(1)

Amsterdamin sopimuksen tullessa voimaan 1 päivänä toukokuuta 1999 sopimukseen liitettiin pöytäkirja jäsenvaltioiden julkisesta yleisradiotoiminnasta (jäljempänä ’pöytäkirja’).

(2)

Komissio vastaanotti 5 päivänä huhtikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä tanskalaisen kaupallisen tv-yhtiön SBS Broadcasting SA/TvDanmarkin (jäljempänä ’TvDanmark’) tekemän kantelun Tanskan yleisradioyhtiön TV2/DANMARKin (jäljempänä ’TV2’) julkisesta rahoituksesta. Kantelijan kanssa pidettiin kokous 3 päivänä toukokuuta 2000. Kantelija toimitti lisätietoja 28 päivänä helmikuuta 2001, 3 päivänä toukokuuta 2001 ja 11 päivänä joulukuuta 2001 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Komissio julkaisi 15 päivänä marraskuuta 2001 tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan (jäljempänä ’tiedonanto yleisradiotoiminnasta’) (2). Tiedonannossa vahvistetaan periaatteet ja menetelmät, joiden avulla voidaan arvioida, onko yleisradiotoiminnan rahoittaminen yhdenmukaista perustamissopimuksen kanssa.

(4)

Komission yksiköt pyysivät 5 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Tanskan viranomaisilta lisätietoja, joita viranomaiset toimittivat 10 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Tämän jälkeen Tanskan viranomaisten kanssa pidettiin kaksi kokousta, joista ensimmäinen 25 päivänä lokakuuta 2002 ja toinen 19 päivänä marraskuuta 2002. Lisätietoja lähetettiin 19 päivänä marraskuuta 2002 ja 3 päivänä joulukuuta 2002 päivätyillä kirjeillä.

(5)

Komissio ilmoitti Tanskalle 24 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päättäneensä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn Tanskan yleisradioyhtiön TV2:n julkisesta rahoituksesta.

(6)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin 14 päivänä maaliskuuta 2003Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3). Komissio kehotti tiedonannossaan kaikkia asianomaisia esittämään toimenpiteistä huomautuksensa.

(7)

Komissio vastaanotti Tanskan viranomaisten huomautukset 24 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Lisäksi se sai huomautuksia useilta asianomaisilta. TvDanmark lähetti huomautuksensa 14 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Euroopan kaupallisten tv-yhtiöiden yhteenliittymä, Association of Commercial Television in Europe (ACT), toimitti huomautuksensa 14 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Kaupalliset tv-yhtiöt Antena 3 TV ja Gestevisión Telecinco toimittivat huomautuksensa 16 päivänä huhtikuuta 2003. Kaupallinen tv-yhtiö TV3 lähetti huomautuksensa 14 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Komissio lähetti nämä huomautukset edelleen Tanskalle, joka vastasi niihin 12 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(8)

Komissio sai kantelijalta lisätietoja 15 päivänä joulukuuta 2003 ja 6 päivänä tammikuuta 2004 päivätyillä kirjeillä. Kantelijan ja komission yksiköiden välillä pidettiin kokous 17 päivänä joulukuuta 2003, jotta saataisiin lisätietoja kantelijan 15 päivänä joulukuuta 2003 lähettämän kirjeen osalta. Komissio lähetti nämä selvitykset edelleen Tanskan hallitukselle, joka vastasi niihin 15 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä. Tanskan viranomaisten ja komission yksiköiden välillä pidettiin kokous 9 päivänä helmikuuta 2004.

(9)

Muodollisen tutkimuksen aloittamisesta tehdyn päätöksen mukaisesti tämä päätös kattaa ajanjakson 1995–2002.

(10)

Tanskassa on kaksi yleisradioyhtiötä eli Danmarks Radio (jäljempänä ’DR’) ja TV2. DR saa rahoituksensa lähes kokonaan lupamaksuista. TV2:ta rahoitetaan sekä lupamaksuilla että mainostuloilla.

(11)

TV2 perustettiin vuonna 1986 (4). Se on itsenäinen valtion myöntämällä lainalla rahoitettu laitos, jolla ei ole muita omistajia. TV2 aloitti valtakunnalliset lähetykset 1 päivänä lokakuuta 1988. Sillä on maanpäällinen kanava TV2, ja lisäksi se aloitti vuonna 2000 satelliittilähetykset kanavalla TV2 Zulu. Vuoden 2002 lopussa TV2 Zulu muuttui julkisesta palvelukanavasta kaupalliseksi maksulliseksi tv-kanavaksi. Hallitus on lisäksi hyväksynyt kahdeksan tv-asemaa alueellisiksi TV2-asemiksi. TV2:n on lähetettävä alueellisten TV2-asemiensa ohjelmia valtakunnallisella maanpäällisellä kanavallaan.

(12)

Yleisradioyhtiöiden lisäksi Tanskan valtakunnallisilla tv-markkinoilla on kaksi kaupallista tv-yhtiötä eli TvDanmark ja TV3/3+. Kaupalliset tv-yhtiöt kilpailevat TV2:n kanssa valtakunnallisilla tv-mainosmarkkinoilla. TvDanmark on osa SBS Broadcasting SA:ta, ja sillä on Tanskassa kaksi kanavaa. Vuodesta 1997 lähtien TvDanmark on lähettänyt TvDanmark2:n ohjelmaa verkossa, joka koostuu 10 paikallisesta kaupallisesta tv-asemasta. Vuodesta 2000 lähtien se on lähettänyt ohjelmaa satelliittikanavalla TvDanmark1, joka on saanut toimilupansa Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Satelliittikanavat TV3 ja 3+ aloittivat lähetyksensä vuonna 1992. Ne ovat osa Modern Times -ryhmää (MTG).

(13)

Tutkimusajanjaksolla 1995-2002 julkisen palvelun tehtävää säänneltiin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain eri versiolla (jäljempänä ’televisio- ja radiotoiminnasta annettu laki’) (5).

(14)

TV2:n tehtävänä on tuottaa ja lähettää valtakunnallisia ja alueellisia tv-ohjelmia. Ohjelmat lähetetään radioaalloilla, myös satelliitti- tai kaapeliverkossa. Kulttuuriministeri vahvistaa säännöt TV2:n julkisen palvelun tehtäville (6).

(15)

TV2:n koko ohjelmistoa pidetään julkisen palvelun tehtävänä (7). Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 6 a pykälän 1 momentin mukaan:”Yleisradiotoiminnan tehtävänä on varmistaa television, radion, Internetin ja vastaavien keinojen välityksellä kansalaisille laaja ohjelma- ja palvelutarjonta, joka kattaa uutiset, yleisen tiedotuksen, opetuksen, taiteen ja viihteen. Tarjonnassa on pyrittävä laatuun, monipuolisuuteen ja moninaisuuteen. Ohjelmasuunnittelussa tiedotus- ja sananvapaudella on ratkaiseva painoarvo. (…) Erityisesti on korostettava tanskan kieltä ja kulttuuria.”

(16)

Lisämääritelmä löytyy TV2:n ohjesäännöstä (8). Ohjesäännössä vahvistetaan TV2:n lähetystoiminnan velvoitteet taiteen ja kulttuurin, tanskankielisen elokuvatuotannon, uuden teknologian käytön (tavoitteena on myös parantaa vammaisten mahdollisuuksia seurata ohjelmia) sekä lapsille, nuorille ja etnisille vähemmistöille suunnattujen ohjelmien osalta. TV2:lla on myös velvoite lähettää hätätiedotteita väestölle.

(17)

Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 6 a pykälän 3 momentin mukaan ”TV2:n julkisen palvelun tehtävä rahoitetaan TV2:n osuudella lupamaksuista, TV2:n saamilla mainostuloilla ja muilla tuloilla(..)”.

(18)

Kaupallisten tv-asemien lähetysalueen on oltava yhtä paikallista aluetta laajempi. Tämä velvoite vahvistetaan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 5 luvussa. Lain 6 luvussa käsitellään paikallisradio- ja televisiotoimintaa. Asetetut vaatimukset koskevat lähinnä toimiluvan hakemista. Toimiluvan saajaa koskevat ohjelmavaatimukset vahvistetaan määräyksessä N:o 874 eurooppalaisista ohjelmista ja määräyksessä N:o 1349 paikallisradio- ja televisiotoiminnasta (9). Näiden määräysten mukaisesti paikallisluvan saaneiden verkkoasemien on lähetettävä paikallisohjelmaa vähintään tunti päivässä ja tuotettava huomattava osa ohjelmistaan tanskan kielellä tai tanskalaiselle yleisölle. Koska TV3, 3+ ja TvDanmark1 lähettävät ohjelmaa Yhdistyneen kuningaskunnan antamalla toimiluvalla, nämä säännöt koskevat ainoastaan TvDanmark2:ta.

(19)

TV2 on harjoittanut kaupallista toimintaa siitä lähtien, kun se sai tähän 1 päivänä tammikuuta 1997 erityisluvan (10). Tällainen kaupallinen toiminta voi käsittää teknisten välineiden hyödyntämisen, uusien yritysten perustamisen tai pääomainvestoinnit olemassa oleviin yrityksiin. Tutkimusajanjaksolla tämä toiminta on käsittänyt muun muassa mainoksia, ohjelmamyyntiä, mastojen vuokrausta, myynninedistämistä, Internet-toimintaa ja urheiluoikeuksien jälleenmyyntiä.

(20)

Vuoden 2001 tammikuusta TV2:lla on ollut velvollisuus pitää erillistä kirjanpitoa julkisen palvelun toiminnastaan ja muusta toiminnastaan, jos muu toiminta ylittää 5 prosenttia koko liikevaihdosta ja 3 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa (määräys N:o 740). Kyseisen määräyksen mukaan menot on vietävä kirjanpitoon täysimääräisinä, julkisen palvelun ulkopuolisten tuotteiden ja palveluiden hinnat on määrättävä markkinaperusteisesti ja pääomasiirrot julkisen palvelun toiminnan ja muun toiminnan välillä on tehtävä markkinatalousehdoin markkinataloudessa toimivan sijoittajan periaatteen mukaisesti eivätkä ne saa sisältää lupamaksuvaroja (11).

(21)

Tutkimusajanjaksolla TV2 sai 4 067,7 miljoonaa Tanskan kruunua lupamaksuvaroja.

(22)

Kulttuuriministeri päättää lupamaksun suuruuden kerralla yhdeksi tai useammaksi vuodeksi. Kaikkien televisio- tai radiolaitteen omistajien on maksettava lupamaksu (12). DR kerää tv-lupamaksut, ja varat jaetaan DR:n ja TV2:n kesken ministerin päätöksellä parlamentin kanssa tehdyn mediasopimuksen perusteella.

(23)

Kulttuuriministeri vahvistaa tarkemmat säännöt lupamaksuvelvoitteen alkamisesta ja päättymisestä, maksumääräajoista, maksujen keruusta, myöhästymiskoroista jne. Myöhässä maksetusta lupamaksusta on korkolain mukaisesti maksettava korkoa. Finansstyrelsen voi periä maksamattomat maksut. Summa voidaan muun muassa pidättää palkasta verolainsäädännössä olevien, henkilökohtaisten verojen perintää koskevien sääntöjen mukaisesti.

(24)

Vuoteen 1997 saakka TV2:n rahoitus tuli kokonaisuudessaan valtion perustamasta TV2-rahastosta, joka oli riippumaton TV2:n varoista huolehtiva yksikkö. Toinen tuolloin toiminnassa ollut riippumaton yksikkö oli TV2 Reklame A/S, joka huolehti TV2:n mainosmyynnistä ja jolla oli laissa säädetty velvollisuus ohjata saamansa tulot TV2-rahastoon. Lupamaksuista ja mainostuloista koostuvat varat ohjattiin tämän jälkeen TV2:lle kulttuuriministerin päätöksen mukaisesti. Vuodesta 1997 lähtien TV2 on saanut osuutensa lupamaksuista suoraan DR:ltä.

(25)

Lupamaksujen lisäksi TV2 sai 58 miljoonaa Tanskan kruunua radiorahastosta tanskalaisen elokuvatuotannon lisäämiseksi. TV2 sai vuonna 1997 TV2-rahastosta 167 miljoonaa Tanskan kruunua tuotantojärjestelmiensä digitalisointiin ja 50 miljoonaa kruunua toimintakustannusten kattamiseen.

(26)

TV2 on vapautettu yhtiölain mukaisen yhtiöveron maksusta. Vapautus yhtiöverosta merkitsi TV2:lle tutkimusajanjaksolla 159,4 miljoonan Tanskan kruunun etua. Vuoden 2001 tammikuussa Tanskan valtio otti käyttöön järjestelmän, jonka tarkoituksena oli neutralisoida verovapautuksen vaikutukset TV2:n kaupalliseen toimintaan. TV2:n on täytynyt siirtää 30 prosenttia muusta toiminnastaan saamasta vuotuisesta ylijäämästä julkisen palvelun toimintaan. Summa vastaa yleistä yhtiöveroa, jonka Tanska otti käyttöön vuonna 2000.

(27)

TV2:n perustamiskustannukset ja toimintatappio rahoitettiin alussa valtionlainalla. Alkuperäisen lainasopimuksen mukaisesti TV2:n piti maksaa korkoa ja lopulta koko lainasumma takaisin. Koko tutkimusajanjakson TV2 oli kuitenkin vapautettu koronmaksusta eikä sen tarvinnut maksaa lainanlyhennyksiä. Korko- ja lyhennysvapaasta perustamis- ja käyttöpääomalainasta on koitunut tutkimusajanjaksolla etua 341,8 miljoonaa Tanskan kruunua.

(28)

Vuoden 1996 loppuun saakka valtio takasi lainan, jonka TV2-rahasto otti rahoittamaan TV2:n toimintaa. Valtion takaama laina siirrettiin TV2:lle, kun TV2-rahasto lakkautettiin. TV2 sai tästä valtiontakauksesta etua 9,8 miljoonaa Tanskan kruunua.

(29)

Tanskalla on kolme valtakunnallista maanpäällistä lähetystaajuutta, jotka on varattu yleisradioyhtiöille. Yksi taajuuksista on varattu TV2:lle, toinen DR:lle ja kolmas taajuus on digitaalitelevisiolle.

(30)

TV2 maksaa sille varatusta valtakunnallisesta lähetystaajuudesta valtiolliselle telehallinnolle (IT- og Telestyrelsen), joka kuuluu tieteestä, teknologiasta ja kehityksestä vastaavan ministeriön alaisuuteen (13). Maksun suuruus vahvistetaan talousarviolaissa. Tutkimusajanjaksolla TV2 maksoi lähetystaajuudesta vuosittain 2–4 miljoonaa Tanskan kruunua. Koska toinen taajuus on toisen yleisradioyhtiön käytössä eikä kolmatta taajuutta ole tosiasiallisesti käytetty, TV2:n maksamia maksuja ei voida verrata siihen, mitä kaupallinen tv-yhtiö olisi joutunut tällaisesta toiminnasta maksamaan.

(31)

Tanskalla on myös paikallistaajuuksia. Vuonna 1997 hallitus mahdollisti paikallistaajuuksien yhdistelemisen suuremman peiton saavuttamiseksi (verkottaminen) (14). Vuosina 1998–2001 piti kaikkien kaupallisten paikallisten tv-asemien, joilla oli lupa lähettää ohjelmia verkotetusti, maksaa vuotuinen maksu valtiolle (15). TV2:n paikallisilla toimintayksiköillä ei ollut maksuvelvoitetta, sillä ne lähettävät ohjelmaa päällekkäin TV2:n valtakunnallisella taajuudella. Kaupallinen tv-yhtiö TvDanmark oli ainoa operaattori, joka maksoi tämän maksun toisesta kanavastaan. Se on maksanut kaiken kaikkiaan 85 miljoonaa Tanskan kruunua.

(32)

Kaikilla yhteisantennien omistajilla on velvollisuus lähettää TV2:n julkisen palvelun ohjelmia laitteistollaan (jakeluvelvoite).

(33)

Alustavan tutkimuksensa jälkeen komissio tuli siihen tulokseen, että jakeluvelvoitetta lukuun ottamatta kyseiset toimenpiteet sisältävät EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(34)

Komissio epäili toimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sillä julkinen rahoitus ylitti julkisen palvelun toiminnasta TV2:lle aiheutuvat nettokustannukset, joten sen avulla olisi voitu tukea ristiin TV2:n kaupallista toimintaa. Komissio päätteli alustavan tutkimuksensa jälkeen, että jotkin TV2:n kaupalliset toiminnot olivat olleet tappiollisia. Muodollisen tutkintamenettelyn aikana komissio halusi ottaa kantaa siihen, vastasiko TV2:n toiminta näiden tappiollisten kaupallisten toimintojen osalta tavanomaisen markkinatoimijan toimintaa.

