6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/1

(1)

Komissio otti 23 päivänä maaliskuuta 2006 asetuksella (EY) N:o 553/2006 (2) (”väliaikaista tullia koskeva asetus”) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista (”asianomaiset maat” tai ”viejämaat”) peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa yhteisöön, joiden päälliset ovat nahkaa. Asetus tuli voimaan 7 päivänä huhtikuuta 2006.

(2)

Polkumyyntiä koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisen ajanjakson (”tutkimusajanjakso”) ja vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2001 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson (”tarkastelujakso”).

(3)

Sen jälkeen kun asianomaisista maista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, oli otettu käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikaista tullia koskeva asetus oli annettu. Kaikille osapuolille asetettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(4)

Jotkin asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin siihen tilaisuus. Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista.

(5)

Komission yksiköt ilmoittivat myös kaikista olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella oli määrä suositella lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista. Asianomaisille osapuolille asetettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti. Osapuolille annettiin myös lisätietoja suunniteltuihin toimenpiteisiin tehdystä muutoksesta.

(6)

Muutamat asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan valituksen tekijöiden nimien paljastamatta jättäminen johti puolustautumisoikeuden menettämiseen. Tätä asiaa käsiteltiin jo aiemmin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8 kappale). Asia arvioitiin uudelleen lopullisessa vaiheessa, jossa päädyttiin seuraavaan ratkaisuun: valituksen tekijöiden tuotantomäärä paljastettiin maittain ryhmiteltynä valituksen tekijöiden asemaa koskevia vaatimuksia esittäneille osapuolille. Näin ollen on syytä todeta, että kyseisillä osapuolilla oli edelleen mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuttaan. Tiedot toimitettiin myöhemmin kaikkien asianomaisten osapuolten ulottuville.

(7)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, menettelyssä tarkasteltavana oleva tuote ovat Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevat jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa, lukuun ottamatta

(8)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12–27 kappaleessa esitettyjen tekijöiden perusteella pääteltiin lisäksi alustavasti, että tietyt erittäin pitkälle kehitetyt urheilujalkineet eli STAF-tekniikkaa (Special Technology Athletic Footwear) edustavat jalkineet olisi jätettävä määritelmän ulkopuolelle.

(9)

Lisäksi päätettiin alustavasti katsoa lasten jalkineiden kuuluvan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, mutta asiaa oli tarkoitus tutkia ja harkita edelleen lopullisessa vaiheessa.

(10)

Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkemyksensä edellä luetelluista asioista. Osapuolten esittämien näkemysten ja muiden tietyntyyppisten jalkineiden jättämistä määritelmän ulkopuolelle koskevien lisäpyyntöjen perusteella eri vaatimukset analysoidaan seuraavassa yksityiskohtaisesti.

(11)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleen määritelmän mukaisesti urheilujalkineet, joissa on STAF-erikoistekniikkaa, jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(12)

Tämä ratkaisu perustui siihen tosiseikkaan, että tällaisilla jalkineilla on erilaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet, niitä myydään eri myyntikanavien kautta ja kuluttajien näkemys niistä on erilainen, samoin niiden käyttötarkoitus.

(13)

Yhteisön jalkineteollisuus moitti STAF-jalkineiden jättämistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska näitä jalkineita myydään samojen jakelukanavien kautta ja kuluttajat ostavat niitä samaa tarkoitusta varten kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta. Siltä varalta, että STAF-jalkineet kuitenkin jätettäisiin tutkimuksen tuotteen määritelmän ulkopuolelle, korostettiin lisäksi, että nykyisen Taric-määritelmän pienintä mahdollista STAF-jalkineiden arvoa, 9 euroa, tulisi nostaa ottaen huomioon vuosien mittaan tapahtunut dollarin arvon heikkeneminen euroon nähden.

(14)

Näiden väitteiden osalta on ensinnäkin syytä todeta, että yhteisön tuotannonala ei kieltänyt sitä, että STAF-jalkineilla on erilaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet. Toiseksi yhteisön jalkineteollisuus ei esittänyt myyntikanavien, käytön, kuluttajien näkemysten ja tuonnin kehityssuuntausten osalta mitään perusteltuja väitteitä, jotka muuttaisivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–18 kappaleessa esitettyjä päätelmiä. Lisäksi 9 euron kynnyksen nostamista koskevan vaatimuksen tueksi ei esitetty minkäänlaisia todisteita.

(15)

Monet tuojat vaativat STAF-jalkineiden vähimmäisarvon laskemista 9 eurosta 7,50 euroon erityisesti kustannuksia pienentävien tuotantoprosessien aiheuttaman olosuhteiden muuttumisen vuoksi.

(16)

Myös nämä vaatimukset on analysoitu huolellisesti. Muistettakoon, että 9 euron kynnys luotiin Taric-nimikkeistöön vuonna 1994 eli 12 vuotta sitten, jolloin STAF-jalkineiden ryhmä otettiin käyttöön Kiinasta peräisin olevien jalkineiden kiintiössä. Lisäksi tuojilla oli riittävästi todisteita siitä, että uudet tuotantotekniikat ovat johtaneet sekä STAF-jalkineiden kappalekohtaisten tuotantokustannusten huomattavaan alenemiseen että materiaali- ja energiahukan vähenemiseen. Kun mukaan luetaan vielä yksi hintaa laskeva tekijä, STAF-jalkineiden tarjonnan lisääntymisestä johtuva kilpailun koveneminen, hintataso on todellakin muuttunut 12 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna, eikä tätä seikkaa voida jättää huomiotta. STAF-jalkineiden hintakynnyksen laskeminen maltillisesti 1,5 eurolla katsotaan kohtuulliseksi ja myös tarpeelliseksi toimenpiteeksi muutoksiin vastaamiseksi.

(17)

Lisäksi muutamat viejät vaativat, että STAF-jalkineiden määritelmää tulisi laajentaa siten, että siihen sisältyisivät kaikki jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa ja joissa on etyleenivinyyliasetaatista (EVA) valmistetut pohjat ja/tai suoravaletut pohjat.

(18)

Näiden vaatimusten osalta on kuitenkin syytä korostaa, että EVA-muottitekniikan käyttäminen ei sinällään selkeästi erottanut lopputuotetta tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Lisäksi selitettiin, että EVA-pohjissa käytettävää muottitekniikkaa voitaisiin käyttää myös jalkineissa, jotka eivät selvästikään ole STAF-jalkineita. Ei myöskään esitetty minkäänlaisia todisteita siitä, että erilaisiin fyysisiin ja teknisiin ominaisuuksiin, eri myyntikanaviin, erilaisiin käyttötarkoituksiin ja kuluttajien näkemyksiin sekä tuonnin erilaisiin kehityssuuntauksiin perustuva jako ei olisi asianmukainen. Lisäksi muutamien tuojien esittämät EVA-termin määritelmät olivat selvästikin ristiriidassa keskenään. Tästä syystä STAF-jalkineiden määritelmää koskeva ehdotus hylättiin.

(19)

Näin ollen vahvistetaan STAF-jalkineiden jättäminen väliaikaista tullia koskevan asetuksen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Lisäksi STAF-jalkineiden vähimmäisarvoa tulisi laskea 9 eurosta 7,50 euroon. Koska lisähuomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13–19 kappaleessa esitetyt STAF-jalkineita koskevat päätelmät voidaan täten vahvistaa. Näin ollen vähintään 7,5 euron hintaiset STAF-jalkineet jätetään ehdottomasti menettelyn ulkopuolelle.

(20)

Lasten jalkineilla tarkoitetaan jalkineita, joiden sisäpohjan mitta on alle 24 cm ja joiden pohjan ja koron yhteenlaskettu korkeus on enintään 3 cm. Jalkineet luokitellaan seuraaviin koodeihin: ex 6403 20 00, ex 6403 30 00, 6403 51 11, 6403 51 91, 6403 59 31, 6403 59 91, 6403 91 11, 6403 91 91, 6403 99 31, 6403 99 91 ja ex 6405 10 00. Nämä jalkineet eivät olleet väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena, koska alustavat päätelmät eivät antaneet aihetta niiden soveltamiseen yhteisön edun perusteella.

(21)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28–31 kappaleessa ei ollut vielä tehty lopullista päätelmää siitä, sisällytetäänkö lasten jalkineet tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään vai ei. Vaikka joidenkin väitteiden katsottiin mahdollisesti sulkevan lasten jalkineet tutkimuksen tuotteen määritelmän ulkopuolelle, lopullisen päätelmän tekeminen ei ollut mahdollista näiden väitteiden perusteella tutkimuksen tässä vaiheessa. Sen vuoksi päätettiin katsoa lasten jalkineiden kuuluvan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja tutkia ja harkita asiaa edelleen lopullisessa vaiheessa.

(22)

Alustavien päätelmien julkistamisen jälkeen eräät asianomaiset osapuolet vaativat, että lasten jalkineet olisi jätettävä tutkimuksen tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Nämä vaatimukset perustuivat siihen oletukseen, että erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30–31 kappaleessa mainitut tekijät eli tyyli, suunnittelu, myyntikanavat ja asiakaspalvelu muodostavat selvän eron lasten jalkineiden ja tutkimuksen alaan kuuluvien muuntyyppisten jalkineiden välille.

(23)

Näiden vaatimusten perusteella ei kuitenkaan katsottu olevan mahdollista jättää lasten jalkineita tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niiden tukena ei ollut riittävästi todisteita sen osoittamiseksi, että tutkimuksessa voitaisiin vetää selkeä raja lasten jalkineiden ja tutkimuksen alaan kuuluvien muuntyyppisten jalkineiden välille. Itse asiassa todettiin, että lasten jalkineiden oleelliset fyysiset ja tekniset ominaisuudet, jotka olivat samat kuin tarkasteltavana olevassa tuotteessa – nahasta valmistettujen päällisten ja erityyppisten pohjien yhdistelmät jalkojen suojaamiseksi – olivat paljon tärkeämpiä kuin erot (erityisesti jalkineen koko). Lisäksi näytti siltä, että tyyli, suunnittelu, myyntikanavat ja kuluttajille tarjottu palvelu eivät eronneet oleellisesti tutkittavina olevien muuntyyppisten jalkineiden vastaavista tekijöistä. Pelkästään se tosiseikka, että lasten jalkineet muodostavat selkeän alaryhmän tarkasteltavana olevan tuotteen ryhmään, ei ole riittävä peruste lasten jalkineiden jättämiselle tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Itse asiassa todettiin, että lasten jalkineiden ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä ei ole selkeää rajaa vaan että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän osalta on havaittavissa jopa selkeää päällekkäisyyttä: kyseessä on tuote, jonka tehtävänä on peittää ihmisten jalat ja suojata niitä erityisesti käveltäessä.

(24)

Vastauksessaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkistamiseen yhteisön tuotannonala vaati, että lasten jalkineet olisi sisällytettävä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Tuotannonala esitti erityisesti todisteita, joiden mukaan yhteisössä on edelleen keskeistä lasten jalkineteollisuutta.

(25)

Yhteisön tuotannonalan esittämät todisteet antavat tukea lopullisille päätelmille. Tästä syystä lopullinen päätelmä on, että lasten jalkineet tulee sisällyttää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään.

(26)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että tietyt samoihin CN-koodeihin kuuluvat muuntyyppiset jalkineet ovat erityisesti käytöltään niin erilaisia, että ne eivät voi kuulua samaan tuoteryhmään. Nämä väitteet analysoidaan seuraavassa.

(27)

Yhdistetyn nimikkeistön tarkoittamassa merkityksessä ”vaellus-”, ”kiipeily-” ja muiden ulkoilujalkineiden (”vaellusjalkineet”) ei katsota kuuluvan urheilujalkineisiin, joten nämä jalkinetyypit jäävät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 13 kappaleessa esitetyn STAF-jalkineiden määritelmän ulkopuolelle. Tietyt osapuolet kuitenkin pyysivät, että nämä tuotteet jätettäisiin menettelyn ulkopuolelle, koska i) tällaisia vaellusjalkineita koskevat vaatimukset muistuttavat heidän mielestään suuresti STAF-jalkineita koskevia vaatimuksia, ii) vaellusjalkineet voidaan heidän mielestään erottaa selvästi muuntyyppisistä jalkineista myyntikanavien ja kuluttajien näkemysten perusteella ja iii) velvollisuus maksaa suurempaa tullia vaellusjalkineista vaikuttaisi heidän mielestään haitallisesti niiden markkinoihin.

(28)

Vaellusjalkineiden erityisominaisuuksista ja -piirteistä ei esitetty mitään lisätodisteita, jotka olisivat muuttaneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 kappaleen päätelmää, jossa todetaan, että vaikka eri jalkinetyypeillä, esimerkiksi vaellusjalkineilla, voi olla joitakin erilaisia erityisominaisuuksia, niiden perusominaisuudet ovat samat. Lisäksi havaittiin, että ”vaellusjalkineita” tuotetaan laajasti yhteisössä ja että tuotujen ”vaellusjalkineiden” ja yhteisön oman tuotannon välille ei voitaisi vetää selvää rajaa. Tämä vahvistettiin myös päätöksellä sisällyttää samantyyppiset jalkineet neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2155/97 (4) mainittuun tuotteen määritelmään. Vaikka vaellusjalkineilla saattaa joskus olla erityisominaisuuksia, niillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet kuin muilla tuotteen määritelmään kuuluvilla jalkineilla. Lisäksi näiden jalkineiden käytöstä ja niitä koskevista kuluttajien näkemyksistä todettiin, että päällekkäisyys muuntyyppisten tuotteen määritelmään kuuluvien jalkineiden kanssa on suuri. Tämän vuoksi katsotaan, että ”vaellusjalkineita” ei olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle.

(29)

Eräs tuoja pyysi, että tietyt terveysjalkineet jätettäisiin menettelyn ulkopuolelle. Vaikka tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin 6403 99 93, 6403 99 96 ja 6403 99 98, vaatimuksena oli, että tällaiset jalkineet jätettäisiin menettelyn ulkopuolelle, koska niillä väitettiin olevan erilaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja eri myyntikanavat ja koska kuluttajat katsovat ne sertifioiduksi lääkinnälliseksi tuotteeksi, jota voidaan myydä lääkinnällisenä laitteena jalkojen terveyden edistämiseksi.

(30)

Todettiin, että tällaisia jalkineita olisi pidettävä tarkasteltavana olevan tuotteen osana. Vaikka näillä tuotteilla on erityiset tekniset ominaisuudet ja ne sopivat lääkinnälliseen käyttöön, nämä erityisominaisuudet eivät eroa selkeästi tai rakenteellisesti tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuuksista. Tätä tukee erityisesti se tosiseikka, että kuluttajat ostavat tällaisia jalkineita myös mukavuussyistä eivätkä niinkään tietyistä lääketieteellisistä syistä, mikä myönnettiin myös tuojan esittämässä vaatimuksessa.

(31)

Edellä mainituista syistä katsotaan, että vaatimus terveysjalkineiden jättämisestä menettelyn ulkopuolelle olisi hylättävä.

(32)

EVA-rantasandaalit ovat jalkineita, joiden päällinen on ainoastaan nahkainen nauha, joka on kiinnitetty molemmilta puolilta paksuun ja kevyeen pohjaan, joka on valmistettu EVA-muovin ja muiden materiaalien yhdistelmästä. Eräät asianomaiset osapuolet vaativat, että nämä tuotteet tulisi jättää tutkimuksen ulkopuolelle, koska niillä katsottiin olevan aivan erityiset ja selkeästi erottuvat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet, joiden avulla ne on helppo tunnistaa rantasandaaleiksi. Näin ollen näillä jalkineilla olisi erilainen käyttötapa ja kuluttajien näkemys niistä poikkeaisi muuntyyppisiä tuotteen määritelmään kuuluvia jalkineita koskevasta näkemyksestä. Lisäksi väitettiin, että EVA-rantasandaalien tuotannossa tarvittavaa teknologiaa ei käytetä Euroopassa enää ollenkaan.

(33)

Tässä yhteydessä todettiin, että vaikka EVA-rantasandaaleilla onkin muutamia erityisominaisuuksia, niillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet kuin muilla tuotteen määritelmään kuuluvilla jalkineilla. Lisäksi näiden jalkineiden käytöstä ja niitä koskevista kuluttajien näkemyksistä todettiin, että päällekkäisyys muuntyyppisten tuotteen määritelmään kuuluvien jalkineiden, esimerkiksi varvastossujen ja puukenkien, kanssa on suuri. Myös myyntikanavien, markkinoinnin, muotivirtausten ja muiden vastaavien tekijöiden katsottiin olevan samat kuin muuntyyppisillä tuotteen määritelmään kuuluvilla jalkineilla. Lisäksi yhteisön tuotannonala esitti todisteita, jotka osoittivat, että Euroopan yhteisössä edelleen tuotetaan laajasti EVA-rantasandaaleja. Näin ollen katsotaan, että menettelyn ulkopuolelle jättämistä koskeva vaatimus on hylättävä.

(34)

Eräs asianomainen osapuoli vaati, että jalkineet, joissa on siannahasta valmistetut päälliset, olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle. Vaatimuksen syynä olivat väitetyt laatu- ja hintaerot sekä väite, jonka mukaan Euroopan yhteisössä ei valmisteta jalkineita, joissa on mainitunlaiset päälliset.

(35)

Ei ollut kuitenkaan mahdollista erottaa yhteisöön tuotuja siannahasta valmistettuja jalkineita ja yhteisön omaa tuotantoa selkeästi toisistaan, sillä tuotteiden käyttötarkoitus on sama, samoin niiden fyysiset ja tekniset perusominaisuudet. Lisäksi osoittautui, että tuotteiden myyntikanavat olivat yleensä samat, mikä näkyi myös siinä tosiseikassa, että kuluttajien näkemys siannahasta valmistetuista jalkineista ei ole erilainen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(36)

Eräs asianomainen osapuoli vaati, että tietyt jalkineet, joiden valmistustekniikka on patentoitu, tulisi jättää tutkimuksen ulkopuolelle. Kyse oli muun muassa tekniikasta, jolla saadaan aikaan erityinen iskuja vaimentava kantapääosa tai pehmusteena toimiva välipohja, tai erikoistekniikasta, joka parantaa tämäntyyppisten jalkineiden joustavuutta.

(37)

Verrattaessa tätä jalkinetyyppiä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen havaittiin kuitenkin, että tämäntyyppisten jalkineiden ja tarkasteltavana olevan tuotteen välille ei voitu vetää selkeää rajaa fyysisten ja teknisten perusominaisuuksien ja käyttötarkoitusten perusteella. Vaikka on yleisesti tiedossa, että patentoitu tekniikka saattaa lisätä jalkineiden käyttömukavuutta, se ei sinällään huomattavasti muuta jalkineen perusluonnetta normaalissa käytössä. Lisäksi se, että tietty tekniikka on patentoitu, ei sinällään ole syy, jonka perusteella tietynlaiset jalkineet voitaisiin jättää tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Näin ollen vaikka onkin tiedossa, että tämän ryhmän tuotteilla voi olla erityispiirteitä, ne ovat edelleen Euroopan yhteisössä tuotetun tarkasteltavana olevan tuotteen kilpailijoita. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(38)

Eräät asianomaiset osapuolet vaativat, että menettelyn ulkopuolelle olisi jätettävä kaikentyyppiset urheilujalkineet, myös muut kuin yhdistetyn nimikkeistön 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitetut STAF-jalkineet ja urheilujalkineet. Nämä vaatimukset perustuvat samoihin väitteisiin kuin vaatimukset, jotka koskivat STAF-jalkineiden jättämistä menettelyn ulkopuolelle, ja väitteeseen, jonka mukaan yhteisön markkinoilla alkaisi olla pulaa tietyistä muista jalkineista kuin STAF-jalkineista, jos tämäntyyppisiä jalkineita ei jätettäisi menettelyn ulkopuolelle. Jälkimmäisen väitteen tueksi ei esitetty konkreettisia todisteita. Tästä syystä ei ollut saatu uutta, vakuuttavaa näyttöä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa esitetyn muiden kuin STAF-jalkineiden jäljellä olevia tyyppejä koskevan päätelmän muuttamiseksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(39)

Näin ollen edellä B kohdan 1.1 alakohdasta ilmenevällä tavalla muokatut alustavat päätelmät voidaan vahvistaa lopullisesti. Tästä syystä tässä menettelyssä katsotaan yhteisön vakiintuneen käytännön mukaisesti, että kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen tyyppejä olisi pidettävä yhtenä tuotteena.

(40)

Koska samankaltaisesta tuotteesta ei saatu lainkaan huomautuksia, sisältö ja alustavat päätelmät voidaan näin ollen vahvistaa.

(41)

Edellä esitetyn perusteella päätellään lopullisesti, että perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkasteltavana oleva tuote ja kaikki vastaavan tyyppiset jalkineet, joiden päälliset ovat nahkaa ja joita tuotetaan ja myydään vertailumaassa, Brasiliassa, sekä yhteisön tuotannonalalla valmistetut ja yhteisön markkinoilla myytävät vastaavat jalkineet ovat samankaltaisia.

(42)

Eräät osapuolet väittivät, että otokset eivät olleet edustavia, koska niiden ulkopuolelle oli jätetty STAF-jalkineet ja lasten jalkineet.

(43)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 kappaleessa mainittiin, STAF-jalkineiden jättäminen menettelyn ulkopuolelle ei vaikuttanut merkittävästi otosten edustavuuteen. Lasten jalkineiden osalta väite on merkityksetön, kun otetaan huomioon päätös sisällyttää lasten jalkineilen tutkimukseen.

(44)

Huomautuksia esitettiin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä määritetyistä otantaprosenteista. Nämä huomautukset otettiin huomioon. Kun lasten jalkineet laskettiin mukaan, todettiin, että otoksiin valittujen yritysten osuus yhteistyössä olleiden tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavien tuottajien viennistä yhteisöön oli kiinalaisten osalta yli 12 prosenttia ja vietnamilaisten osalta yli 15 prosenttia. Näin ollen otos on selvästi edustava. On myös syytä ottaa huomioon jäljempänä johdanto-osan 56 kappaleessa esitetyt perustelut.

(45)

Lisäksi väitettiin, että otosten valitsemistapa ei ollut WTO:n polkumyyntisopimuksen (Anti-Dumping Agreement, ADA) mukainen, koska mukaan valittiin tiettyjä suuria viejiä niiden yritysten kustannuksella, joiden myynti Euroopan yhteisössä oli vähäisempää tai joilla ei ollut lainkaan myyntiä yhteisössä mutta joilla oli suhteellisen suuri kotimarkkinamyynti.

(46)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa jo selitettiin, käytetyillä menetelmillä oli määrä varmistaa otosten suurin mahdollinen edustavuus ja sisällyttää viennin suurimpaan mahdolliseen määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, ottaen huomioon käytettävissä oleva aika, muutamia yrityksiä, joilla oli edustavaa kotimarkkinamyyntiä. Tällöin olisi mahdollista laskea normaaliarvo siltä varalta, että joillekin otokseen kuuluneista vientiä harjoittavista tuottajista voitaisiin myöntää markkinatalouskohtelu. Otoksia ei valittu WTO:n sääntöjen eikä perusasetuksen 17 artiklan vastaisesti. Artiklan mukaan otoksen tulee joko olla tilastollisesti edustava tai sisältää tuotannon, myynnin tai viennin suurin mahdollinen määrä, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, ottaen huomioon käytettävissä oleva aika. Tästä syystä edellä mainitut säännöt sallivat myynnin (kotimarkkina- ja/tai vientimyynnin) käyttämisen valintaperusteena.

