LIITE

tuonnin kiinteistä arvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi 8 päivänä maaliskuuta 2006 annettuun komission asetukseen

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmannen maan koodi (1)	Tuonnin kiinteä arvo
0702 00 00	052	105,7
	204	52,2
	212	102,0
	624	92,6
	999	88,1
0707 00 05	052	152,0
	204	59,0
	999	105,5
0709 10 00	220	46,4
	624	102,5
	999	74,5
0709 90 70	052	130,2
	204	62,6
	999	96,4
0805 10 20	052	56,4
	204	44,3
	212	42,3
	220	39,2
	400	61,3
	448	41,1
	512	33,1
	624	65,9
	999	48,0
0805 50 10	052	74,2
	624	68,8
	999	71,5
0808 10 80	400	124,3
	404	90,2
	512	71,5
	524	62,6
	528	72,0
	720	78,2
	999	83,1
0808 20 50	388	80,9
	400	74,8
	512	65,4
	528	70,8
	720	45,0
	999	67,4

---

(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ” 999 ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.

LIITE

Koodi	Tavaran kuvaus	Yksikköarvojen määrä 100:aa nettokilogrammaa kohti
	Laji, lajike, CN-koodi	EUR LTL SEK	CYP LVL GBP	CZK MTL	DKK PLN	EEK SIT	HUF SKK
1.10	Uudet perunat 0701 90 50	37,30	21,44	1 063,95	278,34	583,64	9 492,14
		128,79	25,96	16,01	141,80	8 933,73	1 386,13
		352,88	25,55
1.30	Kepasipuli (ei kuitenkaan istukassipulit) 0703 10 19	32,33	18,58	922,15	241,24	505,85	8 227,02
		111,63	22,50	13,88	122,90	7 743,03	1 201,38
		305,85	22,15
1.40	Valkosipuli 0703 20 00	175,09	100,63	4 994,14	1 306,50	2 739,59	44 555,58
		604,56	121,86	75,17	665,61	41 934,46	6 506,41
		1 656,42	119,94
1.50	Purjosipuli ex 0703 90 00	73,93	42,49	2 108,59	551,62	1 156,69	18 811,90
		255,25	51,45	31,74	281,03	17 705,23	2 747,08
		699,36	50,64
1.60	Kukkakaali 0704 10 00	—	—	—	—	—	—
1.80	Valko- ja punakaali 0704 90 10	46,87	26,94	1 336,87	349,73	733,36	11 927,01
		161,83	32,62	20,12	178,18	11 225,36	1 741,69
		443,40	32,11
1.90	Parsakaali (Brassica oleracea L. convar. botrytis (L.) Alef var. italica Plenck) ex 0704 90 90	—	—	—	—	—	—
		—	—	—	—	—	—
		—	—
1.100	Kiinankaali ex 0704 90 90	101,11	58,11	2 883,96	754,46	1 582,03	25 729,46
		349,11	70,37	43,41	384,37	24 215,85	3 757,25
		956,53	69,26
1.110	Keräsalaatti 0705 11 00	—	—	—	—	—	—
1.130	Porkkanat ex 0706 10 00	47,87	27,51	1 365,40	357,20	749,00	12 181,48
		165,29	33,32	20,55	181,98	11 464,86	1 778,85
		452,86	32,79
1.140	Retiisit ja retikat ex 0706 90 90	80,59	46,32	2 298,73	601,36	1 260,99	20 508,30
		278,27	56,09	34,60	306,37	19 301,83	2 994,81
		762,43	55,21
1.160	Herneet (Pisum sativum) 0708 10 00	363,62	208,97	10 371,63	2 713,29	5 689,47	92 531,25
		1 255,52	253,08	156,10	1 382,31	87 087,80	13 512,25
		3 439,99	249,08
1.170	Pavut:
1.170.1	— Pavut (Vigna- ja Phaseolus-suvun lajit) ex 0708 20 00	120,53	69,27	3 437,79	899,35	1 885,84	30 670,48
		416,16	83,89	51,74	458,18	28 866,19	4 478,78
		1 140,22	82,56
1.170.2	— Pavut (Phaseolus-suvun lajit, vulgaris var. compressus Savi) ex 0708 20 00	202,00	116,09	5 761,65	1 507,28	3 160,61	51 402,94
		697,47	140,59	86,72	767,90	48 379,00	7 506,32
		1 910,98	138,37
1.180	Härkäpavut ex 0708 90 00	—	—	—	—	—	—
1.190	Latva-artisokat 0709 10 00	—	—	—	—	—	—
1.200	Parsa:
1.200.1	— vihreä ex 0709 20 00	287,72	165,35	8 206,75	2 146,94	4 501,90	73 217,10
		993,45	200,26	123,52	1 093,78	68 909,87	10 691,82
		2 721,95	197,09
1.200.2	— muu ex 0709 20 00	491,72	282,59	14 025,26	3 669,10	7 693,71	125 127,40
		1 697,80	342,24	211,09	1 869,26	117 766,39	18 272,23
		4 651,80	336,83
1.210	Munakoisot 0709 30 00	163,50	93,96	4 663,51	1 220,00	2 558,22	41 605,85
		564,53	113,80	70,19	621,55	39 158,25	6 075,66
		1 546,76	112,00
1.220	Ruotiselleri eli lehtiselleri (Apium graveolens L., var. dulce (Mill.) Pers.) ex 0709 40 00	61,51	35,35	1 754,39	458,96	962,39	15 651,92
		212,37	42,81	26,41	233,82	14 731,14	2 285,63
		581,88	42,13
1.230	Kanttarelli 0709 59 10	334,34	192,15	9 536,38	2 494,78	5 231,28	85 079,50
		1 154,41	232,70	143,53	1 270,99	80 074,43	12 424,07
		3 162,96	229,02
1.240	Makeat ja miedot paprikat 0709 60 10	179,16	102,97	5 110,31	1 336,89	2 803,31	45 591,96
		618,62	124,70	76,92	681,09	42 909,87	6 657,75
		1 694,95	122,73
1.250	Fenkoli 0709 90 50	—	—	—	—	—	—
1.270	Bataatit, tuoreina, kokonaisina, ihmisravinnoksi tarkoitettuina 0714 20 10	108,61	62,42	3 098,01	810,46	1 699,45	27 639,13
		375,02	75,60	46,63	412,90	26 013,17	4 036,11
		1 027,53	74,40
2.10	Tuoreet kastanjat (Castanea-suvun lajit) ex 0802 40 00	—	—	—	—	—	—
2.30	Tuoreet ananakset ex 0804 30 00	64,85	37,27	1 849,85	483,93	1 014,76	16 503,60
		223,93	45,14	27,84	246,55	15 532,72	2 410,00
		613,55	44,43
2.40	Tuoreet avokadot ex 0804 40 00	183,60	105,51	5 236,79	1 369,88	2 872,70	46 720,41
		633,93	127,78	78,82	697,95	43 971,94	6 822,54
		1 736,90	125,77
2.50	Tuoreet guavat ja mangot ex 0804 50	—	—	—	—	—	—
2.60	Makeat appelsiinit, tuoreet:
2.60.1	— veri- ja puoliveriappelsiinit ex 0805 10 20	—	—	—	—	—	—
		—	—	—	—	—	—
		—	—
2.60.2	— Navels, Navelines, Navelates, Salustianas, Vernas, Valencia lates, Maltese, Shamoutis, Ovalis, Trovita ja Hamlins ex 0805 10 20	—	—	—	—	—	—
		—	—	—	—	—	—
		—	—
2.60.3	— muut ex 0805 10 20	—	—	—	—	—	—
		—	—	—	—	—	—
		—	—
2.70	Tuoreet mandariinit (myös tangeriinit ja satsumat); tuoreet klementiinit, wilkingit ja muut niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit:
2.70.1	— klementiinit ex 0805 20 10	82,40	47,35	2 350,26	614,84	1 289,26	20 968,05
		284,51	57,35	35,37	313,24	19 734,54	3 061,94
		779,52	56,44
2.70.2	— monrealit (monreales) ja satsumat ex 0805 20 30	131,58	75,62	3 753,06	981,82	2 058,78	33 483,16
		454,32	91,58	56,49	500,20	31 513,41	4 889,51
		1 244,79	90,13
2.70.3	— mandariinit ja wilkingit ex 0805 20 50	55,49	31,89	1 582,75	414,06	868,23	14 120,59
		191,60	38,62	23,82	210,95	13 289,90	2 062,02
		524,95	38,01
2.70.4	— tangeriinit ja muut ex 0805 20 70 ex 0805 20 90	57,91	33,28	1 651,75	432,11	906,09	14 736,21
		199,95	40,30	24,86	220,14	13 869,30	2 151,91
		547,84	39,67
2.85	Tuoreet limetit (Citrus aurantifolia, Citrus latifolia) 0805 50 90	81,87	47,05	2 335,05	610,86	1 280,92	20 832,34
		282,67	56,98	35,14	311,21	19 606,81	3 042,13
		774,47	56,08
2.90	Greipit, tuoreet:
2.90.1	— valkoinen ex 0805 40 00	65,73	37,77	1 874,73	490,44	1 028,40	16 725,52
		226,94	45,75	28,22	249,86	15 741,59	2 442,41
		621,80	45,02
2.90.2	— vaaleanpunainen ex 0805 40 00	81,29	46,72	2 318,65	606,57	1 271,92	20 685,97
		280,68	56,58	34,90	309,03	19 469,05	3 020,75
		769,03	55,68
2.100	Syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet 0806 10 10	152,10	87,41	4 338,43	1 134,96	2 379,89	38 705,65
		525,18	105,86	65,30	578,22	36 428,67	5 652,15
		1 438,94	104,19
2.110	Vesimelonit 0807 11 00	59,49	34,19	1 696,83	443,90	930,82	15 138,42
		205,41	41,41	24,54	226,15	14 247,86	2 210,65
		562,79	40,75
2.120	Melonit (muut kuin vesimeloni):
2.120.1	— marillo, Cuper, Honey Dew (myös Cantalene), Onteniente, Piel de Sapo (myös Verde Liso), Rochet, Tendral, Futuro ex 0807 19 00	66,18	38,03	1 887,58	493,80	1 035,45	16 840,21
		228,50	46,06	28,41	251,57	15 849,54	2 459,16
		626,06	45,33
2.120.2	— muut ex 0807 19 00	62,76	36,07	1 790,22	468,33	982,05	15 971,61
		216,71	43,68	26,94	238,60	15 032,03	2 332,32
		593,77	42,99
2.140	Päärynät:
2.140.1	— Nipponinpäärynät eli ”nashit” (Pyrus pyrifolia), Nipponinpäärynät eli ”ya” (Pyrus bretscheideri) ex 0808 20 50	—	—	—	—	—	—
		—	—	—	—	—	—
		—	—
2.140.2	— Muut ex 0808 20 50	—	—	—	—	—	—
		—	—	—	—	—	—
		—	—
2.150	Aprikoosit 0809 10 00	149,08	85,68	4 252,21	1 112,41	2 332,60	37 936,39
		514,74	103,76	64,00	566,73	35 704,66	5 539,81
		1 410,34	102,12
2.160	Kirsikat 0809 20 05 0809 20 95	137,39	78,96	3 918,77	1 025,18	2 149,69	34 961,63
		474,39	95,62	58,98	522,29	32 904,90	5 105,41
		1 299,75	94,11
2.170	Persikat 0809 30 90	121,07	69,58	3 453,15	903,37	1 894,26	30 807,54
		418,01	84,26	51,97	460,23	28 995,19	4 498,79
		1 145,32	82,93
2.180	Nektariinit ex 0809 30 10	132,53	76,17	3 780,20	988,92	2 073,67	33 725,32
		457,61	92,24	56,90	503,82	31 741,32	4 924,87
		1 253,79	90,78
2.190	Luumut 0809 40 05	151,05	86,81	4 308,38	1 127,10	2 363,41	38 437,57
		521,54	105,13	64,85	574,21	36 176,36	5 613,00
		1 428,97	103,47
2.200	Mansikat 0810 10 00	235,92	135,58	6 729,05	1 760,36	3 691,29	60 033,67
		814,57	164,20	101,28	896,84	56 502,00	8 776,66
		2 231,84	161,60
2.205	Vadelmat 0810 20 10	530,81	305,06	15 140,29	3 960,80	8 305,37	135 075,22
		1 832,78	369,44	227,88	2 017,87	127 128,99	19 724,90
		5 021,62	363,60
2.210	Mustikat (Vaccinium myrtillus -lajin hedelmät) 0810 40 30	978,68	562,45	27 914,89	7 302,71	15 313,01	249 044,70
		3 379,19	681,16	420,15	3 720,45	234 393,86	36 367,75
		9 258,61	670,40
2.220	Kiivit (Actinidia chinensis Planch.) 0810 50 00	178,63	102,66	5 095,06	1 332,90	2 794,95	45 455,98
		616,77	124,33	76,69	679,06	42 781,89	6 637,89
		1 689,89	122,36
2.230	Granaattiomenat ex 0810 90 95	184,95	106,26	5 275,33	1 380,06	2 893,84	47 064,23
		638,60	128,73	79,40	703,09	44 295,52	6 872,74
		1 749,68	126,69
2.240	Kakiluumut eli persimonit (myös saronhedelmät) ex 0810 90 95	161,38	92,75	4 603,14	1 204,21	2 525,10	41 067,26
		557,22	112,32	69,28	613,50	38 651,35	5 997,01
		1 526,74	110,55
2.250	Litsit ex 0810 90	—	—	—	—	—	—

