17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 3223/94 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten mukaisesti komission vahvistamista kolmansien maiden tuonnin kiinteiden arvojen perusteista liitteissä määriteltävien tuotteiden ja ajanjaksojen osalta.

(2)

Edellä mainittujen perusteiden mukaisesti tuonnin kiinteät arvot on vahvistettava tämän asetuksen liitteessä esitetylle tasolle,

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/3

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1255/1999 9 artiklan mukaisesti varastointia kestävien juustojen ja lampaan ja/tai vuohen maidosta valmistettujen juustojen, joiden on kypsyttävä ainakin kuusi kuukautta, yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea, jos näiden juustojen hintojen kehitys ja varastotilanne osoittavat vakavaa epätasapainoa, joka voidaan poistaa tai jota voidaan vähentää kausittaisella varastoinnilla.

(2)

Pecorino Romano-, Kefalotyri- ja Kasseri-juustojen tuotannon kausiluonteisuudesta johtuvaa tilannetta vaikeuttaa se, että niiden kulutuskausi on päinvastainen niiden tuotantokauden kanssa. Lisäksi näiden juustojen tuotannon hajanaisuus pahentaa mainitun kausiluonteisuuden seurauksia. Tästä syystä olisi turvauduttava kausittaiseen varastointiin kesä- ja talvikuukausien tuotannon välistä eroa vastaavien määrien osalta.

(3)

Olisi täsmennettävä tukikelpoiset juustotyypit ja vahvistettava tukikelpoiset enimmäismäärät sekä sopimusten voimassaoloaika markkinoiden todellisten tarpeiden ja kyseisten juustojen säilytysmahdollisuuden perusteella.

(4)

On tarpeen täsmentää varastointisopimuksen sisältö sekä tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan sopimuksen alaisten juustojen tunnistaminen ja tarkastus. Tuen määrä olisi vahvistettava ottaen huomioon varastointikustannukset sekä tukikelpoisten ja muiden kaupan pidettävien juustojen välillä ylläpidettävä tasapaino. Näiden näkökohtien ja käytettävissä olevien resurssien perusteella olisi alennettava varastointikustannusten päiväkohtaisia määriä. Rahoituskustannusten määrä olisi laskettava 2,5 prosentin korkotason perusteella. Tukitoimenpiteessä ei pitäisi enää korvata muita kiinteitä kustannuksia kuin päiväkohtaisia varastointikustannuksia ja rahoituskustannuksia, koska varastointi ei aiheuta kiinteitä lisäkustannuksia, sillä se on osa kyseisten juustojen tavanomaista valmistusta.

(5)

Olisi vahvistettava myös asiakirjoja, kirjanpitoa sekä tarkastustiheyttä ja tarkastusmenettelyjä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Tältä osin olisi säädettävä, että jäsenvaltiot voivat periä tarkastuskustannukset kokonaisuudessaan tai osittain sopimuspuolelta.

(6)

Olisi täsmennettävä, että yksityisen varastoinnin tukea voidaan myöntää ainoastaan kokonaisille juustoille.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maito- ja maitotuotealan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

’varastointierällä’ samantyyppisen juuston vähintään kahden tonnin suuruista määrää, joka on tuotu samana päivänä samaan varastoon;

b)

’sopimusvarastoinnin alkamispäivällä’ varastoon viemispäivää seuraavaa päivää;

c)

’sopimusvarastoinnin viimeisellä päivällä’ varastosta poistamisen päivää edeltävää päivää;

d)

’varastointijaksolla’ ajanjaksoa, jolloin juusto voi kuulua yksityisen varastoinnin järjestelmään, sellaisena kuin se on liitteessä kullekin juustotyypille määriteltynä.

a)

niihin on merkittävä lähtemättömästi yritys, jossa ne on valmistettu, sekä valmistuspäivä ja kuukausi; merkinnät voivat olla koodin muodossa;

b)

niiden on pitänyt läpäistä laatutarkastus, jonka perusteella vahvistetaan tuotteiden luokittelu kypsyttämisen jälkeen liitteessä esitettyihin luokkiin.

a)

juustojen määrä, johon sopimusta sovelletaan;

b)

sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät päivämäärät;

c)

tuen määrä;

d)

varastojen tunnistetiedot.

a)

omistusoikeus varastoonviennin hetkellä;

b)

juustojen alkuperä ja valmistuspäivä;

c)

varastoon viemispäivä;

d)

sijainti varastossa ja varaston osoite;

e)

varastosta poistamispäivä.

a)

yksityisesti varastoitujen tuotteiden varastointierän numero;

b)

varastoon viemisen ja varastosta poistamisen päivät;

c)

juustojen määrä ja paino varastointierittäin ilmoitettuna;

d)

tuotteiden sijainti varastossa.

a)

tarkastuspäivä;

b)

tarkastuksen kesto;

c)

toteutetut toimet.

a)

0,10 euroa tonnia ja sopimukseen perustuvaa varastointipäivää kohden varastointikustannuksille;

b)

sopimukseen perustuvaa varastointipäivää kohden rahoituskustannuksille:

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/9

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 2659/94 (2) 6 artiklan 1 kohdassa säädetään Grana Padano-, Parmiggiano Reggiano- ja Provolone-juuston yksityiselle varastoinnille annettavan tuen määrät. Käytettävissä olevista varoista johtuen sekä varastointikustannusten ja markkinahinnan odotettavissa olevan kehityksen huomioon ottamiseksi on tarpeen muuttaa kyseisiä määriä. Tukitoimenpiteessä ei pitäisi enää korvata muita kiinteitä kustannuksia kuin päiväkohtaisia varastointikustannuksia ja rahoituskustannuksia, koska varastointi ei aiheuta kiinteitä lisäkustannuksia, sillä se on osa kyseisten juustojen tavanomaista valmistusta.

(2)

Asetus (EY) N:o 2659/94 olisi muutettava vastaavasti.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maidon ja maitotuotteiden hallintokomitean lausunnon mukaiset,

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/10

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1592/2002 12 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään, että Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’viraston’, on suoritettava tarkastuksia ja tutkimuksia, jotka ovat sen tehtävien hoidon kannalta tarpeellisia

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1592/2002 16 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, että viraston on avustettava komissiota asetuksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen soveltamisen seurannassa suorittamalla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia koskevia standardointitarkastuksia.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1592/2002 45 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista koskevan tarkastuksen edellyttäessä yrityksen tai yritysten yhteenliittymän tarkastamista, viraston olisi sovellettava asetuksen 46 artiklan säännöksiä.

(4)

Viraston olisi raportoitava komissiolle asetuksen (EY) N:o 1592/2002 45 artiklan soveltamiseksi suoritetuista tarkastuksista.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1592/2002 16 artiklan 4 kohdassa edellytetään komission vahvistavan standardointitarkastuksia suoritettaessa sovellettavat viraston työmenetelmät.

(6)

Työmenetelmissä olisi otettava huomioon ne jäsenvaltioiden säännökset, jotka koskevat viraston suorittamiin tarkastuksiin osallistuvan jäsenvaltioiden henkilöstön hyväksymistä ja valtuuttamista.

(7)

Ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä 24 päivänä syyskuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1702/2003 (2) säädetään menettelystä, jota kansallisten ilmailuviranomaisten on noudatettava näitä sääntöjä täytäntöön pannessaan.

