(1)

Italian pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle 8 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä ja 9 päivänä helmikuuta 2001 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä edellä mainitusta toimenpiteestä.

(2)

Italian pysyvä edustusto toimitti 21 päivänä elokuuta 2001, 3 päivänä joulukuuta 2001 ja 11 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyillä ja 24 päivänä elokuuta 2001, 5 päivänä joulukuuta 2001 ja 17 päivänä huhtikuuta 2002 saapuneiksi kirjatuilla kirjeillä komissiolle lisätietoja, joita oli pyydetty Italian viranomaisilta 9 päivänä huhtikuuta 2001 ja 27 päivänä syyskuuta 2001 päivätyillä kirjeillä sekä epävirallisissa yhteyksissä.

(3)

Komissio ilmoitti Italialle 5 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa kyseisen tuen osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(5)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta.

(6)

Italia toimitti komissiolle 16 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä ja 17 päivänä syyskuuta 2002 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lisätietoja suunnitellusta toimenpiteestä.

(7)

Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l. on yksi niistä yrityksistä, joille voidaan myöntää komission asiakirjassa nro N 354/2000 (3) tarkastelemaa ja hyväksymää pelastamistukea. Hyväksymispäätöksessä säädetään pelastamistuen muuntamisesta rakenneuudistustueksi edellyttäen, että Italia esittää vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (4) (jäljempänä ’suuntaviivat’) 23 kohdan mukaisesti yrityksen rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa tuen hyväksymisestä. Italian viranomaiset ovat toimittaneet tämän vaatimuksen mukaisesti Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l:ää koskevan rakenneuudistussuunnitelman. Tässä päätöksessä keskitytään sen vuoksi rakenneuudistustukeen.

(8)

Maksettu 900 000 000 Italian liiran (464 810 euron) pelastamistuki muunnettiin rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti pääomatueksi.

(9)

Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l. on 69 jäsenestä koostuva pieni osuuskunta, joka on erikoistunut viinin- ja viljanviljelyyn (alkutuotantoon). Sen hallinnoimasta pinta-alasta 75 hehtaaria on sen omistuksessa ja 207 hehtaaria vuokralla, ja lisäksi sille toimitetaan 178 hehtaarin pinta-alalta korjattu sato.

(10)

Italian viranomaisten mukaan osuuskunnan pääasiallisena toimintana on viiniytettäväksi tarkoitettujen viinirypäleiden tuotanto (80 % sen myyntikelpoisesta bruttotuotannosta). Merkitykselliset markkinat ovat näin ollen viinimarkkinat. Marchen alueen viininviljelyala on 23 500 hehtaaria, joista 13 000 hehtaaria on tarkoitettu suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) varustettujen viinien tuotantoon, ja alueen viinintuotannon arvo on yhteensä 147 miljardia Italian liiraa. Osuuskunnan hallussa oleva viininviljelyala on 125 hehtaaria eli 0,53 prosenttia alueen kokonaisviininviljelyalasta ja 0,96 prosenttia SAN-alasta, ja sen tuotannon osuus on 0,38 prosenttia alueen keskimääräisestä tuotannosta (viimeisten kolmen vuoden ajalta).

(11)

Viinialan nykysuuntaus suosii paremmanlaatuista viiniä (suojatulla alkuperänimityksellä varustetun viinin kulutus lisääntyy samalla kun pöytäviinin kulutus vähenee (5)). Kansainväliset markkinat jatkavat kasvuaan, ja Italian viinin maine kasvaa ulkomailla, vaikka Italian viinintuottajien onkin vastattava perinteisten tuottajien ja muiden alalle tulevien maiden voimakkaaseen kilpailuun. Lähes kolme neljäsosaa Italian viinintuottajista harjoittaa ulkomaanvientiä: nämä ovat suurelta osin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden vuotuinen liikevaihto on alle 50 miljardia. Marchen alueen SAN-viineillä on hyvät menestymismahdollisuudet. Marchen alueen arvostetuimpia viinejä Italiassa ja muualla maailmassa ovat Verdicchio dei Castelli di Jesi, joka on luokiteltu yhdeksi parhaista italialaisista valkoviineistä, sekä Rosso Conero. Viennin osuus tuotannosta on 30 prosenttia (6). Rakenneuudistussuunnitelmassa esitetyt tulevaisuudennäkymät ovat viinimarkkinoiden kehityksen osalta kohtalaisen optimistisia, eikä rajoitetuilla maantieteellisillä alueilla tuotettujen korkealaatuisten viinien kysynnän odoteta joutuvan kriisiin. Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l:n rakenneuudistussuunnitelman mukaan tuotannossa olisi osittain siirryttävä tällaisten viinien tuotantoon.

(12)

Italian viranomaisten mukaan osuuskunnan taloudelliset vaikeudet johtuvat seuraavista tekijöistä:

(13)

Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l:n tappiot voidaan Italian viranomaisten mukaan esittää lyhyesti seuraavasti (muutettu versio):

(14)

Komissio oli tukijärjestelmän N 354/2000 yhteydessä antanut Italialle luvan käyttää jäljempänä lueteltuja kriteerejä arvioidakseen pelastamistukea saavien viiden yrityksen vaikeuksien laajuutta. Tukikelpoisten yritysten oli vastattava vähintään kahta elinkelpoisuutta koskevaa indeksiä ja kahta rahoituksellista/rakenteellista indeksiä.

Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l. täytti nämä edellytykset. Vaikeuksien laajuus todettiin seuraavien suhteiden perusteella: rahoituskulut/liikevaihto, liikevaihto/varastot, (käyttöpääoma-varastot)/juoksevat velat, lyhytaikainen pankkivelka/juoksevat velat.

(15)

Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l:n rakenneuudistussuunnitelman mukaan osa viinitarhoista muunnetaan alueen edustavimpien suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien (Verdicchio dei Castelli di Jesi ja Rosso Conero) tuotantoon. Lisäksi suunnitelmassa määrätään tekemään koneinvestointeja, jotta työvoimakustannukset alenisivat ja yrityksen kannattavuus paranisi. Suunnitellut toimenpiteet ovat seuraavat:

(16)

Viinitarhojen uudistamiseen ja rakenneuudistukseen tähtäävien, ohjelman viisivuotiskaudella toteutettavien investointien kustannukset ovat seuraavat:

(17)

Osuuskunnan jäsenet korottivat osakepääomaa 100 miljoonalla Italian liiralla (51 650 eurolla). Osakepääoma kasvoi näin ollen 92,7 miljoonasta Italian liirasta (47 880 €) 192,7 miljoonaan Italian liiraan (99 520 €) tilikaudella 2000. Tämän lisäksi jäsenet myönsivät osuuskunnalle 500 miljoonan Italian liiran (258 230 €) lainan.

(18)

Rakenneuudistustuki kattaa myös rakenneuudistussuunnitelmaan liittyvästä neuvonnasta ja ohjauksesta aiheutuvat kustannukset 120 000 000 Italian liiran (61 975 €) edestä. Näiden tehtävien toteuttaminen uskottiin Moncaro-osuuskunnalle kolmen vuoden ajaksi. Rakenneuudistussuunnitelman rahoitus voidaan täten esittää seuraavasti:

(19)

Kun 900 000 000 Italian liiran (464 811 euron) suuruinen pelastamistuki muunnetaan pääomatueksi, edellä mainittua kokonaisvelkaantumista voidaan vähentää 792 000 000 Italian liiraa (409 034 euroa). Samalla on mahdollista kattaa rypäleiden korjuulaitteen hankinnasta sekä rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiseen liittyvästä ohjauksesta aiheutuvat menot osittain.

(20)

Osuuskunnan on vastasuoritteena supistettava omaa viinialan tuotantokapasiteettiaan. Kyseinen kapasiteetti oli 1 674,1 tonnia 31. joulukuuta 2001, kun huomioon otettiin viljellyt lajikkeet ja eri SAN-viinejä koskevat tuotantovaatimukset. Viiden vuoden aikana toteutettavaksi suunniteltu 16 prosentin vähennys, josta määrätään suuntaviivojen 74 kohdan i alakohdassa, johtaa tuotantokapasiteetin supistumiseen 1 406,2 tonniin. Tämä taso säilytetään vuoteen 2005 asti; rakenneuudistussuunnitelma esitettiin vuoden 2001 alussa.

(21)

Osuuskunnan vuotuinen tase oli selvästi negatiivinen vasta vuonna 1996. Komissiolla oli näin ollen epäilyksiä osuuskunnan velkaantumisen ja vaikeuksien todellisesta laajuudesta kaudella 1995–1999.

(22)

Komissio epäili, pystyykö yritys palautumaan elinkelpoiseksi supistamalla tuotantokapasiteettiaan 16 prosentilla ja suhtautui epäilyksellä erityisesti Italian toimittamiin numerotietoihin, joiden mukaan tuotannon alentamisella on vain vähäinen vaikutus yrityksen taloudelliseen tasapainoon (tietojen mukaan myynti laski vain 1–2 % kaudella 2002–2005).

(23)

Komissio suhtautui epäilyksellä myös suunnitellun tuen määrään, joka näytti ylittävän rakenneuudistuksen toteuttamiseksi tarvittavan vähimmäismäärän. Erityisesti todellisten tarpeiden laskemisen osalta komissio oli sitä mieltä, että poistoihin tarkoitettuja riittämättömiä varauksia ei voitu pitää tappioina ja että rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä ei voida myöntää tukea laiteinvestointeihin tuotantoalalla, joka ei ole alijäämäinen.

(24)

Viimeiseksi komissio totesi, että rakenneuudistuksesta aiheutuviin ohjauskustannuksiin liittyi epäselvyyksiä, koska ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että näiden tehtävien toteuttamiseen nimetty osuuskunta saisi suoraa tukea.

(25)

Italia toimitti 16 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä lisätietoja ja tarkennuksia.

(26)

Osuuskunnan vaikeuksien pitkäaikaisuuden osalta Italia vahvisti, että Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l. vastaa alueella sovellettavia ja valtiontukiasiassa nro N 354/2000 hyväksyttyjä neljää vaatimusta. Italia korosti osuuskuntayritysten erityisluonnetta ja totesi näiden yleensä vaikeuksissakin pyrkivän saattamaan tilinsä tasapainoon. Tästä ovat todisteena myös erittäin korkeasta velkatasosta aiheutuvat rahoituskulut sekä näiden kulujen korvaamiseksi tarvittavat liiketoiminnan tuotot.

(27)

Italia täsmensi, että vuosien 1994–1999 tilien tasapainottamiseksi yritys teki joidenkin budjettikohtien osalta seuraavat arvioinnit: a) jäsenten maa-alojen tuotannosta maksettavia korvauksia pienennetään (alle markkinahintojen), minkä vuoksi osuuskunnan jäseniltä edellytetään merkittävää rahoitusosuutta (434 miljoonaa Italian liiraa); b) poistoihin tarkoitettuja varauksia vähennetään 50 prosenttiin siitä, mikä oli tarpeen koneiden ja muiden laitteiden pitämiseen asianmukaisessa toimintakunnossa. Tämä merkitsi, että laitteiden uusimiseen ei ollut saatavilla riittävästi varoja, mikä vaikutti haitallisesti myös varainhoitoon.

(28)

Tilikauden 1996 vakavia tappioita (182 miljoonaa Italian liiraa eli 13 % liikevaihdosta) ei pystytty myöskään korvaamaan myöhempien tilikausien tuotoilla. Yrityksellä oli tilikausilla 1998 ja 1999 ehdollista velkaa 78 miljoonaa ja vastaavasti 134 miljoonaa Italian liiraa, mikä johtui siitä, että maataloustuotteiden tuotannosta saatavat tulot olivat arvioitua alhaisemmat.