LIITE

Tavaran kuvaus	Luokittelu (CN-koodi)	Perusteet
(1)	(2)	(3)
1. Vähittäismyyntiä varten pakattu sarja, jossa on — kannettava paristokäyttöinen digitaalinen äänen tallennus- ja toistolaite, johon kuuluvat seuraavat samassa kotelossa olevat osat: sähköinen merkinantojärjestelmä, jossa on digitaalinen/analoginen muunnin, flash-muisti, ohjauspainikkeet, paristotila, USB-pistoke ja liitin kuulokkeita varten, — paristokäyttöinen yleisradiovastaanotin kuulokkeisiin yhdistettynä liitinjohtoineen, — USB-kaapeli, — CD-ROM, ja — käyttöohje. Digitaalinen äänen tallennus- ja toistolaite tallentaa MP3-muotoista ääntä. Se voidaan liittää automaattiseen tiedonkäsittelylaitteeseen USB-portin kautta MP3-muotoisten tiedostojen tai muiden tiedostomuotojen lataamiseksi tai siirtämiseksi. Sillä voidaan myös äänittää. Sen muistitila on 128 MB. Yleisradiovastaanotin toimii itsenäisesti.	8520 90 00	Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 yleisen tulkintasäännön, 3 yleisen tulkintasäännön b alakohdan ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 8520 ja 8520 90 00 nimiketekstien mukaisesti. Digitaalinen äänen tallennus- ja toistolaite antaa koko sarjalle sen olennaisen luonteen.
2. Kannettava paristokäyttöinen laite yleisradiolähetysten vastaanottamiseen, joka on yhdistetty samassa kotelossa äänen tallennus- ja toistolaitteeseen. Laite sisältää seuraavat osat: — flash-muisti, — integroituina virtapiireinä oleva mikroprosessori (siru), — sähköinen järjestelmä, johon kuuluu äänitaajuusvahvistin, — LCD-näyttö, — radioviritin, ja — ohjauspainikkeet. Mikroprosessori on ohjelmoitu MP3-tiedostomuotojen käyttöä varten. Laitteessa on liittimet stereota, kuulokkeita ja kaukosäädintä varten. Se voidaan liittää automaattiseen tiedonkäsittelylaitteeseen USB-portin kautta MP3-muotoisten tiedostojen tai muiden tiedostomuotojen lataamiseksi tai siirtämiseksi. Sillä voidaan myös äänittää. Sen muistitila on 128 MB.	8527 13 99	Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 8527 , 8527 13 ja 8527 13 99 nimiketekstien mukaisesti. Luokittelu perustuu nimikkeen 8527 tekstiin; yleisradiovastaanottimet, myös jos samaan koteloon on yhdistetty äänen tallennus- tai toistolaite.
3. Moottoroitu golfkärry, jossa on putkimainen alumiinirunko, pyörät, istuin käytettäväksi kärryn olleessa paikallaan sekä ohjaustanko. Kärry on kävellen ohjattava. Golfkärryn ohjaimet ovat ohjaustangossa. Se voi saavuttaa enintään 6,5 km:n tuntivauhdin ja siinä on 24 voltin akulla toimiva moottori. Golfkärryssä voidaan kuljettaa yksi laukullinen golfmailoja. (Katso kuva) (*1)	8704 90 00	Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 8704 ja 8704 90 00 nimiketekstin mukaisesti. Golfkärryä ei voida luokitella nimikkeeseen 8703 , koska sillä ei voi kuljettaa henkilöitä. Golfkärryä ei myöskään voida luokitella nimikkeeseen 8709 , koska sitä ei käytetä tehtaissa, varastoissa, satamissa tai lentokentillä tapahtuviin lyhyisiin tavarankuljetuksiin. Sen ainoa käyttötarkoitus on golfmailojen kuljetus golfkentällä.
4. Monitoiminen laite, jolla voidaan suorittaa seuraavat toiminnot: — skannaus, — laser-tulostus, — laser-kopiointi (epäsuora menetelmä). Laite, jossa on useita paperin syöttökaukaloita, voi tuottaa 40 sivua A4-kokoista paperia minuutissa. Laite toimii joko itsenäisesti (kopiokoneena) tai automaattiseen tietojenkäsittelylaitteeseen yhdistettynä tai paikallisverkossa (tulostimena, skannerina ja kopiokoneena).	9009 12 00	Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 yleisen tulkintasäännön, 3 yleisen tulkintasäännön c alakohdan, 6 yleisen tulkintasäännön ja 84 ryhmän 5 huomautuksen E kohdan sekä CN-koodien 9009 ja 9009 12 00 nimiketekstin mukaisesti. Laitteessa on useita toimintoja, joista minkään ei katsota antavan tuotteelle sen olennaista luonnetta.

---

(*1)  Valokuva on ainoastaan ohjeellinen.

LIITE I (1)

NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT ELINTARVIKKEIDEN MYKOTOKSIINIPITOISUUKSIEN VIRALLISTA TARKASTUSTA VARTEN

A.   YLEISET SÄÄNNÖKSET

Virallinen tarkastus on suoritettava asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti. Seuraavia yleisiä säännöksiä on sovellettava rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännöksiä.

A.1   Tarkoitus ja soveltamisala

Elintarvikkeiden mykotoksiinipitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitetut näytteet on otettava tässä liitteessä vahvistettujen menetelmien mukaisesti. Tällä tavoin saatuja kokoomanäytteitä pidetään tutkittavia eriä edustavina. Laboratorionäytteistä määritettyjen pitoisuuksien perusteella arvioidaan, noudattavatko tutkittavat erät asetuksessa (EY) N:o 466/2001 vahvistettuja enimmäismääriä.

A.2   Määritelmät

Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

A.2.1

    ’erällä’ tarkoitetaan yhdellä kertaa toimitettua, tiettyä määrä elintarviketta, jonka osalta viranomainen vahvistaa, että sillä on esimerkiksi seuraavia yhteisiä ominaisuuksia: alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai merkinnät;

A.2.2

    ’osaerällä’ tarkoitetaan suuremmasta erästä erotettua tiettyä osaa, johon sovelletaan näytteenottomenetelmää; jokaisen osaerän on oltava fyysisesti erillinen ja yksilöitävissä;

A.2.3

    ’perusnäytteellä’ tarkoitetaan tutkittavan erän tai osaerän yhdestä ainoasta kohdasta otettua näytettä;

A.2.4

    ’kokoomanäytteellä’ tarkoitetaan kaikkien tutkittavasta erästä tai osaerästä otettujen perusnäytteiden muodostamaa kokonaisuutta;

A.2.5

    ’laboratorionäytteellä’ tarkoitetaan laboratorioon tarkoitettua näytettä.

A.3   Yleiset säännökset

A.3.1   Henkilöstö

Näytteenottajan on oltava kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti tähän tehtävään osoitettu henkilö.

A.3.2   Tuote, josta näyte otetaan

Jokaisesta tutkittavasta erästä on otettava erilliset näytteet. Eri mykotoksiineihin sovellettavien erityissäännösten mukaisesti suuret erät on jaettava osaeriin, joista on otettava erilliset näytteet.

A.3.3   Varotoimenpiteet

Näytteenoton ja laboratorionäytteiden valmistuksen aikana on toteutettava varotoimenpiteitä, joilla vältetään kaikki mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa

—	mykotoksiinipitoisuuteen, määrityksen suorittamiseen tai kokoomanäytteiden edustavuuteen,

—	tutkittavien erien elintarviketurvallisuuteen.

Lisäksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näytteitä ottavan henkilöstön turvallisuuden varmistamiseksi.

A.3.4   Osanäytteet

Perusnäytteet on mahdollisuuksien mukaan otettava tutkittavan erän tai osaerän eri kohdista. Jos tästä säännöstä poiketaan, siitä on ilmoitettava tämän liitteessä I olevassa A.3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

A.3.5   Kokoomanäytteen valmistus

Kokoomanäyte saadaan yhdistämällä perusnäytteet.