(47)

Lisäksi on syytä muistaa, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 ja 58 kappaleessa selitetään, asianomaisten maiden viranomaiset hyväksyivät valitut otokset.

(48)

Osa asianomaisista osapuolista väitti myös, että Kiinan otoksen koostumuksesta olisi pitänyt sopia mieluimmin Hongkongin ja Taiwanin viranomaisten kanssa, sillä kiinalaiset tuottajat ovat suureksi osaksi kyseisten maiden osakkeenomistajien hallinnassa. Tästä syystä menettelyn väitettiin koskevan kyseisten maiden osapuolia.

(49)

Tämä väite oli hylättävä. Yhteisön vakiintuneena käytäntönä on pyrkiä sopimukseen viejämaan viranomaisten ja/tai tuottajajärjestöjen kanssa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä otantamenettelyä käytettäessä perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa asianomaisten maiden valtiolliset viranomaiset olivat lisäksi tiiviisti yhteydessä maiden tuottajajärjestöihin. Tässä menettelyssä viejämaat ovat Kiina ja Vietnam. Tästä syystä sopimukseen otosten koostumuksesta pyrittiin juuri näiden viranomaisten kanssa, ja sopimukseen myös päästiin.

(50)

Eräs otokseen kuulumaton vietnamilainen vientiä harjoittava tuottaja toisti huomautuksensa, joiden mukaan sen olisi pitänyt päästä yksilöllisen tarkastelun piiriin, koska se oli täyttänyt polkumyyntiä koskevan kyselylomakkeen asianmukaisesti. Se, että otokseen kuulumaton osapuoli toimittaa polkumyyntiä koskevan kyselylomakkeen täytettynä, ei kuitenkaan johda automaattisesti osapuolen yksilölliseen tarkasteluun. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa on jo selitetty, koska otosten koko oli ennennäkemättömän suuri, komissio päätteli, että useampien vientiä harjoittavien tuottajien yksilöllinen tarkastelu olisi ollut suhteettoman työlästä ja estänyt tutkimuksen saattamisen loppuun kohtuuajassa.

(51)

Osapuolet väittivät myös, että edustavan kotimarkkinamyynnin valitseminen mukaan otokseen on epäasianmukaista, koska yhdellekään viejälle ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua. Tätä väitettä pidettiin kuitenkin merkityksettömänä, koska markkinatalouskohtelun soveltamista koskeva päätös tehdään vasta otoksen valitsemisen jälkeen.

(52)

Tästä syystä väite hylättiin, ja koska asiasta ei ollut esitetty enempää huomautuksia, pääteltiin, että otokset olivat edustavia.

(53)

Muutamat asianomaiset osapuolet väittivät, että perusasetuksen 17 artiklaa oli rikottu, sillä ne katsoivat, että yhteisön tuottajista valittu otos ei ollut edustava. Väite perustui siihen seikkaan, että otokseen valittiin ainoastaan kymmenen yritystä ja että nämä yritykset edustavat vain 10:tä prosenttia valituksen tehneiden yhteisön tuottajien kokonaistuotannosta ja vain hyvin pientä osuutta yhteisön kokonaistuotannosta, toisin sanoen alle 5:tä prosenttia. Valituksen tehneet tuottajat muodostavat tässä tapauksessa hiukan yli 40 prosenttia yhteisön kokonaistuotannosta. Lisäksi väitettiin, että tietyt otokseen valituille yhteisön tuottajille ominaiset kehityssuuntaukset eivät ole samoja kuin valituksen tehneillä tuottajilla kokonaisuutena ja että otos ei täten olisi edustava.

(54)

Eräs tuojajärjestö väitti myös, että yhteisön tuottajista valittu otos ei ole tilastollisesti edustava ja että tarkastuskäyntien kohteeksi otettaisiin näin vain häviävän pieni osuus yhteisön tuottajista.

(55)

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että perusasetuksen 17 artiklassa määritetään, että tutkimus voidaan rajoittaa otoksiin, jotka joko ovat tilastollisesti edustavia tai sisältävät tuotannon, myynnin tai viennin suurimman mahdollisen määrän, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena.

(56)

Tämän määräyksen sanamuodosta ilmenee selkeästi, että määrälle ei ole asetettu mitään täsmällistä vaatimusta tai kynnystä. Ainoa vaatimus on, että määrän tulee voida kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, ottaen huomioon käytettävissä oleva aika.

(57)

Tapauksen erityisolosuhteiden vuoksi – yhteisön tuotannonala on erittäin pirstaleinen – on vääjäämätöntä, että otoksen sisältämät yritykset kattavat suhteellisen pienen osuuden yhteisön kokonaistuotannosta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa selitettiin, komissio valitsi otoksen lähinnä tuottajien koon eli tuotantomäärän perusteella mutta otti huomioon myös tuottajien maantieteellisen sijainnin varmistaakseen otoksen edustavuuden tältäkin osin. Otokseen valittujen yritysten määrää oli kuitenkin rajoitettava määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena käytettävissä olevassa ajassa, joten yrityksiä valittiin tässä tapauksessa kymmenen. Koska alan teollisuus on erittäin pirstaleinen ja koska otokseen valittiin suurehkoja tuottajia, yritysten määrän kasvattaminen ei olisi kuitenkaan vaikuttanut merkittävästi otoksen osuuteen yhteisön kokonaistuotannosta. Tässä yhteydessä on syytä huomata lisäksi, että, toisin kuin jotkin osapuolet ovat väittäneet, ei ole olemassa oikeudellista velvoitetta sisällyttää otokseen Euroopan yhteisön asiaa koskevassa lainsäädännössä määritettyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikä ilmenee perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan sanamuodosta.

(58)

Kuten edellä selostettiin, valittavan otoksen tulee olla tilastollisesti edustava tai perustua edustavaan määrään. Koska tässä tapauksessa valittiin jälkimmäinen menetelmä, väite, jonka mukaan otos ei ollut tilastollisesti edustava, hylättiin. Vastaavasti väitteet, joiden mukaan tietyt otokseen valituille yhteisön tuottajille ominaiset kehityssuuntaukset eivät olleet samoja kuin valituksen tehneillä tuottajilla kokonaisuutena ja tarkastuskäyntien kohteeksi otettaisiin vain pieni osuus yhteisön tuottajista, eivät ole laillisesti päteviä perusteita otoksen edustavuuden kyseenalaistamiseksi.

(59)

Edellä esitettyjen syiden vuoksi eri osapuolten esittämät väitteet hylättiin, ja täten vahvistetaan otoksen oikeudellinen pätevyys, sillä otos on edustava ja se valittiin täysin perusasetuksen 17 artiklan vaatimusten mukaisesti.

(60)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että komissio ei ollut ilmoittanut kullekin otokseen kuulumattomalle kiinalaiselle ja vietnamilaiselle viejälle erikseen, miksi niille ei katsota voitavan myöntää markkinatalouskohtelua. Väite toistettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä, ja sen mukaan komissiolla on velvollisuus määrittää viejien oikeus markkinatalouskohteluun yksilöllisesti riippumatta siitä, valitaanko viejä otokseen vai ei. Väitteen esittäjät katsoivat, että käytetyt menetelmät vievät otokseen kuulumattomilta yrityksiltä oikeuden yksilölliseen arviointiin, mikä on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vastaista.

(61)

Nykyisen otoksia koskevan määräyksen (perusasetuksen 17 artikla) katsotaan kuitenkin kattavan markkinatalouskohtelua pyytävien yritysten tilanteen täysin. Olipa kyse sitten markkinatalousmaista tai maista, joiden talous on siirtymävaiheessa, viejille ei otannan luonteen vuoksi tarjota yksilöllistä arviointia ja otoksesta tehdyt päätelmät ulotetaan koskemaan myös niitä. Perusasetuksen 17 artiklassa määritetään yleinen menetelmä niiden tilanteiden käsittelemiseksi, joissa yksilöllinen tarkastelu ei ole enää mahdollista yritysten huomattavan määrän vuoksi. Tämä menetelmä on edustavan otoksen käyttäminen. Ei ole mitään syytä, miksi otantamenetelmää ei voitaisi käyttää myös tilanteessa, jossa yritysten huomattavaan määrään sisältyy runsaasti myös markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua pyytäviä yrityksiä. Kuten kaikissa muissakin otantatapauksissa, kaikista otokseen sisältyvistä yrityksistä luodaan painotettu keskiarvo riippumatta siitä, mitä menetelmiä markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioinnin jälkeen tehdyissä eri yrityksiä koskevissa polkumyyntilaskelmissa on käytetty. Markkinatalouskohtelun tai yksilöllisen kohtelun ei täten tulisi estää tavallisten otantamenetelmien käyttämistä. Otannan tärkeänä tavoitteena on tasapainottaa hallinnolliset edellytykset, jotta tapaukset voitaisiin arvioida oikea-aikaisesti ja pakollisten määräaikojen puitteissa. Tavoitteena on tarjota tilaisuus myös mahdollisimman tarkkaan yksilölliseen analyysiin. Lopuksi on syytä muistaa, että markkinatalouskohtelupyyntöjen määrä oli tässä tapauksessa niin huomattava, että pyyntöjen yksilöllinen tarkastelu – joka toteutetaan joskus muissa tapauksissa – oli hallinnollisesti mahdoton toteuttaa. Tästä syystä katsottiin, että oli kohtuullista soveltaa kaikkien otokseen kuuluneiden yritysten perusteella määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa tasapuolisesti kaikkiin otokseen kuulumattomiin yrityksiin erottelematta niitä sen mukaan, myönnetäänkö niille markkinatalouskohtelu vai ei. Lisäksi on väitetty, että polkumyyntilaskelmat eivät olleet riittävän luotettavat, koska markkinatalouskohtelupyynnöt oli valittu otantamenetelmällä. Tämä väite on hylättävä. Ensinnäkin otanta ei koskenut markkinatalouskohtelupyyntöjä, vaan vientiä harjoittavia tuottajia. Toiseksi otantaa koskevien säännösten tavoitteena on varmistaa, että voidaan riittävän luotettavasti päätellä, onko polkumyyntiä tapahtunut tapauksessa, johon liittyy useita vientiä harjoittavia tuottajia. Kolmanneksi tapauksissa, joissa vientiä harjoittavat tuottajat ovat esittäneet myös markkinatalouskohtelupyyntöjä, ei ole mitään syytä päätellä, että rutiininomaisesti sovelletun otantamenetelmän käyttäminen johtaisi päätelmiin, jotka eivät ole riittävän luotettavia. Itse asiassa on suorastaan otantaperiaatteen vastaista väittää, että koska (otokseen kuulumattomat) viejät olisi luokiteltava joko markkinatalouskohtelun piiriin kuuluviksi tai sen ulkopuolelle kuuluviksi, tällaisesta joukosta otettu otos olisi jo sellaisenaan epäedustava. Kuten kaikissa muissakin polkumyyntitutkimuksissa, jokaisen viejän tilanne on aina hiukan erilainen. Tuottajien välillä voi olla suuriakin eroja, mutta otantamenetelmää voidaan silti käyttää. Neljänneksi se, että yritys jätetään markkinatalouskohtelun ulkopuolelle, merkitsee ainoastaan, että normaaliarvoa ei voida määrittää yrityksen omien tietojen perusteella vaan että on käytettävä toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja on hyödynnettävä kuitenkin myös muilla keskeisillä polkumyynnin määrittämiseen kuuluvilla alueilla, esimerkiksi perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Viidenneksi otoksen edustavuutta korostaa entisestään se seikka, että viejämaiden hallitukset ovat itse ehdottaneet valtaosaa otokseen valituista yrityksistä. Toisin sanoen hallitukset ovat itse katsoneet näiden otosten edustavan kattavasti maansa vientiä harjoittavia tuottajia.

(62)

Muutamat Kiinassa ja Vietnamissa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät edelleen, että komissio oli tehnyt markkinatalouskohtelua koskevat yksilölliset arviot edellisissä tapauksissa, joissa vientiä harjoittavien tuottajien määrä oli huomattava. Tällaisissa tapauksissa, esimerkiksi polyesterifilamenttikankaiden tuontia koskevassa tapauksessa (12 päivänä syyskuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1487/2005) (5), oli tehty arviot yksilöllisestä markkinatalouskohtelusta, vaikka polkumyyntiarvion tekemiseen oli käytetty perusasetuksen 17 artiklan mukaisia otantamenetelmiä.

(63)

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että edellä mainitussa tapauksessa markkinatalouskohtelupyyntöjen yksilöllinen tarkastelu katsottiin vielä mahdolliseksi, toisin kuin nykyisessä tutkimuksessa. Lisäksi on huomattava, että edellä mainitussa tapauksessa oli toimittu otantasääntöjen mukaisesti: Yrityksille, joita ei ollut valittu otokseen mutta joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu, määritettiin otokseen kuuluneiden markkinatalouskohtelun piiriin otettujen yritysten polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo, toisin sanoen niille ei määritetty yksilöllistä polkumyyntimarginaalia, vaan markkinatalouskohtelun piiriin kuuluviin yrityksiin sovellettava polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo.

(64)

Aiemmissa tapauksissa, joissa käytettiin otantamenetelmää ja yhteistyössä toimineet viejät pyysivät markkinatalouskohtelua, määrät olivat siinä määrin pieniä, että kukin pyyntö voitiin tutkia yksilöllisesti. Koska markkinatalouskohtelupyyntöjen määrä oli nykyisessä tapauksessa ennennäkemättömän suuri, jokaista pyyntöä ei voitu arvioida yksilöllisesti. Muut viejät, sekä otokseen valitut että sen ulkopuolelle jätetyt, toistivat, että niille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu. Osa viejistä esitti vaatimustensa tueksi yhtiöjärjestyksensä osoittaakseen, että niiden tapaus ei eronnut Golden Stepin tapauksesta. Golden Step oli ainoa yritys, jolle oli myönnetty markkinatalouskohtelu.

(65)

Tässä yhteydessä on todettava, että menettelyssä sovellettiin perusasetuksen 17 artiklan otoksia koskevia säännöksiä. Otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien myöhempiä huomautuksia ei tarkasteltu, koska perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaan tarkastelu olisi hankaloittanut tehtävää kohtuuttomasti ja estänyt tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin. Otokseen kuuluneiden yritysten myöhempiä väitteitä käsitellään jäljempänä olevissa menettelyn piiriin kuuluvia kahta maata koskevissa erityiskappaleissa.

(66)

Osa vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että komissio ei tehnyt arviota markkinatalouskohtelusta kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen vireillepanosta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan viimeisen kappaleen mukaisesti.

(67)

Vaikka markkinatalouskohtelua koskeva arviointi tehtiin myöhemmin kuin kolmen kuukauden kuluttua tapauksen vireillepanosta, otokseen kuuluneille vientiä harjoittaville tuottajille toimitettiin niiden markkinatalouskohtelua koskevat erilliset ilmoitukset ja annettiin täysi puolustautumisoikeus. Osapuolille ei varmastikaan ole mitään haittaa siitä, että niiden markkinatalouskohtelun edellytyksiä tarkastellaan ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(68)

Muutamat vientiä harjoittavat tuottajat, jotka olivat pyytäneet yksilöllistä tarkastelua jo aiemmin, esittivät pyyntönsä uudelleen. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa selitetystä syystä Kiinassa ja Vietnamissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille ei kuitenkaan voitu myöntää yksilöllistä tarkastelua.

(69)

Näin ollen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–63 kappaleessa selostettiin, koska Kiinassa ja Vietnamissa oli runsaasti yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia, edustavan otoksen avulla määritettiin tulli, jota sovellettaisiin otoksen ulkopuolelle jätettyihin yhteistyössä toimineisiin viejiin. Tällaista menettelyä sovelletaan kaikissa polkumyyntitapauksissa.

(70)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen otokseen valitut tarkastetut kaksitoista kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että niille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu, ja esittivät uudelleen aikaisemmat perustelunsa.

(71)

Yksi näistä kahdestatoista yrityksestä, Golden Step (GS), vaati alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen tilanteeseen huomattavaa muutosta markkinatalouskohtelupyyntönsä tarkastelun johdosta ja esitti myös todisteita. On syytä muistaa, että GS:n markkinatalouskohtelupyyntö hylättiin, koska se ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan edellytystä 1. Hylkääminen johtui erityisesti vientivelvoitteesta, jonka mukaan GS ei voinut vapaasti päättää vientimääristään ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan. Markkinatalouskohtelua koskevien päätelmien ilmoittamisen jälkeen GS kuitenkin esitti ennen ilmoitusta koskevien huomautusten sitovan määräajan umpeutumista todisteita, joiden mukaan sillä ei ole tosiasiallista eikä lain mukaista vientimyyntivelvoitetta.

(72)

Kun oli otettu asianmukaisesti huomioon GS:n tapauksen muuttuneet olosuhteet ja se seikka, että GS:lle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua ainoastaan edellytyksen 1 täyttymättä jäämisen johdosta, päätettiin tarkistaa alkuperäistä päätöstä ja myöntää GS:lle markkinatalouskohtelu.

(73)

Eräät tuottajat, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, väittivät, että yhtiöjärjestyksessä mainittuihin myyntirajoituksiin viittaaminen ei ollut johtanut markkinatalouskohtelun myöntämättä jättämiseen muissa polkumyyntimenettelyissä. Aluksi on syytä huomata, että markkinatalouskohtelua koskeva analyysi tehdään tapauskohtaisesti esitettyjen tosiasioiden perusteella eikä väitettyä ristiriitaisuutta muiden äskettäin tehtyjen samoihin tosiasioihin pohjautuvien markkinatalouskohtelua koskevien analyysien kanssa ole olemassa. Itse asiassa tapauksessa, johon viitattiin, vientiä harjoittava tuottaja esitti hyvissä ajoin yhtiöjärjestyksensä muutetun version, jossa ei ollut myyntirajoituksia. Näin kyseinen tuottaja pystyi osoittamaan, että sitä eivät koske mainitunlaiset myyntirajoitukset.

(74)

Muut osapuolet väittivät, että markkinatalouskohtelun epääminen kiinalaisilta jalkineiden viejiltä ei ollut WTO:n sääntöjen mukaista, etenkin kun Kiinasta vietäviä tuotteita ei enää koske GATT 1994 -sopimuksen liitteen 1 VI artiklan 1 kohdan toisen täydentävän säännöksen mukainen valtion monopoli. Tämä oli ehtona sille, että sopimusosapuolilla on oikeus poiketa normaaliarvon määrittämisestä viejämaista peräisin olevien normaaliarvoa koskevien tietojen perusteella.

(75)

Kun edellä mainittu lisähuomautus otettiin käyttöön, Kiinan ja muutaman muun maan viennissä katsottiin vallitsevan valtion monopoli. Sittemmin on otettu huomioon Kiinassa tehdyt taloudelliset uudistukset, jotka ovat johtaneet Kiinan erilaiseen kohteluun kaupan suojaamista koskevissa menettelyissä. Kiinan liittymistä WTO:n jäseneksi koskevan pöytäkirjan 15 jaksossa on tällä hetkellä erityiset säännökset siitä, miten kiinalaisia vientituotteita on kohdeltava kaupan suojaamista koskevissa menettelyissä. Kyseisen jakson säännösten perusteella WTO:n jäsenet voivat käyttää menetelmiä, jotka eivät perustu tiukkaan vertailuun Kiinan kotimarkkinamyyntihintojen tai kustannusten kanssa … jos tutkimuksessa mukana olevat tuottajat eivät pysty selkeästi osoittamaan, että samankaltaisen tuotteen valmistus, tuotanto ja myynti on tapahtunut markkinatalousolosuhteissa.

(76)

Muiden otokseen kuuluneiden yhdentoista yrityksen tapauksessa on syytä huomata, että ne eivät esittäneet määräaikaan mennessä uusia syitä, joiden perusteella olisi ollut tarvetta muuttaa niiden markkinatalouskohtelun epäämistä koskevaa päätöstä.

(77)

Tässä yhteydessä on syytä huomata erityisesti, että kaksi otokseen kuuluvaa kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti muutetun yhtiöjärjestyksen, josta oli poistettu myyntirajoitukset, niin myöhään, jo lopullisten päätelmien esittämisen jälkeen, että sitä ei voitu ottaa enää huomioon, koska siinä vaiheessa ei ollut jäljellä enää riittävästi aikaa perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkastuskäynnin tekemistä varten. Myyntirajoitukset (edellytys 1) eivät olleet kuitenkaan ainoa syy, jonka vuoksi asianomaiset yritykset eivät täyttäneet markkinatalouskohtelua koskevia vaatimuksia.

(78)

Kyseisten yritysten muita huomautuksia käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–77 kappaleessa. Näin ollen kyseisen asetuksen päätelmät vahvistetaan ja päätös olla myöntämättä markkinatalouskohtelua asianomaisille yhdelletoista yritykselle pysyy voimassa.

(79)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yhdeksän otokseen valituista vietnamilaisista vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että niille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu, ja toisti jo aiemmin esittämänsä väitteet esittämättä kuitenkaan riittävästi uusia todisteita. Kyseisiä huomautuksia on jo käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–90 kappaleessa. Tästä syystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen edellä mainituissa johdanto-osan kappaleissa esitetyt päätelmät vahvistetaan ja päätös olla myöntämättä markkinatalouskohtelua asianomaisille kahdeksalle yritykselle pysyy voimassa.

(80)

Kaksi otokseen kuulunutta vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu, sillä syyt, joiden perusteella markkinatalouskohtelu myönnettiin GS:lle, koskivat myös niitä. Tuottajien käsityksen mukaan niille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua i) yhtiöjärjestysten ja toimilupien myyntirajoitusten ja ii) erään etuyhteydessä olevan yrityksen ja kokonaan valtion omistaman yrityksen välisen sopimuksen vuoksi. Yritykset esittivät, että nämä olosuhteet koskivat myös kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, GS:ää, ja näin ollen niiden osalta olisi pitänyt päätyä samanlaiseen ratkaisuun kuin GS:n osalta.

(81)

On syytä huomata, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–90 kappaleessa esitettyjen selitysten mukaan kyseisille kahdelle vietnamilaiselle yritykselle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, koska ne eivät täyttäneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan edellytyksiä 1, 2 ja 3. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että kyseisillä kahdella yrityksellä oli investointiluvat, jotka sisälsivät määrällisiä myyntirajoituksia. Kyseisiä rajoituksia ei poistettu tutkimusajanjakson aikana eikä sen jälkeen. Lisäksi, kuten tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa selostetaan, kyseiset kaksi yritystä eivät esittäneet markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta yhden vietnamilaisen etuyhteydessä olevan tuottajansa osalta. Tästä syystä ei voitu vahvistaa, että ryhmä kokonaisuutena täyttää kaikki markkinatalouskohtelun edellytykset. Sitä tosiseikkaa, että kyseisellä etuyhteydessä olevalla yrityksellä oli jalostussopimus erään valtion omistaman yrityksen kanssa, ei käytetty markkinatalouskohtelun edellytysten tarkastelussa, sillä komissiolla ei ollut mahdollisuutta tehdä päätelmiä ilman markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta. Tämän vuoksi katsotaan, että kahden vietnamilaisen vientiä harjoittavan tuottajan tilanne ei muistuta lainkaan GS:n tilannetta. Esitetyt perustelut oli näin ollen hylättävä.

(82)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen osa otokseen valituista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että niille olisi pitänyt myöntää yksilöllinen kohtelu, ja toisti jo aiemmin esittämänsä väitteet esittämättä kuitenkaan ajoissa uusia todisteita. Tässä yhteydessä on syytä huomata erityisesti, että kaksi otokseen kuuluvaa kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti muutetun yhtiöjärjestyksen, josta oli poistettu myyntirajoitukset, vasta lopullisten päätelmien esittämisen jälkeen. Ajankohta oli niin myöhäinen, että perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaista tarkastuskäyntiä ei voitu enää tehdä.