(29)

Tarkasteltaessa yrityksen elinkelpoisuuden palauttamista tuotantokapasiteetin supistamisesta huolimatta Italia korosti ja vahvisti, että vaatimus vähentää yrityksen viinintuotantoa 16 prosentilla viiden vuoden aikana (pitäen enimmäistuotanto 1 406,20 rypäletonnin rajoissa) ei merkinnyt vastaavaa tuotannon arvon prosentuaalista alentumista, koska tuotantovalikoiman suuntaaminen kohti paremmanlaatuisia rypäleitä saisi aikaan merkittävästi pienemmän myyntitulojen vähentymisen. Italia vahvisti menettelyn aikana esitetyt laskelmat oikeiksi.

(30)

Koneisiin (erityisesti rypäleiden korjuukoneisiin) tehtäviin investointeihin myönnettävän tuen osalta Italia huomautti, että tämä hankinta oli olennainen yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, koska asianomaisen koneen avulla tietyt viljely- ja sadonkorjuutoimet voitaisiin suorittaa koneellisesti ja vähentää viinitarhojen hoitoon tarvittavia henkilötyötunteja, jolloin tuotantokustannukset alenisivat (185 miljoonaa Italian liiraa) ja yrityksen viininviljely-yksiköstä tulisi jälleen kannattava.

(31)

Italia toimitti taulukon, josta käy ilmi, että jyrkkärinteisillä alueilla sijaitsevien viinitarhojen istutuksista aiheutuvat todelliset kustannukset suhteessa viitearvoihin, joiden osalta julkista tukea myönnettiin, aiheuttivat 179 363,240 Italian liiran tulonmenetyksen.

(32)

Italia toimitti myös selvennyksiä neuvonta- ja ohjaustoiminnasta aiheutuneista kustannuksista. Se täsmensi, että 120 000 000 Italian liiran suuruisesta summasta katettiin taloudellisen tilanteen analysointikustannukset vuosina 1994–1999, rakenneuudistussuunnitelman valmistelu, tase-ennusteiden laatiminen vuoteen 2005 asti, suunnitelmassa esitetyn toiminnan toteuttamiseksi tarvittava tekninen ja hallinnollinen apu, toteutetun toiminnan seuranta ja mahdollisten korjaavien toimenpiteiden arviointi. Neuvonta- ja ohjaustoimista aiheutuvien kustannusten määrällisen ilmoittamisen ja kyseisen määrän asianmukaisuuden osalta Italia viittaa 10. lokakuuta 1994 annettuun presidentin asetukseen nro 645, jossa vahvistetaan ekonomistien asiantuntijapalvelujen hinnat.

(33)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(34)

Kyseessä oleva tuki vastaa tätä määritelmää siltä osin, että se tarjoaa taloudellista etua määrätylle yritykselle, se rahoitetaan julkisista (alueellisista) varoista ja se uhkaa vaikuttaa kauppaan ottaen huomioon Italian asema viinisektorilla (Italia oli vuonna 1998 EU:n toiseksi suurin viinintuottaja 32 prosentin osuudellaan yhteisön tuotannosta).

(35)

Tällaiset toimenpiteet voidaan kuitenkin perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyissä tapauksissa katsoa poikkeuksellisesti yhteismarkkinoille soveltuviksi.

(36)

Tarkasteltavana olevassa asiassa ainoa mahdollisesti sovellettava poikkeus on 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus. Kyseisen alakohdan mukaisesti valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos se on tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(37)

Tuen luonne huomioon ottaen sen on noudatettava suuntaviivoissa vahvistettuja vaatimuksia, jotta edellä mainittua poikkeusta voitaisiin soveltaa siihen.

(38)

Suuntaviivoissa vahvistetaan seuraavat yleiset edellytykset rakenneuudistustuen hyväksymiseksi:

(39)

Suuntaviivoissa todetaan, että vaikeuksissa olevalle yritykselle ei ole olemassa yhteisön määritelmää (kohta 4). Niissä täsmennetään kuitenkin, että pelastamis- ja rakenneuudistustukien arvioimiseksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi katsotaan yritys, joka ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen vararikkoon lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen. Yritysten vaikeudet ilmenevät yleensä tappioiden kasvuna, liikevaihdon supistumisena, varastojen kasvuna, ylikapasiteettina, tulorahoituksen pienentymisenä, lisääntyvänä velkaantumisena, rahoituskulujen nousuna ja nettovarallisuuden heikentymisenä tai sen menettämisenä.

(40)

Tarkasteltavana olevan yrityksen vaikeudet todettiin jo pelastamistukijärjestelmän N 354/2000 yhteydessä (komissio hyväksynyt päätöksellä SG(2000) D/106283) näiden perustelujen 14 kohdassa kuvaillun, hyväksymispäätökseen olennaisena osana kuuluvan arviointimenettelyn perusteella. Osuuskunnan todettiin olevan vaikeuksissa seuraavien seitsemän kriteerin perusteella: rahoituskulut/liikevaihto, liikevaihto/varastot, (käyttöpääoma-varastot)/juoksevat velat, lyhytaikainen pankkivelka/juoksevat velat.

(41)

Huolimatta siitä, että aiemmin hyväksytyn pelastamistuen ja tässä päätöksessä käsitellyn rakenneuudistustuen arviointi ja hyväksyntä toteutetaan eri tavoin, tarkasteltavana olevassa tapauksessa pelastaminen ja rakenneuudistus ovat saman toimenpiteen kaksi vaihetta, vaikka ne sisältävät eri mekanismeja (suuntaviivojen 9 kohta). Komissio katsoo sen vuoksi, että yritystä voidaan pitää vaikeuksissa olevana (sikäli kuin tämä oli todettu aiemmin).

(42)

Italian toimittamien tietojen perusteellinen tarkastelu vahvistaa tämän päätelmän. Tilien tasapainottaminen, joka antoi aiheen komission epäilyille, on kirjanpitomenetelmä, joka ei asianomaisessa tapauksessa ja erikseen tarkasteltuna anna täydellistä kuvaa yrityksen todellisesta vakavaraisuudesta. Osuuskunnan tapauksessa tilien tasapainottaminen tapahtui keinotekoisesti ja saavutettiin sen ansiosta, että osuuskunnan jäsenet ottivat vastuulleen merkittävän osan tappioista hyväksymällä pienemmät korvaukset maa-alojensa tuotannosta (7), ja sen ansiosta, että poistoihin tarkoitetut varaukset olivat riittämättömiä, mikä – vaikkakin sallittua Italian laissa (8) – on osoitus siitä, että yritys ei pystynyt rahoittamaan tavanomaista tuotantovälineiden uusimismenettelyä omalla kassavirrallaan.

(43)

Todisteita siitä, että yritys oli vaikeuksissa, olisi haettava lyhytaikaisesta velasta ja kassavirran puutteesta, jotka yhdistetään liikevaihdon laskusuuntaukseen. Cooperativa Agricola Moderna S.c.r.l:n velat olivat 1 254 832 000 Italian liiraa (648 070 euroa) vuonna 2000, sen talousarvio oli voimakkaasti alijäämäinen (- 238 951 430 Italian liiraa eli 123 408 euroa vuonna 2000) ja sen likviditeetti-indeksi oli 0,555 vuonna 2000. Kun sen liikevaihto on lisäksi laskussa, se vaikuttaa kykenemättömältä palauttamaan elinkelpoisuuttaan omilla tai jäsentensä varoilla, joihin on jo lisäksi turvauduttu useaan otteeseen (lainojen muodossa ja jäsenten maa-alojen tuotannosta maksettavin pienemmin korvauksin).

(44)

Edellytyksenä tuen myöntämiselle on rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano. Rakenneuudistussuunnitelman, jonka toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella. Suunnitelmaa on täydennettävä esimerkiksi markkinatutkimuksella. Elinkelpoisuuden paranemisen on perustuttava pääasiassa yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Rakenneuudistus edellyttää sellaisen toiminnan lopettamista, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista (suuntaviivojen 32 kohta).

(45)

Italian viranomaiset ovat esittäneet rakenneuudistussuunnitelman, jonka liitteenä on markkinatutkimus ja arviot osuuskunnan tulevaisuudennäkymistä 900 000 000 Italian liiran julkisella tuella ja ilman kyseistä tukea.

(46)

Näiden perustelujen 15 kohdassa kuvaillussa kolmivuotisessa rakenneuudistussuunnitelmassa eritellään syyt yrityksen kriisiin ja esitellään elinkelpoisuuden palauttamiseen tähtääviä sisäisiä toimenpiteitä.

(47)

Suunnitellut toimenpiteet ovat seuraavat:

(48)

Komissio asetti kyseenalaiseksi sen, voidaanko tukea myöntää sellaisiin laitteisiin tehtäviin investointeihin, jotka eivät vaikuta välttämättömiltä elinkelpoisuuden palauttamiseksi (rypäleiden korjuukone). Toimitettujen tietojen yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa paljastui kuitenkin, että tuotannon koneistaminen on keskeinen edellytys yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Italian toimittamien laskelmien mukaan kyseisen laitteen hankinta saa aikaan 185 000 000 Italian liiran vuotuiset säästöt viinitarhojen hoidossa tuotantoa lisäämättä. Viinintuotannon osuus on 80 prosenttia osuuskunnan myyntikelpoisesta bruttotuotannosta.

(49)

Italia on sitoutunut supistamaan osuuskunnan viinintuotantokapasiteettia 16 prosentilla viiden vuoden aikana. Komissio suhtautui epäilyksellä Italian väitteeseen, jonka mukaan kyseinen tuotannon alentaminen ei aiheuttaisi merkittävää myyntitulojen vähenemistä. Italian toimittamien taulukoiden (näiden perustelujen 50 ja 51 kohta) huolellisen tarkastelun jälkeen voitiin kuitenkin todeta, että korkeamman markkinahinnan SAN-rypälelajikkeisiin (verdicchio superiore, verdicchio riserva, verdicchio passito) siirtyminen johtaisi suurempiin tuloihin, mikä korvaisi suurelta osin suunnitellun kapasiteetin supistamisen. Kapasiteetin supistaminen ei sen vuoksi vaaranna yrityksen elinkelpoisuuden palauttamista.

(50)

Laskelma myyntituloista ilman kapasiteetin supistamista:

(51)

Laskelma myyntituloista, jos kapasiteettia supistetaan:

(52)

Suuntaviivojen 32 kohdassa määrätään, että rakenneuudistus edellyttää sellaisen toiminnan lopettamista, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa kyse ei ole rakenteellisesti tappiollisesta tuotannosta ottaen huomioon, että yrityksen vaikeudet ovat lähinnä taloudellisia ja että osuuskunta voi asianomaisen laitteen hankinnan myötä kasvattaa viinintuotannosta saamiaan voittomarginaaleja. Rakenneuudistussuunnitelma ei ole näin ollen ristiriidassa kyseisen suuntaviivojen vaatimuksen kanssa.

(53)

Suuntaviivojen 35–39 kohdan perusteella kilpailijoihin kohdistuvat haitalliset vaikutukset on pyrittävä poistamaan mahdollisimman laajasti. Tämä edellytys merkitsee useimmiten sitä, että rakenneuudistuksen toteuttamisen jälkeen yrityksen osuutta merkityksellisillä markkinoilla rajoitetaan (vastasuorite). Suuntaviivojen 5 luvussa täsmennetään menettelyt tämän yleisperiaatteen soveltamiseksi maatalousalalla. Koska jopa hyvin pienille maatalousalan yrityksille myönnetty tuki voi vääristää kilpailua, komissio vaatii yleensä vastasuoritteita kaikilta rakenneuudistustuen saajilta kapasiteetin supistusten muodossa. Alkutuotannon osalta määrätään kapasiteetin supistamisesta tai toiminnan lopettamisesta vähintään viideksi vuodeksi.