A.3.6   Samanlaiset näytteet

Valvontatoimenpiteisiin, kaupan suojatoimenpiteisiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitetut samanlaiset näytteet on otettava homogenoidusta kokoomanäytteestä, jos tällainen menettely on jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen.

A.3.7   Näytteiden pakkaaminen ja lähettäminen

Jokainen näyte on pakattava inertistä materiaalista valmistettuun puhtaaseen astiaan, joka suojaa näytettä riittävästi kontaminaatiolta ja mahdollisilta kuljetusvaurioilta. On myös toteutettava kaikki tarvittavat varotoimenpiteet, joilla estetään näytteen koostumuksen muuttuminen kuljetuksen tai varastoinnin aikana.

A.3.8   Näytteiden sinetöinti ja merkitseminen

Jokainen viralliseen käyttöön otettu näyte on sinetöitävä näytteenottopaikalla ja merkittävä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Kustakin näytteenotosta on laadittava näytteenottotodistus, jonka perusteella on mahdollista yksiselitteisesti tunnistaa erä, josta näyte on otettu. Näytteenottotodistuksessa on ilmoitettava näytteenottopaikka ja -aika sekä kaikki lisätiedot, joista voi olla hyötyä määrityksen tekijälle.

A.4   Erityyppiset erät

Elintarvikkeita voi pitää kaupan esimerkiksi irtotavarana, konteissa tai säiliöissä taikka yksittäispakkauksissa, kuten säkeissä, pusseissa tai vähittäismyyntipakkauksissa. Näytteenottomenetelmää voi soveltaa kaikkiin eri muotoihin, joissa tuotteita saatetaan markkinoille.

Yksittäispakkauksissa, kuten säkeissä, pusseissa tai vähittäismyyntipakkauksissa, kaupan pidetyistä eristä voi ottaa näytteet seuraavan kaavan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen muissa osissa vahvistettujen erityisten säännösten soveltamista.

—	paino ilmaistaan kilogrammoina,

—	näytteenoton tiheys: joka n:s säkki tai pussi, josta perusnäyte on otettava (desimaaliluku pyöristetään lähimpään kokonaislukuun).

B.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ VILJAA JA VILJATUOTTEITA VARTEN

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan aflatoksiini B1:lle, aflatoksiinien kokonaismäärälle, okratoksiini A:lle ja Fusarium-toksiineille viljassa ja viljatuotteissa vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen.

B.1   Perusnäytteen paino

Ellei painoa liitteessä I olevassa B osassa toisin määritellä, perusnäytteen painon on oltava noin 100 grammaa.

Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on yli 100 g, kokoomanäytteen painon on oltava yli 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti yli 100 grammaa, kustakin yksittäisestä vähittäismyyntipakkauksesta on otettava perusnäytteenä 100 grammaa. Tämä voidaan tehdä joko näytettä otettaessa tai laboratoriossa. Jos tällainen näytteenottomenetelmä kuitenkin aiheuttaisi erän vaurioitumisesta johtuvia haitallisia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää. Esimerkiksi jos arvokas tuote myydään 500 g:n tai 1 kg:n vähittäismyyntipakkauksissa, kokoomanäyte saadaan ottamalla vähemmän perusnäytteitä kuin taulukoissa 1 ja 2 esitetään, edellyttäen että kokoomanäytteen paino on sama kuin taulukoissa 1 ja 2 mainittu vaadittu paino.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on alle 100 g eikä ero ole kovin suuri, yhtä pakkausta pidetään yhtenä perusnäytteenä, jolloin kokoomanäytteen paino on alle 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti alle 100 g, yksi perusnäyte koostuu vähintään kahdesta vähittäismyyntipakkauksesta, joiden yhteispaino on mahdollisimman lähellä 100 grammaa.

B.2   Yhteenveto näytteenottomenetelmästä viljaa ja viljatuotteita varten

Taulukko1

Erien jakaminen osaeriksi tuotteen ja erän painon mukaan

Tuote	Erän paino (tonneina)	Osaerien paino tai lukumäärä	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
Vilja ja viljatuotteet	≥ 1 500	500 tonnia	100	10
	> 300 ja < 1 500	3 osaerää	100	10
	≥ 50 ja ≤ 300	100 tonnia	100	10
	< 50	—	3–100 (*1)	1–10

B.3   Viljan ja viljatuotteiden vähintään 50 tonnin painoisiin eriin sovellettava näytteenottomenetelmä

—

Jos erästä on mahdollista erottaa osaeriä, kukin erä on jaettava osaeriin taulukon 1 mukaisesti. Koska erän paino ei aina ole osaerien painojen täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla. Jos erää ei ole jaettu tai sitä ei ole mahdollista jakaa osaeriin, erästä otetaan vähintään 100 perusnäytettä.

—	Kustakin osaerästä on otettava erilliset näytteet.

—	Perusnäytteiden lukumäärä: 100. Kokoomanäytteen paino: 10 kg.

—

Jos edellä kuvattua näytteenottomenetelmää ei ole mahdollista soveltaa ilman erälle aiheutuvista vaurioista johtuvia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että se on mahdollisimman edustava ja tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää voidaan soveltaa myös tapauksissa, joissa edellä mainitun näytteenottomenetelmän soveltaminen on käytännössä mahdotonta. Näin on esimerkiksi silloin, joissa suuria viljaeriä säilytetään varastoissa tai viljaa säilytetään siiloissa. (2)

B.4   Viljan ja viljatuotteiden alle 50 tonnin painoisiin eriin sovellettava näytteenottomenetelmä

Alle 50 tonnin painoisiin vilja- ja viljatuote-eriin on sovellettava erän painon mukaan näytteenottosuunnitelmaa, jolla otetaan 10–100 perusnäytettä, joista muodostetaan yksi 1–10 kg:n painoinen kokoomanäyte. Hyvin pienistä (≤ 0,5 tonnin) eristä voidaan ottaa pienempi määrä perusnäytteitä, mutta kaikki perusnäytteet yhdistävän kokoomanäytteen painon on myös tällöin oltava vähintään 1 kg.

Taulukon 2 lukuja voi käyttää otettavien perusnäytteiden lukumäärän määrittämisessä.

Taulukko 2

Vilja- ja viljatuote-erän painon mukaan otettavien perusnäytteiden lukumäärä

Erän paino (tonneina)	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
≤ 0,05	3	1
> 0,05–≤ 0,5	5	1
> 0,5–≤ 1	10	1
> 1–≤ 3	20	2
> 3–≤ 10	40	4
> 10–≤ 20	60	6
> 20–≤ 50	100	10

B.5   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteessä I olevan B osan säännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Kokoomanäytteen painon on joka tapauksessa oltava vähintään 1 kg (3).

B.6   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

C.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ KUIVATTUJA HEDELMIÄ, RUSINAT MUKAAN LUETTUINA, JA NIISTÄ SAATUJA TUOTTEITA VARTEN LUKUUN OTTAMATTA KUIVATTUJA VIIKUNOITA

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan seuraaville vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen:

—	aflatoksiini B1 ja aflatoksiinien kokonaismäärä kuivatuissa hedelmissä lukuun ottamatta kuivattuja viikunoita, ja

—	okratoksiini A rusinoissa (korintit, rusinat ja sultana-lajikkeet).

C.1   Perusnäytteen paino

Ellei painoa liitteessä I olevassa C osassa toisin määritellä, perusnäytteen painon on oltava noin 100 grammaa.

Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on yli 100 g, kokoomanäytteen painon on oltava yli 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti yli 100 grammaa, kustakin yksittäisestä vähittäismyyntipakkauksesta on otettava perusnäytteenä 100 grammaa. Tämä voidaan tehdä joko näytettä otettaessa tai laboratoriossa. Jos tällainen näytteenottomenetelmä kuitenkin aiheuttaisi erän vaurioitumisesta johtuvia haitallisia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää. Esimerkiksi jos arvokas tuote myydään 500 g:n tai 1 kg:n vähittäismyyntipakkauksissa, kokoomanäyte saadaan ottamalla vähemmän perusnäytteitä kuin taulukoissa 1 ja 2 esitetään, edellyttäen että kokoomanäytteen paino vastaa taulukoissa 1 ja 2 mainittua vaadittua painoa.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on alle 100 g eikä ero ole kovin suuri, yhtä pakkausta on pidettävä yhtenä perusnäytteenä, jolloin kokoomanäytteen paino on alle 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti alle 100 g, yhden perusnäytteen on koostuttava vähintään kahdesta vähittäismyyntipakkauksesta, joiden yhteispainon on oltava mahdollisimman lähellä 100 grammaa.

C.2   Yhteenveto näytteenottomenetelmästä kuivattuja hedelmiä varten lukuun ottamatta kuivattuja viikunoita

Taulukko1

Erien jakaminen osaeriksi tuotteen ja erän painon mukaan

Tuote	Erän paino (tonneina)	Osaerien paino tai lukumäärä	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
Kuivatut hedelmät	≥ 15	15–30 tonnia	100	10
	< 15	—	10–100 (*2)	1–10

C.3   Kuivattuihin hedelmiin – lukuun ottamatta viikunoita – sovellettava näytteenottomenetelmä (vähintään 15 tonnin painoiset erät)

—	Jos erästä on mahdollista erottaa osaeriä, kukin erä on jaettava osaeriin taulukon 1 mukaisesti. Koska erän paino ei aina ole osaerien painojen täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla.

—	Kustakin osaerästä on otettava erilliset näytteet.

—	Perusnäytteiden lukumäärä: 100. Kokoomanäytteen paino: 10 kg.

—

Jos edellä kuvattua näytteenottomenetelmää ei ole mahdollista soveltaa ilman erälle aiheutuvista vaurioista johtuvia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että se on mahdollisimman edustava ja tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu.

C.4   Kuivattuihin hedelmiin – lukuun ottamatta viikunoita – sovellettava näytteenottomenetelmä (alle 15 tonnin painoiset erät)

Alle 15 tonnin painoisiin kuivattujen hedelmien (lukuun ottamatta viikunoita) eriin on sovellettava erän painon mukaan näytteenottosuunnitelmaa, jolla otetaan 10–100 perusnäytettä, joista muodostetaan yksi 1–10 kg:n painoinen kokoomanäyte.

Seuraavan taulukon lukuja voi käyttää perusnäytteiden lukumäärän määrittämisessä.

Taulukko 2

Kuivattujen hedelmien erän painon mukaan otettavien perusnäytteiden lukumäärä

Erän paino (tonneina)	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
≤ 0,1	10	1
> 0,1–≤ 0,2	15	1,5
> 0,2–≤ 0,5	20	2
> 0,5–≤ 1,0	30	3
> 1,0–≤ 2,0	40	4
> 2,0–≤ 5,0	60	6
> 5,0–≤ 10,0	80	8
> 10,0–≤ 15,0	100	10

C.5   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen säännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Kokoomanäytteen painon on joka tapauksessa oltava vähintään 1 kg (4).