(83)

Näin ollen, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 kappaleessa jo esitetyistä syistä, väitteet oli hylättävä.

(84)

Muut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että päätös olla myöntämättä yksilöllistä kohtelua kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille oli Kiinan liittymistä WTO:n jäseneksi koskevan pöytäkirjan 15 jakson ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdan vastainen.

(85)

Tämä väite oli hylättävä. Ensinnäkin WTO:n polkumyyntisopimus ei ole suoraan sovellettavissa yhteisössä. Toiseksi polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdassa esitetään ainoastaan yleissääntö, jonka mukaan viejille myönnetään yksilölliset marginaalit. Silloin kun on kyse keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, poikkeamat yleissäännöstä ovat kuitenkin mahdollisia myös WTO:n lainsäädännön, esimerkiksi GATT 1994 -sopimuksen liitteen 1 VI artiklan 1 kohdan toisen täydentävän säännöksen perusteella. Kiinalaisten viejien tilannetta käsitellään yksityiskohtaisemmin Kiinan liittymistä WTO:n jäseneksi koskevassa pöytäkirjassa. Pöytäkirjan 15 jaksoon ei kuitenkaan sisälly velvollisuutta määrittää yksilöllisiä marginaaleja vientiä harjoittaville tuottajille.

(86)

Lisäksi osapuolet väittivät, että yksilöllistä kohtelua koskevat säännöt sisältävä perusasetuksen 9 artiklan 5 kohta on ristiriidassa WTO:n lainsäädännön kanssa.

(87)

Tämä väite oli hylättävä, koska WTO:n säännöt eivät ole suoraan sovellettavissa yhteisössä ja koska ne eivät myöskään sulje pois i) markkinatalouskohtelusta ja ii) yksilöllisestä kohtelusta muodostuvaa kaksivaiheista menettelyä.

(88)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7 kappaleesta ilmenee, neljä kiinalaista viejää toisti yksilöllistä tarkastelua koskevan vaatimuksensa. Perusteluna oli, että kahdentoista kiinalaisen yrityksen otoksen lisäksi olisi mahdollista tutkia vielä neljä yritystä.

(89)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa jo esitetyistä syistä väitteet kuitenkin hylättiin.

(90)

Vielä yksi vientiä harjoittava tuottaja esitti yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Tämä tuottaja oli aloittanut toimintansa alkuperäisen tutkimusajanjakson jo päätyttyä. Jo edellä mainitusta syystä tämän yrityksen pyynnön sisällön yksilöllistä arviointia ei voitu tehdä. Lisäksi todettiin, että yrityksen yhtiöjärjestys sisälsi vientivelvoitteen. Yritystä koskivat myös verokannustimet, joiden ehtona oli, että yrityksen vienti ylittää tietyn osuuden sen kokonaismyynnistä. Näissä olosuhteissa tälle yritykselle ei olisi missään tapauksessa voitu myöntää yksilöllistä kohtelua.

(91)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kuusi otokseen valittua vietnamilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niille olisi pitänyt myöntää yksilöllinen kohtelu.

(92)

Yritykset, joille ei myönnetty yksilöllistä kohtelua perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti, ainoastaan toistivat väitteensä, jonka mukaan niiden vientimäärät ovat vapaasti määritettävissä. On syytä muistaa, että kyseisten yritysten vientimyyntimäärät oli vahvistettu niiden investointiluvissa ja että yritykset eivät voineet päättää määriä vapaasti, sillä kaikki poikkeamat investointiluvassa asetetusta suhteesta vaatisivat investointiluvan muuttamista jo etukäteen ja muutetulle investointiluvalle olisi saatava viranomaisten hyväksyntä. Vaikka kyseiset viejät väittivät, että yritys voi vapaasti päättää sovellettavan suhteen taloudellisten näkökohtien perusteella, on todettava, että ei ole mitään syytä määrätä vientisuhdetta investointiluvassa ja kieltää näin yritystä suoraan myymästä osaa tuotannostaan asianomaisilla kotimarkkinoilla. Näissä olosuhteissa asianomaisella yrityksellä ei ole enää vapautta päättää, haluaako se jossain vaiheessa myydä kotimarkkinoillaan enemmän tuotteita kuin sen lisenssissä sallitaan, sillä tämä edellyttää viranomaisten etukäteen antamaa suostumusta.

(93)

Yksi yrityksistä, joille ei myönnetty yksilöllistä kohtelua perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c alakohdan perusteella, väitti, että komission päätöstä olla myöntämättä yksilöllistä kohtelua ei ollut perusteltu riittävästi. Asianomainen yritys on kuitenkin kokonaan valtion omistuksessa oleva yritys, joten valtaosa sen osakkeista ei kuulu yksityishenkilöille, vaan valtiolle, joka nimittää myös yrityksen johdon. Lisäksi tämän yrityksen todettiin olevan etuyhteydessä yritykseen, joka ei täyttänyt markkinatalouskohtelun eikä myöskään yksilöllisen kohtelun edellytyksiä. Jos näihin kahteen etuyhteydessä olevaan yritykseen sovellettaisiin eri tulleja, seurauksena voisi olla toimenpiteiden kiertämisen vaara, ja koska vakiintuneena käytäntönä on tutkia, täyttääkö etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä kokonaisuudessaan markkinatalouskohtelun tai yksilöllisen kohtelun edellytykset, ei voitu vahvistaa, että ryhmä kokonaisuutena täyttää kaikki yksilöllisen kohtelun edellytykset.

(94)

Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(95)

Jäljellä olevat kaksi yritystä eivät esittäneet uusia todisteita.

(96)

Näin ollen, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa jo selostetuista syistä, katsottiin, että päätös olla myöntämättä yksilöllistä kohtelua kahdeksalle vietnamilaiselle yritykselle on pidettävä voimassa.

(97)

Otoksen ulkopuolelle jätettyjen vientiä harjoittavien tuottajien esittämien yksilöllistä kohtelua koskevien vaatimusten osalta viitataan edellä olevaan asiaan liittyvään kappaleeseen.

(98)

Ainoalle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu, tulee määrittää normaaliarvo sen toimittamien kotimarkkinamyyntiä ja tuotantokustannuksia koskevien tietojen perusteella. Tiedot tarkistettiin asianomaisen yrityksen toimitiloissa.

(99)

Normaaliarvon määrittämisen osalta komissio totesi aluksi, että asianomaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla ei ollut ollenkaan kotimarkkinamyyntiä tutkimusajanjakson aikana. Tämän vuoksi normaaliarvoa ei voitu määrittää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti eli asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyyntihintojen perusteella. Näin ollen oli sovellettava toista menetelmää.

(100)

Tätä tarkoitusta varten tarkistettiin, voitaisiinko soveltaa muiden kiinalaisten myyjien tai tuottajien hintoja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaisesti. Millekään muulle vientiä harjoittavalle kiinalaiselle tuottajalle ei kuitenkaan ollut myönnetty markkinatalouskohtelua. Tästä syystä näiden vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinamyyntihintoja ei voitu soveltaa.

(101)

Koska normaaliarvon määrittämiseen ei voitu käyttää kotimarkkinamyyntihintoja, oli määritettävä laskennallinen normaaliarvo kyseessä olevan tuottajan kustannusten perusteella. Niinpä normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä viedyn jalkinemallin valmistuskustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali.

(102)

Koska vientiä harjoittavalla tuottajalla, jolle oli myönnetty markkinatalouskohtelu, ei ollut ollenkaan kotimarkkinamyyntiä ja koska millekään muulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto oli määritettävä millä tahansa muulla hyväksyttävällä menetelmällä perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(103)

Näin ollen komissio käytti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustana niiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittolaskelmia, joille oli äskettäin myönnetty markkinatalouskohtelu muissa tutkimuksissa ja joiden kotimarkkinamyynti oli tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(104)

Näissä tutkimuksissa selville saadut keskimääräiset myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitot perustuivat asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan viemien mallien valmistuskustannuksiin.

(105)

Jotkin osapuolet väittivät, että ei ollut sopivaa valita Brasiliaa vertailumaaksi, koska niiden mielestä ainoana tai tärkeimpänä valintaperusteena oli käytetty sen kotimarkkinamyynnin edustavuutta verrattuna muihin ehdotettuihin vertailumaihin.

(106)

Aluksi on syytä korostaa, että Brasilian kotimarkkinamyynnin edustavuus ei ollut ainoa syy, joka johti sen valitsemiseen. On syytä muistaa, että myös muut tekijät, kuten kilpailu Brasilian markkinoilla, tuotantorakenteiden kustannuserot, mukaan lukien raaka-aineiden saatavuus, sekä brasilialaisten tuottajien raaka-aineiden käsittelytaito analysoitiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109–123 kappaleessa ja että niiden perusteella päästiin samaan johtopäätökseen. Itse asiassa Brasilian valitseminen osoittautui entistäkin paremmaksi ratkaisuksi ottaen huomioon päätös STAF-jalkineiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska, toisin kuin edellä mainittujen osapuolten ehdottamissa muissa maissa, brasilialaisissa yrityksissä ei juurikaan tuoteta STAF-jalkineita. Muita asianomaisten osapuolten esille ottamia tekijöitä, kuten sosioekonomista ja kulttuurista kehitystä tai työvoimakustannuksia, ei pidetty tärkeinä ratkaistaessa, onko Brasilia sopiva vertailumaa. Lisäksi Brasilia ei poikkea taloudellisen kehitystasonsa osalta kovinkaan paljon muista ehdotetuista vertailumaista, kuten Thaimaasta ja Indonesiasta. Tästä syystä Brasilian valitsemista ei pidetty kohtuuttomana ratkaisuna.

(107)

Lisäksi, vaikka se tosiseikka, että vertailumaan kotimarkkinamyynti oli alle 5 prosentin vähimmäisrajan, ei välttämättä merkitse sitä, että kyseinen maa ei soveltuisi vertailumaaksi, joidenkin osapuolten ehdottamien thaimaalaisten ja indonesialaisten yritysten alle 2 prosentin osuus kotimarkkinamyynnistä viittaa kuitenkin siihen, että niiden markkinat ovat vähemmän edustavat kuin Brasilian.

(108)

Lisäksi kotimarkkinamyynnin taso, vaikka se ei ollutkaan ainoa syy Brasilian valitsemiseen, katsottiin kuitenkin erityisen tärkeäksi tässä tapauksessa, koska asianomaisissa maissa tuotettuja erityyppisiä jalkineita on runsaasti ja niitä on vertailtava vertailumaassa tuotettuihin asianomaisissa maissa tuotettuja jalkineita mahdollisimman suuresti muistuttaviin jalkineisiin.

(109)

Jotkin osapuolet väittivät, että koska komissio tekee alustavat päätelmänsä toisiinsa verrattavien tuotteiden valvontakoodien avulla, vientihintoja ei voitaisi verrata normaaliarvoihin tarkasti ja tasapuolisesti. On huomattava, että kaikille viejämaiden myymien tuotteiden valvontakoodeille ei tietenkään löydetty vastinetta Brasiliasta. Näissä olosuhteissa katsottiin, että kaikkein järkevin tapa saada aikaan tasapuolinen vertailu oli käyttää lähtökohtana toisiaan mahdollisimman hyvin vastaavia tuotteiden valvontakoodeja. Lisäksi tehtiin muutamia oikaisuja (esimerkiksi lasten jalkineet, nahan laatu) viejämaiden viemien jalkineiden ja niitä suuresti muistuttavien Brasiliassa myytävien jalkineiden välisten ominaisuuksien keskeisten erojen tasoittamiseksi. Näitä ominaisuuksia ei joko ollut ennakoitu tuotteiden valvontakoodien järjestelmää luotaessa tai sisällytetty kokonaisuudessaan asianomaisten osapuolten toimittamiin tietoihin.

(110)

Lisäksi on syytä muistaa, että yhteistyössä toimineiden brasilialaisten tuottajien nahkajalkineiden kokonaismyynti on suurempi kuin muiksi vertailumaiksi ehdotettujen maiden, Indonesian, Intian ja Thaimaan, yhteistyöstä kiinnostuneiden tuottajien nahkajalkineiden kokonaismyynti. Tästä syystä katsottiin, että brasilialaisten yritysten tuotevalikoima on todennäköisesti suurempi kuin muiden asianomaisten maiden tuotevalikoima. Näin ollen katsottiin olevan todennäköisempää, että Brasiliasta löydettäisiin kiinalaisiin tai vietnamilaisiin jalkinetyyppeihin verrattavissa olevia jalkinetyyppejä.

(111)

Kuusi thaimaalaista yritystä, kaksi indonesialaista yritystä ja yksi intialainen yritys ilmoittivatkin kokonaismyynniksi (kotimarkkinamyynti ja vienti yhteen laskettuna) alle 8 miljoonaa paria (tämä oli alle 5 prosenttia asianomaisesta viennistä), kun taas yhteistyössä toimineiden kahdeksan brasilialaisen yrityksen kokonaismyynti oli yli 40 miljoonaa paria. Kolme yritystä, joiden tietoja oli käytetty, oli myynyt yli 18 miljoonaa näistä pareista. Näissä olosuhteissa on selvää, että on todennäköisempää löytää asianomaisissa maissa myytäviin malleihin verrattavissa olevia malleja brasilialaisten yritysten tuotannosta kuin thaimaalaisten, intialaisten tai indonesialaisten yritysten tuotannosta.

(112)

Eräs osapuoli väitti, että Brasilian tuotanto ei ole yhtä laaja ja monipuolinen kuin asianomaisten maiden tuotanto. Edellä esitetyn perusteella on kuitenkin kohtuullista olettaa, että niiden brasilialaisten yritysten tuotevalikoima, jotka toimittivat tarvittavat tiedot ja joiden myynti (kotimarkkinamyynti ja vienti) todettiin 6–13 kertaa suuremmaksi kuin intialaisten, indonesialaisten ja thaimaalaisten yritysten ilmoittama myynti, on laaja ja monipuolinen.

(113)

Asianomaiset osapuolet viittasivat myös väitettyyn ristiriitaisuuteen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleen ja 123 kappaleen välillä. Ensin mainitussa kappaleessa todettiin, että ”Brasilia vaikutti järkevimmältä valinnalta, kun otettiin huomioon sen kotimarkkinamyynnin edustavuus, jonka avulla voitiin välttää laskennallisen normaaliarvon määrittäminen ja mahdolliset lukuisat oikaisut”. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 kappaleessa pääteltiin, että otokseen kuuluvissa maissa käytetyn nahan ja Brasiliassa käytetyn nahan laatuerojen ”perusteella Brasiliaa ei kuitenkaan voida todeta sopimattomaksi vertailumaaksi, koska nahan mahdollisten laatuerojen huomioon ottamiseksi voidaan tehdä oikaisu fyysisten ominaisuuksien eron perusteella”.

(114)

Minkäänlaista ristiriitaisuutta ei kuitenkaan ole, koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa todetaan ainoastaan, että Brasilia on sopivampi valinta, koska sitä vertailumaana käytettäessä tarvitaan vähemmän oikaisuja kuin muita mahdollisia vertailumaita käytettäessä. Lisäksi tutkimuksen alkuvaiheessa ei ole selvästikään mahdollista tietää tarkasti, mitä oikaisuja asianmukainen vertailu mahdollisesti edellyttää. Vastaavasti tällaiset oikaisut olisivat luultavasti olleet välttämättömiä myös siinä tapauksessa, että vertailumaaksi olisi valittu jokin toinen maa. Koska muiden ehdotettujen maiden kotimarkkinamyynnin edustavuus ei ollut riittävä ja koska niiden tuotanto oli todennäköisesti myös melko suppeaa, on kuitenkin kohtuullista olettaa, että niiden osalta olisi pitänyt käyttää laskennallista normaaliarvoa ja että thaimaalaisten, indonesialaisten tai intialaisten mallien vertailu asianomaisissa maissa tuotettujen mallien kanssa olisi edellyttänyt enemmän oikaisuja kuin Brasilian kotimarkkinamyyntihinnat edellyttivät.

(115)

Taloudellisen kehitystason ja henkeä kohden lasketun bruttokansantulon osalta on syytä muistaa, että vaikka nämä tekijät yleensä katsotaankin epäolennaisiksi, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 kappaleen mukaan Maailmanpankin keskeisen talouksien luokitteluperusteen eli henkeä kohden lasketun bruttokansantulon perusteella Brasilia luokitellaan Kiinan, Thaimaan ja Indonesian kanssa samaan ryhmään. Lisäksi myöskään otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien kiinalaisten tai vietnamilaisten tuottajien työvoimakustannukset eivät olleet otokseen kuuluneiden brasilialaisten tuottajien vastaaviin kustannuksiin verrattuna sitä luokkaa, että niiden perusteella olisi pitänyt tehdä oikaisu. On huomattava myös, että vertailumaan ja asianomaisen viejämaan kustannusten väliset nimelliset erot eivät sellaisenaan ole merkittäviä. Koska kustannusten ja hintojen ei yleisesti ottaen katsota muodostavan asianmukaista perustaa normaaliarvon määrittämiselle perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan piiriin kuuluville maille, tällainen vertailu itse asiassa tekee tyhjäksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa esitettyjen menetelmien käyttämisen.

(116)

Jotkin osapuolet väittivät, että Brasilia ei ole sopiva vertailumaa, koska niiden väitteiden mukaan maan pohjoisilla alueilla toimiville jalkineiden tuottajille maksetaan tukia. Näiden osapuolten mukaan tuilla pyritään saamaan lisää jalkineiden tuotantoa Brasilian pohjoisosaan ja niillä on täten vaikutusta markkinoiden kilpailukykyyn.

(117)

Aluksi huomautettakoon, että tämän väitteen tueksi ei esitetty minkäänlaista näyttöä.

(118)

Lisäksi normaaliarvon määrittämiseen käytetyt yritykset eivät sijaitse pohjoisilla alueilla vaan eteläisillä, joten väitetyillä tuilla ei voinut olla vaikutusta niihin.

(119)

Lopuksi on todettava, että vaikka tällaisia viejien kuvaamia valtion tukia olisikin olemassa, tukijärjestelmä ainoastaan estäisi muita yrityksiä perustamasta tehdasta samalle alueelle mutta ei niiden tuotteiden myyntiä tietyissä Brasilian markkinoiden osissa. Jalkinemarkkinat eivät ole varmastikaan paikallisia eivätkä alueellisia, vaan pikemminkin kansalliset ja jopa maailmanlaajuiset. Tästä syystä se tosiseikka, että yksittäinen yritys voi saada tukia tehtaan perustamiseksi syrjäiselle alueelle, ei estä kilpailua varsinkaan markkinoilla, joilla toimii 7 000 tuottajaa. Vaikka väitetyt valtion tuet voisivatkin vaikuttaa kustannuksiin, tuilla pitäisi mitä todennäköisimmin olla vain myyntihintoja laskeva vaikutus, jolloin normaaliarvot ja näin myös polkumyyntimarginaalit laskisivat.

(120)

Lisäksi, ottaen huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 kappaleessa esitetyt syyt ja erityisesti se tosiseikka, että Brasiliassa on yli 7 000 tuottajaa, Brasiliaa ei voitu katsoa sopimattomaksi vertailumaaksi maassa vallitsevan kilpailutilanteen vuoksi.

(121)

Edellä esitetyistä syistä ja siitä syystä, että väitteen tueksi ei ollut näyttöä, väite hylättiin.

(122)

Tämän vuoksi pääteltiin, että Brasilia on sopiva vertailumaa normaaliarvon määrittämistä varten, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa jo todettiin.

(123)

Koska asianomaiset osapuolet eivät ole esittäneet huomautuksia, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128–130 kappaleessa esitetyt menetelmät.

(124)

Jotkin osapuolet väittivät, että koko maata koskevaa polkumyyntimarginaalia laskettaessa tulosten perustana ei olisi saanut käyttää otoksiin kuuluneiden yritysten vientihintoja. Tulosten olisi pitänyt perustua ennemminkin koko maan viennin määrään (esimerkiksi Eurostatin tietoihin).

(125)

Tämä väite oli hylättävä. On syytä muistaa, että menettelyssä sovellettiin perusasetuksen 17 artiklassa säädettyjä otoksia koskevia säännöksiä. Tästä syystä perustana käytettiin ainoastaan otokseen kuuluneiden yritysten vientihintoja. Niille otokseen kuuluneille yrityksille, jotka eivät täyttäneet markkinatalouskohtelun tai yksilöllisen kohtelun edellytyksiä, laskettiin painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa selitettiin, niiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka eivät olleet mukana otoksissa, polkumyyntimarginaali määritetään otokseen kuuluvien yritysten polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Koska yhteistyössä toimineita yrityksiä oli paljon, samaa polkumyyntimarginaalia sovellettiin myös kaikkiin muihin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(126)

Jotkin osapuolet väittivät, että kaikkia vientihintojen vertailussa tarvittavia tietoja ei ollut annettu. Näiden osapuolten mukaan etenkään Brasiliasta saatujen tietojen perusteella määritettyjen normaaliarvojen oikaisuja ei ollut täsmennetty.

(127)

Kun kaikki asianomaisilta osapuolilta saadut huomautukset oli käsitelty ja asiakirjat oli asianmukaisesti tutkittu, katsottiin aiheelliseksi tehdä korjaus nahan kustannuksiin liittyviin oikaisuihin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132 kappaleen mukaisesti. Todettiin, että viejämaiden, erityisesti Kiinan tuottajat myivät laadukkaampia nahkajalkineita kuin Brasilian tuottajat omilla kotimarkkinoillaan. Jalkineiden laatuero johtui lähinnä käytetyn nahan paremmasta laadusta. Laatuero näkyi myös käytetyn nahan ostohinnassa: Kiinasta ja Vietnamista vietyjen jalkineiden nahka oli kalliimpaa kuin Brasiliassa kotimarkkinoilla myytävien jalkineiden valmistamiseen käytetty nahka. Näin ollen vertailumaan tuottajien käyttämien nahkamateriaalien arvoja verrattiin otokseen kuuluneiden kiinalaisten ja vietnamilaisten tuottajien vastaaviin arvoihin. Vertailussa havaittiin, että suurin osa kiinalaisten ja vietnamilaisten tuottajien käyttämästä nahasta oli tuotu markkinatalousmaista. Tästä syystä oikaisun määrittämiseen käytettiin maailmanmarkkinahinnat sisältävää keskiarvoa. Laskelmat tehtiin kummastakin viejämaasta erikseen. Käytettyjen nahkamateriaalien välisen arvon ero kerrottiin nahan osuudella tuotantokustannuksista. Normaaliarvoa nostavasti tehdyt oikaisut olivat 21,6 prosenttia (Kiina) ja 16,4 prosenttia (Vietnam).

(128)

Jotkin osapuolet väittivät, että ei ollut asianmukaista tehdä oikaisuja nahan laadun perusteella, kun oli havaittu, että viejämaiden tuotantokustannukset olivat vääristyneitä siitä syystä, että vain yhdelle kyseisten maiden viejistä oli myönnetty markkinatalouskohtelu.

(129)

Tämä väite oli hylättävä. On totta, että markkinatalouskohtelupyynnöt hylättiin myös sen vuoksi, että valtion toimien havaittiin vaikuttavan kustannuksiin ja hintoihin. Kuten edellä huomautettiin, vertailussa kuitenkin havaittiin, että nahkaa oli tuotu markkinatalousmaista.

