettava näiden käyttöön kaikki toiminnan tekniseen ja taloushallintoon liittyvät asiakirjat. Komission valtuuttamien henkilöiden pääsy kyseisiin tiloihin tai mahdollisuus tutkia kyseisiä asiakirjoja saattaa edellyttää, että komission ja toimivaltaisen elimen välillä sovitaan luottamuksellisuutta koskevista järjestelyistä.
Tarkastuksia voidaan aloittaa ohjelmakauden aikana ja ne on suoritettava luottamuksellisesti.
Kansalliseen ohjelmaan liittyvien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavien toimivaltaisten elinten ja osapuolten on autettava komissiota ja sen valtuuttamia henkilöitä asianmukaisella tavalla.
43 artikla
Arvioinnit
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 8 artiklan 4 kohta)
1. Jäsenvaltioiden on tehtävä kansallisten ohjelmien ennakkoarviointi, väliarviointi ja jälkiarviointi liitteen IX mukaisesti.
2. Ennakkoarvioinnissa on tarkastettava yksityiskohtaisesti kansallisessa ohjelmassa vahvistettujen toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus, toteutettavuus ja kestävän kehityksen vaatimusten mukaisuus, sekä tarkasteltava odotettavissa olevia tuloksia. Ennakkoarvioinnin tulokset on toimitettava komissiolle yhdessä kansallisten ohjelmien kanssa.
3. Väliarviointiin ja jälkiarviointiin on sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 2152/2003 mukaisesti suoritettujen seurantatoimien täytäntöönpanon ja tehokkuuden vaikuttavuutta koskeva arvio. Komissiolle on toimitettava väliarvioinnin tulokset ennen 1 päivää heinäkuuta 2006 ja jälkiarvioinnin tulokset ennen 1 päivää heinäkuuta 2007.
VIII LUKU
TIETEELLINEN NEUVOA-ANTAVA RYHMÄ
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 9 artiklan 3 kohta)
44 artikla
Tehtävät
1. Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustettavan tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän on avustettava pysyvää metsäkomiteaa seuraavissa kysymyksissä:
a) |
erityistutkimusten tai -analyysien tarve; |
b) |
erityisaiheita käsittelevien tilapäisten työryhmien perustamistarve; |
c) |
seurantajärjestelmän organisoinnin ja rakenteen parantaminen; |
d) |
tieteen ja toimintapolitiikan välinen yhteys. |
2. Tieteellinen neuvoa-antava ryhmä voi antaa lausuntonsa seuraavista aiheista:
a) |
tutkimusehdotukset; |
b) |
tutkimustulokset, kuten tulosten merkittävyys ja tietojen laatu, ja yleisemmin seurantajärjestelmän tuloksia esittelevät raportit; |
c) |
käsikirjaluonnokset. |
3. Tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän toimeksianto rajataan asetuksen (EY) N:o 2152/2003 12 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun toimintasuunnitelman toteutusaikaan.
IX LUKU
TIEDONSAANTI
(Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 15 artiklan 1 kohta)
45 artikla
Tiedonsaanti
Euroopan ympäristökeskukselle ja Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevalle kansainväliselle yhteistyöohjelmalle (ICP Forests) on annettava asetuksen (EY) N:o 2152/2003 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta ne voivat toteuttaa mainitun asetuksen 9 artiklan 5 kohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimet.
X LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
46 artikla
Kumoaminen
Kumotaan asetus (ETY) N:o 1696/87 ja asetukset (EY) N:o 804/94, (EY) N:o 1091/94, (EY) N:o 1727/1999 ja (EY) N:o 2278/1999.
47 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 7 päivänä marraskuuta 2006.
Komission puolesta
Stavros DIMAS
Komission jäsen
(1) EUVL L 324, 11.12.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 788/2004 (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 17).
(2) EYVL L 326, 21.11.1986, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 804/2002 (EYVL L 132, 17.5.2002, s. 1).
(3) EYVL L 217, 31.7.1992, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 805/2002 (EYVL L 132, 17.5.2002, s. 3).
(4) EYVL L 161, 22.6.1987, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2278/1999 (EYVL L 279, 29.10.1999, s. 3).
(5) EYVL L 93, 12.4.1994, s. 11.
(6) EYVL L 125, 18.5.1994, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2278/1999.
(7) EYVL L 203, 3.8.1999, s. 41. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2121/2004 (EUVL L 367, 14.12.2004, s. 17).
(8) EYVL L 279, 29.10.1999, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2121/2004.
(9) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1698/2005 (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).
(10) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(11) EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY, Euratom) N:o 1248/2006 (EUVL L 227, 19.8.2006, s. 3).
(12) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(13) EYVL L 165, 15.6.1989, s. 14.
LIITE I
Käsikirja ilmansaasteiden metsävaikutusten yhdenmukaistetussa seurannassa käytettävistä tunnuksista, seurantamenetelmistä ja tietoformaateista
Käsikirjan rakenne
Käsikirja koostuu seuraavista 15 luvusta:
Luku 1 |
YHTEISET MENETELMÄT TASON II HAVAINTOALOJEN VALINTAA VARTEN |
Luku 2 |
YHTEISET MENETELMÄT LATVUSTEN KUNTOARVIOINNIN TOTEUTTAMISEKSI TASON I JA TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 3 |
YHTEISET MENETELMÄT LEHTIEN JA NEULASTEN KEMIALLISEN KOOSTUMUKSEN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 4 |
YHTEISET MENETELMÄT KASVUMUUTOSTEN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 5 |
YHTEISET MENETELMÄT LASKEUMAN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 6 |
YHTEISET MENETELMÄT SÄÄOLOJEN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 7 |
YHTEISET MENETELMÄT MAANESTEEN SEURANNAN TOTEUTTAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 8 |
YHTEISET MENETELMÄT PINTAKASVILLISUUDEN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 9 |
YHTEISET MENETELMÄT KARIKKEEN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 10 |
YHTEISET MENETELMÄT ILMANLAADUN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 11 |
YHTEISET MENETELMÄT NÄKYVIEN OTSONIVAURIOIDEN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 12 |
YHTEISET MENETELMÄT FENOLOGISTEN HAVAINTOJEN TEKEMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA |
Luku 13 |
YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT KANSALLISELLA TASOLLA SOVELLETTAVIEN SEURANTAMENETELMIEN TAUSTATIETOJEN SEKÄ ARVIOINTIEN JA TULKINTOJEN TULOSTEN TOIMITTAMISESTA |
Luku 14 |
TULOSTEN ILMOITTAMISTA JA TIETOFORMAATTEJA KOSKEVAT YHTEISET OHJEET |
Luku 15 |
TASON I JA TASON II SEURANTATIETOJEN KOODILUETTELO JA SELITYKSET |
Kussakin luvussa vahvistetut erityisvaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) asiantuntijapaneelien teknisiin suosituksiin. Vaatimuksissa erotetaan toisistaan pakolliset ja vapaaehtoiset seurantatoimet (tunnukset, menetelmät jne.).
Luvut 1–8 ja 14–15 perustuvat komission asetuksen (EY) N:o 1091/94 liitteissä annettuihin teknisiin kuvauksiin. Lisäksi karikkeen, ilmanlaadun, näkyvien otsonivaurioiden ja fenologisten arviointien osalta on käytetty asiantuntijapaneelien laatimia ohjeita, sillä näitä aiheita ei käsitellä edellä mainitussa asetuksessa.
Luvussa 2 esitetään tekniset yksityiskohdat, jotka koskevat latvusten kunnon arviointia tason I ja tason II havaintoaloilla; tämä on ainoa seuranta, jota on harjoitettava säännöllisesti molemmissa verkostoissa. Tämän lisäksi ainoastaan tietojen toimittamista ja tietoformaatteja käsittelevät luvut (luvut 14 ja 15) koskevat sekä tasoa I että tasoa II.
LUKU 1
YHTEISET MENETELMÄT TASON II HAVAINTOALOJEN VALINTAA VARTEN
I Tason II havaintoalojen valinta
Havaintoalojen valinta kuuluu jäsenvaltioiden päätäntävaltaan, joskin seuraavia valintaperusteita on noudatettava:
— |
havaintoalan vähimmäiskoko on 0,25 hehtaaria vaakatasossa mitattuna, |
— |
lähiympäristössä tapahtuvan toiminnan vaikutusten minimoimiseksi havaintoala on ympäröitävä reunavyöhykkeellä. Vyöhykkeen tosiasiallinen leveys riippuu metsän tyypistä ja iästä. Jos puuston koko ja ikärakenne ovat samanlaiset havaintoalalla ja sitä ympäröivällä vyöhykkeellä, reunavyöhykkeen leveys voidaan rajoittaa 5 tai 10 metriin. Jos metsäalue, jolla havaintoala sijaitsee, koostuu sekapuustosta, eri puulajeista tai ikärakenteista, reunavyöhykettä laajennetaan siten, että se on enintään viisi kertaa leveämpi kuin havaintoalan puuston mahdollinen enimmäiskorkeus, |
— |
havaintoalojen on oltava helppopääsyisiä kaikkina aikoina niin, ettei mikään rajoita niille pääsyä ja näytteenottoa, |
— |
havaintoalaa, sen reunavyöhykettä ja ympäröivää metsää on hoidettava samalla tavoin, |
— |
seurannasta aiheutuvat häiriöt on rajoitettava mahdollisimman vähäisiksi, |
— |
tunnettujen paikallisten lähteiden aiheuttamaa suoraa pilaantumista on vältettävä, |
— |
havaintoalojen on oltava riittävän kaukana metsänreunoista siten, että etäisyys on enintään viisi kertaa suurempi kuin havaintoalan puuston mahdollinen enimmäiskorkeus. |
II Havaintoalojen perustaminen ja dokumentointi
Kustakin perustetusta havaintoalasta on laadittava yksityiskohtainen kuvaus. Uusista havaintoaloista on määritettävä yleiset tiedot, jotka on toimitettava komissiolle seuraavan säännöllisen tietojen toimittamisen yhteydessä. Havaintoalan yksityiskohtainen kuvaus sisältää seuraavat tiedot: havaintoalan tarkka sijainti (havaintoalan keskipisteen ja kulmien paikkatiedot), karttaluonnos, josta näkyvät havaintoalan kulmien ja/tai rajojen pysyvät merkinnät, puiden lukumäärä havaintoalalla sekä kaikki muut merkitykselliset, pysyvät ja tunnistettavat piirteet, jotka sijaitsevat havaintoalalla tai sen läheisyydessä (esim. sinne johtava tie, joet, ojat ja suuret puut). Myös näytteenottimien ja näytteenottopaikkojen (esim. laskeuman näytteenotinten tai näytteenottokuoppien) tarkka sijainti on määritettävä (GPS-paikannus tai etäisyys ja suunta havaintoalan keskipisteestä) ja merkittävä karttaan.
III Koeruutujen määrittely
Puiden arvioinneissa (kuten latvusten kuntoinventoinnissa ja kasvun määrittämisessä) käytetään periaatteessa kaikkia havaintoalan puita. Jos havaintoalalla on paljon puita (esim. tiheissä metsiköissä), voidaan siitä rajata koeruutu näitä selvityksiä varten. Koeruudun on havaintoalan perustamishetkellä oltava riittävän suuri, jotta siltä saadaan luotettavia arvioita näihin selvityksiin vähintään 20 vuoden ajan, tai mieluiten puuston koko eliniän ajan. Koeruudussa on seurannan ajan oltava käytettävissä vähintään 20 puuta.
IV Kutakin havaintoalaa koskevat yleiset tiedot
Kustakin jatkuvassa intensiiviseurannassa olevasta pysyvästä havaintoalasta on sen perustamisen ja ensimmäisten selvitysten aikana koottava seuraavat yleiset tiedot:
Perustaminen |
Ensimmäiset selvitykset |
||
|
|
||
|
Maa |
||
|
Havaintoalan numero |
||
|
Tosiasiallinen leveys- ja pituusaste |
||
|
|
||
|
Korkeus merenpinnasta |
||
|
Ilmansuunta |
||
|
Havaintoalan koko yhteensä |
||
|
Puiden lukumäärä havaintoalalla |
||
|
Koeruutu (jos sellaista käytetään) |
||
|
Pääpuulajin vedensaanti |
||
|
Humustyyppi |
||
|
Maannostyyppi (arvio) |
||
|
|
||
|
Vallitsevan jakson keski-ikä (vuosia) |
||
|
Pääpuulaji |
||
|
Tuotos (arvio) |
||
|
|
||
|
Havaintoalan historian kuvaus |
||
|
Muut lähistöllä sijaitsevat seuranta-asemat |
Jos kansallisen intensiiviseurantaohjelman täydentämiseksi perustetaan uusia havaintoaloja, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kustakin havaintoalasta sen perustamisen aikana kerätyt tiedot tiedoston ja kertomusten muodossa (sen vuoden loppuun mennessä, jolloin havaintoala perustettiin).
Seurantajärjestelyihin seurantavuosien aikana tehdyistä muutoksista ja muista tärkeistä tapahtumista (kuten metsänhoitotoimenpiteistä, myrskyistä ja tuholaisesiintymistä) on ilmoitettava vuosittain.
V Tuhoutuneiden havaintoalojen korvaaminen ja lisäalat
Tuhoutuneita havaintoaloja korvaavat alat ja lisäalat olisi valittava olemassa olevista tason I havaintoaloista tässä luvussa esitettyjen valintaperusteiden mukaisesti. Uudelleen perustetuille havaintoaloille tai lisäaloille on annettava uusi numero. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavan säännöllisen tietojen toimituksen yhteydessä tiedot siitä, miksi havaintoala on korvattu tai miksi lisäaloja tarvitaan, sekä viimeisten havaintojen tai mittausten tulokset ja uusien havaintoalojen valintaperusteet.
VI Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä luvussa tarkoitetut tiedot kustakin tason II havaintoalasta luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 1 ja 2.
LUKU 2
YHTEISET MENETELMÄT LATVUSTEN KUNTOINVENTOINNIN TOTEUTTAMISEKSI TASON I JA TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 2 artiklan ja 6 artiklan a kohdan mukainen latvusten kuntoinventointi on pakollinen ja se on suoritettava kaikilla tason I ja tason II havaintoaloilla ja toistettava vuosittain. Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) latvusten kuntoa käsittelevän asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin.
II Koepuiden valinta
II.1 Koepuiden valinta tason I havaintoaloilla
Koepuut valitaan kullakin havaintoalalla selkeästi määritellyllä, objektiivisella ja harhattomalla tilastollisella menettelyllä (esim. määritellään pääilmansuuntien mukaan suunnattu ristikuvio, jonka sakaroiden päätepisteet ovat 25 metrin etäisyydellä koordinaattipisteestä, ja valitaan kuusi koepuuta kunkin päätepisteen ympäriltä, tai valitaan koepuut seuraamalla havaintoalan keskipisteestä lähtevää spiraalia). Nuoremmissa tiheissä metsiköissä, joissa yksittäisiä latvuksia ei voida arvioida, koepuiden valinnan olisi perustuttava määriteltyyn geometriseen prosessiin. Prosessi toistetaan niin monta kertaa kunnes on löydetty riittävä määrä puita, joiden latvukset voidaan arvioida. Huomioon on otettava seuraavat valintaperusteet:
— |
Jäsenvaltiot voivat määritellä kullakin havaintoalalla arvioitavien puiden lukumäärän; otantaan on kuitenkin sisällyttävä vähintään 20 ja enintään 30 puuta, ja lukumäärän on pysyttävä vakiona. |
— |
Arvioinnissa on otettava huomioon kaikki puulajit. Koepuiden on oltava vähintään 60 cm korkeita. Ainoastaan Kraftin puuluokkia 1, 2 ja 3 vastaavia ylispuita, valtapuita ja lisävaltapuita voidaan valita koepuiksi latvusten kunnon arviointia varten. Koepuiksi ei voida valita näihin luokkiin kuuluvia puita, joiden latvat ovat katkenneet. |
— |
Metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä poistetut puut, kaatuneet puut (esim. tuulen kaatamat tai katkenneet) ja kuolleet puut on korvattava uusilla koepuilla, jotka valitaan harhattomalla menettelyllä. Puu määritellään kuolleeksi, jos kaikki rungon johtosolukot ovat kuolleet. Kuollut puu on rekisteröitävä, mutta ainoastaan kerran. Metsikön paljaaksi hakkuu merkitsee sitä, että koealan olemassaolo lakkaa siihen saakka, kunnes paikalle kasvaa uusi metsikkö. |
— |
Koealan keskipiste on merkittävä, jotta ala voidaan arvioida uudelleen seuraavissa inventoinneissa. Koepuut on voitava tunnistaa seuraavan vuoden arvioinnissa, mikäli mahdollista ilman pysyviä merkintöjä. |
II.2 Koepuiden valinta tason II havaintoaloilla
Koko havaintoalalla on seurattava kaikkia Kraftin puuluokkia 1, 2 ja 3 vastaavia ylispuita, valtapuita ja lisävaltapuita. Jos havaintoalalla on paljon puita (esim. tiheissä metsiköissä), latvusten arviointiin käytettävien koepuiden määrää voidaan pienentää käyttämällä koeruutua. Tällöin koeruudussa on seurattava kaikkia Kraftin puuluokkia 1, 2 ja 3 vastaavia ylispuita, valtapuita ja lisävaltapuita. Tietyissä tapauksissa voidaan sallia, että koepuiden määrän pienentämiseen tai puiden valitsemiseen käytetään erilaista järjestelmää, kunhan se on objektiivinen ja harhaton. Samaa menetelmää on sovellettava joka vuosi, ja kussakin selvityksessä on arvioitava vähintään 20 puuta.
III Arviointiajankohta
Inventointi toteutetaan uusien neulasten ja lehtien kasvun päätyttyä ja ennen ruskan alkamista.
IV Yleiset taustatiedot
Tason I havaintoaloilla on arvioitava seuraavat havaintoala- ja puutunnukset:
— |
kustakin havaintoalasta:
|
— |
kustakin havaintoalan puusta:
|
Tason II havaintoaloilla on kerättävä seuraavat havaintoalaa ja puita koskevat tiedot:
— |
maa |
— |
havaintoalan numero |
— |
arviointiajankohta |
— |
puiden lukumäärä |
— |
puulaji |
— |
ilmansuunta |
— |
tiedot poistumista ja kuolleisuudesta |
— |
alttius tuulelle |
— |
puutyyppi |
— |
latvuksen varjostuneisuus |
— |
näkyvyys. |
V Koepuiden arviointi
V.1 Harsuuntumisen silmämääräinen arviointi
Harsuuntuminen arvioidaan 5 prosenttiyksikön luokissa käyttäen vertailukohteena kyseisen kasvupaikan olosuhteissa täystuuheaa puuta. Havainnoinnin aikana puut luokitellaan harsuuntumisasteen perusteella ja kirjataan 5 prosenttiyksikön luokkiin.
Jos elävä puu on harsuuntunut yli 95 mutta alle 100 prosenttisesti, se luokitellaan prosenttiluvulla 99. Prosenttiluku 100 on varattu kuolleille puille.
Luokka |
Harsuuntumisaste |
Harsuuntuminen prosentteina |
0 |
Ei lainkaan |
0–10 |
1 |
Lievä |
11–25 |
2 |
Keskinkertainen |
26–60 |
3 |
Voimakas |
61–99 |
4 |
Kuollut puu |
100 |
V.2 Värivikaisuuden silmämääräinen arviointi
Puut luokitellaan värivikaisuusasteen perusteella.
Värivikaisuusasteet määritellään seuraavasti:
Luokka |
Värivikaisuus |
Lehtien/neulasten värivikaisuus prosentteina |
0 |
Ei lainkaan tai vähäinen |
0–10 |
1 |
Lievä |
11–25 |
2 |
Keskinkertainen |
26– 60 |
3 |
Voimakas |
> 60 |
Jos harsuuntumis- ja värivikaisuusluokat yhdistetään, käytetään seuraavia yhdistettyjä tuholuokkia:
Harsuuntumisluokka |
Värivikaisuusluokka |
||
1 |
2 |
3 |
|
|
Tuloksena saatava tuholuokka |
||
0 |
0 |
I |
II |
1 |
I |
II |
II |
2 |
II |
III |
III |
3 |
III |
III |
III |
4 |
IV |
IV |
IV |
0 = ei tuhoja, I = lieviä tuhoja, II = keskinkertaisia tuhoja, III = vakavia tuhoja, IV = kuollut puu |
VI Tuhojen syiden arviointi
VI.1 Koepuiden valinta
Tuhojen syiden arviointi on vapaaehtoista. Sillä täydennetään latvusten vuotuista kuntoinventointia.
VI.2 Arviointitiheys ja -ajankohta
Taso I ja taso II: tuhojen syiden arviointi suoritetaan kesällä latvusten tavanomaisen kuntoarvioinnin yhteydessä.
Niillä tason II havaintoaloilla, joilla toteutetaan täydellistä seurantaohjelmaa (ns. avainhavaintoaloilla), on tehtävä ylimääräinen vierailu tuhojen arvioimiseksi, jos latvusten kunnon arviointiajanjakson ulkopuolella havaitaan merkittäviä tuhoja. Laskeumanäytteistä tai fenologisista havainnoista vastaavan henkilöstön havaintoja voidaan käyttää varhaisvaroitusjärjestelmänä. Ylimääräinen vierailu on tehtävä ajankohtana, jolloin tuhon pääasiallisen aiheuttajan oletetaan vaikuttavan voimakkaimmin (esim. lehti- ja neulastuholaisten osalta keväällä).
VI.3 Arvioitavat tunnukset
Seuraavassa taulukossa annetaan yleiskuva tason I ja tason II havaintoaloilla arvioitavista tunnuksista.
Ilmiasun kuvaus |
|
||
|
Kasvinosan määrittely |
||
|
Ilmiasu |
||
|
Ilmiasun tarkennus |
||
|
Sijainti latvuksessa |
||
|
|
||
|
|
VII Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 3–8.
LUKU 3
YHTEISET MENETELMÄT LEHTIEN JA NEULASTEN KEMIALLISEN KOOSTUMUKSEN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan a kohdan mukainen lehtien ja neulasten kemiallisen koostumuksen inventointi suoritetaan kaikilla tason II havaintoaloilla ja toistetaan kullakin yksittäisellä havaintoalalla kahden vuoden välein. Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) lehtien ja neulasten kemiallista koostumusta käsittelevän asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin.