C.6   Kuivattuihin hedelmiin – lukuun ottamatta tyhjiöpakkauksissa myytäviä kuivattuja viikunoita – sovellettavat erityiset näytteenottoa koskevat säännökset

Vähintään 15 tonnin painoisista eristä on otettava vähintään 25 perusnäytettä siten, että kokoomanäytteen paino on 10 kg, ja alle 15 tonnin painoisista eristä on otettava 25 % taulukossa 2 mainitusta perusnäytteiden määrästä siten, että kokoomanäytteen paino vastaa tutkittavan erän painoa (ks. taulukko 2).

C.7   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

D.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ KUIVATTUJA VIIKUNOITA, MAAPÄHKINÖITÄ JA PÄHKINÖITÄ VARTEN

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan aflatoksiini B1:lle ja aflatoksiinien kokonaismäärälle kuivatuissa viikunoissa, maapähkinöissä ja pähkinöissä vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen.

D.1   Perusnäytteen paino

Ellei painoa liitteessä I olevassa D osassa toisin määritellä, perusnäytteen painon on oltava noin 300 grammaa.

Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on yli 300 g, kokoomanäytteen painon on oltava yli 30 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti yli 300 grammaa, kustakin yksittäisestä vähittäismyyntipakkauksesta on otettava perusnäytteenä 300 grammaa. Tämä voidaan tehdä joko näytettä otettaessa tai laboratoriossa. Jos tällainen näytteenottomenetelmä kuitenkin aiheuttaisi erän vaurioitumisesta johtuvia haitallisia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää. Esimerkiksi jos arvokas tuote myydään 500 g:n tai 1 kg:n vähittäismyyntipakkauksissa, kokoomanäyte saadaan ottamalla vähemmän perusnäytteitä kuin taulukoissa 1, 2 ja 3 esitetään, edellyttäen että kokoomanäytteen paino vastaa taulukoissa 1, 2 ja 3 mainittua vaadittua painoa.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on alle 300 g eikä ero ole kovin suuri, yhtä pakkausta on pidettävä yhtenä perusnäytteenä, jolloin kokoomanäytteen paino on alle 30 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti alle 300 g, yhden perusnäytteen on koostuttava vähintään kahdesta vähittäismyyntipakkauksesta, joiden yhteispainon on oltava mahdollisimman lähellä 300 grammaa.

D.2   Yhteenveto näytteenottomenetelmästä kuivattuja viikunoita, maapähkinöitä ja pähkinöitä varten

Taulukko 1

Erien jakaminen osaeriksi tuotteen ja erän painon mukaan

Tuote	Erän paino (tonnia)	Osaerien paino tai lukumäärä	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
Kuivatut viikunat	≥ 15	15–30 tonnia	100	30
	< 15	—	10–100 (*3)	≤ 30
Maapähkinät, pistaasit, parapähkinät ja muut pähkinät	≥ 500	100 tonnia	100	30
	> 125 ja < 500	5 osaerää	100	30
	≥ 15 ja ≤ 125	25 tonnia	100	30
	< 15	—	10–100 (*3)	≤ 30

D.3   Kuivattuihin viikunoihin, maapähkinöihin ja pähkinöihin sovellettava näytteenottomenetelmä (vähintään 15 tonnin painoiset erät)

—	Jos erästä on mahdollista erottaa osaeriä, kukin erä on jaettava osaeriin taulukon 1 mukaisesti. Koska erän paino ei aina ole osaerien painojen täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla.

—	Kustakin osaerästä on otettava erilliset näytteet.

—	Perusnäytteiden lukumäärä: 100.

—

Kokoomanäytteen paino on 30 kg, ja kokoomanäyte on sekoitettava ja jaettava ennen jauhamista kolmeksi samanlaiseksi 10 kg:n painoiseksi laboratorionäytteeksi (lajiteltaviksi tai muuhun fyysiseen käsittelyyn tarkoitettujen maapähkinöiden ja pähkinöiden jakaminen kolmeksi laboratorionäytteeksi ei ole tarpeen, jos on käytettävissä välineet, joilla 30 kilogramman näyte voidaan homogenoida).

—	Kukin 10 kilogramman laboratorionäyte on liitteen II säännösten mukaisesti jauhettava erikseen hienoksi ja sekoitettava huolellisesti täydellisen homogenoinnin varmistamiseksi.

—

Jos edellä kuvattua näytteenottomenetelmää ei ole mahdollista soveltaa ilman erälle aiheutuvista vaurioista johtuvia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että se on mahdollisimman edustava ja tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu.

D.4   Kuivattuihin viikunoihin, maapähkinöihin ja pähkinöihin sovellettava näytteenottomenetelmä (alle 15 tonnin painoiset erät)

Otettavien perusnäytteiden lukumäärä määräytyy tutkittavan erän painon mukaan, ja sen on oltava vähintään 10 ja enintään 100.

Seuraavan taulukon 2 lukuja voidaan käyttää perusnäytteiden lukumäärän ja saatavan kokoomanäytteen jaon määrittämisessä.

Taulukko 2

Erän painon mukaan otettavien perusnäytteiden lukumäärä ja kokoomanäytteestä jaettavien osien lukumäärä

Erän paino (tonneina)	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg) (yksittäispakkausten osalta kokoomanäytteen paino voi vaihdella, ks. D.1 kohta)	Kokoomanäytteestä saatavien laboratorionäytteiden lukumäärä
≤ 0,1	10	3	1 (ei jaeta)
> 0,1–≤ 0,2	15	4,5	1 (ei jaeta)
> 0,2–≤ 0,5	20	6	1 (ei jaeta)
> 0,5–≤ 1,0	30	9 (– < 12 kg)	1 (ei jaeta)
> 1,0–≤ 2,0	40	12	2
> 2,0–≤ 5,0	60	18 (– < 24 kg)	2
> 5,0–≤ 10,0	80	24	3
> 10,0–≤ 15,0	100	30	3

—

Kokoomanäytteen paino on enintään 30 kg, ja kokoomanäyte on sekoitettava ja jaettava ennen jauhamista kahdeksi tai kolmeksi samanlaiseksi enintään 10 kg:n painoiseksi laboratorionäytteeksi (lajiteltaviksi tai muuhun fyysiseen käsittelyyn tarkoitettujen kuivattujen viikunoiden, maapähkinöiden ja pähkinöiden jakaminen kahdeksi tai kolmeksi laboratorionäytteeksi ei ole tarpeen, jos on käytettävissä välineet, joilla enintään 30 kilogramman painoiset näytteet voidaan homogenoida). Jos kokoomanäytteen paino on alle 30 kg, kokoomanäyte on jaettava laboratorionäytteisiin seuraavien ohjeiden mukaisesti: — < 12 kg: ei jaeta laboratorionäytteiksi, — ≥ 12–< 24 kg: jaetaan kahdeksi laboratorionäytteeksi, — ≥ 24 kg: jaetaan kolmeksi laboratorionäytteeksi.

—	Kukin laboratorionäyte on liitteen II säännösten mukaisesti jauhettava erikseen hienoksi ja sekoitettava huolellisesti täydellisen homogenoinnin varmistamiseksi.

—

Jos edellä kuvattua näytteenottomenetelmää ei ole mahdollista soveltaa ilman erälle aiheutuvista vaurioista johtuvia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että se on mahdollisimman edustava ja tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu.

D.5   Valmisteisiin ja koostettuihin elintarvikkeisiin sovellettava näytteenottomenetelmä

D.5.1   Erittäin hienojakoiset valmisteet: jauhot, maapähkinätahna (joissa aflatoksiinit jakautuvat tasaisesti)

—

Perusnäytteiden lukumäärä: 100; alle 50 tonnin painoisista eristä otetaan 10–100 perusnäytettä erän painon mukaan (ks. taulukko 3). Taulukko 3 Erän painon mukaan otettavien perusnäytteiden lukumäärä Erän paino (tonneina) Perusnäytteiden lukumäärä Kokoomanäytteen paino (kg) ≤ 1 10 1 > 1–≤ 3 20 2 > 3–≤ 10 40 4 > 10–≤ 20 60 6 > 20–≤ 50 100 10

—	Perusnäytteen painon on oltava on noin 100 grammaa. Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta.

—	Kokoomanäytteen paino: 1–10 kg, riittävästi sekoitettuna.

D.5.2   Muut, suhteellisen karkeajakoiset valmisteet (joissa aflatoksiinit ovat jakautuneet epätasaisesti)

Näytteenottomenetelmä ja hyväksymistä koskevat säännöt samat kuin kuivattuihin viikunoihin, maapähkinöihin ja pähkinöihin sovellettavat (D.3 ja D.4).

D.6   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen säännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa muuta tehokasta näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Kokoomanäytteen painon on joka tapauksessa oltava vähintään 1 kg (5).

D.7   Tyhjiöpakkauksissa myytäviin maapähkinöihin, pähkinöihin, kuivattuihin viikunoihin ja valmisteisiin sovellettava näytteenottomenetelmä

D.7.1   Pistaasipähkinät, maapähkinät, parapähkinät ja kuivatut viikunat

Vähintään 15 tonnin painoisista eristä on otettava vähintään 50 perusnäytettä siten, että kokoomanäytteen paino on 30 kg, ja alle 15 tonnin painoisista eristä on otettava 50 % taulukossa 2 mainitusta perusnäytteiden määrästä siten, että kokoomanäytteen paino vastaa tutkittavan erän painoa (ks. taulukko 2).

D.7.2   Pähkinät lukuun ottamatta pistaaseja ja parapähkinöitä

Vähintään 15 tonnin painoisista eristä on otettava vähintään 25 perusnäytettä siten, että kokoomanäytteen paino on 30 kg, ja alle 15 tonnin painoisista eristä on otettava 25 % taulukossa 2 mainitusta perusnäytteiden määrästä siten, että kokoomanäytteen paino on sama kuin tutkittavan erän paino (ks. taulukko 2).

D.7.3   Pähkinöistä, viikunoista ja maapähkinöistä valmistetut hienojakoiset tuotteet

Vähintään 50 tonnin painoisista eristä on otettava vähintään 25 perusnäytettä siten, että kokoomanäytteen paino on 10 kg, ja alle 50 tonnin painoisista eristä on otettava 25 % taulukossa 3 mainitusta perusnäytteiden määrästä siten, että kokoomanäytteen paino vastaa tutkittavan erän painoa (ks. taulukko 3).