(130)

Jotkin osapuolet väittivät, että komissio ei ilmoittanut tarkkoja lukuja, joiden perusteella oikaisu laskettiin, eikä sitä, miksi nahkaa koskevaa oikaisua oli muutettava väliaikaisen määrityksen jälkeen.

(131)

Nahkaa koskevan oikaisun muuttaminen on selostettu jo edellä. Lisäksi komissio ilmoitti kaikille menettelyn piiriin kuuluville yrityksille olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella se aikoi suositella lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(132)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että normaaliarvoon ei olisi pitänyt tehdä oikaisua tutkimus- ja kehityskustannusten osalta, sillä kiinalaisten ja vietnamilaisten tuottajien tutkimus- ja kehityskustannukset olivat suunnilleen samaa luokkaa.

(133)

Asianomaisten maiden otokseen kuuluneiden tuottajien tutkimus- ja kehityskustannusten havaittiin kuitenkin olevan ainoastaan tuotannon tutkimus- ja kehityskustannuksia, kun taas Brasilian tutkimus ja kehitys sisälsi myös suunnittelun ja uusien jalkinemallien näytteet. Tällainen tutkimus ja kehitys on erilaista, joten oikaisua ei voida poistaa.

(134)

Eräs toinen osapuoli vaati myös, että olisi tehtävä oikaisu, jolla otettaisiin huomioon se, että alkuperäisille laitevalmistajille (original equipment manufacturers, OEM) suunnatusta myynnistä saadaan vähemmän voittoja kuin muusta myynnistä.

(135)

Väitteelle ei kuitenkaan löydetty perusteita tutkimuksessa, sillä brasilialaisissa yrityksissä tällaista eroa ei ole. Lisäksi kaikki OEM-myynnin ja omalla tuotemerkillä harjoitettavan myynnin väliset erot on jo otettu huomioon oikaisussa, joka on tehty tutkimus- ja kehityskustannusten välisten erojen vuoksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(136)

Lisäksi on huomattava, että myös lasten jalkineiden osalta oli tehtävä oikaisu. Yksikään tutkituista brasilialaisista tuottajista ei valmistanut lasten jalkineita. Esimerkiksi Eurostatin tuontitietojen perusteella voidaan huomauttaa, että lasten jalkineet ovat yleensä halvempia kuin aikuisten jalkineet. Tämän voidaan katsoa johtuvan siitä, että lasten jalkineet ovat pienempiä ja että niiden valmistamiseen tarvitaan näin vähemmän raaka-aineita kuin aikuisten jalkineiden valmistamiseen. Tämän vuoksi tehtiin oikaisu yhteisön tuotannonalan myymien lasten ja aikuisten jalkineiden suhteellisten hintaerojen perusteella. Oikaisu on 33,2 prosenttia normaaliarvosta.

(137)

Jotkin osapuolet väittivät, että kyseistä oikaisua ei ole selitetty riittävän hyvin. Lisäksi todettiin, että ainoa hintaeron oikeuttava tekijä ovat kokoerot ja näin ollen käytettyjen raaka-aineiden määrät. Tällainen oletus oli näiden osapuolten mielestä virheellinen. Tässä yhteydessä on huomautettava, että lasten jalkineiden osalta tehdystä oikaisusta annettiin osapuolille tarkat tiedot ja se on selostettu edellä. Lisäksi osapuolet, jotka pitivät oikaisua virheellisenä, eivät esittäneet ainuttakaan parempaa vaihtoehtoista menetelmää, jota olisi voitu käyttää ja jonka avulla vientihintoja ja normaaliarvoja olisi voitu vertailla tasapuolisesti.

(138)

Koska lisähuomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–133 kappaleen päätelmät.

(139)

Jotkin osapuolet väittivät, että tuotteiden valvontakoodien järjestelmä ei tee tasapuolista vertailua mahdolliseksi. Osapuolet väittivät erityisesti, että käytetty tuotteiden valvontakoodien järjestelmä on liian laaja ja että se ei perustu tuotekohtaisiin fyysisiin ominaisuuksiin. Kyseiset osapuolet väittivät, että tilanne on WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.4 artiklan vastainen. Lisäksi väitettiin, että yleiset (nahan laadun perusteella tehdyt) oikaisut eivät kattaneet väitettyä puutetta riittävässä määrin.

(140)

Nämä väitteet oli hylättävä. Polkumyyntisopimuksen 2.4 artiklassa sekä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa todellakin määrätään tasapuolisesta vertailusta. Nämä säännökset eivät kuitenkaan sisällä tuotteiden valvontakoodien suunnittelua koskevia yksityiskohtia. On syytä muistaa, että Euroopan yhteisössä on jo pitkään pyritty helpottamaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen vertailtavuutta käyttämällä tuotteiden valvontakoodeja, jotka jakavat tuotteen tyyppeihin ja malleihin tiettyjen ominaisuuksien tai teknisten eritelmien perusteella. Tässä tapauksessa on otettu huomioon viisi tällaista tekijää: jalkineiden tyyli, kuluttajatyyppi, jalkinetyyppi, ulkopohjan materiaali ja vuori. Nämä tekijät kuvastavat riittävässä määrin tarkasteltavana olevan tuotteen olennaisia ominaisuuksia. Lisäksi huomautettakoon, että perusasetuksessa tai polkumyyntisopimuksessa ei aseteta oikeudellista velvoitetta käyttää tuotteiden valvontakoodeja polkumyyntitutkimuksissa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on tasapuolisen vertailun periaatteen mukaisesti käytetty yhteisön, viejämaiden ja vertailumaan tuottajien valmistaman ja myymän tarkasteltavana olevan tuotteen mallien luokitteluun johdonmukaisesti samaa tuotteiden valvontakoodien järjestelmää. Tavoitteena on ollut yhteisön hintojen, vientihintojen ja normaaliarvojen tasapuolinen vertailu.

(141)

Lisäksi todettiin, että nahan laatua koskeva kysymys, joka jäi tuotteiden valvontakoodien järjestelmän ulkopuolelle, todella vaikutti tarkasteltavana olevan tuotteen hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen. Nahan osuus nahkajalkineen tuotantokustannuksista on yleensä vähintään 50 prosenttia. Käytetyn nahan tyypistä, laadusta ja määrästä riippuen nahan kustannukset voivat vaihdella huomattavasti, mutta kustannuserojen havaittiin heijastuvan myös myyntihintoihin. Normaaliarvon vertaamiseksi vientihintoihin ja hinnan tai viitehinnan alittavuuden laskemiseksi tehtiin fyysisten ominaisuuksien erojen osalta asianmukainen oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(142)

Toiset osapuolet havaitsivat valtavia hintaeroja tiettyjen tuotteiden valvontakoodien piirissä ja katsoivat niiden olevan merkki tuotteiden valvontakoodien järjestelmän virheellisyydestä.

(143)

Hintaerot saattavat johtua useista eri tekijöistä, kuten markkinoiden vaihteluista, esimerkiksi ylitarjonnan aiheuttamasta erityisestä hintapaineesta, vapaaehtoisesta polkumyynnistä jne. Tuotteiden valvontakoodien järjestelmän soveltamisen kannalta tärkeää on kuitenkin se, että sitä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkiin osapuoliin. Hintaerot voivat johtua lukuisista tekijöistä, kuten muotisuuntauksista ja markkinoiden psykologiasta, mutta nämä tekijät eivät kuitenkaan välttämättä estä samaan tuotteen valvontakoodiin kuuluvien tuotteiden vertailtavuutta. Lisäksi osapuolet eivät esittäneet ainuttakaan parempaa, käytännöllistä menetelmää vertailtavuuden helpottamiseksi. Kuten jo todettiin, kaikki nahan laadusta johtuvat hintaerot on otettu huomioon asianmukaisia oikaisuja tehtäessä. Näin ollen väite oli hylättävä.

(144)

Muut osapuolet väittivät, että koska STAF-jalkineet päätettiin jättää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, tämä jalkinetyyppi olisi pitänyt nimetä erikseen tuotteiden valvontakoodien järjestelmässä.

(145)

Kun käsiteltävänä olevassa tapauksessa nousi esiin tarve jättää STAF-jalkineet tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, kaikkiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettiin järkeviä ja johdonmukaisia menetelmiä sen varmistamiseksi, että ne jättäisivät STAF-jalkineiden myyntitiedot tutkimuksen ulkopuolelle. Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin aikomuksesta jättää STAF-jalkineet tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle hyvissä ajoin ennen alustavien päätelmien ilmoittamista. Tämän ilmoituksen jälkeen tai alustavien päätelmien julkistamisen yhteydessä yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut tarkistettuja tietoja, joiden perusteella STAF-jalkineiden myynti olisi ollut helpompi erottaa liiketoimia koskevista tiedoista. Näissä olosuhteissa tuotteiden valvontakoodeihin perustuvat menetelmät, joita käyttämällä STAF-jalkineiden myynti jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, katsotaan järkeviksi ja asianmukaisiksi.

(146)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteistyössä toimineiden yritysten ja yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten erottelematta jättäminen palkitsee yhteistyöstä kieltäytyneitä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa selostetaan, yhteistyössä toimimisen aste oli kuitenkin korkea, ja näin ollen katsottiin vakiintuneen käytännön mukaisesti aiheelliseksi, että yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali määritetään tasolle, joka on sama kuin kyseisen maan yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo. Koska huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–143 kappaleessa esitetyt polkumyyntimarginaalien määrittämiseen käytetyt yleiset menetelmät.

—

GS:n polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla on 9,7 prosenttia:

—

Lopullinen koko maata koskeva polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla on 28,9 prosenttia.

—

Lopullinen koko maata koskeva polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-tuontihinnasta yhteisön rajalla on 70,1 prosenttia.

(147)

Kuten alustavassa vaiheessa, tuotteen määritelmää koskevat edellä esitetyt lopulliset päätelmät huomioon ottaen kaikki STAF-jalkineita koskevat luvut on jätetty pois jäljempänä tarkastelluista tiedoista. Tiettyjen vientiä harjoittavien tuottajien pyynnön johdosta vahvistetaan, että pois jättäminen koskee tasapuolisesti sekä asianomaisista maista tapahtuvaa tuontia että muista kolmansista maista tapahtuvaa tuontia ja myös yhteisön tuotannonalaan liittyviä tietoja.

(148)

Koska edellä kuitenkin on tehty lopullinen päätelmä siitä, että lasten jalkineet on sisällytettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, vahingon lopullinen tarkastelu on suoritettu tarkasteltavana olevan tuotteen osalta kokonaisuudessaan, mukaan lukien lasten jalkineet.

(149)

Eräs tuojajärjestö toisti vaatimuksensa, että jos valituksen tekijöitä, jotka sen väitteiden mukaan ainoastaan kokoavat yhteisössä yhteisön ulkopuolelta tuotuja jalkineiden osia, pidetään yhteisön tuottajina, myös tuojia, joilla on edelleen suunnitteluun, tuotemerkkeihin, tutkimukseen ja kehittämiseen, hallinnointiin sekä vähittäismyyntiin liittyvää toimintaa yhteisössä, olisi pidettävä yhteisön tuottajina.

(150)

Vaatimusta käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 148 kappaleessa, jossa todettiin, että ainoastaan yhteisön tuotannossa toimivia yrityksiä voidaan pitää yhteisön tuottajina. Tuojien myymät tuotteet on tuotettu muiden muassa Kiinassa ja Vietnamissa eikä niiden katsota olevan peräisin yhteisöstä. Tuotteita koskevat tuontitullit, joten näitä yhteisön toimijoita ei voida pitää yhteisön tuottajina.

(151)

Koska uusia tietoja ei ole esitetty, vahvistetaan päätelmät ja lopullinen päätelmä on, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 146 kappaleessa mainitut tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannon kokonaisuudessaan.

(152)

Yhteisön tuotannonalan määritelmän kyseenalaistivat muutamat vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat ja eräs tuojajärjestö sillä perusteella, että otokseen kuulumattomat yritykset eivät suostuneet yhteistyöhön tutkimuksen aikana eivätkä esimerkiksi antaneet vastausta otokseen kuuluville yrityksille lähetettyyn kyselyyn ja että oikeudellista vaatimusta valituksen paikkansapitävyyden tarkistamisesta ei tutkimuksen aikana tästä syystä täytetty. Näistä syistä osapuolet väittivät, että valituksen tehneet 814 yhteisön tuottajaa eivät voineet laillisesti muodostaa yhteisön tuotannonalaa.

(153)

Lisäksi viitattiin muutamiin neuvoston asetuksiin, joiden perusteella valituksessa mukana olleet tuottajat, jotka eivät toimineet asianmukaisesti yhteistyössä, jätettiin yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle.

(154)

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan ’yhteisön tuotannonalalla’ tarkoitetaan niitä yhteisön tuottajia, joiden yhteinen samankaltaisten tuotteiden tuotanto muodostaa perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pääosan kyseisten tuotteiden koko yhteisön tuotannosta. Perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdassa esitetään pääosan tarkempi määritelmä: valitusta selvästi tukevien yhteisön tuottajien tulee vastata vähintään 25 prosentista yhteisön tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta ja vähintään 50 prosentista sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota tuottaa se osa yhteisön tuottajista, joka joko tukee tai vastustaa tutkimusta.

(155)

Tässä tapauksessa valituksen tehneiden yhteisön tuottajien osuus yhteisön tuotannosta oli yli 40 prosenttia, ja edellä mainittujen oikeudellisten vaatimusten mukaan näiden tuottajien katsotaan muodostavan yhteisön tuotannonalan. Mainittakoon myös, että yksikään tuottaja ei vastustanut valitusta.

(156)

On totta, että toimielimen vakiintuneeseen käytäntöön kuuluu, että valituksen tehneet yhteisön tuottajat, jotka eivät toimineet yhteistyössä tyydyttävällä tavalla tutkimuksen aikana, jätetään yleensä yhteisön tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle ja että myös edellä mainittujen vaatimusten on oltava täytettyinä toimenpiteitä hyväksyttäessä.

(157)

Tässä tapauksessa kuitenkin kaikki valituksen tehneet 814 yhteisön tuottajaa toimivat yhteistyössä tyydyttävällä tavalla tutkimuksen aikana. Itse asiassa, kuten menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa selvästi todettiin, kyselylomakkeet lähetettiin ainoastaan otokseen kuuluneille yhteisön tuottajille, ja vastaukset saatiin niiltä kaikilta. Jos siis otokseen kuulumattomat valituksen tehneet yhteisön tuottajat eivät lähettäneet vastauksia otokseen kuuluneiden tuottajien kyselylomakkeeseen, selitys on yksinkertaisesti se, että niiltä ei pyydetty vastauksia.

(158)

Otantamenetelmän ominaisluonteesta johtuu, että kaikkia vahinkoja koskevat kyselylomakkeet lähetetään ainoastaan otokseen kuuluneille valituksen tehneille yhteisön tuottajille, ja perusasetuksen 6 artiklan 2 kohdan säännösten mukaan ainoastaan kyselylomakkeen saaneiden osapuolten tulee lähettää vastaus. Muutamien asianomaisten osapuolten esittämät väitteet hylättiin edellä mainituista syistä, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan: valituksen tehneiden 814 yhteisön tuottajan katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan, joten niistä käytetään jäljempänä ilmaisua ”yhteisön tuotannonala”.

(159)

Eräs viejä kyseenalaisti yhteisön kulutuksen tason sillä perusteella, että kulutus näyttää olevan Euroopassa alhaisempi kuin kehitysmaissa. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä, joten se hylättiin. Koska muita väitteitä ei esitetty, yhteisön kulutuksen laskemiseen käytetyt menetelmät vahvistetaan.

(160)

Todettavissa oleva yhteisön kulutus, johon laskettiin mukaan myös lasten jalkineet, kehittyi seuraavasti:

(161)

Tämä kehitys on verrattavissa alustavassa vaiheessa todettuun kulutukseen, johon ei laskettu mukaan lasten jalkineita.

(162)

Jäljempänä olevasta taulukosta ilmenevät molempien maiden tuontimäärät, markkinaosuudet ja keskimääräiset yksikköhinnat yksittäin tarkasteltuna, lasten jalkineet mukaan lukien:

(163)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että kumulatiivinen vertailu ei ole perusteltua. Väite perustuu siihen tosiseikkaan, että tuontimäärien ja hintojen kehitys ei ole Kiinassa samanlaista kuin Vietnamissa. Lisäksi väitettiin, että Vietnam on yksi maailman köyhimmistä maista ja että se hyötyy yleisestä tullietuusjärjestelmästä (GSP-järjestelmästä), joten näin ollen sitä ei pitäisi tarkastella Kiinan kanssa kumulatiivisesti vahinkojen arvioimiseksi.

(164)

Ensimmäinen väite oli esitetty jo aiemmin, ja sitä käsiteltiin asianmukaisesti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160 kappaleen taulukosta käy tuontimäärien ja hintojen kehityksen osalta selvästi ilmi, että maiden kehitys oli samankaltaista. Lisäksi on huomattava, että lasten jalkineiden sisällyttäminen tutkimukseen ei muuta kehitystä. Tuonnin kehityssuuntausten lisäksi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa selostettiin myös yksityiskohtaisesti kaikki ne syyt, joiden vuoksi kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset. Syitä ovat esimerkiksi se, että tuotujen tuotteiden ja yhteisön tuotteiden perusominaisuudet ovat samanlaiset, ne ovat kuluttajien kannalta keskenään vaihdettavissa ja että ne myydään samojen jakelukanavien kautta.

(165)

Vietnamin osalta perusasetuksessa ei ole mitään säännöstä, jossa määrättäisiin, että maata, jota tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnin vuoksi, ei saisi arvioida kumulatiivisesti sen yleisen taloudellisen tilanteen johdosta. Tällainen tulkinta ei olisi myöskään kumulointia koskevien säännösten tarkoituksen ja tavoitteen mukainen, sillä tavoitteena on tutkia, kilpailevatko eri maista tuodut tuotteet toistensa kanssa ja yhteisössä tuotetun samankaltaisen tuotteen kanssa. Toisin sanoen merkitystä on myytyjen tuotteiden ominaisuuksilla, mutta ei sen maan tilanteella, josta tuodut tuotteet ovat peräisin. Viejämaan tilannetta on tarkasteltava polkumyyntisopimuksen 15 artiklan ja perusasetuksen säännösten mukaisesti, mutta ei kumulatiivisen vertailun yhteydessä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(166)

Eräs tuojajärjestö väitti myös, että kumulatiivinen vertailu ei ole aiheellista sillä perusteella, että asianomaisten kahden maan tuotevalikoima on erilainen. Tässä yhteydessä katsotaan, että vaikka maiden tuotevalikoimien välillä saattaa olla tiettyjä eroja, valikoimien päällekkäisyys on huomattava, ja näin ollen katsotaan, että Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevat tarkasteltavana olevat tuotteet kilpailevat toistensa kanssa. Lisäksi on syytä muistaa edellä mainitut päätelmät, joiden mukaan kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen tyyppejä on pidettävä tässä menettelyssä yhtenä tuotteena ja kaikentyyppiset yhteisön tuotannonalan tuottamat ja myymät nahkajalkineet ovat samanlaisia kuin jalkineet, joita viedään asianomaisista maista yhteisöön. Sen vuoksi väite hylättiin.

(167)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 156–162 kappaleessa esitettyjen alustavien päätelmien ja edellä esitetyn perusteella lopullinen päätelmä on, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa määritetyt kumuloinnin edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi asianomaisista maista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutukset olisi vahinkoa koskevassa tarkastelussa arvioitava yhdessä.

(168)

Jäljempänä olevasta taulukosta ilmenee asianomaisista maista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärän ja markkinaosuuksien kehitys, lasten jalkineet mukaan lukien:

(169)

Kehityssuuntaukset ja täsmälliset luvut ovat verrattavissa alustavassa vaiheessa analysoituihin: tuontimäärä yli kaksinkertaistui, ja markkinaosuus kasvoi huomattavasti 9,3 prosentista (vuonna 2001) 23,2 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. On syytä huomata, että vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson (vuoden 2004 huhtikuun ja vuoden 2005 maaliskuun välisen ajan) välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä, joten edellä olevasta taulukosta ilmenee, että tuonti lisääntyi vuoden 2005 ensimmäisen neljänneksen aikana. Kuten edellä olevasta taulukosta ilmenee, tämä johtuu erityisesti Kiinan tuonnin lisääntymisestä.

(170)

Tuontihinnat, lasten jalkineiden tuontihinnat mukaan lukien, laskivat tarkastelujakson aikana lähes 30 prosenttia, ja sama havainto tehtiin myös alustavassa vaiheessa.

(171)

Jotkin tuojat väittivät, että tuontihintojen lasku johtuu tuotevalikoimaan tehdyistä muutoksista. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty perusteluja, eikä tutkimuskaan vahvistanut väitettä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(172)

Eräät osapuolet väittivät, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohtaa oli rikottu, koska komissio ei ollut suorittanut puolueetonta tarkastelua polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä eikä hinnoista. Osapuolet perustelivat väitettään sillä, että ulkoisia tekijöitä, esimerkiksi tuontikiintiöiden poistamista, valuuttakurssien muutoksia, tuotevalikoimiin tehtyjä muutoksia ja muodin muuttumista, ei ole otettu huomioon tuonnin kehityssuuntauksia tarkasteltaessa.

(173)

Tätä väitettä käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 165 kappaleessa erityisesti kiintiöiden poistamisen osalta. On totta, että kiintiöiden poistaminen oli vaikuttanut tuonnin kehityssuuntauksiin jossain määrin kielteisesti. Olisi kuitenkin otettava huomioon myös se, että tämä määrällinen rajoitus koski vain toista näistä kahdesta asianomaisesta maasta ja että Vietnamin tuonti oli myös lisääntymässä, että kiintiöjärjestelmä ei koskenut kaikkia tutkimukseen kuuluneita tuotetyyppejä ja että tuonti vapautettiin kokonaan tammikuun 1 päivänä 2005, joten vaikutus kohdistui vain osaan tutkimusajanjaksosta (vuoden 2004 huhtikuun ja vuoden 2005 maaliskuun välinen aika).

(174)

Perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetään yleisemmin, että vahingon määritykseen sisältyy erityisesti kysymys, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi ja onko tämän tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty.

(175)

Tämän perusteella näyttää siltä, että edellä mainittujen väitteiden oikeudellinen ydin liittyy syy-yhteyteen. Lisäksi perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa ei ole suoraan esitetty laillista vaatimusta, jonka mukaan olisi esitettävä selkeää näyttöä syistä, joiden vuoksi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi ja vastaavat hinnat laskivat. Tästä syystä väite, jonka mukaan ulkoiset tekijät olisi otettava huomioon polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia tarkasteltaessa, hylättiin.

(176)

Hinnan alittavuutta koskevista laskelmista saatiin muutamia huomautuksia. Huomautukset ja väitteet tutkittiin yksityiskohtaisesti, ja laskelmiin tehtiin tarvittavat muutokset, jos ne olivat aiheellisia ja niiden tueksi oli esitetty näyttöä.

(177)

On syytä muistaa, että alustavassa vaiheessa tuontihintaan tehtiin oikaisuja tuojille yhteisössä aiheutuneiden sellaisten arvioitujen kustannusten huomioon ottamiseksi, jotka johtuivat esimerkiksi suunnittelusta ja raaka-ainevalinnoista ja jotka eivät muuten olisi mukana tuontihinnassa. Muutamat tuojat pyysivät kyseistä oikaisua. Alustavassa vaiheessa tehtiin arviolta 15 prosentin oikaisu.