II Inventointimenetelmä
II.1 Näytteenottoajankohta
Lehtipuut ja lehtikuuset: näytteet on otettava, kun uudet lehdet ovat täysin kehittyneet ja ennen ensimmäisiä ruskan ja vanhenemisen merkkejä.
Ikivihreät puut: näytteenotto on suoritettava lepokauden aikana. Jäsenvaltioita kehotetaan määrittelemään kunkin alueen osalta, ja alueiden sisällä tasanko- ja vuoristoalueiden osalta, eri lajien näytteiden ottamiseen ja analysointiin parhaiten soveltuva ajanjakso, ja noudattamaan sitä.
Lehti- tai neulasinventointi on suoritettava lehtipuille ja lehtikuusille kesällä 2005 ja ikivihreille puille talvella 2005–2006. Inventointi toistetaan jokaisella yksittäisellä havaintoalalla kahden vuoden välein.
II.2 Puiden valinta
Joka toinen vuosi otetaan näytteitä vähintään viidestä puusta jokaisesta havaintoalalla esiintyvästä pääpuulajista.
Näytteenottoon tarvittavien puiden lukumäärä valitaan siten, että
— |
puut eivät ole samoja kuin latvusten kunnon arviointiin käytetyt puut, jotta peräkkäiset näytteenotot eivät aiheuttaisi harsuuntumista, |
— |
jos elinvoimaisuuden arviointi rajoitetaan koeruudun puihin, lehti- tai neulasnäytteiden ottamiseen käytettävät puut valitaan havaintoalan muusta osasta. Jos koeruutua ei käytetä, näytteenottopuut valitaan reunavyöhykkeen puista. Tällöin reunavyöhykkeeltä valituille puille annetaan erityinen numero, |
— |
puut kuuluvat ylispuu- ja valtapuuluokkiin (latvustoltaan sulkeutuneet metsät) tai sellaisten puiden ryhmään, joiden keskimääräinen pituus on ±20 % (latvustoltaan avoimet metsät), |
— |
puut sijaitsevat lähellä paikkoja, joista on otettu maanäytteet analyysiä varten; on kuitenkin varottava vahingoittamasta koepuiden pääjuuria maanäytteitä otettaessa, |
— |
puut ovat koealan keskimääräistä harsuuntumisastetta edustavia (±5 % keskimääräisestä harsuuntumisesta), |
— |
puut ovat havaintoalan kuntoa edustavia. |
Seurantavuosien aikana on käytettävä samoja koepuita, ja puut on numeroitava. Koepuiden vahingoittumisen välttämiseksi voidaan tarvittaessa käyttää vuorotellen kahta viiden puun sarjaa. Kummankin sarjan on täytettävä edellä määritellyt vaatimukset.
Näytteitä otetaan ainoastaan pääpuulajeihin kuuluvista puista (ks. liite I, luku 15, kohta 16).
Lehti- tai neulasnäytteitä varten valittujen puiden latvusten kunto on arvioitava olemassa olevia tai erikseen annettuja numeroita käyttäen.
II.3 Yleiset tiedot
Seuraavat tiedot on koottava:
— |
havaintoalan numero |
— |
näytteenotto- ja analysointiajankohta |
— |
puulaji. |
II.4 Lehtien ja neulasten valinta ja määrä
Havaintoalalta ei saa kaataa puita, jotka voivat vaikuttaa lehtien tai neulasten näytteenottomenetelmään. On tärkeää, että näytteeksi otetut lehdet tai neulaset ovat kehittyneet täydessä valossa.
Näytteeksi otetut lehdet tai neulaset on otettava latvuksen ylimmästä kolmanneksesta, ei kuitenkaan havupuiden aivan ylimmistä oksakiehkuroista.
Lehtipuiden osalta näytteet on otettava meneillään olevan kasvukauden lehdistä tai neulasista.
Ikivihreiden puiden osalta näytteet on otettava sekä meneillään olevan kasvukauden lehdistä tai neulasista että kaksivuotiaista (edellisen kasvukauden) lehdistä tai neulasista.
Kaikissa tapauksissa on huolehdittava siitä, että näytelehdet tai -neulaset ovat täysin kehittyneitä erityisesti sellaisten puulajien osalta, jotka versovat useamman kerran vuodessa (esim. Pinus halepensis, Pseudotsuga menziesii, Eucalyptus sp. ja Quercus sp.). Larix sp.- ja Cedrus sp. -lajien osalta näytteet otetaan edellisen kasvukauden lyhyistä oksista.
Yleensä näytteenotto on toteutettava siten, että kaikki ilmansuunnat ovat edustettuina koepuusarjassa. Tarvittaessa voidaan ottaa useiden ilmansuuntien näytteitä sarjan kustakin koepuusta. Erityisissä paikoissa, joissa yhden ilmansuunnan vaikutus on ilmeinen (esim. jyrkät rinteet tai voimakas vallitseva tuuli), näytteet otetaan ainoastaan yhdestä ilmansuunnasta, jonka on oltava aina sama. Tällaisissa tapauksissa ilmansuunta on dokumentoitava.
Pääravinteet sekä Fe, Mn, Zn ja Cu on suositeltavaa määrittää 30 grammasta tuoreita lehtiä tai neulasia jokaista näytteenottoon kuuluvaa ikäluokkaa kohti.
Jäsenvaltiot voivat päättää ottaa näytteeksi suuremman määrän lehti- tai neulasainesta omien määritysmenetelmiensä tarpeiden mukaan tai näytteiden säilyttämiseksi myöhempiä tarkoituksia varten.
II.5 Näytteenottotavat
Koska puita ei voida kaataa, kaikki tarkoituksenmukaiset puustojen tyypin, koon jne. huomioon ottavat näytteenottotavat ovat hyväksyttäviä, kunhan ne eivät aiheuta näytteiden kontaminoitumista, vakavia vaurioita puille tai vaaraa näytteenotosta vastaavalle henkilökunnalle.
II.6 Näytteiden esikäsittely ennen lähettämistä laboratorioon analysoitavaksi
Näytteitä otetaan vähintään viidestä puusta koealan kustakin pääpuulajista, ja näitä viittä näytettä säilytetään kutakin omassa pussissaan. Analyysia varten valmistetaan kokoomanäyte sekoittamalla yhtä suuret määrät kutakin viittä näytettä (jos mainitut viisi puuta analysoidaan erikseen, kustakin alkuaineesta lasketaan keskiarvo).
On huolellisesti varmistettava, että jokaiseen näytteeseen tehdään selvät merkinnät (metsä, havaintoalan numero, puulaji, neulasten ikä jne.) ennen sen lähettämistä laboratorioon analysoitavaksi. Mainitut tiedot on merkittävä pussin päälle (suoraan pussin pintaan lähtemättömällä musteella tai kiinnittämällä siihen etiketti).
II.7 Analyysia edeltävä käsittely
Pysyvillä havaintoaloilla tapahtuvaa jatkuvaa intensiiviseurantaa sekä saman vuoden versojen seurantaa varten on määritettävä sadan lehden tai tuhannen neulasen massa sekä versojen massa.
Lehtiruoteja ei ole tarpeen leikata lehdistä, mutta jos on kyse lehtisekoituksesta, voidaan erotella lehdykät keskiruodista, jos sitä ei ole tehty metsässä. Kontaminaation välttämiseksi talkittuja muovikäsineitä ei saa käyttää.
Näytteitä ei ole tarpeen pestä järjestelmällisesti, mutta peseminen voi olla suotavaa alueilla, joissa ilman pilaantumisaste on korkea tai jotka sijaitsevat meren läheisyydessä. Näytteet pestään puhtaalla vedellä.
Näytteet kuivatetaan kuivausuunissa enintään 80 °C:n lämpötilassa vähintään 24 tunnin ajan. Neulaset irrotetaan oksista yhtä varovaisesti kuin lehdykät keskiruodista.
II.8 Kemiallinen analyysi
Ainoastaan alkuaineiden kokonaispitoisuus määritetään.
Kukin maa saa käyttää kansallisia menetelmiään. On kuitenkin tarpeen vertailla kansallisin menetelmin saatuja kokonaispitoisuuksia standardoiduista vertailunäytteistä saatuihin varmistettuihin pitoisuuksiin. Lehti- tai neulasinventoinnissa erotetaan pakolliset ja vapaaehtoiset tunnukset (ks. jäljempänä esitetty luettelo).
Pakolliset tunnukset |
Vapaaehtoiset tunnukset |
Typpi (N) |
Sinkki (Zn) |
Rikki (S) |
Mangaani (Mn) |
Fosfori (P) |
Rauta (Fe) |
Kalsium (Ca) |
Kupari (Cu) |
Magnesium (Mg) |
Lyijy (Pb) |
Kalium (K) |
Boori (B) |
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 9, 10 ja 11.
LUKU 4
YHTEISET MENETELMÄT KASVUMUUTOSTEN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan a kohdan mukaiset kasvumuutosten mittaukset on suoritettava kaikilla havaintoaloilla lepokauden aikana. Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 mukainen ensimmäinen inventointi on tehtävä talven 2004–2005 lepokaudella, ja se on toistettava viiden vuoden välein.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) metsien kasvua käsittelevän asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin. Kasvutunnusten mittaaminen jaetaan kahteen osaan:
— |
puutunnusten määräajoin suoritettavat mittaukset (pakollinen joka viides vuosi), |
— |
lustojen analysointi kairanlastujen ja sahauskiekkojen avulla (vapaaehtoinen). |
Tässä kuvatut menetelmät eivät sovellu macciapensaikolle tai vastaavantyyppiselle kasvillisuudelle.
Jäsenvaltiot voivat puutunnusten määräajoin suoritettavien mittausten lisäksi tehdä myös pysyviä ja jatkuvia kasvupantamittauksia.
II Inventointimenetelmä
II.1 Mittausajankohta
Mittaukset on suoritettava lepokauden aikana.
II.2 Koepuiden valinta
Periaatteessa koko havaintoalan kaikkia puita on seurattava. Jos havaintoalalla on paljon puita (esim. tiheissä metsiköissä), siitä on voitu rajata koeruutu puiden arviointia varten. Tällöin on seurattava koeruudun puita. Koeruudun on inventointihetkellä oltava riittävän suuri, jotta voidaan laatia luotettavia arvioita puuston kasvusta koko mittausajalta. Koeruudun tarkka koko on määritettävä ja ilmoitettava.
Kaikki puut, joiden läpimitta kuorineen on vähintään 5 cm, on voitava tunnistaa numerosta.
II.3 Yleiset tiedot
Seuraavat tiedot on koottava:
— |
havaintoalan numero |
— |
näytteenotto- ja analysointipäivä |
— |
puun numero. |
II.4 Mitattavat tunnukset
|
Pakolliset tunnukset |
Vapaaehtoiset tunnukset |
Määräajoin suoritettavat mittaukset |
Puulaji |
Kuori |
Rinnankorkeusläpimitta |
Puun pituus (kaikista puista) |
|
Puun pituus |
Latvuksen pituus (kaikista puista) |
|
Latvusrajan korkeus osaotoksessa havaintoalan puista |
Latvuksen leveys |
|
Metsänhoitotoimenpiteitä koskevat tiedot |
Tilavuusarviot |
|
Lustoanalyysi |
|
Luston paksuus |
Kuorettoman läpimitan kehitys 5 vuoden jaksoina |
||
Pohjapinta-ala ja tilavuusarviot |
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 12–16.
LUKU 5
YHTEISET MENETELMÄT LASKEUMAN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan b kohdan mukainen laskeuman mittaus on suoritettava vähintään 10 prosentilla tason II havaintoaloista.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) laskeumia käsittelevän asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin.
II Seurantamenetelmät
Kustakin laskeuman seuranta-alasta on laadittava yksityiskohtainen kuvaus. Osa tiedoista sisältyy jo metsäseuranta-alojen kuvauksiin (pituusaste, leveysaste, korkeus merenpinnasta, alttius tuulelle, puulajit jne.). Muut tiedot on dokumentoitava kiinnittäen erityistä huomiota laskeumaolosuhteisiin (altistuminen paikallisille päästölähteille ja paikallisen maankäytön vaikutuksille, sijainti suhteessa metsän reunoihin jne.). Laskeumaprosessien tulkinnan ja ymmärtämisen kannalta arvokkaita tietoja ovat muun muassa latvuston karkeus ja lehtialaindeksi.
II.1 Metsikkösadannan seuranta
Laskeuman seurannan on oltava paikkakohtaista. Mittaukset on suoritettava siten, että ne jakautuvat tasaisesti koko maan alueelle. Tarvittaessa mittaukset on suoritettava kaikilla tason II havaintoaloilla. Metsikkösadannan laskeumamittaukset on tehtävä havaintoalalla. Jos tämä ei ole mahdollista, mittaukset on tehtävä samassa metsikössä havaintoalan läheisyydessä. Havaintoalan vaurioittamista on vältettävä.
II.2 Avoimella metsäalueella tapahtuva seuranta
Varsinaisen havaintoalan lähelle (enintään 2 km päähän) sijoitetaan märkä- ja kokonaislaskeuman keräyslaitteet. Tähän tarkoitukseen tulee valita paikka, jossa ympäröivät kohteet ovat vähintään kaksi kertaa oman mittansa päässä laitteista.
II.3 Ilmansaasteiden seuranta
Ilman epäpuhtauksien mittausten on oltava paikkakohtaisia, mutta käytännön syistä tai syistä, jotka liittyvät koordinointiin muiden hankkeiden kanssa, ne voidaan tehdä tietyn välimatkan päässä. Paikalliset päästölähteet eivät saa vaikuttaa mittauspaikkaan.
II.4 Mittausjakso
Mittaukset suoritetaan kuukausittain, viikoittain tai viikon ja kuukauden välisinä ajanjaksoina riippuen tietyn havaintoalan yleisistä sääolosuhteista.
Jos on tarpeen käyttää erilaisia mittausjaksoja eri vuodenaikoina (esim. viikoittaisia mittauksia kesällä ja kuukausittaisia talvella), kyseiset kaksi eri jaksoa on yksilöitävä ja niiden tulokset on ilmoitettava erikseen. Yhden seurantajakson aikana mittausjaksojen on oltava yhtä pitkät. Samaa mittausjaksoa on käytettävä sekä metsän sisällä että avoimella metsäalueella tapahtuvassa seurannassa.
II.5 Näytteiden keräys ja käsittely
Näytteiden keräyksessä on käytettävä puhtaita mitta- ja näyteastioita. Välineistön huuhtelussa on käytettävä deionisoitua vettä. Näyteastiat on tärkeätä pitää viileinä ja valolta suojattuina näytteiden keräyksen ja kuljetuksen aikana. Lämpimissä ja aurinkoisissa olosuhteissa voidaan levien kasvu ehkäistä lisäämällä säilöntäaineita. Tällöin tulee käyttää ainoastaan sellaisia säilöntäaineita, jotka eivät vaikuta minkään oleellisen ionin analysointiin.
II.6 Näytteiden esikäsittely, kuljetus ja varastointi
Jokaisen kustakin metsikkösadanta-, runkovalunta- tai avoimen paikan keräyspisteestä kerätyn näytteen tilavuus on määritettävä. Näytteet voidaan analysoida erikseen, tai ne voidaan sekoittaa samalta havaintoalalta samana ajanjaksona kerättyihin näytteisiin. Metsikkösadanta-, runkovalunta- ja avoimen paikan näytteet on analysoitava erikseen. Runkovaluntamittausten näytteet voidaan sekoittaa ainoastaan näytteisiin, jotka on kerätty samaan puulajiin kuuluvista ja kooltaan ja vallitsevuudeltaan samanlaisista puista.
Lyhyen aikavälin näytteet voidaan analysoida sellaisinaan, tai ne voidaan sekoittaa kuukausittaisiin näytteisiin ennen analysointia. Jos näytteitä sekoitetaan, ne tulisi sekoittaa oikeassa suhteessa näytteiden kokonaistilavuuteen nähden.
Näytteet on kuljetettava laboratorioon niin nopeasti kuin mahdollista (mieluiten kylmälaukuissa) sekä säilytettävä kylmässä (4 °C) ja pimeässä kunnes ne analysoidaan.
II.7 Yleiset tiedot
Seuraavat tiedot on koottava:
— |
havaintoalan numero |
— |
keräyspisteen koodi |
— |
seurantajakson aloitusajankohta |
— |
seurantajakson päättymisajankohta |
— |
seurantajaksoon sisältyvien (yhtä pitkien) mittausjaksojen lukumäärä. |
Lisäksi voidaan koota muita tietoja, jotka helpottavat tulosten tulkitsemista, kuten latvuston karkeus ja lehtialaindeksi.
II.8 Kemiallinen analyysi
Kokonaislaskeuma-, metsikkösadanta-, runkovalunta- ja sumunäytteistä analysoitavat pakolliset ja vapaaehtoiset tunnukset on esitetty seuraavassa taulukossa:
Näytetyyppi |
Pakollinen |
Vapaaehtoinen |
Kokonaislaskeuma, metsikkösadanta, runkovalunta |
Sadanta |
|
pH ja johtokyky 25 °C:ssa |
|
|
Na, K, Mg, Ca, NH4 |
Al, Mn, Fe ja muut raskasmetallit, kuten Cu, Zn, Hg, Pb, Cd, Co, Mo |
|
Cl, NO3, SO4 |
P total, PO4 |
|
Kokonaisemäksisyys Pakollinen yksittäisille näytteille, jos pH > 5 |
|
|
DOC, N total (N total ei ole pakollinen kokonaislaskeuman osalta, mutta sitä suositellaan vahvasti) |
S total, HCO3 HCO3 voidaan määrittää joko laskemalla (pH:sta, kokonaisemäksisyydestä, lämpötilasta ja ionivahvuudesta) tai suoraan mittaamalla |
|
|
|
|
Sumu, jäinen sumu (kuura) |
|
pH, johtokyky |
|
Na, K, Mg, Ca, NH4 |
|
|
Cl, NO3, SO4, P total |
|
|
Alkalisuus |
|
|
Al, Mn, Fe ja muut raskasmetallit, kuten Cu, Zn, Hg, Pb, Cd, Co, Mo |
|
DOC = liukoinen orgaaninen hiili; N total = kokonaistyppi. |
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 17–19.
LUKU 6
YHTEISET MENETELMÄT SÄÄOLOJEN MITTAAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan b kohdan mukainen sääolojen mittaus on suoritettava vähintään 10 prosentilla havaintoaloista. Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) meteorologian ja fenologian asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin.
II Inventointimenetelmä
II.1 Näytteidenkeruulaitteiden sijainti
Jotta mittaukset edustaisivat metsämaiden erityisiä ilmasto-oloja, ne on suoritettava kyseisen metsäalueen sisällä. Yleisesti ottaen mittauksia (poikkeuksena maan lämpötila, maan kosteus ja metsikkösadanta) voidaan suorittaa joko havaintoalalla metsäpuuston latvuskatoksen yläpuolella tai havaintoalan lähettyvillä (yleensä enintään kahden kilometrin päässä) olevalla metsäaukiolla sijaitsevalla mittausasemalla. Avoimella paikalla sijaitsevien mittausasemien etäisyyden ympäröivästä puustosta tai muista esteistä on oltava vähintään kaksi kertaa täysikasvuisen puun tai esteen korkeus. Maan lämpötila, maan kosteus ja metsikkösadanta mitataan pysyvän havaintoalan metsikön sisällä.
Aina kun mahdollista, laitteet tulisi yhdistää laskeuman mittauslaitteistoon. Maaperän ja juuriston säästämiseksi laitteisto on sijoitettava paikkaan, jossa sen luokse voidaan kulkea ja sitä voidaan huoltaa kulkematta havaintoalan läpi.
II.2 Havaintoalan ja sen ympäristön todellisten sääolojen mittausmenetelmät
Sääoloja seurataan jatkuvasti sijoittamalla sääasema avoimelle paikalle havaintoalan lähettyville tai sijoittamalla torni metsikköön havaintoalan lähettyville. Teknisten laitteiden, antureiden ja niiden sijoituspaikkojen on oltava kansainvälisten ilmatieteellisten standardien mukaisia. Seuraavia muuttujia on seurattava:
Pakollinen |
Vapaaehtoinen |
Sadanta |
UVB-säteily |
Ilman lämpötila |
Maan lämpötila |
Ilman kosteus |
Maan kosteus |
Tuulen nopeus |
(matriisipotentiaali, vesipitoisuus) |
Tuulen suunta |
Metsikkösadanta (metsikkösadannan ja runkovalunnan määrä) |
Auringon säteily |
|
II.3 Tietojen kokoaminen, yhdistäminen, tallentaminen ja toimittaminen
Tiedot on koottava vuorokautisiksi arvoiksi (summa tai keskiarvo, pienin arvo ja suurin arvo) ennen niiden toimittamista.
Seuraavat yleiset havaintoalaa koskevat tiedot on koottava ja toimitettava:
— |
maa |
— |
havaintoalan numero |
— |
yksityiskohtaiset tiedot käytetystä laitteistosta |
— |
havaintoalojen sijainti (pituusaste, leveysaste, korkeus merenpinnasta) ja laitteiston sijainti (havaintoalaan nähden) |
— |
mittausten aloitus- ja päättymisajankohta |
— |
mittausten tiheys (mittausjaksojen määrä). |
LUETTELO TUNNUKSISTA
Tunnus |
Yksikkö |
Keskiarvo |
Summa |
Pienin |
Suurin |
Huomautuksia |
Sadanta |
(mm) |
|
(*) |
|
|
Kokonaissadanta, mukaan luettuna lumi jne. |
Ilman lämpötila |
(°C) |
(*) |
|
(*) |
(*) |
|
Suhteellinen kosteus |
(%) |
|
|
|
|
|
Tuulen nopeus |
(m/s) |
(*) |
|
|
(*) |
|
Tuulen suunta |
(°) |
(*) |
|
|
|
Vallitseva tuulen suunta |
Auringon säteily |
(W/m2) |
(*) |
|
|
|
|
UVB-säteily |
(W/m2) |
(*) |
|
|
|
|
Maan lämpötila |
(°C) |
(*) |
|
(*) |
(*) |
|
Maan kosteus: matriisipotentiaali |
(hPa) |
|
|
|
|
|
Maan kosteus: maan vesipitoisuus |
(til-%) |
(*) |
|
(*) |
(*) |
|
Metsikkösadanta (metsikkösadanta ja runkovalunta) |
(mm) |
|
(*) |
|
|
|
Muu |
|
|
|
|
|
Yksilöidään tietoihin liitettävässä kertomuksessa |
(*) = toimitettava. |
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 20–23.