D.8   Erän tai osaerän hyväksyminen

—

Lajiteltaviksi tai muuhun fyysiseen käsittelyyn tarkoitetut kuivatut viikunat, maapähkinät ja muut pähkinät — hyväksytään, jos kokoomanäyte tai laboratorionäytteiden keskiarvo on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus, — hylätään, jos kokoomanäyte tai laboratorionäytteiden keskiarvo ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—

Suoraan ihmisravinnoksi tarkoitetut kuivatut viikunat, maapähkinät ja muut pähkinät — hyväksytään, jos yksikään laboratorionäyte ei ylitä enimmäisrajaa, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus, — hylätään, jos vähintään yksi laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—

Jos kokoomanäytteen paino on enintään 12 kg, erä tai osaerä — hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus, — hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

E.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ MAUSTEITA VARTEN

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan aflatoksiini B1:lle ja aflatoksiinien kokonaismäärälle mausteissa vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen.

E.1   Perusnäytteen paino

Ellei painoa liitteessä I olevassa E osassa toisin määritellä, perusnäytteen painon on oltava noin 100 grammaa.

Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on yli 100 g, kokoomanäytteen painon on oltava yli 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti yli 100 grammaa, kustakin yksittäisestä vähittäismyyntipakkauksesta on otettava perusnäytteenä 100 grammaa. Tämä voidaan tehdä joko näytettä otettaessa tai laboratoriossa. Jos tällainen näytteenottomenetelmä kuitenkin aiheuttaisi erän vaurioitumisesta johtuvia haitallisia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää. Esimerkiksi jos arvokas tuote myydään 500 g:n tai 1 kg:n vähittäismyyntipakkauksissa, kokoomanäyte saadaan ottamalla vähemmän perusnäytteitä kuin taulukoissa 1 ja 2 esitetään, edellyttäen että kokoomanäytteen paino vastaa taulukoissa 1 ja 2 mainittua vaadittua painoa.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on alle 100 g eikä ero ole kovin suuri, yhtä pakkausta on pidettävä yhtenä perusnäytteenä, jolloin kokoomanäytteen paino on alle 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti alle 100 g, yhden perusnäytteen on koostuttava vähintään kahdesta vähittäismyyntipakkauksesta, joiden yhteispainon on oltava mahdollisimman lähellä 100 grammaa.

E.2   Yhteenveto näytteenottomenetelmästä mausteita varten

Taulukko1

Erien jakaminen osaeriksi tuotteen ja erän painon mukaan

Tuote	Erän paino (tonneina)	Osaerien paino tai lukumäärä	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
Mausteet	≥ 15	25 tonnia	100	10
	< 15	—	5–100 (*4)	0,5–10

E.3   Mausteisiin sovellettava näytteenottomenetelmä (vähintään 15 tonnin painoiset erät)

—	Jos erästä on mahdollista erottaa osaeriä, kukin erä on jaettava osaeriin taulukon 1 mukaisesti. Koska erän paino ei aina ole osaerien painojen täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla.

—	Kustakin osaerästä on otettava erilliset näytteet.

—	Perusnäytteiden lukumäärä: 100. Kokoomanäytteen paino: 10 kg.

—

Jos edellä kuvattua näytteenottomenetelmää ei ole mahdollista soveltaa ilman erälle aiheutuvista vaurioista johtuvia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että se on mahdollisimman edustava ja tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu.

E.4   Mausteisiin sovellettava näytteenottomenetelmä (alle 15 tonnin painoiset erät)

Alle 15 tonnin painoisiin mauste-eriin on sovellettava erän painon mukaan näytteenottosuunnitelmaa, jolla otetaan 5–100 perusnäytettä, joista muodostetaan yksi 0,5–10 kg:n painoinen kokoomanäyte.

Seuraavan taulukon lukuja voi käyttää perusnäytteiden lukumäärän määrittämisessä.

Taulukko 2

Mauste-erän painon mukaan otettavien perusnäytteiden lukumäärä

Erän paino (tonneina)	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
≤ 0,01	5	0,5
> 0,01–≤ 0,1	10	1
> 0,1–≤ 0,2	15	1,5
> 0,2–≤ 0,5	20	2
> 0,5–≤ 1,0	30	3
> 1,0–≤ 2,0	40	4
> 2,0–≤ 5,0	60	6
> 5,0–≤ 10,0	80	8
> 10,0–≤ 15,0	100	10

E.5   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen näytteenottosäännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Kokoomanäytteen painon on joka tapauksessa oltava vähintään 0,5 kg (6).

E.6   Tyhjiöpakkauksissa myytäviin mausteisiin sovellettava näytteenottomenetelmä

Vähintään 15 tonnin painoisista eristä on otettava vähintään 25 perusnäytettä siten, että kokoomanäytteen paino on 10 kg, ja alle 15 tonnin painoisista eristä on otettava 25 % taulukossa 2 mainitusta perusnäytteiden määrästä siten, että kokoomanäytteen paino vastaa tutkittavan erän painoa (ks. taulukko 2).

E.7   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

F.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ MAITOA JA MAITOTUOTTEITA, ÄIDINMAIDONKORVIKKEITA JA VIEROITUSVALMISTEITA VARTEN MAITOPOHJAISET ÄIDINMAIDONKORVIKEET JA VIEROITUSVALMISTEET MUKAAN LUETTUINA

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen, jotka on vahvistettu aflatoksiini M1:lle maidossa ja maitotuotteissa sekä äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa, maitopohjaiset äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet sekä erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin imeväisille tarkoitetut ruokavaliovalmisteet (maito ja maitotuotteet) mukaan luettuina.

F.1   Näytteenottomenetelmä maitoa, maitotuotteita, äidinmaidonkorvikkeita ja vieroitusvalmisteita varten maitopohjaiset äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet mukaan luettuina

Kokoomanäytteen on oltava vähintään 1 kg:n painoinen tai 1 litran kokoinen, ellei tämä ole mahdotonta esimerkiksi siksi, että näyte koostuu yhdestä pullosta.

Erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäismäärän on oltava taulukossa 1 annetun mukainen. Perusnäytteiden lukumäärä määräytyy sen mukaan, missä muodossa kyseisiä tuotteita tavanomaisesti saatetaan markkinoille. Kun kyseessä on irtotavarana myytävä nestemäinen tuote, erä on sekoitettava huolellisesti ja edellyttäen, ettei se vaikuta tuotteen laatuun, joko käsin tai koneellisesti juuri ennen näytteenottoa. Tällöin voidaan olettaa, että aflatoksiini M1 on jakautunut homogeenisesti tietyssä erässä. Sen vuoksi riittää, että erästä otetaan kolme perusnäytettä kokoomanäytettä varten.

Perusnäytteiden – jotka usein voivat koostua pullosta tai pakkauksesta – on oltava samanpainoisia. Perusnäytteen painon on oltava vähintään 100 grammaa, ja kokoomanäytteen on oltava kooltaan vähintään 1 kilogramma tai 1 litra. Jos tästä menetelmästä poiketaan, siitä on ilmoitettava liitteessä I olevassa A.3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

Taulukko 1

Tutkittavasta erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäislukumäärä

Markkinointimuoto	Erän tilavuus tai paino (litraa tai kilogrammaa)	Perusnäytteiden vähimmäismäärä	Kokoomanäytteen vähimmäistilavuus tai -paino (litraa tai kilogrammaa)
Irtotavara	—	3–5	1
Pulloa/pakkausta	≤ 50	3	1
Pulloa/pakkausta	50–500	5	1
Pulloa/pakkausta	> 500	10	1

F.2   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen säännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu (7).

F.3   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus (tai päätösraja – ks. liitteessä II oleva 4.4 kohta).

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus (tai päätösraja – ks. liitteessä II oleva 4.4 kohta).

G.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ KAHVIA JA KAHVITUOTTEITA VARTEN

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan okratoksiini A:lle paahdetuissa kahvipavuissa, jauhetussa paahdetussa kahvissa ja liukoisessa kahvissa vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen.

G.1   Perusnäytteen paino

Ellei painoa liitteessä I olevassa G osassa toisin määritellä, perusnäytteen painon on oltava noin 100 grammaa.

Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on yli 100 g, kokoomanäytteen painon on oltava yli 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti yli 100 grammaa, kustakin yksittäisestä vähittäismyyntipakkauksesta on otettava perusnäytteenä 100 grammaa. Tämä voidaan tehdä joko näytettä otettaessa tai laboratoriossa. Jos tällainen näytteenottomenetelmä kuitenkin aiheuttaisi erän vaurioitumisesta johtuvia haitallisia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää. Esimerkiksi jos arvokas tuote myydään 500 g:n tai 1 kg:n vähittäismyyntipakkauksissa, kokoomanäyte saadaan ottamalla vähemmän perusnäytteitä kuin taulukoissa 1 ja 2 esitetään, edellyttäen että kokoomanäytteen paino vastaa taulukoissa 1 ja 2 mainittua vaadittua painoa.

Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on alle 100 g eikä ero ole kovin suuri, yhtä pakkausta on pidettävä yhtenä perusnäytteenä, jolloin kokoomanäytteen paino on alle 10 kg. Jos vähittäismyyntipakkauksen paino on huomattavasti alle 100 g, yhden perusnäytteen on koostuttava vähintään kahdesta vähittäismyyntipakkauksesta, joiden yhteispainon on oltava mahdollisimman lähellä 100 grammaa.

G.2   Yhteenveto näytteenottomenetelmästä paahdettua kahvia varten

Taulukko 1

Erien jakaminen osaeriksi tuotteen ja erän painon mukaan

Tuote	Erän paino (tonneina)	Osaerien paino tai lukumäärä	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
Paahdetut kahvipavut, jauhettu paahdettu kahvi ja liukoinen kahvi	≥ 15	15–30 tonnia	100	10
	< 15	—	10–100 (*5)	1–10

G.3   Paahdettuihin kahvipapuihin, jauhettuun paahdettuun kahviin ja liukoiseen kahviin sovellettava näytteenottomenetelmä (vähintään 15 tonnin painoiset erät)

—	Jos erästä on mahdollista erottaa osaeriä, kukin erä on jaettava osaeriin taulukon 1 mukaisesti. Koska erän paino ei aina ole osaerien painon täsmällinen summa, osaerien paino voi erota ilmoitetusta painosta enintään 20 prosentilla.

—	Kustakin osaerästä on otettava erilliset näytteet.

—	Perusnäytteiden lukumäärä: 100.

—	Kokoomanäytteen paino: 10 kg.

—

Jos edellä kuvattua näytteenottomenetelmää ei ole mahdollista soveltaa ilman erälle aiheutuvista vaurioista johtuvia kaupallisia seurauksia (esimerkiksi pakkausmuotojen tai kuljetustapojen vuoksi), jotka eivät ole hyväksyttävissä, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää edellyttäen, että se on mahdollisimman edustava ja tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu.

G.4   Paahdettuihin kahvipapuihin, jauhettuun paahdettuun kahviin ja liukoiseen kahviin sovellettava näytteenottomenetelmä (alle 15 tonnin painoiset erät)

Alle 15 tonnin painoisiin paahdettujen kahvipapujen, jauhetun paahdetun kahvin ja liukoisen kahvin eriin on sovellettava erän painon mukaan näytteenottosuunnitelmaa, jolla otetaan 10–100 perusnäytettä, joista muodostetaan yksi 1–10 kg:n painoinen kokoomanäyte.