(54)

Tiettyjä tuotteita tai toimijoita koskevien toimenpiteiden osalta tuotantokapasiteettia on supistettava yleensä 16 prosenttia siitä tuotantokapasiteetista, jolle rakenneuudistustuki on myönnetty. Tämä luku voidaan alentaa 14 prosenttiin tukialueilla. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Italia on määrännyt yrityksen tuotantokapasiteetin supistamisesta 16 prosentilla viiden vuoden aikana. Näin ollen kyseinen edellytys täyttyy.

(55)

Suuntaviivojen 40 kohdan perusteella tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen käytettävissä olevat varat. Näin ollen tuensaajien odotetaan osallistuvan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiseen merkittävällä omalla osuudella tai käyttävän siihen markkinarahoitusta. Kilpailun vääristymien rajoittamiseksi yritykselle myönnetyn tuen on oltava sellainen, että yritys ei saa ylijäämäisiä rahavaroja, jotka se voisi käyttää aggressiiviseen, markkinoita vääristävään toimintaan, joka ei liity rakenteen uudistamiseen.

(56)

Kyseisen suuntaviivojen vaatimuksen noudattamista tarkastellessaan komissio otti huomioon seuraavat seikat:

(57)

Rakenneuudistussuunnitelmaan myönnetään julkista tukea yhteensä seuraavasti:

(58)

Osa 900 000 000 Italian liiran suuruisesta tuesta käytetään jo aiheutuneiden kustannusten kattamiseen (epäsuotuisista sääoloista aiheutuneet menetykset, tappiolliset investoinnit, riittämättömät poistoihin tarkoitetut varat) ja osa käytetään rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoon (ohjaustoimista aiheutuneet kustannukset ja laitteiden hankintaan myönnettävä tuki). Pääosa tuesta käytetään yrityksen velkojen maksuun ja rakenneuudistuksen edellyttämien investointien rahoittamiseen.

(59)

Yrityksen esittämästä liiketoimintasuunnitelmasta käy ilmi, että rakenneuudistuksen jälkeisinä tilikausina syntyvä kassavirta ei riitä siihen, että yritys voisi toteuttaa aggressiivisia toimenpiteitä, jotka eivät liity suoraan rakenneuudistussuunnitelmassa määrättyihin investointeihin. Tämän lisäksi yrityksen pieni koko ja sen vähäinen merkitys alueen viinialalle (0,38 % alueen tuotannosta) takaavat, että tuen kilpailuvaikutukset ovat hyvin vähäiset.

(60)

Italian ohjauskustannusten osalta antamat selitykset (ks. näiden perustelujen 30 kohta) vakuuttivat komission siitä, että suunnitellut maksut ovat asianmukaisia ja poistivat epäilykset siitä, että kyseisten palvelujen suorittamisesta vastaavalle Moncaro-osuuskunnalle maksettuja summia voitaisiin pitää tukena.

(61)

Osuuskunnan ja sen jäsenten rakenneuudistussuunnitelmaan maksaman osuuden suhteen olisi korostettava, että osuuskunta rahoittaa itse vähintään 50 prosenttia rakenneuudistussuunnitelman mukaisista investoinneista. Tarvittavien varojen luomiseksi osuuskunnan jäsenet korottivat osakepääomaa 100 000 000 Italian liiralla vuonna 2000 ja myönsivät osuuskunnalle 500 000 000 Italian liiran suuruisen lainan. Asianomainen suuntaviivojen vaatimus voidaan näin ollen katsoa täytetyksi.

(62)

Suuntaviivojen 48 kohdassa määrätään, että rakenneuudistustukea saa myöntää ainoastaan yhden kerran. Italia on vahvistanut, että tätä periaatetta noudatetaan.

(63)

Toimenpide on vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen mukainen,

(1)

Komissiolle toimitettiin 27 päivänä toukokuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (joka kirjattiin saapuneeksi 31 päivänä toukokuuta 2002 numerolla A/14263) kantelu, joka koskee Piemonten alueen aluehallituksen 25 päivänä helmikuuta 2002 tekemää päätöstä N:o 57-5400.

(2)

Italian viranomaisilta pyydettiin lisätietoja 13 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä D/55115. Kantelija, jolle ilmoitettiin kantelun seurantatoimista 16 päivänä syyskuuta 2002 päivätyllä komission kirjeellä D/55127, toimitti lisätietoja 5 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä A/38090.

(3)

Italian viranomaiset toimittivat vastauksensa 24 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä nro 12998 (joka kirjattiin saapuneeksi 8 päivänä marraskuuta 2002 numerolla A/38204).

(4)

Komissio ilmoitti Italialle 21 päivänä maaliskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (SG(2003)D/229057) päättäneensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virallisen tutkintamenettelyn, joka koskee kyseistä, ei pelkästään Piemonten alueella, vaan lähes kaikkialla Italiassa sovellettavaa, tukiohjelmaa.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio kehotti asianomaisia kolmansia esittämään tukea koskevat huomautuksensa.

(6)

Komissio sai kolmansilta osapuolilta huomautuksia 6 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (A/33954). Ne toimitettiin Italialle 4 päivänä syyskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä D/55630. Italia pyysi vastausajan pidentämistä 10 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/37007. Italia lähetti kommenttinsa 11 päivänä marraskuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/37736.

(7)

Italian ja komission yksiköiden välillä 16 päivänä huhtikuuta 2003 pidetyn tapaamisen jälkeen Italia toimitti menettelyn aloittamista koskevat kommenttinsa 13 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä A/34148.

(8)

Italian viranomaisille esitettiin lisätietopyyntö 18 päivänä joulukuuta 2003 päivätyllä kirjeellä D/58151.

(9)

Italian viranomaiset pyysivät 19 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä A/31204 määräajan pidennystä, jonka komissio myönsi 26 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä D/51435, sekä toimittivat pyydetyt tiedot 7 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä A/32487 ja 14 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä A/32628.

(10)

Eräille Piemonten alueella toimiville ammattikoulutuslaitoksille oli kantelijan mukaan myönnetty sääntöjenvastaista tukea Piemonten alueen aluehallituksen 25 päivänä helmikuuta 2002 tekemän päätöksen nro 57-5400 nojalla. Päätös oli pantu täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

(11)

Italian viranomaisten komission lisätietopyyntöön (A/38204) antaman vastauksen liiteasiakirjoista kävi kuitenkin heti ilmi, että kantelun aiheuttanut päätös nro 57-5400/2002 oli pelkästään ministeriön asetuksen nro 173/2001 soveltamissääntö, joka koski Piemonten aluetta ja erityisesti yhtä tukiohjelman alaohjelmaa (aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset).

(12)

Edellä mainitun alaohjelman perusteella myönnetyllä tuella on pääasiassa tarkoitus maksaa koulutuslaitosten velkoja, jotka liittyvät aiemmin syntyneisiin rahoitus- ja palkkakustannuksiin, ja tuki myönnetään avustuksena ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Tuensaajat ovat erityyppisiä, voittoa tavoittelevia ja tavoittelemattomia ammattikoulutuslaitoksia. Suuryrityksiä ei ole suljettu tuen ulkopuolelle.

(13)

Ministeriön asetuksessa 173/2001 säädetään myös seuraavista alaohjelmista:

(14)

Italian viranomaiset vahvistivat 8 päivänä marraskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään A/38204, että tukea on myönnetty kansallisesta rahastosta. Yhteensä 180 miljardin Italian liiran (noin 93 miljoonaa euroa) suuruinen tuki on myönnetty ja jaettu Italian alueiden välillä ministeriön asetuksen 173/2001 mukaisesti. Asetus on valtion yksi- ja monivuotisten talousarvioiden laatimissäännöksistä 23 päivänä joulukuuta 2000 annetun Italian lain 388/2000 (jäljempänä ’laki 388/2000’) soveltamissääntö, jonka 118 §:n 9 momentissa säädetään hyväksyntävaatimusten edellyttämästä koulutuslaitosten uudistamisesta.

(15)

Italian viranomaiset vahvistivat 14 kohdassa mainitussa kirjeessä myös, että ne eivät katso toimenpiteen olevan valtiontukea, koska se on niiden mielestä tarkoitettu ei-kaupallisen, yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen.

(16)

Lisäksi Italia totesi, että käyttöönotettava hyväksyntäjärjestelmä liittyy käytännössä koulutuslaitosten uudistamiseen, joka perustuu valtion ja alueiden välillä toukokuussa 2000 tehtyyn sopimukseen. Sopimus oli tehty työllisyyden edistämisestä 24 päivänä heinäkuuta 1997 annetun lain 196 (jäljempänä ’laki 196/97’) 17 §:n säännösten nojalla. Tämä lähestymistapa vahvistettiin lain 388/2000 118 §:n 9 kohdassa, jota sovelletaan ministeriön asetuksella 173/2001.

(17)

Italian mukaan koulutuslaitoksia tukemalla oli tarkoitus poistaa niiden organisatorisia puutteita, jotka saattavat estää hyväksynnän saamisen. Heinäkuusta 2003 alkaen periaatteessa ainoastaan hyväksytyillä koulutuslaitoksilla on ollut oikeus järjestää julkisista varoista rahoitettua koulutusta.

(18)

Toisaalta koulutuslaitosten oli jo vuodesta 1997 mahdollista järjestää eräänlaista ”yksityistä” koulutusta eli tarjota kaupallisia koulutuspalveluja kilpailupohjalta, kuten on lukuisissa tapauksissa tehtykin asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön laatimisen myötä (ns. Treun paketti; 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu laki 144, joka koskee investointitoimenpiteitä, hallituksen valtuuttamista uudistamaan työllisyyskannustimia ja kansallista työtapaturmavakuutuslaitosta koskevia säännöksiä sekä sosiaalivakuutuslaitoksia koskevien määräysten uudistamista, sekä maaliskuussa 2000 valtion ja alueiden välillä tehty sopimus).

(19)

Tarkasteltavana olevasta toimenpiteestä ei Italian mukaan kuitenkaan koitunut kilpailuetua, koska kyse oli pitkään toimineiden laitosten kokemuksen ja osaamisen säilyttämisestä (tuen saamisen ehtona oli esimerkiksi julkisten rahoittajalaitosten kanssa voimassa oleva 3–5 vuoden sopimus) ja tässä vaiheessa oli välttämätöntä saada tällaiset laitokset täyttämään hyväksynnän saamisen edellytykset, jotta ne voivat jatkaa koulutustoimintaa vapautetuilla markkinoilla. Lisäksi nämä useimmiten paikallisella tasolla toimivat laitokset eivät Italian mukaan voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(20)

Niiden tietojen mukaan, joita Italia on antanut toimenpiteen soveltamisesta maan eri alueilla, tukiohjelmaa ei ole sovellettu Friuli Venezia-Giulian, Sisilian eikä Campanian alueilla; Sardinia ja Trenton autonominen provinssi ovat toteuttaneet toimenpidettä EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 (3) perusteella (jäljempänä ’de minimis -asetus’). Toscanan ja Umbrian alueet ovat tehneet samoin sen jälkeen, kun tätä asiaa koskeva menettely aloitettiin. Ainoastaan Bolzanon autonomisessa provinssissa ei ole myönnetty lainkaan ministeriön asetuksessa 173/2001 tarkoitettua rahoitusta, eikä se ole näin ollen soveltanut toimenpidettä. Muut alueet ovat soveltaneet vain osaa kyseisistä alaohjelmista.

(21)

Komissio totesi, että tuensaajia olivat ainoastaan koulutuslaitokset, joille myönnettiin tukea kansallisella säädöksellä tätä tarkoitusta varten perustetusta rahastosta. Tuensaajat valittiin alueiden määrittämien kriteerien perusteella, ja sen vuoksi katsottiin, että toimenpide on valikoiva ja kyseessä on julkisten varojen käyttö.