LUKU 7
YHTEISET MENETELMÄT MAANESTEEN SEURANNAN TOTEUTTAMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan b kohdan mukainen maanesteen seuranta on suoritettava vähintään 10 prosentilla tason II havaintoaloista.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) maaperäasiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin.
II Inventointimenetelmä
II.1 Näytteenottopaikkojen valinta
Maanesteen näytteenottimet on asennettava lähelle paikkaa, jossa latvusten kuntoarviointi suoritetaan. Lysimetrit voidaan sijoittaa sattumanvaraisesti tai järjestelmällisesti koko havaintoalalle, vaikka tätä voivat rajoittaa kivet tai rungot (etäisyyttä puusta ei ole määritelty). Maaperän häiriöiden vuoksi vajovesilysimetrejä ei saa asentaa havaintoalan keskiosaan, jossa seurataan puutunnuksia. Käytännön syistä voidaan käyttää edustavaa koeruutua. Jo asennetut lysimetrit voidaan jättää paikoilleen, mutta uudet on asennettava edellä esitetyn suosituksen mukaisesti.
II.2 Näytteenottosyvyys
Lysimetrit on asennettava määrättyihin syvyyksiin, mutta ne voidaan asentaa myös maannoskerrosten mukaan.
— |
Maanesteen kerääjät |
Mikäli mahdollista lysimetrit on asennettava vähintään kahteen syvyyteen eli yksi juurivyöhykkeeseen (suositeltava syvyys 10–20 cm), jotta saadaan tietoa ravinteiden ja myrkyllisten aineiden konsentraatioista ohuiden juurien lähellä (tavoite 1), ja yksi juurivyöhykkeen alle (suositeltava syvyys 40–80 cm) aineiden määrän arvioimiseksi (tavoite 2). Kolmas lysimetri voidaan asentaa välittömästi humuskerroksen alle.
II.3 Näytteenottotiheys
Havaintoaloilla, joilla toteutetaan muita intensiiviseurantaohjelmia kuten laskeuman ja säätietojen mittauksia, maanestenäyte otetaan kerran tai kaksi kertaa kuussa. Näyte on otettava kunkin vuoden samana kuukautena.
II.4 Kuljetus, varastointi ja esikäsittely
Näytteet on kuljetettava ja varastoitava siten, että kemialliset muutokset ovat mahdollisimman vähäisiä.
Biologinen toiminta vähenee lysimetrijärjestelmällä kerätyssä maanestenäytteessä viileän (4° C) ja pimeän varastoinnin ansiosta. Usein ja erityisesti kylmempänä ajanjaksona pullon pitäminen pimeässä riittää. Orgaanisia tai epäorgaanisia säilöntäaineita voidaan käyttää, mutta ne voivat vaikuttaa määritykseen. Näytteiden muutosten vähentämiseksi maaneste olisi kerättävä mahdollisimman pian imun jälkeen.
Kuljetus- ja varastointimenettelyt (odotusajat mukaan luettuina) on ilmoitettava. Ongelmat ja poikkeamat näistä menetelmistä on tarvittaessa ilmoitettava yksityiskohtaisesti.
Metallijäämien määrittämiseen käytettävät osanäytteet on kuljetettava happokäsitellyissä pulloissa.
Jos maanäytteitä kerätään, ne on pidettävä viileinä muovi- tai polyetyleenipusseissa ja varastoitava 4° C lämpötilassa kunnes sentrifugointi tai kyllästysekstratio suoritetaan. Sentrifugointi tai kyllästysekstraktio on suoritettava yhden päivän (18–30 tunnin) kuluessa maanäytteiden ottamisesta.
II.5 Yleiset tiedot
Seuraavat tiedot on koottava:
— |
maa |
— |
havaintoalan numero |
— |
näytteenotinta koskevat tiedot (tyyppi, syvyys) |
— |
seurantajakson alkamisajankohta |
— |
seurantajakson päättymisajankohta |
— |
seurantajaksoon sisältyvien (yhtä pitkien) mittausjaksojen lukumäärä. |
II.6 Määritysmenetelmät
Metsämaanesteen inventoinnissa erotetaan pakolliset ja vapaaehtoiset tunnukset (ks. jäljempänä oleva luettelo).
LUETTELO TUNNUKSISTA
Tunnus |
Yksikkö |
Pakollinen/vapaaehtoinen |
Johtokyky |
μS/cm |
vapaaehtoinen |
pH |
|
pakollinen |
Emäksisyys |
μmol/l |
vapaaehtoinen (jos pH > 5) |
DOC |
mg/l |
pakollinen |
Natrium (Na) |
mg/l |
vapaaehtoinen (1) |
Kalium (K) |
mg/l |
pakollinen |
Kalsium (Ca) |
mg/l |
pakollinen |
Magnesium (Mg) |
mg/l |
pakollinen |
Alumiini (yhteensä) |
mg/l |
pakollinen (jos pH < 5) |
Alumiini (labiili) |
mg/l |
vapaaehtoinen |
Rauta (Fe) |
mg/l |
vapaaehtoinen |
Mangaani (Mn) |
mg/l |
vapaaehtoinen |
Kokonaisfosfori (P) |
mg/l |
vapaaehtoinen |
NO3-N |
mg/l |
pakollinen |
SO4-S |
mg/l |
pakollinen |
NH4-N |
mg/l |
vapaaehtoinen (2) |
Kloori (C1) |
mg/l |
vapaaehtoinen (1) |
Kromi (Cr) |
μg/l |
vapaaehtoinen |
Nikkeli (Ni) |
μg/l |
vapaaehtoinen |
Sinkki (Zn) |
μg/l |
vapaaehtoinen (3) |
Kupari (Cu) |
μg/l |
vapaaehtoinen (3) |
Lyijy (Pb) |
μg/l |
vapaaehtoinen |
Kadmium (Cd) |
μg/l |
vapaaehtoinen |
Pii (Si) |
mg/l |
vapaaehtoinen |
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 24, 25 ja 26.
LUKU 8
YHTEISET MENETELMÄT PINTAKASVILLISUUDEN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan b kohdan mukainen pintakasvillisuuden arviointi on suoritettava vähintään 10 prosentilla tason II havaintoaloista.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) pintakasvillisuuden tilaa käsittelevän asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin.
II Inventointimenetelmä
II.1 Otanta-asetelma
Arvioinnissa voidaan käyttää kahta erilaista otanta-asetelmaa, joissa painottuu joko laadullinen tai määrällinen karakterisointi:
— |
Ensimmäisessä tapauksessa dynamiikkaa arvioidaan seuraamalla lajikoostumuksen muutoksia suurella alueella. Arvioinnissa käytetään yli 100 neliömetrin näytealoja, ja kunkin lajin peittävyyden muutoksia koskevien arvioiden tarkkuus on alhainen tai keskinkertainen. |
— |
Toisessa tapauksessa arvioinnissa keskitytään pienemmän alueen populaatiodynamiikkaan (runsastuminen tai taantuminen). Tällöin käytetään pienempiä näytealoja (yleensä alle 10 m2), jotta lajien peittävyyttä voidaan arvioida tarkemmin. |
Pintakasvillisuuden arviointiin valitun alueen on oltava havaintoalaa edustava, jotta tuloksia voidaan verrata muihin samalla havaintoalalla rekisteröityihin tunnuksiin. Tilastollisen toiston saavuttamiseksi voidaan käyttää useita näytealoja.
Kasvisosiologian käytänteiden mukaisesti vähimmäisvaatimuksena on lajien määrittely havaintoalan tasolla. Jotta eri maiden tulokset olisivat vertailukelpoisia, tason II havaintoalan pintakasvillisuutta edustava 400 neliömetrin yhteinen näyteala (Common Sampling Area, CSA) on pakollinen. Tämä ala voidaan saavuttaa tason II havaintoalalla olevien pienempien koeruutujen summana. Tietoja ei toimiteta koeruuduittain vaan koko CSA-alasta (koostetiedot). Jäsenvaltioiden on säilytettävä erillisten koeruutujen tiedot kansallisissa tietokannoissaan.
Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita näytealojen määrän ja muodon.
Jos näytealat eivät ole vierekkäisiä, ne on sijoitettava mahdollisimman kauas toisistaan tason II havaintoalalle tai sen reunavyöhykkeelle, jotta voidaan minimoida havaintoalalla olevien näytealojen spatiaalinen korrelaatio. Näytealoilla ei myöskään saa olla merkittäviä heterogeenisiä tekijöitä minkään suuruisessa otannassa (kivet ja kalliot, polut, tulisijat, purot ja lammikot, ojat ja kanavat, suonsilmäkkeet).
Näytealat on merkittävä pysyvästi.
II.2 Yleiset tiedot
Seuraavat yleiset tiedot on koottava:
— |
maa |
— |
koealan numero |
— |
näytteenotto- ja analysointiajankohta |
— |
aitaaminen |
— |
näytealan koko yhteensä |
— |
tiedot koko pintakasvillisuuskerroksesta (peittävyys), pensas- ja ruohokasvikerroksesta (peittävyys ja keskimääräinen korkeus) sekä sammalkerroksesta (peittävyys). |
II.3 Lajien runsauden tai peittävyyden mittaaminen
Jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa omaa skaalausmenetelmäänsä edellyttäen, että tulos voidaan konvertoida suoraan peittävyysprosentiksi, joka vaihtelee 0,1 prosentista (erittäin harvinainen) 100 prosenttiin (täydellinen peittävyys).
II.4 Lajit
Arvioinnissa on otettava huomioon kaikki siemenkasvit, itiökasvit ja maassa kasvavat sammallajit ja jäkälät. Näiden ryhmien osalta lajiluettelon on oltava kattava. Muut kuin maassa kasvavat lajit ja sienet voidaan mainita, mutta niistä olisi suotavaa tehdä erilliset arvioinnit. Tunnistamattomat lajit on kirjattava, ja jos ne eivät ole harvinaisia näytealalla, niistä on otettava näyte kasvikokoelmaan myöhempää tunnistusta varten.
Ainoastaan erityisillä kasvupaikoilla (esim. kivet, kannot, polut, kuolleet puut) tavattavat lajit on kirjattava erikseen.
II.5 Arviointitiheys ja -ajankohta
Kasvillisuuden arviointi on suoritettava viiden vuoden välein vähintään 10 prosentilla havaintoaloista. Jos kasvillisuuden lajikoostumus vaihtelee vuodenajoittain, voi olla tarpeen suorittaa vuoden aikana myös toinen arviointi, jotta kasvillisuuspeitto voidaan arvioida kokonaisuudessaan. Seuraavat pintakasvillisuuden arvioinnit on suoritettava jokseenkin samaan aikaan vuodesta.
II.6 Analyysi
Näytealojen arviointitiedot kootaan yhteen havaintoaloittain.
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pintakasvillisuuden arvioinnin tulokset luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 27 ja 28.
LUKU 9
YHTEISET MENETELMÄT KARIKKEEN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan c kohdan mukainen karikkeen seuranta suoritetaan vapaaehtoisesti tason II havaintoaloilla vuodesta 2005 alkaen. Karikkeen seurantaan sovelletaan seuraavia vaatimuksia.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) kariketta käsittelevän tilapäisen työryhmän teknisiin suosituksiin.
II Inventointimenetelmä
II.1 Otanta
Karikkeen arvioinnin tavoitteiden saavuttamiseksi suositellaan, että näytealojen otanta-asetelma edustaa kunkin lajin osalta laajaa valikoimaa erilaisia maatyyppejä, ilmasto-olosuhteita ja puustorakenteita.
Karikkeen arviointi on suoritettava tason II havaintoaloilla, joilla harjoitetaan myös sääolojen, laskeuman, maaveden ja fenologian intensiiviseurantaa.
II.2 Karikesuppiloiden sijoittaminen ja lukumäärä
Karikesuppilot on asennettava asetelmaan, joka mahdollistaa vertailun laskeumaa ja maavettä koskevien tulosten kanssa. Suppilot asennetaan kiinteästi, ja ne voidaan sijoittaa satunnaisesti tai systemaattisesti eli säännöllisin välimatkoin. Suppiloita on oltava riittävä määrä, jotta ne edustavat koko havaintoalaa eivätkä ainoastaan vallitsevaa puulajia.
Karikesuppiloita on sijoitettava koko havaintoalalle. Karikenäytteitä otetaan kullakin havaintoalalla vähintään 10:stä ja enimmillään 20 kerääjästä havaintoalan koosta ja arvioinnin kohteena olevista puulajeista riippuen.
Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita karikkeen seurannassa käytettävien suppiloiden tyypin.
II.3 Näytteenottotiheys
Kariketta on kerättävä vähintään kerran kuukaudessa ja kaksi kertaa kuukaudessa ajanjaksoina, joina kariketta syntyy runsaasti. Näytteet voidaan kemiallista analyysiä varten koota kausittaisiksi näytteiksi. Alueilla, joilla on talvikaudella lunta ja pakkasta, sekä syrjäisillä alueilla saattaa olla välttämätöntä jättää suppilot metsään talven yli. Tällöin kariketta voidaan kerätä kerran ennen talvikauden alkua ja kerran lumen sulettua, koska pakkanen rajoittaa kuivumista ja karikkeen maatumista.
II.4 Tunnukset ja analyysi
Karikkeen arvioinnissa erotetaan pakolliset ja vapaaehtoiset tunnukset (ks. jäljempänä oleva luettelo).
LUETTELO TUNNUKSISTA
Pakollinen |
Vapaaehtoinen |
Ca, K, Mg, C, N, P, S |
Na, Zn, Mn, Fe, Cu, Pb, Al, B |
Kemiallista analyysiä varten karikenäytteet kuivataan vakiopainoon kuivausuunissa, jonka lämpötila on enintään 80 °C ja mieluimmin 65 °C. Kuivauksen jälkeen määritetään sadan lehden tai tuhannen neulasen massa lämpötilassa 105 °C. Kun tunnetaan osanäytteiden kosteusprosentti, kunkin osuuden kokonaismäärä voidaan muuntaa kuivamassaksi lämpötilassa 80 °C. Enintään 80 °C:n lämpötilassa kuivatut näytteet jauhetaan tasalaatuiseksi jauheeksi. Karikkeen kemiallinen analyysi on samanlainen kuin lehtien ja neulasten kemiallinen analyysi. Samoin kuin karikkeen massa myös karikkeen kemiallisen analyysin tulokset ilmoitetaan lämpötilassa 80 °C.
III Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 29, 30 ja 31.
LUKU 10
YHTEISET MENETELMÄT ILMANLAADUN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Ilmanlaadun arviointi suoritetaan vapaaehtoisesti tason II havaintoaloilla. Ilmanlaadun arviointiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) ilmalaatutyöryhmän teknisiin suosituksiin.
II Menetelmän ja laitteiden valinta
Passiivista näytteenottoa käytetään paikoilla, joilla ei tällä hetkellä seurata tärkeimpiä ilman epäpuhtauksia aktiivisilla näytteenottimilla.
Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita käyttämänsä passiivisen näytteenottolaitteen tyypin. On kuitenkin voitava osoittaa, että sekä näytteenottimet että käytetyt menetelmät vastaavat vertailumenetelmällä (aktiivisella näytteenottimella) tehtyjä mittauksia.
III Mittausjakso
Näytteenotto tehdään mieluimmin vähintään kahden viikon jaksoissa. Syrjäisillä paikoilla mittausjaksoa voidaan tarvittaessa pidentää neljään viikkoon, ja pahoin saastuneilla paikoilla se voidaan lyhentää yhteen viikkoon. Lehtipuiden osalta otsonia mitataan ainoastaan silloin, kuin puissa on lehdet, kun taas muita epäpuhtauksia mitataan ympäri vuoden.
IV Havaintoalojen valinta ja sijainti
Ilmanlaadun seuranta on paikkakohtaista ja sitä suoritetaan havaintoaloilla, joilta on saatavilla sää- ja laskeumatietoja. Seurantaan olisi valittava paikkoja, joiden altistuminen tuulelle vaihtelee, eli paikkoja, joilla odotetaan suurta altistusta, ja näiden lisäksi muutamia tausta-asemia.
Ilman epäpuhtauspitoisuudet mitataan havaintoaluetta edustavassa paikassa metsän ulkopuolella, mutta lähellä sitä. Seuranta voidaan suorittaa aukiolla, mieluimmin samalla, jolla sijaitsevat märkälaskeuman näytteenottimet ja säätietojen mittauslaitteet.
V Tunnukset
Vapaaehtoinen ilmanlaadun seuranta koskee seuraavia tunnuksia:
Yhdisteet |
Tunnukset |
Huomautukset |
Kaasumaiset yhdisteet |
O3, SO2, NO2, NO, HNO3, HNO2, NH3, VOC |
Useimmilla Euroopan alueilla otsoni on tärkein epäpuhtaus, kun on kyse suorista vaikutuksista kasvillisuuteen. |
Hiukkasmaiset yhdisteet |
SO4 2-, NO3-, NH4+, emäskationit |
Hiukkasmaisten yhdisteiden kuivalaskeuman laskentaa silmällä pitäen mittauksissa tulisi ottaa huomioon hiukkaskokojakauma. |
|
O3 |
NH3 |
NO2 |
SO2 |
keskipitoisuus |
X |
X |
X |
X |
enimmäispitoisuus (4) |
X |
X |
X |
X |
AOT 40 (4) |
X |
|
|
|
VI Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 32, 33 ja 34.
LUKU 11
YHTEISET MENETELMÄT NÄKYVIEN OTSONIVAURIOIDEN ARVIOIMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan c kohdan mukainen otsonivaurioiden arviointi suoritetaan vapaaehtoisesti tason II havaintoaloilla. Otsonivaurioiden arviointiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) ilmalaatutyöryhmän teknisiin suosituksiin. (Vaatimuksissa viitataan työryhmän laatimaan käsikirjan osaan, jossa annetaan lisätietoja aiheesta.)
II Soveltamisala
Näkyvien otsonivaurioiden arviointi olisi mieluimmin suoritettava havaintoaloilla, joilla suoritetaan passiivista otsoninäytteiden keräystä.
III Arviointi
III.1 Arviointi tason II havaintoaloilla
Intensiiviseurantaan kuuluvan havaintoalan pääpuulajien näkyvien otsonivaurioiden arviointi on suoritettava vähintään niiden viiden puun oksista, joista on kerätty lehti- tai neulasnäytteet kemiallista analyysiä varten.
Lehti- ja neulasvaurioista on kerättävä näytteet joka toinen vuosi latvuksen valoisasta yläosasta.
Vuosittainen arviointi on suositeltavaa mutta vapaaehtoista.
III.2 Arviointi valoisalla näytealalla
Valoisa näyteala (Light Exposed Sampling Site, LESS) on perustettava lähelle sitä paikkaa, johon passiivinen otsoninäytteiden kerääjä on asennettu. Valoisalla näytealalla tehtävän arvioinnin tarkoituksena on tuottaa arvioita otsonin aiheuttamista lehti- ja neulasvaurioista sellaisen valoisan metsänreunan kasvillisuudessa, joka sijaitsee lähimpänä otsonimittauslaitetta enintään 500 metrin säteellä kyseisestä laitteesta. Suositeltava otantamenetelmä on työryhmän laatiman käsikirjan osan lisäyksessä I kuvattu satunnaisotanta. Käsikirjassa annetaan lisätietoja menetelmästä.
Arviointi tehdään puille, pensaille, köynnöskasveille ja monivuotisille ruohokasveille (yksivuotiset ruohokasvit ovat vapaaehtoisia).
Ainoastaan yksisirkkaiset kasvit jätetään arvioinnin ulkopuolelle.
III.3 Arviointijakso
Näkyvien otsonivaurioiden määrittäminen ja kvantifiointi tason II havaintoaloilla suoritetaan havupuiden osalta lokakuun ja helmikuun välisenä aikana ja lehtipuiden osalta heinäkuun ja syyskuun alun välisenä aikana.
Yleisesti ottaen näkyvien otsonivaurioiden määrittäminen valoisan näytealan puissa, pensaissa ja ruohokasveissa sekä intensiiviseurantaan kuuluvan havaintoalan pintakasvillisuudessa (vapaaehtoinen) on suoritettava vähintään kerran myöhäiskesällä (ja varhaiskesällä, jos mahdollista) ennen ruskan alkamista ja ennen kuin vanhentuminen ja/tai kuivuus johtaa lehtien varisemiseen.
III.4 Tärkeimmän lehtipuulajin arviointi
Pääpuulajista leikataan viisi oksaa (mahdollisimman pieniä oksia, joissa on kuitenkin kaikissa ikävaiheissa olevia lehtiä) kunkin puun latvuksen valoisasta yläkolmanneksesta. Näytteenotto tapahtuu samaan aikaan kuin joka toinen vuosi tehtävä lehti- ja neulasnäytteiden kerääminen kemiallista analyysiä varten tai oireiden paikallisen fenologisen seurannan mukaisesti, jos mahdollista. Keräämisen jälkeen kustakin oksasta tutkitaan edustava lukumäärä lehtiä (esim. Fagus sylvatican tapauksessa noin 30 lehteä) parhaissa valaistusolosuhteissa, ja lehdet luokitellaan sen mukaan esiintyykö niissä otsonivaurioita (kyllä/ei).
Luokka |
Prosenttiosuus, määritelmä |
0 |
Ei vaurioita, yksikään lehti ei ole vaurioitunut |
1 |
1–5 prosentissa lehdistä on otsonioireita |
2 |
6–50 prosentissa lehdistä on otsonioireita |
3 |
51–100 prosentissa lehdistä on otsonioireita |
III.5 Tärkeimmän havupuulajin arviointi
Neulasnäytteiden keräysmenettelyn mukaisesti kustakin puusta leikataan useita oksia (viisi mahdollisimman pientä oksaa, joissa on kuitenkin vähintään saman kasvukauden neulasia (C-neulasia) ja edellisen kasvukauden neulasia (C+1-neulasia)) latvuksen valoisasta yläosasta. Jos puun tähän osaan ei päästä käsiksi, voidaan käyttää osa neulasanalyysiä varten kerätyistä oksista.