Seuraavan taulukon lukuja voi käyttää perusnäytteiden lukumäärän määrittämisessä.

Taulukko 2

Paahdettujen kahvipapujen, jauhetun paahdetun kahvin ja liukoisen kahvin erien painon mukaan otettavien perusnäytteiden lukumäärä

Erän paino (tonneina)	Perusnäytteiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
≤ 0,1	10	1
> 0,1–≤ 0,2	15	1,5
> 0,2–≤ 0,5	20	2
> 0,5–≤ 1,0	30	3
> 1,0–≤ 2,0	40	4
> 2,0–≤ 5,0	60	6
> 5,0–≤ 10,0	80	8
> 10,0–≤ 15,0	100	10

G.5   Tyhjiöpakkauksissa myytäviin paahdettuihin kahvipapuihin, jauhettuun paahdettuun kahviin ja liukoiseen kahviin sovellettava näytteenottomenetelmä

Vähintään 15 tonnin painoisista eristä on otettava vähintään 25 perusnäytettä, jolloin kokoomanäytteen paino on 10 kg, ja alle 15 tonnin painoisista eristä on otettava 25 % taulukossa 2 mainitusta perusnäytteiden määrästä, jolloin kokoomanäytteen paino vastaa tutkittavan erän painoa (ks. taulukko 2).

G.6   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen näytteenottosäännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu. Kokoomanäytteen painon on joka tapauksessa oltava vähintään 1 kg (8).

G.7   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

H.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ HEDELMÄMEHUJA VARTEN RYPÄLEMEHU, TIIVISTETTY RYPÄLEMEHU, SIIDERI JA VIINI MUKAAN LUETTUINA

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan seuraaville vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen:

—	okratoksiini A viinissä, rypälemehussa ja tiivistetyssä rypälemehussa, sekä

—	patuliini hedelmämehuissa, hedelmänektareissa, tislatuissa alkoholijuomissa, siiderissä ja muissa käymisen avulla omenoista saaduissa tai omenamehua sisältävissä juomissa.

H.1   Näytteenottomenetelmä

Kokoomanäytteen on oltava vähintään 1 litran kokoinen, ellei tämä ole mahdotonta esimerkiksi siksi, että näyte koostuu yhdestä pullosta.

Erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäismäärän on oltava taulukossa 1 annetun mukainen. Perusnäytteiden lukumäärä määräytyy sen mukaan, missä muodossa kyseisiä tuotteita tavanomaisesti saatetaan markkinoille. Kun kyseessä on irtotavarana myytävä nestemäinen tuote, erä on sekoitettava huolellisesti ja edellyttäen, ettei se vaikuta tuotteen laatuun, joko käsin tai koneellisesti juuri ennen näytteenottoa. Tällöin voidaan olettaa, että okratoksiini A ja patuliini ovat jakautuneet erässä homogeenisesti. Sen vuoksi riittää, että erästä otetaan kolme perusnäytettä kokoomanäytettä varten.

Perusnäytteiden – jotka usein voivat koostua pullosta tai pakkauksesta – on oltava samanpainoisia. Perusnäytteen painon on oltava vähintään 100 grammaa, ja kokoomanäytteen on oltava kooltaan vähintään 1 litra. Jos tästä menetelmästä poiketaan, siitä on ilmoitettava liitteessä I olevassa A.3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

Taulukko 1

Tutkittavasta erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäislukumäärä

Markkinointimuoto	Erän vetoisuus (l)	Perusnäytteiden vähimmäismäärä	Kokoomanäytteen vähimmäisvetoisuus (l)
Irtotavara (hedelmämehu, tislatut alkoholijuomat, siideri, viini)	—	3	1
Pulloa/pakkausta (hedelmämehu, tislatut alkoholijuomat, siideri)	≤ 50	3	1
Pulloa/pakkausta (hedelmämehu, tislatut alkoholijuomat, siideri)	50–500	5	1
Pulloa/pakkausta (hedelmämehu, tislatut alkoholijuomat, siideri)	> 500	10	1
Pulloa/pakkausta (viini)	≤ 50	1	1
Pulloa/pakkausta (viini)	50–500	2	1
Pulloa/pakkausta (viini)	> 500	3	1

H.2   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen säännösten mukaisesti (9).

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu.

H.3   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

I   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ KIINTEITÄ OMENATUOTTEITA JA OMENAMEHUA SEKÄ IMEVÄISILLE JA PIKKULAPSILLE TARKOITETTUJA KIINTEITÄ OMENATUOTTEITA VARTEN

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan patuliinille kiinteissä omenatuotteissa ja omenamehussa sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa kiinteissä omenatuotteissa vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen.

I.1   Näytteenottomenetelmä

Kokoomanäytteen on oltava vähintään 1 kilogramman painoinen, ellei tämä ole mahdotonta esimerkiksi siksi, että näyte otetaan yksittäisestä pakkauksesta.

Erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäismäärän on oltava taulukossa 1 annetun mukainen. Kun kyseessä on nestemäinen tuote, erä on sekoitettava huolellisesti joko käsin tai koneellisesti juuri ennen näytteenottoa, jos mahdollista. Tällöin voidaan olettaa, että patuliini on jakautunut homogeenisesti tietyssä erässä. Sen vuoksi riittää, että erästä otetaan kolme perusnäytettä kokoomanäytettä varten.

Perusnäytteiden on oltava samanpainoisia. Perusnäytteen painon on oltava vähintään 100 grammaa, ja kokoomanäytteen on oltava vähintään 1 kilogramman painoinen. Jos tästä menetelmästä poiketaan, siitä on ilmoitettava liitteessä I olevassa A.3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

Taulukko 1

Tutkittavasta erästä otettavien perusnäytteiden vähimmäislukumäärä

Erän paino (kg)	Perusnäytteiden vähimmäismäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
< 50	3	1
50–500	5	1
> 500	10	1

Jos erä koostuu erillisistä pakkauksista, kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten lukumäärä annetaan taulukossa 2.

Taulukko 2

Kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten (perusnäytteiden) lukumäärä, jos erä koostuu erillisistä pakkauksista

Pakkausten tai yksiköiden lukumäärä erässä	Näytteeksi otettavien pakkausten tai yksiköiden lukumäärä	Kokoomanäytteen paino (kg)
1–25	1 pakkaus tai yksikkö	1
26–100	noin 5 %, vähintään 2 pakkausta tai yksikköä	1
> 100	noin 5 %, enintään 10 pakkausta tai yksikköä	1

I.2   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen tässä osassa vahvistettujen näytteenottosäännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu (10).

I.3   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus ja korjaus saannon suhteen.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus ja korjaus saannon suhteen.

J.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ LASTENRUOKIA JA IMEVÄISILLE JA PIKKULAPSILLE TARKOITETTUJA VILJAPOHJAISIA VALMISRUOKIA VARTEN

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan seuraaville vahvistettujen enimmäismäärien viralliseen tarkastukseen:

—	aflatoksiinit, okratoksiini A ja Fusarium-toksiinit lastenruoissa ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa viljapohjaisissa valmisruoissa,

—	aflatoksiinit ja okratoksiini A erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin imeväisille tarkoitetuissa ruokavaliovalmisteissa (muissa kuin maidossa ja maitotuotteissa), ja

—

patuliini muissa lastenruoissa kuin imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa viljapohjaisissa valmisruoissa. Patuliinille imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa omenamehussa ja kiinteissä omenatuotteissa vahvistettujen enimmäismäärien virallisessa tarkastuksessa on sovellettava liitteessä I olevassa I osassa kuvattua näytteenottomenetelmää.

J.1   Näytteenottomenetelmä

—

Imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuihin elintarvikkeisiin on sovellettava liitteessä I olevassa B.4 kohdassa viljalle ja viljatuotteille vahvistettua näytteenottomenetelmää. Näin ollen erästä otettavien perusnäytteiden lukumäärä riippuu erän painosta, ja sen on oltava vähintään 10 ja enintään 100 liitteessä I olevan B.4 kohdan taulukon 2 mukaisesti. Hyvin pienistä (≤ 0,5 tonnin) eristä voidaan ottaa pienempi määrä perusnäytteitä, mutta kaikki perusnäytteet yhdistävän kokoomanäytteen painon on myös tällöin oltava vähintään 1 kg.

—

Perusnäytteen painon on oltava noin 100 grammaa. Vähittäismyyntipakkauksiin pakattujen erien osalta perusnäytteen paino riippuu vähittäismyyntipakkauksen painosta, ja hyvin pienten (≤ 0,5 tonnin) erien osalta perusnäytteiden painon on oltava sellainen, että perusnäytteet yhdistämällä saadaan vähintään 1 kg:n painoinen kokoomanäyte. Jos tästä menetelmästä poiketaan, siitä on ilmoitettava A.3.8 kohdassa vahvistetussa näytteenottotodistuksessa.

—	Kokoomanäytteen paino: 1–10 kg, riittävästi sekoitettuna.

J.2   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet liitteen I tässä osassa vahvistettujen säännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, voidaan soveltaa vaihtoehtoista näytteenottomenetelmää vähittäismyyntivaiheessa edellyttäen, että kokoomanäyte edustaa riittävän hyvin erää, josta näyte on otettu, ja että käytetty menetelmä on tarkkaan kuvattu ja dokumentoitu (11).

J.3   Erän tai osaerän hyväksyminen

—	Erä tai osaerä hyväksytään, jos laboratorionäyte on enimmäisrajan mukainen, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

—	Erä tai osaerä hylätään, jos laboratorionäyte ylittää enimmäisrajan selvästi, kun otetaan huomioon korjaus saannon suhteen ja mittausepävarmuus.

---

(1)  Ohjeita toimivaltaisille viranomaisille aflatoksiineja koskevan EU-lainsäädännön noudattamisen valvontaa varten on saatavilla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/food/food/chemicalsafety/contaminants/aflatoxin_guidance_fi.pdf. Asiakirjassa on käytännön lisätietoja, mutta asiakirjan tiedot ovat alisteisia tämän asetuksen säännöksiin nähden.

(*1)  Erän painon mukaan – ks. taulukko 2.

(2)  Ohjeita näytteiden ottamiseksi tällaisista eristä annetaan ohjeasiakirjassa, joka on saatavilla 1 päivästä heinäkuuta 2006 alkaen seuraavassa Internet-osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/food/food/chemicalsafety/contaminants/index_en.htm.

(3)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

(*2)  Erän painon mukaan – ks. tämän liitteen tämän osan taulukko 2.

(4)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

(*3)  Erän painon mukaan – ks. tämän liitteen tämän osan taulukko 2.