(22)

Lisäksi komissio epäili vahvasti, voitaisiinko kaikkea ammattikoulutusta pitää ei-kaupallisena yleishyödyllisenä toimintana, kuten Italian viranomaiset aluksi esittivät. Komissio ilmaisi kantanaan, että tuet saattavat kohentaa tuensaajien taloudellista tilannetta, sillä ne vähentävät kustannuksia, joista tuensaajat joutuvat yleensä itse vastaamaan.

(23)

Vaikka koulutuksen alalla käytävä jäsenvaltioiden välinen kauppa on todennäköisesti vähäistä, pidettiin kuitenkin mahdollisena, että jotkut koulutusyritykset saattavat toimia yhteisön tasolla. Nämä yritykset voivat olla kiinnostuneita tulemaan Italian markkinoille.

(24)

Komissio katsoi, että kyseinen toimenpide saattaa olla perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(25)

Jos toimenpide katsotaan valtiontueksi, sitä on arvioitava perustamissopimuksen ja muiden asiaa koskevien yhteisön säännösten perusteella.

(26)

Komissio ilmaisi kantanaan, että rakennusten ja laitteistojen mukauttamiseen tarkoitettuun tukeen voitaisiin soveltaa poikkeusta vain siltä osin, kun on kyse vammaisten työllistämisestä aiheutuvista ylimääräisistä kuluista. Samaten kouluttajille annettavaan koulutukseen voitaisiin soveltaa poikkeusta, jos se täyttää kriteerit, jotka on säädetty 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 68/2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen (4).

(27)

Sen sijaan kaikkia muita alaohjelmia oli komission mukaan pidettävä tässä vaiheessa toimintatukina, jolloin niihin ei voida soveltaa mitään perustamissopimuksen poikkeuksista.

(28)

Komissiolle on esittänyt kolmantena osapuolena huomautuksia ainoastaan italialainen koulutuslaitos, jonka on ilmoitettu toimivan ainakin Italian laajuisesti ja joka on myös tarkasteltavana olevan toimenpiteen tuensaaja.

(29)

Koulutuslaitoksen mukaan Italian koulutusmarkkinoille pääsyä koskevat säännöt ovat samat sekä oman maan yrityksille että muille yhteisön yrityksille. Lisäksi se toteaa, että koulutuslaitosten operatiivisten yksiköiden on alueiden asettamien kriteerien mukaisesti täytynyt aikaisemmassa toiminnassaan saavuttaa tietty tehokkuuden taso ja niillä on oltava tiiviit yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan ja yrityssektoriin, jotta julkisin varoin rahoitettava koulutus voidaan antaa niiden tehtäväksi. Tästä syystä yksikään ulkomainen koulutuslaitos ei ole tähän mennessä pystynyt täyttämään asetettuja ehtoja.

(30)

Italian mukaan kyseinen toimenpide ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä alueellisissa soveltamissäännöissä asetettuihin objektiivisiin kriteereihin perustuva hyväksyntäjärjestelmä ei luo minkäänlaisia esteitä tai rajoituksia muiden alueiden tai jäsenvaltioiden koulutuslaitosten sijoittautumisoikeudelle.

(31)

Lisäksi Italian viranomaiset katsovat, että uudet tulokkaat eivät kärsisi italialaisille koulutuslaitoksille myönnettävästä tuesta, sillä viimeksi mainituilla on jo nyt vaikeuksia palvella omaa aluettaan, mistä on todisteena aikaisemmat tappiot, joita tarkastelevana olevalla toimenpiteellä pyritään korvaamaan. Italian mukaan koulutuslaitoksille julkisen koulutusjärjestelmän puitteissa tehtäväksi annetun ammatillisen koulutuksen toteuttamisessa aiemmin syntyneiden tappioiden korvaaminen tuella ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(32)

Lisäksi Italian mielestä ulkomaisilla yrityksillä ei ole mitään mielenkiintoa tulla Italian ”julkisen” koulutuksen markkinoille, koska toiminta ei ole tarpeeksi kannattavaa, minkä todistaa muun muassa se, että tarkasteltavana olevaa tukea tarvitaan.

(33)

Julkisin varoin rahoitettua, julkisen koulutusjärjestelmän puitteissa toteutettua kannattamatonta ammatillista koulutusta ei Italian viranomaisten mielestä tulisi pitää kaupallisena toimintana. Viranomaiset viittaavat muun muassa Humbelin (5) ja Wirthin (6) oikeustapauksiin.

(34)

Vaikka Piemonten alue myöntääkin, että toimenpide on valikoiva ja siinä on kyse julkisten varojen käytöstä, se kuitenkin kieltää toimenpiteen tuovan hyötyä tai vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Hyödyn osalta Piemonten alue katsoo, että myönnetyt tuet ovat pelkästään korvaus koulutuslaitosten tarjoamista palveluista, kun on kyse julkisen koulutuksen puitteissa tarjotusta koulutuksesta. Piemonten alueen mielestä ei ole myöskään kyse jäsenvaltioiden välisestä koulutuspalveluiden kaupasta, sillä suurimmat esteet asettaa kieli sekä se, että koulutuksen tarjoajilla ei ole yhteyksiä alueelle. Sen sijaan Piemonten alueen mielestä ”yksityisen” koulutuksen (eli kilpailuun perustuvien kaupallisten koulutuspalveluiden) alalla voi hyvinkin olla yhteisön markkinat.

(35)

Joka tapauksessa Italia katsoo, että toimenpiteestä ei ole aiheutunut haittaa uusille tulokkaille, sille niille ei ole aiheutunut samoja kustannuksia, joita tuensaajille on aiemmin aiheutunut. Vaikka hyödyn saaminen pystyttäisiinkin osoittamaan, Piemonten alue katsoo, että kyse on pelkästään puhtaasti paikallisten markkinoiden vääristymisestä, jolloin 87 artiklan 1 kohtaa ei sen mielestä voida soveltaa.

(36)

Komission analyysi koskee kyseisten toimenpiteiden muodostamaa tukiohjelmaa eikä yksittäisiä tapauksia, joissa tukea on myönnetty tietyille tuensaajille. Italian viranomaiset ovat olleet menettelyn aloittamisesta lähtien täysin tietoisia epäilyistä, joita komissiolla on ohjelman suhteen. Jos Italian viranomaiset katsovat, että jotkin yksittäiset tapaukset olisi täytynyt arvioida erikseen, niiden olisi täytynyt ilmoittaa tapauksien yksityiskohdista komissiolle ja toimittaa kaikki tarvittavat tiedot erillisen arvioinnin toteuttamiseksi.

(37)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(38)

Tarkasteltavana oleva tuki on toteutettu myöntämällä julkisia varoja 180 miljardin Italian liiran (noin 93 miljoonaa euroa) rahastosta, joka on perustettu varta vasten kansallisella säädöksellä ja jaettu lähes kaikkien Italian alueiden kesken, kuten käy ilmi ministeriön asetuksen 173/2001 liitteestä. Näin ollen julkisten varojen käyttöä koskeva ehto täyttyy.

(39)

Tuensaajia ovat ainoastaan koulutuslaitokset. Lisäksi tuensaajat on valittu alueellisesti käytettävissä olevan rahoituksen ja mahdollisten lisäkriteerien perusteella kullakin Italian alueella eli toimenpide on kahdella tapaa valikoiva.

(40)

Lisäksi Italian viranomaiset ovat huomautuksissaan vahvistaneet valikoivuuden ja julkisten varojen käytön.

(41)

Ensinnäkin on korostettava, että kilpailuoikeudessa yrityksellä tarkoitetaan tuomioistuimen oikeuskäytännön (7) mukaan yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta kyseisen yksikön oikeudellisesta muodosta (esimerkiksi voittoa tavoittelemattomuus) tai sen tavasta rahoittaa toimintansa, ja että taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla.

(42)

Kanta on ilmaistu myös komission tiedonannoissa yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa vuosilta 1996 (8) ja 2000 (9) sekä Laekenin Eurooppa-neuvostolle annetussa komission raportissa (10).

(43)

Mitä tulee luonteeltaan taloudellisten ja ei-taloudellisten palvelujen väliseen eroon, komissio on äskettäin korostanut (ks. mainittu vihreä kirja yleishyödyllisistä palveluista, 44 kohta (11), jota on lainattu mm. valkoisessa kirjassa samasta aiheesta (12), että kaikki toiminta, jossa tavaroita ja palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla, on taloudellista toimintaa. Näin ollen samalla alalla voi esiintyä yhtä aikaa taloudellista ja ei-taloudellista toimintaa, ja joskus niitä voi jopa tarjota sama organisaatio. Sisämarkkina-, kilpailu- ja valtiontukisääntöjä sovelletaan taloudelliseen toimintaan.

(44)

Sen sijaan sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä ei sovelleta ei-taloudelliseen toimintaan ja sen vuoksi niillä ei ole vaikutusta yleishyödyllisiin palveluihin, jos nämä eivät tosiasiallisesti ole taloudellista toimintaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on Humbel-tuomiossaan todennut koulutukseen viitaten, että valtio ei tällaisen järjestelmän luodessaan ja sitä ylläpitäessään pyri kannattavaan toimintaan vaan täyttämään sosiaalisen, kulttuurisen ja kasvatuksellisen velvollisuutensa väestöä kohtaan (13).

(45)

Humbel-tuomiossa todetaan, että teknillisessä oppilaitoksessa yleisen koulutusjärjestelmän puitteissa pidettyjä kursseja ei voida pitää perustamissopimuksen 50 artiklassa tarkoitettuina palveluina. Kyseisen artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että perustamissopimuksessa palveluilla tarkoitetaan ainoastaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus.

(46)

Tuomioistuimen Humbel-asiassa tekemät päätelmät vahvistetaan Wirth-tuomiossa (14), jonka mukaan maksun olennainen piirre on se, että se on korvaus kyseisestä palvelusta ja siitä yleensä sovitaan palvelun tarjoajan ja vastaanottajan välillä. Samassa tuomiossa tuomioistuin katsoo, että tällaista piirrettä ei ole yleisen koulutusjärjestelmän puitteissa tarjotuissa kursseissa.

(47)

Tuomioistuimen Wirth-tuomion perusteella yhteisön kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä ei sovelleta moniin toimiin, joita harjoittavat pääasiassa sosiaalisia tehtäviä suorittavat, voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, joiden tarkoituksena ei ole harjoittaa teollisuutta tai kauppaa (15).

(48)

Tarkasteltavassa tapauksessa Italian toimittamista tiedoista on käynyt ilmi, että kyseessä olevat koulutuslaitokset harjoittavat kahdenlaista toimintaa. Yhtäältä ne tarjoavat yksittäisille henkilöille suunnattua institutionaalista koulutusta, jolla on sosiaalinen päämäärä. Tällainen koulutus on osa julkista koulutusjärjestelmää ja valtio sekä alueet rahoittavat sitä yksinkertaisesti maksamalla tietyt hyväksyttävät kustannukset. Toisaalta niillä on mahdollisuus harjoittaa kaupallista koulutustoimintaa, kuten ne usein tekevätkin. Tällaista koulutusta tarjotaan markkinahintaan joko yrityksille ja niiden työntekijöille tai yksittäisille henkilöille. Tästä syystä Italian viranomaiset ovat velvoittaneet tuensaajat pitämään kummastakin toiminnasta erillistä kirjanpitoa.

(49)

Voidaan katsoa, että ensiksi mainituissa palveluissa ei ole kyse taloudellisesta toiminnasta. Siitä seuraa, että kyseiseen toimintaan ei sovelleta kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjä eikä se näin ollen kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(50)

Komissio kuitenkin toteaa, että viimeaikaisten tuomioiden seurauksena taloudellisen toiminnan käsite muuttuu koko ajan ja se on sidoksissa kunkin jäsenvaltion poliittisiin valintoihin. Jäsenvaltiot voivat päättää siirtää yrityksille tiettyjä tehtäviä, jotka on perinteisesti katsottu yksinomaan valtioille kuuluviksi. Jäsenvaltiot voivat myös luoda tarvittavat olosuhteet luodakseen markkinat sellaiselle tuotteelle tai palvelulle, jolla ei muuten olisi markkinoita. Tällaisesta toimenpiteestä seuraa, että kyseisestä toiminnasta tulee taloudellista toimintaa ja se siirtyy kilpailusääntöjen soveltamisalaan.