(178)

Yhteisön tuotannonalaa edustava järjestö ei kuitenkaan hyväksynyt oikaisua eikä varsinkaan tehdyn oikaisun tasoa. Järjestön edustajat myönsivät, että tuojille todellakin aiheutuu tiettyjä kustannuksia, mutta kiistivät sen seikan, että tällaisia kustannuksia aiheutuisi kaikille tuojille. Lisäksi he väittivät, että oikaisun taso voisi olla aiheellinen STAF-jalkineiden tuojien osalta (joilla on suuret tutkimus- ja kehityskustannukset), mutta koska nämä jalkineet jätettiin menettelyn ulkopuolelle, oikaisun tasoa olisi laskettava.

(179)

Tämä väite tutkittiin perinpohjaisesti ja tehtiin seuraavat päätelmät: Aluksi on todettava oikaisusta se, että sitä pyysivät monet tuojat ja että yhteisön tuotannonala ei periaatteessa vastustanut sitä.

(180)

Oikaisun tasosta on syytä huomauttaa, että vaikka monet tuojat todellakin pyysivät kyseistä oikaisua, ainoastaan yksi tuoja, jonka toimitiloihin tehtiin myös tarkastuskäynti, toimitti asiaan liittyvät yksityiskohtaiset tiedot. Tarkasteltavana olevan tuotteen muut tuojat eivät pystyneet todistamaan väitettään, jonka mukaan niiden tutkimus- ja kehityskustannukset olivat yhtä suuret kuin alustavassa vaiheessa tehty oikaisu. On syytä huomata, että osa tuojista, joiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti, toi enimmäkseen STAF-jalkineita. Koska STAF-jalkineet on nyt jätetty kokonaan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, näiden tuojien ilmoittamilla luvuilla ei ollut merkitystä oikaisun määrittämisen kannalta.

(181)

Koska valtaosa tuojista ei esittänyt perusteluja väitteidensä tueksi (riippumatta siitä, tehtiinkö niiden toimitiloihin tarkastuskäynti vai ei), lopullisessa vaiheessa oikaisun tasoa laskettiin ja se arvioitiin ainoiden tutkimuksen aikana saatujen perusteltujen tietojen perusteella.

(182)

Tarkistetut maittain todetut hinnan alittavuuden marginaalit prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista ovat edellä esitetyn perusteella seuraavat:

(183)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annettiin jonkin verran tietoa yhteisön jalkineteollisuuden erityisominaisuuksista. Muutamat asianomaiset osapuolet väittivät, että tällaisia tietoja ei tulisi ottaa huomioon, koska ne eivät ole luotettavia tai koska ne eivät liity pelkästään yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, joten niillä ei ole oikeudellista perustaa.

(184)

Tässä yhteydessä on syytä tarkentaa, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169–173 kappaleessa esitetyt tiedot olivat vain suuntaa-antavia ja niillä pyrittiin parantamaan tietämystä yhteisön jalkineteollisuudesta. On kuitenkin huomattava, että vahinkoa koskevat päätelmät tehdään edellä määritetyn yhteisön tuotannonalan kannalta ja että vahingon tarkastelussa ei muilta osin viitata kyseisiin tietoihin.

(185)

Kuten edellä jo todettiin, vahingon tarkasteluun sisällytetään lopullisessa vaiheessa myös lasten jalkineita koskevat tiedot.

(186)

Vakiintuneen käytännön mukaisesti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175 kappaleessa mainittiin, vahinkoindikaattorit vahvistettiin joko makrotaloudellisten tekijöiden tasolla (koko yhteisön tuotannonalalta koottujen tietojen perusteella) tai mikrotaloudellisten tekijöiden tasolla (otokseen kuuluneilta yhteisön tuottajilta koottujen tietojen perusteella). Yhdenmukaisuuden vuoksi vahinkoindikaattorit vahvistetaan vain toisella näistä kahdesta tasosta, ei molemmilla.

(187)

Koko yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä laski vuonna 2001 tuotetusta 267 miljoonasta parista 176 miljoonaan pariin tutkimusajanjakson aikana. Laskua oli siis yli 30 prosenttia.

(188)

Vaikka tehdas on teoriassa suunniteltu tiettyä tuotantotasoa silmällä pitäen, taso riippuu kuitenkin voimakkaasti tehtaan palkkaamien työntekijöiden määrästä. Kuten edellä todettiin, jalkineenvalmistusprosessi on suurelta osin työvoimavaltainen. Näissä olosuhteissa paras tapa mitata yritysten kapasiteettia on tarkastella yritysten työpaikkojen määrää. Tästä syystä viitataan jäljempänä olevaan taulukkoon, joka koskee työllisyyden kehitystä.

(189)

Siinä missä työllisyys (ja täten myös kapasiteetti) väheni suunnilleen samaa tahtia kuin tuotanto, kapasiteetin käyttöaste pysyi lähes samana koko jakson ajan.

(190)

Koska jalkineita tuotetaan tilauksesta, yhteisön tuotannonalan myyntimäärä laski samaan tahtiin kuin sen tuotanto. Yhteisön markkinoilla myytyjen parien määrä laski yli 60 miljoonalla eli 33 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

(191)

Markkinaosuudessa tämä vastaa lähes 9 prosenttiyksikön tappiota. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski vuoden 2001 26,5 prosentista 17,7 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(192)

Työllisyys laski jyrkästi koko tarkastelujakson ajan. Yhteisön tuotannonalalla menetettiin yli 27 000 työpaikkaa, mikä tarkoittaa 33 prosentin laskua tutkimusajanjakson aikana vuoteen 2001 verrattuna.

(193)

Tuottavuus määritettiin jakamalla tuotantomäärät yhteisön tuotannonalan työntekijöiden määrillä, jotka on esitetty edellä olevissa taulukoissa. Tällä perusteella yhteisön tuotannonalan tuottavuus pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson ajan.

(194)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 183 ja 184 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(195)

On syytä muistaa, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Kiinasta, Indonesiasta ja Thaimaasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa tai muovia, tuonnissa otettiin käyttöön helmikuussa 1998. Kyseisten toimenpiteiden soveltamisala oli päällekkäinen tämän tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden kanssa. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen julkaisemisen seurauksena ei esitetty tarkastelupyyntöjä, ja sen vuoksi toimenpiteiden soveltaminen päättyi maaliskuussa 2003. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa katsottiin, että koska tarkastelupyyntöjä ei esitetty, yhteisön tuotannonala oli tuolloin toipunut aiemman polkumyynnin vaikutuksista.

(196)

Yhteisön tuotannonala kuitenkin kiisti tämän sillä perusteella, että tarkastelupyynnön esittämättä jättäminen ei johtunut polkumyynnin haitallisista vaikutuksista toipumisesta vaan pikemminkin siitä, että käytössä olleet toimenpiteet eivät olleet riittävän tehokkaita. Yhteisön tuotannonala väitti, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa oli todettu, yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne ei voinut palautua tyydyttävässä määrin ennalleen, koska tuolloin käytössä olleilla toimenpiteillä ei pystytty poistamaan vahinkoa. Lisäksi menettelyn kohteena olevista maista peräisin olevan tuonnin määrä nousi huomattavaksi vuosina 2001–2003.

(197)

Yhteisön tuotannonala ei kuitenkaan riittävästi perustellut väitettään, että sille oli aiheutunut merkittävää vahinkoa vuosina 2001–2003, ja aiempien toimenpiteiden väitetty tehottomuus olisi voitu tarkistaa välivaiheen tarkastelussa, jota ei kuitenkaan pyydetty.

(198)

Näin ollen väite hylättiin. Alustava päätelmä, jonka mukaan tuotannonala oli toipunut aiemman polkumyynnin vaikutuksista, vahvistetaan tässä lopullisessa vaiheessa: vuoteen 2003 mennessä yhteisön tuotannonalalle ei ollut vielä aiheutunut merkittävää vahinkoa. On kuitenkin huomautettava, että merkittävää vahinkoa alkoi aiheutua vuodesta 2004 alkaen.

(199)

Kuten jo mainittiin, varastoilla katsotaan vahingon määrittämisen kannalta olevan vain vähän vaikutusta yhteisön jalkineteollisuuden tilanteeseen, koska tuotteet valmistetaan tilauksien perusteella. Teoriassa varastoja ei tästä syystä pidetä, ja ne ovat ainoastaan tulosta valmiista tilauksista, joita ei ole vielä toimitettu ja/tai laskutettu. Ensiksi varastot kasvoivat vuosien 2001 ja 2004 välillä 27 prosenttia ja laskivat sitten tutkimusajanjakson lopussa. Tätä tutkimusajanjaksona tapahtunutta laskua tarkasteltaessa on otettava huomioon myös alan sesonkiluontoisuus: on ennakoitavissa, että varasto on suurempi joulukuussa kuin vuoden ensimmäisen neljänneksen päättyessä eli tässä tapauksessa tutkimusajanjakson päättyessä.

(200)

Keskimääräiset yksikkömyyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana jatkuvasti. Yhteensä laskua oli 7,5 prosenttia. Yhteisön tuotannonalan hinnanlasku saattaa vaikuttaa pieneltä, etenkin jos sitä verrataan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintojen 30 prosentin laskuun tarkastelujaksolla. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin otettava huomioon se, että jalkineet tuotetaan tilausten perusteella, ja uusia tilauksia hyväksytään yleensä vain siinä tapauksessa, että vastaava hintataso mahdollistaa ainakin kannattavuustason saavuttamisen. Tässä yhteydessä viitataan jäljempänä olevaan taulukkoon, jossa osoitetaan, että yhteisön tuotannonala ei tutkimusajanjakson aikana voinut enää alentaa hintojaan ilman, että siitä olisi aiheutunut tappioita.

(201)

Edellä esitetyt tuottoindikaattorit vahvistavat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 190 kappaleessa kuvatun tilanteen ja osoittavat, että yritysten rahoitustilanne heikkeni selvästi tarkastelujakson aikana. Tilanteen yleinen heikkeneminen oli erityisen huomattavaa tutkimusajanjakson aikana, ja se johti merkittäviin haitallisiin kehityssuuntauksiin vuoden 2005 ensimmäisen neljänneksen eli tutkimusajanjakson viimeisen neljänneksen aikana. Itse asiassa jo tarkastelujakson alussa havaittu huono kannattavuustilanne heikkeni edelleen huomattavasti.

(202)

Koska tältä osin ei esitetty merkittävästi uusia tietoja tai väitteitä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191–193 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(203)

Kokonaiskannattavuustaso pysyi matalana koko tarkastelujakson ajan, mikä korostaa asianomaisten pk-yritysten rahoituksellista haavoittuvuutta. Kuten jäljempänä selostetaan, tarkastelujakson ja erityisesti tutkimusajanjakson aikana saavutettu voitto on selvästi pienempi kuin tuotannonalan normaalioloissa yleensä saavuttama voitto.

(204)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että useiden yhteisön tuottajien pääoman saantia vaikeutti niiden vaikea rahoitustilanne. Tätä korostaa niiden yksittäisten kannattavuustasojen kehitys ja etenkin niiden kassavirtojen heikkeneminen. Kuten edellä todettiin, suhteellisen pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei aina ole mahdollisuuksia hankkia riittäviä pankkitakuita ja niiden voi olla vaikea varautua merkittäviin rahoitusmenoihin, joita epävarma taloudellinen tilanne aiheuttaisi.

(205)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 194 kappaleessa esitetyt investointisuuntaukset ovat samankaltaiset kuin edellä olevassa taulukossa esitetyt suuntaukset. Yritysten hyväksymät investoinnit supistuivat yli 50 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä. Investointien vähenemistä tarkasteltaessa on otettava huomioon otokseen kuuluneiden yhteisön tuottajien rahoitustilanteen heikkeneminen.

(206)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 196 kappaleessa esitetyt palkkoihin liittyvät suuntaukset ovat samankaltaiset kuin edellä olevassa taulukossa esitetyt suuntaukset. Koska uusia tietoja ei ole esitetty, suuntaukset vahvistetaan.

(207)

Useat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että yhteisön tuotannonalan voittomarginaali oli ratkaisevan tärkeä yhteisölle aiheutunutta vahinkoa kuvaava indikaattori. Tuottajat väittivät erityisesti, että koska vahingon korvaavan tason määrittämiseksi alustavassa vaiheessa käytetty voittomarginaali (2 prosenttia liikevaihdosta, ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 284 kappale) vastasi joidenkin yksittäisten otokseen kuuluneiden yritysten saavuttamaa voittomarginaalia, kyseisille yrityksille ei aiheutunut vahinkoa.

(208)

Tällä väitteellä ei ole enää merkitystä, sillä johdanto-osan 292 kappaleen mukaisen lisätarkastelun jälkeen voittomarginaali muutettiin 6 prosentiksi, joka vastasi paremmin sitä voittomarginaalia, jonka yhteisön jalkinetuottajat voisivat saavuttaa ilman vahingollista polkumyyntiä. Tämän perusteella yhteisön tuotannonalan kannattavuus heikkeni selvästi tarkastelujakson aikana ja kannattavuus laski 0,5 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi vahingon tarkasteluun sisältyy koko yhteisön tuotannonala tai otos siitä, joten tarkastelua ei tehdä yhteisön tuotannonalan määritelmään sisältyvien yksittäisten yritysten tasolla.

(209)

Muutamat asianomaiset osapuolet väittivät, että vahingon tarkasteluun käytetyt indikaattorit eivät olleet luotettavia tai asianmukaisia. Osapuolet väittivät, että taloudellisia indikaattoreita ei ollut vahvistettu eivätkä ne olleet luotettavia, sillä – osapuolten mukaan yhteistyön puuttuessa – ne eivät kuvaisi yhteisön tuotannonalaa. Osapuolet väittivät, että mikrotaloudelliset indikaattorit eivät olleet edustavia etenkin kun otoksen koko oli rajallinen. Lopuksi ne viittasivat makro- ja mikrotaloudellisella tasolla vahvistettujen vahinkoindikaattorien erilaisiin suuntauksiin.

(210)

Makrotaloudellisten indikaattorien vahvistamatta jättämisestä on aluksi syytä muistuttaa, että perusasetuksen mukaan komissio voi itse päättää, onko tarkastuskäyntejä syytä tehdä, ja näin ollen velvollisuutta tehdä tarkastuskäynti jokaisessa tapauksessa ei ole. Perusasetuksen 16 artiklassa säädetään itse asiassa ainoastaan, että komissio voi tehdä tarkastuskäyntejä silloin kun se katsoo ne aiheellisiksi. Tämän vuoksi väite hylättiin. Lisäksi on huomattava, että nämä tekijät tarkistettiin yhteisön asianomaisten kansallisten jalkinealan järjestöjen toimittamien kokonaistietojen perusteella.

(211)

Toiseksi, ottaen huomioon edellä oleva yhteisön tuotannonalan määritelmää koskeva päätelmä ja otoksen edustavuus, myös näitä tekijöitä koskevat väitteet hylättiin. Lisäksi, kuten edellä jo todettiin, lopullisia päätelmiä varten vahvistetaan yhdenmukaisuuden vuoksi vain yksi ryhmä indikaattoreita eli joko makro- tai mikrotaloudelliset indikaattorit. Lopuksi on syytä huomauttaa, että vaikka alustavassa vaiheessa sekä mikro- että makrotaloudellisella tasolla määritetyt suuntaukset eivät aina olleet aivan samanlaiset, ne eivät myöskään suuresti poikenneet toisistaan.

(212)

Asianomaiset osapuolet väittivät lisäksi, että kaikilla vahinkoa kuvaavilla tekijöillä ei voida osoittaa vahinkoa ja että yksittäisten yritysten tasolla ei vahinkoa voida määrittää ollenkaan otokseen valittujen yritysten osalta. Ensimmäiset väitteet on hylättävä sillä perusteella, että perusasetuksen mukaan mikään vahinkoindikaattoreista ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva. Sen osalta, että tietyille tuottajille ei voitu osoittaa aiheutuneen vahinkoa, on painotettava, että väite ei ole oleellinen, sillä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan vahingon tarkasteluun sisältyy koko yhteisön tuotannonala tai otos siitä, joten tarkastelua ei tehdä yhteisön tuotannonalan määritelmään sisältyvien yksittäisten yritysten tasolla.

(213)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan alustava päätelmä, jonka mukaan yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(214)

Lisäksi vahvistetaan, että makrotaloudellisten eli koko yhteisön tuotannonalaa koskevien indikaattorien tarkastelun perusteella vahinko näkyi käytännössä lähinnä myyntimäärän ja markkinaosuuksien supistumisena. Koska jalkineita valmistetaan tilausten perusteella, myös tällä oli kielteinen vaikutus yhteisön tuotantotasoon ja työllisyyteen.

(215)

Lisäksi vahvistetaan, että mikrotaloudellisten tekijöiden osalta vahinko on varsin merkittävä. Tämä näkyy muun muassa siinä, että otokseen kuuluneet yritykset putosivat vuoden 2003 aikana matalimmalle mahdolliselle kannattavuustasolle, mikä voi kuitenkin johtua osittain niiden suhteellisen aktiivisesta aiemmasta investointikäytännöstä (arvon alenemisen vaikutus kannattavuuteen). Asianomaisten yritysten kannattavuus kuitenkin heikkeni myöhemmin myös investointien määrän huomattavasta laskemisesta huolimatta ja kannattavuus oli tutkimusajanjakson aikana itse asiassa alempana kuin missään vaiheessa tarkastelujakson aikana vuotta 2003 lukuun ottamatta eli kaukana hyväksyttävältä tasolta, ja koska muita selittäviä tekijöitä, kuten aiempi aktiivinen investointitoiminta, ei ollut, yrityksille oli selvästikin aiheutunut merkittävää vahinkoa. Myös kassavirta laski vaarallisesti ja päätyi tutkimusajanjakson aikana alimmalle tasolle, mikä on selvästikin tulkittava merkittäväksi vahingoksi. Otokseen kuuluneet yritykset eivät tutkimusajanjakson aikana enää kyenneet laskemaan hintojaan enempää ilman, että siitä olisi aiheutunut tappioita. Suhteellisen pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa pitkään jatkunut tappiollinen toiminta johtaa lopulta yritysten sulkemiseen. Siinä missä yhteisön tuotannonalan tilannetta ennen vuotta 2004 voidaan kuvata ehkä vain vahingolliseksi, on selvää, että yhteisön tuotannonalalle on vuoden 2004 jälkeen aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(216)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus ja asianomaisten maiden markkinaosuus, lasten jalkineet mukaan lukien, kehittyivät seuraavasti:

(217)

Eräät asianomaiset osapuolet kyseenalaistivat komission päätelmän, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuuden kasvamisen ja yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden pienentymisen välillä oli riittävässä määrin samanaikaisuutta. Osapuolet huomauttivat, että kun kiinalaisen ja vietnamilaisen tuonnin markkinaosuudet kasvoivat eniten, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pieneni vähäisemmässä määrin, ja päinvastoin. Lisäksi väitettiin, että valituksen tehneiden yritysten markkinaosuus ei ole siirtynyt asianomaisille maille ja että tämän johtopäätöksen voi tehdä tarkastelemalla muiden kolmansien maiden markkinaosuuksien kehittymistä.

(218)

Eräs tuojajärjestö väitti lisäksi, että asianomaisista maista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, sillä tuodut jalkineet eivät kilpaile yhteisössä tuotettujen jalkineiden kanssa.

(219)

Samanaikaisuuden osalta katsotaan, että syy-yhteyden tarkastelussa ei vaadita täydellistä vastaavuutta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja yhteisön tuotannonalan tilanteen kehityksen välillä. Itse asiassa on vakiintuneen ja laillisesti hyväksytyn käytännön mukaista, että jos polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntyy huomattavasti, tuotujen tuotteiden hinnat alittavat yhteisön tuotannonalan hinnat ja yhteisön tuotannonalan tilanne muuttuu samaan aikaan jatkuvasti epävakaammaksi, katsotaan kyseessä olevan selvä merkki syy-yhteydestä, kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kiistatonta, että kyse oli samanaikaisuudesta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 203–209 kappaleessa selvästi todetaan. Lisäksi samanaikaisuus on markkinaosuudessa vuosien 2003 ja 2004 välillä tapahtuneen muutoksen osalta jopa lähes symmetrinen. Sitä paitsi se seikka, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuuden kasvu katsottiin tarkastelujakson aikana ajoittain jopa suuremmaksi kuin yhteisön tuotannonalan markkinaosuuden lasku, on selvä merkki siitä, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kasvu ei tapahtunut pelkästään yhteisön tuotannonalan kustannuksella vaan myös muiden yhteisön markkinoilla toimivien osapuolten kustannuksella.

(220)

Myös väite, jonka mukaan yhteisöön tuodut jalkineet eivät kilpailisi yhteisössä tuotettujen jalkineiden kanssa, hylättiin edellä olevan tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää koskevan päätelmän perusteella, sillä asianomaisista maista tuodut jalkineet kilpailevat kaikilla tasoilla – toisin sanoen kaikkien ryhmien ja kaikkien tyyppien osalta – yhteisön tuotannonalan tuottamien ja myymien jalkineiden kanssa ja niiden myyntikanavat ovat samat. Lisäksi tutkimus on selvästi osoittanut, että yhteisön tuottajat ja viejät ovat kilpailevassa asemassa yhteisön markkinoilla.

(221)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209 kappaleessa esitetyt päätelmät: polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaikutti ratkaisevasti yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(222)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen muutamat asianomaiset osapuolet väittivät, että merkittävän vahingon olivat aiheuttaneet muut tekijät. Kyseiset osapuolet viittasivat väitteisiin, jotka oli esitetty jo aiemmassa vaiheessa ja joita oli käsitelty asianmukaisesti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Väitteet koskivat yhteisön tuotannonalan vientitoimintaa, muista kolmansista maista peräisin olevaa tuontia, Kiinan vientituotteita koskevien kiintiöiden poistamisen vaikutusta, valuuttakurssien vaihtelun vaikutusta, yhteisön tuottajien tuotannon siirtämistä ja yhteisön tuotannonalan väitettyä rakenteellista kilpailukyvyn puutetta. Uusia tietoja ei kuitenkaan esitetty, ja tästä syystä tärkeimpiä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä päätelmiä selostetaan ja tarkennetaan tarvittavassa määrin seuraavassa.

(223)

Eräät asianomaiset osapuolet esittivät uudelleen väitteensä, että yhteisön jalkineteollisuuden huono taloudellinen tilanne johtui sen vientitoiminnan heikkenemisestä.

(224)

Tässä yhteydessä huomautetaan, että mahdollisella väitetyllä vientitoiminnan heikkenemisellä ei ole vaikutusta suurimpaan osaan edellä tarkastelluista indikaattoreista, joita ovat esimerkiksi myyntimäärä, markkinaosuudet ja hintojen aleneminen, sillä nämä tekijät on määritetty yhteisön myynnin tasolla. Tuotantoluvut ilmoitettiin kokonaistuotantomääränä, sillä yhteisön markkinoille tarkoitettujen ja yhteisön ulkopuolelle tarkoitettujen tuotteiden välillä ei voida tehdä eroa. Koska jalkineita valmistetaan tilauksesta, myynnin väheneminen näkyy myös vastaavanlaisena tuotannon vähenemisenä, ja koska suurin osa tuotannosta on tarkoitettu yhteisön markkinoilla myytäväksi, vahvistetaan alustava päätelmä, jonka mukaan merkittävin osa tuotannon laskusta liittyi yhteisön markkinoilla kärsittyyn vahinkoon.

(225)

Itse asiassa myynnin määrän lasku yhteisön markkinoilla tarkastelujakson aikana (34 prosenttia) oli lähes sama kuin tuotannon lasku saman ajanjakson aikana (33 prosenttia).