(8)

Lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä 20 päivänä marraskuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2042/2003 (3) säädetään menettelystä, jota kansallisten ilmailuviranomaisten on noudatettava näitä sääntöjä täytäntöön pannessaan.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyillä työmenetelmillä ei rajoiteta komissiolle perustamissopimuksessa annettua täytäntöönpanovaltaa,

a)

’tarkastuksella’ asetuksen (EY) N:o 1592/2002 16 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklassa tarkoitettuja standardointitarkastuksia, joita virasto suorittaa seuratakseen, miten kansalliset ilmailuviranomaiset soveltavat kyseistä asetusta ja sen täytäntöönpanosääntöjä;

b)

’kansallisilla ilmailuviranomaisilla’ asetuksen (EY) N:o 1592/2002 45 artiklassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia;

c)

’viraston valtuuttamalla henkilöstöllä’ henkilöitä, jotka virasto on laillisesti valtuuttanut suorittamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia sekä yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä koskevia tarkastuksia sen tarkistamiseksi, miten nämä viranomaiset soveltavat asetusta (EY) N:o 1592/2002;

d)

’jäsenvaltioiden valtuuttamalla henkilöstöllä’ henkilöitä, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat laillisesti valtuuttaneet avustamaan virastoa tarkastusten suorittamisessa.

a)

tarkastusta edeltävä vähintään kymmenen viikon valmisteluvaihe;

b)

varsinainen tarkastus;

c)

tarkastusta seuraava enintään 12 viikon raportointivaihe

d)

raportointivaihetta seuraava enintään 16 viikon seurantavaihe

e)

seurantavaiheen loppuun ajoittuva päätösvaihe.

a)

ilmoittaa tarkastuksesta kansalliselle ilmailuviranomaiselle vähintään kymmenen viikkoa ennen tarkastuskäyntiä, kerää tarkastuskäynnin valmistelemiseksi tarvittavat tiedot, määrittää tarkastuksen ohjelman ja päättää tarkastusryhmän kokoonpanosta sekä ottaa huomioon siihen mahdollisesti tehtävät muutokset ja

b)

toimittaa kansalliselle ilmailuviranomaiselle tarkastusta koskevan ilmoituksen myötä tarkastusta koskevan kyselylomakkeen, jonka tarkastuksen kohteena oleva kansallinen ilmailuviranomainen ja tarvittaessa kyseisen kansallisen ilmailuviranomaisen tarkastuksen yhteydessä tarkastettava yritys tai yritysten yhteenliittymä täyttävät vähintään kuusi viikkoa ennen tarkastuskäyntiä.

a)

järjestää valmistelu- ja yhteenvetokokouksen tarkastusryhmän ja tarkastuksen kohteena olevan kansallisen ilmailuviranomaisen kansallisen koordinaattorin kesken joko kyseisen kansallisen ilmailuviranomaisen tiloissa tai sen omissa tiloissa; kokouksissa keskitytään lähinnä organisatorisiin näkökohtiin ja tarkastuskäynnin yleiseen toteuttamiseen;

b)

toteuttaa tarkastuskäyntejä (avaus- ja päätöskokous mukaan luettuina) kansallisen ilmailuviranomaisen päätoimipaikassa ja tarvittaessa aluetoimipaikoissa; kansallisten ilmailuviranomaisten tarkastuksiin voi kuulua myös niiden valvonnassa olevien yritysten tai yritysten yhteenliittymien tarkastuksia;

c)

haastattelee tarkastuksen kohteena olevan kansallisen ilmailuviranomaisen henkilöstöä ja tutkii asiakirjat, tiedot, menettelyt ja mahdollisen muun asiaankuuluvan aineiston noudattaen tämän asetuksen 18 artiklan nojalla vahvistettavia menettelyjä ja varmistaen tarkastuksen avoimuuden ja johdonmukaisuuden;

d)

esittää tarkastuksen kohteena olevalle kansalliselle ilmailuviranomaiselle päätöskokouksessa alustavan raportin; raportin olisi sisällettävä tarkastuksen kohteena olevan kansallisen ilmailuviranomaisen tarkastuskäynnin aikana mahdollisesti esittämät huomautukset sekä kansalliselle ilmailuviranomaiselle osoitettu kehotus toteuttaa välittömiä ja tehokkaita korjaavia toimia välittömän turvallisuusriskin poistamiseksi, jos tällainen riski havaitaan tarkastuksen aikana;

e)

edellyttää, että a alakohdassa tarkoitetussa yhteenvetokokouksessa esitetään näyttöä tarkastuksen kohteena olevan kansallisen ilmailuviranomaisen toteuttamista korjaavista toimista.

a)

sopii 16 viikon kuluessa vaiheen käynnistymisestä tarkastuksen kohteena olleen kansallisen ilmailuviranomaisen kanssa toimintasuunnitelmasta, jossa määritellään mahdolliset korjaavat toimet ja aikataulu, jossa 7 artiklan mukaisesti havaittujen mahdollisten puutteiden korjaamiseen tähtäävät toimet on toteutettava;

b)

alkaa seurata yhteisesti sovittujen korjaavien toimien edistymistä; tarkastuksen kohteena olleen kansallisen ilmailuviranomaisen on toimitettava virastolle tieto siitä, että korjaavat toimet on otettu käyttöön.

a)

tarkistaa ja validoi, että toimintasuunnitelman toteuttamisessa on edistytty tyydyttävästi; tarkastuksen kohteena olleen kansallisen ilmailuviranomaisen on tätä varten toimitettava virastolle tieto siitä, että korjaavat toimet on otettu käyttöön;

b)

antaa loppulausunnon, kunhan tarkastuksen kohteena ollut kansallinen ilmailuviranomainen on toteuttanut toimet sitä tyydyttävällä tavalla. Lausunto osoitetaan tarkastuksen kohteena olleelle ilmailuviranomaiselle, kyseiselle jäsenvaltiolle sekä komissiolle. Komissio voi myöhemmin toimittaa raportin kaikille kansallisille ilmailuviranomaisille.

a)

täysin vaatimustenmukainen;

b)

vaatimusten mukainen mutta parannuksia suositellaan tehokkuuden lisäämiseksi [viittaus asiaan liittyviin sääntöihin] osalta;

c)

ei vaatimusten mukainen, vähäisiä puutteita koskevaa objektiivista näyttöä, joka osoittaa, että soveltuvia vaatimuksia ei noudateta [viittaus asiaan liittyviin sääntöihin] osalta; puutteet saattavat aiheuttaa huolta standardoinnin kannalta;

d)

ei vaatimusten mukainen, vakavia puutteita koskevaa objektiivista näyttöä, joka osoittaa, että soveltuvia vaatimuksia ei noudateta [viittaus asiaan liittyviin sääntöihin] osalta; jos puutteita ei korjata viipymättä, ne aiheuttavat standardoinnin lisäksi huolta turvallisuuden kannalta;

e)

ei sovellettavissa;

f)

ei varmennettu, jos tarkastuksen kohteena ollut kansallinen ilmailuviranomainen sitoutuu pian tarkastuskäynnin jälkeen esittämään muutoin luokkiin c tai d luokiteltujen havaintojen vaatimustenmukaisuudesta olennaista näyttöä, jota ei ollut suoraan käytettävissä tarkastuskäynnin aikaan.

a)

esittää huomautuksia kyseiselle jäsenvaltiolle tai pyytää lisäselvityksiä havaintojen tai niiden osien selventämiseksi;

b)

pyytää virastoa toteuttamaan kaikki tarvittavat kansallisia ilmailuviranomaisia koskevat tarkastukset korjaavien toimien toteuttamisen tarkistamiseksi; jälkitarkastuksesta on ilmoitettava vähintään kaksi viikkoa etukäteen.

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/16

(1)

Vilja-alan tuontitullit vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 731/2006 (3).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos tuontitullien laskettu keskiarvo soveltamiskauden aikana poikkeaa 5 euroa/tonni vahvistetusta tullin määrästä, tulleja tarkistetaan vastaavasti. Mainittu poikkeaminen on tapahtunut. Tämän vuoksi on tarpeen tarkistaa asetuksessa (EY) N:o 731/2006 vahvistettuja tuontitulleja,

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/19

(1)

Lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 76/116/ETY (1) vahvistetaan vaatimukset, jotka lannoitteiden on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille varustettuna merkinnällä ”EY-lannoite”.

(2)

Direktiivin 76/116/ETY liitteessä I vahvistetaan tyyppinimitys sekä vastaavat, esimerkiksi koostumukseen liittyvät vaatimukset, jotka kunkin EY-merkinnällä varustetun lannoitteen on täytettävä. Luetteloon sisältyvät EY-merkinnällä varustetut lannoitteet on ryhmitelty luokkiin pääravinteiden, eli typen, fosforin ja kaliumin, pitoisuuksien mukaan.

(3)

Direktiivin 76/116/ETY 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa lannoitteen koostumuksen, tunnistamisen, pakkausmerkinnän tai pakkauksen perusteella kieltää, rajoittaa tai vaikeuttaa niiden ”EY-lannoite” -merkinnällä varustettujen lannoitteiden saattamista markkinoille, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia.