Kunkin ikäluokan neulasten (saman kasvukauden (C) neulasista kolmivuotisiin (C+2) neulasiin) kloroottinen kirjavuus luokitellaan asettamalla kaikki kunkin ikäluokan neulaset siten, että ne muodostavat yhtenäisen pinnan, ja määrittämällä vaurioituneen pinnan prosenttiosuus. Neulaset jaetaan luokkiin vaurioituneen prosenttiosuuden mukaan seuraavasti:
Luokka |
Määritelmä |
0 |
Ei vaurioita |
1 |
1–5 prosenttia pinta-alasta vaurioitunut |
2 |
6–50 prosenttia pinta-alasta vaurioitunut |
3 |
51–100 prosenttia pinta-alasta vaurioitunut |
Luokka määritellään neulasluokittain, eli puilla (ja lajeilla) on erilliset luokat kullekin neulasikäluokalle C, C+1, C+2 jne. Yksittäisen puun lopullinen luokka on luokka, joka vastaa kyseisen puun tietyn neulasikäluokan vaurioprosenttia (tämä saadaan keskiarvona kyseisen puun tietyn ikäisten otsakiehkuroiden neulasten vaurioprosenteista); samalla tavoin havaintoalan lopullinen luokka on luokka, joka vastaa kaikkien koepuiden vaurioprosenttien keskiarvoa.
III.6 Näkyvien otsonivaurioiden määrittäminen valoisan näytealan (pienissä) puissa, pensaissa ja monivuotisissa lajeissa ja tason II havaintoalan pintakasvillisuudessa (vapaaehtoinen)
Valoisan näytealan pienten puiden, pensaiden ja ruohokasvilajien ja tason II havaintoalan pintakasvillisuuden (vapaaehtoinen) oireiden arvioimiseksi tarvitaan seuraavat tiedot kustakin satunnaisesti valitusta koealasta:
— |
koealalla esiintyvien (pienten) puu-, pensas- ja ruohokasvilajien tieteelliset nimet ja koodit sekä tieto siitä, esiintyykö niissä oireita, |
— |
puut ja pensaat arvioidaan yksittäin, köynnös- ja ruohokasvit populaatioittain, |
— |
arvioiden tulokset esitetään esiintymistiheytenä, keskiarvoina ja kokonaismäärinä:
|
Maaperän kosteusolosuhteet on kirjattava valoisalla näytealalla ja vapaaehtoisissa koeruuduissa. Kustakin vaurioituneesta lajista on otettava näytteet ja kuvat ilmanlaatutyöryhmän teknisten suositusten mukaisesti.
IV Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 35, 36 ja 37.
LUKU 12
YHTEISET MENETELMÄT FENOLOGISTEN HAVAINTOJEN TEKEMISEKSI TASON II HAVAINTOALOILLA
I Yleistä
Asetuksen 6 artiklan c kohdan mukainen fenologinen seuranta suoritetaan vapaaehtoisesti tason II havaintoaloilla. Fenologiseen seurantaan sovelletaan seuraavia vaatimuksia.
Seuraavat vaatimukset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission ilmansaasteiden metsävaikutusten arviointia ja seurantaa koskevan kansainvälisen yhteistyöohjelman (ICP Forests) meteorologian ja fenologian asiantuntijapaneelin teknisiin suosituksiin. (Vaatimuksissa viitataan asiantuntijapaneelin laatimaan käsikirjan osaan, jossa annetaan lisätietoja aiheesta.)
II Soveltamisala
Havaintoalan ja reunavyöhykkeen silmämääräinen arviointi suoritetaan ainoastaan niillä tason II havaintoaloilla, joilla suoritetaan sää-, laskeuma- ja karikemittauksia.
III Havainnointi ja tietojen tallentaminen havaintoalan tasolla
Lisää taustatietoja havaintoalan ekologisista prosesseista voidaan saada tallentamalla bioottisten ja abioottisten (tuhoja aiheuttavien) tapahtumien ja fenologisten ilmiöiden ilmeisimmät vaikutukset. Näitä tietoja voidaan käyttää myös puiden kuntoon vaikuttavien tapahtumien varhaisvaroitusjärjestelmänä. Tämä on erityisen merkityksellistä tason II tietojen arvioimiseksi kansallisella tasolla.
Havainnoinnin ja tietojen tallentamisen tulisi olla helppoa ja yksinkertaista, ja sen tulisi rajoittua seuraaviin ilmiöihin:
— |
lehteentulo, ruska ja lehtien/neulasten variseminen |
— |
bioottiset tuhot (tuholaiset ja/tai taudit) |
— |
abioottiset tuhot (esim. halla, tuuli, rakeet). |
III.1 Havaintopaikka
Havaintoja on tehtävä kaikilla sellaisilla tason II havaintoaloilla ja niiden reunavyöhykkeillä, joilla suoritetaan jatkuvia mittauksia.
III.2 Havainnointitiheys
Havaintoja voidaan tehdä samaan aikaan laskeuma- tai maanestenäytteiden keräämisen kanssa. Fenologisten muutosten seuraamiseksi havaintoja on kasvukauden aikana tehtävä vähintään kahden viikon välein.
III.3 Havainnointi ja tietojen tallentaminen
Kaikkia intensiiviseurantaan kuuluvilla havaintoaloilla esiintyviä lajeja koskevat havainnot ovat kiinnostavia; etusijalle olisi kuitenkin asetettava havaintoalan pääpuulaji. Jäsenvaltiot voivat vapaasti lisätä uusia lajeja havainnoinnin piiriin. Jokaisen lajin tiedot on kuitenkin tallennettava erikseen. Tiedot on tallennettava ainoastaan sellaisista ilmiöistä, jotka ovat tapahtuneet edellisen käynnin jälkeen tai joiden esiintymistiheys tai intensiteetti on muuttunut. Fenologisten ilmiöiden yksittäisten vaiheiden aikana arviointi on toistettava niin kauan, kunnes kyseinen vaihe päättyy.
IV Fenologinen intensiiviseuranta yksittäisen puun tasolla
Seuraavia vaiheita on seurattava (lajiin soveltuen): lehtien/silmujen puhkeaminen, toistoversot, kukinta, syysväri, lehtien/neulasten kuoleminen ja lehtien/neulasten variseminen.
IV.1 Lajien ja havaintoalojen valinta
Etusijalle olisi asetettava
— |
havaintoalat, joilla suoritetaan (vähintään) säätietojen mittauksia, |
— |
havaintoalan tärkein laji, joka on jo ilmoitettu päälajiksi (saman havaintoalan muita lajeja voidaan lisätä). |
IV.2 Koepuiden valintaperusteet
Puiden valintaperusteet ovat seuraavat:
Koepuut on valittava puista, joista tehdään latvuksen kuntoarvioita. Etusijalle olisi asetettava puut, jotka ovat selvästi nähtävillä havaintoalan ulkopuolelta, koska havaintojen suuri tiheys voi vaikuttaa havaintoalan pintakasvillisuuden kuntoon.
Jos näkyvillä ei ole riittävästi puita, joille suoritetaan latvusten kuntoarviointeja, havaintoalalta tai sen reunavyöhykkeeltä on valittava lisäpuita. Tällöin
— |
puiden olisi oltava valtapuita tai lisävaltapuita, |
— |
etusijalle olisi asetettava puut, joiden rinnankorkeusläpimitta ja pituus mitataan (aiotaan mitata) säännöllisesti, |
— |
koepuiksi ei saa valita puita, joista kerätään lehti- tai neulasnäytteitä. |
Havaintoalalta valitaan 10–20 koepuuta kustakin lajista. Kaikki puut on numeroitava. Jos puut on jo numeroitu (esim. latvusten kunnon tai kasvun arviointia varten), käytetään näitä numeroita.
Jos valittu puu kuolee tai poistetaan, se on korvattava. Uusille puille on annettava uusi numero, se on rekisteröitävä ja siitä on ilmoitettava komissiolle.
IV.3 Arvioitava latvus
Olisi suotavaa, että latvuksen yläosa (valoisa osa) näkyy yhdestä havaintopisteestä. Jos tämä ei ole mahdollista, myös latvuksen keskiosa voidaan hyväksyä. Fenologisia havaintoja olisi tehtävä latvuksen samasta osasta koko vuoden ajan, kuten myös seuraavina vuosina.
IV.4 Arviointisuunta
Yksittäistä puuta olisi aina arvioitava samasta suunnasta. Havaintosuunta on kirjattava puun valinnan yhteydessä käyttäen kahdeksan ilmasuunnan järjestelmää, ja tiedot on ilmoitettava lomakkeella 12a. Kaikki muutokset havaintosuunnassa on kirjattava ja niistä on ilmoitettava.
IV.5 Havainnointitiheys
Kyseessä olevien fenologisten vaiheiden alkamisen ja päättymisen välisenä ajanjaksona havaintoja on tehtävä kerran viikossa aina samana viikonpäivänä.
IV.6 Seurattavat vaiheet
Periaatteessa kaikki fenologiset vaiheet ovat fenologisen seurannan kannalta kiinnostavia. Käytännön syistä (esim. rahoitus, seurannan helppous ja luotettavuus, Euroopan laajuinen vertailtavuus ja yhteensopivuus muiden arviointien kuten latvusten kuntoarvioinnin kanssa) seurannassa on kuitenkin keskityttävä tiettyihin vaiheisiin ja tärkeimpiin lajeihin tai lajiryhmiin.
Havupuut ja lehtipuut erotellaan seuraavasti:
Havupuut |
Lehtipuut |
Silmujen puhkeaminen |
Lehtien puhkeaminen |
Toistoversot |
Toistoversot |
Kukinta |
Kukinta |
|
Syysväri |
|
Lehtien kuoleminen ja variseminen |
Kukintavaiheesta kirjataan ainoastaan hedekukkien aukeamisen alkaminen (jolle on ominaista siitepölyn irtoaminen), kun taas muut vaiheet kirjataan kvantitatiivisesti. Myös neulasten, lehtien ja kukkien hallavauriot on kirjattava, samoin kuin vaurioiden laajuus. Yksittäisten vaiheiden määritelmät ja kuvaukset esitetään jäljempänä.
V Muut seurantatekniikat
Muilla tekniikoilla (kuten karikkeen keräämisellä ja kasvupantamittauksilla) voidaan saada havaintoja tukevia ja täydentäviä tietoja.
Karikenäytteitä keräämällä saadaan kvantitatiivista tietoa esimerkiksi kukinnasta, siementuotannosta ja lehtien tai neulasten varisemisesta.
Kasvupannat: mittaamalla jatkuvasti rungon ympärysmitan muutoksia voidaan saada tietoja kasvukauden alkamisesta ja päättymisestä ja puun reagoinnista stressitekijöihin.
Metsikkösadannan kemiallinen analyysi tuo esiin ravinnevirtojen muutokset ja voi antaa lisätietoja fenologisten vaiheiden esiintymisestä.
VI Tiedonsiirto
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kutakin havaintoalaa koskevat tiedot luvussa 14 esitetyillä lomakkeilla 38, 39 ja 40.
LUKU 13
YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT KANSALLISELLA TASOLLA SOVELLETTAVIEN SEURANTAMENETELMIEN TAUSTATIETOJEN SEKÄ ARVIOINTIEN JA TULKINTOJEN TULOSTEN TOIMITTAMISESTA
I Yleistä
Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 2152/2003 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettavien tietojen lisäksi laadittava ja toimitettava komissiolle asiakirja, jossa annetaan taustatiedot tason I ja tason II havaintoaloilla sovellettavista seurantamenetelmistä (tietoihin liitettävä kertomus, Data Accompanying Report – DAR).
Tietoihin liitettävä kertomus koostuu kahdesta osasta, eli osasta, jossa kuvataan tosiasiallisesti sovelletut näytteenottomenetelmät, käytetyt laitteet, arviointi, analysointi jne. (yksityiskohdat II.1 kohdassa), sekä osasta, jossa kuvataan havaitut poikkeukset ja häiriöt (yksityiskohdat II.2 kohdassa).
II Tietoihin liitettävä kertomus
II.1 Kertomuksen osa, jossa kuvataan sovellettavat menetelmät jne.
Tässä DAR-kertomuksen osassa kuvataan tosiasiallisesti sovelletut näytteenottomenetelmät, käytetyt laitteet, arviointi, analysointi jne. Seuraavat yksityiskohtaiset tiedot on annettava:
Inventointi- ja näytteenottomenetelmät
Monissa Forest Focus -toimintaohjelmaan sisältyvissä selvityksissä voidaan valita melko vapaasti käytettävät laitteet, näytteenottosyvyydet, aikataulu, selvityksen suorittamisnopeus jne. Yksityiskohtaiset tiedot tosiasiallisesti käytetyistä laitteista ja tosiasiallisesta näytteenottosyvyydestä, aikataulusta ja selvityksen/näytteenoton tiheydestä on ilmoitettava. Näytteenotosta on ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna tiedot varastoinnista ja kuljetuksesta.
Kaikki suoritetut tarkastusmittaukset on kuvattava lyhyesti.
Analysoinnissa ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät
Näytteiden analysoinnin osalta on annettava yksityiskohtaiset tiedot näytteiden valmistuksesta ja käytetyistä määritysmenetelmistä. Käytetyistä menetelmistä on annettava yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna saatujen tietojen (muunnos-) laskemismahdollisuudet. Kaikki suoritetut tarkastusmittaukset (yhteistutkimuksiin osallistuminen jne.) on kuvattava lyhyesti.
DAR-kertomuksen kyselylomakkeilla toimitetut tiedot ovat päteviä kunnes sovellettavia menetelmiä muutetaan.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä inventointiin, kuljetukseen ja analysointiin sovellettavien menetelmien muutoksien havainnoimiseen ja kirjaamiseen. Alueelliset erot on ilmoitettava ja ne on selitettävä yksityiskohtaisesti (esim. analysoinnissa käytetyt eri laboratoriot).
II.2 Kertomuksen osa, joka koskee poikkeuksia ja häiriöitä (vuotuinen DAR-kertomus)
DAR-kertomuksen kyselylomakkeissa esitettyjen menetelmiä koskevien yleisten tietojen lisäksi on ilmoitettava vuosittain toimitettuihin tietoihin liittyvät erityisongelmat, poikkeukset, häiriöt ja validointiongelmat.
Poikkeukset ja häiriöt
Kaikki tavanomaisesta poikkeavat tilanteet ja huomattavat häiriöt on ilmoitettava. DAR-kertomuksen kyselylomakkeissa annettujen, mm. näytteenotto- ja analysointimenetelmiä koskevien kuvausten lisäksi on toimitettava perusteelliset asiakirjat poikkeuksista, poikkeavista tilanteista ja häiriöistä. Ne dokumentoidaan vuotuisessa DAR-kertomuksessa ja toimitetaan komissiolle yhdessä tietojen kanssa.
Tietojen validointi, tiedonhallinta ja tietojen laatu
Tietojen tarkistamiseen sovellettavat menettelyt on ilmoitettava, mukaan luettuina tietojen hylkäysrajat (luotettavuuden arviointi) sekä menettelyt, joita on sovellettu kansallisten tietojen johdonmukaisuuden tarkistamiseksi.
Jos tiedoissa on aukkoja, voidaan tietyissä tapauksissa tehdä muihin lähteisiin perustuvia arvioita. Nämä arvioidut tiedot on ilmoitettava ja käytetyistä oletuksista on tehtävä perusteellinen selvitys.
Lisäksi on kuvattava laadunvarmistukseen ja laadunvalvontaan käytetyt menetelmät.
Komissio voi pyytää jäsenvaltioilta lisätietoja, jos vuotuisen DAR-kertomuksen kyselylomakkeet antavat siihen aihetta.
LUKU 14
TULOSTEN ILMOITTAMISTA JA TIETOFORMAATTEJA KOSKEVAT YHTEISET OHJEET
I Tietojen toimittamista koskevat yleiset tekniset tiedot
I.1 Laitteistovaatimukset
Tiedot toimitetaan 3,5-tuumaisella levykkeellä (DSDD tai HD) tai CD-ROM-levyllä. Jos sähköiseen tiedonsiirtoon on olemassa valmiudet, jäsenvaltioiden tulisi käyttää tätä mahdollisuutta vuodesta 2005 alkaen.
I.2 Ohjelmistovaatimukset ja tietoformaatit
Levykkeet alustetaan sopivalle tiheydelle (DSDD = matala tiheys ja HD = korkea tiheys) DOS 2.1 -käyttöjärjestelmää tai uudempaa versiota käyttäen; levykkeiden on oltava täysin IBM-yhteensopivia. Kaikki levykkeellä tai CD-ROM-levyllä olevat tiedot on esitettävä ASCII-merkistöä käyttäen ja V kohdan taulukossa määriteltyä rakennetta noudattaen.
I.3 Tiedostot
Jokaisella levykkeellä (tai levykesarjalla) on oltava havaintoalatiedosto ja erityistiedosto(t), eli tiedosto, joka sisältää yhteenvedon havaintoaloja koskevista tiedoista, sekä tiedosto tai tiedostot, jotka sisältävät selvityskohtaiset inventointitulokset.
II Tietojen validointi ja tiedonhallinta
Tietojen laadunvalvontaan sovellettavat menettelyt on ilmoitettava, mukaan luettuina tietojen hylkäysrajat (luotettavuuden arviointi) sekä menettelyt, joita on sovellettu kansallisten tietojen johdonmukaisuuden tarkistamiseksi.
Jos tiedoissa on aukkoja, voidaan tietyissä tapauksissa tehdä muihin lähteisiin perustuvia arvioita. Nämä arvioidut tiedot on ilmoitettava ja käytetyistä oletuksista on tehtävä perusteellinen selvitys.
III Vuosikertomus tulosten tulkinnan ja arvioinnin edistymisestä kansallisella tasolla
Tässä kertomuksessa annetaan tietoja tulosten tulkinnan ja arvioinnin edistymisestä kansallisella tasolla. Tulosten tulkinnasta ja arvioinnista kansallisella tasolla annetaan seuraavat yksityiskohtaiset tiedot:
Jäsenvaltioiden on suoritettava seurantatietojen arviointi ja tulkinta kansallisella tasolla.
Jäsenvaltiot voivat itse päättää, mitkä arvioinnit ja tulkinnat suoritetaan kansallisella tasolla sekä ilmoitetaan komissiolle.
IV DAR-kertomuksen sekä arvioinnin ja tulkinnan edistymistä kansallisella tasolla koskevan kertomuksen toimittamisajankohta
IV.1 DAR-kertomuksen ajankohta
DAR-kertomuksen kyselylomake on täytettävä ja toimitettava komissiolle ensimmäisen tietojen toimittamisen yhteydessä. Jos menetelmiä muutetaan, muutoksista on ilmoitettava. DAR-kertomuksen osa, joka koskee havaittuja häiriöitä ja poikkeuksia, on toimitettava komissiolle yhdessä vuosittain toimitettavien tietojen kanssa.
IV.2 Arvioinnin ja tulkinnan edistymistä kansallisella tasolla koskevan kertomuksen toimittamisajankohta
Arvioinnin ja tulkinnan edistymistä kansallisella tasolla koskeva kertomus on toimitettava komissiolle ennen kunkin vuoden joulukuun 31 päivää.
V Tietojen toimittaminen digitaalisessa muodossa – lomakkeet
Arviointi/tietosisältö |
Lomakkeen numero ja nimi |
Verkko |
|
Perustaminen |
1 |
XXGENER. PLT: Havaintoalaa koskevat tiedot |
II |
Perustaminen |
2 |
Muita havaintoja metsäekosysteemien intensiiviseurantaan kuuluvista havaintoaloista |
II |
Latvusto |
3 |
XX1993.PLO: Havaintoalaa koskevat tiedot |
I |
Latvusto |
4 |
XX1993.TRE NEW: Puita koskevat tiedot |
I |
Latvusto |
5 |
Tasolla I tehtävän puiden elinvoimaisuuden arvioinnin yhteydessä käytettävän havaintoalatiedoston sisältö |
I |
Latvusto |
6 |
XX1996.PLT (TCP): Latvusten kuntoarvioinnissa käytettävän havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Latvusto |
7 |
XX1996.TRM (TC1): Puiden kuntoarvioinnissa käytettävän puutiedoston sisältö (pakollinen) |
II |
Latvusto |
8 |
XX2004.TRO: Puiden kuntoarvioinnissa käytettävän puutiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Lehdet ja neulaset |
9 |
XX1996.PLF: Lehtien ja neulasten kemiallisen koostumuksen määrittämisen yhteydessä käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Lehdet ja neulaset |
10 |
XX1996.FOM: Lehti- ja neulasanalyysiä koskevan tiedoston sisältö (pakollinen) |
II |
Lehdet ja neulaset |
11 |
XX1996.FOO: Lehti- ja neulasanalyysiä koskevan tiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Kasvu |
12 |
XX1993.PLI: Kasvun arvioinnissa käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Kasvu |
13 |
XX1996.IPM: Kasvutiedoston sisältö – määräaikaiset mittaukset |
II |
Kasvu |
14 |
XX1996.IRA: Kasvutiedoston sisältö – lustoanalyysi ja sahauskiekkoanalyysi (vapaaehtoinen) |
II |
Kasvu |
15 |
XX1996.IEV: Arvioitujen kasvutietojen sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Kasvu |
16 |
XX2002.INV: Havaintoalan tilavuuksien ilmoittamiseen käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Laskeuma |
17 |
XX1996.PLD: Laskeumamittausten yhteydessä käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Laskeuma |
18 |
XX1996.DEM: Laskeumamittaustiedoston sisältö (pakollinen) |
II |
Laskeuma |
19 |
XX1996.DEO: Laskeumamittaustiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Sääolot |
20 |
XX1996.PLM: Säätietojen mittausten yhteydessä käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Sääolot |
21 |
XX1996.MEM: Säätietojen mittaustiedoston sisältö (pakollinen) |
II |
Sääolot |
22 |
XX1996.MEO: Säätietojen mittaustiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Sääolot |
23 |
XX1996.MEC: Ilmastotiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Maaneste |
24 |
XX1996.PSS: Maanestemittausten yhteydessä käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Maaneste |
25 |
XX1996.SSM: Maanesteen mittaustiedoston sisältö (pakollinen) |
II |
Maaneste |
26 |
XX1996.SSO: Maanesteen mittaustiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Pintakasvillisuus |
27 |
XX1997.PLV: Pintakasvillisuuden arvioinnin yhteydessä käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Pintakasvillisuus |
28 |
XX1996.VEM: Pintakasvillisuuden arviointitiedoston sisältö |
II |
Karike |
29 |
XX1996.LFP: Karikkeen seurannan yhteydessä käytettävän suppean havaintoalatiedoston sisältö |
II |
Karike |
30 |
XX2002.LFM: Karikeanalyysiä koskevan tiedoston sisältö (pakollinen) |
II |
Karike |
31 |
XX2002.LFO: Karikeanalyysiä koskevan tiedoston sisältö (vapaaehtoinen) |
II |
Otsoni |
32 |
XX2000.pac: Ilmanlaatu: otsoni |
II |
Otsoni |
33 |
XX2000.pps: Ilmanlaatu: otsoni |
II |
Otsoni |
34 |
XX2000.aqm: Ilmanlaatu: otsoni |
II |
Otsonivauriot |
35 |
XX2004.PLL: Otsonivaurioiden arviointi |
II |
Otsonivauriot |
36 |
XX2004.LTF: Otsonivaurioiden arviointi |
II |
Otsonivauriot |
37 |
XX2004.LSS: Otsonivaurioiden arviointi |
II |
Fenologia |
38 |
XX2004.PLP: Fenologiseen intensiiviseurantaan valittujen puiden rekisteröintilomake |
II |
Fenologia |
39 |
XX2004.PHE: Fenologiset ilmiöt ja bioottiset ja abioottiset (tuhoja aiheuttavat) tapahtumat (havaintoalaa koskeva – laaja-alainen) |
II |
Fenologia |
40 |
XX2004.PHI: Fenologiset ilmiöt ja bioottiset ja abioottiset (tuhoja aiheuttavia) tapahtumat (puuta koskeva – intensiivinen) |
II |
Lomakkeet:
(Lomakkeet ovat saatavilla ainoastaan Excel-muodossa)
LUKU 15
TASON I JA TASON II SEURANTATIETOJEN KOODILUETTELO JA SELITYKSET
Tason I ja tason II verkoissa asetuksen (EY) N:o 2152/2003 nojalla kerättyjä tietoja toimitettaessa on sovellettava seuraavia ohjeita ja koodeja. Tiettyjä ilmoitusvuosia koskevat muutokset annetaan Yhteisen tutkimuskeskuksen laatimissa teknisissä eritelmissä.