(35)

Lisäksi komissio epäili TV2:n mahdollisesti toimineen kilpailunvastaisesti mainosmarkkinoilla. Kuten yleisradiotoiminnasta annetussa tiedonannossa todetaan: ”Jos julkisen yleisradioyhtiön alhaisemmat tulot katetaan valtiontuella, se saattaa alentaa mainoshintoja tai ryhtyä muihin julkisen palvelun tehtävään kuulumattomiin toimiin vähentääkseen kilpailijoiden tuloja. Tällaisen käytännön ei voida katsoa kuuluvan yleisradioyhtiölle annetun julkisen palvelun tehtävän perusluonteeseen. Jos julkinen yleisradioyhtiö käyttää muissa kuin julkisen palvelun tehtävään kuuluvissa toiminnoissa hintoja, jotka ovat alhaisemmat kuin se tarvitsee kattaakseen yksin toiminnoista aiheutuvat kustannukset, jotka tehokkaasti toimivan kaupallisen yhtiön olisi samanlaisessa tilanteessa saatava takaisin, tämä viittaa siihen, että julkisen palvelun velvoitteiden korvaukset ovat liian suuret ja että ne joka tapauksessa vaikuttavat ”yhteisön kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista” ja siten on vastoin pöytäkirjaa.”

(36)

TvDanmarkin mukaan valtion tarjoama valtakunnallinen lähetystaajuus on valtiontukea, sillä valtio luopuu tästä rajallisesta omaisuuserästä saatavista tuloista. Kilpailijoiden maantieteellinen peitto on enintään 77 prosenttia. TvDanmark huomautti, että kyseessä on valtiontuki TV2:n paikallisasemille, koska verkkomaksu vaadittiin ainoastaan TVDanmark2:lta eikä TV2:n paikallisasemilta, vaikka ne ovat samassa taloudellisessa ja kaupallisessa tilanteessa. ACT:n, Antena 3 TV:n ja Telecincon mukaan lähetysmahdollisuuksien osalta tasapuolisuuden periaate EU:ssa vaatii, että maksu on maksettava kaikenlaisista verkoista.

(37)

ACT, Antena 3 TV ja Telecinco huomauttivat yhtiöverosta myönnetyn vapautuksen osalta, että velvollisuuden siirtää 30 prosenttia kaupallisen toiminnan ylijäämästä TV2:n julkisen palvelun toimintaan ei voida katsoa vastaavan yhtiöveron maksua valtiolle, sillä se vääristää kilpailua tv-markkinoilla.

(38)

Julkisen palvelun tehtävän määrityksen osalta ACT, Antena 3 TV ja Telecinco huomauttivat, että TV2:n julkisen palvelun toiminta on määritelty laadullisesti ja laajuudeltaan tavalla, jota ei voida pitää lainmukaisena, koska eroa kaupallisiin toimijoihin ei ole. Niiden näkemyksen mukaan valtio ei voi asettaa julkisille ja yksityisille tv-yhtiöille samoja velvoitteita, mutta samalla muodollisesti määritellä ainoastaan julkisille yhtiöille asettamansa velvoitteet julkisen palvelun tehtäväksi. ACT totesi, että komission tulisi tulkita EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa olevaa itsenäistä yhteisön oikeuden periaatetta toiminnallisesti eikä muodollisesti. TvDanmarkin mukaan toiminnan virheellisyys näkyy selkeästi TV Zulun tapauksessa. Kun TV2 Zulu muuttui julkisen palvelun kanavasta kaupalliseksi kanavaksi, ohjelmavalikoima ei muuttunut paljoakaan.

(39)

ACT huomautti, etteivät tehtävänannon edellytykset täyty, jollei julkisen palvelun velvoitteen täyttymistä valvota oikeudellisella mekanismilla, joka antaa todellisen mahdollisuuden pakottaa julkinen toimija täyttämään sille asetetut tehtävät. ACT:n mukaan kyseinen edellytys ei täyty tässä tapauksessa.

(40)

Suhteellisuusperiaatteen osalta ACT totesi, että komission pitäisi tutkia, vastaavatko kunkin julkisen palvelun velvoitteen nettokustannukset kustannuksia, joita tavanomaiselle yksityiselle sijoittajalle olisi syntynyt saman palvelun tarjoamisesta.

(41)

TvDanmark katsoi, että komission tulisi ylisuuren korvauksen määrää laskiessaan ottaa huomioon TV2:n yhtiöveron vapautuksesta saama etu, korko- ja lyhennysvapaa laina, käyttöpääomalainan valtiontakaus ja ilmainen lähetysoikeus, koska ne antavat TV2:lle perusteettoman edun kaupallisiin kilpailijoihin nähden.

(42)

TvDanmark katsoi, että tv-mainostulojen markkinavaihtelut ovat yleensä vähäisiä, joten pääoman kerääminen TV2:lle ei ole perusteltua. Vuosina 1998-2002 tapahtunut 13 prosentin heilahtelu TV2:n mainostuloissa vastaa yleistä talouden laskusuuntausta. TV2 ei ole niin haavoittuvainen kuin kilpailijansa mainostulojen heilahteluille, sillä juuri se on hintajohtaja.

(43)

Mainosmarkkinoiden osalta TvDanmark katsoi, että TV2:n hinnoittelukäytännön vuoksi kaupalliset toimijat eivät saa katetuiksi yksin toiminnoista aiheutuvia kustannuksia. TvDanmarkin on hinnoiteltava TRP noin 30–40 prosenttia alle TV2:n hintojen päästäkseen markkinoille (TV2:n TRP tai GRP ovat arvokkaampia paremman peiton vuoksi) (16). Koska TV2 on erityisasemassa muun muassa peiton ja ohjelmamäärärahojen vuoksi, mainostajat sijoittavat aina osan mainosmäärärahoistaan TV2:een mahdollisimman suuren vaikutuksen saavuttamiseksi eli päästäkseen mahdollisimman suureen katsojamäärään, tavoittavuuteen ja/tai katselukertoihin tietyllä budjetilla. TvDanmarkin esittämät luvut osoittavat, että yhtiö on ollut tappiollinen vuosista 1997-2002 lähtien, ja yhtiö väittää, että TV2:n harjoittaman epäreilun kilpailun vuoksi se ei saa riittävästi tuloja, jotta se voisi rahoittaa parempia ohjelmia mainostajien houkuttelemiseksi.

(44)

TV2 antaa merkittäviä alennuksia. Mainosspotin valtakunnallisesta TV2:sta ostava asiakas saa usein alhaisemman hinnan, jos hän myös ostaa mainosaikaa TV2 Zulusta (paketointi). Mainoshinnat ovat Tanskassa noin 40-50 prosenttia alhaisemmat kuin muissa samankaltaisissa maissa, esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa, minkä katsotaan johtuvan TV2:n erityisistä 1:1 ja 1:2 alennuspaketeista. TvDanmark esitti myös osana perusteluitaan Tanskan tv-mainosmarkkinoiden hinta-analyysin, jonka on tehnyt tanskalainen konsulttiyritys Copenhagen Economics. Raportissa vertailtiin markkinoiden keski- ja marginaalihintoja ja katsotaan, että kilpailua tapahtuu vain jäännöskysynnässä ja että vertailun olisi perustuttava marginaalihintoihin. TvDanmark on lisäksi hankkinut tietoja, joiden avulla se on voinut verrata TV2:n hintoja muihin viestimiin ja maihin.

(45)

TV3:n mukaan sen on myytävä mainosaikaa hyvin halvalla päästäkseen markkinoille, sillä TV2 tarjoaa ylimääräisen marginaalialennuksen lopulle mainostajan tv-mainosbudjetille, jos myös se sijoitetaan TV2:lle.

(46)

PreussenElektra-tuomioon (17) viitaten Tanskan hallitus asetti kyseenalaiseksi, voidaanko TV2:n saamia lupamaksuvaroja pitää perustamissopimuksen 87 artiklan mukaisina valtion varoina.

(47)

Tanskan viranomaisten mukaan TV2:n lähetystaajuuksia ei voida pitää etuna, sillä paikallis-tv-asemilla on myös niille varattuja lähetystaajuuksia. TV2 ei ole näin ollen saanut erityiskohtelua. TV2 on muiden asemien tavoin maksanut lähetystaajuuden käytöstä.

(48)

Tehtävänannon osalta Tanskan viranomaiset totesivat, että perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa ei vaadita erityisen valvontajärjestelmän käyttöönottoa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi. Lisäksi Tanskan valvontajärjestelmä on riittävä liian suurten korvausten/ristikkäistukien välttämiseksi. Valtion tilintarkastusvirasto (Rigsrevisionen) on tehnyt TV2:n tilinpäätökselle hallinnollisen tarkastuksen ja tilintarkastuksen.

(49)

Suhteellisuusperiaatteen osalta Tanskan viranomaiset totesivat, että 167 miljoonan Tanskan kruunun siirto TV2-rahastosta oli tarkoitettu tv-verkon digitalisointiin. Varoja ei tämän vuoksi voida pitää vapaana omana pääomana.

(50)

Yhtiöverosta myönnetyn vapautuksen osalta Tanskan viranomaiset totesivat, että kaupallisesta toiminnasta saatiin melko vähäistä voittoa ja että valittu menetelmä, jolla neutralisoidaan yhtiöverovapautuksen vaikutukset yhtiön kaupalliseen toimintaan, estää tätä toimintaa saamasta taloudellista etua verovapautuksesta ja sillä on sama taloudellinen vaikutus.

(51)

Tanskan viranomaiset olivat samaa mieltä komission alustavan arvioinnin kanssa siitä, että julkinen rahoitus ylittää julkisen palvelun velvoitteesta aiheutuvat nettokustannukset. Tanska väitti kuitenkin, että vaikka itse korvaus ylittää TV2:n julkisen palvelun toiminnasta aiheutuvat nettokustannukset, sitä ei voida pitää valtion varoina seuraavista syistä:

(52)

Ylijäämää ei voida pitää liiallisena korvauksena, vaan se on pelkästään kohtuullinen voitto TV2:n liikevaihtoon nähden. Pääomaa tarvittiin lisäksi puskurina mainostulojen mahdollisen äkillisen laskun varalta, ja lain mukaan TV2:n ottamien lainojen määrä ei saa ylittää neljää prosenttia sen vuotuisesta liikevaihdosta. Lisäksi valtio toimi ”tavanomaista markkinataloussijoittajaa” koskevan periaatteen mukaisesti, sillä TV2:n nykyinen oma pääoma ei ylitä määrää, jonka tavanomainen markkinataloussijoittaja olisi sijoittanut. Tällainen ylimääräinen pääoma ei ole perustamissopimuksen vastaista, sikäli kun sillä ei tueta ristiin TV2:n kaupallista toimintaa.

(53)

TV2:n toiminnasta mainosmarkkinoilla Tanskan viranomaiset totesivat, että TV2 on johdonmukaisesti hintapolitiikassaan tavoitellut mahdollisimman suurta voittoa. Hinnat määritellään yksinomaisesti tarjonnan ja kysynnän perusteella. Hinnat määritellään vuosittain TV2:n mainososaston tekemien arvioiden perusteella. Arviot koskevat kaupallisesti kiinnostavaa katsojaosuutta (ikäryhmä 21–50 vuotta), ohjelmasuunnittelua, suhdannevaihteluja ja markkinoiden kilpailutilannetta. TV2:n toimintakustannukset tai lupamaksuvarojen suuruus eivät sisälly arvioon.

(54)

TV2:n hintataso on korkein Tanskan markkinoilla, joten kyseessä ei voi olla hintojen polkeminen ja tämän vuoksi tarvittu julkinen lisärahoitus.

(55)

Tanskan viranomaiset esittivät RBB Economicsin laatiman raportin kilpailusta Tanskan tv-mainosmarkkinoilla. Raportissa todetaan, että TV2:n keskimääräiset nettohinnat ovat itse asiassa kilpailijoiden hintoja korkeammat, ja TV2:n ja TvDanmarkin mainoshinnoissa olevien erojen katsotaan johtuvan niiden erilaisista voimasuhteista ohjelmatarjonnassa ja kyvyssä houkutella katsojia.

(56)

Määritelläkseen, ovatko edellä kuvatut toimenpiteet perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission on arvioitava

(57)

Lupamaksuvarojen osalta on ensinnä todettava, että vuoteen 1997 saakka TV2 sai nämä varat suoraan TV2-rahastosta, joka oli valtion perustama ja valvoma rahasto. Vuodesta 1997 TV2 on saanut kyseiset varat DR:ltä, joka kantaa ne radio- ja televisiovastaanottimien omistajilta.

(58)

Tässä yhteydessä on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (18) ja komission päätöksissään noudattaman käytännön (19) mukaisesti varat katsotaan valtion varoiksi, jos ne ovat jatkuvasti valtion valvonnassa ja siis toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

(59)

Käsiteltävänä olevassa asiassa TV2:n ja lupamaksujen maksajien välillä ei ole ensinnäkään sopimussuhdetta. Lupamaksut radio- ja televisiolaitteiden omistajilta kerää DR, joka on julkinen valtion valvonnassa oleva laitos. DR puolestaan tilittää varat edelleen TV2:lle. Toiseksi päätöksen TV2:n osuudesta lupamaksuvaroista tekee kulttuuriministeri. Näin ollen viime kädessä viranomainen päättää, kuinka paljon lupamaksuvaroja TV2 saa. Kolmanneksi on todettava, että jos maksamattomia lupamaksuja joudutaan perimään, niiden perinnästä huolehtii valtio verojen ja muiden valtiollisten saatavien perintää koskevien sääntöjen mukaisesti. TV2:n saamat lupamaksuvarat ovat näin ollen koko ajan viranomaisten valvonnassa ja niitä voidaan täten pitää valtion varoina.

(60)

Komissio katsoo edellä mainituista syistä toisin kuin Tanskan viranomaiset, että tätä asiaa ei voida verrata asiaan PreussenElektra (20).

(61)

Myös varojen siirtämisessä kertaluonteisesti radiorahastosta TV2:lle kyse on samaan tapaan lupamaksuvaroista, jotka annettiin TV2:n käyttöön valtion päätöksellä. Sama koskee varojen kertaluonteista siirtoa TV2-rahastosta sen lakkautuksen jälkeen, koska TV2 sai TV2-rahaston varat käyttöönsä ainoastaan valtion päätöksellä. Koska nämä varat pysyivät valtion valvonnassa ja toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä, niitä on pidettävä valtion varoina.

(62)

Yhtiöverosta vapautuksessa on kyse valtion varoista, sillä verotulojen menetys vastaa valtion varojen käyttämistä verotukiin (21).

(63)

Valtio on suoraan myöntänyt tarkastelun kohteena olevat korko- ja lyhennysvapaat lainat TV2:lle valtion talousarviosta. Jättäessään lainojen korot ja lyhennykset perimättä valtio menettää tuloja, joten on selvää, että kyseiset varat ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Lisäksi Tanskan valtio on taannut nämä käyttöpääomalainat. Valtiontakauksesta saatava hyöty on se, että valtio kantaa takaukseen liittyvän riskin. Siitä, että valtio kantaa riskin, pitäisi tavallisesti maksaa sopiva korvaus. Jos valtio luopuu tällaisesta maksusta, TV2 hyötyy, ja samalla kulutetaan valtion varoja (22).

(64)

Valtio on varannut TV2:lle valtakunnallisen lähetystaajuuden, josta TV2 maksaa lähetystaajuusmaksun valtion laitokselle. Tutkimusajanjaksolla TV2 on maksanut vuosittain 2–4 miljoonaa Tanskan kruunua.

(65)

Koska valtakunnallisesta lähetystaajuudesta maksettavalle maksulle ei ole vertailuperusteita, sitä voidaan ainoastaan verrata maksuun, joka maksetaan luvasta lähettää isommalle väestömäärälle verkotetusti. TV2:n valtakunnallisesta lähetystaajuudesta maksama maksu on huomattavasti alhaisempi kuin TvDanmarkin maksettavaksi tullut maksu, joka on vaihdellut 5 miljoonasta Tanskan kruunusta (vuonna 1997) 30 miljoonaan kruunuun (vuonna 2001), vaikka TvDanmark saavuttaa paikallistaajuusverkollaan ainoastaan 77 prosentin peiton. TV2 on siis pystynyt saavuttamaan suuremman osan tanskalaisista alhaisempaan hintaan.

(66)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että lähetystaajuusmaksu ei vastaa markkinaolosuhteita. Koska valtio ei ole vaatinut tästä toiminnasta markkinaehtoista maksua, se on luopunut tuloista, jotka se olisi voinut kerätä valtion talousarvioon.

(67)

TV2 ei lähetä ohjelmaa paikallistaajuusverkossa, joka muodostaisi kansallisen verkon, joten sen ei tarvitse maksaa verkkomaksua. Koska valtiolla ei ole ollut valtuuksia kantaa tätä maksua TV2:lta, se ei ole luopunut maksutuloista, joten kyse ei ole valtion varoista.

(68)

Samoin komissio ei havaitse valtion varojen käyttöä yhteisantennien omistajien luvanvaraisessa velvoitteessa välittää edelleen julkisen palvelun piiriin kuuluvia ohjelmia laitteistollaan (jakeluvelvoite), koska valtio ei luovu tuloista eikä aktiivisesti siirrä rahaa näille toimijoille. Jakeluvelvoite ei tuo TV2:lle taloudellista etua, joka olisi peräisin valtion varoista (23).