(4)

Ruotsin kuningaskunnan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa 24 päivänä toukokuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/399/EY (2) myönnettiin poikkeus direktiivin 76/116/ETY säännöksistä hyväksymällä Ruotsin säännökset, jotka kieltävät saattamasta Ruotsin markkinoille fosforipitoisia mineraalilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on yli 100 grammaa fosforitonnia kohden. Tätä poikkeusta sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2005.

(5)

Direktiivi 76/116/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, on korvattu lannoitteista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2003/2003 (3).

(6)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 35 artiklan 2 kohdan mukaan poikkeukset, jotka komissio myöntää perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan nojalla direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaan, katsotaan poikkeuksiksi kyseisen asetuksen 5 artiklaan, ja niillä on vaikutuksia myös asetuksen voimaantulon jälkeen.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 johdanto-osan 15 kappaleen mukaan komissio aikoo käsitellä kysymystä kivennäislannoitteiden sisältämästä kadmiumista, jota ei ole tarkoituksella sisällytetty lannoitteeseen, ja laatii tarvittaessa asetusehdotuksen, jonka se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(8)

Komission ehdotusta lannoitteiden sisältämästä kadmiumista valmistellaan parhaillaan.

(9)

Ruotsi liittyi Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995. Liittymisasiakirjassa (4) säädetään siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat kadmiumin käyttöä ja markkinoille saattamista kyseisessä valtiossa. Liittymisasiakirjan 112 artiklan 1 kohdan mukaisesti liitteessä XII tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Ruotsiin neljän vuoden ajan liittymispäivästä. Liittymisasiakirjan 112 artiklan ja liitteessä XII olevan 4 kohdan mukaisesti direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaa, siltä osin kuin se koskee lannoitteiden kadmiumpitoisuutta, ei sovelleta Ruotsiin ennen 1 päivää tammikuuta 1999, ja direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tarkastellaan uudelleen EY:n menettelyjen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä.

(10)

Liittymisasiakirjan 2 artiklassa säädetään, että ”Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin”. Liittymisasiakirjan 168 artiklassa säädetään, että ”Uudet jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta ne voisivat noudattaa liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa (nyt 249 artikla) […] tarkoitettujen suositusten ja päätösten säännöksiä ja määräyksiä, jollei liitteessä XIX olevassa luettelossa tai tämän asiakirjan muissa määräyksissä ole annettu muuta määräaikaa”.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/97/EY (5) muutettiin direktiiviä 76/116/ETY kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Direktiivin 1 artiklan mukaisesti Ruotsi voi muun muassa kieltää sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen alueellaan, joiden kadmiumpitoisuudet ylittävät liittymispäivänä kansallisesti vahvistetut pitoisuudet, ja tätä poikkeusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen 31 päivään joulukuuta 2001.

(12)

Ruotsin kuningaskunta ilmoitti 7 päivänä joulukuuta 2001 voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Päätöksellä 2002/399/EY myönnettiin huolellisen harkinnan jälkeen pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(13)

Kemiallisia tuotteita (käsittelyyn, tuontiin ja vientiin liittyvät kiellot) koskeva asetus (1998:944) (6) sisältää säännöksiä, jotka koskevat muiden muassa lannoitteiden (myös EY-merkinnällä varustettujen) suurinta sallittua kadmiumpitoisuutta. Asetuksen 3 pykälän 3 momentissa säädetään, että tullitariffikoodeihin 25.10, 28.09, 28.35, 31.03 ja 31.05 kuuluvia lannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on suurempi kuin 100 grammaa fosforitonnia kohden, ei saa tarjota myytäväksi tai luovuttaa.

(14)

Lannoitteiden suurinta sallittua kadmiumpitoisuutta koskevat säännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1985, jolloin annettiin ”kadmiumasetus” (1985:839). Kemiallisia tuotteita koskevalla asetuksella (1998:944) kodifioitiin ympäristönsuojeluun liittyvät, myös kadmiumasetuksen (1985:839) sisältämät, säännökset.

(15)

Ruotsin kuningaskunta antoi 29 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiolle tiedoksi, että se aikoo EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitää tammikuun 1 päivän 2006 jälkeen voimassa kansalliset säännöksensä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta. Ruotsin viranomaiset pyytävät päätöksellä 2002/399/EY myönnetyn poikkeuksen jatkamista.

(16)

Komissio ilmoitti Ruotsin viranomaisille 29 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että se oli vastaanottanut 95 artiklan 4 kohdan mukaisen tiedoksiannon ja että sen käsittelyyn 95 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden jakso alkoi 30 päivänä kesäkuuta 2005, tiedoksiannon vastaanottoa seuraavana päivänä.

(17)

Komissio ilmoitti 10 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä muille jäsenvaltioille Ruotsilta saadusta pyynnöstä. Lisäksi komissio julkaisi pyyntöä koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (7) tiedottaakseen muille asianosaisille kansallisista toimenpiteistä, jotka Ruotsi aikoo pitää voimassa.

(18)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

(19)

Ruotsin viranomaisten 29 päivänä kesäkuuta 2005 toimittaman tiedoksiannon tarkoituksena on saada lupa jatkaa nykyistä, päätöksellä 2002/399/EY myönnettyä poikkeusta 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen. Päätöksellä Ruotsin sallitaan edelleen pitää voimassa kansallisia säännöksiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia EY-merkinnällä varustettujen lannoitteiden koostumusta koskevien, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännösten kanssa.

(20)

Kuten edellä todettiin, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklassa kielletään jäsenvaltioita estämästä EY-merkittyjen lannoitteiden markkinoilla pitämistä niiden koostumuksen perusteella, mutta koostumusta koskevissa säännöissä ei aseteta raja-arvoa kadmiumpitoisuudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklan mukaisesti EY-merkinnällä varustetut lannoitteet, jotka täyttävät mainitun asetuksen vaatimukset, voidaan saattaa markkinoille niiden kadmiumpitoisuudesta huolimatta.

(21)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on selvää, että kansalliset säännökset jotka Ruotsi on antanut tiedoksi, ovat rajoittavampia kuin asetuksen (EY) N:o 2003/2003 sisältämät säännökset, sillä niissä kielletään saattamasta markkinoille sellaisia EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on suurempi kuin 100 grammaa fosforitonnia kohden.

(22)

Ruotsin viranomaisten tiedoksi antamat säännökset annettiin vuonna 1985 ennen Ruotsin liittymistä Euroopan unioniin. Kuten edellä todettiin, liittymisasiakirjassa vahvistetaan siirtymäsäännökset, joiden mukaan Ruotsi saa soveltaa kadmiumpitoisuutta koskevia kansallisia säännöksiään direktiivin 76/116/ETY soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin neljän vuoden ajan. Direktiivillä 98/97/EY Ruotsille annettiin lupa soveltaa edellä mainittuja kansallisia säännöksiä 31 päivään joulukuuta 2001 saakka. Päätöksellä 2002/399/EY poikkeusta jatkettiin joulukuuhun 2005 saakka.

(23)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin sitä on tulkittu liittymisasiakirjan 2 ja 168 artiklan pohjalta, Ruotsi antoi komissiolle tiedoksi niiden ennen Euroopan unioniin liittymistä annettujen kansallisten säännösten sanamuodon, jotka se aikoi pitää voimassa, sekä liitti hakemukseensa perusteet, jotka sen mielestä oikeuttavat mainittujen säännösten pitämiseen voimassa.

(24)

Ruotsin viranomaisten esittämät perusteet ovat samat, jotka esitettiin aikaisemminkin ja joiden perusteella komissio, päätöksellä 2002/399/EY, myönsi poikkeuksen 31 päivään joulukuuta 2005 saakka. Poikkeus myönnettiin olettaen, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö olisi voimassa vuoden 2005 loppuun mennessä. Työ on käynnissä, mutta lainsäädäntöä ei saada hyväksyttyä yhteisön tasolla ennen vuoden loppua.

(25)

Ruotsin 29 päivänä kesäkuuta 2005 tekemä tiedoksianto, jolla haetaan lupaa sellaisten kansallisten säännösten voimassa pitämiselle, jotka poikkeavat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännöksistä, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla liittymissopimuksen 2 ja 168 artiklan mukaisesti tulkittuna.