(51)

Tuomioistuin on todennut muun muassa, että sairaankuljetus on toimintaa, jota useat toimijat tarjoavat maksua vastaan hätäkuljetus- ja sairaankuljetuspalveluiden markkinoilla. Tuomioistuimen ratkaisemassa asiassa näistä palveluista huolehtivat voittoa tavoittelemattomat yksiköt. Tuomioistuin totesi, että tästä huolimatta niitä on pidettävä perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuina yrityksinä, jos ne harjoittavat myös taloudellista toimintaa (16).

(52)

Tuomioistuin on myös todennut, että sairaalan hoitopalveluiden yhteydessä käytettävän aineen valmistus sairaalassa on taloudellista toimintaa. Se, että potilas ei itse maksa palvelua, vaan se maksetaan julkisista varoista, ei vaikuta palvelun luokittelemiseen taloudelliseksi toiminnaksi (17).

(53)

Tämä kanta on esitetty kahdessa muussakin tuomioistuimen ratkaisussa (18). Eräät jäsenvaltiot katsoivat, että terveydenhoitopalvelut eivät ole taloudellista toimintaa, koska hoitoa saavat potilaat eivät välttämättä maksa saamiaan palveluita itse. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että terveydenhoito on taloudellista toimintaa siitä huolimatta, että potilaat eivät välttämättä maksa palveluista suoraan vaan maksun suorittavat viranomaiset tai sairausvakuutuskassat.

(54)

Yhteisvastuun elementti ei myöskään välttämättä sulje pois mahdollisuutta harjoittaa toimintaa, joka tuottaisi voittoa. Jotkut toimijat voivat ottaa yhteisvastuupuolen hoitaakseen ottaen huomioon muut edut, joita ne voivat saada kyseisellä alalla toimimalla. Toisaalta taas voittoa tavoittelemattomat yksiköt voivat kilpailla voittoa tavoittelevien yritysten kanssa, ja sen vuoksi ne voivat olla perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä.

(55)

Näin ollen komissio ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että koulutuslaitosten harjoittama toiminta, myös julkisen koulutusjärjestelmän puitteissa tarjottu ammatillinen koulutus, olisi taloudellista toimintaa.

(56)

Viimeksi mainitussa tapauksessa sovellettaisiin perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaa. Se koskee yrityksiä, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ja siinä määrätään, että tällaisiin yrityksiin sovelletaan perustamissopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Lisäksi täsmennetään, että kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.

(57)

Koska koulutuslaitoksille on asiaa koskevien kansallisten ja alueellisten sääntöjen puitteissa annettu hoidettavaksi julkisen palvelun tehtävä sitovin asiakirjoin eli Italian alueiden ja koulutuslaitosten välisin sopimuksin ja koska liiallisen tuen vaaraa ei ole, sillä tuki ei voi olla erilliseen kirjanpitoon merkittyjä, asiaankuuluvia kustannuksia suurempi, perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta voidaan soveltaa.

(58)

Sitä vastoin komissio katsoo, että Italian viranomaisten toimittamat tiedot riittävät osoittamaan, että 48 kohdassa jälkimmäisenä mainittu toiminta on taloudellista toimintaa.

(59)

Tuki kuuluu perustamissopimuksen 87 artiklan soveltamisalaan, jos se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua niin, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Valtiontukien kohdalla nämä kaksi ehtoa liittyvät usein toisiinsa.

(60)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (19) on todennut, että silloin kun taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa muihin yhteisön markkinoilla kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan yhteisön markkinoihin. Edellytys täyttyy, jos tukea saava yritys harjoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa tai on osapuolena sopimuksissa, jotka on tehty useammassa jäsenvaltiossa järjestetyn tarjouskilpailumenettelyn seurauksena.

(61)

Lisäksi tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, vaikka muiden jäsenvaltioiden yritysten kanssa kilpaileva tuensaajayritys ei itse harjoittaisi toimintaa valtion rajojen ulkopuolella. Kun jäsenvaltio myöntää tukea yritykselle, tarjonta tässä jäsenvaltiossa voi pysyä ennallaan tai kasvaa, minkä seurauksena muissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten mahdollisuudet tarjota palvelujaan tämän jäsenvaltion markkinoille rajoittuvat.

(62)

Näin ollen tuen voidaan osoittaa vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaikka tuensaaja ei suoraan osallistuisi vientitoimintaan (20) eikä kyseessä olisi kaupankäynti eri jäsenvaltioissa samalla markkinasegmentillä. Myöskään tuen vähäisen määrän tai tuensaajan suhteellisen pienen koon perusteella ei voida ilman muuta päätellä, että tuki ei vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(63)

Komissio toteaa, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa jotkut tuensaajista toimivat vähintäänkin yhdellä tai useammalla alueella (ja joskus koko Italian alueella) ja niillä on huomattava liikevaihto. Tämän ansiosta niiden voidaan olettaa pystyvän esteistä huolimatta tarjoamaan koulutuspalvelujaan yhteisön markkinoilla. Lisäksi komissio toteaa joidenkin tuensaajien toimivan jo nyt useammassa maassa.

(64)

Yksi tuensaaja toimii jo nyt useissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa (jossa 4 toimipaikkaa), Ranskassa (7 toimipaikkaa), Saksassa (4 toimipaikkaa) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (1 toimipaikka), yhteisön ulkopuolisissa maissa, kuten Sveitsissä, sekä Euroopan ulkopuolisissa maissa (Argentiina). Yritys on myös mukana kansainvälisessä Exemplo-verkostossa, jonka 14 eurooppalaista koulutusyritystä on muodostanut ja jonka tarkoituksena on osaamisen jakaminen, benchmarking, yhteisön hankkeissa tehtävä yhteistyö, tiettyjen markkinasegmenttien kehittäminen sähköistä kaupankäyntiä varten sekä verkkokoulutus.

(65)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sillä ne voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(66)

Komissio toteaa, että perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole tässä tapauksessa noudatettu.

(67)

Koska edellä mainitusta tukiohjelmasta ei ole ilmoitettu komissiolle ennakolta, jotta se voisi arvioida, onko tuki valtiontukisääntöjen mukaista, tukiohjelma on toteutettu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti ja se on näin ollen sääntöjenvastaista.

(68)

Alaohjelma ”aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset” voisi periaatteessa kuulua de minimis -asetuksen (21) soveltamisalaan, koska ohjelma koskee de minimis -asetuksen piiriin kuuluvia aloja eikä tukia myönnetä vientiin liittyvään toimintaan eikä niillä suosita kotimaisia tuotteita. On kuitenkin huomattava, että tuen määrä ylittää usein 100 000 euron enimmäismäärän.

(69)

Näin ollen komission kanta on edelleen, että tarkasteltavaa toimenpidettä ei voida pitää de minimis -asetuksen mukaisena. Italian viranomaiset eivät myöskään missään vaiheessa ole pyytänyt soveltamaan de minimis -asetusta kyseiseen ohjelmaan.

(70)

Koska tässä alaohjelmassa ei oteta huomioon mitään koulutustukiasetuksen (22) 4 artiklan 7 kohdan a–f alakohdassa säädetyistä tukikelpoisista kustannuksista, siihen ei voida soveltaa kyseisen asetuksen mukaista poikkeusta. Eivät myöskään Italian viranomaiset ole missään vaiheessa katsoneet tukea koulutustueksi.

(71)

Tuen arvioinnista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 70/2001 (23) perusteella komissio toteaa, että kyseisessä alaohjelmassa ei ole kyse tuesta investointeihin eikä aineellisiin tai aineettomiin hyödykkeisiin. Sitä vastoin tarkoituksena on pelkästään juoksevien kulujen alentaminen myöntämällä avustusta aikaisempien rasitteiden maksamiseen, mitä voidaan pitää toimintatukena. Komissio ei yleensä suhtaudu toimintatukiin myönteisesti.

(72)

Myönnettäessä toimintatukea, joka ei liity julkisen palvelun tehtävän hoitamisesta aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin, saatetaan alentaa kustannuksia, joista yritysten on yleensä vastattava itse.

(73)

Toimintatukea voidaan myöntää poikkeuksellisesti ainoastaan alueilla, joihin voidaan soveltaa 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeusta, jos alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (24) 4.15 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät. Kyseisessä tapauksessa on todettava, että asiaa koskevaa kansallista säädöstä sovelletaan samalla tavalla kaikkialla jäsenvaltiossa tekemättä eroa alueellisten haittatekijöiden perusteella.

(74)

Komissio katsoo, että tarkasteltava ohjelma ei täytä mitään edellä mainituista ehdoista. Italian viranomaiset eivät ole myöskään vedonneet pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävää tukea koskevaan asetukseen eivätkä alueellisia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin arvioitaessa ohjelman mahdollista soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(75)

Kyseisellä tuella ei näytä olevan tarkoitus edistää mitään muutakaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua horisontaalista tavoitetta, kuten asiaa koskevissa suuntaviivoissa, puitteissa ja asetuksissa tarkoitetut T&K-toiminta, työllisyys, ympäristönsuojelu ja vaikeuksissa olevien yritysten pelastaminen ja rakenneuudistus.

(76)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa (25) määrättyä poikkeusta ei voida selvästikään soveltaa tähän tapaukseen. Samaa pätee myös 87 artiklan 3 kohdan b–d alakohtaan (26).

(77)

Alaohjelmiin työntekijöiden irtisanoutumisen kannustimet ja tietojärjestelmien parantaminen voidaan soveltaa pitkälti samaa ajatuskaavaa, joka esitettiin alaohjelman aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset yhteydessä.

(78)

Komissio katsoo, että suurinta osaa näistä tuista on pidettävä toimintatukina, minkä vuoksi niihin ei voida soveltaa poikkeuksia.

(79)

Komissio katsoo, että työntekijöiden vapaaehtoiseen lähtöön kannustavasta tuesta näyttää koituvan perusteetonta kilpailuetua tukea saaville koulutuslaitoksille, jotka voivat keinotekoisesti alentaa henkilöstökulujaan kilpailijoihinsa nähden. Tukeen ei voida soveltaa poikkeuksia 12 päivänä joulukuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen annetun asetuksen (EY) N:o 2204/2002 (27) eikä muidenkaan voimassa olevien säädösten perusteella.

(80)

Myöskään tietojärjestelmien parantamismenoihin ei voida soveltaa poikkeuksia, koska niissä ei ole kyse pk-yrityksille myönnetystä valtiontuesta annetussa asetuksessa (28) tarkoitetuista alkuinvestoinneista eivätkä ne ole alueellisia tukia koskevissa suuntaviivoissa (29) tarkoitettu alueellisen kehityksen väline.

(81)

Tukeen, jota myönnetään rakennusten ja laitteistojen mukauttamiseen pakollisten turvavaatimusten mukaisiksi, ei voida 68–76 kohdassa esitetyistä syistä soveltaa mitään voimassa olevien valtiontukisääntöjen poikkeuksista.

(82)

Sen sijaan siihen osaan rakennusten ja laitteistojen mukauttamiseen myönnettävästä tuesta, joka on tarkoitettu vammaisten työntekijöiden työllistämisestä aiheutuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen, voidaan soveltaa työllisyystukiasetuksessa (30) tarkoitettua poikkeusta.

(83)

Samoin alaohjelmassa ”kouluttajille annettava koulutus” myönnettävään tukeen voidaan soveltaa koulutustukiasetuksen (31) mukaista poikkeusta.