(69)

Ei ole epäilystäkään siitä, että lupamaksuvarat, kertaluonteiset siirrot TV2-rahastosta ja radiorahastosta, vapautus yhtiöverosta, korko- ja lyhennysvapaat lainat, käyttöpääomalainojen valtiontakaus sekä edullisin ehdoin annettu valtakunnallinen lähetystaajuus antavat TV2:lle taloudellista ja rahoituksellista etua, joka vapauttaa yhtiön tavallisesti sen talousarviosta rahoitettaviksi tulevista toimintakustannuksista. Koska TV2:ta suositaan näillä toimenpiteillä verrattuna kilpailijoihin, jotka eivät saa samanlaisia varoja, kyseisiä toimenpiteitä on pidettävä valikoivina ja kilpailua vääristävinä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tanska katsoo kuitenkin, että toimenpiteillä korvataan TV2:lle sille osoitetun yleishyödyllisen palvelun tarjoamisesta aiheutuvat nettokustannukset yhteisöjen tuomioistuimen Altmark-tuomiossa (24) vahvistamien periaatteiden mukaisesti.

(70)

Valtion toimenpiteitä, joilla korvataan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista aiheutuvat nettolisäkustannukset, ei pidetä 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, jos korvaus on määritelty tavalla, joka ei tuo yritykselle todellista etua. Altmark-tuomiossaan yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tämä edellyttää seuraavien neljän edellytyksen täyttymistä:

(71)

Jos aluksi jätetään tarkastelematta, onko TV2 yritys, jolle on annettu tehtäväksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottaminen, komission kanta on, että käsiteltävänä olevassa asiassa edellä mainituista edellytyksistä jäävät täyttymättä joka tapauksessa toinen ja neljäs edellytys. Ensinnäkään parametreja, joiden perusteella korvaus lasketaan, ei ole etukäteen vahvistettu objektiivisesti ja läpinäkyvästi. Korvaus vahvistetaan nelivuotisessa mediasopimuksessa, eikä korvauksen ja suoritetun palvelun välinen yhteys käy selville mistään julkisesti saatavilla olevasta talousarviosta. Lisäksi TV2 saa etuja, jotka eivät ole luonteeltaan avoimia (verovapautus, lainan korottomuus jne.). Toiseksi TV2:ta ei ole valittu julkisen palvelun yleisradioyhtiöksi tarjouskilpailulla eikä millään tavalla ole pyritty varmistamaan, että korvauksen määrä määriteltäisiin arvioimalla kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja riittävillä välineillä julkisen palvelun täyttämiseksi varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, samalla kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

(72)

Kuten 10–12 kappaleessa kuvataan, TV2 kilpailee muiden julkisten ja yksityisten tv-yhtiöiden kanssa tv-markkinoilla. Koska TV2:ta suositaan näillä toimenpiteillä verrattuna sen kilpailijoihin, jotka eivät saa samanlaisia varoja, kyseisiä toimenpiteitä on pidettävä valikoivina ja kilpailua vääristävinä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(73)

Valtion toimenpiteet kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos ne vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näin on aina, kun kyseessä olevalla alalla käydään yhteisön sisäistä kauppaa.

(74)

Yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut kyseistä käsitettä laajasti. Niinpä se, että asianomainen yritys ei harjoita vientitoimintaa, ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että kauppaan vaikutettaisiin. Kun jäsenvaltio myöntää tukea jollekin yritykselle, tuen ansiosta voi olla mahdollista säilyttää kotimaan toiminta tai jopa lisätä sitä, mikä puolestaan vähentää muiden yritysten mahdollisuuksia sijoittautua kyseisille markkinoille. Tuen ansiosta tukea saava yritys voi säilyttää sellaisen markkinaosuuden, jonka toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet kilpailijat muutoin olisivat voineet vallata (25).

(75)

Yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 18 kohdassa komissio toteaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, että ”näin ollen julkiseen yleisradiotoimintaan myönnetyn valtion rahoituksen voidaan yleensä katsoa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tämä koskee erityisesti ohjelmaoikeuksien ostoa ja myyntiä, mikä tapahtuu usein kansainvälisellä tasolla. Niiden julkisten yleisradioyhtiöiden osalta, jotka saavat myydä mainosaikaa, myös mainostamisella on rajatylittäviä vaikutuksia varsinkin kansalliset rajat ylittävillä yhtenäisillä kielialueilla. Lisäksi kaupallisten radio- ja televisioyhtiöiden omistajana voi olla useampi kuin yksi jäsenvaltio.”

(76)

Käsiteltävänä olevassa asiassa TV2 on itse aktiivinen kansainvälisillä markkinoilla, sillä se vaihtaa tv-ohjelmia Euroopan yleisradioliiton välityksellä ja osallistuu Eurovisio-järjestelmään (26). TV2 kilpailee suoraan kaupallisten tv-yhtiöiden kanssa, jotka toimivat kansainvälisillä tv-markkinoilla ja joiden omistuspohja on kansainvälinen. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että kun tuki vahvistaa yrityksen asemaa verrattuna toiseen yhteisön sisäisessä kaupassa kilpailevaan yritykseen, kyseisen tuen on katsottava vaikuttaneen tähän kaupankäyntiin (27). TV2:n saamat taloudelliset varat ovat tuoneet sille kilpailuetua, sillä se voi helpommin ostaa tv-oikeuksia ja sijoittaa ohjelmiin, jotka se voi myöhemmin myydä. Tukitoimenpiteet ovat lisäksi suosineet TV2:ta sen EU:ssa toimiviin kilpailijoihin nähden, sillä ne ovat kaventaneet kilpailijoiden mahdollisuuksia sijoittautua Tanskaan. Sen vuoksi komissio päättelee, että TV2:ta suosivat toimenpiteet vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(77)

Koska kaikki 87 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät ja lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen Altmark-tuomiossaan vahvistamista edellytyksistä jää täyttymättä vähintään kaksi, komissio katsoo, että TV2:ta suosivia rahoitustoimenpiteitä on pidettävä 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

(78)

Koska TV2 aloitti lähetyksensä vuonna 1989, kaikki TV2:ta suosivat toimenpiteet on toteutettu Tanskan liityttyä Euroopan yhteisöihin. Kyseiset toimenpiteet, lupamaksuvarat mukaan luettuina, ovat uutta valtiontukea eivätkä perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua voimassa olevaa valtiontukea.

(79)

Perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaan ”yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa”.

(80)

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla voidaan myöntää poikkeus valtiontukikiellosta, kun kyseessä ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottamaan valtuutetut yritykset. Altmark-tuomiossa vahvistetaan implisiittisesti, että valtiontuki, jolla hyvitetään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta yritykselle aiheutuneet kustannukset, voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset (28).

(81)

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (29) perustamissopimuksen 86 artikla sisältää poikkeuksen, jota on tulkittava suppeasti. Tuomioistuin on selventänyt, että toimenpiteen on täytettävä seuraavat ehdot, jotta siihen voidaan soveltaa kyseistä poikkeusta:

(82)

Komission tiedonannossa yleisradiotoiminnasta vahvistetaan ne menetelmät ja periaatteet, joilla komissio valvoo edellä mainittujen edellytysten täyttämistä. Sen vuoksi komission on tässä asianomaisessa tapauksessa otettava kantaa seuraaviin kysymyksiin:

(83)

Kuten yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 33 kohdassa todetaan, jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä yleisradioyhtiön julkisen palvelun tehtävä. Ottaen huomioon tv-alan erityisluonteen komissio katsoo, että ”laaja-alainen” määritelmä, jonka mukaan tietyn tv-yhtiön tehtäväksi uskotaan monipuolisen ja vaihtelevan ohjelmiston tarjoaminen tehtävänantonsa mukaisesti, voidaan katsoa pöytäkirjan tulkitsevien määräysten mukaan 86 artiklan 2 kohdan nojalla perustelluksi. Tällainen määritelmä on yhdenmukainen yhteiskunnan demokraattisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämistä koskevan tavoitteen kanssa ja säilyttää moniarvoisuuden, mukaan luettuna kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus. Komission tehtävänä on valvoa, ettei julkisen palvelun tehtävän määrittelyssä ole ilmeistä virhettä.

(84)

TV2:lla on lakisääteinen julkisen palvelun velvoite ”varmistaa television, radion, Internetin ja vastaavien keinojen välityksellä kansalaisille laaja ohjelma- ja palvelutarjonta, joka kattaa uutiset, yleisen tiedotuksen, opetuksen, taiteen ja viihteen”. Kuten 15 kappaleessa todetaan, julkisen palvelun televisiotoiminta määritellään täsmällisemmin TV2:n ohjesäännössä ja televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa.

(85)

Vaikka TV2:n velvoitteet televisiotoiminnan osalta on määritelty laadullisesti ja laaja-alaisesti, komissio katsoo, että tehtävän ”laaja-alainen” määritelmä on yhdenmukainen yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon kanssa.

(86)

Komissio katsoo myös, että TV2:lle asetettu velvoite tukea tanskalaista elokuvatuotantoa kuuluu julkisen palvelun televisiotoimintaan, sillä TV2 lähettää myöhemmin julkisen palvelun kanavalla elokuvat, joihin se on saanut lähetysoikeudet.

(87)

Komissio ei voi hyväksyä asianomaisten huomautuksia, joiden mukaan TV2:n julkisen palvelun tehtävää ei voida pitää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna sen vuoksi, ettei kyseinen tehtävä eroa kaupallisille operaattoreille asetetuista toimilupavaatimuksista. Komissio katsoo, että edellytykset, jotka kaupallisen tv-yhtiön on täytettävä toimiluvan saamiseksi julkisen edun mukaisesti, on erotettava yleishyödyllisestä palvelusta, jonka valtio antaa julkiselle tai yksityiselle yritykselle tehtäväksi (30). On selvää, että TV2:lla on nimenomainen lakisääteinen velvoite harjoittaa julkisen palvelun televisiotoimintaa. Tämän lisäksi TV2:n kilpailijat — TV3 ja 3+ sekä TvDanmark1 — toimivat Yhdistyneen kuningaskunnan toimiluvalla. Tanskan vahvistamat säännöt eivät siis koske näitä kanavia vaan ainoastaan TvDanmark2:ta. Myös muissa maissa sovelletaan usein vastaavia velvoitteita kuin mitä Tanskassa on asetettu verkottuneesti toimiville kanaville sen varmistamiseksi, että tietyt eettiset ja moraaliset vähimmäisvaatimukset täyttyvät. TV2:n ohjesäännössä olevat yksityiskohtaiset velvoitteet ylittävät selkeästi tällaiset vähimmäisvaatimukset.

(88)

Sen lisäksi, että TV2:lla on velvoite lähettää tietynsisältöisiä julkisen palvelun ohjelmia radiossa ja televisiossa, sen julkisen palvelun määritelmä sisältää velvoitteen lähettää Internetin ja muiden vastaavien keinojen välityksellä muita uutis-, tiedotus-, opetus-, taide- ja viihdepalveluita.

(89)

Tietoyhteiskunnan palvelut eroavat luonteeltaan tv-palveluista, mutta kuten yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 34 kohdassa todetaan, ”julkisen palvelun tehtävään saattaa kuulua joitain palveluja, jotka eivät ole ohjelmia perinteisessä merkityksessä, esimerkiksi online-tietopalveluja, silloin kun ne täyttävät samat yhteiskunnan demokraattiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet, kun otetaan huomioon toiminnan kehitys ja monipuolistuminen digitaalitekniikan myötä”.

(90)

Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio toteaa, että TV2 pitää yllä Internet-sivustoa osana julkisen palvelun tehtäväänsä. Kyseisellä Internet-sivustolla käyttäjille tiedotetaan TV2:n julkisen palvelun tv-ohjelmista. Lisäksi TV2:lla on myös kaupallinen Internet-sivusto, jolla on muun muassa pelejä.

(91)

Komissio katsoo, että TV2:n sivustoista se sivusto, jolla yksinomaan tiedotetaan käyttäjille TV2:n julkisen palvelun tv-ohjelmista, on osa TV2:n julkisen palvelun tehtävää. Tämän vuoksi kyseisen sivuston ylläpitämiseen osana julkisen palvelun tehtävää ei liity ilmeistä virhettä.

(92)

Sitä vastoin TV2:n kaupallista Internet-palvelua on pidettävä puhtaasti kaupallisena toimintana, koska se tarjoaa kysynnän perusteella interaktiivisia tuotteita, esimerkiksi pelejä ja ”chattihuoneita”, jotka eivät eroa vastaavista kaupallisista tuotteista. Koska tällaiset palvelut eivät täytä yhteiskunnan demokraattisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita, ne eivät voi olla perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita. Myös Tanskan viranomaiset katsoivat tämän toiminnan jäävän TV2:n julkisen palvelun tehtävän ulkopuolelle.

(93)

Jotta julkisen palvelun tehtävään voitaisiin soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa määrättyä poikkeusta, se on osoitettava TV2:lle virallisella lainsäädäntötoimella. Komissio panee merkille, että televisio- ja radiotoiminnasta annetun Tanskan lain 6 a ja 6 b pykälässä sekä TV2:n ohjesäännössä julkisen palvelun televisiotoiminta on muodollisesti annettu TV2:n tehtäväksi. Mutta koska lainsäädännössä ei määritellä tarpeeksi selkeästi, millaisia muita palveluita voidaan suorittaa julkisen palvelun tehtävänä, on tarpeen esittää ennakolta muodollisena tehtävänantona ne lisätehtävät, jotka TV2:n halutaan tekevän osana julkisen palvelun toimintaa. Komissio panee merkille, että tutkimusajanjaksolla TV2 ei suorittanut muita tällaisia palveluita julkisen palvelun tv-toimintansa lisäksi. Muun muassa pelejä sisältävä Internet-sivusto on näin ollen kaupallinen palvelu, mutta Internet-sivuston, jolla yksinomaan tiedotetaan käyttäjille TV2:n julkisen palvelun tv-ohjelmista, voidaan katsoa olevan osa julkisen palvelun tv-tehtävää, eikä sitä voida erottaa tv-toiminnasta. Komissio päättelee sen vuoksi, että julkisen palvelun tehtävä oli tutkimusajanjaksolla osoitettu asianmukaisella tavalla TV2:lle.

(94)

Kuten yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 41–43 kohdassa todetaan, ei kuitenkaan riitä, että julkisen palvelun tehtävä on muodollisesti osoitettu tv-yhtiölle, vaan se on myös toteutettava tehtävänannon vahvistavassa lainsäädäntötoimessa tarkoitetulla tavalla. Koska komissio ei pysty arvioimaan mahdollisten laatuperusteiden täyttymistä, olisi toivottavaa, että laatuperusteita olisi valvomassa tarkoituksenmukainen viranomainen. Jäsenvaltion tehtävänä on valita tapa, jolla se voi varmistaa tehokkaan valvonnan, edellyttäen, että asianomainen viranomainen on riippumaton yrityksestä, jolle tehtävä on annettu.

(95)

Komissio panee tässä yhteydessä merkille, että Valtion tilintarkastusviraston (Rigsrevisionen) erityistarkastuksessa vuonna 2000 arvioitiin TV2:n julkisen palvelun tehtävän sisältöä ja luonnetta sekä velvoitteiden käytännön toteutusta. Kyseisessä tutkimuksessa ei havaittu puutteita siinä, miten TV2 on täyttänyt julkisen palvelun velvoitteensa. Vuosina 2001–2002 toimi lisäksi julkisen palvelun neuvosto (Public Service Råd), jonka tehtävänä oli varmistaa, että TV2 noudatti julkisen palvelun velvoitteitaan, vaikka neuvosto ei lyhyen olemassaolonsa aikana koskaan julkaissutkaan minkäänlaista raporttia. Komissio ei ole myöskään havainnut merkkejä siitä, että TV2 ei täyttäisi velvoitteitaan tai toimisi tavalla, jonka vuoksi yhtiön toimintaa ei enää voitaisi pitää perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna.

(96)

Kesäkuun 3 päivänä 2002 tehdyn mediasopimuksen mukaan TV2:n ei enää tarvitse esittää vuotuista julkisen palvelun talousarviota tai tilinpäätöstä. Sen sijaan hallitus tekee TV2:n kanssa julkisen palvelun sopimuksen, jossa TV2 velvoitetaan esittämään vuotuinen selvitys siitä, kuinka se on täyttänyt julkisesta palvelusta tehdyssä sopimuksessa esitetyt velvoitteet. Vuotuiset selvitykset on esitettävä radio- ja televisiolautakunnalle (Radio- og tv-nævnet), joka hyväksyy ne.

(97)

Julkisen palvelun televisiotoiminnan varainhoidon valvonnan osalta komissio panee merkille, että Valtion tilintarkastusvirasto on tarkastanut TV2:n tilinpäätöksen koko tutkimusajanjakson ajan. Tarkastus on ollut tilintarkastuksellinen ja hallinnollinen, vaikka Valtion tilintarkastusvirastolla ei ole ollutkaan valtuuksia estää TV2:lle maksettavaa ylisuurta korvausta julkisen palvelun kustannuksista.

(98)

Komissiolla on kuitenkin valtuudet arvioida, onko kyse liiallisesta korvauksesta. Komissio panee merkille, että Tanska on saattanut avoimuusdirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio on myös saanut Tanskan viranomaisilta tarpeeksi avoimia tietoja pystyäkseen arvioimaan, ylittääkö julkinen rahoitus julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvat lisäkustannukset.

(99)

Avoimuusdirektiivin (31) mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisen palvelun toiminnoista ja muista toiminnoista pidetään erillistä kirjanpitoa. Menot ja tulot on kirjattava asianmukaisesti eri toimintoihin selkeästi määriteltyjen ja puolueettomien kustannuslaskennan periaatteiden mukaisesti.