(26)

Komission on varmistettava perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti, että kaikki sellaiset ehdot täyttyvät, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat käyttää artiklassa tarkoitettuja poikkeusmahdollisuuksia.

(27)

Komissio arvioi erityisesti, ovatko jäsenvaltion tiedoksi antamat säännökset perusteltuja perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisesti tai liittyvätkö ne ympäristön tai työympäristön suojeluun.

(28)

Jos komissio katsoo, että kansalliset säännökset ovat perusteltuja, se tarkastaa lisäksi perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ovatko kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(29)

Ruotsi perustelee pyyntöään tarpeella suojella ihmisen terveyttä ja ympäristöä. Lannoitteiden sisältämän kadmiumin katsotaan olevan uhka ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Pyyntönsä tueksi Ruotsi viittaa lokakuussa 2000 julkistetun, kadmiumpitoisten lannoitteiden aiheuttamien riskien arvion sisältävän ruotsalaisen tutkimuksen (8) päätelmiin.

(30)

Saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella kadmiummetallin ja kadmiumoksidin voidaan yleisesti katsoa muodostavan vakavan terveysriskin. Varsinkin kadmiumoksidi on luokiteltu syöpää, perimän vaurioita tai vaaraa lisääntymiselle aiheuttavaksi aineeksi luokkaan 2. Yleisesti ollaan myös yhtä mieltä siitä, että lannoitteiden sisältämä kadmium on ylivoimaisesti tärkein maahan ja ravintoketjuun joutuvan kadmiumin lähde.

(31)

Lannoitteiden sisältämän kadmiumin osalta Ruotsin tekemän riskinarvioinnin olennaisimmat tulokset voidaan tiivistää seuraavasti:

(32)

On selvää, että nämä tulokset koskevat nimenomaan Ruotsin maaperää ja ilmasto-olosuhteita.

(33)

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Ruotsin tekemä riskinarviointi osoittaa, että sellaisten lannoitteiden käytön salliminen, joiden kadmiumpitoisuus on nykyisin sallittua suurempi, johtaisi

(34)

Ruotsin viranomaisten toimittama riskinarviointi on tehty noudattaen menetelmää ja toimintatapoja, jotka on vahvistettu yhteisön tasolla ja joiden katsotaan takaavan saatujen tietojen luotettavuuden.

(35)

Komissio tutki tämän riskinarvioinnin tiedot jo päätöksen 2002/399/EY tekemisen yhteydessä. Kyseisellä päätöksellä Ruotsin sallittiin pitää voimassa kansalliset säännöksensä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(36)

Ruotsi ei vuonna 2005 toimittanut mitään uutta tieteellistä ja teknistä tietoa. Kertymisprosessi on hidas, eikä se muutu merkittävästi kolmen vuoden aikana. Siksi voidaan katsoa, että tilanne on samanlainen kuin vuonna 2002.

(37)

Ruotsin toimittamien tietojen pätevyyden vahvistus perustuu seuraaviin tieteellisiin tietoihin, joita käytettiin lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevaa komission ehdotusta valmisteltaessa:

Odotettaessa kadmiumia ja kadmiumoksidia koskevan yleisen riskinarvioinnin ja mahdollisen riskin vähentämistä koskevan seurantatyön valmistumista, lannoitteiden sisältämää kadmiumia koskeva komission ehdotus on viivästynyt.

(38)

Tutkittuaan tieteellisen aineiston uudelleen Ruotsin pyynnön osalta komissio katsoo, että Ruotsin viranomaiset ovat osoittaneet, että kadmiumpitoiset lannoitteet aiheuttavat riskin ympäristölle ja ihmisen terveydelle ja että Ruotsin viranomaisten tiedoksi antamat kansalliset säännökset, joiden tarkoituksena on vähentää Ruotsin ympäristön altistumista kadmiumille, ovat perusteltuja.

(39)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohta velvoittaa komission tarkastamaan, ettei suunniteltuja säännöksiä käytetä mielivaltaiseen syrjintään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti se, että syrjintää ei esiinny, merkitsee sitä, että kansallisia kaupan rajoituksia ei voida käyttää niin, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat tavarat joutuisivat syrjityiksi.

(40)

Suunnitellut kansalliset säännökset ovat yleisluonteisia, ja ne koskevat sekä kotimaisia että maahan tuotuja EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita samalla tavalla. Siksi ei ole mitään todisteita siitä, että niitä voitaisiin käyttää keinona mielivaltaiseen syrjintään talouden toimijoiden välillä yhteisössä.

(41)

Yhteisön direktiivin säännöksistä poikkeavat, lannoitteiden koostumusta koskevat kansalliset toimenpiteet muodostavat yleensä kaupan esteen. Tuotteita, jotka voidaan saattaa laillisesti markkinoille muualla yhteisössä, ei voida saattaa markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa. Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa määritellyn menettelyn tarkoituksena on estää 4 ja 5 kohtaan perustuvien kansallisten rajoitusten käyttäminen vääriin tarkoituksiin siten, että ne todellisuudessa ovatkin taloudellisia toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön esteiden asettamiseksi muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnille kansallisen tuotannon suojelemiseksi välillisesti.

(42)

Edellä sanotun perusteella kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttö on ympäristön ja ihmisen terveyden suojeluun liittyvä huolenaihe. Kansallisten säännösten käyttöönoton todellinen tavoite näyttää siksi olevan ympäristön ja ihmisen terveyden suojelu eikä kaupan peitelty rajoittaminen.

(43)

Tätä ehtoa ei voi tulkita siten, että se kieltäisi sellaisten kansallisten säännösten antamisen, jotka voisivat vaikuttaa sisämarkkinoiden toteutumiseen. Itse asiassa kaikki kansalliset säännökset, jotka poikkeavat sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan tähtäävästä yhdenmukaistamistoimenpiteestä, ovat toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat sisämarkkinoihin. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklalla määrätyn poikkeusmenettelyn hyödyllisyyden säilyttämiseksi komissio katsoo siksi, että 95 artiklan 6 kohdan yhteydessä sisämarkkinoiden toiminnan esteen käsite on ymmärrettävä kohtuuttoman suureksi vaikutukseksi suhteessa tavoitteeseen.

(44)

Kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttäminen Suomen maaperässä aiheuttaa riskin sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle, ja

Komissio katsoo, ettei tarkistuksen tässä vaiheessa ole olemassa näyttöä siitä, että kansalliset säännökset muodostaisivat tavoitteisiin nähden kohtuuttoman suuren esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(45)

Jakson, jonka ajaksi poikkeus myönnetään, pitäisi olla riittävän pitkä, jotta komissio voi ehdottaa ja neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat antaa säädöksiä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta yhteisön tasolla. Jotta vältettäisiin toimielinten väliseen käsittelyyn liittyvien mahdollisten viivästysten vaikutukset, nykyisen päätöksen säännökset olisi pidettävä voimassa, kunnes EU:n tasolla sovelletaan yhdenmukaisia toimenpiteitä.

(46)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella voidaan päätellä, että Ruotsin kuningaskunnan 29 päivänä kesäkuuta 2005 esittämä hakemus, joka koskee lupaa pitää voimassa direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tiukemmat kansalliset säännökset, jotka liittyvät lannoitteiden kadmiumpitoisuuteen, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot.

(47)

Lisäksi komissio katsoo, että kansalliset säännökset

Komissio katsoo siksi, että säännökset voidaan hyväksyä,

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/25

(1)

Lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 76/116/ETY (1) vahvistetaan vaatimukset, jotka lannoitteiden on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille varustettuna merkinnällä ”EY-lannoite”.

(2)

Direktiivin 76/116/ETY liitteessä I vahvistetaan tyyppinimitys sekä vastaavat, esimerkiksi koostumukseen liittyvät vaatimukset, jotka kunkin EY-merkinnällä varustetun lannoitteen on täytettävä. Luetteloon sisältyvät EY-merkinnällä varustetut lannoitteet on ryhmitelty luokkiin pääravinteiden, eli typen, fosforin ja kaliumin, pitoisuuksien mukaan.

(3)

Direktiivin 76/116/ETY 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa lannoitteen koostumuksen, tunnistamisen, pakkausmerkinnän tai pakkauksen perusteella kieltää, rajoittaa tai vaikeuttaa niiden ”EY-lannoite” -merkinnällä varustettujen lannoitteiden saattamista markkinoille, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia.