Havaintoalaa koskevat yleiset tiedot
1) Maa
01 |
: |
Ranska |
02 |
: |
Belgia |
03 |
: |
Alankomaat |
04 |
: |
Saksa |
05 |
: |
Italia |
06 |
: |
Yhdistynyt kuningaskunta |
07 |
: |
Irlanti |
08 |
: |
Tanska |
09 |
: |
Kreikka |
10 |
: |
Portugali |
11 |
: |
Espanja |
12 |
: |
Luxemburg |
13 |
: |
Ruotsi |
14 |
: |
Itävalta |
15 |
: |
Suomi |
50 |
: |
Sveitsi |
51 |
: |
Unkari |
52 |
: |
Romania |
53 |
: |
Puola |
54 |
: |
Slovakia |
55 |
: |
Norja |
56 |
: |
Liettua |
57 |
: |
Kroatia |
58 |
: |
Tšekki |
59 |
: |
Viro |
60 |
: |
Slovenia |
61 |
: |
Moldova |
62 |
: |
Venäjä |
63 |
: |
Bulgaria |
64 |
: |
Latvia |
66 |
: |
Kypros |
2) Havaintoalan numero
Havaintoalan numero on kullekin pysyvälle havaintoalalle sen valinnan tai perustamisen yhteydessä annettava numero.
3) Havainnointiajankohta, arviointiajankohta, analysointiajankohta
Päivämäärät ilmoitetaan seuraavasti: päivä, kuukausi ja vuosi.
Päivä |
Kuukausi |
Vuosi |
08 |
09 |
04 |
4) Leveys- ja pituuskoordinaatit
Ilmoitetaan havaintoalan keskipisteen leveys- ja pituuskoordinaattien kuusi numeroa.
|
+/– |
Asteet |
Minuutit |
Sekunnit |
|||
Leveysaste |
+ |
5 |
0 |
1 |
0 |
2 |
7 |
Pituusaste |
– |
0 |
1 |
1 |
5 |
3 |
2 |
Ensimmäisessä kentässä ilmoitetaan + tai – koordinaatti.
5) Pääpuulajin vedensaanti (arvio)
1 |
: |
riittämätön |
2 |
: |
riittävä |
3 |
: |
liiallinen |
6) Humustyyppi
1 |
: |
multa (mull) |
2 |
: |
mullas (moder) |
3 |
: |
kangashumus (mor) |
4 |
: |
turvemulta (anmor) |
5 |
: |
turve |
6 |
: |
muu |
7 |
: |
ei määritelty (Roh) |
7) Korkeus merenpinnasta
1 |
: |
≤ 50 m |
2 |
: |
51—100 m |
3 |
: |
101—150 m |
4 |
: |
151—200 m |
5 |
: |
201—250 m |
6 |
: |
251—300 m |
7 |
: |
301—350 m |
8 |
: |
351—400 m |
9 |
: |
401—450 m |
10 |
: |
451—500 m |
11 |
: |
501—550 m |
12 |
: |
551—600 m |
13 |
: |
601—650 m |
14 |
: |
651—700 m |
15 |
: |
701—750 m |
16 |
: |
751—800 m |
17 |
: |
801—850 m |
18 |
: |
851—900 m |
19 |
: |
901—950 m |
20 |
: |
951—1 000 m |
21 |
: |
1 001—1 050 m |
22 |
: |
1 051—1 100 m |
23 |
: |
1 101—1 150 m |
24 |
: |
1 151—1 200 m |
25 |
: |
1 201—1 250 m |
26 |
: |
1 251—1 300 m |
27 |
: |
1 301—1 350 m |
28 |
: |
1 351—1 400 m |
29 |
: |
1 401—1 450 m |
30 |
: |
1 451—1 500 m |
31 |
: |
1 501—1 550 m |
32 |
: |
1 551—1 600 m |
33 |
: |
1 601—1 650 m |
34 |
: |
1 651—1 700 m |
35 |
: |
1 701—1 750 m |
36 |
: |
1 751—1 800 m |
37 |
: |
1 801—1 850 m |
38 |
: |
1 851—1 900 m |
39 |
: |
1 901—1 950 m |
40 |
: |
1 951—2 000 m |
41 |
: |
2 001—2 050 m |
42 |
: |
2 051—2 100 m |
43 |
: |
2 101—2 150 m |
44 |
: |
2 151—2 200 m |
45 |
: |
2 201—2 250 m |
46 |
: |
2 251—2 300 m |
47 |
: |
2 301—2 350 m |
48 |
: |
2 351—2 400 m |
49 |
: |
2 401—2 450 m |
50 |
: |
2 451—2 500 m |
51 |
: |
> 2 500 m |
8) Ilmansuunta
1 |
: |
pohjoinen |
2 |
: |
koillinen |
3 |
: |
itä |
4 |
: |
kaakko |
5 |
: |
etelä |
6 |
: |
lounas |
7 |
: |
länsi |
8 |
: |
luode |
9 |
: |
tasainen |
9) Vallitsevan jakson keski-ikä (vuosia)
1 |
: |
≤ 20 |
2 |
: |
21—40 |
3 |
: |
41—60 |
4 |
: |
61—80 |
5 |
: |
81—100 |
6 |
: |
101—120 |
7 |
: |
> 120 |
8 |
: |
ikäjakaumaltaan epäsäännölliset puustot |
10) Maannostyypit
Fluvisols
101 |
Eutric Fluvisols |
102 |
Calcaric Fluvisols |
103 |
Dystric Fluvisols |
104 |
Mollic Fluvisols |
105 |
Umbric Fluvisols |
106 |
Thionic Fluvisols |
107 |
Salic Fluvisols |
Gleysols
108 |
Eutric Gleysols |
109 |
Calcic Gleysols |
110 |
Dystric Gleysols |
111 |
Andic Gleysols |
112 |
Mollic Gleysols |
113 |
Umbric Gleysols |
114 |
Thionic Gleysols |
115 |
Gelic Gleysols |
Regosols
116 |
Eutric Regosols |
117 |
Calcaric Regosols |
118 |
Gypsic Regosols |
119 |
Dystric Regosols |
120 |
Umbric Regosols |
121 |
Gelic Regosols |
Leptosols
122 |
Eutric Leptosols |
123 |
Dystric Leptosols |
124 |
Rendzic Leptosols |
125 |
Mollic Leptosols |
126 |
Umbric Leptosols |
127 |
Lithic Leptosols |
128 |
Gelic Leptosols |
Arenosols
129 |
Haplic Arenosols |
130 |
Cambic Arenosols |
131 |
Luvic Arenosols |
132 |
Ferralic Arenosols |
133 |
Albic Arenosols |
134 |
Calcaric Arenosols |
135 |
Gleyic Arenosols |
Andosols
136 |
Haplic Andosols |
137 |
Mollic Andosols |
138 |
Umbric Andosols |
139 |
Vitric Andosols |
140 |
Gleyic Andosols |
141 |
Gelic Andosols |
Vertisols
142 |
Eutric Vertisols |
143 |
Dystric Vertisols |
144 |
Calcic Vertisols |
145 |
Gypsic Vertisols |
Cambisols
146 |
Eutric Cambisols |
147 |
Dystric Cambisols |
148 |
Humic Cambisols |
149 |
Calcaric Cambisols |
150 |
Chromic Cambisols |
151 |
Vertic Cambisols |
152 |
Ferralic Cambisols |
153 |
Gleyic Cambisols |
154 |
Gelic Cambisols |
Calcisols
155 |
Haplic Calcisols |
156 |
Luvic Calcisols |
157 |
Petric Calcisols |
Gypsisols
158 |
Haplic Gypsisols |
159 |
Calcic Gypsisols |
160 |
Luvic Gypsisols |
161 |
Petric Gypsisols |
Solonetz
162 |
Haplic Solonetz |
163 |
Mollic Solonetz |
164 |
Calcic Solonetz |
165 |
Gypsic Solonetz |
166 |
Stagnic Solonetz |
167 |
Gleyic Solonetz |
Solonchaks
168 |
Haplic Solonchaks |
169 |
Mollic Solonchaks |
170 |
Calcic Solonchaks |
171 |
Gypsic Solonchaks |
172 |
Sodic Solonchaks |
173 |
Gleyic Solonchaks |
174 |
Gelic Solonchaks |
Kastanozems
175 |
Haplic Kastanozems |
176 |
Luvic Kastanozems |
177 |
Calcic Kastanozems |
178 |
Gypsic Kastanozems |
Chernozems
179 |
Haplic Chernozems |
180 |
Calcic Chernozems |
181 |
Luvic Chernozems |
182 |
Glossic Chernozems |
183 |
Gleyic Chernozems |
Phaeozems
184 |
Haplic Phaeozems |
185 |
Calcaric Phaeozems |
186 |
Luvic Phaeozems |
187 |
Stagnic Phaeozems |
188 |
Gleyic Phaeozems |
Greyzems
189 |
Haplic Greyzems |
190 |
Gleyic Greyzems |
Luvisols
191 |
Haplic Luvisols |
192 |
Ferric Luvisols |
193 |
Chromic Luvisols |
194 |
Calcic Luvisols |
195 |
Vertic Luvisols |
196 |
Albic Luvisols |
197 |
Stagnic Luvisols |
198 |
Gleyic Luvisols |
Lixisols
199 |
Haplic Lixisols |
200 |
Ferric Lixisols |
201 |
Plinthic Lixisols |
202 |
Albic Lixisols |
203 |
Stagnic Lixisols |
204 |
Gleyic Lixisols |
Planosols
205 |
Eutric Planosols |
206 |
Dystric Planosols |
207 |
Mollic Planosols |
208 |
Umbric Planosols |
209 |
Gelic Planosols |
Podzoluvisols
210 |
Eutric Podzoluvisols |
211 |
Dystric Podzoluvisols |
212 |
Stagnic Podzoluvisols |
213 |
Gleyic Podzoluvisols |
214 |
Gelic Podzoluvisols |
Podzols
215 |
Haplic Podzols |
216 |
Cambic Podzols |
217 |
Ferric Podzols |
218 |
Carbic Podzols |
219 |
Gleyic Podzols |
220 |
Gelic Podzols |
Acrisols
221 |
Haplic Acrisols |
222 |
Ferric Acrisols |
223 |
Humic Acrisols |
224 |
Plinthic Acrisols |
225 |
Gleyic Acrisols |
Alisols
226 |
Haplic Alisols |
227 |
Ferric Alisols |
228 |
Humic Alisols |
229 |
Plinthic Alisols |
230 |
Stagnic Alisols |
231 |
Gleyic Alisols |
Nitisols
232 |
Haplic Nitisols |
233 |
Rhodic Nitisols |
234 |
Humic Nitisols |
Ferralsols
235 |
Haplic Ferralsols |
236 |
Xanthic Ferralsols |
237 |
Rhodic Ferralsols |
238 |
Humic Ferralsols |
239 |
Geric Ferralsols |
240 |
Plinthic Ferralsols |
Plinthosols
241 |
Eutric Plinthosols |
242 |
Dystric Plinthosols |
243 |
Humic Plinthosols |
244 |
Albic Plinthosols |
Histosols
245 |
Folic Histosols |
246 |
Terric Histosols |
247 |
Fibric Histosols |
248 |
Thionic Histosols |
249 |
Gelic Histosols |
Anthrosols
250 |
Aric Anthrosols |
251 |
Fimic Anthrosols |
252 |
Cumulic Anthrosols |
253 |
Urbic Anthrosols |
11) Koko havaintoalan pinta-ala, koeruudun pinta-ala
Koko havaintoalan tai koeruudun pinta-ala ilmoitetaan 0,0001 hehtaarin tarkkuudella.
12) Koko havaintoalan puiden runkoluku
Molempien tasojen puuotanta kaikki puulajit mukaan luettuina; huomioon otetaan ainoastaan puut, joiden korkeus on vähintään 60 cm.
13) Tuotosarviot
Tuotosarviot koskevat absoluuttista ja suhteellista tuotosta.
Absoluuttinen tuotos on arvioitu keskimääräinen tuotos puuston koko elinajalta. Suhteellinen tuotos osoittaa, onko absoluuttisen tuotoksen taso alhainen, tavanomainen vai korkea kyseiselle puustolle. Käytetään seuraavia koodeja:
Absoluuttisen tuotoksen koodi |
Suhteellisen tuotoksen koodi |
0 = 0,0–2,5 m3 hehtaaria kohti vuodessa |
1 = alhainen |
1 = 2,5–7,5 m3 hehtaaria kohti vuodessa |
2 = tavanomainen |
2 = 7,5–12,5 m3 hehtaaria kohti vuodessa |
3 = korkea |
3 = 12,5–17,5 m3 hehtaaria kohti vuodessa |
|
4 = 17,5–22,5 m3 hehtaaria kohti vuodessa |
|
5 = > 22,5 m3 hehtaaria kohti vuodessa |
|
14) Muut havainnot
Tähän kohtaan merkitään kaikki havaintoalaa koskevat asiaankuuluvat tiedot.
Puita koskevat yleiset tiedot
15) Koepuun numero
Koepuun numero on numero, joka sille on annettu havaintoalan perustamisen yhteydessä.
16) Puulajit (ks. Flora Europaea)
Lehtipuut (* = lehtien inventoinnissa käytettävät puulajit)
001 |
: |
Acer campestre * |
002 |
: |
Acer monspessulanum * |
003 |
: |
Acer opalus |
004 |
: |
Acer platanoides |
005 |
: |
Acer pseudoplatanus * |
006 |
: |
Alnus cordata * |
007 |
: |
Alnus glutinosa * |
008 |
: |
Alnus incana |
009 |
: |
Alnus viridis |
010 |
: |
Betula pendula * |
011 |
: |
Betula pubescens * |
012 |
: |
Buxus sempervirens |
013 |
: |
Carpinus betulus * |
014 |
: |
Carpinus orientalis |
015 |
: |
Castanea sativa (C. vesca) * |
016 |
: |
Corylus avellana * |
017 |
: |
Eucalyptus sp. * |
018 |
: |
Fagus moesiaca * |
019 |
: |
Fagus orientalis |
020 |
: |
Fagus sylvatica * |
021 |
: |
Fraxinus angustifolia spp. oxycarpa (F. oxyphylla) * |
022 |
: |
Fraxinus excelsior * |
023 |
: |
Fraxius ornus * |
024 |
: |
Ilex aquifolium |
025 |
: |
Juglans nigra |
026 |
: |
Juglans regia |
027 |
: |
Malus domestica |
028 |
: |
Olea europaea * |
029 |
: |
Ostrya carpinifolia * |
030 |
: |
Platanus orientalis |
031 |
: |
Populus alba |
032 |
: |
Populus canescens |
033 |
: |
Populus hybrides * |
034 |
: |
Populus nigra * |
035 |
: |
Populus tremula * |
036 |
: |
Prunus avium * |
037 |
: |
Prunus dulcis (Amygdalus communis) |
038 |
: |
Prunus padus |
039 |
: |
Prunus serotina |
040 |
: |
Pyrus communis |
041 |
: |
Quercus cerris * |
042 |
: |
Quercus coccifera (Q. calliprinos) * |
043 |
: |
Quercus faginea * |
044 |
: |
Quercus frainetto (Q. conferta) * |
045 |
: |
Quercus fruticosa (Q. lusitanica) |
046 |
: |
Quercus ilex * |
047 |
: |
Quercus macrolepis (Q. aegilops) |
048 |
: |
Quercus petraea * |
049 |
: |
Quercus pubescens * |
050 |
: |
Quercus pyrenaica (Q. toza) * |
051 |
: |
Quercus robur (Q. peduculata) * |
052 |
: |
Quercus rotundifolia * |
053 |
: |
Quercus rubra * |
054 |
: |
Quercus suber * |
055 |
: |
Quercus trojana |
056 |
: |
Robinia pseudoacacia * |
057 |
: |
Salix alba |
058 |
: |
Salix caprea |
059 |
: |
Salix cinerea |
060 |
: |
Salix eleagnos |
061 |
: |
Salix fragilis |
062 |
: |
Salix sp. |
063 |
: |
Sorbus aria |
064 |
: |
Sorbus aucuparia |
065 |
: |
Sorbus domestica |
066 |
: |
Sorbus torminalis |
067 |
: |
Tamarix africana |
068 |
: |
Tilia cordata |
069 |
: |
Tilia platyphyllos |
070 |
: |
Ulmus glabra (U. scabra, U. montana) |
071 |
: |
Ulmus laevis (U. effusa) |
072 |
: |
Ulmus minor (U. campestris, U. carpinifolia) |
073 |
: |
Arbutus unedo |
074 |
: |
Arbutus andrachne |
075 |
: |
Ceratonia siliqua |
076 |
: |
Cercis siliquastrum |
077 |
: |
Erica arborea |
078 |
: |
Erica scoparia |
079 |
: |
Erica manipuliflora |
080 |
: |
Laurus nobilis |
081 |
: |
Myrtus communis |
082 |
: |
Phillyrea latifolia |
083 |
: |
Phillyrea angustifolia |
084 |
: |
Pistacia lentiscus |
085 |
: |
Pistacia terebinthus |
086 |
: |
Rhamnus oleoides |
087 |
: |
Rhamnus alaternus |
099 |
: |
Muut lehtipuut |
Havupuut (* = neulasten inventoinnissa käytettävät puulajit)
100 |
: |
Abies alba * |
101 |
: |
Abies borisii-regis * |
102 |
: |
Abies cephalonica * |
103 |
: |
Abies grandis |
104 |
: |
Abies nordmanniana |
105 |
: |
Abies pinsapo |
106 |
: |
Abies procera |
107 |
: |
Cedrus atlantica |
108 |
: |
Cedrus deodara |
109 |
: |
Cupressus lusitanica |
110 |
: |
Cupressus sempervirens |
111 |
: |
Juniperus communis |
112 |
: |
Juniperus oxycedrus * |
113 |
: |
Juniperus phoenicea |
114 |
: |
Juniperus sabina |
115 |
: |
Juniperus thurifera * |
116 |
: |
Larix decidua * |
117 |
: |
Larix kaempferi (L. leptolepis) |
118 |
: |
Picea abies (P. excelsa) * |
119 |
: |
Picea omorika |
120 |
: |
Picea sitchensis * |
121 |
: |
Pinus brutia * |
122 |
: |
Pinus canariensis |
123 |
: |
Pinus cembra |
124 |
: |
Pinus contorta * |
125 |
: |
Pinus halepensis * |
126 |
: |
Pinus heldreichii |
127 |
: |
Pinus leucodermis |
128 |
: |
Pinus mugo (P. montana) |
129 |
: |
Pinus nigra * |
130 |
: |
Pinus pinaster * |
131 |
: |
Pinus pinea * |
132 |
: |
Pinus radiata (P. insignis) * |
133 |
: |
Pinus strobus |
134 |
: |
Pinus sylvestris * |
135 |
: |
Pinus uncinata * |
136 |
: |
Pseudotsuga menziesii * |
137 |
: |
Taxus baccata |
138 |
: |
Thuya sp. |
139 |
: |
Tsuga sp. |
199 |
: |
Muut havupuut |
Latvusten kuntoarviointia ja kasvumittauksia koskevat tiedot
17) Harsuuntuminen
Kunkin koepuun harsuuntumisaste ilmoitetaan prosentteina (5 %:n luokissa) verrattuna puuhun, jonka lehvästö/neulasto on täydellinen. Käytetään tosiasiallista prosenttimäärää.
0 |
= |
0 % |
5 |
= |
1–5 % |
10 |
= |
6–10 % |
15 |
= |
11–15 % |
jne.