(84)

Jos julkiseen koulutusjärjestelmään kuuluvaa, yksittäisille henkilöille tarjottavaa ammatillista koulutusta, josta pidetään erillistä kirjanpitoa, ei pidetä taloudellisena toimintana, siihen liittyviin kustannuksiin myönnettäviin tukiin ei sovelleta perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä eikä niissä ole kyse valtiontuesta, kuten 44–49 kohdassa todetaan.

(85)

Toisaalta, jos julkiseen koulutusjärjestelmään kuuluvaa toimintaa pidetään taloudellisena toimintana kyseisen käsitteen muututtua 50–55 kohdassa esitetyllä tavalla, siihen voidaan soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan poikkeusta.

(86)

Sen sijaan kaupallisesta toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin myönnettävät tuet täyttävät kaikki valtiontukena pitämisen edellytykset, ja näin ollen niihin sovelletaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määräyksiä.

(87)

Koska ammattikoulutusjärjestelmän uudistamiseen tarkoitetun tukiohjelman toteuttamisessa on rikottu perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa, komissio joutuu toteamaan, että tukiohjelma, jossa on kyse perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta, on näin ollen sääntöjenvastainen.

(88)

Alaohjelmaan ”rakennusten ja laitteistojen mukauttaminen pakollisten turvavaatimusten mukaisiksi ja paremmin vammaisten tarpeita vastaaviksi”, siltä osin kuin se koskee vammaisten työllistämisestä aiheutuvia ylimääräisiä kuluja, voidaan soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12 päivänä joulukuuta 2002 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2204/2002 (32) tarkoitettua poikkeusta ja alaohjelmaan ”kouluttajille hyväksyntävaatimusten täyttämiseksi annettava koulutus” Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta koulutustukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 68/2001 (33) tarkoitettua poikkeusta.

(89)

Tuet, jotka on myönnetty alaohjelmissa ”aikaisempien rasitteiden maksamiseen myönnettävät avustukset”, ”työntekijöiden irtisanoutumisen kannustimet” ja ”rakennusten ja laitteistojen mukauttaminen pakollisten turvavaatimusten mukaisiksi ja paremmin vammaisten tarpeita vastaaviksi”, siltä osin kuin se koskee mukauttamista pakollisiin turvavaatimuksiin, eivät sovellu yhteismarkkinoille.

(90)

Komissio toteaa, että de minimis -asetusta (34) voitaisiin periaatteessa soveltaa tarkastelevana oleviin toimenpiteisiin, sillä ne eivät koske aloja, jotka on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, eikä tukia myönnetä vientiin liittyvään toimintaan eikä niillä suosita kotimaisia tuotteita. Näin ollen, jos kaikki de minimis -asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä yksittäisille tuensaajille myönnettävän tuen määrä ylitä 100 000 euron kynnysarvoa minkään kolmivuotisjakson aikana, tarkasteltavana olevan toimenpiteen perusteella myönnettävää tukea voidaan pitää vähämerkityksisenä tukena, joka ei kuulu perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(91)

Tätä tarkasteltavasta tukiohjelmasta tehtyä päätöstä on sovellettava välittömästi. Komission vakiintuneena käytäntönä on pyytää tuensaajaa maksamaan takaisin perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettu tuki, joka on myönnetty perustamissopimuksen 88 artiklan vastaisesti eikä sovellu yhteismarkkinoille. Käytäntö vahvistetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 659/99 (35).

(92)

Lisäksi komissio toteaa, että tukiohjelmaa koskeva päätös ei sulje pois mahdollisuutta todeta, että jokin yksittäinen toimenpide ei ole tukea (koska siihen sovelletaan de minimis -sääntöä) tai että sitä voitaisiin pitää tuen luonteen perusteella kokonaan tai osittain yhteismarkkinoille soveltuvana (esimerkiksi poikkeusasetuksen nojalla).

(93)

Asetuksen (EY) N:o 659/99 14 artiklan 2 kohdan mukaan takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jonka suuruuden komissio vahvistaa. Korkoa maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.

(94)

Korot lasketaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 99/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (36) V luvun säännösten mukaisesti.

(95)

Tätä tarkoitusta varten Italian on määrättävä mahdolliset ohjelman tuensaajat maksamaan tuki takaisin 94 kohdassa tarkoitettuine korkoineen kahden kuukauden kuluessa tästä päätöksestä. Tukien takaisinmaksu on saatettava päätökseen viimeistään tämän päätöksen tiedoksiantamista seuraavan verovuoden loppuun mennessä.

(96)

Italian on toimitettava pyydetyt tiedot komissiolle tämän päätöksen liitteessä I olevalla lomakkeella, jossa luetellaan asianomaiset tuensaajat ja ilmoitetaan toimenpiteet, joista on päätetty tai jotka on jo toteutettu, jotta sääntöjenvastaiset valtiontuet voidaan välittömästi periä tosiasiallisesti takaisin. Italia on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tästä päätöksestä asiakirjat (kuten yleisohjeet, takaisinperintämääräykset ym.), jotka osoittavat, että tuen periminen takaisin sääntöjenvastaisten tukien saajilta on aloitettu,

(1)

Komissio sai tammikuussa 2004 eräältä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiselta tiedon investoinneista, joissa oli mukana Yhdistyneen kuningaskunnan Shetlandinsaarten viranomaisia ja jotka olivat mahdollisesti valtiontukea. Komissio pyysi 17 päivänä helmikuuta 2004 ja 1 päivänä syyskuuta 2004 päivätyillä kirjeillä Yhdistynyttä kuningaskuntaa toimittamaan näitä investointeja koskevia tietoja. Yhdistynyt kuningaskunta vastasi pyyntöihin 30 päivänä huhtikuuta 2004 ja 13 päivänä joulukuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Yhdistyneelle kuningaskunnalle 20 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely. Yhdistynyt kuningaskunta toimitti asiaa koskevat huomautuksensa 19 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä10 päivänä kesäkuuta 2005 (2). Komissio on pyytänyt asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä asiasta. Huomautuksia ei esitetty.

(4)

Shetlandinsaarten paikallishallinto (Shetland Islands Council, SIC), joka on Shetlandinsaarten hallintoviranomainen, perusti seuraavat kaksi säätiötä: Shetland Development Trust (Development Trust) ja Shetland Islands Council Charitable Trust (Charitable Trust).

(5)

Development Trust toimii Shetlandinsaarten kehityshankkeiden pääasiallisena rahoitusvälineenä; se tarjoaa rahoitusta lainojen muodossa. Säätiön hallituksen jäseninä toimivat SIC:n jäsenet ja lisäksi kaksi riippumatonta toimitsijaa.

(6)

Charitable Trust on SIC:n rahasto, joka myöntää lainoja yleishyödylliseen toimintaan. Charitable Trustin hallituksen jäseninä toimivat SIC:n jäsenet ja lisäksi kaksi riippumatonta jäsentä.

(7)

Sekä Charitable Trustin että Development Trustin varat ovat peräisin SIC:n perustamasta vararahastosta. Vararahasto puolestaan saa varansa SIC:n ja Sullum Voen satamapalveluita käyttävien öljy-yhtiöiden välillä 12 päivänä heinäkuuta 1974 tehdyn sopimuksen perusteella. Sopimuksessa sanotaan, että yhtiöt suorittavat maksut raakaöljyn tuonnin perusteella ja korvauksena siitä aiheutuneesta haitasta.

(8)

SIC on perustanut kaupallista ja kehitystoimintaa varten yrityksen nimeltä Shetland Leasing and Property Ltd (SLAP), joka on markkinointiosakeyhtiö, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa ja jonka Charitable Trust omistaa kokonaisuudessaan. SLAP:n tehtäviin kuuluvat osakkuudet paikallisissa yrityksissä, markkinakorkoiset lainat paikallisille teollisuuslaitoksille ja teollisuusrakennusten rakentaminen vuokrattaviksi markkinahintaisella vuokralla.

(9)

Koska SLAP on Charitable Trustin omistama kaupallinen osakeyhtiö, se saa toimintansa rahoituksen Charitable Trustilta ja omista voitoistaan. Joihinkin erityishankkeisiin se saa rahoitusta myös Development Trustilta.

(10)

Vuonna 1999 SLAP:n hallintoneuvosto päätti investoida yritykseen nimeltä Shetland Seafish Ltd. Yritys perustettiin 7 päivänä lokakuuta 1999 kahden yrityksen — Williamson Ltd. ja Ronas Ltd. — sulautumisen seurauksena. Kumpikin yritys tuotti tuolloin tappiota, ja niitä pidettiin maksukyvyttöminä. Shetland Seafish Ltd.:n perustamisella ja molempien tappiota tuottaneiden yritysten sulauttamisella tuloksen odotettiin kasvavan ja uuden yrityksen odotettiin muuttuvan voitolliseksi lyhyessä ajassa. Suunnitelman mukaan Shetland Seafish Ltd.:n piti vuoden 2002 loppuun mennessä tuottaa voittoa 460 000 Englannin puntaa.

(11)

SLAP investoi ostamalla Shetland Seafish Ltd.:n 156 250 kappaletta (62,5 %) tavanomaisia osakkeita, joiden kappalearvo oli 1,00 puntaa, ja 1 000 000 kappaletta (100 %) etuoikeutettuja osakkeita, joiden kappalearvo oli myös 1,00 puntaa. Muut tavanomaisten osakkeiden omistajat olivat Shetland Seafish Producers Organisation Ltd. (43 750 osaketta), L.A. Williamson (18 750 osaketta), R.A. Carter (18 750 osaketta) ja Shetland Fisheries Centre Ltd. (12 500 osaketta).

(12)

Kesäkuussa 2000 SLAP:n hallintoneuvosto päätti investoida uudelleen Shetland Seafish Ltd.:iin, kun yritys päätti ottaa haltuunsa Shetlandissa sijainneen tappiollisen kalanjalostusyrityksen nimeltä Whalsay Ltd. Tämä SLAP:n suorittama haltuunotto rahoitettiin siten, että SLAP osti 2 000 000 etuoikeutettua Shetland Seafish Ltd.:n osaketta lisää. SLAP merkitsi osakkeet kahdessa erässä: 1 200 000 kappaletta marraskuussa 2000 ja 800 000 kappaletta 16 päivänä helmikuuta 2001.

(13)

16 päivänä helmikuuta 2001 Shetland Seafish Ltd.:n merkitty osakepääoma oli näin 250 000 tavanomaista osaketta ja 3 000 000 etuoikeutettua osaketta, joiden omistusosuudet olivat samat kuin osakkeita alunperin merkittäessä.

(14)

Shetland Seafish Ltd.:n hallintoneuvoston 17 päivänä joulukuuta 1999 hyväksymän päätöslauselman mukaan Shetland Seafish Ltd.:n etuoikeutetut osakkeet ”oikeuttavat kiinteämääräiseen kasautumattomaan etuoikeutettuun osinkoon, jonka suuruus on 10 % (netto ilman verohyvitystä) vuodessa kyseiseen ajankohtaan mennessä maksetusta pääomasta tai lainasta, ja se alkaa juosta osakkeiden merkitsemispäivästä ja maksetaan (mikäli jaettavaa voittoa on kertynyt) vuosittain 3 päivänä tammikuuta kyseisenä päivänä päättyneen 12 kuukauden ajanjakson osalta; yritys voi päättää, että osakkeet voidaan lunastaa parikurssiin (ts. 1 punta/etuoikeutettu osake) korotettuna mahdollisesti maksamattomalla etuoikeutetulla osingolla milloin tahansa sen jälkeen, kun etuoikeutettujen osakkeiden jakamispäivästä on kulunut yksi vuosi.”

(15)

Toimitetuista tiedoista käy selvästi ilmi, että Shetland Seafish Ltd. on ollut tappiollinen vuodesta 1999 asti.