(4)

Suomen tasavallan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa 24 päivänä toukokuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/398/EY (2) myönnettiin poikkeus direktiivin 76/116/ETY säännöksistä hyväksymällä Suomen säännökset, jotka kieltävät saattamasta Suomen markkinoille fosforipitoisia mineraalilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on yli 50 mg fosforikiloa kohden. Tätä poikkeusta sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2005.

(5)

Direktiivi 76/116/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, on korvattu lannoitteista 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2003/2003 (3).

(6)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 35 artiklan 2 kohdan mukaan poikkeukset, jotka komissio myöntää perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan nojalla direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaan, katsotaan poikkeuksiksi kyseisen asetuksen 5 artiklaan, ja niillä on vaikutuksia myös asetuksen voimaantulon jälkeen.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 johdanto-osan 15 kappaleen mukaan komissio aikoo käsitellä kysymystä kivennäislannoitteiden sisältämästä kadmiumista, jota ei ole tarkoituksella sisällytetty lannoitteeseen, ja laatii tarvittaessa asetusehdotuksen, jonka se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(8)

Komission ehdotusta lannoitteiden sisältämästä kadmiumista valmistellaan parhaillaan.

(9)

Suomi liittyi Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995. Liittymisasiakirjassa (4) säädetään siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat kadmiumin käyttöä ja markkinoille saattamista kyseisessä valtiossa. Liittymisasiakirjan 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti liitteessä X tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Suomeen neljän vuoden ajan liittymispäivästä. Liittymisasiakirjan 84 artiklan ja liitteessä X olevan 2 kohdan mukaisesti direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaa, siltä osin kuin se koskee lannoitteiden kadmiumpitoisuutta, ei sovelleta Suomeen ennen 1 päivää tammikuuta 1999, ja direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tarkastellaan uudelleen EY:n menettelyjen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä.

(10)

Liittymisasiakirjan 2 artiklassa säädetään, että ”Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin”. Liittymisasiakirjan 168 artiklassa säädetään, että ”Uudet jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta ne voisivat noudattaa liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa (nyt 249 artikla) […] tarkoitettujen suositusten ja päätösten säännöksiä ja määräyksiä, jollei liitteessä XIX olevassa luettelossa tai tämän asiakirjan muissa määräyksissä ole annettu muuta määräaikaa”.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/97/EY (5) muutettiin direktiiviä 76/116/ETY kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Direktiivin 1 artiklan mukaisesti Suomi voi muun muassa kieltää sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen alueellaan, joiden kadmiumpitoisuudet ylittävät liittymispäivänä kansallisesti vahvistetut pitoisuudet, ja tätä poikkeusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen 31 päivään joulukuuta 2001.

(12)

Suomen tasavalta ilmoitti 7 päivänä joulukuuta 2001 voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Päätöksellä 2002/398/EY myönnettiin huolellisen harkinnan jälkeen pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(13)

Suomen maa- ja metsätalousministeriön 21 päivänä tammikuuta 1994 tekemässä lannoitteita koskevassa päätöksessä 45/1994 (6) vahvistetaan muun muassa lannoitteiden, myös EY-lannoitemerkinnällä varustettujen, kadmiumpitoisuuden raja-arvo. Päätöksen 3 pykälän mukaan on kiellettyä saattaa Suomen markkinoille fosforipitoisia kivennäislannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on yli 50 mg fosforikiloa kohden.

(14)

Suomen tasavalta antoi 7 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiolle tiedoksi, että Suomi aikoo EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitää tammikuun 1 päivän 2006 jälkeen voimassa kansalliset säännöksensä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta. Suomen viranomaiset pyytävät päätöksellä 2002/398/EY myönnetyn poikkeuksen jatkamista.

(15)

Komissio ilmoitti Suomen viranomaisille 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että se oli vastaanottanut 95 artiklan 4 kohdan mukaisen tiedoksiannon ja että sen käsittelyyn 95 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden jakso alkoi 8 päivänä kesäkuuta 2005, tiedoksiannon vastaanottoa seuraavana päivänä.

(16)

Komissio ilmoitti 10 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä muille jäsenvaltioille Suomelta saadusta pyynnöstä. Lisäksi komissio julkaisi pyyntöä koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (7) tiedottaakseen muille asianosaisille kansallisista toimenpiteistä, jotka Suomi aikoo pitää voimassa.

(17)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

(18)

Suomen viranomaisten 7 päivänä kesäkuuta 2005 toimittaman tiedoksiannon tarkoituksena on saada lupa jatkaa nykyistä, päätöksellä 2002/398/EY myönnettyä poikkeusta 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen. Päätöksellä Suomen sallitaan edelleen pitää voimassa kansallisia säännöksiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia EY-merkinnällä varustettujen lannoitteiden koostumusta koskevien, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännösten kanssa.

(19)

Kuten edellä todettiin, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklassa kielletään jäsenvaltioita estämästä EY-merkittyjen lannoitteiden markkinoilla pitämistä niiden koostumuksen perusteella, mutta koostumusta koskevissa säännöissä ei aseteta raja-arvoa kadmiumpitoisuudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklan mukaisesti EY-merkinnällä varustetut lannoitteet, jotka täyttävät mainitun asetuksen vaatimukset, voidaan saattaa markkinoille niiden kadmiumpitoisuudesta huolimatta.

(20)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on selvää, että kansalliset säännökset, jotka Suomi on antanut tiedoksi, ovat rajoittavampia kuin asetuksen (EY) N:o 2003/2003 sisältämät säännökset, sillä niissä kielletään saattamasta markkinoille sellaisia EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on suurempi kuin 50 mg fosforikiloa kohden.

(21)

Suomen viranomaisten tiedoksi antamat säännökset annettiin ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Kuten edellä todettiin, liittymisasiakirjassa vahvistetaan siirtymäsäännökset, joiden mukaan Suomi saa soveltaa kadmiumpitoisuutta koskevia kansallisia säännöksiään direktiivin 76/116/ETY soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin neljän vuoden ajan. Direktiivillä 98/97/EY Suomelle annettiin lupa soveltaa edellä mainittuja kansallisia säännöksiä 31 päivään joulukuuta 2001 saakka. Päätöksellä 2002/398/EY poikkeusta jatkettiin joulukuuhun 2005 saakka.

(22)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin sitä on tulkittu liittymisasiakirjan 2 ja 168 artiklan pohjalta, Suomi antoi komissiolle tiedoksi niiden ennen Euroopan unioniin liittymistä annettujen kansallisten säännösten sanamuodon, jotka se aikoi pitää voimassa, sekä liitti hakemukseensa perusteet, jotka sen mielestä oikeuttavat mainittujen säännösten pitämiseen voimassa.

(23)

Suomen viranomaisten esittämät perusteet ovat samat, jotka esitettiin aikaisemminkin ja joiden perusteella komissio, päätöksellä 2002/398/EY, myönsi poikkeuksen 31 päivään joulukuuta 2005 saakka. Poikkeus myönnettiin olettaen, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö olisi voimassa vuoden 2005 loppuun mennessä. Työ on käynnissä, mutta lainsäädäntöä ei saada hyväksyttyä yhteisön tasolla ennen vuoden loppua.

(24)

Suomen 7 päivänä kesäkuuta 2005 tekemä tiedoksianto, jolla haetaan lupaa sellaisten kansallisten säännösten voimassa pitämiselle, jotka poikkeavat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännöksistä, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla liittymissopimuksen 2 ja 168 artiklan mukaisesti tulkittuna.

(25)

Komission on varmistettava perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti, että kaikki sellaiset ehdot täyttyvät, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat käyttää artiklassa tarkoitettuja poikkeusmahdollisuuksia.

(26)

Komissio arvioi erityisesti, ovatko jäsenvaltion tiedoksi antamat säännökset perusteltuja perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisesti tai liittyvätkö ne ympäristön tai työympäristön suojeluun.