18) Värivikaisuuskoodit
0 |
: |
ei lainkaan värivikoja (0–10 %) |
1 |
: |
lievä värivikaisuus (11–25 %) |
2 |
: |
keskinkertainen värivikaisuus (26–60 %) |
3 |
: |
voimakas värivikaisuus(> 60 %) |
4 |
: |
kuollut puu |
19) Tuhotyypin määrittely
Jos mahdollista, annetaan lisämäärite tuhotyypistä, esimerkiksi hyönteisistä laji tai ryhmä (esim. ”kaarnakuoriaiset”).
20) Altistuminen tuulelle
1 |
: |
Ei erityistä altistusta (havaintoala sijaitsee laajemmassa metsässä, jossa ei ole korkeuseroja tai ne ovat vähäiset) |
2 |
: |
Jonkin verran altistusta (esim. lähellä metsänreunaa tai rinteessä sijaitsevat havaintoalat) |
3 |
: |
Erittäin alttiit koealat (esim. vuoren laella) |
21) Poistot ja kuolleisuus
Koodi 0-: Puu on elossa ja mitattavissa (uusi koodi, ei ole sama kuin puuttuva arvo)
01 |
elossa oleva puu, huomioitu nykyisessä ja edellisessä inventoinnissa (aiemmin tyhjä) |
02 |
uusi elossa oleva puu |
03 |
elossa oleva puu (oli olemassa edellisen inventoinnin aikana, muttei arvioitu) |
Koodi 1-: Puu on poistettu tai hävinnyt
11 |
suunniteltu toimi (kuten nykyisissä koodeissa) |
12 |
toimi toteutettu bioottisista syistä (kuten nykyisissä koodeissa) |
13 |
toimi toteutettu abioottisista syistä (kuten nykyisissä koodeissa) |
14 |
kaadettu, syy ei tiedossa |
18 |
häviämisen syy ei tiedossa (kuten nykyisissä koodeissa) |
Koodi 2-: Puu on edelleen elossa ja pystyssä, mutta tehtyjä latvus- tai pituusmittauksia ei tule käyttää puusto- tai kasvulaskelmissa
21 |
puoliksi tuhoutunut latvus tai huomattavasti kallistunut puu (kuten nykyisissä koodeissa) |
22 |
ei sovelleta, käytetään luokkia 24 tai 25 |
23 |
ei sovelleta |
24 |
puun (verson) kärjen (kärkien) katkeaminen |
25 |
puu ei kuulu korkeuskasvuotokseen |
29 |
muut syyt, tarkennettava |
Koodi 3-: Pystyyn kuollut puu (vähintään 1,3 m korkea)
31 |
puun latvus ehjä, bioottinen syy (kuten nykyisissä koodeissa) |
32 |
puun latvus ehjä, abioottinen syy (kuten nykyisissä koodeissa) |
33 |
latvus katkennut |
34 |
runko katkennut latvuksen alapuolelta mutta yli 1,3 m:n korkeudelta |
38 |
puun latvus ehjä, kuolinsyy ei tiedossa (kuten nykyisissä koodeissa) |
Koodi 4-: Elävä tai kuollut kaatunut puu (korkeus alle 1,3 m tai runko tai latvus koskettaa maata yhdessä kohdassa)
41 |
abioottiset syyt (kuten nykyisissä koodeissa) |
42 |
bioottiset syyt (kuten nykyisissä koodeissa) |
48 |
syy ei tiedossa (kuten nykyisissä koodeissa) |
Huomautuksia:
— |
luokkaa 22 sovelletaan ainoastaan maissa, jotka eivät rekisteröi puita, joiden latvus on yli 50 prosenttisesti vaurioitunut, |
— |
luokkaa 23 sovelletaan ainoastaan maissa, joissa näytteenotto on rajoitettu Kraftin luokkia 1, 2 ja 3 vastaaviin puihin. |
22) Puutyyppi
1 |
: |
ylispuut (yksinäiset puut mukaan luettuina) – puut, joiden latvus on muun latvuston yläpuolella |
2 |
: |
valtapuut – puut, joiden latvukset kuuluvat muuhun latvustoon |
3 |
: |
lisävaltapuut – puut, jotka yltävät latvukseen ja saavat hieman valoa ylhäältä, mutta jotka ovat lyhyempiä kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetut puut |
4 |
: |
aluspuut – puut, joiden latvus on muun latvuston alapuolella ja jotka eivät saa lainkaan suoraa valoa ylhäältä |
23) Latvuksen varjostuneisuus
1 |
: |
latvus huomattavan varjostunut (varjostus tai piiskaus) yhdeltä puolelta |
2 |
: |
latvus huomattavan varjostunut (varjostus tai piiskaus) kahdelta puolelta |
3 |
: |
latvus huomattavan varjostunut (varjostus tai piiskaus) kolmelta puolelta |
4 |
: |
latvus huomattavan varjostunut (varjostus tai piiskaus) neljältä puolelta |
5 |
: |
vapaasti kasvava puu tai puu, jossa ei ole mitään merkkejä varjostuneisuudesta |
6 |
: |
aluspuut |
24) Näkyvyys
1 |
: |
koko latvus näkyvissä |
2 |
: |
latvus osittain näkyvissä |
3 |
: |
latvus näkyvissä ainoastaan taustavalotettuna (eli ääriviivat) |
4 |
: |
latvus ei näkyvissä |
25) Rinnankorkeusläpimitta
Rinnankorkeudelta (1,30 m) mitattu läpimitta kuorineen ilmoitetaan senttimetreinä yhden desimaalin tarkkuudella.
Mittanauhaa käytettäessä tarvitaan ainoastaan yksi arvo. Kaulainta käytettäessä määritetään ja kirjataan suurin ja pienin läpimitta (kuorineen) (läpimitta 1 ja läpimitta 2).
26) Kuori
Kuoren paksuus 1,30 metrin korkeudella ilmoitetaan senttimetreinä yhden desimaalin tarkkuudella.
27) Puun pituus
Puun pituus ilmoitetaan metreinä ja pyöristetään lähimpään 0,1 metriin.
28) Puun tilavuus
Mitattujen läpimitan (läpimittojen) ja pituuden perusteella puun tilavuus voidaan arvioida paikallisia muotolukuja käyttäen tai hyväksyttyjen tilavuustaulukkojen avulla. Puun tilavuus ilmoitetaan kuutiometreinä (m3) kolmen desimaalin tarkkuudella.
29) Latvuskorkeus
Latvuskorkeus, pyöristettynä lähimpään 0,1 metriin, määritetään alimpaan elävään oksaan, vesiversoja lukuun ottamatta.
30) Latvuksen pituus
Latvuksen pituus, pyöristettynä lähimpään 0,1 metriin, määritetään latvan kärjestä alimpaan elävään oksaan, vesiversoja lukuun ottamatta.
31) Latvuksen leveys
Latvuksen keskimääräinen leveys määritetään vähintään neljän latvuksen säteen keskiarvona kerrottuna kahdella ja pyöristettynä lähimpään 0,1 metriin.
32) Läpimitta kuoretta
Tosiasiallinen läpimitta kuoretta on yhtä kuin läpimitta kuorineen vähennettynä kuoren paksuudella puun molemmin puolin. Viiden vuoden takainen läpimitta kuoretta on yhtä kuin tosiasiallinen läpimitta kuorineen vähennettynä puun viiden viimeisen vuoden kasvulla molemmin puolin. Läpimitta kuoretta ilmoitetaan 0,1 senttimetrin tarkkuudella.
33) Havaintoalan pohjapinta-ala
Havaintoalan tosiasiallinen pohjapinta-ala on havaintoalan kaikkien puiden pohjapinta-alojen summa. Havaintoalan viiden vuoden takainen pohjapinta-ala lasketaan havaintoalan kaikkien puiden viiden vuoden takaisen arvioidun kuorettoman läpimitan perusteella. Havaintoalan pohjapinta-ala ilmoitetaan 0,1 neliömetrin tarkkuudella.
34) Havaintoalan puuston runkotilavuus
Havaintoalan puuston tosiasiallinen tilavuus on havaintoalan kaikkien puiden kokonaistilavuus. Havaintoalan viiden vuoden takainen tilavuus lasketaan koealan kaikkien puiden viiden vuoden takaisen arvioidun kuorettoman läpimitan perusteella. Havaintoalan tilavuus ilmoitetaan 0,1 kuutiometrin tarkkuudella.
35) Harvennus
Jos läpimitan, havaintoalan pohjapinta-alan ja havaintoalan tilavuuden kahden määritysvuoden välisenä viisivuotiskautena suoritetaan harvennus, tästä on ilmoitettava (kyllä = 1, ei = 0). Täydennysosassa esitetään mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot tästä harvennuksesta (muun muassa harvennusmenetelmä, tarkka harvennusvuosi ja harvennusaste puiden lukumääränä, pohjapinta-alana hehtaaria kohti ja tilavuutena hehtaaria kohti).
Lehtien ja neulasten kemiallisen koostumuksen mittauksia ja karikkeen arviointia koskevat tiedot
36) Näytekoodi
Lehtien ja neulasten kunnon inventointiin liittyvä näytekoodi koostuu puulajikoodista (ks. huomautus 15), jota seuraa (pisteen jälkeen) meneillään olevan kasvukauden lehtien/neulasten koodi (0) tai edellisen kasvukauden neulasten (C+ 1-neulasten) koodi (1). Esimerkki: edellisen kasvukauden neulasten näyte Picea abies -lajista merkitään 118.1.
37) Näytepuiden numerot
Koska joihinkin näytteenottoihin (lehdet/neulaset, kasvu) on käytettävä tavanomaisen havaintoalan (tai koeruudun) ulkopuolella sijaitsevia puita, niistä on käytettävä erityisiä numeroita. Näiden puiden numerot alkavat kirjaimella (F = lehdet/neulaset, R = lustoanalyysi kairanlastuja käyttäen, D = sahauskiekkoanalyysi), jota seuraa järjestysnumero (esimerkiksi F001). Numeroista on pidettävä kirjaa.
38) Sadan lehden tai tuhannen neulasen massa
Määritetään sadan lehden tai tuhannen neulasen massa grammoina (uunikuivana).
Laskeuman ja sääolojen seurantaa koskevat tiedot
39) Näytteenottimen koodi
Laskeuman näytteenottimista on käytettävä seuraavia koodeja.
1 |
: |
metsikkösadanta |
2 |
: |
kokonaislaskeuma |
3 |
: |
märkälaskeuma |
4 |
: |
runkovalunta |
5 |
: |
sumu |
6 |
: |
jäinen sumu (kuura) |
7 |
: |
pitoisuudet ilmassa |
9 |
: |
muut |
Yksityiskohtaiset tiedot käytetystä laitteistosta on annettava taustatietoja sisältävässä asiakirjan liitteessä.
40) Näytteiden määrä
Kerättyjen näytteiden kokonaismäärä jaetaan keruualtaiden määrällä ja ilmoitetaan millimetreinä.
41) Seurantajakson alkamis- ja päättymisajankohta
Lomakkeissa on ilmoitettava kunkin seurantajakson alkamis- ja päättymisajankohta käyttäen samaa muotoa kuin havainnointi-, arviointi- ja analysointiajankohdassa.
Seurantajakson on koostuttava yhdestä tai useammasta mittausjaksosta. Yhteen seurantajaksoon sisältyvien mittausjaksojen on oltava yhtä pitkiä. Mittausjakson vähimmäispituus on viikko, enimmäispituus kuukausi.
Jos vuoden aikana on tarpeen käyttää eripituisia mittausjaksoja (esim. viikon mittaisia kesäisin ja kuukauden mittaisia talvisin), kyseiset jaksot on yksilöitävä ja niistä saadut tulokset on merkittävä lomakkeisiin erikseen.
42) Mittausjaksojen määrä
Kuhunkin seurantajaksoon sisältyvien mittausjaksojen määrä on merkittävä lomakkeisiin.
43) Mittausjakso
Sen mittausjakson numero, jona näyte on kerätty, on merkittävä lomakkeeseen. Uusi mittausjaksosarja aloitetaan jokaisen vuoden alussa (noin 1 päivänä tammikuuta). Jos usean mittausjakson näytteitä sekoitetaan ennen analysointia, yksityiskohtaiset tiedot sekoituksesta on annettava taustatietoja sisältävässä asiakirjan liitteessä. Ensimmäisen mittausjakson numeroa käytetään ilmaisemaan analysointijaksoa (esim. jos näytteet jaksoilta 9, 10, 11 ja 12 yhdistetään yhdeksi näytteeksi analysointia varten, näytteelle annetaan jaksonumero 9.)
Havaintoala-/laitekoodin parametrit
Kaikille havaintoalalle tai sen lähettyville asennetuille laitteille annetaan havaintoala-/laitekoodi. Koodi koostuu havaintoalan numerosta (enintään neljä numeroa) ja kaikkia laitteita koskevasta järjestysnumerosta (enintään 99). Kun laitteita korvataan tai uusia laitteita otetaan käyttöön, sovelletaan uusia koodeja (esim. viides laite havaintoalalla 1234 saa koodin 1234.05).
44) Sijainti
Laitteen sijainti ilmoitetaan seuraavasti:
S |
: |
Laite on sijoitettu kohteeseen eli havaintoalalle (tai sen reunavyöhykkeelle). Laite voidaan sijoittaa latvuskatoksen ala- tai yläpuolelle tai metsämaahan. |
F |
: |
Laite on sijoitettu metsäalueella olevalle (läheiselle) aukiolle. |
W |
: |
Laite on sijoitettu sääasemalle (yleensä metsäalueen ulkopuolella). |
O |
: |
Laite on sijoitettu muualle. |
45) Muuttuja
Laitteella mitattava muuttuja:
AT |
= |
ilman lämpötila |
PR |
= |
sadanta |
RH |
= |
suhteellinen kosteus |
WS |
= |
tuulen nopeus |
WD |
= |
tuulen suunta |
SR |
= |
auringon säteily |
UR |
= |
UVB-säteily |
TF |
= |
metsikkösadanta |
SF |
= |
runkovalunta |
ST |
= |
maan lämpötila |
MP |
= |
maan matriisipotentiaali |
WC |
= |
maan vesipitoisuus |
XX |
= |
muille muuttujille voidaan antaa muita koodeja, mutta ne on määriteltävä DAR-kertomuksessa |
Laitetiedot
46) Asema pystysuunnassa
Laitteiden asema pystysuunnassa (korkeus tai syvyys) ilmoitetaan metreinä siten, että luvun eteen lisätään plusmerkki (korkeus maanpinnan yläpuolella) tai miinusmerkki (syvyys maanpinnan alapuolella); asema merkitään kolmella numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (+/– 99,9).
47) Laitekoodi
Seuraavia koodeja käytetään näytteenottimille ja tietojen tallennusmenetelmille:
10 |
: |
manuaalisesti tarkastettavat lukemat ja tallennus käsin paperille |
20 |
: |
mekaaninen tallennus (manuaalisesti tarkastettavat lukemat ja tallennus käsin paperille) |
30 |
: |
suora tallennus paperille |
40 |
: |
digitaalitallennus (erillinen laite) |
50 |
: |
digitaalitallennus (integroitu tietojenkeruulaite) |
Yksityiskohtaiset tiedot laitteista on annettava DAR-kertomuksessa.
48) Mittausten väli (ainoastaan automaattiset laitteet)
Kahden peräkkäisen arvioinnin väli ilmoitetaan sekunteina.
49) Tallennusväli (ainoastaan automaattiset laitteet)
Kahden peräkkäisen tallennuksen väli ilmoitetaan minuutteina.
50) Sadanta ja metsikkösadanta
Sadanta ilmoitetaan vuorokauden summana enintään viidellä numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (9999,9).
51) Lämpötila (ilman ja maan)
Lämpötila ilmoitetaan celsiusasteina (+ tai –) kolmella numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (+/– 99,9). Lämpötilan osalta ilmoitetaan vuorokauden keskiarvo, vuorokauden korkein lämpötila ja vuorokauden alhaisin lämpötila.
52) Suhteellinen kosteus
Suhteellinen kosteus ilmoitetaan vuorokauden keskiarvona, vuorokauden korkeimpana arvona ja vuorokauden alhaisimpana arvona neljällä numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (999,9).
53) Tuulen nopeus
Tuulen nopeus ilmoitetaan vuorokauden keskiarvona ja vuorokauden korkeimpana arvona kolmella numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (99,9).
54) Tuulen suunta
Tuulen suunta ilmoitetaan vuorokauden vallitsevan tuulen mukaan. Tuuliruusu jaetaan kahdeksaan 45 asteen osaan alkaen 22,5 asteesta (koillinen = 45°, itä = 90°, kaakko = 135°… pohjoinen = 0°). Yleisin tuulensuunta ilmoitetaan keskiarvona.
55) Auringon säteily ja UVB-säteily
Auringon säteily ja UVB-säteily ilmoitetaan vuorokauden keskiarvona enintään viidellä numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (9999,9).
56) Runkovalunta
Runkovalunta lasketaan sadantamillimetreinä ja ilmastaan vuorokauden summana enintään viidellä numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (9999,9).
57) Maan matriisipotentiaali
Maan matriisipotentiaali ilmaistaan hPa:na vuorokauden keskiarvona, vuorokauden suurimpana arvona ja vuorokauden pienimpänä arvona enintään viidellä numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (9999,9).
58) Maan vesipitoisuus
Maan vesipitoisuus ilmaistaan tilavuusprosentteina vuorokauden keskiarvona, vuorokauden suurimpana arvona ja vuorokauden pienimpänä arvona enintään kolmella numerolla yhden desimaalin tarkkuudella (99,9).
59) Kattavuus
Kattavuus ilmaisee mittausten ja tallennustoimenpiteiden peittoa ja se ilmoitetaan prosentteina enintään kolmella numerolla (100 % = täydellinen).
Maanesteen seurantaa koskevat tiedot
60) Näytteenottimen numero
Havaintoalalla käytettävät näytteenottimet on numeroitava pysyvästi (1–99).
61) Näytteenottimen koodi
Maanestenäytteenottimista on käytettävä seuraavia koodeja:
1 |
: |
imulysimetri |
2 |
: |
vajovesilysimetri |
3 |
: |
sentrifugointi |
4 |
: |
kyllästysekstraktio |
62) Näytteenottosyvyys
Näytteenottosyvyys metreinä maan pinnasta (esim. –0,40)
Pintakasvillisuuden arviointia koskevat tiedot
63) Havaintoala-/arviointinumero
Aina (päivä) tai joka tilanteessa (aidan ulko- tai sisäpuolella), kun tietyn havaintoalan pintakasvillisuutta arvioidaan, annetaan arviointinumero. Yhdistämällä havaintoalanumero ja arviointinumero saadaan yksilöllinen havaintoala-/arviointinumero.
64) Aitaaminen
Koska kasvillisuus voi olla hyvin erilaista aidan sisä- ja ulkopuolella, on päätetty, että periaatteessa pintakasvillisuutta arvioidaan aina aidan ulkopuolella. Jos arviointi tehdään myös aidan sisäpuolella, tämä olisi ilmoitettava erillisenä arviointina käyttäen aitakoodia:
1 |
= |
Kyllä, arviointi aidan sisäpuolella |
2 |
= |
Ei, arviointi tehtiin aidatun alueen ulkopuolella. |
65) Näytteenottoalueen koko
Näytteenottoalueen koko ilmastaan neliömetreinä enintään neljällä numerolla. DAR-kertomuksessa (tai sen kyselylomakkeissa) ilmoitetaan tarkat yksityiskohdat toistojen määrästä, pintakasvillisuusalojen sijainnista/ilmansuunnasta sekä näiden alojen koosta.
66) Kerrosten korkeus ja peittävyys
Koko pintakasvillisuuskerroksen sekä pensaskerroksen, ruohokasvikerroksen ja sammalkerroksen keskimääräinen korkeus ja arvioitu peittävyys ilmoitetaan seuraavasti:
|
Korkeus (metreinä) |
Peittävyys (prosentteina) |
Koko pintakasvillisuuskerros |
|
(*) |
Pensaskerros |
(*) |
(*) |
Ruohokasvikerros |
(*) |
(*) |
Sammalkerros |
|
(*) |
(*) = toimitettava |
Kerrosten keskimääräinen korkeus ilmoitetaan metreinä kolmella numerolla kahden desimaalin tarkkuudella (9,99). Arvioitu peittävyys ilmoitetaan prosentteina arvioidun alueen kokonaiskoosta.
67) Kerrokset
Määritellään seuraavat kerrokset:
1 |
= |
puukerros (ainoastaan puuvartiset, köynnöskasvit mukaan luettuina, korkeus yli 5 m) |
2 |
= |
pensaskerros (ainoastaan puuvartiset, köynnöskasvit mukaan luettuina, korkeus yli 0,5 m) |
3 |
= |
ruohokasvikerros (kaikki muut kuin puuvartiset ja puuvartiset, korkeus alle 0,5 m) |
4 |
= |
sammalkerros (maassa kasvavat sammallajit ja jäkälät) |
Alle 0,5 metriä korkeat taimenet ja kalutut puut luetaan ruohokasvikerrokseen.
68) Lajikoodi
Käytetään lajikoodia, joka muodostuu kolmesta pisteellä (.) erotetusta numerosarjasta, jotka viittaavat heimoon, sukuun ja lajiin. Useimmat koodit ovat kolminumeroisia.
69) Kasvilajien peittävyys
Maat voivat vapaasti arvioida kasvilajien runsautta/peittävyyttä. Peittävyys ilmoitetaan prosentteina enintään viidellä numerolla kahden desimaalin tarkkuudella (999,99). Arviointimenetelmät ja muuntaminen prosenteiksi on kuvattava tietoihin liitettävässä kertomuksessa.