(16)

Yhdistynyt kuningaskunta totesi 30 päivänä huhtikuuta 2004 ja 13 päivänä joulukuuta 2004 päivätyissä kirjeissään, että investointeja tuli pitää yksityisinä investointeina, koska SLAP on yksityinen yritys ja koska investointihetkellä sekä SIC että SLAP saattoivat täydellä syyllä katsoa, että investoituja summia olisi pidettävä yksityisinä varoina.

(17)

Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta totesi, että jos investoitujen varojen katsotaan olevan julkisia varoja, SLAP:n tekemät investoinnit ovat sellaisia, joiden tekemisestä olisi voinut päättää tavanomainen yksityinen toimija. Tämän väitteensä tueksi Yhdistynyt kuningaskunta toimitti kaksi kyseisiä investointeja koskevaa raporttia: Shetland Seafishin sulautumisraportti ja Whalsay-raportti.

(18)

Seafishin sulautumisraportti on päivätty 27 päivänä syyskuuta 1999, ja se on M. Goodladin ja S. Gillanin SLAP:n johdolle laatima raportti nimeltä ”A proposed restructure and merger of L.A. Williamson & Sons (Shetland) Limited & Ronas Fisheries Limited”.

(19)

Raportin lukujen ja ennusteiden mukaan L.A. Williamson & Sons (Shetland) Limitedin ja Ronas Fisheries Limitedin sulautumisen ja Shetland Seafish Ltd.:n perustamisen oli määrä alkaa tuottaa voittoa kolmen vuoden kuluessa.

(20)

Whalsay-raportti on Whalsay Fish Processors Ltd.:n toimitusjohtajana tuolloin toimineen John Inksterin kesäkuussa 2000 laatima raportti. Raportissa kuvataan kyseessä olevien yritysten tilannetta, markkinoiden kehitystä ja Shetland Seafish Ltd.:lle Whalsay Ltd.:n hankkimisesta koituvaa mahdollista hyötyä.

(21)

Komissio katsoi, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimittamien raporttien luvuista ja tiedoista voitu päätellä, oliko kyseisiä investointeja mahdollista pitää tuottavina investointeina ja oliko SLAP toiminut tavanomaisen yksityisen sijoittajan tavoin. Koska investoinnit lisäksi koituivat kyseessä olevien yritysten hyväksi ja koska nämä yritykset olivat suorassa kilpailussa muiden kalanjalostusyritysten kanssa niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin muissakin jäsenvaltioissa, komissio katsoi, että investoinnit vaikuttivat olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

(22)

Koska investoinnit tehtiin vuosina 1999 ja 2000, niitä arvioitiin vuoden 1997 kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen (3) perusteella. Noiden suuntaviivojen 2.3 kohdan mukaan tukia, jotka eivät täytä kyseisen kohdan edellytyksiä, on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Suuntaviivojen 1.2 kohdan mukaan tuensaajille ilman velvoitetta myönnetyt valtiontuet, joiden tarkoituksena on yritysten taloudellisen tilanteen ja maksuvalmiuden parantaminen ja jotka aiheuttaisivat tuensaajan tulojen kasvua, ovat toimintatukina yhteismarkkinoille soveltumattomia. Suuntaviivojen mukaan toimintatukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen tuki liittyy yhteismarkkinoille soveltuvaan rakenneuudistussuunnitelmaan. Koska tällaista suunnitelmaa ei ole toimitettu, komissio katsoi, että investoinnit ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(23)

Yhdistynyt kuningaskunta painottaa 19 päivänä toukokuuta 2005 päivätyssä vastauksessaan, että SLAP:tä tulisi pitää yksityisenä yrityksenä. Lisäksi se toteaa, että kaikki tapausta koskevat todisteet on jo toimitettu komissiolle, että Seafishin sulautumisraporttiin sisältyviä tietoja on pidettävä riittävänä perustana tehdyille oletuksille, että raportissa tehtyjä olettamuksia on pidettävä varovaisina ja luotettavina ja että raportissa esitetty alkuperäinen yritysten sulautuminen oli perusteltavissa, kun otetaan huomioon SLAP:n kapasiteetti yksityisenä sijoittajana.

(24)

Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että jos komissio tekee kielteisen päätöksen, tuen takaisinmaksamista ei tulisi vaatia, koska se olisi vastoin luottamuksensuojan periaatetta. Yhdistynyt kuningaskunta viittaa kiintiöiden ostoa varten Shetlandinsaarilla (Yhdistynyt kuningaskunta) myönnettävistä lainoista 3 päivänä kesäkuuta 2003 tehtyyn komission päätökseen 2003/612/EY (4) ja päättää toteamalla, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat johdonmukaisesti toimineet siten, että voitaisiin kohtuudella päätellä, että rahasto on yhteisön rakennerahastoja koskevien sääntöjen mukainen yksityinen rahasto.

(25)

Ensin on päätettävä, onko toimenpidettä pidettävä valtiontukena, ja jos on, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille.

(26)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavasti: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Jotta toimenpide voitaisiin luokitella valtiontueksi, sen on täytettävä neljä edellytystä: siitä on koiduttava etua siihen osallistuville yrityksille, tuen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty, sen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä ja sen on vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(27)

Investointeihin käytetyt SLAP:n varat ovat peräisin Charitable Trustin varoista. SIC perusti Charitable Trustin keräämään ja hoitamaan Shetlandinsaarten paikallisyhteisön puolesta haittamaksuja, jotka öljyteollisuus oli suostunut maksamaan.

(28)

Kuten komissio osoitti jo 3 päivänä kesäkuuta 2003 tekemässään päätöksessä, joka koski lainoja kalastuskiintiöiden ostamiseksi Shetlandinsaarilla, näitä varoja, jotka liittyvät suoraan Shetlandinsaarten väestölle aiheutuviin haittoihin eikä tosiasiallisesti tarjottuihin satamapalveluihin, ei voida pitää yksityisinä varoina vaan niiden on katsottava olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettuja valtion varoja.

(29)

Tutkittavana olevat SLAP:n investoinnit perustuvat saman tyyppiseen rahoitukseen. Ottaen huomioon komission 24 kohdassa mainitussa päätöksessä tekemät päätelmät ja sen, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole toimittanut lisänäyttöä siitä, että kyseiset varat olisivat yksityisiä varoja, komissio katsoo, että investointeja on pidettävä valtion varoista rahoitettuina.

(30)

Edellä mainitussa päätöksessään komissio huomautti myös, että Charitable Trustin hallituksen jäsenet ovat SIC:n jäseniä. Vaikka neuvoston jäsenet toimivatkin säätiön hallituksen jäseninä viran puolesta, se seikka, että he ovat SIC:n nimittämiä, merkitsee sitä, että SIC:n asema säätiössä ja SLAP:ssä sekä niiden käytössä olevien varojen hallinnoinnissa on hallitseva. Sen vuoksi on olemassa joukko indikaattoreita, jotka osoittavat, ettei päätöksiä voida tehdä ottamatta huomioon viranomaisten vaatimuksia.

(31)

Sen vuoksi Stardust-tapauksen (5) perusteella ja ottaen huomioon, että SLAP:n varat ovat peräisin julkisista varoista ja että viranomaiset voivat suoraan tai epäsuorasti olla hallitsevassa asemassa suhteessa sekä Charitable Trustiin että sen varoihin, kyseisiä varoja koskevia päätöksiä on pidettävä viranomaisten tekeminä päätöksinä ja varoja valtion varoista myönnettyinä.

(32)

Julkisia investointeja pidetään valtiontukena, jos niitä koskevat päätökset tehdään edellytyksillä, joita tavanomaisten markkinatalouden periaatteiden mukaan toimiva yksityinen sijoittaja ei hyväksyisi.

(33)

Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan SLAP toimi kuten tavallinen markkinataloussijoittaja, kun se sijoitti Shetland Seafish Ltd.:iin ja kun Shetland Seafish Ltd. otti haltuunsa Whalsay Ltd.:n. Tämän väitetään olevan pääteltävissä hallintoneuvostolle investointien tekohetkellä toimitetuista Shetland Seafishin sulautumisraportista ja Whalsay-raportista.

(34)

Investoinnin voidaan katsoa olevan markkinataloussijoittajaa koskevan periaatteen mukainen, jos investointi tehdään edellytyksillä, jotka tavanomaisten markkinatalouden periaatteiden mukaan toimiva yksityinen sijoittaja voisi hyväksyä. Investoinnin ei voida katsoa olevan tämän periaatteen mukainen, jos yhtiön taloudellinen tilanne ja erityisesti sen velkarakenne ja -määrä on sellainen, ettei tavanomaista voittoa ole odotettavissa kohtuullisen ajan kuluessa investoinnista.

(35)

27 päivänä syyskuuta 1999 päivättyyn Seafishin sulautumisraporttiin sisältyvät ennusteet perustuvat joukkoon otaksumia, joiden tueksi esitetään liian vähän perusteita. Raporttiin sisältyy ennakoitu tuloslaskelma, ennakoitu tase ja ennakoitu rahavirtalaskelma vuosille 2000, 2001 ja 2002. Näiden laskelmien tiedot osoittavat, että Shetland Seafish Ltd. muuttuisi voitolliseksi ja että liikevaihdon odotetaan kasvavan 16 prosenttia vuonna 2001 ja 26 prosenttia vuonna 2002 vuoteen 2000 verrattuna. Raportti ei kuitenkaan sisällä riittävästi lukuja ja perusteita osoittamaan ennusteiden luotettavuutta, koska raportissa ei ole odotusten tueksi välttämättä tarvittavia tarjontaa, hintoja ja tuotantoa koskevia lukuja.

(36)

Sen lisäksi että komissio ei voi vahvistaa näiden ennusteiden ja otaksumien uskottavuutta, ja vaikka niitä voitaisiinkin pitää tarkkoina ja luotettavina, ilman tarjontaa, hintoja ja tuotantoa koskevia lukuja ne olisivat riittämättömiä jokaiselle tavanomaiselle yksityiselle sijoittajalle, joka aikoisi sijoittaa tällaiseen hankkeeseen.

(37)

Raportissa todetaan, että ”uusi hallinto-organisaatio ja tuotantostrategia on mietitty huolellisesti kyseessä olevien kahden yrityksen aiempien puutteiden korjaamiseksi. Mutta uuden ajattelutavan ydin on siinä, että ainoastaan markkinaperusteinen lähestymistapa takaa menestyksen ja kalanjalostuksen jatkumisen Shetlandinsaarilla.”

(38)

Komissio toteaa raporttiin sisältyvien lukujen ja tietojen perusteella, että Yhdistyneen kuningaskunnan perusteita ei ole sovellettu oikein ja kokonaisvaltaisesti. Koska investoinnin tueksi ei ole esitetty kattavia tietoja, komissio katsoo, että investointia ei voida pitää tuottavana eikä SLAP näin ole toiminut tavanomaisen yksityisen sijoittajan tavoin.

(39)

Whalsay-raportin laatija oli Whalsay Ltd.:n toimitusjohtaja, joten sitä ei voida pitää riippumattomana raporttina Whalsaystä ja sen mahdollisesta ottamisesta Shetland Seafish Ltd.:n haltuun. Raportissa todetaan, että molemmat yritykset selvästi kärsivät lohen rajoitetusta tarjonnasta markkinoilla ja että yritysten sulautuminen ”tarjoaa parhaan ja mahdollisesti myös ainoan mahdollisuuden turvata jatkuva ja kestävä työllisyys alalla”.

(40)

Lisäksi raportissa päätellään seuraavasti: ”SLAP:n hallintoneuvoston päätöksen perustana on sen vuoksi oltava, että lohen jatkuva tarjonta voidaan varmistaa; jos tämän edellytyksen täyttyminen on vaarassa, sulautumisen hyväksymispäätökseen sisältyy erittäin suuri riski, joka tekee sekä SLAP:stä että Seafish Ltd.:stä haavoittuvaisia.”