(226)

Sen vuoksi väite hylättiin, ja lopullinen päätelmä on, että yhteisön tuotannonalan vientitoiminta ei aiheuttanut merkittävää vahinkoa.

(227)

Muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti, johon laskettiin mukaan myös lasten jalkineet, kehittyi seuraavasti:

(228)

On syytä huomata, että minkään muiden maiden riviin (joka käsitti yli 150 maata) sisältyvän maan osuus edellä olevassa taulukossa ei ylittänyt kahta prosenttia yhteisön kokonaistuonnista tutkimusajanjakson aikana.

(229)

Tästä syystä voidaan vahvistaa, että yksittäin tarkasteltuna mikään edellä luetelluista maista ei lisännyt markkinaosuuttaan merkittävästi tarkastelujakson aikana, että niiden markkinaosuuksien absoluuttinen taso pysyi asianomaisten maiden tasoa huomattavasti alempana ja että lisäksi markkinaosuudet kehittyivät eri tavalla. Hintoja olisi tarkasteltava edellä mainitun tuontimäärän kehityksen valossa, ja olisi otettava huomioon myös se seikka, että niiden lasku oli pienempää asianomaisten maiden hintoihin verrattuna, ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta niiden absoluuttinen hintataso pysyi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintatasoa huomattavasti korkeampana tarkastelujakson ajan.

(230)

Edellä esitettyjen syiden perusteella lopullinen päätelmä on, että tuonti muista kolmansista maista ei vaikuttanut merkittävästi yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(231)

Muutamat vientiä harjoittavat tuottajat ja tuojat esittivät uudelleen väitteensä, joiden mukaan yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko johtui euron vahvistumisesta Yhdysvaltain dollariin nähden, sillä tämä johti tuontihintojen huomattavaan laskuun.

(232)

Uusia tietoja ei annettu, ja tästä syystä viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220–225 kappaleeseen. On syytä todeta myös, että vaikka hyväksyttäisiinkin se, että valuuttakurssien vaihtelu vaikutti tuontihintoihin, jo asianomaisen tuonnin määrä oli tarpeeksi suuri aiheuttamaan merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(233)

Tästä aiheesta ei ole esitetty uusia tietoja. On kuitenkin huomattava, että koska tuonti lisääntyi tutkimusajanjakson viimeisen neljänneksen aikana, kiintiöiden poistaminen on saattanut pahentaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisia vaikutuksia.

(234)

Näistä aiheista ei ole esitetty uusia tietoja. On syytä huomata, että polkumyyntimarginaalit ovat suhteellisen korkeita (jopa korkeampia kuin hinnan alittavuuden marginaalit). Tämä merkitsee sitä, että asianomainen polkumyynnillä tapahtunut vienti ei kilpaile yhteisön tuotannonalan kanssa luontaiseduista, vaan sen toiminnan perustana on käytäntö, joka oikeuttaa kansainvälisen kaupan sääntöjen mukaan vastatoimiin. Jos polkumyyntiä ei olisi tapahtunut, asianomaiset tuontihinnat olisivat olleet paljon korkeammat ja yhteisön tuotannonalan kilpailukyky asianomaiseen tuontiin nähden olisi ollut paljon parempi.

(235)

Muutamat vientiä harjoittavat tuottajat ja eräs tuojajärjestö väittivät, että yhteisön tuottajien tuotannon siirtämisen vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ei ollut käsitelty riittävästi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(236)

Arvostelun kohteena olivat erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171 kappaleessa esitetyt yhteisön koko jalkineteollisuutta koskevat luvut sillä perusteella, että lukuihin sisältyi tuotantonsa siirtäneiden yhteisön tuottajien tietoja. Tässä yhteydessä viitataan edellä olevaan kappaleeseen, jossa vahvistetaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169–173 kappaleet oli tarkoitettu ainoastaan tiedoksi eikä näillä kappaleilla ollut täten oikeudellista merkitystä vahinkoa koskevien lopullisten päätelmien kannalta. Tästä syystä vahvistetaan myös, että tuotantonsa yhteisön ulkopuolelle kokonaan siirtäneet tuottajat eivät sisälly yhteisön tuotannonalan määritelmään, ja näin ollen myös kyseisten yritysten yhteisön tuotannonalalle mahdollisesti aiheuttaman vahingon laajuutta tarkastellaan yhdessä muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksen kanssa.

(237)

Tuotantonsa osittain siirtäneistä yrityksistä eli yrityksistä, jotka ostavat jalkineita myös yhteisön ulkopuolisista lähteistä, on syytä todeta, että vahingon tarkastelu on tehty ainoastaan niiden omaa yhteisössä tapahtuvaa tuotantoa koskevien tietojen pohjalta. Tästä syystä se, missä määrin nämä ostot ovat saattaneet aiheuttaa vahinkoa myös niille, on otettava huomioon myös tarkasteltaessa muista kolmansista maista peräisin olevaa tuontia.

(238)

Lopuksi on todettava, että niiden yritysten tuonnilla, jotka lisäsivät jalkineiden osien (esimerkiksi päällysten) tuontia tai aloittivat sen yhteisössä, ei voida katsoa olleen kielteistä vaikutusta useimpiin vahinkoindikaattoreihin, kuten tuotantoon, myyntiin ja kannattavuuteen, jo edellä selostetuista syistä. Kuten eräät asianomaiset osapuolet ovat huomauttaneet, on totta, että yhteisön työllisyys on saattanut heiketä, mutta tämä on nähtävä myös yritysten itsepuolustuksena yhteisön markkinoilla polkumyyntihinnoilla myytävien tuotteiden tuonnin huimaa lisääntymistä vastaan, ja näin ollen se liittyy pikemminkin polkumyynnin olemassaoloon kuin itse aiheutettuun vahinkoon.

(239)

Näin ollen asianomaisten osapuolten väitteet hylättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmät vahvistettiin.

(240)

Tästä syystä lopullinen päätelmä on, että asianomaisista maista peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa, ja koska tarkastelussa erotettiin asianmukaisesti toisistaan kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, kyseiset muut tekijät eivät muuttaneet sitä tosiseikkaa, että tarkastellun merkittävän vahingon on katsottava johtuvan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(241)

On tutkittu, onko alustavaa päätelmää, jonka mukaan yhteisön etu edellytti toimenpiteitä todetun vahingollisen polkumyynnin estämiseksi, syytä muuttaa asianomaisten osapuolten väliaikaista tullia koskevan asetuksen käyttöönoton jälkeen esittämien huomautusten ja/tai lisätietojen perusteella.

(242)

Eräät tuojat ja vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että toimenpiteiden käyttöön ottaminen ei olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Tämä näkökohta perustui pääasiassa väitteisiin, joiden mukaan valituksen tekijöiden tuotanto täydentää asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia ja polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen aiheuttaisi asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin huomattavaa siirtymistä muihin kolmansiin maihin. Lisäksi väitettiin, että yhteisön tuotannonalan kärsimä vahinko ei aiheutunut polkumyynnistä ja että valituksen tekijät ovat menettäneet markkinaosuuksia jo usean vuoden ajan muiden tekijöiden kuin polkumyynnin vuoksi.

(243)

Aluksi on huomautettava, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja edellä olevassa tarkastelussa todettiin selkeästi polkumyynnin aiheuttavan yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, joka voidaan vuodesta 2004 alkaen luokitella asianomaisten maiden polkumyyntikäytäntöjen johdosta kärsityksi merkittäväksi vahingoksi. Tästä syystä on periaatteessa aihetta ajatella, että polkumyynnin aiheuttaman merkittävän vahingon poistaminen on yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(244)

Väite, jonka mukaan valituksen tekijöiden tuotanto pelkästään täydentää tuontia, hylättiin edellä esitettyjen päätelmien perusteella: tarkasteltavana oleva tuote kilpailee yhteisössä tuotetun ja myytävän samankaltaisen tuotteen kanssa. Myös se tosiseikka, että yhteisön tuotannonala esitti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin vastaisen valituksen, viittaa siihen, että yhteisössä valmistetut tuotteet ja asianomaisista maista tuodut tuotteet kilpailevat keskenään.

(245)

Tuonnin siirtämistä koskeva väite esitettiin jo aiemmin, ja tässä yhteydessä viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 241 kappaleeseen, jossa pääteltiin, että vaikka tuojat voivat siirtyä käyttämään muita toimittajamaita, tämä ei ole pätevä syy olla ryhtymättä toimenpiteisiin kyseessä olevaa merkittävää vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä vastaan, ja että on joka tapauksessa mahdotonta ennakoida, missä laajuudessa tällainen toimitusten siirtyminen toteutuisi ja millaisin ehdoin tuontia tapahtuisi eli harjoitettaisiinko polkumyyntiä vai ei.

(246)

Viimeisen väitteen osalta viitataan edellä olevaan syy-yhteyden tarkasteluun, jossa tutkittiin muiden tekijöiden kuin polkumyynnin vaikutusta. On joka tapauksessa selvää, että yhteisön jalkineteollisuuden tuotantomäärän pienentymistä ja näin ollen myös markkinaosuuden pienentymistä kiihdytti polkumyynnillä tapahtunut tuonti. Tämä tulkinta on selvästikin ainoa mahdollinen, kun yhteisön kulutus pysyy vakaana.

(247)

Koska muita perusteltuja huomautuksia ei ole esitetty, alustavat päätelmät vahvistetaan, ja lopullinen päätelmä on, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua tutkimuksessa todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(248)

Kuten alustavassa vaiheessa, kuluttajajärjestöiltä ei saatu kannanottoja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevan ilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Näin ollen mikään kuluttajien etua valvova järjestö ei kyseenalaistanut alustavaa päätelmää, jonka mukaan lopullisten toimenpiteiden käyttöönotolla olisi vain pieni vaikutus kuluttajien maksamiin nahkajalkineiden hintoihin.

(249)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että ne eivät hyväksyneet päätelmiä toimenpiteiden vähäisestä vaikutuksesta kuluttajiin ja että toimenpiteet johtaisivat kotitalouksien menojen huomattavaan nousuun.

(250)

Tuojat väittivät lisäksi, että kuluttajahinnat nousisivat lopullisten toimenpiteiden johdosta ja että hintojen nousu saattaa olla jopa yhtä suuri kuin arvotullin prosenttiosuus. Tämä väite perustuu siihen näkemykseen, että tuojat yleensä lisäävät tuontihintaan mahdolliset tullit sisältävän katteen, ja näin ollen ne lisäisivät marginaalin myös muun muassa polkumyyntitulleihin. Toisaalta eräät tuojat ovat kuitenkin väittäneet, että ne eivät voisi siirtää tullimaksuja kuluttajien maksettaviksi sillä perusteella, että hintatason määrittävät kuluttajat, ja että kuluttajat eivät tästä syystä ostaisi tiettyjä jalkineita, jos niiden hinta ylittäisi tietyn rajan.

(251)

Aluksi on todettava, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät nykyisten säännösten mukaan kuulu yhteisön edun piiriin. Tuottajien näkemysten tarkastelu on kuitenkin katsottu aiheelliseksi. On syytä korostaa, että osapuolet, jotka eivät hyväksyneet komission päätelmiä toimenpiteiden vähäisestä vaikutuksesta kuluttajiin, eivät kuitenkaan esittäneet väitteitään tukevia tietoja. Sen sijasta, kuten edellä jo todettiin, osapuolet esittivät jopa keskenään ristiriitaisia lausuntoja, joissa väitettiin, että tullit joko siirrettäisiin kokonaan kuluttajien maksettaviksi (ja katteita lisättäisiin myös tulliin) tai että tullien vaikutuksia ei voitaisi siirtää kenenkään maksettaviksi. Väitteiden perusteella ei näin ollen katsottu voitavan muuttaa alustavia päätelmiä.

(252)

Lisäksi eräät vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että toimenpiteiden käyttöön ottaminen rajoittaisi huomattavasti kuluttajien saatavilla olevaa valikoimaa. Tämä perustuu väitteeseen, että tietynlaisia nahkajalkineita valmistetaan ainoastaan Kiinassa ja Vietnamissa, että polkumyyntitullit johtaisivat päätökseen olla kokonaan tuottamatta tietynlaisia jalkineita ja että yhteisön tuottajien kapasiteetti ei riittäisi tuottamaan kyseisiä jalkineita yhteisön markkinoille.

(253)

Jalkinevalikoiman supistumista koskevat väitteet esitettiin jo aiemmin, ja niitä käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246 kappaleessa. Lisäksi väite, jonka mukaan tietynlaisten jalkineiden valmistaminen loppuisi ja että yhteisön tuottajien kapasiteetti ei riittäisi korvaamaan väitettyjä puutteita, oli väite, jonka tueksi ei esitetty selkeitä tosiseikkoja tai näyttöä, joten se hylättiin.

(254)

Lisäksi lasten jalkineiden jättämistä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle harkittiin uudelleen yhteisön tuotannonalan esittämien perustelujen johdosta.

(255)

Vaikka ulkopuolelle jättäminen oli suurelle osalle vientiä harjoittavista tuottajista ja tuojista mieluinen ratkaisu, on todettava, että koska yhdeltäkään kuluttajajärjestöltä ei saatu kannanottoja, ei saatu lisänäyttöä siitä, että toimenpiteiden soveltamisella lasten jalkineisiin olisi erilainen vaikutus kuin niiden soveltamisella aikuisten jalkineisiin.

(256)

Toisaalta yhteisön tuotannonala kyseenalaisti lasten jalkineiden jättämisen väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ulkopuolelle ja viittasi siihen tosiseikkaan, että yhteisössä on tuotettu lasten jalkineita ja että lasten jalkineiden alalla on havaittu vahingollista polkumyyntiä.

(257)

Lasten jalkineiden asemaa käsiteltävänä olevassa menettelyssä koskevat lopulliset päätelmät johtavat seuraavaan päätelmään: Ensinnäkin lopullisiin päätelmiin johtanut perusteellinen tarkastelu osoitti, että lasten jalkineet olisi sisällytettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, toisin sanoen kaikkia tarkasteltavana olevan tuotteen tyyppejä olisi pidettävä yhtenä tuotteena, ja että tästä syystä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä olisi periaatteessa sovellettava tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kokonaisuudessaan. Toiseksi perustelut, joiden mukaan lasten jalkineet olisi alustavasti jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 250–252 kappaleessa todetun yhteisön edun perusteella, eli erityisesti se seikka, että lasten jalkineita on ostettava useammin kuin aikuisten jalkineita ja polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden taloudellinen vaikutus eurooppalaisen keskivertoperheen taloudelliseen tilanteeseen olisi täten suurempi, arvioitiin uudelleen. Tässä yhteydessä todettiin, että Eurostatin tilastojen mukaan lasten jalkineiden tuontihinnat ovat yleensä huomattavasti alhaisemmat kuin aikuisten jalkineiden tuontihinnat (yli 33 prosenttia). Näin ollen polkumyynnin vastaisen arvotullin vaikutus lasten jalkineisiin olisi suhteessa alhaisempi. Lisäksi lopulliset päätelmät johtavat yleisesti ottaen alhaisempiin lopullisiin tulleihin kuin alustavassa vaiheessa sovelletut toimenpiteet. Tämä puolestaan vaikuttaa toimenpiteiden taloudellista vaikutusta pienentävästi. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 249 kappaleessa jo todettiin, ei pidetä todennäköisenä, että kuluttajat joutuisivat kantamaan mahdollisten toimenpiteiden vaikutukset kokonaisuudessaan. Yksikään asianomainen osapuoli ei ole esittänyt perusteltua näyttöä, joka tukisi toisenlaista näkemystä. Tässä yhteydessä on asianmukaista huomauttaa, että yksikään kuluttajajärjestö ei esittänyt asiasta näkemyksiään, mikä viittaa siihen, että toimenpiteiden vaikutus – riippumatta siitä, onko kyse lasten vai aikuisten jalkineista – ei ole kuluttajajärjestöjen jäsenille todellinen ongelma. Edellä mainittu tarkastelu huomioon ottaen on ilmeistä, että lasten jalkineiden lopullinen jättäminen toimenpiteiden ulkopuolelle ei ollut perusteltua. Tästä syystä ei ole olemassa kiistatonta näyttöä sen osoittamiseksi, että kuluttajan etu ohittaa yhteisön tuotannonalan edun, kun käsitellään polkumyyntimenettelyjen aiheuttaman merkittävän vahingon poistamiseen tarkoitettujen lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(258)

Edellä mainituista syistä väite hyväksyttiin, ja näin vahvistetaan, että edellä olevan perusteella tarkasteltavana olevaan tuotteeseen – myös lasten jalkineisiin – sovellettavien lopullisten toimenpiteiden käyttöön ottaminen ei olisi kuluttajien yleisen edun vastaista.

(259)

On syytä muistaa, että alustavassa vaiheessa jakelijoilta/vähittäismyyjiltä tai jakelijoiden/vähittäismyyjien järjestöiltä saatiin vain muutamia huomautuksia: yksi huomautus saatiin yhden jäsenvaltion eräältä vähittäismyyjien ryhmittymältä, ja vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin saman jäsenvaltion kolmelta tuojalta, joilla on myös oma jakeluverkosto ja kaksi valintamyymäläketjua. Vain yksi näistä neljästä osapuolesta esitti huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, ja huomautuksia ei saatu muilta yksittäisiltä jakelijoilta tai vähittäismyyjiltä.

(260)

Eräs menettelyn alusta lähtien yhteistyössä toiminut tuojajärjestö kyseenalaisti päätelmän, jonka mukaan huomautuksia oli saatu vain muutamia, sillä perusteella, että asianomainen järjestö edustaa yrityksiä, jotka eivät toimi pelkästään tuojina, vaan myös jakelijoina ja vähittäismyyjinä. Järjestö väitti myös, että ainakin kaksi sen eri jäsenvaltioissa toimivaa jäsentä on toimittanut komissiolle yksityiskohtaisia tietoja.

(261)

Komissio myöntää, että asianomainen järjestö edustaa yrityksiä, jotka käyttävät joskus myös omaa jakeluverkkoaan, joten huomautusten määrää koskevaa päätelmää olisi tässä suhteessa tarkennettava. Kyseisten yritysten ensisijainen tehtävä on kuitenkin jalkineiden tuonti. Itse asiassa komissio ei saanut jakelijoilta ja vähittäismyyjiltä kolmen edellä mainitun yrityksen toimittamien tietojen lisäksi lainkaan tarkkoja, todistettavissa olevia tietoja, joiden avulla olisi voitu arvioida niiden taloudellista tilannetta ja sitä, kuinka suuressa määrin toimenpiteet tilanteeseen vaikuttaisivat. Komissio pystyy tekemään yksityiskohtaisen arvion yleensä vain mainitunlaisten tietojen perusteella.

(262)

Tuojajärjestön kahden jäsenen tekemää yhteistyötä koskevan väitteen osalta on kuitenkin todettava, että toinen niistä ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen määräaikaan mennessä, joten sen vastauksia ei voitu käyttää.

(263)

Huomautuksissaan järjestö esitti lukuja ja esimerkkejä, joista ilmeni, millainen vaikutus toimenpiteillä olisi tuojiin, joilla on myös vähittäismyyntiin liittyvää toimintaa. Luvut toimitettiin kuitenkin liian myöhään, kyseisten tietojen esittämiselle määritettyjen määräaikojen jo umpeuduttua, ja ne näyttävät viittaavan vain yhteen yritykseen – jonka nimeä ei mainita – joka ei selvästikään toiminut yhteistyössä tutkimuksen aikana. Näin ollen lukuja, joita ei voitu vahvistaa, ei voitu ottaa huomioon.

(264)

Lisäksi järjestö väitti, että taloudellisen tilanteensa vuoksi tuojat, joilla on myös vähittäismyyntiin liittyvää toimintaa, eivät voi siirtää hintojen nousua kuluttajille edes osittain, ja että jotkin vähittäismyyjät, erityisesti ne, jotka hankkivat kaikki myymänsä tuotteet asianomaisista maista, eivät selviäisi toimenpiteiden käyttöönotosta.

(265)

Väite, jonka mukaan yritykset eivät voisi siirtää hintojen nousua kuluttajille edes osittain, on selvässä ristiriidassa muutamien osapuolten esittämien väitteiden kanssa. Näihin väitteisiin kuuluu myös tuojajärjestön esittämä väite, jonka mukaan polkumyynnin vastaiset toimenpiteet nostavat kuluttajahintoja. Tutkimuksen aikana koottujen tietojen perusteella on erittäin todennäköistä, että toimenpiteiden vaikutus tuontihintoihin siirretään keskimääräisessä tilanteessa kuluttajille ainakin osittain. Tämän päätelmän vahvistavat myös edellä mainitut ristiriitaiset väitteet. Ei voida tietenkään sulkea pois mahdollisuutta, että toimenpiteillä olisi kielteinen vaikutus tiettyihin vähittäismyyjiin, jotka tuovat kaikki myymänsä tuotteet suoraan asianomaista maista. On kuitenkin syytä muistaa, että yhteisön etua koskeva tarkastelu tehdään yleisellä tasolla, joten siinä keskitytään menettelyn kohteena olevien osapuolten keskimääräiseen tilanteeseen yhteisössä, ja tästä syystä ei voida koskaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joihinkin yksittäisiin osapuoliin kohdistuva vaikutus on erilainen kuin enemmistöön kohdistuva. Tässä yhteydessä viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 275 kappaleeseen, jossa todettiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla voi olla kielteinen vaikutus tiettyjen tuojien rahoitustilanteeseen.

(266)

Lisäksi järjestö väitti, että komissio on tulkinnut vähittäismyyntikanavien väliset erot virheellisesti. Järjestö väitti tässä yhteydessä, että yksittäisten vähittäismyyjien toimittajia eivät ole pelkästään yhteisössä toimivat tukkumyyjät, vaan vähittäismyyjät harjoittavat tuontia joskus itsekin. Järjestö väitti, että kaikki komission otokseen kuuluneet vähittäismyyjät olivat merkkituotteiden vähittäismyyjiä ja että komission tarkastelu ei ollut siten tarkoituksenmukainen.

(267)

Koska vähittäismyyjien ja jakelijoiden taloudellisesta tilanteesta ei ollut saatavilla yksityiskohtaisia tietoja, komissio suoritti alan yleistarkastelun. Tarkastelun tarkoituksena oli pelkästään yksilöidä kyseisten jakelijoiden ja vähittäismyyjien tärkeimmät jakelukanavat ja niiden rakenne sen tutkimiseksi, miten toimenpiteet niihin vaikuttaisivat. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että yksittäisten jakelijoiden erityistilanne ei näy tarkasti yleisessä tarkastelussa. Lisäksi on syytä todeta, että tutkimuksen yhteydessä muodostuneet kuvaukset ja johtopäätökset vastaavat myös komission aiemman jalkineita koskevan polkumyyntitutkimuksen (6) päätelmiä, eikä ole saatu todisteita siitä, että jalkinealan jakeluolosuhteet olisivat muuttuneet sen jälkeen.

(268)

Lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 260 kappaleessa todettiin, että vähittäismyyjien toimittajia ovat yleensä tukkumyyjät yhteisössä. Tämän perusteella ei näin ollen voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että vähittäismyyjillä on myös muita toimituslähteitä. Merkkituotteiden vähittäismyyjiä koskevan väitteen osalta on todettava, että komissio ei käyttänyt tarkastelussa apuna otosta, vaan tutki kaikki yhteistyössä toimineiden osapuolten toimittamat tiedot. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa viitattiin merkkikohtaisten vähittäismyyntiketjujen eli tiettyjen tuotemerkkien vähittäismyyntiketjujen yhteistyön puuttumiseen. Merkkijalkineiden vähittäismyyjistä sitä vastoin toimi yhteistyössä yksi.