(100)

Komission näkemyksen mukaan tv-alalla voi olla vaikeaa ja kenties jopa mahdotonta tehdä menopuolella kirjanpidollista eroa, jos tuotantopanos on sama eri toiminnoissa. TV-alalla jäsenvaltiot voivat katsoa tv-yhtiöiden koko ohjelmiston sisältyvän julkisen palvelun tehtävänantoon samalla kun sallitaan ohjelmiston kaupallinen hyödyntäminen (32).

(101)

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava valtiontuki ei saa ylittää julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvia nettokustannuksia. Nettokustannuksia laskettaessa on myös otettava huomioon muut julkisen palvelun tehtävän luomat suorat tai välilliset tulot. Tuen suhteellisuutta arvioitaessa on sen vuoksi otettava huomioon julkisen palvelun toiminnasta saatava nettotuotto.

(102)

Lisäksi voi esiintyä markkinoiden vääristymiä, jotka eivät ole tarpeen julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi. Jos julkisen palvelun televisioyhtiön alhaisemmat tulot katetaan valtiontuella, yhtiö saattaa tuntea houkutusta alentaa mainoshintoja tai muiden markkinoilla harjoittamiensa, julkisen palvelun tehtävään kuulumattomien toimintojen hintoja ja näin vähentää kilpailijoiden tuloja. Komissio katsoo näin ollen, että jos julkisen palvelun tv-yhtiö laskee julkiseen palveluun kuulumattomien toimintojen hinnat alle sen, mikä on tarpeen kattamaan yksin toiminnoista aiheutuvat kustannukset, jotka tehokas kaupallinen toimija olisi tavallisesti kattanut vastaavassa tilanteessa, julkisen palvelun velvoitteesta on maksettu liian suurta korvausta.

(103)

Komission on näin ollen arvioitava suhteellisuutta kahdesta eri näkökulmasta. Sen on ensinnäkin laskettava TV2:lle osoitetun julkisen palvelun tehtävän nettokustannukset ja tarkasteltava, onko tehtävästä maksettu liian suurta korvausta. Toiseksi komission on tarkasteltava kaikkia saatavilla olevia tietoja, jotka voivat osoittaa, että TV2 on polkenut hintoja mainosmarkkinoiden kaltaisilla kaupallisilla markkinoilla alentaakseen kilpailijoidensa tuloja.

(104)

Arvioidessaan suhteellisuusperiaatetta komission on ensinnä määriteltävä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun kustannukset. Koska TV2 harjoittaa myös kaupallista toimintaa, sen on pidettävä erillistä kirjanpitoa eri toiminnoistaan. Vuodesta 2001 lähtien TV2:lla on ollut lakisääteinen velvoite pitää erillistä kirjanpitoa julkisen palvelun toiminnastaan ja kaupallisesta toiminnastaan.

(105)

Toiseksi komission on nettokustannuksia laskiessaan vähennettävä julkisen palvelun toiminnan bruttokustannuksista tämän julkisen toiminnan kaupallisesta hyödyntämisestä saatu koko nettotuotto. Tanskan viranomaiset ovat esittäneet yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon 56 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti lasketut luvut TV2:n kaupallisen toiminnan ja julkisen palvelun toiminnan tuloksesta. Luvut osoittavat, että suurimmassa osassa TV2:n kaupallisesta toiminnasta tuotantopanos on sama kuin julkisen palvelun toiminnassa (33). Tämän vuoksi ei ole voitu mielekkäällä tavalla osoittaa, mitkä ovat pelkästään kaupallisen toiminnan kustannukset. Tällaisessa tapauksessa komissio vähentää kaupallisesta toiminnasta saadut nettotulot päästäkseen julkisen palvelun toiminnan nettokustannuksiin. Ainoastaan kaupalliset Internet-toiminnot voidaan erottaa julkisen palvelun toiminnasta. Vuodesta 1997 lähtien kaupalliset Internet-toiminnot ovat tuottaneet TV2:lle tappiota –11,3 miljoonaa Tanskan kruunua.

(106)

Lopuksi komission on arvioitava, ylittävätkö julkiset toimenpiteet kokonaisuudessaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun nettokustannukset.

(107)

Komissio on sen vuoksi vähentänyt julkisen palvelun toiminnan bruttokustannuksista julkisen palvelun toiminnasta saadut tulot (mainostulot ja muut kaupalliset tulot) päästäkseen julkisen palvelun nettokustannuksiin. Valtion käteisrahoitus on tämän jälkeen vähennetty julkisen palvelun nettokustannuksista. Laskelma esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1

Julkisesta palvelusta aiheutuneet kustannukset ja korvaustoimenpiteet vuosina 1995-2002 tilinpäätösten perusteella

(108)

Kuten taulukosta nähdään, yhtiön saama rahoitus ylittää kustannukset 628,2 miljoonalla Tanskan kruunulla (84,3 milj. euroa).

(109)

Komissio panee merkille, että TvDanmarkin mukaan myös muut TV2:ta suosivat toimenpiteet, kuten vapautus veron- ja koronmaksusta sekä valtakunnallisen lähetystaajuuden antaminen käyttöön edullisin ehdoin, on otettava huomioon liiallisen korvauksen määrää arvioitaessa. Nämä edut esitetään taulukossa 2:

Taulukko 2

Verovapautuksesta, korkovapautuksesta ja lähetystaajuudesta saatu arvioitu etu

(110)

Komissio on samaa mieltä siitä, että nämä toimenpiteet on otettava huomioon. Niitä ei kuitenkaan pidä sisällyttää taulukossa 1 esitettyyn liian suuren korvauksen laskentaan. Komission RAI-päätöksessä (34) omaksuman kannan mukaisesti näitä lisäetuja voidaan pitää korvauskustannuksina, jotka olisi muuten pitänyt rahoittaa. Arvioitaessa, onko julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvien kustannusten julkinen rahoitus suhteellisuusperiaatteen mukaista, näitä lisäetuja ei tule laskea mukaan, sillä jos nämä kustannukset olisivat tulleet TV2:n maksettaviksi, sille osoitetun julkisen palvelun aloituskustannukset olisivat vastaavasti nousseet. Nettotulokseen tämä ei olisi vaikuttanut. On kuitenkin varmistettava, että kyseiset edut hyödyttävät ainoastaan julkisen palvelun tehtävää eivätkä kaupallista toimintaa. Tätä kysymystä käsitellään jäljempänä 128–130 kappaleessa.

(111)

Tanskan hallitus esittää perusteluita tälle liian suurelle korvaukselle. Ensinnäkin viranomaiset katsovat, että pääoma oli tarpeen TV2:n tilanteen vakauttamiseksi niin, että se pystyi selviämään mainostulojen heilahteluista ja varmistamaan sille uskotun julkisen palvelun tehtävän täyttämisen. Toiseksi viranomaiset katsovat, että ylijäämä heijastaa kohtuullista tuottoa TV2:n toiminnalle ja että valtion toiminta sen kerätessä omaa pääomaa vastasi markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan toimintaa, sillä TV2:n pääomarakenne oli optimoitava.

(112)

Tanskan viranomaiset esittävät siis ensimmäisenä perusteenaan, että pääomaa tarvittiin puskurina mainostulojen mahdollisten heilahtelujen varalle. Tässä yhteydessä Tanskan viranomaiset vetoavat siihen, että Valtion tarkastusvirasto totesi vuonna 1996 raportissaan, että TV2:n pitäisi kasvattaa omaa pääomaa selvitäkseen mainostulojen vaihteluista.

(113)

Komissio hyväksyy sen, että yritys saattaa tarvita tällaista varantoa varmistaakseen, että se voi täyttää julkisen palvelun tehtävänsä. Varanto on kuitenkin perustettava tiettyä tarkoitusta varten ja lisäksi on määriteltävä, milloin liiallinen korvaus on maksettava takaisin. Näin varmistetaan, ettei julkisen palvelun tv-toiminta saa perusteetonta etua. Komissio panee merkille, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole ollut kyse tällaisen erityisvarannon perustamisesta vaan oman pääoman kasvattamisesta. Omaa pääomaa voidaan käyttää mihin tahansa, sitä ei tarvitse käyttää julkisen palvelun tehtävän täyttämiseen.

(114)

Tanskan viranomaiset vetoavat lisäksi siihen, ettei TV2 olisi muutoin selvinnyt vuonna 1999 tapahtuneesta äkillisestä mainostulojen laskusta. Kyseisenä vuonna TV2:n mainostulot alenivat 104 miljoonaa Tanskan kruunua eli 9,3 prosenttia edellisvuodesta. Komissio panee kuitenkin merkille, että lupamaksuvarat lisääntyivät samana vuonna 57 miljoonaa Tanskan kruunua eli 16 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. TV2 alensi myös ohjelmakustannuksiaan, kuten minkä tahansa kaupallisen tv-yhtiön olisi pitänyt tehdä kokiessaan samanlaisen tulojen laskun. TV2:n vuotuinen ylijäämä pieneni kaiken kaikkiaan, mutta yhtiö oli edelleen voitollinen eikä joutunut missään vaiheessa turvautumaan varantoihinsa. Näin ollen TV2 ei ole kertaakaan käytännössä tarvinnut kerättyä pääomaa.

(115)

Komissio katsoo sen vuoksi, ettei kerättyä ylijäämää ole tarvittu TV2:n tavoitteenmukaiseen toimintaan. Lisäksi tarkoituksenmukainen tapa luoda puskuri mainostulojen mahdollisen laskun varalta olisi ollut avoimen varannon perustaminen sen sijaan, että ylijäämän annettiin kerääntyä yrityksessä. Komissio ei sen vuoksi voi hyväksyä Tanskan viranomaisten ensimmäistä perustetta.

(116)

Toisena perusteenaan Tanskan viranomaiset esittävät, että TV2:n osakkeenomistajana valtio sijoittaa vuotuisen ylijäämän uudelleen TV2:een ja että ylijäämä vastaa kohtuullista tuottoa TV2:n toiminnasta.

(117)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti komission on ratkaistava, olisiko julkisen sektorin hallintovirastoa kooltaan vastaavan yksityisen sijoittajan voinut olettaa suorittavan samansuuruisia pääomamaksuja. (35)

(118)

Ensinnäkin komissio toteaa, että juuri Tanskan valtio päätti perustaa TV2:n lainavaroin oman pääoman sijaan. Myöhemmin Tanskan valtio on myöntänyt TV2:lle myös käyttöpääomalainaa. Koska Tanskan valtio on yhtiön ainoa osakkeenomistaja, se on ensisijainen ja ainoa velkoja konkurssitilanteessa. Sijoittajan näkökulmasta Tanskan valtio voisi pyrkiä saamaan parhaan mahdollisen tuoton sijoitukselleen joko vaatimalla korkoa lainasta tai muuta korvausta sijoituksestaan.

(119)

Komissio toteaa, ettei Tanskan valtio ole koko tutkimusajanjakson aikana vaatinut korkoa tai lainanlyhennyksiä. Sen sijaan TV2 on voinut kasvattaa omaa pääomaa ja nauttinut korko- ja lyhennysvapaasta lainasta, minkä ansiosta sille on kertynyt huomattavasti ylimääräistä pääomaa, jota ei ole osoitettu mihinkään tiettyyn tarkoitukseen. Tanskan valtio ei ole lisäksi vaatinut tuottoa kertyneelle pääomalle. Todellisuudessa Tanskan valtio ei ole vaatinut sijoituksestaan sellaista tuottoa, jota yrityksen omistaja tai velkoja olisi tavallisesti edellyttänyt.

(120)

Tanskan viranomaiset eivät ole lisäksi perustelleet, miksi ylijäämän sijoittaminen uudelleen TV2:een oli strategisesti järkevää sen sijaan, että olisi edellytetty korkotulona tai muuna korvauksena saatavaa tuottoa. Sijoittaja tekisi tavallisesti tällaisen päätöksen ainoastaan katsoessaan, että uudelleeninvestointi lisää alkuperäisen sijoituksen arvoa. Tanskan viranomaiset eivät ole käsiteltävänä olevassa asiassa esittäneet liiketaloussuunnitelmaa tai selkeää ja valmista liiketalousstrategiaa, jolla tämä olisi voitu näyttää toteen. Ei ole myöskään muuta näyttöä siitä, että TV2 suunnittelisi toimintansa kehittämistä tällaisen arvonnousun aikaan saamiseksi.

(121)

Komissio panee merkille, että TV2-rahasto lakkautettiin vuonna 1997 ja että TV2 sai pitää ylijäämän. Komissio ei katso, että kulttuuriministerin päätös antaa TV2:lle enemmän rahoituksellista vapautta voitaisiin rinnastaa valtion sijoittajana tekemään nimenomaiseen päätökseen ryhtyä sijoittamaan mahdollinen ylijäämä uudelleen TV2:een.

(122)

Komissio katsoo sen vuoksi, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole voittoa tavoittelevaa sijoittajaa, joten TV2:n nettokustannuksia laskettaessa ei ole myöskään tarpeen ottaa huomioon pääoman tuottoa.

(123)

Komissio ei voi hyväksyä perusteita, joilla Tanskan viranomaiset pyrkivät osoittamaan, että valtio toimi yksityisen sijoittajan tavoin sijoittaessaan vuotuisen ylijäämän uudelleen TV2:een. Tanskan viranomaiset käyttävät liikevaihtoon suhteutettua voittoa perusteena arvioitaessa TV2:n tulosta. On korostettava, että Tanskan hallitus toimii jo nyt TV2:n rahoittajana, kun se asettaa TV2:n käyttöön huomattavia varoja kattamaan osan yhtiön toimintakustannuksista. Näiden varojen suuruus vaikuttaa suoraan TV2:n saavuttamiin tuloksiin. Voidaan epäillä, onko tunnuslukujen tarkasteleminen mielekästä, jos valtio toimii sekä rahoittajana että sijoittajana. Jos julkisen rahoituksen määrä ei riipu kustannuksista, tunnuslukuja voidaan aina parannella yksinkertaisesti lisäämällä valtion myöntämän rahoituksen määrää. Mutta koska liiallinen rahoitus tavallisesti myös johtaa tehottomuuteen, joka merkitsee valtionvarojen lisääntynyttä käyttöä, ei ole lainkaan varmaa, että rahoituksen lisääminen johtaa vastaavasti parempiin tuloksiin.

(124)

Komission mielestä tämän vuoksi ei voida katsoa, että Tanskan viranomaiset olisivat toimineet markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan tavoin. Tanskan viranomaisten ei voida katsoa toiminnassaan huolellisesti tutkineen ja läpikotoisin analysoineen, millaisella sijoituksella valtio olisi pystynyt maksimoimaan saamansa voiton. Lisäksi ylijäämää ei ole siirretty TV2:n omaan pääomaan avoimesti nimenomaisen päätöksen jälkeen ja tiettyä tavoitetta varten pääomalisäystä koskevien sääntöjen mukaisesti. Kuten edellä on esitetty, Tanskan viranomaiset eivät ole edellyttäneet tuottoa sijoitukselleen, eikä Tanskan valtio ole tukeutunut mihinkään markkinataloudelliseen sijoitusstrategiaan sijoittaessaan vuotuisen ylijäämän uudelleen TV2:een.

(125)

Ainoa poikkeus on pääomasiirto TV2:n tuotantolaitteiston digitalisointiin. Komissio toteaa, että Tanskan viranomaisten mukaan tätä pääomaa ei voida katsoa vapaaksi pääomaksi. TV2:n vuoden 1997 tilinpäätöksen mukaan viestintäneuvosto eli Medieforliget oli päättänyt, että TV2:n oli digitalisoitava tuotantolaitteistonsa ennen vuoden 2000 loppua. Sekä TV2:n että paikallisasemien digitalisointiin osoitettiin 300 miljoonaa Tanskan kruunua. Vuonna 1997 TV2:lle siirrettiin 167 miljoonaa Tanskan kruunua tätä varten. Komissio on samaa mieltä siitä, että pääoman siirto perustui selkeään päätökseen ja tehtiin tiettyä tarkoitusta varten.

(126)

Varat kuitenkin käytettiin loppujen lopuksi vain osittain tehdyn päätöksen mukaisesti. Vuoden 2000 loppuun mennessä TV2 oli investoinut ainoastaan 14,3 miljoonaa Tanskan kruunua 167 miljoonasta kruunusta, vaikka digitalisoinnin piti olla tuolloin päätöksessä. Tutkimusajanjakson lopulla digitaalilaitteistoon oli investoitu ainoastaan 95 miljoonaa Tanskan kruunua. Varannossa olleet loput 72 miljoonaa Tanskan kruunua vapautettiin 1 päivänä tammikuuta 2003, ja ne ovat näin ollen TV2:n käytössä mitä tahansa tarkoitusta varten. Komissio katsoo sen vuoksi, että loppusumma voi muodostaa liiallisen korvauksen, sillä sitä voidaan verrata mihin tahansa käteisrahoitukseen, joka on tarkoitettu TV2:n toimintakustannuksiin. Loppusumma on sen vuoksi sisällytetty edellä mainitun liian suuren korvauksen laskemiseen.

(127)

Suhteellisuusperiaatteen arvioinnin ensimmäisen osan suhteen komissio tulee edellä esitetyn perusteella siihen tulokseen, että TV2 on tosiasiallisesti saanut liiallista korvausta 628,2 miljoonaa Tanskan kruunua (84,3 milj. euroa).