(5)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

(*4)  Erän painon mukaan – ks. tämän liitteen tämän osan taulukko 2.

(6)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 0,5 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 0,5 kg.

(7)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

(*5)  Erän painon mukaan – ks. tämän liitteen taulukko 2.

(8)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

(9)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 litran kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen vetoisuus voi olla vähemmän kuin 1 litra.

(10)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

(11)  Jos tuotteen määrä, josta näyte otetaan, on niin pieni, että 1 kg painoisen kokoomanäytteen saaminen on mahdotonta, kokoomanäytteen paino voi olla vähemmän kuin 1 kg.

LIITE II

VAATIMUKSET, JOITA SOVELLETAAN NÄYTTEIDEN VALMISTUKSEEN JA MÄÄRITYSMENETELMIIN ELINTARVIKKEIDEN MYKOTOKSIINIPITOISUUKSIEN VIRALLISESSA TARKASTUKSESSA

1.   JOHDANTO

1.1   Varotoimenpiteet

Koska mykotoksiinit jakautuvat tuotteessa yleensä epätasaisesti, näytteet on valmistettava ja etenkin homogenoitava erittäin huolellisesti.

Laboratorioon toimitettu näyte on homogenoitava siinä tapauksessa, että laboratorio huolehtii homogenoinnista.

Aflatoksiinien määrityksessä on vältettävä päivänvaloa mahdollisuuksien mukaan, koska aflatoksiini hajoaa vähitellen ultraviolettivalon vaikutuksesta.

1.2   Kokonaisten pähkinöiden kuoren ja ytimen välisen suhteen laskeminen

Asetuksessa (EY) N:o 466/2001 vahvistettuja aflatoksiinipitoisuuden rajoja sovelletaan syötävään osaan. Syötävän osan aflatoksiinipitoisuus voidaan määrittää seuraavasti:

—	Kuorellisista pähkinänäytteistä voidaan poistaa kuori ja määrittää aflatoksiinien pitoisuus syötävässä osassa.

—

Kuorellisiin pähkinöihin voidaan soveltaa näytteen valmistusmenetelmää. Näytteenotto- ja määritysmenetelmässä on arvioitava ytimen paino kokoomanäytteessä. Ytimen paino kokoomanäytteessä on arvioitava sen jälkeen, kun on määritelty soveltuva kerroin kuvaamaan kuoren ja ytimen suhdetta kokonaisessa pähkinässä. Tämän suhteen perusteella määritetään ytimen määrä näytteen valmistukseen ja määritykseen käytetyssä kokoomanäytteessä.

Tätä varten erästä tai kustakin kokoomanäytteestä on otettava satunnaisesti noin sata kokonaista pähkinää. Kunkin laboratorionäytteen osalta suhde saadaan punnitsemalla kokonaiset pähkinät, poistamalla niistä kuori ja punnitsemalla uudelleen kuoren ja ytimen määrät.

Laboratorio voi kuitenkin määrittää kuoren ja ytimen suhteen muutamista näytteistä, ja sitä voidaan pitää oletusarvona tulevissa analyyseissä. Jos tietty laboratorionäyte on määritettyjen rajojen vastainen, suhde on kyseisen näytteen osalta määritettävä noin sadasta pähkinästä, jotka on otettu erilleen näytteestä.

2.   LABORATORIOON TOIMITETUN NÄYTTEEN KÄSITTELY

Jokainen laboratorionäyte on jauhettava kokonaan hienoksi ja sekoitettava huolellisesti käyttäen menetelmää, jonka on osoitettu homogenoivan näytteen täydellisesti.

Jos enimmäismäärää sovelletaan kuiva-aineeseen, kuiva-ainepitoisuus on määritettävä homogenoidun näytteen osasta käyttäen menetelmää, jonka on osoitettu määrittävän tarkasti kuiva-ainepitoisuuden.

3.   SAMANLAISET NÄYTTEET

Valvontatoimenpiteisiin, kaupan suojatoimenpiteisiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitetut samanlaiset näytteet on otettava homogenoidusta aineksesta, jos tällainen menettely on kyseisessä jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen.

4.   KÄYTETTÄVÄ MÄÄRITYSMENETELMÄ JA LABORATORION VALVONTAVAATIMUKSET

4.1   Määritelmät

Tavallisimmin käytetyt määritelmät, joita laboratorion edellytetään käyttävän, ovat seuraavat:

r	=	toistettavuuden arvo, jonka alapuolella toistettavissa olosuhteissa (eli sama näyte, sama määrittäjä, samat laitteet, sama laboratorio ja lyhyt aikaväli) saadun kahden yksittäisen testituloksen välinen absoluuttinen ero sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä (yleensä 95 %), eli r = 2,8 x sr
sr	=	toistettavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu standardipoikkeama
RSDr	=	toistettavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sr / ) x 100]
R	=	uusittavuuden arvo, jonka alapuolella uusittavissa olosuhteissa (eli määrittäjien saamat identtiset näytteet eri laboratorioissa käyttäen samaa standardimenetelmää) saatujen yksittäisten testitulosten välinen absoluuttinen ero sijaitsee tietyllä todennäköisyydellä (yleensä 95 %); R = 2,8 x sR
sR	=	uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu standardipoikkeama
RSDR	=	uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sR / ) x 100]

4.2   Yleiset vaatimukset

Elintarvikkeiden tarkastuksessa käytettyjen määritysmenetelmien on täytettävä asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä III olevan 1 ja 2 kohdan vaatimukset.

4.3   Erityiset vaatimukset

4.3.1   Suorituskyvyn arviointiperusteet

Jos yhteisön lainsäädännössä ei säädetä erityisestä menetelmästä mykotoksiinien pitoisuuksien määrittämiseksi elintarvikkeissa, laboratoriot voivat käyttää valitsemaansa menetelmää sillä edellytyksellä, että se täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

Aflatoksiineja koskevat suoritusarvovaatimukset Vaatimus Pitoisuusväli Suositusarvo Sallittu enimmäisarvo Nollakoe Kaikki Merkityksetön — Saanto – Aflatoksiini M1 0,01–0,05 μg/kg 60 – 120 %   > 0,05 μg/kg 70 – 110 %   Saanto – Aflatoksiini B1, B2, G1, G2 < 1,0 μg/kg 50 – 120 %   1–10 μg/kg 70 – 110 %   > 10 μg/kg 80 – 110 %   Toistotarkkuus RSDR Kaikki Johdettu Horwitzin yhtälöstä 2 × Horwitzin yhtälöstä johdettu arvo Toistotarkkuus RSDr voidaan laskea kertomalla 0,66 kertaa toistotarkkuus RSDR pitoisuuksissa, joilla on merkitystä. Huom. — Arvoja sovelletaan sekä B1:een että summaan B1 + B2 + G1 + G2. — Jos yksittäisten aflatoksiinien B1 + B2 + G1 + G2 summa on raportoitava, kunkin toksiinin analyyttinen vaste on oltava tiedossa tai niiden on oltava yhtä suuret.

b)	Okratoksiini A:ta koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Okratoksiini A RSDr % RSDR % Saanto % < 1 ≤ 40 ≤ 60 50 – 120 1–10 ≤ 20 ≤ 30 70 – 110

c)	Patuliinia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Patulin RSDr % RSDR % Saanto % < 20 ≤ 30 ≤ 40 50 – 120 20–50 ≤ 20 ≤ 30 70 – 105 > 50 ≤ 15 ≤ 25 75 – 105

d)	Deoksinivalenolia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Deoksinivalenoli RSDr % RSDR % Saanto % > 100–≤ 500 ≤ 20 ≤ 40 60 – 110 > 500 ≤ 20 ≤ 40 70 – 120

e)	Zearalenonia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Zearalenoni RSDr % RSDR % Saanto % ≤ 50 ≤ 40 ≤ 50 60 – 120 > 50 ≤ 25 ≤ 40 70 – 120

f)	Fumonisiini B1:tä ja B2:ta koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Fumoniisini B1 tai B2 RSDr % RSDR % Saanto % ≤ 500 ≤ 30 ≤ 60 60 – 120 > 500 ≤ 20 ≤ 30 70 – 110

g)	T-2- ja HT-2-toksiinia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg T-2 toxiini RSDr % RSDR % Saanto % 50–250 ≤ 40 ≤ 60 60 – 130 > 250 ≤ 30 ≤ 50 60 – 130 Pitoisuus μg/kg HT-2-toksiini RSDr % RSDR % Saanto % 100–200 ≤ 40 ≤ 60 60 – 130 > 200 ≤ 30 ≤ 50 60 – 130

h)

Mykotoksiinille annettuja suoritusarvovaatimuksia koskevia huomautuksia — Käytettyjen menetelmien havaitsemisrajaa ei ole ilmoitettu, koska toistotarkkuuden arvot on annettu pitoisuuksille, joilla on merkitystä. — Toistotarkkuuden arvot lasketaan Horwitzin yhtälöstä seuraavasti: RSDR = 2(1-0,5logC) jossa — RSDR on uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sR/ ) × 100] — C on pitoisuusaste (1 = 100g/100g, 0,001 = 1 000 mg/kg).

Kyseessä on yleinen yhtälö uusittavuudelle, jonka katsotaan olevan riippumaton tutkittavasta aineesta ja matriisista mutta riippuvan useimpien rutiinimenetelmien osalta ainoastaan pitoisuudesta.

4.3.2   Tarkoitukseensopivuuteen perustuva lähestymistapa

Jos täysin validoituja analyysimenetelmiä on vähän, voidaan vaihtoehtoisesti käyttää tarkoitukseensopivuuteen (”fitness-for-purpose”)perustuvaa lähestymistapaa, jossa analyysimenetelmien hyväksyttävyyden arviointia varten määritellään yksi parametri, tarkoitukseensopivuusfunktio. Se on epävarmuusfunktio, joka ilmoittaa tarkoitukseen sopiviksi katsottavat epävarmuuden enimmäisarvot.

Koska kollaboratiivisella kokeella täysin validoituja analyysimenetelmiä on vähän varsinkin T-2- ja HT-2-toksiinin määrittämistä varten, laboratoriossa käytettävän analyysimenetelmän soveltuvuuden (tarkoituksensopivuuden) arvioinnissa voidaan noudattaa myös epävarmuusfunktioon perustuvaa lähestymistapaa, jonka avulla vahvistetaan korkein hyväksyttävä epävarmuustaso. Laboratorio voi käyttää menetelmää, jonka tulokset eivät ylitä standardiepävarmuuden enimmäisarvoa. Standardiepävarmuuden enimmäisarvo voidaan laskea seuraavan yhtälön mukaisesti:

jossa

—	Uf on standardiepävarmuuden enimmäisarvo (μg/kg),

—	LOD on menetelmän toteamisraja (μg/kg),

—	α on C:n arvoon sidottu numeerinen vakiotekijä. Käytettävät arvot esitetään jäljempänä olevassa taulukossa,

—	C on merkittävä pitoisuus (μg/kg).