Otsonivaurioita koskevat tiedot
70) Luokat ja määritelmät oireita osoittavien lehtien prosenttiosuudelle oksassa, jossa on noin 30 lehteä
0 |
Ei vaurioita, yksikään lehti ei ole vaurioitunut |
1 |
1–5 prosentissa lehdistä on otsonioireita |
2 |
6–50 prosentissa lehdistä on otsonioireita |
3 |
51–100 prosentissa lehdistä on otsonioireita |
71) Luokat ja määritelmät havupuulajeista kerättyjen oksien kunkin ikäluokan neulasten näkyville otsonivaurioille
0 |
Ei vaurioita |
1 |
1–5 prosenttia pinta-alasta vaurioitunut |
2 |
6–50 prosenttia pinta-alasta vaurioitunut |
3 |
51–100 prosenttia pinta-alasta vaurioitunut |
72) Koodit ja määritelmät maaperän kosteusolosuhteiden luokittelemiseksi valoisalla näytealalla ja koeruuduissa
1 |
Märkä tai kostea (rantavyöhykkeet ja märät tai kosteat alueet purojen, niittyjen tai alavien maiden ympärillä) |
2 |
Kuiva (ruohikko tai niitty, pohjoiseen tai itään aukeavat rinteet) |
3 |
Erittäin kuiva (valoisat kivikkoiset reunat) |
Fenologisia havaintoja koskevat tiedot
73) Seurattujen vaikutusten ja fenologisten ilmiöiden tapahtumakoodit
1 |
Silmujen tai lehtien puhkeaminen |
2 |
Toistoversot |
3 |
Kukinta |
4 |
Syysväri |
5 |
Lehtien tai neulasten variseminen |
6 |
Huomattavia merkkejä lehti- tai latvustuhoista (esim. syötyjä lehtiä tai paljaita latvuksen osia) |
7 |
Muut tuhot (katkenneet tai juurineen kaatuneet puut) |
74) Tapahtumien tai ilmiöiden esiintymistiheys
0 |
= |
0 % |
1 |
= |
> 0–33 % |
2 |
= |
> 33–66 % |
3 |
= |
> 66–< 100 % |
4 |
= |
100 % |
Tapauksissa, joissa esiintyy huomattavia merkkejä lehti- tai latvustuhoista (tapahtumakoodi 6) tai muista tuhoista (tapahtumakoodi 7), tuhojen syiden arvioimiseksi olisi tehtävä lisäarviointi latvusten kuntoarviointia koskevan käsikirjan osan ja siinä annettujen ohjeiden mukaisesti.
75) Arvioitu latvuksen osa
1 |
= |
latvuksen yläosa |
2 |
= |
latvuksen keskiosa |
3 |
= |
latvuksen ylä- ja keskiosa |
76) Kukintavaihe
Kuvatussa vaiheessa olevien tai sen jo ohittaneiden hedekukkien lukumäärä kirjataan seuraavaa luokittelua käyttäen:
0 |
= |
vaihetta ei esiinny |
1 |
= |
vaihe esiintyy (esim. kolme tai useampia hedekukintoja) |
77) Silmujen puhkeaminen, lehtien puhkeaminen, syysväri ja lehtien variseminen
Kuvatussa vaiheessa olevien tai sen jo ohittaneiden lehtien tai neulasten osuus latvuksen näkyvässä osassa kirjataan seuraavaa luokittelua käyttäen:
0 |
= |
0 % |
1 |
= |
> 0–33 % |
2 |
= |
> 33–66 % |
3 |
= |
> 66–< 100 % |
4 |
= |
100 % |
78) Vihreiden lehtien variseminen
Esim. rakeiden, kovan tuulen, hyönteisten tai kuivuuden aiheuttama vihreiden lehtien variseminen kirjataan seuraavaa luokittelua käyttäen (samalla tavoin kuin bioottisten ja abioottisten (tuhoja aiheuttavien) tapahtumien kirjaaminen, mutta yksittäisen puun tasolla):
0 |
= |
0 % |
1 |
= |
> 0–33 % |
2 |
= |
> 33–66 % |
3 |
= |
> 66–< 100 % |
4 |
= |
100 % |
79) Neulasten, lehtien tai kukkien hallavauriot
Neulasten, lehtien tai kukkien hallavauriot kirjataan seuraavaa luokittelua käyttäen:
0 |
= |
0 % |
1 |
= |
> 0–33 % |
2 |
= |
> 33–66 % |
3 |
= |
> 66–< 100 % |
4 |
= |
100 % |
Tapauksissa, joissa esiintyy huomattavia merkkejä lehti- tai latvustuhoista (tapahtumakoodi 6) tai muista tuhoista (tapahtumakoodi 7), tuhojen syiden arvioimiseksi olisi tehtävä lisäarviointi latvusten kuntoarviointia koskevan käsikirjan osan ja siinä annettujen ohjeiden mukaisesti.
Tuhojen syitä koskevat tiedot
80) Sijainti latvuksessa
1 |
: |
Ylälatvuksessa |
2 |
: |
Alalatvuksessa |
3 |
: |
Laikuittain tai oksittain |
4 |
: |
Koko latvuksessa |
81) Puun osa, jossa tuhoja ilmenee, ja sijainti latvuksessa
Kasvinosa |
|
Kasvinosan tarkennus |
|
Ilmiasu |
|
Ilmiasun tarkennus |
|
Sijainti latvuksessa |
|
Lehdet/neulaset |
1 |
Saman kasvukauden neulaset |
11 |
Osittain tai kokonaan syöty/puuttuvat |
01 |
Osittain syöty/reikiä nakerrettu |
31 |
Ylälatvuksessa |
1 |
|
|
Vanhemmat neulaset |
12 |
|
|
Reunoihin syöty lovia |
32 |
Alalatvuksessa |
2 |
|
|
Kaikenikäiset neulaset |
13 |
|
|
Kokonaan syöty/puuttuvat |
33 |
Laikuittain/oksittain |
3 |
|
|
Lehtipuut ja ikivihreät |
14 |
|
|
Lehtiruodit jäljellä |
34 |
Koko latvuksessa |
4 |
|
|
|
|
|
|
Ontoiksi syöty (miinattu) |
35 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Ennenaikaisesti varisseet |
36 |
|
|
|
|
|
|
Värivika: vaaleanvihreä – keltainen |
02 |
Koko lehdessä |
37 |
|
|
|
|
|
|
Värivika: punainen – ruskea (myös nekroosi) |
03 |
Pilkkuja, täpliä |
38 |
|
|
|
|
|
|
Värivika: pronssinvärinen/kuultava |
04 |
Reunoissa |
39 |
|
|
|
|
|
|
Muu värivika |
05 |
Vöitä |
40 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lehtisuonien välissä |
41 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kärjissä |
42 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Osa lehdestä |
43 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lehtisuonia pitkin |
44 |
|
|
|
|
|
|
Pienet lehdet/neulaset (mikrofilia) |
06 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu epänormaali koko |
07 |
|
|
|
|
Lehdet/neulaset |
|
|
|
Epämuodostumat |
08 |
Kiertyneet |
45 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Taittuneet |
46 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Rullautuneet |
47 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kierteinen ruoti |
48 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Laskostuneet/poimuttuneet |
49 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Äkämiä |
50 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuihtuneet |
51 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Muita epämuodostumia |
52 |
|
|
|
|
|
|
Muu ilmiasu |
09 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Merkkejä hyönteisistä |
10 |
Mustaa peitettä lehdissä |
53 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Pesiä |
54 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Aikuisia, toukkia, nymfejä, koteloita, munaryhmiä |
55 |
|
|
|
|
|
|
Merkkejä sienistä |
11 |
Valkeaa peitettä lehdissä |
56 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Sienten itiöemiä |
57 |
|
|
|
|
|
|
Muita merkkejä |
12 |
|
|
|
|
Oksat/versot ja silmut |
2 |
Kuluvan vuoden versot |
21 |
Kuolleet/kokonaan syödyt |
01 |
|
|
Ylälatvuksessa |
1 |
|
|
Läpimitta < 2 cm (oksat) |
22 |
Katkenneet |
13 |
|
|
Alalatvuksessa |
2 |
|
|
Läpimitta 2 –< 10 cm |
23 |
Latvan kuivuminen |
14 |
|
|
Laikuittain |
3 |
|
|
Läpimitta ≥ 10 cm |
24 |
Pudonnut kokonaan |
15 |
|
|
Koko latvuksessa |
4 |
|
|
Vaihteleva koko |
25 |
Ruskettunut (nekroottinen) |
16 |
|
|
|
|
|
|
Latva |
26 |
Haavoja (kuorivaurioita, halkeamia tms.) |
17 |
Kuorivaurioita |
58 |
|
|
|
|
Silmut |
27 |
|
|
Halkeamia |
59 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Muita haavoja |
60 |
|
|
|
|
|
|
Pihkavuotoa (havupuut) |
18 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Limamaista vuotoa (lehtipuut) |
19 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lahoa |
20 |
|
|
|
|
Oksat/versot ja silmut |
|
|
|
Epämuodostumia |
08 |
Kuihtuneet |
51 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Taipuneet, kaartuvat, nuokkuvat |
61 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Koroja |
62 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kasvaimia |
63 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Tuulenpesiä |
64 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Muita epämuodostumia |
52 |
|
|
|
|
|
|
Muu ilmiasu |
09 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Merkkejä hyönteisistä |
10 |
Kaivautumisreikiä, toukkapurua |
65 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Pesiä |
54 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Valkeita pilkkuja tai peitettä |
66 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Aikuisia, toukkia, nymfejä, koteloita, munaryhmiä |
55 |
|
|
|
|
|
|
Merkkejä sienistä |
11 |
Sienten itiöemiä |
57 |
|
|
|
|
|
|
Muita merkkejä |
12 |
|
|
|
|
Runko/rungon tyvi |
3 |
Latvuksen alueella rungossa |
31 |
Haavoja (kuorivaurioita, halkeamia tms.) |
17 |
Kuorivaurioita |
58 |
|
|
|
|
Oksattomassa rungossa |
32 |
|
|
Halkeamia (pakkas-) |
59 |
|
|
|
|
Juurenniskassa |
33 |
|
|
Muita haavoja |
60 |
|
|
|
|
Koko rungossa |
34 |
Pihkavuotoa (havupuut) |
18 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Limamaista vuotoa (lehtipuut) |
19 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Lahoa |
20 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Epämuodostumia |
08 |
Koroja |
62 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kasvaimia |
63 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Pitkittäisiä ”harjuja” (kylestyneitä haavoja) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muita epämuodostumia |
52 |
|
|
Runko/rungon tyvi |
|
|
|
Kallistunut |
21 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Kaatunut (juurineen) |
22 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Katkennut |
13 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Nekroosia |
16 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu ilmiasu |
09 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Merkkejä hyönteisistä |
10 |
Kaivautumisreikiä, toukkapurua |
65 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Valkeita pilkkuja tai peitettä |
66 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Aikuisia, toukkia, nymfejä, koteloita, munaryhmiä |
55 |
|
|
|
|
|
|
Merkkejä sienistä |
11 |
Sienten itiöemiä |
57 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Keltaisia tai oransseja rakkuloita |
67 |
|
|
Kuollut puu |
4 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Ei oireita |
0 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Ei arvioitu |
9 |
|
|
|
|
|
|
|
|
82) Tärkeimmät aiheuttajaryhmät
Aiheuttajaryhmä |
Koodi |
Villieläimet ja laiduntaminen |
100 |
Hyönteiset |
200 |
Sienet |
300 |
Abioottiset tekijät |
400 |
Ihmisen suora vaikutus |
500 |
Tuli |
600 |
Ilman epäpuhtaudet |
700 |
Muut tekijät |
800 |
(Tutkittu, mutta) tunnistamaton aiheuttaja |
999 |
83) Aiheuttajaryhmä
Villieläimet ja laiduntaminen |
100 |
Hyönteiset |
200 |
Sienet |
300 |
Abioottiset tekijät |
400 |
Ihmisen suora vaikutus |
500 |
Tuli |
600 |
Ilman epäpuhtaudet |
700 |
Muut tekijät |
800 |
(Tutkittu, mutta) tunnistamaton aiheuttaja |
999 |
84) Aiheuttajaryhmä – villieläimet ja laiduntaminen
Luokka |
Koodi |
Laji |
Koodi |
Cervidae |
110 |
Metsäkauris |
111 |
|
|
Saksanhirvi |
112 |
|
|
Poro |
113 |
|
|
Hirvi (Alces alces) |
114 |
|
|
Muut hirvieläimet |
119 |
Suidae |
120 |
Villisika |
121 |
|
|
Muut sikaeläimet |
129 |
Rodentia |
130 |
Kaniini |
131 |
|
|
Jänis |
132 |
|
|
Orava |
133 |
|
|
Myyrä |
134 |
|
|
Majava |
135 |
|
|
Muut jyrsijät |
139 |
Aves |
140 |
Metsäkanat (Tetraonidae) |
141 |
|
|
Varikset (Corvidae) |
142 |
|
|
Tikat (Picidae) |
143 |
|
|
Peipot (Fringillidae) |
144 |
|
|
Muut linnut |
149 |
Kotieläimet |
150 |
Naudat |
151 |
|
|
Vuohet |
152 |
|
|
Lampaat |
153 |
|
|
Muut kotieläimet |
159 |
Muut selkärankaiset |
190 |
Karhu |
191 |
|
|
Muut selkärankaiset |
199 |
85) Aiheuttajaryhmä – hyönteiset
Luokka |
Koodi |
Neulas- ja lehtituholaiset |
210 |
Runko-, oksa- ja versotuholaiset (myös versomiinaajat) |
220 |
Silmutuholaiset |
230 |
Hedelmä- ja käpytuholaiset |
240 |
Imennällään vioittavat |
250 |
Miinaajat |
260 |
Äkämiä aiheuttavat hyönteiset |
270 |
Muut hyönteiset |
290 |
86) Aiheuttajaryhmä – sienet
Luokka |
Koodi |
Neulaskaristeet |
301 |
Ruostesienet |
302 |
Verso- ja kasvaintaudit |
309 |
Lakastumistauti |
303 |
Runko- ja juurilaho |
304 |
Muut sienet |
390 |
87) Aiheuttajaryhmä – abioottiset tekijät
Luokka |
Koodi |
Tyyppi |
Koodi |
Erityistekijä |
Koodi |
Kemialliset tekijät |
410 |
Ravinteiden epätasapaino tai puutos |
411 |
Cu-puute |
41101 |
|
|
|
|
Fe-puute |
41102 |
|
|
|
|
Mg-puute |
41103 |
|
|
|
|
Mn-puute |
41104 |
|
|
|
|
K-puute |
41105 |
|
|
|
|
N-puute |
41106 |
|
|
|
|
B-puute |
41107 |
|
|
|
|
Mn-myrkkyvaikutus |
41108 |
|
|
|
|
Muu |
41109 |
|
|
Merisuola ja pinta-aktiiviset aineet |
412 |
|
|
Fyysiset tekijät |
420 |
Lumivyöry |
421 |
|
|
|
|
Kuivuus |
422 |
|
|
|
|
Tulviminen/suuri vedenkorkeus |
423 |
|
|
|
|
Halla/pakkanen |
424 |
Talvipakkanen |
42401 |
|
|
|
|
Kasvukauden aikainen halla |
42402 |
|
|
Rakeet |
425 |
|
|
|
|
Lämpö/auringonpolte |
426 |
|
|
|
|
Salama |
427 |
|
|
|
|
Mutavyöry/maanvieremä |
429 |
|
|
|
|
Lumi/jää |
430 |
|
|
|
|
Tuuli/pyörremyrsky |
431 |
|
|
|
|
Ahava/kevätkuivuminen |
432 |
|
|
|
|
Ruokamaan vähyys |
433 |
|
|
Muut abioottiset tekijät |
490 |
|
|
|
|
88) Aiheuttajaryhmä – ihmisen suora vaikutus
Luokka |
Koodi |
Tyyppi |
Koodi |
Upotetut esineet |
510 |
|
|
Väärä istutustekniikka |
520 |
|
|
Maan käyttötavan muutos |
530 |
|
|
Harvennus tai muut metsänhoitotoimet |
540 |
Kaato |
541 |
|
|
Karsinta |
542 |
|
|
Pihkan/mahlan valutus |
543 |
|
|
Korkin kiskonta |
544 |
|
|
Lähipuihin kohdistuvat metsänhoitotoimet ja muut metsänhoitotoimet |
545 |
Mekaaniset/koneen aiheuttamat vauriot |
550 |
|
|
Tienrakennus |
560 |
|
|
Maan tiivistyminen |
570 |
|
|
Kemikaalien sopimaton käyttö |
580 |
Torjunta-aineet |
546 |
|
|
Maantiesuola |
547 |
Muu ihmisen suora vaikutus |
590 |
|
|
89) Aiheuttajaryhmä – ilman epäpuhtaudet
Luokka |
Koodi |
SO2 |
701 |
H2S |
702 |
O3 |
703 |
PAN |
704 |
F |
705 |
HF |
706 |
Muut |
790 |
90) Aiheuttajaryhmä – muut
Luokka |
Koodi |
Laji/tyyppi |
Koodi |
Lois-, päällys- ja köynnöskasvit |
810 |
Viscum album |
81001 |
|
|
Arceuthobium oxycedri |
81002 |
|
|
Hedera helix |
81003 |
|
|
Lonicera sp. |
81004 |
Bakteerit |
820 |
acillus vuilemini |
82001 |
|
|
Brenneria quercinea |
82002 |
Virukset |
830 |
|
|
Nematodit |
840 |
Bursaphelencus xylophilus |
84001 |
Kilpailu |
850 |
Valonpuute |
85001 |
|
|
Piiskaus, hankaus |
85002 |
|
|
Ylitiheys |
85003 |
|
|
Muu |
85004 |
Somaattiset mutaatiot |
860 |
|
|
Muu syy (tunnettu, mutta ei sisälly luetteloon) |
890 |
|
|
91) Laajuus
Tuhon laajuus ilmaisee tuhonaiheuttajan toiminnan seurauksena vaurioituneen kasvinosan suuruuden (prosentteina), esim. vaurioituneiden oksien prosenttiosuus.
Harsuuntumisoireiden (esim. lehtiä syövien hyönteisten aiheuttamien lehtituhojen) laajuus ilmaisee sen prosenttiosuuden lehtipinta-alasta, joka on menetetty kyseisen tuhonaiheuttajan toiminnan seurauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että laajuutta arvioitaessa ei olisi arvioitava ainoastaan vaurioituneiden lehtien prosenttiosuutta, vaan huomioon olisi otettava myös tuhon ”intensiteetti” yksittäisissä lehdissä: psykologisesti on eri asia, onko 30 prosentissa lehdistä pieniä reikiä vai onko 30 prosenttia lehdistä syöty kokonaan.
Tuhoutunut lehtipinta-ala ilmaistaan prosenttiosuutena havainnointiajankohdan tosiasiallisesta lehvästöstä.
92) Tuholaajuusluokat
Luokka |
Koodi |
0 % |
0 |
1–10 % |
1 |
11–20 % |
2 |
21–40 % |
3 |
41–60 % |
4 |
61–80 % |
5 |
81–99 % |
6 |
93) Syiden nimet
On käytettävä ICP Forests -ohjelmassa suositeltua nimikkeistöä.
(1) Mittaus on suositeltava happo-emästasapainoa laskettaessa.
(2) NH4:n mittaamista suositellaan alueilla, joilla on suuri NHx-laskeuma (yli 20 kg/ha/vuosi).
(3) Suositeltava toimenpide, sillä nämä ovat hivenravinteita. Jäsenvaltiot voivat määrittää useampia vapaaehtoisia tunnuksia, ne kaikki tai vain osan niistä.
(4) Ainoastaan aktiivisessa näytteenotossa.
LIITE II
Asetuksen (EY) N:o 2152/2003 10 artiklan mukainen KÄSIKIRJA
METSÄPALOJA KOSKEVAT YHTEISET PERUSTIEDOT – TEKNISET ERITELMÄT
Seuraavia teknisiä eritelmiä sovelletaan niiden yhteisten perustietojen keräämiseen, jotka on tallennettava ja ilmoitettava jokaisesta metsäpalosta 9 artiklan mukaisesti.