(128)

Kuten johdannossa todetaan, TV2 harjoittaa myös kaupallista toimintaa. TV2:n koko toimintaan verrattuna kaupallinen toiminta on kuitenkin kovin vähäistä. Kaupallisen toiminnan kustannukset on kohdennettu yleisradiotoiminnasta annetussa tiedonannossa esitetyllä tavalla, joten täydellistä kustannusjaottelua ei ole tehty. Komissio toteaa, että TV2:n lähetystaajuudesta saama etu liittyy kiinteästi julkisen palvelun tehtävään. Komissio katsoo myös, että rahoituskustannukset (korkoetu) voidaan kokonaisuudessaan osoittaa julkisen palvelun toimintaan yleisradiotoiminnasta annetun tiedonannon mukaisesti.

(129)

Jotta julkisen palvelun toiminnan saaman verovapautuksen vaikutukset neutralisoitaisiin, 30 prosenttia kaupallisen toiminnan ylijäämästä on siirrettävä julkisen palvelun toimintaan. Näin on tehty vasta vuodesta 2001. Komissio katsoo sen vuoksi, että tv-markkinoilla on voinut olla vääristymiä, koska TV2:n ei ole tarvinnut ottaa huomioon yhtiöveroa määritellessään kaupallisia hintoja. On kuitenkin oletettava, ettei etua koidu jatkossa, koska kaupallisesta toiminnasta siirretty osuus vastaa todellista veroprosenttia neutralisointimekanismin ansiosta. Aiempien vuosien osalta tämä ei johda ongelmiin liiallisen korvauksen määrää laskettaessa, sillä kaupallisesta toiminnasta saadut kaikki tulot on käytetty julkisen palvelun tehtävästä aiheutuvien nettokustannusten alentamiseen.

(130)

TV2:n kaupallinen Internet-toiminta on ollut tappiollista. Koska tällainen toiminta ei kuulu julkisen palvelun tehtävään, se ei voi saada julkista rahoitusta. Muita yksin toimintoja ei ole ollut, joten kaupallisesta toiminnasta ei ole saatu ylijäämää, joka kattaisi Internet-toiminnasta aiheutuneen tappion.

(131)

Kuten yleisradiotoiminnasta annetussa tiedonannossa todetaan, komissio katsoo, että yleisradioyhtiöiden ei tarvitse toimia kilpailua rajoittavalla tavalla täyttääkseen julkisen palvelun tehtävänsä. Tiedonannon 58 kohdassa todetaan: ”Jos julkisen yleisradioyhtiön alhaisemmat tulot katetaan valtiontuella, se saattaa alentaa mainoshintoja tai ryhtyä muihin julkisen palvelun tehtävään kuulumattomiin toimiin vähentääkseen kilpailijoiden tuloja… Jos julkinen yleisradioyhtiö käyttää muissa kuin julkisen palvelun tehtävään kuuluvissa toiminnoissa hintoja, jotka ovat alhaisemmat kuin se tarvitsee kattaakseen yksin toiminnoista aiheutuvat kustannukset, jotka tehokkaasti toimivan kaupallisen yhtiön olisi samanlaisessa tilanteessa saatava takaisin, tämä viittaa siihen, että julkisen palvelun velvoitteiden korvaukset ovat liian suuret …”.

(132)

TvDanmarkin esittämien tietojen mukaan se ei pysty kattamaan tv-toiminnallaan yksin toiminnoista aiheutuvia kustannuksia TV2:n hinnoilla. TvDanmark vertaa kustannuksiaan TV2:n käyttämiin TRP 21–50:n hintoihin.

(133)

Jotta tätä vertailua voitaisiin pitää pätevänä, komission on ensin määriteltävä, voidaanko TvDanmarkin katsoa olevan samanlaisessa tilanteessa kuin TV2 ja onko TvDanmarkin toiminta tehokasta.

(134)

Komission on siis ensimmäiseksi arvioitava, onko TvDanmark samanlaisessa tilanteessa kuin TV2. Tässä yhteydessä komissio toteaa seuraavaa: TV2:n katsojaosuus on noin 35 prosenttia, mutta TvDanmarkin katsojaosuus on vain noin 15 prosenttia. Myös mainostoiminnan osalta markkinaosuuksissa on selvä ero. TV2:n markkinaosuus on noin 60 prosenttia, mutta TvDanmarkin markkinaosuus on noin 8 prosenttia. TV2:n mainostoiminnan liikevaihto on noin viisinkertainen TvDanmarkiin verrattuna. Lisäksi TV2 on ainoa tv-asema, joka saavuttaa 100 prosenttia väestöstä, kun taas TvDanmark2:n peitto on 77 prosenttia ja TvDanmark1:n vielä pienempi. Edellä esitetyn perusteella TvDanmarkia ei voida suoraan verrata TV2:een.

(135)

Toiseksi komission on otettava kantaa siihen, onko TvDanmark tehokas toimija markkinoilla. Yrityksen toiminnan tehokkuudesta voidaan tehdä päätelmiä tarkastelemalla yleisesti käytettyjä tunnuslukuja ja vertaamalla toimijan tuloksia kyseisen jäsenvaltion keskimääräisiin tuloksiin. Tällöin on otettava huomioon yritysten erilainen koko ja niiden erityinen kustannusrakenne. Kuten edellä on kuitenkin todettu, toimijoiden asema ei Tanskan markkinoilla ole niin samanlainen, että suoraan voitaisiin verrata tilinpäätöksen tunnuslukuja. Komissio katsoo sen vuoksi, ettei asianomaisessa tapauksessa ole tarkoituksenmukaista tarkastella tällaisia tunnuslukuja.

(136)

Sen sijaan komissio on tarkastellut TvDanmarkin ja SBS Broadcastingin toiminnan tuloksellisuudesta saatavilla olevia tietoja. Asiaa tarkasteltuaan komissio ei voi varmuudella sanoa, johtuuko TvDanmarkin tappio toiminnan korkeista aloituskustannuksista, joita yhtiö ei ole vielä saanut takaisin, vai eikö TvDanmarkin toiminta kaiken kaikkiaan ole tehokasta. Lukuisista pyynnöistä huolimatta komissio ei ole onnistunut saamaan tietoja kolmannelta tv-yhtiöltä eli TV3:lta tietojen vertaamiseksi markkinoiden kolmanteen toimijaan. Komissio ei voi sen vuoksi varmuudella sanoa, johtuuko TvDanmarkin tappio TV2:n hinnoittelukäyttäytymisestä vai muista syistä, joihin TvDanmark on itse voinut vaikuttaa.

(137)

Koska näin ollen ei voida varmuudella sanoa, onko TvDanmark tehokas toimija, ja koska näiden kahden toimijan suora vertailu ei ole mahdollista, komissio katsoo, että edellä esitetty arvio ei johda mihinkään ratkaisevaan tulokseen. Tämän vuoksi komissio on tarkastellut syvällisemmin TV2:n hinnoittelupolitiikkaa ja mainosmarkkinoilta saatavilla olevia tietoja pystyäkseen ottamaan kantaa siihen, pyrkikö TV2 tutkimusajanjaksolla maksimoimaan mainostulonsa.

(138)

Komissio on ensinnä verrannut näiden kahden toimijan hintoja ja tarkastellut TV2:n hinnoittelupolitiikkaa. Tarkastelussa on keskitytty vuosiin 1998-2002 eli niihin vuosiin, joina kantelija väittää TV2:n polkeneen hintoja mainosmarkkinoilla. Tämän jälkeen on tarkasteltu mainoskuluja Tanskassa verrattuna EU:hun ja erityisesti muihin Pohjoismaihin. Lopuksi on tehty vertailu kaikkien Pohjoismaiden ja kaikkien viestinten kontaktihintoihin.

(139)

Tanskan kilpailuviranomaiset tutkivat parhaillaan TV2:n toimintaa mainosmarkkinoilla. Seuraavassa esitetty arvio ei rajoita millään tavalla kyseisen tutkinnan tulosta.

(140)

Katsojaosuus ja katsojakunnan koostumus, ohjelmasisältö, mainosaikaa koskevat säännöt ja kanavien rahoitusjärjestelyt vaikuttavat kaikki kilpailuun mainosmarkkinoilla. Näin ollen eri tv-yhtiöillä on erilaiset hinnat. Tv-asemat myyvät myös eriytettyjä tuotteita, joiden hinnat vaihtelevat (36).

(141)

Asemat antavat huomattavia alennuksia. Sen vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista verrata tv-mainosten listahintoja. Suurimmasta osasta tv-mainontaa tehdään vuotuiset sopimukset (noin 90 prosenttia valtakunnallisesta mainonnasta), joiden perusteella tv-kanavat myöntävät vuotuista alennusta. Tämän lisäksi on muita alennuksia (uudet mainostajat, vähemmän houkuttelevat mainosajat, muut paljousalennukset jne.). Näistä sopimuksista neuvottelevat ja niitä välittävät niin kutsutut mediatoimistot.

(142)

Jotta eri asemia voitaisiin verrata, hinnoille on laskettava keskihinta. Jäljempänä olevasta taulukosta selviävät TRP 21-50:n keskihinnat. Näihin hintoihin on päästy jakamalla asianomaisten tv-asemien valtakunnallisten mainosspottien liikevaihto saavutetulla TRP 21–50:llä (37):

Taulukko 3

(143)

Edellä esitettyjen tietojen mukaan TvDanmarkin hinnat ovat olleet TRP 21–50:n osalta noin 30–40 prosenttia TV2:n hintoja alhaisemmat. Kuten komissio on vahvistanut France 2:lle ja France 3:lle myönnettyä valtiontukea koskevassa päätöksessä, keskimääräisen kontaktimäärän ja keskimääräisen kontaktikohtaisen nettohinnan välillä on tv-mainosmarkkinoilla myönteinen yhteys (38). Tv-asemien väliset hintaerot voidaan sen vuoksi selittää asemien suhteellisella kyvyllä hankkia katsojia. Tällaisessa tilanteessa on tarkoituksenmukaista tarkastella, heijastavatko todelliset hintaerot markkinaolosuhteita.

(144)

Päinvastoin kuin ranskalaisia tv-yhtiöitä koskeneessa asiassa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa pystytään tarkastelemaan ainoastaan kahden asianomaisen toimijan toimintaa. Lineaarisen regressiolinjan kallistuma on näin ollen laskettava näiden kahden toimijan hintojen perusteella, eikä sillä ole suurta tilastollista merkitystä. Tämän vuoksi ei ole mahdollista päätellä, onko linjan kallistuma ”asianmukainen” vai ei.

(145)

Jotta on voitu tutkia, heijastaako näiden kahden toimijan välinen todellinen hintaero markkinaolosuhteita, on käytetty korjauskerrointa TV2:n ylivoimaisen markkina-aseman neutralisoimiseksi. Painotuskerroin on saatu mediatoimistojen laskelmista, ja se heijastaa eroa peitossa, joka saavutetaan halutussa kohderyhmässä ostamalla 100 TRP 21-50 TvDanmarkilta ja TV2:lta. TvDanmark jää keskimäärin alle 70 prosentin TV2:n tavoittavuudesta (ostettaessa 100 TRP 21-50). Kun painotuskerroin otetaan huomioon, hinnat lähenevät enemmän toisiaan. TV2:n hinnat ovat koko ajan hieman TvDanmarkin hintoja korkeammat. Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, että hintaero heijastaa markkinaolosuhteita. Tähän päätelmään on kuitenkin suhtauduttava varovasti, sillä ei saa unohtaa, että tällaisessa korjauskertoimessa ei millään voida huomioida kaikkia asemien välisiä eroja.

(146)

Komissio on myös pannut merkille kantelijan väitteen siitä, että tv-mainosmarkkinoilla todellista kilpailua ei käydä listahinnoilla tai keskimääräisillä GRP- tai TRP-hinnoilla, joita on käsitelty edellä. Tämän sijaan TvDanmarkin mukaan kilpailua käydään niin kutsutuilla marginaalihinnoilla. Näiden hintojen väitetään johtuvan TV2:n ylivoimaisesta asemasta markkinoilla. Jotta mainostajat voivat saavuttaa kampanjatavoitteensa, niiden on ostettava tietty katselijamäärä yksinomaan TV2:lta. Näillä niin kutsutuilla inframarginaalisilla yksiköillä ei kilpailla, minkä vuoksi TV2 on voinut saada niistä ylisuurta voittoa. Tämän vuoksi toimijat kilpailevat jäljelle jäävistä katsojaluvuista marginaalihinnoin. TvDanmark väittää näiden hintojen olleen vielä alhaisemmat kuin edellä olevissa taulukoissa esitetyt keskihinnat.

(147)

Pohtimatta väitteen todenperäisyyttä komissio katsoo, että tällainen toiminta on saattanut olla mahdollista, kun otetaan huomioon TV2:n vahva markkina-asema. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kuitenkin määriteltävä, pyrkikö TV2 toiminnassaan mainosmarkkinoilla maksimoimaan tulonsa. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että TV2 ylläpiti alhaista hintatasoa pystyäkseen säilyttämään korkean markkinaosuuden, mutta tämä ei tarkoita, ettei yhtiö pyrkinyt maksimoimaan voittojaan.

(148)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että TV2:n hinnat olivat TvDanmarkin hintoja korkeammat tutkimusajanjaksolla. On kuitenkin myös selvää, että todellinen hintataso on ollut laskusuuntainen tällä ajanjaksolla, vaikka itse listahinnat ovat nousseet. TV2 on lisännyt alennuksiaan huomattavasti.

(149)

Tarkastelemalla hintoja ei kuitenkaan voida päätellä, vaikuttiko hintakehitys tosiasiallisesti mainostulojen putoamiseen kokonaisuudessaan ja täten lisääntyneeseen julkisen rahoituksen tarpeeseen. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi komissio tarkastelee jäljempänä TV2:n hinnoittelupolitiikkaa ja sen vaikutusta TV2:n kaikkiin mainostuloihin.

(150)

Kuten jäljempänä selitetään, tutkimusajanjaksolla TV2 sekä nosti että laski hintojaan (hinnanlaskuun vaikuttivat huomattavat alennukset). Jäljempänä oleva taulukko antaa yleiskuvan TV2:n yhteenlaskettujen mainostulojen kehityksestä vuosina 1998–2002 eli ajanjaksolla, jona kantelija väittää TV2:n polkeneen hintoja Tanskan markkinoilla:

Taulukko 4

(151)

Vuonna 1997 TV2 teki toimintaperiaatteellisen päätöksen olla lisäämättä kapasiteetin käyttöastetta. Sen sijaan se korotti hintojaan vuonna 1998 ja uudelleen vuonna 1999. Tanskan viranomaisten mukaan vuonna 1999 kilpailu oli niin kovaa, että TV2 joutui vaikeuksiin hinnankorotuksen jälkeen, ja sen mainostulot laskivat noin 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

(152)

Vuonna 2000 TV2 odotti kilpailun kovenevan huomattavasti eikä sen vuoksi nostanut hintojaan. Todelliset hinnat kuitenkin laskivat TV2:n käyttöönottaman uuden alennusjärjestelmän vuoksi. Tämän vuoksi TV2 lisäsi kapasiteetin käyttöastetta 33 prosenttia edellisvuodesta. Hinnoittelupolitiikan vuoksi TV2:n valtakunnalliset mainostulot nousivat kuitenkin vain 8,4 prosenttia. Vuonna 2001 TV2 korotti taas hintojaan. Hinnankorotuksesta huolimatta TV2:n mainostulot ja kapasiteetin käyttöaste laskivat kuitenkin takaisin vuoden 1999 tasolle. Vuonna 2002 TV2 alensi hintojaan ja sen koko liikevaihto laski aiempaa vähemmän. Mainosmarkkinoilla liikevaihto laski kuitenkin vieläkin enemmän kuin aiemmin.

(153)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että huomattavat alennukset ovat johtaneet todellisen hintatason laskuun. TV2 on pystynyt kompensoimaan hinnanlaskua nostamalla kapasiteetin käyttöastetta. Koska kilpailijoilla ei ole samoja kapasiteettivaroja, niillä ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta. Markkinoilla selviämiseksi niiden on ollut pakko seurata TV2:ta. TV2:n mainosliikevaihto laski niinä vuosina, joina se nosti hintojaan. Kun TV2 laski hintojaan, yhtiö pystyi sitä vastoin kasvattamaan kokonaisliikevaihtoaan. Komissio päättelee tämän vuoksi, että TV2:n toteuttamat hinnanalennukset johtivat tosiasiallisesti kokonaistulojen kasvuun. TV2:n hintakäyttäytymisen ei näin ollen voida katsoa merkitsevän, että TV2 ei pyrkinyt maksimoimaan tulojaan.

(154)

Vertailemalla tanskalaisten operaattoreiden hintoja ja tarkastelemalla TV2:n hinnoittelupolitiikkaa ei saada selville, oliko hintataso Tanskan tv-mainosmarkkinoilla liian alhainen. Tällainen alhainen hintataso saattaisi johtua siitä, että TV2 oli käyttänyt hyväkseen ylivoimaista asemaansa laskeakseen tv-mainoskulut alle sen tason, jolla ne tavanomaisessa kilpailutilanteessa olisivat olleet.