(27)

Jos komissio katsoo, että kansalliset säännökset ovat perusteltuja, se tarkastaa lisäksi perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ovatko kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(28)

Suomi perustelee pyyntöään tarpeella suojella ihmisen terveyttä ja ympäristöä. Lannoitteiden sisältämän kadmiumin katsotaan olevan uhka ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Pyyntönsä tueksi Suomi viittaa huhtikuussa 2000 julkistetun, kadmiumpitoisten lannoitteiden aiheuttamien riskien arvion sisältävän suomalaisen tutkimuksen (8) päätelmiin.

(29)

Saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella kadmiummetallin ja kadmiumoksidin voidaan yleisesti katsoa muodostavan vakavan terveysriskin. Erityisesti kadmiumoksidi on luokiteltu syöpää, perimän vaurioita tai vaaraa lisääntymiselle aiheuttavaksi aineeksi luokkaan 2. Yleisesti ollaan myös yhtä mieltä siitä, että lannoitteiden sisältämä kadmium on ylivoimaisesti tärkein maahan ja ravintoketjuun joutuvan kadmiumin lähde.

(30)

Lannoitteiden sisältämän kadmiumin osalta seuraavassa esitetään yhteenveto Suomen tekemän riskinarvioinnin olennaisimmista tiedoista:

(31)

On selvää, että nämä tulokset koskevat nimenomaan Suomen maaperää ja ilmasto-olosuhteita.

(32)

Suomen tekemästä riskinarvioinnista on pääteltävissä, että Suomen viljelymaiden nykyiset kadmiumpitoisuudet muodostavat riskin maaperän eliöille ja että kadmiumin huuhtoutuminen viljelymailta aiheuttaa riskin vesiympäristölle. Suomi katsoo, että riskinarvioinnin perusteella on olemassa haitallisten terveysvaikutusten riski, joka johtuu Suomen väestön nykyisestä kokonaisaltistumisesta kadmiumille. Keskimääräinen kadmiumin saanti ravinnosta ei yksin aiheuta riskiä Suomessa, mutta tietyt väestöryhmät ovat vaarassa, koska ne saavat paljon kadmiumia ravinnosta, tai lisääntyneen imeytymisen ja/tai tupakoinnin vuoksi.

(33)

Suomen viranomaisten toimittama riskinarviointi on tehty noudattaen menetelmää ja toimintatapoja, jotka on vahvistettu yhteisön tasolla ja joiden katsotaan takaavan saatujen tietojen luotettavuuden.

(34)

Komissio tutki tämän riskinarvioinnin tiedot jo päätöksen 2002/398/EY tekemisen yhteydessä. Kyseisellä päätöksellä Suomen sallittiin pitää voimassa kansalliset säännöksensä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(35)

Suomi ei vuonna 2005 toimittanut mitään uutta tieteellistä ja teknistä tietoa. Kertymisprosessi on hidas, eikä se muutu merkittävästi kolmen vuoden aikana. Siksi voidaan katsoa, että tilanne on samanlainen kuin vuonna 2002.

(36)

Suomen toimittamien tietojen pätevyyden vahvistus perustuu seuraaviin tieteellisiin tietoihin, joita käytettiin lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevaa komission ehdotusta valmisteltaessa:

Odotettaessa kadmiumia ja kadmiumoksidia koskevan yleisen riskinarvioinnin ja mahdollisen riskin vähentämistä koskevan seurantatyön valmistumista, lannoitteiden sisältämää kadmiumia koskeva komission ehdotus on viivästynyt.

(37)

Tutkittuaan tieteellisen aineiston uudelleen Suomen pyynnön osalta komissio katsoo, että Suomen viranomaiset ovat osoittaneet, että kadmiumpitoiset lannoitteet aiheuttavat riskin ympäristölle ja ihmisen terveydelle ja että Suomen viranomaisten tiedoksi antamat kansalliset säännökset, joiden tarkoituksena on vähentää Suomen ympäristön altistumista kadmiumille, ovat perusteltuja.

(38)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohta velvoittaa komission tarkastamaan, ettei suunniteltuja säännöksiä käytetä mielivaltaiseen syrjintään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti se, että syrjintää ei esiinny, merkitsee sitä, että kansallisia kaupan rajoituksia ei voida käyttää niin, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat tavarat joutuisivat syrjityiksi.

(39)

Suunnitellut kansalliset säännökset ovat yleisluonteisia, ja ne koskevat sekä kotimaisia että maahantuotuja EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita samalla tavalla. Siksi ei ole mitään todisteita siitä, että niitä voitaisiin käyttää keinona mielivaltaiseen syrjintään talouden toimijoiden välillä yhteisössä.

(40)

Yhteisön direktiivin säännöksistä poikkeavat, lannoitteiden koostumusta koskevat kansalliset toimenpiteet muodostavat yleensä kaupan esteen. Tuotteita, jotka voidaan saattaa laillisesti markkinoille muualla yhteisössä, ei voida saattaa markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa. Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa määritellyn menettelyn tarkoituksena on estää 4 ja 5 kohtaan perustuvien kansallisten rajoitusten käyttäminen vääriin tarkoituksiin siten, että ne todellisuudessa ovatkin taloudellisia toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön esteiden asettamiseksi muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnille kansallisen tuotannon suojelemiseksi välillisesti.

(41)

Edellä sanotun perusteella kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttö on ympäristön ja ihmisen terveyden suojeluun liittyvä huolenaihe. Kansallisten säännösten käyttöönoton todellinen tavoite näyttää siksi olevan ympäristön ja ihmisen terveyden suojelu eikä kaupan peitelty rajoittaminen.

(42)

Tätä ehtoa ei voi tulkita siten, että se kieltäisi sellaisten kansallisten säännösten antamisen, jotka voisivat vaikuttaa sisämarkkinoiden toteutumiseen. Itse asiassa kaikki kansalliset säännökset, jotka poikkeavat sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan tähtäävästä yhdenmukaistamistoimenpiteestä, ovat toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat sisämarkkinoihin. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklalla määrätyn poikkeusmenettelyn hyödyllisyyden säilyttämiseksi komissio katsoo siksi, että 95 artiklan 6 kohdan yhteydessä sisämarkkinoiden toiminnan esteen käsite on ymmärrettävä kohtuuttoman suureksi vaikutukseksi suhteessa tavoitteeseen.

(43)

Kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttäminen Suomen maaperässä aiheuttaa riskin sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle, ja

Komissio katsoo, ettei tarkistuksen tässä vaiheessa ole olemassa näyttöä siitä, että kansalliset säännökset muodostaisivat tavoitteisiin nähden kohtuuttoman suuren esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(44)

Jakson, jonka ajaksi poikkeus myönnetään, pitäisi olla riittävän pitkä, jotta komissio voi ehdottaa ja neuvosto ja Euroopan parlamentti antaa säädöksiä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta yhteisön tasolla. Jotta vältettäisiin toimielinten väliseen käsittelyyn liittyvien mahdollisten viivästysten vaikutukset, nykyisen päätöksen säännökset olisi pidettävä voimassa, kunnes EU:n tasolla sovelletaan yhdenmukaisia toimenpiteitä.

(45)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella voidaan päätellä, että Suomen tasavallan 7 päivänä kesäkuuta 2005 esittämä hakemus, joka koskee lupaa pitää voimassa direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tiukemmat kansalliset säännökset, jotka liittyvät lannoitteiden kadmiumpitoisuuteen, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot.

(46)

Lisäksi komissio katsoo, että kansalliset säännökset

Komissio katsoo siksi, että säännökset voidaan hyväksyä,

17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/31

(1)

Lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 76/116/ETY (1), vahvistetaan vaatimukset, jotka lannoitteiden on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille varustettuna merkinnällä ”EY-lannoite”.

(2)

Direktiivin 76/116/ETY liitteessä I vahvistetaan tyyppinimitys sekä vastaavat, esimerkiksi koostumukseen liittyvät vaatimukset, jotka kunkin EY-merkinnällä varustetun lannoitteen on täytettävä. Luetteloon sisältyvät EY-merkinnällä varustetut lannoitteet on ryhmitelty luokkiin pääravinteiden, eli typen, fosforin ja kaliumin, pitoisuuksien mukaan.

(3)

Direktiivin 76/116/ETY 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa lannoitteen koostumuksen, tunnistamisen, pakkausmerkinnän tai pakkauksen perusteella kieltää, rajoittaa tai vaikeuttaa niiden ”EY-lannoite” merkinnällä varustettujen lannoitteiden saattamista markkinoille, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia.