Tiedot on toimitettava ASCII-tiedostoina, joissa tietoalkiot erotetaan pilkulla (Comma Separated Value, CSV-muoto). Kukin metsäpalo muodostaa tiedoston yhden tietueen. Kussakin metsäpalotietueessa on oltava seuraavat tiedot:
a) |
Ensimmäisen hälytyksen päivämäärä ja paikallinen aika Koostuu seuraavista tiedoista:
Odotettu tietoformaatti on [VVVVKKPP], esimerkiksi: 20030702 (2. heinäkuuta 2003)
Odotettu tietoformaatti on [TTMM], jossa TT on 00–23. Esimerkkejä: 0915, 1446, 0035. Ensimmäisen hälytyksen päivämäärä ja aika viittaa tapahtumaan, joka käynnistää sammutusresurssien käyttöönoton. Se ei siis välttämättä ole aika, jolloin metsäpalosta tai mahdollisesta metsäpalosta fyysisesti ilmoitetaan hätäkeskukseen, vaan yleisemmin aika, jolloin joku pelastushenkilöstöön kuuluva saa ensimmäisenä tiedon mahdollisesta metsäpalosta tai havaitsee sen suoraan. Jos hälytyksen paikkansapitävyys tarkistetaan ennen sammutusmiehistöjen lähettämistä, ilmoitetaan aivan ensimmäisen hälytyksen aika. |
b) |
Ensimmäisten sammutustoimenpiteiden päivämäärä ja paikallinen aika Koostuu seuraavista tiedoista:
Odotettu tietoformaatti on [VVVVKKPP], esimerkiksi: 20030702 (2. heinäkuuta 2003)
Odotettu tietoformaatti on [TTMM], jossa TT on 00–23. Esimerkkejä: 0915, 1446, 0035. Ensimmäisten sammutustoimenpiteiden päivämäärä ja aika tarkoittaa ajankohtaa, jolloin ensimmäinen sammutusyksikkö saavuttaa tulirintaman eli hetkeä, jolloin ensimmäinen sammutushyökkäys alkaa. |
c) |
Palon sammumisen päivämäärä ja paikallinen aika Koostuu seuraavista tiedoista:
Odotettu tietoformaatti on [VVVVKKPP], esimerkiksi: 20030702 (2. heinäkuuta 2003)
Odotettu tietoformaatti on [TTMM], jossa TT on 00–23. Esimerkkejä: 0915, 1 446, 0035. Sammumisen päivämäärä ja aika tarkoittaa ajankohtaa, jolloin tulirintama on kokonaisuudessaan sammunut. Siinä on siis otettava huomioon jälkisammutustoimet, mutta ei aikaa, joka miehistöiltä kuluu pelastusasemalle palaamiseen. Huom. Vuorokausi vaihtuu keskiyöllä (kellonaika: 00:00). Jos siis ensimmäinen hälytys annetaan 23:30 ja ensimmäiset sammutustoimenpiteet käynnistyvät 00:30, nämä tapahtumat on ilmoitettava eri päiville (hälytys p, sammutus p+1). |
d) |
Palon syttymispaikkakunta Sen kunnan (1) nimi ja koodi, jossa palon on ilmoitettu syttyneen. Nimen on oltava jäsenvaltiossa käytettävän nimikkeistön mukainen. Metsäpalotietojen kanssa on toimitettava erillisenä tiedostona täydellinen luettelo jäsenvaltiossa käytössä olevista kuntien nimistä ja koodeista, joita sovelletaan metsäpaloja koskevassa yhteisessä perustietokannassa. Tietoihin on tallennettava myös sen hierarkkisesti korkeamman alueellisen yksikön koodi, johon kunta kuuluu. Alueellisten yksiköiden on vastattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 (2) määriteltyä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) tasoa 3. Tallennetun NUTS3-koodin on oltava mainitun asetuksen liitteessä I esitetty viisimerkkinen koodi. Uusien jäsenvaltioiden, joiden NUTS3-koodeja ei ole annettu asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, on noudatettava Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston vahvistamaa tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöä (NUTS). On käytettävä kaikkein ajantasaisimpia GISCO-tietojärjestelmään tallennettuja NUTS3-koodeja. |
e) |
Palaneen alueen kokonaislaajuus Palaneen alueen kokonaislaajuus vastaa metsäpalon arvioitua lopullista kokoa eli palaneen alueen lopullista laajuutta (tuhojen vakavuudesta riippumatta). Laajuus mitataan hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella, mutta merkitään ilman desimaalierotinta (eli hehtaarit*100). Esimerkkejä: Palanut alue = 12,05 hehtaaria, merkitään 1205; palanut alue = 3,2 hehtaaria, merkitään 320. Jos palaneen alueen sisällä sijaitsee palamattomia saarekkeita, niiden pinta-alaa ei pidä ottaa huomioon palanutta aluetta arvioitaessa. |
f) |
Palaneen alueen jaottelu metsään tai muuhun puustoiseen maahan ja puuttomiin alueisiin Koko palanut alue on jaettava seuraavasti:
”Metsä” ja ”muu puustoinen maa” on määritelty Forest Focus -asetuksen 3 artiklassa. ”Puuton alue” vastaa mainitun asetuksen 3 artiklassa määriteltyä ”muuta maata”. Jos tuli kuitenkin polttaa myös maanviljelysmaata tai kaupunkimaata, näitä alueita ei pidä ottaa huomioon palaneen alueen kokonaislaajuudessa. Laajuus mitataan hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella, mutta merkitään ilman desimaalierotinta (eli hehtaarit*100). |
g) |
Oletettu syy Palon oletettu syy on luokiteltava seuraavasti:
Metsäpalotietueeseen merkitään edellä mainittu luokan numero (1–4). |
Esimerkki metsäpalotietueesta ja siihen merkittävistä tiedoista
Täydellinen metsäpalotietue sisältää kaikki seuraavassa taulukossa esitetyt tietoalkiot (kentät).
Kentän nimi |
Kuvaus |
Viite |
Pituus |
Esimerkki metsäpalotiedoista |
FIREID |
Jäsenvaltion metsäpalotunniste |
|
|
1 |
DATEAL |
Ensimmäisen hälytyksen päivämäärä |
a1 |
8 |
20030813 |
TIMEAL |
Ensimmäisen hälytyksen kellonaika |
a2 |
4 |
1435 |
DATEIN |
Ensimmäisten sammutustoimenpiteiden päivämäärä |
b1 |
8 |
20030813 |
TIMEIN |
Ensimmäisten sammutustoimenpiteiden kellonaika |
b2 |
4 |
1520 |
DATEEX |
Palon sammumisen päivämäärä |
c1 |
8 |
20030814 |
TIMEEX |
Palon sammumisen kellonaika |
c2 |
4 |
0010 |
NUTS3 |
NUTS3-koodi (asetus (EY) N:o 1059/2003) |
d |
5 |
ITG21 |
CODECOM |
Kunnan koodi (jäsenvaltion nimikkeistö) |
d |
|
090047 |
NAMECOM |
Kunnan nimi (jäsenvaltion nimikkeistö) |
d |
|
OLBIA |
TBA |
Palaneen alueen kokonaislaajuus (Ha*100) |
e |
|
2540 |
FBA |
Palaneen metsäalueen koko (Ha*100) |
f1 |
|
2000 |
NFBA |
Palaneen puuttoman alueen koko (Ha*100) |
f2 |
|
540 |
CAUSE |
Oletettu syy |
g |
1 |
1 |
Sarakkeessa ”Esimerkki metsäpalotiedoista” esitetty metsäpalotietue tallennetaan toimitettavaan CSV-tiedostoon seuraavasti:
|
1, 20030813, 1435, 20030813, 1520, 20030814, 0010, ITG21, 090047, OLBIA, 2540, 2000, 540, 1 |
Tärkeä huomautus
Metsäpalotietueen yhtäkään kenttää ei saa jättää tyhjäksi. Kullekin tietotyypille olisi määriteltävä erityinen koodi, jota käytetään tietojen puuttuessa. Eri tietotyypeille on siis määriteltävä puuttuvien tietojen koodit.
Seuraavia puuttuvien tietojen koodeja suositellaan:
Päivämäärä (kentät DATEAL, DATEIN, DATEEX) |
99999999 |
Aika (kentät TIMEAL, TIMEIN, TIMEEX) |
9999 |
Paikka (kentät NUTS3, CODECOM, NAMECOM) |
XX |
Alue (kentät TBA, FBA, NFBA) |
-999 |
Syy (kenttä CAUSE) |
9 |
Tyhjät kentät (joissa ei ole tietoja eikä puuttuvien tietojen koodeja) katsotaan virheiksi, jolloin vastaava metsäpalotietue on käsiteltävä erikseen.
Tietojen laadunarviointi
Kun jäsenvaltioiden tiedot on vastaanotettu, niille suoritetaan analyyttinen laadunarviointi tietokannan eheyden ja loogisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
Ensimmäisessä vaiheessa tarkistetaan yksittäiset kentät sen varmentamiseksi, että tietojen asteikkoja ja validointisääntöjä on noudatettu (ks. taulukko jäljempänä).
Kentän nimi |
Yksittäisten kenttien asteikot ja validointisäännöt |
Puuttuvien tietojen koodit |
FIREID |
Päällekkäisiä arvoja ei hyväksytä (tunnisteen on oltava ainutlaatuinen kyseisessä maassa) |
Puuttuvia tietoja ei hyväksytä |
DATEAL |
Päivämäärän on oltava olemassa ilmoitusvuonna (esim. vuosi = ilmoitusvuosi; kuukauden asteikko: 1..12; päivän asteikko: riippuu kuukaudesta) |
99999999 |
TIMEAL |
Asteikot: tunnit (0..23); minuutit (0..59) |
9999 |
DATEIN |
Päivämäärän on oltava olemassa ilmoitusvuonna (esim. vuosi = ilmoitusvuosi; kuukauden asteikko: 1..12; päivän asteikko: riippuu kuukaudesta) |
99999999 |
TIMEIN |
Asteikot: tunnit (0..23); minuutit (0..59) |
9999 |
DATEEX |
Päivämäärän on oltava olemassa ilmoitusvuonna (esim. vuosi = ilmoitusvuosi; kuukauden asteikko: 1..12; päivän asteikko: riippuu kuukaudesta) |
99999999 |
TIMEEX |
Asteikot: tunnit (0..23); minuutit (0..59) |
9999 |
NUTS3 |
NUTS3-koodin on löydyttävä asetuksen (EY) N:o 1059/2003 liitteestä I (tai uusien jäsenvaltioiden osalta GISCO-tietokannasta) |
XX |
CODECOM |
Kuntakoodin on vastattava jäsenvaltion toimittamassa kuntakoodiluettelossa olevaa koodia |
XX |
NAMECOM |
Kunnan nimen on vastattava jäsenvaltion toimittamassa kuntien nimiluettelossa olevaa nimeä |
XX |
TBA |
Asteikko: TBA > 0 |
-999 |
FBA |
Asteikko: FBA ≥ 0 |
-999 |
NFBA |
Asteikko: NFBA ≥ 0 |
-999 |
CAUSE |
Asteikko: CAUSE arvona (1,2,3,4) |
9 |
Toisessa vaiheessa tarkistetaan kenttien välinen looginen johdonmukaisuus. Tätä syystä vastaanotettuihin tietoihin sovelletaan tiettyjä sääntöjä, josta seuraavassa muutamia esimerkkejä (luettelo ei ole kattava):
1. |
Aikajärjestystä ”hälytyksen päivämäärä/aika” -> ”sammutustoimien päivämäärä/aika” -> ”sammumisen päivämäärä/aika” on noudatettava. ”Hälytyksen päivämäärä/aika” voi olla sama kuin ”sammutustoimien päivämäärä/aika” ainoastaan siinä tapauksessa, että ensimmäinen sammutushyökkäys tapahtuu välittömästi palon havaitsemisen jälkeen (sammutusyksikkö havaitsee palon); tämä tilanne on kuitenkin harvinainen. |
2. |
On varmennettava, että ”Palaneen metsäalueen koko” + ”Palaneen puuttoman alueen koko” = ”Palaneen alueen kokonaislaajuus”. |
3. |
Kentissä CODECOM ja NAMECOM ilmoitetun kunnan on kuuluttava NUTS3-koodilla ilmoitettuun alueelliseen yksikköön. |
(1) Belgiassa ”Gemeenten/Communes”, Tanskassa ”Kommuner”, Saksassa ”Gemeinden”, Kreikassa ”Demoi/Koinotites”, Espanjassa ”Municipios”, Ranskassa ”Communes”, Irlannissa ”Counties or County boroughs”, Italiassa ”Comuni”, Luxemburgissa ”Communes”, Alankomaissa ”Gemeenten”, Itävallassa ”Gemeinden”, Portugalissa ”Freguesias”, Suomessa ”Kunnat/Kommuner”, Ruotsissa ”Kommuner”, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ”Wards”, Kyproksessa ”Chor”, Tšekissä ”Obec”, Virossa ”Linn/Vald”, Unkarissa ”Telep”, Liettuassa ”Savyvaldybe”, Latviassa ”Pagasts/Pilseta”, Puolassa ”Gmina”, Sloveniassa ”Obcina” ja Slovakiassa ”Obce/Ku”.
(2) EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1888/2005 (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 1).
(3) Viittaus tämän liitteen osiin.
(4) Kentän pituus (merkkien lukumäärä) on ilmoitettu ainoastaan kentistä, joiden pituus on määrätty. Kuntakoodi merkitään jäsenvaltion nimikkeistön mukaan, joten sen pituus voi vaihdella eri maissa.
LIITE III
Tutkimusten ja kokeiden arviointiperusteet
Komissio soveltaa jäljempänä olevassa taulukossa lueteltua seitsemää perustetta kansallisiin ohjelmiin kuuluvia tutkimuksia, kokeita ja demonstraatiohankkeita ja pilottivaiheen testejä koskevien ehdotusten arviointiin.
Jäljempänä olevassa taulukossa on esitetty kuhunkin perusteeseen liittyvät kysymykset sekä kunkin kysymyksen arvosteluasteikko ja hylkäämisraja. Jos ehdotus ei saa kysymyksestä vaadittua vähimmäispistemäärää, se ei voi saada tukea.
Perusteet |
Arviointiasteikko |
Hylkäämisraja |
Arviointipisteet |
Myöntämisperusteet |
|
|
|
1. Hankkeen yhtenäisyys |
0–20 |
Alle 9 |
|
Onko hankkeen tavoitteet selostettu kokonaisuudessaan? Vastaako hankkeen tarkoitus asetuksessa (EY) N:o 2152/2003 säädettyjä seurantavelvoitteita? Onko ehdotuksessa selostettu, mitä tuloksia odotetaan saatavan? Onko edellytetystä toimesta annettu selkeä ja yksityiskohtainen selvitys? |
|
|
|
2. Suunnittelu |
0–10 |
Alle 4 |
|
Onko hankesuunnitelma realistinen? |
|
|
|
3. Rahoituksellinen toteutettavuus |
0–10 |
Alle 4 |
|
Onko talousarvio realistinen? |
|
|
|
4. Toimien vaikutusten kesto |
0–20 |
Alle 15 |
|
Onko toteutetuilla toimilla ja niiden tuloksilla pysyviä vaikutuksia hankkeen päättymisen jälkeen? |
|
|
|
5. Esityksen yleinen laatu |
0–10 |
/ |
|
Onko hanke esitelty loogisesti ja perustellusti? Onko ehdotus hyvin jäsennelty, selkeä ja täydellinen? |
|
|
|
6. Ehdotuksen laatu |
0–20 |
Alle 9 |
|
Menetelmien ja hankesuunnitelman arvio |
|
|
|
7. Yhteisön etu |
0–20 |
/ |
|
Saadaanko hankkeesta välitöntä tai välillistä lisäarvoa yhteisön tasolla? |
|
|
|
LIITE IV
KANSALLISEEN OHJELMAAN LIITTYVÄT LOMAKKEET
Ohjeet
Toimityypit:
Tyyppi A: Koordinointi ja hallinto:
Alatyyppi |
Toimenpide |
Lomake/lomakkeet |
/ |
Koordinointikustannukset |
2a |
/ |
Yleiskustannukset |
2a |
/ |
Matkakulut |
2a |
/ |
Tiedonhallintaan ja tietojen toimittamiseen komissiolle sekä tietojen levittämiseen liittyvät kustannukset |
2a |
/ |
Väliarvioinnin ja jälkiarvioinnin laatimiseen liittyvät kustannukset |
2a |
Tyyppi B: Metsäekosysteemien seurantaan liittyvät kustannukset (asetuksen (EY) N:o 2152/2003 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta sekä 5 artiklan 1 kohta)
Alatyyppi |
Toimenpiteet |
Lomakkeet |
B1 |
Määräajoin toteutettavat inventoinnit edustavien tietojen saamiseksi metsien tilasta |
2b |
B2 |
Jatkuva intensiiviseuranta |
2c |
B3 |
Euroopan metsäpalotietojärjestelmä ja palojen torjuntatoimenpiteet |
2d I + II |
Tyyppi C: Tutkimukset, kokeet, demonstraatiohankkeet ja kokeiluvaiheet (asetuksen (EY) N:o 2152/2003 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)
Alatyyppi |
Toimenpide |
Lomakkeet |
C1 |
Metsäpalojen syitä ja dynamiikkaa koskevat tutkimukset |
3 |
C2 |
Järjestelmän kehittämistä koskevat tutkimukset, kokeet ja demonstraatiohankkeet |
3 |
C3 |
Tietojen yhdenmukaista keräämistä ja jakelua, tietojen arvioinnin parantamista sekä tietojen laatua koskevat tutkimukset, kokeet ja demonstraatiohankkeet (kuten kalibrointikurssit ja yhteistutkimukset) |
3 |
C4 |
Seurannan testausjaksot |
3 |
Lomakkeet
Monivuotisten kansallisten ohjelmien esittelyssä on käytettävä seuraavia lomakkeita:
— |
Ohjelman lyhyt kuvaus (lomake 1), |
— |
Erityistiedot (lomakkeet 2 ja 3). |
Ohjelman kuvausta koskeva lomake sisältää: toimivaltaista elintä koskevat hallinnolliset tiedot sekä yksittäisiä hakemuksia koskevat tiivistetyt tiedot ja aikataulun. Toimivaltainen elin allekirjoittaa (myös nimen selvennys) ja päivää lomakkeen ja varustaa sen omalla leimallaan. Yksittäisten pyyntöjen tiivistelmää koskeva ohjelmalehden liitteenä on oltava erityistietoja koskeva lomake (joka sisältää yksittäisiä hakemuksia koskevat tekniset tiedot). Tämä erityistietolomake on täytettävä jokaisen yksittäisen tukihakemuksen osalta.
Kansallisen ohjelman mukautusten osalta täytetään kokonaan uudelleen lomake 1. Siihen on liitettävä tiedot erityisistä toimenpiteistä (lomake 3). Kaikissa lomakkeissa on oltava merkintä ”Kansallisen ohjelman nro. … muuttaminen”.
Seuraavat lomakkeet ovat saatavissa ainoastaan Excel-taulukkoina:
Lomake 1 |
: |
OHJELMALEHTI Yksittäisten pyyntöjen tiivistelmä |
Lomake 2a |
: |
Koordinointi ja hallinto |
Lomake 2b |
: |
Järjestelmällinen havaintoalaverkosto |
Lomake 2c |
: |
Intensiiviseuranta |
Lomakkeet 2d I+II |
: |
Euroopan metsäpalotietojärjestelmä ja palojen torjuntatoimenpiteet |
Kaavake 3: Tyypin C toimet
LIITE V
Edunsaajille suoritettuja maksuja koskevat vuosittaiset rahoitusselvitykset
Alkuhuomautukset
Vuosittaiset rahoitusselvitykset ja edistymistä kuvaavat kertomukset on toimitettava kahtena kappaleena seuraavaan osoitteeseen:
European Commission |
Directorate General Environment |
Unit B.3 |
B-1049 Brussels |
— |
Vuosittainen rahoitusselvitys (taulukossa 1 oleva lomake) |
— |
Työn edistymistä koskeva kertomus (taulukossa 2 oleva lomake) |
Taulukko 1
Kansallista ohjelmaa koskeva rahoitusselvitys
Kansallinen ohjelma 200 _– 200 _
Vaihe: _ Jakso 1/_ _ /200 _ – 1/ _ _ /200 _
(a) Myönnetty tuki yhteensä |
(c) Edunsaajille suoritetut maksut yhteensä jakson loppuun mennessä (31/12/20 - -) |
|
|
Taulukko 2
Edistymistä koskeva kertomus
Kansallinen ohjelma 200 _– 200 _
Vaihe: _ Jakso 1/_ _ /200 _ – 1/ _ _ /200 _
Hakemus nro |
Nimi |
Toteutus |
Toteutusaste |
Huomautuksia |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
LIITE VI
Ennakkorahoitushakemus
Kansallinen ohjelma 200 _– 200 _
Vaihe: _ Jakso 1/_ _ /200 _ – 1/ _ _ /200 _
LIITE VII
Todistus tuen loppuosan maksamisesta
Kansallinen ohjelma 200 _– 200 _
Vaihe: _ Jakso 1/_ _ /200 _ – 1/ _ _ /200 _
LIITE VIII
Taulukko 3
Tulo- ja menoselvitys
Kansallinen ohjelma 200 _– 200 _
Vaihe: _ Jakso 1/_ _ /200 _ – 1/ _ _ /200 _
Pyyntö nro |
Pyydetty yhteisön osuus |
Toimivaltaisen elimen osuus |
Muu julkinen rahoitus |
Muu yksityinen rahoitus |
Kansallisesta ohjelmasta saadut kaupalliset tulot |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yhteensä |
|
|
|
|
|
Taulukko 4
Kustannusten jakautuminen
Kansallinen ohjelma 200 _– 200 _
Vaihe: _ Jakso 1/_ _ /200 _ – 1/ _ _ /200 _
(jaoteltu toimintojen alatyyppien mukaan)
Pyyntö nro |
Toimityyppi (A, B, C) |
Toimen alatyyppi (1, 2, …) |
Kustannukset |
Huomautuksia |
1. |
|
|
|
|
2. |
|
|
|
|
3. |
|
|
|
|
4. |
|
|
|
|
5. |
|
|
|
|
6. |
|
|
|
|
7. |
|
|
|
|
8. |
|
|
|
|
Yhteensä |
|
LIITE IX
ARVIOINNIT
Ennakkoarviointia koskevat ohjeet
Ennakkoarvioinnissa on otettava huomioon aikaisemmista seurantatoimista saadut kokemukset. Ennakkoarvioinnin tarkoituksena on myös tuoda esille ohjelman toteutukseen liittyviä mahdollisia riskitekijöitä ja esteitä. Siinä on käsiteltävä erityisesti teknistä ja rahoituksellista seurantaa.
Komissio saa ennakkoarvioinnista tarvitsemiaan lisätietoja, jotta se voi käsitellä ehdotuksia ja tehdä oikeudenmukaisen ja avoimen päätöksen rahoitusosuuksista. Tämän osalta arviointityön on helpotettava kansallisista ohjelmista vastaavien elinten, asiantuntijoiden sekä komission välistä rakentavaa vuoropuhelua.
Tärkeimmät ennakkoarvioinnissa käsiteltävät asiat
(1) |
Ohjelman osien lyhyt kuvaus ja tavoitteen määrittely |
(2) |
Kansallista seurantaa koskeva katsaus |
(3) |
Kansallisen ohjelman prioriteetit |
(4) |
Toimien erityistavoitteet ja odotetut tulokset |
(5) |
Tietojen keräämisen ja analyysien intensiteetti ja jaksotus sekä niitä koskeva lyhyt selostus |
(6) |
Kansalliset ominaispiirteet ja yhteydet muihin metsiin liittyviin seurantatoimiin tai inventointeihin |
(7) |
Lyhyt kuvaus metsäpalotilanteesta ja kyseisen alueen metsäpalojen torjuntasuunnitelmien pääosat |
Väliarviointi/jälkiarviointi
Väliarvioinnissa ja jälkiarvioinnissa on esiteltävä saavutettu edistyminen ja analysoitava erityisesti puutteita ja mahdollisuuksia.
Tärkeimmät väliarvioinnissa ja jälkiarvioinnissa käsiteltävät asiat
|
Väliarviointi |
Jälkiarviointi |
||||||
Osa A – Saavutukset ja tärkeimmät tulokset |
X |
X |
||||||
Osa B – Onnistumisen ja epäonnistumisten sekä tehokkuuden arviointi
|
X |
|
||||||
Osa C – Kustannus-hyötyanalyysi |
X |
|
||||||
Osa D – Suositukset
|
X |
|
||||||
Osa E – Päätelmät |
X |
X |