(155)

Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi komissio on tarkastellut taloudellisia tietoja kaikkien EU-maiden mainosmarkkinoista ja verrannut niitä Tanskaan. Koska Tanskan tv-mainosmarkkinoita voidaan parhaiten verrata muihin Pohjois-Euroopan maihin, komissio on verrannut Tanskaa koskevia tietoja muihin Pohjoismaihin (Suomi, Ruotsi ja Norja) (39). Seuraavia tv-mainoskuluihin liittyviä tunnuslukuja on tarkasteltu: 1) tv-mainoskulut prosentteina kaikista mainoskuluista; 2) tv-mainoskulut henkeä kohti; ja 3) tv-mainoskulut promillea suhteessa BKT:hen. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään katsaus näihin tunnuslukuihin (40):

Taulukko 5

TV-mainoskuluihin liittyviä tunnuslukuja Tanskassa, EU:ssa ja muissa Pohjoismaissa

(156)

Edellä olevasta taulukosta voidaan päätellä, että tv-mainosten osuus kaikista mainoskuluista on ollut Tanskassa alhaisempi (27 %) kuin EU:ssa keskimäärin (37 %). Tiedot osoittavat kuitenkin, että Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä on yleinen ero (41). Eteläisissä jäsenvaltioissa tv-mainoskulut ovat huomattavasti korkeammat kuin pohjoisissa jäsenvaltioissa (42). Sama suuntaus tulee esille, kun tarkastellaan tv-mainoskulujen osuutta suhteessa BKT:hen (43). Myös tv-mainoskuluissa henkeä kohti oli huomattavia eroja jäsenvaltioiden kesken (44). Jos näitä tunnuslukuja verrataan Pohjoismaihin, käy ilmi, että Tanskan kustannusmalli vastaa muiden Pohjoismaiden mallia.

(157)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole tarpeeksi selkeitä ja yksiselitteisiä todisteita siitä, että TV2 olisi hinnoittelukäyttäytymisellään järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti luonut painetta Tanskan tv-mainosmarkkinoille.

(158)

Kantelija esitti myös tiedot kontaktihintojen vertailusta (CPT:nä ilmaistuna (45) yhden viestintyypin osalta useissa eri maissa ja kaikkien viestintyyppien osalta eräässä tietyssä maassa. Kantelijan tiedoissa verrataan kustannuksia, jotka syntyvät 1 000 henkilön tavoittamisesta mainoksella, joka on asetettu joko painettuun viestimeen tai televisioon Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa (46).

(159)

Tiedot osoittavat, että mainokset eivät ole Tanskassa televisiossa yhtä kalliita kuin Ruotsissa ja Norjassa (47) mutta että tilanne on päinvastainen painetuissa viestimissä (48).

(160)

Komissio ei voi kuitenkaan varmistaa, kuinka luotettavia esitetyt tiedot ovat, eikä virallisia tietoja ole saatavilla. Koska tiedot ovat luonteeltaan hyvin rajallisia eikä niissä oteta huomioon mahdollisia kulttuurieroja, komissio ei voi tehdä luotettavia päätelmiä kontaktihintojen tasosta eri viestimissä Skandinaviassa.

(161)

Tämän vuoksi komissio päättelee, että TV2:lla oli korkeimmat mainoshinnat Tanskan markkinoilla tutkimusajanjaksolla, koska se on pystynyt hinnoittelemaan tuotteensa 15-40 prosenttia kilpailijoitaan korkeammalle sen mukaan, mikä on tavoittavuus asianomaisessa kohderyhmässä. Hinnat ovat Tanskassa noin 20 prosenttia alhaisemmat kuin Ruotsissa ja Norjassa.

(162)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että valtiontukinäkökulmasta katsottuna tässä vaiheessa ei ole todisteita siitä, että TV2 ei pyrkinyt maksimoimaan mainostulojaan ja että sen käyttäytyminen olisi johtanut kasvaneeseen julkisen rahoituksen tarpeeseen. Komissio katsoo joka tapauksessa, että vaikka mainostoiminta olisikin tuottanut TV2:lle tappiota, tappio ei ylitä jo todetun liian suuren korvauksen määrää.

(163)

Edellä mainituista syistä komissio katsoo, että tämän tutkimuksen kohteena olevaa tukea on maksettu TV2:lle 628,2 miljoonaa Tanskan kruunua (84,3 milj. euroa) liikaa. Kyseinen summa ei näin ollen sovellu yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja se on perittävä takaisin. Kysymykseen siitä, keneltä summa olisi perittävä takaisin, komissio toteaa, että TV2:n oikeudellinen asema muuttui joulukuussa 2003, sillä TV2:stä tuli osakeyhtiö TV2/DANMARK A/S (’TV2 A/S’), ja etua vastaava koko määrä siirtyi TV2 A/S:lle. Liian suuri korvaus katsotaan kokonaisuudessaan TV2 A/S:n saamaksi eduksi, joten se on perittävä takaisin kyseiseltä yhtiöltä. Liiallisen korvauksen määrä lasketaan vuosittain kunkin vuoden lopputilanteen mukaisesti (31 päivänä joulukuuta). Korot lasketaan kyseisen päivämäärän perusteella,

(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa antoi komissiolle 20 päivänä tammikuuta 2000 päivätyllä ja 25 päivänä tammikuuta 2000 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti tiedoksi luonnoksen laiksi bergamotin ja siitä jalostettujen tuotteiden suojelemisesta.

(2)

Komission yksiköt pyysivät 14 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisilta lisätietoja edellä mainitussa lakiluonnoksessa säädettävistä tuista.

(3)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 15 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyllä ja 28 päivänä maaliskuuta 2000 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Gazzetta ufficiale della Repubblica Italiana -lehdestä otteen, joka osoitti, että edellä mainittu lakiluonnos oli julkaistu 25 päivänä helmikuuta annettuna lakina nro 39, jäljempänä ’laki nro 39’. Kirje sisälsi myös Italian viranomaisten tiedotteen, jossa todettiin, että suunniteltujen tukien myöntämisen edellytyksenä oli komission hyväksyntä.

(4)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 5 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyllä ja 9 päivänä kesäkuuta 2000 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisilta 14 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä pyydetyt lisätiedot.

(5)

Tutkittuaan nämä tiedot komission yksiköt pyysivät Italian viranomaisilta lisätietoja 28 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 17 päivänä heinäkuuta 2000 päivätyllä ja 25 päivänä heinäkuuta 2000 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten vastaukset edellä mainittuun 28 päivänä kesäkuuta 2000 päivättyyn kirjeeseen.

(7)

Komissio ilmoitti Italialle 6 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, joka koskee laissa nro 39 säädettyjä tukia (komissio teki varsinaisen päätöksen kokouksessaan 20 päivänä syyskuuta 2000).

(8)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (1). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa näistä tuista.

(9)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta.

(10)

Lain nro 39 4 pykälässä säädetään, että tuet myönnetään maatalousyrityksille, yksittäisille tai yhteen liittyneille viljelijöille ja muille bergamotin viljelyä harjoittaville henkilöille suhteessa viljeltyihin pinta-aloihin ja tosiasiallisesti toimitettuihin bergamottimääriin. Tukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja menettelyt on määrä vahvistaa maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä sen jälkeen kun on kuultu Calabrian aluetta, bergamottiosuuskuntaa, alan edustavimpia järjestöjä, Reggio Calabrian sitrushedelmistä saatujen öljyjen ja jalostettujen tuotteiden koeasemaa sekä Acirealen sitrushedelmäviljelyn tutkimuslaitosta. Tukien rahoittamiseen varattu määräraha on kaksi miljardia Italian liiraa (1 032 914 euroa).

(11)

Lain nro 39 6 pykälän 1 ja 2 momentissa säädetään tuista sellaisten suunnitelmien toteuttamiseen, jotka koskevat

(12)

Kyseisiä suunnitelmia voivat esittää bergamottiosuuskunta, bergamotin viljelyalojen rekisterissä mainituilla alueilla sijaitsevat kunnat sekä samoilla alueilla sijaitsevat yksittäiset tai yhteen liittyneet viljelijät.

(13)

Pääomatukena myönnettävät tuet voivat olla enintään 75 prosenttia tukikelpoisista menoista kuuden miljardin Italian liiran (3 098 742 euroa) kokonaismäärärahan rajoissa vuonna 2000 ja kolmen miljardin Italian liiran (1 549 371 euroa) vuosittaisen kokonaismäärärahan rajoissa vuosina 2001-2004.

(14)

Lain nro 39 6 pykälän 3 momentissa säädetään myös tuesta sähköistämissuunnitelmien toteuttamiseen sekä paikallis- ja kyläteiden kunnostamiseen sellaisten kuntien esitysten pohjalta, joiden alueella on bergamotin viljelyä harjoittaville tiloille johtavia teitä, jotta viljelmille kulkua voitaisiin helpottaa ja viljelyä koneellistaa.

(15)

Näiden tukien rahoittamiseen varattu määräraha on neljä miljardia Italian liiraa (2 065 828 euroa) vuonna 2000 ja kaksi miljardia Italian liiraa (1 032 914 euroa) vuodessa vuosina 2001–2004.

(16)

Komissio on aloittanut perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, koska se epäili tuen yhteismarkkinoille soveltuvuutta. Epäilyt koskivat jäljempänä esitettäviä kohtia.

(17)

Yleisesti ottaen Italian viranomaiset eivät vastanneet niille esitettyihin täsmällisiin kysymyksiin vaan ilmoittivat, että tukea saattoi saada ainoastaan toimiin, jotka on määritelty rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1260/1999 (2) tarkoitetussa ja yhteisön elinten hyväksymässä alueellisessa toimintaohjelmassa. Kuitenkin silloin kun Italian viranomaiset toimittivat nämä tiedot, kyseinen ohjelma oli vielä valmisteilla eikä ollut mahdollista sanoa, millainen sen lopullinen hyväksytty sisältö olisi.

(18)

Lain 4 pykälässä:

(19)

Lain 6 pykälän 1 ja 2 momentissa:

(20)

Lain 6 pykälän 3 momentin osalta ei ollut annettu minkäänlaisia täsmennyksiä suunnitellusta tukitasosta eikä tukien saamisedellytyksistä, vaikka komissio oli 14 maaliskuuta 2000 päivätyllä kirjeellään näitä tietoja pyytänyt.

(21)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 26 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä ja 27 päivänä lokakuuta 2000 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten kirjeen, jossa nämä ilmoittivat vastauksena komission 6 päivänä lokakuuta 2000 päivättyyn, perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamista koskeneeseen ilmoituskirjeeseen, että ne olivat keskeyttäneet laissa nro 39 tarkoitettujen rahavarojen myöntämisjärjestelyt.

(22)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 29 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä ja 30 päivänä marraskuuta 2000 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten kirjeen, joka sisälsi vastauksen komission menettelyn aloittamisen yhteydessä esittämiin huomautuksiin.

(23)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 14 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä ja 19 päivänä helmikuuta 2001 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten kirjeen, jossa nämä täydensivät johdanto-osan 22 kappaleessa mainittua vastausta.

(24)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 21 päivänä syyskuuta 2001 päivätyllä ja 24 päivänä syyskuuta 2001 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä uuden täydennyksen Italian viranomaisten vastaukseen.

(25)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 23 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyllä ja 25 päivänä huhtikuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä asetusluonnoksen, jossa määriteltiin lain nro 39 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon italian viranomaisten johdanto-osan 22, 23 ja 24 kappaleessa mainituissa kirjeissä antamat vastaukset.

(26)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 5 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä ja 7 päivänä marraskuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten kirjeen, jossa nämä nimenomaisesti ilmoittivat, että niiden viime kirjeensä lähettämisestä kuluneen ajan huomioon ottaen niillä oli syytä ajatella, että ”vaikeneminen on myöntymisen merkki”, jolloin ne saattoivat soveltaa muutettua lainsäädäntöä komission huomautusten mukaisesti.

(27)

Komission yksiköt ilmoittivat 26 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Italian viranomaisille, että tällainen lähestymistapa oli mahdollinen ainoastaan ilmoitettujen tukien osalta mutta ei sellaisten asioiden osalta, joihin sovellettiin perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä. Italian viranomaisilla oli kuitenkin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (sittemmin 88 artikla) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (10) 7 artiklan 7 kohdan nojalla niin halutessaan mahdollisuus pyytää komissiota tekemään päätös kahden kuukauden määräajassa. Komission yksiköt myös täsmensivät, että tällaisen pyynnön saatuaan komissio tekisi päätöksen säädetyssä määräajassa niin kuin edellä mainituissa säännöksissä säädetään.

(28)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 6 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä ja 11 päivänä toukokuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Italian viranomaisten kirjeen, jossa nämä edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 659/1999 7 artiklan 7 kohtaan vedoten pyysivät komissiota tekemään lopullisen päätöksen kahden kuukauden kuluessa. Komissio tekee päätöksen sillä olevien tietojen perusteella, kuten mainituissa säännöksissä säädetään.

(29)

Asetusluonnoksen 2 artiklassa säädetään maatilojen investointitukien myöntämisestä. Tukitaso ja tuen myöntämisedellytykset ovat seuraavat:

(30)

Tukea voivat saada ainoastaan sellaiset yksittäiset tai yhteen liittyneet tilat,

(31)

Tukikelpoisia eivät ole investoinnit, jotka koskevat sellaisten tuotteiden tuotannon lisäämistä, joille ei ole markkinoita, eivätkä investoinnit joilla rikotaan yhteismarkkinajärjestelyissä määrättyjä mahdollisia tuotantorajoituksia tai yhteisön tuen rajoituksia.

(32)

Asetusluonnoksen 3 artiklassa säädetään tukien myöntämisestä jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla tehtäville investoinneille. Tukitaso ja tuen myöntämisedellytykset ovat seuraavat:

(33)

Tukea voivat saada ainoastaan sellaiset jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla toimivat yritykset,

(34)

Jos tuensaajana ovat tuottajat, vähintään 60 prosenttia raaka-aineesta on oltava peräisin oman tilan ulkopuolelta.

(35)

Tukikelpoisia eivät ole investoinnit,

(36)

Asetusluonnoksen 4 artiklassa annetaan säännökset, jotka koskevat luonnonmukaisten viljelymenetelmien käyttöön ottamista tai jatkamista komission hyväksymässä Calabrian alueellisessa toimintaohjelmassa (11) vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Siinä säädetään, että tukien myöntämisessä on noudatettava seuraavia edellytyksiä:

(37)

Tämän toimenpiteen määrärahat ovat peräisin Calabrian alueellisesta toimintaohjelmasta.

(38)

Asetusluonnoksen 5 artiklassa säädetään tukien myöntämisestä bergamotintuottajia edustaville uusille osuuskunnille ja yhteenliittymille, jotka haluavat harjoittaa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 (14) ja asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 tarkoitettua laatutuotteiden tuotantoa. Tuet myönnetään maatalouden valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen määräysten mukaisesti. Samat osuuskunnat ja yhteenliittymät voivat saada tukea myös laatujärjestelmien käyttöön ottamiseen sekä SAN-tuotteiden ja luonnonmukaisten tuotteiden sertifiointiin.

(39)

Edellä johdanto-osan 38 kappaleessa tarkoitettujen toiminnan käynnistämis- ja laajentamistukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat seuraavat:

(40)

Edellä johdanto-osan 38 kappaleessa tarkoitettuja laatujärjestelmien käyttöönottamiseen sekä SAN-tuotteiden ja luonnonmukaisten tuotteiden sertifiointiin myönnettäviä tukia koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat seuraavat:

(41)

Asetusluonnoksen 6 artiklassa säädetään tukien myöntämisestä paikallis- ja kyläteiden kunnostamiseen (koneiden tiloille pääsyn helpottamiseksi) ja bergamotin viljelyalueiden sähköistämiseen.

(42)

Edellä johdanto-osan 41 kappaleessa tarkoitettujen tukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat seuraavat:

(43)

Asetusluonnoksen 7 artiklassa säädetään tukien myöntämisestä tutkimukseen uusien osuuskuntien ja/tai maataloustuottajia edustavien yhteisöjen hyväksi.

(44)

Edellä johdanto-osan 43 kappaleessa tarkoitettujen tukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat seuraavat:

Bergamotti sitrushedelmänä

Bergamottiöljy

(45)

Asetusluonnoksen 7 artiklassa säädetään tukien myöntämisestä bergamotin ja siitä jalostettujen tuotteiden menekinedistämistoimiin (15). Tuensaajina ovat hyväksytyt tuottajien yhteenliittymät tai osuuskunnat ja/tai yhteisöt, jotka edustavat SAN-tuotteiden tuottajia. Tukien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat seuraavat:

Mainoskampanjat

Tapahtumat ja yleisluonteisten tietojen levittäminen

(46)

Asetusluonnoksen 9 artiklassa säädetään, että tuet, joiden kestoa ei ole määritelty, voidaan yhdistää, kunhan edellä olevissa taulukoissa esitettyjä tuen enimmäistasoja noudatetaan.