(4)

Itävallan tasavallan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa 15 päivänä toukokuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/366/EY (2) myönnettiin poikkeus direktiivin 76/116/ETY säännöksistä hyväksymällä Itävallan säännökset, jotka kieltävät saattamasta Itävallan markkinoille fosforipitoisia mineraalilannoitteita (joiden P2O5-pitoisuus on 5 prosenttia tai enemmän), joiden kadmiumpitoisuus on yli 75 mg/kg P2O5. Tätä poikkeusta sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2005.

(5)

Direktiivi 76/116/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, on korvattu lannoitteista 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2003/2003 (3).

(6)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 35 artiklan 2 kohdan mukaan poikkeukset, jotka komissio myöntää perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan nojalla direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaan, katsotaan poikkeuksiksi kyseisen asetuksen 5 artiklaan, ja niillä on vaikutuksia myös asetuksen voimaantulon jälkeen.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 johdanto-osan 15 kappaleen mukaan komissio aikoo käsitellä kysymystä kivennäislannoitteiden sisältämästä kadmiumista, jota ei ole tarkoituksella sisällytetty lannoitteeseen, ja laatii tarvittaessa asetusehdotuksen, jonka se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(8)

Komission ehdotusta lannoitteiden sisältämästä kadmiumista valmistellaan parhaillaan.

(9)

Itävalta liittyi Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995. Liittymisasiakirjassa (4) säädetään siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat kadmiumin käyttöä ja markkinoille saattamista kyseisessä valtiossa. Liittymisasiakirjan 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti liitteessä VIII tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Itävaltaan neljän vuoden ajan liittymispäivästä. Liittymisasiakirjan 69 artiklan ja liitteessä VIII olevan 4 kohdan mukaisesti direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaa, siltä osin kuin se koskee lannoitteiden kadmiumpitoisuutta, ei sovelleta Itävaltaan ennen 1 päivää tammikuuta 1999, ja direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tarkastellaan uudelleen EY:n menettelyjen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä.

(10)

Liittymisasiakirjan 2 artiklassa säädetään, että ”Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin”. Liittymisasiakirjan 168 artiklassa säädetään, että ”Uudet jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta ne voisivat noudattaa liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa (nyt 249 artikla) […] tarkoitettujen suositusten ja päätösten säännöksiä ja määräyksiä, jollei liitteessä XIX olevassa luettelossa tai tämän asiakirjan muissa määräyksissä ole annettu muuta määräaikaa”.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/97/EY (5) muutettiin direktiiviä 76/116/ETY kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Direktiivin 1 artiklan mukaisesti Itävalta voi muun muassa kieltää sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen alueellaan, joiden kadmiumpitoisuudet ylittävät liittymispäivänä kansallisesti vahvistetut pitoisuudet, ja tätä poikkeusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen 31 päivään joulukuuta 2001.

(12)

Itävallan tasavalta ilmoitti 16 päivänä marraskuuta 2001 voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Päätöksellä 2002/366/EY myönnettiin huolellisen harkinnan jälkeen pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(13)

Itävallan vuoden 2004 lannoiteasetuksessa (6) vahvistetaan muun muassa lannoitteiden, myös EY-lannoitemerkinnällä varustettujen, kadmiumpitoisuuden raja-arvo. Asetuksen 2 artiklan 4 kohdan ja liitteessä 2 olevan 2 osan mukaan on kiellettyä saattaa Itävallan markkinoille fosforipitoisia kivennäislannoitteita (joiden P2O5-pitoisuus on 5 prosenttia tai enemmän), joiden kadmiumpitoisuus on yli 75 mg/kg P2O5.

(14)

Lannoitteiden suurinta sallittua kadmiumpitoisuutta koskevat säännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1985, jolloin raja-arvoksi vahvistettiin 120 mg/kg P2O5. Nykyinen raja-arvo 75 mg/kg P2O5 otettiin käyttöön Itävallan vuoden 1994 lannoiteasetuksella (7), joka on sittemmin kumottu vuoden 2004 lannoiteasetuksella lainsäädännön mukauttamiseksi asetuksen (EY) N:o 2003/3003 säännöksiin. Lannoitteiden sisältämää kadmiumia koskevia säännöksiä ei ole muutettu.

(15)

Itävallan tasavalta antoi 14 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiolle tiedoksi, että Itävalta aikoo EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitää tammikuun 1 päivän 2006 jälkeen voimassa kansalliset säännöksensä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta. Itävallan viranomaiset pyytävät päätöksellä 2002/366/EY myönnetyn poikkeuksen jatkamista.

(16)

Komissio ilmoitti Itävallan viranomaisille 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että se oli vastaanottanut 95 artiklan 4 kohdan mukaisen tiedoksiannon ja että sen käsittelyyn 95 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden jakso alkoi 15 päivänä kesäkuuta 2005, tiedoksiannon vastaanottoa seuraavana päivänä.

(17)

Komissio ilmoitti 10 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä muille jäsenvaltioille Itävallalta saadusta pyynnöstä. Lisäksi komissio julkaisi pyyntöä koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (8) tiedottaakseen muille asianosaisille kansallisista toimenpiteistä, jotka Itävalta aikoo pitää voimassa.

(18)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

(19)

Itävallan viranomaisten 7 päivänä kesäkuuta 2005 toimittaman tiedoksiannon tarkoituksena on saada lupa jatkaa nykyistä, päätöksellä 2002/366/EY myönnettyä poikkeusta 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen. Päätöksellä Itävallan sallitaan edelleen pitää voimassa kansallisia säännöksiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia EY-merkinnällä varustettujen lannoitteiden koostumusta koskevien, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännösten kanssa.

(20)

Kuten edellä todettiin, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklassa kielletään jäsenvaltioita estämästä EY-merkittyjen lannoitteiden markkinoilla pitämistä niiden koostumuksen perusteella, mutta koostumusta koskevissa säännöissä ei aseteta raja-arvoa kadmiumpitoisuudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklan mukaisesti EY-merkinnällä varustetut lannoitteet, jotka täyttävät mainitun asetuksen vaatimukset, voidaan saattaa markkinoille niiden kadmiumpitoisuudesta huolimatta.

(21)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on selvää, että kansalliset säännökset, jotka Itävalta on antanut tiedoksi, ovat rajoittavampia kuin asetuksen (EY) N:o 2003/2003 sisältämät säännökset, sillä niissä kielletään saattamasta markkinoille sellaisia EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on suurempi kuin 75 mg/kg P2O5.

(22)

Itävallan viranomaisten tiedoksi antamat säännökset annettiin ennen Itävallan liittymistä Euroopan unioniin. Kuten edellä todettiin, liittymisasiakirjassa vahvistetaan siirtymäsäännökset, joiden mukaan Itävalta saa soveltaa kadmiumpitoisuutta koskevia kansallisia säännöksiään direktiivin 76/116/ETY soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin neljän vuoden ajan. Direktiivillä 98/97/EY Itävallalle annettiin lupa soveltaa edellä mainittuja kansallisia säännöksiä 31 päivään joulukuuta 2001 saakka. Päätöksellä 2002/366/EY poikkeusta jatkettiin joulukuuhun 2005 saakka.

(23)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin sitä on tulkittu liittymisasiakirjan 2 ja 168 artiklan pohjalta, Itävalta antoi komissiolle tiedoksi niiden ennen Euroopan unioniin liittymistä annettujen kansallisten säännösten sanamuodon, jotka se aikoi pitää voimassa, sekä liitti hakemukseensa perusteet, jotka sen mielestä oikeuttavat mainittujen säännösten pitämiseen voimassa.

(24)

Itävallan viranomaisten esittämät perusteet ovat samat, jotka esitettiin aikaisemminkin ja joiden perusteella komissio, päätöksellä 2002/366/EY, myönsi poikkeuksen 31 päivään joulukuuta 2005 saakka. Poikkeus myönnettiin olettaen, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö olisi voimassa vuoden 2005 loppuun mennessä. Työ on käynnissä, mutta lainsäädäntöä ei saada hyväksyttyä yhteisön tasolla ennen vuoden loppua.