(269)

Muita huomautuksia, jotka olisivat muuttaneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmiä, ei esitetty. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 264 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan lopullisten toimenpiteiden vaikutukset tuojiin ja jakelijoihin pysyvät todennäköisesti pieninä.

(270)

Muutamilta asianomaisilta osapuolilta saatuja huomautuksia on tarkasteltu huolellisesti siltä osin kuin niille oli olemassa asianmukaiset perustelut, ja huomautuksia käsitellään seuraavassa.

(271)

Eräät tuojat väittivät, että koska niiden voittomarginaali on pienempi kuin polkumyyntitullin taso, ne eivät kykenisi maksamaan polkumyyntitulleja, elleivät ne voisi siirtää osaa tullien aiheuttamista kustannuksista tukkumyyjille ja vähittäismyyjille. Lisäksi väitettiin, että tämä ei olisi mahdollista, koska tukkumyyjät ja vähittäismyyjät eivät hyväksyisi hinnankorotuksia, vaan siirtyisivät käyttämään toimittajia, joiden toimittamiin tuotteisiin ei lisätä polkumyyntitulleja.

(272)

Se seikka, että voittomarginaali on pienempi kuin polkumyyntitullin taso, ei ole oleellinen. Siinä missä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden taso ilmaistaan prosenttiosuutena tuontihinnasta, voittomarginaali ilmaistaan prosenttiosuutena liikevaihdosta eli myyntihinnasta. Koska ostohintoihin lisätään huomattavat marginaalit vähittäismyyntiä varten, on ilmeistä, että näitä kahta prosenttiosuutta ei voida verrata toisiinsa. Väitteestä, jonka mukaan tukkumyyjät ja vähittäismyyjät eivät hyväksyisi hinnankorotuksia, on syytä todeta jälleen, että väite on ristiriidassa monien tuojien esittämän väitteen kanssa, sillä ne katsovat, että hinnankorotukset siirretään kokonaisuudessaan kuluttajille ja näin myös jakelijoille ja että niitä ei voitaisi täten hyväksyä. On kuitenkin joka tapauksessa selvää, että tukkumyyjät ja vähittäismyyjät saattavat eittämättä siirtyä käyttämään toimittajia, joiden tuotteisiin ei lisätä polkumyyntitulleja, mukaan lukien yhteisön tuotannonalan toimittajat, jotka näin hyötyisivät toimenpiteistä.

(273)

Eräs tuojajärjestö kyseenalaisti komission tavan ryhmitellä tuojat kahteen ryhmään, sillä järjestön mielestä ryhmittely ei vastaa markkinoilla vallitsevaa todellisuutta ja tuojien erottelun kannalta tärkeitä tekijöitä ovat tuotevalikoima ja myyntikanavat. Lisäksi järjestö väitti, että toimenpiteiden vaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon nettomarginaali eikä lisätty kate.

(274)

Tässä yhteydessä on todettava, että otantamenetelmää ei käytetty ja että tuojat osallistuivat yhteistyöhön aktiivisesti. Tästä syystä komissio pystyi tekemään päätelmänsä erittäin yksityiskohtaisten tietojen pohjalta.

(275)

On totta, että tuotevalikoima ja myyntikanavat ovat tärkeitä tekijöitä tuojien ryhmittelyssä. Myös nämä tekijät otettiin tarkastelussa asianmukaisesti huomioon. Itse asiassa komissio erotteli yritykset sen mukaan, toimivatko ne markkinoiden ylä- vai alatasolla, ja otti huomioon myös sen, että näillä kahdella tuojaryhmällä on erilaiset tuotevalikoimat ja myyntikanavat.

(276)

Lisäksi mikään tuojajärjestön esittämistä huomautuksista ei antanut aihetta muuttaa päätelmiä, joiden mukaan markkinoiden ylätasolla toimivien tuojien tapauksessa arvotullilla olisi maltillinen vaikutus paljon suurempaan myyntihintaan (eli voittoon) verrattuna ja markkinoiden alatasolla toimivien yritysten tapauksessa arvotulli johtaisi vain maltilliseen absoluuttisen hinnan nousuun ja yritysten keskimääräinen voittomarginaali huomioon ottaen toimenpiteet eivät vaikuttaisi niihin merkittävästi.

(277)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 265–275 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan näin ollen vahvistaa. Tästä syystä lopullinen päätelmä on, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei ole todennäköisesti merkittävää kielteistä vaikutusta tuojien tilanteeseen yhteisössä yleisesti ottaen, mutta käyttöönotolla voi olla joitakin kielteisiä vaikutuksia joidenkin yksittäisten tuojien rahoitustilanteeseen. Kielteisillä vaikutuksilla ei kuitenkaan odoteta olevan huomattavia vaikutuksia tuojien taloudelliseen kokonaistilanteeseen.

(278)

On väitetty myös, että toimenpiteet eivät ole yhteisön edun mukaisia, koska Vietnam on kehitysmaa, jonka on pakko harjoittaa jalkineiden vientiä, koska Kiinasta tuotuihin tuotteisiin lisättävät tullit voisivat vaarantaa hyvät taloudelliset suhteet Kiinaan, jolla on periaatteessa laajat markkinat, ja koska toimenpiteistä voisi olla vietnamilaisille ja kiinalaisille työntekijöille haittaa.

(279)

Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan ja nykyisen perusasetuksen voimaantulon jälkeen syntyneen toimielinten vakiintuneen käytännön mukaan tällaiset väitteet eivät kuulu yhteisön edun tarkasteluun. Yhteisön edun tarkastelu tarkoittaa taloudellista tarkastelua, joka keskittyy niihin taloudellisiin vaikutuksiin, joita polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamisella tai soveltamatta jättämisellä on yhteisössä oleviin toimijoihin. Se ei ole työkalu, jonka avulla polkumyyntitutkimukset voidaan toteuttaa muun muassa ulkopolitiikkaan tai kehityspolitiikkaan liittyvien yleisten poliittisten näkökohtien perusteella. Tämän vahvistaa myös niiden osapuolten luettelo, joilla on oikeus esittää huomautuksiaan perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti. Vaikka luettelo ei ole kattava (joissakin tutkimuksissa myös tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineiden toimittajat ovat esittäneet huomautuksiaan, jotka on otettu huomioon), mainittujen osapuolten tyypeistä ilmenee selvästi, että avainasemassa ovat ainoastaan yhteisössä toimiviin osapuoliin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset. Samalla on syytä huomata, että yhteisön edun tarkastelu ei ole varsinaisesti kustannus-hyötyanalyysi. Vaikka eri osapuolten etuja punnitaankin, niitä ei vertailla toisiinsa matemaattisen yhtälön avulla lähinnä siksi, että kunkin tekijän määrittämiseen riittävän varmasti käytettävissä olevassa ajassa liittyy ilmeisiä metodologisia vaikeuksia ja että kustannus-hyötyanalyysia varten on useita yleisesti hyväksyttyjä malleja. Tämä on myös syy siihen, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tarkastelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen palauttaa tehokas kilpailu ja että toimenpiteitä ei voida soveltaa, jos voidaan selkeästi päätellä, että näiden toimenpiteiden soveltaminen ei ole yhteisön edun mukaista. Toisin sanoen lainsäädännössä hyväksytään, että polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on tiettyjä kielteisiä vaikutuksia niihin osapuoliin, jotka eivät yleensä kannata tällaisia toimenpiteitä. Toimenpiteiden ei katsottaisi olevan yhteisön edun mukaisia vain silloin kun niillä olisi suhteettomia vaikutuksia edellä mainittuihin osapuoliin.

(280)

Tutkimuksen alussa ja myös alustavassa vaiheessa komissio pyysi kaikkia osapuolia toimittamaan tietoa niistä mahdollisista vaikutuksista, joita toimenpiteiden soveltamisella tai soveltamatta jättämisellä oli niihin ollut. Kuten alustavassa vaiheessa ja myös perusasetuksessa yksityiskohtaisesti selostettiin, tietoja, joiden mukaan vaikutukset olisivat olleet suhteettomia, ei ole saatu. Minkään asiakirjan sisältö ei tue millään tavalla erään jäsenvaltion esittämää väitettä, jonka mukaan tullien taloudellinen vaikutus on käytännössä se, että jokainen eurooppalaisten tuottajien tullien johdosta saama euro johtaa kahdeksan euron menetykseen kulutustavarateollisuuden näkökulmasta.

(281)

Kehitysmaiden vastaisten toimenpiteiden soveltamisen osalta todetaan, että yhteisön vakiintuneeseen käytäntöön kuuluu, että tällaisia toimenpiteitä sovelletaan erotuksetta sekä kehitysmaihin että kehittyneisiin maihin silloin kun niihin on aihetta. Väitteestä, jonka mukaan polkumyynnin vastaiset toimenpiteet voisivat vaarantaa hyvät taloudelliset suhteet Kiinaan, on todettava, että jos väitteen loogiset seuraukset toteutuisivat, yhteisön polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat riippuvaisia siitä, uhkaako asianomainen kolmas maa toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvilla kielteisillä seurauksilla vai ei. Lisäksi tällainen lähestymistapa voisi saada kolmannen maan korostamaan kielteisten seurauksien mahdollisuutta. Lopuksi on todettava, että kumpikaan näkemys ei ole yhdenmukainen sääntöihin perustuvan välineen ja käytännöllisesti katsoen oikeudellisen tutkinnan käsitteen kanssa.

(282)

Lisäksi väitettiin, että eräs jäsenvaltio on riippuvainen jalkineiden tuonnista. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että asianomaiset kaksi maata ovat jalkineiden ainoat tuontimaat. Hankintalähteitä on runsaasti sekä yhteisössä että asianomaisten maiden ulkopuolisissa kolmansissa maissa. Tuontia Kiinasta ja Vietnamista voidaan myös jatkaa, ja tullien vaikutus ei ole niin merkittävä, että nämä markkinat olisi unohdettava.

(283)

Yhteenvetona voidaan todeta, että nykyisen lainsäädännön tai tutkimuksen tulosten perusteella ei ole aihetta olla toteuttamatta polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä mistään tämän luvun alussa mainitusta syystä.

(284)

Edellä olevassa tarkastelussa on otettu huomioon asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset, joita on myös käsitelty tarvittavassa määrin. Huomautukset eivät kuitenkaan muuttaneet alustavassa vaiheessa tehtyjä päätelmiä.

(285)

Tästä syystä vahvistetaan lopullisesti, että

(286)

Näin ollen kokonaisuutena katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto eli merkittävää vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin poistaminen antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden säilyttää toimintansa ja saada viime vuosien yritysten sulkemiset ja työpaikan menetykset loppumaan ja että haitalliset vaikutukset, joita toimenpiteillä voi olla tiettyjen muiden talouden toimijoiden kannalta yhteisössä, eivät ole suhteettomia verrattuna yhteisön tuotannonalaan kohdistuviin hyödyllisiin vaikutuksiin.

(287)

Polkumyyntiä, siitä johtuvaa vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön lopulliset toimenpiteet, joita sovelletaan Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

(288)

Lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutuva merkittävä vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Tullin määrää laskettaessa katsottiin, että merkittävää vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrän olisi oltava sellainen, että yhteisön tuotannonala voisi sen avulla kattaa kustannuksensa ja saada sellaisen ennen veroja lasketun kokonaismyyntivoiton, joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin puuttuessa vuoden 2004 loppuun asti voimassa ollut Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskenut kiintiöjärjestelmä huomioon ottaen.

(289)

Alustavassa vaiheessa katsottiin, että 2 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia voitaisiin pitää sellaisena sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan ilman merkittävää vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä, koska tämä vastaa suurinta voittoa, jonka yhteisön tuotannonala saavutti tarkastelujakson aikana. Yhteisön tuotannonala kuitenkin vastusti tätä näkemystä voimakkaasti sillä perusteella, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne ei heijastanut koko tarkastelujakson aikana voittoa, jonka se voisi saavuttaa ilman merkittävää vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä, koska hinnat olivat alhaisia jo silloin kun tuotannonala saavutti kyseisen voiton, ja sen turvin tuotannonala ei pystynyt tekemään kilpailukykynsä säilyttämisen edellyttämiä investointeja. Lopuksi yhteisön tuotannonala väitti, että valittu 2 prosentin osuus oli tuojien saavuttamaa voittomarginaalia paljon alhaisempi, ja vaati ehdottomaksi vähimmäisrajaksi 10 prosentin osuutta.

(290)

Väite tutkittiin huolellisesti, ja selvitettiin, olisiko vahinkoa koskevissa laskelmissa käytettävä voittomarginaali syytä määrittää uudelleen.

(291)

Aluksi on huomautettava, että tuojien saavuttama voitto ei ole asianmukainen mittapuu näiden toimijoiden erilaisen luonteen vuoksi, ja näin ollen viitteenä on käytettävä muita tietoja.

(292)

Toiseksi yhteisön tuotannonalalta saatiin ilmoittamisen jälkeen kohtuullisin ponnisteluin saavutettavissa olevasta voittomarginaalista perusteltuja huomautuksia, joiden mukaan 6 prosentin osuutta liikevaihdosta vastaavaa voittomarginaalia olisi pidettävä 2 prosentin sijasta sellaisena sopivana määränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitaisiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä. Tässä yhteydessä yhteisön tuotannonala esitti näyttöä siitä, että yhteisön tuotannonala oli saavuttanut jalkineiden myynnissä suuremmat voittomarginaalit ilman vahingollista polkumyyntiä. Näin ollen sovellettavaa voittomarginaalia harkittiin uudelleen ja se määritettiin 6 prosentiksi liikevaihdosta.

(293)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että komission vakiintuneena käytäntönä on laskea vahinkomarginaali vain silloin kun yhteisön tuotannonala kärsii tappioita ja että muutoin vahingon taso olisi rajoitettava hinnan alittavuuteen. Väite kuitenkin hylättiin, koska vahinkomarginaali määritetään usein alhaisemman tullin säännön soveltamista varten, kun taas hinnan alittavuuden marginaali määritetään perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tässä yhteydessä vahinkomarginaalilla on merkitystä, jos polkumyynnillä tapahtunut tuonti on laskenut hintoja, ja näin on voinut käydä, vaikka tuotannonala olisi edelleen kannattava.

(294)

Lisäksi, kuten alittavuuden marginaalin tapauksessa, saatiin useita huomautuksia vahinkomarginaalia koskevista laskelmista. Huomautukset ja väitteet tutkittiin yksityiskohtaisesti, ja laskelmiin tehtiin tarvittavat muutokset, jos havaittiin kirjoitusvirheitä tai tiettyjen oikaisujen tueksi oli olemassa näyttöä.

(295)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa samassa kaupan portaassa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla kunkin yhteisön tuotannonalaan kuuluvan yrityksen myyntihinta kannattavuuden takaavalle tasolle ja lisäämällä siihen edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta. Viitehinnan alittavuuden marginaaliksi saatiin Kiinan osalta 23 prosenttia ja Vietnamin osalta 29,5 prosenttia.

(296)

Kuten edellä mainittiin, käsiteltävänä olevaan menettelyyn liittyy selvästi havaittavia ja poikkeuksellisia piirteitä, jotka on otettava asianmukaisesti huomioon polkumyynnin vastaisissa toimenpiteissä. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää muistaa, että vuoden 2005 tammikuuhun saakka huomattavaa osaa tarkasteltavana olevasta tuotteesta koskivat määrälliset rajoitukset.

(297)

Tämä tausta vaatii lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden riittävän tason tarkempaa harkintaa, jotta käsiteltävänä olevan tapauksen erityispiirteet voitaisiin ottaa huomioon. Tästä syystä oli harkittava kehittyneempiä menetelmiä lopullisten toimenpiteiden määrittämiseksi ja otettava huomioon etenkin tarkastelujakson aikana tuotujen määrien vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(298)

Tässä yhteydessä Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskeneella kiintiöllä oli vaimentava vaikutus ja se esti merkittävän vahingon aiheutumisen yhteisön tuotannonalalle tutkimusajanjakson aikana vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Tämä näkyy selvästi vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa tarkastelussa, erityisesti johdanto-osan 187 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa sekä johdanto-osan 216 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa voidaan havaita, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän lisääntymisellä oli erityisen ratkaiseva vahingollinen vaikutus yhteisön tuotannonalaan kiintiön poistamisen jälkeen. Itse asiassa yhteisön tuotannonalan tilannetta kuvaavat taloudelliset indikaattorit osoittivat heikkenemistä erityisesti vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä, vaikka selkeitä merkkejä merkittävästä vahingosta oli havaittavissa jo vuoden 2004 viimeisellä neljänneksellä, joka muodosti tutkimusajanjakson loppuosan.

(299)

Perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa esitetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti käsiteltävänä olevan tapauksen erityispiirteiden, etenkin vuoden 2004 loppuun asti voimassa olleen kiintiön vuoksi vahingollisen polkumyynnin määriin kiinnitettiin erityistä huomiota. Katsotaan, että merkittävää vahinkoa voi aiheuttaa ainoastaan tietyn määrällisen kynnyksen ennen kiintiöiden poistamista ylittänyt tuonti, joten tutkimusajanjakson tulosten perusteella määritetyn vahinkokynnyksen tulee kuvastaa sitä tosiseikkaa, että tietyt tuontimäärät eivät aiheuttaneet kyseistä merkittävää vahinkoa.

(300)

Näin ollen tuontimäärät, jotka eivät aiheuttaneet merkittävää vahinkoa, oli otettava asianmukaisesti huomioon vahingon korjaavissa tasoissa.

(301)

Tässä yhteydessä asianomaisista maista peräisin olevan Eurostatin tietoihin perustuvan tuonnin kokonaismäärien arvon vuonna 2003 ei katsottu olevan vielä riittävän suuri merkittävän vahingon aiheuttamiseksi, ja edellä määritettyjä vahingon korjaavia tasoja muutettiin näin suhteellisesti. Toisessa vaiheessa merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrä kohdennettiin Kiinalle ja Vietnamille asianomaisista maista tutkimusajanjakson aikana tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen suhteellisen tuontiosuuden perusteella. Seuraavassa vaiheessa nämä kaksi merkittävää vahinkoa aiheuttamatonta määrää asetettiin oikeaan suhteeseen kummankin asianomaisen maan vuoden 2005 tuontiin verrattuna; tätä vuotta pidettiin ensimmäisenä mutta myös viimeisimpänä kokonaisena vuotena, jota eivät koskeneet tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrälliset rajoitukset. Lopuksi tutkimusajanjaksoa varten määritettyjä tulleja alennettiin vastaavissa suhteissa. Vahinkokynnykseksi saatiin Kiinan osalta täten 16,5 prosenttia ja Vietnamin osalta 10 prosenttia.

(302)

Samojen menetelmien perusteella Golden Stepin vahinkokynnys pysyi selvästi sille määritetyn 9,7 prosentin suuruisen polkumyyntimarginaalin yläpuolella, joten tässä tapauksessa polkumyyntimarginaalin on perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa esitetyn alhaisemman tullin säännön mukaan määritettävä tullin määrä.

(303)

Lopullisten lisäpäätelmien esittämisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet esittivät huomautuksia edellä kuvatuista toimenpiteistä. Eräät asianomaiset osapuolet ilmaisivat halunsa soveltaa DDS-järjestelmää (delayed duty system), joka olisi jättänyt tietyt vuosittaiset tuontimäärät toimenpiteiden soveltamisen ulkopuolelle.

(304)

On kuitenkin syytä huomata, että hallinnollisista ja lainsäädännöllisistä syistä katsottiin, että DDS-järjestelmän soveltaminen ei olisi asianmukaista.

(305)

Muut osapuolet olivat sitä mieltä, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei olisi aiheellista poiketa normaalista järjestelmästä eli pelkästään polkumyyntimarginaaliin ja viitehinnan alittavuuden marginaaliin perustuvan arvotullin soveltamisesta.

(306)

On syytä muistaa, kuten edellä todettiin, että erityisesti se tosiseikka, että Kiinasta peräisin oleva tarkasteltavana oleva tuote oli kiintiön alainen vuoteen 2004 asti, vaati erityismenetelmien soveltamista käsiteltävänä olevassa tapauksessa merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman tuonnin ottamiseksi asianmukaisesti huomioon. Tämän vuoksi myös tämä väite oli hylättävä.

(307)

Muut asianomaiset osapuolet, erityisesti monet kiinalaiset ja vietnamilaiset, kyseenalaistivat menetelmät, joiden avulla merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrä määritettiin ja kohdennettiin. Ensinnäkin osapuolet väittivät, että perusasetuksessa ei yleisesti ottaen määrätä tällaisesta lähestymistavasta. Toiseksi väitettiin, että viitehinnan alittavuuden marginaalien oikaiseminen merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrän perusteella olisi epäasianmukaista, koska merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrän väitettiin olevan määrään perustuva tekijä, kun taas viitehinnan alittavuuden marginaalit on määritetty hintavertailujen pohjalta, joten ne perustuvat vain arvoon. Kolmanneksi esitettiin, että merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrän taloudellista vaikutusta ei olisi pitänyt arvioida vuoden 2005 tuonnin vaan tutkimusajanjakson perusteella.

(308)

Näiden huomautusten osalta on syytä palauttaa mieliin, että perusasetuksessa ei esitetä tietynlaisia menetelmiä vahingon korjaavien tasojen määrittämistä varten. Näin ollen missään lainkohdassa ei rajoiteta tarkastelua ainoastaan viitehinnan alittavuuden marginaalien määrittämiseen. Tämän sijasta asiaa koskeva lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden harkintavallan käyttöön sovitettaessa vahingon korjaavan tason laskentatapaa tietyn tapauksen erityispiirteisiin, mikäli olosuhteet tätä vaativat.

(309)

Toiseksi on syytä muistaa, että merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrää koskevat tiedot perustuvat arvoihin, sillä ne saadaan vuoden 2003 tuontimäärien arvosta. Näin ollen tällaisia tietoja voidaan käyttää viitehinnan alittavuuden marginaalien oikaisemiseen. Määrää koskevaa tekijää sovellettiin ainoastaan kohdennettaessa merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrää Kiinalle ja Vietnamille tutkimusajanjakson aikana vallinneiden määräsuhteiden perusteella. Tämä kohdentamismenetelmä oli valittu siitä syystä, että haluttiin i) asianmukaisesti kuvata tutkimusajanjakson aikana vallinnutta tilannetta ja ii) tasata Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien tuontituotteiden keskimääräisten yksikköarvojen eroista johtuvia vääristymiä. Kohdennettujen merkittävää vahinkoa aiheuttamattomien arvojen määrien taloudellisten vaikutusten arvioinnin osalta katsottiin lisäksi tarpeelliseksi viitata viimeisimpään kokonaiseen vuoden mittaiseen tuontijaksoon, joka ei ollut kiintiöjärjestelmän alainen, eli vuoteen 2005, koska merkittävää vahinkoa aiheuttamattoman arvon määrän oikaisun haluttiin kattavan etenkin tarkastelujakson aikana vallinneen erikoisen kiintiötilanteen. Vaikka on totta, että tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei tulisi yleensä ottaa huomioon, perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksista, jotka soveltuvat myös käsiteltävänä olevaan tapaukseen.

(310)

Lisäksi on syytä huomata, että Vietnamia ei voitu jättää oikaisun ulkopuolelle, koska Kiinan kiintiöjärjestelmällä oli epäsuora vaikutus myös Vietnamista peräisin olevaan tuontiin, ja näin ollen voidaan katsoa, että asianomaisista maista peräisin oleva tuonti ei vuoteen 2003 asti aiheuttanut merkittävää vahinkoa.