(47)

Asetusluonnoksen 11 artiklassa vahvistetaan edellä kuvattujen tukien rahoittamiseen käytettävissä olevat määrärahat. Määrärahat ovat

(48)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(49)

Laissa nro 39 ja asetusluonnoksessa säädetyt ja Italian viranomaisten 23 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessä ilmoittamat toimenpiteet ovat useimmissa tapauksissa tämän määritelmän mukaisia (poikkeustapaukset käsitellään myöhemmin tässä arvioinnissa), koska ne ovat julkisista varoista rahoitettuja, suosivat tiettyjä tuotteita (bergamotin ja siitä jalostettujen tuotteiden tuotantoa) ja voivat vaikuttaa kauppaan Italialla kyseisellä alalla olevan aseman kautta (Italia on EU:n suurin bergamotin ja bergamottiöljyn tuottaja, ja osa tuotannosta viedään muihin jäsenvaltioihin).

(50)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyissä tapauksissa joitakin toimenpiteitä voidaan kuitenkin pitää poikkeuksellisesti yhteismarkkinoille soveltuvina.

(51)

Kun otetaan huomioon edellä kuvattujen toimenpiteiden luonne, ainoa poikkeus, johon voidaan vedota, koskee perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(52)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamismahdollisuutta tarkastellaan Italian viranomaisten toimittaman asetusluonnoksen sisältö huomioon ottaen seuraavien säännösten perusteella:

(53)

Tässä artiklassa säädetyt tuet ovat tukia maatiloihin tehtäviin investointeihin, ja sen vuoksi niihin sovelletaan suuntaviivojen 4.1. kohtaa, jossa määrätään seuraavasti:

(54)

Näitä määräyksiä täydentää yleisluonteisempi määräys, jonka mukaan tukijärjestelmissä olisi edellytettävä, että tukea ei saa myöntää aloitettuun työhön tai toteutettuihin toimenpiteisiin ennen kuin tukihakemus on toimitettu asianmukaisesti toimivaltaiselle viranomaiselle, siitä syystä että tuensaajan jo toteuttamia toimenpiteitä varten taannehtivasti myönnetyn tuen ei voida katsoa sisältävän kannustavaa piirrettä, jollainen siihen on aina sisällyttävä, jotta se voitaisiin katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi (26).

(55)

Komissio toteaa, että edellä olevan johdanto-osan 29, 30 ja 31 kappaleen perusteella johdanto-osan 53 ja 54 kappaleessa ilmoitetut edellytykset täyttyvät, jos luonnoksessa ilmoitetut tukitasot on ilmaistu bruttoavustusekvivalenttina ja jos tukiin sisältyy aina kannustava piirre eivätkä ne ole taannehtivia, eli että niitä ei ole myönnetty työhön, joka on aloitettu ennen kuin tukihakemus on asianmukaisesti jätetty.

(56)

Tällaisessa tilanteessa komissio, jonka on tehtävä päätös sillä käytettävissä olevien tietojen perusteella, toteaa, että aiotut tuet ovat yhteismarkkinoille soveltuvia, jos ne myönnetään ainoastaan sellaisille tuensaajille, jotka aloittavat työt vasta kun tukihakemus on jätetty toimivaltaiselle viranomaiselle, ja jos luonnoksessa esitetyt tukitasot on ilmaistu bruttoavustusekvivalenttina.

(57)

Kun perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely aloitettiin lain nro 39 6 pykälän 1 ja 2 momentissa bergamotin jalostamiseen ja saadun öljyn kaupan pitämiseen säädettyjen tukien osalta, korostettiin, ettei alueellisia valtiontukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa sekä pienten ja keskisuurten yritysten valtion tukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa vahvistettujen tukitasojen ja muiden määräysten noudattamista ollut näytetty toteen.

(58)

On totta, että asetusluonnoksen 3 artiklassa täsmennetään aiottujen toimenpiteiden rahoitustasoa.

(59)

Niinpä ilmoitettu tukitaso (50 %) on hyväksyttävä, koska se vastaa suunnitellusta avustusekvivalentista riippumatta tukitasoa, jonka komissio on hyväksynyt Calabrialle Italian aluetukikartan tarkastelun yhteydessä (27), ja tukikelpoisten menojen luonne osoittaa, että kysymys on edellä mainittujen suuntaviivojen 4.2.4 kohdassa tarkoitetusta tuesta alkuinvestointeihin.

(60)

Sama pätee myös, jos tukia tarkastellaan asetuksen (EY) N:o 70/2001 perusteella. Mitä tahansa yhteisön säännöksiä sovelletaankin, komissio ei kuitenkaan voi päätellä, edeltääkö tukihakemus investointihankkeiden täytäntöönpanon aloittamista.

(61)

Komissio ei tällaisessa tilanteessa voi hälventää epäilyksiä, jotka se on jo esittänyt tarkasteltujen jalostamiseen ja kaupan pitämiseen myönnettävien tukien yhteismarkkinoille soveltuvuudesta, paitsi jos tuet myönnetään yksinomaan sellaisille hakijoille, jotka ovat jättäneet tukihakemuksensa ennen investointien aloittamista.

(62)

Komissio toteaa johdanto-osan 36 kappaleessa esitettyjen tietojen perusteella, että suunnitellut julkiset rahoitustoimet muodostavat asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (28) 51 artiklassa tarkoitettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden kansallisen rahoitusosuuden, eivätkä ne tällöin saman artiklan nojalla ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(63)

Komissio toteaa toiminnan käynnistämistuista, joiden yksityiskohtaiset säännöt esitetään johdanto-osan 39 kappaleessa, että asetusluonnoksen teksti sisältää nimenomaisen sitoumuksen noudattaa suuntaviivojen määräyksiä (ks. johdanto-osan 38 kappale). On kuitenkin selvennettävä, että tukien on noudatettava suuntaviivojen 10.3 kohtaa, jossa määritellään säännöt, joita tuottajaryhmittymien on sovellettava ollakseen tukikelpoisia. Toisaalta on myös täsmennettävä, että asetusluonnoksen, jossa mainitaan tuen vähentämisestä 20 prosentilla vuodessa, taulukossa B.I vahvistetut tuki-intensiteetit on laskettava suuntaviivojen 10.5 kohdan mukaisesti siten, että tukea vähennetään 20 prosenttiyksikköä vuodessa eikä siten, että edellisenä vuonna sovellettua tukea vähennetään 20 prosentilla.

(64)

Komissio toteaa laatujärjestelmien sekä SAN-tuotteiden ja luonnonmukaisten tuotteiden sertifiointijärjestelmien käyttöönottamistuista, joiden yksityiskohtaiset säännöt esitetään johdanto-osan 40 kappaleessa, että suuntaviivojen asianomaisia määräyksiä (tässä tapauksessa johdanto-osan 13 kappaleen määräyksiä) noudatetaan kaikilta osin. Luonnonmukaisten viljelymenetelmien valvontaa ja sertifiointia koskevat tuet ovat suuntaviivojen 13.4 kohdan viimeisen alakohdan mukaisia, ja niihin voidaan sen vuoksi soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, koska niiden voidaan katsoa olevan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ilman, että tuki muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla; samalla tavoin kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa asetuksen (ETY) N:o 2081/92 mukaiseen valvontajärjestelmien luomiseen ja laatujärjestelmien sertifiointiin myönnettäviin tukiin, joita alennetaan määrätyn ajan kuluessa, kunnes ne lakkaavat kokonaan, kuten myös määrätään edellä mainitussa 13.4 kohdassa.

(65)

Samoin ISO- ja HACCP-laadunvarmennusjärjestelmien käyttöön ottamisesta aiheutuvien menojen kattamiseen tarkoitetut tuet ovat suuntaviivojen 13.2 kohdan useimpien vaatimusten mukaisia. Mainitun kohdan kolmannessa alakohdassa vahvistettu 100 000 euron enimmäismäärä tuensaajaa ja kolmen vuoden jaksoa kohden edustavat kuitenkin niiden tukien summaa, joita sovelletaan eri menokohtiin, joiden joukossa ovat laadunvarmennusstandardien ja ympäristöauditointijärjestelmien käyttöön ottamiseen liittyvät kulut ja hyväksyttyjen sertifiointielinten keräämät maksut; asetusluonnoksen 5 artiklan taulukon B.II mukaan edellä mainitun enimmäismäärän katsotaan kuitenkin koskevan ainoastaan laadunvarmennusstandardien ja ympäristöauditointijärjestelmien käyttöön ottamiseen liittyviä kuluja, kun taas hyväksyttyjen sertifiointielinten keräämillä maksuilla ei ole lainkaan enimmäismäärää. Tämä mahdollistaa 100 000 euron määrän ylittämisen, jos näitä kahta menokohtaa koskevat tuet lasketaan yhteen. Tuen hyväksymisen edellytyksenä on näin ollen oltava, että kyseisten tukien yhteismäärä on tosiasiallisesti mainitun enimmäismäärän mukainen.

(66)

Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen komissio toteaa, että luonnonmukaisten viljelymenetelmien valvontaa ja sertifiointia sekä asetuksen (ETY) N:o 2081/92 mukaista valvontajärjestelmien luomista ja laatujärjestelmien sertifiointia koskeviin tukiin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, koska niiden voidaan katsoa olevan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ilman, että tuki muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, sillä edellytyksellä, että suuntaviivojen 13.2 kohdan kolmannessa alakohdassa määrättyä enimmäismäärää noudatetaan.

(67)

Asetusluonnoksen 6 artiklan liitteenä olevan taulukon mukaan julkiset rahoitustoimenpiteet koskevat ainoastaan yleishyödyllisiä infrastruktuureja.

(68)

Sen vuoksi voidaan katsoa, että mainitut toimenpiteet eivät ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(69)

Bergamottia sitrushedelmänä koskevaan tutkimukseen myönnettävien tukien osalta komissio toteaa 7 artiklan taulukon perusteella, että tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtion tukea koskevien yhteisön puitteiden muuttamisesta vuonna 1998 annetussa komission tiedonannossa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Mainittuihin tukiin voidaan tällöin soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, koska niiden voidaan katsoa olevan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ilman, että tuki muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(70)

Bergamottiöljyä koskevaan tutkimukseen myönnettävien tukien osalta komissio toteaa 7 artiklan taulukon perusteella, että tukikelpoiset menot ja tukitasot ovat tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevien puitteiden mukaisia. Käsitteitä teollinen tutkimus ja kilpailua edeltävät toimet ei ole määritelty, mutta taulukkoon sisältyy viittaus yhteisön puitteisiin. Selvyyden vuoksi on päätettävä, että bergamottiöljyä koskevaan tutkimukseen myönnettäviin tukiin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta edellyttäen, että käsitteet teollinen tutkimus ja kilpailua edeltävät toimet vastaavat edellä mainittujen puitteiden liitteessä I käytettyjä käsitteitä.

(71)

Mainostoimien osalta komissio toteaa, että suunnitellut tuet aiotaan myöntää niin bergamottihedelmän kuin siitä jalostettujen tuotteidenkin (eli bergamottiöljyn) tuottajille.

(72)

Bergamottihedelmää koskevan mainonnan osalta yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan vahvistetaan joukko edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta tukiin voitaisiin soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta: suunniteltu mainoskampanja ei saa olla yhdenkään vahvistetun kielteisen perusteen mukainen (mainonta, jossa korostettaisiin liiaksi tuotteiden alkuperää, yksittäisten yritysten mainostaminen, yhteisön johdetun oikeuden vastainen mainonta), ja sen on noudatettava vähintään yhtä vahvistettua myönteistä perustetta (maatalousalalla mainonta, joka kohdistuu ylijäämätuotteisiin tai vähän hyödynnettyihin lajeihin, uusiin tuotteisiin tai korvaaviin tuotteisiin, joita ei vielä tuoteta liikaa, laatutuotteisiin — ympäristöä säästävin tuotantomenetelmin valmistetut tai tuotetut tuotteet, kuten luonnonmukaiset tuotteet, mukaan luettuina —, tiettyjen alueiden kehittämiseen sekä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiseen). Lisäksi tukitason on oltava 50 prosenttia kustannuksista, ja sitä voidaan tiettyjen mainittujen myönteisten perusteiden huomioon ottamiseksi korottaa 75 prosenttiin menoista, jos on kyse sellaisten pk-yritysten valmistamista tuotteista, jotka sijaitsevat alueilla, jotka voivat saada tukea perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla.

(73)

Komissio toteaa, että tukia myönnettäessä sovelletaan ainakin yhtä yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan vahvistetuista myönteisistä perusteista (luonnonmukaisia tuotteita koskeva mainonta) eikä yhtäkään samoissa suuntaviivoissa vahvistetuista kielteisistä perusteista (alkuperän toissijaisuus viestissä, ei yksittäisiä yrityksiä koskevaa mainontaa, kyseisiin tuotteisiin sovellettavan lainsäädännön ja direktiivin 2000/13/EY noudattaminen). Aiottu 50 prosentin tukitaso vastaa sekin säädettyä tukitasoa samoin kuin pienten ja keskisuurten yritysten tuen korottaminen 75 prosenttiin, koska Calabria on perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti tuettava alue.

(74)

Komissio toteaa kaiken edellä olevan perusteella, että bergamottihedelmää koskevaan mainontaan suunniteltuihin tukiin voitaisiin soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta.

(75)

Bergamottiöljyn mainonnan osalta komissio korosti perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamisen yhteydessä, että bergamottiöljyn menekinedistämisen osalta ei ollut osoitettu, että alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen asianomaisia määräyksiä olisi noudatettu (ks. johdanto-osan 19 kappaleen f alakohta). On kuitenkin todettava, että bergamottiöljy on liitteeseen I kuulumaton tuote, joka sisältää suurimmaksi osaksi liitteessä I lueteltuja tuotteita. Sen vuoksi siihenkin sovelletaan valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan annettuja yhteisön suuntaviivoja niiden 9 kohdan mukaisesti.

(76)

Koska Italian viranomaisten toimittamassa asetusluonnoksessa bergamottiöljylle säädetyt tuet ovat samanlaiset kuin bergamottihedelmällekin, komissio toteaa, että myös bergamottiöljyn mainontaa koskeviin tukiin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, koska niiden voidaan katsoa olevan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ilman, että tuki muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(77)

Tapahtumien ja yleisluonteisten tietojen levittämisen osalta komissio toteaa, että tuensaajina voivat olla sekä bergamottihedelmien että bergamottiöljyn tuottajat.

(78)

Komissio toteaa, että tuettaviin palveluihin sovelletaan suuntaviivojen 14 kohtaa. (29) Lisäksi se toteaa 8 artiklaan liittyvän taulukon perusteella, että kaikki mainittujen kohtien asianomaiset edellytykset (tukitaso tai tuen määrä, palvelujen saatavuus) täyttyvät.

(79)

Mainittuihin tukiin voidaan tällöin soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, koska niiden voidaan katsoa olevan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ilman, että tuki muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(80)

Komissio toteaa, että asetusluonnoksen 8 artiklaan liittyvä taulukko E noudattaa suuntaviivojen määräyksiä myös siltä osin kuin tuki koskee bergamottiöljyn tuottajia. Mutta kuten edellä todettiin, bergamottiöljy ei sisälly perustamissopimuksen liitteeseen I, eikä sitä koskeviin tukiin voida soveltaa suuntaviivoja, vaan niitä on säänneltävä 52 kohdan neljännessä luetelmakohdassa mainittujen säännösten nojalla.

(81)

Komissio toteaa tältä osin, että bergamottiöljyn tuottajiin kohdistuvia menekinedistämistoimia koskeviin tukiin voidaan soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta, koska niiden voidaan katsoa olevan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ilman, että tuki muuttaisi kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla; poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin edellyttäen, että nämä täyttävät asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklassa säädetyt edellytykset, joiden mukaan

(82)

Tuensaajan koosta riippumatta toimenpidettä ei ole pidettävä valtiontukena edellyttäen, että asetuksessa (EY) N:o 69/2001 säädettyjä aineellisia ja muodollisia edellytyksiä noudatetaan.

(83)

Edellä suoritetussa tarkastelussa on käynyt ilmi, että

(84)

Koska Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet keskeyttäneensä laissa nro 39 tarkoitettujen rahavarojen myöntämisjärjestelyt (ks. johdanto-osan 21 kappale), aiheettomasti maksettujen tukien takaisinperintä ei ole tarpeen,

(1)

Komissio hyväksyi päätöksellä 1999/719/EY (3) kehittämistuen kahden matkustaja-aluksen, R3:n ja R4:n rakentamista varten. Tuki hyväksyttiin sillä edellytyksellä, että aluksilla liikennöitäisiin vähintään viiden vuoden ajan vain Ranskan Polynesiassa.

(2)

Ranska ilmoitti komissiolle 3 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisten hyväksyneen, että kyseisiä aluksia voidaan jossain määrin käyttää Ranskan Polynesian ulkopuolella.

(3)

Komissio ilmoitti Ranskalle 2 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa kyseisen tuen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (4). Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksensa tuesta.

(5)

Komissio on saanut huomautuksia asianomaisilta. Ne on toimitettu Ranskan viranomaisille, jotka kommentoivat niitä 15 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio on saanut Ranskalta muitakin kirjeitä, jotka on päivätty 11 päivänä kesäkuuta 2003, 13 päivänä lokakuuta 2003, 10 päivänä helmikuuta 2004, 24 päivänä maaliskuuta 2004, 3 päivänä kesäkuuta 2004 ja 10 päivänä toukokuuta 2005.