(25)

Itävallan 14 päivänä kesäkuuta 2005 tekemä tiedoksianto, jolla haetaan lupaa sellaisten kansallisten säännösten voimassa pitämiselle, jotka poikkeavat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännöksistä, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla liittymissopimuksen 2 ja 168 artiklan mukaisesti tulkittuna.

(26)

Komission on varmistettava perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti, että kaikki sellaiset ehdot täyttyvät, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat käyttää artiklassa tarkoitettuja poikkeusmahdollisuuksia.

(27)

Komissio arvioi erityisesti, ovatko jäsenvaltion tiedoksi antamat säännökset perusteltuja perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisesti tai liittyvätkö ne ympäristön tai työympäristön suojeluun.

(28)

Jos komissio katsoo, että kansalliset säännökset ovat perusteltuja, se tarkastaa lisäksi perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ovatko kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(29)

Itävalta perustelee pyyntöään tarpeella suojella ihmisen terveyttä ja ympäristöä. Lannoitteiden sisältämän kadmiumin katsotaan olevan uhka ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Pyyntönsä tueksi Itävalta viittaa lokakuussa 2000 julkistetun, kadmiumpitoisten lannoitteiden aiheuttamien riskien arvion sisältävän itävaltalaisen tutkimuksen (9) päätelmiin.

(30)

Saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella kadmiummetallin ja kadmiumoksidin voidaan yleisesti katsoa muodostavan vakavan terveysriskin. Varsinkin kadmiumoksidi on luokiteltu syöpää, perimän vaurioita tai vaaraa lisääntymiselle aiheuttavaksi aineeksi luokkaan 2. Yleisesti ollaan myös yhtä mieltä siitä, että lannoitteiden sisältämä kadmium on ylivoimaisesti tärkein maahan ja ravintoketjuun joutuvan kadmiumin lähde.

(31)

Lannoitteiden sisältämän kadmiumin osalta Itävallan tekemän riskinarvioinnin olennaisimmat tulokset voidaan tiivistää seuraavasti:

(32)

On selvää, että nämä tulokset koskevat nimenomaan Itävallan maaperää ja ilmasto-olosuhteita.

(33)

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Itävallan tekemä riskinarviointi osoittaa, että mineraalilannoitteiden sisältämän kadmiumin aiheuttama PEC-arvo (ennustettu pitoisuus ympäristössä) ylittää PNEC-arvon (11) (ennustettu vaikutukseton pitoisuus) veden osalta useimmilla tutkituilla alueilla. Tämä koskee myös viittä prosenttia Itävallan 52 maatalousalueesta, jos käytetään biologiseen saatavuuteen perustuvia arvoja. Itävallan viranomaiset katsovat, että tämä tarkoittaa EU:n riskinarviointimenetelmän mukaisesti sitä, että aine on ongelmallinen ja että sen suhteen on toteutettava lisätoimia.

(34)

Itävallan viranomaisten toimittama riskinarviointi on tehty noudattaen menetelmää ja toimintatapoja, jotka on vahvistettu yhteisön tasolla ja joiden katsotaan takaavan saatujen tietojen luotettavuuden.

(35)

Komissio tutki tämän riskinarvioinnin tiedot jo päätöksen 2002/366/EY tekemisen yhteydessä. Kyseisellä päätöksellä Itävallan sallittiin pitää voimassa kansalliset säännöksensä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(36)

Itävalta ei vuonna 2005 toimittanut uutta tieteellistä ja teknistä tietoa. Kertymisprosessi on hidas, eikä se muutu merkittävästi kolmen vuoden aikana. Siksi voidaan katsoa, että tilanne on samanlainen kuin vuonna 2002.

(37)

Itävallan toimittamien tietojen pätevyyden vahvistus perustuu seuraaviin tieteellisiin tietoihin, joita käytettiin lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevaa komission ehdotusta valmisteltaessa:

Odotettaessa kadmiumia ja kadmiumoksidia koskevan yleisen riskinarvioinnin ja mahdollisen riskin vähentämistä koskevan seurantatyön valmistumista, lannoitteiden sisältämää kadmiumia koskeva komission ehdotus on viivästynyt.

(38)

Tutkittuaan tieteellisen aineiston uudelleen Itävallan pyynnön osalta komissio katsoo, että Itävallan viranomaiset ovat osoittaneet, että kadmiumpitoiset lannoitteet aiheuttavat riskin ympäristölle ja ihmisen terveydelle ja että Itävallan viranomaisten tiedoksi antamat kansalliset säännökset, joiden tarkoituksena on vähentää Itävallan ympäristön altistumista kadmiumille, ovat perusteltuja.

(39)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohta velvoittaa komission tarkastamaan, ettei suunniteltuja säännöksiä käytetä mielivaltaiseen syrjintään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti se, että syrjintää ei esiinny, merkitsee sitä, että kansallisia kaupan rajoituksia ei voida käyttää niin, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat tavarat joutuisivat syrjityiksi.

(40)

Suunnitellut kansalliset säännökset ovat yleisluonteisia, ja ne koskevat sekä kotimaisia että maahantuotuja EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita samalla tavalla. Siksi ei ole mitään todisteita siitä, että niitä voitaisiin käyttää keinona mielivaltaiseen syrjintään talouden toimijoiden välillä yhteisössä.

(41)

Yhteisön direktiivin säännöksistä poikkeavat, EY-merkinnällä varustettujen lannoitteiden koostumusta koskevat kansalliset toimenpiteet muodostavat yleensä kaupan esteen. Tuotteita, jotka voidaan saattaa laillisesti markkinoille muualla yhteisössä, ei voida saattaa markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa. Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa määritellyn menettelyn tarkoituksena on estää 4 ja 5 kohtaan perustuvien kansallisten rajoitusten käyttäminen vääriin tarkoituksiin siten, että ne todellisuudessa ovatkin taloudellisia toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön esteiden asettamiseksi muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnille kansallisen tuotannon suojelemiseksi välillisesti.

(42)

Edellä sanotun perusteella kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttö on ympäristön ja ihmisen terveyden suojeluun liittyvä huolenaihe. Kansallisten säännösten käyttöönoton todellinen tavoite näyttää siksi olevan ympäristön ja ihmisen terveyden suojelu eikä kaupan peitelty rajoittaminen.

(43)

Tätä ehtoa ei voi tulkita siten, että se kieltäisi sellaisten kansallisten säännösten antamisen, jotka voisivat vaikuttaa sisämarkkinoiden toteutumiseen. Itse asiassa kaikki kansalliset säännökset, jotka poikkeavat sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan tähtäävästä yhdenmukaistamistoimenpiteestä, ovat toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat sisämarkkinoihin. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklalla määrätyn poikkeusmenettelyn hyödyllisyyden säilyttämiseksi komissio katsoo siksi, että 95 artiklan 6 kohdan yhteydessä sisämarkkinoiden toiminnan esteen käsite on ymmärrettävä kohtuuttoman suureksi vaikutukseksi suhteessa tavoitteeseen.

(44)

Koska kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttäminen Itävallan maaperässä aiheuttaa riskin sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle ja kun otetaan huomioon, että

Komissio katsoo, ettei tarkistuksen tässä vaiheessa ole olemassa näyttöä siitä, että kansalliset säännökset muodostaisivat tavoitteisiin nähden kohtuuttoman suuren esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(45)

Jakson, jonka ajaksi poikkeus myönnetään, pitäisi olla riittävän pitkä, jotta komissio voi ehdottaa ja neuvosto ja Euroopan parlamentti antaa säädöksiä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta yhteisön tasolla. Jotta vältettäisiin toimielinten väliseen käsittelyyn liittyvien mahdollisten viivästysten vaikutukset, nykyisen päätöksen säännökset olisi pidettävä voimassa, kunnes EU:n tasolla sovelletaan yhdenmukaisia toimenpiteitä.

(46)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella voidaan päätellä, että Itävallan tasavallan 14 päivänä kesäkuuta 2005 esittämä hakemus, joka koskee lupaa pitää voimassa direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tiukemmat kansalliset säännökset, jotka liittyvät lannoitteiden kadmiumpitoisuuteen, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot.

(47)

Lisäksi komissio katsoo, että kansalliset säännökset

Komissio katsoo siksi, että säännökset voidaan hyväksyä,