(41)

Raportissa tuodaan selkeästi esiin epäilyksiä, jotka koskevat yritysten sulautumisesta seuraavia etuja ja alan työllisyyden turvaamista. Raporttiin ei myöskään sisälly riittävästi tietoja, joilla voitaisiin osoittaa kyseisen investoinnin kannattavuus. On osoittautunut, että investointipäätöstä tehtäessä ei muita tietoja ole ollut käytettävissä; Yhdistynyt kuningaskunta on nimenomaisesti vahvistanut, että investointipäätös tehtiin yksinomaan tämän raportin perusteella. Sen vuoksi ja ottaen erityisesti huomioon raportissa esitetyt epäilyt ja toisin osoittavien tietojen puuttumisen komissio voi vain päätellä, että tavanomainen yksityinen sijoittaja ei olisi päättänyt tehdä tätäkään investointia.

(42)

Edellä olevan perusteella komissio katsoo, että SLAP:n Shetland Seafish Ltd.:iin vuosina 1999 ja 2000 tekemät investoinnit eivät ole tavanomaisia kaupallisia investointeja, jotka tavanomainen yksityinen sijoittaja olisi voinut päättää tehdä.

(43)

Komissio päättelee käytettävissä olevien tietojen perusteella, että kyseiset yritykset, Shetland Seafish Ltd.:iin sulautetut L.A. Williamson Ltd. ja Ronas Ltd. sekä Whalsay Ltd. eivät olisi voineet jatkaa toimintaansa ilman kyseessä olevia investointeja. Investoinnit ovat joka tapauksessa vahvistaneet niiden asemaa markkinoilla, mitä ei olisi muutoin tapahtunut.

(44)

Investoinnit ovat koituneet asianomaisten yritysten hyväksi, ja nämä yritykset ovat suorassa kilpailussa muiden kalanjalostusyritysten kanssa niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin muissakin jäsenvaltioissa; sen vuoksi ne vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua.

(45)

Edellä esitetyn perusteella SLAP:n Shetland Seafish Ltd.:iin tekemien investointien on katsottava olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

(46)

Valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos siihen voidaan soveltaa jotakin EY:n perustamissopimuksessa vahvistettua poikkeusta. Kalatalousalan valtiontuen osalta valtiontukitoimenpiteitä pidetään yhteismarkkinoille soveltuvina, jos ne täyttävät vuoden 2004 kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevissa suuntaviivoissa (6) vahvistetut edellytykset. Mainittujen suuntaviivojen 5.3 kohdan mukaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista tukea arvioidaan niiden suuntaviivojen mukaisesti, joita sovellettiin sillä hetkellä, kun tuen myöntämistä koskeva hallinnollinen toimi tuli voimaan.

(47)

Koska SLAP:n tekemät investoinnit tapahtuivat vuosina 1999 ja 2000, tuen soveltuvuutta on arvioitava tuolloin voimassa olleiden vuoden 1997 kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevien suuntaviivojen, jäljempänä ”suuntaviivat”, perusteella (ks. 22 kohta).

(48)

Noiden suuntaviivojen 2.3 kohdan mukaan kalastustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävää investointitukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana edellyttäen, että sen myöntämisedellytykset vastaavat asetuksessa (EY) N:o 3699/93 säädettyjä edellytyksiä ja ovat vähintään yhtä tiukat ja että tuen taso tukiekvivalenttina ilmaistuna ei ylitä mainittujen sääntöjen mukaista kansallisen ja yhteisön tukien sallittua enimmäistasoa. Lisäksi jos tuki koskee investointeja, jotka eivät asetuksen (EY) N:o 3699/93 mukaan ole kelpoisia yhteisön tukeen, komission on arvioitava tapauskohtaisesti tuen yhteensopivuutta yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa.

(49)

Asetuksen (EY) N:o 2468/98 (7), jolla asetus (EY) N:o 3699/93 korvattiin 3 päivänä marraskuuta 1998, 11 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat mainitun asetuksen liitteessä II vahvistetuin edellytyksin toteuttaa toimenpiteitä pääomainvestointien edistämiseksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen alalla. Liitteessä II olevassa 2.4 kohdassa todetaan, että jalostukseen ja kaupan pitämiseen tehtävien tukikelpoisten investointien on liityttävä erityisesti rakennusten ja laitteistojen rakentamiseen ja hankintaan, tarvittavien uusien välineiden ja laitteistojen hankintaan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostamiseksi ja pitämiseksi kaupan aluksesta purkamisesta lopulliseen tuotteeseen asti tai uuden teknologian käyttöön erityisesti kilpailukyvyn parantamiseksi ja arvonlisäyksen kasvattamiseksi.

(50)

SLAP:n investointien ei voida katsoa liittyvän kumpaankaan näistä, joten niitä on suuntaviivojen 2.3 kohdan mukaisesti arvioitava tapauskohtaisesti.

(51)

Koska investoinnit paransivat Shetland Seafish Ltd.:n yleistä rahoitustilannetta, tukea on pidettävä toimintatukena.

(52)

Suuntaviivojen 2.3 kohdassa vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti tuensaajille ilman velvoitetta myönnetyt kansalliset tuet, joiden tarkoituksena on yritysten taloudellisen tilanteen ja maksuvalmiuden parantaminen tai joiden määrät perustuvat tuotettuun tai kaupan pidettyyn määrään, tuotteiden hintoihin, tuotantomääriin tai tuotantovälineisiin ja jotka pienentävät tuensaajan tuotantokustannuksia tai kasvattavat tämän tuloja, ovat toimintatukina yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(53)

Suuntaviivojen mainitussa kohdassa todetaan tällaisesta tuotantotuesta, että komission on arvioitava sitä tapauskohtaisesti silloin kun se liittyy yhteismarkkinoille soveltuvaan rakenneuudistussuunnitelmaan.

(54)

Yhdistynyt kuningaskunta ei ole toimittanut komission arvioitavaksi mitään rakenneuudistussuunnitelmaa. Koska toimintatukea voidaan suuntaviivojen mukaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen tuki liittyy yhteismarkkinoille soveltuvaan rakenneuudistussuunnitelmaan, investoinnit eivät täytä suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä.

(55)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista. Luottamuksensuojan periaate kuuluu yhteisön lainsäädännön yleisperiaatteisiin. Komissio katsoo, että tässä tapauksessa mainittu periaate estää takaisinperinnän seuraavista syistä.

(56)

Komissio teki 3 päivänä kesäkuuta 2003 päätöksellä 2003/612/EY (8) kielteisen päätöksen, joka koski kalastuskiintiöiden ostamiseen Shetlandinsaarilla myönnettyjä lainoja. Komissio totesi päätöksessään, että vaikka yhteisön rakennerahastojen käyttöä asetuksen (EY) N:o 1260/99 (9) mukaisesti koskevilla komission toimilla ja päätöksillä ja komission valtiontukipäätöksillä ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole välttämättä mitään yhteyttä keskenään, on monien yhteensattumien kautta voinut syntyä perusteltu luottamus siihen, että kyseinen rahasto on luonteeltaan yksityinen.

(57)

Komissio totesi, että sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus että komissio olivat johdonmukaisesti toimineet tavalla, joka oli antanut aihetta olettaa, että kyseessä oli yhteisön rakennerahastoja koskevissa säännöissä tarkoitettu yksityinen rahasto, ja vaikka oikeudellisesti tarkasteltuna näiden kahden seikan välillä ei ollut mitään automaattista yhteyttä, ne olivat saattaneet antaa kansallisille viranomaisille ja kalastajille syyn olettaa, etteivät valtiontukisäännöt koskeneet tällaisesta rahastosta myönnettyjä avustuksia, ja siten johtaa perustellun luottamuksen syntymiseen asiasta.

(58)

Lisäksi se katsoi päätöksessään, että Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) toteuttamassa Highlands and Islandsin alueen tavoite 1 -ohjelmassa 1994–1996 SLAP:stä saatu rahoitus luokiteltiin yksityiseksi. Lisäksi koska Orkneysaarten ja Shetlandinsaarten välillä on läheinen yhteys, Shetlandinsaarten viranomaiset olivat luultavasti tietoisia siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ja komissio itse ovat käytännössä kohdelleet vastaavaa Orkneysaarten vararahastoa (valtiontukiasia C-87/2001 (10) yksityisenä, jolloin sitä voitiin käyttää Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR) myönnetyn tuen yhteydessä tarvittavan yksityisen rahoitusosuuden maksamiseen.

(59)

Sen vuoksi komissio katsoi, että nämä seikat yhdessä olivat synnyttäneet Shetlandinsaarten viranomaisissa ja organisaatioissa samoin kuin saarten kalastajissa perustellun luottamuksen; tämän huomioon ottaen ne olivat voineet virheellisesti olettaa, etteivät EY:n perustamissopimuksen valtiontukisäännöt koske niitä, vaikka näillä kahdella seikalla ei ole oikeudellisesti mitään automaattista yhteyttä keskenään.

(60)

Nyt tutkittavana olevat SLAP:n investoinnit perustuvat samantyyppiseen rahoitukseen saman ajanjakson kuluessa. Aivan kuten tässäkin tapauksessa SLAP:n toimien katsottiin olevan yksityisen yrityksen toimia, kun kyse oli Shetland Islands Charitable Trustista saadusta yksityisestä rahoituksesta. Kun lisäksi otetaan huomioon Shetlandinsaarten yhteisön olosuhteet ja erityispiirteet, Shetland Seafish Ltd.:n on ollut oltava tietoinen kalastuskiintiöiden ostamisessa käytetystä lainajärjestelystä ja erityisesti päätöksen 2003/612/EY 68 kohdassa tarkoitetusta tulkintaohjeesta, jossa todetaan, että Charitable Trustin myöntämiä avustuksia ja lainoja oli perusteltua pitää yksityisenä rahoituksena.

(61)

Vakiintunut oikeuskäytäntö on, ettei perusteltu luottamus voi koskea sellaista tuensaajaa, jonka saama tuki on peräisin kansallisen viranomaisen toiminnasta, jos perustamissopimuksen 88 artiklassa määrättyä menettelyä ei ole noudatettu (tuomioistuimen tuomio asiassa Alcan Deutschland (11). Koska komissiokin on kuitenkin toiminut johdonmukaisesti tavalla, joka on antanut aihetta olettaa, että kyseessä on yksityinen rahasto, komissio katsoo, että kun otetaan huomioon asiaan liittyvät olosuhteet ja edellä tarkoitettu komission päätös, sekä SLAP että tuensaajana ollut Shetland Seafish Ltd. ovat voineet olettaa, että rahoitukseen on käytetty vain yksityisiä varoja ja että sen vuoksi perustamissopimuksen valtiontukea koskevia määräyksiä ei sovelleta.

(62)

Edellä mainituilla perusteilla ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan nojalla, koska luottamuksensuojan periaate kuuluu yhteisön lainsäädännön yleisperiaatteisiin, Shetland Seafish Ltd.:n saamaa valtiontukea ei peritä takaisin.

(63)

Edellä IV jaksossa tehdyn arvioinnin perusteella komissio toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on rikkonut perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa myöntäessään sääntöjenvastaisesti tukea Shetland Seafish Ltd.:lle hankkimalla yrityksen osakkeita sellaisissa olosuhteissa ja sellaisilla edellytyksillä, joita tavallinen markkinataloussijoittaja ei olisi hyväksynyt.

(64)

Komissio katsoo, että nämä investoinnit eivät ole yhteismarkkinoille soveltuvia, koska niitä ei voida pitää tavanomaisina kaupallisina investointeina, jotka tavanomainen yksityinen sijoittaja olisi voinut päättää tehdä.