(7)

Mainitut miltei täysin samanlaiset risteilyalukset, toukokuussa 1999 toimitetun R3:n ja syyskuussa 1999 toimitetun R4:n, rakensi ranskalainen yritys Chantiers de l'Atlantique. Alukset olivat oikeutettuja Ranskan myöntämään kehitysapuun, koska niiden avulla oli tarkoitus elvyttää matkailualaa Ranskan Polynesiassa, jolle voidaan OECD:n ja EY:n sääntöjen mukaan myöntää laivanrakennuksen kehittämistukia.

(8)

R3- ja R4 -alusten omistajat olivat ranskalaisia yksityissijoittajia. Sijoittajat ovat saaneet huomattavan verohelpotuksen laivoihin tekemiensä investointien vuoksi. Huojennus perustui Ranskan departementeissa ja alueilla sovellettavaan verotukiohjelmaan (5) eli ns. Ponsin lakiin. Päätöksessä 1999/719/EY tukiosan arvioitiin olevan 41,6 prosenttia alusten arvosta.

(9)

Osana Ponsin lailla käyttöön otettua järjestelmää R3- ja R4 -alusten omistajat sitoutuivat vuokraamaan alukset edulliseen hintaan viideksi vuodeksi Renaissance Finan cial -yhtiölle ja myymään alukset markkinahintaa alemmalla hinnalla samalle yhtiölle viiden vuoden kuluttua.

(10)

Tuki liikennöijälle oli siis myönnettävä omistajien kautta samanaikaisesti vuosittain toistuvana ja kertaluonteisena, viiden vuoden kuluttua päättyvänä tukena. Tuen hyväksymisen edellytyksenä päätöksessä 1999/719/EY oli se, että aluksia käytetään yksinomaan Ranskan Polynesiassa vähintään viiden vuoden ajan, jotta varmistetaan tuen ”kehittämisulottuvuus”. Toisen aluksen käyttöä koskeva ehto päättyi toukokuussa 2004 ja toisen syyskuussa 2004.

(11)

Renaissance Financial ajautui konkurssiin syyskuussa 2001. Omistajien (ranskalaisten yksityissijoittajien) kanssa sovittiin, että Renaissance Financial ‐yhtiön ja varustajien R3- ja R4-aluksia koskeva sopimus päättyi vuoden 2001 lopussa.

(12)

Alusten omistajien oli siis löydettävä uusi liikennöijä. Ainoastaan P&O Princess Cruises, jäljempänä ’P&O PC’, esitti tarjouksen molemmista aluksista. Omistajat allekirjoittivat elokuussa 2002 P&O PC:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan P&O PC ensin vuokraa alukset kolmeksi vuodeksi ja lunastaa ne tämän jälkeen. P&O PC oli tuolloin riippumaton julkisesti noteerattu yhtiö. Huhtikuussa 2004 Carnival Corporation kuitenkin osti P&O PC:n ja jakoi sen kahdeksi tytäryhtiöksi (P&O Cruises ja Princess Cruises).

(13)

R3:n uudeksi nimeksi annettiin Pacific Princess. Sitä käytetään eri puolilla Tyyntä valtamerta, myös Australiassa ja Alaskassa. R4-aluksen nimi on nyt Tahitian Princess ja sen kotisatama on Tahiti Ranskan Polynesiassa. Se risteilee useimmiten Ranskan Polynesian saarilla, mutta matkaa myös muille alueille, esimerkiksi Cookinsaarille ja Samoan saarille. Alusten liikennöijä on Princess Cruises.

(14)

Vaikka uusissa järjestelyissä alukset liikennöivät Ranskan Polynesian ulkopuolella päätöksen 1999/719/EY edellytysten vastaisesti, Ranskan veroviranomaiset hyväksyivät ratkaisun ja päättivät, että Ponsin lain nojalla myönnettyjä verohelpotuksia voidaan jatkaa.

(15)

EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (6) 16 artiklan mukaan komissio voi aloittaa tuen väärinkäyttötapauksissa muodollisen tutkintamenettelyn. Komissio ilmoitti Ranskalle tästä mahdollisuudesta 18 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellään, johon Ranska ei reagoinut.

(16)

Komissio katsoi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että kun otetaan huomioon sen päätöksessään 1999/719/EY asettamat selkeät edellytykset ja se tosiseikka, että aluksia käytettiin ainakin osittain Ranskan Polynesian ulkopuolella, vuonna 1999 tehdyssä päätöksessä asetut edellytykset eivät enää täyttyneet, minkä vuoksi oli syytä epäillä valtiontuen mahdollista väärinkäyttöä.

(17)

R3-aluksen omistajiin kuulunut osakeyhtiö European Corporate Partners, jäljempänä ’ECP’, esitti huomautuksia 16 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessään. ECP katsoo, että vaikka alusten käyttötarkoitus on muuttunut, sen käytölle asetetut edellytykset täyttyvät edelleen. Princess Cruises on sitoutunut käyttämään 4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria paikallisen matkailun edistämiseen ja palkkaamaan mahdollisuuksien mukaan paikallista työvoimaa. ECP:n mukaan Ranskan Polynesia hyötyy tästä vuosittain 30 miljoonaa euroa. ECO ilmoitti myös, että Princess Cruisesin markkinasegmentti on suurempi kuin Renaissance Financialin, minkä pitäisi olla nähtävissä paikalliseen talouteen vaikuttavan rahankäytön lisääntymisenä. ECP:n mukaan olisi käytettävä 2,5:n kerrointa mitattaessa myönteistä kokonaisvaikutusta Ranskan Polynesialle. ECP korostaa, että aluksiin liittyvää yleistä kehittämisvaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon menot Ranskan Polynesian ulkopuolisilla alueilla, jotka ovat myös kehitysapukelpoisia.

(18)

ECP on sitä mieltä, että liikenteenharjoittajan vaihtumisen ja alusten käyttöedellytysten muuttumisen taustalla on force majeure -syy (tapahtumat 11. syyskuuta 2001). Se katsoo myös, että komission olisi suhteellisuusperiaatteen perusteella päädyttävä siihen päätelmään, että P&O PC:n kanssa löydetty ratkaisu oli vaikeissa olosuhteissa paras mahdollinen.

(19)

Ranska katsoo, että päätöksen 1999/719/EY edellytyksiä on noudatettu tosiasiallisesti alusten uudessakin käyttötilanteessa, sillä vaikutus kehitykseen erityisesti Ranskan Polynesiassa ja yleisesti muilla kehitysapuun oikeutetuilla alueilla on päätöksen perustavoitteiden mukainen. Ranskan mukaan on myös hyvin tärkeää tehdä aluksista yhteinen arvio, vaikka niitä käytetään vastedes eri tavoin.

(20)

Ranska selittää lisäksi seuraavilla syillä, miksi se on antanut luvan muuttaa alusten käyttöä:

(21)

Satamakäyntejä on kehitysapuun oikeutetuilla alueilla yleisesti ottaen saman verran kuin alun perin suunnitellussa käytössä.

(22)

Yhteisvaikutus kehitykseen on Ranskan Polynesian kannalta uudessakin tilanteessa hyvin samankaltainen kuin alun perin suunniteltiin.

(23)

Renaissance Financialin konkurssin jälkeen alukset olivat vuoden ajan käyttämättöminä, eikä toteutumatta jäänyttä vaikutusta kehitykseen välttämättä tavoiteta jatkamalla mitään alusten käyttöön liittyvää edellytystä, sillä konkurssi oli seurausta force majeure -tilanteesta (terrori-iskut 11. syyskuuta 2001).

(24)

Ranska jatkoi toisen aluksen käyttöön liittyvää velvoitetta neljä kuukautta ja toisen viisi kuukautta vuoden 2005 puoleenväliin saakka kompensoidakseen jossain määrin alusten käyttämättä ollessa menetettyä aikaa. Omistaja hyväksyi ehdon.

(25)

Princess Cruises on päättänyt jatkaa ainakin toisen aluksen käyttöä Ranskan Polynesiassa vuoden 2006 huhtikuuhun asti ja käy parhaillaan neuvotteluja Ranskan Polynesian hallituksen kanssa toiminnan jatkamisesta edelleen alueella.

(26)

Ranska arvioi myöhemmässä yhteydenpidossaan, että aluksiin liittyvät menot kehitysapukelpoisilla alueilla ovat 28,9 miljoonaa euroa vuodessa, josta 78 prosenttia eli 22,5 miljoonaa euroa vuodessa käytetään Ranskan Polynesiassa. Alusten uuden käytön myötä menot Ranskan Polynesiassa kasvavat 175,5 miljoonaan euroon (ks. taulukko).

Taulukko

Arvio Pacific Princess- (entinen R3) ja Tahitian Princess- (entinen R4) aluksiin liittyvistä menoista Ranskan Polynesiassa

(27)

Ranska yhtyi ECP:n huomautuksiin.

(28)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille ei sovellu jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mikäli se ei kuulu 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittujen poikkeusten soveltamisalaan.

(29)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohtaan liittyy 21 päivänä joulukuuta 1990 laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta annettu neuvoston direktiivi 90/684/ETY (8), jonka mukaan käsiteltävänä oleva tuki alun perin ilmoitettiin ja hyväksyttiin. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 7 kohdan mukaan tukiin, jotka on myönnetty kehitysapuna kehitysmaalle, ei sovelleta toimintatuille asetettua ylärajaa. Arvioidakseen kehitysavun soveltuvuuden yhteismarkkinoille komissio

(30)

Komissio on siis tarkastanut tuen kehitykseen liittyvän osuuden sen hyväksymistä varten. Se toteaa tuen hyväksymistä koskevassa päätöksessä 1999/719/EY seuraavaa:

”On ilmeistä, että jos matkustaja-aluksia ei liikennöidä Ranskan Polynesiassa, niillä ei edistetä kyseisen alueen taloudellista kehitystä. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että tukeen liitetään ehto, että laivoja liikennöidään Ranskan Polynesiassa. Ranska sitoutuu siihen, että aluksia käytetään yksinomaan kyseisellä alueella vähintään viiden vuoden ajan. Komissio on päättänyt liittää tuen hyväksyntäänsä tämän ehdon, jotta hankkeen ’kehitysosuus’ ei vaarantuisi.”.

(31)

Komissio huomautti vuonna 2003 tekemässään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että Ranska oli myöntänyt toisen aluksen, Pacific Princessin (entinen R3), liikennöivän pysyvästi Ranskan Polynesian ulkopuolella ja toisen, Tahitian Princessin (entinen R4), liikennöivän toisinaan Ranskan Polynesiaan kuulumattomilla alueilla, vaikka sen kotipaikka onkin Ranskan Polynesian pääkaupunki Papeete.

(32)

Komissio katsoi tämän huomautuksen, päätöksessä 1999/719/EY asetettujen selkeiden edellytysten perusteella sekä sen vuoksi, että aluksia käytettiin ainakin osittain Ranskan Polynesian ulkopuolella, ettei sen vuonna 1999 tekemässä päätöksessä asetettua edellytystä enää noudatettu, minkä vuoksi se epäili valtiontuen väärinkäyttöä.

(33)

Valtiontuen väärinkäyttöä koskevat säännöt esitetään asetuksen (EY) N:o 659/1999 16 artiklassa. Artiklassa viitataan tavanomaisiin sääntöihin, jotka koskevat muodollista tutkintamenettelyä ja sääntöjenvastaisiin tukiin sovellettavia menettelyjä.

(34)

Tässä arvioinnissa keskitytään kysymykseen, voidaanko tuen katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille päätöksen 1999/719/EY ja laivanrakennukseen liittyviin valtiontukea koskeviin sääntöihin sisältyvien kehitysapusäännösten perusteella.

(35)

Komissio toteaa olevan selvää, ettei aluksia käytetty päätöksen 1999/719/EY mukaisesti.

(36)

Tämän vuoksi komissio tarkastelee, voidaanko vuonna 1999 myönnetyn tuen katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille tässä tutkimuksessa todettujen uusien tosiasioiden mukaan ja tuen alkuperäisen tavoitteen eli Ranskan Polynesiaan kohdistuvan taloudellisen kehittämisvaikutuksen perusteella.

(37)

Tärkeimmät arvioitavat seikat ovat 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen vaikutus ja Ranskan Polynesiaan kohdistuva kehittämisvaikutus.

(38)

Komissio on todennut useissa valtiontukea koskevissa päätöksissä (10), että 11. syyskuuta 2001 tehdyt terrori-iskut on katsottava poikkeusolosuhteiksi meriristeilyalalla. Komissio katsoo tämän vuoksi, että Ranskan ja ECP:n esittämä perustelu tapahtumien aiheuttamasta force majeure -tilanteesta on oikeutettu.

(39)

Komissio katsoo, että 11. syyskuuta 2001 tehdyillä terrori-iskuilla on ollut kaksitahoinen vaikutus risteilijöiden tilanteeseen.

(40)

Ensinnäkin ne vauhdittivat Renaissance Financialin ajautumista konkurssiin. Vaikka Renaissance Financial oli taloudellisissa vaikeuksissa jo ennen syyskuun 11 päivää 200l, terrori-iskut olivat risteilymarkkinoihin kohdistuneen vaikutuksensa vuoksi ratkaisevia, sillä mahdolliset investoijat vetivät yritykseltä kaikki sijoituksensa. Sekä uuden liikennöijän löytymisessä esiintyneiden vaikeuksien että Renaissance Financialin pesänhoitajan, omistajien, Ranskan valtion ja uuden liikennöijän välisten monimutkaisten juridisten ongelmien vuoksi alukset saatiin uudelleen käyttöön vasta miltei vuoden päästä. Tämän vuoksi sen, ettei aluksia käytetty miltei vuoteen eikä Ranskan Polynesialle koitunut kehittämisvaikutuksia tänä aikana, voidaan katsoa liittyvän 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen luomaan force majeure ‐tilanteeseen.

(41)

Toiseksi terrori-iskut vaikuttivat lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä risteilyalaan toisaalta pakottamalla yritykset laskemaan hintoja asiakaskunnan säilyttämiseksi ja toisaalta vähentämällä mahdollisten asiakkaiden halua matkustaa pitkiä matkoja lentokoneella. Koska Ranskan Polynesia on kaukana Yhdysvalloista ja Euroopasta, risteilytoiminta muuttui siellä taloudellisesti vaikeammaksi. Tämän vaikutuksen voidaan katsoa päättyneen, mutta se oli havaittavissa vuoteen 2003 asti.

(42)

Komissio katsoo edellä mainituista syistä, että jaksoa, jona alukset olivat terrori-iskuihin liittyvistä syistä käyttämättöminä, ei ole korvattava, ja se voidaan tämän vuoksi poistaa tuen edellytyksenä olevasta vaikutuksesta kehitykseen.

(43)

Komissio arvioi alusten käytön kehittämisvaikutukset ja vertasi niitä alkuperäisiin arvioihin.

(44)

Komissio hyväksyy Ranskan pyynnön, jonka mukaan alusten kehittämisvaikutus olisi arvioitava yhteisesti, sillä niistä on tehty yhteinen arvio myös päätöksessä 1999/719/EY. Sitä paitsi kehityksen kannalta on tärkeämpää tietää alusten yhteinen vaikutus kuin se, kummasta aluksesta vaikutus johtuu.

(45)

Komissio ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että huomioon pitäisi ottaa kehittämisvaikutus kaikilla kehitysapukelpoisilla alueilla, sillä alkuperäinen päätös koski vaikutuksia vain Ranskan Polynesiassa. Jos vaikutukset muilla alueilla tai muissa maissa otettaisiin huomioon, tuen tavoite muuttuisi alkuperäisestä.

(46)

Komission alkuperäisessä päätöksessä hyväksyttiin tuki, jonka perustana oli arvio noin 44 miljoonan euron suuruisista menoista vuodessa kahden aluksen osalta eli 5 x 44 miljoonaa euroa = 220 miljoonaa euroa viiden vuoden jaksolle.

(47)

Jos määrästä vähennetään 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen vuoksi menetetty aika (yksi vuosi), alkuperäisen päätöksen noudattamiseen edellytetty kehittämisvaikutus olisi 4 vuotta x 44 miljoonaa euroa = 176 miljoonaa euroa. Ranskan Polynesiassa alusten käytöstä aiheutuneet menot on arvioitu nyt 175,5 miljoonaksi euroksi, mikä käytännössä vastaa tätä lukua.

(48)

Tämän vuoksi voidaan todeta, että kun otetaan huomioon 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen aiheuttama force majeure ‐tilanne, aluksilla on ollut menneessä ja tiedossa olevassa tulevassa toiminnassaan alun perin suunniteltua vastaava kehittämisvaikutus.

(49)

Tämän vuoksi komissio toteaa, että kehitysavun vaikutus on varmistettu, tuen myöntämisen edellytykset ovat täyttyneet eikä kyseessä näin ollen ole tuen väärinkäyttö.

(50)

Komissio toteaa, että Ranska on muuttanut sääntöjenvastaisesti kahden aluksen rakentamista varten hyväksyttyyn kehittämistukeen sovellettavia edellytyksiä ja rikkonut sen vuoksi EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa. Koska Ranskan Polynesialle koituneet kehittämisvaikutukset vastaavat alun perin aiottuja vaikutuksia, kun otetaan huomioon force majeure ‐tilanteen vuoksi menetetty aika, tuki soveltuu yhteismarkkinoille ja on erityisesti laivanrakennusalan kehittämistuen sääntöjen mukaista,