(311)

Eräät asianomaiset osapuolet väittivät, että tämä lähestymistapa syrjisi kiinalaisia viejiä. Tässä yhteydessä ilmaistiin huolestuneisuutta menetelmien tuloksesta, sillä vaikka Vietnamin viitehinnan alittavuuden marginaali oli suurempi (29,5 prosenttia) kuin Kiinan (23 prosenttia), tämä lähestymistapa johti siihen, että vahingon korjaavat tasot olivat Vietnamin osalta alhaisemmat (10 prosenttia) kuin Kiinan osalta (16,5 prosenttia).

(312)

Menetelmissä kuitenkin otetaan asianmukaisesti huomioon vain Kiinan ja Vietnamin yhteisöön suuntautuvan tuonnin erilaiset kehityssuuntaukset. Vietnamin osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista tarkastelujakson aikana oli suurempi. Näin ollen myös sen osuus merkittävää vahinkoa aiheuttamattomasta tuonnista oli suurempi. Tämä päättely johtaa kuitenkin vääjäämättä siihen, että oikaisua koskevien menetelmien vaikutus Vietnamin viitehinnan alittavuuden marginaaliin on suurempi. Koska menetelmät kuvaavat asianmukaisesti ainoastaan todellisia eroja, ne eivät ole perusteettoman syrjiviä.

(313)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät myös, että lopullisia lisäpäätelmiä koskevien huomautusten esittämiselle varattu aika oli ollut liian lyhyt, mikä oli perusasetuksen 20 artiklan 5 kohdan vastaista.

(314)

Tässä yhteydessä on todettava, että i) koska asia oli kiireellinen ja ii) koska lopulliset lisäpäätelmät koskivat vain yhtä tarkoin rajattua käsiteltävänä olevan tapauksen näkökohtaa, katsottiin perusasetuksen säännösten mukaisesti tarpeelliseksi asettaa vastausten määräajaksi viisi päivää tavallisesti käytettävän kymmenen päivän määräajan sijasta. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä todeta myös, että mikäli asianomaiset osapuolet pyysivät määräajan pidennystä asianmukaisin perustein, määräaikaa pidennettiin.

(315)

Eräät osapuolet, sekä vientiä harjoittavat tuottajat että tuojat, esittivät hintasitoumusta koskevia pyyntöjä. Näissä tapauksissa sitoumus olisi merkinnyt sitä, että asianomainen vientiä harjoittava tuottaja sitoutuu olemaan myymättä tuotetta vahingollisen polkumyynnin poistavan hintatason alittavalla hinnalla.

(316)

Tuojien tapauksessa nämä pyynnöt katsottiin merkityksettömiksi, koska polkumyyntiä aiheuttavat viejät, ja tästä syystä vastuu on viejän, joka voi poistaa polkumyynnin asianmukaisella hinnoittelulla.

(317)

Vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa pyynnöt oli hylättävä, koska pyynnöt esittäneille osapuolille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua. Lisäksi olisi käytännössä mahdotonta määrittää syrjimätöntä hintatasoa, joka poistaisi kaikkien mahdollisten, täysin erilaisten jalkinemallien vahingollisen polkumyynnin, koska jalkinemallit muuttuvat jatkuvasti muotisuuntausten mukana.

(318)

Lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan saatuaan eräs otokseen kuulunut vietnamilainen vientiä harjoittava tuottaja esitti hintasitoumusta koskevan pyynnön. Pyyntö oli kuitenkin hylättävä edellä selostetuista syistä.

(319)

Muut osapuolet ilmaisivat toivovansa, että käytettäisiin yleistä vähimmäishintaa sekä vähimmäishinnan ja arvotullin yhdistelmää, toisin sanoen tullit olisi lisättävä vain tietyn vähimmäishinnan alittaviin tuontituotteisiin. Tämän toiveen toistivat toimenpiteiden toteutusta koskevien lopullisten lisäpäätelmien esittämisen jälkeen myös Kiinan viranomaiset ja useat muut asianomaiset osapuolet.

(320)

Ehdotukset oli hylättävä, koska yhdistetty tulli olisi ollut kohtuuttomana taloudellisena taakkana halvoille jalkineille ja suosinut kalliimpia jalkineita. Olisi käytännössä mahdotonta määrittää riittävän tarkkoja hintaluokkia tuotteelle, joka on luonteeltaan niin moninainen kuin tutkittavana oleva, ja välttää näin kohtuuton taloudellinen taakka. Lisäksi aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että vähimmäishintoihin lisättävien tullien järjestelmää on vaikea valvoa ja se voi helposti johtaa sääntöjen kiertämiseen. Tästä syystä vähimmäishintaratkaisun katsottiin olevan epäkäytännöllinen ja riittämätön.

(321)

Muutamat tuojat ja otokseen kuulumattomat vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että ehdotetuissa toimenpiteissä ei ole millään tavalla otettu huomioon Vietnamin asemaa kehitysmaana. Tässä yhteydessä on huomattava, että toimenpiteiden tavoitteena on tasapuolisesti puuttua vahinkoa aiheuttaviin epäoikeudenmukaisiin polkumyyntikäytäntöihin. Tietyn menettelyn kohteena olevien maiden talouden tai kehityksen tilaa ei katsota perusasetuksen 2 ja 3 artiklan mukaan olennaiseksi tekijäksi polkumyyntiä ja vahinkoa määritettäessä. Oikaisuja muiden tekijöiden perusteella, joita ei ole perusasetuksessa määritetty, voidaan tehdä ainoastaan, jos niiden voidaan osoittaa vaikuttavan hintojen vertailtavuuteen. Koska asianomaiset osapuolet eivät esittäneet tätä näkökulmaa tukevia perusteluja, edellä esitetty väite Vietnamin asemasta kehitysmaana oli hylättävä.

(322)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti katsotaan, että Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevaa tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti edellä tarkennetulla tavalla. Tässä yhteydessä koko maata koskevaa tullia vahvistettaessa vahingon korjaavat tasot määrittävät katon polkumyyntitullille.

(323)

Golden Stepin osalta tulli määritettiin sen polkumyyntimarginaalin perusteella, koska se oli vahingon korjaavaa tasoa alhaisempi.

(324)

Edellä esitetyn perusteella ehdotetut lopulliset tullit ovat seuraavat:

(325)

Jotta varmistettaisiin, että väärien ilmoitusten ja toimenpiteiden kiertämisen riski on mahdollisimman pieni, komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (7) 308 d artiklaan perustuva vahvistettu hallinnollinen tuontivalvontajärjestelmä mahdollistaa aiemmat tiedot merkityksellisistä tuonnin kehityssuuntauksista. Jos saadaan näyttöä siitä, että kehityssuuntaukset muuttuvat merkittävästi, komissio tutkii asian viipymättä. Tässä yhteydessä on syytä tarkentaa, että STAF-jalkineiden valvonta kattaa nyt 7,5 euron arvon ylittävät ja alittavat STAF-jalkineet aiempien vähintään 9 euron arvoisten STAF-jalkineiden sijasta.

(326)

Vaikka vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä on todettu ja yhteisön etu vaatii toimenpiteiden käyttöönottoa, käsiteltävänä olevaan menettelyyn liittyy selvästi havaittavia ja poikkeuksellisia piirteitä, joihin viitattiin edellä johdanto-osan 296 ja 297 kappaleessa ja jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon päätettäessä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaoloajasta. Koska tuontirajoitus on vasta hiljattain poistettu huomattavalta osalta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia jalkineita ja koska tutkimus on osoittanut, että nahkapäällisten jalkineiden markkinat eivät ole vielä vakiintuneet, kuten selostetaan yksityiskohtaisemmin johdanto-osan 296 ja 297 kappaleessa, neuvosto katsoo olevan syytä rajoittaa toimenpiteiden voimassaoloaikaa näissä poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa. Tästä syystä neuvosto pitää kohtuullisena toimenpiteiden keston rajoittamista 2 vuoteen perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn viiden vuoden sijasta. Näin ollen toimenpiteiden voimassaolon on määrä päättyä 2 vuoden kuluttua niiden voimaantulosta. Perusasetuksen 11 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin,

—

”urheilujalkineilla” tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1719/2005 (9) liitteen I 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitettuja jalkineita;

—

”jalkineilla, joissa on erikoistekniikkaa” tarkoitetaan urheilukäyttöön tarkoitettuja jalkineita, joiden CIF-hinta paria kohden on vähintään 7,5 euroa ja joissa on erikoistekniikkaa: yksi- tai monikerroksinen muottipohja, ei suoravalettu, joka on valmistettu erityisesti pysty- tai sivusuuntaisia iskuja vaimentamaan suunnitelluista synteettisistä aineista ja joka on varustettu teknisin ominaisuuksin, jollaisia ovat joko kaasua tai nestettä sisältävät ilmatiiviit tyynyt, iskuja vastaanottavat tai vaimentavat mekaaniset osat ja sellaiset aineet kuin LD-polymeerit, ja jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96 ja ex 6403 99 98;

—

”jalkineilla, joissa on suojaava kärjys” tarkoitetaan jalkineita, joissa on suojaava kärjys ja joiden iskuenergian vaimennus on vähintään 100 joulea (10) ja jotka kuuluvat seuraaviin CN-koodeihin: ex 6403 30 00, ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00;

—

”tohveleilla ja muilla sisäjalkineilla” tarkoitetaan jalkineita, jotka kuuluvat CN-koodiin ex 6405 10 10.

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/42

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/44

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voin ja kerman markkinoiden interventiotoimenpiteiden osalta 16 päivänä joulukuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2771/1999 (2) 21 artiklassa säädetään, että myyntiin pantavan interventiovoin on pitänyt saapua varastoon ennen 1 päivää tammikuuta 2005.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kerman, voin ja voiöljyn myyntiä yhteisön markkinoilla koskevien toimenpiteiden osalta 9 päivänä marraskuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1898/2005 (3) 1 artiklan a alakohdassa säädetään, että asetuksen (EY) N:o 1255/1999 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ostetun ja alennettuun hintaan myytävän interventiovoin on pitänyt saapua varastoon ennen 1 päivää tammikuuta 2005.

(3)

Voimarkkinoiden tilanteen ja interventiovarastoissa olevan voin määrän kannalta on aiheellista, että ennen 1 päivää tammikuuta 2006 varastoon saapunut voi on myynnissä.

(4)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 2771/1999 ja (EY) N:o 1898/2005 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/45

(1)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 artiklassa säädetään, että kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja yhteisön markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Sokerin markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 318/2006 32 ja 33 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja tiettyjen perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 318/2006 33 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityistarpeet voivat edellyttää tuen mukauttamista määräpaikan mukaan.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus yhteisössä ja jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 318/2006 vaatimukset.

(5)

Euroopan yhteisön sekä Romanian ja Bulgarian kanssa tehtyjen Eurooppa-sopimusten puitteissa käytävien neuvottelujen tarkoituksena on erityisesti vapauttaa markkinajärjestelyyn kuuluvien tuotteiden kauppa. Sen vuoksi vientituet olisi poistettava kyseisten kahden maan osalta.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/47

(1)

Valkoisen sokerin vientiä koskevasta pysyvästä tarjouskilpailusta vientitukien vahvistamiseksi markkinointivuodeksi 2006/2007 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 958/2006 (2) edellytetään osittaisten tarjouskilpailujen järjestämistä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 958/2006 8 artiklan 1 kohdan ja 5 päivänä lokakuuta 2006 päättyvässä osittaisessa tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tarkastelun perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä kyseistä osittaista tarjouskilpailua varten.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat sokerin hallintokomitean lausunnon mukaiset,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/48

(1)

Neuvoston asetusten (ETY) N:o 1766/92 ja (ETY) N:o 1418/76 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja- ja riisialan tuotantotukien osalta 30 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1722/93 (2) määritellään tuotantotukien myöntämisen edellytykset. Laskentaperuste määrätään kyseisen asetuksen 3 artiklassa. Näin lasketut tuotantotuet, jotka eriytetään tarvittaessa perunatärkkelystä varten, on vahvistettava kerran kuukaudessa, ja niitä voidaan muuttaa, jos maissin ja/tai vehnän hinta muuttuu merkittävästi.

(2)

On syytä kertoa tällä asetuksella vahvistettavat tuotantotuet asetuksen (ETY) N:o 1722/93 liitteessä II esitetyillä kertoimilla täsmällisen maksettavan määrän määrittämiseksi.

(3)

Viljan hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

a)

0,00 EUR/t maissi-, vehnä-, ohra- ja kauratärkkelykselle;

b)

0,00 EUR/t perunatärkkelykselle.

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/49

(1)

Tiettyihin kolmansiin maihin vietävän tavallisen vehnän vientitukea ja/tai vientimaksua koskeva tarjouskilpailu on avattu komission asetuksella (EY) N:o 936/2006 (2).

(2)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi toimitettujen tietojen perusteella päättää enimmäisvientituen vahvistamisesta ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1501/95 1 artiklassa tarkoitetut perusteet. Tässä tapauksessa tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä tai ne tarjousten tekijät, joiden tarjous on enimmäisvientituen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkisiin markkinoihin seuraa, että enimmäisvientituki olisi vahvistettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/50

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 1421/2006 (2) on avattu tarjouskilpailu, joka koskee enimmäisalennusta kolmansista maista tuotavan maissin tuontitullista Espanjaan.

(2)

Komission asetuksen (EY) N:o 1839/95 (3) 7 artiklan mukaisesti komissio voi asetuksen (EY) N:o 1784/2003 25 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää tuontitullin enimmäisalennuksen vahvistamisesta. Tässä vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti asetuksen (EY) N:o 1839/95 6 ja 7 artiklassa säädetyt perusteet. Tarjouskilpailun voittaa se tarjouksen tekijä, jonka tarjous on tuontitullin enimmäisalennuksen suuruinen tai sitä alhaisempi.

(3)

Edellä tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta kyseisen viljan tämänhetkiseen markkinatilanteeseen seuraa, että tuontitullin enimmäisalennukseksi olisi vahvistettava 1 artiklassa mainittu määrä.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viljan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/51

(1)

Päätöksen 90/424/ETY mukaisesti yhteisö toteuttaa tai auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisön eläinlääkintälainsäädännön ja eläinlääkintäalan koulutuksen kehittämiseen tarvittavia teknisiä tai tieteellisiä toimia.

(2)

Salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 (2) 4 artiklan mukaan on asetettava yhteisön tavoite salmonellan esiintymisen vähentämiseksi teurassikapopulaatioissa vuoden 2007 loppuun mennessä.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) biologisia vaaroja käsittelevä tiedelautakunta antoi 16 päivänä maaliskuuta 2006 pitämässään kokouksessa komission pyynnöstä lausunnon sikatuotannossa ilmenevän salmonellan riskinarvioinnista ja eri torjuntavaihtoehdoista. Lausunnossa esitetään teknisiä ohjeita EU:ssa toteutettavalle tutkimukselle salmonellan esiintyvyyden perustasosta lihasioissa.

(4)

Yhteisön tavoitteen asettamiseksi saatavilla on oltava vertailukelpoisia tietoja salmonellan esiintymisestä eri jäsenvaltioiden teurassikapopulaatioissa. Tällaisia tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla, mistä syystä olisi toteutettava erityisselvitys salmonellan esiintymisen seuraamiseksi teurassioissa asianmukaisena ajanjaksona, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset kausivaihtelut.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa suositellaan, että teurastamossa otetaan näyte ileosekaalisista imusolmukkeista teurastettavaksi lähetetyn sian salmonellatilanteen määrittämiseksi. Tällaista näytteenottoa olisi näin ollen käytettävä salmonellan esiintyvyyden seuraamiseksi teurassioissa. Tätä selvitystä on aiheellista käyttää myös sikojen kuljetuksen ja suojassa pidon sekä ruhojen teurastusprosessin aikana tapahtuvan kontaminaation vaikutusten arvioimiseksi ottamalla ruhoista pyyhkäisynäytteitä. Lisäksi on kehitetty serologisia menetelmiä sian salmonellatilanteen arvioimiseksi, ja näitä menetelmiä voidaan käyttää asetuksen (EY) N:o 2160/2003 5 artiklan mukaisesti täytäntöönpantavien kansallisten valvontaohjelmien puitteissa salmonellan seuraamiseksi sioissa.

(6)

Jotkin jäsenvaltiot ilmoittautuivat olevansa valmiita tekemään lisäanalyysit ottamalla ruhoista pyyhkäisynäytteet tai tekemällä lihanesteelle serologiset tutkimukset.

(7)

Selvityksen avulla on tarkoitus saada teknisiä tietoja, jotka ovat tarpeellisia yhteisön eläinlääkintälainsäädännön kehittämisen kannalta. Koska vertailukelpoisten tietojen kerääminen salmonellan esiintymisestä teurassioissa eri jäsenvaltioissa on tärkeää, jäsenvaltioille olisi myönnettävä yhteisön rahoitusta selvityksen erityisvaatimusten täyttämiseksi. On aiheellista korvata laboratoriotesteistä aiheutuneet kulut 100-prosenttisesti säädetyn enimmäismäärän rajoissa. Mihinkään muihin kuluihin, kuten näytteenotto-, matkustus- ja hallinnollisiin kuluihin, ei saisi yhteisön rahoitusta.

(8)

Yhteisön rahoitusosuus myönnetään sillä edellytyksellä, että selvitys toteutetaan yhteisön lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukaisesti ja että tiettyjä muita ehtoja noudatetaan.

(9)

Yhteisön rahoitusosuus olisi myönnettävä sillä edellytyksellä, että säädetyt toimet toteutetaan tosiasiallisesti ja että viranomaiset toimittavat kaikki tarpeelliset tiedot säädetyssä määräajassa.

(10)

On tarpeen selventää kurssi, jota käytetään maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (3) 1 artiklan d kohdassa määritellyissä kansallisissa valuutoissa jätettyjen maksuhakemusten muuntamiseen.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

Selvityksen toteuttamista koskevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset saatetaan voimaan 1 päivään lokakuuta 2006 mennessä.

b)

Selvityksen ensimmäisistä kolmesta kuukaudesta toimitetaan tilanneraportti 28 päivään helmikuuta 2007 mennessä. Tilanneraportin on sisällettävä kaikki tiedot, joita edellytetään biologisia vaaroja käsittelevän tiedelautakunnan komission pyynnöstä antaman sikatuotannossa ilmenevän salmonellan riskinarviointia ja eri torjuntavaihtoehtoja koskevan lausunnon liitteessä III.

c)

Selvityksen teknisestä toteuttamisesta toimitetaan viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2007 loppuraportti, johon on liitetty tositteet 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisenä aikana aiheutuneista kuluista ja saaduista tuloksista. Aiheutuneita kuluja koskevien tositteiden on sisällettävä vähintään liitteessä III esitetyt tiedot.

d)

Selvitys toteutetaan tosiasiallisesti.

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/62

(1)

Viiniviljelmien rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevat säännöt vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 ja viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1227/2000 (2).

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1227/2000 säädetyissä rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevan järjestelmän rahoitussuunnitelmia ja rahoitukseen osallistumista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädetään, että viittaukset johonkin varainhoitovuoteen ovat viittauksia jäsenvaltioiden tosiasiallisesti 16 päivän lokakuuta ja seuraavan vuoden 15 päivän lokakuuta välisenä aikana suorittamiin maksuihin.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaan komissio jakaa jäsenvaltiolle vuosittain alustavat määrärahat objektiivisin perustein, joissa otetaan huomioon erityistilanteet ja -tarpeet sekä järjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat ponnistelut.

(4)

Komissio on vahvistanut viinivuotta 2005/2006 koskevat alustavat määrärahat päätöksellä 2005/716/EY (3).

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1227/2000 17 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden toteutuneet ja maksetut menot rajoitetaan päätöksessä 2005/716/EY ilmoitettuun määrärahojen määrään. Varainhoitovuonna 2006 kyseistä rajoitusta ei sovelleta mihinkään jäsenvaltioon.

(6)

Asetuksen 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti sovelletaan seuraamusta, jos jonkin jäsenvaltion tosiasialliset menot hehtaarilta ylittävät päätöksessä 2005/716/EY säädetyt menot. Tänä vuonna seuraamusta sovelletaan Kreikkaan 1 129 015 miljoonan euron, Luxemburgiin 1 377 euron ja Maltaan 550 euron osalta.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1227/2000 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat esittää uuden pyynnön kuluvan varainhoitovuoden osalta. Se koskee Saksaa, Espanjaa, Ranskaa, Italiaa, Itävaltaa ja Sloveniaa.

(8)

Mainitun asetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti pyynnöt, jotka on jätetty asetuksen (EY) N:o 1227/2000 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, hyväksytään jäsenvaltioiden osalta suhteessa niiden pyyntöihin käyttämällä saatavilla olevia määrärahoja sen jälkeen, kun jäsenvaltioille myönnetystä kokonaismäärästä on vähennetty kaikkien jäsenvaltioiden mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti ilmoittamien ja tarvittaessa 17 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti oikaistujen määrien summa. Kyseistä säännöstä sovelletaan varainhoitovuonna 2006 Saksaan, Espanjaan, Ranskaan, Italiaan, Itävaltaan ja Sloveniaan.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1227/2000 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 10 päivänä heinäkuuta ilmoitus kuluvan varainhoitovuoden 30 päivään kesäkuuta asti tilitetyistä rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevista menoista sekä asianomaisesta kokonaispinta-alasta. Mainitun asetuksen 17 artiklan 2 kohdan sääntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden on tehtävä 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ilmoitus vain, jos niiden 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittama määrä, toisin sanoen kuluvan varainhoitovuoden 30 päivänä kesäkuuta tosiasiallisesti aiheutuneet menot, on vähintään 75 prosenttia kyseisen jäsenvaltion alustavien määrärahojen määrästä. Komission asetuksessa (EY) N:o 1460/2006 (4) säädetyn poikkeuksen mukaisesti kyseistä säännöstä ei sovelleta jäsenvaltioihin, joiden osalta viinivuosi 2005/2006 on rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevan järjestelmän toinen soveltamisvuosi,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/65

(1)

Neuvosto hyväksyi 28 päivänä heinäkuuta 2005 yhteisen toiminnan 2005/588/YUTP (1), jolla Ján KUBIŠ nimitettiin Euroopan unionin erityisedustajaksi Keski-Aasiaan; hänen toimeksiantoaan on jatkettu 28 päivään helmikuuta 2007.

(2)

Ján KUBIŠ esitti 4 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyssä kirjeessä eronpyyntönsä Euroopan unionin erityisedustajan tehtävistä 5 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen. Näin ollen jäljellä olevaksi toimikaudeksi olisi nimitettävä uusi Euroopan unionin erityisedustaja.

(3)

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimiva pääsihteeri on suosittanut Pierre MORELin nimittämistä uudeksi Euroopan unionin erityisedustajaksi Keski-Aasiaan,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/66

(1)

Neuvosto hyväksyi 11 päivänä lokakuuta 2004 entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen toimeksiannon tehokasta täytäntöönpanoa tukevia lisätoimenpiteitä koskevan yhteisen kannan 2004/694/YUTP (1) kaikkien niille henkilöille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämiseksi, jotka entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin on julkisesti asettanut syytteeseen sotarikoksista ja joita ei ole saatu tuomioistuimen kuultavaksi.

(2)

Yhteistä kantaa 2004/694/YUTP sovelletaan 10 päivään lokakuuta 2006.

(3)

Neuvosto katsoo, että on välttämätöntä jatkaa yhteisen kannan 2004/694/YUTP voimassaoloa vielä 12 kuukaudella.

(4)

Näiden toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön tarvitaan yhteisön toimia,

6.10.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/67