Jos analyysimenetelmä antaa tuloksia, joiden mittausepävarmuus on pienempi kuin standardiepävarmuuden enimmäisarvo, menetelmää pidetään yhtä sopivana kuin menetelmää, joka täyttää 4.3.1 kohdassa esitetyt suoritusarvovaatimukset.

Taulukko

Tämän kohdan yhtälössä käytettävät, merkittävään pitoisuuteen sidotut α:n numeeriset vakioarvot

C (μg/kg)	α
≤ 50	0,2
51–500	0,18
501–1 000	0,15
1 001 –10 000	0,12
> 10 000	0,1

4.4   Mittausepävarmuuden arviointi, saannon laskeminen ja tulosten raportointi (1)

Määritystulos raportoidaan saannon osalta korjattuna tai korjaamattomana. Raportointitapa ja saantoprosentti on ilmoitettava. Saannon suhteen korjattua määritystulosta on käytettävä säännöstenmukaisuuden tarkistamiseen.

Määritystulos on raportoitava muodossa x +/– U, jossa x on määritystulos ja U on laajennettu mittausepävarmuus.

U on laajennettu mittausepävarmuus, jossa käytetään kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %.

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta mittausepävarmuus voidaan ottaa huomioon myös vahvistamalla päätösraja (CCα) komission päätöksen 2002/657/EY (2) mukaisesti (liitteessä oleva 3.1.2.5 kohta – aineet, joille on vahvistettu sallittu raja).

Näitä määritystuloksen tulkintasääntöjä erän hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi sovelletaan virallista tarkastusta varten otetusta näytteestä saatuun määritystulokseen. Oikeustoimiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.

4.5   Laboratorioiden laatuvaatimukset

Laboratorion on noudatettava rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EY) N:o 882/2004 12 artiklan säännöksiä (3).

---

(1)  Lisätietoa mittausepävarmuuden ja saannon arviointimenetelmistä on saatavilla raportissa ”Report on the relationship between analytical results, measurement uncertainty, recovery factors and the provisions of EU food and feed legislation”, http://europa.eu.int/comm/food/food/chemicalsafety/contaminants/report-sampling_analysis_2004_en.pdf

(2)   EYVL L 221, 17.8.2002, s. 8. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2004/25/EY (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 38).

(3)  Ks. myös siirtymäjärjestelyt, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevista siirtymäjärjestelyistä sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2076/2005 18 artiklassa (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 83).

LIITE I

Muutetaan liite 11 seuraavasti:

a)

lisätään CN-koodeihin ex 7117 ja ex 8482 luokiteltavia tuotteita koskevien sääntöjen väliin teksti seuraavasti: ”ex 8473 30 10 ja ex 8473 50 10 Elektroniset mikropiirit, niin sanotut DRAMit (dynaamiset hakumuistit) Valmistus, jossa arvonlisäys, joka saavutetaan valmistus- tai käsittelytoimilla ja mahdollisesti valmistus maan alkuperätuotteita olevien osien sisällyttämisellä tuotteeseen, muodostaa vähintään 45 % tuotteiden vapaasti tehtaalla -hinnasta. Ellei 45 %:n sääntö täyty, DRAMien alkuperämaana pidetään niiden käytettyjen ainesten alkuperämaata, joiden osuus on arvoltaan suurin.”

b)

lisätään CN-koodeihin ex 8542 ja ex 9009 luokiteltavia tuotteita koskevien sääntöjen väliin teksti seuraavasti: ”ex 8548 90 10 Elektroniset mikropiirit, niin sanotut DRAMit (dynaamiset hakumuistit) Valmistus, jossa arvonlisäys, joka saavutetaan valmistus- tai käsittelytoimilla ja mahdollisesti valmistus maan alkuperätuotteita olevien osien sisällyttämisellä tuotteeseen, muodostaa vähintään 45 % tuotteiden vapaasti tehtaalla -hinnasta. Ellei 45 %:n sääntö täyty, DRAMien alkuperämaana pidetään niiden käytettyjen ainesten alkuperämaata, joiden osuus on arvoltaan suurin.”

LIITE II

LIITE III

Lisätään liite 38 c seuraavasti:

LIITE

naudanliha-alan vientitukien vahvistamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2006 annettuun komission asetukseen

Tuotekoodi	Määräpaikka	Mittayksikkö	Tuen määrä (7)
0102 10 10 9140	B00	EUR/100 kg Elopaino	33,3
0102 10 30 9140	B00	EUR/100 kg Elopaino	33,3
0201 10 00 9110  (1)	B02	EUR/100 kg nettopaino	47,1
	B03	EUR/100 kg nettopaino	27,7
0201 10 00 9130  (1)	B02	EUR/100 kg nettopaino	62,8
	B03	EUR/100 kg nettopaino	37,0
0201 20 20 9110  (1)	B02	EUR/100 kg nettopaino	62,8
	B03	EUR/100 kg nettopaino	37,0
0201 20 30 9110  (1)	B02	EUR/100 kg nettopaino	47,1
	B03	EUR/100 kg nettopaino	27,7
0201 20 50 9110  (1)	B02	EUR/100 kg nettopaino	78,5
	B03	EUR/100 kg nettopaino	46,2
0201 20 50 9130  (1)	B02	EUR/100 kg nettopaino	47,1
	B03	EUR/100 kg nettopaino	27,7
0201 30 00 9050	US  (3)	EUR/100 kg nettopaino	15,2
	CA  (4)	EUR/100 kg nettopaino	15,2
0201 30 00 9060  (6)	B02	EUR/100 kg nettopaino	29,1
	B03	EUR/100 kg nettopaino	9,7
0201 30 00 9100  (2)  (6)	B04	EUR/100 kg nettopaino	109,1
	B03	EUR/100 kg nettopaino	64,2
	EG	EUR/100 kg nettopaino	133,1
0201 30 00 9120  (2)  (6)	B04	EUR/100 kg nettopaino	65,4
	B03	EUR/100 kg nettopaino	38,5
	EG	EUR/100 kg nettopaino	79,8
0202 10 00 9100	B02	EUR/100 kg nettopaino	20,9
	B03	EUR/100 kg nettopaino	7,0
0202 20 30 9000	B02	EUR/100 kg nettopaino	20,9
	B03	EUR/100 kg nettopaino	7,0
0202 20 50 9900	B02	EUR/100 kg nettopaino	20,9
	B03	EUR/100 kg nettopaino	7,0
0202 20 90 9100	B02	EUR/100 kg nettopaino	20,9
	B03	EUR/100 kg nettopaino	7,0
0202 30 90 9100	US  (3)	EUR/100 kg nettopaino	15,2
	CA  (4)	EUR/100 kg nettopaino	15,2
0202 30 90 9200  (6)	B02	EUR/100 kg nettopaino	29,1
	B03	EUR/100 kg nettopaino	9,7
1602 50 31 9125  (5)	B00	EUR/100 kg nettopaino	55,1
1602 50 31 9325  (5)	B00	EUR/100 kg nettopaino	49,0
1602 50 39 9125  (5)	B00	EUR/100 kg nettopaino	55,1
1602 50 39 9325  (5)	B00	EUR/100 kg nettopaino	49,0
Huom. Tuotekoodit sekä A -sarjan määräpaikkakoodit on määritelty komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna. Määräpaikkojen aakkosnumeeriset koodit on määritelty komission asetuksessa (EY) N:o 750/2005 (EUVL L 126, 19.5.2005, s. 12). Muiksi määräpaikoiksi on määritelty seuraavat: B00 : Kaikki määräpaikat (kolmannet maat, muut alueet, muonitus ja muut määräpaikat, joihin vienti rinnastetaan vientiin yhteisön ulkopuolelle) lukuun ottamatta Romaniaa ja Bulgariaa. B02 : B04 ja määräpaikka EG . B03 : Albania, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Kosovo, Montenegro, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, muonitus ja tarvikkeet (36 ja 45 artiklassa sekä soveltuvin osin komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 (EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11), sellaisena kuin se on muutettuna, 44 artiklassa tarkoitetut määräpaikat). B04 : Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Venäjä, Georgia, Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan, Kirgisia, Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Libanon, Syyria, Irak, Iran, Israel, Länsiranta ja Gazan alue, Jordania, Saudi-Arabia, Kuwait, Bahrain, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Oman, Jemen, Pakistan, Sri Lanka, Myanmar (Burma), Thaimaa, Vietnam, Indonesia, Filippiinit, Kiina, Pohjois-Korea, Hongkong, Sudan, Mauritania, Mali, Burkina Faso, Niger, Tšad, Kap Verde, Senegal, Gambia, Guinea-Bissau, Guinea, Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Ghana, Togo, Benin, Nigeria, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, São Tomé ja Príncipe, Gabon, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Ruanda, Burundi, Saint Helena ja siihen kuuluvat alueet, Angola, Etiopia, Eritrea, Djibouti, Somalia, Uganda, Tansania, Seychellit ja siihen kuuluvat alueet, brittiläinen Intian valtameren alue, Mosambik, Mauritius, Komorit, Mayotte, Sambia, Malawi, Etelä-Afrikka, Lesotho.

---

(1)  Tähän alanimikkeeseen luokittelu edellyttää asetuksen (ETY) N:o 32/82, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä olevan todistuksen esittämistä.

(2)  Vientituen myöntäminen edellyttää asetuksessa (ETY) N:o 1964/82, sellaisena kuin se on muutettuna, säädettyjen edellytysten täyttämistä.

(3)  Asetuksen (ETY) N:o 2973/79, sellaisena kuin se on muutettuna, edellytyksiä noudattaen.

(4)  Asetuksen (EY) N:o 2051/96, sellaisena kuin se on muutettuna, edellytyksiä noudattaen.

(5)  Tuen myöntäminen edellyttää asetuksessa (ETY) N:o 2388/84, sellaisena kuin se on muutettuna, säädettyjen edellytysten täyttämistä.

(6)  Vähärasvaisen naudanlihan pitoisuus, lukuun ottamatta rasvaa, määritetään komission asetuksen (ETY) N:o 2429/86 (EYVL L 210, 1.8.1986, s. 39) liitteessä kuvattua määritysmenetelmää noudattaen. Keskimääräisellä pitoisuudella tarkoitetaan näytteen määrää sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EY) N:o 765/2002 (EYVL L 117, 4.5.2002, s. 6) 2 artiklan 1 kohdassa. Näyte on otettava asianomaisen erän siitä osasta, jossa riski on suurin.

(7)  Asetuksen (EY) N:o 1254/1999, sellaisena kuin se on muutettuna, 33 artiklan 10 kohdan mukaan tukea ei myönnetä kolmansista maista tuotavia ja kolmansiin maihin jälleenvietäviä tuotteita vietäessä.